varmaan olette tiedotusvälineistä huomanneet, tänään
valtiovarainministeriö on esittänyt uuden ennusteensa, ja emme
saaneet päivitettyä näihin kalvoihin sitä, mutta voin todeta, että
valtiovarainministeriö ennustaa tälle vuodelle bruttokansantuotteen
kasvua 1,5 %, kun se vielä maaliskuussa ennusti 1,1 % ja
työttömyysasteeksi 9,5 %, kun aiemmin ennuste oli 10,2 %. Eli
valtiovarainministeriön mukaan tälle vuodelle näyttäisi olevan jonkin
verran myönteinen muutos tai ainakin ennusteiden tasolla.

Sitten jos katsoo vuotta 2011, vastaava tilanne, valtiovarainministeriö
ennustaa ensi vuodelle kasvua bruttokansantuotteeseen 2,5 %, kun se
maaliskuun lopussa oli 2,1 % ja työttömyyden vastaava suunta kuin
vuoden 2010 luvuissa, maaliskuun lopussa ennuste oli 9,6, nyt 8,9 %.
Eli lievää optimismia ja sitten, että työttömyys ei olisi ainakaan
toteutumassa niiden uhkakuvien mukaisesti, mitä vielä jokin aika sitten
oli.

 

Sitten yksi taustatieto, kun mietitään kaupungin taloutta, on se, että kun
puhutaan siitä, miten taantuma vaikuttaa kaupungin tuloihin ja
menoihin ja erityisesti, että millä tavalla menot, mitkä erät menoissa
taantumaolosuhteissa tulee kasvaa, ja tässä on tarkasteltu
toimeentulotukien saajia ja tuen määrää. Siitä voidaan havaita, että
esim. kun mietitään sitä menojen kasvua, mikä kaupungilla oli esim.
vuodesta 2008 vuoteen 2009, niin rahamääräisesti mitattuna 2008:sta
2009:ään toimeentulotuki kasvoi 26 miljoonaa euroa, kun koko
menokasvu perustalouden osalta oli noin 240 miljoonaa euroa. Eli
vähän yli 10 % kokonaismenokasvusta tuli toimeentulotuesta.

Sen sijaan, jos katsoo tarkastelujaksoa 2005:stä 2009:ään, niin sinä
aikana meillä toimeentulosaajien määrä on kasvanut 11 %,
toimeentulon määrä saajaa kohti kasvanut 48 %, näin ollen eurot 58 %.
Tämä kertoo sen, tai en lähde tulkitsemaan sen enempää, että on
selvää, että kun toimeentulon saanti on pitkäkestoisempaa, niin silloin
myös sen määrä per toimeentulon saaja kasvaa. Mutta noin siis 10 %
kaupungin menokasvusta tuli toimeentulomenojen kasvun kautta.

Sitten kaupungin talousasioihin, miten verotulot ovat kehittyneet. Tässä
viimeisin tieto toukokuun loppuun mennessä. Kumulatiiviset verotulot
tänä vuonna ovat noin 2,5 % enemmän kuin viime vuonna mutta
kuitenkin alle sen, mitä vuonna 2008 viidessä kuukaudessa kaupungille
verotuloja on ollut, eli suunta on jotakuinkin sellainen kuin meillä
talousarviossa on lähdetty, että mitään merkittävää verotulojen kasvua
ei kuitenkaan ole näköpiirissä.

 

Sitten toinen asia, mikä pitää ottaa huomioon, kun kaupungin tuloja,
kykyä vastata velvoitteista mitataan, on Helsingin Energian tuloutukset.
Helsingin Energian talous tällä hetkellä, kun katsotaan vuotta 2010,
näyttää jotakuinkin olevan vähintäänkin talousarvion puitteissa, ehkä
vähän sen ylikin. Mutta se, mitkä tulevaisuuden näkymät, niin
keskeisenä on tällä hetkellä tarkastella niitä toiminnan puitteissa
tapahtuvia muutoksia, joita meillä on tiedossa. Meillä on tiedossa se,
että on päätetty tai ollaan päättämässä polttoaineveromuutoksesta,
jolla kompensoidaan Kela-maksujen poistamista, niin sieltä on
ennakoitavissa niiden laskelmien mukaan, mitä nyt on, noin 50
miljoonan euron lisävero kohdistuen Helsingin Energian käyttämiin
polttoaineisiin.

Toinen asia, jossa on 50 miljoonan euron hintalappu suunnilleen, on
kilpailuneutraliteettityöryhmän esitys yhtiöittämisen kautta, ja siellä jos
Helsingin Energia yhtiöitetään, niin se suoraan vähintään 50 miljoonan
euron loven kaupungin talouteen tuo. Muistaen kuitenkin, että työryhmä
esittää tämän osuuden kompensoimista. Eli Energian tulo näyttää
vakaalta, mutta puitteissa tulevista tekijöistä on vähintäänkin 100
miljoonan euron uhkatekijät liikkeellä tällä hetkellä, jotka siis tulevat ei
markkinoilta vaan käytännössä valtiovallan päätösten kautta. Ja sitten
ihan lopuksi muutama sana meidän tuloksistamme, rahoituksesta.

Perustoiminnassa, jos vertaa vuoteen 2008, meillä on syntynyt tämän
hetken ennusteeseen 2010 noin 400 miljoonan euron aukko niin, että
meillä ovat menot kasvaneet, verotulot hiukan vähentyneet ja niiden
seurauksena siis talouden tasapaino, joka oli vuosikate-poistot-
mittarilla mitattuna 2008 perustalouden osalta tasapainossa, niin nyt
ennusteen mukaan noin 350-400 miljoonaa miinuksella. Tämä sama
toteutuu kaupungin kokonaisuudessa eli liikelaitosten kanssa mitattuna,
jotakuinkin samansuuruinen erotus, kun vertaa tilinpäätöstä 2008
ennusteeseen 2010. Ja muistutuksena sekin kalvo, jonka olette
nähneet, eli kun mittaa näitä kolmea suurta talouden kriisiä, mitä
Helsinki on kokenut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, niin
elämme tällä hetkellä merkittävintä kriisivaihetta.

Arvoisat valtuutetut.

 

Olette päättäneet budjettipäätöksen 2010 yhteydessä, että pyrkisimme
pitämään korkeaa investointitasoa, sen seurauksena ottaen huomioon,
että tulot laahaavat, menot kasvaneet, investointitaso siis korkealla,
sen seurauksena kaupunki on hyvin voimakkaasti velkaantunut. Jos

toteutuneet ja lisäksi tietenkin meillä on myös muita arviointikohteita. Ja
meidän lautakuntamme suurennuslasin alla on ihan koko
kaupunkikonserni.

Tässä arviointikertomuksessa on käyty läpi valtuuston asettamien
tavoitteiden toteutuminen paitsi yhteisstrategioittain, myös
toimialoittain. Yhteisstrategioiden lopputuloksen tai havainnot voisi
tiivistää niihin sivulla 13 esiintyviin kohtiin, joissa todetaan, että
poikkihallinnollisten tavoitteiden määrä on edelleen vähäinen. Näitä
varmaan pitäisi pyrkiä tekemään enemmän, jotta saadaan koko
kaupunki toimimaan yhteen, että kaikki eivät toimi vain omina
pilareinaan. Ja sitten, että liikuntatoimen tulee kehittää sitovia
toiminnallisia tavoitteita siten, että ne toteuttavat valtuuston
strategiaohjelman linjauksia ja myös, että kaupunkisuunnitteluvirastosta
pitäisi tulla ulos näitä asemakaavoja vähän nopeammin.

Toimialakohtaisen tarkastelun tulokset voidaan tiivistää muutamiin
havaintoihin. Eli sosiaali- ja terveystoimen puolelta, että niiden
toiminnan ja talouden ohjausta tulee kehittää, jotta asetetut tavoitteet
saavutettaisiin, ja ylipäänsä hallintokuntien tulee edelleen kehittää
sitoviin taloudellisiin tavoitteisiin kytkeytyviä sitovia toiminnallisia
tavoitteita. Ja myös sitä, että kaikki hallintokunnat noudattaisivat
sitovien toiminnallisten tavoitteiden toteutumatietojen dokumentointia
koskevaa ohjetta. Dokumentointi on tässä yhteydessä hyvin tärkeää.

 

Kaupunginhallitus pitää meidän antamiamme suosituksia perusteltuina
ja yhtyy lautakuntamme näkemyksiin.

 

Sitten kaupungin toimintaa ja taloutta koskevia kokonaisarviointeja,
tässä edellä kaupunginjohtaja esitteli sen paketin tosi hyvin. Siinä oli
kaikki tärkeimmät asiat ja ydinkohdat, myös tulevaisuuden osalta.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että kaupungin talous on oikeasti
heikoissa kantimissa. Viime vuonna verotulot supistuivat, ja silloin
ollaan aika vakavalla tolalla ja lainakanta ja suhteellinen
velkaantuneisuus kasvoi ja omavaraisuusaste pieneni. Kun terveen
talouden tunnusmerkki on se, että vuosikate riittäisi edes poistoihin,
niin kaupungin tasolla se ei ole riittänyt moniin aikoihin, mutta nyt se ei
enää riitä edes siinä tilanteessa, että mukana olisivat liikelaitokset, niin
kuin edellä kaupunginjohtajan kalvoista nähtiin. Eli silloin on kyllä
oikeasti syytä tehdä jotain.

Ja kun vastassa ovat vielä nämä Helsingin Energiaan kohdistuvat
paineet, ensinnäkin se paine, joka tulee EU:sta eli mahdollinen

yhtiöittäminen, joka tarkoittaa veromenetyksiä. Toinen on sitten
ympäristöinvestoinnit, joiden pariin palaamme syyskaudella, eli tämä
20/20/20-yhtälön ratkaiseminen, niin sieltäkään ei sitten jatkossa ole
otettavissa sellaisia summia kuin tuossa edellä kaupunginjohtaja
esitteli.

 

Kannattaa muistaa myös se, että Helsinki on aika heikoilla
valtionosuuskuvioissa. Sivulla 19 alaviite on hyvin merkittävä, että
vuonna 2009 valtionosuuksien osuus verorahoituksesta Helsingissä oli
vain 6,3 %, kun 10 suurimman kaupungin keskiarvo oli 16,3. Eli me
olemme siinä 10 prosenttiyksikköä muita pienemmässä asemassa.
Sillä on kyllä varmasti merkitystä.

Yleensä kun kunnan asukasluku kasvaa, myös kasvaa kunnan
tulovero. Mutta kaikki asukkaat kun eivät ole veronmaksajia, niin näin
sitten ei välttämättä käy. Ja Helsingissähän asukasmäärän kasvu on
perustunut pitkälti maahanmuuttoon, ja kestää aika kauan, ennen kuin
maahanmuuttajista tulee veronmaksajia. Eli siinä vaaditaan kyllä
aikamoisia kotouttamisoperaatioita.

 

Tältä osin toteamme, että olisi perusteltua laatia yhteisstrategian
tasoinen suunnitelma, jossa määriteltäisiin pitkän tähtäimen
toimenpiteet verotulopohjan vahvistamiselle. Ja heitämme kehiin idean
myös siitä, että virastot ja laitokset ottaisivat päätöksenteossaan
huomioon myös sen, miten niiden toiminta vaikuttaa kaupungin
verotulojen kertymiseen, eli mikä on verotulovaikutus milläkin
päätöksellä. Edelleen sitä, että valtionosuuksien
määräytymisperusteisiin pitää sisällyttää suurkaupunkipoliittisia
tarvemuuttujia. Sitten toivomme sitä, että Helsinki tekisi aloitteen
toimeentulotukilain ja sosiaalihuoltolain muuttamiseksi siten, että
valtuusto ottaisi enemmän taloudellista vastuuta niiden henkilöiden
toimeentulosta.

Tässä toimeentulotukilain ja sosiaalihuoltolain muuttamisessa
selvästikään kaupunginhallitus ei ole ilmeisesti ymmärtänyt tätä meidän
näkemystämme tai puuttunut tähän asiaan, koska kaupunginhallitus
lausunnossaan viittaa lähinnä kotikuntalakiin. Me puhumme tässä
toimeentulotukilaista ja sosiaalihuoltolaista, mutta sosiaalilautakunnan
lausunnoissa ollaan täsmälleen samalla kannalla kuin mitä
tarkastuslautakunta lausuu.

Helsingin Energian osalta, mikä on meidän lausumisemme täällä, että
pitää varautua tähän yhtiöittämiseen, ja siinä kaupunginhallitus yhtyy
meidän näkemyksiimme.

