HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
Keskustelupöytäkirja
13 – 2009
Kokousaika: 17.6.2009 klo 16.00 – 20.19
Kokouspaikka: Vanha Raatihuone, Aleksanterinkatu 20
 
 
 
Keskustelupöytäkirjaan on kirjattu vain ne kaupunginvaltuuston esityslistan
asiakohdat, joissa on käytetty puheenvuoro
 
 
 

 
HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE
Diskussionsprotokoll
13 – 2009
Mötestid: 17.6.2009 kl 16.00 – 20.19
Mötesplats: Gamla Rådhuset, Alexandersgatan 20
 
 
 
I diskussionsprotokollet har antecknats bara de ärenden på stadsfullmäktiges
föredragningslista i vilka någon har yttrat sig.
 
154–155 §........................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 3 ja 4..............................................................................................................
TARKASTUSLAUTAKUNNAN EHDOTUS KAUPUNGINVALTUUSTOLLE VUODEN 2008.
ARVIOINTIKERTOMUKSEN JA TILINTARKASTUSKERTOMUKSEN KÄSITTELYSTÄ
SEKÄ VASTUUVAPAUDESTA VUODELTA 2008......................................................................
VUODEN 2008 TILINPÄÄTÖKSEN HYVÄKSYMINEN JA KAKSI VUODEN 2008.................
TOTEUTUMATONTA SITOVAA TAVOITETTA...........................................................................
 
Kaupunginjohtaja Pajunen.............................................................................................................
Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Luukkainen......................................................................
Valtuutettu Männistö.....................................................................................................................
Valtuutettu Ylikahri........................................................................................................................
Valtuutettu Bergholm....................................................................................................................
Valtuutettu Vikstedt.......................................................................................................................
Ledamoten Torvalds.....................................................................................................................
Valtuutettu Valpas.........................................................................................................................
Valtuutettu Kolbe...........................................................................................................................
Valtuutettu Ebeling........................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Valtuutettu Bryggare.....................................................................................................................
Valtuutettu Ojala (vastauspuheenvuoro)....................................................................................
Valtuutettu Koskinen.....................................................................................................................
Valtuutettu Saarnio.......................................................................................................................
Valtuutettu Ebeling (vastauspuheenvuoro)................................................................................
Valtuutettu Koskinen (vastauspuheenvuoro).............................................................................
Valtuutettu Asko-Seljavaara.........................................................................................................
Valtuutettu Puura..........................................................................................................................
Valtuutettu Ingervo........................................................................................................................
Ledamoten Björnberg-Enckell.....................................................................................................
Valtuutettu Näre............................................................................................................................
Valtuutettu Peltola.........................................................................................................................
Valtuutettu Kantola........................................................................................................................
Valtuutettu Autti.............................................................................................................................
Valtuutettu Karu.............................................................................................................................
Valtuutettu Puhakka......................................................................................................................
Valtuutettu Soininvaara................................................................................................................
Valtuutettu Arhinmäki....................................................................................................................
Valtuutettu Rautava......................................................................................................................
Valtuutettu Bryggare (vastauspuheenvuoro).............................................................................
Valtuutettu Abdulla........................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Valtuutettu Virkkunen....................................................................................................................
Valtuutettu Muurinen.....................................................................................................................
 
Valtuutettu Peltola.........................................................................................................................
Valtuutettu Karhuvaara (vastauspuheenvuoro).........................................................................
Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Luukkainen....................................................................
Valtuutettu Ojala (vastauspuheenvuoro)....................................................................................
 
156 §...............................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 5...................................................................................................................
HELSINGIN SATAMAN JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJAN VALINTA...........................
 
Valtuutettu Rautava......................................................................................................................
 
158 §...............................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 7...................................................................................................................
SUOMENKIELISEN TYÖVÄENOPISTON JOHTOSÄÄNNÖN HYVÄKSYMINEN................
 
Valtuutettu Kantola........................................................................................................................
Valtuutettu Arhinmäki....................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Bogomoloff...............................................................
Valtuutettu Helistö (vastauspuheenvuoro).................................................................................
Valtuutettu Puoskari......................................................................................................................
Valtuutettu Kolbe (vastauspuheenvuoro)...................................................................................
Valtuutettu Hakanen (vastauspuheenvuoro)..............................................................................
 

154–155 §

Esityslistan asia nro 3 ja 4


TARKASTUSLAUTAKUNNAN EHDOTUS KAUPUNGINVALTUUSTOLLE VUODEN 2008

ARVIOINTIKERTOMUKSEN JA TILINTARKASTUSKERTOMUKSEN KÄSITTELYSTÄ SEKÄ

VASTUUVAPAUDESTA VUODELTA 2008

 

VUODEN 2008 TILINPÄÄTÖKSEN HYVÄKSYMINEN JA KAKSI VUODEN 2008

TOTEUTUMATONTA SITOVAA TAVOITETTA

 

Kaupunginjohtaja Pajunen

 
Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige
ledamöter.
 
Ajattelin tässä avauspuheenvuorossani antaa lyhyen katsauksen siitä,
missä kaupungin talous ja vähän laajemminkin talous menee. En siis
puutu tarkastuslautakunnan ehdotukseen arviointikertomuksen tai
tilintarkastuskertomukseen saatika sitten viime vuoden tilinpäätökseen.
Ne on esitetty teille näissä dokumenteissa, mutta muutama sana siitä,
miltä talouden tilanne näyttää juuri tällä hetkellä.
 
Arvoisat valtuutetut.
 
Maailman kokonaistuotanto tulee supistumaan tänä vuonna, ja
taantuma on monissa maissa pahin sitten toisen maailmansodan.
Suomessa vuodesta 2009 tulee tuotannon ja työpaikkojen menetysten
suhteen 1990-luvun alun jyrkimmän pudotusvaiheen veroinen talouden
matalapaine. Tämä jatkokertomus, joka tuolla taululla on, se kertoo
karua kieltään. Viimeisenä rivinä siellä on juuri eilen julkistettu
valtiovarainministeriön ennuste.
 
Valtiovarainministeriö ennusti eilen julkistetussa
suhdannekatsauksessaan, että Suomen bruttokansantuote laskee tänä
vuonna jopa 6 %. Bruttokansantuote painuu siis vuoden 2009
puolivälissä kolmen vuoden takaiselle tasolleen.
 
Käynnissä olevasta taantumasta arvioidaan kuitenkin tulevan lyhyempi
kuin 1990-luvun alussa. Jotta näin tapahtuisi, kasvun tulisi
ehdottomasti alkaa ensi vuoden aikana. Ennakoivat indikaattorit ovat
touko- ja kesäkuussa antaneet joitakin merkkejä talouskasvun
virkoamisesta vuoden 2010 puolella. Valtiovarainministeriön ennusteen
mukaan bruttokansantuote kipuaa juuri ja juuri plussan puolelle vuonna
2010. Jos tämä toteutuu, saattaisi lama olla kuntataloudelle hieman
kevyempi koettelemus kuin 1990-luvun alussa. On kuitenkin
muistettava, että Suomen 1990-luvun lama oli poikkeuksellisen syvä
länsimaisella mittapuulla mitattuna. Jos viime laman jälkiä korjattiin 15
vuotta, tullaan tämänkin laman jälkiä joka tapauksessa korjaamaan
vuosikausia. Vielä emme siis voi huokaista helpotuksesta.
 
Helsingin alueen tuotantorakenne on pitkälti palveluvaltainen. Tästä
johtuen maailmalta Suomeen rantautunut taantuma ei ole vaikuttanut
helsinkiläisiin yrityksiin yhtä nopeasti kuin maakuntien
vientiteollisuuden yrityksiin. Helsingin työllisyyden heikkeneminen on
ollut toistaiseksi maltillisempaa kuin maassa keskimäärin ja jonkin
verran jopa naapurikuntia maltillisempaa. Työttömyystilanteen
huonontuminen tulee kuitenkin väistämättä näkymään Helsingissäkin
viiveellä.
 
Viennin hiipuminen vaikuttaa yritysten investointihalukkuuteen ja
lopulta myös yksityiseen kulutukseen. Kun nämä kaikki talouden
keskeisimmät kolme tukipilaria vajoavat, vaikuttaa tämä väistämättä
myös palveluvaltaisille aloille. Kuluvan vuoden ensimmäisellä
neljänneksellä yksityiset kulutusmenot vähenivät koko maan tasolla
määrällisesti runsaat 4 % edellisen vuoden tasosta.
 
Viime kuukausina Helsingille tilitetyt verotulot ovat määräytyneet koko
maan kertymän mukaan. Kun huomioidaan toukokuun verotilitykset,
näyttää siltä, että verotilitykset ovat entisestään heikentyneet ja
tilitysten kokonaismäärä on jo lähes 6 % pienempi kuin vastaavana
aikana viime vuonna. Verotuloja näyttäisi kertyvän noin 180 miljoonaa
euroa vähemmän kuin mitä vuoden 2009 talousarviossa on arvioitu,
siis tänä vuonna. Tässä summassa on jo huomioitu valtion tilapäinen
yhteisöveron tuoton osuuden nosto.
 
Verotulojen vaje vastaa yli puoltatoista kunnallisveroprosenttia. Tällä
hetkellä ei ole mitään edellytyksiä olettaa, että vuoden 2010
verotilitykset tulisivat olemaan korkeammalla kuin mitä raamin 2010
yhteydessä maalis-huhtikuussa arvioitiin. Verotulojen arvioidaan siis
vuonna 2010 jäävän samalle tasolle kuin vuoden 2009 tilitysten
arvioidaan tällä hetkellä olevan. Vasta vuonna 2011 arvioidaan
verotulojen kokonaismäärässä päästävän vuoden 2008 tasolle.
Veropohjan kasvusta ei näin ollen lähivuosina ole odotettavissa
rahoitusta toteutuneen kaltaiselle menokasvulle.
 
Mikäli menokasvua ei pystytä hillitsemään, käyttömenojen ja
investointien yhteenlaskettu rahoitustarve tulee vääjäämättä
merkitsemään kaupungin merkittävää velkaantumista. Lainarahan hinta
on edelleen kansainvälisistä ja kansallisista elvytystoimista huolimatta
pysynyt rahoituslaitosten kasvaneiden marginaalien myötä
aikaisempaa korkeammalla. Markkinakorot ovat tällä hetkellä melko
matalia mutta marginaalit puolestaan korkeita. Markkinakorkojenkin
arvioidaan vääjäämättä jonkin ajan päästä kohoavan. Tämä tarkoittaa,
että jos nyt velkaannumme raskaasti, tulee velkataakka muutaman
vuoden päästä olemaan entistäkin raskaampi kantaa.
 
Työllisyystilanteen heikkeneminen on ongelma kaupungin
verokertymän kannalta, mutta erityisesti se on ongelma työttömäksi
joutuville kuntalaisille. Näitä inhimillisiä työttömyyteen liittyviä ongelmia
on Helsingissäkin pyrittävä lievittämään kaikin mahdollisin keinoin.
Valtio aikoo panosta työttömyyttä ehkäiseviin toimiin alkusyksyn
lisätalousarviossa.
 
Arvoisat valtuutetut.
 
Uudenmaan TE-keskus tulee lähiaikoina tiedustelemaan alueen TE-
toimistojen mahdollisista lisämäärärahatarpeista valtion
lisätalousarviota varten. Helsinki on jo ilmoittanut halukkuutensa tukea
työttömyyden ehkäisytavoitetta ja on valmis panostamaan työllisyyden
hoitoon erityisesti nuorten työttömyyden ehkäisemiseksi.
 
Lauta- ja johtokunnat ovat juuri saaneet valmiiksi ehdotuksensa vuoden
2010 talousarvioksi. Syksyn mittaan joudumme varmasti
tarkastelemaan annettua raamia ja tehtyjä ehdotuksia monellakin tapaa
kriittisesti. Viimeaikaiset talousuutiset eivät ole millään tavoin
kohentaneet kuntatalouden näkymiä tulevalle vuodelle – päinvastoin
mm. tuotanto- ja työttömyysluvut näyttävät heikentyvän jatkuvasti.
Alijäämäiseen budjettiin ei Helsingilläkään ole varaa eikä halua
lähitulevaisuuden investointitarpeen tiedostaen. Verokorotuksilla tai
lainanotollakaan emme voi ratkaista kaikkia rahoitustarpeitamme.
Nämä reunaehdot luovat haastavat lähtökohdat syksyn
talousarviokäsittelylle.
 
 
Kiitos.
 

Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Luukkainen

                     
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Tarkastuslautakunnan puheenjohtajana minulla on jälleen ilo ja kunnia
esitellä tämä viime vuoden arviointikertomus. Ihan aluksi haluan tietysti
lausua kiitokset tarkastusviraston virkamiehille, lautakunnan jäsenille ja
tilintarkastajille. On oikeasti todellakin ilo tehdä töitä
huippuammattilaisten ja motivoituneiden ja innovatiivisten ihmisten
kanssa.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Kun nyt on uusi valtuusto ja paljon uusia valtuutettuja, ajattelin esitellä
hieman tarkemmin tätä arviointikertomusta. En tyydy pelkästään
tiivistelmän esittelemiseen. Tarkastuslautakunnan tehtävänähän on
kuntalain mukaan arvioida, ovatko valtuuston asettamat toiminnalliset
ja taloudelliset tavoitteet toteutuneet. Tämä on se lautakunnan päätyö.
Lautakunnassa on 9 jäsentä niin kuin missä tahansa normaalissa
lautakunnassa, ja työ tehdään jaostoissa, eli olemme jakautuneet
kolmeen jaostoon, joissa kussakin on ollut neljä jäsentä. Tuosta
kalvolta näkyy se jaostojen työnjako ja myös ehkä se, että aikamoisen
suuresta savotasta on kyse tämän toiminnan osalta. Haluan vielä
muistuttaa, että tarkastuslautakunta on todellakin valtuuston työkalu ja
työskentelee nimenomaan valtuuston alla, eli kaupunginhallitus ei
esimerkiksi voi alistaa tarkastuslautakunnan päätöksiä.

Mitä sitten tulee näihin toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden
toteutumiseen, niin kun kävimme läpi pitkältä aikaväliltä nämä sitovat
toiminnalliset tavoitteet, eli vuosilta 2000–2008, niin keskeinen havainto
sieltä oli se, että näillä sitovilla toiminnallisilla tavoitteilla on oikeastaan
aika vähän tekemistä keskenään, eli puutteena on niiden
yhteismitallisuus. Monen hallintokunnan esittämät tavoitteet olivat
tavoitenimestään huolimatta enemmänkin keinoja jonkun tavoitteen
saamiseksi tai saavuttamiseksi. Ne saattoivat kuvata pikemminkin
viraston toiminnan laajuutta eivätkä niinkään sitä, mitä sillä toiminnalla
tavoitellaan. Eli näiden tavoitteiden asettamisen ja määrittämisen
suhteen on kyllä vielä aika paljon virittämistä. Ne ovat ehkä vähän vielä
kuin raaka timantti, jota pitäisi hioa.
 
Poikkihallinnollisia tavoitteita löytyi vain kolme. Se on ehkä myös
aikamoisen iso puute. Ongelmallista on lähinnä se, tai tavallaan
ratkaisuhan olisi se, että tavoiteasetanta olisi enemmänkin
strategialähtöistä eikä tällaista, että jokainen tekee ne itsekseen ja
erikseen. Eli meidän päätelmämme tästä oli se, että pitäisi kehittää
enemmän poikkihallinnollisia tavoitteita, sellaisia tavoitteita, että niitä
pystytään raportoimaan niin, että tavoite ei ole keino ja niin, että ne
tavoitteet ovat realistisia ja että virastot ja hallintokunnat pystyvät itse
vaikuttamaan niiden toteutumiseen.
 
Mitä sitten tulee kaupungin talouden tilaan, niin kaupunginjohtaja
Pajunen tuossa edellä esitti hyvin seikkaperäisen katsauksen tämän
hetken tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä, eli en mene tässä
puheenvuorossani siihen sen syvemmälle. Mutta rahoitusasemasta
haluamme tuoda esille lähinnä sen, että kaupungilla on nenä veden
pinnan yläpuolella vain silloin, jos liikelaitokset ovat mukana.
 
Terveen talouden tunnusmerkki olisi se, että vuosikate kattaa poistot.
Näin kaupungilla ei ole, jos liikelaitokset vähennetään tuloksesta pois.
Eli sen suhteen on kyllä aika paljon tehtävää jatkossakin. Varsinkin kun
ottaa huomioon sen, että verovarat tulevat vähenemään, niin täytyy
miettiä se, että miten näillä vähenevillä verovaroilla voidaan sitten
tuottaa nykyiset palvelut tai laadukkaat palvelut. Mitkä ovat ne
taikasanat siihen? Taikasanat ovat varmasti kustannustehokkuus,
vaikuttavuus ja tilojen yhteiskäyttö. Sivulla 14 on meidän
yhteenvetomme siitä, että peruspalveluja tuottavien yksiköiden
toiminnan tehostamista tulee parantaa rakennemuutosten, toiminnan
kehittämisen ja tilojen yhteiskäytön avulla tavoitteena vaikuttavuuden ja
kustannustehokkuuden parantaminen.
 
Kun tehdään näitä vertailuja eri kuntien ja kaupunkien kesken, että
millaisella hinnalla palvelut on tuotettu, niin lähes kaikki tutkimukset
osoittavat sen, että Helsinki on paitsi suurin myös kallein. Raportissa
sivulla 17 on pitkä lista lueteltu näitä ns. suurten kaupunkien
kustannuksia lisääviä seikkoja. En niitä nyt tässä käy uudestaan
luetteloimaan mutta toivon, että katsotte ne sieltä, koska siinä on sitten
myös sellaisia elementtejä, joiden eteen voisi ehkä jotain tehdä
kustannusten karsimiseksi tai rajoittamiseksi.
 
 
Se, mikä tässä osiossa on ehkä esiin nostamisen arvoista tai kaikkein
tärkeintä, on, että mikä on suurkaupunkipolitiikan huomioon ottaminen
suhteessa valtioon. Sekä Ruotsissa että Tanskassa valtio on ottanut
valtionosuusperusteisiinsa suurkaupunkipoliittisia muuttujia, ja ne
ottavat huomioon kasvavat kustannukset. Ja ne ovat mm. sellaisia kuin
että ulkomaalaistaustaisten tai maahanmuuttajien ja yksinhuoltajien
suuri osuus väestössä. Kun meillä on tällä hetkellä maassa
hallitusohjelma, jonka mukaan Suomessa pitäisi harjoittaa
metropolipolitiikkaa, niin emme ihan ymmärrä sitä, että miksi
näperrellään vai aluepolitiikan parissa. Se on kuitenkin tietyllä tavalla
menneen maailman puruluu, kun pitäisi enemmänkin keskittyä tähän
metropolipolitiikkaan, suurkaupunkipolitiikkaan. Tässä me lähdemme
siitä, että valtionosuuksien määräytymisperusteisiin pitäisi sisällyttää
näitä suurkaupunkipoliittisia muuttujia. Tässä osin, jos olette ehtineet
katsoa ne hallintokuntien vastaukset arviointikertomukseemme, niin
tässä osin kaupunginhallituksen vastaus tähän asiaan on aika lailla
alistuva. Eli kyllä sitten on aika paljon vielä tekemistä tämän
kaupunkipolitiikan tiimoilta. Tietenkään näiltä osin päätösvalta ei ole
tässä talossa tai tässä korttelissa, mutta kyllä ehkä poliittisella
lobbauksellakin tässä suhteessa voi jotain saavuttaa.
 
Sitten on tämä suuri kysymys: kaupunkien virastojen yhteistyö
maahanmuuttajien kotouttamisessa. Olennainen kysymyshän on se,
että kuka on maahanmuuttaja. Ja aika usein törmätään siihen, että
käytetään käsitettä ”maahanmuuttajat”. Maahanmuuttajalla kuitenkin
tarkoitetaan varsin heterogeenistä joukkoa eli Suomeen ulkomailta
pysyväisluontoisesti muuttaneita henkilöitä. Kyseessä voi olla
pakolaisia, opiskelu-, työ- tai perhesyistä maahan muuttaneita.
Maahanmuuttajien ammattienkin kirjo on varsin laaja.
Asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että kamelikuskista tohtoriin, kaikki
sillä välillä löytyy maahanmuuttajien ammateista. Ja kun ottaa
huomioon, että Suomessa Korkeasaaresta löytyy pari kamelia, niin
kyllä siinä on haasteita työllistymiselle. Eli sen suhteen on todellakin
tehtävä töitä, että saadaan maahanmuuttajille mahdollisuus opiskeluun
tai työpaikkoihin.
 
Sitten tietenkin tämä kustannuskysymys, että kouluissahan on
Helsingissä tällä hetkellä oman kielen opetusta yli 40 kielellä. Omalla
kotiseudullani, kotikulmillakin Kontulassa on yli 30 kielellä. Eli pitäisi
saada niin, että valtio enemmän osallistuisi näiden kustannusten
kattamiseen. Sivulla 23 on sitten yhteenveto tästä
maahanmuuttajaosiosta ja toteamus siitä, että kaupunki ei selvästikään
ole riittävän painokkaasti edellyttänyt virastojenvälistä yhteistyötä, joten
toiminta on yhä varsin sektoroitunutta, eli jokainen tavallaan toimii
omalla tontillaan. Ja että kansalaisten kohtelun yhdenvertaisuutta tulee
parantaa siten, että eri väestöryhmien, siis paitsi
maahanmuuttajaryhmien niin myös kantaväestön, erilaiset tarpeet pitää
tunnistaa ja niihin pitää kyetä vastaamaan ja selvittää myös se, kuinka
paljon aikaa eri väestöryhmien palvelu tai asiointi vie. Koska totta kai
kieliongelmat ja kulttuurierot, kaikki sellainen ytyy ottaa siinä
resursoinnissa huomioon. Ja vielä se, että avustusten myöntäminen
maahanmuuttajien toimintaan tulee olla koordinoitua. Näissä seikoissa
kaupunginhallituksen vastaus oli hyvin myötäkarvainen eli oli samaa
mieltä kuin mitä lautakunta oli esittänyt.
 
Sitten on tämä pääkaupunkiseudun sosiaali- ja terveyspalvelujen
yhteiskäyttö. Eli vuonna 2008 pääkaupunkiseudun kaupungit, Espoo,
Helsinki, Kauniainen, Vantaa, niiden tarkastustoimet toteuttivat
ensimmäisen kerran yhteisen arvioinnin, ja arvioinnin aiheiksi oli
peruspalveluiden yhteiskäyttö yli kuntarajojen. Ne tulokset sitten
näkyvät täältä listalta, mitä siinä on käyty läpi ja minkälaisia asioita tai
esteitä sieltä ytyy. Mutta yksi olennainen seikka ja tekijä tässä on
varmasti se, että saadaan tietojärjestelmät yhteensopiviksi. Siinä on
tietenkin vielä se, miten kaupungin omat tietojärjestelmät saadaan
yhteensopiviksi, että ennen kuin voidaan kuvitella, että me voimme
kaikki tehdä yhdessä Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kanssa, niin
pitäisi ehkä lähtökohtana olla se, että kaupungin omat tietojärjestelmät
ymmärtäisivät toisiaan.
 
Sitten kävimme läpi näitä konserniohjeita ja totesimme, että ne pitäisi
laatia sellaisiksi, että se ei vaikeuta vaan tukee tytäryhteisöjen
toimintaa ja ottaa myös eri organisaatioiden toimintaympäristöt
huomioon. Nyt näitä konserniohjeitahan ollaan uudistamassa ja
muuttamassa, että tämäkin asia varmasti tulee siltä osin korjatuksi.
Sitten oli näistä, kun me aikanaan edellisellä kaudella toimimme
tällaisena pilottina kaupunginhallituksen tarkastuslautakunta niin, että
meille tuli kannettavat tietokoneet ja laajakaistayhteydet, niin silloinhan
me lautakunnassa ätimme, että luovumme kokonaan
paperihommista eli kiellämme kaikkia hallintokuntia lähettämästä meille
niitä listoja ja pöytäkirjoja. Sitä ennenhän meille, kun me jouduimme,
niin kuin tuosta taululta näkee, valvomaan näitä kaikkia elimiä, niin
saimme kaikkien elimien esityslistat ja pöytäkirjat aina jaostoittain, ja se
oli ihan mieletön määrä paperia ja postituskuluja ja lähettikuluja. Nyt
me olemme työskennelleet lähestulkoon paperittomassa ympäristössä,
että oikeastaan vain lautakunnan omat tärkeimmät asiat tulevat
paperilla ja kaikki muu tämä seuranta tapahtuu sähköisesti netin
välityksellä.
 
Sitten vielä näistä muista asioista, niin sivulla 49 ihan ylhäällä on
meidän mielestämme hyvin tärkeä seikka. Koska nykyäänhän tämä
kupletin juoni on sellainen, että arviointikertomus valmistuu
huhtikuussa, se menee lauta- ja johtokunnille lausunnoille, se esitellään
valtuustolle näin kesäkuun viimeisessä valtuustossa juuri ennen
juhannusta, ja sitten lautakunnat ja johtokunnat antavat sen
selvityksensä, miten nämä asiat on tehty, joulukuun loppuun
mennessä. Me haluaisimme tehostaa tätä työskentelyä
kustannustehokkaammaksi ja säästää aikaa, eli lautakunta esittää, että
tarkastussääntöä muutettaisiin niin, että luovuttaisiin tästä kevään
lausuntokierroksesta, koska se ei tuo mitään lisäarvoa tähän
toimintaan.
 
Eli suoraan mentäisiin siihen, että arviointikertomus esitellään
valtuustolle ja sitten lauta- ja johtokunnat antavat vastauksensa vuoden
loppuun mennessä, että heiltä jäisi tämä yksi selitysvaihe pois kevään
kuluessa. Silloin voitaisiin aikaistaa sekä tilinpäätöksen että
arviointikertomuksen käsittelyä kuukaudella, voitaisiin pitää tämä
kokous toukokuussa, mutta tähän sitten kaupunginhallituksen vastaus
on vastakarvainen ja se ei meitä tyydytä. Nyt sitten valtuustoryhmien
tulee miettiä, kumpaa linjaa tässä jatkossa lähdetään vetämään, taio
pidetäänkö kiinni tästä vanhasta vai kehitetäänkö uutta.
 
Tulospalkkioiden osalta haluamme muistuttaa siitä, että ne tulee
maksaa ainoastaan viraston toiminnasta aikaansaaduilla säästöillä ja
että talous- ja suunnittelukeskuksen tulee huolehtia siitä, että
hallintokuntien talousarviot ovat riittävän tiukkoja tai riittävän tarkkoja,
jotta sinne ei jää sellaista väljyyttä, että sitten voidaan osoittaa, että
näin olisi kuitenkin säästetty, vaikka siellä on alun perin ollut väljyyttä.
Toinen on se tärkeä seikka, että kun niitä kehitetään, täytyy varmistua
siitä, että eri hallintokuntien tulospalkkiotavoitteet eivät ole keskenään
ristiriitaisia eli että ei voi siirtää omia kustannuksia toiselle ja näin saada
itsellensä parempaa tulosta aikaiseksi. Kaupungin kokonaisetu tässä
on varmasti se kaikkein tärkein.
 
 
Kävimme läpi myös sitä, mikä on Helsingin rooli tai Helsingin
vapaarahoitteisen omistusasuntotuotannon rooli Helsingin taloudessa
ja asuntomarkkinoille. Hämmästykseksi huomasimme, että näitä
omistusasuntoja, joita oli rakennettu, oli myymättä aikamoinen määrä ja
aika isoja jo siltä ajalta, kun asuntomarkkinat vielä toimivat. Nythän se
ei olisi enää mikään ihme. Mutta esimerkiksi rivitalokohteet, jotka olivat
valmistuneet vuonna 2007, niin vielä vuoden 2008 lopussa niistä oli
myymättä 19 kappaletta ja aika suuria, 102–163 neliötä. Eli noin pari
vuotta ollut tyhjinä tällaisia loistokämppiä, niin sitten täytyy miettiä, tulee
harkita, että mikä on kaupungin rooli tällaisessa tuotannossa ja näiden
asuntojen tuottamisessa ja mikä on se riskiraja tai riski, minkä kaupunki
on tällaiseen valmis ottamaan ja kuinka paljon pääomaa kaupunki on
valmis tällaiseen sitomaan.
 
Sitten kävimme läpi tätä, kun valtuusto asetti tavoitteen, että vuoteen
2020 mennessä energian tuotannossa Helsingin
kasvihuonekaasupäästöjä pitää vähentää 20 % vuoden -90 tasosta.
Hämmästelimme sitä, ettei ole minkäänlaista aikataulua siitä, miten
tähän tavoitteeseen päästään ja miten se saavutetaan. Toivomme, että
tällainen aikataulu laadittaisiin ja vuosittain raportoitaisiin siitä, miten
siinä aikataulussa on pysytty ja edistytty.
 
Yksi iso asia, mikä nousi esille, kun julkistimme tämän
arviointikertomuksen, oli investointihankkeiden kustannusarvioiden
toteutuminen. Olemme tästä samasta asiasta aiemminkin puhuneet,
että kaupungille on aika tyypillistä se, että hankesuunnitelmat tehdään
alimitoitetusti tai kustannukset niissä ovat alimitoitettuja, sitten
ruokahalu kasvaa syödessä ja tehdään lisätilauksia niihin töihin ja
muutostöitä niihin ja sitten ne kustannukset nousevat aika lailla. Ja ne
esimerkit, jotka ovat olleet esillä, ja tästähän on myös tehty laajempi
muistio, osoittavat sen, että aikamoisia kustannusylityksiä on tullut, 13–
20 %, sitä luokkaa. Toivomme, että näitten kustannusarvioiden
luotettavuutta pitäisi parantaa. Panostettaisiin enemmän suunnitteluun
ja ennakoivaan valmisteluun, jotta enimmäishintojen ylityksiltä
vältyttäisiin.
 
