rakennusvirasto, kaupallisiin tilaisuuksiin kiinteistövirasto. Kaupallisissa
tilaisuuksissa myynti- ja mainostoiminta on tilaisuuden järjestämisen
päätarkoitus. Joihinkin tapahtumiin tarvitaan lupa useammalta näistä
tahoista. Jokaisella virastolla on oma hinnastonsa ja
vuokrauskäytäntönsä.

 

Tilahallinnon kehittämistyöryhmä esitti loppuraportissaan viime vuoden
viimeisenä päivänä, että katujen, puistojen ja muiden yleisten alueiden
vuokraaminen kaupallisiin tarkoituksiin siirretään tilakeskukselta
rakennusvirastolle. Tällöin luvat myönnettäisiin rakennusvirastosta
sekä kaupallisiin että ei-kaupallisiin tilaisuuksiin. Rakennusvirastoon
siirrettäväksi ehdotettuja tehtäviä ovat mm. ulkomainos- ja
kioskipaikkojen sekä ulkoterassien vuokraaminen ja maankäyttölupien
myöntäminen ulkomainontaan sekä kaupallisiin ulkoilmatapahtumiin.
Toteutuessaan tämä muutos selkeyttää tilannetta ja parantaa
asiakkaitten palveluja. Asia on tarkoitus saattaa valtuuston
käsiteltäväksi syksyllä 2010, ja muutosta esitetään voimaan vuoden
2011 alusta. Mikäli suunniteltu muutos toteutuu, rakennusvirasto
päivittää yleisten alueiden käytöstä perittävät maksut, ja samalla
yhtenäistetään ja päivitetään yleisten alueiden vuokrauskäytännöt ja -
periaatteet.

 

Kaupungin strategiaohjelman 2009– 2012 tavoitteena on, että
Helsingin tunnettavuus paranee, minkä vuoksi kaupunki tarvitsee
erilaisia tapahtumia. Tapahtumat lisäävät Helsingin houkuttelevuutta
matkailukohteena ja elävöittävät kaupungin asukkaiden arkea. Suurten
tapahtumien lukumäärä on lähitulevaisuudessa lisääntymässä.
Ongelmana on tapahtumiin soveltuvien yleisten alueiden
riittämättömyys. Tapahtumien järjestäjät haluavat tapahtumilleen
näkyvyyttä, minkä vuoksi tapahtuma-alueen tulee olla sijainniltaan
keskeinen. Lisäksi tapahtumapaikan tulee olla helposti saavutettavissa
julkisilla kulkuvälineillä.

 

Yleensä konserttien järjestäminen vaatii raskaita lavarakennelmia,
joten niiden sijoittaminen rakennettuun puistoon, esim. Kaivopuistoon
tai Hesperianpuistoon on ongelmallista. Konserttialueeksi soveltuvat
parhaiten hiekka- tai kivipäällysteiset yleiset alueet. Tällaisia alueita
ovat esim. Kaisaniemenkenttä, Rautatientori, Aurorankenttä sekä
Senaatintori. Aurorankenttä on varattu toistaiseksi Musiikkitalon
rakennustyömaan ja Finlandia-talon perusparannuksen työmaan
vaatineen työmaatukialueiden käyttöön.

 

Senaatintorilla järjestetään 28. päivä tätä kuuta maksullinen konsertti,
kanadalainen yhtye ? . Yleisten töiden lautakunta päätti viime viikolla

jollakin alueella on tarvetta joko lisätä tai vähentää palveluja.

Sen siitäkin syystä pitäisi olla normaalia toimintaa, että ei näistä tiloista
ole saatavissa pikasäästöjä, mutta ei se kyllä ihan niinkään ole, niin
kuin Arhinmäki äsken totesi, että se olisi +/-0-toimintaa esimerkiksi
opetusvirastolle. Jos opetusvirasto luopuu jostakin tilasta, se saa sen
säästön hyödykseen saman tien, se voi käyttää sen johonkin muuhun.
Se voi käyttää sen niiden tuntikehysten parantamiseen, se voi käyttää
sen muuhun toimintaan.

