Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämä esitys tonttivuokrien määräytymisestä kuvaa sitä, miten
nurinkurinen tämän kaupungin systeemi tältä osin on. Kaupunkihan
varaa tässä itselleen mahdollisuuden nostaa tonttivuokria
sopimuskauden aikana hyötyäkseen maan ansiottomasta
arvonnoususta. Samalla kaupunki kuitenkin kieltäytyy toisinpäin
ottamasta huomioon niitä mahdollisuuksia, joita sillä olisi kohtuullistaa
asumiskustannuksia. Toivonkin, että tähän tonttivuokra-asiaan
palataan esimerkiksi talousarvion valmistelussa.

 

Huomiota tässä kiinnittää myös se, että toinen tonteista aiotaan
vuokrata hitas-ehdoin kovan rahan asuntojen rakentamiseen. Tätä
perustellaan kehittämishankkeena. Kysynkin
apulaiskaupunginjohtajalta tai asiasta jotain tietävältä
kaupunginjohtajalta, mitä tässä kehittämishankkeessa tavoitellaan sillä,
että NCC Rakennus Oy saa normaalia halvemmalla tontin, jolle se voi
rakentaa kovan rahan asuntoja? Kehitetäänkö tässä uutta tapaa
kasvattaa rakennusyhtiöiden voittoja, vai minkä takia tällainen
kehittämishankeperustelu on tälle esitetty?

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Sillä aikaa kun Penttilä selvittää tuota vastausta, toteaisin, että tässä
maankäytön ja rakentamisohjelmassa, kun se hyväksyttiin, siinä oli
tällainen selvitys, että näitä kerrostalohankkeita kehitellään, ja kyllä se
tekstissäkin on täällä todettu sivulla 7, että mitä tällä kehityshankkeella
tavoitellaan. Ja ehkä tuohon tontinvuokraan voisi todeta, että siinähän
on tarkoitus vain toteuttaa valtuuston tahtoa. Tontin vuokra on 4 %
tontin käyvästä arvosta.

 

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Lyhyesti vain kertaan valtuutettu Koskisenkin jo sanoman, että sivulla 7
on perusteltu tämä erityistarkoitus kehittämishankkeeseen itsenäisen
kerrostaloasunnon osalta. Jokaisessa tontinvarauskierroksessa meillä
on joukko näitä erityisperusteita, joilla kehittämishankkeille on
myönnetty tällä menettelyllä tontinvarauksia ja sitä kautta aikanaan
tontitkin. Niiden määrä on vähenemään päin, mutta esimerkiksi
energiatalouden osalta valtuustokin linjasi tavallaan uudet pelisäännöt
tuossa muutama valtuusto sitten, eli varmaan tämäntyyppisiä
poikkeuksia yleisestä säännöstä tulee jatkossakin olemaan.

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kiitoksia apulaiskaupunginjohtajan vastauksesta. Ymmärrän hyvin sen,
että meillä on tarvetta kehittää myös kerrostaloasumista mutta sitä en
edelleenkään ymmärrä, minkä takia tässä tarjotaan rakennusliikkeelle
normaalia halvemmalla tonttia kovan rahan asuntotuotantoon, kun
meidän ongelmamme ei ole Helsingissä kovan rahan asuntotuotannon
kehittämishankkeet, vaan meidän ongelmamme on se, että täältä
kaupungista puuttuu kohtuuhintaisia asuntoja.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

 

Kohdan 5 osalta, siinä listateksti luettuna on valitettavan epäselvä. Eli
lähinnä se muutos, joka kaupunginhallituksessa syntyi koskien 75
neliön pinta-alamääräystä, ei ilmene riittävän selkeästi tästä tekstistä.
Toivon, että voitaneen ainakin valtuuston käsittelyssä ymmärtää tämä
suullinen selvitys ja toivottavasti muutama kirjain muuttaa.

Eli kun listateksti alkaa sivulla 10: ”kaupunginhallitus (khs) toteaa” jne.,
niin kyse oli esittelystäni kaupunginhallitukselle, eli tässä tapauksessa
toivon, että voitaisiin käyttää kirjainyhdistelmää ”kaj toteaa”. Eli tämä oli
esittelyni kaupunginhallitukselle, ja sitten kaupunginhallituksessa asia
äänestettiin ja enemmistön kanta oli se, että tämä asia, jota tässä
käsittelen, sivulla 10 ja 11, hieman vielä 12:nkin puolella, niin kyseinen
kaavamääräys poistettiin enemmistön kannan mukaisesti ja sen
mukainen korjattu kaava, kartta ja määräykset on täällä sitten, kuten
päätöksessäkin on todettu, 25.5.2009 muutetun piirustuksen mukainen.
Eli tämä asia toivottavasti tuli riittävän selvästi esille, ja valitan tätä
huonoa tekstiä ja huonoa esittelyä, joka tässä kirjallisesti teillä on,
mutta tämä oli tapahtumien kulku.

 

 

Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Apulaiskaupunginjohtaja Penttilän selostus selvitti nyt tätä asiankulkua,
ja toivottavasti valtuutetuille tuli selväksi kaupunginhallituksen
enemmistö kanta, joka on kaupunginhallituksen kanta. Ja tässä alussa
tosiaan pitäisi nämä perustelut olla kaj:n nimissä, koska perusteluteksti
vastaa kaupunginhallituksen vähemmistön kantaa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Muutama huomio, kun käsitellään näin valtavaa kaavaa, 250 000
kerrosneliömetriä, varmaan ainakin yksi suurimpia, mitä minä olen ollut
koskaan tässä valtuustossa käsittelemässä.

 

Aina kun on kysymys Länsisatamasta, Jätkäsaaresta,
Saukonpaadesta, niin täytyy siinä vaiheessa, kun täällä on paikalla
asiasta vastaavat virkamiehet, nostaa esiin se perinteinen huoli, että
minun on vaikea ruoholahtelaisena käsittää, kuinka nämä tulevat
liikennejärjestelyt todella pystytään hoitamaan siten, ettei tämä jo
nykyään varsin ruuhkainen alue ruuhkaudu entisestään. Ruoholahti ja

Länsiväylä vetää nyt jo huonosti Mechelininkadun kohdalta, ja jos nyt
uskotaan, että autoistuminen ei nyt radikaalisti seuraavan 10 vuoden
aikana vähene, niin Jätkäsaaren ja Länsisataman toteutuminen tuntuu
minusta erikoiselta. Siellä on kaksi katua, Selkämerenkatu ja nyt vielä
Länsisatamankatu, josta puuttuu silta, joiden kautta ja muutaman
kokoajakadun, Tyynenmerenkadun ja Välimerenkadun kautta, pitäisi
liikenteen päästä kohti keskustaa, kohti Espoota tai sitten vielä itään.
Keskustatunnelia ei rakenneta, sen tämä valtuusto jo tietää, joten minä
toivoisin, että joku selvittäisi nyt ihan tosissaan ja ottaisi sen vastuun,
että miten tämä liikenne on sieltä meinattu järjestää.

 

Erityisesti kun ajattelee vielä Ruoholahtea, jolle voin sanoa, että tämän
uuden alueen nouseminen on aika rankka kohtalo. Nämä kadut
halkovat Ruoholahtea, Selkämerenkatu ja Länsisatamankatu.
Länsisatamankadun tämänhetkinen liikennemäärä taitaa olla –
tarkentakaa, jos olen väärässä – noin 30 autoa vuorokaudessa, ja se
ehkä 20-kertaistuu tai 30-kertaistuu. Samaten Selkämerenkatu, joka
itse asiassa menee kansainvälisen koulun vierestä, konservatorion
vierestä, niin sen kadun liikennemäärät moninkertaistuvat kuten myös
Itämerenkadun. Tämä yhtälö tuntuu jotenkin erikoiselta, erityisesti kun
liikennejärjestelyt tälle alueelle ovat kuitenkin aika perinteiset. Hyvät
pitkällä aikavälillä mutta perustuvat raitiovaunuliikenteeseen, ei
mihinkään niin sanotusti vau-arkkitehtuuria sisältäviin
joukkoliikenneratkaisuihin, jotka tämäntyyppisessä kaupunginosassa
olisivat saattaneet olla aika tärkeitä.

 

Toiseksi minun mielestäni merkittävää on se, että me olemme
rakentamassa näin keskeistä, näin valtavaa aluetta Helsinkiin siten,
että sinne ei oikeastaan synnytetä mitään attraktioita. Siitä ei voi
kaavoittajaa suoraan syyttää, mutta näin paljon ihmisiä, näin paljon
työpaikkoja, ydinkeskustan viereen siten, että houkuttimet on kirkko,
Kela, yksi uimaranta ja sen lisäksi liikuntakeskus Bunkkeri. Se ei
minusta riitä. Siis kaupunki jos olisi ollut viisas, niin tänne oltaisiin voitu
sijoittaa, jos niikseen tulee, Musiikkitaloa tai mahdollisesti tulevaa
keskustakirjastoa, jotakin sellaista attraktiota, jotakin sellaista
houkutinta, ankkuria, joka tekee tämän alueen paljon nopeammin
osaksi nykyistä ydinkeskustaa, koska se integroituminen osaksi tätä
kaupunkirakennetta on merkittävä kysymys näille alueille.
Nukkumalähiöksi näin keskeinen, merellinen paikka Helsingissä ei saa
jäädä.

 

Joten nämä ovat oikeastaan ne perusasiat, joihin pitää kiinnittää
huomiota, ja tässä mielessä ymmärrän sen käydyn keskustelun hyvin
tästä autopaikkanormistosta. Mutta minun käsitykseni mukaan ainakin
me kaupunginhallituksessa olimme sitten lopulta yksimielisiä, kun

lautakuntavaiheessa autopaikkanormistoa jo laskettiin. Siinä mielessä
se oli perusteltua.

 

Kiitos.

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuustoväki.

 

Esitän heti alkuun ponnen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kadunnimistöltään
kansainvälisessä hengessä rakennettava Jätkäsaari
suunnitellaan arkkitehtuurisestikin monikulttuurisia
elementtejä hyödyntäen.

 

Jätkäsaaren satamahistoria ja meren läheisyys on tuotu sen
kadunnimistöön, ja onkin luontevaa, että tämä näkyisi myös alueen
arkkitehtuurisessa ilmeessä. Helsinki on täynnä toinen toistaan
kopioivia kylmän ja yksitotisen arkkitehtuurin alueita, jotka eivät
houkuttele muuttamaan alueelle. Onkin toivottavaa, että Helsingissä
aletaan vähitellen suunnitella myös lämpimämpää arkkitehtuuria,
otettaisiin esimerkiksi värejä, pyöröviivain ja ornamentiikka
aktiivisempaan käyttöön. Jätkäsaari olisi oiva kohde aloittaa tämä
ihmisläheisemmän arkkitehtuurin viljely pitkään rakennetun
yksiulotteisen lasi- ja kylmäarkkitehtuurin sijaan.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Sari Näreen puheenvuorossa tuotiin esille tämän alueen kaduston
kansainväliset nimet, ja itse erityisesti olen ilahtunut, että Livornon
kaupunki Italiasta huomioidaan kadunnimistössä. Sopii hyvin siihen,
että ainakin toistaiseksi telakka sijaitsee vastarannalla ja tiedämme,
että Livornossa sijaitsee Italian merkittävimmät telakat, ja sen vuoksi se
on myös Italian kommunistisen puolueen perustamiskaupunki, edelleen
vahva punainen kaupunki Italiassa, ja Livornon jalkapallojoukkue
tunnetaan vahvasta punaväristä niin katsomossa kuin kentälläkin
Christiano Lucarellin johdolla aikaisemmin.

 

 

Mutta, arvoisa puheenjohtaja.

 

Minusta on oleellista, että tämä uusi Jätkäsaaren kaupunginosa tulee
nimenomaan osaksi kantakaupunkia, se on elävä osa sitä, jatke sille, ei
niin, että se on erillinen, oma saareke aivan niin kuin valtuutettu
Pajamäki sanoi, ettei siitä tule lähiömäistä nukkumapaikkaa vaan
nimenomaan iloinen jatke kantakaupungille. Sen vuoksi on
äärimmäisen tärkeää, miten me suunnittelemme sen niin, että siellä
käytetään kantakaupungille tyypillisiä liikkumismuotoja.

 

Jos me ajattelemme Jätkäsaarta, niin sen parempaa paikkaa ei
joukkoliikennettä ajatellen voi olla. Sinne tulee, jos ollaan runollisia, niin
dösät, sporat, metrot kuin jopa laivayhteydet Tallinnaankin. Eli ei
oikeastaan sen parempia joukkoliikenneyhteyksiä voi kaupunginosassa
olla, kaikki mahdollinen, paikallisjunaa sentään ei tule. Sen vuoksi on
erittäin tärkeää, että me omalla politiikallamme myös pyrimme
ohjaamaan erittäin vahvasti sitä, ettei Jätkäsaaresta tule autovaltaista
kaupunginosaa, vaan nimenomaan sen asukkaat käyttävät
kantakaupungin tapaan joukkoliikennettä, kävelevät keskustaan,
menevät fillarilla. Jos haluavat käydä Tallinnassa, ottavat sitten omasta
kaupunginosasta laivan sinne.

 

Sen vuoksi ja kun ajatellaan, mitä aikaisemmin jopa visioitiin, että tämä
olisi täysin autoton kaupunginosa, niin tätä vasten se esitys, joka on
lautakunnassa ollut siitä, että autopaikkanormia vielä tiukennettaisiin
yksi paikka 150 kerrosneliömetriä kohti, on meidän mielestämme
järkevä ja hyvä tavoite ja näkemys. Sen vuoksi me olemme sillä
kannalla, että tähän pitäisi mennä, ohjata selkeästi ihmisiä. Jos tällä
alueella ei pysty joukkoliikenteellä ja kevyellä liikenteellä liikkumaan,
niin missä sitten pystyy?

 

Me emme halua jarruttaa tämän kaavan toteutumista pitkästi, mutta
tällaisen teknisen muutoksen tekeminen ei merkitse sitä, etteikö
pystyisi aivan samassa aikataulussa lähteä liikkeelle tämä, jos me
palautamme tämän kaavan siltä osin, että teemme tämän korjauksen,
joka kaupunkisuunnittelulautakunnassa on ollut esillä ja jota
Vasemmistoliiton ryhmä pitää tärkeänä. Samalla voitaisiin ajatella
kokeiltavaksi esimerkiksi kokonaan autopaikattomia kortteleita alueella.

