HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
Keskustelupöytäkirja
15 – 2010
Kokousaika: 22.9.2010 klo 18.00 – 20.42
Kokouspaikka: Vanha Raatihuone, Aleksanterinkatu 20
|
|
|
|
Keskustelupöytäkirjaan on kirjattu vain ne kaupunginvaltuuston esityslistan
asiakohdat, joissa on käytetty puheenvuoro.
|
|
HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE
Diskussionsprotokoll
15 – 2010
Mötestid: 22.9.2010 kl 18.00 – 20.42
Mötesplats: Gamla Rådhuset, Alexandersgatan 20
|
|
|
|
I diskussionsprotokollet har antecknats bara de ärenden på stadsfullmäktiges
föredragningslista i vilka någon har yttrat sig.
|
208 §.................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 3.....................................................................................................................
KYSELYTUNTI................................................................................................................................
Kysymys 42......................................................................................................................................
Valtuutettu Kolbe.............................................................................................................................
Valtuutettu Kolbe.............................................................................................................................
Valtuutettu Rissanen.......................................................................................................................
Ledamoten Oker-Blom....................................................................................................................
Valtuutettu Ojala............................................................................................................................
Valtuutettu Karu.............................................................................................................................
Valtuutettu Rantanen....................................................................................................................
Valtuutettu Puhakka......................................................................................................................
Valtuutettu Helistö.........................................................................................................................
Valtuutettu Saarnio.......................................................................................................................
Kysymys 43....................................................................................................................................
Valtuutettu Kari..............................................................................................................................
Kaupunginjohtaja Pajunen...........................................................................................................
Valtuutettu Kari..............................................................................................................................
Valtuutettu Sumuvuori..................................................................................................................
Valtuutettu Moisio..........................................................................................................................
Valtuutettu Halla-aho....................................................................................................................
Valtuutettu Saarnio.......................................................................................................................
Valtuutettu Kolbe...........................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Ledamoten Wallgren.....................................................................................................................
Valtuutettu Puura..........................................................................................................................
Valtuutettu Anttila..........................................................................................................................
Valtuutettu Vesikansa...................................................................................................................
Kaupunginjohtaja Pajunen...........................................................................................................
209 §...............................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 4...................................................................................................................
Valtuutettu Ebeling........................................................................................................................
211 §...............................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 6...................................................................................................................
Valtuutettu Ylikahri........................................................................................................................
Valtuutettu Kantola........................................................................................................................
Valtuutettu Näre............................................................................................................................
Valtuutettu Karhuvaara.................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo........................................................................................................................
Valtuutettu Rantanen....................................................................................................................
Valtuutettu Taipale........................................................................................................................
Valtuutettu Anttila..........................................................................................................................
Valtuutettu Nieminen....................................................................................................................
Valtuutettu Kantola........................................................................................................................
Valtuutettu Rantanen....................................................................................................................
212 §...............................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 7...................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
214 §...............................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 9...................................................................................................................
MUUTTAMINEN (NRO 11888)....................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Valtuutettu Soininvaara................................................................................................................
Valtuutettu Arhinmäki....................................................................................................................
215 §...............................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 10.................................................................................................................
Aloite 22.........................................................................................................................................
Valtuutettu Lipponen.....................................................................................................................
Valtuutettu Näre............................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo........................................................................................................................
Valtuutettu Puhakka......................................................................................................................
Valtuutettu Näre............................................................................................................................
Aloite 23.........................................................................................................................................
Valtuutettu Lipponen.....................................................................................................................
Aloite 24.........................................................................................................................................
Valtuutettu Lipponen.....................................................................................................................
Valtuutettu Kuikka.........................................................................................................................
Valtuutettu Puhakka......................................................................................................................
Valtuutettu Urho............................................................................................................................
Valtuutettu Lipponen.....................................................................................................................
Valtuutettu Sarkomaa...................................................................................................................
Valtuutettu Näre............................................................................................................................
Aloite 31.........................................................................................................................................
Valtuutettu Virkkunen....................................................................................................................
Valtuutettu Mäki.............................................................................................................................
Valtuutettu Vesikansa...................................................................................................................
Valtuutettu Pakarinen...................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo........................................................................................................................
Valtuutettu Rantanen....................................................................................................................
Valtuutettu Abdulla........................................................................................................................
Valtuutettu Kantola........................................................................................................................
Valtuutettu Virkkunen....................................................................................................................
Valtuutettu Pakarinen...................................................................................................................
Valtuutettu Vikstedt.......................................................................................................................
Valtuutettu Näre............................................................................................................................
Valtuutettu Virkkunen....................................................................................................................
Valtuutettu Abdulla........................................................................................................................
Valtuutettu Rantanen....................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo........................................................................................................................
Aloite 38.........................................................................................................................................
Valtuutettu Arhinmäki....................................................................................................................
Valtuutettu Rantanen....................................................................................................................
Valtuutettu Kantola........................................................................................................................
Valtuutettu Anttila..........................................................................................................................
Valtuutettu Karhuvaara.................................................................................................................
Valtuutettu Arhinmäki....................................................................................................................
Kiitoksia, puheenjohtaja. Erinomainen ajatus.
Aion käyttää sen erinomaisella tavalla, kuten valtuutetut tietävät.
No niin, kunnioitettu puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Helsingin kaupunki päätti 10 vuotta sitten kilpailuttaa Hakaniemen
hallin myyntipaikat, ja käytännössä se on merkinnyt sitä, että uusien
vuokralaisten kuukausivuokrat saattavat olla jopa nelinkertaiset
vanhojen kauppiaiden maksamiin vuokriin verrattuina. Osa liiketiloista
on jatkuvasti tyhjillään, ja jotta uusi yrittäjä pääsee siivilleen ja saa
oman yrityksensä hallissa menestymään, vaatii se asiantuntijan arvion
mukaan vähintään 2, jollei 3 vuotta.
Pienimuotoinen kauppiasyrittäjyys on haastavaa ja vaihtelevuudessaan
epävarmaakin. Silti kauppahallit ovat yksi elävän kaupunkikulttuurin
kulmakivistä. Ne tarjoavat vaihtoehdon suurille kauppaketjuille ja yhä
vähenevälle henkilökohtaiselle palvelulle. Kauppahallin yrittäjät toivovat
kaupungilta kumppanuutta ja joustavuutta. Kauppahallin yrittäjien
näkemykset tulee ottaa tosissaan. He sanovat itsekin, että eivät halua
veronmaksajien almuja, vaan he haluavat reiluja pelisääntöjä ja
pitkämielisyyttä yrittäjyyden edistämisessä.
Kauppahallit kuuluvat siis kaupunkilaiseen elämänmuotoon ja niihin
tarvitaan uusia yrittäjiä. Uusia, sitoutuneita yrittäjiä ei tulevaisuudessa
löytyne tarpeeksi, jos vuokrataso nousee liian korkeaksi. Siksi
kysynkin, onko Helsingin kaupunki valmis arvioimaan uudelleen
kauppahallien tilojen vuokrauskilpailutuksen periaatteita sekä omaa
toimintaansa suhteessa tähän yrittäjyyteen?
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.
Vastauksena esitettyyn kysymykseen kaupunkisuunnittelu- ja
kiinteistötointa johtajavana apulaiskaupunginjohtajana totean
seuraavaa:
Vanhan kauppahallin ja Hakaniemen kauppahallin myyntipaikkoja on
kilpailutettu vuodesta 2004 lähtien. Kilpailussa esimerkiksi Hakaniemen
kauppahallissa kilpailutetut myyntipaikan vuokrat ovat muodostuneet
keskimäärin noin 30–40 % korkeammiksi kuin vanhat myyntipaikan
vuokrat. Myyntipaikan hintaan vaikuttaa mm. paikan sijainti ja
myyntituote. Niinpä osassa kilpailutetuista myyntipaikoista vuokra on
jäänyt vanhoja vuokria alemmaksi, sijainniltaan parhailla paikoilla taas
noussut hyvinkin korkeaksi. Tilakeskuksen ilmoituksen mukaan
Hakaniemen hallissa ei ole ollut tiloja vuokraamatta muutoin kuin
vuokralaisten vaihtuessa, ja kysyntä tiloihin on jatkuvasti pysynyt
korkeana.
Vanhan ja Hakaniemen kauppahallien peruskorjaukset ovat tulossa
ajankohtaisiksi muutaman vuoden sisällä. Hallien vuokraustoiminta on
tarkoitus siirtää vuodenvaiheessa Helsingin Tukkutorin vastuulle.
Peruskorjausten suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä on perusteltua
miettiä myös hallien vuokraukseen liittyvät asiat. Tällöin tulee
harkittavaksi myös myyntipaikkojen vuokraustapa, eli jatketaanko
kilpailutusta vai valitaanko kauppiaat jollakin muulla kriteerillä.
Tukkutorilla on alustavasti suunniteltu vuokrien muuttamista hallien
korjaustöiden valmistuttua saman suuruusluokan mukaiseksi niin, että
kauppapaikan hinta vaihtelee sijainnin ja ohikulkijamäärän mukaan.
Vuokrasopimukset voitaisiin tämän jälkeen tehdä määräaikaisina,
jolloin vuokria ja sopimuksia voitaisiin tarvittaessa tarkistaa määräajoin.
Tavoitteena on joka tapauksessa pitkäaikainen yhteistyö hallien
yrittäjien kanssa ja hallien kehittäminen yhä enemmän myös hyvän
ruuan keskukseksi, jolloin toimijoiden valinnan avulla pyritään
parantamaan kokonaistarjontaa ja houkuttelemaan uusia asiakkaita.
Uudet vuokrausperiaatteet ja toimintastrategia jäävät joka tapauksessa
nähtävästi uuden vuokraisännän, Helsingin Tukkutorin, jatkossa
harkittavaksi.
Kiitos, puheenjohtaja ja kiitos apulaiskaupunginjohtaja Penttilälle.
Tämä oli ehkäpä kategoriassa ns. iloisia uutisia. Ensinnäkin tietysti se,
että kaupunki nyt on lähtenyt satsaamaan tähän ns. hyvän ruuan
keskus -ajatteluun, jolle selvästi on sekä sosiaalinen että kulttuurinen
tilaus. Toisaalta se, että Tukkutorin alue, niin kuin olemme
ymmärtäneet ja kuulleet, siitä tullaan nyt avaamaan tällainen
laajempikin juuri ruokailuun ja sen alan yrittäjyyteen liittyvä eräänlainen
urbaani keskus, eli tämä kaikki viittaa siihen, että tämä asia otetaan
vakavasti. Samoin tietenkin kysymys siitä, että hallien vuokraus
siirretään Tukkutorille, siinä epäilemättä tulee olemaan omat
haasteensa, emme tiedä vielä miten tämä kokonaisuus hahmottuu.
Tietysti se, että meillä on hyvin erityyppisiäkin halleja vielä käytössä,
alkaen Hakaniemen hallista, joka kai pärjää aika hyvin, niin kuin
apulaiskaupunginjohtaja totesi, vähän on tyhjiä tiloja. Toisessa
ääripäässä on Hietalahden halli, joka taas on kokenut monia nousuja ja
laskuja, tulemisia ja menemisiä, ja Vanhan kauppahallin samoin
haasteellinen sijainti sekä matkailullisesti että kaupunkikuvallisesti.
Kaiken kaikkiaan, kiitos vastauksesta. Tämä osoittaa asian ikään kuin
eteenpäin menoa, ja varmasti voimme odottaa ja toivoa, että tulevat
ratkaisut ovat oikeudenmukaisia tämän alan yrittäjille ja yrittäjyydelle.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kiitoksia valtuutettu Kolbelle erinomaisesta kysymyksestä. Nämä
kauppahallithan eivät oikeastaan ole vain ja ainoastaan
markkinapaikkoja, vaan ne ovat osa Helsingin kaupunkikulttuuria, osa
sellaista kaupunkikulttuuria, mitä meillä Suomessa on aika vähän ja
Helsingissäkin uhkaa olla kohta vielä vähemmän. Yleensä olen
vahvasti kyllä kilpailuttamisen kannalla, mutta kyllä tässä pitää nähdä
se kokonaisuus niin, että jos tämä kilpailuttaminen näiden
kauppapaikkojen osalta johtaa siihen, että hallit kaikki katoavat, niin
sitten pitää miettiä sitäkin uudestaan. Tätä uutta järjestelmää ei pidä
tehdä liian monimutkaiseksi. Mahdollisuudet ovat hyvät.
Mutta todella, Helsinki tarvitsee hallinsa, ja toivottavasti saadaan
kukoistamaan muutkin kuin Hakaniemen halli, joka näistä vielä
toistaiseksi toimii siinä alkuperäistarkoituksessa.
Tack, ordförande.
Tack också till biträdande stadsdirektör Penttilä för det här uppenbart
positiva och förståelsefulla svaret. Det är bra att vinden vänder i
Helsingfors vad gäller förståelsen för det här gamla helsingforsiska
sättet att handla mat, om det är så är till vardag eller till fest, både
närproducerat och köpmannadrivet.
Kauppahallithan, aivan kuten valtuutettu Rissanen tässä totesi, eivät
ole ensi kädessä mitään kauppapaikkoja tai putiikkeja, vaan
nimenomaan kaupunkikuvallisesti keskeisiä ja historiallisia paikkoja,
varsinkin Kauppahalli ja myös Kauppatori. On tärkeää, että myös
toritoiminta tulee hoidettua niin, että ruuan myyjät siellä säilyvät, koska
sitähän turistit tulevat äimistelemään, eivät välttämättä sitä krääsää,
jota myös myydään, tai niitä lounassämpylöitä, vaan sitä, että siellä
ihan oikeasti myydään lihaa ja ruokaa.
Mielestäni tämä on hyvä linjanveto ja hienoa, että nyt päästään pois
siitä, tai ainakin että tämä kilpailutus voidaan kyseenalaistaa, koska
olen aivan samaa mieltä valtuutettu Kolben kanssa siitä, että
nimenomaan tällä saralla sille ei näytä olevan oikein perusteita.
Kiitos.
Ärade ordförande.
Det finns säkert en hel del som företagarna i hallen behöver, men
högre hyror är inte en av de sakerna. Jag tror inte att det finns en enda
sådan företagare som inte skulle kunna åstadkomma samma nu som
han eller hon skulle kunna åstadkomma i en mer konkurrensutsatt hall
med högre hyror eller tuffare konkurrans, eller något annat.
Jag tycker att vi tar helt tillräckligt höga hyror på de flesta områden i
stan. Det är klart att det kan vara ett problem om olika företagare
bredvid varann har hemskt olika nivå på hyran. Men det är snarare ett
problem med de här gamla avtalen, och bör korrigeras på det sättet att
nu när vi gör avtal så beaktar vi att vissa av dem kan bli mycket långa,
och gärna också skall bli mycket långa. Det visar bara att företagare
har trivts i Helsingfors, har lyckats och vill stanna länge. Det förutsätter
förståss också någon slags lönsamhet. Det tycker jag i sig är ett plus
för staden, att vi har den typen av företagare. Om vi får lite mindre hyra
är inte ett stort problem. Det viktiga är att hallen hålls levande och det
viktiga är att vi får de tomma platser som finns snabbt fyllda. Men
personligen är jag beredd att ge till en lägre hyra till en sådan
företagare som skapar ett mervärde.
Tack.
Kiitoksia, puheenjohtaja.
Muistan, että silloin 10 vuotta sitten, kun tämä kilpailutus otettiin
käyttöön, suhtauduin siihen kyllä aika skeptisesti, ja nyt on sitten jäljet
nähtävissä, eli halliyrittäjillä vuokrataso vaihtelee suuresti, joka on
osaltaan tietysti vaikeuttamassa monien yrittäjien työskentelyä siellä,
se on hyvin epätasainen tämä tilanne. Mielestäni pitäisi hyvin nopeasti
luopua siitä. Ja se, että jatkossa Tukkutori huolehtii vuokrauksesta, niin
olen vähän huolissani siitä, että me jäämme ilmaan odottamaan, että
minkälaisia linjauksia siellä tehdään.
Toivottavasti poliittisesti voimme myös vaikuttaa siihen, että muutkin
hallit ja torit ovat eläviä kuin Hakaniemen halli ja Hakaniemen tori. Ne
ovat todella kansalaisten käytössä, kun täällä valtuutettu Björnberg-
Enckell totesi, että turistit tulevat äimistelemään Kauppatorille, niin
käyvätkin hallissa ja siellä, mutta emme me turisteja varten kyllä näitä
toreja ja halleja tarvitse, vaan kyllä me tarvitsemme niitä aivan
helsinkiläisiä, pääkaupunkiseudun ihmisiä varten, niitä varten, jotka
todella haluavat hankkia siellä yksilöllisesti palveluja, tuoretavaraa, jota
ei välttämättä isoissa kauppaketjuissa ole saatavilla. Näissähän saa
vielä henkilökohtaista palvelua myös, niin kuin valtuutettu Kolbe totesi
kysymyksessään.
Todellakin, Hakaniemen halli on Helsingin sydän, ja toivon todella, että
Tukkutorin alaisuudessa myös Kauppahalli voitaisiin elvyttää niin, että
se palaisi juurilleen ja todellakin luovutaan tästä järjettömästä
kilpailutuksesta.
Kiitos, puheenjohtaja.
Kauppahallia pitää ajatella kokonaisuutena, joka pitää sisällään useita
eri alojen toimijoita. Sieltä löytyy kahvilaa, suklaapuotia, sämpylöiden
tekijöitä, eineksiä, kinkkua ja sen sellaista. Vaikka uskonkin vapaaseen
kilpailutukseen, niin jossain määrin se, että sitä pitää katsoa
kokonaisuutena, tarkoittaa sitä, että ehkä eri toimialoilla toimivilla
yrittäjillä voisi olla jopa erisuuruiset vuokrat. Tarkoitan sitä asiaa, että ei
mitään järkeä, että siellä on kymmenen kahvilaa tai pelkkiä kahviloita
tai liikaa saman toimialan yrittäjiä. Kannattaa pitää huolta siitä, että
sieltä löytyy yrittäjiä, jotka tuovat synergiaa myöskin muille toimijoille.
Kiitos.
Puheenjohtaja, valtuustotoverit.
