Arvoisa puheenjohtaja.

 

Helsingin päivähoidon iso haaste on väestöennustetta suuremmat
lapsimäärät ja ennakoitua suurempi päivähoidon tarve. Tämä on
johtanut moniin haasteisiin. Etenkin mahdollisuus saada lapsen ja
perheen kannalta riittävän lähellä oleva päivähoitopaikka on monella
päivähoitoalueella vaikeutunut.

 

Päivähoitopaikkojen puutteeseen on vastattu mm. kasvattamalla
ryhmäkokoja. Tämä on johtanut siihen, että useissa päiväkodeissa on
ylitetty kaupungin asettamat tilanormit. Myös henkilöstön osalta on
haasteita. Monet päiväkodit kärsivätkin henkilöstövajeesta.
Tämänsuuntaisia, samansuuntaisia huolestuttavia viestejä on tullut
vanhemmilta ympäri Helsinkiä.

 

Henkilöstön suuri vaihtuvuus on riski hoidon ja kasvatuksen laadulle
mutta myös henkilöstön jaksamiselle. Liian isot päivähoitoryhmät ovat
riski lapsen kehitykselle ja sosiaaliselle kasvulle. Suuret ryhmät voivat
aiheuttaa lapsille stressiä ja aggressioita ja jopa keskittymishäiriötä,
joista voidaan kärsiä vielä kouluiässä. Vakinaisen ammattitaitoisen
hoito- ja kasvatushenkilöstön riittävä määrä päiväkodeissa onkin aivan
välttämätön edellytys lasten fyysisen turvallisuuden takaamiseksi,
päivähoitolain kasvatustavoitteiden toteutumiseksi sekä jatkuvien ja
lämpimien vuorovaikutussuhteiden mahdollistamiseksi.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kysynkin arvoisalta apulaiskaupunginjohtajalta, mihin toimenpiteisiin on
Helsingissä ryhdytty päivähoidon tarjonnan lisäämiseksi,

varhaiskasvatuksen laadun varmistamiseksi sekä henkilöstön
jaksamisen turvaamiseksi?

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Vuoden 2008 syyskuussa kunnallisessa päivähoidossa oli 850 lasta
enemmän kuin vuoden 2005 syyskuun alussa. Tästä kasvusta 500
johtui päivähoitoon osallistumisen kasvusta ja 350 lasten määrän
kasvusta. Tästä syystä päivähoidon palveluverkkoa on täydennetty
ottamalla käyttöön päivähoitoon jo olemassa olevat tilat ja
vuokraamalla lisää tiloja.

 

Tilojen lapsikohtaisesta mitoituksesta ei ole olemassa valtakunnallisia
suosituksia, mutta Helsingissä on sosiaalilautakunnan vahvistamat
tilamitoitukset, ja periaatteena on 9 m² lasta kohden. Tästä voidaan
perustellusta syystä poiketa. Lapsia päivähoitoon otettaessa arvioidaan
päiväkodin tilojen toimivuus. Uutta toimintaa käynnistettäessä on
henkilöstöä palkattu asetuksen mukaisesti.

 

Lasten määrä suhteessa hoito- ja kasvatushenkilöstön määrään on
hieman laskenut verrattaessa kahden viimeisen vuoden tammikuita.
Päivähoidon vastuualue on seurannut vaadittavan kelpoisuuden
täyttävän henkilöstön saatavuuden kehitystä. Pätevän henkilöstön
saamiseksi on lisätty lähihoitajien oppisopimuskoulutusta ja panostettu
henkilöstön rekrytointiin. Päivähoidon vakinaisten varahenkilöiden
määrää on lisätty vuoden aikana 36:lla ollen tällä hetkellä 84 vakinaista
varahenkilöä. Tavoitteena on edelleen lisätä vakituista varahenkilöstöä,
minkä lisäksi käytetään työvoimavuokrausta.

 

Päivähoidon vastuualueilla toteutetaan tänä vuonna laaja
työhyvinvointihanke, jonka painopisteenä on työpaikkatason
yhteistoiminnan kehittäminen. Lisäksi toteutetaan varhaiskasvatuksen
sisältöön painottuvaa henkilöstön täydennyskoulutusta. Niiden
tavoitteena on tukea henkilöstöä ja kehittää osaamista päivähoitotyön
erilaisissa muutostilanteissa.

 

Päivähoidon vastuualue tekee säännöllisesti asiakaskyselyn lasten
vanhemmille. Lokakuussa 2008 toteutetun kyselyn mukaan
vanhemmat olivat erittäin tyytyväisiä päivähoitopaikan sijaintiin ja
saamaansa hoitopaikkaan. Päivähoitopaikan sijainti sai asteikolla 1–5
arvosanan 4,54 ja tyytyväisyys hoitopaikkaan 4,63. Seuraava
asiakaskysely toteutetaan syksyllä 2009, ja se kohdennetaan

päivähoidossa aloittaneiden lasten vanhemmille. Päivähoitoa
toteutetaan päivähoitolain ja -asetuksen mukaan, sitä kehitetään
varhaiskasvatussuunnitelmaan perustuen ja määrärahojen puitteissa.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos apulaiskaupunginjohtajalle vastauksesta. Todellakin Helsingin
varhaiskasvatuspalvelussa tehdään hyvää työtä, mutta meillä on
kipupisteitä, joihin meidän päättäjien on tartuttava uusinkin keinoin. Ja
ennen kaikkea tässä taloudellisen taantuman edellä meidän pitäisi
yhdessä sopia ne laatutavoitteet, joista me pidämme palveluissamme
ja ennen kaikkea varhaiskasvatuspalveluissamme kiinni. Laman laskua
ei lapsille tule lähettää.

Peruskouluissa on aloitettu talkoot ylisuurten ryhmäkokojen
kohtuullistamiseksi, ja noita samoja talkoita tarvitaan varmasti myös
päivähoidossa. Vaikka valtakunnallista normia ei ole, ryhmäkoon osalta
on hyvä, että sosiaalilautakunnassa katsottaisiin sen tilanormin lisäksi
myös tätä ryhmäkokoasiaa, koska se niin paljon päivähoidon laatuun
vaikuttaa.

Haluaisin kysyä apulaiskaupunginjohtajalta perusteettomien
pätkätöiden vakinaistamisesta. Kaupunginvaltuustohan aloitti talkoot
2000-luvulla, silloin me saimme vakinaistettua henkilöstöä, ja erityisesti
päivähoidossa vakinainen henkilöstö on hyvin tärkeä. Myös se työ,
mikä on aloitettu, että meillä on vakinaisia sijaisia, niin toivon, että siinä
voitaisiin edetä, koska naisvaltaisella alalla niitä sijaisia aina tarvitaan.
Toivonkin, että apulaiskaupunginjohtaja vastaa, missä tässä
henkilöstön vakinaistamisessa, hyvässä henkilöstöpolitiikassa
mennään.

Ihan lopuksi haluan todeta, että erityisesti tiukassa taloudellisessa
tilanteessa uudistukset ovat erittäin tärkeitä. Yksi askel meillä on
ottamatta vielä, ja se on päivähoidon siirtäminen opetustoimeen.
Satakunta on tehnyt tämän, samoin hyvät naapurimme Espoo ja
Vantaa, ja kyllä toivon valtuutetuilta, että lapsen oikeuksien vuoden
kunniaksi voisimme sen päätöksen tehdä, että päivähoito siirtyisi
opetustoimeen. Mutta miten kaupunginjohtaja näkee asemamme, kun
muut uudistavat hallintoaan ja me vielä pohdimme? Toki tämä on
poliittinen päätös, mutta mielelläni myös kaupunginjohtajan vastauksen
tähän kuulisin.

 

 

                                          Kiitos puheenjohtaja, kiitos Sari, kun teit tämän kysymyksen.

Sosiaalilautakunta katsoo oikein mielellään päivähoidon ryhmäkokojen
perään, ja mielellään pienentävään suuntaan. Siihen tarvitaan
ehdottomasti valtuuston tuki, koska tämä on budjettikysymys mitä
suurimmassa määrin. Ja on tärkää se, että jatkossa, jotta ryhmäkokoja
voidaan pienentää, niin on rahaa myös uudisrakennuksiin ja pätevän
henkilöstön palkkaamiseen. Sosiaalilautakunta on keskustellut nyt siitä
yhdestä keinosta eli siitä, että 3-vuotiaiden lasten laskennallinen
kerroin vaihtuisi vain kaksi kertaa vuodessa eikä 12 kertaa vuodessa
niin kuin tällä hetkellä, yhtenä keinona.

Yhtenä suurimpana, vaikuttavimpana keinona on tietenkin se, että
lainsäätäjä säätäisi ryhmästä maksimikoon, koska nyt, kun sitä ei ole,
niin sitä ei myöskään helposti tule. Ja lainsäätäjillä on mielestäni tässä
ihan avainasema tämän asian parantamisen suhteen.

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Jaan valtuutettu Sari Sarkomaan huolen päivähoidon saatavuudesta ja
laadusta. Sinällään tämä asiahan ei ole eikä tilanne mikään uusi eikä
yllättävä, vaan olemme saaneet näitä tietoja päiväkotien ahtaudesta ja
päiväkotipaikkojen saatavuusongelmista jo pidemmän aikaa,
esimerkiksi viime vuonna ja sitä edeltävänäkin vuonna. Sen takia
demarit ajoivat 2009 vuoden budjettineuvotteluissa ja
sosiaalilautakunnassa jo sitä ennen lisäresursseja
päiväkotiryhmäkokojen pienentämiseksi ja tila-ahtauden
helpottamiseksi. Valitettavasti niissä tilanteissa Kokoomus ja Vihreät
eivät olleet tällä kannalla, mitä nyt täällä salissa kerrotaan. Toivottavasti
Sarkomaan kysymys merkitsee Kokoomuksen linjan muutosta ja tekoja
tulevista budjetti- ja raamineuvotteluissa päivähoidon saatavuuden ja
laadun hyväksi.

On iloinen asia, että perheet arvostavat kunnallista päivähoitoa ja hyvin
suuri valtaosa valitsee sen. Helsingin kaupungilla on tärkeä vastuu sen
kehittämisessä, olemmehan myös nostaneet asiakasmaksuja
päivähoidossa. Sinällään ymmärrän sen, että päivähoidon tarpeen
arviointi on vaikeaa, mutta kaupungin pitää koko ajan kehittää

ennakointiaan, ja ei ole syytä lähteä mihinkään hätiköityihin päiväkotien
alasajoihin, niin kuin tässä aikaisempina vuosina on menty.

Perheet muuttavat, saavat lisää lapsia, talous- ja työllisyyskehitys
vaikuttaa, monet asiat ja kysymykset vaikuttavat siihen, mikä on
naisten työllisyys, vanhempien työllistyminen ja päivähoidon tarve.
Mutta ensisijaista on todella kehittää päiväkotien ja myös
perhepäivähoidon laatua, ja siinä kohtuullisen pienet ryhmäkoot ovat
hyvin tärkeä asia.

Tässä oli vielä neljä sekuntia aikaa, minä olisin kyllä puheenjohtaja
käyttänyt sen.

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

Kiitoksia puheenjohtaja.

Haluan korostaa sitä, että lapset tarvitsevat syliä, he tarvitsevat pieniä
ryhmiä sen takia, että melua pitää vähentää päivähoitoryhmissä.
Sairastavuutta voidaan sitä kautta myös vähentää, ja erityislasten
erityistarpeita voidaan ottaa paremmin huomioon.

Kiitoksia.

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

Pari vuotta sittenhän tehtiin tämä uudistus, jossa päiväkodin johtajat
eivät enää osallistu päivittäiseen hoitotyöhön, ja ilmeisesti siinä osittain
uudistus meni kiville, kun opettajien ammattiyhdistys OAJ teki tällaisen
kyselyn päiväkodin johtajille ja 70 % ilmoitti kärsivänsä uupumuksesta.
Helsingissähän on tehty nyt ilmeisesti niin – idea on ollut hyvä – että
päiväkodin johtajat voivat keskittyä siihen johtamiseen ja
kehittämiseen, mutta on tullut liikaa päiväkoteja näille johtajille ja niin
paljon paperityötä, että he uupuvat sen työtaakkansa alla. Ja silloin kun
johto uupuu, niin helposti kaikki muutkin uupuvat siinä tiimissä.

Ne teistä, ketkä ovat eduskunnassa, niin siellä edarissa voisitte
vaikuttaa tosiaan siihen, että lakia muutettaisiin sillä lailla, että
ryhmäkokoja pienennettäisiin. Näen, että se on aika varma tie tämän
homman hoitamiseksi, koska nyt kun tämä laki on näin, niin emme me
pääse niin nopeasti tähän ryhmäkokojen pienentämiseen kuin

esimerkiksi demarit ovat esittäneet.

Sitten täältä Malmi-Tapanilan päivähoitoalueelta,
apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkoselle ja sosiaalilautakunnan
jäsenillekin tiedoksi, siellä monet päiväkodit ovat menossa remonttiin.
Nyt on vaarana, että ei löydy tarpeeksi evakkotiloja sieltä, että
huolehdittaisiin siitä, että varmistetaan, että omalta alueelta löytyy
myös näiden tarpeellisten remonttien aikana päivähoitopaikkoja. Ja
erityisesti haluan nostaa tämän yhden yksityiskohdan, Mannerheimin
Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin päiväkodiksi rakennettu toimitila
Malmin Soidinkujalla, että se saataisiin kaupungin päiväkotikäyttöön
pikaisesti, koska MLL on muuttamassa näistä tiloista pois.

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Sarkomaa on ottanut erittäin tärkeän asian esille
kysymyksessään. Pääkaupunkiseudullahan syntyvyys on ollut
useamman vuoden ajan nousussa, muussa maassa tilanne on vähän
toinen. Tämä ennakoi sitä, että päivähoidon tilanne ei tule meillä
ainakaan helpottumaan, vaikka toisaalta tämä taloudellinen tilanne
saattaa aiheuttaa sitä, että ehkä hieman useampi lapsi hoidetaan
kotona kuin mitä nyt viime aikoina on ollut. Valitettavasti tilanne siinä
mielessä on heikompi, että vanhempien työllisyys voi heikentyä.

Päivähoidossa on erityisen tärkeää valtuutettu Sarkomaan esille
nostamien asioiden lisäksi myös se, että meillä on monipuolista
tarjontaa päivähoidossa. Perheiden elämäntilanteet vaihtelevat ja eri
elämäntilanteissa perheet tarvitsevat erilaista päivähoitoa. Erityisen
tärkeää on myös se, että meillä on riittävästi tarjolla niille perheille
perhepäivähoitoa, jotka sitä haluavat, niille perheille, kolmivuorotyötä
tekeville vanhemmille ympärivuorokautista hoitoa lapsille ja että meillä
osataan perheille myös tarjota niitä eri vaihtoehtoja, joita perheet eivät
välttämättä osaa edes kysellä. Yhtenä hyvänä esimerkkinä nostan
kolmiperhehoidon, jolla voidaan joustavoittaa tilannetta päivähoidon
kysynnän kasvaessa.