 

Kaupunkikonsernin tasolla se on eri asia, mutta siinä tapauksessa
kuitenkin opetusvirasto hyötyy siitä. Silloin kun tilakeskus ottaa tilan
hallintaansa ja alkaa miettiä sille uutta käyttöä, se on sitten
tilakeskuksen seuraava tehtävä, mutta opetusvirasto on siinä
vaiheessa jo hyötynyt siitä tilasta luopumisesta.

 

Miksi tätä palveluverkon säännöllistä tarkistamista pitäisi sitten tehdä,
kun se kuitenkin kohtaa aika suurta vastustusta? Olen ihan samaa
mieltä siitä, että osoitteillakin on kyllä väliä. Osittain siksi, että ne
osoitteet eivät aina olekaan siellä keskellä helsinkiläisten ydintä.
Helsinkiläiset muuttavat, he muuttavat alueiden välillä, he muuttavat
Helsingistä pois, Helsinkiin muuttaa uusia ihmisiä, alueet muuttuvat.
Jollain alueella on vähemmän lapsia. Silloin se koulu ei välttämättä
olekaan enää keskellä niitä lapsiperheitä, vaan se on keskellä
vanhusten perheitä. Silloin pitäisi pystyä tarkistamaan sitä
kouluverkkoa sillä alueella ja mahdollisesti lisäämään vanhusten
palveluja sillä alueella.

 

Lisäksi palvelut ovat hirveän erilaisia. Meillä on ne lähipalvelut, kuten
päiväkoti ja kirjasto, jotka pitää olla lähellä, jotta arjen sujuminen on
helppoa. Mutta sitten meillä on esim. sellaisia palveluja kuin
laboratoriopalvelut, joiden ei tarvitse olla siinä 5 metrin takana tai 50
metrin päässä asunnosta tai kodista. Lisäksi meillä on se tilanne, että
meillä rakennetaan koko ajan uusia alueita ja kukaan ei ole vielä
muuttanut näille uusille alueille, jolloin kukaan ei puolusta niiden uusien
alueiden palveluja. On tarkoitus, että syksyllä käydään tätä
investointiohjelmaa läpi. Silloin minusta on erittäin tärkeää se, että
myös uusilla alueilla ne palvelut ovat saatavissa, kun ensimmäinen
asukas muuttaa sinne alueelle.

Tämä on inhottava työ, ja mielestäni olisi kauhean tärkeää, että myös
muut keinot käydään lävitse aina palveluverkon tarkistamisen
yhteydessä. Minua on hämmästyttänyt se, miten esim. tilojen
yhteiskäytön kohdalla on ollut aivan mahdottoman vaikeaa saada sitä

pitänyt lähteä liikkeelle siitä, että haetaan todellakin tehostamista
lautakunnista, lautakunnat olisi pitänyt laittaa liikkeelle. Meillähän oli
tämä palveluverkkotyöryhmä, ja niin kuin täällä kuvattiin, virkamiehet
tekivät esityksiä ja me seurasimme työryhmässä sivussa, ja sitten
vasta asia meni lautakuntiin lausunnoille, jotka ovat sitten osittain myös
äänestelleet näistä lausunnoista, jotka meillä täällä ovat.

 

Minusta on tärkeää nyt, että jatkossa ei tehdä tällaisia suuria liikkeitä
vaan katsotaan, miten väestökehitys etenee, määritellään myös ne
lähipalvelut ihan selkeästi, joissa me haluamme, että ne palvelut ovat
lähellä asukkaita. Sitten voidaan katsoa, mitkä ovat niitä palveluita,
mitkä voidaan kenties tuottaa keskitetymmin. Me tiedämme, että meillä
on nyt jo erilaisia näkemyksiä. Esim. Vasemmistoliitto pitää tärkeänä
sitä, että terveysasemia olisi lähempänä asukkaita emmekä pyrkisi
tällaisiin viiteen suureen terveyskeskukseen, jotka keskitetään. Tästä
on poliittisia erimielisyyksiä olemassa.

