Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Ajattelin muutamalla kalvolla käydä läpi historiaa, miten tähän päivään
on päädytty. Mutta ennen sitä totean, että valtuutettujen pöydille on
jaettu äskeisestä kaupunginhallituksesta tullut päätös.
Kaupunginhallitus muutti esitystään valtuustolle siinä jaetussa
materiaalissa viivan kohdalle merkityillä lisäyksillä. Eli päätösesitykseen
on lisätty kaksi kappaletta, joissa ensimmäisessä todetaan, että
”Kuntajakolain mukaisen selvityksen jatkuessa osana tätä työtä
kaksiportaisen seutuhallinnon selvittämistä jatketaan ja lähidemokratian
toteuttamistapoja selvitetään” sen lisäksi, että kaupunginhallitus esittää
valtuustolle, että tähän prosessiin lisättäisiin vielä kuntien
yhdistämisestä järjestettävä kunnallinen kansanäänestys. Eli tämä siis
äskeisestä klo 16 alkaneesta kaupunginhallituksen kokouksesta
lisäyksenä päätösesitykseen.

 

Samalla totean, että sinne on jaettu Helsinki-Vantaan selvityksen yksi
korjattu lisäsivu, josta taisi olla yksi miinusmerkki puuttunut, ja se on
sinne lisätty.

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Muutamalla sanalla siis historiaa. Voi sanoa, että nyt olemme –
tammikuun viimeinen päivä 2011 – tämän pääkaupunkiseudun
nykyisessä, voi sanoa uudessa vaiheessa, ja Paras-hanke
pääkaupunkiseudun kannalta, sen lähtölaukaus oikeastaan on OECD:n
Territorial Review, joka on vuodelta 2003. Saimme siis OECD:n kannan
seudun kehittämiseksi, ja myös Jussi-Pekka Alanen nimitettiin
selvityshenkilöksi. Sen jälkeen on monta porrasta menty eteenpäin, en

myös Vantaan valtuuston vastaava päätös. Kaksi vaihtoehtoa,
Helsingin kaupunginhallitus on yksimielinen esityksessään ja itse myös
kannatan jatkoprosessiin siirtymistä.

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Äsken tuli juuri tieto Vantaalta, että siellä on 27 puheenvuoroa tällä
hetkellä pitämättä ja ilmeisesti noin pari tuntia menee siihen kun päätös
tulee siellä, eli mielenkiintoinen tilanne, ollaan samoissa aikatauluissa.
Kaupunginjohtaja ottikin äsken omassa puheenvuorossaan esille sen,
että kaupunginhallitus muutti tätä päätösehdotusta ja se on tosiaan
teille sinne jaettu ja sen mukaan sitten mennään.

Muutama sellainen asia, minkä haluan tuoda vielä esille tässä
vaiheessa, on ensinnäkin se, että esim. tänään aamulla televisiossakin
kuultiin, että tässä sotketaan näitä käsitteitä aika pahastikin eli
puhutaan yhdistymisestä, ja siitähän ei ole nyt kyse, että pantaisiin
kaupunkeja, Vantaata ja Helsinkiä yhteen, vaan selvityksen
tekemisestä tässä vaiheessa. Aika yllättävää on tietysti monissa
keskusteluissakin, kun on käyty poliitikkojen kanssa sitä keskustelua
niin Vantaan suunnalla kuin täälläkin, niin tuntuu siltä, että monilla on
se asenne, että nyt päätetään jo yhdistymisestä eikä suinkaan
pelkästään selvityksestä.

 

Selvitys on tietysti perusteltua tehdä, ja varmasti on täällä, jos
kaupunginhallituksen päätöksestä jotain lukee, niin aika laaja
yksimielisyys siitä, että tällä linjalla tullaan etenemään. Mutta on päätös
minkälainen tahansa jatkossa, niin elämä ei varmasti tähän pysähdy
vaan sitten on aika arvioida, että mitä sen jälkeen. Se aika, jolloin tämä
arvio tehdään, tulee muutaman tunnin sisällä, kun kuullaan myös
Vantaan kaupunginvaltuuston päätös, ja samaan aikaan suunnilleen on
varmaan äänestys meilläkin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Jään mielenkiinnolla kuuntelemaan näitä puheenvuoroja tästä, ja
varmaan jossain vaiheessa tulee esille tämän päätöksen lisäksi myös
jo ajatuksia siitä, että miten tämän asian kanssa jatketaan. Joka
tapauksessa lähiviikkojen aikana, oli päätös siis minkälainen tahansa,
meidän tulee keskustella siitä, että entäs sitten?

 

 

Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tänään meillä on mahdollisuus kirjoittaa merkittävä pala suomalaisen
kuntakentän historiaa. Me helsinkiläiset emme kuitenkaan pysty siihen
yksin vaan tarvitsemme kumppaneiksemme kollegamme Vantaalta.
Otamme tänään kantaa siihen, haluavatko Helsinki ja Vantaa asettaa
kuntajakolain mukaisen selvitysmiehen tai -naisen selvittämään
kaupunkiemme mahdollista yhdistymistä. Toisin kuin jotkut ehkä
kuvittelevat, me emme tänään päätä kaupunkien yhdistymisestä.

 

Poliitikot ja virkamiehet ovat jo yli vuoden ajan tehneet tiiviisti töitä sekä
Helsingissä että Vantaalla. Kaupunkien omin voimin on tehty
esiselvitystä Helsinki-Vantaasta, seurantaryhmä on hyväksynyt
Helsinki-Vantaa-selvityksen loppuraportin, ja tänään tämä raportti on
valtuustojen käsittelyssä. Selvitystyö on ollut huolellista ja
perusteellista, selvityksessä on keskitytty käsittelemään kuntien
nykytilaa.

 

Vastauksia siihen, millainen kaupunki Helsinki tai Vantaa on nyt, löytyy
kattavasti tästä raportista. Vastausta siihen, millainen kaupunki
yhdistynyt Helsinki-Vantaa olisi asukkaiden, yritysten ja muiden
toimijoiden näkökulmasta, ei tästä raportista löydy. Yhdistymisen etuja
ja haittoja mm. asukkaiden, yritysten, kuntatalouden ja
palvelutuotannon kannalta ei siis vielä ole käsitelty. Myöskään
yhdistyneen kaupungin maankäytön suunnitelmat, asuminen ja liikenne
eivät ole saaneet selvitystä. Työ on siis pahasti kesken ja sen
jatkaminen on välttämätöntä.

 

Tänään kaupunkien käsittelyyn tuodun Helsinki-Vantaa-selvityksen
taustalla on laaja ja asiantunteva yhteistyö. Selvitystyön viestintä on
ollut avointa ja aktiivista, ja siitä Kokoomuksen valtuustoryhmä
haluaakin antaa erityiskiitoksen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Helsinkiläisten ja vantaalaisten hyvinvointi on huippuluokkaa muihin
eurooppalaisiin verrattuna. Kaiken kaikkiaan Helsingissä ja Vantaalla
on yli 20 % koko maan työpaikoista. Työllisyyskehitys on ollut
molemmissa kaupungeissa suotuisa pitkällä aikavälillä, mutta
pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut molemmissa kaupungeissa.
Kummassakin kaupungissa työttömyysaste on korkeampi kuin
Uudellamaalla keskimäärin mutta matalampi kuin koko maassa

kokonaan selvittämättä mutta ansaitsevat toki selvityksensä.
Tiivistettynä voimme siis esittää seuraavan kysymyksen: olisiko
yhdistynyt Helsinki-Vantaa nykyistä Helsinkiä ja Vantaata parempi? Me
uskomme, että voisi olla – ainakin asia kannattaa selvittää.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaa Vantaan ja Helsingin
yhdistymisselvityksen jatkamista ja kuntalain mukaisen selvitysmiehen
asettamista. Selvitystyön kautta saamme riittävästi lisätietoa, jotta
tulevaisuudessa voimme tehdä päätöksiä kuntien yhdistämisestä tai
yhdistämättä jättämisestä. Päätöksiä, jotka perustuvat tunteiden ja
pelkojen asemasta tietoon.

 

Kokoomuksen valtuustoryhmä haluaa myös tässä yhteydessä kiittää jo
nyt tehdyssä selvitystyössä mukana olleita erinomaisesta työstä.
Odotamme innolla uuden selvityksen tuloksia ja entistä parempaa
kaupunkia.

 

 

Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Vihreän valtuustoryhmän mielestä Helsingin ja Vantaan yhdistämistä
tulee jatkaa nimeämällä selvitysmies. Vihreille on ensiarvoisen tärkeää,
että uudessa yhdistyneessä kaupungissa kaupunkilaisten
osallistumismahdollisuudet paranevat. Tällä hetkellä päätöksenteko on
karannut kauas nykyisessä Helsingissäkin. Helsinki on liian suuri
yksikkö lähidemokratialle. Paikallisista asioista voitaisiin hyvin päättää
paikallisella tasolla. Kansainvälisesti hyviä esimerkkejä elinvoimaisista
ja kilpailukykyisistä kaupunkiseuduista, joissa on toimiva
paikallishallinto, ovat Vancouver ja Kööpenhamina.

 

Paikallisesti kaupunginosavaltuusto voisi vaikuttaa esim. joihinkin
lähipalveluihin, kuten päiväkoteihin, sekä pieniin asemakaavoihin.
Yhdistyneen kaupungin malli voisi olla esim. vaaleilla valitut
kaupunginosavaltuustot.

 

Helsinki-Vantaa-kuntaliitosselvityksen yhteydessä tulee selvittää
kaupunginosavaltuustojen aluejako, tehtävät ja tarvittavat
lakimuutokset. Toinen asia, jota edellytämme ennen päätöstä
kaupunkien yhdistämisestä, on kansanäänestys. Näin merkittävästä
kysymyksestä pitäisi kysyä mielipidettä myös kaupunkilaisilta. On

sen jälkeen tehdä päätökset liittymisestä.

 

Mielestämme on hyvä, että seutuhallintoajatustakaan ei ole haudattu.
Pidämme kuitenkin edellytyksenä sille myös seudun kuntarakenteen
muuttamista. Seutuhallinnolla voitaisiin ratkaista Helsingin seudun
liikenneongelmia mutta ei alueen segregoitumista. Nykymuotoista
tiiviimpää, vapaaehtoista yhteistyötä on nyt kokeiltu viitisen vuotta. Sen
avulla on saatu joitakin hankkeita eteenpäin, mutta suuria ongelmia
tällä seudulla sillä ei saada ratkaistua. Esim. kuntarajat ylittävät palvelut
eivät toimi joustavasti vaan edellyttävät edelleen suuren määrän
byrokratiaa. Lisäksi kunnat ajattelevat yhteistyömalleissa ensisijaisesti
omaa etuaan, jolloin osaoptimointi vie suuren osan hyödystä. Tämä on
merkittävä syy sille, että vihreä valtuustoryhmä kannattaa Helsinki-
Vantaa-kuntaliitoksen selvittämistä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Maailma todellakin muuttuu, rajat madaltuvat ja ihmiset myös tällä
alueella liikkuvat aikaisempaa enemmän sekä työssä että harrasteissa
ja vapaa-ajalla. On hyvä, että kaupunginjohto on nähnyt tämän ja
tehnyt erinomaisen hyvän pohjatyön niistä johtopäätöksistä, jotka
meillä on edessämme tämän muutoksen tunnustamiselle.
Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä hyväksyy Helsingin ja Vantaan
yhdistymistä koskevan kuntajakolain mukaisen selvitystyön tekemisen
mutta toteaa samalla, että tämä päätös ei ole luonteeltaan riittävä
aluetta koskeviin isoihin haasteisiin vastaamiseksi ja aluetta koskevien
ongelmien ratkaisemiseksi.

 

Otan kolme esimerkkiä pulmista, jotka vaativat ilman muuta laajempaa
tarkastelua. Ensimmäinen koskee eriarvoistumista, joka Vihreiden
puheenvuorossa tässä aikaisemmin mainittiin. Todellakin, meitä uhkaa
tilanne, jossa alueet eriarvoistuvat. Se synnyttää voimakkaasti
erilaisten tulotason ja sosiaalisen aseman asuinalueita, aiheuttaa
suuria kustannuksia, jotka koituvat viime kädessä kaikkien
maksettavaksi.

