Arvoisa puheenjohtaja.

 

Esitän Hanna Laineen uudeksi henkilökohtaiseksi varajäseneksi Lauri
Saariluomaa ja ? .

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Asiahan on siis luvan antamisesta tielaitokselle, jotta se saa rakentaa
tai yhtä kohtaa Kehä I:stä hieman parantaa vuonna 2012, jolloin se
siinä suunnitelmassa on tai Helsinki esittää, että silloin se rakennettaisi.
Väylänä Kehä I on hyvin ongelmallinen juuri siitä syystä, että sitä on
sieltä täältä parsittu ja se on ajoittain kohtuu hyvässä kunnossa mutta
ajoittain kapea. Parhaimmillaan sen välityskyky on tuollaista 100 000
autoa vuorokaudessa. Se kertoo jotain Kehän merkityksestä tälle koko
alueelle.

 

Nousin lähinnä sen takia puhumaan, että kysymys on myös
joukkoliikenteestä. Jos tuo Kehä I olisi kauttaaltaan toimiva väylä, eli
siinä olisi myös joukkoliikenteelle varattu väylä, se parantaisi
poikittaisyhteyksiä. Minä toivon, että tässä jatkossa keskusteluissa
valtion ja Helsingin virkamiesten välillä päästään eteenpäin niin, että se
väylä saadaan siihen kuntoon mahdollisimman nopeasti, että voidaan

varata yksi kaista joukkoliikenteelle läpi koko väylän. Nythän, kun se
vaihtelee se väylä tai kaistojen määrä, niin se aiheuttaa
mahdottomuuksia ja lisää ruuhkaantumista sille väylälle. Se on
oikeastaan yksi poikittaisliikenteen ainoita väyliä, joka toimii. Kehä III
on myös sellainen väylä, joka alueellisesti on siis koko Helsingin
seudun kannalta hyvin merkittävä. Sehän on nyt vähän parantumassa.
Minä toivon, että tämä menee hyvin tässä eteenpäin.

 

Tietysti esittäisin nyt hallituksessa oleville henkilöille, täällä kun on ihan
ministeristason ihmisiä, että muistatte, että Helsingin seutu vastaa
maan autoliikenteestä suurta osaa mutta resursointi on hieman toista
luokkaa. Tässä asiassa en syytä nykyistä hallitusta, se on valitettavasti
ollut niin myös edellisten kohdalla.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tuo valtuutettu Bryggaren kaunis ajatus laittaa joukkoliikennekaistoja
Kehä I:lle on sellainen, joka on joskus tullut minullekin mieleen, mutta
sen jälkeen asiantuntijat ovat sen minulle kumonneet ja alan uskoa
asiantuntijoita. Tuollainen moottoritie on sen verran suuri
ympäristöhaitta, että sen ympärillä itse asiassa ei ole mitään. Sen takia
bussi, joka kulkee Kehä I:stä pitkin, sille ei voida tehdä pysäkkiä, joka
olisi lähellä jotakin, koska sen lähellä ei ole mitään. Sen takia on paljon
parempi keskittää joukkoliikenne Jokeri I:n ja Jokeri II:n tasolle, siis
näiden Kehien väliin, jolloin se pystyy kulkemaan myös asutuksen ja
työpaikkojen kautta.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Soininvaara on osittain oikeassa. Siis totuus on, että siellä
on paikkoja, joissa ei asutusta ole lähellä, mutta kummassakin päässä
sitä on voimakkaasti. Kun siinä väylällä on jonkun verran liikkunut, se
voi olla myös liityntäpysäköintimahdollisuutena kohtuullisen hyvä. Mutta
kansainvälisesti on nähty, että tällaisia ratkaisuja voidaan tehdä, jos
vain halutaan. Ihmettelen sellaisia asiantuntijoita, jotka ovat sitä mieltä
että tällainen väylä ei toimi joukkoliikenteessä.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Bryggare puhui asiaa. Kehät kertovat suurista
liikennetarpeista, jotka on pyritty tyydyttämään yksityisautoilun keinoin.
Suuri virhe on ollut se, että poikittaisjoukkoliikenteen tarjontaa ei
järjestetty samanaikaisesti. Tuo ajatus siitä, että Kehä I:llä kulkisi
Jokerin tapainen bussi, on erittäin hyvin. Varsinkin ruuhka-aikoina se
voisi tarjota hyviä vaihtomahdollisuuksia, ja itse tein aikanaan
tämänkaltaisen aloitteen tällaisesta pika-Jokerista. Ruuhka-aikana se
voisi helpottaa Kehä I:n painetta merkittävästi. Kannatan valtuutettu
Bryggaren ajatuksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Nämä virheethän tehtiin jo 30 vuotta sitten, kun lähdettiin investoimaan
moottoriteihin, rakentamaan lisää kapasiteettia Kehä I:lle ja laiminlyötiin
tämä poikittaisen joukkoliikenteen kehittäminen täysin. Siinä ovat kaikki
maan hallitukset olleet sillä lailla mukana, että pääkaupunkiseutu ei ole
saanut riittävästi rahaa. Ainoa keino on se, että joukkoliikenne,
poikittainen joukkoliikenne on nopeampaa kuin henkilöautoliikenne, ja
nyt siihen on todella vaikea päästä. Me teemme koko ajan lisää
eritasoliittymiä Kehä I:lle, lisäämme kapasiteettia, tulee lisää kaistoja.
Eli silloin nämä valtuutettu Bryggaren ajatukset ovat ihan oikeita, että ei
sellaisia asiantuntijoita ole olemassa, jotka sanovat, että Kehä I:lle on
mahdotonta saada. Kaikki on mahdollista, jos näin halutaan menetellä.

 

Nyt on keskeisintä se, että raide-Jokeria pannaan voimakkaasti
eteenpäin ja Jokeri II:a myös, että saadaan luotua sellainen
raideliikenteeseen pohjautuva poikittaisliikenteen järjestelmä, joka
vastaa henkilöautoliikenteelle nopeudessa. Vaihdot ovat sujuvia, on
pyöräparkkia, on liityntäparkkia, että homma toimii, ja samalla pannaan
tasatariffi koko seudulle, jotta myös kustannuksiltaan joukkoliikenne on
aina edullisempaa ja kilpailukykyistä henkilöautoliikenteeseen nähden.

 

 

 

Olen kyllä muiden puhujien kanssa samaa mieltä siitä, että nämä
Soininvaaran asiantuntijat ovat väärässä. Kyllä on mahdollista totta kai
nopeita yhteyksiä rakentaa myös moottoriväylille ja niitä välttämättä
tarvittaisiinkin. Sitä paitsi toinen asia, mikä täytyy ottaa huomioon, on
se, että kaupunkihan kaavoittaa vuokra-asuntoja moottoriväylien
kupeeseen, mikä sinänsä on aika kammottavaa, mutta joka
tapauksessa näillekin ihmisille tietenkin olisi hurjan hyvä saada
kunnolliset, nopeat joukkoliikenteen yhteydet moottoriväyliä pitkin.
Aikaa myöten tietysti toivon, että kasvaa uusi, fiksumpi sukupolvi, joka
todella rupeaa käyttämään näitä moottoriteitä pääasiallisesti
joukkoliikenteen ja tavaraliikenteen väylinä.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Haluaisin tässä yhteydessä, kun puhutaan valtiosta ja Helsingin
kaupungista ja näistä joukkoliikennehankkeista, huomauttaa, että
tässäkin moottoritiehankkeessa kaupungin osuudeksi kustannuksista
esitetään 18,5 %. Eli kyllähän se on ongelma, että valtio maksaa
meidän moottoritieliittymämme, mutta muistellaan, miten näitä Kehä-
ratoja ja Länsimetroja on skabattu, että valtio juuri ja juuri suostuu niistä
maksamaan kenties puolet, jos sitäkään. Kun täällä lähetettiin terveisiä
valtion edustajille, niin kyllähän tähän pitäisi saada muutosta. Olisihan
se paljon fiksumpaa rakentaa tällä kustannusperiaatteella toimivia
raideratkaisuja eikä näitä moottoriteitä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Toteaisin sen, että Kehä I:ä on etupäässä parannettu
länsipainotteisesti, mikä on tietysti espoolaisten mielestä ollut tärkeää.
Kiinnittäisin nyt vain huomiota siihen, että erittäin kiireellinen olisi Kehä
I:n ja Itäväylän välisen risteyksen parantaminen. Se on roikkunut
suunnitelmissa jo toistakymmentä vuotta, mutta toteutus vain odottaa ja
odottaa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Hyvä, että Jyrki Lohi otti esiin tämän asian. Mehän tässä itse asiassa
hyväksymme vain yhtä ehdotusta, ja mielestäni se on ihan okei. Mutta
kun kerran keskustelu on sallittu tässä, niin minä olen samaa mieltä
kuin ne puhujat, jotka ovat sanoneet, että Osmo Soininvaaran
asiantuntijat eivät ole ihan ajan tasalla. Minulla on tämä sama käsitys,
koska jo nyt Kehä I:llä on toteutettu joitakin ratkaisuja joukkoliikenteen
kannalta, ja esim. joidenkin liittymien välit on syytä pohtia ihan
uudestaan, koska ne ovat tärkeitä koko kaupungin liikenteen
sujuvuuden kannalta. Kyllä tässä kaikenlaisia ratkaisumalleja on
mielestäni käytettävä, ja pitäisi käyttää koko se liikenteen
asiantuntemus, joka joukkoliikenteen suunnittelussa on juuri silloin kun
väylää ollaan uudistamassa ja sille tekemässä uusia ratkaisuja.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Ylikahri mainitsi tuossa valtion. Siis tilannehan on se, että
melusuojauksessa Helsinki on 50 %:lla mukana, josta tulee tämä
kustannus. Valitettavasti Etelä-Suomen tiepiiri on ollut vähän, ei ole
priorisoinut omassa budjetissaan näitä melusuojia niin kuin olisi tarvittu.
Mutta se suuri ongelma, joka tässä on, on se, että Helsingin
metropolialueen liikennesuunnittelussa valtion ja kuntien
rahoitusosuudet vaihtelevat voimakkaasti liikennejärjestelmästä
johtuen. Näinhän ei saisi olla. Pitäisi olla kokonaisuus, jossa yhteisesti
päätetään asioita ja yhteisesti vähän rahoitetaan ja jossa valtiolla on
suuri osuus. Nyt se todellakin on niin, että tämä nykyinen rahoitusmalli
vähän voimakkaasti tukee esim. näitä suuria tiehankkeita. Sen sijaan
esim. raideinvestoinneissa on suuri vääntö kaupunkien tai tässä
tapauksessa pääkaupunkiseudun ja valtion välillä. Tänne pitää saada
järjestelmä, jossa yhdellä rahoituspäätöksellä tehdään
kokonaisrahoitus ja sitten katsotaan, miten se tämän alueen
kansalaisia ja liikenteen sujuvuutta parhaiten palvelee.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Yritän kuitenkin vielä uudestaan selittää, mikä oli se pointti. Jos
ajatellaan, että levittäisimme Kehä I:tä nyt vielä yhden kaistan lisää,
että sinne saisi bussikaistoja, niin se maksaa ehkä puoli miljardia, ehkä
kaksi miljardia, joka tapauksessa aika paljon. Jos tuollainen raha olisi

käytettävissä joukkoliikenteeseen, poikittaiseen liikenteeseen,
kannattaisi uhrata näihin Jokeri I- ja II-reitteihin. Sillä saisi aikaan
enemmän ja saisi aikaan sellaisia linjoja, jotka kulkevat sinne, minne
ihmiset ovat menossa. Koska Kehätietä kulkeva bussi, vaikka se kulkisi
nopeasti, sen palvelutaso on heikko, koska Kehätie kulkee kaukana
kaikista niistä kohteista, minne kansa on menossa. Poikittaisyhteyksiä
tarvitsemme mutta emme kaikkia.

 

Kyllä tähän Kehä I:n suunnitteluun, joka tulee nyt pala palalta ja 100
metriä kerrallaan rahoitetaan sieltä täältä, niin tämä ei ole demokratiaa.
Nämä päätökset, mitä tässä on ollut puhetta kahdesta risteyksestä,
tämä Itäkeskuksen risteys maksaa 100 tai 200 miljoonaa riippuen siitä,
miten se tehdään. Sitten meillä on toinen risteys tuolla Herttoniemessä,
joka maksaa sekin noin 130 miljoonaa. Nämä autoliikenteen
investoinnit ovat kyllä aivan tolkuttomia. Jos olisi sillä tavalla, että
kuntasektori vastaisi näistä kokonaisuudessaan, valtio antaisi
könttäsumman, jolla saa tehdä mitä tahansa, niin silloin nämä
raideliikenteen ja autoliikenteen investoinnit olisivat samalla viivalla
emmekä ikinä rakentaisi tällaisia monumentteja, mitä nämä Kehätiet
merkitsevät.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Rahoitus on toki keskeinen. Ongelma on juuri tämä, mikä on tullut
esille, että rahat menevät teihin. Sitten me voimme kiittää tietysti
naapurikuntaamme Espootakin siitä, että metropäätöksen tekeminen
vei sellaisen 30 vuotta. Jos heillä olisi ollut aikaisemmin jo näkemystä
lähteä kehittämään raideliikennettä, jatkaa Länsimetroa, me olisimme
varmaan paremmassa tilanteessa kuin nyt, ? leveä se Länsiväylä.
New Jerseyssä on samanlaisia järjestelyjä, 7 kaistaa kumpaankin
suuntaan Otaniemi-Tapiola-välillä. Vantaa on toiminut pääosin ihan
jees, lentokentänrataa on ajettu. Helsingillä on ollut selkeä, hyvä
joukkoliikennemyönteinen linja tässä salissa, aina looginen linja siihen,
että Länsimetroa pitää jatkaa. Nyt onneksi kaikki kunnat ovat mukana
tässä näkemässä joukkoliikenteen merkityksen ja yhdessä
kehittämässä joukkoliikennejärjestelmää.

 

 

 

 

 

Hyvät ihmiset.

 

On vähän turhauttavaa saada näitä erilaisten toimintojen
seurantaraportteja, kun niistä puuttuu niin olennaisia kysymyksiä ja
niihin vastauksia. Tämä lasten ja nuorten psykiatrisen toiminnan
järjestelyn seurantaraportti kuvaa kyllä joitakin asioita, jotka ovat
selvästi edistyneet siitä tilanteesta, jolloin tänne lasten- ja
nuortenpsykiatriaan ei oltu pantu lisärahaa ja lisähenkilöstöä. Eli siellä
on selvästi tapahtunut sitä, että hoitoon on päästy nopeammin, tosin ei
niin nopeasti kuin hoitotakuulaki sanoo, eli alle 3 kuukauden tai
korkeintaan 3 kuukauden odotuksella. Mutta sitten jätetään kuvaamatta
niitä ongelmia, joita tässä uudessa systeemissä on. Jotta valtuusto
voisi viisaasti miettiä, mitä kaupungissa pitäisi jatkossa tehdä, meidän
toki pitäisi tietää myös niistä ongelmista.

