3
ILMOITUSASIOITA
Terke 2010-577, 2008-2741
TJA Terveyslautakunta päättänee merkitä tiedoksi esityslistalta
ilmenevät ilmoitusasiat.
Lisätiedot:
Moisander Leena, hallintolakimies, puhelin 310 42220
Esittelijä
1 TNJ/Superin pääluottamusmies Silja Paavolan 25.5.2010
päivätty seuraava kannanotto terveysasemien työparimalliin:
Työparimalli terveysasemilla
Miten lähihoitajan työ jatkuu uudistuksen myötä
terveysasemilla?
TNJ/Superin pääluottamusmiehenä olen kiinnittänyt huomion siihen,
että vuoteen 2018 mennessä on suunniteltu monen ph/lh vakanssin
muutamista sh/th vakanssiksi. Mielestäni näin suuren
vakanssimuutokseen ei ole tarvetta.
Muutamilla terveysasemilla jo kokeilussa olleen työparimallin
tulokset ovat osoittaneet, että se on ollut toimiva ja vaikuttanut
työhön positiivisesti. Haasteeksi on joillakin alueilla noussut perus-
ja lähihoitajien täydennyskouluttaminen, joskin monista eri paikoista
on tullut myös hyvää palautetta. Onko tämä on ollut seurausta
terveysasemilla muutamia vuosia hyvin tiukkarajaisesti tehdyistä
toimenkuvista, jossa määriteltiin mitä eri ammattiryhmät ovat
saaneet tehdä, jolloin lähi- ja perushoitajien luonnollinen laaja-
alainen ammatillinen kehitys kaventui?
Terveysaseman organisaation ja työtapojen muutoksen syynä
on ollut asiakaskeskeisyyttä ja hoidon saatavuuden
parantamista. Miten siihen uudistukseen istuu lähihoitajan
ammatti?
Yhtenä suurena kysymyksenä on miten vastataan kohta hyvin
nopeasti suurenevan ikäihmisten hoidon tarpeeseen sekä miten
pitkäaikaissairaat pääsevät nopeammin hoitoon, miten taataan
hoidon taso, iäkkäät ja pitkäaikaissairaat kun ovat terveysasemien
suurin potilasryhmä. Jo nyt on kehitetty erilaisia yhtenäisiä
hoitomalleja mm. monisairaan potilaan -hoitomallin juurruttaminen
kansansairauksien hoidossa, muistisairaan potilaan hoitoketjumallin
käyttöönotto sekä mielenterveys- ja päihdepotilaiden palvelujen
kehittäminen työmalliksi, jolloin tavoitteena on mm. potilaan
itsehoitoa ja motivointia tukevaa toimintatapa. Tällaiset hoitomallit
on koettu hyviksi ja hyödyllisiksi, mutta uusiutuvissa hoitomalleissa
kaikki joutuvat käymään erilaisissa koulutuksissa, mikään
ammattinimike ei ilman koulutusta pysy ajan tasalla hoitomuotojen
muutoksissa.
Nyt suunnitellussa parityöskentelymallissa on tavoitteena että tällä
hetkellä terveysasemilla olevat perus- ja lähihoitajat koulutetaan
vastaamaan tähän haasteeseen. Haasteena on sekä omahoitajuus
että toimistotyö. Omahoitajuus ja sähköinen asiointi ei sinällään
poista toimistossa tapahtuvaa työtä. Ns. toimistotyö kun on
eittämättä käyntikortti, saatavuus ja aseman toiminnallisuus ovat
laadun mittareita joita ei kunnallisissa palveluissa voi ohittaa.
On oleellista todeta että potilasvolyymiin luonnollisen kasvun myötä
kaikkia ammattiryhmiä tarvitaan. Miten eritasoista hoitoa ja
ohjattavuutta potilaat tarvitsevat ja tulevat tarvitsemaan.
Lähihoitajan ammatti vastaa monilta osin sitä vaadetta jota tarvitaan
jotta hoitoon pääsy sekä jatkuvuus saavutetaan. Lähihoitajan
koulutuksella voi hyvin olla omahoitajana myös tulevaisuudessa.
Millainen on lähihoitaja koulutus
Koska perushoitajia ei vuoden -95 jälkeen ole enää valmistunut, niin
puhun vain lähihoitajakoulutuksesta.
