Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Aikaisempina vuosina kaupungin ympäristöraportti edelliseltä vuodelta
on esitelty valtuustolle kevätkauden viimeisessä kokouksessa eli
tilinpäätöskokouksessa. Kahtena viime vuotena olen ajatellut, että sen
sijaan, että asiaa käsiteltäisiin puolen yön jälkeen
juhannusaatonaattona, se saa paremman huomion, jos sitä käsitellään
syyskauden alussa. Haluaisin nostaa esiin muutaman asian tästä
raportista, jos saisin asiat taululle. Siellä ne ovatkin.

 

Tässä alkajaisiksi talousarvion 2009 sitovat ympäristöä koskevat
tavoitteet ja niiden toteutuminen. Kuten havaitsemme, suurin osa
tavoitteista on toteutunut. Jätevedenpuhdistuksen tavoitteet,
fosforipäästöt, typen päästöt ovat toteutuneet, katupölyn
pienhiukkasmäärät ovat toteutuneet. Rakennusviraston toiminnan
vaikutukset ilmastonmuutokseen, toteutuneet. Rakennusviraston
rakennuttajaosaston huolehtiminen valtion ja kaupungin välisen
energiatehokkuussopimuksen toimeenpanosta on toteutunut.

 

Helsingin ilmastostrategian toteutussuunnitelma piti tuoda
kaupunginhallitukseen viime kesäkuun loppuun mennessä. Tämä ei ole
toteutunut. Perästä kuuluu. Joukkoliikenteen kuljetusosuus
aamuliikenteessä ei aivan toteutunut, mutta 0,4 % jäi vajaaksi. Sen
sijaan taas joukkoliikenteen kuljetusosuus poikittaisliikenteessä toteutui
varsin hyvin. Sen piti olla 13 %, ja toteuma on 15,8 %. Joukkoliikenteen
kuljetusosuus poikittaisliikenteessä on erinomaisen tärkeä tavoite
joukkoliikenteessä.

 

Valitettavasti Helsingin kokonaispäästöt kasvoivat vuonna 2009
verrattuna edelliseen vuoteen. Ja tästä kuvasta näkyy, miten viime
vuoden päästöt suhtautuvat toisaalta Helsingin kestävän kehityksen
toimintaohjelman päästötavoitteeseen, toisaalta taas Helsingin
energiapoliittisiin linjauksiin, jotka valtuusto hyväksyi 2008
tammikuussa tavoitteisiin. Tässä on vielä paljon tekemistä, mutta
Helsingin energiapoliittinen ohjelma tulee tämän syksyn aikana vielä
valtuuston käsittelyyn.

 

Kaupunkisuunnittelun osalta kannattaa nostaa esiin seuraavat asiat:

                     

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Olin tässä pöntössä vuosi sitten puhumassa ympäristöraportista ja
pyöräilystä. Nostan saman asian nytkin esiin, koska asia ei ole raportin
mukaan edennyt juuri mihinkään. Vuosi sitten voivoteltiin, että pyöräilyn
kaksinkertaistamisohjelma, joka on laadittu 20 vuotta sitten, ei ole
juurikaan edennyt. Äskenkin tuossa kalvossa nähtiin, että pyöräilyn
kulkutapaosuus on sama kuin aiemmin. Pyöräily pitää nähdä
liikennemuotona. Se pitää olla kaiken kehittämisen lähtökohta.
Maanantaina kaupunginhallituksessa annettiin lausunto HSL:lle
joukkoliikenteen tilanteesta. Tiedetään, että sinne tarvittaisiin 17
miljoonaa euroa lisää. Me panostamme joukkoliikenteeseen todella
paljon, joidenkin mielestä pitäisi panostaa ehkä vähän vähemmän,
joidenkin mielestä enemmän, mutta joka tapauksessa laitamme siihen
siis yli 100 miljoonaa euroa.

Tämä joukkoliikennekeskustelu kaipaa pyöräilynäkökulmaa. Mitäpä, jos
me aidosti alkaisimme toteuttaa pyöräilyn kaksinkertaistamisohjelmaa.
Pyrittäisiin siihen, mihin olemme sitoutuneet, eli 15 % matkoista
tehtäisiin pyörällä. Kuinka paljon tämä säästäisi joukkoliikenteen
kustannuksia ja ruuhkia? Ruuhkabusseissa olisi väljempää ja ne
pääsisivät kulkemaan nopeammin, kun pienikin osa joukkoliikennettä ja
omia autoja käyttävistä ihmisistä siirtyisi pyörän selkään. Näin säästyisi
varmasti miljoonia euroja sekä ajansäästön että säästettyjen
joukkoliikennetukien muodossa.

 

Eli jo yksin tämä liikennetaloudellinen näkökulma perustelee sitä, minkä
takia pyöräily tulee ottaa tässä kaupungissa ihan uudella tavalla
huomioon liikennesuunnittelussa. Tiedän, että asiat ovat vuoden 2010
aikana jonkin verran edenneet, mutta silti pyöräily on edelleen
Helsingissä yksi suuri sekamelska. On erilaisia kevyen liikenteen
väyliä, pyöräteitä, pyöräkaistoja. Pyöräilijä ei voi tietää, missä pyöräillä.
Verratkaa tilannetta autoiluun: ei autolla kulkiessa ole oikeastaan
koskaan epäselvää, mihin sillä autolla mennään. Ympäri Suomea on
samanlaiset selkeät säännöt, ja risteysratkaisut ovat samanlaisia. Miksi
pyöräilyssä ei voisi olla näin?

Mielestäni Helsingin pyöräratkaisut tarvitsevat kokonaisvaltaisen ja
selkeän näkemyksen, missä pyörille osoitetaan oma tila kaikkialla
kaupungissa. Euroopan kaupungeista voitaisiin hakea tähän hyviä
malleja. Teenkin seuraavan toivomusponnen:

 

 

                    Kaupunginvaltuusto edellyttää, että jostain kantakaupungin
pyörätiesuunnitelmasta järjestetään kansainvälinen kilpailu.
Suunnittelukilpailun voisi toteuttaa World Design Capital -
hankkeen yhteydessä.

 

Design-hankkeessahan design on määritelty sillä tavalla, että etsitään
hyviä ratkaisuja. Ja tässä on nyt sellainen, mihin me oikeasti
tarvitsemme hyviä ratkaisuja ja nyt meillä ei niitä ole. Tämä
kansainvälinen suunnittelukilpailu voisi tuoda uusia ajatuksia ja myös
nostaa julkiseen keskusteluun tätä, että millaiset ovat oikeasti toimivat
pyöräratkaisut, joilla me oikeasti saamme 15 % kulkijoistamme
kulkemaan pyörällä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Voin ensin hyvin mielin kannattaa valtuutettu Ylikahrin pyöräilypontta.

 

Itse puutun lyhyesti selkeän ympäristöraportin vesiensuojelu ja jätteet -
osioon. Vaikka apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri tuossa äsken
totesi, että jätevedenpuhdistuksen tavoitteet, siis mereen johdettu
kokonaiskuormitus, sen tavoitteet ovat toteutuneet, on yksi sellainen
seikka, joka tänäkin kesänä taas realisoitui, jossa me olemme pahasti –
ei niinkään Helsingin kaupunki vaan kaikki meitä ympäröivät kaupungit,
kenen kanssa yhteistyötä tehdään – töpänneet pahasti, eli Keravanjoen
ja Vantaanjoen puhdistaminen.

 

Meillä tapahtuu lähes vuosittain, milloin mihinkin häiriötekijään vedoten,
ns. puhdistamattomien jätteiden jätevesiohituksia Vantaanjokeen. Tällä
me pilaamme ensin lyhyeksi hetkeksi noin 100 000 ihmisen, ellei
150 000 ihmisen, virkistysalueen, ja pidemmäksi aikaa me pilaamme
sen alueen maineen, eli Vantaanjoen ja Keravanjoen virkistysalueiden
maineen. Sen takia esitän seuraavan ponnen:

 

                    Vantaanjoki ja Keravanjoki ympäristöineen ovat Helsingin ja
useiden muiden kuntien keskeiset virkistysalueet.
Vantaanjoen valuma-alueella, joen yläjuoksulla sijaitsevat
suurimmat jätevedenpuhdistamot, ja näillä on myös lupa
laskea puhdistettua jätevettä jokeen. Tänä kesänä
jätevedenpuhdistamot ovat jälleen runsaisiin sateisiin tai
muihin vastaaviin häiriötilanteisiin vedoten tehneet
jätevesiohituksia ja pilanneet täten joen

virkistysmahdollisuudet sekä maineen pitkäksi aikaa. Tästä
johtuen kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin
kaupungin edesauttaa omalta osaltaan entistä tiukempien
vesiensuojelusäännöksien aikaansaamista Vantaanjokeen
päästettävien puhdistamattomien jätteiden osalta.

Voisi toivoa, että tästä lähin Helsingin kaupunki pystyy omalla
toiminnallaan ja HSY omalla toiminnallaan vaikuttamaan siihen, että
esimerkiksi pari runsasta sadetta yhden kesän aikana ei ole sellainen
häiriötekijä, joka oikeuttaa jätevesien laskemiseen meidän
virkistysalueillemme.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Pääministeri, kaupunginvaltuutettu Mari Kiviniemi kritisoi Helsingin
energiapolitiikkaa kutsuen sitä hiilenmustaksi. Samainen valtuutettu on
kuitenkin ollut täällä valtuustossa päättämässä Helsingin
energiapolitiikasta, eikä tuolloin Keskustan ryhmästä eikä valtuutettu
Kiviniemeltä tullut yhtään vastaesitystä Helsingin energiapolitiikasta.
Tähän Vihreät vastasivat aivan oikein kritisoimalla turpeen verotusta,
tosin unohtaen hyväksyvänsä sen turpeen verotuksen alhaisen tason
juuri hallituksessa.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

Anteeksi?

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

Oleellista tässä pääministeri Kiviniemen hiilenmustassa puheessa oli
se, että tällä hän perusteli uutta ns. vihreää energiapolitiikkaa, jonka
seuraukset ovat sosiaalisesti epäoikeudenmukaiset. Muutenkin
Helsingissä korkeat asumiskustannukset tulevat nousemaan
kaukolämpökustannusten nousussa. Jokainen meistä voi laskea 1, 2
asteella kotilämpötilaa, ja se pitääkin tehdä, mutta se ei ratkaisevasti
auta siinä ongelmassa, kun muutenkin jo aivan liian suuret
asumiskustannukset tulevat nousemaan tämän veropäätöksen myötä.

 

Viittaan esityslistamme sivuun 6, jossa todetaan seuraavaa: ”Helsingin
kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt kasvavat vuonna 2009 hiukan
mutta ovat edelleen 13 % pienemmät kuin vuonna 1990. Päästöjen

suotuisa kehitys viime vuosina on johtunut sähkön kysynnän laskusta,
mikä on johtanut sähkön suuripäästöisen lauhdetuotannon
vähenemiseen ja energiatuotannon päästöjen alentumiseen. Myös
maakaasun käytön lisäämisellä kivihiilen sijaan on ollut merkittävä
vaikutus Helsingin päästöjen alentamiseen.”

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Se veropäätös, jota hallitus tällä hetkellä esittää, tarkoittaa sitä, että
maakaasu tulee olemaan kalliimpaa kuin kivihiili. Taloudellisesti
järkevämpää on tuottaa kivihiilellä kaukolämpöä kuin maakaasulla.
Samaan aikaan tiedämme, että jos haluamme vähentää
kasvihuonekaasupäästöjä, kivihiilen käyttöä pitää dramaattisesti
vähentää myös suhteessa maakaasuun. Sen vuoksi helsinkiläisten
tavallisten työssäkäyvien, opiskelijoiden, eläkeläisten, työttömien
asumiskustannusten nousua me emme voi täällä valtuustossa
hyväksyä. Emme voi myöskään hyväksyä sellaista politiikkaa, joka
johtaa Helsingin lämmittämisestä aiheutuvien
kasvihuonekaasupäästöjen lisäämiseen.

 

Meillä ei, hyvät valtuutetut, ole mitään muuta mahdollisuutta kuin antaa
selkeä viesti täältä valtuustosta, ettemme hyväksy tällaista
epäsosiaalista ja ilmaston kannalta vahingollista ns. vihreää
energiapolitiikkaa. Sen vuoksi, arvoisa puheenjohtaja, esitänkin
seuraavan toivomusponnen:

 

                      Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin
kaupunginjohto neuvottelee ja vaatii valtioneuvostoa
tarkistamaan energiaverotusta siten, että maakaasun
verotusta ei kiristetä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Aluksi kannatan valtuutettu Pajamäen tekemää ponsiehdotusta.

 

Tässä saamassamme ympäristöraportissa esitetään Helsingin
kasvihuonekaasujen päästölukemia kulutusperusteisesti. Se on ihan
hyvä laskutapa, mutta se ei kerro kaikkea Helsingin päästöistä. Nythän
on niin, että sähkön ja lämmön kuluttaminen esim. kotitalouksissa ei
siellä kotitalouksissa aiheuta päästöjä, vaan ne päästöt tulevat
nimenomaan energiantuotannossa. Toinen tapa laskea olisikin

tuotantoperusteinen laskutapa.

 

Nyt on nimittäin niin, että Helsingin Energia myy sähköenergiaa
Helsingin ulkopuolelle kulutettavaksi. Katselin näitä lukuja, ja jos nyt
löysin oikeat luvut, vuonna 2009 Helsingin sähköntuotannosta myytiin
Helsingin ulkopuolelle 40 %. Mielestäni tulisi laskea, paljonko
Helsingissä on kasvihuonepäästöjä sellaisesta energiatuotannosta,
mikä energia kulutetaan Helsingin ulkopuolella. Tämän vuoksi esitänkin
seuraavan ponnen:

 

                    Kaupunginvaltuusto edellyttää, että seuraavassa
ympäristöraportissa esitetään laskelma siitä, kuinka paljon
kasvihuonekaasupäästöjä syntyy Helsingissä sen
energiatuotannon osuudesta, joka kulutetaan Helsingin
ulkopuolella.

 

Minä olen aikaisemminkin puhunut siitä, että päästöt eivät kunnioita
kuntarajoja. Tuotamme siis sähköä muille ja nielemme täällä päästöt.

 

Mielenkiintoista olisi ehkä pohtia myös sitä, kuinka paljon muualla kuin
Helsingissä rekisteröidyt ajoneuvot päästelevät täällä Helsingissä,
esim. naapurikuntien autot. Tosin helsinkiläisetkin ajoneuvot vierailevat
muualla. Luulen kyllä, että olemme tässä ottavana osapuolena. En nyt
tästä esitä pontta, mutta ehkä Helsingin ympäristöjohto voisi miettiä
tämänkin asian avaamista.

 

Sitten, arvoisa puheenjohtaja, haluan lopuksi todeta, että
ympäristöraportissa pitäisi korjata gigaluokan painovirhe. Siellä raportin
sivulla 7 ylimmällä rivillä – en tarkoita sitä tiivistelmää vaan liitteessä
olevaa varsinaista raporttia – kerrotaan, että Helsingin maapinta-ala on
213 m².