 

Toinen ongelma koskee lisääntyvää liikennettä. Hajoava
yhdyskuntarakenne johtaa kasvavaan liikennepulmaan ja aivan
erityisesti kahden auton perheiden määrän lisääntymiseen. Mitkään
liikennejärjestelyt eivät voi sinänsä tätä hoitaa, jos nykykehitys saa
jatkua valtoimenaan.

 

Lopuksi on aihetta todeta, että nyt käytettävissä olevat tiedot Vantaan
päätöksestä kertovat, että Vantaan valtuustoryhmistä kaikki muut paitsi
Kokoomus ovat liitosta vastaan, joten on hyvin ilmeistä, että käymme
tänään luonteeltaan akateemista keskustelua aiheesta. Siksikin on
tärkeää, että meillä on oikea askelmerkki olemassa, jos päätös
Vantaalla on kielteinen ja näin ollen varsinaista kuntaliitosselvitystä
kuntajakolain mukaisessa mielessä ei tulla tekemään. Tällöin vastaus
on, että meidän pitää lähteä kärkeen tässä metropolihallintoasiassa ja
toimittaa Helsingin ja muiden alueen kuntien yhteinen esitys uuden,
tulevan hallituksen hallitusohjelmaan otettavaksi.

 

 

Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Aivan kuten valtuutettu Heinäluoma tässä äskeisessä
puheenvuorossaan, totean itsekin, että oli erinomaisen hyvä, että
kaupunginhallitus pystyi täydentämään päätösesitystä, vaikka se
kieltämättä tapahtui aivan viime tipassa. Ainakin minä harmittelin sitä,
että nimenomaan tämä seutuhallintoselvittämisen jatkaminen kytkettiin
nyt tänä iltana tehtäviin päätöksiin. Kävi miten kävi, niihin varmasti
palaamme.

 

Mutta tänään yhtä aikaa pidettävät kahden pääkaupunkiseudun
kaupunginvaltuustojen kokoukset ovat historiallisia, sillä nyt
ratkaistaan, onko päättäjillä Vantaalla ja Helsingissä rohkeutta katsoa
avoimesti tulevaisuuteen vai halutaanko pitäytyä vanhassa,
turvalliseksi koetussa. Helsinki-Vantaa-selvitys on virkamiesten
tekemä, mahdollisen yhdistymisen etuja ja haittoja pohtineen
työryhmän raportti. Raportti liitteineen on varsin perusteellinen ja
kieltämättä mielenkiintoista luettavaa, havainnollistaahan se selkeästi
tiettyjä eroja Helsingin ja Vantaan välillä palvelutarjonnassa,
kustannustasossa, hallinnossa ja omistajapolitiikassa jne.

 

Teemaryhmien luettelot yhdistymisen eduista ja haitoista kattavat
kaiken mahdollisen maan ja taivaan välillä. Niiden perusteella
asukkaiden olisi lähes mahdotonta tässä vaiheessa ottaa kantaa,
ollako yhdistymisen puolesta tai sitä vastaan. Selvityksessä ei ole
yritettykään miettiä, millainen uusi pääkaupunki voisi olla. Sen vuoksi
olisi tärkeää jatkaa selvitystyötä ja tuoda keskusteluun konkreettinen
ehdotus mallista. Molemmilla kaupungeilla on monia vahvuuksia, joiden
varaan voisi rakentaa uutta. Meidän mielestämme nyt olisi tilaisuus
miettiä, millainen olisi se kiinnostava, vetovoimainen pääkaupunki,

Helsingissä ja Vantaalla mitkä tahansa, yhteistyötä tulee jatkaa eikä
keskinäiseen nokitteluun ole varaa.

 

Kiitos.

 

 

Ärade ordförande.

 

SFP:s fullmäktigegrupp har i olika sammanhang diskuterat risker och
möjligheter i samband med en fusion av städerna Helsingfors och
Vanda. Vi har också diskuterat utmaningar med stadens
tjänstemannaledning. Slutresultatet av alla överläggningar kunde
kanske karaktäriseras så här. Tjänstemännen som skötte det praktiska
utredningsarbetet har gjort en jättelik insats och samlat ihop ett
material, som i och för sig kunde fungera som en grundkurs för alla
förhoppningsfyllda kandidater i nästa kommunalval. Men det finns en
hel del möjligheter men också ett stort antal allvarliga problem.

 

Ajalliset raamit tälle keskustelulle eivät anna tilaisuutta käsitellä kaikkia
näitä ongelmakohtia, joita pitäisi selvittää ennen kuin lopulliset
päätökset tehdään. Nostan siitä syystä esille ainoastaan keskeisimmät.

 

Kuntalain mahdollistama demokratia on sekä merkityksellinen että
merkillinen. Toisaalta kunnan päättäjät ovat jokapäiväisessä
elämässään lähempänä ja samojen haasteiden kanssa tekemisissä
kuin suurin osa kuntalaisista. Erilaiset asuntoalueiden tempaukset
osoittavat, että hyvin hoidettu ja hauska tempaus vaikuttaa
päätöksentekoon. Juuri tässä mielessä kuntalaisten
vaikutusmahdollisuudet ovat erittäin suuret, ja kyynisimmät
kunnanjohtajat – ei siis Helsingissä tietenkään - sanovat siksi, että
kuntien pitääkin olla aina talousongelmien veitsenterällä
tasapainoilemassa, jotta kunnan poliitikoilla ei olisi mahdollisuutta
alistua kuntalaisten vaatimusten edessä.

Toisaalta taas kunnanvaltuuston jäsen on virkamiesjohdon
esittelyoikeuden armoilla, Helsingin perinteisessä päätöksenteossa
tämä on kauniisti ilmaistuna erityisen mielenkiintoinen ongelma. Se
rivivaltuutettu, joka tänään voi nousta puhujapönttöön ja kertoa, miten
laajalti hän on jo kahden ensimmäisen vuoden aikana toteuttanut
suurimman osan vaalilupauksistaan, on niitä antanut ihailtavan vähän –
jos ollenkaan.

Kolmas ongelma liittyy suoraan talouteen. Mahdollisessa
yhdistymisessä tapahtuu mittava omaisuuden uusjako. Me otamme
haltuun Vantaan velat ja annamme vantaalaisille meidän
omaisuuttamme. Joku voisi väittää tätä hölmöläisyydeksi, mutta sehän
ei pidä paikkaansa. Hölmölän ruotsinkielinen vastine on Bemböle.
Bemböle sijaitsee Espoossa eikä tähän yhdistämiseen kuulu.

 

Rkp:n ryhmässä olemme hyvin monipuolisesti keskustelleet eri
vaihtoehdoista. Kaikki näkevät ne vakavat haasteet ja ongelmat, jotka
liittyvät kaupunkien yhdistämiseen. Ryhmä katsoo tässä vaiheessa – ja
ottaen huomioon, että Vantaan kaupunki todennäköisesti tänään tekee
kielteisen päätöksen, joka asettaa meidät aika mielenkiintoiseen
asemaan, koska olemme ilmeisesti tehneet taktisen virhearvioinnin –
että meidän olisi pitänyt edetä toisella tavalla eikä edellyttää
ensisijaisesti kaupunkien yhdistämistä. Siitä syystä teen esityksen, joka
osittain on vastaehdotus:

 

Kaupunginvaltuusto päättänee merkitä liitteenä olevan Helsingin ja
Vantaan mahdollisen yhdistämisen etuja ja haittoja koskevan
selvityksen tiedoksi. Kaupunginvaltuusto päättänee sen lisäksi, että
Helsinki ensisijaisesti selvittää koko pääkaupunkiseudun 14 kunnan
demokraattisen hallintovallan tuomia etuja.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja lehterillä istuvat
kaupunkilaiset.

 

Helsinki-Vantaan selvitys on laaja raportti, jonka toteutuksesta
vastanneita virkamiestyöryhmiä haluan kiittää. Helsingin ja Vantaan
toimintaympäristön nykytilannekehityksen osuus käsittää valtavan
määrän tietoa. Huomioitavaa on, että useat taulukot päättyvät vuoteen
2008, jolloin taloudellinen taantuma ei vielä vaikuttanut Helsingin
elämään. Selvitys tuo selkeimmin esiin toimintakulttuurierot
organisaation rakenteessa sekä Helsingissä että Vantaalla. Helsinki-
Vantaa-selvityksen seurantaryhmässä oli tavoite jo sinänsä
työskennellä ilman yhdistymispyrkimyksen leimaa. Toimeksianto –
etujen ja haittojen kartoittaminen mahdollisen yhdistyneen kaupungin
näkökulmasta – oli kuvitteellista ja osin mahdotonta. Näkemys
yhdistyneestä kunnasta edellyttää erilaisia vaihtoehtoja ja niiden
vertailua usealla tasolla. Oliko vertailua riittävästi? Ehkä oli, ehkä ei.

 

palvelurakenteita kevennetään.

 

Kaupunkilaisille on luotu ruusuisia kuvia kaupunkien yhdistämisen
vaikutuksista, mutta onko arkitotuus toisenlainen? Tyhmintä on, jos nyt
kehtaamme väittää näillä tiedoilla, että Helsingin ja Vantaan kaupungit
kannattaa yhdistää.

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Perussuomalaisten valtuustoryhmä ei kannata Helsingin ja Vantaan
kaupunkien yhdistämistä. Ehdotan, että kaupunginvaltuusto päättänee
merkitä liitteenä olevan Helsingin ja Vantaan mahdollisen yhdistymisen
etuja ja haittoja koskevan selvityksen tiedoksi. Samalla
kaupunginvaltuusto päättänee, ettei se käynnistä kuntajakolaissa
edellytetyllä tavalla Helsingin ja Vantaan kaupunkien yhdistymisen ja
yhdistymissopimuksen valmistelua. Olipa tämän illan tulos tässä
kokouksessa mikä tahansa, ehdotan kuitenkin – ja kannatan –
yhteistyötä kaikilla sektoreilla.

 

 

Puheenjohtaja, kunnioitettu. Hyvät valtuutetut ja helsinkiläiset.

 

On vaikea ymmärtää päätöksenteon hitautta tässä prosessissa, jonka
historiallisia ulottuvuuksia viimeisen 10 vuoden ajalta kaupunginjohtaja
elegantisti availi. Silti sen lopputuloksen ymmärtävät eri puolilla maat,
valtiot ja kansakunnat. Tarvitaan pääkaupunki, joka on samalla kertaa
kansallisesti eheä ja kansainvälisesti kilpailukykyinen. Suuruus tässä
kohdin voi olla arvo sinänsä. Koko ja arvovalta kulkevat
ykköskaupungin kohdalla käsi kädessä. Siksi on vaikea ymmärtää
pääkaupunkiseudun kuntien peräti vuodesta ja vuosikymmenestä
toiseen jatkuvaa jahkailua asiassa ja halua pysyä itsenäisenä.

Sille varmasti on selityksensä hiljaisessa tiedossa, jonka liikkuminen
etenee sukupolvelta toiselle, joka kietoutuu sanaan ”kunta” –
kunnallinen itsehallinto osana perustuslakia, järjestelmää ja
identiteettiä, joka antaa meille yhteisöllisen olemassaolo-oikeuden. Ei
ole siis ihmeellistä, että sana ”kunta” ja siihen kietoutuvat monet
merkitykset – yhteiskunta, kansakunta, eduskunta, ihmiskunta,
kaupunkikunta – leimaavat hyvin vahvasti meidän identiteettiämme.
Valta – siitä on vaikea luopua, mutta vielä vaikeampi on luopua
identiteetistä, joka kietoutuu sanaan ”kunta”, sen edustamien asioiden,
ihmisten tai ilmiöiden joukkoon ja ryhmään, joka on meille tärkeä,

kuntien yhdistämistä. Kannatamme siis ilman muuta, että
käynnistetään selvitystyö, jossa käydään läpi Helsingin ja Vantaan
yhdistämisen etuja ja haittoja. Myös seuraavan hallituksen ohjelmaan
tulee kirjata selkeät linjat sille, miten pääkaupunkiseutua kehitetään
osana koko Suomen kehittämistä.

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut ja muut kuulijat.

 

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä kannattaa päätösehdotuksen
hyväksymistä. Kannatamme kuntajakolain edellyttämällä tavalla
Helsingin ja Vantaan yhdistymisen valmistelua. Kannatamme myös
kaksiportaisen seutuhallinnon selvittämistä, mikäli yhdistymisasian
valmistelua myös jatketaan. Pidämme oleellisena, että mahdollisesta
Helsingin ja Vantaan yhdistymisestä järjestetään kunnallinen
kansanäänestys.

