Sederholmin talo ja Helsingin palo 1808

R. W. Ekman 1840-luku. HKM-kokoelmat.

Hyvän rakennustavan ja vahvojen muurien ansiosta Sederholmin talo ja Katariinankadun puoleinen sivurakennus selvisivät marraskuun 17. päivän tuhoisasta tulipalosta. Rakennukset toimivat itse asiassa kaupungin länsiosan palomuurina – ja siten pelastivat sen tuholta. Palolta suojauduttiin mm. kastelemalla talon katto. Vesi ja kova kuumuus vahingoitti kuitenkin seinärappauksia, kipsikattoja ja ikkunoita. Pihapiiriin kuuluneet hirsirakennukset; vaunuvaja, aitta, navetta ja porttiliiteri, paloivat maan tasalle.

Vuoden 1808 Helsingin suurpalon aikaan oli kaupungissa voimassa vuoden 1755 palovartijoiden ohjesääntö ja 1784 palojärjestys, jotka velvoittivat kaikki asukkaat sammutustöihin. Taloissa oli korttelin nimellä ja talon numerolla merkityt palokirveet, ämpärit, palohaat, tikkaat ja vesitynnyrit sekä pitkävartiset hamppuluudat eli "svabelit" tai "hosat". Palojärjestys uusittiin vasta 1838, jolloin perustettiin myös palotoimikunta. Palo- ja pelastustoimia hoitamaan palkattiin ylipalomestari ja ruiskumestari. Asetus vakinaisesta palokunnasta annettiin vuonna 1861.

Takaisin talon ovelle