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

 

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Oli tosiaan surullista huomata, että pyöräilyn kulkutapaosuus junnaa
paikallaan, vaikka kaupunki on sitoutunut nostamaan sitä merkittävästi
ja käynnistänytkin useita erilaisia hankkeita ja lausuntoja ollaan tehty
sen puolesta, että pyöräily otettaisiin paremmin huomioon kaikessa
kaupunkisuunnittelussa. Ihan kun silmämääräisesti arvioidaan, niin

luulen, että Helsingin keskustassa pyöräily on jossain määrin
lisääntynyt. Se näkyy erilaisissa pyöräparkeissa; polkupyöriä näkyy
kaupungilla entistä enemmän, valitettavasti myös jalkakäytävillä.

 

Hyvin moni kokemattomampi ja kokeneempikin pyöräilijä pelkää
Helsingin liikenteessä, mikä johtaa usein sääntöjen rikkomiseen.
Helsinkiläiset eivät uskalla ajaa autojen seassa eivätkä myöskään ole
aina ihan varmoja, missä heidän kuuluisi kulkea. Jotta pyöräilyn
kulkutapaosuus Helsingin liikenteessä todella saataisiin kasvuun,
pyöräilyn turvallisuutta on lisättävä ja siten houkuttelevuuskin kasvaa.
Yksi helppo tapa lisätä pyöräilyn turvallisuutta kaupunkiliikenteessä on
pyörätaskut, joista on paljon hyviä kokemuksia muista Euroopan
suurkaupungeista, myös Pohjoismaista.

 

Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että aina liikennevaloissa on
annettu paikka, johon pyöräilijät voivat ryhmittäytyä autojen eteen. Moni
pyöräilijä tekee tätä nytkin, mutta jos pyörätaskut olisi selkeästi annettu
ja osoitettu, silloin sanaton sopimus pyöräilijän ja autoilijan välillä olisi
selvä ja autoilijankaan ei tarvitsisi niin paljon kiinnittää huomiota siihen,
mistä se pyöräilijä tulee ohi kadulla. Valtioneuvosto antoi nyt
heinäkuussa pyörätaskut mahdollistavan asetuksen, ja teenkin
seuraavan toivomusponnen:

 

                      Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki ottaa käyttöön
pyörätaskut kaikissa pyöräilyn kannalta merkittävissä
liikennevaloissa.

 

Tuntuu, että pyöräilijällä on liikenteessä velvollisuuksia mutta ei
juurikaan oikeuksia. Pyöräilijät jäävät helposti pahnan pohjimmaisiksi,
vaikka pyöräilyn edistämisen liikennepoliittiset ja kansanterveydelliset
positiiviset vaikutukset ovat selviä. Toivon, että kaupunki sitoutuu
lisäämään pyöräilyn turvallisuutta lähitulevaisuudessa, jotta yhä
useampi uskaltautuisi pyörän selkään.

Kiitos.

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Vihreät kollegat niin ansiokkaasti jo pyöräilystä puhuivat, että jätän sen
osuuden väliin muuten kuin siltä osiltaan, että kannatan valtuutettu
Kousan äsken tekemää oivallista pontta. Totean sen, että raportissa

sanotaan, että pyöräilyyn vaikuttaa sääolosuhteet 40 % suuntaan ja
toiseen, ja kyllä tämän kesän perusteella nyt sitten nähdään, pitääkö
tämä arvio paikkansa, eli ensi vuoden aikaan, kun tätä samaa raporttia
tässä käsittelemme, niin onko pyöräily lisääntynyt sen mukaan, miten
hyvät kelit ovat hellineet.

 

Kiitoksia tästä raportista sen valmistelijoille. Nostan pari asiaa vielä
pyöräilyn lisäksi, joista olen hieman huolissani. Toinen on tämä
melukysymys ja meluestekysymys, jota on arvioitu tässä raportissa
niin, että niitä tavoitteita, joita meluntorjunnan suhteen on, ei tulla
saavuttamaan. 34 % helsinkiläisistä asuu sentyyppisillä alueilla, joissa
jonkinlaista melualtistusta on tai sitä koetaan. Meillä on hieno
meluntorjunnan toimintasuunnitelma, jolla tätä pyritään ehkäisemään.
Siellä on esim. nämä meidän ns. hiljaiset tai vaimentavat päällysteet,
joissa on päästy tavoitteisiin, ja se on kyllä hyvä asia, että siinä on
edetty. Sen sijaan tässä voi kyllä lähettää taas viestin valtion suuntaan
siinä, että teidemme varrelle rakennettavat meluesteet laahaavat
pahasti jälkeen siinä, miten paljon niitä pitäisi olla, jolloin kyllä taas
kerran rahaa ja resursseja tarvittaisiin sillä puolella lisää.

 

Toinen asia, joka hieman huolestuttaa, on kaupungin julkiset ja
keskitetyt hankinnat, joista on todettu, että niitä ympäristökriteerejä,
joita voitaisiin käyttää hankintojen osana, ei käytetä siinä
mittakaavassa, mitä voitaisiin. Tavoite on ollut tälle vuodelle 25 %, ja
tämä raportti kertoo, että viime vuonna toteutui 19 %. Eli aika heikosti
menee, varsinkin kun tämä on sellainen asia, joka selkeästi on meidän
kaupunkimme omissa käsissä, jolle me oikeasti voimme itse jokaisessa
hallintokunnassa ja virkamiesten pöydällä tehdä jotakin. Eli sen
suhteen voi vain sanoa, että töhinää pönttöön tässä asiassa nyt ensi
vuotta ajatellen.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Ympäristöraportissa on keskitytty strategiaohjelmassa ja talousarviossa
asetettujen tavoitteiden toteutumiseen. Itse pidän puutteena sitä, että
siinä ei ole huomioitu eurooppalaisia sitoumuksia, mitä meille on
annettu. Esim. vesipolitiikan puitedirektiivin 2000/60/EY 4. artiklassa
asetettiin siis jo vuonna 2000 tavoitteeksi pintaveden hyvä tila vuoteen
2015 mennessä, ja tämä tietysti koskee myös Vantaanjokea. Kuitenkin
tässä puitedirektiivin mukaisessa luokituksessa sen kunto on tällä
hetkellä vain tyydyttävä. Oikeastaan viime kesänä se oli vielä

huonompi varmaankin kuin tyydyttävä eli varsin huono. Se julistettiin
kesän aikana monta kertaa uimakelvottomaksi, ja oli huomattava
määrä kalakuolemia.

Vantaanjoen valuma-alueen kuntien olisi tietysti pitänyt ryhtyä jo ajat
sitten toimenpiteisiin tavoitteen saavuttamiseksi. Nyt ollaan vuodessa
2010, ja 2015 lähenee uhkaavasti. Näiden toimien onnistumista pitäisi
seurata vuosittain Helsingin kaupungin ympäristöraportissa. Mielestäni
olisi pitänyt seurata jo tässä vuotta 2009 koskeneessa raportissa.
Niinpä teenkin seuraavan ponnen:

 

Hyväksyessään vuoden 2009 ympäristöraportin
kaupunginvaltuusto edellyttää, että tulevissa raporteissa
seurataan Euroopan unionin vesipolitiikan
puitedirektiivissä asetetun pintaveden hyvää tilaa
koskevan tavoitteen täyttymistä Vantaanjoen ja Helsingin
muiden vesialueiden osalta vuoteen 2015 saakka.

 

Kiitoksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kannatan valtuutettu Arhinmäen tekemää pontta. Harvoin on niin
ajankohtainen asia pohtia Helsingin kaupungin ja valtion välisiä
suhteita kuin tämän ympäristöraportin yhteydessä. Eli ensi vuoden
valtion talousarvion yhteydessä ollaan viemässä eteenpäin ns. vihreää
verouudistusta, joka kyllä on kaikkea muuta kuin vihreä Helsingin
energiankäytön kannalta. Tästä syystä on erinomaisen tärkeä hetki,
että otetaan vakavasti vielä esille valtioneuvoston kanssa tämän
verouudistuksen, niin kuin sitä uudistukseksi todetaan, avaaminen, ja
siten juuri, ettei maakaasun verotusta kiristetä.

 

Tässä on myös mielenkiintoisella tavalla tullut viime päivien aikana
esille se, että siellä taustatiedoissa on ristiriitaisuuksia. Jopa hallituksen
piirissä ovat tällä hetkellä suurimmat hallituspuolueet sukset ristissä,
pääministerit keskenään, ainakin lehtitietojen mukaan. Tämä on
sellainen momentum, jota Helsingin ei pidä missään tapauksessa
missata vaan nimenomaan ottaa esille vahvasti tämä. Ja valtuusto voi
lähettää täältä tänään viestin siitä, että todella maakaasun verotusta ei
tule kiristää.

Sitten haluaisin kysyä vielä, että olisi tässä keskustelun kuluessa
mielenkiintoista kuulla, minkälaisia laskelmia on tehty Helsingin
kaupunginjohdon piirissä maakaasun verotuksen kiristämisen
seurauksista.

 

Kiitos.

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Ensinnäkin haluaisin lämpimästi kiittää tästä ympäristöraportista, joka
erinomaisella tavalla nyt osoittaa tämän tärkeän teemakokonaisuuden,
missä mennään ja tietysti sen, miten tärkeää on, että kaupunki itse
osoittaa esimerkillään ja seurannallaan ja nostaa sillä tavalla tämän
asian monine vivahteineen esiin.

 

Puutun tässä yhteen mielestäni aika kiinnostavaan ja tärkeään
kysymykseen ja kiitän myös siitä kaupunkia, on tämä kohta, jossa
käsitellään ympäristökasvatusta ja neuvontaa. Se tilanne, jossa siis
kaupunki hallintoineen toki itse on tärkeä ja on tärkeää, että meidän
virkamiehemme ja järjestelmämme ja virastomme ymmärtävät tämän
asian tärkeyden, mutta kokonaisuus ei elä ilman, että me saamme
kaupunkiyhteisön ja kansalaiset ymmärtämään tämän asian tärkeyden.
Siinä mielessä ympäristökasvatuksen ja -neuvonnan monipuolisuus ja
tavallaan se sävykkyys, joka siihen on nyt saatu, ja tietysti se, että se
tavoittaa jo lähes 35 000 ihmistä, aina voidaan enemmän aikaansaada.

 

Koululaisten tavoittaminen on hurjan tärkeää, sieltä se lähtee
asenneilmapiirin muutos ja sieltä lähtee rakkaus ja välittäminen
ympäristöä kohtaan. Eli enemmän vain rohkeutta järjestää luontoretkiä
ja -kursseja, erilaisia luontokouluja, hyödyntää Harakan tarjoamia
mahdollisuuksia. Samoin Gardenian luontokoulu on erinomainen asia
ja se, että meidän eri virastomme ovat ryhtyneet järjestämään
puistokävelyjä ja luontokouluja. On aivan suurenmoista, ihmisillä on
valtava kiinnostus, kaikenikäisillä, omaa ympäristöä sekä rakennettua
että luonnon ympäristöä kohtaan.

 

Eli ympäristötyöhön motivoimisen kipinä on sellainen asia, johon
toivoisin, että me saisimme paitsi virastoväen innostuksen kasvamaan
niin myös se, että tämänkaltainen ympäristövalistus ja työ ei etene,
jollei sillä ole laajaa taustatukea ja kaupunkilaisten suurta ymmärrystä.
Soisinkin, että meillä on tämä hieno järjestelmä, jossa työyhteisöihin on

nimitetty ja koulutettu lähes 700 ekotukihenkilöä, ja nämä ovat
henkilöitä, jotka auttavat ympäristöohjelmien laatimisessa ja joiden
avulla ympäristöpolitiikkaa voidaan toteuttaa käytännössä. Näkisin, että
tämänkaltainen ekotukihenkilö voisi toimia myös kaupungin
virastojärjestelmän ulkopuolella, ja tässä ensimmäisenä tulee mieleen
meidän 60- ja 70-lukulainen valtava innostuksemme
väestönsuojelutyöhön, jolloin jokaisessa taloyhtiössä ja kiinteistössä oli
oma väestösuojelupäällikkönsä, jonka tehtävä oli vapaaehtoispohjainen
mutta edellytti tämän pienoisyhteisön valmentamista kylmän sodan
pahimpien uhkien, kriisien ja mahdollisen sotatilan varalta.

 

Nyt kriisien luonne on muuttunut, vihollinen ehkä enää ei tule idästä,
ilmastokysymys on globaalia ja tarvitaan laajaa ympäristötyöhön
motivoimista. Sen kunniaksi tai syystä teen seuraavan ponnen, joka
koskee tätä asiaa:

 

                      Hyväksyessään kaupungin ympäristöraportin
kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään
mahdollisuutta laajentaa ekotukihenkilöjärjestelmää siten,
että taloyhtiöihin voitaisiin nimittää vastaava tukihenkilö ja
järjestää tarvittavaa koulutusta kaupungin taholta.

Kiitos.

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Yritän käydä kuittailemassa näitä kysymyksiä, joita keskustelussa on
noussut esiin.

 

Kysyttiin sitä, että mitä energiaverouudistusesitys vaikuttaa kaupungin
talouteen. Tämänhetkisen tiedon mukaan näyttää siltä, että se tietäisi
kaukolämmön hintaan 20 %:n korotusta, tarkoittaa lähemmäs 50
miljoonan euron lisälaskua. Helsingin Bussiliikenne on ilmoittanut, että
tämä tekee lopun maakaasubusseista, että jos energiaverouudistus
toteutuu, maakaasubusseja ei kannata tilata lisää.

 

Vantaanjoen osalta kysymys oli aivan oikea, ylivuodot ja ohitukset
rankkasateella ja häiriötilanteissa ovat suuria ongelmia puhdistamoille
ja pumppuasemille pitkin Vantaanjoen juoksua. Mutta nämä ongelmat
ovat keskeisellä sijalla Vantaanjoen ja Helsingin seudun
vesiensuojeluyhdistyksen toiminnassa. Tämän yhdistyksen

puheenjohtaja on meidän ympäristöjohtajamme Pekka Kansanen, joka
tässä oikealla on havaittavissa. Se on myös meidän Itämeri-
haasteemme keskeinen tavoite. Ongelma ei ole helposti ratkaistavissa
sen takia, että mitoitus suuresti poikkeaville vesimäärille on kallista
investointia. Riihimäen puhdistamo on tällä hetkellä suurin ongelma,
jossa näitä ylivuototapauksia eniten sattuu. Mutta kuten sanottu,
Vantaanjoen ja Helsingin vesiensuojeluyhdistys pyrkii tätä ongelmaa
kaikin tavoin ratkaisemaan.

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

Aivan ensimmäiseksi kannattaisin tätä valtuutettu Kolben tekemää
ponsiehdotusta. Se on erittäin tärkeää, että kaupunki on nyt kouluttanut
omaa henkilöstöään ekotukihenkilöiksi, mutta kyllä taloyhtiöissä,
olivatpa ne sitten kaupungin vuokrataloyhtiöitä tai ihan kovan rahan
taloyhtiöitä, olisi tavattoman tärkeää, että siellä olisi asiaan vihkiytyneitä
henkilöitä. Voin sanoa ainakin, että omassa taloyhtiössäni näin onkin,
mutta varmasti, jos kaupunki antaisi lisää opastusta ja ohjausta,
voisimme vieläkin enemmän ottaa näitä ilmastokysymyksiä ja
ympäristökysymyksiä huomioon.

