HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
Keskustelupöytäkirja
6 – 2011
Kokousaika: 30.3.2011 klo 18.00 – 19.02
Kokouspaikka: Vanha Raatihuone, Aleksanterinkatu 20
|
|
|
|
Keskustelupöytäkirjaan on kirjattu vain ne kaupunginvaltuuston esityslistan
asiakohdat, joissa on käytetty puheenvuoro
|
|
HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE
Diskussionsprotokoll
6 – 2011
Mötestid: 30.3.2011 kl 18.00 – 19.02
Mötesplats: Gamla Rådhuset, Alexandersgatan 20
|
|
|
|
I diskussionsprotokollet har antecknats bara de ärenden på stadsfullmäktiges
föredragningslista i vilka någon har yttrat sig.
|
65 §...................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 3.....................................................................................................................
KYSELYTUNTI................................................................................................................................
Kysymys 23......................................................................................................................................
Valtuutettu Luukkainen...................................................................................................................
Valtuutettu Luukkainen...................................................................................................................
Valtuutettu Ebeling..........................................................................................................................
Valtuutettu Saarnio..........................................................................................................................
Valtuutettu Koskinen.......................................................................................................................
Valtuutettu Rauhamäki...................................................................................................................
Valtuutettu Arhinmäki......................................................................................................................
Valtuutettu Vapaavuori...................................................................................................................
Valtuutettu Rantanen....................................................................................................................
Valtuutettu Holopainen.................................................................................................................
Valtuutettu Nieminen....................................................................................................................
Kysymys 26....................................................................................................................................
Valtuutettu Vesikansa...................................................................................................................
Valtuutettu Vesikansa...................................................................................................................
Valtuutettu Peltola.........................................................................................................................
Valtuutettu Peltokorpi....................................................................................................................
Valtuutettu Skoglund.....................................................................................................................
Valtuutettu Kousa..........................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Valtuutettu Rantanen....................................................................................................................
Valtuutettu Anttila..........................................................................................................................
66 §.................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 4...................................................................................................................
Valtuutettu Kari..............................................................................................................................
Valtuutettu Bergholm....................................................................................................................
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Kaupungin kiinteistöyhtiöissä on paljon hissittömiä taloja, mikä
vaikeuttaa lapsiperheiden ja vanhusten asumista. Esimerkiksi Siilitien
kiinteistöyhtiössä on 1 700 asuntoa, joista 70 % on ilman hissiä.
Kyseinen yhtiö on moneen otteeseen yrittänyt rakennuttaa 4–5-
kerroksisiin taloihin ulkopuoliset hissit peruskorjausten yhteydessä,
mutta sekä kaupunginmuseo että kaupunkisuunnitteluvirasto ovat
järjestelmällisesti vastustaneet niitä, vaikka julkisivumuutoksia tuskin
edes havaitsisi. Alueen asemakaava on vuodelta 1957, eikä siinä ole
mitään suojelumerkintää. Rakennuslupaviranomaisen näkemyksen
mukaan hissien rakentamiselle ei ole estettä.
Kysynkin, mikä on kaupungin kanta siihen, että kaupungin
kiinteistöyhtiöt voisivat rakennuttaa hissit peruskorjausten yhteydessä
ja näin lisätä asuntojen asuttavuutta?
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.
Vastauksena esitettyyn kysymykseen kaupunkisuunnittelu- ja
kiinteistötointa johtavana apulaiskaupunginjohtajana totean seuraavaa:
Kaupungin kiinteistöyhtiöissä noudatetun käytännön mukaisesti
kolmikerroksisiin ja sitä korkeampiin asuintaloihin rakennetaan hissit
peruskorjausten yhteydessä, jos se on teknillisesti ja toiminnallisesti
mahdollista eivätkä rakennustaiteelliset, kulttuurihistorialliset tai
kaupunkikuvalliset seikat sitä estä. Rakennusluvan myöntäminen on
rakennuslautakunnan tehtävä. Rakennuslautakunta toimii kaupungin
rakennusvalvontaviranomaisena ja tekee päätöksensä itsenäisesti.
Kaupunginvaltuustolla tai kaupunginhallituksella ei ole oikeutta tehdä
rakennuslautakunnan toimivaltaan kuuluvia lupapäätöksiä tai määritellä
niiden sisältöä. Valitusoikeus kuitenkin on.
Ennen varsinaista rakennuslupapäätöstä rakennusvalvonta harkitsee
luvan myöntämisen edellytykset. Tässä lupaharkinnassa huomioidaan
tarpeellisten asiantuntijatahojen arviot. Kun rakennus- tai korjaushanke
kohdistuu ympäristöön tai rakennukseen, jolla on suojeluarvoja,
tärkeintä ovat kaupunginmuseon ja kaupunkisuunnitteluviraston
kannanotot. Usein suunnitelmat arvioi myös
kaupunkikuvaneuvottelukunta, joka on rakennusvalvontaviraston oma
asiantuntijaelin. Kaupunkikuvaneuvottelukunnan työskentelyyn
osallistuu myös ulkopuolisia asiantuntijoita.
On itsestään selvää, että asukkaiden tarpeet ovat yksi olennaisista
huomioon otettavista asioista. Suomen rakennusmääräyskokoelmaan
sisältyy velvoittavia asuinympäristön toimivuutta ja mm. esteettömyyttä
koskevia määräyksiä. Korjausrakentamisessa näitä määräyksiä
noudatetaan soveltuvin osin. Näin ollen korjausrakentamisen
rakennuslupaharkinta tehdään tapaus tapaukselta erikseen tutkien.
Asuinympäristön esteettömyyttä parannettaessa on arvioitava myös
ratkaisujen vaikutus alueen muihin arvoihin. Mitään yleispätevää
ratkaisumallia tai tapaa hissien sijoittamiselle kulttuurihistoriallisesti
arvokkaaseen rakennukseen tai ympäristöön ei ole olemassa.
Kaupungin hissittömissä vuokrataloissa, joissa peruskorjaus ei vielä ole
ajankohtainen tai joissa hissin rakentaminen on mahdotonta, voidaan
liikuntaesteisille asukkaille tarjota asuntoa saman talon alemmasta
kerroksesta tai läheisestä hissitalosta. Tosin kaikista vanhoista taloista
ei pystytä saamaan täysin esteettömiä, vaikka hissejä
rakennettaisiinkin. Käytännössä hissien rakentaminen on pystytty
toteuttamaan siinä laajuudessa kuin rakennuslupahakemuksia on ollut.
Siilitien alue edustaa 1950-luvun kaavoitusperiaatteita ja muodostaa
laajan yhtenäisen kokonaisuuden, jossa rakennukset on sopeutettu
luontoon maastomuotoja mukaillen. Rakennusten suunnittelijoina olivat
oman aikansa eturivin asuntoarkkitehdit. Alue rakennettiin tyylillisesti ja
materiaaleiltaan yhteneväisesti. Rakennustyyppeinä vaihtelevat pitkät,
4-kerroksiset lamellitalot ja 8-kerroksiset pistetalot. Rakennukset ovat
paikalla rakennettuja ja pääosin rapattuja.
Alueen asemakaava on vuodelta 1957 eikä sisällä suojelumääräyksiä.
Rakennussuojelun näkökulmasta asemakaava on vanhentunut.