Ryhmäperhepäivähoitopaikkoja voidaan perustaa myös helpommin
kuin uusia päiväkoteja, esimerkiksi kerrostaloihin, vapaisiin asuntoihin,
ja näitä vaihtoehtoja on joustavuuden nimissä otettava myös enemmän
käyttöön. Nyt kun kaupunginhallitukselle esiteltiin maanantaina
raamiesitys, näyttää kyllä siltä, että päivähoidon tilanne ei ainakaan
kovin valoisa ole. Toivon, että ryhmät neuvotteluissa tämän pitävät nyt

mielessään ja nämä keskustelut, joita tänään käydään, vaikuttavat
myös raamiin.

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

En tohdi epäillä valtuutettu Sarkomaan aitoa huolta lasten
päivähoitopaikkojen puutteesta. Sen sijaan kyllä hieman ihmettelen,
miten hän säilyttää mielenrauhansa, kun on itse ollut useana vuonna
mukana torjumassa budjettiin tehdyt esitykset päivähoitopaikkojen
määrän ja henkilöstön lisäämisestä. Jäänkin mielenkiinnolla
odottamaan sitä, että Kokoomusryhmä ottaa valtuutettu Sarkomaan
kyselyn vakavasti ja sen mukaisesti kantaa myös ensi vuoden
budjettiraamiin eli torjuu raamiin esitetyn linjan, jonka mukaan
henkilöstöä vähennetään seuraavan 3 vuoden aikana tässä
kaupungissa 3 000:lla, määrärahoja esimerkiksi sosiaalivirastolta
leikataan jo ensi vuonna yli 23 miljoonaa ja tilojen määrää vähennetään
kaikilla virastoilla.

Kansanedustajana valtuutettu Sarkomaa varmaan pitää huolta myös
siitä, että hallitus luopuu politiikkariihessä päättämästään linjasta, joka
edellyttää kuntien henkilöstön vähentämistä ja palvelujen saatavuuteen
ja laatuun liittyvien normien karsimista.

                                          Puheenjohtaja.

Suuret päiväkotiryhmät lisäävät lasten levottomuutta, aggressiivisuutta
ja sairastavuutta. Ne aikaansaavat lapsille stressiä, ja on tutkittu, että
lasten kehityshäiriöt ja oppimisvaikeudet yleistyvät suurissa
päiväkotiryhmissä. Suurissa ryhmissä hoitajat eivät myöskään pysty
huomioimaan lapsia yksilöinä, ja niinpä varhaiskasvatuksen tärkeä
tavoite, lapsen vuorovaikutus hänestä huolehtivien aikuisten kanssa,
vaarantuu.

Tein viime vuonna kaksi kuntalaisaloitetta päiväkotien ryhmäkokojen
pienentämiseksi. Olen nyt todennut, että ilmeisesti kaupungin omat
resurssit eivät ole välttämättä ihan riittäviä parantamaan päivähoidon
tilaa riittävän nopeasti. Tarvitsemme siksi yhteistyötä yksityisen ja
kolmannen sektorin kanssa. Siksi teen talousarvioaloitteen, jossa
esitän, että Helsinki myöntäisi tukea yksityisten päiväkotien

perustamiseen. Tällainen uusien palveluntarjoajien tulo markkinoille
auttaisi myös ryhmäkokojen pienentämistavoitteessa.

Lisäksi viime vuonna tein kuntalaisaloitteen, jossa ehdotin, että pätevä
hoitohenkilöstö pitäisi vakinaistaa päiväkodeissa. Siellähän on
ongelmana, että hoitajat vaihtuvat ja sijaiset ovat lapsille mahdollisesti
tuntemattomia henkilöitä, niin turvallisten aikuisten ja pysyvän
henkilöstön tuominen päiväkoteihin rauhoittaisi myös hoitoryhmien
tilannetta.

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kysymykselle antaa oman lisävärinsä se, että monia päiväkoteja
ainakin Koillis-Helsingissä on menossa peruskorjaukseen kosteus-,
home- ja muiden vaurioiden johdosta. Lasten vanhemmat ovatkin
ottaneet yhteyttä ja kyselleet, että mihin he joutuvat viemään lapsensa
päiväkotien peruskorjauksen aikana. Itse olen yrittänyt viikon ajan
selvittää suunniteltuja väistötiloja sosiaalivirastosta Järvenkallakselta ja
tilakeskuksesta Ojalalta. Minkäänlaista selvitystä en ole tähän
mennessä asiaan saanut. Jos apulaiskaupunginjohtaja Paula
Kokkosella on tietoa asiasta, hän voi vastata, mutta jollei, pyydän
kiinnittämään erityistä huomiota väistötilojen harkintaan Koillis-
Helsingissä ja ehkä koko Helsingissäkin.

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

Erinomaisen tärkeä aihe, josta on julkisuudessakin paljon keskusteltu.
Olisin halunnut kiinnittää huomiota kahteen asiaan, ensinnäkin siihen,
että on hyvin merkittävää se, että mitä niiden päiväkodin tai
ryhmäperhepäivähoidon tai mikä ikinä päivähoidon piste, seinien sisällä
tapahtuu. Helsingissä on otettu laajassa mittakaavassa käyttöön
pienryhmätoiminta päiväkodeissa, jota itse tervehdin ilolla. Eli ideana
on se, että lapset eivät suinkaan vietä koko päivää näissä suurissa
ryhmissä tai suurehkoissa ryhmissä, vaan sitten jakaudutaan ikään
kuin yhden aikuisen ohjaamana pienempiin ryhmiin.

Itse koen, että se on äärimmäisen tärkeää, koska merkittävää on se,
että lapsi tulee kuulluksi ja huomioiduksi, ja on varmasti totta, että oli
lapsia 15 tai 25, niin yhden aikuisen huomion kiinnittäminen lapseen

sellaisessa ryhmässä on aika hankalaa. Mutta sitten jos esimerkiksi
päästään ryhmään, jossa on vaikka 7 tai 8 lasta yhden aikuisen
kanssa, niin siinä huomion kiinnittäminen siihen yhteen lapseen ja
siihen, että miten hänellä juuri tänään menee, on helpompaa. Sen takia
toivonkin, että sosiaalivirastossa kannustettaisiin kaikkia päiväkoteja
siihen, että mahdollisuuksien mukaan pienryhmätoimintaa jatkettaisiin
ja kehitettäisiin. Tietenkin se on asia, joka vaatii myös siihen sopivia
tiloja.

Valtuutettu Peltokorpi otti tärkeän asian esille, eli sen, että minkälaisia
vaihtoehtoja päivähoidon järjestämiseksi meillä on. Vaikka monissa
asioissa olemmekin tietenkin parempia kuin espoolaiset ja Espoo, niin
tässä asiassa ehkä olemme hieman Espoota jäljessä. Esimerkiksi
yksityisen päivähoidon määrä meillä on noin 4 %, kun se on ihan eri
sfääreissä Espoossa. Perhepäivähoito, lasten kotihoito, kaikki ovat
sellaisia asioita, että niihin perheiden tukeminen on tärkeää ja se, että
kaupunki antaa mahdollisuudet ja vaihtoehdot.

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

On todella liikuttavaa tämä Kokoomuksen huoli lasten päivähoidosta, ja
toivon, että se huoli jatkuu ja kestää ja kantaa myös
budjettineuvotteluihin, jossa käydään aidosti resursseista myös
keskustelua. Ryhmäkoot, pienryhmätoiminta, kaikki ne vaativat käsiä,
ne vaativat työntekijöitä, ja ne eivät tule ilman budjettirahoja. Meillä on
vuodesta toiseen ollut sama ongelma, eli lasten päivähoito on ollut
alibudjetoitua. Se on näkynyt siellä työpaikoilla työntekijöiden
tilanteessa, se näkyy, heijastuu totta kai lasten päivähoitoon. Aivan
oikein valtuutettu Sarkomaa vaatii sitä tai esittää ja kantaa huolta siitä,
että varhaiskasvatuksen laadusta ja päivähoidon laadusta on pidettävä
kiinni, mutta se edellyttää myös tätä huolta budjettineuvotteluissa.

Täällä tuli jo hyvin esille se, että meillä on linjaukset olemassa, eli
henkilökuntaa ollaan vähentämässä tulevina vuosina tiukassa
budjettitilanteessa. Käytännössä se tulee heijastumaan nimenomaan
sosiaalitoimen puolelle ja varmasti lasten päivähoitoon. Täällä on jo
esitetty useaan kertaan, että lainsäätäjän pitäisi puuttua, maksimikoot
pitäisi säätää ehdottomasti näin, koska muutoin sitä hyödynnetään ja
käytetään joustovarana, jolloin väistämättä päivähoidosta saattaa tulla
osittain välillä ? . Eli kyllä ilman muuta maksimikoot pitäisi olla
ryhmillä.

 

Vielä ihan lopuksi, Vasemmistoliitto ei ole halukas siirtämään
opetustoimeen päivähoitoa. Tämä hallintokeskustelu ei auta, ei lisää
resursseja eikä paranna laatua.

Tack, herr ordförande.

Feedbacken från föräldrarna, vad gäller dagvården i Helsingfors, ser ut
som så, att dagvården är populär. Det som är problemet är att
platserna som finns inte är tillräckligt nära hemmen. Här efterlyser jag
nog det att man effektivare än förut, framförallt i förhållande till
Lokalcentralen (Tilakeskus), får till stånd nya dagvårdsutrymmen. Det
är ju de här utrymmena som man behöver. Den subjektiva rätten ger
alla barn en plats på fyra månader. Det är ingen skillnad vad vi har
budgeterat, eftersom vi ändå måste leverera den där platsen och vi
kommer också att göra det. Antalet barn på vissa områden har varit så
mycket större, att de här planerna, som man vanligtvis gör upp mycket
bra, inte har stämt – här behöver vi en förbättring.

Sosiaaliviraston kilpailuttamiskäytäntöä pitäisi mielestäni tarkastella. En
ymmärrä, miten on mahdollista, että meillä on koulupuolella
sopimuskouluja mutta ei ole sopimuspäiväkoteja. Kilpailutus ei
varmastikaan edistä yksityisen päiväkotitarjonnan saatavuutta tai sitä,
että sitä ilmenisi enemmän. On tärkeää, että ihan aidosti myös
kerrotaan se, että helsinkiläinen kunnallinen päiväkoti on niin
korkealaatuinen, että kaikki ennemmin valitsevat sen kuin yksityisen
vaihtoehdon. Tästä laadusta pitää pitää kiinni.

Myös opetusministeriön suhteen toivon, että otetaan ihan todesta se
asia, että ruotsinkielisellä puolella henkilökunnan saatavuus on erittäin
vaikeaa, koska koulutus tapahtuu Pietarsaaressa, jonkin verran myös
Arcadan sosionomit ovat saatavilla, mutta tämä henkilöstön saatavuus
on erittäin kipeä kohta ruotsinkielisellä puolella.

Tack.

Helsingillä on erittäin hyvät mahdollisuudet korjata näitä ongelmia, joita
lukuisissa puheenvuoroissa on kuvattu, mutta se edellyttää sitä, että
päivähoidon budjettia selvästi väljennetään. Kun päivähoitoon
annetaan enemmän rahaa, silloin voidaan myös väljentää ryhmiä,

väljentää päiväkoteja niin, että ne pystyvät palvelemaan
lähiympäristöön ilman, että lapsia täytyy kovin kauas lähteä
kuskaamaan. Päivähoitoa pitäisi tarkastella paljon pidemmällä
aikavälillä.

Olen itse kaupungin viranhaltijana joutunut tappelemaan tämän
rahakysymyksen kanssa vuosikymmeniä, voin sanoa, ja tiedän, että
näin ripeästi vaihtuva asia kuin päivähoidon tarpeessa olevien lasten
lukumäärä ei voi mitenkään hoitua, mikäli jatkuvasti kiristetään
viimeisen päälle näitä normeja.

Täyttöasteen pitäisi kaikissa päiväkodeissa olla hieman alle 100, että
voitaisiin nopeasti järjestää lain mukaan päivähoitopaikkoja. Tilanormi
saisi mieluummin olla 10 m² kuin 9 m², ja tietenkin tämä henkilöstön
mitoitus ja riittävästi varahenkilöitä, ne ovat keskeisiä asioita, että
päivähoito on kunnollista ja että me pystymme kaupunkina
huolehtimaan meidän lakisääteisistä velvollisuuksistamme järjestää
lapsille päivähoitopaikka.

Nämä yksityiset yksiköt eivät tätä asiaa paljon auta, niin kuin
Björnberg-Enckell totesi. Ei siellä puolella voida tällaiseen
kilpailutusruljanssiin lähteä, ei se ole kestävä pohja.

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuustolla oli oma seminaari, ja sen taustaksi meille jaettiin
materiaalia Helsingin kehityksestä ja mm. väestökehityksestä. Siinä
todetaan, että päivähoitoikäisten määrän ennustetaan kääntyvän
ennustekaudella, joka on siis 2008–2013 tässä kaaviossa, kasvuun, ja
kasvu tapahtuu ennen muuta uusilla asuntoalueilla. Myös useilla
kantakaupungin alueilla, joilla ei rakenneta, päivähoitoikäisten määrä
on kasvanut viime vuosina, ja kasvun ennustetaan jatkuvan. Tämä
asiahan on tullut meille monta kertaa täällä esille siinä muodossa, että
ihmisiä on muuttanut uusille asuinalueille ja sitten sieltä onkin puuttunut
päiväkoteja ja olemme joutuneet kaikenlaisia pikajärjestelyjä tekemään.

Valtuutettu Sarkomaa otti esille todella tärkeän asian, nämä
laatutavoitteet, ryhmäkoot ja sitten tämän sijaiskysymyksen, ja sitähän
joutuu tarkastelemaan ja katsomaan siinä suhteessa, että
kaupunginjohtaja Pajunen on omissa laskelmissaan taas tullut siihen
tulokseen, että kaupungin henkilöstömäärää pitää tulevina vuosina
vähentää. Ja näitäkin asioita mm. valtuutettu Sarkomaan ryhmä

pääsee myös tässä, kun ryhdymme valmistelemaan
kaupunginvaltuuston tulevaa strategiaa ja budjetin raameja ihan
lähiviikkoina tekemään, niin niissä yhteyksissä jokainen joutuu
ottamaan kantaa näihin asioihin ja niiden painoarvoon.

Päivähoidon siirtäminen opetustoimeen on sellainen asia, joka jakaa
ryhmiä, ja minä en tiedä, mikä ryhmä on yksimielinen asiasta. Ja se on
aika hankala asia mutta varmasti sellainen kysymys, josta tulemme
puhumaan tämän kauden aikana.

