HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
Keskustelupöytäkirja
7 – 2009
Kokousaika: 15.4.2009 klo 18.00 – 23.52
Kokouspaikka: Vanha Raatihuone, Aleksanterinkatu 20
 
 
 
Keskustelupöytäkirjaan on kirjattu vain ne kaupunginvaltuuston esityslistan
asiakohdat, joissa on käytetty puheenvuoro
 
 
 

 
HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE
Diskussionsprotokoll
7 – 2009
Mötestid: 15.4.2009 kl 18.00 – 23.52
Mötesplats: Gamla Rådhuset, Alexandersgatan 20
 
 
 
I diskussionsprotokollet har antecknats bara de ärenden på stadsfullmäktiges
föredragningslista i vilka någon har yttrat sig.
 
85 §...................................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 3.....................................................................................................................
STRATEGIAOHJELMA VUOSIKSI 2009–2012..........................................................................
Kaupunginjohtaja Pajunen.............................................................................................................
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rihtniemi...........................................................................
Valtuutettu Rautava......................................................................................................................
Valtuutettu Puoskari......................................................................................................................
Valtuutettu Puura..........................................................................................................................
Valtuutettu Arhinmäki....................................................................................................................
Ledamoten Björnberg-Enckell.....................................................................................................
Valtuutettu Huru............................................................................................................................
Valtuutettu Kiviniemi.....................................................................................................................
Valtuutettu Ebeling........................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Valtuutettu Siimes.........................................................................................................................
Valtuutettu Pakarinen...................................................................................................................
Ledamoten Torvalds.....................................................................................................................
Kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Bogomoloff...............................................................
Valtuutettu Soininvaara................................................................................................................
Valtuutettu Koskinen.....................................................................................................................
Valtuutettu Krohn..........................................................................................................................
Valtuutettu Sumuvuori..................................................................................................................
Valtuutettu Asko-Seljavaara.........................................................................................................
Valtuutettu Pajamäki.....................................................................................................................
Valtuutettu Räty.............................................................................................................................
Valtuutettu Moisio..........................................................................................................................
Valtuutettu Puhakka......................................................................................................................
Valtuutettu Mäki.............................................................................................................................
Valtuutettu Lohi.............................................................................................................................
Valtuutettu Autti.............................................................................................................................
Valtuutettu Muurinen.....................................................................................................................
Valtuutettu Kolbe...........................................................................................................................
Valtuutettu Ylikahri........................................................................................................................
Valtuutettu Näre............................................................................................................................
Valtuutettu Alanko-Kahiluoto........................................................................................................
Valtuutettu Rantanen....................................................................................................................
Valtuutettu Suomalainen..............................................................................................................
Valtuutettu Männistö.....................................................................................................................
Valtuutettu Vikstedt.......................................................................................................................
Valtuutettu Oker-Blom..................................................................................................................
Valtuutettu Valtonen......................................................................................................................
Valtuutettu Valpas.........................................................................................................................
Valtuutettu Lipponen (vastauspuheenvuoro).............................................................................
 
Valtuutettu Sinnemäki (vastauspuheenvuoro)...........................................................................
Valtuutettu Arhinmäki (vastauspuheenvuoro)............................................................................
Valtuutettu Hakanen (vastauspuheenvuoro)..............................................................................
Valtuutettu Valpas (vastauspuheenvuoro).................................................................................
Valtuutettu Sinnemäki...................................................................................................................
Valtuutettu Saarnio.......................................................................................................................
Valtuutettu Karu.............................................................................................................................
Valtuutettu Vesikansa.................................................................................................................
Valtuutettu Virkkunen.................................................................................................................
Valtuutettu Hellström..................................................................................................................
Valtuutettu Vuorinen...................................................................................................................
Valtuutettu Modig........................................................................................................................
Valtuutettu Valokainen...............................................................................................................
Valtuutettu Nieminen..................................................................................................................
Valtuutettu Abdulla......................................................................................................................
Valtuutettu Pelkonen..................................................................................................................
Valtuutettu Peltola.......................................................................................................................
Valtuutettu Koskela.....................................................................................................................
Valtuutettu Vikstedt.....................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen...................................................................................................................
Valtuutettu Karu..........................................................................................................................
Valtuutettu Virkkunen.................................................................................................................
 

85 §

Esityslistan asia nro 3


STRATEGIAOHJELMA VUOSIKSI 20092012

 

Kaupunginjohtaja Pajunen

 
Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Olemme päässeet valtuuston strategiaohjelman päätöskokoukseen.
Ajattelin, että tässä yhteydessä olisi paikallaan muutama sana vielä
kertauksenomaisesti käydä läpi tätä meidän strategiaprosessiamme,
miten se on edennyt. Kyseessähän on tässä muodossaan
ensimmäinen kerta, kun valtuusto tekee itselleen valtuustokauden
strategian, niin että se tulee valtuuston itsensä lopulta päättämäksi
vielä. Eli olen muutaman kalvokuvan tähän esittänyt.
 
Ensinnäkin se, mitä tässä tänä keväänä on tapahtunut.
Strategiaohjelmahan ei ole erillinen asia, vaan se on osa meidän
kaupunkimme suunnittelujärjestelmää. Lähtökohtana tämänkeväiseen
toimintaan on tietenkin ollut se, että meillä aikaisempaa
vastaavantyyppistä strategiaohjelmaa ei ole ollut ja silloin me olemme
joutuneet lähtemään puhtaalta pöydältä selvittämään, tekemään
valmistelutyötä. Jos valtuusto valtuustokauden lopussa katsoo, että
tämä malli on ollut hyvä joko sellaisenaan tai jatkokehiteltynä, niin
silloin seuraava kierros on huomattavasti helpompi, koska lähtökohtana
on jo olemassa oleva strategiaohjelma ja sen ikään kuin päivitys
uudelle valtuustokaudelle.
 
Tässä kalvolla muistinomaisesti, eli siis valtuuston strategiaseminaari
oli helmikuun alussa, kaupunginhallituskäsittelyn jälkeen. Ensinnäkin
talouden kytkentä tuli raamivaiheessa, toki talous ei tullut tavoitteen
mukaisesti, ajatuksenahan olisi, että meillä olisi ollut pitkän tähtäyksen
taloussuunnittelu, mutta se ympäristön olosuhteista johtuen jäi sitten
ainakin tällä kertaa hiukan vajavaiseksi. Raamin lähetekeskustelu toimi
materiaalina, ja sitten kaupunginvaltuustoryhmät hyvin huolellisesti
neuvotellen tästä strategiaohjelmasta etenivät siihen, että 6. huhtikuuta
strategiaohjelma kaupunginhallituksessa päätettiin nyt esitetyssä,
valtuustoryhmien jatkokehittämässä muodossa tuoda valtuuston
päätettäväksi.
 
Miten tämä sitten liittyy valtuuston ja kaupungin
kokonaisohjausjärjestelmään on se, että nyt strategiaohjelma tuo meille
kokonaissuunnittelun strategiatyökalun, perinteinen kaupungin
ohjaushan on tapahtunut talousarvion valmistelun ja päättämisen
yhteydessä sen mekanismin kautta. Eli nyt olemme, olette
päättämässä valtuustokauden strategiasta. Kaupunginhallitus on
antanut talousarvion laatimisohjeet vuodelle 2010, ja kun valtuusto on
lopulta päättänyt strategiansa, sen jälkeen siirrytään vaiheeseen
toimeenpano, jossa siinäkin on omat haasteensa. Keskeistä strategian
jatkotyöstämisessä on myös se, että meillä on riittävä, valtuuston
tasoinen seuranta pitkin valtuustokautta. Ja tässä ajatuksissa on ollut
vähintään kaksi valtuuston seminaaria tätä seurantaa varten.
 
Mainitsin puitetekijöitä, että meillä tämän valmisteluprosessin aikana on
ollut asioita, jotka ovat vaikuttaneet nimenomaan talouden suuntaan ja
tässä kalvolla oikeastaan kuvaavana se ensimmäinen sarake siitä, että
samanaikaisesti kun olisi pitänyt suunnitella valtuuston neljän vuoden
toimintaa, ikään kuin talouden pohja näiden eri ennusteiden kautta on
pudonnut ja suhdannekuva on aivan erilainen kuin tilanne oli silloin,
kun me syyskuussa käytännössä lähdimme tai kesän jälkeen
budjettipäätöksiäkin tekemään. Eli elokuussa valtiovarainministeriö
viime vuonna ennusti tälle vuodelle bruttokansantuotteen kasvua 1,8
%. Niin kuin tuolta taululta huomaatte, nyt puhutaan jo 5:n, jopa sitäkin
suuremmista miinusmerkeistä. Ja kun vielä otetaan huomioon se, että
tämä miinusmerkki saattaa olla vielä ensi vuonnakin realiteetti, niin
kaiken kaikkiaan voi todeta, että taloustilanne, vaikka tämä viimeinen
myllerrys on sieltä viime vuoden syyskuusta lähtien jatkunut, niin
sumua edelleen on edessä.
 
Varmaa ennustepohjaa tulevaisuudesta ei ole olemassa, mutta
valtuustokin on moneen kertaan keskustellut asiasta, eli Helsingin
kaupungin linja tässä tilanteessa on olla ikään kuin herkästi uusia
tietoja vastaanottamassa mutta kuitenkin peruselvyttävä talouden
suunta, eli voimakas investointipanos ja vuoden 2010 heikentyneisiin
näkymiin varautuminen sillä, että varaudumme myös menoleikkauksiin
kaupungin osalta.
 
Sitten tähän varsinaiseen strategiamalliin, eli tämä on suoraan sieltä
strategiadokumentista. Emme ole yrittäneet keksiä pyörää uudelleen eli
olemme lähteneet portaittaisesta strategiamallista, eli lähtökohtana
visiot, arvot, eettiset periaatteet, sitten strategisiin haasteisiin,
strategisiin tavoitteisiin, kriittisiin menestystekijöihin ja toimenpiteisiin ja
sitten siitä, että ne kaikki vaikuttavat meidän hallintokuntiemme,
virastojemme ja laitostemme toimintaan. Ja ehkä vielä lisäisin tähän, ei
pelkästään meidän omaan toimintaamme vaan myös koko varsin
monimuotoiseen kaupunkikonserniin.
 
Ehkä sellainen peruslähtökohta tässä strategiassa on, että jos ottaa
ääripäiksi maailmaa syleilevä ja toisessa ääripäässä konkreettinen, niin
tämä on hyvinkin siellä konkreettisen suunnassa kokonaisuutena.
Ajatuksena on se, että ei pelkästään hyviä ajatuksia, hyvää tahtoa vaan
myös, miten se toteutetaan, miten se visio ja tavoitesuunta saadaan
toteutumaan kaupungin kurssissa.
 
Visio on tuolla ylhäällä luettavissa, en sitä lue uudelleen. Ehkä
merkittävää tässä visiossa on se, että nyt olemme tai valtuusto on
päättämässä siitä, että tässä muodossaan olemme yhdessä
pääkaupunkiseudun kanssa, eli pääkaupunkiseudun yhteistyössä on
jotakuinkin tämä samansuuntainen visio tullut hyväksytyksi, ja näin
ollen tämä korostaa sitä meidän kaupunkimme, pääkaupunkiseudun
kaupunkirakenteen yhtenäisyyttä, myös Helsingin seutua,
metropolialuetta, kun tässä mainitaan.
 
Sitten toimintamalli lähtee samoin tästä pääkaupunkiseudun
yhteistyömallista, eli meillä on kaupungin perustoiminta kolmijakoinen.
Ensimmäisenä palvelut, sitten kilpailukyky ja sitten yhdyskuntarakenne,
eli kaupunkirakenne ja asuminen. Tämä on hyvä toimintamalli, ja
näiden toimintamallien yli sitten menee, mikä tässä strategiassa tulee
varsin hyvin esille on se, että on myös paljon niitä asioita, joita ei voi
lokeroida, tällaisia hallintokuntien ja kaupunkirajan yli meneviä
prosesseja. Se on ehkä yksi keskeinen näkökulma tässä strategiassa,
että ei pelkästään substanssi-, fokusoitu osaaminen vaan myös se, että
kaupunki kokonaisuutena näyttää ja toimii jollain tavalla.
 
Mainitsinkin jo keskeisenä asiana sen, että kaupunkikonserni on
realiteetti, sehän on hyvin pitkään ollut, ei mikään uusi asia. Mutta ehkä
tämän hetken näkökulmana se, että ennen kaikkea
pääkaupunkiseudun, Helsingin seudun yhteistyön yhteisiä elimiä on
tulossa lisää, joukkoliikennetoimija, YTV:hen yhdistettävät vesi- ja
viemärilaitostoiminnat. Kaupunki näyttäytyy kansalaisille entistä
enemmän ei pelkästään oman perustoiminnan kautta vaan myös
konsernin kautta, ja silloin keskeistä on, että se kaupunki, mikä
kaupunkilaisille näyttäytyy, se todella on se, mitä Helsingin
kaupunginvaltuusto on päättänyt, eli valtuuston ohjauksessa.
 
En aio strategiaesitystä sen enempää lähteä esittelemään, mutta ehkä
on hyvä todeta nämä arvot vielä, joita ryhmienvälisissä neuvotteluissa
on täsmennetty, eli asukaslähtöisyys, ekologisuus,
oikeudenmukaisuus, taloudellisuus, turvallisuus ja yrittäjämielisyys.
 
Mutta sitten muutama sana vielä, ennen kuin päätän tämän
puheenvuoron, niin joitakin asioita, että mitä tämä merkitsee
käytännössä. Yksi asia on tietenkin, että nyt lähdemme
toimeenpanemaan koko strategiaa, hallintokunnat ottavat sen
omakseen, tytäryhteisöt, muut yhteisöt ottavat omakseen, mutta
strategiaan sisältyy varsin paljon erilaisia selvittelytehtäviä. Eli se, että
työ ei lopu tähän, ensi vaiheessa viranhaltijatyönä ja sitten
luottamushenkilö-päätöksentekoelimissä näiden selvittelyjen jälkeen
tulee osa nopeammin, osa pienellä viiveellä aina valmistelutehtävästä,
selvittelytehtävästä johtuen päätettäväksi. Ja muutaman mielestäni
keskeisen selvittelyasian tähän listasin. Siellä on paljon muitakin, mutta
nämä mielestäni keskeisinä, merkittävinä jatkoselvittelyn töinä.
 
Eli ensimmäisenä kohtana on oikeastaan demokratiaosioon liittyen se,
että selvitetään edelleen päätösvallan delegoimista alaspäin,
osallistuvan demokratian hyviä käytäntöjä pyrkimyksenä toteuttaa
kokeiluja tämän valtuustokauden aikana. Eli tämän näkisin
valtuustoryhmien linjauksissa selkeästi, että tällä valtuustokaudella
tämän strategian hyväksyessämme me olemme etenemässä selkeästi
kohti kokeilevampaa demokratian ulottuvuuksien etsimistä. Se on
selkeä linjaus.
 
Sitten toinen asia liittyy Sipoon... Nämä ovat oikeastaan
strategiaohjelmasta sivuilta kerättyjä, eli näitä ei ole pyritty kokoamaan
asiayhteyksittäin. Eli Sipoonkorven määrittely, selvitetään liitosalueen
suunnittelun yhteydessä, kuinka Sipoonkorven arvokkaat alueet
suojellaan. Keskeinen asia, Sipoon tai nykyisen Östersundomin alueen
suunnittelu ja siihen liittyvä Sipoonkorpi.
 
Kolmantena tällä kalvolla, selvitetään metroliikenteen ja
raitiotieliikenteen hallintomalli. Tämä tärkeä mielestäni sen takia, että
vaikka olemme edenneet erinomaisesti yhteisen
seututilaajaorganisaation luomisessa, siis erinomainen etenemismalli,
se ei suinkaan tarkoita sitä, että meidän tulevaisuuden
joukkoliikennejärjestelmämme olisi valmis. Meidän on edelleen
mietittävä, että miten me haluamme pitkällä tähtäyksellä, miten
metroliikenteen, raitioliikenteen operointi tulee tapahtumaan. Ja sen
lisäksi myös, joka ei tässä ole, mutta se, että miten
infrainvestoinnit tullaan järjestämään, ei pelkästään kaupungin vaan
myös seudullisena yhteistyönä. Eli sieltä tulee selvitystyötä.

Sitten selvitetään pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistämisen ja
seutuhallinnon mahdollisuudet vuoden 2013 alusta. Tämän asian
tunnette kaikki, ja tässäkin vähän talouden kanssa, että tässä juna
meni valmistelun aikana vähän lujempaa kuin valmistelu itsekään. Eli
nyt meillä on, ja tämä merkitsee melkoista työpanosta itse kullekin
meille se, että meillä on aukeamassa tällä valtuustokaudella hyvin laaja
selvittelytehtävä toisaalta niin, että selvitämme yhdessä Helsingin ja
Vantaan kanssa kaupunkien yhdistämistä – konkreettinen, selkeä,
rajattavissa oleva selvittelytehtävä – ja sitten toisena asiana valtuuston
viime kesäkuussa hyväksymän ponnen mukaisesti muut seudun
hallintomallit. Ja toivon mukaan tämä toinen laajempi selvittelytehtävä
pystytään tekemään yhdessä vähintäänkin pääkaupunkiseudun kuntien
kanssa. Alkuvaiheessa se tietää neuvottelua, mikä kokonaismalli on.
Oikeastaan ainut malli, jossa ei ole vielä yhteistä näkemystä on se, että
miten selvitetään valtuuston itse asiassa siinä ponnessa esittämä
selvittelytehtävä, eli miten pääkaupunkiseudun kaupunkien
yhdistämisen vaikutukset selvitettäisiin. Mutta tästä on tulossa
mielestäni yksi tämän valtuustokauden selkeä päälinja, miten tämä
PARAS-hanke, siihen liittyvä meidän seutuyhteistyömme
parantaminen, siihen liittyen Helsingin ja Vantaan kaupunkien
yhdistämisselvitys, mitä se tuo tullessaan.
 
Sitten yhtenä isona, mielestäni äärimmäisen isona selvitysasiana on
sosiaalitoimen ja terveyskeskuksen organisoinnista, siis tehdään
esiselvitys vuoden 2009 loppuun mennessä ja sitten päätöksiä. Eli se
kysymys, että miten meidän suurin toimialamme, sosiaali- ja
terveystoimi yhdessä 57 % kaupungin kaikista menoista, miten sen
toiminta järjestetään. Ja tässä yhteydessä mielestäni pitää selkeästi
myös ottaa huomioon se, että miten erikoissairaanhoito järjestetään.
Tämäkin asiana aivan PARAS-hankkeen ytimessä, liittyy
valtakunnalliseen keskusteluun ja sinänsä selvitysasiana erittäin
mielenkiintoinen. Mutta vaikea ennakoida, mikä valtuuston päätös
asiasta lopulta voisi olla.
 
Sitten tuossa hiukan huonosti näkyy, halusin erityisesti ottaa aivan
uuden linjauksen, tai ei aivan uuden linjauksen mutta kuitenkin näin
erikseen otettuna sen, että nyt tässä strategiaesityksessä esitetään,
että valtuustolle tuodaan globaalin vastuun strategia vielä tämän
vuoden aikana. Se on mielenkiintoinen haaste ja kuvastaa mielestäni
sitä tämän päivän maailmaa, jota itse asiassa finanssikriisikin on, eli
olemme entistä enemmän yhdessä globaalissa maailmassa, ja silloin
kaupunginkin pitää miettiä sitä, miten me tulemme globaalina toimijana,
minkälaisessa asemassa olemme sen suhteen.
 
Arvoisat valtuutetut.
 
Tässä lyhyt katsaus valtuustostrategiasta näin viranhaltijoiden
näkökulmasta. Olen kirjoittanut tuonne lopuksi ”kiitos” ja haluan
lämpimästi kiittää ensin kaikkia niitä meidän organisaatiossamme
olleita, jotka ovat eräällä tavalla umpihankeen tarpoen olleet sydän
verellään tekemässä strategiaehdotusta. Haluan kiittää kaikkia teitä,
jotka olette olleet tässä moniportaisessa, vaativassa, selkeästi tulosta
tuottaneessa valtuustoryhmien käsittelyssä mukana. Ja uskon, että
tämä työ kantaa hedelmää ja meillä neljän vuoden päästä on entistä
parempi kaupungin kokonaistoimintamalli, jonka keskeisenä
tavoitteena kaupunki ohjautuu entistä paremmin, kaupunkilaisten
kannalta entistä paremmin ja niin, että ennen kaikkea se on valtuuston
tahdon mukaista.
 

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rihtniemi

                     
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Tämä uusi valtuusto aloitti heti ensimmäisessä seminaarissaan
helmikuun alussa omalta osaltaan tämän valtuustokautemme
strategiaohjelman laatimisen. Koko valtuustokauden kattava kaupungin
keskeiset tavoitteet ja kehittämiskohteet ja tärkeimmät toimenpiteet
sisältävä ohjelma on laatuaan ensimmäinen Helsingissä, kuten äsken
kaupunginjohtaja Pajusen esittelypuheenvuorosta kuulimme. Tuossa
helmikuun seminaarissa esitelty luonnos strategiaohjelmaksi oli hyvä
pohja. Seminaarissa ja sen jälkeen olemme käyneet varsinkin omissa
valtuustoryhmissämme vilkasta keskustelua kaupungin tulevaisuuden
linjauksista.
 
Kaupunginhallitus sai käsiteltäväkseen strategialuonnoksen
maaliskuun puolivälissä samoihin aikoihin kuin vuoden 2010
talousarvion raamin. Sekä raamista että strategiaohjelmasta käytiin
kaupunginhallitusryhmien välillä useita pitkiä ja vaikeita neuvotteluja.
Erityisesti viime kesästä alkaen rajusti muuttuneeseen
taloustilanteeseen sopeutuminen tuotti ryhmille erilaisia vaikeuksia,
samoin myös se, miten muuttuneeseen taloustilanteeseen on
strategiassa ja erityisesti raamissa reagoitava. Pidän hyvänä, että
raamia ja strategiaa käsiteltiin poliittisissa ryhmissä tässä tilanteessa
samanaikaisesti, sillä onhan, kun tässä valtuuston listatekstissämmekin
todetaan, kaupungin talousarvio strategiaohjelman toteuttamisen ja
seurannan väline.
 
Kaupungin pitkäjänteisen kehittämisen kannalta oli erittäin hyvä, että
kaupunginhallitusryhmien välillä syntyi kuin syntyikin sekä
strategiaohjelmasta että raamista neuvottelutulos. En käy tässä nyt
tarkemmin läpi tuota strategiasta syntynyttä neuvottelutulosta, koska
uskon, että kohta kuultavissa ryhmäpuheenvuoroissa merkittävimmät
kohdat siitä ydään kuitenkin läpi. Tämä syntynyt neuvottelutulos luo
edellytyksiä siihen, että kaupunkiamme, Helsinkiä, kehitetään vahvan
enemmistön tuella tavoitteellisesti eikä tilapäisten enemmistöjen kautta
poukkoilevasti. Ryhmät tunsivat vastuunsa.
 
Kiitänkin jo tässä vaiheessa kaikkia neuvotteluihin osallistuneita sekä
erityisesti kaikkia strategialuonnoksen valmistumiseen ja valmisteluun
osallistuneita. Kiitoksia.
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Nyt tämä strategiaohjelmaehdotus on täällä valtuuston arvioitavana.
Toivon, että valtuusto käy siitä monipuolisen ja rakentavan keskustelun
ja hyväksyy tämän kaupunginhallituksen ehdotuksen ja muistaa sen
yhteyden talousarvioon 2010 ja taloussuunnitelmaan 2010–2012.
Strategiaohjelma ei saa olla sellainen toiveiden tynnyri, joka on täysin
irrallaan toteuttamismahdollisuuksista.
 

Valtuutettu Rautava

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige.
 
Helsingin historian ensimmäinen valtuustostrategia on
kaupunginvaltuuston käsittelyssä. Strategia käsitteenä on lähtöisin jo
antiikin ajan Kreikasta, noin 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.
Alun perin oli kyse sodankäyntiin liittyvästä käsitteestä, strategia on
oppi siitä, kuinka sota voitetaan. Sittemmin strategiatyö on ollut
keskeisessä asemassa liiketoiminnassa ja julkisissa organisaatioissa,
mm. Suomessa monilla kaupungeilla on jo omat strategiansa.
 
Strategialle on olemassa useita eri määritelmiä: Strategia on tie
nykyisyydestä tulevaisuuttaan. Strategia on reittisuunnitelma. Se on
taito koordinoida toimia poliittisen johdon asettaman päämäärän
saavuttamiseksi. Strategia on liiketalouden väline. Strategia on
organisaation tietoinen valinta keskeisiksi tavoitteiksi ja toiminnan
suuntaviivoiksi muuttuvassa maailmassa.
 
Nykyään strategiatyötä tehdään ihmisten asettamien kunnianhimoisten
visioiden toteuttamiseksi, ohjenuorana ovat yhteisesti hyväksytyt arvot.
Sodankäynnin opista on tullut ihmisläheisen politiikan toteuttamisen
kulmakivi. Ja hyvä strategia seuraa herkeämättä muutoksia
toimintaympäristössä sekä reagoi nopeasti esille tulleisiin muutoksiin.
 
 
Helsingin Kokoomuksen valtuustoryhmällä on ollut
kaupunginvaltuuston strategiatyön rinnalla oman strategian valmistelu.
Olemme ryhmän sisällä käsitelleet keskeisiä asioita omasta
arvomaailmastamme lähtien. Helsingin valtuustostrategia ei ole
ristiriidassa oman valtuustoryhmämme strategian kanssa, vaikka
luonnollisesti jotkut painotukset ovatkin erilaisia näiden kahden
linjauksen välillä. Helsingin kaupunginvaltuuston strategiaohjelma
2009–2012 on huolella valmisteltu, ja puheenvuorossamme ei ole
mahdollista eikä tarkoituksenmukaista nostaa esille edes kaikkia
keskeisiä asioita tästä 38-sivuisesta asiakirjasta.
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Helsinki on tällä valtuustokaudella ennennäkemättömien, globaalien
taloudellisten haasteiden edessä. Kokoomus kantaa vastuuta riittävistä,
hyvistä palveluista mutta myös talouden tasapainottamisesta ja
investoinneista tulevaisuuteen taantuman taittamiseksi. Tässä työssä
tarvitaan monia ennakkoluulottomia tapoja toimia. Vahvistettavan
valtuustostrategian on siis osaltaan turvattava kaupungin asukkaiden
sekä muiden sidosryhmien hyvinvointi ja laadukkaat palvelut. Vain siten
turvataan kaupungin vahva ja myönteinen kehitys myös
tulevaisuudessa.

Kustannustehokkuus kaupungin toiminnassa ja palveluissa on se
avaintekijä, jolla taantumaan on vastattava. On välttämätöntä uudistaa
myös kaupungin palvelutuotantoa ja organisaatiota, jotta strategiassa
vahvistetut laadukkaat palvelut tänä haasteellisena aikana kyetään
turvaamaan kaupunkilaisille. Mielestämme Helsingin taloudellisen
menestymisen takaaminen edellyttää 1) järkevien, jo aiemmin
suunniteltujen investointien toteuttamista, 2) ennakkoluulottomuutta
hallintoon ja palveluiden järjestämistapoihin, 3) yrityksiä, järjestöjä,
kansalaisliikkeitä, yliopistoja ja korkeakouluja kaupungin kumppaneina,
4) pidättäytymistä veronkorotuksista kaupunkilaisten ostovoiman ja
kotimaista tuotantoa ja kauppaa tukevan kysynnän turvaamiseksi.
Olemme tyytyväisiä siitä, että monet näistä keinoista ovat luettavissa
useasta kohtaa strategiaa.
 
Kunnallista päätöksentekoa on joskus syytetty vitkastelusta, eikä aivan
suotta. Strategian vaikuttavuuden kannalta keskeistä on se, että
strategiaan kirjatut toimenpiteet toteutuvat ja suunnitellut selvitykset
käynnistetään pikaisella aikataululla. Esimerkkinä pidettäköön case
Palmiaa. Palmian toiminnasta ja taloudesta on tehtävä selvitys, jotta
tiedämme, miten sen organisoinnin kanssa edetään tulevaisuudessa.
Jos selvitys esimerkiksi osoittaa, että yhtiöittäminen on järkevin ja
perustelluin vaihtoehto, yhtiöittäminen on toteutettava nopeasti.
Järkevyydestä ei pidä tehdä poliittista kiistakapulaa.
 
Vanhoihin rakenteisiin on puututtava. Tiedämme, että Helsingin
kaupungilla voisi tulevaisuudessa olla 10 % vähemmän henkilöstöä
palveluiden siitä kärsimättä, jos olisi rohkeutta muuttaa rakenteita ja
toimintatapoja.
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Kansalaisten kuuleminen ja huomioon ottaminen päätöksenteossa on
meille kokoomuslaisille tärkeää. Pidämme oikeana palvelustrategian
tavoitteita, että palveluvalikoima vastaa paremmin kaupunkilaisten
tarpeisiin. Pidämme hyvänä sitä, että yksityinen ja kolmannen sektorin
palvelutuotanto ovat vahvasti esillä strategiassa. Kaupunkilaisten
kannalta ei siis ole oleellista, kuka tai mikä palvelun tuottaa vaan se,
että palvelu on hyvää, laadukasta ja helposti saatavilla.
 
Talouden tiukkoina aikoina jokainen euro on tärkeä. Kaupungin onkin
jatkossa kiinnitettävä entistä suurempaa huomiota avustettavien
kolmannen sektorin järjestöjen toiminnan integroimiseksi osaksi
kaupunkilaisten saamaa palvelukokonaisuutta. Odotamme, että
kaupunginhallitus käynnistää konkreettiset toimet näiltäkin osin
mahdollisimman ripeästi.
 
Pääkaupunkiseudun neljän kaupungin sekä Helsingin seudun 14
kunnan yhteistyö on mielestämme hyvin ja vahvasti esillä strategiassa,
ja toimenpiteenä ilmeisesti ensimmäisten joukossa käynnistyy
Helsingin ja Vantaan selvitys kaupunkien yhdistämisestä. Helsingin
vetovoimaisuuden kannalta strategiassa nousee hyvin esille
yliopistoyhteistyö, Helsinki pysyy ja kehittyy vahvasti myös
opiskelijoiden kaupunkina. Tätä auttaa opiskelija-asuntojen lisääminen,
johon kaupunki voi konkreettisesti vaikuttaa esimerkiksi
tontinluovutuksilla.
 
Strategian kaupunkirakenne ja asuminen -osiossa kirjoitetaan
seuraavasti: ”Asuinalueiden suunnittelussa ja toteuttamisessa
käytetään uudentyyppisiä menettelytapoja asukkaiden, yksityisten
toimijoiden ja kolmannen sektorin kanssa. Kilpailuttamismenettelyjen
käytön monipuolistaminen ja laajentaminen.” Haluamme kernaasti
tietää ja nähdä, mitä tämä tarkoittaa käytännössä.
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Strategian onnistuminen mitataan sillä, kuinka hyvin visio ja asetetut
tavoitteet toteutuvat ja kuinka strategiassa linjatut toimenpiteet
onnistuvat käytännössä. Kokoomuksen valtuustoryhmä edellyttää, että
nyt paneudutaan näihin toimenpiteisiin. Kaupunginjohtaja ottikin jo
esille nämä lukuisat selvitykset, jotka ovat mukana tuossa strategiassa.
Selvitysten osalta emme kaipaa laajoja, vuosia kestäviä tutkimuksia.
Monessa kohteessa riittää ehkä joitakin kuukausia kestävä ns.
esiselvitys, jonka jälkeen voidaan tehdä päätökset jatkotoimenpiteistä
ja edetä vauhdikkaasti suunnitteluun ja toimeenpanoon. Henkilöstön
kannalta on tärkeää, että poliitikot pystyvät tekemään päätöksiä ripeästi
ja ajallaan.
 
Kokoomuksen valtuustoryhmä kiittää muita neuvotteluihin osallistuneita
ryhmiä rakentavasta yhteistyöstä valtuustostrategian valmistelussa.
Erityiskiitokset haluamme osoittaa strategiatyötä johtaneelle
strategiapäällikkö Marko Karviselle ja koko virkamieskunnalle, joka on
tähän vaativaan työhön osallistunut. Näillä sanoilla Kokoomuksen
valtuustoryhmä kannattaa strategian hyväksymistä.
 

Valtuutettu Puoskari

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Kuten tässä on jo monella suulla todettu, neuvottelut
valtuustostrategiasta ja budjettiraamista olivat varsinainen maraton.
Matkan varrella tuli aikamoisia hiertymiä ja kramppeja, mutta onneksi
kaikki osallistujat pääsivät kuitenkin onnellisesti maaliin. On hienoa,
että valtuusto on hyväksymässä ensimmäistä valtuustostrategiaa, joka
nyt valtuustoryhmien tekemien muutosten jälkeen on mielestäni hyvä
alku uudentyyppiselle Helsinki-strategialle.

Tässä strategiassa on kuitenkin myös ongelmia. Kaupunginjohtaja
Pajunen sanoi, että strategia voi olla joko maailmoja syleilevä tai
konkreettinen, mutta tämä paperi on kyllä molempia. Tämä strategia on
enemmän vaaliohjelma kuin varsinainen strategia. Tässä
taloudellisessa tilanteessa meidän olisi pitänyt tehdä valintoja myös
hyvien asioiden välillä. Pelkään, että pian käymme jälleen neuvotteluja
näistä samoista asioista. Kuitenkin olemme hyväksymässä tätä
strategiaa, ja tämä on hyvä alku työlle, jota teemme koko
valtuustokauden ajan.
 
Me Vihreät haluamme tämän strategian avulla tehdä Helsingistä
maailman parhaan kotikaupungin. Kaupunki tukee ihmisten
hyvinvointia edistämällä oppimista ja luovuutta. Helsingin järjestämien
palveluiden tulee olla laadukkaita, ja kaupungin pitää tukea
yhteisöllisyyttä. Helsingin tulee olla edelläkävijä ympäristöasioissa sekä
energiantuotannossa että rakentamalla kaupunkia, jossa pääsee
kulkemaan ilman autoa. Helsingin seudusta pitää luoda yhtenäinen
metropoli, joka antaa kaikille asukkaille mahdollisuudet hyvään
elämään tasapainossa ympäristön kanssa.
 
Vaikka kaupunginjohtaja Pajusen esitys strategiaksi oli monilta osin
hyvä, loisti kulttuuri siinä poissaolollaan. Helsinki ei voi olla iloinen ja
onnellinen kaupunki ilman merkittävää panostusta kulttuuriin. Olen
iloinen, että valtuustoryhmät lisäsivät strategiaan kulttuuriosuuden.
Kulttuurikaupunki on elävä ja mielenkiintoinen vuoden ympäri, ei vain
eri tapahtumien aikana. Nyt strategiassa linjataan, että kulttuuria on
saavutettavissa kaupungin eri osissa ja eri väestöryhmille. Tämä linjaus
on tärkeä huomioida erityisesti uusien, kauniiden ja mielenkiintoisten
alueiden suunnittelussa. Linjauksen toimeenpanemiseksi me Vihreät
esitimme, että uusien alueiden investoinneista käytetään 1 %
kulttuurihankintoihin. Esimerkiksi Jätkäsaaren kohdalla tämä tarkoittaa
kymmeniä miljoonia euroja taiteeseen.
 
Tiukassa taloudellisessa tilanteessa palveluverkko joutuu aina
suurennuslasin alle. Strategiaan on kirjattu linjaus lasten
lähipalveluiden säilyttämisestä. Vihreiden mielestä kirjasto on yksi
keskeisimmistä lähipalveluista ja kirjaston toimintaa ja kirjastoverkkoa
tulee kehittää. Kulttuuribudjetissa on talousarvioavustuksista yli puolet
käytetty teatterilain piiriin kuuluvien ammattiteattereiden tukemiseen.
Ns. vapaat teatteriryhmät saavat 2 % avustuksista, samoin tanssitaide.
Monipuolinen ja kiinnostava kulttuuri ei synny vain vakiintuneiden
toimijoiden voimin. Vapaan kentän avustusten osuutta on nostettu,
mutta kaupungin tulee jatkossakin huolehtia siitä, että vapaan kentän
toimintaedellytykset paranevat.
 
Helsingissä työskentelee todella paljon kulttuurin ammattilaisia, mutta
ryhmiltä puuttuu resursseja tiloihin ja produktioiden markkinointiin.
Harjoitustuotanto ja esitystilat ovat monien taidelajien osalta
puutteellisia. Esimerkkejä konkreettisista toimista vapaan kentän
tukemiseksi ovat Tanssin talo- ja Suvilahden Sirkuskeskus -hankkeet.
 
Seuraavaksi lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Strategiassa linjataan,
että päivähoitoryhmiä pienennetään tällä valtuustokaudella. Vihreiden
mielestä tämä tulisi toteuttaa siten, että ryhmien maksimikooksi
asetetaan 21 lasta 3–6-vuotiaiden lasten ryhmissä. Hyvä ensiapu
ryhmäkokojen pienentämiseksi olisi pienten, 3 vuotta täyttävien lasten
hoitoisuuskertoimen tarkistaminen vain kaksi kertaa vuodessa, jotta
pienten lasten ryhmät eivät muuttuisi montaa kertaa vuodessa.
 
Koulupuolella on erittäin tärkeää, että kaupunginhallitus linjasi, ettei
vuodelle 2010 asetetut säästötavoitteet koske koulujen tuntikehystä.
Strategiassa vaaditaan terveydenhoitajien määrän lisäämistä, ja
tavoitteena tulisi olla pitkällä aikavälillä, että kaikissa kouluissa olisi
terveydenhoitaja tavattavissa joka päivä edes osan aikaa päivästä.
 
Seuraavaksi kaupunkisuunnittelusta ja luonnonsuojelusta. Valitettavasti
myös luonnonsuojelu loisti poissaolollaan strategialuonnoksessa. On
tärkeää, että Helsingin arvoihin on nyt nostettu vaikeasti määriteltävän
kestävän kehityksen sijaan ekologisuus. Kaupunkisuunnittelussa
kaupunki- ja seuturakenteen tiivistämisen rinnalle on nostettu
keskeiseksi suunnitteluperiaatteeksi yhtenäisten viheralueiden ja
viheralueyhteyksien säilyttäminen sekä rantojen säilyttäminen kaikkien
kaupunkilaisten virkistyskäytössä. Vihreät tulkitsevat tämän
tarkoittavan, että esimerkiksi keskeiset suuret viheralueet, kuten
Kivinokka ja Vartiosaari, säilytetään virkistyskäytössä.
 
Yksi keskeisimpiä saavutuksia viheralueiden suojelun näkökulmasta
ovat strategiaan kirjaukset Sipoonkorvesta. Helsinki ajaa Sipoonkorven
kansallispuiston perustamista, ja Sipoon liitosalueiden suunnittelussa
Sipoonkorven arvokkaat alueet suojellaan, Sipoonkorven metsämanner
säilytetään yhtenäisenä ja riittävät ekologiset käytävät turvataan. Tämä
tarkoittaa sitä, että rakennettavat alueet tulee kaavoittaa hyvin tiiviisti.
 
Helsinki ryhtyy tällä valtuustokaudella laajentamaan kävelykeskustaa.
Tämä on merkittävä voitto keskustan liikkeiden, matkailijoiden ja
jokaisen keskustassa liikkuvan helsinkiläisen terveyden ja hyvinvoinnin
kannalta. Vihreä visio kävelykeskustasta on Mannerheimintieltä
Senaatintorille ja Eteläesplanadilta Kaivokadulle ylettyvä yhtenäinen
autoton alue. Myös muualle kantakaupunkiin tulee saada pihakatuja ja
autottomia alueita.
 
Ensin pyöräilystä, sitten energiasta. Pyöräilyn kaksinkertaistamiseksi
on linjattu tavoitteita jo vuonna -95, mutta edistystä ei ole juurikaan ollut
havaittavissa. Valtuustoryhmät kolminkertaistivat kaupunginjohtajan
esityksen pyöräilyn, kävelyn ja joukkoliikenteen kulkutapaosuuden
kasvutavoitteeksi. Luulisi tämän laittavan vauhtia jopa
kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosastolle. Nythän sieltä
vapautuu myös kevyen liikenteen edistämiseen resursseja, kun
strategiaan ei lukuisista vaatimuksista huolimatta onneksi kirjattu
keskustatunnelin rakentamista.
 
Energiapolitiikan osalta Helsinki jatkaa vuosi sitten energiapoliittisessa
ohjelmassa viitoitettua kunnianhimoista tietä. Tällä valtuustokaudella
luodaan pitkän aikavälin energiavisio, jossa linjataan Helsingin
energiantuotanto ja -käyttö pitkällä aikavälillä. Kansainvälinen
ilmastopaneeli on päivittänyt arvionsa siitä, kuinka paljon länsimaiden
on vähennettävä päästöjään, jotta pystyisimme rajoittamaan ilmaston
lämpenemisen kriittiseen kahteen asteeseen. Tavoitteeksi tuleekin
asettaa Helsingin päästöjen vähentäminen 85 %:lla vuoteen 2050
mennessä. Tämä on kunnianhimoinen tavoite, mutta tämä on ns.
pakko.
 
Strategiassa on linjattu, että Helsinki ottaa edelläkävijän roolin energia-
ja ilmastokysymyksissä. Yksi konkreettinen keino näyttää esimerkkiä
kaupungin yrityksille ja kaupunkilaisille on se, että olemme päättäneet
asettaa sitovat energiansäästötavoitteet kaikille virastoille.
 
Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusteemat eivät valitettavasti ole olleet
Helsingin politiikan keskiössä viime vuosina. Tämä näkyy myös
strategialuonnoksessa. Helsinki haluaa profiloitua homoystävälliseksi
matkailukaupungiksi, mutta helsinkiläisten seksuaalivähemmistöjen
kohtaamisessa on vielä paljon parannettavaa. Esimerkiksi kouluissa
homottelua katsotaan läpi sormien, vaikka monien tutkimusten mukaan
seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia kiusataan paljon
keskimääräistä enemmän. Väestöliiton tekemässä kyselyssä vuonna
2006 opettajista vain 8 % uskoi, että heidän oppilaissaan on seksuaali-
tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia lapsia. Kuitenkin 12 % oppilaista
ilmoittaa ärittelevänsä suuntautumisensa muuksi kuin
heteroseksuaaliseksi.
 
Edelleen kahden äidin perheeltä saatetaan tivata neuvolassa, kuka
lapsen isä on. Lapsiperheille jaettava materiaali ei ota huomioon
perheiden erilaisia tilanteita vaan olettaa edelleen perinteisen
ydinperhemallin olevan oikeanlainen perhe. Vihreät suhtautuvat
vakavasti strategiaan kirjaukseen seksuaali- ja
sukupuolivähemmistöjen ja heidän perheidensä erityistarpeiden
huomioimisesta kaupungin palveluissa. Tulemme tarkasti seuraamaan
tämän kirjauksen toimeenpanoa.
 
