Bästa herr ordförande, hyvät valtuutetut.

 

Boendeservicen för äldre.

 

I staden finns sedan decennier svenska ålderdomshem som antingen
är privata eller upprätthålls av den tredje sektorn. Det finns till och med
ett hem avsett för den ryska eller ortodoxa minoriteten.

 

Den service de privata hemmen kan erbjuda behövs med tanke på att
de äldre helsingforsarna blir fler. Lagenlig service för de finsk- och
svenskspråkiga åldringarna förutsätter att staden beaktar modersmålet
i placeringen. Framför allt för de äldre har service på eget språk stor
betydelse och i demensvården är det helt avgörande.

 

För stadens helhetsekonomi bör privata alternativ även i
åldringsvården utgöra ett välkommet komplement. Jag frågar därför på
vilket sätt staden koordinerar åldringarnas behov mot existerande
utbud? Vad gör socialverket för att se till att åldringarna får boende-
service på eget språk och att långvariga serviceproducenter kan
fortsätta sin verksamhet?

 

Tack.

 

                     

Ärade ordförande, ärade ledamöter.

 

 

Helsingfors stads hälsovårdscentral producerar hälsoservice för
svenskspråkiga helsingforsbor på deras modermål på alla avdelningar.
För de svenskspråkiga finns egna avdelningar, 90 bäddplatser på
långvårdssjukhuset och egna team i hemvården. På
långvårdssjukhuset är det möjligt att placera de svenskatalande
patienterna på svenskspråkiga avdelningar enligt patienternas
önskemål. Inom Helsingfors stads socialverk utarbetades år 2005 en
egen språkplan, som baserade sig på tvåspråkig, finska och svenska,
service. Enligt språkplanen skall socialverket i akttaga
språksynpunkten också vid anskaffandet av köpta tjänster.

 

Omalla äidinkielellä saatavalla palvelulla on suuri merkitys hoidon
onnistumisen kannalta. Etenkin dementoituneiden vanhusten kohdalla
äidinkielen merkitys korostuu, kun esimerkiksi sairauden edetessä
myöhemmin opitun kielen taito katoaa.

 

Helsingfors stads socialverk har centraliserat koordinationen av och
anslagen för det svenskspråkiga serviceboendet till den
svenskspråkiga socialservicen. Ålderdomshemsplatserna hör
fortfarande till socialverkets ansvarsområde, tjänster för äldre.

 

Ruotsinkielisten vanhusten ympärivuorokautinen hoito tuotetaan
sosiaalivirastossa pääosin ostopalveluna. Palveluasumispaikkoja on
yhteensä 177, joista 2/3 on tarkoitettu dementoituneille kaupungin
linjausten mukaisesti. Laitospaikkoja on yhteensä 126.

 

Socialverket genomförde konkurrensutsättningen av serviceboende år
2008. Med alla serviceproducenterna har emellertid förhandlats om att
alla nuvarande klienterna får fortsätta bo i de förutvarande enheterna.
Avtalsproducenternas andel inom den svenskspråkiga åldersservicen
är betydlig. Detta förutsätter att kunnandet i anskaffning förbättras i
ämbetsverken. Det kan ännu konstateras att med de långvariga
strategiskt valda samarbetspartnerna har det bildats en förtroendefull
relation som gör det möjligt att utveckla servicekvalitén på klienternas
eget modersmål.

 

 

Tack herr ordförande.

 

Tack biträdande stadsdirektören för det här svaret. Det är förståss
lugnande att höra att servicen sköts på svenska.

 

 

On hienoa, että Helsingissä halutaan hoitaa vanhuksia heidän omalla
äidinkielellään. Kysymyksessä kiinnitän huomiota siihen, että ainakin
kentältä päin tulee palautetta siitä, että ruotsinkielisiin yksityisiin
palvelukoteihin tulee suomenkielisiä sijoitettua ja sitten taas
päinvastoin, että ruotsinkielisille ei tahdo löytyä paikkoja. Nyt on tässä
yhteydessä tietysti sanottava, että vanhuksia on hyvin erilaisia, hyvin
erikuntoisia ja tietenkin sosiaalivirastossakin toimitaan sen mukaan,
että saadaan oikeat henkilöt oikeaan osoitteeseen. Mutta huoli kyllä
edelleen itselläni on siitä, että meillä on kovin paljon huonokuntoisia
vanhuksia, jotka eivät saa kotipalvelua omalla kielellään ja jotka sitten
taas tuntevat huolta siitä, että he eivät siinä vaiheessa, kun ovat todella
huonossa kunnossa, pääse enää omakieliseen ympäristöön.

 

Toivon siis, että vanhustenhoidossa, aivan niin kuin koulupuolella,
katsotaan, että nämä yksityiset toimijat ovat tärkeä osa kaupungin
palvelukokonaisuutta ja että yksityinen sektori, varsinkin kun se on
kolmatta sektoria, jossa ei olla mitään voiton tavoittelua hakemassa,
vaan nämä ovat vanhoja yksiköitä, jotka ovat toimineet kaupungissa,
niin katsotaan, että näiden toimintaedellytykset säilyvät.

 

Kiitos.

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Olen täysin samaa mieltä kysyjän ja apulaiskaupunginjohtajan kanssa
siitä, että iäkkäät ihmiset tarvitsevat palveluja äidinkielellään.
Perinteisesti nämä ruotsinkieliset palvelut ovat painottuneet
ympärivuorokautiseen hoitoon. Tällä hetkellä kai on jonkin verran
olemassa päivätoimintaa tarjolla myös ruotsin kielellä mutta muuten
pääasiassa laitoshoitoa ja palveluasumista. Ja kun ruotsinkielisen
väestön 75 vuotta täyttäneiden ihmisten määrä laskee tulevina vuosina,
toisin kuin suomenkielisellä puolella, ja taas 65–74-vuotiaiden määrä
nousee, kannattaisi varmasti panostaa enemmän tähän
ennaltaehkäisevien palvelujen puoleen.

 

Ja mitä tulee palvelujen hankintaan, niin nehän hankitaan
kilpailuttamalla, ja palvelujen valinnassa vaikuttaa palvelun laatu ja
hinta, eli näitä palveluja pitää kehittää, jotta tulee valituksi
palveluntarjoajaksi. Mutta kaiken kaikkiaan tämä on tärkeä kysymys, ja
tällaisten asioiden linjaamista varten tässä kaupungissa tarvittaisiin
ikääntymispoliittinen strategia nykyisen vanhuspalveluohjelman

jatkoksi. Tämä kaupungin strategia ei määrittele riittävän tarkasti
ikääntyviä koskevia asioita, että tarvittaisiin tarkempia linjauksia.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minusta on tärkeä tämä periaate, että ikääntyvät ihmiset ja etenkin, jos
tulee muistisairauksia, saavat palveluita omalla äidinkielellään. Minulla
ei ole mitään sitä vastaan, että kun ruotsin kieli on kuitenkin meidän
toinen virallinen kielemme, että ruotsinkielisillä palveluilla on aina oma
erityisosaamisensa ja -alueensa meidän palvelutuotannossamme,
mutta minua kyllä häiritsee tällä hetkellä se, että muunkieliset
väestöryhmät, joita Helsingissä rupeaa olemaan melkein yhtä paljon,
ellei enemmänkin kuin ruotsinkielisiä, näiden ryhmien palvelutarpeiden
huomioonottaminen jätetään melkein aina käsittelemättä. Ja etenkin
nyt, kun meillä on paljon muunkielisiä ihmisiä, jotka ikääntyvät ja joilla
varmaan samalla tavalla tulee muistisairauksia, niin tiedetään, että
opitun kielen hallinta poistuu, tai se joka tapauksessa heikkenee, kun
ihminen saa esimerkiksi Alzheimerin taudin tai dementoituu, ja näin
ollen oman äidinkielen merkitys korostuu.

Toivoisin, että kun jatkossa käsitellään näitä ikääntyvien ihmisten
palveluita eri kielillä, sekä ruotsin kielellä että muilla, niin samassa
vastauksessa myös otettaisiin huomioon, että meillä on venäjänkielisiä,
meillä on monen muunkielisiä, suuria enemmistöjä Helsingissä, että
näiden vanhusten palveluita ei unohdeta.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Tämä vanhusten, niin kuin monien muidenkin, palveluiden kilpailutus
on tuonut tietenkin ihan uudenlaisen kuvion palvelujen järjestämiseen
ja ostamiseen, ja monilta osin paljon hankalamman kuvion ja
hankalammin toteutettavan. Entinen järjestelmä, jossa kaupunki
suoraan sopi erilaisten tuottajien kanssa ja hyvin tarkkaan kävi läpi ne
tuottajan mahdollisuudet ja myös samalla kaupungin mahdollisuudet
osallistua palvelun maksamiseen ostajana, se oli kyllä monella tapaa
joustavampi järjestelmä. Eri asia on sitten, että silloinkaan rahaa ei

kaupungilta herunut riittävästi siihen, että se kaikkein tärkein tavoite
toteutuisi eli se, että jokainen vanhus saa oman tilanteensa mukaisen
palvelun.

Keskeistä tietysti ruotsinkielisillekin vanhuksille olisi, että missä tahansa
he asuvatkin, se palvelu tulisi siihen asuinpaikkaan mahdollisimman
pitkälle ja erilaisia siirtoja vältettäisiin. Tällaisen suhteellisen pienen
ryhmän kohdalla, jolla on ennestään aika laaja palveluvalikoima, olisi
järkevää tehdä erillinen sopimus ja katsoa talo talolta, mitkä talot ovat
sellaisia, että ne pystyvät kehittämään palveluitaan vanhusten
tarpeiden mukaisesti ja mitkä taas ovat ehkä sellaisia, joista täytyy
luopua.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Björnberg-Enckellin kysymys on erittäin hyvä. Ihmisillähän
pitäisi olla oikeus saada palveluja omalla kielellään, varsinkin vanhana,
jolloin alkaa jo olla muistihäiriöinen. Olen kuitenkin samaa mieltä
valtuutettu Muurisen kanssa, että meidän vanhuspalveluohjelmalle,
vaikka se on vasta kolme vuotta vanha, se joiltakin osin alkaa
vanhentua. Tämän vuoksi meidän täytyisi ottaa tarkasteluun vanhusten
palvelupaikat, vanhainkotipaikat, kotihoidon lisääntyvät mahdollisuudet
ja tietenkin tämä kielikysymys.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

On hyvä todeta todellakin se, joka täällä on todettu, että on erityisesti
ikääntyville ihmisille hyvin tärkeää saada ne palvelut omalla
äidinkielellään. Tässä viitattiin lain mukaisiin palveluihin, mutta tärkeää
on tulevaisuutta ajatellen, mistä on toisessa kohdassa sopiva
keskustella, että varaudutaan siihen, että meillä on erittäin paljon
Helsingissä maahanmuuttajia, myöskin heidän palveluidensa
hoitaminen on iso haaste. Mutta kun tässä ruotsin kieli oli
kysymyksessä, niin haluaisin kysyä apulaiskaupunginjohtajalta, että
näkyykö se asia, mikä viesti on tullut meidän korkeakouluistamme, että
korkeakouluissa opettajat ja rehtorit viestittävät sitä, että nuorten
ruotsin kielen taito on heikentynyt, eli saammeko me työvoimaa, jolla
on riittävä ruotsin kielen taito, tarjoamaan näitä palveluita, mistä tässä

kysymyksessä on kyse?

 

Ja kun puheenjohtaja on sallinut tämän keskustelun hieman
laajentuvan, kun täällä keskustelussa on nostettu esille se, että
uudessa strategiassa, joka nyt tänään hyväksytään, ei ehkä riittävällä
tavalla linjattaisi vanhuspalveluita, ja täällä valtuutettu Asko-
Seljavaarakin totesi, että ehkä vanhuspalveluohjelma on vanhentunut,
niin olisiko mahdollista muutamalla sanalla luonnehtia sitä, miten
apulaiskaupunginjohtaja näkee, tarvitaanko valtuuston lisälinjauksia.
Ihan nostan esille sen, että meillä on aika laitosvaltainen
vanhustenhuolto ja kenenkään ei todellakaan sairaalassa pitäisi asua.
Esimerkiksi Espoossa on oma toimenpideohjelma sille, miten todellakin
saadaan ne palvelut mahdollisimman paljon kotiin, ettei kukaan
laitoksessa joutuisi asumaan. Mikä on apulaiskaupunginjohtajan
näkemys tähän? Pitäisikö esimerkiksi Espoosta ottaa mallia, vai miten
tässä edetään?