 

Sitten olemme käsitelleet investointien vuosisuunnitteluasiaa, tätä
asiaa, mitä nyt moneen kertaan täällä valtuustossa muutenkin on ollut
esillä, kun nämä investointihankkeet eivät pysy budjetissa. Olemme
tuoneet esille sen, että määrärahojen kehitystä pitäisi seurata
kustannusarvioihin. Tästä kaupunginhallituksen vastauksesta saa sen
kuvan, että tässä meidän viestintämme ei ole ilmeisesti onnistunut, että
ei ole ymmärretty, mitä me olemme tarkoittaneet. Me nimenomaan
olemme tarkoittaneet sitä, että tämä investointikulttuuri pitää saada
muuttumaan niin, että yritykset saadaan pois ja menot tulevat
vastaamaan hankesuunnitelmaa.

Sitten siitä hallinnosta vain sen verran, että ennen kuin hallintoa
voidaan keventää, täytyy tietää, mikä on hallintoa. Sitä kaupungilla ei
kyllä kaikissa hallintokunnissa tiedetä, mikä on hallintoa. Eli se olisi se
lähtökohta, mikä pitää olla kunnossa. Sitten olemme myös ikään kuin
omalta osaltamme varautuneet tähän pääkaupunkiseudun kuntien
yhteen liittämiseen, ja taas kerran meillä on ollut yhteinen hanke,
yhteisarviointi pääkaupunkiseudun kuntien kanssa ja tällä kertaa
opetustoimesta.

 

Sitten tytäryhtiöistä on esillä Helsingin Bussiliikenne, ja siinä ne
lausumat, mitkä meillä täällä on, niin kaupunginhallitus on ollut meidän
kanssamme myötäkarvaan lukuun ottamatta sitä viimeistä, johon
kaupunginhallitus ei lainkaan ota kantaa. Tämä asia on sivulla 32.
Mutta yleisesti tästä asiasta voi sanoa, että on se toimintamuoto sitten
mikä tahansa, on se omaa toimintaa, on se liikelaitosmuotoista, on se
yhtiötä, on se säätiötä, niin toiminnan on oltava kustannustehokasta ja
vaikuttavaa eikä olisi pahitteeksi, vaikka se olisi myös kannattavaa
ainakin silloin, kun ollaan mukana bisneksessä.

Sitten ympäristöasioiden esittäminen ympäristöraportissa ja
tytäryhtiöiden tilinpäätöksissä, niin ympäristölautakunta on ollut valmis
käärimään hihansa ja ryhtymään hommiin meidän lausumamme
mukaisesti, eli siitä on saatu myönteiset vastaukset.

 

Sitten mennään näihin muihin arvioihin, vielä muutama pointti täältä, on
tilojen käytön tehokkuus, joka nyt on kaupunginhallituksessakin
perustettu projekti tämän suhteen, tai kaupungilla perustettu projekti
sen suhteen, tämä tehostaminen ja yhteistyö. Kaupungin
kokonaisetuhan on otettava tässä huomioon ja muistettava, että
säästöä ei synny, jos tyhjenevä tila siirtyy jonkun toisen hallintokunnan
käyttöön tai jos se jää tyhjäksi. Tässä kiinteistölautakunta ja terveys- ja

opetuslautakunta ovat antaneet myötäkarvaiset lausunnot, mutta
sosiaalilautakunta puolustelee virastojen tilojen käytön olevan jo nyt
tehokkaassa käytössä. Tätä kyllä oikeasti henkilökohtaisesti ainakin
ihmettelen. Minun on tätä vaikea uskoa, koska kun kyseessä on
virasto, joka jatkuvasti ylittää budjettinsa, niin luulisi, että sieltä voisi
tulla jotain hienosäätöä myös tilojen puolelta.

 

Sitten on tämä yhteistyöhanke kulttuuritehdas Korjaamon kanssa.
Sinänsähän yhteistyö yksityisen kulttuurituottajan kanssa on erittäin
kannatettava asia, että saadaan monimuotoisia kuvioita ja saadaan
erilaisia järjestelmiä, että kaikki ei ole niin sellaista, kuin aina on tehty
ennenkin. Mutta silloin kun tällaiseen uuteen kuvioon mennään, pitää
etukäteen selvittää sen taloudelliset ja toiminnalliset riskit. Tässä
hankkeessa niitä ei oltu tehty. Ja tämä muutenkin on ainakin
alkutaipaleellaan kompastellut aika paljon, koska yhteistyösopimus
allekirjoitettiin loppuvuodesta 2007, niin heti vuonna 2008 kaupunki
hankki teatteri- ja konserttitekniset laitteistot ja katsomot yhtiöltä, koska
se oli taloudellisissa vaikeuksissa, 480 000 euron hintaan. Ja heti
seuraavana vuonna tilakeskukselle maksettavaa vuokraa alennettiin 33
%:lla ja sitten vuonna 2009 kuitenkin 6 viimeisen kuukauden ajalta se
ei pystynyt maksamaan vuoria ajallaan. Eli vuoden lopulla vuokrarästit
olivat jo yli 110 000 euroa. Nythän ne on maksettu, mutta kun laskee
yhteen, että kaupunki on tämän 4 vuoden aikana maksanut remontti- ja
korjaus- ja kunnossapitotyöt, maksanut 480 000 laitteistoista, yhteensä
220 000 euroa toiminta-avustusta antanut ja projektiavustusta 90 000
euroa ja vielä 23 000 tänä vuonna vuokra-avustusta, eli yhteensä noin
800 000 euroa riihikuivaa rahaa, niin kyllä se herättää kysymyksiä, että
olisiko tähän hankkeeseen ryhdytty, jos loppulasku olisi ollut alussa
tiedossa. Ja onko järkevää myöntää vuokra-avustusta
maksamattomien vuokrien maksamiseen? Ja onko yksityisiä
kulttuurituottajia kohdeltu tasapuolisesti?

 

Sitten liikennepuolelta vielä, meillä on kunnallinen pysäköintivalvonta,
liityntäpysäköinti ja Stop töhryille ja katupölyn vähentäminen, ja näissä
lautakunnat ovat antaneet myötäkarvaiset lausunnot. Jopa tässä
töhryprojektissa meidän ehdotuksemme on toteutettu välittömästi ja
pikaisesti.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Harvoin olen oppinut puhumalla, kuuntelemalla kylläkin, eli jään
mielelläni kuuntelemaan kaikkien teidän puheenvuoroja.

kaupunki ei voi velkaantua loputtomiin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Ilman Helsingin Energiaa olisimme pulassa. Tarkastuslautakunta
kiinnittää oivallisesti huomiota talouden kehityksen epätoivottavaan
suuntaan ja toteaa, että talouden tasapainon saavuttaminen edellyttää
voimakkaita toimia lisätulojen hankkimiseksi ja säästöjen
aikaansaamiseksi. En voisi olla enempää samaa mieltä.

 

Tarkastuslautakunta toteaa myös, että edellisten vuosien tapaan
kaupungin talous on merkittävästi riippuvainen Helsingin Energian
tuloksesta. Näin on. Helsingin Energiasta on tuloutettu 2000-luvulla
yhteensä 1,2 miljardia euroa kaupungin omaan pääomaan. Meidän on
varauduttava Helsingin Energian mahdolliseen yhtiöittämiseen
lähivuosina, ja se tulee väistämättä vähentämään näitä tuloutettavissa
olevia rahasummia. Meidän on saatava peruspalveluiden rahoitus
vakaammalle pohjalle. Kaupungin talous ei voi olla riippuvainen
liiketoiminnan ylimääräisistä tuloutuksista, joiden tulevaisuus on
tällaisen epävarmuuden peitossa.

Verotulot ovat Helsingin tärkein tulonlähde, ja niin pitää ollakin.
Tarkastuslautakunta nostaa esille huolestuttavan seikan: verotulojen
kasvu on ollut Helsingissä hitaampaa muihin suuriin kaupunkeihin
verrattuna. Verotulopohjaa on vahvistettava, työpaikkojen määrää
lisättävä, ja kuten tarkastuslautakunta toteaa, Helsingin
elinkeinostrategia on avainasemassa yrityskannan kasvattamisessa.

Muuttoliikkeen myötä suurempituloisemmat, koulutetut henkilöt ja
perheet muuttavat kaupungista pois, kun taas meille tulevat
tulomuuttajat ovat opiskelijoita, työttömiä tai uransa alkuvaiheessa
olevia nuoria. Kasvava ikääntyneiden määrä suhteessa työssä käyvään
väestöön alentaa myös tuloveropohjaa. Helsingin on pystyttävä
tulevaisuudessa pitämään asukkainaan hyviä veronmaksajia. Meidän
on panostettava kohtuuhintaisiin, laadukkaisiin ja monimuotoisiin
asumisvaihtoehtoihin.

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Hallintokuntien rajat ylittävä toiminta on tässä kaupungissa edelleen
vähäistä, vaikka sitä on täältä ja muualtakin poliitikkojen suulla vaadittu
lisättäväksi jo vuosien ajan. Kaupungin kokonaisedun näkökulma
hämärtyy usein vahvojen ja itsenäisten toimintasektoreiden tehdessä

omia päätöksiään. Meidän pitää kyetä murtamaan vahvoihin
pystysektoreihin perustuva hallintorakenne, hallintokulttuuri ja
toimintatavat. Kaupungin tilojen käytössä on tehostamisen varaa, ja
tarkastuslautakunta kehottaakin oivallisesti laatimaan kaupunkitasoisen
toimitilastrategian ja tilojen hallintajärjestelmän. Myös tilojen
yhteiskäyttöä on lisättävä. Tuottavuuden parantaminen kaikissa
hallintokunnissa on tärkeää, ja nyt on rohkeasti tehtävä rakenteellisia
uudistuksia.

 

En puutu tässä sen isommin yksittäisiin hallintokuntiin, mutta sosiaali-
ja terveystoimesta sanon muutaman sanan yleisesti. Sosiaali- ja
terveystoimi jäi jälleen kerran tavoitteestaan selvästi. Sosiaali- ja
terveystoimen menot ylittyivät 76,9 miljoonaa euroa. Terveystoimen
menoylitys johtui HUSista. Sosiaaliviraston käyttömenot ylittyivät 61,2
miljoonaa euroa. Melko hurjia lukuja. Sosiaalitoimen menokasvu on
kerrassaan huolestuttavaa.

 

Koko kaupungin henkilöstömäärä kasvoi suhteessa edellisvuoteen
käsittämättömästi noin 1 000 henkilöllä. Henkilöstön määrä kasvoi
eniten juuri sosiaali- ja terveystoimessa. Sosiaali- ja terveystoimen
henkilöstömäärä lisääntyikin 777 henkilöllä, josta sosiaaliviraston osuus
yksittäin oli 496 henkilöä. Henkilöstömäärän lisääntyminen ei voi
jatkua, jo siitä yksinkertaisesta syystä, että tulevaisuudessa
huoltosuhteen heiketessä meillä ei kerta kaikkiaan ole niitä käsipareja
tekemään kaikkea sitä työtä. Nyt on edettävä ajatuksista tekoihin. Miten
saamme saman työn tehtyä vähemmällä henkilöstömäärällä resurssien
vähetessä?

Hallintoon ei sosiaali- ja terveystoimessa ole yksinkertaisesti varaa
palkata ketään. Palkataan ainakin mieluummin tekijöitä kuin hallinto- ja
suunnitteluvirkamiehiä. Tehokkuutta on joka tapauksessa
parannettava. Kokoomuksen valtuustoryhmä haluaa muistuttaa, että
palvelut voidaan tuottaa muutenkin kuin omana tuotantona. Juuri
tänään julkaistu Valviran valtakunnallisen vanhustenhoitoa koskevan
selvityksen mukaan yksityiset vanhustenhuollon yksiköt toimivat
paremmin kuin julkisen puolen yksiköt.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kokoomuksen valtuustoryhmä haluaa kiittää tarkastuslautakuntaa
erinomaisesta työstä. Arviointikertomus kertoo selkeästi tilanteen, jossa
kaupunkimme on. Kaupungin taloudellinen tilanne ei ole hyvä.

