Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.

 

Huhtikuun lopussa uutisoitiin, että työ- ja elinkeinoministeriö joutuu
palauttamaan 20 miljoonaa euroa EU:n Suomelle myöntämää
tukirahaa, sillä rahoille ei ole löytynyt ottajia.

 

Työ- ja elinkeinoministeriössä havaittiin ongelma talvella, jolloin
komissio myönsi rahankäytölle lisäaikaa kesäkuuhun saakka.
Perusteena oli, että rahat voitaisiin käyttää talouden elvyttämiseen.
Avustusten myöntämisen ehtona oli, että ne annettaisiin vuosina 2000–
2006 aloitettuihin projekteihin, eli uudet projektit eivät kelvanneet.
Rahanreikiä etsittiin muidenkin ministeriöiden avustuksella.

 

Lopputulos oli se, että alueiden kehittämisrahaston 20 miljoonaa saatiin
kulumaan mutta sosiaalirahaston varoista kohde löytyi vain kahdelle
miljoonalle. Tarjolla olisi ollut 23 miljoonaa. Käyttämättömät hieman yli
20 miljoonaa euroa joudutaan lehtitietojen mukaan palauttamaan
EU:lle.

 

Uutinen löytyy linkistä, jonka olen maininnut tässä esityslistassa
(http:/yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/04/tyoministerio_ei_loytanyt_kayttoa_2
0_miljoonan_eu-tuille_693331.html).

 

Kysyisin, olivatko nämä sosiaalirahastosta saatavilla olleet avustukset
Helsingin kaupungin tiedossa? Mikäli niiden saatavuus oli tiedossa,
eikö kaupungista löytynyt mitään vuosina 2000–2006 aloitettua
projektia, jonka käyttöön rahaa olisi voitu hakea?

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Vastauksena esitettyyn kysymykseen totean aluksi, että
kaupunginhallituksen johtosäännön 15 §:n 18. kohdan mukaan
kaupunginjohtajan tehtävänä on, ellei hän ole määrännyt tehtävää
muulle viranhaltijalle tai ellei toisin ole määrätty, hakea kaupungin
puolesta Euroopan unionin rahoitusta riippumatta siitä, mitä virastoa tai
laitosta asia koskee. Kysymyksessä tarkoitettu Euroopan
sosiaalirahaston rahoituksen, eli ESR, hakeminen kuuluu täten
kaupunginjohtajan toimivaltaan.

 

Ohjelmakauden 2000–2006 varojen käytön jatkamisesta on uutisoitu
osin virheellisin tiedoin. Komissio pidensi EU-ohjelmien varojen
käyttöaikaa puolella vuodella 2009 kesäkuun loppuun. Kohteita
komission palautettavalle 20 miljoonan euron ESR-tuelle olisi ollut,
mutta käytännössä valtio käynnisti jatkotoimet liian myöhään.
Ohjelmasäädösten mukainen hakumenettely ei ollut mahdollista
hankkeiden hallinnointiin käytetyn valtion tietojärjestelmän sulkemisen
jälkeen. Tästä johtuen työ- ja elinkeinoministeriö ei komission
päätöksestä huolimatta eikä ministeriön antamista tiedoista poiketen
avannutkaan hakuun uudelleen työllisyyspainotteista Etelä-Suomen
ESR-ohjelmaosiota. Euroopan aluekehittämisrahaston, eli EAKR,
puolella sen sijaan saatiin nopeita investointihankkeita maakunnissa
käyntiin.

 

Euroopan sosiaalirahaston rahoituksen osalta hankemäärärahat ovat
olleet osoitettuina erityisesti Itä-, Pohjois- ja Länsi-Suomeen. Etelä-
Suomeen on saatu edelliseltä ohjelmakaudelta rahoitusta hankkeisiin
valtakunnallisesta ohjelmasta. Hankkeet ovat mm. kehittäneet
työllisyyttä, sosiaalisten ongelmien ehkäisyä ja yritysten
toimintaympäristöä. Tällaiset projektit, joita Helsingissä oli 42
kappaletta, toteutettiin hankepäätösten mukaisesti.

Etelä-Suomen metropolialueen ongelmien hoitoon myönnetyt,
asukasmäärään suhteutettuna vähäiset Euroopan sosiaalirahaston
hankemäärärahat on käytetty tarkkaan, eikä täällä olekaan jäänyt
käyttämätöntä rahoitusosuutta esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomen
tapaan. Merkittävän osan alueen rahoituksesta on käyttänyt
Uudenmaan TE-keskus työllisyyskoulutuksen ja mm.
yritystukitoimintojen menoihin. Myös meneillään oleva
rakenneohjelmakauden määrärahojen käyttämättä jäämisen riski on
olemassa. Vuonna 2007 alkaneen ohjelmakauden ohjelma-asiakirjat
valmistuivat myöhässä, ja maksatuksia ei vielä ole saatu kunnolla

käyntiin valtion rakenneohjelmien hallintoon toteuttaman ATK-
sovelluksen ongelmien takia.

 

Hallitus on pyrkinyt aikaistamaan ohjelmakauden 2007–2013 tukia
elvyttämistarkoituksessa. Ellei hankemaksatuksia saada vauhditettua,
joutuu valtio kuitenkin palauttamaan vuoden 2007 EU-tukia.

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Jos noin tiivistetysti vastaan näihin asetettuihin kysymyksiin, joista
perustelut äsken luin, niin ensimmäinen kysymys, että oliko Helsingillä
tiedossa tämä asia, niin siis vastaus on kyllä. Ja sitten, eikö
kaupungista löytynyt mitään vuosina 2000–2006 aloitettua projektia,
jonka käyttöön rahaa olisi voitu hakea, tämä haku ei ollut teknisesti
mahdollista.

 

Kiitos.

 

 

                                          Kiitos, puheenjohtaja.

 

Kiitän kaupunginjohtajaa seikkaperäisestä vastauksesta, joka
kaupungin taholta tyydyttää, mutta täytyy sanoa, että minä olen niin
järkyttynyt, etten oikeastaan pysty tähän sen enempää
kommentoimaan, että voi olla tosiaan tuen saaminen kiinni tällaisesta
teknisestä ongelmasta. Mutta tyydyn tähän vastaukseen.

 

Kiitos.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Satuin itse hallinnoimaan näitä ESR-rahoja Suomessa viime
ohjelmakaudella työministeriössä ja valmistelin niiden osalta valtion
budjettia ja seurasin rahankäyttöä ja tein näitä Tavoite 3 -ohjelman
taloussuunnittelutehtäviä. Se on juuri se ohjelma, jota voitiin mm.
Helsingissä toteuttaa. Tämä systeemihän ei herännyt tähän ongelmaan
vasta talvella, vaan se oli kaikkien nähtävissä vuosien ajan, että rahoja
ei saataisi käytettyä kokonaan. Joka vuosi budjetin
myöntämisvaltuuksia jäi käyttämättä ja ne siirtyivät seuraaville vuosille,
eli rahaa kasautui.

 

 

Muistan itse istuneeni palaverissa, jossa virkamiehet yrittivät
epätoivoisesti ideoida, miten saataisiin kulumaan mahdollisimman suuri
summa rahaa. TE-keskuksille sitä ei voinut antaa, kun ne eivät saaneet
vanhojakaan rahoja menemään. Yritettiin keksiä muita keinoja. Kaikki
tajusivat, miten absurdia se oli, mutta oli annettu käsky ylemmältä
taholta, että kaikki on käytettävä, vaikka ilmeisesti esimerkiksi VM:ssä
oltiin toista mieltä.

 

EU-tuki kuulostaa hyvältä. Siinä on kuitenkin se ongelma, että EU-
rahoitus on näissä hankkeissa vain osa rahoitusta. Jokaista 40 senttiä
kohti, joka ESR:stä saatiin, veronmaksajien piti maksaa 60 senttiä. Siis
ostettiin 40 senttiä maksamalla 60 senttiä. Aika kallista.
Rakennerahastoihin liittyy täydentävyyden periaate. Niiden tuella ei saa
korvata mitään sellaista toimintaa, mitä Suomi on ennen rahoittanut
budjetista. Kaikki EU-projektit, joissa siis suurin rahoitusosuus tulee
suomalaisilta itseltään, tulevat sen päälle. Mitä enemmän tätä EU-
tukea me saamme, sitä enemmän me maksamme veroja. Se, että
menoissa ei säästetty ohjelmakautena, piti todistaa additionaalisesti
laskelmilla, joita tein viime ohjelmakaudella välitarkastuksessa Suomen
osalta.

 

Uskon kyllä, että joidenkin erityisen innovatiivisten uusien hankkeiden
toteuttaminen on tietyin ehdoin järkevää ESR ? , mutta jos ? ei ole,
niin väkisin ei kannata perustaa huonoja.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Täytyy ihmetellä tuota valtuutettu Koulumiehen asennoitumista tähän
kalliiseen rahaan. Eli se, että jos me saamme 40 senttiä eurolta ja
maksamme siitä 60, niinhän se on idea myös valtion erilaisissa tuissa,
että omavastuurahoitusosuus täytyy olla.

 

Päinvastoin kuin valtuutettu Pakarista tyydytti kaupunginjohtajan
vastaus, niin itseäni ei tyydyttänyt. Se tuntui kyllä aikamoiselta
selittelyltä, ja tietysti kyllä hämmästyttää, että tällaisen rahan
hakeminen kompastuu teknisiin ongelmiin, etteivät asiakirjat avaudu tai
vastaavalla tasolla. Huolestuttavinta tässä vastauksessa tietenkin oli
se, että tämä sama meno jatkuu eli se, että seuraavan rahoituskauden
rahat olisivat myös heikosti haettavissa. Ja tietysti tässä alkaa
epäilyttää, että onko tarkoituskaan hakea näitä ESR-rahoja tai
rakennerahaa, koska siinä on todella joutunut tätä omavastuuta

hakemaan plus sitten, että täytyy myös projekti suunnitella. Nehän
eivät ole tietenkään mitään yksinkertaisia, mutta se, mitä itsekin olen
näitä joidenkin projektien kanssa sivusta joutunut tai olen tullut
informoiduksi, niin olisi syytä kuitenkin suuntautua, että käyttäisimme
etenkin tässä tilanteessa, jossa työttömyys kasvaa ja erilaiset
sosiaaliset ongelmat kasvavat.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Mielenkiinnolla kuuntelin valtuutettu Koulumiehen, tai osin kuulin, en
kyllä kaikesta saanut ihan selvää, mutta tätä pohdintaa tästä absurdista
tyylistä. Nyt on kuitenkin hyvä huomata ja herätä siihen realismiin, joka
tällä hetkellä Euroopassa ja myös Suomessa vallitsee, joka on aivan
toisenlainen kuin edellisen ohjelmakauden aikainen talouskasvutilanne
oli. Meillä on tällä hetkellä nuorisotyöllisyys ja ennen kaikkea -
työttömyys, joka kasvaa Uudenmaan seudulla räjähdysmäisesti. Se
taitaa olla sellaista luokkaa jo 80 %, joka on aivan valtaisa luku. Ja kun
täällä kuulutettiin innovatiivisuutta, niin tässä ei enää valtavasti vaadita
innovatiivisuutta, jos katselee sitä tilannetta seuraavan kolmen vuoden
sisällä, minkälaisia uhkia, paineita ja haasteita sosiaalirahastolla myös
Helsingin seudulla on.