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

Täällä valtuustossa näyttää vallitsevan varsin laaja yhteisymmärrys
siitä, miten tärkeää on, että vanhukset saavat tai saisivat palveluja
omalla äidinkielellään. Kun se on nyt näin suuri ja laaja tämä
yhteisymmärrys, niin toivottavasti muistamme sen myöskin, kun tulee
päätöksenteon aika. Tämä kielikysymys on erittäin tärkeä, mutta vielä
kaikkein tärkein on tietysti se, että meillä on edessä kasvava
vanhusväestö ja me todellakin tarvitsemme muistihäiriöisille ja muille
huonokuntoisille vanhuksille riittävästi paikkoja, vanhainkotipaikkoja ja
vastaavia, joissa he saavat hoitoa ja apua ja että meidän on
ponnisteltava erityisen paljon, jotta meillä on henkilökuntaa, joka pystyy
näihin kielitaitovaatimuksiin vastaamaan.

 

Tämä on tietysti osaltaan, silloin kun kyseessä on Helsingin omat
palvelut, niin tietysti meille haaste, että me tuemme sitä, että ihmiset
opiskelevat eri kieliä ja että siitä myös annetaan tunnustusta ja
palkkiota. Ja tietysti sitten myös, kun teemme sopimuksia näiden
ulkopuolisten palvelutuottajien kanssa, että tämä kielitaitoasia otetaan
riittävästi huomioon. Se on erittäin tärkeä asia, ja minä olen vähän
huolissani myös siitä, mistä valtuutettu Anttila, että miten saamme näitä
pitkäaikaisia palveluntuottajia tässä kilpailutustilanteessa. Toivottavasti
voisimme jatkossa myös ottaa näitä laatutekijöitä enemmän huomioon
ja myös se, että silloin kun on tällainen luotettava, ammattitaitoinen

palveluntuottaja, niin nämä sopimuskaudet voisivat olla pitkiä, koska
näin voisimme taata hoidon laadun.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kielikysymys vanhusten palvelujen kohdalla on erittäin tärkeä. Täällä
on hyvin tullut esille, että dementoituneet vanhukset eivät ymmärrä
välttämättä omaakaan äidinkieltään, mutta se on lähempänä kuitenkin
heidän elämistään ja omaa maailmaansa, eli se on erittäin tärkeää, että
nämä palvelut ovat mahdollisimman monelle – myös
maahanmuuttajavanhuksille tulevaisuudessa – heidän omalla kielellään
tarjolla. Ja tämä tulee olemaan iso haaste. Se ei vielä ole ehkä
niinkään tullut esimerkiksi virolais- tai venäläistaustaisten vanhusten
kohdalla, mutta se tulee olemaan meille Helsingissä haaste, että
ihmiset voivat elää loppuelämänsä myös, saada hyvää hoivaa.

 

Tärkeä asia, joka täällä on tullut esille, on mielestäni vanhuspalvelujen
kilpailutus. Eli silloinhan, jos mennään täysin tälle kilpailutuksen tielle,
siellä tulee aina niitä saumakohtia, jolloin joudutaan vanhuksia ehkä
siirtämään paikasta toiseen, koska jos nämä paikat eivät selviydy
kilpailutuksessa niin käytännössä se tarkoittaa sitä, että vanhuksia
joudutaan siirtelemään. Tältä on käsittääkseni aika hyvin vältytty, mutta
palvelutalojen kohdalla on ollut epäinhimillisiä tilanteita, joissa ihmiset
ovat joutuneet muuttamaan jopa kaksi kolme kertaa, ja tätähän ei
pitäisi tapahtua.

Sitten iso asia on – joka ehkä ei ole tässä keskustelussa nyt noussut –
palvelumaksut. Eli moni vanhus kokee äärimmäisen
epäoikeudenmukaisiksi ja kohtuuttomiksi palvelumaksut. Siinä on
tarkastamisen varaa jatkossa.

 

 

Tack, ordförande.

 

Tähän kilpailutukseen nimenomaan, siinä pitäisi katsoa, että korottaa
laatua ja tuo turvallisuutta – ei niin, että kilpailutuksella ehkä
saavutetaan jonkinlaisia taloudellisia hyötyjä mutta sitten taas nämä
laatukriteerit kärsivät.

 

 

Ihan tiedoksi, 12 % yli 75-vuotiaista helsinkiläisistä puhuu tänään
ruotsia, eli ei ole aivan pienistä määristä kysymys. Olen tässä
kysymyksessä – tietysti nyt ruotsin kielellä – tuonut esille venäläisen ja
ortodoksisen kodin. Itselleni tämä kysymys avautui nimenomaan sitä
kautta, koska sieltä oltiin yhteydessä ja huolissaan, että sinne
lähetetään suomenkielisiä luterilaisia ja että nämä vanhukset kokevat
olevansa todella oudossa paikassa, kun hoitohenkilökunta siellä
venäläisessä hoitokodissa puhuu heille venäjää.

 

Toivottiin, että se jono, jota sosiaalivirastossa hoidetaan, että tämä jono
jotenkin myös katsoisi sen perään, että venäläiseen hoitokotiin, kun
sellainen Helsingissä on – yli 100 vuotta vanha muuten, koska täällä on
venäläinen vähemmistö ollut aina vuodesta 1917, ellei jo
aikaisemminkin – että nimenomaan näiden asioita katsottaisiin niin,
että se yksityinen toimija, joka on 100 vuotta selvinnyt hengissä,
selviäisi siellä nyt edelleenkin. Ja tämä koskee nyt myös osittain näitä
ruotsinkielisiä toimijoita. Eli ihan tässä kyllä aidosti olen huolissani vain
siitä, että katsotaan, että Helsingissä säilyvät nämä hyvät vaihtoehdot
ja katsotaan, että partnerisuhteiden kautta voidaan ylläpitää tätä
perinnettä.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Haluaisin itse asiassa kysyä apulaiskaupunginjohtajalta ja pyydän
virkamiehiä huomioimaan sellaisen asian, että samalla kun näitä
sosiaaliviraston aloittamia ennaltaehkäiseviä kotikäyntejä tehdään ja
niistä tehdään väliraportteja ja seurantaa, niin tilastoitaisiin myös
ikääntyvän väestön kieliprofiili alueittain, jotta tarvittavankielisiä
työntekijöitä ja tarvittavaan laitospaikkatarpeeseen osattaisiin aidosti
etukäteen varautua. Ja tämä kielikysymys koskee myös nykyään jo
sitä, että paitsi että ruotsinkielisen vanhusväestön oikeus hoitoon on
oltava omalla kielellään, niin tällä hetkellä saattaa asia olla toisinkin
päin, että meillä ei ole kotipalvelussa eikä laitoshoidossakaan
työvuorossa yhtään äidinkielenään suomea tai ruotsia puhuvaa
työntekijää.

 

Venäläisestä hoitokodista, edellisen valtuutetun puheenvuoroon lisäisin
vasta tapauksen, jossa ystävättäreni venäjänkielinen ortodoksiäiti ei
päässyt ortodoksiseen vanhainkotiin, vaikka siellä oli tyhjä paikka, siitä

syystä, että tämä SAS-prosessi kesti niin kauan, että tämän byrokratian
koukeroiden takia tätä paikkaa ei voitu antaa. Pientä tällaista terveen
järjen käyttöä kyllä näissä sijoituksissakin valtuutettuna odottaisin.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kotihoidossa on kiinnitetty aivan erityistä huomioita ruotsinkielisten
palveluiden tarjontaan, mutta meillä on ollut todella vaikeuksia saada
tarpeeksi ruotsinkielisiä kotihoitajia, mutta monet ovat käyneet innolla
ruotsin kielen kursseja. Tätä vanhustenhoitoa ei koskaan
kaupungissamme voi saada sujuvaksi ja oikeudenmukaiseksi, jos ei
sitä yhdistetä yhden toimijan alaisuuteen. Niinpä meidän
ylipormestarimmekin viime kokouksessa esittelypuheenvuorossaan
Helsingin strategiasta esitti sen, että meidän tulee yhdistää
sosiaalipuolen ja terveyspuolen vanhuspalvelut saman toimijan
alaisuuteen, saada hyvä vanhuspalvelujohtaja, ja sillä tavalla tulee
paljon parannusta aikaan.

 

 

När vi talar om äldreomsorgen också i det svenskspråkiga Helsingfors,
så talar vi om grundlagsenliga rättigheter och då måste vi se till att vi
sköter det här. Det innebär att den offentliga sektorns ansvar måste
vara starkt och därför måste vi se kritiskt på konkurrensutsättning på
det här området. Vi måste dessutom se kritiskt på den idén att vi jämför
den svenskspråkiga servicen på det här området särskilt med
invandrares, det skall jämföras med de finskspråkigas, vilket inte
hindrar att det är klart att vi måste ha så mångsidigt utbud i Helsingfors
att olika språkgrupper får sina behov tillfredställda.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Täällä on arvosteltu vuoden 2006–2009 vanhuspalveluohjelmaa
todeten se vanhentuneeksi ja huonoksi. Kuitenkaan siinä esitetyt
toimenpideohjelmat eivät ole vielä edes toteutuneet tässä kaupungissa.
Ihmettelen tässä suuresti, että tänään hyväksyttävässä strategiassa ei
enää puhuta vanhuspalveluohjelmassa hyväksytystä monipuolisesta

vanhusten keskuksesta laisinkaan. Ja nämä on juuri tarkoitettu
sellaisiksi keskuksiksi, joissa vanhuksen ei tarvitse siirtyä paikasta
toiseen vaan palvelu siirtyy.

 

Mitä tulee ruotsinkielisiin tai muunkielisiin palveluihin, ne ovat tärkeitä,
mutta eniten olen huolestunut ylipäätään vanhuspalveluista Helsingissä
ja näistä kotihoidossa olevista hissittömien kerrostalojen yläkerroissa
asuvista vanhuksista etenkin, joilla hoito tällä hetkellä on hyvin
suoritteista. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta lähteä päivätoimintaan
tai kuntouttavaan toimintaan kotoaan.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Kaikkein hankalinta on tietenkin juuri se, että meillä on ihan liian vähän
sekä kotihoitoa, palveluasumista että vanhainkotipaikkoja tässä
kaupungissa ja kaikissa näissä palvelulajeissa on liian vähän
henkilökuntaa ja liian vähän tarpeeksi koulutettua henkilökuntaa. Vain
yksi seikka tässä ongelmavyyhdessä on sitten työntekijöiden kielitaito.

 

Tärkeintähän on se, että ihminen vanhanakin näkisi muita ihmisiä ja
tulisi kohdelluksi ihmisenä ja voisi elää mahdollisimman monipuolista
elämää. Tässä alituisessa niukkuudessa nämä asiat eivät tietenkään
kaikkien kohdalla voi hoitua. Jotkut joutuvat aina pompotelluksi siellä
jonossa tai kohdelluksi väärin. Eli kyllä siinä täytyy olla resursseja
tarpeeksi, että tämä asia etenee yhtään mihinkään.

 

Minä ehdottomasti vastustan sitä, että kaupunki rupeaisi taas
tekemään jotain ikäohjelmaa tai vanhusohjelmaa. Me tiedämme
hirveän hyvin, missä nämä vanhuspalvelun pullonkaulat ovat, ja niihin
nyt pitäisi tarttua ja hoitaa ne kunnolla.

 

 

Tack, herr ordförande.

 

Kreativiteten i Helsingfors fullmäktige är stort, det har jag vetat redan
innan, men idag tror jag att alla kretsarna förstördes.

 

Tässä kysymyksessä on monta ulottuvuutta, niin kuin keskustelu hyvin
osoitti. Kentän palaute on hyvin monimuotoista tässä asiassa, ja kyllä

me kaikki tiedämme sen. Joku kysyi, mikä on ruotsin kielen taito tänä
päivänä. Ruotsin kielen taito on selvästi kaiken kaikkiaan
väestössämme ohentunut verrattuna niihin aikoihin, kun minun
ikäluokkani oli vielä nuori, silloin ruotsia puhuttiin maassa aika yleisesti
eri puolilla. Tänään tilanne on hyvin toisenlainen. Vastaus siihen, miten
ruotsia osataan, niin se on minusta hyvin selvää, että se on ohentunut.

 

Sitten se, minkälaisia asukkaita mihinkin yksikköön sijoitetaan ja
otetaan. Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun kävin Hedvig
Sofiahemmetissä keskustelemassa, ja he nimenomaan ovat toivoneet,
että me lähetämme heille lisää myös suomenkielisiä asiakkaita, koska
Hedvig Sofiahemmetissä ei jossakin vaiheessa ollut riittävästi
ruotsinkielisiä asiakkaita ja jos talo ei ole täynnä, sen
toimintaedellytykset ovat uhattuina. Niinpä siellä jossakin vaiheessa
yritettiin eri kerroksissa pitää erikielisiä asiakkaita, mutta välillä on
haluttu myös ihmisiä panna samaan kerrokseen.

 

Ja se keskustelu, minkä täällä tänään aistin muiden kielten suhteen,
minusta osoittaa kyllä sen, että kun meidän kielivalikoimamme
kirjavoituu koko ajan ja me joudumme yhä herkemmin ottamaan
huomioon ihmisten oman äidinkielen ja meillä lisääntyvät muunkieliset
vanhukset, niin arvelen, että tulevaisuudessa on yhä vaikeampi erotella
näitä vanhuksia eri laitoksiin ja yksiköihin ja osoitteisiin pelkästään
kielen perusteella, joskin me yritämme tietysti säilyttää kieli- ja
kulttuuriympäristön.