 

Kysymys sitten, kun katsotaan kaupungin eri toimialoilla, on tietenkin
hyvin pitkälti siitä, minkälaista ympäristöjohtamista eri virastoissa ja
laitoksissa harjoitetaan. Tässä suhteessa voidaan sanoa, että viime
vuosina on edistytty. Hyvin se näkyy täältä myös meidän
raportistamme ja listaltamme, mutta siellä näkyy myös se, täällä
todetaan, että eri hallintokuntien ympäristöjohtamisen taso vaihtelee ja
vaihtelee ilmeisesti aika suurestikin. Tässä on varmasti syytä nyt
erityisesti jatkossa kiinnittää huomiota niihin virastoihin, joissa sitä
tehtävää on vielä paljon.

 

Muutaman lisähuomion haluaisin tässä yhteydessä nostaa esiin. Se on
todellakin erittäin huolestuttavaa, että kasvihuonekaasujen
kokonaispäästöt kasvoivat siis laman oloissa, viime vuosi oli vielä
lamavuosi selvästi. Se ei paljon lohduta, että ne olivat pienemmät kuin
1990, koska mehän olemme sitoutuneet siihen, että vuoteen 2020
mennessä 20 %:lla pitäisi näitä päästöjä vähentää.

 

Tässä suhteessa tämä verokeskustelu, vaikka tiedän, että ehkä
puheenjohtaja olisi toivonut, että täällä ei niin paljon energiapolitiikasta
puhutaan, siitä puhumme vielä myöhemmin syksyllä, mutta nyt tämä

verokysymys on akuutti ja siihen on pakko puuttua. Siitä on minusta
asiallisia puheenvuoroja täällä käytetty, joten ei siitä tässä yhteydessä
enempää.

 

Mutta minusta on hyvä tuoda myös esiin niitä aikaansaannoksia, mitä
on saatu, ja olen siitä iloinen, että matalaenergiarakentamiseen on
selvästi nyt, sitä otetaan tosissaan, rakennusvirasto on tehnyt julkisten
toimitilojen osalta ohjeet. Ja sitten myös asuntotuotantotoimistossa on
nyt Viikinmäen osalla käynnistynyt ensimmäinen
matalaenergiatalokohteen rakentaminen. Kun nyt energiankulutus
puolittuu, se on aikamoinen saannos, ja itse asiassa pitäisi mennä
siihen, että kaikki asuntotuotantotoimiston kohteet ovat
matalaenergiaratkaisuja jatkossa.

 

Liikenteen osalta täällä on puhuttu pyöräliikenteestä, joten en siihen
puutu tässä yhteydessä. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että kun lama
noin yleisesti viime vuonna vähensi liikennettä, liikennemääriä, niin
kuitenkin sisäisessä joukkoliikenteessä Helsingissä oli 3 miljoonaa
matkaa enemmän, mikä sinänsä on erittäin positiivista. Tämä vain
vahvistaa sitä meidän strategista linjaustamme, että
joukkoliikenteeseen kannattaa ehdottomasti satsata.

 

Kun aika pian loppuu, totean ihan lyhyesti tästä paperinkulutuksesta,
että sekin on ollut positiivinen kehitys, mutta onhan se aikamoinen
määrä, kun kaupunginhallituksen ja -valtuuston asiakirjoihin noin 11
miljoonaa kopiota vuosittain tarvitaan. Kyllä tämä sähköiseen
kokoukseen siirtyminen tulee olemaan ympäristöteko. Se säästää
paperia, mutta se säästää myös rahaa.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja lehtereiden väki.

 

Minä haluan puhua polkupyöräilystä. Olen tosi tyytyväinen, että jo
tässä vaiheessa polkupyöräilyn puolesta on useita hyviä
puheenvuoroja. Varsinkin Ylikahrin Villen ponsi, jossa hän hakee
kansainvälistä suunnittelukilpailua kantakaupungin
pyörätieverkkosuunnitteluun, on erinomainen.

 

Me Vihreät olemme useina vuosina vaatineet pyörätieverkon
suunnitteluun ja rakentamiseen lisärahoja, mutta nyt meillä on myös

mahdollisuus säästää periaatteessa tästä puolesta, kun me
ymmärrämme vähän muuttaa strategiaa. Tarkoitan strategian
muutoksella sitä, että meillä on ollut vähän ylisuunnittelemisen ja
ylirakentamisen henkeä myös polkupyöräilyn suhteen. Sellaisilla
katuosuuksilla, missä yleinen liikennenopeus on 30 km/h, ei ole mitään
syytä tehdä erillisiä polkupyöräreittejä tai -väyliä. Silloin polkupyöräily ja
henkilöautoliikenne ja muu liikenne ihan hyvin sujuu samoilla väylillä.

 

Ongelma on nyt siis se, että edelleenkin me teemme liikaa polkupyörä-
ja jalankulkureittejä samoille osuuksille, samoille väylille. Minulla oli
kesän aikana mahdollisuus pyöräillä Berliinissä kymmeniä kilometrejä.
Vaikka Berliinissä ei varmasti ole suhteellisesti yhtä paljon pyöräteitä
kuin Helsingissä, minä väitän, että siellä järjestelmä toimii paremmin ja
edullisemmin. Siellä on ns. kokoojakaduilla ja isoilla autoteillä, isoilla
teillä pyöräväylä. Se toki jonkin verran vähentää autoteiden reunoille
päiväsaikaan pysäköintiä, mutta ilta-aikaan sekään ei ole ongelma.

 

Eli toivon, että jatkossa kun rakennamme uutta kaupunkia ja vanhaa
kaupunkia kohennetaan, tekisimme siten, että pyöräily siirrettäisiin
autojen kanssa samoille väylille, pidettäisiin keskinopeudet matalina, ja
jos pitää olla yli 30 km/h tunnissa keskinopeus, rakennettaisiin
pyöräilyväylä sinne auto- ja muun liikenteen oikeaan reunaan.
Pyörätaskut ilman muuta toteutetaan ja pyöräilyä lisätään. Se on
helppoa ja se on mahdollista.

 

 

Asia on juuri näin kuin valtuutettu Helistö sanoi, että panostus
pyöräilyyn ei tarkoita automaattisesti lisämiljoonia vaan sitä, että
tehdään tämä järjestelmä uudella tavalla. Pyöräilijät uskaltavat pyöräillä
siellä autoteillä, kun se on tehty selkeäksi ja siellä, missä tarvitaan, on
sille erilliset pyöräkaistat.

 

 

Ärade fullmäktige, bästa ordförande.

 

Först vill jag understöda den kläm som ledamot Lohi har lagt fram.

 

Seuraavaksi pyöräilyintoilijana puhun kumminkin ensin isosta kuvasta
hieman. Ympäristöraportti on siinä hyvä, että siinä näkyy tällaisen
suuren, merkittävän instituutin kuin Helsingin kaupungin kehittyminen,

därmed dels få energi, kanske mat, kanske foder för djur, men också
för att ta ut fosfor och kväve ur Östersjön.

 

Elikkä tähän Itämeren kuormittamiseen voidaan vaikuttaa myös sillä
Ahvenanmaan mallilla, että otetaan sieltä pois kamaa viljelemällä
simpukoita Helsingin vesillä. Kannatan pientä opintomatkaa
Ahvenanmaalle tulevan vuoden aikana.

 

Tack.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Vuosi sitten totesin ympäristöraporttia käsiteltäessä täällä valtuustossa,
että se on esimerkki siitä, miten perusteellinenkin informaatio jää
hyödyntämättä, kun siitä ei tehdä johtopäätöksiä, ja sama tilanne on
tälläkin kertaa. Esim. ilmastonmuutosta koskevassa osassa kerrotaan
kyllä, että päästöt kasvoivat ja paljonko on tarkoitus niitä vähentää,
mutta tästä raportista puuttuu kokonaisarvio siitä, mitä päästöjen
vähentämisessä on saatu aikaan kaupungin toimenpiteillä.

 

Valtuusto on asettanut tavoitteeksi lisätä uusiutuvan energian osuutta
Helsingin energiantuotannossa. Viime vuoden aikana suunta on
kuitenkin ollut päinvastainen. Valtioneuvoston esittämä
energiaverolinjaus, johon täällä on jo viitattu, uhkaa vielä pahentaa
tilannetta tästäkin kiristämällä maakaasun verotusta monin verroin
enemmän kuin kivihiilen ja turpeen, vaikka nämä viimeksi mainitut ovat
paljon saastuttavampia. Veroesitys on todellakin taas yksi esimerkki
siitä, miten ympäristövihamielinen ja epäsosiaalinen tämä nykyisen
hallituksen linja on.

 

Raportin mukaan Helsingissä suositaan joukkoliikennettä. Tätä on kyllä
vaikea uskoa, kun katsoo raportin tietoja liikenteen, ilmanlaadun ja
melun kehityksestä. Joukkoliikenteen osuuden lisäämistä koskevat
budjetin sitovat tavoitteet ovat jääneet osin toteuttamatta, kolmannes
helsinkiläisistä asuu melualueilla ja EU:n raja-arvot typpioksidille
ylittyvät. Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä suunnittelee lippujen
hintojen korotuksia ja bussivuorojen karsimista. Jokainen meistä tietää,
että tämä vain pahentaisi tilannetta joukkoliikenteen osalta. Samalla
nämä hintojen korotusesitykset ja bussivuorojen karsimisehdotukset
kertovat siitä, miten huonosti konserniohjaus ja helsinkiläisten etujen
valvominen toimivat kuntayhtymässä. Tässä asiassa kyllä myös maan

hallituksen verolinjaus lyö korville pyrkimyksiä vähentää päästöjä
joukkoliikenteessä, kun se rankaisee maakaasubusseja.

 

Ehdotan, että valtuusto hyväksyy seuraavan ponnen:

 

                      Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
pyrkii HSL-kuntayhtymässä ja tariffitukea koskevissa
ratkaisuissa siihen, että vältetään joukkoliikenteen lippujen
hintojen korotukset ja bussivuorojen vähentäminen.

 

Skp:n ja Helsinki-listojen ryhmässä olimme valmistelleet myös toisen
ponnen siitä, että kaupunginhallitus kääntyisi uudelleen valtioneuvoston
puoleen energiaveroesityksen korjaamiseksi. Valtuutettu Arhinmäki teki
täällä jo vastaavan ponnen, joten kannatan sitä enkä tee tätä toista
ponsiesitystä, joka mahdollisesti on valtuutetuille jaettu tai tulossa
jaettavaksi.

 

Lopuksi apulaiskaupunginjohtaja Saurille: Kysyin vuosi sitten, millä
aikataululla valtuuston strategiaohjelmassa mainittu ympäristöpolitiikan
päivitys tulee valtuustoon ja miten sen valmistelussa aiotaan kuulla
asukkaita. Toistan tämän kysymykseni ja erityisesti, tuleeko tämä
linjaus valtuustoon tämän vuoden aikana, kuten päätökset edellyttävät?

 

 

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.

 

Huomio kiinnittyi ympäristöraportissa tällä kertaa erityisesti kahteen
asiaan: pyöräilyyn ja laivojen jätevesiin. Vihreiden tovereideni tavoin
olen harmistunut siitä, että pyöräilyn kulkutapaosuus junnaa edelleen
paikallaan. Olemme varmaankin lähes kaikki sitä mieltä, että
pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden yhteiselo kevyen liikenteen väylillä ei
ole aivan ongelmatonta. Kevyen liikenteen sujuvoittamiseksi jalankulku
ja pyöräily tulisikin eriyttää omille väylilleen, pelkkä sulkuviiva ei riitä.
Uusille asuinalueille suunnitellaan jo erillisiä pyöräkaistoja ja -teitä,
mutta jo rakennettujen asuinalueiden infrastruktuurin muuttaminen on
hankalampaa. Muutoksia olisi helpointa tehdä peruskorjausten
yhteydessä. Vähimmillään tämä tarkoittaisi sitä, että katukivetystä
siirrettäisiin pyöräkaistan verran. Teenkin seuraavan ponsiesityksen:

 

                      Kaupunginvaltuusto edellyttää, että vanhojen kevyen
liikenteen väylien perusparannusten yhteydessä
selvitetään mahdollisuus erottaa pyöräilijät omalle

kaistalleen autotien viereen.

 

Vaikka pyöräily ei olisi kaikkien valtuutettujen sydämen asia, Itämeren
suojelu lienee meille kaikille tärkeää. Helsingin satamissa kaikki alukset
eivät pura jätevesiä satamaan, vaikka se on maksutonta.
Ympäristöraportissa annetaan ymmärtää, että houkuttelevampaa voisi
olla purkaa jätevedet suoraan mereen, sillä mikään laki ei sitä kiellä.
Toisaalta muissa Itämeren rannikon kaupungeissa vain Tukholmassa
on edes mahdollista jättää jätevedet satamaan ja johtaa
viemäriverkkoon. Laivojen jätevedet eivät ehkä ole Itämeren suurin
ongelma, mutta siihen olisi helppo vaikuttaa, kun taas esim.
maatalouden ravinnepäästöjen kohdalla Helsinki on jokseenkin
aseeton. Aion jättää asiasta tänään seuraavan aloitteen:

 

Alusjätevesien jättäminen Helsingin satamiin on laivoille maksutonta,
mutta tilaisuutta hyödyntää esim. vain noin puolet risteilyaluksista.
Jätevedenpuhdistamon sijaan jätevedet saattavat päätyä suoraan
mereen, sillä jätevesien purkaminen Itämereen on laillista. Me
allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että jätevesien purkamisesta
tehdään pakollista kaikissa Helsingin satamissa.

 

Kutsuna ilmoitan, että kaikki valtuutetut ovat tervetulleita
allekirjoittamaan tämän aloitteeni.

 

Kiitos.

 

 

Tack, ordförande. Hyvät valtuutetut.

 

Tässä saattaa käydä paperittomassa toimistossa niin, että virta loppuu
juuri kun on puheen pitämisen paikka. Onneksi täällä on töpseli.

 

Herr ordförande.

 

Tack för en utförlig miljörapport och ett gediget miljöarbete. Det är
glädjande att efter många dåliga år få läsa om luftkvaliteten, att den har
blivit bättre än tidigare. Oberoende av vad det här beror på, så hoppas
jag att staden också nästa år arbetar för att minska gatudamm genom
effektiv städning. Det är också glädjande att märka att 53 % av
kryssningsfartygen i år har lämnat sitt avloppsvatten i hamnen, men
gärna skulle man ju se, så som ledamoten här innan förde fram, att
siffran skulle få vara betydligt högre. Det är klart att den skall vara 100

%. Här behövs flera morötter eller någon form av kanske ekonomiska
incentiv, för att se till att de amerikanska pensionärerna inte smutsar
ner vårt hav, samtidigt som petersburgarna i högre grad har börjat rena
sitt skitvatten. Det är förvånande att vi fortfarande kastar våra sopor på
hög i Tattarmossen, och lika förvånande att sådant i dagens värld ännu
är lagligt.

