HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
Keskustelupöytäkirja
4 – 2011
Kokousaika: 2.3.2011 klo 18.00 – 23.01
Kokouspaikka: Vanha Raatihuone, Aleksanterinkatu 20
|
|
|
|
Keskustelupöytäkirjaan on kirjattu vain ne kaupunginvaltuuston esityslistan
asiakohdat, joissa on käytetty puheenvuoro
|
|
HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE
Diskussionsprotokoll
4 – 2011
Mötestid: 2.3.2011 kl 18.00 – 23.01
Mötesplats: Gamla Rådhuset, Alexandersgatan 20
|
|
|
|
I diskussionsprotokollet har antecknats bara de ärenden på stadsfullmäktiges
föredragningslista i vilka någon har yttrat sig.
|
42 §...................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 3.....................................................................................................................
KYSELYTUNTI................................................................................................................................
Kysymys 9........................................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo..........................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo..........................................................................................................................
Valtuutettu Bryggare.......................................................................................................................
Valtuutettu Pakarinen...................................................................................................................
Valtuutettu Näre............................................................................................................................
Valtuutettu Sarkomaa...................................................................................................................
Valtuutettu Rantanen....................................................................................................................
Valtuutettu Puhakka......................................................................................................................
Valtuutettu Abdulla........................................................................................................................
Valtuutettu Vesikansa...................................................................................................................
Valtuutettu Kantola........................................................................................................................
Valtuutettu Kuuskoski...................................................................................................................
Valtuutettu Siimes.........................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo........................................................................................................................
Kysymys 13....................................................................................................................................
Valtuutettu Sarkomaa...................................................................................................................
Valtuutettu Sarkomaa...................................................................................................................
Valtuutettu Puhakka......................................................................................................................
43 §.................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 4...................................................................................................................
TAVOITTEET................................................................................................................................
Valtuutettu Koskinen.....................................................................................................................
49 §.................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 10.................................................................................................................
Valtuutettu Koulumies...................................................................................................................
Valtuutettu Rantanen....................................................................................................................
Valtuutettu Vikstedt.......................................................................................................................
Valtuutettu Wallgren......................................................................................................................
Valtuutettu Männistö.....................................................................................................................
Valtuutettu Koskinen.....................................................................................................................
Valtuutettu Peltola.........................................................................................................................
Valtuutettu Kantola........................................................................................................................
Valtuutettu Saarnio.......................................................................................................................
Valtuutettu Vesikansa...................................................................................................................
Valtuutettu Pajamäki.....................................................................................................................
Valtuutettu Abdulla........................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Valtuutettu Soininvaara................................................................................................................
Valtuutettu Moisio..........................................................................................................................
Valtuutettu Ojala............................................................................................................................
Valtuutettu Kuuskoski...................................................................................................................
Valtuutettu Puhakka......................................................................................................................
Valtuutettu Karhuvaara.................................................................................................................
Valtuutettu Anttila..........................................................................................................................
Valtuutettu Kolbe...........................................................................................................................
Valtuutettu Rantanen....................................................................................................................
Valtuutettu Vikstedt.......................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Valtuutettu Autti.............................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo........................................................................................................................
Valtuutettu Anttila..........................................................................................................................
Valtuutettu Bryggare.....................................................................................................................
Valtuutettu Autti.............................................................................................................................
Valtuutettu Rantanen....................................................................................................................
Valtuutettu Puoskari......................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo........................................................................................................................
Valtuutettu Kantola........................................................................................................................
Valtuutettu Puoskari......................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Valtuutettu Brax.............................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo........................................................................................................................
Valtuutettu Virkkunen....................................................................................................................
53 §.................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 14.................................................................................................................
Aloite 5...........................................................................................................................................
Valtuutettu Karhuvaara.................................................................................................................
Aloite 8...........................................................................................................................................
Valtuutettu Autti.............................................................................................................................
Valtuutettu Peltola.........................................................................................................................
Valtuutettu Valokainen..................................................................................................................
Valtuutettu Karhuvaara.................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo........................................................................................................................
Valtuutettu Muurinen.....................................................................................................................
Valtuutettu Soininvaara................................................................................................................
Valtuutettu Autti.............................................................................................................................
Aloite 9...........................................................................................................................................
Valtuutettu Vikstedt.......................................................................................................................
Valtuutettu Näre............................................................................................................................
Valtuutettu Saarnio.......................................................................................................................
Valtuutettu Luukkainen.................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Valtuutettu Puhakka......................................................................................................................
Ledamoten Wallgren.....................................................................................................................
Kaupunginjohtaja Pajunen...........................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Aloite 11.........................................................................................................................................
Valtuutettu Helistö.........................................................................................................................
Valtuutettu Moisio..........................................................................................................................
Valtuutettu Rissanen.....................................................................................................................
Valtuutettu Nieminen....................................................................................................................
Valtuutettu Ebeling........................................................................................................................
Valtuutettu Lehtipuu......................................................................................................................
Valtuutettu Kanerva......................................................................................................................
Valtuutettu Nieminen....................................................................................................................
Valtuutettu Anttila..........................................................................................................................
Aloite 14.........................................................................................................................................
Valtuutettu Kousa..........................................................................................................................
Valtuutettu Moisio..........................................................................................................................
Valtuutettu Valokainen..................................................................................................................
Valtuutettu Helistö.........................................................................................................................
Valtuutettu Halla-aho....................................................................................................................
Valtuutettu Anttila..........................................................................................................................
Valtuutettu Nieminen..................................................................................................................
Valtuutettu Kanerva....................................................................................................................
Valtuutettu Kolbe.........................................................................................................................
Valtuutettu Autti...........................................................................................................................
Valtuutettu Kousa........................................................................................................................
Valtuutettu Halla-aho..................................................................................................................
Valtuutettu Nieminen..................................................................................................................
Valtuutettu Kolbe.........................................................................................................................
Valtuutettu Karhuvaara...............................................................................................................
Aloite 18.......................................................................................................................................
Valtuutettu Näre..........................................................................................................................
Valtuutettu Anttila........................................................................................................................
Valtuutettu Nieminen..................................................................................................................
Aloite 21.......................................................................................................................................
Valtuutettu Vesikansa.................................................................................................................
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Julkisuuteen on tullut tieto koululaisten iltapäivätoimintapaikkojen
riittämättömyydestä ensi syksynä. Erityisesti toisen luokan oppilaille
ollaan tarjoamassa ei-oota iltapäivätoimintapaikan sijasta.
Pienten koululaisten yksin vietettyjen iltapäivien hinta on pitkällä
aikavälillä moninkertaisesti suurempi kuin iltapäivätoimintapaikan hinta.
Vaikka kauppakeskuksissa on lämmintä, ruokaa ja aikuisia, niin ne
eivät riitä pienen koululaisen terveen kehityksen turvaamiseen.
Pelkästään toisten lasten kanssa vietetty aika kymmeniä tunteja
viikossa ei ole ratkaisu. Leikkipuistojen avoin toiminta ei ole riittävää
läheskään kaikille pienille koululaisille. Aina sitä ei ole edes tarjolla
koulun lähistöllä turvallisen matkan päässä.
1.–2.-luokkalaisten iltapäivätoimintaan saa valtionosuutta jokaisesta
toteutuneesta paikasta. Asian hoitaminen olisi Helsingille hyvin
edullista.
Mihin toimenpiteisiin kaupunginhallitus ryhtyy, jotta ensi syksynä
valtionosuutta saavia koululaisten iltapäivätoimintapaikkoja on tarjolla
kysyntää vastaavasti myös 2. luokan oppilaille?
Mihin toimenpiteisiin kaupunginhallitus ryhtyy, jotta koululaisten
iltapäivätoimintaan soveltuvat tilat otetaan käyttöön ja niihin löydetään
ajoissa sopivat toimijat?
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Vastauksena esitettyyn kysymykseen totean seuraavaa:
Perusopetuslain mukaan kunta päättää iltapäivätoiminnan
järjestämisestä ja laajuudesta. Helsingissä toimintaan pyritään
ensisijaisesti sijoittamaan 1. luokan oppilaat ja erityisoppilaat.
Parhaillaan on käynnissä haku iltapäivätoimintaan, ja nyt näyttää siltä,
että hakijoiden määrä lisääntyy vuosi vuodelta tasaisesti. Lukuvuonna
2010–2011 toiminnassa on mukana noin 4 000 oppilasta. Heistä 1.-
luokkalaisia on noin puolet ja toisella luokalla olevia noin neljännes.
Opetusvirasto ottaa toimintaan kaikki määräajassa hakeneet 1.
vuosiluokan oppilaat. Heistä reilu kymmenesosa on erityisen tuen
piirissä. Näiden lisäksi paikan saavat 2. vuosiluokan erityisen tuen
piirissä olevat oppilaat.
Vuonna 2010 noin 500 oppilasta sai kielteisen päätöksen. Heistä suurin
osa oli 2. vuosiluokan oppilaita. Heille on tarjottu leikkipuistopalveluja.
Tänä vuonna tilanne on muuttunut siten, että syksyllä koulutulokkaita
on 200 enemmän kuin 2010 arvioitiin. Iltapäivätoiminnan sisältöä
kehitetään jatkuvasti toimimaan entistä paremmin luontevana osana
koulujen toimintaa. Iltapäivätoimintaryhmien toimintasuunnitelmat ovat
myös osa koulujen toimintasuunnitelmaa. Luokkatiloja pyritään
sisustamaan myös iltapäivätoiminnan tarpeet huomioon ottaen.
Koska lasten määrä on kasvanut, on opetusvirasto käynnistänyt
keskustelut leikkipuistojen kanssa siitä, miten yhteistyössä voidaan
parhaalla mahdollisella tavalla turvata lapsille iltapäivisin valvottua
toimintaa.
Rahoituksesta: Rahoituslainsäädännön mukaan kunta saa
tuntiperusteista valtionosuutta iltapäivätoiminnan kustannuksiin 57 %
edellisen vuoden toteuman perusteella. Loppuosa katetaan
asiakasmaksuilla ja kunnan osuudella. Vuonna 2010 kokonaismenot
Helsingissä olivat 7 miljoonaa euroa, josta valtionosuudella katettiin 3
miljoonaa euroa.
Kiitos, puheenjohtaja.
Onkin hyvin huolestuttavaa, että tämä perheiden arjen keskeinen tuki
on näin vähissä kantimissa tällä hetkellä, vaikka varmaan parhaamme
yritämme ja virastossa myös. Tämä on niin halpaa ennalta ehkäisevää
toimintaa peruspalvelutasolla, että on tärkeää, että tämä saadaan
kuntoon. Lea Pulkkisen tutkimusten mukaan alle 14-vuotiaille jo 10
tuntia viikossa yksin aiheuttaa oireita. Mielestäni koululaisten
iltapäivähoidolle, -toiminnalle pitäisi laskea myös hinta niille yksin
vietetyille tunneille. Huumehoidollekin voidaan laskea hinta. Tokihan
kaikki eivät todellakaan syrjäydy, jos ovat itsekseen iltapäiviä, mutta se
oman arvon tunteen lasku on kyllä aika selkeä sellainen, mikä on
mitattu tulos näistä yksin vietetyistä iltapäivistä. Oma lapseni oli
kunnallisella perhepäivähoitajalla tokaluokkalaisena, jonka
perhepäivähoitajan lapsi oli siis samalla luokalla, muutenhan tämä ei
ole järkevää.
Tämän lain hengen mukaista 2004 alkaen on ollut se, että kaikille 1.- ja
2.-luokkalaisille riittäisi tätä tarpeenmukaista hoitoa. Ruotsissa muistan,
kun kävin joitain vuosia sitten, niin siellä oli subjektiivinen oikeus
iltapäivätoimintaan alakouluikäisenä, mikäli vanhempi on töissä tai
opiskelemassa, ja sitä järjestettiin sen mukaan kun tarvitaan. Kokonaan
oma lukunsahan on sitten vielä nämä vuorotyöläisten lapset, ne pienet
koululaiset, jotka nytkin Helsingissä viettävät jopa öitä yksinään. Siinä
ei leikkipuisto riitä. Leikkipuistoihin halutaan nyt päivähoidon
kerhotoimintaa, siellä eivät tilat millään riitä. Nyt tarvitaan muitakin
tiloja. Toivon, että niitä mahdollisimman nopeasti kartoitetaan niin, että
saadaan järkevä meininki. Ruotsissahan oli 120 neliötä / lapsiryhmä, eli
kahden luokkahuoneen verran varattu tilaa näille pienten
ryhmämuotoiselle toiminnalle, ja avoin toiminta oli sitten 3. luokasta
eteenpäin, eli meidän leikkipuistoja ? . Toivon, että tämä asia saadaan
meillä pian kuntoon.
Arvoisa puheenjohtaja.
Asia on erinomaisen merkittävä ja tärkeä. Haluan nostaa kaksi asiaa
tässä esiin. Ensiksikin sosialidemokraatit ovat valmiit tässä asiassa
seuraavassa budjettineuvottelussa keskustelemaan sen suhteen, että
ne resurssit, jotka ovat tarpeen nimenomaan toisen luokan kohdalla, ne
taataan, jos ei sitä ? ole. Meille tämä on erittäin tärkeää ennalta
ehkäisevää toimintaa, ja kaikki lasten vanhemmat tietävät, että se on
tärkeää.
Toinen asia, johon toivon, vaikka Tuula Haatainen vastauksessaan
hieman kauniisti kuvaili tätä tilannetta, niin toivon myös tarkempaa
laatusertifikointia siinä, millä tavoin se iltapäivätoiminta hoidetaan. Tällä
hetkellä se taso vaihtelee. Toki toimintaa on niin laajasti ja niin monen
tahon tarjoamana, että tässä meillä on paljon kehitettävää. Meidän
tulee entistä paremmin pyrkiä saamaan aitoa aktiviteettia lapsille niin,
että lasten esimerkkinä liikuntailtapäivät ovat aidosti liikuntailtapäiviä
eivätkä seisoskelua nurkissa. Mutta tässä on meillä tässä
yhteiskunnassa, viittaan nyt Ruotsin malliin, vielä paljon kehitettävää.
Ja sieltä on tiedossa myös loistavia tuloksia. Toivon mukaan tämä asia
saadaan Helsingissä paremmalle tolalle, se ei ainakaan tule olemaan
meistä sosialidemokraateista kiinni.
Kiitos, puheenjohtaja.
Aihe on erittäin tärkeä. Kysymys on loppujen lopuksi vain rahasta. Tällä
hetkellähän 1.-luokkalaiset yleensä on saatu iltapäivätoiminnan piiriin.
2.-luokkalaisille paikka olisi myös hyvin tärkeä, varsinkin syksyllä.
Ainakin omista lapsistani olen huomannut, että 2. luokan keväällä sitten
rupeaa jo into mennä iltapäivätoimintaan vähenemään ja mieluummin
halutaan esim. leikkipuistoon. 3.-luokkalaisista eteenpäin parhaiten
sitten erilaiset kerhot vastaavat siihen iltapäivätoiminnan järjestämisen
tarpeeseen.
Kun lasten määrä kasvaa ja iltapäivätoimintaan kohdistettava
rahasumma pysyy ennallaan, on ihan selvää, että paikkoja ei kaikille
saada. Kysymys on itse asiassa yhdestä miljoonasta eurosta. Tällä
hetkellä Helsingin kaupunki laittaa 3,5 miljoonaa euroa, ja se, että
saataisiin paikat järjestetyksi, niin tarvittaisiin 4,5 miljoonaa euroa.
Kiitoksia.
Kiitos, puheenjohtaja.
Haluan kiittää valtuutettu Ingervoa tärkeästä kysymyksestä.
Iltapäivähoidon järjestäminen on erityisen tarpeellista kulttuurissa,
jossa perheiden kautta lapsille rakentuvat tukiverkot eivät ole erityisen
vahvat. Ilman iltapäiväpaikkoja kasvaa riski, että netti toimii
lastenhoitajana ja sen myötä kasvaa myös riski lasten turvallista
kasvua häiritsevien ilmiöiden tunkeutumisesta heidän arkeensa.
Nyt kun meillä on ollut menossa vauvabuumi, pitäisi olla riittävästi aikaa
järjestää iltapäivätoimintaa laadullisesti ja määrällisesti riittävälle
tasolle, ennen kuin nämä lapset siirtyvät päivähoidosta kouluun. Tässä
tarvitaan yhteistyötä mm. sosiaali-, liikunta-, kulttuuri-, nuoriso- ja
opetustoimen kesken.
Kiitos.
Tack, ordförande. Arvoisat valtuutetut.
Kiitos valtuutettu Ingervolle tästä tärkeästä kysymyksestä, josta onkin
kaupunkilaisten taholla tullut jo monta kysymystä sen suhteen, että
siellä ollaan erittäin huolestuneita, koska näitä iltapäiväpaikkoja ei
näytä ensi syksynä olevan kaikille 2.-luokkalaisille.
Eftermiddagsverksamheten i de svenska skolorna är särdragen sådan
att skolvägen för ettorna och tvåorna är ofta så lång att föräldrarna
hämtar barnen till skolan och hämtar hem dem därifrån, eftersom det
inte är en skolväg som är några hundra meter utan det kan handla om
många, många kilometer. Ingen av oss låter ett litet barn åka ensam
buss, och för de här familjerna, till exempel i Kottby-området så är den
här eftermiddagsvården helt avgörande för att man ska kunna
förvärvsarbeta. Tillräckliga resurser behövs alltså för att alla ettor och
tvåor som behöver eftermiddagsvård ska få den.
Valtuutettu Bryggare nosti esiin tämän laatukysymyksen, joka on myös
erittäin keskeinen ip-toiminnan järjestämisessä. Tarvitaan
laatukriteereitä ja sitä, että voimme kehittää toimintaa varsinkin niin,
että lapset liikkuisivat iltapäivän aikana tarpeeksi ja myös mielestäni
ohjattu läksyjen luku olisi kyllä erittäin hyvä asia perheiden ja lasten
oppimisen tasa-arvon vankistamiseksi. 4 miljardin budjetissa ei ole
kyllä kysymys nyt isosta rahasta, kun valtuutettu Pakarinen,
opetuslautakunnan puheenjohtaja, totesi, että noin miljoonasta eurosta
on kysymys. Tästä olisi nyt päästävä, tämä pitäisi saada ratkaistua.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Tämä on hyvää jatkoa viime valtuustossa käytyyn keskusteluun, kun
kävimme lähetekeskustelua kaupungin ensi vuoden budjetista. Kyllä
kun lapsimäärä kasvaa niin meidän valtuutettujen täytyy kyetä siihen,
että sitten on riittävästi virastoilla rahaa iltapäivähoidon järjestämiseen.
Me tiedämme, että pienten lasten yksinäisyys, yksin vietetyt iltapäivät
ovat ehkä yksi keskeisin syy lasten syrjäytymiseen. Monissa
maissahan on lainsäädäntö, jossa sanotaan, että alle 12-vuotiaan
lapsen yksin jättäminen on heitteillejättöä. Eli se on lain vastaista.
Meillä Suomessa odotetaan, että lapset liian aikaisin ovat yksin ja
tiedetään, mitä iltapäivisin tapahtuu. Lapset tekevät asioita, jotka eivät
ole heidän kehityskautensa mukaisia. Pelataan tietokonepelejä ja
montaa muuta, mikä on hyvin vahingollista lapsen kasvulle ja
kehitykselle. Monia kiusaamisasioita on tullut yksinäisten iltapäivien
takia esille.
Kyllä kannustan meitä ja meitä poliittisia ryhmiä, nyt kun budjettia
tehdään, katsomaan, että me sisäisin siirroin saisimme tähän riittävät
rahkeet. Kysynkin arvoisalta apulaiskaupunginjohtajalta, joka
erinomaisesti vastasi tähän kysymykseen, että voisitteko tarkentaa ja
vastata tässä, kun valmistaudutaan budjetin valmisteluun, että
minkälaisista summista on kysymys, jos me haluaisimme, että se lain
henki, että 1.- ja 2.-luokkalaisille olisi iltapäivähoito järjestetty,
minkälaisista summista on kysymys. Ja kuinka paljon on kysymys
sitten tilan puutteesta, ja onko kaikki voimavarat käytetty, että tehdään
seurakuntien ja 3. sektorin kanssa tässä yhteistyötä?
Ihan lopuksi totean, että opetushallitus on juuri antanut uudet
iltapäivähoidon perusteet, joissa määritellään hyvin tätä iltapäivähoidon
laatua. Kysynkin, että miten me voimme vastata näihin uusiin
perusteisiin. Siellähän on ? aivan erinomaisesti kirjattu.
Puheenjohtaja, valtuustotoverit.
Yhdyn edellisiin puhujiin, kaikkihan täällä tietysti tällä tasolla
kannattavat iltapäiväkerhotoimintaa, mutta ongelmathan muodostuvat
aina siinä vaiheessa, kun pitää priorisoida ja rahat loppuvat kesken.
Lisäisin tähän sellaisen näkökulman, että vaikka leikkipuisto monelle
lapselle toimii ihan hyvin, niin se ei onnistu kaikkein parhaimmalla
tavalla kaikille. Eli se tukee tietenkin niitä lapsia, joiden sosiaalinen
itsetunto on vahva ja sosiaaliset taidot sen myötä myös. Sitten kun
meillä on kuitenkin paljon lapsia, jotka eivät ehkä tässä asiassa ole
kaikkein valmiimpia, niin tämä iltapäiväkerhotoiminta, ohjattu sellainen,
auttaa nimenomaan tässä asiassa ja tukee juuri tällaisten lasten
kehitystä suhteessa vielä paljon enemmän.
Meidän pitää ymmärtää, että alueelliset erot tällaisissa kysymyksissä,
jotka liittyvät syrjäytymisvaaraan tai oppimisvaikeuksiin, niissä on
tietynlaisia korrelaatioita. Erityisesti pitäisi kiinnittää huomiota siihen,
että niillä alueille, joissa kouluissa on muutenkin paljon vaikeuksia
oppimiskysymysten kanssa, se korreloi myös sen kanssa, että jos on
paljon maahanmuuttajalapsia, joilla on kielellisiä ja kulttuurisia
sopeutumistarpeita, niin kaikki se, mitä nämä ohjatut
iltapäiväkerhotoiminnat tällä alueella tekevät, auttavat integroinnissa,
niin se on sitten koulutyötä vahvistavaa. Ja se on ihan suoraan
investointia koulutyön ja näiden lasten ja perheiden sosiaalisen
integraation puolesta. Minusta se raha, josta puhutaan, on tavattoman
pieni, jos sitä mietitään myös investointinäkökulmasta eikä pelkästään,
mikä on sinänsä jo tähdellistä, lasten hyvinvoinnin näkökulmasta. Mutta
tarkoitan sitä, että se oikeasti poikii tässä koko prosessissa tosi paljon.
Vielä sellainen pointti, joka on jäänyt minusta usein sivummalle, on se,
että tämä iltapäiväkerhotoiminta on usein 3. sektorin toimijoiden
tuottamaa, ja siellä on nuoria, aktiivisia, työelämään siirtymässä olevia
ihmisiä, jotka sitä kerhotoimintaa vetävät. Niillä on tutoreita, jotka
osaavat sitä hommaa hoitaa, niin se on nimenomaan taas työelämään
ohjaamisen näkökulmasta näille nuorille tai vähän vanhemmillekin,
jotka tekevät sitä melko pienellä palkalla, niin ne ovat ihan älyttömän
hyviä työpaikkoja oikeasti. Tämä on sellainen juttu, että tähän
kannattaa minusta se raha laittaa vaikka mistä.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Haluaisin myös tiedustella apulaiskaupunginjohtajalta sitä, että onko
todellakin niin, että tässä on miljoonasta eurosta kyse, että saadaan
kaikille 1.- ja 2.-luokkalaisille kerhotoimintaa haluaville kerhotoimintaa.
Tämän pitäisi olla ehdottomasti tavoite, että jos lapsi tarvitsee ja
vanhemmat näkevät niin, että tämä tarve on olemassa, että tämä
paikka järjestyisi molemmille, sekä 1. että 2. luokalla. Tässähän nyt tuli
esille, että 500 lasta 2.-luokkalaisista jää ulkopuolelle tämän
kerhotoiminnan ja heille tarjotaan tätä leikkipuistotoimintaa.
Leikkipuistotoiminta varmasti on joillekin aivan sopiva. Mutta tässä
pitäisi olla kuitenkin, kuten valtuutettu Rantanen mielestäni hyvin sanoi
ja kuvasi tätä, että tässä on kyse myös sijoittamisesta tulevaisuuteen.
Eli se, että lapsille tarjotaan turvallinen iltapäivä, on ehdottoman tärkeä
asia. Todella kyse on pienestä rahasta kaupungin budjetissa. Eli tämä
pitäisi korjata ilman muuta viimeistään seuraavan vuoden aikana.
Valtuutettu Sarkomaalle sanoisin näistä sisäisistä siirroista, että silloin
kun lähdetään sisäisiä siirtoja miettimään, silloin on aina kyse siitä, että
se on jostain pois. Itse asiassa tässä kysyttiin, että mihin toimiin
kaupunginhallitus ryhtyy, niin mielestäni myös pitäisi kyllä valtion
suuntaan katsoa, koska nythän myös linjataan ensi huhtikuussa vaalien
jälkeistä aikaa ja painopisteitä, että miten esim. perheitä tuetaan. Tässä
on erinomainen kohde, että 1.- ja 2.-luokkalaisille taattaisiin myös
valtionosuuksissa tätä rahaa, jota nyt tulee jonkin verran.
Kiitos, puheenjohtaja.
Haluan muistuttaa, kun täällä puhutaan, että lasten syntyvyys on
korkealla, Suomessa ei ole lasten syntyvyys korkea. Itse 10 vuotta
sitten olin huolissani, että tässä kaupungissa pienet ihmiset häviävät.
Silloin itse huoleni kuvailin, että kaupunki, jossa ei ole lapsia eikä
nuoria, on kuollut kaupunki. Onneksi minun huoleni ei käynyt todeksi,
vaan lasten syntyvyys on vähän parantunut Helsingin alueella. Lapsille,
jotka ovat tällä hetkellä, meillä ei ole tilaa, mihin ne laitetaan. On
kouluja, on päivähoitoja, suuria ryhmiä, iltapäivähoidossa ei ole tilaa.
Lapsille ei ole missään, mihin panna. Vaikka välttämättä lapsia ei
paljon ole Suomessa loppujen lopuksi.
Viime vuonna, kuten äsken apulaiskaupunginjohtaja totesi, 500 lasta
on jäänyt ilman paikka. Näyttää siltä tällä hetkellä, että ensi vuonna on
vielä huonommin, joten tällä asialla on todella kiire. Toivon, että nämä
ryhmät, jotka ottivat nämä asiat esille, silloin kun budjettia esitellään,
oikeasti korvamerkitään raha ja pannaan tämä asia kuntoon, koska se
on erittäin tärkeä monelle lapselle. Haluan muistuttaa vielä, että kun
ihmiset hakevat hoitopaikkaa tai johonkin kerhoon, he ovat heidän
elämänsä parhaita asiantuntijoita. He tietävät, että heidän lapsensa
tarvitsee juuri nimenomaan tämän paikan. Ja toivon, että kaupunki
kykenee tarjoamaan perheelle paikkaa, kun he toivovat.
Kiitos.
Hyvä puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.
Tässä tietysti olisi hyvä, jos apulaiskaupunginjohtaja pystyisi
vahvistamaan tämän rahasumman. Minä sain opetusvirastosta
rahasumman, että kyse on 600 lisäpaikasta ja 600 000 eurosta, mutta
hyvä, jos siihen saadaan täsmennystä. Joka tapauksessa
opetusvirasto odottaa 600 lapsen jäävän ilman lisäpaikkaa ja ilman
näitä lisärahoja. Kun me tiedämme tämän hakuajan, joka päättyy
vappuna, itsellänikin on siitä paperit keittiön pöydällä odottamassa, niin
eikö tätä saataisi nyt joustavasti myös siihen opetusviraston omaan
budjettiesitykseen, että pystytään sen hakuajan päättyessä jo
määrittelemään sitä lisätarvetta ja tämä pistetään etusijalle.
Täällä on sanottu, että leikkipuistot voivat hoitaa näitä, jotka jäävät
iltapäivätoiminnasta ulkopuolelle. Se on totta tietenkin niissä
kaupunginosissa, joissa leikkipuistoja on, mutta täytyy muistaa, että
vaikka meillä yli 70 puistoa on, niin monessa kaupunginosassa
kuitenkin se puisto on hyvin kaukana sille 1.- tai 2.-luokkalaiselle
kävellä. 2 kilometriä on ihan mahdoton matka lähteä, ja silloin
mieluummin mennään kotiin.
Eli toivoisin, että etsitään näitä tiloja myös muualta. Täällä Tuomas
Rantanen piti hyvän puheenvuoron siitä, että järjestöt ovat tässä
merkittävä toimija. Silloin voidaan tehdä yhteistyötä järjestöjen kanssa
ja etsiä niitä nuorisotaloja ja muita, joissa voitaisiin edes pienimuotoista
toimintaa järjestää. Perhe kokee tämän, ainakin palautteen puolelta,
niin tiedotuksessa on myös puutteita siitä, miten paikkoja jaetaan,
miten niitä priorisoidaan. Tässä on myös kaupungilla paljon
parannettavaa.
Eniten laittaisin nyt tähän toivoa, että kun hakuaika päättyy niin
saataisiin tietoa siitä, kuinka moni lapsi on jäämässä ilman paikkaa ja
ne paikat järjestetään jollain tavalla.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Tätä keskustelua kuunnellessa voidaan olla varmaan kaikki tyytyväisiä
siitä, että Sirkku Ingervo otti tämän asian esille. Tämähän helpottaa
meidän budjettivalmistelujamme ja -neuvottelujamme, kun olemme
näin yksimielisiä siitä, että tämä on tärkeä asia. Luulen, että me
olemme parin viime vuoden aikana luulleet, että tämä kohta on
paremmin hoidossa, mutta kun kerran tätä palautetta on nyt tullut ja
selvästi on perheitä, jotka jäävät ilman tätä palvelua ja suuri tarve
erityisesti 1., ja kuten täällä mainittiin, niin se 2. luokan syksy on
kriittinen aika. Niin hoidetaan tämä asia nyt sitten kuntoon tämän
keskustelun yhteisten lausuntojen perusteella, kun täällä kaikki ovat
todistaneet samaan suuntaan.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Minusta se on hieno asia, että me jaamme näin laajasti tämän
perusnäkemyksen siitä, että yksin vietetyt iltapäivät ovat suuri riski
näille pienille lapsille ja toisaalta, että tämä asia täytyy saada nyt
paremmalle tolalle. Minua vähän otti korvaan tuossa kaupunginjohtajan
vastauksessa se, että näitä uusia tulokkaita oli 200, että se olisi jollain
tavalla suuri yllätys. Aikaisemmin jo on jäänyt lapsia ulkopuolelle, ja
uskon, että lisää hakemuksia on tullut myös sen vuoksi, että
vanhemmat ovat ymmärtäneet, että tällaisessa varhain aikuistavassa
kulttuurissa nämä yksinäiset iltapäivät ovat todella suuri riski lapsille.
Sen vuoksi toivon, että tässä nyt vielä tämän kevään aikana voidaan
tehdä näitä erilaisia toimia niin, että saadaan lisää
yhteistyökumppaneita ja ehkä löydetään vielä uusia tapoja,
mahdollisuuksia järjestää tämä asia.
Mehän käymme nykyisin paljon keskusteluita tästä Suomen talouden
kestävyydestä ja puhumme kestävyysvajeesta. Jos ajattelemme, että
mikä on sitä yhteiskunnan todellista kestävyyttä, niin sehän on se,
miten me ihmiset jaksamme näitä tehtäviämme hoitaa. Aikuisiän
kestävyys ja jaksaminen, sen pohja rakennetaan lapsuudessa. Silloin,
jos meidän lapsillamme, 1.- ja 2.-luokkalaisilla, ei ole mahdollisuutta
viettää turvallista iltapäivää koulun jälkeen vaan siihen liittyy pelkoa ja
yksinäisyyttä, silloin tämä turvallisuuden tunne horjuu ja se myös luo
meidän tuleville kansalaisillemme sellaisen vakavan kestävyysvajeen.
Sen vuoksi toivon, että tähän löytyy nyt lisätoimia, että asia saadaan
järjestykseen.
Kiitos, puheenjohtaja.
Se, että vuonna 2004 syntyneitä lapsia on enemmän, ei pitäisi olla
mikään yllätys. Se olisi pitänyt selvitä jo viimeistään siinä vaiheessa,
kun tarkistettiin oppilaaksiottoalueita.
Teknisesti olisi varmasti helpointa lisätä iltapäiväkerhotoimintaa
koulujen omissa tiloissa. Suosittelisin, että niitä suunnitelmia
ruvettaisiin tekemään. Niin kuin Sanna Vesikansa sanoi, tällä asialla on
tietenkin jo vähän kiire, jos kaikkien hakemusten pitää vappuun
mennessä olla tulleet ja näiden koululaisten pitäisi päästä jo syksyllä
iltapäiväkerhoon.
On tärkeää saada kaikki 1. ja 2. luokan oppilaat, jotka tarvitsevat
iltapäivätoimintaa, sen piiriin, mutta samaan aikaan toivoisin, että
muistetaan myös koulujen 3.–6.-luokkalaiset lapset, vaikka heille tämä
toiminta ei olekaan lakisääteistä. Heidän paikkansa ei kuitenkaan ole
ostoskeskuksissa, ja toivoisi, että jos 1.- ja 2.-luokkalaisille sitä
iltapäiväkerhotoimintaa löytyy vaikka koulusta, niin heille jäisi tilaa
enemmän sinne leikkipuistoon. Toivon, että edelleen panostetaan
koulujen omaan kerhotoimintaan, joka vastaa tähän 3.- ja 6.-
luokkalaisten lasten tarpeisiin.
Kiitos.
Kiitos, puheenjohtaja.
Ihannehan olisi, että Ruotsin mallin mukaan alle 12-vuotiailla olisi
oikeus tarpeen mukaiseen iltapäivätoimintaan. Hyvä muistaa tässä,
että leikkipuistojen avoin toimintahan ei saa valtionosuutta, koska se ei
vastaa ryhmämuotoisen kriteereitä, joissa kuitenkin on paljon
paremmat kriteerit, jolta pohjalta sitä laatua voidaan kehittää. Ainakin
liikuntailtapäivätoiminta Arabian peruskoulussa, jossa itse olen töissä,
on erinomaista. Ihailen sitä joka päivä. Siellä oikeasti varmasti myös
liikutaan.