Perheväkivalta on asia, joka koskettaa suoraan tai välillisesti lähes
jokaista helsinkiläistä. Väkivallan kitkemisessä on nostettu kädet
pystyyn, ja tämän on muututtava. Strategiassa on linjattu, että
väkivallan ehkäisyn ohjelma päivitetään valtuustokaudella. Ohjelman
päivittäminen ei tietenkään lämmitä väkivallan uhreja, joten
tarvitsemme heti myös konkreettisia parannuksia. Tämän vuoksi on
päätetty lisätä terveyskeskuspäivystysten valmiuksia tukea ja ohjata
väkivallan uhreja. Myös turvakotipaikkojen määrää aiotaan lisätä.
 
Vihreiden tavoitteena on ollut koko olemassaolonsa ajan nostaa esiin
globaalin vastuun kysymykset kaupungin toiminnassa. Nyt strategiassa
vihdoin linjataan, että Helsinki on eturivin toimija globaalin vastuun
kantamisessa. Tämä ilmenee mm. toimissa ilmastonmuutoksen
torjumiseksi ja hankintapolitiikassa. Tällä valtuustokaudella Helsinki
laatii myös globaalin vastuun ohjelman.
 
Kaupunginjohtajan strategialuonnoksen parasta antia oli sen
maahanmuutto-osio, johon valtuustoryhmät eivät juurikaan tehneet
muutoksia. On hienoa, että tässä paperissa Helsinki sitoutuu
kunnianhimoisiin tavoitteisiin siitä, että maahanmuuttajien ja koko
väestön väliset hyvinvointierot kaventuvat niin toisen asteen
koulutuksessa, koulupudokkuudessa kuin toimeentulotuen saajien
määrässäkin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä syrjäytyneisiin
maahanmuuttajanuoriin. Vihreät vaativat, että tämän tavoitteen
saavuttamiseksi maahanmuuttajataustaisten kaupunkilaisten
kieliopetusta lisätään ja kaupunki rekrytoi heitä huomattavasti nykyistä
enemmän.
 
Haluan kiittää kaikkia strategian valmistelijoita ja valtuustoryhmiä, ja
arvoisa puheenjohtaja, Vihreä valtuustoryhmä kannattaa strategian
hyväksymistä.
 
 

Valtuutettu Puura

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.
 
Usean viikon neuvotteluja Helsingin ensi vuoden budjettiraamista ja
valtuustokauden strategiaohjelmasta ei käyty turhaan. Molemmissa
asioissa on päästy virkamiestyönä tehtyä pohjaesitystä parempaan
lopputulokseen. Neuvottelujen voittajia ovat Helsinki ja helsinkiläiset.
Neuvottelut olivat vaikeita, mutta en pidä sitä yllättävänä, kun otetaan
huomioon taloudellinen taantuma ja epävarmuus.
 
Olemme hyväksymässä ensimmäistä Helsingin strategiaohjelmaa.
Uuteen tulokkaaseen kohdistuu ylimääräinen annos innostusta ja
odotuksia. On arvokasta, että strategianeuvotteluissa päästiin laajaan
poliittiseen yhteisymmärrykseen päälinjoista. Ristiriitaisimmat kohdat
selvitetään puhtaalta pöydältä ilman etukäteistä sitoutumista johonkin
lopputulokseen. Strategiaohjelmalla voidaan lisätä jäntevyyttä ja
ennakoitavuutta kaupungin johtamisessa ja vahvistaa valtuuston ja
poliittisen johtamisen roolia. Korostamme, että strategiaohjelma on
valtuustokauden punainen lanka kotikaupunkimme johtamisessa ja
kehittämisessä. Ohjelma tulee toteuttaa, ja toteutumista on seurattava
aktiivisesti eri hallintokunnissa ja luottamuselimissä, myös
valtuustossa.
 
Sosialidemokraattien arvion mukaan kotikuntamme taloudellinen
kestokyky on kohtuullisen hyvä ja tulevaisuudennäkymät ovat niin
Suomen kuin maailmankin mittakaavassa melko valoisat. Helsinki ei
ole kriisikunta, jossa olisi syytä turvautua paniikkijarrutukseen,
peruspalvelujen leikkauksiin tai hätiköityihin kilpailuttamis- tai
yhtiöittämisratkaisuihin. Kaupungin omin toimin ei tule syventää ja
pitkittää taantumaa. Asukkaat ansaitsevat parempaa johtamista ja
päättäjiltä viisautta tehdä pitkäjänteisiä ratkaisuja, jotka kantavat meitä
yli taantuman.
 
Helsingin väestömäärä on selvässä kasvussa, ja työllisyys- ja
talouskehitys on toistaiseksi ollut muuta maata suotuisampi. Väestön
ikärakenteen muutos, yksin asuvien merkittävä osuus sekä
ulkomaalaistaustaisten helsinkiläisten määrän kasvu kasvattavat myös
osaltaan palvelutarpeita. Näihin tarpeisiin on varauduttava.
Lakisääteiset, yhteisesti rahoitetut peruspalvelut on kuntalaisen
perusoikeus, joilla luodaan sujuvaa ja turvallista arkea, edistetään tasa-
arvoa ja ehkäistään syrjäytymistä.
 
Helsingillä ja meillä päättäjillä on osaltamme vastuu kuntalaisten
hyvinvoinnin edistämisestä. Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä
painottaa peruspalvelujen hyvää saatavuutta ja laatua sekä ongelmien
ennaltaehkäisyä. Mielestämme on välttämätöntä, että
palvelustrategialla vähennetään eriarvoisuutta. Kaupungin palveluja
käytämme kaikki, mutta on huolehdittava siitä, että myös kaikkein
vaikeimmassa asemassa olevat ihmiset saavat tarvitsemansa avun ja
peruspalvelut.
 
On erityisesti panostettava niihin peruspalveluihin, joiden tasossa on
puutteita tai joiden tarve kasvaa, kuten vanhusten ja vammaisten
palvelut, lastensuojelu, maahanmuuttajien kielitaitoa ja työllistymistä
edistävät palvelut sekä mielenterveys- ja päihdepalvelut. Esimerkiksi
ikäihmisten inhimillinen hoiva edellyttää sitä, että kotipalveluja ja
omaishoidon tukea vahvistetaan ja huolehditaan riittävästä
palveluasuntojen ja vanhainkotipaikkojen määrästä sekä
henkilöstömitoituksista.
 
Helsingin ja helsinkiläisten etu on, että kaupungin omia palveluja
jatkuvasti kehitetään yhteistyössä asukkaiden ja henkilöstön kanssa.
Olemme vakuuttuneita siitä, että omien peruspalvelujen tuottavuutta ja
vaikuttavuutta voidaan parantaa kestävällä tavalla uudistamalla
toimintaprosesseja ja johtamista niin hallintokuntien sisällä kuin niiden
välilläkin. Pidämme perusteltuna strategiaohjelman kirjausta, jonka
mukaan lisätään sähköisiä palveluja, keskitetään hankintoja ja
yksinkertaistetaan hallintoa.
 
Helsinki on strategiassa sitoutunut parantamaan lasten ja nuorten
hyvinvointia mm. palveluihin, liikkumiseen ja kulttuuriin panostamalla.
On tärkeää, että koulujen tuntikehyksiin ei ole tulossa leikkauksia ja
myös päivähoidon ryhmäkokoja pienennetään valtuustokaudella.
Päiväkotien ja koulujen turvallisuudesta ja sisäilmasta on huolehdittava
määrätietoisella riskienhallinnalla, laadukkaalla rakentamisella ja
valvonnalla sekä oikea-aikaisilla korjauksilla.
 
Sosialidemokraatit ovat viime vuosina esittäneet useita
perusterveydenhuollon laatua ja sen tasa-arvoisuutta parantavia
esityksiä, mutta kehittämistyö tuntuu polkevan paikallaan. Itä-Helsingin
haasteet ovat olleet pitkään tiedossa, ja ne osaltaan lisäävät
kaupunkilaisten terveyseroja ja terveyspalvelujen käyttöeroja.
Näyttääkin siltä, että terveysasemien johtamisessa on nostettu kädet
pystyyn, kun valtuustolle tuotiin virkamiesesitys eräiden
terveysasematoimintojen kilpailuttamisesta. Esitys ei saa
sosialidemokraattien tukea. Sen sijaan strategiaohjelmassa sovittu,
perusterveydenhuollon alueellista tasa-arvoa lisäävä hanke on erittäin
tarpeellinen. Yksi tapa edistää asiaa on potilaiden ja lääkäreiden
liikkuvuuden lisääminen terveysasemaverkon sisällä.
 
Terveysasemien toimivuutta ja vetovoimaa työpaikkana voidaan
kehittää esimerkiksi siten, että lisätään lääkäreiden ja hoitajien
hoitotyöhön käytettyä työaikaa ja vähennetään hallinnollista työtä.
Lääkärien ja terveydenhoitajien työnjakoa ja työparitoimintaa on
tarpeen lisätä. Asiakasnäkökulmasta on perin omituista, että
yksinkertaisiakaan asioita ei juuri pysty sähköpostin avulla hoitamaan
vaan on jonotettava puhelinjonossa tiettynä kellonlyömänä. Myös
kuntalaisten tietoa ja vastuuta käyttämättömistä lääkärin ajoista tulisi
mahdollisuuksien mukaan lisätä.
 
Itse tuotetut palvelut turvaavat hyvinvointipalvelujen perustan, jota
kolmas sektori ja yksityiset yritykset tärkeällä tavalla täydentävät. Myös
seudullisen palvelutuotannon merkitys on kasvamassa. Palvelujen
tuottamistapoja on tarpeen täsmentää ottaen huomioon myös EU:n
kilpailulainsäädäntö. Järjestöjen ja vapaaehtoistyön rooli on keskeinen
mm. syrjäytymisen ehkäisyn, terveyden, liikunnan ja kulttuurin saralla.
On kaupungin etu edistää tätä arvokasta ja innovatiivista toimintaa
avustuksin ja tilajärjestelyillä. Helsinki on panostanut vahvasti viime
vuosina elinkeinopolitiikkaan ja yritysten toimintaedellytyksiin.
Panostukset näkyvät myös tuoreessa eurooppalaisten kaupunkien
yrittäjyysvertailussa, jossa helsinkiläiset yrittäjät ovat Euroopan
tyytyväisimpiä omaan kaupunkiinsa. Tällä tiellä on hyvä jatkaa
yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.
 
Helsingin tulee omalta osaltaan ponnistella talouden ja työllisyyden
kääntämiseksi nousuun, mutta erityisesti maan hallitukselta odotamme
elvytystä, kuntatalouden ja palvelujen vahvistamista sekä
hallitusohjelman mukaisesti panostuksia metropolipolitiikkaan. On
välttämätöntä huolehtia valtionosuusuudistuksen yhteydessä siitä, että
Helsingin verotuloja ei viedä ainakaan nykyistä enempää muualle
Suomeen, toivottavasti päinvastoin. Tähän pitäisi olla hyvät
mahdollisuudet ottaen huomioon, että helsinkiläiset
kaupunginvaltuutetut ovat monissa keskeisissä ministeritehtävissä.
 
Monipuolinen yritysrakenne, vahva osaaminen ja tutkimus sekä
työpaikkaomavaraisuus on oltava myös tulevaisuudessa Helsingin
vahvuuksia. Hyvä työllisyysaste, toimivat palvelut sekä riittävä
sosiaaliturva ovat keskeisiä keinoja vähentää köyhyyttä. Olemme
huolissamme kasvavasta nuorisotyöttömyydestä ja painotamme
nuorten syrjäytymisen ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemistä.
Nuorillemme on taattava koulutus, harjoittelu tai työpaikka.

Työikäisten osuuden vähentyessä tarvitaan entistä parempaa
työvoimatarpeen ennakointia ja koulutusjärjestelmien ja työpaikkojen
yhteistyötä. Työvoiman rekrytoinnin haasteet koskevat niin Helsinkiä
Suomen suurimpana työnantajana kuin yrityksiä ja valtiota
työnantajana. Tarvitsemme monipuolisia toimenpiteitä työhyvinvoinnin,
työssä jaksamisen edistämiseksi ja työurien pidentämiseksi.
Tärkeimmät ratkaisut tehdään työpaikoilla. Keskeistä on parantaa
johtamista, työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä
sekä ennaltaehkäistä työkyvyttömyyseläkkeelle joutumista mm.
ylikuormittavia töitä ja ylitöitä vähentämällä. Myös työterveyshuoltoa ja
kuntoutusta on parannettava.
 
Strategiaohjelmaan on lisätty demokratiaa ja vaikuttamista koskevia
toimenpiteitä, joista kootaan Kansanvalta-hanke. Kansanvalta-
hankkeella tulee etsiä uusia poliittisen demokratian välineitä
passivoitumista ja välinpitämättömyyttä vastaan. On tärkeää
jatkossakin rohkaista lapsia ja nuoria osallistumaan sekä tavoittaa
myös heikommassa asemassa olevia kuntalaisia.
Valtuustoryhmällemme kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuuksien
lisääminen sekä suoran ja edustuksellisen demokratian vahvistaminen
ovat tärkeitä, ja olemme iloisia, että asiasta saatiin oma osionsa
strategiaan.
 
Tätä nykyä asukkaiden vaikutus- ja osallistumismahdollisuudet
vaihtelevat eri hallintokunnissa, eikä kaupunkitasolla asiaa koordinoida.
Helsinki voi vahvistaa vetovoimaansa ja kehittää palvelujen ja
kaupunkiympäristön laatua, kun ihmisten ja eri toimijoiden luovuus ja
ideat otetaan paremmin käyttöön. Pääkaupunkiseudun ja Helsingin
seudun yhteistyötä kehittäessä on tärkeää arvioida ja tehdä tarvittavat
uudistukset asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien ja demokratian
vahvistamiseksi.
 
Pidämme erittäin myönteisenä uutena avauksena sitä, että Helsinki
haluaa olla eturivin toimija globaalin vastuun kantamisessa, ja olemme
valmiit tekemään töitä tämän tavoitteen eteen. Yhä useammat
aikamme haasteet eivät ratkea Helsingin tai Suomen toimin, vaan
tarvitaan tiivistä, kansainvälistä yhteistyötä ja globaalin vastuun
kantamista. Ilmastonmuutos, ilmansaasteet, Itämeri, energiapolitiikka,
harmaa talous tai ihmiskauppa ovat esimerkkejä kysymyksistä, joissa
kaupungin tulee toimia vastuullisesti ja aktiivisesti.

Lopuksi muutama sana asunto-, liikenne- ja energiapolitiikasta, joilla on
suuri merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Strategiaohjelman
linjaukset ovat pääosin onnistuneita ja pohjautuvat pitkälti jo edellisen
valtuuston hyväksymiin linjauksiin. Sosialidemokraatit haluavat edistää
kohtuuhintaista asumista sekä monipuolisten ja viihtyisien
kaupunginosien rakentamista ottaen huomioon viher- ja virkistysalueet
sekä lähipalvelujen tarve. Kaupungin ja valtion toimiin on tarpeen lisätä
vuokra-asuntotuotantoa ja energiatehokkuutta lisäävää
peruskorjaamista sekä huolehtia sovittujen asunnottomuuden
vähentämistavoitteiden toteutumisesta.
 
Joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen edistäminen on välttämätöntä.
Lippuhintojen tuki sekä liikenneverkkojen kattavuus ja hyvä palvelujen
laatu ovat tässä suhteessa keskeisiä kysymyksiä. Korostamme
raideliikenteen laajentamista, kattavampaa poikittaisliikennettä sekä
lentoasemayhteyksien parantamista. Metro- ja raitioliikenteessä ei ole
syytä tehdä bussiliikenteen yhtiöittämisen kaltaisia ratkaisuja, jotka
surkean taloudellisen tilanteen lisäksi ovat johtaneet kuljettajapulaan ja
palvelutason heikkenemiseen.
 
Valtuustoryhmämme kiittää strategiatyöhön osallistuneita ja kannattaa
strategiaohjelman hyväksymistä.
 
 

Valtuutettu Arhinmäki

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
 
Helsinki ei ole liikeyritys, jota toimitusjohtaja Jussi Pajunen johtaa ja
jonka hallintoneuvostona toimii kaupunginvaltuusto. Meille helsinkiläiset
eivät ole asiakkaita vaan asukkaita. Helsingin palveluiden pitää olla
asukaslähtöisiä, ei asiakaslähtöisiä. Tässä oli tiivistetysti se kritiikki,
jota Vasemmistoliitto esitti strategiaohjelman luonnosta kohtaan
Hyvinkäällä pidetyssä strategiaseminaarissa.
 
Ohjelman ensimmäisellä kirjoittajalla on aina suuri valta. Jos me
olisimme päässeet kirjoittamaan strategian puhtaalle paperille, olisi se
varmasti ollut varsin toisennäköinen. Suhteessa Hyvinkäällä esitettyyn
strategiaohjelmaluonnokseen on tästä paperista pyyhitty pois meille
kaikkein hankalimmat asiat, tai niitä on siirretty selvitettävien asioiden
joukkoon. Yrityshenkisyys ja yrityshenkinen lähestymistapa on silti
ilynyt ohjelmassa silmiinpistävänä.
 
Vasemmistoliitto on kuitenkin tyytyväinen siihen, että
strategiaohjelmaan tuli ryhmienvälisissä neuvotteluissa monia
parannuksia. Ohjelmassa asiakaslähtöisyys korvattiin
asukaslähtöisyydellä, ja hyvin rkeää oli, että ohjelmaan tuli
kokonainen uusi kappale, ”demokratia ja vaikuttaminen”. Meidän
mielestämme onkin ensiarvoisen tärkeää korostaa helsinkiläisten
osallistumista päätöksentekoon kaikilla tasoilla. Tieto suunnitelmista ja
mahdollisuus vaikuttaa varhaisessa vaiheessa pitää viedä niin lähelle
ihmisiä kuin mahdollista. Tälläkin hetkellä teknisesti Helsingissä kyllä
kuullaan asukkaita, mutta on aivan toinen asia, kuunnellaanko heitä
asukkaita koskevissa asioissa.
 
Vasemmistoliiton mielestä tarvitaan osallistuvaa budjetointia,
paikallisdemokratiaa ja asukkaille alueellisia kokoontumisen
mahdollisuuksia ja tiloja. Toisaalta päätöksenteossa ei pidä huomioida
vain täysi-ikäisiä. Hesan nuorten ääni on erittäin hyvä hanke, mutta
nuorten jatkuva ja entistä laajempi osallistuminen päätöksentekoon,
sitä pitää kehittää edelleen. Olemme jo aikaisemmin tuoneet esille
ajatuksena esimerkiksi oppilaskuntien puheenjohtajien jokakuukautisen
tapaamisen tai joitain muita tapoja, joilla nuoret laajasti tulevat kuulluksi
kaikessa päätöksenteossa, ei vain suoraan heitä koskettavissa
asioissa.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Vasemmistoliiton mielestä on ensiarvoisen tärkeää, että jatkossakin
päätöksenteko säilyy suoraan demokraattisilla vaaleilla valituilla
luottamushenkilöillä ja heidän muodostamillaan elimillä. Olemme
huolestuneita kehityksestä, jossa päätöksenteko valuu erilaisille
epävirallisille elimille. Päätökset sekä niitä edeltävät neuvottelut ja
keskustelut pitää käydä kaikkien poliittisten ryhmien välillä
tasavertaisesti. Monet poliittisille ryhmille hankalat toimenpide-
ehdotukset alkuperäisestä strategiaohjelmaehdotuksesta siirrettiin
selvitettävien asioiden joukkoon. Jos näitä asioita aletaan selvittää,
pitää myös keskisuurten ja pienempienkin ryhmien olla mukana
selvitystyössä. Meille strategiaohjelman hyväksymisen kannalta oli
ratkaisevan tärkeää, että selvitysryhmiin on luvattu laaja poliittinen
edustavuus.
 
Liikelaitostaminen, kilpailuttaminen ja ulkoistaminen esitellään
strategiaohjelmassa keskeisinä keinoina palveluiden tuottavuuden
lisäämiseen, vaikka ne hajauttavat kuntapalveluja entisestään. Maan
hallitus tarjoaa kuntalaisille lisää palveluseteleitä, joilla pitäisi pystyä
itse valitsemaan monenlaisten tuottajien palveluista, vaikka
kilpailuttaminen on kaupungin viranhaltijoille ja päättäjillekin ollut aivan
liian vaikeaa. Hyvät palvelut syntyvät kuitenkin turvallisista
työyhteisöistä, joille annetaan tarpeeksi tilaa kehittää työtään
palveluiden tarvitsijoiden ja käyttäjien kanssa.
 
Vasemmistoliitto suhtautuu kriittisesti yhtiöittämiseen, yksityistämiseen
ja ulkoistamiseen. Joillekin sen sijaan tuntuu kilpailuttamisesta tulleen
itseisarvo laadusta ja hinnasta riippumatta. Me uskomme siihen, että
Helsingille on kannattavaa jatkossakin tuottaa palvelut pääasiassa
omana tuotantona omalla, pysyvällä henkilökunnalla. Näin voimme
parhaiten taata laadun ja kohtuulliset hinnat mutta myös ennen kaikkea
pitää palveluiden tasosta huolehtimisen vahvasti demokraattisen
ätöksenteon piirissä.

Arvoisa puheenjohtaja.
 
Naapurikaupunki Espoo myi pois oman energialaitoksensa ja sijoitti
myynnistä saadut rahat ns. alan parhaiden asiantuntijoiden neuvomiin
kohteisiin. Tasaista tuottoa peruspalveluihin tuottanut yritys uhrattiin
poliittiselle ideologialle, jonka mukaan kunnan pitää keskittyä vain
ydintoimintoihin. Sijoitusten arvo on sulanut jo itse asiassa ennen
pahinta finanssikriisiä, ja nyt jopa innokkaimmat myyjät ovat
myöntäneet virheen. Helsingin ei pidä syyllistyä tällaiseen sokeaan
ideologiseen yksityistämiseen vaan pitää pitää huolta omista
tytäryhtiöistään ja säilyttää ne osana kaupungin kokonaisuutta.
Yhtiöiden hallinto pitää pysyä myös jatkossa demokraattisesti valittujen
päättäjien käsissä.
 
Samalla haluamme korostaa sitä, että Helsingin on pidettävä hyvää
huolta työntekijöistään, ovat he sitten suoraan kaupungin palkkalistoilla
tai kaupungin yhtiöiden työntekijöitä. Niin kaupungin palveluiden
tuottamisessa kuin tytäryhtiöissäkin hyvin työssä viihtyvä, kunnolla
palkattu ja turvallisissa työsuhteissa oleva työntekijä on suuri rikkaus.
Strategiassa Helsinki näkee työntekijät voimavarana. Tähän pitää myös
antaa työntekijöille aito mahdollisuus, mahdollisuus kehittää itse
luovasti omaa työtänsä. Samalla tavalla kuin asukkaiden pitää päästä
vaikuttamaan, myös kaupungin työntekijöillä pitää olla kunnolliset
vaikutusmahdollisuudet omassa työyhteisössään ja työympäristössään.
 
Kaupungin tulee huolehtia työssä jaksamisesta tarjoamalla koulutusta,
huolehtimalla riittävistä sijaisista ja vakinaistamalla työntekijöitä.
Kaupungin pitää varautua ikääntyvien työntekijöiden eläköitymiseen.
Yksi parhaista tavoista on vakinaistaa nuoria, määräaikaisia
työntekijöitä ja toisaalta ikäjohtamisen toimintatapojen levittäminen
kaupunginlaajuisesti. Samalla Vasemmistoliitto haluaa vahvasti
painottaa, ettei yhtään käsiparia ole mahdollista vähentää
peruspalveluista.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Vaikka valtuustokeskusteluissa ja budjetissa painottuvat ennen muuta
lakisääteiset palvelut, ei Vasemmistoliitolle riitä sellainen Helsinki, joka
pitää huolta vain lakisääteisistä peruspalveluista. Kuka viihtyy
kaupungissa, jossa pääsee kyllä terveyskeskukseen ja saa
peruskoulutusta mutta ei ole mahdollisuutta esimerkiksi
kulttuuriharrastuksiin? Strategiaohjelmassa painotetaan paljon
Helsingin kilpailukykyä suhteessa muiden maiden pääkaupunkeihin ja
metropolialueisiin. Kansainvälinen kilpailukyky ja vetovoima eivät saa
olla itseisarvoja, mutta ei niitä pidä myöskään väheksyä.
 
Pitää kuitenkin miettiä, mistä syntyy tämä kansainvälinen kilpailukyky ja
vetovoima. Meidän mielestämme se syntyy siitä, että Helsingissä
tapahtuu, on monipuolisesti kulttuuria ja urheilua. Kun kaikki
helsinkiläiset viihtyvät etnisestä taustasta riippumatta omassa
kotikaupungissaan, on silloin Helsinki myös kansainvälisesti
vetovoimainen ja kilpailukykyinen.
 
Helsingin pitää painottaa monimuotoiseen kulttuuritarjontaan.
Kaupungin pitää turvata tilaa niin pienille konserteille, teatteri- ja
tanssiryhmille kuin vaikkapa katutaiteelle ja graffiteille. Helsingin pitää
entistä voimakkaammin nostaa esiin monikulttuuriset kasvonsa ja
antaa tilaa uussuomalaisten kulttuurivaikutteille. Maahanmuuttajilla
pitää olla mahdollisuus asua, elää tasavertaisina kaupunkilaisina
Helsingissä.
 
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Helsingin pitää olla ekologisuudessa ja kestävässä kehityksessä
edelläkävijä. Vasemmistoliitto on tyytyväinen siihen, että
strategiaohjelmaan tuli monia konkreettisia tavoitteita ja esityksiä, joilla
edistetään kestävää Helsinkiä. Emme ole luopuneet kuitenkaan niistä
tavoitteista, joita esitimme energiapoliittisen ohjelman käsittelyssä jo
reilu vuosi sitten. Vasemmistoliitto haluaa edelleen ottaa mallia
Tukholmasta. Helsingin pitää luopua kokonaan kivihiilen käytöstä ja
tulla hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä.
 
Strategiaohjelman mukaan kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään
vähintään 20 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.
Haluamme korostaa vähintään-sanaa. Jotta voimme pysäyttää
ilmastonmuutoksen, pitää kasvihuonekaasuja leikata
ilmastotieteilijöiden kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan
25–40 %:lla vuoteen 2020 mennessä. Helsingin pitää siis pyrkiä
kaksinkertaistamaan tämä vähintään 20 %:n päästövähennys.
 
Vasemmistoliiton mielestä on hienoa, että strategiassa painotetaan
joukkoliikennettä ja erityisesti raideliikennettä. Pidämme myös tärkeänä
sitä, että biodieselin käyttö on rajattu vain ekologisesti kestävään
polttoaineeseen. Helsinki ei tämän strategiaohjelman hyväksymisen
lkeen voi käyttää siis esimerkiksi Nesteen palmuöljystä valmistettua
biodieseliä.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Strategiaohjelma pitää paljon hyviä ja kannatettavia tavoitteita ja
periaatteita sisällään. Välillä kuitenkin tuntuu, että asetetut tavoitteet ja
esitetyt toimenpiteet niiden toteuttamiseksi ovat pahastikin ristiriidassa.
Nyt on myös paneuduttava ohjelman toteuttamisen seuraamiseen.
Nostan esimerkiksi MA-ohjelman. Siinä on erittäin hyvät ja
kannatettavat tavoitteet, mutta niiden toteuttaminen on laahannut
jatkuvasti pahasti perässä. Siksi nyt pitää katsoa jatkuvasti
välietappeja, olemmeko menossa tavoitteiden suuntaan. Nopeasti pitää
myös reagoida, jos tavoitteet eivät näytä toteutuvan toivotulla tavalla.
 
Vasemmistoliitto sitoutuu tiukasti moniin strategiaohjelman tavoitteisiin.
Näitä ovat mm. helsinkiläisten terveyserojen kaventaminen, lasten ja
nuorten hyvinvoinnin parantuminen ja lastensuojelutarpeen
vähentyminen, ikääntyneiden toimintakyvyn paraneminen ja kotona
asumisen lisääntymisen, pitkäaikaisasunnottomuuden väheneminen ja
toimeentulotuen varassa elävien arjessa selviytymisen paraneminen
sekä helsinkiläisten osaamisen ja onnellisuuden lisääntyminen.
 

Arvoisa puheenjohtaja.
 
Jotta näihin tavoitteisiin päästään, tarvitaan oikeudenmukaisempaa
politiikkaa. Strategiaohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen
vaatii uudenlaista politiikkaa Helsingissä. Vasemmistoliitto on valmis
siihen.
 
 

Ledamoten Björnberg-Enckell

 
Ärade herr ordförande, fullmäktige ledamöter. Arvoisa puheenjohtaja,
hyvät valtuutetut.
 
SFP-gruppen omfattar värdet att staden utvecklas med invånarna i
centrum på ett ekologiskt, rättvist och ekonomiskt sätt, så att
tryggheten betonas och företagsamhet uppmuntras. Vi uppskattar
möjligheten till diskussion om tyngdpunktsområden, trotts att det
centrala pappret ännu inte existerar i svensk skepnad.
 
Rkp:n ryhmä pitää strategiaohjelmaa vuodelle 2009–2012 sekä
valtuuston käymää keskustelua aiheesta tervetulleena poliittisen
ohjauksen instrumenttina. Esitetyt toimenpiteet ovat tarpeellisia, jottei
strategia jäisi pelkäksi retoriikaksi. Ohjelmaa luotaessa saa toisinaan
muistuttaa itseään siitä, ettei pyrkimys ole suunnittelutalouden 5-
vuotissuunnitelmaan vaan halu luoda mahdollisimman hyvät
edellytykset kaupunkilaisten hyvinvoinnille.
 
Jos puhutaan huippu-gourmetin keskuksesta tai tuloerojen
pienentämisestä, vaikkei siihen ole kuin vähäistä suurempaa
vaikutusvaltaa, pienenee itse paperin painoarvo. Hyviä esimerkkejä
tärkeistä valtuuston päätäntävaltaan kuuluvista asioista on kuitenkin
paljon. Lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyen päiväkotiryhmien
pienentäminen, koululaisten oikeus tarpeeksi hyvään sisäilmaan,
koulupihoihin ja liikuntamahdollisuuksiin ovat seikkoja, joihin
valtuustolla on sekä vastuu että päätäntävalta. Lasten ja nuorten
hyvinvoinnin, kaupungin tulevaisuuden tulee olla strateginen
päämäärä. Aloitettaisiinko muuten se huippu-gourmetin kehittäminen
vaikka kouluruokailusta? Poistetaan natriumglutamat ja muut
tarpeettomat lisäaineet listoilta ja edellytetään lähellä tuotettuja raaka-
aineita kypsennettyinä al dente ja vielä paikan päällä.
 
Det är inga små utmaningar som pappret, vårt strategiförslag, för fram.
Vi lovar arbeta för att helsingforsarna skall bli lyckligare, att barnen
skall röra sig mer och att vi alla skall leva sundare. Vi lovar att arbeta
för att vår lilla stad skall vara en första rangens globala ansvarsbärare.
Där har vi stora utmaningar. Men kanske kan perspektivet att se
andras behov, bidra till att Helsingfors blir mera invånarinriktat,
fokuserat och lyhört till sina egna 560 000 invånare. Stadsbona är inte
kunder eller köpare i största allmänhet, utan enskilda människor med
olika behov, som skall bo och leva väl här. De ekonomiska
omständigheterna visar väl sen var vi hamnar. Att den svenska
servicen i staden inte grupperats under ett skilt stycke tolkar vi som en
signal för att den servicen också utan skild förvaltning och skilda
stycken skall fungera mlikt i vår tvåspråkiga stad. Det måste vara
möjligt att i en storstad som Helsingfors bättre kunna koordinera
personalens svenskkunnighet mot den svenskspråkiga invånaren.
Platserna i svenska servicen bör matchas , att invånarna får service
på eget språk.
 
Valtioneuvoston kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2009
edellyttää, että viranomainen ohjauksessaan sisällyttää kielellisten
oikeuksien toteutumisen ohjausasiakirjoihin, pidemmän aikavälin
suunnitelmiin ja päätöksiin tai erillisiin kielisuunnitelmiin.
 
Genom att satsa på utvecklandet av elektroniska tjänster på svenska
för hela huvudstadsregionen, en serviceportal för att matcha utbud och
efterfrågan, kan tillgången till existerande service förbättras märkbart.
Det handlar inte om att öka kostnader utan förbättra tillgång till
existerande service. Sjukvård för unga, likaväl som åldringarnas
hemvård, borde under perioden koordineras med grannstäderna.
 
Rkp:n ryhmä ymmärtää, että taloudellisesti vaikeat vuodet ovat edessä.
Kaikenlaisia asumiskustannuksia nostavia toimenpiteitä tulisi välttää.
Toimet talouden elvyttämiseksi ovat suotavia, ja jo sovituista
investoinneista kiinni pitäminen on edellytys. Organisaation ja hallinnon
kehittäminen ovat pitkäveteisiä ja ikäviä mutta tarpeellisia, koska
edessä oleva säästökuuri tulee ulottaa myös hallintoon. Esitetty
palveluverkkokomitea on hyvä asia, jota myös meidän ryhmämme on
peräänkuuluttanut.
 
Omistajaohjaus tarkoittaa myös omistuksista luopumista, aivan kuten
maanomistusten suhteen on toimittu. Koska omistaminen aina
edellyttää resursseja ja panostuksia, on hyvä, että vaikeina aikoina
tarkastellaan, minkälaiseen toimintaan kaupungin pääomia voidaan
käyttää. Luopuminen ydintoimintaan kuulumattomista osakeyhtiöistä on
huonoina aikoina vastuullista taloudenpitoa.
 
SFP-gruppens förslag har varit att en organisationskommitté tillsätts för
rationalisering av förvaltning och serviceproduktion. Att utveckla den
kommunala demokratin bör ses som ett sätt att förbättra och effektivera
processerna, och inte som en bromsande faktor. Demokratins styrka
ligger i att besluten förädlats genom många olika perspektiv – det är
inte snabbt men det är det effektivaste systemet för utveckling.
Ekonomin som helhet förutsätter ett aktivt grepp, en beredskap att
förhandla på nytt om läget fortsätter att dramatiskt förändras. Strategins
sociala betoning innebär knappast minskade kostnader, därför är det
viktigt att se till intäkter och kassaflödet. För en förmögen stad som
Helsingfors, med balansvärde på 10 miljarder euro och små lån, finns
möjlighet till försäljningar och ökad lånefinansiering över kortare period.
SFP-gruppen förhåller sig tveksamt till en höjning av kommunalskatten,
framförallt eftersom effekten blir därpå följande höjning av
levnadskostnader som drabbar våra skattebetalare, men dessutom i
form av skatteutjämning gagnar avlägsna landsändor där det redan
idag är billigt att bo.
 
Lasten, nuorten ja aikuisten mielenterveyspalvelut on saatava
pikaisesti kuntoon. Asian hoitamatta jättämiseen ei ole enää varaa ja
henkilöstö on tavalla tai toisella ostettava tai haalittava kasaan. Eri
kouluyhteisöissä koettu pahoinvointi, uhkailu ja pelko vievät resursseja
paitsi henkilökunnalta myös oppilailta ja heidän perheiltään.
 
Ett specialområde som SFP-gruppen också gång på gång lyft fram är
psykiatrin. Det är av största vikt att de psykiatriska tjänsterna i
synnerhet för barn och unga fungerar. Avsaknaden av svenskspråkig
psykiatrisk vård är en stor utmaning. Ett invånarnära serviceperspektiv,
där de enskilda behoven beaktas i ett tidigt skede, leder till
inbesparningar i såväl sjukvård som barnskydd. Den svenska
ungdomsverksamheten inom staden bör organiseras så att den bättre
än idag till sin resursering motsvarar de behov som finns bland
skolungdomarna i staden.
 
Tämän puheen valmistelu hammaslääkäripäivystyksen odotusaulassa
muistuttaa siitä, että Helsinki voi tarjota parempaa kuin naapurikunnat.
Päivystykseen pääsee pyhäpäivänä. MedOnen ystävällinen
hammaslääkäri Kallion terveysasemalla hoitaa ja ojentaa lähetteen,
jolla haetaan ensiavun jatkohoitoon oman hammashoitolan
ostopalvelusopimuksen kautta. Onneksi oma yksityinen hammaslääkäri
ottaa vastaan seuraavana päivänä, kun toisenkin hampaan juurihoito
on aloitettava.
 
Asukkaalle helppojen palvelusetelien puuttuminen, ajanvaraus- ja
jonotusjärjestelmät vaativat kaupunkilaiselta ymmärrystä ja
paneutumista. Eikö välikäsien vähentäminen säästäisi kustannuksia?
 
 
Hälsocentralens tidsbeställningssystem som helhet bör utvecklas så att
telefonkapaciteten är tillräcklig. Det borde vara möjligt att få köa till
tidsbeställnigen utan att först ringa 30 gånger till en upptagen
telefonlinje. Tidsbeställning och rådgivning över nätet bör under
perioden snarast utvecklas enligt dagens teknologiska möjligheter.
 
Rkp:n ryhmä ei pelkää kilpailuttamista eikä palveluseteleitä.
Kouluruokapalvelujen kilpailuttaminen on jopa Palmian kannalta
johtanut oman toiminnan ja prosessien parantumiseen. Kun on ollut
pakko tarkastella asioita, on löytynyt tehostamisen menetelmiä.
Toisaalta emme ymmärrä, mitä järkeä on päivähoito- ja vanhusten
hoitopaikkojen hankkimisessa niin, etteivät olemassa olevat, hyväksi
todetut toimijat pysty jatkamaan toimintaansa, kun paikoista hankitaan
vain osa. Emme myöskään ymmärrä, miksei vanhuksille voida tarjota
omankielisiä hoitopaikkoja niin, että ruotsinkielisiin koteihin asutetaan
ruotsinkielisiä vanhuksia. Eikö venäjänkieliseen, ortodoksiseen
hoitokotiin voida lähettää ortodokseja tai venäjänkielisiä vanhuksia?
Miksei vanhuksille voida kohdentaa omakielisiä palveluita, kun niitä on
olemassa?
 
Päiväkotipaikkoja hankittaessa olisi katsottava myös koulun tarve niin,
että tarhoista syötetään lapsia kouluun. Tämä on tärkeää, kun on kyse
vieraskielisestä tai kielikylpykoulusta. Yhtenäinen koulutuspolku ja
toiminnan jatkuvuus edellyttävät järkevää päiväkotipaikkojen
hankintapolitiikkaa.
 
SFP-gruppen anser inte att lösningen på HNS är att nu sätta resurser
på att omorganisera hela fältet än en gång. Det viktiga skulle vara att få
vården att fungera så, att rätta patienter finns på rätta platser.
Svenskspråkig personal skall med dagens teknologi kunna möta
svenskspråkiga patienter. En av flaskhalsarna är personalbristen i
nyckelkategorierna. Därför ar satsningar på rekrytering av personal av
största vikt. Detta förutsätter fungerande samarbetning med
utbildningarna och staden.
 
SFP-gruppen vidhåller att information om invandrarnas möjlighet och
rätt att välja antingen finska eller svenska som första språk förbättras.
Arbetsmöjligheter finns också för den som väljer svenska som
förstaspråk. Då svenska är mera närbesläktad med det egna
modersmålet kan inträdet i arbetslivet försnabbas. I Blomängens
lågstadieskola har man i år firat mångkulturellt festår. Alla de religioner
skolans elever representerar har presenterats. Man har firat muslimsk
Eid Al-Fitr, kristen jul, judisk Purim samt katolsktortodoxt fest. Firandet
har föregåtts av elevernas specialarbeten och fördjupning i traditioner,
matvanor, historia och kultur. På så sätt har skolans elever i östra
Helsingfors idag insikter i varandras seder och bruk. Bästa fullmäktige,
kunskap skingrar fördomar också idag. Här har våra goda skolor en
nyckelroll. Också överraskande metoder, som att ordna flera fester i
skolorna hellre än färre fester, är ett sätt att få mervärde.
 
On selvää, että valtuustokauden aikana pääkaupunkiseudun
kaupunkien organisaatio ja seudullinen päätöksenteko on keskeinen
kysymys. Tarvitaan vastauksia moniin kysymyksiin palveluiden
organisoinnista, kustannustehokkuuden saavuttamisesta ja
taloudellisesta hyödystä. Vantaan ja Helsingin fuusio ei voi vaikuttaa
kielteisesti kaupunkilaisten palveluiden saatavuuteen, eikä se voi
myöskään tarkoittaa hallinnon kustannusten kasvua. Logistiset
synergiaedut on voitava osoittaa myös laskelmin.
 
I jämförelse med Vanda stad har vi en stor förvaltning som också
genererar kvalitet. Under kommande period måste vi förhålla oss till
förvaltningens omfattning och vara beredda på effektiveringar också
där. Samtidigt bör strategin hela tiden hållas framför ögonen.
 
Olemme pitkään peräänkuuluttaneet kaupunkisuunnittelua ja
rakentamista, joka myös asukkaiden silmissä on kaunista ja suosittua.
Pyrkimyksiä kehittää uusia alueita, joissa aidosti merihenkinen
kantakaupunki pääsee esille, on jatkettava, vaikka tie olisi mutkainen.
Paras tapa houkutella uusia veronmaksajia on suosittujen alueiden
luominen, joissa yksitoikkoisuus vihdoin antaa tilaa
monimuotoisuudelle.
 
Pyöräilyn mahdollistaminen keskustassa kantakaupungin kapeilla
kaduilla on tärkeää ja edellyttää monen intressin yhteensovittamista.
Kaupunkilainen ei ole pelkästään jalankulkija tai autoilija vaan
tyypillisesti kaikkia näitä.
 
Herr ordförande.
 
Strategiprogrammet för året 2009 till 2012 är inriktat för att skapa en
ännu bättre hemstad för oss helsingforsare. SFP-gruppen stöder
kodkännandet av strategiprogrammet för kommande period.
 
Tack.
 
 

Valtuutettu Huru

 
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut valtuustosalissa s
olevat henkilöt.
 
”Minun onneni oli syntyä köyhään kotiin, joka opetti päämäärien
merkityksen. Minulla on aina ollut unelmia.” Kyseessä on lainaus.
Lainaus on sopiva siksi, että käsittelemme Helsingin kaupungin
strategiaohjelmaa aina vuodeksi 2012. Kaupungin strategiassa on
paljon visioita, millä tavalla luodaan unelmien Helsinki – houkutteleva,
toimiva ja hauska kaupunki. Visiohan tarkoittaa haavetta, unelmaa tai
näkemystä.

Strategiaohjelmassa on paljon unelmaa, mutta se ei vastaa selkeästi,
millä tavoin unelmat toteutetaan. Vaikeaa se onkin, sillä tiedossa on,
että menoja pitää supistaa 1,3 %. Asioihin panostaminen taas
edellyttää, että rahaa on löydyttävä. Köyhtyvässä Helsingissä
päämäärien merkitys korostuu keskityttäessä siihen, mikä on
keskeisintä itse kaupungille ja kaupunkilaisille. Kaupungin tulojen
väheneminen ja menojen kasvu pakottavat meidät pohtimaan kohteita,
joihin panostamme.
 