Karun puheenvuoroa on ihan hyvä jatkaa siis siinä mielessä, että kun
on joku niukkuustekijä, niin kuin hallipaikka, on tietysti ymmärrettävää,
että siitä järjestetään jonkinlainen tarjouskilpailu, mutta me emme
oikein osaa kilpailuttaa kaupungin puolella oikein. Tällaisessa
tapauksessa hinnan voisi määritellä etukäteen minimiksi ja sitten
katsoa, kenen konsepti kantaa siinä kokonaisuudessa parhaiten ja
valita ne nimenomaan sisältöjen perusteella. Tämä olisi paras ja
oikeudenmukaisin tapa kehittää hallikauppaa kilpailutuksen kautta. Nyt,
jos se menee hintakilpailuun, silloin tietysti se, jonka arvio omasta
liikevaihdostaan on suurin, voittaa, ja joissain tapauksissa se saattaa
tarkoittaa sen kaupan rapautumista sitä kautta, että se palvelukonsepti
on edullinen juuri toisella tavalla kuin mitä me olemme perinteisessä
hallikaupassa odottaneet.
Hallikaupan erityisluonnehan on se, että se on oikein kunnon vanhan
kansan porvarillisuutta, vähän niin kuin käsityöläisyyskin jossain
merkityksessä, mutta silti nämä yrittäjät tekevät siellä todella pitkiä
päiviä, pitempiä kuin työehtosopimukset kaikilla ammatillisilla aloilla
kieltävät.
Välihuuto!
Kyllä kyllä, kaikki yrittäjät tällaisissa hommissa tekevät. Erittäin
kunnioitettavaa, sillä on oma yleismerkityksensä, minkä me tiedämme,
koska varmaan monet meistä käyvät kauppatoreilla ja kauppahalleissa
myös itse ollessaan ulkomailla ja harrastavat niitä täälläkin, vaikka
hinta on korkeampi. Jos me haluamme tällaisen erityiskaupan siis
erittäin omaan tapaansa keskittyneen vähittäiskaupan keskellä
säilyttää, niin meidän kannattaa oikeasti miettiä, voimmeko me näissä
remonteissa ja muissa subventoida sitä remonttipohjaa ja sitten
mahdollistaa sen, että kilpailutus asiakaspaikkojen kohdalla tapahtuu
enemmän konseptin kuin rahan kautta. Hyvä esimerkki oli Kauppahallin
tilannekilpailuttaminen, koska sinne laitettiin niin kovat hinnat, se oli
kallis remontti, joka olisi pitänyt suunnitella toisella tavalla. Sen jälkeen
siitä tuli turistipaikka, koska tavalliset kauppiaat eivät siellä enää
pystyneet toimimaan.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
En olisi tällä hetkellä lainkaan huolestunut Hakaniemen hallin
konseptista ja sen toimivuudesta. Itse käytän sitä suurin piirtein joka
päivä, ja siellä löytyy joka lähtöön, löytyy ruokapaikkoja, löytyy Pystis,
löytyy hyvätasoista keittoa ja kaikennäköistä ostettavaa. Tietysti
tulevaisuus tällä hetkellä, tässä vastauksessa tuli kaksi isoa asiaa,
jotka varmasti Hakaniemen hallin nykyistä kuviota muuttavat
mahdollisesti, niin ne ovat siirtyminen Tukkutorin vastuulle ja toinen,
tässä puhuttiin remontista. Eli käytännössähän remonttitilanteessa
tahtoo olla se, että kustannukset vieritetään pienyrittäjille, ja se
käytännössä tarkoittaa, että se saattaa karsia joitain näistä yrittäjistä
pois. Eli kyllä tässä täytyy hakea, niin kuin useissa puheenvuoroissa on
todettu, sellaista jatkuvuutta, että saataisiin sopimukset, joilla saadaan
pysyvyyttä Hakaniemen halliin.
Tässä tietysti mielenkiintoisella tavalla tulee kilpailuttaminen. Täällä on
nyt Kokoomuksen puolelta nostettu vahvasti esille, että joissain
tilanteissa voidaan tehdä poikkeuksia. Seuraavan kerran käsittelemme
sosiaalialan kilpailutusta, niin tämä asia pitäisi muistaa, että siellä on
myös paljon sellaisia pienyrittäjiä, sellaisia tekijöitä, etenkin
kolmannella sektorilla, jotka kärsivät kilpailutuksesta. Eli meidän täytyy
laajentaa tätä ajattelua ja kokonaisnäkemystä myös muille alueille.
Kiitos, puheenjohtaja.
Valtuutettu Kolben kysymyksen ydin oli siis hallikaupan paikkojen
kilpailuttaminen. Se on tietenkin yksi ongelma-asia, mutta se
ydinongelma on joka tapauksessa ollut jo muutaman vuosikymmenen
ajan se, että Helsingin kaupunki ei ole osannut hallinnoida tori- ja
hallikauppaansa. Monelle valtuutetulle on selvästi yllätys, että tori- ja
hallikaupan hallinnointi on nyt siirtymässä Tukkutorille ensi vuoden
alusta. Toivottavasti tällä saadaan niitä osin katastrofaalisia ja
järjettömiäkin sääntöjä muutettua, jotka tällä hetkellä määrittelevät
helsinkiläistä tori- ja hallikauppaa.
En ole nyt ihan varma, että onko tämä kilpailuttaminen se kaikkein
suurin ongelma. Eräs suuri ongelma on ollut se, että Helsinki on
ainakin niin Hakaniemessä kuin täällä Kauppatorin Kauppahallissa
jollain lailla pyrkinyt pysymään liian perinteisessä
kaupantekomentaliteetissa, perinteisiä yrittäjiä. Muistan mm. tori- ja
hallikaupan päällikön Tapio Sademiehen kerran tokaisseen, että ”ei me
mitään kebab-yrittäjiä sinne halutakaan”. Se osin ehkä kertoo siitä
asenteesta, miten tori- ja hallikauppaa on hallinnoitu. Toivoisin, että
pystyisimme vielä rakentelemaan sellaista mallia, missä tori- ja
hallikauppa annettaisiin kauppiaiden käsiin, kauppiasyhdistyksen
ylläpitämäksi, kuten ymmärtääkseni Oulussa on hyvin
menestyksekkäästi toimittu jo vuosien ajan.
Kiitos, puheenjohtaja.
Minä mielelläni jatkaisin tästä, mihin Kimmo Helistö lopetti, nimittäin
minäkin etsisin sitä demokratiaa, jolla voitaisiin näitä kauppahalleja
edelleen kehittää. Nimittäin tilannehan on joka tapauksessa se, että
kaikkien halliyrittäjien kannalta hallien monipuolisuus ja kiehtovuus on
varmasti se tekijä, jolla viime kädessä voidaan hallikauppa turvata.
Tässä mielessä oli erittäin hyvä, että Heikki Karu ja Tuomas
Rantanenkin tähän asiaan puuttuivat. Minusta kilpailuttamista
tärkeämpi asia on se, että kaupunki turvaa omaisuutensa ja tulonsa
sillä vuokrapolitiikalla, minkä saa aikaiseksi, mutta samalla Tukkutoria
valvova lautakunta turvaisi sen, että hallien monipuolisuus säilyy. Meillä
on aivan riittävästi kokemuksia siitä, että kaikkien pankkien
huoneistoihin on tullut pubi tai pizzeria jo näissä vanhoissa
lähiökeskuksissa, niin olisi nyt hyvä, että hallikaupassa voitaisiin turvata
se, että tanhutossujen tekijälläkin olisi työtilansa sitä tarvitessaan.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.
Lyhyesti, kiitokset näistä hallitoimintaa kehittävistä ajatuksista. Kun jäi
ehkä hieman epäselväksi, niin tällä keskustelullahan tuo Tukkutori ei
saa hallinnoitavakseen näitä halleja, asia tulee erikseen valtuustolle
päätettäväksi, nähtävästi samassa yhteydessä kuin kiinteistöviraston
tai kiinteistölautakunnan johtosääntömuutos tulee loka-marraskuussa.
Kiitos, puheenjohtaja.
Helsinki tilasi viime vuonna Ajatushautomo Comedialta monimuotoista
kaupunkikehitystä pohtivan raportin. Nyt raportti on julkaistu ja on
siirryttävä pohtimaan, miten sitä hyödynnetään. Intercultural City -
raportti tarkastelee tapoja, joilla Helsingistä voitaisiin rakentaa
kaupunki, jonka avoimuus ja kulttuurinen monimuotoisuus vahvistavat
sen houkuttelevuutta ja asukkaiden hyvinvointia. Useiden myönteisten
asioiden lisäksi kaupunkikehittämisen asiantuntijat nostivat esille myös
kaupungissa havaitut puutteet. Helsinki nähtiin monin tavoin
sulkeutuneena ja kliinisenä kaupunkina. Kaupungista puuttuivat julkiset
avoimet tilat, joissa eri kulttuureista tulevat kaupunkilaiset kohtaisivat.
Uhkatekijänä nähtiin mm. asenteiden koveneminen Suomessa.
Raportissa suositellaan avoimuutta ja monimuotoisuutta edistävän
toimintaohjelman tekemistä, muiden maiden hyviin käytäntöihin
tutustumista ja niiden soveltamista sekä monimuotoisuudesta käytävän
keskustelun lisäämistä. Lisäksi kaupunkiin ideoitiin luovuutta ja
monimuotoisuutta edistäviä alueita. Esimerkkeinä tällaisista
piristysruiskeista mainittiin yliopistokampusalueen suunnitteleminen
eläväksi luovan oppimisen keskukseksi ja Hämeentien kehittäminen
erityiseksi monikulttuurisuusvyöhykkeeksi. Kysynkin, mihin toimiin
kaupunki aikoo ryhtyä raportin suositusten pohjalta Helsingin
monimuotoisuuden, eloisuuden ja avoimuuden kehittämiseksi?
Kiitos.
Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Ensin minulla on tästä kyseisestä raportista tämännäköinen printti, ja
se on myös netistä löydettävissä, tai ainakin itse löysin sen netistä. Eli
tällaisesta raportista on kysymys, ja se on siis englannin kielellä.
Arvoisat valtuutetut.
Vastauksena esitettyyn kysymykseen totean seuraavaa:
Helsingissä on käynnissä suuri ja syvälle käyvä muutosprosessi kohti
monimuotoisempaa ja sen kaikille asukkailla – taustaan katsomatta –
avointa kaupunkia. Olemme tämän koko Suomea koskevan muutoksen
kärkenä, joten meille on erittäin tärkeää, että kaupungin
kansainvälistyminen etenee kaikilla tasoilla suotuisasti. Tämä on myös
kaupungin hallintoa koskeva mittava tiedon kartuttamisen ja oppimisen
haaste.
Oppimisen tukemiseksi tietokeskus yhdessä henkilöstökeskuksen ja
talous- ja suunnittelukeskuksen kanssa toteutti vuosina 2009–2010
kehittämishankkeen, jossa neuvonantajina toimivat brittiläisen
Comedia-Consultin Charles Landry ja Phil Wood. He ovat tunnettuja
kaupunkikehittäjiä erityisosaamisenaan monimuotoisen ja – kuten he
itse sitä kutsuvat – interkulttuurisen kaupunkitilan kehittäminen
kilpailueduksi. Helsingin toteuttama hanke oli luonteeltaan konsulttien
virikkeisiin pohjautuva oppimisprosessi, jonka kuluessa järjestettiin
useita seminaareja ja työpajoja kaupungin henkilöstölle sekä
kumppaneille korkeakouluista, elinkeinoelämästä ja
maahanmuuttajajärjestöistä.
Keskeinen viesti oli, että kehitys kohti interkulttuurista kaupunkia on
onnistunutta, mikäli erilaisista taustoista tulevien asukkaiden väliselle
vuoropuhelulle on tilaa ja kannusteita. Kaupungin roolina on aktiivisesti
edistää hedelmällisiä kohtaamisia kaupunkitilassa ja kaupunkilaisten
yhtäläisiä mahdollisuuksia vaikuttaa kaupunkinsa asioihin. Hanke
päättyi viime toukokuussa pidettyyn seminaariin, johon osallistui yli 100
henkilöä. Samalla julistettiin Comedian laatima raportti ”Helsinki as an
open and intercultural city”, siis tämä kädessäni oleva, johon sisältyy
konsulttien muotoilemia kehittämisehdotuksia.
Hanke tarjosi henkilöstöllemme ja kumppaneillemme ymmärrystä ja
esimerkkejä muissa kaupungeissa läpiviedyistä muutosprosesseista ja
suosituksia omalle toiminnallemme. Sen merkittävin anti oli oppiminen
kansainvälisistä malleista, joita voidaan hyödyntää Helsingin
strategiaohjelmaa toteutettaessa. Yhtenä ehdotuksena oli, että nykyistä
järjestelmällisemmin arvioimme kaupungin toimintaa suhteessa muihin
kansainvälisiin kaupunkeihin monimuotoisuuteen liittyvissä asioissa.
Tähänkin asti meillä on ollut mahdollisuus oppia yhteistyöstä ja
evaluoinneista. Esim. marraskuussa julkistetaan tulokset hankkeesta,
jossa on arvioitu eri eurooppalaisten kaupunkien toimia
maahanmuuttajien yrittäjyyden edistämisessä. Ennakkotietojen
mukaan olemme menestyneet tässä oikein hyvin.
Loppuraportin suosituksia ei ole tarkoitettu päätösehdotuksiksi
kaupungin toimielimille, vaan ne toimivat ideavarastona sekä
hallintokuntien että sidosryhmien toimille. Monet ehdotukset ovatkin jo
toteutumassa ja lukuisat saaneet vauhtia. Hyvän kaupunkisuunnittelun
tärkeyden korostaminen kaupungin monimuotoisuuden kehittämisessä
ja ristiriitojen ennaltaehkäisemisessä on Helsingin omaksumamme
tärkeä arvo. Kaupungin asuntopolitiikassa sovelletaan jatkossakin eri
sosiaalisten ja etnisten ryhmien sekoittamisen periaatetta segregaation
ehkäisemiseksi.
Helsingin yliopiston ja kaupungin yhteistyö keskustakampuksen
kehittämiseksi yhdessä ylioppilaskunnan kanssa on ponnistus, joka on
lähtenyt hienosti käyntiin. Käynnissä on myös seudullinen
Opiskelijametropoli-hanke, jonka tavoitteena on korkeakoulujen,
opiskelijajärjestöjen ja kaupunkien kesken edistää ulkomaalaisten
opiskelijoiden ja henkilöstön asettautumista Helsinkiin parantamalla
palveluja ja vastaanottoa.
Palveluiden tuottaminen monimuotoistuvassa kaupungissa vaatii
uudenlaista otetta. Uskomme siihen, että palveluita pystyy tuottamaan
entistä paremmin sellainen henkilöstö, joka on yhtä monimuotoinen
kuin asukkaat, joille se palveluja tuottaa. Kaupungin
strategiaohjelmassa on sitouduttu siihen, että vieraskielisen henkilöstön
osuus lähestyy väestöosuutta, eli tällä hetkellä reilua 10 %:a. Monilla
aloilla on tähän jo päästy. Lisäksi on panostettu henkilöstön
valmiuksien lisäämiseen monimuotoisuuden johtamisessa.
Helsingin ja naapurikaupunkien yhteinen Maailman design-
pääkaupunki -hanke 2012 tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden työstää
edelleen Intercultural city -raportissa esille nostettuja palvelutarpeita ja
kehittää kaupunkiamme kohti aidosti monimuotoista, kansainvälistä
metropolia. Tärkeänä opetuksena tässä hankkeessa on ollut se, että
keskeinen edellytys kaupungin monimuotoistumiselle ja avoimen
ilmapiirin luomiselle on kaupungin sekä poliittisen että virkamiesjohdon
julkinen sitoutuminen yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin. Näihin
tavoitteisiin kuuluu kaupungin kehittäminen avoimemmaksi kaikille
helsinkiläisille. Ja lopuksi voin ilolla todeta, että sisäasiainministeriö
viime viikolla on palkinnut Helsingin kaupungin tavoitteellisesta ja
onnistuneesta maahanmuutto- ja kotouttamistyöstä.
Kiitoksia.
Kiitos, puheenjohtaja.
Ehkä tästä raportista mielestäni näkee aika hienosti sen, että
ulkopuoliset ihmiset voivat joskus nähdä sellaisia asioita kaupungista,
joille itse tulee sokeaksi. Vaikka kaupunginjohtaja tässä esitteli näitä
ideoita, joita raportti nostaa esille, enemmänkin ideapankkina, niin
toivon, että nämä kehitysehdotukset otetaan vakavasti. Mielestäni siellä
on monia hyviä ajatuksia. Erityisen iloinen olin näistä erityisistä
kehitysalueista, joista juuri keskustakampus oli yksi. Olin tänään
tapahtumassa, jossa ylioppilaskunta epätoivoisesti yritti tehdä
keskustakampuksesta elävää ja iloista aluetta, ja eihän se kauhean
helppoa ole, kun kumpienkin päärakennusten etuovien edessä on
hallintorakennus. Ehkä tämä on jotenkin piirre, joka kertoo
keskustakampuksen elävyydestä aika paljon.
Toinen alue, joka tässä nostettiin hienosti esille, oli Hämeentie. Meillä
on uskomattoman rikas maahanmuuttajien pienyritysten keskittymä,
joka voisi olla hieno monikulttuurinen keskus, mutta sen sijaan siinä on
tie, joka raportin tekijöiden mukaan heille selitti sen, minkä takia
Suomesta tulee niin paljon formulakuskeja. Hämeentie on aika ankea
ja jalankulkijalle vihamielinen, kun se voisi olla hieno alue, jonne
ihmiset tulisivat kauempaakin.
Ehkä vielä se, minkä haluaisin, että ihmisille jäisi siitä raportista
mieleen, on se huoli, mikä läpi sen tekstin nousee asenteiden
kovenemisesta Suomessa. Minusta on hyvä, että Helsinki pitää
rohkeasti kiinni sellaisesta asenteesta ja toiminnasta, että rakennetaan
tästä kaupunki, jonne kaikki ihmiset haluavat ja saavat tulla.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kiitoksia Emma Karille hyvästä kysymyksestä, ja kiitos
kaupunginjohtajalle vastauksesta. Jos jossain avoimuutta ja
monimuotoisuutta edistäviä suosituksia tai toimenpiteitä voi pohtia, niin
tulevassa Helsingin kulttuuristrategiassa, joka on nyt valmistelussa
kulttuuriasiainkeskuksessa ja on tulossa lautakuntaan marraskuussa ja
kaupunginvaltuuston keskusteltavaksi tammi-helmikuussa. Siellä
varmasti näitä asioita, että miten Helsingistä saadaan paitsi hauskempi
myös avoimempi ja monimuotoisempi, näitä kysymyksiä tullaan
käsittelemään.