 

On hämmentävää, että HSY:n Ämmänsuolla jätteiden hyötykäyttöaste
on vain 48 %. Kyllähän roskapussi myös pääkaupunkiseudulla
kannattaisi ennemmin polttaa tehokkaissa jätteenpolttolaitoksissa,
mutta hyvä, että kaasuvoimala nyt on tulossa.

 

Jag understöder varmt det av bland andra ledamoten Ville Ylikahri, och
många andra efter honom, här framförda tankarna om cykling.

 

Jotta pyöräilyä saadaan kaupungissa lisättyä, on pyörä nähtävä
liikennevälineenä siinä missä raitiovaunu, auto tai bussikin. Koska
kaupungin keskusta on kaiken liikenteen solmukohta, on nimenomaan
keskustassa ja keskustan läpi tapahtuvaan pyöräilyyn kiinnitettävä
huomiota. Pyöräparkkien suunnittelun voisi aloittaa tästä
kaupungintalon edustalta Aleksanterinkadun puolelta, niin että
valtuutetutkin helposti pääsisivät parkkeeraamaan pyöränsä.
Ydinkeskustan pyörätiet, esimerkkinä Esplanadi, Bulevardi ja
Mannerheimintie, ovat kapeat ja jalankulkijoillekin, kuten täällä on
todettu, vaaralliset, eivätkä ne muodosta mitään toimivaa
pyöräilyverkostoa. Toivon, että tämä asia voitaisiin saada ratkaistua nyt
lähivuosien aikana ja uskon, että asialle löytyy kyllä laaja poliittinen
tuki. Kun pyörästä muodostuu nopein kulkuneuvo, silloin fiksut siirtyvät
pyöräilemään. Kyllä autoilijatkin tämän keskustassa nopeasti
huomaavat, mutta se edellyttää paitsi järkeviä väyliä tietenkin myös
pyörän parkkeeraamisen mahdollisuutta.

 

Kiitos, tack.

 

 

Hyvä puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

 

Ensinnäkin haluan kannattaa valtuutettu Tuuli Kousan ja Essi Kuikan
erinomaisia ponsia. Pyöräily on yksi asia, millä tavalla me voimme
tehdä myönteistä politiikkaa ympäristön parantamiseksi, mutta missään
tapauksessa itsetyytyväisyyteen ei tällä hetkellä ole varaa.

 

 

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Tätä raporttia lukiessa on aika selvää, että monia hyviä asioita ollaan
saatu tässä kaupungissa aikaiseksi. Me olemme tehneet monia hienoja
hankkeita ja monissa asioissa ollaan menty eteenpäin. Erityisen iloinen
olen ollut siitä, että Helsinki on sitoutunut vähentämään
kasvihuonekaasupäästöjään EU:n tavoitteita enemmän, mistä erityinen
kiitos apulaiskaupunginjohtajalle. Tästä huolimatta tai ehkä erityisesti
tästä syystä minusta tuntuu erityisen ikävälle, että sitovista
ympäristötavoitteista juuri aamuliikenteen joukkoliikennetavoite jäi
saavuttamatta. Sen sijaan autoja on rekisteröity enemmän kuin
aikaisemmin ja henkilöautotiheys on kasvanut.

 

Kun ottaa huomioon, että liikenteen osuus tämän kaupungin
kasvihuonekaasupäästöistä on noin viidennes, on aika surullista, että
joukkoliikenteen osuus kokonaisliikenteestä on laskenut. Mitä
enemmän me saamme ihmisiä joukkoliikenteen käyttäjiksi, sitä
mukavampi kaupunki meillä on. Vähemmän autoja tarkoittaa
vähemmän melua, se tarkoittaa vähemmän onnettomuuksia ja se
tarkoittaa puhtaampaa hengitysilmaa. Tätä varten tarvitsemme hyvää,
edullista ja sujuvaa joukkoliikennettä.

 

Keskusteltuani HKL:n johtokunnan puheenjohtajan Jessica Karhun
kanssa päädyin tekemään tätä asiaa ajatellen seuraavan ponnen:

 

                    Hyväksyessään vuoden 2009 ympäristöraportin
kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupungin
liikennelaitos yhteistyössä Helsingin seudun liikenteen ja
kaupunkisuunnitteluviraston kanssa kiirehtii
voimakkaampien raitiovaunuliikenteen
liikennevaloetuuksien käyttöönotossa.

 

Me tiedämme, että joukkoliikenne tulee joutumaan lähitulevaisuudessa
aika koville. Me olimme ehkä liiankin optimistisia niistä
kustannussäästöistä, joita asioiden keskittämisellä HSL:ään saadaan.
Tosiasiassa tällaisia säästöjä ei ole tulossa, ja tällä hetkellä HSL
suunnittelee vuorovälien karsimista tai kokonaisten linjojen
lakkauttamista.

 

Lisäksi lipunhintojen korottamispaineet ovat kovat. Kun HSL:n rahat

ovat tiukoilla, kaikista pahiten se näyttää iskevän juuri helsinkiläisiin
joukkoliikenteen käyttäjiin. Varmaan budjettineuvottelut on se paikka,
jossa katsotaan, kuinka tärkeänä me kaikki meidän hyvää
joukkoliikennettämme pidämme.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Katujen hiekanpoisto on henkilöstörajoituksista huolimatta onnistunut
hyvin, ja toisaalta esim. Suomenlinnassa ja puistoalueilla
hiekoitushiekan poisto ei näytä vieläkään toimivan. On suorastaan
työsuojelurikos antaa esim. nuorten kesätyöntekijöiden haravoida
pölyisiä teitä ilman asianmukaisia hengityssuojaimia. Sama ongelma
on edelleen leikkipuistoissa ja muutamien hiekkaisten päiväkotien
pihoissa, kuten valtuutettu Vesikansakin mainitsi. On erittäin tärkeää,
että niihin rakennetaan pölyä sitovia nurmi- ja kasvillisuusalueita, mikäli
mahdollista.

 

Vihreille tovereille sanoisin, että tietämys aivan yksinkertaisista
asioista, niin kuin liikennesäännöistä, aiheuttaa jatkuvan kaaoksen
Helsingin pyöräilyliikenteessä. Oman kokemukseni mukaan pyörätiellä
ajaminen on huomattavasti autokaistoilla ajamista vaarallisempaa.
Suojatien ylittäminen ajaen, sallittua liikennesuuntaa vastaan ajaminen,
jalkakäytävillä ajaminen ja pyörätien vastaantulevaan liikenteeseen
törmäävä ajoreitti jne. ovat jokapäiväinen ongelma. Kyseisen ongelman
hoitoa eivät mitkään pyöräilytaskut ja muut kalliit ratkaisut ratkaise,
vaan asenneongelma on täysin ilmainen, jos se halutaan korjata.

 

Liikennepäästöjä lisätään ajoittamalla keskustan läpi menevä ja
keskustakodeista lähtevien asukkaiden käyttämät liikennevalot niin,
että pelkästään Pohjois-Esplanadin läpi ajaminen kestää pahimmillaan
25 minuuttia pysäyttäessään autot joka valoihin tyhjäkäynnille.
Tarvitsemme ehdottomasti keskustatunnelin keskustan
kauppalogistiikkaa ja työmatkaliikennettä helpottamaan. Näin
keskustan ilmanlaatu ja kävelykeskustan mukavuus paranevat.

 

Emma Karin ja Thomas Wallgrenin, ilmeisesti monilapsisen ja työssään
autoa tarvitsevan, keskustassa asuvan perheenisän puheenvuoroon
sanoisin, että autottomuus hankaloittaa entisestäänkin lapsiperheiden
elämää, varsinkin nykyään, kun hoitopaikkoja on täysin mahdoton

saada kodin läheltä. Venetsia-vertaus sinällään taas oli hyvä, ja olen
siinä samaa mieltä, että jos Kluuvinlahteakaan ei olisi koskaan täytetty,
niin oma vesitietyömatkani olisi huomattavasti nykyistä sujuvampaa.
Toivonkin, että jatkossa vesiliikennettä todella kehitetään aitona
joukkoliikenteenä kaupungissa.

Sitten ihan lopuksi, puhutaan päästöttömästä energiasta ja
päästöttömästä liikenteestä, niin eivät edes vihervaltuutetut ole
maininneet yleismaailmallista tavoitetta päästä eroon kokonaan
fossiilisista polttoaineista. Siitähän tässä on pitkällä tähtäimellä
kysymys, ja maakaasu kuuluu niihin. Lisäksi täydellinen omavaraisuus
energialähteistä esimerkiksi ydinvoiman avulla on myös Suomen
hallinto- ja kauppakeskusalueen energiaturvallisuuden takia
välttämätöntä. Nykyhintaista maakaasusopimusta ei välttämättä voida
enää jatkossa taata, kun nykyinen vuonna 2025 loppuu. Aikaa siis
uusien energiamuotojen löytämiseen Helsingissäkin vielä on.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

Näin autottomana perheellisenä vihervaltuutettuna haluan hieman
kommentoida Karhuvaaraa, joka nyt ehkä kuunteli huonosti, mitä täällä
on pyöräilystä puhuttu. Nimenomaanhan tavoitteena on se, että
pyöräilyä olisi mahdollista helposti harrastaa tai käyttää kulkumuotona
siten, että se olisi myös laillista. Kaupungissa on huomattavasti
sellaisia paikkoja, joissa laillinen pyöräily on mahdotonta tai pelottavaa
tai erittäin vaarallista. Lisäksi, koska meillä kuitenkin on asetettu
etusijalle ihan yhteisin päätöksin sekä pyöräilyn edistäminen että
joukkoliikenteen edistäminen, niin minusta liikenteenohjauksessa
pyöräily ja joukkoliikenne pitäisi olla etusijalla ja autoja pitäisi ylipäänsä
saapua keskusta-alueelle mahdollisimman vähän.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Harvoin olen kenenkään valtuutetun kanssa niin monesta asiasta niin
paljon eri mieltä kuin tässä äskeisen puheenvuoron aikana. Nostan
esiin vain tämän pyöräilyasian, kun siitä olen tänään niin paljon
puhunut. Kyse on nimenomaan siitä, että nykyinen sekava

pyöräilyjärjestelmä saa ihmiset vahingossa rikkomaan liikennesääntöjä.
En millään tavalla puolustele pyöräilijöitä, jotka ajavat väärin, mutta
Helsingin kaupungin pitää tarjota edellytykset pyöräillä oikein.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Oikeastaan yhdyn näihin aiempiin vastauspuheenvuoroihin ja lisäisin
itsekin vielä pyöräilystä ja liikennesäännöistä, että varmasti tosiaan
mukana on myös tietämättömyyttä, mutta kyllähän aikuiset pyöräilijät
varmasti tietävät, että esim. jalkakäytävällä ei kuulu pyöräillä. Mutta
joskus on todella epäselvää se, missä pyöräilijän kuuluisi kulkea, tai
sitten mukana on pelkoa, että pyöräilijät eivät kaikissa tilanteissa
uskalla autojen sekaan nykyisellään. Toivottavasti tähän on luvassa
jotain muutosta.

 

Vielä lopuksi haluaisin myös lisätä tästä autoilusta, että itse kyllä koen,
että se on ihan sula mahdottomuus, että kaikilla keskustassa asuvilla
lapsiperheillä olisi autot. Siinä vaiheessa me olisimme kaikki pulassa.
Toivottavasti näitä vaihtoehtoja kehitetään niin, että auto ei ole mikään
pakko.

 

Kiitos.

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Tässä olisi tietysti hyvä tilaisuus provosoitua kauheaan vastahuutoon,
mutta pikemminkin halusin vähän peräänkuuluttaa sellaista, miten sen
sanoisi, pohdiskelevampaa yleisnäkemystä. Ei ole mitenkään
haihattelua ajatella, että ihmiset selviävät perheinäkin ilman autoa.
Meidänkään perheessä ei ole autoa, ja on kuitenkin kaksi pientä lasta
ja erilaista harrastustoimintaa. Kaikki löytävät niitä tuttavapiiristään.
Kantakaupungissa 40 % talouksista on ilman autoa.

Kaupungin etu on, että autottomia talouksia on mahdollisimman paljon,
koska autot sitovat hyvin paljon infrastruktuuria ja myös
kiinteistötaloutta. Mitä enemmän ihmiset siirtyvät autottomiksi, ne
taloudet, sitä halvemmaksi se kaupungille tulee. Ne, jotka edelleen sen
jälkeen haluavat autoilla tai heillä on siihen hyvä syy, heillä on

enemmän tilaa harjoittaa sitä. Eli minusta tämä Karhuvaaran
puheenvuoro oli moneen kertaan vielä tässä asiayhteydessä
yksinkertainen ja lattea. Anteeksi.

 

 

Olen kyllä ihan arkihavaintona itsekin joutunut kokemaan, että
pyöräilytiet eivät tässä kaupungissa ole kyllä siinä kunnossa, mitä voisi
odottaa. Ihmettelenkin, meillä on liikennetoimen kaupunginjohtaja ollut
pitkään, miksi tässä asiassa ei ole oikein päästy yhtään eteenpäin.
Itsekin tunnustaudun autottomaksi, että kyllä sitä tässäkin ryhmässä
tunnustaudutaan kävelijöiksi ja pyöräilijöiksi. Kyllä pyörätiet pitäisi
saada huomattavasti parempaan kuntoon.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Itse olen myös autoton kolmen lapsen äiti, en ole koskaan omistanut
Helsingissä asuessani autoa ja asunut koko Helsinki-elämäni täällä
keskustassa. Tiedän kyllä ne hankaluudet, mitä esim. päivähoitoon
viemiset ja ruokakassien kantamiset ja työmatkat ilman omaa autoa
todellisuudessa aiheuttavat. Sen vuoksi en kerta kaikkiaan halua
ymmärtää sitä, että täällä on porukkaa, joka haluaa, että keskusta, joka
ei ole mikään lähiö vaan elävä koti monelle ihmiselle, pitäisi olla ainoa
alue, missä oman auton käyttäminen tehdään lähinnä täysin
mahdottomaksi.

 

 

Ärade ordförande, hyvät valtuutetut.

 

Ensin pari sanaa apulaiskaupunginjohtaja Saurin erittäin kiitettävästä
kalvosulkeisesta. Sulkeisten sivulla 5 kokonaispäästöt, haluaisin kuulla,
mitä mieltä apulaiskaupunginjohtaja Sauri on siitä kokonaispäästöjen
tulevaisuudesta, mitä voidaan olettaa syntyvän esim. 2012. Sama
koskee kalvoa numero 11 liikenteen käyttötavat. Kun nyt tiedetään
suunnilleen, minkälaisin päätöksin helsinkiläiset joutuvat näitä palveluja
käyttämään, niin olisi mielenkiintoista nähdä, ja minä olen täysin
vakuuttunut, että apulaiskaupunginjohtaja Saurilla on kaikki kyky nähdä
vähän tulevaisuuteen. Ja jos ei ole, kehottaisin jättämään virkansa heti.