Perussuomalaisten valtuustoryhmän mielestä strategiaohjelman on
omalta osaltaan autettava kaupunkia ja kaupunkilaisia selviytymään
tässä vallitsevassa tilanteessa, mikä se nyt tällä hetkellä on. Helsinki-
visio muodostuu useasta osatekijästä, joista yksi on hyvät palvelut.
Halutaan luoda uusi palvelukulttuuri, missä tietotekniikalla on suuri
merkitys. Kun sähköistä kuulemista, vaikuttamista ja kaupunkilaisten
palveluja siirretään sähköiseen verkkoon, olisikin tasa-arvoista ja
syrjäytymistä ehkäisevää huolehtia siitä, että nettiyhteyksiä
omistamattomat kaupunkilaiset saavat samat palvelut.
 
Samalla kun kaupunki siirtää palvelujaan sähköiseen verkkoon, on
mielenkiintoista lukea strategian sivulta 25, jonka mukaan käännetään
sähkönkulutus asukasta kohti laskuun. En tiedä, onko siinä ristiriitaa.
On hyvä selvittää asiaan liittyvät terveysvaikutukset, esimerkiksi
kaularankavälilevypullistumien lisääntyminen ja säteilyn terveyshaitat
yleisesti ihmiselle.
 
Kaupunkirakenne ja asuminen koskettaa jokaista kaupunkilaista. Hyvä,
että strategiassa huomioidaan eri väestöryhmien tarpeet
asuntotarjonnassa, oli sitten kyse vammaisten itsenäisen asumisen
mahdollistumisesta, mikä ei voi perustua vain vanhempien aktiiviseen
toimintaan, vuokra-asumistuotannon lisäämisestä, asunnottomuuden
poistamisesta tai muunkielisen väestön sijoittumisesta nykyistä
tasaisemmin eri kaupunginosiin. Mikäli yksiöiden ja kaksioiden
rakentamistuotantoa nostetaan, on kohtuullista varmistaa, ettei niiden
avulla tueta vapaitten markkinoiden asuntokauppaa.
 
Asumiseen liittyy myös kysymys tonttien vuokrankorotuksista, joista
päätettäessä on kohtuullista huomioida päätösten vaikutus
asumiskustannuksiin. Asuntotuotannon keskittäminen raideliikenne-
yhteyksien varrelle palvelee meitä ilmastonmuutostalkoissa ja helpottaa
kaupunkilaisten elämää joustavan liikkumisen muodossa julkisilla
kulkuvälineillä. Toivottavasti tämä näkyy tiettyjen alueitten
säästämisessä ulkoilu- ja virkistyskäyttöön, kuten esimerkiksi Kivinokka
ja Mustavuori. Helsingin keskustan elinvoiman vahvistaminen ei saa
tukahduttaa sitä, katseet on hyvä suunnata laajemmalle Keski-
Pasilasta alkaen. Keskustakirjasto tarjonnee levähdyspaikan, ja
toivottavasti osa puistoista on polkupyörävapaita, sillä polkupyöräilijä-
ja jalankulkijaonnettomuuksien hinta on yhteiskunnallisesti kova.
 
Strategiaohjelmassa on pirstaloituneina asiakokonaisuuksina
maahanmuuttajataustaisiin kaupunkilaisiin suunnattuja toimenpiteitä.
Perussuomalaiset ehdottavat sivujen 6 ja 7 monimuotoisuus ja
maahanmuuttajat osioon toimenpiteet kirjattavaksi seuraavan
toimenpiteen: ”Kaupunki valmistelee ja tuo valtuuston käsiteltäväksi
valtuustokauden 2009–2012 aikana kokonaisvaltaisen, kaikki
kaupungin toiminnot käsittävän maahanmuuttostrategian, joka sisältää
toimintasuunnitelman Helsingissä asuvien maahanmuuttajien
kotouttamiseksi, huomioiden erityisesti suomen kielen opetuksen
aikuisväestölle”.
 
Maahanmuuttostrategia määrittelee mm. maahanmuuttajien
käytettävissä olevat kaupungin taloudelliset, henkiset ja muut resurssit
sekä maahanmuuttajien tarvitsemat palvelut seuraavaksi 10 vuodeksi.
Sivulla 19 ja 20 olevan osion ”työvoiman saatavuutta parannetaan”
toimenpiteisiin ehdotan muutettavaksi kohdan: ”Maahanmuuttajien
työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistetään kehittämällä heille suunnattuja
palveluja”, ehdotan sen muutettavaksi yksinkertaisesti muotoon:
”Helsinkiläisten työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistetään erilaisin palveluin”.
 
”Herra hulluist huolehtii ja muut huolehtikoon itte”. Kyse ei ole nyky-
yhteiskunnan psykiatrisen sairaanhoidon palveluista vaan erään
terveydenhuoltoalan opettajan runsaasti käyttämästä lausahduksesta.
Se kuvaa kuitenkin hyvin, kuinka ihmisen on otettava vastuu.
Omatoimista otetta kaupunkilaisilta voisikin toivoa. Kaupungin on
strategiassaan kannettava vastuu siitä, ettei se tee uudestaan samoja
virheitä kuin edellisen laman aikana.
 
Terveyden ja sosiaalihuollon menojen niellessä noin 2/3 kaupungin
budjettiin varatuista rahoista kyseisiin aloihin kohdennetaan mielellään
säästötoimenpiteitä tai supistuksia. 90-luvun laman aikana niin tehtiin ja
sen seurauksista maksetaan edelleen. Alalle työllistyminen oli tuolloin
heikkoa, ja silloin muilta aloilta työtä saaneet terveydenhuollon
työntekijät eivät kyseiselle alalleen täysimääräisesti enää palanneet.
Millä tavalla nyt taataan työntekijän siirtyminen terveenä eläkkeelle ja
turvataan hyvät työolot, joissa henkilökuntamitoitus ja työkuormitus
kohtaavat auttaen työntekijää jaksamaan paremmin?
 
Taantuma, eläköityminen ja työttömyys ovat ajankohtaisia asioita.
Helsinki on luvannut, ettei se lomauta tai irtisano henkilöstöään, pois
lukien eläköityminen. Tiettävästi kaupunki on vakinaistanut
työntekijöitään taantuman uhatessakin, ja toivon tämän olen
esimerkkinä myös muille sektoreille. HUS taas tukee työperäistä
maahanmuuttoa palkkaamalla 20 filippiiniläistä hoitajaa. He saavat
myös suomalaisen hoitoalan koulutuksen työnsä ohessa.
Mielenkiintoista nähdä, millä tavoin nämä tulijat kiinnitetään Helsingin
työelämän ja KVTESin piiriin, vai ovatko he ainoastaan
ohikulkumatkalla houkuttelevammalle mantereelle Yhdysvaltoihin?
Ratkeaako työvoimapula rekrytoimalla työvoimaa ulkomailta, ja onko se
eettisesti kestävää? Kannattaisiko kouluttaa jo maassa olevia
maahanmuuttajia?
 
Terveydenhuollon englanninkielinen koulutus ei takaa terveydenhuollon
opiskelijan oppimista. Olemme Suomessa, jossa puhekieli potilaille
käytännön hoitotyössä on suomen kieli ruotsin ohella. On perusteltua
edellyttää hoitoalalla työskentelevältä alan ammattilaiselta, että hän
hallitsee puhekielen. Osaavaa ja koulutettua henkilökuntaa tarvitaan
terveyden- ja sosiaalihuollon alan lisäksi pelastuslaitoksen ja poliisin
työsaralla kaupunkilaisten arkielämän turvaajana.
 
Terveyspalveluissa on panostettava avoterveydenhuollon palveluihin,
milloin se on tarkoituksenmukaista. Toimivaa palveluverkostoa ei saa
heikentää tai kaupunkilaisten terveyttä vaarantaa liiallisella
keskittämisellä, kilpailuttamisella tai ulkoistamisella. Laadukkaat
palvelut on turvattava myös joukko-papatutkimuksissa, joita on tehty
HUSLABin erikoiskoulutetun henkilöstön toimesta. Ihmettelenkin, miksi
tutkimuksia ollaan ulkoistamassa Vitalle, joka on kuitenkin 50-
prosenttisesti ulkomaalaisomistuksessa oleva yhtiö. Tähän ehkä saan
vastauksen apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkoselta.
 
Lähiterveysasemien palvelut on turvattava, vaikka kaupunkilaisten
valinnanvapautta eri terveyspalveluihin tai toimipisteissä
mahdollisestaan. Palveluseteleistä puhuttaessa, se on hyvä asia, mutta
yllätyin, kun taksipalvelusetelin käyttö ei kiinnostanut tapaamaani 92-
vuotiasta kaupunkilaista, koska hän haluaa olla oman elämänsä
subjekti eli päättää itse, milloin liikkeelle lähtee.
 
Kolmas sektori, eli kirkko, SPR jne. on mainittu palvelujen tukijana,
mutta onko se kaupungin pelastava käsi? Palvelustrategiassa
painotetaan perustehtäviin keskittymistä ja ydintehtäviin
suuntautumista, mikä strategian muiden visioiden rinnalla kuulostaa
pelkistetyltä. Jos tarkoituksena on vähentää kaikkia oheistyönä tehtäviä
toimintoja, jotta perustehtävä nousee esiin, asia on myönteinen. Mikä
on kuitenkin kaupungin tuottamien terveyspalveluiden tai hyvien
palvelujen arvo yleensäkin? On huolestuttavaa, että kaupunkilaisten
hammaslääkärikäyntejä jää käyttämättä kymmeniä tuhansia vuodessa,
mikä vastannee useamman kymmenen hammaslääkärin työmäärää.
Millaisen karenssin ilmoittamatta jättämisestä kaupunkilainen saa?
Katson, että kaupungin ei tarvitse olla asukkaidensa peräänkatsoja sen
paremmin kuin ohjelman rjestelijä.
 
Sairaala ei ole kenenkään koti, on sanottu tässä valtuustosalissa monet
kerrat. Ei sairaala koti olekaan, eikä laitoshoito tule sen kotoisemmaksi,
vaikka kielikuvasto muutetaan vastaamaan inhimillisempää mielikuvaa.
Osasto on monasti tänä päivänä ryhmäkoti. Kun yli 75-vuotiaiden
kotona asumista lisätään, kuka ottaa vastuun siitä, että laitoshoitoa
tarvitsevat vanhukset tulevat näennäisesti hoidetuksi paperilla mutta
ytännössä ovat oman onnensa nojassa kotonaan muun ajan kuin
sen, jolloin kaupungin toimesta kotihoito siellä käy? Se kolmas
sektoriko?
 
Citykanikin on suojatumpi kuin vanhus Helsingissä. Kouluissa käydään
maksua vastaan kertomassa eläinten oikeuksista, mutta kuka kiertäisi
kertomassa vanhusten oikeuksista? Omahoitajamalli on kaupungille
edullisempi kuin laitospaikka, totta. Omahoitajatyö voi olla ajoittain
raskasta niin, että laitokseen päätyykin kaksi raihnaista yhden sijaan.
Omaishoitajien korvaukset on oltava kelvolliset työmäärään nähden, ja
heidän lomaoikeuksistaan on huolehdittava.
 
Valtio on sälyttänyt kunnille monenlaisia velvoitteita. Olisi hyvä, jos ne
kuitenkin varustettaisiin harkinnanvaraisuuden sisältävillä
kohtuullistamislausekkeilla, varsinkin kun puhutaan ryhmäkokojen
pienentämisestä tai subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta.
Julkisuudessahan on tuotu esiin etuuden väärinkäyttö. Ehdotankin, että
kaupungin toimesta järjestettäisiin perheille suunnattua
valistuskampanjaa vanhemmuuden vastuusta.
 
On hyvä, että hallintoa yksinkertaistetaan, ja omistajapolitiikankin
selkeyttäminen on paikallaan. Perussuomalaiset ehdottavat 6.4.2009
ivätyn strategialuonnoksen sivulle 36 kirjattavaksi seuraavan
toimenpiteen: ”Jo olemassa olevia liikelaitoksia tai sellaisiksi
muutettavaksi suunniteltuja ei edelleen muuteta osakeyhtiöiksi
ainakaan kuluvan valtuustokauden aikana”. Selkeyttää voisi myös
sanontaa ”positiivinen diskriminaatio” tai jopa harkita luopumista sen
käytöstä virallisissa teksteissä. Tosin valtuutettu Lehtipuu on esittänyt
siitä toivomusponnen.

Lopuksi päätän puheeni Paloma Picassoon, joka on todennut olleensa
kaikkein luovin, kun hän oli köyhä. Kuinka köyhäksi Helsingin on tultava
ollakseen aidosti luova?
 
 

Valtuutettu Kiviniemi

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Käsittelyssämme on Helsingin kaupungin ensimmäinen
strategiaohjelma, joka on täällä useissa puheenvuoroissa saanut
ansaittua suitsutusta osakseen. Tämän strategian avulla päätämme
kaupunkimme kehityksen ja kasvulinjan tuleville vuosille. Tämä
ohjelman alkuun kirjattu visio on suorastaan hengästyttävän
kunnianhimoinen. Sama pätee strategian arvioihin ja eettisiin
periaatteisiin. Mutta näin pitääkin olla, rima on asetettava korkealle,
onhan kyse Suomen ainoasta metropolialueesta, maan
pääkaupungista, jonka myönteinen kehitys hyödyttää koko Suomea.

Helsingin kehityksen suuren linjan olisi mielestäni oltava hyvin
samanlainen kuin kaupunkimme profiili on mereltä katsottuna:
virtaviivainen, luonnonmukainen, pöyhkeilemätön, historiallinen ja
käytännöllisen moderni. Tämä yhdistelmä koko Helsingin kehityksessä
tarkoittaa tukeutumista laadulliseen kasvuun. On erittäin iso etu
säilyttää suuri kaupunki viihtyisänä ja toimivana. Suuruuden hyödyt ja
pienuuden logiikan yhdessä pitää näkyä sekä pääkaupungin
asumisessa, työpaikkarakentamisessa, liikenteessä että erityisesti
palveluiden saavutettavuudessa. On toimittava päättäväisesti niin, että
Helsingin malli on suuri kaupunki Suomen mittoihin ja suomalaisiin
lähtökohtiin. Tärkeää on silloin turvata se, että demokratia toteutuu ja
kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuudet ovat hyvät.
 
Strategian mukaiselle Kansanvalta-hankkeelle onkin Helsingin
kokoisella kaupungilla erityistä tarvetta. Samaa kansanvaltaa
toteuttavaa asennetta pitää jalostaa myös meneillään olevassa
kuntarakenneselvityksessä. Päätösvallan delegoinnille on painetta jo
nyt, mutta erityisesti silloin, jos ja kun kaupunkimme koko vielä tästä
kasvaa.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Tiedämme kaikki hyvin sen, että erinomaisen strategian hyväksyminen
ei vielä riitä vaan on suuri haaste saada strategia toteutumaan myös
käytännössä. Isossa organisaatiossa on aina jäykkyyksiä, mutta siitä
huolimatta ketteryyttä on varmasti saatavissa lisää.
Muutosprosesseissa parhaat tulokset saavutetaan, kun johtajuutta ja
osaamista kehitetään, ja vaikka tuossa osiossa 9 on hyvin
perusteellisesti käyty läpi juuri johtamisen parantamisen askelmerkkejä,
niitä on syytä joka käänteessä korostaa. Toiminnan kehittäminen ja
strategian tavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdollista ilman sitä, että
henkilöstö niihin täysipainoisesti sitoutuu eikä myöskään ilman sitä, että
toimirajoja ylitetään sekä hierarkkisista ja sektoroituneista johtamis- ja
toimintatavoista luovutaan.
 
Keskustan valtuustoryhmä pitää myös tärkeänä korostaa yhä edelleen
vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden päätösvaltaa virkakoneiston
valtaan nähden, ja olenkin melkoisen vakuuttunut, että tähän
strategiapaperiin suhtaudutaan hallinnossa enemmän kuin vakavasti ja
ollaan valmiita sisäistämään sen toimintatavat. Samaan logiikkaan
kuuluu tietenkin se, että hallinnon oikeus asiantuntemuksensa
esittämiseen pitää turvata, luottamushenkilöiden yksittäiset mielipiteet
eivät voi muuksi muuttaa tosiasioita, joiden pohjalta virkahenkilöt
esittelevät päätösvaihtoehtoja.
 
Suurimman uhkan strategian tavoitteiden toteutumiselle asettaa
kuitenkin edelleen synkkänä näyttäytyvä talouskehitys. Kaikissa
Suomen kunnissa on pitänyt arvioida tavoitteita uudestaan, ja vaikka
meillä puskureita keskivertokuntaa enemmän onkin, epävarmuus
tulevaisuudesta koskee vahvasti myös meitä. Maailmalta Suomeen
levinnyt taantuma lähtee täältäkin kunnolla vasta viennin vetämänä.
Vetoa ei kuitenkaan kannata jäädä odottelemaan vaan kotimaisin
voimin on tehtävä kaikki mahdollinen. Maan hallituksen toiminnassa
oikea asenne on nähtävissä, ja kaupunkina meidän on oltava
toiminnallamme myös etujoukoissa.
 
Erittäin tyytyväinen olen siihen, että Helsinkiä johtajineen ei nähty
ensimmäisenä nyyhkimässä kamalaa taantumaa ja huutamassa
valtiota apuun. On kerätty puskureita ja toimittu itse. Mutta myös monet
hallituksen maaliskuisen kuntatalous- ja tammikuun elvytyspaketin
täsmätoimista, ne purevat kuitenkin vahvasti juuri täällä meillä
Helsingissä. Kuntien yhteisövero-osuuden nosti yli 30 %:iin tuo 70
miljoonaa euroa, Kela-maksun poisto antaa liikkumatilaa
palkanmaksuun reilusti yli 20 miljoonaa euroa, ja lisäksi yhtenä
yksityiskohtana voi mainita avustukset taloyhtiöiden
perusparannusinvestointeihin. Niiden hyödyntäminen ja myös niiden
vauhdittaminen on täällä erityisen tärkeää.
 
Kaupungin on trimmattava toimintonsa myös heikomman talouskasvun
oloihin. Siksi strategian osioiden 3, 4 ja 5 toteuttaminen on entistäkin
tärkeämpää. Kaupunkimme on oltava kansainvälisesti kilpailukykyinen,
turvallinen sekä monipuolisen elinkeinorakenteen ja uusien
työpaikkojen Helsinki. Työpaikkamäärän kasvun turvaamiseksi on
tehtävä kaikki strategiassa mainittu ja enemmänkin, erityisesti pienten
ja keskisuurten yritysten syntymiseen ja toimintaedellytyksiin kaupungin
päätöksillä on erittäin suuri vaikutus. Samoin sivistyksen ja kulttuurin
vahvistaminen kilpailukyvyn perustana on keskeistä. Helsinki pärjää
vain monipuolisella osaamisella, tutkimuksella, tuotekehityksellä ja
työnteolla.
 
Asumisen laatu ja kaupunkirakenne ovat myös osa kaupungin
vetovoimaisuutta ja kilpailukykyä. Eniten vaikutusta niiden
järjestämisellä on toki yksittäisen kaupunkilaisen elämään, mutta
strategian tavoitteiden saavuttaminen asuntotuotannon määrän osalta
sekä kauniiden, mielenkiintoisten ja toimivien asuinalueiden
toteuttamiseksi, kuten strategiassa hienolla tavalla kuvaillaan, on
erityisesti panostettava.
 
Tulevaisuuden haasteista selviäminen vaatii tulopohjan laajentamisen
lisäksi myös palveluiden järjestämisessä riittävää innovatiivisuutta. Nyt
emme pärjää kovinkaan hyvin palveluiden järjestämisen tuottavuus- ja
tehokkuusmittauksissa. Mahdollisuuksia edelläkävijäksi meillä kyllä on,
kun on volyymia ja osaamista sekä palveluiden laadun, saatavuuden
että tehokkuuden yhdistämiseksi. Tehokkuuskilpailut eivät tietenkään
ole tavoite vaan tyytyväiset kaupunkilaiset. Pitää muistaa, että
tavoitteena on parantaa julkisten palveluiden tuottavuutta ja siihen
sisältyy tehokkuuden lisäksi aina myös laatu. Laatu ja tehokkuus
voidaan onnistuneesti yhdistää, ja julkisten palveluiden kyseessä
ollessa ne nimenomaan pitää yhdistää.
 
Perustehtäviin ja ydintoimintoihin keskittyminen palvelustrategiassa on
järkevä valinta, palveluiden tuotantotapojen monipuolistaminen samoin.
Yksityisen ja julkisen palvelutuotannon tulevaisuus on rinnakkainen, ei
vastakkainen, ja tämän linjan edistäminen on Helsingin kokoisessa
kaupungissa tärkeä strateginen päätös. Pitäisi myös muistaa, että kun
linjasta yhdessä päätetään, ei sitä pidä jokaisten vaalien yhteydessä
kyseenalaistaa. Kun sekä asukkaat että palvelun tuottajat tietävät
tämän lähtökohdan, uskon sillä olevan vaikutusta myös palvelujen
tuottamisen tehokkuuteen. Kaupungin, kolmannen sektorin ja
yksityisten tuottamat palvelut pitää sovittaa yhteen tukemaan toinen
toistaan ja vastuuta palveluiden tuottamisesta on voitava nykyistä
enemmän siirtää yksityissektorille, mutta samalla kaupungin on
ehdottomasti huolehdittava palvelujen laadun tehokkaasta valvonnasta
ja palvelujen turvallisuudesta.
 
Työelämän ja perheen yhteinen aika voidaan sovittaa paremmin
yhteen, kun vanhemmilla on valinnanmahdollisuuksia lasten hoidossa
ja mahdollisuus joustaviin työaikoihin. Kotihoidon, perhepäivähoidon
sekä yksityisen ja julkisen päivähoidon tarjoamat mahdollisuudet
antavat liikkumavaraa perheen kulloiseenkin elämäntilanteeseen.
Keskusta haluaa, että lasten kotihoidon tai omaishoidon tuet antavat
mahdollisuuden kullekin pitää huolta läheisistään, molempiin tulee
edelleen panostaa myös lisää rahaa. Koti- ja omaishoito eivät
korotettuinakaan maksa kuin murto-osan siitä, mitkä olisivat
kustannukset vastaavassa, yhtä joustavassa yhteiskunnan tuottamassa
palvelussa.
 
Valinnanvapauden lisääminen on palvelustrategiassa Keskustalle
erittäin tärkeä asia, ja yhtä tärkeää meille on se, että kaikista
helsinkiläisistä huolehditaan eikä unohdeta köyhän asiaa. Tasa-arvon
ja yhdenvertaisuuden lisääminen on monikulttuurisessa, -kielisessä ja -
taustaisessa Helsingissä haasteellista mutta täysin mahdollista.
Haluamme ja pystymme tarjoamaan maahanmuuttajille paremmat
edellytykset kotoutumiseen ja hyvään elämään, siksi strategia on
toteutettava tinkimättömästi myös tältä osin.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Täältä kaupungintalolta mitaten valtaosa suomalaisesta
ilmastonmuutoskeskustelusta käydään parin kilometrin säteellä. Iso
osa keskusteluun osallistujista on niitä helsinkiläisiä, ja täältä singahtaa
hyviä näkemyksiä suurempiin ja pienempiin ilmastoilmiöihin liittyviin
asioihin. Tämänkin vuoksi olo on monta kertaa nolo, kun pitää
tunnustaa se tosiasia, että nämä viisaat neuvot muualle maailmaan
lähtevät hiilikasan vierestä. Helsingin todellinen suurstrategia
lähivuosina on siivota oma energiapesämme. Hiilettömään Helsinkiin
siirtyminen on kaupungillemme tärkeää monesta painavasta syystä
eikä vähiten esimerkin näyttämisenä.
 
Kun me kerran haluamme olla Suomen veturi ja mielellään myös
esikuva, pitää sen myös näkyä käytännössä. Ja kun kerran Eurooppa
on maalinsa valinnut – hiiletön talous – on jossain määrin vaikea
käsittää, että me, siis Suomen eurooppalaisin kaupunki, käyttäytyy
tässä asiassa kuin olisi maantieteellisesti ja henkisesti 1 000 kilometriä
idempänä. Kannattaa muistaa, että meillä on tuo muu Suomi melko
hyvin saavutettavissa, ja siellähän ei tietääksemme uusiutuvan
energian lähteet hevillä lopu. Meillä on myös meri ihan rannassa. Jos
merilämmön ja biopolttoaineiden käyttö on mahdollista Tukholmassa,
on sama tehtävissä myös Helsingissä. Helsinki pystyy halutessaan
paljon parempaan.
 
Arvoisa puheenjohtana.
 
Keskustan valtuustoryhmä pitää strategiaprosessia jo tässä vaiheessa
hyvinkin onnistuneena ja hyvänä toimintatapana. Kannatamme
strategiaohjelman hyväksymistä.
 
 

Valtuutettu Ebeling

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.
 
Kristillisdemokraattien Helsingin valtuustoryhmä pitää hyvänä Helsingin
uutta, valtuustokauden mittaiseen strategiaohjelmaan pohjautuvaa
rjestelmää. Tämä antaa aiempaa paremmat edellytykset
kaupunginvaltuuston työskentelylle ja mahdollisuuksille todella ohjata ja
johtaa kaupungin toimintaa. On myös tärkeää, että valtuustokauden
aikana on määräajoin mahdollisuus tarvittaessa tarkistaa
strategiaohjelmaa. Talousarvioehdotuksen valmistelua koskeva
lähetekeskustelu on tähän varsin sopiva tilanne.
 
Sitten valtuuston strategiaseminaariin, ei sinänsä ole tapahtunut mitään
järin mullistavaa, joten on luonnollista, että kantamme ovat varsin
samat kuin aiemmin. Aiemmin arvelin, että synkimmät talousennusteet
eivät tule toteutumaan, vaikka totesinkin, ettei tietoa talouden laskun
syvyydestä vielä ollut. Vaikka talouskehitys on yhä edelleen
huomattavan epävarma, talousuutiset eivät ole enää yksinomaan
negatiivisia. Kristillisdemokraattien ryhmä onkin tyytyväinen
kaupunginhallituksen raamipäätökseen. Se sopii varsin hyvin yhteen
talousarvion lähetekeskustelussa esittämäämme ajatukseen siitä, että
kaupungilla tässä taloudellisessa tilanteessa on varaa olla joustava ja
pehmentää ihmisten taloudellista ahdinkoa. Samalla tulee kuitenkin
muistaa maltin tarve, kun kerran tämän taantuman tai laman jälkilaskun
aika on.
 
Yksi vaaranpaikka strategiaohjelmassa piilee ikääntyvien asukkaiden
toimintakyvyn säilymistä kun pohditaan. Kun sitten asetetaan
numeerisia tavoitteita, on vaarana, että jos laitetaan pelkät numeeriset
tavoitteet laitospaikkojen vähentämiselle ilman, että on varmistettu
muiden palveluiden riittävä ja jatkuva kehitys, voidaan joutua
tilanteeseen, joka näiden palveluja tarvitsevien ihmisten kannalta on
kohtuuton.
 
Pidämme strategiaohjelmaa suurilta osin hyvänä mutta haluamme
ryydittää sitä viidellä ponsiehdotuksella, ja käyn nyt läpi nuo viisi
ponsiehdotusta perusteluineen.
 
Ponsiehdotus 1:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että pidetään erityistä
huolta ennaltaehkäisevien toimenpiteiden toteutuksesta
taloudellisesti haastavanakin aikana.
 
Katsomme, että nykyisessä, taloudellisesti haastavassa tilanteessa on
tarpeen tehdä selkeä linjaus, ettei säästötoimien nimessä tehdä
lyhytjänteisiä säästöjä ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä. Tällaisten
säästöjen jälkilasku voi olla kova.
 
Ponsiehdotus 2:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että raskaudenaikaisista,
synnytyksenjälkeisistä ja lastenhoitoon liittyvistä
tukipalveluista tiedottamista parannetaan siten, että myös
yllättäen raskaaksi tulleet saavat pikaisesti tarvitsemansa
tiedot, jotta tarpeettomilta aborteilta vältyttäisiin.
 
Yllättävä raskaus luo paljon epävarmuutta ihmisen elämään. Tällöin on
tärkeää, että yllättävään tilanteeseen joutuneet ihmiset saavat nopeasti
tietoa niistä yhteiskunnan tukimahdollisuuksista, jotka ovat heidän
ytössään. Usein tällainen ihminen ei nimittäin etukäteen tunne näitä
asioita kovin tarkkaan, ja hyvä tiedonsaanti vähentää tilanteeseen
liittyvää stressiä.
 
Ponsiehdotus 3:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki ottaa
kaikessa päätöksenteossa huomioon päätöksen
työllisyysvaikutukset.
 
Taloudellisesti haastava aika heikentää työllisyyttä, mikä osaltaan
aiheuttaa suurta epävarmuutta ihmisten elämään. Työttömyys
puolestaan altistaa syrjäytymiselle ja johtaa ihmisten työpanoksen
menettämiseen. Koska hyvä työllisyys on nyt uhattuna, on perusteltua
kiinnittää kaikessa päätöksenteossa huomiota päätösten
työllisyysvaikutuksiin.
 
Ponsiehdotus 4:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että taloudellisten
mahdollisuuksien salliessa joukkoliikenteen tariffitukea
lisätään asteittain kohti yhteiskuntataloudellisesti edullisinta
tasoa.
 
Kun ympäristöystävällinen politiikka on myös yhteiskuntataloudellisesti
edullista, tämä muodostaa tietyn moraalisen velvoitteen edetä.
Taloustilanne on toki huomattavan haastava, mutta emme saa
kadottaa tavoitetta silmistämme. Taloustilanteen helpottaessa on aika
harkita, milloin on aika edetä kohti tuota tavoitetta.
 
Ponsiehdotus 5:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että hoitoketjujen
toimivuutta parannetaan ja hallinnon tarpeettomat
päällekkäisyydet poistetaan.
 
Taloudellinen taantuma antaa mahdollisuuden tarkastella kriittisesti
aiempaa toimintaamme. Työpaikkojen turvaaminen, joka on tärkeä
tavoite, ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että hoitoketjujen toimivuutaan
tai hallinnon epätarkoituksenmukaisuuksiin ei uskallettaisi puuttua.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Kuten sanoin, Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä pitää
strategiaohjelmaa suurelta osin hyvänä.

Kiitos.
 
 

Valtuutettu Hakanen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, muut kuulijat.
 
Me käsittelemme strategiaohjelmaa keskellä maailmanlaajuista
talouskriisiä. Rahoitusmarkkinoiden keinottelusta alkanut kriisi on
johtanut 30-luvun jälkeen pahimpaan lamaan. Tähän talouskriisiin liittyy
ekologinen kriisi, tämä on myös markkinaehtoisen politiikan ja
demokratian kriisi. Suursijoittajien, pankkiherrojen, suuryhtiöiden
johtajien pieni joukko on päätöksillään voitontavoittelusta johtanut koko
yhteiskunnan kriisiin, jonka laskuja se nyt yrittää maksattaa muilla.
 
Tätä kriisien vyyhteä ei tässä strategiaohjelmassa eritellä.
Kaupunginhallituksen esityksestä puuttuvat johtopäätökset siitä, että
Helsingillä on rikkaana kaupunkina vastuu toimia aktiivisesti laman ja
työttömyyden torjumiseksi. Tästä puuttuvat johtopäätökset siitä, että
julkisia palveluja ei pidä alistaa markkinoille ja pörssipelille. Samoin
puuttuvat esitykset valtiolle kuntien rahoituksen varmistamiseksi.
Hallituksen kunnille lupaama lisärahoitushan ei tähän mennessä kata
läheskään edes yhteisöverojen tuoton vähenemistä muista laman
laskuista puhumattakaan.
 
Strategiaohjelma on kirjoitettu ikään kuin työttömyys ei olisikaan
rajussa kasvussa. Työllisyysasteen nostaminen todetaan kyllä
tavoitteeksi, mutta työpaikkojen lisääminen jätetään parhaillaankin
työntekijöitä irtisanovien yritysten vastuulle. Kaupunki jopa lisää omilla
toimillaan työttömyyttä. Kaupunginhallituksen yhtä aikaa tämän
strategian kanssa päättämä budjettiraami edellyttää henkilöstön
määrän sopeuttamista raamiin, suomeksi sanottuna, se edellyttää jo
ensi vuonna satojen työpaikkojen vähentämistä tässä kaupungissa.
 
Valtuuston strategiaseminaarin ja kaupunginhallitusryhmien
neuvottelujen tuloksena kaupunginjohtajan esityksen oikeistolaista
linjaa on kyllä pehmennetty. Strategiaan on myös lisätty tärkeitä eettisiä
periaatteita ja monia tavoitteita. Esimerkiksi hyvinvointia ja palveluja
koskevan luvun alkuun on lisätty palvelujen saatavuutta ja laadun
turvaamista koskeva tavoite, mutta sen toteuttamiseksi esitetyistä
toimenpiteistä puuttuu kokonaan tärkein, eli määrärahojen ja
henkilöstön lisääminen.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Etenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa tarvitaan alibudjetoimisen
lopettamiseksi määrärahoihin tasokorotus. Tässä strategiassa
edellytetään kuitenkin, että toimintamenot nousevat enintään
kustannustasoa vastaavasti, yksikkökustannuksia pienennetään ja
toimintamenoja karsitaan. Budjettiraamissa tämä linja näkyi menojen
leikkaamisena 50 miljoonalla eurolla. Alibudjetoimisen ongelmaa
kärjistävät tässä lisäksi kasvavat tarpeet mm. vanhusten palveluissa,
lastensuojelussa, toimeentulotuessa, oppilashuollossa ja
maahanmuuttajien palveluissa.
 
Tämän strategian mukaan erityisesti niillä aloilla, joissa henkilökuntaa
tarvittaisiin lisää ja joissa eläköityminen on suurinta, keskitytään
henkilöstön lisäämisen sijasta rajaamaan palveluja vain ns.
ydintehtäviin. Toisaalta samassa kohdassa esitetään, että lisätään
kaupungin omaa tuotantoa korvaavaa yksityistä palvelutuotantoa,
palveluseteleiden käyttöä ja kilpailuttamista. Siis samaan aikaan kun
kaupunki vähentää omia toimintojaan, aiotaan veronmaksajien rahoilla
ostaa lisää palveluja yksityisiltä. Samaan aikaan kun lama ja
työttömyys heikentävät ihmisten toimeentuloa, aiotaan palveluista
entistä suurempi osa sitoa riippuvaiseksi henkilön
omarahoitusmahdollisuuksista. Tämä on ristiriidassa tietenkin
hyvinvointierojen kaventamisen tavoitteen kanssa.
 
Ristiriitaa on tavoitteiden ja toisaalta niiden toteuttamisen keinojen
välillä. Tämä ristiriita tulee esille myös palveluverkon sopeuttamista
koskevissa linjauksissa. Niissä esitetään tavoitteeksi palvelujen
vaikuttavuuden lisääminen, mutta mikä on mittari? Mittariksi
määritellään kuitenkin vain tilojen vähentyminen ja sähköisten
palvelujen osuuden lisääntyminen. Oikea vaikuttavuuden mittari pitäisi
tässä tietysti olla ihmisten hyvinvoinnin kehitys, mutta siitä ei puhuta
mitään mittarina eikä tässä kohtaa muutenkaan.
 
Ikääntyvien asukkaiden määrän ja palvelutarpeiden kasvu on
lähivuosien suuria haasteita tässä kaupungissa. Tämän strategian
mukaan laitoshoitoa kuitenkin vähennetään. Yli 75-vuotiaista strategian
mukaan vähintään 83 % on sellaisia, joiden pitää jatkossa selviytyä
ilman kotihoitoa tai ilman laitospaikkaa. Käytännössä tämä tarkoittaa
sitä, että yhä useampi vanhus jätetään joko omaisten hoidettavaksi tai
suorastaan heitteille.
 
Iso haaste on myös työntekijöiden saaminen tilanteessa, jossa suuret
ikäluokat ovat siirtymässä laajasti eläkkeelle. Kaupungin kilpailukykyä
työmarkkinoilla heikentää se, että kaupunginhallitus kieltäytyy edelleen
korjaamasta työntekijöiden palkkojen jälkeenjääneisyyttä. Tilannetta
vaikeuttaa vielä sekin, että budjettiraamin mukaan kasvavat työtehtävät
pitäisi hoitaa jatkossa nykyistä vähemmällä väellä. Meillä on jo
kokemusta mm. useista terveysasemista siitä, miten tällainen linja
johtaa pahenevaan kierteeseen, jossa ylikuormitettuihin tehtäviin on
yhä vaikeampi saada uusia työntekijöitä.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Esitetty strategia ja budjettiraami toistavat 90-luvun laman virheitä.
Näissä leikataan palveluja ja vähennetään työpaikkoja juuri kun lama
lisää niiden tarvetta. Oikeistolle tässä on ehkä fantastinen mahdollisuus
toteuttaa ideologisia tavoitteitaan palvelujen yksityistämisestä,
näköjään myös Keskustalle äskeisen ryhmäpuheenvuoron perusteella.
Mutta miksi täällä valtuustossa enemmistönä olevat ryhmät, kuten
Vihreät, SDP ja Vasemmistoliitto, ovat hyväksyneet leikkauslistojen
tekemisen ja henkilöstön vähentämisen?
 
Menojen leikkaamiselle 50 miljoonalla ensi vuonna ei ole mitään
taloudellisia perusteita. Tilinpäätöksen yhteydessä tämän valtuuston
päätettäväksi on kesäkuussa tulossa se, millä tavalla käytetään viime
vuodelta kertynyt noin 300 miljoonan euron ylijäämä. Sillä voitaisiin
hyvin kattaa se 50 miljoonan euron leikkauslista.
 
Myös lähes miljardin euron kassavarat ja energialaitoksen jatkuvat
voitot osoittavat, että Helsinki voi selvitä verotulojen vähenemisestä
ilman leikkauslistoja ja myös ilman kunnallisveron korottamista.
Varsinkin, kun tällä kaupungilla on enemmän lainasaatavia kuin
velkoja.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Positiivista tässä strategiassa on joukkoliikenteen, erityisesti
raideliikenteen, ja energian säästämisen korostaminen. Tavoite
kasvihuonepäästöjen vähentämisestä 20 %:lla vuoden -90 tasosta
vuoteen -20 mennessä ei ole kuitenkaan kovin kunnianhimoinen.
Ruotsissa tavoitellaan jo 40 %:n vähennystä, ja kansainvälisen
ilmastokokouksen valmisteluissa on vahvasti esillä 30 %:n tavoite
teollisuusmaille. Me tarvitsemme myös Helsingin Energian omaa
tuotantoa koskevat konkreettiset tavoitteet uusiutuvasta energiasta ja
esimerkiksi biokaasulaitoksen perustamisesta.
 
Joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen painotuksiin strategiassa voi
pääosin yhtyä, vaikka tavoitteet voisivat kyllä tässäkin olla
haasteellisemmat. Lippujen hintoja linjataan vain valtion
joukkoliikennetuen ytön osalta. Hintojen alentamiseen pitäisi
kuitenkin sitoa myös uusi joukkoliikenteen kuntayhtymä, jossa on
paineita tasata hintoja nostamalla helsinkiläisten maksuja. Mitä tulee
joukkoliikenteen hallintoon, bussiliikenteen yhtiöittämisen ja
kilpailuttamisen tuomista ongelmista pitäisi todellakin ottaa opiksi ja
luopua aikeesta yhtiöittää metro- ja raitioliikenne.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Strategiaseminaarissa nousi esille asukkaiden
vaikutusmahdollisuuksien lisääminen. Tältä osin strategiaohjelma onkin
parantunut. Sen alkuun lisätyt toimenpiteet suoran demokratian,
kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksien ja osallistuvan
demokratian edistämiseksi ovat tärkeä avaus kunnallisen demokratian
laajentamiseksi asukkaiden itsehallinnon suuntaan.
 
Suomen kommunistisen puolueen ja Helsinki-listojen ryhmä ehdottaa,
että osallistuvan demokratian pilottihankkeeksi otetaan lähipalvelujen
kehittäminen. Esitetty palveluverkkokomitea voisi aloittaa kokoamalla
asukkaiden esityksiä siitä, miten lähipalveluja pitää kehittää. Samalla
kaupunki voisi tukea kansalaisjärjestöjen ja erilaisten aluefoorumien
mahdollisuuksia valmistella vaihtoehtoisia esityksiä.
 
Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen pitää ottaa
keskeiseksi lähtökohdaksi myös pääkaupunkiseudun ja Helsingin
seudun yhteistyössä. Naapurikuntien valtaamisen sijasta tarvitaan
demokraattinen, vaaleilla valittu seutuhallinto. Demokratian tulee olla
keskeinen kriteeri myös kaupungin organisaation ja omistajapolitiikan
osalta. Asukkaiden, työntekijöiden ja luottamushenkilöiden
vaikutusmahdollisuuksia ei pidä kaventaa liikelaitostamisella,
yhtiöittämisellä, kilpailuttamisella ja yksityistämisellä. Valtuuston ei pidä
myöskään luovuttaa pois valtaansa, kun päätetään esimerkiksi
palveluverkkoa, henkilöstöstrategiaa, vanhuspalveluohjelmaa, ilmasto-,
energialinjauksia ja hankintastrategiaa koskevista asioista.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Lopuksi, mielestäni valtuuston ei pidä sitoa käsiään neljäksi vuodeksi
tilanteessa, jossa kukaan ei tiedä nykyisen kriisin syvyyttä ja jossa
valtiovalta on jättänyt auki kuntien talouteen keskeisesti vaikuttavia
ratkaisuja. Leikkauslistojen sijasta tarvitaan ohjelma siitä, miten
kaupungin ja Helsingin Energian ylijäämistä ohjataan lisää rahaa
työllistämiseen ja palveluihin. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että
valtuusto hylkää esitetyn strategiaohjelman ja edellyttää, että
kaupunginhallitus valmistelee laajasti asukkaita ja henkilöstöä kuullen
elvytysohjelman, jolla torjutaan työttömyyttä ja syrjäytymistä,
vahvistetaan peruspalvelujen rahoitusta, korjataan henkilöstön
palkkojen jälkeenjääneisyyttä sekä edistetään asuntorakentamista,
joukkoliikennettä ja uusiutuvan energian investointeja.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Siimes

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
 
Valtuustokauden 2009–2012 keskeisiä menestystekijöitä ovat
mielestäni onnistuminen lähiöiden kehittämisessä ja maahanmuuttajien
kotoutumisen tukemisessa. Nämä asiat ovat kiitettävällä tavalla esillä
käsiteltävänä olevassa strategiaohjelmassa, ja siinä esitettyjen
tavoitteiden toteutumista on syytä tarkkailla.
 
Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisessä merkittävässä
asemassa on riittävä, korkeatasoinen suomenkielinen opetus sekä
toimivat lähipalvelut. Lähipalvelujen osalta ei voi liiaksi korostaa
lähikoulujen merkitystä. Maahanmuuttajataustaisten lasten lukumäärä
on erityisen suuri itäisissä kaupunginosissa. Itä-Helsingissä myös
luokkakoot ovat keskimääräistä suurempia. Alaluokilla luokkakoot
voivat reippaasti ylittää jopa 30 lapsen rajan. Tiukasta taloudellisesti
tilanteesta huolimatta kaupungin on ryhdyttävä toimenpiteisiin
luokkakokojen pienentämiseksi.
 
