11
LAUSUNTO MIELENTERVEYSPOTILAIDEN PALVELUASUNTOJEN
RAKENTAMISESTA
Terke 2010-1094
TJA Terveyslautakunta päättänee antaa aloitteesta seuraavan, esittelijän
ehdotuksen mukaisen lausunnon:
”Psykooseiksi luokiteltuja vakavia mielenterveyshäiriöitä sairastaa
Suomessa noin kaksi prosenttia väestöstä. Suurimman ryhmän
muodostavat skitsofreniapotilaat, joita on Helsingissä vähän yli yhden
prosentin verran väestöstä. Psykiatristen hoito- ja kuntoutusresurssien
tarve on suurinta skitsofreniapotilaiden kohdalla. Nykyisin ainoastaan
vähäinen osa skitsofreniapotilaista tarvitsee pitkäaikaista
sairaalahoitoa. Noin kolmasosa saavuttaa oireettomuuden ja normaalin
toimintakyvyn. Suurin osa potilaista selviää mahdollisia lyhyitä
sairaalajaksoja lukuun ottamatta avohoidossa, mutta tarvitsee
eriasteisia tukitoimia arkiaskareissa ja sairautensa hallinnassa.
Helsingin terveyskeskus ja sosiaalivirasto toteuttivat vuosina 2002 -
2003 Mielenterveysprojektin, jonka yhtenä osa-alueena oli
mielenterveyskuntoutujien tuettujen asumispalveluiden kehittäminen.
Projektin suositusten jatkokehittelystä vastanneen MIPRO-työryhmän
raportti päivitettiin vuonna 2008.
Mielenterveyskuntoutujien tuettujen asumispalvelujen kehittämisessä
on Helsingissä tavoiteltu kokonaisuutta, joka edistää kuntoutumista
mahdollisimman itsenäiseen ja samalla turvalliseen asumiseen ja
vähentää laitostumisvaaraa. Pääkohtia tässä tavoitteessa ovat:
- kotihoidon mielenterveystiimien vahvistaminen ja kotiin annettu
tuki;
- psykiatrisen erikoissairaanhoidon sekä Niemikotisäätiön
kuntoutuskodeissa järjestettävä kuntouttava asuminen, joka
tähtää itsenäisen asumiskyvyn saavuttamiseen; nuoret
mielenterveyskuntoutujat on pyritty ohjaamaan ensisijaisesti
näihin yksiköihin.
- Lilinkotisäätiön sekä muiden palveluntarjoajien järjestämä
palveluasuminen henkilöille, jotka tarvitsevat pitkäaikaisesti
runsasta tukea selviytyäkseen;
- terveyskeskuksen ja sosiaaliviraston työnjako, jonka mukaan
kuntouttava asuminen on terveyskeskuksen järjestämisvastuulla
ja palveluasuminen sosiaaliviraston;
- sas-menettely, jossa tuetun asunnon tarvitsija ohjataan
tarpeenmukaiseen asumismuotoon.
Mielenterveysprojektin tavoitteiden toteuttamiseksi on perustettu 310
vahvasti tuettua palveluasuntopaikkaa Lilinkotisäätiön palvelutaloihin
sekä hankittu sosiaaliviraston ostopalveluna 210 paikkaa muiden
yhteisöjen ja yksityisten palveluntarjoajien palvelutaloista.
Kuntouttavassa asumisessa on yhteensä 334 paikkaa määräaikaiseksi
tarkoitettuun asumiseen. Kotihoitoon on luotu viisi mielenterveystiimiä,
jotka ovat antaneet hoitoa 253 asiakkaalle vuonna 2009.
MIPRO-työryhmän raportissa v. 2008 arvioitiin, että saavutettu
yhteensä 520 palveluasuntopaikan volyymi voi riittää järjestelmän
kaikkien osien toimiessa suunnitellusti. Tämä ei kuitenkaan ole
toteutunut, vaan Auroran ja Kellokosken sairaaloihin on kertynyt
runsaasti helsinkiläisiä palveluasuntopaikan tarvitsijoita. Nämä jatkuvaa
tukea tarvitsevat henkilöt joutuvat odottamaan jatkohoitopaikkaa
sairaalassa useita kuukausia, usein yli vuoden ajan. Sairaalassa
jonottajien määrä on kahden viime vuoden aikana pysynyt korkeana ja
on heinäkuussa 2010 Aurorassa 24 ja 8 Kellokoskella. Lisäksi
terveyskeskuksen psykiatriaosaston ja Niemikotisäätiön kuntouttavassa
asumisessa on 27 henkilöä, jotka tilansa perusteella tarvitsisivat
palveluasumisen tasoista tukea. Palveluasuntoa jonottaa myös
avohoidossa joukko omaistensa tai kotihoidon tiiviin tuen varassa
olevia henkilöitä.
Arvioitua suurempaan palveluasuntotarpeeseen on useita syitä:
- asumisen kalleus ja kerrostaloasumisen vaatimukset
merkitsevät, että vaikeasta mielenterveyshäiriöstä kärsivien
asunnottomuus ja asunnon menettämiset ovat yleisempiä
Helsingissä kuin muualla maassa;
- luontaisten sosiaalisten tukiverkkojen puuttuminen
- vaikean mielenterveyshäiriön rinnalla on yhä useammin
päihdeongelma
- kotihoidon mielenterveystiimejä ei ole voitu perustaa
Mielenterveysprojektin suositusten mukaista määrää.
