julkaistu ennuste 3/2010 osoittaa, että meidän menokasvumme olisi 4,4
% tämän viimeisimmän ennusteen mukaisesti eli syyskuun lopun
tilanteessa. Ja se näyttäisi olevan jonkin verran edelleen korkeampaa
kuin valtakunnassa keskimäärin. Tämä talousarvioesityshän sinällään
on lähtökohtaisesti kuitenkin varsin kireä, ainakin verrattuna
viimevuotiseen tilanteeseen. Se on nimellistasoltaan 0,4 % kasvua
tämän vuoden toteutumaennusteeseen verrattuna.

 

Sitten, talousarvioesittelyn käsittelyvaiheesta tuli valtuustoryhmien
neuvotteluissa muutamia tai moniakin linjauksia, mutta nostan niistä
kaksi esille. Eli kaupunki tulee laatimaan tämän esityksen mukaisesti
vuoden 2011 aikana palvelujen tuottamisen strategian, jossa
määritellään, miten palvelut järjestetään ja tuotetaan, eli mitkä palvelut
kaupunki tuottaa itse, mitä palveluja tuotetaan yhteistyössä muiden
toimijoiden kanssa ja mitä hankitaan markkinoilta. Ja sitten toisena
keskeisenä linjauksena vuoden 2011 alussa käynnistetään tuottavuutta
ja hyvinvointia lisäävä ohjelma. Tavoitteena on parantaa tuottavuutta ja
taloudellisuutta. Se koostuu eri hallintokuntien toiminnan
tehostamiseen ja työhyvinvointiin tähtäävistä hankkeista, ja tästä
esitykset on tuotavissa siis konkreettisin toimenpitein 1.5.2011
mennessä. Ja tavoitteena on, että vuonna 2012 palvelut tuotetaan
nykyistä edullisemmin asukasta kohden laskettuna. Käytännössä tämä
siis tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Helsinki on hyvin palveluvaltainen
organisaatio, ja palveluvaltaisuus tarkoittaa sitä, että suuri osa meidän
työstämme tai siis henkilötyö on keskeinen osa palvelujen tuottamista.
Silloin se tarkoittaa sitä, että suhteessa palvelujen määrään työn määrä
pitää vähentyä.

 

Samoin tilojen suhteen, suhteessa tuotettuihin palveluihin tilojen käytön
tulee tehostua. Eli tilojen tulee vähentyä, ja niin kuin kaikki tiedämme ja
muistamme, tämän hetken suunnitelmat eivät suinkaan, jos ne
hallintokunnittain kootaan kasaan, eivät ole tuottamassa tilojen
tuottavuuden lisäystä vaan päinvastaista tilannetta. Sitten tietenkin
keskeisenä osa-alueena on myös se, että miten sähköisiä
palveluprosesseja voitaisiin täysimääräisesti hyödyntää jne. eri osa-
alueita tarkastellen. Eli kaiken kaikkiaan, haasteellinen ohjelma mutta
myös haastetta ohjelman toteuttamisen suhteen.

 

Sitten talousarvio 2011 ja suunnitelmakausi -11–13, lähtökohtana siis
kunnallisveroprosentin 1 %:n korotus 17,5:stä 18,5:aan, ja mittalukuna
siis se, että 117 miljoonaa euroa se laskennallisesti merkitsee
kaupungille lisätuloa. Ja myös tässä mainitut muut verot, joissa siis
kiinteistöveroprosentti pysyy entisellään, samoin kuin ensi vuonna
yhteisöveron lähtökohtaiset perusteet. Tässä viimeisenä ennusteen

mukainen tilanne, mitä se tarkoittaa verotulojen suhteen. Eli tämän
vuoden viimeisimmän ennusteen mukana olemme verotuloja
saamassa jotakuinkin saman summan kuin vuonna 2009 tilinpäätöksen
mukaan ja ensi vuodelle 8,8 %:n kasvu, jossa keskeisenä on siis
kunnallisveron korotuksen kautta tuleva lisätuotto.

 

Talousarvion lähtökohtia vuodelle 2011 ovat siis: Meillä on
rahoituksellinen epätasapaino, joka korjautuu vain tiukalla
menotaloudella. Taloussuunnitelmakauden kahdelle seuraavalle
vuodelle 2012–2013 olemme varautuneet toimintamenomäärärahoissa
voin sanoa varsin tiukkaan menokasvuun, eli 1,5 % ja 1 % vuodelle
2013. Tästä huolimatta Helsingin rahoitusvajaus on em. toimet
huomioidenkin merkittävä. Käytännössä se siis tarkoittaa sitä, että
kaupungin lainakanta, mukaan lukien liikelaitokset, sen kehitys on
varsin, lainakannan kasvu on varsin surkea kokonaisuutena.

 

Eräitä talousarvion tunnuslukuja: Rahoituslaskelmassa suoraan
laskettuna, eli mukaan lukien liikelaitokset ja rahastot, noin 300
miljoonan lisälainanoton tarve tästä talousarviosta seuraa.
Vuosikatteella mitattuna tämä vuosi ei täytä kunnallistalouden
perusmittarin, eli vuosikatteen pitäisi riittää poistoihin, tänä vuonna
emme tule lähellekään pääsemään sitä, mutta ensi vuonna tämän
esityksen mukaisesti lähestymme sitä. Muistaen kuitenkin, että
keskeinen syy on veronkorotus. Toki menokasvun hillitsemisellä on
myös oma merkityksensä.

Jos katsotaan sitten tunnuslukujen kautta, niin tänä vuonna
investointien tulorahoitus, eli miten meidän rahamme riittävät
toteutettaviin investointeihin, ei siis poistoihin vaan investointien
tulorahoitus, niin silloin tämän vuoden viimeisimmän ennusteen
mukaisesti noin kolmasosa meidän investoinnistamme pystytään
omalla tulorahoituksellamme kattamaan, ja ensi vuonnakin selkeästi
alle puolet eli 43 % on ennuste.

 

Investoinneista: Etsimme hallittua investointien karsimista. Noin 100
miljoonalla on talousarvioesityksessä investointitasoa alennettu.
Keskeistä on myös huomioida se, että vuonna 2009–2010 olemme
tietoisesti elvyttävänä toimenpiteenä toteuttaneet korkeaa
investointitasoa, ja tällaista elvytyksen tarvetta ei enää nähdä olevan.

 

Eli arvoisat valtuutetut.

 

Yhteenvetona: Talousarvioesitys sisällöltään johtaa tiukkaan
menotalouteen. Siellä on myös hallittu investointien karsinta sisällä ja

Helsingissä, ja se tulee varmasti vaikuttamaan myös asuinpaikkojen
valintaan. Tämän takia on tärkeää, että jatkossa pyrittäisiin siihen, että
saataisiin veroprosentti kohdalleen ja samalle tasolle, mitä se on
muutenkin tuolla meidän ns. kilpailijakaupungeissamme, jotta voimme
olla houkutteleva vaihtoehto asuinpaikkana.

 

Kolmantena asiana otan esille saman, jonka kaupunginjohtaja otti
äsken, tämän tuottavuuden parantamisen. Nyt se on kirjattu sinne, ja
olen ymmärtänyt, että tahtotila on kaikissakin ryhmissä aika suuri, että
nyt tehdään oikeita toimenpiteitä. Mutta ymmärretään ja hyväksytään
se myös tässä, että se ei tule olemaan helppo ratkaisu. Me joudumme
monia sellaisia, sanoisinko perinteisiä rootelirajoja esim.
tarkastelemaan tässä yhteydessä, ja sitäkään ei pidä pelätä.
Tuottavuuden parantaminen nousee tietysti monista asioista; pitää
käydä meidän palveluprosessejamme läpi, toimintatapojamme, miten
täällä tehdään, mutta siinä pitää mennä myös sinne rakenteisiin, että
millä tavalla me korjaamme näitä rakenteita kaiken kaikkiaan. Ja
kaupunginjohtaja otti jo esille tämän palvelustrategian, jossa myös
katsottiin, että ihan kaikkea ehkä meidän ei tarvitse myöskään täällä
kaupungin sisällä tehdä, jos on edullisempiakin tapoja tehdä näitä
hommia.

 

Sitten last but not least: henkilöstö. Jotta tämä tuottavuusohjelma
meillä tulee onnistumaan, se vaatii sekä kaikkien esimiesten mutta
koko henkilöstön mukaan saamista. Nyt kun tämä tuottavuusohjelma
on noussut keskustelussa vahvasti esille, on otettu monia
yhteydenottoja kaupungin henkilöstönkin suunnalta epävirallisesti,
joissa kerrotaan, että ”miksi kaupunki tekee näin ja näin?” ja ”jos
tehtäisiin näin, voitaisiin saada tehtyä tehokkaammin ja
säästeliäämmin”, ”miksi näitä asioita tehdään monessa paikassa?”
Hyvä kysymys, ”miksi?” Ja se varmaan vaatii myös sellaista
uudenlaista asennetta koko meidän koneistossamme, että uskalletaan
ottaa ne henkilöstön ajatukset ja ideat käytäntöön, toteutetaan niitä ja
pohditaan avoimesti, ei estetä esim. avointa keskustelua, vaan se on
aina parempi, vaikka vähän punotetaan ja tuntuukin ehkä pahalta
kuulla joitain juttuja itsestään, kun sitä on tehty vuosikausia samalla
tavalla, mutta näitä asioita voidaan muuttaa.

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Minulla on ainakin sellainen tunne tällä hetkellä, että me onnistumme
tässä kuviossa, koska se on myös paljon siitä tahdosta kiinni – ja sitä
tahtoa tällä hetkellä tuntuu olevan. Toivon todella sydämestäni, että se
tahto menee myös käytäntöön seuraavan vuoden aikana, ja näytetään

niille, että tämä homma pystytään hoitamaan.

Kokoomuksen valtuustoryhmä katsookin luottavaisin ja toiveikkain
mielin tulevaisuuteen. Me haluamme uskoa talouden tasapainon
löytymiseen. Tarvitsemme rakennemuutoksia ja työn tuottavuuden
lisäämistä, jotta lapsemme saavat laadukkaan opetuksen ja
vanhuksemme tarvitsemansa hoivan myös tulevaisuudessa.

Olemme erittäin tyytyväisiä siihen, että ryhmämme aloitteesta Helsinki
käynnistää koko kaupungin laajuisen tuottavuutta ja työhyvinvointia
lisäävän ohjelman vuoden 2011 alussa. Ohjelman yhtenä tavoitteena
on, että jo vuonna 2012 palvelut on mahdollista tuottaa nykyistä
edullisemmin. Tällä hetkellä Helsinki tuottaa palveluita muuta
kuntakenttää huomattavasti kalliimmalla. Tällainen ei yksinkertaisesti
tällä tulopohjalla ole mahdollista!

Henkilöstön asema tuottavuustalkoissa on keskeinen, sillä kuka voisi
paremmin kertoa, miten omaa ja työyhteisönsä työtä voi kehittää?
Haluamme rohkaista työntekijöitä tulemaan esiin ajatustensa kanssa.
Miten saman työn voi tehdä paremmin? Tehdäänkö täällä turhia
asioita? Missä byrokratiaa on liikaa? Hallintokuntien rajat eivät saa olla
esteenä tehokkaalle toiminnalle. Näihin kysymyksiin odotamme
vastauksia Helsingin erinomaisilta työntekijöiltä.

Kaupunki laatii vuoden 2011 aikana palveluiden tuottamisen strategian,
kuten tässä jo aikaisemmin kuulimme. Strategiassa määritellään, miten
palvelut järjestetään ja tuotetaan – mitkä palvelut Helsinki tuottaa itse,
mitkä palvelut se tuottaa yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa ja
mitä hankitaan markkinoilta. Odotamme perusteellista keskustelua
aiheesta! Yrittäjiä ja kolmannen sektorin tuottamia palveluja kaupunki
tarvitsee aivan välttämättä. Meille palvelun laatu, sopivuus, saatavuus
ja kustannustehokkuus ovat sen tuotantotapaa tärkeämpiä. Pyrimme
ajattelemaan palveluita nimenomaan käyttäjän, helsinkiläisen,
näkökulmasta. Yrittäjyys ja yrittämisen tukeminen ovat avainasemassa
talouden kasvua haettaessa.