Myös hyvätasoinen päivähoito on oiva keino edistää maahanmuuttajien
kotoutumista. Erityisesti pakolaistaustaisten lasten osallistuminen
ivähoitoon kolmannesta ikävuodesta eteenpäin tukee lapsen
suomen tai ruotsin kielen oppimista ja tasoittaa tulevaa koulunkäynnin
aloittamista. Tällä hetkellä tiukassa päivähoitotilanteessa, kun
päivähoitopaikkoja on vähemmän kuin päivähoitopaikan hakijoita, ovat
maahanmuuttajataustaiset perheet joutuneet haavoittuvaan asemaan.
Periaatteessa subjektiivinen päivähoito-oikeus on olemassa, mutta
käytännössä se ei tunnu toteutuvan oikeudenmukaisella tavalla.
 
Kun perhe hakee päivähoitopaikkaa nimenomaan lapsen tarpeista
htien, ei tarjonta vastaa kysyntää. Kun lapselle toivotaan paikkaa,
jotta hän oppisi kieltä ja saisi kavereita, ei hoitopaikka toiselta puolen
kaupunkia, vaikeiden kulkumatkojen päästä mitenkään palvele tätä
tarvetta. Näin palvelu jää helposti käyttämättä ja samalla lapsi jää vaille
arvokasta varhaiskasvatuksen myötä tulevaa tukea kotoutumiselle.
Tämä on minusta huolestuttava trendi kaupungissamme, varsinkin kun
samaan aikaan Arajärvi on mm. esittänyt, että esiopetus pitäisi
määritellä pakolliseksi kaikille lapsille, jotta yhä useampi heikommassa
asemassa oleva lapsi tulisi esikoulun piiriin. Toisena vaihtoehtona voisi
ajatella, että päivähoidon houkuttelevuutta lisätään, mutta jos
päivähoitopaikkoja on näin niukasti tarjolla, tämä toinen vaihtoehto ei
kyllä näytä toteutuvan.
 
Lähiöiden palveluita tulee kehittää sekä maahanmuuttajien että
kaikkien alueella asuvien hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta.
Pintojen silottelu ja kauniiden värien käyttäminen seinien pinnoilla ei
riitä. Lähiöissä tulee olla elävää toimintaa ja mielekästä tekemistä.
Erityistä huomiota tulee kiinnittää lähiöissä varttuvien nuorten tarpeisiin.
Ostoskeskuksissa tulee olla lähibaarin ja -kaupan lisäksi myös muuta
toimintaa. Kaupungin tuleekin nykyistä voimakkaammin tarjota omia
palvelujaan myös ostoskeskuksissa, erityisesti kriittisimmissä lähiöissä.
 
Helsingin kaupungin strategiassa mainitaan yhdeksi tavoitteeksi, että
Helsinki olisi hauska kaupunki. Toivon enemmän hauskuutta myös
kaupungin lähiöihin lisäämällä siellä mm. kulttuuritarjontaa, lähemmäksi
lapsiperheitä ja lähemmäksi lähiönuoria, ostoskeskuksiin, kirjastoihin ja
leikkipuistoihin. Lopuksi haluan esittää vielä yhden toivomusponnen.
Ehdotan, että:
 
Perheen ja työelämän yhteensovittamisen helpottamiseksi
ja pienten lasten koulupäivien eheyttämiseksi kaupunki
kehittää nykyistä voimallisemmin kouluissa tarjottavia sekä
maksullisia että maksuttomia harrastusmahdollisuuksia.
 
Perustelen tätä sillä, että on tärkeää, että näitä harrastuksia on tarjolla
eri puolilla kaupunkia ja niihin voivat osallistua myös vähävaraisten
perheiden lapset. Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus ainakin
yhteen harrastukseen. Lapsen näkökulmasta on mielekästä, jos
harrastukset ovat heti koulupäivän päätyttyä samassa sosiaalisessa
yhteisössä, missä he ovat olleet muunkin päivän, ja näin
ystävyyssuhteet ovat jatkuvia ja pysyviä ja lapsille jää myös iltaisin
vapaa-aikaa.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Pakarinen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.
 
Otan tässä omassa puheenvuorossani kantaa opetukseen ja yrittäjiin
liittyviin valtuustostrategian asioihin.
 
Opetuksesta ensinnäkin, opetustoimea koskeva keskeinen virke löytyy
strategian sivulta 15: ”Nuorille taataan koulutus- ja työllistymispolku”.
Menestymisemme Pisa-tutkimuksissa perustuu käsitykseni mukaan
pitkälti siihen, että suomalaisessa koulussa ketään ei jätetä. Myös
jatkossa on pidettävä huoli siitä, että jokaiselle annetaan oppimisen
mahdollisuudet ja siihen tarvittaessa tukea. Koulupolun sujuva
eteneminen peruskoulusta toisen asteen opintoihin ja siitä jatko-
opintoihin ja työhön on jokaisen helsinkiläisen perusoikeus, ja sen
varmistamiseen sijoitetut eurot tulevat moneen kertaan myöhemmin
takaisin.
 
Maahanmuuttajien määrän lisääntyminen tarjoaa opetustoimelle
lähivuosina valtavan haasteen, joka vaatii sekä rahallisia resursseja
että uusien toimintamallien luomista. Tähän on strategiassa otettu
hyvin kantaa. Se, että koulujen tuntikehyksiin ei ole tarkoitus tehdä
leikkauksia, helpottaa tavoitteiden saavuttamista opetustoimessa ihan
merkittävästi. Kaiken kaikkiaan tämän strategian pohjalta on luontevaa
jatkaa työtä, jota opetustoimessa jo tehdään.
 
Seuraavaksi sitten niihin yrittäjien asioihin. Yritykset mainitaan
strategiassa moneen kertaan, ja kaupungin arvoihinkin on kirjattu
yrittäjämielisyys. Yrittäjämielisyyteen pyritään strategian mukaan mm.
tonttitarjonnan, toimitilarakentamisen, yksinkertaistetun asioinnin ja
muun yhteistyön keinoin. Pidän kuitenkin puutteena sitä, että
kaupungin strategiaan ei ole otettu sen keskeisistä päätöksistä
yrityksille aiheutuvien vaikutusten arviointia. Suurin osa kunnissa
tehtävistä päätöksistä vaikuttaa myös yritysten toimintaedellytyksiin.
Oikeasti yrittäjämielisissä kunnissa onkin jo ryhdytty päätösten
yritysvaikutusten arviointiin.
 
Kun puhun yrityksistä, tarkoitan nimenomaan pieniä ja keskisuuria
yrityksiä. Helsingin talouden selkäranka on joustavien pk-sektorin
yritysten varassa. 83 % helsinkiläisistä yrityksistä työllistää alle 5
henkilöä. Uudet työpaikat syntyvät pääasiassa pieniin ja keskisuuriin
yrityksiin. Kokemusten mukaan pienet yritykset ovat myös taloudellisen
taantuman jälkeen ensimmäisenä lisäämässä henkilöstöään
taloudellisen tilanteen kohentuessa. Onkin tärkeää, ettemme laman
aikana heikennä elinkelpoisten yritysten toimintaedellytyksiä
kunnallisilla päätöksillä.
 
Kunnallinen päätös edellyttäisi yritysvaikutusten arviointia erityisesti
silloin, jos sillä muutetaan aikaisempaa linjaa suhteessa yrityksiin, jos
päätös on oleellinen kunnan kilpailukyvylle yritysten valitessa
sijaintipaikkaansa, jos päätöksellä on suuria kerrannaisvaikutuksia, jos
yrityksen toiminnan aloittaminen tai jatkuminen riippuu päätöksestä tai
jos päätöksestä seuraa tuntuvaa haittaa useille yrityksille, joiden
työntekijämäärä voi olla esimerkiksi 50 työntekijää. Tällaisia päätöksiä
tehdään Helsingin kaupungissa jatkuvasti, erityisesti kaavoituksen ja
maankäytön, liikenteen suunnittelun ja kaupungin hankintojen
yhteydessä. Esitänkin seuraavan toivomusponnen:
 
Hyväksyessään strategiaohjelman vuosiksi 2009–2012
kaupunginvaltuusto edellyttää, että viipymättä määritetään
myös periaatteet, joiden mukaisesti arvioidaan aina myös
yritystoiminnalle aiheutuvat vaikutukset, kun tehdään
ätöksiä maankäytöstä, liikennejärjestelyistä ja kaupungin
hankinnoista, tai muita merkittäviä päätöksiä.
 
Yritysten tarjoamaa potentiaalia ei ole Helsingissä riittävästi
hyödynnetty palveluntuotannossa. Strategiassa viitataan
kumppanuksiin, kilpailuttamiseen ja palveluseteleihin, mutta siihen ei
sisälly tarkempaa kuvausta palvelutuotannon periaatteista. Kaupungin
olisikin mielestäni laadittava palvelustrategia, jossa linjattaisiin
palvelutuotannon periaatteet ja palvelujen tuotantotavat, joista ilmenisi,
mitä palveluja kaupunki tuottaa itse, mitä mahdollisesti tuotetaan
yhdessä muiden kuntien kanssa sekä mitä yritysten tuottamia palveluja
se ostaa ja millä tavoin se niitä ostaa. Tässä yhteydessä olisi tärkeää
pitää huolta siitä, että yrityksiltä hankittavat palvelut pilkotaan
pienemmiksi kokonaisuuksiksi siten, että myös pienet ja keskisuuret
palveluja tuottavat yritykset kykenevät menestymään kilpailutuksissa.
Esitän siis vielä toisenkin toivomusponnen:
 
Hyväksyessään strategiaohjelman vuosiksi 2009–2012
kaupunginvaltuusto edellyttää, että viipymättä laaditaan
myös palvelustrategia, jossa linjataan palvelutuotannon
periaatteet ja palvelujen tuotantotavat ja määritellään, mitä
palveluja kaupunki tuottaa itse, mitä palveluja se tuottaa
yhdessä muiden kuntien kanssa sekä mitä yritysten
tuottamia palveluja se ostaa ja millä tavoin se niitä ostaa.
 
 

Ledamoten Torvalds

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Ärade ordförande, bästa
fullmäktige.
 
Puhuin jo strategiaseminaarissa transaktiokustannuksista. Jäin
kuitenkin pohtimaan ikuista ihmisenväliseen kommunikaatioon liittyvää
kysymystä, menikö sanoma perille. Lukiessani nyt uudestaan
strategiaohjelman tulin siihen surulliseen päätökseen, että sanoma ei
mennyt perille. En ryhdy nyt selittämään suurta teoriaa C. Douglass
Northin ja Oliver Williamsonin kirjoittaman kirjan perusteella, vaan
otetaan niin kuin armeijassa uudestaan ja yritetään vähän
perusteellisemmin.
 
Oletetaan, että jossain päin maailmaa on kaupunki, joka innostuneena
kilpailuttamisesta ja tietokoneiden luomista mahdollisuuksista on
perustanut suuren hankintajärjestelmän. Tällaisia esimerkkejä
löydetään ihan mistäpäin tahansa, kansainväliset tutkimukset
osoittavat, että kahden viimeisen vuosikymmenen aikana erilaiset
mammuttimaiset rakenteet ovat syntyneet tuhkatiheään siitä
huolimatta, että ainakin osa meistä oletti, että tietokoneet voisivat
keventää organisaatioita.
 
Nämä mammuttiorganisaatiot suorittavat tietenkin työtä käskettyä ja
lähettävä tarjouspyyntöjään uutterille yrityksille. Menestys on tietenkin
valtava. Oletetaan, että tämä kaupunki tarvitsee rikkakihveleitä 10 000
kappaletta. Tarjoukset ovat edullisia, ja lopullinen hinta painuu 40 %
oletettua halvemmaksi. Kaikki ovat tyytyväisiä, hankintaorganisaation
päälliköille maksetaan kohtuullisia bonuksia, ja itsenäisyyspäivänä joku
erityisen onnekas muistetaan Suomen Leijona ritarikunnan 3. luokan
komentajamerkillä.
 
Välihuuto!
 
Ei ole vielä. Mutta kukaan ei ole vaivautunut laskemaan, miten paljon
työtä menee näiden kihveleiden jakamiseen kaupungin kaikille
kihveleitä tarvitseville virastoille ja laitoksille. Siinä kuluu Winston
Churchilliä lainaten ”verta, hikeä ja kyyneleistä” ja kuluu aivan
hirvittävästi rahaa. Koska se on veronmaksajien rahaa, kukaan ei
juurikaan ole siitä huolestunut. Loppujen lopuksi, kun hankintaviraston
päällikkö seisoo Pietarin portilla, hän joutuu tunnustamaan, että
näennäisesti ansaitut rahat ja rapiat päälle meni näiden helvetin
kihveleiden jakamiseen alaspäin hierarkiassa (virastopäällikön vähän
sopimaton kielenkäyttö johtuu tietenkin Pietarin portin läheisyydestä ja
tarpeesta tunnustaa maallisia syntejä).
 
Tämä oli siis lyhyt esitys transaktiokustannusten pitkästä ja surullisesta
historiasta. Tällaiset kustannukset ovat byrokratian yleisenä
vitsauksena, ja ne kasvavat sitä suuremmaksi, mitä laajemmasta
hallinnosta on kyse. En aio nyt järkyttää teidän enkä varsinkaan
kaupunginjohtajien mielenrauhaa arvioimalla, että miten paljon tällaista
tyhjäkäyntiä piileskelee Helsingin kaupungin virastossa. Olen kuitenkin
varsin vakuuttunut, että kaupunki menettää tämän byrokraattisen
sairauden tähden kymmeniä, ellei satoja miljoonia. Tästä syystä esitän
yhden ponnen:
 
Hyväksyessään strategiaohjelman valtuusto edellyttää,
että hallintokunnat ja mahdollisesti asetettava ohjausryhmä
perusteellisesti tutkii ja pohtii transaktiokustannusten
merkitystä liian suuriksi yvien hankintojen osalta.
 
Kaupunkivaltuusto ? , että pääkaupunkiseudun pienyritykset voisivat
paremmin osallistua kaupungin palvelujen ja hankintojen
kilpailuttamiseen, jos todellisia transaktiokustannuksia otettaisiin
huomioon.
 
Sitten viitaten valtuutettu Björnberg-Enckellin esittämään
puheenvuoroon toinen ponsi:
 
Hyväksyessään strategiaohjelman vuosiksi 2009–2012
kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupunki
osallistuu Vantaan kanssa paitsi Helsingin ja Vantaan
kaupunkien mahdollisen yhdistymisen selvitykseen myös
Vantaan kaupunginvaltuuston esittämän ns.
seutuhallintomallin selvitykseen.
 
Kiitos.
 
 

Kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Bogomoloff

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
En ilmoittaudu seutuhallintomallin kannattajaksi, mutta se oli spontaani
reaktio, tärkeintähän tässä on nyt se, että ollaan strategiaa
käsittelemässä. Tämä koko tilanne, jossa nyt ollaan, on tietysti varsin
dramaattinen. Talous on mitä on, ja monet vaarat vaanivat vielä nurkan
takana. Me emme tiedä, olemmeko nähneet globaalin talouden pohjat
vielä vai olemmeko kenties vielä uusien rysähdysten edessä. Sen aika
näyttää tässä varmastikin kevään mittaan, ja syksyllä kenties ollaan
hiukan viisaampia. Sen takia onkin hyvä, että nyt ei näitten tietojen
valossa, joita meillä nyt on, lähdetä repimään sinällään budjettia auki
vaan pohditaan erilaisia palveluja ja tuotantotapoja ja niin poispäin.
Talouden detaljitasolla raameihin liittyvä pohdinta, sen vuoro on
syksyllä.
 
Haluan tässä yhteydessä kuitenkin sanoa, vaikkei asiasta puhutakaan,
että yhdyn niihin näkemyksiin, joita täällä on esitetty ja joiden mukaan
veronkorotus sinällään ei ole paras mahdollinen ratkaisu, koska osa
meidän täällä maksamistamme veroista väistämättä valuu maakuntiin,
ja se ei varmaan ole Helsingin ykkösetuja.
 
Eniten vaarassa erilaisissa taloudellisissa kriiseissä on tietysti
marginaaliryhmät. On tietysti hassua puhua marginaaliryhmistä ja
lapsista samaan aikaan ja samaan hengenvetoon, mutta lapset ja
nuoret ovat omalla tavallaan marginaaliryhmiä. Niistä aika vähän tällä
hetkellä välitetään ja huolehditaan monissakin piireissä ja kodeissa, ja
se on sangen valitettavaa. Vastuullisuutta peräänkuuluttaisin laajasti
enemmän erityisesti koteihin, mutta kun ja jos sitä aina ei ole tarjolla,
on hyvä, että yhteiskunta voi auttaa silloin, kun siihen on tarvetta ja siitä
on hyötyä.
 
Myös maahanmuuttajat muodostavat ryhmän, erityisryhmän, joka
tarvitsee omassa toiminnassaan erilaista tukea ja ennen kaikkea
integraatiota, jota tarjoaa helpostikin sekä kolmannen sektorin toimijat
että erilaiset kulttuuri- ja liikuntatoiminnot ja -seurat. Esitänkin
seuraavan toivomusponnen:
 
Hyväksyessään strategiaohjelman valtuusto edellyttää,
että syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten
selviytymistä tuetaan ennaltaehkäisevin toimin. Näitä ovat
erityisesti liikunta- ja kulttuuriharrastukset, joiden
kustannukset tulee kaupungin toimin pitää kohtuullisina.
 
Samassa yhteydessä kannatan valtuutettu Pakarisen kahta täällä
tekemää pontta.
 
 

Valtuutettu Soininvaara

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Ensin kommentoin valtuutettu, ministeri Kiviniemen täällä esittämää
puheenvuoroa, jossa hän valitti, että Helsinki neuvoo muuta maata
hiilikasan vierestä. Ensinnäkin maakaasuputken takaa myös, ennen
kaikkea sieltä, mutta on selvää, että pitkällä aikavälillä Helsingin on
muutettava lämmitysjärjestelmäänsä, ja se onkin iso ja hankala päätös.
Mutta kaikki se, mikä näyttää ikään kuin pahalta, ei aina ole niin paha,
eikä se, mikä näyttää niin hyvältä, ole aina niin hyvää.
 
Jos tästä ottaa esimerkiksi vaikkapa Oslon, joka kehuu, että
käyttäessään aina vain vesivoimalla tuotettua sähköä lämmitykseen he
ovat hiilidioksidista vapaa. Mutta jos Oslo lämmittäisi kaupunkinsa yhtä
syntisesti kivihiilellä kuin Helsinki, hiilidioksidipäästöt Pohjoismaissa
olisivat paljon pienemmät. Koska nyt se sähkö, mitä Oslo käyttää
lämmittämiseen, joudutaan Tanskassa tuottamaan lauhdevoimalla, ja
sen takia Oslon lämmittämiseen menee tosiaan kaksi kertaa enemmän
hiilidioksidia kuin Helsingin lämmittämiseen.
 
Samasta syystä itse asiassa se, mistä Suomessa pitäisi ensimmäiseksi
päästä eroon, on sähkölämmitys, koska kaikki sähkölämmitys aina
käyttää tosiaan sitä viimeistä voimalaitosta. Se viimeinen voimalaitos
suljettaisiin, jos sähkölämmitystä ei olisi. Se viimeinen voimalaitos
melkein koko vuoden Pohjoismaissa on aina joko Tanskassa tai
Porissa oleva kivihiili-lauhdevoima, ja sen takia tuon sähkölämmityksen
päästöt ovat itse asiassa erittäin suuret. Nurmijärven lämmittäminen vie
kuusi kertaa asukasta kohden enemmän hiilidioksidia kuin Helsingin
lämmittäminen.
 
On tietysti hyvä käyttää Suomessa bioenergiaa, mutta ei ole mitään
järkeä kuljettaa sitä bioenergiaa kovin pitkiä matkoja. Sellainen tilanne,
jossa esimerkiksi jostakin Lahden kaupungin takaa tuotaisiin Helsinkiin
puuta ja kuljetettaisiin Helsingistä kivihiiltä Lahteen, ei siinä olisi mitään
järkeä, senkaltaisessa toiminnassa. Sen takia, kun nimenomaan
Helsinki kannattaisi siirtää biomassalämmitteiseksi, pitäisi melkein koko
muun Suomen olla sitten ensin. Helsingin kannattaisi käyttää
biomassaa vain tästä lähihankinta-alueelta, ja sitä ei ole kovin paljon
siellä.
 
Yksi kysymys, johon Helsingissä joudutaan ottamaan kantaa, joka ei
ole helppo kenellekään, erityisesti Vihreille, on tarjous Helsingin
mmittämisestä Loviisasta tuodulla ydinlämmöllä. Olkoon mikä kanta
tahansa ydinvoimaan, on tietysti selvää, että jos sitä ydinvoimaa on niin
ei sitä kuumaa vettä kannattaisi mereenkään laskea vaan sitä
kannattaisi käyttää tietysti lämmittämiseen. Se nyt on yleinen ajatus,
että hköä ja lämpöä kannattaa tuottaa yhtä aikaa, eikä Vihreille
mitenkään kauhean vieras ajatus.

Tuohon ratkaisuun sisältyy paljon ongelmia. Yksi on se, että se on
aivan tolkuttoman kallis. Se putki maksaa miljardi euroa, ja on itse
asiassa olemassa myös ydinlaitosvaihtoehtoon paljon halvempia
ratkaisuja ja edullisempia ratkaisuja. Sitten esimerkiksi Oskarshamnin
ydinvoimala oli Ruotsissa puoli vuotta kiinni, milläs Helsinki silloin
lämmitetään, jos siellä tulee joku tiplu siinä laitoksen käytössä? Se ei
ole aivan yksinkertaista. Tämänkaltaisia sitten joudutaan miettimään
joskus. Mutta ennen kuin tulee Helsingin vuoro luopua tästä nykyisestä
lämmitysjärjestelmästä, pitää ympäristön ja olosuhteiden muuttua aika
paljon. Sen takia se vuoro ei ole ihan heti.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Alkuperäinen puheenvuoroni piti kuitenkin koskea Helsingin
kaupunkisuunnittelua ja itse asiassa sitä, kuinka hyvällä
kaupunkisuunnittelulla vastataan siihen kilpailuun, joka tulee
syntymään toisaalta Espoon ja toisaalta yhdistyvän Helsingin ja
Vantaan välille, jos tällainen yhdistyminen syntyy. Meidän ei pidä
vastata tähän millään selektiivisellä, epäsosiaalisella asuntopolitiikalla
vaan yksinkertaisesti niin hyvällä kaupunkiympäristöllä, että täällä
halutaan asua eikä niin, että tänne joudutaan asumaan. Silloin me
pystymme kyllä kilpailemaan ikään kuin tästä sosiaalisesta
tasapainosta ja pitämään tämän sosiaalisen tasapainon täällä
pääkaupunkiseudulla.
 
Se tarkoittaa erittäin voimakasta lähiösaneeraamista, ja toivottavasti
vantaalaiset ystävämme eivät suutu, mutta tätä saneeraamisen tarvetta
on siellä vantaalaisissa lähiöissä aika paljon. Se tarkoittaa myös sitä,
että meidän kannattaa panna kantakaupunki kuntoon, ja eräs hyvin
hyvä tapa panna kantakaupunki kuntoon on varata noin joka kolmas
katu kävely- tai pihakaduiksi, jolloin syntyy kävelykatujen verkosto. Siis
sellainen, että osa kaduista on autoliikennettä, osa kävelyliikennettä
varten. Se on myös kansanterveydellisesti hyvä, koska sen jälkeen kun
kävely-ympäristö on hyvä, ihmiset alkavat kävellä enemmän ja
liikenteen tarve vähenee ja kaikkea muuta sellaista. Ja kertakaikkisesti
niissä kaupungeissa, joissa tällaista politiikkaa on noudatettu, elämä on
paljon hauskempaa kuin niissä, joissa liikkuminen on hankalampaa.
 
Autot eivät liikkumiseen tarvitse jokaista katua, mutta ne toistaiseksi
tarvitsevat jokaista katua pysäköimiseen. Sen takia tämä suunnitelma
edellyttää, että pysäköiminen siirretään maan alle. Se maksaa aivan
tolkuttomasti, mutta nostamalla asukaspysäköinnin hinnan jotenkin
rkeväksi me pystymme ehkä 10 miljoonaa euroa vuodessa saamaan
tätä kautta. Tämä 10 miljoonaa kannattaa käyttää tämän maanalaisen
pysäköinnin järjestämiseen, tällä tavalla voidaan noin kaksi kilometriä
kävelykatua toteuttaa joka vuosi, ja muutamassa vuodessa Helsinki on
sen jälkeen paljon miellyttävämpi paikka sekä asua, olla että liikkua.
 
 

Valtuutettu Koskinen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Kannatan aluksi valtuutettu Harry Bogomoloffin tekemää
toivomuspontta.
 
Täytyy kiittää strategian tekoon osallistuneita. Laadittu strategia-
asiakirja on rakenteeltaan hyvä ja sisällöltään lähes kaiken kattava.
Epävarmuus taloudellisen tilanteen kehityksestä vaikuttaa esitettyjen
toimenpiteiden toteutukseen ja ainakin toteutusaikatauluun.
Maailmantalouden murroksessa kaupungin taloutta ei voida rakentaa
suuryritysten ja suurteollisuuden varaan. Epävakaina aikoina työpaikat
löytyvät nimenomaan joustavalta ja muuntautumiskykyiseltä pk-
sektorilta. Helsinkiläisistä yrityksistä 83 % työllistää alle 5 henkilöä.
 
Työtilavuokrien, kauppahallipaikkojen ja toripaikkojen vuokrat tulee
ilyttää kohtuullisina jo kaupungin elävyyden turvaamiseksi.
Maankäyttöä tulee arvioida laajemmin kuin ainoastaan
asuntorakentamisen osalta. Asunto- ja maapoliittisia tavoitteita
asetettaessa tulee myös varmistaa varasto- ja tuotantotilojen riittävyys
Helsingissä. Kaupoille, palveluille ja pienteollisuudelle tulee kaavoittaa
riittävästi tarkoituksenmukaisia tiloja niin kantakaupungissa kuin
lähiöissäkin. Samalla on huolehdittava sujuvista liikenneyhteyksistä
palveluiden äärelle ja työpaikkoihin. Tähän liittyen teen seuraavan
toivomusponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Sipoon kunnasta
Helsinkiin liitetyn alueen kaavoituksessa otetaan huomioon
myös pk-yritysten toimitilatarpeet.
 
Lisäksi teen strategiaan liittyen seuraavan toivomusponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki tiedottaa
nykyistä tehokkaammin opiskelijoille ja yrityksille
oppisopimuskoulutukseen osallistumismahdollisuuksista ja
sen hyödyistä.
 
Kolmas toivomusponsi:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että virastojen
tulospalkkiojärjestelmiä kehitetään tukemaan todellisia
tulosparannuksia ja innovaatioita.
 
Neljäs toivomusponsi:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki kehittää
hankintapolitiikkaa tukemaan innovaatioiden syntymistä ja
käyttöönottoa sekä innostaa hallintokuntia etsimään
innovatiivisia toimintamalleja hankinnassa.
 
Viides toivomusponsi:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että oman
palvelutuotannon kustannusrakenteen selvittelyä jatketaan
kilpailukyvyn varmistamiseksi ja tuotannon tehostamiseksi.
 
 
 

Valtuutettu Krohn

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Strategiaohjelmassa on paljon hyvää, tuosta valitettavasti taloudellinen
on huonontunut ja muuttunut vaikeasti ennustettavaksi, joka on
vaikeuttanut valintojen tekemistä strategiasta, eli sen korostamista,
mitä me haluamme tällä valtuustokaudella saada aikaiseksi. Emme
mielestäni saa jähmettyä nykyisiin toimintamalleihin. Palveluiden
saatavuutta, laatu ja vaikuttavuutta voidaan lisätä toimintaa
kehittämällä, sähköisten palveluiden käyttöönottamisella ja niiden
laajentamisella, tilojen yhteiskäytöllä ja tukipalveluita keskittämällä.
 
Kaupungin tärkein tehtävä on asukkaidensa hyvinvoinnin lisääminen.
Hyvinvoinnin mittaria voidaan käyttää terveyttä. Sivulla 9 mainittu
tavoite helsinkiläisten terveyserojen kaventamisesta on minusta
merkittävä strateginen tavoite. Helsingissä on jatkuvasti noin 20
terveyskeskuslääkärin vaje. Tämä tarkoittaa, että noin 40 000
helsinkiläistä on ilman omalääkäriä. Suunniteltu vapaa hakeutuminen
tai listautuminen eivät poista tätä lääkärivajetta tai -pulaa, vaikka
jakaakin sitä hieman oikeudenmukaisemmin. Toisin sanoen,
monisairaat saavat omalääkärin ja terveet satunnaiskäyttäjät eivät
pääse lääkärin, se pula tavallaan kohdistuu ehkä
oikeudenmukaisemmin, mutta ei se sitä poista.
 
Strategian näitä toimenpiteitä ei pystytä toteuttamaan ilman
ammattitaitoista henkilökuntaa. Lääkärivaje kohdistuu tällä hetkellä
erityisesti sosioekonomisesti heikoimmille alueille, joilla sairastavuus ja
kuolleisuus on suurempaa. Positiivinen diskriminaatio, joka
toimenpiteissä on mainittu, on sekä tärkeää että oikeudenmukaista.
Toisaalta kaupungin velvollisuus on järjestää terveyspalvelut, joten jos
lääkäreitä ja muuta henkilöstöä ei saada rekrytoitua, on käytettävä
ostopalveluita, kunnes vaje on korjattu. Oman rekrytoinnin
onnistumiseksi pitää kehittää toimintamalleja ja lisätä joustavuutta,
myös johtamisosaamiseen pitää satsata. Ilman lääkäriä ja siten
terveyspalveluita olevat kaupunkilaiset eivät voi kuitenkaan odottaa
loputtomasti heille kuuluvia palveluita.
 
Pienikin lääkärivaje romahduttaa monisairaiden hoidon sekä
satsaukset ennaltaehkäisyyn, koska silloin joudutaan keskittymään
akuuttisairauksiin. Tämä ei ole terveyshyödyn kannalta tuloksellisinta.
Pahimmillaan vaje johtaa siihen, että paikalla olevilla lääkärillä on liian
kiire ottaa potilaita vastaanotolle. Tämä on paradoksaalista mutta totta.
Potilaiden asioita hoidetaan puhelimessa, paperilla tai hoitajien
konsultaatioiden yhteydessä, mutta lääkärivastaanotolle pääsemisen
kynnys nousee korkeaksi.
 
Terveydenhuollon ongelmana on myös erikoissairaanhoidon
korostuminen avosairaanhoidon kustannuksella. Sairauksien nopea
hoito tarvittaessa erikoissairaanhoidossa on tärkeää, mutta
terveyseroihin vaikutetaan erityisesti perusterveydenhuollon keinoin.
Toisaalta merkittävä terveyseroja selittävä tekijä on tupakointi.
Akateemisesti koulutetuista miehistä tupakoi 5 %, vain peruskoulun
käyneistä 50 %. Tämä ero ilmenee jo nuorena, jolloin tupakointi
aloitetaan. Lukion aloittavista nuorista tupakoi reilu 10 %,
ammattikoulun aloittavista 40 %.
 
Helsingin pitää satsata tupakoinnin lopettamisen tukemiseen ja
toisaalta tupakoinnin aloittamisen ennaltaehkäisyyn. Tämä ei onnistu
kielloilla ja rajoituksilla, tarvitaan ammattitaitoista hoitoa tupakoiville ja
aktiivisia toimenpiteitä etenkin riskinuorten tupakoinnin ehkäisyyn.
Lakupiippujen kielto ei auta, tupakoinnin aloittavat nuoret tuskin ovat
lapsuudessa saaneet liikaa lakupiippuja. Sen sijaan on näyttöä, että
tupakoivien vanhempien lapset aloittavat tupakoinnin herkemmin.
 
Helsinki on jo kaksi vuotta sitten perustanut tupakkaklinikan. Sen
olemassaolo on kuitenkin hyvin säilynyt salaisuus. Näin hienoa
toimintaa kannattaa mainostaa aktiivisesti ja pitää huolta, että resurssit
riittävät kysynnän kasvaessa. Se muuten sijaitsee Kalliossa, sitä
varmaan suuri osa terveydenhuoltohenkilökunnastakaan Helsingissä ei
tiedä.
 
Strategiassa on hyvin korostettu, että terveyseroihin vaikuttaminen on
myös muiden toimijoiden kuin terveyskeskuksen asia. Hyvinvoinnin
lisäämiseksi tämä onkin välttämätöntä. Muutamia esimerkkejä, joilla
itä strategiassa mainittuja toimenpiteitä voidaan edistää: Esimerkiksi
koulutus auttaa mielekkään työn löytämisessä, ja se edistää sekä
hyvinvointia että terveyttä, ihmiset elävät pidempään. Toisaalta
liikunnan lisäämiseksi erilaisia projekteja paremmin toimii kävelyä ja
pyöräilyä suosiva kaavoitus sekä turvallinen ympäristö, jossa ihmiset
myös uskaltavat liikkua. Autoilun vähentäminen tekee liikkumisesta
miellyttävämpää ja siten houkuttelevampaa.
 
Toisaalta nuorten päihteidenkäyttöä voi ennaltaehkäistä lastenkulttuuri,
joka tarjoaa elämyksiä. Lastenkulttuuria käyttävät kuitenkin vähemmän
ne, joiden vanhemmilla on vähemmän resursseja, sekä taloudellisia
että henkisiä, viedä lapsiaan kulttuurin pariin. Kulttuuria pitää tuoda
lähelle niitä lapsia, joiden mahdollisuudet siitä nauttimiseen ovat
muuten pienemmät. Toisaalta masentunutta äitiä saattaa neuvolaa
enemmän auttaa naapuri, johon hän on tutustunut leikkipuistossa. Eli
pienetkin satsaukset yhteisöllisyyteen luovat sellaista sosiaalista
pääomaa, josta me kaikki hyödymme.
 
Olen iloinen, että valtuusto on saanut strategian käsittelyyn, tämä on
hyvä käsikirja sekä kaupunginhallituksen, lautakuntien että virastojen
käyttöön.
 

Valtuutettu Sumuvuori

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Tämä käsittelyssä oleva valtuustostrategia on mielestäni ihan hyvä
kaupungin yleiskirjaus arvoista ja tavoitteista ja ehdotuksista niihin
pääsemiseksi, mutta konkreettiset toimenpiteet tulevat vielä kyllä
monta kertaa sekä lautakuntien että valtuuston pohdittaviksi ja
päätettäviksi. Mutta siitä huolimatta on hyvä, että tämänkaltainen
valtuustokauden kestävä paperi on saatu neuvoteltua.
 
Omasta mielestäni yksi strategian tärkeimmistä linjauksista on
ehdottomasti tavoite kaupunkilaisten eriarvoisuutta ja
kaupunkiköyhyyttä vähentävistä toimenpiteistä, mikä tarkoittaa
hyvinvointipalvelujen turvaamista ja syrjäytymisen ehkäisemistä.
Hallintokuntien tehtäväksi jää sitten tarkemmin selvittää, miten nämä
palvelulupaukset määritellään. Kaupungin palvelustrategian
määritteleminen on todella iso kokonaisuus, jossa palveluverkko ja sen
kehittäminen ovat ensiarvoisia. Strategiassa tavoitellaan palveluverkon
kehittämistä vaikuttavuuden lisäämiseksi. Yhtenä kriteerinä pidetään
esimerkiksi tilojen yhteiskäyttöä, tilojen käytön tehostamista ja
sähköisten palvelujen lisäämistä.
 
On todella hyvä, että strategiaan on kirjattu, että asukkaiden kannalta
keskeisimpien toimipisteiden, kuten koulujen, päiväkotien,
nuorisotilojen ja terveysasemien verkkoja tarkastellaan
kokonaisuutena, että olisi mahdollista löytää kullakin alueella myös
mahdollisuudet yhteistilojen käyttöön. Viime valtuustokaudella itse
asiassa liikuttiin jo aika hyvin tähän suuntaan, kun esimerkiksi opetus-
ja nuorisotoimet keskustelivat mahdollisesta koulutilojen yhteiskäytöstä.
Mielestäni ajatus nuorisotilasta esimerkiksi koulun yhteydessä onkin
erittäin kannatettava ajatus, jolla voisi saavuttaa paitsi
kustannushyötyjä myös säilyttää alueellisia palveluita lähellä nuoria.
 
Palveluverkkoa kehitettäessä onkin pidettävä yhtenä tärkeimpänä
tavoitteena strategiaan kirjattua linjausta siitä, että palveluverkon
tarkistuksissa pyritään säilyttämään lasten lähipalvelut. Tämä
lähipalvelu-periaate koskee kyllä myös nuorisotoimea, myös
nuorisotiloissa alueellisuus on turvattava, mutta samalla on haasteena
tarkastella myös sitä, että nuorisotoiminta pysyy vetovoimaisena. Tällä
hetkellä, kun näitä vetovoimaisuustekijöitä tarkistellaan, on helppo
havaita ja siitä on kirjoitettu artikkeleitakin, miten Kampin
kauppakeskus on tällä hetkellä Helsingin vetovoimaisin nuorisotalo.
 
Kun mietitään palveluverkon järjestämistä tulevaisuudessa, näitä
yhteistyö- ja kumppanuuskuvioita, en pitäisi huonona ajatuksena
esimerkiksi uudenlaisten kumppanuussuhteiden virittämistä
nuorisotoimen puolella. Esimerkiksi Kampin kauppakeskuksen kanssa
voisi hyvin kokeilla neuvotella siitä, onko nuorisotoimella mitään
mahdollisuutta tehdä yhteistyötä.
 
Palveluverkon kehittämistä varten perustetaan hienonkuuloinen
palveluverkkokomitea, joka valmistelee valtuustolle esityksen tulevista
linjauksista. Tätä palveluverkkokomitean esitystä on ehdottomasti
valmisteltava käsi kädessä kaupunkitason toimitilastrategian kanssa,
jossa on tarkoitus nimenomaan tarkastella esimerkiksi tilojen
yhteiskäyttöä ja tilojen käytön tehostamista.
 
Sitten toiseen asiaan, eli strategian tasavertaisuus ja yhdenvertaisuus -
kohtaan. Nyt valtuustostrategiaan on kirjattu, joka on tosi hyvä kirjaus,
että väkivallan ehkäisyn ohjelma päivitetään. Tässä yhteydessä pitäisi
kiinnittää huomiota erityisesti lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn ja laatia
sitä varten myös konkreettiset toimenpide-ehdotukset, jotka kattaisivat
kaikki asiaan kuuluvat hallintokunnat. Lähisuhdeväkivallasta on tehty
viime vuosina aika paljon tutkimuksia, esimerkiksi Suomessa vuonna
2005 tehdyssä eräässä tutkimuksessa tuloksena oli, että lähes 20 %
naisista on joutunut puolisonsa tekemän fyysisen väkivallan tai sen
uhan kohteeksi jossain vaiheessa. En halua viedä tätä asiaa vain
naisiin, vaan tämä voi tietysti olla toisinkinpäin, vaikka suurin osa
lähisuhdeväkivallasta kärsivistä uhreista on naisia. Siksi pidän hyvänä
termiä ”lähisuhdeväkivalta”.
 
Koska vain pieni osa lähisuhdeväkivallan uhreista hakee apua, on
erityisen tärkeää, että tämä avun tarve tunnistetaan ja väkivalta
tunnistetaan. Kaikilla perheiden kanssa työskentelevillä viranomaisilla
olisi siksi oltava riittävästi taustatietoja ja koulutusta, että
perheväkivaltaan pystyttäisiin ylipäätään puuttumaan. Siksi
lähisuhdeväkivallan ehkäisyä varten olisikin syytä tehdä
poikkihallinnollinen pitkän tähtäimen toimintaohjelma, joka voitaisiin
käsitellä väkivallan ehkäisyn ohjelman päivittämisen yhteydessä.
 

Toimintaohjelmassa on silloin huomioitava esimerkiksi
neuvontapalvelut, terveyspalvelut, turvakodit, tukiryhmät ja
viranomaisasioinnin järjestäminen. Teenkin seuraavan ponsiesityksen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että väkivallan ehkäisyn
ohjelman päivittämisen yhteydessä laaditaan
lähisuhdeväkivallan vastainen toimintaohjelma eri
hallintokuntien yhteistyönä.
 
Erityistä kiitosta strategiassa ansaitsee kyllä tässä asiassa
turvakotipaikkojen lisääminen. Sen lisäksi on kuitenkin väsymättömästi
pyrittävä vähentämään niiden tarvetta puuttumalla mahdollisimman
varhaisessa vaiheessa perheiden ongelmiin ja lähisuhdeväkivaltaan.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Asko-Seljavaara

 
Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Ensimmäiseksi haluan kannattaa valtuutettu Koskisen erinomaisia
ponsia.
 
Sitten kertoisin valtuutettu Krohnille, että lääkäripula on vähitellen
väistymässä, koska nyt jo saimme anestesialääkäreitä palkattua omalle
asemallemme Malmissa, eikä tarvitse käyttää vuokralääkärifirmaa
enää. Olen iloinen siitä, että valtuutettu Soininvaara haluaa haudata
yksityisautot maan alle, olen samaa mieltä. Jos kerran ihmisillä on
varaa ajaa autoa, niin kyllä hänellä pitää olla myös varaa ostaa tai
vuokrata parkkipaikka itselleen. Se oli aika yllätys, että valtuutettu
Soininvaara hiljaisuudessa vähän kuin kannatti Loviisan
atomivoimalaakin, jos me saisimme sieltä lauhdevettä ja Helsinki
voitaisiin sillä lämmittää.
 
En ole yhtään huolissani siitä, että atomivoimala olisi kunnostuksen
alaisena ja silloin emme saisi tätä lämpöä, sillä mehän olemme
yhteisissä pohjoismaisissa markkinoissa sähkön suhteen niin, että en
usko, että atomivoiman huolto aiheuttaisi sitä, että emme saisi lämpöä
ollenkaan.
 
Tämä strategia-asiakirja, josta nyt keskustelemme, on mielestäni
erittäin hyvin laadittu ja se on oikein hauska lukea. Eniten arvostan
kohtaa 4, eli monimuotoinen, kansainvälisesti kilpailukykyinen ja
turvallinen Helsinki. Siinä kaupungin vetovoimaa lisätään
matkailukaupunkina, design-kaupunkina, ruokakaupunkina, kuten
ylipormestari moneen kertaan on kertonut, arkkitehtuurin edelläkävijänä
ja niin edespäin. Ei unohdeta nuorisoa eikä kulttuuria, vaikka
valtuutettu Puoskari sanoi, ettei kulttuuria mainita. Kyllä se on moneen
kertaan tässä strategiassa mainittu.

