Kunnat ovat paikanneet valtion toimenpiteillään kiristämää talouttaan velkaa ottamalla koko 2000-luvun. Vuonna 2010 peruskunnilla oli velkaa 10,5 miljardia euroa. Vuonna 2000 sitä oli 3,8 miljardia euroa. Muutamat kunnat ovat joutuneet turvautumaan velanottoon joka vuosi.

Kuntien velkaantuminen on herättänyt huolta viime aikojen julkisessa keskustelussa. Kunnille on vaadittu stressitestejä eurooppalaisten pankkien tapaan. Esillä on ollut myös velka- ja verokaton asettaminen kunnille.

Kuntien jatkuva velkaantuminen ei voi jatkua.  Lainakatolla velkaantumista ei kuitenkaan katkaista, koska kuntien lainamäärien vertailu ja arviointi on vaikeaa kuntien erilaisten organisaatioiden takia. Ainoa keino velan kasvun hillitsemiseksi on se, että valtio pidättäytyy säätämästä kunnille uusia velvoitteita siihen asti, kunnes talous antaa siihen mahdollisuuden.  Samalla tulisi karsia kuntien olemassa olevia velvoitteita. Kuntien tulopohja ja tehtävät eivät ole tasapainossa.

Kuntien talouden tunnusluvut ovat tavallisille kuntalaisille ja jopa luottamushenkilöille vaikeita ymmärtää. Julkaisussa testataan eräitä uusia kuntien lainojen rasittavuutta kuvaavia tunnuslukuja. Kun lainakanta lasketaan veroprosentteina, sen ymmärtää jokainen. Suhteellisen velkaantuneisuusprosentin rinnalle Heikki Helin esittää lainakantaa jaettuna verorahoituksella (verotulot + valtionosuudet). Nämäkään tunnusluvut eivät poista sitä ongelmaa, että kuntien lainakannoissa on organisaatioeroista johtuvia eroja.

Liite: Lainakannan kehitystä ja tasoa kuvaavia lukuja maakunnittain ja kunnitttain