On kiinnostavaa se, että Suomi on edelleen se maa, jossa ihaillaan
varhaista itsenäistymistä, silloinkin kun pitäisi saada vielä olla lapsi ja
riippuvainen. Ehkä juuri siksi erilaisten riippuvuusongelmien
hoitamiseen käytetään satoja, satoja miljoonia – en uskalla tässä vielä
sanoa, että miljardi, mutta voi olla, että sekin valtion tasolla, koko
valtakunnan tasolla on tosiasia. Onnellinen se perhe, jolla on
tokaluokkalainen ensi syksynä ja tietää ennen kesälomaa, että lapselle
on syksyllä turvallinen paikka, niin voi silloin viettää kesää rauhassa.
Tämä yksinäisten iltapäivien hinta on tietenkin kaikkein suurin niille,
joilla ei ole edes kavereita, joiden kanssa hengailla. ”Ootsä mun kaa?”
on varmaan se aika monen tekstiviesti ja soitto iltaisin, kun tartutaan
seuraavan päivän iltapäivään, ja siitä lähtee aikamoisia tarinoita.
Muistan, kun olin toisen luokan opettaja ja soitin kerran
sosiaalivirastoon, että kun on vuorotyöläisen yksinhuoltajan lapsi, että
mitä tehdään, kun pojat ovat siellä keskenään öitäkin ja huonosti
voivat, niin sanottiin, että ”voi mennä leikkipuistoon, vai haluaisitko, että
heidät otetaan huostaan?” Tämä ei varmaan ollut ihan loppuun asti
ajateltu tämä asia, enkä varmaan minä opettajana sitä muutenkaan
olisi päättänyt. Mutta olennaista on se, että ne ? pitää ? jotenkin
vuorotyöläisten lapsille, erityisesti yksinhuoltajille.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Tästäkin keskustelusta kuulee, että Helsinki on ollut edelläkävijä
iltapäivätoiminnan järjestämisessä. Kun aikanaan tätä lakia olin
valmistelemassa, niin kyllä Helsinkiä käytettiin esimerkkinä. Nyt se on
valtakunnallisesti sitten lainsäädäntötasolla laitettu kuntoon, mutta
kehittämistä löytyy vielä.
Laadun varmistamisesta valtuutettu Bryggare kysyi. Tämä on työn alla
parasta aikaa, on tulossa laatukriteerit. Tällä hetkellähän on tulossa
voimaan iltapäivätoiminnan perusteet opetushallituksesta, ja ne astuvat
voimaan elokuun alusta. Tällöin myös meillä näitä laatukriteereitä
tuodaan tähän sisälle entistä voimallisemmin.
Valtuutettu Björnberg-Enckell puhui näistä pitkistä matkoista.
Iltapäivätoimintaa koskee samat korvausperusteet, matkakorvaukset,
kuten koulukuljetuksiakin silloin, jos pitkät matkat ovat tässä välissä.
Kysyitte myös ohjatusta läksyjen luvusta. Helsingin kaupunki järjestää
ohjattua läksyjen lukua, vaikka nämä opetushallituksen ohjeet ja
perusteet eivät sitä edellytäkään. Meillä on sitä, meillä myös
kirjastotoimi järjestää läksykerhoja ja on avattu uusiakin palveluja
tässä, ja myös nuorisotoimi järjestää, eli meillä on hyvin paljon tällaista
kaikkea, jota lapsille tulee koulupäivien lisäksi iltapäivätoiminnan
ohella.
Valtuutettu Sarkomaa ja Puhakka kyselivät tästä lisärahoituksen
tarpeesta, jos tuotetaan kaikille lapsille paikka. Valtakunnan tasolla
keskiarvo iltapäivähoitopaikasta on 1 680 euroa oppilasta kohti
vuodessa. Helsingissä tämä on 1 590 euroa oppilasta kohden, eli me
teemme kustannustehokkaasti tätä. Nyt on arvioitu, että jotta
pääsisimme 2009 tasolle näissä prosenttiosuuksissa, eli 50 %
ekaluokkalaisille ja 30 % toisella luokalla oleville, silloin tarvitaan 600
paikkaa lisää, eli 600 000 euroa on se hintalappu. Mutta jos haluamme
tarjota kaikilla 1.- ja 2.-luokkalaisille, se pyörii siinä miljoonan, noin
miljoona euroa on tämä lisärahoituksen tarve silloin. Pitää muistaa, että
kohderyhmä on kasvanut koko ajan, vuodessa 150 lapsella kasvaa
tämä koulun aloittaneiden määrä. Ja kun se kertaantuu sitten kahdella,
kun on 1.- ja 2.-luokkalaiset, niin se on iso määrä lapsia, joille pitää
lisää tätä toimintaa järjestää.
Koulutilojen käyttöä on lisätty koko ajan ja on myös tehostettu koulujen
käyttöä. Me emme vuokraa ulkopuolelta tiloja. 3. sektorin kanssa tehty
yhteistyö on osoittautunut erittäin hyväksi. Se on hyvä
yhteistyökumppani, ja haluamme pitää siitä myös kiinni.
Sitten lopuksi haluan sanoa, että iltapäivätoiminnan ja
leikkipuistotoiminnan pitäisi kyllä löytää nyt entistä parempaa
yhteistyökuviota ja löytää uusia toimintamalleja myös. Tämä on meille
haaste, ja tähän nyt käydään, ja tätä keskustelua käydään läpi. Meillä
on toimijoita paljon tässä lasten ympärillä, ja kyllä näillä puitteilla pitää
pystyä tekemään myös entistä paremmin ja päästä siihen, että
saisimme valtionosuuden tähänkin toimintaan, siihen mitä
leikkipuistoissa voitaisiin laajentaa. Mutta leikkipuistotoiminta on
sosiaalipuolella, ja nyt tätä keskustelua opetusvirasto ja sosiaalivirasto
käyvät parasta aikaa.
Kiitos.
Kunnioitettu puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.
Suomalaisen viittomakielen käyttäjiä on arviolta noin 14 000, joista noin
5 000 on viittomakieltä äidinkielenään tai ensikielenään käyttäviä
kuuroja. Viittomakieli kuuluu Suomessa kymmenen suurimman
äidinkielen joukkoon. Jokapäiväisessä elämässä oman äidinkielen
käyttö on itsestäänselvyys suurelle osalle suomalaisia, mutta
viittomakielisten mahdollisuus asioida ja osallistua omalla
äidinkielellään on rajallinen. Ilman omaa kieltä ja kulttuuria kukaan
meistä ei voi hyvin.
Vierailin Kuurojen Liiton tilaisuudessa, jossa nostettiin esille kysymys,
voisiko Helsingissä olla vanhusten palvelukeskus tai paikka, joka
palvelisi erityisesti viittomakielisiä kotona asuvia ikäihmisiä. Koska en
osannut tähän kysymykseen vastata, kysyn tämän kysymyksen
kyselytunnilla. Samassa yhteydessä nousi huoli niistä viittomakielisistä
vanhuksista, jotka ovat Helsingissä laitoshoidossa eivätkä voi
kommunikoida omalla kielellään ja jotka tapaavat hyvin harvoin, jos
koskaan, viittomakielisiä kanssaihmisiä.
Kysyn, miten Helsingissä on järjestetty viittomakielisten
vanhustenhuolto ja ikäihmisten mahdollisuus kommunikoida ja saada
palveluja omalla kielellään?
Arvoisa puheenjohtaja.
Sosiaali- ja terveystointa hoitavan apulaiskaupunginjohtajan sijaisena
totean seuraavaa:
Kuurolla henkilöllä, myös vanhuksella, on mahdollisuus saada muuna
vammaispalveluna käyttöönsä viittomakielisiä videotiedotteita ja
avustusta laitteiden vuokraamiseen. Osalla ikäihmisistä on käytössään
tekstipuhelimia tai tietokoneita. Kuuroutuneille henkilöille voidaan
myöntää sopeutumisvalmennuskursseja, myös tukihenkilötoimintaa on
jonkin verran. Kuurosokeiden kerhotoiminnalle on myönnetty
sosiaaliviraston avustuksia. Tulkkipalvelujen järjestämisvastuu siirtyi
Kelalle 1. syyskuuta viime vuonna.
Keskeinen viittomakielisten palvelujen tuottaja on Kuurojen
Palvelusäätiö. Omissa kodeissaan asuvien kuurojen henkilöiden
tukemiseksi vammaistyö ostaa päivätoiminnan palveluja Kuurojen
Palvelusäätiöltä alle 65-vuotiaille kuuroille henkilöille. Kotihoito hankkii
Kuurojen Palvelusäätiöltä viittomakielisiä kotipalveluja. Kuurojen
Palvelusäätiö järjestää palveluasumista Hyvinkäällä Palvelukeskus
Åvikissa, jossa asuu tällä hetkellä neljä yli 65-vuotiasta kuuroa
helsinkiläistä. Lisäksi muutamille kuuroille helsinkiläisille järjestetään
iästä riippumatta lyhytaikaista hoitoa Åvikissa.
Palvelukeskuksissa kokoontuu ryhmiä eri tarpeita omaaville
ikäihmisille. Toimintamahdollisuuksia ja yhteistyötä tarjotaan
tasapuolisesti eri tarvitsijaryhmille. Palvelukeskuksille on tehty
esteettömyysselvitys, jossa myös kuulovammaisten tarpeet on
huomioitu. Osassa palvelukeskuksista on viittomakielentaitoisia
ohjaajia. Erityisesti aistivammaisille helsinkiläisille tarkoitettu ryhmä
kokoontuu viikoittain Riistavuoren palvelukeskuksessa. Kuuroja
edustavien tahojen edustajille on tarjottu kokoontumismahdollisuutta
Munkkiniemen ja Töölön palvelukeskuksissa, mutta tämä ei toistaiseksi
ole johtanut toiminnan käynnistymiseen.
Helsingin vanhustenkeskuksissa on yksi viittomakielinen asiakas.
Helsingin palvelutaloissa 16 asiakkaalla on huomattavasti heikentynyt
kuulo. Heistä kukaan ei kommunikoi viittomakielellä. Iäkkäät
huonokuuloiset eivät yleensä osaakaan viittomakieltä. Osassa
vanhustenkeskuksissa ja palvelutaloissa on 1–2 viittomakielentaitoista
työntekijää. Kuulovammaisten tulkkipalveluja käytetään tarvittaessa.
Arvoisa puheenjohtaja.
Ilmeisen iso haaste on viittomakielisten osalta se, että heidän
aktiivitoimijansa ja esimerkiksi tämä seniorikerho, niin heidän
tiedonsaantinsa siitä, mitä mahdollisuuksia Helsingin kaupunki jo
parhaillaan tarjoaa, tässä apulaiskaupunginjohtaja erinomaisesti totesi,
että palvelutaloissa on tarjottu mahdollisuus tähän kokoontumiseen.
Kun heiltä kysyin, että eikö näin ole, he sanoivat, että he eivät ole
saaneet tietoa. Varmasti tämä on sellainen viesti, joka heille voidaan
viedä. Oli hyvä kuulla, että heillä mahdollisuus on kokoontua. Tässä
olikin juuri kysymys siitä, että ne viittomakieliset seniorit, jotka asuvat
omatoimisesti, halusivat joitakin paikkoja, joihin he voisivat yhdessä
kokoontua ja voisivat sitten omalla kielellään kommunikoida. Varmasti
tämä on tärkeä viesti, joka heille voidaan viedä ja voin sen itse sinne
toimittaa.
Laajemminkin tietysti tässä kysymyksessä oli vielä se aspekti, että
meillä on entistä enemmän eri kieliryhmiä, ettei vain venäjän, viron ja
somalin kielen ryhmiä, vaan iso haaste on meillä vanhustenhuollossa,
että miten onnistumme järjestämään palvelut. Tiedämme hyvin, esim.
apulaiskaupunginjohtaja on itse sairaanhoitaja, että sitten kun se
ikääntyminen tulee, muisti alkaa heikentyä, niin hyvin helposti ihmiset
kommunikoivat sillä omalla äidinkielellään. Nyt en todellakaan puhu
viittomakielisistä vaan pienistä kieliryhmistä. Tässäkin tarvitaan paljon
niitä innovaatioita.
Tämä oli erittäin hyvä vastaus. Toivon, että nyt sosiaalivirastossa tieto
menee ja vielä tarjotaan se mahdollisuus, että viittomakieliset saavat
tämän tiedon ja ryhmät voivat alkaa kokoontua. Siihen on aidosti
tarvetta, niin kuin sieltä tämä viesti tuli.
Arvoisa puheenjohtaja.
Olisin kysynyt vielä tästä kaupungin tarjoamista viittomakielisistä
palveluista. En ole aivan varma, että tuliko tässä
apulaiskaupunginjohtajan vastauksessa ilmi se, että miten esim.
verkkosivuilla tarjotaan tätä tietoa. Koska niin kuin valtuutettu
Sarkomaa sanoi, tässähän on myös ihan tiedosta ja tietämisestä
kysymys, että miten kyetään välittämään. Varmasti juuri on kaikkein
ongelmallisinta tavoittaa ne vanhukset, jotka ovat ikääntymisen myötä
menettäneet kuulonsa. Silloin tulee vielä se hankaluus, että ei
todellakaan välttämättä osata sitä viittomakieltäkään. Tästä olisin vielä
kysynyt.
Sitten olisin ihan tarkentanut, minä jossain vaiheessa teinkin aloitteen,
mutta se ei enää kuulunutkaan kaupungille, tämä tulkkauspalvelut, että
kun ne ovat tulleet syyskuussa tai menneet sinne Kelalle, siirtyneet
Kelalle, niin onko niistä nyt kokemuksia, että miten Kela on hoitanut
tätä leiviskäänsä? Eli ovatko nämä tulkkauspalvelut toimineet? Itse
kysyin omassa kaupungille osoitetussa kysymyksessäni erityisesti sitä,
että akuuttitilanteissa oli ollut ainakin aikaisemmin ongelmia saada
tulkkauspalveluja, esim. sairastapauksen yhteydessä. Onko tästä
mahdollisesti tietoa?
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Tästä tiedotuksesta kysyttiin vielä tarkemmin. Kyllä viesti menee perille,
tiedotusta parannetaan, se on mahdollista. Tiedotusta tietysti tehdään
eri tavoin, mutta tässä varmasti on tehostamisen tarvetta, ja viedään
tämä tieto tästä nyt näistä palvelukeskuksissa
kokoontumismahdollisuudesta vielä eteenpäin.
Valtuutettu Puhakka kysyi tästä, miten Kela hoitaa nyt nämä
tulkkipalvelut. Siitä voi sanoa, että yhteydenottoja asiakkailta ei ole
tullut. Nähtävästi ainakin toistaiseksi on toiminut hyvin, ilmeisesti toimii
hyvin. Eli yhteydenottojen näkökulmasta tai sen kautta nähdään, että ei
ongelmaa näyttäisi nyt olevan.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Taidemuseon kävijämäärä ? 140 000 kävijää ? 82 000, joten tavoite
oli noin 70 % suurempi kuin toteuma, joten ero on varmaan
tilastollisestikin varsin merkittävä. Kävijöiden erotus oli kaiken kaikkiaan
60 000 henkilöä, eli varmaan tällaisessa tavoitteessa voisi olla vähän
enemmän realismia.
Myös asuntotuotantotoimisto jäi melkoisesti tavoitteestaan. ATT:n
toimisto oli sitoutunut rakentamaan 1 164 asuntoa, ja niitä valmistui
vajaa 800, täten tavoite oli 45 % suurempi kuin toteuma. MA-ohjelman
mukaan asuntoja olisi pitänyt valmistua 1 500, joten tavoitteesta jäätiin
melkein puoleenväliin. Ero tuntuu siinä mielessä vähän erikoiselta, kun
kaupunkisuunnitteluvirasto ilmoittaa kaiken kaikkiaan, että
kaavoitetuista tonteista ei ole pulaa. Vähän samanlainen tilanne oli
tuolla peruskorjauksen puolella, sielläkin toteuma oli 45 % pienempi
kuin tavoite. Täytyy vain toivoa, että tänä vuonna ATT:n tuotanto on
selkeästi korkeampi niin, että sitovat tavoitteet onnistutaan tänä vuonna
toteuttamaan.
Arvoisa puheenjohtaja.
Lyhyesti jatkan tästä, mitä valtuutettu Kauko Koskinen sanoi kaupungin
taidemuseon kävijätavoitteen toteutumisesta. 140 000:n ja 82 000:n
välillä on kriittinen, radikaalisti pieleen mennyt ero. Siihen kaupungin on
kiinnitettävä huomiota. Nämä selitykset eivät riitä. Se, että Ateneumissa
oli Suurnäyttely, ei vastaavalla tavalla vaikuttanut muuhun
taidekenttään. Ja selitys, jonka mukaan kaupungin taidemuseon
näyttelyt kiinnostivat pääosin kuvataiteen ammattilaisia sekä kulttuurin
suurkuluttajia, tuskin perustuu mihinkään tutkittuun faktaan. Erityisesti
on selvää se, että Tennispalatsi, siis meidän ykköstaidemuseomme,
sen tarkoitus ? kiinnostaa muitakin kuin ? .
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.
Muutama sana vielä tuosta tiivistyksestä tämänvuotisesta maankäytön
ja asumisen toteutusohjelman seurantaraportista. Voin sanoa, että
viime vuosi mentiin todella markkinoiden vuoristorataa, tällä kertaa
ylöspäin. Mutta yhä meillä on tarvetta parempaan, mikä äskenkin
kuultiin.
Meidän menettelyämmehän sen jälkeen, kun vuonna 2008 valtuusto
hyväksyi maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 10 seuraavalle
vuodelle, on ollut se ponnestakin ja valtuuston päätöksestä johtuen,
että me tuomme joka vuosi tähän aikaan suunnilleen seurantaraportin,
ja seurantaraporttien lukumäärästä tämä on nyt kolmas. Tämä on
viimeinen kerta ennen ohjelman tarkistusta, eli valtuustolta toivomme,
että saisimme niitä ajatuksia ja suuntaviivoja, mikäli nykyistä ohjelmaa
tulee tarkastaa joltain osin ja jos sitä tulee tarkistaa niin mihin
suuntaan. Siinä mielessä toivomme vilkasta keskustelua.
Meidän vuosittaisten asuntopoliittisten päätöstemme turvatyyny on
tämä nykyinen asuntokanta luonnollisesti, se on maan monipuolisin
hallintamuotojen suhteen ja luonnollisesti kokonaisuutenakin suurin.
Vapaarahoitteinen omistusasunto on tuossa 39 %:ssa, meillä on hitasta
ja meillä on sitten erityyppisiä vuokra-asuntoja, suunnilleen yhtä paljon
ara-tuettuja vuokra-asuntoja kuin sitten vapaarahoitteisia vuokra-
asuntoja, joiden suhteellinen kanta on myös maan suurin.
Viime vuoden iloinen uutinen oli luonnollisesti se, että asuntotuotanto
nousi noin pyöristettynä sanottuna tavoitteeseen, jäi vielä jonkin verran
alle 5 000:n mutta tosiaan puolen tuhannen tarkkuudella nousi siihen
5 000:een. Sen selittäviä tekijöitä on tietenkin tuo markkinoiden reaktio
erityisesti myönteisesti niihin elvytystoimiin, joita maan hallitus teki. Tuo
vaaleamman sininen, noin 1 500:n, 1 600:n ylin pylvään osa on tuota
lyhyen korkotuen kohteita, joita syntyy tähän kaupunkiin erityisen
vilkkaasti. On ennakoitavissa, että myös tämä vuosi alkavan
asuntotuotannon osalta päätyy yli 4 000:n määrään ainakin alustavasti.
Rakennuslautakunnan myöntämät luvat tähtäävät ja tuntuvat viittaavan
siihen. Paljon riippuu tietenkin markkinoista mutta riippuu myös siitä,
miten voimme saada liikkeelle tuota ara- ja mm. kaupungin
rakennuttamaa hitas-kantaa.
Valmistuneiden asuntojen lukumäärä on tietenkin tämän kolikon
murheellisempi puoli, eli se on vuosikymmenien alhaisimpia. Ja se
muistuttaa siitä suunnilleen juhannuksesta 2008 alkaneesta lähes
täydellisestä pysähtyneisyyden ajasta, joka rakennuslupiin ja alkaviin
hankkeisiin kohdistui, ja näin viime vuonna valmistui vain hieman yli
parituhatta asuntoa.
Tässäkin valtuustosalissa usein me kiivailemme tuolla kaavoituksen
määräkysymyksillä. Mielestäni jo seuraavankin kuvan jälkeen
johtopäätös ei voi olla mikään muu kuin se, että me emme kaavoita
riittävästi. Tässä on monia selittäjiä. Aikaviiveet ovat merkittäviä, syntyy
kaavoitusreserviä. Se miksi ei ole rakennuskelpoista tonttituotantoa
riittävästi, siihen on monia syitä, ei missään nimessä yksin kaavoittavat.
Mutta jos haluamme tavoittaa sen kaupunginvaltuuston asettaman
tavoitteen, joka lähtee asunnon tarpeesta, eli 5 000 uudesta asunnosta,
kyllä meidän tulee nostaa tuota vuotuista asuntotuotanto-
kaavoitusmäärää korkeammalle tasolle eli suunnilleen sinne tavoitteen
mukaiselle 450 000 kerrosneliömetriin vuodessa. Viime vuosien onni
on ollut ainoastaan se, että on rakennettu niin vähän, että ei ole vanhaa
varantoa syöty, mutta ei sitä välttämättä kovin paljoa ole.
Kuinka paljon tuota varantoa todellisuudessa on kaupungin maalla ja
muiden omistajien hallitsemilla maa-alueilla? Sitä vielä selvitellään, sitä
on selvitelty kohtuullisen kauan, mutta mielestäni yksi oiva mittatikku on
siihen, kuinka paljon kaupungin tontinvarauksia on olemassa. Niitä on
noin 11 000 asunnolle, joka tuntuu varsin korkealta määrältä, mutta kun
tiedämme, että matka tontinvarauksesta rakennuslupaan on useissakin
tapauksissa kahdesta neljään vuoteen, niin me tarvitsemme koko ajan
tontinvarauksia suunnilleen 3, 4 vuoden tuotantoa varten. Ja sitä
varantoa meillä ei ole varattuna tontinvarauksissa. Ja joka vuosi me
tarvitsemme suunnilleen sen edellisen vuoden käytetyn määrän verran
lisää. Eli siinä mielessä johtopäätös on se, että Helsingin kaupungin
hallussa olevaa tonttituotantoa meillä ei ole riittävästi ja sitä tulee lisätä.
Sen jälkeen me saamme sellaista väljyyttä, jossa voimme monia
muitakin asioita parantaa.
Yksityisten ja rakennusliikkeiden osalta voin sanoa sen, että nähtävästi
tuo elvytysrakennustuotanto imaisi suuren osan yksityisten rakentajien
tonttivarannosta. rakennusliikkeiden tonttivarannosta. Yksityisillä
henkilöillä on paljon mutta hyvin vaikeasti käyttöön saatavia tontteja.
Tämä kertoo sitä, että kaupungin tuotanto eli valmistunut tuotanto,
vaikkakin se on nousussa niin kuten äsken keskustelussakin käytiin
läpi, on vielä riittämätöntä. Jos katsoo suhteellisesti viime vuosina nyt
toteutuneita, olemme saaneet tuon ara-tuotannon yhdessä muiden ara-
tuottajien kanssa myös määrällisesti tuolle 1 000 asunnon tasolle.
Mutta erityisesti olemme epäonnistuneet tuossa välimallin tuotannossa,
eli hitas-, osaomistus- ja asumisoikeustuotannossa, niin suhteellisesti
kuin määrällisesti. Miksi näin on tapahtunut, sitä voi kysyä monella
tavalla. Yksi syy on se, että sen tuotannon tuottamisesta,
rakennuttamisesta kiinnostuneita tahoja on tässä kaupungissa yhä
vähemmän. Rahoituskriisi poisti näiltä markkinoilta mm. suuret toimijat,
kuten VVO:n ja Saton, samoin YH-Rakennuttajat, nykyisen Aran.
Toinen kysymys, kun iloitsemme siitä, että uusia arava-asuntoja syntyy
vuosittain, niin on syytä muistaa, että niitä myös poistuu kiihtyvään
tahtiin. Selonteossa on otettu tarkemminkin grafiikalla, mutta erityisesti
muut kuin kaupungin arava-asunnot kun vapautuvat vuokravalvonnasta
ja asukasvalinnasta, niin eivät ne siihen palaa. Kaupunkihan on
sitoutunut tuossa ympäristöministeriön kanssa tekemässään
aiesopimuksessa pitämään ne kannassaan ainakin vuoteen 2011
saakka, ja jos se minusta riippuu, siitä eteenpäinkin.
Iloisiakin asioita tässä asiassa on. Eli olemme MA-ohjelmassa useita
toimenpiteitä antaneet, ne ovat toteutuneet. Eräs, mikä on myönteiseen
suuntaan toteutumassa, on kaupungin asuntokannan
energiatehokkuus. Tällä hetkellähän kaupunginhallitus on jo omaksunut
muutaman vuoden linjan, että se luovuttaa tontteja vain A-energiatason
tuotantoon. Tämä on käytännössä merkinnyt, että kun vuonna 2009 oli
rakennusluvista 21 % tuossa luokassa, niin viime vuonna oli jo 45 %.
Ja se määrä on kasvamassa. Eli siinä mielessä, kyllä
uudisrakentamistuotannossa päästään varsin korkeatasoiseen,
energiatehokkaaseen rakentamiseen, kuten valtuusto linjasi 2008.
Olemassa olevan kannan, joka on tietenkin tämän asian keskeinen
kysymys, osalta myös päästään paremmalla talojen hoidolla, säädöllä,
energiavalvonnalla eteenpäin. Tuo kaupungin arava-asuntojen
paraneva energiatehokkuus eli vähenevä energian tarve, joka on 2000-
luvun jatkunut, tulee jatkumaan, ja me pääsemme niihin valtiovallankin
kanssa tehtyihin energiansäästösopimuksiin. Eli olemassa olevassa
kannassakin päästään monilla toimenpiteillä, joiden hintalappukaan ei
ole kovin suuri, todellisuudessa eteenpäin. Kaupungin vuokra-
asuntokanta voi antaa hyviä ideoita ja esimerkkejä, miten
omistusasuntotuotannossakin päästäisiin samalle tasolle.
Ensi vuonna tosiaan on tarkoitus tarkistaa MA-ohjelmaa, ja varmaan
näitä tähänkin saakka esitettyjä asioita on siellä syytä pohtia.
Mielestäni valtuuston tulisi myös linjata se, että onko tarvetta ja jos on
tarvetta, minkä tyyppisesti meidän vuonna 2002 hyväksymää
yleiskaavaa tulisi tarkistaa. Viime vuoden aikana meillä on seudun,
maakunnankin välillä käyty keskusteluja usean kunnan yleiskaavoista.
Varmaan nekin ovat tarpeen, mutta kyllä Helsingin alueella on selvästi
aluetarvetta sen jälkeen, kun olemme käyttäneet nyt liikkeelle lähteneet
Jätkäsaaren, Kalasataman, kohta liikkeelle lähtevän Kruunuvuoren,
Keski-Pasilan, sitten 2020-luvun alusta alkaen Östersundomin ja ehkä
loppukymmenluvulla sitten Malmin lentokentän alueet. Sen jälkeen
meidän tulee rikkoa joku helsinkiläisen maankäytön tabuja, miettiä joko
täydennysrakentamisen aivan olennaista voimistamista vai tällä
hetkellä rakentamattomien alueiden tai toisiin käyttötarkoituksiin
varattujen alueiden käyttöä. Mielestäni ensi vuoden MA-
ohjelmakeskustelussa tulisi valtuustossa tosiaan pohtia tämän
yleiskaavan laatimisen tarvetta ja sen laatimisen suuntaviivoja.
Eräitä itsestään selviä asioita, jotka nyt ovat jo valmistelussa, on se,
että raideliikenneverkoston parempi hyödyntäminen on yhä mahdollista
ja tarpeen. Meidän tulee täydennysrakentamista voimistaa. Tällä
hetkellä alkaa asennevastustus olla jo murrettu, käytännössä on paljon
käytännöllisiä ongelmia, jotka siinä asiassa tulee murtaa ja ylittää. Siinä
mielessä täydennysrakentaminen on varmaan se pääviesti, jolla
päästään eteenpäin.
Meidän alueellamme on tällä hetkellä myös työpaikoista tyhjentyneitä
alueita, Pitäjänmäki, Vallila, Sörnäinen, Herttoniemikin jossain määrin.
On kysyttävä, palaavatko työpaikat näille alueille vai onko syytä pohtia
näiden alueiden maankäytön muutoksia, ja jos niin minkä tyyppisiä.
Myös nämä vanhat työpaikka-alueet saattavat tarjota mahdollisuuksia
meidän 2030-luvun maankäytön tarpeisiimme. Tuntuu ehkä kaukaiselta
puhua luvusta 2030, mutta loppujen lopuksi Jätkäsaaren ja
Kruunuvuoren ratkaisut tehtiin vuoden -92 yleiskaavassa, eli nyt 20
vuoden päästä niitä aletaan rakentaa. 20 vuotta on suunnilleen se, että
valtuusto päättää yleiskaavassa lähteä liikkeelle johonkin suuntaan,
niin se alkaa maastossa näkyä. Sen takia toivon, että voimme
keskustella myös 2030-luvun hankkeista.
Asioita, mitä MA-ohjelmassa varmaan tulee uudelleen pohtia, on tuo
hallintomuotojakautuma, sen tarkistaminen. Sehän osittain oli
sidoksissa tuohon valtion kanssa nyt päättyvään aiesopimukseen, ja
meidän täytyy pohtia sitä, onko se helsinkiläisestä pohjasta yhä pätevä.
Mielestäni meidän pitää pitää kiinni korkean tuotantotavoitteen
tavoitteesta ja tehdä ne käytännölliset toimet, joilla siihen jatkossakin
voisimme päätyä. Meidän tulee ehkä löytää uusia asukaslähtöisiä
hankkeiden edistämiskeinoja, koska sellaisista helsinkiläiset ovat
kiinnostuneita ja sellaisten avulla he pääsevät kohtuuhintaiseen
asumiseen, mutta taatusti he tarvitsevat siinä asiassa apua ja
ammattilaistenkin neuvoja.
Ennen kaikkea kaupungin sisäisessä hallinnossa, kyllä meidän pitää
päästä sujuvoittamaan tätä ketjua silloin kun valtuusto antaa hyvän
idean, niin milloin sitten asunnon ovikelloa voidaan soittaa.
Kiitos.
Puheenjohtaja.
Haluaisin kiinnittää tässä ohjelmassa huomion yhteen asiaan. Täällä on
todettu sekin, niin kuin on yleisesti tiedossa, että erityisesti 60- ja 70-
luvulla rakennetussa asuntokannassa on suuri korjausvaje, joka
kasvaa paikoitellen erittäin paljon, erityisesti näiden putki- ja
julkisivukorjausten ja muiden suurten remonttien myötä. Täällä on
todettu sellainen kohta, että kaupungin vuokra-asuntojen osalta tulisi
harkita joissain tapauksissa jopa rakennusten purkamista ja uuden
rakentamista silloin kun tämä korjausvaje on huomattavan suuri ja
korjauskustannukset alkavat lähestyä uuden rakentamiskustannuksia.
Itse olen sitä mieltä, että kaupungin pitäisi harkita huonokuntoisimpien
vuokra-asuntojen myymistä, mihin luonteva tilanne tarjoutuisi silloin,
kun vanhat asunnot vapautuvat ara-rajoituksista. Näistä myynneistä
saaduilla tuloilla voitaisiin rahoittaa jäljelle jäävän asuntokannan
peruskorjaamista ja uusien asuntojen rakennuttamista. Tavallaan myös
seurauksena voisi olla sellainen hyvä puoli, että entisten pelkkien
vuokratalojen asumismuodot monipuolistuisivat, ja se taas voisi auttaa
torjumaan segregaatiota, joka on kaupungissa ollut lisääntyvä
ongelma. Itse asiassa pääkaupunkiseudun, ainakin Espoon ja
Helsingin, kokoomuslaiset valtuustoaktiivit ovat ottaneet
tämänsuuntaisen kannan jo viime vuonna, ja edelleen ehdottaisin
tällaista.
Välihuuto!
Niin, no 10 vuotta sitten, tämä on hyvä idea.
Puheenjohtaja, valtuustotoverit.
Pyydettiin vihreiden puolesta kokoamaan hiukan tällaisia
kiinteistöpoliittisia ja kaupunkisuunnittelullisia teemoja tähän, ja puheeni
ylittää kyllä varmaankin jonkin verran tuon suosituksen. Jos ei se käy,
niin pyydän sitten toisen puheenvuoron, mutta tämän tarkoitus on myös
ehkä vähentää jonkin verran muita puheenvuoroja. Puhe on kuitenkin
itseni, että tämä ei ole yhteisesti sinänsä hyväksytty. Teemat ovat
tuttuja kuitenkin ja niistä on puhuttu.
Hyvä valtuusto.
Maankäytön ja asumisen alueella Helsingissä ei ole mennyt ihan niin
kuin television Strömsössä, jossa kaikki sujuu kuten on suunniteltu.
Suhdanteiden takia yksityinen tuotanto ehti välillä jopa pysähtyä.
Toisaalta valtion kompensointitoimet vaikuttavat osaltaan siihen, mihin
rakentaminen ohjautui. Pääongelmat Helsingin maankäytössä liittyvät
koko pääkaupunkiseudun kehitykseen. Helsingin asuntopolitiikassa
taas pääongelmat ovat asumisen korkea hinta kaikissa
asumismuodoissa ja kasvava alueellinen segregaatio. Molempiin
voidaan vaikuttaa juuri maankäytön ja asuntopolitiikan keinoin.
Luettelen seuraavassa 9 toimenpidettä, jotka mielestäni tukisivat
Helsingin maankäytön ja asumisen tavoitteita. Ja minä en ole puuttunut
välttämättä näihin energiatalojuttuihin ja muihin, koska se tulee esiin
muualta. Minä puhun nimenomaan siitä, miten me pystymme
tavoittelemaan meidän asuntopoliittisia tavoitteitamme.
1: Ylikunnallinen yhteistyö. Kuntien yhteistyön hallinnollisen
kehittämisen poliittisen takalukon ei pidä antaa jumiuttaa kuntien välistä
yhteistyön vahvistamista juuri maankäytön ja asuntopolitiikan alueella.
Yhteiset liikenneratkaisut ja yhteiskuntarakenteen tiivistäminen ja
sosiaalisen rakenteen tasapainottaminen ovat kaikkien etu. Poliittisen
sapelinkalistelun rinnalle tulee siksi nostaa lisää virkamiestason
suunnittelutyötä ja sen tueksi kannattaa nimetä yhteiskuntatalouden ja
-suunnittelun asiantuntijoita.
2: Kaupungin oman tuotannon vahvistaminen säädellyssä tuotannossa.
Seurantaraportista käy ilmi, että viime vuosina valmistuneiden ara-
asuntojen suhteellinen osuus lähestyy ennalta asetettuja tavoitteita.