Itämeren suojeluun kiinnitetään erityistä huomiota. Helsingin liikennettä
kehitetään raiteille ja maan alle metroon sekä pyöräilykaupunkina,
sekin on hienoa. Innoissani näen silmissäni sillan Kruunuhaasta
Laajasaloon. Vaikka en asu Laajasalossa, tulen varmasti fillarilla
ajamaan sillan yli ja seuraamaan esimerkiksi purjehduskilpailuja sillan
alla ja käymään Korkeasaaressa ja Laajasalossa.
 
Kaupungin perustehtävänä on peruspalveluiden järjestäminen, ja niistä
kalleimman osuuden lohkaisee sosiaali- ja terveyspalvelut.
Peruspalvelut sitovat myös runsaasti työvoimaa, josta tulee olemaan
suuri puute. Sivulla 11 toistetaan taas näitä vanhoja kliseitä, että
vanhustenhoidossa on vähennettävä laitospaikkoja ja lisättävä kotona
asumista. Tästä arvomaailmasta on kohta päästävä eroon, sillä suuret
ikäpolvet tulevat elämään kaikki 90-vuotiaiksi, ja heitä on tosi paljon.
Emme asu enää 90-vuotiaana omakotitalossa Pakilassa emmekä 200
neliön asunnossa Rööperissä. Me tarvitsemme palvelutaloja, me
tarvitsemme vanhainkoteja tai vanhuudenkoteja, niin kuin niitä ehkä
silloin kutsutaan.
 
Me tarvitsemme palvelutaloja, joissa on eri tasoista hoivaa, jota
voimme ostaa omalla rahalla tai sitten, jos ei ole varaa, kunta maksaa
hoivan. Jokainen vanhus ansaitsee turvallisen ja arvokkaan
vanhuuden, eikä vanhusta voida enää jättää yksin kotiin.
 
Strategiassa tuomitaan siis sekä vanhainkodit että pitkäaikaishoito,
mutta sitä me tulemme ehdottomasti vielä tarvitsemaan. Niin kauan,
kun vanhustenhoito Helsingissä on kahden toimijan alaisuudessa –
sosiaaliviraston ja terken – se ei tule toimimaan optimaalisesti. Sen
takia olenkin erittäin iloinen siitä kirjauksesta, joka strategiaan on tehty,
että aletaan selvittää sitä, voiko sosiaaliviraston ja terveysviraston
toiminnat yhdistää ainakin siltä osin, että vanhustenhoito saatetaan
yhden toimijan alaisuuteen.
 
 

Valtuutettu Pajamäki

 
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Tässä vaiheessa oikeastaan on hyvä kerrata lähinnä lukuohjeita itselle
tämän strategiapaperin suhteen ja virkamiehille, koska ehkä aluksi voisi
sanoa, että keskeistä tämän strategiaohjelman suhteen on, että se
todella nyt tämän valtuustokauden ajaksi, kun se hyväksytään,
saadaan integroitua kaikkeen ja kaikilla tasoilla kaupungin toimintaan,
joka tietysti tarkoittaa sitä, että eri toimialojen virkamiesten tulee
kaikissa vastauksissaan – oli ne sitten valtuutettujen aloitteita tai ponsia
tai kunnan asukkaiden aloitteita – katsoa, mitä strategiaohjelmassa on
tavoitteeksi kirjattu ja myös muuttaa vastauspohjiaan ns. tämän
mukaiseksi. Se on tietysti kaikkien lautakuntien jäsenien ja
kaupunginhallitusten jäsenien ja muiden tehtävä valvoa, että tämä
toteutuu. Näin strategiaohjelma vain saadaan käytännössä toteutettua.

Teen tässä pari pontta ja puutun pariin yksityiskohtaan. Ehkä
keskeisimpänä henkilökohtaisesti näen tämän kaupungin
omistajapolitiikan tässä strategiaohjelmassa ja oikeastaan
nimenomaan sen tässä prosessissa, mitä on tapahtunut, suhteessa
ensin kaupungin johdon esitykseen ja sitten tähän poliittiseen
neuvotteluun, poliittiseen valmisteluun, mitä tässä on tehty. Tällaiset
kohdat, jossa haluttiin yhtiöittää, kilpailuttaa, yksityistää, ne kohdat on
muutettu tässä nyt meillä käsittelyssä olevassa paperissa siihen
muotoon, että ne selvitetään. Minä haluan vielä täältä pöntöstä toistaa
sen, että selvitetään ei tarkoita sitä, että ne tehdään niin kuin jo kauan
aikaa sitten on asiat mietitty tehtäväksi.
 
Jos otan pari esimerkkiä, niin kun alkuperäisessä selvityspaperissa oli
se, että me yhtiöitämme Palmian, niin minun mielestäni nyt kun
selvitetään Palmian hallintomallia, siinä tulee yhtä lailla ottaa huomioon
sellainen vaihtoehto, että Palmia voidaan palauttaa ns. juurilleen, ihan
puhtaasti liikelaitokseksi, miettiä, että pitääkö Palmian tällöin vetäytyä
esimerkiksi kuntarajat ylittävästä kilpailusta, miettiä jopa sitä, että
tuleeko Palmian vetäytyä niistä tietyistä toimialoista, joilla se nyt toimii,
jotka ovat kilpailluilla markkinoilla, ja olisiko tämän kaupungin etu,
olisiko se kaupungin kannalta järkevää ja kannattavaa suhteessa
siihen, että Palmia yhtiöitetään. Sitä tarkoittaa se, että selvitetään
hallintomalleja.
 
Samoin minusta tuntuu erityisen oudolta se, että kaupungin johdon
esivalmistelupaperissa oli mm. se, että luovutaan tietyistä kaupungin
ydintoimintoihin kuulumattomista omistuksista, niin kuin Helsinki
Region Marketing tai Hansasilta tai erityisesti minun mielestäni
Kiinteistö Oy Helsingin Tennispalatsi, jotka minun mielestäni
kaupungissa edelleen käsitetään jotenkin väärin.
 
 
Tennispalatsi on erityisesti nyt Kampin rakennuttua täyteen, sitä voi
sanoa kaupunkipuistoksi. Se on kaupunkitila, jota on kaupungin hyvin
tarkasti mielestäni nimenomaan omistuksen kautta varjeltava, että
siellä olevat toiminnot ovat kaupunkilaisille kaikilla tavoin avoimia, että
Tennispalatsiin pystyy menemään joka suunnasta sisään ja siellä on
kaupungin taidemuseota, siellä on kaupungin tukemaa
kulttuuritoimintaa niin kuin elokuvatoimintaa. Tämä on mielestäni silloin
kaupungille, voisi sanoa, ihan puhtaasti ydintoimintaa. Ja erityisesti
vielä sen takia, että nyt tässä taloudellisessa tilanteessa tuntuisi täysin
järjettömältä lähteä myymään sellaisia kiinteistöjä kuin Tennispalatsi.
 
Minä en voi kuvitella, että seuraavan neljän vuoden aikana kukaan
voisi kuvitella saatavan mitään mielekästä hintaa Tennispalatsista. Se
on minusta erikoinen ajatus. Ja tässäkin mielessä on hyvä, että ryhmät
saivat neuvoteltua ne asiat ainakin tähän selvitysmuotoon. Ja luulen
uskaltavani sanoa Sosialidemokraattisen ryhmän puolesta, että meille
selvittämisellä todella tarkoitetaan sitä, että saa olla erittäin hyvät
perustelut, että voidaan kuvitella jotain näistä asioista myytävän.
 
Pari pontta, joista ensimmäinen liittyy tähän globaaliin vastuuseen. Siis
ihan siihen perusasiaan, että me tiedämme, että meidän finanssi- ja
talousjärjestelmämme on ajautunut globaaliin kriisiin mm. sen takia,
että meillä on ollut liiallinen läpinäkymättömyys. Ja Helsinki siinä kuin
valtiotkin on keskeinen toimija, että veroja ei kierretä ja
yhteiskuntavastuuvelvoitteita ei vältetä. Sen takia ensimmäinen
toivomusponsi koskee tätä.
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että osana globaalin
vastuunsa kantamista kaupunki ei tee yhteistyötä ns.
finanssiparatiisiyhtiöitä omistavien rahoituslaitosten
kanssa. Kaupunki on aktiivinen yhteistyössään muiden
kaupunkien ja kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta
kansallisesti ja kansainvälisesti voidaan ehkäistä harmaata
taloutta ja edistää läpinäkyvyyttä kaikessa taloudellisessa
toiminnassa.

Tätä edellyttää mm. OECD ja G20-maat. Minun mielestäni Helsinkikin
voisi tähän ryhtyä. Toinen toivomusponsi, puheenjohtaja, vielä
nopeasti, jolla kaupunki vain konkretisoi ja pyrkii tehostamaan Itämeren
suojelua, on seuraava:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki on aktiivinen
ravinteiden poistamiseksi Itämeren ekosysteemistä.
 
 
Mitä ikinä sitten onkaan, se voi olla simpukoiden viljelyä meressä,
niiden käyttöä lannoitteena, biopolttoaineena, syntyy biopolttoaineen
raaka-aineet ja mahdollisuuksia ympäristönsuojeluun ja uusien
työpaikkojen syntymiseen.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Räty

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Niin kuin täällä on tänään jo kiitelty, tämä strategia on hyvä ja
poliittisissa neuvotteluissa siitä tuli ehkä jopa vieläkin parempi, mikä
pohja oli, joten työ ei ole mennyt hukkaan. Konkretia on toki vielä
kohtuullisen kaukana siitä, että monet erittäin hyvät asiat on saatu
kirjattua paperille. Ja mikäli tämä konkretia eli se, että nämä asiat
todella käytännössä toteutuvat, mikäli se jää uupumaan, valitettavasti
strategiapaperikin päätyy sitten sinne, minne aika monet muutkin
paperit yleisesti ottaen päätyvät.
 
Muutamaan asiaan haluaisin kiinnittää huomiota. Täällä on väännetty
peistä siitä, että onko palvelujen tuottaminen asukaslähtöisesti vai
asiakaslähtöisesti oikeanlaista tai oikea suunta. Mielestäni on oikeasti
aivan sama, kutsutaanko palveluita asukaslähtöisiksi vai
asiakaslähtöisiksi, tärkeintä on se, että lähtökohta on siellä käyttäjässä
eli siinä, joka niitä palveluita saa, oli hän sitten asiakas tai asukas, kyllä
kai hän ainakin asukas on. Voidaan saivarrella ikuisesti siitä, että kuka
sitten on se asiakas.

Me asukkaat ja asiakkaat haluamme laadukkaita ja oikea-aikaisia ja
meille sopivia palveluita, niin minä kuin monet muutkin helsinkiläiset.
Asukkaan tai asiakkaan näkökulmasta palvelun tuottaja on toissijainen
asia. Tässä strategiassa laajennetaan mielestäni hyvin mahdollisuutta
kumppanuuteen palvelutuotannossa. Se on mielestäni erinomainen ja
iloinen asia, ja sitä on nyt jo eri hallintokunnissa eri tavoin sovellettu.
 
Kaupunki ei ole omalla toiminnallaan saanut esimerkiksi Kontulan
terveysaseman henkilöstötilannetta sellaiseen malliin kuin olisi
toivottavaa. Mielestäni on hieman epäoikeudenmukaista, että osalla
puolen kaupunkia on erilaiset palvelut kuin toisella puolella. On pitkään
keskusteltu siitä, että pitäisikö jonkun terveysaseman toiminta
kilpailuttaa, mielestäni kyllä. Onko se Kontula vai joku muu, se on
keskustelu, jota voidaan käydä, mutta lähtökohtaisesti suhtaudun
sellaiseen kokeiluun positiivisesti. Perustelen sitä muutamalla asialla.
 
Tällä hetkellä terveyskeskus ostaa lääkärityövoimaa useiden
työvuosien verran, ja tällä vuokralääkärivoimalla sammutellaan
tulipaloja siellä, täällä ja tuolla. Mielestäni olisi järkevämpää ostaa
kokonaisuuksia ja ostaa silloin myös vastuuta palvelutuotannosta, ja
sen takia toivoisin, että yhden terveysaseman toiminnan
kilpailuttamisessa edettäisiin. Sillä, että yhden terveysaseman toiminta
kilpailutetaan, saataisiin kokemuksia siitä, millä tavalla palveluita
voidaan tuottaa ja omaa toimintaa voidaan verrata siihen.
 
Niin kuin valtuutettu Pajamäki täällä äsken sanoi, asioiden
selvittäminen ei tarkoita sitä, että tietty asia on päätetty etukäteen, olen
tästä täsmälleen samaa mieltä. Olen myös sitä mieltä, että asioiden
kokeileminen ei myöskään tarkoita sitä, että ne jäävät pysyviksi. Asioita
kokeillaan, niistä saadaan kokemuksia ja sen jälkeen voidaan katsoa,
toimiiko vai eikö toimi. Tämä on vähän samantyyppinen asia kuin
selvittäminen, eli että muutokset, joita tehdään, niiden ei pidä olla
kiveen kirjoitettuja ikuisuuksiksi.
 
Välihuuto!
 
En käytä puheenvuoroa ruuhkamaksuista tällä kertaa, mutta varmaan
voidaan palata myös tähän ruuhkamaksukeskusteluun.
 
Kumppanuutta kaupungin ja yritysten välillä tarvitaan mutta tarvitaan
myös kumppanuutta kaupungin ja kolmannen sektorin välillä, eli
järjestöjen välillä. Meillä on valtava, ihastuttava järjestökenttä
Helsingissä, joka tekee sekä sosiaali- ja terveyspuolella paljon asioita,
vapaaehtoistyötä, urheiluseuraa, kaikkea muuta sellaista, joka
rikastuttaa helsinkiläisten elämää. Kaupungin pitäisi pyrkiä entistä
voimakkaampaan yhteistyöhön näiden järjestöjen kanssa. Kaupungin
avustukset järjestötoimintaan on suunnattava siten, että
kaupunkilaisten hyvinvointi lisääntyy. Urheiluseurat, sosiaali- ja
terveystoimen piirissä toimivat rjestöt, ne on otettava lähempään
kumppanuuteen kaupungin kanssa, ja työnjakoa esimerkiksi
harrastetoiminnassa, vapaaehtoistyössä ja muussa vastaavassa on
pohdittava aina uudelleen.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Vielä muutama sana hyvinvoinnista. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin
lisääminen on keskeisesti esillä tässä strategiaohjelmassa, ja se on
erittäin hyvä asia. Tämän strategiaohjelman lisäksi lasten ja nuorten
hyvinvointihan tulee esille vielä voimakkaammin lasten ja nuorten
hyvinvointisuunnitelmassa, joka jossain vaiheessa myös tänne
valtuustoon on tulossa, ja sinänsä on erinomainen asia, että tähän
asiaan paneudutaan.
 
Kaikkein huonommassa asemassa ovat pienet, huostaanotetut lapset
tai perheistänsä muuten muualle sijoitetut lapset. Helsingin häpeäpilkku
on mielestäni lastenkotiin sijoitetut lapset. Strategian mukaisesti
laitosvaltaisuutta on purettava, pieniä huostaanotettuja tai sijoitettuja
lapsia ei saa sijoittaa laitokseen. Tämä on mielestäni ehdoton
lähtökohta. Poikkeuksena voidaan toki pitää sellaisia tilanteita, joissa
lapsen oma etu vaatii erityisosaamista, jota ei perheolosuhteissa voida
tarjota, mutta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokainen lapsi
ansaitsee perheen.
 
Vielä ennaltaehkäisystä muutama sana, vaikka keltainen valo jo
palaakin. Vastustan holhousyhteiskuntaa enkä usko, että on
yhteiskunnan tehtävä puuttua ihmisten jokapäiväiseen elämään. Toivon
kuitenkin, että Helsingin palveluissa panostettaisiin nykyistä enemmän
ennaltaehkäisyyn. Kuinka monet ihmiselämän ongelmat ja sairaudet
voitaisikaan välttää, mikäli ihmiset nukkuisivat riittävästi, söisivät
terveellisesti, eivät ryypiskelisi kohtuuttomasti tai polttaisi tupakkaa.
Siispä toivon, että ennaltaehkäisy nousee kaupungin työntekijöiden
puheisiin ja kaupunkilaisia kehotetaan terveempään elämään siellä,
missä heitä kohdataan.
 

Valtuutettu Moisio

 
Kiitoksia, puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.
 
Olen valtuutettu Pajamäen kanssa samaa mieltä siitä, että on hyvä,
että nämä vaikeat asiat on kirjattu selvitystehtävinä nopealla tai
lyhyemmällä aikavälillä tehtäviksi, koska silloin ryhmät voivat vielä
rauhassa pohtia kantojaan erinäisten selvitysten kohteisiin. Jos nyt
jatketaan tätä Pajamäen tulkintalinjaa siitä, mitä se tarkoittaa, niin kyllä
tällaiset selvitystehtävät tarkoittavat minulle sitä, että ei ole ennalta
päätetty, mikä se selvityksen lopputulos on mutta toisaalta ei ole
välttämättä ennalta ätetty sitä, että mikä se mielipide on. Nyt vähän
kyllä minusta kuulosti jo siltä, että Pajamäki oli päättänyt oman
mielipiteensä näiden selvitystehtävien kohdalla jo ennen kuin niitä on
edes päätetty aloittaa.
 
Haluaisin sanoa muutaman sanan tästä asukkaiden
vaikutusmahdollisuudesta ja Kansanvalta-hankkeesta, joka on kirjattu
strategiaan. Siinä pikkuisen vielä kuulsi alun perin vähän
vanhanaikainen kuulemisen kulttuuri, että me täältä jostakin tulemme,
me virkamiehet tai me luottamushenkilöt tulemme kuuntelemaan
jonnekin sitä, mitä asukkailla on sydämellään mutta emme nyt ihan
välttämättä tiedä, mitä siitä otamme huomioon ja mitä emme. Se oli
vähän ehkä ylhäältä alaspäin -lähestymistapa vielä näissä
alkuperäisissä strategiaversioissa.
 
Näiden poliittisten ryhmien käsittelyn jälkeen tämä asukkaiden
kuuleminen ja siihen merkitty Kansanvalta-hanke on ehdottomasti
saanut enemmän hyvää sisältöä, ja on aika, että tässä asiassa
siirrytään myös Helsingin kaupungin osalta tälle vuosituhannelle. Se on
jotain aivan muuta, se on jatkuvaa vuorovaikutusta, se on jatkuvaa
molemmansuuntaista viestintää ja liikettä siitä, mitä kaupunkilaiset,
mitä ihmiset, asukkaat ajattelevat, ja mitä päätöksenteossa ja
valmistelussa tapahtuu.
 
Se on ehkä jopa vähän vanhoja mainoslauseita muokaten sitä, että
ollaan kaikkialla kaikkien kanssa koko ajan ja ollaan ikään kuin siinä
arjessa mukana ja kuullaan, mitä tapahtuu. Se lähtee ei pelkästään
siitä, että kuullaan sitä, mitä päätöksentekoon on tulossa vaan jo
sellaisista ideahaaveista ja siitä, että mitä ihmiset haluavat tästä
kaupungista, mihin suuntaan tätä halutaan kehitettävän. Jos me
olisimme tätä strategiaprosessia tehneet esimerkiksi sellaisilla
menetelmillä, joita Greater Helsinki Vision -kilpailun lopputuloksissa
ehdotettiin, tämä strategia voisi olla aivan eri näköinen. Se voisi toki
olla samannäköinen kuin nytkin, mutta se voisi olla myös aivan eri
näköinen. Jatkossa kun tätä kaupunkistrategiaa tehdään, siihenkin
pitäisi ottaa koko kaupunki ja kaupunkilaiset mukaan alusta alkaen.
 
Tässä strategiaohjelmassa myös linjataan ne ohjelmat, joita tänne
valtuustoon tulee tällä valtuustokaudella päätettäviksi. Niitä on
huomattavasti paljon vähemmän kuin edellisellä valtuustokaudella
käsiteltiin. Minä pidän sitä itse hyvänä, koska nyt tulee käsittelyyn
sellaiset ohjelmat, joilla oikeasti on painavaa merkitystä, ja ne viedään
toivottavasti myös käytännön töihin. Jos vielä harjoitan tätä Pajamäen
tulkintalinjaa, minä itse ajattelen niin, että näiden kaikkien ohjelmien,
vaikkapa ympäristöpolitiikan päivittämisen tai kulttuuristrategian tai
tämän globaalin vastuun strategian ei tarvitse olla 50-sivuisia tiiliskiviä,
vaan ne voivat olla vaikkapa 10-sivuisia, 8-sivuisia tai vaikka 3-sivuisia
tiiviitä strategioita, tiiviitä toimenpideohjelmia siitä, mihin suuntaan
ollaan menossa.
 
Muutama sana vielä liikennejärjestelmästä, joka on erittäin
yksityiskohtaisesti ja hyvin kuvattu, vain oikeastaan yhtä asiaa jäin
kaipaamaan, johon voisi johdatella kevätrunon sanoin ”kevät tuli, lumi
suli, puro pani puli, puli”, eli Pisara-rataa. Helsingin ratapiha on pahoin
ruuhkautunut, ja kapasiteetti alkaa olla jo täysin käytössä, tulee niin
sanotusti seinät vastaan. Me olemme aika herttaisen yksimielisiä siitä,
että raideliikenteen kehittäminen on tämän pääkaupunkiseudun
tulevaisuuden suunta, ja Pisara-rata on se, joka ratkaisee sekä Espoon
radan että pääradan suunnan tukkoisuuden. Kun Pisara-radan myötä
lähiliikenne voidaan siirtää osittain maan alle, vapautuu tätä kipeästi
kaivattua tilaa kasvavalle junaliikenteelle.
 
En itse pidä hyvänä sitä vaihtoehtoa, joka Pisaralle on esitetty, että osa
junista pysäytettäisiin Pasilaan ja siitä olisi sitten liityntäliikenne
keskustaan. On arvo sinällään, että pääkaupunkiseudun keskustaan
pääsee suoraan junalla, ja on arvo sinällään, että pääkaupunkiseudulla
ei tarvitse autoa, ellei ihan välttämättä sitä halua. Jos Pisara-rataa
ajattelee, uudet lähiliikenteen asemat Töölöön oopperan kohdalle ja
Hakaniemeen laajentavat käsitystä kantakaupungista ihan oleellisesti.
Se on paljon suurempi laajennus kuin se, että yksi metroasema tulisi
Töölön metrolinjaukselle. Hakaniemen alueen kehittäminen on mainittu
jo ssä strategiassa, ja mahdollinen Leppävaaran metro ei samalla
tavalla toisi siihen uutta suuntaa kuin Pisara-rata toisi.

Tosiasia on se, että junaliikenteen kasvun rajat ovat pääradalla tulleet
vastaan ja tätä suunnittelua ja rakentamista pitää vauhdittaa, sillä nyt jo
on luonnosteltu metrovaihtoehtoja Leppävaaran ja Espoon keskuksen
suuntaan, ja aika melko pian pitäisi pystyä valitsemaan, mitä
vaihtoehtoa lähdetään toteuttamaan, ettei tässä hukata vuosia
pelkästään eri vaihtoehtojen pyörittelyyn. Teenkin seuraavan ponnen,
joka koskee tätä asiaa:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että
strategiaohjelmakauden aikana valmistellaan
periaatepäätös Pisara-radasta tai sen vaihtoehdosta.

Samalla kannatan valtuutettu Pajamäen ja valtuutettu Sumuvuoren
ponsia.
 

Valtuutettu Puhakka

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Kannatan ensin Hanna-Kaisa Siimeksen erinomaista pontta, joka
käsitteli sitä, miten perheen ja työelämän yhteensovittamista voitaisiin
kaupungilla ajaa ja samalla yhtenäistää pienten lasten koulupäivää.
 
 
Toiseksi teen ponnet aluksi ja palaan näihin sitten perusteluissani. Eli
teen sellaisen ponnen, ehdotan, että:
                     
Kaupunginvaltuusto edellyttää hyväksyessään
strategiaohjelman, että terveysasemia kehitetään
vetovoimaisina työpaikkoina, joissa työntekijöiden määrä
on mitoitettu tarpeen mukaan ja työolosuhteet on järjestetty
työntekijöitä kuullen.
 
Ja toinen ponsi, joka liittyy vaikuttamiseen. Ehdotan, että:
 
Hyväksyessään strategiaohjelman vuosille 2009–2012
kaupunginvaltuusto edellyttää, että maahanmuuttajia
kuullaan valmisteltaessa toimenpideohjelmaa muunkielisen
väestön tasaisemmasta sijoittamisesta eri kaupunginosiin.
 
Nämä liittyvät molemmat strategiaohjelmaan. Tässä
strategiaohjelmassa on erittäin paljon hyviä asioita. Siellä on muutamia
sellaisia isoja strategiaohjelmaa haavoittavia asioita. Ykkösasia on
aivan varmasti kaupungin talous ja ylipäänsä kansantalouden tilanne ja
se, että kauniit strategiset tavoitteet eivät toteudu, mikäli ei samalla
pidetä huolta siitä, että talous on tarpeeksi vakaalla pohjalla, että meillä
on riittävän laaja veropohja ja muutoin kaupungin taloutta ajatellaan
pitkällä aikavälillä huomioiden myös, että velkaakin voidaan ottaa
sillanrakentajana tämän lamakauden ylitse.
 
Strategian toteutumisen kannalta on myös erittäin tärkeää, että
kaupunkilaiset ja työntekijät hyväksyvät tämän strategian. Se ei riitä,
että tämä sali täällä ainakin osittain sitoutuu tähän, vaan siihen
tarvitaan myös kaupunkilaiset ja henkilöstö. Nostin tätä asiaa myös
esille meidän seminaarissamme ja pidän sitä erittäin tärkeänä, että
tämä on ensimmäinen harjoitus, kun tällainen strategia tehdään. Mutta
strategia tarkoittaa sitä, että siihen myös asianosaiset, joita strategia
koskee, kykenevät sitoutumaan ja olemaan siinä mukana. Tämä on
mielestäni erittäin iso ja tärkeä asia, että tällä kaudella, kun tätä
ensimmäistä kertaa toteutetaan, että se myös aidosti viedään
työpaikoille meillä kaupungilla ja sitten myös, että asukkaat ovat
mukana esimerkiksi asukasyhdistysten kautta, koulujen ja
käyttäjädemokratian kautta.
 
Strategian yksi uhkatekijöitä on se, että täällä on erittäin hyvin kirjattu
esimerkiksi terveyserojen kaventaminen. Tosiasia on se, että
terveyserot ovat kasvaneet, olemme itsekin olleet niitä kasvattamassa
enemmistön voimin nostamalla terveyskeskusmaksuja. Tutkimukset
kertovat, että kuolleisuudella ja palvelumaksujen korottamisella on
sidos ja eriarvoistaminen, torjuminen, terveyserojen kaventaminen
sekä muu eriarvoisuuden estäminen ja syrjäytymisen estäminen, niin
ihmisillä kuin kaupunginosien välillä, vaatii aitoja toimenpiteitä. Se vaatii
myös budjettitekoja, jolloin ei voida ajatella, että pelkät linjaukset
riittävät.
 
Tässä eri tavoin eriarvoisuuden torjunnassa ovat avainasemassa, kun
kyetään lähipalvelut takaamaan, ja silloin puhutaan terveysasemista,
että sinne todella päästään, puhutaan hammashoidosta, puhutaan
vanhusten palveluista, päiväkodeista, niistä lähikouluista. Ja se on
ensiarvoisen tärkeää, että me turvaamme nämä palvelut. Ja niin kuin
meidän ryhmäpuheenvuorossamme todettiin, ykköstavoite on se, että
ne tuotetaan kaupungin omina palveluina. Se tarkoittaa sitä, että me
emme lähde vähentämään työntekijöitä, päinvastoin, vanhuspuolella on
esimerkiksi liian vähän työntekijöitä. On oltava järki kädessä silloin kun
katsotaan säästöjä, ettei potkaista toiseen nilkkaan, kun toisella
yritetään säästää.
 
Kannattaa muistaa todellakin 90-luvun alun kokemukset myös
Helsingistä. Haluan muistuttaa taas edelleen, uudelleen siitä, että miten
tällä hetkelläkin maksamme lastensuojelulaskua, se on aivan
huippuluvuissa tällä hetkellä lastensuojelun tarve. Kiireelliset
huostaanotot kasvavat, ja kyllä me maksamme sitä laskua
huonontuneista palveluista ja perheiden vaikeuksista.
 
Tästä strategiaohjelmasta vielä se, että siellä tasa-arvo ja
yhdenvertaisuus -kohdassa, kysyisin sen perään, että missä se suvaus
puuttuu eli sukupuolten tasa-arvoon liittyvä budjetin arviointi. Se täytyy
muistaa, se on ehdottomasti tärkeä asia ja tulisi olla mukana tässä
jatkossakin, vaikka sitä ei näykään täällä. Sitten se, että todellakin
haluan vielä muistuttaa siitä, että asiakas on saatu kirjattua joissain
tapauksissa asukkaaksi, se on todella vietävä tässä strategiassa
mukana läpäisyperiaatteella, asukaslähtöisesti on toteutettava.
 

Valtuutettu Mäki

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Kannatan sekä Osku Pajamäen että Sirpa Puhakan molempia
toivomusponsia.
 
Strategiaohjelma vuosille 2009–2012 on laaja ja kattava ohjelma, joka
pitää sisällään kuntamme toiminnot kokonaisuudessaan. Ohjelmaan on
panostettu laaja-alaisesti, ja on valitettavaa, että joudumme
hyväksymään strategiaohjelman taantuman varjossa. Ohjelmaa
käsitellään tänään perusteellisesti, ja haluan sosialidemokraattina
kiinnittää valtuutettujen huomion muutamaan asiaan sekä tehdä myös
pari ponsiesitystä.
 
Strategiaohjelman yhtenä tavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin
parantaminen ja lastensuojelutarpeen vähentäminen. On kuitenkin
huomioitava, että talouden taantuman aikana ja etenkin sen jälkeen
vanhempien jaksaminen niin taloudellisesti kuin henkisestikin on
koetuksella. Siksi tarvitaan voimakasta poikkihallinnollista panostamista
ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tukeen sekä lasten, nuorten ja perheiden
peruspalveluiden turvaamiseen. Valtuustoon tulee, kuten täällä on jo
mainittu, vielä tämän vuoden aikana hyväksyttäväksi lasten ja nuorten
hyvinvointiohjelma, jota jo tässä strategiaohjelmassa on hyödynnetty.
Ja sen pitää olla perusta lasten ja nuorten hyvinvoinnille.
 
Ikääntyvien helsinkiläisten toimintakyvyn säilyttäminen on tärkeää.
Toimintakyvyn paraneminen ei kuitenkaan yksin takaa kotona
asumisen kasvua, vaan tarvitaan monimuotoisten palvelujen tuomista
kotiin. Vanhuspalveluohjelmalle vuosille 2006–2009 on valtuusto
asettanut tavoitteeksi lähestyä vanhuspalvelujen asukaskohtaisissa
kustannuksissa viiden seuraavaksi suurimman kaupungin
kustannustasoa. Se ei ole sama asia kuin strategiaohjelmassa esitetty
palvelurakenteen keventäminen kansallisten tavoitteiden mukaiselle
tasolle.

Meidän tulee edelleen siis jatkaa edellisen valtuuston asettamien
tavoitteiden saavuttamista ja samalla vahvistaa vanhusten kotipalvelua
sekä jatkaa monipuolisten vanhusten keskusten pilotointia, joka
mahdollistaa samassa toimintayksikössä eriasteisten hoivaa ja hoitoa
tarvitsevien vanhusten hoidon ilman, että vanhus siirtyy toiseen
hoitopaikkaan. Vanhuspalveluohjelma on edelleen keskeinen perusta
vanhustenhoidolle, eikä ohjelmassa hyväksytty perusta hyvälle
vanhustenhoidolle Helsingissä ole vielä kokonaan toteutunut.
 
Valtuustokauden 2009–2012 toimintaohjelmissa todetaan, että
vanhuspalveluohjelma ei tule uuteen valtuustokäsittelyyn ja
ehdotetaan, että toimenpiteet määritellään sosiaaliviraston,
terveyskeskuksen ja
HUSin talousarvioissa, joten esitän asiasta seuraavan
toivomusponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että sosiaalivirasto
yhteistyössä terveyskeskuksen kanssa päivittää vuosille
2006–2009 tehdyn vanhuspalveluohjelman niin, että
ohjelman pohjalta voidaan edelleen jatkaa sen
toteuttamista vuoteen 2012 asti.
 
On hienoa, että henkilöstön saatavuutta, osaamista, palkitsemista ja
työhyvinvointia vahvistetaan. Vahvistaminen pitää kuitenkin ulottua
kaikkiin hallintokuntiin ja kohdistua kaikkiin työntekijöihin, jotta
tavoitteessa onnistuttaisiin. En usko eläkkeellesiirtymisiän
kohoamiseen niin kauan, kun osalla työpaikoista Helsingissä yritetään
selviytyä työpäivästä riittämättömän henkilöstömäärän aiheuttamissa
työpaineissa, kuten esimerkiksi hoito- ja hoiva-alalla, lastensuojelussa
ja päiväkodeissa.

Helsinki on kallis kaupunki asua ja käydä töissä etenkin, kun on
kunnalla töissä, joten esitän seuraavan toivomusponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että henkilöstölle, etenkin
sosiaali- ja terveyssektorilla, vuokrataan edullisia
työsuhdeasuntoja.

Olen tämän saman toivomusponnen tehnyt viimeisen neljän, viiden
vuoden aikana useasti. Henkilöstön kannalta myös uudet
organisaatiouudistukset ovat raskaista, ja niitä tulee välttää
valtuustokauden aikana.
 
Hyvä, että syrjäytymisen ehkäisemisessä painopiste on nyt
pitkäaikaisasunnottomuuden ja toimeentulotukea saavien nuorten
osuuden vähentämisessä sekä siinä, että pyritään parantamaan
pitkäaikaisen toimeentulotuen varassa elävien arjessa selviytymistä.
Tarveharkintaan perustuvaa toimeentulotukea, johon sisältyy sekä
täydentävä että ehkäisevä toimeentulotuki, on yksi keino auttaa
toimeentulotuen varassa eläviä helsinkiläisiä, ja sen myöntämistä pitää
lisätä etenkin lapsiperheille ja nuorille kohdistuvassa
toimeentulotuessa.
 
Asunnottomien, toimeentulotukea saavien sekä syrjäytymisvaarassa
olevien helsinkiläisten joukossa on myös paljon niitä, joilla on sekä
mielenterveys- että päihdeongelmia terveysongelmien lisäksi. Siksi
esitän toivomusponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että yhteistyötä A-
klinikoiden, psykiatrian poliklinikoiden ja terveysasemien
välillä tiivistetään poikkihallinnollisesti niin, että palveluja
hakevien ei tarvitse siirtyä luukulta toiselle saadakseen
tarvitsemiaan palveluita.
 
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Lohi

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Ensinnäkin kannatan valtuutettu Terhi Mäen äsken esittämiä
ponsiehdotuksia.
 
Strategia on kreikan kieltä ja tarkoittaa sodankäyntitaitoa. Keskeinen
strateginen ongelma on vihollisen lyöminen joko yhdessä
tuhoamistaistelussa tai useassa paikallisesti tai ajallisesti erillisessä
taistelussa ja/tai vihollisen voimanlähteiden, esimerkiksi teollisuuden ja
liikenneyhteyksien lamauttaminen. Myönnän kyllä, että sanan
”strategia” merkitys on laajentunut varsinaisen sodankäynnin
ulkopuolelle. Ehkä kuitenkin kannattaa muistaa, että kyseessä on
erilaisten keinojen käyttö tiettyyn päämäärään pyrittäessä.
 
Kun kyseessä on Helsingin kaupungin strategiaohjelma, meidän on
pohdittava keinoja, miten voitamme taistelun, missä helsinkiläisten
hyvinvointi ja palvelut ovat uhattuna. Tämän ohjelman nimi olisi voinut
olla suomeksikin vaikkapa Helsingin ja helsinkiläisten hyvinvoinnin ja
palveluiden turvaaminen. Kaikki me olemme sitä mieltä, että palvelut ja
hyvinvointi helsinkiläisille turvataan ja Helsingin kehitys etenee kaikin
puolin suotuisasti. Yhteinen paha vihollisemme ainakin nyt on
epävarma ja epäselvä taloustilanne, jonka kestoa ja luonnetta lähinnä
arvaillaan.
 
Käsillä oleva strategiaohjelma on laaja yhteenveto kaupungin
kehittämisestä. Tavoitteet ovat hyviä ja, uskoisin, useimpien meidän
mielestä hyväksyttäviä. Keinoista on kuitenkin ollut jonkinmoista
erimielisyyttä. Lopullisen voiton saavuttamiseksi ohjelmassa esitetään
tehtäväksi 311 toimenpidettä. Laskin, niitä on tosiaan 311. Jään
kysymään kahta asiaa. Eikö ole niin, että monet ehdotetut toimenpiteet
ovat itsestäänselvyyksiä? Tietenkin voidaan sanoa, että on hyvä, että
kaikki mahdollinen on kirjattu yhteen paperiin. Toisaalta voi kysyä
erityisesti tässä taloustilanteessa, niin kuin täällä moni on jo kysynytkin,
että miten tähän kaikkeen saadaan resursseja. Olen ollut valtuustossa
hyväksymässä monia sektorikohtaisia ohjelmia, jotka sisältävät
erinomaisia tavoitteita. Niiden toteutus vain takkuaa, kun niihin ei ole
osoitettu rahaa.
 
Helsingin perimä suhteellisen alhainen kunnallisvero on esimerkiksi
eduskunnassa usein silmätikkuna, kun keskustellaan kuntien
talousvaikeuksista. Joku on joskus sanonut, että veroja pitäisi rakastaa.
Parempi olisi ehkä sanoa, että verovaroilla tuotettuja kunnan palveluita
voi ja pitää rakastaa. Pidän hyvin todennäköisenä, että kunnallisveron
tasoon Helsingissä joudumme puuttumaan, jos ei ensi syksynä niin
ehkä seuraavana vuonna. Se voi olla välttämätöntä, jotta turvataan
helsinkiläisille tasa-arvoisesti kaikki palvelut.
 
Strategiaohjelman toimenpide-esitykset, nämä 311, ovat
mittaluokaltaan kovin erilaisia. Julkisen terveydenhuollon ja
vanhustenhuollon asiat tulevat kyllä hyvin ohjelmassa esille, mutta
niiden mittava painoarvo ei näy mielestäni riittävästi. Nämä kaksi
sektoria – terveydenhuolto ja vanhusten palvelut – ovat ne asiat, joissa
meillä on eniten puutteita ja eniten tehtävää.
 
Puutun vielä pariin yksityiskohtaan. Ohjelman lopussa esitetään
selvitettäväksi mm., että luovutaan kaupungin ydintoimintaan
kuulumattomista omistuksista, ja siellä mainitaan Suomenlinnan
Liikenne Oy. Tämä liikennehän on jo yhtiöitetty kaupungin ja valtion
omistamaan yhtiöön. Miksi kaupungin pitäisi luopua siitä kokonaan tai
muuttaa se kalustoyhtiöksi? Kyseessähän on kaupungin sisäisen
joukkoliikenteen harjoittaminen ja suomenlinnalaisten saaminen tämän
liikenteen piiriin, siis toimintaa, joka mielestäni on selvästi kaupungin
ydintoimintaa.
 
Sitten energiapolitiikasta. Runsas vuosi sitten kävimme täällä
energiapoliittista keskustelua. Kun tässä strategiaohjelmassa on myös
hyvin esillä kestävä kehitys ja ilmastopolitiikka, esitän ponnen
muodossa erään mahdollisuuden kannustaa helsinkiläisiä
energiansäästöön. Sekä Helsingin sähkö- että kaukolämpötariffeissa
perusmaksujen osuus on varsin suuri. Jos helsinkiläinen pienentää
energiankulutustaan, se näkyy vain kulutukseen perustuvassa
laskuosuudessa. Vaikutus laskun loppusummaan on pienehkö
perusmaksun suuresta osuudesta johtuen. Ja siis siitä ponsi:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että tehdään selvitys siitä,
voidaanko energiansäästöön saada lisämotivaatiota
muuttamalla sähkön ja kaukolämmön tariffien rakennetta,
lisäämällä kulutuksen maksuosuutta ja vastaavasti
vähentämällä perusmaksujen osuutta.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Autti

 
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Strategiaseminaarissa jo käsiteltiin tärkeitä asioita, ja tässä paperissa,
kun luin sitä läpi, siellä puhutaan erittäin paljon siitä, kuinka
syrjäytymistä ja eriarvoistumista voidaan poistaa. Siellä mm. todetaan:
”kaupunkilaisten keskinäinen eriarvoisuus ja kaupunkiköyhyys
vähenee, elvytyksessä on keskeistä syrjäytymisen ehkäiseminen,
terveyseroja kavennetaan vaikuttamalla mm. tuloeroihin,
hyvinvointipalvelujen saatavuus ja laatu turvataan, tuetaan heikossa
asemassa olevia lapsiperheitä, pitkäaikaisesti toimeentulotuen varassa
elävien arjessa selviytyminen paranee, köyhyys vähenee, työelämän
ulkopuolella pitkään olleiden palvelut turvataan”.
 
Kuitenkin sitten samaan aikaan siellä sanotaan, että ”suuntaudutaan
ydintehtäviin, hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen priorisointitarve
lisääntyy tiukkenevan talouskehityksen vuoksi, toimenpiteet
kohdistetaan nuorempiin työttömyysuhanalaisiin ja lyhyen aikaa
työttöminä olleisiin pitkittyvän työttömyyden ehkäisemiseksi ja kaikkia
palveluja ei ole mahdollista tuottaa aiemmassa laajuudessa”.
 
Aina silloin kun puhutaan priorisoinnista ja siitä, että joitakin henkilöitä
tulisi jättää palvelujen ulkopuolelle, niin tuntuu aika kamalalta niitä
ihmisiä kohtaan, jotka ovat tämän kohteena. Jo tällä hetkellä meillä on
paljon palveluissa heikkouksia, meillä jää useita ihmisiä ilman niitä
palveluita, joita he välttämättä tarvitsisivat. Meillä on puhuttu tänään jo
paljon siitä, kuinka meillä on vanhuksia ilman hoitopaikkaa. Heillä ei ole
tarpeeksi palvelutalo- tai vanhainkotipaikkoja. Samalla tavalla tässä
strategiassa ei ole otettu kantaa tuloerojen pienentämiseen niiden
henkilöiden kohdalla, jotka ovat vammansa, sairautensa, pitkäaikaisen
työttömyyden, pienen eläkkeen tai pienten tulojensa takia
pitkäaikaisesti riippuvaisia toimeentulotuesta. Strategiassa ei
myöskään mainita sanallakaan leipäjonojen poistamiseen tähtääviä
toimenpiteitä.
 