Tuottavuusohjelma, palvelustrategia, panostaminen sähköisiin
palveluihin ja koulujen ruokahuolto- ja siivouspalveluiden
kilpailuttamisen lisääminen. Tässä muutamia askeleita oikeaan
suuntaan, jotka nyt tämän talousarvion yhteydessä otetaan. Olemme
niihin tyytyväisiä ja jäämme odottamaan jatkoa.

Hyvät valtuutetut.

Kokoomuksen valtuustoryhmä pitää tärkeänä sitä, että talousarvio
turvaa asukkaiden palvelut. Budjettisovussa kohdennettiin merkittävä

lisäpanos lapsiin ja vanhuksiin. Vanhusten palveluiden hoitoketjun
turvaamiseksi lisättiin budjettipohjaan yhteensä 18 miljoonaa ja lasten
palveluihin 14 miljoonaa.
Pidämme tärkeänä sitä, että vanhusten palveluissa rakennemuutosta
jatketaan. Omaishoitoa, palveluasumista ja kotihoitoa on lisättävä ja
laitospainotteisuutta edelleen vähennettävä. Helsinki on yhä maamme
laitosvaltaisimpia kuntia, niin kuin me kaikki tiedämme.
Lisäpanostuksella vanhustenpalveluihin haluamme varmistaa tämän
rakennemuutoksen hallitun etenemisen.

Vanhusten palvelujen rakenteen kehittämiselle tarvitaan jatkossakin
toteuttamissuunnitelma – vanhuspalveluohjelma, niin kuin tähänkin asti
– ja aikataulutus pitää myös olla. Suunnitelma on sidottava ennakoiden
väestökehitykseen ja budjetointiin. Tarkoituksena on, että palvelujen
tarjonta vastaa palvelujen tarvetta kaikissa kehittämisen vaiheissa ja
että palveluketjuongelmat pystytään ratkaisemaan. Hyvin tärkeää on
myös se, että ikäihmiset voivat luottaa saavansa tarvitsemansa palvelut
ajallaan.

Tämä budjetti turvaa laadukkaat päivähoitopalvelut. Lastensuojelu ja
perusopetus ovat myös tärkeitä. Osa lasten palveluihin kohdennetuista
rahoista menee päivähoitoon – hyvä niin. Päiväkoti-ikäisten lasten
määrä on kasvussa, ja lisäpanostusta päivähoidossa tarvitaan. Me
kokoomuslaiset onnittelemme helsinkiläisiä lapsiperheitä hyvästä
valinnasta. Helsinki on hyvä kaupunki lapsiperheille ja muillekin asua.
Olemme onnellisia siitä, että lapsiperheiden pako ympäristökuntiin on
pysähtynyt ja että Helsinki koetaan hyväksi paikaksi asua!

Perheet ovat tutkimusten mukaan erittäin tyytyväisiä saamiinsa
päivähoito- ja muihin lapsiperheiden palveluihin. Meidän on kuitenkin
tärkeää muistaa, että kehitettävää löytyy aina. Kaikki perheet eivät ole
samasta muotista. Tarvitsemme lisää vaihtoehtoja ja
valinnanmahdollisuuksia.

Kehittämällä osa-aikaisia päivähoidon vaihtoehtoja kaupunki parantaa
perheiden palveluita ja toimii samalla taloudellisesti. Meidän on
tarjottava enemmän kerhotoimintaa ja avoimia
varhaiskasvatuspalveluja leikkipuistoissa. Tällä vaalikaudella Helsinki
on – Kokoomuksen vaalilupauksen mukaisesti – korottanut
kotihoidontuen ja yksityisen hoidontuen Helsinki-lisää. Helsinki-lisän
kehittämistä on jatkossakin syytä pohtia.

Helsinki tunnetaan laadukkaista kouluista ja monipuolisesta
perusopetuksesta. Jotta näin olisi myös tulevaisuudessa, on

huomioida palveluiden suunnittelussa.

 

Vanhuspalveluissa kaupunginjohtajan pohjaesitys oli epärealistinen.
Tilanteessa, jossa vanhusten määrä kasvaa merkittävästi ja
ostopalveluiden kustannukset nousevat, ei ole kohtuullista leikata 18
miljoonaa euroa tämän vuoden tasosta. Rakennemuutosta
laitosvaltaisesta hoidosta kevyempiin hoitomuotoihin tulee toki jatkaa,
samoin hoitoketjujen kehittämistä.

 

Helsingin strategisena tavoitteena on lisätä joukkoliikenteen käyttöä.
Haluamme, että joukkoliikenne on helsinkiläisille kohtuuhintaista ja
laadukasta. Linjojen karsiminen ja lipunhintojen merkittävät korotukset
olisivat toimineet tätä tavoitetta vastaan. Yhden prosentin
hinnankorotus on siedettävä. Toimimme myös seudullisena
esimerkkinä, sillä nyt seutulipun hinta nousee koko alueella prosentin
eivätkä sisäisten lippujen hinnat nouse merkittävästi muissakaan
kunnissa.

 

Sosialidemokraatit ovat kommentoineet, että tänä vuonna
budjettineuvotteluissa tehtiin niin kuin he viime vuonna esittivät, mutta
viimekin vuonna teimme budjetin turvautuen parhaisiin käytettävissä
oleviin ennusteisiin. Joissain palveluissa virastojen ennusteet eivät
pitäneet paikkaansa vaan olivat liian optimistia, toisissa taas pitivät
varsin hyvin. Haluan muistuttaa, että viime vuonna
sosialidemokraattien ulosmarssi ei suinkaan kiteytynyt kiistaan
palvelupanostuksista vaan veronkorotuksista. Me vihreät olemme
tyytyväisiä, että veroja korotetaan nyt, kun talous alkaa elpyä.

 

Kokoomus vaikuttaa sekä syövän että säästävän kakkua samaan
aikaan: budjettia kritisoidaan ja silti ollaan äänestämässä sen puolesta.
On kuulunut mutinaa, että syydetään rahaa sinne ja tänne. Tämähän ei
pidä paikkansa, olemme laittamassa rahaa helsinkiläisten hyviin
palveluihin. Ensi vuoden budjettimme on edelleenkin selkeästi
säästöbudjetti. Suurin osa hallintokunnista saa säästää tosissaan.
Joidenkin palveluiden osalta Pajusen esitys oli kuitenkin kohtuuton,
esimerkiksi juuri mainitsemani vanhuspalvelut. Kaupungin taloustilanne
on tiukka, ja Helsingin menot kasvavat liian nopeasti. Vihreätkin
haluavat, että veroeurot käytetään tehokkaasti. Nyt paukut onkin
laitettava tuottavuusohjelmaan. On tärkeää keskittyä nimenomaan
kaupungin oman toiminnan kehittämiseen.

 

Tuottavuuden parantaminen on tärkeää myös siksi, että tällä
valtuustokaudella velkaannumme kovaa vauhtia. Tämä ei ole kestävää
sukupolvien välisen tasa-arvon näkökulmasta. Velkaantuminen on

hyväksyttävää, kun investoidaan tulevaisuuden parempaan Helsinkiin,
mutta palveluita pitäisi pystyä tuottamaan jatkossa verorahoituksella.

 

Kuten kaupunginjohtaja Pajunenkin puheenvuorossaan sanoi, ensi
vuoden merkittävin yksittäinen hanke on budjettiin kirjattu tuottavuus- ja
työhyvinvointiohjelma. Se, että vuonna 2012 palvelut tuotetaan nykyistä
edullisemmin per asukas, on tärkeä ja vaativa tavoite, johon olemme
sitoutuneita.

Nykyisellään tuottavuus tulkitaan työntekijän hiostamiseksi entisestään,
mitä sen ei lainkaan pitäisi olla. Tuottavuuden pitäisi tarkoittaa uuden
tekniikan ja toimintatapojen käyttöönottoa niin, että työntekijä voi
keskittyä oikeisiin asioihin. Hyvinvoivat ja innostuneet työntekijät
haluavat kehittää palveluistamme tehokkaita ja laadukkaita. On tärkeää
ottaa henkilöstö ja henkilöstöjärjestöt mukaan suunnittelemaan ja
toteuttamaan ohjelmaa alusta alkaen. Henkilöstöä voidaan kannustaa
mukaan esimerkiksi ottamalla käyttöön aloitepalkkiot.

 

Ohjelman tavoitteena on, että Helsingissä tehdään oikeita asioita
oikealla tavalla. On tärkeää käydä läpi palvelu kerrallaan, kuinka suuri
osa käytetystä työajasta tuo aidosti hyötyä kaupunkilaiselle. Uusia
toimintatapoja tulee ottaa käyttöön ennakkoluulottomasti. Ulkopuolista
apua tarvitaan koko selvityksessä, mm. sosiaali- ja terveystoimen
uuden organisaation selvittämisessä, ja tähän liittyen esitän vihreiden
ryhmäponnen:

 

Valtuusto edellyttää, että tuottavuus- ja
työhyvinvointiohjelman laatimisen yhteydessä pyydetään
myös ulkopuolinen arvio palveluntuotannon
tehostamisesta.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Vihreiden tavoite oli saada painopiste tieinvestoinneista takaisin
joukkoliikenteeseen ja kevyeen liikenteeseen. Meille on myös tärkeää,
että uusilla asuinalueilla on aina valmis joukkoliikenneyhteys, kun uudet
asukkaat muuttavat sisään. Siksi on hienoa, että Kruunuvuoren sillan
suunnittelurahat ja aloittamisrahat palautettiin budjettiin.

 

Kuten aina, budjettineuvotteluissa tehtiin myös joukko kirjauksia. Eniten
keskustelua on herättänyt leikkipuistojen siirto päivähoidon
organisaatioon. Siirto on osa laajempaa selvitystä päivähoidon ja koko
ja sosiaali- ja terveystoimen organisoinnista.

 

Siirto on herättänyt kysymyksen, että ollaanko helsinkiläisiä

tarvittiin, mutta paljon lähempänä totuutta kuin virkamiesten esitys.

 

Miksi tällä asialla pitää joka vuosi leikkiä? Uskooko joku tosiaan, että
resurssien aliarviointi lisää henkilöstön kykyä suunnitella ja toteuttaa
parempia toimintatapoja? Hyvät kehityslinjat syntyvät siten, että niistä
sovitaan yhdessä ja niitä on rauha toteuttaa. Siinä ei säästetä
penniäkään, kun työt kaatuvat päälle. Työhyvinvointi on kaiken
tuottavuuden parantamisen ehto, ja tuottavuus heikkenee kun
työhyvinvoinnista ei pidetä huolta. Kiireellä ei tule kuin ”kuspäisiä
mukuloita”, ja niitäkin kaupungilla on liuta vastuullaan.

 

Nykyinen linja viestii epäluottamusta ja rajua välinpitämättömyyttä
peruspalveluista. Vuoden 2011 talousarvioesitys on astetta parempi.
Aloitetaan sen vahvasta puolesta. Kaupunki investoi edelleen
voimakkaasti: satamatoiminnalta vapautuneelle alueelle, kuten
Jätkäsaareen, Keski-Pasilaan, Kalasatamaan ja Kruunuvuorenrantaan,
rakennetaan vähitellen uusia kipeästi tarvittuja hienoja asuinalueita, ja
samalla kaupunki satsaa tärkeisiin liikennehankkeisiin. Näiden
tärkeiden investointien takia on sanottu, että kaupunki velkaantuu. No
se on ihan totta. Asuntoja ja liikennehankkeita varten kaupunki ottaa
lainaa, ja se on ihan mielekästä. Kaupunki saa lainattua rahaa
edullisesti, ja nämä asunto- ja liikenneinvestoinnit ovat tuottavia ja
kaupunki hyötyy niistä.

