Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige ledamöter.

 

Kaupunginvaltuusto käy tänään lähetekeskustelun ensi vuoden
talousarvion valmistelusta. Käydyn keskustelun ja viimeisimpien
taloustietojen perusteella kaupunginhallitus tulee ensi kuussa
antamaan hallintokunnille ohjeet ja euromääräiset raamit tulevan
vuoden talousarvion valmistelua varten. Vaikka valtuustovuoden 2009
budjettikäsittelystä on kulunut vasta muutama kuukausi, ovat sekä
kaupungin että valtakunnan talousnäkymät muuttuneet merkittävästi
huonompaan suuntaan.

 

Vi saknar fortfarande en helhetsbild över den globala finanskrisens
följder. Redan i det här skedet är det klart att dess inverkningar på
realekonomin är mycket betydande. De pessimistiska tomgångarna
vad gäller den ekonomiska tillväxtens återhämtning blir starkare dag för
dag. Trots att risktilläggen på bankernas finansmarknad minskat under
de senaste veckorna, jämfört med toppnivån vid årsskiftet, råder det
fortsättningsvis mycket stor osäkerhet inom finanssektorn.

 

Totesin marraskuussa valtuuston 2009 budjettikäsittelyä edeltäneessä
puheenvuorossani, että ”reaalitalouden ongelmien vahvistuessa
voidaan verotuloarviota joutua rukkaamaan alaspäin”. Nyt tämä
uhkakuva on toteutunut ja verotuloarviota vuosille 2009 ja 2010 on
jouduttu laskemaan erittäin merkittävästi. Verotulojen arvioidaan jo
kuluvana vuonna jäävän runsaat 200 miljoonaa euroa ja ensi vuonna
lähes 300 miljoonaa euroa talousarviossa arvioidusta tasosta.

 

Totesin budjettikäsittelyn yhteydessä myös, että ”tulojen jääminen
arvioitua pienemmiksi korostaa tiukan taloudenpidon tärkeyttä
jatkossa”. Valmisteltaessa vuoden 2010 raamia velvoite tiukasta

taloudenpidosta on pakko ottaa huomioon aivan uudella painoarvolla.

 

Lähikuukaudet tulevat olemaan kaupungin toiminnan suunnittelun
kannalta keskeistä aikaa. Vuoden 2010 talousarvioraamia ja vuosien
2009–2012 strategiaohjelmaa valmistellaan yhtä aikaa maalis-
huhtikuussa. Joudumme samanaikaisesti ottamaan kantaa meneillään
olevaan taloustaantumaan oman toimintamme sopeutumisen osalta
sekä tekemään linjauksia kaupungin keskeisistä prioriteeteista
lähivuosille. Kaupungin toiminnan priorisointia voidaan ja sitä pitääkin
tehdä samanaikaisesti, kun tarkastelemme talouden reunaehtoja.

 

Arvoisat kaupunginvaltuuston jäsenet.

 

Päättyneen vuoden tuore tilinpäätösennuste kertoo, että ilman
liikelaitoksia tarkasteltuna vuosikate toteutuu suunnilleen vuoden 2007
tilinpäätöksen tasoisena, eli siis viime vuoden 2008 tilinpäätös. Tämä
tarkoittaa sitä, että vuosikate vuonna 2008 on siis toteutumassa noin
170 miljoonaa euroa talousarviota suurempana. Ero johtuu viime
vuonna toteutuneesta verotulojen ennusteita korkeammasta tuotosta
sekä toimintatulojen ennustettua korkeammasta tasosta.

 

Tässä lisäksi muutamia tunnuslukuja viime vuodelta. Ne perustuvat
vielä ennusteisiin mutta antavat hyvän yleiskuvan menneestä
kehityksestä. Ennusteen mukaan vuoden 2008 verotulot kasvoivat
Helsingissä 6,6 % edellisestä vuodesta. Kuntaliitosta saatu
valtakunnan kasvuluku oli 7,6 % eli prosenttiyksikön korkeampi.
Takana on poikkeuksellisen hyvä vuosi kuntasektorin verotuloissa
mitattuna, siis vuosi 2008.

 

Toimintamenojen kasvu oli viime vuonna tilinpäätösennusteen mukaan
Helsingissä 6,4 %. Kun otetaan huomioon ammattikorkeakoulun
siirtyminen pois kaupungin organisaatiosta, on vertailukelpoinen
toimintamenojen kasvu 7,3 %. Ja koko maassa kuntien ja
kuntayhtymien toimintamenojen kasvuprosentti oli Kuntaliiton
laskennallisen arvion mukaan 7,2 % eli prosentin kymmenyksen
pienempi kuin meillä mutta jotakuinkin samaa tasoa.

 

Kaiken kaikkiaan molemmat luvut ovat erittäin korkeita.
Nykyjärjestelmän aikana ei tällaisia kasvulukuja ole nähty. Talouden
noususuhdanne on taittunut pessimistisimpien arvioiden mukaan jo
lähes 1990-luvun alun laman veroiseksi laskusuhdanteeksi. Lihavat
vuodet ovat toistaiseksi jääneet taaksemme: verotulot pienenevät
vuonna 2009 useita prosenttiyksikköjä vuoden 2008 toteutuneesta
tasosta. Suurin uhka piilee siinä, että jollei menokehitystä hillitä, kasvaa
kaupungin toiminnan rahoitusvaje vaarallisen suureksi. Tässä

suhdannetilanteessa olisi edesvastuutonta sallia edellisvuosien
kaltainen menokehitys.

On täysin mahdollista, että joudumme tekemään ensi syksyn
talousarviopäätökset vieläkin huonompien ennusteiden pohjalta kuin
mitä meillä nyt on käytössä. Menoja mietittäessä on nyt noudatettava
poikkeuksellista pidättyväisyyttä. Kukaan ei tällä hetkellä pysty
arvioimaan, kuinka kauan talouden heikko tilanne jatkuu.
Valtiovarainministeriön tammikuun lopun arviossa bruttokansantuote
supistuisi kuluvana vuonna perusuran mukaan pari prosenttia ja
kasvaisi vain hieman vuonna 2010. Hitaan kasvu-uran mukaan BKT
supistuisi kuluvana vuonna jopa 4,4 % ja lasku jatkuisi edelleen vuonna
2010.

 

Em. arvion jälkeen on niin Yhdysvaltain, Euroopan kuin Aasiankin
talouksista saatu vain huonoja uutisia rahoitussektorin ja teollisuuden
kehityksestä. Kotimaisista ennustelaitoksista PTT otaksuu seuraavan
ennusteen kuluvan vuoden BKT:n supistumisesta osuvan 3–4 %:iin,
eikä Etlakaan veikkaa maaliskuussa julkaistavan ennusteensa olevan
valtiovarainministeriön synkimpiä arvioita valoisampi.

 

Arvoisat valtuutetut.

 

Kaupungin on pyrittävä sopeuttamaan toimintansa pienenevään
tulopohjaan. Tässä työssä keskeisiä keinoja ovat esimerkiksi
toimintaprosessien parantaminen erityisesti toimialat ylittävien
prosessien osalta, tietotekniikan tehokkaampi käyttö sekä kuntalaisille
tarjottavien sähköisten palvelujen lisääminen. Nämä ovat niitä
konkreettisia toimenpiteitä tuottavuuden parantamiseksi, joita valtio
mm. eilen julkaistussa hallituksen politiikkariihen kannanotossa kunnilta
edellyttää. Mainitut keinot ovat kuitenkin sellaisia, jotka vaikuttavat
menokehitykseen vasta keskipitkällä aikavälillä. Uusien toimintamallien
kehittely vie aikaa, ja menosäästöjä on useimmiten odotettavissa vasta
aikaisintaan muutaman vuoden päästä.

 

Torjuaksemme rahoitusvajeen tarvitsemme akuutimpia keinoja. Vain
pidättäytymisellä lisämenoisa tai tulopohjan vahvistamisella voimme
estää rahoitusvajeen syntymisen. Nykyinen lainakantamme on
maltillinen, ja sitä voidaan kasvattaa harkitusti. Tulee kuitenkin muistaa,
että finanssikriisistä johtuen lainaa on entistä vaikeampi saada
järkevään hintaan. Nykytilanteessa lainarahan kysyntä maailmalla
lisääntyy ja toisaalta likvidiä rahaa on markkinoilla entistä vähemmän
lainattavaksi.

 

Tulopohjan vahvistamiseen liittyen Kuntaliitto esitti hiljattain

selväsanaisen kannanoton valtion suuntaan. Kuntaliiton laatimassa
kuntapalvelujen pelastusohjelmassa esitetään toimenpiteitä kuntien
rahoitusvajeen ehkäisemiseksi. Keskeisimpiä ehdotuksia esityksessä
ovat kuntien yhteisövero-osuuden lisääminen nykyisestä 22 %:sta 10
prosenttiyksiköllä, valtionosuuksien lisääminen sekä se, että kunnille ei
saisi lähivuosina osoittaa yhtään uutta tehtävää.

 

Hallituksen politiikkariihen eilen julkistettu kannanotto sisältää monia
oikeansuuntaisia elementtejä, mm. yhteisöveron osuuden tarkemmin
määrittelemättömän lisäyksen kuin myös viittauksen valtionosuuksiin.
Kannanottoon sisältyy kuitenkin myös ehdotuksia, jotka toteutuessaan
johtavat kuntien menojen kasvuun. Valtion tulee ehdottomasti
pidättäytyä uusien tehtävien tai normien säätämisestä kunnille ja
harkita jopa tilapäistä luopumista joistakin nykyisistä.

 

Nyt edessä oleva rahoitusvajetilanne on suurelta osaltaan seurausta
siitä, että yhteisöveroja saavat kunnat menettävät yhteisöverotuloistaan
yli kolmanneksen, pahimmassa tapauksessa jopa puolet. Ne kunnat,
jotka eivät ole merkittävästi yhteisöveroja saaneet, eivät tämän
taantuman yhteydessä niitä paljonkaan menetä. Kuntien yhteisövero-
osuuden nosto kohdentaa valtiolta rahaa juuri niille kunnille, jotka
tämän taantuman yhteydessä tulopohjasta eniten menettävät.

Arvoisat valtuutetut.

 

Vuoden 2010 toiminnan suunnittelu on poikkeuksellisen haasteellista.
Kun katsomme pidemmälle peruutuspeiliin, on takanamme muutama
poikkeuksellisen hyvän vuoden jakso. Tämä jakso ei saa tuudittaa
meitä siihen harhakuvitelmaan, että kaupungin menot voivat tulevinakin
vuosina kasvaa viime vuosina nähdyllä vauhdilla. Ennusteet
verotulojen nopeasta vähenemisestä ovat päinvastoin ajamassa meidät
sen tosiasian eteen, että menokasvun sijasta edessä ovat
menoleikkaukset.

 

Vuonna 2008 Suomessa oli yli 2,5 miljoonaa työllistä. Taantuman
myötä työllisyytemme tulee vuonna 2009 heikentymään tämän rajan
alapuolelle. 2010-luvun alkupuolella suurien ikäluokkien jäädessä
eläkkeelle Suomen työllisten määrä alkaa myös rakenteellisesti
vähentyä. Tämä vähenevän työllisten määrän kehitys johtaa
vääjäämättä siihen, että keskipitkälläkään aikavälillä kunnallisten
verotulojen kasvuvauhti ei tule yltämään muutaman viime vuoden
mukaiselle tasolle.

 

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige
ledamöter.

 

 

Em. tosiseikka tulee pitää mielessä myös kasvatettaessa kaupungin
lainakantaa. Lainakantaa ei pidä kasvattaa liian suureksi, sillä lainojen
takaisin maksaminen ei tule olemaan helppoa jatkossa työllisten
määrän ja siitä aiheutuvan verotulojen vähenemisen vuoksi.
Selviytyäksemme verotulojen vähenemisen aiheuttamasta talouden
epätasapainosta joudumme todennäköisesti käyttämään monia
keinoja. Selvää on, ettemme tule selviytymään taloustilanteen
asettamista haasteista ilman toimintamenojen sopeuttamista
pienenevään tulopohjaan.

