Kulttuuri

Tietokeskuksessa kaupunkikulttuuri ymmärretään laajasti. Se pitää sisällään kaikki ne tavat, joilla kaupunkilaiset ja kaupungissa vierailevat käyttävät ja hyödyntävät kaupungin mahdollisuuksia. Laajasti ajateltuna, kaupunkikulttuuri saa sisältönsä kaupunkiympäristöstä. Kulttuuriset ilmiöt syntyvät kaupunkirakenteeseen ja saavat energiansa kaupunkilaisista.

Tätä kautta kaupunkikulttuurin kenttä lähestyy elämäntyylejä ja kuluttamista. Helsinkiläinen kaupunkielämä niin rakenteellisesti kuin myös elämäntyylien kirjon näkökulmasta on kehittynyt kovaa vauhtia viimeisten vuosikymmenten aikana ja erityisen huimasti aivan viime vuosina. Tämän teeman tutkiminen onkin ollut viime vuosina tietokeskuksessa keskiössä.

Kaupunkilaisissa elämäntyyleissä ja urbaaneissa rakenteissa tapahtuvat muutokset eivät ainakaan ole vähenemässä, vaan mitä luultavimmin päinvastoin. On siis selvää, että tutkimustarpeet tulevat vain lisääntymään.

Kaupunkikulttuurin viimeaikainen kehitys

Viimeaikaiselle kehitykselle tyypillistä on ollut kaupunkielämän rakentuminen entistä enemmän alhaalta ylöspäin. Ravintolapäivä, niin kulunut esimerkki kuin se ehkä onkin, lienee kansainvälisesti yksi parhaiten tunnetuista kaupunkikulttuurisista ilmiöistä Helsingissä. Ravintolapäivän yksi alkuperäisistä ajatuksista oli saada ihmiset kiinnittämään huomiota esteisiin, joita esimerkiksi katuruoka kohtaa rakenteissa. Yleisesti ottaen elävää kaupunkikulttuuria ei ole helppoa rakentaa ylhäältä päin rakenteiden päälle. Sen sijaan sitä syntyy rakenteisiin, jos ne sallivat sen. Näin tapahtui Ravintolapäivän kohdalla. 

Hyviä esimerkkejä alhaalta ylöspäin tapahtuvasta kehityksestä on muitakin. Flow aloitti VR:n makasiineilla ja on reilussa kymmenessä vuodessa kasvanut yhdeksi merkittävimmistä kaupunkifestivaaleista maailmassa. Vastaavalla tavalla Slush, vaikka ei varsinainen kulttuuritapahtuma olekaan, oli aluksi pieni lähinnä paikallisille suunnattu tapahtuma, johon osallistui muutama sata ihmistä. Nyt Slushiin lennetään suorilla tilauslennoilla San Franciscosta.

Helsingin niemeä ympäröivät rannat ovat niin ikään elävöityneet kaupunkilaisten oman aktiivisuuden ansiosta. Niin Katajanokalla Kauppatorin kupeessa sijaitseva Allas Sea Pool kuin Hernesaaren rannan Löyly ovat yksityisiä hankkeita ja nyttemmin kansainvälisestikin tunnettuja Helsinkiä kuvaavia symboleja.

Yksilöistä ja yhteisöistä (yksilöistä muodostuneina kollektiiveina) on siis tullut kehityksen keskeisiä moottoreita. Tällainen aktiivisuus on erittäin merkittävä imagoetu Helsingille. Aktiivisten kaupunkilaisten ja ryhmittymien toiminta voi saada, ja on saanut, aikaan pysyviäkin muutoksia niin rakenteissa kuin kaupungin maineessa.

Kaupunki-ilmiöiden kirjo on aina huomattavasti näkyvää laajempi. Viime aikojen huima kehitys johtuu osittain siitä, että piilossa oleva on tullut näkyviin. Heikot signaalit ovat vahvistuneet.

Helsinkiläiset suosivat eniten matalan kynnyksen kulttuuria

Tutkimusten mukaan Helsingin keskustasta, mutta myös kantakaupungin laitamilta, tuntuu löytyvän erityisen paljon kulttuurista kiinnostunutta väkeä (ks. kuvio). Niin ikään naisten osallistuminen on miehiä suurempaa. Kulttuuriin osallistuminen on kantakaupungissa lähes kaikissa kulttuurimuodoissa esikaupunkialueita suurempaa. Tämä heijastelee tietenkin tarjontaa, mutta kiinnostus kulttuuria kohtaan voi kummuta myös elämäntyyleistä ja makurakenteista ja edelleen sosiodemografisista eroista.

Kuten kuviosta näkyy, helsinkiläiset suosivat eniten matalan kynnyksen kulttuuria. Kirjastot, elokuvat, teatteri, kevyen musiikin konsertit ja toisaalta kaupunkitapahtuvat ovat olleet tutkimusten mukaan kärjessä. Näyttää siltä, että muiden kulttuurin muotojen osalta jonkinlaiset esteet rajoittavat kulttuuriosallistumista. Nämä esteet voivat olla alueellisia – osallistuminen on hankalaa saavutettavuuden näkökulmasta – tai taloudellisia. Luultavasti tilanne siis tasaantuisi, mikäli tarjonta olisi alueellisesta näkökulmasta laajempaa eli siis kulttuurin saavutettavuus paranisi myös kantakaupungin ulkopuolella. Toisaalta osallistumisen esteet voivat olla sosiaalisia, jolloin oman viiteryhmän kulutustottumukset ohjaavat käyttäytymistä.

Julkaisuja:

Kvartti 3/2016, artikkeli 1. Taru Lindblom ja Pekka Mustonen: Helsinkiläiset myönteisiä vertaiskaupalle.

Kvartti 3/2016, artikkeli 2. Pekka Mustonen ja Taru Lindblom: Kulttuuriosallistuminen ja kulttuurimuodoista pitäminen Helsingissä. 

Tutkimuskatsauksia 2015:9. Pekka Mustonen: Helsinki's potentia as a travel destination for young people.

Tutkimuskatsauksia 2014:6. Pekka Mustonen: World Design Capital Helsinki 2012 -tunnettuustutkimus. 

Arts and culture in Helsinki (2014). Sini Askelo, Vesa Keskinen, Reetta Sariola ja Petteri Räisänen. Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja kulttuurikeskuksen erityisjulkaisu.

Tutkimuskatsauksia 2014:4. Vesa Keskinen ja Helena Kotro: Kohti yhteisöllistä kaupunkikulttuuria. Mielipiteitä Helsingistä kulttuurikaupunkina.

Tutkimuskatsauksia 2014:3. Charles Landry: Helsinki Creative City Index: Harnessing the Collective Imagination.

Kvartti 1/2014, artikkeli 1. Arto Koskelo: Helsingin ravintolakulttuurin uusi kukoistus.

Kvartti 1/2014, artikkeli 2.
Pekka Mustonen: Jäljittelijästä esikuvaksi – Helsingin kaupunkikulttuurin aktiiviset vuosikymmenet.

Helsingin kaupungin teettämät matkailututkimukset.



JAA
27.03.2017 12:58