Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Budjettikirjan sivulla 192 on alaviite, jossa mainitaan, että uusien
vastaanottokeskusten kustannuksiin on vuosille 2010–2012 varattu 6,2
miljoonaa euroa. Ottaen huomioon Punavuoren ja Kallion
vastaanottokeskusten aiheuttamat reaktiot ja sen, miten tärkeänä
kaupunkilaiset tällaisia kysymyksiä pitävät, perussuomalaisten
valtuustoryhmä haluaa kysyä kaupunginjohdolta:

 

a) Onko kaupungilla käynnissä olevia hankkeita uusien
vastaanottokeskusten perustamiseksi mainitulla ajanjaksolla? Ja
mikäli kyllä, missä vaiheessa nämä hankkeet ovat?

 

b)  Aiotaanko valtuusto jatkossa pitää jatkuvasti ajan tasalla uusista
vastaanottokeskushankkeista siten, että valtuustolla on kaiken aikaa
tosiasiallinen mahdollisuus tehdä niihin muutoksia tai tarvittaessa
pysäyttää ne?

 

c) Mikäli uusia vastaanottokeskuksia aiotaan perustaa, aiotaanko
alueiden asukkaita kuulla, konsultoida ja informoida paremmin ja
avoimemmin kuin Punavuoren ja Kallion tapauksissa tehtiin?

 

Kiitos.

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

 

 

hetkellä ei ole uusien vastaanottokeskusten perustaminen
suunnitelmissa.

 

Kiitos.

 

 

Haluan kiittää puheenvuorosta ja jään seuraamaan keskustelua.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Itse asun Kallion vastaanottokeskuksen lähellä ja täytyy sanoa, ettei
näin asukkaan näkökulmasta paikka ole paljon häirinnyt ja kyllä ne
Kallion alueen ongelmat johtuvat joistakin ihan muista tekijöistä kuin
tästä vastaanottokeskuksesta, pääasiassa ihan puhdasverisistä
suomalaisista. Itse asiassa meidän paikallislehtemme juuri kirjoitti,
kuinka tämä ongelma on ollut aika pahasti liioiteltu ja reaktiot ennen
tätä vastaanottokeskuksen rakentamista olivat aika suureellisia, että
ongelmia ei ole kyllä ollut. Mutta on tietenkin selvää, että
tämäntyyppiset hankkeet herättävät paikallisessa väestössä
vastustusta. Muistan itse 90-luvun alussa, kun suunniteltiin
Marjaniemeen tätä vammaisten asuntolaa ja sitä vastustettiin todella
äänekkäästi, ja samanlaista vastustusta ovat kohdanneet opiskelija-
asunnot ja mielenterveyspotilaiden asuntolat ja asunnottomien
tukiasunnot, että asukasdemokratian nimissä näitä kysymyksessä
esitettyjä toimia varmaan vaaditaan suhteessa kaikkiin heikommassa
asemassa olevien ihmisten asumis- ja majoittumishankkeissa.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Kun kuuntelee eräänlaista moralisoivaa pakolaispanikointia, niin tulee
mieleen sota-aikana 40-luku. Evakkohistoria on täynnä kertomuksia
siitä, miten kotinsa menettäneiden tarpeita on torjuttu ja heitä on
syyllistetty hädänalaisesta tilastaan. Karjalaisevakot ovat kuitenkin
tuoneet tärkeän panoksensa suomalaiseen yhteiskunnan

kehittämiseen, eikä mielestäni vähäisin niistä ole lämpimämmän
tunnekulttuurin välittäminen tähän pohjimmiltaan aika tunnekylmään
kulttuurimme, josta pakolaispolitikointi tai -panikointi osittain juontaa.

 

Viimeksi tänään kuulin, kuinka yksi somalityttö taas kerran on
muuttanut Englantiin suomalaisten rasismin takia. Kotoutuneista
turvapaikanhakijaperheistä on paitsi kuluja myös runsaasti resursseja
tuotavaksi yhteiskuntaamme, ja me hukkaamme asenteidemme takia
paljon verovaroin koulutettuja maahanmuuttajanuoria kehittämästä tätä
yhteiskuntaa, kun he aikuistuttuaan muuttavat pois Suomesta. Olisikin
syytä katsoa sodanjälkeiseen historiaan, olisiko evakkojen
kotiuttamisesta jotain opittavaa.

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Valtuutettu Halla-aholla ei ollut mitään huomautettavaa, kun myöskin
perussuomalaisten hyväksymässä budjetissa päätettiin heikentää
helsinkiläisten palveluja, mm. terveysasemien ja kirjastojen määrää
ryhtyä vähentämään, vähentää työpaikkoja ja ohjata rahaa MedOnen
kaltaisille firmoille. Sen sijaan Halla-aho löytää budjettikirjasta
ongelmaksi turvapaikanhakijat. Tulee mieleen jotenkin
koulukiusaaminen, tässä tapauksessa ehkä vertaus ei ole ihan
sanatarkasti hyvä, mutta heikompaa tässä näytetään mielellään
potkittavan.

 

Halla-ahon esiin nostamat vastaanottokeskukset antavat minusta
aihetta ihan toisenlaisiin kysymyksiin. Miksi turvapaikanhakijoiden
oikeutta hakea töitä halutaan yhä rajata Suomen ulkomaalaislaissa?
Miten Helsinki on kaupunkina pyrkinyt vaikuttamaan tähän asiaan?
Miksi pakolaisille on asetettu tulotasoa koskevia ehtoja, jos he haluavat
perustaa perheen? Sellaisia ehtoja, joita suurin osa suomalaisista ei
täyttäisi. Miksi säännöllistä työtä tekeviltä maahanmuuttajilta vaaditaan
keskitasoa suuremmat ansiotulot, jotta he saavat tuoda Suomeen
aviopuolisonsa tai lapsensa? Tai jos mennään laajemmin
maahanmuuttokysymyksiin, miksi kaupunki ja valtio eivät anna
tarpeeksi rahaa maahanmuuttajien kielen opetukseen?

 

Kiitos.

 

 

 

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Ruotsissa on yli kolmenkertainen määrä vastaanottokeskuksissa
turvapaikanhakijoita ja Norjassa lähes kolminkertainen määrä
verrattuna Suomeen. Ja Helsingistä en ole kuullut, että
vastaanottokeskuksista olisi aiheutunut minkäänlaista haittaa
ympäristölle, ja lisäksi sosiaalivirastolla on lähityöntekijöitä
partioimassa täällä Kalliossa ja myös Punavuoressa. Pohjoismaiseen
yhteiskuntakäsitykseen kuuluu tasa-arvo sanan kaikissa merkityksissä.
Voin sanoa, että jos naapurustostani olisi löytynyt soveltuvat tilat
vastaanottokeskukseksi, niin itse en ainakaan vastustaisi tällaista. Kyse
on ihmisoikeuksien toteuttamisesta ja että Helsinki saa olla siinä
mukana omalla osuudellaan varmistamassa Suomen kansainvälisiä
sopimuksia, joissa turvapaikanhakijat siis otetaan.

 

Voisi sanoa, että on jo korkea aika päästä tässä
maahanmuuttokeskustelussa, johon tämä varmaan liittyy laajemminkin,
rinnakkaiselosta yhteiseloon ja siihen, että kulttuurien kohtaaminen
muuttuisi ihmisten kohtaamiseksi eikä erilaisuuksien penkomiseksi.
Välillähän tämä keskustelu liittyy siihen, että puhutaan vieraan pelosta
ja välillä vierasta ylistetään, mutta varmaan se totuus on jossain tässä
välissä. Kunhan paremmin tutustutaan, ei tarvitse pelätä eikä ylistää.
Voisi sanoa, että mielestäni on tärkeää se, että myös suomalaisten
stereotypiat tunnistetaan, niin kuin nyt Sofi Oksanen on jotain tuonut
niistä esille. Sitten kun tehdään johtopäätöksiä, huomataan, että
kukaan meistä ei halua myöskään olla stereotyyppisesti tunnistettuna
kollektiivisten johtopäätösten kohteena.

 

 

Kiitos valtuutettu Halla-aholle mielenkiintoisesta kysymyksestä.

 

Itsekin innokkaasti jäin seuraamaan, että mitähän tapahtuu, kun
Kallioon Kaarlenkadulle ja Uudenmaankadulle saadaan
turvapaikanhakijoiden asuntolat, keskukset. Minä itse harjoitan
liiketoimintaa Kallion Kaarlenkadun keskuksen naapurissa, ja minun
asiakkaatkin siihen ottivat kantaa etukäteen kokolailla pelokkaasti ja
varautuneesti. Yritin heitä tyynnytellä, mutta totesin myös heillekin, että
jäädään nyt katsomaan, mitä tapahtuu, että miten Kalliossa esimerkiksi
osataan ottaa vastaan tämä uusi toiminta.

 

Olen itse ollut tavattoman yllättynyt, etteivät siinä Kaarlenkadun

keskuksen oven ääressä edes ulkomaalaiset nuoret miehet hengaile ja
tupakoi, vaan toiminta on solahtanut sinne Kallioon täysin ilman
minkäänlaisia ongelmia. Itse odotinkin tämänkaltaista tapahtuvan,
mutta mikä minulle on ollut yllätys? Yllätys on ollut se, että niin Kallion
vastaanottokeskuksen kuin Uudenmaankadun vastaanottokeskuksen
ympärille on spontaanisti muodostunut kansalaisten toimintaryhmiä tai
tukiryhmiä, jotka haluavat monin tavoin tuoda kansalaisetkin mukaan
tähän vastaanottokeskuksen toimintaan ja myös pehmentävät niitä
ehkä välillä vaikeitakin rajakahakoita, joita saattaa syntyä. Hyvältä
näyttää minun näkökulmastani.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Suomeenhan tulee pakolaisia kahta eri kautta: Osa hallituksen
vuosittain päättämän ns. pakolaiskiintiön kautta, jossa valmistellaan ja
otetaan ihmisiä turvaan YK-järjestelmän sisällä erilaisilta leireiltä ja
muista paikoista, joissa he ovat joutuneet monesti pitkäänkin ja vuosia
odottamaan sijoittamista johonkin muuhun maahan, kun omalle
kotiseudulle ei pysty palaamaan. Toinen ryhmä on turvapaikanhakijat,
jotka omatoimisesti hakeutuvat turvaan, monet epätoivoisesti hakien eri
Euroopan maistakin paikkaa. Ja näihinhän on syntynyt ei nyt
täydellinen mutta kuitenkin jonkinlainen eurooppalainen tapa hoitaa
asioita, ja lainsäädäntö on sen mukainen, että jo muusta EU-maasta
turvapaikkaa hakenut pääsääntöisesti palautetaan siihen maahan.
Mutta osa on sentyyppisiä, että heidän, ja joka tapauksessa kaikkien
asiat pitää yksilöllisesti käsitellä täällä.

 

On selvää se, että hyvin harvahan saa lopulta turvapaikan, mutta hyvin
monella on se tilanne, että heitä ei voi palauttaa siihen alkuperäiseen
maahan, jossa on joko levoton tai sotatila. Silloin näiden ihmisten
asioita pitää kuitenkin hoitaa, ja mielestäni se on sekä heidän että
meidän helsinkiläisten etu, mitä asiallisemmin me nämä prosessit
hoidamme. Sen takia on tärkeää, että budjetissa on maininta, vaikka
pienikin maininta siitä, miten asioihin varaudutaan myös rahallisesti.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Täällä etenkin valtuutetut Kari ja Helistö käyttivät sen kaltaisia

puheenvuoroja, joita itsekin olisin käyttänyt. Tosiaan itsekin asun siinä
korttelin päässä tästä Fenno-hotellissa olevasta
vastaanottokeskuksesta, ja siellä ainakin kaikki on sujunut
erinomaisesti, ehkä jopa vielä paremmin kuin itse ajattelin. Tämä
minusta toimii jatkossa varmasti malliesimerkkinä siitä. Totuus on se,
että vaikka meidän maahanmuuttajamäärämme tällä hetkellä on vielä
aika vähäinen verrattuna moniin Euroopan maihin, niin heidän
määränsä on kasvussa ja tulee kasvamaan, ja se on ainoa keino, että
Suomikin menestyy tulevaisuudessa. Toivon, että me otamme näistä
opiksemme ja itse toivotan maahanmuuttajat tervetulleeksi Kallioon niin
kuin kaikkialle muuallekin Helsinkiin.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Halla-aho on sen verran nuori, ettei tiedä tämän talon
historiaa tuolla Kalliossa. Se nimittäin oli ? juustovarasto, ja sinne
sijoitettiin Lepakkoluolasta 320 asunnotonta alkoholistia 70-luvun
alussa. Se oli Kalliossa ja varmaan saattoi häiritä jonkin verran, mutta
se otettiin siellä vastaan. Toinen oli ? 5:ssa 280 miestä
jauhovarastossa ja Kurvin kulmat ja kaikki muut. Tässä välissä
Koulumatkatoimisto hallitsi sitä, se veti kaupunkia välistä ja rakensi
Fenno-hotellin, kun se piti periaatteessa tehdä asunnottomien
palveluasunnoiksi, se ei onnistunut. Välissä siellä on ollut venäläisiä
työmiehiä ja turisteja, jotka eivät ole haitanneet, ja nyt se on tässä
käytössä.

Totean, että maahanmuuttajat ovat aiheuttaneet pääasiassa yhden
ongelman Suomessa: kun venäläiset emigrantit sodan jälkeen tulivat
tänne, tuli mietintö Miina Sillanpään toimesta, 23, joka kielsi muita
ihmisiä omistamasta ravintoloita ja majoitusliikkeitä kuin suomalaisten.
Sen takia meillä ei koskaan ollut etnisiä ravintoloita ennen kuin 70-
luvun lopulla. Se on Leninin syy se homma, ja näistä nykyisistä
emigranteista ei ole haittaa.

 

Mitä tulee taas Iso-Robertinkadulle ja sille seudulle, niin katsokaapa
Punavuori-elokuvaa. Onko se seutu ollut haitallisempi aikanaan vai ei,
? ja muiden aikana? Ja Iso-Robertinkadulla on ollut eräs asuntola,
jonne tultiin suoraan Hesperian, Nikkilän suljetuilta osastoilta,
kriminaalipotilaita tuli kaikkialta lastentarhan yläkertaan, ja lastentarha
ei koskaan valittanut. Perussuomalaiset tulivat muuten 2000 vuotta
sitten pakolaisina Suomeen ja työnsivät lappalaiset Lappiin, ja siitä

perussuomalaisten alku alkoi.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Asun itse Punavuoressa, jossa osa asukkaista on todella noussut
barrikadeille vastustaakseen tätä Uudenmaankadun
vastaanottokeskusta. He pelkäävät, että alueen asuntojen hinnat
laskevat vastaanottokeskuksen mieltä. Itse olen kuitenkin törmännyt
enemmän juuri siihen joukkoon, jonka mielestä Punavuori on mitä
erinomaisin paikka tälle vastaanottokeskukselle. Nämä ihmiset ovat
järjestäytyneet. Refugee Hospitality Club Punavuorella, johon itsekin
kuulun, oli tänään, viimeksi tarkistin, 426 jäsentä. Tämä yhteisö uskoo,
että Punavuorella on paljon annettavaa turvapaikanhakijoille. Alue on
luova, siellä on palveluita ja se on mahdollisuuksia täynnä. Lisäksi
siellä asuu niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin, jotka eivät ole
turvapaikanhakijataustaisia. Uskotaan, että tänne olisi helppo sopeutua
myös turvapaikanhakijoiden.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kiitoksia apulaiskaupunginjohtajalle hyvästä ja informatiivisesta
vastauksesta. Haluaisin kiinnittää huomiota vastauksen loppuosaan,
jossa hän totesi, että 2010 tulee selvitys sosiaalilautakunnalle
vastaanottokeskuksista. Tämä on erittäin hyvä asia, ja siinä
kuunnellaan myös asukkaita ja tehdään ympäristökartoitukset. Myös
turvapaikanhakijoilla tulee olla inhimilliset olot. Tässähän on käyty
myös keskustelua jossain vaiheessa aikaisemmin näistä aikaisemmista
vastaanottokeskuksista, niiden tilasta. Eli se on erinomaisen hyvä, että
tällainen arviointi tulee. Täällä on puututtu myös kahteen sellaiseen
isoon asiaan, mitkä mielestäni ovat tärkeitä tässä: kielen opetus ja
työllistymismahdollisuudet. Eli näiden täysimääräinen toteuttaminen
tulee olla lähtökohtana.

 

Apulaiskaupunginjohtaja mainitsi, että turvapaikanhakijat tulevat
Irakista ja Somaliasta. Itse olin YK:ssa kolme viikkoa sitten ja kuulin
Somaliasta tilannearvion YK:n edustajilta. Siellä on todella maan

sisäinen tilanne erittäin rankka, ja tässä vaiheessa ei ole todellakaan
tietoa, maahan on jakautunut hyvin monenlaisiin alueisiin ja osiin, ja
tällä hetkellä on hyvin vaikea arvioida, että milloin Somalia tulee
olemaan turvallinen maa. Tässä turvapaikanhakijoita
vastaanotettaessa hyvin tarkkaan käydään näiden ihmisten taustat. Ja
niin kuin täällä jo aikaisemmissa puheenvuoroissa on todettu, esim.
apulaiskaupunginjohtaja totesi, että taustat tutkitaan ja nimenomaan
tänne jäävät, ne ihmiset sieltä transit-keskuksesta siirtävät eteenpäin,
jotka tarvitsevat sen turvapaikan.

 

 

Kiitoksia.

 

Tässä muutamia kommentteja. Haatainen nosti esiin tämän asian,
mistä on paljon puhuttu, eli kun verrataan Suomen ja muiden
Pohjoismaiden vastaanottomääriä, täytyy kuitenkin muistaa, että tässä
ei oikeastaan ainakaan minun mielestäni ole kyse siitä, että kuinka
monta me otamme vastaan vaan siitä, kuinka moni heistä loppujen
lopuksi jää Suomeen ja millä resursseilla me nämä jäävät henkilöt
kotoutamme, millä heille opetetaan suomen kieli ja mistä he saa
työpaikan. Oliko se eilen vai toissapäivänä oli Kokoomuksen
maahanmuuttoseminaari, jossa oli kuulemma todettu, että työttömyys
ulkomaalaisten keskuudessa Helsingissä on 15 % kun se muun
väestön osuudessa on 8 %. Tämä on se, että meidän pitäisi keskittyä
työllisyys- ja muihin asioihin ja miettiä sitä, onko näillä henkilöillä
oikeasti mahdollisuus työllistyä.

Sitten täällä Näre otti esiin Suomen rasistisuuden ja evakot. Pitää hyvin
paikkansa, että Suomi on hyvin rasistinen ja tulee varmasti olemaan.
Kun puhutaan evakoista tai pakolaisista, niin hehän olivat kuitenkin
Suomen kansalaisia hyvinkin pitkälti, eli he tunsivat kielen, tunsivat
kulttuurin, tiesivät, miten Suomessa ollaan, mutta sitten ne ihmiset,
jotka tulevat kaukaa, muista kulttuureista, niin heidän pitäisi ymmärtää
se, että minkälainen maa Suomi on. Ei mielestäni voi ihan verrata
evakkokarjalaisia ja muita maahanmuuttajia keskenään.

 

Yksi asia, mikä minua on itseäni mietityttänyt, on tämä
turvapaikanhakijat, jotka maksavat tulemisestaan, eivät kaikki mutta
jotkut. Se raha, mikä siinä liikkuu, sehän on käytännössä
ihmiskauppaa, jota pyörittää mafia tai joku muu taho. Meidän pitäisi
myös miettiä vähän näitä asioita, että mitkä ovat meidän omat
keinomme vaikuttaa tähän ihmiskauppaan, että miten löysä meillä on

tämä vastaanottopolitiikka. Pitäisi antaa signaalia, että ei täällä ihan
miten vaan voi...

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Tämä keskustelu, jota käydään nyt, liittyy tietysti siihen teemaan, että
miten me nyt tässä Design-pääkaupunkihankkeen tiimellyksessä
määrittelemme Suomen ja suomalaisuuden ja Helsingin ja
helsinkiläisyyden. Jos nyt historiasta kaivetaan näitä esimerkkejä,
todettakoon ensinnäkin valtuutettu Taipaleelle, että nämä venäläiset,
jotka jäivät vallankumouksen ja vuoden -18 jälkeen tänne Suomeen,
aika monet heistä suomensivat nimensä. Kaupunki oli se taho, joka
antoi lausunnot. Siis siitä on olemassa hienot dokumentit, miten näitä
kansalaisuuksia myönnettiin ja nimiä suomennettiin, eli sitä kautta
pääsi kyllä suomenkielisen yrittäjyyden ääreen, mikä liittyy tietysti
siihen teemaan, että itsekin venäläisen ja saksalaisen
maahanmuuttajan tyttärenä toteaisin, että kyllä tämä prosessi, jossa
tähän kirkonkylään on saavuttu viimeisen 200 vuoden aikana, on
leimallinen osa Helsingin henkeä. Kaupunki, jonka äidinkieli on ruotsi,
jossa puhuttiin venäjää, saksaa, puolaa, ranskaa, jonkin verran
englantia jo 1800-luvulla ja joka on sulattanut nämä kaikki ns.
maahanmuuttajat tässä vuosikymmenten aikana, se on olennainen osa
Helsingin henkeä. En ymmärrä, miten tilanne tässä olisi muuttunut
lukuun ottamatta sitä, että nyt nämä tulijat saapuvat Euroopan
ulkopuolelta. Se on se uusi asia, joka herättää kauhua.

 

Samalla unohtuu juuri tämä, oliko se nyt valtuutettu Puhakka tai kuka
puhui ihmisyyden kunnioittamisesta, että ihmiset ovat kaikkialla
samanlaisia, että meidän pitäisi siirtyä nyt tässä kulttuurin
ymmärtämisessä ihmisyyden ja inhimillisyyden ymmärtämiseen ja
hyväksyä se tosiasia, että Suomi on maa, jolla Luojan kiitos ei ole
kolonialismin eikä siirtomaavallan perinnettä, joka tuo aivan
toisentyyppisen paineistuksen tähän. Meillä on sen sijaan moraalinen
tietyllä lailla velvollisuus hyvinvointiyhteiskuntana tuntea tätä globaalia
vastuuta ja tuntea ennen kaikkea siksi, että suomalaiset ovat lähteneet
ja muuttaneet sadoin tuhansin muihin maihin ja heidät on kotoutettu ja
he ovat sopeutuneet. Tämä on vuorottaista toimintaa.

 

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

On selvää, että tässä on sanottu kaikki olennainen. Mitä paremmat
resurssit meillä on maahanmuuttotyöhön, sitä paremmin meidän
maahanmuuttajamme kotoutuvat, oppivat kielen ja työllistyvät ja siten
ne ovat hyödyllisiä myös meille, yhteiskunnalle ja itselleen. Mitä
ihmiskauppaan tulee, minä itse kuvittelisin kyllä, että parhaiten siihen
vaikutetaan helpottamalla maahantuloa, ettei tarvitse turvautua kaiken
maailman ihmiskauppiaisiin päästäkseen pois todella vaikeista
olosuhteista. Suomihan toimii tässä tilanteessa täysin päinvastoin,
mutta se on toinen keskustelu.

 

Minusta on paradoksaalista, että perussuomalaiset ovat niin huolissaan
siitä, että meillä ei ole riittäviä resursseja maahanmuuttotyöhön ja sen
takia kotoutuminen ei toteudu ja sen takia maahanmuutosta muodostuu
meille ongelma. Miksi te esitä lisää rahaa maahanmuuttotyöhön?
Miksette ehdota lisää rahaa näihin vastaanottokeskuksiin, jotta se työ
voitaisiin vielä paremmin? Mielestäni suurin ongelma, joka meillä
Helsingissä on maahanmuuton suhteen, on ennakkoluulot ja rasismi,
jota valitettavasti täällä tuntuu kohtaavan joka ikinen vähemmistö, olivat
ne sitten vammaisia tai alkoholistiasuntola, kukaan ei halua niitä
naapuriinsa. Ehkä meidän olisi kannattanut tässä budjetissa joku pieni
raha ihan tätä ennakkoluulojen vähentämistyötä varten.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Täällä valtuutetut Kari ja Helistö viittasivat tähän Kallion
suvaitsevaisuuteen ja millä tavalla tästä asiasta on myöskin Kallio-
lehdessä kirjoitettu, josta myös olen ollut erittäin iloinen, että siellä
paikallislehti kantaa vastuuta ihmisten ennakkoluulojen karsimisessa ja
tiedon levityksessä, koska ennen turvapaikkakeskuksen avaamista
totta kai ihmisillä oli vähän samantyyppisiä ennakkoluuloja kuin mitä
täällä valtuutetut Valpas ja Halla-aho edustavat. Mutta kokemukset
ovat aivan toista luokkaa, ja se on oikein hyvä.

Helsinki maan pääkaupunkina on aina ollut kansainvälinen, niin kuin
valtuutettu Kolbe täällä hyvässä puheenvuorossaan totesi. Ja minusta
on tärkeää, että nyt kun Helsinki uudelleen taas tässä Design 2012 -
pääkaupungin valokeilassa entistä enemmän olemaan esillä, niin meillä

tämä kansainvälisyyden leima, johon myös pitää liittyä suvaitsevaisuus,
olisi sekä valtuuston johtavana arvopohjana että myös me tuntisimme
valtuutettuina suurta tarvetta edistää myös näitä arvoja. Tietysti on
tärkeää, että Suomi myös omassa politiikassaan, ulkopolitiikassaan ja
EU:n yhteydessä pyrkii siihen, että maailmassa kyettäisiin
saavuttamaan rauha ja näitä eri puolilla maailmaa riehuvat sodat
voitaisiin lopettaa ja että turvapaikan haku, voitaisiin vähitellen sitä
kautta vähentää sen tarvetta.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kokemuksesta tiedän sen, että olipa minkälaisesta yhteishyvän
hankkeesta tahansa kysymys jollakin alueella, niin aina joku lähtee
vastustuslistan kanssa liikkeelle. Huolestuttavaa tietysti on se, että
tässä perussuomalaisten nyt esittämässä kysymyksessä on taustalla
ilmeisesti aivan jotkut muut asiat kuin itse kysymys tällaisesta
laitoksesta. Se on selvää, kuten sanoin, että kaikkia näitä laitoksia on
vastustettu, on se miesten tai naisten asuntoloita, Hannunkadun
katkaisuasemaa, vammaisten asuntoloita tai jotain muuta tahansa, ja
aina ihmisillä on ennakkoluuloja näitä kohtaan. Ennakkoluulolla on
tietysti hyvä ratsastaa ja saada ehkä ääniäkin, mutta tosiasia on se,
että ne itse asiassa eivät haittaa näitä alueita vaan usein rikastuttavat
niitä.

 

Olen itse Sörkasta tai oikeastaan Alppilasta lähtöisin, jossa on ollut
laitoksia koko ajan ihan riittävästi, eivätkä ne ole millään lailla
huonontaneet meidän asumistasoamme. Tässä mielessä minusta
perusongelma on informaation jakaminen lähiasukkaille, todellisen
tiedon jakaminen, mitä kukin hanke tulee merkitsemään käytännössä ja
miksi se on tehty ja mihin se perustuu. Päätöksissä ei ole ilkivalta
kysymyksessä asukkaita kohtaan, vaan yhteisten asioiden hoitamisen
tarve. Tässä mielessä toivoisin, että kun tulevaisuudessa erilaisia
hankkeita tehdään, tähän informaatiopuoleen kiinnitetään huomiota.
Tyypillistä oli se, että Kalliossa vastustettiin Brahenkentän tekojääradan
muodostamista sen takia, että pelättiin, että se tuo liikennettä niin
paljon lisää. Että tämä niistä ennakkoluuloista.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kysymyksen ydinhän on turvapaikanhakijoissa ja heidän
asuttamiseensa täällä liittyvissä vastaanottokeskuksissa, ja ajattelin
pitäytyä siinä. Edelliseen puheenvuoroon kuitenkin viitaten täytyy
todeta se, että tottahan Helsingissä on aina ihmisiä, jotka ovat puolesta
ja jotka ovat vastaan. Kumpaakin on mielestäni kunnioitettava, heidän
näkemyksiään ja ajatuksiaan. Heillä on siihen vapaus.

 

Sitten itse vastaukseen. Vs. kaupunginjohtaja vastasi oikein hyvin
tähän asiaan. On tärkeää kuulla asukkaita ja tehdä
ympäristökartoituksia. Kuitenkin totean muutaman seikan tässä: Kuten
todettua, Suomeen tulee tällä hetkellä tänä vuonna arviolta 6 000
turvapaikanhakijaa. Turvapaikkapäätöksiä odotetaan
vastaanottokeskuksissa keskimäärin 8 kuukautta. Tällä hetkellä
jonossa on noin 500 turvapaikanhakijaa, jotka odottavat päätöstä. On
äärimmäisen tärkeää, ettei pelkästään Helsingistä muotoudu nyt
tällainen puskuri, johon kaikki ovat tervetulleita ja vain ja ainoastaan
niin, että Helsinki järjestää, jos yllättäen nämä paikat eivät nyt riitäkään
Helsingissä, mihin Halla-ahon perusteltu kysymys viittaa. Jos ne eivät
riitäkään täällä, onko näin, että Helsinki joustaa? Nyt johdon pitää
antaa selkeä viesti sisäasiainministeriöön maahanmuutto-osastolle
siitä, että tätä puskuria pitää tulevaisuudessa löytyä myöskin muualta
kuin Helsingistä. Meillä on muuten kestämätön tilanne, jos Helsinki vain
rakentaa. Sitä eivät nimittäin suuret joukot sitten enää hyväksykään, jos
pelkästään siihen mennään, että Helsinki on se puskuri, joka tätä
tekee. Sinällään asia on tärkeä, se pitää tavalla tai toisella hoitaa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kunnallispolitiikassa ja valtuustotyössä on se hienoa, että oppii aina
uusia asioita. Itse olen pohtinut aikaisemmin sitä, että minkä takia
minun lapsuudessani meillä ei ollut etnisiä ravintoloita Helsingissä,
mutta nyt tähänkin asiaan tuli tässä valtuuston kokouksessa valtuutettu
Taipaleen puheenvuorossa yksi vastaus.

 

Tästä tuli nyt tällainen maahanmuuttokeskustelu, ja ehkä tulkittiin, mitä
tässä kysymyksessä lukee rivien välissä. Ehkä se tulkinta saattoi olla
oikea, kun kuunteli valtuutettu Valppaan puheenvuoroa, että tässä
haluttiin kysyä jotain muuta kuin itse asiassa kysyttiinkään itse

kysymyksessä ja nostaa jotain muuta politiikkaa esille. Se mielestäni
on oleellista, mitä tässä kysyttiin, että on tärkeää informoida ja
avoimesti kertoa valmistelusta.

 

Me tiedämme, että Helsingissä ihmisten pelko on lisääntynyt, vaikka
tosiasiassa turvallisuus on vahvistunut. Erityisesti tunnutaan pelkäävän
erilaisuutta. Niin kuin täällä on moni maininnut, on kysymys sitten
päihdekuntoutujista, vammaisista, erilaisten oppijoiden
ammattikoulusta tai turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksesta, niin
tärkeintä on kertoa, mistä on kysymys ja mitä tullaan tekemään, ettei
tule sellaista oloa, että salaa valmistellaan jotain.

 

Totta kai sitten nousee vastustusta, ja Helsingissä minusta tasaisesti
kaikkiin kaupunginosiin pitää sijoittaa näitä. Ei voi olla, että ne ovat
tietyllä alueella tai niin, että ne ovat poissa silmistä. Tämä on mielestäni
paras tapa vastata tähän ”nimbyilyyn” eli ”not in my backyard” -ilmiöön.
Käännetään se ”jimbyilyksi”: ”yes in my backyard”. Eli silloin kun
ihmiset tietävät, mitä on tulossa, pääsevät osallistumaan, silloin ei ole
samanlaisia pelkoja erilaisuudesta. Se on tärkeää myös näissä
keskusteluissa, että erilaisuutta kunnioitetaan sillä lailla, että ei päätetä
jo etukäteen, mikä on kysymyksen todellinen sisältö, vaikka riveillä sitä
ei niin luekaan.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Täällä ihan aluksi kyseltiin kielikoulutuksesta ja ylipäänsä
kotouttamiskoulutuksesta ja määrärahoista. Helsingin kaupunki itse
satsaa vajaan 2 miljoonaa euroa kielikoulutukseen, työväenopisto,
opetusvirasto, aikuislukiot siellä antavat tätä koulutusta. Mutta sitten
osana valtion kustantamaa työvoimapoliittista koulutusta annetaan
tietysti myös kielikoulutusta. Kotouttamiskoulutukseen satsataan
Helsingissä sellainen 11 miljoonaa, ja se on siis työvoimaviranomaisten
järjestämää.

 

Työllisyydestä keskusteltiin myös ja kyseltiin siitä, mitä
työttömyystilastot näyttävät. Nämä poikkileikkausluvut työttömyyden
osalta näyttävät aika kehnoilta, pahoilta, mutta sitten näissä
tutkimuksissa on voitu nähdä myös se myönteinen asia, että
oleskeluvuosien myötä työllisyys vahvistuu eli työttömyys alenee.
Kyllähän maahanmuuttajat tulevat tänne paremman elämän toivossa,
ja he ovat hyvin halukkaita tarttumaan mihin tahansa työhön. Ei ole

ollenkaan tavatonta, että esimerkiksi kirurgi on kerrossiivoojana. Nämä
ihmiset oppivat kieltä myös työn ohessa ja toivon mukaan pääsevät
eteenpäin ja pääsevät sellaisiin töihin, joihin ovat myös koulutuksen
saaneet, josta kaikki hyötyvät.

 

Täällä sitten valtuutettu Hakola otti esille turvapaikanhakijatilanteen
jonossa. Meillähän Helsingissä ovat nämä keskukset transit-keskuksia,
eli siellä tarkistetaan maahantulon perusteet ja sitten sen jälkeen, jos
on perusteltua, että lähdetään turvapaikkaprosessia viemään
eteenpäin, he siirtyvät noin 20:een muualla Suomessa olevaan
vastaanottokeskukseen odottamaan päätöstä. Se, mikä meillä tietysti
nähdään, on, että pakolaisia tulee Helsinkiin, he myös muualta
Suomesta pikkuhiljaa siirtyvät suuriin kaupunkeihin ja erityisesti
Helsinkiin, se on tosiasia. Minusta keskustelua pitäisi käydä siitä, että
muut kunnat myös kantavat vastuuta pakolaisten hoitamisesta. Toinen
asia on se, valtiovaltaan päin kysymys, että näitä kuntakorvauksia
myös korotetaan. Eli niiden pitää vastata sitä, mitä kunnat joutuvat
maksamaan, niin varmaan sitä intressiäkin on enemmän sitten
kunnissa hoitaa tätä asiaa.

 

Oikeastaan tässä ei kauhean paljon muita kysymyksiä ollut, mutta
lopuksi haluan sanoa sen, että kyllä Suomen tehtävä on kantaa
yhteinen kansainvälinen vastuunsa ja ottaa tänne vastaan
turvapaikanhakijat ja pakolaiset, jotka henkensä puolesta lähtevät
maastaan. Meitä velvoittavat kansainväliset sitoumukset, ja siitä syystä
tämä asia pitää hoitaa kunnolla. Turvapaikanhakijat ja pakolaiset ovat
vain yksi pieni osa maahanmuuttajista. Tänne tullaan pääasiassa työn
perässä, opiskelemaan ja rakkauden vuoksi, ja kaikki nämä syyt ovat
varsin hyviä syitä tulla Suomeen, ja meidän pitää tässä
kansainvälisessä maailmassa myös näyttäytyä maana, joka on avoin ja
ottaa vastaan myös erilaisuuden.

 

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Esitys pitkäaikaissairaanhoidon siirrosta sosiaalivirastoon on toimintaa,
josta on aiemmin sovittu vanhuspalveluohjelmassa ja kaupungin
strategiassa. Se on myös sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton
laatiman ikäihmisten palvelujen laatusuositusten mukaista
kehittämistoimintaa. Jo aiemmin on yhdistetty kotipalvelu ja
kotisairaanhoito terveyskeskukseen, ja nyt yhdistetään vastaavasti
ympärivuorokautinen hoito sosiaalivirastoon. Tästä on hyvä jatkaa
vanhuspalvelujen kokonaisuuden kehittämistä, sillä vanhuspalveluita
olisi aina hyvä tarkastella kokonaisuutena. Silloin toiminta olisi
helpommin tarve- ja väestölähtöistä ja organisaatiolähtöisestä
ajattelutavasta päästäisiin irti.

 

Helsingissä on jo menty vahvasti valtakunnallisia tavoitteita kohti
kotihoidon lisäämisessä ja uudistamisessa, palveluasumisen
vahvistamisessa ja uudenlaisen, yksiportaisen ympärivuorokautisen
hoidon palvelukonseptin ns. monipuolisen vanhustenkeskuksen
pilotoinnissa. Tehostusta tarvitaan vielä lisää ennakoivaan toimintaan
ja kuntoutukseen. Näen esitetyn suunnitelman ympärivuorokautisen
hoidon yhdistämisestä samaan organisaatioon mielekkäänä
kehittämissuuntana. Tämän muutoksen myötä voimme hiljalleen pyrkiä
hoidon portaiden vähentämiseen ja lopettaa iäkkäiden ihmisten siirtelyn
hoidon portaalta toiselle heidän viimeisinä elinvuosinaan.

 

Ikäihmisten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että Helsinginkin
vanhustenhuollossa toteutuu aging in place -ajattelu. Helsingissä on
myös tarvetta hoitoyksiköiden tilaratkaisujen kehittämiseen. Tähän
saakka vanhuksia on edelleen asutettu laitosmaisissa olosuhteissa
monen hengen huoneissa. Jatkossa on myös ikäihmisiä kohdeltava
arvokkaina yksilöinä, ja heille on taattava yksityisyys ja
itsemääräämisoikeus kodinomaisessa ympäristössä ammattitaitoisen ja
riittävän henkilöstön turvin. Kyseessä on mitä vahvimmin
hoitoideologian muutos.

 

Esitetyssä muutoksessa on tietysti huomioitava myös henkilöstö. On
tärkeää, että tässä on kyseessä aito yksiköiden yhdistyminen, jolloin
uuden organisaation yksityiskohdista sovitaan yhdessä, ja muutoksen
jälkeen on hoitohenkilöstön työhyvinvointiin kiinnitettävä erityistä
huomiota. Hoitoyksiköissä työskentelee ammattitaitoista henkilöstöä,

joka tekee parhaansa ikäihmisten hyvinvoinnin takaamiseksi.

 

Koska ikääntymiseen liittyy usein jonkinlaisia terveysongelmia tai
toimintakyvyn laskua, nopeasti toimiva ja tehokas iäkkäiden ongelmiin
erikoistunut kuntoutuskokonaisuus on välttämätön pitkäaikaisen,
ympärivuorokautisen hoidon kysynnän hallinnassa. Tällaisen
geriatrisen kuntoutuskokonaisuuden muotoutuminen on vielä kesken,
joten teen ponsiehdotuksen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää sosiaaliviraston ja
terveyskeskuksen varmistavan, että iäkkäiden
kuntoutuspalvelut muodostavat saumattoman
kokonaisuuden ja että nopeita, tehokkaita ja
ammattitaitoisesti tuotettuja kuntoutuspalveluja on
riittävästi saatavilla sekä avo- että laitosmuotoisena
palveluketjun kaikissa vaiheissa.

 

Sitten teen vielä toisen ponsiehdotuksen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että
pitkäaikaissairaanhoidon siirrolle sosiaalivirastoon
asetetaan seurantaryhmä, joka raportoi siirrosta
kaupunginhallitukselle.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Haluan lisätä tähän esittelyyn, että teille on sinne pöydille jaettu
vanhusneuvoston kannanotto tähän kyseiseen esiteltyyn asiaan. Tämä
kannanotto on tullut viime perjantaina, ja tämä ei ole ehtinyt näihin
papereihin mukaan, mutta se on jaettu teille pöydille.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Haluaisin aluksi kannattaa näitä Seija Muurisen tekemiä hyviä
ponsiehdotuksia.

 

 

mielestäni ollut tärkeä asia varmistaa. Tässä on lautakunnissa tehty
aiheesta ponsia, ja varmaan täälläkin tullaan tekemään. Vielä ehkä
näkökulmana se, että tänäänkin mediassa terveyslautakunnan
puheenjohtaja Jouko Malinen on puhunut vanhuspalveluiden
alasajosta. Tästä ei mielestäni ole kysymys. Tässä on kysymys nyt
siitä, että palvelu säilyy hyvin samankaltaisena mutta sitä johdetaan
järkevämmin, organisoidaan paremmin ja vastuu on yhdellä virastolla,
hoitoketjut toimivat paremmin.

 

Tässä on mokattu yhdessä asiassa, ja se on ollut viestintä. Siitä annan
itsekin pyyhkeitä sekä sosiaalivirastolle että terveysvirastolle. Omaiset,
potilaat, työntekijät ovat olleet liian paljon huhujen varassa, liian paljon
epävarmuutta. Jatkossa tähän toimeenpanoon pitää saada kaikki nämä
ryhmät mukaan, myös vanhusneuvosto. Ja tästä ainakin Vihreästä
ryhmästä on myös tulossa ponsia tässä myöhemmin.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämä vanhusten pitkäaikaissairaanhoidon siirto terveystoimesta
sosiaalitoimeen on mielestäni surullinen esimerkki huonosta
valmistelusta. Tämähän on ajettu aivan poikkeavalla tavalla nyt tänne
valtuustoon päätettäväksi. Tämä tuotiin ensin käsittelyyn
konsernijaostoon. Konsernijaostossa, jossa on siis vain kolmen
suurimman poliittisen ryhmän edustajat, tehtiin linjapäätös tämän asian
viemisestä eteenpäin. Terveyslautakunta ja sosiaalilautakunta olivat
sivussa asiasta silloin kun asiaa konsernijaostossa käsiteltiin.

 

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja varmaan saa sen
vastauspuheenvuoron, mutta nyt puhun minä. Todellakin
Vasemmistoliitto jo silloin, kun tiesimme, että tämä asia on menossa
konsernijaostossa eteenpäin, ilmoitimme jo silloin, että meidän
mielestämme näin ei tulisi tehdä. Miksi ei? Siksi, että tällä tavoin
loukataan avoimuutta ja loukataan myös sitä, että henkilöstö, potilaat,
asiakkaat ja heidän omaisensa tietäisivät, miten tällaista asiaa
ylipäätänsä valmistellaan ja että miten he voivat mahdollisesti ilmaista
kannanottojaan, tuoda niitä esille päätöksentekijöille ennen
päätöksentekoa. Sanon myös sen, että kun kävin Koskelan
terveysasemalla hakemassa influenssarokotusta, näin siellä seinällä jo
ilmoituksen, joka oli päivätty 13.10., että tällainen
pitkäaikaissairaanhoidon siirto tullaan tekemään. Kysymys ei ollut siis
siitä, että tällaista valmistellaan tai että asukkaita tai potilaista ja

tai oletankin, että tulee joitakin sellaisia asioita, jotka vaikuttavat
esimerkiksi pitkäaikaishoitoon. Mutta olisimme voineet ainakin sen
kaikkein akuuteimman hädän ja tuskan saada laantumaan, kun
olisimme voineet informoida henkilöstölle ja taata, miten henkilöstö voi
olla mukana, miten omaiset ja potilaat voivat olla mukana. Se olisi
helpottanut tämän prosessin läpivientiä, ja minusta siihen, toivon
vieläkin, että valtuusto on valmis siihen joko niin, että palautetaan tämä
tai siirretään tämä ajankohta.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Olin ajatellut tehdä ponnen, mutta nythän täällä jo valtuutettu Muurinen
valtuutettu Puoskarin kannattamana teki suurin piirtein sen ponnen,
joka vanhusneuvoston lausunnosta käy ilmi. Olin itsekin ajatellut tehdä
aivan samansuuntaisen. Se on jaettu, mutta voin perua sen ja
kannattaa sitä. Mutta tämä vanhusneuvoston kirjekin, jota nyt en
ajanpuutteen takia voi tänne pöytäkirjaan lukea plus henkilöstön
kannanotot ovat kyllä sellaisia, että ne olisi ollut hyvä nostaa täällä
keskustelussa esille, koska niissä tämä kriittinen suhtautuminen tulee
hyvin esille.

 

 

Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Valtuutettu Ojalalle, kun väititte, että tätä on valmisteltu
epädemokraattisesti ja huonosti, niin normaali tilannehan olisi ollut
vastaavanlaisissa jutuissa aikaisemmin se, että olisi tullut tämä
ehdotus, yksi ehdotus kaupunginhallitukseen. Nyt tässä vaiheessa tuli
kuitenkin konsernijaostoon tällainen esiselvitystyyppinen, jossa oli vielä
useita eri vaihtoehtoja, joista siellä valittiin se, minkä mukaan lähdettiin
etenemään.

Sitten toinen, että asiaa on huonosti käsitelty. Minulla oli itselläni ilo olla
terveyslautakunnan ja sosiaalilautakunnan yhteisessä seminaarissa,
siellä oli sekä virkamiehiä että lautakunnan jäseniä, jossa kuultiin eri
tahoja, ja siellä tuli hyvin selkeästi erilaiset näkemykset esille ja nähtiin
myös se, että tämä etenemistie, mikä tässä on, oli oikea. Olen samaa
mieltä siitä, että ehkä meillä on vielä tässä viestinnässä parantamisen
varaa, ja niihinhän on nyt jo näillä ponsillakin tässä vastattu ja varmaan
se tulee tässä esille. Enkä missään tapauksessa voi sanoa, että tätä
olisi suunniteltu huonosti tätä asiaa. Siellä on isot raportit ja hyvin
selkeät raportit, joissa näkyy eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet,

ainakin niille, jotka ovat jaksaneet ne lukea. Kyllä tämä on hyvin
valmisteltu, ja minusta on ollut oikeastaan ilo nähdä, että meillä
kaupungilla tehdään aika ripeään tahtiin, ja tämä on oikeastaan
malliesimerkki, miten näitä asioita voitaisiin viedä tulevaisuudessa.

 

On väitetty, että tämä asia on viety salassa eteenpäin. Ei sekään pidä
paikkaansa. Kaikki se materiaali, mitä tähän asiaan liittyy, on ollut
nähtävänä netissä kaikille niille, jotka sitä ovat halunneet lukea.
Mielestäni on ehdottomasti niiden vanhusten kannalta, tässä ei ole siis
säästöistä kyse, vaan se, että vanhuksia ei tarvitse enää siirrellä, niin
heidän kannaltaan tämä ratkaisu on ehdottoman hyvä.

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rautavalle toteaisin, että normaali
käytäntö, valmisteluhan olisi ollut tietenkin sellainen, että lautakunnat
olisivat olleet valmisteluvaiheessa mukana. Näinhän ei ollut, tässä oli
konsernijaosto, joka asiaa hoiti yksityisen konsulttiyhtiön tekemän
selvityksen perusteella. Tavallaan se, että sanotaan, että ei ole salassa
valmisteltu, kyllä minä näen sen erittäin huonona, ettei avoimesti
tiedoteta täällä siitä asiasta. Jos joku on osannut lähteä sieltä
kaupungin sivuilta hakemaan tietoa, niin toki sitä siellä on ollut, mutta
näinkin ison ja merkittävän hankkeen osalta olisi tullut olla aktiivinen
sellainen tiedotus, että kytketään myös asukkaat ja henkilöstö mukaan
todellisesti.

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.

 

Minusta tämä on malliesimerkki siitä, mikä on huonoa valmistelua.
Tässä suhteessa valtuutettu Ojala on oikeassa. Tämän asian
valmisteluvaiheessa sivuutettiin ne, joita asia koskee, niin vanhukset,
henkilöstö kuin terveys- ja sosiaalilautakunta. Tämä perustuu siis
tilintarkastusfirma KPMG:n selvitykseen, ja siitä taas puuttuu kokonaan
palvelutarpeiden ja hoitotyön sisällöllinen arvio. Vaihtoehdot oli annettu
valmiina ja nimenomaan talous- ja kiinteistöhallinnon lähtökohdista, ja
vain niistä.

 

Pitkäaikaissairaanhoidon siirtoa sosiaalivirastoon perustellaan

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Esityksessä luvataan, että muutos ei vaikuta tällä hetkellä hoidossa
olevien potilaiden hoitoon. Entä tulevat potilaat? Missä heille taataan
pitkäaikaissairaanhoito ja kuntoutus? Millaiseksi heidän maksunsa
muodostuvat jatkossa, kun esimerkiksi Riistavuoren uuden hoitomallin
kustannukset hoitopäivää kohti kaupungille ovat korkeammat kuin
pitkäaikaissairaalassa? Apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen on
Kauppalehdessä 12. lokakuuta haastattelussa kertonut, että on
poliittisesti helpompaa lisätä yksityisten palvelujen osuutta
sosiaalitoimessa kuin terveydenhuollon puolella. Kauppalehden
mukaan Kokkonen uskoo laitoshoidon vähentämisen lisäävän
yksityisten palvelujen ostamista. Onko tämä tämänkin ehdotuksen
varsinainen tavoite? Onko kyse myös siitä, että terveyskeskuksen
sairaalahoitoa ei voi korvata palveluseteleillä mutta sosiaalitoimen
palveluasumista voi?

 

KPMG:n selvityksen mukaan suurin taloudellinen hyöty tulisi kaupungin
hallitseman Seniorisäätiön kiinteistöjen siirtämisestä kaupungin
omistukseen suoraan. Miksei tehdä siis vain tätä muutosta? Todellinen
parannus vanhusten ja pitkäaikaissairaiden hoidossa vaatii sisällöllisiä
ratkaisuja, määrärahojen lisäämistä ja niiden ihmisten kuulemista, joita
asia koskee. Luontevan mahdollisuuden tähän tarjoaisi uuden
vanhuspalveluohjelman valmistelu, kun nykyinen ohjelma päättyy
tämän vuoden lopussa.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Meille on jaettu 1 150 pitkäaikaissairaaloiden potilaan, heidän
omaisensa ja hoitohenkilökuntaan kuuluvan adressi. Siinä todetaan,
että nyt käsiteltävä ehdotus on epärealistinen, hoitoa tarvitsevien
olosuhteita heikentävä, hoitoa huonontava ja joissain tapauksissa jopa
terveyttä ja elämää vaarantava. Valtuustolla on nyt mahdollisuus
vastata tähän vetoomukseen myönteisesti. Siksi ehdotan, että
valtuusto päättää hylätä kaupunginhallituksen ehdotuksen.

 

 

Ärade ordförande, hyvät valtuutetut.

 

Johtuen siitä, että minulla on melkoinen nivaska papereita täällä, tulen
nyt puhumaan vain toisella kotimaisella enkä äidinkielelläni.

 

 

niistä ihmisistä, niistä kansalaisista, joiden elämästä me nyt puhumme,
ovat viimeisellä asemallaan. Tämä siis ei ole todellakaan leikin asia.

 

Me olemme puhuneet tässä kauniisti, että laitetaan kaikki yhden katon
alle, mutta eihän se pidä paikkaansa. Minne kotihoito jäi? Se jäi toisen
katon alle. Ja se on kuitenkin strategisesti erittäin tärkeä koko tässä
kokonaisuudessa, jos kotihoito ei toimi ja kun tiedämme, että se ei
toimi, niin miten me saamme nämä muut toimimaan, kun me siirrämme
leikkimällä laatikkoleikkejä sen jonkin toisen katon alle?

 

Henkilökunta, henkilökunnan yli on marssittu. Henkilökunnasta on tehty
Oulun yliopiston toimesta jatkuvia tutkimuksia, erittäin mielenkiintoisia
tutkimuksia. Sellaisia tutkimuksia, joihin meidän olisi ollut syytä tutustua
ennen kuin teemme päätöksiä. Mitä ne tutkimukset osoittavat? Siinä on
osio tutkimuksessa, jossa on pyydetty omaisilta ja potilailta, millä
tavalla te arvostatte, millä tavalla te katsotte, miten teitä hoidetaan.
Sama kysymys on tehty myös henkilökunnalle. Yleensä jokaisessa
yrityksessä, jossa tehdään tällaisia vertauksia, että miten nähdään oma
rooli, heti kun on ongelmia, nämä arvostelut, tavat katsoa synnyttävät
erittäin suuria erimielisyyksiä. Tässä tapauksessa 100-prosenttisesti
samalla tavalla he arvostavat toisiaan. Se osoittaa, että meillä on
henkilökunta, joka todella paneutuu tähän asiaan ja uhraa hirvittävästi
aikaa, energiaa ja sydäntä sen hoitamiseen, ja me marssimme sen yli.

 

Tässä on periaatteesta kysymys, ja niitä periaatteita ei ole noudatettu.
Siitä syystä teen palautusesityksen:

 

Ehdotan, että esitys pitkäaikaissairaanhoidon siirtämisestä
sosiaalivirastolle palautetaan uutta valmistelua varten. Pyydän
anteeksi, että olen törkeästi ylittänyt aikani, mutta tätähän piti hoitaa
nopeasti.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Torvalds epäili, että täällä on KPMG tehnyt koko tämän
homman, niin sehän ei pidä paikkaansa, vaan se työskentely on tehty
yhdessä sekä Seniorisäätiön, terveyskeskuksen, sosiaaliviraston ja
myös talous- ja suunnittelukeskuksen asiantuntijoiden kanssa. KPMG
on ollut tässä tietysti apuna, mutta kyllä se varsinainen substanssiasia,
varsinainen asia on tullut näiltä asiantuntijoilta. Samoin puhuitte
riskianalyysista, että ne eivät ole olleet mahdollisesti käytössä. On

hyvä, että on tehty riskianalyysi, ne on tunnistettu sieltä ja niihin
osataan nyt myös varautua. Samoin otitte puheessanne vähän esille
ehkä rivien välissä, ja tämä on nyt minun omaa tulkintaani, että
katsotte, että henkilökunnan osaamista ei ole käytetty ja epäilitte, että
sitä ei pystytä käyttämään jatkossa hyväksi. Tarkoitus todellakin on,
että sitä hyvää työtä, mitä on tehty näissä eri kohteissa, mitä
henkilökunta on tehnyt, tullaan käyttämään varmasti aivan samalla
tavalla tai vielä nykyistä enemmänkin hyväksi jatkovalmisteluissa, jos
tämä esitys tullaan hyväksymään.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

En itse ole ollut tässä valmisteluprosessissa mukana mutta vs. stj:nä
voin todeta, että tiedän sen, että nämä riskianalyysit on tehty ja ne on
käyty läpi, mutta näissä ei missään yhteydessä ole ollut tämän
ratkaisun osalta, mitä esitetään, sellaisia esityksiä, että tämä olisi
vanhusten palvelujen kannalta heikko tai siihen liittyisi hoidon kannalta
riskejä. Aikatauluun liittyviä riskejä kylläkin siellä mainittiin. Tässä on
mukana ollut tässä valmistelussa sosiaali- ja terveysviraston johto ja
näiden palveluiden keskeiset toimijat, ja yhdessä nämä vaihtoehdot on
käyty läpi, joita tässä konsulttityön kautta on toteutettu. Mutta tämän
hoidon sisällön suhteen, että vanhukset tulevat hyvin hoidetuiksi, sen
suhteen ei ole asetettu tätä mallia epäilyksen alaiseksi.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Olen täsmälleen samaa mieltä kuin valtuutettu Torvalds täällä totesi,
että jos tämä asia olisi hyvin valmisteltu, meillä ei olisi kaikkea sitä
julkisuutta, kaikkia niitä lausuntoja, kannanottoja, joita meillä nyt tänä
päivänä on valtuutetuille jaettu. Olisin kyllä toivonut, että
kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava, joka äsken juuri
poistui salista, olisi kuunnellut kaikki nämä puheenvuorot niin, että
hiukan nöyryyttä pitää kyllä olla näin tärkeässä asiassa, ja tunneälyä.
Jos ajatellaan tämän asian valmistelua, herkkä asia, tämä koskee yli 1
000 pitkäaikaissairasta ihmistä, joiden omaiset ovat esim. valtuutetuille
soittaneet, kyselleet, mitä tapahtuu, niin eikö se osoita, että asiaa ei ole
valmisteltu hyvin, jos näin paljon epäselvyyttä on tämän asian
valmistelussa?

 

koska joka tapauksessa valtuusto tulee palveluverkkokysymyksessään,
meillähän on iso palveluverkkoselvitys parhaillaan käynnissä, jos
meidän valmistelumme on näin huonoa jatkossakin
palveluverkkokysymyksessä, niin minkälaista luottamusta politiikka ja
poliitikot ja kaupungin virkamiesjohto nauttii kaupunkilaisten
keskuudessa, jos kaiken aikaa tämä julkinen kuva on näin huonoa.
Todella toivon, että tässä asiassa jokainen, sekä kaupunginhallituksen
jäsen että myös kaupungin virkamieskoneisto, ottaa tästä asiasta
opikseen.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kannatan valtuutettu Torvaldsin erittäin hyvin perusteltua
palautusesitystä. Tässä koko esityksessähän on kysymys erittäin
suuresta asiasta, ja on senkin takia erittäin surullista, että tässä ei ole
nyt ollut eikä haluttu ottaa sitä aikaa, jolla olisi saatu yksimielinen
esitys. Kun kuitenkin olen ymmärtänyt eri keskusteluista, että koko
valtuustosta on löydettävissä ja myös meidän ryhmästämme sinänsä
halu tehdä ja parantaa vanhuspalveluja, mutta miksi pitää tehdä nyt
näin hirveällä vauhdilla tämä siirto niin, että kaikki eivät voi tähän
sitoutua, koska on niin paljon kysymyksiä, joihin ei pysty vastaamaan
huolestuneille ihmisille, vanhuksille, heidän omaisilleen ja ihan
kuntalaisille, niin on ihan mahdoton nyt tänään sitoutua tähän
esitykseen.

 

Haluan vähän muistuttaa siitä, mistä me nyt puhumme. Tämä
valtuustokausi alkoi tämän vuoden alusta, ja meillä oli silloin se
valtuuston ensimmäinen seminaari, olimme kaikki koolla ja kävimme
siellä läpi. Siellähän apulaiskaupunginjohtajat esittelevät aina, mitä
missäkin rootelissa on tapahtumassa ja mitkä ovat suuria asioita.
Siellähän apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen esitteli tätä
vanhuspalvelua ja pitkäaikaissairaanhoitoa sillä lailla, että hän kertoi
meille, että keskitetään nyt koko vanhuspalvelu Seniorisäätiöön. Minä
muistan, että meidän ryhmässämmekin olimme niin hämmentyneitä ja
emme oikein tietäneet, mitä tämä tarkoittaa ja lähdimme sieltä vähän
tukka pystyssä pois, että mitä nyt ollaan tekemässä.

 

Sitten myöhemmin, kun Kokkonen toi tämän esityksen tosiaan
konsernijaoston kautta, että ruvettaisiinkin valmistelemaan tätä, että
Seniorisäätiön vanhainkodit siirretään kaupungin omistukseen, niin me
olimme siinä vaiheessa niin hirveän helpottuneita siitä, että se ajatus oli

sen palveluverkkotyöryhmän jäsen, niin minulla on sellainen aavistus,
että sieltä tulee pitkä lista erilaisia, myöskin terveyspuolen paineita
luopua erilaisista tiloista, ja kyllä se silloin täytyisi olla tässä, koska se
koskee myöskin näitä tiloja, mitä tässä on lueteltu. Meillä pitäisi olla ne
tiedossa, jotta tiedetään, mihin me olemme siirtämässä ja onko
sellaisia tiloja enää edes olemassa, joten kannatan valtuutettu
Torvaldsin palautusesitystä.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Aivan aluksi haluan todeta, että kannatan palautusta.

Tässä on tullut jo hyvin esille tämä prosessin kuvaus eli se, millä tavalla
tämä päätöksenteko on tapahtunut. Täällä on puolustettu sitä mutta
aivan perustellusti mielestäni todettu juuri se, että tämä ei ole
asianmukaisesti sillä tavalla edennyt, että tässä ei ole kuultu tarpeeksi
työntekijöitä, ei hoidettavia eikä sellaisessa tilanteessa olevien
hoidettavien omaisia, jotka eivät itse kykene ottamaan kantaa tähän
asiaan.

 

Puutun itse asiassa ihan siihen, miksi mielestäni tämä pitäisi palauttaa.
Tässä täytyisi kuitenkin vielä selkiyttää tulevaisuutta, mihin tämä on
johtamassa. Itselläni on aikamoisia epäilyksiä liittyen näihin tiloihin,
mitä tässä on, että miten niiden tilanne hoidetaan tässä
siirtoprosessissa. Siellä on tulossa erilaisia peruskorjauskuvioita ja
muita, joista tässä vaiheessa ei oikeastaan ole tietoa. Mutta ennen
kaikkea siellä on nyt tämän hoidon sisältö ja hoivan sisältö ja sen
määrittely, mitä tässä tapahtuu. Tässä siirtämässä yhdenlaisesta
hoitokulttuurista toisenlaiseen hoivakulttuuriin nämä kolme
pitkäaikaissairaala ja sitten yksi pitkäaikaissairaala, joka on itse asiassa
kuulunut tähän kimppaan, on jäämässä terken puolelle. Täällä on jo
todettu, että kun puhutaan tästä yhdestä sateenvarjosta tai katosta, niin
itse asiassa tämä kotihoito, joka on olennainen linkki tässä
hoitoketjussa ja osa hoitoketjua, ei kuulukaan enää tähän saman
sateenvarjon alle.

 

Suuri asia tässä, joka itseäni huolestuttaa, on tämä tulevaisuuden
hoidon ja hoivan järjestämisen, hoitoketjun järjestämisen tulevaisuus.
Ja etenkin kun siellä on taustalla se, että pitkäaikaispaikkoja ollaan

vähentämässä. Niitähän ei tietenkään tehdä suit sait tässä, mutta joka
tapauksessa tässä lähdetään siitä lähtökohdasta, että 2012 meillä on 6
%:sta yli 75-vuotiaita vähentynyt sinne reiluun 3 %:iin, eli tässä on
aikamoinen leikkaus tiedossa. Sitten tässä valmistelussa tulevaisuutta
ajatellen pitäisi nähdä se, että näissä pitkäaikaissairaaloissa on ollut
hirveän erilaisia potilaita ja oikeasti hoidon tarve ei katoa. Huolimatta
siitä, että vanhukset elävät pitempään ja ovat terveempiä, siellä viime
vaiheessa tulee se paikka, jossa tarvitset sairaalahoitoa.

 

Jos puhumme esim. pitkäaikaishoidosta, siellä saattaa olla vuodenkin
ihminen saattohoidossa, itse asiassa häntä viedään kohti sitä loppua.
Eli siellä on hyvin erilaisia ihmisiä näissä sairaaloissa, ja silloin kun
tällainen siirto tapahtuu hoitokulttuurista toiseen, siinä pitäisi olla
selkiytettynä, hyvin tiedossa se, mitkä ovat hoitoketjut, mitkä ovat
vastuut. Tämä ei tällä hetkellä ole selvillä. Siellä suunnitellaan erilaisia
tai ei ole näkyvissä sitä, miten jatkossa esim. hoitoon ohjaus eri
pisteisiin tapahtuu.

 

Sitten se, että nyt kun meillä on ollut terveyskeskuksen puolella erittäin
hyvä johtamisjärjestelmä ja sitäkin on tahkottu usean vuoden ajan, että
se on saatu siihen tilanteeseen ja nämä auditoinnit ovat kertoneet ihan
hyvää tulosta. Samaan aikaan kun on kyetty sillä tavalla tehokkuutta
lisäämään, että paikathan ovat vähentyneet ja silti kyselytulokset ja
auditointitulokset ovat olleet hyviä, niin sillä tavalla tässä on iso huoli
siitä, että tämä kehittämistyö, johtamistyö saataisiin vietyä eteenpäin.
Siihen me tarvitsisimme jatkovalmistelua. Myönnän sen, täällä joku
totesi siitä, että henkilöstö joutuu löysässä hirressä olemaan vielä,
mutta se, että minä uskon, että henkilöstö tietää, mitä he saavat, mihin
he joutuvat, mitkä ovat vastuut ja velvollisuudet, että ne on selkiytetty.
Ja samalla hoidettavat ja heidän omaisensa tietävät, mitä tapahtuu ja
tiedotus pelaa, niin minä uskon, että me saamme tästä ihan hyvän
jutun aikaiseksi.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Anteeksi, että kesti hetken. En osannut odottaa, että valtuutettu Ingervo
jättäisi puheenvuoronsa käyttämättä.

 

Ensinnäkin olen seurannut tämän asian valmistelua

Kolmantena nostaisin viestinnän, joka on ollut todella puutteellista niin
potilaiden ja omaisten kuin terveyskeskuksen henkilöstönkin kohdalla,
mutta tähän palaan vielä ponsiesityksen kera, jos asiaa ei palauteta
tänään valmisteluun.

 

Hyvät valtuutetut.

 

Vaikka asiaan liittyy paljon kysymyksiä, toivon, että annamme
sosiaalivirastolle mahdollisuuden, tälle uudelle järjestelylle
mahdollisuuden ja että se asia etenee tänään niin, että sosiaalivirasto
pääsee kantamaan vastuuta ja johtamaan tätä asiaa yhden katon alta.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ystävät.

 

Minä ehdottomasti vastustan palauttamista ja haluan kertoa teille,
miksi. Yksi niistä syistä, minkä vuoksi olen lähtenyt mukaan
valtuustotyöhön, liittyy siihen, mitä tiedän ja näen vanhusten elämästä
sen takia, että hirveän iso osa työstäni liittyy vanhuksista
huolehtimiseen. Olen pitkän aikaan kärsinyt ensinnäkin siitä, että
vanhukset nähdään etupäässä vain tautien näkökulmasta. Tämä
rakennemuutos, yksi keskeinen juttu siinä tulee olemaan se, että me
saamme vanhukset tavallaan sellaiseen ympäristöön, jossa heidät
nähdään jotakin muutakin kautta kuin pelkästään heidän sairauksiensa
kautta. Minä uskon näihin vanhustenkeskuksiin, joita nyt ruvetaan
rakentamaan. Minä uskon siihen isoon leiriin, joka rakentuu niiden
ympärille. Uskon palvelutaloihin ja uskon siihen, että vapaaehtoisten
tulee olemaan entistä helpompi olla jakamassa vanhusten arkipäivää
juuri nimenomaan tällä rakenteella.

 

Nils Torvaldsin huomio siitä, että kotihoito jää terveyskeskukselle, on
mielestäni ihan oikea. Ja minä samalla tavalla kuin hän valitan sitä
itsekin, mutta eihän se herranen aika ole mikään syy vastustaa
vanhusten pitkäaikaishoidon rakenneuudistusta. Hyvä, että saadaan
pelastetuksi edes joku osa siitä sinne.

 

Yksi asia, jota täällä ei ole ollenkaan otettu huomioon, ja minä luulen,
että se voi johtua siitä, että välttämättä kaikki valtuutetut eivät tiedä,
mitä se tarkoittaa, siis tämä ajatus palvelutalojen merkityksestä.

Periaatteessa ja käytännössä palvelutalo pystyy tarjoamaan, silloin kun
hyvin rakennetaan se systeemi, lähestulkoon sairaalatasoisen hoidon.
Kaikille se ei tule riittämään, ja sitä varten on myös tarjolla tämä
laitoshoito. Mutta palvelutalojen merkitys on myös taloudellisesti aika
iso sen takia, että tällä tavalla asumiskustannuksiin tulee osallistumaan
valtio myös, että se ei ole pelkästään pois Helsingin kaupungin
kukkarosta.

 

Olen jotenkin vähän hämmentyneenä seurannut tätä keskustelua ja
varsinkin sitä paniikkia, joka näyttää nyt olevan siitä, että on
tapahtumassa tällainen valtava muutos. Olen ennen kaikkea ihmetellyt
sitä siitä näkökulmasta, että kenen asioiden edustajia me valtuutetut
täällä olemme. Minulle on syntynyt tästä keskustelusta se hämmentävä
olo, että hirveän iso osa täällä olevista näyttää olevan pelkästään
työntekijöiden asialla ja sanaa ”vanhus” ei ole edes kaikissa
puheenvuoroissa mainittu.

 

 

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutettukollegat.

 

Ensin tunnustan, että en ole terveyspuolen enkä sosiaalialan
asiantuntija. Senpä takia sain tilaisuuden muutama viikko sitten vierailla
Itäkeskuksen palvelutalossa. Se vierailu oli todella valaiseva. Nyt
alkuun heti totean, että en kannata asian palautusta, sen verran olen
asiaan kuitenkin pystynyt tässä perehtymään.

 

Minusta oli tosi hienoa siellä Itäkeskuksen palvelutalossa huomata, että
ensinnäkin siellä oli nimenomaan tämä visio, miten vanhus voi asua
koko loppuelämänsä samassa paikassa, hänen ei enää tarvitse
muuttaa. Hän voi tuoda omat huonekalunsa, hän vuokraa sieltä
normaalilla vuokrasopimuksella yksiön, hän voi asua siellä halutessaan
puolisonsa kanssa. Siellä voi käydä kylässä, siellä oli vierailulla koiria
viime kerralla. Sieltä saa hoitoa, ihan kaikkeen siihen, mitä vanhus
tarvitsee. Minä havaitsin, että tässä ihan oikeasti yritetään ottaa
huomioon vanhuksen tarpeet sillä tavalla, että hänen ei tarvitse olla
potilas sairaalassa, sairastaa siellä ja olla hoidettavana, vaan hän voi
asua omassa kodissaan omien tuttujen tavaroidensa keskellä ja sitten
häntä voidaan hoitaa ja auttaa siellä aivan, ihan loppuun asti, jos
sellainen koittaa.

 

Senpä takia mielestäni tämä siirto eli pitkäaikaissairaanhoidon siirto
sosiaaliviraston puolelle, minä jotenkin en oikein ymmärrä sitä kauheaa

mutta pitää ottaa aikalisä, ja on vähän jäänyt epäselväksi, että kuka
haluaa aikalisän ja kuka haluaa kokonaan uudelleen valmistelua.
Demareista esimerkiksi on vähän epäselvää se, ovatko he tukka
pystyssä, kun asiat liikkuvat eteenpäin vai kannattavatko he aikalisää
vai kannattavatko he koko asian uudelleen valmistelua vai sitä vaan,
että keskustellaan enemmän ja sitten vasta päätetään.

 

Olen samaa mieltä, että vastaus, että mikään ei muutu, ei ole riittävä.
Joku muuttuu, ja siksi siitä pitää kertoa paremmin. Muutoksen
toimeenpano on todellakin ehdottoman tärkeää, ja tämän vuoksi
kannatan Muurisen pontta, eli siirrolle tulee asettaa seurantaryhmä
sosiaalivirastoon. Ja kannatan tässä siis käsittelyn jatkamista ja asian
tarkempaa seurantaa.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Minä olen ensimmäistä kautta valtuutettuna ja meidän
sosialidemokraattien toinen sosiaalilautakunnan jäsen. Ja
luottamushenkilönä minä rupean käsittämään, mistä tässä on kysymys,
tässä esityksessä vanhusten pitkäaikaishoidon siirtämisestä ja sen
muista tekijöistä, jotka koskevat hoitoketjun järjestämistä ja vanhusten
palveluiden uudenlaista, parempaa järjestämistä, joka tässä varmasti
on tavoitteena. Tämän takia kannatan lämpimästä Nils Torvaldsin
tekemää palautusehdotusta, että tälle koko valmistelulle ja sen hyvien
tavoitteiden jäsentämiselle saataisiin enemmän aikaa.

 

Äskeiseen puheenvuoroon minun täytyy kuitenkin jäsentää, että kun on
tutustunut helsinkiläiseen palveluasumiseen, niin nyt tämä
pitkäaikaissairaaloiden siirto sosiaalivirastolle tarkoittaisi sitä Kivelän,
Myllypuron ja Koskelan sairaalaosastoiden ja 1 200 vanhuksen osalta,
että ne tulisivat olemaan statukseltaan vanhainkotiasumista. On
olemassa vanhainkotiasumista, palveluasumista ja sitten kotipalvelua,
joka todellakin, kuten todettiin, jää terveyskeskuksen puolelle.

 

Nyt tämä kuitenkin pitää tämä uudistus sisällään kauhean monta
tekijää, lähtien sieltä kauimmaisesta, eli koskee kotipalveluita. Sitä
pyritään vahvistamaan, meillä on prosenttilukuja strategiassa, että
pyritään nostamaan se lähelle sitä valtion suosittamaa 14 %:a yli 75-
vuotiaista. Pyritään meillä Helsingissä 1,5–2,5 %:lla nostamaan sitä

 

Kiitoksia, puheenjohtaja. Hyvä valtuusto.

 

En kannata palautusta. Minusta Torvalds maalaa nyt en sanoisi piruja
vaan haamuja seinille, ja hänellä on sellasia periaatteita, mitä
mielestäni ei ihmisellä pitäisi edes olla.

 

Miten voidaan sanoa, että tämä asia on valmisteltu huonosti? Minusta
tämä on valmisteltu riittävän hyvin. Tätä on informoitu myös
henkilökunnalle, mutta jostain syystä joku urbaani legenda on lähtenyt
liikkeelle, että nyt tapahtuu jotain kauheaa tässä kaupungissa. Siihen
on mennyt myös media mukaan. Näinhän ei ole. Olen kuullut juttuja,
että Koskelan sairaalan osastot suljetaan ja Myllypuro suljetaan
kokonaan. Näitä sitten media valitettavasti uskoo.

 

Tuossa Olli Valtonen sanoi aivan mukavasti, että näyttää, että valtuusto
on työntekijöiden asialla. Minusta näyttää myös siltä, hän osui siinä
ihan oikeaan. Haluaisinkin muistuttaa kaupungin työntekijöitä siitä,
miten hyvä työnantaja kaupunki on. Helsinki ei koskaan irtisano
työntekijöitä, Helsingillä ei ole yt-neuvotteluja, Helsinki maksaa palkat
ajallaan ja riittävin korotuksin. Minusta tuntuu, että henkilökunta on
turhaan huolissaan ja unohtanut kaupungin aseman. Yksi näistä
työnantajan etuoikeuksista on organisoida työ uudelleen.

 

Kiitos.

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Ensinnäkin totean, että ryhmämme kaupunginhallituksessa kritisoi
tämän asian valmistelua, niin kuin monet muutkin tänään ovat tehneet.
Tässä tietysti hallintokulttuuri tuottaa välillä joko ripeyttä tai hitautta, ja
tavallaan tästä on hyvä puhua, miten asioita valmistellaan. Kohta
pohdin pikkuisen KPMG Kunta Oy:n roolia tässä, mutta sinänsä kyllä
tämän päätöksenteon takana olemme seisseet, osin siitä syystä, että
ongelma Helsingissä toki on laitosvaltaisuus mutta meidän
lähtökohtamme on ollut se, että vielä tärkeämpää on se, että löydetään
ratkaisuja, jotka kunnioittavat ja ottavat huomioon käyttäjälähtöisyyden.
Ja se, että saadaan tuotettua hoitoa, hoitojärjestelmiä, jotka toimivat,
että tieto kulkee. Ja tämä kahden konttorin, sosiaaliviraston ja
terveysviraston ikään kuin kivijalka tässä ei kaikilta osin ole toiminut

tätä tilannetta. Hallinnon uudistus ei voi olla itse tarkoitus vaan se, mitä
kentällä tapahtuu, että siihen reagoidaan.

 

Kiitos.

 

 

Hyvät ihmiset.

 

Vastaan heti valtuutettu Kolben kysymykseen. Kaupunginsairaala ei
suinkaan tarkoita pitkäaikais...

 

Välihuuto!

 

Kuuntelepa Laura. Kaupunginsairaala ei todellakaan tarkoita
pitkäaikaissairaalaa, vaan nyt pistetään kaupungin akuuttisairaaloille
yhteinen nimi. Se on minusta erittäin onnistunut muutos. Eli meillä tulee
jatkossa olemaan yhtenäisen niminen kaupunginsairaala ja siellä
erilaisia yksiköitä, ei kuitenkaan pitkäaikaissairaaloita, koska niistä
tulee sosiaaliviraston alaisia. Kannatan ilman muuta tätä esitystä
sisällöltään, mutta sen sijaan olen kyllä palautuksen kannalla sen takia,
että on todellakin tarpeellista korjata sitä käyttäytymistä, jota valtuusto
on täällä viime aikoina harrastanut. Valtuuston enemmistö on
hyväksynyt ihan liikaa sellaisia muutoksia, joissa edes muutosvaiheen
rutiiniasioiden hoitoa ei ole varmistettu. Hallinnollisessakin
muutoksessa, joka nyt vain esitetään alkuun tapahtuvaksi, tulee
kaikenlaista tietojärjestelmien ja erilaisten nimikkeiden muutoksia ja
tällaisia, jotka yllättävän paljon sitten nykymaailmassa häiritsevät
ihmisten työtä ja aiheuttavat monenlaisia kommervenkkejä.

 

Toinen ja paljon tärkeämpi asia on tietenkin se, että saataisiin käyntiin
tämä tavoitteiden asettelu, jota esim. vanhusneuvosto hyvin
ansiokkaassa kirjeessään vaatii valtuustolta. Meidän pitäisi pystyä
sanomaan ulos, minkä sisältöistä palvelua nämä yhteen saatettavat,
ympärivuorokautiset hoitomuodot nyt sitten tulevat tuottamaan. Täällä
on moneen kertaan toistettu se, että meillä on yhteinen, hyvä tavoite
parantaa vanhustenhoitoa niin, että loppuvaiheen asuminen ja
loppuvaiheen hoito on yhtenäistä ja yksilön tarpeet huomioon ottavaa
riippumatta siitä, missä nykyään erinimisessä yksikössä hän sattuu
asumaan ja missä häntä hoidetaan. Hyvin yksimielisiä on ilokseni oltu
myös siitä, että tämä jatkuva siirtely hoitoasteelta toiselle pyritään
lopettamaan. Nämä ovat keskeisiä asioita tässä uudistuksessa.

 

 

niin, että päästään heti kunnolliseen asumistasoon.

 

 

Bästa ordförande, bästa fullmäktige. Jag börjar på svenska ja jatkan
sitten suomeksi.

 

Jag stöder absolut Nils Torvalds återremissförslag av två orsaker som
har uppmärksammats för lite idag. Den första gäller risker, hur vi
hanterar riskerna. Hur tänker sig stadsfullmäktige att vi skall kunna
hantera riskerna i den här stora reformen om vi inte noggrant har hört
de som närmast berörs? Både personalen och åldringarna har
förbigåtts i den här processen. De sitter med kunskap som vi behöver
för att fatta kloka beslut. Vilka är riskerna? Hur kan vi hantera dem?
Det måste vi ta reda på. Vi måste få hjälp att undersöka den här saken
innan vi kan fatta ett klokt beslut. Jag förstår inte hur man kan gå vidare
utan att det här beaktas.

 

Ja sitten siihen toiseen asiaan: Tämä on demokratiakysymys.
Mielestäni päätöksen tekeminen nyt tällä pohjalla on jyrkässä
ristiriidassa valtuustostrategian demokratisointikysymysten kanssa.
Miten me voimme tehdä hyviä päätöksiä tässä kaupungissa, ellemme
kuuntele ihmisiä ja elleivät ihmiset pääse osallistumaan niihin asioihin,
jotka heitä eniten koskevat? Tämä koskee tuhansia ihmisiä läheisesti.
Miksei heitä hyödynnetä? Mikseivät he päässeet mukaan päättämään
ja vaikuttamaan asioihin?

 

Ja mitä tästä seuraa, jos tällaisia päätöksiä tehdään ihmisten pään yli
näin katsomalla? Ihmisiä kohdellaan kuin jotain karjalaumaa. Miten
ihmiset voivat tulla äänestämään vaaleissa, jos kokemus meistä on se,
että me teemme järkyttävän suuria päätöksiä heitä kuulematta ja heitä
kunnioittamatta? Minkälainen demokratia se sellainen on? Kyllä me
tarvitsemme jonkinlaista osallistumisen intoa, ihmisten kunnioitusta,
jotta ihmiset saavat sen kokemuksen, että halutaan ja uskotaan siihen,
että jokainen helsinkiläinen on tärkeä, jokaisen osaaminen on tärkeää.
Ja kun ihmiset osallistuvat, saadaan parempia päätöksiä, saadaan
yhteisiä kokemuksia, onnistumisen kokemuksia, kun saadaan niitä,
ihmiset tulevat mukaan tähän yhteiskuntaan ja saadaan parempi
yhteiskunta.

 

Näin tämä rakentuu. Tämä on pohjoismainen idea siitä, että kun
ihmiset pääsevät mukaan vaikuttamaan, syntyy osallistumisen halua,
silloin syntyy hyviä päätöksiä, syntyy parempi yhteiskunta. Miten

tällainen asia on voinut unohtua, näin ilmeinen ja tärkeä asia?
Kumminkin meidän strategioissa se on aivan selvää pässinlihaa, kaikki
tajuavat, että näin syntyy järkeviä, hyviä päätöksiä, että ihmiset
osallistuvat. Miten se voidaan tässä unohtaa? Minä en oikein ymmärrä.
Minun mielestäni tämä palautus on selvästi järkevää. Torvalds esitti
hyviä perusteluja ja moni muukin, kiitos niistä. Toivotaan, että saadaan
enemmistö tämän taakse.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Itse olen täällä jälleen kerran sanomassa sitä, että meidän täytyy
palauttaa tämä uudestaan valmisteltavaksi ihan sen takia, että kyllä
kuntalaisten mielipidettä pitää kuulla. Me olimme siellä Myllypuron
sairaalassa 12. päivä, osa meistä valtuutetuista. Kyllä siellä aika
selkeästi omaisilta tuli se viesti, että voidaanko päätöksiä tehdä näin
heikon valmistelun pohjalta. He kysyivät, että ”oletteko tosiaan valmiit
tekemään päätöksen, näin suuren päätöksen, vain sen perusteella, että
sanotaan, että mikään ei muutu?”

 

Omaisethan olivat tietysti huolissaan siitä, mitä tapahtuu
vuodenvaihteessa, mutta he ymmärsivät, että heidän omaisillaan ei
varmasti ole hätää. Mutta he halusivat tietää, mitä tapahtuu jatkossa
koko tässä vanhustenhuollossa. Siellä oli viisikymppisiä ihmisiä, jotka
tulivat kysymään, että heitä pelottaa oma vanhuus, että mitä sitten, kun
ei enää olekaan pitkäaikaissairaalaa, ei ole vanhainkoteja. Ja nythän
meidän täytyy ottaa se realistinen lähtökohta, että mistä tämä on
lähtenyt liikkeelle. Se on lähtenyt liikkeelle siitä, että meidän pitää
säästää vanhustenhuollon kustannuksista. Ja nyt jos lähdetään
puhumaan kauniisti siitä, että ajatellaan vanhuksia ja heidän
hyvinvointiaan, se tulee ehkä siellä jossain, mutta ensimmäinen on
raha, ja aina on raja, ja koska on ajateltu, että vanhuksia on niin paljon,
niin meidän pitää purkaa tätä laitoshoitoa. Ja he ovat entistä kauemmin
kotona, ja sen jälkeen tulee palveluasuminen. Ei enää ole sitä
vanhainkotia myöhemmässä vaiheessa. Nyt se vielä on, mutta se
asteittain ajetaan alas. Näin minulle ainakin on kerrottu, että ei tule
olemaan kuin nämä kaksi vaihtoehtoa.

Jos me ajattelemme sitä, minkälaisia ongelmia meillä on tällä hetkellä
jo siellä kotihoidossa, niin kyllä meidän täytyy olla vakuuttuneita siitä
ennen kuin me teemme minkäänlaista päätöstä, että sinne kotihoitoon
saadaan resursseja, mistä tulevat ne kuntoutusihmiset ja millä tavalla

asia käsitellään kunnolla ja heidän työtään arvostetaan ja heidät
otetaan mukaan tähän päätöksentekoon, että he pystyvät siihen myös
vaikuttamaan. Jos meillä nyt tosiaan on täällä valtuustossa tällainen
kanta, että me ohitamme kaikki nämä mielipiteet, mitkä ovat tulleet, niin
kyllä se tuntuu aika kamalalta. Ketä me edustamme täällä?
Edustammeko me omaa puoluettamme ja sen kantoja vai niitä ihmisiä,
jotka ovat meidät tänne valikoineet?

 

Välihuuto!

 

Niin ja myös heitä, kaikki meidän pitää tässä ajatella, varsinkin
hoitohenkilökuntaa, joka on ollut, niin meidän pitää myös edustaa heitä
siinä ja ottaa heidät mukaan tähän päätöksentekoon. Jos ajatellaan
sitä, että puhutaan demokratiasta, ja niin kuin täällä on monta kertaa
tuotu esille, mitä kaikkia kauniita sanoja siinä strategiassa on, niin
otetaan ne nyt sitten kerrankin käyttöön ja katsotaan, että mitä me
saamme aikaiseksi. Ehkä kun tämä palautetaan, otetaan mukaan sinne
vanhusneuvosto, otetaan sinne omaiset, otetaan ne potilaat, ketkä
pystyvät jotain sanomaan asiasta, oman kykynsä mukaan, niin silloin
me ehkä pystymme saamaan tästä sellaisen, että jokainen pystyy
luottamaan, että hänet hoidetaan siinä vaiheessa, kun hän sitä hoitoa
tarvitsee. Mutta näin huonolla valmistelulla kenellekään ei jää mitään
käteen siitä eikä kukaan voi olla valmis tietämään, mitä hänelle
tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

En sinänsä vastusta vanhusten pitkäaikaishoidon uudelleenjärjestelyä,
mutta ennen organisaatiouudistusta pitää saada vastaukset ja
selvitykset erittäin moniin ja tärkeisiin kysymyksiin.
Organisaatiouudistuksen päämääränhän pitää olla
vanhuspalveluohjelma 2006–2009 mukaisesti ajatus siitä, että
Helsingissä ikäihmiset voivat asua ja vanheta turvallisesti luottaen
siihen, että saavat palveluja tarvittaessa ja että palvelut ovat heidän
tarpeidensa mukaisia, toimintakykyä edistäviä, ennaltaehkäiseviä,
korjaavia ja kuntouttavia palveluja ammattitaitoisen ja osaavan
henkilöstön tuottamana. Tarvitaan siis selvityksiä enemmänkin, ja tässä
otan niitä esiin.

 

 

muuttamatta vanhustenkeskuksia kuitenkaan palveluasumiseksi.
Muutoshan vaikuttaa negatiivisesti sekä vanhusten palvelumaksuihin
että henkilöstömitoitukseen.

 

Missä sitten hoidetaan ne alle 65-vuotiaat asiakkaat, potilaat, jotka
tarvitsevat pitkäaikaista kuntoutusta tai eivät hoidosta huolimatta
kuntoudu? Heitä on paljon, ja heidän hoidolliset tarpeensa ovat kovin
erilaisia. Mikä tulee olemaan Koskelan, Kivelän ja Myllypuron sairaalan
terapiahenkilöstön, lääkäreiden ja tarvittavien tukipalveluiden, kuten
lääkehuollon, siivouspalveluiden, kuljetuspalveluiden ynnä muiden
asema muutoksen jälkeen? Ei riitä, että todetaan niiden säilyvän
ennallaan.

 

Miten potilasjonot sujuvoituvat muutoksen jälkeen, ja miten vältetään
päivystyksen ja akuuttiosastojen ruuhkautuminen? Nythän katkaistaan
akuuttisairaaloiden ja pitkäaikaissairaaloiden kokonaisuus, joka on
käytännön toiminnan tasolla ollut yksi yksikkö. Samalla puretaan
erittäin toimiva ketju: kotihoito–päivystys–akuuttisairaalat–
pitkäaikaissairaalat. Juuri tämä toiminta on mahdollistanut Helsingin
hoitoketjujen tämänvuotisen sujuvuuden muutaman vuoden takaiseen
verrattuna. Asia on erittäin tärkeä, ja se pitäisi selvittää perusteellisesti
ennen muutosta. Kannatan palautusta.

 

Kiitos.

 

 

Hyvät valtuutetut.

 

Nyt käsittelyssä oleva vanhusten pitkäaikaishoidon siirto on ajatuksena
kannatettava, kun mietitään niitä valtakunnallisia ja kunnallisia
tavoitteita, joihin tämä nyt käsittelyssä oleva muutos perustuu.
Tavoitteena on keventää sairaanhoitoa ja vähentää kustannuksia.
Samassa yhteydessä on mukaan otettu myös seniorisäätiö, sillä
seniorisäätiön kiinteistöjen huono kunto on ollut kaikkien yhteinen huoli.
Jokaisen ikäihmisen tulisi voida viettää mahdollisimman vireää ja
aktiivista elämää. Onkin sanottu, että sairaalan ei pitäisi olla kenenkään
koti. Tähän ajatukseen on helppo yhtyä. Sen toteuttaminen ei sitten
olekaan välttämättä ihan niin yksinkertainen asia, sillä kun vanhus
katoaa sairaalasta siihen kevyempään hoitoon, vaatii se edelleen
auttavia käsiä.

 

Perussuomalaiset pitävät selvityksen valmistelutapaa ongelmana. On

Omalta osaltani, perustuen valistuneeseen koodaustietoon, olen lisäksi
hyvin skeptinen sen suhteen, että alkusyksyllä 2010 olisi käytössä yksi
potilastietojärjestelmä kahden sijaan, kuten tavoitteena on. Aikataulu
on yksinkertaisesti sanottuna kireä. Uskonkin, että henkilökunta joutuu
painimaan kahden järjestelmän loukussa pikemminkin kevääseen 2011
kuin syksyyn 2010 asti.

 

Hyvä puheenjohtaja, valtuutetut, kansalaiset.

 

Perussuomalaisten mielestä tämä asia kaipaa jatkoaikaa palautuksen
muodossa. Perimmäinen tavoite on sinänsä hyvä, mutta avoimia
kysymyksiä on vielä aivan liian monta. Tämän vuoksi aikalisä ja
avoimiin kysymyksiin vastaaminen olisi enemmän kuin suotavaa. Se
olisi kaikkien yhteinen etu.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Meille jaettiin täällä tänään vanhusneuvoston kannanotto asiaan. Jos
tämä olisi vain joku julkilausuma jostakin pienestä yhdistyksestä tai
muusta, siihen voisi suhtautua tietysti aika kevyesti, mutta kun meidän
vanhusneuvostomme edustaa itse asiassa meitä kaikkia. Tämän
allekirjoittajana on Tuula Öhman, Helsingin vanhusneuvoston
puheenjohtaja, entinen Kokoomus-kaupunginvaltuutettu. Ja kun tiedän,
niin kuin te kaikki muutkin tiedätte, että vanhusneuvostossa on itse
asiassa edustettuna kaikki ne ryhmät, jotka tässä salissa istuvat, olisi
syytä ottaa aika vakavasti tässä esitetyt puutteet. Yksi puute, mikä
tässä on selvästi sanottu, on se, että itse vanhusten asia ei ole tämän
asian yhteydessä ollut edes lausunnoilla mukana.

 

Välihuuto!

 

Palautuksesta nimenomaan, sen takia sanoisin, että jotta tämä asia
voidaan kunnolla valmistella, niin tämä pitäisi palauttaa, niin kuin on
käsitys tässä vanhusneuvoston paperissakin. En ymmärrä oikein sitä
kiirettä, mikä on. Jos me olisimme eri mieltä tästä tavoitteesta, mikä
tässä asiassa on, ymmärtäisin tämän voimakkaan vastakkainasettelun,
mikä tulee palautus vs. asian päättäminen välittömästi, niin
ymmärtäisin paljon paremmin. Mutta kun Vihreiden taholta pidetään nyt
kiirettä, niin johtuuko tämä huonosta omastatunnosta, kun satamaa

saatiin 10 vuotta viivästettyä niin nyt täytyy tätä 10 vuotta aikaistaa,
niinkö? Vai mistä on kysymys?

 

Välihuuto!

 

Minä vain haluan sanoa sen, mikä on kiire ja kiire eri asioilla. Tässä
mielessä palautukseen asian laittaminen ja asian valmisteleminen
siten, että se tyydyttää laajasti meitä kaikkia, olisi ainoa järkevä
vaihtoehto. Ei tässä ole mitään tolkkua tällaisessa kiireessä, jossa
hypätään ikään kuin kaikkien hengenpelastusohjeiden vastaisesti:
koskaan ei saisi hypätä sellaiseen veteen, missä ei tiedetä, mitä siinä
on pohjan edessä. Tämä on nyt sellainen hyppy, jossa saattaa niska
taittua ja halvaannutetaan pitkäksi aikaa nyt jotenkin toimiva systeemi,
kun tarkoitushan tässä oli nimenomaan elvyttää vanhustenhoito ja
vanhustenhuolto sille tasolle, mille se paremminkin kuuluisi.

 

Tässä mielessä, jos takana on pelkästään Seniorisäätiön asioiden
ratkaiseminen, niin tuodaan se erikseen valtuustoon pikaisella
vauhdilla, mutta itse koko tämä kysymys valmistellaan niin, että
saadaan sellainen järjestelmä aikaiseksi, jossa ei ole etukäteen
näkyvissä olevia aukkokohtia. Nyt tämä on sukellus tuntemattomaan
tällä aikataululla, ja ihmettelen sitä rohkeutta, millä tässä yritetään nyt
siihen tuntemattomaan veteen sukeltaa.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Työssäni katson sosiaali- ja terveyspolitiikan yhteistyötä ei vähiten
työnantajani, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, tänä vuonna
tapahtuneen fuusion näkökulmasta. Sosiaalialan ammattilaiset
puolustavat omaa reviiriään ja terveydenhuolto omaansa. Tiedän
omakohtaisesti, varmaan moni muukin tässä salissa, etteivät nämä
hallinnolliset suuret muutokset ole helppoja ja harvoin niistä saa
kiitoksiakaan.

 

Kaupunkilaisten näkökulmasta olennaista on kuitenkin palveluiden
saumattomuus ja hyvä hoito. Lukuisissa puheenvuoroissa on täällä
otettu esille, että suuntana tämä päätös on hyvä. Vaikka monessa
maassa ollaan meitä huomattavasti vielä jäljessä sosiaali- ja
terveysalan yhteistyössä, on meilläkin tiedonkulussa, päätöksenteossa
ja hoitoketjussa vielä huomattavan paljon parantamisen varaa.
Erinomainen tavoite on myös vanhusten siirtelyn estäminen.

 

 

Valmistelusta on annettu pyyhkeitä ja osin aivan syystä. Mielestäni
tiedotus on hoidettu heikosti, ja nyt on todella petrattava. Henkilöstö,
asiakkaat ja näiden omaiset on otettava nyt keskeisesti mukaan
uudistamistyöhön. Jatkovalmisteluun on liitettävä myös mukaan
vanhusneuvosto, johon monessa puheenvuorossa on täällä viitattu.
Osallisuus syntyy kuulemisesta ja mukanaolosta, ja tämän päätöksen
valmistelun kannalta otollisin hetki on mennyt. En halua nähdä sellaista
Helsinkiä, jossa näitä vastaavia tilanteita syntyy uudestaan. Minusta nyt
on syytä tehdä kaksin verroin työtä luottamuksen ja työmotivaation
säilyttämiseksi.