 

Me joudumme tietysti myös tyytymään siihen, että ihmiset puhuvat
puutteellisesti kieltä, eivät puhu täydellistä kieltä, ja siinä on kyllä
suomalaisilla parantamisen varaa. Pitää olla rohkeutta puhua kieliä,
vaikka niitä ei puhuttaisi aivan täydellisesti. Englannin kieltä puhutaan
puutteellisesti, mutta kukaan ei pidä asianomaista yksinkertaisena, jos
hän ei täydellisesti äännä englannin kieltä. Mutta jos me puhumme
bruten svenska, silloin ihmiset monta kertaa ujostuvat. Ja kyllä on
niinkin, että meidän ruotsinkielinen väestömme hyvin helposti vastaa
silloin suomen kielellä, koska ruotsinkielinen väestö hyvin osaa suomen
kieltä, jolloin toleranssia tarvitaan puolin ja toisin. Kieli rapistuu, jos ei
sitä käytetä.

Sitten meidän strategiassammehan on puhuttu siitä, ne jotka olivat
valtuustoseminaarissa muistavat, että esitin valtuustoseminaarissa
tämän ajatuksen myös, että kenenkään ei pidä asua sairaalassa vaan
että meidän tulee katsoa, millä tavalla me voimme yhdistää
tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollon vanhusten
ympärivuorokautisen palvelun. Sitä asiaa ollaan valmistelemassa, ja se

tulee strategian edelleen kehittelyn yhteydessä ratkaistavaksi.

 

Hoidon laatu, niin kuin monessa puheenvuorossa on tullut esille, on
tietenkin aivan a ja o. Palvelutaloista täällä joku sanoi sitä, että ihmiset
joutuvat, vanhuksetkin, muuttamaan kenties monta kertaa. Tilanteet
ovat erilaisia ja vaihtelevat. Omien havaintojeni mukaan muutto on
tapahtunut pääasiassa siksi, että kun talo saneerataan, täytyy väistyä
joihinkin tiloihin. Olen käynyt näitä katsomassa, ja ne ovat usein aika
upeita nämä meidän ns. väestötilammekin.

 

Palvelumaksuista vanhukset tietysti ovat sitä mieltä, että ne ovat kalliita
niin kuin ne ovatkin vanhusten tulotasoihin nähden. Mutta pitää myös
muistaa, että jos vanhuksella ei ole varaa maksaa niitä, kuntahan tulee
siinä apuun. Nämä maksut meidän erilaisissa vanhusten
laitoksissamme, nehän ovat hyvin korkeita, ne ovat useita tuhansia
kuukaudessa, mutta ei ihmisillä itsellään eikä heidän sukulaisillaan
yleensä ole mitään käsitystä siitä, mikä se todellinen kustannus on ja
millä kustannuksilla kunta osallistuu näihin.

 

Ehkäiseviä kotikäyntejä, niistä tässä yhteydessä myös jonkin verran
keskusteltiin. Niitähän tehdään, ja tulkkaus pyritään hoitamaan silloin,
jos asianomaiset henkilöt eivät osaa kieltä. Nykyäänhän pystytään
kännyköitten ja muitten välineitten avulla hyvin hoitamaan
tulkkaustilanteita myös. Sitten on jaettu sellaista pientä kirjasta, jossa
on sanavarasto myös, jolla pystytään hoitamaan arkitilanteita.

 

Joku peräänkuulutti monipuolista vanhusten keskusta, että miksei siitä
näy valtuustolle toimitetuissa asiakirjoissa mitään. Syy on varmaan se,
että se rakentuu ja toteutuu paraikaa. Meillä tehdään paljon sellaista
työtä, jota ei päivittäin raportoida täällä valtuustossa.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja minulla on ilo ja kunnia toimia
tämän asian esittelijänä. Kuten huomaatte, tässä on kyse tämän uuden
valtuustokauden aikaisen tarkastuslautakunnan toimikaudesta ja
tilintarkastajan valitsemisesta tälle toimikaudelle, eli koko tälle
valtuustokaudelle. Tämä on aivan varmasti tämän uuden lautakunnan
tärkein työ ja tärkein päätös tässä asiassa.

 

Kun tänä iltana täällä varmasti istutaan aika pitkään ja tässä on
mukana nämä liitteet 1 ja 2, niin toivon, että valtuutetut ehtisivät
perehtyä niihin ihan esimerkin vuoksi ja katsoa niitä, miten oikeasti
tehdään kunnollinen tarjouspyyntö ja miten se valmistellaan
päätöksentekoa varten. Tämä on niin viimeisen päälle tehty, että
varmasti toimii esimerkkinä kaikissa lautakunnissa, ja toivon, että tästä
tietotaito menee eteenpäin sillä lailla, että vähenevät ne esimerkit,
jolloin joudutaan heikosti tehtyjen tarjouspyyntöjen takia pilalle
menneitä kilpailutuksia ja muita jatkossa käsittelemään. Eli
evästykseksi vain muille kaikille tämä.

 

Kiitoksia.

 

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tässä kaupunkilainen Ville Kario on tehnyt erittäin hyvän aloitteen
koiraveron lopettamisesta Helsingissä, ja tämähän on sellainen asia,
jota olen täällä valtuustossa ollessani nyt varmaan jo aika monet

kymmenet kerrat tuonut esille ja tehnyt siitä lukuisia talousarvioaloitteita
ja muita aloitteita, koska se on kyllä todella tarpeeton vero. Ymmärrän
kyllä, että tässä talossa sitä ei voi toteuttaa, mutta pitkällä aikavälillä
kyllä pitäisi päästä järkevämpään käytäntöön, koska koiravero on
peräisin todellakin niiltä ajoilta, jolloin kaupungissa kulkevien koirien
määrää piti vähentää sen takia, että niillä oli vaarana levittää
vesikauhua. Sitten tällä koiraverolla korvattiin sitä, että kun
vesikauhuinen koira oli purrut jonkun kaupungissa asuvan henkilön
lehmää, niin sitten tämä lehmä korvattiin näillä koiraverotuotoilla.
Tällaista perustetta koiraverolle ei enää ole.

 

Paljon parempi olisi se, että meillä olisi tällainen ikään kuin koirien
elinikäinen rekisteri, johon koirat olisi kirjattu, ja maksettaisiin vaikka
kerran koiran eliniältä se rekisteröintimaksu, jolloin tiedettäisiin, jos joku
koira on vapaana, rekisteristä löytyisi tieto, kenen koira on. Mutta
tämäkään ei ole siinä mielessä välttämätöntä, koska nykyäänhän lähes
kaikki vastuuntuntoiset koiraomistajat ovat joko tatuoineet tai
mikrosiruttaneet koiransa, ja näistä rekistereistä löytyy tiedot, kenen
koirasta on kyse.

 

Ja vielä se pointti, että tästä koiraveron keräämisestäkin koituu
kaupungille aikamoinen työmäärä ja menokustannuksia. Toivottavasti
siinä vaiheessa, kun kaupungin talous lähtee nousuun, päästään tästä
ikiaikaisesta turhasta verosta eroon.

 

Kiitoksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Vakioaiheet ja vakiovaltuutetut puhumassa niistä. Minäkin olen
kannattanut koiraveron poistoa monissa eri yhteyksissä. Ihan niin kuin
valtuutettu Luukkainen totesi, peruste verolle on poistunut, eli raivotauti
pysyy korissa rokotuksilla, ei tarvitse kulkukoiraongelmaan puuttua
koiraverolla ja veromerkein. Sinänsä tämä ajatus siitä, että kaikki koirat
olisivat rekisteröityjä, on mielestäni erinomainen. Rotukoirillehan
rekisteri onkin pakollinen mutta ei sekarotuisille, tai kaikki rotukoirat,
jotka halutaan rekisteriin, pitää merkitä. Silloin hyvä peruste sille olisikin
se, että kaikki vapaana olevat koirat voitaisiin tunnistaa. Mutta tähän
kaupungin koiraverojärjestelmäänhän ei liity minkäänlaista
tunnistamista eikä myöskään minkäänlaista valvontaa, että sen
maksavat ne, jotka maksavat ja jättävät maksamatta ne, joita se ei

kiinnosta, ja millään lailla asiaa ei valvota.

 

Lisäksi koirien hyödystä, kansantaloudellisesta hyödystä, on
kansainvälisiä tutkimuksia. Uskon vakaasti, että koirakansalainen on
täällä nettohyöty myös taloudellisesti sekä henkisen että fyysisen
terveyden ylläpitäjänä että talouden vauhdittajana kaikkine
hankintoineen, joita koiriin liittyy. Jos tässä taloudellisessa tilanteessa
ei ole mahdollista poistaa koiraveroa kokonaan juuri nyt, ehkä
valtuustokaudella kuitenkin, niin ainakin voisi ajatella näin, että 10
vuotta vanhemmat koirat vapautuisivat automaattisesti verosta. Voisi
ajatella, että tämä olisi kohtuullinen aika maksaa veroa mutta myös
ihan inhimillisistä syistä, että ei ole kiva sen koirakaverin menetyksen
jälkeen vielä ilmoitella, että ei ole enää kaveria, josta veroa maksaa.

 

Lisäksi koiraveron tuotto on sen verran vähäinen, että kiinnostaisi
tietää, kuinka paljon käytämme kaupungin kassasta sen koiraveron
tilityksiin ja keräämiseen. Eli edes se tulo, joka koiraverosta saadaan,
on tuskin nettohyötyä.

 

Kiitos.

 

 

Bästa ordförande.

 

Nyt ei ole kyllä aika olla erityisen antelias poistaa mitään veroja. Lisäksi
pitää muistaa, että puhtaanapidon lisäksi kaupungille maksaa myös
koirapuistojen ylläpitäminen. On varsin aiheellista periä koiraveroa. Itse
asiassa olen sitä mieltä, että sitä pitäisi tuntuvasti korottaa mm. siitä
syystä, jonka Hellström tässä juuri sanoi, että se maksaa myös jonkin
verran kerätä. Yleensä, jos on varaa pitää sitä koiraa, on varaa
mielestäni kyllä maksaa sitä veroakin. Tällainen rekisteri olisi tietysti
hyvä asia, se helpottaisi veron keräämistä. Sitä kyllä kannatan.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tämä ei varmaan nyt tässä tule toteutumaan tämä koiraveron poisto.
Olen itsekin kannattanut sitä, mutta kun budjettisopimukseen kuuluu,
että sitä ei tällä kertaa poisteta, niin ei poisteta. Hellströmin
puheenvuoro oli hyvä, ja minä sekä myös koiramme, joka on tässä

äänivallaton, kannattaa tätä 10 vuoden sääntöä hyvin mielellään. Se on
totta, että voisi olla hyvin tällainen 10 vuoden karenssi.

 

Sitten kokonaan toinen juttu on se, että muistan, että edellisen koiran
aikana saatiin tällainen merkki, joka kiinnitettiin koiran pantaan, jossa
ikään kuin ilmoitettiin, että se on nyt laillinen koira. En tiedä, jos
halutaan tätä valvoa, niin se pitäisi palauttaa tietysti kunniaan. Mitä
näihin tartuntavaaroihin tulee ja muuta, niin tarinahan kertoo miehestä,
jonka koira puri anoppia ja erittäin huolestuneena mahdollisesta
tartuntavaarasta koiran omistaja vei nopeasti koiransa hoitoon.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tässä Helsingin seudun Sairaus- ja Tapaturmainvalidien aloitteessa
esitettiin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksujen korotuksista
luopumista. Vaikka maksuja korotettiin syksyllä, on aloite edelleen
ajankohtainen. Ensinnäkin äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan
tässä aloitteessa esitetty arvio siitä, että palvelumaksut lisäävät
eriarvoisuutta, pitää paikkansa. Vähävaraisimpien terveyspalvelujen
käyttö on vähentynyt ja sairastuvuus lisääntynyt
terveyskeskusmaksujen käyttöönoton jälkeen.

 

Toiseksi tähän liittyy kysymys siitä, miten maksuista päätetään.
Sosiaalipalvelumaksujen osalta päätös tehtiin sosiaalilautakunnassa
viime vuonna, sen sijaan terveydenhuollon palvelumaksut nousivat
ilman, että lautakunnan saati valtuuston annettiin päättää asiasta. Edes
yksikään virkamies ei ilmoittanut päättäneensä, vaan se vain tapahtui.
Mielestäni valtuuston ei pidä hyväksyä sitä, että terveyspalveluissa
maksut nousevat automaattisesti aina kulloinkin lain sallimaan
maksimiin ilman, että asiaa käsitellään missään luottamuselimissä.
Ehdotan seuraavaa pontta:

 

Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus muuttaa
14.2.2000 tekemänsä päätöksen siten, että
terveyspalvelujen maksut tulee päättää valtuustossa,
kaupunginhallituksessa tai terveyslautakunnassa.

