Esimerkki tosielämästä: Helsinkiläinen kolmihenkinen joukko saman
suvun jäseniä on asunnottomia. Joukko koostuu äidistä, joka asuu
Pelastusarmeijan majoituksessa 500 euron kuukausivuokraa vastaan.
Juuri täysi-ikäistynyt poika suorittaa asepalvelusta ja joutuu asumaan
kasarmilla myös lomansa, koska hänelläkään ei ole asuntoa. Lisäksi on
äidin sairas veli, joka käytännössä joutuu asumaan sairaalassa. Äidin
ja pojan luottotiedot ovat menneet, edellisen asunnon perhe menetti
äidin veljen omaishoitajuuden aikana maksamattomien vuokrien
vuoksi.

Kaikilla olisi halua asua yhdessä. Ongelmana tuntuu olevan kaupungin
asuntoihin liittyvä jakopolitiikka; sen sijaan, että asuntojonossa olisi
vain yksi hakemassa kolmelle sukulaiselle yhteistä asuntoa, henki
tuntuu olevan se, että asuntojonossa halutaan mieluummin pitää
kolmea hakemassa omia asuntojaan. Lisäksi äidin ja pojan
luottotietojen menetystä pidetään kaupungin taholta ongelmana.

 

Miksi näin on? Onko Helsingin kaupungin asuntojen jakopolitiikka
todellakin näin joustamatonta, että pidetään mieluummin useita
henkilöitä jonottamassa erillisiä asuntoja sen sijaan, että yksi voisi
hakea yhteistä asuntoa sukulaisille? Asuntojen puute on Helsingin
suurimpia ongelmia, kuin myös se, että meillä on toistakymmentä
tuhatta ihmistä asuntojonossa. Kysyn lisäksi, mihin toimiin Helsingin
kaupunki ryhtyy muuttaakseen käytäntöjään joustavammiksi ja
järjestääkseen edellä kerrotun kaltaisessa tilanteessa ja tahtotilassa
oleville sukulaisille ja ystävyksille yhteisiä asuntoja?

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto, hyvä valtuutettu Valpas.

 

Vastauksena esitettyyn kysymykseen totean seuraavaa:

Asunnonhakijat, joita tässä kysymyksessä käsiteltiin, voivat hakea
kaupungin vuokra-asuntoja oman tahtonsa mukaisesti. Hakijatalous voi
muodostua useasta aikuisikäisestä henkilöstä, jotka hakevat yhdessä
yhteistä asuntoa. Hakijoilla ei tarvitse olla sukulaissuhteita. Tällaisia

talouksia on hakijarekisterissä jo tänä päivänä, ja heille on voitu myös
tarjota asuntoja. Käytäntö asuntojen välityksessä on todella joustava.

 

Kunkin hakijan luottotiedot tarkistetaan ennen asunnon tarjoamista.
Tällöin selvitetään, onko hakijalla vuokravelkoja kaupungille tai muulle
vuokranantajalle. Vuokravelkojen merkitys harkitaan tapauskohtaisesti,
koska häätö voi olla myös itse aiheutettu ja heijastella elämänhallinnan
ongelmia. Vuokravelkaisilta vaaditaan selvitys vuokravelkojen
maksamisesta tai luotettava maksusuunnitelma, jonka toteutuminen on
hyvin käynnistynyt. Joskus asian taustan selvittämiseen tarvitaan
lisäksi sosiaali- tai muun viranomaisen lausunto. Valitan, että vastaus
on näin lyhyt, mutta yksityiskohtaisissa yhden henkilön tai ryhmän
hakemuksissa emme luonnollisesti valtuustossa voi käsitellä heidän
nimenomaista hakemustaan.

 

 

Kiitoksia tästä kommentista tai vastauksesta.

 

On hyvä kuulla, että joustoa löytyy tarvittaessa. Olisin kysynyt tällaista,
kun mainitsitte, että näitä yhteistalouksia tai henkilöitä, jotka haluaisivat
asua yhdessä, löytyy kyllä rekistereistä, niin kuinka paljon heitä on. Ja
onko tehty ylipäänsä sellaista selvitystä tai pystyttäisiinkö tekemään,
että kuinka paljon me pystyisimme lyhentämään esim. asuntojonoja
sen kaltaisilla toimilla, että tarjottaisiin ihmisille kimppa-asuntoja edes
väliaikaisesti?

Sitten toinen lyhyt kommentti tähän. Toisentyyppinen asunto-ongelma
on sitten, tai mitä olen kuullut vähän valituksia, että kun helsinkiläinen
on muuttanut pois Helsingistä ja kun hän haluaisi muuttaa takaisin, niin
he toivoisivat, että he voisivat saada ns. etusijan kaupungin
asuntojonoissa, koska ovat entisiä helsinkiläisiä ja ovat maksaneet
veroa. Mutta tietysti jokainen ymmärtänee, että se ei välttämättä ole
ihan niin helppoa, varsinkaan nykyisen lainsäädännön aikana, mutta
onko tällaiseen mitään mahdollisuutta, lainsäädännöllisillä keinoilla
puuttua joihinkin tällaisiin yleisimpiin ongelmatapauksiin?

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

 

Yksi joustavampaa kohtelua tarvitseva ryhmä asunnonjaossa ovat
olleet yhteishuoltajat ja elatusvelvolliset, jotka pitävät osan ajasta lapsia
luonaan. Kyse on siis käytännössä etupäässä yksin asuvista miehistä,
miksei joissain tapauksissa myös pariskunnista tai uusperheistäkin.
Jossain vaiheessa etäisyyttä tai etä-äitiyttä ei asunnonjaossa
käsittääkseni erityisemmin noteerattu. Haluaisinkin kysyä vastaavalta
apulaiskaupunginjohtajalta, että otetaanko nykyään etähuoltajuus
huomioon asunnon tarpeen kiireellisyyttä tai asunnon kokoa
määriteltäessä?

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Jouduin tämän asunnonjakopolitiikan kanssa aika paljon tekemisiin,
kun olin edellisellä valtuustokaudella asuntolautakunnan
puheenjohtajana. Samoin kuin apulaiskaupunginjohtaja Penttilä,
vahvistan kyllä sen, että tiettyä joustavuutta on ja moni nuori
asunnonhakija on pystynyt järjestämään ongelmansa sillä, että ovat
liittoutuneet yhteen, kaksi kaveria tai kolme kaveria, kaksi tyttöä tai
kolme tyttöä yhteen ja näin ovat päässeet ikään kuin tätä kautta
asuntoon ja jakavat sen kustannukset keskenään. Tätä tietysti voisi
suositella monelle vanhemmallekin hakijalle, koska tämän päivän
ongelma on se, että asuntoja on kerta kaikkiaan liian vähän, yksinäisiä
ihmisiä asuntojonoissa on pilvin pimein ja epätoivoisessa asemassa
olevia ihmisiä.

Yksi ongelma on tietysti se, että kun yhä enemmän siirrytään
sähköiseen käytäntöön, niin moni ihminen ei myöskään saa sellaista
inhimillistä apua, jota asunnon hakemisessa voitaisiin hyvin käyttää
hyväksi. Tässä mielessä sosiaalisen isännöinnin kehittäminen on hyvin
tärkeää, paitsi nykyisten asukkaiden kannalta myös mahdollisten
tulevien asukkaiden kannalta, jotka kaupungin kiinteistöihin muuttavat.
Asuntopolitiikassa pitäisi olla huomattavasti aktiivisempi ote kuin tänä
päivänä on. Kaikki tapahtuu liian paljon piilossa, ja tässä mielessä
tämäntapaiset tapaukset kuin minkä valtuutettu on esiin tuonut, pitäisi
saada julkiseen käsittelyyn, ja ihmettelen minäkin, miksei näitä kolmea
ihmistä voisi yhteen saada.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Valpas tarttuu tärkeään asiaan niin yksilötasolla mutta myös
laajemmalla tasolla. Niin kuin apulaiskaupunginjohtaja Penttilä tuossa
oivallisesti totesi, yksilöiden asioita on vaikea käsitellä tällä tavalla
julkisessa foorumissa, mutta tietenkin laajalla tasolla tästä asiasta
voidaan keskustella.

 

Kokoomus-ryhmä on jo pitkään ollut huolestunut siitä, millä tavalla
asuntoja jaetaan ja millä tavalla niitä myös vapautuu, koska tässähän
on aika oleellista se, että meillä on jonkinnäköistä kiertoa näissä
kaupungin vuokra-asunnoissa. Kun asiaa viimeksi
kaupunginhallituksessa tässä vähän aikaa sitten käsiteltiin, me olimme
valmiita keskustelemaan esim. edelleen vuokrauksen
mahdollisuudesta, asuntojen ns. periytymisoikeudesta ja asuntojen
vaihdon vapaasta oikeudesta, mutta muut ryhmät eivät siihen olleet
kovin halukkaita. Mikäli me jatkamme tällä tavalla, niin kyllä tämä
tukkeutuu niin, ettei meillä kohta kukaan saa niitä asuntoja sieltä
kaupungin vuokra-asuntokannasta. Tämä asia on varmaan sellainen,
johon tullaan palaamaan lähitulevaisuudessa.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Kaikkein tärkein kysymys tässä koko asiassa, hyvä kysymys sinänsä,
mutta kaikkein tärkeintä on se, että asuntoja ei ole. Ihmisiä 19 000:kin
jonossa odottaa, niin se on ylitsepääsemätöntä niin kauan kun pula on
näin valtava. Jos asuntoja olisi mistä jakaa niin ei olisi tarpeen valita
pulassa olevista muutama ja jättää loput pulaan. Mikä auttaisi myös
tässä on se, että sosiaalista luototusta laajennettaisiin edes jonkin
verran, koska se on nykyisin hirveän pientä ja velkaneuvonta on
ongelmissa, siellä on myös jonoa, ihmiset eivät pääse selvittämään
asioitaan. Sekin vähentäisi putoamista aivan ylipääsemättömiin
vaikeuksiin.

Miten meillä kaupunki ylipäätään ajattelee, että mihin ne ihmiset
joutuvat, jotka eivät luottotietojen menettämisen takia saa kaupungin
asuntoa, että missä he asuvat ja kuka heitä ryöstää sen jälkeen, kuinka
suuriin ongelmiin he joutuvat?

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Valtuutettu Valppaan kysymykseen, paljonko näitä usean aikuisen
ryhmiä kaupungin vuokra-asuntokannassa on, niin ei ole yhtä tilastoa,
mutta kuten valtuutettu Saarnio täällä vinkkasi, niin tällaisia ryhmiä
asuu vuokra-asuntokannassa ja mikään lainsäädäntö tai kaupungin
sisäinen määräys ei sitä estä, pikemminkin tukee. Siinä mielessä tämä
ryhmä, josta nyt varsinainen kysymys on, voi luonnollisesti hakea,
kolme aikuista yhdessä, asuntoa. Se, jos siinä on jotain muuta
ongelmaa, menee sille puolelle, jota emme täällä valtuustossa voi
käsitellä.

 

Sitten sama valtuutettu Valpas kysyi myöskin asunnonjakokriteereistä.
Ne käsiteltiin noin kuukausi sitten kaupunginhallituksessa. Kysymys
entisistä helsinkiläisistä, heitä ei siinä ensimmäisessä ryhmässä
mainita, mutta kylläkin muista kunnista tai muualta työhön Helsinkiin
siirtyvät ovat siinä etusijaryhmässä yksi, eli siinä mielessä tähän
kysymykseen ja toiveeseen puolittainen vastaus on, mutta tosiaan
valitettavasti emme voi ottaa entistä helsinkiläisyyttä kovin
voimakkaasti puoltavana tekijänä huomioon.

 

Valtuutettu Näre kysyi tästä, miten nämä erityyppiset perhesuhteet
käsitellään. Mikäli eronneessa tai yhteishuoltajaperheessä on oikeus,
useimmiten varmaankin miehellä, jos lapset ovat puolet ajasta eli yhtä
paljon äidin kuin isän kanssa, niin tämä perhe molemmilta osin luetaan
niin suureksi kuin se lapsimäärä osoittaa, eli siinä mielessä se on
mahdollista. Ja mikäli sitten tapaamisoikeus on harvemmin kuin jaettu
puolikas, niin isä kuitenkin, hänen asunnonjakoharkinnassaan otetaan
huomioon tämä eli pyritään hänelle yksiön sijasta pikemminkin kaksio
toimittamaan tai vastaava. Eli nämä asiat kyllä otetaan asuntojaossa
huomioon.

 

Valtuutettu Räty viittasi tuohon asuntojakokriteerien käsittelyyn, ja osa
niistä esityksistä, joita hänkin tuossa esitti, törmää kyllä
huoneenvuokralakiin, eli myös kaupungin vuokralaisilla on tietenkin ne
oikeudet, joita huoneenvuokralaki edellyttää, ja eivät kaikki muutokset
yksinomaan Helsingin valtuuston päätöksellä ole mahdollisia.

 

Lopuksi täytyy sanoa, että valtuutettu Vikstedt osui naulan kantaan.

Todella kaupungin vuokra-asuntojen määrästä loppujen lopuksi on
kyse, ja toivottavasti muutaman pykälän jälkeen pääsemme yhdessä
niitä sitten lähivuosina lisäämään.

 

 

Hyvä puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

 

Kansanterveyslain 14 §:n velvoittamana kuntien tulee antaa hoitajan tai
lääkärin lähetteellä omahoitotarvikkeita. Terveyskeskus muutti 2010
alussa ohjettaan omahoitotarvikkeiden jakelusta ja lopetti keskivaikeaa
inkontinenssia sairastavien tippasuojien jakelun kokonaan.

 

Pidätysvaikeuksista kärsivät monenlaiset ryhmät, kuten vammaiset
ihmiset, eturauhas- tai suolistosyövän leikkauksesta toipuvat ja
suolistosairauksia sairastavat. Uusi ohjeisto vaikuttaa erityisesti
aktiivisessa työiässä olevien ja aikuistuvien vammaisten nuorten
elämän laatuun.

 

Myös vaikeaa inkontinenssia sairastavien vaippojen määrää on
rajoitettu perustellen säästöä mm. taloudellisilla ja ekologisilla syillä.

 

Vaippavuori on merkittävä ympäristöhaitta. Uusia kangasmateriaaleja
on viime vuosina kehitelty runsaasti ja niistä on saatu myös hyviä
kokemuksia. Esim. ihoärsytys on vähentynyt. Elämäntilanteesta
riippuen ekologisemmat vaihtoehdot voivat olla parempiakin kuin
kertakäyttövaipat. Tarvitaan myös tietoa ja opastusta. Yksinomaan
ilmaisjakelua rajoittamalla ei jätteen määrä vähene vaan kustannukset
vain siirtyvät kuntalaisen maksettavaksi. Merkittävälle osalle käyttäjistä
vaipat ovat pakko, eivät valintakysymys.

 

Kysynkin asiasta vastaavalta apulaiskaupunginjohtajalta, millä muilla
tavoilla kuin vaippojen määrää rajoittamalla Helsinki aikoo kannustaa
ekologisuuteen? Miksi terveyskeskus vaikeuttaa aktiivisten työikäisten
omatoimisuutta lopettamalla huomaamattomien tippasuojien jakelun ja
ohjaa käyttämään epämukavia, suurikokoisia vaippoja?

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Terveyskeskus jakaa asiakkailleen omaan sairaanhoitoon tarvittavia
hoitotarvikkeita kansanterveyslain 14 §:n nojalla. STM:n suosituksen
mukaan maksuttomia hoitotarvikkeita annetaan vasta, kun tarve on
pitkäaikainen, vähintään 3 kk kestävä tai pysyvä. STM:n ohjeistus ei
velvoita antamaan vaippoja lieväasteisen virtsanpidätyskyvyttömyyden
hoitoon. Ns. tippasuojat on tarkoitettu lievän
virtsanpidätyskyvyttömyyden hoitoon. Helsingin terveyskeskus on
luopunut tippasuojien antamisesta vuoden 2010 alusta alkaen.
Ratkaisuun on vaikuttanut se, että pääkaupunkiseudun muut kunnat,
Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kirkkonummi, eivät niitä myöskään jaa.
Yhtenäiset käytännöt pääkaupunkiseudulla on ollut yleinen tavoite
palvelujen järjestämisessä.