 

Tältä pohjalta esitänkin asiaa palautettavaksi siten, että alueen
asukaspysäköintinormi tulee olemaan yksi autopaikka 150
kerrosneliötä kohti ja alueen pyörätiet sijoitetaan omille kaistoilleen
ajoneuvoliikenteen yhteyteen, eli se, mikä tässä on kirjallisena myös
sivulla 13 tässä esityksessä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

En halua Arhinmäen palautusesitykseen muutoin puuttua kuin todeta,
että kyseessä on todella merkittävä asemakaava. Sen koko kerrosala
vastaa valitettavasti tänä päivänä vähintäänkin vuoden asuntotuotantoa
tässä kaupungissa, mutta hyvänäkin vuotena se vastaa yli puolen
vuoden tuotantoa, eli siinä mielessä tämä on varmaan vuosikymmenen
suurin yksittäinen asemakaava, jota nyt valtuusto viimeisenä
luottamusmieselimenä on käsittelemässä. Toivon, että se
ymmärretään.

 

Asiassa on varmaan monia puolia kaavoituksen eri vaiheissa, siellä on
paljon yksityiskohtia, joista meillä on kaikilla oma mielipiteemme. Mutta
kieltämättä tämän suuren, lähes norsumaisen kaavan käsittely tänään
valtuustossa, toivon, että etenee päätökseen, jotta asuntotuotanto
tälläkin alueella käynnistyy. Mutta varsinaisesti tulin vastaamaan
valtuutettu Pajamäen kysymyksiin liikenteestä, jota kylläkin sitten
kaupunginhallituksessa käsiteltiin kokouksessa, jossa hän ei tainnut
olla paikalla, eli valitettavasti minulla ei ole kuvia tästä asiasta.
Liikennesuunnittelijat varsinaisesti sen kävivät läpi, ja keskeinen viesti
on tavallaan se, että tämän kaava-alueen sisällä liikenneongelmat
parhaiden laskelmien mukaan ja normaaleja
liikennesuunnittelumenetelmiä käyttäen eivät näyttäisi muodostuvan
ongelmaksi.

 

On totta, että luonnollisesti esimerkiksi läheisille alueille se, että
liikennettä tälle alueelle alkaa syntyä Länsisatamankadun kautta ja
Crusellin sillan kautta, jota nyt rakennetaan, eli Ruoholahden liikenne
lisääntyy, niin sehän on tosiseikka. On myös sitten Selkäsaarenkatu,
joka nähtävästi jatkossa ainakin pohditaan ja ei ole koskaan
tarkoitettukaan läpiajokaduksi tai kokoojakaduksi. Eli sen liikennettä
pikemminkin pyritään jatkossa ehkä rajoittamaan, ja sitten pääosa
varmaan liikenteestä purkautuu Mechelininkadun kautta, joka tehdyillä
laskelmilla ja yksityiskohtaisilla suunnitelmilla ei tältä osin näyttäisi
muodostuvan ongelmaksi.

 

Ongelma on sitten hieman pohjoisempana, missä on toisella puolella
Marian sairaala ja toisella puolella Hietaniemen hautausmaa.
Kummankaan osalta tämän kadun muutokset eivät ole juurikaan
mahdollisia, ja se on se mahdollinen liikenteen pullonkaula, joka tulee
aikanaan muodostumaan. Tämäntyyppisen selvityksen antoivat
liikennesuunnittelijat, ja eihän meillä ole muuta syytä kuin uskoa heitä.

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Pakko kommentoida apulaiskaupunginjohtajaa sen verran, koska hän
esitti toiveen, että tämä kaava menisi nopeasti läpi, että päästään
rakentamaan, kaikkihan me toivomme sitä. Mutta hirmu tärkeä seikka,
joka on nyt kaupunginhallinnossa eri puolilla pyörinyt, on se, että
nimenomaan nämä pysäköintipaikkanormit ovat tällä hetkellä
keskeinen tekijä, joka hidastuttaa rakentamista, koska ne tulevat niin
kalliiksi, että niiden asuntojen hinnat nousevat siihen luokkaan, että
rakentaminen ei ole enää järkevää joissakin kohteissa.

 

Esimerkiksi ATT:n puolella me olemme huomanneet, että aina kun
päästään tinkimään parkkipaikkanormista niitä asuntoja, joihin on myös
kysyntää, pystyttäisiin tekemään pienemmällä parkkipaikkanormilla. Ja
nyt me taas lauomme tuonne sellaiset luvut, jotka tulevat hidastamaan
tämän rakentamisen tulosta senkin jälkeen, kun tämä kaava on tehty.
Se on yksinkertaisesti kaupungin kannalta epätarkoituksenmukaista
säädellä parkkipaikkanormeja johdonmukaisesti noin ylös vielä tuolla
alueella. Se ei ole pelkästään se, että haluttaisiin suosia
joukkoliikennettä. Jos me haluamme suosia rakentamista tällä hetkellä,
me olemme tässä asiassa joustavampia kuin ollaan perinteisesti oltu.
Ja siksi tämä menee pieleen nyt.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Jos joku kannattaa Arhinmäen tekemää palautusesitystä, niin kyllä se
on normaali palautus ja se viivästyttää toki tämän kaavan valmistelua
merkittävästi. Toiseksi voisin todeta, että niin Ruoholahdesta, samoin
Aurinkolahdesta, Arabianrannasta tulee jatkuvasti yhteydenottoja niistä,
että siellä ei ole riittävästi autopaikkoja, vaikka sielläkin on normia
noudatettu. Sen takia tätä normia ei pidä mennä väljentämään
ainakaan tässä yhteydessä ihan jäniksen selässä.

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja. Hyvät valtuustokaverit ja -toverit.

 

Merkittävä kaava, ja todellakin hienoa olla päättämässä siitä täällä.
Valtuutettu Arhinmäki puuttui siihen toiseen seikkaan, joka tässä

kaavassa oli alun perin keskusteluissa pääasiallisesti mukana, eli tähän
vähäautoisuuteen ja siihen, miten Jätkäsaaresta olisi voinut tulla
vähäautoinen kaupunginosa. Toinen merkittävä tekijä, joka näissä
alkuperäisissä keskusteluissa oli mukana, oli perhevaltaisuus ja se,
että nyt on kerrankin mahdollista rakentaa aivan uudelta pohjalta
sellainen kaupunginosa, jossa otetaan myös lapsiperheiden tarpeet
huomioon ja erityisesti pystytään rakentamaan isoja asuntoja, sellaisia
asuntoja, jotka perheille tänä päivänä ovat edullisia ja mahdollisia.

 

Tästä vähäautoisuudesta on pikkuhiljaa lipsuttu, autopaikkanormia on
hilattu ylöspäin, mutta niin näyttäisi siltä, että nyt lipsutaan tästä
perhevaltaisuudestakin. Kh:n enemmistö äänesti pois tästä kaavasta
75 neliön keskipinta-alavaatimuksen, joka on, kuten luette siitä
esityslistasta, myös erittäin hyvin perusteltu apulaiskaupunginjohtajan
kirjaimin, että miksi sen pitäisi tässä kaavassa olla mukana. Se
kaavamääräys takaa sen, että koko tälle isolle kaupunginosalle syntyy
tarpeeksi perheasuntoja. Ja kun muistelee noin vuoden takaisia, vähän
yli vuoden takaisia maankäytön ja asumisen ohjelman hyväksymisen
yhteydessä käytyjä keskusteluja, niin silloin joka ikinen ryhmä tässä
salissa kantoi huolta perheasuntojen riittävyydestä Helsingissä. Siitä,
että ne ovat edullisia, niitä on riittävästi. Samalla kannettiin myös huolta
siitä, että meillä Helsingissä on maan keskiarvoon verrattuna erittäin
pienet asunnot asukasta kohti.

 

Tämä 75 neliön keskipinta-alasäännös, sehän on sellainen, että siitä on
mahdollista poiketa kaupunginhallituksen päätöksellä. Se ei myöskään
automaattisesti edellisten päätösten mukaan koske vuokra-
asuntotuotantoa, vaan vuokra-asuntotuotanto on tämän keskipinta-
alavaatimuksen ulkopuolella. Samoin varmaan on järkevää, että
kaupunginhallituksen päätöksellä esimerkiksi hitas-asuntoja se ei
välttämättä koske kaikissa tapauksissa.

 

Mutta koska olen sitä mieltä, että kaupunginhallituksen vähemmistön
kanta, se, että tämä 75 neliön keskipinta-alavaatimus säilytetään
kaavassa, teen seuraavan vastaehdotuksen:

 

Kaavamerkinnässä AK- ja AL-korttelialueilla on 75 neliömetrin
keskipinta-alavaatimus. Ja se on se sama, joka oli
kaupunginhallituksen vähemmistön näkemys.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

 

Kun aikanaan MA-ohjelma hyväksyttiin, niin näin varmasti oli, että
suurin osa valtuustossa tai pääosin kaikki ryhmät kannattivat tätä 75
neliön keskipinta-alavaadetta, mutta siinä vaiheessa, kun se on alkanut
osoittautua kaiken rakentamisen esteeksi ja tietyllä tavalla, että
asuntoja ei synny sellaisia määriä kuin syntyisi ilman sitä, niin sekään
ei ole tarkoituksenmukaista. Voi joskus myöntää olleensa väärässä.
Minä ainakin olin siinä luulossa, että se ei estäisi tiettyjen asuntojen
rakentumista, mutta näin on nyt käynyt.

 

Ja pitää muistaa myös se, että kun MA-ohjelman toteutumista täällä
käsiteltiin tuossa jokunen valtuusto sitten, niin silloin todettiin siellä, että
vain poikkeustilanteessa käytetään tätä 75 neliön keskipinta-
alavaadetta jatkossa, niin ei tämä ole poikkeustilanne. Ennen kaikkea
tässä on olennaista se, että puhutaan valtavan isosta kaava-alueesta,
joka rakentuu hyvin pitkän ajan kuluessa. Mikä me olemme kertomaan
tässä vaiheessa siitä, millaisia asuntoja siinä vaiheessa Helsinkiin
tarvitaan, kun tämän kaava-alueen loppurakennusmaat rakentuvat?

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tässä tapauksessa valtuutettu Moisio on totaalisesti väärässä.
Helsingissä joka toisen postiluukun takana asuu yksin asuva ihminen.
20 vuoden aikana meillä on rakennettu vain 10 % pienasuntoja.
Erityisesti yksinäiset henkilöt, köyhemmät henkilöt ovat äärimmäisen
ahtaalla asuntomarkkinoilla. Tilannetta vielä korostaa avioero, joka on
sikäli demokraattinen, kuten eräs mies sanoi, että ”jaoimme entisen
asunnon tasan”, mies sanoi ”minulle jäi ulkopuoli ja vaimolleni
sisäpuoli”. Etenkin, kun lapset jäävät usein naiselle, ja silloin he
varmasti tarvitsevat 75 neliötä, mutta yksinäinen henkilö ei väistämättä
tarvitse, ja sen vuoksi tällaiset normit ovat olleet täysin asuntopolitiikan
tuhon signaaleja, ja siitä pitää luopua ehdottomasti. Rakennusyhtiötkin
vaativat sitä.

 

Me tarvitsemme sellaisia asuntoja, joita ihmiset tarvitsevat emmekä
mitään normihommia. Talebanit eivät saa johtaa Suomen
asuntopolitiikkaa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja ja erityisesti valtuutettu Moisio.

 

 

Haluaisin tarkentaa, että se esitys, joka oli vielä kaupunginhallituksessa
esillä kaavamääräykseksi, näkyy sivulta 11 kokonaisuudessaan. Ja jos
siihen viitataan, niin toivon, että ollaan tarkkoina tässä asiassa, eli
sehän kuului, että ”AK- ja AL-korttelialueilla asuntojen keskikoon on
oltava vähintään 75 neliömetriä”, ja sitten se jatkui vielä: ”määräys ei
koske vuokra-asumista”, eli ymmärrän, että olitte esittäneet tätä, mutta
varmaan se on syytä tähän tarkentaa.

 

 

Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

En tietenkään kannata palauttamista, koska johan 8 vuotta jouduttiin
odottamaan, kun ette pystyneet aikanaan päättämään, mihin Helsingin
satama tulee. Nyt se on saatu.

 

Olen valtuutettu Pajamäen kanssa aika tavalla samaa mieltä siitä, että
tämä on niin tärkeä alue, että siellä pitäisi olla jotain attraktioita, mutta
en tietysti, kun en ole arkkitehti, pysty sitä sanomaan, mitä ne olisivat.
Mutta valtuutettu Arhinmäki ja Rantanen ovat nuoria miehiä, jotka
kuvittelevat, että he säilyvät samanlaisina aina ja he eivät tarvitse
autoa, kun he ajavat fillarilla. Mutta jos sinne tulee lapsiperheitä, niin
varmasti niillä on autoja, sillä lapsiperheillä ainakin nykyisin on autot.

 

Välihuuto!

 

On, on. Lapsiperheillä on auto, missä he kuljettavat lapsensa,
tavaransa ja koiransa, ja he menevät sillä autolla mökille tai sitten
isoäitiä katsomaan Itä- tai Pohjois-Suomeen. Autopaikkoja tarvitsee
olla niin runsaasti, etteivät autot ole kadulla potkittavina. Jätkäsaaressa
asuu ensimmäisenä rakennusvaiheen jälkeen 6 400 ihmistä. Meille
jaetun suunnitelman mukaisesti alueesta tehdään lapsiperheitä
houkutteleva. Tämän vuoksi alueelle on suunniteltu useita päiväkoteja,
yksi peruskoulu sekä lasten talo. Liikenne on pääasiallisesti ratikalla,
mikä on hyvä asia.

 

Sellaista segregaatiota ei kuitenkaan pidä rakentaa, että siellä asuisi
pelkkiä lapsiperheitä, joten varmasti tämä 75 neliön rajoitus ei ole
asianmukainen ja myös täytyy ottaa huomioon se, että me suuret
ikäpolvet tulemme elämään 90-vuotiaiksi ja olemme täällä teidän
vaivananne vielä hyvin kauan. Suosittelen tämän vuoksi ikäihmisten
palveluasumisen rakentamista ja heidän liikkumisensa ja elämänsä
helpottamista. Teenkin seuraavan toivomusponnen:

 

 

Jätkäsaaren jatkosuunnittelussa otetaan myös huomioon
ikäihmisten asumisen ja elämisen tarpeet.

 

 

Tack.

 

Jag vill bara med anledning av Asko-Seljavaara framhålla, att
Helsingfors, Finland och hela världen befinner sig i en kraftig förändring
på grund klimatförändring och andra utmaningar som vi står inför. Den
tiden är förbi, då man kunde tänka sig att livet kommer att fortsätta som
förut. Barnfamiljer, som min egen, fem personer, lever många utan bil
idag. Vi kommer att bli många fler barnfamiljer som är utan bil. Många
andra mycket stora förändringar kommer att ske, som kommer att
betyda att vi antagligen kommer att få ändra på den här planen inom
den tioårsperiod som vi har framför oss, så att vi har kollektiv trafik, så
att vi har mindre tryck på biltrafiken i Helsingfors, Finland och hela
världen. Vi måste lära att se också på Helsingfors som en stad i
förändring, så att den utveckling vi har haft de senaste 30 åren kommer
inte att fortsätta.