Lähihoitajien koulutus jo sinällään mahdollistaa terveysasemilla
toimimisen monissa eri tehtävissä, niin toimistossa kuin
omahoitajana.
Voidaan todeta, että koulutuksensa mukaisesti lähihoitaja toimii
työssään kokonaisvaltaisesti, inhimillisesti ja suvaitsevaisesti.
Lähihoitaja kunnioittaa asiakkaiden ja potilaiden vakaumusta, arvoja
ja kokemuksia. Hän tunnistaa väkivallan uhkan ja sen erilaiset
ilmenemismuodot ja voi osallistua väkivaltaa ja syrjäytymistä
ehkäisevään työhön. Työskennellessään hän osaa ottaa huomioon
asiakas- ja potilasturvallisuuden, ennaltaehkäistä tapaturmien
syntymistä sekä toimia turvallisesti ja ergonomisesti.
Työssä korostuu asiakkaan terveydenedistäminen sekä hyvinvointia
ja kokonaiskuntoutumista tukeva työote, hän kykenee itsenäiseen
päätöksentekoon sekä määrittelemään hoidon tarpeen.
Koulutuksena perusteella hän kykenee osallistumaan terveyden
edistämiseen ja ehkäisevään mielenterveys- ja päihdetyöhön sekä
muiden kansansairauksien ehkäisyyn niin yksilöiden kuin
yhteisöjenkin kohdalla. Samaten voidaan todeta, että koulutuksensa
mukaisesti hän toteuttaa tavallisimpia sisätauti-kirurgisia, infektio,
neurologisia, syöpä- ja ihotauteja sekä muistisairauksia sairastavien
asiakkaiden tai potilaiden sairaanhoitoa ja huolenpitoa.
Lähihoitajan koulutuksessa painotetaan ikääntyvän ihmisen hoitoa,
jolloin oman koulutuksensa myötä hän on ikäihmisten hoidon
ammattiosaaja.
Vuonna 2010 koulutus muuttuu hyvin olennaisesti, tutkintoon
voidaan yksilöllisesti sisällyttää enemmän tutkinnon osia silloin kun
se on työelämän alakohtaisiin tai paikallisiin
ammattitaitovaatimuksiin vastaamisen ja tutkinnon suorittajan
ammattitaidon syventämisen kannalta on tarpeellista.
10 ov. jää opiskelijalle valinnaiseksi, jolloin hän voi syventää
haluamiaan osioitaan.
Joten on mielestäni tarpeetonta todeta, että luonnollisen poistuman
myötä perus- ja lähihoitajista osa, joka näyttää tilasoina olevan yli
100 vuoteen 2018 mennessä, olisi vaihdettava th/sh.ksi, vaan on
katsottava mihin on oikeasti tarvetta.
2 Tekniikka ja Terveys KTN Helsingin paikallisyhdistys ry:n
25.5.2010 päivätty kannanotto esitykseen terveysasemien
työparimallista:
” Terveysasemaosasto esittää toiminnan kehittämisessään
Työparimallin käyttöönottoa kaikilla terveysasemilla vuoden 2010
aikana. Suunnitellussa työparimallissa KTN ry haluaa tuoda esiin sen,
etteivät kuntalaiset saa jatkossa yhdenvertaisia tai tasapuolista laatua
palveluissaan johtuen työparimallissa olevien ammattiryhmien
erilaisista perusopintojen tuomasta valmiudesta toimia ammatissaan.
1. Toimivan työparimallin omahoitajan osaamiseen liittyvät
edellytykset
Työparimalli vaatii riittävän (1:1) ja hyvin toimiakseen koulutuksellisesti
oikeinmitoitetun henkilöstön. Työparimallin pilotoinnissa on selvitetty
että malli toteutuu parhaiten silloin kun työparin muodostavat lääkäri/
terveydenhoitaja/ sairaanhoitaja. Joista terveydenhoitaja edustaa
terveyden edistämisen asiantuntijaa koulutuksensa perusteella.
Terveydenhoitajan koulutus sisältää sairaanhoitajan koulutuksen.
Terveydenhoitajat ovat koulutuksessaan saaneet erityisvalmiudet
väestön terveydenedistämiseen, ennaltaehkäisyyn ja
kansansairauksien ehkäisemiseen ja hoitoon. Terveydenhoitajien
työskentelyote perustuu laajaan terveydenedistämisen käsitykseen.
Laaja-alainen ammattiosaaminen antaa hyvät ammatilliset valmiudet
sekä itsenäinen työote takaavat toimivan työparimallin.
