Arvoisa puheenjohtaja.

 

Aluksi teen esityksen siitä, että kaupunginvaltuusto vahvistaa vuoden
2010 tuloveroprosentiksi 18,5 eli kaupunginhallituksen vähemmistön
mukaisen esityksen. Äskeisessä äänestysruljanssissa
kaupunginvaltuuston enemmistö hyväksyi budjetin, joka monilta osin
edustaa alibudjetointia myös lakisääteisten kustannusten suhteen.
Tällä kaupungin resurssien vahvistamisella on se vaikutus, että kun
vääjäämättä ensi vuoden kuluessa merkittäviä budjettiylityksiä
lakisääteisiin ja ehkäpä muihinkin menoihin tänne valtuustoon tuodaan
niin nämä kustannukset ovat tasapainoisesti rahoitettuja. Lisäksi on
syytä havaita, että ihan kirjankin mukaan äsken hyväksytty
budjettiesitys on lähes 50 miljoonaa euroa alijäämäinen.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kannatan valtuutettu Bergholmin tekemää esitystä ja samalla olen
vähän huolestunut siitä keskustelusta, joka käytiin budjettia
käsitellessä. Kun meillä tulevana vuonna lainanottotarve erilaisten
investointien ja korjausrakentamisen kautta lisääntyy hyvin
voimakkaasti ja sillä toki on esim. työllisyyden suunnassa paljon
positiivista vaikutusta, niin samalla perusteltiin mahdollisia ylityksiä tai
sanottiin, että ne hoidetaan lainaa lisää ottamalla. Käyttömenon maksu
lainoilla ei tämän kokoisessa kaupungissa oikein ole sitä hyvää
budjettipolitiikkaa. Sen takia uskottavampi, rehellisempi malli, jossa
aidosti tunnustetaan se tila, missä ollaan ja mikä on Suomessa tällä
hetkellä realismia, eli tuloveron nosto, se kannattaa nyt uskoa ja toimia.
Ja väitänpä, että ensi keväänä viimeistään, jos ei nyt sitä hyväksytä,
olemme sen edessä, eli kansantaloustieteellinen pohdinta kannattaa
jättää tähän.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

Esityslistalla oleva kaupunginhallituksen esitys ja miten enemmistö
äänesti vastaehdotuksissa on suoraan ensinnäkin jo keväällä sovitun
raamin mukainen, jota toki on sitten tarkennettu ja parhaan tietämyksen
mukaan on se budjetti laadittu. Se on saanut myös kiitoksia monilta
tahoilta, että tässä toimitaan juuri tässä taloustilanteessa oikeiden
oppien mukaisesti. Ja tämän takia emme tietenkään missään
tapauksessa voi tuota valtuutettu Bergholmin tekemää vastaehdotusta
tulla kannattamaan.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Olen juuri samaa mieltä kuin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto
Rautava tuossa edellä. Todellakin tässä taloustilanteessa meidän
valtuutettujen ja valtuuston ei ole kyllä syytä veronkorotuksella lähteä
pienentämään helsinkiläisten käytettävissä olevia tuloja. Eli olen
kaupunginhallituksen esityksen kannalla, että veroprosentti pidetään
ennallaan.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minusta se päätös, että veroja ei koroteta nyt, on ihan järkevä sen
takia, että Helsinki on aika palveluvaltainen kunta ja kotitalouksien
ostovoiman vähentäminen jyrkentää lamaa. Mutta vaikuttaa kyllä myös
aivan selvältä, että verojen korotus on edessä myöhemmin. Näin on
myös Lahden kaupunki tehnyt, päätti olla korottamatta tänä vuonna
mutta samalla päätti, että se korottaa ensi vuonna.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Jos mietitään, mikä on valtiollisen veron ja kuntaveron ero, se ero on
se, että periaatteessa kuntavero on tasavero ja sitä maksavat myös
kaikkein pienituloisimmat, valtion veroa maksetaan vasta reilusti yli 20
000 euron tuloista. Sen vuoksi nyt kannattaa pyrkiä siihen, että
valtiollisia veroja korotetaan, erityisesti isotuloisten verotusta,

pääomaverotusta, varallisuusveroa palautetaan. Sen sijaan pitäisi
pyrkiä välttämään kunnallisveron korottamista, koska kaikkein
pienituloisimmat maksavat siitä suhteessa huomattavasti enemmän
kuin isotuloiset. Sen vuoksi on oikeudenmukaista veropolitiikkaa, että
pyritään välttämään sellaisten verojen korottamista, jotka koskevat
kaikkein pienituloisimpia kaikkein kovimmin ja veroja kerätään niiltä,
joilla on mahdollisuuksia, varoja ja kykyjä maksaa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Niin kuin äskeinen puhuja hyvin tietää, kunnallisvero ei enää johtuen
kunnallisverovähennyksestä ole sentyyppinen tasavero kuin se on
aikoinaan ollut. Tietysti, jos hallitus olisi toiminut eduskunnassa sillä
tavalla, että alinta veroprosenttia olisi vähän nostettu, jota kautta
pienimpiin tulonsiirtoihin ei ole kohdennettavissa tätä verorasitusta, niin
tilanne olisi toisenlainen. Mutta hallitus ei sitä eduskunnassa
hyväksynyt, ja sitä kautta kyllä olen samaa mieltä kuin Arhinmäki, että
kunnallisveroproblematiikka liittyy pienituloisiin. Toisaalta myös palvelut
ovat iso asia, nimenomaan pienituloisille tulevat palvelut, joiden
puolesta toivon mukaan tässä salissa kaikilla on yhteinen halu taistella.
Parempi se, että ne maksetaan aidosti, oikeasti ja rehellisesti,
sanotaan, millä se katetaan kuin toivotaan, että jostain tulee rahaa ja
mahdollisesti lainataan.

 

 

Haluan vierustoverilleni sanoa, että kunnallisverossa on myös se
ongelma, että se kyllä jonkin verran ottaa huomioon ansiotulon saajia,
jotka ovat pienituloisia sen takia, että meillä on ansiotulovähennys ja
eläkeläisilläkin on eläketulovähennys. Mutta niillä ihmisillä, jotka saavat
työttömyyspäivärahaa, sairauspäivärahaa tai vanhempainpäivärahaa,
niin heillä ei ole vastaavia vähennyksiä ja heidän kohdallaan erityisesti
kunnallisveron nostaminen on paha asia, jota tulee välttää viimeiseen
asti.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

 

Haluaisin vielä vaan muistuttaa siitä, että hallitushan nosti
kunnallisveron perusvähennystä, joten kaikkein pienituloisimpien
verotus päinvastoin kevenee ensi vuonna, että siellä ei unohdettaisi
tätä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Perusvähennyksen korottaminen oli hyvä ratkaisu. Totta kai se olisi
voinut olla vielä suurempi, mutta jos veroja korotetaan, niissä kunnissa,
joissa korotetaan, perusvähennyksen korottaminen syödään
veronkorotuksella myös kaikkein pienituloisimmilta. Edelleen tilanne on
se, että perusvähennys jää noin 2 300 euroon. Alle 10 000 euron
vuosituloista ei olisi syytä maksaa veroja ollenkaan. Tämä tarkoittaisi
sitä, että kaikkein pienituloisimmat, esim. työ- tai peruspäivärahalla,
pienimmillä kansaneläkkeillä elävien ei tarvitse maksaa veroja, jonka
jälkeen he joutuvat menemään toimeentulotukiluukulle.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Valtuusto on päättämässä kiinteistöveron merkittävästä korottamisesta.
Yleinen kiinteistöveroprosentti nousee 0,7:stä 0,8:aan ja
asuinrakennusten kiinteistövero 0,22:sta 0,32:een.
Talousarvioehdotuksessa on kiinteistöveron tuotoksi arvioitu vakituisten
asuinrakennusten osalta 34 miljoonaa euroa ja muun
kiinteistöomaisuuden osalta 155 miljoonaa euroa, eli yhteensä 189
miljoonaa euroa. Lisäystä kuluvan vuoden kiinteistöveroon on 22 %.
Vakituisista asuinrakennuksista ja niiden tonteista peritään
kiinteistöveroa yhteensä noin 80 miljoonaa euroa eli vajaa

kiinteistöverojen kokonaistuotosta. Asunnoista perittävä kiinteistövero
nousee 22:sta 34 miljoonaan euroon ja niiden tonteista 40:stä 46
miljoonaan. Keskimääräinen asuinkiinteistön veronkorotus on täten
noin 30 % vaihdellen 14:stä 45 %:iin. Tällöin ei ole vielä otettu
huomioon mahdollisia verotusarvojen korotuksia.

 

Helsingin kiinteistöistä maksetaan 20 % koko maan kiinteistöverosta.
Mielestäni se on liikaa. Lisäksi ollaan nostamassa vesimaksuja 18 %.
Kiinteistöliiton selvityksen mukaan yhtiövastikkeista/asumiskuluista
menee veroihin ja kunnallisiin maksuihin noin 60 %, eli kunta vaikuttaa
aivan oleellisesti asumiskuluihin. Täten kunnallisten maksujen
korotuksissa tulisi olla varsin pidättyväinen, jos ja kun haluamme
kohtuuhintaista asumista.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tulin oikein valtuutettu Koskisen innoittamana tänne eteen puhumaan,
vaikka piti puhua ensin lyhyesti paikalta. Minun käsitykseni on se, että
jatkossa seuraavien 20 vuoden aikana kiinteistöveroa tullaan varsin
yksimielisesti nostamaan ja aika paljon sen takia, että koko
pohjoismainen hyvinvointivaltio on menossa aikamoiseen
rahoituskriisiin. Sitä on vaikea paikata tuloveroja nostamalla, koska
samalla olemme menossa kohti yhteiskuntaa, joka perustuu palveluihin
ja palvelut eivät oikein kestä siinä välissä olevaa korkeaa verotusta sen
takia, että siinä aina kilpailijana on veroton itsepalvelu. Sen takia me
olemme ihan oikeassa rahoituskriisissä, ja kun on pohdittu, että mikä
on hyvä tapa verottaa, sellainen, josta ei olisi ulkoishaittoja, niin
nimenomaan kaupunkimaan ansiottoman arvonnousun verottaminen
yhteiskunnalle, kuten anglosaksisissa maissa aika paljon tehdään, on
ehdottomasti paras tapa.

 

Se on myös oikeudenmukainen tapa, koska kysymyshän on siitä maan
arvosta ja sen joutuu maan omistaja, se joka maata myy, periaatteessa
maksamaan kokonaan, koska samalla tämä vero kapitalisoituu
hintoihin ja alentaa maan hintaa. Kun se maan omistaja ei ole millään
tavoin saanut aikaan sitä, että kaupunki on juuri tullut hänen maansa
ympärille, niin oikeastaan tämä arvonnousu kuuluisi yhteiskunnalle
kokonaisuudessaan. Näin asiaa on ajateltu esim. Yhdysvalloissa ja
näin sitä on ajateltu Sveitsissä, jotka kummatkaan eivät ole niin
hirvittävän sosialistisia maita.

 

 

Tämä on meillä ihan varmasti edessä. Minä pidän huonona sitä, että
verotetaan myös asuinkiinteistöjä, siis sitä rakennusta. Rakennuksen
verossa ei ole mitään järkeä, sen takia se onkin meillä sitten laitettu
minimiin, mutta tämä yleinen kiinteistövero, se pitäisi olla nimenomaan
maapohjan yleinen kiinteistövero, se saisi olla oikeastaan niin korkea,
että se konfiskoi koko sen maan arvonnousun yhteiskunnalle, minkä
seurauksena maa ei niin kovin kallista enää olisikaan.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Edellisessä asiakohdassa puhuttiin täällä, että veroja ei koroteta. Tässä
asiakohdassa niitä ilmeisesti korotetaan. Asuinrakennusten
kiinteistövero nousee porvarihallituksen esittämän lain perusteella.
Veroa on nostettava meillä 0,22:sta 0,32:een. Jos emme puhu
prosenttiyksiköistä vaan nousuprosentista, niin asuinrakennusten, siis
asuntojen kiinteistövero nousee 45 %, niin kuin valtuutettu Koskinen
äsken totesi. 45 %, kiittäkäämme hallitusta tästä.

 

Mutta tämä nyt ei vielä riittänyt budjetin tekijöille. Vihreiden
vaatimuksesta aiotaan nostaa tonttiveroa, jonka osuus monessa
tapauksessa on kiinteistön verotusarvosta se suurempi osa. Nyt sitä
Kokoomuksen ja Vihreiden johdolla ollaan nostamassa 0,8 %:iin, lain
edellyttämä alaraja olisi 0,6. Helsinkiläisten asumiskustannukset, jotka
muutenkin ovat maan korkeimpia, nousevat siis reippaasti. Ymmärrän
toki, että tässä taloustilanteessa tarvitaan lisärahaa. Meidän
vaihtoehdossammehan tämä lisäraha oli osoitettu kunnallisveron
korotuksen kautta. Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa asia ilmaistiin niin,
että demarit panevat rahaa haisemaan. Tämä kiinteistöveron korotettu
tuotto ja sen käyttö ilmeisesti on nyt sitten sitä hajutonta rahaa.