Tämän ei pidä antaa johtaa harhaan. Tämä johtuu nimenomaan
suhdannekuopasta, joka vaikutti vapaarahoitteisen yksityisen
tuotannon jopa seisahtumiseen. Vuoden 2010 aloituksista, joissa näitä
ara-vuokra-asuntoja on liki tuhat, suurin osa on erityisryhmien asumista
– sinänsä tähdellistä muttei vastaa juuri siihen kysyntään, joka meillä
on perus kaupungin tavallisten kohtuuhintaisten arava-vuokra-
asuntojen osalta. Kunnan oman asuntojonon helpottamiseksi tarvittavia
kunnallisia vuokra-asuntoja on saatu hälyttävän vähän.
Sosiaalisten tekijöiden ohella puute huokeista vuokra-asunnoista
vaikuttaa suoraan monien alojen työvoimasaatavuuteen. Aran
kokonaistavoitteita kannattaisi tästä syystä nostaa ja samalla
korvamerkitä erikseen se osuus, joka halutaan turvata nimenomaan
tavallisille kaupungin vuokra-asunnoille. Hitasin osaomistusasuntojen ja
asumisoikeusasuntojen tavoite laahaa sekin kaukana tavoitteista.
Tämä johtaa kaupungille epäedulliseen muuttoliikkeeseen ja
yhteiskuntarakenteen hajautumiseen.
Kun muiden rakennuttajien kiinnostus säänneltyä tuotantoa kohtaan
vaihtelee rajusti, kaupungin oma asuntotuotantotoimisto on aivan
avainasemassa. ATT:n määrätavoitteet eivät ole toteutuneet.
Tuotantoluvut ovat kuitenkin suoraan luettavissa siitä, miten paljon
kaupunki itse osoittaa toteuttamiskelpoisia tontteja omalle
tuotannolleen, ja kuten apulaiskaupunginjohtaja totesi, kun tässä on 5
vuoden tuotantoaikataulut, niin tällä hetkellä olevat tonttimäärät eivät
millään muotoa riitä näiden meidän tavoitteidemme toteuttamiseen.
Erityisen tärkeää meillä täällä valtuustossa on ymmärtää, että
valtuuston kiinteistövirastolle asettamat tavoitteet – ei vähiten tontin
myynnistä saatava tulostavoite – vaikuttavat suoraan siihen,
minkälaisia tontteja omalle tuotannolle jää ja kuinka paljon niitä jää.
Kaikkiaan kaupungin tulisi tehostaa poikkihallinnollista näkökulmaa
alueiden kehittämisessä ja tontinluovutuksissa, vain osoittamalla
tontteja säädeltyyn tuotantoon niitä saa.
Kohta 3: Kaavoituksen räätälöinti. Ympäristön esteettisyyden ja
toimivuuden ohella kaavoituksella ratkaistaan myös osaltaan siten,
miten kallista asumista tulee. Kaavoituksessa tulisi miettiä entistä
tarkemmin, miten tinkiä parkkipaikkakustannuksista siellä missä se on
mahdollista. Autottomien tai vähäautoisten talojen sijoittaminen alueelle
on järkevintä tehdä liikenteen ja parkkipaikkojen sijoittumisen
kokonaisuuden kautta. On tärkeää myös, että kohteet oikeasti
suunnitellaan niin, että ne nimenomaan houkuttelevat autottomia
talouksia, joita Helsingissä on paljon. Turhien parkkipaikkojen
tekeminen on niukkojen resurssien hukkaamista. Toisaalla tarvitaan,
toisaalla niitä voi olla vähemmän. Nyt käynnistettyjen kokeilukohteiden
tulosten jalostuminen mahdollisimman pian jo kaavoitusvaiheen
käytännöksi on erityisen tärkeää.
Toinen asia liittyy esteettömyysvaatimusten ja muiden
kaavamääräysten ja rakentamisohjeiden yhteysvaikutukseen. Se
johtaa huonommin toimivaan ympäristöön ja voi tulla paljon
kalliimmaksi, jos niiden yhdistäminen jää rakennuttajan vastuulle eikä
niitä ole otettu huomioon riittävän hyvissä ajoin jo kaavoissa. Kaupunki
säätelee asuntojen keskikoko tavoitteena turvata myös isojen
perheasuntojen rakentamista kaikilla alueilla. Keskipinta-alaohjaus
toimii huonosti, koska sen takia markkinoilla kysyttyjen pienasuntojen
kompensoimiseksi kohteisiin tehdään yleensä maksukyvyn ylittäviä
suurasuntoja. Kaupungin tulisikin ottaa käyttöön sellainen asuntojen
koon määrittely, joka edellyttää, että huoneistosta joku tietty osuus
pitäisi olla huoneluvultaan perheasunnoille sopivia. Näin markkinoita
kannustettaisiin kehittämään kaupaksi meneviä perheasuntotyyppejä,
toisaalta muut asunnot voisivat olla vapaasti sellaisia kuin markkinoilla
on eniten kysyntää.
Minulla on 5 kohtaa lisää, ne eivät mahdu tähän puheenvuoroon, otan
sitten toisen.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Minulle käy samalla tavalla kuin Rantaselle, että meillä on yhteisiä
tavoitteita tässä minun puheenvuorossani ja lyhennän myös vähäsen.
Vasemmistoliiton valtuustoryhmän mielestä maankäytön ja asumisen
toteutusohjelma pitäisi tarkistaa ensi vuonna hallintamuotojen osalta
sillä tavalla, että uustuotannosta puolet olisi vuokra-asuntoja. Eli
vuokra-asuntoja tulisi rakentaa 2 500 vuodessa ja niistä 1 500 aran
tukemaa ja 1 000 muuta vuokra-asuntoa. Vuokra-asuntotuotannossa
on jääty vuosittain selvästi jälkeen, ja kertynyt vajaus pitäisi täyttää.
Kysyntä tuotantoon nähden ja asuntokantaan nähden on valtava.
Suuri osa uusista työpaikoista syntyy palvelualoille, joiden palkoilla ei
ole viisasta velkaantua. Asuminen kohtuullisen lähellä työtä on
ekologisesti järkevää. Nykyisen ohjelman 20 %:n osuudesta kasvava
osa menee erityisryhmien asumiseen. Emme tietenkään vastusta
erityisryhmien asumisen edistämistä, se on hyvä asia, mutta tähän
liittyy pieni tilastollinen silmänkääntötemppu siinä mielessä, kun
vuokra-asuntotuotannolla korvataan lakkautettuja laitosasumispaikkoja.
Kun vuokra-asumisen osuus kasvaisi selvästi, myös mielikuva siitä vain
huono-osaisten asumismuotona vähenisi ja vähitellen muuttuisi. Arava-
säännöstelystä vapautuvien vuokra-asuntoja ei saa myydä, toisin kuin
kokoomus on, siinä täytyy keksiä ihan muunlaisia keinoja, niiden täytyy
pysyä vuokra-asuntoina. Siitä pitää tehdä valtuustossa päätös. Emme
missään tapauksessa kannata asukasvalintakriteerien kiristämistä, joita
silloin tällöin kuulee, koska se edistää pelkästään segregaatiota.
Seurantaraportissa valitetaan asuntorakentamisen riippuvuutta ja
herkkyyttä vaihtelevista suhdanteista. Rakentaminenhan on meillä
muutaman kansainvälisen rakennuskonsernin käsissä, eikä niitä
kiinnosta muu kuin se, mitä saa eniten voittoa, kuten kovan rahan
asunnoista. Sen takia meidän mielestämme keinovalikoimaan pitää
kuulua myös oma rakennustoiminta. Helsingin ja pääkaupunkiseudun
kuntien tai metropolialueen kuntien omistama rakennusyhtiö olisi
keskisuuri yritys, jollaisia ei ole markkinoilla, joita tarvittaisiin. Se voisi
rakentaa vuokrataloja alueen vuokrayhtiöille melkein suhdanteista
riippumatta. Uudenmaan alueella on nytkin vapaata kapasiteettia eli
työttömiä rakentajia talonrakennusalalla noin 1 200, mikä tekee 12 %
työttömyysprosenttia. Inhouse-rakennusliike tukisi tosiasiassa myös
elinkeinopolitiikkaa, vaikka rakennusliikkeet siitä varmaan olisivat aika
vihaisia, sillä pula kohtuuhintaisista asunnoista haittaa työvoiman
saatavuutta ja elinkeinoelämän kilpailukyvyn turvaamista. Tästähän on
suuri yksimielisyys, ympäristöministeriön työryhmäraportissa on myös
tämä sama sanottu.
Kaupungin mahdollisuudet vaikuttaa asumisen kustannuksiin luvataan
analysoida seuraavaa ohjelmatarkistusta varten. Meidän mielestämme
oma tuotanto lisäisi kohtuuhintaista asuntotarjontaa ja aiheuttaisi
painetta alentaa hintoja ja vuokria vapailla markkinoilla. Jos
rakennusliikkeet panttaavat asuntotontteja, silloin tontti pitää lunastaa
takaisin ja pakottaa rakentamaan vaikka uhkasakon voimalla.
Maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämisestä pitäisi päättää
vaaleilla valitussa seutuvaltuustossa erilaisten seurantaryhmien ja
kuntayhtymien sijasta. Silloin asuntorakentamisen yhteisvastuu olisi
pakko ottaa vähän vakavammin kuin nykyisin. Ennen kuin
seutuvaltuustovaalit ovat totta, voitaisiin pääkaupunkiseudun tai
metropolialueen rakentamismääräykset yhtenäistää, jos se helpottaisi
ja nopeuttaisi rakentamisprojekteja.
Tärkeä ja vaikuttava vuokra-asuntorakentamista edistävä toimi olisi se,
että vuokra-asujat maksavat arava-lainoja ja muita lainoja ja korkoja,
niin ne kaikki tulisi käyttää vuokra-asuntojen rakentamiseen eikä valtion
budjetin yleiskatteeksi. Valtion aktiivinen mukanaolo seudullisten
maankäytön ja asumisen, liikenteen ohjelmien toteuttamisessa on
välttämätöntä.
Kiitos.
Bästa ordförande, bästa fullmäktige.
Apulaiskaupunginjohtaja Penttilä peräänkuulutti suuntaa-antavia
puheenvuoroja, ja niinpä esitän yhden sellaisen. Mielestäni on koko
Suomelle uutta se, kuinka tärkeäksi me näemme
maahanmuuttopolitiikkaan ja integraatioon liittyvät kysymykset,
onnistuuko kotoutuminen jne. Minusta on ihan selvää, että tämän
kysymyksen dramatisointiin heijastuu todellinen koettu tarve tässä
yhteiskunnassa, johon pitää vastata entistä tiukemmin. Mielestäni
peruslähtökohta on hyvä, yhteisesti omaksuttu, että asuntopolitiikan ja
maankäytön suunnittelun välineitä käytetään siihen, että onnistutaan
luomaan tämä monikulttuurinen Suomi, onnistutaan maahanmuuttajien
ja pakolaisten kotouttamisessa. Nyt on kyse siitä, että näitten
tavoitteiden painoarvoa tässä maankäytön suunnittelussa ja
asuntopolitiikan suunnittelussa pitää entisestään kohentaa. Minulla on
tähän muutama konkreettinen näkökohta.
Yksi on se, että me tarvitsemme helposti omaksuttavassa muodossa
tietoa erityyppisille päättäjille ja osallistujille siitä, minkälaisia ovat ne
kaavoitusvälineet ja ne asuntopoliittiset välineet, joilla voidaan vaikuttaa
tähän ghettoistumisen estämiseen, segregaation välttämiseen ja
onnistuneeseen kotouttamiseen. On lähtökohta, että nettisivuilla pitää
olla esitemuodossa sekä päättäjille että aktiivisille kaupunkilaisille
helposti omaksuttavaa tietoa siitä, miten me onnistumme tässä, ja eri
toimijoille, mitkä ovat ne välineet, mitä minä voin käyttää. Se on
ensimmäinen.
Toinen suuntaa-antava on se, että minä katsoisin, että meillä on suuria
mahdollisuuksia kehittää asukkaiden osallistumista tähän segregaatiota
välttävään asuntopoliittiseen toimintaan ja kaavoitustoimintaan. Minä
näen ennen kaikkea kaksi toimijaa tässä. Minä näen maahanmuuttajien
yhdistykset ja asukasyhdistykset. Mielestäni pitäisi pyrkiä siihen, että
sitä raporttia, jota nyt on tuotettu, jaettaisiin näille yhdistyksille,
käytäisiin dialogia asukkaiden kanssa, aktiivisten maahanmuuttajien
kanssa siitä, miten he näkevät, mikä on heidän kontribuutionsa, mikä
on heidän ehdotuksensa, jotta onnistutaan tässä eheässä
kaupunkirakentamisessa. Se olisi toinen. Identifioidaan aktiivisia ja
potentiaalisia ryhmiä, joilla on kokemusta ja kokemuksiin perustuvaa
tietoa, joka voi antaa meille sitä ohjausvälinettä ja ideoita, mitä me
tarvitsemme.
Kolmas idea, jonka heitän tähän, on se, että pitäisi hyötyä siitä, että
Suomi tulee myöhään mukaan tähän maahanmuuttodraamaan
Euroopassa. Pitäisi lähteä aktiivisesti hakemaan tietoa ulkomailta, ottaa
pari vertailukelpoista kaupunkia ja käydä dialogia heidän kanssaan,
että tässä on meidän tilanteemme, tässä ovat meidän välineemme,
mitä me nyt käytämme. Tässä on se normiohjaus, joka meillä on
käytössä. Kommentoikaa tätä meille.
Ja neljäs pointsi, minä sanon tämän ehkä enemmän valtuutetuille kuin
valmistelijoille. Mielestäni meidän on valtuutettuina syytä lähteä
tiukentamaan asuntopolitiikassa normiohjausta, että saadaan
onnistunut vieraskielisten ihmisten distribuutio, jakautuminen tähän
kaupunkiin.
Kiitos.
Kiitos, puheenjohtaja.
Seuraa hyvin samantyylinen puheenvuoro kuin vuosi sitten
käsitellessämme samaa kohtaa. Aion käyttää näitä puheenvuoroja niin
kauan, kunnes tilanne on edes jossain määrin parempi. Täytyy todeta,
että Helsingin seudun kuntien ja valtion välinen aiesopimus on ollut
varmasti hyvin perusteltu ja tärkeä, mutta valitettavan vähän sillä on
saatu aikaiseksi ainakaan täällä Helsingissä. Eikä perusteeksi siihen,
että tuotantotavoitteesta jäädään lähes puoleen viime vuoden osalta tai
itse asiassa alle puoleen, kelpaa ollenkaan se, että aloituksia oli
melkein sen tavoitteen verran. Elettiin sellaista taloustaantumaa, jossa
on aivan selvää, että julkisesti tuettu asuntotuotanto veti sitä kysyntää
ylöspäin. Ja jos emme edes tuossa suhdannesyklissä päässeet
alkaneiden asuntojen rakentamisessa sinne tavoitteeseen, niin silloin
emme pääse sinne varmasti näillä panostuksilla milloinkaan.
On tietenkin selvää, että saamalla tämä pk-seudun kuntarakenne
kuntoon edellytykset näitten ongelmien ratkaisemiseksi olisivat hyvin
paljon paremmat kuin nyt. Terveisiä vaan Vantaalle ja Espooseen.
Mutta toisaalta täällä Helsingissä me voimme itkeä seutuhallintojen ja
kuntaliitosten perään tai sitten oikeasti tarttua toimeen ja tehdä
kaikkemme, jotta tämä tavoite, joka on tutkitusti yksi niistä kaikkein
suurimmista ongelmista pk-seudulla, saataisiin ratkaistua. Tähän
tarvitaan varmasti kaikkien toimijoiden yhteistyötä. Me tarvitsemme
kaavoitusta, joka ottaa paremmin käyttöön uusia ja radikaalimpiakin
ratkaisuja siinä, miten saadaan lisää kaavoitettua kerrosalaa. Meidän
täytyy ihan oikeasti miettiä, onko kaikilta osin tämä kantakaupungin
silhuetti se pyhä arvo, jota ei missään kohdin voida rikkoa, jos se sitten
mahdollistaisi sen, että asuntotuotannon määrät saataisiin sille tasolle,
joka aidosti tarvittaisiin.
Varmasti kun kaavoitetaan uusia alueita, silloin etenkin tämä tehokkuus
tulee kysymykseen. Tämän lisäksi kaavojen toteutuskelpoisuuteen
pitäisi kiinnittää huomattavasti paremmin huomiota. Se, että me
normeeraamme näitä rakennusliikkeitä liian tarkkaan ja kaavoitamme
ei taloudellisesti toteutuskelpoista suunnitelmaa, niin se ei ole
kenenkään etu, koska kaavaprosessit ovat niin pitkiä. Ulkomailla on
useita esimerkkejä, joissa tontinluovutuksen yhteydessä sitten kun
esitetään ikään kuin rakennusliikkeen puolelta suunnitelma, niin silloin
sallitaan sen rakentaminen, tai sitten sitä joudutaan kehittämään
edelleen, mutta se on paljon joustavampi tapa kuin tämä meidän
tapamme, jossa tehdään kaava ja se joko toteutuu tai ei.
Täällä mainittiinkin jo keskipinta-alojen ohjaus. Olen aivan samaa
mieltä, että tällaiset tiukat normit koko kaupungin tasolla eivät varmasti
johda tehokkuuteen vaan nimenomaan siihen, että kaikkien asuntojen
hinnat nousevat ja rakennusliikkeet ovat pakotettuja rakentamaan
jotain, mille markkinoilla ei ole kysyntää. Voisimme tarjota pienillekin
yrityksille kuin vain nämä suuret rakennusliikkeet tontteja Helsingissä.
Me voisimme todella kannustaa siihen, että rakennusoikeus lähtisi
rakentumaan. Siihen on monia keinoja.
Mutta nyt kun Esa Swanljungin työryhmä, joka tammikuussa luovutti
loppuraporttinsa ympäristöministeri toteaa, että pk-seudun krooninen
asuntopula ja asumisen kalleus on muodostumassa koko Suomen
talouskasvun tulpaksi, niin kyllä tähän asiaan täytyy, hyvät valtuutetut,
suhtautua tosi vakavasti, ja Helsingin pitää olla myös valtion suuntaan
etunenässä, kun vaaditaan, ei siis vain esitetä, vaan vaaditaan nykyistä
sitovampaa sopimusta maankäytön, asumisen ja liikenteen osalta tällä
seudulla ja vaaditaan niitä rakenteellisia ratkaisuja, joita tämä seutu
tarvitsee.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Joitakin hajamietteitä asiaan liittyen. Viime vuoden toteutumattomia
sitovia tavoitteita käsiteltäessä totesin ATT:n jääneen melkoisesti
tavoitteestaan ja vielä enemmän MA-ohjelman tavoitteesta. Tämä siitä
riippumatta, että kaupunkisuunnitteluvirasto ilmoittaa tontteja olevan
kaavoitettuna. Ongelma on ollut siinä, että tontit eivät ole
rakennuskelpoisia, koska kunnallistekniikka ei ole ollut valmiina.
Rakennusviraston ja kaupunkisuunnittelun yhteispeliä pitäisi lisätä niin,
että tontit olisi otettavissa rakentamiseen heti kaavan valmistuessa.
Riski siitä, että kaavan mukainen rakentaminen ei toteutuisi ja
kunnallistekniikkaa rakennettaisiin turhaan on varsin olematon.
Asumisen kustannuksista pääosa, ehkä noin 70 %, on erilaisia kunnalle
tai sen kokonaan tai osittain omistamille liikelaitoksille tai yhtiöille
meneviä maksuja. Täten kunnan vaikutus asumisen
käyttökustannuksiin on ratkaiseva. Ko. palvelut tulee toteuttaa
mahdollisimman tehokkaasti, ja samalla tulee pidättäytyä useinkin
olemassa olevan monopoliaseman väärinkäytöstä.
Kaikenlaisista asuntojen keskipinta-alavaatimuksista tulee luopua.
Määrittelemällä asuntojen tyyppijakautuma tonttia luovutettaessa
päästään parempaan lopputulokseen. Tyyppijakautuman määrittely
tulee tapahtua tiettyjen toleranssien puitteissa.
Helsinkiin liitetyn Sipeen alueen kaavoittaminen mahdollistaa
suurehkojen pientaloalueiden toteuttamisen. Kaavoittamisessa tulee
ottaa huomioon myös niiden kuntalaisten mielipide ja tahtotila, jotka
haluavat asua omalla tontillaan rakennetussa pientalossa. Tontin
kooksi riittää 600 neliötä, ja kaavan pitäisi mahdollistaa rakentaminen
myös yhteen tasoon. Tämä ja viime talvi ovat osoittaneet, että
lumenpoisto tulee ottaa huomioon kaavoituksessa. Katujen varteen on
varattava riittävät lumitilat, ja ainakin asukaspysäköintien paikkojen
kaavoittaminen kadulle on lopetettava.
Maankäytön ja asumisen toteutusohjelman tavoitteena tulee olla myös
kaupunkilaisten tasapuolinen kohtelu. Tämä tarkoittaa ainakin minun
mielestäni myös sitä, että Koillis-Helsingin soratiet, jotka ovat
odottaneet päällystämistä 65 vuotta, pikkuhiljaa saisivat asfalttipinnan.
Rakentamiseen liittyen kaupungin toimesta laaditaan usein
rakentamistapaohjeita niin uusille kuin vanhoille rakennusalueille.
Mielestäni olisi vanhoilla rakennusalueilla tärkeää ottaa myös
kiinteistön omistajat mukaan ohjeita laatimaan, onhan heillä monesti
kymmenien vuosien kokemus kiinteistöjensä hoidosta.
Lopuksi teen seuraavan toivomusponnen:
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kunnallistekniikan
rakentaminen aikataulutetaan kaavojen vahvistumiseen
niin, että kaavat ovat toteutettavissa mahdollisimman pian
niiden vahvistuttua.
Valtuutettu Peltola
Hyvät ihmiset.
Meillä valtion asuntopolitiikka askaroi varsin monenlaisten
hallintomuotojen kanssa ja yrittää silloin tällöin aina keksiä
hätätoimenpiteitä asuntotuotannon ja asumisen ajankohtaisimpiin
ongelmiin. Se kyllä näkyy sitten tuloksista. Meillä ei ole mitään
pitkäjänteistä asuntopolitiikkaa, jonka varassa esim.
pääkaupunkiseudun kunnat voisivat kehittää määrätietoisesti
asuntotuotantoa.
Tässä Hannu Penttilä toivoi nimenomaan tähän
hallintomuotokysymykseen paneutumista valtuustolta. Todella
Vasemmistoliiton ryhmä odottaa sitä, että pääsisimme toteuttamaan
sellaista hallintomuotojakautumaa, jota kuntalaiset toivovat. Kaupungin
vuokra-asunnoillahan on pääkaupunkiseudulla valtava suosio. Kysyntä
olisi nykyistäkin suurempaa, jos niitä olisi enemmän jaossa. Kaupungin
vuokratalo on pienituloisen mahdollisuus asua Helsingissäkin, mutta
monet keskituloisetkin tarvitsevat kohtuuhintaista vuokra-asumista.
Enemmistö Suomen ja Helsingin poliittisista päättäjistä välttelee
kuitenkin vuokratalojen rakentamista. Paljon niistä puhutaan, mutta
vähän niitä tulee. Vuokratalo ei tuota suuria voittoja omistajilleen eikä
rakentajilleen. Kunnalliseen vuokra-asuntoon nykyään pääsevien
asukkaiden ostovoima ja veronmaksukykykään eivät ilmeisesti sovi
siihen maailmanluokan metropoliin, josta Helsingin virallinen visio
haaveilee. Kuitenkin vuokrataloaluekin voisi olla WAU-arkkitehtuuria,
kuten esim. Puu-Käpylän kansanasunnot todistavat. Itse siellä
aikaisemmin asuessani tapasin jatkuvasti mm. japanilaisia, jotka
sanoivat, että ”wau”.
Seuraavan 10 vuoden aikana Helsingissä pitäisi MA-ohjelman
tavoitteiden mukaan rakentaa 50 000 asuntoa. Hyvin tärkeää olisi se,
että seuraavassa ohjelmassa tavoitteeksi todella asetettaisiin se, että
puolet niistä on vuokra-asuntoja. Silti se ei vielä nostaisi vuokra-
asuntojen osuutta kaupungin asunnoista mutta parantaisi jonkin verran
tilannetta kuitenkin nykyisestä. Tarvitaan sekä kuntia että valtiota, jotta
koko Helsingin seudun asuntojen uudisrakentamisessa päästäisiin
todella parantamaan niiden asuntojen tuotantoa, joita ihmiset täällä
tarvitsevat ja kaikkein mieluimmin hakevat ja haluavat.
Meillä Vasemmistoliitossa tavoitteena on Helsingin seutu, jonka
kaikissa kunnissa on nykyistä selvästi enemmän yhteiskunnan
omistamia ja rakentamia vuokrataloja viihtyisillä asuma-alueilla ja
hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella. Näillä asuma-alueilla pitäisi
asua kaikenikäisiä ihmisiä, muutenkin erilaisia ihmisiä, ja ennen
kaikkea kohtuuhintaisesta vuokra-asumisesta pitäisi tulla useampien
mahdollisuus. Sen levittäminen pienentäisi myös sekä asukkaiden että
seudun asuma-alueiden välisiä tuloeroja.
Arvoisa puheenjohtaja.
On hienoa päästä käymään läpi tätä meidän minusta hyvin kunniakasta
MA-ohjelmaamme. Tämä on hyvä tapa, että voidaan näitä
yksityiskohtia aina välillä pohtia. Ensimmäiseksi haluan kannattaa
valtuutettu Koskisen tekemää toivomuspontta.
Jos jostakin voi Helsingissä olla ylpeä niin on kaupungin omistamat
asunnot. Meillä on hieno tavoite ollut tässä, että lähes 100 000 ihmistä
tai voi sanoa 100 000 ihmistä asuu kaupungin omistamissa
asunnoissa. Me olemme järjestelleet tätä vuokra-asuntopuolta nyt niin,
että näille 21 vuokrataloyhtiölle on perustettu yhteinen pääomayhtiö ja
kaupunginhallituksessa asetettiin juuri työryhmä pohtimaan näitä muita
kaupungin omistamia asuntoja, niiden hallintoa ja mietitään samalla
koko sitä asunnonjakopuolen ja tätä, että miten se tulevaisuudessa olisi
hyvä järjestellä. Mielestäni meillä on nyt draivi, en ole ollenkaan samaa
mieltä kuin Kati Peltola tästä, että tämä olisi jotenkin niin surkeaa. Jos
jostakin voi olla ylpeä niin siitä, että Helsingissä me olemme tehneet
nyt ja teemme niitä järjestelyjä, joilla kaupunki rakentaa lisää vuokra-
asuntoja. Se on se kaikista tärkein oikeastaan tässäkin tarkastelussa,
mitä tulee katsoa näistä luvuista.
Kaikenlaisia asuntoja tarvitaan Helsingissä, mutta se mihin me voimme
ensisijaisesti vaikuttaa, on tietysti tämä kaupungin oma toiminta. Sen
takia olin vähän järkyttynyt tästä valtuutettu Koulumiehen, hän on
kuitenkin asuntolautakunnan jäsen, että hänellä oli tämä kanta, mitä
monet kaupungin vuokralaiset pelkäävät, on se, että kun joku vanha
kanta vapautuu näistä ara-rajoitteista, niin niitä ruvettaisiin nyt
myymään. Se ei missään tapauksessa voi olla niin. Jos täällä lukee
näin, että joskus voi olla helpompi purkaa ja rakentaa uutta, niin sehän
on eri asia. Joskus voi olla sellainen tilanne. Mutta ei voi olla
Helsingissä sellaista tilannetta, koska vuokrataloissa vuokralaiset
maksavat siinä vuokrassaan kaikki kulut, sekä käyttö- että
pääomakulut, niin jos meillä olisi niin huonosti hoidettua kantaa, jossa
olisi jätetty korjausvelvoitteet huomioimatta, niin kyllä meillä sitten pitää
ryhtyä todella toimenpiteisiin siinä. Sitten on ollut todella huonoa
hallintoa, ja minä en nyt ihan siihen usko.
Esitän kaksi toivomuspontta. Ensimmäinen koskee juuri tätä asuntojen
omistamista.
Helsingin kaupungin omassa vuokra-asuntokannassa on
syytä olla asuntoja eri-ikäisessä asuntokannassa ja eri
puolilta kaupunkia. Valtuusto edellyttää, että Helsinki pitää
omistuksessaan arava-rajoituksesta vapautuvat asunnot
osana Heka Asunnot Oy:n asuntokantaa.
Toinen kysymys, mihin täällä on jo viitattukin, on kaupunginosien
eriarvoistuminen. Mehän itse vaikutamme paljon siihen, minkälaisia
asuntoja minnekin voidaan rakentaa, kun Helsinki omistaa täällä maata
ja tontteja niin paljon. Esitän toivomusponnen:
Kaupunginosien eriarvoistumista voidaan estää
rakentamalla monipuolista asuntotuotantoa kaikille
alueille. Valtuusto edellyttää, että kaupungin omia tontteja
varataan ara-vuokra-asuntotuotantoon tasapuolisesti
myös ns. kalliimpien tonttien alueella.
Tämä on siis meidän täysin omissa käsissämme, että katsommeko me
lyhytaikaista hyötyä siitä, että myydään kalliilla vai kaupungin
pitkäaikaista kehitystä siitä, että rakennetaan tasapuolisesti myös
näihin ns. parempiin kaupunginosiin vuokra-asuntoja.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kiitos muistutuksesta. Yritän pitää huolen siitä, että näin tapahtuu.
Heti ensimmäiseksi haluan kannattaa Tarja Kantolan tekemiä
molempia ponsiehdotuksia. Olisin toki kannattanut myös oikealta
laidalta tulleen valtuutetun ehdotusta, koska asuntopolitiikassa ja
asuntotuotannossa pitäisi tehdä nyt kaikki voitava, jotta tämä tilanne
voitaisiin purkaa. Täällä Tuomas Rantanen käytti ansiokkaan
puheenvuoronsa osan, joka tulee jatkumaan, samoin Tea Vikstedt.
Täällä on monia muita hyviä näkemyksiä. Voin monessa yhtyä jopa
Männistön näkemyksiin, vaikka hän usein on aika tiukka
kannanotoissaan, mutta asuntopolitiikassa hän näkee paljon hyvää.
Kun me MA-raportin väliraporttia nyt käsittelemme, niin kyllä meidän
pitäisi paitsi että toteamme tämän tilanteen monella suulla, miettiä sitä,
miten tästä eteenpäin. Olen joutunut sitä pohtimaan aika paljon sen
takia, että aina on näitä syitä. On tonttivarauksia mutta ei ole
valmiuksia, on kaavoja mutta puuttuu sitä ja tätä. Niin kaikki ne toimet,
että nämä varaukset saadaan välittömästi käyttöön, pitäisi toteuttaa, ja
silloin se tarkoittaa eri virastojen laajaa yhteistyötä. Ja meiltä päättäjiltä
se vaatii yhteistä tahtoa. Kun meille tarjottiin Guggenheim-museota, me
hyrisimme kaikki tyytyväisyydestä ja näimme, miten se elävöittää
Helsinkiä, tuo välillisiä vaikutuksia ja vireyttää liike-elämää ja niin
poispäin. Näimme paljon hyvää. Mutta kun me puhumme Korhosten,
Virtasten, Aaltojen ym. asuntotarpeesta, me kyllä toteamme sen mutta
me emme saa minkäänlaisia säkäreitä siitä, että me tekisimme jotain
sille todella.
Kaupungissa voidaan tehdä nopeasti toimia myös, myös
asuntorakentamisessa. Meillä on esimerkkejä nopeista toimista,
aikoinaan Hartwall-halli rakennettiin Hjalliksen toimesta tuonne
ennätysajassa. Mutta näyttää, että yhden asuintalon valmistuminen on
paljon suurempi ongelma meille. Kuitenkin asuintalot, siis vuokratalot,
joita kaupunki rakentaisi, maksavat itse itsensä takaisin. Se olisi hyvää
sijoitustoimintaa jopa laman olosuhteissa. Jos meillä olisi oma
rakennusyhtiö vielä, joka voisi tarkastaa tämän tason eikä käyttäisi
harmaata työvoimaa, toisi veromarkatkin vielä rakentamisesta
kaupunkiin, niin tilanne olisi todella melko hyvä.
Tämä on meidän tahdostamme kiinni, hyvät ystävät. Yhteinen tahto,
yhteiset ratkaisut, niin kyllä tuotanto tästä elpyy. Ei tarvitse vedota, niin
kuin apulaiskaupunginjohtajan on virkansakin takia vedottava siihen,
että tonttivarauksia kyllä on mutta valmiutta rakentamiseen ei ole. Miksi
näin? Meistähän se on kiinni.
Hyvä puheenjohtaja.
Pekka Saarniolta oli innostava puheenvuoro, erittäin painavia sanoja
siitä, että meistä se on kiinni. Ara-tuotannossa ensin tilastot todella
näyttävät hyvältä, mutta suhteessa siihen, mitä pitäisi saada, jotta
Helsingissä olisi kohtuullista asumista riittävästi ja erityisesti myös
välimuodon asuntoja, hitasia ja asumisoikeutta, niin tämä raportti
näyttää kyllä hyvin surulliselta. Uudisrakentamisessa meidän pitäisi
saada tilankäytöltään tehokkaita ja samaan aikaan kulutukseltaan
pieniä, kokonaismateriaalikulutukseltaan sekä energiankulutukseltaan
pieniä tiloja aikaiseksi. Tämä on tietenkin tietyssä ristiriidassa sen
kanssa, että asumisväljyyttä monet haluavat lisätä.
Tuomas Rantanen puhui aikaisemmin tästä 75 neliön, ja täällä ovat
muutkin puhuneet, säännöstä, jonka tietenkin kaikki olemme
huomanneet, että ei ole tuottanut sitä tulosta, mitä olisi haluttu. Nyt
kiireisesti pitäisi löytää se malli, joka samalla turvaisi lapsiperheiden
asunnot että myös tämän pienasuntotuotannon.
Haluaisin tuoda tähän keskusteluun myös sen näkökulman, että
uudisrakentamisen kehittäminen on myös näiden asuntoalueiden
kehittämistä, ja tässä meidän täytyisi saada asukkaat hyvin
voimakkaasti mukaan. Meillä on kuitenkin sellainen perinne, että
asukkaita kuullaan, mutta silloin kun puhutaan asuntoalueiden saati
arkkitehtuurin kehittämisestä, kansan maku ei sitten kuitenkaan kelpaa.
En itsekään asuntomessuilla hurraa niille jokaiselle sovellutukselle,
mutta nämä kaksi asiaa meidän täytyisi kuitenkin saada toisaalta
samaan pöytään, että me osaamme kehittää myös muuta kuin sitä aina
samannäköistä, mitä Helsinki pitkälti on valitettavasti tuottanut.