Kaupunkisuunnitteluvirasto onkin vuonna 1994 laatinut Länsi-
Herttoniemen alueelle lähiympäristön suunnitteluohjeen, jossa alueen
arvojen vaaliminen on otettu kehittämisperiaatteiden keskeiseksi
lähtökohdaksi. Helsingin yleiskaava 2002:ssa Siilitien alue on
kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin
kannalta merkittävää aluetta. Sitä tulee yleiskaavan mukaan kehittää
siten, että alueen arvot ja ominaisuudet säilyvät.
Osaan Siilitien rakennuksista on peruskorjausten yhteydessä tehty
jälkiasennushissit. Tällä hetkellä ajankohtainen Siilitien kiinteistöjen
hanke on vuonna 1958 rakennetun Siilitie 7:n lamellitalojen
peruskorjaus. Tekeillä oleva peruskorjaussuunnitelma sisältää
talotekniikan uusimisen, asuntojen kokonaiskunnostuksen sekä hissien
rakentamisen. Hissien rakentamisen vaihtoehtoina on tutkittu
rakennuksen ulkopuolisia hissejä, hissien rakentamista siten, että tila
otettaisiin asunnoista sekä näiden vaihtoehtojen yhdistelmää. Kuten
edellä on kuvattu, kaupunginmuseo ja kaupunkisuunnitteluvirasto ovat
osallistuneet hankkeen lupaedellytysten arviointiin ja suunnittelun
ohjaukseen.
Rakennuslupahakemuksen tekee Siilitien kiinteistöjen hallitus. Luvan
myöntämisestä päättää rakennuslautakunta edellä kuvattujen
periaatteiden mukaisesti.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kiitän apulaiskaupunginjohtajaa seikkaperäisestä vastauksesta ja
haluan hieman vielä perustella tai täydentää tätä asiaa siltä osin, että
totta kai nämä hissit voidaan rakentaa joko ulkopuolelle taikka sitten
rakennusmassan sisälle. Mutta esim. näissä taloissahan tilanne on se,
että jos ne rakennetaan sinne sisäpuolelle, se tila otetaan asunnoista,
mikä taas heikentää niiden asuntojen asumista, joista se tila otettaisiin.
Toinen seikka on se, että kun kyse on sellaisista taloista kuin nämä
talot nyt ovat, silloin se hissi palvelisi vain joka toista kerrosta, eli
kaikkiin kerroksiin ei kuitenkaan sitten päästäisi hissillä. Eli tämä
ulkopuolinen hissi on ainoa mahdollinen tähän tarkoitukseen silloin, jos
halutaan, että kaikkiin asuntoihin voidaan päästä hissillä. Asukkaiden
kannalta on myös erittäin tärkeää se, että peruskorjauksen jälkeen voi
asua edelleen omassa kodissaan omassa asunnossaan, eikä niin, että
joutuu sen takia muuttamaan alakerrokseen tai toiseen taloon, kun ei
ole hissiä.
Kun kaupungilla kuitenkin on hissiasiamies, meillä on hissiavustuksia,
valtiolta saa hissiavustuksia, niin kyllähän hissien tekeminen kaupungin
omiinkin taloihin on selvästi kaupungin politiikan mukaista, eli että
nämä kaikki asunnot ja talot voisivat olla myös lapsiperheiden ja
ikääntyvien ihmisten käytössä. Siinä mielessä toivoisin, että kaikki
kaupungin hallintokunnat ja eri elimet, jotka tähän asiaan voivat
vaikuttaa ja jotka tästä lausuntoja antavat ja päättävät, puhaltaisivat
yhteen hiileen eli siihen, että tämä hissirakentaminen oikeasti etenisi ja
että ihmiset voisivat asua omissa asunnoissaan myös sen jälkeen, kun
tulevat vanhoiksi tai liikuntaesteisiksi tai heillä on pieniä lapsia.
Kiitoksia.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.
Kaupunkia on rakennettava ihmisiä varten, ei museoksi. Mielestäni
kaupunginmuseolla on liian suuri valta, tai ainakin se ajattelee liian
vähän niitä ihmisiä, joiden tulee elää ikään kuin heidän kotinsa olisi
osittain museo.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Minusta on hyvä asia, että valtuutettu Luukkainen kysyi tätä hissiasiaa.
Näissähän on taitettu peistä varsinkin kantakaupungin osalta aika
paljon. Joskus tuntuu siltä, että viranomaisten keskinäinen yhteistyö
tässä asiassa klikkaa pahasti. Siinä mielessä oli ilo kuulla
apulaiskaupunginjohtaja Penttilän vastaus siitä, että nyt on tätä
yhteistyötä syntynyt ja voidaan suurempiakin kokonaisuuksia toteuttaa.
Mielestäni kaupunkia pitää suunnitella asukkaita varten ja kuitenkin
totta kai sillä pieteetillä, mikä on mahdollista nykyaikana. Tuskinpa
Pariisin Riemukaariakaan rakennettiin aikoinaan autoliikennettä varten,
mutta siellä ne tuntuvat seisovan ja olevan historian kanssa
sopusoinnussa siitä huolimatta, että nykyaika pyyhkii niiden ohitse.
Tässä mielessä asumismukavuuden lisääminen Helsingin
vanhemmassa vuokra-asuntokannassa on toki tärkeää ja edistää
edelleen asukkaiden hyvinvointia. Tässä mielessä toivon, että tämä
hissiasia menee myönteisesti eteenpäin kaupungin kiinteistyöyhtiössä.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Valtuutettu Hannele Luukkainen on tehnyt kyselyn aiheesta, joka itse
asiassa koskee paljon monia muitakin kuin Siilitien asiakkaita ja
asukkaita. Helsinkiläisiä ihmisiä hämmästyttää, että näitä hissejä ei saa
rakentaa. Lähinnä siinä on kaupunginmuseo, joka pyrkii sitä estämään.
Täten he pakottavat monesti ihmiset muuttamaan pois kodeistaan
liikkumisvamman tai vanhuuden takia. Toisaalta sosiaali- ja
terveystoimen ja koko kaupungin tavoitteena on, että helsinkiläiset
voisivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään, eli eri toimijoiden
välillä on tässä selkeä ristiriita.
Siilitien osalta asia kummastuttaa vielä enemmän, kun niin kuin on
todettu, siellä ei ole asemakaavassa minkäänlaista suojelua. Tietysti
kaava on vanha, mutta suojelua ei ole. Toivoisin museoväen ja
kaupunkisuunnittelun pikkuhiljaa ymmärtävän, että talot on rakennettu
asumista varten eikä museoitavaksi. 4. ja 5. kerrokseen kipuaminen
pienten lasten ja/tai kauppakassien kanssa ei ole kovin helppoa. Täytyy
tunnustaa, että hissiasiamies Holappa tekee varsin hyvää työtä.
Rakennuslautakunnalla on ymmärrystä asukkaita kohtaan ja halua
myöntää rakennuslupa. Toivon mukaan tämä asukasmyönteinen
näkökohta leviää tässä asiassa myös kaupunginmuseoon ja
kaupunkisuunnitteluvirastoon.
Arvoisa puheenjohtaja.