 

Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa niin ikään todettiin, että pitkällä
aikavälillä asumiskustannukset eivät nouse, koska veronkorotus
alentaa tonttien hintoja. Tämä on kyllä erittäin mielenkiintoinen väite.
Katsotaanpa, mihin se johtaa, jos näin todella kävisi. Jos tonttien
ostohinnat alenevat, alenevat tonttien verotusarvot, joita tarkistetaan
vuosittain. Kun kiinteistön verotusarvo alenee, alenee myös
verotusarvosta laskettava kiinteistövero, joten veronkorotus ei
tuotakaan kaupungin kassaan yhtään mitään. Toki kunnallisveron
korotus rasittaa kaupunkilaisia, mutta sen kohtaanto on kuitenkin

oikeudenmukaisempi kuin tämän yleisen kiinteistöveron tuotto. Tässä
olen jyrkästi eri mielestä Vihreiden käsitysten kanssa.

 

Kunnallisveron perusvähennys, niin kuin täällä äsken todettiin, ja eräät
muut vähennykset helpottavat pienituloisten kunnallisverotusta.
Seuraavassa esitän eräitä seikkoja, mitkä mielestäni selkeästi puhuvat
tämän yleisen kiinteistöveron nostoa vastaan:

 

Yleisen kiinteistöveron korotus kohdistuu vain niihin helsinkiläisiin, jotka
asuvat omistustonteilla. Asuntoyhtiöt ovat tontin kovalla rahalla
ostaneet. Noin puolet helsinkiläisistä asuu kaupungin vuokratonteilla,
heillä vero ei tontin osalta nouse, he eivät maksa siitä yhtään mitään
veroa. Siis puolet maksaa korotettua veroa, toinen puoli on verosta
vapaita, mm. kaikki hitas-asukkaat, joita tässäkin salissa taitaa olla
aikamoinen joukko. Onko tämä nyt sitten oikeudenmukaista?

 

Helsinki on kerrostalovaltainen kaupunki. Kuitenkin täällä on
pientaloalueita, joihin tämä korotus eniten kohdistuu, koska tontin vero
per asunto on tässä asumismuodossa korkeampi kuin
kerrostaloasukkailla. Erityisen raskasta korotettu kiinteistövero on
vanhoilla omakotitaloalueilla. Sitä nostaa erityisesti se, että usein tontin
rakennusoikeus asemakaavamuutoksissa on noussut korkeammaksi
kuin käytetty kerrosala. Verottaja on Helsingissä tulkinnut asiaa niin,
että kokonaiskerrosala määrää sen tontin verotusarvon. Usein
käytännössä on niin, että rakennus seisoo keskellä tonttia ja tontin
täyttä rakennusoikeutta ei voi käyttää, ellei rakennusta pureta.

 

Vihreiden taholta kuultiin vielä se kanta, että kyse on omaisuudesta tai
sen verottamisesta. Näin on muodollisesti, se on ihan totta. Mutta tässä
tapauksessa omaisuudesta on vain kuluja, ei tuottoja. Talo ja tontti on
tarkoitettu asunnoksi, ja erityisesti omakotitalon kulut ovat korkeat.
Kiinteistöveron lisäksi kuluja ovat energiakulut, jotka ovat selvästi
korkeammat kuin kerrostaloasukkailla. Lisäksi kadunhoito-, jäte- ja
vesimaksut ovat selvästi korkeammat. Vanhoilla
rintamamiestonttialueilla on elossa vielä jokunen määrä rintamamiehiä.
Menepä selittämään 40-, 50-luvulta talossaan asuneelle veteraanille tai
hänen leskelleen, että maksa sinä nyt vain pois, sinullahan on tässä iso
omaisuus.

 

Vielä, kiinteistövero, erityisesti tonttivero, kohtelee paljon raskaammin
helsinkiläisiä kuin muun maan asukkaita. Ero Helsingin ja muun maan
välillä asumiskustannuksissa vain tämän päätöksen myötä nousee.
Jokainen tietää, että keskiverokaupungissa tonttien verotusarvo on
moninkertaisesti pienempi kuin Helsingissä, maaseudusta

puhumattakaan.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ehdotan, että vuoden 2010 yleiseksi kiinteistöveroprosentiksi
määrätään 0,70, siis teen kaupunginhallituksen vähemmistön
ehdotuksen mukaisen ehdotuksen.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Lohi ihmetteli, minkä takia tontin hintaa alentaa se, jos siinä
on korkea kiinteistövero. Jos Lohen olisi tehtävä tarjous kahdesta
täsmälleen samanlaisesta tontista, joista toista rasittaa korkea, toista
matala kiinteistövero, tarjoaisiko hän molemmista saman hinnan? Vai
tekisikö hän niin, että hän tarjoaisi pienempää hintaa siitä tontista,
jossa on isompi kiinteistövero ja suurempaa siitä, jossa on pienempi
kiinteistövero? Mikäli hän ei päätynyt tähän jälkimmäiseen ratkaisuun,
en kyllä hänen kanssaan mitään yritystä perustaisi.

 

Toiseksi kysymys siitä, onko kauhean väärin se, että vuokratonteilla
olevat ihmiset eivät maksa kiinteistöveroa tämän vuokran päälle.
Siinähän on kysymys vain siitä, että kuinka korkeaa vuokraa he
maksavat, mutta kyllä he nyt yleensä pääsevät maksamaan
korkeampaa vuokraa kuin kiinteistövero on. Mutta tätähän me sitten
täällä, tätä maanvuokraa, joka vuosi joudumme käsittelemään. Ja
toivon, että ne, jotka pitävät kovin vääränä sitä, että vuokratontilla
asuvat pääsevät kuin koira veräjästä kiinteistöveron suhteen,
muistaisivat tämän puheen tai sitten kun puhutaan vuokratasosta.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ensinnäkin kyllä sanoudun irti Soininvaaran ajatuksista veron
korottamisesta kiinteistöveron osalta. Se, miksi budjetissa olemme
tämän kohdan hyväksyneet, haluan korostaa sitä, että oli kyse
kokonaispaketista. Tämä kiinteistöveron 0,1 prosenttiyksikön korotus
tuo kassaan 19 miljoonaa. Sen sijaan demareiden esittämä
kunnallisveron prosenttiyksikön korotus olisi merkinnyt kaupunkilaisille
lisää menoja vähintäänkin 110 miljoonaa euroa. Tämä oli kokonaisuus,

emmekä missään tapauksessa ole sitoutuneet siihen, että olisimme
valmiita esimerkiksi korottamaan kiinteistöveroa seuraavassa
talousarviossa vuodelle 2011.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Soininvaaran pohdiskelu asuntojen hinnasta on mielenkiintoista. Sehän
määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan, ja tietysti markkinoilla, jossa
on kovempi kysyntä kuin tarjonta, tahtoo olla niin, että se hinta sitten
rakennetaan kulujen perusteella. Täydessä kilpailussa, siis tilanteessa,
jossa tarjontaa on enemmän kuin kysyntää, varmasti tilanne muuttuu
täysin. Uskon tämän teoreettisen laskelman, ja toisaalta aika vaikea
ajatella Helsingissä tilannetta, jossa yleinen suhdanne muuttuu
tonteittain, niin kuin tässä teoreettisessa pohdinnassa oli.

 

Mutta se, minkä takia tulin tänne puhumaan, on ensiksi se, että
kannatan Jyrki Lohen tekemää vastaesitystä. Mielenkiinnolla katson,
millä tavalla Kokoomus-ryhmä täällä toimii. Viime maanantaina
käsittelimme kaupunginhallituksen puheenjohtajan tekemän esityksen,
jossa hän esitti, että Helsinki esittäisi valtiolle kiinteistöveron
voimakasta laskua, merkittävää laskua. Se ei saanut lehdistössä
suurempaa huomiota, mutta mielestäni se on mielenkiintoista, että
maanantaina vielä Kokoomuksen kärki on sitä mieltä, että
kiinteistöveroa ei pidä nostaa, itse asiassa sitä pitää laskea ja tänään
ollaan sitten nostamassa voimakkaasti kiinteistöveroa. Missä te olette?
Minne te olette matkalla? Kumman puolesta te nyt olette tässä
äänestämässä?

 

Täällä Nina Suomalaisen ponsi sitten kun vähän kaivertaa niin
sanotaan: ”kyllä tänä vuonna mutta ei ainakaan ensi tai seuraavana
vuonna”. Tehkää päätöksiä ja kertokaa meille nyt, kumman kannalla te
olette. Oletteko te nostamassa ihmisten asumiskustannuksia
Helsingissä vai pitämässä niitä kohtuullisina? Minusta tällainen
pyöriminen tässä kahden vaiheilla vähän häiritsee. Ainakin
kaupunginhallituksen puheenjohtajan toivoisi tässä suhteessa olevan
linjakas, jos maanantaina kaupunginhallituksen käsittelyssä
käsittelimme asiaa, jossa olitte voimakkaasti sitä mieltä, että
kiinteistöveroa pitää laskea, niin tänään on mahdollisuus äänestää sen
mukaan.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kuten äsken jo totesin, Kokoomuksen valtuustoryhmä on budjettisovun
kannalla ja ajatukset ovat ne hyvin pitkälle, mitä valtuutettu Koskinen
tuossa äsken esitti. Totean vielä, että emme ole linjanneet sellaisia
päätöksiä, että olisimme valmiita nostamaan jatkossa kiinteistöveroa,
niin kuin täällä jotkut ovat jopa väittäneet. Eli näin tämä menee.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Minun täytyy heti aluksi todeta, että minä en ole yhtä lailla vakuuttunut
tai erityisen innostunut yleisesti ottaen siitä, että kiinteistövero jatkossa
olisi se elementti, jolla turvaisimme pohjoismaista hyvinvointivaltiota.
Tässä suhteessa olen kyllä Soininvaaran kanssa eri mieltä. Nimittäin
jos ihan oikeasti mietitään, mikä olisi ehkä kaikkein kiireellisin tehtävä
pohjoismaisen hyvinvointivaltion rahoittamiseksi, niin kyllä pitäisi ajaa
niin, että pääomasta maksettava vero kohdistuisi myös niin, että siitä
kunnat saisivat osuutensa. Se on se suuri ongelma tällä hetkellä, että
yhä useammat ovat voineet muuttaa ansiotulojaan pääomatuloiksi ja
nämä ovat kokonaan ulkopuolella, kunnat eivät saa niistä senttiäkään,
ja kuitenkin nämä monet henkilöt kyllä nauttivat täysin kunnallisista
palveluista.

 

Kaiken kaikkiaan sanoisin kuitenkin, että tässä tilanteessa
Vasemmistoliitto on budjettisovun kannalla, ja siinä yksi elementti nyt
oli tämä yleisen kiinteistöveron nosto. Se on kuitenkin kaikkein
heikoimmassa asemassa olevien kannalta parempi vaihtoehto kuin se
sosialidemokraattien yleinen kunnallisveron korotus siinä mielessä, että
jos ajatellaan, niin kaikkein pienituloisimmat voivat saada kuitenkin
asumistuen kautta helpotusta asumismenoihinsa mutta kunnallisveron
osalta he eivät saa. Kunnallisveroa joutuu maksamaan niistä kaikista
pienistä tuloista, aivan kuten valtuutettu Peltola täällä totesi,
työmarkkinatuesta ja pienistä eläkkeistä. Eli ei tässä hyviä vaihtoehtoja
ole, mutta olemme budjettisovun kannalla.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

 

Kyllä tämä kiinteistövero on nyt alkanut Helsingissä saada ihan
älyttömiä muotoja. Jos me vertaamme sitä, mitä esim. ministeri
Pekkarinen siellä Jyväskylässä järvenrantatontistaan maksaa
verrattuna helsinkiläiseen tonttiin, joka ei ole edes meren rannalla, niin
hän maksaa kiinteistöveroa kyllä samojen prosenttien mukaan mutta
euromääräisesti aivan toisia summia. Kiinteistövero syö meidän
jokaisen pöydältä, se syö köyhienkin. Ja kuten Lohi totesi,
kiinteistövero ei kohdistu vuokratontteihin. Miksi siis omistustontteja
jälleen verotetaan mutta vuokratontti säilyy ennallaan? Kiinteistövero
siirtyy suoraan vuokriin nostaen edelleen Helsingin
asumiskustannuksia. Tätäkö me todella haluamme? Huomaammeko,
että aikanaan katumaksuja korvaamaan laadittu kiinteistövero on
muodostumassa etenkin tontin omistajan yleisveroksi?

 

Ja niin kuin Lohi totesi, olen aivan samaa mieltä, että viimeiset
rintamamiestontit lähtevät nyt kyllä pakkomyyntiin. Ja Soininvaaralle
toteaisin, että jos Soininvaara haluaa lähteä hankkimaan oman tontin,
kiinteää korkoa tuskin saa alle 4 %:n ja päälle tulee kiinteistövero.
Mehän muistamme, kuinka kamppailimme tontin vuokrasta ja
päädyimme siihen 3 %:n tasoon. Ne ovat aliverotettuja nyt jo verrattuna
siihen, mitä kiinteistövero aiheuttaa omistustontille nyt jo ja mitä se
tämän jälkeen tulee aiheuttamaan vielä lisää.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Soininvaara esitteli kiinteistöveron nostamista
oikeudenmukaisena verolinjana. Kuten täällä on jo viitattu, käytäntö ei
kyllä näitä teoriaherran ajatuksia tue siltä osin kuin hän puhui siitä, että
muka tonttien hinnat laskevat kun yleistä kiinteistöveroa nostetaan.
Pyydän Soininvaaraa tuomaan tänne sitten tiedon siitä tilastosta, jolla
hän todistaa tämän ensi vuonna oikeaksi. Ei ole tähän mennessä
koskaan Helsingissä näin tapahtunut.

