HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
Keskustelupöytäkirja
1 – 2010
Kokousaika: 20.1.2010 klo 18.00 – 00.03
Kokouspaikka: Vanha Raatihuone, Aleksanterinkatu 20
|
|
|
|
Keskustelupöytäkirjaan on kirjattu vain ne kaupunginvaltuuston esityslistan
asiakohdat, joissa on käytetty puheenvuoro
|
|
HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE
Diskussionsprotokoll
1 – 2010
Mötestid: 20.1.2010 kl 18.00 – 00.03
Mötesplats: Gamla Rådhuset, Alexandersgatan 20
|
|
|
|
I diskussionsprotokollet har antecknats bara de ärenden på stadsfullmäktiges
föredragningslista i vilka någon har yttrat sig.
|
3 §.....................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 3.....................................................................................................................
Valtuutettu Räty...............................................................................................................................
4 §.....................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 4.....................................................................................................................
Valtuutettu Rissanen.......................................................................................................................
Valtuutettu Holopainen.................................................................................................................
Valtuutettu Lipponen.....................................................................................................................
Valtuutettu Puhakka......................................................................................................................
Ledamoten Oker-Blom.................................................................................................................
Valtuutettu Valpas.........................................................................................................................
Valtuutettu Kiviniemi.....................................................................................................................
Valtuutettu Ebeling........................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Valtuutettu Aaltio...........................................................................................................................
Valtuutettu Puoskari......................................................................................................................
Valtuutettu Sumuvuori..................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo........................................................................................................................
Valtuutettu Moisio..........................................................................................................................
Valtuutettu Pakarinen...................................................................................................................
Valtuutettu Kolbe...........................................................................................................................
Valtuutettu Näre............................................................................................................................
Valtuutettu Pelkonen.....................................................................................................................
Valtuutettu Suomalainen..............................................................................................................
Valtuutettu Peltola.........................................................................................................................
Valtuutettu Valtonen......................................................................................................................
Valtuutettu Autti.............................................................................................................................
Valtuutettu Ojala............................................................................................................................
Valtuutettu Valokainen..................................................................................................................
Valtuutettu Kari..............................................................................................................................
Valtuutettu Anttila..........................................................................................................................
Valtuutettu Huru............................................................................................................................
Valtuutettu Rantanen....................................................................................................................
Valtuutettu Puhakka......................................................................................................................
Valtuutettu Abdulla........................................................................................................................
Valtuutettu Kanerva......................................................................................................................
Valtuutettu Saarnio.......................................................................................................................
Valtuutettu Näre............................................................................................................................
Valtuutettu Tenkula.......................................................................................................................
Valtuutettu Koskinen.....................................................................................................................
5 §...................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 5...................................................................................................................
Kaupunginjohtaja Pajunen...........................................................................................................
Valtuutettu Pakarinen...................................................................................................................
Valtuutettu Männistö.....................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo........................................................................................................................
Ledamoten Torvalds.....................................................................................................................
Valtuutettu Helistö.........................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Valtuutettu Peltola.........................................................................................................................
Valtuutettu Vesikansa...................................................................................................................
Valtuutettu Kari............................................................................................................................
Valtuutettu Rantanen..................................................................................................................
Valtuutettu Sumuvuori................................................................................................................
Valtuutettu Kousa........................................................................................................................
Valtuutettu Ojala..........................................................................................................................
Valtuutettu Virkkunen.................................................................................................................
Valtuutettu Kolbe.........................................................................................................................
Kaupunginjohtaja Pajunen.........................................................................................................
Valtuutettu Halla-aho..................................................................................................................
Valtuutettu Bergholm..................................................................................................................
Valtuutettu Kanerva....................................................................................................................
Valtuutettu Valokainen...............................................................................................................
Valtuutettu Hakanen...................................................................................................................
Valtuutettu Moisio.......................................................................................................................
Valtuutettu Virkkunen.................................................................................................................
Valtuutettu Halla-aho..................................................................................................................
Valtuutettu Huru..........................................................................................................................
Kaupunginjohtaja Pajunen.........................................................................................................
Valtuutettu Bergholm..................................................................................................................
Valtuutettu Soininvaara..............................................................................................................
Valtuutettu Ojala..........................................................................................................................
Valtuutettu Huru..........................................................................................................................
Valtuutettu Helistö.......................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen...................................................................................................................
Valtuutettu Arhinmäki.................................................................................................................
Kaupunginjohtaja Pajunen.........................................................................................................
Valtuutettu Halla-aho..................................................................................................................
Kaupunginjohtaja Pajunen.........................................................................................................
Arvoisa puheenjohtaja.
Täällä on hienosti tuoli edessä. Voin toki istua, mutta ehkä ette näe
minua sen jälkeen. Ovat niin vieraita nimiä nämä kaikki, niin pitää ottaa
ihan lappu mukaan. Ehdotan valtuuston puheenjohtajaksi Otto
Lehtipuu, 1. varapuheenjohtajaksi Harry Bogomoloff ja 2.
varapuheenjohtajaksi Rakel Hiltunen.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Tasa-arvolain mukaan yli 30 henkilöä työllistävän työnantajan on
toteutettava tasa-arvoa edistävät toimet laadittavan tasa-
arvosuunnitelman mukaisesti. Lain mukaan tämä tasa-arvosuunnitelma
voidaan laatia 3 vuoden välein ja se tehdään yhteistyössä
henkilöstöedustajien kanssa. Helsingissä henkilöstökeskus vastaa
tasa-arvotyön edistämisestä, kehittämisestä ja seurannasta koko
kaupungissa osana henkilöstöpolitiikkaa. Henkilöstökeskus antaa
henkilöstöpoliittista tasa-arvotyötä koskevia ohjeita virastoille ja
liikelaitoksille, järjestää koulutusta ja seuraa tasa-arvon toteutumista
henkilöstön keskuudessa.
Tasa-arvoasiat sisältyvät kahden asiantuntijan tehtäviin
henkilöstökeskuksessa. Tämän vajaan yhden henkilötyövuoden
resursoinnin lisäksi kaikissa virastoissa ja liikelaitoksissa on tasa-
arvoasioiden yhteyshenkilönä, jona usein toimii henkilöstöhallinnon
asiantuntija. Henkilöstökeskus vastaa tasa-arvotoimikunnan
toiminnasta, rahoittaa sen ja antaa tarvittavat resurssit. Nykyinen tasa-
arvotoimikuntahan toimii vuoteen 2010 saakka.
Helsingin kaupunkia arvostetaan laajasti myös tasa-arvoasioiden
hyvänä hoitajana ja vastuullisena työnantajana. Tästä on hyvänä
osoituksena tasa-arvopalkinto, jonka kaupunki sai vuonna 2005.
Helsingissä tasa-arvotyöhön on osoitettu henkilöstöresursseja jo
kauan, ja henkilöstökeskuksessa tai sitä edeltävissä organisaatioissa
on ollut erityisesti tasa-arvoasioihin perehtynyt asiantuntija jo 90-luvulta
lähtien.
Tämä Helsingin kaupungin 4. tasa-arvosuunnitelma, joka nyt on
käsittelyssä, on valmisteltu työryhmässä, jossa on edustajat eri
toimialoilta ja suurimmista virastoista. Mukana oli myös
henkilöstöjärjestöjen sekä tasa-arvotoimikunnan edustus. Tämä tasa-
arvosuunnitelma jakaantuu nyt kahteen osaan: toiminnalliseen ja
henkilöstöpoliittiseen osaan. Toiminnallisessa osassa kerrotaan niistä
toimenpiteistä ja suunnitelmista, joita on toteutettu tai aiotaan toteuttaa
virastoissa ja liikelaitoksissa kaupungin tarjoamien palveluiden tasa-
arvoisuuden varmistamiseksi ja edistämiseksi. Henkilöstöpoliittinen osa
puolestaan käsittelee tasa-arvon huomioon ottamista osana kaupungin
henkilöstöpolitiikkaa. Tästä vastaa henkilöstökeskus.
Kaupunkitasoisen tasa-arvosuunnitelman lisäksi virastoissa,
liikelaitoksissa laaditaan muun toiminnan suunnittelun yhteydessä
selvitykset omasta tasa-arvotilanteesta, arviot aikaisempien
toimenpiteiden toteutuksesta ja tarpeellisista tulevista toimenpiteistä.
Nämä suunnitelmat voivat sisältyä esimerkiksi henkilöstö- tai
koulutussuunnitelmiin.
Henkilöstöpolitiikan osalta suunnitelman tärkeimmät tavoitteet liittyvät
palkkaukselliseen tasa-arvoisuuteen ja naisten urakehitykseen. Myös
kaupungin strategiaohjelmassa on asetettu tavoitteeksi pienentää
naisten ja miesten palkkaeroja strategiakaudella. Tämä tavoite on
vaativa, sillä kunta-alan sukupuolten väliset palkkaerot selittyvät
suurelta osin voimakkaalla segregaatiolla, eli sillä, että naiset ja miehet
sijoittuvat eri tehtäviin ja eri toimialoille.
Palkkauksen tasa-arvoisuutta tarkastellaan kunta-alalla
palkkakartoituksella, jota koskevan suosituksen kunnallinen
työmarkkinalaitos on antanut vuonna 2006. Suosituksen mukaan
palkkoja tarkastellaan ottaen huomioon tehtävien sisältö ja vaativuus
siten, että voidaan verrata suunnilleen yhtä vaativia tehtäviä toisiinsa
kunkin virka- ja työehtosopimuksen sisällä. Kun naisten ja miesten
palkkoja verrataan toisiinsa pelkästään sukupuolen perusteella
erotellen ja ottamatta huomioon tehtävien erilaisuutta, naisten
palkkojen todetaan usein olevan noin 80 % miesten palkoista. Kun
otetaan tehtävien vaativuus huomioon, kuva muuttuu.
Helsingissä palkkauksen tasa-arvoisuutta mittaava palkkakartoitus
tehdään vuosittain. Tällä hetkellä meillä on käytettävissä vuoden 2008
tiedot. Seuraamme sekä tehtävän vaativuutta kuvaavaa palkanosaa,
siis tehtäväkohtaista palkkaa, sekä myös henkilökohtaiset palkanosat
sisältävää kokonaispalkkaa. Kun verrataan näin keskenään suunnilleen
yhtä vaativien tehtävien palkkoja toisiinsa, palkkaerot meillä ovat
pieniä. Varsinkin suurissa ammattiryhmissä palkkaero on muutaman
prosentin luokkaa, ja eroa on sekä naisten että miesten eduksi.
Perinteisillä naisten aloilla naisten kokonaispalkka on usein korkeampi
kuin miesten, koska naisilla on pidemmän työkokemuksen johdosta
enemmän henkilökohtaista palkanosaa. Suurimpia palkkaeroja miesten
eduksi on tuntipalkkaisissa tehtävissä ja erilaisissa
asiantuntijatehtävissä, joissa palkkaeroja on paikoitellen yli 10 %.
Helsingissä naisia on yli 70 % henkilökunnasta ja ylimmässä johdossa
heitä on runsaat 30 %. Naisten määrä asiantuntija- ja
suunnittelutehtävissä, myös teknisellä sektorilla, on kuitenkin kasvanut
viime aikoina. Rekrytointiohjeilla ja -käytännöillä pyritään siihen, että
myös naiset hakisivat myös kaikkein vaativimpia tehtäviä, tulisivat
valituiksi niihin. Naisten asemaa työmarkkinoilla parannetaan myös
käynnissä olevilla ammattitaitoa parantavilla urapolkuhankkeilla mm.
sosiaalityön ja terveydenhuollon toimialoilla. Vuonna 2009 kaupungin
omiin esimieskoulutuksiin osallistuvista oli naisia lähes 60 %.
Sukupuolivaikutusten arviointi puolestaan tarkoittaa sitä, että mm.
päätöksenteossa ja palvelujen kehittämisessä arvioidaan ennakolta
toimenpiteiden vaikutukset erikseen naisiin ja miehiin. Tällä ns.
suvauksella pyritään siihen, että sukupuolineutraaleilta vaikuttavat
ratkaisut eivät tosiasiallisesti kohtelisi naisia ja miehiä eriarvoisesti.
Kaupungilla suvausta tulee tehdä osana toiminnan ja talouden
suunnittelua ja seurantaa. Suvausta on edellytetty myös talousarvion
laatimisohjeissa, ja sitä on käsitelty tasa-arvon teemapäivässä ja
henkilöstökeskuksen tarkoituksena on antaa jatkossakin virastoille ja
liikelaitoksille sitä koskevaa ohjeistusta.
Tasa-arvon edistämisessä on olennaista, että se mielletään osaksi
normaalia toimintaa. Viranomaisten tehtävänä ja lain mukaankin on
edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa, ja kunnissa on oltava
vakiintuneet hallinto- ja toimintatavat. Olennaista tässä kaikessa on
henkilöstön sitoutuminen tasa-arvotavoitteeseen. Tämän vuoksi onkin
tärkeää, että kaupungin ylin johto on sitoutunut näihin tavoitteisiin. Nyt
käsittelyssä oleva tasa-arvosuunnitelma on tehty laajan, virastotasolla
tapahtuneen käsittelyn kautta. Nämä kuvatut tavoitteet ja hankkeet ovat
sellaisia, jotka konkreettisesti tullaan toteuttamaan. Tätä suunnitelman
toteutumista tullaan seuraamaan tasa-arvotoimikunnan toimesta.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustokollegat
Kiitos apulaiskaupunginjohtajalle oikein hyvästä
esittelypuheenvuorosta.
Sukupuolten välinen tasa-arvo on suomalaisen yhteiskunnan
keskeisimpiä perusarvoja. Tasa-arvon edistäminen on meidän kaikkien
etu. Siitä hyötyvät niin naiset kuin miehet. Tasa-arvoa edistävää
lainsäädäntöä on Suomessakin säädetty jo vuosikymmenten ajan, ja
näiden vuosien aikana tasa-arvo on selvästi edistänyt mm. naisten
mahdollisuuksia edetä johtavaan asemaan sekä parantanut naisten
edustusta poliittisessa päätöksenteossa. Sen sijaan työmarkkinoiden
eriytyneisyyden ja palkkaerojen kaventamisen osalta kehitys on ollut
hidasta.
Nyt käsittelyssä olevassa Helsingin kaupungin neljännessä tasa-
arvosuunnitelmassa näkyy kaupungin kannalta kaksi näkökulmaa:
ensinnäkin Helsinki on kuntalaisten palveluiden tuottaja, tarjoaja ja
tilaaja ja toisaalta taas maamme suurin työnantaja. Kun käsiteltävänä
on tasa-arvolain mukainen suunnitelma, on luontevaa, että siinä
korostuu nimenomaan naisten ja miesten välinen tasa-arvo, mutta
etenkin suunnitelman toiminnallisessa osuudessa pitäisi Kokoomuksen
mielestä korostua yhdenvertaisuuden jopa naisten ja miesten välistä
tasa-arvoa määräävämpänä.
Tasa-arvoon kuuluu mielestämme itsestään selvästi sukupuolten tasa-
arvon ohella myös yhdenvertaisuus, eli syrjimättömyys iän, etnisen
taustan, kielen, uskonnon, harrastuksen, vakaumuksen,
vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai minkään muun syyn
perusteella. Yksinkertaisimmillaan yhdenvertaisuus on toisen ihmisen
kunnioittamista sellaisena kuin hän on. Kaupungin palveluiden on
oltava tasapuolisesti kaikkien saatavilla. Kokoomuksen valtuustoryhmä
toivookin, että jatkossa kaupungin tasa-arvosuunnittelussa
paneudutaan sukupuolten välisen tasa-arvon ohella entistä vahvemmin
kaikkiin yhdenvertaisuuslain kattamiin teemoihin.
Helsinki on maamme ainoa suurkaupunki, ja kuten jo sanoin, maamme
suurin työnantaja. Tämä asema velvoittaa. Ei ole yhdentekevää, miten
täällä tasa-arvoasiat hoidetaan. Tasa-arvon toteutuminen yleensä sekä
erityisesti työmarkkinoilla edellyttää päättäväisiä toimia. Helsingin
kaupungin on oltava näiden toimien eturintamassa. Tasa-arvolain 6 a §
edellyttää, että suunnitelmaan sisältyy selvitys työpaikan tasa-arvo-
tilanteesta ml. erittely sukupuolten sijoittumisesta eri tehtäviin, kartoitus
palkkaeroista, toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi sekä arvio
aiempien toimenpiteiden tuloksista. Hyvänä työnantajana Helsingin
kaupungin tulisi pyrkiä vastaamaan näihin lain vaatimuksiin myös koko
kaupungin tasolla, siis myös kartoittamalla virastojen välisiä
palkkaeroja. Tämä ei toki ole aina yksiselitteistä, mutta on hyvä, että
etenkin asiantuntijatehtävien osalta kaupungin on tarkoitus jatkaa
hallintokuntarajat ylittäviä arviointeja.
Naisten ja miesten välisen samapalkkaisuuden kannalta tärkein ja
tehokkain väline on suunnitelmaan sisältyvä palkkakartoitus.
Kartoituksen numerot nimittäin eivät valehtele. Jokainen työntekijä voi
sen avulla itse arvioida omaa palkkauksellista asemaansa. Helsinki on
sitoutunut jo pitkään samapalkkaisuuden edistämiseen ja, kuten
apulaiskaupunginjohtajakin äsken totesi, kaupungin tavoitteena on
edelleen pienentää mies- ja naisvaltaisten alojen välisiä palkkaeroja.
Tasa-arvotoimi-kunnan raportti kuitenkin kertoo, että edistystä ei
kaikilta osin ole tapahtunut. Vuoden 2008 kartoituksen mukaan saman
virka- ja työehtosopimuksen sisällä ei tehtäväkohtaisissa palkoissa ole
pääsääntöisesti huomattavia eroja naisten ja miesten kesken, mutta
huolestuttavaa on se, että asiantuntijatehtävissä ja välittömissä
työnjohtotehtävissä ilmenee sukupuolten välisiä palkkaeroja noin 10–
15 %:n verran miesten hyväksi. Teenkin seuraavan toivomusponnen:
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki laatii
selvityksen, mistä vuoden 2008 palkkakartoituksen naisten
ja miesten väliset 10–15 %:n palkkaerot asiantuntija- ja
työnjohtotehtävissä johtuvat.
Tämä selvitys on luontevaa liittää esimerkiksi suunniteltuun
palkkaraportoinnin kehittämiseen.
Arvoisa puheenjohtaja.
Yhä useampi helsinkiläinen haluaa yhdistää sekä perheen että työuran.
Työn ja perheen yhteen sovittaminen onkin yksi tärkeimmistä
henkilöstöpoliittisista haasteista ja kaupungin vakiintunut tahtotila.
Suunnitelmassa esitetyt toimenpiteet ovatkin tältä osin kaikki
kannatettavia. Joustavien työaikamahdollisuuksien tarjoaminen sekä
esimerkiksi sairaan lapsen hoidon järjestäminen on työnantajalle myös
kilpailuvaltti. Vaikka elämmekin nyt keskellä taantumaa, lähestymme
aikaa, jolloin osaavasta ja pätevästä työvoimasta on pulaa. Tuolloin
pärjäävät ne työnantajat, jotka ratkaisuillaan mahdollistavat
vanhemmuuden ja työn yhdistämisen. Kaupunki voisi miettiä myös
erilaisten kotitalouspalveluiden tarjoamista työsuhde-etuina
työntekijöille. 2010-luvulla työsuhdesiivooja saattaa hyvinkin syrjäyttää
työsuhdeauton kilpailuetuna, samoin mahdollisuus olla työaikojen
ulkopuolella kokonaan työnantajan tavoittamattomissa.
Kokoomuksen valtuustoryhmä pitääkin erinomaisena uudistuksena
sitä, että vuodesta 2007 lähtien osan vuosilomasta on voinut pitää
myös lyhennettynä työaikana. Edelleen on mielestämme edistettävä
etätyömahdollisuuksia. On myös hyvä, että kaupunki kannustaa isiä
perhevapaiden pitämiseen. Samoin on tärkeää jatkaa sellaisten hyvien
käytäntöjen kehittämistä, joilla edistetään vuoropuhelua perhevapaalla
olevien työntekijöiden kanssa. Me kaikki tiedämme, että tasa-
arvonäkökulmasta vanhempainvapaiden epätasainen jakautuminen on
ongelmallista. Vanhempainvapaajärjestelmää ollaan uudistamassa
Vanhasen hallituksen toimesta, ja kaupungin on hyvä seurata tämän
uudistustyön etenemistä aktiivisesti.
3/4 kaupungin koko henkilöstöstä on naisia. Samaan aikaan virastojen
johtoryhmien enemmistö ja osastopäälliköistäkin yli 60 % on miehiä.
Näyttää siis siltä, että kaupungin tehtävissä naiset etenevät urallaan
miehiä huonommin. Naisia onkin edelleen koulutettava ja
kannustettava hakeutumaan johtotehtäviin. Pelkät rekrytointiohjeet
eivät tässä riitä. Turhan usein esimerkiksi päiväkodin ainoa
miespuolinen työntekijä on tuon yhteisön johtaja.
Arvoisa puheenjohtaja.
Sitten toiminnalliseen tasa-arvosuunnitelmaan. Kuten jo aiemmin
totesin, on hyvä, että toiminnallista tasa-arvoa tarkastellaan
laajemminkin kuin sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden rooli syrjäytymisen ehkäisyssä on
keskeinen. Sosiaalinen syrjäytyminen koskee kaupungissamme
etenkin miehiä. Esitetyt toimenpiteet miesten saamiseksi sosiaali- ja
terveyspalveluiden piiriin ovatkin kannatettavia. Helsinki on yhä
monikulttuurisempi kaupunki, tämä näkyy väistämättä
palveluntuotannossa. Pidämme hyvänä sitä, että suunnitelmassa niin
perheiden palveluiden kuin päivähoidon ja opetuksen lähtökohtana on
tyttöjen ja poikien välinen tasa-arvoisuus.
Kaupungin palvelujen osalta haluan nostaa vielä pari asiaa esiin.
Joukkoliikenne on leimallisesti naisten, lasten ja vanhusten
kulkumuoto. Tasa-arvon edistämiseen kuuluisi sekin, että pohdittaisiin
keinoja kasvattaa miesten osuutta joukkoliikenteen käyttäjistä.
Kulttuuritoimi taas jää suunnitelmassa vain kirjastotoimen alaviitteeksi.
Totuus on, että kaupungin tukemien kulttuuripalveluiden käyttäjistä,
teattereiden, konserttien ja näyttelyiden yleisöstä valtaosa on naisia.
Eikä asiaa saisi vain sivuuttaa toteamalla, että ainahan näin on ollut.
Kulttuuripalvelut ovat myös mitä mainioin keino ehkäistä syrjäytymistä.
Teenkin seuraavan toivomusponnen:
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kulttuurikeskus laatii
selvityksen siitä, miten kulttuuritarjonnan piiriin saadaan
houkuteltua entistä tasapuolisemmin molempien
sukupuolten edustajia.
Arvoisa puheenjohtaja.
Tämän tasa-arvosuunnitelman sanat puetaan teoiksi virasto- ja
liikelaitostasolla. Näistä toimenpiteistä ei meidän valtuutettujen ole
kovin helppo kerätä tietoa. Voisikin olla ihan perusteltua, että
esimerkiksi tasa-arvotoimikunnan sivujen alle koottaisiin linkit kaikkien
virastojen ja laitosten yksityiskohtaisiin suunnitelmiin.
Tätä suunnitelmaa on valmisteltu laajapohjaisessa työryhmässä, jossa
on ollut kaikkien keskeisten virastojen ja henkilöstöjärjestöjen edustus.
Kiitokset kaikille valmistelijoille.
Kokoomuksen valtuustoryhmä tukee lämpimästi tasa-arvotoimikunnan
esille nostamia huomioita siitä, että perhe- ja lähisuhdeväkivallan eri
muotojen ehkäisyyn ja nopeaan avun saantiin paneudutaan. Surullinen
tosiasia nimittäin on, että Suomessa kuolee vuosittain 20–26 naista
parisuhdeväkivallan uhrina. Naisuhritutkimusten mukaan joka 5. nainen
on kokenut väkivaltaa nykyisissä parisuhteissaan. Tämä taso ei ole
vähentynyt viimeisen 10 vuoden aikana, toimia siis tarvitaan. Lopuksi,
arvoisa puheenjohtaja, toimikunnan huomio selkokielisyyden
merkityksestä on erinomainen. Tasa-arvotyö ei saa kaatua liian
koukeroiseen kieleen.
Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja muut osallistujat.
Vihreä valtuustoryhmä on käsitellyt Helsingin kaupungin tasa-
arvosuunnitelmaa vuosille 2009–2011. Tuon seuraavaksi esiin
suunnitelmaan koskevia näkökulmia kolmessa osiossa, jotka koskevat
sen laatimisperiaatteita, toiminnallista tasa-arvosuunnitelmaa ja
henkilöpoliittista tasa-arvosuunnitelmaa eli tasa-arvon toteutumista
Suomen suurimmalla työnantajalla.
Käsillä on siis 4. Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelma, joka
perustuu lakiin miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta ja jonka
tarkoitus on estää sukupuoleen perustuva syrjintä. Vaikka tässä
suunnitelmassa on useita hyviäkin kohtia, on harmillista, että siinä on
esitetty hyvin vähän konkreettisia toimenpiteitä lopultakin. Tasa-
arvolain mukaan viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää
naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja
suunnitelmallisesti. Suunnitelman jalkauttaminen toimenpiteiksi
kuitenkin ontuu tällä hetkellä. Helsingin kaupungin noin 40 000
työntekijästä ja etenkin esimiehestä ja -naisesta on huonosti tietoinen
suunnitelmasta ja siihen liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Entä
miten suunnitelman toteutumista seurataan? Jotta Suomen suurin
kaupunki pystyisi vastaamaan paremmin edes lain minimivaatimuksiin,
Vihreä valtuustoryhmä esittää, että jokaiseen virastoon perustetaan
tasa-arvoasioita eteenpäin vievä, koulutettu tasa-arvovastuuryhmä.
Ryhmämme esittää myös, että tasa-arvosuunnitelman laatineeseen
työryhmään otetaan laajemmin mukaan kaupungin virastojen esimiehiä
henkilöstökeskuksen edustajien lisäksi.
Toinen tasa-arvosuunnitelman puute on siinä, että sukupuoli
määritellään niin, etteivät sukupuolivähemmistöt mahdu siihen.
Helsingin tulisi tehdä erilliset linjaukset sukupuolivähemmistöistä, jotka
kuuluvat nykytulkintojen mukaan nimenomaan tasa-arvolain piiriin.
Tähän kuuluvat sukupuolen moninaisuus ja toimenpiteet, joilla
edistetään sukupuolivähemmistöjen, kuten transihmisten ja
intersukupuolisten henkilöiden tasa-arvoa ja kitketään syrjintää, joka
perustuu sukupuoli-identiteettiin. Suunnitelman tulisi huomioida myös
seksuaalivähemmistöt ja yksinhuoltajat ja yhteishuoltajat, erityyppiset
perhekombinaatiot. Kaupungissa ei asu ainoastaan perheitä, joissa on
kaksi eri sukupuolta olevaa vanhempaa. Esimerkiksi kaupungin
työntekijöitä tulisi kouluttaa kohtaamaan paremmin
seksuaalivähemmistöjen edustajia neuvolassa, myös yksinhuoltajan
asema tulisi nostaa esiin tässä suunnitelmassa.
Lisäksi Vihreä valtuustoryhmä ihmettelee, minkä takia
apulaiskaupunginjohtaja Haatainen ei ole tuonut tasa-arvotoimikunnan
koko raporttia valtuustolle liitteeksi, vaikka näin valtuusto viime
käsittelyn yhteydessä edellytti. Onko niin, että valtuustolle ei ole haluttu
esittää epämiellyttävää tietoa tasa-arvon tilasta, jota on saatu
henkilöstön avoimista vastauksista? Tasa-arvotoimikunnan raporttihan
on 37 sivua pitkä eli ei varmaan liian raskasta luettavaa liitteenä.
Kaiken kaikkiaan tällaisen laajan ohjelman haaste on kärjen
puuttuminen. Tuleville vuosille pitäisi muotoilla muutama keskeinen
tavoite, jotta tiedettäisiin, missä on onnistuttu. Kauniiden puheiden
lisäksi pitäisi ainakin kaupunginhallitukselle myös julkaista sellaiset
tasa-arvoloukkaukset, joissa kaupunki on joutunut maksamaan
esimiesten tekemiä tasa-arvon laiminlyöntejä.
Toiminnalliseen tasa-arvosuunnitelmaan. Vihreiden tavoite
joukkoliikenteen parantamisesta on myös tasa-arvoasia, koska
tärkeimmät käyttäjäryhmät ovat naiset, lapset ja vanhukset. Sujuva
ruuhkaton liikkuminen vaikuttaa lopulta suoraan Helsingin
kilpailukykyyn ajan säästäjänä. Palvelujen käytössä on selvä
sukupuolten välinen epätasa-arvo, ja miehet voivat huonommin monin
sosiaalisin mittarein. Helsingissä miesten oikeutta terveydelliseen tasa-
arvoon voidaan edistää mm. tarjoamalla päihdekuntoutujille
lakkautusuhan alla olevaa lääkkeetöntä yhteisöhoitoa jatkossakin.
Miesten tasa-arvoista jäsenyyttä ja osallistumista perheissä tulee lisätä,
ja Helsingissä tätä onkin pyritty lisäämään mm. perhevalmennuksen
uudistuksella niin, että isien osallistumista edistetään jo odotusaikana.
Päivähoidon osalta on hienoa, että joustavampia malleja poikkeavaa
työaikaa tekeville perheille on kehitetty ja yhä joustavampiin
käyttäjälähtöisiin malleihin tulisi pyrkiä Vihreän valtuustoryhmän
mielestä. Vihreä valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että perhe- ja
lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn täytyy puuttua tiukemmin. Siitäkin
huolimatta, että Suomessa naisia kuolee kaksinkertainen määrä
parisuhdeväkivallassa muihin länsimaihin verrattuna, Helsingissä on
viime vuosiin asti ollut hyvin heikosti olemassa minkäänlaisia
lähisuhdeväkivallan ehkäisy- tai naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisia
ohjelmia.
Helsingin turvallisuusohjelmaan 2010–2012 laaditaan toimenpide-
ehdotus perheväkivallan ehkäisystä hallintokuntien välisenä
yhteistyönä. Vihreät vaativat, että suunnitelma tulee sisältämään
selkeän kuvauksen siihen sisällytettävistä palveluista, vastuualueista ja
riittävästä resursoinnista. Väkivallan uhreille tulisi tarjota pitkäkestoista
asiantuntevampaa keskusteluapua. Tällä hetkellä tarjotaan vain
kriisikeskustelu ja terveyskeskuksista ohjataan usein soittamaan
Naisten linjaan, jolla ei ole tarjota muuta kuin puhelinneuvonta ja joka
toinen viikko kokoontuva keskusteluryhmä. Jos sosiaali- ja
terveyslautakunta kaksinkertaistaisi 6 800 euron tuen, tämä ryhmä voisi
kokoontua joka viikko esimerkiksi. Aivan tähtitieteellisistä summista ei
aina ole kyse.
Turvakotien lisäksi palveluja tulisi olla lapsettomille ja
alkoholiongelmaisille, joita ei voida ottaa turvakoteihin. Sosiaali- ja
terveydenhuoltoalalle tulisi luoda konkreettiset toimintamallit väkivallan
uhrien auttamiseksi. Myös Helsingin perheväkivaltatyöryhmän tulisi
ottaa aktiivisempi rooli. Työryhmän vuonna 1996 lukkoon lyötyä
kokoonpanoa tulisi uudistaa ja mukaan tulisi ottaa myös naisjärjestöjen
edustus. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa sovitellaan
yhä enemmän Helsingissä. Sovittelussa on kuitenkin merkittäviä uhrin
asemaan liittyviä riskejä. Useissa tapauksissa väkivalta jatkuu.
Helsingin tulisi vakavasti harkita uudelleen lähisuhdeväkivallan
sovittelun tarkoituksenmukaisuutta.
Hyväksyessään 90-luvulla perheväkivallan ehkäisyohjelman valtuusto
hyväksyi ponnen, jossa edellytettiin naisiin kohdistuvan väkivallan
ehkäisyä koskevan tiedotuskampanjan järjestämistä. Nyt olisi ehkä aika
arvioida uudelleen, olisiko vastaavanlainen väkivallan eri muotoja
koskeva kampanja tai muu tiedotuskeino paikallaan. Vuonna 2008
peruskoulun yläluokkalaisten terveydessä oli kääntynyt käänne
huonompaan. Samaan aikaan koulusurmat ja fyysisesti vaaralliset
koulukiusaamistapaukset ovat herättäneet kansalaiskeskustelun
nuorten tyttöjen ja poikien mielenterveysongelmista. Nuorten osalta
mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet etenkin tyttöjen keskuudessa.
17–24-vuotiaiden naispuolisten itsemurhakuolleisuus on toiseksi
suurinta maailmassa Suomessa, ja se on noussut, kun muu
itsemurhakuolleisuus on laskenut Väestöliiton mukaan.
On selvää, että nuorten mielenterveyden hoitoon tarvitaan lisää
resursseja. Opetus-, sivistys- ja vapaa-ajan palveluissa lista keskeisistä
toteutetuista toimenpiteitä sivulla 17 alkaa toiveikkaasti: ”Tasa-
arvonäkökulma on toteutunut läpäisevästi eri oppiaineiden
opetuksessa, osana koulun toimintaa ohjaavaa arvopohjaa sekä
koulujen toimintakulttuuria.” Eriäviäkin mielipiteitä tästä on. Ehkä
työsarkaa kuitenkin vielä riittää.
Myös opetusviraston tulisi enemmän konkretisoida toimenpiteitään.
Miten tasa-arvoa ja sukupuolivaikutuksen arviointia edistetään
kouluissa ja virastoissa? Juhlapuheiden lisäksi tarvitaan konkreettisia
tekoja ja koulutusta. Sukupuolisensitiivinen kasvatus, suvaus ja näiden
koulutus puuttuvat käytännössä kokonaan. Lisäksi Vihreä
valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että liikunta-avustuksia ja toimitiloja
jaettaessa tarjotaan nykyistä tasa-arvoisemmat liikuntamahdollisuudet
poikien ja tyttöjen ja miesten ja naisten välisten lajien kesken.
Arvoisa puheenjohtaja, muut valtuutetut ja läsnäolijat.
Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelman toinen osio koskee oman
henkilöstön mahdollisuuksia tasa-arvoiseen työelämään. Helsingin
kaupungin palveluksessa uralla etenemisen ei pitäisi riippua
sukupuolesta. Kuitenkin tämän suunnitelman mukaan naisten osuus
Helsingin kaupungin johtotehtävissä vuoden 2008 lopussa oli noin 32
%, kun naisia henkilöstöstä oli noin 74 %. Eli aika paljon tekemistä on
vielä. Helsinki on sitoutunut siihen, että kahdesta kelpoisuudeltaan ja
sopivuudeltaan samanarvoisesta hakijasta haettavaan tehtävään
valitaan aliedustettuun ryhmään kuuluva. Tämä on syytä pitää mielessä
nyt erityisesti, kun suuret johtajasukupolvet eläköityvät ja uusia
pitkävaikutteisia johtajavalintoja kaupungissa tehdään.
Suunnitelmassa luvataan kehittää esimieskoulutuksiin osallistuvien
tilastointia sukupuolen mukaan ja luoda edellytykset sille, että naisten
osuutta esimiestehtävissä lähennetään koko henkilöstön
sukupuolijakaumaan nähden. Esitämme, että tämä tilastointi tuodaan
kaupunginhallitukselle ja -valtuustolle tiedoksi yhä paremmin.
Sukupuoliasioissa syrjintää kohtaaviin erityisryhmiin tulisi kiinnittää
huomiota, ja näihin kuuluvat erityisesti maahanmuuttajanaiset, jotka
kohtaavat edelleen moninkertaista syrjintää mm. koulutukseen
pääsyssä ja työhönotossa.
On huolestuttavaa, että palkkaeroja on olemassa erityisesti
asiantuntijuutta vaativissa tehtävissä jopa 10–15 %. Asiantuntijuutta
vaativien tehtävien palkkauksen vertailu on vaikeaa, koska avoimuutta
ei ole. Tämä olisi kohtuullisen helppoa selvittää ihan tilastollisesti per
hallintokunta, jos näin haluttaisiin tehdä. Helsingin kaupunki voisi toimia
esimerkillisesti. Kun kukaan ei tiedä, miten henkilökohtaiset palkanosat
ovat jakautuneet, on hyvin vähän työkaluja lähteä vaatimaan muutosta.
Ja myöskään suomalainen kulttuuri ei estä avointa palkkakeskustelua.
Todellinen avoimuus lähtee siitä tahosta, jolla on tieto käsissään. Ehkä
jotain alkaisi tapahtua, jos Helsingin kaupunki virasto- tai yksikkötasolla
esittäisi julkista tilastotietoa siitä, millaisia eroja naisten ja miesten
välisissä palkoissa samoissa asiantuntijatehtävissä on.
On hienoa, että tasa-arvosuunnitelmassa luvataan, että kaupungin
henkilöstösuunnittelussa varaudutaan myös miesten lisääntyviin
perhevapaisiin. Kaupunki pyrkii kannustamaan isiä enenevässä määrin
käyttämään oikeuttaan vanhempainvapaan pitämiseen, ja näin onkin
syytä tehdä, sillä sosiaaliviraston mukaan vain noin 5 %
kotihoidontuista nostaa isä. Vihreä valtuustoryhmä on sitä mieltä, että
isällä on oltava yhtäläinen mahdollisuus osallistua pienten lastensa
hoitoon ja kasvatukseen. Muissa Pohjoismaissa tässä ollaan jo paljon
pidemmällä ja kustannukset jaetaan tasaisesti. Epätasa-arvo koituu
taakaksi naisvaltaisten alojen yrittäjille ja estää osaa naisia tarttumasta
yrittäjyyteen myös.
Vihreä valtuustoryhmä kannattaa tasa-arvosuunnitelman hyväksymistä.
Suunnitelmaa koskevat täydennysehdotukset ryhmämme esittää
seuraavilla ponsilla:
Hyväksyessään tasa-arvosuunnitelman valtuusto
edellyttää, että tasa-arvon toteutumisen valvomiseksi ja
suunnitelman tehokkaaksi jalkauttamiseksi kuhunkin
virastoon tulisi perustaa tasa-arvoasioita eteenpäin vievä,
koulutettu tasa-arvovastuuryhmä.
Hyväksyessään tasa-arvosuunnitelman valtuusto
edellyttää, että Helsingin kaupungin tulisi tehdä erilliset
linjaukset sukupuolivähemmistön oikeuksista.
Viimeisenä:
Hyväksyessään tasa-arvosuunnitelman valtuusto
edellyttää, että palkkaerojen kehittymistä tulee seurata ja
raportoida entistä tarkemmin. Helsingin kaupungin tulee
ryhtyä omalta osaltaan toimenpiteisiin, joilla naisten
palkkatasa-arvoa edistetään.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Laki miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta tuli voimaan vuonna -86.
Lain tarkoituksena on estää syrjintä ja edistää naisten ja miesten
välistä tasa-arvoa sekä parantaa naisten asemaa erityisesti
työelämässä. On tärkeä kokea ylpeyttä siitä, että Helsingin kaupungin
tasa-arvosuunnitelma on osa tätä maailmanlaajuista prosessia. Suomi
allekirjoitti naisten oikeuksien sopimuksen 30 vuotta sitten.
Sosialidemokraatit haluavat korostaa, että tänä päivänä tasa-arvo-
ohjelmat eivät ole enää vain naispolitiikkaa vaan tasa-arvo on osa
yhteiskuntapolitiikkaa. Tasa-arvo sukupuolten välillä voi toimia vain
yhteiskunnassa, joka on turvallinen ja demokraattinen.
Sosialidemokraatit haluavat nostaa esille sosiaalisen tasa-arvon.
Sosialidemokraateille hyvinvointivaltion rakentaminen on ollut osa tasa-
arvotyötä.
Jotta laki ei jää pelkän kirjaimen asteelle, on tärkeää, että tasa-arvon
edistäminen kuuluu jokaisen työyhteisön normaaliin toimintaan. Tällöin
tärkeäksi tekijäksi nousee ymmärrys: Mitä on tasa-arvo, ja kuinka se
saavutetaan? Miten edistetään tasa-arvoa hallinnossa? Miten
tunnistetaan olosuhteet, jotka estävät tasa-arvon edistämisen tai sen
toteutumisen? Kuinka tunnistetaan naisten ja miesten erilaisuus? Ja
pitääkö tasa-arvoa edistää suosimalla aliedustettua sukupuolta? Mikä
on tasa-arvoa ennakoivan työn merkitys?
Suomalaiset uskovat mielellään olevansa edelläkävijöitä sukupuolten
tasa-arvossa. Naiset ovat olleet pitkään mukana työelämässä ja ovat
nykyään jo useilla aloilla koulutetumpia kuin miehet. Päivähoito ja
kouluruokailu ovat ne keihäänkärjet, joilla Suomessa on mahdollistettu
pienten lasten vanhemmille työn ja perheen yhteensovittaminen.
Hyvistä asioista huolimatta suomalainenkaan työelämä ei ole naisille ja
miehille tasa-arvoinen. Naisten ansiotulot ovat pysyneet sitkeästi noin
80 %:ssa miesten ansioista, ja palkkaero on Euroopan unionin maiden
keskiarvoa suurimpia.
Palkkaeroon vaikuttaa työmarkkinoiden segregoituminen, joka sekin on
kansainvälisessä vertailussa Suomessa suurta. Suomessa useampi
kuin 3/4 naisista tekee töitä pääasiassa naisten kanssa ja yhtä suuri
osa miehistä työskentelee pääasiassa miesten kanssa. Sukupuolten
mukainen työnjako jäykistää työmarkkinoita ja rajoittaa yksilöiden
ammatinvalinnan mahdollisuuksia. Se tuottaa myös palkkaeroja, jotka
eivät selity koulutuksen pituudella tai työn vaativuudella. Näihin kaikkiin
mainittuihin epäkohtiin voidaan kunnallisella päätöksenteolla saada
korjaus.
Sosialidemokraatit toteavat, että tasa-arvolla on yhteiskunnallinen
ulottuvuus. Palkkatyön ja perheen yhdistäminen edellyttää
hyvinvointipalveluiden tukiverkkoa, varallisuuteen ja sukupuoleen
katsomatta. Kaupungin on palvelujen tuottajana huolehdittava
palvelujen tasa-arvoisesta tarjoamisesta niin miehille kuin naisille.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen tulee vastata niin miesten kuin naistenkin
tarpeisiin. Sukupuolivaikutusten arviointi tarkoittaa sitä, että kaikessa
päätöksenteossa, toimintojen kehittämisessä, palveluiden
suunnittelussa tai tarjonnassa arvioidaan ennakolta myös niiden
vaikutus erikseen miehiin ja naisiin.
Sosialidemokraattien huoli on sosiaalisen epätasa-arvon kasvu.
Kaupungin taloudelliset resurssit ovat tiukoilla. Samaan aikaan
helsinkiläisten palvelutarpeet kasvavat ja yksilöllistyvät. Syynä on
osaltaan taloudellisen kriisin synnyttämä tarve mutta myös
kaupunkilaisten ikä- ja väestörakenteen muutos. Esimerkiksi
ikäihmisten määrän kasvu lisää hoiva- ja terveyspalveluiden tarvetta.