Toinen seikka, mikä näihin liittyy, oli tämä pitkä aikakehitys. Eli jopa 5
vuotta voi mennä siitä, että hankesuunnitelma lähtee eteenpäin ja
toteutuu. Sekin tietenkin on sellainen asia, mikä maksaa. Tältä osin
kaupunginhallitus lausunnossaan oli myötäkarvainen eli samaa mieltä
kuin lautakunta mutta sitten ei kuitenkaan ollut listannut minkäänlaisia
toimenpiteitä siihen, miten näitä epäkohtia voitaisiin poistaa ja
päästäisiin parempaan tarkkuuteen näissä isoissakin investoinneissa.
 
Joukkoliikennepuolella kävimme läpi näitä ajamatta jääneitä vuoroja ja
niihin liittyviä sanktioita ja toteamme sen, että keskeisin ongelmahan
tässä on tilatun palvelun toteutumatta jääminen, että mikään sanktio ei
välttämättä korvaa sitä, että vuoro on kokonaan jäänyt ajamatta, jolloin
palvelu on jäänyt kokonaan asiakkaalta saamatta. Ja tämä on kyllä
seikka, joka varmasti vaikuttaa joukkoliikenteen kilpailukykyyn, että jos
olet yhden bussilinjan varassa ja se kulkee kolme kertaa tunnista ja
yksi vuoro jää välistä, niin saa 20 minuuttia odottaa seuraavaa ja
helposti menee tupla-aika siellä matkalla. Eli tämän tulevan
bussiliikenteen tilaajayksikön pitäisi miettiä näissä
kilpailuttamiskuvioissa, että miten saadaan taattua joukkoliikenteelle
laatua ja toimintavarmuutta.
 
Sosiaalipuolella kävimme aika seikkaperäisesti ja syvästi läpi
lapsiperheasioita ja vanhusasioita. Lapsiperheiden kotipalvelujen
kysynnän ja tarjonnan kokonaistilanne kannattaisi nyt kartoittaa
erityisesti yksinhuoltajaperheiden osalta ja selvittää näiden palvelujen
saatavuuden alueelliset erot. Sosiaalilautakunta tässä lupailikin
vastauksissaan, että selvitys tulisi tämän vuoden aikana. Samoin
kiinnitimme huomiota siihen, että aika paljon joudutaan turvautumaan
huostaanottoihin ja kalliisiin lastensuojelun sijoituksiin. Ja jos
päästäisiin siihen, että voitaisiin enemmän satsata ennaltaehkäisyyn,
niin se olisi paitsi inhimillisesti myös kustannussyistä hyvin järkevää.
 
Sitten vanhuspuolen hoitoketjuista ja palveluista. Tilanne on kyllä se,
että nyt on viimeiset hetket virittää nämä hoitoketjut kuntoon ja palvelut
kuntoon, koska jos niitä ei nyt saada kuntoon niin sitten on kyllä kaaos
edessä, kun meidän suurten ikäluokkien määrät ovat näiden
palveluiden tarpeessa. Eli palveluketjuista pitäisi tehdä entistä
saumattomampia, kuntoutusta pitäisi lisätä, että laitoshoitoon
palaaminen voitaisiin estää tai siirtää sitä eteenpäin. Ja oikeastaan
kaikki tämäntyyppinen asia pitäisi toimia enemmänkin elinkaarimallin
puolella eikä niin, että sosiaali- ja terveystoimi hoitaa niitä omina
asioinaan. Sosiaali- ja terveystoimen yhteistyöllä ja elinkaarimallilla
nämä varmasti saataisiin paremmin toimiviksi.
 
Sitten tämä keskustelu palveluasuminen vs. laitosasuminen, niin
ssähän on selvästi strategiamuutos, että siirryttäisiin enemmän
palveluasumisen puolelle, mutta sitten siinä on näitä taloudellisia
jäykkyyksiä. Eli nykytilanteessahan laitoshoito tulee asiakkaalle
edullisemmaksi kuin kevyempi palveluasuminen, vaikka tarvetta siihen
raskaaseen hoitoon ei olisikaan. Ja taas kaupungin näkökulmasta
edullisin ratkaisu olisi palveluasuminen. Eli nämä kustannukset pitäisi
nyt miettiä ja katsoa, että onko niiden suhteen jotain tehtävissä, että
jokainen olisi hoitonsa tarpeen mukaan oikealla paikalla eikä joutuisi
maksamaan siitä enemmän, että taloudellinen ohjauskeino ei toimisi
tässä väärään suuntaan.
 
Sitten annamme kehuja tälle sosiaali- ja terveysviraston yhteiselle
kaksoisdiagnoosihankkeelle. Kävimme Itäkeskuksen
mielenterveysosastolla siihen tutustumassa ja toivomme, että sellainen
käytäntö leviäisi eteenpäin ja saisi jatkoa. Liikuntaviraston osalta on
kaksi huomiota, että pitäisi parantaa tuetun käytön ja maksuttoman
käytön seurantaa ja lisätä vuorojaon läpinäkyvyyttä. Toinen on se, että
liikuntaviraston tulee uudistaa avustustenjakojärjestelmää
yksinkertaisemmaksi avustusten hakijalle ja myöntäjälle. Ja näistä
molemmista seikoista liikuntavirasto on aivan samaa mieltä.

Arvoisa puheenjohtaja.
 
Viimeinen huomio vielä hitaksesta. Hitashan on täällä valtuustossa nyt
sitten ollut ja päätetty, ja meillä oli myös tämä pointti siitä, että pitäisi
luoda sellainen rekisteröintijärjestelmä, joka estää usean hitas-asunnon
omistamiseen liittyvät ongelmat.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Kiitän esittelypuheenvuorosta ja jään mielelläni kuuntelemaan ryhmien
puheenvuoroja ja valtuutettujen puheenvuoroja.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Männistö

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige.
 
Taloudellisen taantuman keskellä tulee arviointikertomuksen lukijalle
mieleen, että kuvauksen olisi voinut aloittaa sanaparrella: ”olipa kerran
Helsinki, jonka talous oli kestävällä pohjalla”. Valitettavasti kyseessä on
kuvaus menneisyydestä eivätkä tulevaisuutta luotaavan ennusteen
alkusanat taloudellisen kasvun ja Helsingin talouden tasapainon aika
on tältä erää ohitse. Vaikeina aikoina voimme ja meidän tuleekin oppia
menneestä etsien oraita uudelle kasvukaudelle. Tästä näkökulmasta
Kokoomuksen valtuustoryhmä nostaa vuoden 2008
arviointikertomuksesta ja tarkastuskertomuksesta esille muutamia
ryhmämme mielestä keskeisiä asioita.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Pidämme toiminnallisia ja taloudellisia tavoitteita arvioivaa osaa
kertomuksessa erityisen tärkeänä. Tarkastuslautakunta onkin nostanut
hyvin esiin tarpeen nykyistä paremmalle sosiaali- ja terveystoimen
toiminnanohjaukselle ja kehittämiselle jatkuvien määrärahojen ylitysten
välttämiseksi. Kaupungin kassa riitti vuonna 2008 vain 55 päiväksi
operatiivista toimintaa, joten mitään ylimääräisiä kassaholveja täynnä
rahaa ei ole, vaikka jotkut ryhmät valtuustosalissa niin ovatkin
väittäneet. Lähes 50 miljoonan euron budjettiylityksiä ei tule talouden
sukeltaessa hyväksyä.

Kertomuksessa tunnistettu tarve kaikkien peruspalveluita tuottavien
yksiköiden toiminnan tehostamisesta on aivan keskeinen nykyisessä
taloustilanteessa. Nyt meidän on todella pakko saada
palvelutuotannon, etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotannon,
rakenteelliset uudistukset käyntiin tehokkuuden ja laadun
parantamiseksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi vahvaa yhteistyötä
palveluiden tuotannossa, organisoinnissa ja johtamisessa,
kysyntälähtöisyyden korostamista palvelusetelin käyttöönotolla sekä
luopumista dogmista, jonka mukaan Helsingin on pakko tuottaa kaikki
palvelut itse.
 
Hyvänä vaihtoehtona palvelurakenteiden uudistamiselle ja
kustannuskurille valtuuston vasemmalla laidalla on nähty sekä
kunnallisveron korotukset että rahan syytäminen summittaisesti
nykyisten rakenteiden päälle. Tämä on kuin neuvostoliittolainen tapa
ratkaista vuotavan öljyputken ongelma: lisätään pumppujen painetta
putken alkupäässä, niin näennäisesti kaikki sujuu hyvin. Vuotavat reiät
palvelurakenteessa eivät kuitenkaan tätä kautta korjaannu vaan
repeävät entistä suuremmiksi. Lisäksi veronkorotukset johtaisivat
kaupunkilaisten ostovoiman heikkenemiseen edelleen hidastaen
talouden elpymistä, ja merkittävä osa veronkorotuksina kaupunkilaisilta
kerättävistä varoista valuisi Helsingin ulkopuolelle.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
On huolestuttavaa, että menneenä vuonna saavuttamatta jäi monia
Helsingin kilpailukykyyn liittyviä tavoitteita. Taantumasta nousuun
äsemisessä elinkeinoelämä ja yritykset ovat hyvinvoinnin ja
työpaikkojen lähteenä avainasemassa. Helsingin kiinnostavuus on
kyselyssä yritysjohtajille parantunut viime vuosina, mikä on tärkeää,
mutta vieläkin Helsinki saa yrityspäättäjiltä välttävän arvosanan
kiinnostavuuden useilla osa-alueilla. Panostukset elinkeinostrategian
toimeenpanoon ja yrityksille houkuttelevan toimintaympäristön
luomiseen maksavat itsensä takaisin moninkertaisesti sitten, kun
taantuma taittuu ja yritykset jälleen aktivoituvat investoinneissaan.
 
Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä lisäksi yhtenäisen
metropolipolitiikan tulisi kasvun, kilpailukyvyn ja asukkaiden
hyvinvoinnin nimissä kattaa Helsingin oma toiminta laaja-alaisesti.
Tuloksekas metropolipolitiikka tarkoittaa metropolialueen yhteisiä linjoja
ja koordinaatiota osaratkaisujen sijaan aina maankäytöstä, asumisesta
ja liikenteestä maahanmuuttoon, monikulttuurisuuteen ja sosiaaliseen
eheyteen saakka. Helsingin tuleekin ottaa veturin rooli maamme ainoan
metropolialueen kehittämisessä kokonaisuutena, ja meidän on kyettävä
olemaan änavaaja myös lainsäädäntöhankkeille, jotka vahvistavat
metropolialueen kehitystä.
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Kokoomuksen valtuustoryhmä on tyytyväinen, että
arviointikertomuksessa on nostettu esiin ongelmat maahanmuuttajien
kotoutumisessa. Näihin ongelmiin ja etenkin virastojen väliseen sekä
kolmannen sektorin yhteistyöhön kotoutumisen edistämisessä tulee
panostaa vahvasti. Maahanmuuttajat ja heidän kotoutumisensa
nähdään keskustelussa liian usein haasteena ja liian harvoin
mahdollisuutena. Maahanmuuttajat voivat päästessään tehokkaasti
kiinni suomalaiseen työelämään olla se voima, joka osaltaan kantaa
Helsingin tulevina vuosina yli heikkenevän huoltosuhteen mukanaan
tuomien haasteiden. Valtiovallan ja pääkaupunkiseudun neuvottelema
aiesopimus maahanmuuttajien työllistymisen nopeuttamisesta onkin
saatava toimeenpanoon pikaisesti. Tässä Helsinki odottaa valtion
toimia.
 
Kokoomus kantaa huolta ilmastonmuutoksesta ja toivoo
arviointikertomuksessakin esiin nostettujen strategiaohjelman 2009–
2012 energia- ja ilmastopoliittisten linjausten osalta toteutumisen
tarkkaa seurantaa. Ilmastopolitiikan eri keinoille, kuten
matalaenergiarakentamiselle, tulee luoda konkreettiset toteutuksen
raamit kaupungin toimesta. Energiatehokkuus tulee ottaa huomioon
myös taantuman keskellä elvyttävässä vuokra-asuntotuotannossa,
jonka edistäminen on elvytysvaikutuksen ohella perusteltua myös
Helsingin asuntotilanteen huomioon ottaen.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Vanhuksille tulee tarjota mahdollisuudet elää kotonaan ihmisarvoista
elämää mahdollisimman pitkään ennaltaehkäisevien ja kuntouttavien
palvelujen sekä laadukkaan kotihoidon turvin. Ympärivuorokautisessa
hoidossa palveluiden painopistettä pitää siirtää pitkäaikaisesta
sairaalahoidosta palveluasumisen suuntaan. Palvelurakenteen
muutoksessa avainasemassa ovat yhteistyö kaupungin eri toimijoiden
välillä, asiakasmaksujen ohjaavuus kevyempään ja kaupungille
edullisempaan palveluasumiseen laitoshoidon sijaan sekä
ennakkoluulottomuus ja uusien innovaatioiden käyttöönotto palveluiden
kehityksessä ja tuotannossa.
 
Nuoret ovat Helsingin tulevaisuus, ja tiedot nuorten syrjäytymiseen
liittyvistä riskeistä vaativat arviointikertomuksen huomioiden lisäksi
kokonaisvaltaisempaa näkökulmaa syrjäytymisen ehkäisyyn.
Poikkihallinnollisen yhteistyön eri virastojen välillä on ulotuttava kaikille
nuoren elämän osa-alueille syrjäytymisen ehkäisyssä, ja syrjäytymisen
turvaverkon katvealueet on tunnistettava nykyistä paremmin. Lisäksi
jokaiselle nuorelle tulee turvata toisen asteen opiskelupaikka
peruskoulun jälkeen.
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Kokoomuksen valtuustoryhmä haluaa kiittää kaupungin työntekijöitä
työstään helsinkiläisten hyväksi. Rohkaisemme työntekijöitämme
innovatiivisuuteen ja toivomme, että kaupunki hyödyntää nykyistä
paremmin jokaisen työntekijänsä aloitteellisuuden ja luovuuden.
Kiitämme tarkastuslautakuntaa selkeästä ja asiantuntevasta raportista,
jossa käsityksemme mukaan nostetaan esille keskeisiä asioita
kaupungin elinvoimaisuuden kannalta. Ja viimeisenä, Kokoomuksen
valtuustoryhmä puoltaa vuoden 2008 tilinpäätöksen hyväksymistä ja
vastuuvapauden myöntämistä tilivelvollisille.
 

Valtuutettu Ylikahri

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Ärade ordförande, bästa
stadsfullmäktige.
 
Aluksi haluan kiittää tarkastuslautakuntaa tarkan ja monipuolisesti
kaupungin toimintaa tarkastelevan arviointikertomuksen laatimisesta.
Tilinpäätös on keskeinen virstanpylväs, jonka käsittely antaa
valtuustolle mahdollisuuden tarkastella paitsi taloutta niin myös
valtuuston asettamien tavoitteiden toteutumista. Katsaus viime vuoteen
luo myös pohjaa suunnitella uutta.
 
Vuosi 2008 oli kaupungin talouden kannalta vielä erinomainen:
verotulot kasvoivat ja talouden tunnusluvut olivat pääosin hyviä.
Kansainvälisen talouden kriisi ei näy tässä tilinpäätöksessä. Kuitenkin
meillä oli viime vuonna kriisi, nimittäin ilmastokriisi. Voikin aiheellisesti
kysyä, näkyykö ilmastokriisi tässä tilinpäätöksessä. Vastaus on
valitettavasti, että eipä juurikaan. Viime vuonna kaupunki hyväksyi
uuden energiastrategian ja pääkaupunkiseudun ilmastostrategian. Työ-
ja elinkeinoministeriön kanssa on tehty energiansäästösopimus. Nämä
kaikki ovat oikeansuuntaisia toimia, mutta kaupungin käytännön
toiminnassa ohjelmat eivät vielä näkyneet. Hiilidioksidipäästöjen
vähentämisellä on kiire, siksi ohjelmat ja tavoitteet on pantava toimeen
mitä pikimmin.
 
Käynnissä oleva talouden syvä taantuma tulee laskemaan kaupungin
verotuloja ja lisäämään kaupunkilaisten työttömyyttä. Taantuma on
kuitenkin myös mahdollisuus uudistumiseen. Jos kerran kaikki
ymmärrämme, että emme voi jatkaa energian ja luonnonvarojen
kulutuksen loputonta kasvua, meidän tulisi tarttua tähän tilaisuuteen,
muuttaa tuotantorakennettamme ja elämäntapaamme sopusointuun
maapallon kestokyvyn kanssa. Samalla meidän tulisi pystyä osaltamme
jakamaan talouden supistumisen negatiiviset vaikutukset tasaisesti,
niin etteivät vain työttömiksi joutuneet työntekijät ja konkurssin tehneet
yrittäjät rsisi.
 
Helsingin kaupunki ei tietenkään yksin päätä maailman
talousjärjestelmästä, mutta Suomen suurimpana kaupunkina ja
valtavana konsernina meillä on suuri vastuu, ja meidän on kannettava
se. Kaupungilla on siihen kaikki mahdollisuudet. Otan muutaman
esimerkin.
 
Viime vuonna kaupunki käytti investointeihin 380 miljoonaa euroa.
Kuinka paljon meidän tulisi investoida lisää tai muuttaa näiden
investointien painopistettä, jotta investoinneissa otettaisiin aina
huomioon ympäristönäkökohdat, kuten esim. energiatehokkuuden
nostaminen uudis- ja korjausrakentamisessa. Helsingin tulee
kunnianhimoisesti parantaa rakennusten energiatehokkuutta eikä vain
toteuttaa lain minimimääräyksiä.
 
Helsingin Energiasta tuloutetaan kaupungille 250 miljoonaa euroa.
Kuinka paljon olemme valmiit pienentämään tuota summaa, jos
haluamme tosissaan vähentää energiantuotantomme
hiilidioksidipäästöjä? Lämmön ja sähkön yhteistuotannon
tehokkuudesta huolimatta paine uusiin investointeihin on kova.
Toisaalta nämä investoinnit loisivat meille uusia työpaikkoja
ympäristöteknologian alalle.
 
Onko liikenneinvestoinneissa oikea suhde katujen ja teiden
rakentamisen ja joukkoliikenneinvestointien välillä? Vihreiden mielestä
liikennettä sujuvoitetaan tehokkaammin ruuhkamaksuilla kuin uusia
moottoriväyliä rakentamalla. Kaiken kaikkiaan ympäristönäkökulma
tulee ottaa mukaan kaupungin toimintaan aivan uudella tavalla. Vielä
viime vuoden tilinpäätöksessä tällainen kaiken läpi kulkeva ekologinen
näkökulma puuttui.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Ympäristönäkökulman lisäksi meidän tulee vastuullisina
kaupunginvaltuutettuina ajatella kaupungin taloutta. Viime vuonna
nousivat paitsi tulot niin myös menot. Valitettavasti tulot putoavat aina
nopeammin kuin menot, ja niin on käynyt tänäkin vuonna. Siksi meidän
onkin käytävä tällä valtuustokaudella vakava keskustelu
velkaantumisen, menojen supistamisen ja veronkorotusten suhteessa.
Pahimmassa tapauksessa tarvitsemme näitä kaikkia.
 
 
Lisäksi meidän tulee miettiä, miten järjestämme palvelut.
Organisaatiouudistusten selvitykset tulevat varmasti tarpeeseen, mutta
meidän ei pidä etsiä ratkaisuja vain ulkoistamisesta ja yhtiöittämisestä.
Meidän pitää ohjata virastoja ja laitoksia entistä paremmin ja kannustaa
niitä kehittämään omaa toimintaansa taloudellisemmaksi ja paremmin
kaupunkilaisia palveleviksi. Kaupunginvaltuuston tulee uudistaa
ohjauskeinojaan. Valtuustostrategiassa on linjattu laaja joukko
tavoitteita ja johdettu niistä myös mittareita. Ensi syksynä budjetin
valmistelun yhteydessä sitovat toiminnalliset tavoitteet on päivitettävä
vastaamaan strategiaa. Niistä on tehtävä entistä toimivampia mm.
poikkihallinnollista yhteistyötä kehittämällä. Tarkastuslautakunta
tarttuukin oikeaan ongelmaan, kun se puuttuu tavoitteiden
yhteismitallisuuden puutteeseen.
 
Samalla kun vaadimme itseltämme toiminnan ja talouden tiukkaa
ohjausta, olemme toisaalta vaikeuttamassa ohjausta siirtämällä yhä
enemmän palveluja ylikunnallisille elimille. Viime vuoden tilinpäätös
osoittaa, kuinka Helsingillä on edelleen ns. piikki auki
erikoissairaanhoidossa HUSille. Jatkossa joudumme lisäksi vahtimaan
joukkoliikenteen tariffituen määrää paljon monimutkaisemmin kuin
nykyään, sillä joukkoliikenteen koordinointi siirtyy seudulliselle elimelle.
Seudullinen yhteistyö on välttämätöntä, mutta päätöksenteon tulee olla
demokraattista ja läpinäkyvää, mitä se ei nyt ole. Siksi Vihreät
kiirehtivät seudulliseen ätöksentekoon konkreettisia ratkaisuja.
 
Lisäksi Helsingin tulee huolehtia siitä, ettemme jää vain maksajan
rooliin Suomessa ja pääkaupunkiseudulla. Tarkastuslautakunta on
oikein kiinnittänyt huomiota siihen, että valtionosuuksien
määräytymisperusteissa tulee ottaa huomioon Helsingin asema
suurkaupunkina, josta seuraa muilta kunnilta puuttuvia menoja.

Talousarvio ylittyi viime vuonna jälleen sosiaalipalveluissa, joskin
toiminnan laajuuteen nähden varsin vähän. Yksi keskeinen
ongelmakohta on päivähoidon alimitoitus. Viime vuonna päiväkodeissa
oli 750 lasta enemmän kuin arvioitiin, mikä tarkoitti paitsi ahtautta ja
pitkiä päiväkotimatkoja, myös lisäkuluja kaupungille. Voidaan myös
pohtia, onko peruskouluissa jatkuvasti lisääntyvällä erityisopetuksen
tarpeella yhteys näihin isoihin päivähoitoryhmiin.
 
Vaikka lapsimäärien arvioiminen ennakkoon on vaikeaa, tulee
kaupungin miettiä keinoja parantaa päiväkotipaikkojen kysynnän
ennakointia. Vaikuttaa siltä, että lapsimäärät eivät ainakaan pienene,
sillä viime vuonna syntyvyys kasvoi eivätkä nuoret perheet muuttaneet
entiseen malliin pois kaupungista. Samanlainen kehitys on havaittu
mm. Tukholmassa ja New Yorkissa. Ihmisten arvostukset ovat
muuttuneet ja perheet haluavat asua kaupungissa, jossa palvelut ovat
lähellä ja jossa voi elää ilman autoa. Tämän kulttuurisen muutoksen
takia vanhat mallit eivät välttämättä ennusta enää oikein tulevaa
lapsimäärien kehitystä. Myös kasvava maahanmuuttajataustainen
väestö lisännee omalta osaltaan lasten määrää.
 
Vihreät ovat esittäneet päiväkotien väljyyden lisäämistä, jolloin
päiväkotien mitoitus joustaisi helpommin lapsimäärän taas yllättäen
kasvaessa. Tähän päästäisiin esimerkiksi sillä, että kolme vuotta
täyttävät lapset saisivat jatkaa aina seuraavaan kesään tai jouluun asti
vanhassa, pienemmässä ryhmässään. Kaiken kaikkiaan meidän tulee
varautua siihen, että sosiaalipalveluihin tulee varata entistä enemmän
resursseja. Esimerkiksi nuorten työttömyyden hoitoon tulee panostaa.
Syrjäytymistä ennaltaehkäiseviä työllistämistoimia tarvitaan nykyisessä
tilanteessa paljon viimevuotista enemmän.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Viime vuoden tilinpäätös ja siitä annettu tarkastuskertomus antavat
meille valtuutetuille hyvän kuvan kaupungin toiminnasta voimakkaan
talouskasvun vuotena. Kun myöhemmin tänä vuonna teemme
päätöksiä tulevien vuosien toiminnasta, meidän ei pidä haikailla vain
suurten tulojen perään vaan pohtia vakavasti, miten kaupunki voi
tarjota ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää hyvinvointia
kaupunkilaisille myös niukemmilla resursseilla.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Vihreä valtuustoryhmä kannattaa tilinpäätöksen hyväksymistä ja
vastuuvapauden myöntämistä.
 

Valtuutettu Bergholm

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
 
Kaupungin tilinpäätös ja tarkastuslautakunnan ehdotukset liittyen
kaupungin talouteen sisältävät runsaasti tietoa ja näkökohtia vuoden
2008 toiminnasta. On myös runsaasti tärkeitä erityiskysymyksiä, joita
on tarkasteltu ja kommentoitu. Keskityn tässä puheenvuorossani
kuitenkin kaupungin talouden tilaan kokonaisuutena. Nyt jos koskaan
on tarve nähdä metsä puilta.
 
Kun tarkastelemme Helsingin taloutta, tuloslaskelmaa ja tasetta
vuodelta 2008, keskeinen johtopäätös on se, että kaupunkimme talous
on erinomaisen vahva. Kaupunki on ollut koko kuluvan vuosikymmenen
ajan yhtä vuotta lukuun ottamatta ylijäämäinen. Tulot ovat ylittäneet
menot.
 
Tase on organisaation taloudellinen muisti, siihen kertyvät kaikkien
aiempien vuosien taloudelliset tekemiset ja tekemättä jättämiset.
Kaupungin taseen loppusumma on 10,5 miljardia euroa. Oma pääoma
oli vuodenvaihteessa 7,6 miljardia, lainakanta 659 miljoonaa. Oma
äoma on suurempi kuin koskaan, lainakanta pienempi kuin vuosiin.
Pelkästään kahtena viime vuonna kaupunki on tuottanut ylijäämää 550
miljoonaa euroa, vuonna 2007 258 miljoonaa ja viime vuonna 292
miljoonaa. Kuluneena vuosikymmenenä omat pääomat ovat
vahvistuneet noin miljardi euroa.
 
Kaupunkimme hyvänä, konservatiivisena tilinpäätöskäytäntönä on ollut,
että kiinteään omaisuuteen ei ole tehty arvonkorotuksia. Kaupungin
omistamien maa- ja vesialueiden, rakennusten, rakenteiden ja
laitteiden tasearvo onkin huomattavasti niiden todellisen käyvän arvon
alapuolella. Eli käyvin arvoin tarkasteltuna Helsingin taloudellinen
asema on vielä olennaisesti taseen tunnuslukujen osoittamaa parempi.
 
Kaupunki on yleishyödyllinen organisaatio, jonka tehtävä on tuottaa
palveluja asukkailleen ja investoida tulevaisuuteen. Pitkällä aikavälillä
tulojen ja menojen on oltava tasapainossa. Näin viime aikoina ei siis
ole ollut. Tulot ovat ylittäneet menot jatkuvasti ja mittavasti. Onko tämä
ollut valtuuston tahto? Onko valtuusto asettanut tavoitteeksi kaupungin
omien pääomien vahvistamisen voimakkaasti ylijäämäisillä
talousarvioilla?

Valtuuston tahto näissä asioissa ilmenee viime kädessä
talousarviopäätöksissä. Vuoden 2008 budjetissa syksyllä 2007
kaupungin ylijäämätavoitteeksi määriteltiin 78 miljoonaa euroa. Nyt
käsittelyssä oleva tilinpäätös kertoo, että lopputulos oli 292 miljoonaa
euroa, yli 210 miljoonaa euroa budjetoitua parempi. Sama asiaintila on
vallinnut kuluvana vuosikymmenenä lähes joka vuosi. Kaupungin
talous on vuodesta toiseen vahvistunut paljon enemmän kuin valtuusto
on budjettipäätöksissään määritellyt.
 
Sosialidemokraatit ovat eri vuosien budjettien valmistelussa saaneet
kuulla, kuinka hyvinvointipalveluiden kehittämiseen ei ole varaa siinä
määrin kuin ryhmämme mielestä tarpeet edellyttäisivät. Jälkikäteen
katsottuna voidaan sanoa, että rahaa olisi ollut ja on ollut. Kaupungin
ylijäämät ovat olleet esimerkiksi kahtena viime vuonna moninkertaiset
verrattuna niihin menolisäyksiin, joita olemme esittäneet heikoimmassa
asemassa olevien helsinkiläisten parhaaksi. Tämä on demokratian ja
valtuuston päätäntävallan kannalta asiantila, jota ei pidä ohittaa
kevyesti. Voidaan vähintäänkin kysyä, onko sillä seikalla, että
budjettien laadinnan yhteydessä kaupungin tulot arvioidaan alakanttiin,
ollut yhteys hyvinvointipalveluiden resursointiin.
 
Pääselitys jatkuviin ja tuntuviin budjetoitua parempiin tuloksiin liittyy
siihen, että kaupungin liikelaitosten tulokset on arvioitu merkittävästi
toteutuneita pienemmiksi. Mantranomaisesti on vuodesta toiseen
hoettu, että kaupungin talous ei voi perustua liikelaitosten, erityisesti
Helsingin Energian tulokseen. Tähän on sanottava, että Helsingin
kaupungin talous on kokonaisuus ja että liikelaitosten tulot ja tulokset
ovat helsinkiläisten rahoja siinä missä muutkin tulot. Kaikkiin tuloihin
liittyviä riskejä on arvioitava luonnollisesti, tarkasti ja kriittisesti.
 
Kun katsoo historian ja nykyhetkenkin valossa kaupungin tulojen
heilahteluja, olisi paljon perustellumpaa sanoa, että kaupungin talous ei
voi perustua yhteisöveron tuottoihin. Ne ovat sekä valtion päätösten
seurauksena että markkinoiden vaikutuksesta vaihdelleet huomattavan
rajusti tämänkin finanssikriisin aikana paljon enemmän kuin
liikelaitostemme tuotot.
 
Kaupungin mittavat ylijäämät ja taseen voimakas vahvistuminen ovat
toteutuneet viime vuonna päättyneen varsin pitkän ja voimakkaan
noususuhdanteen aikana. Suhdannepolitiikan kannalta tämä on aivan
oikein ja hyvä asia. Julkisen talouden tulee olla noususuhdanteessa
ylijäämäinen, jotta laskusuhdanteessa voidaan tarvittaessa
alijäämäisillä budjeteilla ylläpitää taloudellista toimeliaisuutta ja
lieventää taantuman sosiaalisia vaikutuksia erityisesti heikoimmassa
asemassa oleviin kansalaisiin.
 