 

Soininvaaran ja yllättäen muidenkin Vihreiden ajama kiinteistöveron
korottaminen kohdistuu hyvin epäoikeudenmukaisesti ihmisiin, ja
ihmettelen tällaista linjaa tilanteessa, jossa Vihreät eivät hallituksessa
kykene saamaan aikaan minkäännäköisiä oikeudenmukaisuuteen
tähtääviä esityksiä esim. rikkaiden verotuksen kiristämisestä tai
pääomatulojen verotuksen kiristämisestä vaan ovat päinvastoin
mukana keventämässä eri tavoin rikkaiden veroprosenttia. Mitä sitten

tulee kaupungin vuokratontteihin, siitäkin täällä on kyllä esitetty aika
kummallisia käsityksiä, jotka eivät myöskään vastaa sitä, mitä
tosiasiassa tapahtuu. Soininvaaran ajama linja on se sama linja, jolla
perusteltiin kaupungin tonttivuokrien hävyttömän korkeat korotukset. Se
on se todellisuus, jota kaupungin tonttimaalla asuvat vuokralaiset
kokevat tänä päivänä: vuokrat ja muut asumiskulut nousevat.

 

 

Bästa fullmäktige.

 

Tässä haetaan vauhtia myös tulevien vuosien ratkaisuihin, ja sen takia
puutun keskusteluun. Mielestäni se on hyvä, että Soininvaara ja Ojala
ja Hakanen ja muut nostavat keskusteluun ja tuovat esille
periaatteellisia näkökohtia. Tätä kyseistä asiaa pitää katsoa ennen
kaikkea oikeudenmukaisuusnäkökohdasta. Minun arvioni on ollut se,
että tässä on syytä huoleen enemmän kuin mitä ? toi esille, mutta
tämä on empiirinen kysymys, johon pitää paneutua jatkossa tarkemmin
kuin mitä tässä valmistelussa on tehty.

 

Mutta haluaisin yhteen Soininvaaran esittämään argumenttiin kiinnittää
huomiota, koska se huolestuttaa minua yleisemmällä tasolla.
Soininvaara esitti, jos ymmärsin oikein, seuraavan argumentin, että
meillä on palveluyhteiskunnassa kiristyvä kilpailu verottoman
itsepalvelun ja verollisen palvelutyön välillä. Ja ennuste Soininvaaralla
on se, että tässä kilpailussa levittäytyy verollinen palvelutyö, mikä voi
olla totta. Minä itse pitäisin tätä kehitystä huonosta. Nimi tälle olisi
”Durchkapitalisierung” ”läpikapitalisoituminen”, ja ihmisiä, jotka
kannattavat tällaista kehitystä, minä pitäisin markkinafundamentalistina.
Jos ymmärsin Soininvaaran oikein, hän esitti Marxin Pääoman
esipuheesta tämän argumentin, että meidän poliittinen tehtävämme
historiassa on se, että ennustamme tulevaisuutta ja tämän ennusteen
perusteella lähdemme lieventämään tulevaisuuden ? tuskia, niin kuin
Marx kirjoittaa.

 

Nähdäkseni se idea, että ennusteen perusteella lähdetään tekemään
se johtopäätös, että meidän tehtävämme tässä on tehdä päätös, se
helpottaa ennusteen mukaisen tulevaisuuden toteutumista, niin
sellaista marxilaista politiikkaa pidän arveluttavana. Sen takia toivon,
että jos tämä on se syy, jos ymmärsin oikein tämän syyn, miksi
Soininvaara kannattaa kiinteistöveron nostamista, niin minä paheksun
sellaista argumenttia, pidän sitä turmiollisena meidän yhteiselle
moraalillemme ja toivon, että jos on muita syitä, jotka voivat olla hyviä

kiinteistöveron nostamiselle, että nämä asiat pidetään erillään, nämä
hyvät ja huonot syyt ja selvitetään ne empiiriset vaikutukset entistä
tarkemmin ensi vuotta ajatellen. Eli tämä on tavallaan tällainen
toivomuskin, että saisimme valmisteluvaiheessa jo esille tutkimukseen
perustuvaa empiiristä tietoa siitä, miten nämä vaikuttavat nämä
tontinvuokrakorotukset.

 

Kiitän keskustelusta.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Soininvaaralle huomauttaisin, että jos nyt verrataan Sveitsin
ja Suomen verotusta ja otetaan sieltä vain yksi vero, joka on Sveitsissä
jotakin ja Suomessa jotakin eikä oteta huomioon tätä kokonaisuutta,
mikä kussakin maassa verotuksessa vallitsee, ollaan kyllä tässä
vertailussa aika hyllyvällä pohjalla. En usko, että nyt on löydetty
sellainen taikakalu kiinteistöveron nostamisesta, jossa voidaan maan
hintaa alentaa. Sitten vielä valittaisin sitä, että valtuutettu Koskisen
mielipiteet Kokoomus-ryhmässä eivät ole saaneet enempää
kantavuutta. Me tiedämme Koskisen hyväksi asuntoasioiden tuntijaksi.

 

Olen myös selvillä siitä, että kaupungin vuokratonteilla olevat asukkaat
maksavat tontin vuokraa. Se on meille varsin tuttu asia. Nyt vaan
pöydällä ei ole esityksiä tontin vuokrasta. Kaiken kaikkiaan
kiinteistöveron käyttäminen laajempana ja korkeampana verona
Suomessa on erittäin ongelmallista sen takia, että meillä Suomessa on
oikeastaan vain yksi sellainen alue, missä maan arvo on aika huikea, ja
se on pääkaupunkiseudulla. On erittäin vaikeaa löytää sellainen
järjestelmä, joka ikään kuin ei sitten johtaisi siihen, että täällä
muutenkin korkeat asumis- ja elinkustannukset nousevat yhä
enemmän.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Koska Jyrki Lohi nyt ei tuntunut uskovan sitä argumenttia, että
kiinteistövero kapitalisoituu maan hintaan ja alentaa sitä ja kun tunnen
Jyrki Lohen harkitsevaiseksi ja totuutta arvostavaksi henkilöksi, hänen
kannattaisi ehkä ottaa yhteyttä sosialidemokraattisiin

talousteoreetikkoihin, joita kuitenkin tässä maassa on hyvin
arvovaltaisia ja arvostettuja ja kysyä myös heidän mielipidettään tästä
asiasta.

 

On totta kai totta, että Helsingissä kiinteistöveroa euromääräisesti
maksetaan enemmän, koska täällä maa on kallista, täällä on sitä
ansiotonta arvonnousua, jota pitäisi konfiskoida yhteiskunnalle. Mutta
sehän myös tarkoittaa, että tämä vero tuottaa meille enemmän, että me
saamme siitä yhteistä hyvää sitten vastaavasti enemmän.

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Kiinteistöveron nosto ei ole mikään viisasten kivi, joka kaupungin
kokonaiskassassa oleellisella tavalla paikkaa niitä ongelmia tai niitä
paineita, mitä tulee, mutta nyt tällä kertaa tässä vaiheessa sen
nostaminen oli tietysti suhteessa kaikkeen muuhun, mitä tehtiin. Minua
oudoksuttaa Thomas Wallgrenin ja Yrjö Hakasen puheenvuorot, kun
tiedän molemmat hyvin voimakkaasti verojen kannattajiksi. Tässäkin
budjettikäsittelyssä ollaan, niin kuin toki itsekin, ajateltu, että
mieluummin lisää veroja kuin palvelujen leikkauksia. Nyt tämä esitetty
kiinteistöveron korotus kohdistuu nimenomaan omistukseen eikä
palkka- tai muulla tavalla hankittuihin tuloihin, mikä oli taas
sosialidemokraattien keskeinen esitys.

 

En haluaisi loputtomiin laittaa näitä vastakkain, minun on hirveän
vaikea ymmärtää, miksi omistukseen kohdistuva verotus nyt olisi jollain
lailla ihan kamalan kurjaa kehitystä verrattuna siihen, että olisi pantu
taas lisää veroprosenttia kunnallisveroon. Se, mitä pitää vielä
muistuttaa, että kun asuminen Helsingissä toki on liiankin kallista, niin
me olemme tehneet täällä aikaisemmin päätöksiä, joihin itse yritin
esittää erilaisia ? matkalla, liittyy tontin vuokrien korotukseen. Minun
on vaikea nähdä, miksi me nyt sitten subventoisimme omistusasumista
ja siihen liittyvää kiinteistön omistamista tässä tilanteessa, jossa
kaupunki on paikannut jo ikään kuin omia tulojaan nostamalla tontin
vuokria, jonka vaikutus tontin arvon hankalasti määräytymisen takia
saattaa kohdistua hirveän ei-harkinnallisesti ja ei-järkevästi tässä
kokonaisuudessa. Se tapa, jolla tontinvuokrakorotuksia tehtiin,
edelleenkin meni mielestäni pieleen. Ei se, että niitä nostettiin vaan se,
että se apparaatti rakennettiin huonosti.

 

Minusta on ihan selvää, että tässä tilanteessa kiinteistöveron korotus

on hyvinkin perusteltu, ja ihmettelen, että tästä tulee nyt jotenkin isompi
ongelma. Olisin enemmän huolissani siitä, miten kunnallisveron korotus
olisi kohdistunut kansalaisiin.

 

 

Tack, herr ordförande.

 

Tuomas Rantaselle: Minun pointtini liittyi argumentointiin kiinteistöveron
nostamisen puolesta, ei siihen lopputulokseen. Minä pidin
arveluttavana joitakin Soininvaaran esittämiä argumentteja, en kaikkia.
Meidän neuvottelijoiden budjettineuvotteluissa valtuudet lähteä
sellaiseen budjettisopuun, jossa olisi tehty mix näistä kiinteistöverojen
ja veroäyrien nostamisesta, eli ei tässä ollut periaatteellista
absoluuttista vastustusta kiinteistöveron nostamiselle. Tosin meidän
arviomme oli se, että oikeudenmukaisuuden kannalta toinen veroäyrin
nostaminen olisi ollut parempi keino, mutta kyllä näiden yhdistelmä olisi
meille käynyt mutta siihen muut eivät lähteneet.

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Rantaselle: Olen todellakin progressiivisen verotuksen
kannalla, ja progressio pitäisi ulottaa Suomessa tuloverojen ohella
myös pääoma- ja omaisuusverotuksen puolelle. Mitä sitten kaupungin
budjetin tasapainottamiseen tulee, muistuttaisin niin valtuutettu
Rantasta kuin muitakin siitä, että meillä on aiempien vuosien ylijäämiä
käyttämättä pankkitileillä ja muissa talletuksissa noin 830 miljoonaa
euroa. Tässä mielessä veronkorotuksista keskustelu tässä tilanteessa
on mielestäni aiheetonta.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kiinteistövero on itse asiassa kyllä Helsingille myös hyvin merkittävä ja
tarpeellinen vero senkin takia, että sen maksajina on tahoja, jotka
muuten eivät Helsingin hyvinvointiin osallistu. Kyllä kiinteistöveron
problematiikka tulee sitä kautta, että tavallisen ihmisen tavallisen
asumisen kautta tuleva kustannusnousu on usein monta kertaa

suurempi kuin sen veroäyrin kautta tuleva probleema. Eli tämä
Rantasen vähän yksinkertaistama asetelma ei oikein toimi. Mutta on
myönnettävä, että kiinteistöverolla on myös hyviä merkityksiä, ja
varmasti tulevaisuudessa käydään keskustelua sen laajemmastakin
merkityksestä. Kyllähän suomalainen yhteiskunta on ja toivon mukaan
perustuu jatkossa myös progressiiviseen verojärjestelmään.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Toteaisin Rantaselle, että kiinteistövero siirtyy yksityisiin vuokra-
asuntoihin ja sitä kautta siis vuokriin, eli kyse ei ole yksistään
omistusasunnoista. Soininvaaran kannan muistan siltä ajalta, kun
aikaisemmin olin valtuustossa vuosituhanteen vaihteessa. Hän silloin
totesi, että kiinteistövero on hyvä, tonttiahan ei voi viedä mennessään.
Näinhän se on, ja nyt tontin omistajat on kuristettu niin, että henki vielä
vähän pihisee.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Me olemme täällä keskustelemassa nyt kiinteistöveroprosentista. Nyt
minua hiukan hämmästyttää se, että täällä on monessa
puheenvuorossa tehty jo seuraavan vuoden budjettipäätöksiin liittyviä,
verotusta linjaavia, tai annettu lausuntoja siitä, miltä ensi vuoden
budjetin pitäisi näyttää. Ehkä se nyt on vähän ennenaikaista.

