§ 99

Oikaisuvaatimus HKL:n Infra- ja kalustoyksikön vs. johtajan tekemästä vahingonkorvauspäätöksestä 14.2.2018 koskien Helsingin yliopiston metroasemalla sattunutta henkilövahinkoa

HEL 2018-001720 T 03 01 00

Päätös

Liikenneliikelaitoksen johtokunta päätti hylätä oikaisuvaatimuksen Helsingin kaupungin liikenneliikelaitoksen (HKL) Infra- ja kalustoyksikön vs. johtajan 14.2.2018 tekemästä päätöksestä vahingonkorvausasiassa esittelijän perusteluista ilmenevin perustein.

Esittelijä

toimitusjohtaja

Ville Lehmuskoski

Lisätiedot

Teemu Jylkäs, lakimiessihteeri, puhelin: 040 185 7689

teemu.jylkas(a)hel.fi

Liitteet

Muutoksenhaku

Otteet

Päätösehdotus

Päätös on ehdotuksen mukainen.

Esittelijän perustelut

Oikaistavaksi vaadittu päätös

Infra- ja kalustoyksikön vs. johtaja päätti hylätä päätöksellään 14.2.2018 (§ 31) Anja Jokitalon vahingonkorvausvaatimuksen 23.11.2017 Helsingin yliopiston metroaseman liukuportaissa sattuneesta loukkaantumisesta. Infra- ja kalustoyksikön vs. johtaja on hylännyt kaatumisesta johtunutta vahinkoa koskevan vahingonkorvausvaatimuksen, sillä saadun selvityksen mukaan Helsingin yliopiston metroaseman liukuportaissa ei ollut ollut muuta toiminnallista puutetta kuin se, että ne olivat olleet loukkaantumishetkellä pidemmän aikaa pysähdyksissä. Liukuportaiden vieressä ollut vinohissi on toiminut normaalisti ja kuljettanut ihmisiä asemalle. Näin ollen HKL ei ole laiminlyönyt huolto- tai kunnossapitovelvollisuuttaan.

Oikaisuvaatimuksen tekemisen edellytykset

Kuntalain 134 §:n mukaan mm. kunnallisen liikelaitoksen johtokunnan tai sen alaisen viranomaisen päätökseen tyytymätön voi tehdä kirjallisen oikaisuvaatimuksen. Päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Oikaisuvaatimuksen voi tehdä asianosainen tai kunnan jäsen (KuntaL 137 §).

Kuntalain 138 §:n mukaan oikaisuvaatimus on tehtävä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Asianosaiselle lähetetään päätöstä koskeva pöytäkirjanote oikaisuvaatimusohjeineen tai valitusosoituksineen erikseen tiedoksi kirjeellä. Asianosaisen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, jollei muuta näytetä, seitsemän päivän kuluttua kirjeen lähettämisestä (KuntaL 139 §). Tiedoksisaantipäivää ei oteta lukuun määräaikaa laskettaessa (MääraikaL 2 §).

Päätöstä voidaan vaatia oikaistavaksi sekä laillisuus- että tarkoituksenmukaisuusperusteella.

Oikaisuvaatimuksen kohteena oleva Infra- ja kalustoyksikön vs. johtajan päätöksen pöytäkirjanote on lähetetty oikaisuvaatimuksen tekijälle 23.2.2018. Oikaisuvaatimus on toimitettu Helsingin kaupungin kirjaamoon 6.3.2018 ja se on näin ollen saapunut oikaisuvaatimuksen tekemiselle asetetussa määräajassa.

Oikaisuvaatimuksessa esitetyt vaatimukset ja niiden perustelut

Asiassa on vaadittu oikaisua Infra- ja kalustoyksikön vs. johtajan 14.2.2018 tekemään päätökseen kokonaisuudessaan. Samalla hakija on vaatinut oikaisuvaatimusta edeltäneen, kaatumista koskeneen, vahingonkorvausvaatimuksen hyväksymistä. Oikaisuvaatimuksen tekijä toteaa oikaisuvaatimuksessaan, että päätöstä tehtäessä ei ole mainittu sitä, että oikaisuvaatimuksen tekijän saamat vammat ovat syntyneet kaatumisen johdosta. Samalla hän vaatii oikaisuvaatimuksella vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämistä koskevan päätöksen oikaisemista. Vaatimuksensa perusteiksi hakija esittää, että hänen kaatumisensa on johtunut järjestyksenvalvojan virheellisestä menettelystä, kun hän on päästänyt ihmiset pysähdyksissä oleviin liukuportaisiin. Oikaisuvaatimuksen esittäjä ei ole esittänyt vaatimuksensa tueksi uusia perusteita, jotka puoltaisivat oikaisuvaatimuksen hyväksymistä.

Oikaisuvaatimuksen vahingonkorvausoikeudellinen arviointi

Vahingonkorvausoikeuden lähtökohtana on, että jokaisen on kärsittävä vahinkonsa, ellei voi osoittaa jonkun ulkopuolisen olevan siitä vastuussa. Vahingonkorvauslaki yleislakina sääntelee sitä, miten ulkopuolisen vastuuta toiselle aiheutuneesta vahingosta arvioidaan. Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. Erityislainsäädännössä ja oikeuskäytännössä voidaan lisäksi määritellä tietynlaisen toiminnan harjoittajille tätä tiukempia vastuita.