 

Tack.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Hieman hämmästyin valtuutettu Asko-Seljavaaran puhetta näistä
autopaikoista. Hän ilmeisesti täysin unohtaa tai sivuuttaa sen tosiasian,
että jokainen autopaikka maksaa noin 30 000 euroa ja näihin
kustannuksiin joutuvat osallistumaan tahtomattaan myös ne, joilla tätä
autoa ei ole eikä tule olemaan. Hän on jopa sitä mieltä, että niitä pitäisi
vielä lisätä entisestäänkin, eli lisätä tällä tavoin myös kaikkien meidän
asuinkustannuksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Viimeisen viikon aikana Kokoomus on tehnyt kovasti töitä sen eteen,
että irtisanoutuisivat Ari Vatasen tiedepoliittisista linjauksista
ympäristömuutoksen suhteen. Näyttää siltä kuitenkin, että kun pintaa

vähän raaputtaa, niin alta paljastuu se, että ne ovat aika laajasti
Kokoomuksen yleisiä ilmastopoliittisia linjauksia, että autoja pitää olla
mahdollisimman paljon ja se on vain hyvä asia. Kyllä me, jotka olemme
aidosti huolestuneita ilmastonmuutoksesta, näemme, että
kaupunkirakenteella, sillä, miten me mahdollistamme joukkoliikenteen
ja toisaalta kuinka paljon ohjaamme ihmisiä käyttämään autoja
esimerkiksi autopaikkanormeilla, voimme merkittävällä tavalla vaikuttaa
siihen, pystymmekö me estämään ilmastonmuutoksen. Ja jos joku alue
on sellainen, jossa pitäisi pyrkiä siihen, että mahdollisimman vähän
autoja, niin kyllä se on nimenomaan tämä Jätkäsaaren alue.

 

Ei paljoa parempia joukkoliikenneyhteyksiä lähellä keskustaa voi
kuvitella, ja jos alun perin ajatuksena, visiona ja haaveena jo ennen
kuin puhuttiin edes ilmastonmuutoksesta sillä vakavuudella, josta siitä
puhuvat kaikki muut, paitsi Ari Vataset ja muut kokoomuslaiset, niin
silloin jo puhuttiin siitä, niin kyllä on minusta kohtuullista, että tässä
Helsinki pyrkii tekemään järkevää yhdyskuntarakennetta, järkevää
liikennepolitiikkaa ja ennen muuta järkevää ilmastopolitiikkaa.

 

 

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.

 

Lapsiperheitäkin on hyvin erilaisia, ja heidän tarpeensa eivät kaikki ole
samanlaisia. On myös paljon sellaisia lapsiperheitä, joissa ei ole autoa.
Ja vaikka tässä keskustelussa on valiteltu sitä, että Jätkäsaaressa ei
ole jotain mieletöntä attraktiota, sinne on kuitenkin tulossa
urheiluharrastusmahdollisuuksia, ja nimenomaan lapsiperheille tämä
mahdollisuus voi olla se, joka tarkoittaa, että Jätkäsaaressa ehkä ei
tarvitse autoa niin kipeästi kuin jossain muualla tarvitsisi.
Yhteiskuntamme tulee myös muuttumaan. Oman auton pitäminen on
kohtuullisen kallista, näin olen kuullut, ja sen takia esimerkiksi ne
reissut isovanhempien luo Itä-Suomeen saatetaan jatkossa tehdä
vuokra-autolla, jolloin ei tarvita sitä omaa autopaikkaa sen oman kodin
läheisyydessä. Eli hieman pitää olla mahdollisuuksia ajatella, että jotkut
tavat liikkua ja elää tulevaisuudessa myös muuttuvat.

 

 

Aluksi haluaisin kannattaa valtuutettu Näreen tekemää toivomuspontta.
Kannatan myös valtuutettu Moision tekemää vastaesitystä tästä 75
neliön keskipinta-alatavoitteen kirjaamisesta kaavaan.

 

 

Nyt puhutaan suuresta alueesta, jolla voidaan edistää joustavasti
tämän tavoitteen toteutusta, ja siksi mielestäni se on hyvä kirjata tänne,
koska haluamme myös lapsiperheitä kantakaupungin alueelle.
Mielestäni oli mielenkiintoinen epäpyhä allianssi tämä Taipaleen ja
gryndereiden ja rakennusyhtiöiden liittouma. Haluaisin valtuutettu
Taipaleelle kuitenkin sanoa, että Helsingissä tällä hetkellä 70–80 %
asunnoista lukumäärällisesti on yksiöitä ja kaksioita, eli kyllä meillä on
näistä suurista asunnoista aidosti pulaa.

 

En kannata palautusta, vaikka valtuutettu Rautavan puheenvuoro
melkein saikin minut muuttamaan mieleni. Olen itse tehnyt tämän
esityksen kaupunkisuunnittelulautakunnassa tästä pysäköintinormista,
mutta sitä kohtuullistettiin. Syy, miksi nyt emme ole sitä täällä
vänkäämässä, todennäköisesti se ei menisi läpi, mutta haluamme
herättää keskustelua nyt tällaisesta uudesta ajatuksesta, että tulisi
autopaikkanormittomia alueita. Eli rakentajat, asukkaat, taloyhtiöt
voisivat itse tarpeensa mukaan rakentaa sen verran autopaikkoja kuin
haluavat. Kuten sanottu, ne ovat erittäin kalliita ja niitä ei kannata
autottomille ihmisille rakentaa. Meidän mielestämme ehdottomasti tätä
pitäisi kokeilla myös Jätkäsaaressa. Ja valtuutettu Holopainen, joka on
myös kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen, tulee tästä tarkemmin
puhumaan.

 

Meillä oli myös kaupunkisuunnittelulautakunnassa aikanaan esillä tämä
pyöräkaistojen suunnitteleminen. Eli nyt kun rakennetaan nollasta
aivan uutta, upeaa kaupunginosaa, niin olisi erittäin hyvä tilanne
kokeilla nyt sellaisia Amsterdam-, Kööpenhamina-tyylisiä omia
pyöräkaistoja. Täälläkin jatkuvasti keskustellaan siitä, miten hullut
pyöräilijät hyökkäävät viattomien kävelijöiden kimppuun ajaessaan liian
kovaa yhteisillä jalankulkuväylillä. Nyt olisi järkevää nimenomaan
kokeilla näitä pyöräkaistoja täällä Jätkäsaaressa, ja siksi teenkin
ponnen:

 

Alueen yksityiskohtaisen suunnittelun yhteydessä tutkitaan
erillisten pyöräkaistojen toteuttamista.

Ja tietysti toivomme tälle laajaa kannatusta arvoisassa valtuustossa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Asuntojen keskikokoa koskeva keskustelu, jota täällä taas on käyty,
kertoo mielestäni aika paljon siitä, minkälaisiin hankaluuksiin

joudutaan, jos kaupunki ei käytä tai ota käyttöönsä keinoja vaikuttaa
suoraan rakentamisen hintaan. Se kertoo myöskin niistä
hankaluuksista, joihin päädytään silloin, kun kaupunki omilla toimillaan
nostaa tätä hintaa esimerkiksi kohtuuttomilla tonttivuokrilla.

 

Paineet pienten asuntojen osuuden lisäämiseen, josta valtuutettu
Taipale tässä omalla tavallaan puhui, johtuvat mielestäni ennen muuta
ei niinkään siitä, että Helsinki olisi tuomittu joksikin sinkkujen
kaupungiksi vaan siitä, että asuminen on tässä kaupungissa
tolkuttoman kallista. Tätä ongelmaa ei tietenkään ratkaista
pienentämällä asuntojen kokoa.

 

Gryndereille Jätkäsaari, jos sinne vielä saa rakentaa keskimääräistä
pienempiä asuntoja, on todellinen lottovoitto. Se antaa heille
mahdollisuuden nostaa tietysti katteita, kerätä entistä suurempia
voittoja. Eli kaupungin pitäisi tässä kyllä omia keinojaan käyttää, ja yksi
niistä keinoista, joihin tässä kaavan yhteydessä nyt ei voi lähemmin
puuttua, on se, että kaupunki itse rakentaisi asuntoja. Jätkäsaaren alue
tarjoaa todellakin mahdollisuuksia kehittää ensi sijassa
joukkoliikenteeseen nojaavaa kaupunkialuetta. Autopaikkanormin
lieventäminen ei tarkoita mielestäni sitä, tai ei tietenkään tarkoita sitä,
että estettäisiin kokonaan auton käyttö. Sitähän täällä nyt ei ole tässä
keskustelussa esitetty. Tällaisen muutoksen tekeminen tähän kaavaan
ei myöskään mielestäni tarkoita sitä, että ryhdytään loputtomiin
lykkäämään ja pitkittämään kaavan käsittelyä. Kannatankin valtuutettu
Arhinmäen palautusesitystä.

 

Mielestäni tässä valtuuston käsittelyssä olevan kaavaesityksen
jatkokeskustelussa tai jatkokäsittelyssä on syytä kyllä kiinnittää
huomiota myös siihen, että ne tavoitteet ja määritykset, joita tänne
kaavaan tulee ja kaavaan liittyen esitetään julkisista palveluista,
esimerkiksi päiväkodeista, kouluista, palveluasumisesta tai
joukkoliikenteestä, ne edellyttävät myös sitä, että kaupungin tulevassa
talousarvio- ja taloussuunnitelmavalmistelussa tämän mukaisia
resursseja ohjataan sillä aikataululla, että nämä palvelut toteutuvat
samassa tahdissa kuin alueen muu rakentaminen. Tältä osin ehkä
valtuutettu Asko-Seljavaara voi omalta osaltaan
kaupunginhallituksessa tehdä jotain, jotta kaupunginhallituksen
hyväksymät budjettiraamit korjattaisiin niin, että tällaiset julkisten
palvelujen rakentamiset onnistuisivat tässä lähivuosina.

 

Kiitos.

 

 

 

Täällä on lukuisissa puheenvuoroissa jo todisteltu sitä, kuinka mainio
paikka tämä Jätkäsaari olisi vähäisen henkilöautoliikenteen
kaupunginosaksi. Minun onkin vaikea ymmärtää, minkä takia nyt sitten
ollaan luopumassa siitä ajatuksesta, että näitä
pysäköintipaikkamääräyksiä tällä alueella rajoitettaisiin entisestään.
Asko-Seljavaaran puheenvuoro oli todella masentava, koska hän
ajatteli, että asiat ovat aina sellaisia kuin ne ovat. Kuitenkin olen
ymmärtänyt, että hänenkin puolueensa hallituksessa ja
eduskunnassakin puhuu näiden yhteisten ilmasto- ja
energiatavoitteiden puolesta, joita sekä Suomessa että Euroopan
unionin tasolla yritetään tavoitella. Sellainen ajatus, että lapsiperheillä
on auto ja se pitää olla myös Jätkäsaaressa, on kyllä näiden
tavoitteiden vastainen. Todella pahasti kaivaa niiden alta
toteutumismahdollisuuksia.

 

Silloin kun Helsingissä yleensäkin suunnitellaan pysäköintipaikkoja,
olisi todella tärkeää miettiä tarkemmin sitä, ketkä ihmiset niitä oikeasti
tarvitsevat. Oikeasti niitä tarvitsevat ennen kaikkea ihmiset, joilla on
liikuntaongelmia ja jotka pystyvät kuitenkin henkilöautolla näitä
liikuntavaikeuksiaan kompensoimaan. Eli tällaisen väen
pysäköintipaikat pitää olla ykkösenä, ja niitä täytyy myös osittain
rahoittaa julkisilla rahoilla, koska liikuntavammaisilla ei välttämättä ole
rahaa ostaa sitä pysäköintipaikkaa. Mutta terveet lapsiperheet, mitä
enemmän lapsia on, sitä vaikeampi heitä on liikuttaa henkilöautolla, sitä
helpompi on tietenkin opettaa lapsille pienestä pitäen liikkuminen
julkisen liikenteen, pyörien ja omien jalkojen avulla. Näin mainiossa
joukkoliikennepaikassa siihen olisi erinomaiset edellytykset.

 

Tämä kaavasuunnitelma on pääosin oikein hyvä ja tarjoaisi todella
hyvät edellytykset lapsiperheiden asumiselle, mutta suuri este on raha.
Helsingissä lapsiperheet asuvat ahtaasti. Vain varakkaimmilla on
riittävästi tilaa ja mahdollisuuksia hankkia lisätilaa perheen kasvaessa.
Keskeinen ongelmahan tässä Jätkäsaaren kaavassa onkin se, miten
se pystyttäisiin toteuttamaan sillä tavalla, että tavalliset helsinkiläiset
lapsiperheet voisivat siellä asua ja myös muut yksin asuvat samalla
tavalla. Se edellyttäisi tietenkin asuntojen rahoitusratkaisujen
muuttamista. Tämä rakenne, joka meillä nyt on tässä
asuntopoliittisessa ohjelmassamme, painottuu ihan liikaa yksityiseen
rahoitukseen ja kalliiseen rahoitukseen. Kun nämä rahoitusratkaisut
eivät ole kunnossa, asuminen tulee väistämättä olemaan liian kallista.
Sen takia varmaan on pakko sitten tinkiä jossain määrin myös näistä
neliömetrimääristä. Sen takia taivun tässä yhteydessä tukemaan sitä
Vasemmistoliiton kantaa, että tätä 75 neliön keskiarvopinta-alaa ei
tarvitse tällä alueella välttämättä noudattaa. Tietystikin se pitää joka

tapauksessa sitten tutkia näissä kaikissa tontinluovutuksissa, että millä
tavalla ne saadaan toteutettua ne asunnot järkevästi, mahdollisimman
edullisesti ja turvaten nimenomaan tämä monipuolinen perheasuntojen
rakentaminen, ei pelkästään niille ihmisille, joilla on paljon rahaa.

 

Pysäköinnillä on suuri merkitys tähän asumisen hintaan, ja sen takia
tämä Arhinmäen palautusesitys on hyvin tärkeä. Toivon, että täällä
siihen taivuttaisiin. Kannattaa tehdä kunnollista, kun kerran
suunnittelee näin hyvää asuma-aluetta, eikä pilata sitä sitten sellaisilla
asioilla kuin liiallisilla pysäköintipaikoilla ja liiallisella
henkilöautoliikenteen suosimisella.

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Nyt hyväksyttävänä oleva kaava-alue, tämä Jätkäsaaren alue,
rakentamisen varsin komealla tavalla kaava on suurin näistä
Jätkäsaaren asemakaava-alueista, ja tällä alueella on lähes puolet
koko Jätkäsaaren asuinkerrosalasta. Eli nyt olemme päättämässä
yhteensä noin Punavuoren asukaslukua vastaavaa kaavaa, ja se on
merkittävä päätös. Kuten täällä on jo aiemmin todettu, tämä on se alue
Jätkäsaaresta, joka liittyy kaikkein tiiviimmin kantakaupunkiin, eli kyse
ei toivottavasti todellakaan tule olemaan mistään nukkumalähiöstä, niin
kuin täällä jo huomattiin aiemmin.