 

Tämä oli siis ponsiesitys, ja tämä on se kaupunginhallituspäätös, johon

vedoten virkamiehet katsoivat, että maksut tässä kaupungissa voivat
nousta ilman, että kukaan päättää mitään.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä kävi täällä valtuustossakin
laajaa keskustelua näistä sosiaali- ja terveydenhuollon
palvelumaksuista, ja vastustimme niitä korotuksia. Sen jälkeen, kun
epäonnistuimme tässä korostusten vastustamisessa, olemme
nostaneet lukuisia kertoja esille juuri tämän kysymyksen, missä nämä
päätökset tehdään. Uskomme, että nyt jatkossa tämä asia alkaa olla
kaikille selvä, että meillä täytyy olla läpinäkyvyyttä siinä, miten maksut
määräytyvät, ja hyvin selkeä järjestelmä siitä, missä korotuksista
päätetään.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Minä kannatan Hakasen pontta, ja perustelut tulivat tuossa Kantolan ja
Hakasen puheenvuoroissa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Toivon, että puheenjohtaja ei vastaisuudessa ryhdy tulkitsemaan
kaikkien puhujien tarkoituksia vaan antaa jokaisen puhujan esittää itse,
mitä hän tarkoittaa.

 

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Olen jättänyt myös itse kirjeen, joka liittyy tähän vuokraoikeuden

jatkamiseen, kaupunginhallitukselle ja olen kovasti toivonut sitä, että
löydettäisiin yhteisymmärrys siinä, että taiteilija Äkkijyrkkä voisi jatkaa
työtään täällä Helsingissä ja nämä hänen lehmänsäkin löytäisivät täältä
paikkansa. Se on tärkeä osa Vuosaarta tämä hänen tilansa.

 

Tässä on ollut ihan selvästi erilaisia ongelmia, mutta kyllä minä
uskoisin, että näissä kaikissa asioissa voidaan löytää se kompromissi,
ja tästä syystä toivoisin, että kaupunki tulisi vastaan ja nimeäisi
virkamiehen, jonka kanssa ryhdyttäisiin tätä yhteisymmärrystä
synnyttämään. Nyt tässä tuntuu, että kukaan ei oikein ole valmis
tarttumaan tähän asiaan ja tavallaan tätä pyöritetään virkateitse.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

On ollut todella ikävä seurata sitä, miten kiinteistövirasto ja myös
kaupungin johto ovat suhtautuneet Miina Äkkijyrkän toimintaan ja
Skatan tilan vuokrasopimukseen. Tämän kaupungin strategioissa
puhutaan kauniisti kulttuurin merkityksestä ja jopa Helsinki-designista
ja tietysti ympäristöstä ja muusta vastaavasta, mutta samaan aikaan
kaupungin johto on häätämässä Skatan tilalta kansainvälisesti
arvostettua taiteilijaa, häätämässä henkilöä, jonka työ kyyttökarjan
pelastamiseksi ansaitsisi myös kaupungin puolelta arvostusta.

 

Tähän liittyy kaupungin kannalta sellainenkin erikoisuus, johon
valtuutettu Lipponen jo viittasi, että tuolla Skatan alueella olisi
ainutlaatuiset mahdollisuudet helsinkiläisillä jatkossakin tutustua
alkuperäiskarjaan ja maatilakokonaisuuteen ja toisenlaiseen luontoon,
jos tätä irtisanomishanketta ei panna täytäntöön. Häätöpäätöksen
sijasta toivon, että kaupungin puolelta todella ryhdytään vakavasti
hakemaan neuvotteluratkaisua, joka tyydyttäisi molempia osapuolia ja
joka merkitsisi sitä, että irtisanomispäätös kaupungin puolelta perutaan.

 

 

Tack, herr ordförande.

 

Olen kyllä nyt aivan samaa mieltä edellisten puhujien, valtuutettu
Lipposen ja Hakasen, kanssa siitä, että jollain lailla tämä asia pitäisi

ratkaista.

 

Jag är övertygad om att det har varit svårigheter med det här avtalet –
hyresavtalet. Det finns orsak på båda sidorna att en sådan sak har
uppstått. Men jag undrar nog vad det är för en metropol som har en
högklassig, internationellt erkänd konstnär på sin tomt, dessutom med
kor som är av gammal finsk lantras. Det här borde i en riktig metropol
vara en självklarhet.

 

Pitäisi olla aivan itsestäänselvyys, että jollain lailla
kulttuuriasiainkeskuksen tai jonkun muun tällaisen toimijan kautta
löydetään sellainen konsepti, että saadaan ”artist in residence with
cows” tai joku tällainen luonnehdinta ja voitaisiin ratkaista asia niin, että
Helsingillä, joka on ihan oikea, hieno pääkaupunki ja vielä kehittyvä
Vuosaari, että siellä Vuosaaressa ihan aidosti olisi tällainen miljöö.
Ymmärrän toki, että hallinnan ja koko tämän kokonaisuuden suhteen
tarvitaan uudenlaisia ratkaisuja. Varmasti kulttuuriasiainkeskus erittäin
tehokkaine johtajineen siellä pystyisi miettimään tälle asialle
jonkinlaista hyvää lopputulosta. Missään nimessä en pidä kyllä hyvänä
ratkaisuna, että Miina Äkkijyrkkä lehmineen lähetettäisiin Vuosaaresta
jonnekin muualle.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Yhdyn näihin edellisiin valtuutettuihin, olen heidän kanssaan aivan
samaa mieltä. Minusta kaupungin pitää yrittää saada tässä asiassa
sellainen neuvotteluratkaisu, että taiteilija Miina Äkkijyrkän toiminnalle
voidaan luoda edellytykset jatkaa siellä Skatan tilalla toimintaansa.
Minusta tämä mainos, joka tässä asiassa on, ei ole missään
tapauksessa eduksi Helsingille.

 

Olen tehnyt tästä asiasta valtuustoaloitteen, jossa myös kiinnitän
huomiota siihen, että yleiskaavassa Skatan tila on merkitty
kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi maatilamaisemaksi ja suojelluksi.
Kaupungilla ei ole mitään sellaista selkeää käsitystä, että millä tavalla
tämä toiminta siellä alueella järjestettäisiin ja mitä se sitten edellyttäisi.
Ja kun aloitteeseeni nyt joudutaan joka tapauksessa kaupungin
hallinnossa vastaamaan, toivon, että siinä yhteydessä pohditaan myös
tämä, että millä tavalla taiteilija Äkkijyrkän ja kulttuurihistoriallisesti

arvokkaan maisematilan tarpeet voidaan yhteen sovittaa niin, että
kaupungin on tultava myös rahallisesti vastaan tämän tilan
ylläpitämisessä. Ei sitä Miina Äkkijyrkän vuokratuloilla kyllä ylläpidetä,
vaan se pitää olla kokonaisuus, jossa kulttuurihistorialliset arvot ja
taiteilija Äkkijyrkän toiminta voidaan hyvällä tavalla yhteen sovittaa,
jotta siitä syntyy Helsingille myös jonkinlaista vetovoimaa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ajattelin kerrankin puhua jonkinlaisella asiantuntemuksella jostain
asiasta. Tammisaaressa eli 40-luvulla tunnettu hunsvotti ja runoilija,
hänen nimensä oli Ole Torvalds, ja se ei aina hirvittävästi ilahduttanut
kaupungin pikkuporvareita. Ja nyt me olemme juuri samanlaisia
pikkuporvareita. Joku taiteilija käyttäytyy vähän omituisesti, ja me
huudamme. Sitten kun on kulunut 100 vuotta, niin me pistämme jonkun
laatan seinälle, että ”tässä kapakassa Eino Leino veti oikein kunnon
perskännit”, mutta se on 100 vuotta myöhässä. Nyt voisi osoittaa vähän
ikään kuin kulttuurista suurpiirteisyyttä.

 

Kiitos.

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

Vasemmistoliiton ryhmässä me olemme myös keskustelleet
useampaankin otteeseen tästä asiasta sen jälkeen, kun Helsingin
kaupunki vei asian käräjäoikeuteen. Olemme olleet hyvin huolissamme
tästä tilanteesta. Ja kyllä täytyy sanoa, että ei tämä varmaan kaupungin
imagoa nosta. Helsingissä kyllä pitäisi olla varaa yhdelle omaperäiselle
taiteilijalle ja hänen kyyttökarjalleen ja sille kokonaisuudelle, mikä tuolla
Vuosaaren Uutelassa on.

 

Nyt olisi vain syytä löytää joku keino, miten tämä konflikti voitaisiin
ratkaista. Valtuutettu Björnberg-Enckell puhui täällä, että se olisi
kulttuuriasiainkeskuksen asia. Minusta tässä nyt olisi tärkeintä, että
joku kaupungin johdossa nyt miettisi, että mistä päästä tätä asiaa
lähdettäisiin nyt oikomaan. Pekka Tiainen esittää todella monipuolisen
toimenpidekokonaisuuden, jonka pohjalta voitaisiin lähteä tätä asiaa
miettimään. Minustakin olisi hyvin tärkeää, että Helvi Tossavaisen

Karja ry:n kanssa voitaisiin myös käydä keskusteluja ja kenties saada
tästä vaikka kansallinen projekti aikaa. Olisihan se aika mahtavaa, jos
kaupungissa olisi tällainen karjatila, joka voisi toimia myös opetustilana
ja kulttuurihistoriallisena paikkana ja jossa voisivat vierailijat niin täältä
Suomesta kuin myös ulkomailta vierailla.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Olen edellisten puhujien kanssa samaa mieltä siitä, että Miina
Äkkijyrkkä on todella hieno taiteilija ja hänen taidettaan on mukava
ihailla, mutta toisaalta kannattaa muistaa, että me keskustelemme tästä
vuokrakiistasta, jossa käräjäoikeus on päätynyt siihen, että kaupungilla
on ollut edellytykset tähän häätöön, että sopimusrikkomukset, tämän
Helvi Tossavaisen Karja ry:n, ovat olleet sen verran suuria, että
häädölle on edellytykset.

 

Kun arvioidaan, miten kaupungin kanssa sopijaosapuolet sopimuksia
noudattavat, kai me toivomme, että niitä sopimuksia noudatetaan, on
kyseessä sitten vähän hunsvotti taiteilija tai omaperäinen taiteilija tai
joku tiukkis ekonomi, niin toivotaan, että sopimuksia noudatetaan.
Sinänsä mietin, että kun selvästi on suurta ymmärrystä sekä Äkkijyrkän
taiteenteolle että toisaalta tämän alkuperäiskarjan säilyttämiselle, niin
minun mielestäni ihmisten kannattaisi nyt voimansa ja voimavaransa
suunnata tämän, onko se sitten Helvi Tossavaisen Karja ry:n kautta
tukemaan sitä, että Miina Äkkijyrkkä, minne hän sitten karjoineen
asettuu, saisi tukea sen karjan hoitoon ja ehkä voisi keskittyä itse
enemmän siihen luovaan työhön.

 

Hänhän on toivonut, että hän saa asua lähellä lehmiään, että hän
pystyy luomaan, mutta minä luulen, että tämä karjanhoito on ollut
hieman liian raskas toteuttaa. Mutta minun mielestäni nämä
voimavarat, sekä henkiset että taloudelliset, kannattaa suunnata sen
karjanhoidon ja taiteellisen työn tukemiseen eikä kaupungin
arvostelemiseen.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Varmasti käräjäoikeudella on ollut syyt, minkä takia he ovat päätyneet

tällaiseen ratkaisuun. Mutta kun esimerkiksi yksi syy on ilmeisesti ollut
tämä, että siellä on niin paljon romua, mutta kun Äkkijyrkkä tekee
taidetta juuri tästä romusta, niin minne ihmeeseen hän nämä peltiromut
sitten kätkisi, kun hän niistä hitsaa niitä lehmiä ja muita veistoksia?
Jotkut asiat ovat tavallaan kyllä aika ymmärrettäviä, että minkä takia on
nyt ollut sellaisia romukasoja siellä, koska ne ovat hänen materiaaliaan.
Joku tekee savesta, joku puusta, joku tekee sitten jostakin muusta
materiaalista taidetta.

 

 

Kiitos, arvoisa puhemies ja hyvät ystävät.

 

Miina Äkkijyrkkä on kulttuurinainen, persoona, joka on ruokkinut, tai
heinä lähinnä on ruokkinut siellä lehmiä, ja minun mielestäni tällainen
erilainen ihminen ansaitsee sen paikan. Mitä järkeä sitä on dumata?
Onko se sillä lailla sitten, että kaupunki haluaisi katsoa sitä, että ”vau,
tänne me saadaan taas tämmönen kiva lasipalatsi, vähän peltiä ja
kuparin loistetta” ja tuosta botskin vie sinne?