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

Jottei nyt totuus unohtuisi, on toki sanottava, että Helsingin päivähoito
on yleensä varsin laadukasta ja hyvän henkilöstön käsissä, mutta
ongelmia on, kuten kysymyskin osoittaa. Julkisuus on antanut kuvan,
että Helsingin valtuusto käsittelee nyt vakavasti päivähoito-ongelmia.
Näin on Ylen aikainenkin tehnyt, ja aamulla tulee varmasti haastattelut,
joissa lausutaan hyviä mielipiteitä päivähoidon kehittämisestä, mutta
missä teot?

Mikäli tämän kysymyksen esiinnostamat ongelmat ja niiden ratkaisut
eivät näy vuoden 2010 talousraamissa ja talousarviossa, tämä
keskustelu on kyllä todella turhaa. Tämä on sellaista
näennäiskäsienpesua, jossa jäljet näkyy vain pyyheliinassa. Ja tässä
mielessä, pannaan asiat oikeisiin voimasuhteisiin, tämä ei ole kyllä
kyselytunnin asia, vaan tämä on budjettiasia viime kädessä ja ratkaisut
tehdään siinä yhteydessä. Tämä muistutukseksi Kokoomukselle ja niille
ryhmille, jotka budjettiraamin lopullisesti lukkoon lyövät.

                                          Kiitos puheenjohtaja.

Lapsilähtöinen päivähoito on sosiaalisesti kestävän kehityksen tärkeä
edellytys. Toisin kuin valtuutettu Puura antoi ymmärtää, Vihreät ovat
kyllä puhuneet pitkään päivähoidon laadun turvaamisesta mutta siihen
ei ole saatu riittävää tukea valtuustossa. Eli toivottavasti valtuusto
herää nyt turvaamaan resurssit rauhalliselle hoitoarjelle.

Viime kauden lopussa valtuusto hyväksyi mm. ponteni, jonka mukaan
alueilla, joissa on syntymässä tai syntynyt ennustettua enemmän

lapsia, on järjestettävä päivähoitoon lisätiloja kiireisesti. Kysyisinkin nyt
apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselta, mitä asialle kuuluu. Mitkä ovat ne
konkreettiset tilat, joita on lisätty?

Erityisesti Etelä-Helsingissä lapsia hoidetaan nyt ahtaasti, koska
laskelmissa ei ole osattu ottaa huomioon sukupolvivaihdoksia
asuntokannassa. Mitoitusten osalta tuleekin nyt huolehtia siitä, että ei
poukkoiltaisi edestakaisin supistusten ja lisäysten välillä, lapsia kun on
viime aikoina syntynyt aiempaa enemmän. Eli laman varjolla ei tule
lähteä leikkaamaan lasten turvallisen kasvun edellytyksistä.

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

Päivähoito on varhaiskasvatusta, kuten valtuutettu Sarkomaakin sanoi.
Tämän vuoksi se kuuluu luontaisesti opetustoimeen, se on vähemmän
sosiaalitointa nykyisin. Minun lapsuudessani 50 tai 100 vuotta sitten
päivähoitoon pääsivät vain köyhät lapset, sellaiset sosiaalitapaukset,
mutta nyt päivähoidossa ovat kaikki lapset ja päivähoito on erittäin
korkeatasoista. Meille on myös lähivuosina tulossa varhaiskasvatuslaki,
jota ei siis kutsuta enää päivähoitolaiksi. Päivähoito siis kuuluu
opetustoimeen. Milloin me valtuutetut todella ryhdymme toimeen ja
saamme päivähoidon siirrettyä opetusvirastoon?

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

Kun kuuntelen tätä keskustelua, on käynyt selväksi se, että Vihreät
ovat puhuneet päiväkotien puolesta, Sosialidemokraatit ovat toimineet
päiväkotien puolesta ja Kokoomus kysyy nyt sitä kysymyksellä. Enää
herää se kysymys, että jos Kokoomus, Vihreät ja Sosialidemokraatit
kaikki ovat olleet sitä mieltä, että ryhmäkokoja pitää päiväkodeissa
pienentää, niin kuka sen on estänyt? Ilmeisesti Vasemmistoliitto, SKP
sekä muut puolueet täällä valtuustossa.

Mutta vakavasti ottaen tämä on iso ja tärkeä kysymys. Tässä on
kysymys kaupungin sisällä alueellisesta tasa-arvosta, siitä, että
päiväkotipaikka on tarpeeksi lähellä, etteivät vanhemmat työpäivänä
joudu lapsia viemään aivan toiselle puolelle kaupunkia. On kysymys
siitä, että lapset saavat tarpeeksi huomiota päiväkodissa, pystytään
huolehtimaan siitä, että kaikki tasa-arvoisesti pärjäävät ja viihtyvät

päiväkodissa. Sen vuoksi päiväkoteihin tarvitaan lisää käsiä, sen lisäksi
tarvitaan lisää tiloja niille alueille, joissa niistä on pulaa. Sen kanssa
kyllä lyö korville esimerkiksi tavoite, jonka kaupunginjohtaja raamissaan
on asettanut: 2012 mennessä 8 %:lla pitäisi leikata henkilöstöä. Se ei
kerta kaikkiaan ole mahdollinen tavoite, jos me yhdistämme sen tähän,
että tarvitaan lisää ihmisiä, lisää lastentarhanopettajia, lisää
lastenhoitajia. Sen vuoksi tämä keskustelu varmaan on jo viitettä siitä,
että raamissa ollaan irrottautumassa tästä tavoitteesta.

Se, että siirretään opetustoimeen, josta Vasemmistoliitonkin sisällä voi
olla myös myönteisiä kantoja, ei ole ratkaisu tähän ryhmäkokoihin,
nimittäin Espoossa tämä siirto on merkitsemässä sitä, että itse asiassa
samalla henkilöstöä vähennetään. Päivähoito hoidetaan opetustoimeen
mutta samalla vähennetään henkilöstöä. Tämä ei missään
tapauksessa saa olla Helsingin tie.

Kiitoksia.

                                          Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Niin kuin täällä on aikaisemmissa puheenvuoroissa jo usein todettu,
yksimielisyys tässä asiassa on hiukan liikuttavaa. Kaikkihan me
oikeasti olemme asiallisesti sitä mieltä, että lasten päiväkotiryhmien
pitäisi olla pienempiä, lapset voisivat paremmin, jaksaisivat paremmin,
kehittyisivät paremmin, vanhemmat jaksaisivat paremmin ja koko
järjestelmä toimisi sitä kautta tehokkaammin, jos sen haluaa sillä lailla
ilmaista. Mutta kyllä se totuus tosiaan siellä budjettineuvotteluissa nyt
sitten punnitaan, ja siellä näkyy sitten, että kuinka tehdään.

Kuten aikaisemmissa puheenvuoroissa on käynyt ilmi, meillä on nyt
lyöty nykyisen taloudellisen tilanteen raamittama raami niskaan, jossa
eri hallintokunnille annetaan tavoitteeksi tinkiä 8 % henkilöstömenoista.
Lasten määrä kasvaa koko ajan tällä hetkellä päiväkotisektorilla. Siellä
on käytetty paljon sijaisia ja projektityöntekijöitä. Kun eivät ole virat
riittäneet ennenkään, niin miten tämä yhtälö todellakin on
yhdistettävissä, niin se jää nähtäväksi. Minä luulen, että juuri näillä
sosiaalitoimen alueilla, niin kuin päiväkoti ja vanhustenhuolto, jossa
paineet kasvavat, me emme yksinkertaisesti voi rehellisesti toteuttaa
niitä tavoitteita, koska työt eivät häviä minnekään, vaikka ihmiset
häviäisivät.

Pitää miettiä sitäkin, että vaikka me nyt laman keskellä haluamme

miettiä investointeja eikä niistä leikata, se on ihan tärkeää, työllistetään
sitä kautta ja hankitaan verotuloja, niin ei sekään ole mitään kauhean
hyvää taloudenpitoa, että me ikään kuin tärkeät tehtävät vaikka
päiväkodeissa säästön nimissä, jätämme työntekijät palkkaamatta ja
elvytämme ikään kuin kovilla sektoreilla. Kyllä se korjausvelka, mikä
lapsille jää, lankeaa maksettavaksi muilla sektoreilla.

Minä en ota kantaa sosiaali- ja opetustoimen väliseen eroon muuten,
mutta tällä hetkellä tilanne on joka tapauksessa, kaikki se, mitä jätetään
päiväkodeissa tekemättä, tulee kaksinkertaiseksi, kolminkertaiseksi
maksaa jälkihoitona koulupuolella.

                                          Puheenjohtaja.

Minä haluaisin ottaa esiin sellaisen asian kuin näiden päiväkotien
suurien ryhmien vaikutuksen siihen, että se tekee lapsista rauhattomia
ja stressaantuneita ja sitä kautta tulee käyttäytymishäiriöitä ja
oppimisvaikeuksia, niin mikä sen vaikutus on erityisopetuksen tarpeen
lisääntymiseen peruskoulussa. Se on suuri, ja minun mielestäni siihen
pitäisi enemmän kiinnittää huomiota. Eli päivähoito tarvitsisi lisää
resursseja senkin takia, että erityisopetuksen lisääntyminen
kaupungissa on hyvin kallista. Eli lisää varhaiskasvatuksen puolelle, ja
se on, minä luulen, että tänä vuonna, Vihreiden ryhmässä aika
voimakas tavoite.

Minun mielestäni valtuutettu Sarkomaan kysymys oli erittäin hyvä ja se
sisälsi hyviä juttuja, mutta hän viittasi kuitenkin ryhmäkokotalkoisiin
koulussa, varmaankin siihen rahaan, joka käytännössä on tulossa
valtiolta kouluille ja ryhmäkokojen pienentämiseen, joka ei ole
korvamerkittyä. Käytännössä Helsingissä se on vuoden verran 26
euroa / oppilas, eli sillä ei tule todennäköisesti olemaan vaikutusta
ryhmäkokoisin. Toivoisin, että ryhmäkokotalkoot valtion taholta
jatkuisivat, mutta se nyt ei ole tietysti valtuuston asian.

Apulaiskaupunginjohtaja viittasi päivähoitokyselyyn. Minä haluaisin
muistuttaa tässä yhteydessä, että sen vastausprosentti oli erittäin
matala ja että se oli tehty vain päivähoitopaikan saaneille, eli silloin ei
kannata ehkä olla niin hirveän tyytyväinen siitä päiväkotipaikan
saamisesta sen kyselyn perusteella.

Sitten keskustelusta yksityisestä päivähoidosta, niin minä en vastusta
lähtökohtaisesti yksityistä päivähoitoa, mutta minä haluaisin muistuttaa,

että se ei sisällä nollamaksuluokkaa eli se saattaa, jos siihen
turvaudutaan, toimia kyllä eriarvoistavana tekijänä kaupungissa. Isot
ryhmäkoot eivät ole pelkästään lasten ongelma, ja mitä se tarkoittaa
käytännössä, että jos meillä henkilökunta väsyy ja kunnallinen
päivähoito rapautuu, niin meillä on tulevaisuudessa suuria vaikeuksia
saada alalle työvoimaa. Otettaisiinko vakavasti asia?

Kiitos.

Minun mielestäni henkilökunta tekee laadun eteen paljon töitä ja
laadukasta työtä ja yrittää parhaansa, jotta lapset viihtyisivät
päivähoitopaikassa. Tämä problematiikka, mikä täällä on todettu, on
se, että nämä suuret ryhmä, joihin ei edes laissa puututa, eli lapsia
laitetaan niin paljon samaan huoneeseen kuin vain sielu sietää. Ja
tämä on se ongelma, ja tähän lakiin pitäisi puuttua ja lain takia pitäisi
asia palauttaa oikeasti. Jos henkilökunnalle sanotaan, että niin paljon
lapsia täytyy ottaa, niin totta kai he ottavat, eivät he mahda mitään.
Tämä laki, jossa on onnistuttu, että 26 lasta + aikuiset, häly ja melu
pitää saada ehdottomasti pois, jos halutaan ja kun halutaan, että
päivähoidossa viihdytään paremmin kuin tänä päivänä.

Toinen asia, mihin haluaisin puuttua, on nimenomaan nämä
erityislapset. Tietääkö esimerkiksi Paula Kokkonen tällaisesta
tilanteesta, minä otan vain yhden esimerkin, liikuntavammaisia lapsia
laitetaan yli 20 ryhmään. Ja me tiedämme nämä lapset, nimenomaan
heillä on muitakin ongelmia kuin pelkästään liikunta. Ja argumentti on,
että heille annetaan vaihtoehdot, avustaja tai iso ryhmä, he eivät edes
pääse pienempiin ryhmiin. Niin miten on mahdollista, että tällaisia
vaihtoehtoja annetaan perheille? Se on epäinhimillistä minun
mielestäni, ehdottomasti pitäisi puuttua.

Kolmas asia lyhyesti, minä vain mainitsen, tämä
ostopalveluproblematiikka. Ostopalveluista ja kilpailutuksesta,
valintakriteerit eivät ole pelkästään lasten edun mukaiset vaan ne
yleensä ovat hintaan ja kuka tuottaa halvimmalla. Minä joka
tapauksessa viestitän teille, että tämä halvin tuottajapalvelu tuskin on
aina paras.

                                          Kiitos.

Täällä kaivattiin konkreettisia ehdotuksia siitä, miten päivähoitoryhmien
kokoon voidaan vaikuttaa. Ja tosiaan, niin kuin valtuutettu Ingervo toi
esille, Vihreiden ehdotuksessa tämän laskennallisen kertoimen
muuttaminen päivähoidossa on yksi pieni, konkreettinen askel, jolla
voitaisiin edetä. Toivon, että sille löytyy jatkossakin tukea.