Apulaiskaupunginjohtaja Penttilällä oli mielestäni ainakin näin
käytännön näkökulmasta ja kaupunkisuunnittelulautakunnan
puheenjohtajan näkökulmasta katsottuna hieman positiivisempi kuva
tästä asiasta ja yhteistyökyvystä kaupungin sisällä kuin itselläni sen
enempää lautakunnan työskentelyn sisältä kuin muutoinkaan virastojen
välisen yhteistyön tiimoilta tässä asiassa. Oma henkilökohtainen
mielikuvani on se, että kyllä tässä tavallaan suojeluihmisillä on
aikamoinen niskalenkkiote tässä asiassa ja tavallaan suojelu edellä
mennään monissa asioissa. Tämä ei ole läheskään niin iso ongelma
ehkä niinkään kaupungin vuokra-asuntojen suhteen kuin asunto-
osakeyhtiöiden suhteen, koska siellä on hyvin vaikea osoittaa jotain
muuta asuntoa tai esim. lohkaista asunnoista tilaa hisseille.
Tämä on asia, joka on tullut lautakunnassa monissa äänestyksissä,
kaupunkisuunnittelulautakunnassa, esiin, ja valitettavasti
vähemmistöön on tähän mennessä jäänyt se kanta, mikä tavallaan
tukisi sitä kaupungin sosiaalipoliittista linjausta, että pyrittäisiin
tukemaan ihmisten asumista kotonaan mahdollisimman pitkään.
Valitettavasti näin on käynyt, ja siinä mielessä Hannele Luukkainen on
tehnyt erittäin hyvän kysymyksen, että tästä olisi hyvä tehdä myös
valtuustossa vähän laajempi periaatteellinen keskustelu, joka sitten
toivottavasti myös sitoisi meidän valmistelevia virkamiehiämme eri
virastoissa myös tämän suhteen, että tuettaisiin, pyrittäisiin
toteuttamaan hissit aina kun se on mahdollista, ellei aivan erityisen
poikkeuksellisista syistä suojelulla ole syytä sitä estää.
Tack, ordförande.
Jag är enig med ledamoten Rauhamäki om att det är viktigt att
genomföra de här hissarna, och alldeles som ledamoten Luukkainen i
fullmäktigefrågan har tagit fram, så är det oförståeligt att man inte
skulle få hissar för så här många människor. Om inte stadens strategier
samordnas så kan vi lägga av med att sträva till att ha åldringarna i
sina hem.
Ei ole mahdollista pitää vanhuksia kotona, ellei niissä kodeissa ole
hissiä. Eihän sinne edes tule silloin kotipalvelu käymään, tai he eivät
pääse sinne paikalle, puhumattakaan sitten lapsiperheiden tarpeista.
Kun lapsiperheet ovat jääneet nyt esim. kantakaupunkiin, niin kyllä
tämä hissin aikaansaaminen myös vanhoihin taloihin olisi tärkeää.
Tietenkin, jos on kyseessä talot, jotka ovat erittäin harvinaisia, niitä on
muutama kappale, jotka ovat museaalisesti niin arvokkaita, että sinne
todellakaan ei voi laittaa 100 vuotta vanhaan taloon hissiä. Mutta en
ymmärrä, että 50-luvulla rakennetut lamellitalot pilaantuisivat siitä, että
sinne keksitään se hissin paikka. Pitää ehdottomasti saada sellainen
signaali valtuustosta, että virkamiehet ymmärtävät sen tarpeen
yhteistoiminnalle, jotta ne hissit saadaan sinne ihan toteuttamaan
kaupungin yhteisesti sovittuja strategioita ja esteetöntä asumista.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Apulaiskaupunginjohtaja Penttilän seikkaperäisessä vastauksessa on
minusta erittäin paljon hyviä elementtejä. Muistan, kun täällä
valtuustossa keskusteltiin Pihlajamäen lähiön suojelemisesta
kokonaisuutena, koska se on arvokas kokonaisuus, niin silloin jo
pohdin sitä, että Herttoniemi ja Siilitie ovat samantyyppisiä, erittäin
hyvällä tavalla maastoa huomioiden rakennettuja kaupunginosia.
Mietin, että voisiko näiden alueiden arvoa nostaa suojelemalla niitä
alueina. Oli hienoa kuulla se, miten on kiinnitetty huomiota lähialueisiin
ja kulttuurihistorialliseen arvoon, mitä Herttoniemellä, Siilitiellä kiistatta
on. Varmasti pystytään ratkaisemaan nämä hissiongelmat sillä tavalla,
että säilytetään Herttoniemen henki, Siilitien henki ja se, miten ne
rakentuvat, ilman, että kaikella tavalla torpataan myöskään hissien
rakentamista. Mutta minä sanon, että olen tyytyväinen siihen, että
kerrankin tuli erittäin monipuolinen ja laajempi vastaus kuin tähän
pelkkään asiaan liittyvä, koska se minusta kuvasti hyvin sitä, miten me
arvostamme vanhoja lähiöitämme ja sitä lähiöiden kaupunkirakennetta.
Hienoa.
Arvoisa puheenjohtaja.
Apulaiskaupunginjohtaja Penttilän vastaus oli hyvin tosiaan
seikkaperäinen ja monipuolinen ja hyvin jäsennelty. Siitä huolimatta se
loppuhuipennus oli eräänlainen pettymys, suunnilleen sillä lailla, että
rakennusluvan myöntää rakennuslupaviranomainen, niin kuin tekeekin,
mutta että sitä hakee kyseessä olevan kiinteistöosakeyhtiön hallitus.
Näinhän se tietenkin muodollis-juridisesti menee, mutta onko tosiaan
niin, että kaupungin politiikka tämäntyyppisessä varsin merkittävässä ja
isossa asiassa on riippuvaista siitä, miten mikäkin kiinteistöosakeyhtiön
hallitus missäkin tapauksessa tämän asian arvioi?
Rakennetun ympäristön kehittäminen, josta kaavoitus on tyypillinen
esimerkki, mutta tässä on toinen hyvä esimerkki. On tietenkin sillä lailla
vaikeaa, että usein on kysymys useiden eri sinänsä legitiimien
intressien yhteensovittamisesta. Tässä yhdyn täysin siihen
apulaiskaupunginjohtaja Penttilän vastaukseen, että mitään
patenttivastausta, joka kelpaa joka tapauksessa, ei ole olemassa. Silti
tämäntyyppisessä tapauksessa olisi luontevaa, että kaupungilla olisi
jonkinlainen peruslähtökohta, joka olkoon sitten joko niin päin, että
rakennussuojelulliset periaatteet ovat keskeisessä roolissa ja
lähtökohtaisesti merkittävimpiä ja poikkeustapauksissa kuitenkin
hyväksytään hissien jälkiasennukset. Tai sitten toisinpäin, että
lähtökohtaisesti lähdetään siitä, että esteettömyyttä pyritään
edistämään ja tällä lailla hissien jälkiasentamista suosimaan ja
poikkeustapauksissa sitten rakennussuojelu muodostaa sille esteen.
Siihen en oikein saanut ainakaan omasta mielestäni vastausta, että
onko jompikumpi näistä linjauksista kaupungin linjaus, vai onko se
oikeasti niin, että se on riippuvaista kunkin kiinteistöosakeyhtiön
hallituksen kulloisestakin mielentilasta kulloisessakin tapauksessa.
Puheenjohtaja, valtuustotoverit.