Tämän vuoden budjetin perusteet ovat olennaisesti muuttuneet
taantuman myötä. Verotulot, erityisesti yhteisöverotulot, tulevat
toteutumaan olennaisesti budjetoitua pienempinä. Budjetoitu noin 200
miljoonan euron ylijäämä tulee muuttumaan ehkäpä nollatulokseksi tai
joidenkin kymmenien miljoonien alijäämäksi. Pahimmassakin
tapauksessa kaupungin taseen omat pääomat vähenevät alle 10 %
siitä määrästä, jolla ne ovat vahvistuneet kuluvalla vuosikymmenellä.
 
Kaupunginjohdossa ja Kokoomuksessa luodaan kaupungin
taloudellisesta tilanteesta tarkoitushakuisesti kuvaa, joka oikeuttaisi ja
perustelisi leikkaukset hyvinvointipalveluihin, kuvaa, jonka mukaan
kaupungin talous olisi uhanalainen ja me eläisimme jonkinlaisen pakon
tai tyhjän kukkaron diktatuurissa. Näin ei ole. Helsinki, toisin kuin monet
muut maamme kaupungit, voi itse harkita ja päättää, miten se
sopeuttaa toimintansa heikentyneeseen taloudelliseen tilanteeseen.
 
Samalla kun tarkastelemme vuoden 2008 tilinpäätöstä ja
tarkastuslautakunnan ehdotuksia, meidän on syytä pohtia siis myös
tulevaisuutta. Kaupungin vahvaa taloudellista asemaa on käytettävä
taantuman vaikutusten lieventämiseksi. Kaupungin ei pidä omilla
toimillaan, esimerkiksi henkilöstövähennyksillä, syventää työttömyyttä.
Vaikka ensi vuoden budjettiraamit saatiin olennaisesti
kaupunginjohtajan esitystä kohtuullisemmiksi, leikkausvaatimus putosi
113 miljoonasta 50 miljoonaan kaupungin käyttötaloudessa, on raamin
mukaisen budjettiesityksen laatiminen esim. sosiaali-, terveys- ja
opetuslautakunnissa osoittanut, että tämänkin säästön toteuttaminen
merkitsee kipeitä ratkaisuja. Olennainen syy tähän on se, että
taantuma lisää palvelujen tarvetta ja kustannuksia.
 
Sosialidemokraatit vetoavat muihin valtuustoryhmiin, että ensi syksyn
budjetin laadinnassa etsitään ja löydetään sellaiset ratkaisut, jotka
merkitsevät heikoimmassa asemassa olevien kaupunkilaisten
olosuhteiden kohentamista eivätkä ainakaan heikentämistä. Oli sitten
kysymys kouluruokailun tasosta, päivähoidon laadusta,
vanhuspalveluiden riittävyydestä, perusterveydenhuollon
toimintakyvystä tai lastensuojelun voimavaroista, Helsinki voi osoittaa
humaanisuuttaan ilman, että vastuullisen taloudenpidon periaatteista
tarvitsisi tinkiä. Meidän ei pidä toistaa 90-luvun alun laman virheitä,
joista saamme maksaa sekä inhimillisesti että taloudellisesti tänäkin
päivänä.
 
Kannatamme toimintojen tehostamista, tuottavuuden ja vaikuttavuuden
parantamista mutta emme näiden nimissä tehtävää hyvinvointivaltion
alasajoa tai ideologista yksityistämistä ja yhtiöittämistä. Toistamme
myös selkeän kantamme, jota kansalaisten keskuudessa tehdyt
kyselytutkimukset tukevat. Kun vaihtoehtoina ovat hyvinvointipalvelujen
leikkaukset tai kunnallisveron korotus, pidämme veronkorotusta
oikeudenmukaisempana ja tasa-arvoa paremmin tukevana
vaihtoehtona. Kannatamme kaupungin tilinpäätöksen hyväksymistä ja
vastuuvapauden myöntämistä vastuuvelvollisille.
 

Valtuutettu Vikstedt

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Tarkastuslautakunta ja tarkastusvirasto tuottavat kaupungin parhaita
dokumentteja, jotka valaisevat valtuuston päätösten vaikutuksia ja
tuloksia. Tarkastuskertomuksesta on ehkä selkeimmin luettavissa,
missä kaupungin toiminnoissa tarvitaan selvempää poliittista ohjausta.
Vasemmistoliiton valtuustoryhmä kiittää tarkastuslautakuntaa hyvästä
työstä mutta valittaa samalla, että lautakunnassa siirryttiin
valtuustokauden alusta epädemokraattiselle linjalle, kun sen työhön
osallistuu nyt käytännössä vain suuret valtuustoryhmät. Parhaan
tiedonkulun olisi taannut kaikkien ryhmien osallistuminen
tarkastustoimintaan. Se vähentäisi turhia epäluuloja ja puolitotuuksiin
perustuvan populismin mahdollisuuksia, ja muutama turha
valtuustoaloitekin olisi ehkä jäänyt tekemättä.
 
Viime ja edellisten vuosien ylijäämien perusteella arvioimme, että
välitöntä veronkorotustarvetta ei ole, mutta tarpeen vaatiessa olemme
valmiit siihen, jotta palvelut voidaan turvata. Veronkorotus ei ole
mielestämme sinänsä tavoiteltavaa, koska nykyinen kunnallisvero ei
perustu veronmaksukykyyn. Vastuullisten poliittisten ryhmien on
tehtävä työtä oikeudenmukaisen verotusjärjestelmän ja universaalien
kunnallisten palvelujen eteen. Investointeja tulee rahoittaa myös
lainarahalla. Helsingin velkataakka ei ole kohtuuton, eikä se ole
kasvanut edes kuntien keskivertotasolle, vaikka Satamalta vapautuvien
alueiden investoinnit ovat alkaneet ja muita isoja investointeja on tehty.
Kuten Bergholm sanoi, Helsingin Energian tulot ovat meidän
tulojamme. Jos Energia joutuu maksamaan jatkossa veroa, se maksaa
ne valtiolle ja valtion budjettikin on julkinen budjetti ja sekin on meidän.

Talouden kestävyyttä Vasemmistoliitto kohentaisi edistämällä
asuntorakentamista ja suosimalla oman henkilökunnan pysyvyyttä sekä
karttamalla liike-elämästä kopioituja, kunnan toimintaan sopimattomia
toimintatapoja. Sosiaali- ja terveysmenojen jatkuva alimitoitus on
mielestämme hyvin vahingollista. Terveyserojen kasvusta seuraa rahan
syytämistä, josta Kokoomuksen ryhmäpuhuja puhui. Näistä aiheista
ryhmän muut jäsenet tulevat puhumaan enemmän.
 
Ryhmämme on samaa mieltä tarkastuslautakunnan kanssa siitä, että
poikkihallinnollisten tavoitteiden määrä on vähäinen. Juuri yhteisten
tavoitteiden puuttuminen esimerkiksi kiinteistövirastolta kuului, kun
viime viikolla valtuuston kokouksessa keskustelimme kaupungin
sisäisistä vuokrista. Ja samaa osoittavat monet keskustelut eri
asukasryhmien liikunnan tukemisesta. Kun yhteisiä tavoitteita ei ole,
haetaan omilla tavoitteilla mielikuvamainontaan verrattavia etuja.
Kiinteistövirasto ylittää varmaan roimimmin tulobudjettinsa, ja
liikuntaviraston toimiala on muuten vaan iloinen ja positiivinen
verrattuna muihin virastoihin, mutta tuovatko ne parhaalla mahdollisella
tavalla panoksensa yhteisten tavoitteiden täyttämiseksi? Sitä niiden
omat tavoitteet eivät oikein hyvin kuvaa.
 
Yhden toimialankin sisällä tuntuu budjettiraamien varjeleminen olevan
tärkeämpää kuin inhimillisesti ja kokonaisuutta ajatellen paras tulos.
Nimittäin terveydenhoidossa potilaiden siirtely perusterveydenhuollon,
erityissairaanhoidon ja eritasoisten asumispalvelujen sekä kotihoidon
välillä on kallista ja täysin epäinhimillistä. Sosiaalitoimen työntekijöiden
pysyvyyttä tulee tukea lisäämällä hyvin tiedossa olevat resurssit
budjettiin, se parantaisi myös työn tuloksellisuutta.
 
Tarkastustoiminta ei koske toimintatapojen tai palvelujen
tuottamistapojen muutosten eikä organisaatiomuutosten vaikutuksia.
Vasemmistoliiton ryhmä toivookin, että tilaaja-tuottaja-mallin
käyttöönoton ja liikelaitostamisen sekä yhtiöittämisen vaikutuksia
palvelujen sujuvuuteen ja kustannuksiin seurattaisiin pitkäaikaisesti.
Tilinpäätös ei kuvaa niitä mitenkään, ja palaute on ajoittain
huolestuttavaa. Lisäksi poliittinen ohjaus on karkaamassa jonnekin
hyvin kauas asukkaan tasolta. Tilinpäätöksen yhteydessä tulisi jatkossa
kiinnittää enemmän huomiota kaupunkien yhteisesti hallinnoimiin
yksiköihin.
 
Liike-elämän ansaintalogiikkaan kuuluu sopimusoikeudellinen kikkailu
ja tilaajavastuun pilkkominen atomeiksi jopa tuottavuuden
kustannuksella. Se tuottaa taloudellista tulosta osakkeenomistajille,
mutta kunnan toiminnan logiikkaan se ei mielestämme sovi. Kunnan
tarkoitus on tuottaa tasaisesti suhdanteista riippumatta palveluja
kunnan asukkaille. Liike-elämästä kopioidut tempoilevat toimintatavat
ovat monella tavalla haitallisia ja mm. estävät henkilöstöstrategiamme
toteutumista ja kaupungin työntekijöiden henkilökohtaisiakin tavoitteita
työurien pidentämiseksi. Kun bisnesmaailmasta ja kolmannen sektorin
bisnesmaailmasta rekrytoidaan johtajia, on heidät ainakin prepattava
kunnolla toimialaansa, ettei heille tulisi yllätyksenä esimerkiksi kunnan
tehtävistä annetut lait. Yhteistoimintaan henkilöstön kanssa tulee
suhtautua vakavasti eikä vain muotovirheitä vältellen. Yhteistoiminta ja
henkilöstön osaamisen kunnioitus tuo hyötyä kaupungille ja
kaupunkilaisille.
 
Kaikkein pahimmin kaupungin tavoitteita torpedoi rakennusalan kirjavat
vaiheet. Investointihankkeiden kustannusarviot eivät pidä, eikä
tuotantoa saada käyntiin tarpeiden mukaan. Kaiken lisäksi
rakennusbisneksen harmaa toiminta syö verotuloja eli koko julkisen
talouden perustaa, vaikka puheiden tasolla harmaata taloutta torjutaan
yhteisvoimin. Suomessa, pääasiassa Helsingissä ja ympäristössä, käy
rakennuksilla töissä kymmeniä tuhansia, siis oikeasti kymmeniä
tuhansia, olen hnyt 30 000 – 80 000:n välillä olevia määriä,
ulkomaalaisia, mutta heistä vain parisataa on ilmoittautunut
veronmaksajaksi. Kun nykyinen taantuma alkoi, myivät kotimaiset
aliurakoitsijat jäljellä olevat työnsä vuokrafirmoille ja lomauttivat
henkilökuntansa. Näin voi tehdä luvallisesti vain ilmoittamalla siitä
pääurakoitsijalle. Myös Helsingin kaupungin työmailla työvoima vaihtui
uuteen muutamassa viikossa. Rakentamisen laatua tällainen ei
ainakaan paranna, ja kuten sanottu, verotulot vähenevät.
 
Valtuustoryhmämme on esittänyt urakointiketjun rajoittamista, mutta
siihen ei muilla ryhmillä ole ollut halua. Mielestämme rehellisen
yritystoiminnan suosiminen on hyvää elinkeinopolitiikkaakin.
Rakentamisen saneerauskustannuksia voitaisiin pienentää myös siten,
että käytettäisiin vakituista omaa henkilökuntaa kiinteistönhoidossa. Se
tuntee tilat paremmin kuin ympäri pääkaupunkiseutua juoksutettava,
väliaikaiseksi itsensä tunteva henkilökunta, ja ulkopuolisen
suunnittelijan helmasynti on korjauttaa varmuuden vuoksi enemmän
kuin taloudellisesti ja ekologisesti olisi välttämätöntä.
 
Olen itse monta kertaa nähnyt, miten täysin korjauskelpoisia, kalliita
rakennusosia tuhotaan saneeraustyömaan melskeessä ja vaihdetaan
uusiin. Kaiken huippu mielestäni oli tapaus Sandelsin
kulttuurikeskuksesta. Saneeraus- ja uudisrakennuskohde valmistui
keväällä 2007, ja jo tänä vuonna se meni remonttiin, koska sadevedet
tulivat kalliota pitkin sisään alakerroksiin. Tämä tiedettiin, kun
suunnittelija tarjosi suunnitelmaa mutta ei pyynnöstä huolimatta
suostunut muuttamaan sitä vedenpitäväksi rakenteeksi, ja lisälasku oli
2,9 miljoonaa. Tämä on minun mielestäni sitä rahan syytämistä, mistä
Männistö puhui.
 
Kaupungin vuokra-asuntoihin jonottaa jo yli 19 000 asunnon tarvitsijaa,
mutta uutta jaettavaa ei juuri ole. Äskettäin saatiin jo hälyttävä
esimerkki siitä, että köyhät ja sairaat asetettiin vastakkain
asuntojonossa, kun ympärivuorokautista tukea tarvitsevia
mielenterveyskuntoutujia haluttiin asuttaa vuokra-asuntoihin
homekorjauksien tieltä. Lyhytnäköistä työsuhdeasuntopolitiikkaansa
joutuvat nyt korjaamaan energia-, liikenne- ja pelastuslaitokset, jotka
myivät työsuhdeasuntonsa taannoin ja nyt ne ostavat niitä uudestaan
tilalle. Ennakkoluulottomin ja nopeimmin asuntopulaa helpottava toimi
olisi perustaa nyt se oma asuntorakentamisyksikkö. Ammattitaitoista
työvoimaa on vapaana runsaasti niin työnjohtoon kuin suorittavalle
tasolle.
 
Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puolesta tilinpäätös voidaan
vahvistaa ja vastuuvapaus myöntää. Tarkastuslautakunnan
kysymykseen siitä, voidaanko kevään lausuntokierroksesta luopua,
vastaamme, että se olisi aivan hyvä muutos.
 
Kiitos.
 

Ledamoten Torvalds

 
Ärade ordförande, bästa fullmäktige ledamöter.
 
Bokslutet för 2008 är både intressant och ointressant. Det är
ointressant i den meningen, att det är det sista i nästan hela året i en
lång uppgångsperiod. Men det är intressant åtminstone i två
avseenden. Det ger oss en möjlighet att granska stadens
administration, och se hur den förhåller sig till de utmaningar vi har
framför oss.
 
Kirjaimellisesti tilinpäätös on menneen vuoden asioita, tärkeä sinänsä
mutta tässä vaiheessa vaikeasti muunneltavissa. Vähän laajemmassa
tarkastelussa tilinpäätös on taakse jääneen nousukauden viimeinen
tilitys, tämän päivän taloustaantuman näkökulmasta meidän tulisi siis
arvioida, mitä me tämän poikkeuksellisen pitkän nousukauden aikana
olemme tehneet oikein, mitä taas olemme suorittaneet vähemmällä
harkinnalla ja mitä ihan väärin.
 
När vi ser tillbaka på år 2008 står Helsingfors i en klass för sig. Det är
det första året när kommunerna i landet ålades att göra ett fullständigt
koncernbokslut. En koncernbalans på 13 miljarder euro, med ett eget
kapital på 7,5 miljarder motsvaras inte av någon annan stad i landet,
och av mycket få företag. Både Helsingfors stad och Helsingfors-
koncernen har gått in i den ekonomiska krisen med en mycket moderat
lånebörda och en stark balans. Det är därför inte för oss politiker
alldeles lätt att förklara de sparåtgärder som nu fullmäktige primärt
kommit överens om, och som nu börjar synas i vardagen på våra verk.
Bokslutet för 2008 visar ett överskott på 292 miljoner euro, en summa
som kan jämföras med utbildningsverkets verksamhetsbidrag på 459
miljoner euro för år 2008.
Kun nousukausi alkoi 1990-luvun puolessa välissä, horisontissa näkyi
jo muutamia varoittavia ennusmerkkejä, mutta jostain syystä kaikki
varoittavat puheet kansakunnan jakautumisesta a-, b- ja c-luokan
kansalaisiksi koettiin joko pelkiksi akateemisiksi teorioiksi, tai sitten
talouden kovat rakenteet eivät kovin helposti taivu demokratian
koneistossa tehtyjen päätösten edessä. Aikaansaamme kyllä hyvää
tarkoittavia toivomusponsia, mutta niistä maailma ei paljon muutu.
 
Kovien rakenteiden taipumattomuus demokraattisten päätösten edessä
on mielenkiintoinen ongelma. Kerron teille alkuun pienen esimerkin,
joka ainakin sai minun sappeni kiehumaan. Tarkastuslautakunnan
arviointikertomuksen sivulla 88 löydätte pienen huomautuksen
arviointikertomusten vaikutuksesta. Kiinnostuin asiasta ja olen siksi
tutustunut vuoden 2004 arviointikertomukseen. Asiakirja oli harvinaisen
mielenkiintoinen, siksi lyhyt lainaus: ”tarkastuslautakunta pitää
tärkeänä, että virastot ja laitokset laativat kaupunginvaltuuston
päättämien strategioiden pohjalta omat strategiasuunnitelmansa, joissa
määritellään, mitä kaupunginvaltuuston hyväksymät strategiset
linjaukset tarkoittavat oman viraston toiminnan kannalta.”

Seuraavalla sivulla löytyy toinen tässä yhteydessä muistamisen
arvoinen huomautus: ”tarkastuslautakunta haluaa painottaa
hallintokuntien välistä yhteistyötä strategioita toteuttaessaan”, tämä oli
siis 2004. Onko kuitenkin niin, että nämä viisaat kehotukset kaikuvat
ns. kuuroille korville? Kun menemme kaupungin kotisivuille, löydämme
heti ensimmäisen sivun alalaidassa linkin äskettäin hyväksymäämme
strategiaan. Näyttää hyvältä. Kansalainen saa käsityksen siitä, että
strategia on todella tärkeä asiapaperi ja se toimii jokaisen uutteran
virkamiehen seinätauluna. Mutta miten kävikään käytännössä?
 
Kulttuurihallinto esittää, että Rastiksen kulttuurityöntekijän tilat
sanotaan irti ja että tämä työntekijä siirretään Vuotaloon. Säästetään
muka omissa menoissa, mutta kaupungin kokonaistalouden kannalta ei
säästetä mitään. Logiikka on tässä kuin Wernher von Braunilla; hänen
tehtävänsä oli saada raketit ylös, ”it's not my department where they
come down”.
 
Kirjoitin tietenkin viestin kulttuurihallinnolle ja sain vastauksen.
Valtuuston hyväksymää strategiaa ei ole otettu huomioon, koska siitä ei
ole tullut ohjeistusta. ”Kaupungin budjettivalmistelun ohjeissa tämä ei
vielä näy, kaikki säästöt toteutetaan virastokohtaisesti”. Näin meidän
hienoja strategiapäätöksiämme kunnioitetaan. Eilen sähköpostista tuli
kaupunginjohtaja Jussi Pajusen PowerPointit asiasta mutta ilmeisesti
sen verran myöhässä, ettei järkevää kokonaisnäkemystä ole tarvinnut
ainakaan budjettivalmisteluihin tässä vaiheessa käyttää.
 
Bästa herr ordförande, arvoisa puheenjohtaja.
 
Kulturcentralen har ensidigt, utan att informera andra rotlar sagt upp sitt
hyresavtal i Rastis-huset i Nordsjö, där exakt denna slags verksamhet
idag finns. SFP-gruppen frågar sig hur det är möjligt, att stadens verk
för att spara 1 500 euro kan dra sig ut ur ett svenskt allaktivitetshus i en
språkligt och kulturellt så utsatt miljö som Nordsjö är.
 
Kulttuurikeskus on yksipuolisesti ja muita rooteleita informoimatta
sanonut irti vuokrasopimuksensa Rastis-talon tiloista. Me kysymmekin,
miten on mahdollista, että kaupungin laitos varsin näennäisen 1 500
euron säästöinnoissaan voi vetäytyä monitoimitalosta niin kulttuurisesti
ja kielellisesti herkällä alueella kuin Vuosaari?
 
Jag föreslår följande hemställningskläm. Esitän tästä syystä seuraavan
toivomusponnen:
 
Vid fastställande av bokslutet för år 2008 förutsätter
stadsfullmäktige att stadens verk vid uppsägande av
hyreskontrakt i gemensamt utnyttjade lokaler, förhandlar
med övriga av samutnyttjade beroende verk, och beaktar
stadens enhetsintresse.
 
Hyväksyessään vuoden 2008 tilinpäätöksen
kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupungin laitokset
harkitessaan vuokrasopimustensa irtosanomista
yhteisessä käytössä olevien tilojen suhteen ensin
neuvottelee muiden yhteiskäytöstä riippuvaisten laitosten
kanssa ja ottaa huomioon kaupungin kokonaisedun.
 
Jag konstaterade redan i början av gruppanförandet, att bokslutet och
utvärderingsberättelsen måste ses i ett längre perspektiv. Vi befinner
oss uppenbarligen i början av en ny ekonomisk cykel, och borde därför
granska resultatet utgående från vad vi vet om problemen som föddes i
krisens långa skugga, och i de överoptimistiska förväntningarna som
en ny uppgång så lätt för med sig.
 
De gamla inbesparingarna på timresurserna har för skolornas del
äntligen kunnat återställas först det här året. Nu står vi inför ekonomiskt
osäkra tider och det är därför viktigt att fortsättningsvis satsa
resurserna på klassrummen. Där når vi i stort sett hela åldersgruppen i
helsingforsare mellan 7 och 16 år. Effektivare instrument för att skapa
välmående bland barn och unga, social jämlikhet och välfärd finns
knappast. Att utbildningsverket trots detta underskred budjeten med 10
miljoner euro beror på en tillfällig svacka i antalet skolelever. Glädjande
nog ser vi nu ett växande antal barn på rådgivningar och i dagvården.
 
Ja tässä yhteydessä täytyy tietenkin huomauttaa, että valtuutettu Oker-
Blom, hänen vaimonsa eilen synnytti yhden uuden Helsingin
kansalaisen.
 
 
Revisionsnämnden lyfter i sin grundliga genomgång fram behovet att
utveckla verksamhetsformer för 9- till 12-åringar i samarbete med olika
förvaltningar, såsom utbildnings-, kultur-, idrottsverket,
ungdomsväsendet och socialverket. Och man pekar igen på behovet
av gemensamt utnyttjade resurser.
 
Tiedämme edellisestä lamasta, että jotkut ilmiöt voivat olla erityisen
sitkeitä ja ne heijastuvat huonosti hoidettuina pitkään jopa kasvavina
menoina. Yhden rootelin tai laitoksen säästötoimenpide voi siis
jatkossa realisoitua toisen rootelin tai laitoksen huomattavana menojen
kasvuna. Tämä koskee varmasti erityisen kipeästi nyt työttömiksi
joutuvien nuorten lähivuosien elämää.

Tätäkin ongelmallisempi kuva meille syntyy, jos tarkastelemme, miten
eräät pulmalliset alueet ovat kehittyneet. Tilastosarjat Jakomäen osalta
osoittavat, että työttömyys laski kohtalaisen nopeasti edellistä lamaa
seuranneitten vuosien aikana. Tästä huolimatta työttömyys alueella on
koko ajan ollut katastrofaalisen tai huolestuttavan korkealla. Vuonna
1995 työttömyysprosentti oli 26, viime vuonna se oli vielä 11 % ja
todennäköisesti taas nousussa.
 
1995 toimeentulotuen piirissä olevien henkilöiden osuus väestössä oli
27 %, korkein koko Helsingissä. Siitä se on nyt hyvin, hyvin hitaasti
laskenut viime vuoden 20 %:iin. Edelleen ylivoimaisesti kaupungin
korkein luku, vuonna 1995 Jakomäen prosenttiluku oli 12 yksikköä
korkeampi kuin kaupungin keskiarvo. Sitä se on tänäkin päivänä.
Emme ole siis pystyneet kuromaan umpeen sitä kuilua, jonka edellinen
lama avasi. Pidän sitä erityisen huolestuttavana.
 
Arvoisa puheenjohtaja, ärade ordförande.
 
SFP:s grupp understöder att bokslutet godkänns och att de
ansvarsskyldiga beviljas ansvarsfrihet.
 
Kiitos, tack.
 

Valtuutettu Valpas

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
 
Aloitan huomiolla kaupunkimme yleisesti talouskehityksestä vuonna
2008. Viime vuosi oli Helsingin kaupungille taloudellisesti monin tavoin
hyvä vuosi. Lähes loputtomalta näyttänyt, 1990-luvun puolivälistä
lähtien jatkunut ja vain IT-kuplan puhkeamisen myötä lyhytaikaisesti
katkennut nousukausi näkyy kaupungin kassassa osin jopa odotettu
parempana tuloksena. Osansa tähän antoivat kunnallis- ja
yhteisöverotuottojen suuri määrä ja liikelaitokset.
 
Tätä suotuisaa talouskehitystä jatkui vuoden 2008 kolmannelle
vuosineljännekselle asti, eli siihen asti, kunnes Yhdysvaltain uusjuppien
asunto- ja pörssikupla puhkesi koko maailman silmille. Laman
vaikutukset eivät kuitenkaan vielä vuonna 2008 tuntuneet Helsingissä
suurina, ja näin ollen ylijäämää kaupungille kertyi lopulta yli 290
miljoonaa. Ilman liikelaitoksia – kaupunkimme merkittävimpiä
tulolähteitä – taloutemme ei pysyisi pystyssä. Onkin syytä kysyä, onko
kaupunkimme talous loppujen lopuksi terveellä pohjalla. Olemmeko
liiankin riippuvaisia yksittäisten toimialojen tuomista tuloista?
 
Meidän kannattaa vakavasti pohtia, mitä meidän on tehtävä tappiota
tuottavien yhtiöiden kanssa. Toimenpiteisiin on ryhdyttävä esimerkiksi
Helsingin Bussiliikenne Oy:n suhteen, jonka tilikauden tulos vuonna
2008 on liki 8 miljoonaa euroa miinuksella. Yhtiön piti alkaa tuottaa pian
perustamisensa jälkeen, mutta nousukaudesta huolimatta toisin on
käynyt. Meidän on tehtävä yhtiötä tervehdyttävät päätökset mitä
pikimmin, tappioputki on katkaistava.
 
Hyvät valtuutetut.
 
Nousukauden myötä nousivat myös kustannukset ja niiden vaikutukset.
Esimerkkinä mainittakoon kaupunkimme asuntotuotanto, joka kärsi
suurista rakennuskustannuksista. Tähän kun yhdistetään yli 6 000
hengellä kasvanut väestö, johti se tilanteeseen, jossa vuokrat ja
asuntojen hinnat nousivat jopa nopeammin kuin kysynnän suhteellinen
kasvu antoi olettaa. Ei siis ihme, että esimerkiksi Helsingin kaupungin
sosiaali- ja terveyssektoreilla on ollut vuonna 2008 vaikeuksia
henkilöstörekrytoinnissaan. Sinänsä tilanteessa ei ole mitään uutta,
sillä tilanne on jatkunut tällaisena koko 2000-luvun ajan.
 
Perussuomalaisten valtuustoryhmän mielestä kaupungin on nyt
taantuman aikana syytä huolehtia siitä, että asetettu tuotantotavoite
saavutetaan. Tämän lisäksi on huolehdittava nykyisen rakennuskannan
kunnossapidosta osoittamalla riittävästi määrärahoja korjaus- ja
kunnostustoimintaan. Ensisijaisina kohteina pidämme
kosteusongelmaisia kouluja, lastentarhoja, sairaaloita, vanhainkoteja ja
virastoja.
 
Arvoisa puheenjohtaja.

Tarkastuslautakunnan arviointikertomus on hyvin tehty, ja siitä saa
hyvän kuvan niistä asioista, jotka kaupungissa sujuvat, kuin myös niistä
asioista, jotka kaipaavat korjaamista. Haluankin esittää
Perussuomalaisten kiitokset tarkastuslautakunnalle kattavasti
raportista.
 
Tilintarkastuksen loppuraportti ja kaupungin tarkastuslautakunnan
arviointikertomus paljastavat monia kiintoisia asioita kaupunkimme
hallinnon toimintakulttuurista. Tilintarkastuksen loppuraportissa
kiinnitetään tuloslaskelman kohdalla huomiota ostolaskutuksen
päivämääriin, joissa on syytä ollakin tarkkana. Lisäksi erityisen
tarkastelun paikka on palkkakirjanpidon ja pääkirjanpidon välisissä
ristiriidoissa. Erojen syitä ei ole selvitetty, eikä niistä ole raportoitu.
Tällaiset epäselvyydet tulee Perussuomalaisten valtuustoryhmän
mielestä selvittää pikaisesti kaupunginjohdossa, jotta voidaan olla
varmoja siitä, etteivät kirjanpidossa ilmenneet erot anna kaupunkilaisille
aihetta epäillä väärinkäytöksiä.
 
Helsinki on suuri kaupunki, jonka eri toimialat ja hallintokunnat toimivat
omista lähtökohdistaan. Yhteismitallisten toiminnallisten mittareiden
luonti on vaikeaa, mikä käy ilmi myös arviointikertomuksesta.
Mielestämme on tärkeintä, että jokaisella hallintohaaralla on toimintaa
kuvaavat luotettavat mittarit, joilla voidaan tarkastella toiminnan
kehittymistä lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Sosiaali- ja terveystoimea
käsiteltäessä on todettu, että ne ovat ylittäneet budjettinsa, ja tästä
johtuen toiminnan ja talouden ohjausta tulee kehittää. On kyllä syytä
kysyä, voidaanko ylikuormitetun henkilöstön toimintaa ja toiminnan
taloudellisuutta enempää kehittää. On selvää, että laman aikana ei
menoja saada vähennettyä; määrärahojen tarve päinvastoin kasvaa.
 
