Herra puheenjohtaja.

 

Esitän asiakohtaan 3 toivomusponnen, joka kuuluu seuraavasti:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kiinteistölautakunta valmistelee
tontinluovutuksessa käytettävän, energiatehokasta rakentamista
koskevan lisäehdon, joka kannustaa rakentajia toteuttamaan kulloinkin
voimassa olevista rakentamismääräyksistä kunnianhimoisempia
ratkaisuja.

 

Tämän perusteluna on se, että mehän tiedämme, että normiohjaus
näissä kysymyksissä etenee valtakunnallisella tasolla oikeaan
suuntaan ja aika rivakasti, mutta me voisimme käyttää normiohjauksen
lisäksi myös markkinamekanismia tai antaa taloudellista porkkanaa
sillä tavalla, että näitä normejakin kunnianhimoisemmin energiaa
säästettäisiin ja energiatehokkuutta edistettäisiin.

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Pontta ei voi kanttaa repliikissä, mutta täytyy sanoa, että ponsi on
sinänsä oikein hyvä. Asiahan pikkuhiljaa lähti etenemään viime
maanantain kaupunginhallituksen jälkeen, kun apulaiskaupunginjohtaja
Penttilä huomasi, että joka kerta ei voi vastata, että ei voida laittaa niitä

ehtoja tähän, kun niitä ei ole määritelty. Ja olen ymmärtänyt, että näitä
matalaenergisyyskriteerejä on nyt pyydetty kiinteistövirasto
valmistelemaan. Tähän asti on vedottu siihen, että kun ei ole kilowatti-
tai muita kriteereitä, joita insinöörit ymmärtäisivät niin ei voi esittää
myöskään vaatimuksia.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Kannatan valtuutettu Bergholmin tekemää ponsiehdotusta.

 

Lisäksi haluan tässä vähän puhua siitä, että kaikissa näissä
tonttienvuokra-asioissa pitäisi nyt ottaa tosissaan ne
asuntorakentamisen kauniit tavoitteet, joita MA-ohjelmassa valtuusto
on hyväksynyt. Kiinnitän tässä erityisesti huomiota siihen, että tässä ei
ole otettu millään tavalla huomioon mm. tätä autopaikkojen
vähentämisideaa. Tämä alue olisi erittäin sopiva juuri niihin kokeiluihin,
joissa yritettäisiin joiltakin osin elää ilman autopaikkoja ja joka
tapauksessa etsiä edullisia ja käyttäjille kohdistettavia autopaikkoja
niin, että muut alueen asukkaat, jotka eivät itse halua autopaikkaa
hankkia, eivät joutuisi niitä myöskään kustantamaan.

Tässäkään valmistelussa ei ole nyt näitä ihan hyviä ehdotuksia lähdetty
sitten kokeilemaan. Ymmärrän, että tässä vaiheessa on varmastikin
vaikea enää sitä asiaa ottaa esille, mutta kun näitä
autopaikkakysymyksiäkin on nyt aika pitkään jo mietitty ja valmisteltu
erilaisia ehdotuksia, niin olisi ollut kyllä kohtuullista, että näidenkin
sopimusten valmistelun yhteydessä olisi aktiivisesti tällaisia asioita
yritetty sopimuksiin saada mukaan.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Olin itse asiassa esittämässä toivomuspontta, joka on hyvin pitkälti
valtuutettu Bergholmin ponnen mukainen, joten vedän oman ponteni
pois ja haluaisin sanoa, että kannatan tätä valtuutettu Bergholmin
esittämää pontta. Täällä valtuustossa on puhuttu monena iltana paljon
energiatehokkuudesta, ja tässä on nyt yksi sellainen konkreettinen
mahdollisuus tehdä jotain tämän asian eteen. Energiatehokkuuden
pitäisi tänä päivänä olla keskeinen kriteeri kaikessa rakentamisessa, ja

tästä hyötyy paitsi ympäristö niin asukkaat, maksaa nopeasti itsensä
takaisin. Minä toivon, että voidaan äänestää valtuutettu Bergholmin
ponnen puolesta.

 

 

Arvon puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Toivottavasti kaikki tässä salissa ovat sitä mieltä, että
energiatehokkuuden huomioiminen on tärkeä periaate ja siitä tulee
pitää kiinni, mitä MA-ohjelmassa lukee. Kuitenkin, niin kuin täällä jo
valtuutettu Bergholm totesi, nuo MA-ohjelman tavoitteet, jotka ovat
sinänsä varsin hyviä – edistetään tonttien luovutus- ja vuokrausehtojen
avulla energiatehokkuutta jne. – ovat vielä varsin epäkonkreettisia. Ja
se, mitä tämä ohjelma ei kerro, on, miten nämä toimenpiteet
käytännössä viedään käytäntöön. Itse ainakin kaipaan, että tämä nyt
selvitetään koko Helsingin tasolla ja tässä tosiaan päästään eteenpäin.
Hienoa, jos asia on jo selvityksessä tai jos kaupunginhallituksessa
tähän asiaan on puututtu.

 

Joka tapauksessa minusta on käsittämätöntä, ettei
energiatehokkuuden ja matalaenergiarakentamisen osalta tätä
konkreettista määrittelyä tarkoista vaatimuksista ole vieläkään saatu
aikaan. Ensi vuoden alussa, niin kuin täällä aiemmin todettiin, tulevat
voimaan nämä konkreettiset määräykset valtakunnan tasolla, ja ne
varmasti antavat hyvin osviittaa tälle, mitä Helsinki MA-ohjelmassaan
hakee. Mutta joka tapauksessa koko kaupungin tasolla tulee nyt
määritellä nämä vaatimukset energiatehokkuudesta, siispä teen tästä
vielä yleisellä tasolla seuraavankaltaisen ponnen:

 

                     Hyväksyessään esityksen kaupunginvaltuusto edellyttää,        
että kaupunginhallitus selvittää pikaisesti, mitä MA-                  ohjelman
energiatehokkuusvaatimusten huomioon               ottaminen tarkoittaa
käytännössä kaupungin tontti-            politiikassa ja miten vaatimusten
soveltaminen saadaan   täytäntöön mahdollisimman pian.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

 

Minä ymmärrän tarpeen saada kokonaisvaltainen määritelmä sille, mitä
MA-ohjelman tavoitteilla tarkoitetaan, mutta kun sinne on aivan
yksiselitteisesti kirjattu, että edistetään tonttien luovutus- ja
vuokrausehtojen avulla energiatehokkuutta, niin tässä käsissä on nyt
vuokrausehdot, joka on se paikka, jossa näitä
energiatehokkuusnormeja voidaan edistää. Jos katsotte sinne sivulle 6,
niin siellä on kh:n vähemmistön palautusesitys, jossa ehdotetaan tätä
samaa, mitä nyt sitten tässä ponnessa, joka täällä on esillä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kannatan tätä valtuutettu Männistön erinomaista pontta.

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Tämähän vaikuttaa mainiolta, jos täällä valtuusto näin yli
puoluepoliittisesti pyrkii linjaamaan kaupungin kantaa tässä asiassa
ympäristönäkökulmaa paremmin huomioivaksi. Tämä mekanismihan
toimii niin, että jollakin viiveellä joka tapauksessa rakentajat ja
rakennusteollisuus tähän asiaan tarttuvat, koska – niin kuin täällä
aikaisemmin todettiin – energiarakentaminen tällä hetkellä liittyy
sektoriin ”investoinnit, jotka maksavat itsensä jollakin aikavälillä
takaisin”. Mutta kun meillä Suomessa markkinat toimivat yleensä vähän
hitaasti sen takia, että nämä ovat keskittyneet markkinat eikä kilpailu
toimi ihan oikealla tavalla, niin tämän julkisen sektorin ohjaus on sitäkin
tähdellisempää. Tässä suhteessa joudutaan ikään kuin auttamaan
markkinoita toimimaan paremmin tämäntyyppisillä klausuureilla ja
tontinluovutuksesta tehtävillä ohjeilla. On hienoa, jos tässä nyt tällainen
poliittinen laajapohjainen eväste saadaan asialle. Hieno homma.
Kannatan siis ponsia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ensin todettakoon, että todennäköisesti valtuutettu Rantasta
markkinauskovaisempana noin yleisellä tasolla en usko markkinoihin

tässä asiassa. Voisi sanoa, että paitsi valtuutettuna niin asiasta
valtakunnallisesti vastaavana ministerinä olen pari vuotta tätä asiaa
pohdiskellut ja selvittänyt ja kyllä se on niin, että sekä Suomessa että
muuallakin maailmassa markkinat eivät tätä ole ratkaisseet, mikä
johtuu pelkästään, ainoastaan ja vain siitä, että energian hinta on
kuitenkin vielä suhteellisesti niin halpa. Siinä vaiheessa kun energian
hinta kaksin- tai kolminkertaistuu, niin siinä vaiheessa markkinat
hoitavat tämän, mutta ei vielä.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minustakin on mainiota, että tätä keskustelua käydään. Halusin ihan
tulla tänne pönttöön muistuttamaan siitä, että kaikesta Suomen
energiankulutuksesta 40 % menee rakennukseen ja kaikista meidän
päästöistämme 30 %. Rakennuskanta on ilmastonmuutoksen kannalta
merkittävämpi kysymys kuin meidän teollisuutemme, ja se on
merkittävämpi kysymys kuin liikenne, johon se yleisesti ottaen liittyy.
Että oikeasti, jos tämä maailma halutaan pelastaa ja jos
ilmastonmuutosta halutaan hillitä, niin se oikeasti edellyttää merkittävää
energiatehokkuuden parantamista rakennuskannassa sekä olemassa
olevassa että uudessa kannassa, jossa se on tietyllä tavoin
helpompaa.

 

Kuten täällä jo valtuutettu Bergholm sanoi, tosiaan määräykset
kiristyvät reippaasti ensi vuoden alusta – noin 30 %:lla koko maassa ja
sitten parin vuoden päästä sen jälkeen uudelleen noin
parillakymmenellä prosentilla, että rivakasti mennään eteenpäin. Nämä
ovat määräyksiä. Sitten on tietenkin kysymys siitä, että pitäisi olla myös
edelläkävijöitä.