 

Mitä valtuutettu Koskisen puheenvuoroon tulee, niin Koskinenhan ei
pidä koskaan huonoja eikä asiantuntemattomia puheenvuoroja, sen
olen huomannut, kun olen hänen kanssaan kauan täällä istuskellut,
tosin kauemmin kuin hän tai aika monet teistä tai melkein kaikki. Joka
tapauksessa, valtuutettu Koskinenkin varmaan tulee äänestämään
kaupunginhallituksen ehdotuksen puolesta tässä tulevassa
äänestyksessä, ja siltä osin asia lienee täysin selvä, mutta on hyvä,
että kuitenkin spekuloidaan vähän ja käydään rakentavaa keskustelua
tästä itse asiasta, tästä substanssista. Sen sijaan hämmästyn kyllä sitä,
että täällä käydään jo ensi vuoden budjettikeskustelua. Se on tietysti
toisen messun väärti aikanaan.

 

Asia, johon siinä yhteydessä ja sitä valmisteltaessa ja budjettiraameja

laadittaessa kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota, valtuutettu
Bryggare, joka on taitava ja kokenut poliitikko, olisi verojen ja
palvelujen suhde. Tällä tarkoitan sitä, että meidän täytyy varmaan suht
huolellisesti käydä läpi sitä, minkä tapaisia, minkä laatuisia ja minkä
hintaisia palveluja meillä on varaa käyttää tulevaisuudessa. En usko,
että pitkällä tähtäyksellä nykymeininki voi olla enää mahdollista, koska
silloin veroaste nousee jo sellaiseksi, ettei sitä siedä oikein kukaan, ei
oikealla, ei vasemmalla eikä myöskään keskellä. Eli tulevaisuudessa
keskustelu palvelujen tuottamisen muodosta ja hinnasta nousee
väistämättä, eikä varmaankaan meidän agendallamme yksin,
keskustelun kohteeksi. Tämä on minusta sellaista hyödyllistä
ajankäyttöä, mihin valtuuston suuressa arvokkuudessaan, korkeasti
arvostan teitä kaikkia, tulisi vastaisuudessa hyvinkin keskittyä.

 

 

Hyvät ihmiset.

 

En ihan ymmärtänyt nyt Bogomoloffin kritiikkiä, koska itsekin hän
peräänkuulutti tulevaisuuskeskustelua. Sitä paitsi muistutan vielä siitä,
että meillä on täällä paitsi ensi vuoden talousarvio niin kahden
seuraavankin vuoden kuntasuunnitelmat käsittelyssä.

 

Kiinteistövero on mielenkiintoinen vero sekin, niin kuin kaikki verot. En
voinut olla tulematta tänne pönttöön, koska haluan sanoa, että koko
verojärjestelmä on aivan liian vähän progressiivinen tässä maassa ja
ottaa liian vähän huomioon ihmisten maksukyvyn. Kiinteistövero on
yksi sellainen tyypillinen vero, jossa se näkyy. Eli sellaisetkin ihmiset,
joiden ei pitäisi joutua omaisuusverotetuksi, koska he asuvat vain ihan
kohtuullisesti ja tavanomaisesti, joutuvat kiinteistöveron kautta
verotetuksi ja vaikka olisi kuinka suuria omaisuuksia ihmisellä,
veroprosentti ei kuitenkaan nouse heidän maksukykynsä mukaisesti
myöskään tässä kiinteistöverossa.

 

Sen takia tulevaisuudessa tai nyt pitäisi valmistella sellaista
omaisuusverotusjärjestelmää, joka tekisi omaisuuden verottamisen
progressiiviseksi. Eli pienet, tavanomaiset asumiseen liittyvät
omaisuudet olisivat verottomia ja sitten verotus yleensä kohdistuisi
nimenomaan suuriin omaisuuksiin ja sillä olisi kaksi tarkoitusta,
ensinnäkin kerätä rahaa ihmisiltä, joilla on varaa maksaa suuria veroja,
nykyistä selvästi enemmän veroja ja sitten myös pilkkoa niitä suuria
omaisuuksia, koska suuret omaisuudet tuottavat erittäin suurta
poliittista valtaa, niin kuin kaikki täällä hyvin tietävät ja nahoissaan

myös sen kokevat. Sen takia kiinteistöverotuksenkin pitäisi perustua
progressiivisuuden ajatukselle.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Esitän, että yleisten töiden lautakuntaan valitaan Esko Niemi
varsinaiseksi jäseneksi ja HKL:n johtokuntaan varsinaiseksi jäseneksi
Terhen Saarinen. Heidän lisäkseen esitän, että kiinteistölautakunnan
varajäseneksi valitaan Kristiina Kannus ja kulttuuri- ja
kirjastolautakunnan varajäseneksi Aleksis Seeck. Nimet olen antanut
puheenjohtajalle.

 

(Puheenjohtajan välikysymys.)

 

Terhen.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tässä on siis kyseessä ehdotus päivähoidon palvelurakenteen
monipuolistamisesta, kuten esitystä on perusteltu. Tosiasiassa kyse on
yritystuesta, jonka käyttöönotolla lisättäisiin näiden palvelujen
eriarvoisuutta. Valtuuston enemmistö asetti äsken hyväksytyssä
talousarviossa, jotkut ehkä huomaamattaan, mutta niin siellä lukee,
tavoitteeksi vähentää kunnallisen päivähoidon kysyntää. Samalla
hyväksyttiin taloussuunnitelma, jonka mukaan päivähoidon
määrärahoja leikataan vuodesta 2011 alkaen 10 miljoonalla eurolla
vuodessa.

 

Nyt käsiteltävän esityksen mukaan samaan aikaan, kun näiden toimien
seurauksena kaupungin oman päivähoidon rahoitus vähenee,
annettaisiin rahaa ja tiloja yksityisten päiväkotien ja
ryhmäperhepäivähoidon yksityisten yritysten perustamiseen ja niiden
toiminnan laajentamiseen. Esitys on mielestäni poikkeuksellisen
huonosti valmisteltu. Tässä ei selvitetä lainkaan, mitä tällaisen tuen
jakaminen yksityisille yrityksille tarkoittaisi. Mihin ja kenelle nämä
palvelut kohdistuisivat? Tässä ei ole edes minkäänlaista arviota siitä,
paljonko rahaa tähän kokeiluun menee tai aiotaan varata.

 

Periaatteessa kokeilulle pitäisi aina esittää kaupungin omienkin
ohjesääntöjen mukaan konkreettiset perustelut, esimerkiksi
taloudelliset, sosiaaliset, terveydelliset tai jotkin muut perustelut. En
löytänyt tästä esityksestä, joka on runsas liuska, mitään muuta
perustelua kuin kaksi sanaa: palvelurakenteen monipuolistaminen. Ei
yhtään ainoaa perustelua niiden ihmisten kannalta, joista tässä on
kyse. Meillä on jo kokemusta niin Helsingistä kuin muualtakin
kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen vaikutuksista päivähoidossa.
Ne eivät ole saaneet laajempaa vastakaikua lasten vanhempien
keskuudessa. Niitä koskevat tavoitteet Helsingissä eivät ole lainkaan
toteutuneet. Sen sijaan kaupungin omiin päiväkoteihin on ollut tulijoita
enemmän kuin on ollut paikkoja, on ollut palvelun tarvetta enemmän
kuin on ollut ammattitaitoisia työntekijöitä.

 

Selvitysten mukaan yksityisen päivähoidon tukemisesta hyötyvät ennen
muuta hyvätuloiset. Samaan aikaan kotihoidontukea saavat
pienituloisten perheiden lapset eivät pääse julkisen varhaiskasvatuksen
piiriin. Lapsiperheiden palvelujen puutteet ja syrjäytymiskehitys ovat
itse asiassa johtaneet tässä kaupungissa jo siihen, että
koulupudokkaiden ryhmän lisäksi on alkanut muodostua

varhaiskasvatuspudokkaiden ryhmä.

 

Espoosta voimme nähdä, miten yksityisten päiväkotien kilpailuttaminen
on lisännyt hoitopaikkojen epävarmuutta, kun päivähoitopaikka saattaa
kilpailutuksen seurauksena joidenkin vuosien välein vaihtua. Yksityiset
hoitoalan yritykset ovat siellä myös ketjuuntuneet nopeasti ja siirtyneet
usein suursijoittajien hallitsemien isojen yhtiöiden osaksi. Järvenpää on
puolestaan esimerkki siitä, millaisiin ongelmiin lapsiperheet ja kunta
voivat joutua, kun päivähoitoa ulkoistettiin yksityiselle yritykselle. Yritys
päätyi konkurssiin, useiden päiväkotien toiminta loppui yhtäkkiä
yhtäaikaisesti ja kunnan piti kuitenkin vastata lasten subjektiivisesta
oikeudesta päivähoitoon.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Sosiaalilautakunnan sosialidemokraattiset jäsenet Mäki ja Paavolainen
olivat mielestäni oikeassa, kun he vastustivat yksityisten
päiväkotiyritysten tukemista ja esittivät lautakunnassa sen sijaan lisää
rahaa kunnan oman päivähoitotoiminnan kehittämiseen, mm.
lapsiryhmien pienentämiseen ja ammattitaitoisen henkilöstön
lisäämiseen. Ihmettelen hieman sitä, että tämä perusteltu esitys ei
kaupunginhallituksessa saanut kenenkään kannatusta.

 

Mielestäni on nurinkurista ja edesvastuutonta, jos valtuusto hyväksyy
avoimen valtakirjan jakaa tukea yksityisten päiväkotien ja
päivähoitoyritysten perustamiseen ja laajentamiseen, kun äsken
hyväksytyssä taloussuunnitelmassa on juuri päätetty sekä alimitoittaa
kaupungin omien päivähoitopalvelujen määrä että ryhtyä leikkaamaan
määrärahoja vuodesta 2011 alkaen. Ehdotan, että valtuusto hylkää
esityksen päivähoitotoiminnan käynnistämiskokeilusta.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Helsingissä on hyvää päivähoitoa, ja on erittäin tärkeää, että täällä
valtuustossa päätöksellä pidämme huolen siitä, että päivähoito säilyy
laadukkaana ja sitä on riittävästi perheille tarjolla. Suomessa on
lapsella subjektiivinen oikeus päivähoitoon, ja siitä on syytä pitää kiinni.

 

Sosiaalilautakunta on tätä asiaa valmistellut, ja siellä on käyty asiasta
pitkään keskustelua. Meidän edustajamme ovat silloin vastustaneet
tätä kokeiluesitystä sillä perusteella, että meillä on hirveän suuri huoli

siitä, onko samaan aikaan riittävästi resursseja kunnalliseen
päivähoitoon. Kaupunginhallitusvaiheessa kuitenkin totesimme, että
tässä asiassa on hyvä ja yleensäkin Helsingissä on hyvä käydä
keskustelua päivähoidon vaihtoehdoista. En ihan kaikkia valtuutettu
Hakasen huolia tai ehkä näen, että ne oli vähän liian dramaattisesti
esitetty.

 

Sitä samaa keskustelua me olemme käyneet, mutta kuitenkin totuus on
se, että lapset tarvitsevat, perheet haluavat erilaisia vaihtoehtoja ja
päivähoidossakin pitää olla kuitenkin perusmallin ohella erilaisiin
tilanteisiin vähän jouston varaa. Vaikka me emme saaneet
kaupunginhallituksessa vastausta siihen kysymykseen, että kuinka
paljon tätä mahdollisesti tulisi olemaan, niin kuitenkin yleinen käsitys ja
tieto asiasta on se, että tämä ei kuitenkaan räjäytä pankkia.
Tämäntyyppiseen kokeiluun voimme mennä niin, että Helsingissä
päivähoito säilyy monipuolisena.

 

Mutta koska tässä nyt on ollut rahasta ja kokeilun laajuudesta vähän
epäselvyyttä, niin esitän tähän yhteyteen toivomusponnen, joka on
kaupunginhallituksessa olleen esityksen mukainen mutta silloin siitä oli
jäänyt se kokeilu-sana pois, niin sillä lailla täydennettynä, että:

 

Hyväksyessään esityksen kaupunginvaltuusto katsoo, että
päivähoidon uusien toimijoiden tukemisen kokeilun ei tule
vaarantaa kunnallisen päivähoidon rahoitusta.

 

Kiitos.

 

 

Kannatan Kantolan tekemää ponsiesitystä.

 

Vasemmistoliittokaan ei ollenkaan innostunut siitä, että tätä yksityisen
hoidon järjestämistä yritetään erilaisilla porkkanoilla lisätä Helsingissä.
Meidän edustajamme eri käsittelyvaiheissa yksityisen hoidon tuen
kuntalisässä ja monissa muissa yhteyksissä ovat olleet sitä mieltä, että
kaupungin oman päivähoidon pitäisi olla monipuolista ja kehittää
erilaisia vaihtoehtoja ja että perheiden pitäisi sitten samoilla
edellytyksillä päästä myös erilaisten hoitomuotojen piiriin. Sitähän tämä
yksityisen hoidon tukijärjestelmä ei suinkaan takaa, koska siinä
kuitenkin perheen oma maksuosuus on näistä tukitoimista huolimatta
niin paljon korkea, että se on selvästi parempituloisten ihmisten
hoitomuoto. Nämä parempituloiset tietysti voivat laittamalla lisävaroja

siihen toimintaan perustaa sellaisen rinnakkaisjärjestelmän, jossa
kustannukset ja laatu ovat selvästi parempia kuin niillä ihmisillä, jotka
joutuvat pakosta valitsemaan sen kunnallisen päivähoidon.