Perussuomalaisten mielestä tämä fakta on syytä tunnustaa myös
kaupunginjohdossa ja lopettaa sosiaali- ja terveyspalveluiden jatkuva
alibudjetointi. Vuosien mittaan tehdyt säästöt menojen hillitsemiseksi
ovat olleet lyhytaikaisia ja kostautuneet heikoimmassa asemassa
oleviin kaupunkilaisiimme. Aktiivisten vanhusten paikka ei ole
laitossängyssä ja vankina neljän seinän sisällä. Kaupunkimme
velvollisuutena on huolehtia vanhuksistamme ja edistää heidän
henkilöstä ja fyysistä terveyttään aktiviteetteja järjestämällä. Vanhusten
eristäminen on lyhytnäköistä politiikkaa, joka lisää tarpeettomasti
kustannuksia ja inhimillisiä rsimyksiä.

Hyvät valtuutetut ja kansalaiset.
 
Tarkastuslautakunta toteaa arviointikertomuksessaan, että Helsingin
kotouttamistoimet maahanmuuttajien parissa eivät toimineet vuonna
2008 kovinkaan hyvin. Tämä ei ole yllätys kenellekään. Helsinki ei ole
Suomen mittakaavassa yksin tämän asian kanssa, mutta Helsinki toimii
maahanmuuttajien kotouttamisessa merkittävänä koelaboratoriona.
Ehdoton edellytys kotoutumiselle on suomen kielen oppiminen.
Perussuomalaiset yhtyvät tarkastuslautakunnan huoleen
maahanmuuttajaperheiden naisten, erityisesti kotiäitien tilanteesta.
Mielestämme sukupuolten välisen yhdenvertaisuuden edistäminen
edellyttää samoja kotouttamistoimenpiteitä sekä miehille että naisille.
Emme voi hyväksyä joidenkin maahanmuuttajanaisten kokemaa,
perheidensä määräämää eristystä muusta yhteiskunnasta eikä sitä
pidä muidenkaan puolueiden hyväksyä.
 
Kertomuksessa todetaan lisäksi, että kaupungin hallintokuntien väliset
vastuut kotouttamiseksi ovat epäselvät. Rivien välistä voidaan päätellä,
että jopa maahanmuuttopoliittisen osaston käsitys omista vastuistaan
on puutteellinen. Jos asiat ovat näin huonosti, mitä se kertoo meille?
Se kertoo, että maahanmuuttoon erikoistuneita asiantuntijoita ei ole
tarpeeksi. Se kertoo, että asiat hoidetaan lähinnä mutu-tuntumalla,
mikä on kaukana vastuullisesta politiikasta. Vastuullinen
kotouttamispolitiikka lähtee Perussuomalaisten mielestä siitä, että
selvitetään käytettävissä olevat resurssit ja mitoitetaan tulijoiden määrä
resurssien mukaan. Nyt tilanne on ollut juuri päinvastoin. Mielestämme
maahanmuuton parissa työskentelevien kaupungin työntekijöiden on
otettava oppia muiden maiden ja kaupunkien kokemuksista
kotouttamisessa. Tietoisuus siitä, mitä ei pidä tehdä, on yhtä tärkeää
kuin tietoisuus siitä, mitä on syytä tehdä, kun kotoutamme vieraista
kulttuureista saapuvia ihmisiä tähän pohjoismaisista lähtökodista
ammentavaan suomalaiseen yhteiskuntaan.
Tarkastuslautakunta esittää lisättäväksi kaupungin virkamiesten ja
kaupunkilaisten välistä kuulemista. Perussuomalaiset kannattavat tätä
lämpimästi. Vain kentän ääntä kuuntelemalla ja havaittuihin epäkohtiin
puuttumalla asioita saadaan hoidettua kaupunkilaisia tyydyttävällä
tavalla. Kaupungin virkamiehet eivät ole päätöksiään tehdessään
vastuussa pelkästään rahojen käytöstä, he ovat samalla vastuussa
kansalaisten asuinympäristöstä ja elämästä. Jokaisella päätöksellä on
seurauksensa.
 
Päätös voi olla virkamiehen näkökannalta hyvä mutta ei tyydytä
kaupunkilaisia. Tästä syystä Helsingin on edelleen kehitettävä
asukkaidensa kuulemista ja huomioitava asukkaiden mielipiteet jo
asioiden valmistelun aikana.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Lopuksi muutama sana tuleviksi vuosiksi. Kuten aiemmin
puheessamme totesin, säästäminen kostautuu helposti muualla. Jos
esimerkiksi sosiaalisektorilla saavutettu säästötoimenpide vaikuttaa
terveyssektorilla säästöjä suurempana menoeränä, voidaan puhua
todellisesti hölmöläisten peiton jatkamisesta. Sama koskee kaikkia
kaupungin toimintoja, joten kaupunkimme tulevien vuosien
taloudenhoidon kannalta on enemmän kuin syytä analysoida entistä
tarkemmin jokaisen päätöksen vaikutukset.
 
Hyvät valtuutetut.
 
Todellisilla säästöillä ja määrärahojen leikkauksilla on eroa, se on syytä
muistaa. Joko olemme unohtaneet 90-luvun opetuksen?
 
Lopuksi totean, että Perussuomalaiset kannattavat tili- ja
vastuuvapauden myöntämistä vastuullisille kuin myös tilinpäätöksen
hyväksymistä.
 

Valtuutettu Kolbe

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Kuvat ovat tärkeitä, ja niin myös tällä kertaa. Sekä tilinpäätöksen että
vuosikertomuksen kuvaan kannessa on valittu kuva Vuosaaren
uudesta suursatamasta. Tiedämme jo nyt, että se kiteyttää jotain varsin
olennaista ja keskeistä viime vuoden optimistisesta perusilmapiiristä.
Onkin pakko sanoa, että vuoden 2008 tilinpäätös näyttää suorastaan
satumaisen ilahduttavalta.
 
Monet suuret hankkeet, joista keskeisin varmasti on satamatoimintojen
uudistaminen, lähtivät menneenä vuonna liikkeelle. Kuntatalous oli
vielä kohdallaan, ja kuten saimme lukea, verotulot kasvoivat kunnissa
keskimäärin 7,6 %. Helsingissä työllisyysaste oli hyvä, työpaikkoja oli
runsaasti ja työttömyysastekin todellakin oli alhaisin sitten vuoden
1990. Helsinki ja sen toiminnot saivat viime vuoden aikana lukuisia
tunnustuksia ja laatupalkintoja sekä kotimaasta että ulkomailta. Nämä
palkinnot koskivat niin toimintojen sujuvuutta kuin palvelujen ja
tietotekniikan korkeaa laatua.
 
Sataman lisäksi muitakin huomattavia muutoksia tapahtui: Sipoon
lounaisosan ja Vantaan Västerkullan kiilan liittäminen Helsinkiin jäänee
varmasti historiaan. Painopiste oli edelleenkin elinkeinotoimintojen
vahvistamisessa, ja ammatillista korkeakouluopetusta lujitettiin
muodostamalla uusi metropoli ja ammattikorkeakoulu. Matkailu kasvoi,
ja kaupunkikunta avasi olemustaan, kun tähänkin taloon, eli
kaupungintaloon, avattiin näyttelytilaa ja tänne siirrettiin virkainfopiste.
Kuten nyt tiedämme, uudistus oli kohtalaisen onnistunut. Viime vuonna
aloitti tapahtumayksikkö, jolla on kunnianhimoinen aikomus kehittää
Helsinkiä tapahtumapaikkakuntana. Myös nämä nurkat, eli
Senaatintorin ja Kauppatorin välisen alueen kehittäminen pääsi jälleen
kerran vauhtiin, terveisiä vain kaupunginjohtaja Teuvo Auralle, joka jo -
68 käynnisti tätä toimintaa.
 
Vuosi 2008 oli kaupungin maahanmuuttoyksikön ensimmäinen
kokonainen toimintavuosi, sekin uutta ja uraa uurtavaa. Musiikkitalon
rakentamiseen ryhdyttiin, ja monia palvelutuotannon
informaatiohankkeita edistettiin, siis paljon hyvää ja kiinnostavaa
tapahtui. Kuten monet edellä esiintyneet puhujat ovat todenneet, että
juuri tilinpäätös ja toimintakertomus ovat meille tavattoman tärkeitä,
koska ne kiteyttävät tällä tiellä tai reitillä menneisyyden ja
tulevaisuuden välissä kokonaiskuvan kaupunkimme toiminnasta.
 
Tarkastuslautakunnan erinomainen arviointikertomus ja tilintarkastajien
kertomus on meille luottamushenkilöille oiva väline ymmärtää ja
paremmin ohjata kaupungin toimintoja. Ryhmämme puolesta myös
kiitos erinomaisesta työstä, joskin todettakoon tässä yhteydessä, että
yhdymme valtuutettu Vikstedtin lausumaan siitä, että Helsingissä
olevien pienten ryhmien, tai siis ryhmät, jotka ovat Helsingissä pieniä,
tulisi olla edelleenkin mukana tässä toiminnassa sillä tavalla, että
saadaan enemmän näkökulmaa mukaan. Tästä huolimatta hyvää työtä
on tehty.
 
Toimintakertomus on siis todellakin tärkeä, se antaa välineitä, niin kuin
tänään olemme kuulleet, rakentaa kokonaiskuvaa toiminnasta ja
taloudesta. Se on meille luottamushenkilöille tavattoman tärkeää.
 
Ilahduttavaa on siis se, että verotulot kasvoivat ja verotuloja kertyi
enemmän kuin talousarviossa laskettiin. Myös se, että valtionosuudet
toteutuivat lähes oletetun mukaisesti, on tärkeää. Vuosikatteella
mitattuna siis kaupungin talous oli tasapainossa, ja kuten täällä on
todettu, liikelaitosten osuus on edelleen huomattava. Meidän
ryhmämme on sitä mieltä, että tämä on vakaa Helsingin talouden
kivijalka, ilman liikelaitosten ja erityisesti Energian hyvän tuloksen
tuomaa turvaa tilinpäätöksen lopputulos oli erilainen. Tässä sopii
arvioida kaupungin jäntevää ja pitkää kunnallista linjaa kunnallisten
liikelaitostensa kohdalle. Yksityistämisen tielle ei meillä ole lähdetty
lyhytjänteisesti.
 
Vuoden 2008 merkittäviin uudistuksiin kuului päätös konsernijaoston
perustamisesta. Tässä yhteydessä saanen vielä edelleen kritisoida
sitä, että tästä konsernijaostosta puuttuu valtuuston pienten ryhmien
edustus. Kun kyse on keskeisestä, kaupungin toimintaa ohjaavasta
elimestä, on puute mielestämme merkittävä. Juuri nyt, kuten
kaupunginjohtaja viittasi, emme tiedä, miten tuleva vuosi tulee
muodostumaan, paitsi että se on raskaampi monella, monella tavalla.
mm. kaupungin velkaantumisen vuoksi, olisi juuri yhteisen tahtotilan
muodostaminen kaupungissa ja erityisesti konsernijaostossa tärkeää,
että siinä olisivat kaikki ryhmät mukana.
 
Hyvinvointi ja palvelut sekä kilpailukyky, hyvät valtuutetut, ovat tietysti
niitä asioita, joihin haluamme kiinnittää huomiota. Miten näillä alueilla
toiminnalliset tavoitteet ovat toteutuneet? Lisäksi tulee kysyä, onko
tavoitteet edes asetettu oikein. Nyt menojen ylityksiä on ollut mm.
terveyshuollossa sekä lasten päivähoidon ja vanhuspalveluiden
menoissa sekä ns. aikuisten palveluissa eli toimeentulotuessa ja
vammaispalvelussa. On oletettavaa, ja kuten kaupunginjohtaja viittasi,
kehitys tulee varmasti kuristumaan ja kärjistymään kuluvana vuonna ja
tulevina vuosina.
 
 
Puuttuvia tavoitteita on edelleen sosiaalisen asuntotuotannon kohdalla.
Tässä on suuri hanke, emme voi ennakoida nyt ainakaan vuoden 2008
optimismin hengessä tulevia haasteita. Asiakaslähtöisyys ja
tuottavuuden parantaminen ovat olleet viimeisen 10 vuoden aikana
kaupungin palveluiden kehittämisen painopisteitä. Keskustan ryhmä on
halunnut jo pitkään näissä tilinpäätöskeskusteluryhmäpuheenvuoroissa
suurilta virastoilta lisää rohkeutta ja pyrkimystä toiminnan rakenteellisiin
muutoksiin ja poikkihallinnolliseen toimintaan. Kuten valtuutettu
Luukkainen juuri tässä totesi, on yllättävän vähän edelleenkin, ja
yllättävän vahvoja ovat nämä meidän virastorootelimme. Yhdymme siis
tähän toivomukseen poikkihallinnollisuuden lisäämisestä.
Palvelutuotannon rakennetta ja tuottamistapoja on lakisääteistenkin
palveluiden osalta mahdollista muuttaa taloudelliseksi ja asiakkaiden
tarpeita entistä paremmin vastaavaksi. Kysymys on pitkälti
voimakkaasta halusta uudenlaiseen ajatteluun.
 
Kaupunkikunnan tulee myös voida reagoida eri palvelutarpeisiin oikea-
aikaisesti, se on mielestämme hyvää asiakaslähtöisyyttä. Kummallista
kyllä, tätä kohtuullista toivetta on ilmeisen vaikea toteuttaa
ennakoivasti. Se koskee erityisesti perheiden tilannetta ja
suhdanneherkkää lastensuojelua, nuorten asemaa ja nyt yhä
dramaattisessa kasvussa olevaa nuorten työttömyyttä. Tiedämme, että
ongelmanuorten tavoittaminen ei ole helppoa, mutta tavoitteen tulee
pysyä selkeänä. Kaupunkimme lasten ja nuorten on saatava hyvän
elämän eväät tässä kotikunnassa kotioloista riippumatta.
 
Myös opetustoimi elää ajassaan, ja voimme olla tyytyväisiä, että
oppimistulokset ovat täällä vähintään valtakunnallista keskitasoa. Silti
ryhmämme haluaa kiinnittää huomiota siihen, että Helsingissä
ammattioppilaitosten opiskelijoista alle puolet läpäisee perustutkinnon
määräajassa. Mikä on tähän syynä?
 
Monien virastojen henkilöstö on ollut viime vuonna kovilla
organisaatiomuutosten, palvelukulttuurin ja tehtävärakenteiden
muutosten myllerryksessä, ja lama ei helpota tätä tilannetta. Samaan
aikaan kaupunkilaisten palvelutarpeet kasvavat ja tilanteet ovat entistä
vaikeampia. Ryhmämme korostaa, kuten tarkastuslautakunnan
puheenjohtaja Luukkainen, asian tärkeyttä, siis juuri tätä kaikkien
hallintokuntien yhteistyötä, jonka varaan tulee entistä enemmän
panostaa.
 
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

On todella ilahduttavaa, että Helsingin kilpailukykyyn liittyvistä
tavoitteista eräitä keskeisiä myös saavutettiin. Asemakaavoja laadittiin
riittävästi asunto-ohjelman toteuttamiseksi. Tiedämme, että ongelmat
olivat siellä rakentamisen puolella. Asumisen monipuolisuus ja
asuntotuotanto siis jäivät tavoitteista. Myös kiinteistöviraston
maanmyyntitavoitteet jäivät jälkeen. Ja eräissä keskeisissä
investoinneissa jäätiin jälkeen.
 
Eräällä alueella, eli pääkaupunkiseudun yhteistyön kentällä, ollaan
edetty tasaisen varmasti. Pian tältä yhteistyöltä sopii odottaa
myönteisiä vaikutuksia meidän helsinkiläisten elämään.
Pääkaupunkiseudun neljä kuntaa voivat yhteistyön voimalla kehittää
paremmin koko aluetta menestymään ja pärjäämään kaikenlaisessa
kilpailussa. Helsingin valtuuston toiveena on todellakin selvittää
mahdollisen yhteistyön tihentämisen edellytyksiä, ja Keskusta-ryhmä
toivoo myös, että tämä läpäisee kaikki hallintokunnat. Kaupunkilaiset,
me haluamme toimivia ja selkeitä palvelukokonaisuuksia, ja tässä
lisääntyvä yhteistyö erityisesti kolmannen sektorin toimijoiden kanssa
on ollut pitkään meidän kiinnostuksemme kohteena.
 
Kuten kaupunginjohtaja totesi, tulevaisuutta on vaikea ennakoida,
mutta selvältä näyttää, että tilanne vuoden 2009 aikana on
dramaattisesti muuttunut. Uusi vaihe asunto- ja rahoitusmarkkinoilta
alkaneessa kriisissä saatiin todellakin kokea, kuten monet ovat täällä
lausuneet, viime syksyn aikana. Huonojen uutisten leviäminen vei
pohjan yrittäjien ja kuluttajien luottamukselta. Taantuma johti viennin ja
teollisuustuotannon dramaattiseen romahdukseen, se on selvästi
näkynyt Helsingin uuden sataman luvuissa, ja me Sataman
johtokunnan jäsenet näemme tämän jokaisen kokouksen yhteydessä.
Tilanne heijastuu moninaisesti työmarkkinoille, kulutukseen,
kuntatalouteen, ihmisten asenteisiin ja mentaliteettiin. Toivottavasti se
ei murenna optimismia ja uskoa tulevaisuuteen, siinä on kuitenkin
Helsingin voima ollut varsin pitkään.
 
Ajat ovat siis jälleen poikkeukselliset ja menneisyydestä tiedämme, että
tällaisen käänteen pituutta on vaikea arvioida. Emme tiedä, miten
kriisinhallinta kehittyy, mutta tiedämme sen, että tapahtui mitä tahansa,
juuri kunnat ovat suurien haasteiden edessä. Kuntatalous toki on vakaa
järjestelmä, se on meillä perinteisesti osannut vastaanottaa taantuman
vaikutuksia, näin erityisesti on ollut Helsingin kohdalla, jossa pitkän
kuntatalouden ja poliittisen luottamusjärjestelmän hallintokoneiston
yhteistyö on aikaisempinakin laman vuosina toiminut kohtalaisen hyvin
yhdessä ja ikään kuin asemoinut tavoitteet konsensus-hengessä.
Tilanne on nyt kriittisempi, ja on siksi syytä iloita vuoden 2008
tilinpäätöksen hyvistä luvuista.
 
Keskustan valtuustoryhmä kannattaa täten tilinpäätöksen hyväksymistä
ja vastuuvapauden myöntämistä asianosaisille.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Ebeling

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.
 
Tilintarkastajat ja tarkastuslautakunta ovat tehneet pääasiassa hyvää
työtä, ja myös tehdyt toimenpide-ehdotukset ovat suurelta osin hyvin
perusteltuja. Vuosi 2008 oli kaupungille vielä hyvä vuosi taloudellisesti.
Monet tunnusluvut ovat pitkän aikavälin parhaita, eikä talouden jyrkkä
käännös syksyllä ehtinyt vuonna 2008 aiheuttaa pahaa jälkeä. Tänä
vuonna moni asia on paljon huonommin, mutta useampi lihava vuosi
on valmistanut meitä kohtuullisesti nyt elämiimme laihempiin vuosiin.
Toistamme aiemmin esittämämme kannan siitä, että kaupungilla on
taloudellista joustovaraa, jota tulee tässä tilanteessa käyttää ihmisten
elämän helpottamiseksi. Paniikkijarrutukseen ei ole syytä. Kaupungin
tulee kaikessa päätöksenteossa ottaa päätösten työllistämisvaikutus
huomioon. Työpaikan menetys voi varsinkin miehiä johtaa jopa
itsetuhoon. Tämäkin taantuma on jo vaatinut uhrinsa.
 
Kaupungin jousto pehmentää ihmisten kokemaa ahdistusta ja osaltaan
vaikuttaa siihen, että uhrien määrä jäisi mahdollisimman vähäiseksi.
Yhdymme tarkastuslautakunnan toteamukseen, että kaupungin
kannattaa säilyttää peruspalveluiden edellyttämien investointien taso
korkeana matalasuhdanteessa. Toisaalta taloudellisesti ahdas aika
korostaa tarvetta taloudellisuuteen, ja samalla täytyy voida arvioida
myös mahdollisia rakenteellisia muutostarpeita kustannustehokkuuden
lisäämiseksi. Sos.dem. ryhmäpuheenvuorossa väitettiin, että ihmiset
pitävät veronkorotuksia parempana kuin palveluiden leikkausta. Tämä
on varmasti totta. Mutta jos kolmanneksi vaihtoehdoksi esitettäisiin
rakenteellisia uudistuksia niin, että palvelut säilytetään ilman
veronkorotuksia, uskon, että tämä vaihtoehto olisi vielä mieluisampi
ihmisille. Riippuu siis myös kysymyksenasettelusta ja siitä, mitä
vaihtoehtoja ollaan valmiita tarkastelemaan.
 
Vaikka positiivisen diskriminaation käsitettä voidaan käyttää monella
tavoin, pidämme perusteltuna sitä, että kaupunki pyrkii erityisesti
pitämään huolta niistä kaupunginosista, joissa ihmisten sosiaalinen
asema on keskimääräistä heikompi. Tällä tavoin olemme
vaikuttamassa siihen, että kaupunki ei omilla toimillaan aiheuta
eriarvoistumista eri asuinalueiden välillä.
 
Yhtiöittäminen on perinteisesti ollut kovasti keskusteltu aihe. Jokainen
yhtiöittäminen tulee harkita huolellisesti, eikä yhtiöittäminen ole
automaattisesti taloudellista tilannetta parantava toimenpide. Finlandia-
talo Oy:n kohdalla yhtiöittäminen ei näytä ainakaan nopealla tahdilla
vähentäneen kaupungin avustuksen määrää juurikaan.
Kauhuesimerkkinä siitä, miten epärealistisia ajatuksia yhtiöittämiseen
voi liittyä, siitä käy tuo Helsingin Bussiliikenne Oy. Valtuusto päätti
aikanaan HKL-bussiliikenteen ja Suomen Turistiauton yhdistämisestä.
Varsinkin salin oikea laita oli vakuuttunut, että näin syntynyt yhtiö olisi
ratkaisu ongelmiin. Esitettiin, kuinka muutamassa vuodessa Helsingin
Bussiliikenteen tulos nousisi tasapainoon. Itse epäilin tätä ja mietin,
eikö kyse ole vain taseeltaan vahvistetusta ja kooltaan suuremmasta
Suomen Turistiautosta. Kun sitten luovuttiin vielä asiantuntijoiden
valitsemisesta yhtiön hallitukseen, menetettiin jotain olennaista.
Tarkastuslautakunta on aikanaan kiinnittänyt huomiota Helsingin
Bussiliikenteen tilaan. Riittävää korjausta asiaan ei kuitenkaan ole
tullut. Hybridilaina ja yhtiön julistaminen strategiseksi omistukseksi
eivät riitä.
 
Tarkastuslautakunta kiinnittää edelleen perustellusti huomiota tarpeisiin
parantaa kustannusarvioiden pitävyyttä. Suuret ylitykset kertovat joko
huonosta valmistelusta tai sitten heikosta osaamisesta. Mutta on
kuitenkin ymmärrettävä, että jos kustannusarviot jossakin aina pitävät
eikä mitään ylityksiä koskaan tapahdu, voi myös kyse olla siitä, että
suunnitelmia ei ole edes yritetty valmistella taloudellisesti niin, että
asukkaiden veroilla saatuja rahoja käytettäisiin tehokkaasti. Eli se, että
se osuu suurin piirtein kohdalle, pikkuisen ali tai pikkuisen yli, on
loppujen lopuksi hyvää valmistelua, mutta suuria ylityksiä ei tule olla.
 
 
Palvelurakenne on hyvin keskeinen asia. Tavoitteena tulee olla, että
ihmiset saavat tarvitsemaansa palvelua kustannustehokkaasti.
Esimerkiksi ei ole hyväksyttävää, jos asiakasmaksut ohjaavat ihmisiä
laitoshoitoon, kun asiakkaalle riittäisi kevyempikin palveluasuminen.
Tämä on resurssien väärää käyttämistä, ja se on kallista.
Vanhustenhuollon tehokas ja tarkoituksenmukainen järjestäminen on
ikääntyvälle Helsingille erittäin tärkeä kysymys.

Arvoisa puheenjohtaja.
 
Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä puoltaa tilinpäätöksen
hyväksymistä ja vastuuvapauden myöntämistä tilivelvollisille.
 

Valtuutettu Hakanen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.
 
Helsingin kaupungin tilinpäätöksestä nousee yksi kysymys yli muiden:
miksi palveluja aiotaan leikata ensi vuoden budjetissa vähintään 50
miljoonalla eurolla, vaikka tilinpäätös on 292 miljoonaa euroa
ylijäämäinen? Menojen leikkaamista on perusteltu sillä, että
ennusteiden mukaan tämän vuoden tulos on tappiolla noin 100
miljoonaa euroa. Kuitenkin kaupungilla on noin 900 miljoonan euron
likvidit rahavarat. Tulojen vähenemisestä voidaan siis selvitä jopa
useita vuosia pelkästään maksuvalmiutta alentamalla ilman menojen
leikkaamista. Velkaantuminenkaan ei ole Helsingille ongelma.
Kaupungilla on lainasaatavia 340 miljoonaa euroa enemmän kuin
velkoja, ja kaupungin omavaraisuusaste on aivan koko maan
huippuluokkaa, katsottiinpa sitten minkälaisia yhteisöjä tai yrityksiä
tahansa, 77,5 %.
 
Keskustelussa nykyisestä talouskriisistä on korostettu, että ei pidä
toistaa 90-luvun laman virheitä tekemällä leikkauslistoja. Nyt on se
paikka, jossa kaupunginvaltuusto voi lunastaa nämä lupaukset. Nyt on
se aika, jolloin nämä lupaukset pitää lunastaa. Helsinki voi osaltaan
elvyttää taloutta ohjaamalla ylijäämistään lisää rahaa palveluihin,
toimeentulotukeen ja työllistämiseen. Milloin noita edellisten vuosien
voitoista kertyneitä miljardisäästöjä otetaan käyttöön, ellei nyt laman
oloissa? Mitä muuta kuin oikeistolaista yksityistämispolitiikkaa palvelee
se, jos kaupungin omia palveluja heikennetään, vaikka viime vuodelta
kertyi siis voittoa lähes 300 miljoonaa ja kassassa on lähes miljardi
euroa?
 
Sosiaali- ja terveys-, samoin eräiltä osin sivistystoimen menoja on jo
pitkään tässä kaupungissa alibudjetoitu. Tiukasta menokurista
huolimatta nämä menot ylittivät viime vuonnakin budjetin noin 65
miljoonalla eurolla. Lama ja paheneva työttömyys lisäävät palvelujen ja
toimeentulotuen tarvetta. Ennusteiden mukaan pelkästään
toimeentulotuen tarve kasvaa tänä vuonna ainakin 20 miljoonaa
suuremmaksi kuin on budjetissa arvioitu. Eli on tärkeä puuttua
alibudjetointiin, poistaa se.
 
Skp:n ja Helsinki-listojen ryhmä ehdottaa tilinpäätösesityksen kohtaan
4, joka koskee Helsingin Energian voittovaroista tehtävää 250
miljoonan euron siirtoa, lisättäväksi tämän kyseisen kohdan loppuun
seuraavaa: ”Samalla valtuusto edellyttää, että näistä voittovaroista
ohjataan 100 miljoonaa euroa lisää kaupungin ensi vuoden
talousarvion raamiin lakisääteisten palvelujen rahoittamiseksi niin, että
luovutaan näiden menojen leikkaamisesta ja henkilöstön
vähentämisestä.”
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Tarkastuslautakunnan arviokertomuksessa tuodaan esille monia
puutteita palveluissa. Niihin on viime vuosina haettu ratkaisuja lähinnä
rakenteiden muuttamisesta, palvelujen keskittämisestä, tehostamisesta
ja kilpailuttamisesta. Ihmisten tarpeet ja palvelujen vaikuttavuus ovat
äneet näiden keinojen jalkoihin. Vanhusten palvelut ovat tästä eräs
esimerkki. Arviokertomuksesta ilmenee, että palvelurakenteiden
muutosta on ohjannut ensisijassa oikeiston pyrkimys vähentää
kaupungin menoja. Esimerkiksi muuttamalla vanhainkotihoitoa
palveluasumiseksi kaupunki on siirtänyt menojaan vanhusten kontolle.
Vanhusten kotipalvelujen ja kotiterveydenhoidon yhdistäminen on
johtanut siihen, että kotihoidon palvelut ovat vähentyneet samaan
aikaan kun vanhuksia vaaditaan selviytymään kotona entistä
pidempään ja entistä huonokuntoisempina. Kaiken lisäksi
arviokertomuksesta ilmenee, että vanhuksille ja heidän omaisilleen ei
edes tiedoteta kunnolla siitä, mihin palveluihin he ovat oikeutettuja.
 
Koko kysymyksenasettelu toimintamalleista pitäisi kääntää toisinpäin.
Loputtoman tehostamisen ja työntekijöiden vähentämisen sijasta tässä
kaupungissa tarvitaan työntekijöille lisää aikaa kuunnella ihmisiä, ottaa
huomioon erilaiset tarpeet ja kehittää omaa työtään. Tarvitaan lisää
työntekijöitä. Ja jotta heitä saadaan, pitää maksaa myös kunnon
palkkaa. On kohtuutonta, että esimerkiksi vanhuksia hoidetaan
Suomessa puolta pienemmällä työntekijämäärällä kuin muissa
Pohjoismaissa.
 