Sitten maahanmuuttajien palveluista tuli mieleen tämän kysymyksen
yhteydessä, että meillä oli eilen lautakunnassa käsittelyssä
kuntalaisaloite, jossa toivottiin erityisesti maahanmuuttajanaisille omaa
kulttuurikeskusta, ja sille oli ehdotettu paikaksikin jo Vuosaaren
kartanoa. Me annoimme siitä sellaisen lausunnon, että me toivomme,
että eri maahanmuuttajia edustavat tahot, järjestöt ja muut selvittävät
tai heidän kanssaan yhdessä selvitetään näitä mahdollisuuksia, että
voimmeko me saada myös Itä-Helsinkiin tämäntyyppisen
kulttuurikeskuksen. Meillähän on loistavia palveluja tarjoava
kulttuurikeskus Caisa täällä kantakaupungissa, mutta idästä ehkä
puuttuu tämäntyyppinen kokoava voima. Se on syytä tehdä
monihallintokuntaisena yhteistyönä ja ottaa siihen myös mukaan
tosiaan maahanmuuttajajärjestöjä edustavat tahot.
Kiitos.
Puheenjohtaja.
Valtuutettu Kari kyllä osui oikein olennaiseen kysymykseen tällä
kyselytuntikysymyksellään. Niin kuin raporttikin toteaa,
monikulttuurinen Helsinki on ihan meidän omissa käsissämme, ja sen
kohtalo ja tulevaisuus on meidän päätettävissämme eikä kenenkään
muun.
Minusta ei ollut yhtään yllättävää, että tämä yliopiston keskustakampus
nousee tässä tilanteessa esille, koska kun tuohon Porthanian ja
päärakennuksen tietämille tulee, pitäisi tulla sellainen tunne, että tulee
yliopistoon. Valitettavasti siltä ei se vieläkään tunnu, vaikka
kehittämistä siltä osalta onkin jonkin verran jo tehty. Kuten valtuutettu
Kari totesi, sen tilan elävyyden ja ikään kuin sen nousemisen eteen
pitää vielä tehdä aika paljon töitä, mistä voisi aloittaa tämän autottoman
päivän tiimoilta sillä, että poistetaan autot siltä alueelta.
Kuten kaupunginjohtaja totesi, tämä design-pääkaupunkivuosi on suuri
mahdollisuus kaupungille kehittää monikulttuurisuuttaan ja
monimuotoisuuttaan. Minä haluaisin oikeastaan vielä sanoa tästä
raportista kahta sellaista ansaa, jotka siellä on nostettu esille. Me
emme saa langeta sellaiseen ansaan, jossa aletaan arvottaa
maahanmuuttajia sen mukaan, mikä heidän hyötynsä Helsingin
kaupungille on. Pakolainen tai työn perässä Helsinkiin tuleva –
molemmat ovat yhtä arvokkaita uusia helsinkiläisiä. Toinen tärkeä
huomio, mikä tässä raportissa esitetään, on se, että monimuotoisen
kaupungin pitää olla myös valmis ratkomaan niitä konflikteja, joita
syntyy, kun eri kulttuurit kohtaavat. Pään tunkeminen pensaaseen siinä
tapauksessa ei auta.
Arvoisa puheenjohtaja.
Näin tämän raportin, luin sen tänään ensimmäistä kertaa. Kysyisin
kaupunginjohtaja Pajuselta, että mikä kaupungin elin tämän raportin on
tilannut ja kuinka paljon tähän hankkeeseen varattiin ja käytettiin
rahaa?
Pidän mielenkiintoisena sitä valtuutettu Karinkin mainitsemaa ajatusta,
että Hämeentiestä tehtäisiin erityinen monikulttuurisuusvyöhyke.
Tällaiselle erityiselle monikulttuurisuusvyöhykkeelle halukkaat sitten
voisivat mennä ihmettelemään monikulttuurisuutta.
Kiitos.
Kiitos, puheenjohtaja.
Tämä on hyvin mielenkiintoinen kysymys, joka on nyt noussut
keskusteluun meillä. Tässä on puhuttu yliopistokampuksesta
monikulttuurisena kohtauspaikkana, mutta minusta pitäisi ajatella asiaa
laajemmin. Meillä on monia lähiökeskuksia, joissa itse asiassa on
suomalainen kaupunki ympärillä. Tällainen on esimerkiksi Kontula,
jossa kansalaisjärjestöjen toimesta on järjestetty mitä
monimuotoisempia tapahtumia, jotka on tarkoitettu monikulttuurisiksi.
Siellä yrittäjät ovat järjestäneet Ostarifestarin ym., siinä on ympärillä
sosiaalityöntekijät, jotka tekevät työtä maahanmuuttajien keskuudessa,
seurakunta, monet vapaaehtoisjärjestöt edelleen ja sitten Symppis,
syrjäytyneille tarkoitettu kahvipaikka, eli se olisi aivan luonnollinen
keskus. Sitä ostaria kehittämällä, siinä on iso tori, siihen hyvin
monimuotoista toimintaa pystyisi järjestämään, kun se saisi vain
riittävästi tukea. Se olisi myös luonnollista, koska Kontulan alueella
asuu erittäin monien kansallisuuksien edustajia, ja tähän saakka
ainakin sopu on säilynyt suhteellisen hyvänä ja päinvastoin on
kehittynyt viime aikoina yhteistyö eri väestöryhmien kesken.
Tässä mielessä ei pitäisi unohtaa, silloin kun puhumme sosiaalisista
kohtaustiloista ja hyvistä paikoista, myöskään lähiökeskuksia.
Samantapainenhan on Vuosaaressa, Mosaiikkitori tai vastaava siinä
läheisyydessä. Eri paikkoja, joissa voi tavata eri kansallisuuksien
voimailijat ja velttoilijat, eri kansallisuuksien edustajat, rullalautailijat ja
runoilijat.
Kiitos, puheenjohtaja.
Valtuutettu Karin viittaama raporttidebatti koskee tietysti sitä, mitä
Helsinki kaupunkina ja hallintoyksikkönä voi tehdä, jotta tällainen
interkulturaalisuus toteutuisi. Ehkä meidän kannattaisi erottaa se
kaupungin määräysvallassa oleva toiminta, joka nyt – niin kuin olemme
jo nähneet – liittyy esim. tapahtuma-enthusiasmiin tai tapahtuma-
hypetykseen, jossa kaupunki on ollut aivan keskeinen avaamaan
toimintojaan. Siitä voimme olla kiitollisia ja iloisia, että näin on.
Aikaisemmin lupakäytännöt ja poliisikulttuurit ja järjestyssäännöt aika
pitkälti hallitsivat tätä. Tämäntyyppisissä asioissa kaupunki on
osoittanut aika hienosti joustavuutta.
Samoin keskustelu halliyrittäjyydestä, se sopii laajentaa laajemminkin.
Siinä näkisin, että myös kaupungin lupajärjestelmä ja –viidakko pitäisi
saada jollakin tavalla yhdenmukaiseksi, että tilat, tapahtumat, yrittäjyys,
niitä voitaisiin hoitaa yhdeltä luukulta. Esim. nyt tiedetään, että
monimuotoisen yrittäjyyden iso haaste on hygienia- ja
elintarvikelainsäädäntö, joka säätelee aika tiukasti, ja aika tiukalla
juridiikalla vedetään sitä, voiko kadulla paistaa lettuja vai eikö voi
paistaa. Tämä on myös sellainen kenttä, jossa kaupunki voisi varsin
johdonmukaisesti toimia, jotta saadaan järkiperäiseksi tämä systeemi.
Sitten on meidän perinteinen kansalaistoiminnan traditiomme, jossa
kyllä näkisin, että sekä monimuotoisuus että monikulttuurisuus on
vahvasti ollut Helsingin historian perinne. Tässä ei tarvitse pyörää
keksiä uudelleen vaan avata näitä perinteitä. Yliopiston rooli on tässä
ollut aivan keskeinen ja ylioppilasjärjestöjen, ja allekirjoitan täysin
tämän Fabianinkadun kuilumaisuuden, joka masentavalla tavalla estää
ja torjuu kaiken toiminnan. Tässäkin me voimme olla kaupunkina ja
kansalaisina erittäin aloitteellisia. Toivottavasti se toteutuu.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Helsinki on aina ollut monimuotoinen kaupunki, erilaisten ihmisten
kulttuurien ja elämäntapojen kohtaamispaikka. Minusta tätä kuvaa
kannattaisi myös siinä mielessä vähän monipuolisemmin katsoa, että
tämä on ollut niin duunareiden, pienituloisten ihmisten kuin sitten
varakkaampienkin kaupunki. Kysymys monimuotoisuudessa on myös
siitä, millä tavalla me suhtaudumme niihin sosiaalisiin kysymyksiin, joita
Helsingissä ihmiset joutuvat kohtaamaan. Tässä nyt puheena olevassa
raportissa kiinnitetään huomiota ja kannetaan huolta asenteiden
kovenemisesta. Minusta kannatta miettiä, mistä se johtuu. Tällainen
ilmiö on olemassa, ja huolenaihetta on.
Aika usein näyttää siltä, että monimuotoisuus ja kansainvälisyys
nähdään ja näyttäytyvät taloudellisen ja hallinnollisen eliitin hankkeina,
jotenkin paremmin toimeentulevia ihmisiä palvelevina asioina. Täällä
valtuutettu Saarnio jo viittasi lähiöihin tässä yhteydessä. Ja tämä on
kyllä vakava kysymys, jota on syytä mielestäni miettiä. Onko Helsinki
kohdentanut silloin toimintansa oikein, jos näin koetaan?
Toisaalta tietysti tätä asenteiden kovenemista varmasti on ruokkinut se,
että samaan aikaan monet helsinkiläisten peruspalvelut ovat
heikentyneet, ja tämä olisi toinen suunta, jossa johtopäätöksiä on myös
tehtävä.
Puheenjohtaja, hyvä valtuusto.
Kiitän kaupunginjohtaja Pajusta, valtuutettuja Kolbe, Kari, Hakanen ja
muita hyvistä puheenvuoroista. On miellyttävää, että näin
myönteisessä ilmapiirissä voidaan käydä tätä keskustelua. Meillä on
yhteisiä perusarvoja tässä, tavoitteena avoimuus. Meillä on realistinen
lähestymistapa, katsomme, että myönteiset kohtaamiset ovat
mahdollisia, mutta ne vaativat työtä myös onnistuakseen. Tämä on
hyvä, meillä on käytännöllinen lähestymistapa. Pyritään siihen, että
lainataan parhaita ideoita ulkomailta, tuodaan niitä tänne, että
kehitetään käytännöllisiä ratkaisuja ongelmakohtiin, että
maahanmuuttajat osallistuvat toiminnan kehittämiseen. Tämä on kaikki
hirveän hyvä.
Haluaisin kysyä nyt tätä taustaa vasten, hyvää meininkiä vasten,
kaupunginjohtaja Pajuselta, että onko reagoitu, kun kesällä Suomen
romanijärjestöt lähetti 9.7.2010 tiedotteen, jossa he ihmettelivät sitä,
että Helsingin kaupungin romanityöryhmässä ei ole yhtään romania
eikä työryhmä ole kuullut romanijärjestöjä tämän työn aikana? Niin
onko kaupunki nyt tarttunut tähän ja laajentanut työryhmän
kokoonpanoa tai muulla tavoin osallistanut romaneja työryhmän
työhön?
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Itse pidän myös tärkeänä Helsingin kaupungin avoimuuden ja
eloisuuden lisäämistä eri keinoin, ja haluan painottaa sitä näkökulmaa,
että ihmisten kohtaamisen lisääminen arjessa, ihan koko Helsingin
alueella, on aika keskeinen keino, kuinka pystymme tekemään sellaisia
rakenteita, jotka edesauttavat ihmisten luonnollista kohtaamista, jotka
vähentävät ihmisten yksinäisyyttä. Yksi tällainen keskeinen väylähän
ovat ihan nämä peruspalvelut, joissa voi tavata niin kantasuomalaisia
että ulkomaalaistaustaisia perheitä, lapsia ja heidän vanhempiaan, ja
tietenkin työyhteisöissä myös on tärkeää, että on ja yhä enemmän on
myös Helsingin kaupungilla rekrytoituna ulkomaalaistaustaisia ihmisiä.
Mielestäni tämä on täysin perusteltua ja oikea suuntaus. Myös monet
yksityisen sektorin työnantajat ovat huomanneet, että se on etu. Eli
meidän pitää edelleen pyrkiä vähentämään työsyrjintää etnisistä syistä
ja lisäämään maahanmuuttajien työllistymistä ja kotoutumista ja
suomen kielen tai ruotsin kielen taitoa.
Sen lisäksi haluan painottaa järjestöjen ja vapaaehtoistyön merkitystä
kaupungin eloisuuden ja avoimuuden lisääjinä. Meillä on haasteita
edelleen tilavuokrakysymyksissä ja esimerkiksi siinä, että kun eri
kaupunginosissa on näitä järjestöjä ja tärkeää vapaaehtoistyötä, niin ei
saada näitä aluekoordinaattoreita kaupungin puolesta järjestettyä, jotka
voisivat tätä toimintaa järkevästi koordinoida. Lisäksi ovat vielä
kaupunkisuunnittelukeinot, joilla voidaan paljon lisätä tätä kaupungin
eloisuutta ja avoimuutta.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Olen samaa mieltä, että tämä asia on tärkeä ja Helsingin tulevaisuuden
kannalta merkityksellinen. Täällä valtuutettu Saarnio ja Hakanen mm.
viittasivat siihen, että eri kaupunginosien erilaisuudet ja vahvuudet
pitäisi paremmin tunnistaa ja myös tunnustaa ja ottaa paremmin
käyttöön. Siitä syntyy se kokonaisuus. Helsingin monikulttuurisuus ei
voi olla pelkästään korkeakulttuurisuutta tai vain joitakin asioita, vaan
nimenomaan se rakentuu siitä rosoisuudesta ja erilaisuudesta, mitä eri
puolilla kaupunkia on. Mutta olen samaa mieltä kuin valtuutettu Puura
äskeisessä puheenvuorossaan, että monikulttuurisuuden edistäminen
ei etene, ellei siihen myös tule kaupungin tukea. Se tarkoittaa, että
meillä on tiloja, on taloudellista tukea, on henkilöstöresursseja ja myös
erilaisia säädösten purkuja niin, että tämä monikulttuurisuuden
edistäminen ei ole liian vaikeaa.
Toinen tärkeä asia, joka liittyy ihan yleiseen keskusteluun ja ilmapiiriin,
joka lähtee jokaisesta sekä palvelun käyttämisessä henkilöstön ja myös
valtuutettujen ja poliittisten päättäjien keskusteluissa, joka liittyy
erilaisuuden hyväksymiseen. Siinä tietysti on tärkeää, että poliittiset
päättäjät ja kaupunginjohto kulkevat etunenässä ja luovat suvaitsevaa
ilmapiiriä.
Kolmantena asiana haluaisin myös kielivalintoja korostaa, että ei
pelkästään ruotsia, englantia ja suomea vaan myös muita kieliä.
Kiitos, puheenjohtaja.
Kiitos valtuutettu Karille erinomaisesta kysymyksestä ja kaikille
valtuutetuille vastauksista. Olin erityisen tyytyväinen, kun kuulin
kaupunginjohtajalta vastauksen osana, että nimenomaan
maahanmuuttajien yritykset ovat lähteneet hyvin käyntiin. Kun tätä
raporttia luin ja ajattelin Hämeenkadun pätkää, jossa tällä hetkellä
monikulttuurisuus kukoistaa ja ruokakulttuuri erityisesti, niin ajattelin,
että se on todella sinne lähes itsestään syntynyt. Samalla tavalla on
esim. viimeisen vuoden sisällä syntynyt huomattavaa ravintolatoimintaa
Itäkeskukseen.
Palasin muutama vuosi sitten Etiopiasta työstä, muutin takaisin
Helsinkiin ja ihmettelin, että täällä ei etiopialaista ravintolaa ole, joita
lähes jokaisessa suurkaupungissa maailmalla on. Mutta viimeisen
vuoden aikana Itäkeskukseen on syntynyt kaksi uutta ravintolaa, eli
itsestäänhän näitä syntyy. Mutta näkisin, että raportin vahvuus on siinä,
että nähdään myös kehittäminen pitkäjänteisenä ja huomataan, että
mitä itsestään on syntynyt, sitä voidaan myös jollain tavalla tukea.
Toivoisin, että jatkossa kun ruokakulttuurista tässä kaupungissa
puhutaan gourmetina, niin se nähtäisiin myös monimuotoisena ja
erilaisuutta suosivana. Meillä on paljon etnistä, mutta sitä voisi vielä
monella tavalla monimuotoistaa.
Olen ollut iloinen, että täällä puheenvuoroissa on puhuttu myös siitä,
että työyhteisöissä väistämättä tulee erilaisia konflikteja. Niitä syntyy
myös asuintaloissa naapuriyhteisöjen kesken, ja näitä työtapoja täytyy
opetella. Paljonhan on tehty esim. naapurisovittelua ja
työyhteisökoulutusta, ja sitä toivon, että tässä kaupungissa jatketaan.
Kiitos.
Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Keskustelun kuluessa kirjasin kaksi kysymystä. Ensin valtuutettu Halla-
aho kysyi, että kuka raportin tilasi ja paljonko se maksoi. Niin kuin
vastauksessani totesin, tämä oli tietokeskuksen, henkilöstökeskuksen
ja talous- ja suunnittelukeskuksen yhteinen projekti, tilauksen raportista
teki tietokeskus. Ja saamani tiedon mukaan tilauksen euromäärä oli
45 000 euroa.
Sitten valtuutettu Wallgren puhui romanijärjestöjen kirjeestä mutta
käytti termiä ”romanityöryhmä”. Ymmärrän, että valtuutettu Wallgren
tarkoitti ns. kerjäläistyöryhmää, joka kuitenkin luonteeltaan on
keskeisten viranhaltijoiden ja eräiden kumppanien valmistelua avustava
elin, jonka keskeisenä asiana on vastuullisten viranomaisten toiminnan
koordinointi. Näin ollen se ei ole luonteeltaan ns. neuvottelukunta-
tyyppinen elin.
Arvoisa puheenjohtaja.