 

Kun lastenpsykiatria ja perheneuvolatoiminta eriytettiin HYKSin ja
kaupungin erillisiksi toiminnoiksi, sen hyvä puoli oli juuri se, että sinne
pistettiin lisää rahaa ja lisää vakansseja. Se on tuottanut myönteistä
tulosta. Mutta sitten tällä lisärahalla ja lisävakansseillakaan ei ole saatu
toimivaa psykiatriaa. Psykiatrian vakanssit siellä lasten- ja
nuorisopsykiatrian puolella ovat pääosin nuorten, erikoistuvien
lääkärien hoidettavina, ja yleensä he tekevät hyvin lyhytaikaisia
keikkoja töihin. Siellä väitetään tekstissä, että ostopalvelulla on pystytty
paikkaamaan se henkilöstövaje, mikä on. Ei sitä ole pystytty
paikkaamaan, kun on satunnaisia, tilapäisiä työntekijöitä, joilla ei ole
myöskään vielä alan koulutusta eikä kokemusta. Se tietenkin näkyy
siinä, että pystytäänkö tuloksia aikaansaamaan.

Ne tavoitteet, joita esim. HYKSin psykiatriassa on, ovat oikein hyviä.
Siellä on ajatus se, että lasten ja nuorten kohdalta avopsykiatriaa
parannetaan ja lisätään ja mennään sinne, missä lapset ja perheet
ovat. Mutta vielä ei suinkaan olla päästy siihen, että tämä toimisi hyvin
ja tuottaisi tulosta. Edelleen meillä on jonoa osastopaikoille ja
vaikeuksia saada aikoja avohoitoon. Eli valituksia tulee hoitoa
tarvitsevilta ja myös hoitoon lähettäviltä toisilta tahoilta. Jokainen tietää

myös, että meidän perushoitomme, kouluterveydenhoitomme ja
sosiaalityömme eivät ole riittäviä, myöskään perheet eivät saa
tarpeeksi kotihoidon palveluita. Kaiken lisäksi systeemi on erittäin
monimutkainen ja palveluja on kunnan ja HYKSin lisäksi myös aika
tavalla siroteltu erilaisiin järjestöihin. Palvelun tarvitsijat ovat yleensä
hyvin hämillään siitä, että mistä sitä palvelua saisi. Mitään sellaista
systemaattista, selkeää palvelujärjestelmää meillä ei edelleenkään ole.
Näitä ongelmia toivoisin kuvattavan ja myös niihin päätösehdotuksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Lasten psykiatrisessa hoidossa painopistettä on siirretty voimakkaasti
avohoidon suuntaan, eli silloin arkiympäristön riittävä resursointi on se,
mitä pitää tehdä. Keskeisin haaste lasten- ja nuortenpsykiatrian osalta
liittyykin avohoidon työmuotojen kehittämiseen. Pilleriresepti ei
masentunutta nuorta pitkälle auta.

 

Avohoidon työmuotojen kehittäminen lisää mahdollisuuksia tukea
lapsia ja perheitä heidän omissa toimintaympäristöissään ja toteuttaa
silloin myös osaltaan sosiaalisektorin vahvaa haastetta vähentää
lastensuojelun sijoituksia kodin ulkopuolella. Käytännössä avohoidon
vahvistaminen voisi, ja toivon, että tarkoittaa ensinnäkin välimaaston
palvelujen kehittämistä, esim. niin kuin nyt on jo hyviä kokemuksia
nuorisopsykiatrian liikkuvista tiimeistä ja toisena työparin saamista
erikoissairaanhoidosta perustason toimijoiden ja erityisesti
lastensuojelun tueksi lasten ja nuorten auttamistyöhön, esim.
perhekuntoutus ja kotiin annettavat palvelut. Tätä vasten olen erittäin
huolissani sosiaaliviraston varhaisen tuen säästöasioista siinä
suhteessa, että raamin mukaan 33 varhaisen tuen työntekijää
lapsiperheen palveluista pitäisi vähentää, jotta raami riittäisi. Tämä
herättää minulla huolen yhdessä näiden kanssa.

 

Työparimalli on erittäin kannatettava erikoissairaanhoidon ja
perusterveydenhoidon välillä. Se on hyvä keino auttaa psykiatrisista
ongelmista kärsiviä lapsia ja nuoria ja myös ennaltaehkäistä sitä. Sitten
on vielä toinen iso haaste erittäin vaikeasti oireilevien lasten ja nuorten
hoidon järjestämisessä. Tässä esityksessä todetaan, että
helsinkiläislasten osastohoitopäiviä oli vuonna 2009 41,1 % vähemmän
kuin 2008. Toki avohoidon päiviä vähän enemmän. Mutta onko nyt siis
niin, että helsinkiläisten lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon tarve on
vähentynyt näin paljon? Sitä en osaa tässä sanoa, mutta en heti usko,

että se on.

Psykiatrisen hoidon tarpeessa olevia lapsia, joille tulee järjestää
tarpeen mukainen sijaishuolto sisältäen myös psykiatrian hoidon
palveluja, on käytännössä jouduttu hoitamaan heidän sairaudestaan
huolimatta huostaan otettuina lastensuojeluyksiköissä. näitä yksiköitä
ei voida lapsen hoidon tarpeen mukaisesti resursoida. Onkin tärkeä
haaste, että terveydenhuollon ja lastensuojelun yhteistyössä
lapsenhoidon järjestämisessä tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen,
että psyykkisesti sairaan lapsen hoito järjestetään ensisijaisesti
terveydenhuollon toimesta.

 

Muita haasteita on lasten psykiatriseen arviointiin pääseminen, ei-
vaativaa lasten psykiatrista hoitoa tarvitsevien lasten hoidot sekä
jatkohoidot lastenpsykiatrian poliklinikkajakson jälkeen joidenkin
potilasryhmien osalta. Kuukausi lapsen elämässä on jo aika pitkä aika,
ja tällä hetkellähän lastenpsykiatrian poliklinikoilla ei kyetä vastaamaan
lasten psykiatriseen avohoidon tarpeeseen kokonaisuudessaan. Tässä
on hyvä tässä esitystekstissä tämä perusterveydenhuollon
vahvistaminen ja se koulun oppilashuoltohenkilöstön oleminen paikalla
joka päivä edes osan päivää. Vielä haluaisin varmistaa, että kaikki
tietävät sen, että jos oppilas menee koulukuraattorin luota psykologin
luo, siihen tarvitaan huoltajan lupa. Nimenomaan sen takia pidän
tärkeänä, että kouluterveydenhoitaja, jolle ei tarvitse huoltajan lupaa,
olisi se ryhmä, jota erityisesti pyritään lisäämään, koska tässä on kyse
siitä matalan kynnyksen avusta, jossa ei myöskään koulun sisällä
leimaudu. Tämä on minusta tärkeä, varhainen tuki ja ennaltaehkäisy
tuottaa kuitenkin parhaan tuloksen.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kiinnitin huomiota valtuutettu Ingervon puheessa 33 työntekijän
säästötavoitteeseen, joka kohdistui varhaiseen tukeen. Tämä on täysin
ristiriidassa sen kanssa, miten meidän täytyisi puuttua nuorten
tilanteeseen. Jos satuitte lukemaan, tänään oli Hesarissa uutinen,
jonka mukaan nuorisoväkivallan ennaltaehkäisyyn on keinoja ja
osaamista muttei rahaa. Tässä on tehty tällainen selvitys, ja minä en
usko sitä, että muka Helsingissä olisi hoidettu asiat niin hyvin nuorten
osalta kuin mitä tämä meidän raporttimme antaa ymmärtää. Mielestäni
valtuutettu Peltola otti hyvin esille sitä, että kyllä pitää uskaltaa nostaa
myös näitä ongelmia esiin, jotka käytännön elävässä elämässä tulevat
vastaan. On erittäin hyvä, että on tapahtunut edistymistä ja on lisätty

työntekijöitä, mutta ei vielä tarpeeksi. Teen ponnen, jolla toivon, että
kaupunginvaltuusto ottaisi kantaa lasten ja nuorten psykiatriseen
hoitoon. Eli kun täällä jo mainittiin se, että tällä hetkellä hoitotakuun
mukaisesti lapset ja nuoret eivät pääse edes ensimmäiselle käynnille
sen 3 kuukauden aikana. Tämä on toki tilanne parantunut, mutta se ei
ole vieläkään edes tämän tavoitteen mukainen, ehdotan, että:

 

Kaupunginvaltuusto kiirehtii, että perheneuvolapalveluja
tarvitsevat perheet pääsevät ensimmäiselle käynnille
viimeistään 3 kuukauden sisällä.

Tämä ei ole mitenkään kohtuuton toivomus. Tämä on se, mikä meillä
ihan lakisääteisesti kuuluisi toteutua. Niin kuin näette siitä selvityksestä,
tätä tavoitetta on kyetty ottamaan kiinni kehittämällä hoitomuotoja,
lisäämällä työntekijöitä ja palveluja. Ja tässähän oli tämän uudistuksen
tavoitteena se, että lasten ja nuorten hoitoon pääsyä pystyttäisiin
tehostamaan.

 

Muistan hyvin muutama vuosi sitten, kun ollessani
terveyslautakunnassa kuulimme HUSin edustajia tästä asiasta. Huoli
oli syvä, ja se huoli ei vielä ole täysin poistunut huolimatta siitä, että
tätä rakennetta on muutettu. Tässä oli valtuutettu Peltolan
puheenvuorossa jo useita asioita, että esim. pitkäjänteisen
hoitosuhteen luominen on tällä hetkellä erittäin hankalaa, siellä on
paljon väliaikaisia lääkäreitä, ja tällaiset lasten ja nuorten
mielenterveysongelmat, ne vaatisivat pitkäaikaista suhdetta.

 

Toinen asia, johon olen vanhempien taholta törmännyt, eli se, että
koulussa sattuukin olemaan oppilashuolto kunnossa, havaitaan ne
ongelmat, okei, tulee tällainen selvitys, että tarvitaan tukea, niin sitä ei
löydykään mistään. Eli edelleenkin tökkii hoitoon pääsy, tämä on
elävän elämän kokemuksia, ja nämä eivät välttämättä nyt kyllä tässä
raportissa näy. Minä toivon valtuustolta ymmärtämystä tälle ponnelle,
että me kiirehtisimme tosiaan tätä hoitotakuun saavuttamista.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tässä on tullut erittäin hyviä asioita esille, ja itse olen
terveyslautakunnassa usein huomauttanut, silloin kun meillä on ollut
siellä näitä aloitteita käsittelyssä tai tällaisia, että näissä pitäisi paljon
enemmän tuoda esille, niin kuin sanottiin, että pystyttäisiin täällä

varmaan kaikki lukeneet, että tosiaan tätä psykiatrista
erikoissairaanhoitoa tarvitaan erittäin paljon. Hyvin monet
pikkulapsetkin joutuvat olemaan jo useita vuosia psykiatrisessa
laitoshoidossa, niin sen takia esitän toivomusponnen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään
mahdollisuuksia laajentaa ja nopeuttaa lasten
psykiatriseen erikoissairaanhoitoon pääsyä.

 

Ja toivon nyt kyllä, että meistä jokainen ottaa sydämen asiakseen
tämän, että me saamme tämän asian kerrankin kuntoon ja voidaan
sitten seuraavalla kerralla... Edistystä on tapahtunut, mutta lapset eivät
voi odottaa. Mutta katsotaan sitten, kun käsitellään budjettia, mikä
jokaisen sydämen asia on.

 

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Aluksi kannatan valtuutettu Autin äsken esittämää pontta. Me kaikki
tiedämme, että lasten- ja nuortenpsykiatrian resurssit ovat edelleen
liian vähäiset. Valtuuston hyväksymän lasten ja nuorten
hyvinvointisuunnitelman painopisteenä on kehittää hallintokuntien rajat
ylittäviä peruspalveluja ja varhaista tukea näissä asioissa. Mielestäni
tämän linjauksen kanssa on ristiriidassa se, että mm. terveyskeskusta
ja sosiaalivirastoa vaaditaan karsimaan menoja tämän vuoden budjetin
toteuttamiseksi ja vuosien 2011–2013 budjettiraamin toteuttamiseksi.

 

Lasten- ja nuortenpsykiatriassa on tärkeää turvata riittävät resurssit
mahdollisimman varhaiseen arviointiin ja tukeen. Ensisijainen
perustason mielenterveyspalvelujen tarjoaja on tietysti oman
asuinalueen terveysasema ja lastenneuvola.
Palveluverkkosuunnitelmien mukaan terveysasemia aiotaan kuitenkin
vähentää. Tämä nostaisi palveluihin hakeutumisen kynnystä ja
vaikeuttaisi myös ehkäisevän toiminnan ja tukitoimien järjestämistä.
Siksi terveysasemien lopettamisesta onkin syytä luopua.

 

Tästä meille esitetystä raportista puuttuu mielestäni kokonaisnäkemys
palvelujen järjestämisestä, tai sitä ei ainakaan ole kirjattu tähän, jos
sellainen jossakin on. Tämä näkyy erityisesti arvioissa
erikoissairaanhoidon palveluista. Perheneuvolapuolen arviossa

todetaan pahimmaksi ongelmaksi se, että erikoissairaanhoidon
resurssit ovat aivan liian pienet palvelujen tarpeeseen nähden. Samaan
aikaan seuraavalla sivulla HYKSin osalta suorastaan kehutaan sitä,
että erikoissairaanhoidossa on kyetty vähentämään rajusti palvelujen
käyttöä. HYKSin osastopäivien hoitopäivien määrä on tämän raportin
mukaan leikattu viime vuoden aikana, siis pelkästään yhdessä
vuodessa, yli 41 %. Ja tulokset näkyvät, eli lähes viidesosa lapsista ei
ole päässyt hoitoon hoitotakuulain edellyttämässä ajassa, vaan 14 %,
vähän ylikin, joutui odottamaan yli 3 kuukautta ja noin 5 % peräti yli
puoli vuotta. Eli kaupunki rikkoi aika rajulla tavalla lakia.