 

Kuitenkin muutama huomio tästä kaava-alueesta on syytä esittää.
Ensinnäkin jaan täysin valtuutettu Pajamäen huolen näistä
liikennejärjestelyistä. Ehkä sivuhuomiona voi todeta, että mahdollinen
ratkaisuhan olisi voitu tehdä jo tämän osalta, kun keskustatunnelista
keskusteltiin. Ei siitä kuitenkaan sen enempää. Vihreiden esitys tämän
75 neliön keskipinta-alavaatimuksesta tällä kaava-alueella tuntuu täysin
käsittämättömältä.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

Tämä vaatimus on johtanut siihen, että grynderit on pakotettu
rakentamaan jotain, mikä ei mene kaupaksi, niin isojen kuin pientenkin
asuntojen hinnat ovat nousseet ja muilla alueilla on päädytty siihen,
että grynderit eivät rakenna isoa lainkaan, tehdään muutama
mammuttimainen 150–200 neliön asunto ja sitten 50–60 neliön
asuntoja. Nämä isoimmat eivät mene kaupaksi, ja kaikkien asuntojen
hinnat ovat nousseet. Tarvitaan sekä suuria että pieniä asuntoja, tämä
alue varmasti sopii mitä parhaiten perheasuntojen toteutukseen, mutta

tätä ei pidä säännellä tällaisella yhdellä hallinnollisella normilla, joka
rajoittaa markkinoita. Esimerkiksi tontinluovutuksen yhteydessä
voidaan alueellisesti katsoa, mikä on järkevää.

 

Sitten valtuutettu Arhinmäelle on todettava, että on erikoista, että hän
yleistää tällä tavalla Kokoomuksen kantaa auton käytön ja ympäristön
muutoksen osalta. Ainakin itse totean tässä, että yleistykset
Kokoomuksesta eivät päde. Haluan olla rakentamassa sellaista
kaupunkia, jossa ilmankin autoa pärjää, myös perheellisenä. Kuitenkin
niille, jotka eivät pärjää, reissaavat vaikka mökille, on siihen auton
olemassaoloon oltava mahdollisuus. Kaupunkisuunnittelulautakunta on
tehnyt yksimielisen päätöksen allekirjoittaneen esityksestä, eli siis
kokoomuslaisen esityksestä, siitä, että autopaikkanormia voitaisiin
muovata paremmin markkinoita mukailevaksi ja se sallisi tarvittaessa
jouston suuntaan tai toiseen, kun autopaikkoja toteutetaan.

 

Kuitenkin Arhinmäelle on todettava, että auton olemassaolo ei ole se,
mikä ympäristön tuhoaa, vaan sen käyttö. Ja yleisemmin se, että
käyttöä rokotetaan, on tietysti parempi kuin se, että omistamista
rokotetaan. Joka tapauksessa jatkossakin, vaikka autopaikkanormiin
jonkunlaisia muutoksia tehtäisiinkin, kaavoituksella on varattava
mahdollisuus autopaikkojen toteuttamiseen. Se, että
markkinaehtoistetaan järjestelmää ja sallitaan joustot, ei tarkoita sitä,
etteikö kaavoituksessa jatkossakin pitäisi osoittaa mahdollisuus
autopaikkojen rakentamiseen. Sehän on selvä.

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Todellakin tässä edelliset puhujat ovat korostaneet sitä, että tässä
ollaan Helsingin asemakaavoittamisen erään saranakohdan edessä eli
tulemme näkemään uuden, toivottavasti komean ja ylpeyttä herättävän
kaupunginosan syntymisen, jossa – kuten kunnianhimoisesti on
sanottu – on todellakin tämä kantakaupungin henki, lapsiperheet ja
joukkoliikenne keskeisenä osana. Viime kaudella
kaupunkisuunnittelulautakunta kävi todella vilkasta keskustelua, kuten
tästä esittelyaineistostakin selviää, koskien yhtäältä
autopaikkakysymystä ja toisaalta tietysti tämä alueen luonne ja siihen
liittyvä neliökeskipinta-alavaatimus.

 

Tässä haluan vain valtuutettu Männistölle, vaikka tiedän, että tämä on
palautuskeskustelu eikä nyt käydä tätä neliökeskustelua, todeta
kuitenkin sen, että niin minua todella yllättää tämä muiden

valtuustoryhmien kääntyminen tässä asiassa ikään kuin
rakennusliikkeiden linjalle ymmärtämään tätä heidän intressiään. Nämä
ovat sellaisia asioita nämä asemakaavakysymykset, joissa pitää olla
kärsivällisyyttä. Jos me haluamme signaloida muutosta siihen, että
Helsinkiin rakennetaan muutakin kuin pikkuasuntoja, niin pitää jaksaa
tehdä töitä sen eteen vähintään 10 vuotta. Tässä on yllättävää
pöksyjen heiluttelua nyt ja todella pelkuruutta tämän asian eteen,
Helsinki jatkaa yksiöiden alueena.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

Tiedän, kiitos, kyllä. Kuten sanottua, emme todella tulevaisuudessa tule
tietämään, miten autoistuminen ja liikenne hoidetaan. Maailma muuttuu
nopeasti, ja saatamme olla sen tilanteen edessä, että edellytykset
autoilulle vähenevät, ja siitä syystä todella olemme tässä
autopaikkanormikeskustelussa vähemmistössä. Siitä huolimatta
ryhmämme katsoo, että tämän asian eteenpäin saattaminen on nyt
tavattoman tärkeää, ja emme tule kannattamaan tätä Arhinmäen
palautusesitystä.

 

 

Puheenjohtaja.

 

En kannata palauttamista. ? Eihän kaikilla lapsiperheillä ole autoa. ?
Minulla itsellänikään ei ole. Minulla oli auto aikoinaan, mutta vauvan
saamisen jälkeen, koska ? jouduin luopumaan siitä. ?

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

En kannata asian palauttamista ja olin vain sanomassa, että ei kaikilla
lapsiperheellisillä ole autoa eikä tarvettakaan sille. Mutta
parkkipaikkakysymys on toinen asia.

 

Minä haluaisin puuttua tähän 75 neliön keskipinta-alavaatimuksesta
luopumiseen. Itse kannatan sitä, sillä lailla saadaan sellaisia asuntoja
markkinoille, joita ihmiset haluavat oikeasti myös ostaa.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

Minä haluaisin vain tämän tähän sanoa, että kannatan tätä
kokonaisuutta, joka on valmisteltu, ja minun mielestäni nämä kaksi
asiaa kuuluvat yhteen. Siellä on valmisteltu tällainen
kaavakokonaisuus. Mielestäni se tuo sellaisen asunto- ja

yhdyskuntarakenteen suunnittelun Helsinkiin, mikä tuo meille sellaisia
asuntoja ja sellaista asuinrakennetta, mitä halutaan palauttaa. Nyt olen
ihan tämän kellon suhteen sekaisin, mutta...

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

En ollut ajatellut esittää palautusta, vaikka Vihreät ovat sitä tehneet
tästä parkkipaikkanormiasiasta, mutta kun Vasemmistoliitto, Arhinmäki
sen nyt sitten tekivät, niin vaikea minun on olla äänestämättä
palautuksen puolesta.

 

Se, mikä mielestäni tässä keskustelussa menee pikkuisen pieleen, kun
aina kun autoista puhutaan, niin se menee vähän tällaiseksi
identiteettikysymykseksi, että tykätäänkö autoista vai eikö tykätä.
Meidän pitäisi ajatella tätä yhdyskuntarakenteen kehittämisen kannalta
pidemmän päälle eikä vain pelkästään ympäristösyistä vaan että miten
ympäristösyyt alkavat vaikuttaa rakentamisen edellytyksiin ja asuntojen
hintoihin ja elämisen tapaan ja elämisen hintoihin.

 

Lienee itsestään selvää, että autoilu tulee kallistumaan, ja se vaikuttaa
siihen, että monet ihmiset kukkarollaan päättävät, mihin he rahansa
laittavat. Kun markkinatalous etenee, tämä hyvät kokoomuslaiset vielä
teille erityisesti painottaen, ihmisten valinnanvara asuntojen
ostamisessa lisääntyy niin, että voi päättää itse, maksaako
parkkipaikasta vai ylimääräisestä huoneesta tai esimerkiksi
Jätkäsaaren tapauksessa kahdesta huoneesta, niin löytyy aivan
varmasti markkinoita niille, jotka jo muista syistä elämäntavassaan
autosta luopuneena maksavat mieluummin sen saman hinnan siitä
huoneesta kuin parkkipaikasta, jota eivät tarvitse. Jopa monet niistä,
jotka nyt tarvitsevat, saattavat arvottaa elämänsä uudestaan sen
mukaan, että mieluummin ottaisivat sen ylimääräisen huoneen. Ja kun
näin on, niin rakennuttajille syntyy uutta painetta ja halua taloudellisin
perustein rakentaa asuntoja, joissa on alhaisempi parkkipaikkanormi.

 

Nyt me tällä hetkellä säätelemme tätä parkkipaikkanormia tavalla, joka
estää markkinoita toimimasta tähän suuntaan, jonka oheisvaikutuksena
ympäristövaikutukset ovat tietysti myönteisiä. Me elämme ihan
väärässä ajassa, jos me kuvittelemme, että vaikka jossakin alueella on
tällä hetkellä valitusta liian vähäisestä parkkipaikkanormista, niin sen
takia me emme voisi keskustella siitä, että meillä olisi vähäisempiä

parkkipaikkanormeja alueella, parkkipaikkanormittomia alueita, joissa
esimerkiksi markkinoiden kautta ratkeaa se, miten paljon
parkkipaikkoja lopulta tulee.

 

Tietysti siinä täytyy joku katto olla, koska muuten me emme pysty
järjestelemään liikenneasioita emmekä pysty myöskään järjestelemään
sitä infraa sinne. Mutta joka tapauksessa, alueiden sisälle tällä hetkellä
ehdottomasti kannattaisi rakentaa autottomia taloja, joiden neliöhinnat
ovat merkittävästi alhaisempia kuin mitä ne ovat sen parkkipaikan
kanssa.

 

Tämä on minusta ihan selvää, ja minä ihmettelen sitä, että Kokoomus
kantaa mielettömästi huolta siitä, miten keskikokonormi vaikuttaa
asuntojen hintaan mutta sivuuttaa täysin sen keskustelun, joka
rakennusliikkeiden puoleltakin tulee tällä hetkellä, että halutaan purkaa
myös näitä autopaikkanormeja siltä osin, kun se tekee asunnoista niin
kalliita, ettei niitä kannata rakentaa. Tämä keskustelu on aivan
ääliömäisessä tilassa, jos puhutaan vain identiteettikysymyksenä, että
viherpiipertäjät eivät halua itse käyttää autoa ja kokoomuslaiset
haluavat. Herranen aika, Vihreiden äänestäjiä on kolmannes
kaupungista, totta kai osa niistä käyttää autoa mutta kaikki eivät käytä.
Monet kokoomuslaiset ovat sellaisia, jotka eivät halua käyttää autoa tai
ei olisi siihen varaa. Minusta on ihan tyhmää, että me emme suuntaa
asuntomarkkinoita myös sille ryhmälle, jotka eivät halua maksaa
parkkipaikoista.

 

Herätkää, ystävät!

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Tuomas Rantanen tässä puhui asiaa. Nyt jos koskaan olisi syytä
miettiä, kuinka paljon kaupungilla on varaa maksaa pysäköintipaikoista
keskeisillä alueilla keskustaa. Tässä normiasiassa täysin sivuutetaan
se, minkälaisia vaihtoehtoisia käyttömahdollisuuksia näille
pysäköintialueille olisi. Sinne voitaisiin rakentaa lisäasuntoja,
virkistysalueita tai näitä urheilu- tai kulttuuripalveluita, joista on paljon
puhuttu. Kannatan lämpimästi tätä ajatusta siitä, että olisi täysin
pysäköintinormittomia alueita, jonne voitaisiin rakentaa autopaikkoja
niille, jotka olisivat siitä valmiita maksamaan. Ja ne, jotka mieluummin
valitsisivat esimerkiksi yhden huoneen lisää, tämä mahdollistaisi myös
useammalle lapsiperheelle keskustan läheisyydestä asumisen, niin
saisivat sen valita. Tämä on täysin järjetöntä, että kaupunki säätelee

normituksella pysäköintipaikkojen sijaintia ja määrää, kun sitten
samalla estetään tehokkaampien ja erilaisten pysäköintijärjestelmien
käyttö, esimerkiksi se, että niitä kannattaisi rakentaa maan alle tai
useampaan kerrokseen.

 

Tällaisen elävän osan kantakaupunkia kaikki haluamme, ja erinomaiset
joukkoliikenneyhteydet sinne on tulossa, niin haluaisin vakavasti, että
tehtäisiin jotain tälle asialle eikä vain puhuta kauniisti siitä, että on
jonkunlaisia joustoja. Harvoin todellisuudessa ollaan täällä valmiita
tekemään mitään asian puolesta. Esimerkiksi niin kuin nähtiin tässä
Oulunkylän liikuntapuiston yhteydessä, jossa tarvetta autopaikoille ei
ollut mutta normin mukaan niitä sinne oli laitettava. Kuinka paljon
Helsinki haluaa keskeisillä alueillaan käyttää tällaiseen asvaltoimiseen,
on kyllä hyvä kysymys.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Täällä valtuutettu Rantanen käytti oikein eloisan puheenvuoron näistä
parkkipaikoista. Silti täytyy sanoa, että en kannata palautusta. Kyllä
yksi suurimmista valituksen aiheista uusilla asuinalueilla on ollut
parkkipaikkojen vähyys. Tästä esimerkki Ruoholahti, joka on hyvinkin
erinomaisten julkisten liikenneyhteyksien varrella, ja siitä huolimatta
siellä jatkuvasti tulee valitusta ihan siitä puoluekannasta riippumatta tai
ainakaan sitä en tiedä, minkä puolueen ihmisiä ovat, jotka kertovat, että
eivät sieltä parkkipaikkaa saa. Eli siinä mielessä, autottomuus on
tietysti oikeinkin hyvä tavoite ja monet varmasti myös päätyvät
autottomuuteen, kun julkinen liikenne saadaan alueella riittävän
hyväksi, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että ihmiset käyttävät autoa
ihan hyväksyttävistä syistä. Heillä voi olla työpaikka sellaisten
etäisyyksien päässä tai esimerkiksi liikkuva työ, lasten kuljetusta,
monia muita tällaisia syitä. Sitten täytyy tietysti varmistaa, että sinne
pääsee paikalle esimerkiksi vanhusten hoitajat ja muut, että kyllä niitä
parkkipaikkoja edelleenkin tarvitaan.