2. Työparimallin vaikutukset terveydenhoitajan työhön
Työparimallin ja uudistunut hoitomallien ja suositusten myötä
terveydenhoitajien vastaanottoajat ovat pidentyneet esimerkiksi
pitkäaikaissairaiden vuosikontrollien kohdalla (30–40 min).
Työparimallissa lisääntyvä puhelintyön määrä (n.2,5 t/pvä/th) tulee
vähentämään vastaanottoaikojen määrää ja pidentämään
terveydenhoitajien vastaanoton jonoja.
Työparimallissa terveydenhoitajien työtehtävien vaativuus lisääntyy
tehtäväsiirtojen myötä. Lisäksi osastonhoitajien tehtäväkuva laajeni
organisaatiouudistuksen yhteydessä.
Terveydenhoitajien ja osastonhoitajien tehtävien vaativuuden arviointi
on päivitettävä ja palkkaus tarkistettava vastaamaan muuttunutta
työnkuvaa.
Terveysasemilla, joissa omahoitajina toimii monta lähi/ perushoitajaa
kuormittaa terveydenhoitajia, näillä asemilla on henkilöstön
vakanssirakenne ja mitoitus tarkistettava.
Henkilöstöresurssit on mitoitettava niin, että toimintojen sujuvuus
taataan. Lääkärien tai terveydenhoitajien vaje vaikuttaa työparimallissa
heti negatiivisesti hoidon saatavuuteen ja kuormittaa erityisesti
terveydenhoitajia.
Riittävien palvelujen takaamiseksi on oltava mahdollisuus sijaisten ja
varahenkilöiden käyttöön. Työntekijöiden oikeus lyhennettyyn
työaikaan ja yksilöllisiin työratkaisuihin on turvattava.
Terveydenhoitajien erikoistehtävien hoitaminen on huomioitava
mitoituslaskennassa mm. opioidikorvaushoitoja antavilla
terveysasemilla.
3. Lähi- perushoitajien toimiminen omahoitajana
Mallissa 40 lähi- perushoitajaa siirtyy omahoitajiksi
terveysasemaosastossa.
Siirryttäessä työparimalliin on huomioitava että Lähi/ perushoitaja ei voi
tehdä peruskoulutuksensa, osaamisensa ja suunnitellun (5 päivän)
täydennyskoulutuksen perusteella laajamuotoista terveysneuvontaa tai
terveystarkastuksia. Lähi/perushoitajan työnkuva tulisi pitää selkeänä ja
tehtävänkuva määritellä. Toimivassa työpari- tai nelikkomallissa
työnjako on tehtävä koulutuksen ja ammatillisen osaamisen
perusteella. Erityisesti on kiinnitettävä huomio perus/lähihoitajien
osaamisen varmistamiseen ja arviointiin ennen työtehtävien
laajentamista. Terveysasemilla tulee olla myös yhtenäiset
toimintatavat.
On arvioitava niiden lähihoitajien toimiminen työparina joiden
peruskoulutuksen sisältö (esim asiakaspalvelu ja tietohallinta tai lasten
ja nuorten hoito ja kasvatus koulutusohjelman suuntautuminen) ei anna
riittävästi sairaanhoidollisia tietoja ja taitoja työparimallin omahoitajana
toimimiseen.
Mallissa on jokaiselle omahoitajaksi siirtyvälle lähi- perushoitajalle
nimetty tutor- terveydenhoitaja. Tutor-terveydenhoitaja ei voi opettaa
eikä vastata lähi- perushoitajien omahoitajan työssä vaadittavasta
teoriaopetuksesta oman työnsä ohella.
4. Ammattinimikkeiden käyttö
Omahoitaja-nimike ei ole KVTES:n mukainen nimike.
Ammattinimikkeet, (terveydenhoitaja, sairaanhoitaja, perushoitaja,
lähihoitaja) millä koulutuksella tehtävää tehdään pitää olla käytössä ja
tiedossa kuntalaisilla, terveyskeskuksen tiedotteissa ja Internet-sivuilla.
5. Suunnitelmat vakanssirakenteiden muutoksiin
Työparimallin loppuraportissa henkilöstörakenteen muutos toteutetaan
muuttamalla 50 perushoitajan vakanssia 42 terveyden/sairaanhoitajan
vakanssiksi.
