18
25.5.2010 pöydälle pantu asia
LAUSUNTO TALOUSARVIOALOITTEESTA LISÄRAHOITUKSESTA
INKONTINENSSITARVIKKEIDEN JAKELUUN
Terke 2010-718
TJA Terveyslautakunta päättänee antaa aloitteesta seuraavan, esittelijän
ehdotuksen mukaisen lausunnon:
”Vaippojen valmistajien mukaan keskivaikeaa tai vaikeaa
virtsainkontinessua sairastava potilas tulee toimeen enimmillään
viidellä vaippatuotteella vuorokaudessa, jos vaippojen koko ja imukyky
on asianmukaisesti valittu. Tässä otetaan huomioon potilaan tarve eri
vuorokauden aikoina ja päivittäisissä elämän tilanteissa. On siis
perusteltua, että vaippatuotteita voi omahoitotarvikejakelun kautta
saada enintään viisi vuorokautta kohden. Useat kunnat (mm. Espoo ja
Vantaa) eivät anna viittä vaippatuotetta enempää vuorokautta kohden
missään tilanteissa. Useissa kaupungeissa jaettava määrä on tätäkin
pienempi. Helsingissä oli aiemmin runsaasti potilaita, jotka saivat 6-10
vaippatuotetta vuorokaudessa.
Terveyskeskus jakaa omaan sairaanhoitoon tarvittavia hoitotarvikkeita
kansanterveyslain 14 §:n nojalla. Sosiaali- ja terveysministeriön on
vuonna 1999 lähettänyt asiaa koskevan yleisluontoisen ohjekirjeen.
Sen mukaan potilaille maksuttomia hoitotarvikkeita annetaan, kun tarve
on pysyvä tai pitkäaikainen, vähintään kolme kuukautta kestävä.
Vähäiseen tarpeeseen, esimerkiksi lievään
virtsanpidätyskyvyttömyyteen, omahoitotarvikkeita ei em. ohjeen
mukaan anneta. Omahoitotarvikejakelun sisältö tuotteiden ja
tuotemäärien osalta vaihtelee eri kunnissa Suomessa. Helsingin
terveyskeskuksessa jakelun piiriin on kuulunut enemmän erilaisia
tuotteita kuin edellä mainitussa STM:n kirjeessä on lueteltu.
Helsingin terveyskeskus jakaa potilaille maksuttomia
inkontinenssituotteita noin 6.500 asukkaalle vuodessa. Niiden
kustannukset vuonna 2008 olivat 2.4 miljoonaa euroa. Vuoden 2007
tilastojen perusteella Helsingin vaippakustannukset olivat vertailukuntiin
nähden kaikkein korkeimmat sekä asukasta että yli 65-vuotiasta
kohden, noin kaksin-kolminkertaiset.
Vuonna 2008 Helsingin sosiaali- ja terveydenhuollossa käytettiin
arviolta 15 miljoonaa vaippatuotetta, joiden ympäristölle aiheuttama
kuormitus on huomattava.
Maksuttoman omahoitotarvikkeiden jakelun edellytyksenä on, että
sairaus, vika tai vamma on kroonistunut ja kestänyt vähintään 3
kuukautta ja että kustannukset ovat potilaalle kohtuuttoman suuria. Jos
sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutunut omahoitotarvikkeiden
käyttö on tilapäistä tai vähäistä, ei kunta korvaa niitä
omahoitotarvikkeina vaan potilas kustantaa ne itse.
On viitteitä siitä, että terveyskeskuksessa on vallinnut vaippojen
runsaaseen käyttöön pohjautuva hoitokulttuuri. Esimerkiksi potilaalle on
määrätty inkontinenssituotteita sairaalasta kotiutettaessa, vaikka näitä
ei ole aiemmin ollut käytössä tai palvelutaloon siirtyneelle henkilölle on
tilattu vaipat, vaikka näitä ei ole ollut käytössä aiemmin.