 

Minä toivoisin ja kysynkin nyt kaupungin johdolta, että mihin
toimenpiteisiin kaupungissa aiotaan ryhtyä tulevaisuudessa, jotta myös
EU-raha tänne löytää paremmin? Koska nämä haasteet ja valtavat
murrosongelmat, jotka ovat tulleet tässä aivan nopeasti vuoden sisällä,
tulevat koskettamaan myös Helsingin seutua. Ne tulevat koskettamaan
ympäri Eurooppaa kaikkia suurkaupunkeja mutta ennen kaikkea myös
Helsingin seutua. Mihin aiotaan jatkossa ryhtyä, että näitä rahoja
päästään käyttämään ja oivalletaan tilanne, mikä on nyt?

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kaupunginjohtajan vastaus esitti osittain oikean kuvan, joka kuvaa sitä,
että meidän oma kansallinen byrokratiamme on hyvin pitkälti myös
täällä taustalla. Usein puhutaan siitä, että se on se EU, joka luo sitä,
mutta tämän asian tarkastelussa on mm. ilmennyt, että meillä

kansallisesti on yli 60 viranomaista hallinnoimassa näitä tämäntyyppisiä
EU-ohjelmia, kun naapurivaltiossa Ruotsissa on 8 viranomaista ? .
Varmaan oli yksi syy tähän, että päätettiin, että uusi ministeriö
perustetaan 1.1. lukien. Usein kun on hallinnollisia uudistuksia tehty, ne
on tehty 1. maaliskuuta lähtien, jolloin on ollut aikaa valmistautua
paremmin. Sen lisäksi on ilmennyt, että Suomessa on ollut hyvin
perinteisesti ns. varovainen budjetointi. Muualla maissa on vähän
uskallettu antaa enemmän lupaa budjetoida ja suunnitella, jolloin siellä
on ollut tätä käyttövaraa.

 

Tässä seuraavaksi kaudeksi on otettava opiksi, että meidän
kansallisesti on lähdettävä liikkeelle aikaisemmin. Mm. siis seuraava
pitkä kausi, joka alkaa 2014, siihen on varauduttava kansallisesti
aiemmin ja siihen ainakin nykyään TEMissä, sellaisiin toimiin aiotaan
ryhtyä. Sen sijaan ne varat, jotka on varattu vuosille 2007–2013, on
ryhdytty pikaisiin toimiin ja voin mm. vakuuttaa valtuustolle, että mitä
tulee maahanmuuton tarpeeseen, työllisyyden tarpeeseen, on esitetty
paljon hankkeita, joihin sitä voisi käyttää. Ja olen vakuuttunut siitä, että
me teemme kaikkemme, että näihin kahteen tavoitteeseen ja
toimenpiteisiin saadaan niin paljon varoja kuin vain suinkin mahdollista.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Valtuutettu Bryggare esitti kysymyksen kaupungin tulevasta asemasta
suhteessa EU-rahoitusmahdollisuuksiin. Ensiksi kuitenkin kuuntelin
keskustelua, käytettyjä puheenvuoroja, niin siinä mielessä erikoinen
tilanne, että voin kaikkiin esitettyihin mielipiteisiin yhtyä. Eli kysymys on
siitä, mikä katsantokulma meillä on.

 

Oma tulkintani on se, että Helsinkihän on siis myös valtakunnallisesti
katsoen perinteisesti hyvin omavarainen, eli meillä on, onko se noin 6
% meidän tuloistamme nettona tulee valtionosuuksina, siis verotasaus
huomioon ottaen. Tämä johtaa siihen, että me usein ajattelemme niin,
että me elämme pääsääntöisesti omillamme, ja se tietenkin myös EU-
rahoituksen suhteen vaikuttaa siihen, että meillä ei ole ollut perinteenä
se, että etsimme kaikkia mahdollisuuksia, mitä löytyy.

 

Tämä asia nyt EU-rahoituksen suhteen on huomioitu. Meillähän on
Helsingin kaupungilla yhdessä Helsingin yliopiston ja Uudenmaan liiton
kanssa toimisto EU:ssa. Ja kun kävin ohjauskeskustelua EU:n
toimiston johtajan kanssa, sovimme siitä, että me kaikin tavoin
ryhdymme tulevaisuudessa, kun ymmärsin valtuutettu Thorsin

puheenvuorosta, että valtiovallan puolella on herätty tähän asiaan, niin
myös me olemme heränneet niin, että huolimatta siitä, että meidän
perinteemme on pikkuisen erilainen, me kuitenkin jatkossa lähdemme
etsimään sitä mallia, jolla nämä rahoitusmahdollisuudet tulevat
parhaalla mahdollisella tavalla hyödynnetyksi ja nimenomaan niin, että
ne eivät tule viime hetkellä havaituksi vaan että me ohjaamme
prosessia pitkin matkaa. Eli tähän on reagoitu ja uskon, että myös
Helsingin toiminta on entistä parempaa tässä suhteessa.

 

Eri mailla on erilaisia käytäntöjä, ja sen mitä itsekin olen havainnut
myös Pohjoismaissa, on ollut malli, että etsitään kaikki mahdollisuudet.
Nyt Helsingissä pyritään parantamaan tämän suhteen. Tämä
vastauksena valtuutettu Bryggarelle.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Saamani palautteen perusteella psykiatrisen hoidon saatavuudessa ja
sen tasossa on Helsingissä vakavia puutteita. Esimerkiksi Itäkeskuksen
psykiatrian poliklinikalta kunnon hoitoa ei saa asiakkailta saamani
palautteen mukaan; potilaita on liikaa ja motivoituneita lääkäreitä on
liian vähän, koska potilaita on liikaa.

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Helsingin Sanomien kirjoitukseen Oulun yliopistollisen sairaalan
tekemästä selvityksestä sisältyi valitettava virhe, joka antoi väärän
käsityksen koko arvioinnin tuloksesta. Kirjoituksen mukaan
mielenterveyspalvelut ovat keskittyneet erikoissairaanhoidon puolelle,
eli sairaaloihin, missä henkilöstön koulutus ja työmotivaatio ovat
kohdallaan. Tämä myönteinen arvio koski todellisuudessa Helsingin
psykiatrisen erikoissairaanhoidon avohoitoa eikä sairaalaa.
Perusterveydenhuollon mielenterveyspalveluja on Helsingissä
parannettu viime vuosina siten, että terveysasemille on palkattu
psykiatrisia erikoissairaanhoitajia ja heidän työnsä ohjaamiseen
psykiatrian osastoon kaksi psykiatria. Arviointiraportissa ehdotetaan
tätä toimintaa laajennettavaksi, ja näin tullaan tekemään talousarvion
sallimissa rajoissa.

 

Vakavat mielenterveyshäiriöt eivät ole yleistyneet, mutta
mielenterveysongelmien vuoksi hoitoon hakeutuminen on yleistynyt.
Valtakunnallisessa mielenterveys- ja päihdeohjelmassa 2015
korostetaan ns. matalan kynnyksen hoitomahdollisuuksien lisäämistä,
minkä suuntaisesti Helsingissä on jo toimittu. Vakavien
mielenterveyshäiriöiden varhainen toteaminen ja hoito sekä
päihteidenkäytön väheneminen vähentävät psyykkiseen
sairastamiseen liittyvää kuormaa. Helsingissä on ollut ajoittain
vaihtelevaa puutetta psykiatrityövoiman saatavuudessa. Itäkeskuksen
poliklinikalla on lääkärivajausta korvattu vuokralääkärityövoimalla.
Työmalleja kehitetään jatkuvasti, ja tavoitteena on vakituisten lääkärien
palkkaaminen.

Mielenterveyshäiriöiden hoidossa on käytettävissä tutkimustietoon
perustuvia ns. käypähoitosuosituksia, joita voidaan käyttää apuna
yksittäisen henkilön hoitoa suunniteltaessa. Lääkehoidon,
psykososiaalisen hoidon ja terapian optimaaliseen yhteensovittamiseen
tulee pyrkiä jokaisen potilaan kohdalla.

 

Helsingin psykiatriassa on yli 100 työntekijällä psykoterapiakoulutusta
ja henkilökunnalle on jatkuvasti tarjolla sekä yksilö- että ryhmäterapian
taitoja lisäävää täydennyskoulutusta.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

Apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen vastauksesta täytyy sanoa ensin,
että on myönteistä se, että on huomioitu tämä Itäkeskuksen ongelma.
Se nousee esille ehkä korostetusti myös sen vuoksi, että itse päivystän
paljon Tallinnanaukiolla ja Kontulan ostarilla. Konkreettista vastausta
siihen, miten saadaan näitä vakituisia lääkäreitä, ei tullut. Toivoisin, että
tähän, mitä suunnitelmia tästä on?

Toinen asia, joka nousi tässä Oulun yliopistollisen sairaalan tekemässä
arvioinnissa esille, oli lastenpsykiatrian käyttäjien määrän
lisääntyminen Helsingissä viime vuosina hurjasti. Lapset ja nuoret
oireilevat entistä voimakkaammin. Miten tätä lasten ja nuorten
psykiatristen palvelujen saatavuutta ollaan parantamassa, ja miten
näitä jonoja puretaan? Esimerkiksi viime vuonna perheneuvolan
ensikäyntiin pääsyä joutui 35 % perheistä jonottamaan yli kuukauden ja
joka neljäs joutui odottamaan arviointiin pääsyä yli 4 kuukautta. Sitten
tietysti kaikkein heikoimmassa asemassa ovat ne lapset, joiden
vanhemmat itse kärsivät esimerkiksi masennuksesta tai muista
mielenterveysongelmista ja eivät jaksa tai pysty auttaa omia lapsiaan.
Jotta he voivat hakeutua hoitoon ja saada apua, he tarvitsevat myös
sen, että vanhemmat tukevat. Jos ajatellaan tätä lamatilannetta, niin
varmasti lapsiperheiden hyvinvoinnissa tulee olemaan entistä isompia
ongelmia.