 

Itse olen tosiaan virkatyöni puolesta käynyt kaksi vuotta kehumassa
Oulun kaupunkia siitä, että Oulu on oma-aloitteisesti ryhtynyt
edelläkävijäksi energiatehokkuusvaatimuksissa. Oulussa on ollut
tiukemmat omat energiatehokkuusvaatimukset, varsinkin pientalojen
rakentamiselle, kuin mitä valtiovalta on edellyttänyt. Jos me mietimme
nyt Helsingin kaupunkia, niin miksei Helsingin kaupunkikin voisi olla
jonkun tyyppinen edelläkävijä? Kun me tiedämme, että oli sitten kyse
Helsingin tasosta, valtion tasosta tai globaalista tasosta, niin tämä on
se ala, missä on suurin säästöpotentiaali ja missä on itse asiassa myös
kannattavinta taloudellisesta näkökulmasta tehdä näitä vaatimuksia.

Sitten me tulemme siihen kysymykseen, jonka takia väitän, että nämä
täällä esitetyt ponnet ovat parempia kuin Khn vähemmistön tekemä
esitys kaupunginhallituksessa. Meillä on se haaste ja ongelma, että

MA-ohjelma on ikään kuin julistuksella tasolla mutta
tontinvuokrausehdot ovat hyvin konkreettisia. Ja sen takia ne eivät tällä
hetkellä mätsää, ja sen takia tätä pitää oikeasti miettiä ja selvittää.
Kysymys ei ole ihan helppo. Voin sanoa, että valtakunnan tasolla noin
puolitoista vuotta alan parhaat virkamiehet, vielä useiden
tutkimuslaitosten ja yliopistojen avustamina, ovat laatineet näitä yleisiä
rakentamismääräyksiä, joissa siis puhutaan ikkunoitten ja ovien ja
yläpohjan ja alapohjan u-arvoista ja lämmön talteenoton
hyötysuhteesta ilmanvaihto ? jne. Tämä vaatii oikeasti vähän
valmistelua, perehtymistä ja miettimistä, jos halutaan olla
edelläkävijöitä, jos halutaan, että määräykset ovat edes jossakin
määrin tiukemmat kuin mitä valtiovalta edellyttää. Sen takia tämä vaatii
huolellista perehtymistä, huolellista valmistelua. Hyvä on, jos se
viimeistään nyt on aloitettu kaupungilla. Sinänsä voi kysyä, että miksi
vasta nyt? Jos MA-ohjelmassa oikeasti on tällainen linjaus, niin kyllä se
nyt olisi pitänyt konkretisoida jo pikkuisen aikaisemmin mutta
toivottavasti viimeistään tämän valtuustokäsittelyn jälkeen.

Täällä on molempia tehtyjä ponsia jo kannatettu, joten niitä ei
muodollisesti tarvitse enää kannattaa. Kannatan silti niitä molempia.
Toki olen sitä mieltä, että Bergholmin ponsi olisi parempi, jos siinä
velvoitettaisiin kaupunginhallitusta eikä kiinteistölautakuntaa, ihan
yksinkertaisesti sen takia, että tämä on periaatteellisesti ja teknisesti
niin iso ja niin vaikea kysymys.

 

Sitten kokonaan toinen asia on se, että paitsi että kaupungin pitäisi
aidosti miettiä, miten se voi toimia edelläkävijänä asuntotuotannon
suhteen, niin kaupunki on itse merkittävä rakentaja ja rakennuttaja.
Esimerkiksi parhaillaan parlamentin ja neuvoston käsittelyssä olevassa
komission uudessa energiatehokkuusdirektiivissä tullaan asettamaan
tiettyjä ehtoja julkisen vallan edelläkävijäasemalle. Tämä on myös asia,
jota pitäisi pohtia. En nyt esitä erillistä pontta mutta toivon hartaasti ja
vakavasti, että asiasta vastuulliset tahot kaupungilla pohtivat, että miten
kaupunki voisi toimia edelläkävijänä tällä saralla.

 

 

ATT:n puheenjohtajana sanon, että kyllä ATT:n puolella nyt otetaan
palloa vastaan ja asiasta on oikeastaan keskusteltu jo tämän kuluvan
valtuustokauden aikana runsaasti ja jatkoa seuraa.

 

Kiitoksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Pyysin puheenvuoron sen vuoksi, että olisin hieman kertonut
kaupunginhallituksen kokouksessa olleesta vähemmistön
ehdotuksesta. Eli tässähän vähemmistön ehdotus, joka sinänsä on
hyvä ehdotus, kohdistui tähän yhteen ainoaan vuokrasopimukseen ja
sen perusteisiin. Olen ihan samaa mieltä kuin äskeisessä
puheenvuorossa valtuutettu Vapaavuori, että nämä perusteet pitäisi
selvittää ja on erittäin hyvä, että näistä energiatehokkuusasioista ja -
määräyksistä ja miten ne voidaan näissä tontinvuokraehdoissa ottaa
huomioon, tontinluovutuksissa, niin pitäisi keskustella ja selvittää hyvin
huolellisesti. Sen takia olen sitä mieltä, että nämä ponnet ovat erittäin
hyviä ja niiden kautta pitäisi saada mahdollisimman nopeasti
selvitystyöt käyntiin, niin että saadaan kokonaisuus selville. Sen takia
en kaupunginhallituksessa kannattanut tämän yksittäisen
vuokrasopimuksen kohdalla tätä asiaa.

 

 

Olen, puheenjohtaja, ehdottomasti samaa mieltä siitä, että yhtenäinen
linja ja yhtenäiset kriteerit on löydettävä sekä tontinluovutukseen että
sitten näihin vuokrausperusteisiin. Tällä hetkellä vaan tuntuu, kun näitä
on nyt kaupunginhallituksessa käsitelty parina kolmena kokouksena
peräkkäin, että me ehdimme kaavoittaa ja vuokrata nämä tontit koko
kaupungista ennen kuin selvityksiä saadaan aikaiseksi. Kuten
valtuutettu Krohn äsken totesi, onneksi apulaiskaupunginjohtaja
Penttilä on nyt käynnistänyt työn, jolla näitä koko kaupungin kattavia
perusteita laaditaan. Todella toivon, että se on erittäin nopea prosessi,
jolla nämä perusteet saadaan aikaiseksi.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka toteavat täällä, että suunta on
oikea, mutta jos me jonkun yksittäisen tapauksen kohdalla rupeamme
vetämään liian isolla pensselillä linjaa, niin sitä kannattaa varmaan
harkita. Nämä ponnet varmaan ovat yleisellä tasolla ihan hyviä.

 

Yleensäkin pitäisi olla useita rationaalisia perusteita erilaisista asioista

päättämiseen. Jos mietitään porkkanaa ja keppiä, niin tietysti
saavutettavat säästöt, konkreettiset rahalliset säästöt ovat aina hyviä
porkkanoita ja sitten taas keppipuolelle menee enemmän
rankaiseminen siitä, jos toimitaan jollakin tavalla epäeettisesti väärin tai
kohtuuttomasti joissakin yksittäisissä kysymyksissä.

 

Etteivät mittasuhteet noin globaalilla tasolla unohtuisi, totean vain nyt
sen, että jos en muista lukuja väärin ja täällä joku voi korjata minua,
mutta mittaluokka on varmaan aika lailla oikea, että maailman BKT:sta
Suomen osuus on noin 0,3 %, maailman väestöstä yksi promille. Eli
pelkäänpä pahoin, että globaaleja ongelmia ei ihan tällä asukaspohjalla
ratkaista, semminkin kun Suomi muodostaa tästä vielä ehkä 20 %
mainituista luvuista. Mutta suunnan pitää olla oikea, ja me olemme
kaikki sillä kannalla, uskoisin, että oikeaan suuntaan kulkeminen on
tärkeää, vaikkakin pienin askelin mutta kuitenkin niin, että me emme
siinä operaatiossa ammu itseämme jalkaan.

 

 

Hyvä puheenjohtaja.

 

Melko tuoreena kiinteistölautakunnan varapuheenjohtajana olen
kohdannut tämän kysymyksen ja juuri sen, että missä vaiheessa
tällaista energiatehokkuutta pitäisi alkaa säädellä ja määrätä. Onko se
kaavoituksessa vai onko se tontinluovutuksessa, vuokrausehdoissa vai
missä kohtaa? Minulle ei ole vielä oikein selvinnyt, että mikä se paras
vaihtoehto olisi.

 

Olen samaa mieltä edellisten puhujien kanssa siinä, että tämä on
erityisesti asia, mitä pitäisi saada liikkeelle muutenkin kuin vain
juhlapuheissa ja ehkä suurissa linjauksissa. Nyt jotenkin tuntuu, että
haaste on siinä, miten me oikeasti toimeenpanemme, mistä me
lähdemme, mitkä ovat ensimmäiset paikat, joissa
passiivienergiarakennuksia ja matalaenergiarakennuksia tuotetaan.
Toki jotakin on jo tapahtunut mutta aika vähäisessä määrin.

 

Yksi kysymys minun mielestäni on myös se ja olen kuullut viime aikoina
kiinteistölautakunnan tehtävissä sen, että onko Suomessa ensinnäkään
kohtuuhintaista passiivienergia-, matalaenergiatalotuotantoa ja missä
näitä kokeiluja tehdään. Kyse tulee olemaan myöskin siitä, että ne
asunnot sitten menevät kaupaksi, jos kokeillaan uusia ratkaisuja.
Äskettäin meillä oli Honkasuon asuinalue, jossa kiinteistölautakunta ei
kannattanut sitä, että sinne aletaan kaavoitusten kohdalla vaatia sitä,

että tulee matala- ja passiivienergiataloja. Mutta ehkä tämä voisi olla
toisenlainen, jossain muussa kohteessa näin voitaisiinkin tehdä.

Minä kyllä kannatan sitä ja lautakunnan jäsenenä haluaisin vähän
enemmän selvitystä siihen, että miten me parhaiten voimme saada
laaja-alaisesti käyttöön passiivi- ja matalaenergiataloja.

 

 

Sekä edelliselle puhujalle että asuntoministerille haluaisin sanoa, että
kaupunki voisi suurena rakennuttajana myös lisätä omaa
rakentamistaan. Vasemmistoryhmä on moneen otteeseen tehnyt
aloitteita siitä, että kaupunki kehittäisi omaa rakentamista, myös
asuntorakentamista, ja lähtisi siellä nimenomaan keräämään näitä
parhaita mahdollisia käytäntöjä yhdessä myös rakentamisen
tutkimuspuolen kanssa ja olisi sitten esimerkkinä myös muille
rakennuttajille ja rakentajille.