Samalla kun puretaan vanhusten laitoshoitoa, on muistettava, että yhä
useampi ikäihminen asuu yksin ja huolehtii arjestaan yksin. He eivät voi
laskea selviämistään omaishoidon varaan.
Julkisia palveluita on kehitettävä. On aivan selvä asia, että yhden koon
sukkahousupolitiikka ei tyydytä tämän päivän helsinkiläisiä. Yksilöllisiin
tarpeisiin ja ongelmiin voidaan vastata vain yksilöllisin ratkaisuin.
Palvelut on rakennettava siten, että palvelun käyttäjä itse osallistuu
tarvitsemansa palvelun suunnitteluun, ei vain palautteen antamiseen.
Tietotekniikan parempi hyödyntäminen parantaa palvelua ja säästää
yhteiskunnan kustannuksia. Esimerkiksi yksityisillä lääkäriasemilla on
otettu käyttöön ATK-ohjelma, jossa asiakas voi itse valita käyntiajan ja
antaa selvityksen, miksi tarvitsee lääkärikäyntiä. Tämä on vähentänyt
kustannuksia. Lääkärillä on parempi tieto potilaan vaivasta jo
etukäteen, ja potilaiden poisjäännit ovat vähentyneet merkittävästi.
Lisäksi on tärkeää synnyttää palautejärjestelmä, jolla kerätään tietoa
kuntalaisten toiveista ja odotuksista koskien elinympäristön
suunnittelua ja rakentamista.
Tasa-arvotoimikunta käynnistää neljä projektia. Näillä pyritään
ennakoimaan yhteiskunnallista muutosta palvelutuotannossa. Tasa-
arvotoimikunnan yksi projekti on yhden ihmisen kotitalouksien tarpeet.
Tasa-arvoa luovien palveluiden on kehityttävä yhteiskunnan
muuttuessa. Kauppojen aukiololainsäädännön laajentuminen merkitsee
painetta perustaa päiväkoteja, jotka ovat auki myös viikonloppuisin ja
iltamyöhään. Julkisen liikenteen pitää sujua myös arkisin ja
viikonloppuisin.
Yhteiskunnan muutos vaikuttaa myös perherakenteeseen.
Hallitsemattomina muutokset synnyttävät kuiluja eri väestöryhmien
välille. Helsingissä on jo nyt köyhyystaskuja, joissa työttömyys ja
köyhyys alkavat periytyä sukupolvelta toiselle. Kun alue heikkenee
sosiaalisesti, myös niiden palvelut heikkenevät. Kansainvälisesti
tarkasteltuna Helsingissä on suurimmat erot väestön keskittymisessä
koulutuksen perusteella. Se heijastuu palveluihin, eli Suomen
parhaimmat ja heikoimmat koulut löytyvät Helsingistä.
Tutkimusten mukaan erityisesti lapsiköyhyys on Suomessa syventynyt,
ja köyhyyden syynä on usein lasta hoitavan vanhemman
yksinhuoltajuus. Yksinhuoltajien köyhyyden syy on heidän heikko
työllistymisensä ja sosiaalipalvelujen merkittävä heikkeneminen.
Lapsiköyhyyttä voidaan ehkäistä palveluilla, jotka auttavat
yksinhuoltajien työllistymistä. kuten huoltajan vuorotyön merkitys
lapsen hoivan tarpeelle ja kuntien lapsiperheiden kotipalvelut, kun lapsi
sairastuu. Esille voi nostaa myös yksinäiset miehet. Sosiaalinen
syrjäytyminen on yleisempää miesten kuin naisten keskuudessa.
Asunnottomista pitkäaikaistyöttömistä ja päihdepalvelujen käyttäjistä
enemmistö on miehiä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää
syrjäytymisvaarassa olevien palveluihin. Turvallinen suurkaupunki on
tasa-arvon tae.
Helsinki on suurkaupunki, se luo omat haasteensa tasa-arvolle.
Suurkaupungin vetovoima on sen suvaitsevaisuudessa erilaisuutta
kohtaan. Monissa Euroopan suurkaupungeissa on ilmennyt
monikulttuurisuuteen liittyviä ongelmia. Yhteisen kansakunnan
muodostaminen on mahdollista, kun jokaisella ihmisellä on oikeus
kokea ylpeyttä omasta kulttuuristaan. Tämä edellyttää uutta osaamista
kunnan palveluissa. Niissä on huomioitava asiakkaiden kulttuurinen
tausta ja äidinkieli. Kielitaito on portti yhteiskuntaan. Jopa lapsen
koulumenestys on riippuvainen äidin koulutuksesta. Kaupungin on
järjestettävä suomea taitamattomille maahanmuuttajaäideille kunkin
oppimisresurssien mukaisesti mahdollisuus suomen kielen oppimiseen
ja työllistymiseen.
Nuorten mielenterveyspalvelut ovat kasvaneet. Lisäksi osa aikuisiällä
puhkeavista mielenterveysongelmista perustuu nuoruudessa koettuun
kiusaamiseen ja syrjintään. Kaikkeen henkiseen väkivaltaan niin
kouluissa kuin työpaikoilla on saatava nollatoleranssiasenne. Sitä ei
hyväksytä eikä suvaita. Lasten ja nuorten syrjäytymistä on ennalta
ehkäistävä. On tärkeää tunnistaa tyttöjen ja poikien riskikäyttäytyminen
ja puuttua riskikäyttäytymiseen riittävän varhain ja ohjata nuoret
asianmukaiseen hoitoon. Tasa-arvotoimikunnassa yksi
tutkimusaiheemme on väkivallan ehkäisy. Siinä tarkastelemme perhe-
ja lähisuhdeväkivallan eri muotojen ehkäisyyn ja nopeaan avun saantiin
tähtääviä toimia. Väkivalta perheen sisällä on nimittäin edelleen tabu
suomalaisessa kulttuurissa, varsinkin miehiin kohdistuva väkivalta.
Väkivallan kierre on mahdollista katkaista terapiapalveluilla. Nyt näitä
palveluita supistetaan, kun RAY lopettaa rahoitustaan ja kunta ei ota
palveluita kantaakseen.
Kaupunkilaiset tarvitsevat taitavia ja sitoutuneita virkamiehiä ja
työntekijöitä. Helsingin kaupungin on oltava hyvä työnantaja. Helsingin
kaupungin henkilöstöpolitiikassa ja työhönotossa on tärkeää ymmärtää,
että samanlainen kohtelu ei ole tasa-arvon tae. Esimerkiksi
henkilökunnan rekrytointitilanteessa naisilla ja miehillä on oltava
yhtäläiset mahdollisuudet tulla valituksi ja edetä urallaan.
Henkilöstöpolitiikassa on huomioitava myös se, että palkkaus perustuu
tehtävän vaativuuteen ja henkilön ammattitaitoon. Tasa-arvotoimikunta
käynnistää projektin työelämän kehittämisestä Helsingin kaupungilla.
Useat kuntatyöntekijät lähestyvät eläkeikää. Tällöin on uhkana, että
katoaa paljon osaamista. On tärkeää luoda sellaiset olosuhteet, että
ihmiset jaksavat työelämässä mahdollisimman pitkään. On huomioitava
työn johtaminen ja erityisesti eri-ikäisten johtaminen. Kaupungille on
luotava ikäohjelma, jossa perehdytään eri-ikäisten johtamiseen.
Ohjelman tarkoitus on tukea henkilöstösuunnittelua. Työntekijöillä on
halu antaa parasta osaamistaan. Urapolkujen suunnitteluun on
lähdettävä työntekijöiden toiveista. Samalla on myös rohkaistava naisia
hakeutumaan tehtäviin, joissa vaaditaan suurempaa vastuun ottoa ja
johtajuutta. Jokainen työntekijä haluaa antaa osaamisensa
onnistuakseen omassa työssään. Työntekijöiden erilaiset perheet ja
perheiden elämäntilanteet on huomioitava tasapuolisesti.
Perhepoliittisia etuuksia käyttävät etupäässä naiset. Kaupungin on
kannustettava isiä enenevässä määrin käyttämään oikeuttaan
vanhempainvapaan pitämiseen.
Tasa-arvotoimikunta on perustamassa projektin, jossa vertaillaan
suomalaista miestä ja ruotsalaista miestä. Toivomme saavamme
lisätietoa tasa-arvon edistämiseen vertailututkimuksen kautta.
Lopuksi toteaisin, että tasa-arvolaki on parantanut naisten asemaa
työelämässä niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Tasa-arvon
rakennustyö on kuitenkin nähtävä suurena haasteena, jonka kova ydin
on periaate: heikommasta pidetään huolta, ketään ei jätetä. Esitän
ponnen:
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että eri hallintokuntien
toimesta estetään kaupungin asuinalueiden ja niiden
palveluiden sosiaalinen eriytyminen.
Toinen:
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki käynnistää
nollatoleranssiohjelman työpaikkakiusaamista kohtaan.
Kaupungin työsuojeluvaltuutetut velvoitetaan toimimaan
kiusaamisen ehkäisemiseksi omalla vastuualueellaan.
Kolme:
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki ottaa
rahoitusvastuun perheväkivaltaehkäisy-projektista ensi- ja
turvakotien toiminnan yhteydessä, kun RAY vetäytyy
rahoitusvastuusta.
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että aktivoidaan
maahanmuuttajia heti aloittamaan tiivis suomen opiskelu,
jossa tavoitellaan hyvää suomen hallintaa. Kaupunki
varmistaa suomen kielen opetuksen resurssien
riittävyyden. Myös maahanmuuttajien työllistämiseen
kohdistetaan edelleen erityistoimia.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Helsingin kaupunki on saanut arvostusta tasa-arvotyöstään, kuten
täällä jo apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen totesi. Ollaan oltu
hyvin tässä kaupungissa mukana tasa-arvoasioiden valmistelussa heti
lainsäädännön tultua voimaan. Tänään on tammikuun 20. päivä, ja
käsittelemme vuoden 2009 tasa-arvosuunnitelmaa, siis vuoden
myöhässä. Tämä aiheutti kyllä meidän ryhmässämme ihmetystä, ja
tästä on tullut myös viestejä muualtakin tai kysymys on herännyt, että
onko Helsingin kaupungin ote tasa-arvoasioissa lipsunut, kun ollaan
vuosi myöhässä. Olemme hyväksymässä jälkikäteen tätä tasa-
arvosuunnitelmaa viime vuodelle.
Toivomme, että jatkossa henkilöstöasiainkeskus hoitaa valmistelun
ajoissa, että valtuusto voi käsitellä tasa-arvosuunnitelman hyvissä ajoin
ennen seuraavan kauden alkua. Kuten todettiin, se on kolmen vuoden
väliajoin valmisteltava.
Hyvät valtuutetut.
Tasa-arvosuunnitelma lähestyy sukupuolten tasa-arvoa kahdesta
näkökulmasta, kuten täällä on jo monesti todettu. Eli yhtäältä
tarkastellaan palveluja ja toisaalta henkilöstöasioista. Tämä jako on
perusteltu, vaikka tällä lähestymistavalla on toki ongelmansa. Voi
esimerkiksi kysyä, että jääkö sukupuolten välinen tasa-arvo itse
asiassa varjoon, kun puhutaan enemmänkin yleisestä tasa-arvosta,
mikä mielestäni on näkynyt tänään myös puheenvuoroissamme.
Yleisarviona voi todeta, että itse asiassa henkilöstöpoliittisessa tasa-
arvosuunnittelussa on sukupuolisensitiivisempi lähestymistapa ainakin
jossain määrin pidemmällä, näin ainakin tekstin tasolla. Täällä on jo
tullut esille se, että itse asiassa meidän on aika vaikea seurata sitä,
miten tasa-arvo toteutuu. Meillä ei ole esimerkiksi tasa-
arvoneuvottelukunnan raporttia kokonaisuudessaan luettavana, ja tämä
tasa-arvo-ohjelman selvitys eri virastojen tasa-arvotyöstä ja -
suunnittelusta on ohutta tekstiä. Tästäkin on tullut jo kyselyjä sellaisilta
ihmisiltä, jotka ovat olleet kiinnostuneita myös tämän valtuustosalin
ulkopuolella tästä asiasta.
Otan muutaman asian esiin palveluista. Eli tässä olisi paljon
terävöittämistä: sitä, että katsotaan ihan oikeasti näitä palveluja
sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamisen näkökulmasta ja myös
se, että konkreettiset toimet tasa-arvon toteuttamiseksi todella
suunnitellaan tästä näkökulmasta. Nyt taso vaihtelee virastosta toiseen,
eli jotkut virastoista ovat sukupuolisensitiivisempiä kuin taas toiset. Ja
samankin viraston tasolla, esimerkiksi sosiaaliviraston tasolla, näyttäisi
olevan vaihtelua palvelusta toiseen siirryttäessä.
Erot näiden virastojen välillä ovat tietysti ymmärrettäviä ihan siitä
syystä, että virastot itse laativat yleisen ohjeistuksen perusteella nämä
tasa-arvosuunnitelmansa, mutta silti tässä täytyisi olla, kuitenkin ihan
yhdenvertaisuuden nimissä tasa-arvon pitäisi toteutua eri virastoissa ja
palveluissa samalla tasolla. Ja tähän tulisi jatkossa kiinnittää huomiota,
että kaupunkikonsernin sisällä tasa-arvo toteutuu todella virastosta ja
laitoksesta toiseen samalla tasolla ja sitä tasoa todellakin tulee nostaa.
Esimerkkinä voi mainita vaikka perheiden palvelut, joissa näyttää
olevan sukupuolitietoisempi lähestymistapa kuin vaikkapa verrattuna
vanhusten palveluihin, joissa toki sinne tavoitteisiin on jo kirjattu
sukupuolitietoinen vanhustyö mutta se näyttäisi olevan pitkälti
suunnittelun asteella, ainakin tämän raportoinnin mukaan. Sitten taas,
jos vertaa esimerkiksi nuorisotyötä, nuorisoviraston toimia, niin siellä
tuntuu, että siellä luonnostaan tulee ja ote on hyvin paljon tiiviimpi
siihen, että mitä tarjotaan tytöille, mitä tarjotaan pojille ja pyritään
tasavertaisesti tarjoamaan ja huomioimaan sukupuolten väliset erot,
kun taas teknisellä puolella tasa-arvotyö tuntuu ainakin tekstin ja
selvitysten perusteella aika vaivalloiselta.
Kiitosta kannattaa antaa siitä myös, että muutamissa virastoissa on
huomioitu tasa-arvonäkökulmasta nuoret miehet ja syrjäytyvät miehet.
Yleensä tasa-arvo hyvin monesti käsitetään naisten asiaksi, että se,
että tässä on otettu myös poikien ja miesten näkökulma, niin siitä
kannattaa antaa kiitosta. Tyttöjen rooli on vieläkin vähän ”kiltin tytön
roolia”, että esimerkiksi tietyllä tavalla aggressiivisuuteen,
koulukiusaamiseen jne. tällaisiin muotoihin liittyen, koulupudokkuuteen
liittyen kannattaa miettiä tyttöjä erityisesti huomioivaa lähestymistapaa.
Täällähän on tasa-arvoasiainneuvottelukunnalla useita hyviä ohjelmia,
ja niiden puitteissa varmaan esimerkiksi väkivallan erilaisiin
ilmenemismuotoihin puuttuminen on ihan paikallaan ja mahdollista.
Jatkossa kannattaisi sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista
katsoa niin tyttöjen ja poikien, naisten ja miesten välillä yli
virastorajojen. Eli kiinnitämme huomiota siihen nimenomaan, että tämä
täytyy olla kokonaisvaltaista ja se tarkoittaa ohjeistuksessa isoa työtä,
se tarkoittaa myös valvonnassa isoa työtä. Tarvitaan myös sellaisia
välineitä, ns. kättä pidempää myös sinne virastoille että osaamista ja
koulutusta, jotta nämä tasa-arvosuunnitelmat pystytään toteuttamaan.
Myös palvelujen puolella tulee ottaa huomioon, täällä on jo monessa
puheenvuorossa otettu hyvin esille asioita, mutta haluan myös meidän
puoleltamme korostaa tätä maahanmuuttajien näkökulmaa tässä tasa-
arvosuunnitelmassa, etenkin naisten tarpeet huomioitava, siellä tulevat
tällaiset arkiset asiat, kuten päivähoidon tai lastenhoidon järjestäminen
tietyissä tilanteissa, opiskelujen suuntaaminen naisten tarpeisiin ja
vaikkapa maahanmuuttajanaisten liikuntamahdollisuuksien lisääminen,
eli tietyllä tavalla arjen näkökulman huomioiminen tarkemmin jatkossa.
Hyvät valtuutetut.
Tasa-arvosuunnitelman toinen merkittävä osuus on
henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma, ja sukupuolten tasa-arvon
kannalta on tarkasteltu henkilöstön johtamista, rekrytointia, koulutusta,
urakehitystä, palkitsemista sekä työelämän ja muun elämän
yhteensovittamista ja osallistumista. Tasa-arvo-ohjelman tavoitteet ovat
näissä asioissa pääsääntöisesti hyviä, mutta kuitenkin työelämän
todellisuus kaupungin työpaikoilla on huomattavasti karumpi. Eli
erityisesti tällä hetkellä huolta aiheuttaa ns. Pajusen lista ja sen tuomat
muutokset tiloihin, työntekijöihin ja palveluihin ylipäänsä. Moni
työntekijä kokee, että epävarmuus työpaikoilla on lisääntynyt.
Epävarmuus syntyy siitä, että muutosesitykset tulevat ikään kuin
puskasta eli niitä ei kyetä ennakoimaan.
Samoin kannetaan huolta siitä, että yhteistoimintasopimusten
mukainen menettely ohitetaan tai hoidetaan pintapuolisesti. Suurta
huolta aiheuttaa myös konsernijaoston ohi demokraattisen
päätöksenteon tapahtuva vallankäyttö. Eli nämä ovat sellaisia
kysymyksiä, joista työntekijät keskustelevat tänä päivänä työpaikoilla.
Jatkuva muutosepävarmuus ja omien vaikutusmahdollisuuksien
puuttuminen oman työn kulkuun ovat kaikkein raskainta työntekijöille, ja
se syö jaksamista. Tämä on monissa tutkimuksissa todettu tosiasia.
Suurin piirtein tupakka ja alkoholikaan eivät ole niin vaarallisia kuin se,
että ihminen ei voi vaikuttaa omaan työhönsä.
Vasemmistoliitto pitää tärkeänä, että jatkossa puututaan tähän asiaan,
että valtuustolla on siitä suuri vastuu, että työntekijät voivat tehdä
työnsä eettisesti ja ammattitaidolla, on oltava riittävä määrä ihmisiä,
henkilöstöjohtamisen perusteiden on oltava läpinäkyviä, vuoropuhelun
johdon, esimiesten ja työntekijän välillä on toimittava. Aivan kuten
suunnitelmassa todetaankin, esimiehillä on keskeinen asema
henkilöstöpolitiikan toteuttajana. Ja kuten täällä aikaisemmin on
todettu, tasa-arvo on osa tätä henkilöstöpolitiikkaa.
Haluan puuttua vielä palkkaukseen. Vasemmistoliitto on ollut useaan
otteeseen ajamassa eri muodoissa ns. Helsinki-lisää pienipalkkaisten
työntekijöiden palkkoihin, emmekä myöskään hyväksy sitä, että kuntien
työntekijöillä maksatetaan valtion velkaa, mitä esimerkiksi pääministeri
Matti Vanhasen johdolla viriteltiin viime vuonna, että jouduttaisiin
kuntatyöntekijöiden palkoista tinkimään. Tämä ei käy.
Vasemmistoliiton valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että Helsingin
kaupungin, samalla kuin muidenkin kuntien, palkkakehitys turvataan.
Se on tasa-arvoa. Sillä tavalla turvataan myös tulevaisuudessa se, että
palkat saadaan tasa-arvoisemmin myös sukupuolten välillä
kehittymään. Tasa-arvon tila on henkilöstökyselyn mukaan Helsingissä
toteutunut hyvin tai tyydyttävästi, yli viidenneksen mukaan huonosti. Eli
paljon on parannettavaa. Työn arvioinnin pitää ulottua eri toimialojen yli
ja mahdollistaa se, että samanarvoisesta työstä maksetaan samaa
palkkaa. Tehtäviä on arvioitava koko kaupungin tasolla ja
palkkarakennetta kehitettävä tehtävien vaativuuden pohjalta. Tämä on
tärkeää. Näitä vaativuuskartoituksia ei ole tehty vieläkään kaikissa
virastoissa tai toimipaikoissa.
Haluamme kiinnittää vielä yhteen asiaan huomiota: naisten uralla
eteneminen etenkin osastopäälliköksi ja muihin johtotason tehtäviin
kangertelee Helsingissä. Selvästi naisenemmistöistä henkilöstöä
johtavat selvästi useammin miehet kuin naiset. Naisten esteitä uralla
etenemiseen on poistettava. Naisten osuutta on lisättävä mm.
suosimalla tasavertaisessa tilanteessa naishakijoita ja kannustamalla
myös työolojärjestelyillä. Tämähän on myös lain mukaan sallittua.
Hyvä puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.
Esitän seuraavaksi ponnet. Ensimmäinen ponsi:
Hyväksyessään tasa-arvosuunnitelman valtuusto
edellyttää, että Helsinki seuraa naisten ja miesten
palkkojen tasavertaisuutta yli sektori- ja sopimusrajojen ja
edistää työn vaativuuden mukaisen palkkauksen
toteutumista sekä kaupungin sisäisessä
henkilöstöpolitiikassa että kunnallisen
sopimusvaltuuskunnan sopimuspolitiikassa.
Esitän vielä kolme pontta, jos puheenjohtaja sallii.
Hyväksyessään tasa-arvosuunnitelman valtuusto
edellyttää, että tietoa tasa-arvosuunnittelusta lisätään
Helsingin kaupungin työpaikoilla.
Kolmas ponsi:
Hyväksyessään tasa-arvosuunnitelman valtuusto
edellyttää, että määräaikaisia työntekijöitä kohdellaan tasa-
arvoasioissa yhdenvertaisesti muun henkilöstön kanssa.
Neljäs ponsi:
Hyväksyessään tasa-arvosuunnitelman valtuusto
edellyttää, että selvitetään naisten uralla etenemisen
esteitä ja naisten osuuden lisäämismahdollisuuksia eri
tasoisissa johtavissa tehtävissä.
Kiitoksia.
Bästa ordförande, arvoisat valtuutetut.
Kiitämme tasa-arvotoimikuntaa työstä ja tästä järjestyksessä 4. tasa-
arvosuunnitelmasta. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta
vuodelta -86 ja sen päämäärä ”naisten aseman parantaminen
erityisesti työelämässä” on ollut yksi lähtökohta, mutta se ei suinkaan
ole tämän suunnitelman ainoa aihealue. Kaupunkimme muuttuu kaiken
aikaa vastuullisempaan suuntaan, ja otamme kasvavan vastuun
ympäristö-, sosiaali- ja tasa-arvopolitiikasta. Kotikunnan, pääkaupungin
ja työnantajan velvollisuus on tehdä selvityksiä tasa-arvotilanteesta,
mutta se on myös asia, jota Helsingissä halutaan tehdä. Oma tontti on
oltava kunnossa, ainoastaan silloin voi tarpeen vaatiessa kehottaa
muita toimimaan paremmin.
Jämställdhetspolitik är ett ämne som är mer än bekant för SFP i och
med att vi har ansvaret för det i regeringen och framförallt för att SFP
som ett liberalt minoritetsparti alltid har haft en särskild förståelse för att
behandla alla likvärdigt.
Rapporten är indelad i två delar, staden som arbetsgivare och staden
som serviceproducent. I båda har staden ett stort ansvar som en
förgångare, Finlands största arbetsgivare och en av Finlands största
ekonomiska enheter som vi är. Rapporten blandar ihop begreppen
jämställdhet och jämlikhet eller likabehandling. Det förstnämnda
handlar uttryckligen om kön, medan det andra är bredare och handlar
också om jämlik behandling oberoende av t.ex. språk och religion. Vi
väljer att följa det bredare perspektivet, trots det missvisande namnet
på den här planen, eftersom innehållet är sådant och SFP tycker att
bägge områden kan behandlas tillsammans.
Först några ord om staden som serviceproducent.
Ensiksi kaupungista palveluiden tuottajana. Tasa-arvosuunnitelmassa
puhutaan nimestä huolimatta sekä tasa-arvosta että
yhdenvertaisuudesta.
Suunnitelmassa on maininta siitä, että teknisten palvelujen tarjonnassa
ja saatavuudessa otetaan huomioon naiset, miehet, kulttuurit,
arvostukset ja kiinnostukset. Me jäimme kyllä kaipaamaan
painokkaampaa mainintaa kielistä. Se on yksi tasa-arvon tai lähinnä
yhdenvertaisuuden peruspilareita ja on nimenomaan tärkeää kaiken
palvelun tarjonnassa sekä automatisoidussa että henkilökohtaisessa.
Jäämme toiveikkaina odottamaan seuraavaa, 3 vuoden päästä tulevaa
suunnitelmaa ja siinä kielten parempaa huomioimista. Se on
mielestämme välttämätön alue ihan riippumatta siitä, minkälaisia muita
ohjelmia, suunnitelmia tai ohjeita on.
Puhutaan myös kaupungilla liikkuvien tasa-arvosta, mm. lastenvaunuja
työntävien tai pyörätuolissa istuvien. On hyvä, että suunnitellaan
esteettömyyttä kaduilla, rakennuksissa ja joukkoliikennevälineissä
mutta miltei turhaa, jos kadulla on lunta, kuten tänä talvena on ollut. Ei
siellä pysty liikkumaan normaalisti edes perusterve nuori. Kaupungin
lumityöt, kadut ja jalkakäytävät on saatava paljon tehokkaammin
hoidettua.
När det konstateras att endast hälften av männen i arbetsför ålder
använde sig av kommunala hälsovårdstjänster år 2007 verkar
slutsatsen vara att resten skulle behöva vård men inte förstår att söka
den. Tänk om det de facto till en del beror på att fler män erbjuds
företagshälsovård av sin arbetsgivare? En orättvisa också i sig, men en
som staden inte skall eller kan bearbeta med samma metoder.
Samtidigt är det förstås bevisat att män sköter sin hälsa sämre och
därmed blir en större belastning och kostnad för hälsovården på lång
sikt.
Ärade ordförande.
Några ord om staden som arbetsgivare.
Ett tråkigt faktum är att många arbetsgivare inte ser eller behandlar
manliga och kvinnliga arbetstagare på lika grunder. SFP utgår ifrån att
staden gör det, och i alla olika slag av arbetsuppgifter. När skall vi i
Finland gå in för att samtliga arbetsgivare delar jämt på kostnaderna för
moderskaps- och föräldraledigheten? Det är ett mål som Helsingfors
gärna skulle kunna gå i spetsen för att nå. SFP noterar med glädje att
staden talar för att uppmuntra fler män att ta ut föräldraledighet. Det
bidrar till utjämninge - om fler pappor tar ut föräldraledighet är det
automatiskt en bättre arbetsgivarfördelning.
Staden placerar sig ganska bra som arbetsgivare vad gäller t.ex. lika
lön för lika arbete oberoende av kön, men fortfarande finns det mycket
att göra. Vad skall man säga eller tycka om att endast cirka 32 % av
verks- och avdelningscheferna är kvinnor då andelen kvinnor av alla
stadens anställda är hela 74 %? Orsaken står inte att finna i
utbildninsgraden eftersom där inte står att finna någon nämnvärd
skillnad. Det kan knappast heller förklaras med moderskapsledighet
under karriärens gång - och om det kan så är det nästan ännu värre.
Kan vi få konkreta förslag? Kunde mentorprogram vara en lösning?
Även beträffande förtroendevalda finns det saker som kunde göras
bättre ur ett jämställdhetsperspektiv. Regeln om 40 % är bekant för oss
alla, och mer och mer kommer den också till bruk i syfte att få in
tillräckligt många män i olika organ. Inget fel med det, det handlar ju
uttryckligen om balans.
40 %:n tai joku muu määrällinen tavoite ei kuitenkaan ole riittävä, vaan
on entistä enemmän tarkistettava myös tehtävänjakoa, palkitsemista
sekä asemaa. Heitänkin tässä haasteen valtuustolle ja ryhmille. Valittiin
äsken puheenjohtajisto seuraavalle vuodelle. Puheenjohtaja on hyvä
mies, mutta miten olisi sopimus siitä, että tarjolla aina olisi sekä mies
että nainen, kun valitaan kunnan johtavat hahmot? Voisivat hyvin olla
vaikka samasta puolueesta, mutta salissa olisi kuitenkin aina äänestys.
Se olisi myös askel demokraattisempaan suuntaan, kun ryhmien
sisäiset ja väliset sopimukset olisivat hieman vähemmän painavia ja
jokaisella valtuutetulla olisi enemmän vaikutusvaltaa.
Herr ordförande.
SFP tackar för denna jämställdhetsplan och förordar dess
godkännande.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Kun on kuunnellut näitä puheenvuoroja, voi todeta, että meidän
ryhmäpuheemme lähtee vähän erilaisesta näkökulmasta, nimittäin siitä,
että mitä on tasa-arvo. Erään määritelmän mukaan se tarkoittaa
kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä.
Se on melko avoin käsite, joka vaatiikin tarkempaa avaamista. Jos tätä
määritelmää avataan käytännön tasolle ja sanan ”tasa-arvo” sisältöä
peilataan tähän nyt käsittelyssä olevaan kaupunkimme tasa-
arvosuunnitelmaan ei pelkästään kaupungin työntekijöiden vaan myös
asukkaiden näkökulmasta, huomataan, että tasa-arvolla tarkoitetaan
mm. seuraavia asioita: Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi, eli jokaisella
on äänioikeus esim. omaa aluetta koskevien asioiden käsittelyssä. Nyt
ei puhuta pelkästään joka 4. vuosi pidettävistä kunnallis- tai
eduskuntavaaleista vaan kaupunginjohdon asukasiltojen kaltaisista
tilaisuuksista, jotka ovat hyvä esimerkki oikeudesta tulla kuulluksi
laajemminkin käytännön tasolla. Tämä oikeus on kirjattu paitsi tähän
suunnitelmaan myös kaupunkimme strategiaan.
Se, noudatetaanko suunnitelman ja strategian henkeä kuunnellen
asukkaita ihan oikeasti, onkin sitten oma juttunsa. Jos on päätetty, että
tietyn asuinalueen terveyskeskus ja kirjasto pannaan kiinni, siitä
tavoitteesta pidetään helposti kiinni tässä kaupungissa. Tulkitsette
aivan oikein, puhun nyt siitä kuuluisasta listasta, joka on saanut
mediassa nimen ”Pajusen lista” ja joka päätettiin maanantaina
kaupunginhallituksessa nimetä muistioksi. Nimi muuttui, käsittelytapa
muuttui, mutta sisältö ei muuttunut. Ihan kuin EU:n perustuslaki, joka
nimettiin uudelleen Lissabonin sopimukseksi, kun se ei miellyttänyt
äänestäjiä. Siitähän tässä on kyse pitkälti.
Pidämme tasa-arvon kannalta ongelmallisena, että esimerkiksi lapsilta
ja nuorilta haluttiin ja halutaan säästöjen nimissä viedä oikeus saada
koulutusta ja kirjasto- tai terveyspalveluita omalla asuinalueellaan. Me
Perussuomalaiset tulkitsemme sanaa ”tasa-arvo” siten, että tasa-arvo
ulottuu myös tällaisiin arkielämän perusasioihin, oikeuteen saada
samat palvelut kuin naapurikaupunginosa. Pidämme tasa-arvo
kannalta erityisen ongelmallisena tämän listan valmistelutapaa.
Asukkaita alettiin toden teolla kuunnella vasta siinä vaiheessa, kun
listaa oltiin valmiit panemaan täytäntöön ja oltiin tilaamassa
puskutraktoreita liikoja seiniä kaatamaan. Samaa tasa-arvoisen
kuulemisen vastaista myyrän työtä tehtiin esimerkiksi
Uudenmaankadun ja Kaarlenkadun surullisen kuuluisien
vastaanottokeskusten kohdalla. Asukkaita alettiin kuulla vasta siinä
vaiheessa, kun päätökset oli jo tehty.
Koko tasa-arvosuunnitelman sisällön kantavana teemana on
sukupuolten välinen tasa-arvo. Lähes joka sivulla puhutaan miesten ja
naisten välisestä tasa-arvosta ja tavoitteista, joilla tähän päästään. On
tavoitteita kaupungin organisaatioiden naisjohtajien määrän
lisäämiseksi. On samapalkkaisuutta samaa työtä tekevien välillä, lasten
ja nuorten samanlaista kohtelua sekä kuulemista sukupuolesta
riippumatta jne. Perussuomalaisten valtuustoryhmä yhtyy näihin
tavoitteisiin täysin.
Samaisen suunnitelman ja lain mukaan ketään ei saa asettaa
sukupuolen, ihonvärin tai jonkin muun tekijän perusteella eriarvoiseen
asemaan. Näin sen pitäisi ollakin. Kuitenkin samaisessa tasa-
arvosuunnitelmassa on henki, jonka mukaan halutaan suosia ihmisiä
heidän ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella esimerkiksi työnhaussa.
Me näemme tässä syrjinnässä, joka on hunnutettu positiivisen
diskriminaation kaapuun, vakavan moraalisen ristiriidan. Työnhaussa
kaupungin tulisi nimenomaan tarkastella ihmisten soveltuvuutta
kyseiseen tehtävään kokemuksen ja koulutuksen pohjalta eikä niinkään
keinotekoisen, ulkoisen kriteerin pohjalta. Mitä tasa-arvoa se
semmoinen on, jossa ihmisiä luokitellaan nimenomaan heidän
ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella?
Hyvät valtuutetut ja kaupungin väki.
Kaupungin sukupuolten välinen tasa-arvotyö on pääosin hyvissä
kantimissa. Kuitenkin on vielä alueita, joissa kaupungilla itsellään on
vielä paljon parannettavaa. Kerronkin tähän lopuksi ajankohtaisen
esimerkin Helsingin kaupungin tasa-arvotyön keskeneräisyydestä.
Viime vuoden puolella lähetettiin vammaisneuvoston toimesta kutsu
neuvoston ja vammaisjärjestöjen yhteistyötilaisuuteen, joka järjestetään
tämän vuoden puolella, itse asiassa vajaan viikon päästä. Pian kirjeen
postittamisen jälkeen allekirjoittaneelle toimitettiin kopio kirjeestä, ja
eräs kohta siinä sai käden hakeutumaan nitropurkille. Luulisi, että
sosiaalivirasto ja ennen kaikkea vammaisneuvosto ottaisi erilaisten
ihmisten erityistarpeet huomioon, mutta ei. Kutsukirjeessä ilmoitettiin
sanatarkasti seuraavaa: ”Kokoustilassa on hyvä äänentoisto, mutta
induktiosilmukan toimivuutta sosiaalivirasto ei edelleenkään pysty
takaamaan.” Eli kyseessä on ongelma, joka on ollut ilmeisesti jo vähän
pidemmänkin aikaa tiedossa, mutta sille ei ole tehty mitään.
Nyt jos jollekulle on epäselvää, mikä tämä induktiosilmukka on, niin se
on eräänlainen vahvistin, jonka avulla kuulon apuvälineitä käyttävät
kuulevat huoneen toisessa päässä mikkiin puhuvan henkilön puheen
ikään kuin se tulisi ihan vierestä. Mm. tässä salissa on sellainen. Mutta
palatakseni kaupungin vammaisneuvoston tasa-arvo-olosuhteisiin on
pakko kysyä, että jos ihmisten välistä tasa-arvotyötä tekevät ja sen
puolesta nimenomaan toimivat tahot, eli sosiaalivirasto ja
vammaisneuvosto, eivät pysty takaamaan edes omiensa parissa tasa-
arvoisia kuunteluolosuhteita, miten vaikeaa todellisen tasa-arvon
saavuttaminen niin asenteiden kuin käytännön toimien tasolla
mahtaakaan olla muualla?
Olemme kuitenkin luottavaisia sen suhteen, että tämä asia hoidetaan
lupausten mukaisesti kuntoon nyt, kun olemme puolueemme edustajan
toimesta informoineet viraston johtoa tästä epätasa-arvoisesta
tilanteesta. Seuraammekin tilanteen kehittymistä tarkasti.
Loppukaneettina voidaan todeta, että kuten huomaatte, paljon on vielä
käytännön hienosäätöä tehtävänä tässä kaupungissa todellisen tasa-
arvon saavuttamiseksi.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Kaupungilla on merkittävä rooli sukupuolten välisen tasa-arvon
edistäjänä ja ylläpitäjänä. Käytännön tasolla kaupungin palvelut
mahdollistavat perhe- ja työelämän yhteensovittamisen sekä tarjoavat
mahdollisuuden yhdenvertaiseen koulutukseen. Tänä iltana meillä on
käsittelyssä tämä 4. kaupungin tasa-arvosuunnitelma. Olisi
erinomaista, jos olisi niin, että suunnitelma ei ole vain tasa-
arvosuunnitelma muiden joukossa vaan sen tavoitteisiin,
suunnitelmaan todellakin sitouduttaisiin. Tasa-arvo ei etene paperilla,
vaan se etenee teoin.
Tähän tasa-arvosuunnitelmaan on sinänsä sisällytetty oikeita tavoitteita
ja keinoja tasa-arvon edistämiseksi. Sinänsä siis hankkeet ovat tasa-
arvo-ohjelmassa kohdallaan, mutta kuitenkin siinä Keskustan
valtuustoryhmän mielestä voisi olla vieläkin enemmän kunnianhimoa ja
sitoutuneisuutta. Nyt se muistuttaa lähinnä julkilausumaa.
Tavoitteellisuus ja konkreettisuus jää jonkin verran vajaaksi.
Suunnitelma tulisi viedä pintaa syvemmälle, ja ennen kaikkea tarvitaan
täsmällisempää seurantaa tavoitteiden toteutumisesta niin yksittäisten
kuin kokonaisuuksienkin osalta. Käytännössä kyse on myös paljon
mittareista ja tilastoista, jotta laadukasta arviointia voitaisiin tehdä.
Pitkälle menevät johtopäätökset ja suositukset tarvitsevat tuekseen
faktaa. Esitän, että kaupunginvaltuusto hyväksyy seuraavan ponnen:
Hyväksyessään Helsingin kaupungin tasa-
arvosuunnitelman kaupunginvaltuusto edellyttää, että
jatkossa Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmissa on
riittävät ja laadukkaat vertailutiedot, joilla tasa-
arvotavoitteiden toteutumista voidaan seurata.
Arvoisa puheenjohtaja.
Tämän tasa-arvosuunnitelman toiminnallisessa osuudessa
tarkastellaan suomalaisessa tasa-arvopolitiikassa perinteisesti esillä
olleita teemoja sekä 2000-luvulla yleisempään keskusteluun esille
nousseita uusia aiheita. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää tasa-
arvosuunnitelmassa mainitun perheiden palveluiden toteuttamiseen.
Erilaisten perheiden tarpeet tulee huomioida entistä paremmin
palvelusuunnittelussa ja -tarjonnassa, ja asiaa tulee lähestyä toki
laajemminkin, kuten monikko- ja monilapsisten perheiden,
opiskelijaperheiden, sateenkaariperheiden tai yksinhuoltajaperheiden
asemasta. Ja myös kun katsotaan kaupungin tasa-arvotyötä, ei voi
unohtaa myöskään sitä, että huomiota on kiinnitettävä yksin elävien
arkeen liittyviin tasa-arvokysymyksiin.
Kaupungin tulee olla myös aktiivinen perhe- ja lähisuhdeväkivallan
vastaisessa työssä. Sen rooli on siinä merkittävä ja työn tulee olla
pitkäjänteistä, ja ennalta ehkäisevään työhön on oltava voimavaroja.
Toiminnallisessa osuudessa merkittävä kohta on myös
sukupuolitietoinen budjetointi eli suvaus. Tarkastusvirasto on tehnyt
kartoitusta, kuinka virastoissa on käytännön tasolla asia toteutettu,
mutta valitettavasti pienempi osa on tarkastellut budjettiaan
sukupuolinäkökulmasta kuin ne, jotka eivät ole vielä ottaneet sitä
osaksi normaalia toimintaansa. Myönteinen suhtautuminen olisi
saatava tässäkin asiassa käytännöksi, ja virastoille tulisi laatia selkeä
ohjeistus, kuinka sukupuolinäkökulman tarkastelu käytännössä
toteutetaan.
Arvoisa puheenjohtaja.
Tämän suunnitelman mukanahan jaettiin liite, jossa käytiin läpi näitä
henkilöstökyselyn tuloksia. Kuten täällä on tullut jo ilmi, kyselyyn oli
vastannut vain 5,8 % Helsingin kaupungin henkilöstöstä. Sehän on
todella vähän, jotta voitaisiin tehdä riittävän kattavia arviointeja
nykytilasta. Tosin sen tuloksista, näistä vähäisistäkin, voidaan kyllä
todeta, että työtä on vielä paljon tasa-arvokysymyksissä
henkilöstöpuolellakin. Jatkossa tasa-arvoasioita voitaisiin kartoittaa
myös työhyvinvointikyselyjen yhteydessä. Niissä vastausprosentithan
ovat eri luokkaa. Lähes puolet henkilöstöstä vastaa. Siksi teenkin
ponnen:
Hyväksyessään Helsingin kaupungin tasa-
arvosuunnitelman kaupunginvaltuusto edellyttää, että tasa-
arvokehitystä Helsingin kaupungissa kartoitettaisiin
nykyistä suunnitelmallisemmin ja kattavammin esim.
työhyvinvointikyselyjen yhteydessä.
Henkilöstön palkkakehitystä seurataan aktiivisesti, ja olisi todellakin,
niin kuin jo totesin, ollut informatiivista lisätä myös itse tasa-
arvosuunnitelmaan tietoa tästä. Toki sitä tietoa löytyy ja se on
kaivettavissa esiin muualtakin, mutta kyllähän tasa-arvosuunnitelman
keskeinen tavoite on myös seurata muutoksia, ja siksi
tavoitteenasettelun tukena olisi voinut käyttää nykyistä selkeämmin
juuri tätä toteutunutta kehitystä. Kuinka suuri osa esimiehistä on miehiä
tai naisia? Mitkä ovat palkkaerot eri sektoreilla? Ovatko ne vähentyneet
tai kasvaneet? Nyt nämä toteamukset täällä ovat hyvin yleisellä tasolla.
Samoin sitä liian yleistä tasoa löytyy myös toimenpidesuosituksissa,
konkretiaa ja täsmentämistä olisi monin paikoin tarvinnut. Nostan nyt
vain yhden esimerkin esiin: Kohdassa 5 4 todetaan vain, että mies- ja
naisvaltaisten alojen välisiä palkkaeroja pienennetään. Vähän jää
kuitenkin hämäräksi, mitä tämä ihan käytännössä tarkoittaa, vaikka
siinä perässä on kuitenkin konkreettisempiakin toimenpidesuosituksia.