Yksi asia tässä kiinnitti huomiota. Tuo syyskausi alkaa minusta
hämmästyttävän myöhään, en koskaan muista niiden 4 kauden aikana,
mitkä täällä olen ollut, että ensimmäinen kokous syksyllä olisi vasta
14.9. Onko tähän jonkin erityinen syy?
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
Kiitos.
Puheenjohtaja jo vastasikin tähän kysymykseen, jonka Ebeling esitti, eli
sehän löytyy sieltä tekstistä.
Kiitos, puheenjohtaja.
Minulla ei ole tähän asiaan muuta kommentoitavaa mutta haluaisin
nostaa nyt ihan valtuustonkin huomion tähän pykälään 18, joka kuuluu,
että ”tontilta on varattava riittävästi tilaa polkupyörien asianmukaista
säilyttämistä varten”. Viimeksi täällä keskusteltiin paljon pyöräilystä, ja
tässä kun katsoo näitä lausuntoja, niin rakennusvalvontavirasto olisi
ehdottanut, että se olisi kirjattu vähän tarkemmin, että olisi laitettu, että
”vähintään yksi paikka / 30 kerrosneliömetriä, paikoista vähintään
puolet olisi sijoitettava pihatasossa olevaan ulkoiluvälinevarastoon”.
Myös kaupunkisuunnittelulautakunta esitti, että tähän olisi voinut laittaa
ehkä jotain tarkempia määräyksiä polkupyöräpaikkojen laaduista. Jos
meillä on tavoitteena lisätä pyöräilyä kaupungissa, tulee myös eteen
se, että niitä pitää myös säilyttää tonteilla. Mutta koska en ole mikään
normiriemuinen ihminen, uskoisin, että näitä voidaan myös
tontinvarauksissa ja kaavoissa määritellä. Kuitenkin haluaisin kiinnittää
huomiota siihen, että kaupungin virkamiehet todella ottavat tarkasti
tämän sanan ”asianmukainen säilyttäminen”, että ei ole vain joku
pyöräromukasa jossain tontin nurkassa.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Rakennusjärjestyshän on sellainen enemmän tekninen asia mutta
kuitenkin periaatteeltaan hyvin tärkeä, mikä pitää joka kunnassa olla.
On hyvä, että sitä nyt on uusittu ja kirjoitettu joiltain osin uusiksi ja
tarkennettu pykäliä. Mutta siellä on esim. § 42, jossa puhutaan
tapahtumien järjestämisestä, ja me olemme varsinkin
kaupunginhallituksessa ja konsernijaostossa kuulleet näitä
suunnitelmia, kuinka Helsingistä halutaan rakentaa ja tehdä hyvä
tapahtumakaupunki.
Meillä on erittäin hyvä draivi menossa siinä, että helpotetaan tätä,
yritetään rakentaa tapahtumien järjestäjille enemmän yhden luukun
periaatetta ja että kaikki luvat ja muut saisi helposti kuntoon ja että
Helsingissä tapahtuisi koko ajan, täällä järjestettäisiin erilaisia
tilaisuuksia katutilassa, kaupunkitilassa. Mutta kun lukee tätä, varsinkin
kun on kuullut muun taustalla käytävän keskustelun, niin tulee vähän
sellainen, että niin kuin tämä olisi enemmän
tapahtumajärjestäjäyksikön ja kaupungin hallinnon toimintaa. Kuitenkin
tässä kaupungissa on erittäin tärkeää se, mitä kansalaiset tekevät ja
mitä me kukin, meidän järjestömme ja muut, millaiset mahdollisuudet
meillä on toimia.
Varsinkin nyt taas kun alkaa vaalikamppailu, tiedetään, kuinka
hankalaa on se, että kun haluamme mennä jonnekin järjestämään
omaa tilaisuutta, niin monesti on esteenä se, että joko kiinteistön
omistaja, kauppaliike tai joku muu sanoo, että tänne ei sovi
tämäntyyppinen toiminta. Esittäisin tähän kohtaan pontta, jossa
todetaan, että:
Kansalaistoiminta on tärkeä osa paikallisdemokratiaa.
Hyväksyessään rakennusjärjestysesityksen
kaupunginvaltuusto edellyttää, että tapahtumien
järjestämisessä edistetään vapaan kansalaistoiminnan
mahdollisuuksia järjestää tapahtumia julkisessa
kaupunkitilassa.
Tämä olisi vähän kuin muistutuksena kaupungin virkakoneistolle siitä,
että on monenlaisia tapahtumia ja myös meidän kansalaisten ihan
omat tapahtumat ovat tärkeitä.
Kiitos, puheenjohtaja. Hyvä valtuustoväki.
Kannatan valtuutettu Kantolan pontta.
Raivorakentaminen Helsingin keskustassa saa minut välillä miettimään
muuttamista maaseutumaisiin maisemiin, enkä ole mitenkään ainoa,
jota tympii siitä aiheutuva jatkuva melu- ja pölyhaitta. En nyt mene
tähän ongelmaan syvemmin, vaan otan esimerkiksi pienen
yksityiskohdan, johon olen kotikulmillani tällä viikolla havahtunut.
Rakennettaessa kevyen liikenteen väylää vanhojen rautatiekiskojen
paikalle rautatiekatujen pientareilta on kaadettu tiheää puustoa, joka on
toiminut kätevästi meluesteenä Malminkadun ja Kampin keskuksen
suuntaan. Pientareelle oltaneen rakentamassa jonkinlaista istutusta
puiden tilalle sen sijaan, että puusto olisi jätetty suojaamaan viereistä
korttelia liikennemelulta ja -saasteelta.
Toivonkin hartaasti, että vielä parturoimatta oleva puusto
Lapinlahdenkadun päässä jätetään rauhaa. Voisiko vastaava
apulaiskaupunginjohtaja vaikuttaa tähän? Puilla pitäisi olla arvoa
itsessään, mutta koska hallinnossa pärjäävät teknis-rationaaliset arvot
luontoarvoja paremmin, esitän seuraavan ponnen:
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että pengerryksiä ja muita
vastaavia rakennelmia suunniteltaessa periaatteeksi
otetaan, ettei meluesteenä toimivia puustoja kaadeta.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Olen erittäin iloinen, että tällainen tarkennuspaperi on tehty ja varsinkin
nimenomaan tämän työmaan perustamisen ja hoitamisen takia.
Kysyisin ihan tästä, että miten tässä on huomioitu tai miten kaupunki
yleensä huomioi esim. vanhojen, isojen tonttien lisärakentamisen
silloin, kun halutaan rakentaa esim. matalampi rakennus tontin
ulkolaidoille? Tässä puhutaan nyt ulkolaitojen aitaamisesta, mutta onko
mahdollista rakentaa myös ihan selvä asuinrakennus, esim.
rivitalotyyppinen asuinrakennus pihalle tontin aidaksi?
Kiitos, puheenjohtaja.
Kannatan Sari Näreen toivomuspontta. Meluasia on kaikkien asia, ja
siihen liittyy monta puolta, myös yksittäiset puut, joita siellä tällä
hetkellä kasvaa, sillä alueella.
Valtuustotoverit.
Kannatan myös tätä pontta, joka liittyy tähän kansalaistoiminnan
mahdollisuuksien turvaamiseen jatkoselvittelyissä ja ylipäänsä tähän
aihepiiriin liittyen. Me törmäämme koko ajan siihen tilanteeseen, että
julkinen ja yksityinen kaupunkitila leikkaa sillä tavalla hassusti, ettemme
oikein tiedä, kummasta kulloinkin on kyse. Tuo ponsi nyt ei sitä
määrittele, mutta ainakin se pitää meidät hiukan vapaampana
soveltaessamme näitä määräyksiä edelleen. Eli minusta se oli oikein
hyvä ponsi ja aion äänestää sen puolesta, suosittelen sitä muillekin.
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
Arvoisa puheenjohtaja.
Riippumatta tulkinnasta asia on tärkeä. Viime eduskuntavaalien jälkeen
pormestari Jussi Pajunen lupasi keskustella kaikkien kauppaketjujen
kanssa, että niiden tiloissa voidaan vaalien aikana tehdä
yhteiskunnallista työtä. Tämä lupaus pitää lunastaa, kauppaketjuja on
vähän, ja me valtuutetut hyväksymme kaavat, joilla nämä kauppaketjut
ovat saaneet rakentaa itsensä. Kyllä heidän pitäisi tulla hiukan vastaan
ja ymmärtää, että me tuomme sinne myös asiakkaita aika paljon,
etenkin jos puolueemme ovat suosittuja niissä tiloissa.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kyllä nyt hiukan hämmästelen valtuuston puheenjohtajan tulkintaa siitä,
etteikö Kantolan esittämä ponsi liity tähän asiaan. Kyllähän se ilman
muuta on valtuuston tahtotila osoittaa, minkälaisia tapahtumia voidaan
järjestää niin, että ne ovat sallittuja ja mahdollisimman helposti
toteutettavissa olevia. Kyllä toivoisin todella, että puheenjohtaja nyt
muuttaisi tätä tulkintaansa ja tästä asiasta voidaan tehdä päätös täällä
valtuustossa.
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
Arvoisa puheenjohtaja.
Vielä ehkä selvennykseksi: Rakennusjärjestyshän käsittelee sitä
lupaharkintaa, joka tehdään maankäyttö- ja rakennuslain pohjalta. Sen
lisäksi luonnollisesti mm. maanomistajan luvat tarvitaan, ja veikkaan,
että täälläkin käyty keskustelu liittyy hyvin paljolti siihen tilanteeseen,
että maanomistaja, joka kaupungin alueella on sitten, ja mikäli
johtosääntömuutokset menevät eteenpäin, yhä enemmän yhden
luukun periaatteella, lähinnä rakennusvirasto tulee olemaan se
maanomistajana toimiva organisaatio, joka sitten mm. näihin tilapäisiin
lupiin antaa maanomistajan näkökulmasta lupansa. Mutta tässä tosiaan
säädellään sitä maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimintaa ja sen
lupaharkintaa Helsingin kaupungissa.
Kysyttiin tontin rajalle rakentamisesta, niin asiallisesti se Helsingissä
riippuu meidän kulloisestakin asemakaavastamme. On tilanteita, joissa
hyvinkin lähelle tontin rajaa tai jopa rajalle, katurajaan on viety
rakentaminen. Se on silloin, mikäli asemakaava sen sallii, mahdollista.
Näillä vanhoilla tonttialueilla, missä usein rakennusoikeus on hyvin
väljähkö, siellä luonnollisesti rakennuslupavaiheessa tulee harkita sitä
asiaa, erityisesti suhteessa naapureihin. Eli varjostus- ja
läheisyyskysymykset tulevat lupaharkinnassa esiin. Mutta
periaatteessa ja pääsääntö on se, että lähdetään kulloisestakin
asemakaavasta, ja jos se sallii rajalle rakentamisen, se on mahdollista,
mutta sen jälkeen rakennuslautakunta harkitsee.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Sari Näre nosti äsken merkittävän asian esille, eli melun vaikutuksen
rakentamistoimintaan liittyen, mutta asia ei ole näin kategorinen. Osa
teistä sijaitsee suojaviheralueiden reunoilla, osa puistojen reunoilla.
Joskus puita kaadetaan, joskus ei. Tämä toiminta kuuluu itse
suunnitteluun, ja tällaisella ohjeella sitä ei voida rajata. En kannata
kyseistä pontta.
Arvoisa puheenjohtaja.
Auttaisiko asiaa, jos muotoilen sitä ponsiesitystä uusiksi? Tarkoitin sen
siihen §:ään 42, viittaamaan siihen, kun siinä puhutaan, millaisia
tapahtumia järjestetään julkisessa tilassa.
Hyväksyessään rakennusjärjestysesityksen
kaupunginvaltuusto edellyttää, että
rakennusjärjestysesityksen §:n 42 mukaisia tapahtumia…
Anteeksi, nyt meni solmuun jo tämä ajatus, mutta tarkoitin lisättäväksi
tähän ponteeni tämän §:n 42, niin silloin se viittaisi oikeaan kohtaan ja
siihen, miten järjestetään.
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
Valtuutettu Niemiselle muistuttaisin, että tässä 57 §:ssä meluntorjuntaa
koskien sanotaan, että ”rakennuksen suunnittelussa ja rakentamisessa
on kiinnitettävä erityistä huomiota ulkoapäin rakennukseen tunkeutuvan
melun torjuntaan”. Jo pelkästään tästäkin lähtökohdasta on älytöntä
lähteä sellaisia rakenteita tai luonnon muovaamia, tässä tapauksessa
puita poistamaan. Jos uudestaan jouduttaisiin meluesteitä
rakentamaan, sehän tuottaa ihan älyttömiä kustannuksia siihen päälle.
Ilmeisesti tämä kuuluu ihan hyvin tähän kokonaisuuteen tämä ponsi.
Puheenjohtaja, valtuustotoverit.
En minä osaa sanoa, että onko tuo Kantolan esitys nyt ihan täsmälleen
tuohon kuuluva, mutta ainakin tuohon viittaukseen nähden minusta sitä
sivutaan noissa taustapapereissa, ja siinä suhteessa tuo ponsi voisi
olla minusta ihan kelvollinen. Päättäköön puheenjohtaja, miten päättää,
mutta minusta se kannattaisi ottaa äänestykseen.
Arvoisa puheenjohtaja.
On hyvä, että kaupungin eri alueille tulee asuntojen lisäksi myös
työpaikkoja, mutta tässä Länsisataman kaavamuutoksessa vierastan
kyllä ehdotusta 40 metriä korkeasta, pääosin ikkunattomasta
kolossista, enkä voi mitenkään uskoa, että kukaan suunnittelija olisi
tällaista halunnut tähän kaavaan esittää Jätkäsaareen rantaan
rakennettavaksi. Kyse on ilmeisesti vain rakennusliike Hartelan ja
Verkkokauppa.comin intresseistä, joita tällä ehdotuksella nyt yritetään
palvella.
Liikenteellisestikin tämä esitys on aika ongelmallinen. Esitän, että asia
palautetaan uudelleen valmisteltavaksi.
Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Me käsittelimme tätä Laajasalon Kruunuvuorenrannan alueen kaavaa
täällä aikaisemmin. Nyt se on meille palautettu tai palautunut uuteen
käsittelyyn, koska Uudenmaan ELY-keskus teki siitä muistutuksen. Se
muistutus omalla tavallaan kuvaa sitä, miten huonosti tämä kaava on
kaiken kaikkiaankin valmisteltu. Siitä on 4 hallinto-oikeudelle tehtyä
valitusta, sitä runnotaan läpi alueen asukkaiden mielipiteestä
piittaamatta. Suurin ongelmahan tässä ovat liian suuret
rakentamistavoitteet. Rajaamalla rakentamisaluetta kohtuullisemmaksi
saataisiin Kruunuvuorenrannasta ja Laajasalosta vielä hienompi alue,
jossa säilyisi myös arvokasta luontoaluetta esitettyä paremmin.
Erityisesti tämä Gunillankallio on sellainen alue, joka pitäisi jättää
kokonaan rakentamatta.
Arvelen, että moni valtuutettu ei tähän asiaan oikein enää ehkä ole
innostunut paneutumaan, koska tämä on jo kerran käsitelty täällä,
mutta mielestäni huono esitys ei siitä parane, että se tuodaan
uudelleen hyväksyttäväksi. Siksi esitän asian palauttamista uuteen
valmisteluun.
Arvoisa puheenjohtaja.
Mehän käsittelemme nyt ainoastaan kysymystä parvekelaseista. Minun
täytyy kyllä sanoa, että ELY-keskus on ylittänyt tässä kyllä itsensä:
vaatii kaavamuutosta asiasta, jota yleensä ei ole tapana laittaa
kaavaan ollenkaan. Minusta tämä osoittaa, että valtaa käytetään aina
pikkuisen enemmän kuin sitä on tarkoitus olla.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja asiallisesti osui
oikeaan, eli tässähän tosiaan meidän harkintamme on joko säilyttää
aikaisempi päätöksemme tai sitten suostua tähän ELY-keskuksen
edellytykseen, jonka he oikaisuvaatimuksena ovat meille esittäneet. Se
kaava käsiteltiin jo aikanaan, ja tässä tapauksessa valmistelussa
omaksuttiin se keskiajan naisille tuttu periaate, että kun kapealla
kadulla kaksi naista meinasi törmätä, niin kauniimpi väisti.
Arvoisa puheenjohtaja.
Vasemmiston valtuustoryhmähän on suhtautunut kriittisesti tähän
kaavaan ja esitimme tämän kaavan palauttamista muutama kuukausi
sitten käydyssä keskustelussa nimenomaan Gunillankallioiden liian
tehokkaan rakentamisen osalta, viherväylä jää liian kapeaksi. Tässä
vaiheessa, kun on kuitenkin demokraattisesti valtuusto päättänyt
kaavan sisällöstä ja ainoastaan, aivan kuten valtuutettu Soininvaara
sanoi, että kysymys on kaavan korjaamisesta parvekelasien osalta, niin
katsomme, että tältä osin valtuuston päätös on, me olemme olleet eri
mieltä siitä, mutta tässä vaiheessa turha siitä on uudestaan äänestää,
koska asiallisesti demokraattisesti valtuustossa asia päätettiin saman
kaavan osalta, vaikka olimme silloin eri mieltä.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Yhä useampi työntekijä kokee työuupumusta työpaikalla. Sairaslomat
ovat pitkittyneet, ja työntekijät myös kaipaavat eläkkeelle aivan liian
varhain. Herää kysymys, onko Helsinki hyvä työnantaja. Jatkuvasti
joudumme kamppailemaan pätevästä henkilökunnasta, ja
tulevaisuudessa kuntasektorin tarve pätevään työntekijään vain kiristyy.
Nyt jos koskaan on tärkeää parantaa henkilökunnan työssä viihtyvyyttä.
Se myös tarkoittaa, että huomiota täytyy kiinnittää johtajuuteen
työpaikoilla – johtajuuteen, joka motivoi työntekijät – ja erityisesti
huomiota siihen, että osataan johtaa eri-ikäisiä ihmisiä, eli ikäjohtamista
tarvitaan.
Yksi vaiettu asia työpaikoilla on ollut työpaikkakiusaaminen, aito
syrjintä ja henkilön kokemus, että häntä on syrjitty. Kiusattu on kovin
yksin ja uskoo ehkä itsekin syrjinnän oikeutukseen. Virallisia valituksia
on vähän. Kun tasa-arvotoimikunnassa puutuimme tähän
työpaikkakiusaamiseen, niin epäkohtia paljastui. Esim. kuitenkin tilastot
kertovat, että kiusaaminen on ihan todellista.