 

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Me suomalaiset ja helsinkiläiset olemme selviytyneet erinomaisesti
paljon vaikeammistakin taloudellisista ajoista, kuin mitä nyt
edessämme olevan taantuman tai laman aikana tulemme
todennäköisesti kokemaan. Aiemmin me olemme selvinneet suurista
vaikeuksistamme suomalaisella sisulla, päättäväisyydellä ja hyvällä
yhteistyöllä. Kun jälleen kerran edessämme on koko kaupunkia
uhkaava vaara, tällä kertaa talouslama, uskon vakaasti siihen, että me
otamme haasteen vastaan juuri niin kuin suomalaiset ovat aina
ennenkin tehneet: sisulla, päättäväisyydellä ja hyvällä yhteistyöllä.

 

Tämän päivän kokouksemme ja tässä salissa syntyvä henki ja tahtotila
ovat tärkeitä asioita helsinkiläisten palveluiden ja koko
lähitulevaisuuden kannalta. Meidän on nyt kuunneltava herkällä ja
tarkalla korvalla toinen toisiamme, käytettävä suurta harkintaa ja
edettävä määrätietoisesti yksissä tuumin ja tulevaisuuteen uskoen.
Siten toimien voimme luoda vakautta ja vahvistaa kaikkien
kaupunkilaisten motivaatiota ja tahtotilaa kaataa lama.

 

Hyvät valtuutetut.

 

Maailmantalouden, kansantaloutemme ja Helsingin kaupungin talouden
tunnusluvut ovat heikentyneet viime syksystä alkaen, kuten äsken
kaupunginjohtaja Jussi Pajunen meille puheenvuorossaan
yksityiskohtaisesti kertoi, ja mikä on ollut myös siinä aineistossa
käytettävissä, jonka olemme saaneet tähän valtuuston kokoukseen. En
siten ryhdy tässä puheessani toistamaan kaupungin talouden
yksityiskohtaisia lukuja, ne kävivät todella karuudessaan ilmi juuri
äsken.

 

Valtiovarainministeriön esittämä tuore ennuste ennakoi pahimmillaan
Suomen kansantalouden supistumista 4,4 %:lla. Työttömyys on nyt
noussut valtakunnallisesti 7,2 %:n tuntumaan. Rakentaminen,
teollisuus ja tukkukauppa ovat taantuneet, tonttikauppa lähes
pysähtynyt, eikä uusia rakennuslupia ole haettu juuri lainkaan. Sen
sijaan useimmilla palvelualoilla kasvu jatkui ja jatkuu edelleen,
vaikkakin tuntuvasti hidastuneena.

 

Eri arvioiden mukaan tämä talouslama koettelee pahiten ehkä noin 10
%:a väestöstä. Se on valtava määrä suomalaisia ja sitä kautta myös
helsinkiläisiä mutta kuitenkin vähemmän kuin edellisen laman aikana.
Jotkut myös arvelevat tämän laman selän taittuvan jo ensi syksynä tai
ensi vuoden alkupuolella. Näistä jossitteluista ja konditionaaleista
huolimatta viisas poliittinen päättäjä varautuu jo nyt kaikkein pahimman
päivän varalle. Vastuumme korostuu tällaisina aikoina, kun olemme
päättämässä yhteisistä verovaroista, menoista ja esimerkiksi
velanotosta. Oikean tasapainon löytäminen säästämisen ja
elvyttämisen kesken on vaikeaa, mutta kyllä me siihen yhdessä toimien
pystymme.

 

Kaupunginjohtaja totesi, että kaupungin on pyrittävä sopeuttamaan
toimintaansa pienenevään tulopohjaan nähden. Menojen kasvu ei voi
jatkua nykyisen kaltaisena. Talouden syvenevä taantuma ei saa
kuitenkaan murentaa kansalaisten kannalta keskeisiä peruspalveluja.
Se ei saa musertaa kansalaisten uskoa meidän
hyvinvointiyhteiskuntaamme. Siinä olemme varmastikin uskoakseni
yhtä mieltä. Yksimielisyyden toivoisin löytyvän myös siitä, että nyt ei
myöskään ole uusien kaupungin itsensä tuottamien kunnallisten
palvelujen aika.

 

Hyvät valtuutetut.

 

Tämä kaupunginvaltuuston kokous on yksi kautemme
haasteellisimmista kokouksista. Olemme vasta aivan
nelivuotiskautemme alussa, silti jo nyt joudumme heti ratkomaan
tulevan rahankäytön linjauksia edelliseen valtuustokauteen verrattuna
miltei kokonaan muuttuneessa tilanteessa. Tästä on hyvä esimerkki
kovalla rytinällä romahtanut yhteisöverotulojen määrä sekä pienenevä
kunnallisveron kertymä. Ja niin kuin äsken kuulimme, yksistään nämä
tämän päivän tiedon mukaan ovat jättämässä budjettiimme 200
miljoonan euron aukon. Jokainen päättäjä lautakunta- ja
johtokuntatasolle voi siitä päätellä jotain lähivuosien liikkumavarasta.

 

Kaupungin talouden liikkumavara pienenee, ja siksi vuoden 2010

talousarvion linjauksista päättäminen on vaikeampaa kuin pitkään
aikaan. Samalla pitäisi pystyä linjaamaan myös
taloussuunnitelmavuosia 2010–2012 ja ottamaan huomioon nyt
keväällä käsiteltävä Helsingin strategiaohjelma ja sopeuttaa myös se
ainakin lähivuosien osalta käytettävissä oleviin taloudellisiin
voimavaroihin.

 

Vaihtoehtoja kaupungin talouden tasapainottamiseen on melko vähän.
Suhteutettuna tähän uuteen tilanteeseen edessämme on menojen
tarkkaan harkitun karsimisen aika. Lainaa pitää ottaa vain hyvin tarkoin
harkiten ja miettiä sitä, mihin lainarahat menevät: jokapäiväisten
palvelujen rahoittamiseen vai työllistäviin pitkäaikaisiin investointeihin?
Lainasaanti, kuten kuulimme, on vaikeutunut, ja lainarahan hinta on
myös koventunut. On muistettava, että laina on aina maksettava
takaisin.

 

Veroprosentin nostokaan ei nyt ole yksinkertainen asia. Se leikkaa
helsinkiläisten kulutukseen käytettävissä olevia tuloja ja vähentää
kysyntää, mikä osaltaan on lisäämässä laman syvyyttä ja pituutta.
Meidän olisi saatava talouden pyörät pyörimään.

 

Haluan tässä yhteydessä nostaa korostetusti esiin vielä yhden ja
työllisyyden kannalta erityisen tärkeän ja työllistävän sektorin, nimittäin
pienet ja keskisuuret yritykset. Helsinkiläisten pk-yritysten tukeminen
on lama-aikana meille hyvin tärkeä yhteinen asia, sillä juuri pienet ja
keskisuuret yritykset ovat työllisyysvaikutuksiltaan kaikkein
tehokkaimpia. Meillä ei ole varaa menettää hyvin toimivia ja
elinvoimaisia pieniä yrityksiä sen enempää kuin suuriakaan. Itse
kaupungin toimet ovat tässä rajalliset, mutta meistä jokainen voi itse
omilla valinnoillaan ja kulutustottumuksiaan kohdentamalla osallistua
pk-sektorin tukemiseen.

 

Hyvät valtuutetut.

 

Haasteita meillä on, mutta jotain todella myönteistäkin on jo saatu
aikaiseksi. Helsingin päättäjät ovat jo nyt kyenneet tekemään laman
torjunnan ja uuden kasvun uralle pääsemisen kannalta hyviä päätöksiä
ja ehdotuksia. Tavoitteenamme on pitää kiinni kuluvan vuoden
talousarviosta emmekä luovu mittavasta, lähes 700 miljoonan euron
työllistävästä investointiohjelmastamme tänä vuonna. Tänään tässä
tärkeässä kokouksessa ja koko tämän vuoden ajan meidän on
laitettava asioita tärkeysjärjestykseen ja päätettävä keinoista, joilla
selviämme vaikean taloustilanteen yli.

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

 

Kaupunginvaltuusto antaa tässä lähetekeskustelussa suuntaa
kaupunginhallitukselle ensi vuoden, vuoden 2010, talousarvion raamin
laatimiselle ja sen jatkokäsittelylle lauta- ja johtokunnissa. On tärkeää,
että emme anna muille luottamushenkilöille ristiriitaista tai
harhaanjohtavaa kuvaa taloutemme liikkumavarasta. Olen
henkilökohtaisesti ihaillut sitä tulevaisuuden uskoa huokuvaa tapaa,
jolla Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on kannustanut omaa
kansaansa nousemaan ylös laman ikeestä. Yhdysvaltain tilanne on toki
erilainen kuin meillä täällä Suomessa, mutta Obamasta on lupa ottaa
oppia. Meidänkin viestimme on nyt oltava puoluekantaan katsomatta
selkeä ja yhteisvastuuta korostava.

 

Hyvät valtuutetut.

 

Työtä on tehtävä nyt lujasti, käytävä kaikki keinot läpi, mietittävä, missä
on parannettavaa, missä voidaan tehostaa, keksittävä uusia keinoja,
uusia innovaatioita. Suomi ja Helsinki kyllä nousevat, kun niin yhdessä
päätämme. Nyt mitataan todellisten vastuunkantajien kantti.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige.

 

Tuskin kukaan meistä osasi edes viime syksyn vaalikampanjan
keskellä ennustaa tätä taloudellista tilannetta, jossa olemme nyt
helmikuun lopulla 2009 käydessämme lähetekeskustelua vuoden 2010
talousarvioehdotuksesta. Koska talousmyrsky näyttää jatkuvan, on
tavattoman vaikeaa ennakoida vuoden 2010 tilannetta muulla tavalla
kuin siten, että varmasti todella haasteellista tulee olemaan.

 

Globaali lamatykistö ampuu kovilla. Käymme tätä lähetekeskustelua
tilanteessa, jota kuvaavat esimerkiksi seuraavat julkisuudessa
esiintyneet viestit: ”Talouskasvu jää tänä vuonna 4,4 % negatiiviseksi,
ensi vuoden luvut ovat todennäköisesti vielä tämänvuotisiakin
heikommat.” ”Valtiontalous sukeltaa.” ”Taantuma kääntää koko julkisen
talouden alijäämäiseksi.” ”Edessä on edelleen vain sumua, ei ole
mitään käsitystä sitä, milloin laman pohja on saavutettu.” ”Jotta Suomi
saa edelleen velkarahaa, on välttämättä toteutettava rakenteellisia
uudistuksia”, esitti valtiovarainministeri Katainen tämän viikon
maanantaina. Näin on varmasti myös kuntien osalta. Ja nämä olivat
tämän viikon talouslehdistä otettuja suoria lainauksia.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

Me valtuutetut joudumme tekemään vaikeita päätöksiä tämän ja ensi
vuoden aikana. Vaikka taantuma on päällä, nyt on osattava katsoa
myös tulevaisuuteen, ei pelkästään tähän hetkeen. Kaupungin omia
organisaatioita ja toimintatapoja on pystyttävä muuttamaan. Suomen
suurimpana kaupunkina Helsingin on oltava suunnannäyttäjä
rakenteellisissa uudistuksissa eikä vain passiivinen perässähiihtäjä,
kuten se valitettavasti tähän saakka on ollut. Tässä tilanteessa
edellytetään rohkeutta, ennakkoluulottomuutta ja nopeutta niin
poliittisilta päätöksentekijöiltä kuin virkakoneistolta.

 

Kokoomuksen valtuustoryhmä nostaa esille muutamia keskeisiä
rakenteisiin meneviä uudistuksia. Rakenteellisilla uudistuksilla
tarkoitamme esimerkiksi sitä, että palveluiden tuottajina voivat olla
myös yksityiset toimijat, jotka on otettava aikaisempaa vahvemmin
mukaan esimerkiksi terveydenhuollon palveluissa. Näin voidaan lisätä
tehokkuutta, laatua ja tuottaa palveluita edullisemmin.

