Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Suomalainen yhteiskunta on yhä monikielisempi ja kansainvälisempi.
Yritys- ja työelämä edellyttävät monipuolista kielitaitoa ja kulttuurien
tuntemusta. Erityisesti kaivataan hyvää kielitaitoa useammassa kuin
yhdessä kielessä.

 

Samaan aikaan kun puhutaan monipuolisen kielitaidon merkityksestä,
valinnaiskielten suosio on vähentynyt huomattavasti valtakunnallisesti.
Syynä vähentyneeseen kielten opiskeluun yläluokilla on mm.
valinnaisaineiden tuntimäärän pieneneminen. Myös lukiossa kielten
opiskelu on huolestuttavasti vähentynyt. Koulutoimen säästöt uhkaavat
suomalaisen koulujärjestelmän kansainvälisesti arvostettua asemaa ja
heikentävät oppimistuloksia. Nykyinen kehityssuuntaus vaarantaa
monipuolisen kielten opetuksen ja asettaa oppilaat eriarvoiseen
asemaan.

 

Tilanne on huolestuttava, sillä hyvää kielitaitoa ei saavuteta hetkessä,
eikä alkanutta alamäkeä ole helppo kääntää nousuun. Kunnilla ja
koulujen rehtoreilla on paljon harkintavaltaa päättää siitä, minkä
kokoinen ryhmä tarvitaan opetuksen aloittamiseen. Oma merkityksensä
kielten opiskeluun motivoinnissa on myöskin lasten ja nuorten
vanhemmilla. Varhain aloitetut kieliopinnot takaavat vankemman
kielitaidon myöhemmin jatko-opinnoissa ja työelämässä. Eikä pidä
unohtaa myöskään sitä, että lapset ovat tässä asiassa herkkyysiässä,
lapseen kieli tarttuu kaikista vaivattomimmin.

 

Maakuntien väliset erot vapaaehtoisten kielten koulutustarjonnassa
ovat suuria. Kysynkin, mikä on tilanne tällä hetkellä valinnaiskielten
opiskelussa Helsingissä ja mihin toimiin Helsinki on ryhtynyt
valinnaiskielten opiskelun turvaamiseksi ja niiden opiskeluun
motivoimiseksi?

 

                     

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Kiitos apulaiskaupunginjohtajalle varsin kattavasta vastauksesta. On
hieno huomata, että Helsingin tilanne kielten opiskelun suhteen ei ole
yhtä huolestuttava kuin muualla Suomessa. Apulaiskaupunginjohtaja
päätti puheensa sanoihin, että kielten opiskelun valinnan päätöksenhän
tekee nuori itse. Näin on, mutta toivoisi silti, että vanhemmat ja ystävät
ja tuttavat ja kaikki saataisiin jollain tavalla kannustamaan heitä, koska
se on fakta, että liian myöhään aloitetut kieliopinnot, niistä ei
valitettavasti saa niin paljon hyötyä, jos ei ole ajoissa aloittanut kielten
opiskelua. Mutta jään mielenkiinnolla kuuntelemaan ja odottamaan
muita puheenvuoroja.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kiitos tosiaan apulaiskaupunginjohtajalle erinomaisesta vastauksesta.
On hienoa kuulla, että meillä Helsingissä tämä kielitarjonta on näin
hyvä. Valtakunnallisestihan tilanne on todella huolestuttava, ja ajatus
siitä, että pelkän englannin kielen taidolla jatkossa pärjäisi, ei pidä
paikkaansa. Toivon, että nämä apulaiskaupunginjohtajan luettelemat
toimet jatkuvat ja että... Anteeksi, mutta voisiko Romakkaniemi olla
hiljaa? Vaikea puhua, kun toinen puhuu korvaan, kiitos. Vaikka
puhuukin äidinkieltään. Eli se, että Helsinki tosiaan on ollut tässä tosi
esimerkillinen ja tästä me kaikki helsinkiläiset voimme olla ylpeitä.
Maassa on sellaisiakin suuria kaupunkeja, joissa ei voi valita A1-
kieleksi mitään muuta kuin sen englannin kielen. Eli se on totta.

 

Ja yksi asia, mikä on huolestuttava, on se, että aiemmissa
opetussuunnitelmissa on valinnaisuuden kokonaismäärää laskettu,
mikä tietenkin näkyy myös siinä, että näitä kieliä ei enää valita. Kiitos
hyvästä vastauksesta.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

On totta, että valinnaisten kielten opiskelu on laskusuunnassa. Ehkä se
ei ole nyt kuitenkaan niin dramaattisesti laskenut. Meillä Helsingissä on
tarjontaa hyvin runsaasti, niin kuin apulaiskaupunginjohtaja totesi,
mutta kysyntää ei ole riittävästi. Mielestäni siihen on kaksi hyvin selvää
syytä. Ensimmäinen syy on se, että meillä on oppivelvollisuuskoulussa
kaksi pakollista kieltä. Tiedän, että on hyvin tulenarka asia, mutta se on
kuitenkin tosiasia. On melkoinen kynnys valita kahden pakollisen kielen
lisäksi se kolmas tai vieläpä neljäs kieli. Aikanaan kouluhallituksen
pääjohtaja, silloinen Reino Oittinen, oli vakavasti sitä mieltä, että siinä
peruskoulussa, jota suunniteltaisiin, saisi olla vain yksi pakollinen kieli,
mutta eduskunta sitten päätti toisin.

 

Toinen syy, miksi näitä valintoja tehdään niin vähän, on englannin
kielen ehdoton ylivalta. Nuoriso ajattelee ilmeisesti suurin piirtein
oikein, että englannin kielellä pärjää, miksi lukea saksaa, ranskaa,
espanjaa, venäjää, jos näissä maissa löytyy englannin kielen taitajia.
Englannin voittokulku on paitsi Suomessa niin yleensä Euroopassakin
näiden muiden kielten opintoja vähentänyt.

 

 

Olen tosi iloinen tästä apulaiskaupunginjohtajan viimeisestä lauseesta,
että valinnan tekee nuori itse, ja toivon, että se todella on niin, koska
huoltaja ei kuitenkaan voi opiskella sitä kieltä lapsensa puolesta vaikka
pitää sitä tärkeänä. Ainakin itse siinä vaiheessa, kun lapsi oli
valitsemassa ala-asteella kakkoskieltä, meiltä kehotettiin kysymään A1-
kielen opettajalta, että miten ajattelee, kannattaako ottaa, ja ainakin
minulle sanottiin, että eipä kannata ottaa, että ei suosittele, koska on
parempi, että keskittyy siihen yhteen, jotta oppisi sen kunnolla. Ja olen
tosi iloinen, että minulle näin siinä kohdassa sanottiin.

 

Yläkoulussa on 30 tuntia viikossa koulua ainakin, ja jos musiikki, kuvis,
käsityö ja kotitalous loppuvat 7. luokan jälkeen ellei valitse
valinnaisena, niin itse pidän tärkeinä, että kaikille taide- ja taitoaineille
jää tilaa valinnaiskursseissa, ettei tule liian akateemiseksi se
peruskouluopiskelu. Lukiossa voi sitten kuitenkin valita vaikka kaksi B3-
kieltä, ja se on tärkeää.

 

En haluaisi myöskään tätä aloitusryhmäkokoa sikäli olla
pienentämässä, ellei sitten ajatella, että muissakin aineissa voidaan
pienentää. Jos siihen on varaa, niin toki se on hyvä, mutta ainakin
matematiikassa ja äidinkielessä näkisin itse enemmän tarvetta
ryhmäkokojen pienentämiseen oppiaineena.

 

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Kielipainotteiset päiväkodit, kielikylvyt, kielisuihkut, kielipainotteiset
peruskoulut, laajat peruskoulun kieliohjelmat – kuulostaa todella
hyvältä, mutta kyllä valitettavasti myös Helsingissä on suuria ongelmia
siinä, että kuinka monta kieltä lapset loppujen lopuksi pystyvät
peruskoulussa opiskelemaan. Koulujen kokojen pienentyessä
kieliryhmät eivät yksinkertaisesti käynnisty oppilaiden puutteen takia, ja
senpä takia aivan käsittämätöntä, tänä päivänä nuoret valmistuvat
peruskoulusta osaamalla vain englantia ja ruotsia. Senpä takia on
hyvä, että tämä keskustelu on nyt käynnistetty valtuustossa. Jotain
täytyy tehdä, joko ryhmäkokojen kokovaatimusta sitten pienentää.

 

Haluaisin myös nostaa esille mahdollisuuden siihen, että mietittäisiin
päiväkodeissa kielikylpyjen, kielisuihkujen laajentamista esimerkiksi
venäjän kieleen, arabian kieleen, koska luulisin, että nämä kielet myös
palvelisivat niitä monikulttuurisuuspäämääriä, mitä Helsingin
kaupungilla on tehty.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Tärkeä teema aikana, jolloin maailma pienenee ja Eurooppa edellyttää
useiden kielten osaamista. Tietysti kysymys siitä, mikä tekee kielten
opiskelun kouluissa houkuttelevaksi, on yksi ulottuvuus, mutta kyllä
siihen liittyy laajemminkin koko yhteiskunnan suhtautuminen
kansainvälistymiseen. Näemmekö me Suomen ja liitämmekö sen
nationalistiseen uhoon, vai näemmekö me maamme osana
vuorovaikutusta? Opiskelijamaailmassahan näkyy nyt sillä tavalla, että
Erasmus-ohjelmien suosio on yhtäkkiä laskenut, eli ehkä kieliopetuskin
liittyy tietynlaiseen näkökulmien kapeutumiseen.

 

Pitäisi ehkä miettiä pikemminkin kuin sitä, paitsi että meillä on hyvä
tarjonta, kiitos sen avaamisesta, myös sitä, että millä lailla voitaisiin
houkutella luontevaan kansainvälistymiseen ja sitä kautta avautuvaan
motivaatioon opiskella muita kieliä. Näkisin tällaisia asioita kuin

esimerkiksi koulujen vaihtotoiminnan tavattoman tärkeänä. Tiedän
muutamia kouluja, joissa on matkustettu Saksaan ja Englantiin ja sillä
tavalla avattu saksan kielialueen houkuttelevuutta. Tällaista
opintomatkailua pitäisi tehdä enemmän pois meidän omista
kotinurkistamme.

Samoin se tilanne, että meillä opetetaan useita kymmeniä kieliä
Helsingin kouluissa monikulttuurisuuden seurauksena, jollakin lailla
tarjoaisi houkutuksen miettiä uudella tavalla tämän resurssin
hyödyntämistä, ei vain opiskelussa vaan oppilaiden rohkeammassa
sekoittamisessa siten, että saataisiin monipuolinen kieliosaaminen ja
kulttuuriosaaminen lähemmäksi. Tähän kuuluu myös kansainvälisten
koulujen asema Helsingissä. En tiedä, miten kaupunki suhtautuu nyt
ranskalaiseen, saksalaiseen, venäläiseen ja englantilaiseen kouluun,
mutta ne ovat vähintään yhtä tärkeitä tässä kentässä.

 

 

Kiitos.

 

Minä myös kannustaisin tähän monipuolisuuden lisäämiseen, koska
kuitenkin meillä on kouluja, joissa A-kielenä valitaan aktiivisesti
edelleenkin muutakin kuin englantia. Kaupungin kannattaisi ottaa oppia
näistä kouluista, joissa A-kieli on toteutunut viime vuosina, muukin kuin
englannin ryhmä. Minä keskustelin tänään esim. Paloheinän ala-asteen
rehtorin kanssa, joka sanoi, että heillä markkinoidaan ranskan kieltä
pitämällä tokaluokkalaisille ranskan kerhoja, ja tehdään siis aktiivista
työtä sen eteen, että jo oppilaat alkavat vanhemmiltaan vaatia, että
tuota kieltä voisi opiskella eikä sitä englantia, joka automaattisesti ehkä
tulee.

 

Ehdottaisin myös, että tehtäisiin yhteistyötä yliopistojen kanssa, joissa
kielten opiskelijat voisivat pitää makusteluja oppilaille eri kielistä ja sitä
kautta myös markkinoida eri kieliä. Sen lisäksi ehdottaisin, että kaikille
tokaluokkalaisten vanhemmille jaettava Oppilaan kielipolut -opas, siinä
myös lukisi, että minä vuonna nämä ryhmät ovat toteutuneet. Monet
vanhemmat ja aikuiset tekevät esimerkiksi muuttopäätöksiä sen
mukaan, että he lukevat, että tällä alueella on mahdollista opiskella
venäjän kieltä ja muutettuaan huomaavat, että edellisen kerran tämä
ryhmä on toteutunut 13 vuotta tai 5 vuotta sitten. Se saattaisi myös
kouluja kannustaa kielten aktiiviseen markkinointiin eikä vain
tyytymiseen siihen, että vanhemmat valitsevat toisin.

 

 

Kiitos.

 

Kiitos.

 

Aihe on ajankohtainen. Vanhemmat valitsevat sen englannin aivan liian
monessa helsinkiläisessä koulussa. Oli aika, jolloin esimerkiksi
Lauttasaaressa 700 oppilaan koulussa vuosittain alkoi A-saksa ja A-
ranska englannin ohessa. Näin ei ole enää. Toinen näistä on pudonnut,
ja saksahan on ollut se häviäjä. Se tietää myös koulun järjestämisen
kannalta ongelmia, koska opettajavoimathan on kouluun varattu.
Tämän takia tulee kyllä mieleen, kun halutaan pitää kovin pieniä
kouluyksikköjä, että silloin kielivaihtoehtoja on aika mahdoton toteuttaa.
Ainakin koulupiireittäin tulee turvata se, että on riittävän iso koulu, jossa
kielivalinnat voidaan toteuttaa.

 

Se, että lapset ja vanhemmat haluavat valita englannin kielen, sitähän
ei voida täällä valtuustossa pakottaa, että siitä pitää luopua. Meillä on
tarjolla nämä kaikki vaihtoehdot, kielipolut, niitä markkinoidaan. Ja
meillä on ihan hyvä opetuksen taso. Minä olen ollut erityisen lämmin
ruotsinkielisen kielikylvyn kannattaja. Jokaiseen suurpiiriin saatiin
aikoinaan ruotsinkielinen kielikylpyopetus, se saatiin päiväkodista
kouluun, yläasteelle. Näin ei ole enää, koska vanhemmat, perheet,
lapset eivät halua sitoutua siihen opetukseen. Ei voi olla niin, että on
varattuna kielipolku ja opetusvoimat johonkin asiaan, jota varten ei ole
oppilaita.

 

Ryhmäkoot on ollut toinen aihe, jota täällä on pitkään, Lipponen on
jatkuvasti sitä puhunut. Tällä hetkellä tänä syksynä opetusvirastosta
sanottiin, että jos olisi löytynyt kymmenenkin aloittajaa ryhmään, olisi
syntynyt näitä harvinaisten kielten tunteja. Niitä yritetään ja
kannustetaan. Jokainen meistä voi tehdä parhaansa ympäristössään ja
kannustaa jonkun muun A1- tai A2-kielen valintaa kuin englannin, jos
se halutaan näin toteuttaa.

 

 

Ärade ordförande, hyvät valtuutetut.