Hannu Teittinen ja Juha Lämsä, jotka ovat työsuojeluvaltuutettuja,
selostivat esim. kyselystä ja sen tuloksista. Vastanneista 79 % toimi
esimiestehtävissä, 11 % työsuojelutehtävissä ja noin 9 %
pääluottamusmiehinä. Kyselyyn vastanneista noin 30 % oli itse ollut
kiusaamisen ja epäasiallisen kohtelun kohteena työpaikallaan.
Työpaikkakiusaamisen laajuutta kuvasti myös se, että kysymykseen
”Oletko viimeksi kuluneiden 2 vuoden aikana ollut tilanteessa, jossa
työntekijä on tullut kertomaan sinulle kokemastaan kiusaamisesta,
epäasiallisesta kohtelusta?”, 36,61 % vastasi ”En kertaakaan”. Eli
tämähän kertoo sitä, että 60 %, ylikin, oli ollut tällaisen asian
todistajana.
Helsingin tasa-arvotoimikunnassa on haluttu tätä asiaa nostaa esille.
Valitettavasti tasa-arvo-ohjelmaa käsiteltäessä ei päästy äänestämään
näistä ponsista, jotka liittyivät juuri tähän työpaikkakiusaamiseen ja
nollatoleranssiin eli että asia nostetaan esille ja siihen todellakin
puututaan. Tätä ei silloin saatu toiminnallisen osuuden yhteydessä
käsiteltyä, sen takia tein näistä aloitteen.
Kuten sanoin, tasa-arvotoimikunnassa tähän on puututtu, ja olemme
nyt saaneet sellaisen muutoksen, että ensi vuonna kun tehdään kysely
Helsingin kaupungin työntekijöille, niin siellä on yhtenä kysymyksenä
tämä työpaikkakiusaamisen kokeminen, ja näin toivon mukaan
päästään käsiksi virastotasolla ihan työpaikkakohtaisesti siihen, että
missä on ongelmia, jotta näihin ongelmiin voidaan puuttua. Lisäksi
myös toivoisin, että kiinnitettäisiin huomiota siihen, että ohjeet
työntekijöille, miten he voivat hakea apua työpaikkakiusaamisen
yhteydessä, niin ne olisivat vähän helpommin saatavissa. Tällä hetkellä
pitää olla aikamoinen salapoliisi, että kaupungin sivuilta löytää sen
oikean sivun, mistä apua ja tietoa löytyy. Itse olen henkilökohtaisesti
joutunut hakemaan kissojen ja koirien kanssa henkilöitä, jotka pystyvät
auttamaan työpaikkakiusaamista kokeneita Helsingin kaupungin
työntekijöitä.
Lisäksi haluaisin, että jatkossa me koulutamme entistä enemmän
luottamushenkilöitä työpaikoilla siihen, että he tunnistavat
työpaikkakiusaamista ja osaavat auttaa työntekijöitä.
Kiitos.
Arvoisa valtuustoväki.
Valtuutettu Lipposen mainitsemien lukujen pohjalta
työpaikkakiusaamisessa on ehkä menty vähän takapakkiakin nyt
verrattuna tähän kartoitukseen, jota tasa-arvotoimikunta teki viime
valtuustokaudella. Havainnollistan nyt pikkuisen valtuustolta
sensuroidulla tasa-arvoraportilla tätä työpaikkakiusaamisongelmaa.
Tämähän tuli sähköisesti vasta nyt loppukeväästä saataville, että sitä
oli vaikea ylipäänsä saada paperilla.
Raportti oli yksityiskohtaisempi kuin esim. se raportti, joka vaikutti
Helsingin saamaan tasa-arvopalkintoon tätä ennen. Tässä raportissa
kysyttiin tasa-arvon tilasta sekä virasto- että henkilöstötasolla ja
suppeasti myös kuntalaisilta. Tähän henkilöstökyselyyn vastasi netitse
lähes 2 200 Helsingin kaupungin työntekijää, ja se oli muistaakseni,
olikohan se nyt 2006, kun se tehtiin. Tällöin henkilöstökyselyyn
vastanneista 11 % kertoi, että heidän työpaikoillaan oli esiintynyt
työpaikkakiusaamista toistuvasti ja 43 %:n mielestä joskus. Eli yli
puolet oli kuitenkin havainnut tätä työpaikoillaan tuossa kartoituksessa.
Aiemmin vastaavat luvut, eli edellisen tasa-arvoraportin osalta, olivat
17 % ja 44 %.
Työpaikkakiusaamista näyttää virastokyselynkin – eli tähän vastasi siis
johtava porras – esiintyvän melko laajasti eli 70 %:ssa virastoja.
Henkilöstökyselyssä oli myös avoimia vastauksia, ja näistä 800
vastauksessa, lähes kolmasosassa, ilmenee, että havaittuun
kiusaamiseen ei ole puututtu. Osassa näistä vastauksista tulee esiin,
että kiusaaminen sivuutetaan tai siihen suhtaudutaan vähättelevästi.
Aineistorepliikki: ”Peitellään ja vähätellään ja moititaan huumorintajun
puutetta, varmaan tehty yksittäistapauksissa parempaakin, mutta
siitähän eivät muut saa tietää mitään”.
Yleisin tapa puuttua työpaikkakiusaamiseen oli puhua työntekijän
kanssa. Näin tehdään runsaassa neljäsosassa tapauksista. Joissakin
tapauksissa kiusaajille annettiin huomautus, ja noin joka
kahdeksannessa kerrassa turvauduttiin työsuojeluun, terveyshuoltoon
tai työnohjaukseen. Joissakin tapauksissa kiusaaminen on johtanut
sairaslomiin, muutamissa tapauksissa myös oikeustoimiin. Jotkut
vastaajat kertoivat, että kiusaaminen vain pahenee, jos sen nostaa
esiin. Osassa vastauksia kiusaamisen nähdään liittyvän
johtamisongelmiin. Toisinaan ongelmaa pyritään ratkaisemaan
työpisteen tai työpaikan siirrolla.
Kysyttäessä vastaajilta heidän omakohtaisista kokemuksistaan
kiusaamisesta 25 % kertoi, että heitä oli kiusattu omilla työpaikoillaan,
kun aiemmassa kyselyssä prosenttiosuus oli 34. Eli tuona ajankohtana
kiusaaminen näytti siis vähentyneen mutta oli silti yleistä, ja mitä Päivi
Lipponen toi tuossa esiin, asia näyttää taas menneen huonompaan
suuntaan. Ehkä tämä tehostaminen vaikuttaa siihen. Kun vastauksia
tarkastellaan sukupuolittain, havaitaan naisten kokeneen
työpaikkakiusaamista miehiä enemmän.
Lopuksi muutama esimerkki: ”En ole jäänyt sairaslomalle ja olen
todennut, että parempi olla hiljaa, koska asiat on sen verran vaikeita
esimiesten käsitellä, että uhri on helpoin syyllistää”. Sitten vielä toinen
esimerkki: ”Kerroin asiasta työterveyshuollossa, missä kuulin
muidenkin valittaneen samasta esimiehestä. Hän oli mies ja hänen
esimiehensä oli mies, joka ei saanut sanotuksi asiasta tarpeeksi
jämäkästi, vaikka työterveyshuolto informoikin yksikkömme tilanteesta.
Seuraus oli, että meidän yksikössä oli aivan poskettomat
sairaspoissaolot verrattuna keskuksen muihin yksiköihin. Neljä lähti
muihin hommiin, minä olin puoli vuotta sairaslomalla, jonka jälkeen
esimiehekseni laitettiin eräs kollega, joka tuli väliportaaksi tämän
kiusaajapomon ja minun väliin. En enää joutunut keskustelemaan
hänen kanssaan päivittäin. Ko. henkilö onkin nyt toisessa virastossa,
josta kuuluu ihan samoja pomotusjuttuja.” Eli tämä moninaisuuden
johtaminen ja ikäjohtaminen on todella tarpeen Helsingissä, se
vähentää varmasti työpaikkakiusaamistakin.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Tämä valtuutettu Lipposen tekemä aloite nollatoleranssi-ohjelmasta
työpaikkakiusaamisen ehkäisemiseksi ja koko tämä kysymys on hyvin
tärkeä, ja se on asia, johon pitää puuttua ja johon Helsingin kaupungilla
suurena kaupunkina, ja kun meillä on henkilöstötoiminta hyvin
organisoitu, on mahdollisuus myös puuttua. Meillä on käynnistetty jo
vuosia sitten johtajien ja esimiesten kouluttaminen. Tämän koulutuksen
kautta tietysti erilaisia taitoja, myös ristiriitatilanteiden ja tällaisten
tilanteiden ratkaisemista, pyritään antamaan eväitä esimiehille siihen.
Tätä esimieskoulutusta jatketaan, ja tämä on syytä ottaa siinä myös
entistä vahvemmin esiin.
Myös valtuutettu Lipposen mainitsema monimuotoisuuden johtaminen
ja ikäjohtaminen erityisesti, josta valtuutettu Lipponen puhui, niin se on
tärkeää. Erityisesti nyt, kun meillä on ikääntyneitä työntekijöitä ja
haluamme pitää heistä kiinni, mutta myös nuoria tulee ja nuoret tulevat
aivan erilaisesta maailmasta ja ympäristöstä ja näitä ristiriitatilanteita
myös sillä tavalla syntyy, tämä on hedelmällinen tilanne, koska voidaan
yhdistää osaamista, kokemusta ja nuorta innokasta, uusia ajatuksia
nuorten myötä.
Me puhumme monimuotoisuuden johtamisesta, johon lukeutuu myös
maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden johtaminen, eri-ikäisten
ihmisten, eri kulttuuritaustasta tulevien ihmisten johtaminen. Eli tähän
pyrimme kouluttamaan esimiehiämme, ja meillä on hyvin
määrätietoinen, järjestelmällinen ote tähän, ja siitä tulee kyllä
myönteistä palautetta, mutta tulokset näkyvät tietysti pitkällä
aikajänteellä. Tämä kyselykysymys, jonka tasa-arvotoimikunta teki,
johon valtuutettu Näre viittasi, niin tästähän tasa-arvo-ohjelman
yhteydessä keskusteltiin. Se oli siis netissä tehty kysely, jossa saivat
vastata ne, jotka halusivat. Se ei ollut otostutkimus, mutta se sinänsä
antaa hyvää informaatiota siitä, missä luvuissa suurin piirtein mennään.
Meillä on vajaa 40 000 työntekijää, joista nämä 2 200, nyt en muista
tarkkaan, mutta jotain tätä luokkaa se oli, vastasivat siihen. Se on 5 %
työntekijöistä, joista sitten ilmoitti 11 %, kuten valtuutettu Näre tuossa
totesi, toistuvasti kiusaamista jne.
Me silloin puhuimme tasa-arvo-ohjelman yhteydessä ja totesin silloin,
että on syytä tehdä sellainen tutkimus, joka olisi otostutkimus ja joka
antaisi henkilöstöstä laajemmin kuvan. Nyt tämä työhyvinvointikysely
on yksi, jonka kautta me saamme hyvin laajasti, siellä vastausprosentit
ovat hyviä. Toinen oli, TIEKEn kanssa keskustelimme siitä, että
voitaisiin tehdä kunnollinen otostutkimus, jossa saisimme kartoitettua
tietoa ja saisimme myös vertailukelpoisia lukuja, joita voimme sitten
jatkossa pidemmällä tähtäimellä verrata ja katsoa, että mihin suuntaan
ollaan menossa. Mutta tämä aihe ja asia on tärkeä niin työyhteisöissä
kuin myös kouluissa kiusaaminen, eli aihepiiri on todellinen ja siihen
pyritään kaikin keinoin puuttumaan.
Kiitos.
Kiitos, puheenjohtaja.
Kiusaaminen on varmaan yhteiskunnan rikkaruoho, jota on jatkuvasti
kitkettävä. Se ei kertalaakista häviä, ei kouluista eikä peruskoulun
loputtua, se ei lopu siihen vaan jatkuu työpaikoilla ja muualla,
harrasteryhmissä ja kaikkialla, missä ihmiset ryhmissä kokoontuvat.
Jos ajatellaan, että koulu on yhteiskunta pienessä koossa, niin mitä
tapahtuu opettajanhuoneissa, tapahtuu luokissa, mitä tapahtuu
luokissa, tapahtuu työpaikoilla, niin hyvässä kuin pahassa.
Kiusaaminen on yksi ilmiö siitä. Niin hyvässä kuin pahassa nämä kaikki
asiat kulkevat. Varmaan voi sanoa, että yksin joutuminen, sivuun
joutuminen on suurin riski kiusatuksi tulemiselle, ja sen takia varmaan
keskeinen asia on pyrkiä edistämään hyvää ilmapiiriä ja arjen
kohtaamisia kaikessa, niin kouluissa kuin työpaikoissa, varmaan täällä
valtuustossakin.
Martin Luther Kingin kuuluisa lause minusta sopii hirveän hyvin mm.
tähän kiusaamiseen, että ”vaarallisinta ei ole pahojen ihmisten pahuus
vaan hyvien hiljaisuus”, ja se haastaa meitä kaikkia reagoimaan omalta
paikalta käsin.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Tämä on erinomaisen tärkeä asia ihan, ei pelkästään Helsingin
kannalta vaan ihan yleisemminkin. Tänä päivänä puhutaan paljon tästä
työurien pidentämisestä, ja tiedossahan on, että ihmiset mielellään
kyllä jatkavat duunissa, jos työ on turvallista ja jos johtaminen on hyvää
ja työolosuhteet ovat sellaiset, joissa voi viihtyä. Siitä näkökulmasta
meillä on Helsingin kaupungissa erittäin tärkeää, että tämä
kiusaaminen plus ihan muu työhyvinvointi ovat koko ajan agendalla,
että työntekijät pysyvät kaupungilla. Tiedossa on, että tulevina vuosina
meillä on todella kilpailua, joudutaan kilpailemaan työntekijöistä, että
sillä tavalla tämä on erinomaisen tärkeä yksi osa työhyvinvoinnista,
jonka valtuutettu Lipponen on hyvin nostanut esiin.
Tämä, mitä apulaiskaupunginjohtaja Haatainen puhui johtajien ja
esimiesten koulutuksesta, on mielestäni erittäin tärkeää. Sehän on
tutkimusten mukaan yksi olennainen tekijä, johtaminen, miten ihmiset
viihtyvät työssään. Kerrotaan jopa tarinaa, että voi vielä tupakkaa
polttaa ja jättää sen liikkumisenkin väliin ja työhyvinvointi on parempi
kuin se, että jos siellä on huono johtaja ja työyhteisön henki on huono.
Se on turmiollisempaa kuin yksilön oma esim. liikkumatta jättäminen.
Sillä tavalla tämä on todella merkittävää, että puututaan tällaiseen.
Työpaikan henkeen tämä vaikuttaa suoraan tämä kiusaamisen
kitkeminen.
Kiitos, puheenjohtaja.
Nuoremmassa sukupolvessa rakentuva työeetos todellakin edellyttää
hyvää johtamista ja hyvää ilmapiiriä työpaikoilla, koska nuoret eivät
enää sitoudu samalla tavalla työnantajiin kuin vaikka vanhempi, nyt
eläkkeelle siirtyvä sukupolvi. Eli niin metsä vastaa kuin sinne
huudetaan. Nuoret ovat oppineet, että ei kannata sitoutua työnantajiin,
kun eivät työnantajatkaan sitouta heitä.
Kiitos, puheenjohtaja.
Maahanmuuttajien kieliopintoihin pitää panostaa, ja ilokseni tässä
vastauksessa todetaan, että nämä on huomioitu. Nimittäin tasa-
arvotoimikunta on puuttunut juuri siihen, millä tavalla
maahanmuuttajanaiset pääsevät osaksi suomalaista yhteiskuntaa.
Kielitaito on silloin äärimmäisen tärkeässä asemassa, koska usein
perhevelvoitteet jäävät naisen harteille, ja naisen alisteinen asema
vielä rakentuu sen varaan, että hänellä ei ole suomen kielen taitoa ja
tyttölapset ehkä joutuvat toimimaan äitiensä tulkkeina. On hieno asia,
että Helsingin kaupungilla on havahduttu tähän ja ryhdytään todellakin
panostamaan siihen, että naiset sieltä kotoa saadaan myös
kieliopintojen piiriin ja samalla mahdollistetaan heidän hyvä
esimerkkinsä omille tyttärilleen.
Koulukiusaaminen on tullut monta kertaa nyt lehtien palstoilla esiin, kun
on kerrottu siitä, että mm. tyttöjen käyttämä väkivalta on Helsingissä ja
yleensäkin Suomessa jopa raaistunut. Tasa-arvo-ohjelman yhteydessä
pyrittiin käsittelemään tätä toiminnallista osuutta, ja silloin se jäi
käsittelemättä tämä koulukiusaaminen. Jos me katsomme nuorten
tilannetta, mielenterveysongelmat ovat mm. kasvaneet, ja yksi syy, joka
taustalta löytyy, on se, että nuoret ovat kokeneet koulukiusaamista ja
tavallaan tämä sairastuminen on lähtenyt silloin liikkeelle. Kun he
tulevat täysi-ikäisiksi, heidän on enää vaikea löytää sitä jatko-
opiskelupaikkaa ja opiskelupaikkaa ammattiin ja sillä tavalla oman
elämän ottamista omiin käsiin.
Sen takia voisi todellakin esittää, että Helsingin kouluissa
panostettaisiin ns. koulukiusaamisen nollatoleranssiin myös sellaisen
koulun me-hengen, yhteisöllisyyden vahvistamiseen, ylpeyteen siitä
omasta koulusta, omista luokkakavereista ja tämäntyyppiseen
teemalliseen kasvatukseen. Kouluissa aika paljon panostetaan
aineosaamiseen ja tällaiseen hyvin mitattavaan suorittamiseen, mutta
soisi, että Helsingissä lähdettäisiin tällaiseen teemaan mukaan, jossa
lähdettäisiin kasvattamaan nuoria sosiaalisuuteen ja solidaarisuuteen
ja vastuun ottamiseen omista koulutovereistaan. Se tietenkin edellyttää
myös sitä, että opettajat saadaan sitoutumaan kouluihin pitkäjänteiseen
kasvatustyöhön. Uskon, että näillä lääkkeillä löytyisi ratkaisu myös
koulukiusaamisen nipistämiseen.
