Hyppää pääsisältöön

Topi Hämäläinen on ohjaajana kehitysvammaisten ryhmäkodissa

Topi Hämäläinen, 34, kouluttautui lähihoitajaksi oppisopimuksella työn ohessa.
Topi Hämäläinen
Kuva: Jaana Ahlblad

Ohjaajaksi oppisopimuksella

”Tykkään työstäni todella paljon. Minulla on käynyt uskomattoman hyvä tuuri, että olen päässyt tähän, missä nyt olen. 

Työskentelin nuorena jonkin aikaa päiväkodissa. Viihdyin työssä, mutta päätin lähteä synnyinpaikkakunnaltani Kotkasta Helsinkiin opiskelemaan media-alaa. Aikani opiskeltuani huomasin, että innostus alaan ei sittenkään jaksanut kantaa, ja opinnot jäivät kesken. 

Eräänä iltana puolisoni ystävä, joka oli töissä kehitysvammaisten koulussa, kuuli päiväkotitaustastani ja kertoi, että heillä tarvitaan koulunkäyntiavustajia. Minulla ei ollut juurikaan kokemusta vammaisista ihmisistä, mutta otin yhteyttä kouluun ja sain kutsun haastatteluun. Haastattelu meni ilmeisen hyvin, koska sain aloittaa työt seuraavana päivänä. 

Viihdyin koulunkäyntiavustajana, mutta halusin myös jatkaa opiskelua. Tiesin, että opin parhaiten näkemällä, tekemällä ja kokemalla, joten toivoin pääseväni oppisopimuskoulutukseen. Työkaveri vinkkasi lasten pienryhmäkodista Sofianlehdossa, jossa oli mahdollista kouluttautua lähihoitajaksi työn ohessa. Minut valittiin koulutukseen.

Tiesin, että opin parhaiten näkemällä, tekemällä ja kokemalla.

Kokemus kehitysvammaisten koulusta antoi hyvän pohjan Sofianlehtoon, ja avoin mieli ja halu oppia siivittivät opiskeluani. Valmistuin kahden vuoden jälkeen sydän täynnä iloa ja onnea.

Sofianlehdon muutosten myötä siirryin nykyiseen työpaikkaani Mörssärinaukion ryhmäkotiin. Tällä tiellä olen ollut nyt 11 vuotta.  

Työpäivissä on parasta asukkaiden kanssa yhdessä tekeminen. Nautin siitä, että päivät vaihtelevat ja voin vaikuttaa siihen, mitä teemme. Arkisin asukkaat käyvät yleensä muualla päivätoiminnoissa, se on tavallaan heidän työpäivänsä. Iltapäivisin teemme ruoan ja ulkoilemme omalla pihalla tai kävelemme läheisessä Keskuspuistossa, katsomme tv:tä, kuuntelemme musiikkia tai vaikkapa maalaamme, pari kertaa viikossa lämpenee sauna.  

Jokaisella asukkaalla on ryhmäkodissa oma asunto, jonka he ovat läheistensä kanssa sisustaneet.  Viikonloppuisin asukkaat käyvät usein vanhemmillaan, ja voimme kuljettaa heitä  autolla. Lähdemme autolla myös retkille asukkaiden kanssa. 

Työ vaatii joustavuutta, heittäytymistaitoa, positiivista asennetta ja huumoria.

Jos voisin muuttaa jotain, nostaisin alan arvostusta niin, että se näkyisi konkreettisesti. Itse tulen toimeen palkallani enkä vaihtaisi alaa isomman rahapussin takia, mutta uusien työntekijöiden saamiseksi palkkatasoa pitäisi tarkastaa. Hoitoala voisi myös kokeilla 4-päiväistä työviikkoa tai 6-tuntista työpäivää ja selvittää, vähenisivätkö poissaolot tai alanvaihdot ja mitä tapahtuisi työn tuottavuudelle. 

Tämä työ vaatii joustavuutta, heittäytymistaitoa, positiivista asennetta ja huumoria. Tarvitaan myös pedagogista otetta ja halua opettaa asukkaalle arjen taitoja. Kuntoutus vaatii myös pitkäjänteisyyttä. Puolessa vuodessa kehitystä ei välttämättä vielä näe, mutta kahden–kolmen vuoden perspektiivillä se jo näkyy. 

Työilmapiiri Mörssärinaukiolla on hyvä ja leppoisa, puhallamme yhteen hiileen. Meitä yhdistää halu tuottaa asukkaille mukavaa ja hyvää arkea."