Kaupungin henkilöstöpolitiikalla olisi kyettävä vaikuttamaan siihen
vääristymään, joka vallitsee tehtäväroolien välillä. Niitä löytyy, ja tähän
suunnitelmaan on kirjattu yksi tilasto tästä. Eli vuoden 2008 lopussa
virasto- ja osastopäälliköistä oli naisia noin 32 %, kun naisia koko
henkilöstöstä oli noin 74 %. Ylipäänsä julkisella sektorilla, niin valtiolla
kuin kunnillakin, on edelläkävijän velvollisuus tasa-arvotyössä. Siksi
nämä toteumat eivät ole ollenkaan riittävät. Valtionhallinnossa olemme
tähän asiaan kiinnittäneet erityistä huomiota aivan viime aikoina ja
tehneet juuri erillisen toimintasuunnitelman naisten urakehityksen
edistämiseksi ja sen varmistamiseksi, että valtionhallinnossa
johtajatasolla naisten osuus kasvaa nykyisestä. Sama ongelma,
samantyyppisiä prosenttilukuja on todellakin nähtävissä myös
valtionhallinnon puolella, mutta julkinen sektori voi halutessaan olla
todellakin se suunnannäyttäjä ja edelläkävijä ja sitä myötä vetää myös
yritykset mukaan, joissa nämä luvut ovat vieläkin heikommat.
Näissä toimenpidesuosituksissa tähän liittyen oli juuri samantyyppisiä
asioita, joita valtionhallinnon puolella on naisten urakehityksen
edistämiseksi esiin nostettu, mutta ehkä vieläkin selkeämmin voisi
painottaa sitä, että esimiesten rooli naisten urakehityksen
edistämisessä on äärimmäisen tärkeä, ja sen asian esiin nostaminen
olisi ollut hyvä näkyä myös tässä tasa-arvosuunnitelmassa.
Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelman henkilöstöosuudessa
tuodaan esille myös vahvasti tämä työ- ja perhe-elämän
yhteensovittaminen. Siihen vaikuttavat suuresti työelämän laatu ja
työpaikan olosuhteet. Onko tällä sektorilla riittävästi saatu tuloksia
aikaan, on kysymys, joka ei aivan selvästi käy ilmi vastaus tähän
kysymykseen. Sinänsä on hyvä, että ohjelmassa on nostettu esille
tavoitteeksi kannustaa isiä enenevässä määrin käyttämään oikeutta
vanhempainvapaan pitämiseen, ja tämäntyyppisillä konkreettisilla
toimenpiteillä toki eteenpäin päästään, mutta mielenkiintoinen kysymys
on se, että miten tässä viime vuosina on päästy ja onko päästy
parempiin tuloksiin.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Helsingin kaupungin tasa-arvotoimikunta ja kaupungin tasa-
arvosuunnitelma ovat perusvälineitä tasa-arvon edistämiseksi, mutta
sehän on selvää, että ne eivät yksin riitä. Tarvitaan muutosta
asenteissa ja kaikissa toimissa, ja keskeistä on, että Helsingin
kaupungin päätöksentekoon kaikilla tasoilla pystytään
valtavirtaistamaan tasa-arvonäkökulma luontevaksi osaksi. Päätöksien
sukupuolivaikutuksia on arvioitava etukäteen asioita valmisteltaessa.
Lopuksi kiinnittäisin huomiota Eurooppalaiseen peruskirjaan naisten ja
miesten välisestä tasa-arvosta paikallishallinnossa. Helsingin
kaupunkihan on allekirjoittanut sen ja voisi tuoda sen vähän
näkyvämmin esille, koska minunkin piti tämä asia tarkistaa, että olihan
se varmasti näin. Olemme todellakin sitoutuneet kyseisen asiakirjan
sisältöihin ja olemme yhteistyössä eurooppalaisella tasolla
edistämässä tasa-arvoa. Mutta voisimme nykyistä paremmin
hyödyntää myös ne onnistumiset, mitä meiltä löytyy tasa-arvon
edistämisestä, myös julkisuudessa. Tuo tasa-arvopalkinto, jonka
apulaiskaupunginjohtaja Haatainen puheenvuorossaan mainitsi, on
yksi esimerkki tästä. Onnistumisia on, mutta työtä tarvitaan lisää, ja
nimenomaan niin kuin sanoin, julkisella sektorilla on se vastuu ja
edelläkävijän velvollisuus tasa-arvotyössä.
Arvoisa puheenjohtaja.
Keskustan valtuustoryhmä kannattaa tasa-arvosuunnitelman
hyväksymistä.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.
Käsillä oleva tasa-arvosuunnitelma on monessa mielessä varsin hyvä,
vaikka puutteitakin löytyy. Ensiksi menen tuohon tasa-arvon
määritelmään. Tämä suunnitelma tuntuu lähtevän siitä yleisestä
ajatuksesta, että ihmiselle annetaan tasa-arvo kohtelemalla häntä tasa-
arvoisesti. Kristillisdemokraattien peruslähtökohta on toinen: ihmiset
ovat tasa-arvoisia ja heitä on tämän takia kohdeltava tämän arvon
mukaan. Tasa-arvoa voi myös olla monella tasolla. Voidaan olla tasa-
arvoisia, ajateltiinpa sitten ihmisen arvo vähäiseksi tai suureksi.
Kristillisdemokraattien lähtökohta on ihmisten mittaamaton arvo.
Tasa-arvosuunnitelman nimi lupaa vieläkin enemmän kuin ohjelma
antaa. Tasa-arvosuunnitelman nimihän antaa ymmärtää, että se
kattaisi enemmän kuin vain miesten ja naisten välisen tasa-arvon. On
vaarana, että näin käytettynä tasa-arvosuunnitelma on kätkemässä
alleen sellaista epätasa-arvoista kohtelua, joka ei perustu sukupuoleen.
Kristillisdemokraattien lähtökohta on ihmisten tasa-arvo
hedelmöittymisestä luonnolliseen kuolemaan. Tämän tasa-arvon
kunnioittamattomuus on johtanut yli 640 000 ihmisen kuolemaan
Suomessa.
Käytän tästä eteenpäin tasa-arvoa siinä mielessä kuin sitä on tässä
ohjelmassa käytetty, vaikka aluksi teinkin selväksi, että me ajattelemme
sitä vähän eri lähtökohdasta. Nyt käsillä oleva naisten ja miesten tasa-
arvoa käsittelevä suunnitelma on varsin onnistuneesti ottanut
huomioon sekä naisten että miesten tarpeet. Tasa-arvon ongelma on
varmasti keskeisesti syntynyt sen takia, että on ollut liian paljon miehiä,
jotka eivät ole arvostaneet riittävästi kotona tehtävää työtä. Tilanne
vaikuttaa kuitenkin olevan parantumassa nyt, kun aiempaa useampi
meistä miehistä on käyttänyt mahdollisuutta hoitovapaaseen. Näinhän
se valitettavasti tuntuu usein ehkä palkoissakin olevan, että kun tulee
enemmän miehiä alalle niin se voi vaikuttaa positiivisesti vasta
palkkatasoon.
Pyrkimys tasa-arvon edistämiseen sisältää myös tietyn vaaran. Se voi
suosia niitä ihmisiä, joilla on tavallisuudesta poikkeavat kiinnostuksen
kohteet verrattuna muihin ihmisiin, joilla on ne tavalliset kiinnostuksen
kohteet. Jos esimerkiksi sosiaalilautakuntaan olisi 20 kiinnostunutta,
joista 15 olisi naista ja 5 miestä, mutta tekniseen lautakuntaan olisi 15
miestä kiinnostunut ja 5 naista, niin on aivan selvää, että näiden
sukupuolten sisällä syntyy epätasa-arvoa niiden ihmisten kesken, jotka
haluaisivat siihen lautakuntaan, johon haluaa enemmän heidän
sukupuolensa edustajia, kuin on paljon helpompi näiden toisten päästä
omaan vaikka lautakuntaan.
Erittäin positiivista on se, että toiminnallisessa tasa-
arvosuunnitelmassa ymmärretään se, miten eri sukupuolet ovat usein
käytännössä paremmin harjaantuneet sukupuolelleen tyypillisten
palveluiden ja terminologian käyttöön. Siksi vähemmistössä olevien
asiakaspalveluun ja neuvontaan kiinnitetään huomiota, ja on tärkeää,
että on myös molempia sukupuolia edustavia suunnittelijoita. Tasa-
arvon keskeinen haaste on se, miten vanhemmat kantavat vastuuta
lapsista. On hyvä, että isät ovat yhdessä äitien kanssa ottamassa
vastuuta. Tämä toteutuu parhaiten sellaisessa avioliitossa, jossa
vanhemmat ovat sitoutuneet toisiinsa loppuelämäksi ja joka antaa
turvallisen perustan keskinäiselle kunnioitukselle. Pidämme hyvänä,
että tasa-arvoa pyritään edistämään järjestämällä suomea
taitamattomille maahanmuuttajaäideille mahdollisuus suomen
oppimiseen.
Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on vakava ja kipeä ongelma. Tähän liittyy
läheisesti seksuaalinen väkivalta. Keskeinen syy tähän väkivaltaan on
suomalaisen yhteiskunnan kaksinaismoralismi. Sallitut elokuvat ja
lehdistö ovat luomassa monille miehille vaikutelmaa, että olisi
oikeutettua käyttäytyä lainvastaisella tavalla. Sitten kun joku onneton
mies sen uskoo, niin sitten hän toimii väärällä tavalla. On hienoa, että
tasa-arvosuunnitelmassa on edes jossakin mielessä ymmärretty
perhekeskeisyyden merkitys. Perhekeskeisyys, siihen liittyvä
keskinäinen kunnioitus, ovat elämänläheisellä tavalla edistämässä
tasa-arvoa. Puolisoa rakastavalla on hyvät lähtökohdat toisen
sukupuolen kunnioittamiseen.
On tärkeää, että yhteiskunta omalla toiminnallaan pyrkii antamaan
ihmisille hyvät eväät perheen perustamiselle. Siksi Kd-ryhmä pitää
hyvänä, että puuttumisen arvoisena riskikäyttäytymisenä nähdään
paitsi tupakka, alkoholi ja huumeet, myös varhaiset seksikokeilut. Tasa-
arvosuunnitelmassa on hyvää, että tunnustetaan poikien ja tyttöjen
erilaisuus. Tasa-arvo ei ole sitä, että ihmisistä pyritään tekemään
sukupuoletonta massaa, vaan se on sitä, että molempien sukupuolten
toiveet ja tarpeet huomioidaan samalla tavalla ja yhtä painokkaasti.
Opetustoimen osalta todetaan, että oppilaitokset huolehtivat siitä, että
tytöillä ja naisilla sekä pojilla ja miehillä on samat mahdollisuudet
koulutukseen ja ammatilliseen kehitykseen. Tämä mahdollisuuksien
tasa-arvo on oikea linjaus. On kuitenkin hyvä huomata, että on jonkin
verran eri asia, jos vaaditaan samaa toteutumaa kuin samoja
mahdollisuuksia. On hyvä, että pojille tehdään ns. tyttöjen jutut tutuiksi
ja päinvastoin. Nuorisoasiainkeskus on oivaltanut tässä suhteessa
jotakin tärkeää, kun se on järjestänyt vaikkapa tytöille suunnattuja
mopo- ja skeittikursseja. Miehet ovat enemmän suuntautuneet
kilpaurheiluun, naiset kuntoliikuntaan. Miehillä on tämän johdosta
terveysongelma. Miesten saamiseksi kuntoliikunnan pariin tulisikin
tehdä enemmän työtä.
Kaupunki on puolestaan tehnyt hyvät linjaukset, kun se kannustaa isiä
käyttämään isäkuukautta, ja erittäin arvokkaana pidämme sitä, että
myös vuosilomasta voi pitää osan lyhennettynä työaikana. Tämä
perheen ja työn yhteensovittaminen on erittäin iso kysymys, ja se
vaikuttaa perheisiin erittäin hyvällä tavalla ja myös lasten
kasvatukseen. Toisaalta se on juuri luomassa sitä keskinäistä
kunnioitusta.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kristillisdemokraattien ryhmä kannattaa tasa-arvosuunnitelman
hyväksymistä.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.
Tässä ehdotuksessa tasa-arvosuunnitelmaksi on monia hyviä
yksittäisiä kannanottoja, mutta tästä puuttuu kaksi asiaa ja niiden
mukana lähes kaikki. Toiminnallisesta osasta puuttuu arvio
palveluverkostojen kehittämisestä, niiden kattavuudesta ja
lähipalvelujen merkityksestä. Henkilöstöpoliittisesta osasta taas puuttuu
kokonaan rahoitus miesten ja naisten samapalkkaisuuden
toteuttamiseksi.
Tasa-arvoiset mahdollisuudet palvelujen saamisessa riippuvat hyvin
ratkaisevalla tavalla siitä, miten tiiviisti palveluverkostot kattavat koko
kaupungin. Euroopan unioni on laatinut kestävän kaupunkikehityksen
indikaattorit, joiden mukaan peruspalvelut pitäisi turvata noin 15
minuutin kävelyetäisyydellä kodeista. Tiivis lähipalvelujen verkosto on
tärkeää erityisesti lapsiperheille, vanhuksille ja pienituloisille
tasavertaisen palvelujen saamisen turvaamiseksi. Samalla se tietysti
vähentäisi liikennettä ja ilmastopäästöjä eli lisää ympäristöllistä tasa-
arvoa.
Peli seis! -kansalaisliike on selvittänyt näiden kestävän
kaupunkikehityksen periaatteiden toteutumista meille valtuustoryhmille
tänään luovuttamassaan aineistossa. Se on ottanut lähtökohdaksi
Euroopan unionin indikaattoria selvästi lievemmän kävelyetäisyyden tai
pidemmän kävelyetäisyyden, jota Helsinki itse on käyttänyt vuonna
2008 julkaistussa ns. Kuutoskaupunkien vertailussa. Tämä vertailu
osoittaa, että palveluverkostojen karsimisen ja keskittämisen sijasta
Helsingissä pitäisi huomattavasti lisätä lähipalveluja. Tuossa
kansalaisliikkeen meille esittämässä tarkastelussa kaupunkia on
katseltu 50 eri alueen osalta, ja vain 13:lta alueelta löytyvät kaikki
tuossa tarkastelussa käsitellyt keskeisimmät peruspalvelut. Eli
Kuutoskaupunkien vertailussa käytetyillä, EU:ta lievemmillä kriteereillä,
meillä pitäisi olla Helsingissä 11 peruskoulun yläastetta enemmän, 7
nuorisotaloa enemmän, 15 lähikirjastoa enemmän, 16 vanhusten
palvelutoimipaikkaa enemmän, 23 terveysasemaa enemmän ja lisäksi
lukioverkostoa pitäisi tiivistää tai uudelleen sijoitella 26 alueen osalta.
Kiinnitän huomiota siihen, että tuossa selvityksessä nousee hyvin
vahvasti esille alueellinen eriarvoisuus. 10 aluetta on palvelukuopassa,
jossa niiltä puuttuu vähintään puolet tai yli puolet näistä tarkastelluista
tärkeimmistä peruspalveluista. Ja nämä kaikki alueet sijaitsevat
itäisessä ja pohjoisessa Helsingissä. On hyvä, että kaupunginhallitus ei
hyväksynyt kaupunginjohtajan esittämää listaa 80 palvelun
lopettamisesta. Palvelujen kehittäminen tasa-arvoisesti kaikissa osissa
kaupunkia edellyttää, että asukkaiden tarpeet ja asukkaiden omat
ehdotukset otetaan lähtökohdaksi, kun lautakunnat alkavat nyt käsitellä
palveluverkon kehittämistä. Toivon, että tämä otetaan tosissaan, ei
minään julkilausumina, jotka laitetaan mappi-ö:hön vaan esityksinä,
jotka kuuluvat siihen aineistoon, jonka pohjalta lautakunta
ehdotuksiaan sitten tekee.
Arvoisa puheenjohtaja.
Nyt käsiteltävässä suunnitelmassa nostetaan aiheellisesti esille
terveyserojen lisääntyminen, peruskoulussa yläluokkalaisten terveyden
huonontuminen ja se, että miehet hakeutuvat perusterveydenhuollon
palveluihin naisia harvemmin. Kokoomuksen ajama terveysasemien
vähentäminen ja osittainen yksityistäminen vain pahentaisi tätä
eriarvoistumista. Sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta huomiota
kiinnittää se, että tässä ei esitetä mitään toimia edelleenkin huonosti
toimivan vammaisten kuljetuspalvelun tilanteen korjaamiseksi.
Puhelinyhteyden saaminen matkapalvelukeskukseen kestää usein
paristakymmenestä minuutista jopa tuntiin ja jonotus on maksuton 30
sekuntia. Autot eivät tule luvatussa ajassa vaan ovat lähes
poikkeuksetta myöhässä. Kuljettajat kertovat, että aikataulut on laskettu
ylikireiksi ja osa autoista on huonokuntoisia.
Myös asunnottomuus, sen kääntyminen uudelleen kasvuun, on asia,
josta tarvitaan johtopäätöksiä. Tämä koskee perinteisen
asunnottomuuden ohella nuorten lisääntyvää, osin uuden tyyppistä
asunnottomuutta. Näillä molemmilla asunnottomuuden muodoilla on
yhteys paitsi työttömyyteen, myöskin yleisen vuokra-asuntotuotannon
vähyyteen ja yleiseen vuokrien nousuun, jota kaupunkikin on omilla
toimillaan vauhdittanut.
Maahanmuuttajaäideille luvataan suunnitelmassa järjestää suomen
kielen opetusta. Heille ja muillekin maahanmuuttajille tarvitaan myös
nykyistä eriytyneempää, monitasoisempaa kieliopetusta ja siihen lisää
resursseja. Maahanmuuttajien muista palveluista ei suunnitelmassa
yllättäen sanota juuri mitään. Sellon traagisten tapahtumien herättämät
rasistiset reaktiot korostavat tarvetta ottaa kantaa rasismia vastaan
myös Helsingin tasa-arvokeskustelussa ja -suunnitelmassa. Siitä tässä
asiakirjassa ei kuitenkaan sanota mitään. Me tarvitsemme positiivista
diskriminaatiota tässä kaupungissa niiden ongelmien korjaamiseksi,
joita joutuvat kohtaamaan mm. monet maahanmuuttajat ja eräät muut
väestöryhmät. Siinä ei ole kysymys syrjinnästä, vaan siinä on kysymys
syrjinnän poistamisesta tai ehkäisemisestä.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kaupungin suunnitelmissa on sitouduttu pienentämään mies- ja
naisvaltaisten alojen palkkaeroja. Tasa-arvotoimikunnan raportti
osoittaa, että eriarvoisuus palkkauksessa koetaan työntekijöiden
keskuudessa olennaisimmaksi ja samalla suurimmaksi ongelmaksi
tasa-arvon toteutumisessa. Tässä suunnitelmassa todetaan aivan
oikein riittämättömäksi se, että palkkauksen tasa-arvoisuutta
tarkastellaan vain kunkin sopimusalan sisällä. Toisenlaista tarkastelua
meille ei ole kuitenkaan esitetty. Minkähän takia?
Nyt käsiteltävä suunnitelma ei tarjoa yhtään ainoaa senttiä sukupuolten
välisten palkkaerojen vähentämiseksi. Ihmettelen, että valmisteluryhmä
on saatu yksimielisesti alistumaan Kokoomuksen, Vihreiden,
Vasemmistoliiton, Rkp:n, Perussuomalaisten ja Kristillisten syksyllä
päättämään linjaan, joka leikkasi kaupungin budjetista pois kokonaan
palkankorotuksiin ja palkkauksen epäkohtien korjaamiseen tarvittavat
määrärahat. Henkilöstöpoliittinen osa on siis tässä sen osalta
tärkeimmässä asiassa täysin tyhjän päällä. SKP:n ja Helsinki-listojen
vaihtoehtobudjetissa esitettiin palkkojen korottamiseen 30 miljoonaa
euroa.
Helsingin kaupunki vaikuttaa maan suurimpana työnantajana koko
kunta-alan palkkakehitykseen. Parhaillaan käynnissä olevissa kunta-
alan palkkaneuvotteluissa työnantajapuoli yrittää runnoa läpi lähes
nollalinjaa ei reaaliansioiden alentamista. Apulaisoikeuskansleri on
joutunut puuttumaan siihen, että kunnallinen työmarkkinalaitos rikkoo
yhdenvertaisuuslain syrjintäkieltoa, kun se rajoittaa palkkojen
korotukset vain Tehyn jäseniin. Tämä päätös ei siis koske Tehyä, jolla
on laillinen sopimus, joka avasi tietä naispalkkojen korottamiselle, vaan
tämä koskee kuntatyönantajaa. Onkin syytä kysyä, miten Helsingin
kaupunki työnantajana ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen
valtuustossa istuva apulaiskaupunginjohtaja Haatainen ottavat
apulaisoikeuskanslerin päätöksen huomioon ja korjaavat palkkausta
kunta-alalla.
Tasa-arvon toteutuminen työelämässä riippuu myös työn, perheen ja
muun elämän yhteensovittamisesta. Tätä on helpotettu Helsingissä
hieman sillä, että osan vuosilomasta voi pitää lyhennettynä työaikana.
Kannattaisi kokeilla kuitenkin myös laajempaa työajan lyhentämistä,
esimerkiksi ns. 6 + 6 tunnin työaikamallilla. Samalla kun se helpottaisi
työn ja muun elämän yhdistämistä, sen avulla voitaisiin laajentaa
palvelujen aukioloaikoja ja luoda lisää työpaikkoja. Myös valtiovalta
pitäisi saada tällaiseen hankkeeseen mukaan, niin että se ohjaisi
työaikamallista valtiolle kertyvät verotulojen lisäykset ja menojen
säästöt kaupungin kassaan.
Arvoisa puheenjohtaja.
SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmän mielestä kaupungille tarvitaan tasa-
arvosuunnitelma, johon liittyy myös konkreettisia päätöksiä toimista
eriarvoisuuden vähentämiseksi ja tasa-arvon edistämiseksi. Rahaa
tähän on, siitä kertoo meille jaettu uusin talouden seurantaraportti,
jonka mukaan kaupungin kassavarat ovat kasvaneet syksyn aikana
830 miljoonasta eurosta 922 miljoonaan euroon.
Lopuksi esitän neljä pontta valtuuston käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi.
1:
Valtuusto edellyttää, että tasa-arvosuunnitelman
toteutumista seurataan palvelujen alueellisen jakautumisen
ja lähipalvelujen saatavuuden kannalta.
2:
Valtuusto edellyttää, että palkkatasa-arvon toteutumista
seurataan ja edistetään Helsingin kaupungin toimesta
paitsi kunkin sopimusalan sisällä myös nais- ja
miesvaltaisten alojen välillä.
3:
Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus esittää
Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle ja valtioneuvostolle
toimia naisvaltaisten alojen palkkauksen
jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi.
4:
Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus ryhtyy toimiin
Helsingin matkapalvelujen toiminnan parantamiseksi niin,
että vaikeavammaisten ja vanhusten kuljetuspalvelujen
tilaukset sujuvat ilman pitkää jonotusta ja autot tulevat
ajallaan.
Kiitoksia.
Arvoisa puheenjohtaja.
Ryhmäpuheenvuoroissa tähän tasa-arvosuunnitelmaan liittyen nousi
muutamia kysymyksiä. Yksi kysymys koski henkilöstökyselyä, joka on
tehty vuonna 2006 ja tätä, että miksi se ei ole tässä nyt liitteenä
kokonaisuudessaan. Tämä henkilöstökysely on siis edellisen tasa-
arvotoimikunnan toimesta tehty, ja se on ollut kysely, joka on laitettu
intraan, jossa on toimikunnan asettamia kysymyksiä laitettu
vastattavaksi, joihin henkilöstö on voinut sitten vastata, ketkä ovat
halunneet. Todellakin vastausprosentti on hyvin alhainen, mutta tietysti
sieltä saa suuntaa siitä, millaisia ajatuksia on. Sitä ei liitetty tähän ikään
kuin tutkimuksena liitteeksi, koska se ei olisi täyttänyt tutkimukselle
asetettuja kriteereitä ja minusta kaupungin julkaisujen pitää aina
kuitenkin olla sellaisia, että ne täyttävät nämä kriteerit.
Jatkossa tähän tulee nyt muutos sillä tavalla, että olen keskustellut
tästä henkilöstöasiainkeskuksen kanssa ja mm. käynyt keskusteluja
Tieken kanssa. Jatkossa pitää saada kunnollinen, luotettava tutkimus,
joka voitaisiin yhteistyössä Tieken kanssa esimerkiksi tehdä, mutta tätä
valmistellaan, jotta seuraavaa tasa-arvosuunnitelmaa tehtäessä meillä
olisi tältäkin osin tutkimuksellinen ote.
Sitten on tehty myös toimikunnan toimesta vuonna 2008 virastokysely,
jossa virastopäälliköille ja henkilöstöpäälliköille suunnattiin tätä
erityisesti, ja se on olemassa. Sitten kuntalaiskysely tehtiin 2008 Tieken
toimesta, se oli otostutkimus, ja siitä on osana Kuntapalvelut-julkaisua
tehty myös julkaisu. Sieltä on saatavissa ne tiedot. Palkkakartoituksia
tehdään, viimeisin on tehty 2008. Tai meillä on käyty aineistot 2008
kartoituksesta. Siitä ei vielä ole tehty julkaisua, mutta jatkossa tässäkin
ollaan muuttamassa käytäntöä siten, että haluan, että siitä tehdään
tutkimuksellisempi ote eli teetetään se vaikka ulkopuolisella ja saadaan
siitä sitten julkaisumuodossa tietoa myös näistä palkoista, joka on
myös valtuutetuille mahdollista jakaa. Tällä hetkellä nämä
palkkakartoitustiedot on valtava, mittava määrä aineistoa, että sitä ei
pystyisi jakamaan. Mutta tämä tiedoksi, että tähän tullaan puuttumaan
jatkossa ja se on tärkeä asia seurannan osalta.
Sitten yksi kysymys kuului, että miksi nyt 2009 eteenpäin menevää
tasa-arvosuunnitelmaa käsitellään 2010 ensimmäisessä kokouksessa.
Tämä on uuden tasa-arvotoimikunnan toimesta lähtenyt tämä työ
käyntiin, ja tänne keskushallintoon tämä esitys tuli syyskuun lopussa,
sitten se on ollut henkilöstötoimikunnassa, kaksi kertaa
kaupunginhallituksessa pöydällä ja loppuvuoden kokous olikin niin
ruuhkainen, että valtuuston puheenjohtajan kanssa sovittiin, että
pannaan suosiolla tähän kokoukseen, jolloin on parempi aika
keskustella.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Minulla on ilo olla ensimmäisenä rivivaltuutettuna puhumassa
ryhmäpuheiden jälkeen ja on myös tilaisuus kannattaa näitä ponsia.
Vaikka on tehty paljon hyviä ponsia eri ryhmissä, niin säästän
kannattamisen ilon myös muille, eli tässä yhteydessä kannatan nyt vain
Vihreän valtuustoryhmän kaikkia ponsia, joita Mari Holopainen tuossa
teki.
Totean aluksi sen, että tämä tasa-arvosuunnitelma on, on hyvä, että se
tehdään erikseen eikä osana jotakin muuta suunnitelmaa, koska kuten
tässä on kuultu ja nähty, kun on tasa-arvosuunnitelma luettu, niin
Helsingin kaupungissa tasa-arvo edelleen toteutuu puutteellisesti niin
palveluiden osalta kuin palkkauksenkin osalta, eli paljon on vielä
tehtävää. Ihan yleisesti sanoisin tästä tasa-arvosuunnitelmasta, että se,
mikä siinä vähän jäi kaivelemaan, vaikka tosiaan monipuolinen ja hyvä
on tämä paperi, niin jäi pohdituttamaan se, että olisi ollut hyvä, jos ihan
tässä tasa-arvosuunnitelman aluksi oltaisiin määritelty se, mitä
sukupuolella ylipäätään tarkoitetaan, koska sitten tästä oltaisiin päästy
siihen ajatukseen, että sukupuoli ei ole vain tätä nais-mies-dualismia
vaan on huomioitava se, että on olemassa erilaisia sukupuolisia
identiteettejä ja ne pitäisi jollain tavalla pystyä huomioimaan esimerkiksi
palveluita tarjottaessa. Mutta tämä on sellainen asia, joka voidaan
varmaan jatkossa ottaa huomioon, kun toivottavasti tehdään seuraava
tasa-arvosuunnitelma.
Mitä tulee palkkaeroihin, tässä suunnitelmassahan todetaan, että
tehdyissä palkkakartoituksissa on havaittu, ettei merkittäviä eroja
sukupuolten välillä ole, mutta tämä on kuitenkin vain osa totuutta, kuten
täällä on todettu. Eli edelleen palkkaerot ovat merkittäviä tehtävien ja
toimialojen välillä, eli palkat kovasti jakautuvat sukupuolittain tehtävien
ja toimialojen ja myöskin itsessään hallintokuntien mukaan, eli
pienimmät palkat on naisvaltaisilla toimialoilla sosiaalipuolella ja
sivistyspuolella, mikä on merkittävä asia ja merkille pantavaa sikälikin,
kun Helsingin kaupunki tosiaan on Suomen suurin työnantaja. Tähän
palkkatasa-arvoon tulee nimenomaan meidän kiinnittää huomiota.
Tarkastuslautakunta on vuonna 2008 vuosikertomuksessaan
kiinnittänyt huomiota siihen, että ongelmana palkkaepätasa-arvoon
puuttumisessa on se, että palkkaeroja tai palkkatietoja tilastoidaan
puutteellisesti. On hirveän hyvä, että tässä tasa-arvosuunnitelmassa
nyt luvataan, että mies- ja naisvaltaisten alojen välisiä palkkaeroja
pienennetään ja eräänä keinona mainitaan mm. se, että palkkojen
tilastointia parannetaan. Se on hyvä asia. Eli palkkakartoituksen osalta
on vielä paljon tehtävää, jotta palkkauksen eriarvoisuus Helsingissä
korjaantuisi. Olin itse tyytymätön siihen, että tästä tasa-
arvosuunnitelmasta puuttuu konkreettiset, kirjatut toimenpiteet siitä,
mitä aiotaan tehdä sen turvaamiseksi, että naisvaltaisten alojen
tähänastista parempi palkkakehitys voitaisiin turvata ja miten voitaisiin
varmistaa esimerkiksi järjestelyvarojen oikeudenmukainen
kohdentaminen kaupungin sisällä.
Huomautan tässä myös siitä, että tasa-arvotoimikunta on vuonna 2008
antamassaan raportissa ehdottanut, että kaupunki laatisi selvityksen
työn vaativuuden arvioinnin sekä palkkauksen henkilökohtaisten lisien
oikeudenmukaisesta soveltamisesta, ja tämä toivottavasti tulee
sisältymään niihin asioihin, joita selvitetään, kuten
apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen tuossa äsken lupasi.
Mitä tulee suvaukseen eli sukupuolivaikutusten arviointiin, olin vähän
pettynyt siihen, että tämä suvaus esiintyy tässä tasa-arvosuun
nitelmassa vähän kuin erillisenä asiana. Muistaakseni sivulla 7
puhutaan puolen sivun verran suvauksesta, mutta sitten se ikään kuin
unohtuu, että itse tasa-arvosuunnitelmassa puhutaan erikseen naisista
ja miehistä mutta tuntuu unohtuvan se, että sen suvauksen pitäisi
koskea myös tätä itse tekstiä. Tämä on vähän tällainen metatason
kommentti, mutta joka tapauksessa jäi häiritsemään.
Edelleen viittaan tarkastuslautakunnan arvioon, johon edellä viittasin,
niin tarkastuslautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että ainoastaan
puolet virastoista Helsingissä on tehnyt suvausta ja osassa niistä,
joissa suvausta ei ole tehty, on vedottu siihen, että virastoissa ei
tiedetä, mitä suvaus on tai miten sukupuolivaikutusten arviointi pitäisi
tehdä.
Edelleen tulospalkkiojärjestelmästä haluaisin huomauttaa, että vaikka
tulospalkkiojärjestelmä sinänsä voi olla hyvä ja kannustava asia
työpaikoilla, niin sen ongelma on se, että se syrjii naisvaltaisia virastoja,
joilla välttämättä ei ole mahdollisuutta budjettiensa puitteissa maksaa
näitä tulospalkkioita siinä määrin kuin miesvaltaisissa virastoissa.
Pahoittelen, että ylitän aikani, mutta teen lopuksi ponteni, joita on
kolme. Ehdotan, että:
Hyväksyessään tasa-arvosuunnitelman valtuusto
edellyttää, että Helsingin kaupunki kouluttaa henkilöstöään,
erityisesti esimiesasemassa olevia, sukupuolivaikutusten
arvioinnista työpaikoilla.
Toinen ponsi:
Hyväksyessään tasa-arvosuunnitelman valtuusto
edellyttää, että valtuustolle tuodaan valtuustokauden
aikana selvitys siitä, miten hyvin Helsingin kaupunki on
onnistunut toteuttamaan tasa-arvosuunnitelman lupauksen
huomioida henkilöstömitoituksen suunnittelussa se, että
naisvaltaisilla aloilla sijaistarve on miesvaltaisia aloja
suurempi.
Kolmas ponsi:
Hyväksyessään tasa-arvosuunnitelman valtuusto
edellyttää, että kaupunginhallitukselle tuodaan tiedoksi
tapaukset, joissa Helsinki työnantajana on joutunut
maksamaan työntekijälleen korvausta työpaikalla
tapahtuneesta työsyrjinnän tai tasa-arvolain rikkomuksesta.
Repliikki apulaiskaupunginjohtajalle:
Tuula Haatainen perusteli raportin pois jättämistä liitteistä sillä, ettei se
täytä tutkimuksen kriteerejä. Jos puhutaan vastaajien määrästä, yli
parin tuhannen otos on kyllä riittävä. Samasta määrästä tehdään koko
maata koskevia yleistyksiä, nyt oli kyse siis vain Helsingin
mittakaavasta. Ongelmana kartoituksessa kyllä on se, että kyse ei ollut
satunnaisotannasta, koska nettikyselyyn saattoivat vastata vain ne,
joilla oli netti käytettävissä ja jotka olivat halukkaita siihen vastaamaan.
Satunnaisotannassakaan ei ole kuitenkaan pakko vastata kyselyyn,
joten tutkijana voisin sanoa, että minusta on liioiteltua väittää, että tasa-
arvotoimikunnan raportti olisi täysin pätemätön. Siinä on erityisen
arvokasta laadullinen henkilöstöpolitiikkaa ja sen ongelmia koskeva
kuvaus, mikä tietysti herättää epäilyä, että onko tässä yksi syy raportin
pois jättämiseen.
Arvoisa puheenjohtaja.
Tätä käytiin läpi, että mitä tämän kanssa oikein tehdään. Siitä tehtiin
sitten tiivistelmä, johon olennaiset asiat koottiin, koska meille toimitettiin
nämä vastaukset pelkästään ja sitä ei oltu analysoitu millään tavalla.
Siellä oli satoja avoimia vastauksia. Minä allekirjoitan sen, mitä
valtuutettu Näre sanoi, että siitä saadaan ihan hyödyllistä tietoa, ja se
on siihen liitteenä olevaan tiivistelmään nyt yhdistetty. Mutta jatkossa
minusta me tarvitsemme parempaa otetta tähän tasa-
arvotutkimukseen, siitä varmaan olemme samaa mieltä ja siinä tasa-
arvotoimikunnan rooli on tärkeä, ja toivoisin, että me saamme sen
Tieken kanssa tehtynä niin, että saisimme oikein kunnollista
tutkimustietoa. Samoin näistä palkkatiedoista, palkkakartoituksista, että
saamme niistä koottua julkaisutietoa, jotta voimme perustaa sen
jatkotoimenpiteisiin, kun seuraavaa suunnitelmaa tehdään.
Kiitos.
On totta, että tässä oli resurssien puutetta ja sitten täytyi tietysti käyttää
myös sitä tutkijakompetenssia, mitä toimikunnassa oli käytettävissä,
hyväksi. Minulla oli toinen asia, mutta palaan siihen myöhemmin.
Kiitos. Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja muut kuulijat.
Aloitan kannattamalla Sosialidemokraattien valtuustoryhmän ponsia.
Tämän jälkeen tässä keskustelussa on tuotu hyviä pointteja esiin,
mutta ajattelin silti viedä keskustelun vielä seuraavalle tasolle.
Luettuani esityksen Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmaksi
vuosille 2009-2011 minulle jäi epäselväksi se, mihin tällä tasa-
arvosuunnitelmalla tähdätään. Suunnitelmaan kirjattu tasa-arvon käsite
jää asiakirjassa sisällöllisesti epäjohdonmukaiseksi ja suunnitelma jää
joissakin kohdissa ristiriitaiseksikin tavoitteisiinsa nähden. Lisäksi,
kuten Sirpa Puhakka aiemmin mainitsi, taso vaihtelee virastosta ja
palvelusta toiseen.
Halutaanko tällä suunnitelmalla lisätä sukupuolten välistä tosiasiallista
tasa-arvoa ja puuttua niihin syihin, jotka ovat sukupuolten välisen
eriarvoisen kohtelun taustalla? Vai halutaanko ohjelmalla vahvistaa
sukupuolten eriytyneitä toimintamahdollisuuksia ja erilaista kohtelua
korostamalla stereotyyppisiä näkemyksiä sukupuolten välisistä eroista?
Näin suunnitelmassa nimittäin on tehty useissa kohdissa mainitsemalla
miesten ja naisten erilaiset palvelutarpeet ja pyrkimys huomioida nämä
eroavat tarpeet palvelujärjestelmässä.
Esimerkkejä mainitakseni, sivulla 15 vanhusten palvelut:
”miesasiakkaiden tarpeiden tunnistaminen vaatii erityistä huomiota,
etenkin kun valtaosa henkilöstöstä on naisia”, tai kirjastotoimessa
sivulla 19: ”jotta molempien sukupuolten kiinnostusten kohteet ja
tarpeet tulisivat huomioiduksi palveluja suunniteltaessa ja tarjottaessa,
kaupunginkirjasto pyrkii siihen, että toimintayksiköissä olisi töissä sekä
naisia että miehiä mahdollisimman tasaisesti”, tai nuorisotoimessa
sivulla 19: ”nuorisotyötiloja suunniteltaessa ja niistä päätettäessä
otetaan huomioon tyttöjen ja poikien erilainen kiinnostus eri asioihin”.
Edistyksellisempi näkemys tasa-arvosta olisi vapautua tällaisista
jaotteluista ja ymmärtää, että sukupuolten erilainen käyttäytyminen ja
siten niin sanotut erilaiset tarpeet johtuvat keinotekoisesta,
historiallisesta ja kulttuurisesti rakennetusta sukupuolijärjestelmästä,
millä on kontrolloitu naisten ja miesten toimintaa ja estetty toista
sukupuolta tekemästä asioita, jotka on mielletty sopivaksi vain toiselle
sukupuolelle. Se että tytöt leikkivät nukeilla ja hakeutuvat hoitoalalle ja
pojat potkivat palloa ja hakeutuvat teknisille aloille, ei siis johdu
synnynnäisistä eroista vaan sosialisaation myötä omaksutuista eroista.
Todelliseen tasa-arvoon pyrkivä emansipatorinen ohjelma pyrkisi
ymmärtämään ihmiset yksilöinä, joiden toimintaa ei tule sitoa
sukupuoleen vaan kunkin yksilöllisiin taipumuksiin, kykyihin ja
kiinnostuksen kohteisiin. Näille on annettavaa tilaa kasvaa ilman, että
ihmisiä kohdellaan sukupuolensa edustajana, kuten nyt sekä
kaupungin eri palveluissa että käsiteltävänä olevassa suunnitelmassa
tehdään.
Tämän sanottuani haluan kuitenkin vielä huomauttaa, että
tämänhetkinen yhteiskuntamme toki on sukupuolisesti eriytynyt eikä
sitä voi jättää huomioimatta. Tämä on luonnollisesti otettava huomioon
korjattaessa jo tapahtuneita vahinkoja, kuten vaikkapa puututtaessa
sukupuolistuneeseen väkivaltaan tai miesten terveyskäyttäytymiseen.
Siltä osin on hyvä, että nämä epäkohdat on huomioitu suunnitelmassa.
Ei kuitenkaan pidä erehtyä luulemaan, että tämä riittäisi tasa-arvon
toteuttamiseksi.
Toivoisinkin, että Helsinki ottaisi seuraavaa tasa-arvosuunnitelmaa
tehdessään kunnianhimoisemman tavoitteen ja miettisi, kuinka
jokaisessa hallintokunnassa voidaan purkaa stereotyyppisiä käsityksiä
miesten ja naisten tai tyttöjen ja poikien ominaisuuksista sen sijaan,
että näitä stereotypioita vahvistetaan niitä uusintamalla. Esitykseni on,
että:
Hyväksyessään tämän tasa-arvosuunnitelman valtuusto
samalla edellyttää, että seuraavaa tasa-arvosuunnitelmaa
laadittaessa tavoitteena on sukupuolten erilaisen kohtelun
mahdollistavien rakenteiden ja käsitysten purkaminen sen
sijaan, että lähtökohtana pidetään stereotyyppinen käsitys
sukupuolten erilaisuudesta.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Kiitos ensinnäkin tasa-arvosuunnitelman valmistelijoille. Hienoa, että
ollaan tätä asiaa täällä käsittelemässä, sillä se on yksi politiikan
tärkeimpiä osa-alueita minun mielestäni.
Kuten on jo aikaisemmin sanottu, Suomessa naisia kuolee
perheväkivallan tai lähisuhdeväkivallan tuloksena kaksi kertaa
enemmän kuin muissa eurooppalaisissa maissa. Mielestäni tämä
lähisuhdeväkivalta on Suomessa yksi suurimpia tasa-arvo-ongelmia.
Yksi näkökulma tähän on turvakotipaikat eli paikat, joihin naiset ja
lapset ja tietenkin myös miehet voivat hakeutua sellaisissa tilanteissa,
että ovat kotonaan kohdanneet väkivaltaa ja pitää paeta ja ei ole
mitään muuta paikkaa, minne mennä. Tästä on olemassa valtion
suositus, paljonko per capita näitä turvakotipaikkoja pitäisi olla, ja
häpeäkseni on sanottava, että Helsingissä näitä paikkoja on noin
kymmenesosa siitä valtakunnallisesta suosituksesta. Toivoisin, että
valtuusto yhtenä naisena ja miehenä voisi tehdä työtä sen eteen, että
lisättäisiin resursseja siihen, että näitä turvakotipaikkoja lisättäisiin.
On myös niin, että nämä ostopalvelusopimukset, rahoitus niihin tulee
samalta momentilta kuin lastensuojelumäärärahat. Ja on käynyt niin,
että esimerkiksi lapsettomat naiset eivät ole vuoden lopussa enää
saaneet näitä paikkoja ja ylipäätään on vuoden lopussa näitä
ostopalvelusopimuksia turvakotipaikkoihin, jotka usein ovat kolmannen
sektorin järjestämiä, ollut vaikeammin saatavilla. Väkivaltahan ei
suinkaan vähene vuoden loppua kohden, päinvastoin jouluna ja uutena
vuotena monessa kodissa välkkyy silmissä ihan muut kuin tähdet ja
kynttilät.
Toinen asia, joka liittyy lähisuhdeväkivaltaan, on sovittelu. Siitä on
paljon tutkimustuloksia, että uhrin kannalta itse asiassa ei ole ollenkaan
hyvä, että sovittelumenettelyä käytetään. Tämä asia ei ole tietenkään
mustavalkoinen, mutta tiedän, että valtuutettu Rantanen on tekemässä
ponnen siitä, että selvitettäisiin Helsingissä, mitä hyviä ja huonoja
kokemuksia sovittelun käytöstä on lähisuhdeväkivaltatapauksissa.
Mielestäni, jos tämä osoittaa, että olisi syytä luopua
sovittelukäytännöstä, meidän pitää harkita sitä.