Kiitos, puheenjohtaja.
Kuten tästä opetuslautakunnan vastauksesta ilmenikin, jokaisessa
koulussa on nykyäänkin oltava toimintamalli kiusaamista vastaan. Asia
on erittäinkin tärkeä. Tuossa myös ei hirveän monta kokousta sitten
hyväksyttiin ponsi siitä, että jokaisessa koulussa pitää olla kiva koulu -
tyyppinen malli sen aikaisemmankin mallin lisäksi, että kyllä kovasti
tehdään opetustoimessa työtä tämän kiusaamisen poistamiseksi, mutta
niin kuin on todettu, helppoa se ei ole.
Tack, ordförande.
Det är en viktig fråga det som ledamoten Lipponen lyfter fram. Det är
viktigt i hela vårt skolsystem att man faktiskt tar fasta på de här
frågorna om mobbning, därför att vi vet alla från tidningsskriverier att
sådant förekommer, och vi vet också att det finns ett samband, ett
bevisat samband mellan de här incidenterna i skolorna,
skolskjutningarna och upplevd mobbning. Så det är helt klart att det
skall finnas en nolltolerans, och nu när vi har en förutsättning av det här
KiVa Koulu -programmet, att det skall finnas i alla skolor, och också att
alla rektorer och alla lärare börjar förstå att det faktiskt är förbjudet att
mobba och att mobbning omedelbart ska leda till åtgärder i skolorna,
så tror jag att vi får en förbättring.
Kiitos, puheenjohtaja.
Asia todellakin on tärkeä, ja kuten Lipponenkin mainitsi, kiusaamisen
ehkäisy ja siihen puuttuminen on ennalta ehkäisevää
mielenterveystyötä, se ehkäisee mm. masennusta ja sitä kautta
syrjäytymistäkin.
Meillä on jo olemassa erinomaisia ohjelmia ja linjauksia, joita toivoisin
myös noudatettavan, ja tietysti yritetäänkin. Kuitenkin, onneksi tai
valitettavasti, yksittäisten opettajan tai rehtorin toimenpiteillä tai niiden
puutteella on valtava merkitys. Ystäväni lasta on kiusattu jo pari vuotta.
Tänä aikana on ollut kolme opettajaa, joista vain yksi on saanut
kiusaamisen loppumaan, ja tämäkin opettaja oli muodollisesti
epäpätevä. Uusi opettaja taas ei myöntänyt mitään ongelmaa olevan
olemassakaan, ennen kuin lastenpsykiatri otti yhteyttä rehtoriin. Asia
lähti taas etenemään.
Toivon, että opetuslautakunnalle tehtävässä selvityksessä otetaan
huomioon sekä oppilaiden että opettajien näkemys
koulukiusaamisesta. Näkemyksissä voi olla suuriakin eroja. Jos sitten
juhlapuheiden ja todellisuuden välillä havaitaan ristiriitaa, ryhdytään
toivottavasti toimenpiteisiin.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Haluaisin nostaa koulukiusaamiskeskusteluun verkkokiusaamiseen.
Tämä nyt on tullut, tuttavapiirissä ja ihan myös mediassa noussut esille
verkossa kiusaamismahdollisuudet, eli koulukaverit saattavat tehdä
kiusaa ajattelematta yhtään, mitä siitä seuraa. Me tiedämme
aikuisinakin, että aikuiskiusaamista esiintyy verkossa, saati sitten, jos
pienet lapset joutuvat sen verkkokiusaamisen uhriksi joko aikuisten
taholta, joka nyt ei liity suoraan koulumaailmaan, mutta
koulukavereiden taholta. Tämä on mielestäni sellainen, joihin koulujen
pitäisi jatkossa koulukiusaamisasioissa kiinnittää huomiota, että sieltä
on tulossa tietyntyyppinen aikapommi.
Täällä viitattiin tyttöjen väkivaltaan. Olen törmännyt erilaisiin
artikkeleihin, joissa tätä on käsitelty, ja tuntuu olevan, että siitä on
kauhean vaikea puhua. Itse asiassa se herättää jopa vihan tunteita,
miksi tällaista asiaa nostetaan, mutta mielestäni se täytyy käsitellä ihan
samalla tavalla kuin mikä muu tahansa asia, jos tällaista ilmenee. On
totuttu siihen, että tytöt ovat kilttejä, hyviä oppijoita ja toki pärjäävätkin
monesti poikia paremmin koulussa, mutta se ei poista sitä, että saattaa
syntyä myös tyttöjen kesken koulukiusaamista. Se on erinomaisen
hyvä minun mielestäni, että tästä on keskusteltu nyt viime aikoina ihan
avoimesti, ja toivon, että se jatkuu, koska siellä on varmasti myös
pinnan alla olevaa näkymätöntä koulukiusaamista, joka tulee esille,
kotona saattaa tulla. Vanhempien pitäisi myös puuttua tähän.
Arvoisa puheenjohtaja.
Hyvä kysymys ja erittäin hyvä vastaus opetusvirastolta. Asiaan on
varmasti opetusvirastossa ja myös niissä kouluissa, joissa Päivi
Lipponen on ollut opettajana, otettu ja kiinnitetty huomiota jatkuvasti, ja
silti asia pitää uudelleen nostaa esiin. Tämä opetusviraston teema siitä,
että puututaan sekä oppilaiden että opettajien kiusaamiseen, se
nousee, mutta miten tunnistaa koulut tai mahdollisesti, miten löytää
siltä harmaalta alueelta, jossa ei oikein tiedetä, miksi koulussa voidaan
huonosti? Yksi keino löytää on kouluterveyskysely, jota entinen Stakes
ja nykyisin THL:n osasto tekee, onko se määrävuosin, joka toinen
vuosi. Tuloksista pääkaupunkiseudun kouluissa on huomenna
tiedotustilaisuus Kauniaisissa. Siellä on sekä fyysistä koululaisen
terveyttä koskevia kysymyksiä ja niiden tuloksia, mutta myös
psyykkistä hyvinvointia, kouluviihtyvyyttä. Ja kyllä koulukohtaisesti
tuloksia kouluissa tulkittaessa voidaan tunnistaa ne koulut, joissa myös
sen tyyppistä pahoinvointia, jonka takana voi olla laajempaakin
kiusaamista, voi olla. Luokkakohtaisilla kyselyillä myös näihin pystytään
osittain puuttumaan.
Toivon, että valtuutetut paneutuvat netissä kouluterveyskyselyn
tuloksiin, kun ne julkistetaan huomenna.
Puheenjohtaja.
? aloitteet työpaikan nollatoleranssista ja koulujen nollatoleranssista
suhteessa kiusaamiseen ovat hirveän hyviä. Oli hirveän
hätkähdyttävää kuulla joskus pari vuotta sitten, kun asiaa tutkittiin, että
Suomi itse asiassa johtaa työpaikkakiusaamista OECD-maissa, se on
aika häkellyttävää. Ja tosiaan siihen varmaan täytyy puuttua, jos
halutaan vähentää koulujen ja myös päiväkotien kiusaamista. On
hirveän hyvä, jos opetuslautakunta valvoo sitä, että kaikkiin kouluihin
otetaan kiusaamisen vastainen ohjelma, koska tosiaan se ponsi, jonka
tein jo jokin aika sitten siitä, että varmistetaan, että kaikissa kouluissa
on tällainen ohjelma käytössä, niin se johtui nimenomaan siitä, että olin
saanut palautetta vanhemmilta, joiden lapset olivat jo joutuneet
koulukiusatuiksi, että heidän kouluissaan ei ole minkäänlaista
kiusaamisen ehkäisemiseen soveltuvaa ohjelmaa.
Itse asiassa Mannerheimin Lastensuojeluliittohan on pitänyt ääntä siitä,
että kiusaamiseen pitäisi puuttua jo päiväkodeissa, että kiusaaminen
on hirmu yleistä jo päiväkodeissa, ja päiväkodeissa ei välttämättä
sovelleta minkäänlaista kiusaamisen ehkäisemisen ongelmaa. Se nyt
on varmaan asia, johon sosiaalilautakunta tai sosiaalivirasto voisi
puuttua, ehkä siihen ei tarvita valtuustoaloitetta. Kunhan halusin tuoda
tämän esille, että myös päiväkodeissa pitäisi tähän asiaan kiinnittää
enemmän huomiota kuin nykyään tehdään.
Kiitoksia, puheenjohtaja.
Hienoa, että valtuustossa on yhteinen kanta siihen, että näistä asioista
pitää keskustella ja niihin pitää puuttua ja kiusaamista ei pidä
hyväksyä. On hienoa, että täällä on nyt tulossa kiusaamisen vastainen
ohjelma Helsingin kouluihin, ja senpä takia on pidettävä huoli, että se ei
jää pelkäksi kuolleeksi kirjaimeksi. Valtuutettu Alanko-Kahiluoto nosti
esille juuri sen, että meidän pitäisi tavallaan lähteä miettimään näitä
kasvatusperiaatteita ihan sieltä päiväkotiopetuksesta lähtien. Eli kyse
siitä, että millä tavalla tullaan kavereiden kanssa toimeen, ja uskon,
että tällaiset opit kantavat koulumaailmaan ja koulumaailmasta
työelämäänkin, meitä ihmisiä eteenpäin.
Kiitos, puheenjohtaja.
Painoin tätä Outi Alanko-Kahiluodon puheenvuoron aikana, mutta sopii
varmaan myös Lipposen Päivin puheenvuoroon. Sosiaalilautakunnassa
on ollut jossain seminaarissa keskustelussa tällaista varmaankin, mutta
olisi hyvä, että se otettaisiin systemaattisesti siellä. On ihan selvää,
ettei kiusaaminen ala vasta kouluissa tai työpaikoilla vaan se alkaa
paljon aikaisemmin. Mutta voisi sanoa, että mitä isot edellä, sitä pienet
perässä. Se on se koko yhteiskunnan asennemaailma, miten
erilaisuutta hyväksytään. Saako olla erilainen vai pitääkö olla
samanlainen, ja mitä siitä seuraa? Nämä ovat hirveen isoja asioita,
joissa on paljon tehtävää. Ne voidaan tehdä monella tavalla, joko
rankaisten ja syyllisten etsimisen kautta tai sitten keskittymällä siihen,
miten tästä eteenpäin ja miten saadaan tilanne parannettua jatkossa.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Tässä voi ihan lopuksi vielä todeta, että todellakin meillä on ihan
valtakunnallisesti linjattu niin, että jokaisessa koulussa pitää olla
nollatoleranssi kiusaamiseen. Meillä valtakunnan tasolla
opetusministeriö rahoittaa Kiva koulu -hanketta, jossa Turun yliopiston
kanssa nyt ensimmäistä kertaa luodaan tutkimusperusteisesti
vaikuttavat toimenpiteet niin, että koko kouluyhteisö tulee kitkemään
kiusaamista. Siinä ovat vanhemmat, opettajat ja oppilaat, ja tätä
viedään nyt joka kouluun. Vielä ei varmasti ole ohjelma parhaassa
mahdollisessa käytössä joka koulussa, mutta on hyvä, että Helsinki
keskustelee tästä ja ennen kaikkea toimia tehdään, että jokainen lapsi
saa avun eikä jää yksin tässä kiusaamisasiassa.
Mutta varhaiskasvatus on asia, tässä on tehty juuri selvitys, että
koulukiusaamisen juuret ovat siellä varhaiskasvatuksessa, ja siksi
opetustoimen ja sosiaalitoimen yhteistyö tässäkin asiassa on tärkeää.
On tärkeää, että me saamme meidän varhaiskasvatuspalvelumme
päivähoidon siirryttyä opetustoimeen niin, että tämä Kiva koulu -projekti
on myös siellä varhaiskasvatuksessa. Juuri päivähoidosta vastaavan
henkilön kanssa puhuin tuossa pari viikkoa sitten, ja siellä on
varhaiskasvatussuunnitelmaan tulossa oma kappaleensa
koulukiusaamisesta, mutta kannustan nyt sosiaalilautakunnassa olevia
valtuutettuja siihen, että huolehditaan, että Kiva koulu -projektin
kaltainen toimenpide on myös meidän päiväkodeissamme, koska siellä
ne kiusaamisen juuret ovat. Varhainen toimiminen tässäkin asiassa on
todella tärkeää.
Kaikki nämä kiusaamisen ehkäisyt ja yksinäisyyden ehkäisyt liittyvät
myös osaltaan ryhmäkokoon ja miten aikuisilla on aikaa ja miten sitä
kasvurauhaa on päiväkodeissa Helsingissä.
Kiitos, puheenjohtaja.
Ihan jatkaen näitä edellisiä puheenvuoroja halusin kulttuuritutkijana ja
sosiologina viitata siihen tunnekulttuuriin, johon suomalaisia on
kasvatettu monia sukupolvia, eli näihin vältteleviin kiintymyssuhteisiin,
joissa helposti jätetään ihmiset yksin. Sen takia poliittisissa ratkaisuissa
voidaan välillisesti myös ehkäistä kiusaamista eri tasoilla päiväkodeista
työpaikkoihin siten, että vaikutettaisiin juuri tämän tunnekulttuurin
rakentumiseen ja satsattaisiin resursseja varhaiskasvatukseen
varhaisiin vuorovaikutussuhteisiin.
Hyvä puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.
Olin keväällä opetuslautakunnassa vastaamassa tähän aloitteeseen
enkä silloin esittänyt lausuntoon mitään muutosta. Tämä johtui siitä,
ettemme vielä keväällä tienneet, millainen tilanne iltapäivätoimintaan
hakeneiden lasten määrässä tulisi tänä vuonna olemaan. Se selvisi
meille lautakunnan jäsenille elokuussa, kun opetuslautakunnan syksyn
ensimmäisen kokouksen listalla oli huomattavan suuri määrä
oikaisuvaatimuksia perheiltä, joiden eka- ja tokaluokkalaiset lapset
eivät olleet mahtuneet hakemaansa iltapäivätoimintaan.
Viime keväänä jouduttiin tekemään lähes 500 kielteistä päätöstä
iltapäivätoimintaan ottamisesta. Kielteisten päätösten määrä on
kolmessa vuodessa kolminkertaistunut. Noin joka 10. hakija jäi ilman
toivomaansa paikkaa. Yli neljäsosa paikkaa hakeneista
tokaluokkalaisista jäi ilman paikkaa. Syksyllä valtaosalle
ekaluokkalaisista pystyttiin järjestämään paikka, mutta nyt syyskuun
lopussa parisataa tokaluokkalaista oli edelleen ilman. Opetusvirastolla
ei ole tietoa siitä, miten näiden lasten iltapäivät on järjestetty.
Opetusviraston mukaan ”lasten sijoittamisessa iltapäivätoimintaan ovat
haasteena paitsi erityisoppilaiden yksilölliset tarpeet ja vaikeudet toimia
suurissa ryhmissä sekä ammattitaitoisten ohjaajien rekrytointi, myös
lisätilojen löytäminen kustannustehokkaasti ja palveluntuottajien
vaikeus laajentaa toimintaa”. Tämä on suora lainaus virastolta.
Näiden haasteiden keskellä olisi hyvä nähdä syy-yhteyksiä.
Ammattitaitoisia ohjaajia on vaikea rekrytoida kerhoihin, jotka eivät
toimi niille soveltuvissa tiloissa, eikä kerhojen ryhmäkokoja voida
loputtomasti kasvattaa. Rauhallista iltapäivää kohtuukokoisessa
ryhmässä tarvitsevat muutkin kuin erityisoppilaat. Luokkatilat taas eivät
aina kouluissa vapaudu heti silloin, kun ekaluokkalaisten koulupäivä
päättyy. Joissain kouluissa iltapäivätoiminta joudutaan järjestämään
koulun käytävällä. Ei ole lainkaan kummallista, ettei koululle silloin
löydetä toiminnan järjestämisestä kiinnostunutta järjestöä tai osaavia,
koulutettuja ohjaajia. Myös lasten vanhempien voi olla vaikea
ymmärtää, miksi kaupungin koordinoima toiminta, joka maksaa
perheille jopa satasen kuussa, ei kaikkialla kaupungissa tapahdukaan
sille soveltuvissa tiloissa.
Iltapäivätoiminnan kysyntä on jatkuvassa kasvussa. Eniten kielteisiä
päätöksiä tehtiin tänä vuonna alueilla, joilla on vaarallinen liikenne.
Ilman paikkaa on siis jääty tilanteissa, joissa paikan saaminen olisi ollut
välttämätöntä. Aloitevastauksissa puhutaan siitä, että kouluihin ollaan
varustamassa iltapäivätoiminnankin tarpeisiin soveltua opetustiloja.
Tämä on toki hyvä ja kannatettavaa, mutta kyse on kuitenkin vain 8
koulusta, joista vain 2 sijaitsee niillä 11 alueella, joille tehtiin eniten
kielteisiä päätöksiä. 8 luokkahuoneen uudelleen sisustaminen on
hienoa mutta ei vielä vastaa lisääntyneeseen iltapäivätoiminnan
tarpeeseen.
Me noudatamme nykyään kaupungissa periaatetta, jonka mukaan
iltapäivätoiminnalle ei varata kouluista omia tiloja. Periaate ei ehkä
enää nykytilanteessa ole paras mahdollinen vaan ristiriidassa
toiminnan kasvattamisen tarpeen kanssa. Toimintaa ei voida laajentaa,
jos koululla jo olemassa olevia tiloja ei saada tai haluta osoittaa
iltapäivätoiminnalle. Esitänkin siksi aloitevastauksen palauttamista
uudelleen valmisteltavaksi siten, että koululaisten iltapäivätoiminnalle
voidaan varata kouluilta tarpeen vaatiessa myös muita kuin
opetustiloja.
En ole tällä palautusehdotuksella marisemassa uusia, kalliita tiloja vaan
tehostamassa jo olemassa olevien tilojen käyttöä mielekkäällä tavalla.
Valtuuston ei ole johdonmukaista olla huolissaan koulutilojen liiasta
väljyydestä samaan aikaan, kun olemme huolissamme
iltapäivätoiminnan tilojen riittämättömyydestä.