 

 

Sitten kolme huomautusta Helsingin liikenteestä. Me elämme Helsingin
liikenteessä pelon tasapainoa. Heti suunnilleen, kun Helsingin kaupunki
oli saanut pahimmat pölyt siivottua kaduilta ja jalkakäytäviltä, minulle
tuli ensimmäiset soitot, varsinkin ikääntyneet ihmiset, jotka eivät ajoissa
huomaa pyöräilijän tulevat, soittivat, että eikö tätä saa millään tavalla
järjestykseen. Vastaus on tietenkin siinä, että autoja pelkäävä pyöräilijä
pyöräilee jalkakäytävällä. Se on sietämätön tilanne, koska siinä
liikkuvat jalankulkija ja pyöräilijä ihan eri tahdissa ja ihan vastakkaisiin
suuntiin. Tämä pitäisi saada jollain tavalla järjestykseen.

 

Sen jälkeen meillä on mopo-ongelma. Seurasin mielenkiinnolla eilen
Veturitiellä punaista Vespa-merkkistä mopoa. Ensin se ajoi päin
punaista Hjalliksen hallin kohdalla. Sen jälkeen se poukkoili
jalankulkijoiden ja vastaantulevien ja samaan suuntaan ajavien
pyöräilijöiden ympäri niin, että ajattelin, että pistänkö nyt jo puhelimeen
112, jotta saataisiin ambulanssi riittävän nopeasti paikalle. Silloin ei
tapahtunut mitään, mutta kyllä tämä on ihan Persiasta.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

Anteeksi, Iranista, nykyään. Siis asiat ovat ihan Iranista.

 

Kolmas esimerkki: Jos ajatte alas Helsinginkatua, käännytte siinä
Töölönlahden pohjukassa vähän vasemmalle ja sitten tulette siihen
risteykseen, jossa autoilijat kääntyvät oikealle Mäntymäen kohdalla,
siinä tapahtuu jotain ihmeellistä. Pyörätie kääntyy jyrkästi 90 astetta
vasemmalle alas rantaan, Töölönlahden rantaan, mutta luuletteko, että
pyöräilijä kääntyy? Ja luuletteko, että autoilija pystyy katsomaan, kun
hän olettaa, että muut noudattavat liikennesääntöjä, hän olettaa, että
pyöräilijä odottaa valoja kääntyäkseen vasemmalle? Siinä syntyy
äärimmäisen vaarallisia tilanteita taas. Näitä esimerkkejä on
tuhansittain, ja Helsingissä tapahtuu erittäin pahoja onnettomuuksia
siitä syystä, että tämä verkko on huono, liikennekuri on aivan
sietämätön. Se on yhtä lailla Iranista kuin kaikki muukin täällä, eli en
ole ponsien suuri ystävä, koska ne menevät tietenkin ö-mappiin, joka
tyhjennetään kerran päivässä. Mutta Emma Karin pontta minä
kannatan.

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Yhdyn ponnen kannattamista lukuun ottamatta Torvaldsin näkemyksiin
liikennekurin osalta ja pidän tätä sangen vakavana juttuna. Torvalds on
iloinen ja ylpeä, kun penkkitoveri tällä tavalla häntä kannustaa ja
kannattaa.

 

 

Puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

 

Taas muutamia vastauksia ennen kuin unohdan. Valtuutettu Hakanen
kysyi ympäristöpolitiikan päivityksestä. Se on tekeillä, sen pitäisi
valmistua vuoden loppuun mennessä. Saattaa kyllä olla, että se ei tule
käsittelyyn vuoden loppuun mennessä, työ on kohtalaisen
kunnianhimoinen. Tässä aikataulussa ei mitään varsinaista
kansalaiskeskustelua pystytä siitä ympäristöpolitiikasta käymään. Ehkä
kansalaisten edustajat, valtuutetut, voivat omalta osaltaan sitä pyrkiä
käymään. Me olemme järjestäneet korkeakouluopiskelijoiden kanssa
workshopeja, joissa on ideoita kerätty ympäristöpolitiikan päivitykseen,
ja niitä on käytetty hyväksi tässä työssä, mutta perästä kuuluu.

 

Pyöräteistä on nyt ollut varsin monta puheenvuoroa. Asia kiinnostaa
minua henkilökohtaisesta, koska minullakaan ei ole autoa, kuten moni
muukin täällä on avautunut. Valtuutettu Torvalds sanoi, että
helsinkiläinen pyöräilypolitiikka on Iranista. Ei ehkä nyt aivan
kuitenkaan. Meillä on varsin kattava pyörätieverkosto, elokuussa itsekin
kävin pyörällä töissä Itä-Helsingistä, ja pikemminkin kokemukset
osoittavat, että pyöräilyn suurimpia ongelmia on se, että pyöräilijöitä on
kovin eri lajia. Siellä on rakettipyöräilijöitä, jotka kulkevat noin 60 km/h
ja sitten on vanhempia ihmisiä ja lapsia, jotka notkuvat siellä seassa.
Tämä aiheutti omien havaintojeni mukaan vaaratilanteita.

Kaupunkisuunnitteluvirastohan on nyt tehostanut pyöräilyn edistämistä.
Meillä on uusi pyöräilyasiamies, toinenkin pyöräilyyn keskittyvä virkailija
kaupunkisuunnitteluvirastossa, ja odotettavissa on, että pyöräilyn
suhteen tulee edistystä tapahtumaan.

 

Valtuutettu Torvalds kysyi myöskin kokonaispäästöjen tulevaisuudesta.
Kuten aiemmin sanoin, valtuuston käsittelyyn on tulossa tämän syksyn
mittaan, todennäköisesti marraskuun aikana ns. 20+-ohjelma, eli siis
parannettu versio kaupungin päästöpolitiikan tulevaisuudesta, jota
valtuusto pääsee aikanaan käsittelemään.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät läsnäolijat.

 

Tässä kohtaa haluan kiittää valmistelijoita erittäin hienosta raportista.
Olen siihen perehtynyt hyvin tarkoin, ja se on herättänyt paljon
ajatuksia. Raportin taso on hyvä, muutamaan kohtaan kiinnitän
huomiota ja otan myös muutaman katseen asiassa eteenpäin.

 

Ensinnäkin kannatan valtuutettu Pia Pakarisen pontta Vantaanjoen
suojeluun liittyen. Pyöräilystä haluan kommentoida. Meillä on valoisa
tulevaisuus. Tänään kävellessäni Kulosaaren sillalla 330 pyöräilijää
ohitti minut, ja niistä 6 kosketti minua tangolla tai jaloilla. Asia on
merkittävä, ja siksi kannatankin Ville Ylikahrin pontta tästä
kansainvälisen kilpailun järjestämisestä, että saataisiin vähän potkua
meidän omaankin suunnitteluumme. Läheltä kaksi vuotta kohta
seuranneena tiedän, että me tarvitsemme apuja muualtakin. Asia ei
ehkä meidän omalla suunnittelullamme ratkea. Se oli minusta hieno
esitys, kun siihen vielä liitetään jalankulkijat ja heidän tarpeensa. Se
mitä turvallisuuteen tulee, niin siinä on paljon kehitettävää. Hyvät
puheenvuorot on käytetty siitä, olen täysin samaa mieltä näistä
asioista.

 

Menen itselleni seuraavaan rakkaaseen aiheeseen: se miksi me
olemme terveitä tai emme ole. Joko meidän Itämeremme on kunnossa
tai ei ole. Mielestäni raportissa esitetyt asiat ovat hyvin asiallisia, ja
upeaa, että päästöt vähenevät, mutta se on vain osatotuus. Siksi
pidinkin erittäin mielenkiintoisena ja pohdittavana asiana valtuutettu
Thomas Wallgrenin ideaa, että merta voidaan suojella muullakin tavoin
kuin fosforijäämiä vähentämällä. Kiitos siitä. Toivon, että tämä myös
toimenpiteisiin johtaa tulevaisuudessa.

 

Kaikki Vantaanjokeen liittyvät toimenpiteet ovat meille helsinkiläisille
tosi tärkeitä, nimittäin meidän meremme elää Vantaanjoessa. Jos se on
huonossa kunnossa, meidän edustamme merialue on huonossa
kunnossa, kuten se on joka kevät. Tiedän aktiivisena kalastajana,
miten taimenet ja siiat poistuvat Helsingistä karkuun ruskolevää, joka
tulee Vantaanjoen ravinnepitoisuuksien takia. Se on tärkeä asia.

 

Viimeisenä kiinnitän huomiota metsään, josta
luonnonsuojelunäkökulma, luonnon monimuotoisuuden ohjelma
näkyvät kyllä hyvin, mutta niiden toimenpiteiden tulisi olla

ponnekkaampia kuin nyt raportissa on kerrottu. Siksi kannatan vahvasti
luonnon monimuotoisuuteen liittyvän valistustyön lisäämistä meidän
tuleviin strategioihimme ja ohjelmiimme, jotta ymmärrämme, mistä on
kyse. Helsinki omistaa 10 000 hehtaaria metsää, siis 100 km² metsää.
Tästä 420 hehtaaria, eli viidesosa Helsingin kaupungin alueen
maapinta-alasta, on metsiä ja lähimetsiä. Niiden tila on myös meidän
tulevaisuutemme tila. Joko ne ovat kunnossa tai sitten eivät ole. Jos ne
ovat kunnossa, meidänkin on helpompi täällä hengittää.

 

Kiitoksia.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Eli oikeastaan vastaan molempiin äsken esitettyihin puheenvuoroihin
pyöräilykurin osalta, että minuakin suuresti ärsyttää se anarkistinen
pyöräilykulttuuri, johon usein keskustassa törmää. Itse tunnustaudun
kävelijäksi, ja en kerta kaikkiaan uskalla pyöräillä keskustassa.
Mielestäni olisi hyvä käytäntö, että jos vilkkailla kävelyteillä pyöräillään,
niin pyöräilijä taluttaa sitä pyörää, koska siellä on todella eri tavalla
liikkuvia ihmisiä ja vaaratilanteita sattuu.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Muutama täällä jo eri puheenvuoroissa esille nostettu asia, joita haluan
myös tukea. Ensimmäinen asia liittyy meluesteisiin, joista valtuutettu
Moisio ynnä monet muutkin ovat täällä puhuneet. On totta, että 34 %
Helsingin asukkaista asuu melualueilla ja meluesteiden saaminen on
myös keskeisesti valtion tehtävä. Tiedämme, että Helsingin
valtuustossa on tehty lukemattomia ponsia meluesteiden
rakentamiseksi, ja tulos on tämä. Nyt kun kaupunki joka tapauksessa
neuvottelee myös liikenneinfran ratkaisuista ja yleensäkin
pääkaupunkiseudun politiikasta yhdessä valtioneuvoston kanssa, niin
toivon, että myös meluesteiden rakentaminen on tällä listalla
keskeisesti mukana, muuten nämä asiat eivät edisty.

 

Toinen asia liittyy valtuutettu Arhinmäen analyysiin, millä tavalla valtion
tämän hetken energiaratkaisut ja niiden verottamiskäytännöt kohtelevat
Helsinkiä sekä ympäristöpoliittisena että myös kotitalouksien

kustannuskysymyksenä. Toivon, että tämä Arhinmäen ponsi menee
läpi, joka antaisi myös Helsingin neuvottelijoille taustatukea ajatellen
valtioneuvoston kanssa käytäviä keskusteluja.

 

Kolmas asia liittyy jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja autoilijoiden
keskinäiseen yhdessäoloon. Olen valtuutettu Torvaldsin kanssa samaa
mieltä siitä sanasta, mitä valtuuston puheenjohtaja kielsi käyttämästä,
mutta tilanne on kyllä todella minustakin juuri senluokkainen.
Jalkakäytävillä vallitsee täydelliset viidakon lait. Siinä vaarassa ovat
kaikista suurimmat kulkijaryhmät eli jalankulkijat. Helsingissä kuitenkin
valtaosa matkoista tehdään jalan. Tämä ryhmä on kaikista
suurimmassa vaarassa tällä hetkellä Helsingin liikenteessä. Kaikki ne
keinot, millä tavalla pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden keskinäistä
turvallisuutta voidaan lisätä, toivoisinkin, että seuraavassa
ympäristöraportissa on myös jalankulkijoiden turvallisuuteen ja tähän
problematiikkaan liittyvä kohta. Nythän jalankulkijat ovat kokonaan
ulkopuolella kaiken sen raportoinnin. Mikään hallintokunta ei kanna
huolta jalankulkijoiden turvallisuudesta, ja tähän ympäristöraporttiin se
voisi aivan hyvin soveltua.

 

Viimeisenä asiana otan esille, ympäristöraportissa on lopussa joukko
muita hyviä käytäntöjä, joissa kaupungin omat hallintokunnat ovat
esitelleet, minkälaisia ekotekoja he ovat tehneet. Minusta ne olivat
erittäin hyviä, osoittivat sitä, että millä tavalla kaupungin omat
hallintokunnat kantavat vastuuta. Olisinkin tehnyt seuraavanlaisen
ponnen:

 

                      Merkitessään tiedoksi ympäristöraportin valtuusto toivoo,
että kaupunginhallitus kehittää parhaan ekoteon
palkinnon, mikä on suunnattu omille hallintokunnille ja
kaupungin henkilöstölle.

 

Meillähän on erilaisia rakentamisen palkintoja ynnä muita, mutta tämä
asia, joka on erittäin suuri, kannustaisi varmaankin hallintokuntien
henkilöstöä tekemään myös. Lopuksi, olen myös tukemassa Emma
Karin tekemää pontta.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

Pidän erittäin hyvänä sitä ehdotusta, minkä täällä valtuutettu Anttila
nosti esille, eli sitä, että me hyvin ponnekkaasti, kun käymme
keskusteluja valtiovallan kanssa ja tietysti myös itselleni kritiikkinä,
kansanedustajana voisin sanoa sen, että on hieman häpeä se, että me
emme vielä ole onnistuneet saamaan valtion budjettiin riittävästi rahaa
meluesteiden rakentamiseen. Täällä on hyvin nostettu esille, että 1/3
helsinkiläisistä on erittäin häiritsevän melun piirissä, ja me emme pysty
näitä meluesteitä rakentamaan sen takia, että näihin ei ole riittävästi
rahoitusta. Sen takia tässä asiassa meidän on entistä ponnekkaammin
toimittava. Ikävää on se, että liikenneministeriössä tämä ei ole vielä
kunnolla momentti budjettikeskustelussa, ja tuntuu, että maakunnan
ihmiset eivät ymmärrä, mikä ongelma tämä melu on. Toivonkin, että
kun sitä metropoliselontekoa tehdään, niin kun täällä on myös
valtioneuvoston jäseniä, niin tämä meluasia olisi erittäin ponnekkaasti
siinä ? .

 

 

Kiitos.

 

Kannatan Yrjö Hakasen ja Maija Anttilan toivomusponsia ja yhdyn ihan
tähän Maija Anttilaan tuomaan asiaan, että jalankulkijoiden osuus
pitäisi ottaa mukaan tähän raporttiin, ja se toivottavasti tulee ensi
kerralla.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Ihan pieni lisäysnyanssi: tarvitaan sähköautojen latauspistekartasto,
samalla tavalla kuin pyöräilijöille on olemassa pyöräilykartasto, niin
sähköautoillekin pitää olla tällainen kartasto. Vai mitä, Sanna?

 

Välihuuto!

