Hyvä puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

 

Sikainfluenssan vakavuus muistuttaa yhä enemmän tavallista kausi-
influenssaa ja valtaosa sairastuneista toipuu hyvin tarvitsematta lääke-
tai sairaalahoitoa. Vaikka sairauden vaikutukset voivat olla lieviä
yksittäisten ihmisten kohdalla, se aikaansaa silti haasteen
terveydenhuoltojärjestelmälle. Sikainfluenssan hoito on keskitetty
Helsingissä Laakson terveysasemalle.

 

Valtuustossa on aikaisemmin käyty keskustelua siitä, että
terveyskeskukseen on vaikea päästä läpi puhelimella ja saada sieltä
lääkäriaikoja. Kun terveysasemien resurssit ovat kovilla
normaalikausina, tilanteen voi olettaa olevan erityisen vaikea
panepidemian aikana. Kysynkin, kuinka Helsingin kaupungin
perusterveydenhuolto on varautunut vastaamaan kasvaneisiin
potilasmääriin ja influenssaa koskeviin hoitokyselyihin. Ja kysyn myös,
kuinka Husin piirissä on varauduttu panepidemian aiheuttamaan
mahdolliseen erikoissairaanhoidon tarpeen lisääntymiseen ja kuinka
esimerkiksi tehohoito voidaan taata kaikille sitä tarvitseville.

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Helsingin terveyskeskuksen yksityiskohtainen

influenssaepidemiasuunnitelma esiteltiin terveyslautakunnalle
18.8.2009. Se löytyy lautakunnan esityslistalta, tuona päivämääränä
asia numero 4 toimitusjohtajan esittelyssä.

 

Pahimmillaan kolmasosa helsinkiläisistä voi sairastua taudinkuvaltaan
tavanomaista kausi-influenssaa muistuttavaan AH1N1-influenssaan.
Epidemiahuippu kestänee kaksi kuukautta. Valtaosa sairastuneista
toipuu kotihoidossa. Yhdestä kahteen prosenttia potilaista arvioidaan
tarvitsevan sairaalahoitoa. Laakson terveysasema on muutettu
29.7.2009 alkaen vain influenssapotilaita kaikkina viikonpäivinä
hoitavaksi influenssaterveysasemaksi. Myös muita terveysasemia
voidaan muuttaa influenssaterveysasemiksi ja muista toiminnoista
vapauttaa henkilökuntaa epidemian hoitoon. Laakson sairaalassa on
influenssasairaansijoja. Puhelinneuvontaa on Laaksossa huomattavasti
laajennettu, myös muilla terveysasemilla sekä terveyspalveluiden
neuvonnassa 110023 vastataan influenssaa koskeviin kysymyksiin.
Lisäksi on käytössä valtakunnallinen neuvontanumero. Husin
pandemiasuunnitelmassa varaudutaan hoitamaan sairaalahoitoa
tarvitsevat lapset sekä kaikki hengityskonehoitoa tarvitsevat potilaat.
Tehohoito- ja hengityskonekapasiteettia vapautuu tarvittaessa muun
muassa ei-kiireellisestä leikkaustoiminnasta. Helsingin kaupungin
työntekijöiden influenssaterveysasemana toimii Sturenkadun
työterveysasema.

 

 

Kiitos Paula Kokkoselle kattavasta vastauksesta.

 

Täytyy muistaa, että varotoimet koskevat terveyskeskusten lisäksi
muitakin sektoreita, jolloin pitää myös varmistaa hallinnon ja palvelujen
sujuvuus, joten kiitos koko kaupungin johdolle hyvästä työstä.

 

Ilmeisesti asiantuntijoiden mukaan suurin osa ihmisistä sairastaa taudin
lievänä, ja tänään Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa
asiantuntijalääkäri sanoi, että epidemiaa ei ehkä tulisi ollenkaan. Mutta
mediakohua ja yleistä huolestuneisuutta on silti syntynyt, ja nyt
tavallinen flunssakauden alkaminen on saanut monet ihmiset
epätietoisiksi siitä, että onko heillä tavallinen nuhakuume vai itse
influenssa, ja toivon, että tässä asiassa erityisesti terveyskeskus lisäisi
tiedottamista, että miten taudit voi erottaa toisistaan. Näkisin, että
Laakson terveysasemalla on aika haasteellinen tehtävä
asiantuntijoiden ja toisaalta kansalaisten välisenä kohtaamispaikkana

ja sen varmistamisena, että jokainen potilas hoidetaan asianmukaisella
tavalla.

 

Ja lopulta sanoisin sen, että hyvä puoli tässä influenssaepidemiassa
on, että se ei tule yllättäen, että ilmeisesti terveyskeskus on varautunut
panepidemian varalta jo vuodelta 2006 lähtien. Ja toivoisin, että sitten,
kun tämänkertainen ensimmäinen aalto, mikä ehkä syksyksi on
ennustettu tänne saapuvan, on ohi, niin että valtuustolle annettaisiin
raportti siitä, miten tämä varautuminen on käytännössä toteutunut, jotta
voidaan oppia jatkoa silmällä pitäen siitä.

 

Ja kysyisin siitä, mitä terveyskeskus oli antanut terveyslautakunnalle
tiedoksi tästä asiasta. Luin vain asiakirjat netistä, ja siellä mainittiin, että
helsinkiläisille olisi varattu 1,2 miljoonaa annosta rokotetta, ja jäin vain
sitä ihmettelemään, että kun ainakin julkisten tietojen mukaan koko
Suomeen olisi tulossa vain 5 miljoonaa annosta, että onko sitä
tosiaankin Helsinkiin tulossa enemmän vai oliko tässä jotain
epätäsmällisyyttä siinä luvussa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Se hyvä tässä sikainfluenssassa on, että käsihygieniaan on nyt alettu
kiinnittämään huomiota. Ja tein äsken juuri aloitteen siitä, että pitää olla
tällaisia koko kaupungin hygieniahoitajia lisää, jotka toimivat yli
hallintokuntien, yli sektoreiden, koska meillä on selviä tutkimustuloksia
siitä, muun muassa Sairaalahygienia-oppikirja sivu 358, jossa
kerrotaan, että kun oli tutkimuspäiväkoti, jossa alettiin kiinnittämään
erityistä huomioita tähän hygieniaan, käytettiin käsihuuhteita,
vaihdettiin kangaspyyhkeet kertakäyttöisiin, tehostettiin siivousta, niin
saatiin merkittävästi nämä henkilökunnan poissaolot, vanhempien
poissaolot, lasten sairastumiset vähenemään, ihan huomattavassa
määrin. Ja me tarvitsisimme nyt Helsinkiin sellaisia koko kaupungin
hygieniahoitajia, mitkä kouluttaisivat henkilökuntaa, koska esimerkiksi
päiväkodeissa, niin lapset kyllä tekevät näitä juttuja, he käyttävät
käsihuuhdetta ja seuraavat ohjeita, jos niitä annetaan. Pelkät postissa
tulleet laput eivät riitä.

 

Että tässä sikainfluenssa ? on silleen menty ehkä vähän liikaa, jos
verrataan, että tupakka tappaa 500 helsinkiläistä joka vuosi ja tämä on
kuitenkin tauti, missä viikon lepäät, niin se on siinä. Että toivon, ettei

terveysviraston, ettei se ole nyt ykköspainopiste, vaikka se lehdistössä
on niin kuin ykkösjuttu, että samalla pidetään huolta niistä todella
vakavammista aiheista. Mutta näitä hygieniahoitajia tarvitaan lisää ja
kysyn apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkoselta, että missä vaiheessa
tämä resurssienlisäys on, koska se maksaa itsensä takaisin. Eli
kysymys: koska saamme lisää koko kaupungin hygieniahoitajia, jotka
toimivat yli hallintokuntien?

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kuten apulaiskaupunginjohtaja sanoi, niin terveyslautakunta sai selon
tässä viime kokouksessaan ja kehotankin kaikkia lukemaan tämän
kohdan 4. Koska se osoittaa silloin, miten hyvin todella Helsingin
kaupunki on varautunut tähän pandemiaan. Meillä on siis
hygieniahoitajia runsaasti, samoin kuin lääkäreitä, jotka ovat jo nyt
antaneet 40 koulutustilaisuutta eri puolilla kaupunkia ja jatkavat tätä
työtä. Me olemme varanneet ruiskuja ja neuloja 1,2 miljoonaa
kappaletta ja myöskin olemme varautuneet tähän tautiin lääkityksellä.
Eli täytyy sanoa, että tämä varautuminen on erittäin hyvin hoidettu.
Mutta se on hyvä asia, että tämä tuli esille, koska tärkeintähän tässä on
se, että nämä ihmiset, jotka epäilevät, että heillä on tämä tartunta, eivät
ryntäisi sinne Laakson terveysasemalle, vaan soittaisivat sinne
asemalle saadakseen ohjeita, sillä sehän tarttuisi silloin, jos me kaikki
olisimme jonossa siellä testejä varten.

 

Myös valtio on erittäin hyvin varautunut, lisätalousarviossa on 64
miljoonaa euroa varattu tähän sikainfluenssapandemiaa varten, josta
rokotteita varten 40 miljoonaa euroa. Eli kyllä Suomessa on tämä asia
osattu hoitaa ja toivotaan, että emme saa vakavaa pandemiaa
ainakaan tänä syksynä vielä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, muut läsnäolijat tässä salissa.

 

Kiitos valtuutettu Terhi Koulumiehelle ajankohtaisesta aiheesta, tai
hänen kysymyksestään koskien tätä sikainfluenssaa. Ja erittäin
tärkeää, että hän ottaa esiin tämän terveyskeskuskapasiteetin, tosin
sehän on ongelma, vaikka emme saisi tätä sikainfluenssaa. Sen sijaan,

jos ajatellaan tautia, niin tästähän on tiedotettu, että tämä ei
tavanomaisesta influenssasta poikkea muuta kuin sen suhteen, että
siihen sairastuu useampi henkilö. Ja kuten Sirpa Asko-Seljavaara toi
tässä esiin, niin on aika järkevää, että ihmiset eivät lähde ryntäilemään
terveyskeskuksiin, vaan mielellään soittavat sinne ensin.

 

Taudin ennustaminenhan on sinänsä hankalaa, koska se voi muuntua,
se voi heiketä tai vahvistua, joten siitä ei voi suoraviivaisesti sanoa,
miten se tulee etenemään, mutta kuitenkin täällä kysymyksen
kakkososa koski Husia, että millä tavalla Hus-piirissä on varauduttu
pandemian aiheuttaman erikoissairaanhoidon tarpeen lisääntymiseen.
Olen soittanut muun muassa infektiolääkäri Ville Valtoselle ja hän
sanoi, että Hus on varautunut asiaan ja toivon, että se riittää ja
rauhoittaa kaupunkilaisia.