Vaatimukset menokurin jatkuvasta tiukentamisesta ovat ristiriidassa
myös valtuuston strategiaohjelmassa korostetun asukaslähtöisyyden
sekä palvelujen saatavuuden ja laadun turvaamisen tavoitteiden
kanssa. Mm. kaupungin omien päiväkotipaikkojen, lastensuojelun
hoitopaikkojen ja toimeentulotuen tarve ylittää jatkuvasti sen, mitä
budjetissa on arvioitu. Sama koskee hammashoitoa,
mielenterveyspalveluja, päihdehuoltoa, koulujen oppilashuoltoa,
maahanmuuttajien kotouttamista ja monia muita palveluja.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Palvelujen kilpailuttaminen ja ulkoistaminen ovat lisänneet ongelmia,
jotka koskevat Helsingin kaupungin keskeisiä arvoja, kuten asukkaiden
yhdenvertaisuutta, työntekijöiden oikeuksia, rehellisyyttä,
oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta. Esimerkiksi paljon puhutussa
sosiaaliviraston johtamisongelmassa ei ole kysymys vain siitä, voiko
sosiaalijohtaja rikkoa hankintalakia ilman mitään seuraamuksia. Esille
on noussut myös syytöksiä Diakonissalaitoksen suosimisesta
ostopalveluissa ja omien suosikkien palkkaamisesta ohi kaupungin
ohjesääntöjen.
 
Kulttuuritoimen puolella on kysytty, miksi esimerkiksi sellainen firma
kuin Pluto Finland on saanut kilpailuttamatta isoja hankkeita ohi
kaupungin omien yksiköiden ja alalla pitkään toimineiden
ammattilaisten. On kysytty, miksi Palmian pääkonttoriin on parin
muuton yhteydessä tehty satojen tuhansien, ehkä jopa miljoonan euron
kalustohankintoja ja tiettävästi kaikki ilman kilpailutusta. Tai millä
valtuuksilla ja mitä on luvattu norjalaiselle suursijoittajalle Katajanokan
hotellihankkeesta, kun virkamiesjohto yrittää sitä ajaa läpi
luottamushenkilöiden ja asukkaiden vastustuksesta lainkaan
piittaamatta?
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
 
Strategiaohjelman eettisiin periaatteisiin sopii huonosti myös se, että
Helsingin kaupunki teettää työllistettävillä kolme kuukautta töitä pelkällä
työmarkkinatuella ja ateriakorvauksella. Varsinkin, kun Helsinki jättää
samaan aikaan käyttämättä työllistämisrahoista ja maksaa työllisyyden
hoitamisen laiminlyömisen takia miljoonia sakkoa valtiolle. Lisäksi
henkilöstökeskuksen uuden määräyksen mukaan kaupungille
työllistettyjä ei saa enää jatkosijoittaa kolmannelle sektorille. Näin
menetetään mielekkäitä työpaikkoja juuri, kun työttömyys muutenkin
kasvaa.
 
Skp:n ja Helsinki-listojen ryhmä odottaa kaupunginhallitukselta pikaisia
toimia tällaisten edellä kuvatun kaltaisten tapausten selvittämiseksi ja
mahdollisten virheiden oikaisemiseksi. Samalla on tarpeen selvittää
myös, millaiset toimintamallit ja rakenteet tuottavat tilanteita, joissa
syntyy helposti mahdollisuuksia rikkoa kaupungin eettisiä periaatteita.
ätösvallan laaja delegoiminen virkamiesjohdolle, virastojen
johtajavaltaisuus ja toimintojen markkinaehtoistaminen ja ulkoistaminen
ovat tässä suhteessa ongelmallinen, jopa vaarallinen yhdistelmä.
 
Valtuuston strategiaohjelman eettiset periaatteet ja demokratian
vahvistamisen tavoitteet korostavat sitä, että kunnalliset palvelut tulee
toteuttaa pääsääntöisesti kaupungin omana toimintana. Kokemusten
mukaan se tulee yleensä myös edullisemmaksi sekä asukkaille että
kaupungille.
 
Puheenjohtaja, hyvät kuulijat.
 
Tarkastuslautakunta kiinnittää aiheellisesti huomiota siihen, että
äkaupunkiseudun yhteistyötä on valmisteltu suppean
virkamiesjohdon piirissä. Valtuustot ja lautakunnat ovat jääneet
valmistelujen ulkopuolelle ja joutuneet usein vain siunaamaan jo
valmiiksi sovitut päätökset. Esitys lautakuntien kytkemisestä
valmisteluihin on askel oikeaan suuntaan. Sen sijaan
tarkastuslautakunnan toisena mahdollisuutena esittä
isäntäkuntamalli ei ole ratkaisu seudullisen päätöksenteon
demokratiavajeeseen. Siihen tarvitaan vaaleilla valittava seutuvaltuusto
ja sen valitsemat muut luottamuselimet.
 
Luottamuselinten sivuuttamisen ongelmia esiintyy myös Helsingin
kaupungin omassa toiminnassa. Näin tapahtui esimerkiksi silloin, kun
korotetut terveyspalvelujen maksut otettiin viime elokuussa käyttöön
ilman minkään luottamuselimen päätöstä, jopa ilman
virkamiespäätöstä. Maksupolitiikassa olisi tarkastuslautakunnalle
selvittämistä myös joukkoliikenteen osalta. YTV:n valmistelema uusi
lippujen hintajärjestelmä asettaa nimittäin Helsingin itäisimpien ja
pohjoisimpien alueiden asukkaat eriarvoiseen asemaan, muita
helsinkiläisiä kalliimpien tariffien piiriin. Kysymyksiä herättää myös se,
miksi kaupunginjohtaja ajaa ydinkaukolämpöhanketta, jossa ei ole
kaupungin kannalta mitään järkeä ja jossa kaupunkia aiotaan käyttää
ydinvoimayhtiöiden hyväksi.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Lopuksi viisi ponsiesitystä. Niistä ensimmäinen liittyy
tarkastuslautakunnan kritisoimaan tosiseikkaan, että Helsingillä ei ole
mitään aikataulua investoinneille, joilla uusiutuvan energian osuus
aiotaan nostaa 20 %:iin energiantuotannosta. Kaupunginhallitus vastaa
tähän puhumalla vain visioiden luomisesta ja tavanomaisesta
raportointikäytännöstä. Esitän seuraavan ponnen:
 
Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus valmistelee
talousarvion 2010 ja taloussuunnitelman 2010–2012
yhteyteen aikataulun uusiutuvien energialähteiden
osuuden nostamisesta energiatuotannossa 20 %:iin
vuoteen 2020 mennessä.
 
Toinen ponsiesitys:
 
Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus ryhtyy
kiireellisiin toimiin, joilla kassavaroista ohjataan lisää varoja
työllisyyden hoitoon ja erityisesti nuorten työllistämiseen.
 
Kolmas ponsiesitys:
 
Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus muuttaa 14.
helmikuuta 2000 annetun ohjeen terveydenhuollon
potilasmaksuista siten, että maksujen korotuksista tulee
päättää terveyslautakunnassa, kaupunginhallituksessa tai
valtuustossa.
 
Ponsi 4:
 
 
Valtuusto edellyttää, että kaupunki parantaa tiedottamista
vanhuksille ja heidän omaisilleen palveluista, joihin
vanhuksilla on oikeus ja että kaikille 75 täyttäneille
tarjotaan mahdollisuus palvelutarpeen arvioon.
 
Ja lopuksi viides ponsi:
 
Valtuusto edellyttää, että lapsiperheiden varhaisen tuen ja
kotipalvelujen resurssien turvaamiseen ohjataan lisää
varoja tämän vuoden budjetissa lasten ja nuorten
hyvinvoinnin edistämiseen varatusta määrärahasta.
 
Kiitoksia, ja pahoittelut, että ylitin hieman toivotun ajan.
 

Valtuutettu Bryggare

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Ensinnäkin muutama nopea kommentti edellisiin puheenvuoroihin:
 
Kokoomusryhmän suunnalta kuulimme, että meillä vasemmalla on ilo
kuluttaa mutta ei näkemystä siitä, millä tavalla taloutta pitää hoitaa
oikein. Kun maan hallitus sai tämän maan taloudenhoidon käsiinsä,
tämän maan talous oli ennätyshyvässä kunnossa ja
valtiovarainministeriksi tuli Kokoomuksen puheenjohtaja. Kun hallitus
jättää työnsä, se tulee jättämään tälle kansakunnalle 100 miljardin
euron velan, ja se on paljon rahaa, se on paljon euroja. Meillä
urheilussa oli aina tapana sanoa: ”teot puhuvat enemmän kuin sanat”,
tässä se pitää todella paikkansa.

Perussuomalaisille, kun he ryhmäpuheessaan kaipasivat yritykselle,
aivan oikein, selkeää pohdintaa siitä, että miten niiden yritysten
kohdalla, jotka tekevät tappiollista tulosta, miten siinä toimitaan, ja
ottivat esimerkiksi bussiyhtiön. Niin kuin täällä tuli selväksi, siitä vallitsi
suuri ristiriita, millä tavalla yhtiöittäminen olisi pitänyt tehdä, mutta voin
vakuuttaa, että jos Helsinki luopuisi omasta yhtiöistään sen takia, että
se tekee velkaa ja tänne seudulle tulisi ehkä kaksi tai kolme tarjoajaa,
niin sittenpä voisimme katsella kulujakin ihan toisesta kulmasta, siis
niitä menoja, joita tulee puutteellisen kilpailun kautta.
 
 
Aivan oikein, bussiyhtiö pitää saada toimimaan, mutta bussiliikenne ja
se toiminta on erinomaisen hankalaa. Se on todettu kaikkien
kansainvälisten yhtiöiden puolelta, ja se tullaan näkemään myös
suomalaisen yhtiön kautta, että sen bussiyhtiön pinnalle tulee
vaatimaan toimijoita, tullaan tekemään, mutta olisi suuri virhe myydä se
yhtiö pois tässä vaiheessa. Minä en ainakaan haluaisi tilannetta, jossa
muutaman ulkomaisen yrityksen armoilla olisi suomalainen tai se
tarjonta, joka on bussiliikenteestä tällä seudulla. Mutta se oli hienoa,
että nostitte sen esiin, koska tietysti kaupungin taloutta pitää hoitaa
niin, että ei itsetarkoituksellisesti pidetä yhtiöitä vain tekemässä
tappiota.
 
Mutta itse tähän tarkastuskertomukseen otan nyt vain yhden asian,
joka täällä on kahdesti, sekä kaupunginjohtajan suulla että äsken
sivuttu, ja se on työllisyyskehitys. Suomessa erityisesti alle 25-
vuotiaiden nuorten ihmisten kohdalla työllisyyskehitys on ollut
erinomaisen hankalaa. Uudenmaan seudulla luku muutama kuukausi
sitten oli, että työttömien määrä on lisääntynyt 80 %. Se on tällä
hetkellä ylittämässä jo varmasti sataa, mutta tilanne seuraavan vuoden
aikana tulee olemaan erittäin haasteellinen. Ja niin kuin
kaupunginjohtaja mainitsi, nyt kaupunki pyrkii toimiin, joilla tähän
kehitykseen puututaan.
 
Tietysti toivoisi, että maan hallitus, kun meillä vielä valtuustossa on
maan hallituksen työministeri aloittamassa tuossa juhannuksen jälkeen
tehtäviään, niin maan hallitus myös muistaisi sen, että Helsingissä
työllisyysongelma on huomattavasti monimutkaisempi. Se on joka
puolella Suomea erittäin haastava, mutta Helsingissä se on hyvin
monimutkainen ja ongelmallinen, ja siihen pitää myös maan hallituksen
reagoida ja ryhtyä toimiin.

Esitän täällä ponnen, joka toivon mukaan teille jaetussa, se on hieman
erilainen kuin se, mikä teille on jaettu. Se kuuluu:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
ryhtyy pikaisiin toimiin, joilla lisätään työllistämis- ja
koulutustoimia merkittävästi nykyisestään erityisesti alle
25-vuotiaiden toimeentulotuen saajien keskuudessa.
 
Huoleni lähinnä liittyy siihen, että me tiedämme sosiaalitoimen puolella
sen faktan, että toimeentulotuen saajien määrä tulee räjäyttämään
myös sosiaalitoimen budjetin ja sitä kautta aiheuttaa paineita muihin
menoluokkiin siinä sektorissa. Jollemme ryhdy aktiivisiin toimiin,
nopeisiin toimiin, joita meillä on muistissa 90-luvulta aika paljon,
jollemme ryhdy poikkihallinnollisiin toimiin, niin se tuhoaa
sosiaalitoimen kehittämisresurssit ja -panokset ja toisaalta aiheuttaa
valtavan ongelman, josta siis meillä on muistikuva hyvin läheisesti
menneisyydessä.
 
Toimeentulotuen saajien räjähtäminen tai määrän kasvu voidaan estää,
jos ryhdymme poikkihallinnollisiin työllistämistoimiin jokaisen
hallintokunnan osalta. Miksi otan sen nyt esiin? Otan sen siksi esiin,
että ensi vuoden tarkastuskertomuksessa lautakunnan puheenjohtaja
tulee kertomaan, että olisi pitänyt ryhtyä toimiin, jotta nämä menot eivät
olisi kasvaneet suuriksi. Sen takia toivon, että nyt meillä on jo tietoisuus
siitä, että jos me nyt aktiivisesti ryhdymme toimiin, niin me voimme
estää sen budjetin räjähtämisen, mikä meillä varmasti on edessä. Ja
niitä toimia on monenlaisia, koulutus ja sitä osaamista toimille
Helsingissä johtuen siitä, että meillä on historiassa tietoa edellisestä
lamasta. Mutta tähän työllistämistoimeen tulee tarttua, toivon mukaan
se tiedetään sekä kaupungin virkamiesjohdossa että kaupunginhallitus
ja valtuusto. Ensi vuoden aikana se on meidän ykkösteemamme tässä
huoneessa.
 

Valtuutettu Ojala (vastauspuheenvuoro)

 
Kiitos, puheenjohtaja.
 
On erittäin hyvä, että valtuutettu Bryggare ja myös valtuutettu Hakanen
nostivat esille tämän työllisyystilanteen tai ennen kaikkea työttömyyden
kasvun, mihin kaupunginjohtajakin omassa puheenvuorossaan alussa
viittasi. Olen kaupunginhallituksessa useampaan otteeseen, viimeksi
tänä keväänä, nostanut esiin tämän asian, koska meillä on tiedossa,
että kaupungin omat työllistämismäärärahat ovat loppu,
työllistämistoimikunnan puheenjohtaja, valtuutettu Ylikahri, on myös
tuonut tämän asian kaupunginhallituksen tietoon. Esitin silloin huoleni
siitä, että miksi emme ryhdy toimenpiteisiin tämän asian osalta, että
käyttämällä vaikka kaupunginhallituksen omia käyttövaroja, antamalla
työllistämistoimikunnalle enemmän rahaa. Toivon nyt, että nämä
ponnet hyväksytään.
 
 
Haluan samassa yhteydessä kuitenkin todeta myös sen, että
Vasemmistoliiton valtuustoryhmä on tänään omassa kokouksessaan
päätynyt siihen, että esitämme kaupunginhallitukselle kirjeen tähän
työllistämistoimeen liittyen. Tähän asiaan tulee valtuustoryhmän
puheenjohtaja Arhinmäki palaamaan täällä vielä myöhemmin.
 

Valtuutettu Koskinen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Bryggarelle toteaisin ensin, että käsittelemme Helsingin kaupungin
tilinpäätöstä.
 
Aluksi joitakin kommentteja perinteisesti liittyen tilintarkastajien
loppuraporttiin. Raportissa on todettu, että joulukuun kirjanpitoon on
kirjattu 5,8 miljoonaa euroa ostoja, joista ei käy ilmi suoritteen
luovutusajankohta, ja tämä sitten vaikuttaa sen
arvonlisäverokäsittelyyn. Usean viraston osalta ei ole selvitetty
palkkakirjanpidon ja pääkirjanpidon välisiä eroja, tämä on vuosittain
toistuva kommentti ja tuntuu yllättävän vaikealta sen korjaaminen. Maa-
alueiden ja rakennusten kirjauksissa on ero useita miljoonia euroja
pääkirjanpidon ja käyttöomaisuuskirjanpidon välillä. Tämä huomautus
koskee lähinnä kiinteistövirastoa, ja sekin on ollut siellä jo monena
vuonna.
 
Rakennusvirasto on kirjannut maa- ja vesirakenteisiin valtiolle
maksettavat rahoitusosuudet yhteishankkeista, vaikka se ei niitä
omistakaan. Aika mielenkiintoinen kirjaus. UMO-säätiön säädepääoma
on kirjattu tytäryhtiöosakkeisiin, kyseessähän on kuitenkin säätiö, jota
kukaan ei omista, eikä sillä ole osakkeita. Kaupungilla on
elatustukisaamisia yli 30 miljoonaa euroa, jotka taseessa on arvostettu
nollaan euroon. Saastuneiden alueiden kunnostamistöiden määrään
liittyy edelleen epävarmuutta. Tämän asian korjaamiseksi esitin
toivomusponnen vuosi sitten.

Konsernitilinpäätöksen osalta on esitetty monia huomautuksia. On
todettu, että sen laatimiselle ei ollut varattu riittäviä resursseja.
Konsernin tuloslaskelman vertailutietoja ei ollut muutettu vastaamaan
muutettua laatimisperiaatetta. Konsernitilinpäätöksen laatijoilla ei ollut
kattavia ja ajantasaisia tietoja kaikista konsernin tytäryhtiöiden
tytäryhtiöistä ja osakkuusyhtiöistä. Vakuuksia ja vastuusitoumuksia
koskevia liitetietoja emokaupungista ja konserniyhtiöistä ei ollut kerätty
yhdenmukaisella tavalla. Konserniyhtiöiden tiedot arvonlisäveron
palautuksesta puuttuu, konsernien ympäristövastuutieto tulee ilmoittaa.
Eli niin kuin edellä totesin, huomattava määrä huomautuksia
konsernitilinpäätöksen johdosta.
 
Lisäksi tilintarkastajat toteavat vielä, että vastuutiedot veloista, joiden
vakuudeksi on annettu kiinnityksiä kiinteistöihin tai osakkeita, eivät
sisällä tietoja velan määrästä ja vakuudeksi annettujen kiinnitysten tai
osakkeiden kirjanpitoarvosta. On laadittava säännöt omasta puolesta
annettaviin vastatakauksiin, vuokravastuista ei ollut saatavilla
vertailutietoa.
 
Tilintarkastajat moittivat myös kaupungin osakkuusyhteisöjen
tilintarkastajia heidän hitaudestaan tilintarkastuskertomuksen
toimittamisessa. Tämä on haitannut tilintarkastajien työtä, samasta
asiasta on reklamoitu jo vuodesta 2003 alkaen. Näiltä osin kaupungin
konsernivalvonta ei tunnu toimivan. Teen seuraavan toivomusponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupungin
osakkuusyhteisöt toimittavat tilintarkastajien lausunnot
riittävän ajoissa konsernitilinpäätöksen laatimista varten.
 
Tarkastuslautakunta on jälleen tehnyt erinomaista työtä keskittyen
suurelti toiminnallisiin ja taloudellisiin tavoitteisiin. Lautakunta on
kiinnittänyt huomiota mm. tulospalkkiojärjestelmiin toivoen sitovien
toiminnallisten tavoitteiden painoarvon lisäämistä. Se on varsin
aiheellista. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että palkkiojärjestelmät
sisältävät monesti elementtejä, joiden pitäisi hoitua ilman
erillispalkkiota.
 
Toinen elementti on, että virastot sisällyttävät nämä palkkiorahat
talousarvioon, vaikka rahoituksen pitäisikin tapahtua syntyneiden
säästöjen kautta. Talous- ja suunnittelukeskuksella ei tunnu olevan
rohkeutta puuttua tähän virheelliseen käytäntöön, josta myös
tarkastuslautakunnan puheenjohtaja huomautti tai otti asian esille.
 
Toisena kohtana täällä on esitetty tämä tilahankkeiden kustannusarvio,
josta monesti itsekin olen käyttänyt täällä puheenvuoroja. Ihan oikein
tarkastuslautakunta painottaa tätä ennakkosuunnittelua ja
ennakkotutkimusta ja myös kustannussuunnittelua. Sehän on
oikeastaan aika uutta Helsingin kaupungin hankkeissa, ja ehkä se
paremmin soveltuu isompiin hankkeisiin, mutta todella se on tärkeä
elementti.
 
Konserniyhtiöiden osalta lautakunta käsittelee tätä Finlandia-talon
tulevaisuutta, ja siihen varmasti pitää painottaa aika voimakkaasti
jatkossa, kun tämä Musiikkitalo valmistuu.
 
Muutama kommentti tilinpäätöksestä:
 
Toimintatuotot toteutuivat 7,8 ja toimintamenot 8,4 % talousarviota
suurempina.
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 
Tässä on asiat 3 ja 4 samassa. Verotulojen kasvuun, 150 miljoonaa
euroa, 6,6 % vaikutti oleellisesti hyvänä säilynyt työllisyystilanne.
Työllisyysaste oli vuoden päätteessä 76 %, joka on varsin hyvää
pohjoismaista tasoa. Tällä hetkellä tilanne on aivan toinen työllisyyden
osalta, ja myös yhteisöverotuotot ilmeisesti alenevat lähes 100
miljoonaa tänä vuonna. Työttömyys on voimakkaasti kasvanut. Tähän
liittyen teen toisen toivomusponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
työllisyyden edistämistoimenpiteissään kiinnittää erityisesti
huomiota nuorisotyöttömyyden vähentämiseen.
 
Yksi kappale vielä. Kaiken kaikkiaan voi todeta, että kaupungin talous
kehittyi viime vuonna yllättävän myönteisesti osoittaen 298 miljoonan
euron ylijäämää, joskin Helsingin Energian tuloksesta siirretyllä 250
miljoonalla eurolla oli kertyneeseen ylijäämään ratkaiseva merkitys.
Haluan esittää kaupunginjohtajille ja kaupunginhallitukselle kiitokset
viime vuoden taloudenpidon osalta, ja melkoinen osa kiitoksesta kyllä
kuuluu Helsingin Energian johtokunnalle.
 
Myönteistä on myös, että pitkäaikaisia lainoja onnistuttiin lyhentämään
noin 60 miljoonaa euroa, tänä vuonna tilanne on hieman toisenlainen.
 

Valtuutettu Saarnio
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Ensinnäkin kannatan Yrjö Hakasen ponsiesityksistä ykköstä ja vitosta.
Olisin myös kakkosta kannattanut, mutta puheenjohtaja tulkitsi sen
ilmeisesti epäkelvoksi. Tämän lisäksi kannatan valtuutettu Bryggaren
tekemää pontta ja ihmettelen sitä, että edellinen puhuja ihmetteli
Bryggaren puheenvuoroa ja kuitenkin päätyi itse suunnilleen
samanlaiseen ponteen. En tiedä, missä sitten vika.
 
Kaiken kaikkiaanhan tarkastuslautakunnan kertomuksen ja
tilinpäätöksen yhteydessä voisi käsitellä oikeastaan mitä asioita
tahansa, ja tuntuu siltä, että tässä puhutaankin mitä tahansa.
Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa Lasse Männistö arvosteli meitä
vasemmalle, että me olemme vuotavaan kaasuputkeen vain
lisäämässä kaasua ja antaa vuotaa. Kuitenkin hän puhui itse aika lailla
samalla tavoin kuin mekin eli strategisista lähtökohdista. Joskus tuntuu
vain siltä, että onko nyt niin, että kun me puhumme täällä valtuustossa
tavoitteista, niin me usein olemme hyvin yksimielisiä mutta keinot,
miten me toteutamme, näyttävät olevan hyvin erilaisia. Tämä tulee
erityisesti esiin siinä, että kun esimerkiksi Männistökin puhui yritysten
tukemisesta ja tämänkaltaisesta toiminnasta ja Ebeling puhui täällä
palvelujen turvaamisesta ilman veronkorotuksia, niin en tiedä,
tarkoittiko Ebeling sitä, että ostetaan palvelu jostain muualta ja antaa
ihmisten maksaa ne, vai millä lailla sen hoidat? Tämä olisi hyvin
mielenkiintoista selvittää.
 
Männistö puhui yritysten tukemisesta, niin samanaikaisesti kukaan ei
puhu tässä yhteydessä asuntopolitiikasta. Asuntoministeri on
Kokoomuksen ryhmän valtuutettu ja puhunut erittäin suuresti
asuntotuotannosta. Tarkastuskertomuksessa todetaan kuitenkin
esimerkiksi asuntotuotannon uudistuotannon kohdalla, että
asuntotuotantotoimiston uudistuotantoa koskevan sitovan
toiminnallisen tavoitteen saavuttaminen ei vaikuta realistiselta. Eikö nyt
olisi aika tehdä asuntopolitiikassa jotakin? Se olisi myös yritystoiminnan
tukemista, että me saisimme tänne alueella asuntoja.
 
Nyt haastankin, että hyväksyessämme nyt tämän kertomuksen ja
tilinpäätöksen lähtisimme tositoimiin myös tekemään jotakin niiden
hyvien yhteisten periaatteiden puolesta, jotka me olemme hyväksyneet.
MA-ohjelma on tällä hetkellä todella kevyt paperi käytännön toimien
osalta.
 

Valtuutettu Ebeling (vastauspuheenvuoro)

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Valtuutettu Saarnio saattoi kyllä kuulla koko puheenvuoroni ja huomata
sen, että en suinkaan kannattanut esimerkiksi yhtiöittämistä noin vaan
vaan että jokainen pitää harkita erikseen. Eikä myöskään ollut kyse
siitä, että palvelut vain hankittaisiin ulkopuolelta. Varmasti on
rakenteellisia parantamismahdollisuuksia, ja meillä on
epätarkoituksenmukaisuuksia, esimerkiksi tämä tarkastuslautakunnan
toteama siitä, että nykytilanteessa laitoshoito tulee asiakkaalle
edullisemmaksi kuin kevyempi palveluasuminen, vaikka tarvetta
raskaampaan hoitoon ei olisikaan. Tällaiset ovat selviä säästökohteita.
 

Valtuutettu Koskinen (vastauspuheenvuoro)

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Epäilen kyllä, että Saarnio ymmärsi, mitä tarkoitin viittauksellani
Bryggaren puheenvuoroon. Itse olen esittänyt, että nämä
tilinpäätöspuheenvuorot voisivat olla 9 minuuttia tavallisella
valtuutetulla, niin ennättäisi puuttumaan myös näihin
asuntokysymyksiin.
 

Valtuutettu Asko-Seljavaara

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Tervetuloa vaan Arto Bryggare takaisin eduskuntaan, jotta saatte
paremmin tietoa nykyisestä finanssikriisistä ja sen aiheuttajista. Myös
edustaja Saarniolle, kyllähän sosiaalista vuokra-asuntotuotantoa nyt
juuri nimenomaan ministeri Vapaavuoren esittämillä rahoilla, 110
miljoonaa euroa tänä vuonna, osoitetaan tähän tarkoitukseen, ja
homekouluja korjataan kovaa vauhtia.
 
 
Välihuuto!
 
Kyllä niitä rakennetaan. Teidän pitää liikkua vähän enemmän täällä
ympäristössä, niin näette, missä ne ovat. Pääministeri Vanhanen antoi
meille tänään eduskunnassa tällaisen julkisen talouden tiedotteen, ja
hänen näkemyksensä tähän tilanteeseen oli yhtä pessimistinen kuin
ylipormestari Pajusen. Hän myös sanoi, että BKT-muutos tulee
olemaan 6 % miinusta tälle vuodelle, ja valtio velkaantuu huimaa
vauhtia, tänä vuonna 10 miljardia, ensi vuonna ehkä 13. Mutta mikä ero
oli Pajusen puheeseen, oli se, että pääministeri Vanhanen kyllä sanoi,
että ensi vuosi ei tule olemaan yhtään parempi kuin tämä vuosi. Eli siis
Pajunen on selkeästi vähän positiivisempi, mutta ehkä Helsingin tilanne
onkin parempi kuin valtion ja muiden kuntien tilanne.
 
Miten tämä sitten korjattaisiin, niin senhän me tiedämme. Meidän täytyy
tehdä rakenteellisia muutoksia, ja niihin palaankin pian puheessani.
Verojen korottaminen on yksi mahdollisuus tai sitten menojen
leikkaaminen. Ei suinkaan menojen lisääminen, niin kuin valtuutettu
Hakanen kaikissa puheissaan jatkuvasti esittää. Rakenteellisia
uudistuksia todella on toteutettava, työttömyys tulee nousemaan 250
000:een ensi vuonna, eli kyllä meillä on tosi vaikeat ajat edessä.
Tarkastuslautakunta on tehnyt mielestäni erittäin hyvää työtä, ja
arviointikertomus parantuu vuosi vuodelta. Ehkä se johtuu siitä, että
siellä on yhä osaavampia henkilöitä tai sitten ehkä itsekin alan perehtyä
teidän työhönne paremmin. Talouskasvu on, kuten esitettiin, vielä
syksyyn saakka erittäin hyvä, ja nyt vasta tänä vuonna Helsinki lähtee
sukeltamaan, niin kuin kaikki muutkin kunnat.
 
Kaupungin suurin menoluokka on sosiaali- ja terveyspalvelut, johon siis
käytimme yli 2 miljardia euroa, se vastaa 57,7 % kaikista kaupungin
käyttötalousmenoista. Terveyskeskus, eli terke, pysyy budjetissa, mutta
sosiaalivirasto ylitti taas 2,3 % ja HUS 6,1 % toimintamenonsa.
Sosiaali- ja terveydenhuolto ylitti menonsa kaikkiaan 50 miljoonalla
eurolla.
 
Helsingin veroäyri on edelleen Suomen matalimpia, ja vuosikate on
riittänyt viime vuonna jopa poistoihin, koska liikelaitosten hyvää tulosta
on käytetty hyväksi, kuten monet ovat kertoneet. Helsingin
vanhuspalveluohjelma on vasta 4 vuotta vanha, mutta valitettavasti se
on nyt jo vähän vanhentunut. Emme silloin ymmärtäneet painottaa
tarpeeksi palveluasumista ja pitkäaikaishoidon vähentämisen tarvetta.
Helsingissä on edelleen kaksi kertaa niin paljon laitospaikkoja, eli siis
pitkäaikaispaikkoja, vanhainkotipaikkoja, kuin missään muussa
kaupungissa tässä maassa. Tarkastuslautakuntakin painottaa, että
palvelurakennemuutos on toteutettava siten, että vanhusten
laitoshoidosta siirrytään palveluasumiseen.
 