Vancouver on valittu parhaaksi kaupungiksi maailmassa, ja sieltä olen
kuullut, että siellä erinomaisesti kaavoituksessa hyödynnetään
asukkaiden näkökulmaa ja uskalletaan käydä rohkeasti tätä
vuoropuhelua. Toivoisin, että näitä esimerkkejä etsittäisiin muualtakin.
Täydennysrakentamisessa olen aivan samaa mieltä, mitä valtuutettu
Wallgren sanoi täällä aikaisemmin, että syrjäytymisen ja sosiaalisen
segregaation ehkäisy täytyy ottaa keskeiseksi osaksi. Jos itse ajattelen
omaa lapsuuttani Länsi-Pakilassa, jossa kun menin lukioon Etelä-
Haagaan, olin yllättynyt siitä, että jokaisen perheen vanhempi ei
ollutkaan korkeakoulutettu, niin tämä ei ole meidän kenenkään etu, että
meillä on näin suuria eroja. Nyt todella puhutaan Etelä-Haagasta, mutta
tämä on oma kokemukseni, ja meidän pitää miettiä sitä
täydennysrakentamista niin, että puolin ja toisin tehdään tätä
sosiaalista ja riittävän monipuolista sekoittamista.
Meidän täytyisi myös ottaa pöydälle se tyhjentyneiden työpaikka-
alueiden kehittäminen, minkä apulaiskaupunginjohtajakin toi esille.
Pitäjänmäki on nyt noussut otsikoihin, mutta alueitahan on muitakin,
Herttoniemessä ja Helsingin seudulla ilmeisesti jopa 200 keskikokoisen
toimistotalon verran on tyhjää tilaa. Totta kai tämä voi nousukauden
myötä muuttua hyvinkin paljon, mutta kyllä me kaikki näemme, että
tähän täytyy löytää uusia vastauksia, miten ne saadaan
asumistuotantoon tai asumiskäyttöön.
Tässä raportissa viitataan myös siihen, että osa näistä 60-, 70-luvun
rakennuksista, jotka ovat (mahdottomia) korjausrakentamisella tehdä
energiatehokkaiksi, tulisi purkaa. Näin varmaan valitettavasti on, mutta
kyllä meidän täytyy myös luoda niitä kannustimia, uusia rahoitusmalleja
ja ryhmäkorjaamisen malleja, mitä esim. Maunulassa on kehitetty, niin
laajentaa huomattavasti. Jos rakennukset korjataan meidän nykyisille
normeillemme, niin kuitenkin vähennetään energiankulutusta vuoteen
2050 mennessä 1/3:lla.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Puutun tässä vaiheessa iltaa vain yhteen erityiseen seikkaan, joka
tässä MA-ohjelmassa pisti silmään eli siihen, että ollaan jääty rajusti
tavoitteista ns. välimuodon asumisessa. Helsinkiin valmistuu tällä
hetkellä vähemmän hitas-asuntoja ja asumisoikeusasuntoja kuin oli
tavoiteltu. Ei olla lähelläkään tätä 40 %:n tavoitetta. Ja suuri syy on
siihen se, että tämän taloustilanteen johdosta mm. VVO ja Sato ja
Avara vetäytyivät markkinoilta ja nyt näitä välimuodon malleja
oikeastaan tuottaa vain ATT ja Asuntosäätiö.
Keskeinen ongelma on se, että meillä ei ole tällä hetkellä todellakaan
montaakaan rakennuttajaa, jotka toimisivat tällä markkinalla. Meidän
pitäisi nyt kaikin toimin saada takaisin sellaisia rakennuttajia, jotka
tavallaan tekisivät sen kaiken duunin asukkaiden puolesta. Helsinki on
aika hankala paikka, niin kuin täällä ovat monet itsenäisesti näitä
hankkeita vetäneet huomanneet, ja sen takia tällainen valvojien
rakennuttajien kaarti, joka keskittyy nimenomaan hitas-asumiseen a
aso-asumiseen, olisi tärkeä. Teen tätä käsittelevän ponnen.
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupungin tulee
asettaa etusijalle tontinvarauksissa ryhmärakentajien ja
muiden asunnon tarvitsijoiden lukuun toimivat
rakennuttajat ja muutoinkin voimistaa asukkaiden puolesta
toimivien rakennuttajien toimintamahdollisuuksia
asuntotuotannossa.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Olisin halunnut keskittyä tässä ohjelmassa arava-tuotannon
vähäisyyteen. Varmaan täällä istuvat ihmiset tietävät, miten me
olemme tähän tulleet, mutta totuus on, että tänä päivänä meillä on
20 000 hakijaa Helsingin kaupungin vuokra-asunnoille – aktiivisia
hakijoita, joille emme voi tarjota. Eli kysyntä on valtava verrattuna mitä
voimme tarjota näille asunnon hakijoille. Ja keitä he ovat, nämä 20 000
hakijaa? Suuri osa, yli 70 %, on yksinhuoltajia ja pienituloisia perheitä,
jotka eivät saa muulla tavalla asuntoa kuin vain jonottamalla ja
toivomalla kaupungin vuokra-asuntoa. Ajatelkaa.
Ja kun me puhumme tänään elinkeinoelämästä ym., pitäisi ihmisten
kyllä saada kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja tai oli asumismuoto mikä
hyvänsä, pystyä asumaan kohtuuhinnalla. Se kannustaa ihmisiä
ottamaan pienipalkkaisenkin työn vastaan. Eli tässä me emme ole
onnistuneet.
20 % arava-tuotantoa, mielestäni se on aivan epärealistista, pitäisi
kohottaa. En halua nyt tässä esittää pontena, koska tämä ei varmaan
tuota paljon tämä ponsi, mutta tämä on erityinen harkittava asia katsoa,
että kun 20 % on niin tiukasti laitettu, siinä on niin paljon erityisryhmiä,
opiskelijoita, pienituloisia perheitä, muita, jotka eivät muulla tavalla
pysty saamaan asuntoa. Niin sisältyy tähän, mitä loppujen lopuksi
tavallisella vuokrakysyjälle voidaan tarjota, se on hyvin vähän, se
menee tosi tiukasti. Eli terveiset asuntolautakunnasta, me olemme tosi
pahassa paikassa. Meidän pitää jakaa kakku, jota ei ole edes leivottu.
Se on aika erityinen paikka, ja me aina kuulemme ihmisiä, jotka ovat
todella hädässä ja sanovat, että heillä on asunto-ongelmia ja he asuvat
ahtaasti ja heillä ei ole vaihtoon mahdollisuuksia. Asuminen on
ihmiselle tärkeä asia.
Sitten kun tämä segregaatio ja eri asuntotyyppien jakaminen, niin
kaupunki jakaantuu eri puolille. Se on fakta tänä päivänä. Ja tämä
Wallgren on hyvin kuvaillut, että kyllä me voimme vaikuttaa. Jos minä
muistan oikein, että Helsingin vihreiden valtuustoryhmä on ajanut
viimeiset 10 vuotta, että segregaatiota vähennetään. Kaupunkiin
rakennetaan asuntoja erityyppisille ja eri-ikäisille ihmisille eri puolilla
koko kaupunkia, erityyppisille alueille. Tässäkin Tarja Kantolan
viimeinen ponsi on nimenomaan tämä arava-tuotanto, tasapuolisesti eri
puolille kaupunkia sijoittamista, se on tosi kannattavaa. Olen
tyytyväinen, että sosialidemokraatitkin ovat tulleet tähän mukaan.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Asumisen kallis hinta on Helsingin suurimpia ongelmia. Tämä
seurantaraportti kertoo hintojen nousun taas kiihtyneen, ja tähän
asiaan vaikuttaa erityisesti kolme tekijää: Asuntotuotannon
keskittymien muutamien suurten yritysten ja rahoittajien hallintaan,
näiden pyrkimys maksimoida voittonsa. Toisekseen valtion rahoituksen
suuntautuminen suurelta osin lyhytaikaiseen korkotukituotantoon ja
hintasäännellyn edullisen arava-vuokra-asuntotuotannon vähäisyys.
Kolmanneksi kaupungin omat toimet, joilla on mm. tonttivuokria
korottamalla kiihdytetty asumismenojen kasvua.
Viime vuonna Helsingissä alkaneesta asuntotuotannosta yli 3 100
asuntoa oli hinnaltaan säätelemätöntä tuotantoa, noin 800 ns.
välimuotoa, eli 10, 20 vuodessa vapaille markkinoille siirtyviä asuntoja,
ja vain noin 900 oli ara-vuokra-asuntoja. Eli kohtuuhintaisen vuokra-
asuntotuotannon osuus tässä kaupungissa supistuu. Samaan aikaan
kaupungin vuokra-asuntojonossa oli aktiivisia hakemuksia yli 20 000,
kuten valtuutettu Abdulla äsken toi esille.
Tämän suunnan muuttamiseksi on tarpeen todellakin perustaa
kaupungille oma liikelaitos edullisten vuokra-asuntojen rakentamista
varten. Samalla pitää nostaa vuokra-asuntojen osuutta
asuntotuotannon tavoitteesta vähintään puoleen. Tässä raportissa
mainitaan, että ns. harava-malliin perustuva asuntotuotanto
lopetettaisiin, siis kaupungin oma erityinen malli. Olen siitä eri mieltä.
Tätä mallia pitää kehittää, löytää sellaisia keinoja, joilla kaupunki voi
sitä kautta tarjota pitkäaikaisen edullisen vaihtoehdon asuntoministerin
ajamille lyhytaikaisille korkotukimalleille.
Tämä on senkin takia tärkeää, että vain parantamalla edullista
kohtuuhintaisten asuntojen saantia me voimme osoittaa myös lisää
asuntoja vanhuksille, mielenterveyskuntoutujille, asunnottomille ja
muille, esim. tuettua asumista tarvitseville. Tonttivuokrien korotusten
kohtuullistaminen on toinen asia, johon pitää saada ratkaisuja. Toivon,
että tästä asiasta tänään jätettävälle talousarvioaloitteelle löytyy laaja
tuki kaikista ryhmistä.
Tässä MA-ohjelman seurantaraportissa kiinnitetään hyvin varovaisin
sanakääntein huomiota siihen, että peruspalvelujen resursseja ei ole
turvattu, niin kuin sanonta kuuluu, statukseltaan heikommilla
asuinalueilla, vaan alueet eriarvoistuvat. Tästäkin pitäisi tehdä
johtopäätöksiä seuraavan talousarvion valmistuessa.
Mitä tulee kaavoituksen tavoitteisiin, ne on syytä asettaa realistisesti.
MA-ohjelman tavoite 5 000 uudesta asunnosta vuosittain on
epärealistinen. Helsingin kasvun kiihdyttäminen on ongelmallista sekä
helsinkiläisten kannalta että muun Suomen kannalta. Lopuksi ehdotan,
että valtuusto hyväksyy kaksi pontta:
1:
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki rakennuttaa
omaan hallintaansa lisää vanhustenkeskuksia ja
vanhusten palveluasuntoja.
2:
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
selvittää, miten kaupungin harava-mallin tuotantoa
voidaan jatkaa ja kehittää pitkäjänteisesti.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Muutama hajahuomio. Ensimmäinen liittyy siihen, että Helsingin todella
pitäisi kaavoittaa paljon nopeammin ja enemmän. Jos tälle seudulle
rakennetaan 13 000 asuntoa vuodessa, niin ei ole riittävää, että
Helsinki ottaa siitä tässä vaiheessa vain 5 000, pitäisi tässä vaiheessa
ottaa paljon enemmän ja sitten jossain vaiheessa tietysti Helsinki on
kohtuudessa määrin täyteen rakennettu, niin sitten pitäisi hyväksyä
vasta se, että rakentaminen hajaantuu pitemmälle. Mutta se, että se
hajautuu jo valmiiksi ja sinne jää onttoa sisään, ei ole hyvää
kaupunkirakennetta.
Toinen on se, että meidän pitäisi harrastaa paljon enemmän
täydennyskaavoitusta. Ja nyt se, että kaupunkisuunnitteluvirastolla on
toisaalta ikään kuin vähän resursseja ja sitten toisaalta iso
neliömetrimäärätavoite johtaa siihen, että on paljon helpompi
kaavoittaa jonnekin neitseelliselle alueelle, sinne saa neliöitä aika
paljon helpommalla kuin täydennysrakentamisessa, mutta kaavoitus on
todella halpaa ja sen takia näitä resursseja täydennyskaavoitukseen
pitäisi antaa suhteessa enemmän.
Nyt meillä on myös paljon vanhoja alueita tulossa
peruskorjausvaiheeseen, mikä on taloyhtiöille erittäin kallista, koska
talot on rakennettu tavalla, joka ei helpota peruskorjausta. Tässä
yhteydessä minusta voisi ajatella, että kaupunki tarjoaisi asunto-
osakeyhtiölle mahdollisuutta rakentaa tonteilleen lisää, tarjoaisi
lisärakennusoikeutta ja tällä voisi rahoittaa sitä peruskorjausta. Se ei
pakota ketään rakentamaan tontteja täydemmiksi, mutta siellä missä
on tilaa, annettaisiin tähän mahdollisuus, ja ehkä sitä halukkuutta sitten
myös syntyisi.
Mutta sitten haluaisin ottaa sen kissan pöydälle, että ihan kaikkea ei
kyllä kannata korjata, koska näitä taloja ei ole tehty korjattaviksi vaan
ne on tehty kertakäyttöisiksi, ja voisimme kunnioittaa näiden
menneiden sukupolvien ajatusta ja purkaa ne, mitä on tarkoitettu
purettavaksi. Koska usein korjaaminen maksaa lähes yhtä paljon kuin
uuden rakentaminen, saataisiin paljon parempia taloja, parempi
kaavoitus, paremmat huoneisto-plaanit ja niin edelleen. Mutta se
edellyttää tietysti sitä, että tämä täytyy olla taloudellisesti mahdollista
asunto-osakeyhtiöille.
Tästä samasta syystä samalla kun en halua, että kaupunki myy vuokra-
asuntojaan, niin en voi hyväksyä sitä ohjetta täysin yksikäsitteisesti,
koska peruskorjausvaiheessa saattaa tulla tilanteita, jossa on
oikeastaan parempi myydä sellainen asunto, joka tulee tälle kannalle
erittäin kalliiksi ja käyttää sitten se varallisuus kannan laajentamiseen
jossakin muualla. Sen takia, vaikka pääperiaatteena olen sitä mieltä,
että tätä kantaa ei pidä myydä, niin sitä, ettei yhdenkään asunnon
osalta voi näin tehdä, niin näin tiukkaan kantaan on vaikea mennä.
Sitten, tämä 75 neliön tavoite on tavoitteena hyvä. Minusta on hyvä,
että… Espossa se muuten on 91 tällä hetkellä, siis keskimäärin, mitä
rakennetaan uustuotannossa. Minusta on hyvä, että Helsingistä ei
tehdä mitään sinkkuhotellia eikä myöskään yritysten ikään kuin
hotelleiksi tarkoitettuja asuntoja. Täällä on perheasuntoja. Mutta eihän
tuon normin tarvitse olla täsmälleen sama joka tontilla, joka korttelissa
eikä edes ihan joka kaupunginosassa, vaan sillä pitäisi joustavasti
pyrkiä tämän koon kasvattamiseen yleensä.
Arvoisa puheenjohtaja.
Paljon muutakin olisi sanottavaa, mutta tuossa valo alkaa vilkkua, että
ehkä tämä riittää.
Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Edellisen puhujan tavoin muutamia hajahuomioita MA-ohjelmasta ja
sen seurantaraportista. Pidin aikoinaan ryhmäpuheemme, kun tätä MA-
ohjelmaa päätettiin, ja silloin totesin, että vihreiden ansiosta ohjelmaan
kirjattiin, että hitas-järjestelmää jatketaan. Tämä hitas-tavoite, joka
sisältyy tähän välimuototavoitteeseen, ei kuitenkaan ole toteutunut.
Ohjelma ei ole missään määrin Ruotsinlaivan buffetti, josta voi vain
valita mieleisensä, vaan kyllä jokainen näistä hallintomuotojakauman
tavoitteista on tarkoitettu noudatettavaksi.
Apulaiskaupunginjohtaja Penttilä totesi, että turha on huudella, jos
kiinnostuneita rakennuttajia ei löydy. Kuitenkin kaupungilla on kyllä
keinot saada sellaista rakentamista kuin halutaan. Sen takia
toivoisinkin, että näistä periaatteista, jotka tähän meidän ohjelmaamme
on hyvässä yhteisymmärryksessä poliittisten ryhmien kesken kirjattu,
pidettäisiin kiinni.
Toinen huomio näistä autottomista asuintonteista ja kortteleista, joista
on nyt päätetty, että kaavoitetaan kokeiluluontoisesti näitä vähäautoisia
tai autottomia asuintaloja tai kortteleita. Seurannassa vedotaan nyt
näihin kokeiluihin ja todetaan, että missä kaupunginosissa näitä
kokeiluja on menossa ja sanotaan, että nyt pitäisi sitten saada
kokemuksia näistä kokeiluista. Minulle on hieman epäselvää se, että
mitä nämä kokemukset kokeiluista tarkoittavat. Tarkoittavatko ne sitä,
että ihmiset, jotka muuttavat autottomiin taloihin, ovat tyytyväisiä
siihen? Vai että niiden talojen neliöhinnat pysyvät kohtuullisina, kun
autopaikkoja ei rakenneta? Eli mitä tarkoitetaan sillä, että me
seuraamme nyt, miten nämä kokeilut etenevät? Koska sehän voi
tarkoittaa sitä, että me seuraamme tilannetta seuraavat 20 vuotta ja
toteamme, että mitään merkittävää tällä saralla ei ole tapahtunut.
Itse olen sitä mieltä, että nyt jo ensi vuonna, kun tätä ohjelmaa
tarkistetaan, meidän pitää saada joitakin tuloksia siitä, miten nämä
autottomat korttelit ja asuintalot ovat toimineet ja sitten näiden
perusteella toimittava toivottavasti siihen suuntaan, että niistä tulee
ennemminkin sääntöjä kuin poikkeuksia.
Toinen tärkeä kirjaus, joka MA-ohjelmaan kirjattiin, koski pyöräilyä.
Siellä kirjattiin näin: ”asemakaavoihin voidaan lisätä määräykset
tonttikohtaisista polkupyöräpaikkojen vähimmäismääristä”. Tässä
seurantaraportissa todetaan vain, että on perustettu pyöräilyprojektin
johtoryhmä eikä tätä itse tavoitetta millään tapaa tämän enempää ole
raportoitu tai sitä seurattu, että miten tämä tavoite on otettu käyttöön.
Tästä syystä teen seuraavan ponnen:
Valtuusto edellyttää, että seuraavassa MA-ohjelman
seurantaraportissa raportoidaan, miten ohjelmaan kirjattu
tavoite ”asemakaavoihin voidaan lisätä määräykset
tonttikohtaisesta polkupyöräpaikkojen vähimmäismääristä”
on toteutunut.
Minusta me ansaitsemme sen, että kun olemme tällaisen hienon
tavoitteen kirjanneet ohjelmaan, myös kuulemme, miten se on
toteutunut.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kyllä nykyisin erittäin monessa kaavassa on kaavaan laitettu
polkupyöräpaikkojen määrät, siis asuinkaavoissa. Esim. Jätkäsaari on
näitä ihan täynnä.
Arvoisa puheenjohtaja.
Samaan asiaan, että jos se kaavasta puuttuu niin kyllä
rakennuslautakunta huolehtii siitä, että yksi autopaikka oliko se 30
asuntoneliötä kohti.
Välihuuto!
Niin pyöräpaikkaa, anteeksi.
Joka nostaa takapuolensa, se paikkansa menettää.
Jos tämä polkupyöräpaikkojen vähimmäismäärä on kaavoissa, niin
silloinhan se kannattaisi meille raportoida näissä seurantaraporteissa,
koska se tosiaan on MA-ohjelmassa yhtenä tavoitteena. Tekemäni
ponsi painottaa juuri sitä, että seuraavassa raportissa myös
raportoitaisiin niistä kaavoista, joissa tämä polkupyöräpaikkojen
vähimmäismäärä on ? .
Kiitoksia, puheenjohtaja.
Minä jatkan tätä yksittäisten kommenttien pitoa täältä. Aivan
ensimmäiseksi sanon, että yhdyn täysin siihen, kun
apulaiskaupunginjohtaja Penttilä totesi, että kaupungin oma
asuntotuotanto on riittämätöntä. Mutta entäs sitten? Se on kuitenkin
asia, jolle me itse voisimme todella tehdä jotakin, jos me haluaisimme.
Se on meistä kiinni. Palaan myöhemmin tähän Männistönkin
mainitsemaan Esa Swanljungin työryhmäraporttiin, joka ehdottaa
kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, toivottavasti niistä osa
toteutuu.
Mutta tämä, että me emme itse muka pysty tämän parempaan
suoritukseen, niin kyllä tämän pitäisi pistää meidät miettimään, että
onko kaikki voimat nyt varmasti valjastettu, apulaiskaupunginjohtaja
Penttilä ja myös apulaiskaupunginjohtaja Sauri. Kuten täällä todettiin,
pitäisi saada parempi yhteistyö kunnallistekniikan ja kaavoituksen
välillä, että hankkeet lähtevät liikkeelle.
En oikein tiedä, auttaako tämä kaupunginvaltuuston, totta kai tämä on
tärkeä keskustelu käydä täällä, mutta mielestäni täällä raportissa ei ole
yhtään sellaista konkreettista, että miten me nyt ainakin huolehdimme
siitä, että meidän oma asuntotuotantomme, kun me seuraavan kerran
tätä raporttia saamme, on parempi. Meillä on vain paljon hyviä toiveita
ja ponsilla me teemme vielä lisää, mutta pikkuisen minua tämä nyt
jotenkin nyppii, jos nyt suoraan sanon.
Arvoisa puheenjohtaja.
Yksi asia, johon täällä ei ole viitattu ollenkaan, haluan sen nostaa nyt
esille tässä. Siitä meillä on hyviä kokemuksia. Kun puhutaan
monipuolisesta asuntokannasta, meillä pitäisi olla sellaisia asuintaloja
enemmän ja toivon, että niitä todella tehdään, sekataloja, joissa on siis
sekä omistusasuntoja että vuokra-asuntoja. Näitähän meillä on mm.
Ruoholahdessa. Näitä pitäisi ehdottomasti saada lisää. Tietysti vähän
harmittaa, että Arabianrantaan, jossa itse asun, vaikka sinne on paljon
rakennettu viime aikoina niin tämäntyyppisiä olisi voinut olla selvästi
enemmän.
Sitten tähän Swanljungin raporttiin ympäristöministeriölle. Sehän on
tosiaan tämän vuoden tulosta, ja siellä esitetään vaikka kuinka paljon.
Mutta se asia, mikä minua ainakin huolestuttaa kovasti, on se, että ei
ainakaan ole odotettavissa, että meille syntyisi pitkäaikaisia vapailta
markkinoilta olevia vuokra-asuntoja, koska työryhmä esittää edelleen,
että valtion tukeman asuntotuotannon lisäämiseksi
yleishyödyllisyyssäännöksiä tulee muuttaa aiemmin toimineen
yleishyödyllisyystyöryhmäesityksen mukaisesti siten, että rajoituksista
vapautuneiden kohteiden arvonnousu voidaan rajoitusten päättymisen
jälkeen hyödyntää yleishyödyllisen yhteisön ulkopuolella.
Samanaikaisesti nykyistä korkotukijärjestelmää tulee arvioida ja
muuttaa siten, että järjestelmä kokonaisuutena lisää kiinnostusta
valtion tukemaa uudistuotantoa kohtaan. Käytännössä tämä tarkoittaa
ennen kaikkea korkotukilainaehtojen parantamista ja niihin liittyvien
rajoitusaikojen lyhentämistä. Lisäksi työryhmä katsoo, että valtion
tukemaa ja erityisryhmien suunnittelua, vuokra-asumisen tukemista on
jatkettava.
No se on hyvä, että sitä on, mutta käytännössä tämä merkitsee, että
meillä tulee yhä lisää kyllä vuokra-asuntoja, mutta jotka ovat yhä
lyhyemmän aikaa vuokra-asuntokäytössä. Ja se on valitettavaa.
Toivottavasti Helsinki nyt ottaisi opiksi. Kun meillä on Helsingin
Bussiliikenne ja sitä on perusteltu sillä, että tarvitaan verrokki, jotta
voidaan katsoa, kun kilpailutetaan bussiliikennettä, niin aivan yhtä
hyvin meillä voisi olla myös rakentamisyksikkö, jolloin me voisimme
myös kilpailuttaa näitä rakennuttajia.
Arvoisa puheenjohtaja.
Sen verran, kun Outi Ojala kaipasi näitä sekataloja, niin lautakunta
antoi kyllä eilen rakennusluvan tällaiselle sekatalolle Kalasatamaan,
johon tuli 283 asuntoa, vuokra-asuntoja ja omistusasuntoja ja jopa vielä
erityisasuntoja, ja rakennuttaja oli OP-Pohjola.
Puheenjohtaja.
Tämä on iso, monipuolinen kokonaisuus, ja minä haluan puuttua nyt
vain yhteen asiaan. Viestini on hyvin selvä. Me tarvitsemme lisää
pieniä asuntoja, niin omistusasuntoja kuin vuokra-asuntoja. En halua
mitään sinkkuhotelleja, mitä valtuutettu Soininvaara täällä pelkäsi, että
jos asuntokokoa pienennetään. Kun katsomme tätä raporttia,
huomaamme, että tilanne ei viime vuoden aikana tai näiden lukujen
valossa ollenkaan ole mennyt huonompaan suuntaan. Täällä sanotaan,
että keskipinta-alatavoite koskee vain tätä uustuotantoa tai se ohjaa
vain sillä alueella sitä. Kuitenkaan tällä vuokra-tuotannon puolellakaan
ei ole pieniä asuntoja syntynyt. Selityksenä raportissa on se, että tämä
on ollut hyvin poikkeuksellinen ajanjakso. Ehkä niin on ollut, mutta
haluan tämän tavoitteen selkeästi asettaa, ja minusta tätä
keskikokotavoitetta tulee tarkistaa.
Perusteluna on se, että tässä vuosikymmenten mittaan on tapahtunut
aivan radikaali muutos Helsingin talouksissa. Yhden hengen taloudet
ovat kolminkertaistuneet, ja kun katsomme eteenpäin, niin
todennäköisesti pienet taloudet ovat tulevaisuudessakin niitä, jotka
tarvitsevat asuntoja. Sen vuoksi nämä ohjausmekanismit pitää saada
sellaisiksi, että niitä myös syntyy ja että ihmisillä on mahdollisuus
hankkia sekä omistus- että vuokra-asunto, riippuen siitä, minkälainen
tarve perheellä on ja minkälaiset arvostukset. Mahdollisimman monen
pitäisi voida asua myös lähellä työpaikkaansa, että matkat jäävät
pieniksi. Uskon, että myös arvostusten osalta tullaan ? sitä elintasoa.
Kiitoksia.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Kannatan aluksi valtuutettujen Moisio, Hakanen ja Pajamäki ponsia.
Sitten muutama huomio.
Tuntuu jotenkin, että nämä keskustelut tämän asuntopolitiikan ympärillä
vuodesta toiseen pysyvät muuttumattomina, eli ongelmat eivät muutu.
Kohtuuhintaisista asunnoista on pulaa ja etenkin vuokra-asunnoista.
Huolestuneena kuuntelin tässä selvitystä tai miltä näyttää tulevaisuus,
eli kun apulaiskaupunginjohtaja otti esille tonttitilanteen eli sen, mitä
meillä on tällä hetkellä tontteja olemassa ja mikä on se viive siitä, kun
tontinvaraus tehdään ja rakennuslupa saadaan valmiiksi. Näyttää siltä
tämä tulevaisuus, että jos me asetamme toiveita asuntojen
rakentamiselle, niin se näyttää tästä näkökulmasta voi sanoa
suorastaan haasteelliselta. Itselläni ei matemaattiset lahjat tähän riitä,
että olisin laskeskellut, kuinka pitkäksi aikaa näitä nyt itse asiassa
riittää. Mutta tämä näyttäisi siltä, että tässä tulee todella isot paineet,
että saadaan tarpeeksi tontteja. Sitten jäi mietityttämään se, että jos
meillä on yksityisillä tontteja, joita ei saada käyttöön, niin eikö pitäisi
olla jotain pakkokeinoja tai jotain verotuksellisia keinoja, joilla ihan
oikeasti saataisiin käyttöön näitä tontteja?
Minä haluaisin korostaa tässä vuokra-asuntojen merkitystä, ja kyllä se
niin vaan on, että Helsingissä pienten asuntojen tarve on huutava. Eli
se näkyy hyvin selkeästi asuntomarkkinoiden hinnoissa. Kun on
kysyntää pienistä asunnoista, a) ne menevät nopeasti, kun monesti
isommat asunnot jäävät tyhjilleen pidemmäksi aikaa, ja kysyntä on
selkeästi kova. Se liittyy tietysti siihen, että meillä on yksin asumista.
Minä en usko, että asuntomarkkinat luovat yksin asumista vaan
päinvastoin, meillä yksin asuminen on lisääntynyt, perheiden koot ovat
pienentyneet ja toisaalta taas asuntojen hinnat ovat niin kovia, että
pienperheet hakeutuvat pieniin asuntoihin. Ja se tuntuu olevan, tästä
oli taannoin esim. Taloussanomissa iso juttu, jossa haettiin syitä
asuntopulaan, ja tässä nousi pienten asuntojen tarve selkeästi esiin.
Tässä näkyy hyvin selvästi tässä ihan lähihistoriassakin, kuinka se, että
vapaat markkinat eivät todellakaan huolehdi asunnontuotannosta, niin
näkyy positiivisesti niin päin, että kun me saimme elvytyspiikkejä ja
elvytysrahaa asuntomarkkinoille, niin se ihan oikeasti myös vaikutti. Eli
sosiaalisen asuntotuotannon merkitys on todella tärkeä. Siitä pitäisi
pitää huolta.
Itse näen erittäin huolestuttavana sen, että jos katsotaan esim. tätä
viime vuoden tilannetta, jos siellä on syinä se, että ei löydy
kustannuksiltaan kohtuullisia tarjouksia tai sellaisia tarjouksia, että
pystyttäisiin rakentamaan kohteiden rakentaminen, niin näyttää siltä,
että me olemme yhä enemmän markkinoiden armoilla. Ja se korostaa
kaupungin oman asuntotuotannon merkitystä, miten muutoin me
pystymme rakentamaan asuntoja, jos me olemme todella sellaisilla
markkinoilla, jossa meillä ei ole edes varaa toimia?
Arvoisa puheenjohtaja.
Hyvin koulutetut ja työssäkäyvät perheet haluavat muuttaa keskustaan
palvelujen läheisyyden takia, samoin ikäihmiset, joiden ei enää tarvitse
tai jotka eivät enää jaksa hoitaa isompia kotejaan. Yhtälö saataisiin
toimimaan kantakaupungin pihojen ja kattojen
täydentämisrakentamisella ja kierrättämällä keskustan yksiöt ja kaksiot
vanhenevalle väestölle putkien ja hygieniatilojen korjausurakoiden
yhteydessä. MA-ohjelmassa pyritään toteuttamaan muutenkin kuin
valtion tukemana vuokra-asuntotuotantona noin 100 asuntoa vuodessa
senioriasuntoja. Onkin tarkkaan haravoitava esim. Vartioharjun ja
Malmin kaltaisten isojen tonttien tai valmiiden seniori- tai hoivatalojen
läheisyydessä olevien tonttien saaminen vastaavantyyppiseen
käyttöön. Myös meidän – sääli, että Vapaavuori ei ole täällä –
lainsäädännössämme pitäisi myös mahdollistaa se, että ara-
rahoituksella rakennettujen palvelutalojen ja asumisyhteisöjen
palveluita voitaisiin myös myydä niillä lähialueille asuville asukkaille.
Tällä hetkellä se ei nimittäin ole mahdollista.
Yleisesti ottaen omatoimista senioriasumista sekä vuokra- että
omistusmuotoisena tulisi tukea tontin myymisen tai vuokraamisen
avulla. Tiedän, että näin on aloitettukin, mutta toivon, että se jatkuu ja
tulee jopa helpommaksi. Tämä antaa myös mahdollisuuden saada
pienasuntoja ja eri hoivatarpeen asumista myös niille alueille, joissa
ihmiset jo työaikanaan ovat elämänsä rakentaneet. Lisäksi MA-
ohjelmassa puhutaan myös integroivasta asumisesta. Tämä tarve
korostuu mm. kehitysvammaisten mahdollisuutena asua tuetusti myös
ikäihmisille rakennetuissa palveluyksiköissä.
Arvoisa puheenjohtaja.
Urban Audit -vertailutietokannan päivittämisen yhteydessä tuli selkeästi
ilmi, että 1/10:llä helsinkiläisistä oli vahva luottamus työpaikan
säilymiseen ja löytymiseen Helsingissä. Se tarkoittaa myös sitä, että
ihmiset todella haluavat asua lähellä työpaikkojaan, mikä on tietenkin
monellakin kannalla ajateltuna hyvä asia.
Esim. Maunula, Kaarela, Jakomäki, Herttoniemi, Pasila, Vallila, yli 50 %
vuokra-asumista. Varsinkin tällaisilla alueilla, joissa on paljon vanhaa
vuokratuotantoa, on segregaation estämiseksi todella tärkeää saada
täydentämisrakentamisella ja remonttitarpeisen asuntokannan
myymisellä monipuolisuutta asukkaiden tulorakenteeseen. Myllypuro
on tästä hyvä esimerkki. Mikäli sinne ei tätä varsinaista hankalien
asukasryhmien sijoittamista kovin paljon enää lisätä, uskon, että siitä
tulee todella viihtyisä ja monipuolinen, ihan täysin kasvonsa pessyt
asuinalue.
Helsingin talouskehitykselle on todella tärkeää, millaista ja minkä
kokoista asumistuotantoa tänne rakennetaan, koska opiskelijat ja
kaupungin yksinäiset vanhukset ja yksinhuoltajaperheet,
maahanmuuttajat ja puolet Suomen asunnottomista eivät ikävä kyllä
tämän kaupungin palveluita rahoita. Siksi on äärimmäiset tärkeää
saada tähän kaupunkiin myös hyvätuloisia, veronmaksutahtoisia, työtä
tekeviä kansalaisia, joiden verotuloilla voidaan tukea myös
pienituloisten helsinkiläisten asumista kotikaupungissaan.
