Marjatta Tapiola (s. 1951) maalaa ilmaisuvoimaisesti ja intohimoisesti. Sekä taiteilijan maalaustapa että aiheet ovat väkevän ruumiillisia ja aistillisia. Tapiolan taiteellinen läpimurto osui 1980-luvun alun uusekspressionismin nousuun. Hänen omaehtoinen taiteensa ei kuitenkaan mahdu vakiintuneiden taidesuuntausten rajoihin. Näyttelyyn on valittu 30 teosta hänen uransa alusta nykyhetkeen.
Varhaisissa 1980-luvun maalauksissaan Tapiola työsti ihmisyyden ristiriitaisuuksia ja ääritiloja. Omakuvat , parisuhteen ja perheen kuvat ovat armottoman suorasukaisia mutta monitulkintaisia. Vuosikymmenen kuluessa lihalliset ihmishahmot vaihtuivat kuolleisiin eläimiin; ensin vääntyneisiin raatoihin ja 1990-luvulla pelkistettyihin pääkalloihin. Kuolema-aiheet väistyivät vuosituhannen alussa, ja kuultava värimaailma korvautui hehkuvan punaisella. Viime vuosina ihminen ja eläin sekä taiteilijan suosikkiaihe härkä ovat sulautuneet myyttien Minotauros-hirviöksi.