 

Ja kun ne autopaikat viedään sinne maan alle, niin kyllä saadaan
myöskin tilaa asumista ja virkistysalueita varten. Sitten tässä täytyy
muistaa, että jos me nyt luovumme näistä autopaikoista, niitä on kyllä
mahdoton myöhemmin saada sinne lisää.

Kiitoksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

En kannata palautusta mutta koen, että sitä on syytä hieman selostaa,
että miksi. Yhteinen tavoite minusta olisi kanssa hyvä, että me
voisimme näistä autopaikkanormeista jatkossakin puhua. Ja hyvä, että
tämä keskustelu käydään nyt. Mutta niin kuin tässä esittelyssä
todetaan sivulla 26, niin asukas- ja työmatkapysäköinti on lähes
kokonaan maanalaisissa laitoksissa. Jätkäsaaressa kaikki pysäköinti
on maksullista. Kun tästä asiasta nyt viime kaupunginhallituksessa
keskusteltiin ja oli keskustelussa myös Vihreiden esitys siitä, että jos ei
tulisi ollenkaan minkäänlaista autopaikkanormia, niin
apulaiskaupunginjohtaja Penttilä silloin totesi, että sehän pitkään tässä
vuosia ja vuosikymmenenkin toimisi hyvin, koska aluetta rakennetaan
ja siellä olisi jatkuvasti sitä tyhjää tilaa ja autopaikkoja löytyisi, mutta
sitten kun tultaisiin pidemmälle tässä rakentamisessa niin sitten niitä
autopaikkoja ei olisikaan.

 

Ja kun tässä ne nyt rakennetaan sinne maan alle, mikä on kallista,
minä myönnän sen, että se on tässä yksi erittäin suuri ongelma, että
tällä määräyksellä nostetaan kyllä asumisen hintaa, se on totta, mutta
minä en ainakaan nyt tässä yhteydessä ja meidän ryhmässämme, mitä
on puhuttu, niin sen riskin ottaminen myös, että me sitten tekisimme
näin suuressa kaavassa niin olennainen muutos siihen, mitä on tähän
asti tehty. Olisi hienoa, jos Jätkäsaaresta olisi voitu tehdä sellainen
alue, mutta tuntuu, että me ottaisimme vähän liian suuren riskin.

 

Tässähän on tehty hirveän paljon suunnittelussa, esimerkiksi jätteiden
kuljetuksessa ja kun katsoo näitä palveluja, mitä siellä alueella on, että
lähdetään siitä, että siellä on kaupallisia palveluja, kouluja, päiväkoteja
ja muuta, niin sitä liikennettä sieltä alueelta pois olisi mahdollisimman
vähän ja että palvelut ovat siellä, missä ihmisetkin asuvat. Tähän
autopaikka-asiaan vaikuttaa tietysti myös se, millaisia asuntoja siellä
sitten on. Sitä kautta minusta myös tämä 75 neliötä, me olemme
äänestäneet kaupunginhallituksessa sen puolesta, että tämä 75 neliötä
säilyisi tässä. Se perustuu siihen, että kun on ollut esillä eri
aluerakentamisprojektit ja katsottu, mitä Jätkäsaareen tällä hetkellä on
niitä varauksia, niin sinnehän on tulossa erittäin paljon vuokra-
asumista, mikä on hyvä, mutta sinne tulee nyt myös erittäin paljon ns.
välimallin vuokra-asuntoja, joissa ne säännöt ovat valtion puolelta
sellaiset, että ne voidaan muuttaa myöhemmin maksamalla ne valtion
lainat pois, ne voidaan muuttaa omistusasunnoiksi.

 

Minä olen ihan varma, että tätä kautta sinne syntyy aika paljon niitä

pienempiä omistusasuntoja jo aika nopeassa tahdissa, niissä ne
säännöt on viidestä vuodesta alkaen. Se vaikuttaa siihen myös, että
minkä kokoista asuntokantaa ja sitä kautta myös siihen, kuinka paljon
asukkaita tällä alueella on.

 

Minusta yksi sellainen, mihin me voisimme tässä nyt erityisesti satsata
jatkossa ja tukea sitä ATT:n suunnittelua, että tälle alueelle tehdään
tämä kokeilukortteli, autoton kokeilukortteli, mistä on ollut puhetta.
Kaikki ne toimet, mitä voidaan tehdä vähän pala palalta varmistaen,
olen valmis niitä tukemaan mutta en siis kannata palautusta.

 

Kiitos.

 

 

Olen palauttamisen kannalla.

 

 

Ei palautukseen.

 

 

Palautukseen.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Palautukseen on pakko ottaa kantaa, vaikka pitkään mietin, että en
ottaisi. Rantanen ja Holopainen puhuivat minusta erittäin hyvin yleensä
autottomuudesta tai vähäautoisuudesta tai parkkipaikkanormista. Minä
olin itse esittämässä kaupunkisuunnittelulautakunnassa tuonkaltaista
esitystä, mitä Paavo nyt on valtuustosalissa esittämässä. Minä en ole
siihen nyt tässä yhteydessä yhtymässä. Minulle jossain mielessä nyt
riittää se kompromissi, että autopaikkanormia on nyt kiristetty jonkin
verran kuitenkin.

 

Palaisin kuitenkin ihan sellaiseen lähtökohtaan ja keskusteluihin 90-
luvulta, eli silloin kun Jätkäsaarta suunniteltiin asuntoalueeksi ja silloin
eräs lähtökohta olisi ollut tyystin autottomuus. Eräällä lailla on vain nyt

valitettavasti todettava, että silloin menetettiin mahtava vetovoima-asia
tulevaisuuden Jätkäsaarelle, kun siitä pala palalta ollaan luovuttu.
Pajamäki kyseli, että mikä on nyt tämä attraktiivisuus, mikä on se
vetovoimatekijä Jätkäsaaressa. Se olisi voinut olla autottomuus.
Tietenkin keskeistä on sen sijainti, se on se suurin attraktiivisuus,
toisena ranta. Ja onhan sinne tulossa jonkinmoinen keskuspuistokin,
että en sinänsä pelkäisi sitä Pajamäen pelkoa. Harmi, ettei Osku ole
tässä nyt enää.

Hän myös ihmetteli sitä, miten toisaalta voidaan suunnitella
Jätkäsaaren liikenneyhteydet tai tulevat liikennevirrat, ruuhkat
järjestykseen. Moni meistä ainakin tietää, että Mechelininkadun
Jätkäsaaren puoleiseen päätyyn on tulossa mittavat remontit, jotka
tekevät Mechelininkadusta hyvin moottoritiemäisen, sanottakoon se
suoraan. Sellaisilla ratkaisuilla paikataan näitä tulevaisuuden
autovaltaisuuden ongelmia.

 

Meidän kaikkien kannattaisi jossain vaiheessa todellakin miettiä se,
mitä tarkoittaisi se, että jätettäisiin tällainen autopaikkanormi kokonaan
pois asemakaavasta. Tässä taloudellisessa tilanteessa se ainakin
tarkoittaisi sitä, että tulevaisuuden Jätkäsaareen rakentuisi vähemmän
autopaikkoja. Se ei tunnu nyt sitten Kokoomukselle sopivan, että
päästäisiin vähän kevyemmin kustannuksin liikkeelle siinäkin mielessä.

 

En kannata Paavo, piru vieköön, sinun esitystäsi. Se tulee nyt vähän
myöhään.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Täällä on kahdesta isosta asiasta puhuttu, näistä autopaikkanormeista
ja 75 neliön keskipinta-alamääräyksestä. Olen ymmärtänyt, että
puheenjohtaja vetää tiukkaa linjaa, että koska jälkimmäinen ei liity
palautukseen niin siitä ei nyt saa puhua, joka tarkoittaisi sitä...

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

...että tulen tänne toisenkin kerran ja se pitkittää tätä kokousta. Mutta
näin kai tämä muodollisesti ottaen menee.

 

Haluaisin korostaa sitä, mitä apulaiskaupunginjohtaja Penttilä täällä
sanoi. Kyse on erittäin isosta kaavasta, erittäin merkittävästä kaavasta.
Ja on erittäin tärkeää, että tämä asia menee eteenpäin. Näin isoja

kaavoja, Osku Pajamäki taisi sanoa, että ei muista tehdyn Helsingissä.
En muista minäkään, ei varmasti koko Suomessa ole tämän
kokoluokan kaavoja montaa tehty.

Tämä on monella tapaa merkittävä, ja haluaisin korostaa myös sitä,
että valtion ja Helsingin seudun välisen aiesopimuksen mukaan kunnat
ovat sitoutuneet tiettyyn kaavoitukseen joka vuosi. Jos tämä kaava nyt
palautuisi, niin Helsinki ei tänä vuonna tätä velvoitettaan hoitaisi.
Pelkkä ajatus siitä, että lama-aikana kaupunki ei käyttäisi tilannetta
hyväkseen ja kaavoittaisi riittävästi, on minun mielestäni pöyristyttävä.

 

Autopaikkakysymys on erittäin vaikea kysymys. Täällä jotkut ovat
kiinnittäneet huomiota siihen, että autopaikkamääräykset nostavat
rakentamisen hintaa, se on totta. Se on totta, ja se on totta myös, että
rakentajien puolelta tämä on yksi niistä asioista monien muiden
joukossa, jotka heitä murehdituttavat ja joka jossain määrin paitsi
nostaa rakentamisen hintaa, mutta kun rakentamisen hinta nousee niin
se tarkoittaa myös sitä, että jotkut kohteet jäävät rakentumatta tai
rakentuvat hitaammin kuin ne muuten rakentuisivat.

 

Kysymys autoilusta ja autopaikkanormien suhteesta on muutenkin
kauhean vaikea. Minä en usko siihen, että hallinnollisin määräyksin
voidaan tällä lailla ihmisille kertoa, että heidän pitää ajaa vähemmän
autolla. Jotkut ihmiset ajavat enemmän autoilla, jotkut ajavat
vähemmän autoilla. Jo pelkästään se, että ihmiset muuttavat
kantakaupunkiin ja sen lähistölle hyvien joukkoliikenneyhteyksien
varrelle, vähentää autoilua varmasti ja huomattavasti. Ja osa näistä
ihmisistä, jotka sinne muuttavat, vähentää autoilua sen takia ja osa
jopa luopuu autosta. Että siinä mielessä tällainen yhdyskuntarakenteen
eheyttäminen hyvien yhteyksien varrelle ja aivan keskustan
ydintuntumaan voi jo lähtökohtaisesti vähentää autoilua.

 

Mutta totta kai on myös iso riski siitä, että ihmiset, jotka kuitenkin ajavat
autolla syystä tai toisesta, ovat sitten töissä jossakin sellaisessa
paikassa, että sinne halutaan mennä autolla, tai lapsiperheiden tai
omien harrastusten takia tai mökkimatkailun takia tai mistä tahansa
syystä, että sitten tällaiset ihmiset hakeutuvat asumaan jonnekin
muualle, jos jossakin on liian tiukkoja autopaikkamääräyksiä. Ja kun
täällä yleisesti ollaan huolissaan siitä, että ns. hyvät veronmaksajat
karkaavat, niin tämä on tästä näkökulmasta kohtuullisen vaikea.

 

Silti olen sitä mieltä, että meillä pitäisi olla erilaisia kaupunginosia ja
erilaisia autopaikkanormeja. Muistaakseni Mari Puoskari, jos en muista
väärin, valtuutettu Puoskari tai sitten se oli valtuutettu Moisio, puhui
siitä, että meillä voisi kokeiluluontoisesti olla esimerkiksi kokonaan

autopaikkanormivapaita kaupunginosia tai alueita ja antaisi
markkinoiden ratkaista, miten se asia hoituu, tarvitaanko sinne
autopaikkoja vai eikö, ja onko joku niistä valmis maksamaan. Minun
mielestäni voisi olla ajan hengen mukaista, että tällaisia kokeiluja
jossakin tehtäisiin.

 

Sitten on eri asia, onko tämä Jätkäsaari oikea paikka siihen. Voidaan
sanoa, että Jätkäsaari on strategisesti niin hienolla paikalla, niin
keskeinen paikka, että ehkä se ei ole se paikka, missä ensimmäisenä
pitäisi kokeilla. Mutta sitten taas toisaalta voidaan sanoa, että se on
liikenteellisesti niin hankala paikka, että sitä pitäisi kokeilla juuri siellä.
Minä myönnän, että tämä on kaikkea muuta kuin helppo kysymys.
Mutta sitten parempi kuin se, että tiukennetaan autopaikkanormeja,
että hyväksytään joku määrä autoilua ja tehdään siitä vaikeaa ja
luodaan epäennustettavuutta, niin sitten markkinaehtoistetaan se
kokonaan jollakin alueella ja katsotaan miten käy.

 

Tällä haluan lähinnä sanoa sitä, että ymmärrän ja sympatiseeraan
lähinnä Vihreiden ajattelutapaa noin henkisesti ja Arhinmäenkin
ajattelutapaa, mutta tässä vaiheessa ja tässä tilanteessa, tässä
paikassa se ei minusta kuitenkaan ole suotavaa ja on parempi mennä
eteenpäin. Meillä on myös monia muita, isoja, keskeisiä alueita, missä
tällaisia kokeiluja voitaisiin tehdä. Mutta summa summarum, vähän
enemmän luovuutta ja uskallusta ja kokeilumieltä kaupungissa myös
tämäntyyppisissä asioissa. Sitten se nähdään jollakin aikajänteellä, että
mikä sen todellinen vaikutus on.

 

 

Kiitos, herra puheenjohtaja.

 

Ihmiset, varsinkin lapsiperheet, haluavat kyllä asua nykyistä isommissa
asunnoissa. Ongelma Helsingissä on itse asiassa siinä, että tämä on
pääkaupunkiseutu, jossa ihmiset joka tapauksessa joutuvat
maksamaan asumisestaan aina ja jatkossakin enemmän kuin muualla
Suomessa. Isoja asuntoja on perhekuntaa kohti itse asiassa niin vähän
myös, että sekin osaltaan nostaa näitä neliöhintoja.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

Tulen juuri Arhinmäen esitykseenkin. Mutta tämän alueen kohdalla en
ensinnäkään kannata palauttamista mutta haluaisin muutamia asioita,
jotka tähän Jätkäsaareen liittyvät, tuoda vielä esiin.

 

 

Sinkutkin, jotka saavat nykyään entistä parempaa palkkaa, sekä
ulkomailta Helsinkiin työhön tulevat haluavat myös asua isommissa
asunnoissa. Siihen nimenomaan kantakaupungin vanhat asunnot
antavat hyvin mahdollisuuden. Munkkisaari, Hernesaari, Jätkäsaari,
Eiranranta sekä vanhemmat alueet Ruoholahti, Punavuori ja Vanha
Eira ovat alueita, jotka tässä asiassa pitäisi kyllä nähdä
kokonaisuutena.