 

Kaupungin omat organisaatiot on saatava toimimaan nykyistä
tehokkaammin. Erityisiä haasteita näyttää olevan esim. HKR:n ja
tilakeskuksen suunnalla. Meillä ei ole varaa senkaltaiseen tuhlaukseen
kuin keväällä 2007 valmistuneen Högstadieskolan Lönkanin, Töölö
Gymnasiumin ja Sandelsin rakennusten huonosta suunnittelusta
johtuvat kosteusongelmat ovat aiheuttaneet. Lasku on tämän hetken
arvion mukaan noin 2,9 miljoonaa euroa, alv mukana. Eikä meillä ole
varaa niin huterasti tehtyihin hankesuunnitelmiin kuin Laajasalon
koulun kohdalla, jossa loppulasku tuplaantui.

 

Yhtään organisaatiota ei pidä säilyttää itsestäänselvyytenä, kun
selvitetään ja toteutetaan muutoksia. Prosesseissa, toimintatavoissa ja
johtamisessa on parantamisen varaa varmasti kaikissa hallintokunnissa
mutta etenkin niiden välisessä yhteistyössä. Kokoomuksen
valtuustoryhmän näkemyksen mukaan esimerkiksi kaupunginjohtajien
vastuualueiden väliset rajat eivät saa olla esteenä järkevissä
muutoksissa. Toimintaa voidaan tehostaa myös esimerkiksi tuottamalla
tarvittavat tietotekniset ratkaisut organisaatioiden avuksi nykyistä
paremmin, tarkoittaa myös nykyistä keskitetymmin.

 

Eläkkeelle siirtymisen yhteydessä organisaatioiden
henkilöstörakennetta voidaan uudistaa. Tämä liittyy myös pidemmän
aikavälin suureen haasteeseen, joka on kulman takana heti
taantumasta selvittyämme odottamassa. Työikäisten määrä vähenee
radikaalisti maassamme.

 

Kokoomuksen valtuustoryhmä asettaa peruspalveluiden turvaamisen

vaikeissa taloudellisissa tilanteissa etusijalle. Palveluiden rakenteita on
uudistettava siten, että laadukkaat palvelut on mahdollista tarjota myös
heikentyvän talouden aikana. Nyt on aika tehdä niitä rakenteellisia
uudistuksia, jotka ovat järkeviä, nykyaikaisia, inhimillisiä ja myös
taloudellisia. Sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta Helsinki on
maamme laitosvaltaisimpia kuntia. Vanhanaikaiset, epäinhimilliset ja
erittäin kalliit järjestelmät on aika romuttaa. Vanhusten paikka ei ole
vuodeosastolla vaan kotimaisessa asumisessa. Huostaanotettuja
lapsia ei pidä sijoittaa laitoksiin vaan perheisiin. Esimerkkejä on
lukuisia. Inhimilliset palvelut ovat nykyisiä edullisempia, nyt on siis aika
toteuttaa näitä rakennemuutoksia.

 

Varsinkin sieltä vasemmalta laidalta on viime aikoina tarjottu ratkaisuksi
kunnallisveron nostoa. Kokoomuksen valtuustoryhmä ei lämpene tälle
esitykselle. Kunnallisveron korotus kohdistuu suoraan helsinkiläisiin
palkansaajiin, pienyrittäjiin ja eläkeläisiin. Esimerkiksi prosenttiyksikön
korotuksesta suuri osa on pois kulutuksesta nimenomaan täältä
Helsingistä. Myös monet asiantuntijat pitävät veronkorotuksia
kyseenalaisena keinona muutoinkin korkean veroasteen Suomessa.

Valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarinen toteaa tämän viikon
maanantain Kauppalehdessä, että kuntatalous lähtee taantumaan
heikosta tilanteesta, muut kunnat toki vielä heikommasta kuin Helsinki,
tai Helsingin tilanne nyt muihin kuntiin verrattuna ei edes ole heikko.
Pekkarinen jatkaa, veronkorotusten sijasta kuntien pitäisi hänen
mukaansa löytää keinoja parantaa tuottavuutta. Pääministeri Matti
Vanhasen mielestä pitää välttää toimia, joilla vaikeutetaan kysynnän
kasvua. Vaikuttaa hölmöläisten touhulta. Kun valtiovalta alentaa
palkkaveroa, niin me täällä kunnan puolella samaan aikaan
nostaisimme kunnallisveroprosenttia.

 

Kaupungin lainanottoa joudutaan lisäämään ainakin kahden seuraavan
vuoden aikana. Lainanottoon ei tietenkään koskaan tule suhtautua
kevyesti. Lainanotto lisää tulevien sukupolvien maksutaakkaa samalla,
kun työssäkäyvä väestö muutenkin tulevina vuosina vähenee ja
huoltosuhde muuttuu yhä heikommaksi. Menorakenteen uudistaminen
kestävälle pohjalle on ainoa hyväksyttävä keino sekä veroja tällä
hetkellä maksavien helsinkiläisten että tulevien sukupolvien
näkökulmasta.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

On löydettävä uusia keinoja Helsingin pelastamiseksi nyt päällä
olevassa tilanteessa. Luovaa ajattelua tarvitaan jokaisessa kaupungin
kolkassa. Meillä luottamushenkilöillä on edessämme vaikeita

päätöksiä. Yleensä vaikeissa tilanteissa on löytynyt yhteinen tahtotila ja
kyky ratkaista haasteet. Työkalupakista on löydyttävä muitakin
työkaluja kuin juustohöylä. Eräs hyödyllinen työkalu voisi olla
sellaisessa käsitteessä kuin ”yhteisöllisyys”.

 

Vi kan göra mycket tillsammans om bara viljan finns.

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kokoomuksen valtuustoryhmä on omalta osaltaan valmis
ennakkoluulottomasti yhdessä muiden poliittisten ryhmien, kaupungin
työntekijöiden, yrittäjien ja asukkaiden kanssa etsimään ja
toteuttamaan nopeallakin aikataululla ratkaisuja, joilla selviämme
taantuman yli. Samalla luomme perustaa hyvien palveluiden
tulevaisuudelle. Tarvitaan vaihtoehtoja palveluiden tuotannossa,
yhteistä tahtotilaa puuttua kaupunkiorganisaation rakenteisiin ja
ihmisistä välittämisen henkeä. Nykybudjetilla ja osaavalla henkilöstöllä
saadaan aikaan enemmän, laadukkaammin ja taloudellisemmin.

 

Kokoomuksen valtuustoryhmä on varma, että meillä kenelläkään ei ole
pienintäkään aikomusta antautua, vaikka globaali lamatykistö
ampuukin kovilla ja kohti.

 

 

Hyvät valtuutetut, arvoisa puheenjohtaja.

 

Tilanne on synkkä, ja siitä on vaikea keksiä hyvin omaperäistä
sanottavaa, mutta ainakin käytän rauhanomaisempia kielikuvia kuin
valtuutettu Rautava.

 

Aloitan tuloista. Kuten tässä on jo todettu, niin kaupunginjohtajan kuin
kaupunginhallituksen puheenjohtajankin suulla, Helsingin tulot
pienenevät merkittävästi seuraavan kahden vuoden aikana.
Katseemme kääntyykin tässä kohtaa valtion suuntaan. Niin Helsingin
virkamiesjohdon kuin meidän poliitikkojenkin on panostettava
merkittävästi edunvalvontaan. On hyvä, että valtioneuvosto antoi eilen
ensimmäisen signaalin siitä, että kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta
nostetaan. Myös kuntien kiinteistöistä perimien verojen rajoja on luvattu
nostaa. Ja nyt odotammekin pikaisia konkreettisia päätöksiä.

 

Yhteisöveron kuntaosuuden nostaminen kannustaa kuntia tukemaan
elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja siten lyhentää merkittävästi
taantumaa. Jäteveron tuoton tulouttaminen, osan ajoneuvo- ja

polttoaineverojen tuotosta ja osan luonnollisten henkilöiden
pääomatulojen verotuotosta tulouttaminen ovat Kuntaliiton tekemiä
ehdotuksia kuntien pelastamiseksi. Kannatamme kaikkia näitä
ehdotuksia.

 

Keskipitkällä aikavälillä keino saada rahoitusta joukkoliikenteen
parantamiseksi ovat ruuhkamaksut. Tukholma voitti eilen kisan EU:n
ympäristöpääkaupungin tittelistä. Helsinki putosi jo ensimmäisellä
karsintakierroksella. Tukholman palkitsemisperusteissa mainittiin
nimenomaan ruuhkamaksut, ja toivomme, että kun tarkastelemme
kuntataloutta keskipitkällä aikavälillä, huomioidaan myös tämä yhtenä
keinona.

 

Muuten olemme sitä mieltä, että Helsingille pitää riittää, että talous on
tasapainossa keskipitkällä aikavälillä. Taantumassa julkinen sektori
toimii puskurina, mutta se toki edellyttää, että hyvinä aikoina
säästetään sukanvarteen. Mikäli tilanne käy oikein tukalaksi, Vihreä
ryhmä on myös valmis korottamaan kunnallisveroprosenttia. Tämä ei
kuitenkaan ole ensisijainen keino.

 

Seuraavaksi investoinneista: Avain tiukasta taloustilanteesta
selviämiseen löytyy menokarsinnasta ja investoinneista. Keskeinen
kysymys on nimenomaan se, että kuinka me onnistumme
priorisoimaan niiden määrärahojen käyttöä, jotka ovat
talousarvioesityksessä, emmekä vain ohjaamaan niitä promilleluokan
lisäyksiä, joita poliittisilla ryhmillä on tapana tuoda budjettiin syksyn
neuvotteluissa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitsemme uusia
työkaluja, joiden kehittämisestä haluaisin heittää haasteen
rahoitusjohtaja Korhoselle ja hänen tiimilleen. Yksi keino on se, että
palveluiden sisällöt ja palvelulupaukset on määriteltävä nykyistä
selkeämmin.

 

Työllisyydestä ja tulevaisuuden kasvusta huolehdimme parhaiten
investoimalla niihin kohteisiin, joita meidän pitäisi kehittää muutenkin.
Meidän on myös luotava toimenpidesuunnitelma investointien
houkuttelemiseksi Helsinkiin. Googlen yllättävä rantautuminen
Haminaan on hyvä esimerkki siitä, että meidän on hyvin
ennakkoluulottomasti tarjottava hyviä mahdollisuuksia yritystoiminnan
sijoittamiselle Helsinkiin.

 

Helsingin omia investointeja on mieluummin aikaistettava kuin
lykättävä. Investointeja voidaan rahoittaa myös lainarahalla ja
maltillisella maan myynnillä. On kuitenkin muistettava, että lainaamme
rahaa tulevilta sukupolvilta ja investointihankkeiden on oltava sellaisia,
että ne todella lisäävät hyvinvointia tulevaisuudessa. On järjetöntä

investoida nyt esimerkiksi sellaisiin liikennejärjestelyihin, jotka lisäävät
henkilöautoliikennettä ja pahentavat ympäristöongelmia tai sellaisiin
liikuntahallihankkeisiin, joita edes liikunnan asiantuntijat eivät kannata.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Seuraavaksi muutama sana säästöistä. Menojen arvioidaan kasvavan
viitisen prosenttia vuonna 2010 mm. palkkaratkaisujen vuoksi.
Juustohöyläsäästämistä pitää välttää. Vihreä tie on laittaa prosessit
kuntoon ja nostaa tuottavuutta. Helsingin pitää puhaltaa tuottavuus-
käsitteeseen uusi henki. Nykyisellään tuottavuus tulkitaan työntekijän
hiostamiseksi entisestään, mitä sen ei lainkaan pitäisi olla.
Tuottavuuden kohottamisella pitäisi tarkoittaa uuden tekniikan
käyttöönottoa niin, että työntekijä voi keskittyä oikeisiin asioihin.

 

Esimerkkejä tuottavuuden parantamisesta ovat sähköinen asiointi ja
rakenteelliset muutokset, kuten tukipalveluiden keskittäminen. Tietysti
samalla meidän pitää luopua vanhasta toimintatavasta, jotta tuottavuus
nousee. Meidän pitää myös nopeasti määrittää uusia mittareita
tuottavuudelle. Tämänhetkiset indeksit ovat täysin yhteismitattomia eri
toimialoilla, eikä niistä ole yhtään hyötyä kenellekään.

