Varjot asfaltissa

Nuori oppii tunteiden hallintaa vanhemmiltaan

07.04.2017 15:26

Psykologi, psykoterapeutti Tiina Röning piti puolitoista tuntia kestäneen luennon Malmitalossa murrosiästä. Röning kertoi seikkaperäisesti nuoruusiän kehitysvaiheista. Nuoruusikä määritellään 13–20 vuoteen ja se alkaa puberteetista.

Klaari Helsingin järjestämään tilaisuuteen oli saapunut joukko 6-luokkalaisten nuorten vanhempia ja heillä oli mahdollisuus myös esittää omia kysymyksiään varsinaisen osuuden päätyttyä. Luento itsessään keräsi kehuja Röningin jakaessa tasaisesti tietoja ja vinkkejä, mutta myös samalla naurattaen kuulijoita. Kaikki nuoret käyvät läpi samat kehitystehtävät, mutta vain eri tahdissa. Kehitys on tyypillisesti epätasaista ja pitää monenlaisia seikkoja sisällään. Niitä ovat kehon muutokset, vanhemmista irrottautuminen ja oman identiteetin löytäminen.

Varhaisnuoruudessa, eli 11–13 vuoden iässä mukaudutaan puberteetin tuomiin muutoksiin ja tutustutaan omaan erityisyyteen. Varhaisnuoruudessa tulee esiin monia asioita, joita tyypillisesti ovat voimakas kiinnittyminen toveriryhmään, mukautuminen ryhmäpaineeseen ja tarve tulla hyväksytyksi, lisääntynyt kyky abstraktiin päättelyyn (syy ja seuraus), huomion keskittyminen ulkonäköön, huoli ruumiillisen kehityksen normaalisuudesta, lisääntynyt riidan / väittelynhalu sekä lisääntynyt huomio ”miehisten” ja ”naisellisten” roolien eroihin ja toisten sukupuoliroolista poikkeavan käyttäytymisen paheksunta.

Röning painotti kiinnittämään huomiota, jos lapsi vaikuttaa poikkeuksellisen ja jatkuvan salailevalta erityisesti kavereihin liittyvissä asioissa tai silloin, jos ei ole ystäviä tai kiinnostusta niiden saamiseen.

Keskinuoruuteen (14–16 vuotta) kuuluu moraalisten päätösten tekeminen sekä riippumattomuuden ja vastuullisuuden tasapainottaminen. Tuolloin tyypillisiksi asioiksi mainittiin muun muassa lisääntynyt tietoisuus toisten tarpeista ja kompromissihalu, lisääntynyt seksiin liittyvä kiinnostus ja tiedonhalu sekä lisääntynyt eriytyminen toveriryhmästä. Tässä tapauksessa ongelmiin viittaavana voidaan pitää muun muassa sitä, jos seksuaalisuus on poikkeavan ahdistusta herättävää, jos toiminta on kapeutunutta tai 15–16-vuotiaana on edelleen tyypillisiä varhaisnuoren piirteitä.

Myöhäisnuoruus alkaa 17. ikävuodesta, jolloin identiteetti vahvistuu ja koetaan läheisyyttä. Tulevaisuuden vaihtoehtojen määrä alkaa rajautua, kyky intiimiin läheisyyteen lisääntyy, riidat vanhempien kanssa vähenevät ja aloitetaan valmistautuminen kotoa muuttamiseen. Ongelmallista voi olla, jos nuorella ei ole tulevaisuuden suunnitelmia tai kiinnostusta niiden tekemiseen, tai jos välttää jatko-opintojen suunnittelua ja ärtyy, kun niistä kysytään.

Tunne- ja tahtokasvatuksessa aikuisen malli on tärkeä

Röning toi esille erilaisia vinkkejä vanhemman ja nuoren välisiin vuorovaikutustilanteisiin. Nuorella on tarve ihailla ja jäljitellä. Vanhemman malli, kyky hallita itse omia turhautumiaan ja aggressiivisia tunteitaan, on tärkeä malli nuorelle. Nuori samaistuu aikuisen kykyyn rauhoittaa ja jäsentää eteen tulevia tilanteita. Siten nuorelle mahdollistuu sisäisen toimintamallin kehittyminen. Ymmärrys ja jäsennys omiin tunteisiin ja käyttäytymiseen sekä kyky sulatella pettymyksiä ovat olennaista. Nuorelle annetaan mahdollisuus harjoitella ja epäonnistuakin.   

Nuorelle on tärkeää antaa palautetta ja vahvistaa hänen itsetuntoaan sekä kiinnittää huomiota siihen, minkälaista käyttäytymistä itse vahvistaa. Röning kehottikin painamaan muun muassa seuraavia asioita mieleen ”yhteistyö on tärkeämpää kuin tottelevaisuus, älä kerro nuorelle asioita, jotka hän tietää, älä kysy, jos et hyväksy vastausta tai halua kuulla sitä”.

Riitelystä Röning muistuttaa, että siihen tarvitaan aina kaksi osapuolta. Riitely, jossa korostuvat ainoastaan negatiiviset puolet molemmista, toisten oikeuksien jatkuva ohittaminen, manipulointi, kokemus epäonnistumista ja stressin kokeminen ovat ihmissuhteita tuhoavaa. On myös hyvä muistaa, että vihamielistä käyttäytymistä on mitätöinti, nolaaminen, sarkasmi, nalkutus, nimittely, määräily, uhkailu, lupausten rikkominen ja painostaminen.  Sen sijaan rakentava riitely on tärkeä taito omien näkemysten puolustamiseksi. Riitely on enneminkin tunteiden purkamista, ei ongelmanratkaisua. Miten aggressioon kannattaa vastata? Muun muassa seuraavasti: Keskity ongelmaan ja sen ratkaisemiseen. Sivuuta provokaatio, äläkä vastaa aggressiolla.
 

Ristiriitatilanteissa ei kannata hermostua

Aivan esityksensä päätteeksi nostettiin esiin vinkkejä ristiriitatilanteessa toimimiseen:
• Jos olet todella hermostunut, älä tee mitään. Mene pois ja odota kunnes jäähdyt.
• Älä koskaan, koskaan, korota ääntäsi.
• Jos keskustelukumppanisi on sitä mieltä, että äänesi on liian kova, se on liian kova. Sillä ei ole väliä oletko samaa mieltä.
• Tekemättä jättämiset ovat joskus yhtä aggressiivisia tekoja kuin väärät teot
• Jos loukkaat toista, pyydä anteeksi. Ei siksi, että teit väärin, vaan siksi, että loukkasit toisen tunteita.
• Kun toinen ihminen kertoo sinulle jotain, josta et pidä tai josta olet eri mieltä, älä sano, että hän on väärässä tai ettei hän tunne sitä mitä hän tuntee.
• Jos pila ei ole toisen mielestä hauska, se ei ole.
• Sinun ei tarvitse todistaa kenellekään mitään.
• Toinen ihminen ei ole ”liian herkkä”. Sellaista asiaa ei ole. Herkkyys on hyve, jota meidän tulee hoitaa.

 

Teksti: verkkotoimittaja Tuomas Aflecht, nuorisoasiainkeskus

 

 

JAA