 

Se kysymys, että voidaanko yksi kerrallaan tehdä päätöksiä, niin
yleensä päätökset tehdään yksi kerrallaan, ja kannattaa tietysti aloittaa
heti. Eli kaikissa niissä vaiheissa, joissa rakentamiseen voidaan
vaikuttaa, siihen pitäisi vaikuttaa yhtenäisten periaatteiden mukaisesti
ja tietenkin myös konkretisoimalla niitä periaatteita. On aika vaikeaa
odottaa sitä, että yksittäiset rakennusfirmat tarjoaisivat kovinkaan
energiatehokkaita ja ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja, koska silloin
kun niitä kilpailutetaan, ne ennen kaikkea pyrkivät tietysti
mahdollisimman hyvin voittamaan sen kilpailun. Kaupunki
rakentaessaan itse itselleen olisi siinä hyvässä asemassa, että se voisi
katsoa tätä tehokkuutta ja kannattavuutta paljon pidemmällä aikavälillä
ja satsata todellakin laadullisesti hyvään rakentamiseen.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Olisin itse toki ollut tämän kaupunginhallituksen vähemmistön kannalla
ja hieman ihmettelen näitä puheenvuoroja, joissa todetaan, että
periaatteessa olen tätä mieltä mutta yksittäistapauksessa en voi sitä
kannattaa. Jotenkin oman logiikkani mukaan tuntuisi loogiselta, että jos
on kantansa päättänyt niin sitä on sitten helppo noudattaa kaikissa
yksittäisissäkin tapauksissa. Onneksi nyt keskustelua seuranneena
tuntuu, että valtuustolla on yhteinen käsitys siitä, että energiatehokasta

rakentamista todellakin pitää edistää.

 

Lisäksi vielä voisin kommentoida, kun täällä vähän vähätellen todettiin
Suomen pienuutta ja merkitystä, muistuttaisin siitä, että täällä on
kuitenkin henkilö kohden erittäin merkittävä energiankulutus. Jos
ajatellaan, että yhden ei tarvitse tehdä mitään, niin sittenhän kaikki
voisivat nostaa kädet ylös.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ehkä siihen lähinnä, että kun katsotaan näitä
tontinvuokrausperiaatteita, niin nämä ovat hyvin detaljeja ja sitten tämä
kaupunginhallituksessa ollut vähemmistön esitys, joka hävisi
äänestyksellä, kumminkin toteaa vain, että MA-ohjelman mukaiset
energiatehokkuusvaatimukset, ja MA-ohjelma ei niitä määrittele sen
tarkemmin. Silloin tietysti sellaisten liittäminen, joita ei ole kovin tarkasti
määritelty, tontinvuokrausperiaatteisiin olisi kovin hankalaa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Haluaisin vain muistuttaa, että nuo rakentamismääräykset koskevat
uudisrakentamista. Sitä Helsingissä on syntynyt viime vuosina noin
yhden prosentin verran asuntokannasta, tänä vuonna hyvä jos tulee
yksi promille lisää asuntoja. Eli tämä uudisrakentamisen
energiatehokkuuden lisäämisen vaatimus on tietysti aivan oikea tie,
mutta se on kyllä hyvin hidas tie. Meidän pitäisi nyt kyllä muistaa, että
lisähuomiota pitäisi kiinnittää olemassa olevan rakennuskannan
energiatehokkuuteen.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Lohi otti erittäin tärkeän asian esille tässä, ja tästä on
keskusteltu varsin moneen otteeseen eri yhteyksissä niin
kaupunginvaltuustossa kuin kaupunginhallituksessakin. Toivon todella,
että tämän asian suhteen edetään. Kaupungin omien rakennusten

osalta toisin valtuutetuille tiedoksi yhden esimerkin: Kaupungin
taidemuseon johtokunta kävi tutustumassa Meilahden taidemuseon
tiloihin. Siellä mm. oli muutama vuosi sitten vaihdettu öljykattilan tilalle
uusi öljykattila. Tiedätte, että Meilahden taidemuseo sijaitsee rannan
lähellä. Erittäin hyvä vaihtoehto olisi ollut siellä esimerkiksi ottaa
maalämpöpumppu käyttöön ja ottaa sieltä merestä, vedestä se lämpö.
Kustannukset olisivat olleet pidemmällä aikavälillä huomattavasti
matalammat, ja olisi ollut taloudellisestikin erittäin järkevää toimia näin.
Sen sijaan nyt parikymmentä seuraavaa vuotta ainakin edetään
öljylämmityksen suhteen sielläkin. Tämä taidemuseo ei ole
kaukolämmön piirissä, jolloin kaukolämpöä ei voitu harkita.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

En ajatellut tänne vielä tulla, mutta hyvä ystäväni valtuutettu Hellström
onnistui minut provosoimaan. Kyllä se, valtuutettu Hellström, sillä lailla
on, että jos teidän esityksenne kaupunginhallituksessa olisi hyväksytty,
täällä olisi leegio virkamiehiä sormi suussa miettimässä, että mitä se
tarkoittaa. Mitä se oikeasti tarkoittaa? Mitä tarkoittaa konkreettisissa
tontinluovutusehdoissa julistuksenomainen tulokulma, että edistetään?
Ei tämä tällä lailla toimi. Sen takia en hyväksy sellaista vitsailua, että
ollaan periaatteessa samaa mieltä mutta ei kuitenkaan olla.

 

Kysymys on oikeasti siitä, että pitää luoda kriteeristö. Ongelma on se,
että meillä on julistuksenomainen MA-ohjelma, jota ei ole konkretisoitu
ja se pitää nyt viimeistään konkretisoida. Haluan vain todeta vielä sen,
jonka täällä kerran jo taisin todeta, että valtakunnallisella tasolla kun
näitä määräyksiä on tehty, niitä on puolitoista vuotta tehty ja siinä on
käytetty VTT:tä ja Tampereen teknillistä yliopistoa ja vaikka mitä
laitoksia ja pohdittu u-arvoja, että voiko se olla 0,14 vai 0,13 vai 0,12.
Ja sen jälkeen kun on päästy niihin määräyksiin, tulee vielä ihan
merkittäviä tahoja tässä valtakunnassa, jotka sanovat, että nyt ollaan jo
siinä kipurajoilla, että aiheutuuko tästä merkittäviä kosteus- ja
homeongelmia tästä määräysten tiukentamisesta.

 

Tämä ei ole ollenkaan yksinkertaista, eikä tämä toimi sillä lailla, että
ollaan kaiken hyvän puolesta ja kaikkea pahaa vastaan, vaan se
tarkoittaa sitä, että jos tätä oikeasti halutaan edistää, se pitää pohtia ja
miettiä läpi ja käydä ne kriteeristöt läpi.

 

Täällä mm. valtuutettu Suomalainen mainitsi passiivi- ja

matalaenergiataloja. Tämäkin on vaikea kysymys. Mikä on
matalaenergiatalon määritelmä? Ei koko maailmassa ole sellaista.
Sitten tietenkin kevyesti käytettynä käytetään erilaisia kriteerejä. Yleisin
kriteeri on, että se on puolet olemassa olevasta vaatimustasosta. Jos
me vaatisimme ensi vuonna matalaenergiataloja ja pitäisimme saman
määritelmän, että puolet ensi vuonna voimassa olevista määräyksistä,
niin tänne ei rakennettaisi yhtään taloa, koska tilanne – satun myös
tietämään senkin – että vanhan määritelmän mukaan koko Suomen
ensimmäinen matalaenergiakerrostalo, sen peruskivi muurattiin vasta
vajaa vuosi sitten, kun satuin sen käymään muuraamassa. Että ei tämä
mene tällä lailla. Passiivitaloja ei taida olla Suomessa yhtään vielä,
ainakaan siis kerrostalopuolella, lähimainkaan. Ensimmäistä
nollaenergiataloa tehdään TKK:n laboratoriossa tällä hetkellä ja
kyyditetään sieltä Madridiin, koska se toimii siellä paremmin kuin täällä.

 

Kyllä, hyvät ystävät, tämä on vakava asia, ja minusta on hieno asia,
että tämä etenee. Mutta tämä ei ole niitä asioita, että pannaan kädet
risti ja sanotaan ”toivotaan, toivotaan” ja laitetaan yleismääritteet ja
sanotaan, että ”rakentajat rakentakaa”, vaan tämä on oikeasti vakava
juttu, jossa pitää miettiä hyvin tarkkaan hyvin teknisiä ominaisuuksia,
jos tämä määräystasolla tehdään. Mutta sinänsä, vaikka
markkinauskovainen olenkin, tämä on vain sentyyppinen asia, että
tämä ei ole edennyt kysyntävetoisesti. Siitä huolimatta, että
kansakunnan yleinen tietoisuus ilmastonmuutoksesta on vahvasti
kasvanut, niin sitten kun tullaan siihen konkreettiseen kohtaan, että
pitäisi rakentaa, niin ei se tilaaja vain tilaa energiatehokkaampaa
rakennusta vaan se katsoo siitä, mistä aita on matalin.

 

Eikä tämä ole edennyt myöskään tarjontavetoisesti; ei ole sellaista
teollisuuden alaa, joka on päättänyt, että ruvetaanpas tarjoamaan
oikein massoittain energiatehokkaampia taloja kuin määräykset
edellyttävät. Sen takia tässä oikeasti pitää mennä määräyspää edellä,
jonka valtio nyt varsin kunnianhimoisesti tekee, joka ei estä sitä, että
Helsingin kaupunki ottaa vielä kunnianhimoisemman tavoitteen. Mutta
oikeasti iso osa teollisuudesta on jo sitä mieltä, että nyt ollaan jo vähän
kipurajoilla ja ainakin siinä, että onko aikaa riittävästi varautua tähän.