 

Viime vaiheessa tullut lisäys kaksiportaisen hallinnon jatkoselvityksestä
on hyvä, sillä nyt olemme valmiita kulkemaan Vantaan kanssa
eteenpäin sekä yhdistymiskysymyksessä että tämän kaksiportaisen
seutuhallinnon selvittämisasiassa. Jos Vantaa torjuu tämän
mahdollisuuden, herää kysymys, oliko kaksiportaisen hallinnon
selvittäminen tarkoitettu todella vakavasti otettavaksi, vai oliko se
muuten tehty esitys.

 

Tänään pitkä prosessi saavuttaa yhden merkittävistä välietapeista.
Aikanaan Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten yhteistyö oli
tarpeettoman vähäistä. Kirjastojen yhteistyö oli toki mallikasta, mutta
YTV:n johtama yhteistyö esim. joukkoliikenneasioissa osoitti jo, ettei
kaupunkilaisen kannalta kaikki ollut kohdallaan. Silloisen kuntaministeri
Hannes Mannisen toiminta sai kuitenkin hiljaiselon loppumaan. Hän
käytti tuota shakkipelin vanhaa viisautta: uhkaus on vahvempi kuin sen
toteutus. Kuntaministerihän antoi ymmärtää, että valtiovallan pitää
mahdollisesti puuttua asiaan, jos kunnat eivät itse osaa järjestää
yhteistyötään. Kuin taikaiskusta Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen
heräsivät. Yhtäkkiä kaikki olivat kovasti tekemässä keskinäistä
yhteistyötä, jotta yhteistyötä ei jouduttaisi tekemään valtion ehdoilla.

 

Uskon, että suuri osa noista yhteistyöpyrkimyksistä oli aitoja, koska
tuloksiakin on syntynyt. Ei siis ollut kyse vain yhteistyön

omiin käsiinsä, keräävät riittävästi nimiä kunnallisen
kansanäänestyksen saamisesta tässä asiassa, niin olen varsin
vakuuttunut, että Vantaan kaupunginvaltuusto kunnioittaa Vantaan
neuvoa-antavan kansanäänestyksen tulosta. Eli tällä tavalla
varsinainen demokratia voisi voittaa sellaisen edustuksellisen
demokratian, joka rakenteellisista syistä estää sen.

 

Yksityisyritykset pyrkivät kannattaviin ratkaisuihin. Kunnallispuolella
paine tehokkuuteen on vähäisempi, sillä veroja voidaan korottaa ja
siten hankkia lisätuloja. Sen sijaan yksityisyritykset joutuvat
kiinnittämään huomiota tehokkuuteen enemmän. Jos kysymys olisi
kahden yrityksen yhteenliittymisestä, olen varsin vakuuttunut, että tämä
ei olisi mikään suuri ongelma, mutta kunnallisen luonteensa puolesta
on mahdollista, että tämä hanke ei johda toivottuun lopputulokseen.

 

Loppujen lopuksi tärkeintä on se, että kuntalaisten oma etu tulee
toteutumaan niin Helsingissä kuin Vantaalla. On tärkeää, että
kuntalaiset saavat sanoa viimeisen sanan.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Suomen kommunistisen puolueen ja Helsinki-listojen ryhmä vastustaa
Helsingin ja Vantaan yhdistämistä. Tämä Suur-Helsingin puuhaaminen
ei ole lähtenyt asukkaiden tarpeista vaan kansainvälisten yritysten,
kauppakamarien, gryndereiden, porvarihallituksen ja Helsingin
johtavien virkamiesten pyrkimyksistä. Tätä kuvaa se, että meille
jaetusta yli 700 sivun selvityksestä ei löydy mitään arviota asukkaiden
palvelujen kehittämisen tarpeista eikä mitään konkreettista siitä, miten
Suur-Helsinki vaikuttaisi palvelujen saatavuuteen eri alueilla ja eri
väestöryhmien kannalta.

 

Kuntaliitos on Troijan hevonen, jonka avulla yritetään ajaa läpi ns.
Pajusen listasta tuttua lähipalvelujen karsimista, työntekijöiden
vähentämistä ja palvelujen vähittäistä yksityistämistä. Suur-Helsinkiä
innolla ajavan Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksen mukaan
”nykyisen tiheän palveluverkon byrokratian räjäyttäminen ja pakollinen
karsiminen onnistuu vain, jos pannaan kaikki uusiksi”. Ja tämä on
sanatarkka sitaatti Helsingin Sanomien syksyisestä pääkirjoituksen
perustelusta kuntaliitokselle.

 

palvelurakenteiden ja muiden muutosten toteuttaminen
mahdollisimman nopealla aikataululla ja ennalta tehtyjen suunnitelmien
mukaisesti tarkoittaisi sekin asukkaiden sivuuttamista.

 

Skp:n ja Helsinki-listojen ryhmän mielestä ei tarvita enää lisää
selvityksiä kuntaliitoksesta. Sen sijaan tarvitaan toimia lähipalvelujen
turvaamiseksi, palvelujen jatkuvan alibudjetoimisen lopettamiseksi,
henkilöstön määrän lisäämiseksi ja osallistuvan demokratian
kehittämiseksi. Sen sijaan, että maan hallitus painostaa
kuntaliitokseen, pitäisi hallituksen osaltaan vahvistaa kuntapalvelujen
rahoitusta, esim. palauttamalla leikattuja valtionosuuksia ja lopettamalla
pääomatulojen verovapaus kunnallisverotuksessa.

 

Lisäksi Helsingin seudulle tarvitaan vaaleilla valittava demokraattinen
seutuvaltuusto, jonka alaisuuteen kootaan nykyinen hajanainen ja
epädemokraattinen seutuyhteistyö.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

On hyvä, että Vantaalla harkitaan asiaa omista, Vantaan asukkaiden,
palvelujen ja demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien lähtökohdista.
On myös hyvä, että täällä on jo eräissä aiemmissa puheenvuoroissa –
tarkoitan valtuutettu Heinäluomaa ja Torvaldsia – otettu esille se, että
tälle asialle löytyy, siis kuntaliitokselle, myös vaihtoehtoja. Valitettavasti
noissa mainituissa puheenvuoroissa ei kuitenkaan otettu vielä selvää
kantaa itse kuntaliitokseen. Siksi kannatan valtuutettu Hurun esitystä,
jonka mukaan tämä selvitys merkitään vain tiedoksi ja todetaan, että se
ei anna aihetta jatkotoimenpiteille.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Minä en malttaisi olla katsomatta, minkälainen olisi se uusi Helsinki,
joka syntyisi, kun Helsinki ja Vantaa -liitos toteutuu. Siinä olisi noin
800 000 asukasta, ja arvelen, että tästä uudesta Helsingistä tulisi
Itämeren alueen merkittävä metropoli jo sinänsä. Kannatan tätä
kuntajakolain mukaisen selvitystyön käynnistämistä, ja mielestäni tämä
prosessi voisi olla tavoiteltava ensivaihe siihen kehitykseen, joka
lopulta johtaisi pääkaupunkiseudun kaikkien neljän kunnan liitokseen.

 

Kuntajakolaki, joka astui voimaan viime vuoden alusta, haluaa nostaa
kunnat keskiöön silloin, kun kuntaliitoksista päätetään, selvitetään, niitä

valmistellaan ja lopullisia liitospäätöksiä tehdään. Mielestäni Helsingin
ja Vantaan tulisi nyt tarttua siihen mahdollisuuteen, että me otamme
ohjat omiin käsiimme. Suomessa on tämän uuden lain hengessä
toteutettu strategisia liitoksia, jotka voisivat olla samankaltaisia
prosesseina kuin Helsinki-Vantaa. Ne ovat Jyväskylä, Kouvola ja nyt
Uusi Oulu. Oulun seutu, Uusi Oulu -käsite on mielestäni ihan hyvä
kloonata tähän uuteen Helsinki-käsitteeseen. Kun katsotaan näin
suurten alueiden tulevaisuutta ja liitosmahdollisuuksia, silloin emme voi
ajatella vain sitä tilannetta, jossa nyt elämme, vaan täytyy suunnata
katseet 20, 30 vuoden päähän tulevaisuuteen. Valtuutettu Kolbe taisi
ottaa 100 vuoden perspektiivin.

 

Minusta kaupunginhallitus teki hyvää työtä, kun se nosti tämän
lähidemokratian yhdeksi jatkotyön keskeiseksi hankkeeksi. Täällä
ainakin valtuutetut Puoskari ja Heinäluoma toivat esille käsitteen
”kaupunginosavaltuustot”. Olen miettinyt tätä kovasti, kun aika pitkään
olen kuntien elämää katsonut, ja tiedän, että Oulussahan oli
kaupunginosavaltuustokokeilut. Ne on tavallaan jouduttu vetämään
takaisin, ei ole ihan onnistuneita malleja Suomessa kehitetty. Mutta nyt
kun mietin, että eduskunnassa ja valtion puolella käydään tätä
vaalialuejako-keskustelua, niin entäpä jos meillä olisikin täällä suuren,
yhdistetyn, 800 000 asukkaan uudessa Helsingissä vaalialuejako, joka
takaisi sen, että joka tapauksessa kaikki asuinalueet saisivat ainakin
minimimäärän, yksi tai kaksi valtuutettua, uuteen valtuustoon. Ja tämä
ei sulkisi pois – edustaja Puoskari tai valtuutettu Puoskari – sitä, että
voisi olla…

 

Välihuuto!

 

…niin, toivon mukaan edustaja – kaupunginosavaltuustot.

 

Sitten vielä menen tähän seutukysymykseen. Pitää päättää, mitkä ovat
metropolialueen seutuja, seutukuntia. Nyt 14 kuntaa. Porvoo, Lohja
ovat pyytäneet päästä mukaan. Mitä jää Uudenmaan liitolle? Jää
ainoastaan Loviisa, Raasepori, Tammisaari, Hanko nykyisen
Uudenmaan liiton alueista. Me puhumme seutuhallinnosta, mutta
meidän täytyy pohtia tämä asia. Kannatan sitä, että
kansanäänestyksellä liitos ratkaistaan, mutta myös, mikäli seutuhallinto
kehitetään niin vaaleilla valittu hallintoelin siihen, ja päätös siitä, mitä
tehtäviä se tekee.

 

 

 

vuotta sitten tänne tullessani, siis valtuutettuna, toivoin silloin Helsingin,
Vantaan, Espoon ja Kauniaisen fuusiota yhdeksi kunnaksi – toivon sitä
tietysti edelleenkin. Ne tavat, joilla se tehdään, on sitten toinen juttu.

 

Tänään toivon mukaan niitä askeleita otetaan, mutta ehkä tämä
päätös, joka tehdään, ei sitä tee, mutta toivon mukaan meillä riittää
viisautta kuitenkin nähdä, että tuolla jossain ehkä lähitulevaisuudessa
löytyy se malli, jolla tämä saadaan toimimaan, sillä ilman kokonaisia,
suuria kokonaisuuksia hallinnollisesti emme pääse niihin tavoitteisiin,
joita täällä moni muu äskeinen puhuja toivoi: segregaation poisto,
asuntopolitiikka, liikenneyhteydet.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kaupunkilaiset kannattavat myös Vantaalla ja Helsingissä laajasti
yhteistä seutua ja yhteistä kuntaa, mutta poliittisen johtajuuden puute
vaikuttaa tämän päivän päätöksenteossa. Jos valmistelu olisi
tapahtunut toisin, olisimmeko erilaisessa tilanteessa? Niistä asioista
esimerkiksi, mihin demareiden ryhmäpuheenvuorossa puututtiin, olisi
pitänyt käydä jo tähän mennessä erittäin syvällinen, poliittinen ja
kansalaiskeskustelu, niin ehkä olisimme aivan toisenlaisessa
tilanteessa. Olen ollut todella pahoillani ja oikeastaan närkästynytkin
tästä valmisteluprosessista, ja siksi vastaisuuden varalle aion käyttää
asiassa erittäin kriittisen puheenvuoron.

 

Minusta vuosisadan ja yhdessä Helsingin ja koko eteläisen Suomen
kannalta tärkeimmässä asiassa, alueen yhdistämistä ja yhteistyötä
koskevassa keskustelussa, on ollut sellaista tumpelointia, jotka ei ole
pitkään aikaan nähty. Helsingin ja koko Uudenmaan alueen
tulevaisuuden kehitys ja menestys on paitsi alueen asukkaiden
hyvinvoinnin myös koko Suomen kannalta tämän vuosisadan tärkein
kysymys. OECD:n metropolialueiden merkitystä maan
kansantaloudelle koskeneen selvityksen mukaan Helsingin seutu on
maallemme tärkeämpi kuin Lontoo tai Pariisi omissa maissaan.