Valtuusto on strategiassaan halunnut kehittää kumppanuuksia
kolmannen sektorin kanssa. Valtuuston olisi mielestäni siksi syytä
varmistaa, että esimerkiksi iltapäivätoimintaa tarjoavilla järjestöillä on
käytännön edellytykset tätä toimintaa järjestää. Paras paikka
iltapäivätoiminnalle löytyy läheltä koulua tai itse koulurakennuksesta,
eikä koulun yhteydessä olevien tilojen osoittamiselle iltapäivätoiminnan
tarpeisiin pitäisi mielestäni olla mitään periaatteellisia esteitä, koska
siinä ei ole mitään järkeä.
Helsingin kaupungin laatiman perusopetuslain mukaiseen koululaisten
iltapäivätoiminnan toimintasuunnitelmaan on kirjattu, että
”suunnittelussa tulee huolehtia lapsen tarpeista olla itsekseen ja
mahdollisuudesta rauhoittua turvallisessa ilmapiirissä koulupäivän
jälkeen”, että ”toimitilojen ja välineiden tulee olla tarkoituksenmukaisia
ja toimintaan sopivia” ja että ”yksi toiminnan laatukriteereistä on
turvallinen, toimintaan soveltuva toimintaympäristö”. Mielestäni koulun
käytävä ei vastaa näihin vaatimuksiin.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Aloitteessani totean, että koululaisten iltapäivätoiminnan tavoitteena on
tukea lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä ja luoda
pohjalle hyvälle kasvulle. Tavoitteena on myös luoda lapselle
mielekästä, laadukasta ja turvallista vapaa-ajan toimintaa, joka
osaltaan tukee lapsen ikäkauden kehitystä. Edelleen esitin, että
Helsingin kaupunki ryhtyisi toimenpiteisiin riittävien ja sopivien
toimitilojen järjestämiseksi kaikille kouluissa toimiville iltapäiväryhmille.
Vastaus sinällään oli hyvä ja olisi riittänyt, mutta vastausta laadittaessa
viime keväänä ei ollut tiedossa tämän syksyn iltapäivätoiminnan
tilanne. Iltapäivätoimipaikkojahan ei ollut riittävästi. Liian monet
helsinkiläisperheet joutuivat epätoivoiseen tilanteeseen miettiessään,
miten pieni eka- tai tokaluokkalainen iltapäivän pärjää yksin kotona tai
pihalla. Ovathan heidän koulupäivänsä lyhyet päättyen useimmiten
12:n, 13:n aikaan. Tämän johdosta aloitteen tekijänä esitän minäkin
asian palauttamista uudelleen valmisteluun, ja vastauksessa tulee
esittää valtuustolle toimenpiteet riittävien iltapäiväpaikkojen
varmistamiseksi kouluissa ensimmäisen ja toisen kouluvuoden aikana.
Hyvät valtuutetut.
Haluan kannattaa Virkkusen tekemää palautusesitystä. Hän puhui
tärkeästä asiasta, siitä, että iltapäivätoiminnassa on tärkeää tehostaa
olemassa olevien tilojen käyttöä. Emme ole siis haluamassa uusia
koulutiloja, vaan meillä on 200 tokaluokkalaista tällä hetkellä ilman
iltapäiväkerhopaikkaa ja meillä on olemassa olevia tiloja. Lisäksi voisin
kuvitella, että vaikka tämä työsuhde iltapäivisin kello 12:sta alkaen
päättyen noin kello 17, ei nyt ole ehkä niistä upeimpia, koska se ei ole
kokopäivätoiminen, niin meillä voisi myös löytyä halukkaita järjestöjä
laajentamaan toimintaansa. Mutta meidän täytyy systemaattisesti
haluta laajentaa myös näiden tilojen käyttöä.
Itselläni on eka- ja kolmasluokkalaiset, eli olen onnellisessa tilanteessa,
että tällä hetkellä ekaluokkalainen on saanut paikan, mutta katson
läheltä niitä 50 tokaluokkalaista, jotka Pakilan ala-asteelta eivät
saaneet paikkoja. Ongelmallista se on erityisesti niillä alueilla, joissa ei
ole leikkipuistoa. Eivät loputtomasti leikkipuistotilatkaan taivu. Tiedän
puistoja, joissa on 60 koululaista iltapäivisin sadetta pitämässä, ja
silloin me emme voi puhua, että tilat hirveän hyvin olisivat toimintaan
soveltuvat.
Yksi ongelma tällä hetkellä tähän iltapäiväkerhotoimintaan, mihin
toivoisin, että opetuslautakunta jatkossa myös puuttuu, on tiedotus.
Vanhemmille täytyisi saada tiedotusta parannettua, että alueen kaikista
paikoista tulee yhdenmukaista tietoa silloin, erityisesti jos on esikoinen
kyseessä, ja myös, jos paikkoja kaikille ei riitä, niin valintakriteerit
olisivat selvät.
Kiitos.
Kiitos, puheenjohtaja.
Ajatus on tietysti kaunis ja kannatettava, mutta valitettavasti en voi
palautusta kannattaa yksinkertaisesti siitä syystä, että tilanne on se,
että meillä kaikki tilat, joita kouluissa on iltapäivätoimintaan
käytettävissä, ovat käytössä. Eli tämä sääntö, johon valtuutettu
Virkkunen viittasi, tarkoittaa sitä, että iltapäivätoimintaa varten ei
pääsääntöisesti vuokrata erillisiä tiloja. Tosin tässä tehdään poikkeus
järjestöjen osalta, eli niillä on vuokratiloissakin ryhmiä. Silloin, jos
järjestö on joutunut vuokraamaan sitä varten ulkopuolisen tilan, niin saa
siitä korvausta.
Eli vaikka puhutaan, että meillä on paljon puolityhjiä kouluja, niin meillä
on myös hyvin täysiä kouluja. Jos siellä ei sellaista tilaa ole, minun
käsittääkseni tässä tilanteessa ei ole syytä, kun sitten toisaalta pienillä
budjeteilla liikutaan, ryhtyä ulkopuolista tilaa siihen, vaan pyrkiä sieltä
koululta tila löytämään.
Vielä tuohon, on ollut paljon puhetta siitä, että paikkoja ei ole saatu, se
pitää paikkansa. Tämähän ei ole lakisääteistä toimintaa, johon olisi
subjektiivinen oikeus, minkä takia on hirveän vaikea laskea vuosittain,
kuinka paljon on kysyntää iltapäivätoiminnan paikoille. Niin kuin kävi
ilmi, määrät ovat vuosi vuodelta lisääntyneet. Meillä oli rahaa ihan yhtä
paljon käytössä tänä vuonna kuin oli edellisenä vuonnakin. Edellisenä
vuonna se suurin piirtein riitti, tänä vuonna se ei riittänyt. Tässä tulee
myös aina kesäisin hyvin paljon peruutuksia näille paikoille, eli tämä on
kaiken kaikkiaan aivan uskomaton härdelli, joka siellä opetustoimessa
tehdään sen hyväksi, että kaikille saataisiin iltapäivätoiminnan paikka.
Siitä olen ihan samaa mieltä kuin edelliset puhujat, että se paikka
pitäisi olla, mutta sen arvioiminen aina, että kuinka paljon niitä ryhmiä
tarvitaan, niin se on vaikeaa. Meidän pitää aina saada siihen ryhmälle
myös järjestäjät. Tässä tietysti pyritään skarppaamaan ja miettimään,
että miten tämän voisi jatkossa tehokkaammin hoitaa.
Kiitos, puheenjohtaja.
Kannatan tätä palautusta, vaikka tiedänkin ongelman, josta Pakarinen
puhuu, erittäin hyvin. Ajattelen, että silti se, että katsottaisiin, olisiko
jossakin koulussa, olen sitä mieltä, että meidän koulussamme voi olla,
että löytyisi enemmänkin tilaa, ja se on alue, jossa on ongelmia, vaikka
parin vuoden päästä ei tiloja ehkä olisikaan vapaana. Ehkä se on hyvä
selvittää, mutta jaan sen huolen siitä, että niitä tiloja ei hirveästi löydy ja
tarvitaan varmaan myös muita tiloja. Ruotsissahan on tilanne se, että
10 neliötä / ryhmä on ajateltu, eli tavallaan kahden luokan verran, joista
toinen on sisustettu iltapäivätoimintaan pysyvästi. Tämä on tärkeää,
että se sisustus on sellainen, että se ei ole täynnä pulpetteja. Jos itse
joutuisin odottamaan työpaikalla omassa huoneessani 4 tuntia, että
joku hakee kotiin, niin siitä voi lähteä sitten miettimään, miltä tuntuisi
olla vain omassa luokassa 4 tuntia.
Puheenjohtaja, valtuustotoverit.
Minusta tämä palautusesitys oli tosi hyvä, mutta menin sekaisin, kun
tuo Pakarisen esityskin vaikutti ihan järkeenkäyvältä. Nyt täytyy vähän
selvittää, että mitä tässä kannattaa tehdä. Mutta ymmärsin sen niin,
että kouluissa on muitakin tiloja kuin opetustiloja, ja jos meillä on joku
normi, jonka mukaan opetustilat ovat ainoita, joita voi tähän käyttää,
niin ei tunnu minusta mielekkäältä. Mutta ilmeisesti hiffasin tämän
jotenkin ihan pieleen. Selviääköhän se tämän keskustelun kuluessa?
Jos ymmärsin oikein, kannatan tätä.
Puheenjohtaja.
Ajan vuoksi käytän yhden kysymyksen, että onko mitenkään
mahdollista, että nämä 200 helsinkiläistä lasta, jotka tänä vuonna ovat
jääneet pois, jatkossa, kuten Pakarinen mainitsi jo, että heille löytyisi
paikka ja budjetissa siihen asiaan vaikutetaan? Koska monelle
perheelle on erittäin tärkeää, että lapsi, ainakin eka- ja tokaluokkalaiset,
saa paikkansa. Kun me tiedämme, työ ? ynnä muuta, lapsi ei voi olla
kotona yksin. Vaikka se ei ole mikään subjektiivinen oikeus, mutta se
on monelle perheelle erittäin tärkeä ja välttämätön asia, eli budjettiasia.
Kysyisin, onko mitenkään mahdollista hoitaa tämä asia? Koska ilman
rahaa ei mikään hoidu, me tiedämme.
Arvoisa puheenjohtaja.
Ihan nopeasti, en tuossa aiemmin ehtinyt väliin, mutta vaikka on
palautuskeskustelu menossa ja tässä kysymys esitettiin, niin minun
saamieni tietojen mukaan tämä nimenomaan on määrärahakysymys.
Tiloja varmastikin, tai näin sanotaan opetusvirastosta, että tiloja
löydettävissä olisi, mutta tämä on määrärahakysymys. Ja ensimmäisen
luokan oppilaille, ekaluokkalaisille, on paikat, mutta toisella luokalla
oleville, sieltä jää parisataa ilman paikkaa tämän syksyn tietojen
mukaan, mutta niitä pyritään syksyn mittaan etsimään ja löytämään
myös, mutta tämä on tosiasiallinen tilanne.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kuten tämä keskustelu osoittaa, puhumme erittäin tärkeästä palvelusta.
Monessa perheessä tämä kysymys on se suuri huolenaihe, miten
löytyy pienelle koululaiselle iltapäivähoitopaikka. Kannatan sen takia
Terhi Mäen palautusesitystä, koska se on minusta näistä kahdesta
palautusesityksestä kuitenkin se laajempi ja edellyttäisi laajempaa
vastausta.
Kiitos, puheenjohtaja.
Valtuutettu Pakarinen viittasi puheenvuorossaan siihen, että
iltapäivätoiminnalle ei vuokrata erikseen omia tiloja. Tämä periaate on
kuitenkin kirjattu esim. koulujen kapasiteettilaskelmien yhteydessä
muodossa ”iltapäivätoiminnalle ei varata omia tiloja”. Käytännössä
tämä on johtanut siihen, kun olen tänään puhunut opetusviraston
erityissuunnittelijan kanssa asiasta, niin hän on kertonut, että esim.
tilanteessa, jossa koulun yhteydestä vapautuisi, siis
koulurakennuksesta vapautuu vaikkapa ns. vanha hammashoitola tai
jonkinlainen talonmiehen asunto tai joku muu pieni tila, joka kuuluu
koulurakennukseen ja joka soveltuisi hyvin iltapäivätoiminnan käyttöön,
sitä ei voida osoittaa iltapäivätoiminnan käyttöön sen takia, että
tällainen periaate on meillä olemassa, että iltapäivätoiminta ei tarvitse
omia tiloja. Tämä nyt ehkä selventää toivottavasti myös valtuutettu
Rantaselle tätä ongelmaa, joka äsken syntyi. Toivottavasti teille
muillekin.
Kiitos.
Kiitos, puheenjohtaja.
Palautus tai ei, niin sanon nyt kaiken, mitä on mielessäni. Eli
hammashoitolastahan tietenkään opetustoimi ei ole maksanut vuokraa,
eli jos se otetaan sitten iltapäivätoiminnan käyttöön niin se on silloin
ulkopuolisen tilan vuokraamista, siihen äsken tuossa viittasin. Suurin
osahan näistä lapsista, jotka ovat jääneet vaille paikkaa, pääsee
asukaspuistoon. Näkisin kyllä yhtenä ratkaisuna sen, että me vähän
miettisimme sitä, mikä on leikkipuistojen tai asukaspuistojen
mahdollisuus olla tässä tukena ja myös sitä, että sen toimintaa
voitaisiin laadullisesti nostaa niin, että se pystyisi palvelemaan. Meillä
useiden koulujen vieressä on leikkipuisto, jota voisi hyvin käyttää myös
iltapäivätoiminnan tarkoituksiin.
Myös monet noista, jotka jäivät ilman paikkaa, olivat lapsia, jotka, siitä
samasta koulusta saattoi olla vain yksi tai kaksi hakemusta. Silloin
tietysti sen ryhmän järjestäminen, niin kuin hyvin ymmärrätte, olisi
taloudellisesti aika lailla mahdotonta. Mutta toki, jos valtuusto haluaa
lisää rahaa antaa iltapäivätoiminnan järjestämiseen, niin oikein
mielellämme otamme sen vastaan. Näkisin, että tämä yhteistyö
leikkipuistojen kanssa voisi olla aika taloudellinen ratkaisu yrittää tätä
ongelmaa ratkaista.
Arvoisa puheenjohtaja, palautukseen.
Mielestäni tämä kannattaa palauttaa sen takia, ettei tässä vaan ole
kysymys siitä, että tilan puute johtuu siitä, että tilat on vuokrattu
kaupalliselle liikuntapalvelujen tarjoajalle eli aikuisten käyttöön.
Kouluthan maksavat aika kovia tilavuokria koulutiloista ja saattavat
nähdä mahdollisuuden kompensoida niitä, että saavat parempaa
vuokraa liikuntayrittäjiltä. Kuulin äsken, että muuan tällainen yritys
toimii jo 39 koululla Helsingissä.
Kiitos.
Poliittisella tahdolla tämä iltapäivähoito saataisiin kyllä järjestettyä
alakoululaisille, eli kannatan palautusta. Tuossa aiemminkin puhuttiin
kiusaamisesta. Jos lapset jätetään pahimmassa tapauksessa oman
onnensa nojaan eli pärjäämään omillaan, vahvistetaan juuri niitä
kulttuurisia piirteitä, joissa kukin pärjätköön omillaan ja vastatkoon
itsestään, eli pärjätköön myös silloin itsekseen, jos joku kiusaa. Tällöin
juuri vahvistetaan sen tyyppistä ajattelua, että uhri on viime kädessä
syyllinen kiusaamiseen. Siitäkin näkökannasta katsoen tämä asia
pitäisi saattaa nyt kuntoon.
Kiitos, puheenjohtaja.
Lyhyesti vielä leikkipuistoista: Olen samaa mieltä siitä valtuutettu
Pakarisen kanssa, että toiminnan laadullinen nostaminen
asukaspuistoissa on erittäin hyvä ajatus. Jos jokin kaupungin
leikkipuisto on vielä ns. vajaakäytössä eikä vielä vastaa
iltapäivätoiminnan tarpeisiin, kannatan ilman muuta niiden ottamista
mukaan tähän toimintaan. Mutta haluaisin muistuttaa, että toiminnan
laadullista nostamista ei ole se, että pieniin tiloihin lisätään paljon
lapsia, jotka eivät sinne mahdu. Eli käytännössä pitäisi olla sellainen
tilanne, että ne todella ovat vajaakäytössä ne puistot, ja minun
ymmärtääkseni hirveän montaa puistoa Helsingistä ei enää löydy, jotka
siinä tilanteessa olisivat.
Kiitos.
Kiitos, puheenjohtaja.
Tiedoksi vaan Pakariselle, että itsekin satun asumaan sellaisella
alueella, jossa kaikki koulut ovat tällä hetkellä täynnä, ei voi järjestää.
Meidän leikkipuistomme kyllä ansiokkaasti eka- ja tokaluokkalaiset
ottaa ja leikkipuistossa hyvin tyytyväisiä ollaan, ja suurin osa meidän
lapsistamme on siellä. Mutta edelleen meitä vaivaa, että
leikkipuistotoiminta ei voi laajentua, koska ei mahduta enää. Meidän
alueellamme tällä hetkellä, koillisella alueella, on lapsia, jotka ovat
todella jääneet ilman paikkaa, vaikka he ovat eka- ja tokaluokkalaisia.
Se on erittäin surullinen asia.
Puheenjohtaja.
Minusta tämä palautusesitys tuntuu hyvin mielekkäältä tämän
keskustelun perusteella. Siinä mahdollistetaan tietynlaisten
byrokraattisten esteiden purkaminen, ja mitä tulee huoleen tästä
taloudesta, sanoisin Pakariselle sen, että tämähän ei sitä rahaa tuo,
mutta me saamme ehkä vastaukseksi, paljonko sitä rahaa tarvitaan,
voidaan sitä antaa tai muuttaa vuokrausperusteita niin, että näitä
yksittäisiä tiloja voidaan yksittäistapauksissa hyödyntää nykyistä
paremmin. Minusta tämä on hyvä palautusesitys ja suosittelen
äänestämistä sen puolesta.
Kiitos.