Kyllä minun täytyy nyt todeta valtuutettu Karhuvaaran puheen johdosta
se, että kaikkein pienimmistäkin tuloista maksetaan kunnallisveroa. Eli
myös ne, kun hän yritti täällä antaa ymmärtää, että tietyt väestöryhmät
eivät ole oikein hyviä veronmaksajia Helsingissä, niin joka
tapauksessa, vaikka tulot ovat pienet, niin kunnallisvero heidän on
maksettava. Mutta valtuutettu Karhuvaara voisi kantaa enemmän
huolta niistä pääomatuloilla elävistä, jotka eivät maksa kunnallisveroa
sentin senttiä.
Käsitykseni mukaan yksinhuoltajaperheissä asuu ainakin 1/4 tai jopa 1/
3 helsinkiläisistä lapsista. Itsekin yksinhuoltajana maksan kyllä erittäin
mielelläni veroja, tosin maksan vielä enemmänkin, jos niitä
kohdistetaan tähän kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon.
Arvoisa puheenjohtaja.
On suuri vaara, että Helsingissä jatkuu ahtaan asumisen ongelmat.
Ahdas asuminen Helsingissä, joka on ollut perinteistä, se myös on
eriarvoista. Nyt kun katsoo tätä tilastoa, niin se aiemmin asunto-
ohjelmassa ollut keskineliötavoite, 75 neliötä, on kuitenkin tuottanut
jonkin verran väljyyttä. Mutta tällä hetkellä nyt tämä viimeisin tilasto,
toisin kuin valtuutettu Kuuskoski, niin se näkyy vuokra-asumisen
kohdalla. Vuonna 2010 vuokra-asumisen rakentaminen on ollut
huomattavasti pienempää kuin vuonna 2009, eli se keskustelu, mitä
täälläkin valtuustossa on käyty keskipinta-alavaatimuksen
poistamisesta, tulee näkymään siinä, että vuokra-asuminen tulee
jatkumaan entistä ahtaampana ja se sillä tavalla myös jatkaa tätä
eriarvoistumisen tematiikkaa, joka Helsingin kaupungissa on ollut
historiallisesti nähtävissä.
Silloin aikoinaan sovimme, että tästä pitää päästä eroon, ja nyt näyttää
siltä, että tämä sama historia tulee toistumaan, tässä historiallisessa
tilanteessa, jolloin Helsingissä rakennetaan enemmän kuin historiansa
aikana koskaan aikaisemmin seuraavan 20 vuoden aikana. Ja tämä on
minusta kyllä erittäin vakava asia. Siksi toivoisin, että sentyyppisiä
puheenvuoroja, mitä täällä on esitetty, ei enää kovin paljoa kuultaisi.
Rakentamisen kalleus on tosiasia, mutta kyllä minusta pitäisi katsoa,
onko se, että meillä on rakennuttajien monopolit ja siksi pitäisi myös
kaupungilla olla omaa verrokkirakennuttajansa, jolloin voisimme katsoa
vähän hintatasoa. Kaiken kaikkiaan erilaisten rakennuttajien
hankkiminen pääkaupunkiseudulle pitäisi olla myös kaupungin tahtotila.
Kahteen asiaan, kannatan apulaiskaupunginjohtajan ja myöskin
Soininvaara siihen viittasi ja täällä jotkut muutkin, että
täydennysrakentamisen merkitys on erittäin suuri. Toivoisin, että
kaupunkisuunnitteluvirastossa tehtäisiin uudelleen selvitykset, miten
täydennysrakentamista voidaan edistää. Siitä on olemassa
aikaisemmat raportit, ja nyt se varmaan tarvitsee päivittämistä.
Olisin toivonut, että tässä raportissa olisi kuitenkin ollut jonkinlainen
visio siitä, millä tavalla elinkeinorakenne tulee muuttumaan ja millä
tavalla se näkyy myös tilatarpeissa sekä toimistotilojen että studiotilojen
ynnä muiden tämäntyyppisen uudenlaisen elinkeinorakenteen
muutoksessa ja myös asuntojen ja toimistotilojen sekarakentamisena
jne. Eli nyt tässä vain todetaan, tämä on tietysti seurantaraportti mutta
voidaanhan siihen nyt ottaa jotakin uusiakin näkökulmia, eli
jonkinlainen tulevaisuuden visio siinä olisi pitänyt olla.
Se, että tässä raportissa viitataan tähän kaavoituksen ja asumisen
pitkään aikajänteeseen, se on totta, mutta se ei kyllä enää riitä tässä
valtuustossa, että se vain todetaan, vaan ne solmukohdat pitäisi avata,
että mistä syystä kaavoituksesta asumiseen on melkein 10 vuotta, ja
mitä sille asialle voidaan tehdä. Se on aivan kestämätön tilanne, että
meillä on näin pitkä aika. Siihen sitten kaupungin pitää hankkia keinot.
Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Valtuutettu Anttila sanoi, että tässä vuokratuotannossa ei tarvita pieniä
? , se kehityssuunta on siinä väärä. Mutta jos meillä on noin 150 000
yhden hengen taloutta ja noin karkeasti 60 000, 70 000 erilaista
pienasuntoa, niin kyllä siinä niin suuri ristiriita on, että minusta on täysin
selvää, että me tarvitsemme pieniä omistusasuntoja ja pieniä vuokra-
asuntoja ilman muuta tähän kaupunkiin lisää, niin että myös
pienituloisilla on mahdollisuus sekä omistusasumiseen että vuokra-
asumiseen.
Arvoisa puheenjohtaja.
Helsingissä on tällä hetkellä enemmän kuin missään muussa
pohjoismaisessa pääkaupungissa, puhumattakaan Suomesta, pieniä
asuntoja. Näin ollen sitä pienten asuntojen politiikkaa ei pidä enää
jatkaa seuraavia satoja vuosia. Kun viittasin tähän, meillähän on ponsi
olemassa ja sen ponnen seurauksia on nyt tutkittu, niin tässähän
selvästi havaitaan, että vuokra-asuminen ja omistusasuminen
keskipinta-aloissa tulevat entisestään eriarvoistumaan. Vuokra-
asuntojen rakentamisessa vuonna 2010, on tässä raportissa todettu,
että se on huomattavasti pienempi tämä keskipinta-ala kuin vuonna
2009. Näin ollen täällä pitäisi kirjoittaa myös vaihteluvälit, mitkä ovat
pienimmät ja suurimmat asuntojen pinta-alat.
Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.
Todellakin, niin kuin monet ovat jo täällä todenneet, on sellainen tunne,
että historia toistaa vuodesta toiseen itseään, ja olen tainnut sen
sanoa, että jo vuodesta 1850, jolloin Zachris Topelius nosti aivan nämä
samat ongelmat esiin. On jollakin tavalla paradoksaalista, että
tietynlainen jatkuvuus tässä Helsinki/asuntokurjuus tuntuu olevan vakio
vuosikymmenestä toiseen.
Muutamia asioita on noussut esille monissa puheenvuoroissa, joita
mielellään jatkan. Ensinnäkin tämä Maija Anttilan esiin nostama, jota
pikkuisen voisi laajentaa, elinkeino / uuden työn asettamat haasteet
asumiselle. Mehän elämme Helsingissä 1900-luvun tapaa elää ja
toimia, jossa asunto on asunto, työpaikka on työpaikka, ja siihen ei
mahdu mitään muuta variaatiota. Elämäntavat muuttuvat, yrittäjyys,
kotona tehtävä työ edellyttää uudentyyppistä ratkaisua ja pohtimista.
Jollakin tavalla kaipaisi ehkä sellaista lähtökohtaa tähän tilanteeseen,
että me kokoaisimme tietyllä tavalla jonkinlaisen uudentyyppisen
yhteistyöfoorumin ja tavan toimia. Minulla tulee mieleen 100 vuotta
vanha Asuntoreformiyhdistys, joka oli aikoinaan tällainen foorumi. Ja
mietin, että eikö apulaiskaupunginjohtaja Penttilä ole siellä aktiivisesti
edelleenkin mukana.
Me saisimme tämäntyyppistä suunnitteluun ja alueen lähtökohtien
selvittämiseen laajapohjaista tarkkuutta siten, että asukkaat, yritykset,
palvelujen tuottajat, kiinteistöjen omistajat, kansalaisjärjestöt olisivat
mukana ensinnäkin pohtimassa ja kartoittamassa tätä asuntotilanteen
kokonaishahmotusta ja pohtimassa, onko meillä esimerkiksi olemassa
– tiedän, että VTT:llä on tällaisia laskentamalleja
asuntotuotantotarpeen määrittämiseksi – olisiko tämäntyyppisistä
jotakin iloa? Miten me voimme ennakoida? Tiedetään, että on paljon
hiljaista tietoa tulossa, joista yksi on juuri tämä työ/asuminen. Me
tarvitsemme uudentyyppistä ajattelua.
Toinen, johon itse uskon, on siis tämä eurooppalainen malli. Me
näemme kaikkialla, jo lähikaupungeissa, miten väljästi voidaan asua,
samalla tiheästi ja tiiviisti. Toisaalta tämä täydennysrakentamisen
toivottavasti nyt aika hyvissä merkeissä liikkeelle lähtenyt työ, joka on
oikeastaan ehkä se mahdollisuus, jossa me Helsingissä voimme luoda
uudentyyppistä innovatiivista toimintaa. Toivottavasti saisimme
kaupungin taholta sentyyppistä vuorovaikutusta, joka avaisi tämän
paketin ei uhkana vaan mahdollisuutena tuottaa uudentyyppisiä
kaupunkiympäristöjä. Meillä on erilaisia sosiaalisia
esikaupunkiprojekteja, jotka olisi mahdollista valjastaa nyt tähän
uudentyyppiseen ideointiin ja päästä eroon tästä ”not in my back yard” -
ajattelusta vaan nimenomaan siten, että täydennysrakentaminen
mahdollistaa uudentyyppisen kaikkien mukanaolon ja sitä kautta avaa
innostusta.
Pyydän myös muistuttaa siitä, joka monissa puheenvuoroissa on tullut
esille, että Helsinki tulee olemaan keskeinen koulu- ja
koulutuskaupunki. Opiskelija-asuntolakysymys on erittäin tärkeä ja
myös se, että opiskelijat tulisi saada mukaan tähän tutkimuksen ja
tiedon ja yhdessä ideoinnin foorumeille. Nuorisoa varten me
tulevaisuutta teemme.
Kiitoksia.
Arvoisa puheenjohtaja.
Tuo viimeinen kommentti opiskelija-asunnoista oli mielenkiintoinen.
Ymmärtääkseni Helsinki on tässä suhteessa hoitanut pestinsä niin
hyvin jopa, että monet opiskelijat valmistuttuaan joutuvat siirtymään
ihan erilaiseen asumisympäristöön kuin missä he opiskellessaan
saavat elää. Mielestäni tämä on osa hyvää suomalaista ja helsinkiläistä
asuntopolitiikkaa, jossa me olemme onnistuneet.
Romantisointi tämän asuntopolitiikan ympärillä välillä minua vähän
häiritsee täällä. Täydennysrakentamisen suhteen odotan ja seuraan
mielenkiinnolla, kun niitä esityksiä sitten alkaa tulla, samoin kuin
valtuutettu Soininvaara puhui samasta asiasta, millä tavalla sitten täällä
äänestellään, kun yksi tai kaksi kohdetta tulee eteen. Olen huomannut,
että siellä alkaa olla todella ? tässäkin ? tiukasti ? enemmän.
Puheenjohtaja, valtuustotoverit.
Kannatan ensin Elina Moision tekemää ponsiesitystä ja yritän
puuskuttaa valmistellun puheenvuoroni loppuun asti.
Täällä on uusia ideoita ihan oikeasti, koittakaa kestää. Olin kohdassa
toimenpide-ehdotukset.
4: Sekatalot. Etenkin uusille alueille rakentaminen on usein vaativien
maanparannustöiden takia kallista ja toisaalta merellisille alueille
rakennettujen asuntojen myyntihinta on korkea, mikä houkuttelee
määrittelemään niitä nimenomaan vapaarahoitteiseen tuotantoon.
Kaupungin olisi järkevää kehittää näille alueille eri hallintamuotoja
yhdistäviä hankkeita. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että talon
asuntomarkkinoilla arvokkaammaksi noteeratut osat, kuten esim.
kerrostalon ylimmät merinäköalakerrokset, myytäisiin markkinoilla ja
muut vuokrattaisiin normaalisti kaupungin vuokra-asuntokannassa
eteenpäin. Kaupunki voisi tehdä talon vapaarahoitteisesti ja rahoittaa
kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen vähäisempää tuottoa myytävän
tuotannon myyntivoitosta. Sekatalo voidaan kuitenkin muodostaa myös
niin, että talo jaetaan kahdeksi yhtiöksi, joista toinen on ara-yhtiö ja
toinen vapaarahoitteinen, ja tämäkään ei ole aran sääntöjen vastaista
sinänsä.
Sekataloja tai ainakin sekakohteita voisi tarjota myös yksityisille
rakennuttajille esim. niin, että tontinluovutuksessa koplataan haluttu
kovan rahan tontti viereen tulevaan säänneltyyn tuotantoon, ja silloin
voidaan saada yksityinen toimija sitoutumaan muidenkin kuin
tuottoisimpien hallintamuotojen tekemiseen, ja tätä kaiketi tehdäänkin
nyt.
Ehdotus 5: Kaupungin oma vapaarahoitteinen tuotanto. Tämä on ihan
tärkeä, uusi juttu. Kaupungin tietokeskuksen julkaisusta saa hyvän
kuvan siitä, kuinka alueellinen eriarvoistuminen kaupungissa lisääntyy.
Käytännössä kaupunki voi vaikuttaa kehityksen suuntaan
asuntopolitiikalla ja palvelurakenteella. Täydennysrakentamisen
kannalta ongelmaksi tulee se, että tietyillä alueilla on ennestään paljon
arava-vuokra-asuntoja ja muiden hallintomuotojen toteuttamiselle ei ole
markkinaedellytyksiä, vaikka me olisimme niitä tehneetkin. Siksi
kaupungin kannattaisi luoda kehitettäviin lähiöihin omaa, erityistä
vapaarahoitteista tuotantoa. Tällainen erikoistuotanto kannattaisi
merkitä erikoisella laatumerkillä, siellä voitaisiin satsata arkkitehtuuriin
ja teknisiin kokeiluihin. Taloudellinen tuotto-odote voidaan merkitä
alhaiseksi, jossain tapauksessa jopa negatiiviseksi, sillä kaupungin
kannalta osa tuloksista liittyy nimenomaan alueiden sosiaaliseen
vahvistamiseen. Toisaalta samalla saadaan yksityinen tuotanto
kiinnostumaan näistä alueista, ja tätä kautta maan arvon nousu tulee
kaupungin kassaan sitä kautta, kun niitä myydään niitä tontteja tai
vuokrataan edelleen.
Pykälä 6: Kaupungin omistaman vapaarahoitteisen asuntokannan
hyödyntäminen. Vaikka on tärkeää, että kaupungin kiinteistöomaisuutta
tarkastellaan myös taloudellisen tuoton näkökulmasta, on selvää, että
asuntopolitiikan epäonnistuminen tuottaa kaupungille erityisen paljon
kulujakin. Siksi olisi erityisen tähdellistä, että kaupungin omistamaa
vapaarahoitteista asuntokantaa voidaan hyödyntää tehokkaasti myös
asuntopolitiikan työvälineenä. Tämä tarkoittaa erityisryhmien asumisen
turvaamista mutta myös mahdollisuuksia kunnan tavallisen vuokra-
asuntokannan vahvistamiseen. Tämä tarkoittaa myös
työsuhdeasuntokysymyksen nostamista pöydälle.
Työsuhdeasuntojen pitäisi olla yksi tehokas keino tuottaa kaupungin
työntekijöille kohtuuhintaista asumista ja samalla tukea kaupungin
hallintokuntia uusien työntekijöiden rekrytoinnissa. Työsuhdeasuntojen
vuokrasopimuskriteerit tulisikin arvioida uudestaan niin, että
sopimukset eivät enää olisi määräaikaisia ja niiden vuokrataso olisi
tarkoituksenmukainen. Ara-sääntelystä vapautuvia vuokra-asuntoja ei
nykyisessä asuntotilanteessa kannata ottaa pois kaupungin
kohtuuhintaisesti vuokra-asuntotarjonnasta, eikä vanhoja ara-kohteita
kannata missään tapauksessa myydä, vaikka jotkut kokoomuslaiset
ovat sellaista esittäneet.
Välihuuto!
Korkeintaan siinä tapauksessa, että ne ovat niin huonoja, että
kannattaa rakentaa uusia tilalle, mutta se on eri asia.
Pykälä 7: Rakennuttamisen ja rakentamisen uudet toimijat.
Pääkaupunkiseudulla asumisen hintaa nostaa rakentamisen
markkinoiden heilahtelut ja kaupallisten toimijoiden vakiintunut
toimintaympäristö. Kaupungin etu olisi se, että markkinoille tulisi sekä
uusia rakennuttajia että rakennusliikkeitä. Tässä asetelmassa mallia
kannattaisi hakea Keski-Euroopasta, missä osuuskunta- ja
ryhmärakentamisen eri muodot ovat merkittävässä roolissa etenkin
kohtuuhintaisen asumisen tuotannossa mutta myös erilaisten
asumiskokeilujen kehittelyssä.
Suomessa on pitkät perinteet hartiapankkirakentamisessa
pientalopuolella, mutta kerrostalojen kohdalla tähän suhtautuminen on
vuosikymmeniä myöhässä. Toisaalta kaupungin kannattaisi houkutella
markkinoille toimijoita myös maan rajojen ulkopuolelta ja jopa harkita
pääkaupunkiseudun kuntien yhdessä omistaman rakennusyhtiön
perustamista. Tällainen toimija voisi vaikuttaa rakentamisen
kilpailuasetelmiin tervehdyttävästi. Tällaisen toimijan kannattaisi tarjota
urakoita nimittäin myös laman aikana, mikä nyt seisauttaa hankkeet.
Pykälä 8: Työpaikka-alueiden kehittäminen. Kaupungin tasapuolinen
kehittäminen on kaupungin etu paitsi sosiaalisesti myös taloudellisesti.
Erityisesti metroradan varren alueita kannattaisi kehittää siten, että nyt
hyljeksittyjen asemien lähiympäristöt muodostuisivat kiinnostaviksi
kehitysalueiksi. Jos kaupunki siirtäisi keskustassa sijaitsevia toimintoja
näille lähtökohtaisesti edullisille alueille, kaupunki sekä säästäisi
hallintokuntien kiinteistömenoissa että saisi käyntiin hankkeita, jotka
tuovat eri puolille Helsinkiä työpaikkoja. Omilla investointipanoksilla
alueelle olisi löydettävissä myös kaupallisia investoijia ja rakentamisen
yhteistyökumppaneita. Tällaisia työpaikka-alueita kannattaisi myös
yhdistää asuntorakentamiseen, ja tällaisilla manöövereillä nyt alhaisen
maan arvon alueiden arvo nousisi, mikä taas toisi tuloa kaupungille.
Ja viimeinen pykälä 9: Maan arvon hyödyntäminen ja uudet
rahoitusmallit. Tällä hetkellä kaupunki käsittelee uusien alueiden
rakentamista osana koko investointibudjettia. Sen rajallisuuden takia ja
siksi, että rakentaminen on kovin suhdanneherkkää, monien uusien
alueiden valmistuminen venähtää. Toisaalta mm. Kruunuvuoren
kohdalla on vaarana, että koko alueen liikenneratkaisu – siis se silta –
viivästyy ja samalla alue rakentuu eri tavalla kuin oli tarkoitus. Tämän
takia kaupungin kannattaisi muodostaa uusista alueista omia
taloudellisia kokonaisuuksia, joille laaditaan omat investointibudjetit ja
hankitaan oma rahoitus. Alueen nopea kehittäminen nostaa taas sitä
maan arvoa, jonka kasvavasta tuotosta riittää hyvin sitten lainojen
maksuun. Lainoituksessa kaupungin kannattaisi hakea pientä mutta
varmaa tuottoa hakevia tahoja, kuten eläkeyhtiöitä. Nykyisin kaupunki
liian herkästi jättää alueen valmistumisesta seuraavan maan arvon
nousun rakennusliikkeiden hyväksi.
Hyvä valtuusto.
Maankäyttö- ja asuntopolitiikka ovat monessa mielessä alueita, joissa
valtuusto käyttää aivan erityisen suurta valtaa. Olen vakuuttunut siitä,
että meillä on paljon enemmän pelimerkkejä käytettävissämme kuin
ehkä olemme tottuneet ajattelemaan.
Sitten esitän yhden ponnen:
Valtuusto edellyttää selvitettävän, voisiko kaupunki
helpottaa asuntopoliittisten tavoitteidensa toteutumista
rakennuttamalla eri hallintamuotoja yhdistäviä sekataloja.
Kiitoksia.
Valtuutettu Ojala (vastauspuheenvuoro)
Kiitoksia, puheenjohtaja.
Oli ilo kuunnella valtuutettu Rantasen puheenvuoroa. Vauhdikas
puheenvuoro, mutta täytyy todeta, että Rantanen viisastuu tässä vain
koko ajan, vai onko se koko vihreä ryhmä, joka viisastuu? Ainakin parin
asian osalta olette tulleet vasemmiston linjoille, nimittäin mitä tulee
työsuhdeasuntoihin, me esitimme silloin aikoinaan, että niitä ei pitäisi
tehdä määräaikaisiksi, vuokrasopimuksia. Ja te olette tulleet siihen
tulokseen, hienoa. Samoin tämä, että pitäisi vakavasti pohtia
pääkaupunkiseudun rakentamisyhtiön tai -yksikön perustamista, jolloin
saataisiin näitä verrokkihintoja mutta myös saataisiin vertauskohteita
laatuun. Meillä tulee valitettavasti sikamaisen huonoa rakentamisen
laatua, josta sitten joudutaan ? .
Arvoisa puheenjohtaja.
Olen samaa mieltä kuin valtuutettu Ojala, että Rantasen puheenvuoro
oli hyvin sensuuntainen, mitä meidänkin ryhmämme puolelta on
vuosien varrella esitetty. Mutta kaksi asiaa: Silloin kun
kaupunginhallitus otti tontinluovutusasiat itselleen, niin nythän
kaupunginhallituksessa pitäisi pohtia, millä tavalla tontinluovutusehtoja
monipuolistamalla voidaan nimenomaan edistää tätä
asuntorakentamista. Sitten toinen asia Rantasen puheessa oli myöskin,
jota täälläkin on puhuttu, tästä verrokkirakennuttajan pystyttämisestä.
Se olisi kyllä ihan koko pääkaupunkiseutua ajatellen todella tärkeää, ?
uudelleen elvyttäminen. Kannatettavia asioita, ei muuta kuin tuumasta
toimeen.
Kiitoksia, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.
Kannatan Rantasen pontta ja kiitän erinomaisesta puheenvuorosta.
Rantasen ponnen tarkoittamaa hallintamuotojen yhdistämistä,
mielestäni sitä voisi yhdistää jopa niin, että on olemassa talo, joko
vuokratalo tai kovan rahan talon ja siinä yhdistetään,
täydennysrakentamisen yhteydessä. Täydennysrakentamisen hidasta
edistymistä on tuskitellut moni, ja siitä minäkin muutaman sanan
haluaisin sanoa, koska valmiina on vasta yksi selvitys kaupungin omien
asuinkiinteistöjen lisärakentamismahdollisuuksista.
Asunto-osakeyhtiöille pitäisi mielestäni saada nopeasti tietoa
lisärakentamisen korvausmenettelystä ja luoda uusiakin houkuttimia
tutkia lisärakentamista. Esim. tontinvuokrista voisi antaa alennusta
siellä, missä asuntoja rakennetaan lisää vanhoille tonteille. Tarve
kehittämiselle on suuri, koska 60- ja 70-luvun talojen peruskorjaukset
ovat ihan käsillä nyt jo.
Viime perjantaina Maria Salmela kirjoitti Helsingin Sanomissa, että
”kuka käynnistäisi Nimbyn vastarintaliikkeen?” Minusta se oli mukava
kirjoitus, ja kyselin oman alueeni, Pasilan, ihmisiltä reaktioita tällaiseen
aiheeseen. Pasilalaisten mielestä viimeinen tyhjä kivinen maapala, joka
on kaavoitettu koulua varten Itä-Pasilassa, Kasöörinkatu 1, voitaisiin
rakentaa korkea asuintalo. Taloyhtiöitten tyhjillään ja vähäisellä käytöllä
olevia tiloja voitaisiin muuttaa asunnoiksi sekä yläkerroksissa että
alakerroksissa. Ryhmäkoteja muistisairaille vanhuksille ym.
erityisryhmille tarvitaan joka tapauksessa lisää. Minusta tällaisissa
voidaan harjoittaa myös hallintamuotojen yhdistämistä.
Pasilassa ei nimbyillä ainakaan joukkomitassa, päinvastoin siellä
tarvittaisiin vain konkreettisia esimerkkejä. Yhden kerran olin
tilaisuudessa, jossa kaupunkisuunnitteluvirasto esitteli Keski-Pasilan
suunnitelmia ja saman tien muutamia esimerkkejä lisärakentamisesta,
niin siellä tuli suoraan taivaasta muutama kerros vanhojen, tai siis 70-
luvun, talojen päälle. Mutta sekään ei ole riittävän konkreettinen, pitäisi
melkein kävelyttää ihmiset ja näyttää, että tässä teillä on 100 ja 200
neliötä melkein joka talossa sitä lähes tyhjää taikka tyhjää tilaa.
Omatoimirakentaminen ja omatoiminen rakennuttaminen, myös vielä
tämä osuuskuntien yhdistysten omatoimisuus on varsin marginaalinen
asuntojen tuotantotapa, mutta se on hyvin kannatettava, koska sillä
tavalla saadaan toivottua vaihtelua ja monimuotoisuutta toteutuksiin.
Siihen vain pitäisi kannustaa sekä uusilla että vanhoilla alueilla.
Kiitos.
Kiitoksia, puheenjohtaja.
Täällä keskustelussa mm. valtuutetut Soininvaara ja Koulumies ovat
väläytelleet mahdollisuutta, että kaupunki myisi osittain asuntoja, ja
perusteluna on ollut lähinnä tämä peruskorjauksen kallis hinta. Totta
on, että peruskorjaus on usein kallista, mutta asuntojen myyminenhän
ei tähän asiaan vaikuta sitä eikä tätä, ellei sitten pitkän päälle
pikemminkin niin päin, että se antaa markkinavoimille lisää valtaa vielä
jatkossakin nostaa näitä kustannuksia. Eli me tarvitsemme toimia, joilla
puututaan tähän itse ongelmaan. Yksi mahdollisuus on se, että
kaupunki perustaa ei vain rakentamista varten vaan myös
peruskorjaamista varten oman liikelaitoksen. Kokemus osoittaa selvästi
sen, että markkinavoimien armoille ei asumisen hintaa kannata jättää.
Sitten toinen asia. Minulle on huomautettu ystävällisesti, että ponteni
voisi tulla yleisemmin hyväksytyksi, jos tätä pontta numero yksi vähän
muotoilisin tosin. Niinpä ehdotan, että siihen lisätään kaksi sanaa, eli:
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään
mahdollisuudet, että kaupunki rakennuttaa omaan
hallintaansa lisää vanhustenkeskuksia ja vanhusten
palveluasuntoja.
Eli tähän lisättäisiin, ”selvitetään mahdollisuudet, että”.
Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.
Täällä on moni puheenvuoroissaan esille tämän oman
rakentamisyksikön perustamisen, ja mikäli oikein muistan,
talousarvioesityksessä budjettikirjassa tällaisesta onkin kirjaus, mutta
se ei ole siellä ihan näin selvästi sanottuna. Kysyisinkin
apulaiskaupunginjohtaja Penttilältä, että milloin valtuustoon ollaan
tuomassa tällaista selvitystä, missä on katsottu nämä eri vaihtoehdot
oman rakentamistuotannon tai yksikön perustamiselle?
Sitten olen ihan samaa mieltä, kun täällä on puhuttu, moni on tuonut
esille täydennysrakennuksen tarpeellisuuden. Kantakaupungissahan
hyvin monissa taloissa on ullakot otettu käyttöön, ja mitä nyt itse olen
katsonut, meillä on hirveästi asuinalueita, missä on 60- ja 70-luvun
taloja, jotka ovat kolme- ja neljäkerroksisia. Olisi aika hienoa, jos tätä
täydennysrakentamista voitaisiin laittaa sielläkin myös ylöspäin, ja
sitten, jos näihin taloihin rakennettaisiin hissi, niin silloin tietenkin tämä
edesauttaisi sitä, että niissä pystyttäisiin asumaan myös pidemmälle
elämän aikana, ihan vanhuuteen asti. Nythän tämä hissittömyys on yksi
suuri ongelma myös näissä vanhoissa rakennuksissa.
Olen ihan samaa mieltä, niin kuin kaikki muutkin täällä, että
markkinavoimien armoille ei tätä asumista pidä jättää ja
asuntotuotantoa. Me tarvitsemme todella erittäin paljon kohtuuhintaisia
vuokra-asuntoja. Nyt esim. sosiaalivirastossa joudutaan silloin kun on
kriisin paikka, esim. jää asunnottomaksi, kun omistaja myy asunnon tai
vuokria nostetaan korkeaksi, niin henkilöitä pitää asettaa
asumispalveluihin, joissa tietysti nämä vuokrahinnat ovat paljon, paljon
suuremmat kuin tällainen oman vuokra-asunnon vuokra.
Kiitos, puheenjohtaja.
Kannatan Moision, Rantasen ja Hakasen ponsia.
Kun edellinenkin puhuja tässä puhui kohtuuhintaisista vuokra-
asunnoista, niin niistä haluan puhua minäkin. Kohtuuhintainen on
mielestäni sellainen, johon ei edes tarvitsisi vuokratukia ja sen
palkallaan voisi maksaa ja elämiseen jäisi kuitenkin kohtuullisesti
rahaa. Helsingissä tarvitaan myös pientaloja, joissa on piha, jotta
omakotiasumista kaipaavat lapsiperheet eivät äänestäisi jaloillaan.
Työsuhdeasunnoista vielä se, että niiden määräaikaisuushan on
oikeasti ongelma, koska työsuhde joka tapauksessa jossain vaiheessa
päättyy, niin siinä on jo se määräaikaisuus sisällä, että se on
työsuhdeasunto. On hyvin hankalaa, jos joku pääsee tänne Helsinkiin
töihin ja sitten ei olekaan varaa olla kuin sen määräajan verran ja
menee sitten elämäntilanteessa hankalaksi se vapailta markkinoilta
asunnon löytyminen kuitenkin, kun palkat eivät välttämättä nousekaan
siinä suhteessa kuin toivoisi.
Pitäisin myös tärkeänä, että saadaan asuntojen ja asuinalueiden
suunnitteluun mukaan systemaattisesti myös lapset ja nuoret ja että
heitä kuullaan koulujen, päiväkotien ja muiden järjestelmien kautta niin,
että saadaan mahdollisimman viihtyisiä asuinalueita. Sekatalot ovat
järkeviä, mutta niin, että saadaan asuntoalueita, joissa ihmiset haluavat
asua, joissa ei tule tarvetta, että täältä pitää päästä pois ja niin, että
mahdollisimman moni haluaa asua siellä mahdollisimman pitkään.
Aikaisemmin vuokra-asuntoihin on saatu yhteistyöllä, ja Arhinmäki teki
siitä silloin sen esityksen, jääkaapit, ja nyt kyllä haluaisin esittää ?
varsinkin niiden asentamisia. Vuokra-asunnoissa tehdään remonttia,
johon ei enää mahdu standardikokoinen astianpesukone remontin
jälkeen, niin pidän tätä tärkeänä.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kun omassa puheenvuorossani esitin tätä visiota siitä, millä tavalla
elinkeinorakenne muuttuu ja miten se pitää ottaa huomioon sekä
asunto- että muussa rakentamisessa, niin toinen yhtä tärkeä asia on,
että kaupunki joutuu joka tapauksessa käymään uudelleen tämän
palvelurakennemuutoksen muuttumisen tulevaisuudessa. Meillä tulee
varmaan vapautumaan sairaaloita, päiväkoteja jne. Monet näistä
julkisista rakennuksista ovat sekä suojeltuja että toisaalta isoilla
tonteilla. Tämän palvelurakennemuutoksen vaikutukset
asuntotuotannon tai muun toimistotilan tai työpaikkarakenteen
mahdollisuuksina pitäisi myös panna selvittelyn alaisuuteen. Ei auta se,
että me pelkästään teemme palvelurakennemuutokset ja sitten
pohdimme, millä tavalla nämä rakennukset sitten mahdollisesti voidaan
ottaa johonkin toiseen käyttöön, vaan ne pitää tehdä samanaikaisesti,
jolloin voidaan myös katsoa sekä elinkeinorakennetta,
väestörakennetta että yhdyskuntarakenteen monipuolista kehittymistä
pitkällä tähtäyksellä. Tämä työ pitää minusta käynnistää nyt
välittömästi.
Arvoisa puheenjohtaja.
Nopeasti, ensimmäistä kertaa täällä tänään. Kaksi asiaa. Ensimmäinen
asia, joka ei suoraan liity tähän ohjelmaan mutta välillisesti kyllä
merkittävästi: Asuntopolitiikkaa tehdään tällä seudulla, vaikka nyt
tänään päätämme vain Helsingin ohjelmista, niin tämä on nimenomaan
se asia, jossa pitäisi saada huomattavasti sitovampi alueen
asuntopoliittinen ohjelma. Siitä täällä olemme keskustelleet eri
yhteyksissä hirvittävän paljon. On luotu jopa hallintomalleja juuri tämän
asuntopoliittisen ratkaisun ratkaisemiseksi. Ei siinä ole onnistuttu. Voin
ehkä lohduttaa joitakin sillä, että Helsinki tulee kasvamaan myös toivon
mukaan seuraavat 100 vuotta niin, että tämä asuntopula on pysyvästi
luonamme, vaikka kuinka rakentaisimme. Sitä pitää vaan pyrkiä
hallitsemaan paremmin.
Toinen asia, joka tässä minua vähän huolestuttaa, on se halu myydä
mahdollisesti ara-kohteita, joita täällä esiteltiin. Tai usko, että ne
asiantuntijat, jotka ovat tätä pohtineet, tuntevat asian, he nimittäin
väittävät, että tilanne ei ainakaan asukaskantojen kannalta
merkittävästä parane, päinvastoin, meidän kannattaa pitää tiukasti
omistuksessamme oma ara-kohteemme ja olla ylpeä siitä. Muuten olen
kyllä iloinen tästä keskustelun tasosta ja ennen kaikkea siitä, että kun
olen ollut tässä parinkymmenen vuoden aikana erilaisissa
asuntopoliittisissa neuvotteluissa, niin kokoomuksen suunnalla vuokra-
asumiseen suhtautuminen on muuttunut totaalisesti. Liekö ministeriys
on muuttanut maailmaa, mutta se maailma, jossa 90-luvun lopulla
elimme, on aivan toisenlainen kuin tällä hetkellä.