Ryhmäkoot ovat varmasti nyt tärkein yksittäinen satsaus, mitä laatuun
voidaan tehdä tässä tilanteessa, kun seinät pullistelevat ja syliin ei
mahdu. Muistuttaisin raamia ajatellen, että asiantuntijoiden mukaan
kyseessä on siis investointi, hyvinvointi-investointi lapsen riittävän
pieneen yhteisöön, jossa myös kiinnitytään siihen alueeseen,
naapureihin, yhteisöön. Ja se investointi kantaa ihmistä ja
mielenterveyttä ja montaa muuta asiaa myös läpi elämän, ja tätä
perustaa ei voida koskaan myöhemmin tehdä nykytietämyksen
mukaan. Nämä hyvinvointi-investoinnit tuovat asiantuntijoiden mukaan
säästöjä 5–8 vuodessa, Matti Rintalan mukaan muun muassa.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että jos satsausta tarvitaan, etteikö
Helsingin päivähoidossa olisi paljon uudistamisen varaa. Kyllä löytyy,
siis tämä nykyinen päivähoitojärjestelmä kuitenkin, sen perusta on
luotu tilanteessa, jossa vanhemmat ovat kahdeksasta neljään töissä ja
lapset viedään aamulla ja haetaan silloin. Paljon meillä on tekemistä,
että me saamme lisää osa-aikaisuutta. Kaupungista löytyy vain noin 10
kerhoa, joihin lapsia voidaan viedä, ja huomattavasti paljon
keveämmillä satsauksilla verrattuna kokopäivähoitoon saadaan
kuitenkin lapsille se yhteisö ja vanhemmille pieni lisäaika esimerkiksi
työnhakuun. Eli lama-aikanakin nämä voisivat olla ihan varteenotettavia
markkinointiasioita, mitä kannattaisi sosiaalivirastossa ehdottomasti
ottaa huomioon. Henkilökunnan jaksaminen on todella tärkeä asia.

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täällä on käyty jälleen hyvin asiantuntevaa keskustelua. Asia
kiinnostaa valtuutettuja, ja olen siitä kovin iloinen. Tässä on monessa
puheenvuorossa myös tuotu esiin se, että olisi tärkeää, että
henkilökunta jaksaisi. Jotta henkilökunta jaksaisi, haluan myös tuoda
esiin sen, että Helsingin päivähoito on erittäin korkealaatuista. Ehkä se
on tullut liian vähän esiin tässä keskustelussa, ja se on tietysti
luonnollista, kun me haluamme parantaa tilannetta, jossa epäkohtia
toki on, niin me luettelemme vain epäkohtia. Toivoisin, että me
muistaisimme myös sen, että henkilökunta tekee erittäin

korkealuokkaista työtä.

En malta olla muistelematta, meillä oli joku valtiovierailu täällä, jossa oli
valtuutettuja kosolti tuossa lounastilaisuudessa läsnä. Ja kun ulkolaiset
edustajat olivat kehuneet meidän päivähoitoamme käytyään
päivähoitoyksiköissä, niin luottamushenkilöt tulivat minun kimppuuni
sitten sanomaan, että ”miksi emme me markkinoi tätä päivähoitoa
muualle, kun tämä on niin loistavaa ja meillä käydään niin paljon
katsomassa?” Kysyin, kun juuri oli käyty samantyyppistä keskustelua
kuin täällä tänään, että ”tarkoitatteko te, että minä tätä systeemiä, jonka
juuri olette haukkuneet maan rakoon, myisin vielä ulkomaille?” Meidän
kannattaa muistaa kyllä myös tämäntyyppisessä keskustelussa vielä,
kun elämme tiukkoja aikoja, että me henkilökunnan avulla teemme
kuitenkin myös korkealuokkaista työtä. Tämän päivän olosuhteissa
henkilökuntaahan ei irtisanota.

Ryhmäkoosta on täällä kovin paljon keskusteltu, samoin
budjettiasioista. Nämä ovat asioita, jotka ovat luottamushenkilöitten
käsissä. Täällä on kovin paljon lähetetty terveisiä eduskunnan
suuntaan ja myös valtioneuvoston suuntaan, Helsingin valtuustosta.
Varmasti huolehditte siitä, että terveiset menevät perille.

Meillä on kovin monipuolista tarjontaa, Helsingissä on koko
päivähoidon palvelukirjo käytössä, ja sitä myös tarjotaan ihmisille.
Mutta tämä erilaisten vaihtoehtojen tarjoaminen perheille ei aina ole
kovin yksinkertaista. Ihmisten välinen verbaalinen viestintä on altista
väärinkäsityksille, ja ihmiset usein kokevat, jos henkilökunta kysyy, että
”sopisiko teille ehkä joku näistä muista vaihtoehdoista?”, että heille
tuputetaan jotakin vaihtoehtoa, jota he itse eivät ole halunneet valita.

Meillä on myös kerhoja ja monenmoista toimintaa. Toivon, että nekin,
jotka eivät ehkä koko tätä kirjoa tunne, perehtyisivät siihen.
Nettitiedotusta kehitetään koko ajan, eli sieltä myös saa yhä selvemmin
tietoa kaikista näistä. Siellä on myös toimipaikkakarttakin nykyään
saatavissa. Päiväkotien ja erilaisten päivähoitomuotojen perustamista
myös yksityiselle puolelle tuetaan meillä monin tavoin, tiedollisesti ja
taidollisesti.

Tiloja yritetään myös myöntää. Täällä on puhuttu siitä, että tilat ovat
aina vähän väärässä paikassa. Muistanette, että me kävimme viime
vuonna 4.6. keskustelun juuri näistä päivähoitopaikoista ja siitä, että
missä ne kulloinkin sijaitsevat. Ja kun oli pakko todeta, että täällä saa
lisääntyä silloin kun haluaa ja täällä voi muuttaa vapaasti, niin me
emme koskaan pysty yksi yhteen luomaan näitä paikkoja niin, että ne
olisivat absolut oikeassa paikassa.

 

Tälläkin hetkellä, kun me katsomme näitä tilamitoituksia, joista täällä
myös on paljon puhuttu, meillä on paikkoja, joissa on yli 40 m² / lapsi
tilaa, ja sitten on tiloja tai paikkoja, joissa on hyvinkin ahtaasti lapsia ja
alle noiden lautakunnan aikanaan suosittamien normien.

Pienryhmätoimintaa meillä myös kehitetään kovasti. Olen kiertänyt aika
paljon myös päivähoitokodeissa enkä ole nähnyt, että siellä olisi
täydellinen meno ja meininki ja meteli menossa, vaan kyllä siellä
yleisesti ottaen on ollut kovin rauhallista. Jos teillä on tiedossa joku
erityisen rauhaton paikka, toivon, että kerrotte siitä minulle, niin teen
sitten iskun siihen kotiin.

Siirto opetusviraston puolelle on myös puhuttanut täällä paljon ihmisiä.
Minusta asiasta voi perustellusti olla sitä mieltä, että sen oikea paikka
on sosiaalitoimessa. Voi myöskin olla sitä mieltä, että oikea paikka on
opetustoimessa. Minusta on syytä miettiä huolellisesti hyödyt ja haitat,
mitä menetetään, mitä saavutetaan tällaisella siirrolla. Mutta sellainen
ajattelu, että siksi se ei voi olla sosiaalipuolella, että sehän on vain
toimintaa sellaisille, jotka eivät tässä yhteiskunnassa pärjää, ei minusta
ole kestävä argumentti. Ei niin, että sosiaalipuolelle rupusakkien hoito
ja kaikki kunnollisten ihmisten toiminta opetuspuolelle ja muille
hallintokunnille, joka ehkä hieman kuultaa keskustelusta välillä.

Dagvården i Helsingfors är populär och det är klart att vi behöver nya
platser. Men var, när och hur? Det är alltid en lite funderingsvärd sak.

Vielä oli puhe tuosta kyselystä, että on nämä tulokset, jotka on saatu,
kun on kysytty päivähoidon laadusta ja paikoista jne. ja että vain pieni
osa on vastannut niihin. Meillä on yli 20 000 lasta päivähoidossa. Nyt
en uskalla sanoa sitä lukua täsmällisesti, kuinka moni vanhempi vastasi
kyselyyn, mutta se oli kuitenkin erittäin suuri joukko, joten se oli
tilastollisesti selvästi merkitsevä.

Laatutyötä meillä tehdään hyvin määrätietoisesti, mutta tässä ajassa ei
ole mahdollisuus puuttua kaikkiin yksityiskohtiin, vastata kaikille
yksityiskohtaisesti.

Kiitos.

 

 

Kiitos puheenjohtaja.

 

Haluaisin vielä tuoda esille tästä tavoitteesta, joka ainakin
sosiaalipuolella ainakin tuntuu olevan sellainen, jolla myös syyllistetään
sosiaalisektoria, että pitäisi päästä lähemmäksi tai mielellään hyvinkin
lähelle tätä seuraavan 5 suurimman kaupungin keskihintatasoa.
Mielestäni se on jonkin verran kestämätön tavoite loputtomasti vaatia,
että pääkaupunki pystyisi kaikkine ongelmineen pääsemään samaan
hintatasoon kuin esimerkiksi Tampere tai Oulu. Minä ymmärrän
vertailun ja että sitä tehdään ja ? Vantaan ja Espoon päässä jonkin
verran, mutta minun mielestäni tämä ei ole se, mitä pitäisi niin
orjallisesti tuijottaa.

 

Ihan vielä lyhyesti aion palata tähän päivähoitojuttuun
perhepäivähoidon osalta, jota juuri näissä Tampere, Turku, Oulu, sitä
on enemmän kuin Helsingissä, ja Helsingissä on ollut hyvin paljon
vaikeuksia löytää ihmisiä, jotka omaan kotiinsa ottavat vieraita lapsia
hoidettavaksi.

 

Tässä yhteydessä puhutaan myös ryhmäperhepäivähoidosta, joka on
kallein hoitomuoto, mikä on. Perhepäivähoito on halvin, mutta
ryhmäperhepäiväkoti on kallein, mitä Helsingissä on. Siinä on
mielestäni se ongelma, että siellä ei tarvitse kahden hoitajan ryhmässä
välttämättä kummallakaan olla lastenhoitoon liittyvää koulutusta, voi
olla mutta ei tarvitse olla. Ei myöskään pihatiloja edellytetä, ja silti se on
kallein. Ihan vain tiedoksi tässä, kun nämä nousivat esille
aiemmassakin keskustelussa.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Kiinnitin huomiota samaan tavoitteeseen kuin valtuutettu Ingervokin.
Minustakin tämä on epärealistinen tavoite, ja sitä paitsi kun tässä
sosiaaliviraston kohdalla kerrotaan, että on ollut 4 sitovaa toiminnallista
tavoitetta, joista yksi, eli tämä suurten kaupunkien keskiarvoon
hinnassa pääseminen, ei ole toteutunut, mutta eihän tämä ole

toiminnallinen tavoite. Se on taloudellinen tavoite, ja sellaisena sitä
pitäisi käsitellä. On erittäin vaikeaa näin suuressa organisaatiossa,
jossa on valtava määrä erilaisia toimintoja, löytää järkeviä, mitattavia
tavoitteita, mutta näitä ei pitäisi tehdä keinotekoisesti. Parempi olisi,
että otettaisiin käyttöön vain sellaiset tavoitteet, jotka todella kuvaavat
sitä asiaa, jota halutaan kuvata ja edistää.

 

Toinen asia, josta olen paljon terveyslautakunnassa valittanut, on se,
että tässäkin sanotaan, että nämä hoitotakuulain tavoiteajat toteutuvat
Helsingissä. Ensinnäkin menetelmä, jolla sitä mitataan, on otanta.
Toiseksi, ei koskaan esitetä näissä toteutumisajoissa mitään hajontaa.
Kuitenkin me tiedämme siitä, kun kuntalaiset kertovat meille, mitä
tapahtuu varattaessa aikaa palveluihin ja mitä sen jälkeen, koska sen
palvelun saa, että tässä on hyvin paljon poikkeamia ja suuria ongelmia
ihan siellä alkupäässä.

 

Näistä on paljon puhuttu terveyslautakunnassa terveysviraston kanssa.
Tietysti siellä yritetään monessa suhteessa tehdä parhaansa, mutta
tällaisen tavoitteen asettaminen ja vielä sen väittäminen, että se
toteutuu, on ihan turhaa, jos ei sitä mitata oikein, jos ei siitä voida
saada oikeita tuloksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Haluan nostaa esille kaksi toteutumatonta tavoitetta. Vaikka
poikittaisjoukkoliikenne ei olekaan kehittynyt tavoitteen mukaisesti, on
poikittaisjoukkoliikenteessä vihdoinkin tapahtunut kauan kaivattu
käänne. Poikittaisjoukkoliikenne nimittäin vahvistuu merkittävästi.
Mielestäni kaupungin tulisi pyrkiä hyödyntämään tätä trendiä
mahdollisimman voimakkaasti. Jokeri I:n vieminen raiteille ja Jokeri II:n
kiirehtiminen ovat tärkeitä myös tältä kannalta.

 

Toinen asia, minkä haluan nostaa esille, on kysymys päivähoidosta.
Kun päiväkotihoito on kalliimpaa verrattuna muihin hoitomuotoihin,
esimerkiksi perhepäivähoitoon ja kotihoidontukeen, kaupungin
kannattaa pitää huolta siitä, että kotihoidontuki on varteenotettava
vaihtoehto monille ihmisille.

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Vähän yhdestä tavoitteesta. Ihmetyttää, että liikennelaitoksella ja
kaupunkisuunnitteluvirastolla on molemmilla yksi sama tavoite eli tämä,
mistä Ebeling puhui, joukkoliikenteen osuus on vähintään 12,5 %.
Hyväksyn tämän tavoitteen liikennelaitokselle mutta en kyllä täysin
ymmärrä, mitä tekemistä tällä tavoitteella on
kaupunkisuunnitteluviraston kanssa. Onhan sen mahdollisuus vaikuttaa
tämän tavoitteen toteuttamiseen varsin vaatimaton, että kyllä
päävastuu on liikennelaitoksella, jonka tulee patistaa, että
kaupunkisuunnitteluvirasto hoitaa, että tarvittavat reitistöt ovat
kunnossa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Puuttuisin pariin seikkaan tässä. Rakennus- ja ympäristötoimen osalta
on pelastuslautakunnan selonteko tästä ensihoidon alkamisviiveestä, ja
siinä mainitaan sanat ”valtiollinen hätäkeskus ja sen resurssipula”.
Minä toivoisin, että kaupungin johdossa otettaisiin vakavasti se tilanne,
mikä hätäkeskuspalvelujen osalta on olemassa ja tulemassa ja tässä
mielessä pidettäisiin huolta siitä, että Helsingin hätäkeskuspalvelut
hoidettaisiin mahdollisimman hyvin ja tässä mielessä etsittäisiin
sellaiset ratkaisut, jotka tyydyttäisivät pelastuslaitoksen toimintaa ja
pelastuslaitoksessa toimivaa henkilökuntaa, koska on selvää, että
hätäkeskuspalvelu on erittäin oleellinen osa silloin kun puhutaan juuri
ensihoidosta ja sen kohdentamisesta. Ei ole yhdentekevää,
sanotaanko, että jossain ? vai onko se jonkun patsaan kohdalla, että
pitää sanoa tarkalleen, ja tällöin paikallistuntemus
hätäkeskuspalveluissa on kyllä joskus paikallaan. Pelkkä osoite ei aina
riitä. Jos minä sanoisin tässä, että ? tielle pitäisi mennä, niin kuinkahan
moni osaisi mennä Joroisiin? Tuskinpa kovinkaan moni.