 

Pieni korjaus tähän tekstiin sivulla 9, niin Stockmann taisi kyllä olla
ensimmäinen, joka teki tämän latauspisteen, joka oli ilmainen vielä
kaikille sähköautoille. Helsingin Energia tuli sitten perässä. Se on kyllä
totta, että se oli katutasossa tämä Helsingin Energian juttu ja
Stockmannin taas autohallissa. Mutta latauspistekartasto, niin silloin

tiedetään, minne mennään sähköautoja lataamaan.

Kiitoksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Haluan ensin lausua kehut ja kiitokset tästä ympäristöraportista, siinä
on todella paljon hyvää ja ajankohtaista tietoa, että todella tärkeä ja
tarpeellinen raportti. Sitten omassa puheenvuorossani ajattelin käsitellä
kolmea aihekokonaisuutta, Itämerta, liikennettä ja energiakysymyksiä.

Itämeren osalta todellakin olen tyytyväinen siitä, että tämä Helsingin ja
Turun yhteiskampanja on ollut niin menestyksekäs, että jo 165 toimijaa
on siinä mukana Suomesta ja lisää on vielä tulossa ja monta muistakin
maista olevaa tahoa on siinä mukana. Olen itse mukana Itämeren
ympärysvaltioiden maakuntaliittojen yhteistyöelimessä, jossa on
erillinen Itämeri-ryhmä, ja siellä on meillä myös tämä Green ? -hanke,
joka liittyy läheisesti tähän asiaan. Tässä on erittäin olennaista se, että
Helsinki on antanut laivoille tämän mahdollisuuden, että laivat voivat
jättää jätevedet ilmaiseksi Helsingin satamiin. Se on todella olennainen
teko Itämeren puhdistumisen parhaaksi.

 

Mutta täällä on puhuttu siitä, mitkä ovat Vantaanjoen päästöt. Sen
suhteen Helsinki ei ole mikään suurin likaaja eikä varmaan voi kovin
paljon tehdäkään, mutta suurin tekijä siinä on ilman muuta
maatalouden päästöt. Eli lannoitteethan valuvat pelloilta Vantaanjoen
kautta Itämereen ja sillä tavalla saastuttavat ja rehevöittävät Itämerta,
ensin tietenkin Suomenlahtea ja sitten Itämerta. Tässä olennainen
työkalu on maatalouden ympäristötuki. Eli siitä lähtien kun Suomi on
ollut EU:n jäsen, maatalouden ympäristötukea on jaettu noin 300
miljoonaa euroa vuodessa eli tähän mennessä noin 4 miljardia euroa
ilman mitään vaikutusta ympäristöön. Tämä ympäristötuki pitäisi
muuttaa velvoittavaksi ja vastikkeelliseksi. Nythän se on muodostunut
pelkäksi tulotueksi, koska sitä saa noin 90 % tiloista. Jos oikeasti
halutaan vaikuttaa Itämeren puhdistumiseen, tämä on se työkalu, johon
pitää tarttua. Toivon, että paikalla olevat kansanedustajat ottavat tästä
oppinsa.

 

Liikenteestä: Olen mieluusti pyöräilyä tukemassa mutta en halua
asettaa pyöräilyä joukkoliikennettä vastaan, niin kuin Ylikahri omassa
puheenvuorossaan teki. Minusta kaikki, sekä pyöräily, kävely että

joukkoliikenne että autoliikenne ovat tarpeellisia, ja kaikille eri
liikennemuodoille pitäisi olla omat kaistat, jotta liikenne olisi turvallista
ja sujuvaa.

 

Se mikä tässä raportissa minua häiritsee on se, että en kyllä
paukuttelisi henkseleitä siltä osin, että joukkoliikenteen tavoitteet on
saavutettu tai jopa joiltakin osin ylitetty, koska silloin kyllä herää
kysymys, että onko ne tavoitteet oikeasti liian vaatimattomat. Kun
muistetaan se, että pääkaupunkiseudulla joukkoliikenteen osuus
kulkumuotojakautumasta vuonna 1965 oli peräti 66 % ja vuoteen -95
mennessä se oli pudonnut jo 39 %:iin, eli noin prosenttiyksikön
vuodessa, niin kyllä me olemme paljon taantuneet siitä, missä
vaiheessa joskus aiemmin on oltu. Toivon, että näitä
joukkoliikenneosuuksia ja pyöräilyosuuksien tavoitteita nostettaisiin
kunnianhimoisemmiksi.

Täällä ei ole nyt tämä energiaveroesitys vielä käsittelyssä ja
energiapaketti, se on tulossa myöhemmin, mutta siinä kyllä oma
näkemykseni on se, että ainoa oikeudenmukainen veromalli eri
energialähteille on se, että mikä on eri energiamuotojen
hiilidioksidisisältö. Vain sen mukaan voidaan tehdä oikeudenmukainen
malli, ja sen mukaan myös tietenkin maakaasua pitää verottaa, mutta
ehdottomasti turvetta sen hiilidioksidisisällön mukaisesti. On
mielenkiintoista nähdä, mikä on puheenjohtajan tulkinta siitä, että
tuleeko Arhinmäen ponsi äänestykseen vai ei.

 

Lopuksi, arvoisa puheenjohtaja, haluan muistuttaa siitä, että luonnon
monimuotoisuudesta tulee pitää huoli myös kaupunkialueella.

 

Kiitos.

 

 

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Täällä puhuttiin paljon jo pyöräilystä, ja valtuutettu Ylikahri esitti
Pajamäen kannattaman pontta. Periaatteessa minusta tällainen
suunnittelukilpailu jostain pyörätiesuunnitelmasta voisi olla sinänsä ihan
kannatettava, mutta minua vähän häiritsi tämä pyöräilykeskustelu
täällä, kun kuulosti sille, että täällä hyväkuntoiset nuoret miehet, tai
ainakin nuorekkaat miehet, puhuvat siitä, tai sitten kantakaupungissa
asuvat city-ihmiset. Eli minä haluaisin, että mietitään sitä, että miten
keskustan ulkopuolelta, kaupungin ulkopuolelta voitaisiin päästä

varsinaisesti tähän päästään siirtymään ja päästäänkö oikeasti siihen
siirtymään, esittää seuraavan ponnen:

 

                      Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän, voidaanko
kokousasiakirjojen jakelussa siirtyä järjestelmään, jossa
valtuusto-, kaupunginhallitus- ja lautakuntapaperit
toimitetaan samalla kuriirilla usean erillisen
kuriirikuljetuksen sijaan, silloin kun samanaikainen jakelu
on kokousaikataulujen puitteissa mahdollista.

Ainakin minulle tulee kaksi eri autoa perjantaisin pihaan tuomaan
lautakunta- ja kaupunginhallitus- ja valtuustopapereita erikseen.

 

Kiitos.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

Milloin siirrymme siihen?

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Suomalainen viittasi siihen, että millä tavalla päästään
kaupunkiin, ja tämä on totta, että pyöräilijöille, jotka käyttävät
työmatkapyöräilyä, niin heidän vauhtinsa on kyllä äärimmäisen kova
joskus. Kun nyt kaupungissa kehitetään pyöräilyreittejä, niin pitäisi
harkita myös työmatkapyöräilyn turvallisuus ajatellen myös
jalankulkijoita ja myös sitä reitistöä, että pitäisikö meillä olla todella
sellaiset pyöräilyreitit, jotka olisi pääsääntöisesti ajateltu
työmatkapyöräilyjä varten, ja niillä saisi ajaa kovaa, mutta muuten
harrastettaisiin normaalia hyvää kulkutapaa?

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Suomalainen nosti ihan oleellisen asian esiin, että
kantakaupungissa on erilaiset haasteet pyöräilylle kuin muissa
kaupunginosissa. Mutta kyllä itsekin pyöräilen monissa lähiöissä, esim.
Lauttasaaressa, siellä on ne samat ongelmat, että pyöräily on
epämääräisesti jossain autoilun ja jalankulun välissä ja syntyy

epämääräisiä tilanteita, missä pitäisi mennä. Mitä tulee sitten nopeisiin
liikennereitteihin, tässäkin valtuutettu Anttila nosti saman ongelman,
että siellä on hitaat jalankulkijat ja nopeat pyöräilijät sikin sokin, kun
pitäisi löytää molemmille tila. Enkä usko, että se on mitään
rakettitiedettä löytää sitä. Mutta koska ne suurimmat ongelmat ovat
kantakaupungissa, koska siellä on vähiten tilaa, tein tämän ponnen
liittyen nimenomaan kantakaupunkiin.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Nyt minua valistettiin, että tämä sähköinen asiakirjajärjestelmä varmasti
tulee käyttöön heti vuoden alusta tai vuoden lopussa, ja itse olen ollut
vain sen verran raivostunut kahdesta kuriirista, joka joka perjantai
pihaan ajaa. Olen ajatellut, että eikö nyt todellakaan voi yhdellä autolla
tuoda kaupungin papereita, niin sen takia tein tämän ponnen. Voin sen
tietysti vetää takaisin, mikäli varmasti voidaan sanoa, että tässä
sähköisessä järjestelmässä päästään eteenpäin, mutta en tiedä käykö
se repliikissä päinsä vai pitääkö pitää erillinen puheenvuoro siitä.

 

Kiitos.

 

(Puheenjohtajan välikysymys.)

 

Kyllä.

 

(Puheenjohtajan välikysymys.)

 

Kyllä, näin on.

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja. Arvoisat valtuutetut.

 

Ympäristölautakunnan puheenjohtajana minulla on ollut ilo nähdä ja
ennen kaikkea kuulla näin paljon keskustelua ympäristöraportista, eli
sen siirtäminen tähän syksyiseen ajankohtaan oli kyllä ihan oikea
ratkaisu. Tässä keskustelussa on tullut hurjan paljon esille pyöräilystä
ja liikenteestä olevia asioita. Ehkä ne eivät välttämättä suoraan tule
tähän raporttiin, mutta sinänsä pyöräily on hyvinkin kannatettava asia,
monessa mielessä, myös siinä mielessä, että mitä enemmän meillä on

pyöräilijöitä, osa niistä varmasti tulee myös julkisen liikenteen puolelta.
Se tarkoittaa sitä, että silloin sitä ? rahaa menee ehkä vähän
vähemmän. Eli kaikki vaan meistäkin pyöräilemään.

Valtuutettu Lohi otti esille kasvihuonekaasupäästöjen
laskentaperusteen ja toivoi, että siinä olisi myös tuotantoperuste
mukana. Laskentaperuste on tällä hetkellä nimenomaan
kulutuspohjainen, ja se on sillä tavalla ehkä ainoa järkevä, koska sillä
tavalla voidaan verrata eri kaupunkien kasvihuonekaasupäästöjä, sillä
jotkut kaupungit eivät itse asiassa tuota ollenkaan energiaa vaan
ostavat sen muualta, jolloin heillä ei olisi ollenkaan niitä, jos ei käyttäisi
nimenomaan kulutuspohjaista tapaa. Vuosi 2010, eli tämä vuosi, tulee
ensi vuoden raportissa olemaankin meille melkoinen yllätys,
todennäköisesti ihan ilmastollisista syistä. Kylmä talvi ja kuuma kesä
taatusti nostavat myös kasvihuonekaasujen määrää. Siksi voisi ehkä
hyvänä lukuna käyttää tuossa liukuvaa 5 vuoden keskiarvoa, jolla ehkä
paremmin saisi sen trendin kiinni, mihin suuntaan todella oikeasti
olemme menossa.

 

Vielä lisäksi tässä raportissa monien hyvin asioiden lisäksi voisi olla
sellainen ympäristön viihtyisyyteen liittyvä asia, eli jotain indikaatiota
roskaantumisesta. Toivoisin, että sitä olisi seuraavassa raportissa.

 

Kiitoksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Totta kai on tärkeää, että me laskemme nämä kulutuspohjaiset päästöt,
eli on tärkeää tietää, paljonko me kulutamme Helsingissä ja paljonko se
aiheuttaa päästöjä. Mutta minä olen yrittänyt korostaa sitä, että kun me
myymme sähköstä 40 % ulos muualle Suomeen, ne päästöt jäävät
meille ja joku muu hyödyntää sen energian. En ymmärrä, miksi tätä 40
%:n osuutta päästöistä ei voitaisi erotella ympäristöraportissa niin, että
tiedettäisiin, mikä on meidän omaa kulutustamme ja mikä todella
menee muualle.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Sanon muutaman sanan tästä pyöräilyasiasta. On totta, että

pyörätieverkko varsinkin ydinkeskustassa on aika ala-arvoinen. Se
koostuu lyhyistä pätkistä, joiden keskinäinen yhteys on
parhaimmillaankin hämärä. Hyvä kysymys onkin, minkä takia sille ei
tapahdu mitään, vaikka kaikki ymmärtääkseni ovat samaa mieltä siitä,
että pyöräilyn houkuttelevuutta pitäisi pyrkiä lisäämään. Sen sijaan
katsoisin, että pyöräilyn houkuttelevuuden lisääminen ei ole ristiriidassa
yksityisautoilun kanssa. On selvää, että mitä houkuttelevampaa
pyöräily on, sitä useampi ihminen valitsee polkupyörän sen sijaan, että
valitsisi auton. Täydellinen autottomuus ehkä sopii city-vihreille, jotka
eivät koskaan poistu asfaltilta, mutta on paljon tilanteita, joissa on hyvin
hankalaa saada kulkemaan lapsilaumaa ja heidän mukanaan tulevaa
infrastruktuuria julkisilla tai polkupyörällä.

 

En oikein ymmärrä näitä jatkuvia valituksia siitä, miten pyöräily
Helsingissä tai Helsingin keskustassa on hengenvaarallista tai jopa
mahdotonta. Olen asunut Helsingissä 15 vuotta, pyöräillyt lähes
yksinomaisena kulkumuotona kesät talvet. En uskaltaisi hypätä
benjihyppyä tai edes mennä kaikkiin Linnanmäen vatkaimiin, mutta ei
minua kyllä pelota yhtään liikenteessä. Liikenteessä pitää ottaa
reippaasti oma paikkansa ja keskittyä siihen omaan suoritukseen ja
luottaa siihen, että muut tekevät samoin. Ajoradalla on mielestäni usein
huomattavasti turvallisempi olo kuin ydinkeskustan pyöräteillä, jotka
ovat täynnä tötöileviä jalankulkijoita.

 

Kiitos.

 

Saanko vielä sen verran lisätä, että mikäli Essi Kuikan pontta ei ole
kannatettu niin kannattaisin sitä.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Vähän erikoista, että täällä nyt nousee esiin jatkuvasti kommentteja
siitä, että pyöräilyn edistämisen ja pyöräilyn tukemisen saralla ei
kaupungissa tapahtuisi muka mitään, että tämä olisi pelkkää
keskustelua. Asiahan on, niin kuin kaikki tietävät, äärettömän tärkeä, ja
erityisesti Vihreiden valtuustoryhmä on kunnostautunut tämän asian
esiin nostamisessa ihan kattavasti ja kaikissa kohdin. Mutta on nyt
rehellisyyden nimissä kuitenkin tunnustettava, että kyllähän tälle asialle
on tapahtunut paljon ja tapahtuu jatkuvasti. Runeberginkadulle on
saatu pyöräilykaistoja, Arkadiankadulle, Bulevardia on muutettu. Paljon
tapahtuu, ja kaupunkisuunnittelulautakunnassa istuvana voi todeta, että

kyllä tapahtuu myös tulevina vuosina. Nyt ratakuilua Ruoholahdesta
Töölönlahdelle ollaan uudistamassa vain ja ainoastaan pyörien
käyttöön, ja muutenkin Töölönlahden alueelle tulee kattavat
pyörätieverkostot, että ollaan ? .