 

Tämä keskustelu alkoi vähän ontuvasti, mutta se ehkä johtuu
valtuutettu Pelkosen urheiluvammoista mutta käsittelee muuten
äärimmäisen mielenkiintoista ja monitahoista ongelmaa. Nyt ei voi

käydä ensimmäisessäkään seminaarissa, siinä on heti 13 gurua tai
konsulttia puhumassa innovaatiosta. Harvard Business Reviewin
tämän vuoden ensimmäisessä numerossa on äärimmäisen
mielenkiintoinen kirjoitus nimenomaan innovaatiosta. Siinä luetellaan
tärkeimmät kriteerit. Ensimmäinen on kriittinen ajattelu, toinen on
assosiaatiokyky. Ja assosiaatiokyky on äärimmäisen selkeästi ja
monitahoisesti sidottuna erilaisten kielten osaamiseen, koska siinä
syntyy se assosiaatiotila aivoissa. Siinä mielessä sekä valtuutettu
Pelkonen että apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen ovat erittäin hyvällä
asialla liikkeellä.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Asiantuntevaa keskustelua, kiitoksia siitä. Tuntuu, että ihmiset ovat
hyvin perillä tästä Helsingin tilanteesta. Täällä tuli monia asioita esille,
joissa toivottiin ehkä vieläkin uusia innovaatioita tai uusia
assosiaatioita. Tässä mainitsin vastauksessani, että lapsille, nuorille ja
vanhemmille on valmisteilla esite. Tuo esitemateriaali julkaistaan 27.
syyskuuta, jolloin on Euroopan Kielten päivä. Tuossa yhteydessä se
tulee koulujen käyttöön syksyn 2010 aikana, ja sitä todella on tarkoitus
jakaa vanhemmille kielisuihkuissa ja kielivalintailloissa, että kyllä
kaupunki tekee parhaansa sen suhteen, että monipuolistettaisiin tätä
kielivalikoimaa ja että aito valintatilanne vallitsisi.

 

Totean vielä valtuutettu Lipposen kysymyksen johdosta, että kielten
opetusta tarjotaan monipuolisesti suurpiireittäin, joka lisää ihmisten
valinnan mahdollisuutta. Täällä tuli esille ranskalainen, saksalainen ja
venäläinen koulu. Ne ovat valtion kouluja, ne eivät ole kunnan kouluja.
Mutta olemme kaikki yhteisellä asialla, ja oli virkistävää kerrankin
saada vastata kysymykseen, joka koskettelee asiaa, joka kaikkien
mielestä on aika hyvällä tolalla. Se on minun rootelissani aika
harvinaista. Nythän olenkin sijaisena tässä.

 

Valtuutettu Vikstedt

 

 

 

Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja.

 

Vastauksena esitettiin kysymykseen totean, että silloisessa HKR-
Tekniikassa on toteutettu laaja ikäjohtamishanke. Siinä tavoitteena oli
työurien pidentäminen. Henkilöstökeskus tuki monin tavoin hanketta.
HKR-Tekniikan ikäjohtamishankkeen kokemuksia on tarkoitus
hyödyntää. Tänä vuonna Starassa laajennetaan hyvät käytännöt
koskemaan koko henkilökuntaa. Kaupungin strategiaohjelmassa
eräänä tavoitteena on, että Helsingistä tulee ikäjohtamisen
mallikaupunki.

 

Ikäjohtamisella tarkoitetaan eri-ikäisten johtamista niin, että eri
elämäntilanteissa olevien ihmisten tarpeen ja tavoitteet otetaan
huomioon työn suunnittelussa, organisoinnissa, palkitsemisessa ja
muussa johtamisessa. Kaupungin työhyvinvointipäällikkö koordinoi eri-
ikäisten johtamisohjelmaa. Työn tukemiseksi ja eteenpäin viemiseksi
on perustettu laajapohjainen työryhmä, joka koostuu
työterveyskeskuksen, henkilöstökeskuksen ja henkilöstöliikunnan
asiantuntijoista sekä virastojen ja liikelaitosten edustajista.

 

Eri-ikäisten johtaminen -ohjelma käynnistyi syksyllä 2009, kun
kaupungin työpaikoilla kerättiin työntekijöiden ja esimiesten
kokemuksia eri-ikäisten johtamisesta. Selvityksen tarkoituksena oli
kartoittaa jo olemassa olevia ikäjohtamisen hyviä käytäntöjä sekä sitä,
miten eri-ikäiset otetaan huomioon päivittäisessä johtamisessa.

 

Selvityksen johtopäätöksiä olivat mm.: eri-ikäisten johtaminen on koko

työyhteisön johtamista, työn keventäminen ja monipuoliset
työaikajoustot ovat tärkeitä, ennalta ehkäisevään työkyvyn ylläpitoon on
panostettava, esimiehet ja työyhteisöt tarvitsevat lisää tietoa
ikääntymisen vaikutuksista. Toimivia eri-ikäisten johtamisen käytäntöjä
selvitetään myös erilaisten ikäjohtamisen pilottihankkeiden avulla.
Lisäksi keskitetyllä työhyvinvointimäärärahalla tuetaan eri-ikäisten
hyvää johtamista kehittäviä hankkeita.

 

Kaikista eri-ikäisten johtamishankkeista kerättyjen kokemusten
perusteella laaditaan koko kaupunkia koskeva työkyvyn
edistämisohjelma vuoden 2012 loppuun mennessä. Alustavien tietojen
mukaan eläkkeelle jäävien keski-ikä on Helsingissä nousussa ja se oli
viime vuoden lopussa 62,4 vuotta, kun se vuonna 2008 oli 61,1 vuotta.

 

 

Kiitos.

 

Kiitoksia apulaiskaupunginjohtajalle. Apulaiskaupunginjohtajalla on
hyvä päivä tänään, jos todellakin Starassa jatketaan tätä ikäohjelmaa.
Sitä on odotettu oikein. Kun kysymystä muotoilin niin en vielä tiennyt,
mikä siellä oli tilanne. Tämä on oikein hyvä asia, mutta ikäjohtaminen
jää kyllä torsoksi, jos ei siihen liity ikäohjelma. Sen takia on ihan
olennaista, että työterveyshuolto on mukana siinä ja nimenomaan
riittävällä henkilökunnalla ja yhteisellä idealla ikäohjelmasta. Näyttää
siltä, että nykyisessä talousraamissa työterveyshuollolle on merkitty
aleneva määräraha. Työterveyshuollossa on kaiken lisäksi tullut 700
uutta asiakasta, koska vanhustenhoidon laitosten henkilökunta tuli
myös tähän yhteiseen työterveyshuoltoon siirtyessään sosiaaliviraston
alaiseksi.

 

Jos kaupunki tosiaan haluaa osallistua työurien pidentämiseen, niin
keino on todellakin ehdottomasti ikäohjelman toteuttaminen. Näissä
raskaissa töissä ja sosiaali- ja terveyspuolellakin noudatettaisiin ja
kokeiltaisiin omalla tavallaan, sille sopivalla tavalla ikäohjelmia, niin se
olisi erittäin hyödyllistä. Ihmiset, jotka ovat korkeasti koulutettuja ja työt
ovat vähemmän fyysisesti rasittavia, niin siellä ihan itsestään ihmiset
pidentävät työuriaan, mutta näillä raskailla aloilla se on oikea ongelma.
Hyvä keino olisi ikäohjelma.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Kiitos minunkin puolestani vastauksesta. Valtuutettu Vikstedt on
tärkeällä asialla. HKR:n ikäohjelmalla on saatu hyviä tuloksia, ja se
sopii yhä raskaamman työelämän vaatimuksiin, jossa ei enää pärjätä
vanhakantaisella komentojohtamisella.

 

Ikäjohtaminen on olennaiselta osaltaan moninaisuuden johtamista eli
työntekijöiden yksilölliset tarpeet ja myös kyvyt huomioiden. Eli se on
demokraattista johtamista. Viime valtuustokauden tasa-
arvotoimikunnan tekemässä raportissa, jota ei siis haluttu tuoda
valtuustolle tiedoksi, ilmeni, että huono esimiestyö on yksi keskeinen
tasa-arvo-ongelma. tällaisessa esimiestyössä epäkohta on esimerkiksi
suosikki- ja nokkimisjärjestelmät, mikä altistaa kiusaamiselle. Eli
ikäohjelma voisi omalta osaltaan myös ehkäistä työpaikkakiusaamista.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen vastaus oli teoreettisesti erittäin
hyvä ja sillä tavalla siihen ei ole mitään moittimista, mutta se, mikä on
käytäntö, on sitten toinen asia. Kaikessa julkisen sektorin hallintoa,
johtamista, työviihtyvyyttä koskevissa tutkimuksissa, ja uskon, että
Helsinki on myös ollut mukana niissä, todetaan, että johtamisen
merkitys ja työsuunnittelun osallistumisen merkitys osana
työviihtyvyyttä on aivan keskeistä ja näissä on erittäin suuria puutteita.
Ja näin ollen, täällä on viitattukin raskaisiin ihmisten kanssa välittömästi
palvelutehtävissä oleviin alueisiin, kuten sosiaali-, terveys- ja
opetustoimi, joissa nimenomaan tämä ikäkysymys myös merkitsee aika
paljon, kuinka paljon jaksaa tehdä ihmissuhdekuormittavaa työtä, niin
ikäjohtaminen ja ikäohjelman merkitys tulee entistä suuremmaksi.

 

Minusta nyt kun Helsingin kaupungissa tehdään
palveluverkkoselvitystä, on kyllä moneen kertaan tullut esille se, miten
huonosti työntekijät on kuitenkin otettu mukaan tässä työn
suunnittelussa. Eli se teoria ja käytäntö Helsingin osalta lonksuttaa
erittäin pahasti tälläkin hetkellä. Ja nyt kun kaupunginhallitus
palveluverkkouudistustyötä edelleen jatkaa, niin toivottavasti nyt nämä,
mitä apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen totesi, nämä teoreettiset
lähtökohdat otetaan tässä työssä jatkossa huomioon.

 

 

 

Hyvä puheenjohtaja.

 

Valitettavan usein ikäjohtamisen käsite ja ikäjohtaminen kohdentuu
lähinnä ikääntyneimpiin ja myös lähellä eläkeikää oleviin työntekijöihin.
Siitä syystä oli erittäin virkistävää kuulla, että Helsingin kaupungilla on
otettu tämä lähtökohta siitä, että ikäjohtamisessa on kyse eri-ikäisten
johtamisesta ja tavoitteena on olla ikäjohtamisen mallikaupunki, kuten
apulaiskaupunginjohtaja totesi.

Minä itse ajattelen niin, että itseni ikäisten keskuudessa, meidän kolme-
nelikymppisten keskuudessa ratkaistaan se, jatketaanko työssä
pidempään ja miten pitkään jaksetaan olla työelämässä ennen
eläkkeelle siirtymistä. Siinä mielessä tämä eri-ikäisten johtaminen on
juuri sitä, että kohdennetaan jokaisen omaan elämäntilanteeseen
sopivia ratkaisuja. Ainakin näin omasta näkökulmastani on näissä
elämän ruuhkavuosissa sitä hyvää työn ja perheen yhteensovittamista
ja joustavia työaikajärjestelyjä ja erilaisten perhetilanteiden
huomioimista, mikä aika usein helposti muuten unohtuu.

 

On hyvä, että kaupungilla on näitä pilottihankkeita, jotka nyt sitten
tähtäävät tähän käsikirjaan tai osaksi perustoimintaa ja osaksi
johtamista, ja erittäin tärkeää on se, että nimenomaan eri-ikäisten
ihmisten tarpeet huomioidaan, koska vain sillä tavalla me omanikin
ikäiset jaksamme työssä pidempään.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Työuria voidaan pidentää ikäjohtamisella mutta myös sillä, että nuoret
pääsevät sujuvasti työelämään ja työttömyysjaksoja pystytään nopeasti
lyhentämään. Helsingin kaupunki on kuntasektorin työnantaja ja
merkittävä sellainen. Kuntasektorilla nämä työelämän
jaksamisongelmat ovat käytännössä isommat kuin monilla muilla
sektoreilla ja täällä on ennenaikaisia työkyvyttömyyseläkkeitä hyvin
paljon. Sen lisäksi haasteena on se, että eläköitymistahti tulee
lähivuosina olemaan kova. Eli ylipäätään se, että saadaan palvelut
hyvin tuotettua, niin tarvitaan paljon hyvää henkilöstöä, osaavaa
henkilöstöä.

 

 

Ikäjohtamisen kannalta korostaisin sitä, että työtehtäviä pitää pystyä
räätälöimään, keventämään, kun ikää tulee. Työajoissa pitää olla
joustavuutta. Pitää olla mahdollisuus mm. siirtyä vuorotyöstä
päivätyöhön. Osa-aikatyö pitää olla osa-aikaeläkkeen kanssa
mahdollisuus. On järkevää sopia siitä, että voi saada ylimääräisiä
vapaita, jos se käytännössä johtaa siihen, että ihminen jaksaa
pidempään. Ikäihmisen osaamista pitää arvostaa, eli ikäihmisen
tietotaitoa pitää siirtää nuoremmille työntekijöille. Työterveyslaitos on
tehnyt tässä paljon hyvää työtä, ja kaupunki voi hyödyntää niitä
linjauksia. Myös eläkepuolella on paljon tehty sen eteen, että
eläkekarttumat kannustavat ihmisiä pidentämään työuriaan.

Mutta viime kädessä ehkä kysymys on siitä, mitkä meidän asenteet
ovat ylipäätään ikäihmisten työntekoa kohtaan. Täysin mahdollista on
se, että ihminen on vanhuuseläkkeellä ja menee töihin ja saa
samanaikaisesti palkkaa ja vanhuuseläkettä. Tähän ei ole mitään
esteitä. Ja usein onkin kysymys siitä, että löytyykö sitä työtä
ikäihmiselle.

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

Työkyvyn ylläpito ja eri-ikäisten työhyvinvointi ovat tälle kaupungille
todella tärkeitä asioita. Käytännössä nämä ikäohjelmat törmäävät
kuitenkin Helsingissä siihen, että budjetin tavoitteena on työntekijöiden
määrän vähentäminen. Tällaisella tavoitteella on hyvin vaikea tietenkin
löytää mitään realistisia keinoja helpottaa työssä jaksamista. Työssä
jaksaminen ei ole vain johtamisasia. Johtaminen on tärkeää, mutta
työssä jaksaminen on myös kysymys resursseista eri työyhteisöissä.

 

Useissa kunnissa kokeiltiin 80-luvun lopulla, 90-luvun alkaessa
siirtymistä ns. 6 + 6 tunnin työaikamalliin, jossa tehtiin suunnilleen
samalla palkalla kuutta tuntia ja kahdessa vuorossa. Kokemukset
tästähän olivat erittäin myönteiset, ja mielestäni tämä asia olisi syytä
ottaa myös uudelleen esille nyt, kun puhutaan Helsingin eri-ikäisten
työntekijöiden työhyvinvoinnista ja jaksamisesta.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

 

Valtuutettu Vikstedtin kysymys on erittäin hyvä, ja hän on
johdonmukaisesti nostanut tätä asiaa jo usean vuoden ajan. Siitä
syystäkin on hyvä kiittää siitä, että tämä on apulaiskaupunginjohtaja
Kokkosen vastauksen mukaan edennyt. Eli saimme kuulla, että
ohjelmia on tulossa ja on kysytty työntekijöiltä, esimiehiltä jne. Ja se,
että itse asiassa, jos näin hyvin etenee tämä työssä jaksaminen, niin
valtio voisi käydä ottamassa oppia Helsingistä, koska tässä on aika
merkittävästi ainakin tämän tiedon mukaan kohonnut eläköitymisikä
Helsingissä.