Kokoomuksen puheenvuoron pitäjälle sanoisin, että ihminen ei ole
mikään sähköjänis, joka juoksee 88-vuotiaaksi ja sitten kuolla
kupsahtaa, vaan meille kaikille varmasti tulee niitä huonoja vuosia,
naisille keskimäärin 3,5 vuotta ja miehille puolitoista vuotta ennen
kuolemaamme. Hyvin harva pystyy viettämään nämä viimeiset vuodet
kotona. Joku voi, jos on omaishoitaja, mutta se on aika harvinaista.
Useimmiten me tarvitsemme jonkin turvallisen paikan, ja myös meidän
psykososiaalista hyvinvointiamme täytyy jollakin tavalla auttaa. Tämän
vuoksi meillä ytyy olla paikkoja, mihin vanhukset turvallisesti menevät
sitten, kun he ovat niin huonokuntoisia, etteivät kotona enää pärjää.
 
Helsingin kotihoidon perustaminen neljä vuotta sitten raportoitiin juuri,
ja se on erittäin hyvin onnistunut. Kotipalvelujahan me järjestämme
nykyisin siten, että me ostamme vähävaraisille kaupungin
palveluseteleillä ja sitten niille, joilla on rahaa, he maksavat itse
kotipalvelunsa ja käyttävät kotitalousvähennystä. Nyt on aika toteuttaa
Helsingin yksi strategioista, eli vanhuspalveluiden saaminen yhden
toimijan alaisuuteen eli yhteen budjettiin. Ei ole todellakaan järkevää,
että omaishoito, palveluasuminen, vanhainkodit ovat sosiaaliviraston
puolella ja pitkäaikaishoito ja kotihoito terken puolella. Rajapinnoissa
syntyy lisäkustannuksia koko ajan.
 
Lopuksi haluan kannattaa valtuutettu Koskisen molempia
toivomusponsia.
 

Valtuutettu Puura

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Haluan kiittää ryhmämme puolesta ensin tarkastuslautakuntaa ja
virkamiehiä hyvän kertomuksen tekemisestä, ja puheenjohtajalle
kiitokset myös hyvästä esittelystä.
 
Yhdymme niihin näkemyksiin, mitä valtuutettu Luukkainen täällä kertoi,
että näiden sitovien tavoitteiden tulee olla olennaisia, niitä pitäisi olla
enemmän poikkihallinnollisesta näkökulmasta mietittynä ja että
tavoitteiden tulee olla sellaisia, että on realistiset
vaikutusmahdollisuudet ja mahdollisuudet saavuttaa ne tavoitteet.
Tässä suhteessa meillä varmaan jatkossakin on parantamisen varaa,
ja uskon, että myös ryhmästämme löytyy tukea tälle ajatukselle sen
suhteen, että tämä kevään lausuntokierros voitaisiin poistaa ja
aikaistaa tätä tarkastuskertomuksen käsittelyä täällä valtuustossa.

Sitten puhun seuraavaksi työllisyydestä ja kaupungin taloudesta.
Helsingin kaupungin talouden tilanne on mielestäni suoraan
yhteydessä työpaikkojen määrään, työllisyyteen, yritysten ja
elinkeinopolitiikan elinvoimaan, osaamisen, tutkimuksen ja luovan
sektorin vahvistamiseen. Olen sitä mieltä, että ei ole suurta hyötyä siitä,
että voivottelemme taloustaantumaa, vaan meidän pitäisi miettiä
aktiivisesti keinoja taantuman lieventämiseksi ja vaikutusten
vähentämiseksi täällä Helsingissä.
 
Työttömyyden kasvun torjunta on äärimmäisen tärkeää kaupungin
talouden kannalta ja myös kaupunkilaisten hyvinvoinnin kannalta. Sillä
on myös tärkeät kytkökset siihen, että jos halutaan esimerkiksi työuria
pidentää, niin on tärkeää, että ihmisiä ei tässä tilanteessa turhan päiten
lomauteta tai irtisanota. Sillä on tärkeät yhteydet myös
hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukseen ja tasa-arvoisuuteen. Olemmekin
huolissamme siitä, että työ- ja elinkeinotoimistojen voimavarat
näyttävät olevan tällä hetkellä alimitoitettuja siihen haasteeseen, mikä
loppuvuodesta ja ensi vuonna näyttäisi olevan tulollaan. On tärkeää,
että päästään tässä aktiivisessa työvoima- ja koulutuspolitiikassa
oikeasti eteenpäin. Tarvitaan riittävästi henkilöstöä ja rahaa
työvoimapoliittisiin ja koulutuspoliittisiin toimiin.
 
Työttömyysturvan aktiiviluonnettahan ollaan lisäämässä selvästi ensi
vuoden alusta lukien tehtävillä lain muutoksilla. Valtio voi tehdä osansa,
mutta myös Helsingin tulee kantaa omaa vastuutaan. Viittaan tässä
yhteydessä demariryhmän useastikin esille tuomaan elvyttävään
politiikkaan. Tarvitsemme investointeja mm. vuokra-asuntoihin,
liikenteeseen ja muuhun infraan. Pidämme erittäin tärkeänä, että
panostukset hyvinvointipalveluihin pysyvät riittävällä tasolla ja että ei
leikkauksia sinne puolelle tehdä.
 
Olemme samaa mieltä tarkastuslautakunnan kanssa siitä, että sosiaali-
ja terveyspalvelujen valtionosuuksiin tarvitaan suurkaupunkipoliittisia
muuttujia ja kannustamme hallituspuolueidenkin edustajia toimimaan
tässä asiassa, niin kuin tietenkin myös koko Helsinkiä omassa
edunvalvontapolitiikassaan. Helsingin täytyy myös työnantajana toimia
vastuullisesti. Ei ole mitään järkeä vähentää työpaikkoja tässä
vaiheessa. Voimme myös edistää tuettujen työpaikkojen järjestämistä,
esimerkiksi sosiaaliset yritykset, oppisopimustoiminta, työpajatoiminta
ovat tärkeitä tekijöitä työllisyyden edistämisessä.
 
Tämä työvoimapalvelukeskuksen Duurin toiminta on sellaista, mitä on
edelleen vahvistettava ja kehitettävä tässä taantuma- ja
työllisyystilanteessa. Siellä on hyvää toimintaa, ja sillä toiminnalla on
erittäin merkittäviä vaikutuksia pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytymisen
vähentämisessä. Heillä on moniammatilliset toimintatavat, ja
pitkäaikaistyöttömille räätälöidään tällaisia työllistymispolkuja, jotka
voivat johtaa siihen, että esimerkiksi 10 vuottakin työttömänä ollut
henkilö vihdoin pääsee koulutuksen, harjoittelun kautta työhön kiinni.
 
On muistettava, että käytännössä pitkäaikaistyöttömyyden
kustannukset ovat erittäin suuret ei vain ihmiselle itselleen vaan myös
Helsingin kaupungille ja koko yhteiskunnalle. Kun Sata-komitean
ansioturvajaoston mukana kävin tutustumassa Duurin toimintaan, niin
siellä ilmeni selkeästi sellainen epäkohta, että monella
pitkäaikaistyöttömällä on ihan terveydellisiä ongelmia, joita ei ole
pystytty hoitamaan. Heidän terveyspalvelunsa eivät toimi riittävän
hyvin, ja tähän todella toivon parannusta. Esimerkiksi Kuopiossahan on
kokeilu työttömien terveyshuollon parantamisesta.

Nuorten työttömyyden kasvu on tosiasia, ja niin kuin täällä hyvin
valtuutettu Arto Bryggare toi esille, nuorille on taattava koulu- tai
työpaikka, harjoittelupaikka, ja tuen hyvin lämpimästi hänen
tekemäänsä toivomuspontta. Myös maahanmuuttajien työllistymiseen
ja kielikoulutukseen on panostettava varhain ja nykyistä huomattavasti
paremmin.
 
Sitten eräs asia, mihin vielä haluan puuttua lyhyesti, on tämä
sukupuolivaikutusten arviointi Helsingin kaupungilla.
Tarkastuslautakunnan kertomuksessa sivulla 33 on tähän kiinnitetty
huomiota. Vaikuttaa siltä, että sukupuolten välinen tasa-arvon
edistäminen polkee paikallaan kaupungissamme, ainakin osassa
hallintokuntia siitä huolimatta, että tasa-arvoinen henkilöstöpolitiikka
voisi olla todellinen rekrytointivaltti tulevaisuudessa. Meillähän on pulaa
monista sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista naisvaltaisilla
aloilla. Jos katsotaan henkilöstökyselyjä, palkkaus on se keskeinen
ongelma. Eli meidän pitää todella nyt saada nämä hallintokunnat
tasaisemmin tekemään näitä sukupuolivaikutusten arviointeja omasta
toiminnastaan, pitää tehdä tasa-arvosuunnitelmat, jotka sisältävät
myöskin samapalkkaisuuden edistämisen. Tämä samapalkkaisuus ei
tarkoita pelkästään tehtäväkohtaista palkkausta vaan myös
tulospalkkioita.
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 
Kiitos, puheenjohtaja. Eli tulospalkkiokriteerit ja myös se, että miten
laajalle ja missä hallintokunnissa niitä maksetaan, pitää olla mietitty
niin, että se edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja
samapalkkaisuuden kehittämistä. Mietin pitkään, teenkö tästä ponnen.
En tee, uskon siihen, että kun ollaan uutta tasa-arvosuunnitelmaa nyt
laatimassa niin tämä sekä suvaus että samapalkkaisuuden
edistäminen tulee siellä hyvin huomioon otetuksi.
 
Kiitos, puheenjohtaja.
 

Valtuutettu Ingervo

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Vaikka otinkin tänne tarkastuskertomuksen mukaani, en aio sitä tässä
kokonaisuudessaan lukea. Pidän hyvänä tarkastuslautakunnan
toteamuksia ja huomioita sosiaalisektorista ja tulin siitä vähän
kiittelemään, että täällä on nostettu hyviä pointteja esille, mm.
lapsiperheiden kotipalveluasia ja tämä vanhusten hoitoketjuasia, mistä
täällä on ollut muillakin keskustelussa mainintoja.
 
Halusin tässä vielä korostaa sitä, että lastensuojelu ei ole koskaan vain
sosiaalitoimen asia tai varsinkaan pelkästään lastensuojelun
sosiaalityöntekijöiden asia. Lastensuojelu on nimenomaan sellainen
yhteispinta, joka koskettaa kaikkia, ja siellä näkyy se, jos joillain muilla
sektoreilla on puutteita, esimerkiksi jos perheet voivat huonosti ja
varsinkin, miten yksinhuoltajaäitejä tai -isiä tuetaan arjessa.
Kotipalvelut, mikä oli tässä hyvin esillä lapsiperheiltä, niin se on yksi
osa sitä. Mutta on myös muita, on leikkipuistoja. Miten peruskouluissa
voidaan kodin ja koulun yhteistyöllä myös tukea sitä lasten kasvua?
Miten mielenterveyspalvelut, päihdepalvelut toimivat? Nämä kaikki ovat
ihan olennaisia siinä, mitä tapahtuu lastensuojelun kentällä ja
minkälaisia tarpeita siellä on.
 
Eilen käsiteltiin sosiaalilautakunnan budjettia, ja siellähän on kovat
tavoitteet siitä, miten lastensuojelusijoituksia varsinkin laitoksiin olisi
vähennettävä. Tietenkin olisi hyvä, että jos nämä kaikki sektorit ja
varsinkin nämä yhteispinnat, haluan puhua yhteispinnoista, en
rajapinnoista, jos yhteispinnat toimivat saumattomasti, silloin tulee
hyvää tulosta. Sektorien rajapinnat usein tuottavat sitä, että
vetäydytään asemiin, joissa perustellaan, miksi meidän ei kuulu tätä
tehdä vaan noiden toisten, ja siitä alkaa pallottelu. Toivoisin, että näitä
yhteispintoja alettaisiin hioa ja selkeimmin tässä lastensuojelutarpeena
ilmenevät asiat ovat niitä, jotka varhaisemmin yhteispinnoilla saataisiin
varmasti hoidettua myös edullisemmin, taloudellisesti inhimillisesti ja
sosiaalisesti kestävästi. Näin toivon tapahtuvan.
 
Meille on tulossa lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma tänne, ja
luulisin, että sen linjaukset, jos siitä jäisi ljelle se, mitä siellä on alun
perin ollut ja vielä ? muissa lautakunnissa ja mahdollisesti
kaupunginhallitusvaiheessa, niin jos niitä aletaan toteuttaa, niin
varmaan päästään näissä lastensuojelukysymyksissäkin pitkällä
aikavälillä myös taloudellisesti edullisempiin toimiin ja hyvinvoivempiin
lapsiin, siitähän se on kiinni. Hyvinvoivat lapset ovat hyvinvoivia
aikuisia, ja huonosti voivat lapset ovat helposti huonosti voivia aikuisia.
Kaikki liittyy kaikkeen, ja sen takia mikään sektori ei voi yksin tehdä sitä
vaan tarvitaan paljon yhteistyötä. Toivon sitä jatkossakin.
 

Ledamoten Björnberg-Enckell

 
Tack, herr ordförande. Bästa fullmäktige ledamöter.
 
Inledningsvis understöder jag ledamoten Torvalds hemställningskläm.
Det är inte i alla städer och kommuner i landet, som man har fått
godkänna ett positivt bokslut för 2008. Vi har orsak att vara tacksamma
för nästan 300 miljoner euro, tre skatteören. Men som politiker måste vi
också stanna upp och tänka efter när vi ser tillbaka på 2008. Det är
sant att årsbidraget på knappt 540 miljoner euro endast täckte 77 % av
investeringarna, men det här, bästa ledamöter, beror ju på att
investeringarna fortsättningsvis ligger på en hög nivå. Det är bra så. I
dessa tider skall investeringar, framförallt i bostadsbyggandet, fortsätta.
Det har sagts förut men det tål att upprepas. Staden skall inte i första
hand öka på det egna kapitalet. Vi skall inte fungera som företag
fungerar. Vi skall leverera service och det skall vi leverera till ett rimligt
pris, och vi bör uppta behövliga skattemedel för att leverera detta.
 
Siitä syystä on väärin, että Östersundomin uudet helsinkiläiset ovat
osittain jääneet ilman omakielisiä terveyspalveluita. Eikö todellakaan
ollut mahdollista ajoissa hankkia lääkäripalveluita tuleville uusille
veronmaksajille?
 
Om staden äger affärsverksamhet som är vinstbringande skall medlen
användas antingen till överenskomna investeringar i
affärsverksamheten, eller hellre, så som skett under de föregående
åren, genom överföringar till stadens kassa, där de kommer
kommuninvånarna till gagn. Om stadsfullmäktige lämnar kvar
Helsingfors Energis vinster i bolaget, skulle det vara ett politiskt beslut
att prioritera energiproduktion framom service. Och det, bästa
fullmäktige, kan ju inte vara vår avsikt. Eller skall Helsingfors stad
istället för service börja producera vindkraft i andra kommuner?
 
Taloudellisten huolien kasvaessa ja säästöjä suunniteltaessa on hyvä
muistaa, että tase on vahva, meillä on mahdollisuus vastuullisesti
tuottaa kaupunkilaisten palveluita ja tarjota näitä. Sähköisiä palveluita
kehittämällä ja poikkihallinnollisuutta lisäämällä voidaan parantaa
palveluiden saatavuutta ja taloudellisuutta. Tarkastuslautakunnan
monipuolinen raportti, kiitos siitä, kiinnittää myös huomiota tarpeeseen
koordinoida varsinkin 9–12-vuotiaiden lasten palveluiden toimintaa ja
tilojen yhteiskäyttöä.

Varsinkin ruotsinkielisten palveluiden suhteen olisi voitavat katsoa
palveluverkkoja kokonaisuuksina varsinkin lasten ja nuorten osalta.
Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma voi olla askel oikeaan
suuntaan. Merkillistä kyllä, työssä kuitenkin näyttää unohtuneen
kolmannen sektorin rooli lasten ja nuorten hyvinvoinnin luomisessa.
Missä ovatkaan Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Folkhälsan ja muut
toimijat tästä suunnitelmasta?

Päivähoidon ja opetustoimen hallinnollinen yhdistäminen helpottaisi
monella tapaa paitsi perheiden myös työntekijöiden ja virkamiesten
arkea. Kun ruotsinkielisen päivähoidon budjettivalmistelu vielä tällä
hetkellä tapahtuu sosiaaliviraston aikuispalveluyksikössä, on ehkä
ymmärrettävää, että virkamiehiltä saattaa unohtua molempien
kieliryhmien oikeus subjektiiviseen päivähoitoon. Helsingin kaupungin
ei ole tarvinnut rakentaa hienoja päiväkoteja omalla pihalla
varustettuina ruotsinkielisille, koska kolmannen sektorin pitkäaikaiset
toimijat ovat hoitaneet 20 % kaupungin kokonaistarpeesta.
 
Avslutningsvis, slutrapporten av revisionen som avgivits av Ernst &
Young julkispalvelut, påtalar behoven av att i budgeteringen
noggrannare beakta kommande kostnader för rengöringen av
nedsmutsade markområden och avstjälpningsplatser. Med tanke på
det omfattande byggandet som kommer att starta, och framförallt i
osäkra ekonomiska tider, är det säkert bra att förhålla sig till de
eventuella ekonomiska risker, som markutvecklingen på våra
nedsmutsade kajer och hamnområden kan innebära.
 
Kiitos, tack.
 

Valtuutettu Näre

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuustoväki.
 
Aluksi kiitän myös omasta puolestani tarkastusviraston työntekijöitä
sekä lautakunnan jäseniä ja puheenjohtajaa hyvästä yhteistyöstä.
 
Sosiaali- ja terveysjaoston puheenjohtajana keskityn nykyisen
taloudellisen matalasuhdanteen tuoman riskin näkökulmaan.
Sosiaaliset riskit kun ovat olennaisesti myös kustannusriskejä. Viime
lamassahan tehtiin se virhe, että säästettiin monista sosiaalisia
ongelmia ehkäisevistä toimenpiteistä, mikä tuottaa pitkällä tähtäimellä
suuremmat kustannukset kuin hetkellinen säästö. Sosiaali- ja
terveystoimen kustannukset ovat 2/3 kokonaiskustannuksista, ja jotta
ne eivät lähtisi nousuun, tarvitaan pitkäjänteistä hallinnollista ja
poliittista ohjausta sosiaalisten kustannusten kohoamisen
ehkäisemiseksi.

Tarkastuskertomuksessa silmiinpistävä esimerkki tästä ongelmasta on
lapsiperheiden kotipalvelujen riittämättömyys, mikä tuottaa
kohtuuttomia sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia lasten
huostaanottoina. Mm. Mannerheimin Lastensuojeluliitto on tuonut esiin
tutkimushavainnot, joiden mukaan lasten huostaanotot lähtivät jyrkkään
nousuun viime laman aikana tehtyjen lapsiperheiden kotipalvelujen
karsimisen jälkeen. Niin lastensuojelu- kuin sosiaalihuoltolakikin
edellyttäisi niiden perheiden auttamista, jotka kohtaavat akuutin kriisin,
mutta juuri tästä avusta on säästetty, vaikka lapsiperheiden kotihoito
muodostaa vain 2,3 % kaikista lastensuojelun ja perheiden palvelujen
käyttömenoista.
 
Lapsiperheiden kotihoitoapuun käytettiin viime vuonna 3,7 miljoonaa
euroa lastensuojelun ja perheiden palveluihin käytetyistä 158
miljoonasta eurosta. Kotihoitoapu on käytännössä keskitetty
harvemmille perheille. Jos apua olisi tarjolla mahdollisimman monelle
sitä tarvitsevalle perheelle, tilanteet perheissä eivät pääsisi niin herkästi
kriisiytymään ja monilta huostaanotoilta vältyttäisiin. Toisin sanoen,
kaupunkilaisten arjen helpottaminen toisi kustannussäästöjä pitkässä
juoksussa.
 
Arjen sujuminen edellyttää myös hyviä yhteisöllisiä rakenteita ja
kannattelevaa sosiaalisuutta, jolloin pohjimmiltaan on kyse
kulttuurisista rakenteista. Yhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta
kannattelevien rakenteiden tukeminen on syytä pitää mielessä myös
poliittisia päätöksiä tehtäessä. Näin tehtäessä tulee myös
kustannussäästöjä, koska vertaistuki voi korvata monia
viranomaisinterventioita. Tarkastuskertomuksissa esimerkkinä tästä on
ikäihmisten palvelukeskustoiminta, joka rakentaa heidän välisiä uusia
sosiaalisia suhteita ja niiden tuomaa tukea erilaisiin arjen tilanteisiin.
 
Jos yli 75-vuotiaiden erityistuen tarve pysyy noin 15 %:n osuudessa
vanhusten määrän tuplaantuessa seuraavien vuosikymmenten aikana,
tulee hyvin kalliiksi, jos emme huolehdi vanhustyössä vertaisverkoston
ja yhteisöllisten rakenteiden tukemisesta. Onhan emotionaalinen
syrjäytyminen, toisin sanoen ystävyys- ja tunnesuhteiden puute,
sosiaalisen syrjäytymisen ytimessä. Toisaalta näkisin, että suurilla
ikäluokilla ei ole niin suurta emotionaalisen syrjäytymisen riskiä kuin
sodan jaloissa kasvaneella, paraikaa vanhuuttaan viettävällä
sukupolvella, joka ei ole tottunut tunnetasolla jakamaan asioita niin
pitkälle kuin jälkipolvet.
 
Tarkastuskertomuksessa keskeisenä juonteena on poikkihallinnollisen
yhteistyön kehittämisen tarve, ja tämä koskee varsinkin sosiaali- ja
terveystoimia. Sosiaali- ja terveystoimen kaksoisdiagnoosipotilaiden
hoitoa koskeva yhteistyöhanke on hyvä esimerkki poikkihallinnollisen
työn soveltamisesta käytäntöön. Tänäkin iltana on peräänkuulutettu
poikkihallinnollista yhteistyötä, mutta rooteli-reviiri-ajattelun ja
strategiatuntemuksen puutteen lisäksi sen esteenä voi olla myös
tilaaja-tuottaja-malli, joka pahimmassa tapauksessa saattaa ehkäistä
viranomaisten spontaania yhteistyötä sen pelossa, että toisesta
virastosta tuleekin lasku perässä yhteydenpitoon käytetystä ajasta.
 
Yhteistyötä ei myöskään saisi pelätä varsinkaan valtion suuntaan.
Lama altistaa köyhyyden kaupungistumiselle, mikä on hyvä syy
valtionosuuksien tarkistamiselle suurkaupunkiolosuhteisiin liittyvät riskit
huomioon ottaen.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Peltola

 
Täällä on käytetty monia hyviä puheenvuoroja, esimerkiksi kaksi
edellistä. Mutta valtuutettujen keskustelu alkoi aika merkillisellä
puheenvuorolla, kun Kokoomuksen ryhmäpuhuja käsittääkseni viittasi
siihen, että meillä sosiaali- ja terveyshuollossa on joku
neuvostoliittolainen malli käytössä. Haluan valistaa valtuutettuja, että
meillä on sosiaali- ja terveyshuolto organisoitu ylipormestari Jussi
Pajusen toiveiden mukaisesti. Minäkään en pidä tästä nykyisestä
organisaatiotavasta, mutta Neuvostoliitto ei ole kyllä millään tavalla
syyllinen siihen, vaan se on ihan kokoomuslaisten omaa tulosta.
 
Tarkastuslautakunta esittää, että sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen
pitää lisätä yhteistyötä niin, että vanhusten palveluketjuista tulee entistä
saumattomampia. Tätä mantraa on hoettu myös lasten, nuorten ja
aikuisten palvelujen arvioinnissa vuosikymmenestä toiseen. Se ei ole
sinänsä johtanut mihinkään, mikä ei ole mikään ihme, kun ajattelee,
miten isoista organisaatioista on kysymys. Ei vanhustenkaan hoito
ratkea virastojen yhteistyöllä vaan kyllä se ratkeaa vain sillä, että siellä
vanhusten asuinympäristössä on riittävästi lähipalveluita tarjolla ja että
ne lähipalvelut on organisoitu ja pelaavat sillä tavalla yhteen, että se
jokapäiväinen elämä tulee hoidettua.
 
 
Onneksi lautakunnalla on käytännöllisempiäkin ehdotuksia vanhusten
kuntoutuksen lisäämisestä ja erilaisten asumisratkaisujen järkevyyden
tutkimisesta. Mikään virastojen yhteistyö ei täytä vanhustyön
vakansseja. Jos työntekijät ehtivät tehdä vain osan välttämättömistä
töistä, mitään palveluketjuja ei synnykään vaan erilaiset palveluosiot
ovat irrallaan toisistaan ja yhteensopimattomia. Tällaisessa tilanteessa
työntekijöiden on hyvin vaikeaa tehdä työtä ja kestää siinä työssä ja
kehittyä työssä.
 
Kotihoidon asiakkaat ja heidän omaisensa valittavat jatkuvasti sitä, että
vanhuksen vastuuhoitaja on usein olemassa vain paperilla, jos
sielläkään. Kuitenkin moniin eri osiin ja vaihtuville tuottajille pilkottu
kotihoito voisi toimia tyydyttävästi vain, jos vastuuhoitajia olisi tarpeeksi
kaikille niille vanhuksille, jotka eivät itse pysty huolehtimaan
palvelujensa kokonaisuudesta. Kotihoidon tiimeillä ja heidän
esimiehillään pitää olla tarpeeksi pieni alue vastuullaan, jotta tiimin
työntekijät oppivat tuntemaan hyvin asiakkaansa ja pystyvät myös
keskenään sopimaan, miten työt hoidetaan muuttuvissa tilanteissa. Nyt
ajasta menee usein kohtuuton osa matkoihin ja myös siihen
monenkirjavaan yhteistyöhön, jota näin valtavissa organisaatioissa
pakosta joudutaan tekemään.
 
Vastuualueet ovat liian suuria, ja yksittäisen vanhuksen hoito- ja
palvelusuunnitelmasta joudutaan karsimaan kaiken aikaa tarpeellisia
tehtäviä, jos niitä siihen on koskaan pystytty edes kirjoittamaankaan.
Oikea lääke on sellaisen palkan maksaminen, että kotihoitoon tulee
tarpeeksi työntekijöitä. Se olisi myös sukupuolten tasa-arvon kannalta
hurjan rkeä asia. Parisataa lisähoitajaa muuttaisi jo tuntuvasti työn
sisältöä ja vähentäisi niitä paineita, jotka nyt ajavat työntekijöitä muihin
ammatteihin. Kotihoito voi olla ratkaisu huonokuntoisten vanhusten
hoitoon vain, jos kotona yksin tai toisen huonokuntoisen kanssa
vanhenevat ihminen saa luotettavaa huolenpitoa. Oikeus toisiin
ihmisiin, liikkumiseen omien kykyjen mukaan ja ulkoilu on myös
saatava kotihoidon itsestään selviksi perusosiksi.
 
Nyt monet vanhukset pakotetaan puutteelliseen kotihoitoon, vaikka
yksinäisyys ja turvattomuus heikentävät ratkaisevasti heidän elämänsä
laatua ja vähentävät heidän omatoimisuuttaan. Television, pillereiden
tai kaljan varassa kituuttaminen ei ole ihmisarvoista. Tätä puolta ei
juurikaan ole käsitelty kotihoidon arvioinneissa eikä valitettavasti
myöskään siellä tavoitteen asettelussa. Aivan liikaa kiinnitetään
huomiota siihen, että kotihoidon käyntien suoritehinta on pysynyt
kurissa tai jopa laskenut. Valitettavasti se todistaa vain sitä, että
myöskin laatu on samalla heikentynyt.
 
Tarkastusraportissakin kuvataan päivittäinen kotihoidon toiminta
surullisen toimenpidekeskeisesti, ja vanhuksen elämän sisältö on
jäänyt tuottavuusajattelun alle. Ehdotankin, että valtuusto hyväksyy
seuraavan toivomusponnen:
 
Valtuusto edellyttää, että terveyskeskus valmistelee
ehdotuksen kotihoidon henkilöstön määrän, työehtojen ja
työolojen muuttamisesta niin, että vanhukset ja muut
kotihoidon tarvitsijat voivat halutessaan elää turvallisesti
kotonaan hyvän ja monipuolisen kotihoidon avulla.
 

Valtuutettu Kantola

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Täällä on tosiaan käytetty hyviä puheenvuoroja ja nostettu täältä
ansiokkaasta raportista monia tärkeitä asioita esille. Minäkin haluaisin
kiinnittää huomiota vähän samoihin asioihin, mitä tässä jo valtuutetut
Näre ja Peltola juuri minua ennen ottivat esille, eli näitä kotipalvelun
kysymyksiä. On sekä lapsiperheiden osalta että vanhuspalvelujen
osalta suuri tavoite nyt erilaisissa asioissa siirtää palveluja kotiin ja niin
kuin me jatkuvasti toistamme ja minä itse jo yritän välttää sitä sellaista,
että se olisi se onnellisin ratkaisu aina, että kaikki vain olisi mahdollista,
kaikki tapaukset ja kaikki ihmiset hoitaa kotona.
 
Me tarvitsemme edelleenkin erilaisia sekä sairaaloita että myös
laitoshoitoa. Ja nyt kun vähän lukee päivän lehtiäkin, niin vähän
sellainen tunne, että nyt mennään hyvin nopeasti siihen toiseen
äärimmäisyyteen. Sitten tässä tarkastusraportissakin selvästi näkee,
että resurssit eivät tässä kotihoidossa pysy koko ajan mukana ja että
me emme ole oikein osanneet sitä määritelläkään, että mikä siellä olisi
tavoitteena. Tällähän sekä lapsiperheiden, mutta sitten jos ajattelee
julkista keskustelua, niin myös lastensuojelun kaiken kaikkiaan
resurssit on, niitä on mietitty vielä uudestaan.
 