 

Kysynkin vielä sen Itiksen tarkennuksen lisäksi sen, että miten
Helsingin kaupunki varmistaa sen, että kaikki psykiatrista hoitoa
tarvitsevat lapset ja nuoret saavat ripeästi apua ongelmiinsa ja miten
ongelmien tunnistamisessa ja ennaltaehkäisyssä otetaan huomioon
myös ne lapset, jotka eivät vanhempineen itse tule apua hakemaan?

 

                                          Kiitos, puheenjohtaja.

 

Olen saanut myös palautetta erityisesti Itäkeskuksen psykiatriselta
poliklinikalta, siellä olevilta asiakkailta, että he eivät saa aikoja ja jos
saavat ajan, niin aika perutaan. Ja henkilökunta vaihtuu, mikä
merkitsee sitä, että tällaiset pitkäkestoiset hoitosuhteet katkeavat.

Olen myös saanut tietoa näistä, että on todella vaikea saada
kuntoutussuunnitelmia, eli mielenterveysongelmissahan tilanne on, että
akuutti sairaus hoidetaan siellä sairaalassa mutta sen jälkeen jokainen
ihminen, joka on sairastunut, tarvitsee kuntoutusta. Ja jos ensiksi ei
hoitoa ja kuntoutusta ei saa, edessä on sitten köyhyys ja paheneva

sairaus. Ja kun tiedetään, että nämä mielenterveysongelmista kärsivät
ihmiset, kun he saavat kunnon hoidon ja kuntoutuksen, heillä on kaikki
mahdollisuudet palata takaisin opiskelemaan ja jopa työelämään ja
elämään ihan tavallista arkista elämää niin kuin me kaikki. Eli kyllä
nämä mielenterveysresurssit on Helsingissä pyrittävä turvaamaan, sillä
kyllä mielenterveysongelmat ovat se kasvava kansansairaus, ihan
kaikissa tilastoissakin voidaan tämä havaita.

 

Kiitos.

 

                                          Kiitos.

 

Aihe on hyvin ajankohtainen, ja haluaisin tuoda esiin kulttuuriimme
liittyvän näkökulman. Mielenterveyshoidon puutteiden seurauksista
saamme kuulla jatkuvasti, viimeksi viikonloppuna Kuopion
ampumavälikohtauksessa. Mielenterveysongelmien runsaasta kirjosta
äärimmäiseksi suomalaiseksi ilmiöksi näyttää nousseen impulsiivinen
näytöshakuinen väkivalta, jolle on vaikea löytää motiivia, kuten
esimerkiksi metrossa tapahtuneessa kirvessurmassa. Olen kutsunut
tällaista julkisuushakuista väkivaltaa performatiiviseksi.

Nähdäkseni suomalainen tunnekulttuuri, jota leimaavat välttelevät
kiintymyssuhteet, osaltaan altistaa ulkopuolisuuden tunteelle, mikä
näyttää olleen koulu- ja joukkoammuskelujenkin taustalla. Kun mukana
mielenterveysongelmien oirehtimisessa ovat aseet, ei myöskään voi
olla tulematta mieleen kysymys, onko taustalla myös työstämättömien
sotatraumojen toiminnallisten sukupolvien ketjussa. Toivoisinkin, että
psykiatrisessa hoidossa kehitettäisiin myös keinoja tunnistaa tällaista
impulsiivista, performatiivista väkivaltaa ennakoivat oireet.

 

Kiitos.

 

                                          Kiitos, puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Arhinmäen kyselytuntikysymys on aivan aiheellinen, ja on
sinällään tosiasia, että nämä mielen sairaudet ovat sillä lailla hyvin iso
kysymys, että ne ovat keskeisin työkyvyttömyyseläkkeiden peruste tällä
hetkellä, ja aika nuoriakin ihmisiä joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle
mielen sairauksien takia sen takia, että ei jostain syystä olla saatu

riittävää hoitoa ja kuntoutusta ajoissa. Sen palautteen perusteella, mitä
itsekin olen saanut, niin kyllä Helsingissäkin puutteita on hoitoketjuissa.
Lääkehoitoa kyllä saa ja sairaalajaksojakin saa, tosin sairaalajaksot
tietysti ovat lyhentyneet, koska halutaan lähettää ihmiset nopeasti
kotiin. Mutta sitten kuntoutus- ja psykoterapian tarpeet eivät tule
tyydytettyä riittävällä tavalla. Silloin käy usein niin, että ei päästä siitä
huonosta vaiheesta eteenpäin ja välttämättä enää takaisin työelämään
tai opintoihin kiinni.

 

Voisi ajatellakin niin, että Helsinki katsoisi näitä
mielenterveyspalvelujen satsauksia investointeja, koska jos saadaan
näitä ihmisiä takaisin työelämään ja takaisin opintoihin kiinni, niin
pitkällä tähtäimellä nämä investoinnit kyllä säästävät kovastikin rahaa.
Ongelmana on todella henkilöstön vaihtuvuus ja se, että pitkiä
hoitosuhteita ei ehdi syntymään. Tässä ratkaisuna pitäisi jatkuvasti
ponnistella sen suhteen, että Helsinki on vetovoimainen työnantaja, ja
meidän henkilöstöpolitiikkamme ja työolomme ovat kilpailukykyisiä
myös tällä alalla.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen totesikin jo omassa
puheenvuorossaan terveysasemien psykiatriset sairaanhoitajat. Totta
on, että siellä on todella näitä psykiatrisia sairaanhoitajia, mutta ei
tarpeeksi. Eli siellä tarvittaisiin lisää psykiatrisia sairaanhoitajia ja
samoin tarvittaisiin konsultoivia psykiatreja. Tällä päästäisiin tähän
perusdepressiohoitoon esimerkiksi kiinni terveysasemilla paremmin. Ja
sitä paitsi, kynnys hoitoon pääsylle on matalampi siellä terveysasemilla.

 

Haluaisin nostaa, tässä valtuutettu Puura nosti erittäin hyvin tämän
asian esille, eli vaikka tuntuukin vähän kornilta puhua investoinneista
tässä kohdassa, mutta se on aivan totta, että hoitamaton
mielenterveysongelma rampauttaa todella nopeasti ja johtaa
työkyvyttömyyteen. Ja sitä paitsi elämisen laatu heikkenee aivan
radikaalisti. Eli tästäkin näkökulmasta se, että me satsaamme ensi
vuoden budjetissa tähän perushoitoon, on erittäin tärkeää.

 

Sitten haluan nostaa sellaisen asian esiin, täällä nostettiin tämä
kuntoutus esiin, myös jatkotutkimuksiin pääsystä on tullut minulle
useita yhteydenottoja. Eli se, että monet potilaat kokevat, että heidän
ongelmaansa tai sairauteensa ei suhtauduta tarpeeksi vakavasti eikä
tehdä tarpeeksi syviä tutkimuksia, eli tähän pitäisi kiinnittää myös

huomiota.

 

                                          Puheenjohtaja.

 

Oikeastaan voisi sanoa näin, että Helsingin psykiatrinen hoito on
rakenteeltaan paranemaan päin mutta vain teoriassa. Käytännössä,
kun pitkällä aikavälillä tarkastelee sitä, mitä psykiatriassa on
tapahtunut, niin on kyllä ihan hyvin syvennytty moniin psykiatrisen
sairaanhoidon ongelmiin, mutta kuitenkaan samassa käytännössä
resursseja sinne ei ole saatu. Se rakenne hajoaa aika pahasti
nykypäivänä. Meillä on erilaisten työmuotojen ja työvaiheiden
hajauttaminen käynnissä psykiatrisessa sairaanhoidossa, ja se aika
tavalla muistuttaa liukuhihnamallia, mutta siinä on se ero liukuhihnaan,
että siitä pystyy aina joka vaiheen välissä putoamaan pois.

Tämä pois putoaminen, siihen pitäisi kyllä kiinnittää valtavasti
huomiota. Tärkein on se, mikä täällä nyt jo monessakin kohdassa on
sanottu, että nämä perustason resurssit pitää saada kuntoon, se
tarkoittaa terveysasemia ja myös sosiaalipuolen työntekijöiden
mahdollisuuksia osallistua siihen ihan perustason työhön.

 

Sitten kun mennään psykiatrisen poliklinikan tasolle, olisi erittäin
tärkeää se, että päiväosastot ja mielenterveysongelmaisten kotihoito
iästä riippumatta olisi hanskassa tässä yhdessä ja samassa yksikössä,
joka kehittäisi sitä toimintaa niin, että siellä yksikön sisällä voidaan
joustavasti vastata ihmisten tarpeisiin, eikä lähetellä niitä ihmisiä sitten
paikasta toiseen liukuhihnalta putoamisen seurauksella.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kysymys on tosiaan siitä, että täällä ei ole riittävästi resursseja. Ja
yksittäisen lääkärin kannalta – minullakin on kontakteja Itäkeskukseen
hoitajiin ja lääkäreihin – on se, että jos ajattelee ihan yksilön kannalta,
että teet tällaista tiukkaa duunia liukuhihnalta tai siirryt vuokrafirmaan,
MedOneille, saat tonnin, kaksi, kolme lisää liksaa ja teet silti
vähemmän tunteja, niin onhan tämä selvä, että yksilön kannalta on
edullisempi mennä sinne MedOnelle tai muille tällaisille, saada
enemmän korvausta. Helsingin kaupungin kannalta ja yhteiskunnan
kannalta se ei ole edullista. Eli silloin olisi parempi aina maksaa omalle

väelle enemmän rahaa kuin että me elätämme tällaisia muita firmoja
siinä ohessa. Resursseja pitää lisätä ja sitten katsoa, että siinä on
riittävästi lepoa ja koulutusta ja muuta, että työn mielekkyys säilyy,
koska nämä ovat varmaan tiukimpia duuneja, mitä kaupungilla on,
näiden kasvavien mielenterveysongelmien kanssa työskentely.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Täällä tuli hyvin monia kysymyksiä, osoittaa, että valtuusto on
kiinnostunut näistä asioista ja asiantuntemustakin paljon löytyy.