 

Mutta kaikki ei varmasti ole ihan näin hyvin, että tässä on tullut erittäin
kovia haasteita esille. Esim. valtuutettu Puura nosti tämän
tulevaisuuden ison haasteen, sen, että meillä työntekijät ikääntyvät.
Siihen tarvitaan todella tätä ikäjohtamista eri muodoissa. Täällä on
erittäin hyvin sanottu, että se ikäjohtaminen on kaikkien johtamista,
koska työyhteisöstä on kysymys. Kyse on siitä, että siellä jaksavat sekä
nuoret että ikääntyvät. Ja se tietotaito, mikä meillä on tällä hetkellä
erityisesti pitkään työtä tehneillä työntekijöillä, se on kyettävä
siirtämään myös tuleville sukupolville. Ja tämä on iso haaste, ja tämä
on varmasti yksi sellainen ikäjohtamisen isoja kysymyksiä, että miten
tämä asia ratkaistaan.

 

Yksi sellainen, mitä haluan korostaa, on se, että käytyjen keskustelujen
pohjalta tällä hetkellä minkäänlaiset johtamisongelmat eivät auta, jos
meidän palvelustrategiamme, palvelupolitiikkamme ja
päätöksentekomme ei ole odotettavaa. Eli tällainen poukkoileva,
palveluihin kohdistuvat paineet, ne näkyvät suoraan työpaikoilla, ja niitä
ei kyllä ikäohjelmilla korjata, valitettavasti.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ikäjohtaminen on todella tärkeä asia, tuli esille viimeksi tasa-
arvosuunnitelman yhteydessä. Kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle,
tämä haastaa todella kaupungin työnantajana. Kuinka houkutteleva
työnantaja Helsingin kaupunki on? Kyse on taidosta johtaa työyhteisöä.
Hyvä, että tähän nyt kiinnitetään Helsingin kaupungilla huomiota.
Haluaisin myös ohessa nostaa, että kysymys on myös siitä
tunnelmasta ja hengestä, mikä työpaikalla vallitsee. Huolestuneena
olen pannut merkille, että esimerkiksi työpaikkakiusaaminen on
yleistynyt ja osaltaan ehkä jouduttanut ihmisillä toivetta hakeutua vähän
aikaisemmin eläkkeelle. Tähän olisi erityisesti panostettava Helsingin

kaupungilla, että hyväksyttäisiin tällainen työpaikkakiusaamisen
nollatoleranssiohjelma.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Muistan kun ensimmäisessä työpaikassani koulussa eräs opettaja
sanoi, että ”sitten kun ajattelee toista kertaa eläkeikää, kannattaa
vaihtaa työpaikkaa”. Voisi sanoa, että näin olen toiminut ja se on ollut
onneksi mahdollista, aina se ei ole niin yksinkertaista. Varmaan se
asia, mihin monet ovat jo kiinnittäneet huomiota, on työpaikan ilmapiiri
ja miten siihen panostamisella voitaisiin pidentää myös työuria. Olen
varma, että ne työpaikat, joissa työntekijät tulevat kuulluksi ja joissa
kokevat, että heitä arvostetaan ja ikään liittyvänä tai siitä huolimatta,
niin niissä paikoissa varmaan halutaan myös olla pidempään. Mutta jos
työpaikan ilmapiiri on sellainen, että vain ne, joille kehittämisestä
maksetaan, saavat kehittää ja vain johtoryhmä tietää asioista ja
tiedonkulku on huonoa, silloin varmaan niissä paikoissa ei haluta olla.
Olen iloinen siitä, että opetusvirastolla on TUPA-hankkeessa
hyvinvointiprofiili, jossa on myös mahdollisuus tehdä työpaikan
hyvinvointiprofiileja koulun henkilöstön osalta. Toivoisin, että vastaavia
kehittämisiä voisi olla muuallakin, että tällainen arvostava ilmapiiri voisi
lisääntyä kaikilla työpaikoilla.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tuolta viidakkoradion välityksellä kuului, että on hyvä päivä ja vielä
parempi päivä. Täytyy todeta, tähänkin kysymykseen vastaan
apulaiskaupunginjohtaja Haataisen sijaisena, ja toivon, että hänelläkin
on hyvä päivä, kun hän on lomalla.

 

Mutta eri-ikäisten johtaminen on koko työyhteisön johtamista, ja
esimiehet ja työyhteisö tarvitsevat lisää tietoa ylipäänsä ikääntymisen
vaikutuksista. Meillähän on useita pilottihankkeita, ja niiden avulla me
toivomme saavamme lisää tietoa näistäkin kysymyksistä. Me
toivomme, että opimme lisää. Täällä tuli esille se, että onko meillä
riittäviä voimavaroja, niin työterveyskeskus on ilmoittanut, että sen

nykyiset voimavarat riittävät eivätkä aseta rajoituksia
ikäjohtamishankkeen toteuttamiselle.

 

Totean myös, että Helsingin kaupungilla on hyvin laajaa esimiesten
johtamiskoulutusta, ja siellä otetaan esille näitäkin kysymyksiä, joita
tässä nyt on käsitelty. Superkarttuma näyttää myöskin toimivan jo sen
suuntaan, että työssäoloajat pitenevät. Hiljaisen tiedon siirtämisestä oli
täällä puhetta. Se on erittäin tärkeä kysymys, miten me sen siirrämme
tässä koneistossa. Totean vielä myös sen, että meillä on paraikaa
menossa työterveyshuollon tekemänä koko Helsingin kaupungin
henkilöstölle suunnattu työterveyskysely, ja siinäkin kiinnitetään juuri
tämäntyyppisiin asioihin huomiota, johtamiskysymyksiin, esimiesten
suhtautumiseen jne. Täällä joku muukin totesi, että voitaisiin
Helsingistä käydä oppia hakemassa, kun meidän alustavien tietojemme
mukaan tämä eläkkeelle jäävien keski-ikä on todellakin ollut lähes tai
itse asiassa yli 2 vuotta pidempi kuin se on maassa keskimäärin kunta-
alalla.

 

Kiitos.

 

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Haluaisin kiinnitettävän huomiota tähän sosiaaliviraston ja päivähoidon
määrärahojen ylitykseen ja varsinkin näihin perusteluihin, joita on
annettu siitä, miksi määrärahat ylittyvät. Tästä sanotaan, että lasten
määrä on huomattavasti suurempi kuin on suunniteltu, ja tämähän ei
tarkoita ollenkaan sitä, että pelkästään väestöennusteet olisivat
väärässä, vaan nimenomaan kyse on sosiaaliviraston suunnittelusta ja
ennakoinnista siitä, että kuinka paljon lapsia on kotihoidon piirissä,
kuinka paljon yksityisen hoidon piirissä ja kuinka paljon on kunnallisen
päivähoidon piirissä.

 

 

Mielestäni tämä taas aika pitkälle juontaa juurensa siihen, että nämä
yksityisten päivähoidon tavoitteet on vuodesta toiseen asetettu
epärealistisen korkealle ja toivotaan, että ihmiset valitsisivat yksityistä
päiväkotihoitoa enemmän kuin he haluavat sitä valita ja valitsisivat
enemmän yksityisiä lastenhoitajia kotiin. On kuitenkin jälleen kerran
huomattu, että vanhemmat haluavat nimenomaan kunnallista
päivähoitoa, ja ne vanhemmat, jotka ovat valinneet myös näitä
yksityisiä lastenhoitajia kotiin, ovat huomanneet, että se onkin
aikamoinen taakka toimia työnantajana niin, että hoitaja palkataan
kotiin.

 

Toivoisin, että jatkossa nimenomaan näihin tavoitteisiinkin
kiinnitettäisiin huomiota, ja seuraavassa asiakohdassa, kun käsitellään
sitovia toiminnallisia tavoitteita, jotka eivät ole toteutuneet, niin siellä
myös on sosiaaliviraston, päivähoidon, yksityisen hoidon osuuden
tavoite, että se olisi 6 %. Se ei ole jälleen kerran toteutunut se tavoite,
mikä on asetettu, ja minusta se ei ole yhtään yllättävää. Itse en ole
ikinä kannattanut, että näitä osuuksia koko ajan kasvatettaisiin ja olen
pitänyt niitä hyvin epärealistisina ja sen lisäksi lasten kannalta myös
epätarkoituksenmukaisina.

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Pyydän kiinnittää huomiota siihen, että tässähän on kysymys vuoden
2009 talousarvion määrärahojen ylittämisestä, kun tilinpäätöstä ja
muita varten lukuja tarkennetaan. Mutta tämä tilanne, mikä tässä
kerrotaan lasten määrästä ja mistä tämä on aiheutunut, tulee olemaan
myös 2010 ihan selkeästi se, koska jo budjettia tehtäessä tiedettiin,
että määrärahat eivät tule riittämään, niin olemme näiden samojen
päätösten edessä jatkossakin.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Tämä on varmaan tämä sama keskustelu, joka tulee aina tässä
päivähoidon osalta vuodesta toiseen. Viime vuonnahan raamissa oli
ensin 7 %, lautakunta sitten realisoi sen 6:een, joka ei valitettavasti

toteutunut yksityisen päivähoidon osalta, joka oli liittyy myös tietenkin
päiväkoteihin hakeutuvan lapsimäärän laskuun.

 

Tässä on minusta kiinnostavaa se, että kun meillä on erilaisia
strategioita, valtuustostrategioita ja lautakunnan linjauksia, että mikä
strategia on se, joka nostetaan yli muiden. Itse toivoisin, että
tärkeimpänä päivähoidon strategiana olisi ryhmäkokojen
pienentäminen ja että se jatkossa voitaisiin resursoida paremmin.

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

Kiinnittäisin huomiota siihen, että näiden nyt esitettyjen ylitysten jälkeen
sosiaaliviraston kohdalla viime vuonna ylitysten kokonaissumma
nousee yli 61 miljoonaan euroon. Eli kysymys ei ole pelkästään siitä,
että on ennakoitu huonosti lasten määrää tai jotain muuta, vaan
kysymys on erittäin vakavasta alibudjetoinnista, josta meidän pitäisi
päästä eroon.

 

Kiitos.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Siimes edellisen asiakohdan yhteydessä viittasi jo tähän
asiakohtaan ja tähän kohtaan lasten päivähoidon ja yksityisen hoidon
tuen prosentti, joka ei toteudu. Olisin halunnut kysyä
apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselta sitä, kun sosiaalivirastossa on
käsittääkseni aiemmin ollut suunnitelmia siitä, että niille perheille, joissa
lapsi on yksityisen työsopimussuhteisen hoitajan hoitamana kotona,

voitaisiin järjestää sitä mahdollisuutta, että hoitajan ollessa sairaana
perhe saisi sitten ostaa yksittäisiä päiviä kaupungin päivähoidosta. Ja
siihen oli ilmeisesti jotain suunnitelmaa, että sitä hoidettaisiin samaan
tyyliin kuin yksityisten perhepäivähoitajien osalta ehkä varahoitoa
voitaisiin järjestää kunnallisessa päivähoidossa. En nyt tiedä, mikä
siinä on tällä hetkellä se tilanne. Sen kyllä tiedän, että perheiden on
sinällään mahdollista ostaa yksittäisiä hoitopäiviä kaupungin
päivähoidosta tiettyyn hintaan, mutta luulen, että tästäkään
mahdollisuudesta varsin harva perhe on ylipäätään tietoinen ja siksi
ehkä tästä olisi syytä informoida paremmin.

 

Osassa perheistähän tilanne on myös se, että jompikumpi
vanhemmista on esimerkiksi vanhempainlomalla kotona ja isompia
lapsia yksi tai useampi viedään kunnalliseen päivähoitoon. Syitä on
monenlaisia, ja en halua tätä olla estämässä millään tavalla, mutta
osassa perheistä voisi olla mahdollinen vaihtoehto esim. se, että
tällaisessa tilanteessa voitaisiin käyttää vaikka yksityistä
työsopimussuhteista hoitajaakin siinä arkitilanteen auttamisessa apuna,
jos nimenomaan on kysymys esim. siitä, että on vanhempien
jaksamisongelmaa kyseessä, mutta perheellä olisi kykyä ehkä toimia
työnantajana.

 

 

Arvon puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Valtuuston hyväksymän Helsingin alueen maankäyttöä ja rakentamista
ohjaavan MA-ohjelman tavoitteena on 5 000 asunnon vuosittainen
asuintuotanto. Ohjelman tavoitteesta on edelleen johdettu vuodelle
2009 450 000:n kerrosalaneliömetrin tavoite uusille asemakaavoille
asuntotuotantoa Helsingissä. Kaupunkisuunnittelulautakunnan vuonna
2009 puoltamat asemakaavat vastaavat kuitenkin yhteensä vain 273
000 asuntoneliömetriä. Kaavoituksesta siis jäätiin laskennallisesti noin
2 000 asuntoa ja asuinkaavoituksen toteuma jäi 60 %:iin tavoitteesta.

 

Merkittävin syy tälle on, niin kuin toivottavasti kaikki valtuutetut tietävät,
Pohjois-Vuosaaren Mustavuoren eteläisen alueen asemakaavan
hylkäämisestä. Mustavuori on yksi niitä harvoja alueita, johon olisi voitu
toteuttaa Natura-alue ja muut luonto- sekä virkistysarvoiltaan
merkittävimmät kohteet säilyttäen asemakaava, joka mahdollistaisi yli
80 000 asuinneliön pientalovaltaisen asuinalueen rakentamisen. Tämä
vastaa siis tuosta meidän vuotuisesta tavoitteestamme lähes 20 %:a.

 

 

Tätä asemakaavaa oli valmisteltu vuosia huolella. Sen puitteissa kaikki
merkittävimmät luonto- ja ulkoilureitit olisi säilytetty. Viime syksynä
Metropoli-Areenan yhteydessä julkistettiin tutkimus, jonka mukaan joka
4. pääkaupunkiseutulainen pitää korkeita asumiskustannuksia
merkittävimpänä ongelmana pääkaupunkiseudulla. Merkittävin keino
taas, jolla me voimme hillitä asumisen kustannusten nousua, on
riittävän asuntotarjonnan tukeminen. Tähän taas vaikutukseltaan
ylivoimaisesti tehokkain keino on riittävän asemakaavoitetun kerrosalan
takaaminen kaikissa tilanteissa ja suhdanteissa. Etenkin nyt
taloudellisen taantuman keskellä pientalovaltaisen asuinalueen
rakentamisen käynnistyminen olisi ollut todella tärkeä piristysruiske
rakennusalalle.

 

Mielestäni meidän ei kannata täällä valtuustosalissa kiistellä hitas-
järjestelmän nyansseista tai vääntää kättä asuntojen keskipinta-alan
vaikutuksesta asumisen hintaan, jos samaan aikaan me kumoamme
itsellemme asetetut tavoitteet uudisasuntotuotannon mahdollistamien
asemakaavojen osalta. Me olemme menneenä vuonna epäonnistuneet
taistelussa kohtuuhintaisen asumisen puolesta, ja syyttävä sormi tästä
osoittaa meitä poliitikkoja itseämme. Todella toivon, että tänä vuonna
emme sorru lyhytnäköiseen suosion kalasteluun pieniltä mutta
äänekkäiltä aktiiviryhmiltä vaan vedämme yhtä köyttä
asuinkaavoituksen tavoitteiden täyttämiseksi.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Yhdyn valtuutettu Männistön huoleen meidän asuntotuotannostamme
ja kohtuuhintaisesta asumisesta, juuri mitä me Helsingissä tarvitsemme
kipeästi. Mustavuoren nostaminen yksittäiseksi syyksi tavoitteista
jäämiseen on mielestäni kuitenkin harhaanjohtavaa. Mustavuori on
myös 100 000 käyttäjän virkistysalue, jonka rakentaminen ei olisi ollut
luontoarvojen puolesta niin yksiselitteistä kuin ehkä valtuutettu
Männistö halusi antaa ymmärtää. Vaikka tämä Pohjois-Vuosaaren
asuinalue olisi toteutettu, tavoitteesta oltaisiin silti jääty noin 100 000
kerrosneliötä. Asia ei ole niin yksinkertainen. Se, mitä me tarvitsemme
ehdottomasti tähän kaupunkiin lisää, on edullisia vuokra-asuntoja.