Tällä hetkellä on tarjolla laaja valikoima erilaisia vaippatuotteita, joista
hoitava tiimi voi yhdessä asiakkaan kanssa valita sopivat tuotteet
keskivaikeaa ja vaikeaa inkontinenssia potevien henkilöiden käyttöön.
Terveyskeskus katsoo, että asianmukainen hoito on nykytilanteessakin
turvattu. Esim. tippasuojat voidaan korvata asianmukaisesti käyttöön
sopivalla toisella tuotteella. Terveyskeskus on antanut jakelun
muutoksia koskevaa koulutusta noin 450 hoitajalle. Suunnitelmissa on
myös lisää koulutusta. Seuraamme vaippojen tuotekehitystä ja
muutamme sen pohjalta tarpeen mukaan vaippavalikoimaamme.
Vaippojen käyttäjiä on noin 6 500. Ohjeiden muutokset ovat
aiheuttaneet joissain tapauksissa tyytymättömyyttä käyttäjien taholta.
Näihin tilanteisiin pyritään yhteistyöllä löytämään uusien ohjeitten
puitteissa mahdollisimman toimiva ratkaisu.

 

Jatkuvakäyttöiset vaipat ovat todennäköisesti tulossa vähitellen
laajempaan käyttöön. Tietoa niiden laajamittaisesta käytöstä ei ole
kuitenkaan vielä riittävästi. Vanhusten ja pitkäaikaissairaiden
kotihoidossa suuri haaste olisi niiden pesun järjestäminen, josta
aiheutuu huomattavia kustannuksia sekä merkittävää sähkönkulutusta
ja luonnon kuormitusta. Helsingin vaippajakelun sisältö ja määrät ovat
samankaltaiset paitsi pääkaupunkiseudulla myös useissa Suomen
suurimmissa kaupungeissa. Käytön järkeistämisellä saavutettaneen
noin 20 %:n vähennys vaippojen aiheuttamaan kuormitukseen
luonnossa.

 

 

 

Kiitos vastauksesta.

 

Tästä asiastahan ovat puhuneet potilasjärjestöt myös muiden
omahoitotarvikkeiden osalta, eli tämä linjaus, tämä uusi ohje koskee
varsin suurta joukkoa ja nimenomaan vaippojen ja
pidätyskyvyttömyyden joukko kasvaa sitä myötä kun väestö vanhenee.

 

Apulaiskaupunginjohtaja viittasi siihen, että tässä yritetään toimia
samalla tavalla kuin naapurikaupungit pääkaupunkiseudulla. Toivoisin,
että Helsinki katsoisi omia toimintatapojaan ja etsisi hyviä käytäntöjään.
En peräänkuuluta sitä, että tässä täytyisi olla luksustuotteita jaossa,
vaan toimintatapoja, aktiivista tiedotusta, ohjausta ja neuvontaa, jolloin
myös näihin asiakkaisiin oltaisiin aktiivisesti yhteydessä ja tarjottaisiin
erilaisia vaihtoehtoja. Tällä hetkellähän esim. vauvojen kestovaippoja
tekeviä kotimaisiakin yrityksiä on kuin sieniä sateella syntynyt
Suomeen. Omassakin perheessä on ollut aika, jolloin itseäni vanhempi
perheenjäsen ja itseäni nuorempi perheenjäsen samaan aikaan
käyttivät kestovaippoja. Uskon, että tieto leviää tässä vuosien mittaan
myös vanhemmalle sukupolvelle, että mitä erilaisia vaihtoehtoja on.

 

Mutta toivoisin, että byrokraattista ohjeistusta, joka tehdään asiakkaille
ja yksiselitteisesti vain ilmoitetaan, että jakelu loppuu, ei jatkossa tässä
kaupungissa tapahtuisi.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Ikävä todeta, mutta ihmisten fyysisiin tarpeisiin liittyvät heikennykset
tuovat mieleen vastaavanlaisen ruumiinkurittamisen ja fyysisten
tarpeiden vähättelyn, mikä oli tyypillistä ennen sotaa ja sota-aikana.
Vaippojen määrän rajoittamisen lisäksi on heikennetty myös joidenkin
virtsankeräyspusseja ja kondomeja käyttävien kuntalaisten arjen
toimintamahdollisuuksia, kun kilpailutusten takia heidät on pakotettu
vaihtamaan käyttämänsä tuote kilpailutuksessa voittaneeseen. Tilalle
osoitetut tuotteet eivät välttämättä olekaan soveltuneet kaikille yhtä
hyvin käyttöön kuin aiempi tuote, vaan on tapahtunut vahinkoja.
Kysynkin nyt, miten nämä heikennykset soveltuvat vammaispalvelulain
henkeen, ja meneekö hankintalaki vammaispalvelulain edelle?
Aiotaanko asiaa korjata?

 

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tämä on erittäin tärkeä kysymys ja koskee, niin kuin täällä on tullut jo
esille, tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Tämä päätös rajoittaa mm.
tippasuojien saantia ja muiden tarvikkeiden saantia. Tämä päätös on
koettu todella mielivaltaiseksi, ja tämä on aiheuttanut paljon
keskustelua ja epäilyjä siitä, miten ylipäänsä Helsinki kaupunkina
kohtelee vammaisia ja avun tarvitsijoita.

 

Välineiden saantihan perustuu diagnoosiin, ja tämä on erityisesti
lisännyt sitä tunnetta, että tässä tehdään säästöjen nimissä
mielivaltaisia päätöksiä. Minua ei myöskään vakuuttanut
apulaiskaupunginjohtajan vastaus siitä, että muissa kaupungeissa on
luovuttu esim. tippasuojista. Miksi meidän täytyy huonontaa
käytäntöjämme siksi, että Espoossa, Vantaalla tai Kirkkonummella näin
tapahtuu? Se ei ole mielestäni mikään peruste.

 

Tässä perusteltiin tätä, että vaippatuotteet ovat muuttuneet, mutta kyllä
minä tässä peräänkuuluttaisin käyttäjän näkökulmaa, että kysytään
hyvänen aika niiltä ihmisiltä, että minkälaisia tuotteita he haluavat
käyttää. Tämä on jotenkin hassu tämä sana ”tuotekin”, se tarttui
minuun ja tuntuu itse asiassa ärsyttävältä edes käyttää sitä. Mutta
tässä on unohdettu kyllä käyttäjien omat tarpeet, tietämys asiasta ja
lähtökohdat.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Terveyslautakunnan jäsenenä katson, että minun on otettava tässä
esille muutamia asioita. Nythän tässä, niin kuin Sirpa Puhakka toi
esille, tässähän ei ole katsottu sitä, että minkälainen on vammaisten ja
sairaiden oma mielipide, vaikka yksilöllistä harkintaa tulisi käyttää.
Viimeisin ohje, mitä terveyskeskuksesta on tullut, niin siinä sanotaan,
että missään tapauksessa vaippojen määrää ei saa yksilöllisestikään
ylittää, että se on maksimissaan se 5.

 

Se mikä tässä tekee sen erikoiseksi on nämä perustelut, että puhutaan

ensin ekologisuudesta mutta seuraavaksi sanotaan, että asiakkaat
voivat ne itse ostaa tai he voivat hakea toimeentulotukea. Silloin ei
enää puhuta ekologisuudesta. Mutta vielä mikä hullumpaa oli tuossa
äskeisessä apulaiskaupunginjohtajan vastauksessa oli se, että tällaisia
vaippoja, jotka olisivat kestäviä, niin siinä tulee pesukustannuksia ja
muuta, mutta kuitenkin täällä sanotaan, että poikkilakanat ja
vuoteensuojat voidaan korvata puuvillafroteisilla vuoteensuojilla, joita
voidaan pestä. Eli iäkkäät omaishoitajat ja muutkin omaishoitajat
joutuisivat nyt tätä tekemään, ja ainakin äskeisen vastauksen
perusteella tämä ei ole ekologinen tapa tämäkään.

 

Sitten se mikä on ihmetyttänyt, että kyllä tässä vanhukset ja vammaiset
ja sairaat on laitettu maksumiehiksi. Kun me käsittelimme
terveyslautakunnassa budjettia, niin siellä puhuttiin, että
omaishoitotarvikkeiden säästötarve on 600 000. Samoin budjetissa,
joka on hyväksytty valtuustossa, summa on tuo 600 000. Mutta
eilisessä lautakunnan listassa sanotaan, omaishoitotarvikkeisiin
sisältyy 2 miljoonan euron säästötavoite, kulujen arvioidaan toteutuvan
suunnitelman mukaisina. Eli tämä 600 000 on muuttunut 2 miljoonaksi
tässä muutaman kuukauden aikana, ja maksumiehiksi on laitettu
kunnan heikoimmassa asemassa oleva asukkaat, eli sairaat ja
vammaiset henkilöt. Ja toivon tosiaan, että me täällä valtuustossa
voimme ottaa kannan, että tämä välittömästi korjataan tämä asia.

 

Haluan tuoda esiin vielä sellaisen, että me olemme saaneet
terveyslautakunnalle osoitetun kirjeen, 3.3., jonka on tehnyt
potilasjärjestö, mutta me emme ole terveyslautakuntana sitä vieläkään
saaneet.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

Kyllä, mutta tämä on tärkeä asia ja sen takia haluan tuoda esille sen,
että meiltä on siis salattu tietoa ja myös potilasjärjestöjen kannanotto ja
vaatimus siitä, että asiaan puututaan.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

 

Sinänsä ei ole mikään ihme, että tätä asiaa ei ole kerrottu etukäteen
niille ihmisille, joita se koskee, kun täällä kaupungin omistaman säätiön
vanhainkoti pystytään lopettamaan ilman, että kerrotaan asiasta
etukäteen yhtään mitään sen enempää sen vanhainkodin asukkaille

kuin työntekijöillekään. Tämä on kyllä ihan uskomatonta, vaikka kyllä
sosiaali- ja terveyspuolella kaupungissa näyttää koko ajan
päätöksenteko etenevän sillä tavalla, että me saamme lehdestä lukea,
mitä siellä on päätetty tai ollaan päättämässä. Tämä on kyllä kaikkien
kaupungin strategioiden vastaista menettelyä, ja se on myös esim.
työntekijöiden osalta Suomen lain vastausta menettelyä, että heidän
kanssaan ei asioista neuvotella etukäteen vaan asetetaan tehtyjen
päätösten eteen.

 

Olen tehnyt jo aikaisemmin raha-asia-aloitteen siitä, että tämä
tarvikejakelu palautettaisiin ennalleen. Toivon, että todellakin myös
lukuisten järjestöjen aktiivinen osallistuminen tämän asian ajamiseen
tuottaisi tulosta ja pystyttäisiin tämä tarvikejakelu hoitamaan kuntoon.
Terveydenhoidon kustannukset nousevat kaiken aikaa. Aina vaan
uusia ja uusia menoeriä sälytetään sairauksista ja vammoista kärsivien
ihmisten maksettavaksi, vaikka heillä erittäin usein on tosi pienet tulot,
jotka eivät nytkään riitä ihan tavalliseen elämiseen.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

On tietenkin hyvin tärkeää, että ne ihmiset, jotka näitä vaippoja
tarvitsevat, niitä myös saavat, ja aina parempi, jos nämä vaipat ovat
ekologisia eli eivät rasita meidän luontoamme. Mutta haluaisin
kuitenkin tuoda esille sellaisen asian, että inkontinenssin ainoa tai
ensisijainen hoito ei ole vaippojen käyttö, ainakin silloin kun puhutaan
aikuisista ihmisistä. Inkontinenssiin on mahdollista saada apua mm.
fysikaalisella hoidolla, lääkehoidolla tai kirurgisella hoidolla. Eli jos joku
henkilö on tyytymätön tähän uuteen käytäntöön, tai jos sitä
inkontinenssin syytä ei ole selvitetty, niin asia kannattaa ottaa esille
lääkärin tai terveydenhoitajan kanssa asioidessa, ja myös kotihoidossa
voi tästä asiasta keskustella. Henkilöstölle on terveyskeskuksessa
järjestetty koulutusta, ja olemme saaneet ilmoituksen, että henkilöstö
on sitoutunut tähän uuteen käytäntöön ja ennen kaikkea inkontinenssin
hoidon kehittämiseen.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

Vesikansan kysymys on kyllä erittäin hyvä, mutta hän mainitsi, että
myös olisi työikäisiä henkilöitä, jotka tarvitsevat näitä tippasuojuksia.
Uskoisin, että jos ihminen on työssä, hän voisi kyllä omallakin
kustannuksellaan ostaa niitä suojuksia, koska ostammehan me
silmälasit ja kuukautissuojat ja hammasproteesitkin itse. Mutta
tietenkin, kuten apulaiskaupunginjohtaja sanoi, jos hän ei siihen pysty,
niin silloin tietysti täytyy yksilöllisesti ottaa tällainen henkilö huomioon.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Muutama huomio kysymysten johdosta. Ensinnäkin tässä arvosteltiin
hieman sitä, että otettiin ekologisia aspekteja vastauksessa huomioon.
Se johtuu siitä, että kysymys sisälsi niitä ja siksi oli paikallaan niitäkin
käsitellä muutamalla sanalla. Muistanette varmaan, että
vastauspuheenvuorot on sidottu tiettyyn aikarajaan, joten täällä ei kovin
laajasti voi näitä kysymyksiä käsitellä. Sitten totean, että täällä tuotiin
itse asiassa valtuutettu Muurisen puheenvuorossa esiin se, että pitää
muistaa, että silloin kun on lievästi inkontinenssista kysymys, niin pitää
ensisijaisesti miettiä muita hoitokeinoja. Vaippahan ei ole koskaan
hoitokeino. On olemassa monenmoisia toimenpiteitä, joilla voidaan
edesauttaa tilanteen korjaantumista.

Sitten haluan myös todeta, että meillä käytettiin ainakin kaksi kertaa
enemmän näitä tuotteita kuin naapurikunnissa. Jokainen ymmärtää,
että ei voi olla kuntarajoista riippuva tarve, vaan kyllä tähän on ollut
joku muukin syy, ja siksi on haluttu nyt ohjeistaa tämä ja on tarkkaan
selvitetty, miten muualla menetellään. Nämä ovat ohjeita, ne eivät ole
sitovia, lääkäri voi päättää toisin kuin ohjeessa on sanottu, jos yksilön
tarve tätä edellyttää.

 

Sitten täällä käsiteltiin joitakin muitakin kysymyksiä, jotka eivät nyt ehkä
liity kuitenkaan tähän kysymykseen suoranaisesti, joten niiden
vastaukset voidaan varmaan antaa muissa yhteyksissä.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Helsingin kaupungin ääniosuus Uudenmaan liiton päätöksenteossa
laskee maakuntavaltuustossa tasolle 25 % ja hallituksessa tasolle 22
%. Helsinki kuitenkin maksaa liiton menoista yli 30 %. Olisi toivonut,
että perussopimusta muutettaessa olisi myös ääniosuus korjattu
vastaamaan kaupungin maksuosuutta tai päinvastoin. Näin
kustannukset jakautuisivat oikeudenmukaisemmin mukana olevien
kuntien kesken. Kysynkin apulaiskaupunginjohtajalta tai
kaupunginjohtajalta, että oliko tämä asia esillä, kun tätä
perussopimusta uudistettiin?

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, bästa fullmäktigeledamöter.

 

Nylands förbund är viktigt för svenskspråkiga och för Svenska
Folkpartiet och det har också Östra Nylands förbund varit. Därför skulle
jag gärna påpeka nu i det här sammanhanget att vi ser framemot god
svenskspråkig service också i det nya större Nylands förbund. En orsak
till att vi fördomsfritt och nu positivt är med på att de här förbunden går
samman och vi får ett enhetligt Nyland så är naturligtvis att vi räknar
med att det svenska kommer att fungera också framöver. Vill gärna här
färdigt säga att SFP kommer att stöda eventuella, sannolika initiativ om
att grunda ett svenskt sekretariat i det nya Nylands förbund, och det
hoppas jag att få Helsingfors stads stöd för.

 

Tack.

