Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Helsingin kaupungin strategiaohjelman 2009–2012 mukaan kaupunki-
rakentamisen tavoitteena on toteuttaa ”mielenkiintoisia, kauniita,
toimivia ja urbaaneja asuinalueita ja ympäristöjä”. Eräänä
toimenpiteenä tämän saavuttamiseksi mainitaan kulttuurin ja
taidehankintojen huomioiminen uusien asuinalueiden rakentamisessa.
Strategiassa linjataan, että strategiakaudella ”Uusien alueiden ja
merkittävien yksittäisten rakennushankkeiden investointikuluista yksi
prosentti ohjataan taidehankintoihin ja muihin kulttuuriprojekteihin.”

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Vastauksena esitettyyn kysymykseen totean, että ns.
prosenttirahakäytäntö on perustunut kaupunginhallituksen vuonna
1991 tekemään päätökseen. Päätöksen mukaan 1 % julkisten
rakennusten ja katujen sekä puistoalueiden rakentamiskustannuksista
kohdistetaan taidehankintoihin. Julkisten rakennusten osalta tyypillisiä
prosenttirahakohteita ovat olleet koulut, päiväkodit, sairaalat ja
vanhustenkeskukset, joko uudisrakennukset tai isot peruskorjaukset.

Yleisin menettelytapa on ollut, että kohteisiin on tilattu juuri niihin
suunnitellut taideteokset. Asiantuntijana näissä
prosenttirahahankkeissa on taidemuseo. Rakennustyöstä vastaava
virasto on maksanut taidehankinnat rakennustyön budjetista.

Rakennushankkeisiin liittyvät teokset ovat olleet erittäin monipuolista
taidetta: siellä on veistoksia, maalauksia, valokuvaa, grafiikkaa sekä
installaatioita. Vuosittain valmistuu kymmenkunta prosenttirahateosta
eri puolille kaupunkia. Viime vuosina taidetta on hankittu mm. Arabian
peruskouluun, päiväkoti Toivoon, Latokartanon peruskouluun, läntiseen
yhteispäivystyssairaalaan ja Kontulan vanhustenkeskukseen. Vireillä
on lukuisia uusia hankkeita myös.

 

Prosenttiperiaate on rajattu pääosin sellaisiin rakennuskohteisiin, jotka
ovat yleisökäytössä. Teknisluontoisten peruskorjausten yhteydessä ei
periaatetta ole sovellettu. Katu- ja puistotiloissa prosenttiperiaatetta on
sovellettu ensisijaisesti uusiin alueisiin ja laajoihin katutöihin.
Merkittävissä katu- ja puistokohteissa, joissa rakennusbudjetit ovat
olleet huomattavan suuria, on taiteeseen varatun rahamäärän
suuruudesta sovittu erikseen taidemuseon esityksen pohjalta.
Esimerkkeinä näistä katu- ja puistokohteiden prosenttirahahankkeista
voi mainita Aleksanterinkadun, Kasarmitorin ja Uutelan kanavan
taideteokset. Tällä hetkellä valmisteilla ovat teokset
Salmisaarenrantaan ja Eiranrantaan. Töölönlahden alue ja Jätkäsaari
ovat uusia kohteita.

 

Myös uusia, erilaisia toteuttamistapoja on kokeiltu. Länsilinkin siltaan
toteutetaan taideteos, joka on luokiteltu enemmän sillan rakenteeksi.
Tapio Virkkalan puistoon Arabianrannassa on valmisteilla
ympäristötaiteen teos. Puistosta on tulossa yksi Arabianrannan
merkittävimmistä taideteoksista. Helsinki on vuosien kuluessa
toteuttanut prosenttirahaperiaatetta yli sadassa eri kohteessa. Lisäksi
hankkeita on toteutettu yksityisellä rahoituksella. Esimerkiksi
Arabianrannassa kaupunki teki vuonna 2000 yhteistyösopimuksen
taideteollisen korkeakoulun kanssa. Tuolloin 1 %:n sääntö ulotettiin
kaikkeen rakentamiseen, joka toteutui kaupungin omistamilla mailla.
Kalasataman alueella kaupunki toteuttaa ympäristötaiteellista
yhteistyötä, joka elää rakentamisprosessin myötä. Tässä ympäristön
taideoppilaitoksilla tulee varmaankin olemaan hyvin merkittävä rooli.

 

Kaupunginvaltuuston uusi strategialinjaus merkitsee nyt
prosenttiperiaatteen laajentamista niin, että sillä rahoitetaan jatkossa
myös kulttuuriprojekteja. Tämä edellyttää uusien menettelytapojen
kehittämistä. Kulttuurikeskuksessa valmistellaankin Helsingin

kaupungin kulttuuristrategiaa, ja kulttuuristrategia on tarkoitus tuoda
valtuuston käsittelyyn vuoden 2010 aikana. Siinä on tarkoitus linjata
myös niitä toimia ja menettelyjä, joita prosenttiperiaatteen ulottaminen
kulttuuriprojekteihin vaatii. Linjaus edellyttää myös tilahankkeiden ja
kaupungin muiden suunnitteluohjeiden tarkentamista, ja
suunnitteluohjeiden uudistaminen onkin käynnistymässä.

 

Kiitos.

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

Kiitos apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haataiselle vastauksesta. Kuten
tästä vastauksesta kävi ilmi, kaupungissahan on aikaisemminkin
sovellettu tätä kulttuuriprosenttiperiaatetta, mutta nyt se on
ensimmäistä kertaa kirjattu kaupungin strategiaohjelmaan. Juuri sen
vuoksi halusin kysyä siitä, että miten kirjauksen toteuttaminen
käytännössä tapahtuu, koska nythän siihen on otettu periaatteessa
myös se, että tällä rahoituksella toteutetaan paitsi julkisen veistotaiteen
ostamista tai rahoittamista niin myös erilaisia kulttuuriprojekteja. Sen
vuoksi olisi hirveän hyvä käydä nyt keskustelua siitä, minkälaisia
puutteita kulttuuriprosentin toteuttamisessa mahdollisesti on ja sopia
uusista käytännöistä. Asia, joka itseäni on tässä vaivannut jo
pidemmän aikaa, on se, että kuinka hyvin tätä kulttuuriprosentin
huomioimista nyt valvotaan. Esimerkiksi olen kuullut joiltakin
luottamushenkilöiltä, että he ovat havainneet omissa lautakunnissaan,
että itse asiassa investointisuunnitelmissa ei ole ollut mukana näitä
kulttuurihankintoja tai kulttuuriprosentin toteuttamista mutta että se on
saatu siellä lautakuntavaiheessa korjattua.

 

Toinen epäkohta, joka on tullut minun korviini, on se, että taske ei ikään
kuin ilmoita näille yhteistyökumppaneilleen, esimerkiksi taiteilijoilleen
sitä, että mitä se kulttuuriprosentti euroina kussakin projektissa on,
jolloin mukana olevien taiteilijoiden on hankala arvioida sitä,
minkälainen taideteos mahtuu kunkin projektin puitteisiin.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Ensinnäkin kiitoksia apulaiskaupunginjohtajalle vastauksesta ja

valtuutettu Alanko-Kahiluodolle erinomaisesta kysymyksestä. Olisin
vielä nostanut sellaisen näkökohdan tässä ympäristötaidehankinta-
asiassa, uusien rakennusalueiden suunnittelussa esiin, eli sen, että
yhteistyökumppaneiden etsimisessä ei välttämättä aina tarvitse lähteä
kauas, merta edemmäs kalaan, vaan jotkut yhteistyökumppanit voivat
löytyä hyvinkin läheltä, esimerkiksi nuorisotoimesta. Viime
valtuustokokouksen aikana jätin valtuustoaloitteen esimerkiksi siitä,
että Kalasataman keskuksen alueelle voisi sijoittaa uuden graffitiseinän
joko rakennusaikaiseksi mutta miksei myös pysyväksi taiteeksi.

 

Tämä Suvilahdessa nyt sijaitseva graffitiseinä ja sen kysyntä on
osoittanut, että tälle taidemuodolle on ollut lähes patoutunutta kysyntää
sen takia, että meillä oli vuosikausia Helsingissä nollatoleranssi Stop
töhryille -projektin takia tässä graffititaiteen tekemisessä. Nyt toivon,
että kun tässä ollaan päästy vähän liikkeelle parempaan suuntaan, se,
että Suvilahden jonot eivät muodostuisi niin isoiksi, mitä ne tällä
hetkellä ovat seinällä olleet, niin harkittaisiin tosiaan näille uusille
asuinalueille joko rakennusaikaiseksi tai pysyväksi lisää graffitiseiniä.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Ihan ensiksi haluan kiittää valtuutettu Alanko-Kahiluotoa hyvästä
kysymyksestä. On erittäin mielenkiintoinen ajatus, että näitä
kulttuurihankintoja kohdennettaisiin myös elävään taiteeseen, että se ei
välttämättä ole sellainen monumentti vaan voisi olla elävää kulttuuria
kadulla. En tiedä, miten tämä loppujen lopuksi meinataan toteuttaa.
Mieleen on tullut usein esimerkiksi Tallinnanaukiolla kävellessä, että
miten ihmeessä sitä paikkaa voitaisiin parantaa ja muuttaa
viehättävämmäksi. Asukkaat jatkuvasti antavat siitä kielteistä
palautetta, millaista siellä on oleskella. Ainoa asia, mikä itselle on tullut
mieleen, on kyllä ollut se, että voisi olla elävää taidetta ja kulttuuria ja
tapahtumia enemmän sen toritoiminnan lisäksi. Sama koskee kyllä
lähiöiden ostareita, jotka ovat valitettavan surullisia usein. Vaikka siellä
kukkaistutukset olisivat pysyneet aika ehjinäkin ja olisi taidetta, elämä
siellä torilla on ankeaa ja siellä rinta rinnan on alkoholisoituneita
aikuisia ja hyvin nuoria teinejä. Pelkästään elävällä kaupunkikulttuurilla
mielestäni näitä voitaisiin onnistua muuttamaan.

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kiitän hyvästä kysymyksestä ja haluan erityisesti kannustaa tämän
kulttuuriprosentin käyttöön laajasti. Itselläni on onni asua
Arabianrannassa, jossa nimenomaan on ollut myös
asuinrakentamisessa prosentti mukana, ja se kyllä alueella näkyy.
Siellä on todella piristävästi ja aluetta omaleimaisesti tekevästi taidetta,
joka, vaikka täällä kuvattiin ehkä ikävästi monumentaaliseksi
patsastaiteeksi, niin esimerkiksi koulun pihalla on hevospatsas, joka
toimii kyllä ihan lasten kiipeilyleluna, ja ostarin vieressä on ihanat, isot
leijonat, joiden päällä voi myös kiipeillä ja istua syömässä jäätelöä.
Ratikkapysäkin vieressä on kalliossa pronssisia lintuja, joita ei ehkä
edes ihan kaukaa huomaa mutta ilahduttaa suuresti, ja talojen
rakenteissa on taide huomioitu.

 

Tämä on mielestäni sellainen tapa tehdä, jota kyllä soisi sovellettavan
laajemminkin. Toki siellä Taideteollisen korkeakoulun kupeessa
Arabianranta on taiteelliseksi leimaantunut ja sellainen sopiikin olla,
mutta tämäntyyppistä kannattaisi toteuttaa muutenkin, ja mikä ettei
myös projekteja, etenkin sentyyppisiä, joilla on ehkä vaikutusta
muutenkin kuin hyvin lyhyen aikaa.