 

Se siitä, mutta sitten toinen asia täällä kaupunkisuunnittelun ja
kiinteistötoimen osalta on asuntotuotantotoimiston kohdalla. Kerrotaan,
että tavoitteesta jäätiin 228 asuntoa ja yhteensä asuntotuotantotoimisto
käynnisti 543 asunnon rakennuttamisen. Tämä vaikuttaa lukuna tämä
543 aika hyvältä, mutta kun emme tiedä, tarkoittiko se sitä, että on
lapio maassa vai harppi paperilla, niin tietysti käynnistäminen on
käynnistämistä.

 

Tässä mielessä, kun asuntotuotantotoimiston luvuissa jäädään tämän

verran asuntotuotannossa jälkeen, niin mitä se tarkoittaa koko asunto-
ohjelman toteuttamisen osalta kaiken kaikkiaan, kun mukana ovat
muutkin tekijät? Näiden päätösten ohessa, kun me nyt hyväksymme
tietyt tai saamme selitykset toteutumattomille tavoitteille, niin eiköhän
meillä ole myös syytä tarkistaa ohjelmia silloin, kun me näemme, että
ohjelmat ovat pahasti ylimitoitettuja? Ihan suoraan sanoen lausun tässä
suuren huoleni MA-ohjelman toteutumisen osalta ja nimenomaan siinä
olevan vuokra-asuntotuotanto-osuuden kohdalta. Jollemme jotain tee,
homma karkaa käsistä.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Saarniolle vain nyt uuden ATT:n puheenjohtajana, pakko
ottaa koppi tuosta heitosta. Kyllä asianlaita oikeasti on niin, että meillä
oma tuotanto kaupungilla laahaa hirveästi jäljessä niistä kovasti
väännetyistä asuntopoliittisista ohjelmista ja se on tehnyt sitä jo
pitkään. Sen yksiselitteinen syy on ollut se, että asuntojen
rakentamiseen sopivia tontteja ei ole ATT:lle tullut tarpeeksi. Se on ollut
tontinluovutuksessa ja kaavoituksessa seikka, jota ei ole riittävästi
otettu huomioon, eikä kaupungin strategisessa johdossa ole asiaan
riittävästi paneuduttu.

 

Nytt kun on tämä iso tuotantokuoppa, kun yksityinen sektori ei rakenna
ollenkaan, niin nyt juuri tässä tilanteessa meidän pitäisi kaivaa kaikki
mahdolliset keinot poikkihallinnollisesti kaupungissa etsiä niitä tontteja,
jotka olisivat rakentamiskelpoisia. Mutta täytyy aina muistaa, että
kaavoituksesta siihen ensimmäiseen kuoppaan menee kuitenkin useita
vuosia, että me emme tänään tehtävillä ratkaisuilla auta vielä
seuraavaa vuotta vaan kolmen neljän vuoden päähän aikaisintaan.
Mutta jos tämä putki ei pelaa, niin ei niitä jatkossakaan tule, ja silloin
tämä poliittinen vääntö tästä asuntopoliittisesta ohjelmasta on
oikeastaan aikamoista teatteria, niin kuin se on viime vuodet ollut. Eli
tässä on skarpattava.

 

 

Kiitos puheenjohtaja.

 

Haluan tällä kertaa puhua ryhmäkoon puolesta tai sen pienentämisen
puolesta ammatillisessa oppilaitoksessa nimenomaan
koulupudokkuuden ehkäisemisen nimissä. Täällä puhutaan siitä, miten

tavoitteena ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista olisi, että 60 %
suorittaa ammatillisen tutkinnon kolmessa vuodessa, ja nyt
toteutumaprosentti on 47. Täällä yhdeksi keinoksi esitetään, että
työsaliopetusta pienennetään ensimmäisenä vuonna.

 

Tiedän, että Haagassa on nimenomaan kaksoistutkinto eli niille, jotka
myös ylioppilaaksi opiskelevat, niille on tehty sellainen painotteisuus
ensimmäiselle opiskeluvuodelle, että tehdään enemmän sitä käytäntöä.
Ja toivon, että tämä suuntaus tulisi jatkossa kaikille ammatillisen
oppilaitoksen linjoille ensimmäisenä vuonna, koska se on juuri se,
jossa hyydytään, kun siellä onkin samanlaista kuin peruskoulussa,
josta juuri päästiin pois ja moni myös kovasti halusi pois siitä liiankin
teoreettisesta painotuksesta, joka monissa kouluissa valitettavasti on.

 

Toinen, mitä toivoisin, että opetusvirasto selvittäisi, että nyt kun
erityisopetuslinjat vapautuivat kaikkien haettavaksi, kun ennen oli
erityisoppilas mukautetun opetuksen pohjalta ensisijaisesti, niin
paljonko näihin haetaan tänä vuonna esimerkiksi yhteishaussa tai
niiden ulkopuolelta haetaan. Että selvittäisi sen, koska se antaisi
osaltaan suuntaa tähän pienryhmäopetuksen tarpeeseen, sillä
läheskään kaikki sinne hakevat eivät sinne mahdu.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kun valtuutettu Saarnio otti esille tämän Helsingin hätäkeskuksen
viiveen, niin haluan liittyä tähän samaan huoleen. Kyseessähän on vain
muutama kymmenen sekuntia, mutta se hätätapauksessa tulipaloissa
voi olla aika isokin asia. Oli erittäin valitettavaa, että edellisen edellinen
eduskunta todella valtiollisti hätäkeskuksen, ja Helsingin
hätäkeskushan ei ole sen koomin toiminutkaan. Nythän sitä ollaankin
siirtämässä Keravalle ja koulutus on Kuopiossa, että varmasti tämä
paikallistuntemus rupeaa häviämään. Eli kyllä meidän nyt on tarkasti
valvottava sitä, että tämä valtiollistettu hätäkeskus toimii myös
helsinkiläisten hyväksi.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Koskinen kummasteli sitä, että joukkoliikenteen osuus
poikittaisliikenteessä on paitsi liikennelaitoksen niin myös

kaupunkisuunnitteluviraston sitova toiminnallinen tavoite. Valtuutettu
Koskisen kummastelu on luonnollista. Kuitenkin
kaupunkisuunnitteluviraston vaikutus joukkoliikenteen
toteuttamisedellytyksiin on suuri, poikittaisjoukkoliikenteessä
tavanomaistakin suurempi.

 

Koska kaupunkisuunnitteluvirasto on vahva virasto, joka ei
automaattisesti luo joukkoliikenteelle niitä toimintaedellytyksiä, joita
HKL siltä pyytää, pidän perusteltuna, että kaupunkisuunnitteluvirasto
vastuutetaan myös tämän toiminnallisen tavoitteen toteutumisesta ja
sillä tavalla se on itse vastuussa myös siitä ja voi tällä tavalla omilla
valinnoillaan vaikuttaa siihen, että toteutuvatko ne vai eivät.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämäkin lista budjetin toteutumattomista sitovista tavoitteista nostaa
esille taas kerran useita aloja, joilla palvelujen resurssit on selvästikin
alimitoitettu. Tällä kertaa esillä ovat mm. päivähoito, vammaispalvelu,
ammatillinen koulutus, työvoiman palvelukeskus jne., eikä tämä lista
ole ainoa, joka valtuustolle on esitetty. Jollain tavalla tällainen lista
pitäisi kyllä saada siihen käsittelyyn mukaan, jossa kaupunginhallitus
pohtii, mitä se tekee budjettiraamille. On aika eriskummallista, että
budjettiraamiesityksessä ei ole minkäännäköistä arviota siitä, miten
nämä sitovat tavoitteet, joista osa on jopa lakisääteisiä, joista kaikkia ei
ole voitu toteuttaa, niin aiotaan toteuttaa tulevalla kaudella.

 

Ja ihmettelen sitä, että kaupunginhallitus ylipäätään suostuu
käsittelemään budjettiraamiesitystä, jonka leikkaukset perustellaan
pelkkien verotulojen osittaisella vähenemisellä, jossa tältä osin ei ole
mitään arviota esimerkiksi muista tuloista, kuten liikelaitosten tulot. Jos
jollekin yhtiölle tai yhdistykselle esitettäisiin leikkausbudjetti, josta
puuttuu osa tuloista, niin kyllä se menisi alta aikayksikön kokonaan
uuteen valmisteluun.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Täytyy nyt vain valtuutettu Hakaselle kuitenkin sen verran todeta, että

se pitää paikkansa, kun hän totesi, että kun raamipaperin yhteydessä
ei ole näitä tietoja, niin kyllähän nämä tiedot meillä on
kaupunginhallituksen jäsenillä ja ne on hyvä pitää mielessä silloin, kun
budjettikeskustelua käydään. Sen verran ehkä on hyvä tässä
yhteydessä oikaista.

 

 

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Ordförande, bästa fullmäktige.

 

Puistosuunnitelmia näkyy harvoin valtuuston listalla, mutta tämä on sen
verran suurimittainen ja maksaa yli 5 miljoonaa, joka on se raja
valtuustoon tuotavilla hankkeilla, että ilahdutan teitä muutamalla
havainnekuvalla Töölönlahden eteläosan puistosuunnitelmasta. Muistin
virkistämiseksi tässä alueen asemakaava ja tässä nyt kyseessä oleva
alue, eli siis kysymys on tästä Töölönlahden asemakaavan eteläisestä
osasta.

 

Tässä alkajaisiksi näkymä Kiasman ja Sanomatalon välistä
Kansalaistorille, Musiikkitalo näkyy siellä taustalla, tämä on siis etelästä
pohjoiseen päin. Tässä samainen Kansalaistori ja Makasiinipuiston
eteläosa. Kyseessä on siis kolme puistoa, Kiasmanpuisto,
Musiikkitalopuisto ja Makasiinipuisto. Tässä on Kiasmanpuiston
piirustus ja tässä näkymä Mannerheimintieltä alas Kiasmanpuistoon,
siis Mannerheimintieltä itään päin. Kiasmanpuisto Kansalaistorilta
nähtynä.

 

Sitten siirrymme Musiikkitalopuistoon, jonka keskeisenä elementtinä on
pitkänomainen vesiaihe pohjoisesta etelään. Tässä Musiikkitalosta
näkymä Musiikkitalopuistoon ja Kansalaistorille, Sanomatalo näkyy
siellä taustalla. Tässä näkymä Musiikkitalon edestä
Töölönlahdenkadulle päin, vesiaihe keskellä. Tässä taas
Töölönlahdenkadulta etelään päin Musiikkitalopuistoon vesiaiheineen

päivineen. Tässä näkymä Kluuvinlahdelta Töölönlahdenkadulle.
Makasiinipuiston piirros on tässä, suunnitteilla oleva tanssipaviljonki on
se soikio siinä keskellä. Nämä puistosuunnitelmat ovat siis
sopusoinnussa sen tekeillä olevan tai suunnitteilla olevan
tanssipaviljongin kanssa.

 

Tässä Makasiinipuistoa tanssipaviljongin pohjoispuolelta.
Makasiinipuistoa koillisnurkasta käsin, vielä Makasiinipuistonäkymä,
tältä se voisi näyttää syysiltana. Tässä vielä valaistusnäkymä kanavalta
etelään Kansalaistorille päin.

 

Kiitoksia.

 

 

Puheenjohtaja, kunnioitetut valtuutetut.

 

Mehän emme tiedä, mikä meidän päätöksistämme kulloinkin jää
historiaan ja muodostuu merkittäväksi Helsingin kehityksen kannalta,
mutta rohkenisin arvella, että nyt ollaan eräässä saranakohdassa
alueella, joka vuosikymmenten ajan on ollut Suomen pääkaupungin voi
sanoa keskeisten suunnittelutoiveiden ja -unelmien kohteena. Tietysti
voimme ilahtuneena todeta, että vihdoinkin, kun 90 vuotta on kulunut
siitä, kun tämän alueen tulevaisuutta ensimmäistä kertaa modernin
kaupunkisuunnittelun keinoin hahmoteltiin, nimittäin arkkitehtien Jung
ja Saarisen Pro Helsingfors -suunnitelmassa, nyt on saatu tuloksia
aikaan ja toivottavasti konkretiaakin, joka ei nyt kaadu sitten
taloudellisiin syihin. Se tietysti, että tämä alue, josta piti tulla
tasavaltaisen Suomen ja vapaussodan historian muistamisen
kunnioittamiseksi myös eräänlainen vapaan Suomen symbolinen aukio,
että sen suunnittelu on kestänyt nyt 9 vuosikymmentä, kertoo jotakin
kunnallisen demokratian tilasta, mahdollisuuksista, ja sanokaamme,
haasteellisista lähtökohdista.

 

Tiedämme, että tällä alueella on ollut kuoppia, rakentamattomia alueita,
ratapihaa, hienot makasiinit, joiden kohtalo on nyt sinetöity lopullisesti,
siis ne ovat poissa. Joka tapauksessa tällä alueella, tämä kantaa niin
valtavia merkityksiä Alvar Aallosta Oiva Kallioon, ja juuri nyt
todettakoon, että on käynnissä rakennusperinnön vuosi, joka nostaa
esille kaupungintalokysymyksen. Tiedämme, että tälle alueelle 20- ja
30-luvulla suunniteltiin monumentaalisia Helsingin
kaupungintalosuunnitelmia.

 

Kaikki tämä on jäänyt toteuttamatta, ja se mikä on nyt 90 vuodessa

kypsynyt esiin, on kypsynyt esiin puistoina, kansalaistoreina,
eräänlaisina antimonumentaalisina alueina, joissa nämä kansallisen
Suomen keskeiset pyhätöt, eduskunta, Sanoma Osakeyhtiön
rakennus, Finlandia-talo ja tuleva Musiikkitalo raamittavat nyt tätä
kaikkien kansalaisten, ja rohkenen arvella, myös koko Suomen
keskeiseksi tilaksi. Kysymyshän on pääkaupungin alueesta, joka on
nähtävä tässä tasavaltaisessa ja kansallisessa kontekstissa.

 

Suunnitelma on siis vihdoinkin kiteytynyt, ja todettakoon, että se on
erittäin ansiokas näiltä osin kuin apulaiskaupunginjohtaja Sauri tätä
kuvakirjoa tässä toi meille esille. Kiinnostavaa on tietysti aina, että
nämä kuvat ovat vain kesältä. Emme tiedä, miltä tämä alue näyttää,
kun tuuli ulisee, puiden lehdet pyörivät, likaiset vanhat sanomalehdet
näillä aukioilla ja toreilla. Hesarit, mikä kulloinkin, ehkä
Hufvudstadsbladetkin siellä mahtuu pyörähtelemään.