 

Helsingin seudun kansainvälinen merkitys kansantaloudelle ei ole
suurimpien metropolien joukossa, mutta maallemme sen merkitys on 7.
tärkein. Lisäksi, kun tiedämme, että Helsingin seudulla tuotetaan
kolmasosa maan bruttokansantuotteesta, kaikkien vastuunsa tuntevien

päättäjien pitäisi osallistua alueen tulevaisuuskeskusteluun. Helsingin
metropolialueen kehittäminen ei ole pois muulta Suomelta, mutta se on
pois kansalaisilta, ellei alueen kilpailukyvystä ja kehitysedellytyksistä
huolehdita.

 

Mutta millaista keskustelua sitten on käyty? Pelkkää virkamiesliturgiaa
ja sitä toistavaa poliittista jargonia sekä tämän hetken tilastotietoihin
perustuvaa virkamiesraportointia, mistä kyynisyys ei ole aina tuntunut
olevan kaukana. Missä ovat tulevaisuuden visiot, kansalaiskeskustelut,
kiivaat poliittiset väittelyt, kansainväliset esimerkit, eduskunnan ja
kuntien johtavien poliitikkojen viisaat puheenvuorot? Missä ne ovat
olleet? Eivät missään. Vasta tänä iltana on kuultu joitakin.

On ollut vain kuoppiin kaivautuneita Espoon, Helsingin ja Vantaan
kyläpoliitikkoja, jotka arvioivat tilannetta vain tämän ja ensi vuoden
budjetin näkökulmasta. Näkemykset vuosiksi eteenpäin ovat
puuttuneet. Metropolihallintoa koskevat linjaukset määriteltäneen
eduskuntavaalien jälkeisen hallituksen ohjelmassa. Tuntuu
lohduttomalta ajatella, että alueen kuntapäättäjät luovuttavat
valtioneuvostolle oikeutensa tehdä kuntalaisille tärkeitä päätöksiä.
Etsikkoaikaa ei ole osattu käyttää hyödyksi poliittiseen valmisteluun ja
kansalaiskeskusteluun.

 

Vuosisadan tärkeimmässä asiassa on puuttunut poliittinen johtajuus
täysin, koko areena on jätetty virkamiehille, lähinnä kaupunginjohtajien
yhteiseksi nokittelukentäksi. Poliittisilta päättäjiltä on puuttunut rohkeus
tarttua asiaan ja johtaa sitä. Siksi minun on kovin vaikea uskoa, että
vaaleilla valitut seutuhallinnon valtuutetut toisivat tähän asiaan mitään
uutta. Mistä se rohkeus seutuvaltuutetuille tulisi, kun sitä ei näytä
olevan kuntavaltuutetuillakaan tärkeissä asioissa?

 

Olen alusta alkaen ollut yhden vahvan kunnan kannalla mutta en vain 4
vaan 6 kunnan metropolin. Kirkkonummen ja Sipoon saaminen mukaan
metropolin kehittämiseen toisi siihen uutta elinkeinopoliittista
ulottuvuutta ja ytyä. Mutta jotta tärkeän asian valmistelu ei pysähtyisi
tämän hetken näköalattomuuteen, kannatan kuntajakolain mukaisen
selvityshenkilön asettamista ja sen rinnalla tapahtuvaa poliittista
valmistelua ja kansalaiskeskustelua. Asia on otettava uudella tavalla
haltuun, mutta valmistelulle voisi olla eduksi, että poliittiset päättäjät
ottaisivat johtajaroolin virkamiesten ja kauppakamarien sijasta.

 

 

 

raiteellaan ja tämä päätös koskee nyt Helsingin ja Vantaan yhteistä
tulevaisuutta.

 

Vielä lopuksi muutama sana näistä kaupunginosavaltuustoista.
Mielestäni meidän pitäisi välttää sellaista traditionaalista ajattelua siinä,
että ikään kuin tämä vaaleilla valittava kaupunginosavaltuusto ei ole
mikään hallintopalikka, vaan se voisi olla oman kaupunginosansa,
ikään kuin oman kylänsä sydän. Se voisi olla se elin, se toimija, joka
yhdistää alueen asukkaat, järjestöt, elinkeinoelämän ja rakentaa ikään
kuin yhteisen kehittämisalustan sen oman alueen tarpeisiin. Se voisi
olla se paikka, joka antaa asukkaille aidon mahdollisuuden osallistua
oman alueensa asioiden kehittämiseen. Ainakin minä näen sen
sellaisena mahdollisuutena, joka on ehdottomasti tutkittavat ja
toivottavasti myös otettava käyttöön.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

On selvää, että pääkaupunkiseudun nykyiset kuntarajat ovat
keinotekoiset. Toivon, että kollegat Vantaalla ovat yhtä mieltä
kanssamme siitä, että Helsingin ja Vantaan osalta aloitettua työtä on
syytä jatkaa. Selvitystyö ja mahdollinen yhdistyminen olisi luonteva alku
koko pääkaupunkiseudun kehittämiselle.

 

Tällä hetkellä alue kärsii epäterveellisestä tilanteesta. Naapurikunnat
kilpailevat keskenään veronmaksajista ja yrityksistä, vaikka yhtenäisen
metropolialueen pitäisi tulevaisuudessa paitsi palvella entistä paremmin
alueen asukkaita ja yrityksiä, kilpailla kansainvälisesti Euroopan
metropolien kanssa. Niin kauan kun kunnat ajattelevat lähtökohtaisesti
omaa etuaan ja tuhlaavat energiaa keskinäiseen kilpailuun, meidän on
hyvin vaikea kehittää kokonaisuutta.

 

Toivon, että Helsingin lähtökohtaisena tavoitteena on edelleen selvittää
paitsi Helsingin ja Vantaan myös Espoon ja Kauniaisten yhdistymisen
edellytykset. Viestin valtiolle tulisi olla tämän mukainen kevään
hallitusneuvotteluiden alla. Yhtenäinen metropolialue, yksi kaupunki, on
paitsi alueen asukkaiden, koko Suomen edun mukaista. Huhut siitä,
että Espoo ohjaa asunnottomia Helsinkiin tai siitä, että kaupunkien
johto ramppaa kilpakosioretkillä naapurissa – jos mukana on totuuden
häivenkään – tuntuvat kertakaikkisen järjettömiltä. Pääkaupunkiseudun
kuntien yhdistämisen selvittäminen on mielestäni velvollisuutemme,
vaikka lopulta päädyttäisiinkin siihen lopputulemaan, että yhdistyminen

vaatisi liikaa kompromisseja tai että edut voitaisiin saavuttaa vaikkapa
uudenlaisella sitovalla yhteistyöllä. Selvitys tuottaa joka tapauksessa
arvokasta tietoa vähintäänkin oman kaupungin toiminnasta ja eroista
naapuriin verrattuna.

 

Helppohan meidän on täältä huudella muulle Suomelle, että
”yhdistykää ja järjestäkää palvelunne tehokkaammin”, jos emme itse
ole valmiita samaan. Toivon, että meillä on poliittista rohkeutta viedä
tärkeä selvitystyö loppuun, kun kerran olemme tälle tielle lähteneet.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kahden niinkin ison kaupungin kuin Helsingin ja Vantaan yhdistyminen
on valtava haaste, johon tietenkin sisältyy sekä etuja että haittoja.
Tähänastisen selvitystyön perusteella näyttää kuitenkin siltä, että edut
olisivat maankäytön, liikenteen, palvelujen järjestämisen,
joukkoliikenteen kannalta – vain muutamia esimerkkejä mainitakseni –
niin suuria, että selvittämistä kannattaa jatkaa. Looginen seuraava
askel olisi pohtia, miten haitat kyettäisiin minimoimaan ja miten
yhdistäminen voitaisiin parhaiten toteuttaa. Kansalaiskeskustelua on
tässä jo ajettu takaa ja minä samoin, meillä on erinomaiset, toimivat
kaupunginosayhdistykset, joita voitaisiin hyvin tässä
kansalaiskeskustelussa hyödyntää.

Jo tähänastiset selvitykset ovat mielestäni tuottaneet hyödyllistä tietoa
molempien kaupunkien päättäjille. Onhan toki aiemminkin seurattu sitä,
mitä naapurikaupungeissa tapahtuu, mutta benchmarking on tässä
harjoituksessa nostettu sellaiselle tasolle, jota pitäisi toteuttaa koko
pääkaupunkiseudulla. Osa selvitystyön tuloksista on vain vahvistanut
joitain aiempia käsityksiä, mutta mielestäni loppuraportista löytyy paljon
uuttakin tietoa. Olisi todella sääli, jos tämä olisi nyt tässä.

 

Suomessa on varmasti kuntia, joiden yhdistyminen olisi palveluiden
järkevän järjestämisen kannalta vieläkin tärkeämpää kuin
pääkaupunkiseudun kuntien yhdistäminen, ja suorastaan
välttämätöntä. Toisaalta, pääkaupunkiseudun kaupungit muodostavat
kaupunkilaisten kannalta yhtenäisen työssäkäynti- ja asiointialueen,
jossa nykyiset rajat tuntuvat varsin keinotekoisilta. Voidaankin sanoa,
että pääkaupunkiseudulla harjoitetaan tällä hetkellä osaoptimointia.
Metropolialueen ja koko Suomen kilpailukyvyn kannalta olisi tärkeää,
että nähtäisiin metsä puilta, eli alueen kokonaisetu. Vaikka vilpitöntä

pyrkimystä tähän varmasti tällä hetkelläkin on, on kai myönnettävä, että
jokaisessa kaupungissa ajatellaan ensisijaisesti oman kunnan etua.

 

En millään malta olla lopuksi kiinnittämättä arvoisien valtuutettujen
huomiota loppuraportin sivistystoimen palveluja koskevaan osioon.
Helsingissä perusopetuksen tuntiresurssi oppilasta kohti on suurempi
sekä yleis- että erityisopetuksessa. Monikulttuurisia oppilaita on meillä
paljon enemmän, Helsingin kieliohjelma on Vantaan ohjelmaa
huomattavasti monipuolisempi. Oppilashuollon resurssit ovat
runsaammat, koulumatkaetuus myönnetään lyhyemmille matkoille, ja
oppilailla on käytettävissään vieläpä pari neliömetriä enemmän tilaa,
mistä olemme useasti saaneet opetustoimessa kuulla.

Loppuraportista ilmenee selvästi, että näihin merkittäviin laadullisiin
eroihin nähden tuotamme Helsingissä opetuspalveluja varsin
tehokkaasti. Kun otetaan huomioon perusopetuksen käyttötalouden
menot, siis ilman niitä sisäisiä vuoksia, ero Helsingin ja Vantaan välillä
on vain 697 euroa / lapsi, eli 11,8 %. Pääomakustannuksiin se on sitten
15,3 %. Kohtuullisen pienet kustannuserot mielestäni, kun otetaan
huomioon, miten paljon laajempaa palvelua Helsingissä tarjoamme.
Tätäkään emme tietäisi ilman näitä tehtyjä selvityksiä.

Eli tehdään jatkoselvitys hyvin ja tehdään se niin hyvin, että muutkin
pääkaupunkiseudun kunnat haluavat lähteä mukaan.

 

Kiitoksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, muut kuulevaiset.

 

Sen pidempään hurskastelematta minäkin nyt vain sanon, että
yhdyskuntatalouden ja kaupunkisuunnittelun näkökulmasta on aivan
järjetöntä, että pääkaupunkiseudun neljä kaupunkia, neljä kuntaa
pyristelevät keskenään erilaisissa kilpailutilanteissa, neljänä erilaisena
kaupunkina. Niin kuin ollaan nyt monissa puheenvuoroissa kuultu,
Helsingin kaupunginvaltuustossa tästä asiasta on kohtuullisen suuri
yksimielisyys.