Meillä on ollut leipäjono pitkän aikaa jo kansallisena ja sanotaan
kaupungin häpeäpilkkuna. Ne on otettu aivan sellaisena tietynlaisena
olemassa olevana yhtälönä, että niille ei voida tehdä mitään.
Kaupungilla on ollut paljon rahaa tässä kyseisien vuosien aikana, tämä
ongelma olisi voitu korjata. Nyt puhutaan siitä, että on tulossa taantuma
tai ollaan jo siinä ja ollaan menossa syvenevään lamaan, mutta kyllä
meidän täytyy kuitenkin ottaa vastuu niistä henkilöistä, jotka elävät
siinä köyhyydessä. Meidän täytyy puhua köyhyydestä, koska se on
olemassa. Meillähän oli tämä Tietokeskuksen mainio kirja, jossa
kerrottiin siitä, minkä näköistä kaupunkiköyhyys on. Sitä on olemassa,
on olemassa nälkää. Ja meillä jaetaan ruokaa, joka ei kelpaa enää
edes eläimille, niin meillä on sitten henkilöt, jotka jonottavat sitä tuolla,
lapsiperheet, vanhukset, sairaat, vammaiset.
 
Toimeentulotuen monen kymmenen prosentin jälkeenjääneisyys
yleisestä ansiotason kehityksestä ja varsinkin juuri tämän ruuan hinnan
10 %:n nousuvauhti vuodessa ja asumisen kallistuminen Helsingissä
ovat entisestään heikentäneet toimeentulotuen varassa elävien
ihmisten elinolosuhteita. Pitkäaikainen riippuvuus toimeentulotuesta on
kaventanut näiden ihmisten elinpiiriä ja eristänyt heidät tavallisista
elämänkokemuksista ja yleisesti hyväksyttävästä elintasosta.
 
Monet henkilöt, jotka joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen, ovat
kertoneet siitä, kuinka he ovat joutuneet luopumaan kaikesta elämiseen
liittyvästä. He ovat luopuneet televisiosta, lehtitilauksista, omista ja
lastensa harrastuksista, uusista vaatteista, lomahaaveista, tinkineet
ruuasta ja kaikesta meille normaalista selviytyäkseen arkensa
pyörittämisestä.
 
Jokaisella meillä varmasti on sellainen toive, että voisi hankkia
elintarvikkeensa tasavertaisesti suoraan kaupasta. Meillä on puhuttu
siitä, että leipäjonot ovat tulleet, niin kuin sanoin, jäädäkseen, mutta
meidän täytyy kuitenkin pyrkiä niiden poistamiseen kaikin mahdollisin
tavoin. Ne eivät kuulu pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon. Onpa jopa
todettu tutkimuksissa, että siinä jaetaan samanlaista elämänkokemusta
ja sillä on voimaannuttavia vaikutuksia, mutta kyllä tällaisessa
yhteiskunnassa kokemukset ja yhteenkuuluvaisuuden tunteet täytyy
löytyä muualta kuin siitä, että seisoo leipäjonossa, satoi tai paistoi.
 
Suomessa on tehty paljon viime vuosina tutkimuksia siitä, mitkä
yhteiskuntapoliittiset päätökset ja toimenpiteet ovat johtaneet ihmisten
eriarvoistumiseen ja leipäjonojen syntymiseen, ja on laadittu ja annettu
myös paljon ehdotuksia niitten korjaamiseksi. Myös maaliskuussa
julkaistussa väitöskirjassa todetaan, että köyhyyden tehokas
poistaminen on mahdollista ja kaikkein parhaiten tuntuisi tehoavan se,
että toimeentulotuen tasoa nostetaan.

Strategiaohjelmassa korostetaan tuntuvia rakennus- ynnä muita
investointeja ja niiden yhteiskunnallisia elvytysvaikutuksia. Samalla
tavalla meidän tulee ajatella köyhyyden ja leipäjonojen poistamista
kuntalaisiin suuntautuvina investointeina, jotka tuottavat elvyttäviä
hyvinvointivaikutuksia niin henkilöiden kuin perheiden elämään. Tämän
vuoksi teen seuraavan ponsiehdotuksen:
 
Hyväksyessään strategiaohjelman kaupunginvaltuusto
edellyttää, että strategiaohjelman mukaisen
kaupunkilaisten keskinäisen eriarvoisuuden ja
kaupunkiköyhyyden vähentämiseksi ja tätä kautta
leipäjonojen poistamiseksi ryhdytään konkreettisiin
toimenpiteisiin valtuustokauden aikana. Tarkastelun
kohteeksi tulee ottaa mm. toimeentulotuen käytön
lisääminen niiden henkilöiden ja perheiden ihmisarvoisen
elämän varmistamiseksi, jotka joutuvat turvautumaan
toimeentulotukeen pitkäaikaisesti mm. sairauden,
vamman, vanhuuden, rakennetyöttömyyden tai pienten
ansiotulojen vuoksi.
 
Tutkimusten mukaan alimmassa tuloryhmässä tulojen korotus
suuntautuu suoraan kotimaiseen peruskulutukseen, joten
toimeentulotuen ytön lisäämisellä olisi myös ostovoiman
lisääntymisen kautta elvytysvaikutuksia. Helsingin nykyisiä
toimeentulotukimenoja tarkasteltaessa on huomioitava, että valtio
korvaa perustoimeentulotuen kustannuksista Helsingille 50 %,
täydentävän ja ehkäisevän tuen osalta valtio osallistuu kustannuksiin
valtionosuusjärjestelmän kautta. Ja samalla kannatan Jyrki Lohen
pontta.
 

Valtuutettu Muurinen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
On erittäin myönteistä, että ikääntyville on laadittu oma osio tähän
strategiaan terveyserojen kaventamisen alle. Sivulla 11 olevat
valtakunnallisten ikäihmisten palvelu- ja laatusuosituksien mukaiset
linjaukset, pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien osuuden lasku ja
kotihoidossa olevien osuuden vastaava kasvu sekä palveluasumisen
lisäämisen vievät mielestäni vanhustenhoitoa oikeaan suuntaan. Jo
tällä hetkellä ovat vanhusten ympärivuorokautisen hoidon asukkaat
pääasiassa dementoivia sairauksia sairastavia. He eivät tarvitse
ensisijaisesti sairaala- tai laitoshoitoa vaan suojatun, turvallisen
asuinympäristön ja huolenpitoa, apua tai ohjausta päivittäisistä toimista
selviämiseen. Siis mahdollisimman normaalin elämän turvaamista
toimintakyvyn vajeista huolimatta.
 
Sikäli tässä kohdassa strategiaa esitetyt linjaukset ovat minun
mielestäni oikeat. Valtakunnallinen tavoite laitoshoidon osuuden
laskusta 3 %:iin 75 vuotta täyttäneestä väestöstä vuoteen 2012
mennessä on tosin Helsingille suuri haaste, sillä laitoshoitoa on tällä
hetkellä runsaat 7 %. Eli strategialinjausten on siksi oltava
yksiselitteiset ja niitä on vietävä nyt ripeästi käytäntöön.
 
 
Palvelurakennemuutosta koskevassa tekstissä on nyt kuitenkin
ristiriitainen viesti sivun 11 ensimmäisessä toimenpiteessä olevissa
kahdessa lauseessa. Ensimmäisessä lauseessa esitetään laitoshoidon
vähentämistä ja toisessa lauseessa palveluasumisen ja
vanhainkotipaikkojen lisäämistä eli laitoshoidon lisäämistä. Luotan
siihen, että kaupunginhallitus tarkentaa tekstikohtaa
toteuttamisvaiheessa.
 
Sitten vähän yleisemmin väestön ikääntymisestä ja siihen
vastaamisesta. Väestön ikääntyminen tulee olemaan suurimpia
haasteita kunnille tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Tämän
valtuustokauden aikana 75 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa
Helsingissä noin 2 000 henkilöllä ja 60–74-vuotiaiden määrä runsaalla
10 000:lla. Samaan aikaan lasten ja nuorten sekä työikäisten
suhteellinen osuus väestöstä vähenee, millä on vaikutusta myös
väestölliseen huoltosuhteeseen.
 
Kun ikääntyminen ja sen myötä lisääntyvä palvelujen tarve yhdistetään
ammattitaitoisen henkilöstön saatavuuden ongelmiin hoiva- ja
hoitopalveluissa, ikääntymiskysymyksen käsittelyä ei voi ohittaa liian
kevyesti. Strategiassa esitetään kyllä hyvin tämä
palvelurakennemuutos, eli laitoshoidon osuuden vähentyminen ja
kotihoidon osuuden kasvaminen, mutta tällainen muutos ei tapahdu
itsestään. Kaupungin on panostettava vahvasti ikääntyvien ihmisten
hyvinvointia ja terveyttä edistäviin toimenpiteisiin kaikkien
hallintokuntien voimin.
 
Väestön ikääntymisen haasteeseen vastaamiseksi valtakunnallinen
ikäihmisten palvelujen laatusuositus velvoittaa kuntia laatimaan
ikääntymispoliittisen strategian, jonka valtuusto hyväksyy ja jonka
toimeenpano on kytketty taloussuunnitteluun. Strategiaa esitetään
laadittavaksi yhteistyössä eri hallintokuntien, kuntalaisten, kolmannen
sektorin, elinkeinoelämän ja muiden toimijoiden kanssa. Tämä siksi,
että esimerkiksi asuinalueiden ja asuntojen esteettömyydellä ja
kulkuyhteyksillä, samoin kuin liikunta- ja kulttuuripalveluilla on suuri
merkitys ikäihmisten toimintakyvyn säilymiseksi ja kotona asumisen
mahdollistamiseksi ja tukemiseksi.
 
Sivun 39 taulukossa mainitaan, että tänä vuonna päättyvän
vanhuspalveluohjelman tilalle ei haluta tehdä uutta vastaavaa
ohjelmaa, mutta ehdotan, että uudentyyppisen ikääntymispoliittisen
strategian luomista harkitaan tai hallintokuntien yhteistyölle ikääntyvien
hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi laaditaan systemaattinen
toimintatapa. Esitänkin toivomusponnen:
 
 
Hyväksyessään strategiaohjelman vuosiksi 2009–2012
kaupunginvaltuusto edellyttää, että sosiaali- ja
terveystoimen johdolla selvitetään mahdollisuuksia
ikääntymispoliittisen strategian laatimiseksi laajassa
yhteistyössä, mm. liikunta-, sivistys-, kaupunkisuunnittelu-,
rakennustoimen, kolmannen sektorin, ikäihmisten
edustajien kanssa, tai systemaattisen yhteistyömallin
luomista hallintokuntien välillä ikäihmisten hyvinvoinnin ja
terveyden edistämiseksi.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Kolbe

 
Kunnioitettu uupumaton puheenjohtajamme, hyvät väsymättömät
valtuutetut.
 
Välihuuto!
 
Täällä sentään on reippaasti väkeä vielä, ilta on vasta nuori.
 
Välihuuto!
 
Suurin osa melkein hereillä, harva pilkkii.
 
On tietysti tulevaisuuden tehtävä arvioida se, ollaanko tässä nyt
historiallisen muutoksen kynnyksellä hyväksymässä Helsingin
kaupunginvaltuuston ensimmäistä strategiaa. Todettakoon pieni
katsaus menneisyyteen, läsnä on ehkä henkilöitä, jotka muistavat vielä
60-luvun iloisen maailman, jolloin ns. 10-vuotissuunnitelmat saapuivat
kaupungin hallintoon, ne kulkivat punaisen kirjan nimellä, ja niihin
kaupungin talousjohto kirjasi esityksen suunnitelmista, joita tuli, kuten
nimi sanoo, 10 vuoden aikana tehdä. Tai 10 vuotta katsottiin olevan
sellainen aika, että sen aikana saadaan kahden valtuuston toiveet
pakattua kunnialliseksi suunnitelmaksi ja toteutettua.
 
Sen jälkeen tietysti tämä järjestelmä liukeni joskus 80-luvun korvilla, ja
tällaista pitkän tähtäyksen eteenpäin katsovaa toimintaa ei Helsingissä
ole ollut. Nyt tämä strategia tietysti avaa mahdollisuuden pohtia sitä,
onko se todellakin tulevaisuuteen katsova asiakirja vai sittenkin,
kiteyttääkö se viimeisen 10:n, 15:n, ehkä Helsingin eurooppalaisen
vaiheen toiveet ja unelmat.
 
 
Minkälaiseksi tämä asiakirja muodostuu, onko se ikään kuin virastojen
toivomusten summa ja unelmien kooste, tai näkyykö siinä tämän
hetken, 2000-luvun alun poliittisten puolueiden ideologinen ehtymätön
toiveiden aarrearkku? Emme tiedä vielä, mikä on tämän asiakirjan
varsinainen merkitys.
 
Tulevaisuuden ennustaminen on joka tapauksessa vaikeaa, sen
tiedämme aikana, jolloin talouden taantuma on realiteetti, se pakottaa
meidät ottamaan kantaa. Ja tiedämme, että olemme poikkeuksellisessa
tilanteessa nyt tätä kuilun reunaa, sen syvyyttä emme vielä tiedä
emmekä tiedä, mitä sen takaa nousee. Tiedämme kuitenkin sen, että
Helsingissä on tunnettu vastuu sekä paikallisesti, kansallisesti että
eurooppalaisittain ja nyt myös globaali ulottuvuus on noussut meidän
agendallemme. Helsinkiläisiä kaivataan yhteisiin taloustalkoisiin. Juuri
pääkaupungilla on mennyt monta vuotta hyvin, se on ollut Suomen
moottori, Itämeren kasvukeskus. Tässä suhteessa uskon, että tämä nyt
hyväksyttävissä oleva strategia ja sen 311 toimenpidettä, kuten
valtuutettu Lohi ansiokkaasti on laskenut, antavat mahdollisuuden
huolehtia meille tärkeistä asioista: yhteiskunnan eheydestä,
kohtuullisuudesta, vastuusta ja arvokkuudesta.
 
Valtuutettu Moisio puuttui mielestäni tavattoman tärkeään asiaan. Se
on se, että miten tämäntyyppiseen asiakirjaan saadaan sitoutettua ei
vain hallinnon ja poliittisen järjestelmän tahtotilaa vaan kaikkien
kaupunkilaisten näkökulmaa, miten saataisiin työstettyä tätä sanomaa
laajemmalle. Itse näen suurena ongelmana myös sen, että tämä on
jälleen kaunis dokumentti, joka jäänee kaupunginarkiston hyllyyn
muistuttamaan meidänkin vaiheistamme, mutta ennen kaikkea, miten
me saamme sitoutettua muut tahot kuin nyt läsnä olevat virastojen ja
puolueiden johtohenkilöt, eliitin ikään kuin tähän viestiin.
 
Millä tavalla me saamme tätä strategian sanomaa vietyä helsinkiläisille,
koululaisille, eri-ikäisille nuorille, vanhuksille? Millä tavalla me
tiedotamme tämän strategian sisäänrakennetuista tavoitteista? Miten
me saamme tämän talon ulkopuolisen väen lojaalisti sitoutumaan
strategian tavoitteisiin?
 
Tässä puhutaan paikallisesta ja pääkaupunkiseudun asioista, muu
Suomi ja Suomen kehitys ei ehkä nyt ole Helsingin kunnallispolitiikan
keskeinen tavoite, mutta tässä globaalin ja paikallisen väliin ehkä
muutama sana kansakunnan asemastakin voisi olla paikallaan. Eli
tavallaan tämä, kenen visiota tässä loppujen lopuksi tuotetaan ja miten
me saamme sen ylhäältä ohjautuvuuden tavoittamaan laajat
helsinkiläisten joukot. En tiedä, mikä on se tiedottamisen muoto tai
informaation välityksen kanavat, joilla tämä monikymmensivuinen
proopuska saadaan välitettyä eteenpäin.

Tämäntyyppisissä strategioissa puhutaan tietysti paljon hallintokielellä
hyviä ja kauniita asioita, ”hauska kaupunki” ja ”onnellinen kaupunki”
ovat ehkä tällaisia käsitteitä, jotka ovat sekä houkuttelevia että
haastavia, samalla vaarallisia, ja monella tavalla ehkä aika kriittisestikin
kannattaa niitä käyttää. Sopii kysyä, kenen hauskuudesta ja kenen
onnellisuudesta puhutaan. Jälleen tämä suuri kuilu, joka on
kaupungintalon ja kansalaisten välillä, ja miten se tahtotila hauskuuteen
ja onnellisuuteen luodaan niin, että kysymyksessä on yhteinen ja
yhteisöllinen kokemus.
 
Hauskuuden tilalle soisin, että Helsingistä tulisi vapaampi kaupunki,
jossa on vähemmän kontrollia, enemmän luottamusta kansalaisiin,
kansalaisten kykyyn sitoutua ja rakastaa kotiseutuaan. Sehän on kai
tämänkin strategian perimmäinen tarkoitus.
 

Valtuutettu Ylikahri

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Strategiaan on kirjoitettu, että ”kaupungin ammattilaisten on tunnettava
seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja heidän perheidensä
erityistarpeet”. Tämä on erittäin hieno kirjaus. Helsingissä asuu paljon
homoja, lesboja ja muita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia
ihmisiä. Uskallan väittää, että huomattavasti enemmän kuin muualla
Suomessa. Siksi erityisesti Helsingin kaupungin palveluissa tulee ottaa
nämä vähemmistöt huomioon.
 
Nyt nämä palvelut eivät toimi niin hyvin kuin voisivat. Ei ole kysymys
siitä, että kaupungin ammattilaiset olisivat erityisen ennakkoluuloisia.
Silti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kohtaavat edelleen monia
ennakkoluuloja ja ongelmia käyttäessään kaupungin palveluita
kouluissa, terveysasemilla, vanhainkodeissa. Sen takia teen seuraavan
toivomusponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupungin työntekijöille
annetaan koulutusta siitä, miten seksuaali- ja
sukupuolivähemmistöt otetaan huomioon kaupungin
palveluissa ja miten ehkäistään näihin vähemmistöihin
kohdistuvaa syrjintää.
 
Tämä ponsi mahdollistaisi konkreettisesti tämän strategian hyvän
kirjauksen toteutumisen. Eli kaupungin ammattilaiset tarvitsevat
aiheesta tietoa, ei niinkään syyllistämistä siitä, että he olisivat
ennakkoluuloisia.
 
Lopuksi, olen sitä mieltä, että Pisara-rata on rakennettava mitä
pikimmin, siksi kannatan lämpimästi valtuutettu Moision aiheesta
tekemää pontta.
 

Valtuutettu Näre

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuustoväki.
 
Valtuuston strategiaseminaarissa ilmaistiin huolta riskistä, että tällä
valtuustokaudella linjaus, joka käytännössä vähentää eri strategioiden
tuomista valtuustokäsittelyyn, saattaa ohentaa toiminnan sisältöä
koskevaa poliittista ohjausta. Riskinä on siis viranomaislähtöisyys
poliittisen ohjauksen kustannuksella. Erityisesti tämä saattaa koskea
toimialueita, joissa on eniten budjettiylityksiä ja jotka ovat asukkaiden
hyvinvoinnin kannalta keskeisiä, eli sosiaali- ja terveystointa. Esitänkin
seuraavan toivomusponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään
mahdollisuus päivittää eri sosiaali- ja terveystoimen
osaohjelmat yhtenäiseksi sosiaalisesti kestävän kehityksen
strategiaksi.
 
Runsaan viimeisen 10 vuoden aikana on tehty useita teemastrategioita,
jotka kaipaisivat päivitystä. Tällaisia ovat esimerkiksi syrjäytymisen
ehkäisyohjelma, huumestrategia, mielenterveysohjelma ja
perheväkivallan ehkäisyohjelma, joka onkin nyt tarkoitus päivittää. Nyt
kun taloudelliset suhdanteet näyttävät synkiltä, on erityisen tärkeää
ehkäistä sosiaalisen eriarvoistumisen kehitystä, joka on ollut
syvenemässä jo edeltäneenä taloudellisen kasvun aikana.
 
Valtuutettu Lilli Autti alusti tässä äsken kaupunkiköyhyyttä koskevasta
ongelmasta, ja kannatankin hänen ponttaan. Kannatan myös
valtuutettu Ylikahrin pontta.
 
On otettava huomioon, että taloudellisen pääoman pohjana on
sosiaalinen ja emotionaalinen pääoma, joka synnyttää ihmistenvälistä
luottamusta. On siis syytä kehittää sosiaalisesti kestävän kehityksen
strategiaa, jossa turvataan niin syrjäytymisvaarassa olevien
väestöryhmien elinehdot kuin myös huolehditaan yleisen hyvinvoinnin
edistämisestä. Tässä tarvitaan poikkihallinnollista yhteistyötä, ei vain
sosiaali- ja terveystoimessa vaan myös muiden yhteisöllisyyden
rakentumisen kannalta tärkeiden hallintokuntien kesken, kuten
kulttuuri-, liikunta-, opetus- ja nuorisotoimessa. Tarvitaan siis poliittista
ohjausta, ja siksi toivonkin, että ponteni läpimeno voisi edistää sitä
tuomalla sosiaalisesti kestävän kehityksen ohjelman
valtuustokäsittelyyn.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Alanko-Kahiluoto

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Aluksi haluan kannattaa Sari Näreen esittämää pontta.
 
Helsingissä asuu noin 96 000 alle 17-vuotiasta lasta ja nuorta. Suurin
osa heistä asuu Itä- ja Pohjois-Helsingissä alueilla, joilla tulotaso on
matalampi kuin Helsingissä keskimäärin. Tilastojen mukaan köyhien
lapsiperheiden osuus on viime vuosina kasvanut. Tutkimukset
osoittavat, että hyvinvointi jakautuu nuorten keskuudessa entistä
jyrkemmin. Nuoriso jakautui hyvinvoiviin ja niihin, joille monenlaiset
vaikeudet kasautuvat.
 
Lasten eriarvoisuus kuvastaa yhteiskunnassa syventyvää
eriarvoisuutta. Viime lamaleikkausten jälkeen kasvanut lasten ja
nuorten pahoinvointi, ettei säästöjä lasten kustannuksella ole
olemassakaan. Lasten ja nuorten hyvinvointipalveluista leikkaaminen
tulee kalliiksi ja kostautuu etenkin sosiaali- ja terveyspuolella.
Pahoinvoivat lapset ja nuoret eivät voi jäädä odottamaan parempia,
taantuman jälkeisiä aikoja. He tarvitsevat tarpeenmukaista apua
välittömästi.
 
Strategiaan kirjattu tavoite pienentää päivähoidon ryhmäkokoja on
erinomainen esimerkki ongelmia ennaltaehkäisevästä keinosta, johon
on hyvä pyrkiä oli taloustilanne mikä hyvänsä. Laadukkaat lasten- ja
nuorten palvelut ovat myös vetovoimatekijä, jolla houkuttelemme
lapsiperheitä Helsinkiin.
 
Olemme vasta viimeisen neljän vuoden aikana saaneet purettua
Helsingissä viime laman aikana tehtyjä leikkauksia ja palautettua
opetuksesta leikattuja määrärahoja. Perusopetuksen ryhmäkoot ovat
nyt samalla tasolla kuin ne olivat ennen edellistä taantumaa. On
helpottavaa, että juuri käydyissä raamineuvotteluissa päädyttiin
yhteisymmärryksessä siihen, ettei lamasäästöjä haeta luokkakokoja
kasvattamalla tällä kertaa.
 
 
Kouluterveyskysely 2008 osoitti, että helsinkiläiset nuoret ovat
tyytymättömiä kouluterveyspalveluihin. Tyytymättömyys
kouluterveydenhoitoa kohtaan on lisääntynyt vuodesta 2002 alkaen.
Viime vuonna 26 % helsinkiläisistä koululaisista koki, että
terveydenhoitajan puheille on vaikea päästä. Tämän vuoksi oli viisasta,
että strategiaohjelmaan kirjattiin lupaus vahvistaa
kouluterveydenhuoltoa ja oppilashuoltoa.
 
Lapset ja nuoret tarvitsevat läsnä olevia, tuttuja aikuisia. Mahdollisuus
löytää koulusta välittävä, lasta varten paikalla oleva aikuinen on
lapselle yhtä tärkeä asia kuin se, että koulutiloissa on asiallinen
palopelastussuunnitelma tai toimiva ilmanvaihto. Kaikissa
viimeaikaisissa nuorten lisääntyneeseen pahoinvointiin liittyneissä
keskusteluissa on ädytty siihen, että nuorten elämään tarvitaan
aikuisia, niin läsnä olevia kuin nettiyhteyden päässä olevia. Strategiaan
kirjatun sähköisten palveluiden kehittämisen tulee siis koskea myös
nuoria.
 
Eräs Helsingissä viime syksyn aikana nuorten avoimessa foorumissa
esitetty konkreettinen ehdotus oli nuorten oma puhelinpalvelu,
eräänlainen angstiluuri. Joka yhdistäisi soittajan, siis koululaisen,
oikeaan tukeen. Muun muassa tämä nuorilta itseltään tullut idea
voitaisiin hyvin toteuttaa tulevalla valtuustokaudella melko pienin
kustannuksin.
 
Strategiassa luvataan vähentää kaupunkilaisten keskinäistä
eriarvoisuutta. Tämä tapahtuu kaventamalla kaupunkilaisten
hyvinvointi- ja terveyseroja. Kaikkein kustannustehokkainta
hyvinvointierojen kaventaminen on silloin, kun se yhdistetään
varhaiseen puuttumiseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn. Helsingissä
on käytössä valtakunnan tasolla melko harvinainen positiivisen
diskriminaation malli. Tällä tarkoitetaan määrärahojen suuntaamista
sinne, missä palveluista on suurin tarve. Esimerkiksi opetustoimessa
positiivisen diskriminaation määrärahan avulla saadaan suunnattua
resursseja niille kouluille, joiden oppilaissa on eniten
maahanmuuttajataustaisia ja alhaisen tulo- ja koulutustason perheiden
lapsia. Positiivisen diskriminaation määräraha on tutkitusti tehokas
keino vähentää koululaisten välistä eriarvoisuutta. Myös käsillä
olevassa strategiaohjelmassa tämä tunnustetaan. Ohjelmassa luvataan
myös, yleisellä tasolla, että positiivisen diskriminaation osuutta
budjettikehyksen sisällä lisätään valtuustokaudella.
 
Arvoisat valtuutetut, opetustoimessa koulut saavat itse päättää, miten
ne käyttävät positiivisen diskriminaation määrärahan oppilaiden
parhaaksi. Usein tällä rahalla palkataan koulunkäyntiavustajia,
järjestetään kerhotoimintaa tai lisätään ? tuntien määrää. Positiivisen
diskriminaation määräraha on tärkein keino, joiden avulla oppilaiden
välisiä lähtökohtia voidaan tasoittaa. Kuten tiedämme, Helsingissä on
merkittäviä alueellisia eroja väestön tulotason, hyvinvoinnin ja
koulutustaustan välillä. Positiivisen diskriminaation periaatetta ei
kuitenkaan tällä hetkellä huomioida oppilashuollon mitoitusta
arvioitaessa. Tämä on selkeä puute, koska koulujen kesken on hyvin
suuria eroja siinä, miten hyvin valtakunnalliset oppilashuollon
suositukset vastaavat niiden oppilaiden tosiasiallista tarvetta.
Oppilashuollon asiantuntijat osaisivat varmasti nimetä yhteistyössä
tutkijoiden kanssa, tulen ihan heti loppuun, ne taustatekijät, jotka
kannattaisi huomioida oppilashuollon riittävää mitoitusta arvioitaessa.
Oppilaiden määrän lisäksi pitäisi ottaa huomioon oppilaiden
hyvinvointia määräävät keskeiset taustatekijät, esimerkiksi huostaan
otettujen tai pakolaistaustaisten lasten määrä koulussa. Silloin kuin
lasketaan, kuinka monta tuntia viikossa koululla on tarvetta kuraattorin,
psykologin tai terveydenhoitajan läsnäoloon. Ja niinpä teenkin lopuksi
seuraavan toivomusponnen:
 
Hyväksyessään strategiaohjelman ja
talousarvioehdotuksen vuosille 2010–2012
kaupunginvaltuusto edellyttää, että myös oppilashuoltoon
aletaan soveltaa positiivisen diskriminaation periaatetta
yhtenä terveydenhoitajien, kuraattoreiden ja psykologien
mitoitukseen vaikuttavana tekijänä.
 
Kiitos.

 

Valtuutettu Rantanen

 
Puheenjohtaja, valtuustoverit.
 
Kannatan Outi Alanko-Kahiluodon tekemää esitystä, joka mielestäni
puuttuu erittäin tärkeään seikkaan. Alueellinen eriarvoisuus
kaupungissa on sangen suurta edelleen ja resurssien jakamisessa
pitäisi ottaa huomioon se, että tarve tukipalveluihin on toisilla alueilla
oikeasti isompi kuin toisilla. Se näkyy myös esimerkiksi
terveyskeskuksissa edelleenkin, vaikka toista väitetään, että toisilla
alueilla käytännössä terveystarkastukseen ei aikaa saa, johtuen siitä,
että sillä alueella on niin iso kysyntä verrattuna moniin muihin asioihin.
Tai toisilla alueilla siis niin paljon isompi kuin toisilla alueilla, niillä
alueilla, joissa se on suurta. Lääkäreitä on vaikea saada hommiin ja he
ovat ylityöllistettyjä verrattuna siihen, mitä se on toisilla alueilla ja nämä
ovat seikkoja, joihin todella pitäisi kiinnittää huomiota.
 
Kannatan myös Ville Ylikahrin pontta, mutta sen taisi joku jo
kannattaakin, mutta menipähän varmuuden vuoksi vielä
lisäkannatuksen puolelle.
 
Itse strategiasta sen verran, että tietysti tämä ajankohta, jolloin tätä on
tehty on tietyllä tavalla epäkiitollinen, meillä on ihan uusi valtuusto, tai
valtuusto on vaihtunut ja tietenkin ensitöikseen strategian tekeminen
tulevalle valtuustokaudelle on aika työlästä. Olkoon, se on tietysti
jonkinlaista Suzuki-menetelmää, vaikeisiin asioihin perehtymällä heti
oitis, niin tietysti valtuusto etsii, uusi valtuusto sopivia työtapoja ja
hakee linjoja.
 
Toisaalta meidän toinen ongelma oli se, että se ajoitus on tämä, että on
suuri taantuma päällä ja me joudumme miettimään myös tulevaa
budjettia ja seuraavien vuosien budjettia, meillä on koko ajan niskassa
aika suuri leikkaamisen tarve. Tuossa strategiassa puhutaan paljon
tietyntyyppisistä linjauksista. Minä toivon, että käytännön selvityksiä ei
lähdetä tuottamaan varsinaisiksi ratkaisuiksi minkään lamapaniikin
varjolla, vaan mietitään pitkän tähtäimen taloutta ja tunnustetaan ja
ymmärretään myös, että julkisella sektorilla muotipuheista huolimatta
edelleen tulee olemaan sitä kasvavampi merkitys silloin, kun globaalin
talouden turbulenssit lisääntyvät. Julkisella sektorilla palveluiden
tuottamisen ohella, niin nimenomaan palveluiden tilaajana, ostajana ja
rakentajana suhteessa siihen, miten markkinat muodostuvat, niin on iso
merkitys. Jos julkinen sektori siirtää osan toiminnoistaan, riittävän tai
suuren osan, tai liian suuren osan, niin siitä helposti seuraa se, että
markkinat jollakin aikavälillä keskittyvät ja itse asiassa julkisen tilaajan
rooli heikkenee monessa suhteessa. Ja sen päälle vielä ne huolet, joita
tiettyjen toimialojen osalta liittyy kansalaisten tasavertaisuuteen ja
yksityisyyteen yms. Tämä lähtökohtana.
 
Täällä on puhuttu paljon näistä yleisistä asioista enkä toistele niitä
asioita sen kummemmin. Minulla on neljä pontta, jotka liittyy
rakentamiseen, joka nyt liittyy minun muihin luottamustoimiini tällä
hetkellä aika lailla. Ja sitten toinen asia, josta suuresti kannan huolta on
nimenomaan tiettyjen hyvinvointipalveluiden puolella, sopivan
henkilöstörekrytoinnin saaminen. Ja näitä asioita on nyt tässä ristiin
neljässä ponnessa. Ensimmäinen ponsi kuuluu:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki selvittää
keinoja, kuinka Helsingin asuntomarkkinoille voitaisiin
tuottaa eri asuntohallintamuotoja yhdistäviä sekataloja.
 
 
Ja sekatalojen idea on, että joissakin tapauksissa on järkevää, että
sosiaalista rakentamista ja kovan rahan tai välimuotojen rakentamista
voitaisiin toteuttaa samantyyppisissä, sisäkkäisissä, ristikkäisissä
hankkeissa. Niitä on tehty aikaisemmin, niistä on hyviä kokemuksia,
muun muassa Ruoholahdesta. Toinen ponsi:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki selvittää
voidaanko kaupungin työsuhdeasuntojen vuokraehtoja
uudelleen määrittelemällä helpottaa hallintokuntien
rekrytointiongelmaa.
 
Olen ollut täällä tekemässä päätöstä, jossa näiden asuntojen
vuokrasuhteista tehtiin määräaikaisia ja niiden ikään kuin vuokratasoa
korotettiin merkittävästi, mistä seurasi se, että työsuhdeasuntojen tarve
tai itse asiassa kysyntä on merkittävästi vähentynyt. Ja ollaan
menetetty sitä kautta se mahdollisuus, joka silloin, kun emme voi
palkassa tulla niin paljon vastaan kuin esimerkiksi kysyntä saattaisi
edellyttää, niin vielä silloin, kun puhutaan niistä ammattialoista, joiden
palkkataso on verraten alhainen ja asuminen Helsingissä kallista, niin
on aivan selvää, että tämän asian uudelleen tarkistaminen siinä
suhteessa, että auttaako tämä sitä oleellista rekrytoitumisongelmaa,
jonka takia me olemme tekemässä isoja rakenteellisia muutoksia
meidän ikään kuin palvelurakenteeseen. Niin kyllä tämä kannattaa
uudelleen avata minun mielestäni. Ja ponsi numero 3:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki huolehtii
alueellisesta asuntohallintajakaumasta myös ostamalla
jatkossakin vapailta markkinoilta kohtuuhintaisia yksittäisiä
asuntoja ja muuttamalla niitä tavallisiksi kaupungin vuokra-
asunnoiksi ja työsuhdeasunnoiksi ja erityisryhmille
osoitetuiksi vuokra-asunnoiksi.
 
Tämä liittyy siihen, että kaupungin konsernijaosto on nyt tehnyt
päätöksen, joka liittyy Asuntohankinta Oy:n asuntohankinnan
toistaiseksi lopettamiseen. Ja nyt minä haluan tällä ponnella ikään kuin
valtuuston tukea sille, että tämä toiminta jatkossa jossakin muodossa
edelleenkin jatkuisi, koska minun nähdäkseni on järkevää, että silloin
kun kohtuuhintaisia asuntoja sattuu olemaan saatavilla, niin niitä
kaupunki myös ostaisi ja muuttaisi tämäntyyppisiin erityiskäyttöihin ja
nimenomaan niillä alueilla, joissa kaupungin oma asuntotuotanto ei
pysty toteuttamaan sitä asuntohallintajakaumaa. Eli puhutaan
ensisijassa juuri niistä alueista, jossa vuokrataloja ei tehdä, niin on
järkevää, että kaupunki sitten ostaa yksittäisiä asuntoja ja siten
ylläpitää tätä asuntopoliittisen ohjelman tai MA-ohjelman mukaisia
asuntohallintajakaumia myös näillä alueilla.
 
Välihuuto!
 
Auroranlinna voi minun puolestani ostaa ihan hyvin, mutta se pitää
myös antaa tehtäväksi Auroranlinnalle. Että Auroranlinnan tehtävä on
ollut tähän saakka ikään kuin ensisijaisesti tehdä työsuhdeasuntoja tai
kovan rahan vuokra-asuntoja, joita myös kysytään. Ja nimenomaan
tuottaa niitä eikä ostaa markkinoilta yksittäisiä asuntoja, jolla
nimenomaan tehdään näitä sekataloja, joka minun mielestäni on
asuntopoliittisesti kannattavaa. Olen muuten itse asunut sellaisessa
talossa ja nykyisessäkin asunnossani, joka on yksityinen
kiinteistöosakeyhtiö, niin on nimenomaan kaupungin vuokra-asuntoja
ostettuna sinne joukkoon. Ja se on minusta hyvä käytäntö, ei ollenkaan
huono.
 
Välihuuto!
 
Ei, mutta pääsääntöisesti se on juuri se, mitä kaupungin myös
kannattaa pienimuotoisesti harrastaa eikä unohtaa sitä
tämäntyyppisessä tilanteessa. Nyt Risto, minä en pysty
kommentoimaan sinulle koko ajan. Neljäs ponsi on:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki selvittää, että
kannattaako lääkäreiden ja muun terveydenhoitajien
henkilöstön rekrytointiongelmia helpottaa perustamalla
kaupungin tai pääkaupunkiseudun kuntien yhdessä
omistama alan työvoimaa vuokraava yritystoimija, joka
voisi toiminnallaan myös hillitä yksityisten rekryfirmojen
kasvavaa markkinaroolia.
 
Eli kysymys siitä, että kun kaupunki tekee yritysmuotoisena tai
liikelaitosmuotoisena monta eri toimintaa, niin tässä suhteessa
kannattaisi harkita sitä, että juuri tämän lääkäri- ja sairaanhoitajapulan
selvittämiseksi, niin tarjottaisiin niille omalle toiminnalla sitä, mitä
lääkärit ja sairaanhoitajat hakevat nyt rekryfirmoilta. Pystytään
vaikuttamaan työsuhde-ehtoihin kaupungin haluamalla poliittisella
tavalla ja luomaan markkinoille aitoa kaupungin etua, tässäkin mielessä
palveleva juttu.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Suomalainen

 
 
Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuustokollegat.
 
Tässä on jo useamman tunnin ajan keskitytty ruotimaan ja
parantelemaan meidän valtuustostrategiaamme, mutta aika paljon
palvelujen ja sosiaalisen sektorin kannalta. Totta kai se on tärkeää, me
kaikki haluamme tehdä ihmisläheistä politiikkaa täällä Helsingissä.
Minä haluaisin tuoda esiin kaksi minulle henkilökohtaisesti läheistä
teemaa eli kansainvälinen Helsinki ja Itämeren yhteistyö sekä
luonnonläheinen Helsinki ja Itämeri ja sen kunto.
 
Tässä strategiassahan on kappaleessa neljä eli Monimuotoinen ja
kansainvälisesti kilpailukykyinen ja turvallinen Helsinki, on viitattu
Itämereen muutamassa kohtaa. Ja yhtenä alakappaleena tässä
puhutaan siitä, miten Helsinki panostaa Itämeren suojeluun. Ja
toisessa alakappaleessa Kansainvälistynyt Helsinki puhutaan siitä,
miten Itämeren integraatio, sen tulisi olla yksi kansainvälisen toiminnan
toimintaperiaatteita Helsingissä. Mutta aika paljon nämä toimenpiteet
näissä, näiden alaotsikoiden alla keskittyvät siihen, miten Helsinki
tekee, mitä Helsingin tulisi itse tehdä.
 
Ja esimerkiksi, jos Itämeren suojelusta puhutaan, niin täällä puhutaan
paljon erilaisista toimenpiteistä, joihin Helsingin tulisi ryhtyä omien
päästöjensä vähentämiseksi. Se on ihan selvä, että on todella tärkeää,
mutta mitään Itämeren parannustilaa, Itämerta ei voi parantaa vain sillä
tavalla, että me katsomme sisäänpäin ja mietimme vain, että mitä me
itse teemme. Vaan on oleellista, että me luomme sitä yhteistyötä
muiden Itämeren maiden ja muiden Itämeren kaupunkien kanssa. Ja
me emme saa unohtaa sitä, että me emme voi olla yksin täällä
Itämeren pohjoispuolella. Ne toimenpiteet, mitä Helsinki tekee tai tässä
meidän ympäröivät kunnat ja seudut tekevät, niin se ei paljon auta, jos
emme saa jotain konkreettista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa
Itämeren yhteistyöhön.
 
Muistuttaisin vielä, että Itämeri-yhteistyö, niin kysehän ei ole vain
merestä eli missä kunnossa se meri on, vaan kyse on myös niistä
Itämeren ympärillä olevista maista, kaupungeista, ihmisistä ja siitä
konkreettisesta yhteistyöstä, jolla voidaan parantaa tämän alueen
kilpailukykyä. Tämän vuoksi esittäisin kaksi pontta. Ensimmäinen liittyy
kilpailukyvyn edistämiseen ja lisäämiseen Itämeren alueella. Eli
ehdotan, että:
 
Hyväksyessään valtuustostrategiaohjelman vuosiksi 2009–
2012 kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki etsii
konkreettisia yhteistyötoimenpiteitä Itämeren valtioiden
merkittävien rannikkokaupunkien kanssa taloudellisen ja
sosiaalisen vuorovaikutuksen lisäämiseksi ja koko alueen
kilpailukyvyn edistämiseksi.
 
Me emme minun mielestäni tällä hetkellä tehdä tarpeeksi tätä, meillä
on ehkä Tallinnaan jonkun verran tietynlaista liikennettä. Mutta se, että
voidaanko sillä olla luomassa tällaista yhteistä talousaluetta, toimivaa ja
tiivistä talousaluetta, se on kyseenalaista. Eli tähän haluaisin lisää
konkreettisia toimia kaupungilta.
 
Toisena pontena ehdotan, että:
 
Hyväksyessään valtuustostrategiaohjelman vuosiksi 2009–
2012 kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki luo ja
tiivistää konkreettisia yhteistyötoimenpiteitä Itämeren
maiden keskeisten kaupunkien kanssa tavoitteenaan
kaupunkien yhteinen sitoutuminen vähentää Itämereen eri
muodoissa päästettyjä jätekuormituksia.
 
Kuten sanottu, Helsinki ei yksin voi parantaa Itämerta, se on mahdoton
tehtävä. Ja minusta tuntuu, että tällä hetkellä Helsinki ei ehkä ihan tee
kaikkeaan, jotta me voisimme sitouttaa meidän kumppanimaitamme ja
kaupunkeja siellä, tietysti Tallinna, Pietari, Tukholma, varmasti
Tukholman kanssa voidaan tehdä hyvää painostusyhteistyötä muita
kohtaan. Mutta myös siellä alempana olevia maita ja niiden keskeisiä
Itämeren kaupunkeja.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Männistö

 
                                          Välihuuto!  
 
Vain hetkeksi.
 
                                          Arvon puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Aivan aluksi kannattaisin edellisen puhujan eli suomalaisen mainioita
ponsia Itämeren suojelemiseksi.
 
Nyt hyväksyttävä valtuustostrategia on askel kohti kokonaisvaltaisesti
suunnitelmallista toimintaa. Se on toivottavasti myös tehokas keino nyt
ja tulevaisuudessa nostaa tarvittavia uudistuksia esiin kautta linjan. Ja
ennen kaikkea toivottavasti tämä strategia piirtää laaja-alaisesti
suuntaa siitä, minne Helsinki on oikein matkalla, myös niille tavallisille
helsinkiläisille. Määränpää asukkaiden ja koko Suomen hyvinvointi on
niin ikään tärkeä maali kaupungin toiminnalle. Strategia ottaakin varsin
hyvin huomioon Helsingin tilan keskellä globaalia taantumaa ja nostaa
esiin kattavan määrän tarvittavia uudistuksia.
 