 

Helsingin käyttömenoista noin 40 % on henkilöstömenoja. Kunta-alan
palkkaratkaisu selittää osan menojen kasvusta, mutta kaupungin
työntekijöiden määrä kasvaa nopeammin kuin väestö. Vihreiden
mielestä meidän on pidettävä kiinni linjauksesta, jonka mukaan emme
irtisano tai lomauta henkilöstöä. Henkilöstöltä tarvitaan kuitenkin
valmiutta siirtyä tarvittaessa uudentyyppisiin tehtäviin, ja meidän on
oltava varovaisia uusien rekrytointien suhteen. Rekrytointien osalta
emme kuitenkaan voi tehdä sitä 90-luvun virhettä, jolloin nuorten
rekrytoiminen lakkasi moneksi vuodeksi, ja sen näemme nyt
eläköitymisessä.

 

Pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisen tavoitteena on ensisijaisesti
toiminnalliset parannukset ja demokratian vahvistaminen. Kuntien
yhdistämisellä voidaan kuitenkin saavuttaa myös taloudellisia hyötyjä.

 

Säästöistä ei voi olla mainitsematta myöskään erikoissairaanhoitoa.
Sen kustannukset on saatava kuriin. HUSin omistajaohjaukseen on
löydyttävä nykyistä huomattavasti tehokkaammat keinot. Vihreät
suhtautuvat avoimin mielin myös HUSin rakenteellisiin uudistuksiin.

 

Tilakuluista pitää löytyä säästöjä lisäämällä kaupungin tilojen
yhteiskäyttöä. Tätä voidaan parantaa hallintokuntien yhteistoimintaa
lisäämällä ja pohtimalla muuta joustavuutta ja investointikustannusten

kohdistamista jo rakennusvaiheessa. Viimeistään nyt olisi myös aika
huomata, että energian tuhlaaminen käy kalliiksi ja tuhoaa ilmastomme.
Valtuusto on jo monta kertaa linjannut, että kaikessa kaupungin
rakentamisessa on otettava lähtökohdaksi matalaenergiarakentaminen.
Kaikkea kaupungin toimintaa on kehitettävä energiapihiksi.

Sitten, hyvä valtuusto, menen palveluiden parannustarpeisiin. On
huomattavan paljon asukasryhmiä, joiden palvelut tarvitsisivat
parannusta. Tässä taloudellisessa tilanteessa emme pysty juurikaan
nostamaan palveluiden tasoa, vaikka haluaisimmekin. Parantamisvara
on kohdennettava kaikkein kriittisimpiin palveluihin.

 

Ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen painottaminen, erityisesti lasten ja
nuorten hyvinvoinnin edistäminen on toivelistamme kärjessä. Kun
tulevaisuudessa jokainen suomalainen tarvitaan töihin, meillä ei ole
varaa olla puuttumatta koulupudokkuuteen. Mielestämme
tuntikehyksistä, päiväkotiryhmistä tai lastensuojelun varhaisista toimista
ei voida säästää. Pikemminkin päivähoitoryhmiä olisi syytä väljentää.
Työttömyys ja aikuisten pahoinvointi heijastuu välittömästi myös lapsiin.
Kouluterveydenhoitajien lisääminen on lasten ja nuorten hyvinvointia
parantava keino, josta tulevaisuuden päättäjät tulevat meitä vielä
kiittämään.

 

Liikuntatoimessa ennaltaehkäisy tarkoittaa sitä, että toiminnan
painopistettä päätetään siirtää niihin, jotka eivät liiku terveyden
kannalta tarpeeksi. Pari vuotta sitten liikuntatoimi varautui
vastaanottamaan liikuntareseptin saaneita kaupunkilaisia, mutta heitä
ei koskaan ilmaantunut terveyskeskuksista. Oulussa on toteutettu
onnistuneesti kokeilu, jossa lääkäri antoi lähetteen kunnalliselle
liikuntaneuvojalle. Liikkumattomien liikuntaan ohjaamisessa tarvitaan
tiivistä yhteistyötä terveyskeskuksen ja liikuntatoimen välillä mutta
myös ennakkoluulotonta harkintaa liikuntatoimen resurssien uudelleen
kohdentamisesta.

 

Yksi keskeinen syrjäytymisuhan alla oleva ryhmä on
maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret. Monivuotinen
vaatimuksemme S2-kielen opetuksesta ja kotikielen opetuksesta on
edelleen ajankohtainen päivähoidosta toisen asteen koulutukseen.
Äitien kielikoulutus on avainasemassa maahanmuuttajataustaisten
lasten koulunkäynnin tukemisessa.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Terveyserojen kaventaminen on terveydenhuollon suurin haaste. Jo
nuorten kohdalla asia kärjistyy, sillä lukioon menijöistä tupakoi 13 %,

kun ammattikouluun menijöistä prosentti on 40. Viime laman aikana
erityisesti alkoholiongelmaisten määrä räjähti. Nyt on tärkeää satsata
tupakoinnin ja alkoholin ongelmakäytön lopettamiseen. Työttömyyden
lisääntyminen siirtää potilaita työterveyshuollosta ja yksityisiltä
hammaslääkäreiltä kaupungin palveluiden käyttäjiksi.

 

Meillä on erittäin vakava ongelma terveydenhoitohenkilöstön
saatavuudessa, ja jonot ovat kohtuuttomia nykyisilläkin
asiakasmäärillä. Henkilöstön saatavuuteen on löydettävä ratkaisu.
Keinoja voisivat olla väestövastuiden alueellinen tarkistaminen, työn
joustavuuden lisääminen, listautumismalli, lääkäri-hoitaja-työparit ja
terveydenhoitohenkilöstön hyvinvointihanke. Jonoja on voitava purkaa
myös ostopalveluilla.

 

Tärkeä rakennemuutos, joka paitsi tuottaa säästöjä, lisää myös
ihmisten hyvinvointia, on laitosvaltaisuuden vähentäminen sosiaali- ja
terveyspalveluissa. Sosiaalipuolelta haluaisin erityisesti nostaa esiin
vammaispalvelulain, joka tulee voimaan ensi syyskuussa. Ensi vuonna
meidän on varauduttava siihen, että jokainen henkilökohtaista
avustajaa tarvitseva vammainen saa tarvitsemansa palvelun. Tämä
vaatii myös luovia ratkaisuja työntekijöiden saatavuuden
parantamiseksi.

Hyvä puheenjohtaja.

 

Viimeiseksi vielä maankäytöstä ja asumisesta. Helsingillä on useita
hyviä joukkoliikennehankkeita odottamassa investointipäätöksiä.
Raidejokerin aikaistaminen on hanke, josta on saatava yksimielisyys jo
tänä keväänä. Raidejokerisuunnitelmat ovat jo niin pitkällä, että
rakentaminen voitaisiin aloittaa 2012. Uusien alueiden ratikkalinjojen
starttaamista pitää myös aikaistaa.

 

Joukkoliikenteen kävijämäärät ovat kääntyneet nousuun, ja tätä trendiä
on nyt tuettava. Tavoitteenamme on, että pitkällä aikavälillä
joukkoliikenteen lipun hintataso olisi puolet nykyistä matalampi.
Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa pidämme kiinni siitä, ettei lipun
hintoja nosteta.

Kevyen liikenteen väyliin käytettävät määrärahat on vihdoin saatu
hilattua kohtuulliselle tasolle. Panostamista kantakaupungin
pyörätieverkkoon tulee jatkaa. Seuraavaksi kiireellisin hanke on
Hämeentien pyöräkaistan rakentaminen.

 

Muita maankäytön ja asumisen investointeja ovat kunnallistekniikan
rakentaminen uusille alueille, esikaupunkialueiden kunnostus ja

homekoulujen korjaaminen. Näiden investointien tekeminen on nyt
myös halvempaa, kun rakennusteollisuuden ylikuumentunut tilanne on
rauhoittunut.

 

Viimeisenä kohtana vuokra-asumisesta. Tärkeä kohde monipuolisen ja
kohtuuhintaisen asuntotuotannon edellytysten ja siten elinkeinoelämän
turvaamiseksi on vuokra-asuntojen lisääminen. Kaupungin vuokra-
asuntoa haki viime vuonna 46 000 helsinkiläistä, asunnon sai alle 3
000. Tilanne on katastrofaalinen. Viime vuonna rakennettiin uusia
asuntoja 184 kappaletta. Työttömyyden lisääntymisen myötä vuokra-
asuntojen kysyntä vain kasvaa. Kaupungin vuokra-asuntojen pikainen
lisääminen on yksi koko valtuustokauden prioriteeteista. ATT:n on
tuotettava myös vapaarahoitteisia asuntoja, jos hankkeet eivät lähde
muuten käyntiin.

 

Hyvät valtuutetut.

 

Taloudellisesti tiukkoina aikoina on tärkeää, että kaikki ei ole kurjaa.
Kirjastoilla, kulttuuritapahtumilla, puistoilla, asukastaloilla ja
liikuntapaikoilla on erityisen suuri merkitys hyvän mielen ylläpitäjinä.
Nämä eivät ole ehkä budjetissa suuria menoeriä mutta kaupunkilaisten
hyvinvoinnin kannalta erityisen merkittäviä.

 

 

Herra puheenjohtaja.

 

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä tarkastelee finanssikriisin
varjossa kaupungin budjettipolitiikkaa yleensä ja vuoden 2010 raameja
seuraavista lähtökohdista:

 

Taloudellisen laman uhatessa kaupungin tulee ottaa suomalaisen
julkisen sektorin merkittävänä toimijana aktiivinen vastuu toimintojen
ylläpitäjänä ja elvyttäjänä. Vastuun ottamisessa sekä määrälliset että
laadulliset tekijät ovat olennaisia. Sen paremmin maailmassa,
Suomessa kuin Helsingissäkään tavoitteena ei voi olla paluu
menneeseen, kriiseihin johtaneeseen ja johtavaan tilanteeseen.
Kriisissä on keskeisesti kysymys sokeaan markkinauskoon luottaneen
talouspolitiikan vararikosta. Tämän politiikan olennainen osa on ollut
julkisen, demokraattisesti päätettävän talouden ja julkisen valvonnan
roolin vähentäminen.

Talouden rakenteita on nyt uudistettava demokratian,
oikeudenmukaisuuden, ilmaston ja ympäristön kannalta myönteisesti.

Tarvitsemme vahvaa, viisasta ja demokraattista globaalia toimintaa,
vahvaa ja viisasta valtiota, vahvaa ja viisasta paikallistason
päätöksentekoa. Kriisi voidaan nähdä myös mahdollisuutena, joka
avaa tietä solidaariseen ja ekologiseen muutokseen.

Toisin kuin jotkut aiemmat puhujat olen sitä mieltä, että Helsingin
kaupungin talouden edellytyksiä ei ole perusteltua maalata yksinomaan
mustalla värillä. Helsingin kaupunki on tällä vuosikymmenellä yhtä
vuotta lukuun ottamatta tehnyt joka vuosi selvästi ylijäämäistä tulosta,
ja voidaan tietysti sanoa, että oikein hyvä niin. 2007 tilinpäätös oli 265
miljoonaa euroa ylijäämäinen, ja viime vuoden toteutumisennuste on
lähes samalla tasolla, ehkäpä 250 miljoonaa euroa plussalla. Tämä
tarkoittaa sitä, että Helsingin tase on vahvistunut tällä vuosikymmenellä
merkittävästi.

 

Vaikka on päivänselvää, että tänä vuonna ja tulevina vuosina viime
syksynä hyväksytty budjetti ei tule toteutumaan niin hyvänä, niin on
syytä kuitenkin pitää mielessä, että hyväksymämme budjetti tarkoittaisi
toteutuessaan tänä vuonna 203 miljoonan euron ylijäämää, ensi
vuonna 196 miljoonan euron ylijäämää ja 2011 249 miljoonan euron
ylijäämää.