Mielestäni nyt meillä olisi keskeinen paikka päästä vielä syvemmälle
kuin kaatamaan kaupunkienvälisiä rajoja. Meillä olisi nyt mahdollisuus
myös ajattelutavan muutoksessa, jossa ei vain kaadu rajat kaupunkien
välillä vaan pystyttäisiin myös oikeastaan kaatamaan rajat asukkaiden

ja päätöksentekokoneiston, tämän päätöksentekobyrokratian välillä.
Monissa vihreiden puheenvuoroissa ja ilokseni myös monissa
demareiden puheenvuoroissa, mahdollisesti joissain muissakin, joita en
ole nyt kuullut, on puhuttu painokkaasti kaupunginosademokratiasta ja
kaupunginosavaltuustoista. Ja sitten toisaalta ollaan puhuttu vielä
suuremmasta yksiköstä – metropolihallinnosta, kaksiportaisesta
metropolihallinnosta.

 

Tässä vaiheessa minua itseäni rupeaa vähän pelottamaan, että me
poliitikot olemme rakentamassa nyt ehkä sitten kuitenkin kohtuullisen
jäykkiä ja byrokraattisia päätöksentekokoneistoja lisää, vaikka meidän
pitäisi myös osata ajatella ihan perinteistä lähi- tai asukasdemokratiaa,
lähi- tai asukasvaikuttamista, erilaista asukaskuulemista, mitä se sitten
olisikaan. Mielestäni meillä on tässä asiassa hirvittävän paljon
oppimista, jo tämänkokoisessa Helsingin kaupungissa. Oikeastaan sen
takia tähän suureen myllärrykseen, useamman kaupungin
yhdistymiseen, pitäisi päästä, että me pääsisimme aidosti kaatamaan
myös muita rajoja kuin kaupunkiemme välisiä rajoja.

 

Itse asiassa olen hyvin tyytyväinen, että kaupunginjohtaja lisäsi tähän
esitykseensä myös lauseen, että ”lähidemokratian toteuttamistapoja
selvitetään tavoitteena parantaa kuntalaisten
osallistumismahdollisuuksia”. Pidettäköön mielessä, että kuntalaisten
osallistumismahdollisuuksia eivät välttämättä pelkät
kaupunginosavaltuustot tai metropolihallinnot lisää.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kuntaliitosselvitystä Helsingin ja Vantaan osalta pitäisi jatkaa.
Ennakkoarvioiden mukaan Vantaan valtuusto haluaisi lopettaa
selvittelyn tähän. Se on tietysti valitettavaa, mutta se on kyllä samalla
ymmärrettävää, jos katsomme Suomen kuntien liitoshistorioita.
Useiden kaupunkien ja niiden ympärillä olevien maalaiskuntien
yhdistyminen on ollut hyvin pitkä prosessi, esimerkkeinä vaikka Kuopio,
Heinola, Mikkeli, Rovaniemi, Jyväskylä. Jyväskylän ja maalaiskunnan
yhdistymistä ehdotettiin ja selvitettiin vuosikymmeniä, mutta se kaatui
aina maalaiskunnan vastustukseen mutta toteutui kuitenkin kaksi
vuotta sitten.

Helsingin ja Vantaan yhteenliittymisellä tähtäämme pitkälle
tulevaisuuteen. Monessa suhteessa kaupungit täydentäisivät toisiaan.

Monessa suhteessa ne ovat jo nyt yhtä. Ne ovat yhteistä
työssäkäyntialuetta, samaa talousaluetta. Yhdistyminen toisi
lisämahdollisuuksia menestyä Itämeren rantavaltioiden suurten
kaupunkien välisessä kilpailussa. Avaisimme tietä Suomen
pääkaupungin dynaamiselle kehitykselle. Tästä pääkaupungista
nykyinen Vantaa olisi elinvoimainen osa eikä suinkaan syrjätty
takamaa, niin kuin jotkut Vantaalla pelkäävät.

 

Tarpeellista on ollut tietenkin selvittää, kuten nyt on tehty, molempien
kaupunkien palvelurakenne ja niiden kustannukset. Se on kuitenkin
edellä mainitsemieni pitkän tähtäimen näkymien rinnalla sittenkin
vähemmän tärkeää. Luultavaa on, että mahdollisen yhdistymisen
alkuvaiheessa saamme lisäkustannuksia ja synergiaedut tulevat
myöhemmin.

 

Kun perustelen mahdollista yhdistymistä tulevaisuuden näkymillä, on
ehkä paikallaan ottaa esille myös joitakin näkökohtia historiasta.
Helsingin pitäjän historia ulottuu 1300-luvulla. Helsingin pitäjästä,
ruotsiksi Helsinge, erotettiin Helsingfors 1550. Tästä Helsingestä
erotettiin useaan kertaan sitten muita alueita Helsinkiin. Se, että
Helsinge, suomeksi Helsingin maalaiskunta, muutti 1972 nimensä
Vantaaksi, ei muuta sitä tosiasiaa, että Helsinki ja Vantaa
perustyypiltään ovat samanlainen kuntapari kuin alussa mainitsemani
esimerkit. Niissä kaupunkia ympäröivä maaseutu, jotka aikanaan olivat
yhtä, erotettiin ja taas ovat päätyneet yhteen.

 

Näen mahdollisen liitoksen tässä valossa ei niinkään Vantaan
liittymisenä Helsinkiin vaan Helsingin paluuna vanhaan ja luontevaan
asiakokonaisuuteen. Helsingin ja Vantaan eriseuraisuudelle tuskin
enää on riittäviä perusteita. Siksi tätä selvittämistä pitäisi jatkaa. Oma
toivomukseni on jälleen yhdistyminen, Wiedervereinigung, jos otan
saksan kielestä ja Saksan lähihistoriasta esimerkin.

 

 

Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kannatan ehdottomasti, kuten monet muut täällä, kuntajakolain
mukaisen selvityksen käynnistämistä Helsingin ja Vantaan kuntien
yhdistämisestä ja yhdistämissopimuksen valmistelua. En kannata
seutuyhteistyön laajentumista siten, että olisi tällainen seutuhallinto,
koska minkä ihmeenlaisen himmelin me rakennamme, jos 10 %
kaupunkilaisista kohta on erilaisissa poliittisissa luottamustehtävissä?

Olisi Helsingin terveyslautakunta, Helsingin sosiaalilautakunta, olisi
kaupunginosalautakunta, olisi HUS-hallitus, olisi seutuhallitus,
seutulautakunnat jne. Siis miten mitään päätöksiä voi syntyä sillä
tavalla, että on näin monta poliittista elintä päällekkäin?

 

Helsinki-Vantaa-selvitys on erittäin ansioitunut. Siinä sekä
ohjausryhmä, johon ovat kuuluneet kaupunginjohtajat ja
apulaiskaupunginjohtajat, sekä seurantaryhmän poliitikkojäsenet ovat
todella tehneet loistavaa työtä. 7 teemaryhmää on lausunut
mielipiteensä Helsinki-Vantaan yhtymisen hyvistä ja huonoista puolista.
Yhdistyminen lisäisi kustannustehokkuutta palveluissa ja uudistaisi
nopeasti monia sellaisia käytäntöjä, jotka nyt eivät toimi optimaalisesti.
Kun katsoo Helsingin ja Vantaan rajaa, voi todeta, että se on täysin
keinotekoinen. Ei tavallinen ihminen tiedä, kummalla puolella rajaa hän
milloinkin liikkuu.

 

Muodostamme yhden yhtenäisen työssäkäyntialueen. Helsingin
kaupunki on huomattavasti varakkaampi kuin Vantaa: meidän
varallisuutemme on 14 000 euroa asukasta kohti ja Vantaalla 4 000
euroa. Mutta, meille on suuri hyöty kuitenkin tästä yhdistymisestä, sillä
monet palvelut on hyvin tai jopa paremmin järjestetty Vantaalla kuin
meillä. Vantaan terveyspalvelut ovat selvästi edullisempia kuin
Helsingissä. Helsinki-Vantaa-selvitys osoittaa, että yhdistämällä kunnat
saataisiin aikaan uusi kaupunki, joka käsittää 20 % Suomen
työpaikoista, joka toimisi paremmin ja voisi tasoittaa tuloeroja
kaupunkien ja kaupunginosien välillä.

 

Lähidemokratiasta on tietenkin huolehdittava, ja sen takia kannatan
kyllä näitä kaupunginosavaltuustoja mutta en tätä seutuvaltuustoa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Olen kaupunginhallituksen esityksen kannalla. Helsingin ja Vantaan
mahdollista yhdistymistä on selvitetty monipuolisesti mutta kuitenkin
yleisellä tasolla. Olisi järkevää selvittää asiaa pintaa syvemmältä ja
viedä huolella valmisteltu asia kunnalliseen kansanäänestykseen.
Kahden suuren suomalaisen kaupungin mahdollinen yhdistyminen, jos
mikä, on niin merkittävä kansanvaltaa koskettava kysymys, että
kuntalaisia ei voida päätöksenteossa ohittaa. Mahdollisessa
yhdistymisessä olisi hyviä ja huonoja puolia, niin kuin selvityksestäkin
ilmenee. Asiaa on syytä pohtia ja arvioida pitkälle tulevaisuuteen, mikä

haasteita todellisen asukasvaikuttamisen ja kansanvallan
toteuttamisessa.

 

Helsingin seudun yhteinen työssäkäyntialue on käytännössä paljon
laajempi kuin Helsinki ja Vantaa, ja seutuyhteistyö ja sen hallintomallin
kehittäminen ja kansanvallan vahvistaminen siinä on joka tapauksessa
välttämätöntä. Meille jaetussa selvityksessä kysymyksiä on sivuttu
mutta johtopäätökset ovat niukkoja ja nykytodellisuuteen pohjautuvia.
Uskon, että niin kansanvallan kuin seutuyhteistyön kehittämisessä
meidän on etsittävä uudenlaisia tulevaisuuteen suuntaavia rakenteita ja
ratkaisuja – niin kansallisia kuin kansainvälisiä kokemuksia
hyödyntäen.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tämän historiallisen kokouksen kuulijakunta on huvennut aika
harvalukuiseksi täällä valtuustossa. Haluan muutaman asian ottaa
ensinnäkin. Itse olen tämän selvityksen jatkon kannalla. Tiedän kyllä,
että selvityksiin, kokeiluihin, seteleihin jne. liittyy aina se vaara, että
ilman mitään todellisia selvityksiä tai kokeiluja tehdään päätöksiä,
mutta itse en ole sitoutunut sellaiseen selvitykseen, joka ei ole
todellinen.

 

Pidän erittäin tärkeänä sitä, että tänään tuodussa kaupunginhallituksen
esityksessä on kaksi asiaa, joita pidän erittäin tärkeänä. On tämä
”lähidemokratian toteuttamistapoja selvitetään tavoitteena parantaa
kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia” ja toinen, että ennen
päätöksentekoa järjestetään kunnallinen kansanäänestys. Ja tällä
hetkellä lähden siitä, että tämä osallistumismahdollisuuksien
selvittäminen on aito ja sille tuodaan aidot sisällöt ja näistä sisällöistä
sitten äänestetään aikanaan, jos päädytään siihen.

 

Mielestäni tällainen prosessi ei saa olla missään tapauksessa
pelkästään itseään toteuttava juna, joka ajaa ohitse asukkaiden. Olen
tänään kuunnellut näitä puheita, ja täytyy sanoa, että meidän
valtuutettujen lähestymistapa on aika teknokraattinen. Me puhumme
täällä kilpailukyvystä, tehokkuudesta, kustannustehokkuudesta, suuren
koon tuomista hyödyistä. Puhumme siitä, kuinka velkaantumista
voidaan jakaa per kuntalainen, kuinka kustannuksia voidaan jakaa

tasaisemmin per kuntalainen jne. Mutta kuinka moni on puhunut
asukkaita – siitä, että itse asiassa kunta on asukkaan koti? Eli pitää
puhua kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksista ja siitä, miten hän pystyy
vaikuttamaan. Siitä näkökulmasta mielestäni on äärimmäisen tärkeää,
että minkälaisen sisällön me annamme tälle lauseelle tässä kuntalain
mukaisessa selvityksessä kuntalaisen osallistumismahdollisuuksista.

 

Itselläni tässä ei ole olemassa vielä mallia. Eli itse olen nähnyt omalla
asuinalueellani erittäin toimivana esim. Arabianrannassa sen, että
asukkaat itse tekevät siellä, lähtevät miettimään, mitä he tekevät. Mutta
jos me aidosti haluamme antaa asukkaiden vaikuttaa ja että asukkaat
pystyvät vaikuttamaan, silloin pitää olla mukana myös raha. Ei
pelkästään se, että tehdään ilman aitoa päätöksentekoa, niin se
päätöksenteko ja vaikuttaminen jää puolitiehen. Eli silloin pitää miettiä
myös sellaisia malleja, joissa aidosti siellä alueille on olemassa myös
raha.