 

Ei ole mikään ihme, jos täällä lasipalatsissa dumataan Miina
Äkkijyrkkää, koska minun... Äsken tuo juttu, kun rock 'n' roll dumataan,
ja se oli minulle aikamoinen järkytys, koska mä tsiigaan, että täällä on
aika paljon nuoria ihmisiä, minua nuorempia. Minä olen itse 52.
Tavallaan teidän ansiota on myös se, että Oasis-yhtye ei päässyt
tulemaan koskaan Suomeen vaan jäi Göteborgiin. Kiitos siitä. Helsinki
on kulttuurikaupunki, mutta missä se kulttuuri on? Jos se on täällä
päätettävissä, niin minä sanon, että se kulttuuri tulee olemaan
pelkästään viulunsoittoa.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Minäkin toivoisin, että Skatan tilalla voisi jatkossakin olla suomenkarjan
lehmiä ja Miina tekemässä taidetta. Minun mielestäni ihanteellinen
tilanne olisi tosiaan sellainen, että näitä lehmiä, kuten täällä on esitetty,
hoitaisi ehkä sitten joku muu kuin taiteilija Äkkijyrkkä ainakaan
yksinään. Ja tällaisia kotieläintiloja kyllä mahtuisi kaupunkiin
enemmänkin. Käsittääkseni ne ovat erittäin suosittuja, ja kaupunkilaiset

lapset ovat kovin vieraantuneita näistä kotieläimistä. Sinänsä olisi ihan
mukavaa, että se olisi paikka, jossa voisi vierailla ja tutustua
maaseudun eläimiin ja Miina voisi olla siellä ja tehdä taidettaan lähellä
lehmiään.

 

En tiedä, kuinka tämä Miinalle sopii, mutta jos se sopisi hänelle,
mielestäni tässä olisivat kaikki voittajia: taiteilija, lehmät ja kaupungin
lapset.

 

 

Olin sanomassa itse asiassa juuri samaa, minkä valtuutettu Hellström
jo toi esille, että olisi hirveän tärkeää, kun tässähän on keskusteltu
yhtäältä siitä, että mikä on Miina Äkkijyrkän vuokrasopimuksen kohtalo
ja sitten toisaalta, että mikä on kyyttökarjan kohtalo, niin tähän
ensimmäiseen, eli vuokrakiistaan, on hirveän vaikea ottaa tässä
kantaa. Mutta toivoisin itse sitä, että on tässä lopputulema mikä
hyvänsä, niin tälle kyyttökarjalle löydettäisiin hyvä sijoituspaikka. Se
voisi olla todella tämän kansalaisaloitteen mukaisesti nimenomaan
täällä Uutelan Skatan tilalla.

 

Tässä olisi sekin hyvä puoli, että Itä-Helsinkiin saataisiin tällainen
koetila tai kotieläinpuisto, jonkalainen on esimerkiksi Fallkullassa tai
Viikin koetilalla. Tällä jälkimmäisellähän ei sillä tavalla voi perhe
vierailla kuin Fallkullassa, mutta että nämä todellakin ovat hyvin
suosittuja ja Itä-Helsingissäkin olisi tällaiselle tarvetta. Sikäli olisi hyvä,
jos siellä voitaisiin tällaista pientilatoimintaa kehittää, joka olisi avoin
kaikille helsinkiläisille ja toisaalta sitten, jos Miina Äkkijyrkän sopimusta
voidaan siinä jatkaa, niin se on sitten toinen asia ja voi olla hyvä sekin.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minusta on tosi ilo, että täällä keskustellaan Helsingin vetovoimaan
sisällyttämisestä myös lehmäkarja. Maidon edunvalvojana olisi tosi
mukava nähdä, että lehmä ja maito tulisivat lähemmäksi jokaista
helsinkiläistä.

 

Tässä kuitenkin on kyse Skatan karjatilan vuokrasopimuksesta, ja olen
seurannut tätä asiaa jo useamman aikaan. Täällä on epäilty, että ei ole
käyty keskusteluja. Ainakin kaupunginhallitus on keskustellut

monipuolisen valmistelun pohjalta Skatan vuokrasopimuksista useita
kertoja. Kyseisiä sopimuksia ei ole haluttu Skatan tilalla noudattaa, ja
nyt on kyse siitä, että mitä jatkossa tehdään. Vuokrakiistaan Helsingin
hovioikeus ottaa kantaa.

 

Meillä on opetustila, Viikin koetilalla on lehmiä, siellä on avoimia päiviä.
Ja toivon, että tämäntapaista avointa toimintaa kansalaisille tulee
enemmänkin, karja tutuksi, ettei luulla, että karhut kävelevät
maaseudulla tienposkessa, jos niitä vielä näkee. Sen sijaan ihmettelen
sitä keskustelua, joka tästä yhdestä Miina Äkkijyrkän toimitilan
toimintamahdollisuuksista nousee tässä yhteydessä siksi, että siellä on
ihan selkeitä rikkomuksia. Eihän voi olla niin, että mitä tahansa
Helsingin vuokrakiinteistöissä tehdään.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Täällä ei nyt muita vuosaarelaisia valtuutettuja taida olla paikalla kuin
minä. Väittäisin, että tunnen tämän tilanteen aika hyvin. Mitään pahaa
sanottavaa ei tietenkään ole siitä, että tätä alkuperäiskarjaa yritetään
säilyttää ja suojella, ja Miina Äkkijyrkän taiteelliset ansiot on yleisesti
tunnustettu, mutta todella tässä nyt on kysymys vuokrasopimuksesta.

 

Keskustapuolueen valtuutettu Molander teki joskus viime vuonna tästä
valtuustokyselyn, ja en tiedä, kuinka moni luki siihen saadun
vastauksen. Siinä oli lueteltu erittäin pitkä lista niitä vuokrasopimuksen
rikkomisia, joihin tämä vuokralainen tällä tilalla oli syyllistynyt. Siellä oli
esimerkiksi luvatonta metsän kaatamista, yleisen tien luvatonta
sulkemista, joka oli toistuvaa. Olen itse kerran ollut siellä erään
seurueen kanssa, joka halusi tutustua paikkaan, siirtämässä keskelle
tietä asetettua betoniporsasta. Siellä on jopa havaittu, mikä on
ihmeellistä, eläinten huonoa kohtelua. Se huono kohtelu ei kuitenkaan
liittynyt lehmien hoitoon. Rakennuksen kunnossapitoa on laiminlyöty.

 

Kun täällä puhutaan neuvotteluratkaisusta, niin olen ihan samaa mieltä
kuin valtuutettu Urho, että on neuvoteltu ja yritetty sovitella, mutta kun
mitkään neuvottelut ja välipuheet eivät tunnu tässä asiassa auttavan,
vaan tilanne jatkuu aina samanlaisena.

 

 

 

Kiitoksia, puheenjohtaja.

 

Meillä oli liikuntalautakunnan seminaari tuossa joitakin viikkoja sitten,
me puhuimme ei niinkään ehkä tästä Miina Äkkijyrkän tapauksesta
mutta laajemmin tällaisesta asiasta, että kaupungilla on paljon tyhjiä
villoja sun muita rakennuksia siellä sun täällä. Pohdittiin sellaista
ajatusta, että näitä voisi vuokrata yhdistyksille tai vaikka yksityisillekin
henkilöille tällaista kunnossapitosopimusta vastaan. Eli pitkä
vuokrasopimus, kohtuullisen halvalla tai vaikka ilmaiseksi, mutta sitten
vastineeksi tämä vuokralainen pitää tämän hienon villan, tekee
remontin siinä ja pitää sitä kunnossa, jolloin kaupunki voittaa ja samoin
se antaa hyvää palvelua, menee hyvään käyttöön tällainen hieno
rakennus, ettei se ole tyhjillään niin kuin tällä hetkellä.

 

Itsekin kannatan tämäntyyppistä win-win-tyyppistä juttua. Mutta sitten
näihin keskusteluihin tuli, tämä Miina Äkkijyrkänkin tapaus mainittiin
näissä keskusteluissa ja muutama muukin, en nyt puutu tähän Miina
Äkkijyrkän asiaan sillä tavalla mutta totean näin, että kovasti pelättiin
sitä asiaa, että kun on tällaisia sekavia tilanteita taustalla niin ei
uskalleta vuokrata ollenkaan, koska ei päästä selvyyteen, että onko
siellä rikkomuksia, ei ole rikkomuksia ja jos vuokrataan niin siitä tulee
vain riesa kaupungille. Eli ikävää, että tällaisiakin lieveilmiöitä tämä
Äkkijyrkän tapaus on osaltaan monien kanssa aiheuttanut, vaikka
sinänsä varmaan hyvä asia.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kun täällä nyt eräät valtuutetut katsoivat asiakseen ryhtyä listaamaan,
mitä mahdollisia rikkeitä on tapahtunut, lienee puolustuksellakin syytä
käyttää puheenvuoro. Miina Äkkijyrkkä on tehnyt erittäin paljon ja
arvokasta työtä tuon Skatan tilan saamiseksi sellaiseen kuntoon, jossa
se nykyään on nähtävissä, samoin tietysti kyyttökarjan pelastamiseksi
ja oman taiteellisen uransa alueella.

 

Meistä monikin on saanut varmasti aika seikkaperäisiä viestejä siitä,
mitä rikkeitä kaupungin puolella katsotaan tapahtuneen, taas Miina
Äkkijyrkän tukijoiden taholta. Eli harvoin konflikteissa on kysymys siitä,
että vain toisessa osapuolessa on moittimista. Tässä on aika vakavia
moitteita esitetty myös siitä tavasta, jolla kiinteistövirasto ja kaupungin

hallintokeskus ovat hoitaneet tätä asiaa. Helsingin etu on se, että
tällaiset asiat hoidetaan ilman, että ryhdytään häätämään taiteilijaa,
karjaa ja vuokraamaan ilmeisestikin se tila jollekin, joka maksaa siitä
kaupungille paremman vuokran.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Haluaisin tässä kiinnittää huomiota yhteen epäkohtaan, joka vaikeuttaa
matalaenergia- ja passiivitalojen taloudellista rakentamista. Epäkohta
on lähinnä Helsingin Energian osalta tässä kaukolämmön
hinnoitteluperusteissa, koska tämä perushinta on myös niin korkea ja
myös kaukolämmön liittymismaksu, että hyöty näissä
käyttökustannuksissa jää varsin minimaaliseksi. Tilannetta voisi todella
parantaa, että Helsingin Energia muuttaisi näitä hinnoitteluperusteita
siten kuin valtuutettu Lohikin tässä strategiaponnessaan esitti, eli tätä
perushintaa kaukolämmön osalta pitäisi laskea.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Kaupungissa on puhuttu paljon tästä energiatehokkuudesta ja
matalaenergiarakentamisesta, ja kuten tässä vastauksessakin näkyy,
meillä on monta hienoa linjausta siitä. Mutta nyt on kyllä vähän näkynyt
kaupunginhallituksessa ja täällä, että ei ole oikein löydetty sitä kohtaa,
missä ne linjaukset muuttuvat käytännöiksi, onko se tontinvuokrauksen
yhteydessä, tontinluovutuksen ynnä muiden asioiden. Siitä on paljon
keskusteltu, mutta jotenkin tuntuu, että sellaista draivia todella nyt
tarttua tähän asiaan, juuri sellaista draivia, mitä nämä kuntalaiset tässä
aloitteessaan meiltä haluavat, niin sitä vähän puuttuu. Ja sikäli ehkä
tällainen julistautuminen joksikin matalaenergia-pääkaupungiksi voisi
olla ihan kannatettava ajatus.

 

Tyydyn ihan tähän vastaukseen mutta haluan tässä vaan
puheenvuorossani nostaa esiin sen, että kyllä meidän Helsingin
kaupunginvaltuustona tulee keksiä ne käytännön keinot, millä me
vähemmälle kaupunkimme energiankulutusta.

 

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

En malta olla puuttumatta valtuutettu Koskisen tärkeään huomioon
siitä, että nimenomaan Helsingin Energian laskutusperiaatteita
säätelemällä saamme markkinat pelaamaan tämän itsellemme tärkeän
asian puolesta. Viitattiin myös Jyrki Lohen aikaisemmin käyttämään
puheenvuoroon täällä, niin tässä nyt on tällainen ylipuoluepoliittinenkin
kiinnostus tätä asiaa kohtaan, niin eiköhän tästä kannata virittää joku
oikea aloite, joka viedään eteenpäin myös. Eli Helsingin Energian
laskutuskäytäntöihin puuttumalla ei välttämättä vaaranneta suinkaan
saavutettavaa taloudellista etua vaan jaetaan se vain tavalla, joka
kannustaa toimimaan tavalla, joka myös tuottaa muita hyötyjä
kaupungille. Tästä lienee kyse.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

Siviilityössäni kuulun myös Sitran energiahankkeen johtoryhmään. Tuo
energiahanke pyrkii tuomaan matalaenergiataloja ympäri Suomea,
myös Jätkäsaareen ? rakennusta. Tuon porukan kokouksessa on
joutunut kyllä korvat punaisena kuuntelemaan sitä, kuinka ikään kuin
jälkijunassa Helsinki tulee muihin kaupunkeihin verrattuna tässä
kiinteistöjen energiansäästössä ja niissä normeissa, mitä juuri
tontinluovutuksessa tai kaavoituksessa asetetaan. Muut kaupungit
erityisesti muualla maailmassa ovat meitä tavattoman paljon edellä. Se
on meille aikamoinen tappio, koska nimenomaan kylmässä Pohjolassa
tietysti olisi paljon suuremmat syyt yrittää rakentaa energiaa säästäviä
rakennuksia.