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Vastauksena valtuutettu Koskisen kysymykseen Helsingin
maksuosuudesta/päätösvallasta Uudenmaan liitossa uuden

perussopimuksen mukaan: Tiettävästi asia oli kyllä, niin kuin aina näitä
Helsingin päätösvaltaosuuksia neuvoteltassa, asia oli esillä, mutta jotta
nyt tämä perussopimus oltaisiin saatu aikaan Itä-Uudenmaan liiton ja
Uudenmaan liiton yhdistyessä, niin tämä nyt on se lopputulos, mihin
päädyttiin. Sama tilannehan on muissakin pääkaupunkiseudun
yhteisissä elimissä, niin kuin oli YTV:ssäkin, nyt Helsingin seudun
liikenne -kuntayhtymässä ja Helsingin seudun ympäristöpalveluissa,
Helsingin päätösvalta on leikattu 50 %:iin huolimatta siitä, että
asukasluvun mukaan ja myös rahoituksen mukaan päätösvallan pitäisi
olla huomattavasti yli sen 50 %:n.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kysymykseen ruotsinkielisestä toimistosta Uudenmaan liitosta,
Uudenmaan liiton edustajat näissä neuvotteluissa sellaista todellakin
esittivät mutteivät sanalla kertoneet, mitä se toimisto tulisi tekemään
muuta kuin että siellä puhuttaisiin ruotsia sisäisestä, mutta mitä asioita
siellä käsiteltäisiin, ruotsinkielisiä kaavojako?

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ensin haluan lausua iloni siitä, että tällainen asia on ylipäänsä täällä
esityslistalla. Mutta tarkoitan lähinnä sitä, että niin kauan kun minä olen
istunut Helsingin kaupunginvaltuustossa, niin tässä salissa on melkein
ryhmästä riippumatta, ehkä yhtä ryhmää lukuun ottamatta vaadittu sitä,
että Uudenmaan liitto ja Itä-Uudenmaan liitto pitää yhdistää. Niin se
ilmeisesti on, että kun 20 vuotta asiasta puhutaan Helsingin
kaupunginvaltuustossa, niin sitten myös tapahtuu, ja tämä on iloinen
asia.

 

Mitä tulee ruotsin kielen aseman turvaamiseen, se on asia, josta käytiin
myös valtiovallan ja liittojen kanssa keskusteluja siinä vaiheessa viime
kesänä, kun pohdittiin tätä yhdistymistä ja ennen kaikkea sitä, että se
toteutuu siististi ja sopuisasti vapaaehtoiselta pohjalta. Minusta tähän ei
pidä suhtautua samalla lailla vähätellen kuin mitä valtuutettu
Soininvaara teki. Se on vakava asia. Ruotsinkielisten osuus tällä
seudulla on merkittävä, ei pelkästään Itä-Uudellamaalla vaan myös
Länsi-Uudellamaalla, ottaen vielä huomioon sekin, että Helsinki on se

kunta Suomessa, missä ruotsinkielisiä asuu tässä maassa eniten,
Espoo taitaa olla vielä kakkonen. Ihan varmasti löytyy sellaiselle
sihteeristölle järkevää työtä.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Ihan lyhyesti tähän. Mielestäni Uudenmaan liitto voi olla aivan yhtä
kaksikielinen kuin Helsingin kaupunkikin, nimenomaan sen takia, että
Itä-Uudellamaalla, varsinkin siellä saaristolaisten keskuudessa
ruotsinkielisyys on korkea, samoin Länsi-Uudellamaalla. Uudenmaan
liitto on ollu ehkä noin kulttuurisesti ja kielellisesti lähempänä
Nurmijärveä ja Riihimäkeä kuin Helsinkiä. Itse kyllä hämmästyin siitä,
että ruotsinkielisyys Uudenmaan liitossa on nimenomaan
käännöskulttuuria eikä siellä kokouksissa vaivauduta edes välttämättä
kahta kieltä käyttämään. Mutta lähden siitä, että nyt kun Eero
Heinäluoma siellä ja Harry Bogomoloffkin näitä meidän yhteisiä
asioitamme vievät eteenpäin, niin on hienoa, että saadaan vahvistettua
se Uudenmaan liiton kaksikielisyys, kun meillä Helsingin
kaupungissakin on pystytty se aika hyvin turvaamaan.

 

Kiitos.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Minustakin Uudenmaan liiton pitäisi olla täsmälleen niin ruotsinkielinen
kuin Helsinkikin on, tai niin kaksikielinen kuin Helsinkikin, mutta ei
meillä Helsingissäkään ole mitään ruotsinkielistä virastoa, joka hallintoa
tekisi täällä ruotsin kielellä. Sen sijaan kokouksissa tietysti jokainen saa
käyttää sitä kieltä kuin käyttää, tällainen sääntö siellä on jo nyt. Mutta
se, että mitä tämä ruotsinkielinen virasto olisi siellä tehnyt, niin sitä
eivät neuvottelijat tuoneet koskaan esille. Mitä asioita siellä ruotsin
kielellä erikseen ja vain ruotsin kielellä käsiteltäisiin? Se on aivan eri
asia, että asukkaiden tulee saada palveluja molemmilla kielillä, mutta
tämä, että olisi erikseen ruotsinkielinen ja suomenkielinen hallinto, niin
se tuntuu kovin erikoiselta.

 

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Ihan kommenttina vaan, että pitää myös varmaan huomioida kaikki
nämä ulkomaalaiset, eli varmaan globaali englannin kielikin täytyy
jollain tavalla huomioida, koska heidän osuutensa muistaakseni tulee
nousemaan jonnekin lähes 15 %:iin, haluamme tai emme.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kun luottamusmiesten palkkiosääntö on nyt hyväksyttävänä, meillä olisi
luonteva tilaisuus näyttää esimerkkiä, osoittaa solidaarisuutta niille,
joita olemme täällä edustamassa ja joilta nyt ja tulevina vuosina tullaan
vaatimaan uhrauksia, joustoa ja pitkää pinnaa. Esitänkin tämän asian
palauttamista valmisteltavaksi siten, että kohdassa 2 lueteltuja
kokouspalkkioita leikataan 10 %:lla ja kohdassa 3 mainitusta 50 %:n
korotuksesta yli 3 tuntia kestävältä kokoukselta luovutaan kokonaan.

 

Näin saavutettavat säästöt eivät tietenkään ole maailmoja mullistavia.

 

Välihuuto!

 

En ole laskenut. Mutta kaupungilla on sillekin rahalle varmasti
tärkeämpää käyttöä. Kuten sanottua, kyse on ennen kaikkea eleestä.
Lisäksi lienee mahdollisuuksien rajoissa, että 50 %:n
yliaikakorvauksesta luopuminen kannustaa luottamusmiehiä
tiivistämään ilmaisuaan ja pitäytymään oleellisessa.

 

Kiitos.

 

 

Hyvä puheenjohtaja.

 

Tavallisesti, kun puhutaan palkankorotuksista, ne liikkuvat
prosenttiluokissa. Joulukuussa 2008 kaupunginvaltuusto on tehnyt
päätöksen palkkioiden nostamisesta, joka esimerkiksi
kaupunginvaltuutettujen kohdalla on ollut lähes 25 %. Silloin on
kuitenkin ollut tiedossa lähestyvä taantuma. Vallitsevassa
taloustilanteessa katsonkin, että Helsingin kaupungin
luottamushenkilöiden on hyvä näyttää esimerkkiä ja kannettava
kortensa kekoon hillitessä kaupungin kasvavia kuluja, joten
kannatankin valtuutettu Halla-ahon tekemää palautusehdotusta.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Ilman muuta kannatan Jussi Halla-ahon asian palautusehdotusta.
Perusteluni on hyvin yksinkertainen. Tein ehdotuksen vuosi sitten,
jossa olin valmis luopumaan osasta kokouspalkkiota nuorten
mielenterveyden hyväksi, mutta se ei saanut minkäänlaista
vastakaikua. Nyt ollaan kuitenkin vähän suuremmissa vesissä,
katsotaan Etelä-Euroopan touhua. Ensin tulee Kreikka, sen jälkeen
Espanja, Italia, Portugali. Suomi ei ole kovinkaan pitkällä, mikäli se
jatkaa tätä retosteluaan nimenomaan luottamushenkilöiden palkkioissa
ja palkoissa sekä ulkomaanmatkoissa.

 

Kiitos.

 

 

Ordförande, bästa fullmäktige.

 

Det är oerhört viktigt att också fattiga och trötta människor kan delta i
det politiska arbetet i Finland. Därför måste de här arvodena vara på en
sådan nivå att det är möjligt för alla att delta, de måste sporra till
deltagande. Och därför understöder jag inte Halla-ahos förslag.
Däremot kan man ju gott tänka sig frivilliga insatser för sådana
människor som har jobb och har det ganska välställt och deltar i

politiken, och till dem hör jag, att vi kan göra frivilliga insatser, vi kan
avstå från arvoden eller procent av gemensamma överenskommelser.
Men att alla skulle måste göra det skulle förhindra deras deltagande
som vi mest behöver i politiken.

 

Eli väitteeni on se, että väsyneiden ja köyhien ja työttömien ja
muidenkin pitää voida osallistua politiikkaan, ja se edellyttää sitä, että
saa palkkioita. En kannata Halla-ahon esitystä tämän takia. Mielestäni
sitten vapaaehtoisuus toimii niiden puolelta, joilla on paremmin varaa,
niin siinä voidaan tehdä paljon ja pitää tehdä varmaan enemmän kuin
ollaan tehty.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

En kannata asian palauttamista. Haluan kiinnittää kuitenkin huomiota,
että tämän päätöksen uusin ja merkittävin asiahan on se, että tässä
valmistaudutaan valtuuston ja koko tämän hallinnon paperittomaan
asioiden käsittelyyn niin, että tässä on kirjattu periaatteet siitä, miten
ryhmille jaetaan kannettavia tietokoneita ja ensi vuoden alusta ja vähän
ennen sitäkin jo harjoitellaan sitä, että miten toimitaan uudessa
teknisessä ympäristössä. Se on ollut tärkeä periaate siinä, että
turvataan myös varavaltuutettujen, listoilla olevien ja ensimmäisten
mahdollisuus saada kannettava tietokone.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

En myöskään kannata palautusta, mutta valtuutettu Valokainen toi
täällä esille sen, että hän haluaisi luopua kokouspalkkioistaan jonkun
tietyn hyvän lasten mielenterveysasian vuoksi. Se kai ei ole millään
tavalla kiellettyä, ja minä kyllä kannustan, että jos Valokainen haluaa
tämän tehdä, niin voin vaikka tarjota kahvit siitä hyvästä, koska asia on
tärkeä. Kukin voi omasta kokouspalkkiostaan luopua parhaaksi
katsomallaan tavalla, se ei ole ollenkaan kiellettyä.

 

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Edelliselle puhujalle, eihän se ole kiellettyä, ei. Mutta niin kuin sanoin,
demokratian nimissä se voisi olla ihan hyvä juttu, vaikka pelataan
pienellä asialla tavallaan. Minulle on sanottu, että ”älä jeesustele”,
mutta toinen vaihtoehto myös on lautakuntalaisten matkat. Laskekaapa
huvikseen, kuinka paljon esimerkiksi helsinkiläiset lautakuntajäsenet ja
muut kaikki tekevät matkoja ja kuinka paljon se maksaa vuodessa. Jos
vaikka tämä vaippa-asia otetaan esille tässä ihan lyhyesti, niin
puhutaan kyllä aika eri summista, mistä säästetään ja mistä ei. Mutta
katsotaan parin vuoden kuluttua, mikä on tilanne sitten.

 

Kiitos.

 

 

Salissa istuvien köyhyys ja kipeys särkee sydämeni. On tietenkin totta,
että kukin on vapaa luopumaan omista kokouspalkkioistaan, mutta
kyllähän tällaiset muutokset pitää aina tehdä järjestelmätasolla. Vaikka
minä vastustaisin veronmaksua, en minä silti voi henkilökohtaisesti
lakata maksamasta veroja. Sama koskee tietysti rahaliikennettä
toiseenkin suuntaan.

 

Kiitos.

 

 

Se on ihan totta, että järjestelmätaso on tärkein, ja juuri sen takia pitää
olla mahdollista osallistua politiikkaan. Palkkioiden pitää olla sellaisia,
että hekin voivat osallistua, joille se on hyvin vaikeaa myös
taloudellisesti. Tästä syystä tätä palautusta ei pidä kannattaa.

 

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Tässä ollaan siis perustamassa yhtiötä Helsingin Musiikkitalon
toimintaa säätelemään, ja mielestäni esitys on ihan perusteltu, me
tarvitsemmekin siihen tässä tapauksessa yhtiömuotoisen toimijan, kun
tässä on kolme eri instanssia. Vaikea kuvitella, mikä muu hallintomalli
siihen voisi soveltua. Halusin vain tulla tänne pönttöön erikseen
sanomaan, että kun kaupunginhallituksessa valitaan tänne hallitukseen
edustajia ja mietitään vähän Helsingin kaupungin tavoitteita suhteessa
Musiikkitalon toimintaan, olisi hirveän tärkeää katsoa seuraavia
näkökulmia.

 

Esim. juuri tämä toimintatalouden arvioiminen tulee olemaan erittäin
vaikeaa tuollaisessa talossa, missä toimii kolme isoa organisaatiota.
Me tiedämme jo Oopperan kohdalta, kuinka hankalaa toimintatalouden
pyörittäminen tämäntyyppisessä ympäristössä tulee olemaan. Jotta
tämä ei söisi kaupungin kulttuurimäärärahoja ihan pohjattomasti
jatkossa, siinä suhteessa kannattaisi olla erityisen hyvää osaamista
meillä käytössä ja jonkinlaiset ikään kuin korvamerkit ja muu
seurantakoneisto valmiina.

Toinen pykälä, jota toivoisin, että mietitään siinä vaiheessa, kun
kaupungin edustajat sinne yhtiöön hallitukseen tulevat valituksi on se,
että kuinka järjestetään tämä toimitilan käytön hallinnointi. Silloin kun
Musiikkitalosta alun perin puhuttiin, niin selvästi ongelmaksi etukäteen
hahmottui se, kun kolme hyvin kunnianhimoista ja taitavaa
organisaatiota yritetään sovittaa niihin tiloihin, joissa keskeiset tilat,
niukkuustekijänä olevat, tulevat olemaan harjoitussalit ja pääsalit,
esiintymissalit, niin kuinka näiden kaikkien kolmen toiminta mahtuu niin,
että talon kokonaistoiminta on ulospäin mielekästä ja näyttävää ja
kuitenkin kaikki osakkaat saavat sieltä sen, mitä he oikeasti ovat tulleet
hakemaan. Minä en edes usko, että se tulee onnistumaan, mutta
päästäisiin edes vähemmällä riitelyllä ja kustannustehokkaasti tässä
eteenpäin, niin se tulee olemaan haaste.

 

Kolmas taso, jota en vähättelisi suinkaan, on se, että mikä tulee
olemaan talon ohjelmaprofiili ulospäin. Koska näillä kaikilla toimijoilla,
jotka taloon tulevat omasta takaa, on tietenkin omat ohjelmaprofiilinsa,

ja sen lisäksi yksi varainhankinnan muoto oli nimenomaan
ulosvuokraukset ulospäin meneville esityksille ja konserteille ja muille
tapahtumille. Tämän paletin yhteen saattaminen on kaikkea muuta kuin
helppoa, niin että se olisi ohjelmallisesti kunnianhimoista ja uutta
yleisöä löytävää jne., mitä nyt Musiikkitalo-hankkeen alusta asti on
puhuttu. Ja minä nyt halusin nämä asiat tuoda esiin.

Sen lisäksi meillä on kustannuspaineet, niin kuin luettiin tänään
Hesaristakin, jo ihan puhtaasti tästä rakentamisesta. Se ei ole tämän
yhtiön ongelma ensisijassa. Suurempi ongelma minusta kuin se, että
meneekö 10 miljoonaa enemmän kuin viimeksi arvioitiin, on se, että
ollaanko matkalla säästetty niin paljon pilkkomalla urakoita ja muita,
että meillä saattaa tulla nopeasti korjausrakentamispaineita tai jotain
muuta säätämistä, että olemmeko me säästäneet sanoisinko kalliisti.
Minä toivon, että emme ole tehneet, ja saamme tuolla rahalla kuitenkin
hyvin toimivan talon. Mutta jotta se toimisi sisällöllisesti hyvin, siitä
tämä yhtiö ensisijassa päättää, jotta sen rahat menevät oikeisiin
paikkoihin tehokkaasti, että se pysyy toimintataloudessaan, niin siellä
pitää olla Helsingistä erityisen hyvää osaamista ja kulttuurista
näkemystä samalla.