 

 

Tack, herr ordförande.

 

 

Jag håller helt med om det som har sagts här tidigare, att det arbete
som man nu har gjort i de här nya kvarterena i Arabiastranden, både
vad gäller Arcada-Prakticum fastigheten och sen också det här nya,
idag invigda Sesam Toukoranta kvarteret, där man har lyckats
integrera konsten i byggandet så att innergårderna som till exempel
daghemmets barn och blindskolans, kvarterskolans barn använder, att
också där finns, konsten där är en integrerad del. Det här tycker jag att
är någonting som vi skall sträva till. Jag håller helt med ledamoten
Alanko-Kahiluoto om det, att vi också behöver se till om den här
konstprocenten inte skall användas också på annanslags konst än
enbart bildkonst eller skulpturer. Eftersom det handlar om stora pengar,
i ett kvarter som kostar 40 miljoner euro handlar det om 400 000 euro,

och på det viset är en helt betydande del, också i en storstad, så är det
också viktigt att vi har en viss styrning från staden, att vi ser till och
följer med om vem och vilka konstnärer och vilka konstformer det är
som genom det här sättet att bygga gynnas. Jag tycker att det här är
någonting som är fint, och man får vara en stolt fullmäktigeledamot när
man besöker just Arabiastranden.

 

Tack.

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

Mainio aloite, mainio hanke, kaupunkikulttuurista ei koskaan
keskustella liikaa. Erityisesti tässä herää kysymys siitä, tai ehkäpä
historian opettajatäti täällä voi sanoa, että tämä suinkaan ei ole alkanut
vuodesta 1991, silloin ehkä tämä prosenttiperiaate on lyönyt läpi, vaan
kyllä jo 80-luvulla kaupungilla on ollut aivan selkeä uusien alueiden
kaunistamisohjelma, joka näkyy eri puolilla vanhoissa kaupunginosissa
eläinpatsaina ja ? veistoksina, tällaisina mytologisina aiheina. Tämä
on todella, niin kuin Björnberg-Enckell viittasi, asia, josta Helsinki voisi
olla aidosti ja oikeasti ylpeä. Jäinkin miettimään tämän keskustelun
aikana sitä, että meillä on hirvittävän huonosti tietoa siitä, miten
kaupunkia on eri aikoina kaunistettu. Kaupunginmuseon kotisivuilla on
patsasluettelo, joka on aika kiinnostava mutta vaikeasti käytettävissä.
Voisiko pohtia, että esimerkiksi prosenttirahahankkeet, joista nyt
kuulimme, että on yli 100 kohdetta olemassa, että ne jollakin lailla
nostettaisiin esiin ja tuotaisiin tämän kaupunkimarkkinoinnin ja
kulttuuriulottuvuuden osaksi? Tämä on erittäin hieno ja kunniakas
traditio, ja monelle helsinkiläiselle kannattaisi osoittaa, että juuri näin
nämä teokset ja ilmiöt on rakennettu ja synnytetty. Eli soisin tätä.

 

Muutamia kysymyksiä tietysti herää. Sana ”kulttuuriprojekti” edellyttää
kyllä, että tätä asiaa aika perusteellisesti nyt pohditaan. Toivottavasti
tässä kulttuuristrategiassa tullaan ottamaan esiin 2010 juuri tämä
menettelytapakuvio, johon valtuutettu Alanko-Kahiluodon ? selvästi
viittaa, että miten tämä aiotaan tehdä tämä prosentti-
kulttuuriprojektituottaminen, että onko se taidemuseo, joka sitä
asiantuntijana koordinoi, vai muitakin mahdollisia toimia olisi syytä
pohtia.

 

 

 

Puheenjohtaja.

 

Itselläni oli mielessä se, miten me voisimme toteuttaa tätä
kulttuuriprojektiajattelua, mm. se, että nykyisinhän on hirveän paljon
teoreettisessa kirjallisuudessa tai taidekentällä keskustelussa se, että
mitä tarkoitetaan julkisella tilalla ja julkisella taiteella. Minusta se olisi
hirveän hienoa, että Helsingin kaupunki jollain tavalla ottaisi esimerkiksi
nämä alueella sijaitsevat taideoppilaitokset ja taideopiskelijat mukaan
käyttämään kaupunkitilaa laboratoriona, jossa voi tutkia sitä,
minkälaiset erilaiset taiteelliset projektit tai kokeilut ovat mahdollisia
julkisessa tilassa ja miten se esimerkiksi osallistaa ihmisiä omaan
ympäristöönsä vaikuttamiseen.

 

Sellainen näkökulma, jonka haluaisin vielä tuoda esille, on se, että ei
ainoastaan ole tärkeää, että uusia alueita suunnitellaan taiteellisesta tai
kulttuurisesta näkökulmasta, vaan lähiöiden ikään kuin elävöittäminen
ja viihtyisämmäksi tekeminen ja turvallisemmaksi tekeminen voisi olla
mahdollista sitä kautta, että huomioitaisiin kulttuuriprosenttiajattelun
kautta se, että miten esimerkiksi ? , joka voi saada ihmiset kokemaan
ympäristönsä viihtyisämmäksi ja turvallisemmaksi, niin sen kautta
voidaan esimerkiksi saada lähiöitä tuntumaan enemmän omalta ja
arvostetulta ja tärkeältä asuinalueelta. Ja miten esimerkiksi
kasvillisuuden tai puistojen tai yhteispihojen suunnittelussa voidaan
ottaa asukkaat mukaan ja myös esimerkiksi alueella asuvat taiteilijat
mukaan suunnittelemaan sitä yhteistä ympäristöä. Nämä olisivat
mielestäni esimerkkejä siitä, mitä kulttuuriprojekti voi tarkoittaa ihmisten
arjessa tai ympäristön elävöittämisessä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minustakin tämä kysymys oli erittäin tärkeä ja tarpeellinen. Kuten
valtuutettu Kolbe täällä totesi, Helsingissähän on menneinä
vuosikymmeninä tuotettu erilaista ympäristötaidetta, patsaita, ja myös
rakennusarkkitehtuuri oli aivan toisennäköistä kuin tällä hetkellä. Kun
katsoo esimerkiksi Aleksanterinkadulla rakennusten seiniä ja koko
arkkitehtuuria, sen kauneus ja estetiikka on aivan jotain muuta, mitä
tänä päivänä on. Näin ollen meidän ympäristömme sitä kautta on kyllä
köyhtynyt viimeisten lähivuosikymmenten aikana. Tietysti on sen takia
ollut tarpeellista tällainen kulttuuriprosentti suunnata, jotta tämä
ympäristön köyhyys voitaisiin poistaa.

 

 

Olin kesällä käymässä Kotkassa. Täytyy kyllä sanoa, että Kotkan
kaupungissa on erittäin paljon ympäristötaidetta, pieniä taideteoksia, ja
siellä mm. sähkönjakelukaappeihin oli tehty pieniä taideteoksia ja
maalauksia. Siitä teinkin tässä taannoin aloitteen. Kyllä
ympäristötaiteen merkitys ihmisten hyvinvoinnissa ja esteettisessä
elämässä on erittäin suuri. Näin ollen ei pelkästään uusia alueita, vaan
kyllä kaupungin pitäisi kantaa huolta, että myös kantakaupungin vanhat
alueet tulevat tämän kulttuuriteon piiriin ja myös erilaiset taiteen keinot,
valaistus on erittäin tärkeä, koska meillä on niin pitkät, pimeät
vuodenajat. Sitä voitaisiin aika helpoilla keinoilla, etenkin joulun aikaan
ja syksyllä, tehostaa.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Haluaisin kiinnittää vielä huomiota valtuutettu Siimeksen nostamaan
asiaan eli elävään kulttuuriin. Hän otti erittäin hyvin esille
Tallinnanaukion ja sen tilanteen, josta asukkaat ovat aina kun siellä
päin ollaan käymässä, aina tulee useita ihmisiä kysymään, että mitä
tälle Tallinnanaukiolle voisi tehdä. Yksi hyvä idea on tämä elävä
kulttuuri. Tätä voisi ajatella tällaisen prosenttiajattelun mukaisesti myös
todellakin näillä ostareilla yleisemminkin.

 

Valtuutettu Hellström kuvaili erittäin hyvin Arabianrannan
taidenautintoja. Sehän on minun mielestäni tässä uudessa
rakentamisessa, siinä todella rakentaminen, kaupunkisuunnittelu,
arkkitehtuuri, kaikki lyövät hyvin kättä, eli siitä on tullut erittäin hyvä
kokonaisuus, jossa taide on läsnä myös pihoilla, se on läsnä kaduilla,
? . Tässä kun elävä kulttuuri on tullut esille, niin voin kertoa, että
asukkaiden kanssa on ideoitu, että miksi kaupunki ei voisi palkata ?
esimerkiksi Arabianrantaan, elävöittämään vielä siellä taideteosten
keskellä, tuottamaan iloa kesäaikaan.

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Toki on äärimmäisen kannatettavaa, että erilaista elävää kulttuuria

viedään ihmisten asuinympäristöihin ja tuotetaan sellaista kulttuuria,
joka eri taiteenlajien kautta saa sen ympäristön resonoimaan sen
keskellä oleville ihmisille. Minä ehkä ajattelisin, että ei kannata nyt
sotkea sentyyppistä taiteen ? kaupungin puolella tähän
prosenttirahaan. Prosenttiraha on ollut näissä rakentamishankkeissa
nimenomaan investointiluontoisena menona. Sen tarkoituksena on
tuottaa nimenomaan kertahankkeena jotain pysyvää siihen
rakenteeseen ja siihen rakennussuunnitteluun ja ympäristön
suunnitteluun. On ollut hyvin luontevaa, että silloin nämä rakentavat
tahot ja yksi instanssi, eli tässä tapauksessa kaupungin taidemuseo, on
ollut se asiantuntijaorganisaatio.

Toki tätä taiteen valikoimaa voi laajentaa vielä entisestään. Voidaan
miettiä, miten valaistus, valotaide, äänitaide tai videotaide esimerkiksi
yksinä muotoina tai sosiaalinen taide voisi tuottaa jotain pysyvää
rakennetta siihen. Mutta minä haluaisin nähdä tämän prosenttirahan
kyllä nimenomaan investointiluontoisena taiteen tekemiseen. Samaan
aikaan puhuttaisiin elävöittämisestä ja live-taiteesta tai vaikka
esittävästä taiteesta meidän muilla käytettävillä resursseillamme, jotka
tällä hetkellä on huonosti kohdennettu tähän ? . Vanhat
ostariympäristöt ja itähelsinkiläiset ympäristöt tai vaikka keskikaupungin
ympäristöt saadaan elämään, mutta silloin tuetaan projektia
produktioavustuksella ja lisätään sen ? kohdennusta näihin seikkoihin.
Mutta kun puhutaan näistä prosenttirahoista, on tärkeää, että silloin se
liittyy siihen rakennetun ympäristön ja taiteen kohtaamiseen pysyvällä
tavalla.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Sumuvuoren ajatus siitä, että tuodaan lisää erittäin
onnistuneita, laillisia mahdollisuuksia nuorille harrastaa katutaidetta
kaupunginosiin, on kannatettava. On monia erilaisia katutaiteen
muotoja. Erityisen suosittu nuorten äitien keskuudessa on tänä päivänä
neulegraffiti, jota mahdollisesti valtuutettu Sumuvuori nytkin työstää
omalla pulpetillaan. On hienoa, että mietitään yllättäviä juttuja, joita ei
heti ymmärrä edes taiteeksi, vaan joihin kiinnittää, pieniin
yksityiskohtiin, kaupungissa huomiota. Esimerkiksi Tuusulanväylän
varrella olevan melumuurin verhoaminen haloilla aikoinaan on
erinomainen taideprojekti, upea esimerkki siitä, miten voidaan
kekseliäästi tuoda uutta kaupunkikuvaan. Olisi äärimmäisen tärkeää
myös, että nuoret otettaisiin vahvasti mukaan omilla alueillaan

pohtimaan, minkä tyyppistä taidetta siellä voisi olla, ja toteuttaa niitä
yhdessä nuorten kanssa. Sitä kautta saadaan elävyyttä kaupunginosiin
mutta myös yhteisvastuuta kaupunginosasta.