 

Joka tapauksessa, arkkitehtipiirustuksissa on aina kesä tai kevät, ja
soisin tietysti, että kun on kysymys Helsingin keskeisestä tilasta, jolla
on poliittinen ja yhteiskunnallinen kulttuuriulottuvuutensa, että tänne
varattaisiin tavalla tai toisella mahdollisuus myös julkiseen taiteeseen,
muistomerkkeihin ja patsaisiin. Tiedämme, että tässä ei näy
Mannerheimin patsas, tässä ei näy Suomen tasavallan presidenttien
patsaiden sarja, joka alkaa ja liikkuu juuri suurella ainutkertaisuudella
tällä alueella. Ja tiedämme, että jokainen Helsingin julkinen puisto on
koristeltu erilaisilla kansalaisjärjestöjen tuottamilla monumenteilla, että
tämä julkisen taiteen ulottuvuus otettaisiin tässä huomioon ja että se
näkyisi ja jatkaisi juuri sillä tavalla Helsingin ja Suomen pääkaupungin
poliittisen ja kulttuurisen taiteen ulottuvuutta.

 

Aloitin sillä, että mikä asia jää historiaan tästä kokouksesta, rohkenen
epäillä, että pysyvän jälkensä jätämme Helsingin historiaan
hyväksymällä nyt nämä kolme puistosuunnitelmaa.

 

Kiitos.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minusta tämä suunnitelma on jopa liian monumentaalinen, vaikka
Laura Kolbe sanoi, että tämä on antimonumentaalinen. Minun
mielestäni perusongelma Helsingin puistosuunnittelussa on se, että
omaa suunnittelua ei ole ja silloin ei tule kokonaisnäkemystä siitä,
minkälaisia ja mihin käyttöön puistoja keskustassa tarvitaan. Ja nyt

suunnittelutoimistot tarjoavat kilpaa hyvin prameita kivikenttiä, valtava
määrä kiviä, jopa istuskelua varten. Niin kuin huomasitte, jos joku
tarkkaan katsoi, siellä ei ollut yhtään normaalia puistopenkkiä, ne ovat
istuskelupaaseja. Lääkärijäsenet tietävät, että kivellä istuminen on
epäterveellistä.

 

Tämä monumentaalisuus näkyy siinä, että mihin me tarvitsemme niin
monta paraatikenttää? Niitä on nyt Narinkatori tämä Finlandiapuisto,
sitten on Rautatientori, sitten on Senaatintori, ja mitä kaikkia
vallankumouksia niillä juhlitaan? Tässä yhteydessä haluan myös
muistuttaa, että valtuusto on hyväksynyt ponnen, että hankintaketjun
loppupäätä on tarkastettava ja seurattava, ettei mm. katukiviä
hankittaessa pidettäisi yllä työvoiman riistoa ja kallis hinta, joka näistä
kivistä maksetaan, ei menisi suoraan 99-prosenttisesti välikäsille.

 

Itse toivoin, kun olin edellisessä yleisten töiden lautakunnassa
jäsenenä, että kivettyä aluetta olisi reilusti pienennetty ja tilalle olisi
laitettu pehmeämpiä ratkaisuja. Jopa asfaltti tuntui olevan suunnittelijan
pöydällä häpeällinen materiaali. Toivottavasti tanssipaviljongille varattu
alue varustetaan kaiken ikäisten kaupunkilaisten pelejä ja leikkejä
ajatellen, kun sellaista ei muuten ole tässä suunnitelmassa otettu
huomioon. Ja vesialtaat ovat jumalattoman kalliita, kun ne pitää
paaluille perustaa. Ne ovat minun mielestäni aika turhanpäiväisiä, kun
ollaan merenlahden rannalla.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Nostan esiin puistosuunnitelmasta sen asian, että se on tehty siten kuin
sen ympärillä ei olisi mitään elämää. Olemme tekemässä puistoa
Suomen paraatipaikalle aivan kuten valtuutettu Kolbe mainitsi. Siksi
siitä tuleekin tehdä korkeatasoinen ja näyttävä, mutta tällä Suomen
paraatipaikallakin kulkee kuitenkin meitä helsinkiläisiä sekä jalan että
pyörällä.

 

Siksi nostan esiin erityisesti pyöräilyyn liittyvän ongelman.
Puistosuunnitelmassa ei mainita kevyttä liikennettä sanallakaan.
Kuitenkin viime vuoden lopulla hyväksyttiin
kaupunkisuunnittelulautakunnassa alueen liikennesuunnitelma, jossa
sanotaan kevyen liikenteen osalta mm., että ”Töölönlahden kautta
kulkevat pyöräliikenteen pääreitit pohjois-etelä-suuntaisesti

Töölönlahdenkatua Linnunlauluun sekä Ala-Mannerheimintietä
Mannerheimintielle. Pyöräilyn pääreiteillä pyöräliikenne on eroteltu
jalankulkuliikenteestä. Näihin liitetään ratakuiluun suunniteltu
väliaikainen jalankulku- ja pyöräliikenteen reitti. Muilla kevyen liikenteen
väylillä ja aukioilla pyöräily on pääsääntöisesti sallittu jalankulun
ehdoilla.” Sitten vielä mainitaan, että ”Ratapihan ylittävä kevyen
liikenteen silta toteutuu myöhemmin”. Minusta on erikoista, että
puistosuunnitelmassa tämä ei näy mitenkään.

 

Teiltä löytyy sieltä liitteistä tämä kuva, jossa on piirrelty näitä punaisia
viivoja, ja nämä punaiset viivat ovat juuri tätä puistoaukiota, jossa
pyöräilyä ja jalankulkua ei ole eroteltu, vaikka nimenomaan, kun tullaan
täältä ratakuilusta, siitähän luontevasti se pyörätie jatkuu sinne
Elielinaukiolle päin nimenomaan tätä yhtä punaista viivaa pitkin. Eli
tässä puistossa tullaan pyöräilemään, haluttiin sitä tai ei. Siksi on
tärkeää, että puisto suunnitellaan siten, että siellä on turvallista sekä
pyöräillä, kävellä että vaikkapa paistatella päivää. Siksi esitän
seuraavan ponnen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että entisen ratakuilun
paikalle rakennettava kevyen liikenteen väylä jatkuu
luontevasti puistossa ja että pyöräily ja jalankulku
erotetaan puiston alueella selkeästi toisistaan.

 

Tässä ponnessa on siis kaksi toisiaan tukevaa asiaa: Ensinnäkin
ratakuilun tulevasta väylästä tulee varmasti erittäin suosittu, ja sen
tulee jatkua siitä pyörätienä tai seuraa kaaos, josta saadaan taas lukea
mielipidepalstoilta, että kuinka pyöräilijät vihaa jalankulkijoita ja
jalankulkijat pyöräilijöitä. Toinen on se, että tässä puistossa tulee
rakenteellisesti erottaa pyöräily ja jalankulku mahdollisimman hyvin, ja
minusta se tämän suunnitelman puitteissa vielä onnistuu. Esimerkiksi
Töölönlahdenrannassa on hyvin onnistuttu puistossa erottamaan
pyöräkulku ja jalankulku.

 

Lopuksi vielä sanon hieman ohi tämän ponnen, että kylläpä on kovin
kallis suunnitelma. Ja valtuutettu Vikstedtin innoittamana minäkin voisin
tällaisen säästövinkin sanoa, että sen pyörätien saa kyllä tehdä vaikka
asfaltista.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

 

Valtuutettu Kolbeen voi yhtyä hyvin tämän historiallisuuden osalta.
Tämä on keskeinen kaupunkitila eikä vain syvältä historialliselta
olemukseltaan vaan ihan viimeaikaiseltakin sykkeeltään. Se on ollutta
ja mennyttä, me tiedämme, miten tälle sykkivälle ytimelle,
Makasiineille, kävi. Ensin ne purettiin meidän päätöksellämme ja sitten
poltettiin ei meidän päätöksellämme. Se on nyt joka tapauksessa
mennyttä, ja nyt on uusi meininki, hyvä mahdollisuus, valtavasti rahaa,
tässä käytännössä noin 20 miljoonaa euroa, ja koko
puistosuunnitelman osalta puhutaan 100 miljoonasta eurosta. Se on
valtava summa rahaa.

 

Minä ihmettelen tässä suhteessa ja oikeastaan kysyn sitä myös
apulaiskaupunginjohtaja Saurilta, että eikös tämäntyyppisessä
hankkeessa, joka on vielä keskeinen esteettisesti, voitaisi hyödyntää
kaupungin niin sanottua prosenttirahaperiaatetta? Millä tavalla taide ja
taiteen mahdollisuudet tässä hankkeessa tulevaisuudessa otetaan
käyttöön, se kiinnostaa, ja ihmettelen, miksei meillä tässä sitä ole jo
otettu. Koska tämä nykyinen suunnitelma on sanalla sanoen ihan
äärettömän tylsä ja näkemyksetön. Se ei millään tavalla eroa niistä
puistoista, joita meillä tässä kaupungissa jo muutenkin on.

 

Ja se, mitä minä toivoisin, on se, että kaupunki ottaisi käyttöön
tällaisina aikoina sitä arsenaalia, jota meillä jo nyt on. Hyödyntäisi
esimerkiksi olemassa olevaa, jo kaupungin taidemuseon hankkimaa
taidetta, siis erilaisia ympäristösuunnitelmiin sopivia tilataideteoksia tai
muuta Kolbenkin kaipaamaa taidetta ja sen lisäksi ottaisi tähän
suunnitteluun mukaan näitä meidän kaupunkimme ansiokkaita
taiteilijoita, jotka pystyisivät siis hyvin omaleimaisesti ja
merkityksellisesti käyttämään hyväkseen jo näitä olemassa olevia
materiaaleja, luonnonkiviaitoja, istutuksia, makasiinien kiviä, niin että
pystyttäisiin luomaan myös muistumia siitä, mitä tällä alueella on
aikaisemmin ollut. Tähän perustuen teen seuraavan erittäin epäselvän
ponnen, mutta toivon, että saatte siitä selvää:

                     

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että puistosuunnitelmien
toteutuksessa hyödynnetään taiteilijoiden asiantuntemusta
siten, että kaupungin paraatipaikalle rakennettaviin
puistoihin tilattaisiin taideteoksia ja että puistojen
suunnittelussa hyödynnettäisiin taiteilijoiden osaamista
käytettävien materiaalien, kuten istutusten, makasiinitiilien,
luonnonkiviaitojen jne. sijoittelussa mahdollisimman
omaleimaisella ja mielenkiintoa herättävällä tavalla.
Tehtävään soveltuvan taiteilijan/taiteilijat voi valita
kaupungin taidemuseo.

 

 

Ja minä siis korostan, että tällä ei ole periaatteessa
kustannusvaikutuksia, jos käytetään sitä taidetta, jota kaupunki on jo
pitkään kerännyt tai käytetään niitä materiaaleja, joita tässä on jo
ajateltu käytettävän. Tiedän, että Musiikkitalon osalta on tulossa
taidekilpailu, mutta se on eri asia, mitä minä tässä haen ja
peräänkuulutan, eli sitä näkemystä tämän puiston osalta, että me
hyödynnetään tuo tila sillä tavalla, että siitä tulee keskeinen
kaupunkilaisten ydin, kun Makasiineille kävi miten kävi.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Tässä on ollut hyviä puheenvuoroja. Minä haluan vain lyhyesti sanoa,
että silloin, kun makasiinit vastoin kaupunkilaisten tahtoa purettiin ja
ruvettiin keskustelemaan Kansalaistorista, jonka rakentamisen
katsottiin voivan jollain tavalla korvata tätä menetettyä yhteistä paikkaa,
minä olin skeptinen. Nyt kun minä näen nämä valmiit suunnitelmat,
minä en ole enää skeptinen, minä olen vain täysin pettynyt. Minä en
näe tässä kolmen puiston kokonaisuudessa mitään elementtiä, mikä
kutsuu viihtymään tai kutsuu kohtaamaan, ja se lienee Kansalaistorin
tai tämän koko puiston perimmäinen tarkoitus. Siksi minä kannatan
näitä molempia esitettyjä ponsia.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kiinnitin ensin aivan samaan huomiota kuin valtuutettu Kolbe, siihen,
että puistosuunnitelmat niin kuin kaikki muutkin suunnitelmat, mitä
Helsingistä uusista asuinalueista, puistoista, rakennuksista, ne ovat
aina kesäaikaan ja puut ovat kasvaneet täyteen mittaan. Sen vuoksi
minua pohdituttaakin, miltä tämä alue tulee näyttämään talvella. Jos
mietitään Rautatientoria, jota nyt on vähän tai aika paljonkin saatu
elävöitettyä tällä tekojääradalla, ajatellaan Senaatintoria tai vaikkapa
uusinta kansalaisten toria, jossa kansalaiset viihtyvät, eli Narinkatoria.
Kyllä ne syksyllä, talvella poikittain kun räntää sataa niin ovat kaikkea
muuta kuin houkuttelevia. Tästä suunnitelmasta jollain tavalla, kun
katsoi sitä, tuli sellainen kuva, että ei välttämättä noista suurista aloista
tule hirveän paljon houkuttelevampia kuin näistäkään, suurimman osan

aikaa vuodesta.

 

Toinen, johon kiinnitin huomiota, on se, joka tässä myös nostettiin
esiin, eli miten paljon tässä puistossa käytetään kivimateriaalia. Ehkä
minä olen anglosaksinen, mutta minä jotenkin ajattelen, että puistoissa
on paljon nurmikkoa, joissa ainakin kesäaikaan voi löhötä, ehkä potkia
palloakin, viettää aikaa. Minä en tiedä, kuinka houkutteleva kansan
vetonaula on puisto, joka on suurelta osin kivitetty laattojen kautta.
Siinä mielessä olen jossain määrin skeptinen sen suhteen, että kuinka
vetovoimainen tämä on.

 

Tietysti kysymys on hivenen hankala tässä vaiheessa sanoa, koska
meillä on vasta ensimmäinen osa, että mitä tulee siitä toisesta osasta.
Ehkä siitä tuleekin se talviparatiisi, että me joillakin omituisilla keinoilla
pystymme nämä pitkät kaavassa olevat tekolahdet jäädyttämään niin,
että jengi skrinnaa niissä ja hiihtelee niiden reunalla. Mutta kun katsoo
Helsingin talvea, vaikka se tänä vuonna on ollutkin tavallista lumisempi
ja jäisempi, niin siitä huolimatta minä olen vähän skeptinen tämän
suhteen.

