HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
Keskustelupöytäkirja
2 – 2010
Kokousaika: 3.2.2010 klo 18.00 – 4.2.2010 klo 00.00
Kokouspaikka: Vanha Raatihuone, Aleksanterinkatu 20
 
 
 
Keskustelupöytäkirjaan on kirjattu vain ne kaupunginvaltuuston esityslistan
asiakohdat, joissa on käytetty puheenvuoro
 
 
 

 
HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE
Diskussionsprotokoll
2 – 2010
Mötestid: 3.2.2010 kl 18.00 – 4.2.2010 kl 00.00
Mötesplats: Gamla Rådhuset, Alexandersgatan 20
 
 
 
I diskussionsprotokollet har antecknats bara de ärenden på stadsfullmäktiges
föredragningslista i vilka någon har yttrat sig.
 
21 §...................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 4.....................................................................................................................
20.1.2010 PÖYDÄLLE PANTU ASIA............................................................................................
HELSINGIN KAUPUNGIN TASA-ARVOSUUNNITELMAN 2009-2011 HYVÄKSYMINEN....
 
Valtuutettu Lipponen.......................................................................................................................
Valtuutettu Kanerva.........................................................................................................................
Valtuutettu Näre...............................................................................................................................
Valtuutettu Ojala..............................................................................................................................
Valtuutettu Autti...............................................................................................................................
Valtuutettu Anttila............................................................................................................................
Valtuutettu Soininvaara...................................................................................................................
Valtuutettu Pakarinen......................................................................................................................
Valtuutettu Arhinmäki......................................................................................................................
Valtuutettu Suomalainen................................................................................................................
Valtuutettu Lipponen.......................................................................................................................
Valtuutettu Ebeling..........................................................................................................................
Valtuutettu Näre...............................................................................................................................
 
22 §...................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 5.....................................................................................................................
20.1.2010 PÖYDÄLLE PANTU ASIA............................................................................................
MAAHANMUUTTOASIOIDEN ORGANISAATION KEHITTÄMINEN........................................
 
Valtuutettu Mäki...............................................................................................................................
Ledamoten Oker-Blom....................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.......................................................................................................................
Ledamoten Wallgren.......................................................................................................................
Ledamoten Torvalds.......................................................................................................................
Valtuutettu Suomalainen................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo..........................................................................................................................
Valtuutettu Sumuvuori....................................................................................................................
Valtuutettu Tenkula.........................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.......................................................................................................................
Kaupunginjohtaja Pajunen.............................................................................................................
Valtuutettu Kolbe.............................................................................................................................
Valtuutettu Abdulla..........................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo..........................................................................................................................
Valtuutettu Ojala..............................................................................................................................
Ledamoten Thors............................................................................................................................
Valtuutettu Anttila............................................................................................................................
Valtuutettu Suomalainen................................................................................................................
Valtuutettu Alanko-Kahiluoto..........................................................................................................
 
Valtuutettu Puhakka........................................................................................................................
Valtuutettu Tenkula.........................................................................................................................
Valtuutettu Rantanen......................................................................................................................
Valtuutettu Räty...............................................................................................................................
Valtuutettu Valtonen........................................................................................................................
 
23 §...................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 6.....................................................................................................................
20.1.2010 PÖYDÄLLE PANTU ASIA............................................................................................
OPETUSLAUTAKUNNAN JA HELSINGIN ENERGIA -LIIKELAITOKSEN
JOHTOKUNNAN VARAJÄSENEN VALINTA..............................................................................
 
Valtuutettu Saarnio..........................................................................................................................
 
24 §...................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 7.....................................................................................................................
20.1.2010 PÖYDÄLLE PANTU ASIA............................................................................................
MEILAHDEN LIIKUNTAKESKUS OY:N LAINAN LYHENNYSEHTOJEN MUUTTAMINEN..
 
Valtuutettu Hakanen.......................................................................................................................
 
25 §...................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 8.....................................................................................................................
20.1.2010 PÖYDÄLLE PANTU ASIA............................................................................................
LAINAN MYÖNTÄMINEN PALOHEINÄ GOLF OY:LLE.............................................................
 
Valtuutettu Hakanen.......................................................................................................................
Kaupunginjohtaja Pajunen.............................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.......................................................................................................................
Kaupunginjohtaja Pajunen.............................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.......................................................................................................................
 
26 §...................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 9.....................................................................................................................
20.1.2010 PÖYDÄLLE PANTU ASIA............................................................................................
HELSINGIN KAUPUNGIN LIIKENNELAITOS -LIIKELAITOKSEN JOHTOSÄÄNNÖN..........
VAHVISTAMINEN...........................................................................................................................
 
Valtuutettu Ebeling..........................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.......................................................................................................................
Valtuutettu Autti...............................................................................................................................
Valtuutettu Kanerva.........................................................................................................................
 
 
27 §...................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 10...................................................................................................................
20.1.2010 PÖYDÄLLE PANTU ASIA............................................................................................
JÄTKÄSAAREN TOIMITILATONTIN 20812/2 VUOKRAUS- JA MYYNTIPERUSTEET........
(LÄNSISATAMA).............................................................................................................................
 
Valtuutettu Hakanen.......................................................................................................................
 
28 §...................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 11...................................................................................................................
VUODEN 2011 TALOUSARVIOEHDOTUKSEN VALMISTELUA KOSKEVA.........................
LÄHETEKESKUSTELU..................................................................................................................
 
Kaupunginjohtaja Pajunen.............................................................................................................
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rautava.............................................................................
Valtuutettu Räty...............................................................................................................................
Valtuutettu Puoskari........................................................................................................................
Valtuutettu Bergholm......................................................................................................................
Valtuutettu Peltola...........................................................................................................................
Ledamoten Torvalds.......................................................................................................................
Valtuutettu Valpas...........................................................................................................................
Valtuutettu Kolbe.............................................................................................................................
Valtuutettu Ebeling..........................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.......................................................................................................................
Valtuutettu Anttila............................................................................................................................
Valtuutettu Moisio............................................................................................................................
Valtuutettu Kari................................................................................................................................
Valtuutettu Mäki...............................................................................................................................
Valtuutettu Puura.............................................................................................................................
Valtuutettu Karhuvaara...................................................................................................................
Valtuutettu Virkkunen......................................................................................................................
Valtuutettu Valokainen....................................................................................................................
Valtuutettu Soininvaara...................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo..........................................................................................................................
Valtuutettu Koulumies.....................................................................................................................
Valtuutettu Autti...............................................................................................................................
Valtuutettu Puhakka........................................................................................................................
Valtuutettu Sumuvuori....................................................................................................................
Valtuutettu Romakkaniemi.............................................................................................................
Valtuutettu Vikstedt.........................................................................................................................
Valtuutettu Pakarinen......................................................................................................................
Valtuutettu Kantola..........................................................................................................................
Valtuutettu Kuikka...........................................................................................................................
 
Valtuutettu Ojala..............................................................................................................................
Valtuutettu Hellström.......................................................................................................................
Valtuutettu Vesikansa.....................................................................................................................
Valtuutettu Kousa............................................................................................................................
Valtuutettu Vuorinen.......................................................................................................................
Valtuutettu Männistö.......................................................................................................................
Valtuutettu Nieminen.......................................................................................................................
Valtuutettu Alanko-Kahiluoto..........................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.......................................................................................................................
Valtuutettu Arhinmäki......................................................................................................................
Kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Bogomoloff.................................................................
Valtuutettu Lipponen.......................................................................................................................
 

21 §

Esityslistan asia nro 4


20.1.2010 PÖYDÄLLE PANTU ASIA

HELSINGIN KAUPUNGIN TASA-ARVOSUUNNITELMAN 2009–2011 HYVÄKSYMINEN

 

Valtuutettu Lipponen

 
Kiitos, puheenjohtaja.
 
Haluaisin nyt tuoda esille sen, olen tasa-arvotoimikunnan
puheenjohtaja, tasa-arvo on käsitettävä laajemmin kuin pelkästään
sanojen stilisoimisena. Tähän tasa-arvo-ohjelmaan sisältyy
toiminnallinen tasa-arvo, joka ilmenee siinä, että meillä on oltava
toimia, konkreettisia toimia, joilla tasa-arvoa edistetään Helsingin
kaupungilla ja kaupunkilaisten parissa. Ja esimerkiksi ponsi, joka on
nyt siirretty talousarvioaloitteen tyyliseksi, käsitteli
työpaikkakiusaamista ja nollatoleranssiohjelmaa. Eli kyllä minä koen,
että puheenjohtaja on nyt tehnyt hyvin kapean tulkinnan tässä, että
mitä on tasa-arvo ja mitä on toiminnallinen tasa-arvo Helsingissä.

Kiitos.
 

Valtuutettu Kanerva

                     
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Yhdyn siihen, mitä valtuutettu Lipponen sanoi. Siihen kohtaan, mihin
minä teen nyt poistetun ponnen, siinä käsiteltiin vanhusten ja
vammaisten asioita. Kyse oli sotainvalidialueesta Lauttasaaressa, jossa
on epäoikeudenmukaisesti kohdeltu tiettyä henkilöryhmää, ja sitä
varten otin tämän ponnen, jota Saarnio kannatti, joka tiesi tämän
ongelman. Minusta tämä on erittäin huolimattomasti ja
välipitämättömästi käsitelty ja oikeastaan tekisi mieli lyödä kintaat tiskiin
ja lähteä tältä illalta kotiin, koska tällä lailla mitätöidään valtuutettujen
kannatettuja ponsia.
 

Valtuutettu Näre

                     
Kiitos.
 
Niin kauan kuin Helsingissä ei ole yhdenvertaisuussuunnitelmaa, on
asiallista, että tasa-arvosuunnitelmaan on sisällytetty myös
toiminnalliseen tasa-arvoon liittyviä asioita, niin kuin nyt on tehty. Eli
niin kuin Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelma jakautuu
henkilöstöpoliittiseen ja toiminnalliseen osuuteen. On mielenkiintoista,
että täältä on otettu pois esimerkiksi juuri sellaisia ponsia, jotka liittyvät
väkivallan ehkäisyyn, ja tasa-arvolaissa väkivallan ehkäisy on otettu
myös huomioon. Eli tässä tuntuu, että tämä lainopillinen osasto ei ole
lukenut ehkä edes tätä suunnitelmaa, saati sitten tasa-arvolakia.
Mielestäni tämäntyyppinen menettely jatkossa on aika epäilyttävää,
että joku muu taho kuin tällainen juridinen taho olisi hyvä olla jollain
tavalla miettimässä sitä, mitkä ponnet ovat turhia, jos nyt ovat. Että
halutaanko nyt tässäkin siirtää valtaa virkamiehille? Ei sekään tule
mitenkään halvemmaksi, jos ihmiset sitten tekevät aloitteita näistä
poistetuista ponsista.
 

Valtuutettu Ojala

                     
Kiitos, puheenjohtaja.
 
Tässä tulikin nyt aika yllättäviä tilanteita ryhmien eteen, ja tietysti olisi
ollut hyvä, jos olisi ollut etukäteen tiedossa tämä äänestysmenettely,
koska totean nyt vain sen, että ponsien 5, 10 ja 17, jos ne äänestetään
ensin vastakkain ja sitten jos 10 voittaa niin pitää vielä vastata 18:n
kanssa, niin se voi tietenkin, niiden sisällöt mielestäni ovat kuitenkin
erilaiset, koska toinen koskee vain Kunnallista työmarkkinalaitosta ja
toinen koskee sekä kaupungin omia toimia että Kunnalliseen
työmarkkinalaitokseen suuntautuvaa toimintaa.
 

Valtuutettu Autti

                     
Haluan todeta sen, että täydellisen ja hyvän tasa-arvon luominen, sen
perustekijä on se, että on lähtökohtien tasa-arvoa. Jos meillä tosiaan
kaupunkilaisten eriarvoisuus ja köyhyys lisääntyy eikä sitä lähdetä
millään muodolla poistamaan, silloin tuskin koskaan päästään siihen,
että ihmiset ovat keskenään tasa-arvoisia. Sen takia kyllä ajattelisin,
että tämä oli oleellinen ponsi silloin, kun lähdetään puhumaan ihmisten
välisestä tasa-arvosta.
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)

Valtuutettu Anttila

                     
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Juuri tästä syystä, mitä puheenjohtaja itse sieltä pöntön takaa sanoi,
valtuustokeskustelussa muistan, että valtuutettu Ojala nimenomaan
totesi, että Helsingin tasa-arvosuunnitelma on sekä henkilöstöpoliittinen
että myös toiminnallinen. Kun tasa-arvolaki lähtee sukupuolten
välisestä tasa-arvosta tiukasti, ja meillä ei toistaiseksi ole
yhdenvertaisuuslakia, niin korostettiin, että siitä huolimatta niin kuin
valtuutettu Närekin totesi, Helsingissä on haluttu ottaa laajempi
näkökulma. Näin ollen kyllä olen täsmälleen samaa mieltä kuin täällä
edellisetkin valtuutetut, että puheenjohtaja ja kaupungin hallinto on
tulkinnut oman ohjelmansa sisältöä epäoikeudenmukaisesti ajatellen
myös näitä ponsia ja täysin ristiriitaisesti ajatellen tämän ohjelman
sisältöä, mitä meillä täällä valtuustossa on esitelty ja minkä pohjalta
myöskin ponnet ovat syntyneet.
 
Jos arvioin esimerkiksi pontta 28 ja ponsia 5 jne., joissa puhutaan
palkkaerojen kaventamisesta, se on aivan täsmälleen sama asia kuin
yhyyden epätasa-arvoisuus. On aivan epäloogista, että näitä kahta
pontta tulkitaan eri tavalla. Se on aivan samalla tavalla toiminnallinen
tavoite. Toivon todella, että kun puheenjohtaja joutuu joka tapauksessa
tulkitsemaan myös valtuutettujen näkökulmasta ja keskustelemaan
hallinnon kanssa, niin olisi tarkempi näissä asioissa.
 

Valtuutettu Soininvaara

                     
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Minä taas olen hyvin ilahtunut siitä, että tätä ponsikuria pikkuisen
parannetaan sen takia, että meille on tullut sellainen tapa, että olkoon
aihe mikä tahansa niin voidaan tehdä ponsia mistä tahansa.
Esimerkiksi kysymys sotainvalidiasemasta on varmasti tärkeä mutta
aika vähän liittyy sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Tämä käsiteltävä
asiakirja taas koski sukupuolten välistä tasa-arvoa, ja sen takia osa
noista hylätyistä ponsista minusta todellakin ansaitsi tulla hylätyksi, ei
sen takia, etteivätkö ne olisi tärkeitä vaan ne eivät liity siihen
asiakirjaan, jota käsiteltiin.
 

Valtuutettu Pakarinen

                     
? kaksi viikkoa sitten sitä keskustelua ja nyt tätä keskustelua täällä.
Suuri osa valtuutetuista ilmeisesti ei ole lukenut sitä asiakirjaa ja mitä
tasa-arvo tarkoittaa, miesten ja naisten tasa-arvo. Naisethan eivät ole
mikään vähemmistö. Itse asiassa, jos tarkkoja ollaan, me olemme
enemmistö. Ja se, että siihen samaan käsittelyyn tuodaan joitain muita
asioita, jotka liittyvät yhdenvertaisuuden piiriin, niin se kyllä vesittää
naisten ja miesten välisen tasa-arvon, mitä tällä suunnitelmalla pyritään
hakemaan, ja siinä mielessä erittäin tyytyväinen olen puheenjohtajan,
tai kenen nyt olikin, päätökseen.
 
Kiitoksia.
 

Valtuutettu Arhinmäki

                     
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Valtuustossahan keskustellaan puheenjohtajasta kuin puhemiehestä
eduskunnassa konsanaan. Kysyisin vain sitä tulkintaa, menemättä sen
enempää ponsien sisältöön, kun puheenjohtaja esitti, että ponsista 5,
10 ja 17 äänestetään ensin vastakkain, koska ne ovat samansisältöisiä.
Jos ponsi 10 voittaa niin silloin se äänestetään vastaan pontta 18.
Tämä ei voi olla loogista. Jos ponnet 5, 10 ja 17 ovat samansisältöisiä,
niin silloin niistä pitää äänestää pontta 18 vastaan. Ei voi olla niin, että
samansisältöisistä ponsista vain yksi onkin vastakkainen jonkin toisen
ponnen kanssa. Kaikkien pitää olla joko samansisältöisiä tai eivät ole,
mutta ei voi olla niin, että yksi ensin nippuun laitetuista ponsista, jos se
voittaa, on vastakkainen, ainakaan minun logiikkani mukaan.
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 

Valtuutettu Suomalainen

                     
Kiitos, puheenjohtaja.
 
Viime kerralla käytiin tuntikausia keskustelua kaiken maailman asioista,
ja nyt minä luulin, että tähän päivään mennessä on ymmärretty, mistä
tässä asiassa on kyse. On kyse laista naisten ja miesten välisestä tasa-
arvosta ja tasa-arvon soveltamisesta kaupungin toimesta.
Yhdenvertaisuus on erittäin tärkeä asia, mutta se nyt ei ole se asia,
mitä täällä tämän kohdan osalta ollaan käsitelty. Ja juridisesti
mielestäni olisi hyvä, että pitäisikö meille joku pyytää selittämään, mitä
eroa näillä eri termeillä on. Mielestäni on hyvä, että pysytään tässä
asiassa, eli minä kannatan lämpimästi sitä, että nämä muut hyvät ja
kauniit asiat, joita on esitetty, käsitellään joku toinen kerta jonkun toisen
asian yhteydessä ja nyt keskitytään miesten ja naisten ja naisten ja
miesten väliseen tasa-arvoon.
 

Valtuutettu Lipponen

                     
Kiitos, puheenjohtaja.
 
Haluaisin nyt vielä korostaa, että tämä meidän suunnitelmamme on
erilainen kuin laki, koska tässä on, niin kuin on edeltävissä Maija
Anttilan ja Sari Näreen puheenvuoroissa tullut, eli tämä on laajempi ja
tämä on toiminnallinen. Ja siinä meidän suunnitelmassamme, jos
ihmiset todella lukivat sen tarkasti läpi, niin siinä käydään meidän
koululaitostamme, päivähoitoamme, maahanmuuttajaryhmiemme
palveluita läpi ja tällä tavalla, koska yritetään rakentaa tasa-
arvoisempaa Helsinkiä, mikä ei aina vain liity tähän sukupuolten vaan
myös erilaisiin sosiaalisiin tekijöihin, jotka aiheuttavat näitä eroja tässä
kaupungissa.
 

Valtuutettu Ebeling

                     
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Ehkä suuri osa tästä ongelmasta olisi voitu välttää, jos olisi tuo otsake
ollut jo tälle ”Suunnitelma naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta”,
jolloin se olisi ohjannut tämän keskustelun varmaan oikeaan uomaan.
 

Valtuutettu Näre

                     
Kiitos, puheenjohtaja.
 
Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa ei aina voi edes erotella toisistaan.
Esimerkiksi moniperustainen syrjintä voi liittyä molempiin. Kuka se nyt
olikaan, joka halusi jotain esimerkkiä, esimerkiksi esteettömyyden
edistäminen, sehän parantaa sekä vammaisten että lastenvaunuilla
kulkevien, vanhusten elinoloja. Se on yksi esimerkki siitä, missä
yhdenvertaisuus ja tasa-arvo nivoutuvat toisiinsa.
 
 
 

22 §

Esityslistan asia nro 5


20.1.2010 PÖYDÄLLE PANTU ASIA

MAAHANMUUTTOASIOIDEN ORGANISAATION KEHITTÄMINEN

 

Valtuutettu Mäki

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Sosiaalilautakunnan jäsenenä olen hyväksynyt 13.10.2009 lausunnon,
jossa todetaan, että sosiaalilautakunta ei pidä esitettyä
johtosääntömuutosta perusteltuna. Maahanmuuttajien neuvontapiste
on toiminut Itä-Helsingissä vuodesta 2000 ja vuoden 2004 alusta
valtuuston päätöksellä vakinaisena sosiaaliviraston alaisuuteen
kuuluvana toimintana. Maahanmuuttajien neuvontapiste toimii tällä
hetkellä itäisen sosiaaliaseman alaisuudessa palvellen kuitenkin koko
kaupungin maahanmuuttajaväestöä. Sen toiminta muuttui vuoden 2008
lopussa yhteispalvelupisteeksi, jossa osapuolina on valtion
maahanmuuttovirasto ja Helsingin maistraatti. Pääosa asiakkaista asuu
Itä-Helsingissä, seuraavaksi suurin osa asiakkaista tulee koilliselta
alueelta, mutta viimeisten vuosien aikana yhä suurempi osuus
asiakkaista on tullut muualta kuin itäisestä Helsingistä.
 
Nykyiset toimitilat Itäkeskuksessa eivät mahdollista toiminnan
laajentamista nykyisestä, ja sosiaalilautakunta on pitänyt hyvänä
suunnitelmaa siirtää maahanmuuttajien neuvontapiste keskustaan,
missä se olisi helposti saavutettavissa kaikkia helsinkiläisiä
maahanmuuttajia ajatellen. Sosiaalilautakunta pitää kuitenkin tärkeänä
sitä, että osana itäisen sosiaaliaseman toimintaa annettaisiin
jatkossakin neuvontaa maahanmuuttajille.
 
Maahanmuuttajien neuvontatyö sijoittuu eri hallinnon alojen
rajapintaan, eikä se ole minkään hallintokunnan ydintehtävää, ja näin
ollen neuvontatyötä on joka tapauksessa kehitettävä yhteistyössä eri
toimijoiden kanssa, jotta se palvelisi maahanmuuttajien erilaisia
tarpeita. Sosiaalitoimen palveluista maahanmuuttajien suhteellinen
osuus on korkea toimeentulotukipalveluiden käyttäjinä, mutta sekä
lastensuojelussa että perhekeskuksen asiakaskunnassa
maahanmuuttajien määrä on kasvussa. Tästä syystä
maahanmuuttajien neuvontapisteellä on ollut erittäin tärkeä osa
sosiaalitoimen syrjäytymisvaarassa olevien maahanmuuttajien
erityistukea toteutettaessa. Ja on tärkeää, että tämä huomioidaan myös
jatkossa.
 
Maahanmuuttajien neuvontatyön kehittämistyössä on monta
keskeneräistä hanketta meneillään, ja mahdolliset hallinnolliset
muutokset olisi pitänyt tehdä hankkeiden päätyttyä vasta vuonna 2011.
 

Ledamoten Oker-Blom

 
Arvoisa puheenjohtaja, bästa fullmäktigeledamöter.
 
Utvecklingen av låg tröskel rådgivningstjänster för invandrare utgör en
av Helsingfors stads prioriteringsområden. För tillfället kartlägger
projektet NEO-SEUTU huvudstadsregionens rådgivningsnätverk, men
dessvärre finns information tillgänglig endast på finska och engelska. I
utvecklingen av rådgivningstjänster inom staden bör vi tydligare ta i
beaktande att också de här tjänsterna måste erbjudes på svenska och
om det finlandssvenska samhället, dess kultur och möjligheter för
invandrare. Som exempel kan nämnas svenska språkkurser för
invandrare. Det finns ett antal aktörer, bland annat föreningen Luckan,
som aktivt arbetar för ett bättre utbud av svenska tjänster för
invandrare och för att öppna intresse för det mångspråkiga och
mångkulturella Finland. Det här finansieras långt av RAY. Här borde
staden ta ett större ansvar, stöda arbete för att trygga verksamheten i
framtiden. Det får vi återkomma till i form av budgetmotion. Jag skulle
föreslå eller lägga fram följande kläm:
 
Stadsfullmäktige förutsätter att vid utvecklingen av
rådgivningstjänster för invandrare i huvudstadsregionen
beaktas behovet av information om det svenskspråkiga
serviceutbudet såväl kommunalt som inom den tredje
sektorn.
 
Tack.
 

Valtuutettu Hakanen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Kun maahanmuuttoasioiden organisaatio muodostettiin edellisellä
valtuustokaudella, arvostelin sitä, että sen tehtävät määriteltiin sangen
yksipuolisesti elinkeino- ja työvoimapolitiikan lähtökohdista. Tämä
johtosäännön muutosesitys valitettavasti jatkaa tällä linjalla. Toinen
ongelma on esityksen perusteluissa mainittu aikomus lopettaa
maahanmuuttajien varsinainen neuvontapiste Itäkeskuksessa ja
keskittää tämäkin palvelu kaupungin keskustaan. Näiden palvelujen
kasvava tarve Helsingissä puoltaa mielestäni päinvastoin useamman
neuvontapisteen perustamista. Yksi jatkaisi Itäkeskuksessa, yksi voisi
tulla keskustaan, yksi pohjoiseen esimerkiksi Malmille. Ehdotankin
seuraavaa pontta:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
selvittää mahdollisuudet kehittää maahanmuuttajien
neuvontatoimintaa jatkossa niin, että neuvontapisteitä
toimii keskustan lisäksi Itä- ja Pohjois-Helsingissä.
 
Kiitos.
 

Ledamoten Wallgren

 
Tack, herr ordförande.
 
Jag vill börja med att understöda både Oker-Bloms och Hakanens
klämförslag. Jag hade tänkt hålla mitt eget anförande i anslutning till
östra socialkontorets verksamhet, att den också bör omfatta
invandrarrådgivning, men eftersom det ingår i Hakanens klämförslag så
behöver jag inte fortsätta desto längre.
 
Tack.
 

Ledamoten Torvalds

 
Jag understöder fullmäktige Oker-Bloms klämförslag.
 

Valtuutettu Suomalainen

 
Kiitos, puheenjohtaja.
 
Minusta tämä esitys neuvontapisteen siirtämisestä Helsingin
keskustaan on ihan perusteltu ensinnäkin siitä syystä, joka mainitaan jo
täällä itse esityksessä. Meillä on yhä enemmän ulkomaalaistaustaisia,
ulkomaalaisia, jotka tulevat Helsinkiin työn, perheen, opiskelujen ja
muun syyn takia, ja silloin usein on tarve monenlaiselle palvelulle.
Lähteminen Itäkeskukseen ei todellakaan tule ehkä ensimmäisenä
mieleen silloin, kun esimerkiksi työpaikka on siellä keskustassa. Olisi
tietysti hyvä, jos tällaista palveluneuvontatoimintaa voitaisiin laajentaa
enemmänkin tulevaisuudessa. Ehkä ei ole juuri tänä päivänä sen hetki,
mutta lähivuosina olisi todella hyvä, jos pyrittäisiin tavoittemaan näitä
ulkomaalaistaustaisia ja ulkomaalaisia Helsingissä eri puolilla siellä,
missä he ovat.
 
Toinen syy siihen, että tällainen neuvontapiste voi siirtyä keskustaan,
minusta olisi tosi hyvä, että myös Itä-Helsingissä asuvia ulkomaalaisia
voidaan houkutella ja saada muuallekin sieltä Itä-Helsingistä. Aika
usein saattaa olla, että jos esimerkiksi on toimeentulon vakinainen
käyttäjä, ei joudu päivittäin lähtemään esimerkiksi töihin tai muille
asioille kaupungille, niin vaarana on myös se, että jääkin omalle
asuinalueelleen ja syrjäytyy entistä enemmän. Eli minusta tämä esitys
on oikein kannatettava, ja tulevaisuudessa todellakin
neuvontapisteiden laajentaminen useampaan paikkaan Helsingissä
voisi olla ihan tarkoituksenmukaista.
 

Valtuutettu Ingervo

 
Kiitos, puheenjohtaja.
 
Terhi Mäki puhui mielestäni aivan oivallisesti, niin en toista samoja
ajatuksia. Tässä on ollut huoli siitä, että voiko olla niin, että osa ei
kuitenkaan niin helposti sen palvelun piiriin pääse, kun se siirtyy ja
tällaista huolta ollut. Hakasen ponnesta olisin kannattanut sitä
itäpistettä, mutta en usko, että tässä vaiheessa on realistista, että
voitaisiin saada myös pohjoiseen, ja sen takia en voi tätä pontta tässä
vaiheessa kannattaa.
 

Valtuutettu Sumuvuori

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Sinällään on erittäin hyvä, että keskustaan on tulossa laajempaa
palvelua tarjoava maahanmuuttajien ja maahanmuuttajien esimerkiksi
työnantajien neuvonta- ja konsultaatiopiste. Tämähän on
viranomaisyhteistyötä, ja tällä tavalla me saamme myös valtion
mukaan hoitamaan näitä kustannuksia, koska on ollut niin, että
Itäkeskuksen maahanmuuttajapisteessä on todella käynyt
maahanmuuttajia koko pääkaupunkiseudulta, ei pelkästään Helsingistä
tai Itä-Helsingistä. Mutta olen kyllä samaa mieltä niiden kanssa, jotka
toivoisivat, että Itäkeskuksen maahanmuuttajapiste säilyisi, koska
idässä tosiaan, paitsi että siellä on paljon maahanmuuttajia niin siellä
on myös ollut hyviä kokemuksia siitä, että on työllistetty
maahanmuuttajataustaisia ja maahanmuuttajia tähän neuvontapisteen
toimintaan esimerkiksi antamaan eri kielillä palvelua, auttamaan
erilaisten viranomaislomakkeiden tulkkaamisessa ja niin poispäin. Eli
jatkossa vähän sama mitä valtuutettu Suomalainen totesi, että
tämäntyyppisiä pisteitä voisi olla muuallakin.
 
Ja sitten voisi miettiä, olen tätä aikaisemminkin täällä kysynyt ja
ehdottanut, että työllistämisrahoista voisi osan käyttää
maahanmuuttajien työllistämiseen neuvontapisteen tai tulevien -
pisteiden työvoimaksi ja neuvojiksi.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Tenkula

 
Kiitoksia.
 
Minustakin tämä esitys on varsin perusteltu, että yhdistetään
hallinnollisesti nämä keskukset ja palvelu paranee, koska suurimmat
ongelmathan tässä ovat olleet, että meille tulevat ulkomaalaiset eivät
työllisty ja heidän palvelunsa on kankeaa ja hidasta. Uskon, että tämä
tehostaa ja keskittää asiantuntijuuden osalta. Sen sijaan kannattaisin
tätä Yrjö Hakasen tekemää pontta, että neuvontapiste Itäkeskuksessa
säilyisi ja myöskin voitaisiin avata Pohjois-Helsinkiin toinen piste.
Sehän ei tarkoita sitä, että se olisi joku aivan uusi piste, vaan
esimerkiksi jonkun toisen palvelun yhteydessä sinne saataisiin
keskitettyä maahanmuuttajille asiantuntijuutta ja neuvontaa, suoraa
kontaktia. Tämähän on sitä parasta kotouttamista, että me viemme
palveluita sinne, missä niitä erityisesti tarvitaan. Niin kuin tässä Terhi
Mäkikin totesi, että Pohjois- ja Koillis-Helsingissä alkaa olla yhtä paljon
maahanmuuttajia kuin idässä. Mutta meillä on se vahva mielikuva
edelleenkin, että vain Itä-Helsingissä on maahanmuuttajakeskittymä.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Hakanen

 
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Ehkä näin leikkisästi voi todeta, että jatkossa pyrin toimittamaan
esitykset pelkästään puheenjohtajalle, mikäli puheenjohtaja sitä vaatii,
mutta muussa tapauksessa toimin kuten meitä on ohjeistettu, että
toimitan ne sähköisesti ennalta. Se nopeuttaa käsittelyä, kuten olemme
havainneet tässäkin tapauksessa.
 
Mutta valtuutettu Ingervolle, toivon, että hän voi vielä lukea tämän
jaetun ponsiesityksen uudelleen, koska siinä esitetään, että
kaupunginhallitus selvittää nämä mahdollisuudet. Mielestäni tietysti on
hyvä, jos siinä edetään mahdollisimman nopeasti ja saadaan
konkreettisia tuloksia hetimiten, mutta toivon, että myös valtuutettu
Ingervo voisi kannattaa sitä, että ainakin selvitetään tämä asia.
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 

Kaupunginjohtaja Pajunen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Tässä nyt perustettavassa neuvontapisteessä, kun mietimme
maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä kaupunkiimme,
keskeistä on se, että se on kokonaisuus, jossa on monia eri toimijoita.
Siinä on työllistymisen polku, siellä on koulutuksen polku, joko
työllistymiseen liittyvä koulutus tai kielikoulutus tai muu koulutus, ja
sitten siellä on kotouttaminen. Tämän neuvontapisteen ideana on se,
että tämä on ikään kuin monen toimijan väylä monen eri toimijan
palveluihin sillä tavalla, että ne palvelut sijaitsevat lähellä toisiaan.
Silloin käsitys siitä, että ikään kuin tällaisia pisteitä voisi perustaa eri
puolille, tarkoittaisi sitä, että tätä koko verkostoa pitäisi ikään kuin
perustaa, ja se on hyvin vaikea asia tehdä.

Sen sijaan se, että jokainen hallintokuntamme myös jatkossa tekee
niitä maahanmuuttajiin liittyviä toimia, mitä tähänkin asti on tehnyt,
sitähän ei olla lopettamassa. Nyt on ainoastaan kysymys siitä, että
mahdollisimman keskeiseen paikkaan tuodaan sellainen piste, joka
auttaa mahdollisimman monessa erilaisessa ongelmatilanteessa,
tilanteessa, jossa tarvitaan apua, ja nimenomaan niin, että se avun
sisältö lähtee juuri siitä palvelun tarvitsijasta, siitä yksittäisestä
maahanmuuttajasta, mikä hänen elämäntilanteensa on. Silloin
oleellista on se, että ei pelkästään kaupungin yksi piste vaan se, että
siinä on valtionhallinnon toimijoiden ja muiden toimijoiden toimintoja
mahdollisimman lähellä. Ja silloin on luontaista tällaiselle pisteelle, että
se on liikenteellisesti mahdollisimman hyvässä paikassa. Nyt tämä
perustettava yksikkö nimenomaan on joukkoliikenteen keskittymässä,
ja siinä mielessä tämä idea, eli jakautuminen kaupungin eri puolille, ei
välttämättä enää toteuta sitä tavoitetta, mikä lähtökohtaisesti
uudistuksessa on ollut.
Valtuutettu Kolbe
 
Kiitos, puheenjohtaja.
 
Tämä on todella tärkeä asia ja pysyy meillä ajankohtaisena. Haluan
vain lyhyesti tässä mainita ja kiittää kaupunkia tästä infopankki-
sivustosta, joka sai viime vuonna valtion tiedonjulkistamispalkinnon ja
korostaa sitä, miten tärkeää tämäntyyppisessä palvelu- ja
kommunikaatiotoiminnassa on hyvien internet-sivujen olemassaolo.
Kehotan kaikkia, joilla on tietokone täällä mukana, katsomaan tätä
infopankkia. Se on suurenmoinen, 15 kielellä tehty. Tämä on se
toiminta, johon ilman muuta kannattaa nyt panostaa ja myös entistä
selkeämmin tiedottaa tästä. Tämä on todella kunniakas Helsingin
kaupungin hallintokulttuurille ja Kulttuurikeskus Caisalle, että meillä on
todella hienot sivustot. Niitä kannattaa käyttää enemmän ja
aktiivisemmin ja tiedottaa.
 

Valtuutettu Abdulla

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Tosiaan tämä on ihan hyvä idea, tässä keskustassakin on hyvin
keskitetty paikka, koska täällä on hyvä joukkoliikenne keskustassa.
Mutta täytyy muistaa, että maahanmuuttajiin kuuluu sellaisia joukkoja,
esimerkiksi lapsiperheitä ja äitejä ja myös iäkkäitä maahanmuuttajia,
joille välttämättä ei ole helppoa liikkua paikasta toiseen. Joten
mielestäni se on hyvä selvittää myös muilla alueilla, missä
maahanmuuttajat asuvat, esimerkiksi itäisessä ja koillisessa, että
sellaisia neuvontapalveluja olisi. Joten minusta Yrjö Hakasen esittämää
pontta olisi kannattanut nyt tässä vaiheessa selvittää, koska
maahanmuuttajat ovat koko kaupunkialueella, eli kannatan Yrjö
Hakasen pontta.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Ingervo

 
Kiitos, puheenjohtaja.
 
Selvittämisessä ei tosiaan ole varmaan mitään estettä. Toivoisin, että
tämän selvittämisen tuloksena olisi se, että itään tulee piste ja Koillis-
Helsinkiä harkittaisiin. Minä en Pohjois-Helsinkiä ehkä ymmärrä, miksi
juuri se on tuohon nostettu. Minä olisin ajatellut, että koillinen, Malmin
suunta olisi ehkä jollain lailla sijainniltaan tärkeämpi. Mutta voisi sanoa,
että selvittämistä voin kannattaa

Valtuutettu Ojala

                     
Kiitos, puheenjohtaja.
 
Voin varmaan yhtyä juuri siihen, että on hyvä nimenomaan keskustaan
keskittää tällainen neuvontapiste. Mutta jos ajatellaan pitkälle
tulevaisuuteen, on ihan selvää, että maahanmuuttajien osuus
väestöstämme tulee kasvamaan. Ja varmaan tulemme tarvitsemaan
keskitetyn paikan, jossa saa mahdollisimman laajan voisiko sanoa
alkuinformaation ja ohjeistuksen ja opastuksen. Mutta pyrkimyshän on
tietenkin se, että maahanmuuttajat saavat normaalit palvelut omilla
alueillaan, missä he asuvat. Jos on tarvetta, niin on myös hyvä miettiä,
että näitä pisteitähän voi olla ja veikkaisin melkein, että niitä tulee
olemaan ympäri kaupunkia tulevaisuudessa, kun maahanmuuttajien
osuus kasvaa. On hyvä, että lähdetään nyt tästä liikkeelle, mutta ei
pidä todellakaan nauliutua vain tähän yhteen ajatukseen. Jos tämä
selvitys tehdään ja tarvetta on, pitäisi laajentaa myös
neuvontapisteiden määrää. Minusta myös Hakasen ponsiehdotus on
aivan kannatettava.
 

Ledamoten Thors

                     
Värderade ordförande.
 
Jag tycker att vi kan gratulera oss själva om vi verkligen får till stånd
den här samservicen med Folkpensionsanstalten. Eftersom det under
de här utredningarna, årens lopp har visat sig att det har varit stora
svårigheter att få överensstämmelse med var Folkpensionsanstalten
har sina kontor och var kommunerna i huvudstadsnejden har sina
kontor. Vi har varit så att säga en stat i staten. Folkpensionsanstalten
har inrättat ett samservicekontor vid Kampen, för någon tid sedan, med
Skatteförvaltningen, som dock har visat sig ha ganska få kunder
eftersom hela utbudet av tjänster inte är tillräckligt stor.
 
On selvää, että kun nyt saamme tällaisen uudemman
yhteispalvelupisteen, myös palvelutarjonta tulee vähän muuttumaan
verrattuna siihen, mitä Itäkeskuksessa on. Tämä on hyvin paljon sitä,
että päästään nopeasti niiden viranomaisyhteyksien luo, joita
maahanmuuttajat tarvitsevat. Ehkä voimme sitten ihmetellä, että miksi
erikseen on esimerkiksi maistraatilla täällä rooli. Se on aika turhaa,
mutta ei puhuta siitä tällä hetkellä. Mutta on selvää, niin kuin Outi Ojala
ja muutkin puhuivat, että sitten tarvitaan, ja kaupunginjohtaja, että
tarvitaan neuvontapistettä toisenlaista monella puolella Helsinkiä. Mutta
tämä nyt on alkuneuvonta, nopea pääsy suomalaiseen yhteiskuntaan,
jota me todella saamme nopeammin tällä tavalla tämän muutoksen
kautta.

Valtuutettu Anttila

                     
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Valtuutettu Kolben infopankki-nettisivuston puheenvuorosta tulee
mieleen, että kyllä tietysti on tärkeää, että meillä on myös nettisivuilla
informaatiota, siellä on hyvät ja selkeät tiedot ja palvelusivustot. Mutta
koskaan ei voida korostaa sitä henkilökohtaisen palvelun merkitystä.
Jos miettii maahanmuuttajia, joiden mahdollisuudet ja ehkä
edellytyksetkin käyttää erilaisia teknologisia apuvälineitä tai että heillä
on esimerkiksi aina samalla tavalla tietokoneet käytössä kuin
kantaväestöllä, voivat olla rajallisemmat. Siitä syystä toivoisin, että
meidän maahanmuuttoyksikkömme ei perusta sitä oman toimintansa
kehittämistä pelkästään nettisivuston ylläpitämiseen ja kehittämiseen,
vaan että maahanmuuttoasioissa, jos missä, henkilökohtaisen palvelun
merkitys tulee olemaan suuri. Siinä nimenomaan myös kielitaidon ja
erilaisten kulttuurien tuntemus jne. Kun helposti unohdetaan tai ei
muisteta sitä, että erilaisissa kulttuureissa ja kielialueilla ei toimita
samalla tavalla kuin Suomessa. Todella toivoisin, että tämä puoli myös
muistetaan jatkokehittämisessä.
 

Valtuutettu Suomalainen

                     
Hyvä puheenjohtaja.
 