 

Sitten, en voi olla puuttumatta tähän jo hyväksyttyyn Jyrki Lohen
ponteen. Minäkin äänestin sen puolesta, koska pidän tätä periaatetta
kaukolämmön kohdalla hyvänä, että liittyminen olisi halvempaa ja
kaukolämpö kalliimpaa. Sen sijaan on kyllä pakko sanoa, että niin
kauan kuin meillä on kilpaillut energiamarkkinat, niin se, että
siirtohinnat olisivat pienempiä ja energian hinta suurempi, tekee kyllä
kilpailijoiden aseman tällaisessa aivan liian helpoksi. Se ei taida olla
toteuttamiskelpoinen niin kauan kuin meidän sähkömarkkinamme ovat
rakenteeltaan sellaisia kuin ovat.

 

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Laura Kukkohovin aloite on erittäin tärkeä, mutta on varmaan kyllä niin,
että Helsingin ei kannata ainakaan vielä julistautua Euroopan
matalaenergia-pääkaupungiksi, koska sitä emme todellakaan ole.
Pitäisi tehdä aika paljon toimenpiteitä ennen kuin kannattaa julistautua,
jotta voisimme myös maailmalla esitellä saavutuksiamme.

 

Olin viime viikolla Malmössä Euroopan kuntien ja alueiden
kongressissa, jossa yhtenä keskeisenä teemana oli ilmastomuutos.
Siellä myös esiteltiin kuntien omia ratkaisuja eri puolilta Eurooppaa,
miten kunnat voivat osaltaan toimia ilmastonmuutosta vastaan ja juuri
nimenomaan silloin on kyse energiantuotannosta ja erilaisista
ratkaisuvaihtoehdoista. Ja täytyy sanoa, kun valtuutettu Soininvaara
sanoi, että korvat punaisena joutuu kuuntelemaan Sitrassa näitä
asioita, niin kyllä korvat punaisena joutui myös kuuntelemaan siellä.
Kyllä voi sanoa, että maailmalla ollaan paljon edellä meitä. Malmöstä
mm. löytyisi erittäin mielenkiintoisia ratkaisuja käydä tutustumassa.

 

Erittäin mielenkiintoista oli myös kuulla amerikkalaista Jeremy ? , joka
visioi tulevaisuutta siihen suuntaan, että tulevaisuudessa kerrostalot
mm. voisivat olla pieniä voimalaitoksia, eli omavaraisia
energiantuotannon suhteen, hyödyntää jätteensä ja puhdistaa vetensä
jne. Suurkaupungeissakin tämä voi olla mahdollista, mutta kuten
sanottu, toivottavasti tämän aloitteen pohjalta Helsinki petraa
entisestään toimintaansa niin, että me joskus voisimme olla tämä
matalaenergia-pääkaupunki.

 

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

On ilahduttavaa, että tämä vanhemman väestön yhteisasumista
koskeva aloite on saanut suht myönteisen vastaanoton. Varmasti tarve
yhteisöllisempiin ikäihmisten asumismuotoihin tulevaisuudessa kasvaa,
kun sodanjälkeisissä nuorisokulttuureissa kasvaneet ikäluokat tulevat

vanhuusikään. Silloin saatamme kohdata eri tavoin profiloituvia
asuinyhteisöjä disco-vanhuksista heavy rock -vanhuksiin.

 

Yhteisöt voivat tietysti rakentua myös muihin elämäntavallisiin
elementteihin kuin vain musiikkityyleihin. Varautuminen erilaisten
senioriyhteisöjen tarpeisiin onkin syytä aloittaa pikimmiten, ja ajatusta
on tietysti hyvä laajentaa yleisemminkin asumiseen.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minustakin tämä aloite on tavattoman tärkeä, erityisesti kun olen voinut
itse seurata oikeastaan projektia alusta lähtien, kun Aktiiviset Seniorit
saivat aikaiseksi tämän oman Loppukiri-talon Arabianrantaan. Se on
menestystarina. Se perustuu kylläkin siihen, että he omistavat siellä
omat asuntonsa. Ja kun kiinteistölautakunta toteaa, että he ovat
varanneet Kalasatamassa Aktiiviset Seniorit ry:lle vapaarahoitteista
vuokra- ja omistusasuntotuotantoa varten tontin, se on tavattoman
tärkeää, että se hanke etenisi.

 

Olin vähän pettynyt kuitenkin kun luin vastaavasti täällä
asuntotuotantotoimikunnan kantaa, joka näkee erityisesti, että tällainen
omatoiminen ryhmärakennuttaminen soveltuu parhaiten
vapaarahoitteiseen tuotantoon. Kyllä kovasti toivon, että Helsingissä
myös tämä asia voisi edetä siten, että myös vuokralaispuolella
voitaisiin vuokrataloja rakentaa tulevaisuudessa siten, että on tämä
yhteisöllisyys lähtökohtana. Vasemmistoliittohan nosti nämä asiat esille
silloin kun hyväksyimme MA-ohjelmaa. Pidämme tätä erittäin tärkeänä
asiana ja toivomme todellakin, että tämä tulee myös vuokra-
asuntopuolelle.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Myös minä pidän tärkeänä tätä aloitetta ja totean, että kohtuullisen
myönteisen vastaanoton se on kuitenkin saanut kaupungin johdon
puolella ja eri hallintokunnissa. Mutta kuten valtuutettu Ojala totesi, niin
kyllä huomattavasti enemmän innovatiivisuutta tarvittaisiin ikäihmisille
suunnattujen asumispalvelujen ja asumisen toteuttamisessa, jossa
ihmisillä ei suinkaan ole tarve siihen, että he voisivat mahdollisesti

omasta asunnosta luopuessaan ostaa uuden omistusasunnon, vaan
nimenomaan ihmiset haluaisivat asua kohtuuhintaisesti vuokralla ja
käyttää kaiken sen taloudellisen omistuksen, mitä heillä on, oman
hyvinvointinsa ja palvelujensa ylläpitämiseen.

 

Toivoisin, että asuntotuotantotoimikunta ja -lautakunta pohtisi tätä
asiaa huomattavasti syvällisemmin ja ottaisi esimerkkejä myös
kansainvälisesti, koska kansainvälisesti on saatavissa huomattavasti
monipuolisempia ratkaisuja ikäihmisten palvelujen ja asumisen
toteuttamiseksi. Joten Helsingissä pitäisi nyt tällä hetkellä, kun tilanne
ei ole vielä aivan räjähtämässä käsiin, tähän asiaan paneutua paljon,
paljon syvällisemmin kuin esimerkiksi tässä vastauksessa annetaan
ymmärtää. Näin ollen toivon, että myös näiden Aktiivisten Senioreiden
ja muiden ikäihmisten porukoiden kanssa tätä asiaa pohditaan ja
yhdessä kaupungin kanssa paremmin tulevaisuudessa.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kuten tässä muut keskustelijat ovat jo todenneet, tämä aloite on tärkeä
ja on tärkeää se, minkä tyyppisesti tähän vastataan, ja sen takia
kaupunginhallitus halusikin, että tämä vastaus on myönteinen, vaikka
ymmärretään se, että vaikeuksia on ehkä siinä käytännön
toteutuksessa tai pitää vielä hakea niitä muotoja, miten eri
asuntotyypeissä voitaisiin tällaisia yhteisöllisiä asuntomuotoja myös
ikääntyville toteuttaa. Me olemme tänään täällä puhuneet jo ikääntyvien
asumisesta, ja tullaan puhumaan asumisesta myöhemmin tänään
erittäin paljon, ja sen takia tämä aloite on olennainen osa myös sitä,
minkä tyyppisesti asioita kehitetään. Tässä vastauksessa on olennaista
myös se, että siinä viitataan tähän juuri hyväksyttyyn
strategiaohjelmaan ja sen linjauksiin.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Reilu vuosi sitten hyväksyttiin maankäytön ja asumisen
toteutusohjelma vuosille 2008–2017 ja siinä yhteydessä luotiin
pelisäännöt, että joka vuosi tuodaan tähän valtuustoon ohjelman
toteuttamista koskeva seurantaraportti. Tämä seurantaraportti, mikä nyt
käsitellään, on siinä mielessä ensimmäinen ja tietenkin luo sitä linjaa,
miten tullaan tätä pitkäjänteistä ohjelmaa sitten vuosien kuluessa
käsittelemään. Tähänhän tulee sisältymään nyt muutama
tarkennusesitys tavallaan, uusi toimintamalli, joka on kieltämättä
tarpeen tässä muuttuneessa toimintaympäristössä.

Se mikä vuosi sitten ei ollut tiedossa oli tietenkin taloustaantuma.
Vuoden 2008 alussa olimme reippaassa noususuhdanteessa koko
kevään, ja vasta tuossa kevään loppupuolella alkoi sitten näkyä
asuntorakentamisessa se mikä tänä päivänä on totta. Eli ensin loppui
yksityisiltä ihmisiltä syystä tai toisesta uskallus lähteä
omistusasuntotuotantoon, ottaa lainaa ja hankkia uusi asunto, ja näin
syntyi rakentajien tuo noin koko maassa 3 000 asunnon myymätön
kanta, joka tänä päivänäkin on lähtenyt sulamaan mutta on yhä
olemassa.

 

Toisaalta myös rakentajien ja rakennuttajien osalta rahoituksen
ongelmat kasvoivat, yleensäkin lainasaaminen mutta myös mm. ne
lainasaamisen kustannukset, marginaalit ovat kasvaneet huimasti. Ja
kaiken tämän tuloksena näkyy sitten aloitettujen asuntojen määrässä,
tuo tasoitettu vuosikeskiarvo on menossa alaspäin erityisesti
toimitilarakentamisessa, jossa Vuosaari tietenkin loi luonnollisen
huipun, mutta myös asuntorakentamisessa. Ja toivottavasti se, miten
saamme molemmat käyrät mutta erityisesti tuon asuntorakentamisen
käyrän taas tasaantumaan ja vähitellen nousemaan 300 000, 400 000
kerrosneliömetrin vuositasoon, se on tietenkin yhteinen
ponnistuksemme.

 

Tuo vuosi sitten valtuuston hyväksymä päätös laitettiin toimeen
kaupungin hallinnossa huhtikuussa. Lukuisia työryhmiä on
työskennellyt tämän vuoden aikana, ja tässä selonteossa ja erityisesti
tuossa liitteessä on kuvattu niitä työryhmien työn tuloksia. Se, että
työryhmät ovat toimineet ja saaneet uusiakin ajatuksia kaupungin

hallintoon, ei tietenkään merkitse yhtään valmistunutta asuntoa vielä,
vaan ajatukset siirtyvät käytäntöön lähivuosina, ja toivottavasti uudet
toimintamallit näkyvät sitten lähivuosien tuotannossa. Loimme visioksi
laadukkaiden, eri elämäntilanteisiin soveltuvien asuntojen vision
Helsinkiin, ja tätä kautta asuntopolitiikka yleisestikin luo seudullisesti ja
kansainvälisesti niitä houkuttelevuustekijöitä mille tahansa
kaupunkiseudulle mutta myös Helsingille.

 

MA-ohjelma on aika laaja kokoelma monentasoisia toimenpiteitä, ja
välillä on vaikea löytää se keskeinen viesti siitä. Näin varmaan onkin,
mutta toisaalta jokainen näistä on tärkeä ja tässäkin salissa löytyy
painotuksia MA-ohjelman eri toimenpiteiden osalta. Siinä mielessä
vasta tämän kokonaisuuden toteutuessa tietenkin meidän MA-
ohjelmamme kaikki tavoitteet lähtevät liikkeelle. On ehkä joitakin
tärkeämpiä painopisteitä tässä ajassa kuin toiset, ja erityisesti tuo
asuntotuotannon määrällinen tavoite on sellainen.

 

5 000 asunnon kokonaistuotanto tässä kaupungissa merkitsee sitä,
että pystymme vastaamaan siihen asumisen tarpeeseen, mikä
helsinkiläisillä ja Helsinkiin muuttamaan haluavilla asukkailla on. Se on
kieltämättä hyvin epärealistinen tällä hetkellä, aivan tässä hetkessä,
mutta mielestäni kaikki toimenpiteet pitää tähdätä, että pääsemme siinä
vaiheessa kun koko tuotantokoneisto ja eri toimijat sen mahdollistavat.
Se, mikä on tämän päivän karu tosiseikka, on, että viime vuonna
valmistui, jos otetaan käyttötarkoituksen muutokset, noin 2 800
asuntoa, hieman päälle. Ja on pelättävissä ja oikeastaan nähtävissäkin
jo, että tänä vuonna se jää, koska ne tänä vuonna valmistuvat asunnot
ovat kaikki tietenkin jo rakenteilla, hieman alle tuon viimevuotisen. Ja
erityisesti ensi vuosi, jolloin valmistuvat ne asunnot, jotka lähtivät
tämän talvikauden aikana liikkeelle, niin erityisesti niiden määrä on
vähäinen.

