117 §
PITKÄAIKAISHOITOMAKSUPÄÄTÖSTÄ KOSKEVA
MUUTOSVAATIMUS
Terke 2011-221
Esityslistan asia TJA/13
TJA Terveyslautakunta päätti hylätä tämän päätöksen liitteessä
mainitun henkilön (jäljempänä potilas) hoitomaksua koskevan,
14.2.2011 päivätyn muutosvaatimuksen, jolloin hallintolakimiehen
21.1.2011 tekemä päätös nro 8004/2011 jää voimaan.
Perustelut:
Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevilta perittävistä maksuista
säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa
laissa (734/92) ja asetuksessa (912/92). Asiakasmaksulain 7 b §:n 1
momentissa on määritelty pitkäaikaisessa laitoshoidossa oleva henkilö
ja 7 c §:ssä pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittävien maksujen
perusteet.
Lain 7 b §:n 1 momentin mukaan maksua määrättäessä
pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevaksi katsotaan: 1)
ympärivuorokautisen laitoshoidon alkamisesta lukien henkilö, jonka
laitoshoidon voidaan arvioida kestävän pitempään kuin kolme
kuukautta; sekä 2) muu kuin 1 kohdassa tarkoitettu henkilö sen jälkeen,
kun hänen ympärivuorokautinen laitoshoitonsa on jatkunut kolme
kuukautta, jos hänen toimintakykynsä on katsottava heikentyneen
siten, että häntä on hoidettava edelleen laitoksessa.
Lain 7 c §:n mukaan pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta peritään
maksukyvyn mukaan määräytyvä maksu. Maksu voi olla enintään 85
prosenttia hoidossa olevan asiakasmaksulaissa tarkoitetuista
kuukausituloista, jollei asiakasmaksulaissa toisin säädetä. Maksu
voidaan kuitenkin määrätä enintään sen suuruiseksi, että hoitoa
saavan henkilön henkilökohtaiseen käyttöön jää kuukausittain
vähintään 97 euroa.
Lain 10 §:n 1 momentin mukaan maksukykyä arvioitaessa ja maksun
suuruutta määrättäessä voidaan, sen estämättä mitä muussa laissa
säädetään, ottaa huomioon henkilön eläminen yhteistaloudessa
avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa, alaikäisten lasten
eläminen samassa taloudessa, henkilön tosiasiallisista perhesuhteista
johtuvat muut maksukykyyn vaikuttavat seikat sekä lapsen elatuksesta
annetussa laissa tarkoitettu elatusvelvollisuus siten kuin niistä tässä
laissa tai sen nojalla annetussa asetuksessa tarkemmin säädetään.
Pykälän 2 momentissa säädetään, että maksukyvyn mukaan
määräytyvän maksun suuruutta määrättäessä otetaan huomioon
palvelua käyttäneiden henkilöiden tulot siten kuin asiakasmaksulaissa
tai sen nojalla annetussa asetuksessa tarkemmin säädetään.
Lain 10 b §:ssä säädetään pitkäaikaisen laitoshoidosta perittävän
maksun perusteena olevista tuloista.
Lain 10 c §:n 1 momentin mukaan ennen pitkäaikaisesta laitoshoidosta
perittävän maksun määräämistä henkilön kuukausituloista
vähennetään:
1) hänen suoritettavakseen vahvistetut elatusavut;
2) hänen tosiasiallisista perhesuhteistaan johtuvat muut vastaavat
kustannukset; sekä
3) kiinteistön luovutuksen yhteydessä määräajaksi tai elinkaudeksi
pidätetty rahana maksettava etuus, joka on hänen suoritettavanaan.
Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin 1 kohdan mukaista
vähennystä ei kuitenkaan tehdä, jos elatusavun saajana on
aviopuoliso, jonka kanssa elatusavun suorittaja on elänyt
yhteistaloudessa välittömästi ennen laitoshoidon alkamista.
Lain 11 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuollon palveluista määrätty
maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan
määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin
kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon
edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden
toteuttamista.
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen 1
§:n mukaan tässä asetuksessa mainituista kunnallisista sosiaali- ja
terveyspalveluista saa periä tässä asetuksessa säädetyt maksut, jollei
erikseen toisin säädetä.