 

Itse en pidä lainkaan hyvänä sitä, että meille sanellaan, tai en missään
tapauksessa hyväksy sellaista, että vaalien jälkeen 17.4. istuva hallitus
hallitusohjelmassa määräisi sen, mitä täällä pääkaupunkiseudulla
tapahtuu. Keskustalla tähän on ilmiselviä haluja. Siellä vedotaan siihen,
että näissä suurissa kaupungeissa pitäisi tehdä jotain, ei riitä, että
tehdään maaseudulla. Tähän ei pidä mennä, pakkoliitoksia ei tule
tehdä, se on ihan selvä asia.

 

Tästä syystä päätöksenteko pitää olla meillä itsellämme ja asukkaita
kuunnellen. Ja tämä selvitys, tässä pitää luoda sellaiset prosessit,
joissa asukkaat ovat mukana ja myös kaupunkien henkilöstö.

 

Kiitos.

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

Valtuutetut pääsevät harvoin päättämään yhtä suurista asioista kuin
tänään. Toivoakseni me olemme tänään käynnistämässä virallisen
prosessin, jonka ensimmäisessä vaiheessa Vantaan ja Helsingin
mahdollisen yhdistymisen edellytykset ja perusteet selvitetään ja tämän
pohjalta edelleen luodaan tavoitetila kokonaan uudenlaisesta
kaupungista. Olemme tähän saakka saaneet paljon arvokasta tietoa
nyt toteutetusta etujen ja haittojen arvioinnista, mutta on olennaista
huomata, että nämä selvitykset ovat perustuneet menneisyyteen ja

nykyisyyteen tulevaisuuden sijaan. Jo nyt peräpeiliin katsomiseen
perustuvien selvitysten pohjalta voidaan mahdolliseen yhdistymiseen
nähdä sisältyvän useita hyötyjä mutta toki myös riskejä.

 

Merkittävimpinä positiivisina puolina voidaan nähdä palveluverkon ja
tuotantomallien kehittämisen mahdollisuudet, maankäytön, asumisen ja
liikenteen päätöksenteon keskittyminen – tätä ei ole vielä tarkemmin
edes selvitetty – ja edelleen myös hallinnon tehostuminen. On ihan
selvää myös, että Helsingillä olisi paljon opittavaa Vantaalta.
Mahdolliseen uuteen kaupunkiin toivoisi ainakin tietyn osan
hallintokulttuurista rantautuvan Vantaalta Helsingin sijaan.

 

Olen sitä mieltä, että uutta kaupunkia ei voida synnyttää nitomalla
nykyiset kaupungin rajoistaan yhteen tehden vain pakolliset muutokset
niihin rakenteisiin. Tällaista kuntaliitosta tuskin kukaan meistä
kannattaisi. Kuitenkin useat uhkakuvat perustuva juuri ajatukselle
mekaanisesta yhteen nitomisesta todellisen kehityksen sijaan. Toivon
vantaalaisilta ja meiltä helsinkiläisiltä päättäjiltä rohkeutta tänä
historiallisena iltana. Tänään me voimme aloittaa sen hahmottelun,
miltä kokonaan uusi pääkaupunki oikeasti näyttäisi hyödyntäen
molempien nykyisten kaupunkien vahvuuksia ja menneitä kokemuksia
mutta suunnaten katse kuitenkin kohti tulevaisuutta menneisyyden
sijaan.

 

Toivon puhuvani kaikkien helsinkiläisten päättäjien suulla kun sanon,
ettei Helsinki lähtisi selvityksiin valloittajan elkein vaan nykyisten
kaupunkien aitoja vahvuuksia ja mahdollisuuksia hyödyntäen,
kunnioittaen Vantaan ja sen asukkaiden asemaa tasavertaisena
kumppanina.

 

Ollaan siis tänä iltana uteliaita. Siitä ei varmasti ole haittaa. Meitä
kaikkia varmasti kiinnostaisi, millainen tuo uusi pääkaupunki oikein
voisi olla, mitä kaikkea se voisi asukkailleen tarjota. Ainakin minua
kiinnostaisi tietää.

 

 

Hyvä puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

 

Suomalaiset kunnat ja kaupungit ovat rakentuneet kovin pirstaleiseksi
kuntakentäksi. Työssäni usein emännöin kansainvälisiä vieraita, ja he
usein ihmettelevät tätä meidän tilkkutäkkiämme. Kun selitän heille
historian ja vielä päälle kuntien autonomian ja miten ne ovat

kahdesta näkökulmasta: toisaalta katsottiin, että sosiaalinen eheys
paranisi ja toisaalta, että siihen muodostuisi merkittäviä riskejä.

 

Kuten moneen kertaan on sanottu, mielestäni myös maankäyttö,
asuminen ja liikenne ovat niitä tärkeitä tekijöitä, joiden takia tätä
selvitystyötä täytyy jatkaa ja saada myös vastaus tähän sosiaalisen
eheyden kysymykseen. Sen takia kannatan tätä selvitystyön jatkamista
ja erityisen iloinen olen siitä, että kaupunginhallitus on huomioinut myös
lähidemokratian ja kansalaisten paikallisen vaikuttamisen jo tässä
esityksessään.

 

Kiitos.

 

 

Herra puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

 

Pääkaupunkiseudun, Helsingin seudun kahteen keskeisimpään
ongelmaan, joihin voitaisiin hallinnollisilla rakenteilla vaikuttaa,
Helsingin ja Vantaan yhdistyminen ei tarjoa ratkaisua. Ei ehkä
heikentäisikään mutta ei millään olennaisella tavalla parantaisi näiden
ongelmien ratkaisemista. Toinen liittyy huono-osaisuuden alueelliseen
keskittymiseen, toinen kaupunkirakenteen epäekologiseen ja
epätaloudelliseen hajoamiseen. Näissä molemmissa asioissa itse
asiassa tämä selvitystyö on ainakin minulle tuonut merkittävästi lisää
tietoa siitä, kuinka raju ja kielteinen muutos on viimeisen 20 vuoden
aikana ollut. Me olemme ylpeilleet sekä Helsingissä että laajemminkin
Suomessa siitä, että täällä ei ole eikä ole näköpiirissäkään slummeja
tai että hyväosaiset eivät ole vetäytymässä aidattujen ja vartioitujen
alueiden sisään.

Nyt käytössä olevien selvitysten perusteella huono-osaisuus on
kiihtyvästi keskittynyt tietyille Itä- ja Koillis-Helsingin, Itä- ja Koillis-
Vantaan alueille. Jos Helsinki ja Vantaa yhdistyisivät, on vaikeaa
ymmärtää, miten se auttaisi tämän ongelman ratkaisemisessa.
Todennäköisesti ei mitenkään, pahimmassa tapauksessa se voisi
johtaa siihen, että ne metropolialueen kaupungit, joiden osana on
selvästi vähäisempi huono-osaisten määrä, entistä päättäväisemmin
kieltäytyisivät senkaltaisista yhteistyömuodoista, joissa tasattaisiin
ongelmien ja etujen kokonaisuuksia.

 

Tämän asian kannalta tilanne olisi olennaisesti toisin, jos Espoo ja
Kauniainen olisivat nyt tämän tarkastelun piirissä. Sellainen ratkaisu

suurella varmuudella antaisi edellytyksiä – sekään ei siis mitään takaisi,
kysymys on myös päätöksistä. Mutta se loisi edellytyksiä näiden
ongelmien ratkaisemiselle ja saisi saman päätöksenteon ja saman
kukkaron alle sekä hyvien että huonojen alueitten ihmiset.

 

Toinen ongelma, siis tämä kaupunkirakenteen hajoaminen, ei tulisi
kuntoon edes Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisen
yhdistämisellä. Yhä kasvava osa väestönkasvusta, rakentamisesta,
erityisesti asuinrakentamisesta toteutuu kehyskunnissa ja erittäin suuri
osa siitä poikkeuslupien varassa. Rakennetaan isoja omakotitaloja
keskelle metsää tai peltoa, kahden tai jopa kolmen henkilöauton
varaan, ilman että on minkäänlaisia edellytyksiä puhuakaan ympäristöä
säästävästä joukkoliikenteestä ja muusta infrastruktuurista.

 

Eli nämä molemmat seikat, jotka seudun ongelmia ovat, edellyttävät
seuduntasoista ratkaisua. Pelkään pahoin, että jos me nyt kiinnitämme
energiamme ja voimamme seuraaviksi – pelkään pahoin – useiksi
vuosiksi Helsingin ja Vantaan yhdistymiseen, joka siis ei näitä ongelmia
ratkaise, niin se johtaa siihen, että energia ei kohdistu niihin
selvityksiin, jotka todella voisivat asiaa auttaa.

 

 

Tack, herr ordförande. Hyvät valtuutetut.

 

Till en början understöder jag ledamoten Torvalds förslag. Oberoende
av hur utfallet med dagens omröstning i Vanda blir, har den omfattande
processen, jämförelsen mellan Helsingfors och Vanda, mellan
förvaltning och servicenivå inneburit nyttig information om hur
Helsingfors bör effektivera sin förvaltning. Det är lätt att hålla med de
här tidigare framförda uppfattningarna om att någon form av
tvåstegsförvaltning mellan 14 kommuner är en förutsättning för
utveckling av området. Utmaningarna har att göra med trafik, boende
och markplanering, och det är frågor som inte kan lösas med en fusion
mellan Helsingfors och Vanda. De förutsätter hela huvudstadsregionen.

 

Kaksiportaisen seutuhallinnon selvityksen loppuraportoinnista kävi
selvästi ilmi, ettei peruslähipalveluita ehkä kannata organisoida 14
naapurin kesken. Toisaalta on jo paljon sellaista toimintaa, joka on
ylikunnallisesti organisoitu: erikoissairaanhoito, julkinen liikenne,
pelastustoimi ja toisen asteen ammattikoulutus sekä valtion ja kuntien
väliset tie- ja liikennehankkeet kuuluvat näihin. Uudenmaan liitossa
tapahtuva alueellinen suunnittelu ja seudun maankäyttökysymykset

sekä varsinkin liikennesuunnittelu edellyttäisivät jo väliporrashallintoa
eduskunnan ja kaupunginvaltuustojen väliin. Metropolipolitiikan
vahvistaminen siis edellyttää tätä.

 

Tässä yhteydessä on myös voitava arvioida lähipalveluiden
järjestäminen ja seudun kaupunkirakenteet, se tulee toisessa
vaiheessa. Toimivan demokratian ja hyvän päätöksentekojärjestelmän
synnyttäminen on hyvinvoinnille aivan keskeinen edellytys. Ei pidä
unohtaa, että toimiva kansanvalta on pohjoismaisessa
hyvinvointiyhteiskunnassamme ollut edellytys hyvälle talouskasvulle.
Demokratia tuottaa hyvinvointia.

 

Näin mittavien kokonaisuuksien hahmottaminen ja sisäistäminen oman
työn ohella alkaa olla haastavaa, varsinkin rivivaltuutetulle.
Virkamiestyöryhmien lopputulosten läpijuoksu Vantaalla jäi ainoaksi
valtuustolle suunnatuista esityksistä. Jotta päätöksenteko tällaisessa
organisaatiossa ylipäätään olisi mahdollista, tarvitaan myös
keskustelua kuntalain uudistuksesta ja siitä, olisiko suurten kaupunkien
luottamustehtäviä voitava hoitaa muutenkin kuin ilta- ja yöaikaan –
varsinkin, kun alkavat olla kyseessä suuret taloudelliset arvot.

 

Yhden valtuuston miljoonan euron säästö ei johda Helsinki-Vantaan
alueen asukkaiden olojen paranemiseen. Päättäjien työmäärän
kasvaessa merkittävästi kasvaa myös nuppiluku asukkaita/valtuutettu
keskimääräisesti noin 9 000 ihmiseen / valtuutettu, mikäli valtuuston
koko jäisi 85:aan. Asukkaiden etäisyys kasvaisi ennestään. Tähän on
valtion suhteen saatava keskustelua aikaan.