 

Totean aluksi, että vakituisten lääkärien hankkimiseksi käytetään
kaikkia laillisia keinoja. Täällä on ehkä syytä korostaa sitä, että
mielenterveystyötä tehdään monilla tasoilla. Sitä tehdään myös
perusterveydenhuollossa. Se jää usein ehkä ihmisiltä havaitsematta.
Luullaan, että mielenterveystyössä pitää olla psykiatrian erikoislääkäri.
Näin ei ole, vaan meillä tehdään mielenterveystyötä myös
terveysasemilla, kouluterveydenhuollossa, siellä tutkitaan ja hoidetaan
myös mielenterveysongelmista kärsiviä henkilöitä eikä vain
ruumiillisesti sairaita. Tätä työtä tekevät koulutuksensa perusteella
lääkärit ja terveydenhoitajat. Toiminnan tehostamiseksi ja tukemiseksi
on Helsingissä palkattu terveysasemille ja koulu- ja
opiskelijaterveydenhuoltoon yhteensä 31 psykiatrista sairaanhoitajaa,
ja heidän työtään tukee kaksi psykiatrian erikoislääkäriä.

 

Mitä tulee Itäkeskukseen, niin siellä on ollut suuri lääkärivajaus, jota on
paikattu vuokralääkärityövoimalla. Sitä on täällä arvosteltu, mutta
toisaalta arvostellaan myös sitä, jos lääkärityövoimaa ei ole. Silloin kun
emme heitä saa, me joudumme tilapäisesti turvautumaan myös
vuokralääkärityövoimaan. Jokainen meistä ymmärtää, että ei ole
optimaalista varsinkaan psykiatrisessa hoidossa, jos se henkilö, johon
on terapeuttinen suhde, vaihtuu. Mutta ongelmia pyritään ratkomaan
myös ja ollaan ratkottu rakentamalla nykyistä paremmin toimivia
työmalleja. Ylilääkärit antavat palautetta myös lähettäneille tahoille ja
liittävät niihin yhteystietonsa, joten tämä vuorovaikutus toimii
aikaisempaa paremmin.

 

Psykoosipotilaista täällä todettiin jonkun verran, ja voi todeta, että
heidän hoidossaan on edistytty ja varhaiskuntoutukseen on satsattu.
Mutta erittäin tärkeää on tietenkin huolehtia siitä, että vakavassa
tilanteessa olevat potilaat saavat terveysasemalla tarvitsevansa
hoidon. Tässä on kehittämisen tarvetta, meidän on rakennettava

psykiatrian ja terveysasemien yhteisiä, joustavia työskentelymalleja ja
yhteisiä, joustavia tiimejä.

 

Depressiopotilaiden matalan kynnyksen hoito on jäänyt vähemmälle, ja
siellä ovat suuret tarvevolyymit ja siihen pyritään löytämään keinoja,
koska me kaikki tiedämme, että siellä on suuri työkyvyttömyyden uhka.

 

Nuorista ja lapsista on paljon puhuttu. Mehän käsittelimme lasten ja
nuorten psykiatrisen hoidon järjestämistä valtuustossa 13.5., joten
viittaan vain siihen keskusteluun enkä nyt ajankäytöllisistä syistä kertaa
sitä tässä uudelleen. Nuorilla aikuisilla on nykyään monenlaisia
ongelmia ja oireita. Osa on vakavasti psyykkisesti häiriintyneitä, ja on
tarve saada heidät yleensäkin hoitoon. Ongelmallista on hoitaa
impulsiivisia ja irrallisia nuoria, joiden elämä on sekaisin ja otteetonta.
He jäävät toistuen pois varatuilta poliklinikka-ajoilta, eikä heitä voi
nykyisen lain mukaan hoitaa tahdosta riippumatta. Tässä on kyllä
mietittävä valtakunnallisella tasolla, voidaanko jotenkin lainsäädännöllä
tätä tilannetta parantaa.

 

Työelämän vaatimukset nähdään nykyään ylivoimaisina, niin kuin olette
voineet hyvin median välityksellä havaita. Monet pelkäävät tulla
työelämään, ja tässä on vakava puuttumisen paikka. En malta olla
toteamatta, että TERVE-SOS-päivillä Mannerheimin Lastensuojeluliiton
toiminnanjohtaja Mirjam Kalland piti erittäin hyvän puheenvuoron, jossa
hän kyllä viittasi myös lähiyhteisöihin ja vanhempiin ja siihen, mikä
tarve siellä on puuttua näihin asioihin, jotta nuoret eivät muodostuisi
kovin irrallisiksi.

Totean, että toiminta ei aina ole optimaalista, yksittäisiä pettymyksiä
hoitoon ja hoitojärjestelmään näkee niin kuin omaisten hätääkin, eikä
niitä kielletä vaan niistä yritetään oppia ja ongelmia pyritään
ratkaisemaan. Kokonaisuutena kuitenkin näyttää siltä, että me olemme
oikealla tiellä myös tämän arviointiraportin perusteella. Ja me
katsomme, että tältä pohjalta toimintaa voidaan parannella ja tehostaa.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tässä kaupunginhallituksen esityksen perusteluissa mainitaan yhtenä
maanhankinnan suuntana Sipoon liitosalue. Kysynkin
kaupunginjohtajalta, aikooko Helsinki hankkia Sipoon liitosalueella
kaikki uudet rakentamiseen tarvittavat alueet kaupungin omistukseen
ennen niiden kaavoittamista? Miten neuvottelut mahdollisista
vapaaehtoisista järjestelyistä ovat maanomistajien kanssa edenneet?
Onko kaupunki valmis käyttämään lunastusoikeutta, mikäli
maakauppoja ei synny kohtuullisin ehdoin vapaaehtoisella pohjalla?

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Valtuutettu Hakasen kysymykseen:

 

Kaupunki noudattaa Östersundomin alueen kohdalla normaaleja
periaatteitaan, että käymme neuvotteluja. Varmaankin toteutuu
neuvottelujen tuloksena sopimuksia, joilla rakennusmaata tulee
kaupungin omistukseen, mutta mitään sellaista päätöstä, että kaikki
rakennusmaa ennen kaavoitusta tulisi kaupungille, että se olisi ehdoton
edellytys, niin sellaista ei ole.

 

 

 

 

Puheenjohtaja.

 

 

Joukkoliikenne, vesi ja jätteet kannattaa ilman muuta hoitaa
pääkaupunkiseudulla yhdessä. Siltä kannalta ympäristökuntayhtymän
perustaminen on mainio askel eteenpäin. Samalla se kuitenkin
merkitsee kuntalaisten itsehallinnon rapauttamista edelleen. Seudun
yhteistyötä rakennellaan erillisillä kuntayhtymillä ja liikelaitoksilla, joiden
yhteydet kuntalaisiin kulkevat monimutkaisen vallansiirron kautta.

 

Suomalaisten kuntien tehtävät ovat maailman laaja-alaisimpia, ja niiden
nykyinen hallintotapa on kaukana siitä kuntalaisten yhteisvastuun ja
itsehallinnon ajatuksesta, jolle kunnat on perustettu. Tehtävien
pilkkominen yritysmallisille hallituksille ei edistä sitä, että ihmiset
voisivat ottaa vastuuta yhteisistä asioista ja osallistua poliittiseen
keskusteluun ja päätöksentekoon.

 

YTV:n tehtävät ovat yksittäisiä liikelaitoksia laajempia, mutta suora
vastuu palvelujen käyttäjille ja maksajille puuttuu. Ylintä päätösvaltaa
käyttävässä kuntakokouksessa jokaisella jäsenkunnalla on vain yksi
edustaja. Hänen vastuunsa omille kuntalaisille on monen portaan
takana. YTV:n ylintä päätösvaltaa käyttämään pitäisikin valita
kunnallisvaaleissa suoralla kansanvaalilla YTV:n valtuusto, joka
huolehtisi näistä lakisääteisistä tehtävistä ja mielellään myös alueensa
kuntien yleiskaavoituksesta. Yleiskaavoitus sopisi mainiosti yhteen
ympäristöön ja näihin yhteisiin ihmis-, vesi- ja jätevirtoihin liittyviin
tehtäviin. Rahoitus tällaisessa mallissa kerättäisiin osittain
asiakasmaksuilla, ja lain pitäisi taata joukkoliikenteelle myös yleisellä
verotuksella kerättävä tuki, joka vahvistaisi tuntuvasti ympäristö- ja
ihmisystävällistä joukkoliikennettä ja ihmisten oikeutta sen
käyttämiseen.

 

Tällainen ekopääkaupunkiseutu, joka näin voisi muodostua, olisi
myönteinen tapa toteuttaa Suomen ilmastovastuuta ja rakentaa
muillekin malliksi kelpaavaa kaupunkialuetta. Osallistuin YTV:n
edelliseen kuntakokoukseen, ja siellä käytäväkeskustelussa muutkin
murehtivat päätösjärjestelmän näennäisyyttä. Kun nyt ruvetaan
selvittämään pääkaupunkiseudun tulevaisuuden rakenteita,
päällimmäiseksi on otettava kysymys siitä, miten kuntalaisille
palautetaan oikeus osallistua poliittiseen keskusteluun ja
päätöksentekoon sekä seututasolla että lähiympäristössä mutta myös
niiden välitasolla.

 

Helsinki on pitkän kokemukseni mukaan aivan liian iso alue hoitamaan
asukkaittensa lähipalveluja, mutta se olisi oikein sopiva vastaamaan
toisen asteen palveluista. Helsingin asemakaavoitus, suuret luonto- ja
virkistysalueet, lukio ja ammattikoulutus, sairaalat yliopistosairaalaa

lukuun ottamatta, suuri osa kulttuuri- ja urheilulaitoksista, ehkä
vanhainkodit ja erikoistuneet palvelutalotkin ja muut tällaiset Helsingin
kokoiseen alueeseen sopivat toiminnot jäisivät Helsingin valtuustolle,
mutta lähipalveluista huolehtisi aivan itsenäisesti noin 15 000, 30 000
asukkaan peruskunta, jonka valtuusto – vaaleilla valittu – vastaisi
töistään suoraan omille valitsijoilleen eikä millekään moniportaiselle ja
tuntemattomalle hallintorakennelmalle.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämä mielenkiintoinen pohdinta aluevaltuustosta varmaan saa
meilläkin jatkossa oman paikkansa. Haluan vain muistuttaa Tukholman
suunnalta niistä plus- mutta ennen kaikkea miinushaasteista, jotka
liittyvät ihan arkiseen asiaan eli siihen, millä tavalla raha jaetaan ja
miten sitä tehdään. Olen kuitenkin puhujan kanssa siitä samaa mieltä,
että tässäkin tapauksessa, kun nostetaan päätöksentekoa
alueellisemmaksi, me emme saa kadottaa sitä paikallisen tason
tietämystä siitä, miten paikallisesti toimitaan. Siihen on löydettävä
keinoja, mutta tällainen raju ja muuria rakentava paikallisvaltuustomalli
ei kaikilta osin kyllä nykykokemuksen perusteella Euroopassa palvele
tavoitettaan.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

                                          Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.