 

Eräänä ongelmana, johon lopuksi haluan kiinnittää huomiota, on täällä
jo esille tullut erityisen vaikeasti oirehtivien lasten, ja tässä haluan
erityisesti kiinnittää huomiota murrosikäisten tarpeet huomioon ottaviin
palveluihin. Tässä on selvästi ongelmia siinä, miten turvataan
murrosikäisten erityisen vaikeasti oirehtivien lasten ja nuorten
katkeamaton ja pitkäjänteinen palvelu- ja hoitoketju. He ovat usein
tavallaan väliinputoajia lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian
välimaastossa. Esitänkin lopuksi kaksi pontta:

 

1:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
ryhtyy toimiin erityisesti vaikeasti oirehtivien nuorten
mielenterveyspalvelujen katkeamattoman hoitoketjun
turvaamiseksi kehittämällä perusterveydenhuollon ja
nykyisen erikoissairaanhoidon väliin sijoittuvia nykyisiä
palveluja täydentäviä psykiatrisia palveluja yhdessä
pääkaupunkiseudun muiden kuntien kanssa.

 

2:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
ryhtyy kiireellisiin toimiin hoitotakuulain normien
toteuttamiseksi lastenpsykiatriassa, erityisesti HYKSin
lastenpsykiatriassa.

Tämä jälkimmäinen ponsi tavallaan täydentää valtuutettu Puhakan
perheneuvoloita koskevaa pontta.

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Toisin kuin valtuutettu Peltola sanoi, minun mielestäni tämä
terveyslautakunnan selostus on varsin selkeä ja osoittaa sen, että
lasten psykiatriset palvelut ovat liian hajanaisia Helsingissä. Meillä on
ensin perustason palvelut, ne ovat neuvolassa ja koulu- ja
opiskelijaterveydenhuollossa, ja tämä organisaatio kuuluu
terveysvirastolle. Sitten meillä on perheneuvolat, jotka yllätys, yllätys
kuuluvat sosiaalivirastolle. Sielläkin on psykoterapeutti ja siellä on
lastenpsykiatri. Ja heillä on vain 1 727 ollut hoidossa yhden vuoden
aikana. Ja yllätys, 2 lastenpsykiatria taas kuuluu HYKSiin, ja sielläkin
on näitä samoja ammatti-ihmisiä. Eli eikö nyt olisi jo aika yhdistää
perheneuvolat sosiaalivirastosta terveysviraston alaisuuteen, jolloin
tämä neuvolatoiminta saataisiin toimimaan lastenneuvoloiden kanssa
täysin saumattomasti ja sitten parantaa tietenkin tätä yhteistyötä
HYKSin lastenpsykiatrian kanssa?

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuustoväki.

 

Tunteiden sosiologian tutkijana minua ilahdutti se, että esityslistassa
noteerataan kiintymyssuhteet. Mielestäni poliittisten ratkaisujen tulee
tukea nimenomaan turvallisten kiintymyssuhteiden rakentumista.
Palveluissa tämä tuki alkaa jo ennen lapsen syntymää, korostuu
neuvolatyössä, samoin myös päivähoidossa ja koulussa. Sujuvien
kiintymyssuhteiden kannalta on tärkeää tunnistaa lasten erityistuen
tarpeet mahdollisimman varhain ja havaita myös neurologiset
poikkeavuudet, jotka toisinaan voivat olla ongelmalliseksi tulkitun
käytöksen taustalla. Erilaiset aistijat on siis syytä tunnistaa, jolloin
toisinaan voidaan ehkäistä lapsen tai nuoren päätymistä psykiatristen
palvelujen piiriin, mikä voi olla aivan väärä osoite tällaisissa
tapauksissa.

 

Se osa-alue, jota jäin kaipaamaan listatekstissä, oli nuorisotoimen
panostus lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin tukemisessa.
Esitänkin seuraavan ponnen:

 

Valtuusto edellyttää, että lasten- ja nuortenpsykiatrisissa
palveluissa kehitetään yhteistyötä nuorisotoimen kanssa
kuntouttavan nuorisotyön näkökulmasta.

 

 

Nuorisotoimen panosta tarvitaan, jos oikeasti halutaan kehittää
laadukasta avohoitoa. Näin saataisiin myös luontevasti tukea nuorten
arkeen. Kuntouttavaan nuorisotyöhön satsaamalla voitaisiin ehkäistä
esim. lastensuojelun tarvetta. Erityisesti murrosikäisiähän on viime
aikoina joutunut huostaan.

 

Nuorisotyö olisi luonteva ympäristö vaikkapa toiminnallisille
ryhmätyömenetelmille, joissa nuoret voisivat rakentaa narraatioita ja
hahmoja tunteelle ja mielikuville, joita on vaikea pukea turvallisesti
sanoiksi. Esim. väkivaltaisten nuorten taustalla on havaittu vaikeutta
mentalisoida eli luoda mielikuvia tunteelle, jolloin alttius tunteiden
toiminnallistamiselle kasvaa. Myös kulttuurisen nuorisotyön keinoin
voidaan vaikeasti mentalisoitavia tunteita pukea hahmoin. Ylipäänsä
olisi järkevää varhentaa terapeuttisia prosesseja, koska mitä aiempana
terapeuttinen työskentely aloitetaan, sitä parempia ovat tulokset.

 

Lopuksi kannatan valtuutettujen Puhakka ja Hakanen ponsia.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kannatan valtuutettu Näreen esittämää pontta.

 

Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman yhteydessä sovittiin, että
tällä valtuustokaudella painopisteenä tulisi olla se, että kehitetään eri
hallintokuntien välistä yhteistyötä lasten ja nuorten peruspalveluissa.
Tämän tarkoituksena oli se, että parannettaisiin varhaista tukea ja
estettäisiin nuorten putoaminen eri palveluiden väliin. Voi todeta, että
tämä kirjaus oli siinä mielessä paitsi sisällöltään hyvä niin hyvä myös
siinä suhteessa, että nythän on tulossa uusi nuorisolaki, joka edellyttää,
että kunnat järjestävät eri toimijoiden tai asiantuntijoiden välisiä ikään
kuin moniammatillisia palveluketjuja tai verkostoja, joiden tarkoituksena
nimenomaan on parantaa näitä lasten ja nuorten palveluita ja myös
varhaista tukea.

Tässä suhteessa olen ihmetellyt kovasti sitä, että nimenomaan tällä
samaisella valtuustokaudella on päätetty ajaa alas varhaisen tuen talo
Vuosaaressa, ja nyt kuulin, että myös Katuluotsin toiminta on päätetty
lopettaa. Ihmettelen sitä siinä suhteessa erityisesti, että Helsingin
kaupungilla olisi ollut mahdollisuus hakea tukea etsivään työhön tässä

Katuluotsissa valtiolta. Toivonkin kovasti, että Katuluotsi-toiminta, joka
on moniammatillista, eri hallintokuntien välistä työtä, puhallettaisiin
henkiin sillä tavalla, että Helsingin kaupunki hakisi tukea, joka on nyt
kai jo julistettu haettavaksi ja jota voi hakea paitsi tähän etsivään
nuorisotyöhön niin myös sen jälkeisiin jatkotoimiin, esim. nuorten
työpajoille. Sillä tavalla me saisimme Katuluotsi-toiminnan uudestaan
elvytettyä, koska sille on tarvetta.

 

Näiden eri hallintokuntien välisiä palveluita ei ole perustetta mielestäni
lopettaa sillä, että esim. nuorisotoimi sanoo, että sen aluetta ei ole
sosiaalitoimi, tai opetustoimi sanoo, että sille kuuluu vain opettaminen.
Jos halutaan oikeasti tätä varhaista tukea parantaa ja sillä tavalla myös
ennaltaehkäistä näitä vakavia esim. mielenterveysongelmia, niin on
pakko oppia ajattelemaan sillä tavalla, että nuorten asiat tai
mielenterveys ja hyvinvointi kuuluu kaikille hallintokunnille.

 

Sellainen innovaatio, jota tässä esittäisin, en tiedä onko sellaista vielä
olemassa, on verkkoneuvolapalvelu, joka olisi vähän vastaavaa kuin
nyt on suunnattu koululaisille tätä verkkoterkkari-palvelua, joka on
osoittautunut hyväksi. Kaikki, jotka ovat joskus saaneet lapsia, tietävät,
että äitiin kohdistuu valtava mielenkiinto siihen saakka neuvolassa,
kunnes se lapsi syntyy, mutta sen jälkeen kun lapsi on syntynyt,
yhteiskunnan mielenkiinto kohdistuu sen vauvan kehittymiseen ja äiti ja
äidin jaksaminen jää sinne vähän varjoon, mikä johtuu varmaan
yhteiskunnan resursseista. Mutta sen takia olen ajatellut, että olisi
hirveän hyvä, jos olisi kotiäideille suunnattua verkkoneuvolapalvelua,
joka helpottaisi sitä, että äidit voivat esim. esittää sellaisia kysymyksiä,
joita he eivät välttämättä esim. uskalla esittää kasvoista kasvoihin
neuvolassa peläten lastensuojelun puuttumista tai jotain tällaista. Tämä
palvelu voisi esim. auttaa päihdeäitejä saamaan tarvitsemaansa apua
jne., mutta myös pienemmissä asioissa. Eli ponsi on seuraava:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki käynnistää
verkkoneuvolapalvelun, jonka avulla helpotetaan lasta
kotona hoitavan vanhemman mahdollisuutta saada
asiantuntevaa apua ja tukea arjessa jaksamiseensa.

 

Kiitoksia.

 

 

Tack, ordförande.

 

 

Ihan alkuun haluan mielelläni kannattaa Outi Alanko-Kahiluodon
esittämää toivomuspontta.

 

Haluaisin itse puhua nimenomaan siitä, että verkon kautta ja
nimenomaan tämän verkkoterkkari-palvelun, tämän esimerkin kautta,
mielestäni voitaisiin helpottaa tätä tarvetta.

 

Vi har ungefär 6 000 barn i skolorna i Helsingfors. De flesta mår ju
ganska bra, men jag är nog lite tveksam till huruvida den här
utredningen nu pekar på någonting positivt eller på någonting negativt.
Jag håller helt med dem som har fört fram att det att vårdgarantin inte
till fullo har uppfyllts, att det är ett problem, att man måste vänta 66
dygn på att få det första öppenvårdsbesöket i det barnpsykiatriska är
nog för lång tid för små barn.

 

Vi ser också i skolorna att en hel del av lärarnas resurser går åt till att
sköta ett sjukt barn i en klass. Ett enda barn kan skapa oro som leder
till att många vuxna blir inblandade, och allt det här kunde underlättas
med en enklare och snabbare möjlighet till psykiatriska tjänster.

 

Olisin myös kysynyt, täällä on yksi lause ruotsinkielisistä psykiatrisista
palveluista lapsille: ”sosiaaliviraston aikuisten palvelujen vastuualueella
toimiva ruotsinkielinen perheneuvola palvelee koko Helsingin
ruotsinkielistä väestöä”. Näin paljon ruotsinkielisestä psykiatrisesta
nuorisotyöstä. Olisin kyllä toivonut hieman painokkaampaa selvitystä
asiasta.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Minunkin mielestäni on ilahduttavaa huomata edistystä ja kehitystä
selkeästi lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon suhteen. Selkeästi myös
kouluterveydenhuollossa on näkynyt kehitystä ja parannusta sen
suhteen, kun resursseja on lisätty. Itseäni kiinnostaa tuo nuorten puoli
myös enemmän, eli tässä raportissa on aika pintapuolisesti mainittu
nuorisopsykiatria. Lähinnä kiinnostaa se, että kun tuossa katselin,
paljonko paikkoja on, että jos on 82 paikkaa ja 800 lähetettä, niin onko
tosiaan niin, että hoitotakuun puitteissa mennään. Ja sitten kiinnostaisi
tietää se, että miten jakautuvat nämä lähetteet. Erityisesti tuo
syömishäiriöyksikkö kiinnostaa, eli jos siellä on 6 paikkaa osastolla ja 6

päiväpaikkaa, niin pääseekö potilaat sinne, ja kuinka paljon vuodessa
tulee nuorisopuolen syömishäiriöpotilaita. Lisäksi kiinnostaisi tietää,
kuinka suuri ongelma on päihteet 13–17-vuotiailla, eli paljonko
päihdepuolen yksikköön tulee vuosittain lähetteitä. Eli nuorisopuolelta
olisin toivonut vähän tarkempaa erottelua.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.

 

Valtuutettu Puhakan ja Autin lailla olen huolissani perheneuvoloiden
jonotilanteesta. Jo se, että lähes joka 4. lapsi tai nuori odottaa
perheneuvolaan pääsyä yli 3 kuukautta, on kestämätöntä, ja osa
odottaa neuvolaan pääsyä jopa yli puoli vuotta. Kerron esimerkin
omasta lähipiiristäni.

Äiti ilmoitti ala-asteikäisen lapsensa perheneuvolan jonoon lokakuussa
2009. Eri tahojen yhteydenotoista huolimatta mitään ei kuulunut, joten
tammikuussa 2010 terveyskeskuslääkäri kirjoitti lapselle lähetteen
samaan perheneuvolaan. Aikaa ei järjestynyt. Maaliskuun alussa lapsi
joutui akuuttipsykiatrian piiriin eikä ole käynyt sen jälkeen koulua.
Perheneuvolasta ilmoitettiin toukokuun alussa, että nyt olisi aika tarjolla
toukokuun lopulle, mutta aika on nyt turha, koska lasta hoidetaan
HYKSissä. Perheneuvolan jono oli siis 7 kuukautta. Lapselle kolmenkin
kuukauden jonotus on pitkä aika. Varhaisemmalla puuttumisella, josta
niin usein puhutaan, olisi säästetty todella paljon rahaa, ja ennen
kaikkea lapsi voisi todennäköisesti tällä hetkellä paljon paremmin.
Kyseessä on tietysti yksittäistapaus, mutta en usko, että tällainen olisi
kovin harvinaista.

 

Perheneuvolassa on 119 vakanssia, joista 106 on täytetty. Jonojen
lyhentämiseksi vakanssien määrää pyritään nyt nostamaan 110:een,
mikä on hyvä asia. Ihmettelen kuitenkin, miksei kaikkia vakansseja
edes yritetä täyttää. Listatekstissä annetaan ymmärtää, että vakanssit
saadaan täyteen lisärahalla, mutta käsittääkseni kyse on osittain myös
henkilöstön saatavuudesta. Jos perheneuvolassa on vakansseja,
joiden täyttäminen on täysin toivotonta, tulisi selvittää, voidaanko niiden
sisältöä muuttaa. Teenkin seuraavan ponnen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään keinot, joilla
perheneuvolan vakanssit täytetään, jotta jonot saadaan

purettua.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät kunnanvaltuutetut.

