Lastenkodin ohjaaja Antero Keinänen on tehnyt 40 vuoden uran Helsingin kaupungin lastensuojelussa

Antero Keinänen, 63, on myös edustanut lastensuojelua työntekijälähettiläänä
Lastenkodinohjaaja Antero Keinänen Malmin lastenkodin pihalla
Kuva: Tempo Lahti-Nuuttila

”Meillä on täällä Malmilla mainio työporukka. Täällä on hyvä tekemisen meininki, vaikka emme me aina samaa mieltä ole asioista. Keskustelemme kuitenkin kaikesta ja kehitymme koko ajan.

Tulin ensimmäistä kertaa kaupungille vuonna 1981. Siihen aikaan tämä oli vielä Riihenkulman lastenkoti, joka oli vanhan lastensuojelulain mukainen erityislastenkoti. Myöhemmin yksikkö muutettiin Malmin pienkodeiksi. Olin noin 25 vuotta Malmin lastenkodissa, tein tosin välissä lyhyen pätkän ensihuoltolaitoksessa. Sitä kautta koko lastensuojeluprosessi tuli tutuksi. Kun lastenkotien yhteyteen perustettiin ammatillisia perhekoteja, lähdin Teinilään käynnistämään yhtä perhekotia. Siirryin sijaisperhetoiminnan ohjaajaksi perhehoitotoimistoon vuoden 2013 uudistuksessa. Tulin takaisin Malmille vuonna 2016 ja täällä olen viihtynyt siitä asti.”

Lastenkodin ohjaajan työ on jaettua vanhemmuutta

”Tätä työtä tehdään yhdessä. Jokaisella ohjaajalla on ohjaajapari ja teemme tiiviisti työtä lapsen kanssa. Työllemme keskeistä on ylläpitää lapsen arjen rakenteita tukemalla päivärytmiä, selkeä ruokailurytmiä, koulunkäyntiä sekä terapiaprosesseja yhteistyössä terapeutin ja psykiatrisen puolen kanssa.

Näen, että tämä työ on sisimmässään jaettua vanhemmuutta.  Haluamme tukea syntymävanhempaa ja toimia vanhempina yhdessä. Pyrimme myös mahdollisuuksien mukaan saamaan kodin olosuhteet sellaisiksi, että lapsi voitaisiin kotiuttaa.

Me emme halua ottaa vanhemmilta mitään pois vaan auttaa heitä vanhempina.

Median välittämää kuvaa väkivallasta työssämme on liioiteltu. Välillä sitä kohtaa, mutta paljon harvemmin kuin ihmiset kuvittelevat. Myös mielikuva siitä, että vanhempien kanssa olisi vaikea työskennellä, on vääristynyt. Työ perustuu siihen, että synnytämme luottamussuhteen ja myönteisen asiakaskokemuksen. Me emme halua ottaa vanhemmilta mitään pois vaan auttaa heitä vanhempina. Kun vanhemmat oivaltavat sen, yhteistyö alkaa pelaamaan. Silloin he pystyvät ottamaan vanhemmuutta vastaan. Ja me haluammekin antaa heille vanhemmuutta sopivassa mitassa, ettei arki käy liian raskaaksi. Silti toivoisin, että lastenkotitoiminnassa olisi enemmän aikaa kohdata perheitä. Lastensuojelussa olisi hyvä puhua siitä, mitä muutoksia lapsen ja perheen tilanteessa odotetaan, että lapsi voidaan kotiuttaa. Voisimme asettaa selkeän tavoitteen ja välietappeja matkalla siihen.

Nyt on palkattu jonkin verran perheterapeutteja ja siihen kannattaakin panostaa. Asiakasperheiden kokemukset ovat hyvin traumaattisia ja ylittävät sukupolvia. Asiakkaille on tärkeää antaa mahdollisuus työstää yhdessä syyllisyyttä ja surua, niin että samalla tehtäisiin terapeuttista ja korjaavaa työtä. Vielä monialaisemmaksi tätäkin työtä voisi kehittää ja työkiertoa molempiin suuntiin avopalveluiden ja sijaishuollon välillä voisi lastensuojelussa lisätä.”

Työntekijälähettiläs osallistuu ja jakaa tietoa

”Alun alkujaan hain kaupungille, koska näin hyviä seniorityöntekijöitä, jotka välittivät aidosti asiakkaistaan. Tuli sellainen tunne, että tuonne minäkin haluan töihin. Toinen syy oli, että kaupunki isona työnantajana tarjoaa mahdollisuuksia kouluttautua sekä työsuhdeasunnon ja myös joustaa eri elämäntilanteissa. Vaikka työ on haastavaa ja vaativaa, on se parhaimmillaan todella antoisaa. On myös hienoa huomata eri-ikäisten työntekijöiden kohtaaminen, yhteistyö ja heidän välilleen kehittyvä hyvä henki.

Olen toiminut viitisen vuotta työntekijälähettiläänä. Edustan Helsingin kaupungin lastenkotitoimintaa oppilaitoksissa, tapahtumissa, kuten esimerkiksi lastensuojelupäivillä, ja verkostoidun muiden alan toimijoiden kanssa. Somessa postaan onnistumiskokemuksia toimivista lastensuojelumenetelmistä ja millaista kehittämistä meillä tehdään, kuten esimerkiksi lastensuojelun terapeuttisen laitoskasvatuksen mallinnus.

Lähettilästyön ansiosta tiedän, ettemme ole yksin ongelmien kanssa.

Pyrin myös tuomaan meidän näkökulmaamme yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kun vähän mietitään, niin asiat eivät ole koskaan niin yksinkertaisia kuin mediassa kuvataan. Lastensuojelun kohteina on 13 000 lasta eli todella ison osan kohdalla lastensuojelu toimii. Eikä tässä ole kyse ihmisten heikkoudesta vaan yhteiskunnan rakenteista. Ihmisillä on kuitenkin niin haastavia elämäntilanteita, että meistä jokainen voi miettiä kuinka hyvin itse pärjäisi vastaavassa tilanteessa.

Työntekijälähettiläänä tapaan kollegoita ja kuulen, mitä muualla tapahtuu. Lähettilästyön ansiosta tiedän, ettemme ole yksin ongelmien kanssa. Samalla olen myös huomannut, kuinka hyvä työyhteisö tämä Helsingin kaupungin lastensuojelu on. Siihen voi kutsua hyvillä mielin muita mukaan.”