 

Välihuuto!

 

Siinä on se huono puoli, että hyvin toimeentulevien perheiden lapset
kasvavat keskenään ja heidän käsityksensä maailmasta tulee vieläkin
suppeammaksi kuin se olisi, jos he osallistuisivat tavalliseen
päivähoitoon muiden lasten kanssa ja muiden sosiaaliryhmien
perheiden mukana. Tällainen eriyttäminenhän meillä on
terveydenhuollon palveluissa, ja se on johtanut aikamoiseen
katastrofiin. Päivähoidossa onneksi valtaosa lapsista hoidetaan
samoissa paikoissa, ja nimenomaan tätä linjaa täytyisi tukea kaikin
tavoin.

 

Vasemmisto-ryhmä ei tässä yhteydessä kuitenkaan lähde
kannattamaan tämän ehdotuksen hylkäämistä sen takia, että meidän
edustajamme on yrittänyt jo siellä lautakunnassa etsiä jotain sellaista
rajoittamista tähän tukikokeiluun, että se ei olisi niin uhkaava yhteisen
päivähoidon tulevaisuudelle. Ajattelemme, että esim. tällainen ponsi,
jonka valtuutettu Kantola nyt esitti, on yksi tapa yrittää rajoittaa sitä. Jos
meillä olisi tiedossa enemmistö tälle hylkäävälle kannalle, tietysti
innolla olisimme sen takana.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Itse asiassa en tarkoittanut valtuutettu Peltolan kohdalla sitä, että mitä
ihmeellistä siinä on, että ihmiset ovat eri päiväkodeissa ja erilaisissa
viitekehyksissä vaan sitä, että en pidä siitä, että julkisen sektorin
palveluja joka kerta, kun niitä rinnastetaan yksityisiin, niitä haukutaan
huonommiksi ja laaduttomammiksi. Ihmettelen suuresti sitä, että
valtuutettu Peltolakin syyllistyi siihen äskeisessä puheenvuorossaan.

 

Se, mikä olisi tärkeää silloin, kun on erilaisia tapoja hoitaa päivähoitoa,
on se, että sen alueen oma päivähoidon koordinaatio toimisi niin, että
sekä yksityinen että julkinen sektori, oli sitten kyseessä mikä
päivähoitomuoto tahansa, tekisivät yhteistyötä, tekisivät yhteistyötä
toiminnassa, tekisivät yhteistyötä keskenään kaikin puolin niin, että se
synergia, joka siellä omalla kotialueella olisi, vahvistuisi tässä samalla.

 

 

Valtuutettu Karhuvaara tulkitsi kyllä väärin puheenvuoroni. En suinkaan
yrittänyt sanoa, että kunnallinen päivähoito olisi huonoa ja laadutonta.
On tosiasia, että jos me tuemme näitä yksityisen hoidon tuella
perustettavia yksiköitä, siinä on nimenomaan tämä ongelma, että
yksityisen hoidon tukea voidaan käyttää siihen, että lapsille ostetaan
tuntuvasti enemmän henkilökuntaa, tuntuvasti koulutetumpaa
henkilökuntaa, paljon paremmat tilat kuin kunnallisella puolella. Eli se
johtaa siihen, että syntyy vielä paljon laadukkaampia yksiköitä ja sitten
kaupunki tukee niitä erillisellä rahalla.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Omasta kokemuksestani haluaisin todeta, että itse olen joutunut
siirtämään yksityiseltä puolelta oman lapseni kunnalliselle puolelle, ja
olen ollut kyllä tyytyväinen kunnallisen päivähoidon laatuun. Yksityisellä
puolella on se usein ongelmallista, että se rahoitus saattaa olla niin
pätkittäistä, että se ei takaa työntekijöiden jatkuvuutta. En olisi ehkä
tästä niin huolissani, että yksityisellä puolella palvelut tulisivat liian
hyviksi verrattuna julkiseen.

 

 

Hyvä puheenjohtaja, valtuutetut.

 

Kannatan lämpimästi päivähoitotoiminnan käynnistämiskokeilua. Se on
vastaus talousarvioaloitteeseen, joka on siellä pinkassa numero 7.
Lasten päivähoitopaikoista on Helsingissä puutetta. Myös
perhepäivähoitajien määrä on vähentynyt viime vuosina. Nuoret
lastenhoitajat eivät enää halua työskennellä kotonaan vaan hakeutuvat
mieluummin töihin kodin ulkopuolelle. Näille alan ammattilaisille tulisi
tarjota mahdollisuus pienten, paikallisten päiväkotien perustamiseen.
Yksityiset päiväkodit säästävät myös kaupunkilaisten verorahoja, sillä
niissä hoidettaville lapsille maksettava päivähoidon tuki tulee
kaupungille edullisemmaksi kuin mitä hoidon järjestäminen kunnan
omana tuotantona maksaa.

 

Päivähoitoa säätelevät tiukat lait ja säädökset yhtä lailla yksityisellä
kuin julkisella sektorilla. Mm. käytettävälle kiinteistölle asetetaan

tiukkoja laatuvaatimuksia. Koska päiväkodin perustamiskustannukset
ovat mittavat, uusien yrittäjien on vaikea tulla markkinoille ja kilpailla
vahvasti tuetun julkisen palvelutuotannon kanssa. Kun kaupunki
rakentaa uuden päiväkodin, sen budjetti on useita miljoonia euroa.
Helsingin onkin luotava järjestelmä, joka mahdollistaa pienten
päiväkotien toiminnan sujuvamman käynnistymisen.

 

Täytyy sanoa, en ihan täysin ymmärrä edellisten puhujien kritiikkiä tätä
esitystä kohtaan. Tämähän on aika vaatimaton esitys. Tässä
tukikokeilussa on kyse pienestä tavoitteesta lisätä yksityisen hoidon
tuen piirissä olevien lasten määrää 5 %:sta 6 %:iin, se ei siis millään
tavoin uhkaa kunnallisen päivähoidon määräävää asemaa päivähoidon
tuottajana. Lähinnä se voi tarjota jollekin perheelle mahdollisuuksia
valita itselleen, omalle lapselleen sopiva hoitomuoto. Ennen kaikkea se
voi tarjota hoiva-alan ammattilaisille mahdollisuuden oman pienen
päiväkodin perustamiseen.

 

Kiitos.

 

 

Tässä toivoisin, että valtuustossa huomioitaisiin kuntalaisten halu ja
vanhempien tahto siihen, että he haluavat lapsensa kunnalliseen
päivähoitoon. Sehän tuli tässä juuri äsken selvitettyä, että sinne on
jonoa, ja sitten yksityisen hoidon tuesta ja kotihoidontuesta täällä
Helsingissä ei ole tullut sellaista vaihtoehtoa kuin ehkä olisi haluttu.
Sen vuoksi kannatan Yrjö Hakasen ehdotusta, että tämä kokeilu
hylätään ja me panostaisimme erityisesti siihen, että kunnalliseen
päivähoitoon lisätään niitä resursseja, että sinne saadaan
henkilökuntaa ja että pystytään kehittämään uudenlaisia muotoja.

 

Nyt jos ajatellaan, että meille tulee 24 tuntia vuorokaudessa oleva
yhteiskunta, missä kaupat ovat auki, niin silloin myös tarvitaan
kunnallista päivähoitoa lisää. Sen takia meidän täytyy ottaa se haaste
vastaan, jos lähdetään tällaiselle linjalle. Siksi toivon, että harkittaisiin
nyt erittäin tarkasti sitä, että meillä on toimiva päivähoito, josta tosiaan
pääsääntöisesti tulee vain myönteistä palautetta ja vanhemmat ovat
olleet siihen hyvin tyytyväisiä, niin siksi meillä ei oikeastaan ole mitään
tarvetta lähteä tällaisiin kokeiluihin vaan jatketaan sitä hyväksi koettua
kunnallista päivähoitoa, panostetaan sinne todella paljon resursseja ja
katsotaan sitten uudenlaisia toimintamuotoja.

 

Jos me ajattelemme, että meillähän on hyvin paljon tässä, lasten

päivähoitoon kuuluu päiväkotitoiminta, päiväkoti- ja leikkipuisto,
kerhotoiminnat, ilta- ja ympärivuorokautiset päiväkodit ja muut, niin
katsotaan nämä läpi ja panostetaan sinne niin uskon, että kuntalaiset
ovat entistä tyytyväisempiä ja vanhemmat ja myös lapset, jotka saavat
turvallista ja hyvää hoitoa kunnallisessa päivähoidossa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Valtuutettu Hakanen kaipasi perusteluja sille, miksi tämä yksityisen
päivähoidon käynnistymistukikokeilu pitäisi hyväksyä. Yksi oikein hyvä
peruste on se, että monilla alueilla päivähoitopaikoista on aivan
huutava pula. Palvelutarjonnan lisääminen edellyttää kaikkien keinojen
käyttämistä, ja yksityisen päivähoidon osuuden lisääminen kasvattaa
joustavasti kaupungin päivähoitotarjontaa.

 

Uuden päiväkodin perustamisesta aiheutuu käynnistysvaiheessa
runsaasti kustannuksia, kun hankitaan toimitiloja ja
päiväkotitarkoitukseen soveltuvaa irtaimistoa. Niiden kattamiseksi
ehdotettu käynnistämistuki saattaa olla toiminnan aloittavalle yritykselle
tai yhdistykselle juuri se ratkaiseva mahdollisuus ylittää päiväkodin
perustamisen kynnys. Kuten valtuutettu Koulumies mainitsi, isoista
rahoista tässä todellakaan ei puhuta. Itse olen ollut aikanaan erään
yhdistyksen hallituksessa päivähoitotoimintaa pyörittämässä, ja kyllä
siellä tehdään työtä ihan täysin sydämin niin kuin tietenkin
kunnallisissakin palveluissa.

 

Pienten lasten hoitojärjestelmää koskeva lainsäädäntö edellyttää, että
perheellä on oikeus valita, jos perheessä on alle 3-vuotias,
kotihoidontuen, kunnallisen päivähoidon ja yksityisen hoidon tuen
väliltä. Palvelut kunta voi siis järjestää tarjoamalla palvelun itse tai
käyttämällä apuna muita julkisia tai yksityisiä palvelujen tuottajia, ja
kyllä lasten vanhempien tarpeiden pitäisi kaiken järjen mukaan ohjata
päivähoitopalveluja ja päivähoidon palveluverkon kehittämistä.

 

Esimerkiksi Espoossa päivähoidosta tuotetaan ostopalveluna noin
15 %. Sekään ei ole paljon mutta huomattavasti enemmän kuin
Helsingissä. Kunnalliseen päivähoitoon ollaan tutkimusten mukaan
tyytyväisiä, jos paikka on onnistuttu saamaan, ja hyvä niin. Se, että
palveluita tuotetaan eri tavoin, antaa kaupungille mahdollisuuden
verrata erilaisia toimintatapoja ja kehittää myös omaa toimintaansa.
Tässä on hyviä kokemuksia opetuspuolella, jossa on ehdottomasti

rikkautena se, että tarjolla on sekä valtion, kaupungin että
yksityiskoulujen tarjoamia palveluja.

 

Palvelujen kasvava kysyntä voidaan käytännössä tyydyttää vain omaa
palvelutoimintaa kehittämällä, siis kaupungin ihan omaa, lisäämällä
yhteistyötä lähikuntien kanssa tai hankkimalla ostopalveluja kolmannen
sektorin tuottajilta tai yksityisiltä toimijoilta. Miksi ihmeessä emme
hyödyntäisi näitä kaikkia vaihtoehtoja?

 

Lapsiperheiden hyvinvoinnista huolehtiminen on jo lasten ja nuorten
hyvinvointisuunnitelmankin perusteella olennaisen tärkeää. Kaupungilla
on velvollisuus järjestää päivähoitopaikkoja tarvetta vastaavasti.
Parhaiten tämä onnistuu, kun päivähoidon toimintamallia kehitetään
perheiden tarpeiden mukaan siten, että helsinkiläiset lapsiperheet
voivat valita korkealaatuisen päivähoitopalvelun joko julkisesti tai
yksityisesti tuotettuna. Perheitä kiinnostaa loppujen lopuksi vain se,
että he saavat päivähoitopaikan ja siellä lapselle hyvää hoitoa, ei se,
kuka sen palvelun tuottaa. Kannatan siis lämpimästi kokeilua.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Täällä on esitetty kritiikkiä päivähoitotoiminnan käynnistämiskokeilun
valmistelusta, ja yhdyn kyllä siihen kritiikkiin, että sosiaalilautakunnassa
olisi voinut noin kokonaisuutena vaatia vähän tarkempaa selvitystä
tästä kokeilusta, sen perusteista, arvioidusta käytöstä jne. Eli tämä
tietyllä tavalla asettuu siihen kontekstiin, että niin kuin täällä todettiin,
taisi olla edellisessä puheenvuorossa, että yksityisen päivähoidon
osuus Helsingissä on huomattavasti pienempi kuin Espoossa, niin
tässä ollaan hakemassa yhtä porkkanaa sille tielle. Tämä näyttäytyy
tämä valmistelu sellaisena. Itse haluaisin uskoa, että ihan aidosti
tarjottaisiin perheille myös vaihtoehtoja tätä kautta, mutta valitettavasti
sosiaalitoimessa tämä valmistelu ei kyllä tue sitä. On valitettavasti tullut
sellaista viestiä myös, että päivähoidon puolella tiukennetaan
kunnallisten päivähoitopaikkojen antamista, jotta synnytetään paineita
yksityiseen päivähoitoon. Ja täällähän on käytetty jo argumentteina tätä
aikaisemminkin, nimenomaan tätä asiaa.