 

Valtiovallan puolella meillä oli 2,5 vuoden sihti. Siitä kun me
ilmoitimme, että ne kiristyvät, 2,5 vuotta sen jälkeen ne vasta faktisesti
kiristyivät. Ja sen jälkeenkin, kun ne annettiin, meni puolitoista vuotta
aikaa, jotta teollisuus kerkeää niihin perehtymään. Eli palatakseni
lähtöruutuun: jos tämä kh:n vähemmistön esitys oikeasti olisi mennyt
läpi, se olisi joko aiheuttanut täydellisen kaaoksen tai sitten ainakin
sen, että mitään ei olisi rakennettu, koska kukaan ei tiedä mitä se olisi

tarkoittanut.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

En provosoitunut, olen ihan ilahtunut, että meillä on ministeri, joka on
selvästi perehtynyt näihin erilaisiin ratkaisuihin. Olen myös sitä mieltä,
että meidän täytyy edistää sitä tahtotilaa, joka täällä selvästi on,
jokaisessa vaiheessa, koska selvästi kuulosti siltä, että valtuusto
sinänsä on hyvinkin yksimielinen matalaenergiarakentamisen
edistämisen suhteen. Mitä markkinoihin tulee, yksi ongelma lienee se,
että ne, jotka rakennuttavat, eivät ole samoja henkilöitä, jotka maksavat
sähkölaskun, joten intressi investoinneissa on aivan erilainen kuin se,
mikä on mahdollinen säästö käyttövaiheessa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Oulunkylän urheilu- ja virkistysalueen kehittäminen on hyvä asia. Tätä
esitystä lukiessa herää kuitenkin muutamia kysymyksiä kaavoituksen
periaatteiden toteuttamisesta tässä kaupungissa. Tämän esittelytekstin
perusteella asukkaat ovat toistuvasti nostaneet esiin uusien
pysäköintipaikkojen sijoittamista koskevia ongelmia. Erityisesti
pohjoisen pysäköintialueen laajennusta on mm. Oulunkylä-Seuran
lausunnossa pidetty turhana ja todettu, että se katkaisisi myöskin
tärkeän polkuyhteyden. Kaupunkisuunnittelulautakunta on vastannut
tähän kritiikkiin lieventämällä hieman pysäköintinormia. Samalla se on

kuitenkin säilyttänyt uudet pysäköintialueet varauksina.

 

Pysäköintialueen laajentamiseen liittyviä ongelmia ei tietenkään
ratkaista sillä, että sanotaan kyseessä olevan vain varaus. Jo nyt
alueella sijaitseva Käskynhaltijantien pysäköintialue on vähäisessä
käytössä ja sen käyttöä voitaisiin tehostaa, lisäksi autopaikkojen
lisätarvetta voidaan tietysti vähentää kehittämällä
joukkoliikenneyhteyksiä. Esitän, että valtuusto päättää hyväksyä
esityksen siten muutettuna, että pohjoisen pysäköintialueen
laajennusta koskeva varaus poistetaan kaavasta.

 

 

Tein itsekin palautusehdotuksen tästä viime kerralla, kun tämä asia jäi
pöydälle. Kannatan tätä Hakasen ehdotusta siitä, että asia palautetaan
niin, että pysäköintialueen laajennusta ei siihen lisätä. Minun mielestäni
viime valtuustossa käytiin aika hyvää, kriittistä keskustelua
asunnontuotannon rajoitusten tarpeellisuudesta. Päätettiin, että
välttämättä ei ole järkevää osoittaa samaa 75 neliön keskipinta-
alavaatimusta jokaiselle alueelle vaan sitä voidaan säädellä tarpeen
mukaan. Mielestäni tässä on vähän saman tyyppinen case, jossa voisi
vähän osoittaa kriittistä tarkastelua pysäköintinormeille. Tarvitseeko
niitä käyttää aina orjallisesti suunnittelun pohjana, jos on todettu
asukkaiden palautteesta ja muista kommenteista päätellen, että siellä
välttämättä ei tällaista laajennusta tarvita?

 

Tätä me käsittelimme kaupunkisuunnittelulautakunnassa, ja siellä
meille kerrottiin, että maan alle, esimerkiksi tämän hallin alle on liian
kallista rakentaa, ja se varmaan tiedettiin etukäteen, mutta meille ei
kyllä mitään sellaista vertailua esitetty, että mitä maksaa se tonttiala
siellä, kun se käytetään pysäköintiin eikä esimerkiksi virkistysalueena
tai rakentamiseen. Eli tässä ei myöskään markkinaehtoiset lait päde
ollenkaan, kun rakennetaan pysäköintitilat.

 

 

Toteaisin vastauksena Holopaiselle, että siinä
kaupunkisuunnittelulautakunnassa, jossa minä olen, on kyllä hyvin
tarkkaan esitetty, että keskimäärin maan kannen päälle rakennettavat
autopaikat maksavat noin 4 000–5 000 euroa / autopaikka ja maan
kannen alapuolelle useita kymmeniä tuhansia euroja / autopaikka, 25
000–30 000 euroa. Tällainen laskelma kyllä on esitetty. Ja sen lisäksi

toteaisin vielä yleisesti tähän keskusteluun, vaikka sinänsä
joukkoliikenteen vankkumaton kannattaja olenkin, että on täysin
epärealistista olettaa, että joku menee jäähallin lätkäharkkoihin julkisilla
kulkuvälineillä. Niin ei vain tapahdu, ja tiettyihin asioihin tarvitaan täällä
yksityisautoja.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Äskeisen epäilyn vuoksi haluan vain ilmoittaa, että tänä päivänä tilanne
on hoidettu lähes kaikissa halleissa niin, että niissä on varusteille
säilytystiloja, jotka mahdollistavat nimenomaan kulkemisen nuorille ja
lapsille sinne julkisilla liikennevälineillä. Aika on vähän välillä muuttunut
tässä ja ajattelu myös tällä puolella, minkä ilmoitan teille Jääkiekkoliiton
ympäristövaliokunnan puheenjohtajana.

 

 

Kerrankin ilahduin valtuutettu Bogomoloffin puheenvuorosta. Itsekin
Oulunkylän kentän käyttäjien isoäitinä haluan puhua tästä asiasta ja
todistaa, että siellä on kyllä varsin runsaasti tälläkin hetkellä
parkkipaikkoja. Jos jääkiekkokassien kanssa tulee, niin kyllä pääsee
autollakin ja saa autonsa pysäköityä.

 

Se aluehan on varsin hyvien joukkoliikenneyhteyksien vieressä, ja
hyvin monesta suunnasta sinne pääsee kulkemaan. Esimerkiksi Jokeri-
bussi on erinomainen kulkuväline, johon pääsee monesta paikasta
myös vaihtamaan. En todellakaan näe mitään järkeä tässä
pysäköintipaikkojen lisäämisessä. Esimerkiksi sinne koilliselle puolelle
ulkokentästä otettava uusi, pieni pysäköintialue on kyllä täysin
tarpeeton. Ja kun se tulee vielä koulun ja kentän väliin kentän maalle,
niin ei siinä ole kyllä paljon järkeä. Eli ilman muuta tämä ehdotus siitä,
että näitä pysäköintipaikkoja ei lisätä, on ihan synkassa kentän
käyttäjien etujen kanssa ja myös asukkaiden etujen kanssa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tässä kyllä ? , mikä on harvinaista, yleensä tapahtuu päinvastoin.

Haluan ilmoittaa, että kyseisessä paikassa pysäköintipaikkojen määrä
on ollut vahvasti alimitoitettu jo vuosikymmeniä, koska siellä käy erittäin
paljon ihmisiä talven mittaan isolla kentällä erilaisissa tapahtumissa ja
luistelemassa ja kaikki eivät voi käyttää julkista. Tämä oma
puheenvuoroni oli yleispuheenvuoro eikä detaljipuheenvuoro, mutta
kannatan ? .

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Myös minä olen tämän kaavan kannalla, ja erityisen hyvää minusta
tässä kaavassa on nyt se, että tuo kevyen liikenteen väylä eli pyörätie
on siirretty Käskynhaltijantien varteen. Kun olen itse asunut tuolla
seudulla Oulunkylässä ja Maunulassa Oulunkylän rajalla 35 vuotta ja
paljon fillaroinut siellä, niin tässä urheilupuiston kohdallahan se
pyörätie, kevyen liikenteen väylä, on ollut pohjoiseen päin vedettynä,
joka on pidentänyt ja hidastanut matkaa ja joillekin on saattanut
vaikuttaa myös siten, että kun se on ollut siellä keskellä skutsia niin se
on toiminut pelon maantieteenä niin, että sitä ei ole enää iltahämärissä
uskaltanut lainkaan käyttää.

 

Olen itse aikaisemmin tästä tehnyt esityksen, että se pyörätie
muutettaisiin Käskynhaltijantien varteen ja myös siitä, että
Käskynhaltijantien etelälaidalle tehtäisiin kevyen liikenteen väylä koko
matkan pituudelta, mutta sitä ei nyt taida tässä kaavassa vielä olla
valmiina, mutta toivon, että siltäkin osin tämä juttu menee sitten
eteenpäin, ettei tarvitse tässä vilkkaassa risteyksessä tai
vilkasliikenteisellä tiellä vaihtaa kadun yli kahteen kertaan, kun on
menossa lännestä itään tai idästä länteen.

 

Kiitoksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Haluan, jos se puheenjohtajalle sopii, tässä suullisesti muuttaa
esitystäni vastaamaan paremmin sitä, mitä valtuutettu Holopainenkin
tarkoitti. Eli esitän, että valtuusto päättää palauttaa esityksen uuteen
valmisteluun siten, että pohjoisen pysäköintialueen laajennusta
koskeva varaus poistetaan kaavasta. Eli korjaan esitystäni

palautusesitykseksi.

 

Samalla kommentoisin valtuutettu Bogomoloffia, tunnen hänet kovana
urheilumiehenä, mutta ilmeisesti Bogomoloff ei kovin paljon harrasta
urheilua Oulunkylän liikuntapuiston suunnassa, koska jokainen
sielläpäin liikkuva tietää, että siinä on vajaakäytössä olevia
pysäköintialueita jo nyt ja tämä esitetty laajennus ei ole todellakaan
välttämätön.