KTN kanta on että vakanssit tulee muuttaa terveydenhoitajien
vakansseiksi. Näin taataan mahdollisimman osaava henkilökunta
vastaamaan tulevaisuuden perusterveydenhuollon haasteisiin, joita
ovat mm
- väestöryhmien väliset terveyserot
- työttömyyden lisääntyminen lisää terveyden ja toimintakyvyn
heikkenemistä sekä huonojen terveystottumusten mahdollisuutta ja
lisää julkisen perusterveydenhuollon kysyntää.
- lisääntyvä ikääntyvän väestön tuomat haasteet
perusterveydenhuoltoon
- ulkomaalaistaustainen väestö
Lisäämällä terveydenhoitajien vakansseja perusterveydenhuoltoon
varmistetaan terveyden ja hyvinvointia edistävä ja terveysongelmia
ehkäisevä työote, joka säästää yhteiskunnan kustannuksia.
KTN esittää myös että terveysasemilla voidaan siirtyä laajemmin
työparimallin käyttöönottoon vasta kun terveysasemilla on
työparimalliin riittävän koulutuksen saanut henkilökunta ja työskentelyn
edellyttämät tilat sen toteuttamiseen.
3 Kaupunginhallituksen pöytäkirjanote,3.5.2010, 559 §, jonka mukaan
kaupunginhallitus päätti antaa Helsingin ja Uudenmaan
sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitukselle seuraavan lausunnon
psykiatrian toimintasuunnitelmasta 2010 – 2020:
Yleistä suunnitelmasta
Suunnitelmassa sitoudutaan vahvasti toimintakäytäntöjen
uudistamiseen. Suunnitelmaan perehtymistä vaikeuttaa se, ettei
tavoitellusta toimintamallista ole voitu antaa konkreettisempaa
kokonaiskuvausta. Suunnitelmassa viitataan vahvistuvaan ja
uudistuvaan avohoitoon sekä uusiin välimuoto- ja välimaastoyksiköihin.
Toiminnan uudistamista ja tehokkuutta painotetaan kertomatta
kuitenkaan, mitä konkreettisesti on tarkoitus muuttaa.
Suunnitelman jatkovalmistelussa tulee selkeämmin esittää, mitkä ovat
suunnitellut poliklinikoiden ja sairaalatoiminnan voimavarat,
vastuualueet ja tehtävät.
Suunnitelmassa ei mainita Mieli 2009 mielenterveys- ja
päihdesuunnitelmaa ja sen vaikutuksia psykiatriseen
erikoissairaanhoitoon.
Ns. kolmatta sektoria ja sen monipuolista ja merkittävää toimintaa
julkisen palvelun täydentäjänä ei mainita lainkaan. Yhteistyötä
järjestöjen kanssa tulisi tiivistää varsinkin, kun toimintasuunnitelmassa
todetaan avohoidon korostuva merkitys.
Mielenterveysongelmiin liittyvien päihdehäiriöiden tutkimus ja hoito saa
potilaiden määrään nähden varsin vähän tilaa suunnitelmassa.
Suunnitelmassa esitetty palvelujen keskittämisen logiikka (mm.
vanhuspsykiatrian palvelut, ruotsinkielinen psykiatria) edellyttää
uudelleentarkastelua. Perustason psykiatrisen erikoissairaanhoidon ja
yliopistosairaalaan kuuluvan vaativan erikoissairaanhoidon
(”tertiäärinen toiminta”, erityisen vaativa psykiatrinen hoito, harvinaiset
psykiatriset häiriöt, pienet potilasryhmät) välinen toiminnallinen
työnjako HUS-alueella tulisi tarkistaa yhteistyössä kuntien kanssa.
Suunnitelmassa keskeisen roolin saavaa Kellokosken sairaalaa tulee
Helsingin näkemyksen mukaan kehittää erityistason
sairaalakuntoutuspaikkana, jonka vastuualueena on vaikeaoireisten
kaksoisdiagnoosipotilaiden kuntoutus sekä käytösoireiden vuoksi
vaikeahoitoisten psykiatristen potilaiden vaativa jatkohoito.
Kellokoskelle ei ole tarkoituksenmukaista rakentaa sellaista
kuntoutusvuodeosastokapasiteettia, joka voitaisiin korvata lähempänä
avohoitoa olevalla psykiatrisella kuntoutuksella, jota toteuttavat
kuntoutuskodit, palvelutalot ja päivätoimintakeskukset. Kellokosken
sairaalan käyttöä suunniteltaessa tulee arvioida myös A-klinikkasäätiön
Järvenpään sosiaalisairaalan osuus päihdepsykiatristen potilaiden
palvelukentässä.