Kannatan edelleen palautusta ja toivon, että se menisi läpi, ja siitä
toiveikkaana vielä käytän tämän puheenvuoron tässä. Haluaisin vielä
tuoda esiin sen, että Ruotsin malli on ollut ainakin aikaisemmin niin,
että ryhmämuotoinen toiminta on eka- ja tokaluokkalaisille ja
leikkipuistot ja nuorisotilat ovat yli tokaluokkalaisille. Että jotenkin
annettaisiin näiden pienempien lasten olla rauhassa tarvitsevia ja
riippuvaisia eikä ihannoitaisi mitään varhaista itsenäistymistä, jossa
tokaluokkalainen yksin pärjää, on siinä tien ylitys tai ei, mutta yksin
kuitenkin iltapäivät. Että jos sattuu olemaan hyviä kavereita, voi mennä
niiden luo, ja jos ei satu olemaan niin sitten katsoo kotona televisiota
yksin, jos saa edes ulko-oven auki, se voi olla myös hankalassa
lukossa. Oma lapseni sai onneksi olla silloin tokaluokkalaisena
perhepäivähoitajan luona iltapäivätoiminnassa, mikä perustui siihen,
että hänen oma lapsensa oli myös saman ikäinen, että sitä seuraa oli
muutakin kuin 2-vuotiaat siellä.
Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että Suomi on jotenkin sellainen maa,
jossa ihannoidaan varhaista itsenäistymistä eikä haluta sallia sitä
tarvitsevuutta ja riippuvuutta pienille koululaisillekaan. Samaan aikaan
kuitenkin riippuvuuksien hoitokustannukset ovat aika korkeat. Jotenkin
toivoisin, että tätä yhteyttä voitaisiin vielä tarkemmin miettiä.
Arvoisa puheenjohtaja.
Valtuutettu Alanko-Kahiluodon tekemä aloite Kivinokasta on hyvä ja
tärkeä. Kivinokan säilyttäminen nykyisenkaltaisena, tavallisten
helsinkiläisten paratiisina, voi sanoa, on ollut vasemmiston linja koko
ajan. Jo yleiskaavassa 2002, joka loogisesti, kuten nimestä voi
päätellä, hyväksyttiin vuonna 2003, Vasemmistoliitto esitti, että
kaavaan olisi merkitty Kivinokan osalta se käyttötarkoitus, jossa
Kivinokka nyt on. Minusta kaupunginhallituksen vastaus on hyvä, se vie
tähän suuntaan sitä, mutta ongelma on ollut se, että Kivinokka on
vuosia jo, ja kivinokkalaiset siellä, ne joilla on siellä mökki, ne jotka
sinne haluaisivat saada mökin, ne jotka siellä ulkoilevat, virkistyvät,
ovat joutuneet olemaan epävarmuuden tilassa. Se näkyy siinä, että
mökit ovat päässet ränsistymään. Ei ole pienituloisilla, keskituloisilla
tavallisilla helsinkiläisillä työntekijöillä, eläkeläisillä uskallusta kunnostaa
mökkejä, vaikka halua olisi, kun ei tiedetä, mikä on Kivinokan
tulevaisuus.
Jos ajattelemme Kivinokan historiaa, se on nimenomaan aikoinaan
luovutettu helsinkiläisten työtä tekevien ihmisten virkistysalueeksi. Siinä
vaiheessa kun kantakaupunki oli huomattavasti saasteisempi kuin tänä
päivänä, Vanhan kaupungin selän yli päästiin Kivinokkaan kesällä
virkistymään. Siitä on Kjell Westön Missä kuljimme kerran -kirjassa
hienoja kuvauksia. Alun perin Kivinokassa ei saanut pysyviä rakenteita
tehdä, vaan oli pohjat, joiden päälle kesän ajaksi tehtiin pahveista tai
teltoista majoittumispaikat. Sodan aikana, kun miehet olivat rintamalla,
ei ollut aikaa purkaa näitä, niin ne jäivät pysyväksi Kivinokassa talven
yli nämä kesämajat. Sen kautta alue on kehittynyt. Alueella olisi erittäin
paljon mahdollisuuksia lisätä mökkien määrää. Olemme täällä
valtuustossa monesti puhuneet siitä, että Helsingissä tarvitaan lisää
siirtolapuutarhamökkejä, tarvitaan lisää pieniä siirtolapalstoja, mutta
ennen muuta tarvitaan myös kesämaja-tyyppisiä ratkaisuita.
Paljon olen kivinokkalaisten, eri Kivinokan ryhmien, JHL:n,
Ponnistuksen ja Kivinokkalaiset ry:n aktiivien kanssa keskustellut, ja
kaikki ovat sitä mieltä, että Kivinokkaan mahtuisi huomattavasti
enemmän mökkejä. Kun me pidämme huolta siitä, että kaava
vahvistetaan sillä tavalla, että nykyinen käyttö jatkuu, siitä tulee entistä
useammalle helsinkiläiselle oiva mahdollisuus viettää kevättä, kesää
syksyä.
Alue on erinomainen kesämökkitoiminnalle, mutta se on surkea
asumiselle. Vaikka joku haaveilisi, että sinne rakennettaisiin
metroradan varteen komeita kultahammastaloja, niin tosiasiassa
metrorata kyllä menee vierestä mutta metroasemat ovat kaukana
Kivinokasta. Jos alue rakennetaan asumiselle, siitä tulee puhdas
citymaastureilla ja Bemareilla ajavien asuinalue. Kukaan ei kävele
lähes kilometriä alueelta metroasemalle, ja tämä matka on vain
Kivinokan alusta, ei edes Kivinokan kärjestä. Se olisi toki metroradan
varressa, jos metrosta voisi kesken matkaa hypätä pois asemien välillä,
mutta tosiasiassa Kivinokkaa ei voi perustella sillä, että se olisi hyvien
joukkoliikenneyhteyksien päässä, päinvastoin, se on hyvien kävely- ja
pyöräilyetäisyyksien päässä, mutta joukkoliikenneyhteydet Kivinokkaan
ovat itse asiassa heikot. Jos siihen ei rakennettaisi metroasemaa, ne
olisivat tulevaisuudessakin äärimmäisen heikot. Kannattaa joskus
kaupunginhallituksen puheenjohtajan, joka huutelee poikkeuksellisesti,
tutustua Kivinokkaan, jos hänellä on sellainen käsitys, että se on aivan
metroaseman vieressä.
Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.
Ehkä tässä ei nyt kannata aivan hirveitä tunnemyrskyjä herättää, kun
keskustelemme nyt tosiaan tästä yhteistyöryhmän merkityksestä. Mutta
ehkä valtuutettu Arhinmäelle sen verran, että on paljon keskusteltu
siitä, että millaista liityntäliikennettä ja millaista liityntäpysäköintiä
metroasemille voidaan tulevaisuudessa tuoda. On mm. paljon puhuttu
siitä, että sinne pitäisi saada polkupyöräparkkeja ja muuta, ja silloin ei
voida sanoa, että tämä kyseinen alue, joka tässä keskustelun aiheena
on, olisi kovin kaukana metroasemasta. Tämä argumentti on mielestäni
hieman kestämätön.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kun tähän asti on sanottu, että tämä on niin lähellä metroasemia, että
se on ihan joukkoliikenteen ulottuvissa, tiedämme tutkimusten mukaan,
että jos metroasemalle on yli 700 metriä, silloin turvaudutaan
yksityisautoon. Näin on tällä hetkellä Helsingissä, ja Kivinokasta on yli
700 metriä. Se tulee tukeutumaan tai tulisi tukeutumaan, ei näin tule
tapahtumaan, tietenkin nyt pidetään huolta siitä, että tämä paratiisi
säilyy, niin tulisi tukeutumaan alue nimenomaan yksityisautoiluun.
Kiitoksia, puheenjohtaja.
Olen tyytyväinen tähän kaupunginhallituksen vastaukseen sinänsä.
Kaupunginhallitushan toteaa, että Kivinokan ohjausryhmä tullaan
perustamaan ensi vuonna joka tapauksessa. Ihan vaan taustaksi se,
että tällä hetkellähän siis Kivinokassa on 3 eri yhdistystä, jotka
vuokraavat näitä mökkejä. Ja kun Kivinokkaa ei vielä ole kaavoitettu
virkistysalueeksi, mikä toivottavasti ensi vuonna tapahtuu, niin tällä
hetkellä sen alueen kehittäminen virkistysalueena ei ole kovin
suunnitelmallista eikä tarpeeksi pontevaa. Kivinokkalaiset ry on tehnyt
siellä hirveän hyvää työtä, mutta toisaalta kaupungin panos loistaa
poissaolollaan, mikä on tosi ikävää. Kivinokkahan on hirveän tärkeä
virkistysalue meille, jotka asumme Herttoniemessä, joko
Herttoniemenrannassa tai Vanhassa Herttoniemessä tai Arabiassa. Se
on paitsi kulttuurihistoriallisesti Helsingin helmiä niin myös hirveän
tärkeä suoja-alue Viikin Natura-alueelle ja hirveän tärkeä virkistysalue.
Soisi, että kaupunki kehittäisi ja huolehtisi paljon nykyistä paremmin
Kivinokasta.
Oikeastaan, siis kun olen tähän vastaukseen tyytyväinen, niin kapusin
tänne sanomaan vain sen, että olisi kamalan hyvä, jos Kivinokan
kaavoittamisessa virkistyskäyttöön edettäisiin mahdollisimman
nopeasti, jotta voitaisiin jatkossa tehdä kivinokkalaisten kanssa
nykyistä pidempiä vuokrasopimuksia. Se on hirveän kurjaa
mökkiläisille, että ei esimerkiksi tiedä, mitä nyt 2, 3 kuukauden kuluttua
sille vuokrasopimukselle tapahtuu. Tässä syksyllä esim. on ollut
sellainen tilanne, että kivinokkalaiset tietävät, että heillä vuokrasopimus
päättyy tämän vuoden lopussa mutta jatkosta ei ole mitään tietoa.
Ikään kuin tällaiseen löysässä narussa roikottamiseen pitäisi saada
loppu mahdollisimman pian.
Puheenjohtaja, valtuustotoverit.
Vaikka tässä on nyt kyse siitä yhteistyöryhmän perustamisesta, niin
tämä liittyy tähän kaavoitukseen sen takia, että yhteistyöryhmä
tarvittaisiin siksi, että mietittäisiin yleisen virkistyskäytön
monipuolistamista ja alueen kehittämistä suunnitelmallisesti. Nythän
tämä junnaa paikallaan, niin kuin ollaan kuultu, sen takia, että jotkut
tahot kaupungissa ja kaupungin päätöksentekoelimissä haluaisivat
rakentaa sinne keskelle muutaman pientalokorttelin tai näin, mikä
joskus kummitteli siinä vanhassa Korpisen verikartassa, niin kuin
tiedätte, joka sitten viime yleiskaavavalmistelussa muuttui
selvitysalueeksi, kun asiasta ei löytynyt poliittista yksimielisyyttä, joka
olisi mahtunut siihen yleiskaavasopuun.
Me olemme viime vuosina rakentaneet Vanhankaupunginlahtea tosi
laajasti. Sinne on jäänyt pelkästään lintualue ja nyt tämä Kivinokan alue
rakentamatta. Toinen puoli on ihan kokonaan rakennettu. Minusta on
ihan selvää, että tuolle alueelle on hyvä jättää näitä alueita, ja
Kivinokka on nimenomaan sekä kulttuurihistoriallisista syistä että
luonnonsuojelullisista syistä järkevää säilyttää nykyisessä
muodossaan. Ne puheet siitä, että se tiivistää kaupunkirakennetta, ovat
juuri niin kuin Arhinmäki totesi. Ne muutamat talot, joiden takia
jouduttaisiin sinne rakentamaan infrastruktuuri, tulisivat niin kalliiksi,
että me tiedämme ihan täsmälleen, minkä tyyppistä asumista ne
muutamat talot olisivat. Ne eivät missään muodossa, eivät määrällisesti
eivätkä laadullisesti, tiivistä kaupunkirakennetta, vaan ne olisivat
yksityisautoilun varassa toimivia yksiköitä. Jos me haluamme tätä
aluetta tiivistää, meidän kannattaa paljon vakavammin ryhtyä
miettimään Itäväylän kattamista ja korkeamman rakentamista siihen
Kulosaaren metroaseman yhteyteen. Tätä jotkut kaihtavat, mutta
mielestäni se on sellainen nappula, joka kannattaa mieluummin kaivaa
esiin kuin ruveta puhumaan nimenomaan Kivinokan kohdalla
yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä.
Minusta tuo nyt tullut esitys ei vaadi mitään toimenpiteitä eikä
palautuksia, mutta tämä asia on koko ajan akuutti ja mielestäni se
pitäisi saada hoidettua pian pois päiväjärjestyksestä. Tällaiset
yhteistyöryhmien perustamiset ja muut olisivat tähdellisiä juuri sen
takia, että me voimme miettiä toiminnallisesti, kuinka ne luonto- ja
kulttuuriarvot yhdistyvät siihen ihmisten virkistyskäyttöön
mahdollisimman monipuolisesti. Ja siihen päästään vasta sitten, kun
me yhdessä toteamme, että enemmistö täällä valtuustossa, niin kuin
minun laskujeni ja tietojeni mukaan on, jotka haluavat sen vanhan
käytön säilyttää, niin emmeköhän me saisi sen aika nopeasti
hyräytettyä eteenpäin, niin ei tarvitse näitä samoja puheita veivata
vuodesta toiseen.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kivinokka on tärkeä virkistysalue, ja sitä aluettahan voisi käyttää
virkistykseen vielä enemmän, kun saataisiin tämä virkistyskaava siihen
aikaiseksi. Yhdyn täysin tähän, mitä valtuutettu Rantanen edellä sanoi,
että nyt olisi syytä kiirehtiä asiaa. Kaupunginhallitushan asiaa
käsitellessään korosti tätä, että tämä yhteistyöryhmä pitää perustaa, jos
ei tässä edestä niin se on vähän patistamassa eteenpäin koko alueen
suunnittelua virkistyskäyttöön.
Arvoisa puheenjohtaja.
Minäkin korostan sitä, että minusta on tärkeää, että tämän
selvittelyalueen kaavoitustyö voitaisiin käynnistää mahdollisimman
nopeasti, niin että jo tällä valtuustokaudella me voisimme tehdä tästä
asiasta päätöksen. Siihen tämä yhteistyöryhmän perustaminen
varmaan siinä vuorovaikutusprosessissa on ihan tarpeen perustaa.
Kun Kivinokan aluetta kaiken kaikkiaan lähdetään virkistys- ja
kesämaja-alueena kehittämään kaavoituksessa, tärkeää olisi ottaa
myös se Kulosaaren kartanon alueen kehittämistyö siihen mukaan,
koska Kulosaaren kartano on ainoa Helsingin kartanoista, joka on tällä
hetkellä jäänyt vähän hunningolle. Se puistoalue siinä on aika
erilaisessa kunnossa kuin esim. Herttoniemen kartanon puistoalue.
Eli kaiken kaikkiaan Kivinokan alueen selvitystyö ja sen tulevaisuuden
pohdinta on tärkeää käynnistää nopeasti, ja myös yhteydet sekä
Kalasataman alueeseen, Hermanninrantaan että myös toisaalta
Herttoniemenrantaan jne., ne on tärkeää tässä selvitystyössä ottaa
huomioon. Sillä alueella tulee asumaan melkein 50 000 ihmistä, joiden
pääasiallisena virkistysalueena tämä Kivinokka myös toimisi.
Puheenjohtaja.
Pelkkä Kivinokan yhteistyöryhmän perustaminen ei kyllä mielestäni riitä
nykyisten kaupungin mailla olevien mökkialueiden käytön ja toiminnan
suunnitteluun. Mielestäni meidän pitäisi kaiken kaikkiaan perustaa
työryhmä, joka selvittää kaiken kaikkiaan näitä kriteerejä, joilla
kesämajoja ja siirtolamökkejä nimenomaan mahdollistettaisiin kaikille
helsinkiläisille työtä tekeville nuorille pareille, jotka muuttavat
keskustaan ja vanhuksille, jotka asuvat keskustassa ilman
mahdollisuutta päästä kesämajoille. Tällä hetkellä ne ovat muutamien
perheiden hallussa, niiden perheiden, jotka myös suureen ääneen
puhuvat siitä, että meillä ei ole kohtuuhintaisia asuntoja tässä
kaupungissa. Kumpia vasemmisto haluaa rakentaa, kesämajoja vai
asuntoja?
Toinen asia on se, että silloin pitäisi panna arvottaviksi ne mökit, niin
että jokainen helsinkiläinen voisi arvalla saada itselleen niistä
lomaviikon. Silloin katsoisin, että se olisi tasapuolista ja niitä alueita
voitaisiin kaikille kaupunkilaisille aidosti pitää yllä.
Arvoisa puheenjohtaja.
Tietysti Karhuvaara voisi loogisesti jatkaa tätä ajatteluketjua siihen, että
kaupunkilaisten kesken pitäisi kaikki asunnot myös arpoa. Silloin
voitaisiin kaikille määrittää sama vuokra ja sitten joku arvalla pääsisi
Suomenlinnaan tai Eiranrantaan, toinen sitten vaikkapa Merihakaan tai
Pasilaan tai Herttoniemenrantaan.
Mutta, arvoisa puheenjohtaja, meillä on tonttimaata tällä hetkellä,
satamat rakentuvat, meillä on erittäin hyvät mahdollisuudet rakentaa
kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, kohtuuhintaisia omistusasuntoja
tavallisille helsinkiläisille. Se on tämän valtuuston tahdosta kiinni. Mutta
myös helsinkiläiset kaipaavat virkistysalueita. Helsinki on kiva paikka
elää ja asua, jos täällä on myös paikkoja, joissa voi hengähtää.
Aivan kuin tässä aikaisemmin puheenvuorossani sanoin, että jos ja kun
tämä saadaan toivon mukaan tämän valtuustokauden aikana selväksi
tämä Kivinokan tilanne, sen jälkeen sinne on mahdollisuus rakentaa
huomattavasti lisää uusia mökkejä, entistä useammalla helsinkiläisellä
on mahdollisuus saada sieltä mökkipaikka, eikä Kivinokka ole vain
niiden virkistysalue, joilla on siellä kesämajat, vaan siellä Maijan
kahvilassa, uimarannalla, luontopoluilla. Ne ovat kaikille avoimia
alueita, joissa käy hyvin paljon sellaisiakin, joilla ei ole siellä mökkejä.
On hyvin kapeaa ajatella, että sitä aluetta käyttäisi vain se joukko, jolla
tällä hetkellä siellä on mökkejä.
HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE
Otto Lehtipuu Tiina Teppo
puheenjohtaja päätösvalmisteluyksikön päällikkö
ordförande chef beslutsberedningsenheten
Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:
Protokollet justerat och godkänt:
Lilli Autti Mika Ebeling
kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu
stadsfullmäktigeledamot stadsfullmäktigeledamot