 

Haluaisin korostaa valtuustoryhmässä käydyn keskustelun pohjalta,
että puhuimme siitä, että kunnallisen päivähoidon pitää kyetä myös
tarjoamaan perheille erilaisia vaihtoehtoja, eli on erilaisia tarpeita,
mutta samalla on muistettava se lähtökohta: lapsella on subjektiivinen

oikeus päivähoitoon. Ei voida käyttää erilaisia verukkeita
päivähoitopaikan kieltämiseen, sen sijaan vanhemmilla pitää olla tähän
vaihtoehtoon mahdollisuus silloin, kun esimerkiksi lapsen sairauksien
takia tarvitaan erilaista hoitopaikkaa tai on opiskelijasta kyse, joka
tarvitsee joustavaa päivähoitopaikkaa. Eli erilaisten elämäntilanteiden
huomioiminen pitäisi kunnallisen päivähoidon puolella ottaa nykyistä
paremmin esille. Toivon, että tätä asiaa kehitetään jatkossa.

 

Haluan tehdä tässä ponnen, täällä aikaisemmin tehtiin ihan hyvä ponsi,
jota on jo kannatettukin, mutta teen toisen ponnen:

 

Hyväksyessään esityksen päivähoidon
käynnistämiskokeilusta valtuusto edellyttää tuomaan
valtuustolle selvityksen kokeilun tuloksista ja vaikutuksista
päivähoidon rakenteeseen.

 

Meidän on hyvä tietää siitä, mitä tämä kokeilu on merkinnyt, etenkin,
kun arviot kokeilun tuloksista ovat sosiaalilautakunnan esityksessä
ohuet. Siitä syystä on ihan hyvä tietää. Ja on kuitenkin ihan
keskeisestä palvelusta kysymys, ja se, että tämä ei tuota lisää duunia.
Eli nyt kaupunki voi ihan samoilla kustannuksilla tuoda meille, koska
sosiaalilautakuntaan on sitouduttu tuomaan selvitys helmikuussa tästä
kokeilusta, niin se sama selvitys sosiaalilautakunnan kautta voi tulla
hyvin tänne meille valtuustolle, ja me saamme tietää, kuinka tämä on
edennyt. Toivon, että valtuustoryhmissä suhtauduttaisiin tähän
myönteisesti.

 

Kiitoksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Olen samaa mieltä aikaisemmin esitetyistä kommenteista, että
monipuolista ja uudentyyppistä päivähoitoa tarvitaan. Kannatan
lämpimästi nuorten kasvuyritysten tukemista mutta ihmettelen, että
onko jatkossa juuri sosiaaliviraston tehtävänä myöntää starttirahaa.
Starttirahaa nuoret yritykset voivat hakea muistakin lähteistä.
Kasvuyritysten onnistumispotentiaalin arviointiin tarvitaan
asiantuntemusta, jota sosiaalivirastossa tulisikin kehittää, jos
tämäntyyppinen toiminta koetaan sen ydintoiminnaksi. Kaipaisin, niin
kuin moni muukin, tähän esitykseen vähän tarkempaa valmistelua ja
arvioita esimerkiksi siitä, kuinka suuresta kokeilusta on kysymys.

 

 

Samalla haluaisin muistuttaa, että lopulta on kyseessä myös aika
periaatteellinen kysymys siitä, mikä on julkisen ja yksityisen
päivähoidon osuus, vaikka tässä onkin kysymys aika pienestä
lisäyksestä. Uskon, että tämäntyyppiset kokeilut kuitenkin samalla
haastavat kunnallista päivähoitoa, ja toivottavasti siellä yhtä lailla
pyritään jatkuvasti kehittämään uusia toimintamalleja.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Sosiaalilautakunnassa ensin, kun kuulin tästä kokeilusta, suhtauduin
hyvin varauksellisesti niin kuin varmaan moni meistä ja selvitimme
todella tätä. Aloitehan seisoi myös kesäajan, kun otimme selvää, mitä
näihin meidän varauksiimme liittyi. Itse pidän tätä käynnistämiskokeilua
ongelmallisena sen vuoksi, että yksityinen päivähoito, oli miten
laadukasta tahansa, johtaa tiettyyn valikoitumiseen. Yksityisestä
päivähoidosta puuttuu nollamaksuluokka ja alennetut
päivähoitomaksut, ja se väistämättä johtaa siihen, että tietynlaiset
perheet enemmän hakeutuvat yksityiseen päivähoitoon.

 

Toisaalta alueellisesta tasa-arvosta voi syntyä ongelmia, jos jollekin
alueelle syntyy niin paljon yksityistä päivähoitotarjontaa, että perhe,
joka ei pysty niitä korkeampia maksuja maksamaan, joutuu
hakeutumaan kauas. Perheille kuitenkin se lähellä oleva päiväkoti on
yksi tärkeä kriteeri. Eli alueellinen tasa-arvo – täytyy olla tasapuolisesti
tarjolla myös kunnallista päivähoitoa, jotta voidaan valikoida – on
olennainen periaate.

 

Jos katselen sitä ihan perheen näkökulmasta, joka hakee päivähoitoa,
voin käyttää omaa esimerkkiäni. Tuoreessa muistissa on viime viikko,
jolloin kuopukseni aloitti päivähoidon ja saimme vihdoin monen
kuukauden jonotuksen jälkeen kunnallisen päivähoitopaikan. Olin siellä
poikamme kanssa päivän tutustumassa. Erinomaista, laadukasta
hoitoa on tarjolla myös kunnallisessa päivähoidossa. En missään
mielessä näkisi tätä vastakkainasettelua, että yksityinen
automaattisesti olisi parempaa.

 

Olimme myös jonossa yksityiseen päivähoidon tarjoajaan, joka olisi
ollut lähempänä, omalla kotikadulla, mutta sinne oli samanlaiset jonot,

eli kyllä tässä päivähoitotarjonnassa täytyy myös myöntää, että tässä
kaupungissa niitä paikkoja absoluuttisesti tällä hetkellä on erittäin
vähän ja käyttöasteet on hyvin korkealla. Tämä johtuu tietenkin pääosin
väestökehityksestä, siitä, että lapsia syntyy ja lapsiperheet eivät ole
muuttaneet muualle. Johtuu se monesta muustakin asiasta, mutta itse
näitä asioille selville otettuani, myös elinkeinopalvelun kanssa
keskusteltuani, päädyin sille kannalle, että nämä järjestöt, jotka pääosin
yksityistä päivähoitoa tarjoavat, eivät sitä starttirahaa saa vaan he ovat
lähinnä laajentamassa päivähoitopaikkoja. Meidän on syytä kokeilla
kaikkia keinoja, jotta voimme nähdä, millä tavalla erilaisia vaihtoehtoja
voidaan tarjota ja millä tavalla voidaan saada lisää päivähoitopaikkoja.

 

Tässä täytyy pyrkiä tosiaan alueelliseen tasa-arvoon, joka lisättiin
sosiaalilautakunnassa, eli tuen myöntämisen perusteena huomioidaan
alueellinen tarve ja uusien toimintamenetelmien kehittäminen. Ja
korostan myös sitä, että yksityinen päivähoito on tuonut tähän
kaupunkiin paljon sellaista hyvää, esimerkiksi Pakilan Lastenpaikka on
tuonut ensimmäisenä Summerhill-pedagogiikkaa, joka varmaan on jo
moneen kertaan kääntynyt, että vastustetaanko vai kannatetaanko sitä.
Mutta joka tapauksessa Montessorit, Steinerit, luontopäiväkodit Viikissä
ja Torpparinmäessä tuovat sellaisia uusia toimintamenetelmiä, joita
perheet myös arvostavat ja joista varmasti sekä kunnallisella että
yksityisen päivähoidon tarjoajilla on opittavaa. Ei mielestäni tätä
vastakkainasettelua liian suurena tarvitse nähdä.

 

Itselleni oli tärkeää, että tämä prosentti pysyy kuudessa, eli sen
enempää ei päivähoidon yksityistä tarjontaa lisätä. Se on itselleni
todella tärkeä varaus. Toisaalta, että annetaan laaja selvitys siitä, että
miten tätä tukea on käytetty. Siinä mielessä kannatan myös esitettyä
pontta, molempia ponsia, sekä Kantolan että Vasemmistoliiton pontta.
Kolmantena myös, tässä pitää tarkkaan katsoa, että jos kokeilu johtaa
epätoivottuihin tuloksiin, sitä ei missään tapauksessa pidä jatkaa vaan
se voidaan myös keskeyttää.

 

Kiitos.

 

 

Parempi muoto hankkia lapsille palveluita yksityisistä päiväkodeista on
palvelujen ostaminen. Kyllähän juuri nämä kaikki valtuutettu
Vesikansan mainitsemat Montessori-päiväkodit jne. ovat olleet
ostopalveluita, eivät ne olleet yksityisen hoidon tuella hankittuja
palveluita. Siinä ostopalvelussa on se hyvä puoli verrattuna yksityisen

hoidon tukeen, että siellä on samat maksut kuin kunnallisissakin
palveluissa, jolloin pienituloisetkin perheet voivat saada lapsensa niihin
hoitopaikkoihin.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Puhakan ponsi tuli jo kannatettua, mutta olen samaa mieltä kuin
muutamat muutkin valtuutetut, että esitys on aika huonosti valmisteltu.
Minusta tämä väkinäinen yksityisen päivähoidon laajentaminen ei ole
hyvin perusteltua. Lopputuloshan voi olla samantapainen kuin
Espoossa, jossa tuli heikkoa laatua ja pahimmillaan päivähoidon yritys
palkkaa hevosenhoitajan töihin, kun ei muuhun ole varaa. Sitten
kilpailutetaan tiheästi niin, että päivähoito on pätkittäistä ja epävarmaa.
Miksei tätä rahaa, mikä nyt aiotaan käyttää yritystukeen, käytetä
perhepäivähoidon ja ryhmäperhepäivähoidon edistämiseen?

 

Kiitos.

 

 

Tack, herr ordförande. Bästa fullmäktige.

 

Verkligheten där ute är den, att det saknas dagvårdsplatser för de
ovanligt många barn som vi plötsligt skall placera i dagvården enligt
den subjektiva rätten. De summor som här föreslås är så små att det
nog ser ut som mer en önskedröm, att den privata dagvården skall bli
annat än en liten, liten del av dagvårdsnätet. Utgångspunkten att
bredda utbudet av olika dagvårdslösningar är i sig en bra sak. Vi vet ju
från det finska skolnätet att privata alternativ, sopimuskoulut, också
gagnar den kommunala sidan som en slags jämförelse. Nu skiljer sig
förstås dagvård och skola på det sättet, att skolan inte kostar, inte
heller avtalsskolorna, medan dagvården är avgiftsbelagd. Eftersom det
föreslagna understödet på inget sätt kommer att räcka till, innebär det
att dagvårdsplatserna torde bli betydligt dyrare än vad man betalar i
kommunala dagvården idag. Det är klart att privat dagvård i motsats till
skolan innebär att föräldrarna måste kunna betala, och sannolikt
betydligt mer än 230 euro i månaden.

 

För att de här lösningarna skall fungera torde det behövas en hel del
frivilligarbete från föräldrarna, alldeles som har varit fallet i Esbo, där

man på nya bostadsområden, för att inte behöva köra barnen långa
vägar till det kommunala dagiset, har grundat egna små daghem, där
alla jobbar på kvällarna och ställer upp med städning och annat. Det
här är säkert ingen lösning för Helsingfors, där man har en helt annan
förväntning på den kommunala dagvården. Här förutsätter man
medveten pedagogik, här väljer man lite större enheter, och
familjedagvård är någonting som man till exempel på svenskt håll i
Helsingfors knappt ser.