Vihreänä tietysti kannatan esteettömyyden edistämistä
pääsääntöisesti, mutta niin kuin edellinen puhuja, valtuutettu
Vapaavuori, toi esiin, niin sentyyppinen ratkaisu, että päätettäisiin
kumpi kulkee pääsääntöisesti edellä, on tosi vaikea juuri niissä
tapauksissa, missä mennään erityisen arvokkaisiin alueisiin. Nämä
kiistat ovat viime aikoina nousseet loppujen lopuksi aika vähäisestä
määrästä kiinteistöjä. Tusinan verran niitä kruunuhakalaisia rappuja on
ollut tässä fokusessa kaikkein eniten, ja ne ovat suojelullisesti erityisen
poikkeuksellisia. Mielestäni voi kuvitella, että sitten taas monessa
kohtaa on rakennussuojelunormeja, mutta niistä on helpompi joustaa
kuin minun ymmärtääkseni juuri näistä kohteista. Sen takia nämä ovat
olleet niitä kivuliaimpia.
Sitten jos mennään kokonaisille alueille, niin sitten tulee tietyntyyppisiä
toisenlaisia tilanteita, vaikka tuolla Herttoniemessä tai meillä
Roihuvuoressa, joka on esim. asemakaavallisesti merkitty arvokkaaksi
ja rakennustapaohjeessa kielletään ulkoisten hissien rakentaminen. Se
normi ei ole kuitenkaan velvoittava, se voidaan tapauskohtaisesti käydä
läpi yhtiöiden ja rakennusvalvonnan kanssa, miten se asia tehdään.
Mutta me emme oikein pääse puusta pitkälle, me emme voi laatia
sellaista sääntöä, että jompikumpi. Ensinnäkin kunkin talon
esteettömyyden ratkaiseminen riippuu niistä rakenteellisista
ratkaisuista ja toisaalta sen suojelun arvo riippuu siitä erityisyydestä,
mitä siellä talossa on. Ja sitten taas kiinteistöosakeyhtiöiden kannalta
tietysti asunnon ja talon arvo on aina myös yksi seikka, mutta kun
markkinoilla jotkut oikeasti arvostavat sitä, että se on rikkoutumaton se
alkuperäinen ympäristö ja maksavat siitä, ja toiset taas maksaisivat
siitä hissistä, niin silloin taloyhtiöiden sisälläkin on usein kiistaa siitä,
kumpi ratkaisu on tässä tarpeen, jos se historiallinen arvo on jotain,
joka on aivan erityistä ja jota muilla ei ole siinä koko korttelissa tai
kaupungissa.
Tämä on ihan loputon tämä meidän keskustelumme, mutta haluan nyt
muistuttaa, että tämä ei ole ihan niin iso kuin mitä nyt aina näyttää.
Enimmäkseen kyse on ollut aika pienestä osasta erikoisia rappuja,
mistä tämä jupakka on noussut. He ovat vain vaikutusvaltaisia ja
varakkaita ihmisiä, ja siten heidän äänensä kuuluu kauhean ? .
Kiitos, puheenjohtaja.
Luulen myös, niin kuin Tuomas Rantanen äsken sanoi, että tämä kiista
on todellakin noussut vain näistä muutamista kiinteistöistä. Kaikki ovat
sitä mieltä, että täytyy edistää esteettömyyttä ja mahdollisuuksien
mukaan pyrkiä edistämään hissien rakentamista. Mutta itse olen sitä
mieltä, että on kuitenkin muutamia kohteita – ei kovin montaa
Helsingissä – joissa on syytä arvioida myös nämä suojelunäkökulmat ja
ottaa huomioon kulttuurihistorialliset arvot. Se olisi aika yksisilmäistä,
jos me tekisimme sellaisen linjanvedon, että me menemme aina
esteettömyys edellä. Mutta kaiken kaikkiaan, toki tämä on tärkeä
maanlaajuinen haaste. Meillä on hissittömiä taloja vaikka kuinka paljon,
ja on selvää, että tätä asiaa pitää edistää kaikin keinoin, mutta on turha
ehkä tehdä tästä tällaista ongelmakysymystä, kun tuntuu siltä, että
tässä on yhteinen tahto edistää asioita.
Mutta kuitenkin on niin, ettemme voi kaikki asua samassa asunnossa
kehdosta hautaan, että joskus on syytä myös arvioida se, palveleeko
se asunto kulloisiakin tarpeita. Emmehän me yritä kaikille samanlaisia
asuntoja tässä rakentaa. Sen takia haluaisin myös säilyttää sellaisen
monimuotoisen asumisen mahdollisuuden, ettemme mene tässä
yksisilmäisesti niin, että jokaisessa asunnossa täytyy olla ihan
samanlaiset edellytykset jokaisen asumistarpeisiin, vaikka se onkin
lähtökohta. Haluaisin säilyttää sen rikkauden myös jatkossa, kun esim.
Östersundomia aletaan kaavoittaa, että siellä voi olla hyvin monenlaisia
asuntoja ja monenlaisiin tarpeisiin.
Kiitos.
Valtuutettu Nieminen
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Kiitän seikkaperäisestä vastauksesta, jonka apulaiskaupunginjohtaja
tähän Siilitien kysymykseen antoi. Totean valtuutettu Rantasen
puheenvuorosta, että eipä siitä saanut oikein kiinni, mitä hän tarkoitti.
Mutta Helsingin väestö ikääntyy, se on tosiasia. Senioriväki haluaa
asua kantakaupungissa. Heidän virikkeellisen tulevaisuutensa ja hyvän
vanhuutensa yksi tae on esteettömyys ja hissi. Siksi toivon, että
jatkossa niin tämä poliittinen näkökenttä kuin valtuusto kuten
virkamiehetkin ottavat vahvemmin kantaa nimenomaan kaupungin
kiinteistöyhtiöiden rakentamiseen ja peruskorjaukseen siten, että niihin
tulee hissit.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.
Ensinnäkin kiitän tästä keskustelusta, joka valotti niitä hissien
rakentamiseen liittyviä ongelmia ja kysymyksenasetteluja, joita myös
kaupungin kiinteistöyhtiöissä on. Mutta uudistan tuon vastaukseni alun
kaikille, että kaupungin kiinteistöyhtiöissä noudatetun käytännön
mukaisesti kolmikerroksisiin ja sitä korkeampiin asuintaloihin
rakennetaan hissit peruskorjausten yhteydessä. Tämä on se
pääsääntö, miten toimitaan, ja näin kaupungin 21 kiinteistöyhtiötä ovat
toimineet. Ensi vuoden alusta on helpompi kohdistaa tämä viesti
yhdelle yhtiölle, koska rakennuslupahankkeesta päättää tämän jälkeen
Helsingin kaupungin asunnot Osakeyhtiö eikä 21 erillistä yhtiötä.
Sen lisäksi haluaisin viestittää kaupunginmuseon viestin tässä asiassa,
joka vastausta koottaessa tuli. Eli heidän lausuntonaan on todettu, että
kaupunginmuseo ei ole vastustanut hissien rakentamista Siilitien
alueella. Museo on yleiskaavan tavoitteiden mukaisesti ohjannut
hankkeita alueiden ominaispiirteiden ja kulttuurihistoriallisten arvojen
säilyttämiseksi.
