Aika satuilla

"Jenny on pieni tyttö. Hänellä on ruskeat silmät ja tummanruskeat hiukset. Jenny on erilainen, erilainen kuin useammat muut pienet tytöt. Mutta eihän kaikkien ihmisten tarvitse olla samanlaisia, ajatella samoin, toimia samoin tai näyttää samanlaisilta. Minun mielestäni Jenny on kuin sininen ruusu, sininen ruusu?

Oletko koskaan nähnyt sinistä ruusua? On valkoisia ruusuja ja vaaleanpunaisia ja keltaisia ruusuja ja tietenkin paljon tummanpunaisia ruusuja. Mutta onko sinisiäkin? Jokainen puutarhuri kasvattaisi mielellään sinisen ruusun. Ihmiset tulisivat kaukaa sitä katsomaan. Se olisi harvinainen ja erilainen ja kaunis. Jennykin on erilainen. Ja siten, tavallaan, hän on kuin sininen ruusu. Kun Jenny tuotiin kotiin sairaalasta vaaleanpunaisena vauvana, pehmeänä ja pyöreänä, hän itki paljon. Enemmän kuin useammat lapset. Miksi? Ehkä hän näki erilaisia varjoja, jotka pelottivat häntä. Ehkä hän kuuli ääniä, jotka olivat hänestä outoja.

Tiedäthän, kun kissanpoika menettää häntänsä, sen sanotaan saavan tarkemmat korvat. On totta, että häntä auttaa kissanpoikaa juoksemaan nopeammin. Mutta hännätön kissa kuulee paremmin ja erottaa lähestyvät askeleet paljon aikaisemmin kuin muut kissat.

Jotkut eivät tiedä hännättömän kissan tarkasta kuulosta, he näkevät vain ettei sillä ole häntää.

Toisinaan ajattelen, että Jenny on kuin lintu, lintu jolla on hyvin lyhyet siivet. Tällaiselle linnulle lentäminen on vaikeaa. Se vaatii enemmän voimaa, enemmän ponnistusta, enemmän aikaa. Linnulle, jolla on normaalit siivet, lentäminen on helppoa, mutta lyhytsiipisen linnun on lentämään oppiakseen tehtävä enemmän työtä. Siksi meidän on ymmärrettävä, kuinka paljon Jenny on saavuttanut oppiessaan jotain.

On paljon asioita, joita Jenny ei ymmärrä ja Jennyssä on paljon sellaista, mitä muut ihmiset eivät ymmärrä.

Että Jenny on kuin hännätön kissanpoika, että Jenny kuulee erilaista musiikkia, että Jenny on kuin lyhytsiipinen lintu, jota on suojeltava. Jenny on kuin sininen ruusu, hauras ja suloinen.

Ja koska sinisiä ruusuja on niin vähän, emme tiedä niistä paljon. Tiedämme vain, että niitä on hoidettava huolellisemmin. Ja rakastettava enemmän."

Nämä otteet ovat Gerda Kleinin teoksesta The Blue Rose. Siinä lienee paljon sovellettavaa meidänkin työhömme.

Yllä oleva teksti sellaisenaan löytyi Naulakallion lastenkodin lehdestä nimeltään Tuopa. Lehteä julkaistiin kerran kuukaudessa ja sitä toimittivat sekä lapset, että aikuiset. Tämä koskettava ote sadusta oli  syyskuun numerossa vuonna 1978.



JAA