Housuvaippojen käyttö on Helsingin terveyskeskuksen kotihoidossa ja
myös terveysasemien hoitokäytännöissä lisääntynyt vuosien ajan.
Esimerkiksi Espoossa, Vantaalla, Tampereella, Turussa ja Lahdessa
jaetaan kriittisen harkinnan jälkeen yksi housuvaippa vuorokautta
kohden. Helsingissä jakelupisteisiin on tullut lähetteitä, joissa on
pyydetty housuvaippoja jopa 5 kpl/pv muiden inkontinenssituotteiden
ohella. Housuvaippojen kustannukset ovat olleet n. 1,2 miljoonaa euroa
vuodessa, mikä on noin puolet kaikkien inkontinenssituotteitten
kokonaiskustannuksista. Kun vaippatuotteet valitaan käyttötarkoituksen
mukaan oikein, riittää yksi housuvaippa vuorokaudessa. Näin ollen
housuvaippatuotteita tulisi jakaa vain erityisperusteluin yksi tuote
vuorokaudessa omatoimisuutta tukemaan.
Myös ns. tippasuojien käyttö on lisääntynyt huomattavasti. Jakelun
piirissä on ollut n. 1600 käyttäjää. Ne on tarkoitettu lievän
inkontinenssin hoitoon. Tippasuojien imukyky on selvästi vähäisempi
kuin keskivaikean ja vaikean inkontinenssin hoitoon tarkoitettujen
tuotteiden. Tämä on toisaalta johtanut siihen, että niitä on ruvettu
käyttämään lisääntyneitä määriä lievää vaikeamman inkontinenssin
hoitoon (esimerkiksi 4-8 vaippaa/pv). Koska tippasuojat on tarkoitettu
lievän inkontinenssin hoitoon ja STM:n ohje velvoittaa antamaan
vaippoja vain keskivaikean tai vaikean inkontinenssin hoitoon,
johdonmukaista on, että tippasuojien jakelu on lopetettu. Tippasuojia
voi ostaa kaikista päivittäistavarakaupoista.
Edellä mainittujen perusteellisten selvitysten nojalla terveyskeskuksen
johtoryhmä päätti 8.9.2009 vaippajakelun kehittämisestä siten, että
1.1.2010 alkaen yleisohjeistus vastaa vaippatuotteiden
käyttötarkoitusta sekä muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien ja
eräiden muiden suurehkojen kaupunkien käytäntöjä. Henkilökunnalle
on järjestetty laajamittaista koulutusta uusista käytännöistä ja
inkontinenssikoulutusta jatketaan. Jaettavista tarvikkeista annettiin uusi
tarkennettu pysyväisohje 16.4.2010. Ohjeesta ilmenevät
menettelytavat sekä jaettavina olevat tuotteet ja jaettavat määrät.
Omahoitaja ja omalääkäri valitsevat yhdessä potilaan kanssa tälle
parhaiten soveltuvat tuotteet sekä arvioivat tuotteiden kulutuksen.
Jakelukäytännön tulee olla tarkoituksenmukaiseen käyttötapaan
perustuvaa ja tasapuolista kaikkia omahoitotarvikkeita käyttäviä
kuntalaisia kohtaan, minkä vuoksi eri tuotteille on määritetty
enimmäismäärät. Vaippatuotteet kehittyvät jatkuvasti, mikä otetaan
huomioon vaippavalikoimassa.
Edellä olevaan viitaten terveyslautakunta toteaa, että nykyiset ohjeet
inkontinenssituotteiden jakelun perusteista ovat asianmukaiset ja hyvin
perustellut eikä niitä ole syytä muuttaa. Terveyskeskuksen
talousarviossa ei ole määrärahaa aloitteessa ehdotetun mukaisesta
toimintatavan muutoksesta aiheutuvaan kustannusten nousuun, vaan
tähän kuluvat voimavarat olisivat pois terveyskeskuksen muusta
toiminnasta.