 

On hyvä muistaa, että hyvinvointipalvelujen leikkaukset ja muutkin
säästötoimet käytännössä, kun ne toteutetaan nopeasti ja lyhyellä
aikavälillä, kohdistuvat rankimmin niihin kaupunkilaisiin, jotka jo
muutenkin kärsivät lamasta muita enemmän. Ja on myös hyvä
muistaa, että jos kaupunki leikkaa kustannuksiaan, se lyhyellä
aikavälillä merkitsee lähes vääjäämättä sitä, että kaupunki omilla
toimenpiteillään lisää myös työttömyyttä, kuten kävi 90-luvun laman
aikana, ja erityisesti nuorisotyöttömyys kasvaa olennaisesti uusien
rekrytointien jäädessä olemattomiksi.

 

Me tulemme sosialidemokraatteina katsomaan, tarkastelemaan ensi
vuoden budjettia keskeisesti siltä kannalta, miten se edistää ja ylläpitää
kaupunkilaisten tasa-arvoa ja mikä on erityisesti pienituloisten
helsinkiläisten tilanne kaupungin talouden kurimuksessa. On syytä
korostaa vielä kerran, että Helsinki ei ole tyhjän kukkaron diktatuurissa
vaihtoehdottomassa tilanteessa. Helsingin tuloksessa on iso puskuri.
Helsingin tase on hyvin vahva. Huolimatta vaikeutuneista, todella
vaikeutuneista rahamarkkinaolosuhteista Helsinki saa rahoitusta moniin
muihin lainanhakijoihin verrattuna sittenkin suhteellisen kohtuullisin
ehdoin. Jos vielä otetaan huomioon korkotason mataluus, rahan
kokonaishinta ei ole tolkuttoman kallis.

 

Voidaan kysyä, että jos ja kun, tai nimenomaan kun Helsinki on

vahvistanut tasettaan viimeisten vuosien aikana yhteensä tällä
vuosikymmenellä noin miljardilla eurolla, niin milloin, jos ei nyt, tulee
käyttää kaupungin vahvaa tasetta kaupunkilaisten hyväksi ja
tulevaisuuden uskon rakentamiseksi. Kaupunki ei ole firma. Riittää, että
pitkällä aikavälillä tulot ja menot ovat tasapainossa, ja se tarkoittaa sitä,
että huonoina aikoina täytyy olla rohkeutta ylläpitää kaupungin
toimintoja ja sitä kautta myös kysyntää, myös tarvittaessa sellaisin
toimenpitein, jotka merkitsevät hyvinä aikoina vaikeampia päätöksiä.

 

Tasavallan hallitus ei kuntataloutta ole tähän mennessä osannut
auttaa, tai halunnut. Ja on tietysti selvää, että jos katsotaan Suomen
suhdanteita, taantuman lieventämisen päävastuun pitäisi olla
kansallisella tasolla. Hallitus sanoo, että se ei leikkaa palveluita, mutta
sen toimettomuus pakottaa kunnat leikkaamaan. On kulunut jo yli puoli
vuotta siitä, kun taantuman vakavuus piti olla kaikkien tiedossa. Hallitus
kuhnii eikä vieläkään ole ryhtynyt alkuunkaan riittäviin toimiin
kuntatalouden vahvistamiseksi. Tätä, siis painetta valtiovallan
suuntaan, toivottavasti tässä salissa toimivat hallituspuolueitten
valtuutetut, vaikutusvaltaiset sellaiset, käyttävät täysimääräisesti
hyväkseen. Me sosialidemokraatit olemme Kuntaliiton
pelastusoperaatioiden tukena, ja toivomme, että hallitus välittömästi ja
olennaisesti keventää kuntataloutta.

 

Niin kuin sanoin, Helsingin taloudellinen asema on vahva ja
olennaisesti vahvempi kuin kunnilla keskimäärin. Monet kunnat ovat
paljon onnettomammassa tilanteessa kuin me, monissa kunnissa
todellakin eletään tyhjän kukkaron diktatuurissa ja ainoa reagointitapa
pienentyvään tulopohjaan on aika lailla armottomat leikkaukset, mutta
meillä siis on toisin.

 

Olemme tietoisia siitä, että kaupungin verotulot, erityisesti yhteisövero,
tulevat tänä vuonna kehittymään heikosti. Toisaalta tiedämme, että
merkittävä osa liikelaitosten tuloksesta on sittenkin kohtuullisesti
varmistettu pitkillä sopimuksilla ja muilla toimenpiteillä. Ja rohkenen
tässä esittää sellaisen arvauksen, että kun katsomme vuoden kuluttua
vuoden 2009 tilinpäätöstä, niin Helsinki tulee tekemään kutakuinkin,
siis konsernitasolla, nollatuloksen. En usko, että tänä vuonna Helsingin
tulos menee olennaisesti pakkaselle. Katsotaan, kuinka käy.

 

Meidän linjamme on siis se, että valtiolta on edellytettävä aktiivisia,
myös kuntataloutta vahvistavia toimia. On myös omin keinoin tuettava
työllisyyttä ja lievennettävä lamaa. On rakennettava tulevaisuutta eli
pidettävä investointien taso korkealla, näin myös luodaan edellytyksiä
kaupungin tulojen kasvulle tulevaisuudessa. On ylläpidettävä ja
kehitettävä kaupungin palveluita. Me kannatamme toimia kaupungin

palvelutuotannon vaikuttavuuden ja tuottavuuden parantamiseksi ja
olemme valmiit reippaisiinkin rakenteellisiin muutoksiin mutta emme
hyväksy hyvinvointipalveluiden leikkaamista ja heikkojen kohtelun
heikentämistä. On vahvistettava tasa-arvoa ja pidettävä heikoimmista
huolta.

Me olemme valmiit siihen, että investointien ylläpitämiseksi lainanottoa
väliaikaisesti tuntuvastikin lisätään ja toisaalta olemme valmiit siihen,
että palveluiden turvaamiseksi tarvittaessa kunnallisveroa nostetaan.

 

Alussa totesin, että määrällisten tavoitteiden lisäksi laadulliset tavoitteet
ovat olennaisia. Totean lyhyesti joukon keskeisiä sisällöllisiä
painotuksia vuoden 2010 budjettiin ja myös sitä seuraaville vuosille.
Perusterveydenhuoltoon on saatava tasa-arvoa, myös alueellista tasa-
arvoa korostava laaturemontti. Sen toteuttaminen edellyttää oikeaa,
ajantasaista tietoa perusterveydenhoidon potilasvirroista, resursseista,
jonoista ja myös yksityisen sektorin roolista. Ja me olemme sitä mieltä,
että nimenomaan kaupungin tuottaman terveydenhuollon kehittäminen
on se tie, jolla tästä eteenpäin mennään, ei yksityistäminen ja
ulkoistaminen.

 

Raideliikenneinvestointeja on syytä kiirehtiä. Tämä koskee sekä metroa
molempiin ilmansuuntiin tai kaikkiin, ehkei nyt etelään,
raitiovaunulinjoja sekä mahdollisia uusiakin junaratoja. Uusien
asuinalueiden rakentamista on vauhditettava ja rakentamisedellytyksiä
luotava. Kaupungin rakennuttamista asuntotuotannossa on
voimakkaasti lisättävä, ja me näemme, että tässä ei ole kysymys vain
suhdannepoliittisesta järjestä vaan pysyvästä tarpeesta. Kaikissa
kaupungin kiinteistöissä, uudis- ja peruskorjausrakentamisessa sekä
kaupungin vaikutusvallan piirissä olevassa yksityisessäkin
rakentamisessa on todellakin energiatehokkuutta olennaisesti
nostettava.

 

Me kannatamme myös vastuullista henkilöstöpolitiikkaa, jonka turvin
hyvinvointipalveluita voidaan kehittää. Ei riitä, että vakinaista
henkilökuntaa ei irtisanota. On myös turvattava eläköityvien ja
määräaikaisten tilalle riittävästi uutta väkeä. Ryhmämme kokee, että
vuoden 2010 talousarvion valmistelussa ja hyväksymisessä valtuusto
määrittelee linjansa pitkälle koko valtuustokautta silmällä pitäen. Me
liputamme tasa-arvon ja hyvinvointipalveluiden puolesta, ja toivomme
muiden ryhmien tekevän samoin.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän mielestä Helsingin kaupungin on
toimittava voimakkaasti valtiovallan suuntaan nopeasti heikkenevän
kuntatalouden elvyttämiseksi. Taloustaantuma uhkaa muuttua lamaksi,
mikäli hallitus vitkastelee edelleen. Tähänastiset elvyttävät toimet ovat
olleet aivan riittämättömiä, kuten OECD totesi viime viikolla
pääministeri Vanhasen esiteltyä hallituksen suunnitelmia Pariisissa.
Valitettavasti hallituksen eiliset päätöksetkään eivät tuo helpotusta
meneillään olevaan talousahdinkoon.

 

Nyt tarvitaan kokoluokaltaan huomattavasti suurempi investointi ja
kuntapalvelujen pelastamispaketti, ja Helsingin on saatava siitä
osansa. Esimerkiksi valtionosuutta metron rakentamiskustannuksista
on nostettava, samoin peruskorjausmäärärahoja tulee korottaa.
Homekoulumme kaipaavat yhtä lailla tukea kuin muualla Suomessa.
Vetoankin helsinkiläisiin ministereihin: tehkää nyt jotakin
talouskurjuuden helpottamiseksi. Ja erityisesti kuntaministeri
Kiviniemen olettaisi olevan perillä kuntakentän ahdingosta.

 

Valtiovallan tulee kantaa vastuuta kunnallisista palveluista korottamalla
valtionosuuksia. Kuntien osuutta yhteisöverotuotosta on myös
nostettava, ja Vasemmistoliiton mielestä myös pääomaverojen tuotosta
osa kuuluu kunnille. Emme pidä hyväksyttävänä sitä, että ansiotuloja
voidaan muuttaa pääomaverotuksen piiriin. Näin toimivat välttyvät
kunnallisverolta mutta käyttävät kuitenkin muiden veronmaksajien
kustantamia palveluita. Kun henkilökohtaiset pääomatulot saadaan
mukaan progressiiviseen tuloverotukseen, kuntien yhteiset verotulot
kasvavat BKT:n suuntaisesti, ja se on edellytys palvelujen kestävälle
rahoitukselle.

Helsingin verotulokehitys heikkenee jo tänä vuonna, ja tulopohjan
arvioidaan jäävän 200 miljoonaa ennakoidusta. Tulevien vuosien
kehitys on monestakin syystä hyvin epävarmaa, mutta ilman valtion
mittavia lisäpanostuksia kuntien mahdollisuudet ovat vähissä. On joko
otettava lisää lainaa, myytävä omaisuutta, leikattava palveluista tai
korotettava kunnallisveroa tai tehtävä näitä kaikkia. Onneksi Helsingin
talous on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin monen muun
suuren kunnan. Vasemmistoliiton mielestä Helsingissä ei olekaan syytä
paniikkijarrutukseen. Tämän vuoden budjettia ei tule avata, lainaa
joudutaan ottamaan suunniteltua enemmän, mutta tarkan talouden
oloissa on saatavissa myös säästöjä investointipuolella, koska
rakentamisen kustannukset ovat laskeneet reippaasti.

 

Vuoden 2010 talousarviota tulee mielestämme rakentaa seuraavista

lähtökohdista: Palveluja ei lähdetä karsimaan eikä heikentämään. On
vältettävä niitä virheitä, joita tehtiin 1990-luvun ja vuosien 2003–2004
säästöjen yhteydessä. Palvelutarve päinvastoin kasvaa sosiaali- ja
terveyspuolella väestökasvun ja ikääntymisen myötä. Henkilökuntaa ei
irtisanota eikä lomauteta. On erittäin tärkeää, että henkilökunta saa
selkeän viestin työpaikkojen säilymisestä myös silloin, kun taloudessa
menee huonosti. Näin toimittiin myös 90-luvun laman aikana.
Lähivuosina suuri määrä kaupungin työntekijöitä siirtyy eläkkeelle, ja
senkin vuoksi olisi varsin lyhytnäköistä harjoittaa kireää
työnantajapolitiikkaa.