 

 

Kannatan Hakasen palautusehdotusta ja haluan vielä todeta, että
alueella on erittäin hyvät julkisen liikenteen mahdollisuudet ja myös
kevyen liikenteen reitit. Ja ihan mahdotonta ei myöskään
jääkiekkohalliin varmasti ole mennä näillä kulkuvälineillä. Lisäksi sinne
on vielä tulossa curling-halli, jossa on vähän erilaiset varusteet ja muut
edellytykset.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kun asemakaavan muutos oletettavasti lisää merkittävästi Oulunkylän
liikuntapuiston käyttöä, niin kyllä meidän tulee parantaa myös
liikuntapaikan saavutettavuutta. Riittävästi joukkoliikennettä tarvitaan,
samoin riittävästi autopaikkoja, siksi en kannata asian palautusta.

Mitä tulee tähän vajaakäyttöön, totta kai meillä on kaikki vajaakäytössä,
meillä on tiet vajaakäytössä, meillä on joukkoliikennevälineet
vajaakäytössä. Jos mitataan vähimmäiskäytön mukaan, on
vajaakäyttöä, mutta oma vaikutelmani ei ole ollut ihan näin
vajaakäyttöinen tästä Oulunkylän liikuntapuiston parkkipaikasta niiltä
kerroilta, kun olen itse siellä käynyt. Toki joukkoliikennettä tulee
parantaa, mutta mahdollisuus lisäparkkipaikkoihin, sitä ei tule sulkea
pois, kun me rakennamme sinne merkittävästi lisää.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

 

Kannatan tätä palautusehdotusta. Haluan myös aluetta paljon
käyttävänä tuoda kaikkien tietoon sen, että tosissaan siellä on niitä
parkkipaikkoja, ne ovat vain äärimmäisen huonosti ohjeistettu, mikä
näistä papereistakin käy selville. Ehkä kommenttina myös tähän
polkupyöräväylä-keskusteluun, että koko Käskynhaltijantiehän tulee
menemään remonttiin, jos ja kun toivottavasti Raide-Jokeri-linjaus sille
tielle tulee. Eli sinne joukkoliikenne tulee paranemaan entisestään, ja
se tie joudutaan ja saadaan rakentaa uudestaan.

 

Kiitos.

 

 

 

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

On erittäin hyvä, että tämä alue, Lammassaaren ja Kuusiluodon alueen
virkistysalue laitetaan tässä esitetyllä tavalla kuntoon. Tästä käytiin
kaupunginhallituksessa keskustelua, joka on kuvattu siinä
päätösesityksessä. Tästä syystä teenkin seuraavansisältöisen ponnen:

                     

                     Valtuusto edellyttää, että kaupunki tarjoaa teknistä apua         
mökkien siirtoon ja taloudellista tukea sitä tarvitseville.

 

 

Olin esittämässä samaa kuin Moisio eli kannatan Moision pontta.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämä käsittelyssä oleva Lammassaaren kaava, tässä esittelytekstistä
jos lukee niin voi tulla sellainen käsitys, että näiden mökkien siirto
tapahtuisi ensisijaisesti sen vuoksi, että ne ovat tulvarajan alapuolella.
Tiedämme kuitenkin, että nämä mökit ovat olleet vuosikymmeniä siellä
ja edes nämä kaikkein pahimmat tulvat, joita muutama vuosi sitten
nähtiin, eivät olleet ongelma tämän mökkialueen kannalta. Syy onkin
pikemminkin se, että mökkejä halutaan siirtää kahdesta syystä:
toisaalta sen vuoksi, että rannan ympäri saadaan uusi kevyen
liikenteen kulkureitti ja toisaalta, että mökit saadaan tiiviisti yhteen
osaan. Varmasti niiden kannalta, joiden mökkejä siirretään ja joilla on
ollut ehkäpä saaren parhaalla paikalla rannalla mökki, on ikävää se,
että mökkejä siirretään, mutta jos toisessa vaakakupissa on se
periaate, että rantoja pitkin pitää myös virkistysalueella voida kiertää,
niin voidaan pitää ihan hyvänä tätä kaavaa.

 

Ongelma tässä kaavassa on se, että mökeille kyllä osoitetaan paikka,
jonne siirretään, mutta pystyvätkö käytännössä nämä monet
pienituloiset, kansaneläkkeelläkin elävät eläkeläiset, jotka ovat siellä
vuosikymmeniä pitäneet mökkiään, siirtämään todellisuudessa mökkiä.
Ettei tapahdu niin, että tarjotaan mahdollisuus mökin siirtoon, mutta
siihen ei ole taloudellisia eikä teknisiä mahdollisuuksia, koska ei ole
ihan yksinkertaista mummolla ja papalla lähteä kaksistaan siirtämään
sitä mökkiä, vaikka mukana olisi poika ja pojanpoika, jolla olisi He-
Manin voimat. Sen vuoksi on tärkeää, että kun nyt näitä mökkejä tämän
kaavan vuoksi, sen vuoksi, että ulkoilualuetta pystytään siirtämään,
aluetta parannetaan, niin kaupunki tulee vastaan tässä asiassa niin,
että annetaan toisaalta teknistä apua siinä, miten näitä mökkejä
pystytään siirtämään ja samalla myös huolehditaan siitä, että niille,
jotka sitä todella tarvitsevat, voidaan antaa myös pientä taloudellista
tukea. Koska olisi todella sääli, että ihmiset, jotka ovat vuosikymmeniä
näissä pienissä mökeissä, jotka on itse käsin joskus rakennettu,
asuneet, joutuvat tämän kaavamuutoksen takia kokonaan luopumaan
siitä, antamaan mökkipaikkansa jollekin sellaiselle, jolla on varaa mökin
siirtämiseen.

 

Sen vuoksi tämä Khn vähemmistön esitys, jota pontena Moisio esitti,
kannatan sitä lämpimästi kuten tein kaupunginhallituksessa ja esitin
sitä. Joten toivottavasti tässä löydetään sellainen ratkaisu ponnen

kautta, jossa saadaan parannettua kaikkien helsinkiläisten
ulkoilumahdollisuuksia, virkistysmahdollisuuksia mutta toisaalta ei
viedä niiltä, joilla on vuosikymmeniä ollut mökki, joilla ei ole itsellään
mahdollisuutta tehdä sitä siirtoa, sitä mahdollisuutta, että voi jatkaa
täällä Lammassaaressa, vaan kaupunki tulee vähän vastaan sekä
teknisellä avulla että mahdollisesti pienellä taloudellisella tuella sitä
tarvitseville.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämä Lammassaaren aluehan on todella hieno luonnonsuojelu- ja
virkistysalue, se on osa helsinkiläistä kulttuurihistoriaa, työväenliikkeen
ja raittiusseura Koiton kesämaja-aluetta. Näiden vuosikymmeniä
saarella olleiden kesämajojen osittain tai osan niistä siirtäminen
paikasta toiseen tuntuu kyllä minusta tarpeettomalta. Niiden saaren
luonnon muotoihin liittyvien korkeuserojen ja tällaisten takia
käytännössä ilmeisesti aika moni näistä siirrettäväksi esitetyistä
kesämajoista joudutaan purkamaan ja, kuten valtuutettu Arhinmäki
edellä jo viittasi, voi olla, että moni ei pysty tuloillaan myöskään uutta
kesämajaa sinne rakentamaan.

 

Jos tätä siirtämistä edellytetään, minusta valtuutettu Moision ponnen
hyväksyminen on vähintäänkin perusteltua. Jos tämä kaupunki näkee
aiheelliseksi tukea taloudellisesti suurten kaupan keskusliikkeiden
toimintaa silloin kun joitakin vanhoja ostoskeskuksia puretaan ja sinne
osoitetaan näille keskusliikkeille uudet, suuremmat rakennusoikeudet,
niin tuntuu kummalliselta, jollei pienituloisia työväen kesämaja-
asukkaita voida edes auttaa sen vertaa, että heidän ei tarvitse luopua
kesämajasta, jos kaupunki kaavoituspäätöksellään määrää sen
siirrettäväksi.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Koko tämä kesämajojen käyttö, jota nyt aktivoidaan
lisärakentamisellakin eri puolilla kaupunkia, itse asiassa minua on
häirinnyt monta vuotta se, että ne on tietylle yhdistykselle vuokrattu
kaikki niin, että muilla kaupunkilaisilla ei ole mitään mahdollisuutta
käyttää niitä, ja vaikka olisikin saarenkäyttöoikeus, sinne pääseminen

on tehty harvinaisen hankalaksi. Eli kysyisinkin, onko mitään
mahdollisuutta teettää sellaista liikunta- ja ulkoiluviraston aikataulua,
missä lukee ne veneyhteydet näihin kaikkiin saariin, jotka kaupunki ja
sen kaikki veronmaksajat omistavat?

 

 

Nyt kyllä valtuutettu Karhuvaara on tässä vähän väärässä, koska
Lammassaareen pääsee pitkospuita ja itse asiassa sieltä on vielä
kapeammat pitkospuut Kuusiluotoon, että nämä kaikki alueet ovat ihan
helposti kaupunkilaisten saavutettavissa. Ei ole mitään tarkoitusta
tehdä sitä vielä helpommaksi, että sinne pääsee mopollakin, ei minun
mielestäni ole järkevää.

Tämä lauttaliikenne näihin saariin olisi sinänsä hyvä hoitaa, mutta sitä
on selvitetty moneen kertaan ja se on aika kallista. Kaupungin pitäisi
keksiä joku tapa, jolla jotkut yrittäjät mieluummin pystyisivät kuljettaa
ihmisiä veneellä paikasta toiseen. Mutta tuonne Lammassaareen
nimenomaan on hyvin kätsy mennä pitkospuuta pitkin, pääsee vaikka
pyörätuolilla itse asiassa, jos sellainen tilanne on.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Asia koskikin nimenomaan niitä paikkoja, mitkä ovat aidosti saaressa,
koska kaikki helsinkiläiset eivät edes tiedä, että meillä on olemassa
sellaisia saaria. Sen vuoksi juuri tää tällainen veneliikenteestä
tiedottaminen ja sen aktiivinen järjestäminen olisi kyllä suotavaa.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

 

Minun mielestäni, kun vuosikymmeniä asuneet mökkiläiset ovat olleet
siellä ja kulkeneet tähän päivään asti siellä saaressa tullen mennen,
viihteellisesti, ja siellä nyt ties monesko polvi stadilaisia käy, vaikka
mökkiä ei olekaan, on muuten nasta käyskennellä siellä, niin minä
ihmettelen, että miten sitä nyt pitäisi alkaa siirrellä ja vedellä jotain
kaavoja sinne tänne. Onko valtiolla, kaupunki, joka on valtiossa, onko
niillä liikaa fyrkkaa, jos 80 000 euroa aletaan tuhlata? Tuntuu vähän

siltä, että katsotaan, että mitäs nyt tehdään. Miksei anneta asioiden olla
kertaakaan paikallaan edes vuoden, kaksi, koska minä uskon, että tälle
rahalle tulee olemaan paljon parempaa käyttöä.