Asetuksen 15 §:n (251/2003) mukaan ennen pitkäaikaisen laitoshoidon
maksun määräämistä maksun määräämisestä päättävän viranomaisen
tulee selvittää, onko palvelun käyttäjä ennen laitoshoidon alkamista
elänyt yhteistaloudessa avioliitossa tai avioliiton omaisissa olosuhteissa
tai onko hänellä alaikäisiä lapsia, joiden elatus on ollut kokonaan tai
osittain riippuvainen palvelun käyttäjän tuloista. Selvityksessä tulee
myös ottaa huomioon, mitä lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975)
3 §:n 2 momentissa säädetään vanhempien vastuusta 18 vuotta
täyttäneen lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista.
Selvityksen perusteella maksu tulee määrätä sosiaali- ja
terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 7 c §:n 2
momentin ja 10 c §:n säännös huomioon ottaen siten, että hoidettavan
kanssa yhteistaloudessa eläneen henkilön ja alaikäisten lasten elatus
sekä 18 vuotta täyttäneen oikeus saada vanhemmiltaan avustusta
koulutuskustannuksiinsa tulevat asianmukaisesti turvatuiksi.
Helsingin kaupungin terveyskeskuksen pysyväisohjeen P88/15.4.2010
kohdan 3.6 mukaan, yksinäisen henkilön asuntomenoja ei
pääsääntöisesti oteta huomioon hoitomaksua määrättäessä, koska
pitkäaikaisesti laitoshoitoon määrätty henkilö ei yleensä enää tarvitse
asuntoaan. Jos asunnolla on häntä hoitavan lääkärin ja
sosiaalityöntekijän mielestä kuitenkin henkilölle selvästi hoitoa tukevaa
merkitystä, otetaan kohtuulliset asumismenot huomioon maksua
määrättäessä, mikäli henkilön taloudellinen tilanne sitä edellyttää.
Kohtuullisiksi asumiskustannuksiksi katsotaan esimerkiksi
omistusasunnon yhtiövastike ja vuokra-asunnon vuokrat.
Jos pitkäaikaishoidossa olevan henkilön puoliso tai alaikäiset lapset
asuvat yhteisessä asunnossa, eivätkä heidän omat tulonsa ja varansa
riitä kattamaan asumismenoja, otetaan huomioon kohtuulliset
asumiskustannukset henkilön hoitomaksua määrättäessä.
Mikäli asunnossa asuu yksinomaan muita kuin lähiomaisia tai puolison
ja alaikäisten lasten lisäksi muita kuin lähiomaisia, ei
asumiskustannuksia oteta heidän osaltaan huomioon hoitomaksua
määrättäessä.
Mikäli asunnolla ei ole hoidollista merkitystä, hoidettavalle henkilölle
tulee varata aikaa asuntojärjestelyjä varten kohtuullinen aika, kuitenkin
enintään puoli vuotta. Tänä aikana otetaan huomioon asumisesta
aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, mikäli henkilön taloudellinen
tilanne sitä edellyttää. Mikäli tyhjänä olevaa omistus- tai vuokra-asuntoa
ei ole saatu vuokratuksi tai luovutetuksi annetun järjestelyajan
kuluessa, ei asunnosta aiheutuvia kuluja hyväksytä menoksi.
Kuntoutuspotilaan osalta kulut voidaan vähentää pidemmältäkin ajalta,
vaikka asunnolla ei lähiaikoina olisi hoidollista merkitystä.
Kohtuulliset asuntolainojen lyhennykset ja korot (maksutapa voi olla
rahoitusvastike) voidaan tarveharkinnan mukaan ottaa menoina
huomioon vain siinä tapauksessa, jos asunnossa asuvat henkilön
aviopuoliso tai alaikäiset lapset eivätkä heidän omat tulonsa tai heidän
varansa tai hoidettavan henkilön varat riitä kattamaan lyhennyksiä ja
korkoja, minkä seurauksena perhe on välittömässä vaarassa jäädä
vaille asuntoa.
Omistusasunnossa tai – kiinteistössä suoritettuja perus- ja
vuosikorjauksia ei oteta huomioon hoitomaksua määrättäessä paitsi,
milloin omistusasunto tai – kiinteistö on vuokraamista varten
kunnostettu, jolloin korjauskulut voidaan ottaa huomioon vähennyksinä
vuokratuloista.