Neuropsykiatriassa yliopistoklinikalta toivotaan ohjausta mm.
autismispektrin häiriöistä kärsivien potilaiden perustason
tutkimusohjeistojen rakentamisessa. Suunnitelmassa mainittu
neuropsykiatristen palvelujen parantaminen tekemällä
palvelusopimuksia ulkopuolisten rahoittajien kanssa jää epäselväksi.
Ikäihmisten määrän kasvun vuoksi ei ole perusteltua pitää
vanhuspsykiatriaa erityisenä tai pienelle potilasryhmälle tarjottavana
keskitetysti tuotettavana osaamisalueena. Vanhuspsykiatrian
konsultaatiota luvataan alueille, joilla vanhuspsykiatriaa ei ole. Esitys
on ongelmallinen potilaiden palvelutarveajattelun kanssa.
Jatkoselvittelyssä tulisi kuvata, miten käytännössä turvataan
konsultaatiopalvelut näiden alueiden potilaille ja miten akuuttihoitohoito
järjestetään silloin, kun potilasta ei voida asianmukaisesti hoitaa
konsultaatioiden turvin. Erityisen vaikeahoitoisten vanhusten
psykiatrinen tutkimus ja hoito on tarkoituksenmukaista keskittää
yliopistosairaalaan.
Suunnitelman taloudellisten vaikutusten arviointi jätetään kokonaan
avoimeksi perustellen sitä tuntemattomien muuttujien suurella
määrällä. Suunnitelman kehittämistä tuleekin jatkaa konkretisoinnein ja
kustannustekijöitä tutkimalla huomioon ottaen valtakunnalliset
linjaukset kuten Mieli 2009 mielenterveys- ja päihdesuunnitelma.
Suuri osa suunnitelmassa esitetyistä aikuispsykiatrisen toiminnan
kehittämistä, järjestämistä ja hoidon sisältöä koskevista ehdotuksista
on Helsingissä jo toteutettu tai niitä ollaan toteuttamassa. Keskeisiä
hoitoprosesseja (mielialahäiriöpotilaan hoito, psykoosipotilaan hoito) on
kehitetty yhteistyössä HUSin kanssa ja siten on turvattu riittävän
yhtenäisiä hoitokäytäntöjä ja on vältytty moninkertaiselta työltä.
Psykiatrian tuotteistushankkeen käynnistämistä valmistellaan
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa terveyskeskuksen muun
tuotteistuskehittämisen mukaisesti. HUS-psykiatria on kutsuttu mukaan
hankkeeseen.
HUS-psykiatrian suunnitelma ja Helsingin kaupungin psykiatrian palvelut
Suunnitelmassa kritisoidaan voimassa olevaa työnjakosopimusta ja
esitetään tavoitteeksi organisaatioiden yhdistyminen.
Kalleushankkeen päätyttyä laadittiin vuonna 2006 Helsingin ja HUS-
psykiatrian välinen yksi kirjallinen työnjakosopimus. Sen toteutumista
on seurattu säännöllisesti ja yhteistyössä on valmisteltu tarvittavia
tarkistuksia. Sopimuksen seurantaa ei Helsingissä ole nähty työläänä
eikä pitkäjänteistä suunnittelua vaikeuttavana, vaan tavanomaisena
johtamisyhteistyönä. Esitettyä toiminnallisen yhteistyön kehittämistä ja
yhteisen suunnittelun ja palveluseurannan jatkamista pidetään
tärkeänä ja tarpeellisena.
Kaupunginhallitus ei kannata suunnitelmaan sisältyvää näkemystä
organisaatioiden yhdistymisestä erityisesti seuraavista syistä:
1 Nykyaikaisessa mielenterveys- ja päihdepalvelujen kokonaisuudessa
psykiatrisen erikoissairaanhoidon enenevästi tärkeimmät tai
ensisijaiset yhteistyökumppanit ovat terveyskeskuksen
perusterveydenhuolto ja sosiaalitoimen päihdehuolto, joille
psykiatrian konsultaatioiden varmistaminen voidaan taata parhaiten,
jos psykiatria säilyy kunnan omana toimintana.