 

Ei muuta, kiitos.

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

Ja kiitos valtuutettu Koulumiehelle ajankohtaisesta kysymyksestä.

 

Olisin halunnut siirtää keskustelun painopistettä myös tuonne
henkilökohtaisen hygienian hoitoon eli käsihygieniaan niin kuin
mainittiinkin jo, plus sitten totta kai perinteiset pärskähdykset eli käsi
suun eteen, kun pärskii. Sinänsä kevennyksenä voi sanoa, että kesän
aikana itse olen käynyt jo muutaman kerran sellaisia tapahtumia, että
kun olen tavannut ihmisiä, niin ihmiset eivät ole enää kätelleet, vaan he
ovat tehneet vaihtoehtoisia tervehdysmuotoja, että saattaneet iskeä
veljellisesti rintaan nyrkillä tai jotain vastaavaa eli on vältetty tätä
tällaista niin kuin käsikontaktia.

 

Kiitoksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Hyvin konkreettisesti kohtasin tämän tilanteen siinä erikoisessa
tilanteessa, kun joukkuepikashakin SM-kilpailussa ei tyypilliseen

tapaan enää käteltykään vastustajaa, vaan usein muulla tavalla
tervehdittiin.

 

Mutta nähdäkseni on kolme keskeistä asiaa, joista on huolehdittava
sikainfluenssan suhteen. Ensinnäkin me tarvitsemme hyvän
ennakkovalmiuden ja käsittääkseni Helsingin tila on tältä osin varsin
hyvä. Toiseksi, hysteriaa on vältettävä. Ei tule ylihoitaa ihmisiä, jotta
järjestelmä ei jumiudu. Kolmanneksi, on nopeasti tunnistettava ne
henkilöt, jotka tarvitsevat erityishoitoa. Mikäli tämä ei toteudu, tällä voi
olla vakavat seuraukset.

 

Pidän oikeansuuntaisena sitä kaupungin päätöstä, että omat työntekijät
voivat epidemian aikana tavallista helpommin saada luvan kotona
sairastamiseen ilman lääkärissäkäyntiä.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tämä keskustelukin on osoittautunut sen, että aika hyvin on seurattu
sitä keskustelua, mikä valtakunnassa asiassa on käyty ja aika hyvin
nämä pääasiat näyttävät olevan tietoisuudessa. Muutama huomio
kuitenkin vielä. Eihän tätä pidä tietenkään vähätellä tätä tilannetta,
mutta ei myöskään liioitella. Tällä hetkellä näyttäisi olevan kysymys
kuitenkin suhteellisen lievästä taudista. Suurin osa sairastuneista
tämän päivän tietojen mukaan Helsingissä on ollut 20–30-vuotiaita, että
siinä ikäluokassa on ollut eniten sairastuneita.

 

Kysyttiin, että millä tämän taudin voi erottaa muista vastaavista
influenssoista. Ei millään muulla tietääkseni kuin
laboratoriotutkimuksilla, mutta niitäkään ei pidetä enää kaikissa
tapauksissa aiheellisina, koska tämä näyttäisi olevan influenssa
muitten influenssien joukossa tällä hetkellä.

 

Meillä on hyvin varauduttu tähän niin kuin täälläkin on todettu.
Suomessahan pandemiaan varautumista johtaa STM, tai ohjaa sitä ja
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ohjaa sitä. Helsingin kaupungin
varautumista johtaa kaupunginjohtaja ja pandemiatilannetta seuraa ja
tilannekuvaa ylläpitää terveyskeskuksen pandemiatyöryhmä, jota
johtaa terveyskeskuksen toimitusjohtaja Matti Toivola. Me saamme

kaupungin johtajistossa joka keskiviikko tilannekuvatiedotuksen.
Olemme saaneet sen tänäänkin eikä mitään hälyttävää ole ilmennyt,
varautuminen näyttää olevan hyvää ja riittävää.

 

Käsihygienia on tässä a ja o, niin kuin täällä on tullut esille. Joku sanoi,
että yskikää käteen, älkää hyvät ihmiset yskikö käteen, nyt on neuvottu
yskimään sinne ylähihaan olkapäähän. Koska te kuitenkin sitten
kättelette ja niin edelleen. Kättelystä on kovin paljon tässä
lautakunnassa keskusteltu. Helsingissä ei ole kättelykieltoa. Minullakin
on tänään kaksi vastaanottoa, toinen kello 19, toinen 19.30, aion taas
kätellä satoja ihmisiä tänäänkin elleivät he itse ole sitä mieltä, että he
eivät halua minua kätellä. Kysymys on käsihygieniasta, saippua,
saippua ja saippua on tässä a ja o. Kaivattiin lisää hygieniaopettajia,
tästä on ollut niin paljon informaatiota, että varmasti aika moni
ymmärtää, että kädet pitää pestä kunnolla, myöskin sormenvälit,
kädenselkämykset ja niin edelleen. Kädet pitää kunnolla, että se ei riitä,
että ne pestään, pitää kuivata kunnolla. Opetelkaa nämä perusasiat
ihan ilman hygieniahoitoja.

 

Uskoisin, että tässä Hus on varautunut hyvin, Terveydenhuollon laitos
on varautunut hyvin, ja kaupunki on kaiken kaikkiaan varautunut
mielestäni hyvin tähän. Me tiedämme varmuudella historiasta, että
jossakin vaiheessa tulee uusi, varmaan tätä vakavampi pandemia ja
tämä on ollut hyvä harjoitus siihen, millä tavalla koneisto toimii, meillä
kaikki hallintokunnat ovat virittäytyneet tähän.

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Lasten puutarhatoiminta Helsingissä täyttää pian sata vuotta.
Puutarhaviljely alkoi muurarimestari Alex Ärtin testamenttivaroilla
Töölön Savilassa 1912 ja Kumpulan koulukasvitarha on suoraa jatkoa
tälle perinnölle. Koulukasvitarha on toiminut keskeytyksettä 1920-
luvulta tähän päivään asti. Joka kesä tarhalle kokoontuu 200–250 lasta
viljelemään omaa tai yhteistä palstaa. Viljelytoiminnan lisäksi kesään
kuuluu yhdessäoloa, ympäristötaidetta, leikkejä ja pelejä. Aikaisemmin

yhdistys on pystynyt järjestämään lapsille bussikuljetuksen Itä-
Helsingistä, tänä kesänä kuljetus järjestyi ainoastaan kesäkuuksi ja
kesätoiminnasta jäi pois moni pieni itähelsinkiläinen lapsi kuljetuksen
puutteen takia. Osallistumismaksu on tänä kesänä 40 euroa, viime
vuonna 20 euroa ja muutamia vuosia sitten toiminta on ollut
osallistujille kokonaan ilmaista. Helsingin kaupungin opetusvirasto on
rahoittanut koulukasvitarhatoimintaa ja Lasten ja nuorten
puutarhayhdistys on vastannut toiminnan organisoinnista. Avustus on
pienentynyt viime vuodesta ja nyt on pelkona että kaupunkimme
kiristyvä talous vaarantaa toiminnan jatkumisen nykylaajuudessa jo
ensi kesänä.

 

Kaupunginvaltuuston käsittelyyn tulee vielä tämän vuoden aikana
Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, jonka päätavoite on tukea
kaikkien helsinkiläisten lasten ja nuorten ja heidän perheidensä
hyvinvointia. Hyvinvointisuunnitelmaa on työstetty kaupungin sisällä
poikkihallinnollisesti. Olisiko mahdollista että Lasten ja nuorten
hyvinvointisuunnitelman mukaisesti myös muut virastot opetusviraston
lisäksi osallistuisivat lasten puutarhatoiminnan kuluihin? Kysyn mihin
toimenpiteisiin kaupunginhallitus aikoo ryhtyä, jotta Kumpulan
koulukasvitarha voi jatkaa toimintaansa myös tulevina kesinä
tarjoamalla helsinkiläisille lapsille kasvitarhatoimintaa, joka antaa
lapsille terveellistä liikuntaa ulkona, sosiaalista hyvinvointia ja
terapeuttisia luontokokemuksia sen lisäksi, että he näkevät kasvun
ihmeen siemenestä porkkanaksi.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Vastauksena esitettyyn kysymykseen totean, että kasvitarhatoiminta on
peruskoulun 1–6-luokan oppilaille tarkoitettua koululaisten
lomavirkistystoimintaa. Kaupunki avustaa tätä toimintaa, josta vastaa
lasten ja nuorten puutarhayhdistys. Avustusmäärärahat ovat
opetustoimen talousarviossa. Opetusviraston kuluvan vuoden suora
avustus toimintaan oli 112 000 euroa. Avustus on pidetty samalla
tasolla jo useita vuosia huolimatta siitä, että toimintaan osallistuneiden
lasten määrä on laskenut vuoden 2007 vajaasta 300 lapsesta kuluvana
vuonna alle 200 lapseen. Näin ollen lasta kohti suoraa avustusta
maksetaan nyt noin 570 euroa.

 

Tämä on kuitenkin vain osa kaupungin toimintaan kohdistamista

kokonaismäärärahoista. Lisäksi on otettava huomioon opetusviraston
maksamat tila- ja maavuokrat ja kunnossapitomenot sekä
lähiörahastosta kertaluonteiset menot. Näin ollen tuki on
kokonaisuudessaan suhteellisen merkittävä suhteutettuna vielä siihen,
että toimintaa järjestetään vain kesäaikaan. Menojen sopeuttaminen
vuoden 2010 budjettikehyksiin on edellyttänyt opetuslautakunnalta
tuntuvia leikkausesityksiä. Budjettivalmistelun lähtökohtanahan on ollut,
että peruskoulujen tuntikehyksiin ja positiivisen diskriminaation
määrärahoihin ei tehdä säästöjä. Opetuslautakunnan
talousarvioehdotuksessa on jouduttu kohdistamaan säästöjä muun
muassa avustuksiin. Lautakunnan esityksessä avustus- ja
korvausmäärärahoja on supistettu kuluvan vuoden talousarvioon
verrattuna lähes 14 %. Koulukasvitarhatoiminnan avustamiseen on
lautakunnan esityksessä kuitenkin varattu rahaa lähes saman verran,
109 000 euroa kuin avustusta on tänäkin vuonna maksettu eikä
leikkauksia ole esitetty myöskään vuosille 2011–2012. Näin ollen
koulukasvitarhatoimintaa tuetaan siis edelleen huomattavalla
avustuksella. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman
valmisteluvastuu puolestaan on sosiaali- ja terveystoimella ja tämä
suunnitelma on tulossa kaupunginvaltuuston käsittelyyn vielä tämän
syksyn aikana.