Ehkä enemmän nyt on ehditty perehtyä tähän vanhusten
kotihoitokysymykseen, siitä oli raportti juuri kaupunginhallituksessa, se
loppuraportti. Minä muistan, että siinä keskustelussa nyt ihan tänä
maanantaina, tämän viikon maanantaina oli juuri, että yksi hyviä
saavutuksia on, että vanhusten kotona vähemmän väkeä ramppaa, eri
ihmisiä, kun on keskitetty palveluja. Täällä lukee kuitenkin sivulla 71,
että tukipalvelujen käyttö on merkinnyt sitä, että kodissa käy nyt
moninkertainen määrä ihmisiä, vaikka tavoite oli muu.
 
Joka tapauksessa, tärkeintähän on, että niitä tukipalveluja on
saatavissa. Mutta se mistä Kati Peltola tässä juuri puhui, on tämä
valtava pula hoitajista, henkilöstöpula, näissä kun tehtävät on raskaita
ja joku on yleisesti tiedossa, että se on niin raskasta, niin sinne on ollut
vaikea saada väkeä. Tässä tarkastuslautakunta kyllä ihan oikein
kiinnittää nyt huomiota tähän, että se henkilöstöpula on ihan selkeä
pullonkaula asiassa. Haluan kyllä alleviivata sitä sivun 75 lopun
mainintaa sieltä, mikä on kuitenkin muistettava koko ajan, että toisaalta
elämän loppuvaiheen hoiva voi olla niin vaativaa, että sairaaloiden
pitkäaikaishoidosta ei ole mahdollista siirtää henkilöitä kotihoitoon tai
palveluasumiseen kuin tiettyyn rajaan asti. Tämähän meidän on
palvelujen mitoituksessa otettava huomioon.
 
Sitten se asia, mikä tässä ei tietenkään, tai voisi tietysti jotenkin olla
mutta ei ole nyt niin esillä, on, että kaupunginhallitus on tällä viikolla
antanut lausunnon myös sosiaaliasiamiesten raportista. Kun sitä peilaa
tähän, siellä on hyvin paljon samoja huomioita, mutta erityinen
kysymyshän on leipäjonot ja niiden kasvu ja sen suhde kaikkeen
sosiaaliturvan kehitykseen ja kaupungin omiin toimiin. Se on otettava
minusta vakavasti se kysymys, että jos tilanne ikään kuin näyttää siltä,
että tarve erilaiseen apuun vain kasvaa, niin mitä me teemme, jotta
tämäntyyppisiä rakenteita korjataan niin, että ihmiset eivät ole ihan
pelkkien leipäjonojen varassa.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Autti

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Tässä on tullut jo paljon tärkeitä asioita esille, ja itse haluan tästä
tarkastuslautakunnan raportista kiittää sitä, että siellä tuotiin nyt esille
se resurssipula, että tässä sekä lasten palveluissa, kotihoidossa,
vanhustenhuollossa ja tietysti täällä mielenterveyden hoidon
palveluissa, siellä kerta kaikkiaan on sellainen resurssipula, että
jollemme me saa niitä työntekijöitä niin sitten tietenkään niitä
palvelujakaan ei pystytä järjestämään, millä me voisimme näitä
ongelmia poistaa. Se on todella otettava huomioon nyt sitten, kun me
syksyllä alamme miettiä sitä, miten pystymme näitten ihmisten elämää
parantamaan, jotta meillä kaikilla olisi täällä hyvä olla, tässä
Helsingissä, niin kuin meillä varmasti on tarkoituksena.
 
Ihan samaan asiaan olisin halunnut kiinnittää huomiota, minkä Tarja
Kantola tässä nostikin jo esille, että terveyslautakunnassa hyvin usein
on puhuttu siitä, että mikä on se oikea paikka vanhuksille tietyssä
vaiheessa elämää. Kyllä siellä on hyvin selkeästi tullut esille
virkamiesten taholta, että he ovat sanoneet, että ei nykyään enää
kukaan makaa siellä sairaalahoidossa, että kyllä se on sellaista
kuntouttavaa. Ja ne henkilöt, ketkä sieltä pystyvät, niin he kyllä lähtevät
sinne omaan kotiinsa ja ketkä pystyvät siellä olemaan.
 
Mutta sitten, meidän vanhuksemme ovat tällä hetkellä niin
huonokuntoisia, ne henkilöt myös, jotka hoidetaan kotona, että he ovat
sairaalapaikan tarpeessa, ja sen takia niitä pitkäaikaispaikkoja ja
sairaalapaikkoja ei kerta kaikkiaan voida enää vähentää. Koska ei
kuitenkaan, jos ajatellaan sitä, että ei ole ihmisarvoista elämää se, että
istuu siellä yksinään ja miettii. Meidän pitää tunnustaa se tosiasia, että
kyllä hyvin useilla vanhoilla ihmisillä se elämänkaari on siinä
päättymässä ja ne ajatukset pyörivät, kun on siellä yksin kotona, että
milloin kuolee, kuolenko tänään vai sitten vasta huomenna. Kyllä
henkisen hyvinvoinnin kannalta on silloin tärkeää, että pystyy olemaan
turvallisessa paikassa, missä on hoitohenkilökunta silloin kun tarvitsee
ja myös ennen kaikkea, että saa sitä läheisyyttä ja vuorovaikutusta, se
on tärkeää. Ja sanoisin vielä, että kaikkein tärkeintä siinä elämän
loppukaarella, kun ei enää pysty ehkä tekemään mitään muuta, ei
liikkumaan eikä muualle mutta pystyy olemaan toisten ihmisten kanssa
ja jakamaan ehkä sitä mennyttä elämäänsä ja niitä muistoja. Sen takia
pidän hyvin tärkeänä, että tässä on nostettu se esille.
 
Ja tässähän tuotiin vielä esille se, että ei ehkä voida vähentää näitä
paikkoja, ja itse nyt kyllä voin sanoa tässä, että niitä ei voida vähentää.
Toki sitten, jos me ajattelemme, että meillä olisi sellainen toimiva
kotihoito, niin sehän on ihanteellista. Mutta kun se on tällaista
pirstaleista, meillä on joka ikisessä selvityksessä sanottu, että siellä
tulee henkilö silloin ja vanhukset itse ovat todenneet ja omaiset, että
kaikkein suurin syy siihen, miksi he antavat negatiivista palautetta on
se, että kun kenelläkään ei ole aikaa. Kenelläkään ei ole hetkeäkään
aikaa kuunnella ja istua siinä ja ottaa tämän henkilön omia ajatuksia ja
tahtoja siitä, mitä tehtäisiin, huomioon. Se on sellaista mekaanista
toimintaa, ja oikeastaan työntekijät on pakotettu siihen vasten tahtoaan.
Ja jos ajatellaan sitä terveyskeskuksessa, että tämän kotihoidon
tulokset, että käyntien määrä on lisääntynyt, niin sehän kertoo tietysti
siitä, kun henkilökuntaa on vähän, että ne käynnit ovat juuri lyhyitä. Ei
se kerro siitä, että minkälaista, emme me tiedä sitä, minkälaista se
laatu siellä on ja mitä pystytään enää siinä pienessä ajassa tekemään.
 
Ja nyt jos ajatellaan sitä, että vanhusten määrä kasvaa ja halutaan
sitten, että käydään useammin, totta kai ne käynnit kasvavat mutta se
pituus tietysti lyhenee jatkuvasti. Ja silloin se ei anna edes sitä
pienintäkään palvelua, että mikä sen tarkoituksena on ollut. Nämä pitää
aina muistaa, ja se mikä olisi kaikkein tärkeintä niin muistaa myös se,
että ennen kunnallisvaaleja kun katsoin kaikkien puolueitten ohjelmia,
niin siellä kyllä jokaisessa luvattiin vanhuksille kaikkea hyvää.
 
Minä toivon, että nyt jokainen katsoo ne oman puolueensa ohjelmat ja
mitä siellä luvattiin vanhustenhuollosta. Sitten kun me taas tapaamme
täällä syksyllä kesän jälkeen, aletaan budjettikeskustelut, niin me sitten
muistaisimme kaikki ne lupaukset, mitkä silloin on annettu ja mietitään
sitä, että onko meillä varaa enää, niin kuin sanotaan, että meidän tulisi
säästää. Minä sanoisin, että meidän täytyy nyt erityisesti panostaa
siihen, että nämä peruspalvelut saadaan vihdoin kuntoon. Ja kuten
ollaan täällä tänään myös kuultu, meillä kyllä on sitä rahaa turvata
kaikkein heikoimmille meidän kaupunkilaisillemme turvallinen elämä.
 
Kiitos.
 
Vielä haluan tässä sanoa, että kannatan Yrjö Hakasen ponsia numero
3 ja 4.
 

Valtuutettu Karu

 
Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuustokollegat ja -toverit.
 
 
Helsinkiläisistä yrityksistä noin 90 % on pk-tason yrityksiä. Se on
merkittävä määrä, ja on ilahduttavaa ollutkin huomata se, miten
Helsingin kaupunki on enenevässä määrin alkanut tehdä yhteistyötä
heidän kanssaan. Hyvä esimerkki on vuosittain järjestettävä Yritystä
Stadiin -tapahtuma toukokuussa, jossa tänä vuonna oli parituhatta
yrittäjää ja ilahduttavasti toistasataa kaupungin virkamiestä
rakentamassa yhteistyötä lisää.
 
Yhteisöverotuottojen ja liikelaitostuottojen lisäksi tämä yrittäjäteollisuus
tuottaa verovaroja kaupungille suorasti tai epäsuorasti valtavan
ärän, ehkä jopa suurimman yksittäisen mahdollisen. Siinä mielessä
olisin toivonut, että tässä arviointikertomuksessa olisi ehkä otettu
kantaa keskitetymmin tähän yrittäjäteollisuuteen. Täällä on mainintoja
kyllä monessa kohdassa ilahduttavasti tästä asiasta, mutta vielä on
tekemistä.
 
Toinen asia on mittaristo, josta tarkastuslautakunnan puheenjohtaja
Hanu Luukkainenkin puhui diplomaattisesti. Mittareita, niiden tarkkuutta
täytyy lisätä, niitä täytyy nykyaikaistaa ja ne pitää saada
yhteismitallisiksi. Periaatteessa pitäisi olla yksi kappale sellainen
päämittaristo ja sen jälkeen hallintokunnittain alamittaristot. Näiden
nykyaikaistaminen, se on hyvä asia. Monta kertaa nämä mittarit
saattavat olla hyvinkin vanhoja, kymmeniä vuosia vanhoja.
 
Kiitoksia, puheenjohtaja.
 

Valtuutettu Puhakka

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Ensinnäkin haluan kannattaa Kati Peltolan pontta, toiseksi ihan
yleishuomio Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorosta. Se oli aika hyinen
sävyltään ajatellen sitä, millä tavalla siinä suhtauduttiin vasemmistoon
ja toisaalta ihan näihin asioihin. Olen tottunut kuitenkin
valtakunnallisella tasolla Kokoomukselta näkemään sosiaalisempaakin
suhtautumista kuin miten ryhmäpuheenvuorossa suhtauduttiin
esimerkiksi sosiaalitoimeen ja tämän kaupungin palveluihin. Se oli
aikamoinen veto. Ajattelin, että onko tulossa kovan polven
kokoomuslainen sukupolvi, joka ei tällaisen yhteistyön päälle ymmärrä.
 
 
Sitten haluaisin nostaa seuraavaksi tästä tarkastuskertomuksesta esille
maahanmuuttajakysymyksen. Eli tarkastuskertomuksessahan
todetaan, lautakunta toteaa, että kotouttaminen ei toimi ja virastojen
välinen yhteistyö puuttuu. Me haluamme korostaa Vasemmistoliitossa,
että olemme tukemassa kaikin tavoin, että maahanmuuttajien
työmarkkina-asemaa parannetaan, niin kuin täällä tarkastuslautakunta
ehdottaa. Ja se, että haluamme nostaa esille myös hyvin vahvasti sen,
että myös koulupudokkuutta ennaltaehkäistään, eli toisen ja kolmannen
sukupolven maahanmuuttajat ovat meillä erittäin ajankohtainen asia
Helsingissä. Heidän edellytyksiinsä työelämään ja koulutukseen
pääsemisessä täytyy erityisesti kiinnittää huomiota, ja sitä ei tässä
erikseen mainita. Myös tämä, että naisten asemaa yritetään parantaa
je erityisesti naisiin kohdentuvilla toimenpiteillä, koska se tukee
parhaiten ja lähtökohdat ovat monesti hyvin erilaiset
maahanmuuttajanaisilla kuin maahanmuuttajamiehillä.
 
Haluaisin myös painottaa sitä, että kaupungin tulisi rakentaa tässä
työllisyysasiassa yhteistyötä yrityselämän suuntaan eli hakea
esimerkiksi Turusta tällaisia hyviä malleja, joissa harjoittelupaikkojen
kautta on saatu hyviä tuloksia.
 
Haluaisin nostaa esille sukupuolten välisen tasa-arvon, jossa todetaan,
tuntuu hyvin hämmästyttävältä Helsingin kokoisessa kaupungissa, että
ei ole tilastoja ja tietoa, että pystyttäisiin sukupuolivaikutusten
arviointiin. Tässähän lautakunta toteaakin, että tällaiset tiedostot olisi
saatava ja ajantasaistettava. Meillä on ollut kuitenkin hyvin yhtenäinen
näkemys siitä, että esimerkiksi budjetoinnissa sukupuolivaikutusta, eli
suvausta, viedään läpi. Tässä tulee tarkastuskertomuksessa selville,
että tätä toteutetaan hyvin eritasoisesti eri virastoissa. Ja todellakin
keskeisiä tietoja ei tällä hetkellä tilastoida. Ehdottomasti täytyy toimia
niin kuin tarkastuslautakunta toteaa, että näitä tietoja jatkossa on
saatavilla.
 
Nostan vain yhden yksittäisen asian, johon ei itse asiassa tule kovin
paljon selvyyttä mutta joka jäi tietysti ihan tähän valtakunnalliseen
keskusteluun liittyen ihmetyttämään, oli sivulla 50, kerrotaan siitä, että
johdon tulospalkkiojärjestelmän periaatteet on valmistellut
henkilöstökeskus, mutta muutoin järjestelmän toimintaa ei seurata
keskitetysti. Nämä menettelyt vaihtelevat rooteleittain, mikä näkyy
esimerkiksi tulostavoitteista päättämisessä. Samoin tämä liittyy tähän
tulospalkkiojärjestelmän koordinointiin johtajistossa. Tämä on siis
sellainen asia, joka ilman muuta, tässä olisi varmasti tutkiville
journalisteille töitä kertoessaan nämä yksityiskohdat, mutta mielestäni
niin pitkälle ei todellakaan tarvitse mennä, mutta niin kuin täällä
kehotetaankin, niin tämä kyllä pitäisi saada kestävälle pohjalle, että
nämä olisivat yhteneväiset. Koska tiedämme ihan tästä
valtakunnallisesta keskustelusta ja siitä, mitä valtion yhtiöissä on
tapahtunut, niin tämä on pienemmässä mittakaavassa, puhutaan
todella pienessä mittakaavassa verrattuna valtion yhtiöihin, mutta tämä
on periaatteellisesti aivan yhtä isoa laatua oleva asia. Sen toivoisi
todella tarkastuslautakunnan ohjeiden mukaisesti tulevan kuntoon.
 
Sitten täällä nostettiin esille henkilöstön riittävyys. Tämä on siis
sellainen kipukynnys, josta täällä on useissa puheenvuoroissa todettu,
että erityisesti sosiaali- ja terveyspuolella meillä ei ole palveluja ilman
näitä työntekijöitä. Se meidän on muistettava syksyllä, kun budjettia
teemme, että me turvaamme henkilöstölle riittävät resurssit, koska
muutoin me jatkuvasti puhumme siitä, että palvelut heikkenevät ja se
sitten suuntaa tai tuottaa niitä paineita palveluiden yksityistämiseen,
josta muka haettaisiin sitä etua. Tutkimukset osoittavat, että
valtaosassa yksityiset palvelut ovat kalliimpia kuin kaupungin omat.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Soininvaara

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Täällä on erityisesti ryhmäpuheenvuoroissa minusta erittäin hyvin
linjattu sitä, miten eri tavalla voi hahmottaa kaupungin strategisen
taloudellisen tilanteen ja ihan kiitettävässä määrin on myös poliittisia
eroja näkynyt näissä ryhmäpuheenvuoroissa. Pitäisi pohtia sitä, että
voimmeko toimia, kuten Jorma Bergholm täällä suositti, ajaa laman yli
vahvan taseen avulla ja säilyttää palvelut sellaisena, vai pitäisikö
ajatella, kuten valtuutettu Männistö Kokoomuksen
ryhmäpuheenvuorossa sanoi, että meidän tulee varautua nyt talouden
aika tiukkaan kiristämiseen ja ryhtyä säästämään. Sinänsä ilmeisesti
hänen kaasuputkiesimerkkinsä on täällä vasemmalla laidalla kuultu
vähän huolimattomasti, mutta joka tapauksessa.
 
Voimme tietysti myös miettiä Yrjö Hakasen ajatusta, mutta jos olisimme
aina toimineet kuten Yrjö Hakanen, niin meillä ei olisi sitä vahvaa
tasetta, jonka turvin tässä nyt toimisimme. Mutta joka tapauksessa se,
mitä tulevaisuudessa tehdään, ei kyllä oikeastaan riipu poliittisesta
ideologiasta yhtään niin paljon kuin siitä, mitä tälle taloudelle oikeasti
tapahtuu. Kaikki me tietysti toivomme, että taloudelle tapahtuu hyvää ja
emme kukaan toivo, että sille tapahtuisi mitään kovin pahaa. Yritän nyt
itse vähän ennustaa, mitä on tapahtumassa, aloitetaan ikään kuin
positiivisista ennusteista.
 
Minusta kaupunginjohtaja Pajunen omassa avauspuheenvuorossaan
esitti kaksi liian pessimististä näkökohtaa. Ensin hän sanoi, että
työttömyys ei ole Helsingissä näkynyt samalla tavalla kuin muualla
maassa, ja sitten hän kertoi lukuja siitä, kuinka verotilitykset kuitenkin
ovat meillä vähentyneet. Verotilitykset tässä vaiheessa vuotta eivät tule
ollenkaan sen perusteella, mikä on työllisyystilanne Helsingissä, vaan
se tulee sen perusteella, mikä on työllisyystilanne koko maassa. Sen
takia meidän verotilastoihimme näkyvät joka ikiset sellutehtaan
lakkauttamiset. Sitten myöhemmin, kun tulee lopulliset verotiedot, tämä
oikaistaan. Sen takia ne verotiedot, jotka nyt näkyvät, ovat liian
pessimistisiä. Toinen, mitä hän sanoi, on se, että tämä työttömyys tulee
väistämättä jossakin vaiheessa tarttumaan palveluammatteihin. Minä
en ole tästä yhtä varma, koska nyt kaikkialla teollisuusmaissa
elvytetään aivan tolkuttomalla volyymilla, ja tämä elvytys ei kyllä pysty
pelastamaan paperitehdasta. Paperitehdas ei saa sen avulla sen
enempää tilastoja, ja jos paperitehdas on logistisesti ihan väärällä
puolella maapalloa, se ei siitä tule enemmän oikealle puolelle
maapalloa. Mutta sen sijaan koko tämä elvytys kohdistuu
palvelusektoriin, de facto, siis ostovoiman kautta. Sen takia en ole
ollenkaan varma, että siinä määrin tämä työttömyys tulee tänne
Helsinkiin sillä voimalla kuin se on tullut joihinkin
maaseutukaupunkeihin.
 
Sitten meillä on kaksi ongelmaa: toinen on Energia ja toinen on
Satama. Satamasta voin vain sanoa, että joskus arvelin, että onko
tämä ajatus hyvin suurilla summilla rakentaa satama Vuosaareen sen
sijaan, että antaa jonkun toisen tehdä sen jonnekin muualle, onko se
niin hyvä bisnes, eikä se näytä kovin hyvältä bisnekseltä toistaiseksi.
Tilanne voi tietysti muuttua, mutta näyttää myös ei ainoastaan niin, että
tämä nykyinen lama vähentää Sataman tuottoja vaan että meidän
logistinen kilpailutilanne alkaa muuttua selvästi. Satamalla ei voi tehdä
sellaisia monopolivoittoja kuin aikaisemmin pystyi.
 
 
Mutta sitten tämä Energia. Totta kai Energian voitot ovat
kaupunkilaisten rahaa ja täytyvät olla kaupunkilaisten käytössä.
Kysymys on vain siitä, kauanko näin korkeita energialaitoksien voittoja
on. Nykyinen voimalaitosten tuottama suuri ylijäämä voi olla aika
poikkeuksellista. Ensinnäkin se on aika paljon ilmastopolitiikan
virheitten tulosta, ja ne virheet ehkä jossakin vaiheessa oikaistaan.
Sitten se perustuu hyvin edulliseen kivihiilen polttamiseen, jota ei ehkä
voi yhtä edullisena jatkaa. Joko sitä tullaan verottamaan paljon tai
sitten joudutaan keksimään muunlaisia polttoaineratkaisuja.
 
Energialaitoksen hyvä tuotto perustuu myös erittäin hyvään
sopimukseen, joka on tehty maakaasun hinnasta joskus 90-luvun
alussa, kiinteähintainen sopimus, ja tämä menee jossakin vaiheessa
umpeen, muistaakseni 2013. Silloin tietysti voi olla paineita sen hinnan
nostamiseen jopa sille tasolle, mitä Ukraina joutuu siitä maksamaan.
Sitten me tällä hetkellä saamme aika paljon tuottoa Olkiluodon
ydinvoimaloista, ne menevät Mankala Oy:n kautta. Me tiedämme
kaikki, että tämä Olkiluodon kolmas voimalaitos, jossa Helsingissä on
aika paljon rahaa kiinni, niin se ei nyt ole mennyt ihan niin kuin sen
pitäisi mennä. Tämäkin tuotto saattaa olla uhattuna.
 
Kolmas seikka on se, että me olemme itse tarjoutuneet selvittämään
kuntaliitosta Vantaan kanssa. Oma ennusteeni on, että se kuntaliitos
tulee toteutumaan ja ikään kuin taloudellisesti Helsinki ei ole siinä kyllä
se voittava osapuoli. Tämä tulee tietysti vaikuttamaan tähän meidän
tilanteeseemme itse asiassa erittäin paljon.
 
Viimeiseksi täytyy sanoa, että tämä muun maan taantuva kehitys tulee
kyllä jossakin vaiheessa meidänkin maksettavaksemme, että vaikka
meillä menisi hyvin, jos muilla menee huonosti, niin kyllähän me siitä
pääsemme jotakin kautta maksamaan.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Arhinmäki

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Valtuutettu Soininvaaran jälkeen joudun olemaan hivenen skeptisempi
siitä, mikä meidän taloudellinen tilanteemme tulee olemaan, erityisesti
työllisyystilanne tulevina vuosina. Tänään saimme eduskunnassa
äministerin ilmoituksen taloudellisesta tilanteesta, ja sitä varten
valmistelin huolellisesti ison ekonomistijoukon kanssa Vasemmistoliiton
puheenvuoroa. Siellä käsitys oli se, selkeä käsitys
ekonomistiporukassa oli se – viisi keskeistä oli tässä porukassa,
kaikilta otettiin mielipiteet – että työttömyysongelmat, ne eivät vielä näy
itse asiassa, koska tällä hetkellä Suomen tasolla lomautukset ovat vielä
käynnissä, ne eivät ole muuttuneet irtisanomisiksi.
 
Toisaalta, kun ansiosidonnaiset vielä ovat työttömiksi jäävillä, että se
todellinen ongelma tulee siinä vaiheessa, kun tulotaso tulee
putoamaan. Eli se tulee olemaan iso ongelma, ja se tulee varmasti
heijastumaan myös Helsinkiin. Nyt onkin oleellista se, että myös
Helsinki isona kaupunkina tekee kaikkensa, jotta tätä
massatyöttömyyttä ei päästetä. Valtiolla on tietysti iso rooli elvytyksen
kautta huolehtia siitä, että massatyöttömyyttä ei pääse tulemaan, mutta
myös Helsingin kaupungilla.
 
Erityisen huolestuneita me olemme Vasemmistoliitossa siitä, mitä
tapahtuu nuorison työllisyyden tai työttömyyden osalta. Ihan
muutamassa kuukaudessa nuorten työttömyys on lähes
kaksinkertaistunut. Kysymys on siitä, että nyt sukupolvi, jos me emme
nuorisotyöttömyyteen tiukalla otteella tartu heti, lähde luomaan
työpaikkoja, niin syntyy sellainen nuorten sukupolvi, joka ei
päässytkään edes missään vaiheessa kiinni työelämään. Itse asiassa
viime laman ajalta me näemme tämän ongelman hyvin voimakkaasti,
että syntyi tietty sukupolvi, joka ei missään vaiheessa oikeastaan
päässyt kiinni työelämään, ja nyt se sama riski on, jos erityisesti ei
nuorisotyöttömyyteen puututa.
 
Me haluamme, että kaupunki nyt, kun katsoo tilinpäätöstä, kaupungilla
kuitenkin kaikista huolimatta on mahdollisuuksia toimia tämän suhteen
ja toisaalta me tiedämme sen, että se tulee kaupungille ja koko
yhteiskunnalle erittäin kalliiksi, jos nuori sukupolvi päästetään
syrjäytymään yhteiskunnasta. Nyt kaupungin on toimittava erityisesti
nuorten työllisyyden osalta. Sen vuoksi Vasemmistoliiton
valtuustoryhmä onkin ttänyt kaupunginhallitukselle tänään kirjeen,
jossa me esitämme sitä, että työllistämismäärärahoja jo tänä syksynä
on nostettava kaupunginhallituksen omasta käyttövarasta ja ensi
vuodelle on huomattavasti enemmän varattava määrärahoja.
 
 
Tällä, että me nyt toimimme nopeasti kaupunginhallituksena,
osoitetaan määrärahoja erityisesti nuorten, alle 25-vuotiaiden
työllistämiseen mutta toisaalta myös alle 30-vuotiaiden
vastavalmistuneiden akateemisten työllistämiseen, niin sillä me
pidämme huolta siitä, että ei tapahdu putoamista, ei tapahdu sitä, että
Helsinkiin syntyy suuri sukupolvi, joka on tullut työmarkkinoille niin, että
ne eivät oikeastaan ikinä sinne ole päässeetkään.
 
Tämä on todella suuri haaste, ja kaikesta huolimatta, synkistä luvuista
huolimatta, tämä meidän tänään esittelyssä oleva tilinpäätöksemme
antaa mahdollisuuden, kaupunginhallituksen käyttövarat antaa siihen
mahdollisuuden, ja tässä on paljon suunnattu tulevaisuuteen, puhuttu
siitä, niin tämä on yksi asia, johon Vasemmistoliiton valtuustoryhmän
mielestä heti kesän jälkeen pitää tarttua, kaupunginhallituksen ottaa
tämä asia vakavasti, koska se tulee äärimmäisen kalliiksi tälle
kaupungille ja tälle yhteiskunnalle, jos me emme omalta osaltamme
torju lamaa, jos me emme omalta osaltamme hoida elvytystä ainakin
nuorten työllisyyden osalta.
 

Valtuutettu Rautava

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Täällä on vasemmiston suunnalta väitetty, että jos toimitaan, kuten
Kokoomus omassa ryhmäpuheenvuorossaan ja ilmeisesti myös muissa
puheenvuoroissa on esittänyt, se rappeuttaisi hyvinvointiyhteiskuntaa.
Asia nyt on kuitenkin enemmänkin päinvastoin. Ensimmäiseksi voisi
todeta, että sekä demareiden että Vasemmistoliiton suunnasta
kuulostaa vähän sellaiselta tuo teksti, että siellä ei tunnusteta
tosiasioita, joita tällä hetkellä on. Se on myös erikoista, että se
nähdään, että Helsinki on aivan poikkeuksellisen hyvässä asemassa
verrattuna muuhun maahan. Mutta niin kuin kaupunginjohtajakin toi
esille omassa puheenvuorossaan, Helsinki tulee sieltä perässä.
 
Sen takia, koska tässä tilanteessa on oikeastaan kaksi isoa juttua,
toisaalta on akuutti tilanne tällä hetkellä mutta samalla, kun me teemme
näitä ratkaisuja tässä lähitulevaisuudessa ja varmaan ensi syksyn
aikana enemmänkin, toinen on sitten se, että miten me turvaamme
Helsingin elinvoimaisuuden myös tulevaisuudessa pidemmällä
aikavälillä. Se ratkaisu, mitä Kokoomus tähän tarjoaa ja uskotaan, että
se on oikeansuuntainen, on ennen kaikkea rakenteelliset muutokset. Ja
kyllä se sitten käytännössä, mm. valtuutettu Puhakalle toteaisin,
tarkoittaa sitä, että yksityinen sektori ja kolmas sektori otetaan entistä
voimakkaammin mukaan tähän työhön. Se ei vähennä työpaikkoja
täältä kaupungista, vaan se tuo Helsingin alueelle työpaikkoja lisää.
 

Valtuutettu Bryggare (vastauspuheenvuoro)

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Helsingin, niin kuin koko Suomen ja jokaisen kunnan tulevaisuus on
kiinni siitä ja vain siitä, miten monta työpaikkaa näissä kunnissa on
jatkossa, miten se elinkeinorakenne, vienti, kulutus ym. toimii. Meillä on
tällä hetkellä veropaine varmasti useita prosenttiyksiköitä seuraavan
viiden vuoden aikana kokonaisbruttoveroasteen suhteen. Se tulee
varmasti merkitsemään aika kovia asioita monen asian suhteen.
Sosialidemokraatit ovat jatkuvasti puhuneet työn merkityksestä ja siitä,
että sitä pitää saada ja sitä pitää turvata ja niin, että laman aikana
kunnan toimet kohdennetaan työllistämiseen, nuorten työllistämiseen,
moneen muuhun työllistämiseen.
 