2 Tässä vaiheessa ei ole tarkoituksenmukaista ryhtyä mihinkään
merkittäviin rakenteiden ja (tai) toimintojen muutoksiin, koska joka
tapauksessa aivan lähivuosina saatetaan joutua muuttamaan koko
terveyspalvelujärjestelmä ja sen rakenteet toisaalta valmisteilla
olevan terveydenhuoltolain voimaan tulon myötä ja toisaalta
selvitettävänä olevan Helsinki-Vantaan mahdollisen
yhdistymishankkeen toteutuessa.
3 Nyt kaupunki voi itse päättää palvelun järjestämistavan; vaikeimmin
sairaiden hoitosuhde psykiatriassa on yleensä pitkäkestoinen ja siksi
palvelun fyysinen läheisyys (lähipalvelujen järjestäminen) on
olennaisen tärkeää potilaalle. Jos avohoito tai koko psykiatria siirtyisi
HUSin järjestämisvastuulle, kaupunki ei tosiasiassa voisi enää estää
helsinkiläisten psykiatrian palvelupisteiden – ei edes psykiatrian
poliklinikkojen – siirtymistä HUSin niin päättäessä, Helsingin
maantieteellisen alueen ulkopuolelle lähikuntiin.
4 Kaikissa aiemmissa lähivuosien selvityksissä (Brommels, 2005,
Tuomola 2005, Aer 2009) on päädytty kannattamaan
sairaanhoitopiiriin siirtämisen sijasta nykyjärjestelmän säilyttämistä
sen paremmuuden perusteella. Helsingin terveyskeskuksen
psykiatrisen avohoidon ulkopuolisessa arvioinnissa (Moring ym.
2009) annettiin suosituksia Helsingin ja HUSin työnjaon
tarkistamiseen.
Ruotsinkieliset palvelut
Suunnitelmassa ruotsinkieliset palvelut ehdotetaan koottavaksi
seudulliseen, väestövastuun kantavaan osaamiskeskukseen,
”moderniin välimuotoyksikköön”.
Ruotsinkielisyyttä ei voida pitää psykiatrista erityisosaamista
edellyttävänä lähtökohtana, vaan palvelujen järjestämisperusta pitäisi
olla sama kuin suomenkielisellä väestöllä. Ruotsinkielisten tulisi
vastaavasti saada erityistason psykiatrian palveluja (esim.
neuropsykiatriaa) omalla äidinkielellään. Ruotsinkielisten palvelujen
erottaminen yliopistotason toiminnaksi voi eristää palvelun muusta
väestövastuullisesta toiminnasta ja vaarantaa hoitoketjujen sujuvuutta.
Nykyisin HYKSissä toimivalla ruotsinkielisellä osastolla hoidetaan n. 60
- 70 potilasta vuodessa, kun Auroran sairaalassa on vuosittain
hoidossa noin 700 äidinkieleltään ruotsinkielistä henkilöä. Epäselväksi
jää, tarkoittaako suunnitelman väestövastuullisuuden periaate sitä, että
kaikki ruotsinkielistä sairaalahoitoa tarvitsevat helsinkiläiset
hoidettaisiin HYKSissä.
Suunnitelmasta ei ilmene, miten suunniteltu yksikkö vahvistaisi muiden
keskitettyjen palvelujen valmiuksia, miten se pienentäisi Jorvin
suljettujen sairaansijojen tarvetta ja miten se tukisi Tammiharjun
sairaalan toiminnan sopeuttamista. Suunnitelman yhdistäminen Jorvin
sairaansijatarpeen korvaamiseen herättää huolta mahdollisesta
osastokapasiteetin vähenemisestä.
Helsingin avohoidon arviointiraportissa (2009) esitetään, että
ruotsinkielisten psykiatristen palvelujen tuottaminen tulisi selvittää
HUSin kanssa lähtökohtanaan se, että laajempi väestöpohja tarjoaa
mahdollisuuden monipuolisempien palvelujen tuottamiseen.
Aikaisemmissa alustavissa selvityksissä Jorvi ei ole tuonut esiin
tarvetta lähettää ruotsinkielisiä potilaita keskitetylle osastolle.
