Helsingin historia

Ruotsin vallan aika

Helsinki perustettiin Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1550 Vantaanjoen suulla sijaitsevan Helsinginkosken rannalle. Kuningas määräsi Rauman, Ulvilan, Porvoon ja Tammisaaren kaupunkien porvarit muuttamaan Helsinkiin.

Uuden kaupungin oli tarkoitus kilpailla Suomenlahden vastarannalla sijaitsevan Tallinnan kanssa Venäjän-kaupasta. Tallinnastakin tuli kuitenkin pian osa Ruotsin valtakuntaa, mikä hidasti pitkään Helsingin kasvua. Paremman sataman toivossa kaupunki päätettiin vuonna 1640 siirtää uudelle paikalle nykyiseen Kruununhaan kaupunginosaan.

Historiansa ensimmäiset 200 vuotta Helsinki oli vaatimaton pikkukaupunki. Kaupungin merkitys alkoi kasvaa, kun vuonna 1748 Ruotsin menetti sotien seurauksena itäisimmät alueensa Venäjälle. Helsingin edustalle alettiin rakentaa valtakunnan itäisen osan turvaksi Viaporin (ruots. Sveaborg) eli nykyistä Suomenlinnan merilinnoitusta, joka kuuluu Euroopan suurimpiin. Upea linnoitus sai pian valmistumisensa jälkeen kutsumanimen ”Pohjolan Gibraltar”. Nykyään linnoitus kuuluu UNESCO:n maailmanperintölistalle

Venäjän vallan aika

Vuonna 1809 Suomi liitettiin Ruotsin ja Venäjän välisen sodan seurauksena autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi Venäjän keisarikuntaan. Kolme vuotta myöhemmin Helsingistä tuli suuriruhtinaskunnan pääkaupunki. Tältä ajalta on peräisin muun muassa Helsingin historiallinen empire-tyylinen keskusta Tuomiokirkon ympärillä.

1800-luvun lopulla elettiin Suomen suuriruhtinaskunnassa ja sen pääkaupungissa muutosten aikaa. Helsinki kasvoi nopeasti ja siitä kehittyi moderni eurooppalainen kaupunki. Kaupungin päätöksenteko sai uudet raamit toiminnalleen 1875, kun 48 vastavalittua valtuusmiestä kokoontui Helsingin kaupunginvaltuuston ensimmäiseen kokoukseen Senaatintorin laidalla sijaitsevalle Raatihuoneelle. 1900-luvun alussa valtuuston päätösvalta kosketti yli 100 000 helsinkiläistä.

1900-luku ja sota-aika

Suomi itsenäistyi vuonna 1917, jonka jälkeen Helsinki on ollut Suomen tasavallan pääkaupunki.

Toisen maailmansodan aikana Helsinki joutui kokemaan useita Neuvostoliiton suurpommituksia. Kaupunki selviytyi niistä kuitenkin suhteellisen pienin tuhoin muun muassa tehokkaan ilmapuolustuksen ansiosta. Esimerkiksi Helsingin suurpommitukset helmikuussa 1944 torjuttiin melko pienin tappioin.

Helsinkiin tehtiin kaikkiaan 1500 pommituslentoa ja pommeja pudotettiin noin 15 000 kappaletta. Kaupungin alueelle niistä osui kuitenkin vain runsaat 5 prosenttia. Taloja tuhoutui hieman yli sata ja surmansa sai 150 asukasta. Vuonna 1944 Helsingin väkiluku oli noin 275 000.

Sota-aika pakotti aiemmin liitoksia vastustaneet esikaupungit suureen alueliitokseen, koska väestön nopea kasvu pääkaupunkiseudulla kasvatti paineita kokonaisvaltaiseen ratkaisuun. Vuoden 1946 alussa Helsingin kaupunkiin liitettiin Huopalahden, Oulunkylän ja Kulosaaren maalaiskunnat, Haagan kauppala sekä merkittävän osan silloisesta Helsingin pitäjästä (nykyinen Vantaan kaupunki). Helsinki sai 51 000 uutta asukasta ja sen maa-alue viisinkertaistui.