 

Kannatan tätä, ettei kajota tähän Lammassaaren tsysteemiin.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Lämpimästi kannatan valtuutettu Arhinmäen pontta. Usein ponnet ovat
täällä sellaisia hurskaita toiveita, mutta tässä tapauksessa kyse on
erittäin pienestä rahasummasta kaupungille. Tässä me olemme
ottamassa kaupunkilaisten yhteiseen käyttöön hienoa uimarantaa,
mutta siitä tulee kohtuuton haitta näille muutamalle mökkiläiselle.
Kaupungille ei ole yhtään kohtuutonta tulla hieman vastaan siinä, että
he pystyisivät sen siirron tekemään ilman suuria kustannuksia ja suurta
vaivaa, joten toivon, että Arhinmäen ponsi hyväksytään.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Nimet eivät ole tärkeitä vaan asia. Valtuutettu Karhuvaara nosti esille
sen, miten pääsee näihin liikkumaan, ja aivan kuten Rantanen totesi,
kyllä Lammassaareen pääsee ja monille muillekin mökkialueille. Nyt
kun tätäkin avataan entistä enemmän, niin olisi hyvä, että
tiedotettaisiin, koska moni helsinkiläinen ei tunne näitä alueita ja tiedä,
miten niihin pääsee. Samantyyppisiä esimerkiksi lahden toisella on
Kivinokan alue, jossa pystyy liikkumaan ihan täysin. Kun Karhuvaara
peräänkuulutti sitä, että lisää mökkipaikkoja myös, niin Kivinokassa on
mahdollista myös näitä mökkejä lisätä, jos saadaan rauhoitettua se
tilanne niin, että ihmiset uskaltavat sinne tehdä uusia pieniä
kesämajoja. Tämä on myös äärimmäisen tärkeää, että kaupunki
aktiivisesti kertoo, että nämä eivät ole mitään yksittäisten mökkiläisten
omia sala-alueita vaan kaikkien helsinkiläisten virkistysalueita.

 

 

 

Puheenjohtaja.

 

Minun piti vain varmistaa, että aiemmin ilmoittamani kannatus Moision
ponnelle kohdistui myös Arhinmäen nimellä jaettuun ponteen. Tämä oli
vain tämä tekninen virhe tässä jaetussa paperissa, joka aiheutti tämän
puheenvuoron. Kannatan edelleen lämpimästi tämän ponnen
hyväksymistä, oli nimi mikä vaan.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kannatan Moisio-Arhinmäen pontta ja lämpimästi todella, koska
Lammassaarihan on myös muiden kuin mökkiläisten käytössä. Ihmiset
käyvät siellä kävelemässä ? ja siellä on hyvät ulkoilualueet, jotka
liittyvät läheisesti Viikin metsiin ja Vantaanjoen rantaan, ja sinne
pääsee tekemään hyvin retken. Koska tämä avautuu entistä enemmän
muillekin, niin ehdottomasti tämä pitäisi hyväksyä tämä ponsi täällä,
koska se ei ole pelkästään mökkiläisten alue.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kun tässä on näiden nimien kanssa ollut sekaannusta, niin haluan
kuitenkin kaikille saattaa tiedoksi sen, että olemme valtuutettu Moision
kanssa vain ystäviä.

 

 

Mitäs ystävykset? Oletteko te nyt puhuneet?

 

Tästä tiedotuksesta, tämä mökkien siirto kuulostaa typerältä. Joku
sanoi sitä, että näihin mökkeihin ei ole muilla lupaa. Se on tsägästä
kiinni, eihän Kaivopuiston asuntoihinkaan ole kaikilla lupaa. Ja se mitä
tulee tuohon tiedotukseen, niin voin sanoa sitä, että jos tulloo
Jyväskylästä niin eihän sitä voi kaekkee tietää. Stadi on ikävä kyllä aika
paljon landelaisten hallussa nykyään, paha juttu.

 

 

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tässä on kyseessä varsin erikoinen kaavahanke. Vartioharjun
kaakkoisosan ensimmäinen asemakaava on vahvistettu vuonna -81, ja
siinä asemakaavassa tämä Varjakanpuisto oli ihan samanlaisena ja
samankokoisena kuin se on nykyisin voimassaolevassa kaavassa, joka
on vahvistettu vuonna -89. Edellä mainittujen kaavojen perusteella
kaupunki on sitten hankkinut tämän puistoalueen omistukseensa
puistomaan hinnalla, ja vielä vuonna 2000 arkkitehti Anneli Lahti
kaupunkisuunnitteluvirastosta on kirjallisesti vakuuttanut alueen
asukkaille, että alue tulee säilymään puistona. Sitten kun
kaupunginsihteeri Hertzenin poika sattui ostamaan tontin sieltä puiston
reunalta, käynnistettiin tämä kaavahanke uudestaan. Se oli
kaupunkisuunnittelulautakunnassa vuonna 2005 ja palautettiin sille
uudelleenvalmisteltavaksi.

 

Nyt esillä olevaan kaavaan pyydettiin mielipiteet vuonna 2007, ja
sanoisinkin, että lähes kaikki naapurikiinteistöjen omistajat vastustavat
pienen puiston muuttamista tonteiksi, joita tässä kaavassa tuli
kokonaista neljä kappaletta. Eli ympäristön asukkaiden tahtotilalla ei
näiltä osin ole ollut mitään vaikutusta kaavan sisältöön. Voidaan vielä
todeta, että aikaisemmin puiston puolesta ovat ottaneet kantaa
Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys, Puotila-Seura, Vartiokylän ja
Mellunkylän kiinteistöyhdistykset.

 

Yksi ihmettelyn aihe on tämän kaavan toteuttamiskustannukset.
Alkuperäisten tietojen mukaan katujen rakentaminen maksaa 60 000,

sähköjohtojen tuominen 20 000 ja vesihuollon tuominen siinä 330 000,
jota kyllä myöhemmin sitä summaa on korjattu. Mutta jos lähdetään,
että nämä tiedot ovat oikein, yhden tontin
rakentamiskuntoonlaittokustannukset ovat 100 000 euroa. Jos tähän
sitten lasketaan vielä kaavoituskustannukset 6 vuoden aikana, jotka
ovat kymmeniä tuhansia, niin ei tämä oikein järkevältä näytä. Eli tässä
nyt on näyte kaupunkibyrokratian voimasta, jossa asukkaiden
mielipiteellä ja kaavan taloudellisuudella ei ole ollut mitään merkitystä.

 

Edellä olevaan viitaten esitän, että asia palautetaan
uudelleenvalmisteltavaksi niin, että puistoalue jää ennalleen. Olen
myös ymmärtänyt, että virkamiestaho ei olisi ollut kovin halukas
tuomaan kaavaa valtuuston käsiteltäväksi.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kannatan palautusesitystä. En käytä tästä laajempaa puheenvuoroa,
koska valtuutettu Koskisen puheenvuoro oli sentapainen, johon
aseveliakseli voi yhtyä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minulla on ollut mahdollisuus seurata tätä prosessia oikeastaan ihan
alusta alkaen, kun tähän kaavoitukseen ryhdyttiin. Ensimmäiseksi
voisin todeta, että vaikka se on puistoksi kaavoitettu niin mikään se
puisto ei ole vaan se on puseikko lähinnä. Tähän löytyy myös vahvoja
perusteita, että tämä kaava tehdään. Me tarvitsemme tänne lisää
asuntoja, ja tuolle alueelle saadaan kuitenkin neljä taloa lisää,
pientaloja. Se on sopiva paikka niille, ja sen takia näen, että on erittäin
perusteltua hyväksyä tämä kaava. Totean vielä, että siellä paikan
päällä on käynyt vierailemassa varmaan kaikkien ainakin
kaupunkisuunnittelulautakunnassa olleitten puolueitten edustajat.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

 

Mielestäni se ei ole kauhean hyvä peruste, että sanotaan, että se on
puseikko, koska se on kaupungin puisto, joka kaupungin olisi pitänyt
hoitaa ja pitää kunnossa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Olen samaa mieltä, mitä täällä valtuutettu Risto Rautava totesi, että
muutaman kerran alueella käyneenä ja koko tämä
suunnitteluprosessihan on ollut vuosia kestävä, se on erittäin riitainen
asia ollut siellä paikalla. Ja se tontti, jonka aloitteesta tämä koko
kaavoitus on lähtenyt alkuun, mitkään kaupungin esteettömyysohjelmat
ja -säädökset eivät kerta kaikkiaan saisi enää tänä päivänä kaavoittaa
sellaista tonttia, jossa tontille pääsy on monien portaiden varassa ja
kulku on esimerkiksi talviaikana täysin mahdotonta. Siinä mielessä nyt
tämä hyväksyttävä kaavaehdotus tulee parantamaan sen lähtökohtana
olevan tontin esteettömyysmahdollisuuksia ja myös asumisedellytyksiä,
ja lisäksi siihen puseikkoon voidaan kaavoittaa neljä pientä taloa
uudelleen, mikä selvästi parantaa myös sen alueen käytettävyyttä.
Ympärillä on olemassa isoja tontteja, jotka varmasti käyttävät sitä omaa
piha-aluettaan virkistykseen ja muuhun oleskeluun.

 

Kun kolme kertaa siellä paikalla olen käynyt, niin mitään merkkejä siitä,
että lähialueen asukkaat siellä ulkoilisivat, ei kyllä ollut millään tavalla
näkyvissä. Se on kyllä aivan huhupuhetta nämä kaikki puiston
käytettävyysedellytykset.

 

 

 

 

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Ordförande, bästa fullmäktige.

