Sederholmin talo ja
Helsingin palo 1808
Hyvän rakennustavan ja vahvojen muurien ansiosta Sederholmin talo ja Katariinankadun puoleinen sivurakennus selvisivät marraskuun 17. päivän tuhoisasta tulipalosta. Rakennukset toimivat itse asiassa kaupungin länsiosan palomuurina – ja siten pelastivat sen tuholta. Palolta suojauduttiin mm. kastelemalla talon katto. Vesi ja kova kuumuus vahingoitti kuitenkin seinärappauksia, kipsikattoja ja ikkunoita. Pihapiiriin kuuluneet hirsirakennukset; vaunuvaja, aitta, navetta ja porttiliiteri, paloivat maan tasalle.
Vuoden 1808 Helsingin
suurpalon aikaan oli kaupungissa voimassa vuoden 1755 palovartijoiden
ohjesääntö ja 1784 palojärjestys, jotka velvoittivat kaikki asukkaat
sammutustöihin. Taloissa oli korttelin nimellä ja talon numerolla
merkityt palokirveet, ämpärit, palohaat, tikkaat ja vesitynnyrit sekä
pitkävartiset hamppuluudat eli "svabelit" tai "hosat".
Palojärjestys uusittiin vasta 1838, jolloin perustettiin myös
palotoimikunta. Palo- ja pelastustoimia hoitamaan palkattiin
ylipalomestari ja
ruiskumestari. Asetus vakinaisesta palokunnasta annettiin vuonna 1861.