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Todella haaste on todella iso tässä asuntopolitiikassa ja asuntojen
rakentamisessa ja kaavoituksessa. Valtuuston asettamat haasteet ovat
isot. Olen samaa mieltä valtuutettu Modigin kanssa siitä, että sinällään
Mustavuoren yksinään esille otto tässä asiassa ei kerro ollenkaan koko
totuutta. Mustavuoresta tullut asukasmielipide oli vahva, tämä alue on
hyvin kovassa ulkoilu- ja virkistyskäytössä, ja se liittyy myös siihen, että
Helsingin, Sipoon ja Vantaan tulee tehdä yhteinen osayleiskaava ja
tarkastella tätä aluetta silloin kokonaisuutena.

Sinällään meillä lautakunnassa on ollut paljon kaavaluonnoksia, joissa
on keskusteltu siitä, että mikä rakentamisen määrä pitää olla, mikä
pitää olla kerrosneliömäärä. On ollut tilanteita, monia kaavaluonnoksia,
joissa ehkä eräät muut tahot ovat vastustaneet rakentamisen määrän
lisäämistä, esimerkkinä Verkkosaari. Vahvistettuja kaavoja sinällään
saatiin viime vuonna ennätysmäärä, mikä on hyvä asia, mutta loppujen
lopuksi se, miten paljon niitä asuntoja rakennetaan, riippuu hyvin
monesta eri tekijästä, ei pelkästään siitä, että kaavoitus on sujuvaa ja
onnistuu. Esimerkiksi se, että rakennusliikkeet eivät laita käyntiin näitä
hankkeita, on suuri ongelma. Tämä on kysymys, mihin pitäisi myös
kaupungin pystyä vaikuttamaan nykyistä enemmän.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Pakko itsekin puuttua tähän Männistön kritiikkiin siitä, että Mustavuorta
ei ole rakennettu. Kävin itse siellä hiihtämässä viime viikonloppuna, ja
täytyy sanoa, että mielessäni kiitin jokaista, joka on puolustanut sen
alueen säilyttämistä virkistyskäytössä.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Kuten valtuutetut Modig ja Puura aivan hyvin

kaupunkisuunnittelulautakunnan jäseninä tietävät, aivan kiistämättä
Mustavuoren asemakaavan hylkääminen oli kaikkein suurin syy sille,
että tästä tavoitteesta jäätiin huikeat 40 %. Muussa tapauksessa tämä
tavoitteesta jääminen olisi ollut täysin normaalin vuosittaisen
kausivaihtelun puitteissa, kuten ihan hyvin täältä esittelytekstistäkin
voidaan havaita. Viittaaminen Verkkosaareen tai muihin on sinänsä
erikoista, koska mittakaava on aivan erilainen kuin Mustavuoren alueen
osalta on. Joten tässä suhteessa peräänkuuluttaisin vähän vastuun
kantamista nyt näistä tehdyistä päätöksistä. Ja myös tiedossa on hyvin
tarkkaan se, että Mustavuoren alueen rakentaminen olisi alkanut,
mikäli vahvistettu asemakaava olisi saatu voimaan, koska se alue oli
niin pitkällä suunnittelussa ja sille oli monta toteuttajaa jo jonossa.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

 

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.

 

Ajattelinkin käyttää puheenvuoron juuri siitä, että miten meidän tulisi
tulevaisuudessa tarkastella näitä sitovia tavoitteita. Nyt tämä kulunut
vuosi 2009 ei ollut vielä mitenkään talouden supistamisvuosi vaan
edettiin sillä 2008 hyväksytyllä talousarviolla, mutta nyt tämä kuluva
vuosi ja sitä seuraava vuosi tulevat olemaan tiukan taloudenpidon
vuosia. Ja silloin olisi tietysti tavattoman tärkeää, että kun kerrotaan
aikanaan, miten sitoviin tavoitteisiin on päästy tai ei ole päästy, ennen
kaikkea silloin, että onko nimenomaan säästötoimilla ollut merkitystä
siihen, että ei ole tavoitteisiin päästy. Toivon, että näin voidaan tehdä
jatkossa.

 

Ja sitten haluaisin, arvoisa puheenjohtaja, myös hieman Männistön
puheenvuoroon kommentoida siltä osin, että valitettavasti se ei kyllä
ole niin yksioikoista, että vaikka olisi Mustavuori asemakaavoitettu, niin
se ei olisi välttämättä taannut, että asuntotuotanto olisi edennyt.
Männistö tietää varmaan erinomaisen hyvin, että meillä nytkin olisi
kaavoitettuja tontteja ja rakentaminen ei vaan ole lähtenyt liikkeelle, ja
nimenomaan rakennusliikkeet ovat pidätelleet valitettavasti, vaikka
ollaan laskusuhdanteessa, rakentamista, joka olisi ollut nyt, erittäin
kipeästi näitä uusia asuntoja olisi tarvittu.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tässä kohdassa raportoidaan myös siitä, miten
pitkäaikaisasunnottomuuden määrän vähentämiselle asetetut tavoitteet
eivät ole onnistuneet. Tämä on tietysti vakava asia.
Kaupunginhallituksessa on parhaillaan pöydällä kaupungin vuokra-
asuntojen välityksessä noudatettavat periaatteet, ja siinä yhteydessä
on käyty paljon keskustelua siitä, minkälaisiin luokkiin ja mikä se
kiireellisyyskysymys on, ketkä ovat kaikkein kiireellisemmässä
asemassa saamaan kaupungin asunnon.

 

Meillä on erilaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat tuettua asumista, ja moni
näistäkin tässä asunnottomuuskohdassa, monet heistä tarvitsisivat
juuri sellaista palvelukeskustoimintaa. Kun olemme suuren ja pitkän
keskustelun jälkeen saaneet Hietaniemenkadun asuntolaa vireille, on
erittäin surullista, että valtuutettu Perkiö on nyt julkisuudessa ryhtynyt
käymään keskustelua ja vastustamaan tätä hanketta, joka on ihan
olennainen siinä, jos me yritämme asunnottomuutta ja erilaista
syrjäytymistä tässä kaupungissa jotenkin estää ja saada ihmisten
asemaa parannettua.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Näissä kaupunkisuunnitteluviraston tavoitteissa on myös
joukkoliikenteen määrä, ja tässä raportoidaan, että keskustaan
suuntautuvassa liikenteessä sitä ei aivan saavutettu. Mielenkiintoista
sinänsä, että keskustaan suuntautuva liikenne kaiken kaikkiaan väheni,
sekä yksityisautoilun että joukkoliikenteen osalta. Mutta se mitä tässä
ei sanota on se, että poikittaisliikenteessä tavoite voimakkaasti ylittyi, ja
se on kyllä aikamoinen uutinen. Voi sanoa, että tältä osin ikään kuin
tunnelin päässä näkyy valoa.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

? jossa tehdään näitä suunnitelmia ja sitten katsotaan, miten toteutuu
tai on toteutumatta, on tietysti aika haastava kuvio, koska tulevaisuutta
ei voi ennustaa, aina tapahtuu jotain, jota ei pystytä suunnittelemaan
sisään. Esimerkiksi tämä Helsingin sataman tilanne on sellainen, jossa

niin kuin tiedämme, suurin toivein saimme Vuosaaren sataman vihdoin
toimintaan ja se ei vielä ole kyennyt näyttämään täydellistä
osaamistaan ja koko kapasiteettiaan. Odotamme nyt mahdollisen
laman hellittämistä, että päästään katsomaan todella nyt sataman koko
kykyä täydellisesti.

 

Itse asiassa halusin puhua tästä ammatillisen koulutuksen
keskeyttämisestä, joka, niin kuin täällä lukee, opinnot suorittaa siis vain
hieman reilu 50 % opiskelijoista, joka on tavattoman tiukka määrä
siihen nähden, että pudokkeja on lähes puolet, on kova tavallaan
näkökulma siihen, miten meidän ammatillinen peruskoulutuksemme ei
kaikilta osin tehtävässään onnistu. Meidän ryhmämme teki
ponsikysymyksen tästä muutama viikko sitten, ja siihen on tullut nyt
vastaus, jossa todetaan, että tämä opiskelijahuoltokuvio on tärkeä ja
siitä tullaan tekemään selvitys, miksi opiskelijat jättävät opinnot.
Tiedämme tietysti jo kokemuksesta, että monia syitä on. Osa on väärän
valinnan tehneitä, osan työelämä imaisee. Ehkä tässä tällainen
jonkinlainen selonteon vuosittainen seuranta voisi olla paikallaan, jotta
tiedetään todellakin, miten tämä pudotus on näin valtavaa.

 

Meillä yliopistolla harrastetaan nykyään henkilökohtaista
opintosuunnittelua. Minä suosittelisin, että tällainen järjestelmä
otettaisiin mukaan myös ammatilliseen koulutukseen.

 

 

Tack, ordförande.

 

 

Det är bra att fortsätta här var ledamoten Kolbe slutade. Det här är just
den frågan som också utbildningsnämnden har fäst sig vid, och i sitt
svar till den här klämmen så har man formulerat sig kring åtgärder för
att komma ifrån det här med att hälften av de som börjar en
yrkesinriktad karriär slutar.

 

Tässä on kaupungilla kyllä ihan aito tarve ja todellinen tarve parantaa
tapaansa sen suhteen, että varsinkin opinto-ohjaajat, katsottaisiin, että
se keskeinen rooli, mikä opinto-ohjaajilla on niin siellä 9. luokan aikana
saada oppilaat oikeanlaiseen opintoon ja vielä se, että etsittäisiin ne
koulupudokkaat, jotka eivät ole päässeet edes ammattikouluihin.
Katsottaisiin ihan henkilökohtaisesti, että heille löytyy jonkinlainen
järkevä opintopolku, koska nämä ovat sitten niitä tuhansia nuoria, jotka
nyt seisovat siellä joko työttöminä tai jäävät sosiaaliturvan asiakkaiksi.

Toivon, että tähän tosissaan viraston puolestakin kiinnitetään erityistä
huomiota ja tehdään tätä ammattikoulutusta, että siitä tulee entistä
hohdokkaampaa ja että myös tilojen suhteen saataisiin
suomenkielisellä puolella parempaa järjestystä aikaan.

 

Kiitos.

 

 

Tämä, mistä valtuutettu Björnberg-Enckell puhui äsken, oli todella
tärkeää. Haluaisin kuitenkin palata valtuutettu Männistön nostamaan
kysymykseen ja korostaa sitä, että oli hyvä ja on hyvä, että Mustavuori
pelastettiin ja toivottavasti tämä linja näkyisi myös, kun katsotaan
Sipoonkorpea ympäröiviä alueita ja Lounais-Sipoon rantoja tulevissa
kaavaratkaisuissa.

 

Muistuttaisin, että Helsingin kaupungissa on jo tällä hetkellä valmiiksi
kaavoitettua tonttimaata noin 70 000–80 000 asukkaalle. Tämä tilanne
on vallinnut nyt jo joitakin vuosia suunnilleen samana. Itse asiassa
kaavoitetun tonttimaan määrä on tainnut vain lisääntyä. Eli
rakennusliikkeillä ja pankeilla on päävastuu siitä, että asuntotuotantoa
ja erityisesti kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa koskevat tavoitteet
eivät ole toteutuneet. Tämä puolestaan on nähdäkseni pääsyy siihen,
että tässäkin kaupunginhallituksen ehdotuksessa esityksessä kerrottu
asunnottomuuden vähentämistä koskeva tavoite on jäänyt toteutumatta
ja päinvastoin asunnottomuus on alkanut Helsingissä uudelleen
kasvaa.

 

Toivon, että tässä suhteessa, kun mietitään kaupungin omaa
rakennustuotantoa ja omaa toimintaa, katsottaisiin myös
ennakkoluulottomasti tätä puolta.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minusta valtuutettu Männistö nosti kyllä aivan aiheellisesti esiin huolen
siitä, että mikäli meillä tapahtuu tämä sama tilanne kuin tässä
muutamia vuosia sitten ennen Vuosaaren sataman rakentamista, että
meillä kaavoitetut ja hyväksytyt asemakaavat olivat aivan liian vähäiset,
joka tarkoitti sitä, että asunto-ohjelmien tavoitteista jouduttiin tinkimään
lähes 20 %:iin siitä, mitä olisi pitänyt toteuttaa, joka puolestaan tarkoitti

sitä, että asumisen kustannustaso nousi Helsingissä aivan huimasti.
Huoli siitä, että meillä on riittävästi kaavoitettuja alueita ja myös
vahvistettuja asemakaavoja yli kaiken sen tarpeen, mitä asunto-
ohjelman asuntotuotantotavoitteet merkitsevät, on todella minusta
tärkeä ja aiheellinen.

 

Pohjois-Vuosaaren asemakaavassa, kun olen itsekin ollut mukana
siinä valmistelussa, niin minusta se keskustelu, mikä täällä on nyt siitä
käyty, ei kyllä pidä paikkaansa siinä mielessä, että se kaava oli minusta
hyvin valmisteltu, siinä kaikki virkistysreitit ynnä muut oli turvattu. Siitä
on annettu aivan virheellinen kuva myös julkisuudessa, ja sitä on ollut
erittäin vaikea puolustaa. Ihan hyvä työpaikka-alue ajatellen myös
Vuosaaren sataman valmistumista, jossa on yksi erittäin keskeinen
Helsingin kestävän kehityksen tavoite toteutumassa, työpaikat ja
asunnot lähellä toisiaan. Minusta oli aivan aiheetonta, että kaavan
valmistelu keskeytyi.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Mielestäni on hieman erikoista ja ehkä ei niin kovin
tarkoituksenmukaista, että näin vaikeassa asiassa kuin kaavoitus
yleensä annetaan sitovia tavoitteita. Kaavoitus on niin monimutkaista ja
monipiippuista ja kauan kestävää, että minusta tavoitteet olisivat
kaavoituksessa kyllä tarpeen, mutta täytyykö niiden olla sitovia, niin sitä
epäilen.

Valtuutettu Männistö katsoi, että nimenomaan tämä Mustavuoren
kaavan hylkääminen on olennaisesti pienentänyt kaavoitettua
kerrosalaa, ja tietysti näin on. Mutta kyllä todella, siellähän on 100 000
kerrosneliömetriä eli huomattavasti enemmän tätä muuta kerrosalaa,
joka näiden kaavoitusten monimutkaisten prosessien takia ei ole saatu
valmiiksi.

 

Mitä vielä Mustavuoreen tulee, niin kaupunkisuunnittelulautakunnan
jäsenet saivat siitä hyvin perusteellisesti tietoa, eri näkökohtia. Muistan,
että valtuutettu Männistökin oli Vuosaaressa eräässä
asukastilaisuudessa, ja jos nyt oikein muistan, niin suhtautui varsin
ymmärtäväisesti Vuosaaren asukkaiden esittämiin näkökohtiin.
Lautakunta teki siis päätöksen perusteellisen harkinnan jälkeen, ja se
on nyt sitä poliittista päätöksentekoa.