 

Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt vuonna 2009, tarkemmin 4.11., 6
miljoonaa euroa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden
edistämiseen ja kehittämiseen vuosiksi 2009–2012. Mielestäni näitä
tuloksia pitäisi näkyä jo nyt. On puhuttu, että edistystä on tapahtunut ja
joissain puitteissa ollaan pysytty, mutta se ei riitä, koska jonoja on
edelleen. Sitä paitsi muistutan, että lasten ja nuorten auttaminen tulee
aloittaa totta kai, jo kotona pitää kiinnittää huomiota, mutta kouluissa,
joissa lapsi viettää suurimman osan ajastaan. Nuoret pyörivät, kuten
aina ennenkin, kaduilla. Mutta pahin ongelma on kuitenkin edelleen
hoitoon hakeutuminen ja sen vaikeus. Se on tehty todella vaikeaksi
lähetteineen ja jonoineen, siinä tarvitsee olla tosiaan lähetteitä, tämän
jälkeen jonotetaan. En viitsi edes kertoa, kuinka pitkät jonot esim.
Dagmarinkadulle on. No by the way...

 

Lapsen vanhemman on edelleen vaikea hakea apua lapselle, joka
oireilee. Rahaa olisi löydyttävä jatkossakin nimenomaan lasten ja
nuorten mielenterveyden hoitoon. Eli minä panostaisin jälleen kerran
koulujen terveydenhoitoon ja että terveyskeskuksiin saataisiin
vastaanottopalveluita nuorille. Eli niihin paikkoihin, missä nuoret ovat.
On turha viedä HYKSiin ja kehua sillä, että HYKSissä on joku tietty
mesta, joka on auki silloin tällöin lähetteellä.

Kiitos.

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Alkuun, etten unohtaisi, kannatan Essi Kuikan pontta ja Yrjö Hakasen
molempia ponsia.

 

Nämä 4–6 kuukauden odotusajat, joista puhutaan tietysti lasten ja
nuorten psykiatrian kohdalla, ovat oikeasti iso ongelma, koska se 4–6
kuukautta voi johtaa tietysti pahimmassa tapauksessa isoon

kriisiytymiseen mutta pienemmässäkin tapauksessa sotkee paitsi
lapsen tai nuoren elämän myös hänen perheensä elämän ja koko
koulutyön ympärillä, jos tämä oireilu tapahtuu kouluympäristössä.
Meidän pitää nähdä tämä sekä inhimillisenä kysymyksenä ja pitkän
tähtäimen investointina, mutta sen lisäksi myös sosiaalisena
kysymyksenä, joka on aika paljon laajempi. Silloin kun täällä päätettiin
siitä, että me muutimme järjestelmää ja siirryimme aika pitkälle HYKS-
vetoiseen systeemiin, niin jotkut minua paremmin asiaan perehtyneet
muistuttivat kyllä, että tässä voi tulla niitä ongelmia, että kaupungin
omaan lähihoitojärjestelmään ja HYKSin väliin jää aukkoja, ja minä
olen kyllä ihan vakuuttunut, että näin on.

 

Sitten myös tällainen yksinkertainen hoitoa ja tukea saaminen
eriasteisissa ongelmissa, sekä näitten kaikkein vaikeimpien tapauksien
osalta hoitoketjut katkeavat ja jonot ovat pitkiä, mutta myös
yksinkertaisemmin ja helpommin hoidettavissa tapauksissa vanhemmat
eivät edes hakiessaan saa sitä tukea. Minä en tiedä omakohtaisesti,
mitä nuorten puolella tapahtuu, omat lapseni ovat ala-asteella, mutta
olen paljon jutellut vanhempien ja opettajien kanssa. Ongelma on
oikeasti, että vaikka kuinka yrittäisi, pitää olla tosi ässä sen
vanhemman, joka onnistuu saamaan sitä tukea, jota tarvitsee. Meidän
täytyy herätä myös siihen asiaan, että nämä selvitykset itsessään, jos
ne lukee tarkemmin, näkee, että hommat eivät toimi, mutta ne antavat
jotenkin sellaisen huojentavan kuvan, että kyllä se tästä lutviutuu. Mutta
kyllä tilanne on mielestäni erittäin huolestuttava. Ja sitten vielä kun
tietää, että siinä on tällaista sosiaalista ja alueellista keskittymistä,
missä ongelmat kasaantuvat enemmän, ja kaikkein kurjinta on tietysti
niillä perheillä, joissa vanhemmilla on itsensäkin kanssa ongelmia, että
me osaamme kaikki päätellä tämän ongelmien kokonaisvyyhden.

 

Tätä voisi tässä voivotella pidempäänkin, mutta on erinomaista, että
tämä tulee tänne meille jälleen kerran arvioitavaksi. Mutta kyllä tässä
johtopäätöksiinkin pitäisi ryhtyä, ja aika hirmuisen pitkään meni sekin,
että niitä rahoja, jotka lastenpsykiatriaan valtuuston tahdolla haluttiin
sijoittaa, että niille ylipäänsä ruvettiin mitään laittamaan. Kyllähän täällä
nyt esittelytekstissäkin näkyy, että täällä pitäisi lokakuuhun 2010
mennessä saada aikaan hoitoketju aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden
häiriöistä kärsivien lasten suhteen ja muuta sellaista, mutta katsotaan
nyt tuleeko. Että kun tämä tulee seuraavan kerran tai näitä asioita
sivutaan, niin minä pahoin pelkään, että me olemme aina siinä
samassa sumpussa, että rahaa vaan puuttuu.

 

 

 

Bästa ordförande, hyvät valtuutetut.

 

När man läser den här uppföljningsrapporten så är det väldigt svårt att
få en klar bild av hur det här serviceutbudet utfaller på svenska. Och nu
talar vi om ett område där behoven är grundläggande och där det inte
finns någon annan, där den svenskspråkiga eller servicen på
modersmål är absolut nödvändig. Det är omöjligt för mig som
beslutsfattare på basen av det här underlaget få en tillräcklig bild av hur
väl behoven förverkligas för den svenskspråkiga minoriteten i
Helsingfors. Här finns några rader men inte alls tillräckligt. Vi vet från
rapporten för personliga kontakter att det finns enorma problem med
barn- och ungdomspsykiatri för svenskspråkiga i Helsingfors. På basen
av den här rapporten kan jag inte bedöma vilka åtgärder som behövs
för att rätta till problemen. Jag har därför en kläm som jag hoppas skall
vinna understöd här idag.

 

Siis korostan, että lasten- ja nuorisopsykiatriassa puhutaan asioista,
joissa äidinkielinen palvelu ruotsinkielisille on paitsi perustuslain
mukainen välttämättömyys niin myös inhimillinen välttämättömyys.
Tästä raportista ei saa selvää kuvaa siitä, toimiiko tämä palvelu myös
ruotsin kielellä, ja sen takia peräänkuulutan tästä lisäinformaatiota, jotta
voidaan tehdä vastuullisia päätöksiä myös ruotsinkielisen puolen
kehittämisestä. Eli esitän ponnen:

 

Stadsfullmäktige förutsätter att den inom 4 månader får
tilläggsinformation om vårdbehovet och om kvaliteten och
tillgången på psykiatriska tjänster på svenska för
helsingforsiska barn och unga.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Sirpa Asko-Seljavaara kiinnitti mielestäni huomiota aika oikeaan
asiaan, joka liittyy tämän kentän sirpaloitumiseen ja siihen, että se on
kahden, oikeastaan kolmenkin eri hallintokunnan alla. Se on
käsittämättömän monimutkainen järjestelmä. Terapian toimijoita löytyy
perustason palveluista, sitten neuvoloista, HYKSin lastenpsykiatriasta,
nuortenpsykiatriasta, kolmannella sektorilla on tämän alan toimijoita
aika paljon. Jotenkin tulee sellainen olo, minäkin itse toimin tällä

sektorilla ja olen siihen paneutunut, mutta silti tämä tuntuu niin
sotkuiselta, että sellainen kriisiperhe, johon iskee äkillinen kriisi, niin
sen voi olla tosi vaikea päästä selville siitä, että mikä olisi oikea osoite
ja mikä olisi oikea reitti. Mutta minä haluaisin kiinnittää teidän
huomionne yhteen asiaan tässä mielestäni aika ansiokkaassa
terveyslautakunnan laatimassa lausunnossa. Se on mielestäni yksi
kaikkein keskeisimmistä ongelmista, ja se liittyy lasten psykoterapioihin
ja siihen, että lasten psykoterapioihin pääsy on ollut ongelmallista
vuosien ajan.

Tässä lausunnossa todetaan, että tätä järjestelmää ollaan
kehittämässä, ja se on mielestäni tosi hyvä. Mutta haluan ihan lyhyesti
vain sanoa, minkä takia meidän kannattaisi vaalia sitä, että lapset
pääsisivät nopeasti psykoterapiaan. Se on se, että kun tätä
laitoskeskeisyyttä ollaan purkamassa, mikä on mielestäni ihan oikea
trendi, sen avohoidon toimivuuden kannalta, joka on muuten aina
hirveän paljon edullisempaa kuin laitoshoito, on aivan äärettömän
tärkeää, että lapsi pääsee välittömästi psykoterapiaan. Toivon kyllä
menestystä tälle uudelleenorganisoimishankkeelle, jonka voimme lukea
tuosta, koska nyt tuntuu siltä, että meidän kaiken kattava ongelmamme
on se, että meillä on näitä isoja, raskaita järjestelmiä. Joka sinne
pääsee, se on vähän niin kuin jo pelastettu, mutta sen sijaan paljon
hienojakoisempia ja ennaltaehkäisevämpiä toimintatapoja meiltä tällä
hetkellä puuttuu.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Valtuutettu Valtonen jatkoi valtuutettu Asko-Seljavaaran pohdiskelua
tästä järjestelmän hajanaisuudesta. Halusin puuttua siihen sen takia,
että kun valtuutettu Asko-Seljavaara heitti selkeänä esityksenä sen,
että paras paikka tälle yhdistämiselle ja kokoamiselle olisi
terveyskeskus, niin jäin pohtimaan tätä asiaa, koska tässä tarvitaan
etenkin varhaisen puuttumisen puolella ja monissa muissa palveluissa
toisenlaista otetta kuin pelkästään lääketieteellistä lähestymistapaa.
Sillä tavalla tässä pitäisi ennemminkin hakea sellaisia malleja, joissa
voidaan tehdä yhteistyötä sosiaali- ja terveystoimen kesken. Pidän tätä
lähtökohtaa itse tärkeänä oltuani molemmissa, sekä
sosiaalilautakunnassa pitkään ja vielä sen jälkeen
terveyslautakunnassa.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kyllä täällä terken koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa ja neuvoloissa
nimenomaan ovat juuri ne ammattilaiset, joita valtuutettu Puhakkakin
halusi siellä olevan, eli siellä on kuraattorit, koulupsykologit ja
terveyskeskuslääkärit, ja siellä on myös psykiatrisia sairaanhoitajia,
mutta sitten yllätys kyllä, näitä samoja henkilöitä, samoja ammatteja on
myös perheneuvoloissa. Jos nämä voimat yhdistettäisiin ja samoissa
paikoissa jos ne voisivat toimia, saataisiin varmaan paljon parempi
työnjako näiden ihmisten kesken. Tämä on varmaan hajautetuin
systeemi koko valtakunnassa, mikä meillä on.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Täällä taas puhutaan paljon yhteistyöstä. Mielestäni keskeistä lasten ja
nuorten psykiatrisessa hoidossa on se, että ne ihmiset, jotka pystyvät
tarjoamaan tukea lapsille ja nuorille, menevät sinne, missä lapset ja
nuoret elävät ja toimivat. On erittäin huono tällainen sekajärjestelmä,
joka meillä on, jossa lähetetään paikasta toiseen. Olen siinä samaa
mieltä Asko-Seljavaaran kanssa, että todella pitäisi kerätä voimavarat
yhteen ja yksiin paikkoihin. Mutta miksi ihmeessä edellinen valtuusto
meni perustamaan nämä HYKSin psykiatriset poliklinikat? Miksei niitä
lisäresursseja pantu sinne perheneuvoloihin ja vaikka sitten lisätty niitä
perheneuvoloita sen sijaan, että niitä vähennettiin kaupungissa,
useampiin paikkoihin ja tiiviiseen yhteistyöhön juuri terveyskeskuksen
neuvoloiden kanssa ja koulun kanssa?

 

Jos kouluterveydenhuoltokin olisi siitä samasta paikasta ohjattua työtä,
se olisi varmasti paljon läheisempää. Siinä todella nähtäisiin, missä se
lapsi ja nuori elää, minkälainen perheympäristö, minkälaiset ystävät,
minkälainen kouluasetelma on, ja pystyttäisiin auttamaan ja tukemaan
siinä elämäntilanteessa, missä kukin perhe ja sen lapset ja nuoret ovat.
Sehän pitäisi olla se tavoite tässä hommassa. Tätä HYKSiä ei olisi
ollenkaan pitänyt lähteä sekoittamaan tähän asiaan Helsingissä, joka
on niin suuri ja jossa on niin paljon tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria.

Myös olen vahvasti sitä mieltä, että sairaaloissa lapsia ja nuoria ei

pitäisi hoitaa. Niiden pitäisi olla tällaisia, jos tarvitsee ottaa omasta
perheestä pois, jos ei omaan perheeseen pystytä riittävästi tukea
tarjoamaan tai tarvitaan ympärivuorokautista hoitoa, niin niiden pitäisi
olla lastenkodin, nuorisokodin tyyppisiä yksiköitä, erikoisyksiköitä,
joissa todella olisi riittävästi, monipuolista työvoimaa tulisi sinne
tekemään diagnooseja, hoitosuunnitelmia ja tukemaan sitä porukkaa,
joka elää näiden lasten ja nuorten kanssa. Se on se menetelmä, joka
toimii, ja sellainen järjestelmäkin meillä pitäisi olla. Mutta nyt tässä
selonteossa ei millään tavalla käsitellä näitä ongelmia, jotka johtuvat
siitä jatkuvasta siirtelystä ja siitä todella suuresta epävarmuudesta, joka
perheillä on, eikä pelkästään perheillä vaan niillä työntekijöillä, jotka
yrittävä näiden lasten ja nuorten ja perheiden kanssa työskennellä.