 

Mutta jos jotain positiivista hakee, niin tässä kun katsoi näitä
puistosuunnitelman havainnekuvia ja tätä tekstiä, joka nyt ollaan
hyväksymässä, niin täällähän todetaan selvästi yksi minusta hyvin
tärkeä asia. Nimittäin silloin kun Töölönlahden kaavasta päätettiin,
silloin makasiinit oli se iso kiistakysymys ja silloin kaavan yhteydessä
päätettiin, että osa Makasiineista säilytetään, ja tämä oli syy, jolla
saatiin käännettyä täällä valtuustossa vaakakuppi. Nyt sen jälkeen on
tämän tanssipaviljongin osalta käyty vääntöä, että voidaanko se nyt
purkaa kuitenkin se suojelumerkinnällä oleva osa. Mutta nyt kun katsoo
tätä valtuuston kohta hyväksyttäväksi tulevaa puistosuunnitelmaa,
täällä todetaan selvästi seuraavaa: ”Tanssipaviljongin ohella puisto
sisältää muistumia alueen aikaisemmasta käytöstä. Paviljongin
eteläpuolella sijaitsee noin 35 metrin mittainen jakso vanhaa makasiinin
tiiliseinää, joka säilytetään, kunnostetaan ja kohdevalaistaan
tanssimakasiinin rakentamisen yhteydessä.”

 

Ja tästä, kun valtuusto nyt tulee päättämään näistä havainnekuvista ja
tästä tekstistä, niin minusta tämä on vahva valtuuston päätös siitä, että
kun tanssipaviljonkia aletaan rakentaa, koska tällainen teksti ollaan
täällä hyväksymässä, niin tästä varmasti pidetään myös sitten kiinni. Ja
tämä tulee olemaan kuitenkin se tärkeä muistelo, joka jo kaavassa
hyväksyttiin, ja se tuo vähän luonnetta tälle kyseiselle puistolle.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Koitan olla lyhytsanainen, koska molemmat esitetyt ponnet ovat tulleet
kannatetuiksi. Olisin niitä kannattanut.

 

Pari sanaa tästä Ville Ylikahrin mainitsemasta ongelmasta, eli pyöräilyn
ja jalankulun mahdollisista ristiriidoista tuolla alueella.
Kaupunkisuunnittelulautakunnassa viime vuonna käsiteltiin tätä
vanhaan rautatiekuiluun rakennettavaa, erittäin hyvää hanketta, eli tätä
fillarireittiä. Siinä vaiheessa kaupunkisuunnittelulautakunta painotti, että
jatkosuunnittelussa pitää huolehtia siitä, että koko ratakuilureitti pitää
hyvin erotella jalankulun ja kevyen liikenteen osalta, koko matkaltaan.
Samaa periaatetta tulee jatkaa myös muualla Finlandiapuistossa.

 

Valtuutettu Modig puhuu Kansalaistorin ongelmista. Nyt nimenomaan
on ongelmallista, että suuri osa tulevaa Kansalaistoria ilmeisesti on
sitten Musiikkitalon tontille sijoittuvaa, eli tästä ei todellakaan saa nyt
ihan kokonaiskuvaa ainakaan siitä, mitä tuleva Kansalaistori tulee
pitämään sisällään. Vähintäänkin nyt on siis huolehdittava, että tässä
pelataan hyvää yhteispeliä Musiikkitalon ja Kiasman väen ja muiden
toimijoiden kanssa, että Kansalaistorista tulee kokonaisuus, joka on
kaikkien alueella olevien toimijoiden ja muidenkin järkevästi
käytettävissä niihin tapahtumiin, mihin sitä voidaan käyttää.

 

Minä en ihan niin skeptisesti suhtaudu kuin valtuutettu Vikstedt. Kyllä
meillä vallankumouksia ja muita juhlia riittää näille toreille. Minä
myönnän, että helsinkiläiset torit ovat toistaiseksi kolkkoja ja tuulisia ja
epäviihtyisiä, mutta tulevaisuuden sukupolvet ovat aktiivisia ja
fiksumpia kuin me, ne ottavat nuo torit kyllä käyttöön. Samoin minä en
ole myöskään niin skeptinen kivirakentamisesta. Minä itse arvostan
hirvittävästi ehkä vuosisadan takaa niitä yksityiskohtia, mitä nykyinen
Helsinki sisältää nimenomaan kivirakentamisen kannalta. Minä en
tuomitsisi niin helposti puistojen rakentamista kivielementeistä,
kiviasioista kuin tässä nyt muutama valtuutettu on tuonut esiin, mutta
on heidänkin puheenvuoroissaan tietty järki ollut.

 

Kaiken kaikkiaan Finlandiapuistostahan tulee järjettömän kallis
kokonaisuus. Hesari itse asiassa jollain pääkirjoituksellaan vuosi sitten
avasi minun silmäni, että todellakin yli 100 miljoonan euron puisto on
kallis, eli tehtäköön se sitten järkeväksi ja mahdollisimman
monikäyttöiseksi.

 

Kiitos.

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kaupunginhallituksessa tiedusteltiin, että miten pyöräilijöiden on
tarkoitus jatkaa siinä vaiheessa, kun he tulevat tästä ratakuilusta
puistoon, ja vastaus kuului, että pyöräilijät hiljentävät. Tämäntyyppisiä
yhteentörmäyksen paikkoja on aivan mahdoton rakentaa kaupunkiin, ja
tästä syystä pidänkin valtuutettu Ylikahrin pontta aivan erinomaisena.
Se on ei peräti vaarallista mutta myös aivan mahdotonta sekä
pyöräilijöiden että kävelijöiden näkökulmasta.

 

Edellisissä puheenvuoroissa on otettu hyvin esille se tosiasia, että kyllä
tämä suunnitelma on aika monumentaalinen, tästä puuttuu tietynlainen
ihmisläheisyys ja ehkä myös se periaate tästä Kansalaistorista ja
kohtaamisesta, mikä tälle paikalle kuitenkin olisi luonteenomaista ja
myös aika käytännöllistä, kun se on niin keskeisellä paikalla, missä se
todellakin sijaitsee. Sieltä puuttuu myös kaikki toiminnalliset elementit,
jotka toivottavasti nyt sitten voidaan ainakin jälkivaiheessa päälleliimata
tähän puistoon, pelit ja leikit ja ne, missä ihmiset ja lapset voivat
kohdata ja tehdä yhdessä asioita.

 

Yksi sellainen tekijä, jolla jatkossa voidaan vielä pelastaa tätä
viihtyvyyttä, on valoelementit. Helsingin kaupunki liittyi tällaiseen
kansainväliseen LUCI-verkostoon kaupunginhallituksen päätöksellä
muutama viikko sitten, ja nyt tässä on yksi hyvä tilaisuus osoittaa sitä,
miten valoa käytetään kaupunkisuunnittelun ja kaupunkitilojen
rakentamisessa. Henkilökohtaisesti minä olen sitä mieltä, että Helsinki
ei ole valon kaupunki vaan Helsinki on pimeyden kaupunki, joka on
sinällään jo matkailuvaltti itsessään.

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Virtaviivaista suunnittelua ja paljon on nähty vaivaa. Kuten valtuutettu
Silvia Modig totesi, aika tylsähän tuo sitten kokonaisuutena kuitenkin
odotuksiin nähden on. Se palvelee hyvin kyllä sitä edustuksellisuutta,
johon tuolla koko suunnitelmalla alun alkaen on pyritty, siis tämän
alueen ehostamisella ja kunnostamisella, mutta se, mistä on samaan
aikaan puhuttu, tällainen kulttuurinen kerroksellisuus, monimuotoisuus
ja ihmisen mittakaavainen viihtyvyys ja sen sellaiset seikat, niitä tuo
suunnitelma ei erityisen hyvin tuo kyllä esiin. Mutta tällä paperilla
varmasti nyt eteenpäin mennään, enkä minäkään rupea sitä tässä nyt

uudelleen kirjoittamaan, älkää pelätkö.

Se, mitä on pakko sanoa, että tämähän perustuu siihen
poikkeuslupahakemukseen, jonka kaupunginhallitus enemmistön
päätöksellä teki, eli että tämä tanssipaviljonki toteutettaisiin sen
asemakaavan vastaisesti. Silloin kun asemakaavaa täällä aikanaan
hyväksyttiin, täällä käyttivät nimenomaan makasiinien purkamisen
kannattajat erittäin voimakkaita puheenvuoroja siitä, että juuri tämä
Makasiinipuisto, nämä pienet rakennukset tässä yhteydessä tuovat sen
mittakaavan ja pittoreskin kulttuurisen ympäristön tälle alueelle.
Nimenomaan makasiinien kaatajat puolustivat tätä pikkupuistoa, vaikka
meistä, jotka silloin kannatimme makasiinien säästämistä, se tuntui
lähinnä vähän ad hoc -hankkeelta, jolla haluttiin tämä kaava läpi, niin
kuin sitten on osoittautunutkin.

 

Jos nyt tänään ollaan sitä mieltä, että sitä Makasiinipuistoa ei kaavan
mukaisessa tarkoituksessa haluta tehdä, niin silloin ainoa oikea tapa on
kyllä käydä tämä asemakaavan kautta. Ja nyt sitten viime kädessä
Uudenmaan ympäristökeskus mittailee, että onko tämä poikkeuslupa
riittävän hyvin perusteltu, minun mielestäni tässä tilanteessa ei ole. Se,
mitä tuolle puistolle kokonaisuudessa halutaan, siihen meillä on
muitakin suunnitelmia. Yhteisesti kaupunki ajaa sinne myös
keskustakirjastoa ja tämäntyyppisiä hankkeita, joita tässä
puistosuunnitelmassa ei ole alun alkaen otettu huomioon.

 

Tähän nyt on istutettu tämän tietyn puiston vesi- ja kiviaiheiden
ympärille nyt tuo mahdollisuus tehdä se tanssipaviljonki, jos
poikkeuslupa menee läpi. Mutta minun mielestäni tällaiset
puistohankkeet pitäisi suunnitella suhteessa sen kokonaisen
toiminnallisen ympäristön mukaan, mikä sinne on tulossa, ja miettiä
oikeasti, miten ihmiset liikkuvat ja missä ne haluavat istua, jos sinne
tulee keskustakirjasto ja jos sinne tulee ne pääkonttorit, jotka joudutaan
uudelleen rakentamaan, suunnittelemaan tarkemmin siihen radan
varteen, niin miten ne ihmisvirrat siellä nivoutuvat tähän puistoon ja
siitä tulisi viihtyisä kokonaisuus. Tässä on koko ajan nyt edetty ihan
hassussa järjestyksessä, ja minulla on vahva epäily, että joudumme
tätä vielä jollakin lailla tarkistamaan.

 

Jatkoa ajatellen Töölönlahtea minun mielestäni ei voi rakennus
kerrallaan rakentaa poikkeusluvalla, vaan se on pakko tarkastella
jossain asemakaavatarkastelussa. Ja tämäkin seikka tuottaa minun
mielestäni aika oudon ajatuksen, miksi nyt tuo Makasiinipuisto piti
yrittää ainakin ajaa poikkeusluvalla läpi. No, nämä madonluvut tässä,
mutta niin kuin sanottu, tämä paperi menee tänään varmasti läpi ja sitä
sitten toivottavasti käytännössä tarkistetaan aika paljon siihen ihmisten

viihtyvyyttä lisäävään suuntaan.

 

Ehkä nyt ihan improvisoin tähän yhden ponsiesityksen, koska sellainen
seikka minun mielestäni tuosta suunnitelmasta puuttuu kovasti, joka
liittyy esimerkiksi vaikka lasten viihtyvyyteen tuolla alueella. Jos sinne
olisi laitettu jotkut lasten leikkitelineet tai joku paikka, missä tämä puoli
hoituu, niin se jo kerrassaan kertoisi sitä, että ajatellaan, että
minkälaista aikaa siellä toivotaan ihmisten viettävän. Menköön näin:

 

Valtuusto edellyttää, että puistoon tehdään lapsille
tarkoitettu leikkialue.

 

Ja minä kannatan näitä kahta muuta ponsiesitystä, joita muutkin ovat
kannattaneet, mutta ehkä tämä minun ponsi olkoon tällaisena
viittauksena, jos se läpi menee, että joku joutuu oikeasti miettimään,
että millä lailla siellä vietetään aikaa, mikä on kivaa. Se, että se on
tuollainen kivitetty ja vesitetty tuo alue tyylikkäästi, näyttää paperilla
hyvältä, niin se ei vielä tuo sitä elämää sinne. Ja olkoon yksi ehdotus
tuo, kyllä sinne mahtuvat eri-ikäiset ihmiset, mutta olkoot vaikka lapset
lähtökohtana niin katsotaan, tuleeko sitten jotain.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Se mikä tässä hirvittää kaikkein eniten on tietysti se, että kuinka kallis
tämä puisto on. Itse syntyperäisenä helsinkiläisenä olen sitä mieltä,
että meillä täällä kaupungissa täytyy olla viheralueita, siitä ei ole
minkäänlaista kiistaa. Ollaan tänäänkin kuultu täällä, että kuinka paljon
meidän pitää säästää ja näistä erityisesti peruspalveluista ja kuinka
meidän pitää saada myös henkilökuntaa vähennettyä, niin silloin tuntuu
aika erikoiselta, että täällä yksimielisesti oltaisiin lähtemässä siihen,
että näinkin kallis puisto, joka on jo tuonut esille, että sen elementit
eivät edes ole sellaisia, että kaupunkilaiset ehkä siellä viihtyisivät ja
siellä olisi toiminnallisuutta, niin ehdotan kyllä itse, että me hylkäisimme
tämän puistohankkeen ja tässä taloudellisessa tilanteessa lähtisimme
siitä, että meillä olisi siellä nurmikkoistutuksia ja sitten niitä penkkejä,
joissa voisi olla.

 

Yleensä kun ollaan käsitelty täällä näitä rakennushankkeita, niiden
ikävä tapa on ollut se, että niiden hinta on noussut ja me olemme täällä
joutuneet tekemään niitä päätöksiä ja antamaan lisärahoitusta. Sen
takia itse ehdotan, että tämä koko hanke pistetään jäihin ja tehdään
sellainen peruspuisto, missä on tavallista nurmikkoa istutuksineen ja

riittävä määrä penkkejä.

 

 

Bästa fullmäktigeledamöter.

 

Folk har talat om pengar, konst och barn. Jag tänkte tala om naturen.

 

Monumenttien lisäksi pysyvintä Suomessa on luonto. Mielestäni olisi
hyvä, että tässäkin suunnittelussa huomioitaisiin tämän alueen
perinteiset ja poikkeukselliset luontoarvot.

 

Jag skall bara läsa en liten lista för er. Följande arter har jag själv
ibland upplevt på den här stranden, mandarinand, mindre strandpipare,
smådopping och alförrädare. Sådana här arter kunde man förr se på
det här området, men nu kommer de katastrofala kontorshusen.
Finlands stadsplans största skandal är de här kontorshusen som finns
på det här planet som vi skall godkänna. Det är fruktansvärt. Jag
föreslår att vi lite mjukar upp den här planen ännu, inte bara med barn
och konst utan också med natur. Jag har ett klämförslag. Luen teille
tämän ponsiesitykseni, se on tämä:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaava-alueen
toteutuksessa edistetään luonnon monimuotoisuutta ja
kiinnostavuutta.