Hoitava lääkäri arvioi hoidon alkaessa, kestääkö laitoshoito pidempään
kuin kolme kuukautta, ja myönteisessä tapauksessa peritään
maksukyvyn mukainen hoitomaksu hoidon alusta alkaen.
Pitkäaikaishoitopäätöksen tekeminen ei merkitse päätöstä pysyvästä
laitoshoidosta, ja päätös puretaan, mikäli potilaan laitoshoidon tarve
päättyy.
Hoitavan lääkärin lausuman mukaan potilas on määrätty tahdosta
riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon 13.9.2010 alkaen
vakavan mielisairauden vuoksi. Potilas on ollut sijoitettuna
pitkäaikaiseen laitoshoitoon hoitavan lääkärin päätöksellä 15.12.2010
lähtien. Potilas on sosiaalityöntekijän avustuksella laatimassaan
muutosvaatimuksessa, että hoitomaksua kohtuullistetaan ja asunnon
yhtiövastike otetaan huomioon hoitomaksua koskevassa päätöksessä.
Muutosvaatimuksessa viitataan sen liitteenä olevaan hoitavan lääkärin
lausuntoon, jossa lääketieteellisiin syihin vedoten suositellaan, että
potilaan sairaalamaksuja tarkistettaisiin ottaen huomioon hänellä
kuukausittain maksettavana oleva yhtiövastike. Hoitavan lääkärin
mukaan potilaan hoitomyöntyvyyden varmistamiseksi ja myöhemmän
laitossijoituksen välttämiseksi on suositeltavaa, että potilaan olisi
mahdollista suoriutua asuntonsa yhtiövastikkeista ja sairaalamaksuista
joutumatta turvautumaan säästöihinsä.
Noudatetun käytännön mukaisesti asumiskuluja ei hyväksytä
vähennykseksi, mikäli potilaan helposti käteiseksi muutettavat varat
ylittävät
8 400,00 euroa.
Terveyslautakunta toteaa, että potilas on yksinäinen henkilö, jolla ei ole
puolisoa eikä hänellä ole huoltovastuullaan alaikäisiä lapsia. Potilaan
pankkitilin saldo oli helmikuussa 2011 päivätyn tiliotteen mukaan yli
51 000 euroa. Kaleva Optimin tammikuussa 2010 päivätyn laskelman
mukaan potilaan vakuutussäästöt olivat 1.2.2010 yli 28 000 euroa.
Sairaalan sosiaalityöntekijältä 9.3.2011 saadun tiedon mukaan potilas
ei käy kotilomilla, joten asunnolla ei ole hänelle tässä mielessä
hoidollista merkitystä. Lisäksi potilas on hoidon tarpeessa myös
jatkossa ja tarvitsee hoitavan lääkärin arvion mukaan pitkäkestoisesti
jatkuvaa osastokuntoutusta.
Terveyslautakunta toteaa, että pitkäaikaisen laitoshoidon maksu
määräytyy pääasiassa asiakkaan taloudellisen tilanteen perusteella,
jossa otetaan huomioon hänen tulonsa ja siitä tehtävät vähennykset.
Potilaan taloudellinen tilanne huomioon ottaen asiassa ei ole tullut esiin
sellaisia asiakasmaksulain säännösten perusteella arvioitavia maksun
vähennyksenä huomioitavia seikkoja, joiden nojalla hoitomaksun
alentaminen ja asumiskulujen vähentäminen olisi mahdollista
hoitomaksua koskevan päätöksenteon yhteydessä.
Pöytäkirjanote asianomaiselle (asiamiehelle) hallintovalitusosoituksin
(A), hallinto- ja palvelukeskuksen hallintopäällikölle sekä
Taloushallintopalvelun laskutukseen (Hallikainen).
Päätösehdotus Terveyslautakunta päättänee hylätä potilaan
hoitomaksua koskevan, 14.2.2011 päivätyn muutosvaatimuksen, jolloin
hallintolakimiehen 21.1.2011 tekemä päätös nro 8004/2011 jää
voimaan.
Perustelut:
Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevilta perittävistä maksuista
säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa
laissa (734/92) ja asetuksessa (912/92). Asiakasmaksulain 7 b §:n 1
momentissa on määritelty pitkäaikaisessa laitoshoidossa oleva henkilö
ja 7 c §:ssä pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittävien maksujen
perusteet.