Valtuutettu Valtonen ajattelee, että äkilliseen kriisiin joutuva perhe on
ymmällään, kun ei tiedä, mistä sitä apua hakisi. Mutta valitettavasti
tilanne on niin hankala, että myös jatkuvissa ongelmissa elävät
perheet, eivät hekään tiedä eivätkä pysty saamaan tukea riittävästi
eivätkä tiedä, mistä sitä kulloinkin saisi, koska tämä systeemi on niin
monimutkainen ja aina sanotaan, että ”sinun pitää mennä nyt
seuraavaan paikkaan, laitetaanpa sinulle lähete” ja ”katsotaanpa, jos
pääsisit sinne”. Sitten odotetaan ja tuskaillaan sen sijaan, että apu tulisi
sinne, missä eletään.

 

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvä Kati Peltola.

 

Toivon, etten kuulostaisi siltä virkamieheltä, jonka pitäisi näitä
vastauksia antaa. En ymmärrä, miten täällä nyt huudetaan, että
Helsingin olisi pitänyt pitää oma lastenpsykiatria. Ongelma oli se, että
Helsinki ja HUS yhdessä halusivat yhteistyötä, jotta lasten ja nuorten
psykiatrisiin asiantuntijavirkoihin ylipäänsä saadaan viran
kelpoisuusehdot täyttäviä psykiatreja. Meillä ei ole lastenpsykiatriaan
liikaa ammattitaitoista väkeä, ja Helsinki on alue, jossa nimenomaan
yhteistyövoimat pitää keskittää. Näin tehtiin, kun Helsingin
lastenpsykiatria päätettiin toteuttaa yhdessä HUSin kanssa. Sitten
ajatukset siitä, että perheneuvola toteuttaisi lastenpsykiatriaa. Ei
perheneuvola ole siihen sopiva paikka. Siihen tarvitaan
ammattiosaamista eli niitä psykiatriaan erikoistuneita henkilöitä.

 

Psykiatrian hoito suuntaan tällä hetkellä kaikissa ikäryhmissä
avohoitoon. Tavoite on se, että kiinteistä laitospaikoista luovuttaisiin ja
tullaan siihen tilanteeseen, joka on inhimillisempää, että lapset,
aikuiset, nuoret ovat avohoidossa, mutta heillä on tiivis ja pysyvä

hoitosuhde. Monipuolista psykiatriaa tehdään juuri niin, kaikki ne
asianosaiset opetustoimessa, sosiaali- ja terveystoimessa, HUSissa,
mihin meidän voimavaramme on tarkoituksenmukaisinta suunnata.
Opetustoimessa on Helsingissä tällä hetkellä psykologeja ja
kuraattoreita, oppilasta kohden huikeasti enemmän kuin
ympäristökunnissa puhumattakaan siitä, mitä muualla maailmassa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Siihen tähdättiin, että saadaan lisää työvoimaa lasten- ja
nuortenpsykiatriaan, mutta näin ei vain ole tapahtunut. Siellä on pula
edelleenkin, siellä poliklinikoilla saattaa olla pari kuukautta niin, ettei ole
lainkaan lääkäriä työssä. Siihen tässä esittelytekstissä ei ole
minkäänlaisia neuvoja, että miten pitäisi edetä, mitä pitää tehdä, että
saataisiin ihmisiä töihin.

 

 

Lääkäripulan ongelma on varmaankin siinä, että ei kouluteta tarpeeksi
psykiatreja. Tämä tietenkin on sellainen asia, jota pitäisi parantaa.
Toinen on se, että jos lääkäreistä ei saada tarpeeksi koulutettua, niin
silloin kannattaa näistä muista ammattikunnista kouluttaa ja sitä
työnjakoa korjata.

 

Olen Urhon kanssa täysin samaa mieltä siitä, mikä pitäisi olla tavoite
tässä hoitosysteemissä, mutta tällainen moneen kertaan porrastettu ja
hajasijoitettu järjestelmä nimenomaan monine portaineen, se ei
ratkaise näitä ongelmia. Ja tämä työvoimapula saattaisi korjautua
nimenomaan sillä, että työt jaettaisiin toisin kuin tällä hetkellä ja
psykiatrit eivät olisi ollenkaan niin keskeisessä asemassa. Psykiatreja
tarvitaan erityisesti diagnostisointiin avuksi, mutta hoitojärjestelmiä
voidaan kyllä muullakin työvoimalla kehittää ja paljon
ihmisläheisemmäksi kuin se, että käydään vastaanotolla tai mennään
osastohoitoon, jossa sielläkin lääkäriä nähdään tietysti erittäin vähän.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuuston jäsenet.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.

 

Ensimmäisenä haluan kannattaa Thomas Wallgrenin tekemää pontta.

 

Haluan kiittää myös omalta osaltani virkamiehiä, että ollaan saatu tämä
selonteko. Mielestäni tämä on erittäin hyvä käytäntö ja toivon, että se
jatkuu edelleenkin. Tämä on niin tärkeä alue ja meidän
strategioissamme moneen kertaan todettu, että lasten ja nuorten
hyvinvointi on yksi avainasioita koko Helsingin kaupungin
tulevaisuuden osalta. Monet ponsiesitykseni terveydenhoitajien
lisäämisestä eivät valitettavasti ole toteutuneet, mutta tässäkin
luvataan, että lisää terveysasemille on tulossa, peräti 2
terveydenhoitajaa, 4 lääkäriä ja 2 psykiatria. Onhan tämä alku
parempaan, ja tiedämme tietenkin, että lääkäreistä on ollut huutava
pula, joten ilolla tämä asia todettakoon.

 

Kun me puhumme niin paljon neuvolasta ja kuinka se on matalan
kynnyksen paikka ja kuinka sillä on hyvät historialliset perinteet, niin
tuntuu jotenkin uskomattomalta, että terveydenhoitajia ei pystytä
palkkaamaan ja erityisesti kouluterveydenhuollosta on pulaa. Siinä
mielessä toivon painokkaasti edelleenkin, että kouluihin saataisiin lisää
kouluterveydenhoitajia. Valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto ansiokkaasti
otti esiin täällä varhaisen tuen talon projektin, mikä päättyi viime
vuonna. Se oli Pienperheyhdistyksen ylläpitämä ja Raha-
automaattiyhdistyksen rahoittama hanke, erittäin hyvä hanke. Siinä
toteutui nimenomaan tämä varhaisen kynnyksen toiminta. Siinä
nimittäin oli kaksi terapeuttia, jotka suoraan ottivat lapsia ja koko
perheitä vastaan ilman mitään lähetteitä. He olivat ammattilaisia.

 

Täälläkin on monella eri suulla puhuttu juuri siitä, että on lähetteitä,
siirretään perheitä, siirretään lapsia ja nuoria paikasta toiseen,
arvioidaan. Kukaan ei tavallaan auta tai palvele tai hoida näissä
yksiköissä, vaan aina vaan lähetetään eteenpäin. Sehän on monesti
turhauttavaa ja kallista aikaa, mutta tilastot saadaan tietenkin kuntoon,
että perhe ja lapset on saatu ns. hoidon piiriin. Tavallaan on sääli, että
kaupungin rahat eivät riittäneet tällaisen pienen yksikön jatkamiseen,
jotka kehittivät ja mallinsivat tällaisen hyvän, hyvän käytännön, josta
pitkälti kouluista tuli suoraan kouluterveydenhoitajien ohjaamina,
opettajien ohjaamina tai jos vanhemmilla oli joku huoli, he pystyivät
suoraan ottamaan yhteyttä tällaiseen varhaisen tuen taloon, ja siellä
autettiin saman tien lapsia ja perheitä. Silloin kun on vain yksi huoli, se
on helppo ratkaista, käynteihin tarvittiin vain yksi tai kolme käyntiä.

Mutta sitten tietenkin, jos näihin ei saa heti apua, sitten monesti
ongelmilla on tapana pahentua ja sitä kautta monimutkaistua, ja sitten
onkin jo paljon kalliimpaa ja haastavampaa korjata näitä asioita.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Itse henkilökohtaisesti pidän hyvänä, että tämä seuranta on tullut, ja
omalta osaltani haluan kiittää näitä virkamiehiä, jotka ovat tuoneet
tähän. Oli meidän toivomuksemme, että meille raportoidaan
toteutumista ja seurantaa, suunta on hyvä. Mutta tämän raportin
yhteydessä edelleen, kun katson sivua 15, että lasten psykoterapiaan
pääsy on ollut ongelmallista vuosien ajan, täällä edelleen sanotaan, ei
lohduta ihmisiä, joilla on mielenterveysongelma, tämä lause
esimerkiksi. Koska ihmiset, joilla on mielenterveysongelma, onko nuori
vai aikuinen, varsinkin kun tässä puhutaan, että tällä hetkellä lasten
mielenterveyskärsimys on todella vaikea, koska koko tulevaisuus
heijastuu siihen ja ihmisen lapsena koetut traumat tulevat aikuisenakin
esille.

 

Mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisillä ei ole mitään isoa
problematiikanselvittelykykyä. Kantahelsinkiläisten suomalaistenkin on
vaikea päästä mielenterveysongelmissa hoitoon, ja monimutkaista, niin
kuin täälläkin moneen kertaan tänään on todettu. Niin miten ajattelette
nämä nuoret maahanmuuttajat, joilla on kielivaikeuksia ja lisäksi myös
kulttuurierot ja koko systeemi, vielä heille kaatuu päähän? Ja monet
nuoret, välttämättä heillä ei ole edes vanhempia, jotka seuraavat
heidän asioitaan. He tulevat tänne yksin, ja hekin ovat helsinkiläisiä, ja
he pyörivät heidän ongelmiensa kanssa kadulla, esimerkiksi. Joten
jätän tässä yhteydessä yhden toivomusponnen, joka kuuluu:

 

Selvitetään mahdollisuuksia järjestää
maahanmuuttajanuorille matalan kynnyksen ohjausta
mielenterveyden palvelujen hakemisessa.

 

Itse pitkän aikaa nuorisotyötä tehneenä kyllä tapaan kaupungissa
paljon nuoria, sellaisia, joilla on selvästi mielenterveysongelma, mutta
he eivät välttämättä tiedä, miten pitäisi hakeutua ja he eivät
hakeudukaan, vaan he pyörivät heidän ongelmiensa kanssa pitkään ja
tilanne koko ajan pahenee ja pahenee.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tässä on sanottu jo pariin otteeseen, että on erittäin hyvä, että meillä
on lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen toteutumisen seuranta, ja
näin on. Ehkä täällä olisi vielä voinut selkeämmin kertoa, missä kentällä
mennään, mitä toimintoja lopetetaan, yhdistetään ja siirretään. Joka
tapauksessa, henkilökohtaisesti en katso, että psykiatrisessa
sairaanhoidossa on kyse tai voisi olla kyse perustason psykiatrisesta
hoidosta tai HYKSin alaisesta erikoissairaanhoidosta.
Erikoissairaanhoito on aina erikoissairaanhoitoa. Joten erittäin
mielelläni näkisin, että tämä keskitettäisiin vielä enemmän HYKSin
alaisuuteen. Totta, täällä on mainittu, että on kolme eri hallintokuntaa,
mikä tekee tämän erittäin sekavaksi, mutta tällä hetkellähän HYKSissä
nuoriso ja aikuiset ovat saman kustannuspaikan alla, ja mikseivätpä
sieltä voisi löytää itsensä myös nämä lapset?

Silloin kun me käsittelimme viime syksynä 4. marraskuuta tätä lasten ja
nuorten hyvinvointiohjelmaa, tein tällaisen toivomusponnen, jossa
toivoin, että kartoitettaisiin, että hoito ei pirstaloituisi liikaa täällä
Helsingin kaupungissa, ja vastaushan oli, että tavallaan asiat ovat
hyvällä mallilla. Mutta onko näin?

 

Joka tapauksessa, olen erittäin iloinen, että valtuutettu Autti otti esiin
tämän. On aika törkeää, että on 66 vuorokauttakin tämä aika, milloin
pääsee hoitoon. Hän teki tähän liittyen toivomusponnen, se on erittäin
hyvä, ja on tärkeää, että hoitoon pääsee. Mutta yhtä tärkeää on myös
jatkohoidon järjestäminen. Senpä takia aionkin esittää
toivomusponnen, joka kuuluu seuraavasti:

                     

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki selvittää
keinot, joilla lasten ja nuorten psykiatrisissa palveluissa
varmistetaan jatkohoidon joustava toteutuminen. Vain näin
hoito voi olla kokonaisvaltaista.

 

Kiitos.

 

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Otin puheenvuoron kannattaakseni Zahra Abdullan tekemään
ponsiesitystä, ja näin siis ilmaisin kannatukseni sille.

Äskeiseen puheenvuoroon en malta olla kommentoimatta, että
sellainen huoli minulla on, jos kaikki keskitetään HYKSiin, että HYKSiin
lähetteen kirjoittamisen kynnys voi olla aika korkea, ja hyvin monissa
tapauksissa nopea puuttuminen siinä vaiheessa, kun ongelmat eivät
ole vielä kasaantuneet, ei välttämättä mene sen kirjoituskynnyksen yli.
Nimenomaan se ongelma, että siihen jää väliin sellaista sanoisinko
huonosti hoidettua työsarkaa, ja se ratkaisu keskittämisestä ei
välttämättä ratkaise sitä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Haluan kannattaa valtuutettu Hurun tekemää ponsiesitystä.

 

 

Huomasin, että jättämäni toivomusponsi oli muodoltaan vähän turhan
vahva, eli sen saattoi tulkita aloitteeksi. Sen vuoksi olen muotoillut
toivomusponteni uudestaan ja jättänyt sen kääntäjälle. Tämä uusi
muotoilu kuuluu seuraavalla tavalla:

                     

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki selvittää
mahdollisuudet käynnistää verkkoneuvolapalvelu, jonka
avulla helpotetaan lasta kotona hoitavan vanhemman
mahdollisuutta saada asiantuntevaa apua ja tukea arjessa
jaksamiseensa.

 

Eli sisältö sinänsä ei muutu, ainoastaan käynnistää-verbi on muutettu
muotoon ”selvittää mahdollisuudet käynnistää”.

 

 

Ordförande.

 

 

Ajattelin kannattaa tätä muutettua toivomuspontta.

 

 

Haluan kannattaa Alanko-Kahiluodon muutettua versiota.