 

Kiitos myös kaupungin erityisen hyvälle henkilöstölle, joka on tehnyt

 

Tämän hetken talous- ja työllisyystilanne voisi olla huomattavasti
huonompikin. Uudellamaalla työttömien osuus työvoimasta on selvästi
muuta maata alempi ja Helsingissä vielä Uuttamaata alempi, tällä
hetkellä 6,9 %. Tilanne on myös parantunut, tämä on huhtikuun luku ja
parantunut maaliskuusta. Tulevaisuus ei kuitenkaan näytä kovin
kirkkaalta. Jotta voimme välttää palveluiden leikkaamisen ja kovan
velkaantumisen, joudumme syksyllä vähentämään investointejamme.
Vihreä ryhmä on tähän valmis, kunhan kohteet ovat oikeita. Haluamme
painottaa investoinneissa raideliikennettä. Esim. Kruunuvuoreen
tarvitaan raideyhteys, Herttoniemen liikenneympyrän laajennuksesta
voidaan hyvin luopua. Yhtään uutta kaupunginosaa ei voida rakentaa
ilman suunniteltuja joukkoliikenneyhteyksiä tai riittäviä julkisia
palveluita. Meidän on pystyttävä rahoittamaan infrainvestoinnit maan
arvonnousulla. Parempi vaihtoehto on myös lykätä joidenkin
asuinalueiden rakentamista hieman.

 

Jotkut poliittiset ryhmät ovat väläytelleet kulttuuri-investointien
lykkäämistä. Me sanomme näille ajatuksille ”ei” jo kättelyssä. Vihreiden
mielestä lykättävät investoinnit tulee löytää ensisijaisesti kaduista ja
rakennetuista edustuspuistoista, uusista vähemmän tarpeellisista
toimitiloista ja kalliista liikuntapaikoista. Yhtenä esimerkkinä voidaan
mainita Vallilanlaakson bussikatu.

 

Vuonna 2009 nojasimme tukevasti Helsingin Energialta saataviin
tuloutuksiin. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa. Päinvastoin on
hienoa, että valtuustot ennen meitä ovat tehneet fiksuja päätöksiä
eivätkä ole myyneet omaa energialaitostamme, kuten monet muut
kaupungit. Helsingin Energian tulevaisuus on kuitenkin auki ja näyttää
siltä, että valitettavasti joudumme jollain aikavälillä yhtiöittämään
Helsingin Energian. Tämä työ on syytä tehdä huolellisesti, eikä sillä ole
mitään kiirettä.

 

Myös ympäristönsuojelu asettaa haasteita Helsingin Energialle. Me
Vihreät olemme vahvasti sitoutuneita tavoitteisiin uusiutuvan energian
lisäämisestä ja päästöjen vähentämisestä emmekä hyväksy näiden
tavoitteiden toteuttamiseen tarvittavien investointien lykkäämistä.
Helsingin Energian tulee tavoitella hiilineutraaliutta pystypäin.

 

Vuonna 2009 valtio tuli kuntia vastaan korottamalla valtionosuuksia ja
laskemalla työnantajamaksuja. Tämä oli hieno ele hallitukselta. Kuten
tarkastuslautakuntakin on huomauttanut, huomionarvoista on se, että
10 suurimman kaupungin valtionosuuksien keskiarvo on yli 16 %

tuloista mutta taas Helsingissä alle 7 %. Helsingin valtionosuuksia tulee
kasvattaa samaan suuntaan kuin muissa suurissa kaupungeissa.

Valtion rooliin kuntapalveluiden rahoittajana liittyy myös merkittäviä
riskejä. Kiviniemen hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että työryhmä
laatii esityksiä kuntien kehysbudjetoinnista. Pahimmillaan tämä
tarkoittaa sitä, että valtio asettaa kuntien menokasvulle prosentuaalisen
rajan, jonka ylittäviä kuntia kuritetaan leikkaamalla valtionosuuksia.
Samaan aikaan eduskunta säätää lakeja, joilla lisätään kuntien menoja
merkittävästi. Esimerkkinä voidaan mainita terveydenhuoltolaki. Valtion
ja kuntien on yhdessä toki pohdittava, miten kuntien menokasvu
saadaan kuriin, mutta tällainen kuvatun kaltainen kehysbudjetointi on
selvästi väärä tapa. Helsingin onkin syytä jatkaa ponnekasta
edunvalvontatyötään valtionosuusjärjestelmän kehittämiseen liittyen.

Kuten valtuutettu Räty jo aikaisemmin sanoi, Helsingissä sitovat
toiminnalliset tavoitteet toteutettiin taas mallikkaasti, ja meillä heräsi
sama epäilys siitä, että ovatkohan ne vähän turhan löperöitä. On toki
hienoa, että meidän taitavat työntekijämme ovat ne saavuttaneet, mutta
meidän pitäisi varmaan nyt budjetin laadinnan yhteydessä pohtia,
olisiko meillä jotain muita tavoitteita asettaa. Erityisen tärkeää olisi
tietysti pohtia, että ovatko nämä tavoitteet juuri niitä, joita
valtuustostrategiassa olemme päättänee tavoitella.

 

Esimerkkejä löytyisi vaikka millä tavalla, mutta nostan yhden
liikuntavirastosta: Emme ole Vihreässä ryhmässä erityisten
vakuuttuneita siitä, että kalanpoikasten määrä on juuri se asia, mitä
meidän pitää mitata, vaan esim. terveyden edistäminen voisi olla
parempi mittari liikuntavirastolle tai siinä onnistuminen.

 

Nostamme muutamia toteutumattomia toiminnallisia tavoitteita, joista
olemme huolestuneita: pitkäaikaisasunnottomien määrä on yksi niistä.
Piti vähentyä 250 henkilöllä, tulos oli kuitenkin vain 108. Tavoite
asunnottomuuden puolittamisesta on äärimmäisen tärkeä niin
turvallisuuden kuin ennen kaikkea inhimillisestä näkökulmasta.
Sosiaalisektorin raamissa tähän on onneksi varauduttu vuodelle 2011.

 

Toinen ryhmä, jonka kohtaloa kaupunginjohdon taholta olemme
seuranneet kauhulla, on romanikerjäläiset. Uusin käänne on se, että
kaupunginjohtajan asettama työryhmä on keskittynyt romanien
ongelmien ratkaisemisen sijaan etsimään syitä romaneja tukevan
sosiaalikeskus Sataman sopimuksen irtisanomiseen ja toiminnan
lopettamiseen. Kerjäläisongelman syihin on syytä puuttua Euroopan

unionissa ja kansallisesti. Suomen pitää vaatia tiukemmin, että EU
puuttuu romanien kohtaamaan rasistiseen kohteluun ja syrjintään, ja
köyhyyden kierre katkaistaan.

Meidän Helsingissä on kuitenkin pakko kiinnittää huomiota romanien
perusoikeuksien toteutumiseen täällä paikallistasolla. Olemmekin
pettyneitä kaupunginjohtaja Pajusen toimintaan asiassa. Kaupunki,
jossa kaikilla ei ole edes kattoa päänsä päällä, ei voi ylpeillä
hyvinvoinnilla ja luovuudella. Näiden kaikkein heikoimmassa asemassa
olevien tilanne on hoidettava kuntoon välittömästi.

Toinen esimerkki merkittävästä toteutumattomasta tavoitteesta löytyy
opetustoimesta. Olemme asettaneet tavoitteeksi, että perusopetuksen
oppimistulokset ovat Helsingissä vähintään maan keskitasoa. Tähän
emme ole valitettavasti vielä päässeet. Samanaikaisesti opetuksen
yksikkökustannukset ovat Helsingissä selvästi 20 suurimman
kaupungin keskiarvon yläpuolella. Helsingin kustannuksia nostaa toki
sosiaalisen seggregaation kasvu ja mm. maahanmuuttajaoppilaiden
määrä, mutta kuitenkin olemme sitä mieltä, että tätä yhtälöä on syytä
selvittää tarkasti.

 

Sitten hieman asumisesta. Kuten monet tutkimukset osoittavat,
kaupungin elinvoiman ja kilpailukyvyn turvaamiseksi on tärkeää
huolehtia riittävästä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuottamisesta.
Tässäkään emme ole onnistuneet. Toivomme, että tähän kiinnitetään
erityistä huomiota.

 

Viimeinen, oikeastaan ympäristöpolitiikasta sen verran, että edelleen
olemme siinä tilanteessa, että näiden sitovien toiminnallisten
tavoitteiden joukossa ympäristöpolitiikka loistaa poissaolollaan. Jotta
todellisia tuloksia saavutettaisiin, pitää jalkauttaa vastuu strategian
ympäristölinjauksesta virastoille, ja se pitää tehdä toiminnallisten
tavoitteiden muodossa. Esitänkin seuraavan ponnen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että strategiaohjelman
ympäristökirjauksista muotoillaan sitovia toiminnallisia
tavoitteita vuoden 2011 talousarvioon.

 

Kiitän vielä kaikkia kaupungin työntekijöitä lämpimästi hyvästä työstä
vuonna 2009. Vihreä valtuustoryhmä puoltaa tilinpäätöksen
hyväksymistä.

 

analyyttisyyttä sen suhteen, että millä tavalla nyt kaupungin talous on
jollain tavalla kuilun partaalla tai ajautumassa problemaattiseen
tilanteeseen tai missä määrin ei. Me voimme tämän meidän
tämänhetkisen taloudellisen tilanteemme, siis tänä vuonna kaupunki
tulee tekemään alijäämäisen tilinpäätöksen, 100 miljoonaa tai
suuruusluokkaa jotain sellaista, sen takia, että esim. tämän vuoden
budjetti oli sanotaanko harkitsemattomasti rakennettu niin, että siinä ei
riittävästi otettu huomioon lakisääteisiä välttämättömiä menoja, ja niin
se budjetin muutaman kymmenen miljoonan alijäämä tulee
toteutumaan suurempana.

 

Mutta yhtä kaikki, tämä vuosi tulee olemaan kuntatalouden
todennäköisesti raskain vuosi. Suhdannevaikutukset, sekä tulojen
vaatimaton kehitys että menojen korkea kehitys, näyttävät
hankalimman paikkansa tänä vuonna. Onko kysymys Helsingin
kaupungin tämänhetkisestä taloudellisesta tilanteesta
suhdanneluonteinen? Vai onko kysymys muotitermillä
”kestävyysvajeesta”? Väittäisin, että jos me tarkastelemme asiaa 3-5
vuoden perspektiivillä, kysymys on selkeästi suhdanneongelmasta,
joka nousukauden myötä tulee poistumaan. Helsingin kaupunki tulee
todennäköisesti jo ensi vuonna tekemään plusmerkkisen tuloksen,
varsinkin, jos järkevästi ja pitkän aikavälin kestävyyttäkin ajatellen
nostamme kunnallisveroa yhdellä prosenttiyksiköllä, niin kuin näyttää
tapahtuvan.

 

Eli suhdannesyistä johtuva talouden tilapäinen heikentyminen ei
sosialidemokraattien mielestä perustele harkitsemattomia puuttumisia
kaupunkilaisten perusturvallisuuteen, peruspalveluihin, työllisyyteen.
Vaan päinvastoin, näinä aikoina juuri näiden asioiden kunnossa
pitäminen on vastuullista ja järkevää ja pitkässä juoksussa myös
taloudellisesti viisasta kunnallistalouden hoitamista.

 

Se, mitä kestävyysvaje sitten, miltä se näyttää 3-5 vuoden jälkeen, niin
siihen liittyy kovasti sumuinen maisema. Mitä oikeasti tapahtuu
julkiselle taloudelle kaiken kaikkiaan? Mitä ystävämme valtio heittää
kuntatalouden päälle? Millä tavalla todellakin meille tärkeä Helsingin
Energian toimintaympäristö tulee muuttumaan? Nämä kysymykset ovat
oikeasti vaikeita ja oikeasti edessä, ja sosialidemokraatit ovat toki
valmiita ja eivät ainoastaan valmiita vaan aktiivisesti haluavat olla
rakentamassa pitkän aikavälin kestävyyttä myös Helsingin kaupungin
taloudessa. Mutta kuten sanottu, tässä ja nyt kysymys on
suhdannetilanteesta, joka tulee korjaantumaan, ja Helsingin
kaupungilla ei ole sen kaltaista kestävyysvajetta, joka perustelisi

alkaessa tarkastuslautakunnan edustavuus on korjattava.

 

Kaupungin taloustilanne on heikentynyt muutamien hyvien vuosien
jälkeen, mutta meidän nähdäksemme se ei ole hälyttävä. Viittaan
Bergholmin analyysiin. Omavaraisuusasteen laskua 70 %:iin pidetään
riskinä, mutta Helsingin omavaraisuusaste on laskenut vain 77,5:stä
75,5:ään, ja likviditeetti on edelleen 53 päivää oltuaan 55 aikaisemmin.
Verotulot eivät ole jääneet hyvän vuoden 2007 tason alapuolelle, eikä
pudotus ole läheskään niin raju kuin esim. 2002 sukellus, joka oli vähän
eri syistä. Tämän tilinpäätöksen perusteella oli tarpeetonta
mielestämme ja vahingollista taas turhan päiten tavoitella
peruspalvelujen vähentämistä budjetoimalla sosiaali- ja terveyspalvelut
noin 77 miljoonaa alle toteutuneiden menojen. Alibudjetointi ei hyödytä
kaupunkia mutta syventää kaupunkilaisten jakautumista huono- ja
hyväosaisiin. Edellisten vuosien ylijäämä on olemassa tällaisia vuosia
varten meidän käsittääksemme.