 

Lainamäärää joudutaan lähivuosina lisäämään erityisesti taloutta
elvyttäviin ja työllistäviin investointeihin. Investoinnit on pidettävä
korkealla tasolla, kuten taloussuunnitelmaehdotuksen 2009–2011
laatimisohjeissa on esitetty. Ja kuten aikaisemmin sanoin, säästöä
syntyy, koska pienemmillä kustannuksilla saadaan aikaisiksi aiotut
investoinnit. Helsingin Energian tuottoa on voitava käyttää aikaisempaa
enemmän palvelujen turvaamiseksi. Kiinteistö- ja koiravero pidetään
ennallaan ja kaupungin omaisuutta voidaan jonkin verran myydä, mutta
sillä ei ratkaista taloustilannetta. Vuokra-asuntojen myyntiä emme
hyväksy. Kunnallisveroa voidaan tarvittaessa nostaa palvelujen
turvaamiseksi.

Vasemmistoliiton mielestä helsinkiläisille tulee turvata laadukkaat
kunnalliset palvelut. Me emme ole mukana yksityistämässä tai
yhtiöittämässä palveluja. Voimavaroja on kohdistettava kilpailuttamisen
ja tilaaja-tuottaja-mallien markkinoinnin sijasta omien palvelujen
kehittämiseen.

 

Ensi vuoden talousarvioon tulee varata riittävästi määrärahoja mm.
seuraaviin kohteisiin: Sosiaali- ja terveydenhuollossa
toimeentulotukimenot ovat jo kasvussa, ja työttömyyden sekä
lomautusten myötä tarve kasvaa entisestään. Harkinnanvaraisen
toimeentulotuen määrärahoja tulee myös korottaa. Näin kyetään
ennaltaehkäisemään perheiden elinolosuhteiden kurjistuminen.

 

Terveydenhuollossa on erityisesti huolehdittava perusterveydenhuollon
toimivuudesta ja saatavuudesta. Alueiden välinen eriarvoisuus
terveyspalvelujen saatavuudessa on poistettava. Lääkärivajauksesta
kärsiville terveysasemille on palkattava lisähenkilökuntaa sellaisin
työaika- ja muin järjestelyin, että vakanssit saadaan täytettyä.

Vanhustenhuollon laitospaikkojen supistaminen on ollut väärää
politiikkaa. Sen tulokset näkyvät mm. Marian sairaalan lähes
katastrofaalisena tilanteena, joka ei ainakaan Vasemmistoliitolle tullut

yllätyksenä, olemmehan tästä jo varoittaneet vuosia.
Vanhustenhuollossa on myös korjattava henkilöstömitoituksia.
Sosiaaliviraston tekemä selvitys osoittaa sen, ettei vanhainkodeissa ole
saavutettu hoitohenkilökunnan mitoituksessa tavoitetasoa eli 0,60
työntekijää hoidettavaa kohti. Vanhusten kotona asumista ja
selviytymistä tulee parantaa parantamalla kodinhoitopalveluja.

Vasemmistoliittoa huolestuttaa se, että pääkaupunkiseudulla ollaan
1.8.2012 siirtymässä lasten päivähoidon yhteiskäyttöön. Entistä
huolestuneemmaksi tulin kuultuani ministeri Risikon puheita
kuntarajojen poistamisesta kokonaan päivähoidossa. Meidän on ensin
saatava oma päivähoitotilanteemme hallintaan, ennen kuin aletaan
poistaa kuntarajoja. Lasten päivähoidossa ryhmäkokoja on
pienennettävä varhaiskasvatuksen laadun parantamiseksi. Me emme
kannata yksityisten päiväkotien tukemista kaupungin varoilla.

 

Lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tukemiseen on kiinnitettävä
erityistä huomiota. Perheiden taloudelliset vaikeudet heijastuvat myös
lasten lisääntyvänä pahoinvointina ja kasvavina lastensuojelun
kustannuksina. Nyt tarvitaan erilaisia varhaisen puuttumisen malleja,
joilla perheiden tilannetta voidaan helpottaa. Päiväkotien, koulujen ja
kotien välistä yhteistyötä vahvistamalla ja ennaltaehkäisyyn
satsaamalla autetaan perheitten arkea ja ehkäistään laiminlyönneistä
myöhemmin aiheutuvia suurempia kustannuksia.

 

Lisää resursseja tarvitaan niissä päiväkodeissa ja kouluissa, joissa on
keskimääräistä enemmän maahanmuuttajataustaisia tai etnisiin
vähemmistöihin kuuluvia lapsia. Helsinkiläisistä lapsista jo reilun 10
%:n äidinkieli on muu kuin suomi. Näihin tuleviin helsinkiläisiin
päättäjiin ja veronmaksajiin kannattaa satsata. Positiivisen
diskriminoinnin määrärahoihin esitämme lisäystä.

Opetustoimessa koulujen luokkakokoja on pienennettävä, ja jokaiselle
peruskoulunsa päättäneelle nuorelle on turvattava opiskelupaikka.
Vaikka ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on lisätty, tilanne ei
ole vieläkään tyydyttävä.

 

Asumisesta, rakentamisesta ja liikenteestä seuraavaksi. MAL-ohjelman
asuntotuotantotavoitteista on pidettävä kiinni. Koska ns. kovan rahan
tuotanto ei nyt vedä, on kaupungin asuntotuotantotoimiston
huolehdittava siitä, että niin valtion tukemaan vuokra-asuntotuotantoon
kuin hitas-asuntojenkin tuotantoon saadaan vauhtia. Uuden ns.
välimallin asunnoilla voidaan tässä tilanteessa korvata osa sellaisia
omistusasuntokohteita, joita rakennusliikkeet eivät muutoin saa
liikkeelle.

 

 

Vasemmistoliitto uudistaa myös esityksensä siitä, että kaupunki
perustaisi oman asuntorakentamisyksikön. Oma tuotanto toisi
markkinoille aitoa kilpailua ja läpinäkyvyyttä rakentamisen hintoihin.
Vasemmistoliiton mielestä asumisen hinnannousua tulee jarruttaa
myös siten, että alennetaan tonttivuokrien tuottotavoite nykyisestä 4
%:sta 2 %:iin. Hissiprojektia tulee jatkaa ja vahvistaa, ja
esteettömyyden toteuttamiseen on varattava määrärahat.

 

Joukkoliikennettä tulee kehittää, ja sen osuutta myös
poikittaisliikenteessä tulee nostaa. Uusien metro- ja raidelinjausten
suunnittelua on vauhditettava. Matkalippujen hintojen alentamista tulee
suunnittelukaudella jatkaa, ja uuteen Helsingin seudun liikenne -
kuntayhtymään tulee saada yhteneväiset alennusperusteet eri
väestöryhmille ja ikäluokille. Kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan
edulliset lipunhinnat kannustavat pienituloisia, eläkeläisiä ja työttömiä,
lähtemään kotoa ja osallistumaan erilaisiin yhteiskunnallisiin
toimintoihin.

 

Kevyen liikenteen väylien parantamista tulee jatkaa.
Pysäköintipaikkojen lukumäärää voidaan karsia uusilla asuinalueilla
Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa, koska kaavoituksen yhteydessä on
alueelle jo huomioitu toimivat joukkoliikenneyhteydet. Energiapoliittisen
ohjelman toimia on toteutettava etupainotteisesti ilmastonmuutoksen
torjumiseksi.

 

Muutama sana työllisyydestä: Työllistävät investoinnit ovat parasta
työllisyyden hoitoa. Työttömyyden kasvuun on kuitenkin varauduttava
paremmin kuin 90-luvun laman aikoina nostamalla
työllistämismäärärahoja. Valitettavasti tämän vuoden budjetissa
vähennettiin tukityöllistämiseen varattuja määrärahoja, vaikka me
esitimme jo viime syksynä varautumista työttömyyden nousuun. Nyt on
myös todellinen tilaisuus saada uutta väkeä työvoimapulasta kärsiviin
hoiva- ja hoitopalveluihin. Kaupungin tulee kouluttaa muilta aloilta
työttömäksi jääviä mm. kotihoitoon ja palvelutaloihin esim.
oppisopimuskoulutuksella. Työllisyystoimikunnan on paneuduttava
keinoihin, joilla myös maahanmuuttajien työllistymistä voidaan edistää.

 

Ja lopuksi: Vasemmistoliiton mielestä raamista ei saa tehdä
hirttosilmukkaa, joka sitoo valtuuston kädet koko suunnittelukaudeksi.
Taloustilanne on nyt niin hämärä, että valtuuston on voitava
tarvittaessa tehdä korjaavia toimenpiteitä helsinkiläisten palvelujen
turvaamiseksi ja heikommassa asemassa olevien elämäntilanteen
helpottamiseksi.

 

 

Hyvät valtuutetut.

Terveyden edistäminen liikuntaan panostamalla on sijoitus
tulevaisuuteen. Monipuolisten kulttuuripalvelujen Helsinki on hieno
kaupunki, pidetään siitä ja sen asukkaista huolta.

 

Kiitos.

 

 

Ärade ordförande, bästa fullmäktigeledamöter.

 

Vårt första problem är naturligtvis den ekonomiska krisen. Den är
speciell också av den orsaken att den ställer oss inför några moraliska
problem. När krisen började vad det ingen i Finland som brydde sig om
att reagera. Efter det har 18 månader gått och så småningom fick
myndigheter, banker och politiker upp ögonen. Idag står det utom all
tvivel att bankherrar med astronomiska löner åstadkom en
spekulationsbubbla av aldrig tidigare registrerad omfattning. Nu skall
skadan betalas av skattebetalare över hela världen och under en lång
tid framåt.

 

Vårt andra problem, och det sammanhänger på sätt och vis med
krisen, är ett tilltagande demokratiunderskott. Stadens siffror visar
obehagligt tydligt att medborgarna upplever sig ha allt mindre kontroll
över det som sker. Den ekonomiska krisens följdverkningar kommer
inte att förbättra deras förtroende för att vi klarar av att sköta vårt verb
enligt demokratins principer.

Och efter den här mera allmänna inledningen, några mera konkreta
och praktiska problem.

 

Vi har lite enfaldigt talat om innovationsuniversitet. Men alla som har
följt med sina barn och barnbarn vet att människan är, eller kan vara,
som mest innovativ i alldeles unga år. Vi borde alltså om vi verkligen
vill åstadkomma ett nyskapande innovationsklimat bekymra oss om hur
vi skapar en innovationsbarndagvård. Jag går inte närmare in på det
resonemanget nu, men jag hänvisar till bl.a. Jean Piaget och hans teori
om barnens utveckling – den huvudsakliga intellektuella färdigheten
utvecklas mellan det andra och det elfte levnadsåret. Ja sitä te
varmasti huomaatte tässä Kokoomuksessa.

 

Också om vi står inför en osäker framtid finns det en grupp som vi inte
idag har råd att spara på – barn och ungdomar. Samarbete mellan
verken, det sektor övergripande arbetet för att främja välmående och

hälsa för de yngre invånarna bör vidareutvecklas och stärkas.
Förbättrad koordinering och informationsutbyte mellan olika aktörer
innebär i längden inbesparingar och en effektivare användning av
befintliga resurser. Men ibland har vi lurats att spara på just de här
intellektuella resurserna. Under de mindre nedgången i början av 2000-
talet genomförde staden smärtsamma inbesparningar i skolorna.
Timresurserna skars ner, idag när timresursinbesparningarna äntligen
är slopade borde ingen ens tänka på att skära ner på barndagvårdens,
undervisningens och skolornas resurser.

 

Om vi har utmaningar som gäller barn och ungdom, så har vi kanske
ännu större utmaningar i fråga om äldre omsorger. Vi har igår suttit
tillsammans med representanter för de svenska privata
åldringshemmen och försökt få en överblick över situationen. I en kort
version av problemen kunde det låta ungefär såhär: Om vi inte nu
ingriper i situationen med krafttag och med klar politisk vilja, står vi
inom tio år inför en mänsklig katastrof. Jag skall bara ge en liten
fingervisning. På fyra år har RAVA-indexet för Helsingfors åldringars
del stigit med ungefär 0,2 poäng. Den takten kan vi anta att tilltar,
eftersom problemen hopar sig. Vi kommer alltså lätt att komma upp till
RAVA-indexpoäng på över tre. Vad betyder det? Om vi översätter det
till ? hierarkiska bedömningar av funktionsförmågan har vi alltså ett
medelvärde som förutsätter mycket hjälp redan med den personliga
hygienen. Det är alltså ett problem som inte går att avhjälpa med den
hemvård som kommer en gång per dag. Enligt RAVA förutsätter det
vård på åldringshem, på sjukhusens långvård, eller det som kallas
effektiverad hemvård. Hur den effektiverade hemvården ser ut, och hur
den är resurserad, det vet vi inte. Men i hälso- och socialvårdens
budjet, i den borde den börja synas.