 

 

Kiitos, apulaiskaupunginjohtaja Haatainen.

 

Minusta on tavallaan hirveän ikävää, että poikkihallinnollista budjettia ei
kyetä neuvottelemaan edes ennen kuin Lasten ja nuorten
hyvinvointisuunnitelma on käsitelty kaupunginvaltuustossa. Mitä tulee
siihen, että määräraha pysyy lähes ennallaan, niin toiminnassa on
jouduttu nostamaan lapsille näitä maksuja 20:stä 40 euroon. Ja
yhdistys hoitaa myös nämä bussikuljetukset ja näin ollen moni näistä
nuoremmista ei pysty ainakaan Itä-Helsingistä kasvitarhalle
menemään. Sen jokainen ymmärtää, että Sörnäisten metroasemalta on
äärettömän vaikea ja jopa vaarallistakin päästä bussi numero 65A:han,
joka voisi kasvitarhalle.

 

Eli kun toiminta supistuu, niin kyllähän se supistuu määrärahojen
puutteen takia. Ja lasten määrä tässä vähenee. On tietenkin
mahdollista nämä kustannukset, esimerkiksi 40 euroa, meille se tuntuu
pieneltä rahalta, jollekin perheelle se saattaa tuntua isolta rahalta,
voidaan anoa lasten harrastustoimintaan toimeentulotukena. Mutta

Helsingistä löytyy paljon yksinhuoltajaperheitä, jotka eivät ole
toimeentulotuen piirissä. Ja nämä lapset saattavat sitten
automaattisesti jäädä tästä toiminnasta pois.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Opetuslautakunnan jäsenet tutustuivat juuri kesän alussa Kumpulan
koulukasvitarhaan ja paikkahan on varsin viehättävä ja hyvä tilaisuus
kaupungin lapsille tutustua oman palstan viljelyyn. Kuten
apulaiskaupunginjohtaja Haatainen toi vastauksessaan esille, niin
nämä kulut ovat yhteensä lähes 1 700 euroa leirillä ollutta lasta
kohden. Ja summaa on ensi vuoden budjetista vähennetty vain
lapsimäärän vähentymisen mukaan. Kun lapset ovat leirillä 3 viikosta
11 viikkoon, panostus on viikkoa kohden merkittävä etenkin, kun
otetaan huomioon, että päivittäinen toiminta-aika on vain 4 tuntia.
Minkä lisäksi, että perheet maksavat itse 40 euroa. Tässä voi vertailla
moniin kesäleireihin, joita järjestetään ihan liiketaloudellisin perustein,
jotka yleensä ovat siinä 100 ja 150 euron välillä viikkoa kohti, että tästä
hinnasta järjestäjä sitten maksaa lounaan, tilanvuokrat ja tekee sen
jälkeen pientä voittoakin. Ei voida, kun näitä leirimaksuja vertaillaan
toisistaan, niin katsoa, että opetustoimen maksama avustus olisi
ilmeisen riittämätön, kun yhdistykselle maksetun suorankin tuen määrä
on 568 euroa lapselta 3–11 viikon ajalla tarjottavasta päivittäisestä
neljän tunnin toiminnasta. Ja tähän vielä päälle sitten se 40 euroa,
jonka vanhemmat maksavat itse.

 

                                          Apulaiskaupunginjohtajan esittämä vertailu
iltapäivätoiminnanjärjestäjille maksettavaan avustukseen on erittäinkin
relevantti, koska meidän täytyisi varmistaa myös se, että
yhdenvertaisesti kohdeltaisiin eri toimijoita avustusten osalta.
Iltapäivätoiminnassa tarjotaan välipala, joten toiminta on kutakuinkin
vertailukelpoista, myös päivittäinen toiminta-aika on yhtä pitkä. Ja minä
haluaisinkin tässä kohtaa pikemminkin muotoilla tämän käsiteltävän
kysymyksen uudelleen, että eikö meidän pitäisi saada tällä rahalla
enemmän. Toiminnan ulkopuolelle jää vuosittain hyvinkin paljon
halukkaita ja meidän pitäisi miettiä mieluummin uusia toimintamalleja,
jäädä hirttäytymättä tällaiseen yhteen malliin ja miettiä jotain muuta
kuin se, että meillä olisi automaattinen ratkaisu ongelmaan
rahapanostuksen lisääminen.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kiitokset apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haataiselle tästä hyvästä
selonteosta. Minusta on tärkeätä, että kaupunki pitää huolta siitä, että
lapsille järjestetään kesäaikana myös kasvitarhatoimintaa, koska
puutarhanhoito yleensäkin on tällä hetkellä kovassa
noususuhdanteessa ja se on nähtävä kyllä todella erittäin tärkeänä ja
positiivisena asiana. Tällainen toiminta voi olla myös alkua sille, kun nyt
koulujen opetussuunnitelmaanhan on uudelleen otettu
kasvienkeruuvelvoite, joka minusta tukee myös sekä kasvien
tuntemusta että luonnossa liikkumista ja sitä kautta varmaan tuo
ihmisten elämään uutta laatua. Ja lasten kannalta tällaisen
kasvitarhatoiminnan merkitys on suuri, koska siinä näkyy oma
tekeminen, käsillä tekeminen on aina tärkeätä ja myös voi nähdä
tulokset. Ja sillä tavalla toivoisin kyllä pikkuisen samaan suuntaan kuin
valtuutettu Pakarinen, että kun kuitenkin kaupunki aika paljon satsaa
tähän, niin voisiko tätä toimintaa kehittää niin, että se voisi houkutella
entistä enemmän lapsia ja että sitä toimintaa voisi kehittää niin, että
sillä rahalla voitaisiin saada ehkä vielä enemmän aikaan.

 

                                          Kiitos.

 

 

Kiitos puheenjohtaja.

 

Minun tulkintani tästä koulukasvitarhan tilanteesta on jokseenkin sama
kuin opetuslautakunnan puheenjohtaja Pia Pakarisella. Tämän
koulukasvitarhan resursointia koskevia viestejä on tullut
opetuslautakunnan jäsenille viimeisen puolen vuoden aikana aika
paljon ja olen sitä kautta itsekin sitten perehtynyt tähän asiaan. Minun
näkemykseni on se, että minä en itse ehkä myöskään itähelsinkiläisenä
äitinä toivoisi sitä, että Itä-Helsingistä kuskattaisiin yhä enemmän lapsia
sinne Kumpulaan tämän harrastuksen piiriin, vaikka sekin on hieno
asia, vaan minä olen sitä mieltä, että myös Itä-Helsinkiin voitaisiin
kehittää tämäntyyppistä toimintaa siinä mielessä, että lasten, tai kun
tämä toiminta nyt koskee 1–6-luokkalaisia, niin heidän olisi siellä
omassa ympäristössään helpompi itse kulkeutua sinne kesäloman
aikana, kun vanhemmatkin saattavat olla töissä.

 

 

Sitten toisekseen, Itä-Helsingissä on hienoja paikkoja, jonne hyvin
voitaisiin perustaa tällaista koulukasvitarhatoimintaa tai sitten niin kuin
sellaista vähän kevyempirakenteista. Esimerkiksi Viikissähän on näitä,
tai muuallakin Itä-Helsingissä on näitä viljelypalstoja, joiden vierestä
voitaisiin hyvin lohkaista maa-alaa näille seudun kouluille, joissa sitten
koulut voisivat myös koulujen lukukausien aikana käydä sitten keväisin
ja syksyisin, niin tekemässä puutarhatöitä. Se voitaisiin ottaa osaksi
opetussuunnitelmaa. Kun usein on keskusteltu siitä, että mihin
lähiörahoja käytetään, niin tämä voisi olla yksi sellainen, johon
mielelläni näkisin, että käytettäisiin rahoja Itä-Helsingissä.

 

 

Tack herr ordförande.

 

Föreningen som bedriver Gumtäckts skolträdgård gör ett värdefullt
arbete. Det är socialt betingat i en fantastisk oas av stort kulturhistoriskt
värde. Jag är helt överens med utbildningsnämndens ordförande och
ledamoten Alanko-Kahiluoto om att det här är någonting som vi ska
satsa på och utveckla. Jag är också övertygad om att man i
utbildningsnämnden vill hålla fast vid den här verksamheten, och stöda
den och uppmana föreningen att fundera över också andra
finansieringskällor. Det kanske finns möjlighet att från andra rotlar
uppfatta den här skolträdgården som värdefull, och också med tanke
på det här välfärdsprogrammet för barn och unga, att den vägen hitta
stöd. Jag håller helt med om att verksamheten behöver utvecklas så att
fler barn som tvingas vara i staden, som inte har semester och är
någonstans ute på landsorten, utan är hemma i staden under julimånad
med sina föräldrar, att flera sådana barn skulle ha möjlighet att fira
sommarlov i den här sortens miljöer. Men precis som här tidigare har
sagts, utbildningsnämnden står nog bakom de här satsningarna också i
framtiden och hoppas på utveckling.

 

Tack.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Hyvä kysymys, hyvä aihe ottaa esille. On todella näin, että lapsillamme
on pitkät kesälomat ja vanhemmat joutuvat käymään töissä,

isovanhemmat asuvat usein muualla ja silloin pitää olla järkevää ja
turvallista toimintaa kesäaikana. Täytyy sanoa, että Helsingissä tämä
on järjestynyt erittäin hyvin, että sekä kaupunki että monet järjestöt
järjestävät hyvin erilaista lasten kesätoimintaa. Monesti ne ovat aika
edullisiakin hinnoiltaan, osin maksuttomia ja tätä linjaa pitää jatkossakin
mielestäni jatkaa.

 

Tämä kasvitarhatoiminta on tärkeä muoto sinällään lasten
kesätoiminnassa, mutta on varmaan myös niin, että monet lapset
pääsevät eri kautta sitten tähän viljelytouhuun mukaan, esimerkiksi sitä
kautta, että heillä on, perheellä on mökkiä ja viljelypalstaa muualla tai
sitten, että on onnistuttu saamaan sitten tällainen siirtolapuutarhamökki
tai viljelypalsta Helsingin alueelta. Se tuntuu vain olevan kovin vaikeaa.
Juuri kuulin tuttavaltani, että hänen perheensä oli onnistunut saamaan
Marjaniemen siirtolapuutarhasta yhden mökkipalstan ja arvontaan oli
osallistunut yli 2 000 perhettä ja hänen perheensä oli 15 onnekkaan
joukossa ja he olivatkin innokkaasti sitten siirtolapuutarhamökkiä
rakentaneet tänä vuonna. Ja sitä kauttahan tulee perheiden yhteistä
tekemistä myös.