 

Pitää korjata pieni virhe, joka on tässä listan sivulla 97 ”KHS toteaa” -
kappaleessa. Siinä lukee, että ”kaupunginvaltuusto päätti 1.4.2009
tarkistaa Helsingin sisäiset tariffit 1.6.2009 lukien”. Tarkistushan tehtiin
1.5. lukien, eli se sisäisen tariffin tarkistus tuli voimaan pari viikkoa
sitten. Siis 1.5.2009 lukien.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

On hyvä juttu, että satunnaisesti joukkoliikennettä käyttäville ja
matkailijoille saadaan tällainen etäluettava kertakortti. Alin hinta tämän
esityksen mukaan ennakkolipulle on 3,40 euroa kahden tunnin lipulla.
Mielestäni tämä ei anna kovin hyvää kuvaa Helsingistä
joukkoliikennekaupunkina, ei varsinkaan rohkaise satunnaisia
joukkoliikenteen käyttäjiä tekemään sitä johtopäätöstä, että
yksityisauton käytöstä on syytä luopua. Tätä hintatasoa pitäisi kyllä
pikkuhiljaa ryhtyä laittamaan alaspäin.

 

Äskettäin oli tässä valtakunnan suurimman sanomalehden
mielipidesivulla aika kuvaava vertailu, että minkälaisia hintoja
joukkoliikenteessä joutuu maksamaan verrattuna siihen, että vuokraisi
auton ja käyttäisi tiettyihin matkoihin vuokrattuakin autoa. Tässä
tapauksessa se ei ihan varmaan kahdeksi tunniksi kannata, mutta näitä
kustannustasoja pitäisi minusta miettiä niin, että todella rohkaistaisiin
ihmisiä siirtymään joukkoliikenteeseen. 3,40 euroa on liian kallis hinta.

 

 

 

 

 

 

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

On erittäin hyvä, että nämä mielenterveyspalvelut Helsingissä otetaan
esille, ja tänään myös Helsingin Sanomissa käsiteltiin tätä asiaa
laajasti. Nimittäin viesti on se, että palvelut eivät täällä Helsingissä
sitten kuitenkaan vastaa sitä tarvetta: aikoja ei saa, aikoja perutaan,
henkilökunta uupuu, henkilökunta vaihtuu, pitkiä hoitosuhteita ei pääse
muodostumaan. Nyt on vielä löydetty se tosiasia, joka on erittäin
huolestuttava, eli lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat
kasvaneet. Kun on tutkittu sairaseläkepäätöksiä, jotka ovat lisääntyneet
nuorten parissa, on huomattu se, että yhä useammat nämä päätökset
perustuvat siihen, että nuoren mielenterveys on pettänyt. Se tarkoittaa
vuosikymmenten köyhyyttä näille ihmisille, jotka eivät pääse koskaan
ansaitsemaan työeläkettä vaan joutuvat sen pienen eläkkeen kanssa,
joka heille kuuluu, kitkuttelemaan.

 

Muutama huomio tästä asiasta, minkä takia mielenterveyspalvelut ovat
niin laaja ongelma, on se, että meillä on esimerkiksi paljon
maahanmuuttajaväestöä ja varsinkin ne ihmiset, jotka tulevat
pakolaisina tänne Helsinkiin, heillä on monenlaisia raskaita asioita,
mikä sitten tietenkin rasittaa mielenterveyttä, ja mahdollisuus sairastua
on moninkertainen verrattuna ihan valtaväestöön. Senpä seurauksena
kysyin ministeri Risikolta, millä tavalla on huomioitu
maahanmuuttajalasten mielenterveyspalvelut, koska mehän tiedämme,
että ankkurilasten määrä on kasvanut. Vastaus oli jotakuinkin näin, että
heidät hoidetaan normaalin terveydenhuollon puitteissa ja annetaan
mahdollisesti näitä tulkkipalveluita tarvittaessa. Tämä on aika rankka
tieto, jos todellakin näistä pienistä resursseista joudutaan taistelemaan.
Ja vielä sekin, että minä luulisin, että nämä maahanmuuttajalapset
tarvitsisivat ihan erityistä osaamista, jotta heidän ongelmiinsa päästään
varhaisessa vaiheessa kiinni ja niitä ratkaisemaan.

Toinen asia, mihin olen törmännyt, on se, että huostaanotot ovat
lisääntyneet. Itse asiassa tämäkin kytkeytyy näihin lasten
mielenterveyspalveluihin. Nimittäin kun otin viranomaisilta tietoa, että
minkä takia huostaanotot ovat kasvaneet, minkälaiset mahdollisuudet
lapsilla on saada pitkäkestoista terapiaa, niin vastaus oli, että itse
asiassa resurssit ovat niin niukat, että ainoastaan huostaan otetuille
lapsille voidaan tarjota pitkäkestoista terapiaa, mikä tarkoittaa siis sitä,
että jos lapsi tarvitsee pitkäkestoista terapiaa, hänet otetaan huostaan.
No tämähän on tietenkin hirvittävä ongelma siinä perheessä, mutta se
on ainut reitti järjestää tälle lapselle tätä tarvittua terapiaa. Tavallaan
huostaanottoprosessi ja nämä raskaat asiat kytketään näitten
mielenterveyspalveluiden saantiin.

 

 

Kun näistä asioista kyselee, sanotaan heti, että avohuollon
tukitoimenpiteet ovat ensisijaisia ennen kuin päädytään esimerkiksi
tähän huostaanottoprosessiin, mutta viranomaiset sanovat, että
yksinkertaisesti avohuoltoon ei ole mitään resursseja, jonka takia
päädytään tähän huostaanottoon hyvin nopeasti, jotta saadaan lapselle
järjestettyä pitkäkestoista terapiaa. Kyllä olen hyvin iloinen siitä, että
Helsingin kaupungilla on nyt keskitetty ja huomattu tämä suuri kasvava
ongelma, mutta kyllä pitää vielä paljon tehdä, että saadaan näitä
vaikeita ratkaisuja aikaiseksi ja lasten hätää helpotettua.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Lipponen on aivan oikeassa siinä, että
mielenterveyspalvelut eivät toimi juuri missään meidän maassamme
johtuen psykiatripulasta. Onneksi Helsingissä on nyt, kuten Lipponen
mainitsi, saatu keskitettyä kuitenkin nämä avopoliklinikat HYKSille ja
siellä on saatu paremmin psykiatreja. Lisäksi me olemme saaneet aika
paljon psykiatrisia hoitajia, joita on palkattu myös avoterveydenhuollon
puolelle, että kyllä tämä asia koko ajan paranee mutta tarve on
jatkuvasti kasvava.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuustoväki.

 

Esitän heti alkuun toivomusponnen. Tämän ongelman taustalla on
ehkä samantapainen kysymys kuin mihin valtuutettu Lipponenkin
tuossa jo viittasi.

 

                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että parannetaan
mahdollisuuksia tuoda neurologisista syistä oirehtivien            lasten
kuntouttavan tuen saamista kotiin.

 

Tämän ponsiesityksen taustalla on se ongelma, joka liittyy lasten
psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun rajapintaan. Olen itsekin
luottamustehtävissäni joutunut seuraamaan traagista tapausta, jossa
lapsi otettiin huostaan hoidollisista syistä vasten perheen tahtoa, koska
lastensuojelullinen prosessi näytti ajaneen diagnostisen prosessin ohi.
Toisin sanoen lapsen oireiden neurologista taustaa ei tunnistettu

riittävän aikaisin. Tällaisia lapsia, jotka vaativat erityistä hoidollista
tukea, on esimerkiksi ADHD-, Asperger- ja Tourette-lapsissa. Tällaiset
lapset tarvitsevat ensisijaisesti terveydenhoidollista tukea sen sijaan,
että he päätyvät lastenkoteihin.

 

Lastensuojelun sosiaalityöntekijän koulutukseen ei tyypillisesti kuulu
lastenpsykiatrista eikä -neurologista koulutusta, eikä resurssien
puutteen takia lastensuojelu ole se paikka, jossa näitä häiriöitä
hoidetaan. Paras paikka tälle tuelle on yleensä lapsen koti.
Kuntoutussuunnitelman tekemisessä sosiaali- ja terveystoimen
yhteistyö on toki suotavaa. Sen ohella, että tunnistetaan lasten
neurologisen kuntoutuksen tarve, tulee tunnistaa myös terapeuttisen
kuntoutuksen tarve psyykkisesti oirehtivien lasten kohdalla.
Tutkimuksellisesti on todettu, että terapeuttista hoitoa saaneiden lasten
ryhmässä törkeiden rikosten ja laitossijoitusten määrä on merkittävästi
pienempi kuin pelkkää lääkehoitoa saaneiden ryhmässä.

 

Yksilöterapia on sitä vaikuttavampaa, mitä nuorempana sitä voi saada.
KELAn vuonna 2003 tekemä päätös lopettaa yksilöterapian tukeminen
alle 16-vuotiailta onkin tuhoisa. Ehkä tuen lakkauttamisen tuloksista on
saatu nyt näytettä, kun yhä nuoremmat päätyvät
työkyvyttömyyseläkkeelle jopa ennen kuin astuvat työelämään, vaikka
muuten työuria patistetaankin nyt pidentämään.

 

Tämä tuhoisa KELA-politiikka käy yksiin esimerkiksi viime kuussa
Helsingin Sanomien mielipidepalstalla keskustelua herättäneiden
loppuun väsyneiden isän ja äidin toteamuksen kanssa: ”Nykyisessä
järjestelmässä pidetään kynsin ja hampain kiinni nuoren oikeudesta
tuhota elämänsä. Kaikki nämä helvetilliset vuodet olemme rakastaneet,
rohkaisseet, kiristäneet, rukoilleet ja itkeneet, että hän hoitaisi itseään.
Olemme soittaneet ja pyytäneet apua ja neuvoja, mutta lopputulos on
aina, että nuoren pitää itse haluta tulla hakemaan apua. Nyt kun nuori
on täyttänyt 18, pakkohoitoon pääsee, kunhan odotamme riittävän
ajan, että hän päätyy itsemurhayritykseen. Hiljainen itsemurha ei ole
riittävä.”