 

Velanotto on perusteltua, jos velkaa otetaan tuottaviin investointeihin.
Syömävelkaa kaupunki ei tänäkään vuonna joudu ottamaan. Kaupunki
ei siis velkaannu investoimalla, jos raha käytetään niin kuin nyt on
sovittu. Käyttötalous on edelleen jonkin verran plussan puolella, kas
kun liikelaitokset ovat osa kaupungin taloutta. Voimakasta
investointibudjettia voi siis hyvällä syyllä kiittää.

 

Käyttötalous on toinen juttu. Hesari lopetti ironisen uutisointinsa
”Sosiaalirahat loppuivat taas kesken” siihen, että ”ensi vuoteen
sosiaalivirasto lähtee toiveikkain mielin. Tavoitteena on pysyä
budjetissa, jälleen kerran.” Niinpä. Käyttötalouden kanssa on kuitenkin
sama ongelma kuin viime vuonna. Kaupunginjohtajan esityksessä
aliarvioitiin jälleen kerran sosiaalipuolen menot. Ennen
budjettineuvotteluja poliittisten ryhmien kesken esitettiin vakavissaan,
että vanhustenhoidosta voidaan säästää 18 miljoonaa tämän vuoden
toteumaan verrattuna, samaan aikaan kun vanhusten määrä kasvaa ja
nk. palveluketju ei toimi. Vanhuksia ei voida jättää heitteille, vaikka
tilastot eivät tavoittaisikaan valtakunnallista keskiarvoa.

 

On aina lähdettävä hoidon tarpeesta. Vanhusten hoitopaikkoja on nyt

lakkautettu tilanteessa, jossa hoitoketju ei vedä. Vanhuksia, joita tulisi
hoitaa palveluasunnoissa, makuutetaan nyt sairaaloissa tai
puutteellisella hoidolla kotona. On selvää, että oikein tuetusti koti on
paras paikka vanhukselle, mutta tämä edellyttää kotipalveluiden ja
omaishoidon vahvistamista, ja ylimenokaudelle tarvitaan
ympärivuorokautista hoitoa enemmän kuin nyt. Budjettineuvotteluissa
väännetyillä 18 miljoonalla voisi saada esim. 300–400
palveluasumispaikkaa. Tätä 18 miljoonan euron lisäsatsausta SDP
pitää omana poliittisena saavutuksenaan ja kiittää muita ryhmiä asian
tärkeyden ymmärtämisestä. Toivomme, että vanhustenhoito saadaan
palautettua siedettävään tilaan.

 

Toinen tärkeä seikka sosialidemokraattiselle ryhmälle olivat lasten
palvelut, päivähoito ja lastensuojelu. Päivähoidossa lasten määrän
kasvu, joka sinänsä on myönteinen asia, on laskenut toiminnan laatua
ja ajanut henkilöstön vaikeaan tilanteeseen mielipuolisen 93 %:n
käyttöasteen kanssa. Budjettisovusta huolimatta ryhmien on löydettävä
malli, jossa sijaisia voidaan järkevästi käyttää silloin kun tarvetta on.
Käsipareja on oltava riittävästi. Nyt saatu lisäresurssi taitaa kuitenkin
riittää lähinnä lasten lukumäärän kasvun kompensointiin.

 

Aikuisten palveluihin saatiin lähinnä aikaiseksi kirjauksia, joista
tärkeimmät vammaisten palveluiden turvaamiseen. Päihdepuolen,
vammais- ja mielenterveyspalveluiden pelkään edelleen olevan
alimitoitetut.

 

Kolmas budjettineuvottelujen kohta olivat budjettikirjaan tulleet
kirjaukset, keskeisimpinä asioina pyrkimys tuottavuuden
parantamiseen palveluissa. Tässä korostamme samaa logiikkaa kuin
uudistetussa budjettiprosessissa. Budjettikäsittelyn teki mielekkääksi
se, että kaupunginhallitus ohjasi budjettiprosessia myös raamin
määrittelyn jälkeen ennen kaupunginjohtajan talousarvioesitystä.
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava on halunnut ottaa
myös tuottavuushankkeet kaupunginhallituksen ohjaukseen, ja tätä
kannatamme.

 

Hankkeita ei voida viedä eteenpäin ilman poliittista yhteisymmärrystä ja
henkilöstön sitouttamista. Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä
haluaa, että tuottavuus ymmärretään erityisesti laadun ja
vaikuttavuuden kautta. Mitä paremmin kaupungin palvelu toimii, sitä
vähemmän on paineita ulkoistaa palveluita. Tässä kohtaa käyn läpi
sosialidemokraattien ryhmäponnet:

 

                      Kaupunginvaltuusto edellyttää, että hyvinvointipalveluiden

laadun turvaamiseksi myös lyhytaikaisen henkilökunnan
poissaoloihin otetaan sijainen, esim. päivähoidon,
terveydenhuollon ja vanhuspalveluiden palvelutehtäviin.

 

Ja toinen ponsi:

 

Kaupungin toimintojen kehittämisessä ja erityisesti ns.
tuottavuusohjelman toteuttamisessa on avainasemassa
henkilöstön osaamisen ja sen aloitteiden hyödyntäminen.
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kesäkuussa
kokoontuvassa valtuustossa toimitetaan raportti
tuottavuustoimenpiteiden toteutuksesta ja
henkilöstöjärjestöjen kanssa käytyjen
kehittämiskeskustelujen tuloksista.

 

2011–2013 taloussuunnitelmaehdotus euro- ja tekstimuutoksineen ja
tänään keskustelussa esitettävine muutamine toivomusponsineen luo
puitteet lähivuosien ratkaisuille.

Suhdanneherkkä ja kireä kuntatalous ei saa kuitenkaan vapauttaa
meitä vastuusta, joilla asioita tulee hoitaa ja edelleen linjata. Laaja
poliittinen yksimielisyys esimerkiksi vanhuspalvelujen linjauksista tulee
olla jatkuvassa tarkkailussa. Eihän se, että painotamme vanhuksen
mahdollisuutta asua kotonaan, saa johtaa käytännössä vanhusta
elämään kotiarestinomaisessa tilanteessa. Olemassa olevien
laitospaikkojen ohjeiden mukainen vähentäminen näkyy jo tänään
muun muassa monen vanhuksen epäinhimillisissä olosuhteissa
asumisena ja sairaalassa olevien vanhusten hoivapaikkajonoina,
vaikeina solmuina hoitoketjussa. Olemmeko Helsingissä esimerkiksi
yrittäneet kehittää vanhusten yhteisasumista pienimuotoisissa
yksiköissä?

 

Myös perhe- ja lasten palveluissa, koulutuksessa, hengen ja ruumiin
kulttuurin edistämisessä jatkuva seuranta ja uusien toimintamallien
kehittäminen ja soveltaminen pitäisi olla Helsingin päättäjille kunnia-
asia. Siihen pitäisi kuulua myös yksilön löytäminen tilastojen sisältä.
Hyvä yksilöllinen kohtelu näkyy tuota pikaa myös kohentuvina
tilastonumeroina.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

En ole halunnut käyttää aikaa yleisen, monen muun puhujan jo
kuvaaman taloudellisen tilanteen ja kehitysnäkymien käsittelemiseen,
vaan olen yrittänyt avata sen näkökulman, jolla olemme olleet valmiita
osallistumaan budjettisopuun. Emme kuitenkaan ole voineet vapauttaa
itseämme siitä perustellusta arvostelusta, jota kaupunkilaiset päättäjien
toimintaa kohtaan osoittavat. Me toivomme, että epäkohtia voidaan
korjata myös laajalla yhteistyöllä, jossa ovat mukana kaupungin
päättäjät, asukkaat, työntekijät – myös suorittavan portaan työntekijät –
virastojen ja laitosten ohella.

 

Muutokset kaupungin organisaatioissa eri hallinnonaloilla eivät voi olla
itsetarkoitus, vaan niiden pitää perustua hallinnon kehittämisen ohella
kaupunkilaisten palvelujen turvaamiseen ja parantamiseen. Tässä
tarkoituksessa esim. hallinnolliset siirrot ja ratkaisut tulee valmistella
huolella, demokraattisesti ja läpinäkyvästi. Sellaisesta
organisaatiopelistä, jolla yksityistetään ja ajetaan alas kaupungin omia
palveluja, Vasemmistoliitto sanoutuu irti.

 

Haluan esittää tässä ponnen:

 

meillä, tällä valtuustolla, on tässä yhteydessä paljon parannettavaa.
Valtuuston kohta 2 vuotta sitten hyväksytty strategia on niin risainen
asiakirja, ettei se käytännössä ohjaa mitään muuta kuin erilaisia
saarnaavia puheita siitä, mitä meidän tulisi tai olisi jo pitänyt tehdä.

 

Strategiseminariet i februari kommer därför att vara en prövosten för
vår mognad och vår förmåga att se hur stadens utmaningar egentligen
ser ut. Vi talar så gärna om användarcentrerade tjänster, men i
verkligheten är det fortfarande besvärande ofta förvaltningsstrukturerna
som styr det sätt på vilket medborgaren drabbas av stadens service.

 

Puhumme siis kauniisti käyttäjälähtöisistä palveluista, mutta
puheemme ei aina ole rehellistä. Olemme ryhmässämme tutkineet tätä
ikääntyvän väestön osalta, ja totuus lienee, että palvelut ovat pahasti
hajallaan. Vanheneva kaupunkilainen joutuu siis suunnistamaan eri
virastojen ja vähän sattumanvaraisesti kilpailutettujen yksityisten
palvelujen viidakossa, ja oikealle rastille löytäminen ratamestarin
ihanneajassa on melkoinen harvinaisuus.

 

Ihmiskunta on lähettänyt ihmisen kävelemään kuun pinnalla, mutta tätä
palvelurakennetta ei saada järjestykseen. Meidän tunnuksemme tässä
asiassa on ”yksi ihminen, yksi ääni, yksi katto, yksi luukku” – ”en
människa, en röst, ett tak, en lucka”. En aio tässä yhteydessä puuttua
pitempään toiseen vastenmieliseen tyhmyyteen. Aina kun tulemme
tietynlaisen ongelman eteen, meillä on tapana vähän kuin Tuhannen ja
yhden yön Ali Baba lausua vuoden seinän edessä ”sesam aukene! ITC
ratkaisee”, mutta ongelmavuoren seinä pysyy kiinni siitä
yksinkertaisesta syystä, että lähdekoodi ja rajapinnat ratkaisevat. On
suorastaan häpeällistä, että me emme saa mitään tolkkua asiaan. Niin
kauan kun ostamme ohjelmia vaatimatta, että rajapintojen koodi tulee
olla avoin ja muiden ohjelmien käytettävissä, rakennamme ainoastaan
lisää ongelmia sekä kaupungille että kansalaisille, ja rahaa menee.

 

Det finns saker som är bra och som fungerar. Det är visserligen med
tungt hjärta vi nu konstaterar att skolornas timresurs, som staden ändå
satsar på, skärs ner med 1 % för årskurserna 1-6 och 2 % för
årskurserna 7-10, från den 1.8.2011. Men i det här sammanhanget är
det viktigt att specialundervisningen inte skärs ned, att hyresutgifterna
fortsätter att stiga och nu uppnår ungefär en fjärdedel av
undervisningsverkets utgifter, är oroande.