 

Aivan totta, siitä keskustelemme täällä, mutta on varmaan aika
ymmärrettävää, että näinkin mittavan seudullisen hankkeen
päättäminen herättää väistämättä myös ajatuksia ja mielipiteitä
seutuhallinnosta laajemminkin. Uskonkin, että vielä tässä tämän
vuoden aikana moninaiset seutuhallintokeskustelut täällä valtuustossa
tullaan käymään.

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tämä päätös perustaa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -
kuntayhtymä tässä Helsingin valtuustossa ja lähiaikoina myös muissa
pääkaupunkiseudun kaupungeissa, niiden valtuustoissa, on
historiallinen. Tämä on konkreettinen tulos vuonna 2004 alkaneesta

pääkaupunkiseudun vapaaehtoisesta yhteistyötä. PARAS-hankkeen
osalta muitakin päätöksiä on tehty, merkittäviä, mutta tämä on yksi
hyvin keskeinen. Tämä on suuri taloudellinen merkitys, jos katsomme
pelkästään peruspääomaa, joka on yli 500 miljoonaa euroa, jonka tälle
kuntayhtymälle kunnat tulevat luovuttamaan. Tämä prosessi, joka on
johtanut tähän täällä tehtävään päätökseen ja muissa kaupungeissa
tehtävään päätökseen, se ei ole suinkaan ollut ihan helppo eikä
yksinkertainen. Jos muistamme, tämä hankehan oli jopa karahtamassa
kivillekin tuossa viime vuoden puolella, mutta monen väännön,
kompromissin, neuvottelun, sovittelun tuloksena olemme nyt päässeet
tähän vaiheeseen.

 

Kuntalaisen kannalta, asuipa hän sitten Vantaalla, Espoossa,
Helsingissä tai Kauniaisissa, olennaista on tietenkin turvallisuus. Se,
että kuntalaiset saavat puhdasta vettä, laadukasta puhdasta vettä, että
jätevedet saadaan asianmukaisesti pois ja että jätehuolto pelaa ja että
ilmastonlaatuakin tarkkaillaan, sekin tulee olemaan tämän uuden
kuntayhtymän tehtävä. Se on kuntalaisten kannalta olennainen asia, ja
olennainen asia on tietysti myös se, että se saadaan kohtuuhintaan.
Tärkeää on myöskin se, että kun tiedämme, että väestömuutos,
ikääntyminen on meneillään, niin myös tässä uudessa, perustettavassa
kuntayhtymässä työskentelevä henkilöstö, me pystymme rekrytoimaan
sinne jatkossakin asianmukaista henkilöstöä ja että he viihtyvät
työssään ja heillä on hyvät työolosuhteet.

 

Niinpä, arvoisa puheenjohtaja, haluaisin kuitenkin vielä nostaa esille,
että ennen kuin tämä toiminta käynnistyy ja myös käynnistymisen
jälkeen olennaista on se, että henkilöstö nyt otetaan erittäin avoimesti
ja aktiivisesti mukaan tähän muutosprosessiin, että heitä koulutetaan,
heille tiedotetaan ja he voivat itse vaikuttaa työpaikkansa
kehittämiseen. Se on aika olennaista, ja se prosessi ei välttämättä ole
ihan helppo, koska kyse on kuitenkin useasta eri työpaikasta ja niissä
kussakin on oma organisaatioilmapiirinsä ja nyt pitäisi löytää se
yhteinen, kehittää se yhteinen työpaikkahenki. Se tulee vaatimaan
toimia, ja uskon, että tämä oivalletaan ja siihen tullaan satsaamaan.

 

Haluan tässä yhteydessä myös nostaa esille sen, että me tiedämme,
että lähtökohtahan on se, että kaupunkien henkilöstö siirtyy vanhoina
työntekijöinä tähän kuntayhtymään ja myös lain perusteella, YTV-lakia
muuttamalla, myös YTV:ssä nyt toimiva, tähän kuntayhtymään siirtyvä
henkilöstö siirtyy sinne liikkeenluovutusperiaatteiden mukaisesti. Eli
henkilöstölle on luvattu turvattu työpaikka, kukaan ei menetä
työpaikkaa. Se on ollut koko tämän prosessin kantava idea, ja se pitää
toteuttaa myös näin.

 

 

Toinen asia on se, että tässä yksikössä tulee olemaan henkilöitä, joilla
on erilaiset palvelussuhteen ehdot. Sekin pitää ottaa huomioon nyt,
sillä saattaa olla merkitystä myös työilmapiiriin ja yksikön toimivuuteen.
Meillä on kokemusta siitä, että kun aikanaan Suomen Turistiauto, STA,
ja Helsingin liikennelaitoksen bussiliikenne yhdistettiin, silloin oltiin ja
ollaan edelleenkin tilanteessa, jossa siis samassa firmassa
työskentelee eri sopimusalalla olevia työntekijöitä. Se ei ole
ongelmatonta, koska työehdot eivät ole yhteneväiset. Kaikki tällaiset
asiat pitää ottaa vakavasti huomioon ja pyrkiä löytämään sellainen
ratkaisu, että näillä tekijöillä ei ole kitkavaikutuksia tätä kuntayhtymää
perustettaessa eikä toiminnan käynnistyessä.

 

Kiitos.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.

 

Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän perustaminen ja
tähän liittyvä lainsäädännön muutos, jota myös Helsingin edustajat ovat
olleet valmistelemassa, on valitettavan kuvaava esimerkki siitä, miten
kunta- ja palvelurakennehanketta ajetaan pienen piirin ratkaisuilla,
puoliväkisellä ja välillä vähän enemmänkin väkisin läpi.

 

Pääkaupunkiseudun vesi- ja viemärilaitosten johtajat eivät omassa
valmistelussaan halunneet yhdistämistä ainakaan tällaisella
aikataululla. Valtuustoon tämä hanke tuotiin edellisellä kaudella
valmiiksi sovittuna ratkaisuna, vaikka selvityksetkin olivat vielä kesken.
Tähän liittyvä joukkoliikenteen kuntayhtymä ei sekään noussut HKL:n
tarpeista, pikemminkin niistä piittaamatta. Ylipäätään tämän hankkeen
perustelut eivät ole syntyneet asukkaiden tai kunnallisten liikelaitosten
tarpeista vaan lähinnä näiden kaupunkien johtajien metropoli-ideoista,
joille nämä palvelut on nyt alistettu.

 

Kuntayhtymän perustaminen merkitsee noin miljardin euron
omaisuuden siirtämistä pois valtuuston ja Helsingin kaupungin omasta
hallinnasta. Samalla siirretään pois valtuustolta päätösvalta vesi- ja
jätemaksuista. Kuntayhtymän perussopimuksesta on jopa jätetty pois
velvoite pyytää kunnilta edes lausuntoa tariffeista. Aiemmassa
luonnoksessa lausunto tariffeista vielä mainittiin mutta ei siis tässä
esityksessä. Ilmeisesti lausuntoja ei haluta pyytää siksi, että tämä
ratkaisu tulee nostamaan ainakin ja etenkin helsinkiläisten maksuja.

 

Uuden organisaation vastuulle tulee vesihuollon verkostojen

rakentaminen ja laajentaminen kunkin jäsenkunnan erikseen
asemakaavalla tai kehittämissuunnitelmalla päättämässä laajuudessa
ja aikataulussa. Tähän asti kaupunkisuunnittelussa on pidetty tärkeänä,
että kaavoitusta ja vesihuollon kaltaisia perusverkostoja koskevat
suunnitelmat ja ratkaisut kulkevat yhtä jalkaa. Meille esitetyssä
sopimuksessa ei ole määritelty sitä, miten menetellään, jos kuntien ja
kuntayhtymän pyrkimykset näissä asioissa ovat ristiriidassa.

 

Toisinpäin taas tämä esitys voi tuoda ongelmia liittyen siihen, miten
kuntayhtymässä ratkaistaan vesihuollon ja jätehuollon
viranomaistehtävien eriyttäminen. Esimerkiksi vesihuoltolakia ollaan
muuttamassa ja vesihuollon viranomaistehtävässä erottamassa
vesihuollon muista tehtävistä. Tämän päätöksen yhteydessä joudutaan
ottamaan kantaa myös lakiesitykseen, johon kuntayhtymän
perustaminen nojaa. Lakiesityksessä määritellään pääkaupunkiseudun
kuntien velvollisuudeksi antaa kuntayhtymän päätettäväksi ja
hoidettavaksi myös kuntien sisäinen joukkoliikenne. Vastaavaa
velvoitetta ei esitetä muille seudun kunnille, jotka voivat tulla
kuntayhtymään myöhemmin. Mitään perustelua tällaiselle pakolle ja
kuntien itsehallinnon kaventamiselle ei meille jaetussa aineistossa
esitetä.

 

Kuntayhtymälle esitetty hallintomalli keskittää päätösvallan pieneen
piiriin, kuten valtuutettu Peltola täällä jo toi esille. Yhtymäkokouksessa
Helsinkiä edustaisi vain yksi henkilö ja yhtymän hallituksessakin
enintään 7 jäsentä. Kaikki tämä puhuu todellakin taas kerran sen
puolesta, että peruspalvelut on syytä säilyttää kunnan omana
tehtävänä ja että seutuyhteistyötä varten tarvitaan vaaleilla valittava
valtuusto. Tätä seutuvaltuustoahan Skp:n ja asukaslistan ryhmä esitti jo
silloin, kun tätä kunta- ja palvelurakennehanketta täällä ensimmäisiä
kertoja käsiteltiin.

 

Kunta- ja palvelurakennehanketta on perusteltu sillä, että palvelujen
keskittäminen tuo etuja asukkaille. Tämän kuntayhtymän
perustaminen, jos se täällä hyväksytään, merkitsee helsinkiläisille vain
maksujen korottamista, miljardiomaisuuden luovuttamista pois ja
demokratian kaventamista. Se on tämän esityksen sisältö
helsinkiläisten kannalta. Tästä syystä Skp:n ja Helsinki-listojen ryhmä
esittää, että valtuusto päättää hylätä ehdotuksen Helsingin seudun
ympäristöpalvelut -kuntayhtymän perustamisesta.