 

Tällainen ponsiesitys, ja minä kannatan näitä aiemmin esitettyjä
ponsia. Saadaan erilaisia virikkeitä ja ulottuvuuksia tähän
suunnitelmaan.

 

Kiitos.

 

 

Puistokuvissa, mitä tuossa nyt välähti, oli aika Pjongjangia. Minun
mielestäni tuosta koko puistohankkeesta puuttuu ensinnäkin ihmisen
kädenjälki. Piirustuksista on unohdettu nuori ja täällä tajuamaton pop-
kulttuuri, rock-kulttuuri, josta minä olen jopa tehnyt kyselynkin. Sitä ei
edelleenkään varsinkaan Suomessa eikä Helsingissä pidetä kulttuurina
missään muodossa. Tästä puistosta ollaan unohdettu lapset kokonaan.
Tämä on kuitenkin Stadin keskustassa, ja turisteja pyörii paikka paikoin
aika paljonkin siellä. Olisi todella hienoa, jos siellä olisi esimerkiksi
kirppareita, konsertteja, ja lapsille voisi olla tosiaan niitä leikkitelineitä ja

vaikka liikennekaupunki voisi siirtyä sinne.

 

Talvella puisto voitaisiin vaikka jäädyttää luistinradaksi, silloin se ei
menisi hukkaan ja blääblääblää. Kansalta ei kysytty, haluaako se
Musiikkitaloa. Nyt puistoa ei ole kysytty, että haluaako jengi tällaisen
puiston, tai minkälaisen puiston. Minun mielestäni tämän puiston nämä
kuvat olivat kuva taantumasta, henkisestä taantumasta. Helsinki on
muutenkin tylsä kaupunki, esimerkiksi nuorisolle ja nuortenmielisille.
Puuttuu tanssipaviljonki ja mesta, missä voisi hengailla noin muuten
vaan musiikin tahdissa tai ilman musiikkia, voisi olla rauhassa.

 

Tällainen puisto tarvitsee, jos se täytyy nyt oikein vääntää tuonne, niin
siellä täytyy olla jokaiselle jotakin ja vähän mielikuvitusta. Keitä nämä
piirtäjät ovat? Minua todella ihmetyttää, että missä puussa tällaisia
ihmisiä kasvaa.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Täällä on esitetty hyviä ideoita puiston toiminnallisuuden ja lasten
huomioimisen suhteen. Kannatankin valtuutettu Rantasen tekemää
pontta ja myös valtuutettu Wallgrenin pontta.

 

Itse palaan aikaisempaan lempiaiheeseen eli kahluualtaaseen. Yritin
saada sellaista Eiranrantaan, ja sille naureskeltiin, mutta olen kyllä ihan
tosissani, sellaisia on nähty monissa eurooppalaisissa kaupungeissa,
ja ne ovat mukavia ja kivoja. Ja lasten kanssa on paljon mukavampi
mennä keskustassa kahluualtaaseen kuin esimerkiksi Stockan
leluosastolle tai kirjastoon häiritsemään muita asiakkaita tai asukkaita.
Sitä paitsi keskustasta puuttuu lapsille sopivaa toimintaa, etenkin
ilmaista toimintaa ja sellaista, missä ei tarvitse olla hiljaa. Esitän
seuraavan ponnen:

                     

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että puiston vesiaiheeseen
toteutetaan lapsille sopiva kahluuallas.

 

Luulen, että valtuuston enemmistö on samaa mieltä, koska täällä on
ollut paljon muitakin tällaisia virikkeellisiä ideoita ilmassa.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Puutun tässä asiassa vain kahteen aiheeseen, ensimmäinen on tämä
vesiaihe ja toinen on pyörätiet. Itse henkilökohtaisesti vierastan tätä
muotia, että rakennetaan vesiaiheita meren rannalle. Minä olen samaa
mieltä kuin valtuutettu Vikstedt siitä, että ne ovat todella kalliita
rakentaa ja ihan sikakalliita ylläpitää. Niiden puhdistus- ja
kunnossapitokustannukset ovat todella uskomattomat. En itse haluaisi
suosia tällaisia ratkaisuja ja tällaisia malleja.

Toinen on tämä pyöräilytie- ja pyöräilyväyläkysymys. Ei pidä rakentaa
tai suunnitella sellaisia torsoja pyöräteitä, jotka loppuvat johonkin, vaan
kyllä siinä täytyy löytyä jatkuvuutta. Ja jos ja kun kerran puisto maksaa
100 miljoonaa, niin kyllä sillä rahalla täytyy saada myös järkevästi
rakennetut pyörätiet, jotka erotetaan kävelyväylistä niin, että ne ovat
turvallisia sekä pyöräilijöille että kävelijöille. Minä en ymmärrä, että
tänne asti on tullut sellainen esitys, jossa pyörätiet on epätyydyttävästi
merkitty tai laitettu.

 

Kiitoksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

En ensinnäkään mitenkään voi kannattaa valtuutettu Autin
palautusehdotusta, koska tällä hetkellä kaikki investoinnit, joilla tässä
kaupungissa voidaan tukea työllisyyttä, on otettava käyttöön. Ja lisäksi
rakennuskustannukset tällä hetkellä tulevat olemaan halvemmat
taatusti kuin mitä ne ovat noususuhdanteen aikana. Mutta toisaalta
valtuutettu Arhinmäki sekä valtuutettu Moisio molemmat ottivat esiin
puiston, joka on jälleen kivetty. Tässä kaupungissa on aivan
ihmeellinen tapa rakentaa pelkästään kivilaattoja, joiden
hiekoittamiseen ja jäiden rapsuttamiseen ja ihmisten loukkaantumiseen
kaatuessa menee tuhottomasti rahaa.

 

Itse ihmettelen myös, miksi elävä, virtaava ja suihkuava vesi on
eteläpäästään kahlittu jälleen kerran viivasuoraan lätäkköön. Voisiko
vesiaiheen, mikäli sellainen yleensä tähän Töölönlahdenrannalle
tarvitsee rakentaa, sen keskellä olevia kiviröykkiöitä ja niiden luontevia
muotoja toistaa vesiaiheen reunoissa ja muodoissa, esimerkiksi
luonnonkivireunoin tai aaltoilevan allasmuodon muodossa? Sitä vastoin

alue, joka yhdistyy Töölönlahteen, voisi sisältää myös liikkumiseen
houkuttelevia alueita.

 

Perhepuisto, niin kuin täällä on ollut lapsipuistona puhe, nimenomaan
perhepuisto, kuntovälinepuisto, siellä voisi olla ihan hyvin
kuntosalilaitteita, tällaisia ulkoilulaitteita hiekkarantoineen, jotka
houkuttelisivat ranta-, kori- ja lentopalloon, ettei meidän tarvitsisi
roudata autolasteittain hiekkaa Rautatientorille bussikaistojen väliin
rantalentopallo-otteluihin. Ja lisäksi mahdollinen rullaluistelualue sekä
retkeilyyn, löhöilyyn ja rantaoleiluun houkuttelevat nurmikot ja aidosti
istuttavat penkkialueet. Ne toimisivat myöskin keskustan senioriväestön
ulkoilutilana. Siistit WC-tilat sekä tupakantumppi- ja roskasäiliöt
saattavat vähentää myös alueen käyttöä yörötjäilyn WC-tilana. Ja sitä
lasten kahluuallasta, epäilenpä, että sen todellinen funktio tulisi
olemaan vessa ja roskis.

 

Kaunis, toiminnallinen ja kodikas viihtymispuisto säilyisi kenties myös
töhryiltä ja rikkomiselta.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos puheenjohtaja.

 

Ihan jo näistä kiviröykkiöistä lähden liikkeelle ensin. Muistan elävästi,
kun kaupunkisuunnittelulautakunnan kanssa olin Japanissa, niin siellä
oli laitettu vesiaiheisiin kiviä, sellaisia kiviä, joiden päällä pystyivät
kävelemään turvallisesti myös lapset ja...

 

(Puheenjohtajan välikysymys.)

 

Kyllä, näin juuri, hän puhui kiviröykkiöistä ja tästä kahluualtaasta, johon
nimenomaan näitä ajattelin laittaa. Toivonkin, että jos sinne kahluuallas
tulee, jossa lapset voivat kulkea, tai allas, joka on sen verran matala,
että sinne ei voi lapsikaan helposti hukkua, niin sinne niitä kävelykiviä,
niin kuin siellä Japanin mallissa on. Virasto varmasti tietää, mitä
tarkoitan.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

 

Tänään on päätettävänä Kiasmanpuiston, Musiikkitalopuiston ja
Makasiinipuiston puistosuunnitelmat. Puistot ovat loistavia paikkoja
ympäristötaiteen sijoittamiseksi. Pidänkin tärkeänä, että puistot
varustetaan kansainvälisesti mielenkiintoisella nykytaiteella. Sellaisella,
jota tullaan katsomaan ympäri maailmaa. Helsinki maailman
ympäristötaiteen mekaksi!

 

Valokainen kaipaa mielikuvitusta puistoihin, olen samaa mieltä. Lisää
luovuutta, rockia ja mielikuvitusta puistoihin! Lisää investointeja
nykytaiteeseen!

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kannatan ensinnäkin lämpimästi valtuutettujen Ylikahri, Pajamäki,
Wallgren, Rantanen ja Hellström ponsia.

 

Puistosuunnitelmassa on keskeistä huomioida pyöräilijät. Tämä alue on
tärkeä kulkuväylä, ja pyörätiet on oltava kunnossa. Perinteisesti
puistoissa poliisit hyökkäävät pyöräilijöiden kimppuun, tässä
kokonaisuudessa pyöräilijöille on osoitettava selkeät, jatkuvat väylät.

 

Näistä muista sanoisin, että tämä puisto on valtaisan kallis hanke,
erityisesti näin taantumassa, kun tulot ovat kireällä muutenkin. Jos ja
kun käytetään näin paljon rahaa, otetaan nyt sentään kaupunkilaiset,
mukaan lukien lapset, huomioon tässä suunnitelmassa. Lisää taidetta,
nimenomaan nykytaidetta, monipuolisuutta ja lapsillekin jotain, jotta
tässä puistossa viihdytään sankoin joukoin.

 

Kiitos.

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

 

Minä kannatan lämpimästi näitä kehitysehdotuksia, joita ponsina on
tullut, tosin Thomaksen ehdotuksen, että luonnon monimuotoisuuden
hyödyntämistä, niin ehkä ? kyllä se täytyy jollain lailla varmaan
puistossa olla istutettua, että ei se varmaan onnistu ihan niin, että vain
annetaan sen olla.

Sellaisesta asiasta haluaisin huomauttaa, kun puhutaan kivistä ja että

annettaisiin olla vain ruohoa. Minä olen ymmärtänyt näin, että kivetyn,
vaikka sitä hiekoitellaan talvella, kivetyn puiston ylläpitäminen on
huomattavasti halvempaa kuin istutetun ruohon. Tästä syystä varmaan
sitä kiveystä suositaan. Arabianrantaan, jossa on hieno ohjelma taiteen
suosimisesta ja muusta ja siellä on hyviä ympäristöjä, sinne tehtiin
kilpailu, että pieni puistoalue tehtiin sellaiseksi ideapuistoksi. Sen voitti
amerikkalainen hieno puistosuunnitelma, jolloin puisto-osasto ilmoitti,
että sen ylläpitäminen on niin kallista, siinä tällä hetkellä on
hiekkakenttä. Tämä on syytä ottaa huomioon realistisesti, että siksi
varmaan tätä kivettyä aluetta paljon suositaan.

 

Kiitos.

 

 

Ehdotan tämän puistosuunnitelman palauttamista.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Sinä aikana, jonka itse olen ollut valtuutettuna, täällä on harvoin
mistään kaavaesityksestä esitetty niin laaja ja jyrkkä, etten sanoisi
murhaava kritiikki kuin tästä esityksestä on esitetty. Ihmettelen, että
jopa 100 miljoonaan euroon yltävän hankkeen suunnittelussa on kyetty
sivuuttamaan tätä päätösesitystä valmisteltaessa kaikki ne asiat, jotka
täällä nyt ponsina nostetaan esille: kulttuuri, lapset, vihreys, ihmisten
liikkuminen, kevyen liikenteen väylät, jopa arviot siitä, millä tavalla
ihmiset tuonne alueelle tulevat, mistä ja miten ne kulkureitit siellä
muotoutuisivat.

 

Apulaiskaupunginjohtaja Saurin havainnekuvat kertoivat hyvin siitä
eräästä seikasta, mistä tämä ongelma johtuu. Eli tämän alueen
ympäristöstä ei ole vielä olemassa selvää, mitä kaikkea sinne tulee,
minkä näköistä, minkä kokoista ja miten sijoitettuna, erityisesti radan
varteen. Se on huonoa suunnittelua lähteä suunnittelemaan puistoa,
jos ei tiedä, minkä alueen sisälle puisto on tulossa. Työllistäminen on
tässä hyvin keinotekoinen argumentti. Puiston rakentaminen voi olla
jopa työllistävämpää, jos se tehdään ottaen huomioon kaikki nämä
ponnet, ei täysin erilaiseksi kuin mitä kaupunginhallitus esittää.

 

Kannatan valtuutettu Autin palautusesitystä.

 

 

Kiitoksia.

 

Myös minä ihmettelen tämän puistoalueen yksitotisuutta. Se on kuin
jostain halvalla rakennetusta lähiöstä reväisty. Kiasman läheisyys
puolustaisi täällä esitettyjä toiveita puistoalueen estetisoimiseksi
erimuotoisella taiteella. Itse toivoisin puistoon samalla monikulttuurista
leimaa. Nähtyäni havainnekuvasta, kuunneltuani valtuustokeskustelua
olisin myös taipuvainen palauttamaan esityksen.

 

 

Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

 

Täällä käytiin äsken hyvin mielenkiintoinen keskustelu. Tulevaisuutta
ajatellen olisi tietysti ehkä jotakin opittavaakin tässä. Tietysti tämän
puiston osalta asia menee eteenpäin toivottavasti monien ponsien
evästyksellä, mutta voisiko kaupungissa joskus miettiä, että kun on
tällaisista merkittävistä hankkeista, niin kuin nämä kolme puistoa ovat,
että valtuusto voisi käydä eräänlaisen lähetekeskustelun niistä toiveista
ja odotuksista, mitä sen puiston suhteen on ja sen jälkeen
tehtäväksianto annettaisiin joko kaupungin omille toimijoille tai
kilpailutettaisiin se ulkomaisten tai kotimaisten suunnittelijoiden
kesken? Sillä tavoin jo lähetekeskustelunomaisesti erilaiset toiveet ja
odotukset tulisivat, jolloin suunnitelma voitaisiin tehdä aivan toiselta
pohjalta.