 

Olen vähän huolissani jatkotoimista. Kun täällä on nyt useampi puhuja
sanonut, että liiaksi on tarkisteltu neliöitä ja olen samaa mieltä, mutta
kun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rautava viittasi, että sivulla 13
on näitä toimia, joita nyt sitten lautakunnissa pitää katsoa, niin
lukekaapa sieltä. Siellä puhutaan koko ajan, että tilojen käyttöä
tehostetaan, lähiökirjaston neliömäärä asukasta kohti ei saa kasvaa,
myöskään liikuntalautakunnan ja muissa yksiköissä neliömäärä ei saa
kasvaa, eli taas tuijotetaan näitä neliömääriä, kun pitäisi katsoa
kokonaisvaltaisemmin. Olen pahoillani siitä, että nämähän ovat
yksimielisesti kaupunginhallituksesta tulleita esityksiä, mutta tässähän
kävi niin, että kolme suurta neuvotteli keskenään nämä jatkotoimet.
Valitettavasti siitä pullautettiin pois pienemmät
kaupunginhallitusryhmät, jotka kuitenkin muutoin ovat olleet mukana
esim. palveluverkkotyöryhmässä. Mutta minusta kannattaisi nyt palata
siihen malliin, jota opetusvirastossa kokeiltiin tai opetusvirasto
koordinoi, eli tällainen yhteistoimintamalli alueellisesti. Jakomäessä,
Konala, Pitäjänmäellä ja muualla tehtiin sellaista yhteistyötä, joka meni
nimenomaan yli hallintokuntien rajojen. Me puhumme ja me haluamme,
että yhteiskäyttöä lisätään, ja se onnistuu vain, jos meillä alueellisesti
katsotaan, miten tiloja voidaan käyttää. Tähän tulee valtuutettu
Puhakka myöhemmin puheenvuorossaan puuttumaan, joten ei siitä
enempää, mutta minusta se on se ainoa tapa saada toisaalta asukkaat
mukaan alueellisesti ja sitten myös niin, että hallintokuntien yli tehdään
yhteistyötä, otetaan oppia täältä ja käytetään sitä mallia, joka on meille
valmiiksi jo luotu.

 

myötä, pakottaa tämä esitys, jos se hyväksytään, lautakunnat
tekemään taas lopettamislistoja.

Asukkaiden evästyksiin ja palvelutarpeiden arvioimiseen perustunut
lautakuntakäsittely tuotti aivan päinvastaisen johtopäätöksen kuin mitä
kaupunginhallitus meille nyt esittää. Lähes kaikki esitetyt palvelujen
lopettamiset todettiin perusteiltaan virheellisiksi. Sen sijaan esille nousi
monia tarpeita ja mahdollisuuksia kehittää tilojen yhteiskäyttöä,
pidentää aukioloaikoja ja myös lisätä palveluja. Kaupunginhallitus
esittää käytännössä tämän lautakuntien työn heittämistä roskakoriin.
Esityksen hyväksyminen täällä valtuustossa olisi myös ilmoitus siitä,
että asukkaiden kuuleminen on ollut bluffia, ehkä on kuultu mutta ei
ainakaan kuunneltu.

Suurin osa meistä valtuutetuista on vakuuttanut lukemattomissa
tilaisuuksissa ja yhteyksissä helsinkiläisille, että lähipalvelut säilytetään.
Nyt on näiden lupausten lunastamisen aika. Me emme voi väistää
vastuutamme siirtämällä likaisen työn lopettamislistojen laatimisesta
lautakunnille, kuten kaupunginhallitus ehdottaa. Yhtä väärin olisi
asettaa eri alueiden, esim. vanhojen ja uusien alueiden, asukkaat ja
heidän tarpeensa vastakkain. Valtuusto on täällä sitä varten, että
meidän pitää huolehtia myös uusien alueiden asukkaiden palveluista
ilman, että vanhoilta asukkailta leikataan. Kaupunginhallitus kuitenkin
esittää tällaista vastakkainasettelua esim. edellyttäessään, että
lähikirjastojen ja työväenopistojen tilojen neliömäärät eivät saa kasvaa,
vaikka molempiin on suunnitteilla ja valmisteilla uusia tiloja mm.
Maunulaan.