 

Alueilla on jo tälläkin hetkellä erilainen profiili ja kulttuuri, ja uusille
alueille voidaan, kuten valtuutettu Vapaavuori äsken sanoi,
nimenomaan rakentamisvaiheessa jo ajatella rakennettavan oma
profiili. Asuntojen hinnan nostaminen mm. normitetuilla parkkipaikoilla
ei alueilla, joissa on hyvä raitiovaunuliikenne, ole välttämätöntä. Siinä
on Jätkäsaaren kupeessa Hernesaari, jonne voitaisiin aivan hyvin
rakentaa esim. senioriasumiseen, perheasumiseen ja
yhteisöasumiseen sekä talokohtaisiin puutarhoihin ja autopaikkoihin
suuntautuva alue ja Jätkäsaari jättää enemmänkin tällaiseksi
urbaaniksi raitiovaunu- ja pyöräilykaupungiksi.

 

Mutta alueille, joissa esimerkiksi terveyspalveluja ja kotipalveluja
tarvitsevia senioreita ja työpaikkoja on todella paljon, ja niissä
työskentelevät myös ne ihmiset, jotka eivät välttämättä asu Helsingissä
ja ennen kaikkea heidän asiakkaansa, niin niille pitäisi kuitenkin voida
turvata asiakkuus, pysäköintipaikat kotien ja työpaikkojen vieressä.

 

Minua Jätkäsaaressa vielä jotenkin ajatteluttaa se, että siinä on niin
paljon liikuntatiloja ja urheilutiloja, että meidän pitäisi myös muistaa
kaavoittaa siihen tilausbusseille kuitenkin jonkinlaisia parkkialueita,
koska isojen ryhmien tuominen junilla ja liityntäliikenteellä ratikalla ei
ole kovin helppoa sille, joka vastaa siitä lapsilaumasta. Pyöräteiden
rakentaminen nimenomaan autokaistojen yhteyteen on mielestäni
erittäin kannatettavaa. Se on helposti nähtävissä, se toimii Tanskassa
aika hyvin, Kööpenhaminassa on valtava liikenne mutta siellä on myös
valtavasti pyöriä.

 

Mutta se, mikä tässä vähän ihmetyttää, on se, että kun aikanaan
keskustatunnelia oltiin torpedoimassa, niin sillä, että autoilu tehdään
keskustassa ja myös tällä alueella hankalaksi, ei suinkaan vähennetä
autojen käyttö vaan saadaan ihmiset raivostumaan ja lisätään
typpipäästöjä, kun niitä autoja seisotetaan typerästi suunnitelluissa
liikennevaloissa. Sen vuoksi jotenkin toivoisin, että ranta-alue, missä
ilma on muutenkin puhdasta, niin sinne ei välttämättä tarvitsisi
massiivista autokantaa todellakaan ohjata. Ja Jätkäsaaresta saisi aika
hyvän tällaisen vähäautoisen alueen jotenkin luonnostaan.

 

 

Mutta se, mikä ihmetyttää tai vähän arveluttaa Jätkäsaaressa, on se,
että jos siitä tehdään pienten asuntojen alue, niin miten käy niiden
yrittäjien, jotka yrittävät ylläpitää palvelujaan siellä alueella?
Asiakasvirran määrä on kuitenkin aika olennainen siinä, miten yritys ja
liikkeet esimerkiksi kannattavat. Siinä pussin perällä, minkä Jätkäsaari
muodostaa, ei välttämättä se asukasvirta siellä varsinkin yksiöissä
asuvilla välttämättä takaa yritysten kannattavuutta. Eli ainakin sen
verran meidän pitäisi tulla vastaan, että varmistettaisiin ne yritysten
asiakaspaikat, että sinne pääsisivät sujuvasti myös ne, jotka eivät asu
aivan nopeiden kulkureittien varrella.

 

Voin ihan sanoa, että keskustassa pärjää ilman autoa ihan kolmenkin
lapsen kanssa, jos onnistuu löytämään aikanaan hyvät vaunut,
myöhemmin lastenrattaat. Ja itselläni on ollut käytössä jo 9
ostoskärryä, jotka kyllä nykyään tehdään entistä huonommin kestäviksi.
Jos joku haluaa bisnesidean, niin voisi ruveta siinä Jätkäsaaressa
valmistamaan kestäviä ostoskärryjä ja perustamaan niitä varten sinne
kaupan.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Vasemmistolaiset Arhinmäki ja Peltola syyttävät kokoomuslaisia
hiilidioksidipäästöistä. Kuitenkin jokaisen ihmisen hiilidioksidipäästö on
jokseenkin samansuuruinen, koska me hengitämme. Mutta autojen
kehityksestä te ette näytä paljon tietävän, koska siinä vaiheessa, kun
Jätkäsaari on valmis, me kaikki luultavasti ajamme sähköautolla. Ja
sähköauton energiatehokkuus on niin suuri kuin polttomoottorin, joten
on aika todennäköistä, että jos pakkaamme perheemme ja koiramme
diesel-bussiin, aiheutamme enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin
käyttämällä sähköautoa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Täällä on todettu, että asiaa ei voitaisi tämän merkittävän
yksityiskohdan osalta palauttaa sen vuoksi, että kysymyksessä on
valtuutettu Vapaavuorta ja apulaiskaupunginjohtaja Penttilää
lainatakseni erittäin iso ja erittäin merkittävä kaava. Olen samaa mieltä

siitä, että tämä on erittäin iso ja erittäin merkittävä kaava. Minun
logiikallani päinvastoin, jos kysymys on erittäin isosta ja erittäin
merkittävästä kaavasta, joka pitkälle tulevaisuuteen määrittelee sitä,
minkä tyyppinen meidän asuntorakenteemme, liikenteen rakenteemme
on kantakaupungin alueella, niin eikö tällainen pitäisi tehdä erityisen
hyvin ja erityisen huolella ja sellaiseksi, että siihen todella ollaan
tyytyväisiä? Siinä vaiheessa, jos kysymys on näinkin merkittävästä
kaavasta kuin Jätkäsaaresta ja tämä on se toinen puolikas siitä, toinen
tulee vielä, eikö silloin nimenomaan pitäisi erityisen hyvä kaava tehdä?
Ja se, että asia palautetaan ja tältä osin parannetaan kaavaa vielä
paremmaksi, niin sehän on erittäin järkevää ja erittäin vastuullista
politiikkaa.

 

Täällä ainakin valtuutettu Pakarinen on todennut, että yksi suurimmista
valituksen aiheista uusilla asuinalueilla on liian vähät autopaikat. Toisin
kuin täällä on annettu kuva siitä jollain tavalla, että nämä olisivat
henkilökohtaisia käsityksiä ja sitä, että minkälaisen elämänmuodon on
valinnut, niin ei kysymys ole siitä, kysymys on näissä asioissa
enemmänkin siitä, että miten asioita arvottaa ja miten haluaa
kaupunkirakennetta muuttaa. Itse asun Herttoniemenrannassa, joka on
yksi näitä alueita, joissa valitetaan siitä, että autopaikkoja ei ole
riittävästi. Kyllä se minulle kantautuu ihan samalla lailla kuin
kokoomuslaisille se valitus, mutta ei se kyllä suurin valituksen aihe ole.
Paljon suurempia valituksen aiheita ovat esimerkiksi liian täydet
päiväkodit tai terveyskeskusten jonot. Siihen nähden ihmiset pitävät
aika lailla toissijaisena valituksen aiheina liian vähäisiä
autopaikkamääriä. Sen vuoksi olisi hyvä, että me tekisimme erittäin
huolellista ja erittäin hyvää kaavatyötä ja palauttaisimme tämän niin,
että se tukee tulevaisuuden kaupunkirakennetta.

 

Valtuutettu Männistö puheenvuorossaan totesi, että auto ei saastuta,
vain auton käyttö. Tämähän toki ei pidä paikkaansa. Tiedämme, kuinka
paljon jo pelkästään auton valmistaminen tuottaa hiilidioksidipäästöjä,
kasvihuonekaasupäästöjä. Se on äärimmäisen merkittävä osa auton
hiilidioksidipäästökaarta se, kuinka paljon autojen tuottaminen... Joten
se väite, että auto ei saastuta itsessään, ei pidä paikkaansa. Tämä on
esimerkiksi ongelma siinä, kun olemme tehneet tämän ns. ekologisen
verouudistuksen, jossa 80 % autoista halpeni ja siihen kannustetaan
hankkimaan uusi auto, niin itse asiassa uuden, hyvinkin
vähäpäästöisen auton käyttäminen verrattuna vanhaan autoon, niin se
on jopa 5–6 vuotta, ennen kuin päästään siihen valmistamisesta
saatujen päästöjen korvaamiseen. Eli tältä osin ensinnäkään
valtuutettu Männistön väite, jolla hän pyrki vastustamaan palautusta, ei
pidä paikkaansa.

Toinen siitä, että auto ei saastuta vaan käyttö, niin uskon, että
valtuutettu Männistö itsekin tietää sen, että jos on autopaikkoja, jos on
autoja, niin kyllä se ohjaa myös ihmisten käyttäytymistä, että on oma
auto. Alueella, jossa on hyvät joukkoliikenneyhteydet, hyvät kevyen
liikenteen yhteydet, mutta jossa on myös paljon autoja, niin kynnys
hypätä autoon, suhauttaa vaikkapa lähikauppaan autolla tai
harrastusten pariin sen sijaan, että ottaa joukkoliikenteen tai kevyen
liikenteen, on erittäin suuri. Herttoniemenrannassa, jossa valitetaan
siitä, että on liian vähän autopaikkoja, näkee myös sen, että kun
autopaikkoja on kuitenkin niin riittävästi, että siellä autoja riittää, niin
erittäin lyhyet kauppamatkat esimerkiksi S-markettiin tehdään
järjestäen autolla. Eli tältäkin osin väite siitä, että auto ei saastuta vaan
käyttö, se, että on auto, aiheuttaa päästöjä.

 

Lopuksi, arvoisa puheenjohtaja, totean, että kun tässä
palautuskeskustelun aikana on paljon puhuttu siitä, että haluavatko
ihmiset isompia asuntoja, uskoisin, että valtaosa haluaa isompia
asuntoja, siitä kai täällä ei ole epäselvyyttä. Mutta kysymys on siitä,
että kenellä on siihen varaa. Jos esimerkiksi kaupungin vuokra-
asunnoissakin on tällä hetkellä noin 10 euroa keskimäärin vuokra, jos
on 100 neliön asunto niin se tarkoittaa 1 000 euron kuukausivuokraa.
Moni lapsiperhe, joka todella tarvitsee isomman asunnon, lisää tilaa,
joutuu valitsemaan valitettavasti sen, että ei voi ottaa sitä isompaa
asuntoa, koska ei ole varaa maksaa sitä vuokraa. Eli kysymys on siitä,
millä me saamme asuntojen hintoja alas. Ja kuten täällä on hyvin
esimerkiksi valtuutettu Rantanen todistanut, kyllä autopaikat ovat yksi
osa sitä prosessia, jossa ihmisillä on mahdollisuus valita vähän
enemmän tilaa, vähän isompia asuntoja.

 

 

Kiitos.

 

Pienenä lisäyksenä, että vaikka meillä olisi minkälaisia sähköautoja, se
ei poista sitä, että Jätkäsaaren alueella on hyvin suuret mahdollisuudet
muodostaa sellaiset ruuhkat, että sieltä ei mitään sujuvaa liikennettä
ulos ole, eli joukkoliikenne on siinä ainoa ratkaisu.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Kertauksena ja osittaisena vastauksena eräisiin kysymyksiin koskien

autopaikka-asioita totean, että ensinnäkin tässä kaavassa on
suunniteltu varsin huolellisesti katutilaa niin, että yhteiskäyttö autojen
pysäköintipaikat ja sitä kautta autottomuus on mahdollista. Toisaalta
tällä kaava-alueella on mahdollista toteuttaa sitä kaupunginhallituksen
toisessa yhteydessä tekemää päätöstä kokeilla autotonta korttelia tai
sitä, että autopaikkojen hinta eriytetään itse asuntojen hinnasta. Kaava
ei sinällään anna siihen vastausta.

 

Kolmanneksi, tuosta autopaikkanormista on syytä todeta, että siinähän
20 % korkeampi on vuokra-asuntojen osalta, eli se on 150, sitä, mitä
täällä palautuksessa esitettiin. Ja varsin huomattava osa alueesta
tullaan toteuttamaan vuokra-asuntoina, joten tässä ollaan hyvin lähellä
palautusesityksen tasoa ottaen vielä huomioon, että opiskelija-
asunnoissa tuo normi on 240 neliötä per autopaikka, eli noin karkeasti
voisi melkein väittää, että joka yhdeksännessä opiskelija-asunnossa on
silloin autopaikka.

 

Tämän jälkeen sitten kysymys siitä, että laskeeko vähempi
autopaikkanormi asuntojen hintaa. Rakentamiskustannuksia se
varmaan vähentää, mutta sen, mitä olen oppinut
talonrakennustaloudesta, on se, että rakentamiskustannuksilla ja
asuntojen myyntihinnalla ei ole mitään yhteyttä keskenään. Eli siinä
mielessä suhtautuisin erityisesti siltä osin vähän varovaisesti siihen
keskusteluun, että jos muutamme autopaikkanormia niin aleneeko
täällä säätelemättömän asuntotuotannon hinnat.

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Mari Puoskari on tehnyt ponnen. Se on tullut kannatettua jo, ja minäkin
kannatan sitä lämpimästi. Mari Puoskari sanoi kuitenkin, että
pyöräkaistojen toteuttaminen on kokeilu. Minun mielestäni se ei ole
kokeilu vaan oikea uudistus ja siirtyminen liikennesuunnittelussa 2000-
luvulle. Helsingin kaupunki on sitoutunut paitsi pyöräilyn määrälliseen
kaksinkertaistamiseen, myös pyöräliikenteen osuuden kasvattamiseen
15 %:iin liikenteestä ja onnettomuuksien puolittamiseen 2020
mennessä. Samoin kaupungin strategiaan tuli merkittyä, että
pyöräkaistoja tullaan lisäämään.

 

Jos Jätkäsaaren uudelle alueelle rakennetaan suunnitellun kaltaisesti,
vanhanaikaisesti pyörätie- ja jalankulkuverkosto, joka ei tue sujuvaa
pyöräilyä kaupunginosasta toiseen, pienten mutkaisten sivukujien ja -
raittien kunnossapitäminen on hidasta ja siten kallista, ja lisäksi ne

hierarkian mukaan aurataan viimeiseksi, jos lunta vielä joku kerta tulee.
Jos kadut rakennetaan täsmälleen kuvan mukaan, tulee pyöräliikenne
joka tapauksessa kulkemaan pääkaduilla, joilla se on vaarallista, yhtä
vaarallista kuin monilla nykyisillä pääkaduilla. Sen takia pyöräkaistojen
rakentaminen on aloitettava viimeistään Jätkäsaaresta.