Tiet eivät todellakaan pääty, eivätkä raiteetkaan, Vantaalle. Olemme
Helsingissä tottuneet siihen, että olemme suurimpia ja parhaimpia,
mutta tämä selvitystyö on osoittanut, että meillä on paljon opittavaa.
Hallintokulttuurimme on raskas ja palveluntuotanto kalliimpi.
Vantaalaisesta hallinnosta on voitava ottaa opiksi. On myös
kyseenalaistettava, onko niin, että Vantaa, joka luottaa
maanomistajiinsa, rakennuttaa yhteistyössä näiden kanssa, pystyy
pitämään asuntotuotannon alemmalla tasolla kuin me Helsingissä ja
nyt tulevassa Östersundomissa kenties onnistumme.

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

 

Kiitos, arvon puheenjohtaja. Arvon valtuutetut.

 

asuntotuotantoon ja liiketontteihin. Pääkaupunkiseudun kuntien on
turha taistella hyvistä ja paremmista veronmaksajista tai kilpailla
yritysten sijainnista, kuten valtuutettu Heinäluoma viisaasti täällä
aikaisemmin puhui. Samassa veneessä ollaan.

 

Nurkkapatriotismin ja pikkupolitikoinnin aika olisi syytä olla ohi. Vähän
sellainen ajatus tulee mieleen, kun katsoo, milloin valtuustoryhmät
Vantaalla alkoivat joukolla vastustaa liitosselvitystä. Taisi tulla joku
gallup-tulos, joka kertoi kovin virheellisesti, että uudessa valtuustossa
olisi vain 8 vantaalaista.

 

Pakkoliitoksiin ei tule lähteä. Yhdistymisen täytyy sujua asukkaiden ja
kaupunkilaisten haluamassa tahdissa, mutta niin ne vantaalaisetkin
taitaisivat haluta.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Aivan riippumatta siitä, että mikä päätös tänään syntyy Vantaalla tai
täällä meillä valtuustossa, niin itse näen, että on erittäin arvokasta, että
nämä selvitykset on tehty. Näissä selvityksissä on käyty läpi
kaupunkien rakenteet ja toimintakulttuurit ja listattu ne erot. On
todellakin mielenkiintoista, että Vantaalla on huomattavasti kevyempi
hallintokoneisto kuin meillä Helsingissä ja sitten taas Helsingillä on
huomattavasti paremmat palvelut kuin Vantaalla. Pahin uhkakuva on
tietysti se, että toteutuisi Vantaan palvelutaso Helsingin hinnoin.
Haaveena varmasti kaikilla on se, että olisi Helsingin palvelutaso
Vantaan hinnoin, mutta se saattaa jäädä haaveeksi.

Tässä poliitikkojen keskustelussa – ainakin se, mitä julkisuudessa on
esiintynyt – minusta logiikka on jollain tavalla väärinpäin, koska
stadilaiset kannattavat yhdistämistä, vaikka taloudellisesti ei
kannattaisikaan kannattaa. Mutta vantaalaiset taas eivät kannata
yhdistämistä vaikka taloudellisista syistä varmasti kannattaisi
kannattaa. Eli mielipiteet ovat juuri väärinpäin siitä, mikä olisi ikään kuin
se taloudellinen intressi. Esimerkkinä voisi ottaa sen Lounais-Sipoon
tapauksen ja sen alueen liittämisen Helsinkiin. Aluksihan se kohtasi
valtavaa vastustusta, ja nyt tilanne on se, että alueella verot laskivat ja
palvelut paranivat ja asukkaat ovat siellä erittäin tyytyväisiä.

Toinen paradoksi tässä on se, että Vantaalla valtaosa asukkaista
haluaisi jatkaa näitä selvityksiä tai haluaisi jopa liittyä Helsinkiin mutta

taas sitten poliitikot ilmeisesti eivät. Ja jotta asia voitaisiin oikeasti
ratkaista kansanäänestyksellä, niin taas kansanäänestyksen
järjestämisestä päättävät poliitikot, ja näin ilmeisesti kansanäänestystä
ei tulla sitten järjestämään.

 

Itse näen, että jatkoselvityksestä on paljonkin hyötyä tai olisi paljonkin
hyötyä: voisi oikeasti ruveta rakentamaan uutta kaupunkimallia, jossa
molempien kaupunkien parhaat käytännöt otettaisiin huomioon, ja
mikään ei estäisi käyttämästä luovuutta myös sen toteuttamisessa. Eli
luoda sellaisia asioita ja toimintoja, joita ei tähän asti vielä ole missään
nähty.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Toivon, että tämänkaltaista ajatusleikkiä jatkettaisiin edelleenkin.

 

Kiitos.

 

 

Ärade ordförande.

 

I och för sig är det intressant att dra paralleller till annekteringen av en
del av Sibbo, men som jag har sagt i stadsstyrelsen också, den här
fusionen har egentligen mycket större synergifördelar än den
eventuella nytta vi på lång sikt kommer att få av att ha tagit en del av
Sibbo. Jag håller inte riktigt med ledamot Luukkainen om att det skulle
ha blivit så mycket bättre i Sibbo. Klart att någon enstaka kan ha haft
fördel, någon annan haft nackdel. Den processen är långt ifrån slutförd.
Den här frågan är dessutom förstås av mycket större kaliber, men jag
tror att det är till vår allas gagn och speciellt, som bättre underlag för
beslut i det här att inte dra för mycket jämförelser med Sibbo.

 

 

Kiitos, hyvä puheenjohtaja. Hyvät kollegat ja viisi lehterillä istuvaa
innostunutta kuulijaa.

 

Olemme kuulleet monia hyviä puheenvuoroja siitä, miksi tässä
yhdistymisessä pitäisi jatkaa selvitystä. Mehän tiedämme kaikki, että
Helsinki kantaa tällä hetkellä suurimman ja kauneimman kaupungin
vastuuta monista Suomen erityisryhmistä: asunnottomista,

junat ja raiteet vievät Pasilan kautta tänne Helsinginniemelle.
Ymmärrän sen, että vantaalaiset ja myös me Pohjois-Helsingissä
olemme olleet huolissamme tästä periferian rooliin joutumisesta ja siitä,
että Helsingin keskusta vie resurssit ja meille muille jää muruset. Joten
nämä tämänpäiväiset lisäykset tähän esitykseen kunnollisesta
kansanäänestyksestä, lähidemokratian toteuttamistapojen
säilyttämisestä ovat todella arvokkaita, ja toivon mukaan olemme
vantaalaisille nämä välittäneet. Nämähän takaisivat sen, että nyt
tehdään selvitystä ja siis aidosti selvitetään, mitä tämä uusi kaupunki
tulisi pitämään sisällään ja sitten sen jälkeen voitaisiin päättää
perustuen tähän perinpohjaiseen asian tutkimiseen.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kannatan tätä kaupunginhallituksen ehdotusta selvittämistyön
jatkamisesta mutta samalla haluan korostaa sitä, että meidän pitää
jatkaa tätä varsinaista metropoliyhteistyötä, eli neljän
pääkaupunkiseudun, Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten
yhteistyön syventämistä. Tässä on ollut vähän harmillista se, että välillä
ei oikein tiedä, että mitä – en tarkoita tätä valtuusto vaan yleensä –
tarkoitetaan Suomen metropolilla tai metropolipolitiikalla. Realistista on
kuitenkin, että neljän kaupungin vapaaehtoiselle liitokselle ei ole tällä
hetkellä edellytyksiä, siitä on lähdettävä.

 

Pakkoliitoksiin ei pidä mennä. Suomen Keskusta ei aja pakkoliitoksia,
ei täällä pääkaupunkiseudulla eikä muuallakaan, tämän nyt haluan
erityisesti valtuutettu Puhakalle huomautuksena sanoa. Tärkeää on se,
että me pystymme nyt syventämään tätä neljän metropolikaupungin
yhteistyötä ja neuvottelemaan siitä. Se edellyttää nyt ennen kaikkea
luottamuksen rakentamista ja ehkä vähän uudenlaista asennettakin, ei
kannata kovin paljon toisia sitten ilkkua, lähteä tästä tilanteesta, jossa
olemme ja myöskin toimia niin, että toiset tulevat vakuuttuneiksi, että
kellään ei ole mitään ketunhäntää kainalossa.

 

Olen täysin vakuuttunut siitä, että kaupunkilaisten edun mukaista on
se, että me pääsemme parempaan yhteistyöhön. Se on tietysti myös
koko Uudenmaan ja Suomenkin edun mukaista, että tänne syntyy aito
metropoli. Ehkä sitten joskus se voi olla yksi metropolikaupunki, mutta
tässä ilmapiirissä emme saa väkisin tätä vietyä eteenpäin. Tehdään se,

mikä on mahdollista.

 

Kiitoksia.

 

 

Kuuskoski puuttui oikein tähän metropolialueen rajoihin. On kuitenkin
syytä sanoa, että metropolialueen ongelmiin ei tämä neljän kunnan
yhteistyö mitenkään riitä vastaamaan vaan tarvitaan laveampaa
näkökulmaa. Siis tämän alueen hajautumisen pulmathan ulottuvat
paljon laajemmalti, jos Kirkkonummen, Tuusulan, Nurmijärven tai
monen muun kunnan näkemykset ja toisaalta kehitystarpeet jäävät
tämän tarkastelun ulkopuolelle, nämä pulmat eivät tule poistumaan.
Mihin se raja sitten vedetään loppujen lopuksi, niin siitä voi keskustella,
mutta kaikissa vaihtoehdoissa pidän selvänä, että tämä neljä kuntaa on
aivan liian pieni alue käsiteltäväksi metropolialueena.

 

 

Meillä valtuutettu Heinäluoman kanssa on tarvetta vähän
jatkokeskusteluihin, mutta minusta on aivan selvää, että nämä neljä
kaupunkia muodostavat aivan oman alueensa, jolla on omat erityiset
vahvuutensa, omat erityiset pulmansa. Sen lisäksi tietysti pitää tehdä
paljon muuta, mutta niin kuin täällä aikaisemmissa puheenvuoroissa on
sanottu, niin kyllä se koskee silloin jo koko Uuttamaata. Ja tietenkään
en tarkoittanut omalla puheenvuorollani sitä, että touhutaan vain vähän
täällä neljän kaupungin sisällä ja muuten ollaan tumput suorana.

 

 

Tämä oli täysin totta, mitä Heinäluoma ja monet muutkin ovat
sanoneet, että neljän kunnan yhteistyö tai yhdistäminen eikä kahden
kunnan yhdistäminen ratkaise näitä seudullisia ongelmia. Myöskään
tämä tiivistetty yhteistyö, jota Kuuskoski tässä peräänkuulutti, ei
ratkaise sen enempää kuntien sisäisiä kuin kuntien välisiäkään
ongelmia. Meillähän ovat kunnallishallinnon tehtävien valtavan määrän
takia valtuustot, jotka ovat vaaleilla valittuja, joutuneet siirtämään
päätösvaltaansa yhä enemmän viranhaltijoille. Kuntalaisten itsehallinto
rajoittuu kunnanvaltuuston valintaan joka 4. vuosi. Mitä huonommin
ihmiset ajattelevat kunnan ja valtion hoitavan yhteisiä asioita, sitä
vähemmän he uskovat äänestämisen kannattavan.

asioiden suunnittelusta ja seudun yhteisestä päätöksenteosta vastaa
seudun asukkaiden suoraan valitsema seutuvaltuusto.

 

(Puheenjohtajan välikysymys.)

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Minäkin kannatan valtuutettu Hurun tekemää esitystä tuossa aiemmin.

 

On annettava kiitosta jo tehdystä melko kattavasta selvityksestä, se
täytyy todeta. Tähän mennessä tehty selvitys on osoittanut ne suuret
erot, joita näillä kahdella kaupungilla on. Perussuomalaiset ovat niin
Helsingissä kuin Vantaalla sitä mieltä, ettei kaupunkien yhdistymisen
jatkoselvittämiselle näillä tiedoilla ole tarvetta.

 

Esimerkkinä näistä suurista eroista mainittakoon minulle tärkeät
palvelurakenteelliset erot, jotka johtaisivat varmasti palveluverkoston
supistumiseen Helsingissä. Asia, jota en itse terveyspalveluiden
vakiokäyttäjänä ja valtuutettuna voi hyväksyä. Paperilla seinäkohtainen
tehokkuus lisääntyisi ihan varmasti, mutta henkilökunnan
saatavuusongelmat ja potilasjonot jäisivät. Kuntien yhdistäminen ei siis
ratkaise näitä perustavaa laatua olevia ongelmia.