 

Kiitoksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Musiikkitalon kiinteistöhän hallinnoi jo osakeyhtiö. Itse vähän vierastan
sitä, että tällaiseen kulttuuritoiminnan sisällön organisointiin tuodaan
yhtiömuoto. Toisin kuin valtuutettu Rantanen sanoi, yhtiömuoto ei
tässäkään tapauksessa ole ainoa vaihtoehto. Jopa sellainen kuin
säätiömuoto olisi saattanut tarjota näille mukana oleville tahoille tietyltä
osin enemmän mahdollisuuksia toiminnan kehittämisessä.

 

Valtuutettu Rantanen kiinnitti ihan aiheellisesti huomiota siihen, että
miten tätä rahankäyttöä nyt sitten tullaan ohjaamaan ja valvomaan.
Kiinnittäisin huomiota meille jaetussa ehdotuksessa sivulla 20 olevaan
kohtaan yhtiön perustamisesta. Tässähän sanotaan, että ”ennen yhtiön
toiminnan aloittamista osapuolet sitoutuvat tarvittaessa vahvistamaan
yhtiön pääomarakennetta ja taloudellista asemaa sen mukaan kuin
laskelmat yhtiön taloudellisesta asemasta ja toiminnan käynnistämisen
vaatimasta pääomasta antavat aihetta”. Jos olisi ilkeämielinen niin
sanoisi, että tämä on vähän tällaista kreikkalaista taloudenhoitoa,

pankkimaailman tyyliä. Ei Kreikassakaan eläkeläiset tällä tavalla
asioitaan hoida mutta pankit näyttävät Kreikassa hoitelevan, että
kukaan ei lopulta tiedä, että paljonko on lainattu kenelle ja kukakin
maksanut. Kysyisinkin asianomaiselta apulaiskaupunginjohtajalta, että
mitähän tällä tarkoitetaan?

 

 

Kiitoksia.

 

Jatkan vähän tällä samalla teemalla kuin Rantanen ja Hakanen, eli
tämä 20 miljoonaa, mikä nyt näyttäisi olevan tämä lisälasku, niin
tuleeko suoraan kolmasosa Helsingin kustannettavaksi? Onko siitä
jotain mustaa valkoisella? Sitä on vähän kyselty, että mitenhän tämän
kanssa nyt käy. Jos tähän olisi mahdollista saada jonkinlaista
vastausta.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Esityslistan sivulla 21 lukee aika lailla huolestuttavalla tavalla
seuraavaa: ”osakassopimukseen on myös kirjattu, että osakassopimus
tulee muuttumaan ja täydentymään, kun päätoimijat saavuttavat
yksimielisyyden Musiikkitalo-kokonaisuuden toimintamallista” jne. Eli
runsasta vuotta ennen talon valmistumista ei siis ole toimintamallista
yksimielisyyttä, ja aivan kuten valtuutettu Rantanen totesi, tässä on
kahdentasoisia yhteensovittamisen kysymyksiä.

 

Yhtäältä on sovitettava yhteen kolmen käyttäjätahon intressit. Kaikki
haluavat parhaat esitysajat, kaikki haluavat parhaat harjoitusajat, ja
kukaan ei halua huonoja aikoja. Mutta ehkä vielä olennaisempaa, jotta
tästä tulisi sykkivä, moninaisen musiikin ja ehkä muunkin esittävän
taiteen tyyssija, on se, että näiden kolmen tahon, eli Helsingin
kaupunginorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin ja Sibelius-Akatemian
lisäksi kysymys siitä, mitä kaikkea muuta musiikillista ja muuta
tarjontaa tämän talon puitteisiin saadaan ja pitää saada, on entistäkin
vaikeampaa. Käy helposti niin, että tämä ohjelmistollinen osio jää
todella mopen osalle, kun nämä ns. pääkäyttäjät ensin putsaavat
pöydän. Tässä suhteessa on todella korkea aika, itse asiassa tällaisen

yhtiön olisi pitänyt olla olemassa jo aikaa sitten, jotta ensinnäkin tämä
toimintamalli, riittävällä tasolla siitä yksimielisyys olisi olemassa, ja että
olisi myös olemassa tahto, joka on enemmän kuin osiensa summa,
joka rakentaa jonkinlaista kokonaista musiikkitalon kulttuurista ja
ohjelmistollista ja toiminnallista linjaa. Pelkään pahoin, että vaikeuksia
on edessä. En tietenkään sitä toivo. Täytyy olla valitettavasti Tuomas
Rantasen kanssa samalla kannalla, että yhtiön hallitukselle asettuu
kova tehtävä, ja toivottavasti sinne saadaan näkemystä ja voimaa ja
osaamista.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Ensinnäkin tästä yhtiön perustamisesta, että miksi tämä perustetaan
palveluyhtiönä nyt erikseen, niin tämä on kyllä todella perusteltu ja
tärkeä. Tässä itse asiassa on korkea aika perustaa tämä yhtiö. Tähän
saakka on menty sillä mallilla, että tämä kiinteistöyhtiö on tavallaan
vastannut koko toiminnasta, mutta tämä on äärimmäisen
monimutkainen ja hankala järjestely, koska kaikki päätökset pitää
juoksuttaa kunkin omistajatahon päätöksentekoelinten kautta, ja
sellainen malli ei ole tätä päivää eikä tule missään nimessä toimimaan.
Tämä järjestely on ihan käypää tavaraa ja olemassa olevaa
todellisuutta Helsingissä, miten asioita on järjestetty.

 

Kiinteistöyhtiö vastaa siis tuosta kiinteistön rakennuttamisesta ja
rakentamisesta, ja tämä palveluyhtiö tulee nyt sitten vastaamaan
Musiikkitalon toiminnasta, ulos vuokraamisesta, se tulee hallinnoimaan,
tässähän nämä kalustot apporttina siirretään tälle yhtiölle, vastaa niistä
ja markkinoinnista. Siis siitä sisällöstä, mikä Musiikkitalon toiminnassa
tulee olemaan olennaista. Eli tämän yhtiön kautta muotoutuu myös
hyvin vahvasti se profiili, millainen Musiikkitalo tulee olemaan. Ja
tarkoituksena on, että tämä on Musiikkitalo, joka siis ensisijaisesti on
tyyssija RSO:lle, kaupunginorkesterille ja Sibelius-Akatemialle, jossa on
opetustilat. Nämä kaikki harjoittelevat siellä ja myös esiintyvät, ja nämä
ajat tullaan jakamaan sillä tavalla ja on jo jakopäätöksiä tehtykin niistä
tunneista ja rytmistä, miten kukin orkesteri täällä esiintyy. Sitten se
ylimenevä osa vuokrataan ulos. Tämä yhtiö ei tule ottamaan riskiä
näistä produktioista, jotka ulos vuokrataan, vaan se on sillä toimijalla,
joka tulee tuottamaan nämä produktiot tähän Musiikkitaloon. Siis
riskinkantamisvastuu on niillä tuottajilla, jotka vuokraavat Musiikkitaloa.

 

Sitten on tietysti sellaista musiikillista esitystä ja toimintaa, joka on

kallista ja jota ei voida kustantaa noin vaan. Tähän tarkoitukseen on
perustettu Musiikkitalo-säätiö, jonka tehtävänä on varainhankinta ja
tukea tämäntyyppistä musiikkiesitystä.

 

Huoli siitä, että tässä ei olisi suunnitelmaa sisällöstä ja muusta
olemassa, sitä kaikkea nyt parasta aikaa tehdään ja viilataan viime
metreillä, mutta kyllä se, mitä se kokonaisuudessaan tulee olemaan,
niin se muotoutuu vielä tämän yhtiön perustamisen jälkeen ja siinä
tietysti yhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan rooli on ihan keskeinen, ja
tätä kaikkea tietysti tehdään nyt yhteistyössä.

Sitten täällä kysyttiin investointiylityksestä, tämähän ei nyt tähän
palveluyhtiöön kuulu millään tavalla. Nyt olemme saaneet tietoomme,
kaupungille on tullut tieto tästä investointiylityksestä. Kaupunki on
omalta osaltaan pyytänyt selvityksen kiinteistöyhtiöltä tästä, mistä tässä
on kysymys, mistä se aiheutuu. Julkisuudestahan olemme lukeneet
näistä suunnittelukustannuksista ja rakentamiskustannuksista.
Helsingin vastuu on tähän saakka ollut neljäsosa
rakentamiskustannuksista ja näin ollen myös ylityksestä.

Valtuutettu Hakanen kysyi erityisesti sivun 20 alareunassa olevasta
tekstistä, siis tästä, että ”ennen yhtiön toiminnan aloittamista osapuolet
sitoutuvat tarvittaessa vahvistamaan yhtiön pääomarakennetta ja
taloudellista asemaa sen mukaan kuin laskelmat näin osoittavat”, niin
tämä on ihan yleinen, tietysti kirjataan tänne se, mikä on faktaa, että
totta kai osapuolet sitoutuvat myös pitämään huolta tämän yhtiön
pääomarakenteesta. Mutta tämä päätös on hyvin tärkeä, että tämä
saadaan eteenpäin ja Musiikkitalo aloittaa ensi vuonna toimintansa ja
yhtiö pääsee toimimaan.

 

Kiitos.

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Vielä täsmennän, olen samaa mieltä, että yhtiön perustaminen on
välttämätöntä ja vähän myöhässäkin, niin kuin valtuutettu Bergholm
tässä toi esiin. Tämä säätiömalli, mihin valtuutettu Hakanen viittasi, ei
mielestäni sovellu tähän kovin hyvin. Nimittäin säätiömalli on vielä
suojatumpi ja tällaisen ikään kuin kunnallisen päätöksenteko-ohjauksen
kannalta vielä kömpelömpi väline, mistä meillä on esimerkkejäkin. En
sinänsä vastusta säätiöitä yleensä, mutta palveluyhtiö on mielestäni

järkevä tässä yhteydessä.

 

Korostan vielä, että minusta olisi erityisen tähdellistä, että silloin kun
nämä valinnat tehdään kaupunginhallituksessa, niin kaupunginhallitus
myös linjoittaa kaupungin tavoitteita suhteessa tähän yhtiöön, ihan
niistä tehtäväalueista, jotka tässä esittelyssä kyllä tulevat esiin. Mutta
koska on ihan selvä, että sitä ikään kuin sorvatessa siinä yhtiön sisällä
siellä tulee olemaan ristiriitoja ja tulkintanäkemyksiä ja intressejä
tietenkin, se on oikein, kun on kolme eri tahoa niin tietenkin kaikilla on
omia pyrkimyksiään, niin siinä suhteessa, että meidän sinne tulevat
edustajamme ovat myös viitoitettuja tehtäväänsä, niin se edesauttaa
kaupungin tavoitteiden toteutumista tämän yhtiön toiminnassa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kiitokset apulaiskaupunginjohtajalle vastauksesta. Minäkin ymmärrän
sen, että tietysti ne, jotka perustavat yhtiön, ryhtyessään siihen
sitoutuvat tämän yhtiön toiminnan kehittämiseen, mutta kyllä yleinen
tapa ymmärtääkseni yhtiöiden perustamisessa on se, että silloin kun
yhtiö perustetaan niin tiedetään, paljonko siihen tarvitaan pääomia. Jos
niitä tarvitaan jollakin aikataululla lisää, niin sitten on joku käsitys siitä,
että paljonko lisää ja millä aikataululla. Tällainen blanco-muotoilu siitä,
että sitoudutaan ylipäänsä mihin tahansa, tuntuu hyvin kummalliselta.
Oletan, ettei tässä nyt ihan niin älytöntä voida tarkoittakaan, vaan tässä
on joku käsitys siitä, että mitä tämä muotoilu tarkoittaa, ja jos sellainen
on, toivon, että se kerrotaan.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämä on ihan periaatekanta, ja ihan normaalikäytännön mukaisesti
tietysti, jos yhtiön pääomaa vahvistetaan, jostain syystä halutaan
vahvistaa, niin ne päätökset tuodaan ihan normaalijärjestyksen mukaan
tänne valtuustoon päätettäväksi. Silloin kaikki pääsevät ottamaan
siihen kantaa.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Tämä vuotuinen selontekokäytäntö, joka vuonna 2008 MA-ohjelman
käsittelyn yhteydessä valtuutettu Rautavan pontena hyväksyttiin, on nyt
toista kertaa, ja mielestäni tämä osoittaa sen merkityksen ja myös
tärkeyden, että vuosittain valtuusto pääsee kootusti käsittelemään sitä
laajaa kokonaisuutta, joka kaksi vuotta sitten linjattiin, kylläkin tyystin
erilaisissa olosuhteissa. Se, että tässä asiassa käsitellään laaja
kokonaisuus, myös tuossa selonteossa 2010, joka on liitteenä, teille on
enemmän tai vähemmän myös kaikki ne ainekset, jotka edellisen
vuoden selonteon ponsivastauksista on käsitelty, tästä huolimatta
keskityn tässä tulevassa esityksessäni lähinnä pariin kysymykseen
erityisesti asuntomarkkinoista, jotka eivät ole tietenkään meidän
käsissämme kokonaisuudessaan, mutta on ehkä hyvä yrittää niitä
ymmärtää ja miettiä, mikä on Helsingin kaupungin rooli sen jälkeen ja
sitten määrällisiä tuotantotavoitteita, jotka asetettiin kunnianhimoisina
niin Helsingin valtuustossa kuin 14 kunnan aiesopimuksessa valtion
kanssa keväällä 2008.

Tämä kuukauden takaisesta lehdestä leikattu yksikkö kertoo siitä,
miten ovat vuoden aikana hintamuutokset eri EU-maissa tapahtuneet.
Onko Suomen luku hyvä vai huono, sitä sopii pohtia, mutta ainakaan
asuntojen hinnat eivät ole laskeneet. Toisaalta ehkä se tie, mikä esim.
Tanskassa on toteutunut, ei ole myöskään hyvä, mutta ei ainakaan
myöskään se, mikä on Norjassa toteutunut. Tämä hintakehitys, siinä on
pieni notkahdus ollut alaspäin, mutta nyt ollaan hinnoissa menossa
eteenpäin, enemmän tai vähemmän Ruotsin kaltaisessa tilanteessa, ja
nuo voimakkaat alastulot ovat olleet taloutensa kanssa vaikeuksissa
olevissa EU-maissa.

 

Jos verrataan 90-luvun alun tilannetta, voidaan sanoa, että ainakin tällä
hetkellä vielä muutokset ovat olleet lievempiä. Tietenkin vaarallinen
kysymys on se, että olemmeko ensimmäisessä vai toisessa kuopassa

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustokollegat.

 

Tätä MA-ohjelmaa voi kehuskella monesta asiasta, mm. siitä, että siinä
kiinnitetään aikaisempaa paremmin huomiota energiatehokkuuteen,
sen edistämiseen, samoin kuin omatoimisen rakennuttamisen
edistämiseen, pyöräilyyn, autottomiin kortteleihin ja niin poispäin. Tästä
kiitokset neuvottelijoille.

 

On kuitenkin myönnettävä samaan hengenvetoon, että Helsingin
asuntopolitiikassa tavoitteet ja toteutus eivät ole likikään kohdanneet.
MA-ohjelman tuotantotavoitteet ovat olleet epärealistisia, ja
taloudellinen taantuma on entisestään hankaloittanut tilannetta. On
varmaan myönnettävä se, että markkinoiden sääntelylle on tarvetta
myös asuntopolitiikassa. Asuntomarkkinat tarvitsevat ohjausta ja
sääntelyä toimiakseen nykyistä paremmin.

 

Asumisen kalleus on ongelma Helsingissä ja kaikissa muissa
suomalaisissa isoissa kaupungeissa. Esim. VATTin tutkimuksen
mukaan 3/4 asumistuesta, jota useimmat toimeentulotukea saavat
ihmiset saavat, valuu asumisen hintoihin. Mutta asumistuen
korottaminen ei ole ratkaisu pienituloisten ihmisten asemaan juuri siitä
syystä, että kun asumistukea korotetaan, sillä on taipumus valua
asuntojen hintoihin. Eli esim. jos halutaan vähentää köyhyyttä,
kaupunkiköyhyyttä, se mihin pitää pyrkiä ensisijassa, on nimenomaan
asumisen hinnan kohtuullistaminen. Meidän valtuutettujen pitää kaikin
tavoin edistää niitä toimia, joilla pyritään asumisen kohtuuhintaisuuteen
ja riittävään resursointiin kaupungin omalle asuntotuotannolle, kuten
ara-tuotannolle ja hitasille.

Helsingissä on historiallisesti aina kannettu vastuuta työväestön
asumisesta ja tasa-arvoisesta asuntopolitiikasta, ja Vihreät haluavat
jatkaa tätä perinnettä. Tänään tulee kuluneeksi melko tarkasti 61 vuotta
ara-järjestelmän perustamisesta. Tässä tänään käsittelyssä olevassa
MA-ohjelman seurantaraportissa määritellään ara-tuotannon
tavoiteosuudeksi 20 % meidän asuntotuotannostamme. Tässä kuntien
ja valtion välisessä aiesopimuksessahan tämä 20 % on määritelty
minimiksi, eli jatkossa on syytä seurata sitä, onko tämä prosenttiosuus
riittävä ja olisiko syytä harkita sen nostamista esim. 30 %:iin. Mutta joka
tapauksessa on erinomaista, että nyt tämän ara-tuotannon osuus
määritellään tuhanneksi asunnoksi vuosittaisesta asuntotuotannosta.
Sitä voidaan pitää huomattavana parannuksena aikaisempaan
tilanteeseen.

 

 

Nyt taisikin aika täyttyä, eli näillä sanoilla.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Monessa yhteydessä on saanut lukea, että Helsingin asuntopolitiikka
on epäonnistunut, kun asuntojen hinta on täällä niin kallis. En tiedä
voiko sanoa näin. Koska se, että asunnot maksavat täällä enemmän
kuin naapurikunnissa tai muualla, tarkoittaa, että täällä halutaan asua.
Kyllä me varmaan osaisimme suunnitella sellaisiakin alueita, jotka
pysyvät hyvin halpoina ja erittäin epähaluttavina. Mutta on totta, että
silloin kun tehdään hyvää asuntokantaa, markkinat nostavat hinnan
hyväksi, korkeaksi, koska siitä tulee suosittua. Meillä on
naapurikaupungeissa ja on valitettavasti betonibrutalismin jäljiltä
omassakin kaupungissamme eräitä alueita, joissa voi sanoa, että on
oikein hyvin onnistuttu pitämään hinnat halpoina, mutta en toivo tätä
ratkaisua asuntopolitiikkaan.

Se missä on tapahtunut epäonnistumisia, kun meillä asunnot ovat niin
kalliita, on elinkeinopolitiikassa Porissa, Imatralla, Kouvolassa ja
kaikkialla siellä, mistä väkeä nyt tunkee tänne. Me olemme arvioineet
Uudenmaan liitossa, että 430 000 ihmistä tulee seuraavan 25 vuoden
aikana. Tämä tarkoittaa, että oletamme, että vähän hidastuu se
muuttoliike tänne siitä, mitä se on ollut aikaisemmin, mutta tästä se
tulee. Kävimme kaupunkisuunnittelulautakunnan kanssa ihailemassa
halpoja asuntoja Berliinissä, ja siihen on tietysti monia syitä, että
Berliinissä asunnot ovat halpoja, mutta erityisesti se, että siellä on 150
000 tyhjää asuntoa ja muuttoliike on poispäin kaupungista, pitää
mukavasti hinnat kurissa. Niinhän se pitää Porissakin.

 

Olemme kuitenkin eräässä asiassa epäonnistuneet seudullisesti, ja
tässä tietysti maakuntaliiton puolesta voi sanoa, että erityisesti
maakuntaliitto on epäonnistunut mutta myös valtiovalta on
epäonnistunut, on se, että kun meidän yhdyskuntarakenne on
hajautunut niin, että sitä välttämätöntä asuntotuotantoa, joka Helsingin
seudulla on, on karannut kaiken maailman Nurmijärvelle ja Pornaisiin
jne. Ja kun sieltä on pitkä matka, se maksaa ihmisille sekä aikaa että
rahaa, niin se pitää väkisin hintatason erillään. Jotta Pornaisiin
kannattaa rakentaa, täällä asuntojen pitää olla todella kalliita, ennen
kuin kannattaa rakentaa niin kauas. Jos olisimme onnistuneet ja jos
valtiovalta olisi suosinut sitä, että rakentaminen keskeisillä alueilla olisi

suurempaa... Nythän valtiovalta maksaa Nurmijärvelle ja Pornaisille
siitä, että ne joutuvat investoimaan kasvuun paljon, mutta ei mitään
maksa siitä esim. Vantaalle, joka on joutunut jarruttamaan
asuntotuotantoa investointien takia. Mutta joka tapauksessa, jos
olisimme kaavoittaneet tiheämmin tätä ja kompaktimpaa kaupunkia,
niin asuntojen hinnat Helsingissä, vaikka asunnot olisivat ihan yhtä
hyviä kuin nytkin, olisivat halvempia, koska se vaihtoehto ei olisi
muuttaa Pornaisiin, vaan vaihtoehto olisi muuttaa Vantaalle ja hintaero
olisi silloin pienempi.

 

Se mikä uhka epäonnistua meidän hitas-politiikkamme, ei ole kovin
hyvä, että vuorokausikaupalla jonotetaan hitas-asuntoja. Se on ikään
kuin huono tapa jakaa niukkuutta. Tällainen
hintasäännöstelyjärjestelmä, jota pidän hyvänä siitä huolimatta, että se
on vähän talousteorian vastaista, niin se joutuu kyllä suuriin
hankaluuksiin, jos säädeltävä hintaero on kovin suuri. Ja se johtaa, niin
kuin Katajanokalla on johtanut, asuntokanta on ihan väärässä
käytössä, koska kukaan ei muuta koskaan minnekään, tai jos muuttaa,
ei ainakaan myy.

 

Yhdessä asiassa olemme epäonnistuneet pahasti, ja se on se, että
rakentaminen pysähtyi kuin seinään vuosi pari sitten. Voi sanoa, että
rakennusliikkeet kuin yhdestä sopimuksesta lopettivat rakentamisen ja
onnistuivat nostamaan hintatasoa kyllä omaksi edukseen aika paljon.
Jos käyttäytyminen on tällaista, silloin tietysti pitää toimia niin, että
kaupunki, silloin kun yksityiset lopettavat rakentamisen, kaupunki
jatkaa rakennuttamista. Viimeisenä virkkeenä sanon, että
verovähennysoikeudet siirtyvät hintoihin sataprosenttisesti.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ajattelin käyttää puheenvuoron, jossa totean, että olen
sataprosenttisesti samaa mieltä valtuutettu Soininvaaran kanssa. Sen
jälkeen hän käytti pari sellaista puheenvuoroa, että voin sanoa, että
olen 90-prosenttisesti hänen kanssaan samaa mieltä. Olennaista on
minusta kysymys hinnoista ja mieltää se myös niin, että
markkinataloudessa kysyntä ja tarjonta määrittelevät hinnan. Silloin kun
hinnat nousevat, se tarkoittaa sitä, että kysyntää on. Se ei kuitenkaan
ole ihan näin yksinkertaista, ja Soininvaarakin sen olisi varmaan
perusteellisemmin selvittänyt, jos olisi ollut enemmän aikaa kuin 4
minuuttia. Kyllähän silti se, missä me olemme epäonnistuneet, on

asuntotuotannon määrä. Eli se, että meillä on jatkuvasti kysyntää
enemmän kuin tarjontaa, on myös yksi tekijä sille, että asuntojen hinnat
ovat nousseet ainakin osin korkeammalle kuin missä niitten pitäisi olla.
Tämä on sellainen, missä me olemme epäonnistuneet vuosi vuoden
jälkeen. Niin kauan kun olen valtuustossa ollut, olemme tehneet
kohtuullisen hyviä asuntopoliittisia ohjelmia, mutta en muista
kertaakaan, että ne olisi oikeasti onnistuttu toteuttamaan.

Sitten tietenkin kysymys on siitä, että pitkälti on markkinaehtoisesta,
vapaarahoitteisesta toiminnasta kysymys ja mitä kaikkia keinoja
kaupungilla ylipäänsä siellä on. Jos tätä hintatasoa halutaan
maltillistaa, joka kuitenkin täytyy olla ehdottomasti selkeä tavoite, niin
markkinaehtoisessa järjestelmässä, jossa kysyntä ja tarjonta
määrittelevät hinnan, ei oikeastaan ole muita kestäviä pitkän aikavälin
ratkaisuja kuin lisätä tarjontaa, kun kysyntä lisääntyy joka tapauksessa.
Se vaan edellyttää laajempaa, isompaa asuntotuotantoa ja vielä useita
vuosia peräkkäin.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minun mielestäni tämä raportti kertoo markkinoiden ehdolla tapahtuvan
asuntopolitiikan epäonnistumisesta. Asuminen on ihan liian kallista,
toisin kuin valtuutettu Soininvaara täällä äsken arvioi. Etenkin
matalapalkkaisille sopivista kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista on
suuri pula. Tämä on keskeinen syy myös siihen, että asunnottomuus
on kääntynyt nousuun.

 

Vuokra-asuntojen osuus itse asiassa tämän ohjelman toteuttamisen
myötä uhkaa jopa supistua Helsingissä, koska suuri osa vuokra-
asuntotuotannosta on 10 vuoden korkotuella rakennettavia ja jatkossa
ilmeisesti myös lisääntyvästi ns. välimallilla rakennettavia vuokra-
asuntoja, eli asuntoja, jotka saa 10 tai 20 vuoden kuluttua myydä kovan
rahan markkinoille. Vuokra-asuntotuotannosta 80 % on erityisryhmille
kohdistunutta. Eli tavallisten asukkaiden kannalta tilanne on hyvin
hankala.

 

Tässä raportissa mainitaan yhdeksi syyksi siihen, että kaupungin
omana tuotantona valmistui viime vuonna vain 437 vuokra-asuntoa,
kalliit pysäköintiratkaisut, joiden takia on vaikea löytää sopivia tontteja.
Haluan nostaa esille toisen ja mielestäni tärkeämmän syyn.
Asuntotuotantotoimistolla ei ole rakentamiseen

nykyisiä asuinkiinteistöyhtiöitä ei fuusioida.

 

Kiitos.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tässä meille jaetussa raportissa kyllä käsitellään tätä kaupungin
asuinkiinteistöyhtiöiden pääomafuusiota vieläpä aika konkreettisella
tavalla. Jos meille tehdään päätösesitys, johon se sisältyy, en
ymmärrä, minkä takia sitä koskeva ponsi ei muka liity tämän asian
käsittelyyn varsinkin, kun ponsi koskee täsmälleen samaa asiaa, joka
tässä raportissa on kirjattu meille esityksenä. Mitä tulee kysymykseen
kaupungin oman tuotannon edistämisen keinoista, en oikein
ymmärtänyt puheenjohtajan tulkintaa, että minkä ihmeen takia ponnella
ei voi esittää valmisteltavaksi yhtä keinoa lisää tähän valikoimaan, jolla
kaupunki pyrkii toimimaan. Tuntuu aika hatusta tempaistulta väite, että
se on vastaesitys. Pyydänkin, että puheenjohtaja perustelee, millä
perusteella tämä on vastaesitys tälle maankäytön ja asumisen
toteutusohjelman raportille.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Hakanen tiedusteli liitosalueella, Östersundomin alueella
noudatettavia maanhankinnan ja maankäyttösopimusten periaatteita.
Ne ovat tällä hetkellä valmistelussani, ja kaupunginhallitus ei ole vielä
niitä käsitellyt, eli siinä mielessä on ennenaikaista vielä tarkkoja arvioita
tehdä, mutta kaikkien asiantuntija-arvioiden mukaisesti ero sille, että
hankimme raakamaata perinteiseen hintaan tai teemme
maankäyttösopimuksia, on kaupungin tappioksi useita kymmeniä
miljoonia.

 

 

 

pohtia sitä, että miten saadaan ihmisille asuntoja, ei erityisesti
maahanmuuttajille asuntoja, niin kyllä se on vain sellainen ongelma,
minkä maahan tullessa jokainen joutuu ratkaisemaan.

Siinä mielessä olisin ehkä, haluaisin mielelläni kuulla vuokra-
asuntokannan tuottamisesta jatkossa enemmän, ei välttämättä tässä
kokouksessa mutta että seurantaraportissa siihen kiinnitettäisiin
enemmän huomiota.

 

Kiitoksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kaupunginhallituksen päätösehdotukseen sisältyy muutamia MA-
ohjelman tavoitteiden toteutumista edistäviä toimenpiteitä. Erittäin
tärkeänä pidän huomion kiinnittämistä kaavojen taloudellisuuteen,
koska kaavoitusvaiheessa pystytään merkittävästi vaikuttamaan
tuleviin asumiskustannuksiin. Täten kaupunkisuunnitteluvirastoon tulisi
saada lisää tähän liittyvää asiantuntemusta. Luonnollisesti myös
tonttien esirakentaminen sekä kunnallistekniikan ja katujen
toteutussuunnittelu tulee käynnistää riittävän ajoissa, jotta
hankeprosessi etenee joustavasti. Sen sijaan ehdotus
täydennysrakentamisesta omistusvaltaisille alueille, että pyritään
rakentamaan vuokra-asuntoja, ei ole omiaan parantamaan siellä jo
asuvien asumisolosuhteita. Kehittämishankkeista voisi todeta, että
townhouse-tyyppisten kaupunkipientalojen esteettömyyskysymykset
tulisi selvittää mahdollisimman nopeasti. Muuten niiden toteuttaminen
saattaa vaikeutua.

 

Kaupungin vuokra-asuntojen kiertonopeudesta laskin, että kun
esittelytekstissä todetaan, että viime vuonna noin 2 700 asuntoa sai
uuden asukkaan ja kun niitä asuntoja on 50 000, tarkoittaa, että yhden
asunnon kiertonopeus tai kiertohitaus on noin 20 vuotta. Jotain tällekin
voisi ehkä harkita, että ne tulisivat niiden käyttöön, jotka sitä sillä
hetkellä eniten tarvitsevat. Asumiskustannusten osalta toteaisin, että
kunta pääasiassa vastaa näistä käyttökustannuksista, niin
kaukolämmöstä, vesi- ja viemärikustannuksista, jätehuollosta,
kadunhoitomaksuista ja kiinteistöverosta, eli perii ne kustannukset ja
voi niihin vaikuttaa. Eli jos asumiskustannuksiin halutaan vaikuttaa
näiltä osin, ne maksut pitäisi pitää kohtuullisena.

 

 

Hyvä asia on, että asuntojen keskipinta-alavaatimuksesta ollaan
ilmeisesti luopumassa. Se on ollut suurena haittana omistusasuntojen
määrällisessä toteutuksessa, ja välillä tuntuu, että siinä kiinni
pysymisellä on tarkoituksella estetty tai ainakin hidastettu
omistusasuntojen toteuttamista. Lopuksi kiinnittäisin huomiota
pientalojen osalta siihen, että nykyiset kaavat ja tehtävät kaavat
ohjaavat rakentamaan pelkästään 2- ja 1,5-kerroksisia pientaloja, mikä
tietysti esteettömyyden kannalta on huono asia, jos haluaa
rakennusoikeuden kokonaan käyttää. Mielestäni kaavoissa pitäisi olla
myös tonttia, joille voidaan rakentaa taloudellisesti yksitasoisia
pientaloja. Tältä pohjalta teen toivomusponnen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että pientaloalueille
kaavoitetaan myös tontteja, joille on mahdollista rakentaa
yksitasoisia pientaloja koko rakennusoikeus hyödyntäen.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Olen täysin samaa mieltä edellisen puhujan kanssa siitä, että
kaupungin vuokra-asunnot täytyy saada tehokkaampaan kiertoon ja
niissä asuminen pitää kohdistua enemmän tuettua vuokra-asumista
tarvitseville ihmisille. Asuntolautakunta esim. tässä on juuri hiljattainkin
käsitellyt asukasvalinnan periaatteita, ja siellä äänestettiin siitä, että
pitäisikö kotona vanhempiensa luona asuvat 18-vuotiaat nuoret asettaa
etusijalle esim. asunnottomiin nähden. Itse esitin, että asunnottomat
pitäisi olla ykköskiireellisyysluokassa, mutta lautakunnan enemmistö
kannatti nuoria.

 

Kun nyt luen tätä materiaalia, niin täällä todetaan esim., että
seudullisesti sovittu 20 % olisi minimi, joka pitäisi kohdistaa työssä
käyville ihmisille, niin minä ihmettelen, että mitenkähän tämä olisi
suhteessa ara-asukasvalinnan kriteereihin ja lain tarkoitukseen, että
voimakkaasti valtion ja veronmaksajien tukema asuminen pitäisi
kohdistaa oikeasti niille, joille se on tarkoitettu. Se pelkkä rakentaminen
on tuettua ja myös asuminen. Jos laskee vaihtoehtoiskustannuksia
verrattuna markkinavuokriin, niin joka vuosi kaupungin vuokra-
asunnoissa asuvia tuetaan vähintään 100 miljoonalla eurolla
epäsuorasti.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Ensiksi haluan kannattaa valtuutettu Koskisen pontta. Mehän
molemmat Koskisen kanssa olemme näitä ikivanhoja helsinkiläisiä,
jotka, jos asumme omakotitalossa niin erittäin mielellämme asuisimme
yhdessä tasossa. MA-ohjelman seurantaraportti on erittäin
monipuolinen ja tuo esille ne ongelmat, jotka kaupunkimme
asumisessa on. Ei ole tarpeeksi asuntoja, ja asunnot ovat liian kalliita.
Nämähän molemmat liittyvät toisiinsa. Kuva 12 on kuitenkin aika
lupaava. Siinähän näytetään, että lainvoimaistuneita asemakaavoja on
runsaasti tulossa, ja 15 vuoden aikana meillä onkin asunnot ainakin 60
000 asukkaalle, ja silloin toivomme, että hinnat laskevat.

Tärkeää kuitenkin on, että me rakennamme kestävästi ja
korkeatasoisesti, ettei käy niin kuin Moskovan esikaupungeissa, joissa
rakennettiin niin heikkoja taloja, että ne jouduttiin purkamaan. Tein
viime vuonna toivomusponnen opiskelija-asunnoista, saman, jonka
myös valtuutettu Männistö teki, ja saimmekin siihen hyvän vastauksen
ja opiskelija-asuntoja on tulossa. Vanhusten palveluasuntoja tarvitaan
edelleenkin lisää, ja siihen ministeri Vapaavuori onkin jo järjestänyt
valtion tukea. Nämä molemmathan ovat niitä erityisryhmiä, jotka
valtuutettu Hakasen mielestä ovat niitä, joita pitäisi jotenkin halveksia.
Päinvastoin, me tarvitsemme vanhusasuntoja ja me tarvitsemme
opiskelija-asuntoja, eikä niitä pidä mitenkään aliarvostaa.

 

Kolmas asia, josta olen tehnyt ponnen, ja vastaus varmaan tulee
myöhemmin, on tämä puurakentaminen. Se on myös erittäin
mielenkiintoinen asia, ja toivon, että kaupunki huomioi tämän.

 

 

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuustokollegat.

 

Onkin jo todettu muutamaan kertaan, kuinka kallista asuminen
Helsingissä on. Itse yksin asuvana tiedän, että yksin asuvan on lähes
mahdotonta ostaa asunto Helsingistä. Itse olen onnistunut siinä vain
niin, että olen käynyt muutamia vuosia ulkomailla tienaamassa
lisärahaa, mutta keskituloisen helsinkiläisen yksin asuvan on todellakin
lähes mahdotonta Helsingin alueelta löytää asuntoa itselleen
ostettavaksi. Kun tätä päivittelin meidän Kokoomus-ryhmässämme ja
aiemminkin tuli paljon tietoa siitä, että miksi näin on, Kokoomus-
ryhmässämme kauppatieteiden maisteri Lasse Männistö toi esiin, että

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Helsingin asuntopolitiikassa suurimmat ongelmat ovat asuntojen
hintaan, laatuun ja määrään ja niiden keskinäiseen suhteeseen liittyviä,
kuten on täällä tuotu esiin. Osasyy on tietysti suhdanteissa, osasyy on
siinä, mikä on tullut esiin aikaisemmissa puheenvuoroissa, että
rakennuttajien ja etenkin rakennusliikkeiden valta on aika iso ja meidän
poliittiset ohjausvälineemme ovat olleet heikkoja. Mutta tämä raportti,
joka meillä on nyt käsillä, mielestäni varsin ansiokkaasti puuttuu niihin
asioihin, jotka ovat jossakin määrin meidän hallinnassamme, eli oman
tuotannon kehittäminen ja sen edellytysten luominen.

 

Minä olen itse ollut sekä kaavoituslautakunnassa toissa
valtuustokaudella, sitten kiinteistölautakunnassa ja nyt ATT:ssä
puheenjohtajana, minun täytyy sanoa, että vasta tässä vaiheessa olen
ruvennut miettimään oikeasti rakennuttamisen ongelmia ja esteitä.
Kaavoittajana minä halusin kaupungin asuntopolitiikkaa toteuttaa
vahvoilla kaavoilla. Nyt ymmärrän edelleenkin, että kaavojen pitää olla
aika vahvoja, koska rakennusliikkeet menevät sieltä, mistä aita on
matalin, mutta tietyssä mielessä jo kaavoitusvaiheessa pitää
vahvemmin miettiä, miten tontit ovat toteuttamiskelpoisia. Etenkin
silloin kun puhutaan säädellystä tuotannosta kuten arasta tai hitasista,
joissa on tuotantorajoitukset, niin meidän pitäisi kaavoituksen
yhteydessä ottaa huomioon kaikki maaperään, maaston muotoon,
liikenteen järjestämiseen ja muuhun myös kustannustalouden
näkökulmasta siten, että me osoitamme ja mietimme, mitkä tässä
asuinalueella ovat sellaisia tontteja, jotka voi ajatella säädeltyyn
tuotantoon. Meidän pitäisi jo kaavoitusvaiheessa, niin kuin tässä
raportissa käy hyvin ilmi, miettiä parkkipaikkanormia, koska meillä olisi
ehdottomasti todella tilausta ara-puolella autottomista kohteista, koska
asuntotoimisto voi osoittaa ne ihmisille, joilla ei ole autoa. Ne voi
kriterioida omissa asuntomääräyksissään tai siinä, millä perusteella
asunnon saa. Ja sitten kun joku ostaa auton, hän voi vaihtaa kannan
sisällä sellaiseen, jossa on. Mutta tällä hetkellä me rajoitamme sitä
tuotantoa järjettömällä tavalla vaatimalla kaavassa niihin kaikkiin
tontteihin sellaiset määräykset.

 

Toisaalta me voimme joillakin rakennusmääräyksillä, jotka liittyvät
vaikka siihen, onko ensimmäinen kerros kuinka korotettu, aivan
kohtuuttomasti nostaa rakentamiskustannuksia. Joissain kaavoissa,
kaikissa ei tarvitse olla sitä ensimmäistä korotusta esimerkiksi ja tämän
tyyppisiä tekijöitä. Näitä pitäisi miettiä todella pitkälle.

 

 

Poliittista ohjausta tontinluovutuksessa, siis tontinluovutus on iso
ongelma ja usein moititaan kiinteistövirastoa, mutta kiinteistövirasto
toteuttaa niitä valtuuston myyntitavoitteita, miten pitää turvata tonttien
myyntiä, kovan rahan tuotanto, meidän pitäisi samaan aikaan miettiä
kaupungin tavoitteita niin, että ohjastetaan, kuinka tulostavoitteet ja
tuotantotavoitteet keskenään kollataan. Tätä ei ole tehty aikaisemmin.
Mielestäni tämä raportti antaa aineksia juuri tämän puolen tarkkailuun.
Ehdottomasti pitäisi miettiä tätä kaavoitusta suhteessa mainitsemiini
asioihin.

 

Yksi työkalu, jota pitäisi vakavasti miettiä omassa tuotannossa, olisi
sekatalojen mahdollisuus. Voisi tehdä niin, että kun tehdään vaikka
jonnekin alueelle, Jätkäsaareen, että se maiseman puoleinen pääty
erotetaan omaksi yhtiöksi ja siitä saadut myyntituotot, oli se sitten
hitasia tai vaikka kovaa rahaa, voitaisiin ikään kuin hyödyntää näitten
vuokra-asuntojen rakentamiseen. Tai nyt meillä tulee Jätkäsaaressa
ATT:lle sellaisia kohteita, missä on kaksikerroksisia huoneistoja
vuokratalon katolla, kaava edellyttää, hienoja, näyttäviä rakennuksia.
Mutta jos ne voisi erottaa omaksi yhtiökseen ja myydä hitasina ulos,
niin niiden rakennuskustannukset, jotka ovat merkittäviä, koska ne ovat
kalliita rakenteita ja tekevät vaikeasti toteutettavaksi tämän ara-
kohteen, jos ne voisi myydä hitasina ulos ja irrottaa siitä ara-kohteesta
rasittamasta sen kustannuksia, me pystyisimme toteuttamaan
helpommin hyvin haasteellisiakin kaavoja. Tämäkin on sellainen tekijä,
jonka me pystymme itse selvittämään ja luomaan edellytykset tämän
tyyppisiin ratkaisuihin.

 

Sitten kun täällä puhuttiin mielestäni ansiokkaasti
täydennysrakentamisesta sekä että vuokraa omistusalueelle, sitä pitäisi
nimenomaan toteuttaa ja ATT:n pitäisi, niin kuin Soininvaara taisi
sanoa, tehdä nimenomaan myös kovaa rahaa sellaisille alueille, minne
kovaa rahaa eivät yhtiöt halua tehdä. Eli vaikeammin rakennettaville
alueille, se auttaisi myös sosiaalisen profiilin korottamisessa. Paljon jäi
sanomatta, mutta jatkakaa te muut.

Kiitos.

 

 

Kiitoksia. Hyvät valtuutetut.

 

Todellakin tässä ensinnäkin todettakoon, miten tärkeää on saada

asuntotuotantoon, erityisesti koskien Espoon ja Vantaan
kokonaisasuntotuotantoa.

 

Ja tähän kuuluisi, siis ponsi päättyy tähän, mutta tähän kuuluisi myös
toivomus siitä, että päästäisiin pikkuhiljaa näistä Helsinki-kartoista
laajempiin pääkaupunkiseudun kokonaiskarttoihin, joissa nähtäisiin
rakentamisen volyymit, määrät ja kohdentumiset, ainakin nyt Espoon ja
Vantaan ja Helsingin osalta, eli että tämä perspektiivi pikkuhiljaa
laajenisi meillä kaikilla.

 

Kaksi ryhmää on erityisesti mielessä. Nuoriso- ja opiskelija-
asuntotuotantoa on jatkuvasti uusittava ja ajanmukaistettava. Helsinki
on nuorten kaupunki. Koulutuksen merkitys kasvaa, mutta näemme
myös, miten ikärakenne on jo muuttumassa. Yksin asuminen ja
yksinäisyys lisääntyvät ja hoivan tarve kasvaa. Siksi esitän toisen
ponnen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että MA-ohjelman
toimeenpanossa kiinnitetään erityistä huomiota ikäihmisten
asumistilanteen kohentamiseen.

Totean kuten valtuutettu Rantanen, aika loppuu, punaväri loistaa,
keskustelu jatkukoon seuraavien puheenvuorojen aikana.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Monessa puheenvuorossa on kiinnitetty huomiota siihen, että
tavoitteeksi asetettu ja todella pitkän aikaa asetettu 5 000 asunnon
tuottaminen Helsinkiin vuodessa on erinomaisen kaukana siitä, mihin
on päästy. Taso on ollut 2 500:n ja 3 000:n välillä eli 50 %:n ja 60 %:n
välillä tavoitteesta. Todellakin on syytä kysyä, että onko tällainen
tavoite missä määrin enää tavoitteellinen vai vain kaunis toive.

 

Me sosialidemokraatit katsomme, että sen tulee olla velvoittava tavoite,
jonka eteen kaupungin tulee käytettävissä olevia keinoja huomattavasti
tähänastista aktiivisemmin käyttää. On monia tekijöitä, jotka vaikuttavat
siihen, millä tavalla asuntojen määrä, minkälaiseksi se muodostuu.
Tässä on puhuttu kauniisti kysynnän ja tarjonnan suhteesta, kysynnän
ja tarjonnan laista. Asuntomarkkina on hyvin erityinen markkina ja
poikkeaa esim. siitä, millä tavalla tomaattien kysyntä ja tarjonta torilla
muodostuu. Meillä on oligopolistinen rakenne tarjonnassa, ja kysyntään
vaikuttaa erinomaisen voimakkaasti esim. satunnaisesti heilahtelevat

markkinakorot, tai jos ei satunnaisesti niin joka tapauksessa
ennakoimattomasti ja voimakkaasti.

 

Yksi keino, jolla tätä asuntotarjontaa voidaan lisätä, on vaikuttaa siihen,
että kaupungin omissa käsissä oleva toiminta olisi aktiivisempaa.
Asuntotuotantotoimiston mahdollisuuksia on parannettava ja myös
mietittävä, riittääkö se toimenkuva, joka ATT:lla on vai tulisiko sitä vielä
laajentaa. Tässä on viitattu kaavoituksen tärkeyteen ja merkitykseen, ja
todella tässäkin on kysymys sekä määrästä että laadusta, hyvin
moninaisessa mielessä laadusta eli kaavojen toteutettavuudesta,
käytettävyydestä erilaisiin tarkoituksiin, kuten Tuomas Rantanen hyvin
puheenvuorossaan kuvasi.

 

Sitten on vielä erinomaisen tärkeää se, että kaupunki omalla
investointitoiminnallaan luo edellytyksiä, että ne kaavat, jotka on saatu
käytettäviksi, että ne todella valmistuvat asuntotuotannon tarpeisiin. Ja
tässä on siis tärkeää, että kunnallistekniikka, tiet, kadut, maan
rakentaminen jne. saadaan etenemään tavalla, että asuntotuotanto on
mahdollista. Tässä tarkoituksessa esitän toivomusponnen:

 

Täsmentäessään MA-toteutusohjelmaa valtuusto
edellyttää, että asuntorakentamisen määrällinen taso
turvataan huolehtimalla kaupungin investointiohjelman
asuntorakentamista tukevien investointien toteuttamisesta.

 

Ponsi loppui tähän, ja myönnän, että se saattaisi olla kielellisesti vähän
virtaviivaisemman oloinen, mutta ehkä asia tuli selväksi.

 

Lopuksi haluan puhua tämän määrän ohella sisäisestä rakenteesta. On
erittäin tärkeää, että asetettiin prosenttitavoitteiden lisäksi tavoite ara-
vuokra-asuntojen vähimmäismäärästä, 1 000 asunnosta. Jos se olisi
toteutunut vaikkapa viime vuonna, tämä prosenttiosuus olisi ollut 40 %,
eli prosenteilla ei elä, määrillä ja euroilla ehkä. Sosialidemokraattien
kannalta on täysin mahdollista, että päätyisimme myös
prosenttitavoitteessa ara-vuokra-asuntojen kohdalla vaikkapa 30:een.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Ihan lyhyt kommentti tuohon ATT:n toiminnan laajentamiseen, mitä toki
voimme miettiä, mutta viittaan nyt tähän Hakasen esittämään
ponsiesitykseen, niin haluaisin muistuttaa, että vaikka itse kannatan

ajatusta, että kaupunki tai vaikka pääkaupunkiseudun kunnat yhdessä
perustaisivat rakennusyhtiön, joka osallistuu kilpailutuksiin ikään kuin
paljastaakseen kilpailutuksen todellisen tason ja asettaakseen
rakennusliikkeet sen haasteen eteen, että niiden pitää myös voittaa,
niin mielestäni ei ole järkevää, että se rakennusyhtiö olisi osa ATT:tä,
koska ATT kilpailuttaa hinnan ja laadun. Ja olisi hyvä, että myös siinä
tapauksessa tämä kaupungin ehkä itse omistama yhtiö joutuisi tämän
laadun ja kilpailun kautta käytävän kilpailutuksen yhdeksi toimijaksi
eikä niin, että meille tulisi sinne sen tyyppinen rakenne, joka ei joudu
mittaamaan omaa tehokkuuttaan markkinoilla.

 

Jollakin lailla rakentamisen laatu tällä hetkellä on niin heikkoa, että
minusta se, että kaupunki tekisi oman yksikön kustannussäästösyistä,
se ei ole viisasta. Mutta se, että olisi joku julkisessa omistuksessa
oleva yksikkö, joka kilpailee kilpailutuksissa, niin se saattaisi tuoda
markkinoille tiettyä terveyttä, koska pääkaupunkiseudun
rakentamisessa on nimenomaan rakennusliikkeiden ja kaupallisten
rakennuttajien osalta älytön kupla. Ja sen paljastamisessa siinä voisi
olla järkeä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Voisin jatkaa itse asiassa valtuutettu Rantasen puheenvuorosta. Olen
itsekin ottamassa esille tämän, että täällä pitäisi saada tervettä kilpailua
aikaiseksi. Eli joidenkin laskelmien mukaan 1/3 vähemmän on firmoja
kilpailemassa tai osallistumassa kilpailutukseen yleensä kuin esim. 10
vuotta sitten. Tarvittaisiin todella aitoa kilpailua myös, että olisi
hintakuplien paljastaminen tästä näkökulmasta erittäin tärkää.

 

Muutoinkin täällä oli, apulaiskaupunginjohtajan esittelypuheenvuoro
kertoi minusta erittäin hyvin sen, miten vahvasti me elämme
asumisessa markkinoiden armoilla. Siinä näkyy erittäin hyvin se, miten
vapaarahoitteisten asuntojen määrä laski silloin kun rakennuttajat
katsoivat, ettei se tuota tarpeeksi voittoa. Samalla tavalla on käynyt
finanssikriisin seurauksena, asuntojen hinnat joutuivat spekulaatioiden
kohteeksi ja epäiltiin jo, että asuntojen hinnat tulevat jopa
romahtamaan. Kuinkas kävikään? Tässä eletään aikaa, jossa
asuntojen hinnat ovat taas kivunneet pilviin. Tämä markkinaehtoinen
asumispolitiikka, sen purkaminen olisi itse asiassa kaikkein tärkein
asia. Sitä ei varmasti täällä Helsingin kaupunginvaltuustossa pystytä
tekemään, mutta kyllä kaupunki voi tähän vaikuttaa ja nimenomaan

vaikuttaa siihen, että saataisiin enemmän yleishyödyllisiä rakentajia
mukaan. Samoin se, että kaupunki toimisi sen suuntaan, että oikeasti
vuokra-asuntojen määrä lisääntyisi. Todellakaan prosentit eivät riitä,
vaan kyse pitää olla määristä. Tässä jos puhutaan, että
uustuotannossa pitää olla 20 % vähintään se 1 000 asuntoa, niin itse
asiassa, jos ajatellaan ihmisten tarpeita, pitäisi puhua vähintään 1 500
asunnosta.

 

Tietysti tavoitteet ovat olleet täällä Helsingissä kovia, mitä on asetettu,
näitähän me epäilimme jo silloin kun näitä asetettiin, vaikka tässä on
erittäin hyvän suuntaisia tavoitteita tässä MA-ohjelmassa. Mutta
käytäntö on osoittanut, että vuokra-asuminen ja ylipäänsä
kohtuuhintaisten asuntojen puute on huutava. Siitä kertoi tämä hitas-
asuntojen jonottaminen, että ihmiset pari vuorokautta jonottivat siellä
asuntoja.

 

Haluan ottaa esille valtion elvytystoimet, se näkyy tässä selvityksessä,
että siitä on ollut hyötyä. Itse asiassa sehän puuttuu kahteen asiaan, se
liittyy asumisrakentamiseen, korjausrakentamiseen plus työpaikkojen
säilyttämiseen rakennusalalla. Esitänkin toivomusponnen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupunki
neuvottelee valtion kanssa korjausavustusten jatkamisesta
korjausrakentamiseen vuodelle 2011.

Kysäisin tätä asiaa asuntoministeriltä äsken, ja hän oli sitä mieltä, että
näitä elvytystoimia ei ole päätetty, niin kuin ei ole päätettykään vuodelle
2011. Mutta tämä olisi erittäin tärkeää, ja toivon, että tämä otettaisiin
Helsingissä esille.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Kannatan heti paikalla Puhakan pontta ja myös Hakasen ponsia, sikäli
kun ne ovat saaneet armon olla ponsia.

 

Oman asuntotuotantoyksikön järjestämistä puoltaa monikin seikka.
Myös se, mitä Rantanen sanoi laadusta, sillä keinolla katkaistaisiin se
tolkuton ketjuttaminen. Se olisi täysin mahdollista. Asuntopula puoltaa
sitä sen takia, että sillä saataisiin määrää ja jopa pystyttäisiin
hintaankin vaikuttamaan, minä olen sitä mieltä. Rakennusalan

työttömyys, joka pomppasi Uudellamaalla kaikkein nopeimmin koko
maassa silloin, kun rakentaminen lopahti Suomessa, ja hankintalain
heikkoudet myös puoltavat sitä, koska harmaa talous on pesiytynyt
erityisesti julkisen puolen rakennustyömaille. Rakennusteollisuuden
yritysrakenne, josta puuttuu käytännössä kokonaan keskisuuret firmat,
ja tämä voisi olla nimenomaan sen kokoinen firma, jolle löytyisi nyt juuri
työvoimaa ja hyvää työvoimaa ihan lähiseudulta.

 

Muuten tästä raportista huomioin, että oman asuntokannan
kehittämisestä ei esitetä yhtään mitään muuta kuin kiinteistöyhtiöiden
fuusiointi, mutta eihän se pienennä pääomakustannuksia sentilläkään.
Laadukkaan asumisen Helsinki tarjoaa pienituloisille vain asuntopulaa
ja kovia asumiskustannuksia. Olisin toivonut, että hyvät rahoitusalan ja
asuntorahoittamisen asiantuntijat olisivat esittäneet, miten luovasti ja
vaikuttavasti vuokralaisten araan maksamia rahoja käytettäisiin
nimenomaan nykyisten ja tulevien vuokralaisten hyödyksi ja vieläpä
laskettaisiin se, kuinka paljon vuokralaiset ovat maksaneet viimeisen
10 vuoden aikana ylisuuria korkoja. Arava-korot ovat olleet paljon
korkeammat kuin asuntovelallisten korot saamatta pätkääkään
verohuojennuksia niistä.

 

Rantasen toiveen mukaan, voisin lisätä siihen, kun hän toivoi, että tulee
sekamuotoisia taloja, niin nykyisin olemassa olevien 60-, 70-luvun
talojen, joissa on jumalaton määrä turhanpäiväistä tilaa, siellä on
kaikenlaista käytävää ja tarhaksi tehtyä ja jos jotakin, satojen neliöiden
tiloja, ne ovat käytännössä tyhjillään. Kaupunki voisi ryhtyä
yhteistyöhön talojen kanssa ja tehdä niihin vuokra-asuntoja.
Kokoomuslaisten rajoittaa ennestään asunnonjakoa aiheuttaisi
pelkästään segregoitumista ja yksipuolisuutta ja epävarmuutta. En
millään voi kannattaa sellaista, että rajoitetaan, että jos jotenkin
jaloillaan ihminen on niin heti paikalla pois kaupungin asunnosta. Se ei
ole hyvä, vaan lisää vuokra-asuntoja.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tässä keskustelussa on niin oikealta vasemmalle todettu, että meillä
Helsingissä on yksinkertaisesti sellainen tilanne, että
suomalaiskansallinen sanonta on muuttunut ”oma koti, liian kallis” ei
vain ”kullan kallis” vaan ”liian kallis”. Ja luulisi, että sen vaikutus

asuntomarkkinoilla olisi jo ymmärretty ja suhtautuminen vuokra-
asuntojen tuottamiseen olisi kypsempi kuin nyt on.

 

Me olemme hyväksyneet MA-ohjelman, jonka tavoitteena on 5 000
asuntoa, ja aivan niin kuin Nina Suomalainen täällä totesi, se on ihan
puuta heinää käytännön kanssa. Tässä mielessä ihmettelen sitä, että
kuinka monessa asiassa meillä helsinkiläisillä ja suomalaisilla on
tällainen eteläeurooppalainen suhtautuminen tavoitteisiin, että no niin,
ovathan ne olemassa mutta ei meidän itse asiassa tarvitse niille mitään
tehdä. Jos me haluaisimme, jos me todella poliittisesti haluaisimme
tuottaa ne asunnot, jotka MA-ohjelmaan on kaupungin omaksi
osuudeksi merkitty, me kykenisimme sen tekemään. Parasta tässä
asuntopolitiikassa on se, että kaiken tämän me tekisimme asukkaiden
rahoilla, oli muoto mikä tahansa.

 

Tässä mielessä tarvitaan aktiviteettia sen lisäksi, että meillä esim.
valtuustossa istuu asuntoministeri, joka on esittänyt erittäin terveitä
näkemyksiä asuntopolitiikan kokonaisuudesta. Oikeastaan
tarkoitukseni oli puhua tonttipolitiikasta, mutta kellon näyttäessä tuota
jätän sen vähemmälle. Mutta meillä on keinomme rakentaa ne
tavoitteet, jotka kaupunki on itselleen ottanut. Yksi olisi oma
rakennusyhtiö, yksi olisi mahdollisuus miettiä Tuomas Rantasen
ehdottamia sekamalleja. Me voisimme tehdä tonttien hinnoille
toimenpiteitä omin poliittisin päätöksin, sellaisia toimenpiteitä, joilla
mahdollistettaisiin kaupungin vuokra-asunnon rakentaminen vaikka
keskuskadulle, jos me vain haluamme. Se on tahdosta kiinni, hyvät
ystävät, ja tässä mielessä emme me voi oikeastaan mitään muuta kuin
hävetä sitä, että me olemme asuntopolitiikkaan suhtautuneet tavalla,
jossa me olemme menneet aina jonkun laman tai rakennusyhtiöiden
selän taakse, vaikka meillä olisi ollut myös omia mahdollisuuksia
kaupungin omin toimenpitein edistää tuotantoa, edistää työllisyyttä ja
rakentaa tätä kaupunkia.

Tulee ikävä niitä vuosia, joita alkuvuosina valtuustossa ollessa oli,
jolloin kaupunkia rakennettiin. Tietysti voidaan sanoa, että okei, ne
olivat isoja kohteita, oli Pihlajistoa, Pihlajamäkeä, Kontulaa jne., mutta
onhan meillä nyt taas uusia läänejä ja voisimme sen tehdä. Haluan
kannattaa myös valtuutettu Jorma Bergholmin tekemää
ponsiehdotusta, samoin kannatan valtuutettu Kolben tekemää kahta
ponsiesitystä.

 

 

 

tämä mennyt vuosi on osoittanut, kuinka tärkeää on ATT:n toiminta. Ja
täällä on jo viitattu siihen, että voitaisiin miettiä myös sen toimenkuvaa
jatkossa.

 

Olisin myös kannattanut valtuutettu Bergholmin ja valtuutettu Kolben
kahta pontta, mutta niitä jo ehdittiin täällä kannattaa. Esittäisin itse
toivomusponnen:

 

Täsmentäessään MA-toteutusohjelmaa valtuusto toteaa,
että monipuolisen asuntorakenteen turvaamiseksi Helsinki
pitää tärkeänä asumisoikeuslainsäädännön pikaista
uudistamista ja sitä kautta varmistuvaa
asumisoikeusasuntojen jatkuvaa tuotantoa.

Tämä on lähinnä toivomus asuntoministeri Vapaavuorelle, että hän
nopeasti sen lainsäädäntömuutoksen saa aikaiseksi.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Tämä seurantaraportti on erittäin hyvä asia, vaikka sen lukeminen on
osittain synkkää puuhaa. Tässä on tullut hyvin esiin ongelmat ja aika
paljon hyviä ratkaisujakin niihin, ja minä aion puheenvuorossani
keskittyä yhteen konkreettiseen ehdotukseen. On aika selvää, että
keskeisin ongelma asumisessa Helsingissä on asumisen korkea hinta.
Mielestäni erityisesti edullisista vuokra-asunnoista on huutava pula.
Tässä kaupungin omat vuokra-asunnot ovat aivan keskeisessä
asemassa. Mielestäni meidän on käytettävä kaikki mahdollisuudet ja
kaikki keinot tehdä niistä ja varsinkin uusista kohteista mahdollisimman
kohtuuhintaisia. Yksi sellainen keino on myös paljon keskusteltu
parkkipaikat, eli niiden tuomat kustannukset. Nimenomaan kaupungin
omissa vuokrakohteissa tämä olisi mielestäni erittäin tehokas keino.

 

Olen aivan varma, että edulliselle vuokra-asunnolle hyvien
liikenneyhteyksien päässä riittää ottajia, vaikka parkkipaikkaa ei olisi
mailla halmeilla. Siksi teen seuraavan ponnen:

 

Valtuusto edellyttää, että kaupunki ryhtyy määrätietoisesti
toteuttamaan uusille alueille myös autottomia
vuokrakohteita.

 

Tämähän ei ole mikään uusi asia. Meillähän on kaupunginhallituksen

päätös, jolla me voimme kokeilla autottomia kohteita, ja meillä on
suunnitteilla uusia alueita loistavien liikenneyhteyksien päässä, mm.
Kalasataman alue tai Pasila. Mutta tämän ponnen toive ja tarkoitus
onkin saada nämä mahdollisuudet toteutumaan mahdollisimman
nopeasti.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Kannatan äskeistä Modigin pontta. Haluan myös puhua kaiken
kokoisten ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamisen puolesta.
Kohtuuhintaisuus ja energiatehokkuus on asumisessa tärkeää, ja
kuitenkaan terveydelle haitallisen melun alueelle ei pidä asumista
rakentaa, edes väliaikaista asumista.

 

Haluan puhua myös perheiden huonelukumäärän puolesta. Erityisesti
perheessä, jossa on murrosikäisiä lapsia, jokaiselle tarvitaan oma
huone, pienikin, ei kuitenkaan alle 10 neliön makuuhuoneita kannata
suunnitella. Parkkipaikkojen hinta on järkevä olla sillä asukkaalla, joka
sen parkkipaikan haluaa. Jälleen muistutan Japanista, jossa auton saa
hankkia, jos on osoittaa sille parkkipaikka, joka taas maksaa 3 kertaa
enemmän kuin auto.

 

Pientaloja tarvitaan lapsiperheille ja koiraperheille, aidattu piha on
tärkeä turvallisuuskysymys. Pienikin aidattu piha on sellaisessa
elämänvaiheessa hyvä, parempi kuin iso ja aitaamaton. Myös yhteisiä
piha-alueita tarvitaan. Yhteisöllisyyteen kannattaa panostaa, ja
sosiaalista asuntotuotantoa myös tarvitaan lisää. Nuoret ja opiskelijat
tarvitsevat lisää asuntoja, jotta saavat omasta elämästään paremmin
kiinni, sitähän me kaikki haluamme.

 

Työsuhdeasunnoista vuokra-asuntoina vielä: Työsuhdeasuntojen
nousukausi on varmasti tulossa, kun eläkebuumi pahenee hoito- ja
kasvatusalalla. Naisvaltaisten alojen palkoilla ei Helsingissä asuntoja
osteta eikä vuokrata itse maksaen. Työsuhdeasuntoja kannattaa siksi
rakentaa lisää myös kaupungin omana tuotantona, kuitenkin niin, että
työsuhde kaupunkiin riittää eikä tarvitse olla nimenomaan tietyn
hallintokunnan työntekijänä. Kaikki muut määräaikaisuuden perusteet
vuokra-asumisessa ovat mielestäni kohtuuttomia ja turhaa
epävarmuutta lisääviä.

 

 

 

Arvoisa toveri puheenjohtaja.

 

Helsingin suurimpia ellei suurin ongelma asukkaiden, pienituloisten,
keskituloisten ja isotuloistenkin asukkaiden osalta on kohtuuttoman
suuret asumiskustannukset. Tulisimme huomattavasti paremmin
toimeen ja voisimme paremmin, jos meillä ei menisi niin suurta osaa
käteen jäävistä tuloista asumiseen. Asuu sitten vuokralla tai
osumisasunnossa, ei ole kohtuullista eikä oikein, että ihmiset joutuvat
käyttämään yli puolet käteen jäävistä tuloistaan asumiskustannuksiin.
Tämä osoittaa sitä, ettei markkinavetoinen asuntopolitiikka riitä eikä
toimi. Tarvitaan siis kaupungin ja valtion voimakkaita toimia.