Tällä hetkellä vannotetaan vuokra-asumisen nimeen, ja olen siitä
iloinen. Se on meidän kilpailuvalttimme tässä maassa ja tulee olemaan
sitä jatkossa, jos vain pystymme tasapuolisesti myös muuta tuotantoa
mutta ennen kaikkea vuokratuotantoa lisäämään, niin tämä kaupunki ja
tämä alue tulee olemaan ja säilyttämään sen kansainvälisen hyvän
aseman, joka tällä hetkellä Suomella on. Kiitos sinne oikeaan
suuntaan, kokoomuksen suunnalla ollaan tulossa lähelle
sosialidemokraattien pitkään ajamaa linjaa, jossa vuokra-
asuntotuotannon pitää olla runko asuntopolitiikassa.
Kiitos.
Jäi äsken sanomatta, että kannatan tätä Hakasen muutettua
toivomuspontta ja lisäksi toivon, että apulaiskaupunginjohtaja vastaisi,
että milloin tämä oman rakentamisyksikön selvitys saadaan tänne
valtuuston käsittelyyn.
Puheenjohtaja, valtuustotoverit.
Nyt ei ole tarkoitus puuskuttaa lisää. Kiinnitän vain huomiota tähän, että
Hakasen ponnessa puhutaan tästä harava-mallista, niin tässä on
selvästi väärinkäsitys, koska ei meillä harava-mallin mukaista tuotantoa
tietääkseni ole tehty ollenkaan. Se on kaupungin pöytälaatikossa oleva
arava-kriteereillä, siis sitä on ajateltu käyttää sellaisissa tilanteissa, että
aran ehdot ovat liian kireät meille ja halutaan tehdä. Ja se on
pöytälaatikossa ja koska tahansa sieltä otettavissa, mutta ei ole
käytetty eikä ole toistaiseksi tarvettakaan. Minulla on kyllä muutama
idea, missä sitä voisi käyttää, mutta tämä ponsi on minusta vähän
harhaanjohtava vaikka hyvä tahto oli kyllä.
Omassa ponnessani on selvästi kirjoitusvirhe, jonka puheenjohtaja
toivottavasti korjaa. Siellä puhutaan tulkintamuodoista eikä
hallintamuodoista, niin huomannette varmaan.
Kiitoksia, puheenjohtaja.
Valtuutettu Rantanen tutkii tarkkaan näitä ponsia, mutta tarkkaan
ottaen ei tässä sanota mitään siitä, miten tätä on käytetty tai jätetty
käyttämättä, vaan tässä puhutaan siitä, että tällainen malli on olemassa
ja sitä pitäisi jatkaa ja kehittää, koska meillä on selvästi tilanne, jossa jo
jonkun aikaa tosiasiassa valtion asuntotuotannon lainaehdot ovat olleet
ei kovinkaan kilpailukykyisiä tai jopa aika huonoja. Samaan aikaan
tämä yksityisen rahoituksen osuus on entistä määräävämpi. Kaupungin
olisi syytä tulla tähän tilanteeseen omilla aktiivisilla toimenpiteillään. ? .
Arvoisa puheenjohtaja.
Otin puheenvuoron kommentoidakseni muutamia toivomusponsia.
Tarja Kantolan ponsi numero kaksi on mielestäni sinänsä hyvä, että
tavoitteeksi otettaisiin vuokra-asuntotuotantoa myös kalliimmille
alueille, mutta tämähän sinänsä on meidän asunto-ohjelmassamme jo
nyt näin linjattuna ja sinänsä ehkä vähän tarpeeton ponsi. Mutta tämä
ykkönen on mielestäni oikeasti ongelmallinen siitä näkökulmasta, että
eikö se voisi olla ihan hyvä tavoitekin, että tällaiselle vuokra-
asuntovaltaiselle alueelle, jos sieltä vapautuu ara-ehdoista taloja, niitä
myytäisiin kovan rahan asuntoina ja sitten taas monipuolistuisi se
alueen rakenne ja rakennettaisiin mieluummin sitä vuokra-asumista
uusille alueille. En ehkä kannattaisi tätä ykköstä.
Sitten tästä Pajamäen ponnesta, olen itse saanut paljon viestiä siitä,
että näitä ryhmärakentajia olisi kiinnostuneita enemmänkin. Nythän
meillä on yksi pilotti, Koti Kaupungissa ry:n talo, tulossa. Mutta
Pajamäen ponsi on mielestäni myös hieman hankalasti muotoiltu. Siinä
voisi ehkä suoraan vain sanoa, että suositaan enemmän
osuuskuntarakentamista ja ryhmärakentamista, ja tällainen käsite kuin
”asukkaiden puolesta toimivat rakennuttajat” kuulostaa vähän
erikoiselta.
Puoskari oli sitä mieltä, että meillä jo noudatetaan tätä Kantolan toisen
ponnen tavoitetta. Näin valitettavasti ei ole, koska näillä kalliimmilla
alueilla kyllä on hyvin minimaalisesti joitakin vuokrataloja, mutta ne ovat
aina siellä melusuojan asemassa, eivät ne ole tasapuolisia ollenkaan
eivätkä missään tapauksessa täytä sitä tavoitetta, että myös kalliimpien
tonttien alueilla vuokra-asuntotuotanto olisi merkittävää ja nimenomaan
kaupungin ara-tuotanto.
Puheenjohtaja, valtuustotoverit.
Mielestäni Kantolan molemmat ponnet ovat erittäin tähdellisiä. Vaikka
yksittäisiä asuntoja tai rakennuskohteita voidaan, niille voidaan miettiä
uusiakin käyttötarkoituksia, niin meidän kokonaismäärämme ara-
asunnoissa on niin heikko, että meillä on vapautumassa tosi iso määrä
niitä asuntoja, niin tämäntyyppiset ponnet kyllä ohjaavat mielestäni,
näitä tulee kohdella jatkossakin niin, että pitää sitä ara-kantaa, sitä
perusvarantoa yllä. Kyllä minusta tämä on erittäin perusteltu. Ja sitten
tämä kakkosponsi on minusta myös hyvä, koska vaikka tuohon
pyritään niin näin ei toteudu.
Kiitos, puheenjohtaja.
Perheasuntoja on kovin vähän kaupungin vuokra-asuntoina tarjolla eri
puolilla kaupunkia, ja ehkä niitä siksi suhteessa myöskin vähemmän
haetaan. En kiistä pienten, yksin asuvien asuntotarvetta. Mutta on
varmaan tärkeää se, että perheasunnoissa tehdään sen kokoisia ja
sellaisille alueille, jossa kysyntää on. Tässä mielestäni tämä
neliötavoite tulee helposti kyllä ongelmalliseksi, ja haluaisin tässä
korostaa tätä huonelukumäärätavoitetta lapsiperheissä, että olisi
makuuhuone/asukas. Varsinkin murrosikäisten lasten kanssa tämä on
kyllä voisi sanoa elinehto. Siksi 40 neliötä / asukas tulee niin
kallishintaisia vuokria, ettei niitä sitten kyllä moni enää pysty tuloilla
maksamaan, kellä olisi niihin oikeus muuten päästä.
Mielestäni huone ei kuitenkaan saa olla mikään koppi, että varmaan
sellainen 15 neliötä olisi sellainen, mitä rakennusliikkeille voisi yrittää
myydä jonkinlaiseksi lapsen makuuhuoneen kooksi. Jotain pitäisi tehdä
tälle, että olisi enemmän useampihuoneisia perheasuntoja myös
kaupungin vuokra-asunnoissa tarjolla, ja niitä tarvitaan lisää. Jos jotain
myydään pois, niin sitten kyllä pitäisi tehdä ihan reilusti enemmän lisää.
Mielestäni jokaisen pitäisi voida valita vuokra-asuminen, jos sitä
haluaa, niin että se olisi kohtuuhinnalla saatavissa. Näin muualla
Euroopassa ? .
Arvoisa puheenjohtaja.
Tässä Kantolan ponnessa on se ongelma, että sen sijaan, että
kiinnitettäisiin vuokra-asuntokannan määrä niin kiinnitetään myös sen
sijainti. Niissä tilanteissa, joissa meillä toisaalta on aivan liian
vuokratalovaltainen alue ja sitten siellä tulee peruskorjausvaiheeseen
taloja, joita joudutaan peruskorjaamaan niin perusteellisesti, että
asukkaat joka tapauksessa joutuvat ainakin vuodeksi muuttamaan
muualle, niin silloin minusta ei pidä poistaa keinovalikoimasta sitä, että
ikään kuin vaihdetaan sen vuokra-asuntokannan sijaintia fyysisesti eikä
ihastuta juuri niihin maantieteellisiin koordinaatteihin, että tämän ?
pitää olla vuokra-asunto ja se ei saa olla missään muualla, esim. siinä
varakkaammassa kaupunginosassa.
Arvoisa puheenjohtaja.
Alan nyt kyllä olla jo ihan todella huolissani tästä keskustelusta, että
miten vihreät näkevät kaupungin vuokra-asuntokannan. Minä koen nyt
vähän saivarteluksi sen, kun kuitenkin kyllä me ainakin kaikki
kaupunginhallituksen jäsenet ymmärrämme, mistä puhumme tässä
asiassa. Kaupungin vuokralaisia huolestuttaa todella paljon nyt se, että
osa kannasta vapautuu näistä arava-rajoitteista. Jos me täältä nyt
lähetämme sellaisen vihreiden viestin, että niitä voi myydä, niin meillä
ovat kyllä todella ihmiset hädissään sen jälkeen.
Minä ymmärrän tämän Soininvaaran, että totta kai elävässä elämässä
pitää tehdä järkeviä ratkaisuja. Minun tavoitteenani ja meidän
ryhmämme tavoitteena on ollut se, että kaupunki nyt sanoo myös tässä
tarkastelussa, että pidetään siitä asuntomäärästä kiinni. Voi tietenkin
olla sellaisia kohteita, että kannattaisi siirtää se talo ja rakentaa toiseen
kohtaan, mutta eihän tämä sitä estä.
Sitten tämä toinen ponsi, niin me tiedämme sen, että juuri on nyt
keskusteltu kovasti tästä ja vastoin vähän meidänkin tahtoamme
kaupungin kiinteän omaisuuden myyntitavoitteita korotetaan koko ajan
ja katsotaan, vähän on sellainen olo, että nyt joka ikistä tonttia ja taloa
katsotaan sillä silmällä, että minkä voisi myydä. Ja kyllä se on johtanut
siihen, että nämä paremman alueen tontit myydään ja erittäin kalliilla
hinnalla. Helsinkihän on tällä vaikuttanut, meillä jo Korpisen aikaan
katsottiin niitä käppyröitä aina, että mikä vaikuttaa mihinkin. Ja tämä
linja on ollut, ja nyt se on ainoa keino, mikä nopeasti olisi löydettävissä,
millä voitaisiin sekoittaa tätä asuntojakaumaa. Todella toivon, että näitä
ponsia kannatetaan.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.
Odottelin tuossa aikani, että voisin kiittää keskustelusta ja kiitänkin siitä
keskustelusta, mutta näyttää tulevan vielä muutama puheenvuoro
päälle, niin etukäteen, toivottavasti niissäkin on yhtä hyviä ideointeja ja
linjanvetoja, mitä tähänkin saakka valtuuston keskustelussa on MA-
ohjelman selonteon osalta. Tämä tosiaan tulee palvelemaan ensi
vuonna tehtävää tarkistusta, jossa tullaan tekemään niitä joittenkin
täällä kaipaamia linjanvetoja ja uusia esityksiä, luonnollisesti ensin
virkamiestyöryhmän esityksien pohjalta ja sitten kaupunginhallituksen
linjaamana. Eli siinä mielessä vuoden päästä tullaan olemaan
konkreettisemman päätöksenteon osalta.
Keskeinen viesti, joka tässä keskustelussa toivottavasti on se, minkä
valtuutettu Saarnio otti esille, että tämä on yhteistyötä, tämä on
yhteistyötä valtuuston ja kaupunginhallituksen mutta erityisesti meidän
hallintokuntiemme, ja useat teistäkin ovat eri lautakuntien jäsenenä ja
voivat omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että tulos jatkossa on yhä
parempi. On luonnollista, että lähikuukausia etenkin olette
erityyppisissä kansalaistilaisuuksissa, ja toivottavasti tämä viesti mm.
täydennysrakentamisen myönteisistä puolista liikkuu myös
kansalaisten korviin.
Ehkä vain muutama asia, kysymykseen pieni täsmennys, miten tilanne
on. Ensinnäkin kun puhutaan rahoitusehdoista asunnoissa, niin arava-
asuntojen lainathan hankitaan käytännössä vapailta markkinoilta, usein
kuntarahoitus on se, joka edullisimmin ne tarjoaa, ja valtio takaa tätä
korkotukea ja takausta. Eli korkotuki alkaa vasta 3,4 %:n koron
yläpuolella olevasta korosta, ja tänä päivänä useimmiten nämä lainat
vielä pysyvät reippaasti alle jo 2 %:n, että siinä mielessä valtion rooli on
korkotuen antaja, ei enää tänä päivänä lainan antaja. Ja oikeastaan se,
että tänä päivänä lainaehdot ja korkotuenkin ehdot ovat Helsingin
osalta kohtuulliset, mm. tulorajat poistettiin tämän harava-keskustelun
johdosta. Haravaa ei ole todellakaan otettu käyttöön Helsingin
kaupungin asuntovalikoimassa, vaan se on käytettävissä siinä
tilanteessa, jos tarvitaan.
Valtuutettu Autti peräänkuulutti tuota selvitystä kaupungin rakentajasta,
joka hänen mainintansa mukaan talousarvion yhteydessä esitettiin. Jos
näin oli, niin se selvitys tulee luonnollisesti ajallaan, ja täällä tänään on
asiasta myös toinen ponsi, joka tietenkin edellyttää selvityksen. Mutta
sekin tulee ajallaan.
Tämä arava-kantakysymys on kyllä aika vakava kysymys. Nythän
nykyinen maan hallitus edellytti, että pääkaupunkiseudun kunnat
ylläpitävät nykyisen aravakannan. Siihen sitouduttiin hallituskaudeksi
eli tämän vuoden -11 loppuun saakka. Näin on luonnollisesti toimittu.
Jatkossa tätä edellytystä tai sitoumusta ei enää ole voimassa, eli se on
luonnollisesti tämän valtuuston tahto, mikä asiassa pätee, mutta siinä
asiassa toivoisin, että harkittaisiin kahteen kertaan ennen kuin tehdään
kovin radikaalia päätöstä, koska asuntokantaa ja vuokra-asuntokantaa
ja arava-kantaa meillä tässä kaupungissa ei valitettavasti ole yhtään
liikaa.
Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.
Tukisin tässä valtuutettu Soininvaaran näkemystä, vaikka ymmärrän
sen, mitä valtuutettu Kantola tässä kertoi, että miten hän tulkitsee itse
tätä ponttaan, niin se ponsi on miten se kirjoitetaan. Ponsi oikeasti on
hyvin selväsanainen, se on hyvin ehdoton tässä. Meillä on varmasti
alueita, joissa peruskorjaus, segregaation ehkäisyn, asuinalueen
monipuolistamisen kannalta me tarvitsemme tiettyä joustavuutta
joissain tilanteissa. Ne tulevat olemaan varmasti marginaalisia, mutta
joissain tilanteissa voi tulla sellaisia asioita eteen, että voi olla järkevää,
että joitain järjestelyjä tehdään. Siinä mielessä tämä on tavallaan hyvin
ehdoton tämä ponsi, ja sen takia en voi tätä kannattaa ainakaan
henkilökohtaisesti.
Kiitoksia, puheenjohtaja.
Minä pyysin tämän repliikin apulaiskaupunginjohtaja Penttilän
puheenvuoron johdosta. Minä kyllä oikein huolestuin, kun yhtenä osana
budjettisopua hyväksyttiin, ja se on itse asiassa budjettikirjaan selvästi
kirjoitettu, että selvitetään tämän oman rakentamisyksikön
perustaminen, ja jos ei sitä nyt ole vielä aloitettu, niin kiirettä pitää.
Pistäkääpäs nyt sitten töpinäksi.
Minä taas haluan sanoa Rauhamäelle ja muillekin, jotka ovat
huolissaan tästä pyrkimyksestä säilyttää meidän kaupunkimme omat
vuokra-asunnot osana Heka Asuntojen asuntokantaa, että kyllähän
niitä voidaan järkevästi niitä taloja tietenkin joko peruskorjata tai jopa
joissakin tapauksissa purkaakin, jos ollaan päästetty niin surkeaan
kuntoon joku talo – toivottavasti ei. Tällainen pyrkimys muuttaa
paremmiksi ne talot ei suinkaan sisällä sitä, että ne pitäisi myydä ulos
ja luopua sitten sen alueen kehittämisestä kaupungin omin
toimenpitein.
Arvoisa puheenjohtaja.
Valtuutettu Kantola meni hieman liian pitkälle. Vihreät eivät ole missään
tapauksessa myymässä kaupungin vuokra-asuntoja. Mutta tosiaan, niin
kuin Rauhamäki sanoi, tämä Kantolan muotoilu on niin hirveän tiukka,
tässä sanotaan, että ”pitää omistuksessaan arava-rajoituksista
vapautuvat asunnot” ei asuntoja tai suurimman osan asunnoista. Jos
tätä Kantola tarkoitti, niin toivoisin, että hän voisi muuttaa tätä
muotoilua ja mielellään sitten tukisin sitä. Mutta mielestäni on oikeasti
ihan järkevä keino pohtia sitä, että jos meiltä vapautuu rajoituksista
vuokra-asuntovaltaisilla kerrostaloalueilla, että sieltä joitain taloja
myytäisiin ja sillä tavalla monipuolistettaisiin asuntorakennetta ja sitten
taas toisaalta rakennetaan uusia sinne kalliimmille alueille. Sen takia
mielestäni tällainen lievempi muotoilu olisi tässä paikallaan.
Kiitoksia, puheenjohtaja.
Minä puolestani toivon, että vihreiden ja kokoomuksen piirissä tämä
käyty keskustelu otetaan todella vakavasti uuteen harkintaan, koska
peruskorjaustarve koskee tässä kaupungissa valtavaa määrää
asuntoja. Eriytyminen eri kaupungin alueiden kesken koskee valtavaa
määrää asuntoja ja ihmisiä. Ara-rajoitusten poistuminen koskee
valtavaa määrää asuntoja. Te puhutte nyt kymmenien tuhansien
ihmisten asunnoista. Te ette puhu mistään yksittäistapauksista, jos te
avaatte tämän mahdollisuuden, että ryhdytään myymään näissä
tapauksissa, kun on jotain erityisiä syitä.
Arvoisa puheenjohtaja.
Minusta on aika mielenkiintoista nyt tämä keskustelu. Täällä vihreiden
ja kokoomuksen puolelta kovasti haluttaisiin, että Kantola lieventäisi
tätä omaa ensimmäistä ponttaan. Minä kyllä toivon, että ei lievennä,
koska ihan oikeasti tämä tulkinta, että se on ehdoton eikä mitään voi
tehdä, tämä on minun ymmärtääkseni, minä ymmärrän Kantolan
tulkinnan oikein hyvin, että tämä on perusperiaate, että ei lähdetä niitä
myymään. Aina voi poikkeuksia tehdä, Helsingissä tehdään
poikkeuksia aika monenlaisia, jos sitten olisi joku sellainen pakottava
tarve. Mutta pääperiaate pitäisi olla se, että Helsinki ei lähde itse omin
toimin heikentämään vuokra-asuntojen osuutta asuntokannasta.
Sitähän tämä merkitsisi, jos niitä ruvettaisiin myymään. Se mitä esim.
? sitä, että vuokra-asuntojen ja nimenomaan kaupungin omien vuokra-
asuntojen osuus koko asuntokannasta vähenisi.
Arvoisa puheenjohtaja.
Tässä on se ongelma, että suomen kielioppi on hyvin informatiivinen ja
se sisältää totaaliobjektiiveja ja partiaaliobjektiiveja. Jos käyttää
totaaliobjektiivia, tarkoittaa joka ikistä. Olisihan tämän ponnen nyt
voinut kirjoittaa sillä tavalla, että ei myydä sillä tavalla, että kantamäärä
vähenee. Mutta nyt tuo tarkoittaa, että tätä omaisuutta ei voi siirtää
paikasta toiseen.
Kiitos, puheenjohtaja.
Minä kyllä ymmärrän Kantolan muotoilua perusperiaatteena, että
vuokra-asuntoja ei myydä. Me kaikki valtuutetut tiedämme, kuinka
sitovia ja kuinka merkittäviä nämä valtuustoponnet päätöksenteon
kannalta ovat. Ne ovat suuntaa-antavia. Eli mielestäni tästä asiasta ei
nyt kannattaisi vetää rajalinjoja ns. porvarien, vihreiden ja vasemmiston
väliin. Ihan samalla linjalla ollaan kyllä isossa salissa. Minä olen vain
porvari, vihreä, yrittäjä.
Arvoisa rouva puheenjohtaja.
Valtuutettu Ojala sanoi, että tämä ponsi hänen mielestään tarkoittaa,
tämä on pääperiaate. Minkä takia silloin siihen ponteen ei voi kirjoittaa
”pääperiaate”? Itse sanoitte, minä kirjoitin suoraan.
Välihuuto!
Minkä takia sitä ei voi silloin sanoa, jos se teidän mielestänne niin on,
vaan sanotaan, että se on ehdoton? Minä en oikeasti pidä nyt tästä
tavasta, millä te tahallaan kieltäydytte kirjoittamasta sitä, mitä te väitätte
kannattavanne. Se jää pöytäkirjoihin, valtuutettu Ojala, että te sanoitte
äsken, että sitä kuuluu lukea niin, että se on pääperiaate. Miksei se voi
silloin siinä lukea?
Kiitos, puheenjohtaja.
Minä puolestani ihmettelen, minkä takia vihreille ja kokoomukselle tai
ainakin osalle heistä on vaikea hyväksyä se kanta, joka on lukuisissa
Helsingin kaupungin aikaisemmissa asiakirjoissa, lukuisissa valtuuston
päätöksissä, että Helsinki ei myy ara-rajoituksista vapautuvia asuntoja.
Piste. Minkä takia te haluatte tämän periaatteen muuttaa? Jokainen
ymmärtää, minkä takia. Pää yritetään avata sille, että tältäkin osalta
kaupunkilaisten omaisuutta ryhdytään yksityistämään.
Kiitos, puheenjohtaja.
Kannatan vahvasti Kantolan ponnen pääperiaatetta.
Kiitos, puheenjohtaja.
Valtuutettu Virkkunen täällä kyllä kannattaa Kantolan pontta ihan
sellaisenaan.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, tulee mitä suuremmassa määrin asiaa.
Nimittäin aloitteeni tästä Otto-automaatista kaupungintalolle tai tähän
lähiympäristöön lähti nimenomaan hallikauppiaiden ja torikauppiaiden,
toriyrittäjien tarpeesta ja siitä ongelmasta, että se ainoa automaatti,
joka Kauppatorin lähellä on, on muuttunut Eurocashin ylläpitämäksi
nostoautomaatiksi, jossa maksimisumma, mitä voit sieltä nostaa, on
200 euroa, ja sen lisäksi sieltä ei voi nostaa tavallisella pankkikortilla
vaan siellä ainoastaan käy luottokortit. Nämä torikauppiaat ja
kauppahallin yrittäjät kokevat ongelmaksi tämän asian, koska esim.
torilla ei voi käyttää useinkaan maksukorttia. Sen vuoksi otin itse
yhteyttä tähän ihan normaaleja Otto-automaatteja ylläpitämään
firmaan, ja he ovat itse kokeneet ongelmaksi sen, että he joutuivat
lähtemään siitä UPM:n talosta mutta ilmeisesti ovat myös kaupungilta
asiaa kysyttäessä saaneet kielteisen vastauksen siitä, että tällaista
kiinteistöpaikkaa löytyisi, mihin tällainen automaatti saataisiin
rakennettua.
Sen vuoksi hieman itse asiassa hämmästelin tätä vastausta, että
museaalisista syistä tänne alueelle ei voida tällaista Otto-automaattia
sisällyttää. Meillähän löytyy, niin kuin tässä vastauksessa sanotaan,
Fabianinkadulta Handelsbankenin seinään, entiseen ovisyvennykseen,
erittäin tyylikkäästi ja huomaamattomasti asetettu Otto-automaatti. Toki
siellä on se oranssi kyltti, missä on se valkoinen kirjoitus, mutta luulisi,
että siihenkin on mahdollisuus saada jonkinlainen toisenlainen ulkoasu
niin haluttaessa.
Toinen vaihtoehto olisi rakentaa koko tämä loota, missä tätä rahaa olisi
nostettavissa, tuohon kaupungintalon sisäaulaan, missä on kaiken
maailman muutakin hyllykköä ja tuolia ja näyttelyaluetta ja tietokoneita
ja muita. En usko, että se nyt voi olla museaalinen ongelma, jos siellä
sisällä olisi myös käteisautomaatti.
Se, että automaatti löytyy Nordean konttorista Aleksanterinkadulta, ei
mielestäni myöskään riitä selitykseksi, että tällainen tavallinen
nostoautomaatti alueelta evätään, koska pankki ei ole sitten auki enää
sen sulkemisajan jälkeen millekään muulle kuin Nordean omille
asiakkaille. Haluaisin nyt vielä kuulla kaupungin virkamiehiltä, että onko
tässä asiassa mitään tehtävissä ja onko tätä sisätilaa tutkittu. Minä
ymmärrän, että se maksaa se rahakoneen täyttäminen, mutta
mielestäni on vähän hassua, että puhumme elinkeinotoiminnan
kehittämisestä ja yrittäjien tukemisesta tässä kaupungissa ja otamme
samalla raha-automaatit pois niiden yrittäjien läheltä, jotka niitä
asiakkaita ja asiakkaiden rahoja tarvitsevat.
Arvoisa puheenjohtaja.
On tietysti hyvä, että torikauppa voisi toimia, mutta meillä on paljon
sellaisia kirkonkyliä, joissa ei ole yhtään nostoautomaatteja lähellä, on
kilometrien päässä. Minusta se, että pitää kävellä 150 metriä
Senaatintorille, ei nyt voi olla mikään ihan mahdoton suoritus.
Hyvät kuulijat.
Itse vähän ihmettelin, että tätä aloitetta ei tuotu terveyslautakunnan
käsiteltäväksi, vaikka meidän pitää tulevaisuudessa kuitenkin päättää
siitä, jatkaako Koskelan terveysasema vai siirtyykö se Oulunkylän
terveysaseman yhteyteen. Tietysti silloin, kun kysytään sitä, että
pitääkö jonkun toiminnan jatkua, niin on tietysti hyvin tärkeää tietää,
mitä sinne ollaan jatkossa tekemässä tänne Koskelan sairaalan
alueelle. Ja samoin asukkaat ovat hyvin usein ottaneet meihin
terveyslautakunnan jäseniin yhteyttä ja kysyneet, että mitä näihin nyt
tyhjillään oleviin rakennuksiin on tulossa ja ollaanko sinne
remontoimassa parempaa terveysasemaa. Koskelan alueella asuu
17 000, 18 000 asukasta, ja heistä 10 000 on nyt ilmoittanut, että he
haluavat, että tämä terveysasema siellä pysyy.
Koska ei itsellänikään ollut oikein tietoa, että mitä sinne nyt ollaan
todellisuudessa kaavailemassa, että paljonhan on ollut puhetta, että
sinne tulee palveluasumista ja monenmoista muuta, että tuleeko
yksityisiä, tuleeko kunnallisia, niin me sitten kävimme
terveyslautakunnan toisen jäsenen, Joonas Leppäsen, kanssa
tapaamassa terveyskeskuksen hankesuunnittelijaa, arkkitehtiä ja
kiinteistöviraston kehittämisinsinööriä. Heidän antamansa selvityksen
perusteella Koskelan sairaala-alueesta on jo tehty pitkälle menevät
lähitulevaisuuden suunnitelmat, joihin kuuluu alueen kaavoitus,
sairaala-alueen täydennysrakentaminen mukaan lukien ulkopuoliset,
siis se keskus ? alue, mutta myös Käpylätien alueet.
Peruskorjaushankkeet sairaalakiinteistöjen osalta oli aika pitkälti
suunniteltu, joista ensimmäisenä oltaisiin remontoimassa A-, G- ja N-
talon matalaa osaa.
Alueelle on siis tulossa paljon, niin kuin tässä esityslistassakin oli,
suunnitelmien mukaan sosiaaliviraston palvelu- ja ryhmäasumista
vanhuksille sekä ulkopuolisen tuottajan palveluasumista, ehkä
päiväkoteja, asuntoja, kauppoja jne. Ja kaavoituksen myötä alueen läpi
kulkisi katu ja sairaala-alueen aidat poistettaisiin ja siitä tulisi ihan osa
Käpylää. Tuntuukin erikoiselta, että tältä alueelta, johon ollaan
suunnittelemassa paljon uudisrakentamista ja alueen väestön
lisäämistä, siirrettäisiin oma terveysasema pois. Olen itse sitä mieltä,
että tulisikin miettiä, mikä näistä rakennuksista voitaisiin peruskorjata,
että tähän Koskelan terveysasemalle saataisiin uusia palvelutarpeita
vastaava terveysasema.
Viimeksi kun Koskelan ja Oulunkylän terveysasemien yhdistämistä
käsiteltiin vuonna 2007, niin terveyskeskus piti asukkaille kolme
asukasiltaa kehittämissuunnitelmasta. Itse lähetin viestin siitä, mitä
ollaan tekemässä, tänne Koskelan alueelle niin kaikille
terveyslautakunnan jäsenille sekä terveyskeskuksen johtaja Matti
Toivolalle ja tiedoksi kaupunginjohtaja Jussi Pajuselle sen takia, että
asukkaille voitaisiin järjestää tilaisuus, missä heille kerrottaisiin, mitä
sinne Koskelan alueelle on tulossa ja he saisivat tarkan tiedon
virkamiehiltä tästä kaavoituksesta ja muusta. Mutta sitä ei
terveyslautakunta katsonut tarpeelliseksi, että kun tämä liittyy
kaavoitukseen, niin sen takia, koska minuun otettiin tänään yhteyttä,
että eilen oli Oulunkylässä ollut ylipormestarin asukasilta, mutta siellä ei
ehditty käsitellä tätä Koskelan aluetta kunnolla.
Esitän toivomusponnen:
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että ennen kuin esitys
Koskelan terveysaseman yhdistämisestä Oulunkylän
terveysasemaan tuodaan terveyslautakunnalle uudelleen
käsiteltäväksi, Koskelan alueen asukkaille järjestetään
ylipormestarin asukasilta Koskelan sairaalan alueen
tulevista kehittämissuunnitelmista ja kaavoituksesta.
Puheenjohtaja.
Kannatan Lilli Autin toivomuspontta. Tosin olemme jo sopineet, itse
olen koskelalainen, siitä, että nämä eri virastot, jotka valmistelevat
suunnitelmia Koskelan alueen muutoksista, järjestäisivät lähiaikoina
asukkaille tilaisuuden, jossa kaikki tämän asian kanssa tekemisissä
olevat suunnittelijat tulevat paikalle kertomaan, missä pisteessä heidän
työnsä tällä hetkellä ovat. Me olemme myös siellä alueella sopineet
siitä, että asukkaat perustavat sitten asukkaiden ryhmän, joka tiiviisti
käy keskustelua alueen kehittämisestä ja tuo omat ideansa mukaan
myös päätösprosessiin. Lilli Autti tuossa jo toi hyvin esille sen, että
todellakin kannattaa säilyttää terveysasema siellä sairaala-alueella.
Sille kyllä löytyy varmasti erinomaiset tilat jossakin näistä taloista, ja
kannattaa katsoa se näiden talojen tulevaisuuden kokonaisuus ennen
kuin päätetään, mihin terveysaseman tilat parhaiten soveltuvat.
Näissä keskusteluissa, joita paljon on käyty terveysasemaverkon
kysymyksen ympärillä, on nyt onneksi päästy takaisin
lähtötilanteeseen, eli terveysvirasto ei ole enää esittämässä sitä, että
meillä lopetetaan näitä nykyisiä terveysasemia. Ainoana siellä vielä
listalla on tämä Koskelan terveysasema, mutta siinäkin perustelut ovat
varsin heikot, koska pääperustelu on ollut se, että kun terveysvirasto
luopuu Koskelan sairaala-alueesta, terveysasemastakin voisi saman
tien luopua. Se on aika merkillinen perustelu.
Toinen perustelu on myös ollut se, että ne tilat ovat väliaikaiset ja sitä
ne tietenkin ovat, mutta on täysin mahdollista korjata sinne alueelle
täysin toimivat ja tarkoitusta vastaavat tilat. Siinä alueella asuu erittäin
paljon vanhoja ja sairaita ihmisiä, on monenlaista erityisasumisen
muotoa jo tällä hetkellä ja saattaa tulla jatkossa vielä lisää. Sen takia
olisi ihan hullutusta kaupunkilaisten ja varsinkin sen alueen asukkaiden
näkökulmasta poistaa se asukkaiden arvossa pitämä
terveysasemapalvelu sieltä.
Kiitos, puheenjohtaja.
Olisin kannattanut Lilli Autin pontta tietenkin. Sanon sen verran, että
ilman muuta Koskelan terveysasema täytyy säilyttää. Aivan tuulesta
temmattua, että siellä pitäisi jotain lopettaa ym., aivan turhaa. Nyt
kannattaisi nimenomaan kansalaisten ja meidän täällä olla aktiivisia
kerrankin tällaisen asian puolesta.
Kiitos.
Puheenjohtaja.
Tällä hetkellä alueella tilanne on aika itse asiassa hankala juuri sen
takia, että ihmiset eivät tiedä, kumpaa ne uskovat, Oulunkylään
jäämistä vai Koskelaan jäämistä. Siitä olemme tietenkin kaikki yhtä
mieltä, että terveysasema, joka johonkin nyt sitten jää, pitää olla
sellainen, joka tukee ympäröivää asuntokantaa mahdollisimman hyvin.
Tällä hetkellä siellä alueella tilanne on aika ikävä, kun hoitotarvikkeet
pitää esim. oulunkyläläisten hakea toisesta paikasta ja
laboratoriopalvelut kolmannesta paikasta. Onko tässä edes
minkäänlaista suunnitelmaa jonkinlaisen palvelulinjan perustamiseen
tällä hetkellä, kun ihmiset sompaavat näiden kolmen terveysaseman,
Herttoniemen sairaalan, Koskelan ja Oulunkylän välillä?