Vielä kolmas asia, josta ajattelin mainita, on se, että täällä ovat jo
valtuutetut puhuneetkin palkkauksesta ja on olemassa tutkimustuloksia
siitä, että erilaiset henkilökohtaiset lisät ja kannustepalkkiot suosivat
miehiä. Tähän meidän pitää ilman muuta puuttua mm. sillä tavalla, että
jatkossa tilastoidaan palkkaeroja niin, että siinä sanotaan erikseen se
osa, mikä on normaalia peruspalkkaa, mikä on henkilökohtaista
palkanlisää. Mutta mielestäni oikea johtopäätös ei ole se, että
luovutaan kannustinpalkkausjärjestelmistä vaan että niitä muokataan
sellaisiksi, että ne ovat tasapuolisia miehille ja naisille. Joka ikisessä
hyvässä kannustinpalkkausjärjestelmässähän on sellainen elementti,
joka edellyttää, että se koko työyhteisö onnistuu tavoitteissaan. On
huono järjestelmä sellainen, jossa vain se riittää, että
henkilökohtaisissa tavoitteissasi menestyt, koska sehän aiheuttaa
työyhteisössä sitä, että poljetaan työkavereiden päälle ja edistetään
vain sitä omaa menestymistä. Eli tällaisia järjestelmiä voidaan
rakentaa, ja siinä pitää käyttää nyt tätä sukupuolivaikutusten arviointia
jatkossa.
Kiitos.
Hyvä puheenjohtaja, arvoisat valtuustokollegat.
Ihan alkuun, ennen kuin unohdan, kannatan valtuutettu Alanko-
Kahiluodon tekemiä ponsia.
Sitten tasa-arvosuunnitelman yhteen asiaan eli lähisuhdeväkivaltaan.
Siinä suunnitelmassa todetaan tällä hetkellä aika lyhyesti näin, että
”perhe- ja lähisuhdeväkivallan eri muotojen ehkäisyyn ja nopeaan avun
saantiin kiinnitetään erityistä huomiota, ja henkilökuntaa koulutetaan
tunnistamaan ja hoitamaan tällaisia tilanteita.” Heti seuraavalla sivulla
toimenpiteinä mainitaan, että päivitetään väkivallan ehkäisyn ohjelma
sekä lisätään turvapaikkoja. Ihmettelen, että miksi tässä kohdassa ei
mainita, että laaditaan lähisuhdeväkivallan vastainen toimintaohjelma
tai siihen ei olla tämän paperin mukaan ryhtymässä.
Tein kaupungin strategiaohjelman yhteydessä viime huhtikuussa
toivomusponnen lähisuhdeväkivallan vastaisen toimintaohjelman
laatimisesta Helsingille, ja valtuusto myös hyväksyi äänestyksessä
tämän ponnen. Sain joulukuussa viime vuoden puolella
kaupunginhallitukselta ponsivastauksen, jossa viitattiin
sosiaalilautakunnan, terveyslautakunnan, Terve ja turvallinen kaupunki
-neuvottelukunnan sekä hallintokeskuksen turvallisuus- ja
valmiusosaston lausuntoihin. Lausunnoissa sympatisoitiin kyllä kovasti
lähisuhdeväkivallan vastaista työtä ja lueteltiin, mitä on jo tehty, mutta
muuten vastaus ei ollut tyydyttävä.
Ensinnäkin, sosiaali- ja terveysministeriö, Kuntaliitto ja lääninhallitukset
ovat velvoittaneet kuntia laatimaan lähisuhde- ja perheväkivallan
ehkäisyyn tähtäävän toimenpideohjelman. Siinä tulee olla kattavasti
kuvattuna niin palveluverkoston rakenteet kuin eri toimijoiden
vastuualueet. Sosiaaliviraston ponsivastauksessa kerrotaan, että
yhtenä teemana kaupungin turvallisuusohjelman 2010-2013 tekemisen
yhteydessä on laatia toimenpide-ehdotus lähisuhdeväkivallan
ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi koko väestön näkökulmasta
huomioiden myös ikäihmiset. Vastauksessa kerrotaan myös, että
asiasta vastaa tai on vastannut lähisuhdeväkivallan ehkäisemistä ja
vähentämistä valmisteleva alatyöryhmä ja että sen työn tulee olla
valmis 2009 loppuun mennessä. Tästä tasa-arvosuunnitelmassa ei ole
ihme kyllä minkäänlaista mainintaa.
Lieneekö työryhmän työ valmis, ja milloin tämä toimenpide-ehdotus on
tulossa käsittelyyn? Olen huolissani siitä, että turvallisuusohjelman
yhteyteen tähtäävä toimenpide-ehdotus jää torsoksi, jos se ei vastaa
sosiaali- ja terveysministeriön velvoitusta kattavan ohjelman
laatimisesta palvelukuvauksineen ja vastuutahoineen. Toivon kuitenkin,
että olen tässä asiassa väärässä.
Toimenpide-ehdotusta on toki työstetty hallintokuntien välisenä
yhteistyönä. Mukana alatyöryhmässä on ollut edustus
sosiaalivirastosta, terveyskeskuksesta, opetusvirastosta,
nuoriasiainkeskuksesta, poliisista, syyttäjänvirastosta,
rikosuhripäivystyksestä ja Miessakit ry:stä. Haluan tässä yhteydessä
moittia kokoonpanoa siitä, että naisjärjestöjen edustus puuttuu täysin.
Lieneekö se unohtunut tästä listauksesta, vai mikä mahtaa olla syynä,
että naisjärjestöt tästä puuttuvat? Miessakit ry on edustettuna mutta ei
naisjärjestöt, joissa erityisesti asiantuntemusta ja tietämystä naisiin
kohdistuvasta väkivallasta on pitkältä ajalta. Kuten tiedämme,
ylivoimainen enemmistö lähisuhdeväkivallan uhreista on naisia. Nainen
saa turpiinsa todennäköisemmin kuin mies.
Kattavan toimenpideohjelman lisäksi olisi varmasti tarvetta myös
uudelle väkivallan vastaiselle tiedotuskampanjalle. Tämän mainitsi
myös valtuutettu Holopainen Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa. Olisin
kiinnostunut kuulemaan apulaiskaupunginjohtajalta lähisuhdeväkivallan
vastaisen toimenpide-ehdotuksen aikataulusta, käsittelystä ja sisällön
laajuudesta. Toivon myös, että vastaisuudessa naisjärjestöt otetaan
mukaan lähisuhdeväkivallan vastaisten toimenpiteiden suunnitteluun.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Aluksi kannatan valtuutettu Rissasen kahta pontta. Sitten haluaisin
vastata valtuutettu Kiviniemelle, että vanhempainvapaat, jotta isät niitä
käyttäisivät yhtä paljon kuin äidit, ainoa tapa on lisätä isien
bonusvapaita, ja siihenhän tämä hallitus jo on pyrkinyt. Lisää
isäkuukausia pitäisi merkitä, jolloin ne tasaisesti tulisivat käytettyä.
Äideiltä taas ei voi ottaa niitä kuukausia pois.
Valtuutettu Hakaselle vastaisin, että jos kaikki peruspalvelut pitää olla
15 minuutin kävelymatkan päässä, niin ihminen voi tuskin asua yhtään
missään. Ei edes Helsingin Töölössä eikä ainakaan missään muualla
Suomessa kuin pääkaupunkiseudulla. Se on epärealistinen toive.
Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelma on erinomaisen kattava ja
antaa suuria lupauksia siitä, että kaikki asiat hoidetaan hyvin ja
ajallaan. Tähän olemmekin pyrkineet täällä. Haluaisin kiinnittää
kuitenkin huomiota kahteen seikkaan, joita tässä aikaisemmin ei ole
juuri mainittu. Ensimmäinen on katujen ja julkisten tilojen esteettömyys,
jota lupaillaan tässä teknisten palveluiden osassa. Kuitenkin Helsinki
läpikäy sellaista myllerrystä, että tuskin on yhtään kaupunginosaa,
jossa jatkuvasti ei olisi hankalia katutöitä. Ja niin kuin valtuutettu Oker-
Blom sanoi, niin myöskään lunta ei ole pystytty kyllä poistamaan
ainakaan tänä talvena tasa-arvoisesti kaikilta kaduilta. Kulkeminen
todella vaikeutuu kaupungilla, eikä ole mitään tasa-arvoa se, että
jalankulkija joutuu pomppimaan hengenvaarallisten teiden yli, joissa
liikennevalot eivät toimi moneen viikkoon tai kuukauteen tai vuoteen.
Tuntuu siltä, että tekniset palvelut eivät ollenkaan ole koordinoituja
tässä kaupungissa, eivät ainakaan nämä katutyöt.
Toinen asia, johon haluaisin kiinnittää huomiota, on liikuntatilat.
Sanotaan, että naiset liikkuvat enemmän ja terveellisemmin mutta pojat
taas liikkuvat enemmän kuin tytöt. Tämä varmasti johtuu siitä, että
sisäliikuntatiloista on puutetta ja niitä on ihan selvästi enemmän poikien
harrastuksiin kuin tyttöjen. Voisiko siis joskus paljastaa, kuinka paljon
tyttöjen liikuntatiloihin on panostettu rahaa ja poikien liikuntatiloihin
verrattuna? Viittaan edelleen tähän Ruskeasuon ratsastusmaneesiin,
josta jo aikanaan on valtuustossa keskusteltu. Hallistahan on 2/3
lohkaistu pallopelejä varten, koska ratsastus on tyttöjen harrastus eikä
sitä ole pystytty tarpeeksi ponnekkaasti puolustamaan.
Näin monen vuoden jälkeen ei vielä tiedä, mitä nappia painaa.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kun tätä keskustelua on kuunnellut, erittäin tärkeä keskustelun aihe,
niin yhden asian haluan todeta ihan tähän valtuutettu Asko-Seljavaaran
puheenvuoroon. Eli silloin kun puhutaan vanhempainvapaan
jakamisesta, niin kyllä hyvä on jokaisessa keskustelussa sanoa ääneen
se, että jo 20 vuotta isillä on ollut mahdollisuus jakaa
vanhempainvapaa, eli se äitiysrahakausi on äideille mutta se loppu 4
kuukautta on mahdollista isille. On todella hienoa, että näitä
bonuskuukausia tulee, mutta varsin harvassa työyhteisössä,
esimerkiksi esimiehet eivät tiedä sitä, että isät voivat käyttää myös sitä.
Harva isä sitä tekee, kun on tutkittu. Toivon, että tämä viesti menee
Helsingin eri organisaatioissa, että esimiehet tietävät ja kannustavat
myös isiä käyttämään sitä varsinaista vanhempainvapaatakin, sillä
tuntuu, että monissa organisaatioissa ajatellaan, että se
vanhempainvapaa on kuin naisten WC, jonne miehet eivät voi mennä
ja sitten tehdään oma bonusvapaa. Eli siihen haluan kannustaa, ja
toivon, että apulaiskaupunginjohtaja vie tätä viestiä eteenpäin.
Ihan lopuksi sanon, vaikka aika alkaa olla kohta ylitetty, että tällä
hetkellä, vaikka 20 vuotta on ollut mahdollisuus jakaa se
vanhempainvapaa vanhempien, niin taitaa olla ihan pari prosenttia
isistä, jotka käyttävät yli kaksi kuukautta sitä vanhempainvapaata, että
se on aika huono tulos. Mutta erittäin hyvä puheenvuoro Asko-
Seljavaaralla, tähän kohtaan tämä sopii tämä kommentti.
Kiitoksia, puheenjohtaja.
Valtuutettu Asko-Seljavaaran kannattaa tutustua sekä kaupungin omiin
selvityksiin palvelujen alueellisesta jakautumisesta että mainitsemaani
kansalaisliikkeen aloitteeseen. Helsingissä kaikki keskeiset
peruspalvelut löytyvät Töölöstä ja eräiltä muilta alueilta, joita yhdistää
se, että niiden alueiden asukkaiden keskimääräinen tulotaso ylittää
kaupungin keskimääräisen tulotason. Ongelmat ovat juuri niillä alueilla,
joilla asukkaiden keskimääräinen tulotaso on alhaisempi. Minkä takia
Kokoomus, joka muuten niin innolla yleensä ajaa Euroopan unionin
normien noudattamista, minkä takia se kaupunkisuunnittelussa ei halua
ottaa huomioon Euroopan unionin suosittelemia suunnitteluohjeita
kestävästä kehityksestä, joka tarkoittaa suurissa kaupungeissa
palvelujen järjestämistä kohtuullisella kävelyetäisyydellä?
Valtuutettu Hakanen on oikeassa siinä, että on joitakin peruspalveluja,
niin kuin päivähoito, kirjastot jne., joiden täytyy olla hyvin lähellä
käyttäjiä. Mutta esimerkiksi terveysasemat on keskitetty sillä tavalla,
että sieltä saa hyvän palvelun. Tällaiset kortteliterveysasemat on
todettu tehottomiksi. Tämän vuoksi me nyt terveyssuunnitelmassa
suunnittelemme 8 pääterveysasemaa ja sitten ehkä noin kymmenkunta
sivuterveysasemaa. Ja silloin kaikki saavat todella hyvää palvelua. Eikö
hyvä palvelu ole kuitenkin parempi kuin se, että on huono palvelu
kaikkialla?
Kiitän valtuutettu Sarkomaata, että hän huomautti tästä, että
vanhempainvapaan voi jakaa mutta isät eivät sitä käytä, ja sen takia
isien bonusvapaita kannattaisi lisätä, jolloin vähitellen isät oppisivat
käyttämään vanhempainvapaita.
Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Täällä on käytetty monia tärkeitä puheenvuoroja tasa-
arvosuunnitelmasta. Pyrin, etten ainakaan toistaisi niitä jo sanottuja
asioita. En voi olla kommentoimatta, että olen tästä
ratsastusharrastusasiasta täysin samaa mieltä kuin Asko-Seljavaara.
Tämä on tyttöjen ja poikien harrastusmahdollisuuksien näkökulmasta
ihan selkeästi näin ja mitä sponssataan, kun ratsastus on kuitenkin
selkeästi kallis harrastus niin varmaankin voitaisiin miettiä, onko se
sellainen, jota voitaisiin sponssata vastaavilla kriteereillä kuin poikien
suosimia harrastuksia.
Haluaisin nostaa esille nimenomaan ikäryhmien tasa-arvon ja sitten
ikäryhmien sisällä tasa-arvon. Jos ajatellaan nimenomaan lasten ja
nuorten ikäryhmien sisäistä tasa-arvoa, niin toivoisin, että vaikka
yksinhuoltajatkaan eivät todellakaan ole yksi ryhmä ja kaikilla ei
ollenkaan mene huonosti, niin kuitenkin on huomattavan paljon
yksinhuoltajia, joiden taloudellinen tilanne on sellainen, että lapsilla ei
ole varaa harrastaa harrastusta, josta lapsi olisi itse kiinnostunut.
Minusta on valitettavaa, että vaikka tämä lasten ja nuorten
hyvinvointisuunnitelmassa sai kärkihankkeen aseman, niin siihen ei
kuitenkaan rahoitusta vastaavasti löytynyt rahanjaossa. Siksi haluan
tuoda sen tähän esille, että vaikka on tehty lasten ja nuorten
hyvinvointisuunnitelma yhdessä täällä, se ei tarkoita vielä, että se olisi
toteutunut, ja siksi tuon tämän tässä vielä esille. On tärkeää, että myös
yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien lapsilla voi olla kiinnostava harrastus
ilman, että tarvitsee olla lastensuojelun asiakas, koska ennalta
ehkäisevän lastensuojelun tukenahan siihen rahaa saa, mutta
toimeentulotuessa kyllä aika moni harrastus jää harrastamatta, jos sen
suuruisilla tuloilla tai toimeentulotuen avulla pitäisi elää ja harrastaa.
Mielestäni se on tasa-arvoa, että tällä tavalla tuettaisiin lapsia ja nuoria
kiinnostavaan harrastukseen, jos vanhemmilla ei siihen taloudellista
mahdollisuutta selkeästikään ole.
Sitten tämä ikäryhmiin liittyvä tasa-arvo, haluan ottaa vain yhden suht
ajankohtaisen asian palveluverkon kuulemiseen liittyen. Minusta on
hienoa, että siihen on tulossa sähköinen asukaskuuleminen, jonka toki
tarvitsee olla myös yksikkökohtainen. Tosiasiahan on se, että varmaan
tässä valtuustossakin ne, jotka eivät ole heti näistä läppäreistä täysin
innostuneita, niin siinä voisi sanoa, että vanhemmat ikäryhmät jäävät
helpommin ehkä kuulematta, jos se on vain sähköisen kuulemisen
varassa. Pidän tärkeänä, että myös sen takia olisi monipuolista
kuulemista, esimerkiksi kaupunginjohtajan asukastilaisuuksia tai muita,
ja uskoisin, että tällaisia pystyisi vielä hyvinkin kehittelemään tasa-
arvon nimissä.
Hyvä puheenjohtaja, arvon valtuutetut.
Omalta osaltani kiitos valmistelijoille siitä, että päästään tärkeistä
asioista keskustelemaan, vaikka valtuutettujen joukko onkin aika
vähäinen tässä vaiheessa jo. Haluan käyttää muutaman sanan työn ja
perheen ja työn ja muun elämän yhteensovittamisesta, joka on erittäin
monisyinen juttu. Tässä suunnitelmassa linjataan toimenpiteenä, että
työn ja muun elämän yhteensovittamiseen tullaan henkilöstön osalta
kiinnittämään jatkossa enemmän huomiota. Tietenkin olisi toivottavaa,
että tämä linjaus käytännössä menee nyt vielä konkreettisemmalle
tasolle ja konkreettisempiin toimenpiteisiin eikä jää pelkästään tälle
tasolle, että todetaan, että siihen kiinnitetään enemmän huomiota. Se
on ihan henkilöstön jaksamisen ja työssä viihtymisen kannalta yksi
olennaisimmista tekijöistä, tehdyt tutkimukset osoittavat, että
työaikoihin vaikuttaminen ja se, että voi vaikuttaa oman työn sisältöön,
lisää työssä jaksamista ja myös silloin työssä voidaan paremmin ja
ollaan tuottavampia. Tällainen sujuva elämänhallinta on osa sitä
kokonaisuutta.
Tässä suunnitelmassa mainitaan osa-aikatyö yhtenä keinona siihen,
miten työn ja muun elämän yhdistämistä voidaan joustavoittaa. Se
onkin kohtalaisen hyvä keino oikein käytettynä. Meillä Suomessa EU-
maista keskimäärin vähän vähemmän käytetään osa-aikatyötä työn
muotona. Osa-aikatyön kanssa pitää kuitenkin olla varovainen, koska
se on myös hyvin voimakkaasti sukupuolittunut työn muoto ja usein
juuri naisten käyttämä työmuoto. Marraskuussa työllisistä miehistä 10,4
% Suomessa teki osa-aikatyötä, kun vastaava luku naisten kohdalla on
20,8. Eli siinä kun ehkä saavutetaan työn ja muun elämän parempaa
yhdistämistä, niin tullaan vahingossa luoneeksi sukupuolittunut
työmuoto, jota pitää ehkä vähän varoa.
Toinen huomio tähän raportin tai suunnitelman työn ja muun elämän
yhdistämisen osuuteen on se, että sehän ei rajaudu nämä ongelmat
pelkästään pienten lasten perhevaiheeseen tai ns. elämän
ruuhkavuosiin, jolloin mahdolliset lapset ovat pieniä, vaan yhä useampi
huolehtii työnsä ohella myös omista vanhemmistaan tai läheisistään tai
omasta puolisostaan ja vaikkapa lapsenlapsistaan. Eli näitä
hoivavastuita on elämänkaarella erilaisissa ikävaiheissa. Tällöin
tarvetta erilaisille joustaville työaikajärjestelyille on eri ikäisinä, ja se
pitäisi huomioida meidän henkilöstöjohtamisessamme, että kyse ei ole
pelkästään meistä nuoremmista.
Toinen tärkeä seikka on se, että kyse ei ole pelkästään heteroperheistä
ja on nähtävä erilaisten perheiden tarpeet. Monen lapsen tai nuoren
perhe koostuu samaa sukupuolta olevista vanhemmista, ja siinä missä
tässä osuudessa työn ja perheen yhteensovittaminen mainitaan
etävanhemmat ja yhteishuoltajat ja yksinhuoltajat, niin
sateenkaariperheet on paikoin unohdettu.
Kolmas vielä tärkeä ryhmä tällä ongelmakentällä on adoptoivat
Helsingin kaupungin työntekijät, ja heillä tulisi olla kyllä täsmälleen
samat oikeudet perhevapaisiin kuin muillakin biologisia lapsia omaavilla
vanhemmilla.
Hyvä puheenjohtaja.
Tässä osuudessa, kun suunnitelmassa puhutaan työn ja perheen
yhteensovittamisesta, niin se on laitettu tänne henkilöstöpoliittiseen
osuuteen. Itse asiassa sehän on paljon laajempi kysymys, joka kattaa
hyvän kaupunkisuunnittelun eli sen, millä tavoin liikennejärjestelyt
tukee elämänhallintaa ja millä tavoin hyvät lähipalvelut on hyvin
saatavilla. Se kaikki kokonaisuudessa muodostaa hyvän arjen
ajanhallinnan, joka on ihmisille sitä hyvää työn ja muun elämän
yhdistämistä.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Paljon hyvää niin miesten ja naisten tasa-arvosta kuin hiukan aiheen
ulkopuoleltakin on täällä tänään jo esitetty, joten keskityn siihen asiaan,
mihin yleensäkin, eli koulujen ja oppilaitosten tehtävään tasa-arvon
edistäjänä, joka on aika merkittävä. Tasa-arvosuunnitelmassa
todetaan, että Helsingissä tasa-arvonäkökulma on toteutunut
läpäisevästi eri oppiaineiden opetuksessa, osana koulun toimintaa
ohjaavaa arvopohjaa sekä koulujen toimintakulttuuria. Tämähän
tarkoittaa tietysti suomeksi sitä, että opetussuunnitelmassa harvoin on
erityisesti tähän tasa-arvoasiaan omistettua kappaletta, mutta se näkyy
sitten monella muulla tavalla. Ja vaikka kehitettävää on paljon, niin
paljon on tehtykin.
Tutkija Tuula Gordon ja 5 muun tutkijan ryhmä havainnoi Suomen
Akatemian projektissa kahta yläasteen koulua Helsingissä vuosina
1994-1998. Silloin todettiin muutamia tasa-arvoon liittyviä puutteita,
joita on edellisen vuosikymmenen aikana pyritty korjaamaan.
Suomalaisessa perusopetuksessa tietysti oppikirjat ovat keskeisessä
asemassa ja ne heijastavat ympäröivää kulttuuria. Tutkimuksissa
todettiin, että oppitunneilla oli havaintojen mukaan huomattavasti
enemmän viittauksia miehiin kuin naisiin. Jos mainittiin nainen, se oli
tietenkin äiti, ja esimerkiksi evoluutiota kuvaavassa piirroksessa totta
kai siitä apinasta kehittyi mies eli ihminen. Oppimateriaalivalinnassa
ollaan aika lailla sidonnaisia tarjontaan, mutta tutkimuksen jälkeen
opetussuunnitelmat on uudistettu ja samalla myös materiaali on
kehitetty tasa-arvoisempaan suuntaan. Eli tässä ainakin koululla
koetaan, että parannusta on tapahtunut.
Pojat olivat tutkimuksen mukaan virallisessa vuorovaikutuksessa
yleensä näkyvämpiä ja kuuluvampia, mikä tietysti oli huolestuttavaa.
Ääntään käyttävät tytöt nähtiin helposti suulaina ja ärsyttävinä, ja
heidän äänenkäyttöään kontrolloitiin enemmän kuin poikien. Tästä
varmasti monella naisvaltuutetulla on omakohtaisia kokemuksia.
Tutkimuksen jälkeen oppilaiden osallisuutta on huomattavasti lisätty
kouluissa ja tuettu sitä, ja se palvelee myös tasa-arvon asiaa.
Opetussuunnitelmia ja tuntijakoja jälleen uudistettaessa pitäisi kiinnittää
huomiota siihen, että tytöt ja pojat kehittyvät eri aikaan ja pojat ovat
nimenomaan peruskoulun päättövaiheessa siinä kehitysvaiheessa,
jossa koulu ei välttämättä kiinnosta. Toisaalta Gordonin tutkimuksessa
todettiin myös, että vaikka tytöt ovat enemmän paikallaan, se ei
välttämättä tarkoita, etteivätkö he luontaisesti haluaisi liikkua. Tytöt
saattavat ajatella, että tullakseen hyväksytyksi heidän ei tule rikkoa
sääntöjä, kun taas monille pojille säännöt tuntuvat väljemmiltä. Tämä
ehkä näkyy yläasteikäisten ja lukiolaisten kouluterveystutkimuksissa
siten, että tiivistetysti ilmaistuna tytöillä on pipo kireällä
suorituspaineista, pojat ottavat rennommin mutta usein tuntuvat
tuntevan itsensä yksinäiseksi. Tässä meillä on edelleen tehtävää, ja
kouluterveyskyselyjen tulokset on otettava vakavasti ja mietittävä,
miten sen tulisi näkyä opetussuunnitelmia uudistaessa.
Toisaalta keskusteluissa unohdetaan, että myös tytöt ovat keskenään
erilaisia kuten pojatkin. Myös osa pojista menestyy ja haluaa menestyä
hyvin koulussa, eivätkä kaikki pojat halua mitään rehvakasta
maskuliinisuutta ja saattavat harrastaa samoja harrastuksia kuin tytöt,
ja hyvä niin.
Toisen asteen opintojen vaihtuminen on tietysti iso askel, ja siinä
sukupuolen vaikutus näkyy edelleen vahvasti. Tasa-arvotietoisuuden
lisääminen kouluissa ja koulutusalojen sukupuolijaon lieventäminen
ovat sekä hallituksen että kolmikantaisen samapalkkaisuusohjelman
tavoitteita. Tasa-arvolakihan on jo vuodesta 2005 velvoittanut
oppilaitokset laatimaan yhteistyössä oppilaiden kanssa oppilaitoksen
toiminnan kehittämiseen tähtäävän tasa-arvosuunnitelman.
Oppilaitoksen toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman tarkoituksena on
edistää sukupuolten tasa-arvoa ja ennaltaehkäistä sukupuolen
perusteella tapahtuvaa syrjintää. Helsingin oppilaitoksissa tasa-
arvosuunnitelma on osa opetussuunnitelmaa, ja ammatillisessa
koulutuksessa opetussuunnitelmia ollaan juuri uudistamassa.
Niihinkään ei tule erillistä kappaletta tasa-arvoasiasta, mutta se on
mukana siinä suunnittelussa. Erityisesti tullaan pohtimaan sitä, että
miten helpotetaan siellä itse opetuksessa niiden ensimmäisten
tulijoiden asemaa. Mitä itsekin olen esimerkiksi tekniikan alaa
opiskelevien tyttöjen kanssa keskustellut, niin se ei aina ole niin kivaa
olla ainoana tyttönä siellä poikien joukossa kuin miltä se ehkä saattaisi
kuulostaa.
Tänään esillä olevassa Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmassa
tuodaan perustellusti esiin se, että opinto-ohjauksessa painotetaan
tyttöjen ja poikien tasavertaista ja monipuolista hakeutumista toisen
asteen eri koulutusmuotoihin. Todellakin pitäisi pyrkiä siihen, että
Hesote ei ole tyttökoulu ja Heltek poikakoulu, kuten käytännössä
edelleen on. Mutta niin kuin sanoin, kyllä tässä yritetään siihen
suuntaan mennä.
Hieman toiseen asiaan: Valtuutettu Rissanen viittasi
puheenvuorossaan perustellusti siihen, että Helsingin asema maamme
suurimpana työnantajana velvoittaa olemaan suunnannäyttäjä tasa-
arvotyössä. Kunnallisella sektorilla tasa-arvon olettaisi olevan
huomattavasti helpommin toteutettavissa kuin yksityisellä. Kuitenkin
henkilöstökyselyyn vastanneista suuri osa, runsas puolet, katsoi tasa-
arvon toteutuneen varsin tyydyttävästi. Tulosta on pidettävä heikkona,
ja tässä meidän pitäisi ehdottomasti pystyä jatkossa parempaan.
Kiitoksia.
Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.
Edellisen puhujan, valtuutettu Pakarisen, innoittamana melkeinpä
rohkenisin sanoa, että jos mahdollisuus sallisi niin tekisin mielellään
ponnen siitä, että tyttökoulut palautettaisiin Helsinkiin. Ja poikakoulut
myös, totta kai, sehän on se rinnakkaisilmiö, mikä tähän tulee.
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
Toistaiseksi ei tehnyt, mutta tässä on vielä aikaa miettiä. Jos tulee
tällainen jubel täältä salista niin lähdetään tekemään. Eli nämä teemat,
joihin valtuutettu Pakarinen viittasi, tyttöjen aktiivisuus
koulunkäyntitilanteessa ja siihen liittyvä ikään kuin tasa-arvon kautta
hankittu oppi tai sanoisinko emansipaatio-oppi oli osa sitä hiljaista
tietoa, joka välittyi ainakin meillä Helsingissä tyttönormaalilyseon
opiskelijoille harvinaisen luontevasti koululaisille, ja sama
ymmärtääkseni koski reaalilyseota, jossa veljeni kävi ja
normaalilyseota, jossa monet ystäväni kävivät. Eli tämä tyttö- ja
poikakoulujen maailma ei ollut niin onneton kuin myöhemmin sille on
annettu leimaa, vaan juuri tällaisten tietojen, kokemusten, taitojen ja
ennen kaikkea rohkeuden. Meillä tyttönorssissa eivät tytöt vikisseet
vaan puhuivat möreällä äänellä ja tekivät asioita reippaasti.
Eli asioilla on monet ulottuvuutensa. Tässä muutamia lähtökohtia, joista
mielellään puhuisin. On jo viitattu juuri siihen, että tasa-
arvosuunnitelma on tärkeä tässä mies- ja naistasa-arvokysymyksessä,
mutta tämäkin aika lavealle venynyt keskustelu kyllä osoittaa sen, että
tämä yhdenvertaisuuden kehittäminen tuntuu olevan yksi näkökulma,
joka on ehkä sotkenut tätä pakkaa ja vaikuttanut puheenvuoroihin.
Yhdenvertaisuuden kehittämisen rinnalla on ehkä tämä varsinainen
teema eli sukupuolten tasa-arvo jäänyt toissijaiseksi kysymykseksi.
Katsoin täällä juuri tätä, miten sukupuolten välistä tasa-arvoa edistää
se, että puistoihin hankitaan monipuolisesti erilaisia leikkivempaimia.
On selvää, että nuoret lapset, vammaiset ja vanhukset ovat tärkeä
kohderyhmä, mutta ehkä se ei ole juuri nyt tasa-arvosuunnitelman
ydinaineista.
Täällä on puhuttu jo liikuntapalveluista, tytöt, pojat, ratsastaminen ja
muut asiat. Siihen en halua puuttua, mutta sen sijaan muutama sana
toisesta tärkeästä teemasta. Koskee tietysti nuorisoa ja sitä, miten tytöt
ja pojat toteuttavat itseään. Meillähän on vahva ankkuroituminen
kuntakentällä siihen, että nuorisotalot ovat ne kentät, joissa nuoriso
toimii. Tosiasiassa kaikki merkit viittaavat jo siihen, että 11-, 12-vuotiaat
nuoret eivät suinkaan ole nuorisotaloissa vaan kauppakeskuksissa,
jotka ovat ehkä näitä nykyisiä tyttöjen taloja ja poikien taloja
pikemminkin kuin tämä varsinainen nuorisotoimen tarjoama kenttä.
Kulttuuri on tietysti samalla tavalla kuin urheilu alue, jossa nähdään
selvästi eräänlainen sukupuolierityisyys. Tiedämme, että Helsingissä
naiset ovat kulttuurin suurkuluttajia huomattavasti enenevässä määrin
kuin miehet, ehkä puolisoina mukana. Mutta miten tämä kasvaminen
kulttuuriin tapahtuisi rohkeammin meillä Helsingissä, että tässä
kuitenkin tämä urheilun maailma ja kulttuurin maailma aika selkeästi
noudattavat maskuliinista linjaa. Meillähän on Helsingissä nyt toteutettu
tällaista Kundit kondikseen -hanketta, josta on tullut osa
terveyspalveluita. Pikkuisen huolissaan poikien kulttuuriulottuvuudesta
esitänkin ponnen, joka kuuluu seuraavasti:
Hyväksyessään tasa-arvosuunnitelman
kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään
mahdollisuutta luoda kouluikäisille pojille suunnattu Kundit
kulttuurin kuluttajiksi -hanke osaksi kunnallisia
kulttuuripalveluita.
Täällä on puhuttu paljon Helsingistä työnantajana, Helsingin
henkilöstöpolitiikasta. Ja niin kuin monet perinneorganisaatiot,
kaupunki on vanha hallintorakenne, jossa on nähty vuosikymmenten
aikana tämä kehitys vähän samalla tavalla kuin meillä yliopistolla.
Perusvirkamiehet ovat olleet miehiä ja pikkuhiljaa se ns.
naisosaaminen ja naisosaajat ovat tulleet järjestelmään mukaan.
Järjestelmään, joka luonteeltaan on ollut varsin konservatiivinen.
Senhän me näemme suurten virastojen osastopäällikkökategoriasta
ylöspäin, naisten on ollut jossakin määrin, tai sanokaamme näin
kauniisti, että naisten eteneminen päällikköpaikoille on ollut hitaampaa
ja se on tapahtunut näillä ns. perinteisillä naisaloilla.
Tiedämme myös, että helsinkiläiset virkamiehet ovat hyvin
verkottuneita esimerkiksi pohjoismaiseen virkamieskuntaan, ja tässäkin
on olemassa selviä sukupuolieroja. Miehet osaavat verkottumisen
yksinkertaisesti vain paremmin kuin naiset. Tässä tarvitaan rohkaisua
ja esikuvia. Näin ollen katson, että tämä hiljainen tieto, jota Helsingin
virkamies- ja hallintokorridoreissa kuuluu, on tavattoman tärkeää, että
se välittyisi myös naisvirkamiehille. Esitänkin seuraavan toisen ponnen:
Hyväksyessään tasa-arvosuunnitelman valtuusto
edellyttää, että rohkaistaan henkilökunnan sisäisen
mentorointijärjestelmän luomiseen, hiljaisen tiedon
välittämiseen nuoremmille virkamiehille
kaupunginhallinnossa olevan tasa-arvoon liittyvän
asiantuntemuksen ja osaamisen siirtämiseksi eteenpäin.
Kiitos.
Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät kuulijat.
Kahtena edellisenä valtuustokautena tasa-arvotoimikunnalta on
edellytetty raportin tekemistä tasa-arvotyön tilasta. Olin tänä aikana
toimikunnan puheenjohtajana, ja teimme yhteensä kolme raporttia.
Ensimmäisellä kerralla tasa-arvotyön tilaa kartoitettiin siitä vastaavilta
tahoilta, toisin sanoen virastojen yläportaalta. Tasa-arvotyön tila näytti
suhteellisen hyvältä, ja kokonaisuutena katsoen nytkin se näyttää ihan
tyydyttävältä. Viimeisessä kartoituksessa, jossa tasa-arvon tilaa
kysyttiin intranetissä suoraan henkilöstöltä määrällisesti ja myös
laadullisesti, tasa-arvo-ongelmista saatiin tarkempaakin tietoa.
Avovastauksia kertyi 700 sivua, ja näyttääkin siltä, että mitä lähemmäs
ruohonjuuritasoa mennään, sitä problemaattisemmalta tasa-arvon tila
näyttää. Vastaajina intrassa tehtyyn nettikyselyyn oli 2 187 Helsingin
kaupungin työntekijää 35 virastosta. Vastauksissa oli myös tilastollista
tietoa, enkä ymmärrä, miksi tämä tieto olisi muka irrelevanttia, kuten
Haatainen antoi ymmärtää.
Teen tässä lyhyen katsauksen osaan tuloksista, etenkin
avovastauksista. Kysyttäessä kehittämistoiveista 800 avovastauksesta
puolet korosti palkkatasa-arvon ja työn vaativuuden arvioinnin
kehittämistä. Palkka on saatava vastaamaan koulutusta. Eli
palkkauksen epäkohdat koettiin suurimpana tasa-arvo-ongelmana.
Aiempiin raportteihin saimme luvut, joissa voitiin vertailla naisten ja
miesten palkkojen keskiarvoja. Nyt tällaista lukua ei saatu.
Johtuukohan se siitä, että kun vuoteen 2006 asti naisten ja miesten
palkkaero näytti kuroutuvan, siirryttäessä uuteen henkilökohtaiseen
palkanmääritysjärjestelmään erot näyttivät taas repeytyvän? Olisikin
hyvä tietää, mikä on naisten ja miesten keskipalkkojen suhde tällä
hetkellä. Osaako apulaiskaupunginjohtaja sanoa sen? Tosin hän ei
näytä nyt olevan paikalla.
Muutama aineistoesimerkki:
Palkankorotuksia näytetään jaettavan pärstäkertoimen mukaan. Saman
pärstäkertoimen mukaan taitaa mennä myös uusien kalusteiden
hankinta henkilökunnan työhuoneisiin, eli jos olet suosikki, kalusteet
uusitaan kaappeja myöten, jos et ole, hyvä jos saa uuden työpöydän ja
senkin työfysioterapeutin suosituksesta. Yksi vastaaja tiivistää
ongelman toteamalla, että miehillä on se munalisä. Myös työn
sisällössä koettiin epätasa-arvoa. Naiset tekevät edelleen raskaat
lapiotyöt, miehet ajavat koneilla.
Toiseksi eniten toivottiin työhyvinvoinnin, työolosuhteiden ja
esimiestyön kehittämistä. Taustalla on tehostamiseen liittyvät työn
mitoituksen ongelmat, mikä luo kiirettä. Aineistoesimerkki: ”Jatkuva
organisaatiomuutos on johtanut huonoihin ihmissuhteisiin, koska
henkilövaihdoksia keskeisissä tehtävissä on tehty mielivaltaisesti.
Pätevyydet on keskeisissä tehtävissä määritelty halutun mukaisiksi ja
vaihdoksia työtehtävissä on tehty mielivaltaisesti
organisaatiomuutoksen nimissä.”
Toinen esimerkki: ”Hyvä veli -verkoston olemassaolo on keskeinen
ongelma. Tiettyyn porukkaan kuuluva saa tehdä mitä huvittaa,
esimerkiksi nautiskella alkoholia työaikana, eikä siihen puututa.
Miesten tekemiä töitä arvostetaan enemmän ja naisten tekemät työt
ovat vain akkojen töitä.”
Palkkauksen, työn mitoituksen ja esimiestyön ongelmiin puuttumisen
lisäksi toivottiin tasa-arvotyön, rekrytoinnin ja uralla etenemisen
tasapuolista edistämistä sekä erityisryhmien, kuten määräaikaisten,
kohtelun parantamista. 28 % katsoo, että määräaikaisia ja työllistettyjä
työntekijöitä kohdellaan eriarvoisesti vakituisiin nähden. Runsaassa
600 avovastauksessa määräaikaisten kohtelussa nähtiin seuraavia
ongelmia: syynääminen, simputus, aliarviointi, hiljentäminen,
sivuuttaminen, kiusaaminen ja ikärasismi, koulutuksen ja
osallistumismahdollisuuksien evääminen, työolosuhteiden puutteet
kuten epäselvä työnkuva, työhön perehdyttämisen puute, työn raskaus,
huonot työjärjestelyt, ? työvälineet, lomaoikeuden ja työterveyshuollon
puutteet, työsuhteiden ketjutus, epävarmuus ja tiedon panttaaminen.
Muutama aineistolainaus: ”Määräaikaisten henkilöiden työsopimusten
uusiminen tehdään yleensä vasta, kun työsuhde on jo katkennut, eli
työntekijä joutuu tekemään töitä jopa päiviä tai viikkoja ilman
työsopimusta tai joutuu silloinkin ruinaamaan sopimuksen tekemistä.
Esimiehen selitys: ”Ei ole ehtinyt”. Määräaikaiset työntekijät eivät ole
työterveyshuollon piirissä.” Toinen: ”Vuosikausia työllistettynä joku,
vaikka tehtävät olisivat vakinaisia. Sijaisia siirretään herkästi
työpisteestä toiseen keskustelematta lainkaan heidän kanssaan.
Määräaikaiset tekevät raskaat työt ja jopa vakinaisten työt.
Työvuoroissa myös määräaikaisten toiveet jäävät huomioimatta.
Määräaikaisten työmäärä on noin 20 % suurempi kuin vakinaisten.
Maininta: ”en tiedä, miten sun työsuhde jatkuu, ellet ota tätä”, eli ota
lisätöitä mutta ilman lisäkorvausta, ns. pimeää työtä pitäisi tehdä ja
paljon.”
Melkein 1 300 eli melkein 60 % vastaajista kertoi kokeneensa joskus
työuupumusta, tärkeimpänä syynä liian suuri työmäärä ja kiire, toisin
sanoen työntekijävaje. Myös huono henkilöstöpolitiikka, kuten
arvostuksen puute, mitätöinti, kehno palkka, huonot työolot ja -ajat,
työnkuvan epämääräisyys, työn määräaikaisuus, huono esimiestyö ja
työilmapiiri sekä kiusaaminen aiheuttavat uupumusta.
53 % työntekijöistä oli havainnut vähintään joskus
työpaikkakiusaamista, 11 % toistuvasti. 25 %:lla on ? kokemuksia, 26
%:lla on naisista ja 21 %:lla miehistä. Runsaasta 800 avovastauksesta
lähes kolmasosassa ilmenee, ettei kiusaamiseen ole havaittu
puututtavan. Osassa vastauksia kiusaamisen nähdään liittyvän
johtamisongelmiin. Jos itse oli joutunut kiusatuksi, maininnat
puuttumisesta olivat kuitenkin yleisempiä. Noin viidennes
työpaikkakiusatuista oli joutunut sairaslomalle, joka kymmenes oli
vaihtanut työpaikkaa, ja joissakin tapauksissa kiusattu oli lähtenyt
virkavapaalle tai osa-aikaeläkkeelle, joskus lähtijä oli kiusaaja.
Yksi kiusaamisen laji on seksuaalinen häirintä. Vastaajista 11 % katsoi,
että työpaikalla esiintyy seksuaalista häirintää ja ahdistelua vähintään
joskus. 4 %:lla oli siitä omia kokemuksia. Samoin 4 % oli havainnut
toistuvasti ja 34 % vähintään joskus häirintää asiakkaiden taholta, 14 %
oli kokenut sitä itse. Puolet lähes 200 avovastauksesta paljasti, ettei
häirintään ole puututtu tai sitä on vähätelty. Neljäsosassa tapauksia
ongelmaan on puututtu, ja osa jättää kertomatta häirinnästä, sillä
joskus se voi pahentaa asiaa. Häiritsijää on puhuteltu, huomautettu,
joissakin tapauksissa on turvauduttu työsuojeluun, oikeustoimiin,
työpaikan siirtoon tai potkuihin.
Yksi linnake, jossa häirintään puuttumista näyttää olevan vaikea saada
läpi, on peruskoulu. Käsittääkseni tämän jarrutuksen taustalla voi olla
jopa OAJ, vaikka luulisi opettajienkin työtä helpottavan sen, että
oppilaiden välinen kiusaaminen, häirintä ja väkivalta otettaisiin
vakavasti. Viime valtuustokaudella yritin puuttua aloitteella tähän
ongelmaan, mutta Kokoomus, Demarit ja Rkp eivät katsoneet
ongelmaan puuttumista tarpeelliseksi, vaikka asiaa käsiteltiin
valtuustossa heti Kauhajoen tragedian jälkeen. Sitä voi katsoa
ponsiäänestystuloksista. Nyt uudella valtuustolla on mahdollisuus
korjata ongelma, ja esitänkin seuraavan ponnen:
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin peruskoululle
laaditaan toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma, joka
sisältää myös toimenpiteet oppilaiden välisen kiusaamisen,
häirinnän ja väkivallan ehkäisemiseksi ja niihin
puuttumiseksi.