 

Ruotsinkielisiä kunnallisia päiväkoteja on suhteessa suomenkielisiin
huomattavasti vähemmän. Sen sijaan palveluita on ostettu kolmannen
sektorin toimijoilta, jotka ovat tehneet töitä jo ehkä 100 vuotta tässä
kaupungissa. Toivottavasti näiden palveluiden ostaminen tulee
jatkumaan. En missään nimessä pidä järkevänä sitä, ettei yksityisten
päiväkotien perustamista tuettaisi. Ei ole mitään vikaa siinä, että
saisimme aidosti uudenlaisia ratkaisuja lasten päivähoitoon. Asian
suhteen haaste piilee siinä, että helsinkiläinen kunnallinen päivähoito
on niin laadukasta, tilat ovat hienot, on leikkipihat, omat rakennukset,
osaava henkilöstö, hyvät käytännöt, että kaikenlaiset uudet toimijat
saavat tehdä kovasti töitä saavuttaakseen olemassa olevien
päiväkotien tason ja hyvän maineen. Kyllä Helsingissä laitetaan lapset
kunnalliseen päiväkotiin, koska ne tekevät hyvää työtä.

Tulevaisuudessakin tulee olla niin, mutta mikäli tämän kokeilun kautta
saataisiin jonkin verran enemmän vaihtoehtoja, jotka ehkä lähtisivät
lasten näkökulmasta niin, että esim. hieman vähemmän töitä tekevät
vanhemmat saattaisivat laittaa lapsensa erikoispedagogiseen, ehkä
liikunnalliseen, ehkä sellaiseen, jossa paneudutaan hyviin
ruokatottumuksiin ja sellaisiin päiväkoteihin, joihin helposti voisi viedä
puolipäivälapsen, mikäli tällaisia mahdollisuuksia tämän kokeilun kautta
syntyy, mielestäni olisi hyvä, koska se tavallaan vapauttaisi ne hyvät
kunnalliset palvelut sitten niiden käyttöön, jotka tarvitsevat
kokopäivähoitoa.

 

Totuus nyt on se, että meillä on aika moni helsinkiläinen lapsi tuolla
subjektiivisen oikeuden turvin tarhassa 8, 9 tuntia, vaikka toinen
vanhemmista saattaa olla kotona. On aivan hyvä, jos me tällaisten
käytäntöjen ja kokeilujen kautta saamme erilaista mahdollisuutta ja
ehkä enemmän lapsinäkökulmaa nimenomaan päivien pituuksiin,
koska näillä rahoilla ei kyllä mitään kovinkaan raskasta
päiväkotitoimintaa saada aloitettua.

 

Kiitos.

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kannatan Kantolan ja Puhakan ponsia, mielestäni ne ovat oikein hyviä
täydennyksiä tähän esitykseen. Lautakuntahan on saamassa joka
tapauksessa ensi vuonna varmaan noin tähän aikaan kokeilusta
isomman selvityksen, ja ei ole mitään ongelmaa siinä, että valtuustolle
myös selvitys tulee, koska tämä asia nytkin on valtuustossa
päätettävänä niin on ihan hyvä, että valtuusto myös saa selvityksen
arvioitavakseen. Starttiraha on kokeilu, jonka reunaehdot on mietitty ja
siinä ovat myös nämä kohdat, että mikäli toiminta ei käynnistyisi tai
osoittautuisi, että se ei toimi, niin silloin niitä rahoja pitää palauttaa.
Pyrittiin siinä aika tarkkaan kyllä miettimään näitä reunaehtoja.

 

Tietenkin voi olla joskus niin, että ei kaikkia reunaehtoja pystytä
etukäteen keksimään, mutta muissa kunnissa, kun tätä on, meille niitä
myös esiteltiin. Niin kuin Sanna Vesikansa tuossa sanoi, jos tämä ei
toimi, se voidaan lopettaa. On tärkeää, että näitä päivähoitopaikkoja
kokonaisuudessaan on tarpeeksi, ja on ilman muuta selvää, niin kuin
Kantolan ponnessakin, että kunnallisia päivähoitopaikkoja pitää myös
kehittää. Mielestäni siellä myös voi olla painotettua toimintaa, että
musiikkia ja liikuntaa kehitetään, että se ei saa olla vain yksityisten
päiväkotien erikoisoikeus missään nimessä, eikä näin ole varmaan
tarkoitus ollakaan.

 

Yksityisen hoidon tuen tavoite, että 6 % lapsista olisi alle kouluikäisistä,
niin sille on valtuuston tahto ja sosiaalilautakunta on tietenkin sidottu
siihen. Sikäli, jos joku sanoo, että se ei käy, niin se nyt vaan on näin.
Joku kysyi, että kuinka paljon nyt on, niin nyt se 6 % ei ole täyttynyt
vielä. Viidellä alkaa, mutta en ihan muista tarkkaan, kuinka paljon
viidestä menee yli, se menee kuitenkin yli. Ja 1 % tarkoittaa noin 300
lasta, että tällaisissa lukumäärissä nyt liikutaan. Siihen nähden, kuinka
paljon lapsia on hoidossa, siihen nähden tämä 300, mitä nyt oikeastaan
haetaan... Itse näen niin, että tällä haetaan sitä, että 6 % saadaan
täyteen ja sen tukemiseksi, mutta että tässä ei olla mielestäni
räjäyttämässä päivähoitosysteemiä. En usko, että meille sitä Espoon
mallia tuleekaan enkä itse siihen hingukaan.

 

Vielä siitä perhepäivähoidosta, se oli hyvä, että se tuli tässä esille.
Lautakunta myös keskusteli siitä. Myös kunnallisen perhepäivähoidon
kehittäminen, nythän on iso ongelma se, että perhepäivähoitajat eivät
olekaan niin uusiutuva luonnonvara kuin toivoisi, joka varmaan liittyy
siihen, että on aika paljon pieniä asuntoja. Tässä olisi aika paljonkin

tekemistä, jos halutaan, että jatkossakin on kunnallisia
perhepäivähoitajia, joille voidaan myös osoittaa lapsia, jotka eivät siis
valitse itse lapsiaan, niin miettiä, minkälaisia asuntoja voidaan tarjota
työsuhdeasunnoiksi, että niissä olisi enemmän tilaa kuin 3 huonetta ja
keittiö. Aika usein perhepäivähoitajilla myös itsellään on perhettä, ja
miten siinä sitten omat lapset pärjäävät ja oma perhe-elämä onnistuu.
Siinähän työajat ovat aika rankat: voi ensimmäinen lapsi tulla kuuden
jälkeen ja vähän ennen kuutta lähteä pois, että kyllä se aikamoista
sitoutumista vaatii työolosuhteissa ja varmaan myös palkkioissa ja
kulukorvauksissa. Erilaisissa starttipaketeissa, joita pitäisi varmaan
kehittää kunnallisellekin puolelle, on ihan hyvä olla erilaista poliitikkojen
keskustelua, jotta saataisiin sinne myös toimiva käytäntö.

 

Minulla on mutu-tuntuma, että todennäköisesti ryhmäperhepäiväkoteja
starttirahalla ruotsinkieliselle puolelle nimenomaan syntyisi jotenkin. En
tiedä, osoittautuuko tämä sitten näin olevan vai ei, mutta itse ajattelen,
että silloin se olisi varmaankin aika hyvin onnistunut. Mutta se, että
jollain alueella, missä on paljon pulaa päivähoidosta, vaikka Vuosaaren
alue, jossa on ollut varmaan ehkä tiukinta, mitä nyt on ollut, ei voida
varmaan lähteä siitä, että se täyttyy yksityisellä päivähoidolla
pelkästään. Alueelliset lähtökohdat ovat tässä tosi tärkeä asia.
Kunnallisen päivähoidon kehittäminen on kyllä minulle ainakin
sydämen asia.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Tässä on erittäin hyvä kriittisiä puheenvuoroja ollut päivähoitotoiminnan
käynnistämiskokeilun pohjalta. Lautakunnassa siitä todellakin
keskusteltiin paljon, olin juuri siinä pelossa, että tällä ikään kuin
ohjattaisiin fokusta pois julkisen hyvän päivähoidon kehittämisen
suunnasta. Jopa kokeiluna ehdotin, että tätä ei ollenkaan tehtäisi,
mutta nyt se on kokeiluna lähdössä liikkeelle ja kannatan näitä
molempia tehtyjä ponsia, ne ovat hyvin tärkeitä.

 

Täytyy kuitenkin muistuttaa jälleen siitä, että meillä on hirveän hyvä
ainutlaatuinen julkinen päivähoitosysteemi, siellä on kauhean hyviä
käytäntöjä, hyviä konsepteja. Meidän lasten kokoisia
pikkuhuonekalujamme käydään ihailemassa ympäri maailmaa, kun
niitä ei ole edes Ruotsissa käytössä. Tämänkaltaisia asioita, jotka ovat
meille itsestään selviä. Ja nimenomaan kunnallisiin päiväkoteihin on
jonoa ja sitä täytyy siellä purkaa. Siellä on tarvetta ryhmäkokojen

pienentämiseen, jatkuva tarve henkilöstön kouluttamiseen, kiinteistöjen
huoltamiseen, pihojen hyvässä kunnossa pitämiseen. Tämä on hirveän
tärkeää.

 

Kokeiluna näen, että tämä on ihan mahdollinen ja hyvä, nimenomaan,
että se lähtee tarvelähtöisesti perheiden ja lasten suunnasta. Maria
Björnberg-Enckell nosti esiin puolipäivätarpeen, ja tämänkaltaiset
ajankäytön ja muun vaihtoehdot voisivat tulla tutkituksi, mutta hyvä kun
tämä tulee meille sitten kokeiluna myös nähtäväksi.

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Täällä on vedottu siihen, että lapset ja perheet tarvitsevat vaihtoehtoja.
Mehän emme ole vaihtoehdottomassa tilanteessa Helsingissä, meillä
on olemassa erilaisia vaihtoehtoja. Mihin näistä vaihtoehdoista meillä
on valtavat jonot, satoja lapsia? Ne ovat kaupungin omat päiväkodit.
Mitä sille vaihtoehdolle ollaan nyt tekemässä? Äsken hyväksytyn
budjetin mukaan vuoden 2011 alusta alkaen 10 miljoonaa euroa pois,
joka vuosi. Vaihtoehtoja siis ollaan kaventamassa juuri siltä puolelta,
jossa on jonoja, ja tätä asiaahan ei muuteta sillä, että yritetään pestä
käsiä parilla ponnella, joissa sanotaan, että me oikeastaan
haluaisimme muuta kuin mitä tässä nyt päätettäväksi esitetään.

 

Kaupunki on aikaisemminkin asettanut tavoitteita Kokoomuksen
johdolla laajentaa yksityisen päivähoitoyritystoiminnan palvelujen
osuutta. Muistaakseni joka vuosi se on ollut täällä edellisellä
valtuustokaudella tavoitteena. Ja joka vuosi se tavoite on jäänyt
toteuttamatta, koska lapsiperheet ovat valinneet toisin, koska se ei ole
vastannut sitä tarvetta, joka helsinkiläisillä lapsiperheillä tai niiden
enemmistöllä on.

 

Valtuutettu Pakarinen perusteli tätä yksityisten yritysten tukemista
sosiaaliviraston palvelumäärärahoista sillä, että meillä on Helsingissä
puutetta päiväkotipaikoista. Hänen mukaan lapsiperheiden tarpeiden ja
valintojen pitäisi ohjata tätä. Toistan vielä, että juuri tämän takia meidän
pitäisi nyt panostaa kaupungin omiin palveluihin, niiden määrärahojen
lisäämiseen, koska siellä meillä on ne suuret jonot ja sen sijaan täällä
toisella puolella meillä on yrityksiä, jotka voivat toimia ja hankkia tukea
muualtakin, jos haluavat.

 

Valtuutettu Autti nosti esille tärkeän päivähoitopalvelujen kehittämisen

haasteen. Jos eduskunta nyt hyväksyy tämän lakiesityksen, jolla
vähittäiskaupan aukioloaikoja laajennetaan ja yötyötä lisätään, niin se
on erittäin iso haaste mm. päivähoidolle, myös joukkoliikenteelle. Millä
tavalla tähän vastataan? Se vaatii yksinkertaisesti lisää rahaa. Ja se on
sentyyppinen palvelutarve, jossa varsinkin kaupungin pitää itse pystyä
olemaan aktiivinen ja tarjota sellaisia palveluja, joiden tarve tässä
tapauksessa lisääntyy. Kehittämistä ja kokeilua voidaan muutenkin
edistää kaupungin oman päiväkotitoiminnan ja perhepäivähoidon
puitteissa, mutta se edellyttää ammattitaitoista työntekijäkuntaa lisää ja
jotta sitä saadaan lisää, lisää palkkoihin rahaa. Esimerkiksi
perhepäivähoitajien palkat ovat jääneet jälkeen, niin kuin ovat kyllä
jääneet koko varhaiskasvatuspuolen palkat.

 

Lopuksi haluaisin korostaa, että tässä on kysymys myös kaupungin
päätöksenteon moraalista. Ei ole oikein, että samassa kokouksessa,
jossa juuri äsken on päätetty, että taloussuunnitelmakaudella leikataan
10 miljoonaa päivähoidosta, niin heti perään päätetään ryhtyä
tukemaan yksityistä yritystoimintaa niistä rahoista, jotka on tarkoitettu
päivähoitoon.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

On totta, että yksityisen hoidon tukeminen tai jo lisääntyminen johtaa
pahimmillaan valikoitumiseen ja epätasa-arvoon. Päivähoidon
ongelmat ovat kuitenkin todellisia. Hoitopaikkaa on vaikea saada
etenkin kodin läheltä, ja vaarana on, että työhön paluu siirtyy
vanhemmilta, jos paikkaa ei löydy kodin läheltä. Erityisesti he, jotka
tekevät vaativaa työtä ja pitkiä päiviä, heille on hyvin tärkeää, että
hoitopaikka sopii jotenkin siihen työmatkalle tai onnistuu muuten
helposti. Mielestäni on hienoa, jos tämän kokeilun avulla saadaan
helpotettua pullonkaulaa ja kannustetaan päivähoidon toimijoita. Tämä
tarjoaa jonkinlaisen nopean väliratkaisun tai ainakin helpotusta
olemassa olevaan ongelmaan.

 

Kaikkihan lopulta hyötyvät, jos hoitopaikkojen saanti helpottuu,
epäsuorasti myös ne, joille yksityinen hoito ei taloudellisesti ole
vaihtoehto. Niin kuin tässä ainakin valtuutettu Vesikansa jo aiemmin
mainitsi, ei pitäisi olla mikään oletusarvo, että yksityinen hoitopaikka on
jotenkin halutumpi tai parempi kuin kunnallinen hoitopaikka. Tämän
kokeilun tyyppinen toiminta ei todellakaan siinä ole se syy, vika on
todella jossain muualla ja epätasa-arvo on jo toteutunut, jos yksityiselle

puolelle muka kaikki lähtisivät pyrkimään.

 

Kiitos.

 

 

Hyvä puheenjohtaja, hyvät ystävät.

 

Olen jotenkin aika hämmentyneenä seurannut tätä keskustelua
asiassa, joka polveutuu niin kauhean monenlaisiin erilaisiin
kysymyksiin muka. Erityisen hämmentynyt olen siitä hysteerisestä
reaktiosta, minkä sana ”yksityinen” näyttää herättävän joissain
valtuutetuissa. Sellainen ajatus, että yksityisellä ja kunnallisella
päivähoidolla olisi jotenkin merkittäviä laatueroja, se tuskin perustuu
kyllä mihinkään muuhun tällainen arvio kuin pelkästään
ennakkoluuloihin. Yksityisten päiväkotien määrä on tällä hetkellä aivan
älyttömän pieni, se on reilut 5 %. Jos nyt se saattaisi nousta jopa 6
%:iin, niin en voi käsittää sitä resistenssiä, joka tässä nousee siitä, kun
me ilmiselvästi tarvitsemme laadukkaan kunnallisen tarjonnan lisäksi
myös yrittäjiä, jotka tulevat tasaamaan sitä kapasiteetin vajausta, joka
meillä tällä hetkellä on, kun lapsia on 500 tai 600 enemmän kuin mitä
arviot ovat antaneet ymmärtää.

 

Täällä joku kyseli sitä, että onko sosiaaliviraston tehtävänä antaa
lainoja. Starttirahan saamista muualta tutkittiin, mutta tämän toiminnan
kaltaiseen toimintaan sitä ei ole saatavissa mistään muualta. Sen takia
se on syytä tehdä tällä tavalla. Kyllä mielestäni kaikkein tärkeintä olisi
se, että lasten etu tässä voisi toteutua, ja sellainen ideologinen
jääräpäisyys tuntuu kyllä aika hämmästyttävältä.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Halusin ilmaista olevani täysin samaa mieltä valtuutettu Valtosen
kanssa. Ja yksityistä päivähoitoa täällä vastustavat ja pelkäävät,
heidän soisin tutustuvan asiaan ennen kuin puhuvat ääneen asiasta
tällä tavalla.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Ymmärtääkseni keskeistä tässä kysymyksessä on se, onko perheellä
varallisuudesta huolimatta tai riippumatta mahdollisuus saada lapsiaan
ostopalvelupaikalle tai yksityiseen päiväkotiin. Oikeastaan niin kauan
kuin jonkinlaista hintaeroa on, niin kauan se kysymys on ideologisesti
ainakin jossain määrin värittynyt.

 

Minulla itselläni on kokemusta ostopalvelupäiväkodista siitä syystä, että
lapseni ohjautui luontopäiväkotiin sellaisessa tilanteessa, jossa
lähipäiväkoti oli remontissa ja piti lapsi jonnekin päivähoitoon saada.
Tässä ostopalvelupäiväkodissa, tästä nyt on muutamia vuosia aikaa,
mutta silloin oli sellainen tilanne, että ostopalvelupäiväkotiin eivät
päässeet erityislapset eivätkä alle 3-vuotiaat, useimmissa tapauksissa
siitä syystä, että kaupunki ei myöskään siihen aikaan tehnyt näiden
päiväkotien kanssa senkaltaisia sopimuksia, että näille päiväkodeille
oltaisiin maksettu erityistä korvausta siitä, että kyseessä on erityislapsi
tai alle 3-vuotias. Jos tällaiset sopimustekniset asiat tai panostukset
kaventavat perheiden valinnan mahdollisuuksia, niin se on mielestäni
tasa-arvokysymys. En tiedä, miten tilanne tällä hetkellä on.

 

 

Ihan vaan lyhyesti, pitää vaan erottaa tässä keskustelussa ostopalvelu
ja kunnallinen päivähoito. Näiden maksut ovat samat. Kunta ostaa sen
ja tarjoaa kuntalaisille. Yksityinen päivähoitomahdollisuus eroaa nyt
siinä, että tässä yksityinen tarjoaa sen kokonaan ja kunta tällä tavalla
tukee, ja siinä mielessä tämä tulee olemaan kyllä eriarvoistavaa, mutta
mikäli esim. erilaisia vaihtoehtoja tulee enemmän ja voisi ajatella, että
puolipäivähoito ja kaikenlainen leikkikoulutyyppinen toiminta ehkä tätä
kautta voisi yleistyä, niin paine siellä kunnallisella ja ostopalvelupuolella
voisi vähentyä. En kyllä itse pidä tätä missään nimessä ostopalveluiden
vaihtoehtona, koska se bulkki, mikä siellä tuotetaan, ei sellaisia yrittäjiä
löydy. Ei tämä ole mitään kaupallisesti toimivaa toimintaa, tätä voivat
tehdä yritykset, yhteisöt, idealistit voivat pyörittää tällaista toimintaa,
mutta ei tästä varmasti mitään suurta liiketoimintaa voi tulla.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

Minä pidän kyllä hyvänä sitä, että meille tulee yksityisiä toimijoita tähän
rinnalle. Minusta valtuutettu Sanna Vesikansa esitti täällä aika
merkittävän näkökohdan, ja se oli se, että samalla kun meillä julkisella
puolella on nollamaksuluokka pienituloisille, tämä maksu on yksityisellä
puolella sama kaikille. Se ei itse asiassa ole ihan sama sen takia, että
me tuemme tätä yksityisen hoidon tuella, jossa on myös tuloista
riippuen hoitolisä, joka on suurituloisilla 0 euroa ja pienituloisimmilla
noin 135 euroa tai niillä paikkeilla. Mutta se tasaa näitä tuloja paljon
vähemmän kuin kunnallinen päivähoito, jossa pienin maksu on 0 ja
suurin on 233. Tästä yksityisen hoidon tuesta tavallaan puuttuu 100
euron edestä tulojen tasausta.

 

Minusta tämä on selvä epäkohta, ja kun kaupunki tukee tätä myös
omalla kuntalisällään, jos valtiota ei saa muuttamaan tätä järkeväksi ja
vähemmän selektiiviseksi tätä yksityisen hoidon tukea, kaupunkihan
voisi omaa kuntalisäänsä muuttaa sen muotoiseksi, että tätä syrjintää
siinä, että yksityinen hoito on vain varakkaiden mahdollisuus, saataisiin
puretuksi. Se on selkeä este sille, että koko tällaisen hoidon lisääminen
on ideologisesti hyväksyttävää.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Mikä tässä asiassa on ideologista? Mielestäni se, että kunnan
päivähoitomenoja leikataan runsaan vuoden kuluttua äskeisten
päätösten mukaan 10 miljoonalla mutta yksityisen päivähoitoalan
yrityksen tukea päätetään lisätä. Se on ideologinen valinta. Ideologista
on sekin, että kaupunki tällä päätöksellä, jos se hyväksytään, päättää
ryhtyä tukemaan sellaista päivähoitotoimintaa, joka lähtökohtaisesti on
eriarvoista, tarkoitettu vain niille, joilla on tarpeeksi rahaa. Mikä sitten
on käytännön kokemus näistä varmastikin usein pienenä
yritystoimintana alkavista päiväkodeista? Katsokaa Espooseen, siellä
aloitettiin myös pieniä, yksittäisiä päiväkoteja. Kuka ne omistaa nyt?
Suuren osan omistaa pohjoismainen sijoitusyhtiö, joka hallitsee
pääomistajana sitä yritystä, joka omistaa nämä ketjuuntuneet
päiväkodit.

 

 

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Skp:n ja Helsinki-listojen edustajana kannatan Länsimetron
rakentamista, ja sitä koskevasta kaavaesityksestähän tässä on kyse.
Toivon, että metron toteuttaminen on myös viimeinen naula
keskustatunnelin arkkuun. Kun valtuusto käsitteli Länsimetron
rakentamishanketta aiemmin, totesin täällä, että ryhmämme ei ottanut
silloin kantaa Koivusaaren rakentamiseen.

 

Nyt kun olemme perehtyneet lisää tähän asiaan myös Koivusaaren
tulevan suunnittelun osalta, olemme entistä kriittisempiä Koivusaaren
rakentamishankkeisiin. Koivusaaren maapohjaan on upotettu
vuosikymmeniä sitten teollisuusjätettä ja tiettävästi myös hyvinkin
myrkyllisiä aineita. Siellä on samantapaisia myrkkyongelmia kuin
Myllypuron entisellä kaatopaikalla. Jos ei haluta toistaa Myllypuron
Alakiventien myrkkytalojen surkeaa historiaa, tulee Koivusaaren
maaperän ja merenpohjan kunnostus todennäköisesti erittäin kalliiksi.

 

Koivusaaren alue on muutenkin erittäin vaikea asunto- ja
rakentamistoimintaa ajatellen. Se on poikkeuksellisen tuulinen, tulville
altis, liikenteen melualuetta. Koivusaaren rakentamista koskevien
kilpailuehdotusten valossa rakentaminen vaatisi 15 hehtaarin
merialueen täyttämisen, suoraan merestä nousevan massiivisen
rakentamisen ja Länsiväylän kalliin eritasoliittymän. Mitään erityistä
tarvetta Helsingillä ei nähdäkseni ole lisätä vaikeita, kalliita
asuntorakentamiskohteita, kun meillä on yllin kyllin satamalta
vapautunutta ja Lounais-Sipoosta kaapattua maa-aluetta rakentamatta.

 

Lauttasaareen on mahdollista sijoittaa 2 metroasemaa myös niin, että
Koivusaaren suunnittelua ei sidota tässä vain metroa koskien
valmistellussa kaavaratkaisussa. Tällaista menettelyä puoltaisi se, että

Koivusaari on Helsingin yleiskaavassa merkitty selvitysalueeksi, jonka
maankäyttö pitäisi ratkaista yleiskaavalla tai osayleiskaavalla ja tietysti
asemakaavalla eikä metroasemaa koskevalla päätöksellä. Mielestäni
tällainen nyt esitetty asioiden käsittelyjärjestys ei ole hyvän

kaupunkisuunnittelun periaatteiden mukaista.

 

Ehdotan, että kaavaehdotusta muutetaan niin, että sivulla 28 sen 4.
kappale ja sivulla 30 kohdan Metroasemat 4. kappale muutetaan
kuulumaan seuraavasti: ”Varaudutaan toiseen metroasemaan siten,
että se voidaan sijoittaa Katajaharjun-Myllykallion alueelle. Asemalla on
2 sisäänkäyntiä, joista toinen voi tarvittaessa olla Koivusaaren
suuntaan.” Eli tällä ehdotuksella pyrin siihen, että tässä
kaavaratkaisussa toisen aseman sijoittamista koskevat ohjeet
muuttuisivat siten, että ne eivät sido meitä ratkaisuun, jossa keskelle
pikkiriikkistä Koivusaarta pitäisi rakentaa metroasema, joka edellyttää
vähintään 10 000 kävijän, asukkaan tai työssäkävijän liikkumista sillä
alueella ja automaattisesti näin ollen sitoisi meitä myös tulevissa
kaavaratkaisuissa hyvin pitkälle menevään massiiviseen
rakentamiseen.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Totean, että tässä esittelylistatekstissä kiinteistölautakunnan
edellyttämä sopimus OPK-Vallilan ja Helsingin kaupungin välillä on
allekirjoitettu 9. marraskuuta 2009.

 

 

 

 

                                          HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE

 

 

 

 

 

                                          Otto Lehtipuu                                        Tiina Teppo

                                          puheenjohtaja                                       päätösvalmisteluyksikön päällikkö

ordförande  chef för beslutsberedningsenhe-

ten

 

 

                                          Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Protokollet justerat och godkänt:

 

 

 

                                          Lilli Autti       Markku Vuorinen

                                          kaupunginvaltuutettu                           kaupunginvaltuutettu

stadsfullmäktigeledamot                      stadsfullmäktigeledamot