Kerron valtuutettu Karhuvaaralle, että koko kaupungin asukkaiden pitää
hakea välineensä sieltä Herttoniemensä, eli tilanne on palvelullisesti
tosi huono tässä meidän nykyjärjestelmässämme. Sitten sanoisin sen,
että ei Oulunkylän terveysasemaa kukaan ole siirtämässä minnekään,
eli ainoa terveysvirastossa nyt vireillä oleva ehdotus on tämän
Koskelan terveysaseman siirtäminen Oulunkylään. Onneksi se ei nyt
näytä ihan todennäköiseltä sen takia, että eihän sinne Oulunkylään
mahdu ennen kuin sieltä siirrettäisiin pois psykiatrian yksikkö, ja sille ei
ole löytynyt tiloja Malmilta, jonne terveysvirasto jostain
tuntemattomasta syystä haluaa sitä siirtää.
Arvoisa puheenjohtaja.
Helsingissä on 26 terveysasemaa, se on tihein verkosto koko maassa
ja meillä on Suomen korkeimmat terveydenhuollon kustannukset. Eli
kyllä meidän nyt täytyisi uskoa se, että meidän täytyy rakentaa sellaisia
pääterveysasemia, ehkä 10, 15 kappaletta, missä on kokonaispalvelu,
jossa on röntgen, laboratorio, eri erikoisalojen osaajia, ja jättää sitten
pienempiä terveysasemia, ehkä terveyskioski-tyyppisiä niihin
paikkoihin, missä meillä nyt on niitä terveysasemia, joita te ette
missään tapauksessa halua lopettaa. Koska jos kaikki terveysasemat
varustetaan samalla tavalla, silloin meillä ei ole yhtään hyvin toimivaa
jäljellä.
Jos kaupunki nyt ensin rakentaisi niitä hienoja täyden palvelun
terveysasemia ja sitten katsottaisiin, voitaisiinko luopua joistakin
nykyisistä. Ei nyt missään tapauksessa taas pidä terveysasemien
kohdalla tehdä sitä samaa virhettä, mikä tehtiin Osmonkallion
vanhainkodin kohdalla, että se lopetettiin ensin ja sitten todettiin, että
oho, vanhusten hoivajonot kasvavat radikaalisti. Meillä on nytkin erittäin
vaikeaa päästä terveysasemille. Ei meillä ole mitään syytä luopua
nykyisistä tiloista, varsinkin, kun terveysasemilla onneksi nyt on ruvettu
kehittämään monipuolisempia palveluita, jotka tarvitsevat sitten taas
lisätiloja.
Kiitos, puheenjohtaja
Kyllä minäkin kaipaisin, että Helsingissä olisi näitä ns. kaikki palvelut
tarjoavia terveysasemia. Niitä vaan ei näy eikä kuulu. Jos katsotaan
nykyisellään, niin jo nyt yhtä terveysasemaa kohti on yli 21 000,
melkein 22 000 asukasta. Helsinki on kasvava kaupunki, me
rakennamme uusia asuinalueita. Tuntuu aika älyttömältä, että nyt
ollaan sitten valmiita supistamaan terveysasemaverkkoa, kun kaupunki
kasvaa.
Arvoisa puheenjohtaja.
Jos Vantaa pärjää kolmella terveysasemalla ja meillä niitä pitää olla 26,
niin kyllä nyt alkaa olla aika kiire todella tehdä tällainen keskittyminen ja
sitten näitä kioski-tyyppisiä. Mutta jos kaupunginvaltuusto vastustaa
joka ikisen terveysaseman lopettamista tai muuttamista kevyemmäksi,
me emme ikinä saa saneerattua tätä terveysasemaverkostoa eikä se
toimi sillä tavalla kuin normaalin perusterveydenhuollon täytyy toimia.
Kiitoksia, puheenjohtaja.
Ihmettelen ensinnäkin sitä, että tässä taas kerran suunnitellaan erään
alueen kehittämistä ilman, että alueen asukkaita ja lähialueen
asukkaita on kuultu lainkaan, vaikka ilmiselvästi suunnitelmat ovat
varsin pitkällä. Jos sairaala-alue aiotaan muuttaa asunnoiksi ja
vanhusten palveluasunnoiksi, terveyspalvelujen tarvehan,
terveysaseman tarve kasvaa. Minkä takia terveysasema halutaan
poistaa siltä alueelta? Onko niin, että tässä suunnitelmassa tiedetään
jo, mikä yritys on tulossa sinne asuntoja ja vanhusten palveluasuntoja
ylläpitämään ja että sillä yrityksellä on itsellään myydä palveluja ja sen
takia sinne ei sovi kaupungin oma terveysasema? Vai mitä tässä
ajetaan takaa, kun palvelujen tarve kasvaa mutta palveluja halutaan
vähentää?
Helsingissä ei ole yhtään liikaa terveysasemia. Palvelutarpeen arvio
olisi hyvä myös valtuutettu Asko-Seljavaaralle ottaa joskus
lähtökohdaksi. Meillä on eriarvoistumista, ja yksi syy eriarvoistumiseen
terveydessä on se, että ihmisten on vaikeampi pienituloisina
vanhuksina, lapsiperheiden ja muiden, joiden ei ole helppo liikkua,
käydä kaikissa terveyspalveluissa, jos ne keskitetään kauas. Eli jos me
haluamme vähentää eriarvoistumista, meidän ei pidä missään
tapauksessa vähentää lähipalveluja vaan päinvastoin, meidän näiden
palvelujemme pääongelma ei ole liian tiheä palveluverkko vaan se, että
niissä on liian vähän työntekijöitä, liian vähän resursseja.
Olen saanut sosiaalivirastosta sellaisen tiedon, että siellä ei suinkaan
suunnitella vanhusten hoivapalveluiden yksityistämistä vaan
nimenomaan kaupungin omaa vanhusten palvelukeskusta.
Kiitos, puheenjohtaja.
Koskelan sairaala-aluetta kannattaa varmaan kehittää huolella, ja sinne
varmaan mahtuu myös täydennysrakentamista joka tapauksessa. Itse
en kannata Koskelan terveysaseman lopettamista. Käsitykseni mukaan
siitä ei tulisi edes säästöjä, koska remontit Oulunkylässä sen nykyisen
ahtaudenkin vuoksi olisivat jo aika mittavia ja laboratorio varmaan
tarvitaan jokaisella oikeasti toimivalla terveysasemalla tai sen
yhteydessä. Tämä on kiintoisa keskustelu. Kukaan ei ole kuitenkaan
ottanut vastauspuheenvuoroa, jolloin se voi sitten hyvin jatkua. Mutta
varmaan se, että vanhusten määrä ja asukasmäärä kasvaa, kaikki
tämä on iso paketti, jota pitää huolella miettiä.
Muistan, kun joitakin vuosia sitten olin asukasillassa, jossa Oulunkylän
terveysasemaa oltiin lakkauttamassa ja siirtämässä palvelut
Koskelaan, koska siellä on laboratorio. Tässä taas pyöritellään
toisinpäin, niin kyllähän tässä nyt on kiinnostava ympyrä menossa.
Kiitos, puheenjohtaja.
Mielestäni tässä on jotenkin vähän syrjähtänyt tämä keskustelu, me
puhumme nyt terveysasemista. Minusta tämä Ilkka Taipaleen kuvaama
ponsi on hyvin samanlainen kuin tämä monipuolisen
vanhustenkeskuksen konsepti, jota Helsingissä pilotoidaan. Sehän on
nimenomaan vanhusten palveluasunnoista, ennalta ehkäisevistä
palveluista, kuntouttavista palveluista ja myös ympärivuorokautisesta
hoidon palveluista muodostuva kokonaisuus. Tällaista viedään koko
maassa eteenpäin. Mielestäni tässä on kysymys vähän eri asiasta. Tuo
terveysasemakysymys on minusta ihan oma kysymyksensä.
Arvoisa puheenjohtaja.
Olen vähän huolissani siitä, että meidän luottamusmiehet aina niin
takertuvat siihen olevaan, etteivät voi ajatella, että asiat voisivat
muuttamalla saada myös paremmiksi. Se, että meillä on 26
terveysasemaa, ei tarkoita, että ne 26 terveysasemaa olisivat ihmisiä
kovin lähellä, koska ne sijaitsevat aika usein paikoissa, joihin on vaikea
päästä. Jos meillä olisi 10 terveysasemaa mutta niissä paikoissa, mihin
ihmisten on helppo päästä, että esim. Itäkeskuksessa olisi eikä
jossakin muualla, ja Postitalo olisi aivan loistava ison terveysaseman
paikka, koska kaikkien on helppo päästä Postitalolle. Kun sen sijaan
nämä usein sijaitsevat asukasjoukkoon nähden suunnassa, johon ei
ole mitään asiaa eikä ole myöskään mitään joukkoliikennettä. Me
saisimme huomattavasti paremman perusterveydenhuollon, jos meillä
olisi isoja yksiköitä, monipuolisia, joissa olisi myös erikoissairaanhoidon
joitakin palveluja tarjolla ja laboratorio aina. Siinä mielessä ihmettelen,
että aina se olemassa oleva verkko, siihen ei saa koskaan tehdä, ei
yhtään muutosta.
Soininvaaralle sanoisin, että tässä on nyt kysymys nimenomaan siitä,
että kaunis ja minun mielestäni kyllä väärä periaate, jonka hän esitti, se
ei suinkaan sen pelkän periaatteen kannattaminen oikeuta purkamaan
nykyisiä palveluita ja heikentämään niitä, koska tässä esim. se ajatus,
että jos Koskela ja Oulunkylä yhdistetään, niin jo se
lähtökohtasuunnitelma sanoo, että sille terveysasemalle ei kuitenkaan
tulisi laboratoriopalveluita, koska ne eivät sinne mahtuisi. Myöskään
sinne ei pystyisi levittämään monipuolisempia terveysasemapalveluita,
joita nyt ollaan rakentamassa ? kaikille terveysasemille.
Kiitos.
Sen verran tässä on tullut ristiriitaista tietoa, että asukasilta on varmasti
paikallaan, koska Kati Peltola sanoi, että sosiaaliviraston puolelta on
sanottu, että siellä pidetään julkiset palvelut, näin toki on, mutta silloin
kun tapasimme kiinteistöviraston kehittämisinsinöörin, niin kyllä hän
hyvin selkeästi toi esille, että siellä vilahteli Kuntien Eläkevakuutus ja
muita yksityisiä rakennuttajia, että kyllä sinne on tulossa myös
puhtaasti kovan rahan palvelua. Ja myös se, että sinne tulee ihan sitten
ei pelkästään vanhuksille vaan kaikenikäisille ihan normaalia asumista.
Niin kuin äsken sanoin, juuri siihen Koskelan entisen pesulan kohdalle
ja sitten vielä sinne Käpyläntien puolelle. Sen takia tuntuukin
erikoiselta, että tätä terveysasemaa oltaisiin sieltä poistamassa.
Ja sen takia, että nämä kaikki asiat nyt tulisivat selväksi myös
paikallisille asukkaille, tämä asukasilta on paikallaan ja että siellä on
tosiaan jokaisen viraston, kiinteistöviraston ja muidenkin,
kaupunkisuunnitteluviraston viranhaltijat kertomassa, että miten asia
oikein on ja mitä tähän mennessä on suunniteltu ja miten tämä tulee
jatkumaan. Ja kaavoituksesta sanottiin, kun päätökset on tehty, niin
kaavoitus lähtee heti käyntiin. Kyllä kuntalaisille on oikeus tietää, mitä
heidän alueelleen ollaan tekemässä. Se on sitä kuntalaisdemokratiaa
ja avoimuutta, mitä varmasti tässä päätöksenteossa meidän
kaupungissamme tarvitaan.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Vaikka valtuustoon on tulossa tämän aloitevastauksen mukaan ja
muutenkin toivon mukaan tämä harmaan talouden raportti
tarkastuslautakunnan tekemänä, niin muutama sana tästä Saarnion
aloitteen vastauksesta. Optimismi on hyvä asia, mutta kun se on
ylioptimismia, silloin se on hiukan huolestuttavaa. Saarnion aloite on
saanut tällaisen copy-paste-vastauksen, joka ei edes ihan täysin
vastaa todellisuutta.
Kaupunginhallitus toteaa vastauksessaan, että lakeja ja omaa ohjetta
harmaan talouden torjumiseksi noudatetaan, mutta ainakaan
jälkimmäistä ei mielestäni noudateta. Oma kokemukseni on, että
kaupungin työmailla usein hyväksytään täysin automaattisesti
urakoitsijoita, aliurakoitsijoita. Kaupunginhallituksen mielestä myös
lainsäädännölliset keinot ja oma ohjeistus ovat varsin hyviä. Minusta
asia ei ole näin. Hankintalaki antaa mahdollisuuden hylätä
poikkeuksellisen alhaisen hinnan perusteella tarjouksen. Mutta
esimerkkinä voi käyttää Käpylän ala-asteen remonttia, josta on
äskettäin uutisoitu. Sinne otettiin virolainen firma 30 % alle HKR-
Rakennuttajan arvion alittavalla tarjouksella. Nyt se näyttää sieltä, että
ala-asteella on tapahtunut käyttötarkoituksen muutos, siellä on
huopatossutehdas. Eli halpa tarjous on tuottamassa kaupungille roiman
laskun.
Kiitos, puheenjohtaja.
Valtuutettu Saarnion esiin nostama ongelmaa olisi voinut käsitellä
valtuustossa myös tarkastuslautakunnan valmistelun pohjalta. Minulle
ei ole käynyt selväksi se, tuleeko näin nyt tapahtumaan vai ei. On kyllä
mielenkiintoista, että kun valtuusto antoi tarkastuslautakunnalle
valtuutettu Ojalan ponnen johdosta viime kesänä tehtäväksi selvittää
harmaan talouden uhkia ja haittoja, niin prosessin lopputulemana tulee
tunne, ettei tätä tehtävää olisi saanutkaan toteuttaa omana
raporttinaan. Näyttää siltä, että tehtävänantoa on juridisesti tutkittu
ikään kuin menetelmällisenä tai lähestymistavallisena pikemminkin kuin
sisällöllisenä tavoitteena ja ikään kuin osana sitovien vakitavoitteiden
seurantaa, siis tehtävänä, joka jo tietyssä mielessä kuuluukin
lautakunnan työhön.
Nyt kun lautakunta onkin ottanut harmaan talouden torjunnan vakavana
sisällöllisenä tavoitteena tarkastelemalla sitä omana kokonaisuutena ja
omana arviointiaiheenaan, sen tuominen valtuustokäsittelyyn erillisenä
raporttina on ainakin tähän mennessä torjuttu, vaikka laki antaa siihen
mahdollisuuden. Ponnen johdosta tehdyssä raportissa on kyse
arviointiaiheesta, joka on poikkeuksellisesti julkisesti tiedossa, kun taas
lautakunnan valitsemat arviointiaiheet eivät ole muuten julkisia ennen
arviointikertomuksen julkistamista, eli siinäkin mielessä väliraportti olisi
ollut paikallaan tuoda valtuustoon.
Jos kaupunki menettää harmaassa taloudessa arviolta 60, 70
miljoonaa euroa vuodessa, niin luulisi, että valtuusto haluaisi
keskustella aiheesta siihen liittyvän erillisvalmistelun pohjalta. Eli asiaa
olisi mahdollista ottaa mitä pikimmiten esityslistalle omana
kysymyksenään, jos halutaan.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Ajattelin, että en tässä yhteydessä käytä puheenvuoroa, vaikka minun
aloitteestani on kysymys. Minua nimittäin tyydyttää se, että
tarkastuslautakunnan tahdon mukaisesti saadaan tämä asia valtuuston
laajaan käsittelyyn.
Mutta haluan sanoa sen, että sitä keskustelua varten toivoisin kaikkien
valtuutettujen miettivän sitä, onko tässä kysymys tässä harmaan
talouden vastustamisessa ja sen purkamisessa jostain
vasemmistolaisesta ja ammattiyhdistysliikkeen höyhäämisestä, vai
onko todella kysymys vakavasta kansantaloudellisesta ongelmasta,
verotulojen menetyksestä ja myös siitä, että rehelliset koti- ja
ulkomaiset yrittäjät, jotka maksavat TESin mukaiset maksut
työntekijöistään ja heidän muut asianmukaiset maksunsa, niin he
menettävät tässä mahdollisuuksia. Tämä on hyvin laaja kysymys ja
syvästi yhteiskunnallinen kysymys. Toivon oikein rakentavaa
keskustelua, kun tämä valtuustoon tulee.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Todellakin tarkastuslautakunta noudatti valtuuston toivetta ja teki tuosta
aiheesta, harmaan talouden torjunnasta, erillisraportin, ja se valmistui
joulukuun alussa. Tavoitteena oli sovitun mukaisesti, että se olisi ollut
täällä tammikuun kokouksessa käsittelyssä, mutta kun ei ollut niin ei
ollut.
Mutta tämän raportin sisällöstä ja siitä aiheesta, mistä Pekka Saarnio
on tuon aloitteen tehnyt: Todellakin, Helsingiltä yksistään jää vuosittain
saamatta verotuloja noin 70 miljoonaa euroa harmaan talouden takia,
eli on kyse isoista taloudellisista menetyksistä. Siksikin olisimme
toivoneet, että tähän asiaan olisi puututtu nopeasti ja tuotu se tänne
käsittelyyn. Sen lisäksi osa toimeentulotuesta maksetaan pimeää
ansiotuloa tienaaville. Tämä verotulojen menetys vastaa suuruudeltaan
jopa lähes 1 veroprosentin tuottoa, että oikeasti on kyse isoista
taloudellisista eduista. Tämä ei ole veronmaksajien edun mukaista, ja
mikä vahingollisinta, harmaasta taloudesta joutuvat kärsimään eniten
rehellisesti toimivat yritykset, sillä ne eivät pärjää hintakilpailussa
pimeää työvoimaa käyttäville firmoille.
Perinteisesti rakennussektoria on pidetty tai totuttu pitämään harmaan
talouden tyyssijana, mutta todellisuudessa harmaa talous on levinnyt
palvelusektorille laajemminkin. Esim. palkkoja saatetaan maksaa
pimeinä, luontoisetuja salata, tavaroita voidaan myydä ohi kassan ja
tuloa jättää kirjanpidon ulkopuolelle. Harmaan talouden torjunnassa on
erittäin tärkeää se, että otetaan se tilanne haltuun ja määritetään
vastuutahot myös kaupungilla. Kaupungin omin toimin voidaan
toteuttaa ainakin seuraavat toimenpiteet: Harmaan talouden
torjuntaohjetta tulee tiukentaa niin, että sopimuskumppaneilta
vaaditaan todistukset verojen ja työnantajan velvoitteiden
maksamisesta tiheämmin kuin kerran vuodessa, mikä nykyään on
tapana. Samoin hankintojen kilpailuttamisessa tulee käyttää myös
muita valintakriteerejä kuin hintaa, jolloin pimeän työn käyttäminen ei
enää ole yhtä houkuttelevaa. Lisäksi tarjouspyyntöjen laatimiseen ja
hankintaosaamiseen tulee ehdottomasti kiinnittää enemmän huomiota
kuin nykyisin.
Eduskunnan käsissä puolestaan on verotustietojen
salassapitosäännökset. Nykyisinhän ne ovat sellaista muotoa, että ne
oikeasti ylläpitävät harmaata taloutta. Ensinnäkin, kunnat eivät saa
verottajalta tarvittavia yksityiskohtaisia tietoja, jolloin kunnat joutuvat
toimimaan ikään kuin sokkoina yritysten suhteen. Toiseksi, kunnat eivät
saa verottajalta toimeentulotukea hakevien asiakkaidensa ajantasaisia
pääoma- ja varallisuustietoja. Näin toimeentulotukea valuu pimeää
tuloa tienaaville. Se voidaan todella estää vain sillä, että sosiaalivirasto
saisi sähköisen yhteyden asiakkaidensa verotustietoihin. Tärkeää on
toimia ripeästi, sillä veronkiertäjät ovat yleensä aina pari askelta
viranomaisia edellä.
Nythän huhtikuun alusta rakennusalalla tulee voimaan tuo käänteinen
arvonlisävero, mutta sen onnistuminen tavoitteessaan jää sitten
nähtäväksi. Pelkona on, että se sekoittaa markkinat
monimutkaisuudellaan.
Kiitoksia.
Arvoisa puheenjohtaja.
Helsingin asiakirjoissa on periaatteessa otettu hyvin selvästi kantaa
harmaata taloutta vastaan ja edellytetty, että kaupunki noudattaa
toiminnassaan moraalisesti ja eettisesti kestäviä periaatteita. Mutta
samaan aikaan käytännössä hyvin monella alueella kaupunki
myötävaikuttaa harmaan talouden olemassaoloon ja laajenemiseen
sillä, että se päättää hankinnoista käytännössä pelkän hinnan
perusteella. Olen itse käyttänyt melkein vuoden sellaisen tapauksen
selvittämiseen, joka koski sosiaaliviraston kilpailutusta vanhusten ja
vammaisten asuntojen muutostöistä. Kilpailutuksen voittivat yritykset,
jotka tarjosivat noin puolta halvemman hinnan kuin mitä kaupungin
omissa töissä oli teetetty aikaisemmin ja mitä useammat muut yrittäjät.
Kaikki tiesivät, että sillä 18 eurolla ja vähän yli ei kokonaisurakkaa
pystytä tekemään, mutta sellaiset yrittäjät valittiin.
Mikä oli tulos? Oletin ensin, että siellä on jotain ulkomaalaista
vierastyövoimaa hyväksikäytetty, mutta tulos olikin se, että se laskutus
tapahtuikin jollain vähän muulla tavalla kuin mikä kilpailutuksen
perusteella piti tapahtua. Tositteesta ei löytynyt useassa tapauksessa
edes minkäännäköistä selvyyttä, mikä on ollut työn osuus ja mitä on
ostettu ja mitä on saatu. Pelkkä hinta, joka ei ollut missään suhteessa
siihen kilpailutuksen hintaan. Ja tätä koskeva selvitys, jonka sisäinen
tarkastus teki, se julistettiin salaiseksi ja sitä ei suostuttu edes
näyttämään. Ensin yritin pyytää sitä itselleni paperilla, ja kun ei se
kelvannut, yritin saada nähtäväksi edes joiltakin osin. Jos siinä oli jotain
salassa pidettävää, niin ilmoitin, että merkattakoon se pois.
Tämä on esimerkki, ja väitän, että tämä hinnan tuijottaminen johtaa
hyvin kummallisiin käytäntöihin, joista pitäisi päästä eroon. Väitän, että
nykyinen laki kaikessa puutteellisuudessaan Suomessa ja Euroopan
Unionissa antaa kaupungille monia keinoja torjua harmaata taloutta
tehokkaammin kuin mitä nyt tapahtuu. Esim. olen kysynyt, onko mitään
laillista estettä sille, että kaupunki asettaa kilpailutuksessa ehdon, jonka
mukaan kilpailussa hyväksyttävät yritykset ovat velvollisia kantamaan
veroja niistä työntekijöistä, joita ne käyttävät, ilmoittamaan ne verot
normaaliin tapaan, kuten Suomessa yritys tekee. Siitä huolimatta, että
ne yritykset olisivat ulkomaisia yrityksiä ja käyttäisivät lähetettyä
työvoimaa. Laki ei aseta estettä sille, että kaupunki voi asettaa tällaisen
ehdon.
Tämä on toinen esimerkki siitä, että kaupunki voisi siis vaikuttaa näihin
asioihin enemmän. Pidän erittäin positiivisena sitä, että
tarkastuslautakunta on tähän asiaan paneutunut ja että se asia on
täällä nyt keskustelussa ja että siihen palataan. Toivon, että silloin kun
siihen palataan, siihen palataan myös siinä mielessä, että me teemme
jotain päätöksiä, koska me voimme niitä tehdä. Me emme ole minkään
kaupungista riippumattoman mahdin armoilla tässä, jossa harmaa
talous paisuu ja leviää ilman, että sille muka mitään voitaisiin tehdä.
Arvoisa puheenjohtaja.
Minusta valtuutettu Hakanen omassa esimerkissään toi erittäin tärkeän
asian esille, ja olisinkin kysynyt kaupunginjohtaja Pajuselta, miten voi
olla mahdollista, että jos sisäisessä tarkastuksessa on näin iso asia
selvitetty ja todettu, että siinä on jotakin ongelmia kilpailutuksessa ja
sen seurausvaikutuksessa, niin miten tämäntyyppisiä asioita sitten
käsitellään kaupungin sisällä? Sisäisen tarkastuksen tehtävänähän on
nimenomaan nostaa esille myös näitä ongelmakohtia ja sitä kautta
tuoda läpinäkyvyyttä sekä kilpailuttamistilanteessa että yleensä ?
.Koska kuntien kilpailuttamisasiantuntemus on yleisesti ? .
Kiitos, puheenjohtaja.
Hakanen sanoi, että ei olla minkään vankina tässä asiassa, mutta
tavallaan suomalaisen oikeuskäytännön vankina ollaan siinä mielessä,
että Suomessa on täysin ilmaista vetää markkinaoikeuteen ja joka
ainoa hävinnyt todellakin vetää, jos suinkin näkee pienen
mahdollisuuden. Ja myös sen takia vedetään, että on voittanut
tarjouskilpailun ja kaupunki on todennut, että tämä on ylettömän halpa,
he vetävät sen markkinaoikeuteen ja voittavat. Meillä tulkitaan
hankintalakia eri tavalla kuin muualla Euroopassa, ja tämä on sellainen
asia, mikä pitäisi selvittää ihan sen takia, että on aivan järjetöntä, että
yhteistä eurooppalaista lakia tulkitaan niin eri tavalla.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Tämä keskustelu harmaasta taloudesta osoittaa jo nyt, että tähän
asiaan on palattava. Täällä valtuutetut Hakanen ja Luukkainen käyttivät
erinomaisen hyvät puheenvuorot ja avasivat jo tätä keskustelua, ja tätä
pitäisi jatkaa. Se, mitä valtuutettu Hakanen nosti esiin, eli se, että me
voisimme kaupungin tasolla hakea keinoja. Nythän myös on haettava
totta kai valtakunnallisella tasolla. Täällä viitattiin, että rakennusala on
se, jossa tämä on hyvin vahvasti esillä, mutta se on ihan yhtä hyvin
todellakin palvelualoilla, ja se on levinnyt viihdealalle jne., eli tämä on
hyvin laajasti levinnyt tämä harmaa talous. Jos valtakunnallisesti
puhutaan 4, 5 miljardista, menetetystä eurosta valtion tai ylipäänsä
yhteiskunnan budjeteissa, niin on todella isosta summasta kysymys. Ja
se, että tätä voitaisiin sitten peilata tässä, jos päästään kunnolla
keskustelemaan tästä harmaasta taloudesta, niin peilata myös tähän
eduskunnassa tehtyyn selvitykseen, joka käy hyvin seikkaperäisesti
niitä kaikkia keinoja läpi, millä tavalla tässä yhteiskunnassa kierretään
tai rakennetaan tätä harmaata taloutta.
Niin kuin valtuutettu Luukkainen täällä totesi, niin aivan totta, meillä
harmaa talous kulkee askeleen edellä. Sen takia Helsingin kaupungin
itse asiassa pitäisi olla tässä näyttämässä mallia muille kaupungeille,
kuinka tätä harmaata taloutta suitsitaan. Kyse on kuitenkin todella
isoista menetyksistä, mitkä tapahtuvat tuolla verojen puolella.
Puheenjohtaja.
Haluan muistuttaa siitä, että globaalisti ja myös paikallisesti Helsingissä
ylivoimaisesti suurin ja taloudellisesti merkittävin harmaan talouden
alue on globaali finanssijärjestelmä, joka mahdollistaa sen, että
varakkaat ihmiset ja kansainvälisesti toimivat voivat kiertää veroja
piilottamalla varojaan ja voittojaan veroparatiiseihin. Mielestäni on hyvin
tärkeää, että Helsingissä puhutaan harmaasta taloudesta ja koko ajan
muistetaan, että meidän pitää kehittää täällä välineitä, osaamista,
yhteistyötä sen eteen, että tämä harmaan talouden alue saadaan
meidän toimenpiteillämme osin haltuun täällä.
Kiitos.
Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Valtuutettu Anttila kysyi valtuutettu Hakasen esille nostamasta asiasta,
josta pahoittelen, että minulla ei ole täällä mukana materiaalia, mutta
viittaus sisäisen tarkastuksen raportin salaisuuteen, niin salaiseksi
julistetaan asia, johon on lailliset perusteet, mutta en pysty sitä tässä
sen enempää kommentoimaan. Siitä itse asiasta olen valtuutettu
Hakasen, kun hän on kysynyt, ohjannut sosiaalivirastoon, josta hän
käsitykseni mukaan on saanut käydä henkilökohtaisesti läpi kaiken
materiaalin, mikä asiaan on liittynyt.
Mutta tästä varsinaisesta asiasta, niin ensinnäkin siis se, että kun
puhumme harmaasta taloudesta, niin kysymyshän ei ole harmaasta
taloudesta vaan kysymys on rikollisesta taloudesta, ja silloin kaupungin
suhtautuminen siihen on aivan yksiselitteinen, niin kuin tässä
vastauksessakin on todettu: rikollista taloutta me emme hyväksy ja
toimimme sen torjumiseksi.
Haluaisin myös lisätä suullisesti tähän vastaukseen, että vastauksen
antamisen jälkeen olemme myös harmaan talouden torjunnan ottaneet
meidän pääkaupunkiseudun yhteistyön listoille ja yhdessä tuumin esim.
pyrimme vaikuttamaan valtiovaltaan, että nämä täälläkin keskustelussa
mainitut epäkohdat saataisiin korjattua. Lopuksi totean, että tässä
vastauksessakin viimeisessä kappaleessa on todettu se, että
valtuustolle on tarkoitus toukokuuksi valmistella kokonaisanalyysi, -
arvio tilanteesta ja myös niitä toimenpiteitä, mitä harmaan talouden tai
rikollisen talouden torjumiseksi tulemme tekemään. Se asia on siis
valtuuston käsittelyssä, ja silloin valtuustolla on mahdollisuus laaja-
alaisesti käsitellä tätä kokonaisuutta ja miettiä niitä keinoja ja niiden
keinojen riittävyyttä, joita olemme valmistelleet.
Valtuutettu Hakanen
Kiitoksia, puheenjohtaja.
Tähän asiaan on todellakin syytä palata valtuustossa. Omalta osaltani
tähän mainitsemaani tapaukseen vammaisten ja vanhusten asuntojen
muutostöiden kilpailutuksesta olen palannut myös sen jälkeen, kun en
saanut kunnollisia vastauksia miltään kaupungin elimeltä, kääntynyt
eduskunnan oikeusasiamiehen puoleen yhdessä sen pienyrittäjän
kanssa, joka tämän asian myös nosti esille.
Sanon tässä vain sen verran, että kyllä näissä on syytä jonkunlaiseen
perusteelliseen pohdintaan kaupungin käytännöissä. Pyydettyäni ja
vaadittuani muutaman kerran sain 3 kuukaudelta kaikki kyseisten
töiden laskut nähtäväkseni. Ja siellä oli 4 yritystä, jotka tekivät
huomattavan osan töistä, joilla ei ollut yhtään normaalia laskua, jossa
olisi ollut normaali erittely tehdyn työn osuudesta ja vastaavat asiat.
Kaikkien muiden yritysten laskut olivat täysin normaaleja. Ja tähän en
ole koskaan saanut selvyyttä, minkä takia ne laskut on koskaan
hyväksytty, jotka eivät olleet kilpailutuksen mukaisia, joiden hintataso ei
voinut mitenkään perustua mihinkään sellaiseen hintaan, joka oli
kilpailutuksessa hyväksytty ja joihin laskuihin ei liittynyt
kilpailutuspäätöksen mukaisia erittelyjä.
Arvoisa puheenjohtaja ja valtuutetut.
Nyt on käsittelyssä siis aloitteeni, jossa olen esittänyt kaksi vuotta sitten
tehdessäni sitä, että ravintoloiden ulkoterassien aukioloaikoja joiltain
osin jatkettaisiin. Tämä aloite palautettiin uudelleenvalmisteluun
ensimmäisen kerran runsas vuosi sitten, vuoden 2009 lopulla. Viime
marraskuussa kaupunginhallitus palautti valtuustoaloitteen vastauksen
uudelleenkäsittelyyn, koska se ei tyydyttänyt kaupunginhallitustakaan.
Nyt kaksi vuotta siitä kun olen tehnyt tämän aloitteen, nämä asiat, joita
ennen käsitteli kiinteistövirasto, on nyt siirretty rakennusvirastoon.
Ymmärrän, että se aiheuttaa taas joitain mutkia matkaan.
Nyt tässä kaupunginhallituksen vastauksessa oikeastaan sanotaan
vain näin, että ”rakennusvirasto selvittää vuoden 2011 aikana nykyisten
terassien aukioloaikoja sekä yhteistyössä aluehallintoviraston,
ympäristökeskuksen ja Helsingin poliisilaitoksen kanssa sitä, onko
mahdollisuuksia aukioloaikojen jatkamiseen”. Periaatteessa tämä on
hyvä vastaus, mutta kun tämä on tähänkin mennessä ollut jo näin
vaikeaa ja takkuista, niin rohkenen tehdä ponnen, joka kuuluu
seuraavalla lailla:
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että rakennusvirasto
raportoi kaupunginhallitukselle vuoden -11 aikana
selvityksistä ja neuvotteluista aluehallintoviraston,
ympäristökeskuksen ja Helsingin poliisilaitoksen kanssa
terassiaikojen jatkamisesta.
Pelkästään siis sen takia, että tämä asia ei eräällä lailla unohdu taas
sinne rakennusviraston ja näiden valtion viranomaisten
neuvottelumappeihin. Täytyy kyllä myöntää, että silloin kun tein tämän
aloitteen pari vuotta sitten, niin minä en kyllä tiennyt sitä, että
tämänkaltainen asia ei olekaan meidän kaupunkilaisten päätettävissä
vaan tämä asia on niin ilmeisen yhteiskunnallisesti merkittävä, että
tässä pitää olla aluehallintoviranomaiset ja ties mitkä ely-keskukset
asioita ratkomassa, poliisista puhumattakaan.
Kiitos.
?
Arvoisa puheenjohtaja.
Valtuutettu Helistö on kiitettävästi pitänyt tätä asiaa esillä, ja tämän
aloitteen eteneminen on ollut lievästi sanottuna takkuista. Pidän itsekin
perusteltuna sitä, että tätä vähän vauhditetaan. Minusta tämä ponsi on
varsin kannatettava. Todella hämmästyttää aina välillä tämä
byrokratian suuri määrä.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Sinänsä esitetty ponsi on ihan aiheellinen mutta täysin tarpeeton.
Nimittäin sen asian vauhdittaja on tässä, eli yleisten töiden lautakunta,
joka asiasta on jo ottanut kopin ja tulee viemään tätä asiaa eteenpäin.
Mutta sinänsä, jos tarvitaan raportointipakkoa, niin ainahan sellainen
voidaan esittää eteenpäin.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Minä en ole huolissani terassien aukioloaikojen jatkamisesta.