 

Kiitos.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Haluaisin hiukan kritisoida tätä Hakasen esitystä ja hänen
puheenvuoroansa, jossa hän toi esiin, vaikka puhumme nyt HSY:stä,
että tämä HSL, jota on oltu perustamassa, olisi toteutettu täysin HKL:n
toiveista tai tarpeista riippumatta. Itse näin HKL:n johtokunnan
puheenjohtajana voin todeta, että näin ei todellakaan ole ollut. Siellä
HSL:n valmistelussa on hyvin huomioitu HKL:n tarpeet, ja mukana
valmistelussa on ollut mm. HKL:n toimitusjohtaja hyvin merkittävässä
asemassa. Toki asia on aina kompromissi silloin kun puhutaan kuntien
välisestä yhteistyöstä, mutta ? eivät täysin kyllä ? .

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Edellisen valtuustokauden aikana kävi mielestäni hyvin selvästi esille,
että tämä idea ei ole lähtöisin HKL:n johdosta eikä lautakunnista. Tämä
on muualta lähtöisin. Ja pikemminkin ne puheenvuorot, joita silloin
kuultiin HKL:n suunnasta, olivat varauksellisia elleivät suorastaan
kriittisiä.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

 

Olen aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että tämänkaltaiset
kuntayhtymät asettavat helsinkiläisen veronmaksajan espoolaista
veronmaksajaa heikompaan asemaan. Olen myös kummastellut sitä,
miksi te – arvoisat helsinkiläiset kaupunginvaltuutetut – hyväksytte sen,
että tämän kaupungin asukkaita ja heidän varojaan ei kohdella tasa-
arvoisesti muiden pääkaupunkiseudun kuntien asukkaiden kanssa.
Ihan kuin te hyväksyisitte sen, että helsinkiläiset olisivat toisen luokan
kansalaisia.

 

Jos olen ymmärtänyt oikein, monen peruste tällaisten sopimusten
hyväksymiselle on jonkinlainen avoliitto-ajattelu. Kun toimintoja
yhdistetään yhä enemmän, se on kuin hynttyiden yhteen laittamista, ja
sitten ajatellaan, että kun on tarpeeksi hynttyitä yhteen laitettu, niin se
avioliittokin koittaa. Usein kuitenkin näissä toiveissa petytään. Mutta
eikö teidän mielestänne ongelmaa muodostu edes siinä vaiheessa, jos
– kuten toivomme – Helsinki ja Vantaa liittyvät yhteen? Tällöinhän tämä
nykyinen sopimus tarkoittaisi sitä, että tämä suur-Helsinki olisi

maksanut 77,4 % vesihuollon peruspääomasta ja saisi 50 %:n
ääniosuuden Espoon 22,3 %:n maksuosuuden tuodessa 49,3 %:n
päätösvallan. Toki muun peruspääoman osuus hitusen tasaisi
tilannetta mutta ei kovin paljoa.

 

Kiitos.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minä hyväksyn tällaisen kuntayhtymän perustamisen, mutta olen
samaa mieltä tuosta hallinnon karkaamisesta kovin kauaksi. Haluaisin
myös kiinnittää huomiota henkilöstön asemaan. Vaikka työpaikat ja
työsuhteet säilyvät liikkeenluovutuslain perusteella, niin käytännössä
henkilöstön mukaan ottaminen uuden organisaation muovaamiseen ja
erilaisten kulttuurien yhteensovittamiseen takkuaa päätellen
henkilöstöltä tulleesta palautteesta erilaisissa yhteenliittymissä ja
uusissa organisaatioissa, joita on aika paljon ollut viime aikoina.
Työntekijät ovat peloissaan ja turhautuneita muodollisista
henkilöstökuulemisista ja niistä seuraavista yllättävistä muutoksista.

 

Kunta-alalle on tullut uusi YT-laki, jonka soveltaminen käytäntöön on
sovittava nopeasti, koska Helsingissä ja pääkaupunkiseudun
yhteistyössä on käsillä lukuisia organisaatiomuutoksia. Hyviä
yhteistoiminnan malleja on kyllä olemassa, yhteistoimintaa on tehty
monissa virastoissa. Silloin kun bisnesjohtajia rekrytoidaan
kuntahommiin, minun mielestäni heidät pitäisi briiffata erilaisiin
lakisääteisiin viranomaistehtäviiin ja varautumistehtäviin, etteivät ne
tulisi heille aivan yllättäen ja jäisi joskus jopa laskuista pois.

 

Kiitos.

 

                                          

Tack.

 

Den här samkommunen är ett bra exempel på det, att vi står inför de
utmaningar Kati Peltola tog upp, att vi måste nu i efterskott stärka
demokratin i de här regionala samarbetena, när vi inte har gjort det på
förhand. Det kommer att vara en av våra viktigaste uppgifter de här
närmaste åren, att se till att vi får fungerande instrument, så att vi

bevarar medborgarnas företroende till stadens verksamhet. Och vi
måste också vara beredda på det, att i fortsättning om vi inte lyckas,
om vi får dålig röstningsaktivitet, dåligt deltagande, i de här nya
demokratiska instrumenten, så måste vi återgå till gamla strukturer. Så
det är en viktig ? föras den här fullmäktigeperioden.

 

                                          Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Jonkin verran on Vantaanjoen ja pääosin kuitenkin Päijänteen vettä
virrannut helsinkiläistenkin hanoissa siihen, että tähän on päästy, mutta
hyvä, että on päästy. Nyt pitää vain toivoa, että meidän
päätöksentekijöiden pokka tässä vaiheessa pitää Helsingissä. Siihen
minä sinänsä uskon, mutta ehkä hieman huolissani olen siitä, miten
meidän läntisessä naapurissamme Espoossa tähän päätökseen sitten
päästään, kun he jo pienen ? nostivat aikaisemmassa prosessissa ja
päällä on vielä jätevedenpuhdistamon sijaintipäätös.

 

Mutta se, että tämä päätös syntyisi näissä kunnissa, on äärimmäisen
tärkeää. Sen syntymättä jääminen olisi aivan valtava takaisku
seutuyhteistyölle, se olisi aivan väärä viesti valtion suuntaan siitä, mihin
tällä seudulla pystytään seutuyhteistyöllä vapaaehtoisesti menemään.
Se olisi myös hyvin hankala viesti henkilöstön suuntaan, joka on
joustanut aika merkittävällä tavalla tässä muutosprosessin aikana. Se
olisi niin vanhan YTV:n kuin näiden kunnallisten vesilaitosten kannalta
erittäin hankala tilanne.

 

2010 alku, niin kuin hyvin tiedetään, tulee erittäin nopeasti, ja tällainen
muutostilanne, joka tässä on ollut päällä, on aina haaste. Se on
erityinen haaste silloin, kun puhutaan sellaisista palveluista, jotka
liittyvät kaupunkilaisten aamusuihkuun tai lauantaisaunaan tai jätteiden
viemiseen pois kotiemme pihoista tai jätekatoksista. Sen takia uskon ja
toivon, että tämä valtuusto täällä antaa vahvan viestin myös läntiseen
naapuriin, että tämä HSY pitää nyt synnyttää. Pitää muistaa, että
syntyy täysin uusi organisaatio. Tätä ei perusteta vanhan YTV:n
raunioille eikä yhdistä vesilaitoksia vanhaan YTV:hen, vaan syntyy uusi
kuntayhtymä.

 

                                          

Värderade fullmäktige, ordförande.

 

Det är en gärning som ser ut som tanke, att vi har samtidigt som vi ska
diskutera de här vatten- och avfallsfrågorna, har vi fått den så kallade
peer reviewen om hållbarheten i vår miljöpolitik. Och den innehåller,
om jag får säga några ord, ganska många rekommendationer när det
gäller vattenfrågor.

Hyvät ystävät.

Meillä on siis vertaisarviointi kestävän kehityksen politiikasta
Helsingissä, ja siellä vertaisarvioinnissa todetaan, että meillä ei ole
mitään päämääriä, ei mitään strategiaa eikä mitään verktyg för water
saving, veden säästämiseksi. Ja vielä sanotaan, että meidän pitää
todellakin ajatella uudella tavalla, miten me suunnittelemme kaupunki
ja vesiasioita, kun uusia alueita suunnitellaan. Vaikka tämä siis siirtyy
uudelle organisaatiolle, koko tämä vesien säästäminen, myös miten me
varaudumme myrskyihin ja miten me otamme vastuumme siitä, ettei
sadevesi lisää rehevöitymistä Itämeressä, on asia, jonka toivon, että
uusi organisaatio ottaa todella. Katson myös tätä vertaisarviointia
yhtenä tiedon lähteenä, koska siinä oli veden osalta aika paljon
moitittavaa.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Se, että Jokeri 2 -linja lähtee nyt liikkeelle, on meidän mielestämme
äärimmäisen tärkeä ja ilahduttava asia, että me pääsemme viemään
hankesuunnitelman kautta eteenpäin tätä poikittaista
joukkoliikennehanketta. Se on ainakin kahdesta syystä hyvin tärkeä:
Ensinnäkin kysymys on siitä, että jos ajattelemme ruuhka-ajan
liikennettä, reilusti yli 70 % ruuhka-aikana tänne kantakaupunkiin,
Helsinginniemelle suuntautuvasta liikenteestä tapahtuu
joukkoliikenteellä. Sen sijaan poikittaisliikenteessä vastaava osuus on

vain hieman yli 10 %. Tämä kuvaa sitä, että tarvitsemme toimivia,
käteviä, mukavia, nopeita poikittaisia joukkoliikenneyhteyksiä. Jokeri 1
on ollut erinomainen esimerkki siitä, miten hyvin on otettu vastaan
tällainen nopea, toimiva ratkaisu, jossa päästään siirtymään. Bussit
olivat heti täynnä, jouduttiin lisäämään, edelleen siellä on suuria
ongelmia sen suhteen, että bussikapasiteetti riittäisi kuljettamaan
ihmisiä. Sen vuoksi tämä on erittäin tärkeää, että tämä hanke lähtee
etenemään.