 

Jotkut toiminnot ja hallinnolliset osaset ovat luonteeltaan sellaisia, ettei
niitä voida pakottaa sisään yhden katon alle. Tämä koskee ehkä
erityisen selkeästi lasten ja nuorten tarvitsemia palveluja. Kulttuurin,

liikunnan, sosiaalipalvelujen ja opetuksen yhteistoiminta on tässä
ensiarvoisen tärkeää. Rkp:n ryhmä toivoo, että esim. korttelitaloilla ja
eri virastojen yhteiskäytössä olevilla rakennuksilla olisi selkeä johto.
Näissä virastorajat ylittävissä taloissa tarvitaan kevyt mutta toimiva
organisaatio, joka on vastuussa toiminnan kokonaisuudesta ja joka
pystyy torjumaan virastokulttuurin taipumusta osaoptimointiin. Tässä
yhteydessä toivomusponsi. Vi föreslår följande kläm:

 

Att stadsstyrelsen i samband med
organisationsutredningen också utreder möjligheten att
effektivera koordineringen och planeringen av
verksamheten i kvartershus, kulturhus och skolor, där de
flesta av stadens verk finns under samma tak, genom att
utse en chef för huset.

 

Ja sama suomeksi sitten, on kyllä käännetty ja lähetetty.

 

Osaoptimoinnin ongelma on erityisen visainen erilaisille vähemmistöille
ja yhteiskunnan reuna-alueilla eläville ryhmille. Melkeinpä
ikuisuuskysymykseksi on nousemassa kaupungin ja HUSin jaettu valta
ja vastuu ruotsinkielisestä psykiatrisesta hoidosta. Epäilemme, että
hoitoketju helposti jää säästötavoitteiden puristukseen ja että
hallinnolliset intohimot menevät hoidollisten tarpeiden edellä.

 

Alla tillgängliga uppgifter antyder att vi också i fortsättningen kommer
att kämpa med stora utmaningar som gäller vår psykiska hälsa.
Orsakerna är mångskiftande. Vi lever i ett samhälle som rusar mot sin
framtid, utan att alltid vara särskilt välrustat. Vår värld är trots alla
Google Earth -program mindre överskådbar än någonsin tidigare och
det förefaller som vår hjärna, eller snarare våra sinnen, inte riktigt klarar
av alla utvecklingsfartens utmaningar.

 

Olemme siis sekä tässä asiassa että ikääntyvän väestön haasteita
pohtiessamme joutuneet miettimään, minkälaisin menetelmin
hoitoketjun yhtenäisyyttä tulisi kehittää. Osa tarpeista on luonteeltaan
sellaisia, ettei niihin voida puuttua kaupungin hallinnon aloitteesta. Otan
esimerkit: Sekä psyykkinen että fyysinen hyvinvointi on riippuvainen
elimistön – anteeksi vähän tulkinnanvaraisesta ilmaisusta – lihallisesta
hyvinvoinnista. Minä lähdin budjettineuvottelujen jälkeen nauttimaan
suomalaisesta metsästä, metsän hiljaisuudesta ja leiritulella paistetusta
suomalaisesta terveysmakkarasta. Mutta meillä ei ole sellaista
kaupungin palkkalistoilla olevaa korttelivalvojaa, joka käy patistamassa
ja vielä vähän pakottamassa kansalaisia liikkumaan ja kuntoilemaan.
Tällä kohdin kansalaisyhteiskunnan tehtävä tulee esiin.

 

 

Jotta tämä budjettivalmistelussa käytettyjen virallisten tilastojen ja
käytännön todellisuuden välinen erotus tulee otettua huomioon myös
tulevaisuudessa, esitän seuraavan perussuomalaisten ponnen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupungin
opetustoimi, sosiaalitoimi ja terveystoimi luovat pitkän
aikavälin tilastoista poimittuihin toteutuneisiin, todellisiin
oppilas- ja asiakasmäärälukuihin perustuen
korjauskertoimen, jota käytetään jatkossa
budjettivalmistelun yhteydessä jotta ennustetilastojen
luoma vääristynyt kuva tulevan vuoden
määrärahatarpeesta saadaan korjattua lähemmäs
todellista määrärahatarvetta.

Tämän ponnen tarkoituksena on siis luoda yksinkertainen
matemaattinen kaava, jolla pääsemme lähemmäs todellisia
käyttäjämääriä ja saamme totuudenmukaisemman kuvan siitä
rahatarpeesta, joka palveluiden tuottamiseen tullaan tarvitsemaan
seuraavana vuonna. Tahallinen tai tahaton alibudjetointi saadaan tällä
huomattavasti paremmin kuriin kuin nykyisellä voivottelulla.

 

Hyvät valtuutetut.

 

Sitten muutamia yleisiä huomioita niin tulevasta budjettivuodesta kuin
myös lähivuosien taloussuunnitelmasta.

 

Kaupunkimme väestönkasvu ei saa olla itsetarkoitus. Täällä salissa ja
lautakunnissa puhutaan paljon siitä, että menoja pitää vähentää.
Valitettavasti asia on niin, että niin kauan kun kaupunkimme
väestönkasvu on positiivista, ei menoja voida hillitä. Tämä ihan siitä
yksinkertaisesta syystä, että ihmiset tarvitsevat peruspalveluita. Aina.
Ydinkysymys tässä onkin mielestämme se, onko kaupunkimme
väestönkasvu sellaista kasvua, jossa verotulojen määrä kasvaa käsi
kädessä menojen kanssa, vai onko kasvu lähes yksinomaan
tulonsiirtojen varaan joutuvien varassa.

 

Yleiseen talouteen vaikuttaa erittäin voimakkaasti myös
kaupunkilaisten työllistyminen. Valtio, kunta ja yksityinen sektori, niiden
luomista työpaikoista syntyvät taloudellisen hyvinvoinnin edellytykset
myös Helsingissä. Rakennusala on Helsingin lähivuosien painopiste
johtuen korjausrakentamisesta ja uusien asuinalueiden rakentamisesta.
Edellä mainitut sektorit ovat osaltaan vastuussa helsinkiläisten
työllistymisestä. Tämän johdosta esitän ryhmämme toisen ponnen, joka
kuuluu seuraavasti:

 

 

                      Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki pyrkii
vaikuttamaan urakkasopimuksia solmittaessa
rakennusurakoitsijoihin siten, että nämä käyttäisivät
ensisijaisesti Suomessa pysyvästi asuvaa työvoimaa
operoidessaan Helsingin kaupungin työmailla.

 

Perustelemme tätä sillä, että mikäli rakentaminen ei luokaan
työpaikkoja helsinkiläisille, Helsinkiin veronsa maksaville
rakennusmiehille ja -naisille, ne miljoonat ovat yhtä tyhjän kanssa.
Koska jos rahat menevät ulkomaille, se vaikuttaa Helsingin verotuloihin
ja sitä kautta myös ajan mittaan helsinkiläisten veroprosenttiin, yritysten
toimintaedellytyksiin ja kaikkeen tällaiseen. Tällä ponnella ehkäistään
myös harmaata taloutta. Tämähän on eräs asia, mihin Helsingin
kaupunki on itsekin kiinnittänyt huomiota, ja siitähän keskusteltiin myös
budjettineuvotteluiden yhteydessä. Tämä olisikin meidän mielestämme
erittäin oiva tapa Helsingille toimia valtiota ja sen uusia lakeja
odotellessa.

 

Kaupungin strategiaohjelman mukaisesti katsomme, että kaupungin on
edistettävä niitä keinoja, joilla helsinkiläisten omatoimisuutta ja vastuuta
esimerkiksi oman terveyden vaalimisessa kasvatetaan. Tämä koskee
myös maahanmuuttajien omatoimisuutta ja omaa vastuuta opiskella
suomen kieltä ja suomalaista kulttuuria. Onkin ikävää, ettei valtuuston
enemmistö halunnut tehtäväksi esittämäämme laajaa
maahanmuuttopoliittista ohjelmaa tähän kaupunkiin silloin, kun
valtuusto alkuvuodesta 2009 päätti kaupungin valtuustostrategiasta
tälle vaalikaudelle.

 

Hyvät kollegat ja kansalaiset.

 

Lopuksi muutamia käytännön kysymyksiä kaupungin johdolle:

 

Sinisessä budjettikirjassa on kaupungin strategiaohjelmaa koskevassa
osiossa sivulla 18 alimmassa kappaleessa maininta
palveluverkkokomiteasta. Nyt kun viime kuukausina on monia
kaupunkilaisia närästänyt käytännön asukasdemokratian tila,
esimerkiksi arava-fuusion yhteydessä, haluamme tietää, mitä kuuluu
asukkaiden äänen kuulumiselle tässä palveluverkkokomiteassa.
Nythän siihen kuuluvat luottamushenkilöiden, keskushallinnon ja
keskeisten virastojen edustajat. Onko komiteassa mukana
asukasjärjestöjen edustajia?

 

Toinen kysymys koskee varsinaista budjettikirjaa, jonka sivulla 225

viimeisessä kappaleessa kerrotaan prosenttilukemia peruskoulun
suorittaneiden jatkopaikoista. Lukiopaikkoja tulee olemaan tarjolla 60
%:lle Vähintään 20 %:lle tarjotaan ammatilliseen perustutkintoon
johtavia koulutuspaikkoja. Lisäopetukseen on varattu paikkoja 8 %:lle.

 

Mihin tämä loppuosa eli noin 10 % oppilaista katoaa? Onko ajateltu,
että he sataprosenttisesti jakautuvat muihin kaupunkeihin jatko-opintoja
suorittamaan, vai tuleeko heistä kadotettu sukupolvi, joita ei löydy
mistään tilastoista? Näitä nuoriahan, jotka ovat jo syrjäytyneet
pysyvästi taikka joita uhkaa syrjäytyminen, on tässä maassa jo 60 000
hengen edestä, ainakin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijoiden
mukaan.

Lopuksi totean, että perussuomalaiset kannattavat budjetin
hyväksymistä.

 

Kaupunginjohtaja viittasi jo siihen, että satamatoiminnot – tai
tarkemmin sanottuna sataman konttipinot – osoittavat parhaiten
taloudellisen kehityksen kaaren. Kaksi vuotta sitten avattu suursatama
ei ole vielä saanut näyttää koko kapasiteettiaan, ja toivomme, että
satama pärjäisi kilpailussa kansainvälisesti kovassa tilanteessa.

 

Keskustan mielestä asuntotuotannon tulee kuulua edelleen
priorisoituihin investointeihin. Asuntojen rakentamisen elvyttäminen
vaatii kaupungilta rohkeita avauksia ja kohtuuhintainen asuminen on
pääkaupunkilaisten perusoikeus. Emme yllä MA-ohjelman tavoitteisiin
mutta kannatamme todella sitä, että suunnitellut suuret hankkeet
käynnistetään. Asuntopolitiikka on pääkaupungille vahvin sosiaalisen
eheyden väline ja avain työvoiman saatavuuteen.

 

Työttömyyteen liittyvät ongelmat ja lisäkustannukset ovat
pääkaupungin erityishaaste. Tuemme lämpimästi vuoden 2011 aikana
selvitettävää ns. Paltamon mallin soveltuvuutta Helsingin vaikeasti
työllistyvien tilanteeseen. Työttömyyden kasvun ehkäisemiseksi on
tehtävä kaikki mahdollinen. Helsinki on edelleen Suomen suurin
työnantaja, ja siksi sekä elinkeinopolitiikka on tärkeää että henkilöstön
työhyvinvoinnin huolehtimisesta ja tasaisesta rekrytoinnista tulee
kantaa todellakin vastuuta ja huolta. Helsingin tulee olla hyvä ja
houkutteleva työnantaja ja hyvä paikka yrittäjyydelle.