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

En nyt tiedä mistä muistin arkistoista valtuutettu Lohi on näitä tietoja
oikein kaivanut. Muistan kyllä kyseisen tilaisuuden. Muistan myös, että
200 hengen aktiivien joukko sai varsin monet täälläkin salissa istuvat
antamaan lupauksia varsin heppoisin perustein siinä vaiheessa asian
käsittelyä. Itse en heihin lukeutunut, ja aivan selvästi kommunikoin
myös päätöksistä kaupunkisuunnittelulautakunnassa, joka ei varmasti
ole jäänyt keneltäkään epäselväksi.

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

En malta olla puuttumatta tähän aiheeseen, koska liittyy moneen
itseäni kiinnostavaan seikkaan. Mustavuoren alueesta voi sanoa sen,
siis Niinisaarentien pohjoispuolen alue oli itse asiassa siinä edellisessä
yleiskaavavalmistelussa, jossa olin vahvasti mukana, kaikkein
kiistanalaisin kohde Kivinokan ja näiden muiden erikseen
selvitysalueeksi merkittyjen kohteiden jälkeen. Eli Niinisaarentien
pohjoispuoleen liittyy oikeasti iso jännite, eikä se ollut mikään
populistinen prosessi, missä se nyt sitten enemmistöpäätöksellä
päätettiin hyllyttää. Kyllä siihen perusteet olivat vahvat. Mutta totta kai,
jos puhutaan tarpeesta saada lisää asemakaavoja, kaikki tällaiset asiat
tulevat vastaan jossain vaiheessa.

 

Tosin silloin kun tätä palautettiin, oli jo tiedossa, että kaupunki tulee
saamaan aika paljon uutta kaavoitettavaa nimenomaan Sipoon
puolelta. Ja koska kyseessä oli nimenomaan tiivis matala, mitä tänne
oli ajateltu ja vastaavasti Sipooseen oli mietitty tämäntyyppistä
rakentamista, niin ikään kuin nähtiin näiden asioiden yhteys. Nämä isot
perusteet, miksi Mustasaari haluttiin säästää, oli helpompi ottaa
huomioon.

 

Täällä hyvin valtuutettu Ojala muistutti siitä, että vaikka tavoite liittyy
asemakaavojen määriin, niin oleellista on saada sitä rakennettavaa
neliötä. Meillä on nyt ollut taantuma, jonka takia yksityinen
rakentaminen on melkein kokonaan ollut 2 vuotta seisahduksissa. On
ihan selvää, että asuntopula ei ratkea pelkästään kaavalla, vaan juuri
rakentamisen esteiden korjaamiseen ja myös yksityisten toimijoiden
patisteluun kannattaa kiinnittää jonkun verran huomiota.

 

 

Mitä tulee kaupungin omaan rakentamiseen, ja tämä oli oikeastaan
syy, miksi oman puheenvuoron tässä yhteydessä halusin taas käyttää,
eli ATT:n osalta kaupunki pystyy rakentamaan heti kun riittävästi
osoitetaan tontteja, jotka täyttävät rakentamisessa ara- ja hitas-ehdot ja
osoitetaan ne ATT:lle. Tämä on ollut jatkuvasti niukkuustekijä, minkä
takia ATT:n tavoitteet etenkin kaupungin vuokratalojen tuottamisessa
ovat jääneet kaupungin asettamista tavoitteista. Eli tähän kannattaa
yhteisesti kiinnittää huomiota myös kaupunkisuunnittelulautakunnassa
kaavoituspuolella, koska jos sellaisia tontteja ei ole, niin ei niitä
myöskään tule.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Jännitettä tai ei yleiskaavavaiheessa, yleiskaavassa tällä Vuosaaren
eteläisten alueiden kaavoittamisella myös asumiskäyttöön oli suurten
ryhmien yksimielinen kannatus.

 

 

Pitää paikkansa, että yleiskaavaehdotuksessani Pohjois-Vuosaaren
alue oli mukana, ja samaten se oli jo edellisessä yleiskaavassa, ettei
tämä ole mikään uusi asia. Haluan korostaa, että puhutaan
nimenomaan Pohjois-Vuosaaresta. Se Mustavuori, johon monet
mieltävät sen suojelualueen, on huomattavasti kauempana Vantaan
puolella, joten toivon, että nämä kaksi asiaa pidetään sillä tavalla
erillään, ettei tuoda sellaisia mielikuvia, jotka eivät tähän asiaan kuulu.

Mutta tämän asian keskeinen ydin on se, että meillä on olemassa
yleiskaavassa ja valmisteluja asemakaavaehdotuksia monista
muistakin sellaisista herkistä asioista, jotka kiihdyttävät kaupunkilaisia.
Jos ne kaikki poistetaan, niin Helsingin asemakaavoitetuista
kaavavarannoista poistuu niin paljon asemakaavoitettuja tontteja, että
asunto-ohjelman toteuttaminen on mahdotonta. Ja tämä on minusta
kyllä vastuullisten valtuutettujen hyvä tiedostaa, että ei kaikkea voida
poistaa, mitä on kaavoituksessa ehdotettu ja jotka ovat yleiskaavaan
sisällytettyjä. Näin ollen se edellyttää kyllä aikamoista kylmäpäisyyttä,
kun kaupunkilaiset naamat punaisena tulevat huutamaan, että ”ei
meidän takapihalle”. Silloin pitää katsoa kokonaisuutta. Ja minä olen
ainakin henkilökohtaisesti ollut aina asumisen kannattaja. Helsinkiläiset
tarvitsevat parempia asuntoja, ja täällä tarvitaan asuntoja myös tänne

muuttaville.

 

 

Jatkan vielä vähän, kun tämä liittyy tähän koko kaavoituksen
perusteisiin. Ymmärrän, että Lasse Männistölle tätä täytyy ehkä
selittää, kun hän on aika kokematon valtuutettu vielä, mutta että Maija
Anttilalle, tuntuu minusta vähän oudolta. Yleiskaava ei edellytä
rakentamista, tai silloin kun merkitään joku alue rakennettavaksi, se
merkitään kaavoitusta varten mahdolliseksi rakentaa. Sitten tehdään
normaali asemakaavaselvitys, ja siinä yhteydessä tulee tarkemmat
selvitykset siitä, mistä oikeasti ja mitä seuraa tai millä edellytyksin tai
minkälaiset vaikutukset tästä rakentamisesta on.

 

Joissain tapauksissa tuleva informaatio kaavoitusvaiheessa johtaa
siihen, että demokraattisessa järjestyksessä enemmistö päättää, että
sitä ei esimerkiksi kannata rakentaa kokonaan tai joissakin tapauksissa
ollenkaan. Aika vähän näitä kohteita itse asiassa on. Tämä on isoin
kohde tässä käsitteillä olevalla aikajaksolla. Mutta tähän on ollut hyvät
perusteet, sen takia enemmistö, ei suinkaan yksittäiset puolueet, vaan
enemmistö kaupunkisuunnittelulautakunnasta on päätynyt siihen, että
esitettyjen faktojen perusteella tätä kaavoitusta ei kannata jatkaa.
Turha mukista, demokratia on puhunut.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

 

Asia vaikuttaa hyvin valmistellulta. Rakennuslautakunta on yleisistä
kaavoista antamissaan lausunnoissa suositellut alueelle jätteiden
putkikeräysjärjestelmän käyttöönottoa. Haluan tässä yhteydessä
kiinnittää huomiota muutamaan yksityiskohtaan.

 

Tärkeää on varmaan, että kaupungilla on aluksi yksin määräysvalta
kummassakin yhtiössä. Voisin kuitenkin ajatella, että järjestelmän
valmistuttua ja kaupungin omavelkaisten takausten loputtua yhtiöiden
hallinto voitaisiin luovuttaa järjestelmässä mukana oleville tahoille.
Esittelytekstissä on todettu, että yhtiöllä ei ole tarkoitus palkata
henkilöstöä vaan kaikki yhtiön tuottamat palvelut ostetaan
kilpailuttamalla. Itse en ainakaan usko, että toiminta voisi pyöriä
pelkästään hallituksen ja toimitusjohtajan varassa.

Tärkeää on myös, että järjestelmän toimittajaa kilpailutettaessa
kiinnitetään riittävästi huomiota jätteiden vähentämiseen ja niiden
lajitteluun syntypaikallaan, kuten kaupunginhallitus esittää. Viimeksi
haluan kiinnittää huomiota erikoisjätteiden ja suurten jätteiden
keräyksen järjestämiseen, joka joudutaan suorittamaan muusta
keräyksestä erikseen. Tärkeää on, että jo kaavoitusvaiheessa näille
keräyspaikoille varataan mahdollisimman häiriöttömät tilat. Lopuksi
kysyn kaupunginjohtajalta, minkä verran ko. hanke on kiinnostanut
urakoitsijoita ja onko paljon tarjouksia odotettavissa?

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tämä on Suomen oloissa aika uusi ja mielenkiintoinen konsepti, ja on
tosi hyvä, jos tämä järjestelmä lisää jätteen syntypaikkalajittelua ja
jätteen hyötykäyttöä, mutta se kyllä edellyttää aikamoista koulutusta
näille asukkaille, jotka tätä sitten käyttävät, koska kyllä ihmiset hyvin
helposti vain lykkäävät kaikki jostain luukusta sisälle eivätkä sitten
kanna huolta siitä, mitä sen jälkeen tapahtuu.

 

Kannan huolta myös siitä, että mitä sitten tapahtuu, jos joku laittaa
näihin systeemeihin ongelmajätettä tai tekee jotain ilkivaltaa. Eli kun
Suomessa on tapana esim. ilotulitusraketeilla räjäytellä postilaatikoita,
niin yhtä hyvin niitä voi tunkea myös näihin jätejärjestelmiin. Sitten kun
olen eläinsuojelija niin kannan huolta myös siitä, että Helsingissä aika
monta lemmikkieläintä vuodessa jätetään heitteille roskiksiin, ja kun
seuraava asukas vie roskia roskiksiin niin näitä eläimiä löytää, ja näin
niitä saadaan lopulta pelastettua. Mutta jos joku jättää eläimensä

heitteille tähän putkijärjestelmään, niin se on kyllä sitten eläimen
menoa. Toivoisin, että näitä turvajärjestelmiä tällaisessa uudessa
systeemissä mietittäisiin aika tarkasti, että miten ne toimivat.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Valtuutettu Koskisen kysymykseen on tässä vaiheessa todettavissa,
että näitä kuvauksen ja päätöksen mukaisia laitteistoja toimittaa
useampi toimittaja, ja siinä mielessä, kun nämä alueet sijoittuvat
Helsingin ja ehkä Suomenkin eniten seuratuille uusille asuntoalueille
Jätkäsaareen ja Kalasatamaan, niin olen varma, että myös kilpailua
tulee toteutumaan.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Luukkaiselle olisin vain todennut, että on aivan totta, niin
kuin hän sanoi, että tullaan tarvitsemaan koulutusta, että ihmiset
osaavat käyttää oikein tätä uutta järjestelmää. Mutta kyse ei ole
pelkästään siitä, että ihmiset ihan sattumanvaraisesti heittäisivät sinne
tänne, vaan kyse on tietysti siitä, että jos se jatkojalostus tai
jatkokuljetus esimerkiksi ei toimi siten kuin pitää, koska me tiedämme
oikein hyvin biojätteen osalta, niin jos se pistetään kaatopaikalle
samaan paikkaan niin totta kai se myös johtaa siihen, että ihmiset eivät
välitä. Eli tässä on monta tekijää. Mutta olen kyllä ilman muuta samaa
mieltä, että koulutusta tämä tulee vaatimaan. Itsellä on ollut tilaisuus
tutustua tällaisiin järjestelmiin sekä Ruotsissa Malmössä että
Hollannissa, ja näyttävät toimivan hyvin.

 

 

Tack, ordförande.

 

Lite samma fråga här. Hannele Luukkainen var inne på det här med om
man slänger in djur där men när jag läste det här materialet så började
jag fundera på att är det några barn som kan klättra in i det här

systemet.

 

Mielestäni tässä pitää kiinnittää kyllä turvallisuusaspekteihin aika paljon
huomiota niin, että sinne ei todellakaan pääse mikään 10-vuotias
kiipeämään, koska siinä nyt olisi sitten aikamoinen asia.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämä on erittäin hyvä innovaatio varmastikin, mutta silti kun se on
verraten uusi, niin jokin epäilyttää, lähinnä hygienian taso, kyetäänkö
siinä pitämään pysyvästi hygienia korkealla? Kun muistetaan, noin 50
vuotta sitten tuli kerrostaloihin pudotuskuilut, joista roskat pudotettiin, ja
sitä pidettiin äärimmäisen fiksuna hommana, ja niistä jouduttiin
hygienisistä syistä luopumaan. Yleensä kun luodaan jätepuolella tai
vesihuolto-jätepuolella korkealuokkaisia järjestelmiä, niissä pitää olla
huippuluokan laboratoriot, kuten Helsingin Vedellä on ollut ihan alusta
pitäen, 100 vuotta, huippulaboratoriot. Mutta tällä jätepuolella meillä ei
ole samanasteista tutkimusta.

 

Ja nyt kun pohditaan Helsinki-Tallinna-tunnelia, niin minä sanon, että
30 vuoden kuluttua meidän jätehuoltomme toimii täysin erilaisella
putkella kuin aikaisemmin. Miettikääpä ihmistä, kun syötte
kasvisruokaa, yhdessä vuorokaudessa tulee etupäästä sellaista
ainetta, jota voidaan käyttää suoraan lannoitteeksi laimennettuna ja
toisesta päästä sellaista, joka voidaan kompostoida viikossa. Eli
biologisten jätteiden hyötykäyttö tullaan tekemään niin, että eläinten ja
ihmisten koko putki käytetään hyväksi ja ne bakteerit ja entsyymit, jotka
ovat ihmis- ja eläinruumissa käytössä, ne muuten hajottavat
selluloosankin, jos otetaan entsyymit termiiteiltä tai saati sitten
pandoilta.

 

Minä luulen, että tämä mies, joka on keksinyt tämän järjestelmän, hän
pohtii biologisia puhdistusjärjestelmiä, ja ne tulevat täydellä
varmuudella käyttöön. Eli tämä on välivaihe, ja minä pelkään, että
tässä tulee takapakkia, niin kuin monessa huippujärjestelmässä, mutta
silti kannatan sitä siihen asti, kunnes tämä ihmisen biologinen
järjestelmä otetaan yleiseen käyttöön laajoilla alueilla.

 

Kiitos.

 

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

Minustakin on hyvä, että Helsingissä kehitetään jätteiden
keräysjärjestelmiä ja haetan siihen myös uusia ratkaisuja. Kysyisin
kuitenkin asianomaiselta kaupunginjohtajalta, minkä takia tämä
järjestelmä ehdotetaan toteutettavaksi perustamalla yhtiö? Miksi sitä ei
toteuteta kunnallisena toimintana? Onko ehkä kyse siitä valtuutettu
Koskisen täällä jo esittämästä ajatuksesta, että kaupunki ensin
rakentaa järjestelmän, se tehdään toimivaksi, riskit eliminoidaan ja sen
jälkeen tämä yhtiö yksityistetään?

 

 

Arvoisa valtuusto.

 

Tämä hanke on pitkälti analoginen meidän pysäköintilaitoksiimme, ja
nehän enemmän tai vähemmän perustetaan samalla tavalla yhtiöiksi ja
aikanaan siirtyvät, kuten valtuutettu Koskinen täällä kieltämättä
ennakoi, alueen asukkaiden ja toimijoiden omistukseen. Tässä
vaiheessahan on varmistettu hyvin selkeästi kaupungin määräysvalta
näissä yhtiöissä, mutta sen jälkeen, kun Jätkäsaari ja Kalasatama on
rakennettu, en näe mitään esteitä, miksi kaupunki enää pitäisi näitä
yhtiöitä hallussaan. Alueen asukkaat aivan hyvin voivat hallita tätäkin
järjestelmää, kuten alueella olevia pysäköintilaitoksia.