Helsingin Energian osien yhtiöittäminen näyttää vääjäämättömältä,
vaikka emme sitä halua. Yhtiöittämistä on työnnettävä niin pitkään kuin
suinkin, kuten lausunnossa sanottiin. Yhtiöittämistäkin merkittävämpi
tulevaisuuden näkymä on päästövähennystavoitteiden edellyttämät
investoinnit. Näistä suurista investoinneista ei olisi ollut viisasta päättää
tänä keväänä, vaikka niin oli vähän suunnitelmissa, koska selvitykset ja
vertailut eri mahdollisuuksien välillä ovat kesken eikä
rahoitusmarkkinoiden epävarmuus ole vielä ohi.

 

Arviointikertomuksessa esitetään, että investointien valmistumisastetta
koordinoitaisiin kaupungin tasolla ja niiden seurantaa kehitettäisiin. Se
olisi mielestämme hyvä. Mutta vieläkin tärkeämpää olisi puuttua
suureen ongelmaan, jota ei ole edes nimetty merkittäväksi riskiksi,
nimittäin rakennusalalla rehottavan talousrikollisuuden rahoittaminen
on riski, joka toteutuu tässä kaupungissa joka päivä. Harmaassa
taloudessa ja talousrikollisuudessa liikkuvan rahan määrä on arvioitu,
ja se on tyrmäävä. Viimeisen arvion mukaan verotuloja jää saamatta 5,
6 miljardia euroa. Myös Helsingin kaupungin suoraan kärsimät tappiot
voisi jotenkin arvioida, ja ne ovat aivan varmasti huomattavat. Lisäksi
kuluja tulee huonosta laadusta ja paikallisen työvoiman työttömyydestä.

 

Isompia ja pienempiä ongelmia on kaupungin rakennustyömailla vaikka
kuinka paljon, mutta otanpa tähän yhden esimerkin. Töölön ala-asteen
yhden miljoonan euron julkisivuremontissa hääri virolainen työnjohtaja,
joka ei tiennyt lähetettyjä työntekijöitä koskevista säännöistä.
Työntekijät olivat puolalaisia, ilman asianmukaisia edes työvarusteita,

laittomilla vaarallisilla telineillä, ilman tapaturmavakuutusta, ilman
tunnistekortteja, palkat maksetaan heidän mukaansa ehkä Puolaan
joskus sitten myöhemmin. Työmaalla ei ollut henkilö- eikä
aliurakoitsijaluetteloa. Tämä on törkeää ja häpeällistä verovarojen
tuhlaamista. Mihin ne investointirahat oikein menevät?

Työn jälki ei voi olla tällaisissa talkoissa hyvä. Toisin sanoen kaupunki
maksoi miljoonan jollekin veijarille, veroja ei maksanut kenties kukaan
ja työntekijät saattoivat jäädä jopa ilman palkkaa riskeerattuaan
henkensä Helsingin kaupungin työmaalla. Tällaiselle toheltamiselle on
aivan pakko tehdä jotain ja äkkiä. Ja minulle riittää selitykset, ettei
rikollisille voida tehdä mitään. Ryhmästä tulee tästä aiheesta ponsi.

 

Valtuustoa on erityisesti alkanut kiinnostaa hallinnon kustannukset ja
vähentää niitä. Me kannatamme ehdotusta, että määritellään
kaupungin tasolla, mitä hallintokustannuksiin lasketaan. Samoin
kannatamme päällekkäisten tehtävien purkamista. Kannatimme sitä jo
silloin, kun perustettiin päällekkäistä hallinto eriyttämällä
rakentamispalvelut rakennusvirastosta. Kaupunginhallituksen
lausunnossa tuo HKR:n hallinnon muutos mainitaan ristiriitaisesta
päällekkäisyyden purkamisena. Todellisuudessa tapahtui päinvastoin.
Haluaisimme todellakin tietää, paljonko se on tullut maksamaan mm.
henkilö- ja tilakustannuksina.

Helsingin kaupungin palkkamenot ovat noin 100 miljoonaa joka
kuukausi. Kaupungilla ei ole varaa epäonnistua tavoitteessaan olla
ikäjohtamisen mallikaupunki. Ikäohjelmasta saatujen hyvien
kokemusten levittäminen on tehtävä nopeasti ja kehitettävä malleja
erityyppisille työyhteisöille, sillä eläköitymisen huippuvuosi 2013 on
ihan lähellä. Jos tässä hankkeessa yritetään oikaista ja noukkia rusinat
pullasta ja käskyttää henkilökuntaa ylhäältä, voi lopputuloksena olla
pelkkää paperia, hyviä aikomuksia ja eläkemenojen kasvu paljon
nopeammin ja suuremmaksi kuin on aivan välttämätöntä.

 

Työterveyshuollon osuutta ja riittäviä resursseja ikäjohtamisen
toteuttamisessa ei pidä vähätellä, vaikka se näkyy unohtuneen
kaupunginhallituksen lausunnosta. Vasemmistoa syytetään tavan takaa
tuhlailevasta mielenlaadusta, mutta tässä puheenvuorossa olen
esittänyt pelkästään taloudellisuutta edistäviä toimenpiteitä ja lopuksi
esitän vielä yhden aiheen, jossa vaadimme paitsi taloudellisempaa
myös inhimillisempää toimintatapaa.

Sosiaali- ja terveystoimessa aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä

Kunnallispolitiikassa ei näytä koskaan olevan todellisia vaihtoehtoja.
Mitä tekevät muut Euroopan maat? Saksan valtio säästää 80 miljardia
4 vuodessa, Berliinin velka henkeä kohti oli jo monta vuotta sitten 10
kertaa suurempi kuin Helsingin. Siellä on aika ajoin lomautettu esim.
poliiseja ja opettajia. Italia säästää 24 miljardia kahdessa vuodessa,
Espanja, Portugali ja Irlanti leikkaavat valtion budjettiaan 2-3 % sekä
tänä että ensi vuonna. Pitäisikö meidän ottaa oppia näistä maista?

 

Suomen ja Helsingin talous on eurooppalaisiin verrattuna hyvässä
kunnossa. Mutta jos muut säästävät, kysyntä heikkenee, verotulot
laskevat, kaupankäynti supistuu ja euron arvo laskee. Halvempi euro
saattaa olla etu, mutta euron romahtaminen voi olla kohtalokasta.
Saksan lehdistössä on jo jonkun aikaa kirjoitettu varsin seikkaperäisiä
juttuja siitä, mitä käytännössä voi tapahtua, jos eurosta on pakko
luopua. Sodan jälkeen, eli vuonna -48, Saksa siirtyi Reichsmarkasta D-
Markkaan. Silloin palkkojen, eläkkeiden ja vuokrien määrät eivät
muuttuneet, ainoastaan markkojen nimi. Sen sijaan pankkitalletukset
kutistuivat yli 90 %:lla: 1 000 markan talletuksesta jäi 65 D-Markkaa.
Konsensus-Suomessa keskustellaan hyvin vähän tällaisesta
kauhuskenaariosta.

 

Pörssissä on viime aikoina oltu optimistisia. Asunnon ostajatkin uskovat
tulevaisuuteen, ja palkat nousevat taantumuksesta huolimatta.
Katuterassit täyttyvät, ulkomaanmatkoja myydään. Samalla kuitenkin
Nokian kännykät käyvät huonosti kaupaksi ulkomailla, niin kuin
suomalainen paperikin. Kiinan taloudellinen kehitys on ilmiömäistä, ja
on vaikea uskoa, että Suomi kykenisi 5 vuoden kuluttua myymään
mitään halvemmalla kuin Kiina.

Säästöjä peräänkuulutetaan, ja lähtökohdan niihin saamme
käsittelyssä olevasta tilinpäätöksestä. Valtuuston lähtökohta on
luonnollisesti se, että vanhuksia, sairaita, köyhiä ja lapsia pitää hoitaa,
muusta voidaan keskustella. Toinen lähtökohta on, että valtio on
keskeisessä asemassa, kun säästetään, ja kolmas, että melkein kaikki
menot ovat palkkamenoja. Investointeja on siis karsittava, mitä muuta?

Arvovaltainen viikkolehti The Economist kertoo mielenkiintoisesta
yliopistotutkimuksesta. Tutkijat Alesina ja Perotti väittävät, että jos
säästetään sosiaaliavustuksista ja valtion palkkamenoista, saadaan
pitkäaikaisempia ja edullisempia vaikutuksia kuin korottamalla veroja ja
vähentämällä julkisia investointeja. Tämän tutkimusraportin tulokset
ovat huonoja uutisia meille, sillä palkkojen ja avustuksien leikkaaminen
on käytännössä mahdotonta. Siksi sekä kaupunki että valtio

estää tällaiset ylitykset. Eräs keino onkin jo otettu käyttöön, eli
puheajan lyhentäminen. Toinen tehokas ja varsinkin näin lama-aikana
esimerkkiä osoittava keino olisi pienentää valtuuston jäsenien
palkkioita. Kuten muistan, että me Perussuomalaiset esitimme melko
äskettäin menokuria sovellettavaksi myös valtuustopalkkioihin
esittämällä niiden pienentämistä 10 %:lla. Valitettavasti valtuuston
jäsenten enemmistö ei ollut vielä tuolloin valmis kiristämään omaa
vyötään.

 

Arviointikertomuksen kaupungin taloutta ja väestökehitystä koskevassa
osiossa tuodaan esille huomionarvoinen seikka, joka onkin täällä jo
ollut esillä, eli väestöpohjan rakenne ja sen vaikutus verotuloihin. Kuten
sivun 20 alalaidassa hyvin todetaan, ratkaisevaa Helsingin kaupungin
verotulojen kehitykselle ei ole väestön kasvu vaan väestön laatu.
Rautalangasta vääntäen kyse on siitä, että työssä käyvät lisäävät
verotuloja, kun taas työvoiman ulkopuoliset muuttajat väistämättä
pienentävät verotuloja. Helsingin tulevien vuosien ongelmana on se,
että työssä käyvät muuttavat kehyskuntiin ja Helsinkiin jäävät lähinnä
opiskelevat tai työuransa alussa olevat nuoret sekä työttömät.
Perussuomalaiset eivät halua, että Helsingistä kehittyy alhaisten
verotulojen ja suuren työttömyyden vaivaama ongelmakaupunki. Olisi
mielestämme enemmän kuin suotavaa, että Helsinki ryhtyy pikaisesti
pohtimaan ja käytäntöön soveltamaan niitä keinoja, joilla Helsingin
vetovoimaa työssä käyvien ihmisten kaupunkina kasvatetaan. Tämä
kasvupotentiaali löytyy ilman muuta jo Helsingissä asuvista ihmisistä.
Tämä verotulojen kasvatustavoite edellyttää myös tehostettuja toimia
tehdä kaupungistamme vetovoimainen yrityskaupunki. Kuten
arviointikertomuksesta käy ilmi, Helsingillä on tehostettavaa juuri tässä
asiassa.

 

Viime vuonna käsitellessämme tarkastuslautakunnan vuotta 2008
koskevaa arviointikertomusta nostimme esille Helsingin Bussiliikenteen
tilanteen. Tuolloin esitimme vaatimuksen, että tappioputki on mitä
pikimmin katkaistava. Valitettavasti tappiokierre ei ole vielä vuonna
2009 katkennut, mutta johto on tiedostanut tilanteen ja ryhtynyt
toimenpiteisiin, joilla toivottavasti voidaan varmistaa Helsingin oman
bussiyhtiön jatkuvuus tulevaisuudessakin. Henkilökohtaisesti pitäisin
hyvin valitettavana tilannetta, jossa Suomen pääkaupunki joutuu
myymään tai jopa asettamaan konkurssiin bussiyhtiön, jonka vastuulla
on merkittävä osa julkisesta bussiliikenteestämme.

 

Hyvät valtuutetut ja kansalaiset.