Toinen ponsi, jonka haluan vielä esittää, liittyy myös toiminnallisen
tasa-arvon edistämiseen:
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kehitetään
asiakaskontaktien sukupuolen tilastointia
sukupuolivaikutusten arvioinnin helpottamiseksi.
Kiitos.
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
Kiitos, puheenjohtaja.
Valtuutettu Näre on tehnyt erittäin hyvää työtä tasa-arvotoimikunnan
puheenjohtajana ja nyt varapuheenjohtajana ja on valtavan
ammattitaitoinen ihminen, kiitos hänelle siitä.
Olisin puuttunut asiaan, jonka hän nosti esille tässä puheessaan, eli
intranetissä olleeseen tutkimukseen. Ongelma siinä on ollut, jonka
apulaiskaupunginjohtaja Haatainenkin nosti esille, että vain hyvin pieni
osa Helsingin kaupungin työntekijöistä vastasi tähän. Tutkijana Sari
Näre ymmärtää, että kun hyvin pieni prosenttiosuus vastaa siihen, niin
silloin tulee kysymys siitä, että mikä on se todistusvoima tieteellisesti ja
tutkimuksellisesti tällaisessa tutkimuksessa. Koska tulokset, joita
avoimissa kysymyksissä tuli esille, ovat tärkeitä ja niihin pitää puuttua,
niin minä toivon, että jatkossa me toimikunnassa, jossa nyt olen itse
puheenjohtajana, teemme ihan kaupungin kanssa kunnon tutkimuksen
asiasta ja perehdymme ja yritämme saada vastausprosentin
korkeammaksi.
Useat Näreen nostamista asioista hyvin puhtaasti liittyvät tällaiseen
kuin kiusaamiseen, joka tapahtuu työpaikalla, ja tästähän myös
Sosialidemokraatit tekivät ponsiehdotuksen. Toivon, että sitä tuetaan,
että saadaan kitkettyä työpaikkakiusaaminen ja sen tuoma
epäviihtyvyys työpaikalta pois, mutta kuten sanottua, epäkohdat ovat
olemassa, niihin täytyy puuttua, mutta me tarvitsemme ihan kunnon
tutkimustietoa, jotta löydetään ne lääkkeet.
Arvoisa puheenjohtaja.
Ihan ensiksi Sari Näreen puheenvuoroon. Kun puhutaan
koulukiusaamisesta tai kiusaamisesta missä tahansa ympäristössä,
vaikka työympäristössä, niin selvää on, että mikään muu vaihtoehto ei
voi olla kuin nollatoleranssi. Erityisesti koulujen osalta haluan sanoa
sen, kun Sari Näre totesi tässä, että kun nämä erittäin vakavat
tragediat, kouluampumiset tulivat, kerroitte, että olette sen jälkeen
ponnen tehneet, niin kyllä tässä haluan sanoa, erityisesti kun viittasitte
Kokoomukseen ja Sosialidemokraatteihin, että me emme ole olleet
kiinnostuneita tästä koulukiusaamisesta, niin täytyy sanoa, että Suomi
on johtava maa siinä, että sosialidemokraattinen opetusministeri aloitti
Kiva koulu -hankkeen, jota itse ministerinä jatkan ja nykyinen
opetusministeri jatkaa. Ja ne tulokset, mitä siitä Kiva koulu -
hankkeesta, yhdessä Turun yliopiston kanssa olemme sitä tehneet ja
tavoite on se, että se tulee jokaiseen kouluun. Siinä otetaan
vanhemmat mukaan, siinä ei vain syyllistetä kiusaajaa ja kiusattua,
vaan koko kouluyhteisö otetaan mukaan ja erittäin hyvät keinot juuri
opettajille.
Aina opettajia syytetään ja toivotaan, että he tekisivät asioita, harvoin
tulee keinoja ja menetelmiä. Nyt se on tehty, ja aivan upeaa on, että
40–50 % on kiusattujen ja kiusaajien määrä vähentynyt. Ja nyt työtä
tehdään, tämä jokaiseen kouluun tulee, että kyllä tässä haluan sanoa,
että varsin väärä väite oli se, että mitään ei olla tehty. Mutta tärkeintä
on, että jokaisessa helsinkiläisessä koulussa ja työyhteisössä otetaan
se nollatoleranssi.
Sanon sen, että aina kun näette rehtorin tai opettajan, joka sanoo, että
”meidän koulussa ei kiusata”, niin sellainen opettaja tai rehtori pitää
laittaa heti täydennyskoulutukseen, koska kyllä tätä kouluissa tapahtuu
ja se on meidän aikuisten vastuu, että tähän puututaan, mutta totta kai
joka työyhteisössä.. Kannattaa valtuutettu Näreen nyt tämä Kiva koulu -
hanke ottaa ja tutustua siihen ja sitten vasta esittää näkemyksiä.
Kiitos, puheenjohtaja.
Päivi Lipposelle toistaisin, että tässä otoksessa tämä on määrä, ei
yleistettävyydessä ole ongelmaa, koska tutkimuksissa tehdään
samankokoisista aineistoista yleistyksiä laajempiinkin populaatioihin.
Ongelmana on tämä, että ei ole tehty satunnaisotantaa. Jos tästä
oikeasti halutaan vielä tehdä jotain tutkimuksia, niin sitten olisi ehkä
hyvä ottaa satunnaisotannalla, mutta tulokset voivat olla ihan
samansuuntaisia.
Kiitos, puheenjohtaja.
Täällä on pidetty tänään monia erittäin mielenkiintoisia puheenvuoroja,
joita on ollut suuri ilo kuunnella. Itselläni on pari sanaa yhdestä
aiheesta.
Julkisista keskusteluista saa helposti sen käsityksen, että Suomessa
yritysten johtotehtävissä ja korkeilla hallituspaikoilla olisi suuri määrä
naisia. Näin ei ikävä kyllä kuitenkaan ole. Johtotehtävissä toimivien
naisten osuus Suomessa ei yllä edes EU:n keskitasolle. Kuten tänään
on useaan otteeseen kuultu, myös Helsingin kaupungin tehtävissä
naiset etenevät urallaan miehiä huonommin. Virastojen johtoryhmien
enemmistö ja osastopäälliköistäkin yli 60 % on miehiä. Etenkin nuorille
naisille uran alkutaival voi olla kivinen. Naiset törmäävät työelämässä
miehiä yleisemmin perheeseen, jopa vielä perustamattomaan.
Työnantajan pelko tulevista äitiyslomista, hoitovapaista ja sairaiden
lasten hoitamisesta syntyvistä poissaoloista häilyy synnytysikäisen
naisen yllä. Nuori, perheetön urahakuinen nainen on riski, koska hän
on kuitenkin pian raskaana, äitiyslomalla ja myöhemmin hoitamassa
sairaita lapsiaan.
Perinteiset roolimallit ovat onneksi monissa kahden uran perheissä
murtuneet. Puolisot jakavat arjen taakkaa ja perhevastuuta täysin
omaehtoisesti. Myös trendi suosii nyt perhettä ja isyyttä, ja moni isä
haluaa tutustua jälkikasvuunsa isyyslomilla ja jopa vanhempainvapailla.
Mutta vaikka isät osallistuvatkin lapsen hoitoon melko kiitettävästi, on
lopullinen vastuu edelleen kuitenkin useimmiten äidillä. Niinpä
mielestäni Helsingin kaupungin tulisikin entistä näkyvämmin antaa
esimerkkejä kannustaa isiä vahvemman roolin ottoon ja mm.
perhevapaiden pitämiseen.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Keskustelu on kohta ollut käynnissä kolme tuntia ja ollaan puhuttu
kaiken maailman asioista ja välillä jopa vähän naisten ja miesten tasa-
arvosta. Silloin on välillä tullut mieleen, että olemmekohan kaikki
oikeasti ymmärtäneet, mistä tässä on kyse.
Tämä sama asiahan tapahtuu monissa varmaankin kaupungeissa ja
kunnissa, mutta itse kansainvälisissä järjestöissä työskennelleenä
tiedän, että gender mainstreaming eli valtavirtaistaminen, naisten ja
miesten tasa-arvoisten oikeuksien valtavirtaistaminen on tosi vaikeaa.
Sitä ei oikein osata tehdä. Usein silloin joko tapahtuu tämä, mikä täällä
on tänään tapahtunut ja vähän ehkä tässä tasa-arvosuunnitelmassa,
että asia liudentuu kaikkien mahdollisten muiden
yhdenvertaisuusasioiden keskelle. Eli nythän on ollut tarkoitus
ymmärtääkseni, että tämä tasa-arvosuunnitelma nimenomaan liittyy
lakiin naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta ja miten Helsingin
kaupungissa toteutetaan sekä henkilöstöpolitiikassa mutta myös
palveluissa ja yleensä kaupunkipolitiikassa. Sinänsä hyviä asioita on
tullut esille, on puhuttu suomenruotsalaisten, ruotsinkielisten,
kielivähemmistöjen asioista, on puhuttu transihmisten asioista. Hyviä
asioita, mutta mielestäni ne kuuluisivat sellaiseen
toimintasuunnitelmaan, jossa puhutaan yhdenvertaisuuslaista ja sen
toteuttamisesta ja erilaisista vähemmistöistä.
Sitten on nostettu esiin lumiset kadut, lähipalvelut, leikkipuistot, ja itse
asiassa leikkipuistot olivat itse tässä suunnitelmassa ja siinä
mielessähän leikkipuistot liittyvät tyttöjen ja poikien väliseen tasa-
arvoon, jos ajatellaan, että onko tytöillä ja pojilla yhtäläinen
mahdollisuus käyttää leikkipuistoja ja niissä olevia välineitä.
Lähipalvelut, no, naisilla ja miehillä yleensä on suht koht samanlainen
mahdollisuus käyttää sitä palvelua, joka on lähellä, olettaen, että se on
tarkoitettu sekä naisten että miesten käyttöön. Lääkäri, terveysasema,
kirjasto, koulut varmasti ovat. Lumiset kadut eivät oikein kuulu tähän
kategoriaan, paitsi silloin tietysti, jos me naiset vaadimme, että pitää
olla sileitä katuja, jotta me voimme korkokengillä siellä kuljeskella.
Mielestäni yksi erittäin oleellinen puheenvuoro oli Pia Pakarisen
puheenvuoro koulutuksesta, nimittäin juuri silloinhan tapahtuu sitä
eriytymistä, että tytöillä ja pojilla on erilaiset koulutuspolut, koska heille
tarjotaan sellaista koulutusta ja sellaista opetusta, mitä oletetaan, että
tytöt tai pojat kulloinkin tarvitsevat.
Kannatan valtuutettu Kolben molempia aloitteita, toinen liittyen poikiin
ja kundeihin kulttuurin kuluttajina. Tästä on tullut muitakin
puheenvuoroja, juuri siitä, että miten tytöt ja pojat oikeasti yhdessä
voivat kuluttaa ja oppivat kuluttamaan kulttuuria. Toinen hiljaisen tiedon
välittäminen tasa-arvon edistämisestä kaupungin hallinnossa, kannatan
myös sitä pontta.
Sen sijaan koulukiusaaminen ja työpaikkakiusaaminen ovat mielestäni
vähän toinen asia. Se on tärkeä asia, johon pitää puuttua, mutta se ei
sinänsä välttämättä juuri liity naisten ja miesten välisen tasa-arvon
edistämiseen. Ongelma tässä on se, ei se, että haluaisin olla ikävä
ihminen enkä kannattaa näitä kaikkia hienoja asioita, joita täällä on
tänään nostettu esiin, vaan ongelma tulee juuri siitä, että naiset ja tytöt
tai miehet ja pojat, niin juuri se heidän tasa-arvoinen ja yhdenvertainen
osallistumisensa, yhdenvertaiset mahdollisuudet liudentuvat sen kaiken
muun asian sekaan. Niitä ei osata pitää tarpeeksi esillä.
Tässä Helsingin tasa-arvosuunnitelmassa on minusta ihan suhtkoht
hyvin pysytty asiassa, tässä juuri naisten ja miesten välisen tasa-arvon
edistämisessä. Siellä on toki joitakin sanamuotoja, joita olisi voitu
sanoa paremmin, esimerkiksi juuri tämä leikkipuistoasia ja taisi olla
toinen, mikähän se toinen oli, en sitä muista, mutta siellä oli muutamia
tällaisia kohtia, joissa taas lähdetään vähän yleisen hyvän
edistämiseen. Mutta tämä itse suvaus-käsite on erittäin tarpeellinen, eli
juuri se, miten sukupuolivaikutuksia arvioidaan kaikessa kaupungin
toiminnassa, ja se on kohtalaisen hyvin tullut täällä esille. Samoin
palkkauskysymys, ja palkkauskysymyksen osalta valtuutettu Rissasen
pontta on jo kannatettu, mutta kannattaisin sitä vielä omalta osaltani.
Sitten vielä muutama asia tästä itse suunnitelmasta. Minusta on hyvä,
että siellä on otettu miehet huomioon, koska silloin kun puhutaan tasa-
arvosta, silloin pitää ajatella yhtäläisesti, että onko naisilla
mahdollisuudet, onko miehillä mahdollisuudet. 40/60-prosenttisesti
suunnilleen, näinhän se menee myös näissä erilaisissa paikoissa.
Siellä on isä-hankkeita, Kundit kondikseen -aloitteita, puhutaan miesten
suuremmasta kuolleisuudesta samoissa ikäryhmissä. Tämä on hyvä
asia, että ne on otettu esille. Sitten tytöt ja pojat, ja kuten mainitsin
koulupuolella, niin koulussahan se alkaa, mutta myös liikunnassa,
nuorisotoimessa, sosiaalipuolella. Ja valtuutettu Asko-Seljavaaran
mainitsema ratsastusmaneesiasia on erittäin relevantti pointti, juuri
tästähän siinä on kyse, tytöillä ja pojilla yhtäläinen mahdollisuus
harrastaa.
Nostaisin vielä esiin kaksi asiaa, eli täällä on mainittu monikulttuurisuus
ja nimenomaan naiset, erilaiset monikulttuuritaustaiset naiset,
thainaiset. Minusta on hyvä, että tähänkin on kiinnitetty huomiota.
Viimeisenä kommenttina tähän itse suunnitelmaan nostaisin esiin vain
sen, että jos oikein laskin, niin työryhmässä oli 14 jäsentä, joista 11 oli
naista ja 3 miestä. Toivon mukaan laskin oikein. Minusta olisi tärkeää,
että tällaisessa tasa-arvotyöryhmässä olisi suht koht niin lähelle kuin
mahdollista tasa-arvoinen edustus kummastakin sukupuolesta.
Kiitos.
Hyvät ihmiset.
Kannatan heti aluksi valtuutettujen Puhakka ja Hakanen ponsia.
Molemmat puhuvat näissä ponsiesityksissä palkkatasa-arvosta, joka
onkin erittäin keskeinen asia. Se ei ole pelkästään sen takia keskeinen
asia, että samanarvoisesta työstä ruvettaisiin maksamaan
samantasoista palkkaa, vaan se on myöskin sen takia olennainen asia,
että jos eri ammateissa, eri työaloilla yhteiskunnassa on suunnilleen
samantyyppiset palkka-asteikot, se johtaa siihen, että miehet ja naiset
pystyvät tasavertaisemmin valitsemaan myöskin niitä ammatteja. On
tunnettua se, että monet pojat olisivat lapsena ja nuorena ihan
kiinnostuneita esimerkiksi hoiva-alan ammateista, mutta sitten kun ne
hiffaavat, että minkälaisia palkkoja siellä maksetaan, niin he suuntaavat
kiinnostuksensa sitten miehisemmille aloille.
Niin kauan kuin palkkaepätasa-arvo on niin suuri kuin meidänkin
kaupungissamme on eri sektoreilla, tähän asiaan on hyvin vaikea
saada korjausta. Tämä on vielä sellainen systeemi, että mitä enemmän
johonkin ammattiin tulee miehiä, sitä useampi uskaltaa sen jälkeen
myöskin tulla. Eli yhteiskunnallisen työnjaon kannalta ihan olennainen
asia on palkkatasa-arvo. Se heijastuu tietenkin myös perheiden
sisäiseen työnjakoon, erilaisissa perherooleissa niiden tasaamiseen ja
yhteisymmärryksen lisäämiseen myöskin siitä, että mitkä on tärkeitä
asioita perheen eri ikäpolville ja eri jäsenille.
Perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamiseksi hurjan tärkeää on
tietenkin se, että kaupunki todellakin suosisi joustavia työaikoja ja
pyrkisi suunnittelemaan omat toimintansa sekä palveluiden käyttäjien
näkökulmasta että palveluiden työntekijöiden näkökulmasta niin, että
perheasiat tulisivat hoidettua mahdollisimman hyvin. Mutta me
tiedämme, että monilla perheiden kannalta tärkeillä aloilla ja
työntekijöiden kannalta tärkeillä työaloilla henkilöstömitoitus on
kaupungilla niin huono, että se tekee työn hyvin raskaaksi, mikä taas
heijastuu tietenkin mm. juuri perhe-elämään.
Valtuutettu Näre luetteli täällä runsaasti työelämän epäkohtia, jotka
ovat ihan todellisia, totta kai, todellisessa elämässä. Työelämän
kehittämisprojekti, jota tasa-arvotoimikunta aikoo aloittaa, siinä on
todella tärkeää kiinnittää huomiota juuri tämäntyyppisiin asioihin, joita
näissä asiallisissa valituksissa oli pitkä lista. Töiden pilkkominen,
työtahdin kiristäminen ovat tosi vaikeita asioita sekä palvelujen laadun
näkökulmasta että myös työntekijöiden elämänlaadun näkökulmasta.
Kotihoito, joka on kaikkien meidän vanhusohjelmien mukaan
vanhustenhoidon kulmakivi, on juuri huono esimerkki siitä, miten
erittäin naisvaltainen ammattiala, joka myös palvelu kohdistuu erittäin
paljon naisiin, kun naiset elävät niin paljon pidempään kuin miehet, niin
siellä henkilöstön mitoitusongelmat, palkkaongelmat, jotka estävät
myös lisätyövoiman saamisen, ovat sellaisia, että ne vetävät maton alta
meidän hyvistä tavoitteistamme vanhusten palveluiden kehittämiselle.
Näihin kaikkiin asioihin pitäisi tässä tasa-arvotyössä paneutua
vakavissaan.
Sitten haluan vielä puhua yleisestä tulonjaosta. Palkkojen
tasavertaisuus on tietenkin sukupuolten kannalta hirveän tärkeää,
mutta siihen liittyy olennaisesti muukin tulonjako. Tiedämme hyvin, että
mitä huonommat palkat, mitä heikommat työtilaisuudet ihmisillä on, sitä
heikompi on myös heidän sosiaaliturvansa. Huonot palkat, huonot
yleiset tulot johtavat siihen, että tällaisilla ihmisillä harvoin on mitään
omaisuustuloja, jotka meidän yhteiskunnassamme, meidän
verojärjestelmässämme erityisesti ovat hallituksen erityisen
suojeluksen alaisia. Nämä kaikki ongelmat johtavat siihen, että
tulonjako on huono ja kärjistää edelleen naisten ja miesten
eriarvoisuutta.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ystävät.
Valtuutettu Laura Rissanen totesi Kokoomuksen
ryhmäpuheenvuorossa sen toivomuksen, että jatkossa kaupungin tasa-
arvosuunnittelussa paneuduttaisiin sukupuolten välisen tasa-arvon
ohella entistä vahvemmin kaikkiin yhdenvertaisuuslain kattamiin
teemoihin. Ja minun hyvin lyhyt puheenvuoroni liittyy tähän asiaan.
On olemassa merkittävä kansanosa, jonka kohdalla suomalainen tasa-
arvo ei vain kerta kaikkiaan toteudu, ja nyt puhun vanhuksista. Aivan
erityisesti haluaisin kiinnittää teidän huomionne siihen, kuinka
vanhukset on jätetty sosiaaliturvan ulkopuolelle mielenterveyteen
liittyvissä kysymyksissä. Vanhusten yksi suurimmista ongelmista
kaikkien tutkimusten mukaan ja täysin kiistatta on masennus. Me
tiedämme aika tarkkaan ne erilaiset syyt, jotka siihen johtavat. Yksi
niistä asioista on kauhean selkeästi tekemisissä nimenomaan
vanhenemisen kanssa, kun ihmisen vitaliteetti alkaa laskea, kaikki ne
asiat, jotka ovat olleet dumpattuna sinne sielun kellarikerrokseen,
rupeavat nousemaan sieltä. Vanhana ihminen joutuu käsittelemään
asioita, joita se ei ole pystynyt käsittelemään työikäisenä, ja se on juuri
se vaihe, jossa me olemme jättäneet heidät täysin yksin.
Ikäsyrjintä on sitä, että eläkeläisen on lähes mahdotonta saada
ammatillista apua tähän ongelmaan. Kela ei korvaa niiden terapioita,
psykiatrian poliklinikat eivät ota heitä käytännössä oikeastaan vastaan
muuta kuin ihan akuuteissa tilanteissa. Kun kaikissa muissa
ikäryhmissä itsemurhaluvut on saatu laskemaan, ikäihmisten kohdalla
tämä ei ole tapahtunut. Niin kuin tiedätte, Suomessa tekee yli 65-
vuotias joka toinen päivä itsemurhan masennuksen takia. Tämä on
sellainen asia, mielestäni tämä ei ole enää ollenkaan teoreettista
keskustelua tasa-arvon toteutumisesta, vaan tässä on kysymyksessä
sellainen todellisuus, jota ei ole oikein kunnolla tuotu
kansalaiskeskusteluun. Ja tämä on sellainen asia, jota tulen
kannattamaan kyllä tietenkin tätä tasa-arvosuunnitelmaa, joka on
laadittu, mutta mielestäni meidän pitäisi tarttua tähän kysymykseen
sellaisella tavalla, että vanhuksia ei oikeasti jätettäisi tässä asiassa
yksin. Tulen tämän kevään aikana tekemään siitä asiasta aloitteen, se
on erittäin merkittävä kansanosa, joka tästä syrjinnästä kärsii.
Kiitoksia.
Puheenjohtaja.
En sattunut osumaan valtuutettu Valtoseen, kun tänään jätin aloitteen
juuri tästä vanhusten mielenterveystyön kohentamisesta tässä
kaupungissa. Mutta totean, että tällä hetkellä juuri
terveyslautakunnassa on pöydällä toinen esitys, jossa kehotetaan
tekemään suunnitelma vanhusten palveluiden henkilöstön
kohentamisesta, ja tänään jätetty aloite kohdistuu nimenomaan tähän
mielenterveystyöhön ja erityisesti kotihoidon mielenterveysryhmiin,
joiden avulla pystyttäisiin tuntuvasti parantamaan vanhusten
hyvinvointia kotona. Kaikki tuo, mitä Valtonen sanoi vanhusten
mielenterveystyön tilanteesta, on totta. Toivon, että hän myös
sosiaalilautakunnassa aktiivisesti ajaisi näiden esitysten viemistä
eteenpäin käytännön työhön. Meillä on ensi vuoden budjetti kohta
tekeillä, ja siihen pitäisi nimenomaan saada määrärahoja näistä
asioista.
Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.
Itsekin lähtisin kyllä tässä vähän laajemmasta näkökulmasta
katsomaan tätä tasa-arvoa, ja niin kuin Päivi Lipponen ryhmämme
yhteisessä puheenvuorossa toi esille tämän sosiaalisen tasa-arvon.
Sehän tarkoittaa sitä, että kun ihmiset ovat yhdenvertaisia niin heillä
pitäisi myös olla tasa-arvoiset edellytykset hyvään elämään ja heillä on
oikeus ja mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan sen täysivaltaisena
jäsenenä ja pystyä myös toimimaan siellä.
Päivi Lipponen toi tässä esille ja aika moni muukin, että tällaiset
toimivat peruspalvelut eli kunnalliset palvelut ovat lähtökohta siihen,
että on sosiaalista tasa-arvoisuutta, että sitä pystytään tässä
yhteiskunnassa lisäämään, ja näinhän se on. Mutta sen lisäksi
haluaisin tuoda esille, kuten aika monesti aikaisemminkin, sen, että
meillä on yksi tärkeä tekijä, joka vaikuttaa siihen, että tasa-arvo ei aina
toteudu. Se on se, että meillä on hyvin suuret tuloerot. Me tiedämme,
että meillä on nykyään 15 vuodessa pienituloisuus- eli köyhyysrajalla
elävien ihmisten määrä kaksinkertaistunut. Se tarkoittaa sitä kyllä, että
heillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia osallistua tasa-arvoisesti
tähän yhteiskuntaan, ja se vaikuttaa ihan jo sieltä lapsuudesta lähtien.
J
os elää köyhässä perheessä, siellä ei ole enää niitä mahdollisuuksia
saada samanlaista koulutusta ja muuta, vaikka meillä onkin
tukijärjestelmiä ja muita. Sen takia meidän täytyy kyllä ajatella sitä, että
jokaisella olisi mahdollisuus normaaliin arkielämään ja arkielämän
kokemuksiin. Monet köyhät ihmiset sanovat, että he haluavat elää ihan
sellaista tavallista arkea. Ja se on sitä tasa-arvoa. Me emme voi silloin
oikeastaan lähteä miettimään, että mikä on miesten ja naisten, että kun
me puhumme, että jokainen ihminen on samanarvoinen ja hänellä
täytyy olla samanlaiset oikeudet, niin silloin meidän täytyy puuttua
siihen perussyyhyn myös, joka on siellä, että toisilla ei ole kerta
kaikkiaan mahdollisuuksia taloudellisesti tähän osallistua.
Olli Valtonen toi esille vanhukset. Heitähän kuuluu hyvin paljon tähän
pienituloisten joukkoon, samoin kuin meillä on hyvin paljon kunnallisia,
naisvaltainen työala kun on, naisia täällä julkisella sektorilla, jotka
joutuvat turvautumaan myös toimeentulotukeen, koska heidän
palkkansa on niin pieni. Erityisesti tämä koskee yksinhuoltajanaisia.
Selasin tuossa vanhoja lehtiä joululoman aikana ja käteeni sattui
vuodelta 2007 ollut Dialogi-lehti, missä oli artikkeli ”Köyhät kaipaavat
tavallista elämää”, ja sitten oli näiltä henkilöiltä, ketkä ovat itse
kokeneet köyhyyttä tai elävät siinä, he kuvaavat sitä tällä tavalla: ”He
unelmoivat yhteisistä lomista, elokuvaillasta oikeassa
elokuvateatterissa, siitä, että he voisivat ostaa uusia vaatteita, syödä
joskus paremmin, siitä, että viranomaiset eivät olisi niin tympeitä. He
toivovat, että jokin muuttuisi niin, ettei heidän tarvitsisi joka päivä
miettiä, mistä saisi rahaa. He unelmoivat, että poliitikot alkaisivat jälleen
välittää vähävaraisista.” Sen takia esitän tässä toivomusponnen, joka
tuottaisi meille lisää tasa-arvoa tähän kaupunkiin:
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupunki
toimii aktiivisesti kuntalaisten epätasa-arvoa lisäävän
köyhyyden poistamiseksi.
Arvoisa puheenjohtaja.
Joku taisi täällä jo aiemmin todeta, että täällä on käyty hyvin laajaa
keskustelu laidasta laitaan. Kyllä minuakin hieman nyt huolettaa se,
että jos me puhumme kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä,
niin unohdamme helposti sen perusasian, että olemme
keskustelemassa täällä tänään Helsingin tasa-arvosuunnitelmasta,
jonka lähtökohtana nimenomaan on laki sukupuolten välisestä tasa-
arvosta, nimenomaan naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta.
Yhdenvertaisuuslaki on myös olemassa, ja tietenkin sen lainkin
velvoitteet tulee täyttää, ja sitten on hyvä tietysti kysyä, että pitäisikö
myös tältä osin tehdä erillinen ohjelma, jossa puututaan näihin, koska
muuten helposti käy niin, että nimenomaan tämä miesten ja naisten
välinen tasa-arvo uhkaa hukkua tästä keskustelusta.
Tässä esittelytekstissä todetaan, että meillä käsittelyssä olevan
suunnitelman lähtökohtana tai siinä on otettu huomioon
Eurooppalaisen tasa-arvon peruskirjan lähtökohdat. Haluaisin hieman
kritisoida sitä. Eurooppalainen peruskirja naisten ja miesten välisestä
tasa-arvosta paikallishallinnossa, sehän hyväksyttiin aloitteeni pohjalta
täällä aikoinaan. Olisinkin toivonut tietysti, että moni siinäkin edellytetty
kohta olisi sisällytetty tähän suunnitelmaan, mutta näin valitettavasti ei
ole kaikin osin tehty. Nostan muutaman esimerkin tästä.
Eurooppalaisen peruskirjan lähtökohtana on myös se, että
moninkertainen syrjintä pitäisi liittää tasa-arvosuunnitelmaan, koska
valitettavasti on niin, esimerkki, jota mm. naisjärjestöissä on käytetty
paljon, on se, että esimerkiksi etniseen vähemmistöön kuuluva
vammainen nainen voi moninkertaisesti joutua syrjinnän kohteeksi,
ensin sukupuolensa perusteella, sen jälkeen etnisen taustansa ja sitten
kenties myös vammaisuuden takia. Eli tämäntyyppiseen syrjintään
olisin toivonut, että tässä olisi kiinnitetty enemmän huomiota.
Toinen asia, joka ehkä ennen kaikkea minua vaivaa, että ei tässä ole,
tämä allekirjoittajahan eli Helsingin kaupunki tässä tapauksessa on
myös sitoutunut siihen, että tehdessään tasa-arvosuunnitelmia sitoutuu
siihen, että varataan riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit tämän
suunnitelman toteuttamiseksi. Se ei nyt valitettavasti käy tästä ilmi.
Täällä on paljon hyviä tavoitteita, toimenpide-ehdotuksia jne., seuranta
jää aika tavalla auki ja resursseista ei ole oikeastaan tietoa. Helsinki ei
ainakaan voi millään tavoin kehuskella sillä, että meillä olisi hyvät
resurssit tähän. Henkilöstökeskuksessa ei ole ainuttakaan henkilöä,
joka kokopäivätoimisesti esimerkiksi tekisi tasa-arvotyötä.
Vihreiden esitys siitä, että virastokohtaisesti voitaisiin perustaa tasa-
arvoryhmät, on ihan hyvä, mutta mielestäni, kun meillä paremmat ajat
koittaa, niin kannattaa myös miettiä, että eikö enemmän olisi
mahdollista varata resursseja tähän työhön, koska resursseja se vaatii.
Se ei synny itsestään.
Sitten yksi asia, joka mielestäni myös tästä puuttuu, joka on myös
peruskirjassa nostettu esille, että paitsi että tässä käsitellään tasa-
arvoa toiminnallisista lähtökohdista, kun tuotamme palveluja, mutta
täällä ei puhuta mitään siitä, miten kaupunki toimii, kun kaupunki ostaa
palveluja. Ja me ostamme yhä enenevässä määrin palveluja, ja
niidenkin osalta pitäisi edellyttää, että palvelujaan myyvä osapuoli
myös sitoutuu sukupuolten väliseen tasa-arvoon.
Arvoisa puheenjohtaja.
Aika rientää, joten ihan lyhyesti vain muutama sana vielä suvauksesta.
Helsingin kaupunkihan sisällytti vuoden 2007 talousarvion
laatimisohjeisiin sukupuolivaikutusten arvioinnin muutamien
kokeiluvirastojen osalta. Myöhemmin sitä käytäntöä laajennettiin
koskemaan, siis 2008, kaikkia virastoja. Mutta valitettavasti, jos me
katsomme esimerkiksi talousarviota, kuinkas moni muistaa, miltä
tämän vuoden talousarvio näyttää suvauksen osalta? Käytäntö on
hyvin kirjava ja valitettavan kevyt, jos nyt näin haluaisin sanoa.
Kuitenkin lähtökohta on se, että jos me todella haluamme, että
sukupuolivaikutusten arviointia a) tehdään, b) että se myös johtaisi
johonkin toimenpiteisiin, niin kyllähän sen tulisi silloin ehdottomasti
näkyä myös taloussuunnittelussa ja talousarviossa.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kuitenkin tämä tasa-arvosuunnitelma tietysti hyväksytään monilla
ponsilla saatettuna, mutta toivon, että myös ryhmien välisissä
jatkoneuvotteluissa tulevaisuudessa mietitään tätä resursointia ihan
vakavasti.
Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät kuulijat.
Hyviä puheenvuoroja. Akustiikka kunnossa. Nukkuuko siellä...? Okei, ei
tässä nyt enää niin kiire ole.
Duunarit pyörittävät arkielämän pyöriä, eli duunari pyörittää
rakentamista, kauppaa, kuljetusta ja huoltotyötä. Nämä vain muutama
mainitakseni. Johtajien palleilla istuu yleensä miehiä. Tosin on yrityksiä
ja laitoksia, joissa naisiakin on johtavassa asemassa. Suomessa
palkkaerot ovat suuria. Miesten ja naisten palkkaerot kiusaavat
jatkuvasti. Terveydenhuoltoalalla olen huomannut, ettei työpalkka
ihmishengen pelastamisesta ole kovinkaan suuri. On outoa, että
tuhoamiseen keskittyvässä armeijassa juuri kantapeikot ansaitsevat
moninkertaisesti hoitoalaan verrattuna.
Tosin sairaaloissa on yhä enemmän miehiä töissä yhdenvertaisena
naisten kanssa, samalla matalalla palkalla. Bussikuski saattaa olla
nainen, korttelipoliisi voi olla nainen. Työttömyyskorvauksilla eläviä
miehiä on enemmän kuin esimerkiksi naisia. He kitkuttelevat pienellä
korvauksella. Miehen ja naisen ero on jo fyysisessä rakenteessa.
Miehet kaivavat yleensä ojaa ja siirtävät painavia laatikoita. Nainen on
toiminut autuaana kotona ja diakoniatyössä, naiset hoitavat myös
mielellään suunnittelupuolen. Urheilussa miesten seiväshypyn rima on
korkeammalla, miesjuoksijat juoksevat nopeammin. On muitakin
rooleja kuin urheiluja tai eduskunnassa työskentelevä kansanedustaja,
opettaja tai kokki. Vielä 10 vuotta sitten kotiin jäävä mies oli nössö. Nyt
miehet harrastavat joogaa, vesijuoksua, kuntojumppaa ja vauvauintia
vauvansa kanssa, mutta se porukka, joka ei pääse käsiksi näihin
nykyajan tasa-arvon suomiin mahdollisuuksiin, putoaa usein kelkasta
lopullisesti työttömyyden tai jonkun muun syyn seurauksena. Nämä
keski-ikäiset miehet jäävät vaille huomiota, heitä ei huolita mihinkään.
Naiset ovat pitäneet marttakerhonsa ja ompeluseuransa sekä
kauneushoitolansa samalla kun ovat laajentaneet perinteistä roolia
kuntosaleihin ja muihin maskuliinisiin harrastuksiin. Heillä yhteistyö ja
avunanto pelaavat keskenään paremmin. Nainen hakeutuu turvakotiin
väkivaltaisessa suhteessa. Mutta juuri nämä keski-ikäiset miehet
syrjäytyvät helposti. He ajautuvat erilleen kaikesta, jolloin itsetunto ja
kunto punnitaan lähinnä baareissa, puolen kilon punttisaleilla. Tässä
olisi siis korjaamisen varaa.
Liitän tähän tällaisen ulkomaalaistaustaisen jutun, että pian kaikkialla
näkyy ulkomaalaisia henkilöitä, jotka pukeutuvat peittäviin vaatteisiin,
jotka ovat osa heidän uskontoaan. Yleensä vaate peittää naisen
kasvotkin, koska mies on määrännyt näin. Mies määrää naisen
seksihommiin ja kerää rahat. Miten siihen tulisi suhtautua meillä
Suomessa, jos mies, uskonto ja alkuperäismaan tavat sanelevat niin?
Olisiko syytä yrittää muuttaa miestä ja hänen pinttyneitä
näkemyksiään? Monikulttuurisuus on lisääntymässä. Muuttuvatko tasa-
arvokäsityksemme niiden mukana? Muslimiväestö vaatii uimahalleihin
omia vuoroja. Lisääkö se todellakin tasa-arvoa? Kohtelemmeko
romanikerjäläisiä EU-direktiivien mukaan vai sydämen mukaan?
Tasa-arvoinen asennekasvatus alkaa jo pienestä saakka ja
johdonmukaisuus on avainsana. Suurin ongelma on se, että me
aikuiset menemme baariin juopumaan samalla, kun koulu paasaa
nuorille viinan vaaroista. Nuorten ja aikuisten välillä on kuilu, silti me
hyväksymme juopottelun yleisillä paikoilla. Pidämme sitä
itsestäänselvyytenä, jopa mallina nuorille, joista ikävä kyllä monesta
kehittyy tällä menolla syrjäytyneitä keski-ikäisiä. Nyt olisi siis aika toimia
ja hoitaa ne miehet, jotka lipeävät tältä ladulta, joten minulle olisi yksi
ponsi asiaan liittyen.
Tasa-arvokeskusteluun totean, että keski-ikäisten miesten
terveystarkastukset ja niistä huolehtiminen on jäänyt kaupungissamme
toisarvoiseksi. Helsingin terveyskeskukset voisivat panostaa ohjattuun
miesten kuntoutukseen ja ohjaukseen terveellisten elämäntapojen
puolesta. Nyt miesten kiusana on ylipaino, alkoholin liiallinen käyttö ja
diabetes. Ehdotankin seuraavaa:
Kaupunki ryhtyy välittömästi tehostamaan
terveyskeskusten toimintaa niin, että keski-ikäiset miehet
huomioidaan ja ohjataan tarpeen vaatiessa kuntouttavaan
ja ohjattuun hoitoon. Hoito ja ohjaus voisi tapahtua
terveyskeskuksissa.
Kiitos.
Kiitos, puheenjohtaja.
Heti alkuun haluaisin kannattaa valtuutettu Näreen ponsia.
Täällä on puhuttu pitkään ja pidetty paljon hyviä ja tärkeitä
puheenvuoroja. Itse feministinä haluaisin nostaa erityisen
huolenaiheeni eli keski-ikäisten miesten tasa-arvoon liittyvät ongelmat.
Miehet ovat naisia huonommassa kunnossa, he liikkuvat vähemmän,
he juovat enemmän ja käyttävät huomattavasti vähemmän
terveyspalveluita. Miehet ovat yliedustettuja niin päihderiippuvaisten
kuin asunnottomienkin joukossa. Helsinkiläisten elinajan odote on
muutenkin alhaisempi kuin muualla Suomessa, mutta erityisesti
miesten väliset terveyserot ovat aika mykistäviä. Korkeakoulutuksen
saanut mies elää Helsingissä lähes 8 vuotta pidempään kuin pelkän
peruskoulutuksen saanut. Muualla Suomessa tämä ero on 6 vuotta.
Miesten kuolleisuus on samoin kaikissa ikäryhmissä naisia suurempi.
Nämä suunnitelmassa mainitut pitkäaikaisasunnottomuuden
vähentämis- ja Kundit kondikseen -hankkeet ovat ihan todella tärkeitä.
Olisi myös hauska kuulla, mitä tuloksia niistä on saatu. Yleisesti
kaupungissa on hyvä miettiä, miten meidän miestemme elämänlaatua
voitaisiin parantaa ja miten tarjota matalan kynnyksen apua elämän
kriisitilanteissa. Eräs tuttuni totesi, että jos ei halua vetää perjantaina
päätä täyteen lähiökuppilassa tai maata sohvalla katsomassa telkkaria,
niin mitä sitä keski-ikäinen yksinäinen mies tekee? Hän ei kokenut
itselleen kauhean vetoavaksi toiminnaksi mennä tekopirteiden nuorten
naisten vetämälle aerobic-tunnille.
Tämä on mielestäni ihan ymmärrettävää, ja tämä on asia, joka meidän
pitäisi ottaa tosissaan. Naiset, joiden kunto ei riitä maratoniin, voivat
aina mennä juoksemaan Naisten kympin, mutta miesten pitää
vähintään kyetä puolimaratoniin. Olen pitkään haaveillut, että kaupunki
järjestäisi Itä-Helsingissä tällaisen keski-ikäisten miesten
urheilutapahtuman kuin Äijien femma. Toivoisin, että
apulaiskaupunginjohtaja Haatainen innostuisi tästä ajatuksesta ja
saisimme tällaisen pystyyn.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Aluksi kannatan valtuutettu Elina Aaltion, Lilli Autin ja Tuomo
Valokaisen ponsia.
Haluaisin omassa puheenvuorossani palata oikeastaan koko tasa-arvo-
käsitteen ja tämän asian perusjuureen. Kokoomuksen
ryhmäpuheenvuorossa todettiin yhdenvertaisuuden ja tasa-
arvoisuuden olevan keskeistä koko tasa-arvokeskustelussa. Olen
samaa mieltä, mutta nämä puheet ja teot, millä tavalla tasa-arvo ja
yhdenvertaisuus voi toteutua, ovat täydellisessä ristiriidassa. Toivoisin,
että valtuutettu Olli Valtosen myös jäisi pohtimaan tätä ristiriitaa, koska
suurin uhka yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisuuden toteutumiselle on
hyvinvointiyhteiskunnan rapautuminen, joka tapahtuu parhaillaan. Se
tapahtuu sekä valtakunnan tason politiikan että kuntapolitiikan
seurauksena tällä hetkellä.
Jo yli 20 vuotta sitten tohtori Raija Julkunen omassa tutkimuksessaan
Hyvinvointivaltio käännekohdassa totesi, että hyvinvointiyhteiskunta on
naisen ja myös tasa-arvon toteutumisen kannalta aivan keskeisin asia
ja että naisen paras ystävä tasa-arvon kannalta on myös
hyvinvointiyhteiskunta. Jos nyt sitten katsotaan tämän päivän tilannetta,
niin todella pitää palata juurille ja pohtia, että jos haluamme edistää
yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, niin yhteiskunnan perusrakenteet pitää
olla niin vahvat, että ne kestävät myös nämä meidän vaatimuksemme,
joita tänäkin iltana täällä on vaikka kuinka paljon todettu.
Sellainen yhteiskunta, jota tällä hetkellä esimerkiksi valtuutettu
Puoskarikin peräänkuulutti, lähisuhdeväkivalta ja turvakoteja lisää, se
kaikki perustuu siihen, että jos meillä on rakenteet ja
hyvinvointiyhteiskunta vahva, me voimme kaikkia näitä asioita
toteuttaa. Mutta nyt ollaan selvästi luomassa sellaista
yhteiskuntajärjestelmää, joka perustuu yksityisiin markkinoihin ja
vapaaehtoistyöhön. Kuka voi kuvitella, että sellainen
yhteiskuntajärjestelmä voi toteuttaa yhdenvertaisuutta ja tasa-
arvoisuutta, koska näiden kummankaan yhteiskuntajärjestelmän
keskeisenä tavoitteena ei ole näiden käsitteiden ja arvojen
toteuttaminen? Niiden arvomaailma on aivan toinen. Joten sellainen
rehellisyys ja jotenkin johdonmukaisuus pitäisi meidänkin
puheissamme ja teoissamme näkyä.