Nyt kun sain tämän Yrjö Hakasen esityksen, niin itse asiassa minusta
se kuulostaa ihan järkevältä. Miksei voitaisi selvittää näitä
mahdollisuuksia kehittää neuvontatoimintaa niin, että olisi pisteitä myös
Itä- ja mahdollisesti Pohjois-Helsingissä? Kaupunginjohtaja Pajunen
mainitsi, että tärkeä syy sille, miksi olisi yksi neuvontapiste, on se, että
kun on hallintoalueiden välisestä yhteistyöstä kyse, olisi yksi paikka,
missä saa laaja-alaisen palvelun. Toki näin varmasti on, mutta minusta
on myös tärkeää maahanmuuttajille saada tietoa siitä, mistä tietoa voi
saada. Jos on uutena meidän yhteiskunnassamme, on aika vaikeaa
varmaan lähteä mihinkään suuntaan, koska on erilaisia palveluita ja
kaikki ovat vähän eri suunnassa. Vaikka kaikki hallinnonalat eivät
olisikaan joka neuvontapisteessä edustettuina, niin sieltä voisi saada
yleisempää neuvontaa monesta käytännön asiasta, ja mitä resursseja
kaupungilla on heidän tukemisekseen opiskelussa ja työnhaussa. Joten
minusta valtuutettu Hakasen toivomusponsi on ihan järkeenkäypä ja
voin sitä tukea.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Alanko-Kahiluoto

                     
Kiitos, puheenjohtaja.
 
On tosiaan hirveän hyvä, että keskustaan on tulossa laaja-alaisempi,
eri viranomaistahojen neuvontapiste, mutta kyllä minä olen myös
huolestunut siitä, että löytävätkö eri maahanmuuttajien käyttäjäryhmät
tämän neuvontapisteen nimenomaan sieltä keskustasta. Todella täytyy
ottaa huomioon se, että Itä-Helsingissä iso osa väestöstä on
nimenomaan maahanmuuttajataustaisia ja äitien ja ikääntyneiden
esimerkiksi voi olla vaikea lähteä keskustaan saati sitten, että he
löytävät nämä palvelut.
 
Minun täytyy myöntää, että en itse tiedä, missä on itäinen
sosiaalikeskus, jossa on tarkoitus olla maahanmuuttajien neuvontaa,
mutta toivoisin, että selvitettäisiin todellakin, että onko mahdollisuutta
Itä-Helsingissä olla jatkossa tällainen palvelupiste ja mikä olisi
strategisesti paras sijainti tälle palvelupisteelle, jotta se tavoittaisi
mahdollisimman ison osan nimenomaan näistä ei-opiskelijoista tai ei-
töihin tulleista maahanmuuttajista, siis niistä, joiden on hankalampi
keskustassa käydä tai jotka vähemmän siellä liikkuvat.
 

Valtuutettu Puhakka

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Valtuutettu Anttila nosti mielestäni tärkeän näkökulman tässä esiin
puhuessaan siitä, että palveluja täytyy olla tarjolla henkilökohtaisesti.
On erittäin hyvä, että näitä nettisivustoja on, mutta varmasti suuri osa
on sellaisia tilanteita, joissa ei välttämättä netistä vastausta löydy.
Etenkin olen huolissani siitä, että miten naiset saavat tarpeeksi tietoa.
Tämä on tullut monissa asioissa esille, että maahanmuuttajanaisten
tilanne on erityisen vaativa. Se liittyy ihan ylipäänsä asioimiseen mutta
myös kielenopetukseen ja kaikenlaiseen arjessa selviytymiseen. Sillä
tavalla todella henkilökohtaisen neuvonnan tarve on olennainen.
 
Valtuutettu Hakasen ponnesta, mielestäni on järkevää, että tämä
selvitetään. Ja se, että tässä halutaan laaja-alaista keskitettyä palvelua,
niin se on aivan varmasti hyvä lähtökohta. Mutta taas toisaalta, jos
ajattelee viranomaisyhteistyötä, niin se ei välttämättä estä sitä, että jos
tämä on eriytetty eri toimipisteisiin tai neuvontapisteisiin mutta silti
nämä neuvontapisteet toimisivat saman strategian, suunnitelman ja
tavoitteiden puitteissa, jolloin saataisiin laaja-alaista neuvontaa myös
alueille. Erityisesti, jos ajattelee naisia ja kulkemista, niin saattaa olla
lasten kanssa vähän hankaluuksia. Sillä tavalla hajautettu malli voisi
olla hyvä, mutta kannatan sen tutkimista.
 

Valtuutettu Tenkula

 
Kiitos.
 
Mielestäni tässä on vähän sama kysely, että voiko olla kahden tasoisia
neuvoloita, että toisissa on täyden palvelun konsepti lääkäreistä ja
toimintaterapia ja jumpparit ja kaikki? Ja sitten voisiko olla sellaisia
neuvoloita lähiöissä, joissa on vain terveydenhoitaja? Sen takia
ajattelisin, että meillä voisi olla kahdenlaisia. Ja koska uskon, että
maahanmuuttoasiassa tulee edelleenkin tarve neuvontapisteille
kasvamaan ja nämä olisivat eri konsepteilla, että tämä esitys, jota
Pajunen vielä selvitti, on mielestäni erittäin hyvä ja siinä kootaan
voimia.
 
Pelkään nyt vaan, että se hyvä, mitä idän neuvontapiste on saanut
aikaan ja maahanmuuttajat ovat löytäneet sen palvelun, ja se tieto,
mikä menee yleensä tehokkaimmin suusta korvaan, niin jos siihen
tulee katkos siellä idässä, silloin tavallaan hukataan resursseja siinä,
että pitää tiedottaa uudelleen, että palvelu löytyvät jatkossa vain
keskustasta. Jos on visaisia kysymyksiä, niin varmaan voidaan ohjata
asiakkaita keskustaan, mutta lähikontakti olisi hyvä, että idässä säilyisi.
Ja sen lisäksi selvitetään vielä tämä mahdollisuus lisätä toinen
palvelupiste Pohjois-Helsinkiin.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Rantanen

 
 
Puheenjohtaja, valtuustotoverit.
 
Joissakin tapauksissa palveluiden keskittämisestä voi olla ihan
hyötyäkin. Tässä yhteydessä haluan vain muistuttaa, että kun niitä
sijoitetaan hyvien liikenneyhteyksien varrelle, niin kuin oikein on, niin
metroradan varsi on oikeastaan, varsinkin kun se sijaitsee juuri
asemien vieressä, on liikenneyhteyksien varassa. Kun mietitään
alueellisesti erilaisten toimipisteiden sijoittamista, kannattaa muistaa,
että Itä-Helsinkiin, metroradan varteen kannattaa myös tuoda erilaisia
kaupungin toimia. Jos ei nyt ihan tällaista keskustalaista
hajasijoittamista harjoitettaisi niin, että siirretään työpaikkoja kunnan
ulkopuolelle, mutta kunnan sisällä näiden työpaikkojen ja
toimintapisteiden sijoittaminen hyvien liikenneyhteyksien varaan, niin
kannattaa joskus ajatella niin, että niitä on muuallakin kuin
keskustassa. Se tulee myös kiinteistökulujen kannalta huomattavasti
halvemmaksi.
 
Ja sitten toisaalta tietyntyyppisen toiminnan ympärille voi kehittää jotain
klustereita, niin kuin Myllypuroon saattaa tulla tämän terveysaseman
yhteyteen terveystoimintaa muutakin kuin se, mitä kaupunki järjestää.
Vastaavasti olisi ihan mielekästä lähteä miettimään, että
Itäkeskuksessa olisi tämäntyyppistä toimintaa. No, nyt se siirtyy tuolta
pois, mutta vastaisuuden varalle, tämä toiminto, ainakaan sitä
argumenttia minä en osta, että se on huonojen liikenneyhteyksien
varassa. Ne, jotka tulevat pohjoisesta, pääsevät radalla suoraan
Rautatientorille, ja sitten meillä on erikseen Jokeri, ja meidän pitäisi
nimenomaan kehittääkin poikittaista joukkoliikennettä siihen tyyliin, että
Itäkeskus oikeasti kokoaa ihmisiä muualtakin kuin myös ihan
lähialueilta.
 
Itäkeskus on alueellinen keskus, joka käsittää toisen puolen Helsinkiä.
Kun puhutaan ulkomaalaiskysymyksistä esimerkiksi, alueellisesti tällä
hetkellä maahanmuuttajia sijoittuu nimenomaan Itä-Helsinkiin erityisen
paljon ja tässä suhteessa tämäntyyppisten toimintojen sijoittaminen on
oikeastaan keskeisemmällä alueella silloin kuin se on Itäkeskuksessa
kuin keskustassa.
 

Valtuutettu Räty

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Tässä nyt ehkä sillä tavalla pikkuisen mennään asioiden edelle, että
nythän tätä asiaa on sillä tavalla lähdetty miettimään ja ajattelemaan,
että voisiko olla isompi palvelupiste, josta saa kattavasti näitä palveluita
ja että sen sijoittaminen keskusta-alueelle on järkevää sen
saavutettavuuden kannalta. Se on mielestäni hyvä lähtökohta.
Mielestäni on hyvä, että tätä asiaa on alettu ensinnäkin pohtia, ja se,
että näitä palveluita saa paljon saman katon alta, varmasti oikeasti
auttaa maahanmuuttajaryhmää ja maahanmuuttajia paljonkin siinä
tiedonsaannissa ja siinä, ettei ole niin kovin montaa luukkua tai
paikkaa, mihin pitää hakeutua.
 
Täällä keskustelu on nyt jotenkin jumiutunut tähän Itä-Helsinkiin,
varmaan syystäkin. Niin kuin valtuutettu Rantanen aikaisemmin sanoi,
on totta, että maahanmuuttajia asuu paljon Itä- ja Koillis-Helsingissä ja
ehkä myös pohjoisessa, mutta silti minusta on hyvä asia, että tämä
palvelukeskus keskitetään nimenomaan keskusta-alueelle, jonne on
kuitenkin joka puolelta Helsinkiä helppo tulla, toisin kuin esimerkiksi Itä-
Helsinkiin. Kyllä niitä maahanmuuttajia asuu myös läntisessä
Helsingissä, ja heille taas Itä-Helsinki saavutettavuutensa kannalta ei
ole niin hyvä. Minusta on järkevää nyt edetä tämän suunnitelman
mukaisesti. Varmasti on niin, että maahanmuuttajia tulee jatkossa
Helsinkiin lisää ja tarve erilaisille palveluille kasvaa, niin sitten
katsotaan tilannetta uudestaan jonkin ajan kuluttua.
 

Valtuutettu Valtonen

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Tämä on sen takia vähän hankala keskustelu, kun tässä keskustellaan
niin monesta asiasta yhtä aikaa ja menee pienen ihmisen pää ihan
sekaisin, että mistä kulloinkin puhutaan. Nyt me keskitymme selkeästi
puhumaan kaikkein eniten siitä, että missä nämä fyysisesti sijaitsevat,
onko se keskustassa, onko se Itä-Helsingissä. Mielestäni yksi iso
kysymys on kuitenkin se, että missä se sijaitsee myös organisaatiossa.
Sosiaalilautakunnan jäsenenä minä kyllä kannattaisin sitä, että se olisi
pysynyt sosiaalivirastossa. Jotenkin huolestuttaa sellainen ajatus, että
ruvettaisiin kauheasti lisäämään erilaisia palvelupisteitä nyt, kun me
samalla koko ajan puhumme siitä, että niitten määrää pitäisi
pikemminkin karsia. Sosiaaliviraston kaikki eri pisteet eri puolilla
kaupunkia olisivat tällöin käytettävissä.
 
 

23 §

Esityslistan asia nro 6


20.1.2010 PÖYDÄLLE PANTU ASIA

OPETUSLAUTAKUNNAN JA HELSINGIN ENERGIA -LIIKELAITOKSEN JOHTOKUNNAN

VARAJÄSENEN VALINTA

 

Valtuutettu Saarnio

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Ehdotan, että Juha Suhoselle valittaisiin henkilökohtaiseksi
varajäseneksi opetuslautakuntaan suomenkieliseen jaostoon vuoden
2012 loppuun päättyväksi toimikaudeksi Minttu Sillanpää.
 
 

24 §

Esityslistan asia nro 7


20.1.2010 PÖYDÄLLE PANTU ASIA

MEILAHDEN LIIKUNTAKESKUS OY:N LAINAN LYHENNYSEHTOJEN MUUTTAMINEN

 

Valtuutettu Hakanen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Kaupungin tehtäviin kuuluu liikuntatoiminnan järjestäminen ja
edistäminen. Tässä Meilahden Liikuntakeskus Oy:n laina-asiassa, josta
nyt on kyse, voi kuitenkin kysyä, että tuetaanko tässä liikuntatoimintaa
vai yksityisen yrityksen ilmeisesti huonosti kannattavaa bisnestä.
Kaupunki on jo aikaisemmin päättänyt lainoittaa tätä Liikuntakeskus-
yhtiötä yli 2 miljoonalla eurolla. Sen jälkeen yhtiölle on myönnetty
kaupungin toimesta vielä lisälainaa 200 000 euroa. Liikuntakeskus on
otettu käyttöön, mutta nyt se tarvitsee taas tukea. Kaupunginhallituksen
esityksen perustelujen mukaan pankit eivät ole suostuneet antamaan
sille lisärahoitusta. Minusta kaupungin tehtävä ei ole tukea uusilla
lainaehtojen helpotuksilla yksityistä bisnestä, varsinkin, kun samaan
aikaan kaupunki, ainakin mikäli ylipormestarin esityksiä seuraa, on
karsimassa omia liikuntatoimen ja muiden peruspalvelujen rahoitusta.

Kyllä tällaisen yrityksen pitäisi itse saada asiansa kuntoon, tai sitten
liikuntatilat on syytä siirtää muiden, esimerkiksi kaupungin omaan
hallintaan. Ehdotan, että valtuusto hylkää esityksen.
 
 
 

25 §

Esityslistan asia nro 8


20.1.2010 PÖYDÄLLE PANTU ASIA

LAINAN MYÖNTÄMINEN PALOHEINÄ GOLF OY:LLE

 

Valtuutettu Hakanen

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Tässä ehdotuksessa puolestaan on kyse yli puolen miljoonan euron
lainan myöntämisestä Paloheinä Golf Oy:lle. Esityksen mukaan lainan
vakuudeksi yhtiö panttaa kiinteistöön kiinnitettyjä panttikirjoja. Koroksi
esitetään peruskorkoa. Jos tätä olen oikein ymmärtänyt, niin kiinnitys
koskee golfkentän tonttia. Ja jos tietoni ovat oikeat, se ei tästä
esityksestä kyllä selviä, niin kyseinen tontti on kaupungin omistuksessa
pitkäaikaisella vuokrasopimuksella tälle yhtiölle vuokrattuna. Kysynkin
kaupunginjohtajalta, onko näin, jos vakuudessa on kyse kaupungin
omistamasta tontista, ei se tietenkään turvaa kaupungille lainasaatavia
siinä tilanteessa, jos yhtiö ei niistä kykene huolehtimaan. Kaupungille
jää itse asiassa tämän esityksen mukaan 90 %:n
etuoikeusjärjestyksessä tontti, mutta takaisin saamisesta rahojen osalta
ei tällöin olisi vakuutta.
 

Kaupunginjohtaja Pajunen

 
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Valtuutettu Hakaselle: Kaupungilla on normaali käytäntö, että kun
vakuuksia harkitaan niin vuokrasopimus kaupungin tontille ja siellä
olevat rakennukset käyvät vakuudeksi sillä edellytyksellä, että
vuokrasopimus on riittävän pitkä ja myös siirtokelpoinen. Tässä
tapauksessa saamani tiedon mukaan kyseessä on noin 25 vuoden
vuokrasopimus. Jos näin ei vakuuden arvo ole riittävä, silloin voidaan
ottaa myös muuta vakuutta. Eli käytännössä lopputulos on se, että
kaupunki saa reaalivakuuden.
 

Valtuutettu Hakanen

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Tämä vaikuttaa hyvin erikoiselta toimintamallilta. Siis tontti on
kaupungin omistuksessa kaiken aikaa. Yhtiö ottaa lainaa. Nyt on
kysymys siitä, millä tavalla lainaraha saadaan takaisin. Tietysti
toivottavasti normaalissa järjestyksessä, mutta jos sattuisi niin
onnettomasti, että yhtiö ei kykene maksamaan sitä rahalla takaisin, niin
eihän se, että tontti, joka on muutenkin kaupungin omistuksessa,
annan kaupungille takaisin sitä rahaa, joka on lainaa. Eli ehdotan, kun
näin näyttää olevan, että esitys hylätään.
 

Kaupunginjohtaja Pajunen

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Kyseessä on normaali vakuusjärjestely, ei pelkästään kaupungin
noudattama vaan laajasti rahoitusmarkkinoilla noudatettava.
Esimerkiksi jos omistaa asuntoyhtiön osakkeita ja asuntoyhtiö on
vuokratontilla, niin se kelpaa lainan vakuudeksi. Tässä tapauksessa
kaupunki noudattaa samantyyppistä ehtomaailmaa kuin muutkin
toimijat.
 

Valtuutettu Hakanen

 
Puheenjohtaja.
 
Minäkin ymmärrän, että näin rahoituslaitos voi toimia, koska
rahoituslaitoksen näkökulmasta kysymys on silloin siitä, että se sitten
pyrkii järjestelemään tämän pitkäaikaisen vuokrasopimuksen jollekin
muulle yrittäjälle tai muuten takaamaan saatavansa jatkossa. Kaupunki
ei kuitenkaan ole pankki eikä rahoituslaitos. Tämä kaupunki on nyt
parhaillaan karsimassa niitä määrärahoja, joita kaupungin omaan
liikunta-, nuoriso-, terveys-, koulu- ja muuhun peruspalvelutoimintaan
käytetään. Ja kaupunki omistaa siis kaiken aikaa tämän tontin. Eli
pidän tätä kyllä hyvin erikoisena järjestelynä enkä voi sitä hyväksyä.
Sen takia vastustan tätä ehdotusta.
 
 

26 §

Esityslistan asia nro 9


20.1.2010 PÖYDÄLLE PANTU ASIA

HELSINGIN KAUPUNGIN LIIKENNELAITOS -LIIKELAITOKSEN JOHTOSÄÄNNÖN

VAHVISTAMINEN

 

Valtuutettu Ebeling

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Tässä yhteydessä haluan todeta sen, että kun joitakin vuosia sitten
HKL-Bussiliikenne erotettiin HKL:stä, silloin keskeisenä perusteena oli
se, että HKL oli sekä tilaajana että toisaalta HKL-Bussiliikenteen kautta
tuottajana Helsingin bussiliikenteen osalta, ja se nähtiin ongelmana,
niin nyt tässä uudessa tilanteessa, jossa Helsingin Seudun Liikenne
vastaa pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen tilaamisesta, tämä
keskeinen peruste on poistunut. Toki ei olisi luontevaa tässä vaiheessa
lyödä Helsingin bussiliikennettä HKL:n kylkeen, koska HKL:llä on
edelleen raitiovaunu- ja metroliikennettä, joka on kilpailuttamatonta. Ja
silloin saattaisi olla, että kilpailijoilla heräisi epäilyjä siitä, että miten se
kilpailu aidosti toimii. Mutta esitän tämän asian sen takia, että jos
joskus raitioliikenteen ja metroliikenteen osalta päädytään uusiin
järjestelyihin, on hyvä muistaa, että voi joskus tulla tilanne, jossa on
perusteltua koota jälleen Helsingin joukkoliikenteen tuottajaorganisaatio
yhteen.
 
 

Valtuutettu Hakanen

 
Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Tämä johtosäännön muutos liittyy siis joukkoliikenteen järjestämisen
siirtämiseen ylikunnalliselle Helsingin Seudun Liikenne -
kuntayhtymälle. Samalla kun HKL:n rooli on aiemmasta supistunut, on
päätöksenteko mm. joukkoliikenteen lippujen hinnoista siirtynyt pois
kaupunginvaltuustolta. Tämä on eräs esimerkki siitä, millä tavalla
tilaaja-tuottaja-malli kaventaa kunnissa demokratiaa. Helsingin Seudun
Liikenne -kuntayhtymä valmistelee uutta lippujärjestelmää ja sen myötä
aina aika ajoin uusia hintoja. Esillä on malli, joka nostaa toteutuessaan
helsinkiläisten lippujen hintoja ja luo Helsingin sisälle eritasoisia
tariffeja. Itäisessä ja koillisessa Helsingissä asuvat joutuisivat
maksamaan tämän esillä olleen mallin perusteella enemmän kuin muut
helsinkiläiset liikkuessaan Helsingin sisällä.
 
Tästä voidaan tietysti keskustella, mutta missä? Missä ohjeistetaan tätä
asiaa, kun päätösvalta on siirretty kuntayhtymälle? Ehdotan seuraavaa
pontta:
 
Vahvistaessaan HKL-liikelaitoksen johtosäännön valtuusto
edellyttää, että kaupunginhallitus tuo Helsingin Seudun
Liikenne -kuntayhtymässä päätettäväksi tulevat esitykset
joukkoliikenteen tariffeista ennakolta kaupunginvaltuuston
tietoon.
 
(Puheenjohtajan välikysymys.)
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Meillä on hallintokeskus, joka näköjään myös kehittelee hieman näitä
muotoiluja. Eli luin sen muotoilun, jonka toimitin ennen kokousta heille,
mutta he ovat tiivistäneet kyllä kaiken oleellisen, että kannatan tätä
jaettua.
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 

Valtuutettu Autti

 
Olisin kannattanut Yrjö Hakasen pontta.
 
 

Valtuutettu Kanerva

 
Samat sanat.
 
 
 

27 §

Esityslistan asia nro 10


20.1.2010 PÖYDÄLLE PANTU ASIA

JÄTKÄSAAREN TOIMITILATONTIN 20812/2 VUOKRAUS- JA MYYNTIPERUSTEET

(LÄNSISATAMA)

 

Valtuutettu Hakanen

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Lyhyesti: Tässä ehdotuksessa, joka meille on jaettu, on kysymys tontin
vuokraamisesta ja sen mahdollisesta myymisestä Nordea
Henkivakuutus Osakeyhtiölle. Laivayhtiö Tallink on ilmoittanut
aikovansa vuokrata tontille tulevasta rakennuksesta tilat konttorilleen ja
harkitsevansa hotellin sijoittamista tähän toimistorakennuksen viereen.
Paikka onkin hyvä laivayhtiölle ja hotellitoiminnalle, kaupungillekin
kertyy tässä lisää tuloja, tältä osin ei ole siis moittimista. Jos sama
ratkaisu tehtäisiin pitkäaikaisena vuokrasopimuksena, saisi kaupunki
kuitenkin ajan mittaan enemmän tuottoja tuosta tontista. Lisäksi me
säilyttäisimme tuleville kaupungin päätöksentekijöille enemmän
vaikutusvaltaa siihen, miten satama-alueen toimintoja jatkossa
kehitetään.
 
Esitän, että valtuusto päättää palauttaa asian uudelleen
valmisteltavaksi, niin että tontti vuokrataan ilman osto-optiota.
 
 
 

28 §

Esityslistan asia nro 11


VUODEN 2011 TALOUSARVIOEHDOTUKSEN VALMISTELUA KOSKEVA

LÄHETEKESKUSTELU

 

Kaupunginjohtaja Pajunen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Vuoden 2011 talousarviokeskustelun valmistelua koskevan
lähetekeskustelun aluksi haluan tuoda joitakin näkökulmia sekä
Helsingin kaupungin talouteen että myös Suomen taloustilanteeseen.
Apunani on myös nämä PowerPoint-kalvot. Eli aloitan Suomen
taloustilanteesta.
 
Tässä yhteydessä ei liene tarvis käydä syvällisemmin läpi sitä, mikä
Suomen ja maailmantalouden, mitä ongelmia siinä viimeisen parin
vuoden aikana on ollut. Kokonaistuotannon volyymi on laskenut
voimakkaasti, ja ehkä keskeinen johtopäätös on se, että vaikka olisi
nopeaakin kasvua tiedossa, vuoden 2008 tasolle palaaminen tulee
viemään aikaa. Tavaravienti erityisesti on laskenut, samoin tietenkin
myös tuonti. Ongelmaista on se, että miten tästä lähdetään ylöspäin.
Vaikka monia positiivisia signaaleita on tullut, on sanottu myös, että
laman pohja olisi saavutettu, mutta ikävä fakta on se, että jos mitataan
esimerkiksi meidän oman keskeisen tietolähteemme, miten
vientiteollisuudella menee -tietolähteen, Helsingin Sataman lukuja.
Helsingin Sataman kauttahan kulkee noin 1/3 koko Suomen
ulkomaankaupan arvosta, eli varsin hyvä indikaattori. Sataman
ennakkotieto tammikuun tilanteessa on se, että hyvä uutinen,
tavaravienti olisi noussut 8 % viime vuoden takaisesta, mutta viime
vuonna vastaava luku oli 29 % miinusta, eli se tarkoittaa sitä, että jos
lähdetään kahden vuoden takaiseen tammikuuhun, yli viidennes
tavaraviennistä on poistunut. Eli ongelma on syvä ja sen
korjaantumisesta, paremmista ajoista ei ole vielä, ainakaan meidän
omien tietojemme mukaan minkäänlaista varmuutta.
 
Keskeinen asia, kun kaupungin toimintaa katsomme, on tietenkin
työttömyyden kehitys. Työttömyys on noussut. Jos työttömyydestä
katsoo osa-alueita, kaksi nousee esille: nuorisotyöttömyyden voimakas
nousu ja meille pääkaupunkiseudulle erityisen tyypillisenä
maahanmuuttajataustaisen väestön työttömyys. Mitä sitten seudulla
työttömyyden suhteen on tapahtunut, niin tässä viime vuosien aikana,
jos katselee trendinomaisesti, se mikä on merkittävää, näyttäisi siltä,
että Vantaan työttömyys on kehittynyt kaikkein huonoimpaan suuntaan.
Työttömyysaste oli vielä tuossa viitisen vuotta sitten selkeästi
alhaisempi kuin Helsingissä, nyt Vantaa on Helsingin yläpuolella. Mutta
muuten seutu käyttäytyy jotakuinkin samalla tavalla. Työttömyys on
nousussa myös Espoossa ja Kauniaisissa, jotka kuitenkin perinteisesti
työttömyysasteessa ovat olleet alemmalla tasolla kuin me.
 
Johtopäätöksenä voikin todeta, että taantuma tulee iskemään
kuntatalouteen vasta vuonna 2010. Vuoden 2009 bruttokansantuotteen
lasku oli valtiovarainministeriön ennusteen mukaan 7,5 % siis laskua eli
miinusta, ja valtiovarainministeriö ennakoi vuoden 2010
bruttokansantuotteen kasvuksi 0,7 % ja ensi vuodelle 2,4 %. Talouden
jyrkän pudotuksen arvioidaan olevan takanapäin, mutta vaatimaton
kasvu ei muutu korvaaviksi työpaikoiksi, vaan työttömyyden
paheneminen siis näyttää jatkuvan. Vaikka bruttokansantuote ja mm.
pörssikurssit kääntyvät nousuun, menee kauan ennen kuin
nousukehitys alkaa näkyä kuntataloudessa. Vuoden 2010 taantuma
alkaa näkyä työllisyyden heikentyessä myös kuntien verotilityksissä.
 
Sitten muutama sana Helsingin kaupungin taloudesta ja sen
liikkumavarasta. Kun katsotaan menokehitystä 2000-luvun
ensimmäisen vuosikymmenen aikana, oleellista on huomata se, että
viime vuosien menokehitys on ollut varsin korkea. Viime vuoden
ennakko, niin kuin lähetekeskustelumateriaalista ilmenee, tällä hetkellä
tilinpäätösennusteen mukaan on, että Helsingin kaupungin
toimintamenot ovat kasvaneet 7,4 %. Toki on todettava, että se
lopullisessa tilinpäätöksessä saattaa hiukan siitä laskea tämä
kasvuprosentti. Perinteisesti joitakin momentteja jää käyttämättä, mutta
suuruusluokan tämä kertoo hyvin. Toki myös Helsingin väestö on
kasvanut, mutta sekin huomioon ottaen menokehitys on ollut hyvin
hurjaa. Näyttäisi siltä, että olemme menokehityksessä ylittämässä
muun Suomen kuntien menokehityksen.
 
Mitä sitten, jos katsotaan 2000-luvun alkua? Helsinki kokonaisuutena
on menokehityksen suhteen pärjännyt suhteellisen hyvin verrattuna
muuhun maahan, ja sen keskeisenä asiana on, että vuonna 2003–
2004, silloin kun valtiovalta siirsi verotuloja muuhun maahan, meillä oli
poikkeukselliset kaksi vuotta, jolloin menokehitys oli miinusmerkkinen.
Silloin valtuusto suuressa yhteisymmärryksessä päätti, että talous
korjataan, ja silloin se myös toteutui. Toki siihen aikaan ajoittui myös
varsin suuri organisaatiomuutos, eli sosiaali- ja terveystoimen
suurpiirijaosta luovuttiin tässä yhteydessä.
 
Keskeinen asia, kun Helsingin taloutta katsotaan, on tietenkin Helsingin
Energian tuloutuskyky. Se, että viime vuonnakin tuloutimme
ylimääräisen tuloutuksen 250 miljoonaa euroa kaupungin
perustaloudelle eli hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen. Se, että
Helsingin Energian kokonaistuloutus, ylimääräinen tuloutus lisättynä
perustuloutuksella on yli 320 miljoonaa euroa, niin sillä jokainen voi
laskea sen merkityksen meille. Kolmisen veroprosenttia
kokonaisuudessa vastaava luku. Mitä tulevaisuus on, monia eri
skenaarioita on, aikajänne vaihtelee, mutta sen voisin sanoa varmana,
että ylimääräinen tuloutus 250 miljoonaa euroa, joka viime vuonna
tehtiin, sille tasolle emme tule pääsemään, missään tapauksessa ei yli
mutta mitä todennäköisemmin olemme Helsingin Energian
tuloutuksenkin suhteen siinä tilanteessa, että se tulee laskemaan.
Toivon mukaan kuitenkin ei dramaattista heikkenemistä tapahtuisi.

Miten sitten tuloslaskelmatarkastelussa ilman liikelaitoksia? Jos vertaa
tilinpäätöksen lukuja 2008, eli toissa vuoden lukuja, ja tämän vuoden
talousarviota. Menot ovat tässä vertailussa kasvamassa yli 250
miljoonaa euroa ja verotulot laskemassa vähän yli 100 miljoonaa
euroa. Se kertoo karua kieltä siitä, että kattamaton vaje tai vaje näin
laskettuna on noin vähän yli 350 miljoonaa euroa.
 
Jos lisää liikelaitokset, siitä hyvin havainnollisesti näkee Helsingin
Energian merkityksen meidän taloutemme tasapainolle, niin silloin voi
todeta, että talousarviossa ennakoimme, että vuosikate kattaisi noin
puolet poistoista, eli kuntatalouden mittari, se, että vuosikate kattaisi
poistot, on tasapainotilanne. Emme ole siinä tilanteessa. Ja varsinkin
kun ottaa huomioon sen, että meillä on erittäin kunnianhimoinen,
tarkoittaa siis suuri investointibudjetti, niin investointi- ja rahoitusosuus
on vieläkin alhaisempi. Tämä siis valtuuston viime marraskuussa
hyväksymän talousarvion mukaisena.
 
Rahoituksellisesti tälle vuodelle ennakkomme on se, että kaupungin
velkamäärä lisääntyy yli 350 miljoonaa euroa nettona ja sen lisäksi
toimintapääoma tulee laskemaan. Toki poikkeuksena siihen, mitä
aiemmin on ollut, nyt kaupunki on ottamassa myös lainaa
rahoittaakseen edelleen asuntotuotantoa. Eli asuntotuotantorahoitusta
varten on nostettu lainaa, mutta velkamäärä, yli 350 miljoonaa euroa, ja
toimintapääoma on laskussa. Näin mitattu maksuvalmius, sen kehitys
on laskeva tämän ennusteen mukaisesti, ja kysymys on siitä, että kovin
paljon maksuvalmiudessa ei alaspäin voi mennä, koska aivan päivä
kerrallaan kädestä suuhun eläminen ei kaupungin kokoisessa
taloudessa ole mahdollista. Jonkun verran pitää aina olla
maksuvalmiutta.
 
Se lopputulos, korkea investointiaste, tulot pienentyneet, menot
kasvaneet, sen väistämätön seuraus on, että Helsingin lainakanta on
nousussa. Lainakanta, 2 miljardia euroa, mitä se käytännössä
tarkoittaa? Jos ajattelee sitä, ei tämän päivän historiallisen matalaa
korkokannan aikaan vaan sanotaan aikaa muutamia vuosia sitten, oli
todellisuutta, että velan korko oli 5 %. Jos laskee 2 miljardista eurosta 5
%, silloin ollaan hyvinkin pelkästään korkokuluissa 100 miljoonan euron
suuruusluokassa, sekin kertoo oman uhkatekijänsä kaupungin
taloudelle.
 
Arvoisat valtuutetut.

Kuinka Helsingin talous saadaan tasapainoon? Vuosittaisen velanoton
tarve ei pienene nykyhetken velanoton tasosta, ellemme ryhdy nyt
toimenpiteisiin. Eli toimenpiteisiin on ryhdyttävä. Toisaalta panostukset
uusiin aluerakentamiskohteisiin kannattaa toteuttaa. Eli se, että meillä
on huikean hienoa, uutta kaupunkirakennetta syntymässä, se on
järkevää se panostus, että saamme uudet, hienot asuinpaikka-,
toimipaikka-alueet liikkeelle, niitä investointeja kannattaa tehdä. Toivon
mukaan vielä matalasuhdanne siltä kannalta katsottuna tulee
jatkumaan. Ja sitten kolmantena, että vaikeita säästöjä,
tehostamispäätöksiä ei ole syytä siirtää tuonnemmaksi.
 

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rautava

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Aika erikoinen havainto tuossa naapurilta oli se, että niin,
toimintamenot kasvoivat viime vuonna suurin piirtein saman verran
Helsingissä kuin koko maassa bruttokansantuote laski. Gappi on
melkoinen. On selvää, että näitä haasteita, mitä meillä on tällä hetkellä
käsillä tässä päivässä, niistä ei varmasti päästä millään yhdellä
ratkaisulla, yhdellä keinolla, vaan niitä keinoja tullaan tarvitsemaan
paljon. Asia on varmasti myös niin, että me emme ratko niitä haasteita
tässä pöydässä tai raamineuvotteluissa, vaan tähän tarvitaan mukaan
kaikki kaupungin työntekijät, asukkaat tarvitaan mukaan, on hyvä ottaa
myös yritykset, järjestöt ja kyllä tietysti me päättäjät joudumme myös
tämän haasteen kanssa, joku voi sanoa kyllä tässä vaiheessa ihan
perustellusti myös ongelman kanssa, pudistelemaan päätämme, että
mistä sieltä löytyvät ne todelliset säästöt.
 
Tästä oikeastaan voisi sanoa, että ihan varmasti niitä säästöjä löytyy.
Me pystymme tehostamaan toimintaa ja siitä huolimatta pystymme
turvaamaan palvelut. Sitten esimerkkinä hyvin läheltä meitä,
hallintokeskuksessa on selvitetty esimerkiksi asiakirjojen
käsittelykustannuksia. Siellä tällä hetkellä pelkästään valtuuston ja
kaupunginhallituksen paperisten listojen tekeminen ja postitus kaikkine
sivukuluineen on yli 300 000 euroa vuodessa. Kun
kaupunginhallituksen puheenjohtajalle sattuu tulemaan myös kaikkien
lautakuntien ja johtokuntien esityslistat, niin Mellunmäessä
Saariseläntiellä rupesi lähettiauto pyörimään aika tiuhaa tahtia, ja sitten
sovittiin, että minulle niitä listoja ei enää tule paperisena versiona vaan
ne tulevat sähköpostilla pdf:nä, ja ne on erittäin hyvä kaupungin hyvältä
läppäriltä lukea. Eli tämäkin on sellainen asia, joka hyvin nopeasti
pystyttäisiin tekemään ja vain yhtenä esimerkkinä. Jos te laskette nämä
kaikki 30 johtokuntaa ja lautakuntaa tähän mukaan, niin siinä puhutaan
jo arviolta miljoonasta eurosta.
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Niin kuin kaupunginjohtaja tuossa esitti, nyt ei ole enää syytä hidastella
päätösten kanssa, vaan niihin pitää tarttua heti. Uskon, että sitä tahtoa
löytyy myös raamineuvottelijoilta tulevan parin kuukauden aikana.
 

Valtuutettu Räty

 
Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Moni helsinkiläinen on viime aikoina huokaissut helpotuksesta. Uutisten
kertoman mukaan taantuman pohja on saavutettu ja nousu on alkanut.
Yleisesti tämä saattaakin olla näin, mutta kuntatasolla tämä tilanne ei
valitettavasti ole aivan näin ruusuinen. Suurimmat haasteet ovat
Helsingin kaupungin taloudessa vielä edessä. Me valtuutetut olemme
viime vuosina tottuneet siihen, että budjetin ja raamin teon yhteydessä
eli sekä keväällä että syksyllä toiveiden tynnyri on avattu ja moniin
mukaviin ja tarpeellisiin hankkeisiin on saatu jaettua miljoona
poikineen. Me emme ole säästäneet vielä mistään. Vuonna 2009, eli
viime vuonna, Helsingin menot kasvoivat yli 7 % edellisvuoteen
verrattuna. Lama-aikaan tai pulavuosiin ei ole siis varauduttu vielä
millään tavoin.
 
 
Helsinkiläisten voimakkaasti lisääntyvä työttömyys ja kaupungin
pienenevät verotulot tulevat näkymään kaupungin taloudessa pitkään.
Emme nouse tästä tilanteesta yhtä nopeasti kuin 90-luvun alun
lamasta, eikä kansainvälisen taloustilanteen koheneminen tule
näkymään Helsingin tulopohjassa vielä muutamaan vuoteen.
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Kaupungin tärkein tehtävä on tarjota asukkailleen hyvinvointipalveluita.
Haluamme tarjota helsinkiläisille laadukkaita, saavutettavia ja oikea-
aikaisia palveluita. Tästä emme halua tinkiä lama-aikanakaan. Tärkeät
ydinpalvelut, kuten lasten päivähoito, laadukas opetus,
vanhustenhuolto, lastensuojelu ja mielenterveyspalvelut on turvattava
taloustilanteesta huolimatta. Tästä olemme varmaan kaikki samaa
mieltä.
 
Palveluverkot ovat viime aikoina puhuttaneet sekä virkamiehiä, meitä
poliitikkoja että kaupunkilaisia. Ei ole kenenkään näkökulmasta
lainkaan yhdentekevää, missä kaikkialla palveluita kaupunkilaisille
tarjotaan. Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä alakoulu ja
päiväkoti ovat lähipalveluita ja niiden onkin sananmukaisesti sijaittava
lähellä. Myös lähikirjastot ovat helsinkiläisille tärkeitä virkistyspaikkoja,
emmekä pidä niistä luopumista kovin järkevänä.
 
Lähipalveluiden ohella kaupunki tarjoaa lukuisan määrän muita
palveluita. Näkemyksemme mukaisesti esimerkiksi terveysasemille,
sosiaalitoimen palvelupisteisiin, lukioihin ja muihin toisen asteen
oppilaitoksiin voi matkustaa julkisilla liikennevälineillä. Palveluita on
jatkossa keskitettävä siten, että samassa rakennuksessa voi toimia
useamman kaupungin hallintokunnan palveluita. Keskittämisen
lähtökohtana tulee olla tilojen käytön tehostuminen, mutta taloudellisten
hyötyjen ohella tulee palvelun laadun parantua. Keskittämällä palveluita
voidaan esimerkiksi terveysasemilla siirtyä ilta-aukioloihin ja lukioissa
tarjota laajempia opintomahdollisuuksia.
 
Palveluverkkoselvityksessä ei ole mielestämme vielä läheskään
riittävästi pohdittu palvelutarjontaa kaupunginosien näkökulmasta ja
mahdollisuuksia keskittää vaikkapa alueen kouluun myös jotakin muuta
toimintaa, kuten nuorisotalo tai kirjasto. Joukkoliikenne on Helsingissä
huippuluokkaa. Sellaisena haluamme sen säilyttää myös
tulevaisuudessa. Joukkoliikennevälineiden ja asemien turvallisuutta ja
siisteyttä on edelleen pyrittävä parantamaan. Kannatamme
joukkoliikenteen tariffituen pitämistä nykyisellä tasollaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Kuten täällä aikaisemmat puhujat ovat todenneet, emme voi jatkaa
entiseen tapaan. Meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa sellaiseen
menokasvuun, joka Helsingissä on viime vuodet vallinnut. Kasvun
sijasta meidän on nyt toden teolla etsittävä säästöjä ja tehostettava
toimintaa. Veropohjan romahtaessa meillä ei ole muita vaihtoehtoja, ja
uskonkin, että tästä asiasta voimme olla yksimielisiä tässä salissa.
 
Kaupungin on sopeutettava menonsa kertyviin menotuloihin aivan
kuten perheiden on sopeutettava menonsa tuleviin tuloihin. Palveluiden
turvaaminen ja voimavarojen keskittäminen kaupungin ydintehtäviin on
nyt keskeistä. Olemme viime vuosien aikana panneet alulle joukon
rakenteellisia uudistuksia, joiden loppuun saattaminen on nyt tärkeää.
Mitä enemmän säästämme rahaa tekemällä asiat uudella tavalla, sitä
suuremmat mahdollisuudet Helsingillä on selvitä tästä lamasta
palveluiden kärsimättä. Helsinki on edelleen laitosvaltainen kaupunki.
Me pidämme vanhuksiamme ja lapsiamme laitoksissa. Yhteisten
linjausten mukaisesti laitosvaltaisuutta on purettu, ja hyvä näin, mutta
sitä on edelleen jatkettava. Huostaan otetut ja kodin ulkopuolelle
sijoittavat lapset on aina lapsen terveyden niin salliessa sijoitettava
perheisiin. Vanhusten hoivaa on vahvistettava kotihoidon
parantamisella ja omaishoitoon panostamalla. Ympärivuorokautisen
hoidon paikoista toivomme kodinomaisia ja aktivoivia.
 
Kokoomuksen valtuustoryhmä ei ole sitoutunut yhteen palveluiden
tuottamistapaan. Palvelun tuottajaa tärkeämpää meille ovat laatu,
hinta, jatkuvuus ja saavutettavuus. Terveysasemien osalta vallitsee
tällä hetkellä epätasa-arvoinen tilanne. Kaikilla terveysasemilla ei ole
pystytty tarjoamaan tasapuolisia terveydenhoitopalveluita. Tilanteeseen
on puututtavat viipymättä. Kaupunkilaisten tulisi voida hakeutua
vapaasti mille tahansa terveysasemalle. Nykyään on hyvin vaikea
saada aikaa joiltakin terveysasemilta, kun hakeutua voi vain sille
yhdelle, tietylle terveysasemalle ja siellä yhdelle, tietylle lääkärille. Oma
lääkäri -järjestelmää on kehitettävä niin, että se ei vaikeuta palveluihin
pääsyä. Kaikki eivät tarvitse nimettyä omalääkäriä, vaan tärkeämpää
on palvelun saatavuus. tämän lisäksi yhden terveysaseman osalta tulisi
mielestämme edetä kohti harkittua kilpailutusta.
 
Kaupungin ylläpitämä infrastruktuuri on tärkeä kaupunkilaisten saama
palvelu. Tieverkon kunnossapito ja turvallisuus on tärkeää
taloudellisista suhdanteista riippumatta. Sen olemme ainakin tänä
talvena huomanneet. Tänä talvena olemmekin saaneet huomata,
kuinka paljon ongelmia koituu tavallista suuremmasta lumimäärästä ja
pitkittyneistä pakkasista. Erityisen vaikea tilanne on ollut
kantakaupungin asuntokaduilla. Kaupungin tulisikin analysoida mm.
kuluvan talven tilanne tarkoin ja uudistaa odottamattomiin
luonnonilmiöihin varautumisen suunnitelmat. Kaupungin on myös
joustavasti saatava lisättyä kapasiteettia huolto- ja
kunnossapitotehtäviin, jos tilanne niin vaatii. On järjetöntä, et
esimerkiksi lumen poistoon on käytettävissä joka talvi sama kalusto- ja
henkilöstömäärä. Talvet ja tarpeet ovat erilaisia, ja siksi joustoa
tarvitaan. Ehdotammekin, että vastaavia tilanteita varten laaditaan
järjestelmä, jonka puitteissa kaupunki voi nopeasti ostaa apuvoimia
ulkopuolisilta palvelun tuottajilta.
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Myös hallinto joutuu säästökuurille. Eläköityminen ja henkilöstön
luonnollinen poistuma on käytettävä hyödyksi, eikä eläkkeelle lähtevien
tilalle pidä automaattisesti palkata uusia ihmisiä. Uusia
kehittämisprojekteja ei saa aloittaa vain hyvän aiheen takia, vaan
projektin tavoitteena on oltava toimintojen tehostaminen.
Henkilöstömenot on pystyttävä pitämään kurissa.
 
Hallinnon ja tukipalveluiden keskittämistä ja rakenteiden uudistamista
on jatkettava. Esimerkiksi joidenkin virastojen siirtämistä edullisempiin
tiloihin keskustan kalliista kiinteistöistä on joudutettava. Tilankäyttöä on
muutoinkin tarkasteltava kriittisesti kaikissa hallintokunnissa. Myöskään
organisaatioiden uudistuksia ei pidä pelätä. Säästimme miljoonia ja
joidenkin arvioiden mukaan jopa enemmän siirtymällä
suurpiirijärjestelmästä nykyisiin sosiaali- ja terveystoimen
organisaatioihin. Olisiko tällaisia mahdollisuuksia muitakin? Esimerkki
mahdollisesta uudistuksesta on varhaiskasvatuksen siirtäminen
sosiaalivirastosta opetustoimeen, ja tämän jälkeen voisimme pohtia
sosiaali- ja terveystoimen uudenlaisia organisointitapoja.
 
Kokoomuksen valtuustoryhmä ei ole valmis paniikkijarrutuksiin tai
populistisiin päätöksiin. Haluamme kuitenkin painottaa, että säästöt
ovat välttämättömiä. Palveluverkkotarkastelun tulee olla alueellisesti
tasapuolista ja asukaslähtöistä. Palveluiden keskittämisellä on
talousvaikutusten lisäksi saavutettava myös palvelun laadun
parantuminen ja monipuolistuminen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Mittavien investointien avulla kaupunki on pitänyt talouden rattaita
pyörimässä. Investoinnit esimerkiksi infrastruktuuriin ja uusiin
asuinalueisiin ovat edelleen tärkeitä, mutta nyt investoinnit on
harkittava erityisen tarkasti eikä monipuolisia rahoitusratkaisuja tule
pelätä.
 
Kireinä aikoina tarvitaan innovaatioita. Kokoomuksen valtuustoryhmä
haastaa kaikki kaupunkilaiset, kaupungin työntekijät, yritykset, järjestöt,
poliittiset ryhmät etsimään kohteita, joissa voidaan kehittää uusia
toimintatapoja ja lisätä tuottavuutta. Kokoomuksen valtuustoryhmä
esittää, että koko kaupunki valjastetaan tuottavuustalkoisiin.
Ehdotamme, että jokainen hallintokunta velvoitetaan luomaan oma
tuottavuusohjelmansa. Olemme vakuuttuneita siitä, että jokaisella alalla
on mahdollista tehdä asioita edullisemmin palvelutasoon puuttumatta.
Nyt tarvitaan kuuluisaa Helsingin henkeä ja yhteistyötä.
 
Helsingin Energia on kantanut suuren vastuun kaupungin menojen
rahoittamisesta, kuten äsken kaupunginjohtaja Pajusen esityksestä
huomasimme. Kiitos siitä. Tämän kevään aikana tulemme
käsittelemään Helenin strategiaa. Päästötavoitteiden toteuttamisen,
sähkömarkkinoiden muutoksen ja lainsäädännön mahdollisesti
aiheuttamien muutostarpeiden takia Helsingin Energia ei voi
tulevaisuudessa siirtää vuoden 2009 tasoa vastaavia summia
kaupungin ydintoimintojen rahoittamiseen. Tämä on syytä huomioida,
ja sen seurauksia toivoisin jokaisen valtuutetun todella pohtivan.
 
Lainaa on jo otettu huomattavia määriä, emmekä voi elää velaksi
loputtomiin. Lainataakan kasvattaminen tulee mielestämme lopettaa.
Mikään kunta ei ole rikastunut veronkorotuksilla. Ne eivät nytkään tule
riittämään ratkaisuksi taloudelliseen ahdinkoon. Veronkorotukset eivät
turvaa kaupunkilaisten palveluita. Veronkorotus ei ole vaihtoehto
rakennemuutoksille ja toiminnan tehostamiselle. Koko kuntatalous on
vaikeuksissa, mikä aiheuttaa paineita kunnallisveron korotukselle
Suomessa. Tämä näkyy luonnollisesti myös Helsingissä. Heikentyvä
tulopohja ja Helsingin Energian tuloutusten pieneneminen voivat johtaa
tilanteeseen, jossa pohdimme vakavasti kunnallisveron korotusta 2010-
luvulla. Tarvittaviin rakenteellisiin uudistuksiin ja toimintamenoista
saavutettaviin säästöihin verrattuna veronkorotuksen rooli on kuitenkin
pieni. Mahdollisen veronkorotuksen on oltava oikea-aikainen, ja se on
toteutettava silloin, kun talouden elpyminen on jo näköpiirissä. Tämä
hetki ei taida koittaa vielä aivan ensi syksynä.
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Lamasta selvitäksemme tulemme tarvitsemaan koko joukon säästöjä ja
rakenteellisia uudistuksia, ja toivon meiltä kaikilta rohkeutta,
suoraselkäisyyttä ja vastuunkantoa näiden vaikeiden päätösten
koittaessa.
 

Valtuutettu Puoskari

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Teimme vuosi sitten tietoisen ratkaisun emmekä avanneet vuoden
2009 budjettia tehdäksemme leikkauksia, toisin kuin esim. Espoo on
tehnyt. Olen itse edelleen sitä mieltä, että tämä oli hyvä ratkaisu, emme
tehneet paniikkijarrutuksia. Halusimme tehdä linjauksia sitten, kun
sumu on hieman hälvennyt, niin että joitain merimerkkejä olisi jo
näkyvissä. Keli ei ole vielä kovin kummoinen, mutta jotain tietoa
nykyisestä sijainnistamme on saatavissa. Analyysi talouden nykytilasta
vastaa melko hyvin edellisten puhujien näkemystä, keinot eivät sen
korjaamiseksi ehkä kaikilta osin näin ole. Helsingin taloudellinen tilanne
on tiukka, menomme kasvoivat 7 % tai ylikin viime vuonna, ja tämä
vauhti on ilmiselvästi liian kova.
 
Tulevastakin on jo jotain näkyvissä. BKT kääntynee kasvuun
kolmannella vuosineljänneksellä, mutta työllisyys heikkenee tai säilyy
heikkona vähintäänkin 2011 puoliväliin saakka. Tämä pienentää
merkittävästi kunnallisverotuloja ja lisää työttömyyteen liittyviä menoja.
Valtiovarainministeriön juuri julkaiseman raportin mukaan koko julkisen
talouden tasapaino on vakavassa kriisissä. Meidän on Helsingissä
kannettava oma osamme julkisen talouden tervehdyttämisestä.
 
Meille Vihreille on tärkeää, että varaamme tarvetta vastaavat resurssit
palveluihin huomioiden väestönkasvun ja taloudellisen kriisin
aiheuttamat kustannuspaineet, mm. lastensuojelussa,
toimeentulotuessa, mielenterveyspalveluissa, päihdepalveluissa ja
työllisyyden hoidossa. Näin teimme syksyn budjettineuvotteluissa
turvautuen parhaisiin käytettävissä oleviin ennusteisiin.
 
Toisin kuin edelliset puhujat ainakaan suoranaisesti ovat sanoneet,
Vihreä ryhmä on tarvittaessa valmis veronkorotuksiin ja maksujen
tarkistuksiin jo nyt 2010. Olemme valmiita myös merkittäviin
rakenteellisiin uudistuksiin. Vuotuista lainanottotahtia ei voida tästä
kiristää, sillä korkomenot ovat tälläkin hetkellä merkittävät.
Veronkorotuksen suuruuteen otamme kantaa kevään
raamineuvotteluissa. Vihreiden mielestä veroja kannattaa korottaa
vasta sitten, kun siihen on tarvetta. Kaikkien talousoppien mukaan
veronkorotuksia on järkevää tehdä, kun nousun merkit ovat näkyvissä,
eli nyt tai ainakin pian. Mutta toisin kuin Sosialidemokraateille, meille
Vihreille kaupunkilaisten kukkarolla käyminen ei ole poliittinen voitto,
vaan tapa turvata palvelut myös vaikeassa tilanteessa.
 
Meidän tulisi tarkastella kaupungin tuloja myös vuotta tai edes kolmea
vuotta pidemmällä aikavälillä. Miten valtion rahoitus kehittyy,
maksetaanko Helsingin kukkarosta taas koko Suomen nostaminen
jaloilleen? Yksi keino, joka on ajankohtainen tänäkin vuonna, on
ruuhkamaksujen käyttöönotto. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja
ruuhkien ratkaisemiseksi meidän on välttämätöntä lisätä
joukkoliikenteen käyttöä, laskea sen hintaa ja parantaa laatua. 5-10
vuoden aikavälillä keino saada rahoitusta joukkoliikenteen
kehittämiseen ovat ruuhkamaksut. Ruuhkissa nyt tuhlautuvan työajan
säästäminen on myös mitä oivallisin tuottavuusteko. Luulisi tässä
taloudellisessa tilanteessa Kokoomuksenkin kääntyvän
ruuhkamaksujen kannalle.
 
Eräs keskeinen tulonlähteemme on ollut myös Helsingin Energian
tuloutus. Kuten tässä jo mainittiin, tänä keväänä käsittelemme
Helsingin Energian kehitysohjelmaa, jonka tavoitteena on asteittain
tehdä Helsingistä hiilineutraali kaupunki. Tämä on hieno ja tärkeä
tavoite. Niin hieno ja tärkeä, että Vihreä-ryhmästä tämän tavoitteen
saavuttaminen saa myös maksaa jotakin. Meidän on muistettava, että
ilmastonmuutoksen torjumatta jättäminen maksaa aina enemmän kuin
sitä hillitsevien muutosten tekeminen. Jotkut poliitikot ovat jo
maalanneet piruja seinille ennustaen, että emme pysty enää
käyttämään ollenkaan Helenin tuloutuksia palveluiden tuottamiseen.
Tässä on syytä lopettaa panikointi ja perehtyä tarkemmin ennusteisiin.

Helenin laatiman arvion mukaan meidän on investoitava päästöjen
vähentämiseen miljardi euroa 2020 mennessä. 2030 mennessä arvio
on 2 miljardia. Tähän pidemmän aikavälin kustannusarvioon on syytä
suhtautua kriittisesti, siihen liittyy suuria epävarmuuksia, sillä puolet
investoinnista koostuu kalliista ja tehottomasta hiilen
talteenottotekniikasta. Sille tulisi Vihreiden mielestä löytää halvempi ja
varmempi vaihtoehto. Huomionarvoista on myös se, että viimeisen 10
vuoden aikana, 2000–2009 Helen on investoinut lähes miljardi euroa ja
silti pystynyt tulouttamaan vuosittain 200–300 miljoonaa euroa
kaupungin kassaan.
 
Merkittävin asia, jonka toivoisi jokaiselle valtuutetun jäävän nyt päähän
tästä keskustelusta, on se, että päästövähennysten takia Helenin
tuloutus ei romahda nollaan, toisin kuin jotkut ovat maalailleet, vaan
vähenee arviolta 40–100 miljoonaa euroa vuodessa. Se on toki
merkittävää mutta ei sama asia kuin nolla. Itse tulkitsenkin, että
Helsingin Energian kehitysohjelman yhteydessä mitataan, mille
puolueelle ilmasto- ja ympäristöpuheet ovat vain poliittista kimalletta,
ketkä ovat oikeasti valmiita lähtemään toimenpiteisiin.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Jatkan seuraavaksi menoista. Kuten sanottu, meille Vihreille on
tärkeää, ettemme heikennä kaupunkilaisten palveluita, ja siksi olemme
valmiita nostamaan kunnallisveroa. On monia palveluita, jotka ovat
Vihreiden mielestä tällä hetkellä huonolla tai riittämättömällä tasolla. On
kuitenkin rehellisyyden nimissä sanottava, että lähitulevaisuudessa
palvelutason korotuksiin ei ole varaa, ei ennen kuin verotulomme
kasvavat ennen talouskriisiä vallinneelle tasolle. Meidän on saatava
palveluiden tuottavuus ja vaikuttavuus nousuun. Nykyisellään
tuottavuus tulkitaan työntekijöiden hiostamiseksi, ja tätähän sen ei
ollenkaan pitäisi olla. Se tarkoittaa sitä, että otetaan uutta tekniikkaa ja
toimintatapoja käyttöön niin, että työntekijät voivat tehdä oikeita töitä
eivätkä puuhastella hankalien työtapojen vuoksi.
 
Tuottavuuden parantamista on edistetty rahoitusjohtaja Korhosen
johdolla jo useampi vuosi. Tuloksia pitäisi alkaa kohta näkyä. Monissa
muissa suomalaisissa kaupungeissa tuotetaan palveluita paljon
Helsinkiä tehokkaammin. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut per
asukas ovat 10 % 20 suurimman kaupungin keskiarvoa suuremmat.
Hallintoon törsäämme 25 % enemmän kuin keskimääräinen
suomalainen suuri kaupunki. Toki on niin, että Helsingissä
väestöpohjaan liittyy erityishaasteita, mutta näitä on eittämättä myös
muilla suurilla kaupungeilla.
 
Koska emme halua tinkiä palveluiden laadusta tai saatavuudesta, on
meidän toimittava tehokkaammin. Vähemmällä rahalla on saatava
vaikuttavampia palveluita. Meidän tulisi myös keskittyä tuottamaan niitä
palveluita, jotka ovat aidosti vaikuttavia. Meidän on saatava
kustannukset per tuotettu palvelu laskemaan. Ja me Vihreät haluamme
kutsua ammattijärjestöt miettimään yhdessä kaupungin johdon kanssa
konkreettisia keinoja tuottavuuden parantamiseen.
 
Eräs esimerkki toimintaa tehostavasta rakenteellisesta uudistuksesta
olisi toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirtäminen Kelalle. Jos
sitä vertaa tuloksiin, joita on saatu siitä, että elatusavun maksatus on
keskitetty valtiolle, yhteiskunnalle koituva hyöty olisi todella merkittävä.
On erittäin harmillista, että Kokoomus kaatoi valtioneuvostossa tämän
merkittävän tuottavuusuudistuksen läpiviemisen.
 
 
Olemme Helsingissä kohtuullisen yhtä mieltä siitä, että
pääkaupunkiseudun kunnat tulisi yhdistää. Kaupunkien yhdistämisten
tärkeimmät tavoitteet ovat toiminnalliset parannukset ja demokratian
vahvistaminen. On kuitenkin syytä todeta, että tässä taloudellisessa
tilanteessa voimme etsiä kuntien yhdistämisellä myös merkittäviä
taloudellisia hyötyjä karsimalla hallintoa ja ottamalla käyttöön eri
kaupungeissa parhaiksi havaittuja käytäntöjä. Olemme sitoutuneita
Helsingin ja Vantaan yhdistymisen selvittämiseen. Tämän hankkeen
tulee olla yksi keskeisimmistä painopisteistä tänä vuonna, ja meidän on
tehtävä kaikkemme sen eteen, että Helsinki ja Vantaa yhdistyisivät.
 
Erikoissairaanhoidon kustannukset ovat yksi Helsingin suurimpia
yksittäisiä menoeriä. Arvio on, että Helsingille tuleva lasku on jälleen yli
10 % budjetoitua suurempi viime vuodelta. Viime vuoden aikana tehdyt
selvitykset osoittavat, että HUSin laskutus ei ole läpinäkyvää ja
kaupungit ovat mm. maksaneet valtion vastuulle kuuluvia menoeriä.
Odotamme HUSin uudelta toimitusjohtajalta huomattavasti nykyistä
kovempaa menokuria. Vihreät suhtautuvat avoimin mielin myös HUSin
rakenteellisiin uudistuksiin.

Tilakuluista pitää löytää säätöjä lisäämällä kaupungin tilojen
yhteiskäyttöä. Tätä voitaisiin parantaa lisäämällä hallintokuntien
yhteistoimintaa sekä pohtimalla muuntojoustavuutta ja
investointikustannusten kohdistamista jo rakennusvaiheessa.
Hallintokuntien on syytä tutkia kriittisesti tilojensa käyttöä ja luopua
sellaisista tiloista, joiden tarve on vähentynyt. Säästön on kuitenkin
oltava todellista, sillä myös tyhjänä seisova tila kuluttaa kaupungin
resursseja.
 
Työllisyyden hoidosta: Meidän mielestämme työllisyyden hoidossa
tulee keskittyä vuonna 2011:kin nuorisotyöttömyyteen ja
pitkäaikaistyöttömyyteen. Nuorisotyöttömyys, kuten tiedämme, on
noussut 80 % viimeisen vuoden aikana. Kaupungin ja valtion tämän
vuoden lisäpanostukset ovat hyvä alku työllisyyden hoidon
parantamiseksi. Lisärahan ja sellaisen rakennemuutoksen myötä, että
palkkatuetun työn jaksoja lyhennetään 7 kuukaudesta 6 kuukauteen,
voidaan lähes kaksinkertaistaa palkkatuetun työn piirissä olevien
ihmisten lukumäärä, ja tämä on tietenkin hienoa. Mutta meidän on
oltava rehellisiä sen suhteen, että myös vuonna 2011 joudumme
käyttämään merkittävästi kaupungin rahoitusta työllisyyden hoitoon.

Eräs esimerkki on työpajatoiminta, joka on tutkitusti tehokas tapa
vähentää nuorten syrjäytymistä ja edistää työllistymistä ja opintoihin
hakeutumista. Tuore tutkimus osoittaa, että yli puolet 3-4 kuukauden
työpajajakson suorittaneista nuorista on puoli vuotta pajajakson jälkeen
töissä, opinnoissa ja muussa työpajan jälkeisessä toimenpiteessä.
Työpajatoimintaan työllisyyden hoidon toimenpiteenä tarvitaan
lisäresursseja.
 
Meidän on huolehdittava koulujen resursseista myös säästöpaineiden
alla koulupudokkuuden ehkäisemiseksi. Viime valtuustokaudella
lisäsimme rahaa mm. ammatillisen opetuksen lähiopetukseen ja
purimme edellisen kauden säästöjä. Pudokkuusluvut ovat edelleen
korkeita ammatillisessa opetuksessa, nyt jopa 40 % aloittaneista
keskeyttää koulutuksen. Uusien säästöjen tekeminen ammatillisessa
koulutuksessa ei ole perusteltua.
 
Vihreä ryhmä haluaa käydä investoinnit huomattavasti aiempaa
tarkemmin läpi. Turhiin monitasoristeyksiin ja paraatipuistoihin ei ole
nyt varaa. Investointien pitää luoda edellytyksiä uudelle, ekologisesti
kestävälle kasvulle. Aina paras ratkaisu ei ole investoida uuteen tilaan,
sillä uudisrakentaminen on usein kallista ja hidasta. Tarvitsemme
innovatiivisempia ratkaisuja, joista minulla on yksi oiva esimerkki. Eräs
hanke, jota eri ryhmien valtuutetut ovat vuosien varrella kovasti
ajaneet, on Tanssin talo. Tanssi on liikunnan ja kulttuurin muoto, josta
olemme huomanneet, että se on monella tavalla Helsingissä huonosti
kohdeltu laji. Meidän mielestämme kulttuuritalojen varaan rakentuva
kulttuuripolitiikka on vanhanaikaista ja pitäisi päivittää, ja siksi
ehdotammekin, että selvitettäisiin mahdollisuudet tehdä Stoasta
Tanssin talo. Stoan ohjelma on jo nyt tällä hetkellä hyvin
tanssipainotteinen. Jos se nimettäisiin Tanssin taloksi ja tehtäisiin
tarvittavat satsaukset tulojen muokkaamiseksi, voitaisiin Helsinkiin
saada kansallinen tanssin keskus jopa vuodessa. Hienoa olisi myös
sijoittaa tämä uusi kulttuurikeskus Itä-Helsinkiin. Tämä yhtenä
esimerkkinä siitä, että aina ei tarvita uudistilaa vaan voidaan miettiä
myös uutta käyttöä nykyisille tiloille.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Haluaisin lopettaa puheeni painottamalla, että nyt linjaamamme toimet
talouden tasapainottamiseksi eivät saa aiheuttaa syrjäytymistä ja siten
suurempaa laskua muutaman vuoden kuluttua. Toimiamme on
arvioitava myös sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta. Tiukassakaan
tilanteessa ei tule säästää ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Kun
tulevaisuudessa jokainen työikäinen suomalainen tarvitaan töihin,
meillä ei ole varaa antaa lasten ja nuorten syrjäytyä tai antaa
yhdenkään työikäisen ja työkykyisen syrjäytyä pois työmarkkinoilta.
 

Arvoisa puheenjohtaja.

Taloudellisesti tiukkoina aikoina on tärkeää pitää huolta palveluista,
jotka lisäävät kaupunkilaisten onnellisuutta kaikkein eniten. Kirjastot,
teatterit, leikkipuistot ja liikuntapaikat eivät maksa paljoa mutta ovat
pahoinvointia ennaltaehkäisevää toimintaa parhaimmillaan.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Bergholm

 
Herra puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.
 
Tämä samainen kaupunginvaltuusto hyväksyi alle vuosi sitten koko tätä
valtuustokautta kattavan strategiaohjelman, jossa asetetaan
tavoitteeksi asukkaiden hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen,
syrjäytymistä päätettiin ehkäistä, lasten ja nuorten hyvinvointia
parantaa, ikääntyvien toimintakykyä, sen säilymistä edistää.
Toimeentulotukea saavien nuorten osuus vähenee, pitkäaikaisesti
toimeentulotuen varassa elävien arjessa selviytyminen paranee,
päiväkotiryhmien kokoa pienennetään. Helsinkiläisten terveyseroja
kavennetaan vaikuttamalla kaupungin toimenpitein terveyserojen
taustatekijöihin, työttömyyteen, työn kuormitukseen, tuloeroihin.
 
Tälle vuodelle hyväksytty budjetti ei valitettavasti tue strategiaohjelman
tasa-arvotavoitteiden toteuttamista vaan päinvastoin. Palvelut
niukkenevat, aivan erityisesti suhteessa palveluiden tarpeen kasvuun.
Palveluiden saatavuudessa ja laadussa asukkaat tulevat kohtaamaan
kasvavia ongelmia, lisäksi käyttötalouden leikkaukset lisäävät
työttömyyttä. Kaupungin henkilökunnan työhyvinvointi ja työssä
jaksaminen vaarantuvat.
 
Sosialidemokraatit esittivät budjettiesitykseen verrattuna maltillisia
mutta kuitenkin tuntuvia lisävoimavaroja hyvinvointipalveluihin ja
työllisyyden hoitoon. Lasten päivähoitoon, kouluruokailuun,
lastensuojeluun, päihdehuoltoon, vanhusten palveluihin,
toimeentulotukeen, terveydenhuoltoon, liikuntaan ja kulttuuriin sekä
kaupungin henkilökunnan palkankorotuksiin ja työllisyyden hoitoon
esitimme kaikkiaan nettomääräisesti 75 miljoonan euron lisäyksiä. Se
on 1,9 % Helsingin käyttötalouden kokonaismäärästä. Esitimme myös
lisämenojen vastuullista rahoitusta, kunnallisverojen korottamista
yhdellä prosenttiyksiköllä.
 
 
Mutta kuten kaikki muistavat, valtuuston enemmistö päätti toisin. Näistä
päätöksistä ja niihin liittyvistä keskusteluista ja väittelyistä on kulunut
muutama kuukausi. Valitettavasti nämä kuukaudet ovat vain
vahvistaneet tuolloista arviotamme Helsingin taloudesta ja
hyvinvointipalveluiden rahoituksesta Helsingissä. Tämän vuoden
budjetissa esimerkiksi lasten päivähoitoon, lastensuojeluun,
terveydenhuoltoon ja toimeentulotukeen varatut voimavarat eivät tule
riittämään. Varovaisenkin arvion mukaan kysymys on useamman
kymmenen miljoonan euron alibudjetoinnista.
 
Lisäksi Helsinki ei ole vieläkään määritellyt kantaansa sen suhteen,
miten henkilökunnan lakisääteiset palkankorotukset aiotaan tänä
vuonna rahoittaa. Itse asiassa hyväksytty budjetti määrittelee asian
niin, että mitään resursseja tähän ei ole varattu, on vain lupaus, että
kaupunginhallitus tarkastelee tilannetta, kun kunta-alan
työmarkkinasopimus on solmittu. Mikäli Helsinki aikoo rahoittaa
palkankorotukset ilman budjettiylityksiä, ilman menolisäyksiä siis,
kysymys on arviomme mukaan vähintään 30 miljoonan euron
lisäleikkauksista palveluihin ja merkitsee vääjäämättä kaupungin
henkilökunnan määrän voimakasta supistamista.
 
Kun nyt evästämme kaupunginhallitusta vuoden 2011 budjettiraamin
määrittelyssä, olemme siis kahdessakin suhteessa vaikeassa
tilanteessa. Yhtäältä emme alkuunkaan riittävällä tarkkuudella tiedä,
minkälaiseksi kuluvan vuoden kustannustoteutuma tulee
muodostumaan. Eli miltä pohjalta vuoden 2011 talousarvion numeroita
on realistista arvioida. Toiseksi, syvän taantuman vaikutukset menojen
lisäksi myös kaupungin tuloihin on edelleen vaikeasti arvioitavissa.
 
Helsingin vuoden 2009 tilinpäätös ei ole vielä valmistunut. Talouden ja
toiminnan tuoreen seurantaraportin mukaan kaupungin viime vuoden
tulos tulee olemaan miinuksella 6,5 miljoonaa euroa ja alijäämä
poistoerojen, varausten ja rahastojen muutosten jälkeen yhteensä 41,7
miljoonaa euroa. Tilinpäätöksestä tulee siis voimakkaasti budjettia
heikompi, mutta minkäänlaisiin paniikinomaisiin johtopäätöksiin tilanne
ei anna aihetta. Helsinki on taantumavuoden 2009 jälkeenkin vauras, ja
sillä on erinomainen maksuvalmius. Helsinki voi hyvin, monet
helsinkiläiset eivät.
 
Tässä yhteydessä haluan lyhyesti kommentoida myös niitä numeroita,
joita esitetään, kun luonnehditaan viime vuoden tai viime vuosien
muutoksia. Olisi tärkeää, että näissä muutoksissa nyt ainakin otettaisiin
huomioon kustannuskehitys ja väestömäärän kehitys. Näillä
korjauksilla Helsingin kasvuluvut eivät ole ollenkaan sen kaltaisia kuin
ilman näitä korjauksia esitettäessä saadaan tilanne näyttämään. Kuva
siitä, että Helsingissä on tolkuttomasti ja summittain tuhlattu erilaisiin,
vain heikosti perusteltuihin hankkeisiin, on mielestämme virheellinen.
 
Sosialidemokraattien talousarviolinjan ydin on palveluiden ja
työllisyyden turvaaminen. Kannatamme tuottavuuden ja vaikuttavuuden
parantamista. Palveluiden leikkaaminen ei sitä merkitse, usein
päinvastoin. Usein leikkaamalla saadaan yksikkökustannuksilla
mitattuna vähemmän sitä palvelua, mitä halutaan tuottaa. Kaupungin
väestömäärän, erityisesti alle kouluikäisten lasten, vanhusten ja
maahanmuuttajien määrän lisääntyminen on otettava huomioon
talousarviota laadittaessa. Lisäksi haluamme luoda
hyvinvointipalveluihin voimavaroja kohdata laman mukanaan tuoma
palveluiden tarpeen kasvu, esimerkiksi lastensuojelussa,
päihdehuollossa ja mielenterveystyössä.
 
Vaikka tasavallan hallitus kantaa päävastuun katastrofaaliseksi
muuttumassa olevan nuorisotyöttömyyden lieventämisestä, myös
Helsingin on tehtävä osansa. Ja se on paljon enemmän kuin tänä
vuonna työllisyyden hoitoon on Helsingissä on suunniteltu
resursoitavan. Pidämme perusteltuna kunnallisveron korottamista
palveluiden turvaamiseksi ja työttömyyden lieventämiseksi. Kysymys
on myös solidaarisuudesta, parempiosaisten vastuusta
hyvinvointivaltion rahoittamisessa. Tässä asiassa meillä ei ole tarvetta
takinkääntöön.

Kannatamme myös kaupungin investointitoiminnan pitämistä korkealla
tasolla. Erityisesti on luotava edellytyksiä kohtuuhintaisen
asuntotuotannon merkittävälle kasvattamiselle ja ekologisuuden
vahvistamiselle liikenteessä ja rakentamisessa. Investoiminen työllistää
ja luo edellytyksiä kaupungin kehitykselle. On myös
suhdannepoliittisesti oikein painottaa investointeja taantumaan.

Helsingin talousarvioprosessissa on paljon kehitettävää.
Luottamushenkilöiden vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia on
vahvistettava, todellisuudessa eikä vain muodollisesti. Katsomme, että
kaupunginhallituksen tulee ottaa menoraamin lisäksi kantaa myös
keskeisiin tuloperusteisiin jo tänä keväänä. Lisäksi esitämme, että
kaupunginhallitus tarkastelee keväällä hyväksymänsä budjettiraamin
realistisuutta tuoreimman taloutta ja toimintoja koskevan informaation
pohjalta elokuussa ja täsmentää näkemyksensä. Sen pohjalta
virkamiesjohto laatii sitten pohjaehdotuksen, joka tulee
valtuustoryhmien ja valtuuston käsiteltäväksi.
 
 
Meiltä on kysytty viime syksynä ja sen jälkeen, haluammeko olla
mukana vastuullisessa helsinkiläisessä yhteistyössä vai arvostella
oppositiosta tehtäviä ratkaisuja. Asia on aivan selvä. Sosialidemokratia
on vastuunkannon ja yhteistyön yhteiskunnallinen liike.
Pyrkimyksemme on, että Helsingin ensi vuoden talousarvio voidaan
hyväksyä laajalla enemmistöllä ja tietenkin niin, että me olemme osa
tätä enemmistöä. Sisältö on kuitenkin tärkeintä. Hyvinvointipalvelujen
alasajoa ja eriarvoisuuden kasvattamista merkitsevää linjaa emme voi
olla tukemassa, varsinkin, kun siihen ei ole mitään ulkoista pakkoa.
 

Valtuutettu Peltola

 
Hyvät ihmiset.
 
Vasemmistoliiton valtuustoryhmän keskeinen tavoite on kaupungin
peruspalvelujen saaminen elinkelpoisiksi rahoittamalla niille riittävä
oma henkilöstö. Vakinaisista työntekijöistä pihtaaminen pahentaa
työttömyyttä, ja työttömyys lisää kaupungin toimeentulotuen ja
palvelujen menoja. Monet peruspalvelujen osaavat ammattilaiset
pystyisivät myös jakamaan töitään erilaisten avustavien työntekijöiden
kanssa, jos kaupunki palkkaisi työttömiksi jääneitä ja jääviä
pitempiaikaisiin työsuhteisiin. 6 kuukauden työllistämisjaksot ovat
epätaloudellisia ja turhauttavia, mutta jo vuoden parin jaksot
helpottaisivat vakinaisten työtä ja antaisivat työllistetyille kokemusta,
jonka varassa voi päästä pysyvämpiin töihin tai hakeutua
lisäkoulutukseen. Erityisen tärkeää on varmistaa, et
syrjäytymisvaarassa oleville nuorille järjestetään sopivia koulutus- ja
työmahdollisuuksia. Se on paras investointi sekä näille nuorille ja
heidän perheilleen että myös kaupungille.
 
Vasemmistoliitto tavoittelee ensi vuodelle talousarviota, joka turvaa
helsinkiläisille riittävät peruspalvelut ja niiden tekijöille kohtuullisen
palkkatason kunnallisissa työpaikoissa. Kaupungin väestönkasvu ja
samanaikainen verotulojen supistuminen edellyttävät tehtävien
tärkeysjärjestyksen punnitsemista jokaisen päätöspykälän kohdalla.
Metropolipönötyksen kaupunki voi jättää yksityisen sektorin ja
kuntalaisten omatoimisuuden varaan. Metropoliunelmia varjostavat
pahasti esimerkiksi esitykset terveysasemien ja kirjastojen karsimisesta
varsinkin kaupungin laita-alueilta, joilla on ennestään vähän palveluja.
 
Helsinkiläisten enemmistö haluaa säilyttää ja saada lisää kirjastoja ja
terveysasemia, myös mahdollisesti vapautuvista koulutiloista toivotaan
kaupungilta sellaista politiikkaa, että kaupunki vuokraisi niitä
esimerkiksi taiteilijoille ja erilaisille harrastajaryhmille, jotta saataisiin
kaupungin kulttuurielämää kohennettua joka puolella kaupunkia.
Näiden vapautuvien koulutilojen käyttöä pitäisi myös tarkastella joka
paikassa siitä näkökulmasta, millä tavalla niiden käyttö voi edistää
yhteisöllisyyden ja myös kunnallisen demokratian kasvua tässä
kaupungissa.
 
Säästäväisyys on peruspalveluissa epätaloudellista. Esimerkiksi
kotihoito on saanut kaupungin johdolta useasti kehuja
säästäväisyydestä. Kotihoito ei kuitenkaan pysty meillä turvaamaan
tavoitteidensa mukaisesti vanhusten ja sairaiden hyvinvointia, jos ei se
saa merkittävästi lisää osaavaa työvoimaa. Työvoiman pihtaaminen
tuottaa hoidettavien ja hoitajien pahoinvointia ja sairastamista sekä
työntekijöiden suurta vaihtuvuutta. Kustannukset kertautuvat myös
muissa palvelumenoissa.
 
Kaupunginhallituksen esittelytekstissä sanotaan, että on selvää, että
kaupungin toimintamenoja on vähennettävä vuosittain talouden
saamiseksi tasapainoon. Lisäksi siinä sanotaan, että tämän vuoden
ennätysmäisen korkeiden investointien vähentäminen ei ole
mahdollista uusien alueiden rakentamisen takia. Vasemmistoliiton
käsityksen mukaan on ensin huolehdittava nykyisten asukkaiden
palveluista ja tingittävä sellaisista uusista hankkeista, jotka eivät ole
välttämättömiä kaupungin kestävälle kehittämiselle.
 
Pitääkö kunnallisveroprosenttia nostaa ensi vuonna? Paljon parempi
olisi tietenkin, että hallitus ja eduskunta ottaisivat vastuun käteen ja
verottaisivat enemmän suuria pääomia ja suuria pääomatuloja. Mutta
kun meillä Helsingissä on kuitenkin käytettävissä veropolitiikasta vain
tämä kunnallisveropuoli, niin tämän päätöksen tekeminen vaatii
rehellisiä vastauksia tämän vuoden todellisista palvelumenoista ja
investointien toteuttamisesta ja niiden pohjalta poliittisten ryhmien
perusteellisia neuvotteluja, joista valtuutettu Bergholmkin äsken puhui.
Vasemmistoliitto toteaa, että ensi vuodelle ei synny kunnollista
budjettia, jollemme todellakin nyt kerää yhteen päättäjien ja
viranhaltijoiden erilaisia tietoja ja näkemyksiä ja rakenna siitä riittävää
yhteisymmärrystä. Kunnallisen tuloveron nostaminen on mukana tässä
neuvottelussa, muuta päätöksen perustaksi meillä on oltava nykyistä
parempi tieto ja ymmärrys menokehityksestä ja kaupungin
lainapolitiikasta ja ottolainauksen kehitystarpeista.
 
Helsingin tapahan on joka vuosi alibudjetoida palveluja ja ylibudjetoida
investointeja. Tämän vuoden budjetissa tämä vielä korostuu. Viime
vuoden investointivarauksesta siirretään 100 miljoonan luokkaa tälle
vuodelle, vaikka tämän vuoden raha on muutenkin ennätyssuuri.
Kaikkia investointeja ei pystytä toteuttamaan eikä niihin varattuja
lisälainoja tarvitse myöskään nostaa. Me todella tarvitsemme nykyistä
tarkempaa menojen ja otto- ja antolainojen ennustamista ja seurantaa,
muuten teemme helposti satojenmiljoonien budjetointivirheitä ilman,
että olisimme voineet punnita eri vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia.

Vaikka meillä oli ottolainaa joulukuussa 1 500 euroa jokaista
kaupunkilaista kohti, antolainaa oli kuitenkin vielä enemmän. Helsingin
myöntämät lainat ovat varsin riskittömiä ja sidottuja palveluja
tuottavaan omaisuuteen. Suurimmat lainat on annettu kaupungin omien
liikelaitosten investointeihin ja asuntotuotantoon, jotka maksavat kyllä
itse kaupungin ottamien lainojen menot. Me odotammekin
kaupunginhallitukselta ensi vuoden budjettiraamin pohjaksi
perusteellista tämän ja ensi vuoden investointien tarpeellisuuden ja
ajoituksen tarkistusta. Osan tämän vuoden hankkeista tiedämme jo nyt
siirtyvän. Syksyllä tekemäämme palvelubudjettiin jäi isoja reikiä, jotka
on katettava lakien ja työehtosopimusten mukaisesti. Nämä reiät ovat
kuitenkin pienempiä kuin investointien rahoitukseen varattu
ylimääräinen lainanotto.
 
Jos tarkastellaan muuta menokehitystä tänä vuonna, voidaan todeta,
että saattaa olla, että työttömyyden lisääntyessä lasten päivähoidon
kysyntä hieman laskee. Voi se kyllä noustakin, mutta ehkä siinä ei
kuitenkaan kovin suuria uusia lisäreikiä synny. Lastensuojelumenot
ovat kuitenkin kasvussa, ja lastensuojelu on edelleen, tavalliseen
tapaan alibudjetoitu. Sijaishuoltoon budjetoitiin tälle vuodelle
toteutumaton toive, että perhehoidolla voitaisiin korvata nopeasti
laitospaikkoja. Ensi vuoden talousarvion teossa pitää luopua tästä
katteettomasta toiveesta. Siirtyminen perhehoitoon voi toteutua vain
vähitellen, ja jotta se yleensä onnistuisi, tarvitaan siihen kunnollinen
lisäinvestointi. Sosiaaliviraston on koulutettava perhehoitajia ja lisättävä
heille ja sijoitetun lapsen vanhemmille jatkuvaa ammatillista tukea, jotta
sekä lapsi että hoitaja ja mieluummin myös lapsen vanhemmat tuntevat
lastensuojelun onnistuvan tehtävässään. Myös lasten ja nuorten uusien
hyvinvointihankkeiden taloudellisia tuloksia on odotettava vuosia,
vaikka ne parantavat välittömästi perheiden selviytymistä.
 
Vanhuspalveluohjelmissa korostetaan peruspalvelun tärkeyttä ja
vanhuksen oikeutta turvalliseen hyvinvointiin. Ohjelmat on kuitenkin
alibudjetoitu, ja ne luottavat liikaa työn tehostamiseen, palvelujen
pilkkomiseen ja tiukkoihin myöntämisperusteisiin.
Perusterveyspalvelujen saaminen on Helsingissä nyt kiinni ihmisen
maksukyvystä. Kunnolliset terveysasemat ovat ainoa kestävä ratkaisu
tähän ongelmaan. Nyt suunniteltavat palvelusetelit ruokkivat vain
yksityisen terveydenhuollon lisäkasvua, sen sijaan investointi
terveysasemiin tuottaisi hyvää elämää ja olisi rahanäkökulmastakin
paljon tuottavampaa kuin uudet rakennukset tai moottoriväylät, joita
meille tarjotaan talouden elvytyksen ja metropolin kilpailukyvyn
nimissä.
 
Suomen kansantalouden liiallinen riippuvuus globaaleista markkinoista
pitää yllä korkeata työttömyyttä ja suuria tuloeroja. Tämä on yhtä totta
pienessä Suomessa kuin maailman rikkaimmissakin valtioissa.
Pohjoismaisella kuntien palvelutuotannolla on suuri kotimarkkinoita
vakauttava merkitys, kun vientiyritykset ja niiden perässä
tuontiyrityksetkin tekevät työttömiä. Ja meillä Helsingillä on vielä
erityisetuna oman aika taloudellisen energiatuotantomme olemassaolo
ja kehittäminen. Kotimarkkinatuotannon merkittävin romahdus oli
asuntorakentamisessa, jonka hinnat nousivat globaalin kuplan mukana.
Matalat lainakorot ja tuotannon vähäisyys pitävät edelleenkin hintoja
nousussa. Pääkaupunkiseudulla rakennettiin tämän laman, kuten
edellisenkin laman edellä, korkeaan hintaan liikaa toimistotiloja ja
kalliita asuntoja. Kohtuuhintaiselle asuntotuotannolle ei riittänyt tilaa
eikä tuottajia eikä löydy nytkään, vaikka asuntojono ja työttömien
rakentajien jono kasvavat koko ajan.
 
Vanhanaikaisiksi nimettyjä ja halvempia toimistotiloja on runsaasti
vapaana, halpoja asuntoja ei. Vapaat markkinat eivät ratkaise
asuntopulaa korkea- eikä matalasuhdanteissa. Sen takia Helsingin
pitäisi kyllä tarkistaa sekä kaavoituspolitiikkaansa että
rakentamispolitiikkaansa ja rakentaa ja tuottaa itse vuokra- ja
asumisoikeusasuntoja paljon enemmän kuin aikaisemmin on tehty.
 
Puheenjohtaja.

Totean vielä, että kaupungin omat lähipalvelut parantaisivat tuntuvasti
aluekeskuksia, jos niille annettaisiin kunnolliset tilat ja tarpeeksi
työvoimaa. Nämä lähipalveluverkot pitää suunnitella peruspiiri- ja
suurpiiritasolla niin, että palveluyksiköiden työntekijät ovat lähellä
toisiaan ja pääsevät luontevaan yhteistyöhön asukkaiden ja toistensa
kanssa.
 

Ledamoten Torvalds

 
Ärade ordförande, bästa fullmäktigemedlemmar.
 
 
Dagens tidningar innehåller tre små notiser som alla på ett eller annat
sätt visar vad vi har framför oss. Handeln i Finland tror inte på bättre
tider, EU förefaller vara den stora förloraren i krisens eftervård, och
inom Finlands exportindustri finns det en inte särskilt väldold, snart
briserande arbetslöshet. Vi står alltså inför stora utmaningar. SFP-
gruppen tar inte ställning till vilken höjning av kommunalskatten år 2011
borde vara. På grund av skatteutjämningssystemet är det viktigt att
noga räkna efter vilken höjning som kunde ge helsingforsarna en så
stor del av skattepengarna som möjligt. I värsta fall riskerar vi nämligen
att höja kostnaderna och samtidigt betala ut mera till andra kommuner.
Avgörande för vardagen i Helsingfors är att komma överens om hur
skattemedlen riktas och på vilket sätt vår förvaltningskultur och framför
allt stadens organisation kan utvecklas för att bättre motsvara
invånarnas behov och för att fungera effektivare.
 
Olemme siis suurten haasteiden edessä, eivätkä nämä haasteet ole
ensisijaisesti kielellisiä, vaikka niin joskus tuntuu.
 
Maineikkaan taloushistorioitsijan Karl Polanyin vuonna 1944
ilmestyneessä Suuressa murroksessa, The Great Transformation,
toisen osan otsikkona oli Saatanallinen mylly, Satanic Mill. Polanyi
kuvaa siinä, miten teollinen vallankumous ihmeiden kaltaisin muutoksin
oli parantanut tuotantokoneistoa. Sitten hän lisää, että siitä seurasi
katastrofaalinen ihmisten elämän suistuminen raiteiltaan. Elämme
nytkin erittäin kovassa myllerryksessä. Miten saatanallinen siitä tulee,
riippuu osittain meistä.
 
Maailmanlaajuisen taantuman varsinainen aiheuttaja oli
maailmankaupan vakava tasapainohäiriö. Tämän häiriön keskeinen
suhde on Yhdysvaltojen ja Kiinan Chimericaksi kutsuttu keskinäinen
riippuvuus. Chimerica perustuu toisaalta Kiinan kansantasavallan
voimakkaasti aliarvostettuun ? , toisaalta Yhdysvaltain suruttomaan
ylikulutukseen. Tutkijat ovat kohtalaisen yksimielisiä siitä, että tätä
keskinäistä riippuvuutta pitää purkaa, mutta mieluummin ei yhtäkkisellä
hätäjarrutuksella. Seurauksena tällaisesta hallitusta jarrutuksestakin on
maailmankaupan volyymin supistus. Tämä tarkoittaa yhdessä Kreikan,
Portugalin ja Espanjan vakavien ongelmien kanssa, että meidän
taloutemme elpyy hitaasti tai erittäin hitaasti. Tuhlaajapojalle seuraava
kymmenluku voi muodostua samanlaiseksi menetetyksi
vuosikymmeneksi kuin edellinen vuosikymmen oli Yhdysvalloille. Meiltä
kysytään siis viisautta.
 
I dagens tidningar hittar vi också reportage om hur svårt det är att ens
att hitta ett sommarjobb. Det är en liten fingervisning om att vi nu måste
bära ett speciellt ansvar för den framväxande generationen. Den
långsamma tillväxttakten kommer i första hand att drabba dem som nu
rsöker komma ut på arbetsmarknaden. De nationalekonomiska
signalerna och arbetslöshetssiffrans dystra riktning har försatt oss i en
ny situation. Vi bör vara beredda på att diskutera en senareläggning av
en del av våra ambitiösa investeringsprogram, som vi under
gynnsammare omständigheter har gått in för. Investeringar behövs för
att förbättra sysselsättningen och bygga framtiden, men vi bör också
vara beredda på att omprioritera våra målsättningar. SFP-gruppen
fäster också uppmärksamhet vid stadens kapitalhushållning. Det är
avgörande för servicen och för invånarna att kommande investeringar i
energiproduktionen blir ekonomiskt framgångsrika och hållbara, och att
det gäller både ekologi och ekonomi.
 
Työpaikat eivät tule lisääntymään läheskään siinä tahdissa, missä
kansantalous kasvaa. Erityisen huonossa asemassa on nuori, jonka
koulutus on jäänyt kesken tai jonka koulutus ei täytä hitaasti elpyvän
kansantalouden muuttuvia vaatimuksia. Joudumme siis ennen kaikkea
miettimään, miten me voimme lisätä opiskelumahdollisuuksia,
houkutella nuoria pysymään kaidalla opin tiellä ja tarjota heille niin
henkisesti kuin taloudellisesti palkitsevaa työtä. Kimurantiksi menevä
kansainvälinen kilpailu tarkoittaa myös, että joudumme miettimään
samanlaisia ratkaisuja, joita Obama esitti omassa puheessaan vajaa
viikko sitten. Kansainväliset suuryritykset lähtevät ainakin toistaiseksi
Kiinan hallitsevaan puolueen suojaan. Meidän tulee siksi etsiä
ratkaisuja pienen ja keskisuuren teollisuuden mahdollisuuksissa.
Design-pääkaupunkiprojekteissa pitää siis antaa etusija sellaiselle
teollisuudelle, joka pysyy kotimaassa.

Kasvava nuorisotyöttömyys asettaa meille myös haasteita uuden
hallintokulttuurin luomisessa. Kaupunginjohtaja Pajunen korosti
tammikuisessa kaupunginhallituksen iltakoulussa, että haaste on
melkoinen. Varmaa on, ettei se pelkästään valtuuston tarjoamille
kepeillä onnistu. Budjetin valmisteluvaiheessa pitäisi siis keksiä
keinoja, joilla hallintokuntia palkitaan, kun ne keksivät ja kehittävät
yhteisiä ja voimavaroja säästäviä projekteja. Erityisen keskeisessä
asemassa ovat kaikki ne hallintokunnat, jotka ovat suoraan nuorten
kanssa tekemisissä, ja ajattelen tässä ehkä ennen kaikkea sivistys-,
sosiaali-, urheilu- ja kulttuuritoimia. Ne voisivat yhdessä
kaupunginhallituksen ja -valtuuston kanssa käyttää luovia kykyjään
uudenlaisten projektien ideoimiseksi.
 
Joudumme vakavasti miettimään, miten suoraan tältä
puhujakorokkeelta voidaan edes yrittää ohjata tapahtumia ja kaupungin
korkeimpia virkamiehiä ja -naisia. Toivomme kuitenkin, että tämän
keskustelun lopputuloksena olisi jonkinlainen Paula-Tuula-projekti,
jossa apulaiskaupunginjohtajat kantaisivat erityisen vastuun.
 
Talousnäkymät huolestuttavat meitä myöskin maahanmuuttajien
suhteen. För hundra år sedan när Polanyis sataniska kvarn började
mala var invandrartätheten lika stor i Helsingfors som den är idag.
Utgångspunkten för politiken måste alltså vara att invandringen är ett
faktum och en naturlig del av globaliseringen, av den globalisering vi
ser idag. Det är inte bara kapital och varor och tjänster som rör sig,
utan också människor med mänskliga öden bakom sig, och i bästa fall
mänskliga rätter framför sig. För den samhälleliga sammanhållningen
är det viktigt att inkomstklyftorna inte ökar. Ur invandrarens synvinkel
väcker det åtminstone två frågor: 1) Hur ser sysselsättningsläget ut för
invandrare? Där är utsikterna dåliga. 2) Hur fungerar utbildningen för
dem?
 
Tiedämme, että työmarkkinat supistuvat. Silläkään saralla me emme
pysty ihmettä suorittamaan. Siksi kaikki tarmomme on suunnattava
opiskelumahdollisuuksien parantamiseen.
 
Det är inte ens särskilt ändamålsenligt att i ett tal som det här ta upp
alla frågor. Därför begränsar jag mig till ytterligare bara två. Den första
berör äldreomsorgen. SFP:s fullmäktigegrupp satte för sin egen del
igång ett utrednignsprojekt kring äldreomsorgen. Rapporten blir klar i
maj, men redan nu, det som vi har utrett, pekar på stora brister.
Bristerna handlar om att det finns stora glapp mellan de olika
boendeformerna och servicen kring dem.
 
Kun meidän raporttimme valmistuu, tarjoamme tietenkin sen tuloksia
muiden ryhmien pohdittavaksi ja riepoteltavaksi. Jo nyt on kuitenkin
ilmeistä, ettei kolmas sektori ole pystynyt kantamaan vastuuta koko
sektorin ongelmien ratkaisusta. Tarvitsemme siis uusia aloitteita ja
sellaisen suunnitteluhorisontin, joka menee valtuustokausien yli ja joka
sisältää selkeämmän työnjaon. Osa-alueet me jo tunnemme. Asuminen
kotona edellyttää omaishoitoa tai/ja kotihoitoa. Palveluasuntojen
tarjontaa pitää kehittää ja raskaan hoidon vastuualueita selvittää ja
selventää.

Tämä kenttä on jokseenkin kaoottisessa tilassa, josta luvut puhuvat
selkeää kieltään. Ainakin 300 vanhusta joutuu asumaan
kieliympäristössä, joka rikkoo heidän perustuslaillisia ja inhimillisiä
oikeuksiaan. Saattaa olla, että todellinen luku on paljon, paljon
suurempi.
 
Under årens lopp har Helsingfors utvecklat en lite egendomlig
förhandlingsmekanism. I bibliska ordalag kunde den beskrivas som
smulorna från den rike mannens bord. Jag tror att det vore hög tid att
förändra den här mekanismen.
 
Hyväksyimme kauden alussa strategian, mutta välillä tuntuu siltä, että
strategia on muuttunut seisovaksi pöydäksi, josta jokainen taho
vuorollaan käy napsimassa sille hyväksi tuntuvat ajatukset.
Palveluverkkoa kehittäessä Rkp:n ryhmä peräänkuuluttaa strategiaan
muutoksia kunnallisten palveluiden järjestämisestä. Erityisesti
sosiaalisesti heikkojen kaupunginosien palveluita on katsottava
kokonaisuutena. Olisi vihdoinkin houkuteltava, piiskattava tai
suostuteltava virastot hallintorajoja ylittäviin toimiin niin, että vanhusten
kokoontumispaikat, kirjastot ja lapsille suunnatut palvelut sijoittuisivat
samoihin kiinteistöihin. Ehkä tämä edellyttää neuvottelumekanismien
uudistamista.

Vuosien saatossa Helsinkiin syntynyt neuvottelumekanismi ei
välttämättä ole erityisen demokraattinen saati sitten toiminnallisesti ja
taloudellisesti toimiva. Pahimmillaan se on ota tai jätä -peli, jossa
suurten ryhmien sisäiset enemmistöt sanelevat, mitä ja miten asiat
hoidetaan. Ongelmana tässä menetelmässä voi olla, että vähän
vastenmielisen ryhmäkurin kautta vähemmistö päättää kaupungin
asioista.

Edessämme on nyt vaikeammat ajat. Siksi pitää myös
neuvottelumekanismia kehittää, jotta emme ajautuisi samanlaisiin
vaikeuksiin kuin tämän vuoden budjetin hyväksymisen yhteydessä. Me
tiedämme, missä ongelmat ovat, ja me pystymme myös etukäteen
arvioimaan, mitä tulisi tehdä. Budjettisopu voi siis parhaimmassa
tapauksessa syntyä erilaisten enemmistöjen kautta, eikä siinä ole
mitään pahaa. Me edustamme erilaisia arvoja tai ainakin väitämme
edustavamme niitä, ja niiden esille tuominen budjettineuvottelujen
kautta olisi demokratian ja avoimuuden mukaista. Pahempi vaihtoehto
on itse asiassa, että erilaiset mielipiteet naamioidaan ja peitellään
suuren pakettiratkaisun alle. Tulemme ehdottamaan, että ryhmien
puheenjohtajat vakavasti keskustelevat ja kehittävät
neuvottelumenetelmiä.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Valpas
 
Arvoisat valtuutetut.
 
Viime aikoina on kovasti synkistelty maailmantalouden lukemia ja
suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta. Esimerkiksi muutama päivä
sitten valtiovarainministeriö arvioi, että maamme julkinen talous on
menossa umpikujaan talouskriisin, heikon työllisyystilanteen ja väestön
ikääntymisen takia. Eilen saimme Helsingin Sanomien nettisivuilta
lukea, että jopa 40 % Helsingin ydinkeskustan pienistä erikoiskaupoista
aikoo muuttaa pois alueelta. Peräti 80 % samaisista
liikkeenharjoittajista uskoo, ettei heillä ole enää yritystä vuoden päästä.
Karua kertomaa todellisuudesta, jota kaupunkimme elää.
 
Em. kauhuskenaariot ovat kuitenkin ratkaistavissa, näin uskomme.
Suomi ja Helsinki ovat aina selvinneet vaikeuksista, eivätkä
Perussuomalaiset epäile hetkeäkään, etteikö niin kävisi myös tulevina
vuosina. Ensi vuoden talouslukemat ovat synkkiä mutta eivät
kokonaisuudessaan niin synkkiä kuin vuosi sitten. Silloinhan olimme
tilanteessa, jossa talouslukemia kuvaavat käyrät näyttivät lähes
pystysuoraan alaspäin. Tällä hetkellä samaiset käyrät ovat alkaneet
oieta. Voisimme sanoa, että olemme tulossa mäkihyppyrin
ponnistuslavalle. Jos ennusteisiin on yhtään luottamista, alamme
lähestyä hyppyrimäen alaosaa ja meidän on nyt valmistauduttava
ponnistamaan ylöspäin. Aivan kuten ponnistuksen ajoitus ja voima
yhdistettynä tuuleen ratkaisee mäkikotkan lennon pituuden, samalla
tavalla vuoden 2011 budjetin tänä vuonna tapahtuva valmistelu ja
päätetyt kohdistukset eri sektoreille ratkaisevat kaupunkimme
lähivuosien tulevan talouskasvun vauhdin ja pituuden.
 
Alussa mainitut ydinkeskustan yrittäjät ovat näyttäneet omalla
kohdallaan mallia, miten talouteen pyritään saamaan lisäruisketta. He
ovat perustaneet CityShops-nimisen yhdistyksen, joka on alkanut tuoda
pieniä erikoiskauppoja suuren yleisön tietoisuuteen internetin avulla.
Samanlaista innovatiivisuutta ja tulevaisuuden uskoa tarvitsemme
myös me kuntapäättäjät, niin tässä salissa kuin lautakunnissa
budjetteja säätäessämme. Aivan kuten kauppiaat taistelevat oman
toimeentulonsa puolesta, me kuntapäättäjinä taistelemme
kaupunkimme ja sen asukkaiden puolesta. Tai niin meidän ainakin tulisi
tehdä. Kun vastuuta on annettu, sitä on myös käytettävä vastuullisesti.

Arvoisat valtuutetut.

Seuraavaksi muutamia Perussuomalaisten evästyksiä
budjettivalmistelun avuksi. Perussuomalaiset peräänkuuluttivat vuoden
2010 budjetin lähetekeskustelussa vauhtia asuntotuotantoon.
Peräänkuulutamme sitä myös tällä kertaa. Hinnat hipovat pilviä niin
vuokra- kuin omistusasuntojen kohdalla. Yksi suurimmista syistä on
epäsuhta kysynnän ja tarjonnan välillä. Kaupungilla on vuosittain oma
tavoitteensa uusien asuntojen määräksi. Valitettavasti täytyy todeta,
että tällä saralla rakennusvelkaa on paljon. Tätä velkaa on paljon myös
vanhojen kiinteistöjen huoltamisen kohdalla. Pidämme
kestämättömänä ajatusta siitä, että rakentaisimme uusia, hulppeita
keskustakirjastoja kymmenillämiljoonilla, kun samaan aikaan talot
rapautuvat ja putket paukkuvat oikein urakalla. Soisimmekin
näkevämme ensi vuoden budjetin yhteydessä lisäpanostuksia
kaupungin kiinteistöjen, taloyhtiöiden kuin myös julkisen
infrastruktuurin, erityisesti vesi- ja viemärijärjestelmien kohdalla.
Valitettavasti elämme aikaa, jolloin nämä kohteet tarvitsevat yhä
kiireellisempää huoltoa. Siksi on parempi toimia ennemmin kuin
myöhemmin. Se tulee pidemmän päälle kuitenkin halvemmaksi.
 
Nyt kun vanhusten pitkäaikaissairaanhoitoa on katsottu, on syytä
kiinnittää huomiota kotihoitoon. Jokin aika sitten
apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen totesi, ettei kunnan tehtävä ole
palkata seuraneitejä vanhuksille. Kummastelemme
apulaiskaupunginjohtajan lausuntoa. Saamamme palautteen
perusteella sitä on pidetty loukkaavana ja ihmisarvoa alentavana.
Nykyaikana yksi vanhusten suurimpia huolia on nimenomaan
sosiaalisen kanssakäymisen vähyys. Sairaaloista häädetyillä
vanhuksilla oli edes jokin kontakti ihmisiin sairaalassa. Nyt kun heitä on
alettu säästöjen nimissä häätää koteihinsa hoidettavaksi, heitä uhkaa
syrjäytyminen ja unohdus. Heidän henkinen ja fyysinen
toimintakykynsä rappeutuu vauhdilla, jos kukaan ei ns. seurustele
heidän kanssaan. Ilman ”seuraneitejä” kaupungin säästöt tuottavat
enemmän kuluja kuin todellisia säästöjä. Ulkoilutus ja kiireetön,
päivittäinen kontakti luottoihmisen kanssa on erittäin tärkeää.
 
On hyvä, että nuorille on hengailupaikkoja ja skeittipuistoja, mutta
missä ovat kaikille vanhuksille räätälöidyt vastaavat palvelut?
Ulkoilutettu, liikkuvainen ja terve vanhus on aina halvempi kuin
ulkoistuksen myötä kotiinsa unohdettu vanhus. Toivottavasti tämä
näkemys näkyy myös vuotta 2011 koskevassa budjettiesityksessä
lisäpanostuksena.
 
Lopuksi, mitä olisi Perussuomalaisten ryhmäpuhe ilman
maahanmuutto-osuutta? Kiitämme asiasta vastuullisten ministerien
viime päivien uusia linjauksia, mitä tulee taloudellisiin etuuksiin ja
aiheettomasti turvapaikkoja hakeviin EU-kansalaisiin. Tervetuloa
Perussuomalaisten linjoille. Uudet linjaukset tulevat varmasti
helpottamaan ajan mittaan myös oman kaupunkimme tilannetta. Sitä
odotellessa peräänkuulutamme edelleen Helsingin kaupungilta
vastuullisempaa ja järkevämpää kokonaisvaltaista
maahanmuuttopolitiikkaa. Resurssimme ovat rajalliset, joten meidän on
toimittava niiden mukaisesti. Parempi kotouttaa 200 kunnolla kuin 1
000 surkeasti.
 
Lisäksi kehotamme kaupunkia ja sen henkilökuntaa sekä
luottamusmiehiä pitämään tarkempaa huolta yhteisistä varoistamme.
Esimerkiksi Uudenmaankadun vastaanottokeskuksen kunnostus on
tullut maksamaan suomalaisten yhteisiä verovaroja noin 1,5 miljoonaa
euroa. Tämä on aivan liikaa, kun samalla sanotaan ”ei oota” kaikkialla
yhteisössämme. Valtion piikki sisältää myös helsinkiläisten euroja, se
on hyvä muistaa.
 
Hyvät valtuutetut.
 
Avoimet piikit ovat melko kyseenalaisia näin lama-aikoina, oli se piikki
sitten Helsingin kaupungin tai valtion kustannettava. On aiheellista
kysyä, eikö lama kosketakaan kaikkia.
 

Valtuutettu Kolbe

 
Kunnioitettu puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Olemme nähneet viimeisen 10 vuoden aikana, miten suomalainen
yhteiskunta on asteittain liukunut kaupunkikulttuurin ihanuuteen, ja
tähän on tietysti liittynyt pääkaupungin ja erityisesti pääkaupunkiseudun
kasvun ja kukoistuksen aika. Olemme tottuneet yhteiseen hyvään ja
siihen, että todellakin kaupunkivetoisuus on ollut yhteiskuntamme suuri
avainsana. Suurissa kaupunkikeskuksissa on ollut kasvun voimaa ja
imua, jos kohta tämän imun ongelmalliset kääntöpuoletkin ovat olleet
näkyvillä. Kaupallisuuden ja kukoistuksen jalanjäljissä ovat tulleet
luokkaerot, syrjäytyminen ja ikäpyramidin kääntyminen
epäsuosiolliseksi.
 
On mahdollista, että tulevina vuosina olemme syvällä teologisessa
totuudessa: 7 lihavaa vuotta, siitä seuraa 7 laihaa vuotta. Tämä tilanne
velvoittaa meidät pohtimaan kunnan poliittista, moraalista ja
konkreettista roolia. Kuinka pitkälle oma yhteisömme, siis kunta, voi
venyä tuottamaan hyvinvointia, yhteisöllisyyttä ja sosiaalista
oikeudenmukaisuutta. Ja todellakin, milloin alkaa yksilöiden omavastuu
elämästä?
 
Me olemme oppineet monenlaista viimeisen 20 vuoden aikana laman
kokemuksesta. Kunnan tehtävien tärkeyteen havahdutaan, kun
taloudellinen kriisi uhkaa. Näemme ja olemme kuulleet jo, kuinka
vaikeudet alkavat tuntua, ja oman lautakuntani tai johtokuntani
sataman kautta juuri nämä korkeat konttipinot kertovat viennin ja
tuonnin tavattoman rajusta romahtamisesta. Siihen kaupunginjohtajakin
viittasi.
 
Helsingin kunnallishallinnon kunniallinen historia osoittaa, että kunta voi
varautua ja selviytyä lamakuukausista viisaalla hallinnolla ja politiikalla.
On selvää, että toiminta ei pääty, vaikka talouskasvu hetkeksi
pysähtyy. Ryhmämme arvostaa sitä, että Helsingissä lähdettiin
investointien tielle, kun korot olivat alhaalla ja rakentamisen
kustannukset kohtuullisia. Juuri näin kannatti tehdä. Helsinki on myös
kohtalaisen hyvin toistaiseksi kestänyt velkamäärän kasvua. Silti on
selvää, että tämä tie kuljetaan loppuun ja saattaa olla järeämpien
keinojen aika.
 
Viime laman seurauksista dramaattisin liittyi yhden työttömäksi
koulutetun nuoren ikäluokan heitteillejättöseurauksiin. Monista tuli
ensin pitkäaikaistyöttömiä, sitten rakennetyöttömiä ja lopulta vaikeasti
työllistettäviä. Voimme aavistaa, että tämän sukupolven jälkeläiset
näkevät ja kokevat nuorison ylisukupolvisen syrjäytymisen riskit entistä
selvemmin. Meille Keskustan valtuustoryhmälle on erittäin tärkeää, että
nykyisestä lamasta löytyy sellainen tie ulos, ettei uusi syrjäytymiskierre
seuraa edellistä entistä pahempana. Viime kerran kokemukset ovat
tuoreessa muistissa, ja niistä on otettava opiksi.
 
Kunnan tehtävä ei kuitenkaan ole vain paikata ongelmia ja lääkitä
sosiaalisia kipupisteitä. Kunnan tulee luoda edellytyksiä hyvälle
elämälle ja turvalliselle arjelle. Meille on hyvin tärkeää, että vaikeinakin
vuosina panostetaan lasten ja nuorten, koululaisten ja opiskelijoiden
elämään. Juuri tämä kenttä, koulun ja kodin ja kadun muodostama
elinpiiri, on saanut uusia haastajia, ja tämä tilanne pakottaa meidät
pohtimaan kasvamisen eettisiä ja sivistyksellisiä ulottuvuuksia. On
tärkeää, että lapsia ja nuoria ei jätetä yksin. Hyvässä sosiaalisessa
ympäristössä todellinen koulukiusaaminen ja pahoinpitely eivät
menesty. On tärkeää siis, että puutumme kiusaamis-, viha- ja
väkivaltakulttuuriin ja tarjoamme kulttuurista ja kunnioituksesta lähtevää
vaihtoehtoa. Korostamme siis vahvasti, että talouden taantuma ei saa
haitata työtä lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyväksi.
 
 
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin takaamiseen liittyvät lisäpanostukset
ovat tarpeellisia. Edelleen täytyy kehittää kouluterveydenhuoltoa, on
tavoiteltava Helsingille sopivaa korkeaa tasoa jopa valtakunnallisten
suositusten yli. Samoin on ehkäistävä nuorten syrjäytymistä, edelleen
panostettava lapsiperheiden kotipalveluihin.
 
Helsingin kaupungin hyvä taloustilanne on siis takanamme. Joudumme
pohtimaan, minkälainen Suomi viettää itsenäisyytensä 100-vuotisjuhlia
vuonna 2017. Se tulee nopeammin kuin arvaammekaan. Keskustan
valtuustoryhmän mielestä kaupungin pitää kaikesta huolimatta luottaa
tulevaisuuteen ja uskaltaa tehdä rohkeita päätöksiä. Nyt on
mahdollisuus tehdä näitä kuuluisia rakenteellisia uudistuksia juuri
palvelutuotannon monipolvisissa ketjuissa. Me olemme sitä mieltä joka
tapauksessa, että tätä työtä tulee tehdä kunnioittaen asukkaiden,
helsinkiläisten mielipidettä.
 
Toteamme myös sen, mihin kaupunginjohtaja Pajunen viittasi, juuri
tämä rakentamisen tärkeys on tavattoman tärkeää. Meillä on tuhannen
taalan paikka tuottaa nyt uutta 2000-luvun asemakaavoitusta, uusia
kaupunginosia, joista toivottavasti tulee Helsingin helmiä. On siis
tärkeää, että asuntorakentaminen jatkuu. Meidän valtuustoryhmämme
kannattaa todellakin, että mietitään kaikkia keinoja, jotta
asumiskustannukset ja niihin liittyvä nousu hillitään. Olemme
edelleenkin sillä linjalla, että uusiutuvan energian käytön ja tuotannon
panostaminen, joka nyt on ajankohtaista, että sitä jatketaan täydellä
vauhdilla. Ja myös, että joukkoliikennekeskustelu jatkuu, olemme
edelleen kevyen liikenteen mahdollisuuksien lisäämisen linjalla.
 
Valtuustoryhmämme mielestä pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyö on
edennyt varsin lupaavasti, ja tulevinakin lähivuosina on syytä odottaa
uudenlaisia ratkaisuja. Vuosi 2010 tullee tässä suhteessa olemaan
rkeä vuosi. Liikenteen ja muiden palveluiden yhteisjärjestäminen
tuottaa jo iloa ja hyötyä kaikille seudun kaupunkilaisille. Palvelujen
yhteiskäyttö kaupunkien rajojen yli tulee takuuvarmasti kasvamaan, ja
ryhmämme peräänkuuluttaa yhteistyön avointa tiivistämistä
mahdollisuuksien mukaan.
 
Tiedämme, että sosiaali- ja terveysmenot kasvavat nopeimmin ja siksi
on panostettava palvelukokonaisuuksien ihmisläheiseen kehittämiseen.
Ihmisen osuutta tässä prosessissa on vahvistettava, kunnan tehtävänä
ei ole vain sairauksien hoitaminen tai ongelmiin puuttuminen vaan
kansalaisten hyvinvoinnin edellytysten vahvistaminen. Korostan
edelleen, että meille asukasnäkökulma on olennaisen tärkeää. Se on
kaupunkilaisten jatkuvaa kohtaamista, kumppanuutta ja
vuorovaikutusta.
 
Hyvät valtuutetut.

Valtuustoryhmämme on pohtinut kunnallisverokysymystä, ja lähdemme
siitä, että vuoden 2011 toiminnan suunnittelu pohjautuu toistaiseksi
nykyiseen kunnallisveroprosenttiin, joskin tarvittaessa olemme valmiita
tarkistamaan kantojamme syksyllä. Pidämme kuitenkin maltillista
veronkorotusta parempana kuin rajua palvelujen leikkaamista. Siksi
toivomme, että kunta- ja palvelurakenneuudistus tehdään järkevästi ja
siten, että se vahvistaa Helsingin taloutta ja pääsemme pidemmällä
aikavälillä kustannustehokkuuteen.
 
Näemme myös, että Helsingin erityispiirteet pysyvät. Meillä on
pitkäaikaistyöttömyyttä, huumeiden käyttäjiä, asunnottomia ja
alkoholisteja, suuri määrä vanhuksia, yksin asuvia jne.
Valtuustoryhmämme toivoo, että edelleen toimitaan väestön
terveyserojen tasoittamiseksi ja otetaan se talousarviossa
painopisteeksi. Korostan edelleen, että meille on äärimmäisen tärkeää
kiinnittää huomiota lasten ja nuorten hyvinvointiin. tulevaisuus on
heidän kädessään. Kaupungin päätöksillä on vaikutuksia, merkittäviä
vaikutuksia lasten elämään. Siksi ajamme edelleen sitä, että kaupunki
ottaisi käyttöön lapsivaikutusten arvioinnin talousarvion valmistelussa.
 
Uudet yliopistot ovat aloittaneet pääkaupunkiseudulla, ja tieteelliseen
tutkimukseen perustuvaa tietoa on paljon. Myös sen hyödyntämisen
tulee näkyä kaupungin konkreettisissa toimissa. Uusi Aalto-yliopisto ei
saa olla vain koriste vaan kaupungin tehokas yhteistyökumppani. Sama
koskee hieman lähempänä sijaitsevaa Helsingin yliopistoa, tuota
perinteisempää innovaatiokeskusta. Yritysten toimintaedellytysten
parantaminen luo Helsingille vahvaa veropohjaa. Siksi
elinkeinopolitiikan tulee edelleen olla rohkeaa. Ja me toivomme
tietenkin, että Design 2012–vuosi, joka siis on myös Helsingin 200-
vuotisjuhlavuosi, synnyttää kaupunkilaisissa intoa ja innostusta ja luo
yrittäjiin uskoa tulevaisuuteen ja hyvää yhdessä toiminnan henkeä.
Siihen on panostettava. Ei ole leipää ilman hyviä sirkushuveja.
 
Tässä juuri valtuutettu Valpas kiinnitti huomiota tärkeään asiaan,
keskustan kivijalkakauppojen vähenemiseen, ja tässä on sellaista
kenttää, johon todella kannattaa puuttua, pohtia sitä, miten me
saamme nuoria ihmisiä ryhtymään yrittäjiksi, miten mahdollistetaan
uudentyyppinen työllistyminen juuri palvelutuotannon, palvelujen,
kahviloiden, pesuloiden ja muun oman osaamisen tuotteistamisen ja
palvelutuotannon avulla.
 
Palvelu on siis todennäköisesti lähivuosina avainsana, jonka ympärille
kunnallinen toiminta kietoutuu. Lähdemme siitä, että vain laadukkaat
palvelut ovat myös tehokkaita, ja siksi ympäristö-, tasa-arvo-, sosiaali-
ja terveysvaikutusten arviointia tulee toteuttaa yhä laajemmin eri
hallinnon aloilla. Näemme, että tasa-arvo-ohjelma on erittäin tärkeä.
Tasa-arvonäkökohdat tulee ottaa läpinäkyviksi kaikessa hallinnon
alojen budjetoinnissa.
 
Viime vuonna vastaavaan aikaan Keskustan ryhmäpuheenvuorossa
pohdittiin kunnan roolia ja kuntakenttää suomalaisen yhteiskunnan
ydinpiirteenä. Hallinnon ja politiikan rutiinit pyörivät meillä vakiintuneilla
urillaan, ja oletamme kyselemättä, että palvelut ovat läsnä arjessamme.
Lumiaurat ajavat, opettajat opettavat, sairaanhoitajat hoivaavat ja
arkkitehdit suunnittelevat katuja ja tiloja. Kunnalliset palvelut ovat
olennainen osa suomalaisten ihmisten arkea, turvallisuutta ja henkistä
viihtyvyyttä. Tiedämme myös, ja jokainen meistä on kokenut, miten
kansalaiset ovat valmiita puolustamaan näitä palveluita. Muuhun
Eurooppaan verrattuna Pohjoismaissa kunnilla on tässä suhteessa
aivan keskeinen rooli. Siksi on tärkeää, että kun tätä
palvelurakenneuudistusta tehdään, pohditaan myös näitä asioita,
katsotaan tulevaisuutta ennakkoluulottomasti, ei liian rajusti mutta
pohtien myös palvelurakenteen uudistamisen ideologisia ja poliittisia ja
henkisiä ulottuvuuksia. Tässä on tärkeät asiat pelissä.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Ebeling

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.
 
Vuosi sitten totesin olevan tärkeää, että Helsingin kaupungin päättäjät
pitävät päänsä kylminä ja sydämensä lämpiminä. Nyt tilanne on vielä
suuremmassa määrin näin. Kun talouden lukemat ovat niin tylyjä kuin
nyt, paineet palveluiden leikkaamiselle ja veronkorotuksille ovat suuret.
Kuitenkin on tärkeä ymmärtää julkisen talouden keskeinen tehtävä
tasapainottaa talouden suhdannevaihteluita. Siksi on tärkeää, että
kaupunki on rohkea, kun taloudella menee huonosti. Samalla on
kuitenkin todettava painokkaasti, että kaupungin on noudatettava
tiukkaa taloudenpitoa, kun taloustilanne on parempi. Mikäli emme
sitoudu tiukkaan taloudenpitoon parempana aikana, rohkeus ottaa
velkaa taloudellisesti vaikeana aikana muuttuu helposti
vastuuttomuudeksi.
 
Nousukautenahan on myös syytä harkita, kuinka tonttipolitiikka voi
tuoda kaupungille tuloja. Julkisen talouden suhdannevaihteluita
tasapainottavan tehtävän vuoksi emme kannata palvelutason
leikkauksia emmekä veronkorotuksia tässä vaiheessa. Toki
mahdollisuuksia palveluiden tehostamiseen tulee etsiä.
Kaupunginvaltuusto astuu ensi vuonna merkittävän askeleen
eteenpäin, kun tietotekniikkaa aletaan kunnolla hyödyntää
työskentelyssämme. Tietotekniikan ja muun tekniikan mahdollisuuksia
tulee täysimääräisesti pyrkiä hyödyntämään kaupungin kaikessa
toiminnassa. Totesin, että emme kannata veronkorotuksia tässä
vaiheessa. Tilanne on kuitenkin toinen, kun talouden pyörät jälleen
pyörivät kunnolla. Silloin on parempi hetki veronkorotuksille. Tuo aika
on mahdollisesti noin vuonna 2013, sitä luokkaa.
 
Totean kuitenkin, että tämä on poliittisesti hyvin haasteellista, koska
nousukautena kiusaus lepsuuteen on suuri. Silloin kuitenkin maksetaan
tämän taantuman hintaa ja kerätään varoja tulevia haasteita varten.
 
Yksityisen ihmisen kannalta on työpaikka ratkaisevan tärkeä.
Työttömyys on taloudellisen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta suuri
haaste. Siksi on tärkeää, että kaupunki kaikessa päätöksenteossa
ottaa huomioon päätösten työllisyysvaikutuksen. Tässä tulee myös
pyrkiä siihen, että perheissä vähintään toisella vanhemmalla olisi
työpaikka, muuten perheen syrjäytymiseen on suuri vaara.
Työllisyyteen liittyy läheisesti se, että investointitaso tulee pitää
korkeana, tarpeellisia investointeja tulee yhä kiirehtiä.
 
Lyhyellä aikavälillä kannatamme joukkoliikenteen tariffituen osuuden
pitämistä nykytasolla. Haluamme kuitenkin pitkällä aikavälillä pitää
tavoitteena sitä, että joukkoliikenteen tariffituki saatetaan
yhteiskuntataloudellisesti edullisimmalle tasolle. Valitettavasti siihen
menee kuitenkin useita vuosia. Ruuhkamaksu on tutkimisen arvoinen
mahdollisuus saada kaupungille lisää rahaa. Se säästää ympäristöä.
Säästöä tulee myös siitä, ettei henkilöautoliikenteen merkittävään
kasvuun tarvitse samassa määrin varautua.
 
Valtiovarainministeriön suhdannekatsaus on tyly. Usein tapahtuu
kuitenkin ylilyöntejä. Voi olla, että nyt synkistellään liikaa. Muutama
vuosi sitten havahduin ajattelemaan sitä, mitä Kiinan ja Intian
talouskasvu tarkoittaa. Hätkähdin ymmärtäessäni, että Kiinan ja Intian
väestö on lähes 40 % koko maapallon väkiluvusta. Kiinan ja Intian
nousu tarkoittaa, että näihin kahteen kansaan sisältyy valtava
potentiaali. Pidän hyvin mahdollisena, että näiden kahden maan ja
muiden kehittyvien maiden nousu auttaa kehittyneiden maiden taloutta
enemmän kuin nyt ymmärretään. Olisi surullista, jos täällä tekisimme
liian hätäisiä ratkaisuja tässä taloustilanteessa.
 
Tiivistetysti Kd-ryhmän sanoma: ei leikkauksia ilman hyviä perusteita,
kyllä palveluiden tehostamiselle, kyllä tekniikan mahdollisuuksien
ysimääräiselle hyödyntämiselle, ei kunnallisveron korotukselle 2011.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Hakanen

                     
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Miksi ensi vuoden talousarvion raamista käydään keskustelua jo
helmikuun alussa? Tässä vaiheessa ei ole vielä tietoja virastojen ja
laitosten toiminnasta ja taloudesta edes koko viime vuoden ajalta.
Budjettiraamin valmistelun pohjana ei ole myöskään virastojen ja
laitosten esityksiä ensi vuodelle. Tiedossa ei ole valtion
budjettiraameja, saati tietoa valtion osuuksista ja verotuksesta ensi
vuonna. Kaiken lisäksi arviot kansainvälisestä talouskriisistä ja sen
jatkosta ovat ristiriitaisia ja epävarmoja. Budjettiraamin valmisteleminen
näin etuajassa ja jopa aiempaa aikaisemmin kertoo siitä, että tarkoitus
ei olekaan valmistella talousarviota palvelutarpeiden, työllisyystilanteen
ja muiden konkreettisten tietojen perusteella. Aikataululla pyritään
kaikesta päätellen sitomaan poliittisia ryhmiä, lautakuntia ja virastoja
leikkausohjelmaan, jonka perusteet ovat oikeistolaisissa ideologisissa
tavoitteissa.
 
Viime vuonna talouden yleistä kehitystä leimasi maailmanlaajuinen
finanssikriisi. Hallitusten pankeille syytämät miljardit ovat rauhoittaneet
rahoitusmarkkinoita ainakin joksikin aikaa. Reaalitaloudessa ei ole
kuitenkaan tapahtunut käännettä. Päinvastoin, tästä vuodesta
ennustetaan yleisesti Suomessakin muodostuvan työttömyyden
laajenemisen ja kotitalouksien reaalisen ostovoiman heikentymisen
aikaa. Elinkeinoelämän keskusliiton, kuntatyönantajan ja hallituksen
ajama palkkojen nollalinja ja sosiaaliturvan heikentäminen vain
pahentavat tätä tilannetta.
 
Hallituspuolueiden edustajat ovat usein tässäkin salissa lupailleet, että
nyt ei toisteta 90-luvun laman hoitamisessa tehtyjä virheitä, mutta mitä
muuta kuin 90-luvun laman virheiden toistamista on se, että
kuntatasolla leikataan palveluja ja vähennetään työpaikkoja tässä
tilanteessa, jossa niiden tarve vain kasvaa. Vaikka kaupungin verotulot
ovatkin vähentyneet, on Helsingillä noin 920 miljoonaa euroa
makaamassa pankkitileillä aiempien vuosien ylijäämiä. Lisäksi
liikelaitoksista kertyy edelleen voittoa yli 250 miljoonaa, ja tästä tehtäviä
tuloutuksia ei ole lainkaan budjetoitu. Ei olekaan syytä tasapainottaa
kaupungin taloutta niin nopealla aikataululla ja niillä keinoilla, joita
kaupunginhallitus meille esittää, eli leikkaamalla palveluja ja
vähentämällä henkilöstöä.
 
Porvarillisen hallituksen verolinjana on lisätä pienituloisiin raskaimmin
kohdistuvia veroja, kuten kunnallisveroa ja välillisiä kulutusveroja.
Samaan aikaan pieni eliitti tässä maassa rikastuu pääomatuloilla, joista
ei makseta lainkaan kunnallisveroa. Nyt, kun pääomaverotuksesta on
alettu puhua myös hallituspuolueissa, on syytä edellyttää myös tekoja
tässäkin salissa ainakin silloin tällöin istuvilta ministereiltä ja
kansanedustajilta. Pääomatuloja tulee verottaa samalla tavalla kuin
palkkatuloja, kunnallisvero tulee muuttaa progressiiviseksi ja
verotettavan tulon alarajaa tulee nostaa.
 
SKP:n ja Helsinki-listojen valtuustoryhmä vastustaa kunnallisveron
korottamista ennen muuta kahdesta syystä. Ensinnäkin kunnallisvero
on epäoikeudenmukainen, käytännössä lähes tasavero, jota joutuvat
maksamaan monet niistäkin, jotka on pienituloisina vapautettu
kokonaan valtion tuloveroista. Suurituloisille valtion verotuksessa
jaettujen helpotusten laskuja ei pidä siirtää kunnallisverolla pieni- ja
keskituloisten maksettavaksi. Toiseksi. Helsingillä on aiempien vuosien
ylijäämiä lähes 10 kertaa enemmän pankkitileillä kuin yhden veroäyrin
tuotto olisi ja on vuodessa. Vastustamme myös kilpailuttamisen ja
palveluseteleiden käytön laajentamista, koska ne lisäävät eriarvoisuutta
ja rapauttavat julkisia palveluja.
 
Puheenjohtaja, hyvät kuulijat.
 
Valtuuston strategiaohjelmassa korostetaan palvelujen kehittämistä
asukaslähtöisesti ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä.
Tämän linjan mukaisesti valtuusto hyväksyi joulun alla esittämäni
ponnen, joka edellytti palveluverkkoa koskevan esityksen laittamista
uuteen valmisteluun niin, että kuullaan asukkaita palveluverkon
kehittämisen tarpeista ennen kuin uusia esityksiä tuodaan
käsiteltäväksi. Kaupunginjohtaja on kuitenkin ohjeistanut virastoja niin,
että palveluverkkoa koskevista ratkaisuista ei järjestetä asukkaiden
kuulemistilaisuuksia. Muun muassa opetusviraston johto on tällä
perusteella kieltäytynyt tulemasta myös asukasyhdistysten järjestämiin
kuulemistilaisuuksiin. Kaiken lisäksi nettiin vasta parin viikon kuluttua
tulossa olevan palautekanavan viestejä ei aiota esittää lautakunnille
silloin, kun ne käsittelevät palveluverkkoa, vaan niistä aiotaan tehdä
yhteenveto myöhemmin kaupunginhallitukselle tiedoksi.
 
Asukkaiden kuulemisesta kieltäytyminen on täysin ristiriidassa
valtuuston päätösten kanssa. Kuntalaki velvoittaa valtuuston
turvaamaan asukkaiden mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa heitä
koskevien päätösten valmisteluun. Jätän tässä kokouksessa
asukkaiden kuulemisesta kaupunginhallitukselle esityksen, johon toivon
valtuutettujen eri ryhmistä laajasti yhtyvät. Mielestäni ei voi olla niin,
että kaupunginjohtaja saa kävellä asukkaiden, valtuuston ja kuntalain
velvoitteiden yli asiassa, joka on eräs suurimpia tämän
valtuustokauden päätöksiä, eli siinä, millä tavalla aiomme
palveluverkkoa kehittää.
 
Helsinkiläisten aloitteet ja vaatimukset lähipalvelujen turvaamisesta,
parantamisesta ja lisäämisestä pitää ottaa vakavasti. SKP:n ja Helsinki-
listojen ryhmä vastustaa virkamiesvaltaista valmistelua, jossa
lautakuntien käsittelyn pohjaksi ajetaan taas uudelleen
kaupunginjohtajan esittämää lopettamislistaa. Kannatamme Peli seis -
kampanjan ehdotusta, että palveluverkon kehittämisen lähtökohdaksi
otetaan sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kaupunkikehityksen
periaatteet. Lähipalvelujen lopettamisen sijasta tulee budjettiin ja
taloussuunnitelmaan valmistella ohjelma palveluverkon kehittämisestä
lisäämällä muun muassa terveysasemia, kouluja, kirjastoja,
nuorisotiloja, vanhusten palveluja ja muita peruspalveluja. Tämä
edellyttää palvelujen alibudjetoinnin lopettamista nostamalla
määrärahoja ja alentamalla tilakeskuksen perimiä kohtuuttomia sisäisiä
vuokria.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Kouluilla, kirjastoilla ja muilla lähipalveluilla on tärkeä merkitys
yhteisöllisyyden ja elävien asuinalueiden kehityksessä. Ne ovat tärkeitä
lapsiperheille, vanhuksille ja muilla, joiden on vaikea hakea palveluja
kauempaa. Lähipalveluissa on kyse myös liikenteen ja
ilmastopäästöjen vähentämisestä. Peli seis -kansalaisliikkeen selvitys
osoittaa, että lähipalvelut on Helsingissä järjestetty kattavimmin alueilla,
joilla asukkaiden tulotaso on keskimääräistä korkeampi. Suurimmat
palvelujen puutteet ovat puolestaan alueilla, joilla tulotaso on
keskimääräistä pienempi. Palveluverkon karsimisesityksissä, joita
virkamiesvaltaisesti on siis valmisteltu, on sivuutettu sosiaalisten ja
yhteiskunnallisten vaikutusten kokonaisvaltainen arvio. Esimerkiksi yksi
ainoa syrjäytynyt nuori maksaa valtiontalouden tarkastusviraston
mukaan yhteiskunnalle vuodessa lähes 30 000 euroa. Se, mikä niin
sanotussa Pajusen listassa esitetään säästöksi, aiheuttaakin monessa
tapauksessa pidemmän päälle lisää menoja. Voi myös kysyä, miksi
palveluverkon tarkastelussa ei noudateta samankaltaisia perusteita
kuin liikenneinvestointeja arvioitaessa. Niiden kannattavuuttahan
arvioitaessa lasketaan hinta matkoihin ja jonottamiseen kuluvalle ajalle.
 
Puheenjohtaja.
 
Työttömien määrä on kasvanut Helsingissä runsaassa vuodessa lähes
50 %. Alle 25-vuotiaiden työttömyys on noussut viime vuoden aikana
peräti 80 %. Myös pitkäaikaistyöttömyys ja maahanmuuttajien
työttömyys kasvavat. Tässä kaupungissa on tuhansia ihmisiä, jotka
joutuvat vieläkin maksamaan edellisen laman laskuja. Maamme
suurimpana työnantajana Helsinki on myös suuressa vastuussa siitä,
että työttömyyden ei anneta uudelleen paisua. SKP:n ja Helsinki-
listojen ryhmä esittää, että kaupungille tehdään kiireellisesti
työllistämisohjelma, jolla ehkäistään erityisesti nuorisotyöttömyyttä ja
pitkäaikaistyöttömyyttä. Tarvetta palkata lisää työntekijöitä korostaa
palvelutarpeiden ohella se, että valtiovallan ja EU:n toimenpiteet
heikentävät kolmannen sektorin järjestöjen mahdollisuuksia
työllistämiseen.

Arvoisa puheenjohtaja.
 
Palaan myöhemmin tämän keskustelun aikana puheenvuoroni siihen
osaan, joka käsittelee erityisesti Helsingin Energian tulevia ratkaisuja.
 

Valtuutettu Anttila

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Kaupunginjohtaja Pajunen totesi puheenvuorossaan, että vaikeita
säästöjä ja tehostamistoimia ei ole syytä siirtää tuonnemmaksi. Tämä
on tietysti ihan hyvä ohje valtuustolle, mutta aivan yhtä tärkeä ohje on
valtuustolle ja valtakunnille se, että tärkeätä on miettiä, mistä
säästetään ja miten tehostetaan, jotta ei ajauduta ojasta allikkoon. Näin
ollen ajattelinkin keskittyä kahteen mielestäni erittäin tärkeään asiaan,
jotka vaikuttavat Helsingin budjettiin monella tavalla nyt ja
tulevaisuudessa. Toinen koskee ikääntyvien ja vanhusten hoitoa ja
hoivaa, ja toinen koskee työttömyyttä, etenkin nuorisotyöttömyyttä.
 
 
Helsingin väestörakenne muuttuu, ja tiedämme, että väestörakenteen
muutoksen myötä ikääntyvien ja vanhusten osuus ja kustannukset
väistämättä kasvavat. Me teimme valtuustossa marraskuussa
päätöksen, millä tavalla pitkäaikaishoitoa siirretään terveysvirastosta
sosiaalivirastoon, ja nyt kun budjettia uudelleen valmistellaan vuotta
2011 varten, toivon, että sosiaali- ja terveysvirastossa katsotaan tämä
nimenomaan ikääntyvien ihmisten ja vanhusten osuus niin, että siltä
puolelta ei leikata kehittämisedellytyksiä tämän tärkeän lohkon
toiminnan kehittämiseen. Jos nyt tässä muutostilanteessa, jolloin
lähdetään palveluasumista, kotihoitoa ja myöskin
pitkäaikaislaitoshoitoa kehittämään, budjettisupistukset vievät kaikki
kehittämismahdollisuudet ja olemme todella ajautuneet ojasta allikkoon
ja myöskin monella tavalla vieneet motivaatiota henkilöstöltä soveltaa
ja muuttaa toimintoja. Tämä on todella tärkeä viesti. Kun tehdään
tärkeitä, pitkäaikaisia päätöksiä, niille pitää antaa myöskin budjetissa
kehittämismahdollisuudet.
 
Toinen merkittävä asia on työttömyys ja etenkin nuorisotyöttömyys.
Mielestäni tässä kaupunki ei ole yksin, vaan kaupunki on mitä
suurimmassa määrin riippuvainen myöskin valtion toimenpiteistä,
koska nuorisoa asuu nimenomaan kaupungeissa ja Helsingissä tietysti
erittäin paljon. Kun seuraa maan hallituksen toimenpiteitä, ei voi
ajatella mitään muuta kuin että se on luokattoman huonosti hoidettua
työllisyyspolitiikkaa, jonka seurausvaikutukset nimenomaan näkyvät
Helsingissä. Kun sitten katsotaan, millä tavalla työttömyyden
vaikutukset näkyvät Helsingissä verotulojen laskuna, syrjäytymisuhkina
ja yhden tai useammankin sukupolven menetyksinä, joista valtuutetut
Kolbe ja Torvalds täällä myöskin viisaasti puhuivat, todella pitää
kaupungin suurena maan pääkaupunkina ja suurena työnantajana
yhdessä valtion kanssa miettiä nyt, millä tavalla Helsingissä
työttömyyttä hoidetaan. Eikä kunta myöskään tietysti itse voi vetäytyä
vastuusta työllistää omilla toimillaan nuorisoa. Pitää järjestää
koulutusta, työtä ja myöskin sosiaalista yrittämistoimintaa, jossa
nimenomaan vaikeasti työllistettävien mahdollisuudet työllistyä ovat
osoittautuneet erittäin hyviksi.
 
Ikääntyvien ihmisten, vanhusten hoiva ja hoito ja työttömyyden hoito
ovat mielestäni ne kaksi tärkeää asiaa, johon pitää jatkossa kiinnittää
huomiota.
 
En malta olla kommentoimatta Kokoomuksen ryhmän
ryhmäpuheenvuoron valtuutettu Rädyn mielilausetta tai Kokoomuksen
mielilausetta, ”Ei ole väliä, kuka palvelun tuottaa, kunhan palveluja on
tarjolla”. Ainoana vaihtoehtona tämän lauseen jatkoksi tarjotaan
valinnan mahdollisuutta, kilpailutusta ja ulkoistamista. Olen useissa
puheenvuoroissa edellyttänyt, että Kokoomuksen ja myöskin Vihreiden
ryhmässä tutkittaisiin tarkemmin kaikkia niitä julkisen palvelun
tuottamista ja kustannustehokkuutta koskevia tutkimuksia, jotka
osoittavat vääjäämättä, että julkisen sektorin palvelutuotanto on erittäin
kustannustehokasta, hyvin tuotettua ja myöskin sen demokraattinen
tapa ja palveluiden riittävyys on paremmin turvattu. Toivonkin, että nyt
jatkossa, kun Helsingissä kehitetään palveluita, ainoana vaihtoehtona
ei ole palveluiden ulkoistaminen, vaan todella katsotaan, että oman
palvelutuotannon laatua pitää kehittää ja ihmisiä pitää motivoida
myöskin sen laadun kehittämiseen.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Moisio

                     
Hyvä puheenjohtaja ja arvon valtuutetut ja muut läsnäolijat.
 
Vaikka sanotaan, että sitä joka vanhoja kaivaa, sitä tikulla silmään, niin
en malta olla kommentoimatta muutamia demareiden ryhmäpuheessa
esille nostettua ehkä hieman väärääkin käsitystä budjettisovusta.
Ensinnäkin on hienoa, että demareilla on nyt jo käsitys siitä, että mikä
kunta-alan palkkaratkaisu tulee olemaan, koska he ovat ehkä ainoita
tässä maassa, jotka sen nyt sitten tässä vaiheessa tietävät.
Budjettisovussa olevat ryhmät sopivat, että kaupunginhallitus käsittelee
tämän palkkaratkaisun vaikutukset työmarkkinakierroksen jälkeen. Se
on yksiselitteinen linjaus siitä, että siinä kirjoitettiin myös, että tämä
porukka sopi, että hoito, hoiva ja opetustyö eivät vähene
palkkaratkaisun myötä. Pidän tätä tärkeänä ohjenuorana siinä
vaiheessa, kun meillä on sen kunnallisen työmarkkinaratkaisun
palkkaratkaisu tiedossa jossain vaiheessa, toivottavasti
lähitulevaisuudessa.
 
Puheessa nostettiin myös esille lastensuojelun, päivähoidon ja
toimeentulotuen menokehitys. Kun budjettia laadittiin marraskuussa
2009, se tehtiin marraskuun 2009 toteumaennusteen ja sen
loppuvuoden toteumaennusteen mukaan. Ei vain yksinkertaisesti ole
mitään mahdollisuutta rakentaa budjettia hatusta nostettujen lukujen
varaan, vaan se on tehtävä silloin käytettävissä olevan parhaan tiedon
ja ennusteiden mukaan, ja mielestäni siinä onnistuttiin hyvin. Tervehdin
toki ilolla sitä esiin nostettua ajatusta siitä, että demarit haluaa olla
mukana kantamassa vastuuta ensi vuoden budjetista ja raamista.
Eletään siinä mielessä vaikeita aikoja, että varmasti laajapohjaista
yhteistyötä tällä saralla tarvitaan.

Samaan aikaan tällä viikolla on julkistettu myös valtiovarainministeriön
madonluvut julkisen talouden kestävyydestä, ja siellä todetaan, että
yksin ikäsidonnaisten menojen kasvu vastaa noin 7 prosenttiyksikön
kunnallisveron korotuspaineita. Tämä tarkoittaa Helsingin kaupungin
kohdallakin merkittäviä menopaineita. Minulla on vähän kaksijakoinen
suhtautuminen näihin kaupungin talouslukuihin ja erityisesti, kun aika
säännöllisin väliajoin kuulee sekä kaupunginjohtajan että
rahoitusjohtajan esittelyt taloudellisesta tilanteesta, tulee vähän
sellainen olo kuin vanhassa tarinassa, jossa monta kertaa huudetaan,
että susi tulee, susi tulee, ja sitten kun se susi tulee, niin kukaan ei
enää usko, että se susi tulee. Tältä aina välillä tuntuu, kun näitä
madonlukuja kuuntelee kaupunginjohtajalta ja rahoitusjohtajalta, mutta
ehkä nyt tällä kertaa on niin, että nämä madonluvut ovat
oikeansuuntaisia, ja ollaan aika hankalan taloudellisen tilanteen edessä
ja myös ehkä jo keskellä. Julkinen talous ja kuntatalous kuitenkin
tulevat aina muutaman vuoden perässä siitä taloussuhdanteesta sekä
nousuissa että laskuissa, ja meillä silloin vielä mennään aika
reippaastikin varmaan alaspäin. Eli parin vuoden erämaa on edessä
niin sanotusti.
 
Kuten Vihreiden ryhmäpuheessa todettiin, itsekin kannatan sitä, että
veroja on mahdollista korottaa sellaisissa tilanteissa, kun se täytyy
tehdä palvelujen turvaksi, mutta toisin, kuten täällä jo todettiin, minulle
se ei ainakaan ole mikään poliittinen voitto, vaan on kysymys siitä, että
silloin pystytään pitämään ne lupaukset, jotka on tehty palvelujen
tasosta. Kaikkien talousoppien mukaan se kannattaa tehdä siinä
vaiheessa, kun nousun merkit ovat jo näkyvissä, ja nythän on se
tilanne, että varovaisia optimismin merkkejä on valtiontalouden osalta,
vaikka kunnallispuolella näyttääkin vielä aika hankalalta.
 
Uskon myös siihen, mitä täällä on sanottu monenkin valtuutetun ja
ryhmäpuheen muodossa siitä, että asioita voidaan myös tehdä
paremmin, tehokkaammin ja tuottavammin. Vihreiden ryhmäpuheessa
puhuttiin tästä Helsinki-Vantaa -selvityksestä, ja itse näen sen kyllä
tilaisuutena myös käyttää hyväksi niitä oppeja, mitä muissa
kaupungeissa ja erityisesti esimerkiksi Vantaalla on, ja miten siellä on
asioita tehty. Vantaan hallintomalli on esimerkiksi erittäin paljon
vähemmän moniportainen ja kevyempi ihan jo hallintojen tasolta kuin
mitä Helsingissä on. Se ei välttämättä sovi sellaisenaan Helsinkiin,
mutta varmasti meillä olisi opittavaa siitä, miten hallinnon tasoja
voidaan karsia ja miten tehokkuutta voidaan löytää ilman, että täytyy
säästää peruspalveluista.
 
 
Puheenjohtaja.
 
Haluaisin vielä tästä nuorten työttömyydestä sanoa sen asian, että
tämän vuoden budjettia laadittaessa tässä budjettisovussa
mukanaolleet ryhmät lisäsivät työllisyysmäärärahoja ja kohdensivat
niitä muun muassa työpajatoimintaan, joka on merkittävää nuorten
syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa. Itse ajattelen niin, että nuorten
rekrytointia kaupungille ei nyt kannata tässä tilanteessa jäädyttää,
vaikka onkin hankala tilanne. Täällä kuntapuolella eläköityminen on
kaikkein suurinta kaikista sektoreista, ja kilpailu osaavasta työvoimasta
tulee olemaan aika raakaa lähivuosina. Nyt luodaan sitä
työnantajaimagoa, joka sitten houkuttelee nuoria ikäpolvia myös
kunnalle töihin jatkossa.
 

Valtuutettu Kari

 
Kiitos, puheenjohtaja.
 
Tässä meille jaetussa väestöennusteessa arvioitiin, että 2009–2015 -
välillä 0–6-vuotiaitten lasten määrä kasvaisi Helsingissä 4 000:lla
lapsella. Samaan aikaan arvioitiin kuitenkin, että kouluikäisten lasten
ärä laskisi lähes saman verran. Eli me oletamme, että seuraavien
vuosien aikana tuhannet lapset tulevat syntymään tänne, mutta
muuttavat sen jälkeen kouluun Nurmijärvelle. Tämän lapsiperheiden
muuttoaallon arvioidaan alkavan ensi vuonna, mutta minun täytyy
sanoa, että oma ruohonjuuritason mammakahvilaindikaattorini voisi olla
tästä vähän eri mieltä. En usko, että lapsiperheet ovat enää yhtä
innokkaita muuttamaan pois kaupungista kuin aikaisemmin. Maailma
on muuttunut, ja minun ikäpolveni lapsiperheiden toiveet asuinpaikasta
voivat olla aika erilaiset kuin aikaisemmin. Tärkeintä olisi nyt luoda
uusille helsinkiläisille lapsiperheille sellaiset palvelut, ettei heitä
ainakaan ehdoin tahdoin ajeta ulos kaupungista. Nämä
lapsimääräennusteet ovat johtaneet valtuustoa aikaisemminkin
harhaan, ja varsinkin lasten palveluita suunniteltaessa toivoisin, että
varovaisuusperiaatetta sovellettaisiin.
 
Palvelun parantaminen ei aina tarkoita kustannusten kasvattamista.
Palvelua voi parantaa myös niin, että se päinvastoin jopa säästää
kaupungin rahaa. Tärkeimpiä palveluita pienen lapsen perheelle on
päivähoito, ja kun minä nyt sattuneesta syystä olen itse tutustunut
tähän meidän päivähoitojärjestelmään aika läheisestikin viime aikoina,
täytyy sanoa, että näin kaupunkilaiselle se näyttäytyy aika
joustamattomana ja raskaana järjestelmänä. Jotkut pienten lasten
vanhemmat eivät tarvitse täyspäiväistä päivähoitopaikkaa, mutta he
hakevat sitä joka tapauksessa, koska muuta hoitomuotoa ei ole tarjolla.
Esimerkiksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ylläpitää lapsiparkkia,
jonne lapsen saa hoitoon pari kertaa viikossa muutamaksi tunniksi, eli
juuri sen verran, että opiskeleva vanhempi voi käydä luennolla tai lukea
vähän aikaa tenttiin. Tämä lapsiparkki on jatkuvasti tupaten täynnä, ja
ainakaan meidän perheelle ei ole vielä tähän mennessä kertaakaan
irronnut sieltä aikaa. Mutta ne vanhemmat, jotka eivät näitä
vakiovuoroja saa, hakevat sitten kaupungilta päivähoitopaikkaa.
 
Hyvä tapa tämän joustavuuden lisäämiseksi olisikin kunnan järjestämä
osa-aikaisen kerho- ja leikkitoiminnan lisääminen. Nyt kunnan kerhoja
on ihan liian vähän, ja pääsääntöisesti ne suljetaan aina
puoleenpäivään mennessä. Kerhotoimintaa ei järjestetä lainkaan alle 3-
vuotiaille lapsille, eli alle 3-vuotiaitten lasten vanhemmille jää
vaihtoehdoksi ainoastaan tällaisen säännöllisen päivähoitopaikan
hakeminen, ja tämä tulee Helsingille todella kalliiksi. Kerhomuotoista
hoitoa lisäämällä ja laajentamalla se koskemaan myös alle 3-vuotiaita
lapsia vastaisimme paremmin vanhempien erilaisiin hoitotarpeisiin.
Parhaimmillaan me myös lyhentäisimme päivähoitojonoja ja
käyttäisimme samalla vähän vähemmän rahaa. Olen jättänyt myös
tästä samasta aiheesta talousarvioaloitteen.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Mäki

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Jatkan tästä päivähoidosta vähän eri näkökulmasta. Päivähoidon
palveluverkon kehittämisehdotuksen tavoitteena on päiväkotien
mitoitusten muutos. Tällä hetkellä voimassa olevassa mitoituksessa on
varattu 9 neliömetriä kutakin samanaikaisesti hoidossa olevaa lasta
kohden. Uuden mitoituksen pohjana olisi 8 neliömetriä. Tilamitoitus
tarkoittaa päiväkodin lähes kaikkia tiloja: keittiötä, kuraeteistä, käytäviä,
naulakkotiloja ja saniteettitiloja. Ei ainoastaan niitä tiloja, joissa lapset
leikkivät, lepäävät ja ruokailevat. Me Sosialidemokraatit haluamme
myös ensi vuonna panostaa laadukkaaseen kaupungin omaan
päiväkotihoitoon. Valtuustostrategian mukaisesti ryhmäkokoja tulee
pienentää ja tilamitoitus pitää ennallaan, ja ammattitaitoisen
henkilökunnan työhyvinvointiin tulee kiinnittää entistä enemmän
huomiota. Päivähoitoikäisten lasten määrän kasvuun tulee varautua
edellisiä vuosia paremmin. Painopistettä ostopalveluista yksityisen
hoidon tukeen ei tule kasvattaa tätä vuotta enempää, sillä myös
ostopalvelupäiväkoteja helsinkiläiset lapsiperheet tarvitsevat, ja niitä
myös arvostavat.
 
Lasten huostaanottojen määrä kasvoi viime vuonna. Valitettavan suuri
osa lapsista oli 12–18-vuotiaita nuoria, joilla oli sekä mielenterveys-
että päihdeongelmia ongelmien ollessa niin vaikeita, että laitossijoitus
oli enemmistölle ainoa vaihtoehto. Huostaanotto lähtee aina lapsen
edusta ja tarpeesta, ja se pitäisi huomioida lastensuojelubudjettia
laadittaessa, kuten myös se, että taantuman pitkittyminen ongelmineen
lisää edelleen huostaanottojen määrää Helsingissä. Koska
lastensuojelun sijaishuollon laitospaikkojen tarve ei ole kääntynyt
laskuun, ei nyt ole oikea aika vähentää ostettavia laitospaikkoja.
Samanaikaisesti kuitenkin pitää panostaa myös oman laitoshoidon
kehittämiseen. Perhehoito sopii parhaiten alle kouluikäisille lapsille.
Myös perheneuvolan asiakasmäärien kasvuun on varauduttava ensi
vuonna ja henkilöstön määrää lisättävä, jotta jonotusajat
perheneuvolaan eivät kasva. Puolen vuoden jonotusaika on kohtuuton
sekä lasta että hänen vanhempiaan ajatellen.
 
Lapsiperheiden kotipalvelu on erittäin tärkeä tukimuoto kaikissa
lapsiperheissä. Tällä hetkellä lapsiperheiden kotipalvelun apu kuitenkin
kohdentuu vain varhaista tukea tarvitseville perheille, joten ensi
vuodelle tarvitaan riittävä määräraha, jotta kotipalvelu mahdollistuisi
mahdollisimman monelle helsinkiläiselle lapsiperheelle.
 
Kehitysvammaisten yksilöllisen asumisen kehittämishankkeen
määrärahat on varmistettava myös ensi vuodelle, jotta laitoksista
voitaisiin luopua vuoteen 2017 mennessä. Tavoitteenahan on
nykyaikaistaa kehitysvammaisten asumista ja kehittää päivätoimintaa
lisäten samalla heidän osallistumismahdollisuuksiaan ja
itsemääräämisoikeuttaan.
 
Toimeentulotukia saavia talouksia ennustetaan tänä vuonna olevan yli
40 000, ja toimeentulotuella eläviä helsinkiläisiä reilusti yli 50 000.
Tulottomien asiakkaiden määrä kasvaa, ja asiakkuudet pitkittyvät.
Toimeentulotukiasiakkaiden määrän kasvuun on varauduttava myös
ensi vuonna. Erityinen huomio on kiinnitettävä alle 25-vuotiaisiin
nuoriin. Osa heistä on pahasti velkaantuneita, asunnottomia ja
tulottomia. Mitä pidemmäksi työttömyysaika muodostuu, sen vaikeampi
nuorten on työllistyä, etenkin niiden nuorten, joilta puuttuu ammatillinen
koulutus. Näköalattomuudesta ja elämänhallinnan heikentymisestä
seuraa myös muita ongelmia, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmia.
Kierre on katkaistava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
 
Vanhuspalveluohjelman visio pitää olla ensi vuonnakin palveluiden
perustana. Sen mukaisesti ikäihmiset Helsingissä voivat asua ja
vanheta turvallisesti luottaen siihen, että he saavat palveluja
tarvittaessa ja että palvelut ovat heidän tarpeidensa mukaisia,
toimintakykyä edistäviä, ennaltaehkäiseviä, korjaavia ja kuntouttavia
palveluja ammattitaitoisen ja osaavan henkilöstön tuottamana.
 
Organisaatiomuutoksen, jossa pitkäaikaissairaalaosastot siirtyivät
sosiaalivirastoon, tuomat vaikutukset ja mahdolliset ongelmakohdat
tulevat näkyviin vasta myöhemmin tänä vuonna.
Organisaatiomuutoksesta aiheutuvat vaikutukset on myös huomioitava
ensi vuoden budjetissa.
 
Kotihoidon avulla ja tuella asuvien vanhusten määrä kasvaa. Ensi
vuodelle on budjetoitava riittävä, oikein mitoitettu henkilöstömäärä
kotihoitoon, jotta kotihoidon kuntouttava ja muun toimintakyvyn
ylläpitävä toiminta toteutuu.
 
Palvelusetelin käyttöönoton laajentaminen tulee tehdä hallitusti
arvioiden tarkkaan palvelusetelin hyödyt ja haitat.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Puura

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.
 
Kiitokset hyvästä asian esittelystä ja mielenkiintoisesta
viitemateriaalista tähän asiaan. Asiakaslähtöisesti toimivat laadukkaat
kuntapalvelut ovat tärkeä osa helsinkiläisten sujuvaa arkea. Ne antavat
vapautta ja turvallisuutta kaikille ja olevat olennainen osa tasa-arvoista
kaupunkia. Niitä arvostetaan ja niistä ollaan valmiita veroilla
maksamaan. Ne myös mahdollistavat korkean työllisyysasteen. Pidän
tärkeänä, että tiukempina aikoina pidetään erityistä huolta
heikommassa asemassa olevien asukkaiden asemasta ja palveluista,
esimerkiksi mielenterveys- ja lastensuojelupalveluista.
 
Liitetiedoissa on kerrottu muun muassa 10 suurimman kaupungin
tuloveroprosentti. Alhaisin tuloveroprosentti on Helsingissä. Kuntaveron
korottaminen jo tälle vuodelle olisi ollut ennakoivaa ja vastuullista
politiikkaa, kun oli selvästi syksyllä jo nähtävissä, että ollaan menossa
huonompaan suuntaan niin talous- kuin työllisyyskehityksessäkin. Nyt
faktat näyttävät siltä, että veron korotus on välttämätön vuodelle 2011,
mutta se ei suinkaan edelleenkään yksin ole riittävä toimenpide.
Olemme kieltämättä tällä hetkellä hankalassa tilanteessa. Verokertymä
pienenee samalla kun palvelutarpeet ja asukasmäärä kasvavat.
 
Palvelujen kehittäminen kestävällä asukkaiden ja henkilöstön tarpeita
huomioivalla tavalla on erittäin tärkeää ja tarpeellista. Toimintatapoja ja
työn organisointia sekä johtamista kehittämällä on mahdollista lisätä
huomattavasti palvelujemme tuottavuutta. Peruspalveluissa
työskentelevien ammattilaisten osaaminen ja näkemykset luovat hyvän
pohjan palvelujen kehittämistyölle, ja niitä on syytä aktiivisesti kysyä ja
hyödyntää. Jatkuvat organisaatiomuutokset ja palvelujen
yksityistäminen eivät ole ratkaisu palvelujen tuottavuuteen.
 
Toimet, jotka vähentävät helsinkiläisten työttömyyttä ja syrjäytymistä,
ovat järkeviä niin kaupungin talouden kuin ihmisten hyvinvoinnin
kannalta. Työttömyyden kasvu on tosiasia myös Helsingissä, vaikka
8,5 %:n työttömyysluku ei ole pahimmasta päästä tässä maassa.
Erityisen huolestuttavaa on nuorten ja maahanmuuttajien työttömyyden
kasvu. Elinkeinoelämällä ja julkisella sektorilla on, siis myös Helsingillä,
keskeinen rooli ja vastuu työllistäjänä. Kaupungin tilojen
korjausrakentaminen esimerkiksi sisäilmaongelmien poistamiseksi on
hyvä esimerkki työllistävästä ja elvyttävästä politiikasta. Työpaikkojen
lisäksi tarvitsemme enemmän koulutuspaikkojen niin oppilaitoksissa
kuin oppisopimusten, työpajojen ja muiden käytännönläheisten
koulutuspolkujen kautta.
 
Uusien kaupunginosien suunnittelu on käynnissä, ja hyvä niin.
Suunnittelussa korostuu kumppanuus ja vuorovaikutus asukkaiden ja
yritysten kanssa. Nämä uudet alueet, Jätkäsaari, Hernesaari,
Kalasatama ja Kruunuvuorenranta, ovat erittäin arvokkaita merenranta-
alueita, ja niiden tyhjillään pito ei ole järkevää eikä taloudellista
tiukentuvassakaan taloustilanteessa. Kaavoituksessa,
esirakentamisessa ja asuntojen ja yritys- ja palvelutoimitilojen
rakentamisessa on syytä edetä ja rakentaa veropohjaa vahvistavaa
kaupungin tulevaisuutta.
 

Valtuutettu Karhuvaara

 
Kiitos, puheenjohtaja. Arvoisat valtuutetut.
 
Tuossa koneessa on joku vika, ja nimi ei kirjaudu minnekään.
 
 
Ikääntyvienkin helsinkiläisten etu on hyvinvoiva ja työkykyinen
helsinkiläinen, ja tämän vuoksi tarvittavat toimenpiteet, joilla
kuntalaisten peruspalvelut voidaan huoltosuhteenkin suurentuessa
turvata ja laadullisesti parantaa, eivät perustu vain käytettävissä
olevaan rahaan. Varsinkin sairaskulut, joiden euromäärää on atk-
järjestelmien ja tilastoinnin kehittymisen myötä mahdollisuus tarkastella
entistä tarkemmin, olisi itse asiassa yhdistettävä siihen, että
tarkasteltaisiin nykyistä enemmän syitä, miksi ja mitkä ryhmät eniten ja
kalleimmin sairastavat tai oireilevat, ja kirjata sekä toteuttaa
interventiot, joilla sairastamista vähennetään ja väestöryhmien
hyvinvointia parannetaan.
 
Nyt edelleenkin keskitymme liian paljon hoitamaan sairauksia, ja
terveyden edistämisen ja sairauksien ehkäisemisen kustannuksia ei
kirjata. Kustannusten muodostuminen ei edelleenkään ole
vertailukelpoisesti läpinäkyvää. Eurojen kohdistumisesta kertoo muun
muassa meille jaettu liite, esimerkiksi sivu 35, jolla näkyvät euromäärät
ja se, mihin ikäluokkiin ne on kohdistettu. Vähiten lapsiin, surkean
vähän murkkuikäisiin ja pienten lasten perheisiin. Näistä säästetään ja
samalla, kuten täällä monessa puheessa on tullut ilmi, ihmetellään
huostaanottojen tarpeen kasvua, syrjäytyviä nuoria ja eroavia
vanhempia. Koululaisten kysely tulisikin toteuttaa luokanopettajien
toimesta vuosittain rutiinina, ja välittömästi puuttua niiden lasten
ongelmiin, jotka kyseisen kyselyn perusteella syliin jäävät.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Nämä luvut saataisiin näyttämään ihan toisenlaisilta, tosin ei yhden
vaalikauden aikana, mikäli eurot kohdistettaisiin edes yhdessä
tilastossa elämänkaaren alkupäähän ja sen siirtymävaiheisiin sekä
täsmätoimiin niihin ryhmiin, joiden riski syrjäytyä tai sairastua on
tutkitustikin suurin.
 
Kuten valtuutettu Kolbekin jo täällä totesi, eri hallinnon alat on saatava
kirjaamaan lapsivaikutusten arviointi, mutta myöskin
kaupunginorkesterin tavoin käytännön toimin kirjatut toimet, joilla
terveyttä edistetään, ja mikä on tarkoitus tehdä ennaltaehkäisevänä
niille ongelmille tai riskeille, jotka uhkaavat helsinkiläisten hyvinvointia
kyseisellä hallinnon alalla.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Terveyden edistämisessä on paljon tehtävää. Sillä saavutetaan myös
taloudellisia hyötyjä. Lähipalvelut asuinalueittain, kunnalliset
korttelitalkkarit ja yhteistoiminta yhteisissä tiloissa tuovat toimintoihin
monipuolisuutta. Terveyskioskit, nuorisotyö ja vanhusten päivätilat
voivat sijaita siellä, missä ihmisetkin liikkuvat. Ne eivät tarvitse erillisiä
toimistotiloja. Lähikirjastoja ja koulujen auloja ja ruokailutiloja voi
käyttää myös muuhun kuin varsinaiseen toimintaan. Liikuntaseteleillä
voitaisiin jo terveysasemilla jaettuna liikuntareseptin yhteydessä
huolehtia siitä tai mahdollistaa se, että ihmiset voisivat mennä niihin
liikuntapaikkoihin, jotka sijaitsevat helposti saavutettavissa kodin
lähellä.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Vielä lopuksi. Koska Helsingin elinkeinorakenne on erittäin
palvelupainotteinen, tulee kaupunkia rakentaa niin, että yritysten
laajentuminen ja pienenkin yrittäjän toimintamahdollisuudet turvataan
esimerkiksi yrityskeskittymin. Kunnallisveron korotus heikentää
palveluyritysten kannattavuutta, vaarantaa niiden olemassaolon ja
työllistämismahdollisuudet ja vähentää kaupungin verotuloja. Siksi
kaikki muut toimet tulisi tehdä ennen mahdollisia veronkorotuksia.
Toimintojen muokkaamista ja henkilöstön työnkuvien monipuolistamista
on vielä varaa tilojen käytön tehostamisen lisäksi parantaa.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Virkkunen

 
Hyvä puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.
 
Aluksi pari sanaa leikkipuistoista. Toivon, että kaupungissamme
ymmärrettäisiin niiden olevan paljon muutakin kuin paikkoja, joissa
pikkuväki istuu lapio kädessä ja joku aikuinen tylsistyy vieressä.
Leikkipuistoissa ei vain leikitä. Siellä tuetaan vanhemmuutta
konkreettisella tavalla: jakamalla arkea aikuisten ja lasten kesken.
Leikkipuisto on monelle vanhemmalle tärkeä paikka. Puistoissa
tavataan muita aikuisia, jaetaan huolia, syödään yhdessä, järjestetään
kotona hoidettaville lapsille yhteisiä puuhia ja retkiä, opetetaan lapsia
ottamaan huomioon muitakin kuin oma itse, ja lapset tuntevat siellä
kaikille ihmisille tarpeellista tunnetta, kuulumista johonkin.
Leikkipuistoon on matala kynnys. Sinne voi mennä väsyneenä, sinne
voi raahata kitiseviäkin lapsia, eikä kukaan katso pahasti.
Leikkipuistotoiminta tukee oman alueensa yhteisöä, ja laman
mukanaan tuomista ongelmista kärsivien perheiden lapsille se voi
oikeasti olla pelastus.
 
Leikkipuistotoiminta ennaltaehkäisee monia niitä kustannuksia, joita
tässäkin salissa joudutaan päivittelemään. Puistoja käyttävät pienet ja
isommatkin koululaiset, myös ja eritoten he, joiden perheillä ei ole
varaa muuhun iltapäivätoimintaan tai lasten harrastuksiin. Puistojen
toiminta vähentää kaupunkilaislasten irrallisuutta ja yksinäisyyttä. Se
tekee lasten hoitamisen kotona helpommaksi ja mielekkäämmäksi
vähentämällä kotivanhempienkin yksinäisyyttä ja arjen taakkaa ja
lyhentää siksi omalta osaltaan myös kaupungin päivähoitojonoja.
 
Siksi olen huolissani siitä, että meille syksyllä tarjoillulta
peruspalveluiden lakkauslistalta löytyi useampikin leikkipuisto. En itse
suuresti pidä puheesta, joka käsittelee kaupungin palveluiden
tuottavuutta, mutta jos siitä on pakko puhua. Leikkipuisto on hyvä
esimerkki palvelusta, jonka todellinen vaikuttavuus nähdään vasta, kun
palvelu lakkaa. Toivoisin, että tällaista koetta ei tarvitsisi tehdä edes
lama-aikaan. Lapsiperheiden arjen helpottaminen on hiljaista ja halpaa.
Sen vaikeuttaminen puolestaan tulee helposti paljon kalliimmaksi ja
näkyy lopulta kadulla.
 
Kuten valtuutettu Kari jo mainitsi, hän jättää tänään talousarvioaloitteen
osa-aikaisen kerho- ja leikkitoiminnan lisäämisestä ja myös alle 3-
vuotiaiden lasten kerhotoiminnan käynnistämisestä. Valtuutettu
Vesikansa puolestaan aikoo ymmärtääkseni jättää talousarvioaloitteen
uudenlaisten rahoitusmuotojen selvittämisestä leikkipuistojen
rakentamisessa ja järjestöjen mukaantulosta leikkipuistotoimintaan.
Hän varmaan puhuu siitä lisää itse. Molemmat aloitteet ovat mielestäni
erittäin kannatettavia. Niiden toteutuminen vähentäisi painetta lasten
kokoaikaisen päivähoidon lisäämiseen, sillä kerhotoimintaa oli
mielestäni luontevaa järjestää juuri leikkipuistojen yhteydessä. Opiskelu
ja osa-aikainen työn tekeminen pienen lapsen kanssa ei aina vaadi
kokopäiväistä hoitopaikkaa, mutta koska muita vaihtoehtoja, kuten
valtuutettu Karikin jo mainitsi, on kaupungissa huonosti tarjolla,
päiväkodit täyttyvät lapsista. Leikkipuistotoiminnan ylläpitäminen ja
kehittäminen toisi siis säästöjä muualle.
 
Tästä sitten kirjastoihin ja niiden kautta kouluihin. Valtuusto hyväksyi
marraskuussa toivomusponteni, jossa valtuusto edellyttää, että
kirjastotoimintaa kehitettäessä lasten ja nuorten kirjastopalvelut
pyritään säilyttämään lähipalveluina. Oli melko surkuhupaisaa lukea
lehdestä niin monen lähikirjaston lakkautusaikeista vain pari viikkoa
ponnen hyväksymisen jälkeen. Etenkin nyt opetuslautakunnan
tutustuttua paikan päällä moniin lakkautuslistalle joutuneisiin kouluihin,
joita kaikkia opetusvirasto edelleen esittää lakkautettaviksi lähes
samoin, osin puutteellisin perusteluin kuin viime vuonna huolimatta
kaupunginhallituksen tammikuisista evästyksistä palveluverkon
tarkastelulle, en voi kuin hämmästellä sitä, millaisia hyvin toimivia
koulujen, kirjastojen ja leikkipuistotoiminnan yhdistelmiä meille
esitetään purettaviksi. Olemme saaneet kohta jo kyllästymiseen asti
kuulla siitä, kuinka kirjaston ja koulun lähtiessä jollekin alueelle jää
enää vain kauppa ja pari pubia, mutta tähän puheeseen ei kyllä
kannata kyllästyä, vaan se kannattaa ottaa ihan vakavasti.
 
Itse otan kyllä vakavasti myös kaupungin taloustilanteen. En väitä,
etteikö missään palvelussa voisi koskaan olla uudelleen miettimisen
varaa tai etteikö joitain muutoksia palveluverkkoon voisi tehdä. On
kuitenkin asioita, jotka eivät muutu, vaikka meillä olisi silmissämme
kuinka kova palveluverkon tiivistämis- ja tehostamiskiilto. Palveluita
käyttävät edelleen ihmiset. Ihmisillä, isoilla ja pienillä, mutta etenkin
pienillä, on voimakas tarve kuulua omaan yhteisöönsä. Koulu ja sen
läheisyydessä toimiva leikkipuisto eivät ole lasten työpaikkoja eivätkä
pelkkiä rakennuksia, joiden sisältö tuosta vain siirtyy numeroiden niin
vaatiessa. Ne ovat yhteisöjä, jotka hajoavat, kun niitä
uudelleenjärjestellään. Kun lapselta hajoaa yhteisö, hänen
perusturvallisuutensa järkkyy, ja kun aikuiselta hajoaa työyhteisö, jonka
hyväksi hän on osaamistaan käyttänyt, osa sen osaamisen tuloksista
menetetään tai pahimmassa tapauksessa kaikki. Tätä meidän niin
kutsuttu palveluverkon optimoimisemme ei nyt ole lainkaan ottamassa
huomioon.
 
Samaan aikaan, kun olemme jatkuvasti huolissamme erityisopetuksen
tarpeen lisääntymisestä ja miettimässä, kuinka nämä kalliisti erityistä
tukea tarvitsevat lapset oikein kaupungissa hoidetaan, oma
opetustoimemme on esittämässä meille koululakkautuksia, joiden
valmisteluissa ei minun tämänhetkisten tietojeni mukaan ole juurikaan
pohdittu sen vaikutuksia erityisoppilaisiin ja heidän tulevaisuuteensa.
Lakkautuslistalla on myös kouluja, joilla on paljon erityisen hyvää
eritysopetusosaamista. Vierailut paikan päällä kouluissa ovat
osoittaneet hyvin ikävällä tavalla, mitä tapahtuu, kun päätöksenteko
vieraantuu sen kohteesta. Työpöydän äärestä tehty esitys ei aina pysty
ottamaan huomioon kaikkea sitä, mitä sen pitäisi, ellei esittäjä jalkaudu
katsomaan, mistä hän oikein puhuu.
 
Pidän suurena ongelmana sitä, että meillä ei tarkastella tilojen käyttöä
oikeasta näkökulmasta käsin. Tila on kyllä kulu, mutta kululle on syy:
tiloissa tapahtuva toiminta. Me voimme toki jossain määrin tehostaa
tilan käyttöä kaupungissa, mutta toivoisin, ettei sitä tehtäisi niin
valikoiden. Samaan aikaan, kun paheksumme koulurakennustemme
kalleutta ja esitämme lapsille aivan vastikään remontoitujen
rakennusten siirtämistä muuhun käyttöön, seisoo tämäkin sali
enimmäkseen tyhjillään, eikä kukaan puhu virastotilojen iltakäytöstä.
Kyse on silloin paitsi taloudesta, myös puhtaasti arvovalinnasta. Tilan
käytön tehostamishuumassa menee pesuveden mukana muutamakin
lapsi. Opetustoimi voi toki tehdä tilakuluissa paniikkisäästöt ja syödä
siellä tarjotun porkkanan, hankkiutua eroon joistakin
koulurakennuksista seurauksista välittämättä ja jättää tyhjät tilat
tilakeskuksen huoleksi.
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 
Joo, kiitos. Kaupungin kokonaistalouden kannalta tässä ei tietenkään
ole mitään järkeä, jos tilojen jatkokäyttöä ei ole mietitty. Erityisen
lmöä onkin hankittua eroon tiloista alueella, joissa oppilasmäärä
ennusteiden mukaan vähenee vain tilapäisesti. Yhteisöt eivät
hajottuaan rakennu uudelleen tuosta vain, se vie vuosia. Koulu ei ole
palvelu, joka on siirrettävissä ilman sen kummempia ongelmia, eikä
koulujen tulevaisuutta tulisi tarkastella vain muutaman vuoden
tähtäimellä.
 
Pahoittelut tästä, pikkuisen jatkan vielä.
 
Tämä vaikeuttaa koulujen arkea, stressaa opettajia ja oppilaita ja vie
heiltä koulurauhan. Jo nyt pelkkä esitys lakkauttamisesta on torpannut
useammassakin koulussa vireillä olleita kehittämishankkeita, jotka on
jäädytetty palveluverkkopäätöksiä odoteltaessa. Tämä ei ole
vastuullista kouluverkon kehittämistä, se on vastuutonta huitomista.
 
Olemme saaneet viime aikoina kuulla, kuinka päivähoidossa olevien
lasten määrä kasvaakin eri tavalla kuin luulimme. Kaikki näistä lapsista
eivät hurauta kouluihin kehyskuntiimme, paitsi jos teemme omalla
politiikallamme heidän vanhempansa siihen ajavia ratkaisuja. Viime
joulukuisten palveluverkon kutistamissuunnitelmien jälkeen monissa
perheissä mietitään nyt, kannattaako niitä veroja jäädä tänne
maksamaan, kun niille ei ehkä kohta tunnukaan tulevan vastinetta.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Valokainen

 
Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät kuulijat.
 
 
On pakko vähän puhua tästä talousarviota käsittävästä jutusta. Minun
mielestä tilannetta pitää nyt katsoa kyllä myöskin tavallisen kadun
ihmisen vinkkelistä. Eli tämä on näitä vanhoja, en tiedä, montako
kertaa on toistettu. Terveydenhuolto tekee kaikkensa kasvavan taakan
alla, ja tavallaan työssä viihtyvyyttä ei lisää se, että jatkuvasti ollaan
lomautusuhkia ikään kuin vihjailemassa tässä. Joillakin aloilla saattaa
olla jopa lomautuksista tullut totta, eli status quo, pysyvä tila. Ihmettelen
sitä, että miksi työstä ei saa kiitosta. Totta kai se on ihan selvää, että
esimerkiksi jokainen hoitaja maksaa kaupungille too much.
Asuntotilanne on sitä paitsi leviämässä myös käsiin. Jos koskaan, niin
nyt varsinkin tarvittaisiin vuokra-asuntoja ja nimenomaan
vuokranmaksajia. Jos ajatellaan, että minä maksan henkilökohtaisesti
800 euroa kuussa vuokraa ja meitä olisi enemmän tyytyväisiä
asukkaita, niin luulisi, että sekin antaisi jotain pientä kortta kekoon.
Harvoilla on nykyään varaa ostaa asuntoa, ainakin meikäläisen
ystäväpiirissä ja niissä kaupunginosissa, missä minä itse kuljen.
 
Sitä paitsi asuntotuotanto työllistäisi. Minä sanon, että tekemätöntä
työtä on aivan varmasti todella paljon. Sitä voisi toteuttaa pienellä
yhteistyöllä, ja nimenomaan kaupunki on vastuussa näistä
vastuualueista, joita on muutama vain mainitakseni. Tämä talvi 2010 on
ollut aika heavy. Sanotaan, että vammaiset ja lapsiperheet, jotka vetää
ja työntää lastenvaunuja tuolla sohjossa, kokevat aika paljon. Samoin
jakeluautot, bussit, taksit, henkilöautot, hälytysajoneuvot, jalankulkijat
muuten vain. En ole ikinä nähnyt Helsinkiä tällaisessa kuosissa ja olen
koko ikäni asunut täällä. Ei se oma lapiointi auta. Minä tuossa
kauppareissulla meinasin ostaa sellaisen muovisen pienen kuorma-
auton Pajuselle, mutta ne oli loppu ne kuorma-autot, sellaiset
pikkuleikkiautot. Ilmeisesti tämä lumitilanne vaatii ne leikkiautotkin.
 
Tämäkin on fyrkasta kiinni. Sitä rahaa ei ole. Joku vilautti, muistaakseni
keskustalainen vai kokoomuslainen henkilö, tällaisesta jutusta, että
otetaan varuskunta apuun lumitöihin. Tämähän on katastrofaalinen
tilanne Helsingissä. Ensinnäkin tien risteykset, parkkipaikalta autolla
lähdöt, sehän on ihan silkkaa älyttömyyttä, että siellä on tällaisia
lumikekoja. Kohta siellä voidaan harrastaa lumilautailua ja slalomia.
Siihenkö tämä tähtää? Venataan kevättä, että se lumi sulaa.
 
Nuorisotyöttömyys leviää käsiin. Minun mielestäni esimerkiksi
kevätkunnostukset, puistot, torit, pihat ja kadut tarvitsevat työntekijöitä,
mutta niihin ei vain pääse, täytyy olla jotain 2 vuoden kokemusta
jostain. Vanhusten palvelut mättää edelleen. Ne voisi toteuttaa
opiskelijoiden voimin, liikunta-apua ynnä muuta. Kaupan ala,
liikelaitosten siistijät, toimihenkilöt kiinteistöihin, kouluavustajat. Työtä
on.
 
Pajunen viittasi syksyllä siihen, että sosiaalikulut ovat nousussa. Tämä
oli jossain lehdessä muistaakseni. Totta kai, kiristyvä kilpailu ja
työttömyys syrjäyttää muita. Tämän takia tarvitaan nimenomaan
terveyskeskuksiin neuvontapisteitä, että ei syrjäytyisi. Tällainen mies,
kuten esimerkiksi minä, mutta luojan kiitos en ole sortunut näihin Alko-
tuotteisiin. Sitä paitsi olisi syytä kiinnittää huomiota sosiaalituilla
keplotteleviin ihmisiin. Sosiaalialan ihmiset myöntävät, että tällaista
toimintaa on jatkuvasti, ja se lisääntyy. Aina uudestaan keksitään, et
miten saadaan kuriin nämä sosiaalikeplottelijat, mutta ne on ovelampia
nämä keplottelijat.
 
Ei tässä vielä kaikki. Nyt tuntuu kummalta se, että vienti ei vedä.
Ainoaa tuloa, mitä tavallaan on oikeasti, on kevyt musiikki, joka tuo
satoja, tuhansia euroja Suomeen. Se on pientä pelaamista, mutta se
on totta kuitenkin. Mutta tätä kulttuuria ei tueta. Mieluummin tuetaan
kannattamatonta oopperaa esimerkiksi, ja sitä ei tueta pikkurahoilla.
 
Sitten minua ihmetyttää tämä, että pitäisi säästää ja rahasta on pulaa.
Kaupungin johtajat kuitenkin suunnittelevat mielellään tällaisia
kummallisia metropolihankkeita. Design 2012. Olisihan se kivaa, mutta
kun rahaa ei ole, vaikka sitä uusiin hankkeisiin löytyy. Tilanne on aika
ristiriitainen. Haluammeko me tehdä nuorisolle sellaista lasista kekoa,
jossa ei ole koulutusta tai koulutus ehkä tulee maksulliseksi, ei ole
terveydenhoitoa, työtä, etenemismahdollisuutta tai asuntoja. Minä
toivon, että tällaiset asiat otetaan tässä talousarviota laatiessa vuonna
2011 huomioon, mutta otetaan se tänään huomioon.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Soininvaara

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Täytyy sanoa, että minua ihmetyttää tämä keskustelun rauhallisuus,
koska minä näen tämän kunnan ja koko oikeastaan Suomen julkisen
sektorin taloustilanteen kyllä aika surkeana tai sanotaan vaarallisena.
Melkein koko minun poliittinen urani on yleensä ollut julkisen sektorin
karsimista, ja luulen, että jos politiikassa vielä jatkaa, niin se näyttää
jatkuvan samanlaisena.
 
 
Ensinnäkin, minusta kaupunginjohtajan käsitykset tästä tulotilanteesta
olivat aika realistisia, ja voisin tähän lisätä sen, että vaikka meillä ei
mene niin huonosti kuin eräillä muilla savupiippuvaltaisilla kunnilla
ssä maassa, niin kyllä me pääsemme niittenkin laskuja maksamaan.
Sen takia se, että niillä menee huonosti, tulee johtamaan siihen, että
jotenkin sitten meilläkin menee huonosti.
 
Olen hyvin pessimistinen tuon energialaitoksen tuloutuksen suhteen,
en pelkästään niistä syistä johtuen, joista täällä on keskusteltu, vaan
yksinkertaisesti koen asian sillä tavalla, että se energiapoliittinen
tilanne, jossa energialaitos on tuottanut noin tolkuttomia voittoja, ei ole
pysyvä. Se ei olisi missään tapauksessa pysyvä, vaikka ei mitään tässä
tapahtuisi, vaan yksinkertaisesti, jos maassa energiahuolto jollakin
tavoin muuttuu, se ei oikeastaan voi muuttua kuin siihen suuntaan, että
Helsingin energialaitoksen voitot pienenevät.
 
Suomessa on otettu minusta ihan viisaasti se strategia, että kun
huoltosuhde heikkenee, niin otetaan sitten täydennystä ulkomailta ja
parannetaan tällä tavoin huoltosuhdetta, mutta tämä ei ole onnistunut.
Me emme ole onnistuneet houkuttelemaan tähän maahan sitä
työvoimaa, mitä tänne olisi tarvittu, ja sen takia tämä ulkomaalaiskorkki
ei ikään kuin ainakaan toistaiseksi ole meidän julkisen talouden
tilannetta parantanut, vaikka sen varaan on aika paljon laskettu. Kun
nyt katsoo tuonne ulos pimeyteen ja ihmettelee tätä meidän
kummallista kieltämme, niin ymmärtää, että kaikki ne, joilla on varaa
valita, valitsevat sitten joitakin muita maita.
 
On valitettavasti sanottava, että kun Helsingin palvelujärjestelmän
kustannuksia katsoo ikään kuin tilastojen valossa, niin meidän
järjestelmämme on kallis. Me maksamme terveydenhuollosta,
opetuksesta, päivähoidosta ja melkein kaikesta paljon. Meidän
palvelumme ovat myös hyviä, mutta se laatuero ei selitä tätä hintaeroa.
Voi olla, että nämä tilastot ovat epäreiluja, mutta joka tapauksessa niitä
tilastoja katsotaan valtiolla, ja jos meiltä rahat loppuvat, niin ne sanovat,
että ei tule lisää, tehkää itse jotakin tälle kalliille järjestelmälle.
 
Sitten täytyy sanoa, että kun tässä on joutunut työn puolesta
tutustumaan muitten kuntien hallintoihin, niin meidän hallintomme on
vanhanaikainen. Kaikessa kunnallistaloudessa on se ongelma, että
tämä kaksoishallinto, jossa on luottamusmieshallinto ja
virkamieshallinto, ei ole kovin dynaaminen, koska se, että voisimme
tehdä uudistuksia, edellyttää, että on dynaamisia luottamusmiehiä ja
dynaamisia virkamiehiä ja vielä samalla tavalla dynaamisia virkamiehiä
yhtä aikaa, ja aina joku näistä edellytyksistä tuppaa puuttumaan.
Muualla tätä ongelmaa on pystytty ratkomaan sillä tavalla, että on
kehitetty työn jakoa sillä tavalla, että luottamusmiehet keskittyvät
tahtomiseen ja virkamiehet osaamiseen. Meillä nämä roolit menevät
pahasti sekaisin, ja siinä paitsi saattaa tulla osaamattomia ihmisiä
päättämään siitä, missä tarvittaisiin osaamista, niin ennen kaikkea se
merkitsee, että se virkamies, jonka pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni
ja sanoa, että nyt meidän pitää modernisoida ja uudistaa ja
rationalisoida tämä touhu, mutta ei minun tarvitse tehdä mitään, kun
luottamusmiehethän oikeastaan ovat tästä vastuussa. Sen takia me
olemme monessa asiassa vanhanaikaisempia kuin muut suuret
kaupungit tässä maassa.
 
Meidän pitäisi pyrkiä selvästi keventämään hallintoa ja pääsemään irti
siitä ansasta, että minkään viraston ei koskaan kannata meillä säästää
mitään, koska jos se säästää, ne rahat menevät kaupungin
pohjattomaan kassaan eivätkä jää sen organisaation sisälle, mutta sen
organisaation sisälle jää suurempi kiire, työpaine ja se ikävä
velvollisuus irtisanoa omia työtovereita. Sen takia tässä meidän
bruttobudjetointiorganisaatiossamme jokaisen organisaation kannattaa
oikeastaan salata ne säästämiskohteet, mitkä sillä on, tai ei nyt
ainakaan kauhean aktiivisesti niitä etsiä. Ne kunnat, jotka ovat menneet
enemmän nettobudjetoituihin järjestelmiin tai siihen, että niillä
organisaatioilla on omaa rahaa ja jos täällä säästät, niin voit käyttää
tuolla sitä enemmän, pystyvät kehittämään tätä toimintaansa paljon
joustavammin ja paremmin. Tällaisia esimerkkejä meidän pitäisi ottaa
sen takia, että jos me emme osaa tehdä tätä halvemmaksi, me
ryhdymme solakoittamaan tätä amputoimalla sitä.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Ingervo

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Itse kannatan lämpimästi veronkorotusta jo vuoden 2011 budjettiraamin
lähtökohtana ja nimenomaan laadukkaiden peruspalvelujen
järjestämisen keskeisenä ehtona. Toki ei ainoana, ja varmaan sittenkin
näitä Helenin tuloutuksia jonkin verran tarvitaan jatkossakin, ja
toivottavasti siellä onni sitten odottaa.
 
Mielestäni myös budjetin valmistelussa tulee huomioida väestönkasvu
ja huomata, että se myös tuo lisää verotuloja. Tänne muuttaa myös
ihmisiä, jotka käyvät töissä onneksi. Pelkästään vertaaminen edellisen
vuoden raamiin ja siitä prosenttien vähentäminen ei välttämättä ole
sitten kuitenkaan kestävä ratkaisu, vaikka näyttäisikin jostain
näkökulmasta siltä, että nyt säästetään. Kunnan tärkein tehtävä on
kuitenkin niiden laadukkaiden peruspalvelujen tuottaminen. Onkin
tärkeää, että vaikuttavuudeltaan merkittäviä palveluja ei heikennetä,
vaan joitakin niitä täytyy lisätä, esimerkiksi koulupudokkuuden
ehkäisemiseksi kannattaa tehdä enemmän kuin tähän mennessä on
tehty. Hyviä suunnitelmia onkin, mutta ne pitää myös toteuttaa. Tämä
lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman paperille saaminen ei vielä
tee siitä arjessa totta, ja 6 miljoonan satsaus vuositasolla, joka on hyvä
alku, ei kuitenkaan varmaan ratkaise yksinään sitä ennaltaehkäisevään
työhön panostamisen tarvetta.
 
Voisi miettiä tässä esimerkiksi, mitä tärkeitä asioita olisi huomioitava
koulupudokkuudessa, niin tulisi näitä sosionomeja koululle ja
nuorisotoimeen ja sosiaalitoimeen yhdessä auttamaan näissä
tilanteissa jo peruskouluvaiheessa, ja sitten ammatillisten oppilaitosten
ryhmäkokojen pienentäminen varmaan estäisi pudokkuutta toisella
asteella olennaisesti. Myöskin oppilaspaikkojen lisäämistä tarvitaan
selvästi. Minusta tässä palveluverkkokeskustelussa pitäisi ehdottomasti
miettiä ammatillisten oppilaitosten paikkojen lisäämistä osana tätä
palveluverkkoasiaa. Toivottavasti näin tullaan tekemäänkin. Myöskin
sellaisia asioita, jotka voisivat sitten osaltaan tuoda säästöjä, on
tyyppipäiväkotiratkaisujen miettiminen ja myöskin leikkipuistojen
iltakäytön ja loma-aikakäytön lisääminen yli sektorirajojen, vaikka ?
nuorisotiloja ? 1–2 iltaa viikossa mahdollista leikkipuistoissa toteuttaa.
Samoin kerhotoimintaa niille lapsille, jotka eivät tällä hetkellä vielä
tarvitse esimerkiksi kokopäiväpaikkaa, mutta muuten tarvitsisivat
päivähoitoikäisenä paikkoja, niin onko sitten joillain alueilla sellaisia
nuorisotiloja, joissa voi muutaman tunnin kerhopaikkoja järjestää. Eli
yhteiskäyttöä oikeasti voidaan lisätä, jos halutaan ja sisäisistä vuokrista
ei tehdä liian hankalia esteitä.
 
Samoin mietin näitä investointeja. Toivon, että investointeina nähdään
myös investoinnit leikkipuistoihin ja uusien alueiden kouluihin ja
päiväkoteihin, ei vain liikenneympyröihin tai joihinkin suuriin
monumenttirakennuksiin. Harrastustoimintainvestoinnit, on se sitten
vaikka koirapuisto tai agility-kenttä, voivat myöskin tuoda paljon
kaivattua ennaltaehkäisyä ja tyttöjenkin harrastuksiin lisää
mahdollisuuksia tässä asiassa.
 
Sosiaalisektorilla olen erittäin huolissani siitä, että kun raami yleensä
kuitenkin jollain lailla muistuttaa edellisen vuoden raamia, missä
tietenkin voi olla järkeäkin, mutta esimerkiksi tämän vuoden
käyttösuunnitelmaehdotuksen lastensuojeluosuus edellyttäisi jopa 300
lastensuojelupaikan vähentämistä. Budjettineuvotteluissa tuli kuitenkin
tämä vaatimus 100 paikan vähentämisen kirjauksen poistosta. On
vähän hurja ajatella, että sitten tämä raami lähtisi siitä viime vuoden
raamista, josta nyt nähdään, että se tilanne on enemmän kuin hankala
eikä ehkä ihan vastuullinen, jos se sellaisena päätettäisiin ensi viikolla
lautakunnassa. Sellaista raamia ei saa tulla, että se edellyttäisi jonkun
väestöryhmän heitteillejättöä tai sitten hölmöläisten peiton paikkausta.
Myöskin on selkeää, että sosiaalipuolella vanhusten hoitajista on pulaa
jo nyt, ja on tärkeää, että mietitään henkilömitoitus sillä tavalla
suositusta lähemmäksi meneväksi, että työ voi olla kohtuullisen
raskasta, mutta ei liian raskasta.
 
Sitten vielä sellainen asia järjestöjen toiminnan avustamista. Pitäisi
rkeänä, että kaikilla sektoreilla järjestöavustuksia voitaisiin lisätä ihan
jo senkin takia, että Rahis on luopumassa niin monesta, liiankin
monesta, avustuskohteestaan, eikä voida ajatella tietenkään, että kunta
ne nyt kaikki sitten ottaa osalleen, mutta että olisi mahdollisuuksia
enemmän tukea järjestöjä niitten osalta, joita oikeasti pidetään
järkevinä ja täydentävinä asioina.
 
Vielä ihan ministi tästä alle 25-vuotiaitten työllisyyteen vaikuttamisesta.
Kyllä koulutustarjonta, sen laatu ja nämä kaikki yhdessä liittyvät siihen.
Raamissa on kyllä haasteita varmasti, ja uskon, että yhteistyöllä
raamista voi tulla myös hyvä.
Valtuutettu Koulumies
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Laura Räty totesi puheenvuorossaan tärkeimmän asian talousarvioon
liittyen. Helsinki on ottanut nyt tarpeeksi lainaa, ja velaksi eläminen on
lopetettava. Se on tärkeää erityisesti sukupolvien välisen tasa-arvon
näkökulmasta. Velkaantuminen kostautuu korkeampana
veroprosenttina ja huonompina palveluina tulevaisuudessa. Velka
pitää aina maksaa korkoineen. Tällä kertaa takaisinmaksu ajoittuu
lisäksi tilanteeseen, jossa työssä käyvien määrä vähenee ja
huoltosuhde muutenkin heikkenee.
 
Verojen korottaminen ei ole kuitenkaan ainoa vaihto velkaantumiselle.
Palvelurakennetta on uudistettava kestävälle pohjalle riippumatta siitä,
korotetaanko veroprosenttia vai ei. Uskon, että uudistuksia on
mahdollista tehdä niin, että palvelujen taso ei heikkene vaan jopa
paranee. Otan esimerkiksi perusterveydenhuollon. Terveyskeskus ei
toimi nykyään kelvollisesti. Joiltakin terveysasemilta on lähes
mahdotonta saada lääkäriaikaa ja jos ajan joskus sattuu saamaan, niin
hoidon laadusta ei ole takeita. Olen jo varmaan kertonutkin moneen
kertaan siitä, kuinka oma 3-vuotias poikani ei saanut terveysasemalta
hoitoa keuhkokuumeeseen. Kun pitkän yrittämisen jälkeen sain hänelle
vastaanottoajan, lääkäri diagnosoi taudin lieväksi flunssaksi. Mitään
kokeita hänelle ei tietenkään tehty, niitä ei siellä koskaan tehdä. Kun
vein lapsen seuraavana päivänä yksityiselle lääkäriasemalla, siellä
teetettiin laboratorio- ja röntgenkokeita, ja niistä keuhkokuume heti
paljastui. Valitettavasti diagnoosi tuli silloin liian myöhään ja lapsi joutui
parin tunnin kuluttua sairaalaan.
 
Luin tässä huolestuneena tuota Helsingin kaupungin talouden ja
toiminnan seurantaraporttia. Siinä arvioitiin, että terveyskeskuksessa
syntyy säästöjä nimenomaan laboratorio- ja röntgentutkimuksista. Itse
en pitäisi juuri sitä hyvänä säästökohteena. Samaan aikaan
julkisuudessa on arvosteltu pyrkimyksiä tarkastella kriittisesti
terveysasemaverkostoa, joka on meillä itse asiassa aika tiheä. Siinä on
ristiriita. Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa todettiin, että Helsingin
on aika luopua omalääkärijärjestelmästä muiden kuin
pitkäaikaissairaiden osalta. Kannatan ehdotusta lämpimästi. Ihmisille
on annettava mahdollisuus päästä hoitoon mille terveysasemalle
tahansa, josta löytyy vapaita aikoja. Sairaustapauksessa on
todennäköisesti sivuseikka, onko lääkärille matkaa muutama kilometri
enemmän vai vähemmän, kunhan vastaanottoaikoja on saatavilla ja
hoito on laadukasta. Joka on käyttänyt terveysasemien palveluja, eikä
pelkästään työterveyshuoltoa, tietää, että niiden rakennukset ovat
valtavassa alikäytössä. Siellä käytävät kumisee tyhjyyttään. Kun rahaa
nyt kerran on käytössä rajallisesti, on ehdottoman tärkeää panostaa
palveluihin eikä niinkään rakennuksiin. Olen sitä mieltä, että seinissä
voidaan jatkossa säästää, jos kaupunkilaisten tärkeimmät
peruspalvelut samalla kohenevat.
 

Valtuutettu Autti

 
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.
 
Ensimmäiseksi haluaisin muistuttaa siitä, että tämä vuosi on Euroopan
köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi, ja
tietysti on toivottavaa, että kaikki ne päätökset, jotka tänä vuonna
tehdään, myös edesauttaisivat sitten tämän päämäärän saavuttamista.
Jokaisella on täällä ollut hyvää sanottavaa ja se on ollut hienoa kuulla,
että palvelut täytyy turvata, mutta jos me ajatellaan ihan kuntalakia, niin
siellähän sanotaan jo heti ensimmäisessä pykälässä, että valtuuston
tulee edistää kuntalaisten hyvinvointia, ja sehän on meidän
tarkoituksemme ja tehtävämme täällä. Samoin myös kuntalaissa
sanotaan, että talousarvio täytyy tehdä siten, että kunnan tehtävät
turvataan. Kun täällä puhutaan näistä palveluista, haluan korostaa sitä,
että nythän me puhumme lakisääteisistä palveluista, jotka on turvattu
erilaisilla lailla. Ne lait on säädetty sen takia, että ne ovat henkilöitten ja
kuntalaisten turvana. He voivat näyttää sieltä ja vaatia niitä
oikeuksiaan, ja meidän täytyy turvata ne. Ei ne ole mitään sellaisia, että
me voimme ajatella täällä, että onko se tämä tai tuo. Ne kaikki ovat
sellaisia, mitä pitää toteuttaa. Koskee se sitten vammaisia henkilöitä,
päihdehuoltoa, vanhuksia tai mitä tahansa.
 
Olen hyvin usein tuolla terveyslautakunnassa jättänyt aloitevastauksia
pöydälle sen takia, että sieltä puuttuu näitä tunnuslukuja. Hyvin usein
siellä luetellaan, että meillä on sitä, tätä ja tuota palvelua, mutta jos
sinne laitettaisiin tunnusluvut viereen, että kuinka paljon niitä on, niin se
kuva on ihan toisenlainen. Onko niitä riittävästi ja saavatko henkilöt
sitten varmasti sen hyvän hyvinvoinnin niitten palvelun kautta, mikä
tietysti on tarkoitus. Jokainenhan meistähän haluaa antaa sen kaiken
hyvän ja palvelun ja turvan kuntalaisille. Se on se lähtökohta, miksi me
olemme.
 
Minua vähän ihmetyttää se, että me olemme puhuneet hirveästi
strategiasta, että miten kuntalaisia pitää kuulla tässä
palveluverkkoasiassa, mutta jos ajatellaan tätä kuntalakia ja pykälää
27, niin siellä puhutaan osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista.
Siellä sanotaan, että valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan
asukkailla ja palveluja käyttävillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa
kunnan toimintaa. Osallistumista ja vaikuttamista voidaan edistää
erityisesti valitsemalla palvelujen käyttäjien edustaja kunnan
toimielimiin, järjestämällä kunnan osa-aluetta koskevaa hallintoa,
tiedottamalla kunnan asioista ja järjestämällä kuulemistilaisuuksia,
selvittämällä asukkaiden mielipiteitä ennen päätöksentekoa,
järjestämällä yhteistyötä kunnan tehtävien hoitamisessa, avustamalla
asukkaiden oma-aloitteista asioiden hoitoa, valmistelua ja suunnittelua
sekä järjestämällä kunnallisia kansanäänestyksiä. Täällähän meillä on
ihan selvästi sanottu se, että meidän tulee täällä valtuustossa
edesauttaa sitä, että me kuulemme niitä kuntalaisia. Emme me täällä
tiedä, minkälaisia ne tilanteet ovat silloin, jos nämä palvelut eivät pelaa.
 
Itse olen sosiaalihuollon ammattilainen, ja meillä on eettiset ohjeet,
joissa sanotaan, että meidän täytyy esiintuoda niitten henkilöiden
asioita, jotka eivät itse siihen kykene ja jotka ovat liian heikkoja sen
tehdäkseen. Sen takia haluan heidän puolestaan, jotka eivät sitä itse
pysty tekemään, esittää sen hätähuudon, että meillä on niin paljon
vajeita näissä palveluissa jo tällä hetkellä, että me tarvitsemme
kuntasektorille lisää työntekijöitä. Sillä tavalla me saamme verotuloja, ja
meidän täytyy myös rakentaa niitä halpoja kunnallisia vuokra-asuntoja.
Jätetään, niin kuin täällä on aikaisemminkin jo sanottu, ne monumentit
sikseen ja katsotaan sitten parempina aikoina, onko niihin tarvetta.
Jokaisen kaupunginjohtajan ei tarvitse jättää tänne merkkiä siitä, kuink
tätä meidän ympäristöä ja hienoa kaupunkirakennetta tuhotaan
tuollaisilla yksittäisillä monumenteilla ja rakennuksilla, jotka eivät sovi
edes ympäristöön.
 
Meillä tehtiin tämä vanhustenhuollon palvelurakenneuudistus, mutta
meidän pitäisi ajatella sitä, että mitä se on tarkoittanut niille vanhuksille,
jotka nyt ovat olleet jo siellä palvelujen piirissä. Esimerkiksi, kun
puhuttiin hienosti tästä, että halutaan näitä hyvinvointikeskuksia, niin
nythän Kinaporin palvelutalo menee remonttiin. Se on tietysti remontin
tarpeessa, mutta nämä henkilöt, jotka ovat tulleet sinne palvelutasoon
asumaan, arvioidaan uudestaan, ja kun palvelupisteitä voidaan
korottaa, nyt katsotaankin, että toiset heistä ovatkin ihan tavallisen
vuokra-asunnon tarpeessa eikä heillä ole enää paluuta Kinaporin
palvelutaloon. Silloin, kun me haluamme hyvää toisille, me sitten ehkä
teemmekin samalla hetkellä muille vanhuksille pahaa. Emme tuota
huomaakaan, että heidän perusoikeuksia poljetaan. Meidän pitää
kysyä ja nähdä, minkälaisia ovat ne toimenpiteet tai ne päätökset, mitä
täällä tehdään ja mikä niitten lopputulos on. Samoin tuossa liitteessä
sanottiin, että kotihoito on tehostunut hirveästi samalla henkilökunnalla.
Mitä se tarkoittaa? Sitä, että palvelukäynti vanhuksen luona on aina
vaan lyhyempi. Olen itse kuullut, että työntekijät sanovat, että
ylhäältäpäin sanotaan, että budjettia ei saa ylittää.
 
Mutta kyllä meidän täytyy täällä ottaa vastuu siitä, että onko se sitten
sitä hyvää palvelua, jota me haluamme, kun me emme enää halunneet,
että meillä on pitkäaikaissairaaloita, että meillä on sitten vaan tällainen
uusi järjestelmä, niin meidän täytyy myös tietää niitten päätöksiemme
tulokset. Meillä on ETENE, joka valtakunnan terveydenhuollon eettisen
neuvottelukunta, ja se on tehnyt raportin vanhuudesta ja hoidon
etiikasta. Tässä sanotaan erityisesti vanhuksien kohdalla, että
vanhuksilla on oikeus luottaa siihen, että hän saa kotiinsa
asianmukaisen hoidon ja palvelut niitä tarvittaessa, mutta pääsee myös
ympärivuorokautisen hoivan suojaan, kun kotona selviäminen käy
ylivoimaiseksi. Tämän meidän varmasti pitäisi turvata ja nyt ainakin
katsoa se, että toteutuuko tämä, ja tällä hetkellä sanon, että näin ei
käy.
 
Nyt, kun tämä olin budjetin lähetekeskustelu, toivon, että me tosiaan
tarkastelemme kaikkea, mitä tässä kunnassa on ja mikä on sitä
tarpeellista ja huomiomme se, että nämä toiset asiat ovat lakisääteisiä,
ja on velvollisuus perustuslain mukaan jokaiselle turvata riittävät
sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Sen pitää olla meidän kaikkien
lähtökohta tänä vuonna.
 

Valtuutettu Puhakka

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Tiukka talous kohdentuu kaikkein rankimmin aina heikoimmassa
asemassa oleviin. Tämä opittiin jo 90-luvun laman aikana myös
Helsingissä. Kun katsotaan niitä tilastoja toimeentulotukea saaneista
lastensuojelulapsista, päihteiden käytöstä ja niin edelleen, siellä
palvelut tiukentuivat samaan aikaan, kun ongelmat meillä kasvoivat.
Ensi vuoden raamia tehtäessä tavoitteena pitää olla herkkä sosiaalinen
omatunto, eli heikoimmista on pidettävä huolta. Niistä palveluista, jotka
kohdentuvat heikoimmassa asemassa oleviin, on pidettävä kiinni,
vaikka talous on tiukoilla.
 
Työllisyystilanne Helsingissä on vaikea. Meillä on rankasti kasvanut
nuorisotyöttömyys, kuten koko maassa, mutta se, mikä on positiivista,
niin ikääntyvien 50+-työttömyys on kuitenkin huomattavasti parempi
kuin aikaisemmin, ja samoin pitkäaikaistyöttömien määrä ei ole sillä
tavalla räjähtänyt vielä käsiin kuin esimerkiksi muutamia vuosia sitten.
Jokainen työtön on liikaa. Täällä on tullut jo joissakin aikaisemmissa
puheenvuoroissa esiin, että kaupungin on satsattava työllistymiseen ja
lisättävä myös opiskelumahdollisuuksia, oppisopimuskoulutusta ja niin
edelleen nuorille ja myös aikuisille. Tämä täytyy olla yksi tällainen
painopiste, koska ne eurot, mitkä me laitamme työllistämiseen ja
työllisyyteen, tulevat takaisin veroeuroina kaupungille ja jäävät
käyttämättä toimeentulotukimenoina. Työllisyyteen satsaaminen on
erittäin iso ja tärkeä painopiste.
 
Helsinki on vaikea kaupunki pienituloisille. Olemme Euroopan 10.
kallein kaupunki ja 19. kallein kaupunki maailmassa. Täällä ei itse
asiassa näy tämä pienituloisuus tai heikko-osaisuus. Suurin osahan
helsinkiläisistä voi hyvin, mutta kyllä eilisessä Dagens Nyheterissä oli
kuva leipäjonoista, ja siellä kerrottiin niistä leipäjonoista, ja kyllä ne
täältä Helsinkistä löytyvät ne Suomen leipäjonot. Sillä tavalla meillä on
tässä perusturvassa tekemistä, että omissa käsissämme meillä on
harkinnanvarainen toimeentulotuki ja työllistämismahdollisuuksien
luominen osittain ja perusturvan parantaminen on tietysti hallituksen
käsissä. Tämähän olisi yksi, jolla pystyisimme pääsemään jossain
määrin eroon näistä leipäjonoista ja ihmisille takaamaan toimeentuloa,
jos saisimme perusturvaa ja työttömyysturvaa etenkin nostettua.
Työttömyys ja asumiskulut ovat ne suurimmat toimeentulotuen
hakemisen syyt, ja niihin pitäisi molempiin tukiin tulla parannusta.
 
Perheiden ”pako” tai tämä uhkakuva tästä on onneksi Helsingissä
laantunut, mutta se on tärkeää, että tutkimusten mukaan perheille
tärkeitä ovat peruspalvelut. Niistä on pidettävä kiinni, jos me aiomme
pitää elävä kaupunki ja perheet täällä. Meillähän valtaosa asujista on
yksin asuvia, mutta me tarvitsemme yhtä lailla perheitä tänne
Helsinkiin, ja siinä ovat peruspalvelut ja lähipalvelut avainasemassa.
Etenkin lähiöiden palveluja täytyy parantaa, koska tutkimusten mukaan
siellä on ne heikoimmat kohdat. Näin nähdään lapsiperheissä.
 
Se, että heikoimmat ovat heikoimmilla lamassa, koskee nimenomaan
lastensuojelulapsia, joista jo Kati Peltola puhuikin
ryhmäpuheenvuorossamme. Se koskee vanhusten ja vammaisten
palveluja. Haluan nämä vammaisten palvelut nostaa esiin. Olen nyt
ollut tällaisessa yhdessä työryhmässä, jossa on puhuttu Helsingin
vammaispalveluista ja jossa nämä ihmiset ovat palvelujen käyttäjiä. He
ovat joko itse vammaisia tai vammaisten lasten äitejä. Näiden ihmisten
puheesta välittyy se, että Helsinki on vammaisvihamielinen kaupunki, ja
se tuntuu pahalta. Sellaisia lakisääteisiä palveluja on vaikea saada,
niitä kierretään, ei anneta, ei kerrota tarpeeksi informaatiota, joutuu
luukulta luukulle hyppäämään. Tämä on kuvaava esimerkki siitä, että
nimenomaan heikoimmassa asemassa olevien palvelut saattavat
tökkiä, kun näillä ihmisillä ei ole ääntä pitää niistä palveluista mekkalaa,
jos ne eivät toimi.
 
Toivon, että tässä lamassa ei mennä samaan loukkuun kuin 90-luvulla,
jolloin todellakin näitä palveluja heikennettiin nimenomaan
heikoimmassa asemassa olevilta. Lähipalvelut pitää pitää kunnossa.
Me emme tarvitse mitään leikkauslistoja. Meidän on kehitettävä
Helsinkiä enemmänkin tällaisena avointen ovien kaupunkina, jossa
julkiset tilat ovat käytössä. Kirjastot ja koulut otetaan alueiden
olohuoneiksi ja liikunta- ja kulttuuripalvelut tuottavat iloa ja terveyttä, ja
tästä on lähdettävä luomaan ensi vuoden raamia huolimatta kireästä
taloudellisesta tilanteesta.
 

Valtuutettu Sumuvuori

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Täällä on puhuttu tänään niin paljon hienoja puheenvuoroja
syrjäytymisen ehkäisystä, nuorista ja lapsista, että keskitän nyt oman
kuusiminuuttiseni nuorisotyöttömyyteen ja kulttuurin tukemiseen.
 
Nuorisotyöttömyyden kasvuvauhti, eli 80 %:n nousu vuodessa, on aika
hurja. Se on kyllä huolestuttavaa ja oikeastaan kammottavaa, koska
nuorisotyöttömyydessä on suora siemen pitkäaikaistyöttömyyteen, jos
tähän ongelmaan ei pystytä puuttumaan. Kaupunginjohtajan puheessa
mainittiin paitsi nuorisotyöttömyys myös maahanmuuttajien työttömyys
suurimpina ongelmina työllisyyden hoidossa. Sikäli on nyt kuitenkin
lohdullinen olo, että työllistämistoimikunta on käsittääkseni
painottamassa tänä vuonna erityisesti näihin kahteen ryhmään, ja tämä
tarve varmaan ei ensi vuonnakaan ole hävinnyt minnekään.
 
Kun käsiteltiin aiemmin tänä iltana tätä maahanmuuttajaorganisaation
järjestämistä ja nyt kun hyväksyttiin tämä erinomainen ponsi siitä, että
mietitään, voiko näitä maahanmuuttajien neuvontapisteitä olla myös
Itä-Helsingissä ja oliko se Koillis-Helsingissä, toivon, että vaikkapa
työllistämistoimikunnassa pohditaan sitä, että näissä pisteissä
työllistettäisiin erityisesti maahanmuuttajia tai
maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. Itäkeskuksen neuvontapisteessä
tästä on jo hyvää kokemusta.
 
 
Sitten siitä kulttuurin tukemisesta. Ilahtuneena kuulin kyllä, että täällä
on paljon puhuttu kulttuurin tukemisesta, kirjastoista ja vapaasta
kaupunkitilasta, ja siitä haluaisin vielä vähän jatkaa. Kulttuuri on
omasta mielestäni myös ennaltaehkäisevää politiikkaa ja lisää ihmisten
hyvinvointia. Erityisesti taloudellisesti huonoina aikoina ihmiset
esimerkiksi lainaavat enemmän kirjoja ja tarvitsevat ja kaipaavat
enemmän ilmaisia tai kohtuuhintaisia tapahtumia ja palveluita. Kun
tämä leikkauslista tuli aluksi esiin kirjaston kautta, niin näimme kyllä,
että kansalaiset ja myös valtuutetut oikealta ja vasemmalta ryntäsivät
aika nopeasti puolustamaan kirjastolaitosta. Sehän on erinomaista,
koska hieno kirjastolaitoksemme täyttää tänä vuonna 150 vuotta.
Kirjastojen suosio kertoo myös siitä, että niihin voi edelleen panostaa.
Kirjastothan eivät ole pelkästään paikka, josta ihmiset lainaavat kirjoja,
kuten me kaikki tiedämme, vaan ne ovat myös paikka, missä lapset
voivat olla koulun jälkeen, sellaiset ihmiset, joilla ei ole internetiä, voivat
käyttää sitä. Suomi ei ole vielä niin tietotekniikan mekka, että täällä
jokaisessa taloudessa olisi tietokone tai internetyhteys. Myös nykyään
vielä laajempikin palvelutarjoaja, esimerkiksi joistain kirjastoista voi
lainata urheiluvälineitä. Omasta mielestäni Helsingissä pitää olla sekä
kattava lähikirjastoverkko että keskustakirjastohanke. Ne ovat
molemmat tärkeitä ja takaavat sen, että aikaa voi viettää muuallakin
kuin kauppakeskuksessa tai kapakassa.
 
Sitten nostaisin vielä yhden esimerkin erinomaisesta tavasta ajatella,
joka tuli myös Mari Puoskarin pitämässä Vihreiden
ryhmäpuheenvuorossa. Eli ajatus siitä, että voidaan organisoida
esimerkiksi kulttuuritalojen toimintoja uudella tavalla, jos käy ilmi, että
jossain on vajaakäyttöä tai tehostamisen tarvetta. Esimerkiksi tämä
ajatus Stoasta tanssin talona olisi käytännössä toteutettavissa hyvin
pienillä resursseilla, se mahtuisi hyvin raamiin, ja Stoa, joka on jo
tanssikäytössä voittopuolisesti, tarjoaisi siihen erinomaiset
mahdollisuudet. Aina ei tarvita hienoja uudisrakennuksia, joihin menee
paljon rahaa, jos onnistutaan järjestelemään toimintoja kätevästi
uudelleen. Kulttuuritalojen toimintaa voi varmasti käydä läpi muiltakin
osin, miettiä parannustarpeet ja etsiä ne vajaakäytöt.
 
Lopuksi haluaisin vielä todeta, että kun todetaan kulttuuria, en nyt
mene siihen seinät versus toiminta -keskusteluun sen syvemmin, mutta
totean vaan, että meillä on kaupungissa paljon esimerkiksi vapaan
kentän toimijoita, teatterilain ulkopuolisia teatteriryhmiä ja
tanssiporukoita, jotka tarvitsevat harjoitustiloja. Niistä on osittain sen
takia kova pula, että kaupungin tilat ovat huonosti saatavilla ja hyvin
kalliita. Tässä on nyt yksi erinomainen paikka miettiä järkevää tilojen
yhteiskäyttöä. Miettiä, mistä saadaan tuetusti ja edullisesti hyviä tiloja
näiden vapaiden ryhmien ja tanssijoiden harjoittelutiloiksi esimerkiksi
kouluista.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Romakkaniemi

 
Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.
 
Tämä taantuma tuli meille ulkopuolelta viennin voimakkaan
heikkenemisen myötä, ja nyt käänne maailmantaloudessa näyttäisi
tapahtuneen, ja hidas elpyminen on alkanut. Mutta vaikka tämä
talouskasvu alkaa, vaikutukset työttömyyteen ja julkiseen talouteen
tulevat jälkijunassa. Työttömyys käynee huipussaan loppukeväästä, ja
sieltä se lähtee sitten hyvin hitaasti laskuun. Jos kysytään, riittääkö
tämä orastava talouskasvu pelastamaan meidät, julkisen talouden
näkökulmasta vastaus on ei. Jotta nimittäin voitaisiin kuroa umpeen
tämä taantuman jättämä aukko julkisessa taloudessa pelkän
talouskasvun avulla, pitäisi BKT:n kasvaa monta vuotta putkeen 8 %:n
vauhtia. Kaikki ymmärtää, että tämä on mahdotonta. Siksi kasvu ei
pelasta meitä täälläkään, ja Helsingissä on tehtävä paljon muutakin.
Kun menot ja tulot ovat pysyvästi epäsuhdassa, tämä epäsuhta on
korjattava kasvun alettua. Nimittäin jos välittää ihmisistä, pitää puhua
taloudesta. Minä puhun talouden tasapainottamisesta ainoastaan sen
takia, että haluan turvata Helsingin laadukkaat palvelut, neuvolat,
koulut, päiväkodit, terveyskeskukset, myös tulevaisuudessa.
 
Tärkeää on tehdä nyt sellaisia ratkaisuja, joilla vahvistetaan taloutta
tulevina vuosina. Näitä on rakenteelliset ratkaisut: hallinnon
tuottavuuden lisääminen ja palvelurakenteiden uudistus. Palveluiden
laadusta ei varmasti halua säästää täällä kukaan, siitä meillä on
yksimielisyys. Silti seinistäkin säästäminen sai valtavan ei-liikkeen
täällä valtuutettujenkin joukossa aikaan. Palvelun tuotannonkin
monipuolistaminen saa täällä toistuvan tyrmäyksen. Mistä me sitten
niitä menojen kasvuja karsimme? Tämän kuilun kirimiseksi tarvitaan
varmasti kaikkia keinoja, mutta rakenteiden uudistaminen vähentää
tarvetta tehdä ikävämpiä ratkaisuja, leikkauksia menoissa ja
veronkorotuksia. Jos joudumme tuloja lisäämään, mietitään ensin
erilaisia maksuja ja muita veroja kuin kunnallisveroa. Työn verotuksen
kiristämistä tulee välttää nimittäin viimeiseen saakka, vaikka ei
Kokoomuksen ryhmä ole tässäkään ehdoton. Mutta jo syksyn
budjettikeskustelussa minäkin totesin, että veroja kannattaa nostaa
vastaa talouden kasvaessa. Työn verotuksen korotus kun ei ole mikään
tuloautomaatti. Kunnallisveron korotus lisää työttömyyttä, pienentää
siten verotettavan kokonaistulon määrää ja lisää sosiaalitoimen
kustannuksia työttömyyden inhimillisistä kärsimyksistä puhumattakaan.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Helsingin menojen kasvu on ollut erittäin voimakasti, yli 7 %. Kuuntelin
tässä muita ryhmäpuheenvuoroja tarkalla korvalla. Siellä oli viisaita
sanoja, mutta paljon myös löysiä väitteitä. Vihreille voisin sanoa
seuraavaa. Minä kannatan ruuhkamaksuja kehämallin mukaan.
Helsinginniemelle sisään ajavien autojen määrän vähentäminen on
ainut järkevä keino ruuhkien välttämiseksi ja joukkoliikenteen
kehittämiseksi. Mutta on hieman epärehellistä luoda kuva, että
ruuhkamaksuilla voitaisiin parantaa Helsingin taloutta nykyisten
menojen kattamiseksi. Lainsäädäntöä ei saada voimaan moneen
vuoteen, sen jälkeen järjestelmän pystyttäminen kestää vielä
kauemmin, investointikustannusten kuolettaminen kestää vuosikausia,
tämä on vuosikymmenten urakka. Kaikki mekin olemme yhtä mieltä
siitä, että ruuhkamaksujen tulot pitäisi sijoittaa tulevan joukkoliikenteen
kehittämiseen investoinneilla ja alentamalla lippujen hintoja. Ei siis ole
kovin rehellistä väittää, että sillä olisi mitään tekemistä tämän
taantuman korjaamisen kanssa.
 
Entä SDP? SDP:n ryhmäpuheenvuorossa vielä muisteltiin heidän
vaihtoehtoaan tämän vuoden budjetiksi. Sen mukaan tämän vuode yli 7
%:n menojen kasvu olisi pitänyt rysäyttää kerralla 10 %:iin. Olin
kuulevinani valtuutettu Bergholmin monien viisaiden sanojen välistä
myös sanan suhdannepolitiikka. Minua ihmetyttää se, että SDP:n
mielestä veroja olisi silti pitänyt kiristää keskellä taantumaa. Minkähän
kansatalouden kirjan mukaan verojen kiristys taantumassa on hyvää
suhdannepolitiikkaa? Tuloverojen kiristys olisi leikannut ostovoimaa ja
syventänyt lamaa. Ilolla kuitenkin kuuntelen sitä, että laman alta
vastuuta paennut demareiden ryhmä suunnittelee takaisin vastuun
kantoon palaamista nyt, kun lama alkaa hellittää. Tervetuloa mukaan
pelastamaan Helsingin palveluita.
 
Arvoisat valtuutetut.
 
Jotta Helsingin talous saadaan kestävälle pohjalle, on aloitettava pitkän
aikavälin tuottavuusohjelmien laatiminen. Tuottavuuden parantamista
on palveluiden parantamista. Jokainen hallinnosta säästetty euro on
lisää itse palveluihin. Meidän on käytettävä verovarat fiksummin. Olen
valtuutettu Soininvaaran kanssa erittäin monesta asiasta samaa mieltä.
Parhaita palvelukäytäntöjä on opittava muualta. Voin kertoa, että jo
kahdessa suuressa naapurikaupungissamme on paljon käytäntöjä,
joista oppia. Pienempi veroprosentti täällä Helsingissä kertoo
enemmän suuruuden tuomista skaalaeduista kuin fiksummin
tuotetuista palveluista. Pitää olla taloudellinen strategia menestykseen.
Ilman joskus vaikeaakin talouden kuntoon saattamista ei hyvinvoivaa
Helsinkiä voida saavuttaa. Laadukkaita palveluita ei voi olla ilman
kestävää taloutta.
 

Valtuutettu Vikstedt

 
Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.
 
Minä haluaisin estää kaupungin budjetin tulopuolta ja siis verotulojen
karttumista. Haluaisin, että rakentamiskustannusten nousua leikataan
ja työllisyyttä parannetaan ja toimitaan taloudellisesti ja tehokkaasti.
Asuntotuotantotoimisto rakennuttaa yli 350 miljoonalla ja HKR-
Rakennuttaja yli 100 miljoonalla. Se tekee ainakin 6 000–7 000
henkilötyövuotta vuosittain. Rakennustyömaille on pesiytynyt viime
vuosina vallitsevaksi käytännöksi, että tarjouskilpailun voittanut
rakennusliike myy urakan palasina alihankkijoille, jotka puolestaan
myyvät urakan edelleen ja edelleen yhä uudestaan niin, että
käytännössä työmaalla on parin pääurakoitsijan työnjohtajan lisäksi
liuta vuokrafirmoja ja niitten työntekijöitä. Rakennusliikkeitten
ansaintalogiikka on sopimusoikeudellinen kikkailu eikä suinkaan
talojen, siltojen tai muiden sellaisien rakentaminen. Tämä kehitys on
niin pitkällä, että on vaikea olla ajattelematta korruptiota tässä
yhteydessä. Lopputulos on, että työ rakennuksilla on taantunut
kymmeniä vuosia sitten vallinneelle tasolle työturvallisuudessa ja
työterveyshuollon osalta. Monilla ei ole edes kunnon työvaatteita, ja
pahimmillaan siirtotyöläiset asuvat varastokonteissa tai heidän
kauttaan käytetään väärin Helsingin kaupungin vuokra-asuntoja.
Seuraus on myös tietenkin heikkenevä laatu ja korjauskustannusten
lisääntyminen. Siitä seuraa, että uusimaalaisten rakentajien työllisyys
on heikentynyt nopeammin kuin muualla maassa, ja tähän joukkoon
kuuluvat myös Virosta ja muualta Euroopasta tulleet maahanmuuttajat,
jotka ovat nyt täällä työttömänä.
 
Ehdotan neljää toimenpidettä:
 
1)   Perustetaan asuntorakentamisyksikkö, johon palkataan ihmisiä
normaaleihin työsuhteisiin. Nyt niitä ammattitaitoisia ihmisiä on
irrallaan runsain mitoin.
2)   Laajennetaan rakentamispalvelun, eli Staran,
rakentamisyksikköä.
3)   Lisätään laadun valvontaa, eli rakennuttajien on käytävä
katsomassa, mitä niillä isoilla rahoilla saadaan.
4)   Hankintasääntö muutetaan niin, että urakointiketju katkaistaan
viimeistään neljänteen lenkkiin. Tarpeeton ketjuttaminen
pystytään tällä tavalla estämään. Se pakottaisi urakoitsijan
palkkaamaan tekijät normaaleihin työsuhteisiin. Rakennuttaja ei
saisi tehdä kuten nyt, eli hyväksyä uusia ja uusia vuokrafirmoja
työmaalle automaattisesti, vaan sillä tavalla, että vuokrafirma
esittää verovelkalappuja, joiden alkuperä on mahdoton tarkistaa.
Näillä keinoilla parannetaan taloudellisuutta, tuottavuutta ja
laatua ja lisätään verotuloja.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Pakarinen


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Aivan niin kuin tässä illan mittaan on käynyt selville, kaupungin talous
ei ole sellaisissa kantimissa, että paljon kehtaisi mitään sinne
käyttötalouspuolelle ehdotella. Niinpä puhunkin investoinneista. Haluan
keskittyä tässä puheessani ainoastaan yhteen asiaan eli
koulurakennusten peruskorjauksiin. Olemme saaneet huikeat noin 40
miljoonaa euroa kuluvan vuoden sisä-, ilma- ja kosteusongelmaisten
koulujen ja oppilaitosten peruskorjauksia varten. Voidaankin sanoa,
että näissä korjauksissa on nyt päästy hyvälle alulle. Opetustoimessa
on kuitenkin edelleen parinkymmenen koulun lista peruskorjattavista
kouluista, joissa useissa on sisäilmaongelmia. Monet niistä ovat olleet
listalla jo pitkään, kun kiireellisempää korjausta odottavat tilat ovat
menneet ohi. Peruskorjausta odotellessa tietysti ongelmat vain
pahenevat. Täytyy toisaalta muistaa se, että terveetkin, mutta
ikääntyvät koulurakennukset pikkuhiljaa tarvitsevat peruskorjauksia,
jotta sitten näiltä isommilta korjauksilta vältyttäisiin. Monet, ellei jopa
useimmat opetuslautakunnan viime vuonna hyväksymät
hankesuunnitelmat olivat loppusummaltaan yli 10 miljoonaa euroa juuri
sen takia, että nämä koulut olivat todella huonossa kunnossa, joten
vaikka nämä kustannukset tietenkin jaetaan usealle vuodelle,
alkaneelle vuodelle saadulla 40 miljoonalla eurolla ei saada vielä kovin
montaa hanketta työn alle. Olenkin tehnyt talousarvioaloitteen siitä, että
panostamista koulurakennusten korjaamiseen jatkettaisiin edelleen, ja
toivon, että tämä ehdotus saa kaupungin rattaissa edetessään
vastakaikua. On viisautta hoitaa hyvin arvokasta omaisuutta, ja tietysti
ne kiinteistöt, missä meidän lapset opiskelevat, ovat niitä kaikkein
tärkeimpiä kiinteistöjä ja tärkeintä ja arvokkainta omaisuutta, mitä
kaupungilla on. Tavoitteena pitäisi olla, että parin vuoden kuluessa
kaikki sisäilma- ja kosteusongelmien vuoksi kiireellistä korjausta
vaativat koulut ovat peruskorjattua ja voidaan keskittyä siihen
normaaliin peruskorjaamiseen.
 
Kiitoksia.
 

Valtuutettu Kantola

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Valtuutettu Soininvaara ihmetteli tuossa hetki sitten sitä, että miksi
täällä on näin rauhallinen tunnelma. Minä tulkitsisin kuitenkin tämän
keskustelun ilmapiirin niin, että emme me ole täällä lamaantuneita,
vaan me olemme kaikki hirveän jalat maassa. Se viime kuukausina
käyty palveluverkkokeskustelu on tuonut ehkä realismia kaiken
kaikkiaan asioihin ja siihen, että kansalaiset ja kuntalaiset raivoisasti
puolustavat palvelujaan ja ilmoittaa, että niitä ei saa huonontaa. Se on
ehkä tuonut tähänkin keskusteluun sitten sitä tarvittavaa taustaa siitä,
mikä on olennaista ja mikä ei. Täällä on esitetty hirveän paljon hyviä
kohteita ja hyviä asioita siitä, mitkä kaikki asiat pitää
raamikeskustelussa ja raamipäätöksessä sitten antaa ohjeeksi
valmistelussa, mutta onhan tämä keskustelu meidän ryhmien kannalta
kuitenkin olennaisesti sellainen, jossa vähän testataan sitä, että onko
ilmapiiri ja tunnelmat sellaiset, että voidaan oikeasti yrittää
neuvotellakin yhteisistä tavoitteista.
 
Mitä minä olen tätä kuunnellut, niin täällä nyt kuitenkin on selvästi
yhteistä yritystä siihen, että voisi löytyä yhteinen näkemys siitä, että
kunhan pidetään kiinni niistä perusjutuista ja siitä, että mitä kuntalaiset
meiltä odottaa. Siinä palautteessa, mikä tulee ihmisiltä palveluista ja
muuta, on selvästi se pohjavire, että valtuustolta edellytetään järkeviä
ja kestäviä ratkaisuja. Ihmisiä on nyt aikalailla ehkä loukannutkin se,
että tehdään hyvin yllättäviä ja rajuja äkkiratkaisuja. Asiat pitää
perustella huolellisesti, ja niiden täytyy olla sellainen kestävä ratkaisu
erilaisten palvelujen toteuttamiseen.
 
Minä haluaisin muistuttaa myöskin siitä, että eihän nyt tässä vain
keksitä kaikkia niitä, mitä ollaan tekemässä. Meillä on erittäin laaja
strategiaohjelma, ja ehkä varsinkin kaupunginhallituksen jäsenenä on
tullut nyt tässä viikko viikolta konkreettisemmaksi se, mihin kaikkeen
me olemmekaan siinä sitoutuneet. Meillä on vireillä ihan tolkuton määrä
erilaisia selvitystehtäviä ja tulossa vaikeita päätöksiä, ja niistähän osa
on paljon merkittävämpiä sitten kaupungin tulevan kehityksen kannalta
kuin monet nämä budjettipäätökset. Siellä rakenteita uudistetaan ja
muuta, ja toivottavasti niissä vaikeissakin asioissa päästään eteenpäin,
mutta se vaatii todella paljon työtä.
 
Sitten pari huomiota näistä aikaisemmin pidetyistä puheista.
Kokoomuksen ryhmäpuheessa puhuttiin näistä tuottavuustalkoista ja
tuottavuusohjelmat. En tiedä, mitä kaikkea sillä tarkoitetaan, mutta
voisin kuvitella, että vähän samanlaista kuin valtion puolella. Siitä pitää
tietysti keskustella tarkemmin, että mitä kaikkea se tarkoittaa. Minä nyt
ymmärsin lähinnä Rautavan puheenvuorosta, että aloitettaisiin
ilmeisesti valokopioiden määrän vähentämisellä, mutta se varmaan
tarkoittaa paljon muutakin. Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa oli hyvin
muistutettu tästä meidän energiaratkaisusta ja
hiilineutraaliustavoitteesta, ja Mari Puoskari kyllä sanoi sen saman,
mitä minäkin olen ajatellut, että hiilineutraalius on niin hieno tavoite,
että sen eteen pitää kyllä vähän tsempatakin. Sehän on meidän
ratkaisu, että missä aikataulussa ja mitä tehdään niissä. Ne ovat kalliita
juttuja, mutta myöskin, ihan ajatellen meidän lastemme tulevaisuutta,
hirveän tärkeitä asioita.
 
Sitten ihan yksi yksittäinen kysymys. Tämä tanssin opetus. Me
yritimme täällä valtuustossa jossain vaiheessa rakentaa sitä
tanssipaikkaa tuohon keskustaan. Siitä ei tullut mitään, mutta nyt
näyttää olevan kovinkin suuri huoli siitä, että Helsingissä ei ole nuorten
ja lasten tanssin opetukselle ihan samoja mahdollisuuksia kuin on
esimerkiksi musiikin opetukselle. Sitä meidän täytyy varmaan miettiä
tässä jatkossa, ja tässä nyt on jotain ratkaisuesityksiä esitetty
esimerkiksi Stoan käytöstä.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Kuikka

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.
 
Kuten jo monta kertaa on todettu, joudumme ensi vuonna
tehostamaan, säästämään ja karsimaan. Kohteita on etsittävä tiheällä
kammalla. Talouden ennustetaan lähtevän pikkuhiljaa kasvuun, joten
mielestäni maltillinen veronkorotus voidaan tarvittaessa tehdä jo ensi
vuonna. Lisäksi hallintoa ja muuta toimintaa on tehostettava, mutta ei
työntekijöiden selkänahasta repimällä. Mielestäni hyvä esimerkki
tehostamisesta on viime syksynä joissain sairaaloissa, tosin ei vielä
Helsingissä, käyttöön otettu synnytystuoli. Parhaimmillaan
synnytystuoli helpottaa äidin oloa, parantaa kätilön ergonomiaa ja mikä
parasta, nopeuttaa synnytystä, jolloin niin sanotusti toiminta tehostuu.
Tällainen tehostaminen ei varmaankaan ole kenenkään työ- tai muusta
hyvinvoinnista pois, ja melkein pelkästään vihreän valtuustoryhmän
syntyvyysluvuilla saataisiin aikaan merkittäviä säästöjä.
 
On kuitenkin myös asioita, joissa en näe säästön varaa. Vastustan
kaikkia mielenterveyspalveluihin kohdistuvia määrärahojen leikkauksia,
sillä mielenterveyspalvelut on jo nyt aliresursoitu. Toimintaa voidaan
tietysti kehittää ja tehostaa sielläkin. Esimerkiksi hallintokuntien raja-
aitoja tulisi madaltaa myös mielenterveyspalveluissa. Kun
sosiaalivirastolta loppuvat mielenterveyskuntoutujien palveluasumiseen
tarkoitetut rahat, joutuvat kuntoutujat odottamaan palveluasumiseen
pääsyä Auroran sairaalassa, mikä on tietysti kallista ja
epätarkoituksenmukaista. Teinkin talousarvioaloitteen palveluasumisen
määrärahan nostamisesta hoitoketjun toimimisen parantamiseksi.
 
Toinen asia, josta en tahdo karsia, on kirjastoverkko. Palveluverkkoa
voidaan toki tarkastella ja kehittää, mutta en halua Helsingistä
suljettavan yhtään lähikirjastoa. Toisaalta mielestäni uusiakaan ei
tarvitse rakentaa, joten olen tässä eri mieltä valtuutettu Sumuvuoren
kanssa. Vaikka keskustakirjasto ei ole ensi vuoden asia, taantumasta
toipuminen vie niin kauan, että hankkeen voi mielestäni laittaa mappi
Ö:hän vähintään täksi valtuustokaudeksi tai pidemmäksikin aikaa.
Keksin kirjastoon kuluville rahoille kyllä parempaakin käyttöä. En
myöskään ole vakuuttunut siitä, ettei keskustakirjasto kuitenkin lopulta
söisi pienempien kirjastojen määrärahoja. Näin on käynyt muissakin
kaupungeissa, joihin on rakennettu hieno, suuri kirjasto. Jos halutaan
edelleen elvyttää voimakkaasti investoimalla, mielestäni parempi kohde
olisi esimerkiksi pyörätieverkoston kehittäminen.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Ojala

 
Kiitoksia, puheenjohtaja.
 
Kuunnellessani tätä keskustelua ja varsinkin ryhmäpuheenvuoroja olen
miettinyt, minkälaisia palvelulupauksia ryhmät ja edustajat täällä nyt
ovat valmiita tässä raamikeskustelussa antamaan helsinkiläisille. Täällä
on puhuttu erittäin paljon toimintojen tehostamisesta, vaaditaan
rakenteellisia uudistuksia, sanotaan että seinien sijasta pitää investoida
palveluksiin, halutaan tuottavuusohjelmia ja luopua laitosvaltaisuudesta
ja niin edelleen. Olisi varmaan aika tärkeää kaupunkilaisille avata sitten
näitä asioita vähän tarkemmin, että mitä näillä tarkoitetaan, koska
helposti niistä tulee sellaisia kliseitä tai hokemia, joista puhutaan ja
puhutaan.
 
Täällä on puhuttu aika paljon esimerkiksi Helsingin hallinnon
kalleudesta ja vastaavista, ja kyllä minä uskon, että meillä
virkamiehetkin ovat aika työllistettyjä. Voi löytyä niitäkin virkamiehiä,
joilla ei paljon ole tekemistä, mutta väitän, että juuri ne lukuisat
uudistukset, joihin valtuutettu Kantola täällä viittasi, ovat kyllä
työllistäneet ja työllistävät. Loputtomiin tätä niin sanottua
tehostamistakin kannattaa vähän miettiä. Tuottavuusohjelmissakin
kannattaa olla vähän varovainen. Juuri äsken kuulimme uutisissa
tuolla, miten valtionhallinnon puolella nämä eräät tuottavuusohjelmat ja
laitoksien siirto pois Helsingistä itse asiassa ovat vain kasvattaneet
henkilöstömääriä ja aiheuttaneet lisää kustannuksia noin 20 miljoonan
euron verran, että se niistä tuottavuuksista.
 
Välihuuto!
 
Mutta hyvin helposti mekin voimme syyllistyä samanlaisiin niin
sanottuihin tuottavuuksiin, kun haluamme tätä verkkoa. Esimerkiksi
sanotaan, että seinien sijasta palveluihin. Haluammeko me ahtaa yhä
enemmän ihmisiä meidän muutenkin jo ahtaille terveysasemille? Ei
meillä ole sellaisia isoja terveysasemia, joissa olisi mahdollisuus ottaa
kapasiteettia huomattavasti vastaan. Myllypuroon tulee nyt hyvin
varustettu uudenaikainen terveysasema, mutta ei se tule kaikkia
helsinkiläisiä mahduttamaan kuitenkaan tiloihinsa. Pitää nyt olla jollakin
tavalla realistinen, avoin ja rehellinen. Kyllä palveluverkolla on suuri
merkitys sille, miten pystymme helsinkiläisille palvelut ja lähipalvelut
turvaamaan. Minä kysynkin, että löytyykö meiltä valtuustoryhmien
kesken yksimielisyyttä siitä, mitä tarkoitamme lähipalveluilla. Vihreät
omassa ryhmäpuheenvuorossaan määrittelivät osittain, mutta
esimerkiksi siinä puheenvuorossa terveysasemia ei katsottu
lähipalveluiksi. Muut ryhmät eivät niin suoraan edes ottaneet kantaa.
Kokoomus totesi, että vapaa hakeutuminen terveysasemille pitäisi
turvata. Minä kysyn vaan, koska meillä on hyvin monenlaiset
ajanvarausjärjestelmät, miten ihmeessä me voisimme yks kaks avata
kaikki terveysasemat hakeutuville.
 
Välihuuto!
 
 
Järjestelmien muutos ei auta varmaan vuoden 2011 budjetin säästöjen
aikaansaamisessa. Ne ovat rakenteellisia muutoksia, mutta jos täällä
vaaditaan samalla niiltä säästöjä.
 
Välihuuto!
 
Se kannattaa miettiä sitten, ettei ainakaan niistä säästöjä yritetä repiä
irti.
 
Tosiasia on kuitenkin se, että Helsingissä väestö kasvaa, ja
näköpiirissä ei ole, että Helsingin väestö vanhenisi. Sen myötä myöskin
palvelutarve entisestään kasvaa. Väestö vanhenee myöskin, ja
palvelutarve kasvaa. Nämä ovat niitä realiteetteja, jotka meidän,
arvoisat valtuutetut, on otettava huomioon, oli vaikka kuinka tiukka
taloustilanne. Meillä on velvollisuus nämä palvelut turvata.
 
Aivan lopuksi, hyvät ystävät. Ihminen ei elä pelkästään leivästä.
Ihminen tarvitsee myöskin kulttuuria. Tässä suhteessa en näe, että
kulttuuri olisi meillä minkäänlainen säästökohde. Tanssin taloa
varmaan tarvitaan. Vihreiden ehdotus siitä, että Stoasta sellainen
tehtäisiin, on mielestäni harkinnan arvoinen, mutta en ainakaan
suoraan voi sitä hyväksyä ilman lisäselvityksiä, koska kyllä Itä-Helsinki
kuitenkin suuren väestömäärän pohjalta tarvitsee myöskin
kulttuuritalon, jossa on muutakin toimintaa. Tanssin perusopetus on
asia, jota emme ole pystyneet toteuttamaan ja joka vihdoin saatava
kuntoon, mutta kuten sanottu, hyvät ystävät, lisää toivottavasti
konkreettisia asioita niin, että kuntalaiset todella tietäisivät, minkälaisen
palveluverkon ja millaisen palvelutason he ovat saamassa omalla
asuinalueellaan tai lähialueilla. Se on varmaan se kipeä kysymys, joka
meidän on ratkaistava aika nopeasti.
 

Valtuutettu Hellström

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Tässä onkin hyvä jatkaa siitä, mihin valtuutettu Ojala juuri jäi. Vaikka
täällä on ilahduttavan paljon puhuttukin kulttuurista, niin sanon vielä
itsekin sen, että nyt etenkin, kun taloudessa on tiukkaa, entistä
suuremmalla syyllä tarvitaan myös jotain muuta kuin ankeutta. Kulttuuri
voi olla elvytystä, ennaltaehkäisyä ja kilpailukyvyn parantamista.
Esimerkiksi Barcelona on Euroopan vetovoimaisin kaupunki
investoijien mielestä, ja siitä suuri osa varmasti johtuu siitä, niin kuin on
tutkittukin, että työntekijät viihtyvät siinä kaupungissa, joten kaupungin
kannattaa olla hauska.
 
Tanssin talosta. Sen verran tarkennan vielä valtuutettu Ojalalle, että
Vihreiden ryhmäpuheessa nimenomaan kehotettiin selvittämään asiaa,
ja sitä itsekin kannatan lämpimästä. Samoin kirjastoista on puhuttu.
Kannatan sekä lähikirjastoja että keskustakirjastoja, ja mielestäni
Helsinki ansaitsee molemmat. Taustamateriaalista kun katsoi meidän
hintavertailujamme, niin siinä vertailussa Helsinki pärjää aika hyvin
kirjaston suhteen. Kirjasto ja kulttuuri ei meillä edes maksa kovin
paljon. Sinne voi satsata vaikka vähän enemmänkin.
 
Muutama sana päivähoidosta. Päivähoidossa on kustannuksia ylitetty
viime vuosina, koska lapsimäärä on kasvanut. Sen sijaan lapsikohtaiset
kustannukset ovat pysyneet täysin aisoissa. Haluaisin ehdottomasti,
että tällä kertaa budjetin valmistelussa budjettiesitys korjataan jo
lapsimääräennusteen mukaan, mikäli se on muuttunut siinä vaiheessa,
kun budjettiesitystä tehdään. Mielestäni on täysin päätöntä poliittisesti
lisätä rahaa päivähoitoon, kun kyse on subjektiivisesta oikeudesta ja
laskennallisesta kustannusten lisääntymisestä.
 
Myös tehostamisesta on puhuttu täällä paljon. Itse toivoisin, että
siirryttäisiin yhä enemmän puhumaan vaikuttavuudesta, jota tosin on
haastava mitata, mutta sitäkin sopii selvittää. Mielestäni mitään
sellaista, mikä ei vaikuta esimerkiksi ennaltaehkäisyn saralla, ei
kannata tehdä, vaikka se tehtäisiin kuinka tehokkaasti, ja sen sijaan
vaikuttavista, kustannustehokkaista asioista kannattaa maksaa.
 
Vielä ihan viimeisenä aiheeseen, josta olen puhunut usein ennenkin, eli
koiraveroon. Nyt ollaan pikemminkin veronkorotuksen tiellä, joten en
jätä aloitetta siitä, että koiraverosta voitaisiin viimeinkin luopua. Jos
joku sellaisen jättää, laitan siihen nimeni. Mielestäni tämä on järjetön
jäänne, joka on taustaa rabieksen torjunnasta. Nykyään siihen on muut
keinot kuin koiraverot ja koiraveromerkki, jota ei enää edes jaeta, eikä
tässä kaupungissa erillistä maksua peritä lenkkipoluista tai
hiihtoladuista, joita ihan kiitettävästi meillä päin pidetään kunnossa
yhteisin varoin, joten kokonaistaloudellisesti kannattava koiraharrastus
pois erillisen verotuksen piiristä.
 

Valtuutettu Vesikansa

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
 
Viime vuonna Helsinki arvioi, ettei äkkijarrutus tuota hyvää
lopputulosta. Ei tuota, mutta nyt on tultu laman taitekohtaan. Kun
katson kaupungin budjettia sosiaalitoimen näkökulmasta, ensi vuosi
tulee yhä olemaan kasvavien menojen vuosi. Menojen kasvua pitää
hillitä, mutta pitää myös myöntää, ettei kaikkeen voida puuttua.
Helsingin laitosvaltaisuus päivähoidossa, lastensuojelussa ja
vanhustenhoidossa on osin meidän minimetropolimme kääntöpuoli.
 
Helsinkiläisnaiset ovat koulutettuja ja käyvät työssä. Päivähoitoon ei ole
vieläkään saatu riittävästi osa-aikaisia vaihtoehtoja, joita valtuutettu
Kari aloitteessaan esitti. Nyt on saatava myös kevyemmät
palvelumuodot kuntoon. Rakennemuutoksia tarvitaan, mutta niiden
pitää olla realistisia. Lastensuojelun kiireiset sijoitukset ovat
lisääntyneet viime kuukausina voimakkaasti. Lastensuojelun
sosiaalityöntekijät tekevät nyt monella alueella ainoastaan kriisityötä,
kun avohuoltoon ei ole aikaa. Valtakunnallinen suositus enintään 30
asiakaslapsesta sosiaalityöntekijää kohden ei riitä, sillä Helsinki ylittää
suosituksen roimasti. 60 alkaa olla tavallinen määrä. Sosiaaliviraston
linjana on ollut suosia omia laitoksia lastensuojelussa. Suurin
asiakasryhmät, moniongelmaiset nuoret, eivät kotiudu perhesijoituksiin,
ja omien laitosten ongelma on, että ne sijaitsevat kaupungissa, jossa
bussipysäkki on lähellä. Mikään ei tule kalliimmaksi kuin kaupungin
oma paikka, josta nuori on jatkuvasti hatkoilla. Työntekijät vähitellen
ottavat hatkat, mikä ei todellakaan ole tehokasta toimintaa eikä lisää
työn vaikuttavuutta.
 
Toiminnan tehostaminen on olennaista, kun vähemmillä rahoilla
yritetään saada parempaa jälkeä aikaiseksi, mutta kuten Mari Puoskari
sanoi, vaikuttavuus pitää olla meidän tavoitteenamme. Tuottavuutta on
tavallisesti edistetty teollisuuden opein, ja lisätty suoritteita. Terveys ei
edisty laskelmalla lääkärikäyntejä tai vanhusten kokonaisvointi parane
tehokkailla ruokaluukutuksilla. Täysipäiväisiä seuraneitejäkään ei
tarvita, mutta jos inhimillisyys tuotteistettaisiin sosiaaliälyksi, voitaisiin
se ottaa yhdeksi kriteeriksi kaikkiin palveluihin.
 
Kokoomuksen kuuluttamat tuottavuustalkoot ovat ihan kivoja. Uskon,
että kun ideoita etsitään asukkailta ja työntekijöiltä, etenkin uusilta
työntekijöiltä, niitä alkaa löytyä ja paljon. Ideoiden kuulemisen voisi
aloittaa asukkaiden aktiivisella kuulemisella palveluverkon
karsimisessa muuallakin kuin verkossa. Ideoista ei tule kuitenkaan
automaattisesti uudistuksia. Kaupungin johdon, eli kaikkien tässä
huoneessa olevien, tehtävänä on vaatia ja edistää rakenteellisia
uudistuksia ja luoda ilmapiiriä, jossa uusia, tuoreita ideoita ei haudata
hallinnon mastodonttiin. Tästä varmasti meillä itse kullakin on
kokemusta, ja tämä on se suurin haaste Helsingin tuottavuuden
nostamisessa.
 
Ensimmäiseksi voisimme siirtää tilojen tehokäytön myös hallinnon
tiloihin, vaikka päivähoitoon tai päiväkotien pihoille. Tuottavuutta
pyritään parantamaan myös sähköisillä palveluilla, mikä on hyvä. Tein
syksyllä kuopukselleni päivähoitohakemuksen verkossa. Seuraavana
aamuna päiväkodin johtaja huikkasi eteisessä, että hän käsittelee
hakemuksen pian. Juuri näin toiminta tehostuu. Voin olla väärässä,
mutta sähköisistä palveluista ja ohjelmistotuotannosta voidaan tehdä
myös rahoitusautomaatti erityisesti julkisissa palveluissa. Julkisen
viraston on vaikea pysyä ohjelmistotuotannon huipulla, ja joskus ollaan
tuotteen armoilla. Tässä pitää olla lautakunnissa ja muutenkin
varovainen. Lisäksi toiminnan tehostumisen täytyy johtaa myös siihen,
että jotain työtä jätetään tekemättä, mitä aikaisemmin on tehty
toimistotyönä.
 
Uudet hienot asuinalueet pitää saada liikkeelle. Helsinki on
kasvukeskus. Kaupunkilaiset eivät kuitenkaan hyväksy, jos
nollasummapelissä otetaan vanhoilta alueilta, jos siihen ei ole mitään
perusteita. Tätä arviointia tilojen osalta tekevät nyt lautakunnat, ja
leikkipuistot ovat sosiaalilautakunnan mukana tässä arvioinnissa.
Esityksessähän oli useampi leikkipuiston lakkautus, mutta samaan
aikaan leikkipuistojen tarvetta on vanhoillakin alueilla. Sinne on
odotettu kymmeniä vuosia leikkipuistoja, joita ei koskaan tule. Jos
Helsinki ei itse pysty kustantamaan uusia puistoja alueille, joille niitä on
odotettu, joilla on paljon lapsia ja joissa osa-aikaisessa hoidolla
esimerkiksi voisi olla myös säästövaikutuksia päivähoidon osalta,
pitääkö luoda uusi rahoituskanava, esimerkiksi saada lähirahaston
rahat paikallisyhdistyksille, jotka ehkä pystyvät rakentamaan puistoja
halvemmalla, ja järjestöt voivat vaikka pyörittää osaa toiminnasta.
Uusia vastauksia meidän on etsittävä. Pornaisissa asukkaat keräsivät
13 000 leikkipuiston korjaukseen ja lahjoittivat rahat
kaupunginhallitukselle. Helsinki ei ehkä ole vielä samassa jamassa,
mutta uusia malleja on meidän aktiivisesti etsittävä.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Kousa

 
Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.
 
Kaupungin taloustilanne on todella surkea, ja tuottavuutta voidaan aina
parantaa, mutta terveydenhuollon osalta on hyvä muistaa, että vaikka
maksamme palveluista paljon, Suomessa terveydenhuoltoon käytetään
rahaa suhteellisen vähän verrattuna muihin hyvinvointivaltioihin ja
siihen palvelutasoon, joka nykyisellä kustannusrakenteella
saavutetaan. Itse olin todella yllättynyt kuullessani Suomen sijoittuvan
Euroopan keskikastiin terveysmenoja bruttokansantuotteeseen
verrattaessa. Toki Helsinki voisi pärjätä paremmin kotimaisessa
vertailussa, mutta Helsingin väestöpohjaan liittyy erityishaasteita ja
eläkeläisten määrä vain kasvaa tästä. Suuret ikäluokat palaavat
lähivuosina työterveyshuollosta kunnallisten palvelujen pariin, ja
vanhusten määrä arviolta puolitoistakertaistuu Helsingissä seuraavan
10 vuoden aikana. Samaan aikaan puolet helsinkiläisistä asuu yksin.
Vaikka väestö toki elää entistä pidempään ja voi hyvin suhteessa
aiempiin sukupolviin, elämässä tulee edelleen eteen vaihe, jolloin harva
pärjää yksin. Tällä hetkellä peruspalvelujen ohella aletaan tarvita muuta
apua kai keskimäärin 80–85 ikävuoden hujakoilla, ja moni tarvitsee
edelleen myös sitä laitoshoitoa ennen kuolemaa.
 
Toivon, että terveydenhuolto ei jää tässä taantumassa juustohöylän
jalkoihin, sillä mahdollisista hätiköidyistä päätöksistä maksetaan
kalliisti, jos palveluja joudutaan myöhemmin puhaltamaan henkiin
tuhkasta. Seinätkin ovat osa palvelua, jossainhan ne palvelut pitää
tarjota, ja vaikka terveysasemia on jo nyt sen verran harvassa, että
todellisista lähipalveluista ei monenkaan helsinkiläisen kohdalla voida
puhua, mielestäni vähintäänkin helppo julkinen yhteys on
terveyspalvelun saavutettavuudessa keskeinen kriteeri. Kuten
valtuutettu Ojala hyvin sanoi, ei meillä ole tarjota ainakaan vielä niitä
toimivia keskitettyjä superterveyskeskuksia, joita alasajopuheiden
yhteydessä peräänkuulutetaan. Terveyskeskuksen palvelu ja
mahdollinen uudelleenjärjestely vaatii resursointia, mutta käsittääkseni
nyt pitäisi säästää. Pyydän, ei aloiteta väärästä päästä, ei haeta
pikavoittoja lyhytnäköisillä päätöksillä. Varmistetaan mieluummin
toimivalla terveydenhuollolla, että helsinkiläiset pysyvät työkykyisinä
mahdollisimman pitkään ja saavat inhimillisen vanhuuden.
 
Kiitos.
Valtuutettu Vuorinen
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ystävät.
 
Kaupunginhallituksen esitykset ovat olleet vahvasti toimintamenoja
vähentäviä. Herääkin tällainen kysymys, että missä on
kaupunginhallituksen tulopohjaa vahvistavat esitykset. Olen samaa
mieltä, että kuluja pitää vähentää, mutta missä on se paljon puhuttu
innovaatio tulojen hankinnassa. Vihreiden Mari Puoskari yritti laittaa
vähän tällaista tulolistaa ojennukseen, ja siihen tuli ensimmäiseksi
ruuhkamaksut, ja siihen sitten oikeastaan se lista loppuikin. Joku on
myöhemmin esittänyt sitten vielä veronkorotuksia, ja illan aikana on
kyllä selvinnyt, että ruuhkamaksuilla ja veronkorotuksilla ei kaupungin
budjettia laiteta kuntoon.
 
Jokainen osaa tehdä lakkauttamisia ja säästölistoja ja lisätä
menolistoja, mutta nyt tarvittaisiin sellaista Helsingin henkeä, jossa
käytännössä elettäisiin sillä ajatuksella, että Helsinki nousuun. Velan
oton pitää vähentyä, se on ilmeisesti tullut jo selväksi. Joidenkin
vuosien päästä sen täytyy pysähtyä kokonaan. Velkaa voidaan ottaa
hankkeisiin, joiden tuotto on velkaa huomattavasti suurempi,
esimerkiksi ostamalla kiinteistöjä ja laittamalla niitä vuokralle. Jos 2 %:n
velalla saa ostettua, ja tuotto on 6–7 %, niin kyllähän se on
kannattavaa kaupunginkin talouden hoidossa.
 
Muun muassa maan hankinta ja sen vuokraaminen, vuokratuotannon
lisääminen asuntotuotannossa, ja muun muassa pitäisi kehittää
kaupungin palvelujen myymistä. Me nyt puhumme paljon, että
kaupungille pitäisi ostaa palveluja, mutta niitä pitäisi myöskin myydä.
Mielestäni kaupunginhallitus voisi myöskin lähettää, kun me tutkimme
näissä lautakunnissa, mistä voisimme säästää, myöskin mistä ja miten
voisimme tulopohjaa laajentaa.
 
Lopuksi. Taantumasta nouseminen on myös paljolta asennekysymys.
Se, joka uskoo ja toimii, nousee ahdingosta avaralle.
 

Valtuutettu Männistö

 
Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Täällä on käytetty monta hyvää puheenvuoroa tänään, mutta vielä
muutama sana menneestä. Julkisen sektorin työn tuottavuus on
laskenut koko 2000-luvun, Helsingin kaupungin menokehitys on ollut
ekspansiivista ja toimintamenot on kasvaneet koko 2000-luvun alun ja
tähän vuoteen saakka 6–7 % vuosittain. Verotulot, etenkin
yhteisöveron tuotto, on romahtaneet. Summittaiset vertailut muihin
kuntiin eivät varmasti ole kovinkaan kuvaavia, mutta Helsingin omassa
viiteryhmässä vertaamalla suurimpiin muihin kaupunkeihin voidaan
kuitenkin sanoa jotain menneisyydestä. Verrattuna 10:een muuhun
suurimpaan kaupunkiin Helsingin menot asukasta kohden jopa
ikävakiolla korjattuna on selvästi suuremmat koko maassa. Tämä
johtuu erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista.
 
Nykyään sitten Helsinki velkaantuu tänä ja tulevina vuosina
voimakkaasti, vaikkakin suuresti investointien ajamana. Vaikka
finanssitalous on nyt kääntynyt nousuun, ei reaalitalous ole vielä
elpynyt, ja elpyessäänkin tämä vaikuttaa kuntatalouteen viiveellä, ja
työttömyys valitettavasti jatkaa kasvuaan. Entä sitten tulevaisuus?
Helsingin Energian tulot eivät rahoita tulevina vuosikymmeninä
käyttötalouden menoja, niin kuin tähän saakka. Tulot eivät toki, kuten
valtuutettu Puoskari aivan alussa totesi, romahda nollaan heti ensi
vuonna, mutta laskevat merkittävästi tulevina vuosina. Vuonna 2020
nykyisen kaltainen ? on itse asiassa kokonaan mennyt.
 
Sitten, kun kasvu alkaa, tällä hetkellä perusennuste, jota esimerkiksi
ETLA käyttää, on varsin pitkä, hidas kasvu, noin 1–2 %
bruttokansantuotteen kasvua. Toisaalta väestö ikääntyy, ja
huoltosuhde heikkenee. Sitran laskelmien mukaan vuonna 1980
jokaisen yksityisellä sektorilla töissä olleen tuli tienata 1,5:n muun, siis
julkisella sektorilla työskentelevän tai työelämän ulkopuolella olevan,
edestä. Ensi vuoteen tuo luku on noussut 2:een, ja huomionarvoista on
se, että mikäli jatketaan tällä nykymenolla, tulee jokaisen yksityisellä
sektorilla töissä olevan tienata lähes kolmen muun edestä vuonna
2030. Jokainen meidän kansantaloutemme rakenteita vähääkään
ymmärtävä tietää, että tämä ei vain Suomen kohdalla ole mahdollista.
 
Moni täällä on tänään puhunut siitä, mitä kukin meistä haluaa, ja
valitettavan harvat, jotkut kyllä, erittäin ansiokkaastikin, mutta kuitenkin
varsin harvat ovat kertoneet, miten tämä kaikki tehdään. Toive siitä,
että hyvinvointipalvelut turvataan tai niiden määrää jälleen ensi vuonna
lisätään, on kuin huuto tuuleen. Se ei kanna kovinkaan pitkälle.
Todellisuudessa palveluiden turvaamisen puolesta puhuvat juuri ne,
jotka kertovat nyt, miten talous saadaan tasapainoon. Tämä ei tule
olemaan mukavaa tai helppoa. Täällä puhujapöntössä ensimmäisen
kauden valtuutettuna puntti itse asiassa vähän tutisee tällaisen
taloustilanteen keskellä, ja ne ajat, jolloin itse uskalsi puhua vaalien alla
tai visioida kaupunkilaisille merkittävästi edullisemmasta
joukkoliikenteestä tai muusta sen sellaisesta, on tällä hetkellä aika
kaukana. Kuitenkin juuri vaikeuksien ja haasteiden keskellä meiltä
vaaditaan kaikkein suurinta johtajuutta, suoraselkäisyyttä ja vastuun
kantamista. Meillä ei kerta kaikkiaan ole mitään muuta mahdollisuutta,
joten joita nuotteja tulevaan.
 
Täälläkin on peräänkuulutettu tuottavuustalkoita, ja se on hyvä suunta
tästä eteenpäin. Hyviä tuottavuuden ajureita ovat kilpailu ja
kannustaminen oikeaan suuntaan. Tämän ei tarvitse tarkoittaa aina
lainkaan tai ainakaan ainoastaan markkinaehtoista kilpailua tai
elinkeinoelämän oppeja tulospalkkioista, vaan kilpailun elementtejä on
mahdollista luoda myös kaupunkikonsernin sisällä eri
toimintayksiköiden välillä. Kannustavuutta voidaan luoda myös
nykyisten virkasuhteiden piirissä. Läpinäkyvyys, vertaaminen,
parhaiden käytäntöjen jakaminen ja käyttöönotto, kannustaminen
jatkuvaan toiminnan parantamiseen sekä hyvien saavutusten esiin
nostaminen ja palkitseminen ovat avainsanoja tuottavuuden
ravitsemisessa. Kuten jo aiemmin on useasti todettu, ikiaikaisilta
vaikuttavia palveluntuotantomme rakenteita ja tapoja on pakko
uudistaa avoimin mielin. Hallinnosta ja turhista seinistä on saatava
säästöjä itse palveluiden tuottamiseen. Voimavaroja on keskitettävä, ja
eläköitymistä on käytettävä hyväksi säästöjen etsimisessä.
 
Kuntaveron korotus ei voi tai sen ei ainakaan pitäisi olla kenenkään
tavoite tai poliittinen voitto, kuten täälläkin on jo todettu. Tilanteessa,
jossa kaikki keinot on käytettävä, on mahdollisuus myös siihen aivan
viimeiseen, kenties pidettävä repertuaarissa, mutta tässä tilanteessa on
huomattava, että veronkorotus ei suinkaan ole se asia, joka kaupungin
taloushaasteet ratkaisee tai tasapainottaa taloutemme.
 

Valtuutettu Nieminen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät naiset ja miehet.
 
Kiva katsoa maailmaa tältäkin puolelta. Lunta tupaan, mikä mättää?
Lumet pyörivät helsinkiläisten jaloissa, puolustusvoimia huudetaan jo
paikalle, mutta samalla se tarkoittaisi, että valtio tulisi Helsingin ja
helsinkiläisten saamattomuutta korjaamaan. Siis valtio tulisi apuun.
Kuluva talvi on jo osoittanut kantakaupungissa taloyhtiöiden ja
liikelaitosten vastuunoton ja sen kyvyn talvikunnossapidossa. Riittää,
kun kiertelee ydinkeskustan reunoilla katselemassa kadunvarsia
asuntokaduilla, jopa valtion virastojenkin kohdalla, ja jotta olisi riittävän
objektiivinen, tarvitsee käydä vain pääesikunnan korttelin ympärillä
katsomassa, miten surkeasti on hommat hoidettu.
 
Lumet makaavat jalkakäytävillä, parkkipaikoilla ja niiden välissä. Kyse
on laiminlyönnistä. Vastuu on kiinteistön omistajalla. Meidän
helsinkiläisten todellisuudentaju on ilmeisesti kadonnut
ilmastonmuutosta odotellessa Pohjolan valkeassa pääkaupungissa.
Nyt kannattaa jättää minunkin lautakunnassa viinirypäleistutukset
myöhempään ajankohtaan ja havahtua siihen, että täälläkin voi olla
talvi nyt ja tulevaisuudessa. Helsingin valmius lumitilanteissa on
heikentynyt paikoin jo ala-arvoiselle tasolle. Erityisesti talo-
osakeyhtiöissä, mutta eipä voi valtion tai sanotaanko kaupungin
virastotkaan kiitosta aiheesta saada.
 
Jos ja kun edellä oleva on täyttä totta, järjestelmää pitäisi varmaankin
muuttaa. Kaupungin tulisikin ehkä ottaa huoltovastuulleen
kantakaupungin koko katuverkosto ja tehdä paikallisia
huoltosopimuksia niiden kanssa, jotka siihen kykenevät. Miksi tilanne
on nyt se, mikä oikeasti on? Lumenpoistokalustosta on Helsingin
alueella kiinteistöt luopuneet. Kiinteistöyhtiöt ovat kohdistaneet
säästönsä talonmiehiin ja lumenpoistoon. Osalla ei ole enää
olemassakaan voimassaolevia lumepoistosopimuksia, vaikka näin tulisi
olla. Toki kyse ei ole vain taloyhtiöiden laiminlyönnistä, sitä en tarkoita.
Myös me kaupunkilaiset olemme jättäneet automme katujen varsille
lumettumaan, suolaantumaan ja estämään katujen kunnossapidon.
Voidaan kysyä, miksi asiaan ei sitten puututa. Entä miksi ei puututa
siihen, että taloyhtiöt eivät hoida vastuutaan jalkakäytävien alueiden
puhdistamisessa? Uhkasakot ovat olemassa, mutta eivät käytössä.
Aivan kuin kaupunki ja virkamiehet olisivat hyväksyneet tapahtuneet ei
tässä mitään voida -periaatteella.
 
Kaupunkikuvallisesti on jo aiemmin luovuttu lumen kokoamisesta
puistoihin ja mereen. Seassa on kuulemma laudanpätkiä, ja
koiranpaska haisee, toiset sanovat. Mikä on tilanne? Nyt pelkästään
tammikuussa ajettiin 49 000 kuorma-autokuormaa lunta Helsingin
kaupungin lumenvastaanottopaikoille. Tarkoittaa 1 600 kuorma-autoa
vuorokaudessa, keskimäärin 30 minuutin ralli. Se on valtava hommeli.
Vettä siirretään paikasta toiseen. Mikä on se järkevyys, mitkä ovat sen
kustannukset? Kaikkea ei ole vielä saatu hoidettua. 2 –3-kertainen
lumimäärä jäi nyt viimeisten sateiden alle. Siis 100–150 000 kuorma-
autokuorman lumet odottavat roudaajaansa, kun ei tule enää lisää
sateita, ehkä. Paitsi talvihan on vasta alkamassa lumitilanteen suhteen
keskimäärin. Joku voisi kysyä, kuka tästä vastaa ja miksi tilanne on
näin huono kuin on. Siihen me löydämme jokainen vastauksen, kun
hetken mietimme sitä.
 
 
Hyvät valtuutetut.
 
Toki asia ei ole näin huonosti. Paikkapaikoin on korjaaviakin
toimenpiteitä tehty. Muun muassa rakennusvirasto on muuttanut
aurausjärjestystään, luopunut kunnossapitoluokituksestaan ja pannut
etusijalle turvallisuuden ja pelastustiet. Useat rakennustyömaat on
viime viikolla keskeytetty, tai itse asiassa tällä viikolla, ja
rakennusmiehiä ja koneita on siirretty lumenajoon.
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 
Tämähän on sitä. Tämä tarkoittaa sitä, että me varaudumme jokaiseen
talveen ja kesään samalla tavalla, aivan sama, sataako vettä, tuleeko
lunta, tuleeko niitä kaikkia vai ei mitään. Siksi kaupungin tulisi saada
joustoa resurssien käytön budjetointiperusteisiin, ja silloin, kun tilanne
niin vaatii, olisi mahdollisuus saada kaikki liikenevät ja käyttöön
saatavat voimavarat ja koneet tällaisten asioiden hoitamiseen.
 
Kiitoksia vain tuosta puheenjohtajan kommentista. Jätän sen omaan
arvoonsa tältä osin. Puhe päättyy nimittäin nyt.
 

Valtuutettu Alanko-Kahiluoto

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Verorahoilla rahoitettavilla peruspalveluilla on kansalaisten vankka tuki,
niin kuin tiedämme. Tutkimusten mukaan kansalaiset mieluummin
nostavat veroja kuin supistavat peruspalveluita. Taloustilanne on
Helsingissä vaikea, niin kuin on todettu, mutta toisaalta tilanne on se,
että me emme ole vielä esimerkiksi käyttäneet tätä veronkorotuskorttia,
jonka aika on nyt, kuten Vihreiden puheessa todettiin. Peruspalveluilla
on kansalaisten tuki sen takia, että toimivat peruspalvelut kaventavat
hyvinvointia ja terveyseroja ja ovat parasta syrjäytymisen ehkäisyä.
Yksityiset maksulliset palvelut ovat useimpien kansalaisten
ulottumattomissa, ja toisaalta voidaan todeta myös se, että useimmat
peruspalvelut ovat sellaisia, ettei niitä saa isolla rahallakaan.
Esimerkiksi perusopetus on tällainen palvelu tai kirjastot toinen.
 
Kirjastot ovat erinomainen esimerkki juuri tällaisesta hyvästä kaikkia
kaupunkilaisia palvelevasta peruspalvelusta. Lähiökirjastoissa käydään
tekemässä läksyjä, lukemassa lehtiä, lainaamassa urheiluvälineitä ja
kirjoja ja niin edelleen. Minun mielestäni tässä tilanteessa, jossa nyt
ollaan, on järkevää erilaisten ongelmien ennaltaehkäisy ja asukkaiden
hyvinvoinnin ylläpitäminen siten, että ei karsita kirjastopalveluita.
Mieluummin vaikka lykätään keskustakirjastohanketta tai mietitään
kokonaan uudestaan, että kannattaako siihen ylipäätään ryhtyä, kun
Helsingin kaupunki on jäämässä sen rahoituksen kanssa yksin.
 
Sitten täytyy huomata myös se, että taantuman aikana peruspalveluita
on hirvittävän vaikea lisätä. Palveluita on sen vuoksi pystyttävä
parantamaan kaupungin toimintaa parantamalla. Esimerkiksi
hallintokuntien ja virkamiesten yhteistyötä voidaan taatusti parantaa
nykyisestä. Puhutaan paljon nuorten syrjäytymisestä ja palveluketjun
aukoista, joihin nuoren on helppo pudota. Suuri osa näistä aukoista
saataisiin ymmärrykseni mukaan poistettua lisäämällä nuorten parissa
toimivien henkilöiden yhteistyötä. Nyt esimerkiksi opetustoimen
virkamiehet eivät välttämättä tiedä, minkälaisia nuorten palveluita on
olemassa sosiaalitoimessa tai nuorisotoimessa.
 
Jos palveluketjua parannetaan, voi väliinputoavien ja syrjäytyvien
nuorten määrä vähetä ja aivan taatusti vähenee. Virkamiesten välinen
toimiva yhteistyö on juuri sitä moniammatillisuutta, josta nykyään paljon
puhutaan, kun puhutaan keinoista nuorten syrjäytymisen
ehkäisemiseksi. Nuorten työpajat tunnetaan sellaisena paikkana, jossa
nimenomaan on kehitetty tätä moniammatillista metodia. Työpajathan
perustettiin Suomessa viime laman aikana, kun nuorisotyöttömyys oli
korkeimmillaan. Sittemmin on havaittu, että työpajat on hirveän toimiva
keino ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä ja auttaa nuoret eteenpäin
opinnoissa ja elämässä. Sen vuoksi on hirveän hyvä asia, että
Helsingin kaupunki ei ole lähtenyt siihen, mihin moni kunta
säästöpaniikissa Suomessa on lähtenyt, eli työpajatoiminnasta
supistamiseen. Se on hirveän viisasta. Tässä tilanteessa, vaikka
vaikeaa on lisätä resursseja minnekään, työpajat ovat kyllä sellaisia
paikkoja, mihin kannattaisi lisätä resursseja, koska sillä tavalla ihan
taatusti tehdään isoja säästöjä. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa
elinkaarensa aikana yhteiskunnalle miljoona euroa, ja työpajatoiminta
on hirveän vaikuttavaa, eli yli puolet työpajajakson suorittaneista
nuorista on puoli vuotta sen jakson jälkeen joko töissä tai
opiskelemassa. Ihan tutkitusti Helsingin kaupungissa tapahtuu näin.
 
Tässä yhteydessä voi mainita esimerkiksi sen, että etsivästä
nuorisotyöstä on Helsingissä hirveän hyviä kokemuksia, mutta toisaalta
on havaittavissa se, että näitä kadonneita nuoria, joita etsivät parit
etsivät ja löytävät, on niin valtavasti, että meillä ei ole enää riittävästi
paikkoja tai palveluita näille nuorille. Esimerkiksi minä tiedän yhden
työpajan, jonne nämä niin sanotut kadonneet nuoret soittelee ja kertoo,
että ”Minä olen tällainen kadonnut nuori, että voisitteko löytää minut,
että olisiko teillä minulle työpajapaikkaa tai jotakin muuta”. Tarve on
suunnaton.
 
Moniammattillisuudesta on hirveän hyviä kokemuksia esimerkiksi
koulusosionomien kohdalla, tai voisinpa mainita esimerkiksi varhaisen
tuen talon Vuosaaressa. Nämä molemmat ovat hyviä esimerkkejä,
mutta toisaalta myös surullisia esimerkkejä, koska molemmat, sekä
koulusosionomit että varhaisen tuen talo, toimi määräaikaisella
rahoituksella, jota kaupunki ei kuitenkaan ollut halukas jatkamaan siitä
huolimatta, että molemmista oli hirveän hyvää kokemusta nimenomaan
tällaisilla rajapinnoilla hallintokunnat ylittävänä moniammatillisena
toimintana, jonka avulla pystytään nimenomaan tavoittamaan sellaisia
koululaisia, nuoria tai perheitä, jotka ikään kuin eivät löydä mitään
muuta palvelua. Kysymys on nimenomaan tällaisesta
moniammatillisesta matalan kynnyksen palvelusta.
 
Toivoisin, että kun kaupungin viisaat päät kokoontuvat pohtimaan, että
mihin rahat olisi viisasta seuraavaksi käyttää, muistettaisiin, että meillä
on tällaisia hyviä kokemuksia kuin koulusosionomit tai esimerkiksi tämä
varhaisen tuen talo Vuosaaressa, jota nyt enää ei ole, koska siihen ei
saatu viime budjetissa rahaa.
 
Kiitoksia.
 

Valtuutettu Hakanen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Helsingin Sanomien toimittaja Jarmo Huhtanen kirjoitti sunnuntaina
kolumnin otsikolla ”Hämähäkit verkkojensa takana”. Tässä hän kertoo
saaneensa käsiinsä kaupungin sisäisen muistion, jossa käsitellään
asukkaiden mielipiteiden kuulemista palveluverkkojen kehittämisestä.
Muistiossa pohditaan verkkokuulemista ja todetaan lyhyesti, että
tarkoitus ei ole järjestää asukastilaisuuksia. Toimittaja Huhtanen
kommentoi tätä seuraavasti.
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 
Kyllä. Mikä on suurempi budjettiin vaikuttava asia kuin koko
palveluverkon tulevaisuus? Hän toteaa, että eipä tietenkään ole
tarkoitus järjestää kuulemista, koska niistä saattaisi muodostua julkisia
mielenosoituksia. Paljon hygieenisempää on pystyttää virtuaalinen
muuri virkamiehen ja kaupunkilaisen välille. Hetki sitten,
valtuustokokouksen aikana, olen jättänyt 36 valtuutetun allekirjoittaman
kirjeen kaupunginhallitukselle tästä asiasta, ja siinä esitämme, että
kaupunginhallitus kiireellisesti ohjeistaa virastoja ja lautakuntia
huolehtimaan asukkaiden mahdollisimman laajasta tiedottamisesta ja
kuulemisesta sekä järjestämään asukkaiden kuulemistilaisuuksia ja
osallistumaan niihin ennen palveluverkkoa koskevien esitysten
päättämistä lautakunnissa.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Tämän palveluverkkoasian ohella toinen erittäin suuri budjettiraamiin
vaikuttava kysymys koskee Helsingin Energian kehitysohjelmaa. Kun
valtuusto käsitteli edellisellä kaudella Energian linjauksia, Helsingin
Energian johto torjui epärealistisina pidemmälle menevän päästöjen
vähentämisen. On hyvä, että myös energialaitoksen johto tunnustaa
nyt, että voidaan edetä kohti hiilineutraalia energiatuotantoa. Tuossa
kehitysohjelmassa pelotellaan kuitenkin liikelaitoksen kannattavuuden
romahtamisella. Tämä pelottelu ei ole perusteiltaan kestävälle pohjalle
rakennettua. Kannattavuuden romahtaminen aiheutuu kehitysohjelman
mukaan pääosin Hanasaaren voimalan korvaamisesta Vuosaaren
monipolttoainelaitoksella, Hanasaaren alaskirjauksesta ja erittäin
kalliista hiilen talteenottoteknologiasta, jonka toimivuudestakaan ei ole
mitään takeita.
 
Juuri näiden hankkeiden järkevyys ja realistisuus on tässä
kehitysohjelmassa kaikkein kyseenalaisinta. Muutenhan siihen sisältyy
hyvin paljon toteuttamiskelpoisia ja hyviä ehdotuksia. Näille kaikkein
kalleimmille ja epärealistisimmille hankkeille on edullisempia
vaihtoehtoja, kuten Hanasaaren muuttaminen biovoimalaitokseksi,
tuulivoima sekä maakaasun käyttö täydennettynä biokaasulla. Erikoista
tässä kehitysohjelmassa on sekin, että samaan aikaan, kun Saksa ja
EU panostavat maakaasuputken rakentamiseen Venäjältä, sivuutetaan
Helsingin Energian kehitysohjelmassa maakaasu epävarman
huoltovarmuuden takia.
 
Kehitysohjelman ehkä vieläkin kyseenalaisempi lähtökohta on se, että
investoinnit aiotaan rahoittaa suurimmaksi osaksi suoraan
kassavirrasta. Ohjelman mukaan liikelaitoksen omavaraisuusastekin
aiotaan nostaa yli 90 %:n tasolle. Kuitenkin samaisen kehitysohjelman
mukaan osakkuusyhtiöissä tehtynä investoinnit voidaan rahoittaa
pitkäaikaisilla lainoilla ilman kaupungin merkittäviä rahoituseriä.
Samaisessa ohjelmassa kaksi eri taholla tehtyä isoa
energiainvestointia. Toisesta aiheutuu kaupungin talouden romahdus,
ja toinen voidaan rahoittaa ilman merkittäviä kaupungin menoeriä.
Mistä tämä johtuu? Siitä, että osakkuusyhtiöiden kohdalla ohjelmassa
tunnustetaan se tosiasia, että yrityksien kannattaa rahoittaa tuottavia
investointeja pääosin lainarahalla ja lyhentää ne lainat pitkän ajan
kuluessa. Sen sijaan kaupungin oman energialaitoksen kohdalla
halutaan rahoittaa suoraan kassavirralla pääosin.
 
Totta kai tällaisella tavalla minkä tahansa firman ja liikelaitoksen talous
saadaan näyttämään hyvin heikolla tolalla olevalta. Kaupungin osalta
voikin kysyä, että ajetaanko tällä nyt energialaitoksen yhtiöittämistä vai
tietoisesti kaupungin palvelurahoituksen romuttamista. Toivon, että
tämä asia otetaan vakavasti, samoin kuin myöskin nämä
investointiohjelmien suuruusluokkaa ja aikataulua koskevat asiat
uusien asuinalueiden rakentamisen osalta.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Arhinmäki

 
Arvoisa puhemies ja puheenjohtaja.
 
Tässä keskustelussa ensi vuoden raamista on noussut esiin keskustelu
siitä, että onko työn tuottavuus laskenut Helsingissä ja vaadittu lisää
työn tuottavuutta. Jos ajatellaan Helsingin kaupungin budjettia,
leijonanosan siitä muodostavat terveys-, sosiaali- ja opetuspuoli. Niiden
kustannukset tulevat työntekijöistä, koska nämä ovat työvaltaisia aloja.
Nyt, kun täällä on vaadittu työn tuottavuuden kasvua ja jollain tavalla
syyllistetty kaupungin työntekijöitä, kysyisin, että mitä se työn
tuottavuuden kasvu on terveydenhuollossa, sosiaalipuolella tai
opetuksessa. Olemmeko me tyytyväisiä, jos työn tuottavuus kasvaa
esimerkiksi sillä tavalla, että vanhusten hoidossa entistä harvemmin
vaihdetaan vaippoja tai päivähoidossa on entistä isommat ryhmät tai
kouluissa entistä isommat luokkakoot? Minusta tämä ei ole työn
tuottavuuden nousemista, tämä on pikemminkin kaupungin
työntekijöiden työpanoksen aliarvioimista. Itse asiassa päinvastoin tällä
hetkellä meidän palvelupuolella ongelma on se, että on liian vähän
käsiä ja ihmiset joutuvat tekemään liian paljon töitä suhteessa siihen,
minkä verran on resursseja. Mielellään, jos täällä puhutaan työn
tuottavuuden laskemisesta, niin kerrottaisiin sitten, että millä tavalla sitä
työn tuottavuutta esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja opetuspuolella pitää
nostaa konkreettisesti.
 

Kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Bogomoloff
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Otin tuosta muutaman kopin, niin nämä asukkaiden kuulemistilaisuudet
vasta hauskoja tilaisuuksia on. Jokainen, joka niissä on käynyt, tietää,
että siellä asiat tulevat varsin monipuolisesti käytyä läpi. Ongelmahan
on vain se, että minkälainen edustavuus niillä sitten on itse kansalaisiin
nähden. Kerääntyykö sinne vain ne, joita asia kiinnostaa, ne, joita asia
koskee vai ei kumpaakaan ryhmää? Pelkästäänkö kylähörhöjä? En
usko sitäkään, koska kyllä siellä paljon fiksua väkeä joukossa on, mutta
omat riskinsä niissä on, että kyllä minusta tämä verkko-osasto on sillä
tavalla turvallisempi.
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 
Kyllä. Täällä nimittäin raamissa on käsitelty muun muassa seuraavia
aiheita tähän mennessä: koirat, lumet, ruuhkamaksut, Helsingin
Energian tuloutus, verotaso, päästökauppa, terveyskeskusmatkat ja
niin edelleen. Aika vaikeaa tässä keskustelussa on erkaantua
kovinkaan pitkälle raamista, jos nämä kaikki aiheet siihen jotenkin
kuuluvat. Kaiken kaikkiaan kuitenkin lienee kyse siitä, että jotta me
saamme terveelle uralle tämä homma, kaikki kustannukset pitäisi
saada alas 5–10 prosenttia, ja siitä lähdettäisiin sitten katselemaan
uudestaan sitä hommaa. Itse en usko, että se on vaikeaa, se olisi
tahtokysymys. Kokoomuksessa löytyy tahtopoliitikoita ihan eturivistäkin
useita, jotka ovat valmiita sellaisiin talkoisiin, mutta se edellyttää sitä,
että me joudumme vähän pidemmälle kävelemään. Me joudumme
ottamaan se yksi ylimääräinen askel, joudumme olemaan se yksi
ylimääräinen tunti jossakin. Hei, niin oltiin ennenkin eikä siinä käynyt
kuinkaan. Miettikää 70 vuotta takaperin.
 
Sitten henkilöstökustannuksista, kun yleensäkin puhutaan, niin
yksinkertainen reseptihän on, ei kaikilla aloilla, mutta aika monella, se,
että kahden tilalle yksi tai puolitoista, kun eläköitymistä tapahtuu tällä
hetkellä aika nopeasti. Palvelut pitäisi perata aika huolellisesti, pitäisi
keskittyä peruspalveluihin. Niiden määrittäminen olisi ensimmäinen työ,
joka pitää tehdä. Niiden rationaalista tuottamista tarpeen mukaan
radikaalistikin pitäisi käydä läpi. Tästä on syytä keskustella kyllä nyt ja
myöhemminkin, sillä syksy kun koittaa, niin eduskuntavaalit näkyvät jo
kukkulan takana ja voi hyvät siskot ja veljet, miltä meininki silloin
näyttää. Ei surua ole puserossa, eikä rahaa puutu. Silloin luvataan
kaikkea mahdollista ja mahdotonta ja sitten niitä laskuja maksetaan
hyvinkin pitkälle.
 
 
Muutama pikkujuttu, joka on tullut mieleen, niin tietysti tämä suunta,
jossa kaupungin omat hallintokunnat hakevat tarkoituksenmukaisia
tiloja kauempana keskustasta, on järkevä edellyttäen, että niille
keskustasta vapautuville tiloille saadaan kaupallista tai muuta järkevää
käyttöä, joka tuo niille tuloja. Oli ihan hyvä, että Vuorinen otti tämän
tulonäkökulmankin esille, pidin sitä hyvinkin tärkeänä, että joku myös
katselee sitä. Nimittäin muitakin tuloja on kuin ruuhkamaksut, uskokaa
pois, kun sitä asiaa oikein huolella katselee.
 
Yksi juttu, joka koskettaa pienen kaupunginosan vähäistä ihmistä,
kuten minua: kirjastokysymys. Näitten pienten kaupunginosien,
Roihuvuoren, Kulosaaren, Pitäjänmäen ja monet muiden, kirjastotko
pannaan kiinni, jotta me voimme pyörittää keskuskirjastoa? Jos minulta
kysytään, niin ei muuten käy. Sen haluan sanoa tässä tämän
todistajajoukon läsnä ollessa ihan selkeästi. Näin sen täytyy mennä,
nimittäin ei kerskaa vaan lähipalvelua. Se on se, mikä on tärkeää.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jos jollain on terveyskeskukseen
10 minuutin ratikkamatka, niin se olisi kaukana. Ei tarvitse mennä tästä
kuin parikymmentä kilometriä pohjoiseen, niin matkat
terveyspalveluihin ovat jo ihan eri luokkaa, ja 100 kilometrin päässä ne
ovat niin kaukana ihmisistä, että täällä tulisi kova tuska, jos olisi
vastaava tilanne.
 
Minusta on syytä irtaantua jollain lailla tästä huolettomuudesta ja
näköalattomuudesta, joka nyt meitä kaikkia näyttää vähän vaivaavan.
Jotenkin pienistä asioista puhutaan, niin kuin korjattaisiin nyt joillain
pikkujutuilla tämä homma, kun kyse on kymmenien, eikä
kymmenienkään vaan satojen miljoonien ongelmista, eikä niitä putsata
kuntoon sillä, että puhutaan verojen korottamisesta. Se on väärä linja
lähtökohtaisesti. Meidän täytyy lähteä siitä, että tehdään hyvää tuotetta
ja hyvää palvelua rationaalisesti fiksuimmalla mahdollisella tavalla niin,
että kuluttajat siitä voivat hyötyä ilman, että se maksaa maltaita ja
köyhdyttää koko meidän järjestelmämme.
 

Valtuutettu Lipponen

 
Kiitos, puheenjohtaja.
 
Illan aikana on nostettu esille monia hyvin tärkeitä asioita, ja niin kuin
äsken valtuutettu Bogomoloff totesi, että tällaisessa vaikeassa
taloudellisessa tilanteessa tarvitaan hyvin monenlaisia toimia, jotta
pystytään nämä peruspalvelut kaupunkilaisille tarjoamaan. On aivan
oikeutettua kysyä, että missä ovat ne ideat tulojen lisäämiseksi. Nyt
olemme tässä aika paljon kuulleet vain ideoita menojen lisäämiseksi,
mikä sekin on erittäin tärkeää, jotta asiat kehittyvät. Julkisia palveluita
on joka tapauksessa pyrittävä tehostamaan, jotta voimme näitten
niukkenevien resurssien keskellä turvata kansalaisille heidän
tarvitsemansa palvelut. Senpä takia olisi hyvin tärkeätä myös katsoa ne
ennaltaehkäisevät toimet, joilla kustannuksia voidaan säästää. Yksi
tällainen on selvästi huostaanotot. Huostaanottojen määrä kasvaa
kovasti, ja samalla on selvää puutetta avohoidon toimenpiteistä ja niistä
resursseista. Mikäli pystyttäisiin tukemaan vanhempia ja perheitä
vaikeassa elämäntilanteessa, huostaanotoilta vältyttäisiin ja silloin
myös tilanne paranisi ja yhteiskunnalta säästyisi rahaa. Varmaan
pystytään löytämään myös tällaisia ratkaisua vaikeassa tilanteessa.
 
Kiitos.
 
 
 
 
 
 
                                          HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE
 
 
 
 
                                          Otto Lehtipuu                                        Tiina Teppo
                                          puheenjohtaja                                       päätösvalmisteluyksikön päällikkö
ordförande  chef beslutsberedningsenheten
 
                                          Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:
Protokollet justerat och godkänt:
 
 
 
                                          Maija Anttila                                          Jussi Halla-aho
                                          kaupunginvaltuutettu                           kaupunginvaltuutettu
stadsfullmäktigeledamot                      stadsfullmäktigeledamot