Olen siitä valtuutettu Rantasen kanssa samaa mieltä, että tarvitaan
prosenttirahoitusta mutta tarvitaan myös projektirahoitusta. Olen
pitkään miettinyt sitä, että millä me saisimme tuettua sitä, että meillä
olisi katusoittajia, katuteatteria myös lähiöissä, metroasemilla,
ostareilla. Tiedetään, että tämä perustuu tietysti siihen, että
katusoittajat ovat siellä, missä on suurimmat ihmisvirrat, missä saa
eniten hattuun rahaa. Miten kaupunki voisi lähteä tukemaan sitä, että
katusoittajat ja katuteatteri projektirahoilla myös tapahtuisi lähiöissä ja
vaikkapa Tallinnanaukiolla tai Vaasan aukiolla.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tämä on ollut oikein hyvä ja ajankohtaan osuva keskustelu pohjaksi
sille, että kulttuuristrategia valmistelu on nyt käynnistymässä ja sen
yhteydessä todellakin, kuten valtuutettu Alanko-Kahiluoto totesi,
käydään tätä keskustelua, ja se on sen keskustelun paikka. Eli luodaan
selkeät pelisäännöt ja käytännöt sille, kuinka nyt tätä uutta, myös
kulttuuriprojekteihin suunnattavaa määrärahaa käytetään. Tämä koko
kokonaisuus käydään siinä läpi.

Täällä monessa puheenvuorossa otettiin nuoret esiin. Minusta se on
tärkeää, eli että nuoret ovat myös mukana tekemässä kaupunkia ja
voivat vaikuttaa. Nyt tämä kulttuuriprojektipuoli tarjoaa tässä
tilaisuuden. Taidehankintojen osalta käytäntönä on ollut se, että on
käytetty ammattitaiteilijoita, koska teokset ovat pysyviä. Mutta nämä
hankkeet, joita tehdään rakentamisen aikana, ympäristö-tilataiteena
rakentamisprosessin kehittyessä, sekin tarjoaa tilapäistä, uudenlaista
orientaatiota, ja minusta sitä on syytä suosia. Siinä mm. graffititaide voi
olla yhtenä osana.

 

Näistä vanhoista alueista sitten, kuinka niitä saadaan elävämmiksi ja
viihtyisämmiksi. Taidemuseolla on 200 000 euron suuruinen,
vuosittainen budjetti käytössä, jota on käytetty, ja nimenomaan
painopiste on ollut vanhojen olemassa olevien alueiden lähiöiden
viihtyvyyden parantaminen, ja sinne sitä on myös suunnattu.

Valtuutettu Kolbe otti esiin täällä, että kun on olemassa nämä sata

teosta, jotka tässä vuosien varrella on toteutettu, että siitä ei ole tietoa.
Ehkä näin kootusti ei ole, mutta taidemuseolla on erittäin hyvät ja
kiitellyt nettisivut, jossa on kaikki näkyvissä. Siellä löytää kaikki meidän
julkiset taideteokset, ei pelkästään Helsingin kaupungin vaan minkä
tahansa tahon julkisesti esille laittamat taideteokset ovat siellä netissä
löydettävissä ja näkyvillä. Tietysti tällainen kooste olisi mielenkiintoinen
ajatus.

 

Ylipäätänsäkin oli hienoa kuulla, että valtuutetut suhtautuvat
myönteisesti kulttuurin ja taiteen ja viihtyisyyden lisäämiseen
kaupungissa. Uskon, että taiteella on paljon enemmän merkitystä ja
vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin kuin ehkä arvaammekaan, mutta
onneksi tästäkin on olemassa ihan tutkittua tietoa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kontulan terveysasemalla vallitsee tällä hetkellä täysin katastrofaalinen
tilanne, koska asema ei pysty antamaan yhtään ainoaa lääkärin
vastaanottoaikaa kolmen kuukauden kuluessa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kontulan lääkäritilanne on pitkään ollut ongelmallinen. Tilanne
huonontui tilapäisesti syyskuun alusta kolmen lääkärin lopetettua
työnsä Kontulassa. Kuitenkin uusia lääkäreitä on tulossa kolme
lokakuun alkuun mennessä, ja yksi palaa marraskuun alussa. Myös
vuokralääkäreitä on ollut vaikeuksia rekrytoida, mikä kuvaa vallitsevaa
lääkäripulaa perusterveydenhuollossa. Edellä mainituista syistä jonoa
on syntynyt parin viikon aikana, mitä lisää alkusyksylle ominainen
potilasruuhka. Jonoa on purettu, ja tällä hetkellä potilaat saavat arvion
mukaan vastaanottoajan noin 4–5 viikon kuluttua yhteydenotosta.
Tarvittaessa puretaan aikaisempaan tapaan jonoa yhteisvastuullisesti
osoittamalla potilaille aikoja muilta terveysasemilta. Tällä hetkellä
hoidetaan Laakson terveysaseman muita kuin influenssapotilaita tällä
järjestelyllä.

 

Kontulan toiminnallista tilannetta on parannettu esimerkiksi
tehostamalla päivystyspotilaiden arviointia, järjestämällä aamuisin
lääkärikonsultti ajanvarauksen tueksi. Kroonisten kansansairauksien
hoitoa on tehostettu monisairaan potilaan hoitomallilla, jossa
terveydenhoitaja selvittää, ohjaa ja ohjelmoi potilaan hoitoa ennen
lääkärin vastaanottoa, jolloin lääkäripanosta kohdennetaan tehokkaasti
sairaiden hoitoon. Syyskuun alusta on aloitettu yhteistyössä
sosiaaliviraston kanssa pilotti, jossa terveysasemalla työskentelee
päihdehoitaja ja sosiaalineuvoja. Parhaillaan selvitetään myös
fysioterapeutin sijoittamista terveysasemalle hoitamaan lääkärin sijasta
esimerkiksi sellaisia selkäkipupotilaita, jotka eivät tarvitse lääkärin
arviota.

 

 

Entuudestaanhan terveysasemalla toimii psykiatrinen sairaanhoitaja.
Näin potilaalle tuotetaan sekä kokonaisvaltaista palvelua että
vähennetään lääkäriaikojen käyttöä ongelmiin, joihin lääkärin
vastaanotolla ei saada lisäarvoa. Toimintamalli mahdollistaa sekä
potilaan terveys- että sosiaalipuolen palvelutarpeen arvioimisen ja
hoitamisen. Yllä mainittuja palveluja tarjotaan myös Kivikon alueen
potilaille. Kuvattua toimintamallia on jatkossa tarkoitus hyödyntää myös
muilla terveysasemilla. Terveyskeskus kiinnittää asiakaspalvelussaan
entistä enemmän huomiota ajanvaraustilanteesta annetun tiedon
oikeellisuuteen. Strategiaohjelman 2009–2012 täytäntöönpanon
mukaisesti terveyskeskus valmistelee yhdessä talous- ja
suunnittelukeskuksen kanssa esiselvityksen yhden
terveysasemayksikön avosairaanhoidon kilpailutuksen edellytyksistä
maaliskuun 2010 loppuun mennessä.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Kiitokset vastauksesta apulaiskaupunginjohtajalle.

 

Tosi hyvä, että nyt on ryhdytty toimiin Kontulan terveysaseman
palvelujen parantamiseksi. Kysymykseni oli siis selvästi aiheellinen ja
sai vipinää siellä, jos nyt sitten aika on mahdollista saada 4–5 viikon
kuluttua. Sehän nyt sitten käytännössä jää nähtäväksi, että milloin
minulle tätä aikaa tarjotaan, kun viimeksi pyysin päästä jonoon tuohon
350 henkilön päähän. Ihmettelen vain sitä, että miksei näihin ole voitu
ryhtyä jo aiemmin, kun varmasti on ollut tiedossa se, että Kontulan
terveysasemalla on äärettömän suuri ruuhka. Kun olen nyt itse asunut
Mellunkylässä Kontulan alueella vuoden verran ja olen joutunut
toteamaan tämän paitsi itse käytännössä niin myös siitä, että alueen
asukkaat ovat tästä paljon valittaneet koko tämän vuoden aikana, niin
olisi ollut hyvä, että palveluita olisi parannettu jo aiemminkin.

 

Kun näitä resursseja mitoitetaan ja Kontulan asemalla palveluita
uudelleen viritetään, niin pitää muistaa myös se, että Kontula on Stadin
kansainvälisin asuntoalue. Maahanmuuttajien palveleminen vie
resursseja noin tuplasti siihen mitä kantaväestö vie. Myös se, että
terveysasemalla on hyvin paljon maahanmuuttajalääkäreitä, se ei tee
heistä yhtään huonompia lääkäreitä tai maahanmuuttaja-asukkaat eivät
ole yhtään sen huonompia asukkaita, mutta täytyy muistaa, että
puutteellinen kielitaito vaatii tuplaresurssit siinä palvelussa joko
asiakkaan tai potilaan puolelta tai sitten lääkärin puolelta. Eli nämä

täytyy ottaa mitoituksissa huomioon.

 

Jää nyt sitten nähtäväksi, ja mielenkiinnolla jään odottamaan, että
miten nämä palvelut käytännössä paranevat.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Olen itse seurannut aika tavalla kontulalaisten kanssa tätä
terveysasematilannetta, ja olemme toimineet tällaisessa
Terveysaseman ystävät -verkostossa, jossa olemme esittäneet varsin
runsaasti ehdotuksia siitä, minkälaisia terveysaseman palvelujen pitäisi
olla. Näiden ehdotusten toteuttaminen varmasti auttaisi myös
työvoiman saamisessa terveysasemalle. Nyt kuitenkin Hannele
Luukkainen kauppaa Helsingin terveysasemien ahdinkoon sitä samaa
lääkettä, mikä on nykyisen taudin aiheuttaja. Kuntien
terveyskeskuksissa ei yleensäkään ole tarpeeksi lääkäreitä, koska
yksityislääkärin asiakkaat maksavat paremmin ja koska yritysten
tuottaman terveydenhoidon asiakkaat ovat pääosin perusterveitä
työikäisiä, joita on tietenkin helpompi hoitaa.