 

Arvoisat valtuutetut.

 

Historiallisista syistä ikääntyvän väestön palvelurakenteet ovat
suomenkielisellä ja ruotsinkielisellä puolella hyvin erilaiset.
Summanmutikassa ongelma on tällainen: Suomenkielisellä puolella 20
% ovat yksityisessä hoidossa, 80 % kaupungin vastuulla.
Ruotsinkielisen väestön osalta tilanne on päinvastainen. Meillä on siis
edessämme rakenteellinen ongelma, joka edellyttää hyvää kykyä
katsoa tämän budjetin ja tämänhetkisen ikärakenteen yli. On siis
nopeasti ryhdyttävä toimenpiteisiin tonttien varaamiseksi ja
rakennussuunnitelmien tekemiseksi.

 

Ongelma on toisessakin mielessä pulmallinen: koteja ylläpitävät säätiöt
ovat pitkään hoitaneet tehtäviään, nyt ne ovat verottajan hampaissa,
joka siis saattaa tarkoittaa, että heidän taloudelliset voimavaransa

ehtyvät. Mutta tässäkin on toinen haaste. Olen viime yönä yrittänyt
ymmärtää, mitä RAVA-indeksi tarkoittaa ja alustavana johtopäätöksenä
tästä pohtimisesta voin ilmoittaa, ettei se ainakaan helpottanut
rauhalliseen uneen vaipumista.

 

Tilastot osoittavat, että RAVA-indeksi on aika nopeassa kasvussa, ja
mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että
palvelutaloihin tai hoitokoteihin tulevat ihmiset tulevat sinne vuosi
vuodelta huonommassa kunnossa. Samalla se antaa viitteen siitä, että
kotihoidon piirissä oleva väestö ainakin osittain on niin huonossa
kunnossa, että kotihoito nykyisessä muodossaan ei itse asiassa pysty
heitä palvelemaan ihmisarvoisella tavalla. Syy ei tietenkään ole
henkilökunnan, syy on organisaation ja meidän.

 

Vielä 1990-luvun loppupuolella RAVA-indeksi oli Helsingin osalta 2,28,
se ei siis ollut vielä huolestuttavan korkealla ja vaati asiantuntijoiden
mielestä ohjauksen tarvetta, mihin kotihoito tietenkin soveltui erityisen
hyvin. Neljä vuotta myöhemmin indeksi on jo noussut 2,43:een,
indeksiluku tarkoittaa, että ihminen tarvitsee rajoitetusti apua. Siihenkin
hyvin hoidettu ja monipuolinen kotihoito riittäisi.

 

Mutta mitä onkaan tapahtunut tämän jälkeen? RAVA-indeksit ovat
selvässä nousussa, hoitokotien edustajan hyvin yksiselitteisen
ilmoituksen mukaan tulokkaiden kunto on jo niin huono, että heidän
sopeutumisensa uusiin oloihin voidaan asettaa kyseenalaiseksi.
Pelkästään olettamalla, että RAVA-indeksi nousee entiseen tahtiin
tullaan hätkähdyttävään tulokseen. Helsingin ikääntyvän väestön
RAVA-indeksi tulee keskimäärin olemaan yli 3, joka siis tarkoittaa, että
he tarvitsevat runsasta apua jo oman henkilökohtaisen hygienian
hoitamisessa. Siihen kotihoidon nykyiset resurssit ja nykyinen kapea
medikaalinen organisaatiomalli eivät riitä.

 

Olemme jostain syystä toistaneet tätä kotihoitomantraa ja että ihmiset
haluavat asua kotona. Sinä aikana, kun me olemme tätä mantraa
hokeneet kuin keskiaikaiset pyhiinvaeltajat matkalla Santiago de
Compostelaan tai Rymättylään, joka – niin kuin te kaikki tiedätte –
myös oli omistettu Pyhälle Jaakobille, todellisuus on karannut.

 

Vielä, jos teidän kärsivällisyytenne antaa myöten, pari asiaa. Elämme
nyt globalisaation kriisiä. Miten se itse asiassa meitä kohtelee, on
toistaiseksi avoin kysymys. Yhdysvaltain keskuspankin johtaja Ben
Bernanke ilmoitti viime yönä, että kriisin loppu jo häämöttää. Bernanke
on ollut väärässä aikaisemminkin, varsinkin silloin, kun hän julisti, että
kriisien aika on ohi. Nyt me kuulemma hallitsemme näitä asioita.

 

 

Yksi asia on kuitenkin selvä. Kansainvälinen kauppa supistuu, ja me
joudumme taas, tai saamme taas tuottaa tavaroita täällä koti-
Suomessa. Ymmärrän, että siitä seuraavat tehtävät eivät ole
yksinkertaisia. Meidän tulisi pystyä arvaamaan, mitä tuotantoa me nyt
tulemme tarvitsemaan kotimaisin voimin. Jos me siihen edes jossain
määrin pystymme ja jos me pystymme tukemaan niitä ihmisiä, jotka
tekevät työtä ja ottavat riskejä, pääsemme tästä vähän helpommalla
kuin ne, jotka eivät edes yritä.

 

Olemme tästä syystä tehneet toistaiseksi epävirallisen esityksen
työryhmän perustamisesta. Työryhmän tulisi miettiä, millä tavalla ja
millä vauhdilla rakennamme kriisin aikana ja mitä. Samalla tulisi
arvioida, millä hinnalla kaupunki voi vuokrata maansa tai myydä sen
kohtuuhinnalla asukkaiden omistamille kiinteistöyhtiöille. Tästä
kaupunki voisi saada kipeästi tarvitsemiaan varoja.

 

Globalisaation erilaiset kriisit tulevat meidän eteemme myöskin
toisenlaisissa hahmoissa. Vuonna 1776 aikaisemmin vanhoja
kotimaitaan jättäneet uudisasukkaat, uusamerikkalaiset, jos niin
halutaan, avasivat uuden kauden globalisaation historiassa. He
avasivat sen viittaamalla ihmisoikeuksiin, loukkaamattomiin ja Luojan
heille antamiin. Niihin kuuluvat, näin Yhdysvaltain
itsenäisyysjulistuksessa todetaan, elämä, vapaus ja pyrkimys
onnellisuuteen – life, liberty and the pursuit of happiness.

 

Tänä päivänä meidän maassamme asuu samanlaisia uuden elämän
aloittaneita, ja heilläkin on samat, heidän Luojansa heille antamat
perusoikeudet elämään, vapauteen ja pyrkimykseen onnellisuuteen.
Tiedämme myös, että toisen polven onnellisuutensa etsijät ovat erittäin
suurten ristipaineiden kohteena. He tarvitsevat tässä meidän vilpitöntä
apuamme, ja kaikkia asioita ei tarvitse toteuttaa suuren, jos joskus aika
kalliin virkakoneiston kautta. Meillä on vielä toimiva ja vireä
kansalaisyhteiskunta, mutta se tarvitsee kaupungin ja viranomaisten
tukea. Juuri siinä on demokratiamme haaste.

 

Valtuutettu Puoskari puhui jo vammaispalveluista. Tiedämme, että
heikommassa asemassa meidän yhteiskunnassamme ovat he, jotka
eivät pysty itseään puolustamaan. Kehitysvammaisten ja autististen
henkilöiden toimeentulo on pääosin Kelan maksaman
työkyvyttömyyseläkkeen ja mahdollisten hoito- sekä asumistukien
varassa. Eläke on nykyisin 584 euroa kuukaudessa, köyhyysraja
Suomessa on noin 1 100 euroa kuukaudessa. Eläke on jäänyt
tuntuvasti jälkeen ansiotason kehityksestä jo 1990-luvulta alkaen.
Velallisen suojaosuus ulosotossa on osapuilleen tämän eläkkeen
suuruinen, mutta kunnallisissa palvelumaksuissa suojausta ei ole.

 

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Valmistellessamme tulevan vuoden budjettia käytössämme on
monentyyppisiä ennusteita. Kaikille niille on yhteistä, että taantuma on
tosiasia, ja tämä pitää huomioida päätöksenteossa. Hyvät ajat ovat
tällä erää ohi.

 

Perussuomalaiset painottavat budjetin valmistelutyössä työllisyyden
ylläpitoa, kaupunkilaisten toimeentulon ja terveyspalveluiden
turvaamista, hallittua maahanmuuttopolitiikkaa ja kaupungin
asuntotuotannon lisäämistä. Perussuomalaisten valtuustoryhmän
mielestä vuoden 2010 budjetin valmistelutyön pitää perustua
tavoitteisiin, jotka auttavat omalta osaltaan kaupunkia ja erityisesti
kaupunkilaisia selviytymään taantumasta mahdollisimman vähin
vahingoin. Käytännössä tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että
käytämme keinoja, joilla autamme työttömiksi jääneitä tai pian jääviä
kaupunkilaisiamme saamaan työtä ja varmistamme esimerkiksi
yksinhuoltajien ja monilapsisten perheiden riittävän toimeentulon.

 

Sossun luukku ei saisi olla kenellekään pääasiallinen toimeentulon
lähde. Tavoitteeksi pitää asettaa kaupunkilaistemme toimeentulon
turvaaminen esimerkiksi tukemalla pienyrittäjyyttä ja huolehtimalla siitä,
että kaupungissa nyt olemassa olevia työpaikkoja pystytään
säilyttämään mahdollisimman paljon. Uskomme jokaisen
valtuustoryhmän allekirjoittavan tämän tavoitteen.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Asumiskustannukset ovat nousseet pääkaupunkiseudulla viime
vuosina huimasti. Vuokrasäännöstely lopetettiin vuonna 1995, ja sen
jälkeen vuokrat ovat pääkaupunkiseudulla nousseet Tilastokeskuksen
mukaan noin 60 %. Erityisesti yksityisten omistamien vuokra-asuntojen
vuokrataso on noussut huimasti. Pääsyy tähän on selvä: meillä on liian
vähän vuokra-asuntoja suhteessa kysyntään.

 

Helsingin asuntotuotanto on jäänyt pahasti jälkeen todellisesta
tarpeesta. Tilanne tuleekin korjata voimaperäisin keinoin tehostamalla
rakennustuotantoa. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute
muodostuu esteeksi Helsingin taloudelliselle kasvulle ja estää myös

esimerkiksi riittävän hoitohenkilökunnan saannin. Asuntojen puute
johtaa myös lisääntyvään liikenteeseen, kun yhä harvemmalla
lapsiperheellä on varaa asua Helsingissä. Tällöin he joutuvat
hakeutumaan kehyskuntiin edullisempien asuinkustannusten perässä.
Tämä puolestaan vaikuttaa kielteisesti pyrkimyksiimme hillitä
ilmastonmuutosta, sillä monien työpaikka on kuitenkin Helsingissä.

 

Asumiskustannuksiin liittyy vahvasti myös paljon keskustelua
herättänyt tonttien vuokrankorotuskysymys. Meidän täytyy muistaa,
että mahdollisten korotusten tulokset kaupungin tulopuolella alkaisivat
käytännössä näkyä vasta parin vuoden kuluttua.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Maahanmuuttopolitiikka on puhuttanut viime aikoina paljon. Me
kannatamme vastuullista, hallittua maahanmuuttoa, jossa
vastaanotettavien maahanmuuttajien määrä sopeutetaan käytettävissä
oleviin resursseihin. Meille perussuomalaisille vastuullinen
maahanmuutto ja kotouttamispolitiikka tarkoittaa ennalta määriteltyjä
resursseja, joista ei lipsuta.