 

Palveluverkosta käydyssä keskustelussa on käynyt selväksi myös se,
että lähipalvelujen tiloja vähentämällä ei saada aikaan todellisia
säästöjä. Helsingin kaupungin edelleenkin sadoissa miljoonissa
laskettavat kassavarat puolestaan osoittavat, että mitään taloudellista
pakkoa menojen karsimiseen ei ole. Lähipalvelujen karsiminen vain
lisää eriarvoisuutta. Se olisi myös ristiriidassa ympäristötavoitteiden
kanssa. Palveluverkon seinistä, vuokrakuluista voitaisiin säästää
alentamalla sisäisiä vuokria. Niitä vuokria, joilla tilakeskus teki viime
vuonna voittoa yli 90 miljoonaa euroa, siis pelkästään kaupungin omilta
palveluilta. Palvelujen karsimisen sijasta pitääkin alentaa tilakeskuksen
perimiä ylikorkeita sisäisiä vuokria. Rahaa peruspalveluihin löytyy toki
muualtakin, esim. luopumalla Kruunuvuorenselän sillasta, joka tulisi
maksamaan varmaan parisataa miljoonaa, ellei enemmänkin.

 

Esitän, että kaupunginhallituksen ehdotuksen kohta ”jatkotoimenpiteet”
sivulla 13 muutetaan kokonaisuudessaan kuulumaan seuraavasti:

 

jossa valmistelun pohjalta sovitaan niistä alueista, joilla on syytä tehdä
poikkihallinnollista yhteistyötä palveluverkon osalta. Tämän jälkeen
alueella käynnistetään tapaamiset palvelujen järjestäjien ja käyttäjien
odotusten kartoittamiseksi. Kun näiltä alueilta on saatu alustavat
ehdotukset tilamuutoksista, ne kootaan yhteen ja valmistellaan
päätöksentekoa varten lautakunnille. Mallia on testattukin, pilotoitu
alueilla, joita olivat Jakomäki, Konala-Pitäjänmäen alue, Myllypuro ja
Tapanila. Hyvämuistiset muistavat, että nämä ovat niitä alueita, joissa
viime kouluverkkokierroksella kovasti kiivailtiin koulutilojen
vähentämisestä. Kuinka ollakaan, tämän mallin soveltamisen
yhteydessä siellä kyettiin ihan oikeasti luopumaan tiloista, eli tämän
toimivuus on testattu käytännössä.

Tämänkertaisessa palveluverkkotarkastuksessa päätettiin muutamista
alueista jo lautakunnassa, joissa pyritään lisäselvityksiä tekemään,
kuten Käpylässä ja Malmilla. Näen mallin lisäbonuksena sen, että sen
avulla kyettäisiin ottamaan huomioon myös kaupunginosissa tehtävä
vapaaehtoistyö ja tarjota tiloja niitä varten. Tässä haluaisin korostaa,
että on iso puute, ettei meillä ole järjestöjen ja pienyritysten kanssa
tehtävää yhteistyötä kattavaa palvelustrategiaa. Kaupungin ei tarvitse
tehdä ihan kaikkea itse, vaan joitain toimintoja voitaisiin antaa ihan
suosiolla järjestöjen hoidettavaksi ja huolehtia vain siitä, että alueella
löytyy toimintaan soveltuvia tiloja. Siksi teenkin seuraavan
ponsiehdotuksen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että palveluverkon
kehittämistä jatkettaessa sovelletaan opetusvirastossa
kehitettyä ”palvelutilaverkon uudistaminen hallintokuntien
ja asukkaiden yhteistyönä” -nimistä yhteistoimintamallia
soveltuvin osin.

 

Koska tiedän, että joissain hallintokunnissa on aika hyviä malleja myös
käytössä.

 

Muutama sana kouluverkkotarkastelusta ihan erikseen. Koulujen
osaltahan verkkotarkastelu ei ollut sinänsä säätötoimi vaan pohjautui
ihan yksinkertaisesti siihen, että peruskouluikäisten määrä 5 viime
vuoden aikana vähentyi noin 4 000 oppilaalla ja monilla alueilla on
eittämättä ylimääräistä koulutilaa. Kouluverkon tarkastelu olisi siten
ollut paikallaan, vaikka taloudellinen tilanne olisi suotuisakin. Jostain
syystä yleinen käsitys näyttäisi olevan, että mitä pienempi koulu, sen
parempi. Asia ei mielestäni ole aivan näin, sillä opetuksen kehittäminen
ja laadunvalvonta, tarvittavien tukitoimien järjestäminen sekä
monipuolisen kielitarjonnan ja muun valinnaisuuden ylläpitäminen ei

                     

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että opetusviraston
koordinoiman ja mm. Jakomäessä ja Konala-Pitäjänmäellä
kokeillun ja myös palveluverkkotyöryhmän ehdottama
yhteistyömalli asukkaiden ja hallintokuntien yhteistyöstä
otetaan käyttöön.

Tähän asti ponteni on sisällöllisesti valtuutettu Pakarisen ponnen
sisältöinen, mutta oma ponteni jatkuu:

 

Alueellista yhteistyötä aloitettaessa on varmistettava
asukkaiden laaja tiedonsaanti yhteistyöstä, jotta
mahdollisimman moni asukas pääsee vaikuttamaan oman
alueensa palvelujen kehittämiseen.

 

Selkeästi näkyi, että Pakarinen esitteli erittäin hyvin tätä yhteistyömallia
ja sen oivallisuutta ja sitä tarvetta, että tämä pitäisi ottaa laajasti
käyttöön kaupungissa, nimenomaan tässä palvelujen kehittämiseksi.
Mutta se, mikä tässä on yksi pulmapiste, on se, että miten saadaan
asukkaat mukaan, ja tätä mallia pitää vielä, kun sitä viedään eteenpäin,
miettiä tarkkaan sitä, että miten asukkaat saadaan, eli tiedotettava
asukkaiden suuntaan. Muuten tämä on sisällöllisesti sama kuin
valtuutettu Pakarisen mutta eroaa tältä osin. Teen myös toisen ponnen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että asukkaiden verkko-
osallistumista palveluverkon kehittämisessä kehitetään
edelleen ja varmistetaan asukkaiden tiedonsaanti verkko-
osallistumismahdollisuudesta sekä varataan riittävä aika
keskustelulle ennen päätöksentekoa.

Näissä asiapapereissa on mukana selvitys tästä verkkokeskustelusta.
Siellä näkyy, että ne määrät suhteessa kaupunkimme asukkaisiin ovat
itse asiassa aika pieniä ajatellen siis verkon mahdollisuuksia. Ja toinen
asia, mikä siellä näkyy hyvin selvästi, että ihmiset kokivat, että tämä oli
aivan liian lyhyt aika ottaa kantaa näin suureen asiaan kuin palvelujen
kehittämiseen. Erittäin hyviä ehdotuksia siellä oli tässä, kun oli
selvitetty tätä verkko-osallistumista, että myös järjestöjen perustellut
kannanotot, että ne olisivat hyvin näkyvissä siellä myös kansalaisten
luettavissa sivuilla, että tätä parannusta kannatetaan seuraavissa
verkkokeskusteluissa. Tulevaisuuden kannalta verkko-osallistumisen
vahvistaminen on todella olennaista, ja se, että meidän pitäisi myös
kaupungin lähteä miettimään Facebook-käyttöä, sosiaalisen median
käyttöä tämäntyyppisissä asioissa, jolloin päästäisiin sinne, missä
kansalaiset käyvät keskustelua.

 

kyllästymiseen asti kuulla, kuinka tiloista luopumisella voidaan osoittaa
lisää resursseja itse opetukseen, joka on opetustoimen ydintehtävä,
mutta tässä yhteydessä monikaan ei tunnu muistavan sitä, että
resursseille, joita voitaisiin käyttää mm. opetusryhmien
pienentämiseen, ei ole paljonkaan käyttöä, jollei niille jakotuntien avulla
jaetuille opetusryhmille enää löydy kouluista riittävästi opetustiloja.
Näitä tiloja täytyy jatkossakin kouluista löytyä, muuten luokissa lopulta
kuitenkin opiskelee samanaikaisesti turhan iso määrä oppilaita. Silloin
tilankäyttö ehkä on tehokasta mutta oppiminen välttämättä ei.
Mielestäni jälkimmäinen on tärkeämpää.

Neliömäärien tuijottaminen on väärä tapa lähestyä opetusta ja
oppimista. Ymmärrän, että joka neliö kyllä maksaa, enkä ole eri mieltä
siitä, etteikö koulujen tilankäyttöä saisi tarkastella kriittisesti silloin kun
siihen todella on aihetta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tilanne on
vähintäänkin nurinkurinen silloin, kun koulujen peruskorjausten
nostamat tilakustannukset pakottavat vähentämään koulutilaa paitsi
alueilla, joissa oppilasmäärät todella vähenevät, myös alueilla, joissa
se pidemmällä aikavälillä ei ole lainkaan järkevää,
väestöennusteidenkaan valossa. Eikä ole kovin mielekästä nähdä
vajaakäyttöisenä koulurakennusta, jolla on isot aulatilat mutta luokat
kuitenkin päivittäin täynnä opiskelun kannalta hyvänkokoisia
opetusryhmiä.

 

Esitin opetuslautakunnassa keväällä, että jatkossa
oppilaskapasiteettilaskelmiin liitettäisiin päätöksenteon tueksi myös
selvitykset siitä, montako luokkatilaa muutosesitysten kohteena
olevissa kouluissa on ja missä käytössä ne ovat. Toivomus lisättiin
lautakunnan palveluverkkolausuntoon. Toivon tämän helpottavan
tulevaisuuden kouluverkkotarkasteluita.

 

Koska kaupunginhallitus ja ehkä myös -valtuusto kohta ohjeistavat
opetuslautakuntaa purkamaan kouluverkon ylikapasiteettia, toivon, että
ylikapasiteettia tutkiskeltaessa sitä tutkiskeltaisiin sitten ihan kunnolla.
Pelkkä oppilaskapasiteettilaskelmien tuijottaminen ei riitä, ei etenkään,
jos ei niitä ole päivitetty vastaamaan koulutiloihin remonttien
yhteydessä tehtäviä muutoksia. Tähänkinhän opetuslautakunta viime
talvena törmäsi. Koulujen tulevaisuudesta ei myöskään ole järkevää
päättää vain 5 vuoden aikajänteellä. Alueellisia väestöennusteita
tutkittaessa on mielestäni tärkeää kiinnittää huomiota siihen, onko
oppilasmäärien väheneminen alueella vain tilapäistä vai vaikuttaako se
pysyvältä.

 

Minkään lautakunnan jäseniltä ei voi odottaa, vaikka ehkä sopiikin

noin 7 % eli noin 200 miljoonaa euroa vuosittain. Inflaatio on samaan
aikaan ollut vuosittain 2 %:n luokkaa. Viime vuonna taantuman keskellä
kaupungin verotulot, etenkin yhteisöveron tuotto, romahtivat, niin kuin
kaikki me täällä hyvin tiedämme. Toimintamenot kuitenkin kasvoivat
6,5 % eli selvästi enemmän kuin kunnissa keskimäärin. Edellisen
vuoden tulos olikin yli 200 miljoonaa euroa heikompi kuin talousarvio
ennakoi.

 

Miten sitten nyt? Tällä hetkellä reaalitalous on kääntynyt orastavaan
kasvuun, mutta tämä ei näy vielä pitkään aikaan Helsingin
kuntataloudessa. Koko kaupunkikonsernin ennustettu tulos tälle
vuodelle on yli 120 miljoonaa euroa tappiollinen, ja suhteessa vain
puoli vuotta aikaisemmin hyväksyttyyn talousarvioon tappioennuste on
kasvanut yli 70 miljoonaa euroa. Samaan aikaan ennuste
toimintamenojen kasvulle tälle vuodelle keskellä taantumaa on jopa 4,7
%.

Tämä kaikki haluaa sanoa, että me emme siis vielä ole Helsingissä
miltään osin lähteneet tasapainottamaan talouttamme saati säästäneet
yhtään mistään. Sen sijaan Helsinki ottaa nyt Kreikan viitoittaman tien
ensiaskeleita, kun tulot pienenevät ja menot jatkavat kasvuaan. Päivän
polttava kysymys kuuluukin: olemmeko valmiita tekemään kiperiä
ratkaisuja jo nyt, vai vieläkö tyydymme odottamaan tilanteen
pahenemista entisestään?

 

Jälkimmäisessä vaihtoehdossa talouden tasapainottamiseksi
vaadittavat ratkaisut tulevaisuudessa ovat entistä radikaalimpia. On
nimittäin aivan selvää, että Helsingin on lähdettävä tasapainottamaan
kuntataloutta. Kovin pitkään kun ei voi enempää rahaa käyttää kuin
mitä ansaitsee. Säästöjä me voimme karkeasti ottaen etsiä kolmesta
suunnasta: Ensinnä voimme yrittää parantaa julkisen palvelutuotannon
tehokkuutta. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, kun
huomioimme, että julkisen sektorin työn tuottavuus on koko 2000-luvun
laskenut. Parhaimmillaankin työn tehostumisen vaikuttavuus näkyy
kuntataloudessamme vasta pitkällä viiveellä.

 

Toiseksi voimme karsia palveluiden määrästä ja laadusta henkilöstöä
vähentämällä. Tämän ottaminen tavoitteeksi ei varmasti ole kenenkään
mielestä järkevä lähtökohta vaan se viimeinen oljenkorsi, niin myös
minun mielestäni. Kuitenkin on syytä huomata, että kaupunkimme
käyttää esim. sosiaali- ja terveydenhuoltoon asukkaisiin suhteutettuna
noin 15 % enemmän rahaa kuin Suomen 10 suurinta kaupunkia
keskimäärin. Kuitenkin helpoimpana vaihtoehtona taloustilanteen
johdosta voi nähdä palveluverkkomme kriittisen tarkastelun

 

Palvelujen tuottamisessa aito kumppanuus yritysten, kolmannen
sektorin toimijoiden ja kaupungin kesken on edellytys ja mahdollisuus
työpaikkojen syntymiselle sekä palvelujen saannin joustavuudelle.
Palvelujen saatavuutta ja joustavuutta vahvistaa myös julkisen sektorin
työntekijöiden, osaamisalueidensa puitteissa tietenkin, joustava
siirtyminen työpisteestä toiseen kysyntähuippujen mukaan.
Työympäristön vaihtuminen ehkäisee myös laitostumista ja sokeutta
oman työnsä kehittämiseen.

 

Asiakkaan arvostama ja haluama laatu saavutetaan vain, kun
tiedetään, mitä asiakas haluaa. Koulutetaan henkilökunta osaajiksi ja
hinnoitellaan palvelut läpinäkyviksi niin, että niitä voidaan myös aidosti
verrata muiden palveluntuottajien tuottamiin palveluihin. Tuottajakunta
vaihtelee laadun kilpailuttamisella.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Lasten ja nuorten palvelut on tehtävä sellaisiksi, että ne tukevat
elämänkaaren varhaisaikaa ja vahvistavat tervettä kehittymistä
aikuiseksi. Palveluiden olisi sijaittava siellä, missä lapset ja nuoret
muutenkin kokoontuvat. Vanhusten pitäisi päästä palveluihin, joita heitä
varten on tehty, niin että heidän ei tarvitse erikseen nähdä paljon
vaivaa sinne pääsemiseen. Kuljetuspalvelut yhdessä esim.
liikuntapalvelujen kanssa on aivan välttämättömyys jatkossa. Yksi hyvä
esimerkki mm. nuorisopalveluista on Walkers-kahvila, joka sai
mahtavat tilat ydinkeskustassa, jonka juuri nyt koko kaupungin nuoriso
on hyvin löytänyt ja joka on hyvä esimerkki siitä, miten toiminta
jalkautuu sinne, missä ihmiset ovat ja käyttävät ovat. Kuitenkin sen
kaltaiset toiminnot joutuvat vuosittain hakemaan rahoituksen.

 

On tärkeää, että valmistelemme kaupungille kokonaisvaltaisen
palvelustrategian, johon kirjataan terveyttä edistävät ja ennaltaehkäisyä
painottavat toimintasuunnitelmat, toimintakumppanit, erilaiset muut
toimijat, toimintojen sijaintialueet ja rahoitus. Palvelujen laatu ja
saatavuus voidaan toteuttaa, kun toimijat voivat olla varmoja toiminnan
rahoituksesta pitkällä aikavälillä. Silloin meidän ei tarvitse lähteä siitä,
että teemme näinkin radikaalia listaa ties kuinka pitkän aikavälin
puitteissa, vaan voimme vuosittain esim. käsitellä näitä tilanteiden
muuttumisia ja palveluverkkorakennetta. Hyvänä esimerkkinä on
Espoo, joka on tällä hetkellä laatimassa erittäin hyvää
palvelustrategiaa, jossa se ottaa huomioon kaikki toimijat kyseisellä
alueella ja kirjaa ne ylös. Toivoisin, että Helsingin kaupunki ottaisi
jonkin verran oppia sieltä. Jätänkin ponnen, että:

 

saada halvemmalla tai siirtää tulevaisuuteen. Nythän näin on kaupunki
pyrkinyt tekemään, eli tämä investointikysymys on nyt tarkastelun alla,
ehkä vähän uutena asiana, ja itse olen ollut myös aiemmin sitä mieltä,
että kyllä niihinkin pitää pystyä puuttumaan. Syksyllä tulemme
kuulemaan, mitä uusia esityksiä tästä tulee.

 

Mutta miten sitten näitä päivittäisiä kuluja eli niitä palveluja voi kaupunki
tehostaa sillä tavalla, että meillä on varaa tarjota niille asukkaille? On
ihan selvää, niin kuin on mainittu monesti tässä, että minkä takia
kaupunki on olemassa ja minkä takia näitä kaikkia erilaisia rakenteita
on, sen takia, kun halutaan tarjota asukkaille niitä palveluja. Asukas on
se asiakasomistaja kaupungissa, ja asukkaan tulee saada niitä tärkeitä
palveluja. Sen takia on tosi tärkeää miettiä, mitä ovat ne tarpeelliset ja
välttämättömät palvelut ja miten lähellä niiden pitää olla kotia.

 

Yksi tärkeä asia on alueiden tasa-arvo. Tämä palveluverkkoesitys
alkuperäisessä muodossaan, kyllähän siellä oli monia ongelmakohtia.
Jostain alueelta oltiin lopettamassa ala-astetta ja kirjastoa ja oliko
terveysasemaa, ja tuli vähän mieleen, että siinä jokainen toimiala on
tehnyt omassa nurkassaan niitä suunnitelmia, jotka varmasti voivat olla
ihan relevantteja sille toimialalle, mutta mitä sitten jää jäljelle sinne
alueelle, jos sieltä kaikkia erilaisia asioita poistetaan? Itse asun
Paloheinässä, ja ei siellä hirveästi palveluja ole. Kyllä minä toivon, että
meitä helsinkiläisiä voidaan myös kohdella sillä tavalla tasa-arvoisesti,
että meillä on mahdollisuus asua ympäri Helsinkiä ja nauttia palveluista
suht koht lähellä siellä, missä asutaan.

Sitten yksi ongelma ehkä on tämä kokonaisvaltaisuus. On tässä paljon
perätty, että miksi ei tehdä kokonaisvaltaista suunnitelmaa, pitää olla
kokonaisvaltainen tarkastelu. Myös tässä esityksessä mainitaan
kokonaistaloudellisten vaikutusten arviointi. Kokonaisvaltaisuus on
hirveän vaikea asia. Sitä halutaan, mutta käytännössä sitä on lähes
mahdoton toteuttaa, koska on lähes mahdoton tehdä kaikista
kaupungin asioista kokonaisvaltainen esitys, että kaikki siihen kuuluvat.
Totta kai siihen pitää pyrkiä, se on tosi tärkeää, mutta minä haluaisin,
että me emme kuitenkaan huku siihen, että meillä pitää olla kaikki
maailman asiat, kaikki Helsingin asiat ja palvelut mukana ja sitten ei
voida edetä, kunnes sellainen saadaan eteen.

 

Eli tältä osin palveluverkkoesitys yritti täyttää sitä kokonaisvaltaisuuden
vaatimusta mutta ei ehkä täysin siihen pystynyt, ja siihen jäi monia
ongelmakohtia. Minä kyllä kannatan tätä esityksen lähestymistapaa,
että tavallaan nyt se vastuu menee näille lautakunnille. Se vastuu
menee sitten sinne, että jos niistä tällä tavalla verkkoa supistamalla ja