Toinen syy on se, että tämän vaikutuspiiriin rakentuu
Kuninkaantammen alue, joka ilman tätä Jokeri 2:ta olisi pussin pohjalla,
joka rakentuisi pitkälle autokaupungiksi. Vaikka siitä ohi menevää tietä
pitkin kulkee paljon bussilinjoja, on sinne pysäkeille niin pitkä matka,
että ihmiset helposti hyppäävät yksityisauton rattiin joukkoliikenteen
sijaan. Ja on erittäin tärkeää meidän mielestämme, Vasemmistoliiton
mielestä, että kun uusia kaupunginosia rakennetaan, joukkoliikenteen
pitää olla toimiva heti alusta asti, ettei opita sille tavalle, että käytetään
sitä omaa autoa. Nämä kaksi syytä haluan itse nostaa esille, miksi
olemme erittäin tyytyväisiä siihen, että tämä nyt etenee tämä Jokeri 2 -
hanke.

 

Nythän alkuvaiheessa hankesuunnitelmassa on bussiratkaisuna, aivan
kuten Jokeri 1:kin lähti liikkeelle. Me toivoisimme, että mahdollisimman
pikaisesti sekä Jokeri 1 että Jokeri 2 saataisiin raiteille. Tiedetään, että
siellä raiteiden välityskyky on parempi, tutkimukset osoittavat, että
raitiovaunut ovat ihmisten parissa kaikkein suosituimpia, mukavimpia
matkustusvälineitä. Eli pitäisi ottaa heti tavoitteeksi, että kun lähdetään
liikkeelle, saadaan tämä ratkaisu ja nopeasti edetään siihen, että
mennään myös raiteille.

 

Ongelma tietysti on se, että se ei ole ihan yksinkertaista viedä Jokeri
1:tä tai Jokeri 2:ta raiteille, se vaatii muitakin infraratkaisuja. Me
tarvitsemme silloin lisää kalustoa, ja me tarvitsemme silloin
sporavarikot jonnekin sinne Jokeri-linjojen äärelle. Tiedetään nyt jo,
että ongelma on se, että kun kalusto lisääntyy, meillä tällä hetkellä
käydään pohdintoja siitä, että pystytäänkö Koskelan varikkoja
laajentamaan. On suunnitelmia Vallilan osalta, eli me tarvitsemme
myös tätä infraa ennen kuin pystytään, ettei riitä, että rakennetaan vain
kiskot vaan tarvitaan myös lisää kalustoa ja varikkotiloja.

 

Itse asiassa pohdimme ryhmässä sitä, että kumpi hanke nyt on
kiireellisempi saada raiteille ensi vaiheessa, ykkönen vai kakkonen, vai
voidaanko niitä tehdä peräkkäin ajatellen sitä, että nyt kuitenkin Jokeri
1 on jo toiminut kumipyörillä jonkun aikaa, että voiko jopa kakkonen olla
kiireisempi saada raiteille.

 

Toinen kysymys, joka meitä pohditutti, on se, että kun ajatellaan Jokeri
1:tä, kun se on rakennettu, niin tietyiltä osin se on ahdas ja se rakentuu
sen ympärille tämän bussivaihtoehdon osalta, niin ei ole aivan
yksinkertaista kaikista kohdista välttämättä siirtyä enää raideratkaisuun.
Eli nyt pitäisi huomioida se. Samalla voisi miettiä sitä tämän kakkosen
osalta, kun nyt rakennetaan tätä, niin olisiko järkevää jo tässä
vaiheessa rakentamisen yhteydessä, esimerkiksi kun tiedetään, että
ollaan siirtymässä myöhemmässä vaiheessa Jokeri 2:ssa kiskoille, niin
tehdä joiltakin osin näitä kiskoja ja muita järjestelyjä valmiiksi.

 

Tuntuu – tämä ei ole insinöörin näkemys, vaan tämä on kadunmiehen
näkemys – hullulta, että jos rakennetaan joku joukkoliikenneratkaisu
niin sitten revitään se auki, jotta saadaan laitettua se kiskoille. Onko
tällaisia pohdittu? Voi olla, että nämä ovat täysin järjettömiä ajatuksia,
mutta nämä ovat tällaisia, mitä joukkoliikenteen käyttäjät ja tukijat ja
erityisesti ne, jotka haluavat edistää raideliikennettä, pohtivat. Eli
voimmeko me tässä vaiheessa jo nopeuttaa sitä raideliikenneratkaisua
sillä, että tehdään joiltain osin ja huolehditaan siitä, että voi helposti
viedä eteenpäin?

 

Ennen muuta Vasemmistoliiton ryhmä on erittäin tyytyväinen siihen,
että Jokeri 2 -linja lähtee eteenpäin sen vuoksi, että me tarvitsemme
poikittaista joukkoliikennettä. Meidän pitää pitää huolta siitä, että
Kuninkaantammen alueesta ei tule autokaupunki vaan
joukkoliikennekaupunki. Me haluamme kiirehtiä sekä Jokeri 1:tä että
Jokeri 2:ta raiteille.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Kerrankin on helppo yhtyä Vasemmistoliiton kantaan, että on erittäin
positiivista, että Jokeri 2 -hankesuunnitelma on tässä vaiheessa,
poikittaisliikenne on ollut haastavaa. Siinä mielessä ehkä sitten
valtuutettu Arhinmäkeä haluaisin vähän opponoida, että on
äärimmäisen tärkeää kyllä, että maankäytön suunnittelussa
huomioidaan se, että aikanaan voidaan Jokeri 1:tä ja myös Jokeri 2:ta
viedä raiteille ja siihen varaudutaan siellä suunnalla, mutta se, että nyt
tässä vaiheessa sitten alettaisiin mahdollisesti toteuttaa joitakin
rakentamisia sen suhteen, niin en olisi sen kannalla, koska sitten
helposti myös kustannukset nousevat ja meille tulee haasteita näiden
investointien kannalta. Minun mielestäni äärimmäisen tärkeää on, että
me saamme tämän Jokeri 2 -linjan tämän hankesuunnitelman ja

aikataulun piirissä valmiiksi.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kuten arvata saattaa, Vihreät kannattavat lämpimästi tätä hanketta ja
toivomme, että hankesuunnitelma konkretisoituu mahdollisimman
nopeasti. Mielestäni tässä yhdistyy kaksi erinomaista asiaa:
Poikittaisliikenne, johon on nyt vihdoin saatu jotenkin uutta otetta
vuosien surkean kehityksen jälkeen. Jokeri 1 on ollut menestys, ja nyt
aletaan tehdä Jokeri 2:ta ja samaan aikaan kehärataa Vantaalla. Näistä
kolmesta saadaan hyvät runkoyhteydet poikittain. Toinen asia, mikä
tässä on minusta merkittävää, on tämä seutuyhteistyö. Eli tässä on
innovatiivisesti löydetty reitti Myyrmäkeen, joka on selkeästi myös
pohjoisen-läntisen eli siis luoteisen Helsinginkin keskus. Ja näin
nykyisellään aika heikot yhteydet Myyrmäkeen eri puolilta Helsinkiä
paranevat.

 

Kahteen kohtaan tässä vielä kuitenkin kiinnittäisin huomiota. Tämä
suunnitelma päättyy nyt Myyrmäen aseman terminaaliin, joka on hyvin
ahdas, kuten tässä sanotaan. Täällä epämääräisesti viitataan siihen,
että tätä voisi jatkaa myös Myyrmäen urheilupuistoon ja tänne uudelle
rakentuvalle Honkasuon asuinalueelle asti, niin tätä kannatan
lämpimästi. Toivoisin, että jatkosuunnittelussa heti lähdettäisiin siitä,
että linja menisi Myyrmäen urheilupuistoon asti, sillä tällä
urheilupuistolla on hyvin paljon myös helsinkiläisiä käyttäjiä. Siellä on
kaksi jäähallia, jalkapallohalli, jalkapallokenttä ja yleisurheilukenttä ja
iso sisähalli. Siellä on paljon suuria tapahtumia ja paljon harrastajia.
Toinen, mikä tässä olisi hyvä, että se jatkuisi suoraan sinne
urheilupuistoon asti, siinä on Metropolia-ammattikorkeakoulun – myös
merkittävä seudullinen hanke – yksi merkittävä toimipiste aivan
vieressä.

 

Toinen kohta on tämä Paloheinässä oleva Kuusimiehentie, joka
muuttuu siis aika lailla tämän Jokeri 2:n takia, ja tästä paikalliset
asukkaat ovat olleet huolissaan, että miltä se tulee näyttämään. Nyt
hyvin pieni ja paikallinen tie muuttuukin runkolinjan valtaväyläksi.
Korostaisin, että tämä uudelleenrakennettava Kuusimiehentie on hyvin
maisemoitava ja paikallisten asukkaiden kanssa keskusteluja käyden
tehtävä siihen. Nykyinen pyörätie siitä joutuu siirtymään, niin pitää
tosiaan pitää huolta siitä, että nämä pyörätieyhteydet eivät
joukkoliikennekadun takia huonone.

 

 

Mutta kaiken kaikkiaan lämpimästi kannatan Jokeri 2:ta ja uskon, että
se jatkaa tätä nyt alkanutta hyvää joukkoliikenteen
käyttäjämääräkehitystä näillä poikittaisreiteillä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Näin tärkeän asian vuoksi voin tulla ensimmäistä kertaa pönttöönkin.

 

Mielelläni yhdyn edellisiin puheenvuoroihin ja kehun Jokeri 2:ta. Tämä
nyt päätettävänä oleva hankesuunnitelma on erinomainen, ja myös
vasemmiston piiristä tulleet ehdotukset Jokerien nostamisesta raiteille
ovat mahdollisimman kannatettavia. Aikataulusta voidaan kyllä vielä
keskustella.

 

Ehkä vähän toisenlaisia ajatuksia, koska omaan tietooni on tullut, että
Jokerin rahoitus ei ole ehkä niin selvää kuin me tänään ajattelemme.
Nykyisessä taloustilanteessa toki jokaisen on tehtävä osansa ja myös
joukkoliikenne joutuu kriittisen silmän alle ja jo päätettyjä investointeja
saadaan joutua miettimään uudestaan. Mutta jos tällaiseen
tilanteeseen joudutaan, korostaisin ehdottomasti sitä, että tehdään nyt
ainakin nämä kaikkein kannattavimmat ensin, ja Jokeri 2 on sellainen.