 

Muutama sana kaupunkilaisten kotiseutu- ja kulttuuritietoisuudesta,
joka on olennainen väline helsinkiläisten viihtyvyydelle. Ryhmämme
toivoo, että Helsingin kaupungin kulttuuritoimen kokonaisvisio saadaan
vihdoinkin liikkeelle. Tässä pienenä mutta tärkeänä yksityiskohtana
todettakoon, että viime vuosikymmeninä juuri kaupunginmuseot ovat
olleet suuria historiapoliittisten panostusten kohteita: Gentissä avattiin
vastikään hieno kaupunginmuseo. Siksi surulla seuraamme sitä, miten
kaupunginmuseo Helsingissä joutuu karsimaan ja kaventamaan
toimintaansa. Siksi teenkin seuraavan ponnen:

 

Hyväksyessään talousarvion kaupunginvaltuusto
edellyttää, että laaditaan kaupunginmuseon toiminnan
kehittämisen strateginen kokonaisselvitys, joka perustuu
kansainväliseen vertailuaineistoon ja uusimpaan
museologiseen tietoon.

 

Toinen ponsi liittyy vastikään 150-vuotisjuhliaan viettäneen Helsingin
hienon kaupunginkirjaston tulevaisuuteen. Digitaalinen julkaiseminen
tulee muuttamaan kirjan ja kirjastojen roolia. Nyt talousarviossa

puhutaan laitehankinnoista, kun keskustellaan digitaalisesta
julkaisemisesta. Kannamme huolta siitä, että tämä tulee muuttumaan
kirjan ja kirjastojen roolia ratkaisevasti tulevaisuudessa. Siksi teen
seuraavan ponnen:

 

                      Hyväksyessään talousarvion kaupunginvaltuusto
edellyttää, että laaditaan pikaisesti selvitys siitä, miten
digitaalinen julkaiseminen tulee vaikuttamaan kirjastojen
käyttöön ja tiloihin, sekä varaudutaan sen pohjalta
uudistamaan kirjastostrategiaa.

 

Ryhmämme on tyytyväinen, että Musiikkitalo vihdoin valmistuu, Jokeri-
II:n rakentaminen häämöttää, Hietarannan rakentaminen ja kylpylä
saadaan vihdoinkin liikkeelle. Julkinen liikenne on meille ollut pitkään
tärkeä Helsingin kehittämisessä, ja sen houkuttelevuuteen on
panostettava. Haluamme korostaa myös kevyen liikenteen väylien
rakentamisen vakautta. Toimiva liikenne, hyvä asuminen, lähipalvelut
ja ympäristöasiat ovat se pohja, jolla haluamme, että kaupunkiamme
kehitetään ja rakennetaan. Siksi suremme, että terveyserot ovat
pysyneet voimakkaita ääripäitänsä korostaen. Pidämme todella
välttämättömänä, että kaupunki lisää ja jäntevöittää yhteistyötä
sosiaali- ja terveysalan eri kansalaisjärjestöjen kanssa.

 

Myös perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen merkitys on keskeistä.
Perusopetus tulee säilymään – näin uskomme – yhtenä tärkeimpänä
kuntapalveluna myös tulevaisuudessa. Meille on hyvin tärkeää, että
opetuksen laadusta ei tingitä. Siksi perusopetusta tulee kehittää niin,
että se vastaa hyvin erilaisten lasten muuttuviin tarpeisiin. Ryhmämme
on edelleen huolissaan ammattikoulutuksen riittävyydestä ja sen
tuloksista.

 

Kotihoidontuki ja yksityisen hoidon tuki eivät vedä tavoitteistaan
huolimatta. Lamakaan ei tuonut lasten vanhempia kotiin lapsiaan
hoitamaan. Päivähoidon budjetti on tiukka, ja useissa päiväkodeissa
liikutaan laillisuuden rajoilla, kun tarkastellaan henkilöstömäärän
suhdetta hoidettaviin lapsiin. Ennusteet lasten määristä ovat olleet
jatkuvasti alimitoitettuja niin päivähoidossa kuin peruskoulutuksen
suunnittelussakin. Esitänkin seuraavan ponnen, joka tosin aika lailla
muistuttaa Valppaan pontta:

 

                      Hyväksyessään talousarvion kaupunginvaltuusto
edellyttää, että tarkastetaan kaupungin sisäiset
ennustusmenetelmät sellaisiksi, että päivähoidon ja
peruskoulutuksen lapsimäärissä ei ole jatkuvia yllätyksiä.

 

jakaa niillekin, jotka eivät työpaikkaa ole saaneet tai jotka muuten
tarvitsevat huolenpitoamme. Erityisen vakavaa on se, jos perheessä
molemmat vanhemmat jäävät ilman työpaikkaa. Silloin koko perhe on
vaarassa syrjäytyä.

 

Tämänkertaisen talouden laskusuhdanteen aikana työttömyys ei
päässyt riistäytymään niin pahaksi kuin 90-luvun alussa. Vaikka tästä
olemme iloisia, on tälläkin kriisillä uhrinsa. Pitämällä
investointiasteensa korkealla Helsinki omalta osaltaan oli estämässä
talouden pysähtymistä. Näin on, vaikka kiusallisen moni korkean
investointiasteen aikaansaama työpaikka valuikin kaupunkimme,
seutumme ja jopa maamme rajojen ulkopuolelle.

 

Kansanomainen viisaus kertoo, että ihminen kokee taloudellisen
taantuman, kun hänen naapurinsa joutuu työttömäksi. Laman hän
kokee joutuessaan itse työttömäksi. Vaikka näin määritelty lama ei
olekaan kohdannut nyt niin monia kuin 90-luvun alun vuosina, emme
saa lopettaa työllisyyteen panostusta. Siksi kaupungin tulee pyrkiä
pitämään investointiasteensa suhteellisen korkealla. Tarpeelliset
investoinnit tulee toteuttaa vielä tässä vaiheessa etupainotteisesti.
Yleisen talouden toimeliaisuuden kasvun myötä on luonnollista, että
kaupunki sitten asteittain hidastaa investointitahtiaan.

 

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä halusi lisätä budjettiin rahaa
nuorison työllistämiseen ja vanhusten laitos- ja kotihoidon
kehittämiseen. Vanhusten osalta olemme tyytyväisiä saavutettuun
neuvottelutulokseen. Työllisyyden osalta emme saavuttaneet
tavoitettamme mutta pidämme kuitenkin ns. Paltamon mallin tutkimista
hyvänä asiana.

Suomi on muiden läntisten teollisuusmaiden kanssa vanhenemassa
kovaa vauhtia. Huoltosuhde heikentyy voimakkaasti, kun suuret
ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Miten rahat riittävät? Mistä löytyvät ne
kädet, jotka hoitavat hoidon tarpeessa olevia seniorikansalaisia? Kun
suuri osa Eurooppaa kärsii samasta ilmiöstä, ongelma ei ole vain
maanlaajuinen vaan maanosanlaajuinen. Eikä ole helppoa eikä
ongelmatonta tuoda tänne miljoonaa ulkomaalaista hoitamaan niitä
tehtäviä, joihin omat kätemme eivät riitä. Se ei ole ongelmatonta meille
mutta ei myöskään niille kehittyville maille, joiden kenties koulutetuinta
väestönosaa länsimaat tavoittelevat.

 

Suomesta puuttuu hoitavia käsiä. Syy tähän ei ole sattuma, vaan se on
omien valintojemme seurausta. Luoja on kyllä antanut meille riittävästi
näitä käsiä, mutta yhteiskuntamme aiemmat päättäjät eivätkä

kaupunginjohtajan pohjaesitykseen neuvotteluissa monia miljoonia.
Rehellisyyden nimissä pitäisi kuitenkin kertoa, että määrärahat
vähenevät siitä huolimatta reaalisesti tässä budjetissa usealla
kymmenellä miljoonalla. Alle prosentin luokkaa olevat muutokset tai
näiden muutosten jälkeen toimintamenot ovat edelleen hädin tuskin
tämän vuoden tasolla, nimellisesti. Ne eivät vastaa edes kustannusten
ja asukasmäärän kasvua. Vielä vähemmän ne poistavat pitkään
jatkuneen palvelujen alibudjetoinnin. Lisäksi palvelujen määrärahat
esitetään tämän suunnitelman yhteydessä jäädytettäväksi 3 vuodeksi.

Palveluverkoista käydyissä keskusteluissa useimmat meistä
valtuutetuista lupasivat, että lähipalveluja ei heikennetä.
Kaupunginhallituksen ryhmien neuvotteluissa kaupunginjohtajan
esitystä kuitenkin jopa tiukennettiin muotoilulla koulujen
vähentämisestä. Investointiosa puolestaan sisältää linjauksen Koskelan
ja Paloheinän terveysasemien lopettamisesta. Samalla kun tässä
esityksessä alibudjetoidaan kaupungin omia palveluja, siinä esitetään
lisää kilpailuttamista ja yksityistämisen laajentamista. Kokoomus sai
neuvotteluissa läpi sen, että ensi vuonna tehdään tuottavuusohjelma ja
uusi palvelujen tuottamisen strategia, jossa taas ratkaistaan, mitkä
nykyisistä kaupungin palveluista voidaan jatkossa kilpailuttaa tai
yksityistää.

 

On pelättävissä, että tuosta strategiasta tulee uusi Pajusen lista, tällä
kertaa työpaikkojen vähentämis-, kilpailuttamis- ja yksityistämislista. Ja
tälläkään kertaa tässä toimeksiannossa ei ole sanaakaan siitä, miten
kuullaan asukkaita, ei myöskään asukkaiden tarpeista.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Palvelujen eriarvoisuuden lisäämisessä otetaan jo tässä esityksessä
muitakin askeleita. Ostopalveluja lisätään noin 9 %:lla, koulujen ruoka-
ja siivouspalvelujen kilpailuttamista laajennetaan, palveluseteleiden
käyttöä lisätään ja päivähoidossa on tavoitteeksi kirjattu
rakennemuutos yksityisen päivähoidon lisäämiseksi. HUSissa
puuhataan hyvätuloisille yksityistä ohituskaistaa.

Työllisyyden parantamisen sijasta tämä esitys vähentää työpaikkoja.
Alibudjetoinneilla, täyttökielloilla ja ns. luonnollisen poistuman kautta on
jo vähennetty työntekijöiden määrää kaupungilla viime vuodesta.
Tämän esityksen mukaiset henkilöstömenot vähentävät vielä lisää
satoja työpaikkoja. Tekstipuolelle lisättiin neuvotteluissa maininta siitä,
että kaupunginhallituksen käyttövaroista maksetaan kuitenkin
sopimuksen mukaiset palkankorotukset erityisesti sosiaali- ja

terveystoimeen – toivottavasti muillekin, ettei kaupunki kovin outona
työnantajana toimi. Mutta yhtään ainoaa euroa ei lisätty noissa
neuvotteluissa näihin tarkoituksiin.

 

Vaikka etenkin pitkäaikaistyöttömyys vaatii kiireellisiä toimia, esitetään
eri virastojen työllistämistoimiin yhteensä tämänvuotista vähemmän
rahaa. Maahanmuuttajien asemaa luvataan parantaa, mutta samaan
aikaan kaupunki lopettaa Itäkeskuksessa hyvin toimineen
maahanmuuttajien työllistymisprojektin, jolle olisi ollut saatavissa EU-
rahoitusta.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Täällä valtuustossa on jatkuvasti arvosteltu palvelujen alibudjetoimista.
Esitys jatkaa tätä hyvin monien peruspalvelujen osalta, mm. vanhusten
palveluissa, lasten päivähoidossa, lastensuojelussa, päihdehuollossa,
perusterveydenhuollossa, opetustoimessa ja kirjastojen
hankintamäärärahoissa. Vanhusten palveluissa on kyse suorastaan
heitteille jättämisestä. Ensi vuonna aiotaan budjettiesityksen mukaan
vähentää hoitovuorokausia laitoshoidossa 20 %:lla ja
pitkäaikaissairaanhoidossa 15 %:lla. Näin siitä huolimatta, että jo
aiemmat laitoshoidon vähennykset ovat osoittautuneet liiallisiksi.
Lisäksi palveluasuntojen määrää aiotaan supistaa vuodesta 2012
alkaen. Myös omaishoidontukea leikataan ensi vuoden jälkeen tämän
suunnitelman mukaan.

 

Päivähoidossa alibudjetoiminen on johtanut siihen, että päiväkodeilta
edellytetään monessa tilanteessa jopa lain ja asetuksen vastaisesti
suuria lapsiryhmiä, jotta käyttöaste olisi 93 %. Vaikka kaupungin
päiväkodeissa on tänä vuonna noin 900 lasta enemmän kuin tämän
vuoden budjettia tehtäessä meille kerrottiin tai haluttiin uskoa, niin ensi
vuodelle ei esitetä tässä budjettiesityksessä yhtään ainoaa lisäpaikkaa
kaupungin päiväkoteihin.

 

Lapsiperheiden palvelujen ja varhaisen tuen puutteet puolestaan
näkyvät koko ajan kasvavina menoina. Kouluissa oppilasta kohti
laskettuja määrärahoja aiotaan reaalisesti supistaa, samaan aikaan
kun todetaan, että mm. erityisopetuksen tarpeet ja
maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä kasvavat.

 

Päihdehuollon tarpeet kasvavat, se todetaan, mutta tälläkin alueella
esitetään asumispalvelujen ja laitoshuollon supistamista. Helsinki on
myös mukana tämän budjettiesityksen mukaan ajamassa alas
Järvenpään sosiaalisairaalaa. Vammaispalvelulain ensi vuoden alusta

lisäämän henkilökohtaisen avun resursseja ei ole huomioitu
budjettiesityksessä.

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Erityisesti Kokoomus on pitkin vuotta lietsonut kriisimielialoja puheilla
yli varojen elämisestä. Tosiasiassa tämäkin talousarvioesitys on
konsernitasolla lähes 800 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Helsingillä on
lainasaatavia lähes yhtä paljon kuin velkaa. Lainoja on otettu
investointeihin, jotka maksavat itsensä ajan mittaan takaisin. Verotulot
kasvavat budjettiesityksen mukaan ilman veronkorotustakin yli 160
miljoonaa. Lisäksi verotulojen kasvu esitetään tässä budjettiesityksessä
puolta, vajaata 100 miljoonaa, pienemmäksi kuin elinkeinoelämän ja
palkansaajien tutkimuslaitosten arvioissa.

 

Palveluihin luodaan säästöpakkoa myös sillä, että budjetin tulopuolelta
puuttuvat Helsingin Energian liikevoitoista tehtävät tuloutukset,
ennusteen mukaan 250 miljoonaa euroa on tulossa taas voittoa.

 

Helsingillä on aiempien vuosien ylijäämää kassatalletuksina meille
tänään jaetun aineiston mukaan pankkitileillä 820 miljoonaa euroa.
Murto-osa siitä riittäisi turvaamaan riittävän rahoituksen
peruspalveluihin ja työllistämiseen, mutta kaupunginhallituksen esitys
lähtee päinvastoin siitä, että jatketaan palvelujen heikentämistä,
vähennetään työpaikkoja. Kaupunki itse asiassa kasvattaa omaa
ylijäämäänsä pienituloisiin raskaimmin kohdistuvilla kunnallisveron,
tonttivuokrien ja energiamaksujen korotuksilla. Miksi tällaisen linjan
ovat hyväksyneet neuvotteluissa myös SDP:n ja Vasemmistoliiton
edustajat, jotka eduskunnassa esiintyvät leikkauslistoja ja
yksityistämistä vastaan? Puhumattakaan perussuomalaisista, jotka
hyväksyivät budjettiesityksen ehdottamatta siihen yhtään ainoaa
muutosta. Tai miksi vihreät hyväksyvät tässä esityksessä myös
lisärahoituksen ydinvoimaan?

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Täällä noudatetun käytännön mukaisesti joudun esittämään tässä
suullisesti ne muutosesitykset, joita Skp:n ja Helsinki-listojen ryhmä on
valmistellut, vaikka ne jaetaan teille myös kirjallisesti.

 

Vastaesitys 1: Pääluvun 1 kohta 1 14 03 Menovaraus
kaupunginhallituksen käytettäväksi. Menoihin lisätään 20 miljoonaa
euroa. Menot yhteensä 45 miljoonaa euroa, käytettäväksi
palkkamenoihin, henkilöstön riittävyyden turvaamisen ja palkkauksen

jälkeenjääneisyyden korjaamiseen.

 

Vastaesitys 2: Pääluvun 1 kohta Kunnan liikelaitokset – Helsingin
Energia, sivu 115. Poistetaan viimeinen kappale ”Ydinvoimasijoituksiin
varaudutaan omistusosuuksien mukaan” ja lisätään kappaleen loppuun
”Helsingin Energian voittovaroista tehtävistä siirroista kirjataan tässä
vaiheessa 100 miljoonaa euroa”.

Vastaesitys 3: Pääluvun 2 kohta 2 42 Helsingin seudun liikenne -
kuntayhtymän maksuosuudet. Menoihin lisätään 5 miljoonaa euroa.
Menot yhteensä 169,2 miljoonaa euroa, raamiin 2011–2013,
käytettäväksi kaupungin sisäisen joukkoliikenteen lippujen hintojen
korotusten välttämiseen, vuorojen lisäämiseen ja mm. eläkeläisten ja
työttömien lippujen hintojen alentamiseen.

 

Vastaesitys 4: Pääluvun 3 kohta 3 11 01 Sosiaalivirasto, sivu 192
Lasten päivähoito. Lisätään menoihin 5 miljoonaa euroa ja tuloihin 2
miljoonaa. Yhteensä menot 294,419 miljoonaa ja tulot 29,898
miljoonaa, raamiin 2011–2013, käytettäväksi mm. ryhmäkokojen
pienentämiseen ja vastuuhenkilön varmistamiseen jokaiseen
päiväkotiin.

 

Vastaesitys 5: Pääluvun 3 kohta 3 11 01, sivu 198 Lapsiperheiden
palvelut. Lisätään menoihin 5 miljoonaa. Yhteensä menot 161,711
miljoonaa, raamiin 2011–2013, käytettäväksi mm. varhaiseen tukeen,
lastensuojeluun, perheneuvolatoimintaan, kodinhoitoapuun ja
leikkipuistotoimintaan.

 

Vastaesitys 6: Pääluvun 3 kohta 3 11 01, sivu 198 Aikuisten palvelut.
Lisätään menoihin 8 miljoonaa, yhteensä menot 311,768 miljoonaa
euroa, raamiin 2011–2013 käytettäväksi 3 miljoonaa
toimeentulotukeen, erityisesti harkinnanvaraiseen ja ehkäisevään
tukeen, sekä 5 miljoonaa muihin aikuispalveluihin, mm. päihdehuoltoon
ja vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaiseen apuun.

 

Vastaesitys 7: Pääluvun 3 kohta 3 11 01, sivu 198 Vanhusten palvelut.
Lisätään 5 miljoonaa euroa, yhteensä 272,677 miljoonaa euroa,
raamiin 2011–2013, käytettäväksi vanhusten palveluihin, mm.
laitoshoitoon ja pitkäaikaishoitoon, päivätoimintaan sekä omaishoidon
tukeen ja vanhuspalveluohjelmaan.

 

Vastaesitys 8: Pääluvun 3 kohta 3 21 01 Terveyskeskustoiminta.
Lisätään menoihin 6 miljoonaa euroa, yhteensä menot 599,241
miljoonaa euroa, raamiin 2011–2013, käytettäväksi erityisesti

lähiterveysasemien toimintaan, kotihoitoon, kotisairaanhoitoon,
mielenterveyspalveluihin, palvelujen ostoon Järvenpään
sosiaalisairaalasta ja ehkäisevään terveydenhuoltoon. Poistetaan
investointiohjelmasta Koskelan ja Paloheinän terveysasemien
lopettamiseen liittyvät investointihankkeet.

 

Vastaesitys 9: Pääluvun 4 kohta 4 02 Opetusvirasto. Lisätään menoihin
5 miljoonaa euroa, yhteensä menot 595,982 miljoonaa, raamiin 2011–
2013, käytettäväksi lähikoulujen turvaamiseen, oppilasryhmien
pienentämiseen, maahanmuuttajien kieliopetukseen, erityisopetukseen
ja oppilashuoltoon. Vastaavasti poistetaan sivulta 225 väliotsikon
jälkeen toisen kappaleen viimeinen lause koulukiinteistöjen
vähentämisestä.

 

Vastaesitys 10: Pääluvun 4 kohta 4 31 Nuorisotoimi. Lisätään menoihin
2 miljoonaa, yhteensä menot 29,549 miljoonaa, raamiin 2011–2013,
käytettäväksi nuorisojärjestöjen avustuksiin, nuorisotiloihin ja
alueellisiin palveluihin, koulutilojen maksuttomaan käyttöön
nuorisotyössä ja nuorisovaltuuston perustamiseen.

 

Vastaesitys 11: Pääluvun 4 kohta 4 15 Kaupunginkirjasto. Lisätään
menoihin 1 miljoonaa euroa, yhteensä menot 35,98 miljoonaa euroa,
raamiin 2011–2013, käytettäväksi kirjastojen aineistohankintoihin,
aukioloaikojen pidentämiseen ja lähikirjastojen toimintaan.

 

Vastaesitys 12: Pääluvun 4 kohta 4 52 03 Työllisyyspolitiikka. Lisätään
5 miljoonaa euroa, yhteensä menot 38,789 miljoonaa, raamiin 2011–
2013, käytettäväksi erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien
työllistämiseen, työvalmennukseen, kuntouttavaan työtoimintaan ja
työttömien yhdistysten tukemiseen.

 

Vastaesitys 13: Kohta 5.5.5 Sivistys- ja henkilöstötoimi, sivu 57.
Poistetaan 4. kappale ”Koulujen ruokahuolto- ja siivouspalvelujen
kilpailutusta jatketaan ja maltillisesti lisätään”.

 

Vastaesitys 14: Kohta 5.1, sivu 47. Poistetaan 4. kappale
kunnallisveron yhden prosenttiyksikön korotuksesta, lisätään sen tilalle
”Käyttötalouden tasapainoa vahvistetaan Helsingin Energian
voittovaroista tehtävällä siirrolla ja purkamalla lähiörahastoa.”

 

Vastaesitys 15: Kohta 5.6, sivu 62. Muutetaan kohdan teksti
kuulumaan: ”Kaupunki laatii vuoden 2011 aikana strategian, jossa
asukkaita laajasti kuullen kartoitetaan palvelujen nykytila ja
suunnitellaan niiden kehittämistä. Tavoitteena on turvata palvelujen

Valtuutettu Valpas ryhmäpuheenvuorossaan kysyi kahta
yksityiskohtaista asiaa. Ensimmäinen koski palveluverkkokomiteaa.
Siitä totean, että palveluverkkokomitea on työnsä tehnyt ja siitä on
raportoitu erikseen. Miksi-kysymys, niin meillä on tapana
talousarviokirjaa tehdessämme, kun valtuusto on hyväksynyt
valtuustokauden strategian, niin silloin se strategiaosuus on täsmälleen
siinä muodossa kuin valtuusto sen hyväksyy. Emme ole tehneet
tarkoituksellisesti mitään muutoksia sen takia, että valtuustolla on
mahdollisuus todentaa asiat juuri hyväksytyn strategian mukaisessa
muodossa, ja tässä tapauksessa siis palveluverkkokomitea on tämän
valtuuston aikana työnsä tehnyt ja se on työ on siis päättynyt.

 

Sitten toinen kysymys oli konkreettinen kysymys sivulla 225, siellä
kappale, joka alkaa siitä, että ”Helsinki turvaa peruskoulun päättäneistä
60 %:lle lukiopaikan ja vähintään 20 %:lle ammatilliseen
perustutkintoon johtavan koulutuspaikan ja sen lisäksi lisäopetukseen
varataan paikkoja 8 %:lle”, eli mitä tapahtuu sitten, kun näistä ei tule
100 % yhteensä. Niin ensinnäkin tavoitteenahan on se, että kukaan ei
syrjäytyisi. Käytännössä kuitenkin tilanne on sellainen, että ammatillisia
koulutuspaikkoja haemme valtiolta säännöllisesti, ja jo osin tässäkin
budjetissa on lisäyksiä koulutuspaikkoihin tullut. Kuitenkin osa jää
näiden koulutuspaikkojen ulkopuolelle, ja heistä osa siirtyy työelämän
palvelukseen suoraan, osalle tarjoamme työharjoittelua. Ja kuten
sanoin, keskeinen tavoite on, että kukaan ei syrjäytyisi.
Viimeisimmässä haussa oli 400 tällaista nuorta, jolle ei ollut kyetty sitä
opetuspaikkaa tarjoamaan ammatilliselta puolelta, eli näihin
toimenpiteisiin ryhdyimme.

 

Sen lisäksi totean valtuutettu Hakaselle, hän viittasi Helsingin Energian
tuloutuksiin. Valtuustohan esim. viime kesäkuun
tilinpäätöskokouksessaan siirsi 200 miljoonaa ylimääräistä tuloutusta
peruspalvelujen rahoittamiseen, ja jokainen voi sen itse laskea, että
mikä olisi kaupungin talouden menojen ja tulojen epäsuhta, jos tätä
Helsingin Energian tuloutusta ei olisi. Ja kun muistamme sen, että
kuinka monia halukkaita, muitakin kuin me täällä Helsingissä, sille
tuloutukselle käyttäjiksi ilmoittautuu, viittaan mm. nyt veronkorotuksiin,
joita on tulossa, jotka johtavat noin 15 %:n kaukolämmön
hinnankorotuksiin. Eli keskeinen riskitekijä, jonka valtuutettu Hakanen
nosti esille, Helsingin Energian tuloutusten odotetaan tässä
talousarvioesityksessä pysyvän, tai sen tulon tuottamiskyvyn odotetaan
pysyvän jotakuinkin vakiona, mutta monia epävarmoja tekijöitä siellä on
ja ennen kaikkea tämä rakenteellinen epäsuhta, joka meidän
talousarviomme tulopuolella on.

 

Vuoden alussa tein 3 talousarvioaloitetta. Yksi aloite koski
omaishoitajien tuen lisäämistä 5 %:lla. Kaupunginhallitus toteaa, että
vuoden 2011 talousarviossa on varauduttu yli 5 %:n asiakasmäärän
kasvuun. Huomionarvoista on, että valtuustoryhmät ottivat esille
omaishoitajien aseman parantamisen. Tuntui kuin valtuutetut alkaisivat
ymmärtää, että tukemalla omaishoitajia kaupunki itse asiassa säästää
merkittävästi.

Toinen aloitteeni koski tätä helsinkiläisten tanssioppilaitosten tukea,
johon esitin 200 000 euron määrärahan lisäystä, ja lopputulos oli, että
sitä lisättiin 160 000:lla. Kolmas aloitteeni koski Juneksen talon
kosteusvaurioita estävien korjausten tekemistä. Korkein hallinto-oikeus
on rakennuslautakunnan esityksestä myöntänyt kaupungille oikeuden
tehdä korjaukset Juneksen kustannuksella. Kaupunginhallitus ei
kuitenkaan esitystäni hyväksynyt, joten se haluaa näin ollen antaa
rakennuksen turmeltua.

 

Paljon puhutaan kohtuuhintaisesta asumisesta. Kunnallisten maksujen
osuus asumisen hoitokuluista on 60 % eli vähintään 2 euroa neliöltä.
Jälleen Helsingissä ovat nousemassa ainakin vesimaksut,
jätehuoltomaksut, kiinteistövero, todennäköisesti myös sähkö- ja
lämmityskulut. Kyllä ainakin osittain toimintojen tehostamisella voitaisiin
välttyä asumiskustannusten jatkuvalta kasvamiselta.

Teen kaksi Koskisen toivomuspontta:

 

1:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki pyrkii
ottamaan asiakkaat/käyttäjät nykyistä laajemmin mukaan
hyvinvointipalvelujen suunnitteluun ja
kehittämisprosesseihin.

 

Näin voitaneen tarpeettomien palvelujen tarjontaa karsia ja toisaalta se
mahdollistaa nykyistä parempien palvelukonseptien kehittämisen.
Kuten edellä totesin, asumiskustannukset ovat jatkuvasti kasvamassa.
Näiltä osin teen toisen toivomusponnen:

 

1:

                      Kaupunginvaltuusto edellyttää, että joutuessaan
korottamaan asumiseen liittyviä maksuja kaupunki
määrittelee niiden vaikutuksen asumiskuluihin ja pyrkii
minimoimaan korotusten suuruuden.

 

tiukasta taloustilanteesta selviämiseksi. Varmasti kaikki muistamme,
että strategiassa valittiin yhdeksi keinoksi päivähoidon ryhmäkokojen
pienentäminen ja hoitovaihtoehtojen lisääminen. Viisaana ideana oli se,
että lasten ja perheiden hyvinvointia tukemalla säästämme
kustannuksia muualta ja ennen kaikkea edistämme perheiden hyvää
arkea. Pidän hyvänä, että tähän budjettiin lisättiin voimavaroja
perheiden palveluihin, perusopetukseen, lastensuojeluun ja
päivähoitoon. Lisävoimavarat olivat erityisen tervetulleita päivähoitoon,
koska meillä on enemmän lapsia kuin olimme ajatelleet ja lapsimäärä
on edelleen kasvussa. On kaikkien etu, että jokainen perhe, jokainen
lapsi saa sopivan hoitopaikan.

Tosiasia on se, että meillä ei ole ollut riittävästi tarjolla vaihtoehtoja
perheille. Osa ei tule toimeen ilman vuorohoitoa, osa haluaisi
enemmänkin osapäivähoitoa. Mielestäni osa-aikaisten vaihtoehtojen
kehittäminen on esimerkki siitä, miten kaupunki voi toimia
taloudellisesti ja samalla perheiden palveluita parantaen. Me
tarvitsemme lisää kerhotoimintaa ja avoimia varhaiskasvatuspalveluita
leikkipuistoihin, ja tähän työhön me nyt vauhdilla ryhdymme. Mielestäni
oli merkittävä arvovalinta, että Helsinki-lisää korotettiin Kokoomuksen
vaalilupauksen mukaisesti, ja mielestäni meidän on myös jatkossa
Helsinki-lisää kehitettävä.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kun alle kouluikäisten lasten määrä kasvaa Helsingissä ja meillä on
krooninen pula päiväkodeista, on tärkeää, että meidän
investointiohjelmassamme jatkossa on rahaa, että ne puuttuvat
päiväkodit voidaan rakentaa.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

Aion esittää tässä vielä ponnen. Kun nyt me ryhdymme tekemään
tuottavuusohjelmaa, henkilöstön hyvinvointiohjelmaa, niin on hyvin
tärkeää, että me kehitämme sellaisia tuottavuustavoitteita ja -mittareita,
jotka todellakin ohjaavat meidän toimintaamme siihen suuntaan, mitä
me olemme yhdessä toteuttaneet. Esitän seuraavan ponnen:

 

                      Hyväksyessään tämän ponnen kaupunginvaltuusto
edellyttää, että sosiaalilautakunta arvioi päivähoidossa
käytettyjen tuottavuusmittareiden, kuten täyttö- ja
käyttöastetavoitteiden toimivuuden, varhaiskasvatuksen
laadun, asiakkaiden ja henkilöstön näkökulmasta.

 

 

kävimme sitä keskustelua, että miten vaikkapa koulut ja kirjastot
voitaisiin laittaa yhteen. Toisaalta jo edellisellä valtuustokaudella käytiin
nuorisotoimessa keskustelua, että miten nuorisotalot ja koulut voisivat
entistä enemmän toimia yhdessä.

 

Sekä lautakuntaporukassa epävirallisissa keskusteluissa että myös
vihreiden kollegoiden kanssa usein päädyttiin siihen, että siinä ei ole
välttämättä mitään järkeä, että jokainen lautakunta erikseen kiertää ne
omat tonttinsa ja yrittää nähdä kokonaisuutta, kun se on aika vaikeaa.
Jokaisella lautakunnalla on se oma kiinnostuksen kohteensa ja omat
intressinsä siinä, oman hallintokunnan kautta. Järkevämpää ehkä
olisikin, että kaupungissa joku tekee virkatyönä sitä, että selvittää
tilojen yhteiskäytön mahdollisuuksia ja raportoi siitä sitten valtuustolle,
eli olisi jonkinlainen tila-asiamies, joka tätä selvitystä tekee ja tuo
lautakunnille ja valtuustolle omia ehdotuksiaan. Siten se kokonaisuus
tulisi paljon helpommin tai ehkä ainakin järkevämmin katsastettua kuin
se, että jokainen lautakunta keskenään yrittää selvittää sitä, että miten
ja minkä hallintokuntien kanssa voidaan laittaa tiloja yhteen. Tähän
asiaan varmaan palaa myöhemmin valtuutettu Rantanen omassa
puheenvuorossaan.

 

Sitten vielä tiloista ja hyvinvointipalveluista. Itse luen hyvin
voimakkaasti kulttuuri- ja kirjastopalvelut ihan peruspalveluiksi,
perushyvinvointipalveluiksi. Kuten viime syksynä näitten laajojen
mielenosoitusten osalta nähtiin, erityisesti kirjastorakennusten seinät
ovat kaupunkilaisille tärkeitä, ja ne ovat sellaisia palveluita, jossa
sisältöä ja seiniä ei voi erottaa. Lautakunta on sekä viime syksynä että
tänä vuonna puolustanut voimakkaasti sitä, että meillä on kattava
lähikirjastoverkko, koska ei ole mitään järkeä kehittää sellaisia alueita
tai lähiöitä, joissa keskeiset palvelut ovat kauppa ja kapakka.

 

Kirjastojen osalta, miksi on tärkeää, että edelleen pidetään yllä laajaa
kirjastoverkkoa ja kulttuuripalveluita ylipäätään, on se, että on yhä
tärkeämpää, että kaupunki tarjoaa sellaista vapaa-ajan aktiviteettia tai
paikkoja tai tilaisuuksia, joissa voi harrastaa myös ilmaiseksi tai
kohtuuhinnalla. Esimerkiksi, kun täällä on puhuttu tänään paljon
perheistä ja perheiden palveluista, niin Kela kun julkaisi syyskuussa
Perhepiirissä-kirjansa, niin siinä Kuluttajatutkimuskeskuksen
selvityksessä kävi ilmi, että vapaa-ajan menot ovat perheiden yksi
suurimpia menoeriä asumisen ja vaatteiden ja liikenteen,
matkustamiskulujen ohella. Siinä samassa tutkimuksessa puhuttiin
siitä, että on tärkeää ehkäistä syrjäytymistä myös huolehtimalla siitä,
että esimerkiksi ne nuoret, jotka harrastavat paljon kodin ulkopuolella,
voivat sitä tehdä ja pitää huolta sellaisten palveluiden olemassaolosta

kiinteistöomaisuutta. Sivuvaikutuksena tehdään korjaamatonta
vahinkoa Helsingin kaupungin työntekijöiden terveydelle ja koululaisten
samoin. Kaikki kaupungin koulut ovat arvokiinteistöjä, eivät mielestäni
niinkään aina arkkitehtonisten arvojen vuoksi vaan sen takia, mitä siellä
on sisällä, keitä siellä työskentelee.

Tein talousarvioaloitteen, jossa esitin 60 miljoonan euron summaa
sisäilmaongelmista kärsivien koulukiinteistöjen korjaukseen ensi
vuodelle. Summa on alentunut matkan varrella 48 miljoonaan euroon,
mutta siellä ainakin luvataan seuraavina vuosina lisää. Oikeastaan
ongelmassa ei olekaan ensisijaisesti kysymys rahasta vaan
asenteesta, mihin Pirinenkin haastattelussa viittaa. Kaupunginjohtaja
Pajunen asetti joulukuussa 2007 sisäilmaryhmän parantamaan
yhteistyötä ja tiedonkulkua sisäilmaongelmien ratkaisemiseen
osallistuvien tahojen välillä. Ryhmän tehtäväksi voidaan tiivistää
yhteisten toimintatapojen ja työnjaon kehittäminen sisäilmaongelmien
käsittelyssä kaupunginhallinnossa, sisäilmaongelmien
ratkaisuprosessien kehittäminen ja sisäilmakohteiden korjaustöiden
ohjeistaminen. Sisäilmaryhmässä on edustus eri hallintokunnista, ja
sen puheenjohtajana on tilakeskuksen uusi, asiassa itse asiassa
erinomaisen aktiivinen ja asiantunteva, kiinteistöpäällikkö.

 

Sisäilmaryhmä on laatimassa toimintamallia näitä ongelmia varten sekä
esimerkiksi ohjetta kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakenteiden
purkutöistä sekä niiden ja korjaustöiden aikaisesta suojaamisesta.
Vastuiden, valvonnan ja yhteistyömallien rakentaminen onkin erittäin
tärkeää.

 

Kiinnitän kuitenkin huomiota siihen, että jokainen sisäilmaryhmän jäsen
työskentelee ryhmässä oman toimensa ohella, jolloin on selvää, että
tärkeiden asioiden eteenpäin vieminen hidastuu, kun työ käytännössä
tapahtuu normaalin työajan ulkopuolella. Vertailukohdaksi voitaisiin
ottaa vaikkapa Helsingin kaupungin energiansäästöneuvottelukunta,
joka ohjaa ja seuraa kaupungin kiinteistöissä energiansäästön
tavoitteiden toteutumista ja energiankäytön alentamista edistävien
toimenpiteiden täytäntöönpanoa. Neuvottelukunnalla on käytettävissä
ainakin muutama, yksinomaan tälle asialle dedikoitu virkamies.
Energiansäästö on luonnollisesti tärkeää, mutta arvotan hometalkoot
vähintään yhtä tärkeäksi asiaksi. Siksipä teenkin seuraavan ponnen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
selvittää viipymättä, voidaanko sisäilmaryhmään
kohdentaa tilapäisesti henkilöresurssia valmistelemaan
päätoimisesti ohjeistusta ja toimintamalleja

budjettisovussa mukana. Tämähän mahdollistui nimenomaan sen
johdosta, että sosialidemokraattien tärkeät vaatimukset
lisäpanostuksista vanhustenhoitoon, lastensuojeluun, lasten
päivähoitoon, yleensä sosiaali- ja terveydenhoitoon saatiin
budjettineuvotteluissa toteutettua. Vanhustenhoidosta kantautuu
jatkuvasti huolestuttavia viestejä, edelleen on totta se, että vanhukset
joutuvat olemaan liian pitkään väärällä paikalla ja toisten tiellä. Kyllä
heikkokuntoinen vanhus kokee tämän erittäin aliarvostavaksi ja omaa
ihmisoikeuttaan loukkaavaksi. HUSissa odottaa liian pitkään vanhus
sitä, että hän pääsee kaupunginsairaalaan, ja kun hän pääsee
kaupunginsairaalaan, hänelle tulee yllättäen tieto siitä, että hän joutuu,
varautumatta itse, kotiutetuksi, yksin ehkä kotiin, niin että siellä sitten
pyritään nopeasti järjestämään kotipalvelu, joka on teknistä ja
suoritepohjaista, ja vanhus joutuu olemaan liian heikossa kunnossa
kotona yksin.

 

Samoin myös omaishoidosta tulee tietoja, että omaishoitajien
lomaoikeus ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla Helsingissä.
Näinpä ajattelen, että kun tätä vanhustenhoidon rakennemuutosta
toteutetaan, tulee kyllä seikkaperäisesti arvioida koko tätä hoitoketjua,
miten se toimii, ja pidän tätä äärimmäisen tärkeänä.

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämän budjettikirjan merkittävin haaste kyllä on siinä tuottavuus- ja
hyvinvointiohjelmassa. Kaupunginjohtaja Pajunen ei ole täällä, mutta
kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava kuuntelee. Eli minä
olen sitä mieltä, että kaupunginvaltuuston pitää ottaa tämä omaan
ohjaukseensa, että tämä otetaan poliittiseen ohjaukseen, niin että kun
määräaika on 1.5., niin se ei tarkoita sitä, että meille tuodaan silloin
joku valmis esitys, vaan kaupunginvaltuuston strategiaseminaarissa
pitäisi valtuutettujen päästä arvioimaan sitä, mitkä ovat ne oikeat
rakenteelliset keinot, joilla voidaan tuottavuutta parantaa, niin että se ei
johda taas siihen, että ensi keväänä kun lautakunnat tekevät omia
budjettipäätöksiään kehyksessä pysyäkseen, niin sitten käy niin, että
sieltä missä on tämä asiakaspinta lähinnä, niin sieltä leikataan. Eli
minun ajatukseni on se, että valtuuston strategiaseminaarissa tätä
asiaa otetaan arvioon, ja meille valmistellaan siitä vaihtoehdot.

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kaksi kommenttia. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja, järkeväksi
tunnettu herrahenkilö, lausui täällä omassa puheenvuorossaan
sellaisen ehkä minusta kuitenkin yllättävän utopistisen ajatuksen – eli

vaan se johtuu siitä, että viime vuonna päätettiin karsia runsaasti rahaa
pois vanhusten hoivapalveluista sen sijaan, että sitä määrärahaa olisi
pitänyt nostaa. Meidänkin ihmisemme yrittivät epätoivoisesti
neuvotteluissa taistella sen vanhusrahan puolesta. Onneksi nyt tänä
vuonna sitten saatiin edes palautettua entiselle tasolle tämä raha,
mutta se ei vielä riitä siihen tavoitteeseen, että vanhukset hoidettaisiin
todella kunnolla.

 

Tässä puheenvuorossa keskityn palveluiden tuottavuuden strategiaan.
Strategia on tarpeellinen tarkastelu, koska Helsingin kaupunki on
palveluorganisaatio. Kaupungin talouden tasapainottamiseksi
palveluiden kustannustason laskeminen tai kasvun hillitseminen
toimintaa uudelleen organisoimalla on keino, jolla voimme vaikuttaa,
jos tahtoa ja uudistumiskykyä riittää. Keinona tämä on huomattavasti
vähemmän ongelmallinen kuin verotuottojen kasvuun vaikuttaminen tai
investointien karsiminen. Budjettiin kirjattu tuottavuusohjelma antaa
hyvät mahdollisuudet kehittää parempia palveluita ja toiminnan
organisointia, mutta toteutus voidaan tietysti tehdä hyvin tai huonosti ja
kirjaus ei takaa sitä, että oikeasti jotain saataisiin aikaan.

 

Kuitenkaan tuottavuuden kasvun ei voida olettaa toteutuvan
automaattisesti siten, että kaupunki ulkoistaa palveluitaan. Joitain
palveluita on edullista ulkoistaa, mutta tämä ei voi tapahtua pelkän
uskon perusteella. Eihän mikään yrityskään näin toimi. Usein tuntuu
siltä, että Helsingin kaupunginjohto toimii näin heittämällä erilaisia
kirjauksia mukaan strategioihin tutkimatta asiaa. Monissa tutkimuksissa
on tultu siihen tulokseen, että ulkoistaminen ei tiettyjen palveluiden
osalta tai kaikissa tilanteissa ole taloudellisesti kannattavaa. Jotta
palvelu tulisi ostettuna itse tuotettua halvemmaksi, asioita pitää tehdä
toisella tavalla kuin ennen. Samalla kaupungilla täytyy olla osaamista
ostopalveluiden sopimisesta. Jotta pystytään aidosti vertailemaan
oman toiminnan kannattavuutta ulkoistettuun toimijaan ja tekemään
päätöksiä tiedon eikä uskon pohjalta, onkin välttämätöntä tietää
kaupungin oman toiminnan kustannustaso. On erityisen hienoa, että
tuottavuusohjelman tavoitteena on palveluiden ja koko toiminnan
kustannusten läpinäkyvyys.

 

Kustannusten tarkastelu ei kuitenkaan kerro laadusta, ja onkin
välttämätöntä aina sisällyttää tuottavuusarviointeihin vaikuttavuuden
arviointi. Tätäkään kaupunki ei aina tee.

 

Palveluiden tuottavuuden lisäämistä ei voida tarkastella vain yhdestä
näkökulmasta, esim. tilasäästöinä, kuten palveluverkkojen kehittämisen
yhteydessä on toitotettu. Vaikka tilat ovat tietysti olennainen osa
palvelua, palvelut eivät tietenkään muodostu pelkästään tiloista eivätkä
palveluiden kustannukset muodostu pelkästään tilakustannuksista.
Esim. opetustoimen osalta koulujen kokonaiskustannuksista noin 1/4
tai 1/5 on tilakustannuksia toiminnan luonteesta riippuen, ja
henkilöstökulujen osuus on huomattavasti isompi, noin 60 %. Silti
palveluverkkojen tarkastelu lähti liikkeelle tilakustannuksista.

 

 

aktiivisia kansalaisia. Kansalaispalautteessa huolta kannetaan
puistojen nykyisen hyväksi koetun toiminnan jatkumisesta ja
ihmetellään, mitä kaupunginhallituksen päätöslauselma päivähoidon
kysynnän taltuttamisesta siirron avulla oikein tarkoittaa.
Leikkipuistotoiminnan hallinnollinen siirtäminen tuli
budjettineuvotteluihin vähän puskan takaa, siksi sitä on myös syytä
arvostella. Käsitykseni mukaan sosiaalilautakunnan jäsenet sen
enempää kuin leikkipuistojen johtavat sosiaalityöntekijätkään eivät ole
etukäteen olleet tietoisia asiasta. Sen vuoksi teenkin
seuraavansisältöisen ponnen:

 

                      Kaupunginvaltuusto edellyttää, että leikkipuistotoiminnan
siirtämistä päivähoidon puolelle ei toteuteta ennen kuin
leikkipuistojen henkilökuntaa ja käyttäjiä on
asianmukaisesti kuultu.

 

Vasemmistoliitto on budjettineuvotteluissa edellyttänyt, että
vastuualueen muutoksista huolimatta leikkipuistojen toiminta säilyy
vähintään nykyisellään. Monessa puistossa on jo nyt tarjolla
pikkulasten kerhoja, joiden avulla voidaan ihan oikeastikin pienentää
päivähoidon kysyntää. Eri puolilta kaupunkia on toki myös kuulunut
toiveita pikkulasten kerhotoimintaan puistoissa, joissa sitä palvelua ei
vielä ole. Lasta ei ole haluttu laittaa päiväkotiin, mutta osa-aikaisen
hoidon tarpeen ja vaihtoehtojen puutteen vuoksi näin on perheen
kuitenkin joissain tapauksissa täytynyt tehdä.

 

On hyvä, että kaupunki haluaa vastata tähän osa-aikaiseen
lapsiperheiden päivähoidon tarpeeseen. Toivottavaa on kuitenkin, että
vastuualueen muutos vaikuttaa leikkipuistojen toimintaan ainoastaan
myönteisesti. Leikkipuistotoiminta on lapsiperheiden keskuudessa
kovasti arvostettua. Se on myös mielestäni yksi parhaiten onnistunut
varhaisen tuen muoto kaupungissamme. Siinä toteutuu hyvällä tavalla
matalan kynnyksen palvelu, lisäksi palvelu on kaikkien saatavilla
maksutta.