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Täällä on viimeiset kaksi tuntia kohta enemmän ja vähemmän puhuttu
tästä ikuisuussodasta – polkupyöräily vs. autoilu – joten on pakko
sanoa myös muutama kommentti. Itse ajan autolla ja aion ajaa
jatkossakin, joten en voi yhtyä tähän haaveeseen autottomasta
Helsingistä. Kuten valtuutettu Halla-aho hyvin sanoi, polkupyöräily ja
autoilu eivät suinkaan ole toisiansa poissulkevia asioita. Sen sijaan
pyöräilyn edistäminen on minunkin mielestäni ehdottoman hyvä asia,
mutta sitä ei pitäisi tehdä liikaa yksityisautoilun kustannuksella. Täällä
ollaan hyvin huolissaan päästöistä, ja syytä on ollakin, mutta se, että
mitä hankalampaa yksityisautoilusta keskustassa tehdään ja mitä
vähemmän parkkipaikkoja yksityisautoille keskustassa on, sitä
enemmän keskustaan tulevat autot joutuvat turhaan ajamaan
ympäriinsä ja etsimään niitä vähäisiä parkkipaikkoja. Tämä
luonnollisesti saastuttaa enemmän. Tässä vain toivoisi, että pidetään
kokonaiskuva hallussa.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Jos ollaan huolestuneita siitä, että pysäköintipaikkaa pitää etsiä, niin se
ei ratkea sillä, että niitä tehdään lisää, koska se tuo lisää liikennettä.
Silloin täytyy tehdä pysäköintipaikan hinta niin kalliiksi, että niitä aina on
riittävä määrä vapaana.

 

 

Suosittelen Pelkoselle siirtymistä taksin käyttöön, se on paljon
tehokkaampi eikä tarvitse etsiä pysäköintipaikkoja.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Olen kuunnellut tätä keskustelua ympäristöraporttiin liittyvistä asioista,
ja pyöräily on erittäin hyvä asia, mutta kyllä perheiden elämäntilanteet
vaan saattavat vaihdella ja yksityisautoilun tarve korostuu sitä kautta.
Myös Suomen sääolot ovat sellaiset, että aina se pyöräily ei ole ihan
mahdollista. Mutta se mikä on sydäntä lähellä, on erityisesti julkisen
liikenteen kehittäminen ja erityisesti julkisen liikenteen pyrkimys siirtyä
maakaasubussien käyttöön.

 

Valitettavasti nyt tämä vihreä verouudistus, mitä on kovasti hallituksen
puolesta markkinoitu, osoittaa sen, että Helsingissä joudutaan
lopettamaan investoinnit maakaasubusseihin, kun maakaasun verotus
ynnä muu nousee ja seurauksena on kustannusten nousu, ja
halutaankin päästä ilmeisesti eroon hallituksen piirissä tästä
maakaasun käytöstä. Haluaisin nyt kuitenkin muistuttaa, että
maakaasu on mahdollistanut sen, että pienhiukkaspäästöt Helsingin
ilmassa ovat vähentyneet. Mikäli tästä maakaasubussien käytöstä
luovutaan, se tarkoittaa sitä, että terveysriskit helsinkiläisille kasvavat.

 

Mielestäni tätä olisi nyt hallituksen piirissä vielä pikkuisen mietittävä,
että rangaistaanko Helsingin maakaasubussien käyttöä ja sitä kautta
itse asiassa heikennetään Helsingin ilmanlaatua.

 

 

Komppaan valtuutettu Lipposta tässä maakaasuasiassa vähän
laajemminkin. Kyllä Helsingin kaupungin energiaratkaisua pitäisi
ainakin tarkastella siitä näkökulmasta, että maakaasu olisi
laajemminkin meidän polttoaineenamme. Tässä ollaan ikään kuin
umpikujassa nyt näiden linjausten kanssa, mitä on valtuusto antanut
Helsingin Energialle evästykseksi. Kyllä ongelmalle pitää löytyä joku
ratkaisua, ja kyllä maakaasua pitää tutkia myös laajemmin
polttoaineena Helsingissä.

 

 

Kommentoin tärkeää ilmanlaadun osatekijää, pienhiukkasia. Tosin
äsken Päivi Lipponen jo aloitti siitä, että pienhiukkasten määrä olisi
Helsingissä vähentynyt. Raportin mukaan nämä pienhiukkasten raja-

arvot eivät ylittyneet viime vuonna vuositasolla. Itselläni on kyllä ollut
sellainen tunne, että pitoisuudet olivat ajoittain aika suuriakin.
Pienhiukkaset ovat ihmisille kaikista vaarallisin ilmansaaste. Suurin osa
niistä on peräisin liikenteestä ja varsinkin diesel-autoista, joiden
yleistymistä on viime vuosina tuettu verovaroin. Pienhiukkasia voi
päästä ilmaan myös tehtaista ja yksittäisten taloyhtiöiden ja
omakotitalojen lämmityskattiloista ja uuneista. Tutkijoiden mukaan
merkittävä määrä niistä on peräisin yksityiskotien takoista, ja on
arvioitu, että jopa kolmannes hengityssairaiden elämänlaatua
alentavista pienhiukkasista tulee epäpuhtaasta palamisesta takoissa ja
uuneissa.

 

Haluaisinkin, että Helsinki ryhtyisi toimiin näiden pienhiukkasten
torjumiseksi ja varsinkin puun epäpuhtaan polttamisen aiheuttavista
pienhiukkasmääristä. Mielestäni tämä pitäisi ottaa huomioon tulevassa
energiaratkaisussa. Tässähän on aikaisemmin ollut keskustelussa ja
otettu kantaa yksityiseen maalämmön käyttöön, niin mielestäni myös
pienhiukkaset pitäisi huomioida, nimenomaan takkojen ja
lämmityskattiloiden epäpuhdas polttaminen.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Täällä on käyty keskustelua monista tärkeistä asioista. Olen kuitenkin
yllättynyt siitä, että mitään laajempaa keskustelua ei ole syntynyt juuri
nyt ajankohtaisesta joukkoliikenteen lippujen hintojen nostamista ja
bussivuorojen vähentämistä koskevasta suunnitelmasta. Helsingin
seudun liikenne -kuntayhtymähän on yhteisö, jossa Helsingin
kaupungin edustajilla on yksinään, niin halutessaan, äänienemmistö.
Valtuustolla on tänään mahdollisuus ohjata tätä päätöksentekoa omalta
osaltaan ja evästää kaupungin edustajia torjumaan sellainen mielestäni
järjetön hanke, jossa yhtä aikaa ollaan heikentämässä palveluja ja
nostamassa hintoja, kun molemmat näistä esityksistä ovat aivan
jyrkästi ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä mm. ympäristöraportissa
kerrotaan Helsingin kaupungin tavoittelevan.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Niin mielelläni kun osallistuisin keskusteluun HSL:n ja Helsingin

lipputariffeista niin kuitenkin täytyy nyt valtuutettu Hakaselle todeta, että
valitettavasti tämä ei ole oikea paikka siihen keskusteluun, vaikka
sormet kyllä siihenkin syyhyäisivät.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ihmettelen myös sitä, että miksi saksalaiset saavat vetää kaksi
valtavaa maakaasuputkea meidän eteemme Suomenlahteen ja käyttää
maakaasua, mutta helsinkiläisten täytyisi käyttää metsähaketta.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kommentoisin Hakasen ensimmäistä pontta liittyen HSL:n tariffitukeen
ja lipunhintojen korotuksiin ja bussivuorojen vähentämiseen. Mielestäni
tämä ei varsinaisesti ole muotoilultaan haitallinen, koska tässä
sanotaan, että ”kaupunginhallitus pyrkii”, ja itse olen sitä mieltä, että
meidän pitää kaikkien pyrkiä näiden tavoitteiden eteen toimimaan.
Mutta varsinaisestihan tämä sitten budjettineuvotteluissa ratkaistaan
eikä tällä ponnella.

Sen sijaan vielä olisin kommentoinut Arhinmäen pontta. Minä olen sitä
mieltä, että maakaasun verotusta voidaan kiristää jonkin verran mutta
sitä ei pitäisi kiristää suhteessa turpeeseen ja kivihiileen, tai että
kivihiilen ja turpeen verotusta pitäisi kiristää enemmän. Olisin toivonut,
että Arhinmäki olisi voinut vähän muuttaa tässä muotoilua, niin sitä
mielellään tukisi. Mutta en tässä muodossa sitä voi tukea, koska kyllä
meidän pitää pyrkiä siihen, että myös maakaasua käytetään
vähemmän ja sen säästämiseen kannustetaan vihreän
verouudistuksen kautta.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kun olen kuunnellut tätä Arhinmäen ponteen liittyvää valtioneuvoston
päätöksiä maakaasun ynnä muiden energiaratkaisujen
verotuskäytännöistä niin, molemmat hallituspuolueet, sekä Kokoomus

että Vihreät, ovat kritikoimassa omia päätöksiään. Joten kyllä toivoisin,
että Arhinmäen ponsi menisi nyt läpi, koska se voisi antaa Helsingin
neuvottelijoille todella lisätukea tälle asialle, jotta kotitalouksien
kustannuksia voitaisiin myös energiaratkaisujen myötä alentaa.
Rohkeutta nyt vaan vihreillekin seistä omien näkemystensä takana.

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kiitoksia vilkkaasta ja monipuolisesta keskustelusta, ja vielä vastauksia
muutamiin kysymyksiin. Valtuutettu Anttila esitti, että kaupunki jakaisi
oman ympäristöpalkintonsa organisaation sisällä. Tämän ajatuksen
kohtalohan on nyt valtuuston käsissä, mutta muistutan tässä
yhteydessä, että kaupungillahan on Helsingin kaupungin
ympäristöpalkinto, jota nyt on 4 vuotta jaettu ja joka viime keväänä
jaettiin IHA-Lines-vesibussiyhtiölle, joka on ottanut
ympäristöystävällisiä tekniikoita käyttöön omissa vesibusseissaan.

 

Valtuutettu Anttila myös kiinnitti huomiota siihen, että valtiovallan
kanssa käytävissä neuvotteluissa pitää painottaa meluesteiden
rakentamista. Kyllä. Olin tänään viimeksi pääkaupunkiseudun
liikenneneuvottelukunnan kokouksessa liikenne- ja
viestintäministeriössä, missä käsiteltiin tulevia liikenneinvestointeja.
Investointien lista on varsin mittava, ja saattaa kyllä olla vaikeaa saada
koko tähän pääkaupunkiseudun investointitoivomuslistaan valtion tukea
nyt aivan lyhyellä aikavälillä, mutta keskustelut tästä jatkuvat.

 

Valtuutettu Luukkainen kiinnitti huomiota siihen, että joukkoliikenteen
osuus oli vuonna 1960 66 % ja nyt se on vähemmän. Vuonna 1960
autojen määrä oli murto-osa siitä, mitä se on tänä vuonna, ja tämä
kannattaa ottaa huomioon joukkoliikenteen kulkumuoto-osuutta
arvioitaessa.

 

Kyseltiin myös sitä, mitkä ovat objektiiviset, tuotanto- ja
kulutusperusteiset hiilidioksidipäästöt kaupungissamme.
Tuotantoperusteiset hiilipäästöt ovat 4,2 miljoonaa ekvivalenttitonnia ja
kulutusperusteiset päästöt 3,2 miljoonaa ekvivalenttitonnia, johtuen
siitä, että Helsingin Energia myy energiaa myös kaupungin
ulkopuolelle.

 

Useammassa puheenvuorossa on nostettu esiin se käsitys, että
Helsingissä pyöräily olisi jollakin tavalla täysin takapajulla. Tämä ei pidä

paikkaansa. Helsingin pyörätieverkosto on varsin laaja, töitä on tehty
varsin paljon pyöräilyn eteen. Korjaamista on varmasti paljon, myös
pyöräilykulttuurissa on varmasti paljon korjaamista, mutta
kansainvälisessä vertailussa Helsingin pyörätieverkosto on
käsittääkseni varsin korkeatasoinen. Toinen asia on se, että missä
määrin kaupunkilaiset tätä pyörätieverkostoa hyväkseen käyttävät.

 

Esiin nousi myös kysymys siitä, valtuutettu Hakanen tämän otti esiin,
että mikä on tilanne Helsingin ja HSL:n keskusteluissa HSL:n
taloussuunnitelman ja ensi vuoden budjetin osalta. Kaupunginhallitus
antoi toissapäivänä lausuntonsa HSL:n
taloussuunnitelmaluonnoksesta, missä kiinnitettiin huomiota
nimenomaan siihen, että Helsingin kuntaosuus on luonnoksen mukaan
vahvasti nousemassa korkeammaksi kuin mitä kaupunginhallituksen
päättämässä raamissa tähän tarkoitukseen osoitetaan. Huolimatta siitä,
että kaupunginhallituksen raamissa tähän HSL:n kuntaosuuteen
osoitettiin varsin avokätisesti rahaa verrattuna moneen muuhun
momenttiin. Mutta keskustelut tästä HSL:n budjettiosuudesta jatkuvat
lähiviikkoina.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri kertoi meille erittäin rajut madon
luvut siitä, mitä tämä maakaasuverotuksen korottaminen tarkoittaa
tavallisille helsinkiläisille ihmisille, mitä se tarkoittaa kaupungin
taloudelle. Tavallisten helsinkiläisten, jotka asuvat kaukolämmöllä
lämmitettävissä taloissa, lämmityskustannukset nousevat 20 %.
Maakaasubussien käyttö käytännössä loppuu. Lisälasku on 50
miljoonaa euroa, se on puoli veroprosenttia suurin piirtein. Kyllä nyt
täältä valtuustosta pitää tulla selkeä viesti valtiovallan suuntaan,
valtioneuvoston suuntaan, että tälle linjalle ei voida mennä. Jos se nyt
on kiinni yhdestä pienestä sanamuodosta, että meiltä tulee täältä viesti,
niin olen valmis tulemaan sillä tavalla vastaan, että tämän ponteni
loppuun lisään sanan ”suhteettomasti”, että maakaasun verotusta ei
kiristetä suhteettomasti. Tärkeintä on se, että täältä valtuustosta tulee
nyt selkeä viesti valtiovallan suuntaan, että tällä tavalla ei voi
maakaasun verotusta kiristää, tavallisten helsinkiläisten
lämmityskustannuksia nostaa ja ajaa alas maakaasubussien käyttöä ja
luoda vielä puolen prosentin paineen veroprosentin nostamiselle.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Jos tämä Arhinmäen lisäys tai ponnen muutosesitys tarvitsee
kannatusta, niin kannatan sitä.