 

Autojen paikoituksesta täytyy sanoa sen verran, että kulki auto millä
energialla tahansa, se vie tilaa niin liikkuessaan kuin parkissakin. Ja
keskustelussa ei ole myöskään huomioitu sitä, että tässä
paikoituksessa on sekin harmittava ongelma, mitä ei millään pystytä
korjaamaan, että eivät ne ole välttämättä ne, jotka mökille ja
turhanpäiten kaksi kilometriä ajavat kauppaan, vaan ne, jotka työnsä
takia tarvitsevat, ympäri vuorokauden voivat tarvita autoa.

 

Kiitos.

 

 

Hyvä puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

 

Kannatan Mari Puoskarin pontta siksi, että erinopeuksiset
liikennemuodot tulee erottaa toisistaan. Tätä tukee mm. valtuutettu
Jarmo Niemisen valtuustostrategian käsittelyn yhteydessä tekemä
ponsi 15. huhtikuuta 2009. Väylien suunnittelussa on parannettava eri
nopeudella liikkuvien kevyen liikenteen virtojen reittiä. Tähän tulee
pyrkiä kävely- ja pyöräliikenteen erottamisella omille kaistoilleen.
Samaten valtuustostrategiaan on kirjattu, että kävelyn ja pyöräilyn
osuutta lisätään. Strategiassa se toimenpiteeksi on kirjattu. Uusien
alueiden suunnittelussa luodaan hyvät edellytykset kävelylle ja
pyöräilylle sekä lisätään pyöräkaistoja.

 

Mainitut toimenpiteet ovat kokonaisuus. Kokonaisuuden toimivuus
edellyttää, että sen kaikki osat toimivat yhtenäisesti, strategisen
tavoitteen hyväksi. Esitetyssä muodossaan suunnitelmassa on
ongelma. Kaksisuuntaiset taajama-alueella jalkakäytävän yhteyteen
sijoitetut pyörätiet on nykyään lähes kaikkien Länsi-Euroopan maiden
suunnitteluohjeissa luokiteltu ryhmään ”tulee välttää”.

 

Jätkäsaareen suunnitelluista pyöräväylistä uhkaakin tulla, kuten Tea
Vikstedt tässä jo totesi, vanhan, jo toimimattomaksi todetun mallin
mukaisia eli käytännössä yhdistettyjä kevyen liikenteen väyliä. Niillä
pyöräilijät häiritsevät jalankulkua ja jalankulkijat häiritsevät pyöräilyä.
Täällä on puhuttu Kööpenhaminasta, siellä pyöräkaistat eivät kulje
autoteillä vaan pysäköityjen autojen ja jalkakäytävän välissä.

Kannatankin Puoskarin pontta, koska henkilökohtaisesti tiedän ja
luotan, että ksv:n sisältä löytyy tarvittava suunnitteluosaaminen, jolla
Helsinkiin saadaan Jätkäsaaren myötä viimein mallikaupunginosa
toimiville pyöräväylille.

 

Ratkaisu on sekä sujuva että turvallinen niin yli 12-vuotiaille lapsille
kuin kaikille muillekin pyöräilijöille, koska he eivät enää kulje autojen
seassa ajoradalla eivätkä samalla jaetulla väylällä jalankulkijoiden
kanssa. Pyöräkaistojen myötä autoilijat huomioivat pyöräilijät paremmin
kuin jalkakäytäviksi mieltämillään kevyen liikenteen väylillä. Mikä
parasta, ratkaisu on ennen muuta jalankulkijoiden edun mukainen.
Tällöin pyöräilijät eivät ole enää häiritsemässä jalankulkua
jalankulkuväylällä. Niinpä pyöräilyn kaksinkertaistamistavoitteen
saavuttamiseksi pyöräilyn sujuvuuden huomioiminen suunnittelussa on
yhtä tärkeää kuin turvallisuudenkin.

 

Jalkakäytävän ja pysäköityjen autojen välissä kulkevat pyöräkaistat
ovat sekä sujuvin että turvallisin väylä pyöräilijöille. Lisäksi pyöräkaistat
eivät sulje pois kadunvarsipysäköintiä, ne siis eivät vähennä
pysäköintimahdollisuuksia, joista täälläkin on puhuttu. Koska meidän
kaikkien yhteisenä tavoitteenamme on luoda Helsinkiin toimiva
pyöräliikenteen ympäristö, joka on toteutettu parhaan tietouden
mukaisesti, kehotan kaikkia äänestämään Puoskarin ponnen
mukaisesti.

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämä pyörätiekeskustelu, joka käytiin varsin syvällisesti lautakunnassa,
niin siellä ratkaistiin nyt kaavassa esitetyllä tavalla, ei merkitse sitä, että
olisi jalankulun vieressä kaksisuuntaisia vaan yksisuuntaisia
pyöräväyliä. Siinä mielessä ratkaisu on turvallinen, ja lautakunta
ainakin keskustellessaan silloin katsoi, että tuo ratkaisu on parempi
mm. lasten kannalta kuin se, että on pyöräkaista tuolla
ajoneuvoliikenteen yhteydessä tai sen vieressä. Siltä osin tietenkin
tämä toivomusponsi on mahdollinen tutkia vielä kerran, koska tämä on
toivomus ja esittää tutkimusta, mutta haluan vain muistuttaa valtuustoa,
että tätä asiaa on tosiaan lautakunnassa aika syvällisesti ja tarkkaan
käsitelty ja tietenkin loppuvaiheessa sitten ratkaistaan
katusuunnitelman yhteydessä.

 

 

Kysymyshän on nimenomaan siitä, että pääkaduille pitää suunnitella
pyöräkaistat. Ne on aivan hyvin suunniteltu, mitä siellä on kortteleiden
välissä ja puistossa, mutta pääkadut näyttävät siltä, että siellä
kulkeminen on yhtä vaarallista kuin nykyisillä Mechelininkadulla tai
Hämeentiellä.

 

Kiitos.

 

 

Kunnioitettu puheenjohtajamme.

 

Apulaiskaupunginjohtaja Penttilä tuossa aikaisemmassa
puheenvuorossaan oivallisesti huomautti, että vastaesitykseni oli
puutteellinen, joten korjaan vastaesitykseni kuulumaan juuri siltä, mitä
esityslistalla on aikaisemmin lukenut: AK- ja AL-korttelialueilla
asuntojen keskikoon on oltava vähintään 75 neliömetriä. Määräys ei
koske vuokra-asuntotuotantoa.

 

Minua ottaa vähän ehkä päähän tämä keskustelu monellakin tapaa
mutta erityisesti siltä osin, että kyllä minulle politiikka on sitä, että kun
kerran sanotaan jotain niin sitten se myös toteutetaan eikä sellaista,
että käytetään puheenvuoroja sen puolesta, että perheasunnot ovat
periaatteessa kannattavia ja autottomuus on periaatteessa
kannatettavaa mutta ei tässä tapauksessa. Minä kysyn vaan, että
missä tapauksessa se sitten on, koska tämä on yksittäinen suurin
kaava-alue, minkä me varmaan tämän valtuuston aikana tulemme
päättämään? Niitä päätöksiä pitää tehdä nyt eikä 15. päivä.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Todettakoon nyt vielä Moisiolle, että kyllä näitä päätöksiä ja niiden
toteuttamista pitää edellyttää, mutta nyt puhutaan siitä keinosta, jota
käytetään näiden perheasuntojen toteuttamiseksi. Itse ainakin
kannatan hyvin lämpimästi sitä, että tontinluovutuksen yhteydessä
voidaan asettaa hyvinkin tarkkoja edellytyksiä tapauskohtaisesti
asuntojen keskimääräiselle koolle ja vieläkin tarkemmin edellyttää ei
vain keskipinta-alavaatimusta vaan hyvinkin standardoitua
perheasunnon mittaa, silloin kun sille on perusteet. Tai sitten voidaan

kehittää uusia tapoja ohjata todella rakentamaan sellaisia asuntoja.

 

Mutta käytännössä tämä 75 neliön keskipinta-alavaatimus ei ole
johtanut siihen, että näitä perheasuntoja tuotettaisiin, vaan on
rakennettu muutama valtavan suuri kattohuoneisto, jotka menevät
vaikeasti kaupaksi, ja sitten tehdään sitä 50–60 neliön huoneistoa se
koko muu talo täyteen. Tämä ei ole se, mitä me nyt edellytämme ja
haluamme, kun me puhumme perheasunnoista.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Jos nyt kuulin oikein valtuutettu Moision korjatun esityksen niin
ihmettelen, että ei ole kulunut kuin runsas kuukausi siitä, kun valtuusto
teki päätöksen näissä asioissa, ja silloin sovittiin, että keskipinta-
alatavoitetta ei sovelleta vuokra-asuntotuotannossa eikä
asumisoikeustuotannossa. Nyt ilmeisesti tämä asumisoikeustuotanto
puuttuu siitä valtuutettu Moision esityksestä. Päätimme myös, että
ensisijaisesti tätä keskipinta-alatavoitetta ohjataan tontinluovutuksella,
ja kun täällä annetaan ymmärtää, että nyt jotkut ovat siitä lipsumassa,
niin tontinluovutushan on se ratkaiseva vaihe. Aivan varmasti
Jätkäsaareen tulee perheasuntoja, mutta toivottavasti sinne tulee myös
selkeästi kauan kaivattuja pienasuntoja. Minusta on aika kummallista,
että täällä nyt väitellään siitä, aivan niin kuin nostetaan kädet pystyyn.
Minusta kiinteistölautakunnassa on kaikki mahdollisuudet
tontinluovutuksen osalta huolehtia siitä, että riittävä määrä
perheasuntoja myös Jätkäsaareen saadaan.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Nyt valtuutettu Männistö jälleen kerran palasi siihen teemaan, että
tämä on asia, jossa pitää olla kärsivällisyyttä. Eli me olemme 150
vuotta kärsineet Helsingissä pienten asuntojen ylitarjonnasta ja ns.
perhe- tai niin kuin aikoinaan sanottiin keskiluokkaisten asuntojen
tarjonnasta. Tämä ei poistu kertaheitolla tai puolen vuoden mietinnän
tai testaamisen jälkeen, vaan tässä tarvitaan yhteinen poliittinen
tahtotila, joka selvästi oli olemassa. Ja nyt, kun on pikkuisen lamaa ja
muuta, suuret ryhmät lipeävät tästä.

 

Muutos ei tule heti, vaan sen päätöksen takana pitää seistä ja ohjailla

ja muokata se poliittinen mielipide, jolla tätä asumisen keskipinta-alaa
saadaan kasvamaan. Muuten me olemme seuraavat 150 vuotta jälleen
tässä yksiökierteessä, ja ei koskaan saada sitä tilannetta, että
rakennuttajia ikään kuin ohjattaisiin tuottamaan edullisia mutta vähän
suurempia asuntoja. Sehän on se, mikä eurooppalaisissa
suurkaupungeissa on toteutunut, että perheitä ei ahdeta yksiöön vaan
löytyy tilavia asuntoja.

 

Joku viittasi täällä, että 150 neliötä on mammuttiasunto. Kun mennään
Tukholmaan, Kööpenhaminaan, Amsterdamiin, Lontooseen, se ei ole
mikään mammutti vaan se on normaali perheasunnon koko. Eli tämä
meidän ajattelumme on suoraan sanoen en sano mistä ruumiinosasta,
mutta siinä pitäisi nyt jotenkin saada kärsivällisyys, pitkäjänteisyys ja
poliittinen johdonmukaisuus aikaan. Tämä on hyvin kummallista.

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Valtuutettu Kolbelle vain sen verran, että kun puhutaan näin isoista
asunnoista niin kyllä Helsingin kohdalla varsinkin pitää koko ajan puhua
myös niistä asuntojen hinnoista. Eli kellä on varaa asua missäkin
neliöissä, niin se vaikuttaa siihen kysyntään siinä missä myös tarjonta,
niillä on myös keskinäinen yhteys. Mutta tosi tärkeä pointti on
mielestäni se, että rakennusliikkeet ilman sääntelyä tekevät vain
yksiöitä ja kaksioita tai hyvin yksiö- ja kaksiovaltaista, koska siitä tulee
parempi kate. Jos me haluamme perheasuntoja, meidän on sitä tavalla
tai toisella säänneltävä.

 

Mutta tämä 75:n keskineliömääräys on minusta ihan hölmö sen takia,
koska se ohjaa siihen keskineliömäärään, joka ei takaa sitä, että niitä
optimikokoisia perheasuntoja tulisi. Paljon järkevämpää, jos halutaan
säädellä, on tontinohjauksessa ilmoittaa, että tietty prosenttiosuus
alueen asunnoista täytyy olla vähintään neljähuoneisia. Sitten
rakennusliikkeet pakotetaan suunnittelemaan sellaisia pohjakaavoja,
joissa voi asua perhe, vaikka se neliömäärä ei täyttäisi 125:aa tai
100:aa neliötä, vaan pystyy olemaan pienineliöisempi, täyttää kuitenkin
tarpeet ja on kohtuuhintaisempi ja perheiden tavoitettavissa oleva.

 

Tämäntyyppistä ohjausta me tarvitsemme, mutta tästä
keskustelunaiheesta ei päästä ikinä mihinkään, kun junnataan tässä
keskineliöissä, joka on ihan pielessä. Koska sen tuloksena todella
syntyy ylisuuria asuntoja, jotka eivät mene kaupaksi, koska
rakennusliikkeet haluavat silti tehdä hirveän paljon niitä yksiöitä ja

kaksioita, jotka menevät hyvin kaupaksi. Sitten ne syyttävät poliitikkoja
siitä väärästä ohjauksesta.

 

Tässä on se ongelma. Avataan se, valta on meillä.

 

 

Kannatan tätä Moision muutettua vastaesitystä. Tässä Penttilälle
kommentoisin vielä tätä pyöräkaista-asiaa, että kyllä olin itsekin silloin
kaupunkisuunnittelulautakunnassa, kun käytiin keskustelua
pyöräkaistoista, mutta tässä on erittäin paljon nyt Helsingin poliitikkojen
joukossa pyöräkaistoista asiantuntemus lisääntynyt vuoden sisällä,
mm. Amsterdamin ja Kööpenhaminan kokemusten innoittamana. Ja
esimerkiksi juuri Jarmo Nieminen on tehnyt siitä ponnen strategian
yhteydessä. Eli tilanne on muuttunut, ja sinänsä olisi järkevää tutkia
sitä vielä uudestaan.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Muutama kommentti tähän kaavaan. Kiinnittäisin huomiota siihen, että
meillähän vaaditaan kaavoissa, että asuntojen lattiakorkeus on
katutasoa korkeammalla. Muualla kaupungissa aika monta kertaa se
on 70 cm, mutta Jätkäsaaressa se on nostettu metriin. Siinä on omat
huonot puolensa, että taloihin sisäänpääsy käy entistä vaikeammaksi.
Jos on kapeita katuja, kerrostalot kaavoitetaan aika lailla lähelle
jalkakäytävää ja ensimmäinen kerros on metrin korkeudella, niin tulee
vaikeuksia siitä, miten asuntoon pääsevät huonosti liikkuvat ihmiset
sisälle. Kaavamääräyksissä sanotaan jossain kohtaa, että pihalle täytyy
olla ainakin yksi esteetön reitti. Olisihan tietysti hyvä, että omaan kotiin
olisi vähintään yksi esteetön reitti, mutta ongelma on siinä, että
Helsingissä käy niin, että ne, jotka liikkuvat kaikkein hitaimmin ja
huonoimmin, joutuvat kulkemaan pisimmän matkan kotiinsa. Tämä on
sellainen dilemma, jota meillä ei ole kunnossa pystytty ratkaisemaan.