 

Kansanterveyslain ajatus yleisestä ja tasavertaisesta
perusterveydenhoidosta jäi toteuttamatta, koska yksityissektorin
käenpoika on syönyt aivan liian ison osan terveydenhuollon
rahoituksesta. Nyt tämä käenpoika yrittää työntää heiveröiseksi
jääneen kunnallisen perusterveydenhoidon Kontulassakin kokonaan
ulos pesästä. Yksityisillä firmoilla ei kuitenkaan ole mitään
hokkuspokkus-konsteja kunnallisen terveysaseman menestymiseen.
Yksityinen ei siellä enää voisi valikoida asiakkaitaan, eikä rahaakaan
olisi tarjolla enempää kuin nyt. Sen takia eduskunnalla ja maan
hallituksella onkin päävastuu Kontulankin peruspalveluista. Hannelle
Luukkaisen pitäisikin osoittaa omalle puolueelleen kysymys, miten
hallitus turvaa perusterveydenhuollon rahoituksen niin, että
kontulalaiset saavat hyvän hoidon maksukyvystään riippumatta.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Valtuutettu Kati Peltola piti hyvän puheenvuoron yksityistämisestä. En
myöskään kannata sitä vaan kannatan parempaa toiminnan

organisointia ja tasa-arvoista perusterveydenhuoltoa kaupungin omana
toimintana. Kysehän on paljon siitä, että miten terveyskeskustyö
arvotetaan, miten se työ nähdään, miten vetovoimaista työtä se on.
Siinä kaupungilla työnantajana on hyvin paljon mahdollisuuksia:
palkkaus- ja työehdot pitää olla kunnossa, työn organisointi ja
johtaminen pitää olla parempaa, hoitohenkilöstön työaika pitää käyttää
potilastyöhön. Tämä on se suuri ongelma, että esimerkiksi sähköinen
teknologia tuntuu olevan enemmänkin isäntä kuin renki meidän
terveydenhuollossamme. Myös terveydenhoitaja-lääkäri-
työparitoimintoja pitää edelleen edistää.

 

Pidän hyvänä sitä, mitä apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen kertoi, että
sosiaali- ja terveystoimen asiantuntemusta tuodaan ja nimenomaan
sosiaalitoimen asiantuntemusta tuodaan enemmän näille
terveysasemille, psykososiaalista osaamista ynnä muuta. Tämä on
varmasti järkevä linja, ja siinä pitää ottaa edelleen harppauksia
eteenpäin. Myös se, että lääkärit siirtyvät entistä joustavammin muilta
terveysasemilta toisille terveysasemille, missä on akuutti pula
henkilöstöstä, se pitää olla tulevaisuuden ja nykypäivänkin johtamista.
Myös se, että moni kontulalainen varmaan pystyy menemään myös
muille terveysasemille, jos tulee tällainen akuutti tilanne, että aikoja ei
ole saatavilla ja terveysasemien laajempi yhteiskäyttö pitää saada arjen
toiminnaksi Helsingissä.

 

Kiitoksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Valtuutetut Peltola ja Puura pitivät todella hyvät puheenvuorot. Voin
yhtyä kaikkiin näihin kommentteihin, mitä he totesivat. Haluan
painottaa, että tämä ei ole todellakaan mikään uusi tilanne siellä
Kontulassa. Itse olin muutama vuosi sitten terveyslautakunnassa ja
säännöllisesti virkamiesten kanssa kävin keskusteluja tästä Kontulan
terveysaseman tilanteesta. Minun näkemykseni on, että työolosuhteet
ovat siellä ? takia tulleet sillä tavalla heikoiksi, että siellä vaikea on
saada lääkäreitä, saada lääkärit pysymään. Ja tämä olisi ensimmäinen
toimenpide, että ne työolot pitäisi saada kyllä kuntoon. Se on
olennainen asia.

 

Täälläkin tuli jo esitys sekä apulaiskaupunginjohtajan puheenvuorossa
että kysyjän puheenvuorossa, eli ratkaisu olisi yksityistäminen.

Yksityistäminen ei ole mikään ratkaisu. Tutkimusten mukaan
yksityistäminen on erittäin kallista, ja se, että me lähtisimme
kokeilemaan jollakin terveysasemalla, josta tässä nyt esitettiin jopa
Kontulaa yhtenä vaihtoehtona tällaiseksi kokeiluasemaksi, joka
yksityistettäisiin, niin se ei pidä olla lähtökohta, vaan kuten täällä
Peltola ja Puura totesivat, tämän terveysaseman omaa toimintaa pitää
kehittää. Ja siihen pystytään, kun siellä johtamista parannetaan ja niitä
työolosuhteita. Eli ilman muuta lähtökohtana pitää olla tämä, että ?
Kontulaa tai mitään muutakaan terveysasemaa ? . Ja omia lääkäreitä
? Kontulan terveysasemalla, vuokralääkärit eivät ainakaan
aikaisemmin ? .

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Luukkainen on nostanut, niin kuin tästä keskustelusta jo
kävi ilmi, tärkeän ongelman. Hoitotakuu ei todellakaan ja valitettavasti
toteudu kaikille Helsingissä, eikä palveluja ole tasavertaisesti
saatavissa kaikissa osissa kaupunkia. Minäkin olen sitä mieltä, että
valtuutettu Luukkaisen johtopäätös ongelmassa on kuitenkin täysin
virheellinen, kun hän esittää palvelun siirtämistä yksityiselle firmalle.
Tässä voitaisiin ottaa opiksi Sipoosta, johon Helsinki muissa suhteissa
on suhtautunut vähän yliolkaisesti. Siellähän kunta on säästänyt noin
30 000 euroa vuodessa lääkäriä kohtia, kun palvelua on organisoitu
määrätietoisesti kunnan omana toimintana eikä tällä linjalla, jota
valtuutettu Luukkainen esittää eli yksityisen toimesta.

 

Mitä tulee lääkärien saannin ongelmiin eräillä helsinkiläisillä
terveysasemilla, mielestäni se on esimerkki siitä, mihin on johtanut jo
pitkään jatkunut aliresursointi. Tilanne, jossa lääkäreiden
väestövastuun on annettu olosuhteiden muuttuessa yhä vaikeammaksi
muuttua myös yhä rasittavammaksi, jossa ei ole ryhdytty
määrätietoisesti korjaaviin toimiin, jossa varahenkilöstöä on liian vähän,
jossa kaupunki työnantajana on suhtautunut hämmästyttävän jäykästi
siihen, miten perusterveydenhuollon henkilöstön työtä he itse voisivat
kehittää.

 

Kiitoksia.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Olen kaikkien niiden puhujien kanssa samaa mieltä, jotka täällä
totesivat, että johtopäätös siitä, miten näiden vaikeasti palveluita
antavien terveysasemien toimintaa voidaan kehittää, helpottaa, että
palveluiden yksityistäminen on täysin väärä. Ihmettelinkin, että
apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen näin selkeästi toi tämän esiin, että
tarkoituksena on, että tämä kilpailuttaminen tehdään ensi vuoden
aikana. Toivon, että tästä asiasta todella valtuutetut käyvät tiukan
keskustelun, että onko tämä oikea johtopäätös tässä asiassa.

Ongelma ei missään tapauksessa ole uusi. Täällä on valtuustossa
tehty lukemattomia aloitteita siitä, millä tavalla sellaisten
terveysasemien kohtaloa pitäisi parantaa, joissa on jatkuvasti
lääkäreiden saatavuus ja muun henkilökunnan saatavuus heikkoa.
Joka tapauksessa kaupunkilaisten pitää olla yhdenvertaisessa
asemassa palveluiden saatavuudessa, siitä olemme kaikki samaa
mieltä.

 

Kaupunki on tehnyt päätöksen, että hoitoon hakeutumista edistetään,
että jokaisella on oikeus käydä lähimmällä terveysasemalla. Tätä ei
kuitenkaan millään tavalla valvota. Se ei ole toteutunut, ja monet
muutkin sellaiset asiat, kehittämishankkeet, joita on täällä vuosien
varrella esitetty, eivät ole toteutuneet. Yksi sellainen, jota
sosialidemokraattinen ryhmä on vuodesta toiseen esittänyt, joka voisi
olla Kontulan kohdalla myös erittäin käyttökelpoinen, että Helsingin
yliopiston lääketieteen opetuksessa käytettäisiin opetusterveysasemia,
jolloin Kontula voisi olla erinomainen koulutuspaikka lääketieteen
opiskelijoille.

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Ongelma ei ole siis vain Kontulassa, eikä se ole täällä ensimmäistä
kertaa esillä, kuten edellä puhujat ovat tuoneet esiin. Se koskee
etenkin Itä-Helsinkiä ja koillista hyvin laajalta osin, ja tämä alueellinen
epätasa-arvo, johon täällä on viitattu, on nimenomaan tosiasia. Minä en
niele sitä apulaiskaupunginjohtajan väitettä, että tämä liittyy
lääkäripulaan suoraan, koska vaikka lääkäripulaakin esiintyy ja
haluttomuutta hakeutua kaupungin palvelukseen, se kohdistuu oudosti
juuri näihin tiettyihin alueisiin. Toisaalta kun puhuttiin mielialatilanteesta
tai että heillä on huono henki siellä alueella, niin se varmasti johtuu aika

paljon siitä työpaineesta, joka tällä alueella on poikkeuksellisen iso.
Alueella, jolla ei saa aikoja, keskimäärin väestövastuuseen nähden
lääkäreillä on hirveän paljon enemmän töitä, koska näillä alueilla
sairastetaan enemmän ja suhteessa käytetään vähemmän yksityisiä
palveluita tai ? palveluita. Koska näillä alueilla, missä kysyntä suuri,
väestövastuussa pitäisi olla ihan selvästi toisentyyppiset painotukset.
Sitä on pikkuisen korjailtu tietääkseni, mutta missään tapauksessa
työmäärä näillä asemilla, missä sairastavuus ja palvelujen kysyntä on
suuri, ei ole samassa mittakaavassa muilla alueilla. Ja ennen kuin tätä
korjataan, alueellinen tasa-arvo ei myöskään muutu yhtään minnekään.

 

Tämä on ollut tosi paljon täällä esillä, ja minusta on tosi tylsää, että
aina tulee tämä sama paperi, että tämä johtuu lääkäripulasta. Ei ole nyt
siitä kyse. Melkeinpä uskaltaisin väittää, että tässä on kyse siitä, että
tämän palvelujen heikon takia tai ansiosta pyritään ajamaan ideaa
yksityisestä lääkäriasemasta tälle alueelle. Mielestäni tämä kysely, joka
sinänsä oli hyvä, niin se viimeinen lause paljastaa sen pyrkimyksen,
että kun tarpeeksi annetaan rappeutua toisten palvelut niin saadaan
myytyä tämä idea yksityisen palvelun tuottamisesta näille alueille, jonka
pitäisi olla ihan oma keskustelun aihe. Tasa-arvo nyt toteutuu vain niin,
että tämä väestövastuu näillä alueilla, joissa kuormitus on suuri,
korvataan palkassa ja vakansseissa niille alueille. Silloin saadaan sinne
lääkäreitä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Apulaiskaupunginjohtaja kuvasi tätä Kontulan ? . Kun muistelee,
miten se Kontulan tilanne, ? parantumaan. Erityisen hankalaksi
Kontulan tilanteen tekee se, että siellä ? enemmän kuin muilla
alueilla. ? joiden seuraksena kaupungilla on 9 vuoden ero elinajan
ennusteessa, niin Kontula ? . Täällä keskusteltiin lääkäreiden
työolosuhteista. ? 10 lääkäriä, ? en usko, että ? .

 

Täytyy sanoa, että minusta on ihan sama, miten ? , mutta se on täysin
kestämätöntä ? . On mahdotonta ajatella, että valtuutettuna ja
kaupunginhallituksen jäsenenä vastaan ? .Ensinnäkin kaupungin
vastuulla on terveydenhuollon järjestäminen kaikille kaupunkilaisille, ja
erityisen ikävää on se, että se on täysin järjettömästä ? . ? miten
tämä ratkaistaan, minä en halua tästä enää ? .