 

 

Kaupunkimme on panostamassa suuresti sähköiseen asiointiin ja
verkkopalveluiden kehittämiseen. Eräänä tavoitteena on säästöt
asiakaslähtöisyyden samalla parantuessa. Tarkastuslautakunta tuo
sivulla 37 aiheellisesti esille parannus- ja toimenpide-ehdotuksia, joista
yksi koskee hallintokuntien järjestelmien yhteensopivuutta. Samaan
yhteyteen voidaan hyvällä syyllä sisällyttää myös asiakkaiden käytössä
olevien järjestelmien toiminnallinen samankaltaisuusvaatimus.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun Matti Meikäläinen menee
antamaan palautetta tai täyttää hakemuksen kaupungin nettisivulla,
hänen silmiensä eteen tulee aueta hallintokunnasta ja asiasta
riippumatta sivu, joka on aina mahdollisimman samankaltainen
toiminnallisuudeltaan. Yhtenäinen ulkonäkö luo tuttuuden tunnetta, ja
pidemmän päälle nämä seikat huomioimalla pystytään pienentämään
väärin tai puutteellisesti täytettyjen lomakkeiden määrää. Tämä
puolestaan vähentää viranhaltijoiden tekemää turhaa työtä heidän
selvitellessään erinäisiä puuttuvia tietoja.

Arviointikertomuksen sivuilla 50 ja 51 käsitellään jokakeväistä riesaa eli
katupölyä. Tilanne on parantunut melko paljon rakennusviraston ja
ympäristökeskuksen yhteistyön ansiosta, mistä kiitokset asianosaisille.
Erityisen suuri merkitys on ollut talvella katujen hiekoitukseen käytetyn
hiekoitusaineen koostumuksella ja oikea-aikaisella pois keräämisellä.
Vielä on kuitenkin kehitettävää hiekan poiston suhteen. Kaupunki
huolehtii hiekat pois omilta alueiltaan, mutta monesti yksittäisten
kiinteistöjen kohdalla nämä ovat itse vastuussa katuhiekan
poistamisesta. Mielestämme tässä kohtaa olisi syytä unohtaa katuun
piirretyt raja-alueet ja ottaa laajasti käyttöön toimintatapa, jossa
kaupunki poistaa hiekat kaduiltamme riippumatta siitä, kenen vastuulla
kadunpätkä oikeastaan on. Lauttasaaressa on tällaista yhteistyötä mm.
harrastettu. Kyse on kuitenkin viime kädessä kaupunkilaistemme
terveydestä.

 

Hyvät valtuutetut ja erityisesti kaupungin virkamiehet.

 

Lopuksi haluan nostaa esille tilintarkastajien tilivuoden 2009
tilintarkastusta koskevasta loppuraportista seikan, joka näkyy toistuvan
vuodesta toiseen. Mainitsimme tästä asiasta myös vuosi sitten omassa
ryhmäpuheessamme. Raportin kohdassa 7.3 tuloslaskelma todetaan
ostolaskujen kohdalla, että kaupungin kirjanpitoon on kirjattu tänä
vuonna 33 miljoonan euron edestä ostoja, joista ei käy ilmi suoritteen
luovutusajankohtaa. Tilintarkastajat kehottavat korjaamaan tämän
asian kuntoon, kuten he kehottivat myös vuosi sitten.

 

 

palveluiden järjestämisestä tälle alueelle, ja alueen muotoutumista ja
kaavoittamista ja rakentumista odotetaan laajasti. Helsingin viime
vuonna saama arvokas World Design Capital 2012 -tunnustus on
luonut paljon optimismia täällä Helsingissä, ja kuten
kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rautava totesi, avannut moniakin
silmiä ymmärtämään kulttuurin alan merkityksen ei vain henkisenä
vaan myös taloudellisena arvona. Tämä on meidän ryhmällemme ollut
aina tärkeää. Myös muistamme tulevaisuuden valoisista tapahtumista,
yleisurheilujen EM-kisojen näyttämönä toimiminen ja tietenkin se, että
pääkaupunki saa piakkoin juhlistaa 200-vuotista asemaansa.
Painopiste on siis viime vuonna, tänä vuonna ja edelleenkin
toivottavasti elinkeinotoimintojen vahvistamisessa ja kulttuuri-
identiteetin muokkaamisessa.

 

Kulttuurinen moninaisuus on tullut Helsinkiin jäädäkseen, ja kuten
olemme saaneet lukea, vieraskielisten osuus on väkiluvussa noussut jo
10 %:iin. Se kuuluu ja näkyy Helsingin kaduilla. Lisäksi on ollut
miellyttävä nähdä ja huomata, kuinka panostus kulttuurisiin
suurtapahtumiin on jatkunut onnistuneesti. Uusi Virka Galleria osoitti
toimivuutensa meidän monien helsinkiläisten iloksi. Samoin Senaatin-
ja Kauppatorin alueen kehittäminen pääsi viime vuonna vihdoinkin
vauhtiin, siitä iloitkaamme, samoin Musiikkitalon valmistumisesta
ajallaan. Olemme tyytyväisiä myös juuri tästä sähköisen asioinnin
hankkeiden etenemisestä, viime vuosi oli ratkaiseva niiden liikkeelle
lähdössä.

 

Silti tiedämme, että kuntatalous on herkkä osoitin tai kuumemittari.
Järjestelmä reagoi herkästi, kun talous liikkuu, verotulot pienenevät ja
samoin valtionosuudet. Silti ryhmämme katsoo, että eräistä kivijaloista
tulee pitää kiinni. Kaupungin taloudessa liikelaitosten osuus on tärkeä,
ja siksi yhtiöittämisen seuraaminen on myös ryhmämme mielenkiinnon
kohteena.

 

Helsinki on aina valtakunnallinen suunnannäyttäjä, jonka päätöksillä on
itseään suurempia merkityksiä. Siksi on hyvin olennaista katsoa, miten
me reagoimme ja olemme reagoineet kehitykseen. Hyvinvointi ja
palvelut ja kilpailukyky, kaupunkirakenne ja asuminen ovat juuri näitä
asioita, joihin helsinkiläisinä valtuutettuina tulee kiinnittää huomiota
juuri sen takia, että olemme tärkeä esikuva valtakunnallisesti. Miten
näillä alueilla toiminnalliset tavoitteet ovat toteutuneet ja ylipäätänsä,
onko tavoitteet asetettu oikein? On tärkeää, että tavoitteita on, mutta
paikoin tuntuu siltä, että ne ohjaavat liiankin tiukasti ja jämäkästi
toimintaa. Otan esimerkin Helsingin satamasta, jonka

asiakastyytyväisyysmittaukset jäävät aina alle oletetun ja syntyy
mielikuva huonoista palveluista. Tässä tietysti voi sanoa, että tämä
tiukka veto ei välttämättä ehkä kerro koko totuutta, kun asioita
vertaillaan laajemmin.

Asemakaavojen laatiminen MA-ohjelman mukaisesti laahaa edelleen
jäljessä, tämä huolestuttaa ryhmäämme. Sama koskee
pitkäaikaisasunnottomien määrää. Määrää ei onnistuttu vähentämään
tavoitteiden mukaisesti. Viime vuonna ryhmämme kiinnitti huomiota
ammatillisten alojen opiskelijoiden valmistumiseen. Vielä tässä on
parantamisen varaa. Sama koskee poikkihallinnollisia toimenpiteitä ja
virastojen toiminnan kokonaiskoordinaatiota, näitä meille rakkaita
ikuisuuskysymyksiä.

Menojen ylityksiä oli siis selvästi sosiaaliviraston menoissa. Kehitys
kärjistynee edelleen tänä vuonna, se kuuluu tähän syklisyyteen.
Tärkeää on, että asukaslähtöisyys on pysynyt viimekin vuonna
kaupungin palvelujen kehittämisen painopisteenä. Keskustan ryhmä on
halunnut jo pitkään näissä tilinpäätöskeskusteluissa virastolta lisää
rohkeutta toiminnan rakenteellisiin muutoksiin. On tarpeellista muuttaa
lakisääteisten palvelujen osalta toimintaa taloudellisemmaksi ja
asiakkaiden tarpeita paremmin vastaavaksi. Se edellyttää halua
uudenlaiseen ajatteluun.

Uudenlainen ajattelu ei aina tuota hyvää lopputulosta, ja en malta olla
sanomatta muutamaa sanaa kaupunginmuseon yhteistyöstä
Korjaamon kanssa, joka on jatkunut siis jo pari vuotta.
Yhteistyösopimus on todellakin uudenlainen avaus ja tärkeä
sellaisenaan, mutta olemme hieman huolestuneina seuranneet sen
vaikutusta kaupunginmuseon budjetoinnin muotoutumiseen. Nyt on
jouduttu lakkauttamaan museon eläviä toimintapisteitä rahanpuutteen
vuoksi. Suremme erityisesti lasten museon toiminnan siirtoa pois
Tuomarinkartanosta. Se on yksi näistä säästötoimenpiteistä, joissa
tuntuu siltä, että asioita ei ole loppuun asti mietitty. Olemme vahvasti
ajaneet lasten museon toiminnan jatkamista Tuomarinkylän kartanossa
ja alueen kehittämistä juuri perhelähtöisyyden kautta.

 

Kaupunginmuseon toiminnan, kuten muunkin kaupungin toiminnan,
tulee olla läpinäkyvää ja avointa. Siksi juuri yhteistyö Korjaamon
kanssa on tärkeä. Toivomme, että tämä avoimuuden ja läpinäkyvyyden
periaate koskee tätä sopimusta. Voimavarojen keskittäminen vain
yhteen kohteeseen museon kohdalla on lyhytnäköistä eikä strategian
mukaista.

 

 

Kuitenkin on syytä muistaa, vaikka täällä on puhuttu aika paljon
sumuisesta taloudesta, että taloudessa yleensä nousukautta seuraa
laskukausi ja laskukautta nousukausi. Vaikka poliittisilla päätöksillä
voidaan merkittävästi vaikuttaa talouden muutoksiin, ei ole oletettavaa,
että Suomi tai EU niin perusteellisesti töpeksisi taloudenpidossa, että
viimeinen nousukausi olisi jo takanapäin. Ei ole syytä synkistellä
tarpeettoman paljon.

 

Kaupungin omavaraisuusaste ja lainanhoitokate ovat säilyneet erittäin
hyvinä. Lisäksi Helsingin Energia tuottaa paljon rahaa. Sen merkitys on
kaupungille suuri, ja sen arvo tulee ymmärtää. Siksi kaupungin ei tule
omaehtoisesti, tarpeettomasti heikentää sen tuloksentekokykyä, mutta
pakollisiin muutoksiin tulee tietenkin varautua.

 

Kun puhutaan kaupungin taloudesta, on muistettava, että kaupunki on
olemassa kaupunkilaisia varten eikä päinvastoin. Sen takia on aivan
oikein, että kaupunki joustaa talouden taantumassa, jotta
kaupunkilaisten ei tarvitsisi joustaa niin paljoa. Edelleen on luonnollista,
että tällaisessa talouden taantumassa esim. sosiaaliviraston menot
ylittävät talousarvion mukaiset määrärahat varsin selvästikin. Toki tämä
kaupungin jousto taantuma-aikana edellyttää ehdottomasti merkittävää
malttia silloin, kun talouden suhdanne paranee, jolloin on aika maksaa
se, mitä nyt otetaan lainaa. Lisäksi on syytä todeta, että ei ole
hyväksyttävää, jos budjetti ylitetään jatkuvasti, niin laskukautena kuin
myös talouden nousukauden aikana.

Tarkastuslautakunta on tehnyt hyvää työtä, ja sen huomautukset ovat
arvokkaita. Tarkastuslautakunta huomauttaa, että tarvitaan säästöjä ja
lisätuloja. Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä kannattaa näitä
toimenpiteitä. Kustannustehokkuutta tarvitaan kaikkialla. Esim.
kaupungin tilojen käyttöä tulee edelleen pyrkiä tehostamaan.
Kaupungin tulee kuitenkin etsiä aiempaa rohkeammin mahdollisuuksia
myös lisätulojen hankkimiseen. Mikäli hinta on kohdallaan, ei
kaupungin tule torjua myöskään omaisuuden järkevää myyntiä.