 

Kaupunkisuunnitteluvirasto teetti ? toimistolla selvityksen siitä, että
miten kaavoitus vaikuttaa esteettömyyteen. Sen selvityksen sisältö oli
osittain jopa rasistinen siinä mielessä, että siinä ehdotettiin, että olisi
esteettömyysvapaita kaupunginosia tai kortteleita. Se olisi aika
erikoista, kun tavoite on integraation ja ? syntyisi alueita tai pieniä
alueita, joissa esimerkiksi liikkuminen olisi hankalaa. Tuskinpa sitä
ehdotusta tullaan koskaan sellaisenaan toteuttamaan.

 

 

Yksi vaihtoehtohan on, mutta se vaatii meidän talosuunnittelultamme
uudenlaista asennetta, hissin sijoitus näissä kerrostaloissa, joissa
ensimmäinen kerros on korkealla, sijoitetaankin ei talon keskelle vaan
aika lähelle sisäänkäyntiä. Silloin läpikulkuhissillä voitaisiin ratkaista
tämä ensimmäisen kerroksen liikkumisesteongelma. Mutta meillä
talosuunnittelu ei ole vielä osoittanut valmiutta tähän, että tällaisia
ratkaisuja voitaisiin, tai en ole nähnyt niitä vielä Helsingissä enkä oikein
muuallakaan. Ajatus siitä, että on kaksi hissiä, jolla toisella pääsee
ensimmäiseen kerrokseen ja toisella ylempiin kerroksiin, ei välttämättä
tunnu kauhean järkevältä. En tee tästä mitään ehdotusta mutta todella
kyllä toivoisin, että kaupunkisuunnittelulautakunta tulevaisuudessa
ottaisi tämän asumisen esteettömyyden nykyistä vakavammin.

 

Myönteistä, ettei aina vain moitita, on, kuitenkin täällä kaavassa
edellytetään, että kulkureitit noin yleisesti ovat esteettömiä. Se on hyvä
asia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Näin suuren kaavan kyseessä ollessa menee keskustelu helposti aina
johonkin yksityiskohtaan, nyt on puhuttu asunnoista ja asumisen tilasta,
kun pitäisi samanaikaisesti myös muistaa se, että me rakennamme
kokonaan uutta kaupunginosaa. Sen attraktiivisuus voisi olla juuri siinä,
että se olisi uutta kaupunkiympäristöä, jossa asumisessa ei olisi vain
riita perheasunnoista tai sinkkuasunnoista vaan jossa samassa talossa
asuisi vauvoja ja vaareja ja joissa todella se vanha
kaupunkiasumisympäristö kyettäisiin toteuttamaan uusilla ratkaisuilla ja
uusissa olosuhteissa. Se loisi haasteita myös talojen suunnittelulle niin,
että asuntokoot ovat muunneltavissa ym. ja ennen kaikkea liikenteessä
sen, että voitaisiin turvallisesti pyöräillä pääkatuja pitkin ja esimerkiksi
pysäköinnillä aiheutetut ongelmat siirrettäisiin näiltä väyliltä pois ja
annettaisiin ikään kuin kevyelle liikenteelle vapaat
liikkumismahdollisuudet.

 

Eli on todella kysymys aika haasteellisesti asiasta kaiken kaikkiaan, ja
siksi mielestäni pitäisi kaikki nämä toivomusponsissa esitetyt asiat
ottaa ihan tosissaan huomioon. Ja erityisesti toivoisin, että tähän
pyöräilyyn liittyvä ponsi nyt otettaisiin vakavasti huomioon siinä
mielessä, että mehän olemme tässä vaiheessa vielä neitseellisellä
maaperällä esimerkiksi katusuunnittelussa, ja nyt kun
pysäköintinormitkin ovat olemassa, niin pysäköintisuunnittelussa

voidaan ottaa tämä huomioon niin, että saadaan toimiva, uusi
kaupunkiympäristö.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Palaan vielä tähän onnettomaan pysäköintiasiaan sen takia, että
muutamilla vihreillä näytti olevan sellainen merkillinen markkinaharha,
kun he puhuivat siitä, että meillä voisi olla sellaisia alueita, joissa ei olisi
mitään sanottu autopaikkojen määrästä ja että markkinat voisivat sen
ratkaista autopaikkojen kysynnän mukaisesti. Mutta tosiasiassa kun
taloja rakennetaan, kaupungissa kuitenkin asukkaat varsin harvoin
osallistuvat talojen suunnitteluun tai rakennuttamiseen. He valitsevat
niistä taloista, joita rakennuttajat ovat rakentaneet kaupungin
määrittelemien normien mukaisesti. Sitä normivapautta ei siis
asukkailla ole.

 

Sen sijaan luonnollisesti, jos pysäköintipaikat ovat kaikki kaupallisessa
omistuksessa ja niitä myydään niille, joilla on rahaa niitä ostaa, niin
siinä on tietynlaiset rahamarkkinat sitten olemassa, jos niitä ei sidota
mitenkään mihinkään taloihin tai myöskään ihmisten
pysäköintitarpeisiin. Kuitenkin olennaista on juuri se, että pystyttäisiin
ottamaan pysäköintipaikoissa huomioon ne ihmiset, joilla siihen on
todellinen tarve. Mainitsin jo edellisessä puheenvuorossani
luonnollisestikin nämä liikuntarajoitteiset ihmiset, jotka hyötyvät auton
käytöstä. Sitten meillä on sellaisia ammatteja myös, joissa ihminen
joutuu päivän mittaan liikkumaan runsaasti paikasta toiseen, pitkiä
matkoja ja joissa myös joudutaan kuljettamaan tavaroita. Näille
ihmisille myös täytyisi sallia se, että heillä on todella mahdollisuus
saada pysäköintipaikka asuntonsa läheltä eikä jostakin kaukaa, minne
heidän pitää erikseen matkustaa sen auton luo, jota he välttämättä
tarvitsevat työssään.

 

Mutta nyt tämä markkinapuhe, normivapauspuhe, se voi toimia vain
sillä rahaperusteella. Rikkaat voivat ostaa autopaikkoja. Ne, jotka
välttämättä niitä tarvitsevat mutta jotka eivät ole rikkaita, jäävät sitten
ilman. Se ei voi olla oikea kaupungin suunnitteluperiaate. Eli normeja
tarvitaan ja niiden pitää olla aika tarkkoja myös, esimerkiksi näissä
tontinluovutusehdoissa voisi invalidipaikkojen lisäksi varata myös
paikkoja sellaisille ihmisille, jotka työnsä takia välttämättä tarvitsevat
autopaikkoja ja omaa tai muuten jatkuvassa käytössä olevaa autoa.

 

Tästä perheasuntoasiasta on puhuttu paljon, ja tämäkin on jatkossa

hyvin tärkeä asia näissä tontinluovutuksissa. Minä en voi ymmärtää
sitä, että ne, jotka kannattava tätä 75 neliön säätelyä kaavassa, jättävät
siitä pois nämä vuokra- ja osaomistusasunnot, koska meillä on hyvin
paljon kaupungissa perheitä, joilla ei ole mahdollisuutta hankkia
vapaarahoitteista omistusasuntoa ja jotka todella tarvitsisivat isompaa
perheasuntoa. Myös näissä vuokra- ja osaomistusasunnoissa täytyy
turvata se perheasuntojen määrä ja vielä monipuolinen perheasuntojen
määrä. Helsingissähän on nykyään runsaasti myös todella monilapsisia
perheitä. Itse asun Myrskyläntiellä, jossa ei kyllä... Taitaa olla tällä
hetkellä nelilapsinen perhe suurin, mutta meidän kadullemme pysäköi
jatkuvasti lestadiolaisia perheitä, joissa lapsia on erittäin runsaasti. Ja
nämä perheet luonnollisesti myös tarvitsisivat vähän isompia asuntoja
kuin mitä esimerkiksi vuokra-asuntokannassa tällä hetkellä on
kaupungilla tarjota.

 

Kaavoituksella ei voi todellakaan ratkaista kaikkia asioita, rahoitus on
aivan keskeinen sekä välttämättömän henkilöautoliikenteen
turvaamiseksi että välttämättömän, kunnollisen asumisen
turvaamiseksi.

 

Me mummot ja vaarit tuossa keskustelimme keskenämme siitä, että
kun me 70-luvulla yritimme ajaa näitä samoja asioita, joista tänään on
täällä runsaasti puhuttu, niin on erittäin ilahduttavaa, että ne ovat näin
voimakkaasti nämä tavoitteet esillä, vaikka nyt sitten valtuuston
enemmistö ei esimerkiksi tässä pysäköintipaikka-asiassa halunnut vielä
riittäviä toimenpiteitä kuitenkaan turvata. Mutta edistytty on aika paljon,
silloin 70-luvulla jäimme aina todella surkeasti häviölle sekä
ryhmissämme että myös valtuustossa, kun yritimme ajaa
vähempiautoista kaupunkia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut salissa läsnä olevat.

 

Kuten täällä on aikaisemmin jo mainittu monta kertaa, että kyseessä on
tällainen merkittävä kaava, niin olisi ilahduttavaa, että tämä
monimuotoisuus näkyisi todellakin muuallakin kuin tällaisin
monikulttuurisin elementein talojen seinillä, ja tarkoitan tällä
nimenomaan näitä neliökokoja, että sitä ei rajattaisi liian tiukasti tämän
75 neliön ympärille vaan ne olisivat tosiaan, että löytyisi pienempää ja
suurempaa asuntoa, että siellä voisivat asua niin ikäihmiset, opiskelijat
kuin lapsiperheet.

 

Palatakseni takaisin tähän pysäköintialueasiaan, niin huolimatta siitä,

että vaikka maan allekin rakentaminen olisi kalliimpaa, niin ehkä se
antaisi ilmavuutta näille kaduille ja voitaisiin toteuttaa paremmin tämä
pyörätieratkaisu. Täällähän esitettiin, Mari Puoskari esitti tätä, että
nämä pyörätiet olisi erillisesti merkattu omiksi alueikseen, mikä on
vähän erilainen kuin täällä sivulla 13 oli tällainen, että pyörätiet olisivat
omilla kaistoillaan autoliikenteen yhteydessä. En kannata sitä, että ne
olisivat autoliikenteen yhteydessä, koska oli se sitten polkupyörä-
jalankulkija, polkupyörä-autoilija, niin jos tulee reisimurtuma, niin senkin
korjaaminen maksaa useita tuhansia euroja puhumattakaan muista
kuluista toimenpiteen lisäksi. Eli kannatan Mari Puoskarin ehdotusta.

 

 

Puheenjohtaja, valtuutetut, ystävät ja kaupunkikulttuuria arvostavat
henkilöt läsnä olleista.

 

Tässä kaavassa on nyt puhuttu paljon asumisesta ja autoista, nyt ehkä
voidaan siirtää keskustelua vähän muuallekin, autotallien ja asuntojen
ulkopuolelle, nimittäin kaduille, aukioille ja puistoalueille. Todettakoon,
että tässä esityksessähän kauniisti todetaan, kuinka
kaupunkikuvallisissa ratkaisuissa lähtökohtana on keskustaan liittyvien
vanhojen asuinalueiden henkilö, meren läheisyys ja satama-alueiden
muistumat. Tämä on kaikki kauniisti ja hyvin ilmaistu, mutta henki ei
riitä, pitää saada myös sellainen toteutus, joka uusintaa, nykyaikaistaa
ja siirtää ikään kuin 2000-luvulle Helsingin kovin arvostetun
kantakaupunkiasumisen.

 

Kantakaupunkiasumiseen kuuluvat myös toimivat puistoalueet, ja tässä
yhteydessä voin kiitollisuudella todeta, että kaupunki on viime vuosina
pieteetillä ja arvokkaasti ja perinnettä komealla tavalla kunnioittaen
tehnyt lukuisia vanhojen puistojen uudelleen suunnitteluja ja
toteutuksia. Omassa kotikaupunginosassani Ritaripuistikko ja
Liisanpuistikko ovat suurenmoisia esimerkkejä tästä puistojen, siis
hienojen historiallisten puistojen elvyttämisestä.

 

Todettakoon nyt, että tässä kaavassa nostetaan esiin tai siellä on
erittäin keskeisenä elementtinä tämä ns. Hyväntoivon puisto, joka
käärmemäisesti tai orgaanisesti, miten vain, jakaa tämän alueen ja
toimii aivan keskeisenä viherelementtinä. Tässä yhteydessä on syytä
palauttaa mieliin se, minkälaisia kantakaupungin puistot ovat. Ne eivät
ole siis mitään aitoja luonnontilassa olevia metsikköjä tai viheralueita,
vaan helsinkiläiset puistot, joista malliesimerkkinä nämä kaksi äsken
mainittua ja tietenkin Esplanadin puisto, edustavat juuri
kaupunkikulttuuriin kuuluvaa komeaa, suunniteltua tapahtumapuistoa,

jossa vanhat puut, niin kauan kunnes Helsingin metsurit eivät pääse
niitä poistamaan ylenpalttisesti, rajaavat tätä puistotilaa, joka on
muodostunut kansalaisten kohtaamispaikaksi kahviloittensa,
markkinatapahtumiensa, taide- ja muistomerkkiensä ansiosta, ja kuten
Espa, ovat keskeisiä mielenosoitusten ja erilaisten kaupunkilaisten
häppeninkien tapahtumapaikkoja. Siis puistot elävät omalla tavallaan ja
tuottavat kaupunkilaisuutta, kaupunkikulttuuria ja ikään kuin urbaania
identiteettiä.

 

Olemme nähneet, miten tämä ns. Hyväntoivon puisto on muodostunut
viime vuosien aikana. Siitä on järjestetty oma kilpailunsa, jossa esiin
nousi aika lailla tällaista, miten sanoisin, vapaan luonnon innostamaa
puistosuunnittelua ja jossa nimenomaan tällainen luonnonläheisyys oli
nostettu esille. Se on kaikki tärkeää ja hyvää, mutta korostaisin
kuitenkin sen tärkeyttä, että jatkaisimme Hyvän toivon puistossa
nimenomaan tätä kantakaupungille tunnusomaista kulttuuri- ja
tapahtumapuiston suunnittelua. Näissä merkeissä esitänkin seuraavan
toivomusponnen: