Tänään ollaan merkittävän kaava-asian kanssa liikkeellä, joka on ihan
tässä kaupungin ydinalueella. Kaupunginhallituksen enemmistö teki
päätöksen asiasta, että se tuodaan tänne valtuustoon käsiteltäväksi,
onhan todella merkittävästä asiasta kyse. On selvää, että tällaisessa
asiassa on hyvin tärkeää kaupunkikuvallinen näkökulma, ja olenkin
kuullut tällaisia lausuntoja, että ”se on aivan loistava hotelli, joka siihen
tulevaisuudessa tulee”, sieltä on kuulunut jopa ”fantastinen hotelli, se
kuuluu ja elävöittää tuota ranta-aluetta”. Mutta sitten toisaalta on tullut
sellaisia kommentteja, että ”se on oikea hirvitys” ja ”se ei missään
tapauksessa sovi ja rikkoo Katajanokan ympäristöä”. On selvää, että
tässä on hyvin vahvasti myös tunteet pelissä, silloin kun tarkastellaan
tätä asiaa nimenomaan kaupunkikuvallisesta näkökulmasta, joka on
tietysti hyvin keskeinen asia.

Samalla meidän pitää tietysti muistaa, että tässä on monia muitakin
näkökulmia, kun me teemme tätä päätöstä tänään valtuustossa.
Otetaan nyt esimerkiksi se, miten me saisimme liikkeelle esimerkiksi
ranta-alueiden elävöittäminen. Sinne tarvittaisiin konkreettisia
hankkeita, ja sellainen konkreettinen hanke on nyt tämän kaavan
taustalla. Siellä varmasti näkyy myös työllisyysnäkökulmat niin, että me
tarvitsemme tähän kaupunkiin työtä. Sitä tulee tietysti sitä kautta, kun
sitä hotellia rakentaa suomalainen yhtiö mahdollisesti, tai ainakin
heidän kanssaan on esisopimukset siitä. Sen jälkeen kun hotelli on
pystyssä, se tuo varmasti töitä suomalaisille helsinkiläisille ja myös
monille yrittäjille alihankinnan kautta.

Siinä on myös taloudellinen näkökulma. Me olemme hyväksyneet
budjettiehdotuksessa aikoinaan, että tontin myynneillä saadaan tietty
määrä tuloja tähän kaupunkiin. Tätä kautta on tietysti mahdollisuus
saada merkittävä osuus yhden vuoden ajalta niistä tuloista, ottamatta
nyt kantaa, mikä se hinta tulee olemaan. Se on sitten ihan erillisten
neuvotteluiden paikka.

Tässä on myös sellainen imago-näkökulma mukana sen takia, että
minkälaisen kuvan Helsinki antaa kansainvälisille sijoittajille itsestään.
Onko se uskottava kumppani vai ei, sitäkin joudutaan varmasti
pohtimaan. Viime vuoden lopulla meille tuli vielä yksi hieno näkökulma
tähän asiaan, ja se on tietysti World Design Capital 2012, joka saattaa
myös, tai monet ovat ajatelleet, että sehän sopii hienosti tähänkin
konseptiin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tänään kuullaan varmaan monenlaisia näkemyksiä, sekä tunteikkaita
että hyvin pragmaattisia näkemyksiä tästä asiasta. Tänäänhän on

olisi voinut niellä. Äänestäjien mielipiteistä olen ajatellut, että ne ovat
osoitus siitä, että uutta aina vierastetaan.

 

Mutta arvoisat valtuutetut.

 

Rkp:llä on tästä asiasta poikkeuksellisesti ryhmäpäätös, kielteinen
sellainen. Näistä havainnekuvista puuttuu eräs keskeinen elementti:
hotellin nimi, nimikyltti sekä mahdolliset mainoskyltit. En ole missään
maailmassa nähnyt hotellia, jolla ei olisi nimeä eikä mainoskylttiä.
Lukeeko siinä muutaman vuoden päästä Sokos, Sheraton, Hotel Norja
tai Radisson tai Hotel ? ? Kuvassa katsomme kaupallista rakennusta,
joka näistä elementeistä riisuttuna näyttää julkiselta ja kaupunkilaisille
avoimelta tilalta. Sitä se ei kuitenkaan tule olemaan, paitsi niille, joilla
on siihen varaa tietenkin. Ja juuri tähän seikkaan varsinkin ulkomailta
pyydetyt lausunnot ovat kiinnittäneet huomiota.

 

Mikäli tämä esitys hyväksytään, tämän päivän esityslistalla olevien
havaintokuvienkin mukaan mereltä tultaessa olemme asettamassa
kaupallisen rakennuksen tasavallan presidentin linnan eteen niin, että
näkymä mereltä päin on täysin tukossa suhteessa maan keskeiseen
vallan symboliin.

Om man inte visste bättre kunde man tro att förslaget till hotellbyggnad
är ett politiskt ställningstagande mot presidentmakten i landet. Om man
läser biträdande stadsdirektör, tidigare avgången Pekka Korpinens
uttalande i dagens tidningar, eller i Helsingin Uutiset, så får man höra
att det här ett ställningstagande mot den gamla ryska traditionen, som
har synats allt för tydligt från Skatudden. För SFP, bästa vänner,
många med ryska anor i familjen, är det en främmande tanke.

 

Vaikka moni on Helsinkiin sisämaasta tullut, on kaupunki historiallisesti
rakentunut mereltä, Suomenlinnasta lähtien. Mereltä tulevat vaikutteet
ja Eteläsatama sekä Esplanadi, Senaatintori, ovat meidän ainoaa
olemassa olevaa pientä vanhaa kaupunkia. Tälle pienelle alueelle,
jossa rakennukset ovat aivan eri kokoluokkaa, hotelli ei vain sovi.

 

Täällä viitataan usein siihen, kuinka naapurimaissa toimitaan. Uskooko
kukaan, että Tukholma asettaisi kaupallista toimintaa
kuninkaanlinnansa eteen? Entä vastaavalle paikalle Pietariin? Entä
kuka saisi rakentaa tällaisen Tallinnan Vanhan kaupungin eteen? Ei
kukaan, koska mantereella on pidetty kiinni historiallisen pääkaupungin
ympäristöstä, niin että pilvenpiirtäjät sijaitsevat siitä erillään.

 

ulkonäöstä vaan nimenomaan keskittyä siihen, että miksi se pitää
rakentaa juuri tähän kohtaan. Meille on jaettu täällä ja Helsingin
Sanomistakin on saatu lukea, mitä hyviä ehdotuksia on ollut muistakin
mahdollisista sijainneista, kuten Hernesaaren kärki, Jätkäsaaren kärki,
jopa Katajanokan kärki tai Kalasataman kärki. Kaikki
merenrantatontteja, joissa tarvittaisiin nk. joidenkin lempinimellä
käyttämää Wau-arkkitehtuuria, erilaista, vähän toisenlaista, mielestäni
vähän jopa nousukasmaista arkkitehtuuria jossain mielestä, mutta jota
ilmeisesti Helsinki kipeästi haluaa ja kaipaa. Näitä sijainteja olisi vaikka
kuinka paljon, ja sellaisia sijainteja, joissa tällaista oikeasti tarvittaisiin
sekä toiminnallisesti että visuaalisista ja esteettisistä lähtökohdista.

 

Tämä nyt esillä oleva tontti ei kaipaa sellaista. Tässä on hirveän
harmoninen ja kaunis kokonaisuus, joka tulee kärsimään siitä, että
siihen tuodaan tuollainen elementti. Ihan samaa mieltä olen myös
Aallon sokeritopasta tai -nopasta, miten haluatte. Se on minusta itse
asiassa erittäin hieno rakennus, mutta se on väärässä paikassa. Miksi
purettiin kaunis Höijerin rakennus, joka istui siihen kuin nappi silmään,
ja tuotiin erityyppinen rakennus, joka erinomaisesti olisi sopinut ja
elävöittänyt jotain muuta osaa Helsingistä? Näin on mielestäni tehtävä
myös hotellin osalta. Minun puolestani voidaan rakentaa, mutta niitä
paikkoja on useampia, niin kuin totesin, joihin se voidaan rakentaa,
meren rantaan, aivan niin kuin nytkin on suunniteltu, ja myös sillä
tavalla tavoittaa ne toiminnalliset, taloudelliset ja elävöittämiseen
liittyvät näkökulmat, jotka Risto Rautava täällä toi puheessaan esiin. Eli
niistäkään ei jäädä paitsi. Ei jäädä paitsi taloudellisista näkökulmista
myöskään, jos tähän lähdetään, vaikka nekin ovat osittain ehkä hiukan
liioiteltuja.

Voisin myös verrata tätä hanketta ehkä Barcelonan kaupungin
hankkeisiin. Barcelonassahan on paljon uutta ja jännittävää
arkkitehtuuria osin jopa yllätyksellisissäkin paikoissa. Mutta enpä
sielläkään ole ihan vastaavaa koskaan nähnyt, että olisi tuotu jo
valmiiseen, kauniiseen, harmoniseen kaupunkikuvaan, jota meillä
tosiaan on niin vähän, niin kuin Maria Björnberg-Enckell täällä hyvin toi
esiin, niin sellaiseen tällainen elementti, kun meillä todella on niitä
muita paikkoja, mihin niitä laittaa. Minä itse pidän tosi paljon tästä
barcelonalaisesta hyvinkin voisi sanoa välillä hätkähdyttävästä
arkkitehtuurista. Eli se ei ole se lähtökohta omalle vastustukselleni
vaan nimenomaan tämä, että tämä ei ole se sijainti, mihin sitä pitää
sijoittaa.

Sen sijaan Katajanokan rantaan voitaisiin ajatella esimerkiksi
jonkinlaista sauna- ja hyvinvointikeskusta, jota mm. Töölö-Seura

asianmukaisella vuokralla tontin hallitsemisen myös
hotellirakentamisessa.

 

Rakennus on itsessään kaunis ja vesielementtiin liittyvä, mutta paikka
on mielestäni, kuten äskeinenkin puhuja sanoi, ahdas, ja jotenkin se
rakennus ei vaan sovi tuohon nurkkaan. Toisaalta rakennus yhdistää ja
tasapainottaa alueen kokonaisuutta sen valkoisen rakennusrivin
kohdalla, joka jo alueella sijaitsee tällä hetkellä. Ymmärrän tämän
rakennuksen sijoittamisen tälle kaavatontille myös siinä valossa, mikäli
tähän samaan suunnitelmaan jatkossa liittyy aivan varmasti se, että
koko se Katajanokan ranta-alue punatiili-Katajanokan puoleltakin
tehdään yhtenäiseksi ja rakennetaan esimerkiksi eräänlaisia design-
rakennelmia täys.

 

Mutta tällä hetkellä, olin täysin vastaan tätä hotellia. Risto, älä katso
tänne tuon näköisenä. Olin täysin vastaan tätä hotellia, mutta nyt en ole
enää varma, koska olen ollut tuolla katsomassa tätä havainne-esitystä,
joka Googlella tuolla on. En voi sanoa, kumpaa tulen vielä
kannattamaan. Kuuntelen näitä keskusteluja.

 

Mutta se, minkä haluan sanoa, on se, että siinä vaiheessa, kun ja jos ja
mahdollisesti tuolle tontille jotain rakennetaan, toivon todella, että nämä
liikennejärjestelyt sekä rakennustyön aikana että lisääntyvän asukas- ja
hotelli-, automäärän takia huolehditaan siitä, että liikenne ei enempää
puuroudu esimerkiksi presidentinlinnan edessä. Ja suomenlinnalaisena
tulen kyllä tiukasti vahtimaan, että me pääsemme jotenkin edelleenkin
sieltä Kauppatorilta ulos kadulle. Se on nytkin jo vaikeaa. En tiedä,
kuinka vaikeaa se on siinä vaiheessa, kun rakennustyö mahdollisesti
alkaa.

 

Liittyen tähän, mitä äsken sanoin Googlesta, niin tulen tekemään
asiasta ponnen, jonka kohta toimitan kirjallisena:

 

Mikäli tämä käsiteltävänä oleva kaava hyväksytään,
kaupunginvaltuusto edellyttää, että Googlen
maisemahavainnekuva, vaikkapa sitten Googlen
sponsoroimana tai jonkun muun sponsoroimana,
pystytetään Kampin torille niin, että myös muu kansa voi
katsoa sitä.

 

Koska jos tämä koko projekti olisi aloitettu vähän toisella lailla, en usko,
että näitä tappouhkauksia ja kaikkia muita uhkauksia tähän päätökseen
liittyen olisi edes tätä vertaa tullut kuin niitä nyt on tullut.

 

 

minusta eri asia.

 

Silloin kun käytetään elävöittämis-sanaa tai käytettiin kaavoituksessa
viimeksi elävöittämis-sanaa, niin se oli silloin kun me rakensimme
Töölönlahtea niin, että me purimme makasiinit, rakennettiin tai
kaavoitettiin sinne toimistokortteli, Musiikkitalo ja tori, jonka nimeksi
laitetaan Kansalaisaukio. Sitä kutsuttiin silloin elävöittämiseksi, ja nyt
tässäkin puhutaan elävöittämisestä.

 

Muita keskeisiä seikkoja, jonka takia henkilökohtaisesti en missään
tapauksessa tätä hanketta voinut kaupunginhallituksessa kannattaa, on
se, että tämä prosessi erityisesti tällaiselle paikalle on täysin väärä.
Tällaiset hankkeet pitää kilpailuttaa, tällaiset aluekokonaisuudet pitää
suunnitella yhdessä. Se on ihan sama, onko se julkinen hanke tai
yksityinen hanke, mutta ne ovat ihan keskeiset prosessin elementit,
jotka Helsingin kaupungissa täytyy toteutua. Se ei mene niin, että joku,
ja anteeksi nyt, Helsingin Uutisten artikkelista hieman ehkä
tuohtuneena, se ei mene niin, että joku, joka on maistanut Välimeren
maissa pikkuisen kahvia jossain, katsoo johonkin suuntaan ja toteaa,
että tuolla olisi kiva nähdä jotain valkoista linjaa. Se ei vain
yksinkertaisesti mene niin, että sen mukaan sitten Helsingin kaupunki
rupeaa toimimaan. Se ei vaan toimi silloin kun paikka on näin
keskeinen.

 

Silloin kun puhutaan hankkeen kauneusarvoista tai arkkitehtuurisista
arvoista, on varmasti selvää, että se on makukysymys. Varmaan löytyy
erilaisia näkemyksiä siihen, ja siihen en oikeastaan puutu. Se mikä on
tässä minusta kuitenkin kaikkein ärsyttävintä, on se, että meidät
asetetaan aina siihen tilanteeseen, että on tämä joko-tai. Niin kuin
apulaiskaupunginjohtaja Korpinen sanoi, ”joko kuollut kummajainen” eli
tämä nykyinen kanavaterminaalin ranta tai sitten, ja näytetään
lintuperspektiivistä kuvaa lasisesta rististä, jonka vieressä ovat aina ne
samat nuoret kauniit ihmiset kannettavien tietokoneiden kanssa,
hieman epäselvinä hahmoina, ja sanotaan, että ne ovat nämä kaksi
vaihtoehtoa. Joko se alue jää täysin jättömaaksi tai hyväksytte tämän
hankkeen. Eihän se toki niin ole.

 

Meillä on kaikki mahdolliset vaihtoehdot, ja erityisesti yksi hyvä
vaihtoehto on se, nyt kun miettii, mitä Helsingissä on tehty, rakennettu
tai kaavoitettu Töölönlahti, kaavoitettu Kamppi. Yksi vaihtoehto näin
keskeiselle paikalle on se, että me annamme sen ihan olla. Me
annamme yksinkertaisesti sen olla. Sitä voi elävöittää, sitä voi siivota,
sitä voi puhdistaa, sille voi tehdä mielekkäitä toimintoja. Mutta siihen ei
tarvitse välttämättä rakentaa tänään hanketta. Sen hankkeen voi

velvollisuuksiin, niin mehän olemme siis Helsingin ensimmäisessä
hotellissa, nimittäin Seurahuoneessa. Sitten nousi lukuisia hotelleja,
niistä merkittävimpinä ehkä voidaan pitää Hotelli Kempiä, sen
palauttaminen uudelleen hotelliksi oli suuri asia kymmenkunta vuotta
sitten. Hotellitorni edustaa suurkaupunkiunelmia ensimmäisen
maailmansodan jälkeen, jopa Hesperia ja Intercontinental jakoivat
helsinkiläisten suuren innostuksen 60-luvulla, kun niitä suunniteltiin.
Niin Seurahuone, Kemp, Torni kuin Hesperia ja Intercontinentalkin
edustivat sellaisia rakennuksia, joista kaikki helsinkiläiset olivat
innoissaan, tai ainakin sanokaamme se piiri, joka näitä asioita
aikoinaan pohti. Seurahuone leimallisesti oli helsinkiläisten päättäjien
hanke, se oli osakeyhtiö. Samoin Kempin rakentaminen innostutti
omaan aikaansa näkemään juuri Kempissä Suomen nousevan
eurooppalaisuuden tunnuksen. Torni samoin, siihen liittyy
suurkaupunkiunelmia.

 

Tällä tavalla jokainen näistä merkittävistä hotellimaamerkeistä on ollut
sitoutunut helsinkiläisten ylpeyteen itsestään. Ja nyt tämä jääristi, jota
meille tarjoillaan, en mene sen taustoihin, niistä on täällä paljon
puhuttu, on ensimmäistä kertaa hotellihanke, joka ei saa helsinkiläisten
jakamatonta eikä edes valtaosan tunteita lämpenemään tätä
rakennusta kohtaan. Näkisin, että tämä lähtökohta, että kysymyksessä
ei ole asukkaiden, ei edes helsinkiläisten hanke, se ei ole meidän oma
juttumme, on vakava este sen toteuttamiselle. Tässä on tällainen
psykologinen muuri, joka on tavattoman vaikeasti ylitettävä. Me
saamme ikään kuin avaruudesta rakennuksen, jonka arvot, siis nämä
ajan arvot, joihin esittelytekstissä viitataan, niistä sopii keskustella.
Selvä, jos meidän pääkaupunkiamme rakennetaan tänään
kaupallisuuden arvoista ja kansainvälisen kapitalismin tai sijoittamisen
arvoista, mikäpä siinä. Itse en halua olla näitä arvoja tukemassa enkä
edistämässä.

 

Sopii myös puhua, ei vain historiasta vaan myös kaupungin
kehittämistavoitteista, tulevaisuudesta. Jos näemme jääristin ikään kuin
tulevaisuuden visiona tai symbolina jostakin Helsingistä, jota haluamme
tulevaisuudessa yhä enemmän ympärillemme, en halua olla
tällaistakaan Helsinkiä kehittämässä. Näin ollen ei ole olemassa mitään
selkeää arvomaailmaa, jonka taakse me voimme sitoutua. On selvää,
että imagokysymykset ja keskustelu kansainvälisten sijoittajien
makumaailmasta ei ole suomalainen kysymys. Me elämme globaalissa
maailmassa, jossa näemme kaikkialla, Ljubljanasta, Moskovasta,
Berliinistä, Tallinnan kautta Pariisiin, Tokioon ja Kiinaan, miten
kansainväliset sijoittajat todellakin ovat muuttaneet kaupunkikuvaa. On
makuasia, onko tämä kaupunkikuvan muutos hienoa ajan arvon

 

Miksi juuri tämä rakennus? Onko se kauhea, vai onko se kaunis?
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että se sopii erittäin hyvin juuri tähän
sijaintiin. Jos katsoo näitä havainnekuvia, mitä ulkonakin oli
näytettävissä, niin me katsomme sitä pääosin kuitenkin täältä
kauppatorin suunnalta. Se sopii todella hienosti valkoisen Enson talon
ja ulkoministeriön rakennuksen viereen. Eli siinä sokeripala saisi
viereensä jääkuution. Ne, jotka sanovat, että pitäisi olla enemmän
vanhanaikaista, se ei sovi tähän jugend- tai empire-ympäristöön, niin
tietysti, jos sitä katsoo satamasta, niin voihan se olla, että näkyy
ensimmäisenä se jääpala, joka on vähän erinäköinen kuin vanhemmat
rakennukset sen jälkeen. Mutta ihan oikeasti, eihän siihen nyt tänä
päivänä, vuonna 2010, 2012, sitten kun tätä aletaan rakentaa, eihän
sinne voi mitään vanhaa jugend-replikaa rakentaa, empire-taloja.
Tuskin siihen mikään puurakennus sopisi. Joku tavallinen rakennus,
kun katsotaan esim. kilpailun läpi käynyttä hotellirakennusta
rautatieaseman vieressä, sehän olisi ihan katastrofi, jos siinä sellainen
olisi. Eli siinä pitää olla joku tällainen erilainen, joka herättää huomiota
ja lisäksi sopii niiden neliöiden ja kuutioiden rinnalle. Eli mielestäni se
on todella hieno rakennus.

Miksi sitten ulkomainen arkkitehti? Jotkut ovat esittäneet sitäkin syyksi,
että ei tätä nyt voida tähän rakentaa, koska arkkitehti on ollut
ulkomaalainen, pitäisi olla suomalainen. En oikein ymmärrä tätä
ajattelutapaa. Meillä on Engel, joka on suunnitellut Senaatintorin
ympäristöä. Meillä on Esplanadin suunnittelijat ulkomaalaistaustaisia,
meillä on suomalaisia arkkitehtejä ulkomailla. Eero Saarinen, Vesa
Honkonen tekevät mahtavia, hienoja Wau-rakennuksia ympäri
maailmaa. Miten me sitten ajattelemme, että tänne nyt eivät voi
ulkomaalaiset tulla, koska meidän täytyy pitää Suomi suomalaisilla?
Minä en haluaisi, että me rupeamme pelkäämään
ulkomaalaisvaikutteita täällä, emme myöskään arkkitehtuurissa.

Tänäänhän Helsingin Sanomissa oli nk. akateemikkojen tai kirjoitus...

 

Välihuuto!

 

Okei, he ovat akateemikkoja, kirjoitus siitä, että nämä suunnittelijat
eivät olisi edes käyneet täällä paikalla, ja sehän on väärä vala, eli he
ovat käyneet täällä. Näin ainakin minulle kerrottiin virkamiehistön
puolesta. Eli kyllä tätä on aika huolella suunniteltu.

Sitten valtuutettu Pajamäki kysyi täällä, että kuka on arkkitehti ja kuka
se henkilö on, joka tämän on suunnitellut. Olen ymmärtänyt, että se on

toimia monumenttina mutta ei asuinrakennuksena tai hotellina.
Vastustaminen on tulkittu uuden ja modernin vastustamiseksi. Hotellin
hylkäämisen ei pidä estää millään tavalla ulkomaalaisten arkkitehtien
käyttämistä tulevaisuudessa muissa hankkeissa. Itse asiassa uskon,
että uudet, rohkeat ideat, jotka samalla huomioivat ympäristön ja ovat
kestävää arkkitehtuuria, tulevat ehkä muualta kuin keski-ikäisten
huippujen tilaustöistä. Näin kyseisten herrojen Forum-rakennuksen
Barcelonassa, joka muutaman vuoden vanhana on jo pölyyntynyt.
Sininen seinä on muovipursotetta, en tiedä mistä se on tullut, ja
ilmeisesti sen puhdistaminen on hyvin vaikeaa. Minulle se ei millään
tavalla tullut esiin uutena, upeana julkisivumateriaalina, jota nyt
halutaan kokeilla Helsingissä.