 

Voi sanoa, että rakennuslautakunnassa tuskin viime juhannuksen
jälkeen on yhtään kovan rahan kivitaloa, rakennuslupaa hyväksytty. Ja
jos sellainen on hyväksyttykin, niin ainakaan se ei ole lähtenyt
liikkeelle. Eli erityisesti tuo vapaarahoitteisen tuotannon jääminen pois
näistä pylväistä on kieltämättä tehnyt hyvin haasteelliseksi nousta
vähitellen 5 000:n kokonaismäärään. Eli siinä mielessä, mikäli ja kun
tavoitamme tuon kokonaismäärän, sen joukossa tulee olla myös terve
markkinatilanne, jossa vapaarahoitteisia asuntoja myös rakennetaan ja
toteutetaan.

Tässä valtuustosalissa usein keskustellaan kaavoituksesta ja sen
luomista mahdollisuuksista. Luonnollista se onkin, se on perusedellytys

asuntotuotannolle. Viime vuodet, voisi sanoa, on oltu tuossa noin 300
000 kerrosneliömetrin tasossa, joka on pitkällä tähtäimellä aivan liian
vähän. Nyt on vähitellen päästy kaupungin sisällä nostamaan tuo
tuotanto ja kaavoitus noin 450 000 kerrosneliömetrin tasoon, joka on
tarpeellista, mutta kestää vielä valitettavan monta vuotta ennen kuin
nuo alueet ovat rakenteilla.

 

Esimerkiksi vuoden 2007 korkeasta yli 500 000 kerrosneliömetrin
pylväästä, joka on kaupunkisuunnittelulautakunnassa hyväksytty, tässä
valtuustossa ei ole vielä puoliakaan hyväksytty. Eli reitti
kaupunkisuunnittelulautakunnastakin lausuntojen, niiden johdosta
tehtävien korjausten ja erinäköisten hallinnollisten toimenpiteiden
jälkeen on varsin pitkä. Vuoden 2007 lainvoimaiseksi tulleiden
asemakaavojen osalta vasta murto-osa on rakenteilla. Eli myös
lainvoimaisen kaavan jälkeen kestää rakentamisen valmistelu,
suunnittelu ja erityisesti, jos siinä on julkinen viranomainen,
hankintamenettely tuskastuttavan pitkään, asuntotuotantotoimikunnan
osalta noin kolmisen vuotta. Eli nämä viiveet on valitettavasti vain
kärsittävä ja tähdättävä tulevaisuuteen ja luotava tulevaisuudelle
mahdollisuuksia.

 

MA-ohjelman toimenpiteiden ja päätösten mukaisesti on työryhmä
työskennellyt. Olemme vauhdittaneet kaavoitusta, löytäneet uusia
kumppanuuskaavoitusmahdollisuuksia, ja tämä työ on hyvässä
menossa. Samoin uusia muotoja tontinluovutukseen on tehty, on luotu
laajempia kokonaisuuksia esimerkiksi Saukonpaaden osalta, ja
erityyppisiä sopimusjärjestelyjä, joilla esimerkiksi tässä taloudellisessa
tilanteessa voitaisiin kuitenkin kaupungille turvata kohtuullinen
taloudellinen tulos näistä tontinluovutuksista sitomalla esimerkiksi se
luovutushinta myytävien asuntojen hintaan aikanaan eikä tällä hetkellä
mihinkään tiettyyn euromääräiseen hintaan. Eli näitä kohteita, missä
tontinluovutuksenkin kehittämistä ja sitä yhteistyötä kumppaneiden
kanssa voidaan edistää, on lukuisia.

 

Tässä salissa keskusteltiin paljon tuosta hallintamuodosta, miten eri
hallintamuodot voidaan ottaa huomioon. Tuo oli se päätös, ja vuodessa
on ehkä todettava se, että silloin keskusteluissa olleesta ns. välimallin
vuokra-asuntotuotannosta, josta myös on oma lainsäädäntö, ei
ainuttakaan kohdetta, ei niin Helsingissä kuin ei koko maassakaan, ole
lähtenyt liikkeelle, niillä ehdoilla, jotka olivat, voisi sanoa, lähellä ARA-
ehtoja. Sitä vastoin nyt tänä keväänä ja tämän talvikauden aikana on
tullut lähellä kovan rahan tuotantoa oleva ns. lyhytaikaiseen
korkotukilainaan perustuva asuntotuotanto, joka kyllä tuntuu vetävän.
Se on uusi muoto. Voi olla, että vuoden päästä on syytä tarkastella

tuota meidän neljään ryhmään jakoamme uudestaan, koska kuten
sanottu, viime vuoden takaisesta jaosta tuo toinen ryhmä on enemmän
tai vähemmän jäänyt toteutumatta.

Se mitä aloitusvuoden mukaan katsottujen asuntotuotannon aloitusten
mukaan on tapahtumassa on se, että voi sanoa karkeasti, että ARA-
vuokra-asuntotuotannon osalta myös määrällinen, noin tuhannen
asunnon tavoite tullee toteutumaan. Tänä vuonna niitä lähtee varmaan
sen verran liikkeelle. Tuo punainen, joka taitaa olla
asumisoikeusasuntoja, on ehkä jopa arvattu liian alhaiseksi. Tuntuu,
että se vetää tällä hetkellä aika hyvin ja voidaan päästä yli 500 aloitetun
asumisoikeusasunnon luokkaan. Samoin tämä kovan rahan vuokra-
asunto, eli tämä välimallin uudentyyppinen vuokra-asuntotuotanto
kiinnostaa selvästi rakentajia. Eli näillä enemmän tai vähemmän
yhteiskunnan tukemilla muodoilla sen lisäksi, että kaupunginhallitus
päätti käynnistää kaupungin toimilla hitas-tuotantoa, joka on osa
omistusasuntotuotantoa, päästään 2 000:een, toivottavasti lähelle 3
000 asunnon käynnistyvää määrää tänä vuonna. Mutta tuskallista tämä
on, ja niin kuin sanottu, kovan rahan tuotannon poistuminen merkitsee
sitä, että 5 000:een ei tänä vuonna ole mahdollisuuksia.

 

Vuokra-asunto- ja ARA-asuntokannan osalta on yksi pieni, ehkä
suhteellinen epäkohta. Täällä keskusteltiin äsken vanhusten
asuntokysymyksestä. Nämä ns. nimettyjen ryhmien ARA-vuokra-
asunnot, joihin rakentaja tai rakennuttaja saa myös avustusta, ovat
valtaosassa nyt ARA-tuotannosta, eli 2/3 näistä varauksista, joita on
noin 1 300, joka viittaa siihen, että reippaasti tuhat lähtee liikkeelle tänä
vuonna, niin niistä on tosiaan nuorisoasuntoja, erityyppisiä
vammaisasuntoja ja vanhusasuntoja yli puolet. Ja toivoisi, että myös
tähän kaupunkiin rakennettaisiin reippaasti vuokra-asuntoja tavallisille
palkansaajille ja tavallisille aravavuokra-asunnon tarpeessa oleville.
Tämä suhde pitäisi saada ojennettua. Ja erityisesti se pitäisi saada
tämän johdosta, eli vuokra-asuntojen kysyntä tänä päivänä
voimakkaasti keskittyy Helsingin lähes 50 000 vuokra-asunnon
kantaan, vuosittain 17 000, 18 000 hakemusta saamme ja voimme
vastata myönteisesti vain noin 3 000 hakemukseen. Ja siinä mielessä
tämä epäsuhde kyllä on riittävän räikeä, jotta tiedämme, että meidän
tulee lisätä myös vuokra-asuntotuotantoa.

 

Tämä uusi rakentamisen korkotukilaina, joka on tietyntyyppinen
erikoistarjous tälle ja ensi vuodelle, arviolta tosiaan nostaa varsin
mukavasti kovan rahan vuokra-asuntotuotantoa. Tänä päivänä on
Helsingissä lausuntokäsittelyssä jo yli 600 asunnon hakemukset
tämäntyyppiseen tuotantoon, ja se antaa viitteitä siitä, että nousemme

yli 500:n, ehkä lähelle tuhatta tänä vuonna ja toivottavasti myös ensi
vuonna tässä tuotannossa.

 

Kaupungin asuntotuotantotoimisto on keskeinen rakennuttaja, ja MA-
ohjelmassa on sille annettu mittava tehtävä 1 500 asunnon
rakentamisesta ja rakennuttamisesta vuoteen 2012 mennessä. Se on
lähestymässä sitä, eli ei mitenkään helposti, mutta aloitukset ovat
lähenemässä tuota tavoitetta vuonna 2010 ja 2011. Ja jotta se olisi
mahdollista vuonna 2011 ja 2012 päästä tuohon tavoitteeseen, me
tarvitsemme lisää tonttien varauksia tälle rakennuttajalle, koska niin
asuntotuotantotoimisto kuin kaikki muutkin vaativat muutamia vuosia
suunnittelussa, kilpailuttamisessa ja hankinnassa, jotta rakentaminen
voi lähteä liikkeelle. Ja jo nyt tänä päivänä pitäisi suunnilleen tietää
heidän, kuten muittenkin rakentajien, vuoden 2011–2012
tuotantokohteet.

 

Tämä on se, mitä kaupungin mittavasta tonttivarannosta on varauksia
tällä hetkellä, eli niin kuin näkyy, meillä on kohtuullisen hyvä tilanne
tänä vuonna, myös ensi vuonna. Mutta vuoden 2011 ja 2012 osalta
tonttivarauksia on voitu vielä päättää kohtuullisen vähän, ja se vaatii
sitä, että syksyllä käymme uuden tonttivarauskierroksen.

 

Asia, joka on kovasti puhuttanut MA-ohjelman yhteydessä muutoinkin,
on sitten tämä pyrkimys väljentää helsinkiläisten
asumismahdollisuuksia tällä keskikoko-määräyksellä, joka myös
kaavoissa on olemassa. Näinhän me vuosi sitten päätimme, eli se on
uustuotannossa, ei kuitenkaan sovelleta vuokra-asuntotuotantoon, ja
ensisijainen määräys, että sitä käytetään tontinluovutuksessa, missä se
on ehkä asteen verran joustavammin käytettävissä.

 

Se, mikä on toteutunut tuotanto viime aikoina, niin tosiaan
valmistuneiden asuntojen keskikoot ovat reippaasti nyt olleet nousussa,
jopa yli 75:n, osittain ehkä tuosta tuotantojakautumasta johtuen, eli
siinä mielessä tämä tavoite on toteutunut ja on ehkä nyt
mahdollisuuksia hieman höllentää tuota tavoitetta. Sehän tunnetusti
keskittyy tietyille alueille, ja nyt kun kaupunginhallitus käsitteli MA-
ohjelmaa vielä sitten tarkensi tuota ehdotusta, joka on nyt toisena
päätösehdotuskokonaisuutena. Eli päätetään siitä, että tuo linjaus
sinänsä asuntoalueiden osalta pyritään pitämään entisenä, eli
sovelletaan vuokra- tai asumisoikeusasuntotuotantoon ja sitten
erityisesti sitä käytetään tontinluovutuksessa ja vain
poikkeustapauksissa kaavamerkintänä.

 

Asia, joka on herättänyt paljon epäselvyyttä, on, että tietenkin meillä on

suuri joukko voimassa olevia ja vielä voimaan tuleviakin asemakaavoja,
joissa tuo määräys on. Jos halutaan rakentaa näille alueille vuokra-
asuntotuotantoa tai muuten harkita tätä asiaa, niin luonnollisesti
maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti poikkeuslupakäytäntö on
mahdollista, ja näitä poikkeuslupiahan suuren poikkeuksen osalta on
myöntänyt kaupunginhallitus, ja vähäiset poikkeukset käsittelee
rakennuslautakunta.

 

MA-ohjelmaan kuului paljon ajatuksia ja ideoita rakentamisen
monipuolistamisesta, pientaloasuntotuotanto on yksi sellainen. Tänä
vuonna me luovutamme kohtuullisen paljon, ehkä historiallisenkin
paljon myös tontteja tähän rakentamistuotantoon. Me olemme
kehittämässä kerrostaloja, tekemässä esikaupunkien renessanssia
osana täydennysrakentamista, ja lähiöohjelmahan tähtää samoihin
tavoitteisiin.