Pitkä jonotus on inhimillisesti kohtuutonta ja heikentää kuntoutuksella
saavutettuja valmiuksia. Epätarkoituksenmukainen psykiatristen
sairaala- ja kuntouttavan asumisen paikkojen käyttö vähentää
mahdollisuuksia päästä tarpeenmukaisen kuntoutuksen piiriin.
Hoitopäivän hinta sairaalan vuodeosastolla on noin kolminkertainen
verrattuna palveluasuntoon. Sosiaaliviraston määrärahat ovat olleet
sidottuja jo tehtyihin asumispalvelusitoumuksiin ja uusia asukkaita on
voitu sijoittaa vain aiemmilta haltijoilta vapautuville paikoille. Jonottajien
määrää on voitu ajoittain vähentää mm. asunnottomuuden
poistohankkeen varoin.
Palveluasumisen tarpeen ja palvelutarjonnan tasapainoon voitaisiin
päästä seuraavin toimin:
- suoritetaan palvelutalojen asukaskunnan arviointi ja samalla
selvitetään, voisiko osa asukkaista siirtyä itsenäisempään
asumiseen heidän tilansa kohennuttua palveluasumisaikana;
- perustetaan uusi vahvasti tuettu 60-paikkainen Lilinkotisäätiön
palvelutalo;
- laajennetaan Niemikotisäätiön päihdeongelmaisille
mielenterveyskuntoutujille suunnattua palvelutarjontaa;
- asumispalvelutarjontaa laajennetaan erityisryhmille, vaikeasta
käytöshäiriöstä kärsiville, vaikeasta syömishäiriöstä kärsiville ja
Asperger- ja autismipotilaille;
- lisätään mielenterveyskuntoutujille suunnattuja kotiin annettuja
palveluja, mm. kotihoidon mielenterveystiimien palveluja;
- tuetaan kotiin annetuin palveluin Niemikotisäätiön
jälleenvuokrausasuntoja.
Terveysvaikutusten arviointi
Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluja koskevat päätökset
kohdistuvat väestöryhmään, joka on erityisen haavoittuva.
Asumispalvelujen puutteesta johtuva potilaiden/henkilöiden
pysähtyminen epätarkoituksenmukaiselle hoidon portaalle aiheuttaa
välittömiä negatiivisia terveysvaikutuksia suurelle osalle psykiatrisia
potilaita ja mielenterveyskuntoutujia. Sairaalahoidossa olevien
potilaiden kuntoutustulokset heikentyvät sairaalahoidon pitkittyessä,
kun potilas ei pääse kuntoutuskotiin toimintakykyään vastaavaan
ympäristöön.
Kielteisiä terveysvaikutuksia aiheutuu myös muille kuin
kuntoutuspaikkaa odottaville henkilöille. Sairaalapaikoista yli 10 % on
tällä hetkellä asumispalveluihin jonottavien potilaiden käytössä. Tämä
tilanne heikentää psykiatrista sairaalahoitoa tarvitsevien muiden
henkilöiden mahdollisuutta saada tarvitsemaansa vuodeosastohoitoa.
Ellei palveluasumisen tarpeen ja palvelutarjonnan tasapainoon päästä,
on mahdollista, että sekä asumispalveluja jonottaville henkilöille että
akuuttihoitoa tarvitseville voi aiheutua jopa pysyviä kielteisiä
terveysvaikutuksia..
Riittävä määrä palveluasumispaikkoja takaa potilaiden pääsyn
tarkoituksenmukaiseen hoitoon ja kuntoutukseen. Samalla psykiatriset
sairaalapaikat ovat psykiatrista hoitoa tarvitsevien potilaiden käytössä.
Näin voidaan ehkäistä mielenterveyspotilaille aiheutuvat kielteiset
terveysvaikutukset.”
Pöytäkirjanote kaupunginhallitukselle.
Lisätiedot:
Oksanen Jorma, Kuntoutuspsykiatrian ylilääkäri, puhelin 310 65040
Turtiainen Ann-Marie, palvelupäällikkö, puhelin 310 42373
Esittelijä Maija Anttila ja 17 muuta kaupunginvaltuutettua ovat tehneet
seuraavan aloitteen mielenterveyspotilaiden palveluasunnoista:
”Mielenterveysongelmien pahentumisesta uhkaa tulla entistä suurempi
kansallinen ongelma, mille pitää tehdä nykyistä enemmän. Yksi
ongelma kokemuksen mukaan on sopivien asuntojen puute.
Mielenterveyspotilaat ovat esittäneet toivomuksen saada
palveluasuntoja myös heidän käyttöönsä. Se voisi olla yksi tapa saada
mielenterveyspotilaat kuntoutumaan. Asumismuoto voisi kannustaa
myös omatoimisuuteen.
Allekirjoittaneet valtuutetut esittävät, että mielenterveyspotilaita varten
rakennetaan palveluasuntoja. Se olisi osa mielenterveyshoidon
palveluketjua.”
Aloitteesta on pyydetty lausunto kaupungin hallitukselle 31.8.2010
mennessä terveyslautakunnalta, sosiaalilautakunnalta ja
asuntolautakunnalta.