Kysymys 26
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Terveydenhuoltolaki muuttuu 1.5.2011, jolloin suomalaiset voivat valita
mieleisensä terveysaseman oman kunnan sisällä. Valinnanvapaus
laajenee koskemaan myös neuvoloita. Valinta tehdään vähintään
vuodeksi kerrallaan. Myös toisen kunnan terveyspalveluita voi käyttää,
mikäli oleskelee paikkakunnalla pitempiaikaisesti. Vuonna 2014
valinnanvapaus laajenee koko maahan. Maaliskuun alusta
valinnanvapautta on kokeiltu Itä-Helsingin kuudella terveysasemalla.
Vapusta alkaen helsinkiläiset voivat valita minkä tahansa kaupungin 26
terveysasemasta.
Uuden lain myötä helsinkiläisillä on mahdollisuus valita myös hoitava
terveydenhoitaja tai lääkäri, kunhan valinta on yksikön toiminnan
kannalta järjestettävissä. Potilas on mahdollisuuksien mukaan
ohjattava jatkohoitoon häntä aiemmin hoitaneelle lääkärille.
Kysyn asiasta vastaavalta apulaiskaupunginjohtajalta, miten Helsinki
on varautunut terveysasemilla pian alkavaan terveydenhuoltolain
valinnanvapauteen? Kansainvälisten kokemusten mukaan kovin suuri
asiakasmäärä ei vaihda terveysasemaansa, mutta esimerkiksi
Tukholmassa terveyspalveluiden käyttö keskusta-alueilla ja hyvien
liikenneyhteyksien solmukohdissa kasvoi.
Minkälaisia selvityksiä terveyskeskuksessa on tehty ja onko käyty läpi
erilaisia skenaarioita helsinkiläisten asenteista ja odotuksista? Nykyisin
osa terveysasemista on kuormittuneempia kuin toiset, ja
valinnanvapauden myötä kuormitus voi muuttua aivan eri asemille.
Miten nopeasti ja joustavasti voidaan mukauttaa suunnitelmia, jos
helsinkiläiset valitsevatkin toisin kuin on varauduttu? Miten toimitaan,
jos aseman sisällä toiset lääkärit tai terveydenhoitajat kuormittuvat
enemmän kuin toiset?
Lisäksi kysyn, millaisia vaikutuksia valinnanvapauden lisääntymisellä
on terveysasemien palveluverkkoon?
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Totean aluksi sen, että meillähän on rajoitettu tämä
vastausminuuttimäärä tähän kysymykseen. Kysymyksiä oli kovin
paljon, että ehkä ihan kaikkiin ei tule tyhjentävää vastausta tässä
ensimmäisen puheenvuoron aikana.
Terveyskeskus on varautunut vapaaseen hakeutumiseen pilotoimalla
toimintaa ns. listautumismallin yhteydessä. Pilotti aloitettiin 1.9.2010
alkaen Kivikon, Kontulan ja Laajasalon terveysasemilla sisäisenä
toimintamallina. Toimintamallissa asemien potilailla oli mahdollisuus
jatkaa entisellä työparillaan, vaihtaa työparia tai listautua
terveysaseman potilaaksi.
Listautumismallin pilotoinnin kokemukset ovat olleet kannustavia, ja
työparivaihtoja on ollut odotettua vähemmän. Henkilökunta on kokenut
listautumismallin helpottavan ajanvarausprosessia. Potilaan kannalta
hoitoon pääsy on aikaisempaa joustavampaa ja tasa-arvoisempaa,
hoitojonot ovat poistuneet. Listautumismallin pilotointia laajennettiin
1.3.2011 alkaen kaikille idän terveysasemille. Herttoniemen,
Itäkeskuksen, Kivikon, Kontulan, Laajasalon ja Vuosaaren
terveysasemien asiakkaat voivat valita, minkä idän terveysaseman
avosairaanhoidon vastaanottopalveluja he haluavat käyttää. Lisäksi voi
valita hoitavan lääkäri-hoitaja-työparin, jos parin listalla on tilaa.
Valinnanvapaus laajenee terveydenhuoltolain mukaisesti 1.5.2011,
jolloin omaksi terveysasemaksi voi valita minkä tahansa Helsingin 26
terveysasemasta. Valinta tehdään vähintään vuodeksi kerrallaan, ja
valinnanvapaus laajenee koskemaan myös neuvoloita. Vapaa
hakeutuminen ja listautumismallien siirtyminen eivät sinällään aiheuta
muutosta henkilöstö- ja toimitilavoimavaroihin. Sen sijaan vapaa
hakeutuminen saattaa vaikuttaa kysynnän suuntautumiseen tietyille
terveysasemille aiheuttaen näin muutoksia henkilöstövoimavarojen ja
toimitilojen sijoittumiseen. Kun kysynnän jakautumisesta saadaan
kokemusta, kohdennetaan tarvittaessa toimitilojen puitteissa
henkilövoimavaroja suosituimmille alueille.
Työparien ja terveysasemien listojen työllistävyyttä seurataan ja
arvioidaan erilaisilla mittareilla. Sellaisia potilaita, jotka eivät tarvitse
juuri tietyn työparin hoitoa, jaetaan tasaisesti kaikille työaseman
työpareille. Tämä tasaa työn kuormitusta. Tarvittaessa muita enemmän
kuormittuneen työparin lista voidaan tilapäisestä sulkea.
Listautumismallia varten lääkäreille on kehitetty paikallinen
virkaehtosopimus, jonka avulla pyritään turvaamaan väestölle
lääkäripalvelujen nykyistä parempi ja tasaisempi saatavuus.
Valtuutettu Vesikansa
Kiitän apulaiskaupunginjohtajaa vastauksesta. Tässä olen ainakin itse
kuntalaisena, kaupunkilaisena seurannut iloisena, että tiedotus on
aloitettu oikein hyvin ja ajoissa. Helsinki-infossakin oli siitä jo juttua ja
tuntuu, että tämä menee oivallisesti eteenpäin.
Valinnanvapauden lisääntyminen on varmasti toivottua myös
terveydenhuollossa ja lisää asiakaskeskeisyyttä. Tietenkin nämä
apulaiskaupunginjohtajan listaamat hyvät asiat esim. jonojen
poistumisesta tämän listautumismallin myötä kuulostavat erittäin
lupaavilta. Haluaisin tuoda kuitenkin sellaisen näkökulman esille, että
työyhteisölle tämä varmasti lisää myös erilaista työtapaa. Se, että
työllistävyyttä seurataan, on tietenkin hyvä, mutta miten työyhteisö
pystyy pärjäämään tilanteessa, jossa esim. tietyt lääkärit tai
terveydenhoitajat saavat erittäin paljon potilaita ja toiset eivät. Se vaatii
ihan tietynlaista asioiden käsittelyä. Hyvä, jos tätä ollaan jo työstetty ja
mietitty eteenpäin.
Hyvä, jos tässä on myös seurantajärjestelmä, koska jatkossa tämä
jollain tavalla varmasti tulee vaikuttamaan tähän terveysasemien
palveluverkkoon. Toivon, että me valtuutetut saamme tästä myös
seurantatietoa, koska sillä on suuri vaikutus siihen, millä perusteella me
teemme jatkossa päätöksiä ja minkälaiseen tietoon perustuen.
Kiitos.