Jos jotain pitää tässä kokonaisuudessa kritisoida, niin voin yhtyä Mari
Puoskarin ja monien muiden täällä jo esittämään näkemykseen siitä,
että tavoitteita on varsin mittava joukko ja niistä todennäköisesti vain
murto-osa menee konkreettisesti eteenpäin. Siitä huolimatta on aihetta
esittää kiitokset kaikille mukana olleille.
 
Haluan kuitenkin nostaa esiin muutaman yksityiskohdan strategiasta,
jotka ponsien muodossa kaipaavat vielä lisätarkennusta. Kansallisessa
koulutuspolitiikassa on meneillään merkittävä uudistus, joka koskettaa
Helsinkiä mitä suurimmassa määrin. Ensi vuoden alusta toimintansa
aloittaa Helsingissäkin uusi Aalto-yliopisto, joka kattaa alleen yli 15 000
opiskelijaa ja kolmesta sen kampuksesta kaksi sijaitsee täällä
Helsingissä. Valtuustostrategia toteaakin hyvin, että kaupungissa, tai
Helsingissä, panostetaan Aalto-yliopiston monikampuksiseen malliin,
mutta mielestäni meidän tulisi ottaa huomioon vielä mahdolliset
muutokset, jotka tämän Aalto-yliopisto -hankkeen edetessä kenties
tulevat eteen. Ensimmäisen ponteni hyväksyessään
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki varautuu
Aalto-yliopisto -hankkeen toteutuksessa mahdollisuuteen
sijoittaa uuden yliopiston ja/tai opiskelijayhteisöön tiloja
nykyisten kolmen kampuksen lisäksi yliopiston tai
opiskelijayhteisöjen tarpeiden mukaan myös muille
kaupungin alueille, kuten Kalasatamaan tai Töölönlahden
keskustakirjaston yhteyteen. Mikäli Aalto-yliopisto päättää
nykyisen kolmikampusmallin sijaan selvittää muita
kampusratkaisuja, varautuu kaupunki mahdollisuuksien
mukaan tarjoamaan Aalto-yliopistolle ja sen opiskelijoille
myös jatkossa laadukkaan toimintaympäristön Helsingissä.
 
Mielestäni tämä tavoite on erittäin tärkeä ja koskettaa mitä suurinta
joukkoa opiskelijoita ja nykyisten kahden yliopiston työntekijöitä täällä
Helsingissä.
 
Niin ikään opiskelijoiden asuminen Helsingissä on tärkeä teema. Tällä
hetkellä opiskelija-asuntojen jonossa on enemmän opiskelijoita kuin
koskaan aikaisemmin, yli 3 000 opiskelijaa. Ja keskellä globaalia
taantumaa opiskelija-asuntoyhteisöt, Helsingissä HOAS, ovat niitä
yksiä tahoja, jotka voivat omalla rakentamisellaan ja toiminnallaan
edesauttaa elvyttäviä investointeja. Voimme siis saada kaksi kärpästä
yhden iskulla. Strategiassa onneksi todetaan, että opiskelija-asuntoja
lisätään, mutta opiskelija-asumisen tarpeet on syytä nostaa vielä
erikseen tarkemmin esiin, etenkin laadun näkökulmasta. Seuraavan
ponteni hyväksyessään
 
Helsingin kaupunginvaltuusto edellyttää, että opiskelija-
asuntoja sijoitetaan Helsingissä etenkin lähelle
oppilaitoksia ja hyvien julkisen liikenteen yhteyksien
varrelle.
 
 

Valtuutettu Vikstedt

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Kannatan Puhakan kahta pontta.
 
Puutun kolmeen yksityiskohtaan strategiassa. Ensimmäinen on
virastojen ja yksiköiden liikelaitostaminen ja yhtiöittäminen. Niiden
seurauksia on sellaisia asioita, joita vasemmistoryhmä pitää huonona.
Se lisää tosiasiassa byrokratiaa, kilpailuttaminen kun on vaivalloista ja
sillä on hintansa eikä sitä pidä ottaa ohjelmallisesti tavoitteeksi. Työn
valvomista on lisättävä.
 
Strategiassa puhutaan paljon oman henkilökunnan osaamisen
kehittämisestä, mutta toisaalta käytännössä ei useinkaan luoteta siihen
asiantuntemukseen ja oman työn kehittämistahtoon, jota
henkilökunnassa minun kokemukseni mukaan on paljonkin. Kun
halutaan tarkempaa kirjanpitoa ja halutaan taloutta seurata tarkemmin,
tehokkuutta ja muuta, niin patenttiratkaisuksi annetaan liikelaitos tai
yhtiö ja silloin ei lasketa niiden heikkouksien hintaa. Minun mielestäni
pitäisi laskea myös eläkevakuutusmaksuista johtuvat erot, kun
yhtiöitetään ja kun verrataan omien yksiköiden kilpailukykyä.
 
Kun yhtiöitetään toimialoilla, joilla tyypillisesti toimii monikansallisia
suuryhtiöitä ja työvoiman vuokrausyrityksiä syyllistyy kaupunki minun
mielestäni työelämän huonontumiseen. Sysäämme kaupunkilaisia
palvelevia työntekijöitä köyhyyteen ja epävarmuuteen. Jos luovutaan
omasta työstä kokonaan, menetetään tietämys todellisesta hinnasta,
katoaa vertailupohja ja tieto useimmiten pienistä, yhä keskittyvistä ja
monopolisoituvista markkinoista. Yhtiöittämisinnossa ei saa päästä
tapahtumaan sitä vahinkoa, että lopulta valtuusto voi vain ostaa, mitä
irti saa ja maksaa sen, mitä yksi tai kaksi palveluntarjoajaa pyytää.
 
Toinen asia on oppisopimuskoulutus. Helsingin kaupunki tarjoaa jonkin
verran oppisopimuskoulutusta eri yksiköissään. Joihinkin ammatteihin
ei ole olemassakaan ammattikoulutusta ja Helsingin kaupunki
tosiasiassa on ihan merkittävä oppisopimuskouluttaja joihinkin
ammatteihin, myös yritysten työvoimatarpeeseen. Esitän tästä aiheesta
ponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että oppisopimuskoulutusta
lisätään ja valtion kanssa neuvotellaan lisärahoituksesta
oppisopimuskoulutuksen aloilla, joilla ei ole olemassa
muuta ammatillista koulutusta.
 
Ja kolmas asia on tietenkin liikunta. Minusta oli valitettavaa ja hiukan
hämmentävää, että puhutaan liikuntapoliittisesta ohjelmasta ja sitä
ollaan valmistelevinaan ja toisaalta tässä paperissa oli liitteessä, että
sitä ei tuoda valtuustoon. Ja minun mielestäni se olisi merkittävä ja
tuotava tänne kokonaiskäsityksen saamiseksi.
 
Strategiassa korostetaan politiikan vaikuttavuutta ja toiminnan
tuottavuutta. Jos valtuutetut eivät mitenkään voi budjettia
hyväksyessään päätellä, miten myönnetyt varat kohdistuvat
rakennusten tonttien, omiin tontteihinkin tai rakennuksiin ja muiden
omistamiin, myönnettyihin lainoihin yritykselle, miten ne kohdistuvat
avustuksiin eri toimijoille ja sitä kautta eri ihmisryhmien
liikuntamahdollisuuksiin. Ja kaiken lisäksi ei ole pelkästään kysymys
samanlaisten mahdollisuuksien luomisesta kaikille, vaan on
tarkasteltava eri ikäryhmiä, sukupuolia, pieniäkin vähemmistöryhmiä,
heidän mahdollisuuksiaan, heidän oppimismahdollisuuksiaan,
motivoitumista. Maan hallituskin on nähnyt tärkeäksi ja sen takia
hyväksynyt viime vuoden lopulla periaatepäätöksen kansallisesta
liikuntaohjelmasta ja suuren määrän toimenpiteitä liikunnan
edistämiseksi. Niin tähän ohjelmaan eivät ole pääkaupungin poliitikot ja
liikuntaorgaanit ottaneet kantaa lausuntokierroksellakaan. Ja sen takia
toivoisin, että tämä valtuusto kävisi läpi ja ilmaisisi tahtonsa, mihin se
liikuntabudjetillaan tähtää. Ja esitän ponnen, että:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että valtuustolle
valmistellaan liikuntapoliittinen toimenpideohjelma 2010
loppuun mennessä.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Oker-Blom
 
Arvoisa puheenjohtaja, bästa fullmäktigeledamöter.
 
Osku Pajamäki tog upp det här med stadens försäljningar av eventuella
bolag, kanske privatiseringar, försäljning av affärsverk och dylikt. Han
poängterar att det viktiga är att utreda men samtidigt att SDP-gruppen
specifikt menar att de här besluten inte skall göras. Hur som haver tror
jag att alla har en uppfattning om det här, men det viktigaste skulle vara
att vi utreder noggrant och sen fördomsfritt går in för de bitar som
faktiskt har goda ekonomiska grunder.
 
Myynneistä voi olla monta mieltä, niissä on varmasti sekä hyviä että
huonoja puolia. En lähde nyt kritisoimaan enkä myöskään
puolustamaan erilaisten liikelaitosten tai yhtiöiden mahdollisia
myyntejä. Mutta sen sijaan Helsingillä on kovin paljon maita, tontteja,
maata asumiseen, jotka hyvin voisi myydä. Helsingillä on
poikkeuksellisen paljon maita omistuksessaan, kansainvälisessä
vertailussa, niistä saataisiin rahaa ja se olisi samalla tietynlaista turvaa,
jatkuvuutta ja etua kaupunkilaisille, täällä asuville.
 
Nyt on varmaan helsinkiläisillä ja sitten toisaalta Helsingissä
vierailevilla hiukan erilaisia toivomuksia kaupungin suhteen ja tätä
strategiaa kannattaisikin nähdä kahdessa osassa. Niin että se on
nimenomaan paperi, jossa mietitään, miten palveluita ja ympäristöä ja
kaupunkiamme voisi parantaa helsinkiläisten silmissä ja helsinkiläiselle,
asujalle ja veronmaksajalle. Mutta toisaalta myös, mitä voidaan tarjota
turisteille ja täällä vieraileville? Niissä ryhmissä haetaan kovin erilaista
kaupunkia. Siinä uskon, että tämä strategia on oikeilla jäljillä, kun
haetaan esimerkiksi gourmet-tyyppistä tarjontaa, haetaan design-
kaupunkia, sopii poikkeuksellisen hyvin Helsingille ja Suomelle.
Kannattaa varmaan miettiä vielä enemmän tällaisia ? tyyppisiä
muotoja ja myös imagoja, jotka Helsingille sopisivat. Jotta tänne
voidaan houkutella turisteja ja tästä voidaan luoda erilainen kaupunki,
joka tunnetaan maailmalla. Mutta myös puhtaus ja ehkä uudenlaista
tapaa liikkua ja elää säästäväisesti olisi hyvä, sanotaanko etu
Helsingille ja sellainen, jossa voidaan poiketa maailmalla olevista
pääkaupungeista. Itämeren läheisyys ja muutenkin merikaupunkina
oleminen on erityisen hyvä puoli Helsingissä ja Itämeren
puhdistamiseen kannattaakin satsata myös Helsingin omia varoja ja
etenkin pyrkiä siihen, että mielet ihmisissä muuttuisivat kohti
myönteisempää suhtautumista yhteiseen mereemme. Ja siksi tuenkin
valtuutettu Pajamäen Itämerestä tekemää pontta.
 
Vihreät puhuvat lähinnä homoista ja lesboista, mutta sanoisin, että se
on ehkä laajemmin järkevää ajatella niin, että suvaitsevaisuutta
ylipäänsä kaikissa ja kaikkia kohtaan. Sellainen elämäntavan
tukeminen, jossa kunnioitetaan toisiamme ja kunnioitamme myös
turistejamme ja vieraitamme olisi mielestäni parempi kuin näinkin
yksityiskohtaiseen asiaan meneminen strategian yhteydessä.
 
Lopuksi haluan vielä tukea valtuutettu Torvaldsin tekemää kahta
pontta.
 
 

Valtuutettu Valtonen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, tämän kaupungin merkittävät
vapaaehtoistyöntekijät.
 
Haluaisin ihan ensin kannattaa Seija Muurisen tekemää
toivomuspontta ikääntymisen strategian laatimisesta sekä Lasse
Männistön kahta pontta, jotka liittyivät Aalto-yliopiston
toimintaedellytyksiin ja sitten opiskelija-asumisen laadulliseen
toteutumiseen liittyvä ponsi.
 
Tiukkoja aikoja varten on instituutioilla, yhteisöillä ja yksityisillä ihmisillä
jotakin säästöjä pahan päivän varalle. Ja nyt pahat päivät ovat tulleet ja
on aika katsoa, mitä omaisuuseriä Helsingin kaupunki voisi aktivoida ja
ottaa käyttöön. Ja nyt minä en puhu tässä yhteydessä taloudellisesta
pääomasta, vaan minä haluaisin kiinnittää teidän huomionne erääseen
toiseen vaurauden lähteeseen ja se on sosiaalinen pääoma. Se liittyy
sellaiseen käsitteeseen kuin yhteisöllisyys. Ja minusta tuntuu, että olisi
hirveän tärkeää, että strategiaohjelmaa voitaisiin lukea sillä tavalla, että
asioita peilattaisiin nimenomaan yhteisöllisyyden ja sosiaalisen
äoman kautta.
 
Sosiaalisen pääoman tärkein yksittäinen osanen on vapaaehtoistyö, ja
se on jotakin sellaista, jolla on myös hintalappu. Euroopan parlamentti
päätöslauselmaesityksessä vapaaehtoistyön roolista todetaan, että
taloudellisesti mitattuna vapaaehtoistyön osuus kansantalouteen
Euroopassa on samaa luokkaa kuin rakennusalan osuus. Eli se
tarkoittaa 5 %:a, joka muuten sattumoisin on sama prosentti, jonka
kaupunginjohtaja esitti sanoessaan ensi vuoden pahimmista
uhkakuvista, että se voisi olla suunnilleen luokkaa – 5 %.
Vapaaehtoistyön osuus kansantaloudessa on 5 %. Ja sen takia nyt on
oikea aika panostaa tähän äomaan ja sen takia yhteisöllisyyden
vahvistaminen, vapaaehtoistyön tukeminen ja sosiaalisesta pääomasta
ammentaminen on nyt strategiaohjelman vuosien aikana äärimmäisen
tärkeää. Ja siksi ehdotan, että valtuusto hyväksyessään
strategiaohjelman 2009–2012 huomioi yhteisöllisyyden ja Helsingin
sosiaalisen pääoman merkityksen strategian sisällössä ja kehittää sitä.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Valpas

 
Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Ensi alkuun haluan ilmoittaa kannattavani valtuutettu Hurun
perussuomalaisten ryhmäpuheen yhteydessä esittämiä muutoksia ja
lisäyksiä strategiaan, nämä on toimitettu myös kirjallisena.
 
Sitten tähän itse asiaan, mistä ajattelin muutaman sanan lausua,
nimittäin syrjinnästä. Sattumalta tästä asiasta jotain itsekin tiedän, näin
vammaisena, joten katson olevani pätevä asiasta puhumaan.
Kaupunkimme strategialuonnoksessa, joka on päivätty 6.4.2009, tästä
toiminnasta käytetään lähinnä termiä positiivinen diskriminaatio.
Alanko-Kahiluoto puhuikin jo tästä asiasta ja on se muutamaan
otteeseen muillakin tullut esille. Lähinnä sen positiivisista puolista,
mutta minä haluaisin tuoda esiin myös niitä negatiivisia puolia, mitä
tähän asiaan liittyy.
 
Minun mielestäni ei ole sellaista hyväksyttävää asiaa kuin positiivinen
diskriminaatio eli ihmisten erityiskohtelu, jota se käytännössä tarkoittaa.
Sehän on käytännössä samalla toisen ihmisen syrjintää, se on siis
vaikea kysymys. Syrjinnästä ei tule hyväksyttävää vain sillä, että siihen
liitetään sana ”positiivinen” tai käytetään muista kielistä napattuja
lainasanoja peittämään sen todellinen luonne. Ymmärrän ja kannatan
pyrkimyksiä auttaa niitä, joiden tiedetään selkeästi apua tarvitsevan,
esimerkkeinä koulujen tukiopetus taikka terveydentilan parantamiseen
tähtäävät toimenpiteet alemmissa sosiaaliluokissa. Nämä ovat
yhteiskunnassamme yleisesti hyväksyttyjä toimenpiteitä. Tosin tällöin
olisi mielestäni syytä käyttää termejä, kuten ”lisätään tukiopetuksen
resursseja” taikka ”lisätään terveyspalveluja” eikä termiä ”positiivinen
diskriminaatio”, jota käytetään tämän strategialuonnoksen sivulla 9
terveyserojen kaventamisen yhteydessä. Tämä oikeastaan hätkähdytti
minut miettimään, että mitä tällä koko sanalla itse asiassa tarkoitetaan.
Että se on yleensä liitetty maahanmuuttajiin, mutta että onko se nyt
sitten, missä se menee se sana, onko sillä rajoja.
 
Niin tai näin, tämä iloinen syrjintä ei saa johtaa siihen, että esimerkiksi
opetustoimi varaisi näinä niukkoina aikoina lisää tukiopetusrahoitusta
vain maahanmuuttajataustaisille lapsille sillä perusteella, että ryhmä
edustaa jonkun mielestä positiivisen diskriminaation piiriin kuuluvaa
väestöryhmää. Jos samalla ei lisätä tukiopetuksen voimavaroja myös
alkuperäisväestön lapsille syyllistytään senlaatuiseen erityiskohteluun,
jossa ei kunnian kukko laula.
 
Suhtaudun siis hyvin kriittisesti termiin ”positiivinen diskriminaatio” ja
muuten ihmisten erityiskohteluun. Itse vammaisena en halua
työpaikkaa vain siksi, että olen vammainen. Haluan saada sen siksi,
että minulla on tehtävään tarvittava ammatillinen pätevyys. Näin on
myös omalla kohdallani käynyt muutamaan otteeseen ja se on hyvä se.
 
Maahanmuuttajat haluavat olla Suomessa tasa-arvoisessa asemassa
valtaväestön kanssa. Jotta tämä toteutuisi, ei heidän positiivisen
diskriminaation muodossa saama erityiskohtelu asunnon saamisessa
tai yhteiskunnan tukien piiriin jäämisen muodossa ainakaan edistä tätä
tavoitetta. Suomessa on vanha sanonta, jonka mukaan jokainen on
oman onnensa seppä. Jokainen on tässä maassa vapaa yrittämään ja
luomaan oman tulevaisuutensa itse. Siteeraankin tässä yhteydessä yli
neljännesvuosisadan ajan tuntemani aasialaistaustaisen ystäväni
lausuntoa, tästä aiheesta kun olemme keskustelleet: ”Suomessa
kenenkään ei pitäisi olettaa sellaista, siis erityiskohtelua, jos hän itse on
kykenevä luomaan oman tulevaisuutensa.”
 
Te kaikki tiedätte, että yhä harvempi helsinkiläinen katsoo hyvällä
yhteiskunnassamme parhaillaan harjoitettavaa toimintaa, jossa pelkkä
erilaisuus on peruste, jolla henkilön katsotaan soveltuvan työtehtävään,
pääsevän koulutukseen tai saavan sijoituspaikan kaupunkimme
keskustassa. Se ei ole suomalaisen oikeustajun mukainen tapa toimia
ja toivon, että Helsingin kaupunki ja sen päättäjät eivät omalta osaltaan
ala enempää edistämään tällaista toimintaa. Suvaitsemattomuus voi
olla myös seurausta epäonnistumisesta eikä syy epäonnistumiseen.
Valitettavan harva ymmärtää tai haluaa ymmärtää tätä puolta tästä
asiasta.
 
Lopuksi mielestäni aiheellinen kysymys, kuka tässä kaupungissa tai
maassa määrittelee, milloin henkilö kuuluu tämän laillistetun syrjinnän
tai kuten poliittisesti korrekti termi kuuluu, positiivisen diskriminaation
piiriin? Asiaa olisi syytä pohtia laajemminkin.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Lipponen (vastauspuheenvuoro)
 
Kiitos, puheenjohtaja.
 
Kyllä oli aivan pakko nyt puuttua tähän valtuutettu Valpaksen
puheenvuoroon, nimittäin nyt tasa-arvo-käsite on ilmeisesti hänellä
pikkuisen hakusessa. Voidaan puhua lähtökohtien tasa-arvosta tai
lopputuloksen tasa-arvosta ja juuri tämä positiivinen diskriminaatio
tähtää lopputuloksen tasa-arvoon eli tuetaan ihmisiä niissä tilanteissa,
joissa he tarvitsevat tukea, esimerkiksi kielten opetusta lapsille. Ja
täytyy nyt miettiä myös sitä, että kun tänne muutetaan, niin meidän
suomalaisten tavoite on, että näistä maahanmuuttajista tulee uusia
suomalaisia ja heille tulee sellainen vahva identiteetti, joka rakentuu
oman kulttuurin, mutta myös suomalaisen kulttuurin varaan. Ja minun
mielestäni on erittäin tärkeää, että meillä on sitä tukea näissä
kouluissa, koska Helsingin kouluverkko eriytyy nyt tosi vaarallisella
tavalla ja me tarvitsemme erityistoimenpiteitä, jotta saamme tästä
yhteisen kansakunnan myös tulevaisuudessa.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Sinnemäki (vastauspuheenvuoro)

 
Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.
 
Valtuutettu Valpas pohdiskeli tätä kysymystä positiivisesta
diskriminaatiosta. Ehkä tämän politiikan tavoitteet eivät aivan vielä ole
hänelle kirkastuneet. Useinhan politiikassa, jos halutaan saavuttaa
jotain, niin ytyy löytää sellaiset keinot, joita päämäärä edellyttää.
Strategiassa esimerkiksi halutaan kaventaa terveyseroja, silloin se
tarkoittaa erityistä panostamista niiden ihmisten terveydentilaan, joilla
se terveydentila nyt on huomattavasti heikompi. Koulutuksen puolella
Helsingissä on tavattu panostaa erityisesti niihin kouluihin, joissa
oppimistulokset eivät ole keskiarvon yläpuolella ja jotka usein
sijaitsevat niillä alueilla, jotka ovat sosio-ekonomisesti edellytykseltään
heikompia kuin keskiarvo. Tällä tavalla pyrimme tasa-arvoon eli siihen,
että kaikissa helsinkiläisissä kouluissa saisi hyvää opetusta ja että
oppimistulokset olisivat hyvät.
 
 

Valtuutettu Arhinmäki (vastauspuheenvuoro)

 
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Valtuutettu Valpas ei ole ilmeisesti riittävän valppaasti tutustunut siihen,
mitä positiivinen diskriminaatio Helsingissä on jo yli 10 vuoden ajan
tarkoittanut. Tämähän ei ole mikään uusi asia, joka nyt on tuotu, vaan
Helsingin opetustoimessa yli 10 vuoden ajan on ollut positiivista
diskriminaatiota. Hän, valtuutettu Valpas, puhui yksilötasolla tästä,
mutta kyllä kysymys on ennen muuta siitä, että laajemmalla tasolla
pyritään tukemaan sellaisia esimerkiksi kouluja, joissa on, aivan kuten
valtuutettu Sinnemäki sanoi, vanhemmilla matalampi koulutustaso,
sosio-ekonominen tausta on heikompi ja tätä kautta annetaan
samanlaiset mahdollisuudet kuin muillekin.
 
Se, mihin tätä rahaa on käytetty eri kouluissa, esimerkiksi ovat koulut
voineet itse ja kokeneet erittäin tarpeelliseksi, siihen on voinut palkata
esimerkiksi koululääkäreitä, erilaista tukiopetusta antaa, erilaista tukea
oppilaille. Ja tämä on kaikki tullut koko kouluyhteisölle. Ja ajatushan
nimenomaan on se, että kaikille annetaan saman verran ja sitten ne,
jotka tarvitsevat erityistä tukea saavat siihen päälle ylimääräistä, jotta
pääsevät samoihin tavoitteisiin. Ja ihmettelen, jos perussuomalaisten
näkemys on se, että sellaisia ihmisiä ja sellaisia ihmisryhmiä, joilla on
vaikeuksia päästä samoihin tuloksiin kuin muilla, niin heitä ei saisi
erityisesti tukea, auttaa siinä, että he pärjäävät koulussa, pärjäävät
myöhemmin työelämässä, maahanmuuttajat pärjäävät kielellisesti.
 
 

Valtuutettu Hakanen (vastauspuheenvuoro)

 
Kiitoksia.
 
Valtuutettu Valpas asetti vastakkain tässä maahanmuuttajia, jotka
tarvitsevat tukea ja toisaalta sitten ns. valtaväestöä. Ihmettelen kahta
asiaa. Ensinnäkin, minkä takia valtuutettu Valpas tässä syyllistää
erilaisista sosiaalisista ongelmista maahanmuuttajia. Eivät
maahanmuuttajat ole romahduttaneet tässä kaupungissa
asuntotuotantoa. Eivät maahanmuuttajat ole sopineet
kaupunginhallituksessa palveluiden leikkaamisesta. Eivät
maahanmuuttajat ole myöskään syyllisiä Irakin sotaan tai Afganistanin
sotaan, josta tulee meille paljon pakolaisia.
 
Ja vielä enemmän ehkä ihmettelen sitä, että perussuomalaiset esittivät
tässä nyt Valppaan kannatuksen myötä poistettavaksi kokonaan tästä
strategiaohjelmasta kaikki ne kohdat, jotka käsittelevät
maahanmuuttajapolitiikkaa. Tämä puolue, joka tällä asialla vaaleissa
ratsasti, ei kykene esittämään siis yhtään ainoaa esitystä siitä asiasta,
joka sen mielestä oli tärkeää saada keskusteluun. Vaan esittää
poistettavaksi sivuilta 6-7 ja sivulta 11 kaikki tähän liittyvät linjaukset.
Minusta tämä on edesvastuutonta.
 
 

Valtuutettu Valpas (vastauspuheenvuoro)

 
Kiitoksia.
 
Hakaselle toteaisin, että me emme esittäneet, että me sieltä
poistaisimme, vaan me esitimme, että tähän kaupunkiin luotaisiin
kunnon strategia maahanmuuttopolitiikasta. Nyt meillä on tällaisia
yksittäisiä yksittäisten hallintokuntien sisäisiä toimenpidesuosituksia tai
muita, mutta kaivataan minun mielestäni kyllä enemmän tällaista laaja-
alaisempaa toimintaa tässä suhteessa. Ja sitten tämä pointti, mikä
minulla tässä nyt oli, niin se ei ilmeisesti tullut ihan selville. Eli minä
totesin täällä, että maahanmuuttajat haluavat olla Suomessa tasa-
arvoisessa asemassa valtaväestön kanssa. Ja sitten minä myöhemmin
totesin tästä suvaitsemattomuudesta, niin oletteko te nyt ihan oikeasti
sitä mieltä, että suvaitsemattomuutta vastaan taistellaan sillä, että
maahanmuuttaja ikään kuin automaattisesti luokitellaan jotenkin
erityistä apua tarvitsevaksi henkilöksi. Eikö se ole tämän henkilön tai
ryhmän aliarvioimista.
 
 

Valtuutettu Sinnemäki

 
Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.
 
Muutamasta keskeisestä asiasta tässä strategiassa. Tämän
valtuustokauden aikana yksi tärkeimmistä kaupungin tulevaisuuteen
vaikuttavista asioista on se, että uusien kaupunginosien rakentaminen
alkaa tkäsaaressa, Kalasatamassa, Kruunuvuoren rannassa,
Kuninkaantammessa ja Honkasuolla. Strategia on mielestäni
onnistunut siinä kohtaa, minkälaisia näistä uusista alueista tavoitellaan.
Monipuolisia, erilaisten ihmisten kaupunginosia, joissa on vahva
identiteetti, kaupunginosia, joissa voi elää pääasiassa joukkoliikenteen
käyttäjänä, kaupunginosia, joissa palvelut ovat asukkaiden saatavilla
niiden valmistumisesta lähtien. On myös erittäin hyvä, että tässä nyt
vaikeassa suhdannetilanteessa todetaan, että kaupunki itse voi olla
tarvittaessa toteuttamassa sitä, että näihin kaupunginosiin saadaan
monipuolinen asuntorakenne. Tällä tavalla tässä tänä iltana jo monesti
mainittu asia eli se, että kaupunki voi investoimalla omalta osaltaan
pehmentää taantuman vaikutuksia ja samaan aikaan olla
rakentamassa hyviä uusia kaupunginosia, niin tämä tavoite mielestäni
strategiaan on kirjattu hyvin.
 
Ja sitten ehkä vanhojen kaupunginosien osalta, niin täällä todetaan se,
että lähiöprojektia jatketaan, ostoskeskuksia kehitetään eli meidän on
samaan aikaan, kun rakennamme uusia kaupunginosia, pidettävä
huolta entisistä, siitä että Helsingissä, jossa ihmiset itse asiassa
poikkeuksellisen hyvin viihtyvät juuri siellä, missä itse asuvat, ovat
kiintyneitä kotiseutuunsa, että kaupunki omalta osaltaan huolehtii
näistä kaikista alueista.
 
Joukkoliikenteen osalta tämän strategian kirjaukset ovat kannatettavia.
On syytä valtuustokauden aikana toimia siten, että esimerkiksi Raide-
Jokeri lähtisi toteutumaan mahdollisimman nopeassa aikataulussa.
Joukkoliikenteen kulkumuoto-osuus on lähtenyt nousuun ja meillä on
varmasti kaikki mahdollisuudet, jos teemme nyt oikeita ja reippaita
ätöksiä, saada tämä kehitys jatkumaan. Strategia ottaa myös
kevyenliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn vakavasti. Tämä on hyvä asia.
 
Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, sitten viimeisenä asiana kirjastoista.
Kirjastothan ovat erityisen tarpeen kokemuksen mukaan nimenomaan
taloudellisesti heikkoina aikoina. Kirjastot ovat tärkeitä yleensäkin,
mutta niiden merkitys ehkä korostuu silloin, kun ihmisten toimeentulo
vaikeutuu, silloin kirjastot ovat erityisesti kokoontumispaikkoja,
olohuoneita ja esimerkiksi ihmisillä, joilla työttömyyden takia ei ole
mahdollisuutta tilata kotiinsa lehtiä, niin on mahdollisuus lukea niitä
kirjastossa. Strategiassa todetaan, että kirjastoverkon Helsingissä tulee
olla kattava. Se on hyvä asia, koska niin kuin 2000-luvun alkupuolella
valtuutettuina olleet näkivät, lähikirjastot ovat ihmisille valtavan tärkeitä
ja niiden puolesta ollaan valmiita taistelemaan.
 
Tämän lisäksi kirjastoista todetaan se, että Helsinkiin rakennetaan
keskustakirjasto. Se on hankkeena sellainen, että sen tähtäin on
kauempana kuin tämän valtuustokauden aikana, mutta tällä
valtuustokaudella meidän pitää olla tekemässä niitä päätöksiä, että
saamme Helsingin kirjastoverkkoon myös sen päärautatieaseman
Helsingin keskustaan, mukavan, rennon, tapahtumia täynnä olevan,
mutta myös hiljaisuutta täynnä olevan keitaan, joka palvelee kaikkia
kaupungin ja itse asiassa koko pääkaupunkiseudun asukkaita.
 
 

Valtuutettu Saarnio

 
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Kun jouduin käymään tuossa välillä poissa, minä en tiedä, onko kukaan
vielä kannattanut Tuomas Rantasen tekemää neljää ponsiehdotusta.
Jos ei ole kannattanut, niin ilmoitan, että kannatan niitä tässä
yhteydessä. Ne olivat erittäin tärkeitä ponsia. Asuminen Helsingissä on
monimutkaista ja vaikeata eikä tämäkään strategiapaperi sitä paljon
ratkaise. Täällä on hyviä asioita sisällä, kuten tuossa, minkä
Sinnemäkikin totesi, että tästä suhdannetilanteesta johtuen
vahvistetaan monipuolisen asuntotuotannon toteuttamista tarvittaessa
kaupungin omin toimenpitein. Tämä on periaate, joka on ollut
aikaisemminkin esillä, mutta se ei ole vielä kertaakaan johtanut
käytännön tuloksiin.
 
Kaiken kaikkiaan strategiaohjelmaa vuosille 2009–2012 voi pitää
todella hyvänä paperina ja sanotaan kunnianhimoisena ja
antaumuksella laadittunakin ja parasta minusta on siinä se, että
valtuusto on siihen kyllä aika lailla päässyt myös osallistumaan. Ja se,
että se tulee käsittelyyn sen jälkeen, kun olemme sitten voineet tehdä
eräänlaisen sopimuksen vuoden 2010 talousarvioehdotuksen raamista,
niin osoittaa vain sen, että miten monimutkaisesta paperista on
kysymys. Koska tämä strategiapaperi sinänsä on erittäin hyvä, mutta
me tiedämme, että käytännön ratkaisuilla me joudumme tekemään
asioita, jotka eivät välttämättä tämän strategiaohjelman mukaan ole
aina pelkästään positiivisia.
 
Tässä on komeat arvot kaupungin toiminnalle, asukaslähtöisyys,
ekologisuus, oikeudenmukaisuus, taloudellisuus, turvallisuus,
yrittäjämielisyys. Ja varoittaisin vaan siitä, että ellei tämä ole joka hetki
kaikkien virastossa eri asioita, päätöksiä valmistelevien esillä koko
ajan, ettei stä helposti tule se sumuverho, mikä käytännössä monen
yrityksen korkeista eettisistä arvoista on tullut, että ne ovat jostain
syystä pudonneet taustalle silloin, kun on ollut pakko lomauttaa ja
irtisanoa ihmisiä, niin nämä arvot hyvin helposti unohtuvat. Ja tässä
mielessä muistuttaisin siitä, että pidetään tämä ohjelma muulloinkin
esillä, kun päätöksiä tehdään, kuin vain tässä keskustelussa.
 
Tässä on myös arvokkaita eettisiä periaatteita, jotka koskevat
kaupungin toimintoja, myös henkilöstöä ja se on erittäin hyvä asia, että
näin on. Tässä on monta ei-asiaa, mitä henkilöstö ei saa tehdä. Sitten
täällä myös sanotaan, että kaupunki järjestää henkilöstölleen
turvallisen ja terveellisen työskentely-ympäristön. Tavoitteena on luoda
työskentely-ympäristö, jossa kaikkia henkilöstöön kuuluvia kohdellaan
yksilöinä siten, että he voivat työskennellä parhaalla mahdollisella
tavalla oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan toteuttaen. Kaupunki toimii
savuton työpaikka -periaatteen mukaisesti.
 
Ja seuraava kappalekin, että kaupunki on kaikessa toiminnassaan
yhdenvertaisuutta korostava työnantaja, joka kunnioittaa henkilöstönsä
oikeutta mielipiteisiin, vakaumuksiin ja yhdistystoimintaan
osallistumiseen. Henkilöstölle turvataan tasa-arvoinen ja
monimuotoinen työskentely-ympäristö, jossa ei esiinny minkäänlaista
syrjintää. Kaupungin työpaikoilla ei sallita työpaikkakiusaamista,
sukupuolista ahdistelua eikä muutakaan sopimatonta käytöstä missään
muodossa.
 
Siis tässä on ihan tällaista lakimääräistä tekstiä, mutta jotenkin minusta
tästä puuttuu kuitenkin se henki, että eri työyhteisöissä, eri virastoissa
ja laitoksissa todella nojauduttaisiin henkilöstöön siinä mielessä, että
kysyttäisiin aivan siltä suorittavalta portaalta joskus, miten asiat ois
paras järjestää. Tässä on sellainen eräänlainen autoritäärinen ote
työntekijöihin nähden ja kun nyt pitäisi oikeastaan saada, että tämä
strategian toteutumisen yksi oleellinen osa olisi se, että tähän laajasti
sitouduttaisiin myös siltä osin, että annettaisiin sen vähäisimmänkin,
pienipalkkaisimmankin tuoda roponsa tähän pottiin sillä lailla, että
voitaisiin kehittää näitä toimintoja. Ja minä väitän, että meidän
Helsingin henkilöstökulttuurissa on paljon sellaista patriarkaalisuutta,
joka pitäisi jo tässä vaiheessa saada pois ja uskaltaa lähteä siihen, että
muutkin kuin palkkaluokat ja asema sanelevat työn kehittämisessä
jotakin.
 
Minulla oli kokonaan toisenlainen puheenvuoro, minun oli tarkoitus
puhua asuntopolitiikasta, mutta tuo Tuomas puhui niin hyvin, minä en
viitsi enää siihen puuttua ja tämän puitteissa voisi siitä paljonkin puhua.
Kun sitten toinen asia, täällä on iäkäsväestöstä ollut kysymys, niin
minusta Asko-Seljavaaran puheenvuoro oli siinä mielessä erittäin hyvä,
että hän totesi juuri sen, että kun alkaa tulla uusia ikäryhmiä eläkeikään
ja keski-ikä koko ajan nousee ja eletään yhä vanhemmiksi, niin ei
pitäisi tehdä sellaisia virheitä, jotka nyt näyttävät hyviltä toimenpiteiltä.
Kaikki me olemme sitä mieltä, että ihmisen pitää asua mahdollisimman
pitkään kotona. Mutta kun niitä ihmisiä alkaa kotona asua 100 000,
200 000 ja ne ovat 90-vuotiaita, niin kysyn vain, kuinka paljon me
tarvitsemme myös laitosmaisia paikkoja.
 
 

Valtuutettu Karu

 
Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja. Hyvä valtuustoväki ja vähenemään
päin menevä lehteriväki, tarkalleen ottaen nolla, laskujeni mukaan.
 
Ensi alkuun haluan kannattaa Olli Valtosen erinomaisen hyvää
sosiaaliseen pääomaan ja yhteisöllisyyteen liittyvää toivomuspontta.
 
Kuulin aikanaan pikkupoikana tarinan kahdesta tytöstä, jotka hiihtivät
kilpaa järvenjään yli. Nämä kaksi tyttöä olivat hiihtäjinä tasapäisiä,
mutta toinen heistä kuitenkin voitti. Kun sitten hävinnyt tyttö kysyi voiton
salaisuutta voittaneelta tytöltä, kertoi tämä voittaja ottaneensa
kiintopisteen vastapäisen ladon reunasta. Ja kun nämä kaksi tyttöä
sitten vilkaisivat tuon järvenjään ylitse ja katsoivat niitä omia jättämiään
latujälkiä oli voittajan latu suora ja hävinneen latu taas poukkoili sinne
tänne. Strategia visioineen on siis kaupungille oleellisen tärkeä,
erinomaisen tärkeä. Hyvänä yksittäis-, ekologisuuteen liittyvänä
strategisena aloitteena voisi vaikka nimetä Saarnion Pekan hienon
pulloveteen liittyvän aloitteen aikanaan tammikuussa.
 
Vaikka hyvä strategia periaatteessa tuo hyvää ja poistaa kaiken pahan,
totean kuitenkin muutaman huolestuttavan asian. Eli on kuitenkin hyvä
olla huolissaan. Nyt meni paperit solmuun. Niin että vaikka strategia
periaatteessa on hyvä ja tuo kaikkea hyvää mukanansa, niin silti yhtä
asiaa haluaisin korostaa ja se liittyy kaupungin kasvavaan
masentuneisuuden ja yksinäisyyden lisääntymiseen. Eli haluaisin sen
pohjalta tehdä toivomusponnen. Ja ehdotan, että:
 
Valtuusto hyväksyessään strategiaohjelman vuosiksi
2009–2012 ottaa huomioon kaupunkilaisten kasvavan
yksinäisyyden ja lisääntyvän masentuneisuuden ja niiden
aiheuttamat seurausvaikutukset ja tutkii ja kehittää näiden
pohjalta onnellisuusstrategian luomista Helsingin
kaupungille.
 
                                          Näin onnellisiin merkkeihin, kiitos.
 
 

Valtuutettu Vesikansa

 
Hyvä puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.
 
Ensimmäiseksi olisin halunnut kannattaa Tuomas Rantasen ponsia,
mutta onneksi täällä on muitakin, jotka ovat hereillä. Erinomaisia
asuntopoliittisia avauksia.
 
Strategia kirjaa asukkaiden kannalta tärkeitä hyvinvointipoliittisia
tavoitteita, joista hyvinvointierojen kaventaminen on äärimmäisen
tärkeää. Se on tärkeä, jos halutaan Helsingistä taata se hauska,
oikeudenmukainen ja turvallinen kaupunki kaikille lapsiperheille,
seksuaalisiin vähemmistöihin, enemmistöön kuuluville, myös niille,
joiden äidinkieli on muu kuin suomi. Siis kaikille heille, jotka kuuluvat
tähän meidän monimuotoiseen kaupunkiin.
 
Strategia on laaja ja leveä. Pian meiltä kysytään, miten tiukassa
taloustilanteessa tavoitteet asetetaan tärkeysjärjestykseen. Toivon, että
kovina aikoina politiikka kiteytyy niin kuin se parhaimmillaan tekeekin.
Ilmastopolitiikan tavoitteesta me emme voi laistaa. Kuten
ryhmäpuheenvuoroissa esitettiin, kunnianhimoisinakin pidettyjä
päästöjen vähennystavoitteita jouduttaneen ehkä piankin kiristämään.
 
Kävin pääsiäissunnuntaina lenkillä hiljaisessa Pirkkolan metsässä.
Hiljaisessa siksi, ettei Kehä ykkönen jyristellyt ulkoreitin vieressä, kuten
tavallisina arki-iltoina. Ilmakin tuntui ihmeellisen raikkaalta. Tämän
kokemuksen jakaa varmasti moni juhannuksen tai jonkun muun pitkän
juhlapyhän Helsingissä viettänyt. Kehä ykkönen, erityisesti Pakilan
kohdalla on Suomen vilkkain väylä, jonka kohdalta kulkee
huippuvuorokausina oli 113 000 ajoneuvoa. Helsingin ja koko
pääkaupunkiseudun autoistumisen kääntäminen laskuun on tehtävä
tällä valtuustokaudella. Tarvitaan konkreettisia toimia joukkoliikenteen
houkuttelevuuden parantamiseksi ja erityisesti poikittaisliikenteeseen.
 
Olen iloinen, että strategiassa lukee, että Raide-Jokerin suunnittelu
pikaraitiotienä toteutetaan. Edellisen taloudellisen notkahduksen aikana
2000-luvun alussa Raide-Jokeri, jota oli suunniteltu toteutettiin
kuitenkin bussilinjana. Tätä laskuvirhettä ei kannata tehdä toista kertaa.
Ja iloisesti ja tyytyväisestihän täällä on raideliikenteen puolesta paljon
liputettukin. Bussi-Jokeri on konseptina erinomainen, mutta aivan liian
ruuhkautunut. Raideliikenteen edut ja vähäpäästöisyys on varmasti
kiistatonta, meidän kaikkien mielestä. Raide-Jokerin alustava
yleissuunnitelma tulee valmiiksi tämän kevään aikana.
 