 

Me tarvitsemme julkisesti tuotettuja, kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja,
osaomistusasuntoja, asumisoikeusasuntoja ja kohtuuhintaisia hitas-
omistusasuntoja. Millä me näitä saamme? Saamme niitä kaupungin
omalla tuotannolla mutta myös sillä, että pidämme huolta, että
yksityiset rakennuttajat ja toimijat rakentavat myös muuta kuin kovan
rahan asuntoja. Tähän meillä on kaikki mahdollisuudet, jos haluamme
niitä käyttää. Tontinjaossa voimme edellyttää, niin kuin valtuutettu
Rantanen täällä sanoi, että saman talon sisällä on erityyppistä
asumista, joka on yksi muoto, mutta myös tontinjaossa niin, että kun
annetaan mahdollisuus tietyille tonteille rakentaa kovan rahan asuntoja,
vuokra- tai omistusasuntoja, niin ehtona on se, että sama rakennuttaja
rakentaa myös välimuodon asuntoja tai kohtuuhintaisia vuokra-
asuntoja. Eli sidomme yhteen sen, että jotta pääsee kovaa rahaa
rakentamaan, pitää rakentaa myös kohtuuhintaista asumista. Tämä on
myös tapa, jolla saamme sosiaalisesti sekoitettua hyvällä tavalla niin
asuinkortteleita kuin asuinalueita.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Vuokra-asumisen pitää olla yhtä turvallista kuin omistusasumisen.
Vähän oudoksuin valtuutettu Koskisen ja valtuutettu Koulumiehen, tai
en ihan vähääkään, puheenvuoroja, joissa haluttiin potkia ulos
kaupungin vuokra-asunnoissa asuvia. Ensinnäkin, niissä asuu iso
joukko tavallisia, pieni- ja keskituloisia, esim. kaupungin työntekijöitä.
Haluammeko heille viestittää nyt, että kaupungin vuokra-asunnossa
asuminen ei ole turvallista? Ja toiseksi, haluavatko Kokoomuksen
valtuutetut sitä, että kaupungin vuokrataloista tulisi vain kaikkein
pienituloisimpien asumismuoto? Minusta on hienoa, että kaupungin

vuokrataloissa asuu kaikenlaisia ihmisiä, kaikenlaisista taustoista. Se
mikä on keino lisätä vuokra-asuntoja, saada lisää kaupungin vuokra-
asuntoihin ihmisiä, on rakentaa niitä kerta kaikkiaan lisää. Jonot, tai ei
se mikään jono ole vaan massa, parikymmentätuhatta ihmistä on
massassa, joka hakee kaupungin vuokra-asuntoja, osoittavat, että
meillä ei kerta kaikkiaan ole niitä riittävästi. Sen vuoksi minusta on
erinomaista, että nyt tässä esityksessä ollaan tultu siihen, että pelkät
prosenttiosuudet eivät riitä vaan pitää selkeästi joka vuosi vähintään 1
000 vuokra-asuntoa rakentaa lisää.

 

Kannatan valtuutettu Kantolan pontta siitä, että asumisoikeusasujien
ehtoja pitää parantaa. Sama koskee itse asiassa osaomistusasumista.
Näillä asukkailla, jotka asuvat asumisoikeus- tai
osaomistusasunnoissa, pitää olla aitoa valtaa vaikuttaa oman talonsa
päätöksentekoon. Kannatan siis pontta ja kannustan ministeri
Vapaavuorta olemaan ripeä tässä asiassa. Ihan lopuksi totean, että
kaupungilla on myös muita mahdollisuuksia vaikuttaa ylikorkeisiin
asumisen hintoihin. Kaupungin pitää vuokrata tontit, vuokrata tontit
kohtuullisella hinnalla, kovat tontinvuokrat tarkoittavat kovia vuokria tai
kovia asumiskustannuksia. Ja aivan viimeisenä haluan kannattaa myös
valtuutettu Modigin toivomuspontta.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Apulaiskaupunginjohtaja Penttilä kiinnitti puheenvuorossaan huomiota
hitas-asuntojen ja vapaarahoitteisten asuntojen hintaeroon. Olen itse
miettinyt samaa asiaa ja kiinnittänyt siihen huomiota, ja kun se on vielä
näin visuaalisina palkkeina tässä meidän silmiemme edessä, niin
antaahan se ajattelemisen aihetta. Oikeastaan olen tullut siihen
päätelmään, että hitas-tuotantoa pitäisi lisätä merkittävästi tässä
kaupungissa. Hitas on pysynyt kuosissa, rakennuskustannukset
hallinnassa liki 15 vuoden ajan. Hitas-tuotannolle pitäisi antaa hyviä
tontteja, ja olisi myös varaa ehkä lievään hinnannousuun hyvien
tonttien myötä.

 

Näyttäisi siltä, että mikään muu toimenpide ei pysty taistelemaan
kohtuuhintaisen asuntotuotannon puolesta kuin hitas. Hitas-
vuosituotantoa pitäisi tuplata. Siksi teenkin toivomusponnen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että hitas-tuotantoa lisätään
merkittävästi uusilla asuinalueilla.

 

 

 

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Täällä on moni käynyt todistamassa ja harmittelemassa itsestään
selvää asiaa. Asumisen ja asuntojen hinnat ovat nousseet liikaa. Minä
ainakin lupaan aidosti helsinkiläisille olla riittävän ja edullisen
rakentamisen puolella, myös silloin, kun rakentamisesta tehdään
konkreettisia päätöksiä ja rakentamisen ylimääräisistä rasitteista
päätetään. Nimittäin se, mikä täällä eniten ärsyttää, on se, että
käytännössä samat tahot, jotka ovat täällä retorisesti eniten huolissaan
edullisten asuntojen puutteesta, ovat useimmiten a) vastustamassa
uusien tonttien kaavoittamista, vaikkapa Mustavuoressa, b) vaatimassa
lisää erityismääräyksiä, jotka lisäävät rakentamisen kustannuksia.
Otetaan vaikkapa esim. keskipinta-alavaatimukset, joilla halutaan tehdä
asuntoja, joille ei riitä kysyntää ja jotka nostavat edelleen kustannuksia
ja siten kaikkien muidenkin asuntojen hintoja. Voiko olla älyllisesti
epärehellisempää kuin olla jatkuvasti näitä keskenään ristiriitaisia
vaatimuksia esittämässä?

 

Valtuutettu Puhakka vaati täällä esim. tervettä kilpailua
asuntomarkkinoille. Jaahas, yllätyin ensiksi positiivisesti, mutta sitten
puhe jatkui. Kohta Puhakka moittikin jo, että asuntotuotanto on
markkinoiden armoilla. Seuraavaksi markkinaehtoinen asumispolitiikka
piti purkaa. Jäi kovin epäselväksi, mikä se terve kilpailu lopulta oli,
arvoisa valtuutettu Puhakka. Sellainenko, jossa kaksi nk.
yleishyödyllistä rakennuttajaa rakentaa pelkkiä vuokra-asuntoja?
Minusta muuten jokainen rakentaja, joka rakentaa asuntoa tarvitsevalle
helsinkiläiselle asuntoa on yleishyödyllinen. Juuri tämä tuotantotapojen
jatkuva ideologisoiminen täällä on suurin syyllinen helsinkiläisten
asuntopulaan ja lapsiperheiden hinta-ahdinkoon.

 

Valtuutettu Rantanen oli kokenut valaistuksen useamman valtuusto- ja
lautakuntakauden jälkeen. Hienoa! Pitää miettiä rakentajan kannalta
järkevät ehdot ja ottaa kustannukset huomioon. Jälleen kuulosti
lupaavalta. Sitten Rantanenkin jatkoi tästä tangentin suuntaan, että
rakennuttajien valta on liian suurta ja poliittinen ohjaus on liian heikkoa.
Aivan lyhyellä kokemuksella olen huomannut, että tämä
markkinalogiikka on juuri toisinpäin. Poliittinen ohjaus on ollut niin
suurta ja velvoitteet niin raskaita, että rakennuttajille ei ole jäänyt
mahdollisuutta rakentaa helsinkiläisille asuntoja. Tonttimaata riittää,
rakentajia riittää, tarvitsevia riittää. Kyllä se tämän salin rajoitteista on

lähinnä kiinni, että asuntoja ei rakenneta.

Ottaisin yhden esimerkin vielä muistutukseksi vuoden takaa, viime
keväältä. Meillä rakennuslautakunnassa oli kahteen kertaan
käsittelyssä rakennusluvan myöntäminen Sato-Rakennuttajat Oy:n 8
asuntokohteen ensimmäiselle rakennukselle Talin golfkentän tienoille.
SDP:n edustaja rakennuslautakunnassa onnistui hylkäämään
hankkeen rakennusluvan Vasemmistoliiton ja Vihreiden jäsenten tuella.
Kokoomuksen edustajat ja viraston virkamiehet olisivat rakennusluvan
myöntäneet. Perusteena oli ensimmäisen kohteen asuntojen
keskipinta-alan jääminen 4,5 neliömetriä alle 75 neliömetrin tavoitteen.
Se oli siis maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittaman vähäisen
poikkeuksen piirissä ja hyväksyttävissä. Työttömyyttä lisättiin, ja
perheasuntojen rakentaminen pysäytettiin hylkäyspäätöksellä, vaikka 4
vapaarahoitteisen asuinrakennuksen kokonaisuuden keskipinta-alaksi
oli suunniteltu yli 74 neliömetriä. Töiden alkaminen viivästyi yli puolella
vuodella.

 

Ei tämä asunto-ongelman ratkaiseminen niin vaikeaa ole. Kaavoitetaan
tarpeeksi, ei siis vastusteta kaavoitusta. Luovutetaan tontteja tarpeeksi,
myös niillä ehdoilla, joilla rakentajat ja asunnon tarvitsijat haluavat
rakentaa ja asua, sekä laitetaan tontinluovutuksen ehdoksi sellaiset,
että rakentaminen on aloitettava pian, vaikkapa 6 kuukauden sisällä.
Näin niitä asuntoja saataisiin, jos todellista tahtoa löytyisi.

 

 

Täytyy sanoa valtuutettu Romakkaniemelle, että höpö höpö. Täytyy
ihmetellä, miten hän tulkitsi puhettani. Totesin, että asuntotuotanto ja
meillä asuminen Suomessa on todella markkinoiden armoilla, mutta
silloin kun tämä sali ei kykene purkamaan näiden markkinoiden
ehdoilla toimivia asuntomarkkinoita, on järkevää vaatia, että siellä
markkinoilla toimitaan edes reilusti, jos nyt markkinoilla voidaan toimia
reilusti. Tästä syystä esitin tai epäilin, että nykyinen esim. kilpailutus,
että meillä on tällä hetkellä niin vähän markkinoilla toimijoita, että itse
asiassa, niin kuin täällä valtuutettu Rantanenkin nosti esille, kyse on
myös, että se vetää ilman muuta hintoja ylös. Ja kyllä
apulaiskaupunginjohtajan esitykset kertoivat aika rankkaa kieltä siitä,
miten markkinavetoisesti asuntopolitiikkaa tehdään. Silloin kun
asuntorakentamisessa ei näytä kerääntyvän voittoja, silloin ei
rakenneta asuntoja. Ja mitä siitä seuraa? Silloin kun on varaa ostaa
asuntoja, asuntojen hinnat nousevat pilviin. Kyllä tässä minä
ehdottomasti peräänkuulutan kaupungin ja valtion toimia siihen, että

me saamme kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ja jotta se ei tapahdu
täysin todellakaan markkinoiden ehdoilla, vaan siellä ovat
yleishyödylliset ja ara-toimija mukana.

 

 

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

 

Kauas ei ole omena puusta pudonnut. Valtuutettu Romakkaniemi
puhuu aivan yhtä suurella itsetunnolla ja oikean tiedon tunnolla kuin
esimiehensä Jyrki Katainen. Muut ovat väärässä, hän on oikeassa.

 

Tärkeintä on nähdä se, että silloin kun pohdimme uusia asuinalueita,
teemme kaavoja, niistä tulee myös viihtyisiä, sen vuoksi, että
helsinkiläiset kaipaavat luontoa, kallioita, lähimetsiä. Siksi esim. tänään
Gunillantien osalta pitäisi miettiä sitä, luovutaanko arvokkaista
luontoalueista, rakentamisen tieltä, vai rakennammeko tiiviimmin,
vähän korkeammin, sama määrä asuntoja mutta niin, että vihreyttä
säilyy, vehreyttä säilyy, luontoa, joka on ihmiselle tärkeää, säilyy.
Tässä on ollut esim. Vasemmistoliiton ja Kokoomuksen linjassa suuri
ero.

Valtuutettu Romakkaniemi väitti, että suurin syy asuntojen hintojen ja
vuokrien nousuun on ollut valtuuston tekemä politiikka. Se pitää
paikkansa, nimittäin Kokoomus-johtoinen asuntopolitiikka, jota
valtuustossa on aikaisemmin tehty. Ei siitä ole kauan aikaa, kun
Kokoomus oli sitä mieltä, että hitasista pitäisi luopua kokonaan,
hitasista, joka mahdollistaa tavallisille työssä käyville ihmisille vähän
pienemmilläkin tuloilla pääsyn kiinni omistusasumiseen. Sama
Kokoomus on ollut täällä tiukasti vastustamassa aikaisemmin sitä, että
kohtuuhintaisia kaupungin vuokra-asuntoja rakennetaan lisää. Hyvä,
jos olette nyt huomanneet, että te olette edustaneet täällä politiikkaa,
joka on johtanut hintojen nousuun ja nyt olette korjaamassa linjaa sen
suhteen.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Oikeastaan hyvin samantyyppinen vastauspuheenvuoro kuin Paavo
Arhinmäellä. Romakkaniemi tässä moitti etenkin riittämätöntä
kaavoitusta. Hän ei ilmeisesti kuunnellut apulaiskaupunginjohtaja

Penttilän esitystä siitä, että paljon suurempi syy asuntopulalle viime
vuosina on ollut se, että asuntojen tuotanto ei ole lähtenyt käyntiin.
Toisin kuin ilmeisesti Kokoomus Romakkaniemen suulla, Vihreät aikoo
jatkossakin käyttää harkintaa ja järkeä siihen, mihin kannattaa
kaavoittaa.

 

Kiitos.

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Minäkin vähän provosoiduin Romakkaniemen puheenvuorosta, kun
hän suoraan minuunkin viittasi. Itse asiassa kuitenkin käytän tilaisuutta
hyväkseni ja vähän täsmennän asioita. Kun mietin sitä rakennuttajan
näkökulmaa, olen tullut sillä tavalla uuteen rooliin politiikkaan, että olen
ruvennut vähän funtsaamaan juuri sitä, että esim. tuo
parkkipaikkakysymys on sellainen, että jos se kaavassa pannaan kovin
tiukaksi ja nimenomaan poliittisin perustein aika vahvaksi, niin se
asettaa meille aikamoisia vaatimuksia ara-vuokratalojen rakentamisen
tuotantorajojen toteuttamisessa. Parkkipaikkojen osalta kaavassa voisi
olla väljyyttä aika laillakin, koska myös yksityisiä rakennuttajia
kiinnostaisi tehdä ikään kuin parempaa katetta silloin, kun vaikka se
hieno rakennus sijaitsee metroaseman päällä, niin sellaiset city-
asunnot ilman autopaikkakustannuksia saattaisivat olla hyvinkin
kysyttyjä. Meidän pitäisi vähän miettiä näitä juttuja ja samalla toki
vahtia, että niitä autoja ei sitten sikiä sinne ympärille ihan miten vaan.
Nämä ovat ratkaistavia kysymyksiä, mutta juuri tietyissä
hallintamuodoissa se on ihan järjetöntä, että me vedämme saamalla
kaavalla kuin muutenkin.

 

Toisaalta, kun puhun rakennusyhtiöiden katteista, niin ne ovat todella
oikeasti hyviä Helsingissä, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ja laatu on
huonoa, koska täällä menee kaikki kaupaksi. Ja se poliittinen ohjaus,
sen pitäisi olla sitä, että me saamme kannustettua rakennusyhtiöitä
tekemään parempaa lopputulosta. Ja sellaisia rakennuttajia,
sanokaamme nyt vaikka, jotka ovat aikaisemmin tehneet hitasia, vaikka
VVO tai Sato, nyt ne tekevät sen takia välivuokra-asuntomallia, kun se
on niille taloudellisesti kannattavampaa. Meidän kannattaisi oikeasti
niihin malleihin koplata niitä hitas-hommeleita, jotka he sitten aikanaan
kilpailuttavat rakennusyhtiöt erikseen tehdessään näitä kohteita, niin
tekisivät hitas-ehdoin sitten jotain muuta samalla. Nämä ovat
tämäntyyppisiä poliittisia ohjausmenetelmiä, joilla oikeasti saadaan

markkinoilta enemmän sitä mitä halutaan. Näin.