Listautumismallin käyttöönotto on oikein hyvä asia, mutta protestoin
sitä, että tässä yhteydessä puhutaan kauheasti tästä
valinnanvapaudesta, koska meillähän ei tosiasiassa kuitenkaan ole
voimavaroja terveysasemilla riittävästi, että ihmiset oikeasti voisivat
kauhean paljon valita. Terveysasemien käyttäjillä on kyllä paljon
realismiakin, että varmastikaan tätä siirtymistä paikasta toiseen tuskin
kauhean paljon tulee esiintymään. Joka tapauksessa niukkuus vallitsee
ajanvarauksessa ja ihmiset joutuvat tässäkin mallissa tyytymään siihen,
että niitä aikoja on liian vähän. Se on hyvä asia, että nämä jatkuvasti
terveydenhoidon palveluja tarvitsevat saavat nyt varmastikin tämän
listautumismallin mukana paremman kontaktin omiin työntekijöihinsä,
eli lääkäriin ja hoitajaan. Hoitosuhteet saattavat parantua nykyisestä
selvästikin, mutta se tietenkin edellyttää sitä, että niitä listoja ei jouduta
kuormittamaan aivan liikaa eikä myöskään jouduta näitä
listautumattomia potilaita hoitamaan aivan liikaa. Resurssit ovat
riittämättömiä joka tapauksessa hyvän terveydenhoitotason
saavuttamiseksi. Se on valtuuston keskeinen ongelma.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Kiitoksia apulaiskaupunginjohtajalle vastauksesta. Valtuutettu
Vesikansa on esittänyt ajankohtaisen ja tärkeän kysymyksen.
Mielestäni ei aina kerro täyttä totuutta pelkästään se, että tuijotetaan
niitä määriä, kuinka paljon asiakkaita tietyllä lääkäri-hoitaja-työparilla
on, vaan on katsottava myös sitä, minkälaisia asiakkaita heillä on.
Pelkkä määrä ei kerro totuutta nimenomaan siksi, että osa asiakkaista
käyttää erittäin harvoin tai ei juuri koskaan terveysaseman palveluja, ja
sitten meillä on niitä asiakkaita, jotka tarvitsevat apua kuukausittain tai
jopa viikoittain. He ovat silloin sille työparille täysin erilaisia asiakkaita
ja kuormittavat aivan eri tavalla sitä työparia. Siksi on katsottavakin
sitä, että minkälainen on se asuinalue, mutta jatkossa ei pelkkä
asuinalueen katsominen riitä, kun vapaa hakeutuminen toteutuu.
Itse pidän tätä vapaata hakeutumista erittäin hyvänä ja kannatettavana,
mutta olisin huomauttanut tässä sen, että yksi tärkeä kysymys on myös
se, miten terveysasema on julkisen liikenteen avulla saavutettavissa,
koska se saattaa myös vaikuttaa siihen, kuinka houkuttelevaa on pysyä
edelleen sen oman terveysaseman asiakkaana. Esim.
terveysasemapiirin laita-alueilla asuvilla, joiden saattaa olla helpompi
liikkua joukkoliikenteen keinoin jollekin toiselle terveysasemalle, niin voi
olla sekin syynä, että haluaa vaihtaa terveysasemaa.
Tässä samaan aikaanhan on toteutumassa myös se, että neuvolassa
lasten määräaikaistarkastukset muuttuvat osittain. Nyt kun meillä on
ollut tämä laajempi tarkastus 5-vuotialla, niin nyt se muuttuu 4-
vuotiaisiin, ja tämä asettaa myös neuvolapuolelle jonkin verran
haasteita, että miten nyt siirtymäaikana tarkastetaan ne 5-vuotiaat,
joille ei ole vielä tarkastuksia tehty ja sitten myös ne uudet 4-vuotiaat,
laajemmat tarkastukset tehdään heille.
Valtuutettu Vesikansan todella tärkeä kysymys sai seikkaperäistäkin
vastausta apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselta. Haluaisin silti kiinnittää
erityisesti, kun nyt asiakasnäkökulma avautuu lain myötä, haluaisin
erityistä huomiota kiinnittää siihen, mitä tämä merkitsee henkilöstön
kannalta. Listat ja mallit eivät toimi, jos meillä ei ole ihmisiä tekemässä
niitä töitä. Nyt tämän valinnanvapauden myötä tulee työyhteisöissä
näkyväksi se tosiseikka, mikä on aina tiedetty, että toiset siellä tekevät
enemmän ja paremmin ja tuloksekkaampaa ja laadukkaampaa työtä, ja
toiset suorittavat hieman vähemmän laadukkaasti.
Tämä merkitsee haastetta työyhteisöissä työnjohdolle, miten
työyhteisössä varustaudutaan näihin asioihin, miten niitä käsitellään ja
miten niistä keskustellaan, miten kohtuuttomat kuormitukset
huomioidaan. Apulaiskaupunginjohtaja viittasi myös
virkaehtosopimukseen. Herää varmaankin kysymys myös palkasta. Se
joka paljon tekee, saako hän enemmän? Ja jos valitset jonkun lääkärin,
joka on sidottu johonkin työpariin, vaihtuuko terveydenhoitaja samalla?
Mitä tämä rikkoutuminen merkitsee? Tämä huoleni on erityinen
tilanteessa, jossa tiedämme, että suuret ikäluokat ovat eläköityneet ja
eläköitymässä ja jossa muutenkin on riittävästi haastetta meille saada
terveysasemille työntekijöitä. Toivon, että erityisesti henkilöstön
kannalta asioihin paneudutaan.
Kiitoksia.
Arvoisa puheenjohtaja.
Valtuutettu Vesikansan kysymys on erittäin hyvä, koska toivon, että
tämän keskustelun myötä helsinkiläisille selviää yhä enemmän se, että
meillä on täydellinen valinnanvapaus kaikkien 26 terveysaseman välillä
ensi vappuna, eli siis kuukauden kuluttua. Apulaiskaupunginjohtaja
Kokkonenhan selvitti erittäin ansioituneesti myös tätä listautumismallia,
joka on ollut käytössä idän terveysasemilla ja tulee nyt koko
kaupunkiin. Potilaille olen aina sanonut, että nyt onkin hyvä listautua
mahdollisimman pian, koska parhaat lääkärit menevät päältä pois, että
”jos teillä on pitkäaikaissairaus niin menkää hyvänen aika ja listautukaa
juuri sille omalle lääkärillenne”. Mutta erikoissairaanhoidosta ei tässä
ollut mainintaa, ja haluan kertoa, että todella koko HUS-piiri tulee
avoimeksi erikoissairaanhoitoon hakeutumisen suhteen, mutta sinne ei
voi hakeutua oma-aloitteisesti vaan sen lähettävän lääkärin kanssa
yhteistyössä neuvotellen.
Valtuutettu Kousa
Kiitos, puheenjohtaja.
Tämä oli tosiaan hyvä ja ajankohtainen kysymys aiheesta, joka tulee
hyvinkin konkreettisesti vaikuttamaan aika monien elämään ja ainakin
voi parhaimmillaan juuri lisätä sitä palvelun laatua sellaisille, jotka ovat
tällä hetkellä tyytymättömiä. Tämä listautumismalli lisää selvästi
valinnanvapautta ja yhdessä työparimallin käyttöönoton kanssa
toivottavasti johtaa neuvolatyyppiseen toimintaan, jossa työpari ottaa
ns. enemmän omistajuutta omien potilaidensa kokonaisvaltaisesti
hoidosta ja myös terveydenhoitajan rooli kasvaa ja se ote siinä tulee
vielä itsenäisemmäksi ja kokonaisvaltaisemmaksi nimenomaan.