 

Mutta tuo ehdotus, mitä tuo valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto tuossa
ymmärtääkseni esitti, että myös itään, Itä-Helsinkiin pyrittäisiin
hakemaan paikkoja, missä tämä lasten kasvitarhatoiminta voisi
onnistua, niin siihen kannattaa kyllä palata ja sitä selvittää.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kasvinviljelyn ja puutarhanhoidon opettaminen lapsille on erittäin
tärkeää ja toivon, että sitä voidaan kyllä miettiä tämä rakenne
kokonaan uusiksi. Ei kyllä ole mikään ihme, että täällä lasten määrä on
vähentynyt, jos todella on niin kuin on, että vain yhdessä kohdassa
Helsingissä on tällainen mahdollista ja sinnekin sitten kuljetukset on
lakkautettu. Jos ei pystytä järjestämään sitä, että lapset pääsevät
paikalle, niin ei tarvitse ihmetellä, että sinne ei sitten väkeä tule. Itse
olen todellakin sitä mieltä, että tällainen mahdollisuus, että pitäisi olla
sekä keskellä kaupunkia niin kuin nyt tämä Kumpula on, että sitten
myös idässä ja myös lännessä, ettei lapsilla olisi niin kohtuuttoman
pitkät matkat ja vaikea päästä tänne viljelypaikoille. Mutta kun kuuntelin

apulaiskaupunginjohtaja Haataisen vastauksen, niin kyllä siitä paistoi
se, että tätä toimintatapaa ei ole järjestetty kovin kustannustehokkaasti.
Varmasti tällä samalla rahalla voisi saada parempia palveluita
aikaiseksi, jos tämä toimintatapa mietittäisiin uudella tavalla. Tärkeintä
on se, että tämä mahdollisuus säilyy ja harrastusta voidaan laajentaa,
mutta ei voi olla niin, että vain sitten, jos maksetaan hirveästi tukea
lisää, vaan kyllä siinä toimintatavassa täytyy olla jotain tehostamisen
varaa.

 

                                          Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Voin kolmen lapsen isänä sanoa, että Helsinki varsin hyvin järjestää
kesällä aktiviteetteja lapsille verrattuna muihin kuntiin ja kaupunkeihin.
Olin itse puolitoista vuotta koti-isänä, hoidin lapsia kotona ja käytimme
itsekin näitä Helsingin järjestämiä aktiviteetteja. Nyt on tärkeintä, että
nämä aktiviteetit, kesätoiminta säilytetään ny kyisellä tasolla ja että
pidetään siitä huolta, että se on todellakin koko kaupungissa samalla
tasolla, niin Malmilla, Tapanilassa kuin Itä-Helsingissä, ettei synny
sellaisia paikkoja, joissa ei olekaan niin paljon toimintaa kuin muualla.

 

Tuossa Terhi Mäki teki hyvän kysymyksen ja minä luen nyt sen
uudestaan, koska siihen minusta apulaiskaupunginjohtaja Haatainen ei
ehkä ihan täysin vastannut ja kysymys kuuluu näin: olisiko mahdollista,
että Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman mukaisesti myös muut
virastot opetusviraston lisäksi osallistuisivat lasten puutarhatoiminnan
kuluihin? Yleensäkin tähän lasten ja nuorten hyvinvointiin, koska
tämähän ei ole pelkästään opetusviraston asia, että se pitää niin kuin
nähdä tällaisena isona kysymyksenä ja minun oma näkemykseni tähän
on, että pitäisi osallistua. Tämä on sellaista pysyvää toimintaa lasten ja
nuorten hyvinvointi, että se koskee kaikkia kaupunginjohtajan rooteleita
ja toimialoja.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tämä lasten kasvitarhatoiminta on yksi monista niistä kohteista, joita

Helsinki tukee ja se on tärkeää toimintaa erityisesti siitä syystä juuri,
että lapset tarvitsevat virkistys- ja myönteisiä asioita kesällä ja lomien
aikana. Mutta tämäkin keskustelu osoittaa minusta sen, että tätä
avustusten käyttöä ja tuetun toiminnan sisältöä, niin sitäkin on kyettävä
arvioimaan yhdessä ja entistä tarkemmin, jotta tällä myönnetyllä tuella
saadaan myös toimintaa mahdollisimman monen lapsen iloksi, se kai
on meidän kaikkien tavoitteena. Kaupunki tukee, mutta järjestöt,
yhdistykset tuottavat palveluja ja tässäkin täytyy olla jonkunnäköinen
yhteys, että mitä sillä rahalla sitten saadaan.

 

Sitten tähän kysymykseen siitä, että miten tämä on suhteessa Lasten
ja nuorten hyvinvointisuunnitelman valmisteluun, niin kuten sanoin, se
tulee syksyllä kaupunginvaltuuston käsittelyyn, valmisteluvastuu on
sosiaali- ja terveystoimella, mutta siinä nimenomaan ovat hyvin laajasti
eri virastot, hallintokunnat mukana, kaikki ne, jotka toimivat lasten ja
nuorten asioiden ympärillä ja sen keskustelun valtuusto pääsee
käymään vielä tämän syksyn aikana.

 

                                          Kiitos.

 

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kokoomuksen valtuustoryhmän puolesta on ilo ja kunnia esittää
kaupunginhallituksen jäseneksi ja samalla kaupunginhallituksen
puheenjohtajaksi Risto Rautava, kaupunginhallituksen
konsernijaostoon puheenjohtajaksi niin ikään Risto Rautava, uudeksi
jäseneksi Laura Räty ja sitten kun tässä vapautuu yksi varajäsenyys,
niin allekirjoittaneen henkilökohtaiseksi varajäseneksi Niina

Suomalainen.

 

(Puheenjohtajan välikysymys.)

 

Eli kaupunginhallituksen uudeksi jäseneksi Risto Rautava ja myös
puheenjohtajaksi Risto Rautava. Uudeksi varajäseneksi Lasse
Männistö, puheenjohtaja on aivan oikeassa. Kh:n konsernijaostoon
puheenjohtajaksi Risto Rautava, uudeksi jäseneksi Laura Räty, joka oli
aikaisemmin varajäsen ja varajäseneksi tilalle Niina Suomalainen. Ne
ovat kirjallisena siellä.

 

 

 

 

 

Herra puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

 

 

Talouskriisin yksi voimakkaimpia kielteisiä heijastusvaikutuksia on
nuorisotyöttömyyden voimakas kasvu. Tämä esitys, jonka
kaupunginhallitus meille tuo lieventää tätä ongelmaa hyvin vähän,
mutta toki parempi tämäkin päätös kuin ei päätöstä ollenkaan. Teen
kuitenkin asian merkittävyyden ja pitkäkestoisuuden vuoksi
toivomusponsiesityksen, joka kuuluu seuraavasti:

                     

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
kiinnittää erityistä huomiota nuorisotyöttömyyden ja
pitkäaikaistyöttömyyden kasvun ehkäisemiseen.

 

Tämä meidän tämänpäiväinen päätöksemme merkitsee sitä, että 400
nuorelle saadaan palkkatuettua työtä 7 kuukaudeksi ja listatekstistä
ilmenee, että alle 25-vuotiaiden työttömien työnhakijoiden määrä on
vuodessa noussut 1 300. Eli kolme kertaa niin paljon kuin tämä 7
kuukauden tuettu jakso merkitsee. Eli on selvää, että tämä toimenpide
ei riitä ja tarvitaan sekä kaupungin koko talouspolitiikan mitoittamista ja

suuntaamista siten, että työllisyysvaikutukset ovat mahdollisimman
myönteisiä ja toki myös monenlaisia erityistoimenpiteitä
opiskelupaikkojen lisäämisestä erilaisiin työllistämistoimiin.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Jorma Bergholmin nuorisotyöttömyyttä käsittelevä asia on
tosi vakava. Minä en voi olla tähän kommentoimatta 2000-luvun alun
tilannetta, jossa tämä tietyllä lailla olisi ollut ehkäistävissä, jos kaupunki
Helsinkiin olisi saatu ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja
vastaamaan ikäluokkia. Monen vuoden toiveista huolimatta Helsinki ei
saanut ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja
sosiaalidemokraattisten opetusministeriöiden aikana. Vasta tämän
hallituksen aikana vuodelle 2008 on saatu ikäluokkia vastaavasti toisen
asteen ammatilliseen koulutukseen riittävät paikkamäärät. Eivät ne
hetkessä polkaistu, kun kyse on 16-vuotiaista nuorista ja tilat täytyy
varata.

 

Nyt ollaan koulutukseen panostamassa. Olisi pitänyt ja pitää
vastaavassa tilanteessa ajatella, mitä Helsingin nuoret tarvitsevat.
Tänne tarvitaan jokaiselle 16-vuotiaalle jatkokoulutuksen paikka. On
turha puhua oppivelvollisuuden pidentämisestä, jos ei meillä ole varaa
antaa sitä koulutuspaikkaa, jonka nuoret tarvitsevat. Kouluttamat
jääneet nuoret ovat nyt se uhkaryhmä, siinä on 10 ikäluokan tällainen,
tuhat nuorta vuodessa jäi vaille jatkopaikkaa, niin siellä on nyt se
työttömyyden huippu.

 

 

Kiitos puheenjohtaja.

 

Kiitän valtuutettu Urhoa mielenkiintoisesta puheenvuorosta. Totean
kuitenkin, että ensinnäkin kyllä nykyisen apulaiskaupunginjohtajan
Tuula Haataisen toimiessa opetusministerinä saatiin lisää
aloituspaikkoja ja toiseksi toteaisin, että nyt ehkä kuitenkin kannattaa
kiinnittää huomiota siihen, mitä tehdään tänään ja tästä eteenpäin eikä
siihen, mitä ehkä jätettiin tekemättä 10 tai 6 vuotta sitten.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä viime kevään loppuvaiheessa kiinnitti
huomiota kasvavaan nuorisotyöttömyyteen, kasvavaan työttömyyteen
ja lähetti kaupunginhallitukselle kirjeen, jossa esitimme pikaisia toimia,
lisärahoja työttömyyden hoitoon. Olemme tyytyväisiä siihen, että
meidän aloitteemme sai näin nopeasti vastakaikua kaupungin toimesta,
meidän kirjelmämme, ja vastauksena tulee pikaisesti valtuustolle
lisämäärärahoja työttömyyden hoitoon. Toki työttömyystilanne on vielä
sen jälkeen, kun Vasemmistoliitto nosti tämän asian esille, lähti
aktiivisesti viemään tätä muun muassa kirjelmää kaupunginhallitukselle
eteenpäin, niin on pahentunut ja se, mitä tässä nyt varataan ei enää
tänä päivänä ole riittävästi siihen nähden, mikä on tarve sekä
nuorisotyöttömyyden osalta että työttömyyden laajemminkin.