 

Kuten kaupunginjohtaja omassa esittelyssään toi esille, tässä
yhdistämisessä vaikuttaa taustalla useita vuosia sitten aloitettu
valtakunnallinen kunta- ja palvelurakenneuudistushanke eli Paras-
hanke. Sopivampi nimi sille olisi Kupru, sillä se on luontevampi lyhenne
tuosta pitkästä nimestä.

 

Ns. Paras-hanke on käytännössä lisännyt kansalaisten välistä
eriarvoisuutta muualla maassa. Näin se on myös tehnyt Helsingissä.
Esim. aikoinaan tehty Kruunuhaan terveyspalveluiden siirto
Viiskulmaan oli nähdäkseni osa tätä hankkeen toteuttamista. 20 000
asukkaan yksiköt kun ovat Paras-hankkeen ydin. Kansalaisten ja
valtuutettujen on syytä tiedostaa tämä puoli, joka vaikuttaa myös tämän
yhdistymiskeskustelun taustalla, onhan kyse kuntarakenteen
muuttamisesta.

 

Perussuomalaiset ovat niin Helsingissä kuin Vantaallakin yhdessä sitä
mieltä, että kuntien yhdistämisellä tavoiteltavat hyödyt ovat
saavutettavissa nopeammin ja edullisemmin kehittämällä itsenäisten

kuntien välistä yhteistyötä. Siihen ei tarvita kuntien
yhdistymisselvityksen jatkamista vaan aitoa halua kehittää
ylikunnallista yhteistyötä. Lähtökohtana yhteistyön kehittämisessä tulee
olla Helsingin ja Vantaan asukkaiden etu, ei poliittisten suurpuolueiden
vallanhalu.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Olen sillä kannalla, että Helsingin ja Vantaan yhdistymisselvitystä tulisi
jatkaa. On tärkeää miettiä, kuinka pääkaupunkiseutu pärjää myös
tulevaisuudessa. Ja miksi kannatan? Mielestäni Helsingissä ja
Vantaalla on kehitettävä siihen suuntaan, että täällä on hyvä asua,
kohtuuhintaisia asuntoja riittää, on laadukkaat julkiset palvelut ja hyvä
julkinen liikenne. Nämä tavoitteet nähdäkseni voidaan saavuttaa, kun
Helsinki ja Vantaa yhdistyisivät. Mielestäni olisi ainakin tärkeää, että
asiaa nyt selvitettäisiin vielä edelleen, ja on hieman outoa, jos asioista
ei edes haluta keskustella tämän enempää.

 

On monia asioita, jotka ovat ihan oikeutettuja huolenaiheita, kuten
esim. kuinka käy demokratian, miten kansalaisyhteiskunta muotoutuu
kahden ison kaupungin yhdistymisessä. Näen, että nyt olisi myös
mahdollisuus pohtia uudenlaisia ja tehokkaita lähidemokratian malleja
näihin haasteisiin. Toivon kovasti, että selvitystyötä jatketaan.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Helsingin ja Vantaan asioita on nyt pitkään selvitelty ja erilaisia tilastoja
katseltu ja käppyröitä piirrelty. Vaikka kritiikkiä voi tietysti esittää siihen,
mitä on milloinkin laskettu oikein, niin kyllähän niistä nyt ne perusjutut
kuntapäättäjän pitää osata lukea. Olen itse suhtautunut vähän nihkeästi
tähän kaupunkien yhdistymiseen mutta näen tietysti myös siinä omia
puolia ja myönteisiäkin asioita on. Mehän olemme Helsinkinä
epäonnistuneet siinä, että ei ole osattu sitä, että jos täällä nyt tuntuu,
kun tätä keskustelua kuuntelee, niin selkeä enemmistö on sitä mieltä,
että tässä olisi pitänyt edetä, niin sehän on selkeä epäonnistuminen,
että me emme ole osanneet sitä kertoa oikeilla sanoilla naapurille.

 

Siitä minä olen tässäkin illassa kaikista eniten huolissani, että millaisia

sanoja ja mitä puhetta me käytämme täällä. Valtuutettu Suomalainen
esimerkiksi käytti, että meillä on muskeleita ja tällaisia. Todella pitäisi
nyt välttää tällaisia puheenvuoroja, missä Helsinki esiintyy isona ja
vähän alentuvana Vantaata kohti ja sitten odottaa, että vantaalaiset
kuuntelisivat meitä. Jos on tässä se oikea, niin kuin täälläkin on
toistettu, että ei oltaisi yhdistämässä kaupunkeja vaan luomassa jotakin
uutta, niin silloin kaikki sellaiset puheet, missä Helsinki edustaa tätä
isoaveljeä, joka tulee ja sanelee ja sanoo, että nyt yhdistytään tai sitten
itket ja yhdistytään, niin sellaiset eivät kyllä vie tätä asiaa eteenpäin
ollenkaan.

 

Haluan muistuttaa ja itse toimia niin, että joka päivä ajatellaan, että
Vantaa on meidän hyvä naapurimme, me teemme lukuisissa
yhteistyöelimissä Vantaan kanssa yhteistyötä, toimimme näissä
kuntayhteisöissä, hoidamme terveydenhuoltoa, liikennettä, vesiasioita,
jos jonkinlaista. Yhdessä ajamme tämän alueen etua. Silloin sellainen
toiseen alentuvasti suhtautuminen ei kyllä siinäkään työssä auta.

 

Meillä on erilaisia käsityksiä tästä kuntafuusiosta, mutta meidän on
myös tämän päivän jälkeen elettävä yhdessä ja löydettävä ne yhteiset
tavat hoitaa tämän alueen asioita. Olen pitkän harkinnan jälkeen
päätynyt siihen, ja kun kaupunginhallitus tänään sitten korjasi tätä
esitystään, niin olen valmis tämän esityksen puolesta äänestämään,
koska pidän erityisen tärkeänä sitä, että tässä nyt korostetaan
Helsingin kantana sitä, että tätä seutuselvitysasiaa tulisi jatkaa.

 

Kiitos.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Itsekin kannatan tätä kaupunginhallituksen esitystä. Olen kiinnittänyt
huomiota siihen, että aika moni puhuja täällä on tänään suoraan
sanonut, että he haluavat liittää Helsingin ja Vantaan yhteen. Vain
muutama puhuja on sitä vastustanut. Täytyy sanoa, että itselläni ei ole
ollut vielä ihan varmaa mielipidettä lopullisesta tavoitteesta, ja juuri siksi
toivoisinkin lisäselvyyttä ja lisää tietoa päätöksen pohjaksi. Näin isoon
ratkaisuun ei pidä ottaa kantaa pelkällä mutu-tuntumalla, niin kuin ehkä
aika moni on tehnyt, ja sellaisten tunteiden ja pelkojen pohjalta vaan
ihan kylmästi asioita punniten ja tutkittujen tietojen pohjalta.

 

Mielestäni ulkopuolinen puolueeton selvitysmies voisi tuoda meille

tällaista tietopohjaa ja tosiasioita jatkopäätösten pohjaksi. Toivon, että
vantaalaiset, jotka nyt näillä hetkillä varmaan siellä tekevät omia
päätöksiään tästä asiasta, muistaisivat, että ei tarvitse olla mikään
kiihkoileva Suur-Helsingin kannattaja, jotta voisi äänestää tämän
selvitysmiehen asettamisen puolesta.

 

 

Ärade ordförande.

 

Tämä keskustelu siinä mielessä on vähän erikoista, että
keskustelemme asiasta, joka ehkä siinä vaiheessa, kun teemme
päätöksiä, päätämme asiasta, joka ei tule kuitenkaan toteutumaan
riippumatta siitä, miten me täällä äänestämme, kun näyttäisi siltä, että
Vantaan kaupunginvaltuuston enemmistö vastustaa tämän selvitystyön
jatkamista. Minusta kuitenkin on oleellista tässä päätöksessä se, että
mehän emme nyt päätä täällä valtuustossa siitä, yhdistetäänkö Helsinki
ja Vantaa, vaan päätämme siitä, että selvitämme jatkossa niitä, että
mitä se käytännössä vielä konkreettisemmin tarkoittaisi.

 

Oleellista on se, että tähän kaupunginhallituksen esitykseen on liitetty
se, että pitää selvittää lähidemokratiaa. Tietysti tämä kirjaus jää vähän
ilmaan, että mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta ainakin itselleni, jos
sellainen päätös tulee eteen, että Helsinkiä ja Vantaata ollaan
yhdistämässä, siihen pitää oleelliselta osin liittää myös tämä
aluedemokratia, jonkinlaiset kaupunginosavaltuustot tai aluevaltuustot,
jotka päättävät lähipalveluista. Jos me ajattelemme Helsinkiä nyt, meitä
taitaa olla noin 585 000 asukasta täällä, meitä on 85 täällä
valtuustossa, jotka päättävät kaupungin asioista, niin itse asiassa me
valtuutetut olemme jo nyt hyvin etäisiä monille, monille helsinkiläisille.
Puhumattakaan siitä, jos Helsinki ja Vantaa yhdistyvät, yhdistyy entistä
isompi kaupunki, niin sen vuoksi täytyy tuoda tätä lähidemokratiaa. Jos
ajatellaan sitä, että tämä jaettaisiin esim. 20 alueeksi, joissa olisi omat
valtuustot, niin ne olisivat keskisuuria suomalaisia kaupunkeja
edelleen, jolloin päätöksenteossa olisi selvä kontakti, vielä selvempi
kuin tänä päivänä. Sen vuoksi minusta se on ihan ehdottomasti asia,
josta pitää tehdä kunnon selvitykset ja pitää liittää päätöksentekoon, jos
me joskus sille tasolle pääsemme.

 

Toinen tärkeä asia, arvoisa puheenjohtaja, on se, että tässä on kirjattu
se, että asiasta pitää päättää kansanäänestyksellä. Minusta se on
ainoa oikea tapa sitten lopulta, jos valtuustot päättävät selvityksen
jälkeen esittää kaupunkien yhdistämistä, niin se on kaupunkilaiset,

jotka saavat päättää omalla kansanäänestyksellään siitä. Minä
kannatan tällaisissa merkittävissä asioissa kansanäänestyksiä. Tämän
vuoksi minusta tällä päätösesityksellä olisi hyvä mahdollisuus jatkaa
tätä selvitystä. Sitten kun saadaan vielä tarkempi selvitys, voidaan
ottaa aidosti kantaa siihen, että onko tämä hyödyllistä. Totta kai me
näemme, että on paljon alueita tällä hetkellä, ajatellaan vaikkapa
Länsimäkeä suhteessa Helsinkiin, niin palvelut ovat Helsingin puolella,
metro pysähtyy tällä hetkellä Helsinkiin, raja on tippunut aivan taivaalta.
Tai sitten toisaalta vaikkapa Rajakylä, joka Jakomäen alueen palveluita
heikentää, tulee sellainen katkos siihen. Rajapintojen helpottaminen
auttaa kaikkia tällä alueella asuvia ihmisiä.

 

Mutta ei sillä nyt kauheasti ole väliä, ilmeisesti riippuen nyt Vantaan
päätöksistä, mutta minusta tämä antaa mahdollisuudet
jatkotyöskentelylle, mutta lopulliset päätökset tehdään myöhemmin ja
nämä, jotka on kirjattu tähän päätösesitykseen, ovat kyllä ihan selkeitä
reunaehtoja silloin, jos joskus pääsemme päättämään, niiden
toteuttaminen – lähidemokratian ja kansanäänestyksen – ennen kuin
tätä asiaa voidaan hyväksyä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Historiallista ja merkittävää iltaa olemme täällä viettämässä, vaikka niin
kuin tässä on useissa puheenvuoroissa todettu, voi olla, että meidän
päätöksemme on akateeminen, tätä nimitystä taisi Bergholm käyttää
muistaakseni tästä keskustelusta. Saa nähdä – joka tapauksessa
tärkeä kokous ja joka tapauksessa tärkeän prosessin yksi vaihe. En
sano, että päätös, koska toivon, että tämä prosessi jatkuu tavalla tai
toisella. Itse suhtaudun myönteisesti tähän, että tämä selvitys pitäisi
tehdä ja tätä selvitystä pitäisi jatkaa. Vantaan valtuustosta ei vielä ole
tullut minulle ainakaan viestiä, että mikä siellä on päätös. En tiedä,
keskustelut ainakin parikymmentä minuuttia sitten olivat kuulemma
vielä kovassa käynnissä.