Terveysvaikutusten arviointi
Yksittäistapauksissa riittämätön inkontinessituotteiden määrä aiheuttaa
vähintään epämukavuutta ja pahimmillaan terveyshaittaa, esimerkiksi
iho-ongelmia. Näitä haittoja voidaan kuitenkin merkittävästi vähentää
asiantuntevalla opastuksella inkontinenssin vaikeusasteeseen sopivien
vaippatuotteitten valinnassa ja käytössä sekä huolehtimalla siitä, että
kaikki lääketieteelliset ja kuntouttavat hoitomahdollisuudet on huomioitu
inkontinenssin hoidossa, sillä vaipat eivät ole ensisijainen
inkontinenssin hoitomuoto.”
Pöytäkirjanote kaupunginhallitukselle
Lisätiedot:
Pellinen Jukka, hallintoylilääkäri, puhelin 310 42305
Esittelijä Kati Peltola viisi muuta valtuutettua ovat 3.3.2010 tehneet
seuraavan talousarvioaloitteen:
”Helsingin terveyskeskus muutti vuoden alusta vaippa- sekä muiden
inkontinenssituotteiden jakelua (inkontinenssi = virtsan tai
ulosteenpidätyskyvyttömyys). Uudistuksen tarkoitukseksi sanotaan
inkontinenssin hoidon kehittäminen kokonaisuutena. Tuotteiden käyttöä
ei pidetä terveyskeskuksessa kaikilta osin asianmukaisena.
Perusteluissa todetaan, että vaipat eivät ole ensisijainen inkontinenssin
hoitomuoto, ja että inkontinenssin syy pitää selvittää asianmukaisesti,
tarvittaessa erikoislääkärin tutkimuksin. Usein saadaan apua
seuraavilla tavoilla: fysikaalinen hoito, esimerkiksi lantionpohjan
voimistelu, lääkehoito, mahdollinen kirurginen hoito, vaikuttaminen
elämäntapoihin ja virtsaamistottumuksiin, astialle auttaminen jne.
Kotihoidossa on huomattu, että kun ikäihminen joutuu sairaalaan, hän
kotiutuu sieltä varsin usein vaippojen käyttäjänä.
Uudistuksen toteuttamiseksi on koulutettu 450 hoitajaa terveysasemat -
osastolta ja kotihoito-osastolta. Koulutustilaisuuksista
terveyskeskuksella on näkemys, että yhteinen tahtotila on olemassa
uudistuksen jatkokehittämiselle. Myöhemmin järjestetään lisää
koulutusta inkontinenssin hoidosta. Lisäksi luvataan luoda järjestelmä,
jossa tarjotaan riittävä lääketieteellinen ja hoidollinen tuki potilasta
hoitavalle lääkärille, terveydenhoitajalle tai kotihoitajalle.
Hyvää hoitomallia on lähdetty kehittämään väärästä päästä karsimalla
omahoitotarvikkeita. Potilaan kannalta oikea lähtökohta on parantaa
hoitohenkilöstön antamaa tukea ja hoitoa. Oikea hoito vähentää sitten
omahoitotarvikkeiden tarvetta ja käyttöä. Nyt tehty karsinta haittaa
erityisesti vähävaraisia potilaita ja varsinkin heitä, joiden vaivoihin
mikään hoidon parantaminen ei auta. On kohtuutonta, jos heidän on
haettava toimeentulotukea omahoitotarvikkeiden ostamiseen.
Ehdotamme, että kaupunginvaltuusto kehottaa tarkistamaan
inkontinenssituotteiden jakelupäätöstä niin, että se ei vaikeuta
potilaiden toimeentuloa ja omahoitoa ja hygieniaa ja varaamaan siihen
tarvittavat määrärahat.”
Aloitteesta pyydetään terveyslautakunnan ja sosiaalilautakunnan
lausuntoja kaupunginhallitukselle 27.5.2010 mennessä.