Kiinteistön omistajalla on oikeuskäytännössä katsottu olevan korostunut velvollisuus huolehtia siitä, että kiinteistön alueella voidaan turvallisesti liikkua. Kiinteistön omistajan korvausvastuun ei voida kuitenkaan katsoa olevan tuottamuksesta riippumatonta. Korvausvastuun syntyminen edellyttää vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan laiminlyöntiä kiinteistön kunnossapidosta huolehtimisessa. Näin ollen pelkkä kaatuminen, ilman kiinteistönomistajan tuottamusta, ei muodosta korvausvastuuta vahingonkärsijälle. Vahingon tapahtumahetkellä liukuportaat ovat olleet pysäytettynä, jolloin ne ovat toimineet tavallisina portaina. Liukuportaiden vieressä ollut vinohissi on toiminut normaalisti ja huolehtinut esteettömästä kulusta metrolaiturille.

Esitetyn selvityksen perusteella vahingonaiheuttaja on ollut toinen metroa käyttänyt matkustaja, joka on tönäissyt korvauksenhakijaa aiheuttaen kaatumisen. Tällaisessa tilanteessa kiinteistönomistaja ei vastaa sivullisten aiheuttamista vahingoista. Kaatuminen on johtunut sivullisen menettelystä, joka olisi voinut tapahtua myös muissa olosuhteissa. Vahinko ei ole johtunut myöskään järjestyksenvalvojan virheestä.

Johtopäätökset

Esittelijä katsoo, että asiassa ei ole esitetty mitään sellaista uutta näyttöä, joka puoltaisi korvausvaatimuksen hyväksymistä ja Infra- ja kalustoyksikön vs. johtajan vahingonkorvauspäätöksen kumoamista. Seikat, joihin oikaisuvaatimuksen esittäjä vetoaa oikaisuvaatimuksensa perusteina, eivät anna aihetta muuttaa aiemmin annettua päätöstä.  Esittelijä katsoo, että asian käsittelyssä esille tulleiden seikkojen perusteella kiinteistön omistaja on täyttänyt asiassa huolellisuusvelvoitteensa eikä korvausvelvollisuutta näin ollen synny.

Infra- ja kalustoyksikön vs. johtajan päätös ei myöskään ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä, viranomainen ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutoinkaan lainvastainen. Viranomainen on ollut toimivaltainen ja tehnyt päätöksen harkintavaltansa rajoissa.

Koska päätöksen kumoamiselle ei ole laillisuus- tai tarkoituksenmukaisuusperusteita, johtokunnalle esitetään, että oikaisuvaatimus hylätään.

Esittelijä

toimitusjohtaja

Ville Lehmuskoski

Lisätiedot

Teemu Jylkäs, lakimiessihteeri, puhelin: 040 185 7689

teemu.jylkas(a)hel.fi

Liitteet

Muutoksenhaku

Otteet

Päätöshistoria

Kaupunkiympäristön toimiala Liikenneliikelaitos Infra- ja kalustoyksikkö Yksikön johtaja 14.02.2018 § 31

HEL 2018-001720 T 03 01 00

Päätös

Vs. yksikön johtaja päätti hylätä korvauksenhakijan vahingonkorvausvaatimuksen.

Päätöksen perustelut

Merkittiin, että korvauksenhakija on toimittanut Helsingin kaupungin liikenneliikelaitokselle korvausvaatimuksen 18.12.2017.

Korvauksenhakija on 23.11.2017 matkustanut Helsingin yliopiston metroaseman pysäytetyissä liukuportaissa. Liukuportaissa korvauksenhakija on joutunut paineen ja tönimisen kohteeksi, jonka seurauksena korvauksenhakija on loukkaantunut.

Korvauksenhakija vaatii HKL:ää korvaamaan vahingonkorvauksena hoitokuluja yhteensä 243,46 euroa.

Merkittiin, että saadusta selvityksestä ei ole käynyt ilmi, että Helsingin yliopiston metroaseman liukuportaissa olisi ollut muuta toiminnallista vikaa kuin se, että ne olivat olleet loukkaantumishetkellä pidemmän aikaa pysähdyksissä. Liukuportaiden vieressä ollut vinohissi on koko ajan toiminut normaalisti ja kuljettanut ihmisiä asemalle.

Helsingin yliopiston metroaseman liukuportaiden huolto ja kunnossapito kuuluvat HKL:n vastuulle. HKL katsoo, ettei korvauksenhakijan vahingon voida katsoa johtuvan liukuportaissa ilmenneestä puutteesta tai viasta, joka olisi yhteydessä HKL:stä johtuvaan kunnossapitovelvollisuuden laiminlyöntiin. Loukkaantuminen on johtunut toisten asiakkaiden tönimisestä johtuneesta kaatumisesta. Asiassa ei ole esitetty myöskään mitään muuta sellaista, jonka perusteella HKL olisi velvollinen korvaamaan korvauksenhakijalle aiheutuneen vahingon.

Lisätiedot

Anne Mannerkorpi, isännöitsijä, puhelin: 310 35943

anne.mannerkorpi(a)hel.fi