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

Ymmärtääkseni tämä on kuitenkin tällä toiminta-alueella aivan uusi
malli. Ainakaan itse en tiedä enkä suoralta kädeltä näe tällaista
yhteyttä, että jos pysäköintilaitoksia toteutetaan tietyllä tavalla niin
jätehuoltojärjestelmä pitäisi myös muuttaa osakeyhtiömuotoon.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

Sen verran Hakaselle, että eihän kaupunki sitä maksa vaan nämä
asukkaat, jotka muuttavat sinne.

 

 

Hyvä puheenjohtaja.

 

Tämä asia oli meillä kiinteistölautakunnassakin. Useampia kertoja tätä
katseltiin ja mietittiin ja jätettiin pöydälle, koska oli monia kysymyksiä
liittyen tähän tekniikkaan ja teknologiaan mutta tietysti myös hintaan.
Kyllä me sitten myös totesimme, että tämä on ihan mielenkiintoinen ja
hyvä, uusi tapa kerätä jätteitä ja tällä konseptilla, mikä tähän on
kuvattu, kyllä se ihan toimivaltakin vaikuttaa.

 

Näissä liitteissä näkyy muita paikkoja maailmassa, missä tällaista
systeemiä on toteutettu, lähimpänä tietysti Ruotsi, ja ilmeisesti siellä on
hyvin toiminut. Kyllä tämä ihan mielenkiintoiselta kuulostaa.
Positiivistahan tässä on se, että sitten jäterekkarallia ei tule ja tietysti
myös tämä, että mahdollisuus jätteiden lajitteluun tulee säilymään,
kuten nyt. Ilmeisesti, olen ymmärtänyt, voidaan valita vähän, että mitä
siellä lajitellaan, että montako putkea, tuleeko 4 putkea sitten, joihin
voidaan erilaisten asioiden perusteella lajitella esim. biojätteet.

Se mikä huolestutti meitä oli tämä hintakysymys, että onko se kalliimpi.
Niin kuin meille sitten vastattiin ja saatiin näitä tietoja, että kalliimpi
investointi aluksi mutta loppujen lopuksi on halvempi käyttää asukkaille.
Minä kyllä kannatan tätä, minusta tämä on todella hieno juttu, jos
tällaiseen päästään. Toki näitä huolia, mitä on esitetty teknisistä
yksityiskohdista, niin on ihan selvää, että siellä pitää tosi tarkkaan
seurata, että miten se toimii talvellakin ja miten estetään mahdolliset
väärinkäytöt ja sabotaasit sun muut, ettei sitten jumitu systeemit esim.
keskellä talvea tai jonkun väärinkäytön perusteella. Mutta ihan hyvä
aloite, kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Kannatan myös hanketta, jota ovat muut maat Koreaa ja Hollantia ja
muita meille esiteltyjä maita lukien kokeilleet. Ja uskon, että vaikka
tässä vaiheessa se on hyvin kallis, niin se maksaa itsensä

muutamassa vuodessa takaisin. Silti toisin muutaman ajatuksen tähän
jatkosuunnitteluun, millä näitä kustannuksia pidettäisiin kuitenkin
kurissa.

Rakennuttamis- ja kilpailuttamisvaiheessa täytyisi kyllä käyttää erityistä
huolellisuutta, kun kartoitetaan markkinoita, kun tämä on uusi hanke
Suomessa. Espoossahan yksi toimittaja jo rakentaa putkea. Eli
kiinnitetään erityistä huomioita kilpailuttamiskriteereihin, että saadaan
mahdollisimman monta toimijaa osallistumaan siihen, ettei siinä
vaiheessa rajata erilaisia yrityksiä pois, koska näitä todella maailmalla
useita on.

Toinen huomio, mihin kiinnittäisin jatkossa, niin tässä vaiheessa
ehdotetaan siis, että siellä kuljetetaan 3–4 jätelajiketta, mutta
tulevaisuudessa voidaan joutua kyllä huolehtimaan huomattavasti
useammasta jätelajikkeesta, kun materiaalitehokkuutta on syytä ehkä
jopa aika lähitulevaisuudessa lisätä. Eli järjestelmään pitäisi olla
mahdollista myös lisätä lajikkeita, ja kannattaisi varautua myös
riittävään tilamäärään sekä jäteasemilla että putken toisessa päässä,
että näitä erilaisia lajikkeita sinne voidaan tulevaisuudessa tarpeen
mukaan lisätä.

 

Kiitos.

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

Jotenkin tuntuu, että tämä on vähän summan mutikassa ehkä laadittu,
täällä on niin epäselvät osittain nämä tekstikohdat, kun sivulla 31
mainitaan, että ”putkijärjestelmän toimittajaa ei ole vielä kilpailutettu.
Järjestelmän lopulliset tekniset ominaisuudet ja liittymismaksut eivät ole
vielä selvillä”. Jotenkin pelkkä mielenkiinto ei tavallaan voi olla se
peruste, että voisi puoltaa tätä asiaa. Osakeyhtiömuodostahan täällä
vähän jo selvitettiinkin näitä asioita, mutta tuo hinta kyllä hirvittää
varsinkin, koska nämä järjestelmän piiriin kuuluvat taloyhtiöt tavallaan
etukäteen jo sitoutetaan asiaan pakolla. Jotenkin haluaisin vielä
peräänkuuluttaa, että millä aikavälillä nämä kustannukset maksavat
itsensä takaisin ja saako tähän EU-tukea.

 

Kiitos, ei muuta.

 

 

Jätehuoltoa on kehitettävä. Jätteen putkijärjestelmä herättää kyllä
minussa jonkin verran epäilyjä. Olen toiminut jätehuollon suunnittelijana
parikin kymmentä vuotta melkein. Samanlaisia virityksiä on ollut
aiemminkin käytössä, mutta niistä on sittemmin luovuttu. Jätteen
tuottaminen vuosikymmenien saatossa tulee muuttumaan, kierrätys
lisääntyy, jätteen määrä vähentyy. Me emme välttämättä tiedä,
minkälainen tulevaisuuden jätehuolto on. Jätteiden astiakeräys on
joustava ja hygieeninen tapa huolehtia jätteistä. Systeemissä on myös
paljon käytännön ongelmia, se voi mennä tukkoon, ja tässä on
puheenvuoroissa paljon käsitelty tätäkin puolta.

 

Jos itse pitäisi miettiä, laittaisinko itse rahaa tällaiseen, omia rahojani,
niin täytyy kyllä sanoa, että itse en tähän systeemiin rahojani laittaisi.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Taas muutama selvennys. Tässähän valtuusto päättää tänään, että
lähdetään tänään hankkeeseen eli kieltämättä ottaa kantaa, että
Jätkäsaaren ja Saukonpaaden uusille asuntoalueille toteutetaan jätteen
putkikeräysjärjestelmä ja sitten toisaalta oikeuttaa kaupunginhallituksen
antamaan kaupungin omavelkaisen takauksen tälle yhtiölle, joka
ryhtyessään toimintaan kilpailuttaa ja jota kautta nämä lopulliset
kustannukset selviävät. Eli tässä vaiheessa ei voida tietenkään mennä
asioiden edelle. Tiedot tässä vaiheessa ovat arvioita toteutuneiden
hankkeiden osalta ja arvioita näihin paikkoihin ja siinä mielessä ovat
tässä vaiheessa suuntaa antavia. Sen takia myös tämä
takaisinmaksuaika ajatteluna, ei pystytä sanomaan tiettyä vuotta. Se
kynnyshinta on olemassa, mutta käyttökustannukset alusta alkaen ovat
halvemmat kuin perinteisessä jätehuollossa.

Helsingin kaupunki yleisesti on alueella, jossa Euroopan unionin
tukirahoilla ei paljon henkseleitä paukutella eikä tulla taatusti
Jätkäsaaressa ja Kalasatamassakaan näkemään niitä euroja.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämän hinnan suhteen, nythän tämä arvioitu kustannus on jossain

määrin kohtuullinen asukkaille. Joissakin pysäköintiyhtiöissä, ainakin
tiedän, että Pikku-Huopalahdessa tapahtui sellainen ongelma, että kun
rakentaminen pitkittyi niin pysäköinnin hinta asukkaille nousi kovin
paljon. Tietyllä tavalla tämäntyyppinen hintariski tässäkin on, joka voi
olla asukkaiden kannalta jossain määrin kohtuuton.

 

Toinen yleisemmin esiintynyt ongelma pysäköintiyhtiöissä on ollut se,
että yhtiön hallinto on aivan liian pitkään ollut grynderien hallussa. Eli
kaupunki, joka tässä osakeyhtiössä on osakkaana, niin toivon, että
kaupunki jatkossa pitää huolta siitä, että yhtiön hallinto siirretään
mahdollisimman nopeasti niille taloyhtiöille, jotka siinä ovat osakkaina,
koska pysäköintiyhtiöiden osalta todella on ollut niin, että on ollut
useammankin vuoden viivästymää, jossa grynderit ovat pitäneet
edelleen valtaa, käyttäneet ? yhtiöissä ja asukkaat, jotka käytännössä
ovat ne maksaneet, eivät ole päässeet taas valtaa käyttämään.

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Täydennän vähän apulaiskaupunginjohtajan sanomista, vaikka ehkä
pääidea siinä tulikin esille. Valtuutettu Huru ei ehkä ymmärtänyt, että ei
sitä voi kilpailuttaa ennen kuin on päätetty se tehdä, eli me täällä
päätämme nyt, että prosessi etenee ja sen jälkeen saamme siihen
taustatiedot käytännössä, mitä se tulisi lopullisesti maksamaan.
Toisinpäin ei voi vaan menetellä, koska ei voi ensin kilpailuttaa ja sitten
päättää.

Toinen juttu on sitten se, että ei sitä kannata tehdä niin, että kukin yhtiö
sen erikseen päättää, koska tällaisen järjestelmän koko järki on siinä,
että se palvelee koko aluetta. Jos siellä olisi rinnakkaisjärjestelmiä niille
yhtiöille, jotka eivät ole mukana, me tietenkin investoisimme kahteen
asiaan yhtä aikaa.

 

Se mitä minun nähdäkseni tässä ei ole otettu huomioon lisäsäästönä
sen lisäksi, että se tulee maksamaan myöhemmin
investointikustannuksen jälkeen nykyistä vähemmän, on tietysti se, että
se säästää roskakatoksia ja tämäntyyppistä tilaa, joka tietysti on jollain
lailla myös ihan hyödyllistä. Mitä tulee valtuutettu Perkiön kommenttiin,
niin kyllä nämä nyt ovat sellaisia juttuja juuri, että kun niitä maailmalla
on kokeiltu ja kokemukset ovat hyviä, niin jos me emme lähde sitä
kokeilemaan täällä niin ei niitä täällä koskaan tehdä. Jos me haluamme
jätehuoltoa jotenkin tällä lailla ympäristöystävällistää, niin nämä ovat

melkein ainoita vaihtoehtoja. Jos tässä tulee jotain hankausta, niin
sitten sitä mietitään ja ihmetellään, kannattaako sitä soveltaa kuinka
jatkossa. Mutta minä olen aika toiveikas, koska se, mitä maailmalta on
kuulunut, niin hyviä ovat olleet kokemukset.

 

 

? tekemään tietenkään alustavaakaan arviota, ja sikaa säkissä on
aiemminkin ostettu.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Itse kävin tutustumassa Tukholmassa Hammarby Högstadin
putkikeräysjärjestelmään, koska siellä asuu ystäviäni. Minusta siinä on
kyllä monta sellaista etuisuutta, joka voi olla vaikeaa suomalaisille,
jotka noin luontaisesti ovat melkein kaikkia uusia asioita vastaan. Me
olemme niin yksilöllisiä ja omapäisiä, toisin kuin ruotsalaiset, jotka
selvästi noudattavat ohjeita ja tekevät niin kuin käsketään. Näihin
pönttöihin ei voi tunkea ihan mitä tahansa, vaan se kyllä ehdottomasti
tulee opettamaan suomalaiset myös kunnolliseen jätteiden lajitteluun,
tapaan heittää jätteitä pönttöihin jne., että kyllä se aikamoinen läksy
tulee olemaan suomalaisille. Mutta Jätkäsaaren alueellehan on nyt
suunniteltu, että sinne menee se meidän fiksuin väestönosa, joka
käyttää julkista liikennettä ja muutenkin osaa elää elämäänsä
ekologisesti ja kestävän kehityksen mukaisesti. Siinä mielessä olen
hyvin toiveikas.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Minusta jätteen putkikeräysjärjestelmän toteuttaminen Jätkäsaaren ja
Kalasataman alueelle on hyvä asia. Tavallaan se nyt mahdollistaa
uuden teknologian käyttöönoton. Arvattavasti se tulee tehostamaan ja
parantamaan palvelua, ja jätteen jälkikäsittely helpottuu ja näin
täytetään kestävän kehityksen päämääriä. Mielestäni Tuomas
Rantanen ja Maija Anttila pitivät erittäin hyvän puheenvuoron.
Ihmettelen hieman valtuutettu Perkiön aika epäilevää kantaa ja
muutosvastarintaa tässä asiassa.

 

 

Kiitos.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Muutamalla sanalla, ei ehkä kovin yllättäen niille, jotka ovat
päätöshistoriaan tutustuneet siellä listan liitteenä, perustelen
muutosesitystä, jonka tulen tekemään.

 

Lähtökohtaisesti Kokoomuksen ryhmä on sinänsä tyytyväinen tähän
kaavaan. Se on hyvä kaava ja edistää alueen eheytymistä merkittävällä
tavalla mutta pienen pientä poikkeusta lukuun ottamatta. Niin kuin
viittasin, päätöshistoriassa se varmasti selviää. Aikanaan
kaupunkisuunnittelulautakunnassa teimme esityksen, että
kokonaisuudessaan olisi luovuttu tästä 75 huoneistoalan keskipinta-
alavaateesta.

 

Kuten aikanaan valtuusto silloin, kun MA-ohjelman seurantaraporttia
täällä käsiteltiin viimeksi, myös on linjannut, että tontinluovutuksella
pitäisi ensisijaisesti ohjata ja tätä 75:n kaavamerkintää käytettäisiin vain
poikkeustapauksissa, koimme, että tämä ei olisi vain poikkeustapaus.
Kaupunginhallituksessa sitten, niin kuin päätöshistoriasta on
luettavissa, tulimme ns. vastaan hieman tässä omassa
ehdotuksessamme ja olimme valmiit hyväksymään 65 neliön
keskipinta-alavaateen. Tämän muutosesityksen nyt tavallaan uusin
täällä valtuustossa, eli teen muutosesityksen, joka kuuluu seuraavasti:

Asemakaavamerkinnöissä ja -määräyksissä muutetaan kohta ak-
tonttien osalta: ”Asuntojen keskipinta-alan tulee olla vähintään 75

neliötä huoneistoalaa” siten, että se kuuluu: ”Asuntojen keskipinta-alan
tulee olla vähintään 65 neliötä huoneistoalaa”. Tämä on täällä
jaossakin.