 

Tarkastuslautakunta on kiinnittänyt jälleen huomiota Helsingin
Bussiliikenne Oy:n taloudelliseen tilanteeseen. Toisin kuin täällä
valtuustossa aikanaan kovasti vakuuteltiin, Helsingin Bussiliikenne ei
noussut muutamassa vuodessa taloudellisesti voitolle. Tällainen
merkittävä epäonnistuminen joko tämän yhtiön osalta tai näissä
laskelmissa heikentää muiden vastaavien taloudellisten laskelmien
uskottavuutta. Nyt Helsingin Bussiliikenteen tappiot ovat vähentyneet,
mutta sen taloustilanne on yhä veitsenterällä. Toivottavasti positiivinen

Jopa palvelutoiminnan tulos ilman liikelaitoksiakin oli parikymmentä
miljoonaa euroa ylijäämäinen. Kaupungin liikelaitokset puolestaan
tekivät voittoa yhteensä 220 miljoonaa euroa. Lamasta huolimatta
kaupungin rahavarat kasvoivat viime vuonna ja olivat vuoden lopulla
914 miljoonaa. Velkaantuminenkaan ei ollut ongelma, sillä
lainasaatavia oli edelleen enemmän kuin velkaa ja Helsingin
velkaantuminen vähäisempää kuin monien muiden kuntien. Myös
kaupungin tase vahvistui. Ei ole siis mitään pakkoa leikata palveluista.

Pidämme vääränä myös sitä, että pienituloisiin kovimmin kohdistuvaa
kunnallisveroa nostettaisiin samaan aikaan, kun suurituloisten ja
yhtiöiden verotukseen valmistellaan taas uusia kevennyksiä.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Palvelujen leikkaamista on perusteltu myös varautumisella Helsingin
Energian tuloutusten pienentymiseen investointien ja yhtiöittämisen
seurauksena. Tarkastuslautakunnan arviointikertomus osoittaa
näidenkin perustelujen olevan kyseenalaisia. Jos investoinnit
rahoitettaisiin normaaliin tapaan, pääosin pitkäaikaisilla lainoilla eikä
suoraan tulorahoituksella, kuten Helsingin Energian laskelmissa
esitetään, ovat rahoituskulut vain hieman nykyisiä investointien
rahoituskuluja suuremmat. Tarkastuslautakunnan mukaan Helsingin
Energia pystyisi osakeyhtiönäkin tulouttamaan kaupungille lähes yhtä
paljon kuin nykyisin. Tässä asiassa mielestäni Helsingin kaupungin on
myös syytä vedota uuden pääministeri Kiviniemen hallitukseen, että se
tunnustaa kunnallisen energiahuollon olevan osa julkista
infrastruktuuria, jota EU-komission ns. Destia-päätös liikelaitoksista ei
sellaisenaan ja automaattisesti koske. Tässä asiassa on esitetty
täälläkin jo ennenaikaisia yksipuolisia, turhan pitkälle meneviä tulkintoja
Helsingin Energian yhtiöittämisen pakosta.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

Eräs kansainvälisen talouskriisin opetuksista on se, että julkisia
palveluja ei pidä alistaa kasinotaloudelle ja voiton tavoittelulla. Samasta
varoittavat myös arviointikertomuksessa esille nostetut Helsingin
Bussiliikenteen yhtiöittämistä seuranneet ongelmat ja kaupungin
rahojen käyttö kulttuuritehdas Korjaamon yksityisen bisneksen
tukemiseen. Skp:n ja Helsinki-listojen ryhmä vastustaa aikeita ulkoistaa
Helsingin Bussiliikenne ja samoin aikeita laajentaa yhtiöittäminen mm.
HKL:ään ja jopa terveysasemiin.

 

 

Tarkastuslautakunnalla olisi mielestämme ollut aihetta selvittää myös
sosiaalijohtajan toistuvasti ilman kilpailutusta tekemiä isoja hankintoja,
samoin kuin harmaan talouden ongelmia, joihin täällä valtuutettu
Vikstedt aiheellisesti viittasi. Tarkastuslautakunta nostaa aiheellisesti
esille tilakeskuksen toimintaan liittyvät ongelmat. Korkeisiin sisäisiin
vuokriin perustuva markkinaohjaus ei toimi oikein. Lautakunnan
esittämän hallintokuntien yhteistyön lisäksi tarvitaan kohtuuttomien
pääomavuokrien ja tilakeskuksen tuottotavoitteiden alentamista
palvelujen järjestämisen hyväksi. Murto-osa tilakeskuksen n. 90
miljoonan euron voitosta riittäisi siihen, että voimme haudata kokonaan
ns. Pajusen listat lähipalvelujen vähentämisestä.

 

Tilinpäätös osoittaa jälleen kerran, että sosiaali- ja terveydenhuollon
määrärahoja on Helsingissä alibudjetoitu. Seuraukset näkyvät siinä,
että viidennes hyvinvointia ja palveluja koskevista budjetin sitovista
toiminnallisista tavoitteista jäi viime vuonna toteuttamatta. Sosiaali- ja
terveystoimen budjetin ylittyminen 77 miljoonalla kertoo samalla siitä,
että budjettikäsittelyssä sosialidemokraattien kanssa tekemämme
lisäysesitykset olivat hyvinkin perusteltuja. Alibudjetointi näkyy räikeästi
siinä, että Helsingissä on kotihoidossa työntekijää kohti puolet
enemmän vanhuksia kuin esim. Vantaalla. Toinen räikeä esimerkki
alibudjetoinnista on päivähoito. Kaupungin päiväkodeissa oli viime
vuonna noin 1 100 lasta enemmän kuin oli budjetoitu. Resurssipula
näkyy myös terveyspalveluissa hoitojonoina. Opetuksen ja ohjauksen
resurssien riittämättömyys on puolestaan eräs syy siihen, että vain
puolet oppilaista suorittaa ammatillisen tutkinnon tavoiteaikataulussa.

 

Porvarihallituksen kuntiinkin ajaman kehysbudjetoinnin sijasta
tarvitaankin sosiaali- ja terveyspalvelujen määrärahojen tasokorotus.
Eikä näitä rahoja pidä siirtää palveluseteleillä yksityiselle
hoivabisnekselle, jota kaupunginjohtajan asettama työryhmä esittää.
Arviointikertomuksessa kiinnitetään huomiota myös kaupungin
työntekijöiden ikääntymisen tuomiin haasteisiin. Niihin vastaaminen
edellyttää työntekijöiden tarpeisiin vastaavaa joustoa mm.
työaikajärjestelyissä. Parhaatkaan ikäohjelmat ja rekrytointikampanjat
eivät riitä, ellei budjetissa osoiteta myös lisää rahaa palkkauksen
parantamiseen.

Tarkastuslautakunta toteaa, että kaupunkikonsernin tasolla ei ole
kokonaiskäsitystä ympäristövastuista. Tätä ongelmaa pahentaa se, että
joukkoliikenne, vesilaitos, jätehuolto ja eräät muut ympäristön kannalta
keskeiset toiminnot on siirretty kuntayhtymien ja yhtiöiden
hoidettavaksi. Jatkoa ajatellen iso merkitys tulee olemaan silläkin, mitä

johtopäätöksiä tehdään Helsingin ja Vantaan yhdistämisen ja
seutuhallintomallien etuja ja haittoja koskevista selvityksistä. Näissä
asioissa näyttää valitettavasti jatkuvan salaileva ja pienen piirin
hallintokulttuuri, joka sivuuttaa asukkaat ja myös valtuuston.
Tähänastiset tiedot viittaavat siihen, että kuntien yhdistäminen uhkaa
kaventaa helsinkiläisten peruspalvelujen resursseja. Skp:n ja Helsinki-
listojen ryhmä onkin ottanut kannan kuntien yhdistämistä vastaan. Sen
sijaan kannatamme kolmiportaista seutuhallintoa, jossa kunnallista
demokratiaa laajennetaan sekä lähidemokratialla että seutuvaltuustolla.

 

Lopuksi, puheenjohtaja, esitän neljä ponsiehdotusta.

 

1:

 

Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus valmistelee
kiireellisesti tarvittavat esitykset sosiaali- ja
terveydenhuollon määrärahojen alimitoituksen
korjaamiseksi.

 

 

 

2:

 

Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus tarkistaa
talousarvion noudattamisohjetta siten, että sosiaali-,
terveys-, opetus- ja muissa peruspalveluissa voidaan
palkata eläkkeelle siirtyvien tilalle uusia, täyttää olemassa
olevat vakanssit ja palkata tarvittaessa sijaisia.

 

3:

 

Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus valmistelee
valtuuston käsittelyyn vanhuspalveluohjelman tai
vastaavan strategian.

 

4:

 

Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus valmistelee
valtuuston käsittelyyn ekologisen kestävyyden ohjelman tai
ympäristöraportin, jossa arvioidaan ympäristövastuita
myös konsernitasolla.

 

kokonaishintatilanteesta sekä vaikutuksista tulokseen ja taloudelliseen
asemaan sekä hiilijohdannaisten sopimusten nimellisarvosta puuttuvat
tiedot liitetiedoista. Näiltä osin teen seuraavan toivomusponnen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin Energian
tulee sisällyttää tilinpäätöksensä liitetietoihin selvitys
päästöoikeuksien, toteutuneiden päästöjen ja
päästökaupan kokonaishintatilanteesta sekä niiden
vaikutuksesta tulokseen ja taloudelliseen asemaan.

 

Tarkastuslautakunta on jälleen kerran tehnyt hyvää työtä keskittyen
kaupungin toiminnan kannalta keskeisiin kysymyksiin. Yksi niistä on
kaupungin hallintomalli, joka periytyy 20-30-luvulta, joka perustuu
vahvoihin hallintokuntiin, niin vahvoihin, että kokonaisuuden hallinta on
hyvin vaikeaa, mikä näkyi tässä palveluverkkoselvityksen yhteydessä.

 

Kaupungin toimintojen kokonaiskoordinointia tulee tehostaa.
Organisaatioiden tulee nykyistä paremmin tunnistaa asiakkaansa, joka
on kuntalainen. Palveluhenkisyyttä tulee lisätä kaupungin organisaation
kaikilla tasoilla.

Tulospalkkiojärjestelmän uusien sitovien toiminnallisten tavoitteiden
painoarvoa tulee lisätä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että
palkkiojärjestelmät sisältävät monesti elementtejä, joiden pitäisi hoitua
ilman tulospalkkiotakin. Toinen elementti on, että virastot sisällyttävät
palkkiorahat tulosarvioon, vaikka rahoituksen pitäisi tapahtua
syntyneiden säästöjen kautta.

Yhtenä kohtana otan esille tilahankkeiden kustannusarvioiden
luotettavuuden. Niitä pitäisi parantaa ennakkosuunnittelulla ja
tutkimuksella sekä kustannussuunnittelun mukaan otolla
mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Helsinki on maailman design-
pääkaupunki vuonna 2012. Tämä asettaa melkoisia vaatimuksia myös
kaupungin siisteydelle. Töhryjen merkittävä lisääntyminen on saatava
estettyä, johtaahan se myös häiriökäyttäytymisen kasvuun. Täten onkin
hyvä, että töhryjen torjunnasta vastaava yksikkö on palautettu
rakennusviraston organisaatioon. Valtuuston tulee varmistaa, että
toiminnalla on käytössään riittävät henkilöresurssit ja varat.

 

Sen verran lopuksi taloudesta, että viime vuoden talous saatiin pidettyä
kurissa Helsingin Energialta saadulla 330 miljoonan tuloutuksella ja
lisäämällä kaupungin lainakantaa lähes 60 %. Lainakanta on nyt 2 400
euroa per asukas. Myös henkilökuntaa on lisätty vuodessa 600

esim. suurkaupunkilisän muodossa.

 

Yksi tapa kaupungin menojen vähentämiseen on arviointikohteena ollut
ikäjohtaminen, jolla on saatu sairaspoissaoloja vähenemään ja
eläkkeellesiirtymisikää nousemaan hankkeen pilottina toimineessa
rakennusvirastossa. Kuntasektorin 10 vuotta kestäneessä
seurantatutkimuksessa ilmeni, että esimiestyö selittää merkittävimmin
ikääntyvien työkyvyn paranemista. Tällöin esimiehen asenne omaan
ikääntymiseensä korreloi sen kanssa, miten ikääntyvät kokevat työssä
jaksamisen. Esimiehen terve asenne omaan ikääntymiseen välittyy
myönteisesti myös työntekijöissä ja päinvastoin. Ikäjohtaminen on
olennaisesti erilaisuuden johtamista ja arvojen yhteensovittamista, eli
yksilöllisyyden, yksilöllisten kykyjen ja tarpeiden tunnistamista ja
arvostamista tiimityön rinnalla.