 

Sitten tähän vastasi anorektikon äiti, että ”olen todella pahoillani, mutta
minun on pakko kertoa, ei Suomessa vuonna 2009 pääse hoitoon,
vaikka yrittäisi itsemurhaa, ei ainakaan, jos sattuu asumaan
pääkaupunkiseudulla. Olen kuluneen vuoden aikana tavannut
pääkaupunkiseudulla kolme nuorta aikuista, jotka ovat ottaneet
yliannoksen lääkkeitä. Jokainen heistä lähetettiin kotiin sairaalasta heti
kun jalat kantoivat.” Sitten tämä anorektikon äiti kysyy, että ”kerätäänkö
jonnekin tietokantaa niistä tapauksista, joissa hoidon tarpeen kriteerit

ehdottomasti täyttyvät mutta tilapulan vuoksi sairastunut jätetään yksin
tuskansa kanssa?” Voisinkin ehkä tässä yhteydessä kysyä
apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselta, onko hän täällä, että onko tällaista
tietokantaa olemassa?

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kaupungin tämän vuoden budjettiin hyväksyttiin
kaupunginhallitusryhmien neuvottelujen tuloksena viime syksynä 6
miljoonan määrärahalisäys käytettäväksi lasten ja nuorten
hyvinvoinnin edistämiseen. Tästä 6 miljoonasta eurosta ei ole tähän
päivään mennessä käytetty yhtään euroa. Nyt käsiteltävän raportin
perusteella tarvetta tuon lisämäärärahan käyttöönottoon on ja
kiireellisesti.

 

Toki tästä raportista näkyy se, että parannusta monien palvelujen
saatavuudessa on tapahtunut, mutta jonot ovat kuitenkin edelleen
pitkiä ja eräissä tapauksissa todella järkyttävän pitkiä. Perheneuvolan
ensikäynnille pääsyä joutui jonottamaan viime vuonna 35 % perheistä
yli kuukauden. Kun tiedetään, että kynnys lähteä perheneuvolaan on jo
korkea, niin tämä jonotusaika on kohtuuton. Joka neljäs joutuu
jonottamaan arviointiin pääsyä yli 4 kuukautta. Tämän vuoden puolella
tiettävästi ainakin useissa perheneuvoloissa tilanne on mennyt vielä
huonompaan suuntaan. Jonotusajat ovat pitenemässä.

 

Mielestäni yksikään lapsi, nuori tai lapsiperhe, joka hakeutuu
perheneuvolaan, ei saa joutua odottamaan kuukausia, puhumattakaan
siitä, että todella vakavasti sairaat lapset ja nuoret joutuvat odottamaan
osastohoitoakin jopa yli 3 kuukautta, kuten tässä ilmenee. Siis todella
vakavasti sairaat lapset odottavat yli 3 kuukautta pahimmillaan, että he
pääsisivät hoitoon.

 

Kun lasten psykiatrista toimintaa keskitettiin, siirrettiin
perheneuvoloiden painopistettä varhaiseen tukeen ja
ennaltaehkäisevään työhön. Tämän raportin perusteella
perheneuvoloiden resursseja on todella syytä lisätä, jotta ne voivat
huolehtia tästä tehtävästä. Vastaavaa seurantaa tarvittaisiin mielestäni
yleisemminkin perusterveydenhuollon ja miksei sosiaalipalvelujenkin
tilanteesta. Esimerkiksi koulujen ja ammatillisten oppilaitosten

psykologipalveluista olisi hyvä saada meille konkreettisia tietoja.

 

Lisäksi tarvittaisiin kaupungin tai kenties HYKS-alueen oma, vahvaan
erityisosaamiseen perustuva laitos erittäin vaikeahoitoisille, vaikeasti
käytöshäiriöisille nuorille, joita nyt hoidetaan lähinnä
lastensuojelulaitoksissa.

 

Hyvät kuulijat.

 

Esitän seuraavan ponnen:

 

                     Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus ohjaa lasten ja      
nuorten psykiatriaan, erityisesti perheneuvolatyöhön, lisää      
resursseja tämän vuoden budjetissa lasten ja nuorten             
hyvinvoinnin edistämiseen kaupunginhallituksen  käytettäväksi
varatusta 6 miljoonan euron määrärahasta.

 

Puheenjohtaja.

 

Lopuksi haluan vielä kiinnittää huomiota yhteen asiaan tässä
valtuustolle esitetyssä raportissa. Raportin mukaan perheneuvoloissa
on täyttämättä 14 vakanssia, myös aluepoliklinikoilla on pulaa
työntekijöistä. Lisäksi kerrotaan, että alan naisvaltaisuuteen liittyy se,
että perhevapaita ja osa-aikaisia työsuhteita on paljon. Valitettavasti
apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen ei ole täällä paikalla, kun tätä asiaa
käsitellään. Kysyn kuitenkin asianomaiselta päivystävältä
apulaiskaupunginjohtajalta, miten kaupunki on työnantajana ottanut
huomioon nämä seikat esimerkiksi työehtojen ja henkilöstöresurssien
kehittämisessä?

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Käsittelen omassa puheenvuorossani lasten ja nuorten psykiatristen
palvelujen toteutumista opetustoimen näkökulmasta. Esityslistassahan
todetaan, että mielenterveystyön perustaso, johon kuuluu mm. koulujen
oppilashuolto, havaitsee lasten psykiatriassa tai
mielenterveysasiantuntemusta apunaan käyttäen psyykkisesti oireilevat
lapset ja/tai pulma- riskitilanteessa olevat vanhemmat. Tämä samainen
perustaso sitten arvioi, tukee ja lievissä tapauksessa hoitaa itse tai

ohjaa jatkohoitoon.

 

Aluepoliklinikoiden tavoitteena on monipuolinen yhteistyö
mielenterveystyön perustason kanssa. Kouluilla on pidetty hyvänä sitä,
että koulu otetaan tiiviisti mukaan yhteistyöhön. Käytännössä tämä
tarkoittaa esimerkiksi konsultoimista jo siinä vaiheessa, kun harkitaan
lähettämistä aluepoliklinikalle. Se tarkoittaa myös ennakkovalmistelua
kouluilla, esimerkiksi psykologin tutkimuksia, perheen tilanteen
alustavaa selvitystä tai yhteisneuvotteluja. Tässä yhteistyössä ovat
mukana sekä koulun oppilashuoltohenkilöstö että opettajat.
Opettajahan on se, joka tuntee oppilaan koulussa loppujen lopuksi
parhaiten.

 

Osastohoitoja on ollut vähemmän kuin vuonna 2007, eli pyrkimyksenä
on tukea lapsia normaalissa toimintaympäristössä. Tämä tarkoittaa
myös sitä, että koulussa tarvitaan osaamista ja resursseja lasten
tukemiseen sekä pedagogisin että oppilashuollollisin keinoin. Kaikkiin
toiveisiin ei voida vastata, sillä koulussa ei ole eikä tarvitse ollakaan
esimerkiksi mahdollisuutta terapian antamiseen. Aluepoliklinikat
aloittivat toimintansa vasta syksyllä 2008, ja koulujen kannalta
arvioiden on ollut vielä jonkin verran epäselvyyttä työnjaossa
aluepoliklinikoiden ja perheneuvoloiden kesken. Keiden pitäisi
esimerkiksi mennä koulusta perheneuvolaan ja keiden
aluepoliklinikoille? Toivottavasti tilanne selkiytyy nopeasti.

 

Uudet aluepoliklinikat ovat käynnistyessään tämän vuoden aikana
pystyneet ottamaan uusia asiakkaita, mutta kuten terveyskeskuksen
selvityksessäkin todetaan, ovat lasten psykiatriset hoitoprosessit vuosia
kestäviä. Pelkkä aluekartoitus ei riitä. Nähtäväksi siis jää, miten
jatkossa kyetään estämään järjestelmän tukkeutuminen.

 

Koulujen oppilashuoltoryhmiltä tulee sellaista palautetta, että vakavasti
oireilevia lapsia ja nuoria on yhä enemmän, oireet ovat yhä
vakavampia ja ongelmat vaikeampia. Apua oppilashuoltoryhmästä
eteenpäin voi joutua odottamaan liian pitkään tai sitä ei saa ollenkaan.
Kouluilla tunnistetaan hoitoa vaativat tapaukset ilmeisesti aika hyvin,
mutta tunnistamisesta ja puuttumisesta ei ole hyötyä, jos jatkoapua tai
sairaalapaikkaa ei löydy.

 

Koulujen näkökulmasta voidaan edelleen todeta, että lasten
psykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelujen piiriin pääsee
prosentuaalisesti pieni joukko. Aluepoliklinikkojen esitellessä
toimintaansa marraskuussa 2008 arveltiin, että poliklinikoilla voisi olla 1
500 asiakasta vuodessa, mikä tarkoittaa paria prosenttia

lapsiväestöstä. Vuonna 2007 lasten psykiatrian palveluita käytti noin 1
000 lasta. Osastohoitoa on tarjolla siis noin 0,1–0,2 %:lle lapsista.

 

Siinä samassa yhteydessä esitettiin puolestaan arvio, että noin 20–40
% tarvitsee joskus jotain arvioita tai tukea. Näin ollen hyvillä
peruspalveluilla, eli tämän selvityksen termistön mukaan
mielenterveystyön perustasolla on tärkeä tehtävä, muutenhan näissä
laskelmissa on valtava aukko. Voidaanko tätä aukkoa ylipäänsä täyttää
koulujen resurssein, vai kuuluuko arviointien tekeminen sittenkin
lähinnä sairaanhoitoon? Mielestäni enimmäkseen kuuluu.

 

Perheneuvolat etsivät uusia toimintamalleja tehtävänjaon jälkeen.
Toiminta laajeni koskemaan nuorisoikäisiä, mutta toistaiseksi nuorten
kanssa työskentelystä ei ole paljon kokemuksia. Myöskään
maahanmuuttajataustaisten perheiden kanssa työskentelystä ei ehkä
perheneuvoloissa vielä ole niin paljon kokemuksia kuin kouluissa,
joiden palvelujen piiriin lapset ovat ensin tulleet. Perheneuvoloiden
palvelujen piirissä oli vuonna 2007 noin 5 977 asiakasta, ja kouluikäiset
7–12-vuotiaat oli suurin ryhmä, 1 163 asiakaslasta. Perheneuvolaan
jonottavien asiakasperheiden lukumäärä on perheneuvolaselvityksen
mukaan hieman pienentynyt, mutta edelleen jotkut perheet joutuvat
jonottamaan kuukausia. Koulun kannalta se tarkoittaa sitä, että tuki on
järjestettävä koulun omin keinoin. Tämä on jo hieman enemmän kuin
mielenterveystyö perustasolta voitaisiin oikeastaan vaatia.