 

Tähän ehkä muutama perusteltu. Tästä on paljon täällä keskusteltu,
mutta yhtenä perusteluna erityisesti Vallilan alueella se, että tätä 65
neliön keskipinta-alavaadetta on käytetty toisessakin asemakaavassa
tällä alueella, ja sitten ehkä vielä olennaisempi, että ainakin sen
kokemuksen mukaan, mikä meillä on, tällä voitaisiin saavuttaa toive
kohtuukokoisista perheasunnoista paremmin kuin sillä 75:n keskipinta-
alavaateella, joka helposti johtaa aika suuriinkin asuntoihin siellä
ylemmissä kerroksissa ja hyvin pieniin alemmissa. Tämä tuskin on
yhdenkään meistäkään valtuutetuista tavoite silloin, kun kaavoja täällä
hyväksytään.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämä alkaa jollakin tavoin muistuttaa papukaijaa tämä keskustelu.
Toivoisin, että tästä asiasta päästäisiin sillä tavalla eteenpäin, että tämä
ehkä vähän kömpelö normi voitaisiin muuttaa
tarkoituksenmukaisemmaksi. Mutta sitä ohjausta, että
kantakaupungissa on tilaa myös perheasunnoille, siitä ei pidä luopua.
Valtuuston kantahan oli se, että asiaa ei pidä säädellä kaavoissa vaan
tontinluovutusehdossa silloin kun se on mahdollista. Tässä se ei ole
mahdollista sen takia, että kyse ei ole kaupungin maasta, jolloin ei ole
mitään tonttia, mitä kaupunki luovuttaisi. Kun Vallilassa asuntokanta on
erittäin pientä, niin on ihan hyvä, että tälle tontille tulee muutama
perheasunto.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Silloin aikoinaan ennen tätä nykyistä MA-ohjelmaa, kun tämän 75
kerrosalaneliön keskikoko tuli asunto-ohjelmaan, sen asunto-ohjelman
valmistelussa olivat mm. Osmo Soininvaara ja minä mukana ja myös
Jan Vapaavuori. Sen tavoitteena oli nimenomaan huoli siitä, että kun
tiedämme, että Helsingissä asutaan ahtaammin kuin missään muissa
Pohjoismaissa, pääkaupungeissa puhumattakaan eurooppalaisista
kaupungeista, Suomea nyt ei voi verratakaan, muuta Suomea ja

Kun näitä määräyksiä tulee aikaisemminkin, niin kehottaisin
valtuutettuja konkretisoimaan sen omalla laskutaidollaan, mitä se
käytännössä tarkoittaa. Koska tiedän, että rakennuslautakunta seuraa
tätä, siitä on olemassa valtuuston hyväksymä ponsi, jonka tein
viimeisen MA-ohjelman seurantaraportin yhteydessä, että tätä
asuntojakaumaa ja sen kerros- ja asuntopinta-alojen toteumaa
seurataan niin, että voimme nähdä, että Helsinkiin ei rakenneta liian
pieniä asuntoja ja että täällä on lapsiperheilläkin, 120 neliötä on aika
pieni perheasunnon koko kuitenkin. Eli jos pikkuisen vielä tehdään
isompia asuntoja, niin sitten voidaan vielä niitä 27 neliön yksiöitäkin,
SRV:t voivat siihen rakentaa.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Anttilalle ehkä sen verran, että olemme hyvin tietoisia, että
olemme olleet aikanaan sitä mieltä, että tämä 75 neliön keskipinta-
alavaade voisi tuottaa hyviä tuloksia, mutta kun kokemus on osoittanut,
että se ei tuota, niin pystymme myös myöntämään olevamme
väärässä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Anttilalle haluaisin vain muistuttaa, että hänen
matematiikkansa on hirveän hyvää, kun hän puhuu neliöistä, mutta on
totta ihan, että 120 neliömetriä on kohtuullisen pieni isommalle
perheelle, mutta valitettavasti useimmin liian kallis. Meidän pitäisikin
puhua myös asunnon hinnasta silloin kun puhumme näistä alueista.
Tällä alueella kannatan tätä 75 neliön rajaa johtuen siitä, että olen
asunut koko ikäni läheisyydessä ja se on niin pienasuntovaltaista, että
sinne on todella syytä saada myös isompia asuntoja ja uustuotannon
yhteydessä se on kaikkein helpointa. Mutta aina kun puhumme näistä
neliöistä, muistakaa aina, että puhutaan myös euroista ja hinnoista.
Jokainen meistä haluaisi asua kuin kreivi linnassaan, mutta linnoissa
asuminen Helsingissä on vain harvalle mahdollista.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minä olen pahoillani, että Vasemmistoliiton puolelta esitetään aina
tämä hintakysymys. Minä olen monta kertaa omissa puheenvuorossani
täällä todennut, että jos rakennusliikkeiden voitto, erilaisten tilastojen
mukaan heidän nettovoittonsa on 30, 40 %, niin kyllä siitä osa voisi olla
myös rakentamiskustannusten alennusta niin, että rakentamisen hinta
Helsingissä voisi olla halvempaa. Samaten voisi myös olla niin, mitä
olen myös todennut, että jokaisessa pienessä yksiössä ei tarvitse olla
asuntoa, voisi olla yhteistiloja jne. Eli rakentamistapojen ja
rakentamiskustannusten karsinta on myös tapa alentaa rakentamisen
hintaa eikä niin, että köyhät ihmiset pakotetaan asumaan ahtaasti,
koska ei ole mahdollisuuksia ostaa kuin pieni koppero.
Tämäntyyppinen logiikka on minun logiikkani, että rakentamisen hintaa
pitää alentaa eikä niin, että ihmisten elintasoa ja asumisen tasoa pitää
kaiken aikaa kurjistaa. Tämä on ajattelun ero.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kannatan Rauhamäen tekemää muutosehdotusta. Soininvaaralle
toteaisin, että ainakin täällä sivulla 40 lukee, että ”kaupunki omistaa
puistoalueen ja tontin 10, joka on vuokrattu Primulalle”, että tämän
mukaan se olisi kaupungin tontti eikä Primulan tontti. Mutta en tiedä,
onko tämä teksti oikein.

 

Eli kannatan asuntojen keskipinta-alan muuttamista 65 neliömetriin. Se
mielestäni parhaiten turvaa sen, että syntyvät asunnot ovat
kokoluokassa 50–80 neliötä. Rakennuslautakunnassa on voinut todeta,
että kun vaade on tämä 75 neliötä keskipinta-alaa, niin rakentajat ovat
sitten kahteen ylimpään kerrokseen tehneet 100 neliön asuntoja, ehkä
120 neliötä, sitten alemmat kerrokset on tehty jotain 30–50 neliötä.
Eihän tämä voi olla tämän 75 neliön tavoite. Ensinnäkin ne ylimmät
kerrokset käytetään pelkästään isoille asunnoille, kyllä sielläkin pitäisi
olla näitä keskikokoisia asuntoja.

Todellakin tämä 75 neliötä ei toteuta sitä tavoitetta, mihin tässä
pyritään. Uskon, että se 65 neliötä olisi nimenomaan se oikea ratkaisu.
Miettikää asiaa, niin näin se käytännössä vaan on. Sitten kun täällä on
puhuttu siitä rakentamisen määrästä tänään jonkin verran, että se ei
toteudu. Ei se toteudu, jos me teemme esteitä, ettei niitä rakenneta
tällä pinta-alalla. Jos meillä olisi pienempi keskipinta-ala, asuntojakin

tulisi vielä enemmän.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Toteaisin vain lyhyesti rakennuslautakunnan puheenjohtaja Kauko
Koskiselle, että rakennuslautakunnalla on kaikki mahdollisuudet
myöntäessään rakennuslupaa edellyttää, että asuntosuunnittelu
tehdään niin, että kaikkia isoja asuntoja ei laiteta suinkaan yläkerroksiin
vaan että ne sijoittuvat tasaisesti eri kerroksiin. Siinä on ihan poliitikoilla
täysi mahdollisuus ohjata myös hyvää asumistapaa.

 

 

Jos se rakennushanke toteuttaa maankäyttö- ja rakennuslain
vaatimukset, niin kyllä meidän se lupa on annettava. Emme me voi niitä
asuntojakautumia mistään ottaa, kyllä ne pitää olla siellä
tontinvuokrausehdoissa mainittu.

 

 

Puheenjohtaja.

Minä olen tässä kyllä vähän Koskisen kanssa samaa mieltä, että jos ei
sitä kaavassa ole edellytetty, niin silloin viranomaisena
rakennuslautakunta ei käsittääkseni pysty kieltämään tekemästä sen
tyyppistä rakennetta, joka on poliittisesti meille ei-toivottu. Kyllä se
täytyy kaavassa silloin ohjata, vaikka olen kyllä Maija Anttilan kanssa
tässä nimenomaisessa asiassa, mistä keskustelemme, samaa mieltä,
että tässä kyseisessä kaavassa 75 neliön keskipinta-ala on ihan hyvä
vaade. Tai jos tarkkoja ollaan, ei se ihan hyvä ole.

 

Niin kuin Ode tuossa äsken totesi, ja täällä on puhuttu moneen kertaan,
me tarvitsemme tarkempia ohjausmekanismeja. Keskipinta-ala ei toimi
niin kuin me haluamme. Sieltä luopuminen taas ei johda myöskään
hyvään tulokseen. Meidän täytyy ymmärtää, että keskipinta-ala toimii
nyt vähän huonosti. Sen takia rakennusliikkeet ovat niin ahneita, että
kun ne haluavat niitä pieniä rakentaa niin paljon, kun niistä saa hyvän
katteen, niin siitä seuraa, että sitten jää niitä kohtuuttoman isoja sinne
yläkerroksiin.

 

erityisen tähdellistä. Ei meidän nelihenkinen perhe missään
tapauksessa haluaisi elää yli 100 neliön kämpässä.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Ihan lyhyesti vaan, että tähän valtuutettu Rantasen toiveeseen on
helppo yhtyä, että löytäisimme jonkin muun ohjauskeinon kuin tämän
keskipinta-alavaateen.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Haluaisin myös kyllä muistuttaa tässä keskustelijoita siitä, että mitä
enemmän meillä on myös näitä perheasunnoiksi sopivia asuntoja
keskustassa, sitä alemmas myös niiden hinnat menevät. Mitä
vähemmän niitä on, sitä kalliimpia ne ovat ostaa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä on käyty aika usein tätä keskustelua asuntojen koosta, ja on
hyvin helppo tietenkin yhtyä siihen, että kaupungissa on oltava
asuntoja myös perheille. Toivoisin, että voisimme kehittää sellaisia
asuntoja, jotka olisivat muuntelukelpoisia ja asuntoja voitaisiin
naapureittain yhdistää isommiksi ja tällä tavalla vastaisivat tätä
elämäntilanteen muutosta.

 

Mutta haluaisin kyllä Rantasta ja Saarniota tukea siinä, että nyt
erityisesti taloudellisesti vaikeana aikana Helsinkiin muuttaa työn
perässä paljon ihmisiä myös muualta Suomesta, koska täällä nyt
kuitenkin työllisyystilanne on hiukan parempi. Hankenin professori otti
juuri tähän kantaa, että kun on pulaa vuokra-asunnoista ja rahaa ei ole
tulijoilla isompiin asuntoihin, he haluavat tietenkin kiinnittyä tänne
pääkaupunkiseudulle, niin heidän ainoa mahdollisuutensa on ostaa se
pieni asunto täältä Helsingistä. Ja kun näitä pieniä asuntoja on vähän,
tällä hetkellä neliöhinnat ovat pienissä asunnoissa jo 5 000 euroa, ja se
on aika hurja asia, jos ajattelee, että tavallinen palkansaaja saa yhden

neliön vuodessa maksettua velkoja pois ja omaksi. Kyllä siinä 37 vuotta
vierähtää, että se pieni kaksio on omassa hallussa. Eli kyllä tänne
pääkaupunkiseudulle tarvitaan näitä pieniä asuntoja, jos nyt tietenkin
perheasuntojakin myöhemmässä vaiheessa.

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Edellinen valtuusto on tehnyt huonon päätöksen tehdessään tällaisen
75 neliön keskipinta-alavaatimuksen. Herääkin kysymys, että onko se
niin hirvittävän vaikea tunnustaa, että on tehty väärä päätös. Ei täällä
kuitenkaan täydellisiä valtuutettuja ole. Nyt lusikka vain kauniiseen
käteen ja todetaan realistisesti, että Helsingissä on asuntopula mutta
pulaa ei ole 4–5 huoneen asunnoista, vaan pulaa on 1–2, joissain
tapauksissa 3 huoneen huoneistoista. Pienet asunnot ovat kalliita siksi,
että niitä on liian vähän Helsingissä. Rakennetaan lisää pieniä asuntoja
ja runsaasti, niin hinta ilman muuta halpenee. 65 neliön tilalla saa
kolmea huonetta, ja se on hyvä aloittaa perheasunnoissa.

 

 

Kiitos.

 

Valtuutettu Vuorinen viittasi tässä hyvään tai huonoon päätökseen.
Minusta tämä on aika voimakasta arvottamista. Näkisin, että tämä 75
neliötä mitä suurimmassa määrin oli valtuuston tahtotilan ilmaisu ja
ohjeellisena ikään kuin tarkoitettu juuri kääntämään tätä meillä
Helsingissä kummallista tilannetta, että meillä on paljon yksinäisiä
perheitä, sinkkuja, opiskelijoita ja sen myötä paljon yksiöitä. Tiedämme
edelleenkin, että Saarnion mukaan linnoissa asuvat ja sellaista
haluavat joutuvat valitettavasti muuttamaan sinne kuuluisaan
Nurmijärveen, Espooseen, Vantaalle, radan varteen ja pidemmällekin.
Eli jos emme näe tämän tilanteen kytkeytymistä toinen toisiinsa siinä,
että tämä 75 neliömetriä on todellakin ohjeistus erityisesti
rakennusliikkeille ja niiden taustaorganisaatioille ymmärtää tämä
tilanne ja kantaa osaltaan vastuu tässä. En tiedä voitoista tai
kapitalismin iloista, mutta joka tapauksessa tämä on vahva ääni, ja en
näe mitään syytä, että juuri tässä kaavatapauksessa siitä tingittäisiin.

Tiedämme Helsingissä, miten tämä kuvio on nyt eriytynyt siten, että
vanhat keskustan 100, 150, 200 neliön asunnot ovat halutuimpia ja

siksi kalliimpia kuin koskaan. 100 neliötä ei ole kauhean paljon
perheasunnolle, sen me näemme, miten omakotirakentaminen
Helsingin rajojen ulkopuolella osoittaa tämän. Meillä on vihdoinkin
oikeus asua väljästi, ja sitä tahtoa, joka valtuustossa on annettu, sitä
tulee kunnioittaa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ihan vain valtuutettuna kehottaisin, että tiedätte, että on olemassa
tällainen kuin Oikotie. Niin te, jotka olette sitä mieltä, että Helsingissä
on pulaa 4, 5, 6 huoneen asunnoista, menkää Oikotieltä katsomaan,
kuinka paljon on tarjolla pieniä asuntoja ja kuinka paljon on tarjolla
suuria asuntoja, niin kyllä se jonkinlaista kuvaa antaa.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Täytyy olla samaa mieltä kuin äsken Markku. Olen todellakin sitä
mieltä, että isoissa asunnoissa asumiskustannukset ovat niin kalliit,
ettei ole lainkaan itsestään selvää, että perheet haluavat asua
mahdollisimman väljästi. Meillä on pulaa pienistä perheasunnoista,
ainakin omilla asuinnurkillani. Monille perheille nimenomaan, joilla on
asuntolainat mitoitettu talouden kannalta äärimmilleen, heille on
asumisen kustannuksilla tosi iso merkitys. Suurissa asunnoissa on
myös isompi yhtiövastike esimerkiksi kuin pienissä.