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Olemme tässä esityksessä mahdollisesti hyväksymässä, mikäli
valtuusto niin suo, lisärahaa työllisyyden hoitoon, 4 miljoonaa euroa,
joka on mittava summa rahaa. Palaan sen verran vain historiaan, että
kävimme viime syksynä tiiviitä budjettikeskusteluja ja -neuvotteluja
siitä, millä tavalla rakennamme tämän vuoden budjetin.
Sosialidemokraattinen ryhmä halusi jo neuvotteluaikana, tai meillä oli
se tieto ja varmaan aika monella muullakin, että työllisyyskehitys on
kohtuullisen hankala. Halusimme budjettiin sen rahan silloin. Meille
sanottiin, että näin ei voi tehdä. Totesimme, että tulette näkemään
vuoden mittaan, että tämä meidän esityksemme on aika lailla se, mikä
tulee olemaan tilanne. Tässä nyt yksi osoitus siitä, että olimme aika
lähellä totuutta.

Mutta hyvä, kun kumminkin tässä vaiheessa asiaan puututaan ja
päästään yhteiskunnallisesti yhden tärkeimmistä asioista kimppuun.
Oikeastaan se asia, jonka tässä haluan nostaa esille, on se, että meillä
ryhmässä käytiin keskusteluja työllisyydestä voimakkaasti ja todettiin,
että meidän tulee entistä tarkemmin seurata, millä tavalla meidän
toimemme aidosti työllistävät henkilöitä, mitkä ovat ne toimet, joilla
työllisyyttä syntyy. Sitä seurantaa, tehoa, pitää pystyä paremmin
Helsingin kaupungissa seuraamaan. Minulla on tässä sellainen

vahingosta viisastuneena -ponsi, joka kuuluu:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
seuraa työllisyyden kehitystä Helsingissä ja palaa asiaan
syksyllä, mikäli työllisyyskehitys edelleen heikkenee.

 

Tällä lähinnä haluan muistuttaa teitä siitä, että jos nyt eri syistä, joita
tässä maailmassa tällä hetkellä on ja ilmassakin on, edelleen olemme
sekä nuorisotyöttömyyden että yleisen työttömyyden kohdalla
heikkenevällä uralla, meidän tulee jo syksyllä tähän asiaan reagoida
eikä vain odottaa budjettineuvotteluja. Tietysti budjettineuvotteluissa
tämä asia on toivon mukaan kaikille meille tärkeä, mutta meidän pitää
jo syksyllä pystyä siihen palaamaan ja sitä kautta arvioimaan tilannetta
uudemman kerran. Toivon, että tässä asiassa, jossa Helsingillä on kyllä
kunniakas maine ja laajasti olemme tätä asiaa yrittäneet viedä
eteenpäin, niin pystymme saamaan hyvää yhteistyötä. Työllisyystoimet
ovat investointeja tässä yhteiskunnassa, ja työllisyystoimet Helsingissä
on mielestäni hoidettu kohtuullisen hyvin. Siihen liittyy työpajatoimintaa,
työllistämistä, kielikoulutusta, monenmoista toimintaa. Me voimme itse
asiassa olla aika ylpeitä, noin suomalaisessa mittakaavassa, mitä
olemme tehneet. Resurssien puolella tietysti toivoisimme parempaa
otetta, mutta tässä teille vinkkiä vähän ponnen muodossa.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Aluksi kannatan valtuutettu Bryggaren ponsiesitystä. Silloin kun tämän
vuoden budjettia käsiteltiin valtuustossa, itse esitin Skp:n ja Helsinki-
listojen edustajan vastaesityksen työllisyysmäärärahojen lisäämiseksi
budjettiesityksestä 10 miljoonalla eurolla. Sosialidemokraatteja lukuun
ottamatta muut ryhmät halusivat silloin sulkea silmät siltä, mitä tapahtui
ympärillä. Jokainen kyllä tiesi, että työttömyysongelmat kasvavat, ja
valtuutettu Bryggaren tavoin olen minäkin tietysti iloinen siitä, että nyt
kesken vuotta tätä asiaa yritetään ainakin 4 miljoonalla korjata. Tämän
esityksen mukaan tällä rahalla olisi tarkoitus työllistää noin 450 tai 500
nuorta.

 

Minusta olisi tärkeää, että katsottaisiin, mitä kaupunki tekee samaan
aikaan muualla. Eli kaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen
virastolta ja laitoksilta vaatimat sopeuttamistoimiksi kutsutut

toimenpiteet budjetissa pysymiseksi ja budjettiraamien toteuttamiseksi
tuottavat meille ihan päinvastaista kehitystä. Esim. sosiaalijohtaja on
käskyttänyt, että sosiaalivirastossa jätetään täyttämättä noin 100
sijaisuutta. Lisäksi tämän sosiaalijohtajan käskytyksen mukaan
eläkkeelle siirtyvien tilalle ei palkata uusia ja uusia, jo perustettuja
vakansseja ei oteta toistaiseksi käyttöön.

 

Näillä toimenpiteillä vähennetään pysyvästi sosiaalivirastossa 140
vakanssia. Samantapainen meno on menossa monessa muussakin
virastossa täysin alimitoitettujen budjettilukujen takia. Eli yhdellä
kädellä ollaan jonkun verran työllistämässä, ja toisella kädellä
lopetetaan työpaikkoja. En tiedä, mikä on kokonaisluku, mutta
ilmeisesti puhutaan kuitenkin sadoissa laskettavista vakanssien ja
erilaisten sijaisuuksien ja määräaikaisuuksien määrästä, vähintäänkin,
joka ollaan vähentämässä. Vetoankin tässä yhteydessä nyt
valtuutettuihin ja erityisesti niihin valtuutettuihin, jotka istuvat eri
lautakunnissa, että he eivät suostu kaupunginhallituksen vaatimukseen
siitä, että ensi vuoden budjettiesitykset tehdään lautakunnissa tämän
täysin alimitoitetun raamin puitteisiin. Jos siinä raamissa pysytään,
kaupunki lisää huomattavasti työttömyyttä tässä kaupungissa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Nuorisotyöttömyys on todella iso ongelma tällä hetkellä kaupungissa, ja
on hienoa, että työllistämistoimikunta on tähän asiaan kiinnittänyt
huomiota ja henkilöstökeskuksessa seurataan sitä. Sinänsä tämä Arto
Bryggaren tekemä ponsi, sillä ei ole suurta merkitystä, koska näinhän
tapahtuu joka tapauksessa, mutta voihan sen tietysti hyväksyäkin,
koska näin tehdään itse asiassa muutenkin, niin kuin nyt tässäkin
ollaan huomattu. Toinen asia on se, että täällä valtuutettu Hakanen otti
esille, että raamissa pitäisi pysyä, niin kyllä minun käsitykseni mukaan
kaupunginhallituksessa on aika laajastikin sellainen yhteinen näkemys,
että on erittäin tärkeää, että lautakunnat ja virastot pysyvät siinä
raamissa nyt, kun budjetteja siellä valmistellaan.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tässä on kyseessä tärkeät 4 miljoonaa euroa. Näille on mielestäni

vaikea löytää parempaa käyttöä kuin nuorten työttömien työllistäminen.
Hanke kokonaisuudessaan vaikuttaa hyvin suunnitellulta.
Nuorisotyöttömyys on ollut kasvussa vuoden 2008 lokakuusta alkaen.
Kasvu on kuitenkin oleellisesti hidastunut kevään aikana, ja
toivottavasti nyt hyväksyttävällä lisämäärärahalla saadaan
nuorisotyöttömyys alenevalle trendille.

 

Todettakoon, että myös valtio tukee nuorten työllistymistä erityisellä
työllistymissetelillä eli Sanssi-kortilla. Palkkatuki siinä on 550 euroa
kuukaudessa, ja tavoitteena on aktivoida vastavalmistuneita nuoria
hankkimaan työpaikka itse. Setelin käytöstä sovitaan nuoren
työntekijän kanssa TE-toimistossa henkilökohtaista
työllistämissuunnitelmaa tehtäessä. Nuori esittää sitten
työllistämissetelin työnantajalle työnhaun yhteydessä, alle 25-vuotiaat
vastavalmistuneet voivat saada työllistymissetelin heti käyttöönsä, 25–
29-vuotiaat 6 kuukauden työttömyysjakson jälkeen. Tukea voi saada
enintään 10 kuukauden ajan. Työsuhde voi olla toistaiseksi voimassa
oleva tai määräaikainen. Oppisopimuskoulutuksessa palkkatukea voi
saada koko koulutuksen ajalle. Minusta tämä on tärkeä toimenpide
valtion kannalta ja uskon, että se myös oleellisesti vähentää
nuorisotyöttömyyttä.

 

 

Herra puheenjohtaja.

 

Minäkin kannatan valtuutettu Bryggaren toivomuspontta.

 

Kiinnitän huomiota siihen, että tämän vuoden
nuorisotyöllisyyskehityksen kannalta ratkaisevat viikot ovat
edessämme. Erilaisista oppilaitoksista valmistuu toivorikkaita nuoria
erilaisiin ammatteihin touko-kesäkuun vaihteessa, ja erittäin suuri osa
heistä näillä näkymillä valmistuu työttömyyteen. Tällä nyt käsittelyssä
olevalla päätöksellä voidaan osaa heistäkin mahdollisesti auttaa, mutta
luulen, että on tarpeen, että valtuusto erityisesti kehottaa tässä asiassa
kaupunginhallitusta valppauteen, joten Bryggaren toivomusponnen
hyväksyminen on suotavaa.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

 

Mielestäni tämä on erittäin tärkeä päätös, jonka nyt tulemme tekemään,
eli reagoimme siihen, että nuorisotyöttömyys on ollut erittäin vahvassa
kasvussa. Vaikka tämä valitettavasti ei riitä kuin ehkä 450, 500 nuoren
työllistämiseen, niin sekin on tärkeä ratkaisu. Mutta meidän täytyy
todella varautua myös jatkossa, mikäli tilanne ei lähde talouden
positiivisten signaalien jälkeen kehittymään suotuisasti vaan työttömyys
pahenee, niin meidän tulee myös syksyllä varautua tarkastelemaan
tilannetta, ja tässä mielessä tämä Bryggaren ponsi on tärkeä.

 

Muistutan vielä siitä, että myös budjettiraamineuvotteluissa jo
nuorisotyöttömyys oli vahvasti esillä ja ryhmäthän sopivat siinä, että
myös ensi vuoden osalta jo varaudutaan puuttumaan
nuorisotyöttömyyteen, joten tältä osin olemme kyllä olleet valppaina.
Haluan tässä vielä kuitenkin muistuttaa myös siitä, että emme
kuitenkaan saa unohtaa myöskään näitä yli neljä-viisikymppisiä
työttömiä, koska vanhasta kokemuksestahan tiedämme sen, että kun
talous lähtee kasvuun, niin kyllä nuoret työllistyvät silloin nopeammin.
Vaarana juuri on, että tästä nelikymppisistä, yli viisikymppisistä
muodostuu se pitkäaikaistyöttömien ryhmä, kuten edellisen laman
aikana, jotka eivät koskaan enää työllistyneet.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Työllistämisessä pitäisi tietysti tavoitteena olla niin nuorten kuin
muidenkin työttömien pysyväisluontoinen työllistäminen. Tällä
määrärahalla tarjotaan nyt osalle nuorista osaksi vuotta
työmahdollisuus. Samaan aikaan, kuten aikaisemmin kerroin, kaupunki
omilla toimillaan jo tänä vuonna, tämän vuoden budjetin
toimeenpanossa, vähentää pysyviä työpaikkoja, joihin nämä nuoret ja
muutkin nuoret voisivat sijoittua pysyväisluontoisesti. Pelkästään
sosiaalivirastosta vähennetään siis 140 vakanssia pysyvästi plus noin
100 sijaisuutta, määräaikaisuutta. Tämä on minun mielestäni täysin
nurinkurista. Jos me olemme vakavasti huolissamme työllisyydestä,
niin kyllä kaupungin pitää pitää huolta siitä, että pysyviä työpaikkoja ei
vähennetä vaan ne säilytetään vähintäänkin ennallaan tai mieluummin,
niissä palveluissa, joissa tarvetta on, niitä lisätään, jotta näillä
työllistämistoimilla voidaan rakentaa sellaisia reittejä, joiden kautta
ihmiset sitten pääsevät ei vaan vähäksi aikaa töihin vaan
pysyvämminkin.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tähän valtuutettu Hakasen viestiin siitä, että Helsingin kaupunki olisi
omilla toimillaan erityisesti tekemässä työttömiä, niin se ei ainakaan
tilastojen ja meidän tarkkojen lukujemme valossa voi pitää paikkaansa,
sillä viime vuoden vastaavaan maaliskuun tilanteeseen verrattuna
meillä on noin 570 henkilö enemmän kaupungin palveluksessa työssä,
eli lisääntynyt, ja näistä 420 on sosiaali- ja terveysvirastossa. Tämä on
luettavissa meidän neljännesvuosiraportistamme. Mitä tulee kaiken
kaikkiaan kaupungin toimintojen kehittämiseen, niin tuloksellisuutta ja
kaikkea tätä pitää jatkuvasti kehittää ja siinä voidaan myös
eläköitymistä käyttää hyödyksi. Se tarkoittaa kaupungin toimintojen ja
prosessien kehittämistä niin, että voidaan myös tuottavuutta kasvattaa.
Mutta tässä on kysymys nuorten työllistämisestä, johon tämä resurssi
on todella kipeästi tervetullut.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tuo tilasto pitää paikkansa, mutta minä en puhunutkaan sitä, mitä
tapahtui viime vuoden jälkeen, vaan minä puhuin, mitä tapahtuu
parhaillaan. Eli kun katsomme taaksepäin, kaupungin henkilöstömäärä
on hieman lisääntynyt, mutta kuten edellisellä valtuuston kyselytunnilla
kirjallisesti jättämäni kysymys ja siihen annettu vastaus vahvistavat,
esimerkiksi sosiaalijohtaja Voutilainen on antanut ukaasin,
yksiselitteisen käskyn, jonka mukaan pääosin sijaisuuksia, lomituksia,
määräaikaisuuksia ei täytetä ja noin 140 vakanssia tänä vuonna
lopetetaan pysyväisluontoisesti, jättämällä täyttämättä uusia
vakansseja ja eläkkeelle siirtyviä vakansseja. Tämä on päätös, jonka
hän on ohjeistanut virastoon ja jonka viime kyselytunnilla myös
asianomainen kaupunginjohtaja vahvisti paikkansa pitäväksi ja ilmoitti,
että sen mukaan mennään, koska kaupunginhallitus edellyttää, että
budjettiraameja toteutetaan.