Toinen päätösesitys, joka tähän asiaan kuuluu, on se, että
täydennysrakentamisen edistämistä vauhditetaan erityisellä
kampanjalla ja myös parantamalla niitä tarjouksia niin vuokratonttien
haltijoille kuin omistustonttien osalta, mikäli heidän tonteiltaan löytyy
mahdollisuuksia täydennysrakentamiseen. Samoin on syytä todeta,
että nyt voimaan saatu ullakkorakentamisen poikkeuslupa taas 5
vuodeksi koko Helsingin kerrostaloalueelle mahdollistaa tietenkin tuon
tuotantomuodon esimerkiksi taloyhtiöiden putkiremonttien yhteydessä.

 

Energiankulutus, jota myös käsiteltiin äsken, sisältyy MA-ohjelmaan
yhtenä kohtana. Siinä on tavallaan tärkeää pohtia nyt lähiaikoina se,
kuinka pitkälle päästään valtakunnallisilla, varsin kunnianhimoisilla
tehostamis-, energiamääräyslinjauksilla, ja mikä on sitten sen jälkeen
Helsingin kaupungin rooli. Tämän oikean työnjaon etsiminen on ehkä
tässä kaikkein tärkeintä. On lähdetty liikkeelle yhtiökokousohjeilla,
ollaan tekemässä yhteistyötä Sitran kanssa, joka on täällä mainittu, on
matalaenergiahankkeita tuotantoon tulemassa ja asiantuntemusta
kaupungin sisälle on syytä saada verkottumaan. Mutta olemme
tietenkin tässä työssä aika paljon vielä ottamassa ensimmäisiä
askeleita.

 

Toinen asia, joka puhuttaa herkästi ja jossa mielipiteiden kirjo on laaja,
on autopaikat. Tältäkin osin kaupunginhallitus on jo päättänyt
muutamista uusista kokeiluista ja niiden seurannasta erityisesti
asuntotuotantotoimiston osalta mutta myös suunnittelussa yleisesti. Se,
mikä ei ole missään nimessä vähäisin asia, on tämä
asunnottomuusohjelma, josta on sinänsä tehty oma aiesopimus valtion
kanssa ja jossa Helsinki on varsin kunnianhimoisesti ollut

toteuttamassa ja toteuttaa sitä ja on saanut ehkä ainoana kaupunkina
asunnottomuuden kääntymään laskuun toisin kuin muualla, missä se
on kasvanut viime aikoina. Eli siinä mielessä on syytä olla myös tästä
asiasta vähäisesti ylpeä, vaikka paljon on vielä tehtävä.

 

Eli kaiken kaikkiaan MA-ohjelman seurannassa nyt vuosi sen
hyväksynnän jälkeen tosiaan on syytä todeta, että vaikka taloudellinen
toimintaympäristö on olennaisesti muuttunut, asumisen tarve ei ole
missään nimessä vähentynyt eikä ole siitä tavoitteesta syytä luopua.
Maan tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden
väestönkasvusta kolmannes keskittyi Helsinkiin, eli me saimme noin 1
500 uutta helsinkiläistä, kun koko maassa väestönkasvu oli 4 500. Se
kertoo, että näinä aikoina kaupungit vetävät uusia asukkaita ja siinä
mielessä meidän täytyy varustautua siihen uusien helsinkiläisten
asuntotarpeeseen niin kuin nykyistenkin jo.

 

Toinen johtopäätös on se, että kun arvioidaan sitten MA-ohjelman
tavoitteita, pitää olla valitettavan kärsivällinen, koska näiden
toimenpiteiden toteuttaminen niin, että ne ovat valmiita asuntoja, vie
ällistyttävän kauan. Se vie senkin jälkeen, kun saadaan hallinto
toimimaan vielä paremmin kuin tänään, mutta joka tapauksessa on
kyse vuosien määrätietoisesta työstä.

 

Kolmanneksi tähän tosiaan seurantaraportin selontekoon liittyy tämä
linjausten tarkentaminen uustuotannon keskikokovaatimuksen osalta ja
täydennysrakentamisen osalta.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kun tästä maankäytön ja asumisen ohjelmasta päätettiin runsas vuosi
sitten, pidin ohjelmaa erittäin epärealistisena. Arvostelin mm. sitä, että
asumiskustannusten hillitseminen oli siinä jo tavoitteenasettelussa
sivuutettu, vuokra-asunnon osuus oli vähäinen ja siihen sisältyi
myöskin tällainen välimalli, jossa rakennusliikkeille avattiin
mahdollisuus saada edullisesti rakennettuja taloja myyntiin 20 vuoden
jälkeen. Seurantaraportti, joka meille on jaettu, osoittaa, että asiat ovat
menneet vielä hullummin kuin miltä silloin näytti.

 

Tätä raporttia hallitsee markkinaehtoisuus, jota halutaan jopa

voimistaa, vaikka jokainen voi nähdä, että markkinat eivät
asuntokysymyksessä todellakaan toimi. Kaupunginhallitus esittää
asuntotuotannon keskikokotavoitteita koskevien tavoitteiden
lieventämistä, kun isompien asuntojen kysyntä näyttää hiipuneen.
Paine pienempiin asuntoihin johtuu kuitenkin siitä, että asuntojen hinnat
ja vuokrat ovat tässä kaupungissa kerta kaikkiaan kohtuuttomalla
tasolla. Tähän ongelmaan raportissa ei kiinnitetä minkäännäköistä
huomiota muuta kuin ehkä näiden autopaikkavaatimusten osalta.

 

Valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa on tänä vuonna
käynnistymässä vain noin 350 asunnon verran tämän raportin mukaan.
Se on kai vähemmän kuin koskaan on sotien jälkeen käynnistynyt.
Tästäkin määrästä siis 90 % on erityisryhmille nimettyä tuotantoa.
Kaiken lisäksi valtiovallan ja kaupungin uudet rahoitusmallit johtavat
siihen, että uusia vuokra-asuntoja voidaan nyt tämän esityksen mukaan
ja viime aikoina tehtyjen linjausten mukaan myydä jo 5–10 vuoden
kuluttua kovalla rahalla omistusasunnoiksi. Käytännössä tämä
tarkoittaa sitä, että ne alun perinkin liian pienet vuokra-asuntotuotannon
osuutta koskevat tavoitteet eivät ole lainkaan toteutumassa vaan
vuokra-asuntojen osuus tulee vähenemään tässä kaupungissa. Se
osuus, joka on Helsingissä eurooppalaisittain alhainen ja täysin
riittämätön. Yleinen vuokra-asuntopula puolestaan lisää jo nyt myöskin
asunnottomuutta ja tulee sitä tekemään valitettavasti jatkossakin, jollei
tähän ongelmaan puututa.

 

Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen pula vaikeuttaa myös työntekijöiden
saamista kaupungin tehtäviin. Ja tätä taustaa vasten pidän
kummallisena, että kaupunginhallituksen konsernijaosto on päätynyt
lopettamaan Helsingin asuntohankintayhtiön juuri, kun asuntokaupan
hintataso on laskenut ja olisi mahdollista hankkia edullisemmin
kaupungille mm. työsuhdeasuntoja.

 

Kuten meille esitetystäkin kävi ilmi, kaupungissa on toki kaavoitettua
tonttimaata valmiina. Rakentaminen vain on romahtanut, koska
yksityiset firmat ja varsinkaan pankit eivät ole valmiita sitomaan
pääomia nyt pitkäksi aikaa rakentamiseen ja rakennusliikkeet eivät
myöskään halua pienentää katteitaan. Eli me tarvitsemme uutta
toimijaa itse rakentamiseen, kaupungin omaa rakentamisen yksikköä.

 

Huomiota kiinnittää sekin, että raportissa ei käsitellä lainkaan
mahdollisuuksia asettaa tontinluovutuksessa tiukkoja aikatauluehtoja,
joihin liittyisi myös sanktioita. Markkinaehtoisuudessa edetään tässä
raportissa suorastaan kaupunkisuunnittelun ja maankäytön ja
asumisen ohjelman toteuttamisen ulkoistamiseen ja yksityistämiseen.

Raportissa esitetään siis tällainen kumppanuuskaavoitushanke, johon
apulaiskaupunginjohtajakin viittasi. Tässä alueelle valitaan toteuttaja jo
ennen kaavaehdotuksen valmistelua ja grynderi pääsee itse
valmistelemaan kaavan itselleen sopivaksi ja rakentamaan talojen
lisäksi myös alueen kunnallistekniikan ja tiet. Niin kuin
yksityistämisessä usein on tapana, tässäkin tarjotaan yksityisille
firmoille tietenkin parhaita alueita, kuten Kruunuvuori ja
Kuninkaantammi.

 

Ahdas taloudellinen tehokkuusajattelu hallitsee myöskin komeasti
Esikaupunkien renessanssiksi nimettyä hanketta. Esimerkiksi
Maunulassa päin keskusteluissa jo oletettiin, että tämä vihdoinkin
tarkoittaa sitä, että satsataan lähiöiden peruspalvelujen parantamiseen
ja että kaupunki alkaa omalla rahalla tukea myös peruskorjausta. Mutta
ei, tämän raportin mukaan koko renessanssi tarkoittaakin vain sitä, että
yritetään erilaisin tavoin kiertää tai lieventää vanhojen alueiden
suojelutavoitteita tai asukkaiden vastustusta
täydennysrakentamishankkeita kohtaan.

 

Esitän hyväksyttäväksi seuraavat kolme pontta:

 

1:

 

Valtuusto edellyttää, että täydennysrakentamisella ei
vaaranneta kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja
maisemakulttuurin kannalta arvokkaiden alueiden suojelua.

 

2:

 

Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus valmistelee
esityksen kaupungin oman rakentamisyksikön
perustamisesta erityisesti kohtuuhintaisen vuokra-
asuntotuotannon ja peruskorjauksen edistämiseksi.

 

Ja 3:

 

Valtuusto edellyttää, että kaupunki vastaa itse
kaavaehdotusten valmistelusta ja aluekokonaisuuksien
toteuttamisesta, jotta kaupunki voi itsenäisesti ohjata niitä.

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Maankäytön ja asumisen toteuttamisohjelma 2008–2017 on
perusteellisesti laadittu ja monipuolinen selvitys uudis- ja
täydentämisrakentamisesta kaupungissamme. Laskimme muuten tältä
viimeiseltä sivulta, että kuinka monta asuntoa tässä MA-ohjelmassa on,
ja saimme 38 850 asuntoa. Onkohan tämä totta?

 

Kun nämä asuntoalueet ovat valmiit, tuntuu sieltä, että Helsinginniemi
on aivan täyteen rakennettu, ja herääkin kysymys, että mitäs sen
jälkeen rakennetaan. Siirtyvätkö asukkaat sitten pohjoisemmaksi tai
idemmäksi tai lännemmäksi?

 

Yliopistolaki uudistuu ensi vuoden alussa, ja sen myötä kahdesta
helsinkiläisestä yliopistosta, nimittäin Taideteollisesta korkeakoulusta ja
Kauppakorkeakoulusta, tehdään yhdessä Espoossa sijaitsevan
Teknillisen korkeakoulun kanssa Suomen ensimmäinen säätiöyliopisto
eli Aalto-yliopisto. Minulla olisi yksi kuva näistä kampuksista. Meillä on
nimittäin Helsingin kaupunkiseudulla tällä hetkellä 7 yliopistokampusta.
Näistä on 4 Helsingin yliopiston kampusta, tässä te näette, millä tavalla
ne sijaitsevat. Tämä on siis Helsinginniemi, ja nämä siniset ovat niitä
kampuksia, jotka tulevat kuulumaan Aalto-yliopistoon. Eli siis TaiK,
kauppis ja täällä TKK. Sitten Helsingin yliopistolla on nämä 4 vihreää
kampusta. Tässä näette tämän meidän Helsinki city-keskustan, miten
siis nämä kampukset sijoittuvat hyvinkin tähän city-keskustaan.

 

Helsingissä siis meillä on tämä Töölössä oleva kauppis ja sitten täällä
TaiK. Helsingin onkin varmistettava tarpeeksi suuri tarjonta opiskelija-
asuntoja, sillä opiskelijat todella viihtyvät tässä kaupungin keskustassa
paljon mieluummin kuin täällä periferiassa. Opiskelijat sijoittuvat sekä
vapaarahoitteiseen vuokra-asuntokantaan että opiskelija-asuntoihin.
Kolmannes opiskelijoista asuu opiskelija-asunnoissa. Kaupunki onkin
perustanut, kuten apulaiskaupunginjohtaja mainitsi, MA-ohjelman
toimeenpanoa varten työryhmän, jossa tarkastellaan nimettyjen
ryhmien sijoittumista kaupunkirakenteeseen. Opiskelijat ovat yksi
näistä ryhmistä. Työryhmän ehdotus valmistuu tämän vuoden loppuun
mennessä.

 

Opiskelijat haluavat asua kaupungin keskustassa ja hyvien
liikenneyhteyksien päässä. Opiskelijat myös virkistävät kaupungin
keskustaa ja pitävät sen kaikin puolin elävänä. Periferiset sijainnit eivät
todellakaan kiinnosta opiskelijoita. Helsingin onkin varattava yhdessä
Helsingin opiskelija-asuntosäätiö HOASin kanssa lisää opiskelija-