Pakko on todeta näin, kun huomaan, että tässä asiassa on sukupolvien
välistä ristiriitaa. Kun itse aikoinani olen ollut mukana, kun tasa-
arvolakia on säädetty, olen ollut vaikuttamassa siihen päivähoitolain
valmistelu- ja säätämisaikoihin, jossa myös Kati Peltola on ollut
mukana ja moni muukin täällä, kansanterveyslain,
peruskoulujärjestelmän jne., niin kun kuuntelin nuorten naisten
puheenvuoroja täällä valtuustossa, ajattelin, että kyllä nuorten ja
naisten pitäisi tällä hetkellä todella katsoa, että ei pidä olla niin
sinisilmäisiä, että kuvitellaan, että tällaiset vahvat perusrakenteet
säilyvät, ellei niistä pidetä huolta. Näin ollen yhteiskunnan
tukirakenteilla ja niillä tavoitteilla, jotka myös lainsäädännössä ovat, on
selvä yhteys. Minusta valtuutettu Lipposen ja Sosialidemokraattien
ryhmäpuheenvuorossa tämä ulottuvuus tuotiin erittäin selkeästi esille.
Toinen kysymys, josta huomaan, että olen valtuutettu Emma Karin
kanssa täsmälleen samaa mieltä, ja tässä yhdistyvät meidän
sukupolvemme. Minäkin olen kantanut huolta koko työelämäni ja myös
poliittisen urani aikana miesten ja naisten välisestä hyvinvointi- ja
terveyserojen kasvamisesta. Huolimatta siitä, että se on ollut
yhteiskuntapoliittisena tavoitteena näiden terveyserojen kaventaminen
ja myös hyvinvointierojen kaventaminen, koko sen ajan, mitä minä
muistan, yli 30 vuotta, siitä huolimatta näin ei ole tapahtunut vaan
päinvastoin, tämä kuilu kasvaa. Ja minusta tälle asialle pitää kyllä voida
tehdä jotakin. Koska kyllä naiset tarvitsevat elämäänsä miehiä, ja
minäkin toivoisin, että elämänsä loppupuolella naisilla olisi rinnallaan
mahdollisimman terveisiä, hyvinvoivia miehiä. Nyt miehet syrjäytyvät ja
kuolevat aiemmin kuin naiset, yli 5, 6 vuotta aiemmin kuin naiset. Ja
tämän hyvinvointikuilun tasoittamiseen meillä olisi kyllä kovin paljon
tekemistä. Siinä mielessä olen täsmälleen samaa mieltä kuin Emma
Kari, että miesten hyvinvoinnin edistämiseksi naiset voisivat nyt
yhdistää voimansa.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, kaupunginvaltuutetut ja lehterillä olevat
kaupunkilaiset.
Kiitos tasa-arvosuunnitelman laatimiseen osallistuneille työryhmän
jäsenille. On hyvä, että meillä on laki, joka pakottaa laatimaan tasa-
arvosuunnitelman. Muutenhan se voisi jäädä laatimatta. Tämänkin
tasa-arvosuunnitelman piti olla valmis vuonna 2009.
Helsingin kaupungin 4. tasa-arvosuunnitelma on kaunista tekstiä, niin
kaunista, että sen kauneuteen lähes uskoo. Tosiasiassa siinä ei ole
mitään huonoa mutta ei siinä ole mitään konkreettistakaan. Meille
kaikille on jaettu tänään tasa-arvoasiainneuvottelukunnan euro-kolikko,
ja monella se on täällä rinnassa, ja sehän kertoo, että miehen euro on
noin 81 naisen senttiä. Naisten ja miesten väliset palkkaerot ovat totta
tasa-arvosuunnitelman jälkeenkin. Tätähän jopa todennetaan sivulla
29, että palkkaeroja löytyy. Vertailu palkka-asioissa on vaikeaa, tilastot
saattavat olla vinoutuneita ja vinoumaa lisää kuitenkin työn vaativuuden
arvioiden suomat lisät tai henkilökohtaiset lisät. Tehy-sopimukseen
viitattiin tässä salissa jo aiemmin, Tehy-sopimushan on laillinen, mutta
sopii kysyä, kun oli syksy 2007, missä oli tasa-arvo silloin?
On hyvä, että tasa-arvo on kouluelämässäkin läsnä niin
opetussuunnitelmassa kuin niiden työryhmissäkin. Sen sijaan, että
pohditaan, onko vain lapsia vai tyttöjä ja poikia, tai toteutuuko
sukupuolineutraalinen opetus, on hyvä muistaa koulun ydintehtävät ja
taata turvallinen oppimisympäristö. Jos koulun oppilaista lähes 20 %
kuuluu erityisopetuksen tarvitsemiin, siinä ei tasa-arvo auta. Turvallinen
oppimisympäristö, siihen auttaa nollatoleranssi esimerkiksi
kiusaamisen sietämisessä.
Tasa-arvo on yhteiskunnallinen ulottuvuus, se on osa yhteiskuntaa,
totta. Jos palvelut jakautuvat tasaisesti, hyvinvointikin jakautuu
tasaisesti. Se on mitä suuremmassa määrin tasa-arvoa. Mitä minulle
on tasa-arvo? Onko se esimerkiksi sitä, että naisten rintasyöpä
luetellaan työperäiseksi sairaudeksi niin kuin Tanskassa? Tosin tämä
instanssihan ei sitä päätä. Mitä tasa-arvo on kaupunkilaiselle? Kysyin
aika moneltakin kaupunkilaiselta, mitä heille tasa-arvo on Helsingin
kaupungissa. Mieleen jäänein oli se, että ”niin kauan olen tyytyväinen,
kunhan tasa-arvolaki ei pakota miestä pitämään äitiyslomaa”. Sen
tähden kiinnitinkin huomiota sivulla 33 tasa-arvotoimikunnan
käynnistämiin hankkeisiin, joista viimeinen kohta 4 tekee vertailua
suomalaisen miehen ja ruotsalaisen miehen välillä. Toivon todellakin,
että Suomessa mies ei imetä vielä pitkään aikaan.
Lopuksi haluan sanoa, että ei ole mitään järkeä suunnitella, tehdä
toimenpiteitä, ellei seuranta ole kunnossa. Sen tähden kannatankin
Mari Kiviniemen tekemiä molempia ponsia.
Kiitos.
Kiitos, puheenjohtaja.
Tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajana haluaisin kyllä sanoa, että on
hyvin tärkeää, että suomalaiset miehet ja isät ottavat entistä enemmän
vastuuta lastenhoidosta ja käyttävät niitä oikeuksia, joita heille on
lakimääräisesti mahdollistettu osallistuakseen ihan pienestä pitäen
lastenhoitoon. Siihen tarvitaan paljon asennekasvatusta. On tärkeää,
että meillä on Pohjoismaissa yhteisiä näkemyksiä, kuinka perheissä
voidaan tasa-arvoa lisätä ja myös isän roolia vahvistaa kasvattajana,
huolen ja hoivan antajana lapselle. Mielestäni on aika hienoa, että
meillä on toimikunnassa tällainen projekti käynnistymässä, jossa
pystytään vertailemaan suomalaisen miehen kokemaa tasa-arvoa ja
hyvinvointia ruotsalaisen miehen kokemaan tasa-arvoon ja
hyvinvointiin. Uskon, että saamme siitä paljon mielenkiintoista tietoa ja
asiat edistyvät täällä Suomessakin.
Puheenjohtaja, valtuustotoverit.
Vaikka edustankin valtuustoryhmää, jossa miehet ovat vähemmistönä
ja joskus näköala sukupuolten väliseen tasa-arvoon siltä osin vääristyy,
niin täytyy sanoa, että koko kaupungin kohdalla miesten ja naisten
tasa-arvo ei ole toteutunut, ja jos sitä joku epäilee, silloin kannattaa
aina ottaa esiin ne palkkataulukot, joka on ehkä yksi indikaattori, aika
ulkoinen ja objektiivinenkin sellainen, ja sitten pohtia tasa-arvon
olemusta myös näiden käytäntöjen kautta ja miettiä, missä kaikessa
nämä asiat itse asiassa vastaan tulevat.
Ehkä voisi sanoa alkuun esimerkkinä sen, että olin joskus 90-luvun
alussa yliopistossa tasa-arvotoimikunnassa tekemässä ensimmäistä
tasa-arvosuunnitelmaa. Hyvin naisvaltaisessa toimikunnassa
miespuolinen apulaisrehtori ensi töikseen ilmoitti, että on hienoa olla
tasa-arvotoimikunnan puheenjohtaja yhteisössä, jossa ei ole tasa-arvo-
ongelmia. Tästä lähdettiin, seuraavaan kokoukseen tuotiin ne
palkkataulukot ja aika nopeasti myös vararehtori huomautti olleensa
aika väärässä tässä asiassa, että tässä onkin aika iso työsarka. Tämä
noin taustaksi, että kyllä ylipäänsä näiden ohjelmien tekeminen on
hyödyllistä, ja mitä toiminnallisempia toimintasuunnitelmia pystytään
tekemään niin sen parempi.
Minun varsinainen asiani koskee vain yhtä yksityiskohtaa, kun täällä on
oikeastaan käsitelty tämä niin juurta jaksain muuten. Tämä liittyy
nimenomaan siihen sovittelukäytännön soveltamiseen
perheväkivaltakysymyksissä, joka ei ole yksipiippuinen asia, mikä on
minulle selvinnyt tänään, kun olen käynyt siitä aika laajaa keskustelua
erilaisten tahojen osalta. Ensimmäinen ajatukseni on siinä se, että jos
sovittelukäytännöstä luovutaan, niin kuin esimerkiksi Naisasiaunioni
ajaa, niin siinä on se vaara, että joissakin tapauksissa perheen
väkivallan uhri, siis yleensä melkein järjestään naispuolinen
perheenjäsen...
Välihuuto!
Ei aina, mutta järjestään tilastollisesti me tiedämme. Totta kai väkivalta
voi olla myös äidin tai isän suhde lapsiin tai lapset voi kohdella
väkivaltaisesti vanhempiaan. Voi olla samaa sukupuolta olevien
parisuhteiden keskinäistä väkivaltaa jne. Me voimme tätä miettiä ja
pohtia, mutta kyllä se silti tilastollisesti on aivan selkeä osuus, että
kyseessä on miehen väkivalta naista kohtaan. Ei pidä yleistää
loputtomiin, mutta pitää nähdä, että tilastollisesti näin se useimmiten
on. Mutta oli se uhri kuka tahansa, niin saattaa syntyä tilanne, että uhri
ei halua apua viranomaisilta siksi, jos pelkää, että nämä mahdolliset
rangaistukset kaatuvat jollain lailla hänen itsensä kärsittäväksi. Jos
perhe on taloudellisesti riippuvainen sen väkivaltaisen henkilön
läsnäolosta, niin kaikki sakkorangaistukset tai vankeusrangaistukset
tälle henkilölle viime kädessä saattavat kaatua sen toisen perheen
päähenkilön ikään kuin kannettavaksi. Ja sen takia minä olen pitänyt
sitä sovittelua hyvänä asiana, että voidaan joissakin
yksittäistapauksissa kiertää tämä tilanne, että se aina menee
rikosoikeudelliseen käsittelyyn.
Mutta asiassa on toinen puoli, ja mitä on tullut kentältä aika paljon
tietoa, on se, että sovittelussa uhri on usein lähtökohtaisesti erittäin
heikossa asemassa eikä pysty tasavertaisesti käsittelemään sitä asiaa
siinä sovitteluprosessissa, koska lähtökohtaisesti tällaisessa
perhetilanteessa voi olla, että se toinen osapuoli pelkää ja on
alisteisessa asemassa. Toinen juttu on se, että tämä sovittelijan rooli,
joka minulle on selvinnyt, että se ei välttämättä ole suinkaan mikään
ammattipsykologi, se voi olla itse asiassa varsin vähäiselläkin
kokemuksella oleva sovittelija, joka siihen tehtävään on sitten päätynyt,
ja hänen kykynsä ratkaista sen perheen ongelmia ei ole helppo edes
isolle ammattilaiselle.
Kolmas seikka, joka on taas periaatteena, on se, että jos ruvetaan
puhumaan perheväkivallasta vakavissakin tapauksissa ja muodoissa...
Aina se vakava on, mutta tietysti väkivalta voi olla eri asteista. Mutta jos
lähdetään puhumaan siitä riidan sovittelusta, niin me ikään kuin
määrittelemme sen joksikin ihan muuksi kuin rikokseksi, ja sillä on
periaatteellisesti iso merkitys. Näiden kaikkien asioiden seurauksena
vaatimus siitä, että tästä sovittelusta luovuttaisiin, on minusta aika
vahva. Mutta kun siinä on se toinen puoli, josta sanoin, että se voi
joissain tapauksissa nostaa kynnystä hakea viranomaisapua, niin se
pitää selvittää. Ja sen takia minulla on tällainen ponsi:
Valtuusto edellyttää, että kaupunki selvittää, mitä hyviä ja
huonoja kokemuksia sovittelukäytännön soveltamisesta
perheväkivaltatapauksissa on saatu ja onko niiden valossa
tarpeen harkita sovittelusta luopumista nimenomaan
perheväkivallan alueella.
Tällä muotoilulla haluan sanoa sitä, että kannatan sovittelua
periaatteena erittäin suuresti, mutta nimenomaan perheväkivallan
alueella asiantuntijalausuntojen ja kokemuksen perusteella se ei ole
ongelmaton asia. Haluan kirjata ne hyvät ja huonot kokemukset ja
katsoa, nostaako poistaminen kokemuksen perusteella sitä
asiantuntija-avun tai viranomaisavun hakemista. Jos näin on, silloin
siinä pitää myös ottaa se huomioon. Jos ei se oleellisesti nosta sitä,
noiden huonojen seikkojen takia minusta siitä sovittelusta
perheväkivaltatapauksissa pitää luopua.
Kiitoksia.
Kiitos, puheenjohtaja.
Tässä on nyt monessa puheenvuorossa puhuttu näistä palkkaeroista,
ja ihan sen takia otin yhteyttä ja halusin tietää, että mikä se
palkkatilanne on todellakin Helsingin kaupungissa. Tilanne on
sellainen, että ammattialan sisällä palkkaerot ovat alle prosentin ja
miinusta tai plussaa, ja ne saattavat jopa olla naisille 1 % plussan
puolella. Mutta sitten kun tarkastellaan täydellisesti eri työtehtäviä ja eri
aloja, niin sieltä löytyy näitä isoja palkkaeroja. Nämä ovat kaksi hyvin
erilaista asiaa. Olisi nimittäin aika väärin, jos ajatellaan, että
sairaanhoitajan tehtävissä on miehiä ja naisia ja sitten olisi heidän
välillään suuria palkkaeroja. Näin ei siis ole Helsingin kaupungilla, ja
siinä mielessä tämä on yhteneväinen tämä käytäntö eikä tällaisia
epäoikeudenmukaisuuksia ilmene. Mutta todellakin, jos verrataan eri
aloja kokonaan, vaikka terveydenhuollon henkilökuntaa ja
opetustoimen henkilökuntaa, niin silloin saattaa löytyäkin erilaisia
palkkaeroja.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Aluksi haluan kannattaa valtuutettu Rantasen pontta. Mielestäni
tällainen asia, joka on erittäin merkityksellinen tai herättää ristiriitaisia
tuntemuksia ja erilaisia näkemyksiä asian ympärillä, niin silloin on
parasta selvittää asia ja päättää sen jälkeen, miten asiassa edetään.
Halusin ottaa vielä puheenvuoron ja sanoa ihan muutaman sanan
suvauksesta, johon myös valtuutettu Ojala puuttui. Me käsittelimme
tätä myös omassa ryhmässämme laajemminkin. Eli se, mikä tässä
tasa-arvo-ohjelmassa on ihan selkeä puute, niin suvaus eli arviointi
sukupuolten näkökulmasta sekä päätösten arviointi tuntuu olevan vielä
erittäin köykäisellä pohjalla. Tämä on meillä edennyt, ja muistan, itsekin
olin erittäin ilahtunut, kun tämä otettiin talousarvion laatimisohjeisiin.
Mutta se, miten se käytännössä toteutuu, tuntuu olevan ohutta.
Toivonkin nyt, että tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa paneuduttaisiin
tähän eli ihan aidosti löytyisi sitä ns. kättä pidempää ohjeistusta,
koulutusta virastoille, että miten tätä suvausta toteutettaisiin. Ja myös
sillä tavalla, että se myös näkyisi tänne meille valtuutetuille
päätöksenteossa.
Yksi luonteva tilannehan on nimenomaan, että talousarvion yhteydessä
olisi virastokohtainen, lyhyt selvitys siitä, että miten suvaus on
toteutettu ja mitä siitä on saatu tulokseksi. Silloin pystyisimme
arvioimaan täällä ihan vuosittain, koska nämä tasa-arvosuunnitelmat,
niiden selvitykset tulevat vain kolmen vuoden väliajoin. Esitän tällaista
käytäntöä.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Olen itse kuunnellut lähes kaikki puheenvuorot, ja minusta ne olivat
oikein hyviä. Itse haluan nostaa esiin kaksi asiaa tässä yhteydessä,
jotka ovat erittäin tärkeitä mutta joita meidän papereissamme ei paljon
korostettu. On tullut muutama puheenvuoro valtuutetuilla, tai kolme.
Ensimmäinen koskee liikkumista, tässä kaupungissa liikkumista.
Esteettömyyttä on parannettu mielestäni paljon, mutta on vielä paljon
asioita, jotka suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon. On paljon
esimerkiksi edelleen painavia ovia, jotka liikuntaesteisten tai vanhusten
on vaikea avata. Käykääpä myös terveyskeskuksessa, hyvin harva on
helppo ovi, josta päästään sisälle helposti tai vaivatta.
Olen itse nuorena kodinhoitajana Helsingissä palkkalistoilla ollut, ja
liikutin lähes päivittäin pyörätuolilla liikkuvia vanhuksia tai sairaita
ihmisiä. Tiedän, että tämä ei ole helppoa monelle, jolla on liikuntaeste.
Sydämellisesti toivon, että tämä otetaan huomioon aina, kun
suunnitellaan uusia rakennuksia. Kapeita käytäviä ja pieniä saunatiloja
on lähes kaikissa meidän kaupunkimme rakennuksissa. Sitä ei huomaa
itse, kun itse olet hyvin voiva ja kävelet omilla jaloillasi ja menet
edestakaisin paikasta toiseen niin nopeasti, et tule huomanneeksi.
Mutta itse kun työnnät pienen lapsen vaunuja tai olet itse
liikuntaesteinen, niin ei todella ole helppoa.
Toinen asia, josta haluaisin puhua tasa-arvon edistämiseksi, on
työelämän joustavammat työaikakäytännöt. Tässä on minulla monta
esimerkkiä, mutta muutaman mainitsen. Jos itse olet pienen lapsen äiti
kotona, tänä päivänä hyvin kilpailua ja tulosta korostavassa
työyhteiskunnassa ei ole helppo olla mukana, kun kotona on
hoidettavia ihmisiä, lapsi tai sairas omainen, josta haluat huolehtia.
Tästä asiasta minä ajattelin jättää ponnen, ja toivottavasti se ponsi
menee läpi. Se kuuluu näin:
Kaupunki selvittää mahdollisuudet lisätä työaikojen
joustavuutta perheen ja työajan yhteensovittamisen
helpottamiseksi.
Varsinkin hoitoalalla, nimenomaan, jos olet itse äitiyslomalla vaikka 3
tai 2 vuotta ja tulet osastolle, kaikki ovat lähes muuttuneet. ? ovat
muuttuneet ja päätteet ovat kaikki muuttuneet, niin palata
työyhteiskuntaan ihan täysimääräisesti, se on ihan mahdotonta monelle
äidille, minä tiedän, tai jolla on huolehdittavia omaisia kotona. Kynnys
lähteä taas uudelleen täysipainoisesti, se on lähes mahdoton. Minä
toivoisin, että tämä selvitetään ja monenlaisia keinoja tästäkin
löydettäisiin ja myös se, että työajat eivät ole 8 tai 7 tuntia, vaan on
myös 4 tuntia. Kun lapset ovat kerhossa, voit käydä työssä ja saada
vaikka pientä palkkaa ja ylläpitää oman ammatin, koska monet äidit
pelkäävät, että sillä aikaa kun he ovat hoitovapaalla, ammattitaito
ruostuu. Sillä pidät ajan tasalla oman ammattisi ja pääset työelämän
vauhtiin silloin, kun lapset ovat vähän kasvaneet. Se on monelle äidille
ja monelle ihmisille, jotka kotona hoitavat omaisiaan, peruspilleri. Ei
tarvitse lähteä täysipainoisesti vaan vähitellen ja matalalla kynnyksellä
palataan työelämään.
Aika rientää. Viimeinen asia, mitä olisin halunnut puhua, se on
moninaisen syrjinnän poistamisesta tai ennalta ehkäisystä, ja olisin
kaivannut tässä meidän esityksessämme oleviin papereihin, että
enemmän puhuttaisiin ja kiteytettäisiin ja löydettäisiin ratkaisu.
Toivottavasti seuraavalla kerralla otetaan huomioon tarkemmin.
Kiitos. Ja tässä on ponteni kirjallisena.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.
Niin kuin tuossa Zahra Abdulla käsitteli, niin ei tämä tasa-arvoasia ole
pelkästään mies- ja naisasia. Tässä on paljon muutakin. Tässä tasa-
arvosuunnitelman sivulla 9, ”Kuntalaisten elinympäristö”, käsitellään
nuorten, vanhusten ja vammaisten asioita, ja minä hieman lähestyisin
sitä.
Helsingin kaupunki harjoittaa tasa-arvovastaisia toimia muun muassa
kesämökkialueiden helsinkiläisiä vuokramiehiä kohtaan. Lauttasaaren
mökkialueen sotainvalidien omaisilta evätään mökkiensä
lunastusoikeus, kun taas HKL:n ja poliisien mökit ovat vapaasti kelle
helsinkiläiselle tahansa myytävissä. Päättyneenä syksynä on kaupunki
luvatta jopa purkanut kolmen sotainvalidin perikunnan mökit, joten
kaupungin purkutoimet eivät yksistään kohdistu romanialaisiin, vaan
niistä ovat saaneet nautiskella nämä kotimaiset sotainvalidien omaiset.
Siksi esitän, että jos esitys palautetaan, tasa-arvosuunnitelman sivulle
9 kohtaan ”Kuntalaisten elinympäristö” lisätään vuokra-alueen tasa-
arvoista hallinnointia käsittelevä lause. Lisäksi esitän seuraavan
ponnen. Vähän hölmöä esittää itsestäänselvyyksiä, mutta se näyttää
olevan pakko joskus tehdä sitä.
Hyväksyessään tasa-arvosuunnitelman valtuusto
edellyttää, että helsinkiläiset ovat tasa-arvoisia Helsingin
kaupungin vuokrattavien vapaa-ajan alueiden
vuokramiehinä.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Täällä on käyty erittäin ansiokas keskustelu tästä tärkeästä ohjelmasta,
ja tämä Kanervan puheenvuoro tässä oli ikään kuin eräänlainen clue,
kun puhumme tasa-arvosta. Minä haluan kannattaa tätä itsestään
selvää pontta. Tällä on kyllä taustansa. Aika monissa tällaisissa
pikkuasioissa, joita harvoin tulee ajatelleeksi, tätä epätasa-arvoa
esiintyy, ja näiden mökkiläisten kohtelussa se on ollut erittäin tuntuvaa
vuosikausia. Minulla on ollut koko ikäni ajan mökki Varsasaaressa. Nyt
ei enää ole, joten voin puhua siitä vapaasti. Mekin koimme 10 vuotta
siellä sellaista vaihetta, jolloin mökkejä ei voinut myydä eikä periä, vaan
ne olisi sitä mukaa, kun ne tyhjenivät, purettava. Tämä päivänä niitä
myydään ja aika kovilla hinnoillakin. Nyt Lauttasaaressa on tilanne,
jossa kahdesta mökkialueesta toisella voidaan tätä normaalikiertoa
tehdä ja toisella ei voida jatkaa. Mitään päätöksiä, ainakaan sellaisia,
jotka olisi täällä valtuustossa tehty tältä osin, ei ole tehty. Jos sitten
tehdään päätöksiä, että jostain mökkialueesta luovutaan, se on
kokonaan toinen asia ja se pitää käsitellä sitten erikseen, mutta tässä
mielessä tätä itsestään selvää pontta, jota Kanerva täällä sanoi
itsestään selväksi, minä kannatan, ja toivon, että se ponsi otetaan tältä
osin tosissaan.
Muutoin tämä keskustelu, voi sanoa, on ollut erittäin tärkeää ja monella
tavalla kaupunkilaisten arkea läpikäyvää. Erityisen mielelläni kuulin
niitä puheenvuoroja, jotka koskivat tätä keski-ikäistä syrjäytyvää tai
syrjäytynyttä miesväestöä. Se on yksi tosiasia, joka on meillä otettava
huomioon jo tämänkin ohjelman puitteissa, mutta kaikessa muussakin
toiminnassa aivan vakavasti.
Kiitos, puheenjohtaja.
Kannatan valtuutettu Abdullan ja Rantasen ponsia. Rantasen sovittelun
ongelmia koskeva ponsi on kannatettava esimerkiksi sen takia, että
kulttuurissamme elää vielä vahvana uhrin syyllistämisen perinne. Uhria
ja tekijää käsitellään ikään kuin tasaveroisesti yhtä toimintakykyisinä
subjekteina. Varsinkin epäpätevän sovittelijan vetämissä sovitteluissa
helposti voikin rakentua asetelma, jossa ei tunnisteta sitä, että
väkivaltakuviossa tekijä tyypillisesti pyrkii eristämään uhrin
sosiaalisesti, jolloin tämä itsekin saattaa kokea osasyyllisyyttä
väkivaltaan. Väkivallasta koituva häpeä jo itsessään voi lamauttaa
uhrin puolustamasta itseään, ja yhtä lailla tähän johtaa väkivallan
synnyttämä pelko.
Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja.
Omalta osaltani haluaisin vielä varmistaa, että valtuutettu Lipposen
ponsia on kannatettu, koska pidän niitä äärettömän tärkeinä. Muun
muassa hänen ensimmäisen pontensa, joka tähtää siihen, että kaikki
eri hallintokunnat tekevät kaikkensa, että meidän eri asuinalueemme ja
niiden palvelut eivät eriytyisi. Tämä on mielestäni erittäinkin vakava
trendi, joka nyt on tapahtumassa, koska maahanmuuttajat muun
muassa keskittyvät tietyille alueille, ei yksin Itä-Helsinkiin vaan myös
hyvin paljon Koillis-Helsinkiin, missä on lähes yhtä paljon
maahanmuuttajia kuin Itä-Helsingissä tällä hetkellä. Se on uusi piirre, ja
näitä asioita täytyy huomioida kaikissa laskelmissa.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.
Jos hyväksyisimme nyt tasa-arvosuunnitelman vuosille 2007–2009, se
olisi tasa-arvolain vastainen. Nyt hyväksytään vuosille 2009–2011, ja
minusta se on siinä rajoilla. Kysyisinkin, että olisiko mahdollista, että se
muutettaisiin, että hyväksyttäisiin tasa-arvosuunnitelma vuosille 2010–
2011, koska minusta se olisi ainakin enemmän totuudenmukainen ja
looginen, koska ei kai tätä tasa-arvosuunnitelmaa ole tarkoitus
hyväksyä taaksepäin vaan tuleville vuosille.
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.
Valtuuston esitystekstihän on siltä hetkeltä, kun asia käsiteltiin
kaupunginhallituksessa. Haluaisin tämän päivän tilanteen tuoda.
Esityslistan sivulla 9 mainitaan Munkkisaaren hätämajoituksen tilanne
siitä, että kuinka paljon siellä on asukkaita tällä hetkellä.
Tämänhetkinen tilanne on se, että siellä on 22 henkilöä, joista 8 on alle
10-vuotiasta lasta ja 3 alaikäistä nuorta. Rastilan leirintäalueelta ei ole
tämän parempaa tietoa kuin esityslistalla, ja sitten todettakoon vielä,
että Kalasataman alueella Nuoriasiainkeskuksen vuokraamien tilojen
pihalla matkailuautossa asuu tällä hetkellä 7 aikuista.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Olinpas nopeasorminen tässä asiassa. Olen erittäin tyytyväinen omalta
osaltani tähän välikysymykseen annettuun vastaukseen. Tässähän on
toimittu aivan niin kuin pitää. Hätämajoituksen järjestäminen
Munkkisaarenkadulle on ollut aiheellista. Eihän ihmisiä voida
pakkaseen jättää. Hädässä olevan auttaminen kuuluu ihmisoikeuksia
kunnioittavan valtion velvollisuuksiin. Toisaalta EU:n vapaan
liikkuvuuden perustana on maahantulijan omillaan toimeen tulemisen
periaate. Siksi on aiheellista, että tavoitteena on vastauksen mukaisesti
sosiaalisten selvitysten jälkeen kerjäläisten paluu Romaniaan.
Suomessa ei kerjäämällä itseään pysty elättämään niin, että saisi täällä
tarvittavan vaatetuksen, asunnon ja ravinnon. Jossain muussa maassa
tietysti voi saada kerjäämällä sen päivittäisen riisiannoksen ja sellaisen
asunnon, jossa pystyy asumaan, mutta täällä se ei onnistu.
Vaikka olot ovat Romaniassa vaikeat, olojen parantamiseen siellä
romanien omassa kotimaassa pitäisi kaiken järjen mukaan olla
huomattavasti helpompaa kuin heidän integroimisensa suomalaiseen
yhteiskuntaan. Sitä paitsi romanikerjäläisillä ei ole ilmeisesti
itselläänkään halua integroitua pysyvästi maahamme, sekin pitää ottaa
huomioon.
Kerjääminen on tullut Suomen katukuvaan meidän elinaikanamme
vasta muutama vuosi sitten, ja kerjäläisten lukumäärä on vielä
verrattain vähäinen. Tämä antaa toivoa siitä, että asialle on jotain
tehtävissä. On ikävää ajatella, että kerjääminen olisi ikään kuin
metropolikaupungille ehdottomasti ja erottamattomasti ominainen ilmiö.
Vaikea on myös kuvitella, että joku ihan oikeasti haluaisi istua
polvillaan kadulla kylmässä ainakaan talvella tässä kaupungissa.
Kerjäämisessä on vaikea nähdä mitään kulkuriromantiikan piirteitä,
enkä minä näe ainakaan, että se olisi mikään ihmisoikeusasia, että
pitäisi päästä kerjäämään. Sitä tuskin kukaan haluaa vapaaehtoisesti
tehdä.
Monessa Euroopan maassa kaikilla kerjäävillä naisilla, myös
hedelmällisyysiän selvästi ylittäneillä, on lapsi sylissään. Helsingissä
tällaista ei näe, mikä kertoo siitä, että viranomaisten toiminta tai
toimimattomuus tosiasiallisesti vaikuttaa kerjäämisen
ilmenemismuotoihin.
Kokousmateriaaliimme sisältyneessä sisäasiainministeriön julkaisussa
”Katukerjääminen ja viranomaisyhteistoiminta” todetaan, että
kerjäämisen kieltäminen ei sovi järjestyslakiin, koska sen ei
perusmuodossaan, eli silloin, kun se ei ole häiritsevää, voida katsoa
vaarantavan yleistä järjestystä tai turvallisuutta. Siinä arvioidaan, että
kerjäämisen kieltäminen ei myöskään estäisi köyhien EU-kansalaisten
saapumista Suomeen vaan se saattaisi osaltaan ohjata kerjäläisiä
hankkimaan elantoa rikollisin keinoin.
Kuten materiaalista sitten toisaalta ilmenee, Norjassa kerjäämisen
kieltävä laki kumottiin vuonna 2005, minkä jälkeen Itä-Euroopasta
tulleiden kerjäläisten lukumäärä alkoi kasvaa. Samoin ilmenee, että
esimerkiksi Pariisissa tapahtuva kadulla kerjääminen on
järjestäytynyttä ja saatu tuotto luovutetaan eteenpäin. Tästähän meillä
on esitetty vain epäilyksiä. Sinänsä tuntuisi oudolta, että hyvin köyhiltä
ihmisiltä löytyisi omasta takaa raha matkalippuihin. Jonkun täytyy
matkat rahoittaa, ja jotenkin raha on maksettava takaisin. Itse tuossa
muutama kuukausi sitten, kun tulin tuolta Keski-Euroopasta lennolla,
niin oli, mitä tietysti ei pitäisi näin ulkonäön perusteella arvioida, mutta
arvelin olleen kyllä kerjäläisryhmä.
Sikäli kun lehtitietoihin on luottamista, osa kerjäläisistä hankkii jo nyt
elantonsa kerjäämisen lisäksi rikollisin keinoin, ja siihen voidaan
onneksi puuttua. Silti pitäisin hyvänä sitä, että järjestyslakia
muutettaisiin niin, että Helsingin kaupunki saisi laatia järjestyssäännön,
jossa kerjääminen voitaisiin sitten kieltää. Tässä asiassa Helsingin
kaupungin olisi syytä olla aktiivinen eduskuntaan päin, koska kerjäläisiä
juuri meidän kaupungissamme on eniten.
Kiitoksia.
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.
Hyvin samanlaisia ajatuksia haluan itsekin esittää kuin edelläni puhunut
valtuutettu. Minunkin mielestäni annettu vastaus on varsin hyvä.
Helsingissä kerjäävät romanit eivät ole Suomen kansalaisia, ja toisaalta
ihmisten vapaa liikkuvuus EU:n piirissä ei tarkoita vapaata oikeutta
hakeutua eri maiden sosiaaliturvan piiriin. Ei siis ole noin
perustavanlaatuisesti Suomen tai Helsingin velvoite järjestää muiden
maiden EU-kansalaisille sosiaalihuoltoa tai sosiaaliturvaa. Tässä
keskustelussa tulisi minun mielestäni myös muistaa, että tällä hetkellä
Helsingissä on Romaniasta tai Keski-Euroopasta lähtöisin olevia
kerjäläisiä vielä varsin vähän, alle 50 henkilöä, ja EU:n vapaan
liikkuvuuden turvin tämän joukon Helsingissä oleskelun pitäisi
noudattaa Helsingin ja suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöjä.
Asumisen osalta ei useastakaan näkökulmasta näin ole ollut, joten
Helsinki on puuttunut aivan perustellusti.
Mielestäni tätä asiaa leimaa kolme näkökulmaa, ja näistä vähän asiaa
tarkastelen. Ensinnäkin Suomessa olevien ulkomailta tulevien
kerjäläisten osalta on inhimillisestä näkökulmasta tärkeää, että
ihmisoikeuksien suojelun lisäksi kiireellistä sairaanhoitoa annetaan, jos
sitä tarvitaan, ja etenkin lastensuojelun näkökulmasta tarjotaan
hätämajoitusta. Näin on Helsingissä toimittu, ja tämä on aivan oikein.
Toisaalta taas pitää muistaa se riski, että tietoverkkojen ja nopean
kommunikaation maailmassa nämä kerjäläiset muodostavat verkon,
jonka piirissä tieto liikkuu varsin nopeasti. Tarjoamalla Suomessa
oleville kerjäläisille säännönmukaisesti majoituksen sosiaaliviraston
kautta täyttyisivät nämä asuntolat aivan varmasti heti ja toisaalta tieto
kiirisi verkostossa eteenpäin. Tämä johtaisi todennäköisesti varsin
nopeasti kerjäläisten määrän selvään lisääntymiseen Helsingissä.
Tähän suuntaan emme varmasti halua edetä.
Kolmanneksi kerjäämisellä on selkeästi negatiivinen vaikutus Helsingin
katukuvaan ja kaupunkiimme. Tästä näkökulmasta meidän tulisi pohtia
ratkaisua kerjäläisongelmaan myös Helsingin ja helsinkiläisten
näkökulmasta. Toisaalta viranomaisten toimesta on esitetty epäilyjä
myös järjestäytyneen rikollisuuden yhteydestä tähän ongelmaan.
Kuten jo edeltänyt puhuja ehdotti, kerjäämisongelman hillitsemisessä
voitaisiin harkita vanhan keinon käyttöönottoa kieltämällä kerjääminen
ja kaupustelu Helsingin kaupungin järjestyssäännössä, jos laki tämän
vain sallisi. Tämä ei varmasti ratkaisisi ongelmaa täysin, mutta antaisi
kaupungille ainakin tarpeen mukaan mahdollisuuden puuttua
kerjäämiseen ydinkeskustassa. On tärkeää, että Suomi kantaa
globaalin vastuunsa köyhien maiden, kuten Romanian, tukemisessa ja
hyvinvoinnin edistämisessä. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa tänne
matkustavien ulkomaalaisten kerjäläisten ottamista meidän
yhteiskuntamme tukiverkkojen piiriin Helsingin kaupungin toimesta.
Puheenjohtaja, valtuustotoverit.
Tämän ongelman monisyisyyttä kuvastaa minun mielestäni se, että
toisin kuin edeltävä puhuja sanoi, käsittääkseni romanit eivät suinkaan
ole olleet hakeutumassa sosiaaliturvan piiriin vaan ovat päätyneet
tänne kerjäämään, ja itse asiassa meidän moraalikoodin mukaan on
ongelma, että lapsia, vanhuksia ja sairaita ihmisiä on kaduilla
olosuhteissa, jossa emme ehkä haluaisi nähdä heitä vaan pikemminkin
koemme, että meidän sosiaalinen velvollisuutemme on järjestää tätä
hätämajoitusta.
Tähän myös edellinen puhuja viittasi, mutta meillä on tiedossa, että
hätämajoitus loppuu tammikuun lopussa ja pakkaset paukkuu, joten
meillä tämä ongelma kaatuu käsiin näillä saatteilla, jotka tänne nyt on
meille ikään kuin esitettäväksi sanottu. Sen takia tämä ei ole riittävää.
Minusta tuo oli aika karua ja julmaa puhetta, jota äsken kuulimme.
Kiitos, puheenjohtaja.
Varmaankaan kukaan ei pidä kerjäämistä hyvänä asiana täällä, mutta
tässä on kysymys paljon muustakin, ja jos joku on tänne tullessaan
kerjäläinen, niin se ei varmaan tarkoita, että hän haluaa pysyvästi
ensisijaisesti identifioitua siihen ja pitää sitä yllä. Minusta tässä on
kysymys eniten siitä, miten suhtaudutaan niihin kaikkein heikoimmassa
asemassa oleviin, jotka eivät ole kuntalaisia tai Suomen kansalaisia
vaan tulevat toisesta maasta, tässä tapauksessa Euroopan maasta.
Mitä silloin tehdään, kun avuntarvitsija on sellainen ihminen, joka ei
kuulu näihin meidän helposti luokiteltaviin ryhmiimme, joihin on sovittu
erilaiset sosiaaliturvan muodot.
On varmaan selvä, että Suomen talvessa ei kukaan voi oikeasti ulkona
nukkua, ja ei voi ajatella, että katsoisimme sivusta, jos lapsia pidetään
ulkona yötä, ei ketään lapsia. Tämä hätämajoitusasia varmaan pitää
hoitaa kuntoon, ja tästä hätäavusta, joka on tarpeen mukainen, on kyllä
huolehdittava samaan aikaan kun mietitään, että miten voidaan edistää
sitä, että myös romanit ? halutessaan voisivat hyvin voida. Hyviä
vihreitä puheenvuoroja on tästä tulossa paljon, että kuulemme niitä
lisää.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuuston jäsenet.
Tämä on suuri, epämääräinen ja ikävä sotku, jota me emme tule
tänään, huomenna, tammikuun lopussa emmekä tänäkään vuonna
selvittämään. Tästä syystä valtuutettu Helistölle kiitoksia siitä, että hän
on nostanut äärimmäisen vaikean ja monitahoisen moraalisen
kysymyksen meidän eteemme.
Ongelma ei ole uusi. 40-luvulla toisen maailmansodan aikana Keski-
Euroopan mustalaisväestö tai romaniväestö kuljetettiin Auschwitchiin,
Maidanekiin tai johonkin muuhun leiriin, ja lähtivät, niin kuin englanniksi
sanotaan vähän mauttomasti, up the chimney. Sen jälkeen asiat tässä
osassa maailmaa eivät ole hirvittävän paljon parantuneet.
Romaniväestö on toistasataa vuotta joutunut elämään yhteiskunnan
ulkopuolella, ja liitteenä teillä on kaikki ne selvitykset siitä, miten he
ovat itse asiassa joutuneet elättämään itsensä kerjäämällä.
Tätä ongelmaa tietenkin pahensi huomattavasti Euroopan yhteisön
täysin moraaliton toiminta, kun Bulgaria ja Romania otettiin jäseniksi.
Silloin olisi pitänyt pitää ne puheenvuorot, joita kuultiin tässä ihan
alussa. Silloin olisi pitänyt Suomenkin sanoa, että maita, jotka eivät
kunnioita alkeellisia ihmisoikeuksia, ei voida ottaa EU:n jäseniksi. Mutta
silloin oli niin hirvittävä kiire saada entistä Itä-Eurooppaa mukaan tähän
soppaan, ja siinä sopassa ollaan. Jos käytte läpi kansainvälisiä
sopimuksia, YK:n, EU:n, Suomen, niin kaikissa syydetään ja
tulostetaan hirvittävä määrä papereita siitä, mitä olisi pitänyt tehdä tai
mitä tulisi tehdä, ja kukaan ei tee mitään. Se on sen ongelman ydin.
Olen tässä pari päivää yrittänyt miettiä, mitä me voimme tehdä, ja ikävä
tosiseikka on se, että me emme voi juurikaan tehdä mitään. Emme voi
ajaa heitä pois, koska heillä on oikeus EU:n puitteissa olla täällä. Se ei
ole kovin hauska lopputulos EU:n päätöksestä, mutta näin sen vain
meni. Jos teemme päätöksen tilapäisestä valiokunnasta, joka tutkii
tätä, niin ei se tilapäinen valiokunta pysty mitään järkevääkään
sanomaan tässä näin. Sekin on aika ikävää, eli me voimme päättää,
mutta me emme voi päättää tästä asiasta. Voimme tietenkin palauttaa
asian uudestaan kaupunginhallitukselle, ja kaupunginhallitus pyörittää
sitä paperia ja lukee taas hyllymetrin verran kansainvälisiä sopimuksia,
jotka eivät ilmeisesti ketään pakota mihinkään. Ei ainakaan Romanian
valtiota. Sen jälkeen me seisomme tässä vielä kerran ja olemme
tekemättä päätöksiä, koska niitä ei ole.
Eli meillä on suuri moraalinen ongelma. Sen esille nostamisesta vielä
kerran valtuutettu Helistölle suuri kiitos. Me tarvitsimme sellaisia
valtuutettuja, jotka nostavat näitä ongelmia esille. Mutta tosiseikka on
se, että me emme nyt pysty aikaansaamaan sellaista parannusta, joka
auttaisi ihmisiä. Se on ikävää, se on tosiseikka.
Kiitos.
Kiitos puheenjohtaja.
Valtuutettu Torvaldsille haluaisin kuitenkin sanoa, että ei Suomi nyt
ihan kuitenkaan tumput suorana ollut silloin, kun EU-
jäsenyysneuvotteluja käytiin Romanian, Bulgarian ja näiden maiden
kanssa. Nimenomaan silloinen ulkoministeri Tarja Halonen otti tämän
hyvin vahvasti esille eri yhteyksissä Euroopassa, ja koko silloinen
hallitus Suomen puheenjohtajuusohjelmassa 1999. Suomi oli
ensimmäinen EU:n puheenjohtajamaa, joka nosti esille nimenomaan
Itä-Euroopan ja Romanian tilanteen ja pyrki luomaan painetta sille, että
ennen jäsenyyttä asioita hoidettaisiin kuntoon siellä, mutta valitettavasti
sitten lepsuilua tapahtuu, ja ymmärrän kyllä toisaalta senkin, että
Suomi ei sitten ainoana maana ruvennut pistämään jäsenyydelle
hanttiin. Liian lepsuja oltiin siinä, että mitä näissä maissa tehtiin, mutta
Suomi nyt sentään edes yritti. Palaan tähän myöhemmin omassa
varsinaisessa puheenvuorossani.
Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.
Kiitos valtuutettu Nils Torvaldsille kauniista sanoista, mutta kyllä minä
olen vähän eri mieltä sinun kanssasi. Kyllä me voimme tehdä jotain.
Kerron, mitä me voimme tehdä, mutta ensin sanon mielipiteenäni, että
minun mielestäni kaupunginhallituksen vastaus ei ollut hyvä tai
tyydyttävä. Siinä kerrattiin kohtuullisen lyhyesti, jopa lakonisesti, ne
toimenpiteet, jotka on jouduttu tekemään.
Kaupunki on ostanut Rom po drom -projektin Diakonissalaitokselta.
Tämä projekti ei ole siis mitään humanitaarista tai edes varsinaista
sosiaalityötä tekevä hanke vaan se on hanke, jossa kartoitetaan ja
kerätään tietoa kahden ihmisen voimin, annetaan jonkin verran tietoa
romaneille, osin heidän äidinkielellään. Se on tietenkin hyvä. Mutta niin
sanottua humanitaarista tämä hanke ei tee.
Toiseksi kaupunginhallitus sanoo, että akuutteja toimenpiteitä on
tarvittu lastensuojelullisista syistä. Minun tietooni tulleet toimenpiteet
ovat olleet lähinnä epähumaaneja. Kotimaahan, sellaiseen maahan,
joka ei tarjoa kaikille edes henkilöllisyystodistusta, saati sitten
koulutusta, työtä tai asuntoa, ei minun mielestäni meidän pitäisi pieniä
vauvoja ja heidän äitejään lähettää. Ei missään nimessä. Siihen meillä
ainakin pitäisi olla joitain muita keinoja.
Kaupunki on purkanut sitten näitä luvattomia leirejä Kalasatamasta.
Itse asiassa sen episodin jälkeen, ja sen kevyesti ”sen episodin
jälkeen”, itse järkytyin niin paljon, etten oikeastaan valtuutettuna
löytänyt mitään muuta mahdollisuutta kuin tehdä tämä kunnallinen
välikysymys. Toki sen jälkeen on sanottu, että minä nyt käytän jotenkin
väärää asetta tai perinteisesti sammutan tulipalon väärin. Tiedätte, mitä
nyt yritän ajaa takaa. Mutta mitäpä muuta olisin voinut tehdä. Kirjoittaa
Helsingin Sanomien mielipideosastolle. Hyvin ne ovat
mielipidekirjoituksiani julkaisseet, mutta se ei mielestäni nyt riitä. Meillä
on kuitenkin vastuu täällä valtuustossa.
Tämän välikysymyksen jättämisen jälkeen kaupunki on ostanut
Diakonissalaitokselta tätä hätämajoitusta, mutta kuitenkin vain siten,
että sinne on otettu näitä lastensuojelutapauksia, lapsia ja alaikäisiä
nuoria ja heidän vanhempiaan. Räihä istui tuolla äsken ainakin joskus,
niin hän on nyt ilmoittanut kuitenkin, että se lopetetaan tämän kuun
viimeinen päivä. Sellaista hätämajoitusta. Siellä oli nyt parikymmentä,
oliko edes niinkään paljon, tusinan verran näitä romaneja, samanlainen
joukko on sitten käytännössä miltei oman onnensa nojassa, luojan
kiitos sentään siellä Kalasatamassa tämän Vapaa katto -yhteisön
pihamaalla. Siitäkin sosiaalitoimemme on sitä mieltä, että ne romanit,
jotka sinne menee, heitä uhataan lasten huostaanotolla ja muulla
tavoin käännyttämiselle.
Nämä kaupungin tekemät toimet eivät ole minun mielestäni mieltä
ylentäviä eivätkä eettisesti hyväksyttäviä. Tähän välikysymykseen
meillä on sitten kolme mahdollisuutta. Me voimme hyväksyä
kaupunginhallituksen vastaus, me voimme sen palauttaa tai me
voimme perustaa tämä väliaikainen toimikunta. Osmo Soininvaara
minulle näytti jo tämän lakitekstin, että tämä toimikunta on lähinnä
kaatamaan kaupunginhallitus tai kaupungin johto, mutta antaa nyt
heidän toistaiseksi toimia, joten ilmeisesti ainoa todellinen mahdollisuus
on tehdä palautusesitys.
Minun mielestäni tällainen tarkastusvaliokunnan kokoaminen meidän
toimestamme, meidän keskuudestamme, olisi edesauttanut asiaa. Toki
me voisimme koota mikä tahansa työryhmä tai komitea tätä asiaa
pohtimaan, koska kyllä minä uskon, että asioihin paneutuvat ihmiset
keksivät ainakin joitain lisäratkaisuja ja lähtökohtia. Tai jos ei keksi, niin
kopioivat niitä muualta. Tausta-aineistosta, jonka kaikki varmasti ovat
tarkkaan lukeneet, huomaatte että kovin monissa muissa suurissa
kaupungeissa tehdään kuitenkin yhteistyötä romanivähemmistön
kanssa, vaikka heitä pyritäänkin palauttamaan kotiinsa, niin heille myös
annetaan koulutusta, heitä yritetään kotouttaa, heitä jopa työllistetään.
Helsingin kaupungin kaikkien toimenpiteiden takana on siis se
lähtökohta, että romanien pitäisi mahdollisimman nopeasti poistua
täältä, mennä takaisin Romaniaan tai jonnekin muualle. Minun
Helsingissäni toimittaisiin siten, että..
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
Nyt tähän menee, sori puheenjohtaja, vähän enemmän.
Meidän tehtävä olisi tarjota edes lyhytkestoista työtä. Minun mallissani
se menisi siten, että olisi joka aamu seitsemältä huudot
rakennusviraston pihalla, ja sieltä työnjohtaja keräisi sopivat porukat
lakaisemaan ja tekemään muita työtoimia. Totta kai minä tiedän, että
tämä on tällaista, se ei ole utopiaa vaan että se ei ole meidän
helsinkiläisessä todellisuudessa mahdollista. Itävallan Grazin
kaupungissa näin tehdään. Meidän kuitenkin pitää muistaa, että täällä
Suomessa tämä niin sanottu perusoikeussuoja ulottuu
kansalaisuusperiaatetta laajemmalle, eli meidän velvollisuutemme on
suojella kaikkien ulkomaalaisten ihmisoikeuksia niin kauan kuin ne
täällä Suomessa on.
Näitä romaneja on Euroopassa 10–12 miljoonaa. He ovat lähinnä
kotoisin Romaniasta, Bulgariasta, Slovakiasta tai Tšekistä. Tosiasia on,
että tämä ryhmä on kaikkein eniten syrjäytynyt ja syrjitty kansanosa
Euroopassa, ja heidän lapsensa on jotain vielä enemmän. Helsinkiin
nämä Romanian romanit eivät ole tulleet norkoilemaan ja hakemaan
epärehellisin keinoin sosiaaliapua tai yhteiskunnan muita etuja, ja sitä
paitsi, valtuutettu Pia Pakarinen, heidän ei ole todettu tekevän rikoksia.
Jostain syystä nämä Romanian kansalaiset eivät tuppaa tekemään
rikoksia. Varmaan vahvistat tämän tiedon. Kansanedustaja, tarkoitin
teitä, sinulla on kuitenkin poliisikontakteja.
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
Mennään. Tämä on ensimmäinen kerta, kun valtuusto käsittelee tätä
romanikysymystä. Sosiaalilautakunta on ilmeisesti saanut kysyttäessä
joitain selvityksiä, ja kaupunginhallitus on käsitellyt tätä asiaa
käytännössä vain kerran, marraskuussa 2007, kun
kaupunginjohtajamme halusi kieltää kadulla kerjäämisen.
Valtiovaltahan ei siihen ryhtynyt, ja kaupunginhallitus teki ihan hyvän
lähtökohdan sisäasianministeriölle, että koottaisiin nyt edes työryhmä,
joka tsekkaisi eri kaupunkien tavat ja tsekkaisi nämä lait ja muut
asetukset.
Tämä raportti ”Katukerjääminen ja viranomaisyhteistoiminta” sanoo
kohdassa 5.6 ”Alaikäisten lasten kohtelu, arvio ja toimenpiteet” sivulla
49 seuraavaa: ”Työryhmän piti toimeksiannon mukaan tehdä
ehdotuksia alaikäisten lasten tilapäisen majoittamisen asianmukaiseksi
järjestämiseksi. Lapsen oleskelukunnan sosiaaliviranomaisilla on
velvollisuus huolehtia kiireellisestä lastensuojelun tarpeesta. Kun
perusteet avohuollon tukitoimille täyttyvät, tulee lapselle ja hänen
huoltajalleen tai huolenpidostaan muutoin vastaavalle henkilölle tarjota
niitä.” Nyt tulee tärkeä lause vielä: ”Jos lastensuojelun tarpeet
aiheuttavat pääosin puutteelliset asumisolot tai heikko taloudellinen
tilanne, tulee oleskelukunnan ensisijaisesti tarjota tyydyttävä asunto ja/
tai riittävä toimeentulo.” Tämä ei ole minun omaa tekstiäni, tämä on
sisäasiainministeriön tekstiä.
Tämän palautusesityksen tavoite on lähinnä se, että toivon, että me
pystyisimme edes hieman muuttamaan näitä kaupungin toimintoja
tämän pienen vähemmistön osalta. Esimerkiksi tämän vauvojen
pakkomuuton kaltainen toiminta pitää lopettaa, ja todennäköisesti on
paljon muita sellaisia epäkohtia, joita minä en edes tiedä, mitä en osaa
nostaa esiin ja jotka kuitenkin loukkaavat näiden romanien
ihmisoikeuksia.
Tämä palautusesitys kuuluu näin:
Kaupunginvaltuusto palauttaa asian valmisteltuun siten, että Helsingin
kaupunki huomioi Itä-Euroopan romanivähemmistön syrjityn aseman ja
pidättäytyy toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on painostaa näitä
ihmisiä maasta poistumiseen. Päätökset tilapäisten asumusten
purkamisesta tehdään kaupunginhallituksessa, pyritään järjestämään
mahdollisuus välttämättömiin terveyspalveluihin sekä pääsy saniteetti-
ja hygieniatiloihin. Erityisen haavoittuville ryhmille, kuten lapsiperheille
ja vanhuksille, järjestetään hätämajoitusta ja selvitetään, miten
Helsingin kaupunki voi edistää Euroopan romanivähemmistön
perusoikeuksien toteutumista.
Sitten toivoisin, että sosialidemokraatitkin ottaisivat asiaan jotain
kantaa.
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.
Haluan tässä yhteydessä lyhyesti todeta, että asiasta keskusteltiin
myös kaupunginhallituksessa, ja kaupunginhallitus antoi tämän
vastauksen ja oli tässä päätöksessään yksimielinen. Kaikki ryhmät
olivat siis tämän vastauksen takana.
Arvoisa puheenjohtaja.
Puheenjohtaja on mielestäni sinänsä asiallisesti huomauttanut
suoritusajan umpeutumisesta. Käsittääkseni tänään ainakin kolme
kertaa puhuja on osoittanut jonkinlaista piittaamattomuutta
puheenjohtajan ohjeita kohtaan, ja nämä puhujat ovat olleet
puheenjohtajan omasta puolueesta. Toivon, että Vihreä valtuustoryhmä
osoittaa kunnioitusta valtuuston puheenjohtajalle tälläkin
vuosikymmenellä.
Arvoisa puheenjohtaja.
Käsitin, että koordinaatit, jotka valtuutettu Helistö äsken tuolta esitti,
kohdistui minuun, mutta kun en ole siinä roolissa täällä, että olisin
valmistautunut vastaamaan kaikkiin kysymyksiin ja aivan faktatietoa en
pystynyt tässä ajassa saamaan. Sen sijaan sen tiedon sain, että siihen
väkimäärään, kuinka paljon näitä romanikerjäläisiä täällä on, niin heitä
on kyllä ollut poliisin kanssa tekemisissä muun muassa
näpistysrikoksista. Valitettavasti valtuutettu Helistö, kun sain
kysymyksenne muutama minuutti sitten, niin en tämän tarkempaa
pystynyt siihen vastaamaan. En siis voi vahvistaa teidän käsitystä siitä,
että he eivät ole syyllistyneet mihinkään rikoksiin.
Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.
Itse asiassa kaikkien Euroopan yhteisön valtioiden ja niiden
kaupungien, joissa romanikerjäläisiä tänä päivänä esiintyy, toiminta
pitäisi todellisuudessa tähdätä siihen, että Romania valtiona yrittäisi
itse saattaa omien kansalaistensa elämän sille tasolla, että se voidaan
katsoa ihmisarvoiseksi ja turvatuksi. Sillä, että me Suomena tai
Helsinkinä järjestämme heille terveydenhuollon ja hyvät olot ja otamme
tänne sitä kautta jopa lisää kyseisiä kansalaisia, me emme taatusti auta
niiden muiden romanialaisten asemaa siellä omassa valtiossaan. Sen
vuoksi meidän pitäisi tähdätä kaikki toimenpiteet siihen, että nämä
kansalaiset voivat elää omassa maassaan turvattua elämää.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut ja kuulijat.
Katselin sunnuntaina alkuillasta televisiota. Sieltä tuli hieno dokumentti
romanikulttuurista. Katariina Lillqvist ja muut olivat tehneet hyvää työtä.
Sen jälkeen ryhdyin lukemaan kaupunginhallituksen vastausta. En
tiedä, kumpi olisi ollut parempi järjestys, mutta se oli erittäin tylyä
luettavaa tuon dokumentin jälkeen. Romanithan nähdään tässä
vastauksessa pelkästään sosiaalisena ja turvallisuusongelmana.
Romanit ovat joutuneet historiassaan kokemaan paljon syrjintää ja
vainoakin, ja se jatkuu monissa maissa, muun muassa monissa itäisen
Keski-Euroopan maissa. Siten ei ole mielestäni yllätys, että Itä-
Euroopasta tulleet romanikerjäläiset suhtautuvat epäillen viranomaisiin
myöskin Suomessa. Valitettavasti Helsingin kaupungin johto ja
turvallisuusosasto ovat antaneet siihen omilla toimillaan ja
lausunnoillaan syksyn aikana aihetta.
Tämä kysymys kerjäläisistä on monimutkainen asia, ja tietysti laajempi
kuin vain yhden kaupungin puitteissa voidaan ratkaista.
Kaupunginhallituksen vastauksessa todetaan aivan oikein, että
ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ja EU-maiden kansalaisilla on vapaa
oikeus liikkua jäsenmaasta toiseen. Käytännössä vapaa liikkuvuus
näyttää kuitenkin koskevan ihmisiä lähinnä työvoimana ja silloin, kun
työnantaja heitä työvoimaksi tarvitsee.
Viranomaisilla on Helsingissäkin velvollisuus suojella myös ulkomailta
tulleiden kerjäläisten ihmisoikeuksia. Tämä koskee, niin kuin täällä on
esille jo tullut, erityisesti lapsia ja kiireellisen avun tarpeessa olevia.
Sosiaalivirasto on antanut apua esimerkiksi lastensuojelutilanteissa, ja
tässä suhteessa mielestäni on syytäkin antaa apua. Inhimillisyyttä ja
oikeusvaltion periaatteita ei sen sijaan noudatettu syksyllä, kun romanit
häädettiin Kalasataman alueelta huolehtimatta kunnolla
hätämajoituksesta. Julkisuudessa nousseen kohun jälkeen romaneille
järjestyi hätämajoitusta, mutta nyt sekin on siis loppumassa keskellä
talven pakkasia.
Romanikerjäläisten asemaan liittyy myöskin sosiaaliviraston johtajan ja
Diakonissalaitoksen erikoislaatuinen symbioosi. Sosiaalijohtaja hankkii
toistuvasti kalliita ostopalveluja Diakonissalaitokselta ilman, että niitä
kilpailutetaan. Uusin hanke on yhdessä Diakonissalaitoksen säätiön
kanssa valmisteltu yli 2 miljoonan euron hanke, jolle on haettu EU-
rahoitusta Interreg 4A -ohjelmasta yhdessä eräiden muiden tahojen
kanssa. Onkin syytä kysyä, kun täällä viitattiin hyötyjiin ja
hyötymistarkoituksiin romanikerjäläisten kohdalla, että rahastetaanko
tässä ihmisten hädällä ja siirtääkö kaupunki vastuutaan armeliaisuuden
nimissä bisnestä tekevälle taholla.
Arvoisa puheenjohtaja.
Toivottavasti tämä välikysymyskeskustelu johtaa siihen, että niin
romanikerjäläisiin kun muihinkin apua tarvitseviin aletaan suhtautua
Helsingin kaupungissa inhimillisemmin ja oikeudenmukaisemmin.
Kannatan valtuutettu Helistön palautusesitystä.
Hyvät ihmiset.
Olen tässä yrittänyt kovasti oman porukan kanssa selvittää, että
mitähän nämä Helistön palautusehdotuksen eri kohdat nyt sitten
tarkoittaisivat käytännössä. Minun mielestäni nämä eivät ole kovin
hyviä. Toivoisin, että meillä olisi sellainen palautusehdotus, joka ei olisi
näin toisaalta tarkka ja toisaalta sitten merkityksiltään epäselvä kun
tämä. Olen kyllä palautuksen kannalla ja voin tehdäkin siitä
palautusehdotuksen, mutta minun mielestäni tämä pitäisi palauttaa sen
takia, että ensinnäkin tämä ongelma ei suinkaan poistu sillä, että me
hyväksymme nyt tämän selonteon, joka meille on annettu, vaan se
tulee meillä pysymään.
Se ei ole myöskään pelkästään Romanian romaneja tai muita romaneja
koskeva ongelma vaan se liittyy yleensä tähän kansainväliseen
liikenteeseen ja erilaisten ihmisryhmien yritykseen tulla parempiin
olosuhteisiin omista huonoista olosuhteistaan. Tämä liike ei tule millään
tavalla tähän iltaan päättymään. Sen takia olisi erittäin tärkeää, että
normaalit sosiaaliviraston ja terveysviraston toimintakuviot olisivat
selkeitä ja tänne tulevien ihmisten ihmisarvoa kunnioitettaisiin, niin kuin
esimerkiksi meidän pakolaispolitiikassamme hyvin aktiivisesti yritetään
tehdä. Myöskin näiden satunnaisten tulijoiden, jotka eivät ole pakolaisia
ja jotka tulevat millä tahansa kansainvälisellä oikeutuksella tähän
maahan ja rupeavat yrittämään elää täällä jollakin sellaisella tavalla,
joka ei sitten kuitenkaan onnistu, niin kuin voidaan tästä
romaniryhmästä todeta. Heidän kannaltaan minkään ongelman ratkaisu
ei ole se, että he elävät kerjäläisinä täällä, mutta ei tietysti parempi
ratkaisu ole sekään sitten, että he elävät muualla kerjäläisinä.
Ihan niin kuin Nils Torvalds sanoi, me emme täällä nyt Helsingissä kyllä
pystytä tätä Romanian eikä muidenkaan maiden romanien ongelmaa
ratkaisemaan, että hyvä, jos saadaan omien romanien asiat kuntoon.
Emme me tietenkään halua estää sitä, etteikö myöskin romanit EU-
maista muuta Suomeen, mutta kyllä se edellyttää sitä, että
noudatetaan nyt näitä perusteita, jotka EU:n maahanmuutopolitiikassa
on. Se taas johtuu siitä, että esimerkiksi tämä kerjäläisyys ei ole
sellainen toimeentulon muoto, jota pitäisi tukea sallimalla sitä. Sen
sijaan sellaisten ihmisten, jotka tulevat etsimään töitä ja pystyvät
saamaan niitä töitä ja sitä kautta tulemaan toimeen, kannalta tietysti
tilanne on ihan toinen.
Joka tapauksessa sosiaalivirasto ja terveysvirasto kohtaavat näitä
ihmisiä omissa palvelupisteissään, ja heidän tulee antaa nämä
välittömät palvelut, joiden tarpeessa ihmiset ovat, mutta se ei voi johtaa
siihen, että näillä ihmisillä on sitten oikeus jäädä maahan ja tulla
suomalaisen sosiaaliturvan piiriin. Se ei ole mahdollista, koska jos me
näin menettelemme, niin se tulijoiden määrä on hurjan iso niin kuin
tiedetään. Aina kun aukeaa tällaisia mahdollisuuksia, muuttoliike
lisääntyy tuntuvasti, ja sitten me olemme siinä liemessä, missä monet
muut EU-maat ovat tällä hetkellä. Kyllä sen maahanmuuton täytyy olla
sellaista, että niille ihmisille pystytään tarjoamaan jotain parempaa kuin
mitä heillä on siellä.
Olen itse kulkenut jonkin verran Romaniassa, koska isäni on sattunut
siellä syntymään ja elämään lapsuutensa. Olen katsellut ihan ulkopäin
tietysti tätä romanien elämää siellä, ja se on kurjaa, mutta ei tämä
kerjäläisyys Suomessa myöskään ole mikään ratkaisu siihen asiaan.
Paljon parempi olisi se, että Suomen valtio erikseen ja tietenkin EU-
maat yhdessä myöskin aloittaisivat sellaisia projekteja, jotka tukisivat
romanikylien rakentamista ja koulujen toteuttamista. On selvää, että
Romanian valtio ei pysty sitä tekemään eivätkä romanit omin voimin
pysty siinä maassa tekemään muuta kuin joiltakin pieniltä osin. Kaikki
ne voimavarat, jotka meillä on käytettävissä, suunnattaisiin
nimenomaan sinne, missä nämä ihmiset ja heidän perheensä ja
sukunsa elää ja jossa heillä on kuitenkin paljon paremmat
mahdollisuudet kuin täällä lähteä rakentamaan sitten osallistumistaan
muuhun yhteiskuntaan. Suomen täytyy ilman muuta tietysti painostaa
myöskin sekä EU:n puitteissa että suoraan nyt sitten näiden ihmisten
kohdalla Romaniaa siihen, että heidän olosuhteensa paranisivat.
Arvoisat valtuutetut.
Puheenjohtaja aloitti Saksan, niin voin minäkin osallistua siihen. Täällä
puhuttiin ratkaisusta kerjäläisongelmaan ?, niin kalskahti hieman
pahalta. Tähän ei ole helppoa ratkaisua, tästä me varmaan olemme
yksimielisiä. Vuosisatoja jatkunut syrjintä ja heikko asema eivät ratkea
tuosta noin vain. Romanian romanit ovat tuoneet köyhyyden lajin
Helsingin kaduille, mitä on vaikea kestää. Kerjäläisyys on ilmiö, jota en
minäkään Suomeen haluaisi. Helsingin romanien köyhyyttä ei poisteta
missään tapauksessa kerjuulla.
Euroopan 10-miljoonaisen romaniväestön, maanosan suurimman
vähemmistön asemaa ja syrjintää ei ratkaista yksin Helsingin, Suomen
tai EU:n toimin. Romanian ja muiden itäisen Euroopan maiden on
tunnustettava, että Romanian heikko koulutus, työllisyys ja huono
terveystilanne johtuvat vuosisataisesta heikosta asemasta eikä siihen
saada yhtäkkistä ongelmanratkaisua. Lukutaidottomat romanit, jotka
täällä ovat, eivät kykene samanlaisille työmarkkinoille kuin muut
muuttajat.
Silti valtuutettu Helistön peräänkuuluttama vastuu on mielestäni aika
olennaista. Tämä on vaikeaa, ongelman monisyisyys lamaannuttaa,
mutta fakta on, että romanikerjäläisyys on ilmiö, jota me emme pysty
valitsemaan. Me olemme osa Eurooppaa, ne päätökset on EU:ssa
tehty, globaali maailma on täällä, ja saamme siitä myös huonolta
tuntuvia ilmiöitä. Rajojen aukeaminen ei ole tuonut vain niitä odotettuja
tulokkaita, putkimiehiä ja sairaanhoitajia, jonottamaan meidän
töihimme, vaan myös muistutuksia maailman köyhälistöstä, jonka
toivoimme olevan jo historiaa Suomen osalta.
Nyt tässä kaupungissa tarvitaan todellista johtajuutta ja näkemystä
siitä, tasapainoilemmeko avun vai torjunnan välillä. Vaikka kaikki täällä
olevat romanit katoaisivat kaupungista, uusia tulee. Jos ei tule
romaneja, tulevista EU:n jäsenmaista tai kauempaakin on halukkaita
tulijoita. Suomeen tulevat romanit edustavat pienenpientä puroa
verrattuna Keski-Euroopan ja Etelä-Euroopan maihin, kuten täällä on
todettu. Meillä on siis ylellisyyttä pohtia ja harkita, minkälaista
politiikkaa haluamme kaupunkiin.
Kannatan asian palauttamista, sillä nyt olisi tärkeintä määritellä ne
periaatteet, painostetaanko raskaana olevia naisia ja
vastasynnyttäneitä lähtemään maasta, ja millä viikoilla. Myös päätökset
tilapäisten asumusten purkamisesta pitää tehdä
kaupunginhallituksessa. Hätämajoitukseen pitää luoda periaatteet,
miten ja kenelle sitä järjestetään. Tällaisena talvena on selvää, että sitä
on ollut pakko järjestää, mutta hätämajoituksen järjestäminen
tempoilevasti, kuten täällä on todettu, deadlineja tippuu, ja jos pakkaset
jatkuvat, niin mihin asti saa asua missäkin, paljastaa että me emme
tiedä, miten asia pitäisi järjestää. Sosiaaliviraston Rom po drom -hanke
on selvittänyt romanien mielipiteitä ja yrittänyt luoda keskusteluyhteyttä
romaneihin, jotka eivät ymmärrettävästi luota viranomaisiin. Näiden
kahden ihmisen työpanos ei mitenkään ratkaise tätä ongelmaa, mutta
osaltaan voi auttaa.
Täällä on niin helppoa sanoa, että autetaan köyhiä heidän omassa
maassaan. Vuonna 2000 maailman johtajat tekivät samanlaisia
lupauksia vuosituhattavoitteissaan, mutta lupaukset tuppaavat niin
helposti unohtumaan. Täälläkin kansanedustajat ovat sanoneet, että
Suomen pitäisi auttaa siellä, mutta nyt kansanedustajien ja muidenkin
pitäisi tehdä kaikkensa EU-jäsenmaiden ihmisoikeusrikkomusten
lopettamiseksi ja romanivähemmistön aseman parantamiseksi. Jos
joku tässä asiassa on voittaja, se kykenee uudella tavalla ottamaan
kaikki maassa olevat mukaan. Tähänastisen historiansa aikana Suomi
on tässä onnistunut, eikä sekään ole ollut helppoa. Jos valitsemme
yksiselitteisen torjunnan tien, emme varmasti voita mitään. Kimmo
Helistö peräänkuulutti pieniä askelia, ja mielestäni palautus hyvällä
tavalla luo uusia periaatteita ja tuo keskusteluyhteyden tähän asiaan.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Kerjäävien romanien oleskelu Helsingissä on muodostunut ilmeisen
pysyväksi ilmiöksi. Heidän tulonsa tänne on täysin laillista, koska EU-
maan kansalaisena heillä on vapaa liikkuvuusoikeus, joka siis EU:ssa
koskee myös ihmisiä eikä ainoastaan pääomaa. Romanit elättävät
itsensä kerjäämällä eivätkä ole hakeneet apua sosiaalitoimelta tai
muilta viranomaisilta. Romanien luottamus viranomaisiin on heikkoa,
koska kotimaassaan he ovat usein kohdanneet syrjintää ja suoranaista
vainoa, myös viranomaisten taholta. Suomessa romanit eivät halua
hakea apua viranomaisilta myöskään siksi, että siitä voisi seurata
lasten huostaanotto tai käännytyspäätös. Käännyttäminen puolestaan
olisi heidän kannaltaan katastrofaalista, koska olot ovat kotimaassa
vieläkin heikommat kuin täällä.
Lokakuun lopussa Helsingin kaupunki hajotti romanien leirin
Kalasataman liepeillä. Kuten tiedämme, leirin purkaminen ei ole
ratkaissut tätä niin sanottua kerjäämisongelmaa edes kaupungin
näkökulmasta vaan on siirtänyt sen ainoastaan paikasta toiseen. On
osoittautunut epärealistiseksi se kuvitelma, että tekemällä olot
romaneille mahdollisimman vaikeiksi heidät saataisiin palautettua
kotimaihinsa.
Romanien ongelmien syihin pitää toki puuttua heidän omassa
kotimaassaan, ja tätä työtä pitää tehdä EU-tasolla. Jo Helsinkiin
saapuneiden romanien auttamiseksi tarvitaan kuitenkin kiireellisiä
toimia juuri täällä, ja tästä valtuutettujen on otettava vastuu, vaikka
valtuutetut samaan aikaan sattuisivat olemaan kansanedustajia. Tämä
siitä yksinkertaisesta syystä, että kylmä yö on kylmä kaikille. Tämä on
hyvin yksinkertainen tosiasia, jonka jokainen suomalainen nahoissaan
tietää ja tuntee. Kaupungin pitää järjestää täällä oleville romaneille
hätämajoitusta, ja meidän pitää taata se, että hätämajoitus ei pääty nyt
tammikuun lopussa, koska me tiedämme, että talvi sen jälkeen jatkuu.
Toivoisin todella minäkin, että myös sosialidemokraattien ryhmä ottaisi
tähän asiaan jonkinlaista kantaa. On erittäin kummallista, että te kaikki
pysytte hiljaa. Kannatan valtuutettu Helistön ehdottamaa asian
palauttamista.
Kiitos, puheenjohtaja.
Kannatan Helistön tekemää palautusesitystä. Tämä romanikerjäläisten
kohtelu Helsingissä on minulle valtuutettuna ollut ehdottomasti vaikein
ja monella tapaa järkyttävinkin asia, jonka olen valtuutettuna
kohdannut. Haluaisin kiittää kaikkia niitä valtuutettuja, erityisesti
Kimmoa, joilla oli rohkeutta tämä välikysymys allekirjoittaa. Tämä on
asia, joka vaati nimenomaan näin vahvoja toimia.
Ei kukaan meistä pidä kerjäläisten ilmaantumista Helsingin katukuvaan
hyvänä tai toivottavana asiana. Köyhyys on rumaa. Se on osa myös
meidän yhteistä eurooppalaista todellisuutta. Me puhuimme täällä
äsken todella pitkään ja todella kauniisti ihmisten välisestä tasa-
arvosta. Tämä on nyt se kohta, kun me voisimme laittaa tämä tasa-
arvo käytäntöön. Toivon, että kaikilla näillä kauniilla sanoilla, mitä
aikaisemmin sanottiin, on jotain väliä.
Eivät nämä romanit ole lähteneet liikkeelle sen takia, että heitä on
huvittanut lähteä liikkeelle. Romanit on kiistatta Euroopan syrjityin
vähemmistö. Helsingin kaduilla kerjääminen on parannus heidän
omaan tilanteeseensa esimerkiksi kotikylien oloihin verrattuna. Yksi
romani kertoi minulle, että romani ei voi mennä edes kahvilaan ilman,
että soitetaan saman tien poliisit. Siinä missä romaniperhe syö kerran
ollessaan Romaniassa, niin vaikka kaupunki tekisi mitä, silti täällä he
syövät kolme kertaa. Joten olot ovat aina paremmat.
Amnestyn Romaniaa koskevassa maaraportissa todetaan, että viime
vuonna viranomaisten ja ylipäätään yhteiskunnan syrjintä romaneja
kohtaan jatkui laajana ja vakiintuneena. Romanian viranomaiset eivät
ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin kamppaillakseen romaneihin
kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa vastaan. Tilanne on muissa
Euroopan maissa hyvin samansuuntainen. Romaneihin kohdistuvaa
väkivaltaa on nähty viime aikoina myös esimerkiksi Italiassa ja
Irlannissa.
Romanien tilapäisiä asumuksia on tuhottu ympäri Eurooppaa, ja
valitettavasti, niin kuin tänään on puhuttu, näin tehdään myös
Helsingissä. Romanikerjäläisten asumukset purettiin vedoten niitten
asumiskelvottomuuteen, mutta kuitenkin tämän jälkeen kaupunki ohjasi
nämä ihmiset sillan alla vailla mitään hätämajoitusta.
Tähän asti sosiaaliviraston ja Diakonissalaitoksen vetämä Rom po
drom -projektin linjana on ollut lähinnä valvoa ja pyrkiä painostamaan
näitä ihmisiä poistumaan maasta. Hätämajoituksen järjestäminen
kovimmilla pakkasilla oli tietenkin mielestäni myönteisesti, mutta
sieltäkin heti joulun jälkeen ei-perheelliset heitettiin ulos ja perheelliset
heitetään ulos ensi viikolla. Tämän jälkeen siis ei ole enää olemassa
sitä hätämajoitusta, johon tässä vastauksessa vedotaan.
Helsingissä olevat romaniperheet tällä hetkellä elävät siinä
käsityksessä, että jos he eivät 31. tammikuuta ole poistuneet maasta,
heidän lapsensa huostaanotetaan, ja minua kiinnostaa todella paljon,
että mistä tämä käsitys on lähtöisin. Toivoisin, että sosiaaliviraston
puolelta saisimme tähän jotain selvitystä. Osaltaan ongelmia voi
tietenkin selittää Rom po drom -projektin naurettava tehtävänanto.
Kuten tässä vastauksessa sanotaan, niin ”Toiminnassa on korostunut
tiedottaminen omasta vastuusta yrittää järjestää toimeentulo
maassaolon edellytyksenä.” Nämä ihmiset ovat täällä nimenomaan
järjestämässä omaa toimeentuloaan. Yksikään romani ei ole hakenut
toimeentulotukea, joten toivon, että Kokoomuksessakin lakataan tästä
puhumasta.
Köyhyys ei voi olla huostaanoton peruste, ja meidän liitteissämme ollut
sisäasiainministeriön asettaman työryhmän raportti, johon Helistökin
aikaisemmin vetosi, totesi että jos lastensuojelun tarpeen aiheuttaa
pääosin puutteelliset asumisolot tai heikko taloudellinen tilanne, tulee
oleskelukunnan ensisijaisesti tarjota tyydyttävä asunto ja/tai riittävä
toimeentulo. Tämä asia on täysin yksiselitteinen. Me voimme kuvitella,
kuinka kurjaa tuolla ulkona tällä hetkellä on, mutta vielä kurjempaa
näillä ihmisillä on Romaniassa, joten me voimme kuvitella, kuinka
kurjaa siellä on. Valtuutettu Männistö aikaisemmin viittasi yhteyksistä
järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Jos tällaisia esiintyy, niin toivoisin,
että tulevaisuudessa poliisit puuttuvat asiaan muutenkin kuin
hurskastelemalla mediassa. Jos nämä ihmiset ovat joutuneet
esimerkiksi ihmiskaupan uhreiksi, niin meidän velvollisuutemme
auttamiseen vain entisestään korostuu.
Kuten aikaisemmin sanoin, niin nämä ihmiset ovat Euroopat syrjityin
ryhmä. Vetoan nyt toverivaltuutettuihini, että me ottaisimme näiden
ihmisten asia nyt sydämellemme emmekä jatkaisi sitä samaa
syrjintäpolitiikkaa, jota harrastetaan tällä hetkellä jokaisessa EU-
maassa. Erityisesti vetoan tällä hetkellä sosialidemokraatteihin tässä
asiassa. Ei heitetä lapsiperheitä ulos pakkaseen.
Kiitos.
Puheenjohtaja, valtuustotoverit.
Asia ei ole helppo, sen me kaikki täällä varmasti myönnämme. Ehkä on
hyvä sanoa vielä kerran tämä, että täällä ei varmasti kukaan halua
luoda Helsinkiin kerjäyskulttuuria eikä kannustaa siihen eikä kukaan
halua tuottaa sitä tilaa, että tämä Euroopan kaikkein syrjityin
vähemmistö laajoissa joukoissa ikään kuin kotiutuisi tänne. Tätä ei ole
kukaan ajamassa, mutta se, mikä on tärkeä huomata, niin me emme
voi etnisin perustein kieltää maahantuloa. Emme EU-kansalaisista tai
rajoitetusti ylipäänsä ihmisiltä, mutta EU:n sisällä varsinkaan. Me
emme voi kieltää etnisin perustein kerjäämistä. Me emme voi kieltää
etnisin perustein asunnottomia rakentamasta taloja tai vajoja. Jos me
sallimme sen EU-kansalaisille, jotka ovat suomalaisia syntyperältään
tai ovat Ruotsista tänne tulleet, me emme voi kieltää sitä romaneilta.
Semminkin kun ymmärrämme, että ongelma on EU:n laajuinen
emmekä ole yksin ongelman kanssa. Tätä on EU. Siis kaikkien meidän,
jotka olemme EU:hun jollain tavalla päädytty, täytyy ottaa EU:sta sitten
se, mitä me ehkä arvioimme hyväksi eri tavoin poliittisesta kannasta
riippumatta ja myös se, mikä tulee sivutuotteena.
Sosiaalisten asioiden kärjistyminen ja tiettyjen etnisten vähemmistöjen
kurja asema EU:ssa on asia, jonka me joudumme kohtaamaan. Me
voimme tehdä tiettyjä asioita ja sanoa, että ei meidän tarvitse, kun
Romaniakaan ei tee. Mutta otammeko me Romaniasta mallia
ylipäänsä, sen nykyisestä tilanteesta tai sosiaalisesta kulttuurista? Jos
me valitsemme aina sen mukaan, missä asiat on kurjimmin, ja
sanotaan, ettei meidän tarvitse tehdä enemmän, niin onko se se
sosialidemokraattinen hyvinvointivaltio, jota meillä kaikki puolueet ovat
olleet rakentamassa. Sitä vain kysyn. Kyse on arvopohjasta, että me
voimme sanoa ihan hyvin, että totta kai se asia pitää ratkaista
Romanissa, me olemme kaikki samaa mieltä, on kansanedustaja tai
mitä tässä ryhmässä onkaan. En tiedä, onko Arja Karhuvaara ajanut
tätä asiaa kansanedustajana, epäilen, että ehkä kaikkein
painokkaammin, mutta kumminkin voi tehdä sitä, ja meidän pitää tehdä
sitä, meidän täytyy vaatia EU:lta.
Mutta me olemme nyt täällä Helsingissä ja päätämme Helsingin
asioista emmekä voi odottaa sitä, että EU tulee hätiin. Ne ihmiset ovat
täällä. Meidän pitää keksiä joku säällinen tapa ratkaista tämä älytön
tilanne. Me emme voi ratkaista sitä vain poliisikysymyksenä edellä
mainituista syistä, koska me emme voi tehdä etnisin perustein
turvallisuuskysymystä jonkun etnisen ryhmän kerjäläisistä. Eli meidän
on pakko keksiä joku ratkaisu. Se ei tarkoita sitä, että pitää ikään kuin
sosiaaliturvajärjestelmän piiriin ottaa, niin kuin jotkut kokoomuslaiset
pelkää. Meidän pitää vain keksiä ne käytännön ratkaisut, joilla tämä
akuutti ongelma ratkaistaan.
Tämä välikysymys ja keskustelu täällä kulminoituu nyt siihen ainoaan
juttuun, että 31. päivä tammikuuta hätämajoituskin lopetetaan. Minä
haluan nyt sitten, että ne, jotka ovat sitä mieltä, että tätä palautusta ei
kannata kannattaa, tulevat nyt sitten sanomaan, että te olette oikeasti
sitä mieltä, että 30.1. lapsiperheet saa heittää sillan alle ja pakkaseen.
Se on se kanta, joka on nyt kaupunginhallituksen esityksenä. Kaikki
kaupunginhallituksessa eivät sitä varmasti silloin ymmärtäneet, ja siksi
välikysymys piti tehdä, ja sen takia täällä nyt käsitellään tätä asiaa.
Tähän otetaan kantaa. Tämä on mielestäni se juttu. Kyse on siitä, että
helsinkiläisten, jotka ovat tämän ongelman käsillä pienen ihmisjoukon
kanssa nyt, on katsottava, että kukaan ei kuole kadulle, ojaan eikä
sillan alle ja että jonkinlaiset säälliset yleiseurooppalaiset tai
länsieurooppalaiset ihmisoikeuskäytännöt omassa toiminnassamme
jollain tietyllä tasolla toteutuvat. Mutta se ei tällä hetkellä kaupungin ole,
ja siksi tuo palautusesitys on mielestäni täysin perusteltu.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.
Osa täällä äsken esitetyistä puheenvuoroista on saanut mielen hieman
surulliseksi. Täällä on puhuttu muun muassa romanikerjäläisten
negatiivisesta vaikutuksesta katukuvaan, kun kysymys on
raadollisimmaan ja ajankohtaisimmillaan siitä, että parin viikon kuluttua
hätämajoituksen päättyessä meillä saattaa olla lapsiperheitä ja
vanhuksia 15 asteen ellei kovemmassakin pakkasessa.
Kannatan ehdottomasti Kimmo Helistön palautusehdotusta. Asian
käsitteleminen välikysymyksellä on erittäin aiheellista, koska kaupungin
menettelytapa on ollut tässä tapauksessa aivan järkyttävä. Se, että
muutenkin kehnoissa asumuksissa majailevien köyhien
katukerjäläisten asumukset käytiin väkisin purkamassa ja jätettiin
käytännössä ihmiset, myös lapset ja vanhukset, vaille hätämajoitusta
syksyn ja talven kylmyyteen, on todellakin ihmisoikeuksien vastaista.
Mikäli pitää paikkansa, että lasten huostaanottoja on käytetty välineenä
kerjäläisten lähettämiseksi takaisin kotimaahansa, kyse on
kiristyksestä, ja toivon, ettei se olisi totta.
Joka tapauksessa menettelytavat ovat rikkoneet ihmisten
perusoikeuksia, mitä ei kuvittelisi Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa
tapahtuvan. Kaupunginhallituksen vastauksessa viitataan siihen, että
akuutteja toimenpiteitä on tarvittu muun muassa luvattoman
leiriytymisen palo- ja turvallisuussyiden vuoksi, mutta ei kai samalla
voida ohittaa ihmisoikeussyitä tai moraalisia syitä ja jättää ihmisiä
taivasalle. Käsittääkseni moraaliseen ongelmaan viittasi myös
valtuutettu Torvalds. Sosiaaliviraston lausunnossa viitataan siihen, että
asumisen järjestäminen kerjäläisille ei ole oleskelukunnan velvollisuus
muuta kuin lastensuojelullisista syistä, mutta onko tällä tulkinnalla
ohitettu myös moraalinen velvollisuus järjestää hätämajoitusta
taivasalle jääville. Parin viikon kuluttua käytännössä tämä
hätämajoituksen aika päättyy, ja jotain tarvitsee tehdä. Nyt vetoan
erityisesti sosialidemokraattien valtuustoryhmään. Luotan teihin ja
uskon, että te voitte ajatella tämän. Eikö sanota niin, että sydän on
vasemmalla. Nyt on erinomainen paikka osoittaa se.
Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.
Täällä salissa on tänään aivan oikein esitetty, että meidän on
mahdoton ratkaista tätä romanikerjäläisongelmaa täällä
valtuustosalissa tänään. Samaan aikaan tällä romanikerjäläisryhmällä,
joka on jo Suomessa, on kuitenkin käsillä akuutti hätä, johon me
voimme vaikuttaa ja meidän mielestäni pitäisi vaikuttaa. En itse
allekirjoittanut tätä valtuutettu Helistön välikysymystä, koska ase tuntui
järeältä uutena valtuutettuna ja kysymys on hyvin vaikea. Toivoin
samaan aikaan ja oikeastaan uskoin, että kaupunki itsenäisesti toimisi
tämän ongelman ratkaisemiseksi ja järjestäisi hätämajoitusta ja
huolehtisi näistä hyvin heikossa asemassa olevista ihmisistä.
Toisin on kuitenkin käynyt. Ulkona on järkyttävä pakkanen, ja tietojeni
mukaan ainakin yksi lapsiperhe elää tälläkin hetkellä ulkona ja
vanhukset ovat vailla suojaa. Pian on ilmeisesti tilanne se, että kaikki
nämä, jotka ovat hätämajoituksen piirissä, lentävät muiden seuraan
kadulle paleltumaan. Tuntuu hyvin epäinhimilliseltä, että Suomessa
ajettaisiin ketään kadulle paleltumaan, ja toivon todella, että tähän nyt
löytyisi pikaisesti joku ratkaisu, vaikka tietenkään ei haluta houkutella
tänne sen enempää pakolaisia tai romanikerjäläisiä, ei haluta kilpailla
muiden Euroopan metropolien kanssa kerjäläisistä, mutta fakta on se,
että Suomessa on todella kylmä tähän aikaan vuodesta, tänä vuonna
erityisesti. En usko, että hirveän moni nyt ihan vapaaehtoisesti valitsisi
Helsinkiä, vaikka me jotain alkeellista hätämajoitusta heille
järjestäisimmekin.
Totta kai samaan aikaan on tarpeen miettiä ratkaisuja tähän
laajempaan ongelmaan ja kysymykseen, mutta siihen tarvitaan aikaa.
Hätä tämän pienen ryhmän osalta on akuutti, ja siksi kannatankin
lämpimästä tätä valtuutettu Helistön tekemää palautusesitystä.
Kiitos.
Ei palautukseen.
Hyvä puheenjohtaja, hyvät ihmiset.
Täällä ehdotettiin kerjäämisen ja kaupustelun kieltämistä. Kielletään
kaupustelu ja vähennetään meidän kaikkien päälle vyöryvää mainosten
tulvaa. Kerjääminen voidaan jättää kieltämättä.
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
On palautukseen, kyllä. Köyhyys ja kärsimys eivät poista kieltämällä. Ei
myöskään pakkanen, vaikka ihmiskunta onkin ollut sen suhteen
valtavan yritteliäs. Ulkona on kuitenkin vielä toistaiseksi pakkasta.
Romanit, joista nyt puhumme, ovat ihmisiä. Näiden yksittäisten
ihmisten kohdalla ei ole kyse siitä, etteikö mitään voitaisi tehdä. Heidän
voidaa antaa viettää yönsä lämpimässä, hätämajoitusta voidaan
pidentää. Sinä päivänä, kun Helsingin kaupunki hajotti kerjäläisen
asumuksia, minua hävetti olla helsinkiläinen ja hävettää edellään.
Etenkin, kun lueskelen papereistamme, kuinka kalliiksi näiden
asumusten purkaminen kaupungille tulee. On myös melko absurdia
viitata siihen, että asumukset tulee purkaa, koska ne eivät täyty
paloturvallisuusvaatimuksia. Poistumistiet kun eivät ole kunnossa. Tätä
voi kommentoida vain yhdessä sanalla: haloo.
Käytimme juuri nelisen tuntia kauniiseen puheeseen tasa-arvosta.
Haluaisin kysyä, mitä se puhe oikein oli, jos ei se koskekaan kaikkia
meidän kaupunkimme kaduille näkyviä ihmisiä, myös istuvia.
Tarkoittaako esteettömyys kaupunkimme kaduilla sitä, että rumat
kerjäläiset eivät pyöri jaloissa? Minun mielestäni ei. Kannatan
valtuutettu Helistön palautusesitystä.
Kiitos.
Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.
Ehkä me valtuutettu Torvaldsin ja Peltolan kanssa edustamme tällaisia
60-lukulaisia tai 70-lukulaisia sydämiä, jotka reagoivat asioihin tunteella
ja moraalilla. Tämä on sellainen asia tietenkin, johon ei voi reagoida
rationaalisesti ja kylmästi. Se, miten me humanistit, kristityt ihmiset
kohtelemme toinen toisiamme, on aivan olennaista siitä riippumatta,
mihin etniseen, sosiaaliseen tai alueelliseen ryhmään me kuulumme.
Ihmisiä pitää kohdella kunnioituksella ja arvokkaasti siitä riippumatta,
mistä he tänne ovat saapuneet.
Tässä tietysti tämä, mihin monet valtuutetut täällä viittasivat, aika raju
toimenpide, jolla tämä romanien asuinkulttuuri täällä hajotettiin
kaupungin toimesta, tuntuu sotivan juuri tätä inhimillistä ja ihmisläheistä
linjaa vastaan. Se ei ollut ihmistä kunnioittava tapa hoitaa tämä asia
eikä myöskään kunniaksi kaupungin toimintakulttuurille.
Sitten tietysti tähän liittyy monia aika kiinnostavia kysymyksiä. Itse
pohdin oman tutkimustyöni kautta tällä hetkellä sitä teemaa, miten
Helsingissä on elänyt vahva unelma siitä, että kaupungin kadut, torit,
puistot pitää elävöittää, pitää saada toimintaan, kaikkea kaunista ja
hyvää, ihmisten aktiivisuutta, ja olemme nähneet tässä
rinnakkaisilmiönä, Pietarin sinfoniaorkesterin jäsenet saapuvat tänne,
huippuviulistit..
Välihuuto!
..soittamaan musiikkia, kyllä liittyy palautukseen. Ja olemme nähneet
kaikenlaista hyvää ja kaunista, joka kuuluu tähän katusoiton ja
kulttuurin kenttään, ja siinä samaan rinnakkaisilmiöön on kuulunut
tällainen passiivinen toiminta kaduille, kerjääminen. Männistö
huomautti aivan oikein, että meillä on ollut tämä Kerjääminen ja
kaupustelu kielletty -kylttitraditio aikoihin, jolloin kaupungin oman
järjestyssäännön puitteissa pystyttiin näitä asioita hoitamaan ja
säätelemään. Nyt tätä mahdollisuutta enää ei ole. Me olemme yhtäältä
kiinni eurooppalaisissa ja toisaalta kansallisissa
järjestyssääntöasioissa. Kaupungin oma rooli on tässä aika kapea.
Tilanne on se, että sitten kunnon kansallisten puliukkojen meillä ei ole
ollut tällaista kohtaamista yhteiskunnallisen kurjuuden kanssa, ja se,
että tämä kurjuus on ei-suomalaista tai ei-kansallista, tekee tämän
asian, jos mahdollista, vielä vaikeammaksi. Kysymyshän ei ole uudesta
ilmiöstä, itse jo Roomassa 80-luvulla kohtasin Forum Romanumilla
kerjääviä ja samalla myös vähän varastelevia romaneja. Siellä ehkä
tämä toimintamuoto oli pidempään ja rutinoituneempaa. Mutta tämä
pakottaa meidät suomalaiset tämän kysymyksen eteen, että voivatko
tällaiset ilmiöt kuin prostituutio tai kerjääminen tai ilmiö, jonka me
näemme Dubaissa, että kello viideltä köyhät siirtotyöläiset viedään
rakentamaan 800-metrisiä pilvenpiirtäjiä täysin ala-arvoisella palkalla.
Onko tämä se hinta, jonka me maksamme elävöittämisestä,
kansainvälistymisestä ja yhteiskunnallisen moniarvoistumisen
tällaisesta kauniista utopiasta?
Kysymys tietysti liittyy laajasti valtuutettu Helistön yhteiskunnallisen
sydämen oikeansuuntaiseen sykkimiseen, ja ainakin omalta kohdalta
voin sanoa, että kunnioitan ja arvostan hänen työtään tässä suhteessa,
että hän tekee ja näkee ja hänellä on intuitio toimia, joka mielestäni ei
vain hyvällä vaan erinomaisesti toimivalla valtuutetulla, että arvostan.
Myös ryhmäni puolesta voin sanoa, että se näkökanta, joka tähän on
otettu, ja valtuutettu Helistön intohimo asiaan on kunnioitettavaa. Silti
me tänään ryhmässä mietimme aika pitkälti sitä, että mikä on
nimenomaan tässä tapauksessa nyt Helsingin kaupungin a) rooli ja b)
mahdollisuus toimia tässä tilanteessa, jossa uskon, niin kuin monet
asiat pääkaupungissa, tulemme yllätetyiksi pöksyt jalassa. Ei ole
olemassa selkeitä sääntöjä eikä toimintamuotoja, me joudumme vähän
takaperoisesti peruuttamaan näiden vaikeiden kysymysten äärelle. Me
ryhmässä olimme sitä mieltä, että tämä palautus siltä osin kuin
Helsingin kaupunki sitoutetaan pohtimaan näitä isoja asioita, olemaan
painostamatta ihmisiä maasta poistumiseen, on vaikea asia. Kenelle
tämä kuuluu yksinkertaisesti ja onko tämä valtion, kirkon, Punaisen
Ristin, Euroopan Union? Tämä kuuluu kaikille, mutta tässä
tapauksessa tämä Helsingin lähestymistapa sitouttaa tämä ikään kuin
kaupungin puhtaaksi velvollisuudeksi on hurjan vaikea.
Tämä palautusasia on tietysti niiltä osin, kun Helistö tässä esittää, että
tämä terveyspalvelujen ja saniteettiasioiden järjestäminen on erittäin
tärkeää, ja Helsinki voi omalta osaltaan paneutua Euroopan
romanivähemmistön perusoikeuksiin, mutta tämä kaupungin
sitouttaminen tässä vaiheessa tähän tuntuu aika tiukalta toimenpiteeltä,
ja voin vain nojautua Torvaldsin sydämen ääneen, että tämä asia vaatii
perusteellisempaa paneutumista, ja uskon, että emme tähän jää. Tässä
vaiheessa, kun ryhmän puolesta olemme päätyneet siihen, että..
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
..joo, että emme kannata palautusta tässä muodossaan. Palataan
siihen sitten jatkossa.
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.
Tässä on käyty keskustelua tästä hätämajoituksen päättymisestä, ja
sehän ei asiana ole tässä vastauksessa mukana vaan perustuu muihin
tietoihin. Siinä mielessä se tieto lähtökohtaisesti on ollut oikea, että siis
majoitetuille on ollut tarkoitus ilmoittaa, että tämä hätämajoitus päättyisi
31.1.2010 mennessä. Taustallahan on se, että siis emme ole luomassa
pysyvää asumismuotoa vaan hätämajoituksen, ja silloin keskeistä on
se, että luodaan mahdollisuudet, että voi palata kotiin. Mutta tämä ei
tarkoita sitä, etteikö lapsiperheistä huolehdittaisi. Ei lapsiperheitä ole
tarkoitus ajaa pakkaseen, emme voi tehdä sellaista. Meillä on valmius
jatkaa hätämajoitusta.
Tässähän koko ajan lähtökohtana on ollut se, että edetään kieli
keskellä suuta, yritetään erittäin vaikeassa tilanteessa tasapainotella
sen kanssa. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen, he ovat EU-kansalaisia,
heillä on samat ihmisoikeudet kuin meilläkin, ja toisaalta sitten se, että
tämä toimintamalli ei kuuluu meidän kulttuuriimme. Niin kuin monessa
puheenvuorossa on sanottu, ei minustakaan tässä ole oikeata
vastausta olemassa. On vaan pyrkimys siihen, että kaikkia niitä hyviä
periaatteita, minkä puolesta vannomme, voitaisiin tässä asiassa
toteuttaa, mutta kuitenkin myös se, että kerjääminen ja tällä tavalla
elintulojen hankkiminen ei ole meidän kulttuuriimme kuuluva asia.
Ajatuksena on ollut siis tämän hätämajoituksen suhteen se, että mikäli
romanit eivät palaa 31.1.2010 mennessä kotimaahansa, lapsiperheiden
hätämajoitusta on valmius jatkaa. Tämä asia on neuvoteltu
Diakonissalaitoksen kanssa, että mitään estettä sille jatkamiselle ei ole.
Eli toimintamallina on tavoite säilyttää se, mikä tähänkin asti, että askel
kerrallaan kieli keskellä suuta ja kaikkia näitä hyviä periaatteita
noudattaen.
Anteeksi, vielä yksi asia. Tämä hätämajoituksen kuluthan on tarkoitus
periä Romanian valtiolta. Tässä on tietenkin, niin kuin puheenvuoroissa
on mainittu, monia muitakin kuluja syntynyt tämän asian hoitamisesta
ihan perustellusti, mutta hätämajoituksen kulut ovat 69 euroa per
vuorokausi per henkilö eli tähän mennessä 74 426 euroa, mutta siis
tarkoituksena on periä nämä kulut Romanian valtiolta.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kerjääminen on monessa suhteessa järjestäytynyttä ja erittäin
laskelmoivaa liiketoimintaa, mitä sinisilmäiset suomalaiset eivät aina
tahdo ymmärtää. Vammaiset, lainausmerkeillä tai ilman, ja pienet
vauvat tuodaan mukaan kerjuumatkoille herättämään sääliä ja
hellittämään ohikulkijoiden kukkaronnyörejä. Meillä ei ole täällä keinoja
vaikuttaa Romanian vähemmistöpolitiikkaan eikä edes estää romaneja
tulemasta Suomeen, mutta me voimme vaikuttaa siihen, miten
houkutteleva kerjuukohde Suomi ja Helsinki ovat. Mielestäni meidän ei
tule luoda ylimääräisiä houkuttimia, kuten terveys- tai asumispalveluja,
koska sellaiset vain lisäävät kerjäläisten ja hangessa palelevien
vauvojen määrää. Köyhät romanit eivät eteläisestä Euroopasta aivan
pian lopu, mutta jos Helsinki ryhtyy globaaliksi sosiaalivirastoksi tai
edes Romanian sosiaalivirastoksi, sen resurssit kyllä loppuvat.
Kuten valtuutettu Torvalds ansiokkaassa puheenvuorossa totesi,
perusongelma on se, että Bulgaria ja Romania hyväksyttiin EU-
jäseniksi. Ne eivät saaneet jäsenyyttä palkinnoksi standardien
täyttämisestä vaan yllytteeksi niiden täyttämiseen. Toivon, että tästä
surullisesta virheestä opitaan jotakin esimerkiksi muodostettaessa
mielipidettä Turkin EU-jäsenyydestä. Valtuutettu Helistön ajatus
siivous- ja muiden töiden tarjoamisesta majoitetuille romaneille on
mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen. Tällaisia kokeiluja on itse
asiassa jo harrastettu jonkin verran muualla maailmassa. Ne ovat
yleensä kariutuneet siihen, että tulijoilla ei ole ollut kovin suurta
halukkuutta tällaisiin tehtäviin.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut.
Tässä on nyt, jos oikein laskin, neljässä Vihreiden puheenvuorossa
kysytty, että missäs päin ihmisruumista sosialidemokraattinen sydän
on. Tässä on ehkä hyvä nyt todeta muutama asia myös ääneen. Tämä
välikysymys jätettiin 11.11., eli yli kaksi kuukautta sitten. Kun tätä asiaa
16 vuorokautta sitten käsiteltiin kaupunginhallituksessa, joka valmisteli
tämän vastauksen kaupunginvaltuustolle, kyseinen kaupunginhallitus
oli yksimielinen tästä vastauksesta. Kaupunginhallituksessa on myös
runsaasti vihreitä edustajia.
Tänä aamuna sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja,
eli minä, ensin saan tietää, että tässä kokouksessa on tarkoitus esittää
tämän väliaikaisen valiokunnan perustamista, ja tämä tapahtui
muutamia tunteja ennen valtuuston kokouksen alkua. Sen jälkeen oli
tieto, että ei ehkä näin sittenkään menetellä vaan että harkitaan
palautusehdotusta kaupunginhallitukseen. Tässä tilanteessa meidän
valtuustoryhmämme siis käsitteli tämän kysymyksen kello 16.30
alkaneessa kokouksessaan noin kello 17.
En tietenkään halua sanoa, että kysymys on miltään osin
hurskastelusta, mutta kun Vihreät täällä nyt esittävät kuitenkin
voimakkaita moraalisia puheenvuoroja siitä, millä tavalla ihmisten
hätään pitää vastata, herää kysymys, että olisiko tämä voinut havaita 2
kuukautta sitten tai 16 vuorokautta sitten tai edes viikko sitten.
Välihuuto!
Se ehkä havaittiin, mutta jos valtuutettu Sumuvuori malttaa kuunnella
tämän ajatuksenkulun loppuun. Jos kysymys on siitä, että vakavasti
olisi haluttu jotain sen kaltaista, mitä nyt tänä päivänä on nostettu
pinnalle, niin tapahan olisi ollut se, että asiasta olisi huolellisesti ja
riittävän hyvissä ajoin käyty keskustelut eri valtuustoryhmien kesken ja
tuotu esiin ne näkökohdat, jotka tässä kysymyksessä ovat olennaisia,
ja mielellään viimeistään kaupunginhallituksen vastausta laadittaessa
tuotu esiin ne paremmat näkökohdat, joiden mukaan tässä pitäisi
toimia ja sitten tältä pohjalta haettu mielellään mahdollisimman laajaa
helsinkiläistä näkemystä tämän kysymyksen hoitamiseen, mutta näin ei
siis tehty vaan nyt tänään asia on tässä pöydällämme.
Minusta tämä prosessiasia ei ole aivan yhdentekevä. En missään
nimessä halua väittää, että kysymys on hurskastelusta enkä missään
nimessä halua väittää, että kysymys on politiikasta, mutta toivon, että
näitä asioita käsiteltäisiin paremmalla ajalla, paremmalla prosessilla,
paremmalla muitten ryhmien perehtymismahdollisuuksien
kunnioittamisella ja paremmalla, kaiken kaikkiaan, voisiko sanoa
pyrkimyksellä vaikeissa, monimutkaisissa asioissa hakea
mahdollisimman laajaa yhteisymmärrystä.
Kun Kimmo silloin 11.11. näytti minulle, että tällaisen välikysymyksen
olen tässä jättämättä, niin koin noin spontaanisti ja sitten sen
jälkeenkin, että luultavasti se viisain tapa, jolla Helsingin
kaupunginvaltuusto voi tähän äärimmäiseen monimutkaiseen
kysymykseen jotain myönteistä tehdä, on ikään kuin nostaa tämä asia
keskusteluun ja sen keskustelun kautta pakottaa, kannustaa ja
kehottaa kaupungin johtoa ja virkakoneistoa löytämään parempia
tapoja toimia. Tämähän on joka tapauksessa sellainen kysymys, joka
meidän edessämme on niin pitkälle kuin silmä siintää. Joka
tapauksessa mahdottoman vaikea ja minun mielestäni sellainen, jossa
hyviä ratkaisuja ei ole tarjolla. On vain ongelmallisia ja sitten vielä
ongelmallisempia.
Tässä suhteessa valtuutettujen Peltola, Torvalds ja Kolbe ikään kuin
resonointiin ja problematisointiin on helppo yhtyä, mutta
sosialidemokraattinen valtuustoryhmä siis on sitä mieltä, ja siihen
näkemykseen vaikutti se, että kaupunginjohtaja Pajunen tänä aamuna
tässä satunnaisessa keskustelussa, satunnaisen siinä mielessä, että
se ei liittynyt suinkaan tämän kysymyksen keskusteluun, myös
valtuuston puheenjohtaja oli tässä keskustelussa paikalla, ilmoitti että
hätämajoitusta jatketaan, jos sen tarvetta ilmenee myös tämän
tammikuun lopun jälkeen. Tämä oli myös olennainen sisällöllinen tieto,
kun ryhmämme on sitä mieltä, että paitsi että tämä keskustelu ja tämä
välikysymys riittävät tässä kokouksessa päätökseksi, niin se liittyy
myös siihen, että jos me nyt palautamme, niin ei tämä asia tällä,
sanotaan joidenkin lisäviikkojen, pohdinnalla muuksi muutu.
Esimerkiksi tämä 31.1.-aikaraja menee rikki ennen kuin valtuusto
seuraavan kerran siinä tapauksessa asiaa käsittelisi. Luulen, että tästä
valtuustosta on lähtenyt ihan selvä viesti, että Helsingin kaupungin
viranomaisten tulee tässä asiassa noudattaa inhimillisiä periaatteita, ja
sosialidemokraattinen valtuustoryhmä sitä edellyttää, mutta niin kuin
sanottu, kannattaa myös kaupunginhallituksen yksimielisen ehdotuksen
hyväksymistä.
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät läsnäolijat.
Vajaa 20 vuotta sitten virassa ollessani jouduin pikkuisen
samantapaisen asian esille. Te muistatte kysymyksen tästä
hallitsemattomasta maahantulosta Neuvostoliiton hajottua. Raja ?
päällikkö kenraali Sihvo kutsui sitten rajavartiostojen komentajat ja
minut Suomenlahden merivartioston komentajan ominaisuudessa
neuvottelemaan siitä, että mitä tehdä, jos täällä tulee hillitön ja
hallitsematon maahanmuutto. Minä sitten sanoin siinä, että herra
kenraali, että yksi ratkaisu on se, että eri Suomen satamissa
lämmitettävät hallit tyhjennetään, sitten kun oli viisumi ?, niin
piikkilanka-aidataan, otetaan sormenjäljet ja kenttäkeittiöt, tästä
lähdetään. Sihvo sanoi, että no eihän me nyt oikein..
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
..sivistyneenä, tulee, maana voida tällaiseen lähteä, että mitä nyt sitten
sanotaan kansainvälisessä lehdistössä. Sitten majoitettiin tulijoita
hotelliin, ja tulokset on sellaiset kuin on nähty.
Minäpä teenkin palautusesityksen sellaisena, että:
Helsinki luo täällä oleville ja mahdollisesti tuleville romani- ja muiden
maiden kansalaisille minimiolosuhteet heidän elämänsä turvaamiseksi
vain siinä määrin, että se ei ole omiaan houkuttelemaan tänne enää
lisää kerjäläisiä.
Tarkoittaa siis sitä, että sairaat ja lapset hoidetaan, mutta ei ole mitään
hotellimajoituksia.
Tämä on todella vaikea asia. Kuitenkin Kiinassa, Englannissa,
Saksassa, Italiassa, Ranskassa ja Itä-Euroopassa romaneja on ollut
todella vaikka kuinka kauan tässä meidän naapurissamme. Eräs pieni
viiksekäs mies poltti päreensä heihin 30-luvulla. Tätä ei saa enää
tapahtua. Meille on muutama romaniperhe aiheuttanut nyt ongelmia.
Helsingissä on kuitenkin taloja tyhjillään. Esimerkiksi Kalasatamassa
on mielettömästi lääniä, taloja tyhjillään. Sanotaan, että meidän
kitarapaja esimerkiksi häädettiin sieltä pois noin vuosi sitten.
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
No, tämä on tavallaan diplomaattinen, ei mikään palautus, mutta
kuitenkin sellainen asia, että minä en tätä osaa itse päättää. Tämä ei
ole palautus eikä mikään, että voit sulkea vaikka sen mikin, mutta
kuitenkin minä sanon, että pallo on nyt kaupungin johtajille ja heillä,
jotka läärää minunkin asioita mahdollisimman hankaliksi veroilla ja
vuokrilla. Eli rahaa ja tiloja on.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kaupunginjohtaja Pajunen puhui siitä, mikä ei kuulu meidän
kulttuurimme. Voi tietysti kysyä, mihin ja kenen. Toivon, että
kaupunginjohtaja puhuisi enemmän myös siitä, mikä kuuluu meidän
ymmärtääkseni yleisesti hyväksymään kulttuuriin. Kyllä siihen kuuluu
se, että heikommassa asemassa ja hädässä olevia autetaan.
Kaupunginjohtaja kertoi myöskin, että lapsiperheitä ei häädetä
tammikuun lopussa pakkaseen. Voi kysyä, minkä takia
kaupunginjohtaja, joka käytti tämän keskustelun ensimmäisen
puheenvuoron, ei siinä vaiheessa halunnut tai tiennyt kertoa tätä asiaa.
Varsinkin on syytä kysyä, miksi nytkin puhuttiin vain lapsista. Entä muut
kuin lapsiperheet, joita on hätämajoituksessa? Vanhuksia, sairaita ja
muuten majoitusta tarvitsevia näissä pakkasolosuhteissa.
Valtuutettu Halla-aho ja Kokoomus ovat täällä puhuneet
kerjäläisongelman yhteydessä liiketoiminnasta. Mitä muuta kuin
liiketoimintaa on se, jos Diakonissalaitoksen kaupunginjohtajan
mukaan perii 69 euroa vuorokaudessa per henkilö hätämajoituksesta?
Mitä muuta kuin eduntavoittelua hädässä olevien kustannuksella tämä
on?
Kiitos, puheenjohtaja.
Palautukseen. Haluaisin kysyä valtuutettu Bergholmilta, että valtuuston
kokous on nyt kestänyt kuusi tuntia, eikä demariryhmä ole pystynyt
muodostamaan kantaansa tähän Vihreiden palautusesitykseen, mikä
minusta kyllä nyt on aivan uskomattoman hidasta toimintaa kyllä tässä
vaiheessa. Ja vähän tuntuu siltä, että ei ole pystytty muodostamaan
kantaa koko asiaan, kun piiloudutaan erittäin alkeellisen
prosessikritiikin taakse tässä kysymyksessä.
Kaupunginhallitus vastasi silloin annettujen tietojen perusteella, niin
kuin näkyy siitä, mitä esityslistaan on kirjattu, ja tällöin
kaupunginhallitus hyväksyi tämän vastauksensa yksimielisesti. Sen
jälkeen on meille kerrottu, että 31.1. tämä hätämajoitus aiotaan
lopettaa, ja se ei ollut kaupunginhallituksen tiedossa silloin kun hallitus
asiaan vastasi. Lisäksi toteaisin vielä tai oikaisisin valtuutettu
Bergholmia siltä osin, että me kyllä kaupunginhallituksessa totesimme
oman ryhmäni puolesta, että me tulemme palaamaan tähän asiaan
valtuustossa, eli se oli kyllä kaupunginhallituksen tiedossa siinä
vaiheessa.
Kyllä nyt täytyy sanoa, että valitettavasti tässä asiassa demarit eivät voi
piilottaa tätä välinpitämättömyyden politiikkaansa tällaisen retoriikan
keskustelun taakse.
Kiitos puheenjohtaja.
Kaksi lyhyttä kommenttia valtuutettu Halla-aholle. Hän saattaa olla
oikeassa siinä, että vauvoja tuodaan tänne meidän kaduille
herättämään sääliä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kadulla on
silloin vauva. Valtuutettu Bergholmille voisin sanoa, että minäkään en
pidä hurskastelusta ja lisäksi vihaan politiikkaan, ja mitä tulee
kaupunginhallituksen yksimielisyyteen, koskaan ei ole liian myöhäistä
muuttaa mieltään ja tulla järkiinsä kenellekään meistä.
Kiitos.
Kiitos, puheenjohtaja.
Vastaan ensin kaupunginjohtaja Pajuselle, joka vetosi siihen, että tässä
selvityksessä, jota nyt täällä käsitellään, ei ole mainittu sitä, että
hätämajoitus päättyy tämän kuun viimeinen päivä eli kahden viikon
päästä, ja sen takia ei ole asiallista siitä keskustella. Olen tästä eri
mieltä, koska jos kuitenkin me käsittelemme sellaista asiaa kuin
romanien hätämajoitus ja siinä oleellinen tieto on se, että hätämajoitus
on tarkoitus lopettaa tämän kuun viimeinen päivä, niin totta kai siitä
pitää täällä keskustella. Sitten toisekseen, mikä hätämajoitus se
sellainen on, jossa järjestävä virkamies päättää, että hätämajoituksen
tarve päättyy pakkasista huolimatta. Hätämajoitus on tarkoitettu
järjestettäväksi sellaisissa olosuhteissa, joissa inhimilliset oltavat ei
muuten yksilön kohdalla järjesty. Jos me aidosti haluamme
hätämajoitusta tarjota romaneille, niin totta ihmeessä hätämajoituksen
täytyy jatkua kahden viikon jälkeenkin niin kauan kuin niitä pakkasia
Suomessa riittää.
Toiseksi haluaisin kommentoida Jorma Bergholmin puhetta sen verran,
että kun hän antoi ymmärtää, että Vihreät eivät ole pitkäjänteisesti tai
aikaisemmin piitanneet tästä asiasta, niin voin ainakin omalta osaltani
kertoa, että olen muutamaan otteeseen tavannut Suomen Romanian
suurlähettilään, ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten ja sen
jälkeen pariin otteeseen, ja keskustellut tästä Helsingin romanien
tilanteesta. Olen tehnyt romanien hätämajoituksesta valtuustoaloitteen
viime syksynä, ja sitä ei ole vieläkään tuotu valtuustoon.
Kolmanneksi olen yli vuosi sitten eri kolmannen sektorin
asunnottomuuspalveluita tarjoavia järjestöjä, ja heidän kanssaan
keskustellut tästä romanien hätämajoituksen järjestämisestä, että kyllä
tässä erilaisia yrityksiä on ollut tämän asian hoitamiseksi, mutta
minusta se on meidän velvollisuus pitää tätä asiaa esillä niin kauan
kuin sitä ei ole hoidettu.
Arvoisa puheenjohtaja.
Valtuutettu Virkkuselle kommenttina, että on totta, että kadulla on
vauva. Ongelma onkin siinä, että jos hänet perheineen majoitetaan,
kadulla on seuraavaksi kaksi vauvaa.
Kaupunginjohtaja Pajuselle muutama kysymys. Majoituskulut on
tarkoitus periä Romanian valtiolta. Onko tässä asiassa jo oltu
yhteydessä Romanian valtioon?
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
Kyllä. Ja pidetäänkö korvauksen saamista kovinkin todennäköisenä?
Pajunen kertoi myös, että kyse on hätämajoituksesta, ei uudesta
asumismuodosta. Hän kuitenkin totesi, että kuun lopussa päättyväksi
ilmoitettua hätämajoitusta jatketaan tarvittaessa. Mihin asti sitä
jatketaan tarvittaessa, ja jos tarve jatkuu jatkuvasti, järjestyykö myös
hätämajoitus jatkuvasti?
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Ei palautukseen. Sitten, kun täällä on esitetty..
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Valtuutettu Halla-aho kysyi, näin ymmärsin, että onko lasku lähtenyt jo
Romanian lähetystölle. Ei ole lähtenyt, heitä on informoitu asiasta ja he
ovat muutenkin tietoisia tästä tilanteesta. Yleisesti ottaen lähetystö on
ollut passiivinen ja valittanut sitä, että voimavaroja heillä ei ole.
Ainoastaan yksi henkilö lähetystössä. Apu on konkreettisesti jäänyt
siihen, että he ovat antaneet lähetystöön ohjattujen henkilöiden soittaa
Romaniaan. Sosiaalipäivystys on kuitenkin ollut kiinteästi yhteydessä
lähetystöön, ja yhteys siis toimii, mutta tietenkin toivomme, että kun
lasku lähtee, niin se tulee myös maksetuksi.
Arvoisa puheenjohtaja.
En ole nyt ihan varma, onko tämä nyt suoranaisesti palautukseen,
mutta ehkäpä se nyt on sillä tavalla, että kun äskeisessä palautukseen
liittyvässä puheenvuorossani käsittelin tämän prosessin etenemistä,
niin en millään tavalla siinä puheenvuorossani väittänyt, että vihreät
valtuutetut eivät olisi tässä asiassa toimineet aktiivisesti eri tahoilla ja
eri suunnilla. Totesin vain, että jos halutaan laajalla
yhteisymmärryksellä tai ylipäänsä halutaan valtuustossa tärkeitä asioita
saada jonkinlaiseen ratkaisuun, niin normaalia on käydä niistä asioista
hyvissä ajoin eri valtuustoryhmien välistä pohdintaa. Kaupunginhallitus
on se luonteva paikka, koska kaupunginhallituksen kautta asiat
valtuustolle esitellään, tai sitten ryhmien puheenjohtajien tai edustajien
kesken pohditaan kysymystä. Eikä tässä ole kysymys siitä, että onko
tässä kuusi tuntia kestäneessä kokouksessa ollut aikaa perehtyä
Vihreiden palautusesitykseen, vaan tässä on kysymys itse asiasta.
Erinomaisen monitahoisesta, vaikeasta ja monimutkaisesti asiasta,
jossa, niin kuin sanottu, tällä hetkellä olemme sitä mieltä, että asian
palauttamiseen ei ole perusteita vaan tämä keskustelu toimii ohjeena ja
velvoitteena kaupungin viranhaltijoille, kun käytännön toimia tehdään.
Me olemme varmasti valmiita näissä asioissa jatkossa täsmentämään,
parantamaan ja miettimään toimintamuotoja. Sanon nyt vielä yhden
asian Elina Moisiolle. Niinkö, että 16 päivää sitten käsitellyn
kaupunginhallituksen kokouksen jälkeen on tullut kaikki ne tiedot, jotka
saattoivat tämän teidän kantanne toisenlaiseksi? Sitä ennen ei ollut
mitään.
Arvoisa puheenjohtaja.
Siihen kysymykseen, että onko oikein esittää palautusta, jos asiaa ei
ole ? kaupunginhallituksessa, niin en ole ollut kaupunginhallituksen
kokouksessa, mutta minusta vaikuttaa, että tässä on noudatettu sitä
käytäntöä, jota käytetään näitten valtuustoaloitteitten käsittelyssä.
Tietysti meidän käsittelymme valtuutettujen tekemien aloitteiden osalta
on ? tehdä voimakkaasti ja ? sitä käytäntöä, että se ? tehdään
kaupunginhallituksen tasolla, mutta toivottavasti se ? on käsitelty
täällä valtuustossa eikä kaupunginhallituksessa.
Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja.
Halusin tulla tänne eteen, vaikka kello on näin paljon. Kyseessä on
äärimmäisen tärkeä asia, ja voin monilta osin yhtyä siihen, mitä
valtuutettu Torvalds täällä aikaisemmin puhui. Iso moraalinen ongelma.
Voisin puhua aika pitkään Itä-Euroopan romanien tilanteesta, koska
olen siihen perehtynyt paikan päällä niin Romaniassa, Bulgariassa,
Slovakiassa, Unkarissa kuin Puolassakin, mutta en mene siihen.
Haluaisin myös muistuttaa hieman siitä, että ei ole kovin monta
vuosikymmentä siitä, kun Suomen romaneja syrjittiin aivan avoimesti.
Ei heilläkään ollut silloin majoitusta. Mutta se, miksi äänestin äsken
tyhjää, johtuu seuraavista syistä, ja siksi käytän puheenvuoron.
Ensinnäkin poikkeuksellisesti olin mukana tässä välikysymyksessä
kaupunginhallituksen jäsenenä. Miksi? Siksi, että tässä
romanikerjäläisten tilanteessa on koko ajan Helsingin kaupungissa
ilmennyt ristiriitaa, ristivetoa ja epätietoisuutta siitä, mikä on Helsingin
kanta, miten Helsinki suhtautuu siihen. Virkamiehiltä on tullut
korkealtakin johdolta hyvin jyrkkiäkin kannanottoja, ja poliittisesta
kannasta ei ole ollut selkoa. Valitettavasti en ole kyllä ihan varma, onko
tämän illankaan jälkeen. Olin mukana välikysymyksessä juuri sen takia,
että ajattelin, että valtuusto pääsee keskustelemaan, ja näin meille
selkiää, miten meidän tulee suhtautua nyt tässä tapauksessa näihin
Romaniasta tulleisiin romanikerjäläisiin, mutta kuten täällä on sanottu,
ei maailma tähän lopu eikä pysähdy, varmasti uusia ryhmiä voi tulla ja
on odotettavissa, ja meillä pitäisi olla jonkunnäköinen selkeä linja, jonka
takana ainakin suuri enemmistö voisi olla.
Nyt tämä tilaisuus jätettiin käyttämättä, ja olen hirveän pahoillani muun
muassa siitä syystä, valtuutettu Helistö, että minä pistin itseni peliin
siihen välikysymykseen, mutta sinulle ei tullut mielenkään, että sinä
olisit neuvotellut minun kanssani siitä, minkälainen palautusehdotus
mahdollisesti tehdään. Tässä ei ollut kysymys Vihreiden ryhmästä,
tässä oli niistä ihmisistä. Ihmettelen Osmo Soininvaaran
puheenvuoroa, että tämä olin valtuuston aloite. Välikysymys ei ole
sellainen kuin valtuustoaloite vaan se on järein ase, minkä valtuusto voi
tehdä. Silloin olisin tietenkin olettanut, että ne ihmiset, jotka laittavat
itsensä peliin siihen järeimpään aseeseen, voisivat myöskin sitten olla
mukana siinä, mitä tehdään, jos ei tehdä mitä kaupunginhallituksessa
on tehty.
Todellakin kaupunginhallituksessa Vihreät sanoivat, se piti paikkansa
?, mutta sekin odottaa vain, että me teemme jotakin täällä. Me teemme
sitten jotakin. Minä tulin kokoukseen, en ollut ryhmäkokouksessa, tulin
puoli kuuden jälkeen tänne ja silloin vasta sain kuulla, olin jättänyt
ryhmälle viestin, että tätä tarkastusvaliokuntaa en voi pitää oikeana
tässä ratkaisussa, mutta olin avoimin mielin palautuksen suhteen,
mutta en enää sen jälkeen, kun huomasin, että mielestäni täällä tilanne
ryöstäytyi jotenkin käsistä ja täällä käytiin ala-arvoista nokittelua. Ei
ollutkaan tarkoitus löytää yhteistä kantaa, yhteistä ratkaisua vaan
lähteä syyttelemään toisia. Toivottavasti tästä prosessista jotakin
opimme. Kaupunginjohtaja nyt sanoi, että hätämajoitusta jatketaan ja
sitä on jatkettava, ja toivon, että kaupunginhallitus voi myös tästä
asiasta käydä kunnon keskustelun. Me emme ole kyllä kertaakaan
oikein kunnon keskustelua käyneet, me olemme saaneet selvityksiä,
mutta että kaupunki jossain vaiheessa saisi sellaisen selkeän
linjaratkaisun tähän asiaan, kuten sanottu, jossa ainakin suurin osa,
enemmistö voisi olla takana.
Kiitos.
Outi Ojalan käyttämä puheenvuoro oli erittäin hyvä. Se varmaan
selvensikin koko tätä prosessin ominaisuutta. Näitä aikaisempia
puheenvuoroja kuunnellessa tulikin sellainen olo kyllä, että loppujen
lopuksi Kanerva tuntui olevan selväjärkisimmästä päästä oman
ponsiehdotuksensa kanssa. Mitä täällä on näistä rikollisuusasioista
puhuttu, niin tässä materiaalissa, mikä meille on jaettu,
”Katukerjääminen ja viranomaisyhteistoiminta” sivulla 12 mainitaan,
että rikosjärjestelmärekisterin mukaan epäiltynä Romanian kansalainen
on ollut vuonna 2006 475 kertaa ja seuraavaksi vuodeksi se on lähes
150 prosentilla noussut, että se siitä ? .
Ei muuta.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Ensin haluan kiittää kaikkia niitä, jotka kirjoitti tämän tekemäni
välikysymyksen. Saman tien minun pitää siis pyytää myös Outilta
anteeksi, että en ole ymmärtänyt puhua teidän ryhmästänne kun
puolueenne puheenjohtaja Paavo Arhinmäen kanssa. Hänen viestinsä
ymmärsin siten, sanottaisiinko näin, että Vasemmistoliitto on hoidossa.
Olen pahoillani, että luotin teidän puheenjohtajan puheisiin, mutta
keskustelu on ollut hyvää ja päätös huono.
Arvoisa puheenjohtaja.
Totean, että en ole saanut edelleenkään kaupunginjohtajalta vastausta
siihen, miten jatkuu vai jatkuuko lainkaan muiden kuin lasten ja
lapsiperheiden hätämajoitus tämän kuun päättyessä.
Arvoisa puheenjohtaja.
Vaikka olen puolueeni puheenjohtaja, niin en ole valtuustoryhmän
puheenjohtaja enää. Tästä syystä tosiaan olen keskustellut Kimmo
Helistön kanssa kerran puhelimessa, jolloin hän puhui tästä
tarkastusvaliokunnasta vai mikä tämä oli, ja sanoin, että
Vasemmistoliiton ryhmä on huolestunut romanien tilanteesta. Varmaan
voidaan miettiä tätä ratkaisua, ja niin kuin ehkä Helistö huomasi, niin
jos kaikki eivät olleet hoidossa, niin ainakin vierihoidossa, koska
kukaan ei vastustanut Helistön palautusesitystä Vasemmistoliiton
ryhmässä.
Välihuuto!
Niin. Sen lisäksi totean, että ymmärtääkseni tämä esitys muuttui tämän
päivän aikana, että huomasin äsken sähköpostistani, että olen saanut
Vihreiden ryhmänjohtajalta tiedon siitä, että se muuttuu
palautusesitykseksi 2,5 tuntia ennen valtuuston kokousta.
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
Niin, hyvä puheenjohtaja.
Myös, jos esitetään nimellä mainiten väitteitä, niin on varmasti
kohtuullista, että ne voidaan täällä korjata, joten totean vielä lopuksi
sen, että 2,5 tuntia ennen kokouksen alkua oli tullut esitys
sähköpostiini, mutta siinä vaiheessa minulla ei ollut mitään
mahdollisuutta puoluehallituksesta käsin reagoida tähän asiaan.
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.
Valtuutettu Hakasen kysymykseen on vastaus se, että niin kuin ehkä
huonosti ilmaisin aikaisemmassa puheenvuorossa: Asia on hyvin
moniulotteinen, tilanne muuttuu päivä kerrallaan, meillä on kaupungin
puolelta hyvät asiantuntijat hoitamassa asiaa. Romanien määrä
kaupungissa on, voin sanoa, suhteellisen pieni tällä hetkellä. Käymme
vuorovaikutusta heidän kanssaan ja tunnemme heidät. Teemme, niin
kuin sanoin, kieli keskellä suuta, päivä kerrallaan ratkaisuja siitä, miten
tätä vaikeaa asiaa voitaisiin hoitaa.
Arvoisa puheenjohtaja.
Valtuutettu Hakasen edellinen puheenvuoro palautti mieleeni, että
minäkään en saanut kaupunginjohtaja Pajuselta vastausta toiseen
kysymykseen, eli siihen, että miten pitkään hätämajoitusta jatketaan
tarvittaessa, jos tarpeen loppumisesta ei näy merkkejä.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.
Hätätilanteisiin kaupungin pitää reagoida aina, riippumatta siitä, ketä on
sen hätätilanteen kohteena. Näin ollen tilannetta seurataan, yritetään
löytää oikeat toimintamallit. Ensisijaista tietenkin on se, että emme ole
pysyvää asumismuotoa luomassa. Munkkisaaren keskus on
hätämajoitustila. Kaupungilla on tietenkin myös muita hätämajoitustiloja, ja
niiden käyttöä voi myös harkita.
HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE
Otto Lehtipuu Tiina Teppo
puheenjohtaja päätösvalmisteluyksikön päällikkö
ordförande chef beslutsberedningsenheten
Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:
Protokollet justerat och godkänt:
Mari Holopainen Juho Romakkaniemi
kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu
stadsfullmäktigeledamot stadsfullmäktigeledamot