 

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

 

Tähän valtuutettu Bryggaren ponteen täytyy todeta, että ymmärsin
tuosta puheesta aluksi, että se ponsi tulisi käsittelemään enemmänkin
työllisyysrahojen tehoa eli seurattaisiin sitä, mitä tällä 4 miljoonalla
eurolla saadaan, mutta nyt kun tämä ponsi on tällainen oikeastaan
melkeinpä itsestäänselvyys, minusta se ei ole kovinkaan kannatettava
tässä muodossa. Kysyisin valtuutettu Bryggarelta, että olisiko tätä
mahdollista hiukan muuttaa siten, että tässä puhuttaisiin nimenomaan
siitä, että selvitellään, mitä tällä työllisyysrahalla saadaan oikeasti
aikaiseksi, koska me voimme panna vaikka kuinka monta miljoonaa
tähän hommaan, mutta jos se on täysin tehotonta niin se on täysin
hukkaan heitettyä rahaa.

 

Kiitoksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Työllisyystoimessa toimitaan kohtuullisen tehokkaasti, toki sitä pitää
entistä tarkemmin pyrkiä seuraamaan ja katsomaan niitä tuloksia.
Tämän ponnen tarkoitus on oikeasti se, että tällä laillahan tapahtuu
ilman muuta, kaupunki seuraa jatkuvasti työllisyyslukuja, mutta meidän
pitää pystyä myös reagoimaan niihin tarvittaessa nopeammin kuin
budjettikauden aikoina. Eli tällä idealla on se tavoite, että jos tämä
kehitys on todella voimakkaasti heikkenevää esim. nuorten osalta, niin
jo ennen budjettikauden alkua ensi syksynä reagoimme asiaan
lisäämällä työllisyysresursseja. Tästähän tässä on kysymys.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minua vähän harmittaa se, että sosialidemokraateilla on ollut tässä
vähän tällaista ”mitä minä sanoin” -retoriikkaa, kun olemme tässä
erittäin vaikean ongelman äärellä, jossa mieluummin pitäisi kaikkien
ryhmien tehdä yhteistyötä sen ratkaisemiseksi. Toivottavasti olen
tulkinnut väärin. Tästä itse ponnesta, noin kerran kuukaudessa
rahoitusjohtaja Korhonen esittelee kaupunginhallitukselle talousluvut ja
siinä myös työllisyystilanteen, kuten myös kaupunginhallituksen
varapuheenjohtaja Bryggare itse hyvin tietää. Meillä on myös sovittu
kaupunginhallituksen elokuinen tarkastelu, jossa tarkastellaan budjetin
toteutumista ja palvelutarvetta, niin aivan varmasti siellä tulee myös

tämä työllisyyskehitys ja siihen liittyvät asiat esiin. Mielestäni tämä
ponsi on varsin turha, ja kun ollaan puhuttu tässä paljon hallinnon
tehostamisesta, olisi oikein hyvä tapa tehostaa hallintoa, että jätettäisiin
nyt tällainen itsestään selvä ponsi hyväksymättä, kuten valtuutettu
Valpaskin sanoi.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Pahoittelen, että tässä jatkuvasti olen äänessä, mutta haluan puolustaa
tätä pontta sitä kautta, että todellakin me saamme riittävästi
informaatiota, mutta siitä taitaa olla pikkuisen erimielisyyttä, miten niihin
reagoidaan. Tässä tapauksessa kysymys on siitä mahdollisuudesta,
että jos tilanne heikkenee, maailmassa tapahtuu paljon asioita, voi
hyvinkin yllättäviä asioita tapahtua, niin meillä ei ole aina täyttä
luottamusta siihen, että työllisyysresurssien suhteen ollaan nopeasti
reagoitu. Totta on, että nyt tässä tilanteessa tänään olen iloinen siitä,
että otamme askeleita eteenpäin ja yhdessä. Toivon myös jatkossa niin
työllisyyden osalta. Olemme olleet taistelemassa tästä asiasta koko
oman valtuustokauteni aikana, ja ei ole aina ollut hirveän helppoa
taistella näistä työllisyysrahoista. Nyt tämä lisäys tulee tässä keväällä.
Ponteni tarkoittaa suomeksi sitä, että jos tilanne on todella heikko
syksyllä, haluamme vain valtuuston, korkeimman elimen vakuuden
siitä, että silloin reagoidaan myös. Voi olla tilanteita, joissa pitää se
reagointi tapahtua jo ennen budjettikauden alkua. Tästä on kysymys. Ei
tämä ole mikään ihan itsestäänselvyys tämä ponsi.

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Olen valtuutettu Puoskarin kanssa samoilla linjoilla, että kyllähän tätä
tehdään jo. Lisäisin tähän vielä sen, että nythän me olemme reagoineet
tähän nopeasti, nämä työllistymisjaksot ovat 6 kuukautta pitkiä, niiden
rekrytoimisessa kestää tietty aika ja tämän asian sopiminen työ- ja
elinkeinokeskusten kanssa kestää. Syksyllä, kun asiaan palataan,
luontevaa on laittaa ne ensi vuoden budjettiin. Kuten tiedämme,
raamineuvotteluissa on jo lisätty ensi vuoden budjettiin näitä
työllistämisrahoja. Mielestäni tämänkin takia en aio kannattaa tätä

pontta.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Nyt kun kuuntelee Bryggaren puhetta, menee oikeastaan vaan
enemmän hämilleen, että mitä tällä ponnella oikein yritetään ajaa.
Sinänsä allekirjoitan Puoskarin ja Ylikahrin näkemykset, että siinä
muodossaan kuin tämä on kirjoitettu, ponsi on täysin turha, koska
näinhän toimitaan. Mutta nyt Bryggaren puheenvuorosta sai vähän
sellaisen käsityksen, että tämä ponsi on ikään kuin bulvaani joihinkin
toimiin, joita ei kuitenkaan ole kirjoitettu tähän ponteen ulos. Sellaisena
tämä on kenties vieläkin älyttömämpi tämä esitys, koska emmehän me
nyt voi sitoutua johonkin, mistä kukaan ei täällä vielä tiedä, mitä
Bryggare ilmeisesti esittää, kun sitä ei ole millään tavalla tähän auki
kirjoitettu. Toisaalta, jos samalla logiikalla toimisi, nyt itse tekisin
ponnen, että ”valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus seuraa
talouden kehitystä Helsingissä ja palaa asiaan syksyllä, mikäli
talouskehitys edelleen heikkenee” ja sitten olettaisin, että tämä sitoo
valtuustoa myös joihinkin toimiin, joita ei kuitenkaan tässä vaiheessa
kerro. Joten tästä syystä en takuulla kyllä kannata tällaista pontta.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ihan lyhyesti vielä valtuutettu Bryggaren ponteen ja tähän käytyyn
keskusteluun, että kun sosialidemokraattisessa valtuustoryhmässä juuri
ennen tätä kokousta kävimme suuren tai pitkän keskustelun
työllisyyskysymyksestä ja nimenomaan nuorten työllisyystilanteesta,
niin kyllä ongelmana oli myös se, jonka toivon, että
työllistämistoimikunnan puheenjohtaja Ylikahri ottaa onkeensa, että
nimenomaan näiden toimien vaikuttavuutta ei kaupungissa ole kyetty
sillä tavalla mittaamaan, että me todella tietäisimme, että nämä rahat,
jotka tähän satsataan, että sillä myös syntyy tuloksia, todellista
vaikuttavuutta. Tähän toivon, että työllistämistoimikunta paneutuisi.

Toinen asia, joka tuli tässä keskustelussa esille, oli, että minkälaisia
nämä työllistettävät sitten ovat. Onko meillä syntymässä joku sellainen
kova ydin, jonka työllisyydestä huolehditaan pätkissä, ja ne ovat näitä
samoja ihmisiä? Tämäntyyppisen analyysin paikka on myös, kun

työllistämisestä keskustellaan, että minkälainen on työllisyyden ja
työllistettävyyden rakenne. Tähän toivoisin, että työllistämistoimikunta
paneutuisi jatkossa niin, että meillä olisi analyysia myös näistä
tehdyistä toimenpiteistä, joita on erittäin suuri määrä.

 

Valtuutettu Bryggaren ponsi on minusta kyllä ihan aiheellinen, koska se
kirjo, jolla työllisyyttä yritetään korjata, on moninainen. Näin ollen
määrärahojen turvaaminen on tosi tärkeä asia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Valtuutettu Anttilan puheenvuoroon täytyy todeta sellainen kommentti,
että meillä on jo syntynyt sellainen kova ydin, pitkäaikaistyöttömien
ydin, joka ei tahdo purkautua. Se on meillä täällä Helsingissä, ja se on
myös valtakunnallisesti, ja se on jo perua ihan viime laman ajoilta. Ja
tietysti tässä tilanteessa, kun meillä on talous heikentynyt, se sama
uhka on olemassa eli että syntyy uusi pitkäaikaistyöttömien ydinjoukko,
joka nuorten työllisyystilanteen ohella on erittäin huolestuttava ja johon
pitää hakea toimenpiteitä.

Oikeastaan pyysin puheenvuoron sitä varten, että tässä keskustelussa
nousi mielestäni erittäin tärkeä periaatteellinen asia esiin eli se, että
työllisyyden seuranta todellakin täytyy olla jatkuvaa, ja täällä on todettu,
että se on myös jatkuvaa, mutta se, että myös näiden toimenpiteiden
hakeminen pitää olla jatkuvaa. Tämä on ihan järkevää, että tässä
tilanteessa esim. tämä esitys, mitä nyt parhaillaan käsitellään, että se
on tuotu tänne ja on haettu tällainen keino. Se nyt ratkaisee vain
pienen osan meidän työttömyysongelmastamme. Mutta se, että se ote
olisi työttömyystilanteeseen sellainen, että haettaisiin koko ajan
ratkaisuja.

 

Olin tänään läntisen sosiaalikeskuksen järjestämässä tilaisuudessa ja
keskustelin siellä diakoniatyöntekijöiden kanssa. Esimerkiksi läntisellä
alueella, mikä lienee koko Helsingissä tilanne, että diakonian asiakkaat,
työttömät, ovat viime syksystä lähtien lisänneet käyntejä
diakoniatyössä. Eli haetaan ruokaa diakoniatyön kautta, kun ei enää
pärjätä, kun ollaan työttöminä, että kyllä tämä sillä tavalla on todella
vakava ongelma.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Täytyy ihmetellä, miten valtuutetut saavat näinkin myönteisestä asiasta
lähes joutavan keskustelun. On erittäin hieno asia, että nuorisoa
työllistetään, ja toivon, että nämä 450, 500 nuorta pääsevät
mahdollisimman nopeasti mukaan työelämään.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tässä on hyvä esitys käsillä, ja hyvää tässä on erityisesti se, että se on
täsmätoimi tähän nykyiseen talous- ja suhdannetilanteeseen. Nämä
rahat käytetään palkkatuettuun työhön, jolloin tämä nuori tai nuori
aikuinen pääsee työsuhteeseen ja ihan todellisten työehtojenkin
äärelle, eikä ole kysymys mistään työharjoittelusta pelkästään.
Työllisyysmäärärahat ovat osa aktiivista työvoimapolitiikkaa ja
koulutuspolitiikkaa, ja sitähän harjoittaa sekä valtio että kunnat.
Verrattuna muihin Pohjoismaihin, esim. Tanskaan, meillä on aktiivisen
työvoimapolitiikan määrärahat varsinkin valtion tasolla hyvinkin pienet.
Ne eivät ole kehittyneet ollenkaan siinä tahdissa kuin työttömyys on
kasvanut.

Toisaalta työttömyysturvaahan on kehitetty tähän aktiiviseen suuntaan,
ja jotta se todella voisi toimia niin, että työttömyysjaksot lyhenisivät
nuorilla ja nuorilla aikuisilla, on tärkeää, että on riittävästi
koulutuspaikkoja ja aktiivitoimia olemassa oikeasti ja TE-toimistojen
määrärahat ovat riittävällä tasolla, samoin kuin että henkilöstöresurssit
vastaavat tarvetta.

 

Lisäksi haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että tämä yleinen
talouspolitiikka ja työllisyyspolitiikka ja onnistunut elinkeinopolitiikka
ovat tietysti avain siihen, että meillä on hyvä työllisyyskehitys ja se
paranisi jatkossa. Toivon todella, että myös yksityisen sektorin
työnantajat kantavat vastuunsa ja näkevät sen edun, että nyt kun
työllistetään nuoria ja nuoria aikuisia, se on ehkä tulevaisuudessakin
hyödyllinen asia, saa hyvän työnantajan maineen, kun työikäisten
määrä tulee vähenemään ja kilpailu työvoimasta tulee kiristymään.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Puoskari totesi, että meidän pitäisi välttää tarpeettomia
ponsia, jotta voidaan tehostaa valtuustotyöskentelyä. Totean, että
edeltävä keskustelu lastenpsykiatriasta on tyypillinen esimerkki täysin
tarpeettomasta keskustelusta, jossa esitettiin 10 tarpeetonta pontta.
Valtuustolle esitetään huumepolitiikasta, vanhuspolitiikasta ja
lastenpsykiatriasta liki vuosittain yleisiä esityksiä, joita sitten jauhetaan
täysin tarpeettomasti, jotka eivät johda mihinkään. Nuorten
työllistäminen on parasta nuorisopsykiatriaa, mitä voidaan tehdä.
Sosiaalipolitiikalla saadaan paljon enemmän aikaa kuin puhumalla
psykiatriasta tai vastaavasta. Minä koen, että tämä ponsi on
aatteellisesti tärkeä, että puolen vuoden kuluttua otetaan tämän
yhteiskunnan keskeisin asia joka tapauksessa esiin. Totta kai tätä on
tuettava ehdottomasti. Muuta asiaa minulla ei ole, kuin että psykiatrina
koen, että edeltävä koko keskustelu oli ihan höpötystä.

 

 

Olen samaa mieltä keskustelun tasosta valtuutettu Taipaleen kanssa.
Mutta uskooko valtuutettu Taipale todella, että nuorisotyöttömyysasia
millään tavalla ratkeaa tällä ponnella, kun kaupunginhallitus jo nyt
kerran kuukaudessa seuraa työllisyyskehitystä ja olemme sopineet
elokuuksi erikseen tarkastelupisteen, jossa katsomme kaikkien
palveluiden tarvetta ja siellä on varmasti työllisyys keskeisesti esillä?

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Ilkka Taipale oli aivan oikeassa, ja jokainen, jolla on työikäisiä, tarkoitan
nuorisoa, 18–19-vuotiaita skidejä, niin varmaan tietää, kuinka vaikea on
saada Helsingissä ja varsinkaan landella mitään työpaikkaa. Jos olisin
hyvinkin johtavassa asemassa oleva virkamies ja voisin monistaa
itseni, laittaisin 14 miljoonaa euroa tuohon ylittävään osuuteen, mitä nyt
tässä 4 millistä puhutaan. Ei tästä asiasta oikein voi säästää, kyllä tämä
on ensisijaisen tärkeä, nuorisotyöttömyyden hoito.