Huolissani olen enemmän ihmisten oikeudesta yörauhaan. Ihmisen
oikeus yörauhaan on mielestäni ensisijainen, eikä terassien aukiolon
mahdollinen jatkaminen saa uhata tätä ensisijaista oikeutta.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kyllä nämä kaksi asiaa, eli Helistön aloitteessa esitetty ajatus
aukioloaikojen tutkimisesta ja mahdollisesta pidentämisestä ja tämä
valtuutettu Ebelingin sinänsä perusteltu toive kaupunkilaisten
yörauhasta, ovat kyllä sovitettavissa yhteen, kun tämä työ tehdään
huolellisesti ja harkiten. Tässä ei nyt kuitenkaan mitään vallankumousta
Helistökään tällä kertaa suunnittele.
Olen sillä kannalla ensinnäkin, että tämä ponsi on ihan hyvä ja
perusteltu. On ihan oikein osoittaa se tehtävä kaupunginhallitukselle
eikä tänne valtuustoon. Kannatan siis Helistön pontta tämän
jatkoselvityksen raportoinnista. Mutta kyllä tämänkin asian historia
viittaa mielestäni siihen, että meillä nämä organisaatiouudistukset ovat
jääneet vähän kesken. Olemme tällä tilahallinnon puolella sitä
tuotantopuolta hieman järjestäneet uudestaan viime vuosien aikana,
mutta tämä tilaajapuoli, eli lautakuntien roolit, on perkaamatta. Meillä
pitäisi olla yksi lautakunta, joka hallinnoi kaikkea julkista tilaa, oli se
sitten katettua tai ulkotilaa, ja tämä eräänlainen pallottelu
kiinteistölautakunnan ja yleisten töiden lautakunnan välillä saataisiin
loppumaan. Mutta todellakin Helistö on tässä ihan kunnon asialla ja
kannatan hänen sekä aloitettaan että ponttaan.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kapakoitsijan isänä haluaisin todeta, että tämä ponsi on hyvä ja on
paljon mielettömyyksiä, byrokratiaa siitä, että kapakat eivät saa olla
riittävän myöhään auki. Ebelingille toteaisin, että siitä pyydetään poliisin
lausunto. Jos taloyhtiö sanoo, että ”ei”, niin se on silloin epäävä
lausunto. Kyllä tässä niin paljon pyydetään eri lausuntoja, että
toivotaan, että Nieminen lautakuntineen jatkaa tätä asiaa asiallisella,
oikealla linjalla.
Kiitoksia äskeisestä tukevasta ja kannattavasta puheenvuorosta
kaikkiaan.
Sanoisinko näin, että nyt kun rakennusvirastoon on nämä asiat tulossa,
niin tämä selkeyttää järjestelmää entisestään, että kyllä tämä
parempaan suuntaan on joka tapauksessa menossa.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Mielestäni aina ei kuitenkaan ole onnistuttu tässä yörauhan
turvaamisessa. Sen takia halusin käyttää puheenvuoroni tuodakseni
tämän näkökulman painokkaasti esille. Olen saanut, tai varmaan moni
muukin on saanut, joskus yhteydenoton sen takia, että on häiriötä
yölevolle syntynyt näistä. Olen erittäin huolissani, jos se lisääntyy.
Arvoisa puheenjohtaja.
Totean nyt vain lyhyesti, että kyllä minusta nyt on jotenkin kummallista
tätä kaupunginhallituksen roolia, että virastot tulevat raportoimaan
kaupunginhallitukselle yksinkertaisista asioista. Kyllä minä toivoisin,
että Helsingin kaupunginhallitus keskittyisi pikkuisen suurempiin
asioihin kuin kuuntelemaan erilaisia raportteja erilaisista neuvotteluista.
Kyllä rakennusvirasto voisi suoraan antaa valtuutettu Helistölle tämän
vastauksen eikä kierrättää sitä kaupunginhallituksen kanssa. En kyllä
missään tapauksessa kannata tämäntyyppisen käytännön leviämistä
Helsingin kaupunginhallitukseen.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Olen seurannut Ison Roobertinkadun elämää pitkään. Helsingissä on
hirveän vähän kävelykatuja, ja Iso Roobertinkatu on yksi näistä
harvoista ja valituista, sellaisena arvokas, varsin elävä ja
omaleimainenkin katu. Kuten suurin osa meistä varmasti tietääkin,
Roballa on asuintaloja ja näiden kivijalassa paljon pikkuliikkeitä ja
baareja – elämää, niin kuin kaupunkiin kuuluu. Valitettavasti vaan
samaan aikaan tämä kävelykatu on kroonisesti täynnä autoja ja usein
hyvinkin siivottomassa kunnossa. Tuntuu, että kukaan ei oikein välitä
tästä kadusta päivisin, ja olen saanut sellaista palautetta, että jotkut
Roballa toimivien pikkuliikkeiden myyjät aloittavat työpäivänsä tämän
tästä siivoamalla kadulta edellisen yön jälkiä.
En tosiaan puhu nyt lumitöistä, joihin esim. tässä aloitevastauksessa
useaan otteeseen viitattiin, vaan elävän kaupungin jäljistä, jotka
sinänsä kuuluvat kaupunkiin ja ovat tällainen lieveilmiö, jolle voitaisiin
kuitenkin samaan aikaan jotain tehdä. Tietty roso sopii Iso
Roobertinkadun luonteeseen, mutta sellainen lääväytyminen ei palvele
ketään.
Mielestäni Iso Roobertinkadun tilaa kuvaa erityisen hyvin tällainen
melkein kahden vuoden takaisista katutöistä sinne kadulle unohtunut
kaivuu-liikennemerkki, joka on köytetty viereiseen lyhytpylvääseen
kahdella erivärisellä teipillä ja nippusiteellä. Sitä on nyt seurattu siellä,
reilu vuosi on siitä kun minä sen huomasin, ja olen antanut palautetta ja
on mietitty, tuleeko joku korjaamaan sen pois, mutta palaute ei ole
johtanut toimiin.
Yleisen siivottomuuden ohessa Roban ongelmana on jatkuvasti nämä
autot, joita on kadulla valtavasti siihen nähden, että siellä on
huoltoliikennekin päiväsaikaan kielletty. Eilen kävelin sitä katua pitkin
lastenvaunujen kanssa, ja oli vaikeaa ohittaa näitä autoja, joita oli hyvin
lyhyellä pätkällä 14, kun laskin. Osa parkkeerattu, osa siinä hoiti
asioitaan ja oli kuskit kyydissä.
Olen pitkään miettinyt, mitä Iso Roobertinkadun kehittämiseksi
voitaisiin tehdä ja olen puhunutkin aiheesta alueen asukkaiden ja
kadulla toimivien yrittäjien kanssa. Olen yllättynyt positiivisesti siitä,
miten valmiita ne asukkaat ja yrittäjät tuntuvat olevan toimimaan tämän
kadun hyväksi, mutta se on tavalliselle ihmiselle aika vaikea keksiä,
miten voisi käynnistää tällaisen projektin. Lopulta tein aloitteen, jossa
vaadin, että puututtaisiin ensinnäkin tähän autoliikenteeseen täällä
kadulla. Sitten ehdotin, että selvitettäisiin mahdollisuutta parantaa
kadun viihtyisyyttä kevyillä toimenpiteillä yhdessä alueen asukkaiden ja
kiinteistöjen ja yrittäjien kanssa.
Valitettavasti täytyy sanoa, että olin hirveän pettynyt tähän
aloitevastaukseen, joka ei mielestäni keskustele tämän aloitteeni
kanssa, koska siinä viitataan useaan otteeseen siihen, että
perusparannusta kaivataan Iso Roobertinkadulle mutta että siihen ei
ole varaa, ja sanotaan, että nyt ei sitten tehdä mitään, kun ei ole rahaa
peruskorjata kunnolla. Minä nimenomaan en vaatinut mitään kalliita
katutöitä vaan haluaisin, että selvitettäisiin näitä kevyempiä
toimenpiteitä ihan siivousvastuiden selventämisestä, tarkentamisesta
lähtien.
Tämä aloite antaa myös kevyesti positiivisen signaalin sille, että
luvataan, että ruvetaan valvomaan autoliikennettä paremmin, mutta
nykyresursseilla uskon, että se on mahdotonta. Henk.koht. toivoisin,
että sinne voitaisiin kokeilla myös näitä pollareita, jotka tuntuvat hyvin
toimivan muualla maailmassa. Esim. Lissabonissa, joka on hyvinkin
rähjäinen kaupunki, pollarit on laajasti käytössä ja ei niiden kanssa ole
mitään ongelmia. Mutta en uskalla niitä tässä vaiheessa lähteä
vaatimaan mutta kuitenkin esittäisin tämän aloitevastauksen
palauttamista, koska uskon, että lähiympäristöä voidaan kehittää
monella tapaa, kaikkea ei tarvitse aina kiillottaa viimeisen päälle. Tietyt
vivahde-erot kuuluvat kaupunkiin.
Uskon, että Iso Roobertinkatu on esimerkki juuri sellaisesta kohteesta,
jonka viihtyisyyttä voitaisiin parantaa selvästi melko kevyesti. Kunnon
siivous-, kadun siivousvastuiden tarkentaminen ja tarvittava valvonta,
unohtuneen liikennemerkin ja vastaavien poisto sekä yhteinen
ideointitilaisuus kadun sidosryhmille.
Esitän siis, että aloite palautetaan uudelleenvalmisteltavaksi siten, että
Iso Roobertinkadun viihtyisyyttä parannetaan yhteistyössä alueen
yrittäjien ja kadun kiinteistöjen kanssa mm. tarkentamalla kadun
siivousvastuita.
Kiitos.
Puheenjohtaja.
Jo kaupunginhallitusvaiheessa kiinnitettiin tähän samaan asiaan
huomiota, että tämä vastaus oikeastaan tähän aloitteeseen viittaa aika
massiivisiin toimenpiteisiin, isoon perusparannukseen ja isoihin
rahoihin, kun taas sitten itse aloite puhuu nimenomaan pienistä
toimenpiteitä ja ei halua nimenomaan laajamittaisia katutöitä vaan
enemmän tällaista koordinaatiota ja yhteistyötä yrittäjien kanssa ja
pieniä keinoja, joilla siitä kadusta saataisiin todellakin viihtyisä. Siitä
syystä olen sitä mieltä, että tämä palautusehdotus on paikallaan, ja
kannatan valtuutettu Kousan tekemää palautusehdotusta.
No niin. Kiitos, puheenjohtaja.
Ilman muuta kannatan Tuuli Kousan aloitetta, mutta yksi mikä tässä on
paha ja tämä viittaa myös tuohon edelliseen Kimmo Helistön juttuun,
on tämä yhteistyön puuttuminen asukkaiden, taloyhtiöiden,
huoltoyhtiöiden, isännöitsijöiden kanssa. Eli kukaan heistä ei, nämä
isännöitsijät, taloyhtiöt, huoltoyhtiöt, rakennusvirasto ja yleisten töiden
lautakunta, ei tiedä mitä toinen tekee. Eli mielestäni se on niin älytöntä,
että on kaupungintalo ja keskusta. Keskusta on, niin kuin kaikki
tietävät, Iso-Roba ja joku Narinkkatori kuin Raatteentie. Sitten jos siitä
asiasta ottaa jonkun vinkin, laittaa sen rakennusvirastoon, niin sieltä
pallo lentää jonnekin yleisten töiden virastoon, jossa kukaan ei tiedä
mitään. Tontit aletaan numeroida ja nimetä, että siellä Lipposen tai joku
Blääkkösen isännöitsijätoimisto hoitaa tätä, ottakaa tänne yhteyttä,
ottakaa… Niin toivoisin enemmän yhteistyötä eikä tällaista pallotusta,
mitä rakennusvirasto ja yleisten töiden lautakunta harrastavat.
Kiitos.
Kiitos, puheenjohtaja.
Minäkin kannatan ehdottomasti tämän aloitevastauksen palauttamista.
Iso-Roban ongelma on itse asiassa siinä, että viime vuosina meidän
tahtomme laajentaa kävelykeskustaa on keskittynyt liikaa tänne
kaupungintalon ympäristöön, sille alueelle, joka on Kaivokadun,
Mannerheimintien ja Esplanadien sisäpuolella. Jos meillä olisi tällä
hetkellä useampia kävelykatuja kuin Iso-Roba, niin Iso-Robakaan ei
olisi tällaisessa kunnossa, missä se nyt on. Yksi pikkuidea
kävelykatujen lisäämiselle olisi esim. kesäaikaiset kävelykadut. Roban
asemaa kummasti kohottaisi sellainen kesäaikainen järjestely, että
Eerikinkatu suunnilleen sieltä Fredalta Coronan suuntaan Yrjönkadulle
päin muutettaisiin kesäaikaiseksi kävelykaduksi ja Hotelli Tornin
liepeiltä Yrjönkatu Ruttopuiston ohi Roballe asti toimisi myös
kesäaikaisena kävelykatuna. Saataisiin tänne Mannerheimintien
toiselle puolelle ns. pieni kävelykatuverkko, niin sen jälkeen ei
myöskään Iso-Roba unohtuisi tällaiseksi takapihaksi.
Tack, ordförande.
Takapihalta on hyvä jatkaa.
Problemet med Stora Robertsgatan har nog i högsta grad att göra med
den mängd pizzakartonger och skräp och avfall som de som firar nattliv
på Stora Robertsgatan lämnar efter sig. Veckoslutsmorgnar om man
vill springa på Stora Robertsgatan så ska man nog ha särskild
utrustning på sig innan gårdskarlarna har hunnit städa undan det som
folk har lämnat efter sig.
Alan olla kyllä sitä mieltä, että vaikkei mielestäni poliisia tai
järjestysmiestä tarvita enempää, niin kyllä ihmisten roskaaminen ja se,
että aivan holtittomasti jätetään pulloja sun muuta, on varsinkin Iso
Roobertinkadulla sellainen ongelma, että siihen pitäisi myös puuttua.
Olen ihan samaa mieltä siitä, että tämä aloite pitää palauttaa sen takia,
että ei ole kysymys vain liikenteen tuottamasta häiriöstä vaan
nimenomaan siitä, että se katu ei oikein ole kenenkään katu. Siellä
pitäisi käydä vuoropuhelua nimenomaan sen siivoamisen ja siistimisen
ja viihtyisyyden parantamisen suhteen.
Pyöräliikenne on myös sellainen asia, joka pitäisi ehdottomasti näillä
kävelykatuosuuksilla, ovatpa ne sitten pidempiä tai lyhyempiä, niin
katsoa, koska tällä hetkellä siellä kyllä jalankulkijat, me pyöräilijät ja
lastenvaunut saavat ? liikenteen tai sinne pysäköityjen
huoltoliikenteen. Kaupat tarvitsevat sitä huoltoliikennettä, siellä on
myös tarha, Marias asyl, ja mielestäni tämä on ehdottomasti
palautettava.
Kiitos.
Valtuutettu Halla-aho
Arvoisa puheenjohtaja.
Iso-Roba on hyvä esimerkki siitä, miten vaikea on toteuttaa
kävelykatua jälkikäteen, siis jo valmiiseen ympäristöön, koska kadun
varrella paitsi että siellä on liikkeitä, siellä myös asuu ihmisiä, jotka
säilyttävät autojaan talojen sisäpihoilla, joten liikenteelle sinänsä ei
oikein voi mitään. Nykyisellään Iso-Roba eroaa tavallisesta
autoliikennekadusta lähinnä sikäli, ettei siellä ole liikennesääntöjä, mikä
on tässä tullut jo esille. Se, että se kuitenkin on kävelykatu, houkuttelee
kaikenlaista notkumista, joka puolestaan lisää sotkemista ja
rauhattomuutta. Mielestäni Iso-Roban viihtyvyyttä myös jalankulkijoiden
kannalta lisättäisiin parhaiten avaamalla se uudelleen liikenteelle ja
varustamalla se kunnollisilla jalkakäytävillä. Kyllä sellaisillakin mahtuu
ihminen kävelemään aivan hyvin. Mutta palautusesitys on varmasti
ihan hyvä.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Minäkin kannatan tämän asian palauttamista. Samalla kun yleisten
töiden lautakunta ja apulaiskaupunginjohtaja miettivät tätä vastausta,
niin kyllä pitäisi laajentaa tätä näkökulmaa myös näihin muihin katuihin.
Mikonkadulla on aivan samanlainen tilanne, sielläkin huoltoliikenne
seisoo, vaikka ei pitäisi seistä. Aleksanterinkatua pitkin ajaa jatkuvasti
myös yksityisautoja, vaikka siellä pitäisi vain kulkea julkista liikennettä
jne. Eli että kaikki ne päätökset, mitä valtuustossa on tehty, niitä ei
kukaan valvo sillä tarkkuudella kuin pitäisi, jotta asiat säilyisivät
hallussa.
On olemassa hyviä käytäntöjä. Valtuutettu Kousa viittasi näihin
pollareihin. Kööpenhaminassakin toimii hyvin: kello 11:een mennessä
huoltoliikenne niillä kaduilla, missä ei ole maanalaista huoltoliikennettä,
se on poissa. Mutta Helsingissä se ei vaan kerta kaikkiaan onnistu.
Kovalla rahalla rakennettiin huoltotunneli, mutta ilmeisesti keskustan
liikeyritykset eivät käytä huoltotunnelia niin kuin on tarkoitettu vaan
mieluummin hoidetaan huoltoliikenne myös maanpäällisesti, ja sen
seurauksena meillä on tämä jatkuva sekasorto näillä kaduilla. Joten
kaupungin pitäisi myös tähän valvontaorganisaatioon kiinnittää entistä
parempaa huomiota, koska tämäntyyppinen sekakäyttö kaduilla on
kyllä todella vaarallista myös ihan jalankulkijoille ja kaikille muille, jotka
siellä liikkuvat, kun ei koskaan tiedä, minkälainen auto on tulossa
mistäkin suunnasta.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Tuossa lausunnossa on kerrottu, että kyse on peruskorjauksesta, joka
ei ole viiden vuoden investointisuunnitelmassa. Se on lähtökohta, tällä
hetkellä, jos ei toisin päätetä. Toinen asia on se, että rakennusvirasto
korjaa olevia rakenteita, hidasteita, esteitä nykyresursseilla. Kolmas on
sitten se, joka on vastoin tätä Tuuli Kousan palautusehdotusta, että
tuolla alueella siivoavat vastuut ovat yksiselitteiset. Niistä vastaavat
kiinteistöt ja yrittäjät. Jos nyt lähdetään tätä muuttamaan, se tarkoittaa,
että kaupunki lähtee ottamaan siivousvastuuta tuosta kadusta, jolloin
se on ennakkopäätös sitten kymmenien, jos ei satojen katujen
vastaavaan muutokseen. Toivon, että otatte tämän huomioon tällä
palautusesityksellä, mikä tässä on.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kun nyt sattuu se yksi pojan kapakoista olemaan juuri tällä kadulla, niin
tulipa tuntemusta. Siellä on liikennemerkki, että ”huoltoajo sallittu yöllä”,
no ei ? huoltoa muuta kuin juoppohuoltohan se on yöllä. Niemiselle
evästykseksi, että laitetaan kyltti, että ”huoltoajo sallittu” yksi tunti, ja
sen jälkeen lappuliisat liikkeelle, niin kyllä ne siitä järjestyvät. Ei tässä
niin isolla kollegiolla tarvitse miettiä tätä juttua.
Ja mitä Helistön esitykseen tulee, että tehdään lisää noita kävelykatuja,
niin tällaisesta Vennamo olisi sanonut, että se on niin kuin talonpojan
tappolinja. Tässä se on kauppiaan tappolinja. Eihän kukaan kauppias
sellaisella kadulla enää olisi. Ei kukaan lähde mikroa ostamassa ja
lähde mikro tai jääkaappi kädessä kävelemään. En kannata kyllä
yhtään tätä Helistön ajatusta.
Puheenjohtaja.
Jos tämä menee huutoäänestykseksi, niin kannatan myös tätä
valtuutettu Kousan palautusta ja palautan mieliin tämän viimekertaisen
keskustelun Sinebrychoffin puistosta, jossa oikeastaan tämä sama
ongelma tulee näkyviin, joka meillä on: nämä jyreät toimenpiteet vs.
todellisuus katutasolla. Tässä ehkä tarvittaisiin myös, että kaupungilla
olisi jonkinlainen, viimeksi käytin sanaa ”virkamiesten iskuryhmä”, joka
sekin viittaa aika sotilaalliseen toimintaan. Mutta ehkä tällainen
lähialuevirkamies, joka pystyisi jalkautumaan, kokoamaan väen yhteen.
Jäin miettimään, onko esim. Iso Roobertinkadulla kauppiasyhdistystä
tai yrittäjäyhdistystä, joka voisi edustaa kauppiaiden ääntä. Samoin
kysymys viihtyisyydestä on muutakin kuin siivous, eli pienillä istutuksilla
ja muilla töillä voi saada, valaistuksilla, ihmeitä aikaan. Tässä
tarvittaisiin taas sellaista istutaan alas talonpoikaisesti McDonald’siin ja
kootaan joukot äärelle ja fundeerataan, miten saadaan asia eteenpäin.
Tosiasia tietysti on, että Iso Roobertinkatu on muistuma ”the dream and
the reality” -aspektista, että kävelykatu on meillä edelleenkin unelmana
Helsingissä johtuen tästä vaikeasta niemiasemasta, mutta sitä
paremmin kannattaisi miettiä Helistön esitystä. Meillä on hienoja katuja,
esim. Espat voisivat olla kesäsunnuntaisin kävelykatuina, tai
Mannerheimintiestä voisi tehdä kerran vuodessa kävelykadun.
Tässäkin tarvittaisiin luovuutta ja ideointia ja vähän rohkeutta nähdä
vuodenajat ja katutilat uudella tavalla.
Kiitos. Hyvät valtuutetut.
Itse olen koko elämäni asunut Ullanlinnassa ja nyt 25 vuotta tässä
Roban kyljessä. Se mitä minä itse kaipaan tähän, on raitiovaunukiskot
takaisin. Silloin kun siinä meni ratikka, se oli elävä ostoskatu ja siinä ei
ollut minkäännäköisiä tällaisia roskaantumishäiriöitä eikä myöskään
sitä, että oman talon rappukäytävää käytetään julkisena wc:nä. Tietysti
nämä kaikki ongelmat olivat silloin poissa. Sen takia nyt kun sinne
alueelle mietitään uusia raitiovaunukiskoja tai miten raitiolinjat menevät,
niin itse tulen varmaan tekemään aloitteen, että myös otettaisiin tämä
mietintään, miten tämä voitaisiin elävöittää takaisin sellaiseksi mitä se
aikoinaan oli ja miettiä sitten parempia paikkoja kävelykadulle, koska
kuitenkin tämä Iso-Roba on aika syrjässä ydinkeskustasta.
Nyt siinä silloin tämä Dianapuisto korjattiin, niin siinä mielessä voi
sanoa, että siinä on tällainen paikka, jossa pystyy olemaan ja on siinä
puistojen yläpuolellakin ja muualla. Mutta tämä on epäonnistunut alusta
lähtien. Se ei ole koskaan tavoittanut sellaista kävelykadun fiilistä kuin
mikä pitäisi olla.
Kiitos, puheenjohtaja.
Haluaisin valtuutettu Niemiselle sanoa, kun hän viittasi
puheenvuorossaan taas tähän peruskorjaukseen, kuten tämä
aloitevastauskin on, että minä en tässä henkilökohtaisesti tosiaan, minä
olen nimenomaan jättänyt vaatimatta peruskorjausta, koska en usko,
että tämä katu välttämättä suoraan kaipaisi tällaista Stocka-Espa-
tyyppistä kiillotusta, vaan nimenomaan, mitä tässä on puhuttu, että
voitaisiin pienemmillä toimenpiteillä varmasti saada aikaan parannusta.
Ja mitä en ollut itse tullut ajatelleeksi mutta mikä tuli esiin joissain
näissä keskusteluissa täällä kadulla toimivien yrittäjien kanssa on, että
hekään eivät kaikki itse asiassa halua mitään laajamittaisia katutöitä,
koska he taas kokevat, että jos se katu taas revitään auki, vaikka
yhdenkin kesän ajaksi, niin se tekee hallaa heidän liiketoiminnalleen ja
jopa siinä määrin, että osa siellä joutuu ehkä tekemään toisenlaisia
ratkaisuja siinä vaiheessa, jos ja kun peruskorjaus aikanaan tulee.
Mitä tähän kadun siivousvastuisiin tulee, niin tiedän hyvin, että säännöt
ovat yksiselitteiset, mutta Iso Roobertinkatu nyt on vain esimerkki
kadusta, jossa on hirveän suuri epäsuhta siinä, että joitain osia kadusta
hoidetaan hyvin. Olen kuullut, että esim. Sponda siellä hallinnoi joitain
kiinteistöjä ja siinä edusta on hyvin hoidettu, mutta taas toisessa kohtaa
kukaan ei tee mitään. Kyllä toivoisi, että joillain kaupungin alueilla voisi
olla myös sellaista, että vain vähän tehostettaisiin sitä valvontaa ja
selvennettäisiin niitä vastuita niille kiinteistöille, kenelle ne kuuluvat.
Arvoisa puheenjohtaja.
Valtuutettu Kolbe hieman laajensi tätä keskustelua, joten minäkin ehkä
rohkenen. Hän puhui kävelykaduista yleensä ja otti esille tämän
mahdollisuuden esim. sulkea Espa liikenteeltä sunnuntaisin. Minun on
vähän vaikea nähdä mielekkyyttä tässä kävelykatuajattelussa. Jos nyt
vaikka Espaa ajatellaan hyvänä esimerkkinä, niin siinä on ajoratojen
molemmin puolin erittäin leveät jalkakäytävät ja välissä on puisto.
Käveleekö joku todella niin leveästi, ettei mahdu kulkemaan siinä
välissä, vai mitä se palvelee se kävelykatu, joka siihen tulisi lisäksi?
Kiitos.
Kiitoksia, puheenjohtaja.
Tuuli Kousa on noissa ajatuksissaan ihan oikeassa, ei siinä mitään.
Mutta palautuksen peruste tuolla kohtaa, sitä minä en pidä
perusteltuna. Tosiasia on kumminkin myös se, että niin
rakennusvirastolla kuin Staralla, jotka näitä alueita valvovat ja hoitavat
tai vastaavat valvonnasta, niin kaupungilta on kadonnut kyky valvoa
toimintoja, ohjeistaa muita kuin itseään ja jopa kyky on kadonnut niin
valvoa omien tilaustensa tekemistä omilla toimittajillaan eli kaupungin
omilla tekijöillä. Tämä on se ongelma, valvontakyvyn puute, ja siihen
toivonkin, että valtuusto tulevaisuudessa kiinnittää huomiota, että millä
tavoin kaupunki pystyy parantamaan sisäistä valvontaansa ja niiden
tilausten valvontaa, mihin on rahansa pistänyt. Mutta siis peruste tuosta
kadun siivousvastuiden parantamisesta ei minusta ole palautuksen
aihe. Yhteistyö voi kyllä olla.
Kiitos, puheenjohtaja.
? puheenjohtajan kommentin asioiden etenemisestä mutta en malta
olla vastaamatta valtuutettu Halla-aholle siitä varsin lyhyesti, että
kysymys on jo noin 60-luvulta jatkuneesta keskustelusta, että kenelle
katutila kuuluu, autolle vai ihmiselle. Tästä on mallikkaita esimerkkejä
eri Euroopan suurkaupungeissa, ja viimeksi olen kokenut tämän
Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa, jossa valtava, suurenmoinen
pääkatu on sunnuntaisin auki jalankulkijoille, joka oli siis tarkoitettu
tankeille, kenraaleille, sotilasjoukoille, marsseille ja muille. Leveysaste
on mahtava. Kun tätä pitkin kansalaiset saavat kävellä, se on
suurenmoinen kaupunkitilallinen kokemus. Soisin, että Esplanadikin
kerran vuodessa, heinäkuussa voisi esimerkiksi olla puhtaasti
kansalaisten käytössä. Tämä on viihtyvyyskysymys, ja viihtyvyys liittyy
valtuutettu Kousankin aloitteeseen.
Puheenjohtaja.
Olisin halunnut kysyä, onko tässä minkään valtakunnan mahdollisuutta
kehittää jotain selvää sanktiojärjestelmää myös, jota voitaisiin käyttää
niitä kohtaan, jotka selkeästi rikkovat oman huoltovelvollisuutensa?
Sitten haluaisin vielä muistuttaa, kun puhutaan näistä kaiken maailman
tolppien nostamisista kävelykaduille, niin kadut, joissa asuu vanhoja
ihmisiä, heidän luokseen täytyy päästä mm. taksilla, sairaskuljetuksella
ja lisäksi vielä kotipalvelutyöntekijöiden olisi hyvä päästä…
Välihuuto!
Ja ruumisautolla olisi hyvä päästä sinne ihmisten luokse. Todella itse
kannatan tätä kyseistä, äskeistä aloitetta.
Kiitos.
Kiitos, puheenjohtaja.
Valtuutettu Anttilan aloitteessaan esille nostama katutyöongelma on
keskeinen asumis- ja työssäkäyntiviihtyvyyttä heikentävä haitta. Siitä
koituva melusaaste ja ? runsaus tuntuu kuuluvan varsinkin Helsingin
katukuvaan ja keskittyy erityisesti kantakaupunkiin. Olen itsekin joskus
esittänyt korttelikohtaisia rauhoitusaikoja rakentamishäirinnän
vähentämiseksi. Kulttuuriimme kuuluu erityinen korjausvimma, ja moni
rakennusprojekti katsottaisiin turhaksi monessa muussa kulttuurissa.
Koska me elämme ? yhteiskunnassa, tätä ongelmaa ei oteta
vakavasti. Tiedän kuitenkin ihmisiä, jotka ovat muuttaneet pois pitkälti
melusaasteen takia. Olisi syytä vihdoin paneutua tämän ongelman
hoitamiseen.
Puheenjohtaja.
Kun mietin tätä vastausta, ensimmäinen ajatukseni oli asian
palauttaminen, mutta sitten ajattelin, että todennäköisesti tulen
saamaan aivan samanlaisen vastauksen, niin ajattelin puhua lähinnä
yleisten töiden lautakunnan puheenjohtajalle, että seuraavalla kerralla,
kun tätä asiaa käsittelette, olisitte vähän tiukempia, niin että olisi
kunnolliset reunaehdot, millä tavalla katuja jatkuvasti saadaan avata.
Huolimatta siitä, että täällä todetaan vastauksessa, että ei ole
mahdollista esim. määritellä sitä, että aina pitää antaa lupa, kun joku
sitä lupaa tulee pyytämään eikä voida pakottaa esim. eri toimijoita
tekemään töitään samanaikaisesti. En voi ymmärtää, miksi ei voida
pakottaa esim. laittamaan kahta operaattoria samanaikaisesti samaan
ojaan omia vempeleitään, kun kerran oja avataan. Näin ollen tällainen
rauhoitusaika on todella aivan mahdollista kaupungin toimesta päättää.
Esim. keskustan liikenneratkaisujen arviointi on aivan mahdotonta,
koska kaupungin keskusta on ollut melkein 10 vuotta erilaisten
rajoitusten kohteena ja kukaan ei voi ajatella, miten hyvin liikenne voisi
sujua, jos siellä elettäisiin normaalia aikaa. Näin ollen kyllä tähän
asiaan pitäisi ? .
Tack, ordförande.
Det förvånar mig att vi inte har någon form av ekonomisk styrning på
de här projekten.
Mielestäni tarvitaan selvää taloudellista ohjausta siihen, että saataisiin
nämä projektit loppumaan nopeammin. Eli sisäiset vuokrat tai vuokrat
yleensä ovat mielestäni sellainen tapa, jolla tätäkin asiaa voitaisiin
edesauttaa niin, että vuokrataan sille rakennuttajalle tai toimijalle tämä
tila siksi aikaa, kun hän sitä tarvitsee, ja määritellään se vuokra niin,
että se on suhteessa siihen käyttöön ja siihen häiriöön. Ei tietenkään
niin, että vuokrattaisiin vain se monttu vaan myös se katutila, joka
silloin rajoittuu pois käytöstä.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Edellisessä puheenvuorossa tuli juuri ongelman ydin esille eli virastojen
omien toimintojen osaoptimointi. Jokainen budjettinsa puitteissa pyrkii
tekemään mahdollisimman kustannustehokkaat sähkötyöt, vesityöt,
viemärityöt, katutyöt yms. yms. työt, jolloin katu on auki silloin, kun
kyseiselle virastolle tai rootelille tai vastaavalle sopii. Tästä johtuen
samassa paikassa kaivetaan uudestaan ja uudestaan auki ja homma
tuntuu älyttömältä, niin kuin se onkin.
Toinen asia on se, minkä tuolla lausunnossa rakennusvalvontavirasto
on tuonut esille. Toivon, että nyt apulaiskaupunginjohtaja ottaa vakavan
kopin tästä asiasta ja aloittaa tämän valvontavastuun siirtämisen
tilaajavirastolle. Nyt se on rakennusvalvontavirastolla, jossa on kaksi
työntekijää, joista toinen on eläkkeellä ja hän yrittää samalla valvoa
lumityöt, katutyöt, siivoustyöt ja kaiken. Ei onnistu. Asia on
organisatorinen, se pitää korjata. Pekka otti kopin.
Hyvät kuulijat, arvoisa puheenjohtaja.
En tässä vaiheessa yötä käytä teidän aikaanne liikaa mutta haluaisin
huomauttaa tästä aloitteen vastauksesta tähän Savuton Helsinki
-ohjelmaan liittyen, jota kyllä kannatan sinänsä hyvänä ohjelmana,
johon Helsingin täytyy päästä. Mutta jos taksiasemille ei sen takia voida
laittaa tuhkakuppeja tai roska-asioita, että pyritään tekemään
tupakointia vähentäviä pysyviä ratkaisuja, niin kuka tahansa, joka on
kulkenut lauantai- tai sunnuntai-aamuisin ennen niiden siivousautojen
tuloa, voi ajatella, että tämä ei ehkä kannustimena ole kauhean hyvin
toimiva. Mutta se on nyt tänne vastaukseen tullut, ja tietenkin pääasia
tässä nyt on, että kaupunki ei tästä halua ottaa vastuuta vaan ohjata se
taksiyrittäjille. En vaadi tähän muutoksia mutta haluaisin nähdä, että
kaupunki pystyisi näkemään tämän roskattomuuden vähän laajempana
kysymyksenä kuin vain yrittäjien ongelmana.
Kiitos.
HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE
_____________________ _____________________
Minerva Krohn Tiina Teppo
puheenjohtaja päätösvalmisteluyksikön päällikkö
ordförande chef beslutsberedningsenheten
Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:
Protokollet justerat och godkänt:
_____________________ _____________________
Sirpa Asko-Seljavaara Pekka Saarnio
kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu
stadsfullmäktigeledamot stadsfullmäktigeledamot