 

Asuntojen suunnittelulla voidaan paljon vaikuttaa siihen, miten
käyttökelpoisia ne ovat perheille. Pitäisi pyrkiä pikemminkin
käyttökelpoiseen pohjapiirustukseen ja funktionaalisuuteen näissä
asunnoissa eikä tarvetta tunkea esimerkiksi huoneistokohtaista
saunaosastoa jokaiseen kohteeseen. Rakennusliikkeet haluavat
rakentaa pieniä asuntoja sen takia, että niille on kysyntää ja niitä
ihmiset haluavat ostaa. Täällä todettiin, että isojen asuntojen hinnat
halpenisivat, jos niitä rakennettaisiin paljon. Itse asiassa tällainen
tilanne meillä on jo nyt. Itsellä on omaa kokemusta siitä, että isoon
perheasuntoon on ollut vaikea saada vuokralaista, kun siitä jouduin
vähäksi aikaa muuttamaan pois. Sen sijaan pienten asuntojen hinnat
ovat todellakin pilvissä, ja juurikin parhaillaan pyydetään yhdestä 36
neliön asunnosta 200 000 euroa tuolla Länsi-Helsingissä. Minä

kannatan tätä Rauhamäen esitystä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Siitä olen Kokoomuksen kanssa samaa mieltä, että tarvittaisiin
varmaan parempi säätelykeino. Muuten me käymme tämän saman
keskustelun jokaisen kaavan yhteydessä. Todella uskon, että kaj
tällaisen meille tuo mitä pikimmin tai että hänen alaisuudessaan
toimivat viisaat henkilöt sellaisen osaavat tehdä.

 

Tästä oletetusta yksiö- ja kaksiopulasta Helsingissä. Ensinnäkin
Vallilan alueella todella näitä pieniä asuntoja on paljon, mutta Helsingin
koko nykyinen asuntokanta on noin 325 000 asuntoa. Niistä 2/3 on
yksiöitä tai kaksioita. Yli 100 neliön asuntoja on vain noin 10 %. Me
emme varmasti saa yksiö- ja kaksiopulaa loppumaan, vaikka me
rakentaisimme Helsinkiin pelkkiä yksiöitä ja kaksioita. Se loppuu
pääkaupunkiseudulta ainoastaan, jos esim. Espoo rupeaa radan
varteen, metron varteen rakentamaan näitä. Espoossahan uusien
asuntojen keskipinta-ala on 91 neliötä. Näistä varmaan suuri osa on
omakotitaloja, mutta siellä ei kauheasti yksiöitä ja kaksioita rakenneta
ja Helsingissä niitä rakennetaan.

 

Sitten tämä isojen asuntojen iso hinta, niin eihän rakennuskulut, itse
asiassa iso asunto on halvempi rakentaa kuin pieni asunto, koska siellä
on vähemmän vessaa ja keittiötä, joka rakennettuna on kallis.
Rakentamiskulut eivät ole, ne ovat 3 000–3 500 neliö, vaikka asuntoa
vähän varusteltaisiin, mikä tarkoittaa 100–120 neliön asunnossa 350
000–420 000. Perheet maksavat paljon suurempia hintoja
asunnoistaan. Ongelma on se, että rakennusliikkeet näillä rahastavat
paljon enemmän kuin mitä rakennuskustannukset ovat. Se, että ei saa
isoja asuntoja kaupaksi, johtuu varmaan siitä, että ei osaa hinnoitella.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Nämä esitykset tuntuvat olevan jotenkin täysin päälaellaan, sillä
vasemmisto, jonka pitäisi ajaa pienten asiaa, näyttää ajavan sijoittajien
asiaa. Kokoomus, jonka luulisi ajavan sijoittajien asiaa, näyttää ajavan
taas köyhien asiaa. Mitä suurempia neliömääriä vaaditaan,

keskineliömääriä, sitä vähemmän tulee pieniä asuntoja. Ja kuvaavaa
on tällä hetkellä se, että Lauttasaaren 25 neliön yksiöstä saa 600
euroa, se on 24 euroa / neliö. 30 neliöstä saa 700, se on 23 euroa /
neliö. Ja 60 neliön kaksiostakin saa vielä tonnin, eli 17 euroa / neliö.
Jos tällä linjalla jatketaan, että pieniä asuntoja ei tehdä vaan vaalitaan
suurta keskikokoa, niin ei kyllä olla pienten ihmisten asialla.

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

Täällä on tullut esille, että pitäisi meidän poliitikkojen toimesta lähteä
leikkaamaan rakennusliikkeiden kustannuksia ja voittoja, varsinkin
voittoja. Vaikka vasemmalta ollaan niin uskallan sen kyllä hyvin
tunnustaa, että se ei taida ihan helppoa olla. Mutta se mitä kaupunki
voisi tehdä olisi se, että kaupunki perustaisi sen oman rakentajayhtiön,
jolloin saataisiin verrokkeja, voitaisiin selvästi näyttää se, mitkä ovat
rakennusliikkeiden voitot, koska kaupungin ei tarvitsisi sellaisiin
voittoihin pyrkiä.

 

Välihuuto!

 

ATT on tehnyt joskus kovan rahankin tai ainakin näitä hitas-asuntoja ja
voisi tehdä kovan rahan, mutta ylipäätänsä, että kaupunki voisi
enemmän rakentaa itse. Tähän ei ole menty. Vasemmistoliitto on tätä
useampaan otteeseen esittänyt ja myös Hakanen on täällä sitä
toistuvasti esittänyt. Jos me täällä vain haikailemme sen perään, että
kuka rakentaa edullisia asuntoja, niin turha odottaa, että
rakennusliikkeet sitä tekevät hyvää hyvyyttään. Ne haluavat voittoja, se
on aika loogista. Nimenomaan minusta meidän pitäisi nyt miettiä, että
jos me haluamme kohtuuhintaista asuntoa, kaupunki kantaisi itse
enemmän vastuuta.

 

Se että Kanerva täällä väittää, että Kokoomus on köyhien asialla ja
vasemmisto sijoittajien asialla, se ei pidä paikkaansa.
Rakennusliikkeet, eli nämä sijoittajat juuri, ne haluavat pieniä asuntoja
nyt tässä tilanteessa, koska niistä saatu voitto on suhteellisesti
huomattavasti suurempi kuin isoista asunnoista, ja sen takia ne
haluavat nimenomaan rakentaa pieniä. Tässä nimenomaisessa
kaavassa Vallilassa, jossa on muuten paljon pieniä asuntoja,
Vasemmistoliiton ryhmä on sitä mieltä, että nyt voidaan antaa tämä 75
neliön rajoitus mutta ei automaattisesti, ei kaikkialla. Pieniä asuntoja
tarvitaan myös

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Olen ymmärtänyt, että ATT on näitä kovan rahan asuntoja rakentanut
ja ei ole saanut, nehän ovat pitkään olleet vuokralla tyhjillään, kun niitä
ei ole saatu kaupaksi. Ei se tunnu sielläkään oikein se kauppa käyvän.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Ojalalle toteaisin, että jos keskipinta-ala on 65 neliötä, se
takaa varmasti kookkaita asuntoja jopa enemmän kuin 75 neliön
keskipinta-ala. On tullut jo keskustelussa esille, että 75 neliön
keskipinta-ala aiheuttaa sen, että tulee muutamia todella isoja asuntoja
ja sitten tulee enemmän niitä pieniä asuntoja. 65 neliötä on
huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi 45 neliötä, joka saattaa olla
jollakin alueella keskimääräinen pinta-ala asunnoissa. Me lähdemme
kyllä Kokoomuksessa siitä, että tässä katsotaan asukkaiden tarpeita ja
ajatellaan heitä eikä suinkaan esimerkiksi gryndereiden.

 

 

Sattuipa juuri sinä samaisena maanantaina, jolloin Kokoomus teki
tämän esityksen 65 neliöstä, olemaan erään rakennusyhtiön paperi,
jossa viitattiin läheisellä alueella olevaan vähintään 65 neliön
huoneistopinta-alaan. Se siitä Rautavalle.

 

Ei ole mikään luonnonlaki, että se, että jos tehdään 75 neliön, että tulee
vain muutamia pieniä ja hirvittävän paljon suuria. Rakentaja voi myös
tehdä sen sillä tavalla, että siellä on keskimäärin, ne asunnot ovat
keskimäärin keskimäärin 75 neliötä. Siellä ei tarvitse olla hirvittävän
suuria eikä hirvittävän pieniä.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

 

En kannata tätä vastaehdotusta. On selvää, että myös isoja asuntoja
tarvitaan Helsinkiin. Niin kuin me olemme nähneet, helsinkiläiset
perheet eivät samalla tahdilla enää haluakaan muuttaa pois keskusta-
alueelta, vaan on selvää, että siellä myös isoja asuntoja tarvitaan ja
etenkin Kallion-Vallilan seudulla niistä on pulaa.

 

Toinen asia, johon haluaisin kiinnittää huomiota, on se, että miten
pystyisimme myös rakentamaan kaupunkikuvallisesti kiinnostavaa
kerrostaloasumista. Olen iloinen siitä, että tässä kaavassa otetaan
kantaa siihen, että rakennusten julkisivujen tulee olla materiaaleiltaan
ja väreiltään sopivia Puu-Vallilan rakennuskantaan. Puu-Vallilan
rakennuskanta on itse asiassa tosi harvinainen ja kaupunkikuvallisesti
merkittävä alue siellä muuten kerrostalojen keskellä.

 

Mietimme lautakunnassa, että olisiko mahdollista esimerkiksi miettiä,
että tässäkin oltaisiin voitu rakentaa puukerrostaloja, niitä, joista nyt on
paljon puhuttu ihan valtiotasollakin, että miten me voisimme edistää
puurakentamista. Valitettavasti näyttää, että ei siihen olla ainakaan
näillä keinoilla päästy. Kuulemma tällaisen puukerrostalon
rakentaminen ei ole kannattavaa. Mutta kannustaisin ja toivoisin, että
me miettisimme myös kaupungin tapoja, miten voisimme yhä edistää
esim. puurakentamista muuta muutenkin kaupunkikuvallisesti ja
arkkitehtonisesti monipuolista ja laadukasta uudenlaista
kerrostaloasumista.

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Kun tämä meni yleiseksi rakentamiskeskusteluksi, niin se ei sinänsä
ole minusta asiatonta vaan tähdellistä. Viittaan vielä Kauko Koskisen
puheenvuoroon ja tähän ATT:n ja mahdollisen kovan rahan
rakentamiseen. On tehty, meillä on ollut viime aikoina asuntomarkkinat
kovin tyrehtyneessä tilassa, kuten Koskinen varmaan hyvinkin tietää.
Tällä hetkellä ATT:llä ei kuitenkaan ole merkittävästi myymättömiä
kohteita. Mutta on totta, että silloin kun ATT rakentaa, täytyy miettiä
kaupungin silloin rakennuttajan näkökulmasta, että se hanke on
kannattava. Silloin kun tehdään hitasia ja silloin kun tehdään araa,
niiden pitää mennä niihin tuotantorajoihin. Jos tehdään jotain muita
hallintamuotoja, hankkeet täytyy suunnitella hyvin ja miettiä miten se
on.

 

Asiayhteys, jossa se nyt nousee esiin, on se, että yleisesti tiedetään

kyllä, että Helsingissä rakennusliikkeiden katteet ovat erittäin suuria
yksityisen rakentamisen alueella, paljon suurempia kuin muualla
maassa. Ja se varmasti johtuu hiukan jotenkin epäterveistä
markkinoista. Ja sen takia tämä ajatus, että kaupunki toimisi jonkin
sorttisena operaattorina ja miettisi erilaisia hallintamuotojen
yhdistämismuotoja ja muita sellaisia, niin se voisi tervehdyttää
tilannetta niin, että meillä olisi vähän parempi kuva siitä, mikä
rakentamisen todellinen hinta ja mitkä ovat todelliset katteet. Se
saattaisi ehkä jotenkin avartaa katseita.

 

Ja vielä täytyy Kokoomuksen suuntaan sanoa se, että kyllä tässä
hiukan sellaista tekopyhyyttä on ilmassa. Onhan se selvää, että katteet
näistä pienistä asunnoista ovat suurempia kuin isommista ja sen takia
rakennusliikkeet kovasti painostavat siihen suuntaan, että nyt sitten
vähennettäisiin tätä poliittista ohjausta isompien asuntojen saamiseen.
Ja tässä Kokoomus on ollut ansiokkaasti kyllä esillä mutta ei nyt
välttämättä ensi sijassa asukkaiden puolesta, uskallan sanoa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Vallilan asemakaavan osalta kaupungilla on tietenkin monet keinot
käytössään, tässä kaavassa luodaan nyt eräät. Seuraava vaihe on se,
kun harkitsemme, kenen kanssa jatkamme tämän tontin
vuokrasopimusta 2013. Tilannehan on se, että Primula toimii
vuokratontilla ja SRV, joka on useille teillekin lähettänyt kirjeitä, ei
sinänsä omaa vuokraoikeutta vuoden 2013 jälkeen, ainakaan
kaupungin päätöksillä.

 

Toisaalta yleinen tietoisku teille: Viime vuonna rakennuslupia kun
myönnettiin, keskimääräinen pinta-ala asunnoissa oli noin 60 neliötä,
vuonna 2008 se oli 80 neliötä. Vuodessa se putosi 20 neliötä, ja syy oli
se, että mehän täällä valtuustossa linjasimme, että vuokra-asunnoissa
voidaan alittaa tämä 75 neliön keskipinta-alamääräys sielläkin, missä
se on kaavoissa voimassa. Ja nyt lähiaikoina alkaa valmistua aika
voimakkaasti pieniä asuntoja, erityisesti vuokra-asuntoja.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Täällä aikaisemmissa puheenvuoroissa todettiin tämän vähän yli 10
000 asuinkerrosalaneliön asuntojakauma, niin totesin omassa
sormiharjoituksessani, että se mahdollistaa erittäin monipuolisen
asuntojakauman pienistä ihan 20 kappaleeseen vähän isompia
perheasuntoja. Joten kyllä kyse tässäkin kaavassa on poliittisesta
valinnasta, millä tavalla Helsingin asuntopolitiikkaa ja ahdasta asumista
voidaan torjua pitkälle tulevaisuuteen. Se on kyllä minusta
tulevaisuudessa, kyllä ihmisten asumistarpeet myös muuttuvat ja se
pitää ottaa huomioon joka ainoassa kaavaratkaisuissa, ettemme
rakenna menneiden vuosikymmenien asunto-ohjelmien mukaisesti
vaan tulevaisuutta varten.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Pyysin tämän vastauspuheenvuoron valtuutettu Rantasen
puheenvuoron jälkeen. Haluan korjata sitä, mitä valtuutettu Rantanen
puhui ATT:n myymättömistä asunnoista. Viime vuonnahan
tarkastuslautakunta tutki ATT:n roolia asuntomarkkinoilla ja erityisesti
tätä kovan rahan tuotantoa ja sen kaupaksi menemistä tai
menemättömyyttä. Lopputulos oli kyllä se, että erityisesti isot asunnot
eivät olleet menneet kaupaksi moneen vuoteen, eli ne olivat myymättä
jo pari vuotta ennen kuin asuntomarkkinat romahtivat.

 

Kiitos.

 

 

 

 

 

 

                                          HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE

 

 

 

 

                                          Otto Lehtipuu                                        Tiina Teppo

                                          puheenjohtaja                                       päätösvalmisteluyksikön päällikkö

ordförande  chef beslutsberedningsenheten