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Olen todella pahoillani, että valtuutettu Luukkainen on saanut näin
huonoa palvelua Kontulan terveysasemalta. Tässä olisi pitänyt toimia
niin kuin apulaiskaupunginjohtaja ehdotti, että hän olisi saanut sen
vastaanottoajan joltakin toiselta lähiasemalta. Nyt kun Myllypuron
terveysasema lopulta saadaan rakennettua, meidän on pakko keskittää
tätä terveysasemaverkostoa sillä tavalla, että meillä on suuria asemia.
Sinne on paljon helpompi saada henkilöstöä, ja siellä myös palvelut
ovat paremmat, diagnoosi syntyy helpommin ja myös hoito on
parempaa. En kannata yhden terveysaseman ulkoistamista, sillä en
ymmärrä, mihin sillä oikein pyritään. Kannatan terveysasemaverkoston
keskittämistä lisää ja kannatan sitä, että jos jotain palveluja ei pystytä
itse tuottamaan, niitä ostettaisiin palveluseteliä käyttäen yksityisiltä
tuottajilta, joita on runsaasti Helsingin alueella.

 

 

Fullmäktige.

 

Frågan om vem som producerar hälsovårdstjänster är politiskt mycket
känslig. Vi måste komma ihåg när vi går in i den debatten om privat
eller offentlig produktion av de här tjänsterna, att vi talar om den
offentliga sektorns grundläggande ansvar för de mest fundamentala
mänskliga rättigheterna. Så vi måste vara väldigt, väldigt försiktiga om
vi går in för privata lösningar för dessa tillfälliga problem. Det måste väl
vara utgångspunkten att vi här har ansvar för grundlagsenliga
rättigheter. Om vi ser sen på konsekvenser av olika alternativ skall vi
minnas att vi har historiska exempel i jättelik skala över fördelar och
nackdelar med olika alternativ. USA producerar ungefär samma hälsa
som Finland med dubbelt så mycket resurser och med en orättvisare
fördelning. Den största strukturskillnaden är den, att USA har mycket
mer privat produktion av hälsovård än vad vi har i Finland. När ?
görs, angående privatisering i Helsingfors nästa år, så skulle jag
efterlysa att staden tar fram fakta som belyser effektivitetsskillnaden
mellan USA och Finland, och i vilken mån den skillnaden förklaras av
faktorer som är relevanta på stadens nivå. Till slut vill säga att
Kokkolas svar visar att staden kan och har gjort bra saker för att
förbättra den här offentliga servicen, och på den linjen kan vi ju
fortsätta.

 

 

Tack så mycket.

 

 

? . Mitä itsekin olen paasannut on se, että terveydenhoidossa
käytettäisiin voimakkaammin positiivisen diskriminaation periaatetta
kuin nykyisin. Periaatetta, jota noudatetaan opetustoimessa, jossa siis
niitä kouluja, joiden alueella lasten vanhemmissa on enemmän
toimeentulotuen saajia, työttömiä, yksinhuoltajia ja niin edelleen, niin
niitä kouluja resursoidaan paremmin kuin muita kouluja.

 

On ihan selvää, että se, että Itä- ja Pohjois-Helsingin terveysasemilla
Herttoniemessä, Kivikossa ja Kontulassa tämä tilanne on vuodesta
toiseen sama. Se johtuu nimenomaan siitä, että kaupunki ei riittävästi
tue näitä vaikeampia alueita ja resursoi niiden terveysasemia. Kyllä se
on niin, että ei sinne yksinomaan lääkäreitä toivota tai tarvita vaan
myös hoitajia, ehkä sosiaalityöntekijöitä, ehkä tilojen pitäisi olla
viihtyisämmät, ehkä pitäisi keskittyä siihen, että mitkä on palkkaus- ja
työolot tällä henkilökunnalla, joka vaativammissa olosuhteissa joutuu
työskentelemään. Sitä kautta voidaan saada näiden terveysasemien
tilanne paranemaan.

 

Sikäli olen hirveän tyytyväinen tähän apulaiskaupunginjohtaja
Kokkosen vastaukseen, että nyt kaupunki nimenomaan on tarttunut
tilanteeseen ja ryhtynyt toimeen ja yrittää parantaa terveysasemien
tilannetta. Se on oikea ratkaisu eikä se, että sitten todetaan, että ei me
osata tätä ja annetaan yksityisten hoidettavaksi nämä alueet. Ei se sillä
tavalla hoidu, kuntoon tule.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Koko Helsingissä pitää taata hyvät terveyspalvelut kaikille asukkaille.
Se on sillä tavalla, että jos vaikka Audi-mies silittää paitaansa ja kuuma
silitysrauta tippuu varpaille, niin hänen pitää päästä nopeasti hoitoon,
tai sitten kaupunkisuunnitteluviraston pyöräliikenteen suunnittelija
pyöräilee ilman kypärää ja sattuu joku onnettomuus, niin hänenkin
pitää päästä nopeasti hoitoon. Yksityistäminen ei ole mikään ratkaisu.
Ratkaisu on se, että on riittävästi henkilökuntaa ja henkilökunnan
lääkäreillä ja hoitajilla on kunnolliset työolosuhteet, mahdollisuus saada
koulutusta. Malmin terveyskeskuksessa on saatu hyviä tuloksia aikaan,

tässä on onnistuttu ja luotu hyvä työilmapiiri. Seniorit tukee junioreita,
tällainen oppiva työyhteisö, jossa henkilökunta voi hyvin. Eli kaupunki
kyllä pystyy tähän, tässä on kysymys johtamisesta. Johdon on luotava
sellaiset edellytykset, että henkilökunta voi hyvin ja saadaan homma
toimimaan.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kontulan terveysaseman tilanne on huolestuttava. Pidän kuitenkin
epäasiallisena, jos valtuutettu vetoaa virkamiesten tai muiden
poliitikkojen antamiin lunastamattomiin lupauksiin, jos on itse ollut täällä
valtuustossa vaikuttamassa siihen, ettei poliittisia lupauksia lunasteta.
Kevätkaudellahan valtuuston enemmistö päätti, ettei Myllypuron
kaatopaikalle rakennettujen talojen asukkaille annettuja poliittisia
lupauksia lunasteta. Sinänsä pidän hyvänä, jos lupauksista nyt aletaan
pitää kiinni.

 

On valitettavaa mutta myös luonnollista, että lääkärit eivät halua mennä
sinne, missä asiakaskunta on raskainta, tai jos menevätkin, lähtevät
valitettavan nopeasti pois. On löydettävä sopivan suuruinen porkkana,
jotta kaikille terveysasemille saadaan riittävästi hoitohenkilökuntaa.
Henkilökohtaiset lisät tai hyvät kouluttautumismahdollisuudet voivat
toimia tällaisina porkkanoina, ilmeisesti myös lisäresursseja tarvitaan.

 

 

Arvoisa herra puheenjohtaja.

 

Oli mielenkiintoista kuulla näitä puheenvuoroja tuolta vasemmalta
laidalta, siellä ei monessakaan puheenvuorossa esiintynyt sanaa
”asukas” tai ”asiakas”, enemmänkin tämä organisaatio, että pitää
julkisilla keinoilla tuottaa niitä palveluita. Mutta te ette ole olleet
kuulemassa sitä asukkaiden palautetta siellä paikan päällä, jotka ovat
suoraan kertoneet, että tärkeintä on se, että saadaan se palvelu eikä
se, kuka sen tuottaa. Yksityistäminen on yksi erittäin hyvä konsti.
Menkää vaikka sosialidemokraattiseen Kotkan kaupunkiin katsomaan,
miten siellä on yksityistetty Karhulan terveysasema. Tällä hetkellä
ilmeisesti lähes kaikki kotkalaiset haluaisivat sen asiakkaiksi. Eli se
pelaa erittäin hyvin, erittäin tehokkaasti, erittäin laadukkaasti ja
taloudellisesti.

 

 

Tästä on tosiaankin, niin kuin Minerva Krohnkin otti esille, puhuttu jo
liian kauan tässä valtuustossa. Nyt ei enää vanhat konstit riitä. Sen
takia on hyvä, että tähän etsitään täysin uusi ratkaisu. Olen samaa
mieltä Minerva Krohnin kanssa siinä, että ei enää oikein huvittaisi
kuulla keskustelua tässä tuvassa tästä asiasta, nyt on syytä mennä
käytännön toimiin ja panna asia kuntoon.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Mielenkiintoista keskustelua. Erityinen kiitos valtuutettu Alanko-
Kahiluodolle, joka tarkoin kuunteli, mitä sanoin. Monelta tuntui jääneen
osa näistä ehkä vähemmälle kuulemiselle, ja saattaa johtua siitä, että
tämä on kovin kiihdyttävä aihe.

 

Kontulaan on satsattu jo aika pitkään erityisesti. Olen tarkistanut tänä
aamuna, että noin kuukauden päähän saa normaalistikin aikoja, näin
on minulle vakuutettu. Totesin, että siellä on erilaisia työntekijöitä, ja
pyritään seulomaan ihmisiä sillä tavalla, että he saisivat
mahdollisimman helposti ja nopeasti avun. Ihmisillä on usein sellainen
käsitys, että tarvitaan nimenomaan lääkärin apua. On aika paljon
sellaisia asioita, joihin joku muu on parempi auttaja. Kontulassa
kehitetään ikään kuin tällaista kuntalaisen käyttöliittymää, jolloin hän
saisi sen avun, minkä hän tarvitsee. Terveysasemahan meillä on
tällainen yleispaikka, mihin ihmiset hakeutuvat, kun heillä on joku
ongelma. Meillä ei oikeastaan muita tällaisia helposti lähestyttäviä
ongelmanratkaisupaikkoja olekaan. Monesti selviää, että ihminen
tarvitsee jotain muuta kuin nimenomaan lääkärin apua. Toki on usein
niin, että tarvitaan lääkärintodistuksia.

Vuokralääkäreitäkin on ollut vaikea rekrytoida. Kyllä sinne on yritetty
kaikin keinoin lääkäreitä saada. Kuten totesin, myös potilaille on
osoitettu aikoja muilta terveysasemilta. Korostan vielä uudelleen sitä,
että päivystyspotilaiden arviointia on tehostettu sillä tavalla, että
aamuisin lääkärikonsultti on ajanvaraajan apuna, jolloin seulotaan heti
se, että kuka tarvitsee nopeasti lääkärin apua jne.

 

En minä yksityistämistä aja. Siteerasin, kuten siteeraan vielä uudelleen
strategiaohjelman 2009–2012 täytäntöönpanon mukaisesti. Siis se on
teidän päätöksiänne, ei minun päätöksiäni, ei virkamiesten päätöksiä.
”Terveyskeskus valmistelee yhdessä talous- ja suunnittelukeskuksen

kanssa esiselvityksen yhden terveysasemayksikön avosairaanhoidon
kilpailutuksen edellytyksistä maaliskuun 2010 loppuun mennessä”. Me
virkamiehet panemme täytäntöön niitä päätöksiä, joita poliitikot tekevät.
Eli vielä korostan, että en minä henkilökohtaisesti aja mitään
yksityistämistä.

 

Meillä on opetusterveyskeskuskäyttöä, ja sitä tehostetaan edelleen.
Lääkäriliiton kanssa on neuvoteltu paikallis-VES:stä. Neuvottelut ovat
loppusuoralla. Olisi tarkoitus saada listautumismalli, jolla uskomme,
että osittain näihin ongelmiin vastattaisiin, joista täällä on keskusteltu,
eli siitä, että joillakin on liikaa potilaita ja joillakin taas on kevyempää
työtä jne. Tarkoitus on, että tätä listautumismallia kokeiltaisiin 5–6
terveysasemalla, toivottavasti jo ensi vuoden alusta.

 

Palveluverkkotarkastelu on syytä ottaa vakavasti. Me olemme jo
aikaisemmin käsitelleet sitä asiaa, että kun me saamme isompia
terveysasemia, me saamme sinne helpommin myös lääkärikuntaa,
erityisesti nuoria lääkäreitä, jotka eivät tahdo uskaltaa tulla pienille
terveysasemille, koska sieltä puuttuu kollegojen tuki.

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Potilaitten parhaaksi tämä joukko myös Kontulan terveysasemalla
työskentelee. Toivon, että te annatte heille myös sen tuen. Toivon, ettei
henkilökuntaa koko ajan moitita siitä, että he toimivat huonosti.
Työnjaolla ja monilla uusilla toimintatavoilla pyritään tähän ongelmaan
vastaamaan.

 

 

 

Arvoista puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

 

Rakentamispalvelun johtosääntö on esillä, ja se on tehty melkoisella
kiireellä, vaikka se ei siltä näytä, kun se jäi loppuvaiheessa vielä
pöydälle makaamaan pariksi viikoksi. Lisäksi henkilökuntaa on kuultu
mutta ei ole kuunneltu. Sen takia on johtosääntöön jäänyt jonkun
verran vikoja. Sen takia esitän, että rakentamispalvelun
johtosääntömuutoksen ehdotus palautetaan ja pykäliin tehdään
muutokset, jotka on esitetty esityslistalla sivulla 12. Ne ovat Outi Ojalan
eriävässä mielipiteessä.

 

Ensimmäinen muutos koskee nimiehdotusta. Kuten
sääntötoimikuntakin on esityslistan mukaan epäileväinen nimikikkailun
tarpeellisuuden suhteen, sitä epäilen minäkin. Itse pelkään, että se on
myös rahan ja ajan tuhlausta, kun pitää tehdä kylttiä ja painotuotetta ja
tiedottaa uudestaan ihmisiä, jotka ovat ennestään asiakkaita ja
yhteistyökumppaneita, ja nimet vaihtelevat. Esitys on, että nimeksi
tulee Stara. Sen nimi viittaa toisten mielestä Helsingin slangissa
tähteyteen ja toisten mielestä se viittaa vanhuuteen, ja osa
henkilökunnasta on sitä mieltä, että olisi pitänyt jättää pieni pala
rakentamista tämän yksikön nimessä eli liittää siihen k loppuun, että se
olisi Starak.

 

Toinen muutos koskee talonrakennusosaston nimeä. Tämä osasto
rakentaa ja kunnossapitää paitsi taloja, myös siltoja, ? rakenteita,
meluvalleja ynnä muuta, rakennetun ympäristön osia, ja sen takia
parempi nimi olisi ollut rakennustekniikka, joka on käytössä oleva nimi.
Kolmas muutos tarkentaa geopalvelun tehtävien kuvausta, ja neljäs
muutos muistuttaa siitä, että yhteistoimintamenettelyä on noudatettava
henkilöstön aseman tai tehtävien muutostilanteissa joka tapauksessa
eikä pelkästään silloin, jos henkilö itse toivoo, että luottamusmies ottaa
kantaa tai auttaa, niin kuin esityksessä sanotaan.

 

Viides muutos hyödyttäisi ja olisi mielekäs teknisen palvelun
lautakunnan kannalta. Viraston päällikön varahenkilö olisi joku
tuotannon osaston päälliköistä eikä hallintopäällikkö, kuten esitetään.
Kuudes muutos korostaa rakentamisen erityisalojen kokemuksen
tarpeellisuutta, kun rakentamispalveluun rekrytoidaan henkilöitä.

 

Eli esitän, että esitys palautetaan.

 

Kiitos.

 

 

 

Puheenjohtaja.

 

Kannatan Tea Vikstedtin tekemää esitystä palautuksesta. Käytän nyt,
kun sain puheenvuoron, tilaisuutta sanoakseni myös sen, että minusta
olisi ollut asiallista, että asian esittelyssä olisi kerrottu, millä tavalla
rahoitetaan nämä uudet, entistä suurempipalkkaiset johtajavakanssit,
joita tähän muutokseen nyt liittyy. Olen saanut vastauksen, että ne
rahoitetaan muilla sisäisillä organisaatiomuutoksilla, joita myös tehdään
rakennuttamispalveluissa, mutta tietenkin olisi paljon parempi, jos
valtuusto jo tietäisi tällaisia muutoksia tehdessään, että kustannukset
eivät tule nousemaan.

 

Meillähän muuten kovasti monissa asioissa tähdennetään sitä, että nyt
ei ole varaa yhtään törsätä. Tämä esitys tällaisena näyttää kyllä
törsäämiseltä. Toivon, että todella toteutuu se, että säästöt, joita nämä
isompipalkkaiset uudet vakanssit vaativat, toteutetaan ja että ne eivät
tapahdu kaikkein pienipalkkaisimman henkilöstön kustannuksella niin
kuin yleensä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kun mietin kannanottoani tähän palautukseen, olisin kysynyt
apulaiskaupunginjohtajalta tätä osastopäälliköiden
kelpoisuusvaatimusta. Minusta kokemus olisi siinä pitänyt olla mukana.
Miksi se ei ole?

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Valtuutettu Koskisen kysymykseen vastaan, että on katsottu järkeväksi,
että ihmiset, jotka ovat vastuussa tuotannosta, heillä on se pelkkä
korkeakoulututkinto, se ylempi korkeakoulututkinto ei tässä
tuotantotoiminnassa tuo merkittävää lisäarvoa. Mutta toimitusjohtajan
ensisijainen on sitten ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämä oli yksi niistä syistä, miksi minä tämän muutosesityksen tein,
valtuutettu Koskinen, että yhä edellytetään vain kokemusta hallinto- ja
johtamistehtävistä. Jos ajatellaan, että siellä voisi nyt sitten
osastopäällikkönä toimia henkilö, jolla on siis korkeakoulututkinto, se
voi olla vaikkapa, ihan vaikkei olisi rakennusalalta ollenkaan, eikä
tarvitse olla minkäänlaista kokemustakaan tältä alalta, missä toimitaan,
kunhan on vain hallinto- ja johtamistehtävissä ollut. Eli voi olla vaikka
biologi, biologikin on ihan hyvä tutkinto ja on varmaan hyvää
kokemusta, mutta voi olla vaikkapa ekonomi, joka ei ole toiminut
ollenkaan rakentamisen kanssa tai joku vastaava. Minusta tämä olisi
ollut erittäin tärkeä lisäys tehdä, jonka sanoin, että kokemusta osaston
toimialalta ja sen lisäksi kokemusta hallinto- ja johtamistehtävistä.

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Jos tämä palautusesitys ei onnistu, toivon, että voimme kuitenkin
miettiä vielä täällä salissa, että voisiko erillisesti esittää tätä yhtä asiaa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ihan hyviä kysymyksiä ne, jotka tässä ovat tulleet. Mitä tähän
palautusehdotukseen tulee, en kannata sitä. Vähän ihmettelen sitä,
että jos pelätään, että tällaisiin tehtäviin tulee valittua henkilö, joka ei
tunne sitä alaa, mihin hänet valitaan. Sitten pitää katsella kauhian
hämmästyksen vallassa valitsijoita, joista suurin osa valikoituu tästä
salista.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Viittaan nyt valtuutettu Koskisenkin puheenvuoroon täällä ja esitän, että
hyväksyttäisiin tämä johtosääntö siten muutettuna, että 13 §:n 2.
kappale kuuluisi siten kuin eriävässä mielipiteessäni on ollut, eli
”muiden osastojen päälliköiden kelpoisuusvaatimuksena on
korkeakoulututkinto sekä kokemusta osaston toimialalta ja kokemusta
hallinto- ja johtamistehtävistä”. Totean edelleen, että tämä on ollut

henkilöstön, kaikkien henkilöstöryhmien yhteinen näkemys
henkilöstötoimikunnassa, tämä ei ole yhden ainoan henkilöstöryhmän
vaan tämä on nimenomaan kaikkien henkilöstöryhmien yhteinen esitys
ollut.

 

 

Kannatan Ojalan ehdotusta.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kyllä minustakin tuntuu, että kokemusta osaston toimialalta
nimenomaan osastopäällikkötasolla on, se on erittäin tärkeä asia, että
jos todella ei ymmärrä mitään siltä toimialueelta, mitä johtaa, niin on se
aika hankalaa esimerkiksi työn kehittämisen kannalta ja toimintojen
uudelleen organisoinnin kannalta jne. Vaikka valtuutettu Bogomoloff
viittasi, että valitsijat valitkoot, mutta aina ei voi luottaa, että olisi oikein
viisaita valitsijoita. Silloin on hyvä, että on kirjalliset propuskat
käytettävissä, joihin voi nojautua. Minusta tuntuu kovin järkevältä.

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kaupungin ympäristöraportti on aiempina vuosina tuotu valtuuston
käsiteltäväksi kevätkauden viimeisessä kokouksessa. Kun tuo kokous
on tällä vuosituhannella osoittautunut erittäin raskaasti kuormitetuksi,
nyt ympäristöraportin käsittely on siirretty tähän syyskauden puolelle.

Raportin sisällöstä on syytä nostaa esiin muutama keskeinen tulos.
Ensinnäkin Helsingin kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt alenivat
viime vuonna merkittävästi, olivat 14 % pienemmät kuin
energiapoliittisen tavoitteen vertailuvuonna 1990. Vaikka tähän
saavutukseen oli muitakin syitä kuin kaupungin omat päätökset, suunta
on joka tapauksessa oikea. Toiselta puolen päästöjen vähenemisestä
huolimatta sähkön kulutus helsinkiläistä kohden kasvoi edellisvuodesta
1,7 %. Uusiutuvan energian osuus Helsingin Energian sähkön,
kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen hankinnoista kasvoi 2008 6,2
%:iin edellisvuoden 4,5 %:sta.

 

Positiivisia tuloksia saatiin viime vuonna myös liikenteessä.
Helsinginniemen rajan ylittävän joukkoliikenteen matkamäärä kasvoi
5,5 % edellisvuodesta ja henkilöautoissa matkustavien määrä väheni
3,8 %. Joukkoliikenteessä tehtiin 5 miljoonaa matkaa enemmän kuin
edellisvuonna. Edelleen kaupunki on kouluttanut virastoihin ja laitoksiin
jo lähes 500 ekotukihenkilöä, joiden tehtävänä on vastata työpaikan
käytännön ympäristöasioista ja luoda ympäristövastuullisuutta
edistävää kulttuuria työpaikoille. Helsinki levittää tätä toimintamallia
myös muihin pääkaupunkiseudun kaupunkeihin ja Tallinnaan.
Yksityiskohtana kannattaa panna merkille, että kaupungin
organisaation paperinkulutus on kääntynyt selvään laskuun. Viime
vuoden kulutus oli lähes 20 % edellisvuotta vähemmän, ehkä tämä
paperittoman konttorin konsepti vielä yhtenä kauniina päivänä toteutuu.

 

Itsekritiikki on kuitenkin myös tarpeen. Helsingin ympäristöjohtamisen
tilaa arvioitiin viime vuonna vertaisarviomenetelmällä Rotterdamin
kaupungin kanssa. Arvioijat löysivät paljon hyviä käytäntöjä mutta myös
kosolti kehitettävää, mm. ilmastotavoitteiden vaatimattomuudesta,
logistiikan ekotehokkuudesta sekä meluntorjunnasta. Tämä Rotterdam-
vertaisarviointiraportti oli viime kokouksessa ulkopuolella jaossa, niitä
saattaa vielä olla siellä muutama kappale jäljellä kiinnostuneille.

 

Hyvät valtuutetut.

 

Keväällä hyväksytyssä strategiaohjelmassa kestävän kehityksen
kysymys nostettiin keskeiseksi osaksi kaupungin kokonaisstrategiaa.
Tämä antaa meille mahdollisuuden saavuttaa kuluvalla
valtuustokaudella yhä parempia tuloksia ihmisyhteisön toiminnan ja
ympäristön kestokyvyn yhteensovittamisessa.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kuten apulaiskaupunginjohtaja Sauri kertoi, monia asioita on
ympäristön kannalta Helsingin kaupungissa parannettu, ja se on tietysti
kiittämisen arvoinen asia. Mutta monia asioita kyllä löytyy vielä
kritisoitavaakin ja parannettavaa. Tosiaan, niin kuin Sauri mainitsi, on
tehty tällainen peer review Helsingin ympäristön tilasta ja
ympäristöpolitiikasta ja eri mittareista, jossa on ollut hollantilaiset
arvioitsijat. Koska epäilen, että vaikka valtuutetut ovat valistunutta
väkeä niin kaikki eivät tätä ole kannesta kanteen lukenut, niin nostan
täältä muutamia tärkeimpiä epäkohtia Helsingin ympäristöpolitiikassa
tällä hetkellä.

Työmatkaliikenne ja poikittaisliikenne ovat asioita, jotka on huomattu ei
vielä riittävän toimiviksi, mutta vertaisarvioinnin mukaan Helsingillä ei
ole läheskään riittävästi vielä työkaluja näitten ongelmien
ratkaisemiseksi. Sekä tahtoa että työkaluja puuttuu. Pyöräilyn
edistäminen on aihe, josta myös puhutaan paljon poliittisissa, kauniissa
puheissa, mutta taloudellisia kannustimia ja parempaa mainontaa
ehdotetaan tässä vertaisarvioinnissa. Helsingin ilmansuojeluohjelma on
aika uusi ja kohtuullisen kunnianhimoinen, mutta sen toimeenpano on
ollut käytännössä mitätöntä tähän mennessä. Meluongelma on asia
myös, joka Helsingin poliittisessa päätöksenteossa jopa
ympäristöpolitiikan sisällä on asia, jota ei ole riittävästi huomioitu.

 

Sitten tietysti puhun lempiaiheestani ilmastonmuutoksesta ja
energiapolitiikasta. Tässä on sanottu, että Helsingin
energiansäästötavoitteet ovat huomattavan vaatimattomia verrattuna
muihin eurooppalaisiin suurkaupunkeihin. Tämän ansiosta tai tästä
syystä ajattelin esittää kaksi pontta, joissa ehdotetaan uusia,
konkreettisia toimenpiteitä energiansäästön lisäämiseksi.

 

1:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kehitetään
tilakeskuksen laskutuskäytäntöjä siten, että
energiakustannukset erotetaan muusta vuokrasta sekä
muille hallintokunnille että ulkopuolisille vuokralaisille.

 

2:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään keinoja
tarjota kuluttajille reaaliaikaista tietoa sähkön ja lämmön
kulutuksesta.

 

Eli molempien näiden ajatuksena on se, että kun ihmiset tietäisivät

paljonko kulutetaan, mitkä toimenpiteet siihen vaikuttavat ja mitä se
maksaa, olisi taloudellinen kannustin ja tieto siitä, että voidaan
energiaa säästää.

 

Voin vielä tässä lopettaa puheeni siihen, että tämän raportin
yhteenveto loppuu siihen, että koko arvioinnin henki on se, että Helsinki
tarvitsee lisää kunnianhimoa ympäristöpolitiikkaan.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Jatkan siitä, mihin Puoskari jäi, eli ensiksi kannatan Puoskarin
erinomaisia ponsia. Sitten jatkan tästä Rotterdamin vertaisarvioinnista.
Nostan yhden asian, mikä on todellakin kunnianhimotonta tässä
kaupungissa, eli pyöräilypolitiikka. Tässä ympäristöraportissa on yksi
vaivainen kappale pyöräilystä, ja siinä sanotaan, että vuonna -93
Helsingissä on asetettu tavoitteeksi kaksinkertaistaa pyöräily. Tämä ei
ole edennyt yhtään mihinkään. Siellä selitellään, että oli sateinen kesä
ja tällaista. Mutta eihän se siitä johdu vaan siitä, että me emme ole
pystyneet tekemään oikeanlaista pyöräilypolitiikkaa.

Tämä Rotterdamin arvio Helsingin pyöräilypolitiikasta on todella tyly.
Arvion mukaan Helsingin kaupungin tavoite nostaa pyöräilyn
kulkutapaosuus 12 %:iin on jo sinällään vaatimaton, mutta siihenkään
ei päästä nykyisillä panostuksilla ja resursseilla. Kaupungissa ei ole
pyöräväyliä, joiden kunnossapito olisi priorisoitu työmatkaliikennettä
palvelevaan tärkeimpään hoitoluokkaan ja jotka siis aurattaisiin
nopeasti talvisin. Arviointi huomauttaa, että Kalasataman ja
Jätkäsaaren uusien asuinalueiden suunnittelussa pyöräyhteyksille ei
ole annettu samaa asemaa kuin julkisen liikenteen reiteille ja autoteille.
Tämä kaikki on tylyä luettavaa mutta aivan totta.

Helsingin kaupunki ei ole ymmärtänyt sitä, että pyöräily ei ole
liikuntamuoto vaan liikkumismuoto. Se tarvitsee oman tilan
kaupungissa, ja täytyy ymmärtää, että pyörällä halutaan mennä
nopeasti paikasta a paikkaan b, muuten pyörää ei käytetä. Nykyäänhän
kaupungin pyöräreitit ovat sekavia, kiemuraisia, katkonaisia,
muhkuraisia ja niitä on vaikea löytää. On suorastaan vaarallista
pyöräillä Helsingin nykyisillä pyöräteillä. Samaan aikaan kun tilanne
Helsingissä on tämä, monissa Euroopan kaupungeissa pyöräily on
kokemassa suoranaista renessanssia ja pyöräilyyn satsataan aivan
uudella tavalla. Kaupungin virkamiehet voisivat käydä tutustumassa

melkein missä vaan Euroopan kaupungissa ja nähdä, miten tämä
homma toimii.

 

Toivon tosiaan lukevani vuoden päästä tästä samaisesta
ympäristöraportista, että vuosi 2009 oli käännekohta kaupungin
pyöräilypolitiikassa. Ja miten me saamme tämän käännekohdan
oikeasti tehtyä? Meidän tulee jatkossa jokaisessa kaavassa katsoa,
että pyöräilylle on oikea tila, että pyöräily ei ole vain mitään kevyttä
liikennettä, joka kiemurtaa siellä jossain jalankulkijoiden kiusana.

 

Toinen on se, että meidän pitää panostaa pyöräteiden suunnitteluun.
Nykyään kaupungissa on yksi ainoa virkamies, joka hoitaa
pyöräilyasioita. Vaikka hän hoitaakin niitä erinomaisesti, silti hän on
siellä yksin, eli meidän pitää oikeasti siirtää resursseja muusta liikenne-
ja katusuunnittelusta pyörätiepuolelle, muuten tämä asia ei etene. Ja
meidän pitää kehittää yhdessä kaupunkisuunnitteluviraston ja
rakennusviraston kanssa nykyisistä pyöräväylistä paljon toimivampia ja
turvallisempia. Minulla ei ole tähän kohtaan mitään ponsia, mutta
lupaan, että asia ei jää tähän.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ilahtuneena kuuntelin keskustelua tai puheenvuoroja pyöräilystä, joka
on tässä ollut itse kunkin lähellä sydäntä. Todella myös toivon, että se
asia, josta valtuutettu Ylikahri tässä puhui, otetaan vakavasti. Ainut
pieni lisäys häneen puheenvuoronsa on se, että pyöräily on myös
liikuntamuoto.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.

 

Tämä ympäristöraportti on eräs esimerkki siitä, miten perusteellinenkin
informaatio voi jäädä hyödyntämättä, jos siitä ei tehdä esityksessä
mitään johtopäätöksiä vaan merkitään ainoastaan tiedoksi tai esitetään
merkittäväksi. Esimerkiksi nämä valtuutettu Ylikahrin edellä esiin
nostamat tiedot Helsingin ja Rotterdamin vertailusta ovat sellaisia,
joista todella olisi paljon opiksi otettavaa muissakin asioissa kuin tässä
tärkeässä pyöräilykysymyksessä. Itse nostan Helsingin raportista tässä
esille vain muutaman asian, joissa toivon johtopäätöksiä.

 

Valtuuston viime vuoden alussa hyväksymässä energiapoliittisessa
linjauksessa asetettiin tavoitteeksi nostaa uusiutuvan energian osuus
Helsingin Energian tuotannossa 20 %:iin vuoteen -20 mennessä.
Tässä raportissa puhutaan vain uusiutuvan energian osuudesta
Helsingin Energian hankinnassa, ei tuotannossa. Tämä hankinnan
osuus nousi raportin mukaan viime vuonna noin 6 %:iin.
Energiatuotannossa kuitenkin luku oli huomattavasti pienempi, siinä ei
oikeastaan tapahtunut mitään muutosta, vaan kasvu oli seurausta
lähinnä Katri Valan lämpöpumppulaitoksen tuotantomäärän kasvusta.
Eli askeleita valtuuston strategian toteuttamiseksi ei otettu tuotannossa.

Helsingin Energia on mukana yhtiössä, joka valmistelee kahden
tuulivoimapuiston perustamista. Nykyisten Helsingin Energian omien
voimaloiden polttoainekysymyksessä ei ole raportin mukaan tapahtunut
mitään. Tätä on julkisuudessa perusteltu kaupungin rahoitusjohdon
toimesta, yllättävä asiantuntija näissä ympäristökysymyksissä muuten,
sillä, että kivihiilen korvaaminen puuhakkeella johtaisi valtavaan
rekkaralliin läpi kaupungin. Kuitenkin jo pelkästään hakkeen
korvaaminen pelleteillä, josta tässä lähinnä olisi kysymys, vähentäisi
kuljetustarpeen viidesosaan siitä, mitä rahoitusjohtaja Helsingin
Sanomille esitteli. Polttoaine olisi tietysti helpointa tuoda Helsingin
kohdalla perille suoraan laivalla Hanasaaren ja Salmisaaren
voimalaitoksiin, joilla on jo satamat vieressään.

 

Samoin tässä asiassa on jostain syystä vedottu rahoitusongelmiin,
vaikka nämä investoinnit maksavat tietysti energian myyntinä itsensä
takaisin. Skp:n ja Helsinki-listojen ryhmä esittää, että valtuusto
hyväksyy asiasta seuraavat kaksi pontta:

 

1:

Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus valmistelee
valtuuston käsittelyyn toimenpide- ja
investointisuunnitelman siitä, miten uusiutuvan energian
osuutta lisätään Helsingin Energian tuotannossa ja
hankinnoissa.

 

2:

 

Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus valmistelee
valtuuston käsittelyyn suunnitelman siitä, miten
hiilidioksidipäästöjä vähennetään vuoteen 2020 mennessä
esimerkiksi keskimäärin 5 %:lla vuosittain.

 

 

Todettakoon, että jälkimmäinen ponsi on samansuuntainen, mikä on
tavoitteeksi äskettäin asetettu Vantaalla.

 

Paikoitellen tämä meille esitetty raportti sortuu tarpeettomiin
kiertoilmaisuihin. Esimerkiksi sekajätteen todetaan vähentyneen
pääasiassa siksi, että osa YTV-alueella syntyneestä jätteestä ohjautui
alueen ulkopuolelle. Tässä jätetään kertomatta varsinainen syy. Syynä
on kunnille epäedullinen vuonna 2007 tehty jätelain muutos, jonka
seurauksena osa yhdyskuntajätteeseen rinnastettavasti jätteestä
menee yksityisille jätefirmoille. Tämä asia on nyt uudelleen esillä, kun
jätelakia ollaan uudistamassa. Tässä asiassa Helsingin kaupungin ja
myös täällä valtuustossa istuvien ministerien olisi syytä olla nyt
aktiivisia. Aktiivisuutta tarvittaisiin myös Sipoonkorven kansallispuiston
aikaansaamiseksi, vai ovatko maanomistajien intressit tässä sitten
helsinkiläisministereillekin tärkeämpiä kuin ympäristöarvot?

 

Liikenteen osalta huomiota kiinnittää se, että meluvaikutuksille ei ole
annettu painoa asuinalueiden suunnittelussa – asia, johon täällä jo
valtuutettu Puoskarikin kiinnitti huomiota. Raportin mukaan peräti 240
000 helsinkiläistä asuu haitallisen liikennemelun alueella. Myönteistäkin
tästä raportista toki löytyy, kuten matalaenergiarakentamisen
eteneminen. Lopuksi kysymys apulaiskaupunginjohtaja Saurille: millä
aikataululla valtuuston strategiaohjelmassa mainittu ympäristöpolitiikan
päivitys on tulossa valtuustoon? Miten sen valmistelussa aiotaan kuulla
asukkaita?

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Minusta raportti on hyvä ja vaikuttaa melko täydelliseltä. Vuosi 2008 oli
Helsingin Ekologisen kestävyyden ohjelman eli Hekon viimeinen
toimintavuosi, ja täytyy todeta, että tavoitteet on saavutettu lähes
sataprosenttisesti. Raportista selviää kuitenkin, että hallintokunnissa ja
tytäryhteisössä ympäristöjohtamisen tila ei ole mairitteleva.
Mielenkiintoista on todeta, että ISO 1401 -standardoitu
ympäristöjärjestelmä on käytössä kahdessa liikelaitoksessa, Helsingin
Satamassa ja Helsingin Energiassa, mutta ei missään muualla. Täytyy
kysyä, olisiko liikelaitostaminen oikea tie ympäristöjärjestelmän
laajempaan käyttöönottoon. Näiltä osin teen seuraavan
toivomusponnen:

 

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että hallintokuntien ja
varsinkin tytäryhteisöjen systemaattista siirtymistä
standardoitujen ympäristöjärjestelmien käyttöön edistetään.

 

Hieman oudolta tuntuu energiansäästön kannalta, että kaupungin
omistamien kiinteistöjen lämmön ja sähkön ominaiskulutus kasvoi viime
vuonna, sähkön osalta jopa 3 %. Kyllä suunnan pitäisi olla toinen jo
uudisrakennuskannan paremman lämmöneristyksen johdosta.
Todettakoon myös, että sähkönkulutus helsinkiläistä kohden kasvoi
lähes 2 %. Myönteistä on, että uusiutuvan energian osuus Helsingin
Energian sähkön ja kaukolämmön ja -jäähdytyksen hankinnasta kasvoi
kuitenkin lähes 40 %.

 

Liikenne Helsingin pääkatuverkossa väheni 2 % edellisvuodesta. Tällä
suuntauksella ruuhkat häviävät itsestään, jollei liikennesuunnittelu
onnistu ruuhkia vastaavasti lisäämään. Melua vaimentavia hiljaisia
päällysteitä käytettiin viime vuonna jopa kahdella kadulla. Itse tein
asiasta aloitteen kymmenkunta vuotta sitten, eli hitaasti hyvä tulee.
Kaupungin paperinkulutus kääntyi myös selvään laskuun. Laskua voisi
vauhdittaa siirtymällä koko kaupungin tasolla sähköiseen laskutukseen.
Samalla syntyisi melkoista säästöä postikuluissa. Myös esimerkiksi
ansionmenetyskorvaukset tulisi mielestäni voida hoitaa sähköisesti.
Näiltä osin teen seuraavan toivomusponnen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki siirtyy
sähköiseen laskutukseen kustannusten säästämiseksi
(työkulujen vähentäminen ja paperin säästäminen)
mahdollisimman nopeasti ja laaja-alaisesti.

Lopuksi haluan todeta, että kaupungin ympäristökulut viime vuonna
olivat 106 miljoonaa euroa eli vastaten lähes yhden
kunnallisveroprosentin tuottoa, eli 6 % kunnallisverosta.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Tämän raportin perusteella näyttäisi siltä, että monet asiat ovat todella
hyvin, mutta toisin kuin valtuutettu Koskinen, minä en näe, että asiat
ovat melko täydellisesti. Kuten tekstissä mainitaan, viime vuosi oli
poikkeuksellisen lämmin ja tämä loppuvuoden taantuma on tehnyt
ympäristölle hyvää ja kaunistanut meidän lukujamme. Tämä ei ole

kovin kestävää ympäristön tilan parantamista, ja meillä on aika paljon
petrattavaa. Minä toivon, että te olette kaikki tutustuneet tähän jo
mainittuun meidän ympäristöjohtamisestamme teetettyyn arviointiin.
Tämä on oikeasti aika kiinnostavaa luettavaa, ja tähän kannattaa
perehtyä, jos sitä ei ole jo tehnyt. Tästä näkee, ettei kaikki todellakaan
ole niin hyvin kuin tämän raportin perusteella voisi ymmärtää.

 

Tässä kiinnitetään huomiota mm. siihen, että meidän
energiatehokkuustavoitteemme ovat todella vaatimattomia. Muualla
Euroopassa tehdään asian eteen paljon enemmän kuin täällä meillä.
Erityisen hyvin tämä näkyy muissa kuin kaupungin omistamissa
rakennuksissa, joten esittäisin seuraavan toivomusponnen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki selvittää
mahdollisuuksia tukea muiden kuin kaupungin omistamien
rakennusten energiatehokkuutta parantavia hankkeita.

 

Lisäksi haluaisin kiinnittää huomiota meidän syömiseemme.
Kolmasosa kaikista meidän ympäristövaikutuksistamme syntyy
ruokailusta. Sen takia minusta oli surullista huomata, että Hekon
toimenpiteistä juuri tämä ruokailua koskeva toimenpide ”Portaat
luomuun” oli jäänyt toteuttamatta. Ymmärtääkseni Palmialla on kaikki
edellytykset luomun käytön lisäämiseen, mutta se, että tämä ei ole
toteutunut, on johtunut meidän virastojemme innottomuudesta. Tästä
pääsenkin viimeiseen ponteeni:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupungin virastot
kiinnittävät huomiota ruuan ympäristövaikutuksiin ja
lisäävät luomuraaka-aineiden käyttöä.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Aluksi kannatan valtuutettu Karin molempia ponsia.

 

On hienoa ja todella tärkeää, että tällaisia ympäristöraportteja laaditaan
ja toimenpiteitä seurataan, ja tällä saralla todella riittää tekemistä.
Aiemmin mainittujen lisäksi haluaisin mainita yhden merkittävän
puutteen, joka tässä kuitenkin on. Luonnon monimuotoisuuden
turvaamisen ohjelmassa ei ole mainittu mitään vieraslajien leviämisen

estämisestä. En tee nyt pontta, koska jätin kaksi viikkoa sitten tähän
liittyvän aloitteen, ja luen sen nyt teille siltä varalta, että ette ole sitä
papereista jo lukeneet.

 

Kaupunkiluonnon monimuotoisuuden turvaaminen on tärkeää, ja
Helsinki suunnitteleekin uusien suojelualueiden perustamista. Pelkkä
suojelu ei kuitenkaan riitä, sillä yleensä suojelulla tarkoitetaan lähinnä
sitä, että suojelualueille ei tehdä mitään. Vieraslajit, kuten lehtokotilo,
Siperian jättiputki, lupiini, kurtturuusu ja kuuluisimpana city-kani
valtaavat alaa aggressiivisesti syrjäyttäen kotoperäisiä lajejamme, ja
niiden torjumiseksi tarvitaan aktiivista torjuntatyötä.

 

Valtakunnallinen vieraslajistrategia valmistuu ensi vuonna, mutta siinä
tuskin puututaan Helsingin kaupunkiluonnon erityispiirteisiin tai
esitetään sitovia vaatimuksia. Me allekirjoittaneet esitämme, että
Helsingin kaupunki laatii kattavan strategian vieraslajien torjumiseksi ja
siten luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Jos asetetaan kunnianhimottomia tavoitteita, silloinhan on helpompi
saavuttaa asetetut tavoitteet. Tietysti, jos asetettujen tavoitteiden
saavuttaminen on ainoa tavoite, niin voidaan olla tyytyväisiä. Mutta
minusta pitäisi pohtia sitä, onko Helsinki asettanut riittävän
kunnianhimoisia tavoitteita erityisesti ilmaston lämpenemisen,
ilmastonmuutoksen estämiseksi. Tässä esityslistan tekstissä todetaan
se, että kansainvälinen hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC on
arvioinut, että teollisuusmaiden pitäisi pudottaa päästöjä 25–40 %
vuoteen 2020 mennessä. Itse asiassa nyt viimeaikainen keskustelu
toteaa, että tämä alaraja on ihan liian vähän, että pitäisi päästä siihen
40 %:iin.

 

Nyt kysymys onkin siitä, onko Helsinki näillä toimilla, tällä
kunnianhimolla pääsemässä siihen, että kantaa omalta osaltaan sen
vastuun, että päästään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä 40
%:iin. Se vaatii sitä, että meillä ei ole vain kaukana tulevaisuudessa
olevia tavoitteita, vaan se vaatii ennen muuta sitä, että me teemme
joka vuosi selkeästi ohjelman ja selkeästi etenemme tässä asiassa. Jos
ajattelemme, että millä me pääsemme 40 %:n tavoitteeseen, se

tarkoittaa sitä, että meillä pitäisi olla selvä ohjelma, jolla leikkaamme
vuosittain tietyllä määrällä eli noin 5 %:lla meidän
kasvihuonekaasupäästöjämme.

 

Tätä kautta itse asiassa pääsemme siihen tavoitteeseen, 40 %:iin.
Siinä mielessä minusta valtuutettu Yrjö Hakasen esittämä ponsi siitä,
että valtuusto edellyttää suunnitelmaa siitä, että miten tehdään
vuosittaiset päästövähennystavoitteet, on se tapa, jolla konkreettisesti
päästään kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Jos me määritämme lukuja
mutta emme vuosittaisia tavoitteita, käy helposti niin, että odottelemme
ja toivomme, että loppupäässä saamme petrattua. Nyt tarvitaan sekä
Suomessa että Helsingissä sellainen ote, että joka vuosi selvästi
aletaan leikata päästöjä.