 

Uusien työntekijäsukupolvien myötä on varauduttava työorientaation
muutokseen. Esim. Evan tutkimuksessa tuli esiin, että nuoret
arvostavat perhettä ja vapaa-aikaa enemmän kuin eläköityvä,
työorientoitunut suuri ikäluokka eikä niin hanakasti jää epätyydyttävään
työsuhteeseen. Helsingin olisikin syytä olla etunenässä työkulttuurin
kehittämisessä ihmisläheisemmäksi. Arvojen kääntyminen perheisiin ja
vapaa-aikaan päin näkynee myös meneillään olevassa
vauvabuumissa, joka on nyt vallannut myös sinkkukaupunginosana
pidetyn Kallion. Väestöennusteet ovat menneet jälleen kerran pieleen,
mikä tuottaa ylimääräisiä kustannuksia, kun paikkoja joudutaan
karsimisten jälkeen perustamaan nopeassa aikataulussa.

 

Lapsimäärän ennustamisessa poikkihallinnollinen yhteistyö on erityisen
tärkeää, varsinkin terveyskeskuksen neuvolapuolen ja sosiaalipuolen
yhteistyö, nivottuna työpaikkojen kehityksen seurantaan. Huonot
lapsimäärien ennusteet kostautuvat helposti juuri pienemmille lapsille
ylisuurina ryhminä, mikä aiheuttaa lapsille stressiä ja pahimmillaan
kehitysviivästymiä, mm. korvatulehduskierteestä johtuvan liimakorvan
aiheuttamia kielellisiä oppimisvaikeuksia. Suuret ryhmät altistavat
lapset myös kiusaamiselle, mitä päivähoitohenkilökunnan on tutkitusti
välillä vaikea tunnistaa. Ja se, mitä pienenä jo opitaan, jatkuu sitten
koulussa.

 

Kiusaaminen on monessa koulussa arkipäivää. Onkin kummallista, että
opetustoimessa ei ole tehty riittävää yhtenäistä ohjeistusta ongelmaan
puuttumiseksi, vaan vastuu on jätetty yksittäisten rehtorien varaan.
Opetusviraston lausunnossa viitataan tekeillä olevaan
turvallisuusstrategiaan, jonka ehdotuksessa koulukiusaamiseen

 

Esitän joitakin näkemyksiä tähän arviointikertomukseen sosiaali- ja
terveystoimen osalta. Arviointikertomuksessa on kaikkiaan hyvä ja
arvokas koonti kaupungin toiminnan kokonaisuudesta ja
kehittämistarpeista. Kiitokset siitä tarkastuslautakunnalle.

 

Arviointikertomuksessa todetaan, että sosiaali- ja terveystoimen
sitovien taloudellisten tavoitteiden toteutuminen oli heikointa. Tässä
kohtaa haluan kuitenkin tuoda esille, että terveystoimi on tavalliseen
tapaansa pysynyt oman toimintansa osalta budjetissa. Nämä ylitykset
tulevat sosiaaliviraston ja HUSin toiminnasta.

 

Arviointikertomuksessa esitetään aivan oikeansuuntaisesti vanhusten
fyysisen toimintakyvyn ja kotona asumisen tukemista, mutta joitakin
yksityiskohtaisia ehdotuksia kommentoisin hieman. Ajatus ikääntyvien
palveluita koordinoivista palveluneuvojista on sinänsä hyvä, mutta
tämäntyyppisiä työntekijöitä on jo tällä hetkelläkin terveyskeskuksessa.
En muutenkaan pitäisi erillisten neuvojien palkkaamista ratkaisuna
tässä vaiheessa vaan koordinoivan työtavan korostamista kaikessa
perustyössä.

Kuntoutuspalveluja ja varhaisen tuen palveluja on Helsingissä viime
vuonna kehitetty ripeästi eteenpäin. Fysioterapiaa on lisätty kaikissa
palveluissa, hyvinvointia edistävät kotikäynnit ja omaishoidon
tukikeskukset on käynnistetty. Jo vuonna 2004 perustettiin iäkkäiden
kuntoutukseen erikoistunut Kuntokartano, ja samantyyppistä toimintaa
käynnistellään lisää. Kehitystyötä kuntoutumisen edistämiseksi on
kuitenkin syytä jatkaa, kuten tarkastuslautakunta esittää. Käytännön
kokemuksiin perustuen hoitoon pääsyn joustavuudessa ja nopeudessa
saattaisi olla vielä tehtävää.

 

Ehdotus vanhusten neuvolasta päiväsairaalassa ei ole mielestäni aivan
oikeaan osuva, vaikka tavoitteessa on kiinnitetty huomiota tärkeään ja
hyvään asiaan. Helsingin S-info on vertaansa vailla oleva
neuvontapalvelupiste, samoin kuin alueelliset vanhus-, sosiaali- ja
lähityön yksiköt, terveysasemat, palvelukeskukset sekä
terveysneuvontapuhelin. Neuvontaa pitää tietysti sisältyä kaikkiin
toimintoihin, mutta jos neuvontaa erillisenä palvelumuotona
harjoitettaisiin vasta päiväsairaalassa, se olisi liian myöhäinen vaihe.
Lisäksi siitä pääsisivät osallisiksi vain harvat ihmiset. Neuvontaa varten
ei myöskään välttämättä tarvita erillistä neuvontaa, vaan tärkeää on,
että neuvontaa saa siellä, missä ikääntyneet liikkuvat ja asioivat.
Jatkossa uskoisin, että esim. kauppakeskukset tulevat olemaan hyviä

nyt tulisi kulkea. Arviointiraportti kertoo kuitenkin, että huolimatta
kaikista hienoista päätöksistä ensimmäistäkään askelta ei vain oteta.
Jo vuoden 2006 arviointikertomuksessa lautakunta suositteli, että
hallinto käsitteenä tulisi määritellä ja selvittää sen osuutta henkilöstöstä
ja menoista. Sitten muistiossa tulee kaiken selittävä lisälause:
”tiettävästi suositeltuihin toimenpiteisiin ei ole ryhdytty”.

 

Tämä koskee sitä asiaa, johon jo lautakunnan puheenjohtaja
Luukkainen ja valtuutetut Vikstedt, Koskinen ja Moisio vähän viittasivat.
Tarkastusviraston tekemästä kyselystä kävi ilmi, että hallinto on
hallinnolle epämääräinen asia. Jos ei tiedä, mitä hallinto tarkoittaa, on
tietenkin vaikeaa selvittää, mitä osaa hallinto vie henkilöstöstä ja
menoista. Ilkeämielisellä nousee ehkä mieleen, että miten hallinto voi
edes hallinnoida, jos se ei tiedä, mitä hallinto on.

Tätä kutsutaan yleensä catch 22 -ilmiöksi, joka tarkoittaa, että pulman
ratkaisemiseksi ongelmallisessa tilanteessa tarvitaan jotain, jota on
saatavissa ainoastaan normaalissa, siis ei-ongelmallisessa tilanteessa.
Muistatte varmasti Joseph Hellerin kirjasta, miten John Yossarian yritti
päästä lääkärille, jotta saisi luokituksen ”unfit to fligh”, kelvoton
lentämään, mutta sellaisen luokituksen saa ainoastaan hullu lentäjä,
joka haluaisi lentää. Tehtävästä voi päästä eroon pyytämällä arviota,
mutta jo arvion pyytäminen on riittävä todiste siitä, että lentäjä on ihan
kunnossa ja siten ”fit to fligh”. Yossarian haluttomuus osoittaa siis, että
kaikki on ihan niin kuin pitää olla.

 

Vähän samalla tavalla, joskin päinvastaisesti on kaupungin laita. Se
pyytää arviota tarkastusvirastolta ja -lautakunnalta, mutta jos se
pystyisi toteuttamaan lautakunnan suosituksia, se olisi jo niin terve ja
hyvässä kunnossa, että ei sen tarvitsisi edes kysyä näitä neuvoja. Kun
se ei ole siinä kunnossa eikä tiedä, mitä hallinto on, se ei myöskään
pysty ryhtymään minkälaisiin järkeviin toimenpiteisiin. Hauskaako,
mutta ainakin kallista, ja minun mielestäni aika surullista. Surullisinta
tässä on se, että syypäinä eivät ole ne, jotka tavallisesti joutuvat
silmätikuiksi, eli työntekijät. Syypäänä on kaupungin virkamiesjohto,
joka näistä tuloksista päätellen ei tiedä, mitä johtaminen on, ja joka sen
tähden korvaa omaa saamattomuuttaan palkkaamalla lisää väliportaan
johtajia, jotka vuorollaan ovat samassa catch 22 -jamassa kuin kaikki
muut.

 

Siinä tämän kaupungin keisarillisuus on, eikä sen ymmärtämiseksi
tarvitse lukea arviointikertomusta. Riittää kyllä, että tutustuu Nikolai
Gogolin kaikkien tarkastusvirastojen ja -lautakuntien kunniaksi

että missään ei mitään valoa ei ole. Itse kuitenkin uskon, että tilanne
tulee korjaantumaan, ja se tilanne, missä Helsinki nyt on, että verotulot
eivät ole kasvaneet odotetulla tavalla, johtuu siitä, että maassa on
talouslama ja yhteisöveron tuotto on alhainen, ja työllisyyden
heikentyminen on merkinnyt sitä, että meillä on paljon enemmän
työttömiä ja sitä kautta myöskin sitten menoja. Samanaikaisesti me
olemme pitäneet ennätyksellisiä investointeja päällä, ja tästähän se
tulee. Me vasemmalla emme ainakaan näe, että Helsinki olisi
ylimitoittanut palvelunsa ja että palveluista pitäisi lähteä säästämään.
En tiedä, onko tämä se, mitä oikeisto havittelee, kun näitä mörköjä
jatkuvasti täällä luettelee.

 

On hyvä myös muistaa muutamia tosiasioita. Helsingin väestökasvu
viime vuonna oli 6 500. Se on siis jatkunut nyt jo vuosia ja vuosia, ja
totta kai se merkitsee myöskin jotakin menopuolella ja välttämättä ei
ehkä niin nopeasti ole tulopuolella näkynyt. Yli 65-vuotiaiden määrä
kasvoi yli 2 000:lla, ja työttömien määrä lisääntyi edelliseen vuoteen
verrattuna 30 %. Tässä löytyy näitä selittäviä tekijöitä.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Pyysin puheenvuoron jatkaakseni valtuutettu Vikstedtin jo aloittamaa
keskustelua harmaasta taloudesta, ja minusta olisi erittäin tärkeä
todellakin, että tarkastuslautakunta nyt paneutuisi tähän asiaan
huolella. Nyt näin ei ole tehty. Konsernijaosto sai käsiteltäväkseen
harmaan talouden raportin. En kuitenkaan tiedä, minkälaisia
keskusteluja siellä on käyty ja ollaanko aikeissakaan ryhtyä mihinkään
toimenpiteisiin, mutta joka tapauksessa me tiedämme, että harmaa
talous on uhka kaupungin taloudellekin, ei ainoastaan tietysti Helsingin
kaupungin taloudelle, mutta myös se on uhka ja haitta, ja sen takia
teen seuraavan toivomusponsiesityksen:

 

                     Kaupunginvaltuusto kehottaa tarkastuslautakuntaa
                     tarkastustoiminnassaan selvittämään harmaan talouden
                     aiheuttamia haittoja ja uhkia Helsingin kaupunkikonsernille.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Täällä on paljon puhuttu nyt Helsingin Energiasta ja liikelaitoksista ja
näistä mahdollisista ulkoistamisista, ja nythän on todella niin, että
valtiovarainministeriössä tehtiin tämä selvitys ”Kunnat ja
kilpailuneutraliteetti”, ja kaupunginhallitus sai iltakoulussaan tästä
selvitystä. Nyt on tärkeää, että ei todellakaan hosuta mitään

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä käsillä oleva arviointikertomushan tarkastelee toiminnallisia ja
taloudellisia tavoitteita ja sitä, miten ne ovat toteutuneet. Itse haluaisin
ensinnäkin nostaa esiin tämän sitovien toiminnallisten tavoitteiden
käsitteen. Minullekin on tullut vähän sellainen mielikuva, että ovatko ne
ehkä liian helppoja. Ovatko ne sellaisia oikeita tavoitteita, jotka oikeasti
mittaavat jotain suuntaa? On tietysti ymmärrettävää, että eri toimialoilla
halutaan sellaisia toiminnallisia tavoitteita, jotka voidaan kuitenkin
kohtuullisesti saavuttaa, ettei itse sitten joudu hirveän huonoon valoon.
Toivoisin kuitenkin, että olisi ehkä enemmän sellaista visionääristä
suuntaa myöskin niissä tavoitteissa.