Tämän valtuuston priorisoima Raide-Jokeri, jonka hankesuunnittelua
vauhditetaan ilmastopoliittisesti järkevänä investointihankkeena voisi
tarkoittaa sitä, että raiteella liikkuvaan Jokeriin voisi hypätä jo 2015.
Jokeri 2, bussilinja Vuosaaresta Myyrmäkeen on Helsingin poikittaisen
joukkoliikenteen kehittämissuunnitelman mukaan tehokkain yksittäinen
toimenpide, jolla lisätään joukkoliikenteen käyttöä.
 
Raiteet vievät ja bussit tuovat, Helsingin jalanjäljet ulottuvat myös
kauemmas, sekä ilmastoon että myös köyhimpiin maihin asti. On
hienoa, että strategiaan on kirjattu Helsingin tavoitteeksi olla eturivin
toimija globaalin vastuun kantamisessa. Espoosta tuli juuri Suomen
kolmas Reilun Kaupan kaupunki. Asiasta on tehty Helsingissäkin
aloitteita, enkä sitä aio nyt tässä tehdä, mutta kannatan Helsingin
hankintojen sitomista eettisiin periaatteisiin.
 
Kolmas tärkeä asia, mitä tulemme seuraavina vuosina varmasti
ymään, on täälläkin jo aloitettu maahanmuuttokeskustelu. Toivon,
että sitä tullaan käymään niin avoimesti kuin mahdollista. Yhtenä
esimerkkinä siitä on kahden viikon päästä, sosiaalilautakunta tapaa
silloin eteläisten kaupunginosien asukasyhdistyksiä ja toivon, että siellä
mahdollisimman moni sosiaalilautakunnasta on keskustelemassa.
Kyseessä on siis Martta-hotellin hanke turvapaikanhakijoiden
keskukseksi. Tätä vuoropuhelua tarvitaan ja sitä tarvitaan myös täällä
valtuustosalissa.
 
Kiitos.


Valtuutettu Virkkunen

 
Hyvä puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.
 
Valtuustostrategian hyvinvointia ja palveluita käsittelevässä osuudessa
on yhden hyvän otsikon alla yksi hiukan pelottava lause. Otsikko
kuuluu: Palveluverkko vastaa asukkaiden tarpeisiin kaupunkitilassa ja
verkossa. Hyvä. Palveluiden tuleekin vastata asukkaiden tarpeisiin.
Minua kuitenkin vähän pelottaa lause, jonka mukaan palveluverkko
sopeutetaan väestökehityksen mukaisesti ja väestöltään vähenevien
palveluiden palveluverkkoa supistetaan. Kouluikäisten lasten määrä
Helsingissä on väestöennusteiden mukaan vähenemässä. Lapset
kuitenkaan tuskin vähenevät meillä alueellisesti kovin näppärästi siten,
että edessä olevissa kaupungin kouluverkon tarkistuksissa olisi
yksinkertaista päättää, mistä koulusta tulee kaupungissa jatkossa ns.
turha. Niistä yksikään sitä tuskin oikeasti on, jos vähenevä
oppilasmäärä vapautuu melko tasaisesti ympäri kaupunkia. Jos
vaikkapa 300 oppilaan koulussa jatkossa olisikin ”vain” 250 oppilasta,
nämä 250 lasta eivät ole yhtään vähempää oman tutun yhteisönsä ja
pysyvien aikuissuhteiden tarpeissa kuin ennenkään, lähellä kotia
sijaitsevasta koulusta puhumattakaan.
 
Siksi olen hyvin iloinen siitä, että strategiaan onnistuttiin lisäämään
lause, jonka mukaan palveluverkon tarkistuksissa pyritään säilyttämään
lasten lähipalvelut. Yksi keskeisimmistä lasten palveluista, jos tätä
sanaa on pakko käyttää, on koulu. Toivonkin, ettei tämä strategian
lause jää pelkäksi tyhjäksi pyrkimykseksi. Kaikilla kaupungin pienillä
koululaisilla tulee olla yhtäläinen oikeus omaan, lähellä kotia
sijaitsevaan lähikouluun, vaikka oppilasmäärä niissä tilapäisesti
vähenisikin. Oppilasmäärien väheneminen voitaisiin nähdä
mahdollisuutena suoda koululuokkiin niihin monessa koulussa
kaivattua väljyyttä. Mielestäni on hyvin surullista, jos näemmekin
tilanteen jotenkin toisin. Kuinka monta oppilasta koulussa on oltava,
jotta oppilaat koulunsa meidän mielestämme ansaitsevat.
 
Helsinki hehkuttaa strategiaan kirjatussa visiossaan tiedettä, taidetta,
luovuutta ja oppimiskykyä ja haluaa maailmanluokan
innovaatiokeskukseksi. Mikäpä siinä, kunhan vaan muistaisimme,
miten luovuus sekä niiden tuottamat tiede ja taide oikeasti syntyvät –
tai jäävät syntymättä. Ne syntyvät leikistä, levosta, omasta tilasta ja
kiireen puutteesta, eivät suinkaan äärimmilleen kiristetystä ajan- ja
tilankäytön tehostamisesta aloilla, joille se ei luontevasti sovi.
Kaupungin, joka ei aidosti huolehdi lastensa tarpeista ja heidän
oikeudestaan riittävään pieneen iväkotiryhmään, omaan tuttuun
tarpeeksi väljään kouluun ja omaan rauhaan omassa lähikirjastossa,
sellaisen kaupungin on turha puhua tulevaisuuden innovaatioista.
Toivottavasti strategian hyvä maininta lasten lähipalveluiden
turvaamisesta ei ole turhaa sanahelinää, joka unohtaa sitten, kun
koulujen tilankäyttö joutuu suurennuslasin alle. Koulu ei voi toimia
ilman seiniä. Ne eivät ole ilmaisia, mutta niiden välissä on sisältö.
Koulun seinien sisällön, silloin kun se toimii hyvin tai edes kohtuullisen
hyvin ja tukee lasten hyvinvointia, tulisi nauttia kaupungin suojelusta.
 
Strategiassa on hyviä pyrkimyksiä lasten hyvinvoinnin parantamiseksi
ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Muistuttaisin vielä, että lasten jo
olemassa olevien yhteisöjen tukeminen ja säilyttäminen on hyvää ja
halpaa syrjäytymisen ehkäisyä. Koululaisten määrä kaupungissa
vähenee, mutta tämä väheneminen on tilapäistä. Jokusen vuoden
kuluttua heidän määränsä lähtee taas nousuun. Kouluyhteisöjen
lyhytnäköinen hajottaminen ei mielestäni siksi ole viisasta. Strategiaan
tehty kirjaus siitä, ettei koulujen tuntikehyksistä säästetä, on erittäin
hyvä ja viisas. Mutta tuntikehyskin tarvitsee edelleen ympärilleen myös
riittävästi koulurakennuksia. Toivonkin, että tärkeä kirjaus
tuntikehyksen jättämisestä säästöjen ulkopuolelle ei tarkoita huonosti
perusteltuja koulujen lakkauttamisia. Koulutiloista on erittäin vaikea
säästää viisaasti, jos niihin tulevaisuudessa odotettava väljyys jakautuu
melko tasaisesti ympäri kaupunkia.
 
Tarkentaakseni strategian lasten lähipalvelukirjausta teenkin seuraavan
ponnen:
 
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että mahdollisten
kouluverkkotarkistusten jälkeen kaupungin kaikille ala-
asteikäisillä lapsilla on asuinalueesta riippumatta lyhyen ja
turvallisen kävelymatkan päässä kotoa sijaitseva lähikoulu.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Hellström

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Olen mielestäni asukas kaupungissa, en maailmanluokan
innovaatiokeskuksen asiakas. Mielestäni strategiaan kirjoitettu visio on
aika kryptinen ja huonoa suomea, mutta se ei onneksi tee koko
strategiasta huonoa. Ja ilmeisesti on ylipäätään hienoa, että meillä on
nyt valtuustokauden strategia ja varmasti seuraavalla kerralla
osaamme tehdä sen vielä nykyistä paremmin.
 
Tähän strategiaan on tullut erinomaisia muutoksia sen jälkeen, kun
stä oli ensimmäinen versio esillä. Erityisesti pidän kulttuurin
lisäyksestä mukaan tavoitteisiin, joka toteuttaa kyllä niitä hienoja
tavoitteita, jotka meillä on ohjelmassa eli että meillä on tulevaisuudessa
hauska kaupunki, jossa on mielenkiintoisia ja kauniita asuinalueita.
 
Ehkä tärkein tavoite ohjelmassa on, se on nyt siellä mittareiden osassa,
että onnellisuus lisääntyy. Oikeastaan on ihan yhdentekevää, että millä
keinoilla onnistumme lisäämään koettua onnellisuutta, on se sitten
asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä, viheralueita,
harrastusmahdollisuuksia, oikeutta omistaa koira tai parempia
joukkoliikennemahdollisuuksia, edullisia asuntoja. Mitä se sitten
kullekin on, niin jos onnistumme lisäämään asukkaiden koettua
onnellisuutta, niin sitten mielestämme strategia on toteutettu oikein.
 
Tässä ohjelmassa ei kuitenkaan sanota, että mitkä ovat onnellisuuden
mittarit. Niitä on kehitetty ja odotan innolla, millä keinoilla tulemme
näkemään, että kuinka olemme tässä tavoitteessa onnistuneet.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Vuorinen

 
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja nettikatsojat.
 
Tähän alkuun kannatan valtuutettu Ebelingin tekemiä ponsiehdotuksia.
 
Ja näin pastorismiehenä ja kestävyysurheiluvalmentajana on ilo lukea
tämän strategian sivua 9. Siellä sanotaan näin: tuetaan terveellisiä
elämäntapoja koko väestöä koskien ja erityisesti niissä
väestöryhmissä, joissa epäterveelliset elintavat ovat yleisiä. Ja
toimenpiteet: tehostetaan haitallisten elintapojen, kuten tupakoinnin,
alkoholin liikakäytön, huumausaineiden käytön, virheellisten
ruokatottumusten ja vähäisen liikunnan tunnistamista ja niihin
puuttumista. Monet ovat jo tunnistaneet nämä ongelmat ennen meitä.
Nyt meidän pitäisi kuunnella päättäjinä ja aistia, sekä nähdä, missä ja
miten näiden ongelmien kanssa jo taistellaan ja tehdään hyvää työtä.
 
Me teemme strategiaohjelmaa. Mutta tulee muistaa, että monilla on jo
meneillään samoista asioista missio. Työ on aloitettu ja he tarvitsevat
meidän tukemme välittömästi. Yksi hyvä tuki on se, että asiat on
paperiin kirjattu ja meillä on tämä strategiaohjelma. Halvin, nopein ja
tuloksellisin tapa päästä strategiassamme oleviin tavoitteisiin on antaa
vahva tuki niille, joilla on ammattitaitoa, kokemusta ja sydäntä auttaa
ongelmissa olevia ihmisiä sekä kykyä ennaltaehkäistä näköpiirissä
olevia uhkia. Näiden asioiden kanssa kamppailevat ihmiset tarvitsevat
päättäjiltä selvän signaalin siitä, että heidän työtään tuetaan,
arvostetaan ja rohkaistaan heitä jatkamaan työtä paremman elämän
puolesta kodeissa, koulussa ja kaikkialla yhteiskunnassa.
 
Ja sanojen lisäksi tarvitaan myös tekoja. Pienetkin teot ovat tärkeitä
tietyissä tilanteissa. Yksi suurempia ongelma ja tulevaisuuden vaaroja
on teini-ikäisten ja nuorison humalahakuinen alkoholinkäyttö etenkin
viikonloppuisin. Strategian sivussa 10 sanotaan näin: Kaupunki pyrkii
osaltaan edistämään alkoholijuomien kokonaiskulutuksen vähenemistä
Helsingissä. Olen tehnyt aloitteen tipattomasta tammikuusta kaupungin
järjestämissä tapahtumissa ja huomaan ehdotuksen olevan strategian
hengen mukainen. Jokainen tarjoilematon alkoholiannos vähentää
alkoholijuomien kulutusta niin kuin jokainen tankkaamaton tankki
bensan kulutusta. Puhumattakaan siitä esimerkillisestä signaalista,
jonka tällainen ele antaa niille ihmisille ja perheille, jotka yrittävät lähes
yksin taistella ja kasvattaa lapsiaan omaksumaan terveitä
elämäntapoja.
 
Arvoisa puheenjohtaja, kunnioitetut valtuutetut.
 
Jokainen myötämielinen ja rohkaiseva ajatus, sana ja pienikin teko,
jonka päättäjinä teemme terveiden elämäntapojen edistämiseksi antaa
uskoa ja toivoa niille, jotka tänään kamppailevat näiden ongelmien
kanssa. Toivotankin tälle strategiaohjelmalle menestystä ja siunausta.
 
 

Valtuutettu Modig

 
Joo, minä puhun täältä, minulla ei ole niin kova poliittinen kestävyys
vielä kuin teillä.
 
Aluksi minä haluaisin kannattaa valtuutettu Vikstedtin esittämää pontta,
joka koski oppisopimuskoulutusta ja myös Julia Virkkusen hetki sitten
esittämää pontta.
 
Minun oma asiani liittyy myös tähän Vikstedtinkin esiin nostamaan ja
strategiassa moneen otteeseen mainittuun oppisopimusjärjestelmään.
Minun mielestäni oppisopimus on erittäin hyvä vaihtoehto monelle
muuten ilman koulutuspaikkaa jäävälle nuorelle, se tarjoaa erittäin
hyvän vaihtoehdon ammattiin kouluttautumiselle. Ilokseni strategiassa
halutaankin tehostaa oppisopimusjärjestelmän käyttöä. Tehostaminen
minun mielestäni tarkoittaa niin määrän kuin laadun lisäämistä. Ja
ssä hyvässä järjestelmässä on edelleen parantamisen varaa ja yksi
kohta on koulutuksen laatu, joka nyt on pitkälle oppisopimuspaikan
tarjoavan työnantajan harteilla. On tosi haastavaa oman työn ohessa
opettaa jollekin toiselle koko homma ja sen takia sen laadussa onkin
jonkinlaista vaihtelua. Ja siksi minä esitänkin seuraavan ponnen:
 
Valtuusto edellyttää, että oppisopimuskoulutusta
uudistetaan niin, että ammatilliset oppilaitokset tuovat
tarvittaessa työpaikoille työn opettajia. Näin vahvistetaan
teorian ja käytännön opetuksen yhteensopivuutta ja
varmistetaan, että koulutettavat saavat riittävän
työpaikkaopetuksen.
 
Kiitos.
 

Valtuutettu Valokainen

 
Arvoisa puheenjohtaja ja vielä hereillä olevat kysymykset.
 
Ensinnäkin kannatan Lilli Autin pontta. En puhu siis mitään
sosiaalipolitiikkaa kovinkaan paljon. Helsinki sanoo olevansa hauska ja
turvallinen kulttuurikaupunki. Hauska kylläkin, viikonloppuisin. Sadat
kapakat täyttyivät ja juottolat takaavat, että olutta riittää ja jossain on
jopa elävää musiikkia. Näin he varmistavat aukio-oloajan aina kolmeen
asti. Jotkut ihmiset, me ihmiset olemme heikkoja, joillekin jää hihna
päälle. He juovat, joutuvat työttömäksi, he juovat, kunnes syrjäytyvät.
Sosiaalihuolto rahoittaa juomista, kuin että se puuttuisi ongelmaan.
Tähän pitäisi tulla korjaus. Valitettavasti nuoriso ottaa juuri tuosta
kulttuuripuolesta oppia. Me olemme esimerkkejä nuorisolle.
 
Sitten kouluista hieman. Oppiaineita ei saa leikata, retkistä ei saa tinkiä
eikä ruokamääristä, no mitä nyt se on, niuhottaa. Oppi muuten kaataa
ojaan. Kesätyöpaikat ovat kiven alla, nuorisolle nimenomaan. Millä
kaupunki takaa, että niitä nuorille on myös tulevaisuudessa. Millä
kaupunki takaa nuorten terveyden ylläpidon, jos kouluista poistuu
terveydenhoitaja säästösyistä. Psyykkiset ongelmat lisääntyvät, kuten
olemme kuulleet.
 
On turhan mainita, mutta mainitsen kuitenkin, että yksinäisten ihmisten
asuntoasiat, sanotaan siististi, retuperällä. 5 000 uutta asuntoa,
kuulostaa kaukaiselta. Toivossa on hyvä elää.
 
Joukkoliikennettä pitäisi suosia, mutta yksi tärkeä linja välillä Sörkkä-
Pajamäki lakkautetaan, numero 50 lakkautetaan. En puutu siihen sen
enempää.
 
Helsinki sanoo olevansa siis kulttuurikaupunki, se sanoo olevansa
nuorisoa ymmärtävä Stadi. Kuitenkin päättäjät peukaloivat asioita, jotka
koskettavat nuorisotiloja ja niiden jatkoa. Harju on ollut vasaran alla
useasti. Tämä ei vakuuta nuorisoa. He eivät saa toiveilleen vastausta.
Vai luullaanko, että nuorisolle riittää skeittiradat ja pallokentät? Sana
nuorisokulttuuri on parhaimmillaan Helsingin Gloriassa, jos sekään ei
saa olla todellakaan rauhassa. Rock on ikään kuin kirosana päättäjille.
Entä sana kulttuuri? Onko se Finlandia-talossa pianokonsertti tai
Lentävä Hollantilainen oopperassa? Mitä uutta väkisin nuijittu
musiikkitalo voi tarjota? Ei ainakaan rock’n’rollia. Musiikki ja elävä taide
tulee olemaan Kiasman kulmilta kaukana. Samoin suuret rock-tähdet,
jotka välttelevät Helsinkiä. He esiintyvät mieluummin Tukholmassa tai
Tallinnassa. Se ei ole Helsingin vika, vaan asenteiden, jotka edelleen
ovat jossain piilossa paksun pääkopan ja lompakon sisällä. Haloo?
Helsinki kuitenkin unelmoi nuorisopääkaupungin tittelistä. Sitä ennen
on tapahduttava kulttuurivallankumous, uudistus, jossa hyväksytään
elävä musiikki taiteena ja syntinen rock’n’roll oikeaksi kulttuuriksi. Sitä
paitsi rock tuo iloa ja rahaa kaupunkiimme. Lopuksi haluan esittää
rokkaavan ponnen tähän loppuun.
 
Ehdotan, että Helsinki panostaisi yhdessä johtavien
kulttuuriareenoiden kanssa erilaisiin rock-konsertteihin. Ne
ilahduttaisivat ja piristäisivät uinuvaa musiikkikulttuuria
inä taantuman aikoina. Ehdotan vielä, että rock
hyväksyttäisiin kaupunkikulttuuriksi, jolle myönnetään
myös tiloja.
 
                                          Kiitos.
 

Valtuutettu Nieminen

 
Kiitoksia arvoisa puheenjohtaja, ja hyvät naiset ja hyvät miehet.
 
Aluksi kiitän Heikkiä hienosta onnellisuuspontista. Kaikkien meidän
onnellisten ihmisten ja meidän tulevien onnemme eteen, hieno esitys.
Ja kiitos Julia. Koulupontesi tuli todellakin sydämestä ja kannatan
ponttasi, vaikka se äsken jo kannatettiin.
 
Huh huijaa. Viime yönä kuvasin tähän aikaan Helsingin saaristossa
mäyrää. Ja se oli lähes yhtä upea tunne kuin nyt teidän kanssa tässä,
puheita valmistellessa ja kuunnellessa. Sekin oli sykähdyttävä
kokemus, kuten viikko sitten hylkeen vieressä makaaminen, sille
hyräillen sotilasmarsseja. Varmaan tunnisti pygmikkomaisen
vartalonpiirteen ja samastui minuun, joten kuvasin sitä metrin päästä.
Ja kuvasin sitä vielä monta tuntia. Kuten viikkoa aikaisemmin
merikotkaa, joka oli juuri saalistamassa merihanhen päällä. Kaikki tämä
tässä aivan meidän silmiemme edessä. Helsingissä, saaristossa.
Helsinkihän on merikaupunki, Suomen johtava merikaupunki. Siksi
esitänkin seuraavanlaisia ponsia:
 
Meriliikenteen turvallisuutta ja pelastusvalmiutta tulee
kehittää. Hyväksyessään strategiaohjelman
kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupunki
parantaa Itämeren suojelussa kansainvälisen yhteistyön ja
paikallisten, kunnallisten vesiensuojelutoimenpiteiden
lisäksi myös vesialueittensa meriliikenteen turvallisuutta ja
pelastusvalmiutta. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota
uusien merireittien ja risteävän meriliikenteen
turvallisuuteen, pelastus- ja suuronnettomuusvalmiuteen ja
valistustyöhön.
 
Jätän vielä lisää meriliikennettä loppuun, välillä kevyttä liikennettä.
Kevyenliikenteenväylien turvallisuutta pitää parantaa.
 
Hyväksyessään strategiaohjelman kaupunginvaltuusto
edellyttää, että myös jo rakennettujen alueiden
kevyenliikenteenväylien turvallisuuteen kiinnitetään
erityistä huomiota. Väylien suunnittelussa on parannettava
eri nopeudella liikkuvien kevyenliikenteen virtojen reittejä.
Tässä tulee pyrkiä kävely- ja pyöräilyliikenteen
erottamiselle omille kaistoilleen ja taajamassa kulkevien
kevyenliikenteenväylien näkymäalueiden parantamiseen
risteysalueilla.
 
                                          Joukkoliikennettä on kovasti ja kehitetään strategiassa edelleen. Mutta
tosiasia on se, että Helsinki on pyörillä ja yksityisautoilun määrä
lähivuosina kasvaa. Siksi esitänkin seuraavaa:
 
Hyväksyessään strategiaohjelman kaupunginvaltuusto
edellyttää, että kaupunkisuunnittelussa otetaan huomioon
yksityisautoilun liikenneväylien parantamistarpeet myös
uusilla, ydinkeskustan ulkopuolisilla laajenevilla
asuinalueilla, kuten Laajasalossa ja Sipoossa.
 
Kaupunkiluonto. Kaupunkiluonnon pirstoutuminen tulee selvittää.
Luontoalueiden pirstoutuminen johtaa paikallisten eliölajien
sukupuuttoon. Luonto tarvitsee puskurikseen pirstoutumista vastaan
erityisesti suuria kokonaisuuksia eikä pelkkiä esimerkin omaisia
pirstaleita parhaista paikoista, joista elämä pakenee. Tässä suhteessa
tavoite Sipoonkorven suojelusta tulee myös täyttää ja keskuspuiston
eheys taata. Siksi esitänkin seuraavaa pontta:
 
Hyväksyessään strategiaohjelman kaupunginvaltuusto
edellyttää, että Sipoonkorven kaavoituksessa alue rajataan
selkeästi luonnonsuojelualueeksi sitä pirstomatta ja
kaupunki jatkaa toimenpiteitä keskuspuiston eheyden
säilyttämiseksi. Lisäksi strategiakauden välitarkastelua
varten tulee laatia selvitys luonnon periytymiskäytävistä
kaupungin maa- ja vesialueille.
 
Helsinki on Suomen johtava merikaupunki. Saariston kulttuuri- ja
luontoarvot tulee inventoida. Helsingin saaristossa on säilynyt
maailmanlaajuisesti hyvin arvokas, useiden sotilaskulttuurien
rakentama linnoitusketju, Helsingin ja Viaporin maa- ja merilinnoitus.
Alueen luonto on kehittynyt yli 200-vuotisen sotilaskulttuurin
seurauksena hyvin omalaatuiseksi ja ainutlaatuisen arvokkaaksi.
Helsingin saaristo tarjoaa jo nyt ja erityisesti tulevaisuudessa aivan
uudenlaisia mahdollisuuksia luonnon monimuotoisuudelle,
kaupunkilaisten virkistystoiminnalle ja matkailuelinkeinolle. Kaupunki
tarvitsee kokonaisvaltaisen inventoinnin ja suunnitelman saariston
arvoista, niiden säilyttämisestä ja käytöstä. Esitän seuraavaa:
 
Hyväksyessään strategiaohjelman kaupunginvaltuusto
edellyttää, että Helsingin kaupunki tekee koko kaupungin
merialueen kattavan selvityksen ja suunnitelman saariston
kulttuurihistorian luontoarvoista ja niiden säilyttämisestä.
Selvityksen ja siitä tehtävän toimenpide-esityksen tulee
olla valmis strategiakauden loppuun mennessä.
 
Ja viimeisenä, Helsinki on Suomen johtava merikaupunki, edelleen.
Sen niemien ja saariston muodostamien rannikkokaupunginosien
verkoston välinen meriliikenne parantaisi ja varmentaisi kaupungin
joukkoliikennereittejä. Siksi esitän, että asiasta laaditaan strategia.
 
 
Kiitoksia.
 
 

Valtuutettu Abdulla

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Olisin halunnut kommentoida yhden puheenvuoron joitakin asioita,
jotka äsken käytettiin, vähän aikaa sitten. Esimerkiksi pitäisikö joillekin
heikommassa asemassa oleville antaa erityistukea vai ei. Ja olen
ymmärtänyt, että suomalaiseen arvomaailmaan kuuluu tukea ja auttaa
niin heikommassa asemassa olevia. Yhteiskuntamme ja
erityiskohtelulaki määrittelee tästä asiasta eikä se tarkoita, että viedään
joitakin ihmisiltä oikeutta. Pyrkimys on kaikilla hyvä, tasapuolisesti. Ja
tasa-arvo aina ei kaikkia kohtele samoin ellei heikompia tueta.
 
Mutta varsinainen puheenvuoroni on tässä, kun ollaan
strategiakäsittelyssä, niin on paljon asioita, jotka ovat ilahduttavia,
kouluterveydenhoitoa oppilaille vahvistetaan ja päiväkotiryhmien
pienentäminen valtuuston aikana. Olen puhunut varmasti tästä asiasta
niin kauan kuin olen täällä valtuustossa ollut. Ja oli erittäin hyvä asia
kirjata nyt ainakin ssä ohjelmaksi.
 
Mutta minkä takia tässä vaiheessa, en pidä pitkiä puheenvuoroja, miksi
minä tähän tulin, on aina heikommassa asemassa ryhmästämme
löytyvät. Ja on kyettävä ainakin heidän elämäntilanteensa
helpottamiseen. Ja tässä on yksi ryhmä, meidän kaupungilla on paljon
nuoria, joilla ei mene hyvin. On suomalaisia ja myös maahanmuuttajien
keskuudessa. Ja näitä nuoria, joilla ei mene hyvin, niin tarvitaan aina
raskaimpia palveluita ja miettimistä heidän kohdallaan. Ja sen takia
minä olen jättämässä ponnen, yhden ponnen. Eli:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että vaikeuksissa olevat ja
päihdeongelmaiset yli 18-vuotiaat otetaan
moniammattilaisten tuen piiriin.
 
Olen kohdellut näitä nuoria, jotka todella eivät kuulu mihinkään. He
eivät ole enää lastensuojelun piirissä, joten meidän palvelumme eivät
tavoita heitä lastensuojelulain nojalla. Ja he ovat huuhailemassa ja
heillä on todella paljon erilaisia ongelmia. Ja todella he ovat hauras ja
heikommassa asemassa ja minä toivon, että heidän asiaa jollain tavalla
me kykenemme auttamaan.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Pelkonen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Tässä vaiheessa iltaa, kun nousee tänne pönttöön eteen saa sen
verran monta mielenkiintoista katsetta osakseen, että lupaan puhua
erittäin lyhyesti ja ytimekkäästi. Mutta ihan aluksi haluan kertoa
kannattavani joka ikistä näistä viidestä ponnesta, joita valtuutettu
Nieminen meille lausui ja kertoi ja varmuuden vuoksi kennon myös
kannattavani valtuutettu Karun pontta, joten nyt sitä on varmasti
kannatettu.
 
Mutta asiaan, strategiaohjelman mukaan sähköisten palveluiden
osuutta kaupungin palvelutuotannossa tullaan kasvattamaan
tulevaisuudessa merkittävästi. Ja tämä tarkoittaa sitä, että myös
tietoteknisiä taitoja tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa yhä
enemmän. Nuorilla ja työelämässä olevilla nämä taidot ovat hyvin
hallussa ja näitä taitoja myös karttuu luontevasti. Ikäihmiset sen sijaan
ovat väliinputoajia ja suuressa vaarassa jäädä kehityksen ulkopuolelle
kokonaan. Vain 37 prosenttia eläkeläisistä käyttää nettiä säännöllisesti.
Eli lisää osaamista siis tarvitaan, jotta näitä upeita sähköisiä palveluja
voidaan myös tulevaisuudessa käyttää. Ja tästä johtuen ehdotan, että:
 
Hyväksyessään strategiaohjelman vuosiksi 2009–2012
kaupunginvaltuusto edellyttää, että otettaessa käyttöön
sähköisiä palveluita huolehditaan myös riittävien
tietoteknisten taitojen ja valmiuksien antamisesta,
erityisesti ikäihmisille ja syrjäytymisvaarassa oleville
väestöryhmille, kuten maahanmuuttajille.
 
Eli lyhyesti ja ytimekkäästi. Kiitos.
 
 

Valtuutettu Peltola

 
Hyvät ihmiset.
 
Jotta puheenjohtajalta eivät nämä ponnet loppuisi, niin kannatan nyt
ainakin valtuutettu Modigin tekemää toivomusponsiehdotusta ja
ehdotanpa tässä pari lisää. Ensimmäinen ehdotukseni on, että:
 
Valtuusto edellyttää, että selvitetään, miten helsinkiläisten
terveyttä vahvistetaan tarjoamalla terveyskeskuksessa
kaikenikäisille säännölliset terveystarkastukset ja aukoton
perusterveydenhoito yksilöllisten ja ryhmäkohtaisten
hoitosuunnitelmien mukaisesti.
 
Ja toinen ehdotukseni on, että:
 
Valtuusto edellyttää, että paljon huolenpitoa tarvitsevat
pääsevät pitkäaikaiseen palveluasumiseen tai
vanhainkotiin sitä tarvitessaan eivätkä joudu vaihtamaan
asumismuodosta toiseen toimintakykynsä muuttuessa.
Tämän edistämiseksi selvitetään, miten voidaan toteuttaa
pitkäaikaissairaaloiden muutos pääosin vanhainkodeiksi ja
osittain kuntouttavan sairaanhoidon yksiköiksi.
 
Täällä oikealla laidalla esitettiin ikääntymisstrategian laatimista ja
minusta se on kyllä ihan tarpeetonta. Kyllä paljon parempi olisi mennä
konkreettisempiin tavoitteisiin ja niiden toteuttamiseen, joita nämä
molemmat ponsiesitykseni koskevat.
 
Tuolla salin toisella laidalla muutamissa puheenvuoroissa puhuttiin
myös sitoutumisesta tähän strategiaan, jota nyt olemme joukolla
hyväksymässä. Minä ainakin nyt kerron, etten minä nyt kauhean
sitoutunut ole. Tietysti tässä on paljon hyviä asioita, mutta tämä ei nyt
kuitenkaan ole ihan se strategia, jota itse olisin lähtenyt rakentamaan.
Ja jo ihan alusta asti, en kylläkään halua rakentaa Helsingistä
maailmanluokan liiketoimintakeskusta. Olen tutustunut ihan
fyysisestikin sellaiseen ja tietysti muutenkin ja käsitykseni on, että ne
tapaavat olla melko pakkotahtisia ihmiskekoja, joissa ei juurikaan ole
luonnonläheistä ympäristöä tai kohtuullisia mahdollisuuksia asua,
työskennellä tai yrittää, joita tämä meidän visiomme peräänkuuluttaa.
Päinvastoin, näissä suurissa liiketoimintakeskuksissa huipentuu sekä
ihmisten elinehtojen että poliittisten vaikutusmahdollisuuksien
eriarvoisuus. Ja juuri maailmanluokan liiketoimintakeskuksissa
rakennetaan maailmantalouden kuplat ja niissä myös romahdutetaan
nämä keinottelupyramidit tavallisten ihmisten ja julkisen talouden
korjattavaksi.
 
Paljon parempi olisikin sellainen visio, jossa tulevaisuudessa
helsinkiläiset kehittävät kaupunkiaan ja Helsingin seutua
tasapainoiseksi elinympäristöksi yhdessä alueen muiden asukkaiden
kanssa. Seudulla olisi tilaa sekä luonnon että ihmisten hyvinvoinnille.
Ja tänne voi varsin hyvin luoda monipuolisten kuntien verkoston, jossa
asuminen, työ ja hyvät palvelut liittyvät toisiinsa joustavien
joukkoliikenneyhteyksien avulla. Sellaisessa Helsingissä ja sen
ympäristössä henkilökohtaisia autoja tarvittaisiin lähinnä vain
liikuntarajoitteisten asukkaiden, työntekijöiden ja vierailijoiden sekä eri
työpisteiden väliä kulkevien työntekijöiden käytössä. Muut ihmiset
voisivat liikkua yhteiskäyttöisillä kulkuneuvoilla, jos omat jalat tai
polkupyörä eivät riitä.
 
Pääkaupunkiseudun ja Helsingin seudun hyvä rakenne varmistaisi
moneen suuntaan sujuvan työmatkaliikenteen, koska työpaikkoja ja
asumista ei kasattaisi kohtuuttomasti toisistaan erilleen mihinkään, ei
edes Helsingin keskustaan niin kuin tällä hetkellä suunnitelmissakin
edelleen tapahtuu. Tällainen maltillinen kaupunkirakenne vähentäisi
ruuhkia ja pitäisi sekä maan että asuntojen hinnan myös kohtuullisena.
Sen seurauksena ihmiset saisivat myös todellisia mahdollisuuksia
valita asuntonsa tai työpaikkansa itsensä ja perheensä kannalta
edullisten liikenneyhteyksien varrelta.
 
Toinen asia, johon en aio sitoutua on se, että strategiassa hellitään
perusteettomasti kaupungin ja yritysten yhteistyötä. Kunnalla on omat
tehtävänsä ja yrityksillä omansa. Niiden sekoittaminen keskenään
hämärtää yhteisen ja yksityisen edun ja estää läpinäkyvyyden.
Kuitenkin palvelun tasapuolisuus ja palvelun käyttäjien henkilökohtaiset
tarpeet pystytään ottamaan huomioon parhaiten silloin kun
lakisääteiset peruspalvelut turvataan yhdessä eikä pirstota ihmisten
maksukyvyn mukaisesti.
 
Olennainen osa myös tätä strategian toteuttamista on tietenkin
keskeisten palvelujen rahoituksen turvaaminen ja siinä meidän kaikkien
pitäisi nyt sitoutua siihen, että me olemme erittäin aktiivisia myös
valtiovaltaan päin ja huolehdimme siitä, että kuntien palvelut tulevat
kunnolla rahoitettua.
 
 

Valtuutettu Koskela

 
                                          Kunnianarvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.
 
Olen iloinen, että olette näin runsaslukuisina jääneet kuuntelemaan
ihka ensimmäistä valtuustopuhettani. Haluaisin aloittaa sen
kannattamalla valtuutettu Abdullan pontta.
 
Ja tämä tilaisuus on hyvä myös lapsiperheiden aseman parantamisen
tärkeyden korostamiseen. Ja olenkin erittäin tyytyväinen siihen, että
strategiassa kiinnitetään erityistä huomiota lasten ja nuorten
hyvinvoinnin parantamiseen. Erityisen tervetullut on mielestäni kirjaus,
jonka mukaan päiväkotiryhmien kokoa pienennetään tämän
valtuustokauden aikana. Toivon todella, että tästä
toimenpidekirjauksesta tulee ja haastan kaikki valtuutetut tekemään
parhaansa tämän tavoitteen täyttämiseksi. Haluaisin myös jättää
päivähoitoon liittyvän ponnen. Ponteni liittyy päivähoitopaikkojen
sijaintiin. Päivähoitopaikan sijainti vaikuttaa suuresti lapsiperheiden
hyvinvointiin Helsingissä. Lähellä kotia sijaitseva hoitopaikka auttaa
perheitä arkisessa jaksamisessa ja se antaa perheille lisää yhteistä
aikaa ja vähentää myös liikenneruuhkia. Tavoitteena tulee olla, että
hoitopaikka sijaitsisi kävelymatkan päässä kotoa. llä hetkellä
perheille tarjotaan kovin usein päivähoitopaikkaa aivan oman
hoitoalueen ns. väärältä laidalta. Perheiden toivomuksia tulisi seurata
koordinoidusti tässä asiassa. Esimerkiksi sellaisille perheille, joilla on
hoitopaikka toistensa toivomuspaikoissa, voisi tarjota mahdollisuutta
vaihtaa hoitopaikkoja päittäin, mikäli tämä parantaisi näiden perheiden
arkea. Päivähoitopaikkatoiveet eivät saisi kuormittaa liikaa iväkodin
johtajia, vaan koordinointia tulisi hoitaa keskitetymmin. Ja esitän siis
seuraavan toivomusponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään
mahdollisuutta kehittää päivähoidon palvelujonoa siten,
että nykyistä useampi lapsiperhe saa toiveidensa
mukaisen päivähoitopaikan.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Vikstedt

 
                                          
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
Kannatan Peltolan ponsia, Modigin pontta ja Siimeksen pontta. Ja
lisäksi vedän oman toivomusponteni pois, sen joka koskee
liikuntapoliittista toimenpideohjelmaa, koska se tulkittiin
vastaehdotukseksi ja korvaan sen seuraavalla ponsiesityksellä:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että liikuntalautakunta
valmistelee liikuntapoliittisen ohjelman
poikkihallinnollisessa yhteistyössä eri virastojen kanssa.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Hakanen

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Aluksi kannatan valtuutettu Vikstedtin ja myös valtuutettu Valokaisen
täällä esittämää pontta eli liikuntaa ja rock’n’rollia.
 
Tässä keskustelussa on useissakin oikealta laidalta tulleissa
puheenvuoroissa haluttu siirtää palveluja entistä enemmän yksityisten
markkinoiden hoidattavaksi. Ja tämä ideologia valitettavasti näkyy
tässä strategiaohjelmassakin melko vahvana. Minusta on kyllä syytä
kysyä, että minkä takia julkisia palveluja pitäisi siirtää sellaiseen
hoitoon, jonka katastrofaaliset seuraukset näkyvät nyt
maailmantaloudessa. Miksi julkiset palvelut pitäisi alistaa niiden
markkinavoimien hoidettavaksi, jotka eivät ole kyenneet hoitamaan
omia asioitaan rahoitusmarkkinoilla eikä muillakaan markkinoilla.
 
Asuntotuotannon romahtaminen on eräs esimerkki siitä, miten
markkinat eivä kykene huolehtimaan perustarpeistakaan. Ja haluan
tähän vielä lyhyesti tässä kiinnittää huomiota, etenkin sen takia, että
meidän kaupungissa myös asunnottomuus on alkanut uudelleen
kasvaa, kun yleinen vuokra-asuntotuotanto on vähentynyt. Ja tässä
strategiaohjelmassa pidetään kiinni muodollisesti tästä MA-ohjelman
5 000 asunnon rakentamistavoitteesta. Mutta ei oikeastaan esitetä
mitään, millä siihen tavoitteeseen voitaisiin läheskään päästä. Nythän
sitä ei tavoiteta edes puoliksikaan. Tämä on mielestäni eräs esimerkki
siitä, että me tarvitsemme julkista, kunnallista toimintaa ja me
tarvitsemme sen laajentamista sellaisille alueille, joissa markkinat eivät
perustarpeita kykene hoitamaan. Kaavoituksen osalta haluan vielä
nostaa esille myös sen, että meillä on erittäin suuri mahdollisuus nyt
luoda hieno luonto ja virkistysalueiden vyöhyke Helsinkiin, joka voisi
ulottua sieltä Sipoonkorvesta ja Etelä-Mustavuoresta sitten rantoja ja
saaristoja pitkin Kivinokkaan ja Keskuspuistoon asti.
 
Täällä on useissa puheenvuoroissa puhuttu myös palveluiden,
resurssien ja henkilöstön riittämättömyydestä. Tämä alibudjetoinnin
ongelma tuli hätkähdyttävästi esille, kun saatoin tutustua
sosiaaliviraston vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden
toteutumaennusteeseen tältä vuodelta. Ennusteen mukaan menot
ylittyvät ainakin 34 miljoonaa euroa. Ja tästä ylittymisestä suurin
yksittäinen tekijä oli toimeentulotukimenojen nousu 22 miljoonalla yli
sen, mitä oli budjettia laadittaessa oletettu. Ja toinen suuri ylitys oli
lasten huostaanoton maksusitoumuksissa, jossa on 10 miljoonan euron
ylitys tämän ennusteen mukaan tälle vuodelle. Nämä ovat sellaisia
esimerkkejä, joihin toivon, että valtuutetut pysähtyisivät, koska nyt tämä
strategiaohjelma sisältää sellaisia sitoumuksia, joihin täällä edellä Kati
Peltola suhtautui varauksiin mutta jotka on sinne kirjoitettu. Joiden
mukaan tällä kaudella ei muun muassa sosiaaliviraston eikä muiden
palvelujen määrärahoja nosteta yli kustannustason nousun. Vaikka
meillä on siis näköpiirissä laman ja työttömyyden myötä muun muassa
toimeentulotukimenojen kasvu vielä siitäkin, mitä nämä ennusteet nyt
jo näyttävät.
 
Eli toistan kysymykseni, minkä takia valtuustoryhmien enemmistö
elleivät kaikkikin muut valtuustoryhmät ole mukana nyt leikkaamassa
palveluista ja työpaikoista kaupungissa, joka tekee 300 miljoonaa
voittoa? Ja minkä takia tämä valtuusto on luovuttamassa tässä
strategiaohjelmassa itseltään päätösvaltaa juuri niissä asioissa, joista
täällä useimmin ovat puhuneet huolehtineesti. Vanhusten
palveluohjelma, henkilöstöstrategia, energialinjaus, ilmastostrategia ja
eräät muut keskeiset ohjelmalliset linjaukset eivät tämän päätöksen
mukaan, jos se täällä myöhemmin hyväksytään, tule enää valtuuston
päätettäväksi.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Karu

 
                                          Kiitoksia, puheenjohtaja.
 
Kannatan Jaana Pelkosen toivomuspontta, joka liittyy tietoteknisten
valmiuksien lisäämiseen senioriväestölle. Hyvä ponsi.
 
 
 

Valtuutettu Virkkunen

 
                                          Kiitos.
 
Kannatan valtuutettu Koskelan tekemää pontta ja toivotan meille
kaikille hyvää yötä.
 
 
 
 
                                          HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE
 
 
 
 
                                          Otto Lehtipuu                                        Tiina Teppo
                                          puheenjohtaja                                       projektipäällikkö
ordförande  projektchef
 
                                          Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:
Protokollet justerat och godkänt:
 
 
 
                                          Heikki Karu Paavo Arhinmäki
                                          kaupunginvaltuutettu                           kaupunginvaltuutettu
stadsfullmäktigeledamot                      stadsfullmäktigeledamot