Meillä on 90-luvulla hyviä esimerkkejä ja myös huonoja esimerkkejä
siitä, että kun reagoitiin vähän hitaasti niin mihin se johtaa. Ei tässä
kannata käydä keskustelua jostain mallista, jota missään ei ole
olemassa. Me ymmärrämme tarkalleen taloudenpidon, me olemme
siitä hyvin huolissamme. Me kannamme vastuuta siitä. Minä toivon,
että myös maan hallitus kantaisi vastuuta Suomen maan taloudesta.
Se sai tämän maan, parhaimmassa kunnossa mitä on koskaan ollut, se
jättää sen talouden siinä kunnossa, mitä se ei ole koskaan ollut tämän
maan historiassa.
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 

Valtuutettu Abdulla

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Haluaisin muistuttaa, että monella maahanmuuttajilla työhön
pääseminen edellyttää monta vuotta kestävää työtä, esimerkiksi
kieliopiskelua, ammatillisen koulutuksen hankkimista. Kuten
suomalaiset sanovat sananlaskussa: ”hiljaa hyvä tulee”. Mielestäni
työllistyminen ei ole yleensä nopea ja saattaa olla pitkä prosessi, joten
kielikurssille pääsemistä ei saa joutua odottamaan yli vuotta, niin kuin
täällä on nähty. Monet äidit sanovat, että he ovat saaneet lapsia kun
pääsivät toiselle kurssille ja sitten kun menivät, niin taas he odottivat ja
sitten toinen lapsi syntyi, ja koko ajan tällainen edestakaisin-prosessi.
Ne ovat vähän naurettavia, mitä minä kuulen välillä. Eli kieliopiskelu on
tärkeä asia, täällä on monta kertaa sanottu. Mutta toivon, että ihminen
saa nopeasti, kun hakee niin pääsee myös.

Toinen asia, mistä tarkastuslautakunta huomautti, on, että virastojen
yhteistyökyky on puutteellinen. Kun ihminen on kotoutumisohjelman
puutteessa, kotoutumisen täytyy olla hyvänen aika kokonaisvaltaista,
jotta edestakaisin juoksuttamiselta ja turhautumiselta vältytään. Toivon,
että maahanmuuttajan kotouttamisesta ei tule karhunpalvelusta, joka
on vain papereihin kirjoitettu, vaan kotoutuminen on kokonaisvaltainen,
virastojen välillä elävä ohjelma, joka tukee ihmisten arkielämää.
 
Kolmas asia on tämä, tarkastuslautakunta kiinni huomiota, että
maahanmuuttajien lasten määrä kasvaa. Täytyy edellyttää, että lapsilla
on oikeus myös hyvään varhaiskasvatukseen, jossa hoitopaikoissa ja
peruskouluissa on inhimillinen, tukeva ja kannustava ilmapiiri. Tässä
meidän valtuustoryhmämme nosti esiin päivähoitoryhmien väljyyden
tarpeen, joten en puhu siitä enempää.
 
Viimeinen asia, josta täällä on puhuttu salissakin, johon
tarkastuslautakunta kiinnitti huomion, on nuorten kasvanut työttömyys
ja pahoinvointi. Minusta se on vaarallista kehitystä. Yksi nuorikin, joka
on syrjäytynyt yhteiskunnasta, se on liikaa meille. Yhteiskunnalla ei ole
varaa sellaiseen. Kaikkein pahinta on syrjäytyneissä nuorissa, niiden
löytäminen on kaikkein työläintä, että ei niitä yleensä löydetä. Minusta
tähän kehitykseen puuttumisella on jo kiire meillä.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Hakanen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
 
Täällä on käyty minunkin mielestäni hyvää keskustelua. Valitettavasti
vain kaupunginjohtajalla ei ole ollut aikaa sitä seurata, ei myöskään
useimmilla apulaiskaupunginjohtajilla. Painavatko työt, vai onko
kysymys siitä, että heidän mielestään tilinpäätös ja
tarkastuslautakunnan arviokertomus eivät ole niin tärkeitä asioita, että
kaupunginjohtajisto istuisi täällä paikalla? Erityisesti kaupunginjohtajan
poissaoloa ihmettelen. Hän jaksoi kuunnella kaksi tai kolme
puheenvuoroa, sitten hän alkoi voimistella siinä vaiheessa kun
sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoron käytettiin, ja nyttemmin
häntä ei ole enää täällä näkynyt.
 
Valtuutettujen puheenvuoroista olen jäänyt kaipaamaan kannanottoa
tilinpäätöksen osalta vastuuvapauden ohella tärkeimpään meidän
tänään päätettävänä olevaan kysymykseen eli siihen, millä tavalla
valtuusto haluaa käyttää kertyneen ylijäämän, 292 miljoonaa euroa.
Valtuustolla on nyt mahdollisuus ohjata lisää niihin palveluihin ja niihin
työllistämistarpeisiin, joista täällä on paljon puhuttu. Tässä on kysymys
nimenomaan poliittisesta valinnasta. Voidaan joidenkin pienempien
lukujen osalta aina puhua jostakin realiteeteista tai arviokysymyksistä,
mutta 300 miljoonaa euroa ylijäämää kaupungilla, jolla on kassavaroja
lähes miljardi, miten se käytetään, se on poliittinen valinta.
 
Se on myös kysymys demokratiasta, josta täällä valtuutettu Bergholm
puhui. Kun vuosittain 200 tai 300 miljoonaa euroa liikkuu kaupungin
budjetin ulkopuolella ja siitä ei tilinpäätöksen yhteydessäkään tehdä
mitään päätöstä, mihin se aiotaan ohjata, niin ei minun mielestäni
silloin voi sanoa, että kaupunginvaltuusto kovin hyvin käyttää
budjettivaltaansa. Kyllä tämän suuruusluokan summien pitäisi kuulua
jotenkin poliittiseen harkintaan, niitä pitäisi ohjata joidenkin tavoitteiden
mukaan ja mieluummin tietysti etukäteen mutta viimeistäänkin nyt
jälkikäteen. Toivon, että tältä osin tässä valtuutetut vielä harkitsevat
omia päätöksiään, koska meillä todella on nyt se ylijäämä. Ja meillä on
akuutti, vakava tarve saada kaupungin useisiin palveluihin ja
työllistämistoimiin lisää rahaa.
 
Kun valtuuston puheenjohtaja tulkitsi oman ponsiesitykseni
työllistämisten osalta talousarvioaloitteen kaltaiseksi, en sitä ryhdy
tässä enempää toistamaan tai muuttelemaan, koska täällä keskustelun
aikana valtuutettu Bryggare teki samansuuntaisen ponnen. Sinänsä
tässäkin minusta, samalla kun toivon, että tämä Bryggaren ponsi tulee
hyväksyttyä, on syytä pohtia sitä, millä tavalla valtuuston pitäisi
reagoida silloin kun taloudellisessa tilanteessa kaupungin menoissa tai
tuloissa tapahtuu jotain oleellisia muutoksia. Minusta tässä kyllä on
vähän sama tilanne, mihin eduskunnan puhemies Niinistö kiinnitti
huomiota kriittisesti kommentoidessaan tai arvioidessaan
valtioneuvoston toimia silloin kun maan talouden, valtion talouden
tilanteessa tapahtuu oleellisia muutoksia.
 
Silloin kun tapahtuu niin oleellisia muutoksia, että toimeentulotukimenot
kasvavat kymmenillä miljoonilla siitä, mitä budjetissa on arvioitu, että
työttömyys kasvaa dramaattisesti siitä, mitä budjetissa on arvioitu, että
asuntotuotanto romahtaa siihen verrattuna mitä budjetissa on arvioitu
jne., niin olisi kyllä luontevaa, että löydettäisiin sellainen tapa, jolla
valtuusto voi lisätalousarviolla tai jollain muulla menettelytavalla kesken
vuotta ohjata varoja varsinkin, kun niitä varoja on.
 
Kiitoksia.
 

Valtuutettu Virkkunen

 
Kiitos, puheenjohtaja.
 
Otin puheenvuoron kannattaakseni ponsia, joita on jo kannatettu.
 

Valtuutettu Muurinen

 
Kiitos, puheenjohtaja.
 
Täällä on puhuttu sosiaali- ja terveysviraston alibudjetoinnista ilmeisesti
siitä johtuen, että sosiaali- ja terveystoimen esitetään
tarkastuskertomuksessa ylittäneen budjettinsa. Minä haluaisin kuitenkin
tuoda esille sen, että sosiaali- ja terveystointa tarkastellaan tässä
kokonaisuutena ja että terveyskeskus on jo vuosia pysynyt budjetissa
ja terveyspuolella näitä ylityksiä on tuonut HUSin toiminta, joka
sisällytetään terveyskeskuksen budjettiin. Nämä ylitykset ovat olleet
sosiaaliviraston puolella, jossa lienee syynsä näille.
 
Mutta kuten täällä nyt on jo esitetty, pelkällä rahamäärän lisäämisellä ei
aina päästä parhaaseen ratkaisuun, vaan näitä palveluja on kehitettävä
asiakkaiden tarpeiden ja yhteiskunnan muutosten mukaan. Nyt olisikin
aika reippaaseen uudistamiseen, joka olisi hyvä aloittaa näistä
vanhoista toimintaa vaikeuttavista rakenteista.
 
Asko-Seljavaaran ehdotus vanhusten palvelujen yhteen budjettiin
saamisesta on harkitsemisen arvoinen. Lisäksi on syytä vähentää
ympärivuorokautisen hoidon portaita vanhustenhuollossa. Vanhusten
palveluissa on nyt panostettava enemmänkin inhimillisiin ja riittäviin,
ennakoiviin palveluihin ja kuntoutukseen. Tässä ympärivuorokautisessa
hoidossa painopistettä on siirrettävä palveluasumisen suuntaan ja
nimenomaan siitä syystä, että ikäihmiset saisivat kodinomaisen
ympäristön ja inhimillisen hoidon elämänsä viimeisiksi vuosiksi. Tästä
on valitettavasti tehty kustannuskysymys, vaikka kyse on ollut
palvelurakenteen muuttamisesta iäkkäiden hyvinvoinnin lisäämiseksi.
 
On vielä hyvä huomata, että Helsingissä vanhusten palveluasuminen
on uudistettu vuonna 2005 ja sen jälkeen palvelutaloissa on ollut
ympärivuorokautinen ammattitaitoinen hoito, ja kokemuksen mukaan
myös muistisairauksia sairastavat ihmiset voivat asua niissä elämänsä
loppuun saakka.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Peltola

 
Meillähän on vanhusten palvelut yhdessä budjetissa, ne ovat
kaupungin budjetissa ja sielläkin ne on keskitetty pääosin sosiaali- ja
terveystoimen budjetteihin. Täällä aivan liikaa kiinnitetään
tämäntyyppisiin asioihin huomiota, kun kysymys on paljon
olennaisemmista asioista eli siitä, mitä palveluita kaupunki itse tuottaa
ja mihin se satsaa henkilökuntaa ja vastaavasti rahaa.
 
Terveyskeskus ei todellakaan ylitä omia budjettejaan, ja siinä onkin
aikamoinen ongelma, koska sitten samainen terveyskeskus hyväksyy
sen, että HYKSissä meidän käyttämämme hoito menee selvästi aina yli
sovittujen budjettien. Kuitenkin, jos se ylitys siirrettäisiinkin sieltä
HYKSistä terveyskeskukseen ja terveysasemat pantaisiin toimimaan
kunnolla, niin se HYKSin ylitys putoaisi aika nopeassa tahdissa ihan
vain sen takia, että ihmiset tulisi hoidettua sairauksien alkuvaiheessa
eikä heidän tarvitsisi odottaa sitä, että taudit pahenevat ja sitten
joudutaan jo paljon monimutkaisempiin toimenpiteisiin ja paljon
kalliimpiin toimenpiteisiin.
 

Valtuutettu Karhuvaara (vastauspuheenvuoro)

 
Puheenjohtaja.
 
Haluaisin vain muistuttaa siitä, että HYKSissä meillä tulee usein hoidot
sen takia kalliiksi, että hoitojonot eivät etene postakuutti-puolella, oli se
sitten terveyskeskussairaala tai vanhainkotipaikka tai
kotiinkuntoutusosasto. Tämä näiden toimintojen yhdistäminen auttaisi
sikäli myös iden järjestelmien yhteensovittamista. Haluaisin vielä
muistuttaa siitä, että kuntouttava kotihoito ei suinkaan korvaa
lääkinnällistä kuntoutusta, niin kuin tässä kaupungissa yhä edelleen
pitkälle väitetään. Muistutan, että vessaan ja ruokapöytään ohjaaminen
ja taluttaminen ei todellakaan ole mitään lääkinnällistä kuntoutusta, ja
se on osasyy siihen, minkä vuoksi nämä jonot eivät etene, että tämä
toimintamalli edelleen on vallalla.
 
Kiitos.
 

Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Luukkainen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Lautakunnan puheenjohtajan ominaisuudessa haluan kiittää teitä
ensinnäkin hyvistä ryhmäpuheenvuoroista ja sitten valtuutettujen
puheenvuoroista ja totta kai myös lautakunnan puolesta ja virkamiesten
puolesta saamistamme kehuista tästä raportista ja meidän tekemästä
työstämme.
 
Parissa ryhmäpuheenvuorossa, eli Vasemmistoliiton ja
Keskustapuolueen, tuotiin esille se, että uusi tarkastuslautakunta on
sellainen, että sillä on epädemokraattinen kokoonpano.
Tarkastuslautakunta on ihan normaali lautakunta kokoonpanoltaan, eli
9 jäsentä ja paikat jaetaan puolueryhmien välisissä
paikkaneuvotteluissa, eli lautakunnalla itsellään ei ole mitään tekemistä
sen paikkajaon kanssa. Nyt päättäneessä lautakunnassa on ollut kaksi
pienryhmää, eli Vasemmistoliiton ja Keskustapuolueen edustus ja
uudessa lautakunnassa ne ovat vaihtuneet Rkp:n ja Kd:n edustajiksi.
Ne ovat olleet puolueiden omien tahtojen tai neuvottelujen tuloksen
mukaisia. Tämä on se lopputulos.
 
Sitten Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa ja SDP:n yhdessä
puheenvuorossa on annettu tukea lautakunnan näkemykselle siitä, että
voitaisiin luopua tästä kevään lausuntokierroksesta. Toivon, että muut
ryhmät kypsyttelevät näkemystään sitten kesän aikana ja voidaan
palata syyskauden alussa tähän asiaan, että voitaisiin keväällä säästää
yksi kuukausi tässä aikataulussa eli nopeuttaa aikataulua ja myös
toimia kustannustehokkaammin eli että eivät lautakunnat ja johtokunnat
joutuisi kahteen kertaan näitä samoja asioita omassa ruletissaan ja
rumbassaan pyörittämään. Kun me vaadimme kustannustehokkuutta
aina koko kaupungin toiminnalta, haluaisimme myös sitä tähän omaan
toimintaamme.
 
Lopuksi vielä näistä ponsista, aikamoinen määrä ponsia on tässä
yhteydessä tehty, mutta lautakunnan puheenjohtajana en tietenkään
ryhdy ottamaan kantaa niihin, jotka koskevat poliittista päätöksentekoa
tai operatiivista toimintaa. Yksi ainoa ponsi, valtuutettu Koskisen
ensimmäinen ponsi on sellainen, joka koskee tai liippaa lautakunnan
omaa työtä, ja se on se seikka, johon myös lautakunta itse on aika
moneen otteeseen kiinnittänyt huomiota.
 
Kiitoksia.
 

Valtuutettu Ojala (vastauspuheenvuoro)

 
Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja.
 
Se kritiikki, jota Vasemmistoliiton puolelta esitettiin
tarkastuslautakunnan kokoonpanoa kohtaan, ei suinkaan kohdistunut
tarkastuslautakunnan puheenjohtajaan Hannele Luukkaiseen.
Totesimme vain sen, että kun Hannele Luukkainen sanoi, että normaali
lautakunta on tarkastuslautakunta, niin kyllä yleensä kuntapolitiikassa
on pidetty tarkastuslautakuntaa hieman erilaisena. Sen tehtävä ei ole
jatkaa niitä poliittisia debatteja sisäisessä työskentelyssä vaan
nimenomaan sitten tarkastella niitä asetettuja tavoitteita ja niiden
toteutumia. Tarkastuslautakunta ei toiminnaltaan vastaa ihan samalla
tavalla muita lautakuntia.
 
 
Näin kävi näissä neuvotteluissa, se on totta, että poliittisten ryhmien
välisissä neuvotteluissa näin kävi. Mutta jatkon kannalta on varmaan
hyvin tärkeää miettiä, että miten sitten poliittiset ryhmät saavat tätä
tietoa, koska tarkastuslautakuntahan on valtuuston lautakunta ja
kaikilla valtuutetuilla on oikeus saada tietoa, niin miten tässä
tilanteessa, kun näinkin monta poliittista ryhmää on
tarkastuslautakunnan ulkopuolella, miten meille turvataan se tärkeä
tieto? Eihän se ole vain niin, että kerran vuodessa täällä käsitellään
tarkastuskertomusta, vaan meidän pitäisi tietysti saada tietoa, miltä
asiat näyttävät, jotta voisimme myös omalla toiminnallamme
edesauttaa näitä korjausliikkeitä. Tätä toivomme, että tätä
tarkastuslautakuntakin miettii ja myös muut poliittiset ryhmät.

 

156 §

Esityslistan asia nro 5


HELSINGIN SATAMAN JOHTOKUNNAN PUHEENJOHTAJAN VALINTA

 

Valtuutettu Rautava

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Ensinnäkin tuolta valmistelukoneiston puolelta tuli ilmoitus, että tässä
esittelytekstissä on pieni virhe. Eli se pitäisi kuulua näin, että
”kaupunginvaltuusto päättänee myöntää Timo Jaatiselle vapautuksen
Helsingin Sataman johtokunnan jäsenen ja puheenjohtajan
luottamustoimesta sekä valita uuden jäsenen ja puheenjohtajan
Helsingin Sataman johtokuntaan vuoden 2012 lopussa päättyväksi
toimikaudeksi”. Esitän Timo Jaatisen tilalle satamalautakunnan
jäseneksi ja puheenjohtajaksi Mikko Kortelaista.
 
 

158 §

Esityslistan asia nro 7


SUOMENKIELISEN TYÖVÄENOPISTON JOHTOSÄÄNNÖN HYVÄKSYMINEN

 

Valtuutettu Kantola

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.
 
Helsingin kaupungin virastoissa ja laitoksissa ja muissa on nyt näitä
johtosääntöjä uusittu, ja niitähän on täälläkin käsitelty. Yhteinen linja on
ollut se, että eri paikoissa on yhteismitalliset johtosäännöt, ja niin kuin
kaupunginjohtaja jossain keskustelussa sanoi, niin olisi niin, että niissä
on sentyyppiset pykälät, että oikeastaan katsomatta sitä johtosääntöä
tietää, että miten asiat on, että ne on eri johtosäännöissä kirjattu
samalla lailla. Minä kuitenkin esittäisin tämän asian palauttamista ja
muuttamista niin kuin me vähemmistöön jääneet olemme
kaupunginhallituksessa esittäneet. Eli muutettaisiin sitä 12 §:ää, sen 3.
momenttia kuulumaan seuraavasti: ”toimistotasoisten yksiköiden
päälliköt ja ainealatiimejä johtavat opettajat ottaa johtokunta.
 
Ja miksi näin? Täällä on viimeksi valtuustossa hyväksytty
ruotsinkielisen työväenopiston johtosääntö, ja se on tietenkin niin paljon
yksikkö, niin siellä on tämäntyyppiset asiat johtokunnalla. Tämä uusi
johtosääntö muuttaa jo ihan olennaisesti työväenopiston johtokunnan
roolia ja ihan oikeaan suuntaan ja keskittää asioiden päätöksenteon
sinne, missä sen kuuluu ollakin. Mutta Helsingissä työväenopisto on
erittäin iso tekijä, siellä on opettajia, tuntiopettajia, muita opetusta
avustavia noin 1 200 henkilöä erilaisissa työsuhteissa ja johtavia
opettajia on 9 kappaletta ja opetusta on hyvin laajasti eri puolilla
kaupunki ja hyvin erilaisissa aineissa.
 
Kun olen itse kaupunginhallituksen varaedustaja siinä johtokunnassa ja
nyt perehtynyt siihen työskentelyyn, niin pitäisin hyvänä, ja meidän
ryhmä pitäisi hyvänä, että tätä johtosääntöä kuitenkin, että se olisi
yhteismitallinen ruotsinkielisen työväenopiston johtosäännön kanssa
eikä lähdettäisi siitä, että työväenopisto on mikä hyvänsä virasto. Tämä
olisi loogista sen työskentelyn kannalta ja tärkeää siihen, mihin
johtokunnan pitää voida vaikuttaa. Tämä uudistettu johtosääntö joka
tapauksessa uudistaa sitä työtä jo niin paljon, että tämä jo vähän meni
ehkä meidän mielestämme liiallisuuksiin tässä yksityiskohdassa.
 
Kiitos.
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 

Valtuutettu Arhinmäki

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Minusta on hyvä, että Helsingissä pyritään pitämään huolta siitä, että
demokraattisilla elimillä on myös valtaa ja motivaatiota tehdä työtä ja
kansan valitsemat ihmiset pääsevät päättämään asioista. Mm. tästä
syystä kannatan valtuutettu Kantolan tekemää vastaesitystä.
 

Valtuutettu Hakanen

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Työväenopiston vahvuuksia on sen luonne vapaana sivistystyönä, joka
perustuu ihmisten aktiivisuuteen ja työväenopiston tarjoamiin
mahdollisuuksiin oppia ja harrastaa. Tällaiseen toimintaan ei mielestäni
pidä soveltaa kaavamaisesti samanlaisia hallintomalleja kuin mihin
tahansa virastoon. Työväenopiston itsenäisyys ja sen johtokunnan tai
lautakunnan rooli on tässä mielessä hyvin tärkeä. Joissakin virastoissa
toimistopäälliköillä on iso rooli. Työväenopistossa etenkin johtavat
opettajat ovat keskeisiä vaikuttajia. He ovat vastuussa kokonaisten
opetusalojen ja taiteenalojen opetuksen ja harrastuksen kehityksestä.
 
Näistä lähtökohdista minäkin kannatan valtuutettu Kantolan tekemää
esitystä ja toivon, että valtuusto ottaisi tässä huomioon valtuutettu
Kantolan esittämiä perusteluja, jotka jo osoittavat sen, että Helsingissä
ei ole mitään yhtä mallia tehdä näiden kaikkien virastojen ja laitoksen
johtosääntöä eikä sellaista pidä varsinkaan tällaisella alueella
hakeakaan muilta aloilta.
 

Kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Bogomoloff

 
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Tämä keskustelu näistä johtosäännöistä sekä työväenopiston että
Arbiksen kohdalla, jota Arbista ei nyt käsitellä, aloitin poliittisen
vähäisen urani Arbiksen johtokunnassa, siellä oli suuria asioita
päätettävänä ja kieltämättä varmaan näin on myös työväenopiston
kohdalla ainakin, jos perusteluna on se, että miten usein se on katsonut
tarpeelliseksi kokoontua. Olen ymmärtänyt, että se kokoontuu suurin
piirtein samalla frekvenssillä kuin kaupunkisuunnittelulautakunta ja
kaupunginhallitus, noin karrikoiden. Mutta onhan laitos iso ja siellä on
paljon opiskelijoita, ja näin ollen per capita laskettuna se ei ehkä ole
niin kovin montaa kertaa.
 
Se ei ollut oikeastaan puheenvuoren varsinainen ponnin. Toisaalta
ytyy joka kokouksessa jotain käydä sanomassa, kuuluu hyviin
tapoihin, että kun eturivissä istuu niin siitä on aikamoinen vastuu.
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 
Ja näinpä totean, että se jakautuu milloin millekin osalle tätä hallintoa.
Mutta se, minkä takia itse asiassa tulin tänne, on se, että olisiko ollut jo
aika – nyt en tee vastaehdotusta – olisiko ollut jo aika poistaa tämä
työväen-osio tästä opiston nimestä, koska kun meillä työväkeä on
vähemmän ja vähemmän, riippuu vähän ketä haastatellaan niin aina
vähemmän ja vähemmän ilmoittautuu työväen edustajiksi. Ihmiset on
kaikkea muuta, ja oikeasti tämähän on eläkeläisten aika ahkerasti
käyttämä opinahjo, niin kansalaisopisto, en meinannut esittää, että se
olisi eläkeläisopisto, joita tarvitaan niitäkin, mutta kansalaisopisto olisi
ollut kyllä osuvampi kuin tämä työväenopisto. Nyt se olisi ollut helppo
vaihtaa tässä yhteydessä, mutta en siis tee ehdotusta, että ei tarvitse
siitä käydä kovin pitkää debattia.
 
Muilta osin yhdyn kyllä niihin näkemyksiin, joiden mukaan tämä on
hyvä ehdotus tämä kaupunginhallituksen ehdotus. Meillähän on
sellainen kaupunginhallitus, että sieltähän ei huonoja ehdotuksia tule
ollenkaan ja yhtään ei ole tullut vähemmistön kannan mukaisia vielä.
 

Valtuutettu Helistö (vastauspuheenvuoro)

 
 
Vaikka valtuutettu Bogomoloffin puheenvuoro tuntuu naurattavan
monia valtuutettuja, niin puheenvuoro oli kyllä naurettava. Toivoisin,
että näinkin kokenut valtuustomies kuin Harry Bogomoloff keskittyisi
asioihin eikä asioiden pieliin.
 

Valtuutettu Puoskari

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Voihan tosiaan todeta, että valtuutettu Bogomoloffhan taitaa itse olla
siitä nykyisestä työväenpuolueesta, että miksikäs sitten nimeä
muuttamaan työväenopiston kohdalta. Puolustaisin vähän tätä
kaupunginhallituksen ehdotusta niiltä osin, että opetuksen sisällöthän
linjataan opinto-ohjelmilla, ei niinkään toimistotasoisten yksiköiden
päälliköiden tai ainealatiimien johtavia opettajia valitsemalla. Meillä on
tässä kaupungissa ollut tavoitteena myös se, että toki on tärkeää
panostaa siihen, että päätökset tehdään demokraattisesti ja
valtuutettujen ja luottamushenkilöiden ääni kuuluu siellä, missä sen
pitää kuulua, mutta ihan jokaiseen kynän ostoon me emme voi puuttua.
 
Toki on keskeistä, minkälaista henkilöstöä meille valitaan
työväenopistoon, mutta itse näkisin, että linjavalinnat tehdään siinä
johtoa valittaessa. Myös esimerkiksi niin kuin on tehty tällä kaudella
sellainen linjanveto, että kaupunkisuunnittelulautakunnalle on annettu
valtaa tiettyjen pienten kaavojen hyväksymisestä
kaupunginhallitukselta ja tämäntyyppisesti, että myös tarvittaessa sitä
päätöksentekovaltaa delegoidaan alaspäin.
 

Valtuutettu Kolbe (vastauspuheenvuoro)

 
Tähän valtuutettu Bogomoloffin nostamaan tavattoman kiinnostavaan
nimikysymykseen, koska nimillä on todellakin merkitystä. Täällä juuri
valtuutettu Peltokorven kanssa mietimme, että kansalaisopistokulttuuri
ja -traditio liittyy ehkä maaseudun elämänmuotoon ja tämä
työväenopisto on tätä urbaanikulttuurin traditiota. Kaikki kunnia
molemmille, niillä on ollut tärkeä tehtävä yhteisen Suomen sivistyksen
lisäämisessä. Mutta jos tätä nimeä nyt mietittäisiin, niin mikähän voisi
olla se potentiaalinen moderni ja urbaani palkannauttijoiden opisto tai
kuntalaisten opisto. Tämä tietysti vie meidät tällaiseen käsitehistoriaan,
jota nyt ehkä sallitaan näin juhannuksen lähestyessä. Totean vain
lyhykäisyydessään, että tämä käsite ”kansa” on hurjan kiinnostava ja
siihen...
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 
Tiedän, mutta keskustelemme siis työväenopiston johtosäännöstä. Eli
jos teemme siitä kansanopiston tai kansalaisopiston, niin se liittyy
tähän agraaritraditioon, ja miksei se voisi olla Medborgare institut
viitaten tähän porvariskulttuurin traditioon. No mutta, ehkä tässä nyt
vähän tätä esimakua siitä, mitä nimien kautta avautuu.
 

Valtuutettu Hakanen (vastauspuheenvuoro)

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Työväenopistolla on Helsingissä yli 90 vuoden perinteet, ne ovat hyvät
ja nimi kannattaa säilyttää todellakin. Valtuutettu Puoskarille toteaisin,
että ainakaan itse en kuvittele, että johtavien opettajien valinnoilla
ätetään tai ratkaistaan jotenkin opetusohjelma. Sitä varten siellä on
johtokunta tai tulevaisuudessa ehkä lautakunta. Tässä on kysymys
siitä, että se on opetuslaitos, jossa virastopäällikön kaltaisia
toimihenkilöitä ei ole samalla tavalla pilvin pimein kuin niitä näyttää
olevan eräissä virastoissa tässä kaupungissa. Sen sijaan johtavilla
opettajilla on hyvin iso vastuu, ei virastopäälliköillä, vaan johtavilla
opettajilla on suuri vastuu siitä, millä tavalla tietyn alan opetus tai
kulttuuriharrastus siellä kehittyy. Se olisi hyvä näkyä siinä, millä tavalla
tehdään valintoja. Siitä minun mielestäni tässä on ennen muuta
kysymys.
 
 
 
                                          HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE
 
 
 
 
                                          Otto Lehtipuu                                        Tiina Teppo
                                          puheenjohtaja                                       projektipäällikkö
 
ordförande  projektchef
 
                                          Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:
Protokollet justerat och godkänt:
 
 
 
                                          Ville Ylikahri                                          Outi Ojala
                                          kaupunginvaltuutettu                           kaupunginvaltuutettu
stadsfullmäktigeledamot                      stadsfullmäktigeledamot