 

Siitä huolimatta missään nimessä nyt ei pidä lähteä jarruttamaan tämän
asian eteenpäin viemistä, nyt pitää saada nämä määrärahat pikaisesti
käyttöön, pikaisesti apuun nuorien työttömien osalta. Mutta samalla
pitää sanoa jo nyt, että meidän kaikkien pitää valmistautua
panostamaan vielä mahdollisesti tänä syksynä ja lisää ensi vuonna
tämän vaikean työttömyystilanteen hoitoon. Kuten jokainen on pystynyt
huomaamaan, Helsinki ja Uusimaa ovat ongelmallisimpia
työttömyysalueita tällä hetkellä työttömyyden kasvun suhteen ja
erityisesti nuorten työttömyyden kasvun suhteen. Meidän pitää ottaa
käyttöön kaikki keinot, joilla estetään ne virheet, jotka tehtiin edellisen
laman aikana, jolloin nuoret valmistuivat suoraan koulusta kortistoon
missään vaiheessa pääsemättä kiinni työelämään, itse asiassa niitä
virheitä maksetaan edelleen.

 

Meillä on ikäluokka tai sukupolvi, joka ei missään vaiheessa päässyt
kunnolla työelämään kiinni. Nyt pitää pitää huolta siitä, että jokaiselle
nuorelle löytyy järkevä työpaikka tai niille, joilla ei ole kunnollista
koulutusta, koulutuspaikka, ja siihen jo Helsingin kaupungin pitää
satsata, siihen pitää valtion satsata. Kysymys on koko kaupungista,
koko yhteiskunnasta, siitä edusta, että tulee äärimmäisen kalliiksi koko
yhteiskunnalle se, jos nuori pääsee syrjäytymään. Mutta ennen muuta
kysymys on myös henkilökohtaisesta tragediasta, jos putoaa
yhteiskunnan laitamille. Kysymys on siis yhtä aikaa yhteiskunnasta ja
yksilöstä, jota puolustamme, jota turvaamme sillä, että panostamme

työttömyyden hoitoon ja erityisesti nuorisotyöttömyyden hoitoon.

 

Toissijaista ovat lyhytaikaistaloudelliset vaikutukset, mutta pitää niitäkin
kaupungin näkökulmasta huomioida, erityisesti pitkäaikaistyöttömien
osalta. Se, jos Helsingin kaupungin kautta pystymme työllistämään
pitkäaikaistyöttömiä, saamme siihen valtiolta tukea, mutta samaan
aikaan nämä pitkäaikaistyöttömät eivät putoa toimeentulotuen piiriin,
jota maksaa kaupunki. Tätä kautta se on myös meille järkevää
taloudenhoitoa, että pidämme huolta työllisyydestä, sen lisäksi, että
ennen muuta se on laajaa yhteiskuntapolitiikkaa ja ihmisistä
huolehtimista. Mutta olemme tyytyväisiä siis siihen, että näin pikaisesti
Vasemmistoliiton kirjeen jälkeen on ryhdytty toimiin, mutta samalla
todetaan, että lisää tullaan tarvitsemaan ja sen varmasti jokainen
ymmärtää ja tulee tekemään töitä sen eteen, että lisää rahaa
työttömyyden hoitoon tullaan saamaan vielä tänä syksynä ja ensi
vuonna.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Mitenkään väheksymättä Vasemmistoliiton panosta tähän
työttömyyden hoitoon, niin haluaisin vain muistuttaa, että
työllistämistoimikunta jo keväällä myös vaati kaupunginhallitusta
toimiin, että löytyisi näitä rahoja yhdessä TE-keskuksen kanssa. Aivan
kuten edelliset puhujatkin sanoivat, tämä on vakava ongelma, joka ei
poistu näillä 2,5 miljoonalla, vaan jo viime keväänä esitimme sitä, että
tämä asia pitää ottaa huomioon myös vuoden 2010 budjetissa. Ja
kohtahan sitä alamme käsittelemään, niin varmasti me kaikki ryhmät
otamme tämän huomioon, vaikka onkin tiukka taloustilanne ja juuri
näitä asioita pohdimme, että mihin ryhmiin näitä
työllistämismäärärahoja kannattaa käyttää ja mikä on kaupungin edun
mukaista sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä, kun otetaan huomioon
nämä monimutkaiset rahasuhteet kaupungin ja valtion välillä.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Kun nyt työllistämistoimikunnan nykyinen puheenjohtaja tuossa käytti
puheenvuoron, niin itse asiassa tämä repliikki liittyisi valtuutettu Urhon

kommenttiin, joka suuntautui demareille, niin muistuttaisin, että viime
vuonna nimenomaan työllistämistoimikunnan Kokoomus-jäsenet
vastustivat esitystäni siitä, että varaudutaan työllistämismäärärahojen
nousuun.

                                                               

                                          Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

En ole työllistämistoimikunnan jäsen. Mutta Tilastokeskuksen tuoreiden
tietojen mukaan Helsingissä oli heinäkuun lopussa yli 27 000 työtöntä.
Tämä merkitsee sitä, että työttömyys on lisääntynyt Helsingissä
vuodessa 31 % ja todettakoon, että lisäys viime kuussa eli heinäkuussa
oli 8 %. Alle 25-vuotiaiden työttömyys on kasvanut kaikkein nopeimmin,
jopa 80 % vuodessa. Nuoria on tällä hetkellä työttömänä yli 3 000.
Näiltä osin meille jaettu listateksti sisältää vanhentunutta tietoa.
Ennusteiden mukaan työttömyys lisääntyy ainakin ensi vuoden puolelle
asti. Mielenkiintoinen havainto tai yksityiskohta on, että yrittäjien
työllisyysaste on pysynyt lähes ennallaan, laskua on ollut vuodessa
vain 0,2 %.

 

Kaupunginhallituksen esitys on oikeansuuntainen, mutta saattaa
osoittautua riittämättömäksi. Tärkeätä on suunnata panoksia
nimenomaan nuorisotyöttömyyden ehkäisemiseen. Hyvä asia on, että
Helsingin TE-toimistosta on löytynyt rahaa lähes 1 200:n
palkkatukikuukauteen. Ja tämä tarkoittaa, niin kuin Jorma
Bergholminkin totesi, noin 400 nuoren työllistymistä. Mutta työtä vaille
jää vielä 2 600 alle 25-vuotiasta työntekijää. Asian vireille pitämiseksi
teen seuraavan toivomusponnen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
seuraa varsinkin nuorisotyöttömyyden kehitystä ja ryhtyy
sen edelleen lisääntyessä uusiin toimenpiteisiin.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät muut kuulijat.

 

Kun tämän vuoden talousarviosta päätettiin, työllisyysmäärärahoja

leikattiin noin 5,4 miljoonaa euroa. Näin siitä huolimatta, että tuolloin,
siis viime marraskuussa kaikkien piti jo voida selvästi nähdä taantuman
merkit ja työllisyystilanteen vaikeutuminen. Valitettavasti jäin yksin, kun
silloin esitin, että tällaista leikkausta ei tehdä. Seuraukset tästä
leikkauksesta ovat käyneet kalliiksi niin työttömille, heidän perheilleen
kuin kaupungille. Kuten edellisessä puheenvuorossa tuli esille, meillä
on yli 27 000 työtöntä, tilastojen mukaan todellisuudessa vielä
enemmän ja erityisen jyrkästi on kasvanut nuorisotyöttömyys. Helsinki
on pahimpien kuntien joukossa koko maassa työttömyyden
kasvuvauhdissa. Samaan aikaan kaupunki on joutunut maksamaan
Kansaneläkelaitokselle heinäkuun loppuun mennessä jo 9,5 miljoonaa
euroa sakkomaksuja siitä, että on laiminlyönyt työllistämistä. Eli tuo 5
miljoonan euron niin sanottu säästö tämän vuoden budjetissa on
kääntynyt tällä menolla jo selvästi tänä vuonna vähintään kolme kertaa
suuremmaksi lisäkustannukseksi. Vaikka otettaisiin huomioon vain
nämä välittömästi kunnan talouteen vaikuttavat kustannukset.

 

On tietysti hyvä, että kaupunginhallitus on viimeinkin herännyt
todellisuuteen. Kuten valtuutettu Arhinmäkikin täällä edellä totesi,
esitetty 2,6 miljoonan lisävaltuus ei kuitenkaan riitä nykyiseen
vakavaan tilanteeseen ja sehän ei edes palauta työllisyysmäärärahoja
viime vuoden tasolle. SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä esittää, että
valtuusto korjaa kaupunginhallituksen esitystä niin, että
henkilöstökeskus oikeutetaan 4 miljoonan euron ylitykseen ja
sosiaalitoimi 1 360 000 euron ylitykseen. Tällä tavalla siis määrärahat
palautettaisiin vuoden takaiselle tasolle. Ja kaupunki voisi näin
työllistää enemmänkin kuin TE-keskus on valmis osaltaan tekemään.
Työllisyystilanteen vaikeutuminen edellyttää tietysti myös ensi vuoden
budjetin valmistelussa raamien ylimeneviä lisäyksiä
työllisyysmäärärahoihin.

 

Kaupunginhallitus esittää tässä ehdotuksessa, tai kertoo tässä
ehdotuksessa aikovansa keskittää työllistämistoimia jatkossa
henkilöstökeskukselle. Kokemukset henkilöstökeskuksen toiminnasta
työllisyyden hoidossa ovat kuitenkin varsin kyseenalaiset.
Henkilöstökeskus on esimerkiksi ohjeistuksellaan estänyt työllistettyjen
pitkäaikaistyöttömien jatkosijoittamista kolmannelle sektorille. Lisäksi
se on alkanut teettää työllistettävillä kolmen kuukauden pätkiä pelkällä
työmarkkinatuella ja ateriakorvauksella. Työllisyyden hoitamisen
kannalta ongelmallinen on myös kaupungin toimintojen lisääntyvä
liikelaitostaminen ja yhtiöittäminen, jossa työllisyyden hoitamisen
vastuuta ja keinoja kavennetaan. Haluankin lopuksi korostaa sitä, että
nykyisen talouskriisin valossa on erittäin tärkeää, että kunta, kaupunki

ja tietysti laajemminkin julkinen valta ryhtyvät vihdoinkin luomaan itse
omalla toiminnallaan uusia työpaikkoja. Sillä tavalla voidaan helpottaa
työllisyyttä, sillä tavalla voidaan myös vähentää monia sosiaalisia
ongelmia ja kustannuksia, sillä tavalla voidaan myös vahvistaa
kaupungin omaa taloudellista perustaa.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Aivan aluksi haluan kannattaa täällä edellä esitettyjä ponsia ja
täydentää tätä ponsiluetteloa meidän Vasemmisto-

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

No sitä Bergholmin pontta kannatan. Tämä oli ehkä hyvä täydennys
puheenjohtajalta. Mutta teen joka tapauksessa ponnen, jota
toivottavasti ei aseteta vastakkain sitten Bergholmin ponnen kanssa tai
Koskisen ponnen kanssa. Eli ehdotan, että:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää selvittämään
mahdollisuuksia lisätä kuntouttavaa työtoimintaa ja tuettua
työllistämistä jo tänä vuonna.

 

Perusteluja on jo esitetty pitkä lista edellisissä puheenvuoroissa.
Omassa puheenvuorossani haluaisin erityisesti korostaa sitä, että aika
tässä työttömyyden lisäyksessä todella menee nopeasti eteenpäin. Eli
täällä on jo todistettu lukuja, jotka kertovat, kuinka hurjaa vauhtia meillä
tämä työttömyys kasvaa, nuorisotyöttömyys kasvaa ja toisaalta sitten
alkaa tulla tämä pitkäaikaistyöttömyys vastaan. Ja niin kuin tässäkin
esityksessä todetaan, että kolmen kuukauden jälkeen alkaa riski
työttömyyden pitkittymisessä kasvaa. Tämä on ehdottoman tärkeää,
että mahdollisimman nopeasti päästään kiinni tähän, ettei synny
työttömän uraa. Siitähän meillä on kokemuksia jo viime laman ajalta.
Tässä Helsingin pitäisi todella olla tiukkana nyt, että nyt vielä tämän
vuoden puolella todella katsotaan ja tähän varmasti koko valtuusto
tukee työllistämistoimikuntaa, että siellä haetaan erilaisia malleja, joilla
voitaisiin tätä työllistämistä vahvistaa ja sitten se, että kyettäisiin
neuvottelemaan vielä määrärahoja jo tämän vuoden puolella. Sitten
tässä, että kaikki ryhmät yksissä tuumin sitten ensi vuoden budjetin

yhteydessä hakisivat realistiset ja tarpeelliset määrärahat tähän
työllistämiseen.

 

Muistanette varmaan, että ei ole pitkää aikaa, kun Helsingin Sanomat
5-6 palstalla kertoi siitä, että miten meillä ovat toimeentulotukimenot
kasvaneet. On aivan turha puolustella sitä, että toki valtio tulee vastaan
toimeentulotukimenoissa. Se ei ole mielestäni mitenkään fiksua, koska
samasta yhteiskunnan veromarkoista tässä on kyse.

 

Tämä toimeentulotukimaksujen raju nousu Helsingissä, meillä on
suurin piirtein Hämeenlinnan verran ihmisiä toimeentulotuella, niin tämä
kertoo siitä, että tämä nimenomaan, kun ensimmäinen ja painavin syy
siellä on työllisyys ja työttömyys, että meidän pitää puuttua tähän, että
me saamme tätä taloutta tulevaisuudessa hoidettua. Plus sitten se, että
mitä se merkitsee ihmisten kannalta, että jos he jäävät syrjään tässä.
Mielestäni tällä hetkellä ei vielä, ei Helsingissä, ei Uudellamaalla eikä
valtakunnallisesti vielä ole päästy kiinni tai ei ole nähty vielä niitä
seurauksia, mitä tästä työttömyydestä tulee. Ihmisillä on suht koht
hyvät, kun 500 päivää on ja suurimmalla osalla on kuitenkin työttömistä
vielä, nyt uusista työttömistä, on ansiosidonnainen.

 

Mutta entäs sitten, kun ihmiset tippuvat peruspäivärahalle ja siellä on
ne asuntovelat ja muuta, niin me näemme näitten sosiaalisten
ongelmien kasautuvan. Tästä syystä olisi, ehdottomasti Helsingin
pitäisi tässä olla niin kuin edelläkävijä, että jatkettaisiin näitä tässä,
tässä minä en käy läpi, jokainen on lukutaitoinen, tässä on erittäin
hyviä pointseja, että mitä tässä on haettu ja minkälaisia keinoja haettu,
mutta niitä tarvitaan lisää. Tämä ei vastaa vain siihen tarpeeseen eikä
määrään, mikä tällä hetkellä on.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tänä aamuna paikallinen julkaisukin kaupunkisivuillaan nosti minun
mielestäni erinomaisen aiheellisen, ison asian, tämän valtuustokauden
suurimman kysymyksen eteemme: työllisyys kokonaisuutena, ennen
kaikkea nuorisotyöllisyys ja -työttömyys. Tämä hallituksen esitys,
kaupunginhallituksen esitys on perinteistä sanaa käyttäen
oikeansuuntainen, mutta riittämätön, sen myönnän. Mutta tässä

kysymys ei ole vain Helsingin toimista ja nousin tänne puhumaan
vähän sen takia, että kysymys on myös maan hallituksen toimista.
Meillähän istuu täällä tässäkin salissa työllisyydestä vastaava ministeri
ja sitten vielä hänen läheinen työparinsakin sattuu istumaan täällä. Eli
heidän vastuullaan on paljon.

 

Minä muuten tein viime keväänä myös aloitteen asiasta, on hyvä, että
myös Vasemmistoliitto on sen oivaltanut, ja se tulee tässä ensi
kokouksessa sitten valtuustoaloitteissa käsittelyyn, millä tavalla
Helsingin pitää toimia.

 

Mutta minä haluan oikeastaan kysyä, että miksi Helsingin TE-keskus,
miksi valtio ei ole varautunut tähän tilanteeseen paremmin. Täällä
edellisissä puheenvuoroissa esiteltiin tilanteen kehittymistä ja kyllä
viime keväänä oli selkeästi nähtävissä tulevan vuoden, siis vuoden
2010 ja oikeastaan 2011:kin tilanne kuntasektorilla, julkisella taloudella
ja sitten myös avoimella sektorilla. Tätä kautta valtion olisi pitänyt aivan
toisella tahdilla ryhtyä toimiin, TE-keskusten kautta, nythän kaupunki
toimii vain niillä rajoilla, mitä TE-keskus pystyy olemaan mukana. TE-
keskuksen resurssit vain ovat aivan riittämättömät. Tässä minä toivon,
että tulevassa budjettineuvottelussa maan hallitus oivaltaa, kysymys on
dramaattinen, kysymys on aivan erityisen iso. Valtuutettu Puhakka
täällä juuri kertoi toimeentulotuen problematiikasta, meidän
sosiaalitoimen budjettihan räjähtää, olemme ensi vuoden budjettia
tehdessämme aivan hirvittävän ongelman edessä juuri tämän
työllisyyshaasteen takia.

 

Vielä lopuksi minä haastan nyt muita ryhmiä pohtimaan ennen kaikkea
tulevaa budjettineuvottelua. Kun me tuomme eteemme
työllisyysresurssimme, tarpeemme, minä toivon, että siinä sitten
oikeasti ja rehellisesti katsotaan, minne mennään. Meillä on valmiuksia
panostaa tähän asiaan, mutta toivon mukaan myös muilla. Minä olen
ollut budjettineuvotteluissa eri kokoonpanoissa tässä parinkymmenen
vuoden aikana ja valitettavasti aika yksin olemme usein jääneet
työllisyysrahoista puhuttaessa. Tänään valtuutettu Ylikahri jo vähän
puolittain sitoutui siihen, että Vihreiltä tulee tukea. Minä toivon, että
myös Kokoomus ymmärtää tämän tilanteen, ja että tämä nousee, tämä
työllisyydenhoito nousee suurimmaksi, tärkeimmäksi, merkittävimmäksi
asiaksi ensi vuoden budjetissa, toki palveluhaasteiden ohella. Se
tarkoittaa siis kaupungin omia toimia työllistämisen suhteen, mutta
myös muita resursseja, kaikkea mitä täällä edellä on mainittu. Me
olemme valmiit, ovatko muut ryhmät siihen valmiita?

 

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Haluan kannattaa Sirpa Puhakan toivomuspontta.

 

Lisäksi haluaisin muutamalla sanalla muistuttaa siitä, että 90-luvun
vanhoja virheitä ei todellakaan saa toistaa, niin kuin täällä on sanottu.
Mutta myöskään ei saisi tehdä uusia virheitä. Uusi virhe nimittäin on se,
että elvytysrahoja syydetään suoraan harmaille markkinoille. Helsingin
kaupungin on tehtävä kaikkensa, jotta verorahoja riittäisi työllisyyden
hoitoon ja kaiken muun tavanomaisen julkisen palvelun lisäksi eikä
työttömyys kasvaisi oman toimettomuuden takia. Melkoinen osa
investointihankkeisiin sijoitetuista rahoista menee harmaille
markkinoille, koska urakointiketjut ovat pitkiä ja kotimainen täällä asuva
työvoima ja tänne veronsa maksava työvoima on vaihdettu
ulkomaiseen vuokratyövoimaan, joka ei maksa veroja mihinkään
maahan.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Vaikka vaikeneminen onkin minun mielestäni kultaa, niin
nuorisolautakunnan puheenjohtajana minä olen iloinen siitä, että tämä
kipeästi tarvittu lisäraha saadaan nuorten työllistämiseen. Tämä ei
yksin pelasta tilannetta, mutta se tuo hetken helpotusta tähän
kauheaan tilanteeseen, mikä meillä nyt on. Tämä nuorisotyöttömyyden
kasvu on ollut hurjaa ja tärkeintä on se, että me emme toista viime
laman virheitä. Paras tapa estää syrjäytymistä ja varsinkin nuorten
syrjäytymistä on löytää kaikille nuorille mielekästä tekemistä. Vaikka
tämä lisärahan saaminen työllistämiseen on tärkeätä, mutta sen työn,
mitä nuoret tekevät, niin pitää olla mielekästä ja näitten nuorten on
saatava tarpeeksi riittävää ohjausta. Loppujen lopuksi tavoitteena pitää
olla se, että nämä nuoret työllistyvät avoimille työmarkkinoille.

 

Kun me puhumme nuorten syrjäytymisen ehkäisemisestä, niin

keskeinen asia on saada jokaiselle nuorelle tämä toisen asteen
koulutuspaikka. Tämän vuoden yhteishaussa noin 6 000 peruskoulun
päättänyt jäi ilman opiskelupaikkaa ja se on ihan mielettömän suuri
määrä nuoria. Helsinki on tämän hetken yksi pahimmista tulpista
ammattikoulutukseen. Tämä takuu toisen asteen koulutuspaikasta ei
kuitenkaan toteudu ja niin kiehtovaa kun minun mielestäni onkin
kuunnella, että ketkä paikkoja ovat missäkin hallituksessa milloinkin
vastustaneet, niin meidänkin tulisi nyt olla aktiivisia, että Helsinkiin
saataisiin riittävästi jokaiselle nuorelle näitä aloituspaikkoja.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Olen samaa mieltä, mitä täällä monet puhujat ovat todenneet, että
nuorten työttömyys on aina katastrofi. Työtä ja koulutusta tarvitsevat
nuoret, jotta he pääsevät elämänsä alkuun. Jos nuorilla ei ole
kumpaakaan, vaarana on, että nuori siirtyy toimeentulotukiasiakkaiden
suureen joukkoon ja Helsingissähän meillä on jo kokemusta siitä, että
meillä on jo kolmannen polven toimeentulotukiasiakkaita ja tämän
kierteen katkaisemiseksi nuorten kohdalla pitää kyllä tehdä kaikki, mitä
ikinä voidaan tehdä. Nuorista ei saa tehdä toimeentulotukiasiakkaita,
enää tällä hetkellä.

 

Valtuutettu Koskisen huomio siitä, että kaupunginhallituksen toimet
saattavat osoittautua riittämättömiksi on minustakin aiheellinen ja siksi
on helppo yhtyä tähän Koskisen huoleen, joka oli myös valtuutettu
Bergholmin ponnen sisältö. On hyvä, että nyt sitten kaksi
samansisältöistä pontta, kuitenkin sisällöltään samanlaisina, tulkoot
sitten jompikumpi siitä hyväksytyksi, niin kuitenkin yhteinen huoli on ja
se näkyköön sitten myös budjettineuvotteluissa.

 

Nuorisotyöttömyyden kasvu tarkoittaa useimmiten myös
toimeentulotukimenojen kasvua, kuten tuossa alussa totesin ja nyt
lehdistössä on jo esitetty, että sosiaalivirasto tulee ylittämään
toimeentulomenojansa. Taikka budjettiesitystään, josta suurimman
syyn pitää sisällään nimenomaan toimeentulotukiosuuden kasvu noin
30 miljoonalla eurolla. Ja se on tietysti sellainen, johon emme voi
muuta kuin hyväksyä tämän ylityksen sitten jatkossa, koska
toimeentulotuen maksaminen on lakiin perustuva velvollisuus. Mutta
kaiken kaikkiaan, jos nuorisotyöttömyyttä ei tässä tilanteessa hoideta
huolella ja hyvin, niin lasku nuorisotyöttömyydestä voi tulla entistä

kalliimmaksi juuri syrjäytymisen ja ammattitaidon puutteen takia. Taikka
sitten todella, että nuoriso, siirtyminen tähän
toimeentulotukiasiakkaiden joukkoon.

 

Mutta kun nyt keskustellaan nuorisotyöttömyyden ehkäisystä ja yleensä
kuntien mahdollisuuksista toimia tässä asiassa, niin kyllä ei voi tänä
aikana, jolloin valtiovalta keskustelee ensi vuoden budjetista, niin ei voi
myöskään olla kiinnittämättä huomiota siihen, että mikä on valtion ja
kuntien keskinäinen kustannusten jako kuntatalouden vahvistamisessa
ja siihen kyllä todella nyt toivoisi, että kuntien mahdollisuuksia torjua
esimerkiksi nuorisotyöttömyyttä omin toimin tai huolehtia kuntalaisten
palveluista ei tässä seuraavan vuoden budjetissa ehkäistäisi eikä
supistettaisi. Joten tämä viesti menkööt nyt myös maan hallitukselle,
joiden edustajia, valtioneuvoston edustajina tässäkin valtuustossa moni
istuu.

 

Mutta tähän mennessä kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota toiseen
tärkeään asiaan, joka Helsingin kannalta on tärkeä ja se koskee
nimenomaan maahanmuuttajien työllistymistä. Meidän
strategiassamme on iso osuus maahanmuuttajien työllistymisestä ja
ainakin kun lehtiä luin, niin myös tällä hetkellä maan hallitus ei aiokaan
noudattaa tätä jo sovittua tai annettua lupaustaan tehdä Helsingin
kanssa tämä aiesopimus maahanmuuttajien työllistymisen tukemisesta
ja näin ollen nyt odotetaan, ymmärtääkseni odotetaan sitä, että
valtioneuvosto toteuttaisi aiemmat lupauksensa ja antaisi Helsingille 2–
3 miljoonan euron tuen, niin että maahanmuuttajien työllistymistä
voidaan myös kaupungissa toteuttaa. Niillä suunnitelmilla, mitä
kaupungissa jo on tehty ja johon myös kaupungin budjetissa on jo
varauduttu. Joten tässä on toinen viesti valtion budjettineuvottelijoille,
sopimuksista pitää näissä tärkeissä kysymyksissä pitää kiinni ja
maahanmuuttajien työllistyminen on Helsingin kannalta nimenomaan
iso kysymys. Se ei koske ehkä mitään muita kuntia samassa määrin
kuin Helsinkiä ja näin ollen helsinkiläisten ministereiden pitää kyllä
tässä asiassa olla tiukkoina.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ensiksi kannatan valtuutettu Kauko Koskisen tekemää pontta.

 

 

Sitten toiseksi haluan nostaa esille yhden seikan, joka täällä ei vielä
keskustelussa ole tullut esille. Eli kun me havittelemme tai haluamme
lisää määrärahaa ja toimenpiteitä nuorisotyöttömyyden ehkäisemiseen,
niin siitä ei saa tulla sitten, se ei saa johtaa ikäsyrjintään työmarkkinoilla
eikä näissä tuissa. Eli samalla meidän on kyllä vahdittava ja satsattava
myös aikuisten ja ikäihmisten työllistymiskysymyksiin, että ei käy niin,
että nyt kun tavallaan fokuksessa tai suurennuslasin alla on
nuorisotyöttömyys ja se pitää totta kai hoitaa, niin sitten unohdettaisiin
muut ikäryhmät ja näin ei saa käydä, että kun nuoria autetaan ja
tuetaan, niin sitten aletaan syrjimään muita ikäryhmiä.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos.

 

Joo, kyllähän tämä työttömyyshomma on siinä mallilla, että kyllä
meidän kaikkien pitäisi ottaa siihen osaa vaikka pienellä määrällä rahaa
lahjoittaisi tähän valtionkassaan ellei sitä muuten. Minä kannatan
muuten Yrjö Hakasen ehdotusta.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos puheenjohtaja, hyvät valtuutettu-kollegat.

 

Kukaan ei varmaan voi kiistää millään muotoa, että tilanne on aika
hälyttävä. Tämän päivän Helsingin Sanomista voitiin lukea, kuinka
Helsingin työttömyys on lähtenyt kesällä rajuun kasvuun, mutta
näinhän on käynyt koko maalle. Tämä työllisyysmäärärahojen
käyttäminen juuri palkkatuettuun ja kuntouttavaan työtoimintaan on
todella tärkeä ja siinä mielessä hyvä aloite. Mutta onhan totta, että ei
mikään tällainen yksittäinen toimenpide tule olemaan riittävä. Ei tämä
raha, ei raha, vaikka kuinka laitettaisiin lisää tällaiseen tuettuun,
palkkatuettuun työhön, kuntouttavaan toimintaan tai johonkin muuhun
samankaltaiseen, ei sekään tule olemaan riittävä. Eli kyllä nyt täytyy,
totta kai me tiedämme sen, että aika paljon näistä nykyisistä nousevista
työttömyysluvuista johtuu juuri romahtaneesta viennistä ja tavallaan

kertautuvista ongelmista monille eri aloille. Vaikka me tekisimme mitä,
vaikka hallitus tekisi mitä, niin ihan kaikkeen me emme voi vaikuttaa.
Mutta varmasti paljon voimme.

 

Tässä on esitetty kaksi eri pontta liittyen, miten kaupunginhallitus voisi
ottaa vahvempaa roolia, nostaa enemmän esiin uusia ratkaisuja ja
tavallaan kiinnittää ylipäänsä enemmän huomiota siihen, että miten
työttömyyttä ja erityisesti nuorisotyöttömyyttä saadaan vähennettyä.
Minä kannatan molempia, erityisesti Kauko Koskisen pontta,
puoluekollegaani.

 

Mutta myös on puhuttu työllistämistoimikunnan toimista ja tässä
varmasti on näillä molemmilla, kaupunginhallituksella ja
työllistämistoimikunnalla paikka ruveta miettimään erilaisia, monia eri
toimenpiteitä, miten ei vain tehdä sitä laastaria, ei vain tilapäisiä, niin
kuin ei luoda massiivista suojatyöpaikkojen määrää, vaan todellakin
saataisiin jotain uutta, pysyvämpää syntymään. Tämä on todellakin
haaste meille kaikille.

 

 

Ja arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Minusta tämä on ihan itsestään selvää, että meidän kaikkien pitää
kiinnittää tähän huomiota, ei vain kaupunginhallituksen. Täällä on tehty
hyviä ponsia. Minusta se on myös ihan itsestään selvää, että me kaikki
olemme tästä huolissamme, ei meidän kannata käyttää energiaa
siihen, että kilpailemme siitä, että kuka ensimmäisenä totesi, että
kaupungin on tähän nyt kiinnitettävä huomiota.

 

Tämä nuorisotyöttömyys on aika iso ongelma paitsi Helsingissä, niin se
on myös muissa suurissa kaupungeissa. Ja minä toivoisinkin, että
kaupungin johto miettisi myös muiden suurten kaupunkien kanssa niitä
keinoja.

 

Oikeastaan minä otin puheenvuoron sen takia, että minun mielestäni
kuitenkin koulutus on parasta syrjäytymisen ehkäisyä ja huomasin
eilisestä Helsingin Sanomistakin, että esimerkiksi naapurikaupunki
Vantaa hoitaa asian erinomaisesti nyt näiden peruskoulun päättävien
osalta eli ovat päättäneet perustaa uusia kymppiluokkia. Se on aika
edullista, siinä puhutaan kuitenkin vain kymmenistä tuhansista euroista,
että saadaan kaikki meidän nuoret sitten toiselle asteelle tai

kymppiluokalle tai johonkin valmistavaan koulutukseen, että ei
pelkästään ammatilliseen koulutukseen. Ammatillisen koulutuksen
osalta toivomme tietenkin, että maan hallitus tekee hyviä päätöksiä
viimeistään huomenna budjettiriihessä ja saadaan niitä paikkoja lisää
Helsinkiin. Koska onhan se suhde aika vinoutunut, jos ajatellaan, että
maanlaajuisesti 50 % peruskoulun päättävistä sijoittuu ammatilliseen
koulutukseen ja 50 % lukioon ja Helsingissä kuitenkin 70 % lukioon,
että meillä sinänsä meidän nuorille ei niitä paikkoja ole ollut.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Palaan oikeastaan tässä samaan asiaan, mitä toin esille kyselytunnilla
viime keväänä eli näiden meidän kaupungin kumppanuustalojen,
klubitalojen ja toimintakeskusten tilanteeseen. Että hehän työllistävät
hyvin paljon pitkäaikaistyöttömiä ja siellä on saatu hirveän hyviä
tuloksia siitä, että he ovat päässeet suoraan työmarkkinoille, vapaille
työmarkkinoille ja sitten suuri osa on mennyt myös, lähtenyt jatkamaan
koulutusta. Että he ovat saaneet siellä tukea siihen elämänhallintaansa
ja siihen, että pitkänkin työttömyyden jälkeen voi olla mahdollisuus
päästä töihin ja takaisin työelämään ja siten saada elämänsä sillä
tavalla kuntoon. Ja siten myös pystyy itse elättämään itsensä.

 

Olen hyvin ilahtunut siitä, että täällä on puhuttu nuorisotyöttömyydestä,
mutta kuten Hannele Luukkainen sanoi, niin olen myös ihan sitä samaa
mieltä, että juuri meidän pitää myös samalla muistaa meidän
pitkäaikaistyöttömät. Sen takia niin kuin, moneen kertaan on otettu
yhteyttä ja olen itse käynyt tutustumassa sinne Malmin
toimintakeskukseen ja sehän on hirveän hienoa toimintaa, että siellä on
yhdistetty kaksi sellaista tavoitetta, että nämä pitkäaikaistyöttömät ovat
käyneet sitten näiden vähävaraisten vanhusten luona. Siellähän on
tämä Iloa kotiin -toimintamalli, että siinä on lyöty nyt kaksi asiaa yhteen
eli ne henkilöt, jotka tarvitsevat työtä, niin pystyvät auttamaan sitten
näitä vanhuksia, jotka ovat kotona ja tällä tavalla tukemaan sitten sitä
heidän kotona asumistaan. Niin paljon, kun meillä nyt puhutaan siitä,
että vanhusten täytyy ja heillä on oikeus pysyä kotona, jos haluat,
pitkään. He ovat saaneet tätä kautta molemmat nyt, niin kuin silloin toin
tässä kysymyksessä esille sen, niin iloa siitä, että se on
molemminpuolinen ilo. Toiset ovat työllistyneet, saaneet hyvän
elämänhallinnan takaisin ja sitten vanhukset ovat saaneet juuri sitä
palvelua, mitä he ovat halunneet. Heillä, näillä henkilöillä on ollut aikaa

olla siellä vanhusten kanssa, käydä heidän puolestaan, hoitaa pieniä
asioita ja tällä tavalla on pystytty sitten molemmille turvaamaan hyvä
elämä, jos näin sanottaisiin.

 

Sen takia oikeastaan olen sitä mieltä, että kun täällä on hyviä ponsia
ollut, että kun kaikkihan on kiinni rahasta ja tällainenkin hyvä asia,
esimerkiksi tämä Iloa kotiin -projekti, sitä on esitelty hyvin paljon
kaupungin omissakin lehdissä ja olisi aika kurjaa, että tällaisen kuin
määrärahojen takia, niin se ei pystyisi enää jatkumaan. Sama kohtalo
on varmasti monella hyvällä toiminnalla, mitä on näissä
kumppanuustaloissa. Kaupunkihan silloin vastasi siihen kysymyksen,
että ei voida pelkästään tällaisilla työllistymismäärärahoilla pyörittää
sitä toimintaa, mutta miten sitten? Sehän on juuri sitä kaikkein
parhainta, että jos henkilöt haluavat päästä takaisin työelämään, niin
kyllähän kaupungin täytyy tukea sitä, että he saavat juuri tällaisen
kaupungin omissa paikoissa sitten sitä tukea ja kannustusta siihen ja
kokemuksia ja iloa siitä, että he pystyvät työllistymään ja he pystyvät
myös tekemään silloin kanssaihmisilleen hienoja palveluksia. Ja saavat
siitä silloin vielä suhteellisen, että pystyvät elämään näillä omilla
tuloillaan.

 

Sen takia minä haluan tehdä nyt tällaisen toivomusponnen, että:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Malmin
toimintakeskuksen vanhuksille suunnattu Iloa kotiin -
toimintamalli turvataan varaamalla riittävät määrärahat
pitkäaikaistyöttömien palkkauksiin ja toiminnan
jatkumiseen lokakuusta 2009 eteenpäin.

 

Koska se on kaikille meille, niin kuin sanottu, että me tulemme varmasti
käsittelemään taas täällä näitä vanhusten asioita, miten turvataan
kotona pitkään oleminen ja tässä on yksi keino siihen. Ja myös siihen,
että pitkäaikaistyöttömät pystyvät elämään ja saamaan iloa myös siitä,
että kokevat olevansa osa yhteiskuntaa ja työtä tekeviä henkilöitä ja
kansalaisia.

 

                                          Kiitos.

 

 

Puheenjohtaja, kiitos.

 

 

Tietysti me olemme kaikki sitä mieltä, että on tosi hyvä, että erilaisia
toimintataloja ja toimintaprojekteja ja päivänjäsentämistyöllisyyttä
järjestetään, mutta siinä olen äskeisen puhujan kanssa hieman eri
mieltä, että tällä työllä, mitä nämä ihmiset tekevät ja joka on todella
tärkeää muun muassa meidän sosiaalivirastolle, että sillä palkalla, joka
siitä maksetaan, eläisi. Se ei pidä paikkaansa, mikäli ihminen asuu
omassa asunnossaan. Jotenkin itse kokisin, että meidän pitäisi pystyä
tarkastelemaan sitä palkkaa, mikä näille ihmisille maksetaan ja
miettimään, että se on oikeasti myös edellytys, kunnollinen palkka on
myös edellytys sille, että ihminen aidosti voi rakentaa elämäänsä
senkin työsuhteen varaan ja olla omillaan ja selvitä omista
kustannuksistaan. Nykyrahalla se ei ikävä kyllä onnistu.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Salissa on kuultu monia erittäin hyviä puheenvuoroja ja me kaikki
jaamme tämän huolen erityisesti nuorisotyöttömyydestä, että se ei
pääsisi nyt aiheuttamaan sellaisia ongelmia, mitä viime lamassa, eli
osa nuorista työttömistä sitten syrjäytyy kokonaan työelämästä.

 

Kun työttömyyshän yhdistyy tietenkin näihin toimeentulo-ongelmiin ja
kun tiedetään, että toimeentulohakijoiden määrä on kasvanut ja
arvioidaan kohta olevan jo yli 40 000, niin on nähtävä tämä asia myös
siinä mielessä suurena, että näitä rahoja pitää ohjata sosiaaliasemien
henkilökunnan lisäpalkkaamiseen, jotta siellä pystytään nopeasti
palvelemaan työttömiä ihmisiä, varmistamaan heidän
toimeentulohakemustensa käsittely sillä aikaa, kun he odottavat sitä
työpaikkaa ja pääsyä kiinni taas työelämään ja sitä kautta
yhteiskuntaan mukaan.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

 

Täällä on ollut tosi hyviä puheenvuoroja monta tänään ja muutaman
asian kuitenkin vielä nostan uudelleenkin esille. On tosi tärkeätä, että
toisen asteen koulutuspaikkoja lisätään ja kannattaisinkin, että

Helsinkiin tulisi selkeä koulutustakuu nuorille, vähintään toisen asteen
koulutuksen verran ja mieluummin siitä pidemmällekin. Toivon, että tätä
voitaisiin jollain lailla valmistella jatkossa. Vantaahan siitä on puhunut
aikaisemmin, mutta ihan ei näytä tilanne sielläkään siltä, että se olisi
toteutunut.

 

Kuitenkin tämä opiskelupaikan saaminen toisella asteellahan, kaikki
tietävät, että se ei takaa siinä pysymistä. Moni nuori on niin sanotusti
koulukypsä, kun koulu päättyy eli täysin kypsynyt kouluun ja näille
pelkästään se opiskelupaikan saaminen ei ole ratkaisu. Tarvitaan
vanhoja keinoja ja tarvitaan uusia keinoja ja kokeiluja siitä, että mikä
voisi auttaa. No työllisyysrahat on yksi hyvä tapa kohdentaa rahoja, jos
niitä halutaan nyt kohdentaa vastavalmistuneisiin, niin pidän sitä myös
erittäin hyvänä asiana.

 

Jatkossa toivoisin, että voitaisiin myös keksiä sellaisia keinoja, jotka
voisivat estää sitä työttömän uran alkamista. Tästä muun muassa Maija
Anttilakin puhui, että ei lähtisi se työttömän ura käytiin ja ei lähtisi se,
että ensisijaisesti lähdetään toimeentulotukeen silloin, kun voisi olla
muitakin mahdollisuuksia. Itse olen saanut nuorena olla harjoittelijana,
erosin lukiosta ja sain harjoittelupaikan, joka ei edellyttänyt työtön-
statusta. Sitä haettiin ja minä olin ylpeä, että pääsin sinne. En tiedä,
oliko minusta mitään hyötyä, mutta ainakin itse opin tosi paljon, kun olin
Pernasaaren koulukodissa harjoittelijana 18-vuotiaana ja Haukkalan
lastenpsykiatrisessa hoitolassa myös. Palkka oli silloin muistaakseni
1 200 markkaa ja siellä sai syödä siellä paikan päällä. Mutta se ei
edellyttänyt sitä, että olin työtön. Ja sillä on, ainakin muistan, että sillä
oli itselleni paljon merkitystä. Olen ollut myös työttömyyskortissa niin
kuin Jyväskylässä kaikki olivat nuorina, 18–19-vuotiaina, mutta että se
ero, että siihen harjoittelupaikkaan ei tarvinnut olla työtön, oli itselleni
merkittävä. Ja uskoisin, että monilla työpaikoilla sellaisia ei opiskelua
edellyttäviä harjoittelupaikkoja voitaisiin tarjota. Nyt on kesätyöpaikkoja,
tonnilla töihin ja muuta, niin jollain vastaavalla systeemillä, että ne
nuoret, ketkä eivät ehkä siinä kohdassa jaksa olla jossain koulussa,
niin voisivat kuitenkin sitten hakeutua tällaisiin töihin harjoittelijan
palkalla, mutta myös vastuulla. Ainakin voisin kuvitella, että
sosiaalisektorilla olisi monia paikkoja, jonne tällaisia innokkaita nuoria
haluttaisiin mielellään. Koulupuolella varmaan myöskin ja kaikista
sektoreista en edes välttämättä tiedä. Näitä toivon, että myöhemmin
myös kehitellään, harjoittelupaikkoja nuorille ilman työttömyys-statusta,
ilman että tarvitsee olla vielä alalla. Itsellänihän nämä ratkaisivat
käytännössä ihan selkeästi sen, mihin lähdin sitten opiskelemaan.