Helsinki laajenee

Vuosaari liitettiin Helsinkiin vuonna 1966 muun muassa uuden sataman rakentamiseksi; päätöksenteko kuitenkin viivästyi, ja uusi satama valmistui vasta vuonna 2008. Vuoden 2009 alussa Helsinkiin liitettiin kaupungin itäpuolelta osat Sipoon kuntaa sekä Vantaan kaupunkia.

Sodan jälkeen alkoi vilkas rakentamisen kausi. Helsingin seutu alkoi 1960-luvulla muuttua nopeasti kaupungistuvaksi metropolialueeksi. Helsingin kaupungissa puolen miljoonan asukkaan raja ylitettiin 1965, mutta väestönkasvu siirtyi vähitellen yhä kauemmas keskustasta aina kaupungin hallinnollisten rajojen ylitse.

Suuri kaupunkirakentamisen vaihe Helsingissä oli 1970- ja 1980-luvuilla, ja aluksi uudisrakentamisen kohteiksi valittiin jo rakennettujen esikaupunkien viereisiä alueita. Alueet sijaitsivat nopeiden raideyhteyksien päässä. Tiivistä kaupunkirakennetta syntyi muun muassa Malmin, Tapanilan ja Puistolan alueille sekä itäisiin esikaupunkeihin.

Metro rakennetaan

Uusi liikennemuoto otettiin Helsingissä käyttöön vuonna 1982. Osittain maan alla kulkevaa pikarataa oli suunniteltu bussien sekä raitio- ja rautatieliikenteen oheen jo useiden vuosikymmenien ajan, aina 1940-luvun lopulta lähtien. Pariisin ja Pietarin mallin mukaan siitä alettiin käyttää nimitystä metro. Nykyään metro on olennainen osa Helsingin kaupungin liikennejärjestelyjä. Sitä käyttää päivittäin noin 200 000 matkustajaa.

Kaupunkilaiset muuttavat

Helsingin kantakaupungin väestörakenne muuttui parissa vuosikymmenessä huomattavasti. Vielä 1970-luvulla keskustassa asuivat lähinnä vanhukset, kun taas nuoriso ja nuoret perheet viihtyivät esikaupungeissa ja lähiöissä. 1990-luvulla pääkaupunkiseudulle suuntautui vilkas muuttoliike, joka toi keskusta-asumiseen uuden aallon.

Lähiöihin sodan jälkeen muuttanut väestö on vanhentunut samalla kun nuoriso on muuttanut pois uudemmille alueille. Kantakaupungin pienten asuntojen vuokra- ja myyntihinnat lähtivät huimaan nousuun 1980-luvun nousukaudella ja uudelleen laman jälkeen 1990-luvun jälkipuolella.

Helsinkiin on kautta aikojen muuttanut nuoria, opiskelunhaluisia ja työkuntoisia ihmisiä, mutta sodan jälkeiseen aikaan verrattuna ihmiset alkoivat muuttaa yksin. Melkein puolessa pääkaupunkiseudun kotitalouksista on vain yksi henkilö.

Kansainvälinen kulttuurikaupunki

Kansainvälisyys nähtiin yhtenä Helsingin periaatteista jo 1990-luvulla. Kaupunki panosti imagoon, arkiviihtyvyyteen, asumisen tasoon ja logistiikkaan. Kulttuuri muotoutui eurooppalaiseen tapaan kaupungin strategiaksi, ja Helsinki olikin eurooppalainen kulttuuripääkaupunki vuonna 2000.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Helsingissä on korostettu kulttuuria, merellisyyttä ja vehreyttä. Keskustan katuja muutetaan kävelykaduiksi ja uusia merellisiä asuinalueita rakennetaan entisten satama- ja teollisuusalueiden tilalle.



JAA
21.12.2016 15:03