 

Jos lähdetään karsimaan joukkoliikenneinvestoinneista pakon edestä,
karsitaan sitten sellaisista, jotka eivät ehkä tuo yhtä paljon
yhteiskuntataloudellisia hyötyjä kuin Jokeri 2. Voi esimerkiksi olla, että
Laajasalon rakentuminen ei meistä riippumattomista syistä
taloustilanteesta johtuen lähde yhtä voimallisesti rakentumaan kuin on
ajateltu. Silloin voi olla viisasta harkita niiden
joukkoliikenneinvestointien myöhentämistä. Mutta ei puututa Jokeri
2:een, tehdään se tässä aikataulussa kuin on suunniteltu ja
mieluummin jopa nopeammin.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Minäkin pidän tätä Jokeri 2:ta kiireellisyysjärjestyksessä ihan
ykköstason asiana. Itse käytän paljon Jokeri 1:tä ja pidän siitä suuresti,
se on ihan suosikkilinja, vaikka totta kai myöskin paikallisjuna on tosi
hyvä Koskelassa asuvalle. Nimenomaan haluan kannattaa sitä
ajatusta, mitä Paavo Arhinmäki täällä esitti, että yritettäisiin

mahdollisimman paljon jo tässä ensi vaiheessa, joka vielä perustuu
busseille, tehdä valmista rataa ja sillä tavalla pystytään myös
nopeuttamaan sitä Jokeri 2:n raiteille saamista.

Jokeri 1 toimii nykyisellään erittäin hyvin, niin kuin tiedämme kaikki,
myös matkustajien näkemyksiä. Ja sen toteuttamiseen liittyy
varmaankin sellaisia rakenteellisia ja kustannusongelmia, jotka tässä
taloustilanteessa eivät ole helposti ratkaistavia. Sekin on tärkeä tekijä,
joka painottaa juuri tämän 2:n merkitystä samoin kuin se, että
nimenomaan sillä tasolla, sillä linjalla ei ole olemassa mitään
raideliikennettä. Hyvin tärkeää olisi tämä 2:n suunnittelu avata myöskin
täällä valtuustotasolla sillä tavalla, että siinä katsottaisiin kauemmas
raideliikenteen poikittaisratkaisuja ja kehäratkaisuja ja kuviteltaisiin
porukalla, minkälaisia ne tulevat olemaan ja miten ne liittyvät mm.
tähän Jokeri 2:n toteuttamiseen.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

 

Kaupungissa on merkittäviä säteittäisiä ja poikittaisia liikennetarpeita.
Säteittäiset, eli keskustaan ja keskustasta pois suuntautuvat
liikennetarpeet on pyritty tyydyttämään siten, että sekä joukkoliikenne
että henkilöautoliikenne ovat toimineet. Poikittaiset liikennetarpeet sitä
vastoin on pyritty tyydyttämään ensisijaisesti yksityisautoilun ehdoin
rakentamalla mm. Kehä I, II ja III. Ensiksi tietenkin I ja III mutta sitten
tuli jo II:kin. Nyt me joudumme jälkikäteen rakentamaan
poikittaisliikenteen runkoverkon. Tulee päästä siihen nopeasti ja tulee
toimia määrätietoisesti. On tärkeää, että ymmärrämme tämän
runkoverkon merkityksen.

 

Poikittaisliikenteessä on merkittäviä kasvupaineita.
Poikittaisjoukkoliikenteen edistäminen on edullista myös sen tähden,
etteivät autoruuhkat Kehillä niin paljon pahenisi.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Toiveeni on, että tämä valtuusto ymmärtää, ettei Jokeri 2 ole lopullinen
ratkaisu poikittaisjoukkoliikenteeseen vaan verkko tarvitsee
laajentamista ja meidän pitää toimia enemmänkin kuin vain Jokeri 1:n
ja 2:n rakentamisen verran. Jokeri 2 on yhteiskuntataloudellisesti
erittäin kannattava, siis poikkeuksellisen kannattava hanke. Ja yhdyn
tässä johtokuntamme puheenjohtajan näkemykseen siitä, että tätä
hanketta ei tule hidastaa millään tavalla.

 

Kun meillä on kolme Kehää, on luonnollista, että me tarvitsemme näille
liikennetarpeille myöskin vähintään kolme Jokeri-vaihtoehtoa myös tälle
III-kehän tasolle. Aikanaan, kun tulin joukkoliikennelautakuntaan
vuonna 1993, Jokeri 1 -suunnitelma oli jo olemassa. Se ei ollut minun
keksintöni suinkaan, mutta kun pääsin siihen ajatteluun sisään niin
ymmärsin, että tämä on se linja, mitä meidän tulee määrätietoisesti
edistää. Kesti siitäkin vaiheesta vielä yli 10 vuotta, ennen kuin Jokeri 1
saatiin sitten vihdoinkin kunnolla toimimaan.

 

Siinä vaiheessa kun se eteni, pyrin määrätietoisesti siihen, että sitten
lähdetään viemään tätä Jokeri 2:ta, meidän pitää täydentää tätä
verkkoa. Muistan sen tilanteen, kun olin eri yhteyksissä vienyt sitä
eteenpäin, niin täällä valtuustossa kun pyrin asiaa edistämään, niin
eräs pitkäaikainen ja aika hauskakin valtuutettu, joka ei nyt istu tässä
paikallansa, totesi jotenkin kun tein tästä ehdotuksen, että ”juurihan me
se Jokeri 1 päätettiin”, ikään kuin siinä olisi ollut vastaus koko
poikittaisjoukkoliikenteen tarpeisiin.

 

Arvoisat valtuutetut.

 

Uskon, että me olemme sivistyneet ja ymmärrämme tämän asian nyt
paremmin. Eli meidän pitää mennä myös tämän Jokeri 2 -vaiheen ohi
aikanaan. Tarvitaan kunnollinen runkoverkko, jotta ihmiset valitsevat
poikittaisessa liikkumisessa joukkoliikenteen.

 

Kiitoksia.

 

 

Ärade herr ordförande, bästa fullmäktige.

 

Det är en bra sak att vi får en förbättring av tvärtrafiken i stan.
Lösningen med Joker 2 är ett bra sätt att förbättra kollektivtrafikens
attraktivitet i väst-östlig och också motsatt riktning. Alla som har försökt
resa kollektivt vet hur omöjligt det har varit. Tyvärr har också
avsaknaden av tvärgående kollektivtrafik bidragit till att resorna till de
glest belägna svenska daghemmen och skolorna har försvårats. En
effektivering av kollektivtrafiken mellan stadens olika servicepunkter
behövs också.

 

Tunneln under centralparken är en elegant lösning. Det är ett utmärkt
sätt att bevara naturvärdena och helsingforsarnas viktiga
friluftsområde. Ändå är jag besviken över att skidtunneln, som fanns

med i planerna, nu förefaller att vara struken. Att barnens möjligheter
att skida eller ens lära sig att åka skidor skulle befrämjas av den här
tunneln. Men väl medveten om de ytterst svåra tider vi nu befinner oss i
och kommer att befinna oss i inom följande år, så kommer jag inte
heller att föreslå någon sådan här i dag, men ändå hoppas jag att
tanken inte glöms bort under behandlingens gång. Jag tror ju också, att
skidtunneln och den möjlighet som man här har att förbättra det här
Svedängens friluftsområde, för invånarna på platsen skulle kännas
som att man får någonting när man är tvungen att ge ifrån sig sin gata
till busstrafik. Om det blir mycket motstånd på orten så tycker jag att
det är viktigt, att i det här sammanhanget då föra fram en möjlighet att
förbättra invånarnas miljö den här vägen.

 

Tack.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Hienoa kuulla valtuustolta näin yksimielistä ilosanomaa
poikittaisliikenteestä. Aluksi uskallan myös minä olla hieman skeptinen
sen rahoitusjärjestelmän suhteen. Ennen kaikkea en haluaisi lukita
meitä tällaiseen raideajatteluun liian voimakkaasti. En siis vastusta sitä,
että poikittaista raideliikennettä syntyy, mutta meillä voi syntyä
teknologiaa ihan kumipyörillekin, joka on lähes yhtä toimivaa kuin
raideliikenne. Katsotaan nyt, mikä se tarve siinä vaiheessa, kun rahoja
mitataan, on. 550 on toiminut fantastisesti, ja niitä välejä on siellä
mahdollisuus...

 

Välihuuto!

 

Täh? Niitä välejä on siinä mahdollisuus aikaistaa.

 

Olen valtuutettu Ylikahrin kanssa samaa mieltä siitä, että Myyrmäen
päässä on paineita. Se liikuntapuisto on yksi Helsingin seudun
suurimpia monella eri tavoin, ja olisi harmi, jos Jokeri 2 ei saavuta sitä
seutua. Se on todellakin sellainen alueellisesti merkittävä asia.

 

Sitten se asia, jonka takia tänne nousin puhumaan, on se, että tuolla
Pakilan-Paloheinän suunnalla käytiin keskustelua, kriittistäkin
keskustelua sen alueen muutospaineista ja siitä, millä tavalla tämä
Jokeri 2 tulee siellä saamaan aikaan muutoksia. Haluan ymmärtää, että
tässä tilanne on sellainen, että se ei tule aiheuttamaan se
tunnelirakentaminen ja tunnelin rakentuminen, se suuaukko Helsingin

puolella sellaista ongelmaa kuin nyt luullaan ja kerrottiin maanantaina,
että sen liikennetiheyden ja rakenteen kautta syntyy pahoja
liikennesolmuja. Nythän Paloheinän liikuntapuisto on ajoittain jo
keväisin hyvin raskaasti liikennöity henkilöautoilla, ja tämä Jokeri 2:n
rakentuminen saa toivon mukaan aikaan sen, että henkilöautoilu sillä
alueella vähenee.

 

Kuusimiehentien leventämisestä on keskusteltu ja siitä, millä tavoin sen
tilanne muuttuu. Sehän on tällä hetkellä hankala väylä, koska se on
suunniteltu huomattavasti pienemmäksi väyläksi, mikä se liikennerasite
tällä hetkellä on sen takia, että sitä käyttävät Tuusulanväylää kulkevat
henkilöautot ohittaakseen sen mutkan tullessaan Kehä I:lle. Minä
toivon, että Kuusimiehentien rakentuminen vastaamaan Jokeri 2:n
tarpeita... Se Kehä II muuten on sellainen espoolainen painajainen,
joka on tuolla jatkuvasti päässä, valitettavasti, sehän ei ole edes
kehätie. Jokeri 2 tosiaan, se saadaan toimimaan niin, että se
Kuusimiehentie ja ne joukkoliikenneyhteydet, jotka tällä hetkellä
esimerkiksi pyöräteillä ovat, ne säilyvät yhtä hyvänä kuin ne ovat tällä
hetkellä eivätkä ne vaarannu. Minä toivon myös, että se sisämenoväylä
rakennetaan niin, että se nykyinen tilanne ei heikkene. Eli siellä liikkuu
valtavasti nuoria ihmisiä.