Lain 7 b §:n 1 momentin mukaan maksua määrättäessä
pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevaksi katsotaan: 1)
ympärivuorokautisen laitoshoidon alkamisesta lukien henkilö, jonka
laitoshoidon voidaan arvioida kestävän pitempään kuin kolme
kuukautta; sekä 2) muu kuin 1 kohdassa tarkoitettu henkilö sen jälkeen,
kun hänen ympärivuorokautinen laitoshoitonsa on jatkunut kolme
kuukautta, jos hänen toimintakykynsä on katsottava heikentyneen
siten, että häntä on hoidettava edelleen laitoksessa.
Lain 7 c §:n mukaan pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta peritään
maksukyvyn mukaan määräytyvä maksu. Maksu voi olla enintään 85
prosenttia hoidossa olevan asiakasmaksulaissa tarkoitetuista
kuukausituloista, jollei asiakasmaksulaissa toisin säädetä. Maksu
voidaan kuitenkin määrätä enintään sen suuruiseksi, että hoitoa
saavan henkilön henkilökohtaiseen käyttöön jää kuukausittain
vähintään 97 euroa.
Lain 10 §:n 1 momentin mukaan maksukykyä arvioitaessa ja maksun
suuruutta määrättäessä voidaan, sen estämättä mitä muussa laissa
säädetään, ottaa huomioon henkilön eläminen yhteistaloudessa
avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa, alaikäisten lasten
eläminen samassa taloudessa, henkilön tosiasiallisista perhesuhteista
johtuvat muut maksukykyyn vaikuttavat seikat sekä lapsen elatuksesta
annetussa laissa tarkoitettu elatusvelvollisuus siten kuin niistä tässä
laissa tai sen nojalla annetussa asetuksessa tarkemmin säädetään.
Pykälän 2 momentissa säädetään, että maksukyvyn mukaan
määräytyvän maksun suuruutta määrättäessä otetaan huomioon
palvelua käyttäneiden henkilöiden tulot siten kuin asiakasmaksulaissa
tai sen nojalla annetussa asetuksessa tarkemmin säädetään.
Lain 10 b §:ssä säädetään pitkäaikaisen laitoshoidosta perittävän
maksun perusteena olevista tuloista.
Lain 10 c §:n 1 momentin mukaan ennen pitkäaikaisesta laitoshoidosta
perittävän maksun määräämistä henkilön kuukausituloista
vähennetään:
1) hänen suoritettavakseen vahvistetut elatusavut;
2) hänen tosiasiallisista perhesuhteistaan johtuvat muut vastaavat
kustannukset; sekä
3) kiinteistön luovutuksen yhteydessä määräajaksi tai elinkaudeksi
pidätetty rahana maksettava etuus, joka on hänen suoritettavanaan.
Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin 1 kohdan mukaista
vähennystä ei kuitenkaan tehdä, jos elatusavun saajana on
aviopuoliso, jonka kanssa elatusavun suorittaja on elänyt
yhteistaloudessa välittömästi ennen laitoshoidon alkamista.
Lain 11 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuollon palveluista määrätty
maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan
määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin
kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon
edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden
toteuttamista.
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen 1
§:n mukaan tässä asetuksessa mainituista kunnallisista sosiaali- ja
terveyspalveluista saa periä tässä asetuksessa säädetyt maksut, jollei
erikseen toisin säädetä.
Asetuksen 15 §:n (251/2003) mukaan ennen pitkäaikaisen laitoshoidon
maksun määräämistä maksun määräämisestä päättävän viranomaisen
tulee selvittää, onko palvelun käyttäjä ennen laitoshoidon alkamista
elänyt yhteistaloudessa avioliitossa tai avioliiton omaisissa olosuhteissa
tai onko hänellä alaikäisiä lapsia, joiden elatus on ollut kokonaan tai
osittain riippuvainen palvelun käyttäjän tuloista. Selvityksessä tulee
myös ottaa huomioon, mitä lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975)
3 §:n 2 momentissa säädetään vanhempien vastuusta 18 vuotta
täyttäneen lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista.
Selvityksen perusteella maksu tulee määrätä sosiaali- ja
terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 7 c §:n 2
momentin ja 10 c §:n säännös huomioon ottaen siten, että hoidettavan
kanssa yhteistaloudessa eläneen henkilön ja alaikäisten lasten elatus
sekä 18 vuotta täyttäneen oikeus saada vanhemmiltaan avustusta
koulutuskustannuksiinsa tulevat asianmukaisesti turvatuiksi.
Helsingin kaupungin terveyskeskuksen pysyväisohjeen P88/15.4.2010
kohdan 3.6 mukaan, yksinäisen henkilön asuntomenoja ei
pääsääntöisesti oteta huomioon hoitomaksua määrättäessä, koska
pitkäaikaisesti laitoshoitoon määrätty henkilö ei yleensä enää tarvitse
asuntoaan. Jos asunnolla on häntä hoitavan lääkärin ja
sosiaalityöntekijän mielestä kuitenkin henkilölle selvästi hoitoa tukevaa
merkitystä, otetaan kohtuulliset asumismenot huomioon maksua
määrättäessä, mikäli henkilön taloudellinen tilanne sitä edellyttää.
Kohtuullisiksi asumiskustannuksiksi katsotaan esimerkiksi
omistusasunnon yhtiövastike ja vuokra-asunnon vuokrat.
Jos pitkäaikaishoidossa olevan henkilön puoliso tai alaikäiset lapset
asuvat yhteisessä asunnossa, eivätkä heidän omat tulonsa ja varansa
riitä kattamaan asumismenoja, otetaan huomioon kohtuulliset
asumiskustannukset henkilön hoitomaksua määrättäessä.
Mikäli asunnossa asuu yksinomaan muita kuin lähiomaisia tai puolison
ja alaikäisten lasten lisäksi muita kuin lähiomaisia, ei
asumiskustannuksia oteta heidän osaltaan huomioon hoitomaksua
määrättäessä.
Mikäli asunnolla ei ole hoidollista merkitystä, hoidettavalle henkilölle
tulee varata aikaa asuntojärjestelyjä varten kohtuullinen aika, kuitenkin
enintään puoli vuotta. Tänä aikana otetaan huomioon asumisesta
aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, mikäli henkilön taloudellinen
tilanne sitä edellyttää. Mikäli tyhjänä olevaa omistus- tai vuokra-asuntoa
ei ole saatu vuokratuksi tai luovutetuksi annetun järjestelyajan
kuluessa, ei asunnosta aiheutuvia kuluja hyväksytä menoksi.
Kuntoutuspotilaan osalta kulut voidaan vähentää pidemmältäkin ajalta,
vaikka asunnolla ei lähiaikoina olisi hoidollista merkitystä.
Kohtuulliset asuntolainojen lyhennykset ja korot (maksutapa voi olla
rahoitusvastike) voidaan tarveharkinnan mukaan ottaa menoina
huomioon vain siinä tapauksessa, jos asunnossa asuvat henkilön
aviopuoliso tai alaikäiset lapset eivätkä heidän omat tulonsa tai heidän
varansa tai hoidettavan henkilön varat riitä kattamaan lyhennyksiä ja
korkoja, minkä seurauksena perhe on välittömässä vaarassa jäädä
vaille asuntoa.
Omistusasunnossa tai – kiinteistössä suoritettuja perus- ja
vuosikorjauksia ei oteta huomioon hoitomaksua määrättäessä paitsi,
milloin omistusasunto tai – kiinteistö on vuokraamista varten
kunnostettu, jolloin korjauskulut voidaan ottaa huomioon vähennyksinä
vuokratuloista.
Hoitava lääkäri arvioi hoidon alkaessa, kestääkö laitoshoito pidempään
kuin kolme kuukautta, ja myönteisessä tapauksessa peritään
maksukyvyn mukainen hoitomaksu hoidon alusta alkaen.
Pitkäaikaishoitopäätöksen tekeminen ei merkitse päätöstä pysyvästä
laitoshoidosta, ja päätös puretaan, mikäli potilaan laitoshoidon tarve
päättyy.
Hoitavan lääkärin lausuman mukaan potilas on määrätty tahdosta
riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon 13.9.2010 alkaen
vakavan mielisairauden vuoksi. Potilas on ollut sijoitettuna
pitkäaikaiseen laitoshoitoon hoitavan lääkärin päätöksellä 15.12.2010
lähtien. Potilas on sosiaalityöntekijän avustuksella laatimassaan
muutosvaatimuksessa, että hoitomaksua kohtuullistetaan ja asunnon
yhtiövastike otetaan huomioon hoitomaksua koskevassa päätöksessä.
Muutosvaatimuksessa viitataan sen liitteenä olevaan hoitavan lääkärin
lausuntoon, jossa lääketieteellisiin syihin vedoten suositellaan, että
potilaan sairaalamaksuja tarkistettaisiin ottaen huomioon hänellä
kuukausittain maksettavana oleva yhtiövastike. Hoitavan lääkärin
mukaan potilaan hoitomyöntyvyyden varmistamiseksi ja myöhemmän
laitossijoituksen välttämiseksi on suositeltavaa, että potilaan olisi
mahdollista suoriutua asuntonsa yhtiövastikkeista ja sairaalamaksuista
joutumatta turvautumaan säästöihinsä.
Noudatetun käytännön mukaisesti asumiskuluja ei hyväksytä
vähennykseksi, mikäli potilaan helposti käteiseksi muutettavat varat
ylittävät
8 400,00 euroa.
Terveyslautakunta toteaa, että potilas on yksinäinen henkilö, jolla ei ole
puolisoa eikä hänellä ole huoltovastuullaan alaikäisiä lapsia. Potilaan
pankkitilin saldo oli helmikuussa 2011 päivätyn tiliotteen mukaan yli
51 000 euroa. Kaleva Optimin tammikuussa 2010 päivätyn laskelman
mukaan potilaan vakuutussäästöt olivat 1.2.2010 yli 28 000 euroa.
Sairaalan sosiaalityöntekijältä 9.3.2011 saadun tiedon mukaan potilas
ei käy kotilomilla, joten asunnolla ei ole hänelle tässä mielessä
hoidollista merkitystä. Lisäksi potilas on hoidon tarpeessa myös
jatkossa ja tarvitsee hoitavan lääkärin arvion mukaan pitkäkestoisesti
jatkuvaa osastokuntoutusta.
Terveyslautakunta toteaa, että pitkäaikaisen laitoshoidon maksu
määräytyy pääasiassa asiakkaan taloudellisen tilanteen perusteella,
jossa otetaan huomioon hänen tulonsa ja siitä tehtävät vähennykset.
Potilaan taloudellinen tilanne huomioon ottaen asiassa ei ole tullut esiin
sellaisia asiakasmaksulain säännösten perusteella arvioitavia maksun
vähennyksenä huomioitavia seikkoja, joiden nojalla hoitomaksun
alentaminen ja asumiskulujen vähentäminen olisi mahdollista
hoitomaksua koskevan päätöksenteon yhteydessä.
Esittelijä Asian päätöshistoria ilmenee esityslistan tämän asian liitteenä numero
3 olevasta hallintolakimiehen päätöksestä 21.1.2011, nro 8004/2011.
Tiedoksianto on lähetetty hakijalle 31.1.2011. Potilas on tehnyt
maksupäätökseen esityslistan tämän asian liitteenä numero 1 olevan
muutosvaatimuksen, jossa on liitteenä lääkärinlausunto.
Muutosvaatimus on saapunut määräajassa 17.2.2011.
Helsingin kaupungin taloushallintopalvelusta toimitettu lisäselvitys
23.2.2011 on esityslistan tämän asian liitteenä numero 2.
Terveyslautakunnan päätöksellä 2.12.2008 (§ 250) terveyskeskuksen
osalta pysyvästi tai pitkäaikaisesti laitoshoidossa olevien henkilöiden
hoitomaksun määräämisestä, alentamisesta tai perimättä jättämisestä
päättää hallintolakimies.
Hallintolakimiehen päätökseen pitkäaikaisen laitoshoidon
tulosidonnaisesta asiakasmaksusta haetaan muutosta
asiakasmaksulain 15 §:n mukaan terveyslautakunnalta.
Lisätiedot:
Lehtonen Harri, hallintolakimies, puhelin 310 42668
|
LIITE
|
Salassa pidettävä liite JulkL 24.1 § 25 kohta
|