 

Yhtenä ajatuksena tulee heti mieleen erilaiset rakennusinvestointi- ja
korjaushankkeet. Meillä on tällä hetkellä tai aika usein eri lautakunnissa
käsiteltävänä hankkeita, joissa huomataan, että suunniteltu hinta ja
alkuperäinen budjetti on aivan eri kuin se, mikä sitten joudutaan lopuksi
hyväksymään hankkeen myöhemmässä vaiheessa. Yksi mahdollinen
tapa mitata sekä tämän toiminnan taloudellista kestävyyttä ja
tehokkuutta olisi se, että miten alkuperäinen budjetti vastaa
toteutuneita kustannuksia. Tietysti se ei ole varmaankaan helppo
laskelma suorittaa, mutta voisin kuvitella, että siihen kyllä löytyisi
ratkaisuja. Meillä kiinteistölautakunnassa voitaisiin alkaa miettimään
kollegojen kanssa sitä, että miten todellakin paremmin voitaisiin
seurata sitä, että se, mitä budjetoidaan hankkeisiin, sitten pitää, ja ettei
tule ylibudjetointia tai alibudjetointia. Myös yksityissektorilla on todella
tärkeää hyvä budjetointi ja se, että tiedetään, mitä johonkin
hankkeeseen tai tapahtumaan tulee kulumaan. Siksi uskon, että se
voitaisiin kaupungin puolellakin toteuttaa.

 

Sitten toinen asia, mikä tällaisena sitovana toiminnallisena tavoitteena
pitäisi olla esillä, on katutöiden kesto ja nopeus. Tiedän, että varsinkin
näin kesän tullen on helppo olla sitä mieltä, että mitä näitä taas revitään
auki näitä katuja, ja erilaisia toimialoja, siellä voi olla Helsingin Vettä,
siellä voi olla Energiaa tai kadun pinnan huoltoa ja kaikkea muuta.
Olisiko mitään mahdollista toiminnallista tavoitteita tai indikaattoria,
millä voitaisiin saada aikaan se, että nämä eri tahot pystyisivät
sopimaan ja toimimaan yhteen niin, että katutöiden nopeus ja kesto
olisi mahdollisimman lyhyt.

 

Nyt on puhuttu paljon näistä erilaisista madonluvuista, ja luulen, että
vieläkään me kaikki, eivätkä varsinkaan asukkaat, emme ole
sisäistäneet sitä, että veroprosentti todennäköisimmin tulee
nousemaan syksyllä, ja se vaikuttaa meidän kaikkien kukkaroon. Siitä,

yhteistuumin sellaiset palvelut, jotka ovat tarpeellisia.

 

Nykyisellä hallintomallilla, jossa todellakin on tällaisia pystysektoreita ja
jokaisella pystysektorilla omat tarkkaan pilkotut tehtävänsä, ei ikinä
päästä siihen, että kuntalaiset voisivat itse hallita itseään toistensa
kanssa ja myöskin vastata niihin palvelutarpeisiin sillä tavalla kuin he
kokevat kohtuulliseksi ja säädylliseksi. Meillä on erittäin kova ristiriita
siinä, että kuntalaiset sanovat, että kaupunki hoitaa huonosti tärkeitä
palveluita, vanhuksia, terveydenhoitoa ja lapsia, milloin
päihdeongelmaisia, kaikennäköistä kansaa palvellaan huonosti. Näin
tulee olemaan niin kauan kuin meillä ei ole itsehallintoa.

 

Olen täältäkin pöntöstä jo moneen kertaan sanonut, että meidän pitäisi
näitä lähipalveluja varten, sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluita
varten ja peruskoulutusta varteen perustaa sellaiset
kaupunginosavaltuustot, jotka itsenäisesti vastaisivat näistä palveluista,
ja näihin valtuustoihin kunkin alueen ihmiset valitsisivat sitten ne
päättäjät, joiden kanssa voisivat olla tiiviissä yhteistyössä. Tällaisella
lähipalvelualueella myöskin työntekijät pääsisivät ihan toisella tavalla
kontaktiin toistensa kanssa kuin tässä meidän nykyisessä
pystysektorimallissa. Vielä nykyistäkin huonompi organisaatio tulee
olemaan se, jossa palvelut hoitaa pääasiassa hyvin itsenäiset
osakeyhtiöt ja suuri osa niistä palveluista tullaan hoitamaan
palveluseteleillä, jolloin kuntalaisilla ei ole enää mitään muuta kuin
pelkkä asiakkaan mahdollisuus viedä setelinsä sinne palveluntuottajalle
tai olla viemättä.

 

Minä todella toivon, että täällä ruvettaisiin vakavissaan miettimään
muita vaihtoehtoja kuin sitä, että kaikki määrätään ylhäältä päin ja että
organisaatiota aina vain kasvatetaan esimerkiksi pääkaupunkiseudun
kuntien yhteenliittämisellä. Se johtaa kasvottomaan massasysteemiin,
jossa todellakin pystyy toimimaan vain sitten osakeyhtiöt, jotka kuolevat
ja syntyvät ja muuttuvat entistä suuremmiksi ja joissa myöskin sitten
entistä suurempi on harmaan talouden osuus. Olen erittäin iloinen siitä,
että ylipormestari menee neuvottelemaan verohallinnon kanssa, mutta
sen yhteistyön täytyisi olla jokapäiväistä. Myöskin tietysti
verojärjestelmä pitäisi saada sellaiseksi, että minkään kunnan ei
tarvitse haikailla alueelleen hyviä veronmaksajia. Eli tämä nykyinen
kunnallinen verojärjestelmä pitäisi muuttaa sellaiseksi, että rahat
jaettaisiin kunkin kunta-alueen tehtävien ja asukasrakenteen mukaan
eikä sen mukaan, minkälaisia veronmaksajia sillä alueella sattuu
asumaan.

 

pitäisi kehittää joustavuutta, avoimuutta ja vaihtoehtojen
monipuolisuutta, ja tätä varmaan tullaan tekemään. Jos saataisiin
Tukholman malli hakuprosessiin, niin siinä tulisi se avoimuus kylä ihan
parhaiten, ja kun lautakunnan jäseniä Tukholmassa kävi, niin toivon
ainakin, että sitä kauttakin myös paranisi tämä.

 

Olen iloinen tästä tarkastuslautakunnan maininnasta siitä, että
päivähoidon ryhmäkoot pitäisi säilyttää kohtuullisina, koska nyt
osaltaan se ei näin ole, vaikka meillä on valtuustostrategiassa maininta,
että niitä tulisi pienentää. Toki tämä myös maksaa, mutta voisi sanoa,
että voi olla, että hintansa väärti on sitten monilla muilla mittareilla, mitä
halutaan kehittää mitattuna, niin voi olla sitten, että tuleekin takaisin
oka tapauksessa jollain lailla.

 

Ennaltaehkäisy ja varhainen tuki on kuitenkin se kannattavin, mihin
pitää panostaa. Investoinneista puheenollen pidän hyvin tärkeänä sitä,
että nyt hankesuunnitelmissa olevat päiväkoti-investoinnit eivät
lykkäänny. Esimerkiksi Viikissä on jo vuosia odoteltu
päiväkotiratkaisuja, ja on tärkeää, että niitä ei keskeytetä.

 

Kulttuuri-investoinnit ovat hyviä, ja toivon niihin valtionosuutta ja
valtioon mukaantuloa vahvemmin silloin, jos ajatellaan, että ne ovat
valtakunnallisia hankkeita. Itselläni keskustakirjasto ei ole siellä
ykköskohdassa. Se on sinänsä hyvä hanke, mutta se ei saa ohittaa
mielestäni näitä päivittäisiin tapahtumiin, ihmisten elämään liittyviä
investointeja. Samoin asumisen investointeja mielestäni ei saa siirtää.

 

Sivulla 11 täällä liitteessä, haluaisin tarkentaa ja toivoisin, että tämä
korjattaisiin, kun täällä sanotaan, että lasten päivähoidon
palvelurakenteen monipuolistamiseen liittyvä yksityistä kotihoidontukea
koskeva tavoite ei toteutunut. Tässä on varmaan tarkoitettu yksityistä
hoidon tukea. Se 6 %:n tavoite ei toteutunut, eikä yksityistä kotihoidon
tukea, jota en itse sanaparina tunne, vaikka kotihoidon tuki on sitten
erikseen.

Tähän on kyllä pyritty, on kaikenlaista keinoa käyttöä. Sitten on minusta
hyvä miettiä, että mikä strategia, miten sitovat tavoitteet, että onko ne
joskus olleet sitten liian kunnianhimoisia näissä, ja voidaanko ajatella,
että joskus osaoptimointi joidenkin tavoitteiden osalta tai hallintokunnan
jonkun tavoitteen osalta voi aiheuttaa sen, että se kokonaisuus ei
välttämättä olekaan sitten paras mahdollinen, jos yhteen tavoitteiseen
pannaan kaikki paukut, mutta sinänsä kannatan sitä 6 %:n tavoitteita ja
olen siihen sitoutunut.

 

uusiutuvien energiamuotojen käytön lisääntyminen?

 

Mutta sitten kysymys siitä, että miksi meidän palvelutuotantomme on
niin kallista. Miksi meidän koulumme ovat selvästi kalliimpia, mutta
eivät tuota kuitenkaan parempia oppimistuloksia? Totta kai meillä on
vaativa väestö, koska meillä on paljon maahanmuuttajalapsia. Tähän
valtion pitäisi tulla paremmin tukemaan, ja jos keskustalaisilla kunnilla
olisi tällainen erityisongelma, niin olisi tullut jo ajat sitten.

 

Minkä takia me käytämme terveydenhuoltoon 25 %:a enemmän rahaa
kuin Lahden kaupunki sen jälkeen, kun menot on ensin tarvevakioitu?
Onko meidän terveydenhuoltomme todella niin paljon parempaa, että
25 %:n ylitys näissä rahoissa on järkevää, vai onko niin, että kun meillä
ei ennen ollut niin paljon rahaa, niin koko meidän järjestelmämme on
niin vesilastissa, että siellä tavallaan on pieniä käytäntöjä siellä, täällä
ja tuolla, jotka tulevat kalliiksi? Voi olla, että nämä mittarit ovat
poskellaan ja ne mittaavat asioita väärin, mutta meidän
tutkimuslaitoksemme, meillä on hyvä kaupunkisuunnitteluhallitus, voisi
tätä kysymystä selvittää, että onko kysymys huonoista mittareista vai
kaupungin huonosta toiminnasta.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

En hyväksy sellaisia ajatuksia, että säästääksemme rahaa hidastamme
asumiseen liittyviä investointeja tai asuntotuotantoa. Me voimme
pikemminkin tehdä niin, että kun Helsingissä rakennetaan aika
arvokkaalle maalle, niin ikään kuin kaavoituksen tuottamaa
arvonnousua ei lahjoiteta asukkaille, vaan sillä toteutetaan näitä
investointeja. Se tarkoittaa, että ihmiset joutuvat maksamaan
asumisestaan enemmän, mutta on parempi maksaa siitä enemmän
kuin jäädä kokonaan ilman sitä asuntoa. Sen takia en hyväksy ajatusta,
että Kruunuvuoren sillasta luovuttaisiin ja ratikkayhteys tulisi joskus
myöhemmin. Koko alue on suunniteltu tämän ratikan pohjalta, eikä se
toimi ilman ratikkaa.

 

Sitten kysymys tästä veropohjasta. Minusta meidän on
puolustauduttava tässä kilpailussa veronmaksajista. Se on ikävää, että
sellaiseen joudutaan, mutta naapurikunnat ovat siihen pakottaneet. Se
voidaan täällä tehdä aika sivistyneesti ilman, että siinä hyökätään
huonompiosaisten kimppuun. Toinen kysymys on se, että seudulla
kilpaillaan myös huonoista veronmaksajista. Jos me voisimme valita 3
%:a asukkaista ja siirtää heidät naapurikunnan puolelle, voisimme
laskea veroäyrimme 10 %:iin. Naapurilla se sitten vastaavasti nousisi

siitä, että hän pitää taloyhtiön hyväksymää klaffituolia puotinsa
ulkopuolella tai kun kioskin pitäminen loppuu virkaintoisten tarkastajien
häirintään, kuten tämän päivän Helsingin Sanomista käy ilmi, ollaan
verotulojen kasvattamisen ja verovarojen käytön suhteen aivan väärillä
jäljillä. Onko niin, että kun yksi käsi käyttää paljon verorahaa
keskustakortteleiden elävöittämiseen, käyttävät kaupungin virkamiehet
sekä omaa kallista työaikaa että yrittäjien vielä arvokkaampaa aikaa
kaupunkielämän tappamiseen? Näin ei voi olla.