Mielestäni on ihan hyvä, että tämä varmasti johtaa jonkinlaiseen
sisäiseen kilpailuun. Varmaan tulee näkymään, että jotkut lääkärit ovat
suositumpia kuin toiset. Toivottavasti tätä tilannetta seurataan hyvinkin
tiiviisti ja näitä tietoja käytetään hyväksi, tarjotaan koulutusta sellaisille
lääkäreille, jotka eivät ole ihan yhtä suosittuja. Sitten toisaalta tämä voi
myös ahdistusta siellä työpaikalla aiheuttaa, niin pitää huolehtia jollain
lailla, että kukaan ei jää yksin, että tässä tarjotaan tukea
henkilökunnalle.
Tässä on kuitenkin todellinen huoli sitten taas juuri siitä, että jotkut
lääkärit ja jotkut terveysasemat erityisesti tulevat todennäköisesti
myymään ”ei oota” nopeammin, ja varmaan kantakaupungissa tämä
huoli on todellisempi kuin jossain muualla. Suun terveydenhuollon
puolellahan meillä on teoriassa vapaa hakeutuminen jo nyt käytössä
mutta käytännössä johtanut siihen, että aikoja saa vain muutamilta
asemilta hyvin kaukaa. Jos sallitte, ihan nopeasti vielä haluaisin sanoa,
että tämä ei myöskään tämä uusi tervetullut muutos ratkaise vielä
päiväpäivystyksen ongelmia, että päivystykseen on hyvin vaikea
päästä ja siellä helposti ohjataan iltahoidon pariin, niin sitä pitää vielä
miettiä.
Kiitoksia, puheenjohtaja.
SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä teki viime syksyn budjettikäsittelyn
yhteydessä aloitteen siitä, että olisi varauduttu terveydenhuoltolain
muutokseen lisäämällä resursseja terveysasemille ja henkilöstöä.
Tällainen resurssien lisäys on erittäin tärkeää, jotta terveysasemat eivät
eriydy sellaisella tavalla, joka lisää palvelujen saatavuudessa
eriarvoisuutta. Valitettavasti tämä alibudjetointi terveyspalveluissa jatkui
tämän vuoden budjetissa, ja tämän takia lähtökohdat eri
terveysasemilla eivät ole yhtäläiset tämän lainmuutoksen voimaan
tullessa. Alibudjetointia jatkaa myös kaupunginhallituksen maanantaina
hyväksymä ensi vuoden budjettiraami.
Ihmettelen sitä, että niidenkin ryhmien edustajat, jotka täällä nyt
puhuvat resurssien lisäämisen tarpeesta, olivat kaupunginhallituksessa
yksimielisesti hyväksymässä budjettiraamin, joka reaalisesti laskettuna
vähentää mm. terveydenhuollon peruspalvelujen resursseja, ja vieläpä
kokouksessa, joka juuri tätä kyseistä budjettiraamipäätöstä ennen oli
vahvistanut viime vuoden tilinpäätöksen, jossa on satojen miljoonien
ylijäämä. Toivoisin tältäkin osin sanojen ja tekojen vastaavuutta, kun
puhutaan palvelujen resursseista.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kysyn apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselta, kun asukas, potilas valitsee
uuden terveysaseman, niin seuraavatko hänen potilas-/
asiakaskertomuksensa tiedot häntä samalla tavalla? Ovatko Helsingin
kaupungin terveystoimen sisäiset tietojärjestelmät yhteensopivia, eli
toimiiko potilasarkisto ja siirtyvätkö mukana myös erikoissairaanhoidon
tiedot potilaan kohdalta?
Sitten vakava toivomus: Toivon, että Helsingin terveystoimi ottaa
kämmenelle sen selvityksen, joka on tehty terveysvirastossa
ansiokkaasti, eli terveyserojen kasvu on todettu ja sitä on alueellisesti
selvitetty. Nyt tulisi joka tapauksessa terveystoimen ryhtyä positiiviseen
lisäpanostukseen niillä alueilla, niissä terveyskeskuksissa, joissa tällä
hetkellä on ylikuormitusta ja ehkä väestön tarpeet muita alueita
vankemmat ja rankemmat.
Puheenjohtaja, valtuustotoverit.
Valtuutettu Hiltusen puheenvuoroon on hyvä syöttöön vastata, nimittäin
tässä on asian ehkä oleellisin ydin. Tämä on erittäin hyvä tämä ajatus
vapaasta siirtymisestä terveyskeskusten välillä, mutta me tiedämme
hyvin, että koska alueilla on erilainen saatavuus lääkäripalveluilla, se
suurin siirtymisen syy tulee olemaan se, että sitä aikaa omalta
asemalta ei saa. Tästä seuraa sitten se, että ihmiset alkavat jakaantua
eri paikkoihin vähän sen käsityksen mukaan, missä niitä tiloja on.
Meille tulee paljastumaan aika pian se, että niitä palveluja tasaisesti
jaettuna kaupunkiin on liian vähän, jolloin ruuhkautuvat kaikki asemat,
kun nyt ovat ruuhkautuneet ne asemat, joissa on ollut erityinen kriisi
päällä tai paikoista niukkuustekijä.
Eli meidän pitäisi oikeastaan samanaikaisesti, toisin kuin kuultiin
apulaiskaupunginjohtajan puheesta, meidän pitäisi nyt jo, kun tiedetään
kysynnän erot, tarpeiden erot eri alueilla, kun toisilla alueilla käytetään
suhteessa väestöpohjaan paljon enemmän yksityisiä palveluita ja
työterveyshuoltoa ja vielä keskimäärin näillä alueilla ihmiset ovat
terveempiä kuin toisilla alueilla. Näiden köyhien alueiden resurssien
vahvistaminen pitäisi tehdä samanaikaisesti, koska muuten sieltä
köyhiltä alueilta, joissa lääkäriaikaa ei saa, väki lähtee sankoin joukoin
hakemaan sinne, missä luulee niitä aikoja olevan. Silloin tapahtuu se,
että ihmiset juoksevat vapaiden aikojen perässä pitkin kaupunkia ja
samaan aikaan järjestelmä menee tukkoon. Meillä kestää aika kauan,
ennen kuin se ikään kuin liikkuvan aineksen asettuminen oikeille aloille
ja tasaantuminen, me hukkaamme vain aikaa tässä, kun me tiedämme
etukäteen, että tässä systeemissä on nimenomaan tämä tekijä.
Se liikkuvuus tulee olemaan erityisen hyödyllistä sitten, kun nämä
paikat ovat tasa-arvoisessa tilanteessa, koska silloin ne syyt liikkua
paikasta toiseen ovat käytännölliset ja järkevät ja se on suhteellisen
vähäistä siihen kokonaismäärään nähden. Mutta nykyisessä
tilanteessa se tulee olemaan tosi isoa ja johtaa satunnaisesti ruuhkien
kasaantumiseen sinne, missä ihmiset ajattelevat, että ehkä tuolla
Eirassa nyt on tilaa, lähdetään tänne keskiselle alueelle, mennään
sinne. Ja sitten se onkin yhtäkkiä täysi itähelsinkiläisiä. Eivät siitä
hyödy sen enempää eiralaiset kuin itähelsinkiläisetkään.
