Talouden syöksy lamaan leikkasi kuntien tuloja, eikä kunnilla ollut mitään mahdollisuuksia sopeuttaa menoja vähentyneiden tulojen mukaan.  Valtiokaan ei siihen pystynyt, vaan veroaukko katettiin velalla.  Kun kunnat ovat korottaneet veroprosenttejaan ja ottaneet lisää velkaa, niitä on kritisoitu taitamattomasta taloudenhoidosta.  

Kuntien arvostelu tuntuu kohtuuttomalta. Erikoistutkija Heikki Helin on tarkastellut kuntien talouden kehitystä. Hänen mielestään ei riitä, että todetaan kuntien talousvaikeudet, vaan on pohdittava, mistä ongelmat ovat aiheutuneet.

Tarkastelu osoittaa, että kuntien menot olivat vuosina 2000–2009 tuloja suuremmat. Tätä aukkoa voidaan haarukoida monella tavalla, mutta lopputulos on hyvin samansuuntainen.  Laskutavasta riippuen se on 3,6–12,5 miljardia euroa.  Vuosikatteen ja nettoinvestointien erotus oli –3,4 miljardia euroa. Varsinaisen toiminnan ja investointien nettokassavirta oli –5,8 miljardia euroa. Vuosikatteen ja poistonalaisten investointien erotus oli –7,1 miljardia, kun vuosikatteen ja investointien omahankintamenon erotus oli –12,6 miljardia euroa. Kunnat joutuivat ottamaan lisää velkaa kaikkiaan 3,6 miljardia euroa.

Kuntien verotusta on kevennetty vuosina 1997–2004 kuntien kustannuksella 827 miljoonalla eurolla. Jos otetaan huomioon näiden kevennysten vaikutus kuntien verotuloihin 2000–2009, niin kunnilta jäi saamatta peräti 9,7 miljardia euroa. Valtio on kiristänyt kuntien taloutta myös tekemällä vajaita indeksitarkistuksia, lykkäämällä kustannustenjaon tarkistuserien maksuja ja säätämällä kunnille uusia tehtäviä, joiden kustannuksista se maksoi vain kolmasosan.

Helin päätyykin toteamaan karkeiden laskelmien osoittavan, että mikäli valtio olisi hoitanut velvoitteensa sopimusten hengen mukaan, kuntien taloutta kuvaavat luvut olisivat tasapainossa. Tietysti voidaan pohtia sitä, että jos kuntien talous ei olisi kiristynyt, olisivatko kunnat pitäneet taloutta niin kireällä kuin nyt jouduttiin tekemään. Kunnissahan menot pyrkivät nousemaan tulojen tasolle.