Kaupunginhallitus esittää vielä vaihtoehtona selvitettäväksi, voitaisiinko
ruotsinkieliset psykiatrian palvelut toteuttaa kaupungin toimintana
yhdistämällä niihin ammatillinen ja yliopistollinen opetus. Tämä ratkaisu
saattaisi lievittää nykyistä merkittävää ruotsinkielisen henkilöstön
rekrytointivaikeutta. HYKSille jäisi edelleen ruotsinkielisten potilaiden
harvinaisten tai erityisen vaativien psykiatristen häiriöiden hoito.
HUSin suunnitelmaan sisältyvän ehdotuksen ja nyt esitetyn
vaihtoehtoisen ehdotuksen etuja ja ongelmia tulisi vielä selvittää ja
käydä asiasta keskustelua.
Vanhuspsykiatria
Aikaisempien selvitysten (mm. Tuomola, Moring) mukaisesti
vanhuspsykiatria nähdään ensisijaisesti alueellisesti tuotettavana
palvelumuotona. Vanhusikäisten määrän kasvun myötä tulevaan
lisääntyvään mielenterveyspalvelutarpeeseen ei voida vastata vain
vanhuspsykiatriaa lisäämällä. Vanhuksia hoitavien työntekijöiden
mielenterveyshoito-osaamista tulee kehittää konsultaatioin ja
täydennyskoulutuksen avulla. Helsingin psykiatria aloittaa keväällä
2010 vanhuspsykiatrian konsultaatiotoiminnan ja on lisäksi
käynnistänyt terveyskeskuksen ja sosiaaliviraston työntekijöille
suunnatun vanhuspsykiatrian moniammatillisen täydennyskoulutuksen
tämän vuoden alussa.
Vanhuspsykiatrian hoitoketju tulisi määritellä yhteistyössä
perusterveydenhuollon, sosiaalitoimen vanhuspalvelujen,
kaupunginsairaalan, terveyskeskuksen psykiatrian ja HUSin
vanhuspsykiatrian kesken ja samalla tarkistaa nykyisen
työnjakosopimuksen sisältö.
Päihdepsykiatria
Päihdepsykiatrian osalta suunnitelma tullee täsmentymään.
Opioidikorvaushoidon tarpeen arvioinnin vähitellen siirtyessä
kaupungin tehtäväksi tulisi yhteisesti selvittää, miten HUSista tällöin
vapautuvat voimavarat on tarkoituksenmukaista sijoittaa.
Lasten- ja nuorisopsykiatria
Ajankohtaista ja välttämätöntä on lasten- ja nuorisopsykiatrisen hoidon
(perus- ja erityistaso), perheneuvolan ja lastensuojelun hoitovastuiden
nykyistä selkeämpi määrittely.
Myös nuorten päihde- ja mielenterveysoirehdinnassa korostuu
yhteistyön merkitys. Nuorten päihdetyön ja päihdepsykiatrian sekä
nuorisopsykiatrian hyvän toiminnallisen yhteistyön ja työmuotojen
kehittämiseen on jatkuvaa tarvetta. Lastensuojelun ja
nuorisopsykiatrian yhdessä kehitettävä alue voisi olla uusien työmallien
kehittäminen ns. käytöshäiriöisten nuorten hoitoon.
Vaikeahoitoisten lasten ja nuorten palvelujen siirtäminen Tampereelta
ja Kuopiosta Kellokoskelle on etäisyyksien lyhenemisen vuoksi
kannatettavaa.
Opetusterveyskeskustoiminnan laajentaminen ja erikoislääkärikoulutus
Helsingin kaupungin psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa on
mahdollisuus suorittaa erikoislääkärikoulutukseen kuuluvia opintoja.
Helsingin monipuolinen psykiatriakokonaisuus ja kiinteä yhteistyö
perusterveydenhuollon kanssa tarjoavat jatkossa uusia
mahdollisuuksia laajentaa ja lisätä yliopistoyhteistyötä. Mieli 2009 –
ohjelmaa vastaavan integroidun työmallin mukaiseen eri
ammattiryhmien kouluttamiseen on hyvät edellytykset.
4 Kaupunginhallituksen pöytäkirjanote, jonka mukaan
kaupunginhallitus päätti 24.5..2010, ettei se ota terveyslautakunnan
18.5.2010 tekemiä päätöksiä käsiteltäväkseen
5 Toimitusjohtajan ja osastopäälliköiden sekä muiden
viranhaltijoiden terveyskeskuksen kirjaamoon 26.5.2010 mennessä
saapuneiden päätösten osalta ei ole ilmoitettu otto-oikeuden
käyttämisestä