Arvoisa puheenjohtaja.
Edellisiin puheenvuoroihin on hyvä jatkaa, koska tästä
terveysasematyön kehittämisestä nimenomaan on tässä asiassa
kysymys: millä tavalla terveysasema palvelee ja etenkin, miten asukas
voi päästä myös päivystysajan eli virka-ajan mukaiseen päivystykseen
omalle terveysasemalleen? Pari ihan henkilökohtaista kokemusta viime
aikoina, jotka minusta osoittavat sen, että huolimatta tämäntyyppisestä
järjestelmän kehityksestä pelkään, että kovin paljon kehitystä ei
tapahdu ainakaan nopeassa ajassa, ellei tähän kehittämistyöhön ole
paneuduttu. Jos lääkäreiden työaikojen suunnittelu on niin, että
annetaan viikoksi kerrallaan lääkäreiden työajat muulle henkilökunnalle
tai niin, että esim. oman akuuttiajan varaamisen aika, lääkäri ilmoittaa
vasta saman päivän iltapäivällä, että mitkä olivat hänen sen päivän
akuutit aikansa.
Eli kokonaisuudessaan lääkäreiden työajan ja työkäytäntöjen
kehittäminen niin, että siinä olisi viikkoja eteenpäin nähtävissä ne
työsuunnitelmat, millä tavalla potilaita voidaan vastaanottaa, on
ehdottomasti tämän onnistumisen keskeinen edellytys.
Toiseksi kysyisin, miten tässä yhteydessä ollaan ajateltu myös
sähköisen asioinnin kehittämistä? Mikä on se kaupungin
kehittämistilanne tällä hetkellä sähköisessä asioinnissa niin, että siihen
liittyy myös vuoropuhelua?
Arvoisa puheenjohtaja.
Kiitän rakentavasta keskustelusta. Tässä oli itse asiassa loppujen
lopuksi aika vähän sellaisia kysymyksiä, jotka liittyvät suoranaisesti
tähän valtuuston kysymykseen. Totean vielä sen, että tässä
listautumismallissa on yhteisvastuullinen toimintatapa tietyllä tavalla.
Ensinnä kohdennetaan aikoja omalääkärille ja omahoitajalle, eli tälle
työparille. Mutta sitten annetaan toissijaisesti aika saman aseman
toiselle lääkäri-hoitaja-parille, jos omalle lääkärille ei ole aikoja tai ne
ovat loppuneet. Loput potilaista, jotka pyrkivät sille asemalle, hoidetaan
yhteisvastuullisesti, täysin toisin kuin mikä aikaisemmin on ollut
työtapa.
Tämä on nyt johtanut tähänastisten selvitysten mukaan siihen – täällä
paljon kannettiin huolta henkilöstön jaksavuudesta ja viihtyvyydestä –
että rekrytointi on jonkin verran helpottunut uuden
työparimallityöskentelyn myötä ja aikoja on näyttänyt löytyvän
helpommin. Ajanvarausprosessi on helpottunut ja läpivirtaus on ollut
parempaa kuin aikaisemmin, ja kustannukset eivät kuitenkaan ole
nousseet, vaikka palkkiot per hoidettu potilas ovat hieman kohonneet.
Sitten mitä tulee tähän listautumiseen tietylle parille, kun siitä kannettiin
huolta, kuinka nopeasti listat ovat täynnä, niin silloin kun tuossa
alkuvaiheessa 30 työparilla kokeiltiin, niiden lista jouduttiin tilapäisesti
sulkemaan, mutta niissähän tapahtuu eloa koko ajan. Sitten suuri
yllätys oli se, että eräällä pilottiasemalla oli varsin suuri määrä potilaita,
jotka eivät halunneet listautua tietylle työparille vaan halusivat vain
listautua asemalle ja jättivät sen täysin avoimeksi. Eli myös potilaat
haluavat tiettyä joustoa ja ymmärtävät sen, että välttämättä kaikissa
tapauksissa aina ei ole tärkeää, että pääsee saman lääkärin
vastaanotolle. Silloin kun potilailla on tiettyjä kroonisia sairauksia,
pitkäaikaissairauksia, se varmaan on ihan järkevää, että sama lääkäri
hoitaa heitä jatkuvasti, mutta monella saattaa olla tarpeita, jotka silloin
tällöin akutisoituvat ja ei ole välttämättä tarpeen hoitaa yhtenäisesti.
Sitten täällä oli joitakin kysymyksiä, esim. terveyskertomustietojen
siirtyminen, niin Helsinkihän on, Helsingin terveysasemat on yksi
rekisterinpitäjä, täällä kyllä asemien välillä tiedot siirtyvät. HUSin
tietojen siirtyminen tapahtuu Navitaksen kautta tietyllä tavalla, että se ei
maailman yksinkertaisin asia tälläkään hetkellä ole, mutta tietoja
pystytään siirtämään.
Terveyserojen kaventuminen ja positiivinen diskriminointi, sitähän
meillä on jo pitkään kaupungissa noudatettu, eli tietyt alueet ovat olleet
paremmin resursoituja kuin jotkin toiset alueet. Tässä pilotissahan
olivat nimenomaan Kivikko ja Kontula mukana, jotka ovat näitä PD:n
alueita olleet jo alun perinkin.
Sähköisen asioinnin kehittäminen on, siinä monenlaista on tapahtunut
ja monenlaista on tapahtumassa, mutta täytyy todeta, että me olemme
osittain tämän valtakunnallisen kehittämisen pyörteissä tässä. Meillä
juuri tänään oli kaupunginjohtajan johtama neuvottelu, jossa kaikkien
hallinnonalojen yli katsotaan näitä sähköisiä tietojärjestelmiä ja
katsotaan, mitä kaikkea täällä kaupungissa pitäisi pikaisestikin tehdä,
mitä voidaan tehdä. Ja alustavien kaavailujen mukaan, kun olen näitä
taustamuistioita lukenut, näyttää siltä, että nimenomaan sosiaali- ja
terveydenhuoltoa monet pitävät erittäin tärkeänä nopean kehittämisen
alueena.
66 §
Kiitos, puheenjohtaja.
Eli valitaan eläintarhan johtokuntaan varsinaiseksi jäseneksi nykyinen
varajäsen Marko Ronkainen ja hänen varajäsenekseen Viljami
Kankaanpää.
Arvoisa puheenjohtaja.
Esitän, että Sara Paavolaisen varajäseneksi siirtyy Jukka Järvinen,
joka tähän saakka on toiminut Terhi Mäen varajäsenenä, ja uudeksi
varajäseneksi, eli nimenomaan Terhi Mäen varajäseneksi, valitaan
Päivi Seila.
HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE
______________________ ______________________
Minerva Krohn Tiina Teppo
puheenjohtaja päätösvalmisteluyksikön päällikkö
ordförande chef beslutsberedningsenheten
Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:
Protokollet justerat och godkänt:
______________________ ______________________
Seija Muurinen Osmo Soininvaara
kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu
stadsfullmäktigeledamot stadsfullmäktigeledamot