 

Kiitos.

 

 

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Minulla on yksi asia, joka osaltaan liittyy tähän Laajasalon
lähivirkistysalueen asemakaavamuutokseen. Ollaan siis asiakohdassa
nro 9, ja kääntäkää saman tien sivu 78 esiin. Tämän
asemakaavamuutoksen yhteydessä ollaan siis tehty yhdelle
omakotitalolle rakennuspaikka, vähän muuteltu tonttien rajoja alueella,
jossa on vanhaa rakennuskantaa. Täällä sivulla 78 ihan tämän
päätösasian toiseksi viimeisessä lausessa sanotaan näin:
”Tilakeskuksesta saadun tiedon mukaan kaupunki pyrkii purkamaan
sellaiset puistossa sijaitsevat rakennukset, joita ei asemakaavassa ole
suojeltu mm. ilkivaltariskin ja turvallisuusnäkökohtien vuoksi”. Eli tässä
on nyt tyypillisesti sellainen tapaus, että on vanha puurakenteinen
mökki puistossa ilman omaa tonttia mutta pienellä pihapiirillä, ja nyt
tilakeskus viisaudessaan kokee, että nämä ovat byrokraattisesti
hankalia, ja ne pelkäävät ehkä jotain ylläpitovastuuta. Tilakeskus on
ottanut sellaisen kannan, että ilkivaltariskin ja turvallisuusnäkökohtien
takia nämä talot kannattaa mieluummin purkaa kuin ylläpitää.

 

Mielestäni tämä on yksioikoinen lähtökohta, joka ei ole välttämättä ihan
hyvä. Toivon, että me voisimme hyväksyä seuraavankaltaisen ponnen:

 

Hyväksyessään kaupunginhallituksen ehdotuksen
kaupunginvaltuusto edellyttää, että tilakeskus tarkistaa
kantansa sellaisten rakennusten purkamisesta, joita ei ole
asemakaavassa suojeltu siten, että arvioidaan niiden

käyttö asukkaiden tai yhteisöjen kesämajoina tai muun
kaltaisina virkistystiloina.

 

Ei kai minun tätä nyt tämän enempää tarvitse perustella?

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Helistö teki erinomaisen ponnen ja perusteli sitä riittävästi,
joten kannatan sitä.

 

 

Kiitos.

 

Kannatan myös Kimmo Helistön erinomaista ponsiehdotusta, ja tämä
sopii hyvin tähän viime valtuuston keskusteluun MA-ohjelman
tavoitteista, vaikkakin pieni asia kyseessä niin tälläkin voidaan edistää
sitä, että meillä olisi enemmän tällaisia kesämajoja tai muuta
asuntotoimintaa eikä pureta niitä pois.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tunnen tuon alueen hyvin, ja kuten Kimmo Helistökin, olen käynyt
siellä tutustumassa, mutta nyt valitettavasti en kyllä tässä Helistön
tekemässä ponnessa näe oikein mitään perusteita.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Tuo loppuinformaatio, joka tilakeskuksen tulevista toimista tuolla
alueella koskee, ei ole tietenkään yleinen kannanotto, mutta nuo
mainitut rakennukset ovat varsin heikkokuntoisia. Varmaan, jos asiaa
lähemmin tutkittaisiin, olisimme laajemmin yksimielisiä, että ne tulisi
sieltä purkaa kaavan lainvoimaistuttua.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kiitos Risto, että otit asian tästä näkökulmasta esiin. Minä en puhu nyt
tästä kyseisestä mökistä ainoastaan, vaan puhun tästä periaatteesta,
joka tilakeskuksella on. Eli tilakeskuksen periaate on se, että sellaiset
rakennukset, joita ei ole suojeltu, jotka ovat puistoalueella, ne puretaan.
Ja mielestäni tämä on lähtökohtaisesti huono periaate. Voi olla, että
tässä nimenomaisessa tapauksessa tämä mökki kannattaa purkaa,
mutta tämä ei saisi olla mielestäni ilmoitusasia, koska minä tiedän
kuulleeni tämän saman vastauksen useassa muussa
vastaavanlaisessa tilanteessa, joista aika monesta olen vakuuttunut,
että lähialueella asuvat asukkaat tai muut yhteisöt olisivat olleet
kiinnostuneita vuokraamaan ja itse asiassa tuomaan kaupungille vähän
tuloja, mutta joka tapauksessa käyttämään näitä mahdollisesti
käyttökelpoisia rakennuksia.

 

 

Samaa mieltä Kimmo Helistön kanssa tilakeskuksen toiminnasta
Helsingin kaupungissa. Minä en tätä Laajasalon mökkiä tiedä mutta
kannatan, koska tällainen älytön purkaminen ja ylipäätään tyhjillään
pito ränsistyttää kyllä kaikki talot. Yksi taloryhmä on Kalevankadun
päässä, keltaisia puutaloja, tilakeskuksen omistamia, joita ei vuokrata
minkäänlaiseen käyttöön. Ne ovat mielellään tyhjiä, odotetaan, että ne
lahoavat ja sitten puretaan ehkä. Sama pätee myös Vanhankaupungin
putouksen kulmilla olevaan torpparinmökkiin tai itse asiassa isoon
taloon, jota ei niinikään olla vuokraamassa. Nyt se on ollut 2, 3 vuotta
tyhjillään. Eli se odottaa selityksineen purkamista.

 

Kiitos.

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Kun tässä nyt virisi keskustelua niin täytyy sanoa, että periaatteena
nimenomaan, niin kuin Helistö esittikin, ihan noin asiaa ei voi ilmaista.
En ole ihan varma, onko tuollaista periaatetta oikeasti missään
kiinteistölautakunnassa missään vaiheessa päätettykään, joku on
ilmoittanut sieltä, että näin tehdään. Mutta mielestäni tuo ponsi on juuri

tähän, että pitää arvioida tilannetta uudestaan, koska eihän kaavoittaja
ajattele niin, että joku rakennus, jolla voi olla käyttöarvoa, niin sitä pitää
suojella rakennussuojelumerkinnällä.

 

Tämä on hirveän tähdellistä, koska itse olen ollut
kaupunkisuunnittelulautakunnassa paljon päättämässä kaavoista, ja
muistan, esim. Hietaniemen uimarannan yhteydessä, se vanha
uimarakennus siinä jätettiin tai ajateltiin, että se jätetään kaavaan ikään
kuin mahdollisena merkintänä, mutta se ei ole suojeltu, sen voi purkaa.
Kysymys on siitä, että kaupungin kannalta sitä ei ole
tarkoituksenmukaista purkaa, jos sille löytyy joku käyttötarkoitus. Meillä
on kaavoissa paljon tällaisia puistoalueilla olevia rakennuksia, joita ei
ole suojeltu, koska niillä ei ole museaalista arvoa, mutta niillä voi olla
käyttöarvoa, joka pitää päättää jossain muualla. Jos tilakeskus
ajattelee, että varmuuden vuoksi puretaan kaikki, niin ei sellainen
periaate vaan yksinkertaisesti ole älykäs, ystävät. Minusta se kannattaa
nimenomaan, vaikka nyt vinkata, jos valtuuston esittelytekstissä on
sanottu, että tällainen periaate on olemassa, niin kyllä se minusta pitää
blokata ulos. Katsotaan tapauskohtaisesti ja sitten mietitään, mutta ei
niin kuin yleisön ohjeet, että nurin vaan kaikki.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Ymmärsin apulaiskaupunginjohtajan puheenvuoron, nimenomaan niin
käsittääkseni sanoitte, että tällaista periaatetta ei ole, joten silloin tämä
sivulla 78 oleva kirjaus on harhaanjohtava ja ainakin huolimattomasti
kirjoitettu. Sinänsä silloin Helistön ponnen hyväksyminen ei kai ole
mitenkään ristiriidassa sen kanssa, mitä apulaiskaupunginjohtaja itse
sanoi, että tällaista yleistä periaatetta ei ole. Helistön ponsi kehottaa
nimenomaan, että tällaisesta periaatteesta, joka tähän esitykseen on
kirjattu, niin sitä tarkistettaisiin. Jos ymmärsin oikein, silloin ei tarvitse
korjata, mutta jos apulaiskaupunginjohtajan mukaan tällainen periaate
sittenkin on olemassa, niin sitten on syytä korjata.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Epäilen, että puhun asian vierestä, niin kuin ehkä muutama
edellinenkin puhuja, eli tällä kaava-alueella tuossa rakennuksessa ei

ole virkamiesten arvion mukaan käyttöä järkevää jatkaa. Mutta sellaista
yleisperiaatetta ei tosiaankaan ole, ja jos sellainen yleisperiaate
halutaan muuttaa, voisin vinkata, että hyvä, täsmällinen aloita tämän
asian saa käsittelyyn, jos epäillään, että tilakeskuksessa on pahoja
ajatuksia yleisesti. Mutta yleisesti kyllä tutkitaan rakennusten kunto ja
käyttötarkoitus.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minusta nyt ei tarvitse mitään aloitetta välttämättä tehdä, kun me
voimme hyväksyä tämän ponnen, koska sivu 78 antaa aika selkeästi
sellaisen kuvan, että näin toimittaisiin. Tällähän valtuusto voi hyväksyä
selkeän viestin siitä, että tällainen lähtökohtaisena periaatteena ei ole
järkevä. Ylipäänsä pitäisi kaupungissa miettiä sitä, jos puhutaan
arvokkaista puurakennuksista, että miten me huolehdimme siitä, että
suojelluista rakennuksista pidetään huolta, että ne eivät pääse
lahoamaan tai mädäntymään, että sitten kun lopulta ne ovat tarpeeksi
huonossa kunnossa niin sanotaan, että ne pitää purkaa sen takia, että
ne ovat niin huonossa kunnossa. Kaupungilla pitää olla myös keinoja
tähän puuttua.

 

Tämä on Helsingin kaupungin asia, mutta tämä on myös valtakunnan
asia, jos ajatellaan vaikkapa Pallastunturin hotellia. Kun annetaan
tarpeeksi kauan suojellun rakennuksen mennä huonoon kuntoon, niin
lopulta voidaan sanoa, että se on niin huonossa kunnossa, että suojeltu
rakennus täytyy purkaa. Eli tämä on sellainen, joka myös pitää pitää
nyt mielessä, että jatkossa tarkemmin pidetään huolta siitä, että meidän
puurakenteisia, arvokkaita rakennuksiamme ei päästetä huonoon
kuntoon.

 

 

Tack, ordförande.

 

Jag förstår också att den här enskilda byggnaden inte har ett värde,
men jag håller helt med om, ledamoten Helistö och andra som här har
fört fram, att det entydigt i den här texten står att staden har som mål
att riva byggnader i parker som inte är skyddade i detaljplanen, och
därför tycker jag att ett sånt här förtydligande som den här

hemställningsklämmen kunde komma med är alldeles välkommet.

 

Mielestäni on aivan järkevää, että valtuusto linjaa tätä asiaa, koska ei
voi olla niin, että puurakennus, joka on yksityisessä omistuksessa,
säilytetään ja sitä vaaditaan kunnostettavaksi, kun kaupunki itse on
valmis kirjoittamaan esityslistaan tällaista tekstiä. Useat näistä
vanhoista rakennuksista ovat tietenkin sellaisia, jotka ovat olleet
yksityisellä maalla, joka on jossain vaiheessa siirtynyt kaupungille.
Näissä on myös kesämökkejä ja vanhoja huviloita. Mielestäni
tilakeskuksen pitäisi ennemmin tutkia ja meidän pitäisi vaatia
kunnostamista, koska puurakennukset Helsingin kaupungissa ovat niin
vähissä, niitä ei ole kuin muutama prosentti, että niistä pitäisi pitää
huolta eikä niitä saisi päästää näin huonoon kuntoon. Tämä on myös
kaupungin tekemä valinta varmasti tämänkin mökin suhteen. Se on
ollut kaupungin omistuksessa varmaan jo pidemmän aikaa, ja sen on
annettu ränsistyä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Kiinnitän vielä valtuuston huomiota, että kyseisessä kaavassa on useita
puistossa olevia puurakennuksia suojeltu-merkinnällä, eli sillä tapaa on
käyty arviota, että tässä nimenomaisessa kaavassa mitkä rakennukset
säilytetään mm. yhteisöiden käytössä ja mitkä ovat niin huonokuntoisia,
että ne mm. kuntonsa takia on syytä purkaa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kiinteistölautakunnan jäsenenä minusta tämä Kimmo Helistön
toivomusponsi on erittäin hyvä linjaus. Toivoisin, että valtuusto voisi
linjata tätä tällä tavalla. Nämä puurakennukset ovat tietysti rasite
tilakeskukselle, ja ne ovat usein myös riski, ne pitää pitää kunnossa,
jotta niissä voidaan olla, ja se on aina kustannus tilakeskukselle. Olen
ollut huomaavinani jonkintyyppistä haluttomuutta säilyttää näitä.
Erinomaista korostaa tätä, että meidän tulee myös satsata
tämäntyyppiseen kaupunkikuvaan ja tämäntyyppisiin rakennuksiin.

 

 

 

Puheenjohtaja, bästa fullmäktige.

 

Olen viime viikolla viettänyt Arkki-nimisen yhteisön 30-vuotisjuhlaa.
Asuimme 15 vuotta sellaisessa talossa, joka oli kaikkien mielestä
purettava. Muistoissa elimme, ja talo oli ? huonossa kunnossa, se oli
? minun elämässäni. Tämä Helistön ponsi on erittäin hyvä, mutta siitä
puuttuu tämä näkökohta, että usein näitä taloja käytetään myös
muuhun kuin virkistyskäyttöön. Asumiseen ja ihanaan elämään olisi
hyvä käyttää myös tällaisia kohteita.

 

 

Ei kai tuo purkaminen sinänsä fanaattisesti pitäisi olla sellainen
perussyy. Pitäisi tarkastella, ovatko ne turvallisia. Jos ne ovat
turvallisia, silloin tällöin vilkaistaan, että ne ovat kunnossa, niin nehän
ovat mukavia pikkupoikien leikkipaikkoja tuollaiset puistot, ja voi siellä
joku romanssinpoikanenkin syntyä.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Tällainen ponsihan voisi patistaa kaupunkia huolehtimaan paremmin
vanhoista puutaloistaan. Siinä voi kehittää yhteistyötä sellaista tahojen
kanssa, jotka osaavat vaalia vanhaa puutaloperinnettä.