 

Varsinainen puheenvuoroni liittyy apulaiskaupunginjohtaja Saurin esille
nostamaan asiaan, että kaupungissa on jo tällainen ympäristöpalkinto.
Kiitos siitä, on hyvä, että tällainen on ja muistelin sitä. Mutta tässä
nimenomaan kannustetaan omaa henkilökuntaa ja omia hallintokuntia,
koska kun näitä sivulta 54 lähtien raportissa esitettyjä muita hyviä
käytäntöjä lukee, niin täällähän on erinomaisen loistavia esimerkkejä.
Jos niitä rupeaisi laskemaan yhteen, mitä ne tarkoittavat
päästötuottoina, niin tulisimme varmaan aikamoiseen lukuun. Siksi
minusta voisi olla kyllä hyvä, että kaupunginhallitus vähän omaakin
henkilökuntaansa, omia hallintokuntiaan kiittää ja kannustaa. Senhän ei
tarvitse kauhean maailmoja syleilevä palkinto olla. Pääasia on, että sitä
työtä kiitetään jossakin muodossa ja se on julkista.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kiitos Arhinmäelle, että hän muutti hieman pontensa muotoilua, niin
sitä voi mielihyvin sitten kannattaa.

 

Voisin tässä samalla vielä, kun ääneen ryhdyin, kehua Pajamäen
pontta. Vantaanjokeen puhdistamattomien jätteiden päästön osalta se
on tärkeä aihe, johon ei mielestäni ole riittävästi tässä kaupungissa
huomiota kiinnitetty.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minäkin ilmoitan kannattavani Arhinmäen pontta.

 

 

Tämä olisi lähinnä pieni kysymys vaan, kun tässä ollaan puhuttu

autojen päästöistä ja systeemeistä, että Helsingin kaupunki on
unohtanut tässä raportissa näköjään Hermannin rannan,
Vanhankaupunginlahden ympäristön, joka on aivan kuin sodan jäljiltä,
eli siellä on autonromua, poltettuja autoa ja kaikkea tällaista
sanotaanko oravaa suurempaa jätettä. Täällä sitten lukee, että se
puhdistaminen on aloitettu vuonna 2009, mutta minä luulen, että se on
aika hyvin pysähtynyt, koska entinen ulkoilualue on nykyinen
kaatopaikka, ja se sijaitsee nimenomaan Hermannin rantatiellä, eli
tässähän olisi yksi palkinnon aihe.

 

Kiitos.

 

 

 

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Minulla ei ole tähän kaavamuutokseen mitään huomautettavaa, mutta
olisin vain ensimmäisen kauden valtuutettuna kysynyt, että mikä
merkitys tällä illan päätöksellä tässä asiassa on, koska ainakin
maallikon silmillä rakennustyöt ovat alkaneet jo.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämä on aika huolestuttavaa siinä mielessä, kun valtuuston toimiala
yleensäkin on viime vuosina aika lailla kaventunut. Mutta ei tämä ole

suinkaan ensimmäinen kerta. Aikoinaan kun Vaasankadulle
rakennettiin Kustaa Vaasa -hotelli niin valtuuston vahvisti sen, että
siihen voitiin rakentaa kaksi maanalaista kerrosta siinä vaiheessa, kun
rakennus oli jo kolmanteen kerrokseen noussut. Että ei tämä
mitenkään harvinaista ole, mutta kyllä näissä asioissa pitäisi olla
minusta tarkempi. Se on valtuuston arvovallan ja valtuuston
päätäntävallan raapimista tällainen, että tuodaan vasta jälkikäteen
asioita käsittelyyn. Toivoisin, että apulaiskaupunginjohtaja voisi selittää
tämän, että miksi tämä on vasta tässä vaiheessa käsittelyssä, kun asia
olisi voinut tulla tänne jo vaikka muutamaa kuukautta aikaisemmin.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

Koska kohta tiedon mukaan siirryn johtamaan puhetta, niin tulen sitten
esiintymään arvokkaasti, mutta tässä yhteydessä kevennyksenä voin
kertoa, että vuonna 1964, kun rakennettiin Tampereen jäähallia eli
Suomen ensimmäistä jäähallia, niin ihan oikeasti, siellä tapahtui taas
niin – tässähän on kaava nyt myöhässä ja taloa tehdään – että taloa
tehtiin ja piirustukset valmistuivat noin kahta viikkoa aina kunkin
rakennusvaiheen jälkeen. Tämä on totta.

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Vastauksena valtuutettu Saarnion kysymykseen tästä Pasilan
kaavamuutoksesta: Laittomuuksiahan kaupunki ei tee. Jos
rakennustyöt ovat alkaneet, se tapahtuu joko poikkeusluvalla tai sitten
vanhan kaavan mukaan. Toinen esimerkki vastaavasta tilanteesta on
nyt Svenska Teaternin remontti, joka on ollut menossa jo muutaman
kuukauden, ja kaavamuutoshan oli vasta kaupunginhallituksessa
maanantaina, mutta sekin tehdään poikkeusluvalla. Se on selvää, että
mitään laittomuuksia ei tapahdu. Jos rakennustöitä tehdään ennen
kaavan hyväksymistä, kyseessä on yleensä poikkeuslupa.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

En halunnutkaan väittää, että mitään laittomuuksia sinänsä tapahtuu,
mutta olisi se ollut tietysti mielenkiintoista tietää silloin aikoinaan siinä
Kustaa Vaasaakin kun rakennettiin, kun kolmanteen kerrokseen
rakennettiin, että entä jos valtuusto ei olisi hyväksynytkään sitä kahta
kerrosta maan alle, niin olisiko se täytetty betonilla se alin kerros sitten.
Että kyllä nämä siinä mielessä sellaisia rajatapauksia ovat. Ymmärrän,
että poikkeusluvalla tehdään ja on kiire joskus, mutta asioita voidaan
myös käsitellä nopeutetusti, ja tässä mielessä on syytä terästää
asioiden valmistelua ja niiden käsittely oikea-aikaisina.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kaikki varmaan tietävät Pitäjänmäen liikenneympyrän, sitä ei ole
laitettu kaavaan vieläkään.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Nämä valtuustoaloitteet, joita tänään käsitellään, liittyvät tasa-arvo-
ohjelmaan, ja silloin puheenjohtaja päätti, että niitä ei otettu käsittelyyn
ponsien muodossa, mutta korostettakoon vielä kertaalleen se, että
tasa-arvo-ohjelma Helsingissä sisältää myös toiminnallisen osuuden ja
protestoin silloin puheenjohtajan päätöstä, mutta se jäi silloin kuitenkin
voimaan. Haluan tuoda nämä asiat nyt uudelleen esille aloitteen
muodossa.

 

Tasa-arvotoimikunnan yksi painopistealue on ollut juuri väkivallan

ehkäisy, erityisesti naisiin kohdistuvan perheväkivallan ehkäisy, ja
Vihreät ovat olleet erityisen aloitteellisia tässä. Nyt ongelma on se, että
kaupungin talous on vaikeassa tilanteessa, samaan aikaan RAY:n tulot
ovat huvenneet. RAY järjestää uudelleen toimintaansa. Nyt RAY:n idea
on se, että se tukee uusia projekteja ja kokeiluja, ei pyri rahoittamaan
pysyväluonteista toimintaa, vaan pysyväluonteinen toiminta siirtyy
kunnan rahoitettavaksi tai muulla tavalla järjestettäväksi.

 

RAY:n toiminta, juuri se hakee uusia innovaatioita järjestää palveluja
niin, että ne ovat kustannustehokkaita ja palveluiden laatu paranee.
Perheväkivallan ehkäisyyn on kehitetty erilaisia projekteja, jotka ovat
myös turvakotien toiminnan puitteissa käynnistetty, osoittautuneet
erittäin menestykselliseksi. Esimerkiksi yritetään ehkäistä väkivaltaista
käytöstä ja saada perhe irti väkivallan kierteestä. Näiden projektien ja
kehitystyön rahoitus on nyt leikkauslistalla Helsingin kaupungin
toimesta.

 

Me kaikki tiedämme, että ennaltaehkäisy on aina halvempaa
yhteiskunnalle, mutta erityisesti yksilön kannalta se on paras ratkaisu,
että ongelmat eivät pääse kärjistymään. Meidän on kehitettävä
hyvinvointiyhteiskuntamme palveluita ja etsittävä uusia ratkaisuja ja
haettava myös kolmannen sektorin kanssa yhteistyötä. Nyt kaupungin
leikatessa tämä yhteistyö ja kehitystyö alkaa hiipua, ja seurauksena on,
että menot kasvavat, jos ennaltaehkäisystä karsitaan. Vetoan nyt
kaupunginjohtajiin, jotta nämä ymmärtäisivät tämän kehitystyön ja
kolmannen sektorin toiminnan tärkeyden julkisten palveluiden rinnalla,
koska nyt jos koskaan, vaikeina aikoina, asioita ja ongelmia on
tarkisteltava asiakkaan, yksilön näkökulmasta ja tarpeesta lähtien. On
nähtävä kokonaisuuksia ja tehtävä virastojen välillä poikittaista
yhteistyötä. Kun on vaikeat ajat, silloin pitäisi erityisesti kehitystyöhön ja
uusiin ratkaisuihin löytää voimavaroja.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja. Ja kiitos Päivi Lipposelle, että sitten toisen
ponnen, joka evättiin, tässä muodossa käsittelyyn.

 

Helsingin on kyllä syytä varautua panostamaan väkivallan uhrien
auttamiseen niin turvakotien rahoituksen takaamalla kuin myös
kouluttamalla terveys-, sosiaali- ja opetushenkilöstöä tunnistamaan
uhrin kokemaa väkivaltaa ja tukemaan häntä käsittelemään
kokemaansa. Menetelmien kehittäminen väkivallan ehkäisyyn ja
uhrien, sekä myös tekijöiden auttamiseen pääsemään pois väkivallan

kehästä, luulisi vähentävän myös turvakotipaikkojen tarvetta. Paikkoja
kun ei ole riittävästi tarpeeseen nähden. Tähän on siis varauduttava
myös kunnallisella puolella eikä lakaistava ongelmaa vain järjestöjen
kannettavaksi.

 

Kiitos.

 

 

Hyvä puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

 

Olen hyvin tyytyväinen tähän vastaukseen ja erityisesti tyytyväinen
tähän viimeiseen lauseeseen, että ”kaupunki kehittää periaatteet ja
toimintatavat käsitellä ja arvioida asukkailta, järjestöiltä ja osin vaikka
yrityksiltäkin tulevia osarahoitteisia paikallisia hanke-ehdotuksia”.
Tärkein asia tässä on se, että nyt vihdoin toivottavasti tulee sekä meille
päättäjille että myös kaupunkilaisille selväksi, miten tässä kaupungissa
voi yrittää parantaa lähiympäristönsä, esim. puistojen, tilannetta.

 

Meille kaikille on varmaan tuttu Karhupuisto, jossa asukasaktiivit ovat
sitä kukkaloistoa ylläpitäneet. Kun kirjoitin tämän aloitteen, minulla oli
mielessäni nimenomaan tällaiset pienimuotoiset, paikallisen ympäristön
parantamishankkeet. Tämän jälkeen tietenkin myös lautakunnat ovat
käsitelleet Kulosaaren korttelitaloa, jossa oli nimenomaan paikallisilta
asukkailta tullut ehdotus, jossa oltaisiin tehty yhteistyötä yksityisen
sijoittajan kanssa. Tätä minulla ei ollut mielessäni silloin alun perin, kun
aloitetta esitin, mutta yhtä lailla tällaisiin ehdotuksiin meillä täytyy olla
joku tapa niitä käsitellä ja arvioida systemaattisesti.

 

Monessa leikkipuistossa on tällä hetkellä homeongelmia. Tänään moni
meistä on vastaanottanut Kiikun leikkipuiston adressin. Kontulassa on
yritetty monta vuotta saada kuntoon homeongelmaista rakennusta, ja
tällä hetkellähän leikkipuisto on ollut suljettuna jo pitkään, yli vuoden
verran. Roihuvuoressa on sama tilanne, se on valittu itse asiassa
vuoden kaupunginosaksi ja osin varmaan siitä syystä, että asukkaat
ovat siellä nousseet puolustamaan oman leikkipuistonsa palveluita ja
he ovat tehneet valtavan hienoa työtä ja yrittäneet saada esim. avaimet
käyttöönsä tähän osin huonokuntoiseen rakennukseen, joka on
suljettu, mutta sen jälkeen pyörittävät siellä myös toimintaa ja saavat
siihen osin sosiaalivirastolta toiminta-avustusta.

 

 

Nämäkin toimintatavat olivat täysin uusia. Paikalliset asukkaat eivät
tienneet, miten toimia, ja varmasti osin virkamiehilläkin on uuden
tilanteen edessä kysymyksiä. Eli näihin tarvitaan aktiivista tiedotusta ja
sitä varten niitä periaatteita ja toimintatapoja.

 

Kolmas asia, jonka haluaisin ottaa esimerkiksi, on eri lähiörahastojen
hankkeet, joita on kaupunginhallituksessa tällä viikolla käsitelty. On
hienoa, että meidän lähiöitämme pidetään kunnossa ja investoidaan,
mutta samalla tavalla nämä lähiörahaston rahat ovat monelle
asukkaalle hyvin tuntemattomia. Olen kuullut monta kysymystä, että
”mistä näitä rahoja haetaan?” ja en tiedä, kuinka moni tässäkään
salissa tietää, että miten siihen uusia hankkeita otetaan mukaan.

 

Kaupunginhallituksessa itse asiassa ehdotettiin, että
asiantuntijalautakuntia tulisi kuulla näiden rahojen jaossa, mutta tämä
ehdotus ei mennyt kaupunginhallituksessa läpi. Mutta edelleen
demokraattisen päätöksenteon ja myös asiantuntijalautakuntien roolin
vahvistamiseksi mielestäni olisi tärkeää, ettei ainakaan tehdä
ristikkäistä työtä. Esimerkiksi Roihuvuoressahan tilanne on se, että
tämä lakkautettu tai osin tällä hetkellä suljettu leikkipuisto Tuhkimo,
investointi ei etene minnekään, mutta lähiörahaston rahoin ollaan
rakentamassa uutta puistoa väestötiloihin nuorisotalolle. Eli toimitaan
hieman ristikkäisesti, ja ainakin asukkaista tämä vaikuttaa
sohlaamiselta, ehkä osin oikeutetusti.

 

Mutta toivon todella hyviä toimintatapoja, ja tähän varmaan tarvitaan
laajaa keskustelua, että miten ne periaatteet muodostuvat.

 

Kiitos.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Sanna Vesikansa käytti kyllä ihan tärkeän puheenvuoron. Niin hienoja
ja tähdellisiä kuin nämä lähiörahastorahat ovatkin, niillä on tehty tosi
hienoja hankkeita, jo muistan kaupunginhallitusaikoina, niin ne tulivat
aina ikään kuin puun takaa myös keskeisille päättäjille, kun ne eivät
olleet kiertäneet lautakunnissa. Jotkut niistä hankkeista olivat hirveän
hankalasti kokonaisuuden kannalta perusteluja, ja saattoi olla, että oli
paljon kiireellisempiäkin hankkeita hallintokuntien alla. Ja kun tämä