 

Jos kaupunkiimme olisi tulossa 1 000 ihmistä ja meillä on resursseja
vain 200 henkilön vastaanottamiseen, vastuullisesti toimimalla otamme
200 hädänalaista, kotoutamme heidät kerralla ja kunnolla ja ohjaamme
muut 800 muualle Suomeen. Vastuuttomasti toimimalla otamme
vastaan kaikki 1 000 ja panemme 200 hengelle varatut resurssit
hoitamaan 800:aa ylimääräistä. Tilanne on tällöin sama, kuin jatkaisi
hyvää mehua vedellä, jotta se riittäisi kaikille. Jokainen kyllä saa
jonkinlaista mehua, mutta se on niin kovin laihaa ja makukin on pilalla,
siitä tulee vain paha mieli.

 

Hyvät valtuutetut.

 

Kaupungin tulojen väheneminen ja menojen kasvu pakottavat meidät
pohtimaan tarkkaan kohteita, joihin nyt panostamme.
Perussuomalaisten valtuustoryhmän mielestä kaupungin tulee
huolehtia myös riittävien peruspalveluiden, erityisesti sosiaali- ja
terveyspalveluiden saannista. On pitkällä tähtäimellä halvempaa
panostaa hädänalaisten kaupunkilaisten auttamiseen nyt eikä joskus
tulevaisuudessa. Suuret terveydenhoidon yksiköt eivät välttämättä
takaa hyvää ja laadukasta hoitoa.

 

Mielenterveyden avohoito tulee kyllä halvaksi yhteiskunnalle mutta ei
yksilölle. Kun yhdessä kupissa ovat harvojen huvit ja toisessa kupissa
kaupunkilaisten terveyspalvelujen turvaaminen ja lapsiperheiden

toimeentulo, on valinta meille hyvin selvä.

 

Hyvät valtuutetut.

 

Tähän loppuun toteaisin, että meillä päättäjillä on suuri vastuu siitä,
mihin me yhteisiä rahojamme käytämme. Meidän vastuullamme on 560
000 helsinkiläisen arki.

 

Kiitoksia.

 

 

Kunnioitettu puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Juuri tällaisena päivänä sopii pohtia sitä, mikä kunta on. Mehän
tiedämme, että kunta on käsitteenä jollakin lailla juridinen funktio,
itsehallinnollinen järjestelmä, puhutaan valtion suhteesta. Tässäkin
salissa on pyydetty valtiolta toimenpiteitä jne. Kunnan tehtävä on myös
moraalinen, aatteellinen ja poliittinen. Sen tehtävä on yhteisöllisyyden
ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttajana myös historiaan
perustuva.

 

Tänään on puhuttu lamasta paljon, on selvää. Pääministeri Matti
Vanhanen korosti muutama viikko sitten Kunnallisalan
kehittämissäätiön seminaarissa, että kaikesta huolimatta kotimainen
kuntatalous on kohtalaisen hyvin varustautunut vastaanottamaan
taantuman vaikutuksia. Talousongelmaisten kuntien määrä on laskenut
tasaisesti 2000-luvulla, ja kahden viime hallituksen aikana valtio on
lisännyt kuntien valtionosuuksia bruttona 3 miljardia euroa. Tämä pitää
sisällään, kuten pääministeri korosti, verokompensaatioita,
kustannusten jaon tarkistuksia ja täysimääräisiä indeksikorotuksia.

 

Emme tiedä vielä, miltä ensi vuosi 2010 näyttää. Taantuma etenee, se
on selvä, mutta tiedämme myös, että jossakin vaiheessa tulee valoa.
Verotulojen supistuminen, sen tiedämme, jyrsii ensimmäisenä kuntien
tulopohjaa, ja tässäkin kaupungissa meillä on historiallista kokemusta
yhteisöveron suhdanneherkkyydestä. Ministeri Kiviniemen nimi
mainittiin täällä, ja hän välitti tiedoksi, että politiikkariihessä päätettiin
juuri eilen, että kuntien osuus yhteisöverotuksesta, sitä ollaan
korottamassa tämän nykyisen hallituksen aikana, nimenomaan.

 

Välihuuto!

 

Eikös ole?

 

 

Työttömyys ja lomautukset mahdollisesti lisääntyvät, mutta tässä
tietysti meidän pääkaupunkimme oma kunnallishallinnon historia
osoittaa, että on osattu toimia yhteisöllisesti ja on osattu hoitaa
lamakaudet myös ns. viisaalla hallinnolla ja politiikalla. Meillä on tästä
kokemusta, luottakaamme siihen. Kuntien kannattaa juuri nyt
investoida, kun korot ovat alhaalla ja rakentamisen kustannukset
laskemassa. Tästä voidaan hyötyä nyt tulevaisuutta ajatellen.

Helsingin kaupungin taloustilanne on siis tällä vuosituhannella ollut
kohtalaisen kohtalainen. Ja siksi Keskustan valtuustoryhmän mielestä
on syytä pitää luottavaista suhdetta tulevaisuuteen ja tehtävä rohkeita
päätöksiä, vaikka näkymät eivät juuri tällä hetkellä ole kovin kirkkaita.
Tässä vaiheessa palvelutuotannon monipolvisessa ketjussa on
mahdollista tehdä rakenteellisia uudistuksia. Ja lähtökohtana on, kuten
täällä on viitattu, se, että monet kuntatyöntekijät eläköityvät ensi
vuosikymmenen aikana.

 

Tällaisenakin aikana täytyy nimenomaan pitää huolta
kuntatyöntekijöistä, ja tässä katsomme, että kuntatyönantajapolitiikka
vaikuttaa siihen, että ammattitaito säilyy ja siirtyy tässäkin
järjestelmässä eteenpäin. Huono työnantaja jää hännille, kun kilpailu
työntekijöistä lähivuosina kovenee. Helsingin kaupunki on Suomen
suurin kuntatyönantaja, ja jo nyt tiedetään, että suomalaisvoimin ei
työmarkkinatilanteessa enää pärjätä. Juuri siksi on panostettava entistä
voimakkaammin hyvään maahanmuuttajapolitiikkaan ja
muuttajaystävällisen ilmapiirin luomiseen. Helsingin kaupunki voisi
entistä reippaammin palkata uussuomalaisia erityistyötehtäviin, jotta
monikulttuurinen työskentely vahvistuisi eri väestöryhmien välillä.
Rasistisen ajattelun leviämiseen ei ryhmämme mielestä tässä
kaupungissa yksinkertaisesti ole varaa.

 

Viime vuosina on tähän kaupunkiin asemakaavoitettu lukuisia uusia
kaupunginosia, ja siksi rakentamiseen pääseminen on hyvin tärkeää.
Hyväksyimme noin vuosi sitten tässä salissa kunnianhimoisen
asuntotuotanto-ohjelman, ja on erittäin tärkeää, että nyt tehdään kaikki,
jotta asuntorakentaminen ei pysähdy. Keskustaryhmä pitää hyvin
tärkeänä, että Helsingissä mietitään edelleen keinoja
asumiskustannusten nousun hillitsemiseksi. Kaupungin oman
asuntotuotannon lisääminen on tärkeää.

 

Ryhmämme on jo esittänyt aikaisemmin, että yleisen kiinteistöveron
veroprosenttia pitää laskea ja tontinvuokrien korotuksia kohtuullistaa.
Asumisen hintaan vaikuttavista tekijöistä on viisasta tehdä
kokonaisvaltainen selvitys, jotta asukkaita kohdeltaisiin tasapuolisesti,

ja sitten tehdä tarvittavat poliittiset päätökset.

 

Keskustan valtuustoryhmä korostaa lisäksi, että talouden taantuma ei
saa haitata työtä lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyväksi. Lasten ja
nuorten hyvinvoinnin takaamiseen liittyvät lisäpanostukset ovat
välttämättömiä mahdollisen lamankin aikana. Siihen kuuluu erityisesti
kouluterveyshuollon kehittäminen niin, että tavoitteet asetetaan entistä
korkeammalle, jopa yli valtakunnallisten suositusten. Sitä edellyttää
Helsingin pääkaupunkiasema. Nuorten syrjäytymistä on edelleen
ehkäistävä, ja lapsiperheiden kotipalvelujen vahvistamista ryhmämme
on vaatinut jo vuosia. Pieniä muutoksia on tapahtunut, mutta paljon
tehtävää on edelleen jäljellä.

 

Hyvät valtuutetut.

 

Helsinkihän on maineeltaan sivistyskaupunki. Perusopetuksesta
käydään keskustelua samalla, kun juuri nyt yliopistoja uudistetaan
rakenteellisesti. Helsinki säilyy maan tärkeimpänä koulukaupunkina,
joskin joudumme ottamaan suhdetta nyt uuteen Aalto-yliopistoon. Se
on synnyttämässä haasteellista kilpailutilannetta pääkaupunkiseudulle
– haasteellista ja valitettavaa, sanon alan edustajana. Siksi
koulutuskysymysten tulee säilyä korkealla asialistalla. Kaikkien ja
kaikkien asteiden koulujen on säilyttävä houkuttelevina oppilailleen ja
opiskelijoilleen. Kouluturvallisuuteen ja hyvään henkeen on kiinnitettävä
huomiota myös opettajien ja henkilökunnan kannalta. Ja jälleen kerran,
koulujen muodostamassa pienoismaailmassa monikulttuurisuus on
käännettävä todelliseksi voimavaraksi.

 

Keskustan valtuustoryhmän mielestä pääkaupunkiseudun kuntien
yhteistyö on edennyt lupaavasti, kuten tässä viime viikkojen aikanakin
olemme voineet todeta, ja tänään. Erityisesti liikenteen ja muiden
palvelujen yhteisjärjestäminen tuottaa iloa ja hyötyä kaikille seudun
kaupunkilaisille. Ja uskomme, että palveluiden yhteiskäyttö yli
kaupungin rajojen tulee kasvamaan. Keskustaryhmä peräänkuuluttaa
yhteistyön tiivistämistä edelleen kaikin mahdollisin keinoin.

 

Ryhmämme pyrkii palveluissa tuottavuuden kasvuun ja siten
kustannusten säästämiseen. Kustannustehokkaat palvelurakenteet
ovat tulevaisuuden elinehto. Siksi tiukat raja-aidat hallintokuntien välillä
eivät palvele kaupungin asukkaita. On kehitettävä
palvelukokonaisuuksia ihmislähtöisesti. Miten ihmiset parhaiten tulevat
palvelluiksi? Katsomme, että ihmisten osallisuutta tässä prosessissa
tulee vahvistaa. Kunnan tehtävänä ei ole vain sairauksien hoitaminen
tai ongelmiin puuttuminen vaan kansalaisten hyvinvoinnin
vahvistaminen.

 

 

Kaupungin eri hallintokuntien on yhdessä palveltava helsinkiläisiä sekä
kuuntelemalla heitä että toimimalla yhdessä heidän kanssaan.
Avainkysymys onkin siksi, miten palveluiden tuottavuutta voidaan
nostaa ja miten palvelut järjestetään tänään ja tulevaisuudessa.
Tiedämme kaikki, että sosiaali- ja terveysmenot kasvavat nopeimmin.
Siksi tuottavuuden lisääminen ei saa tapahtua laadun kustannuksella.
Tässä jälleen ihmisten osallisuuden panostaminen on tavattoman
tärkeää. Hyvä palvelu on aina vuorovaikutteista, se ei voi olla
hallinnosta ylhäältäpäin tulevaa. Ja tässä hyvät palvelut tekevät juuri
meidän kaupungistamme kilpailukykyisen, ei vain Suomessa vaan koko
tällä Itämeren alueella.

 

Uudet toimintatavat sekä teknologian että hyvinvointiosaamisen
kentällä, niiden hyödyntäminen antaa mahdollisuuksia Helsingille, jos
hallintokuntien paikoin konservatiiviset rajat eivät ole esteenä.
Asukasnäkökulmaa toteuttaessa palvelut kohdistuvat oikein. Tämä on
tuottavaa toimintaa mielestämme. Asukasnäkökulma ei välttämättä ole
sama kuin kovaäänisten vaatimus ja yleisönosastokirjoitukset.
Asukasnäkökulma on jälleen kerran siirtymistä kaupunkilaisten tasolle
kohtaamisen, kumppanuuden ja vuorovaikutuksen merkeissä.

 

Ilmastokysymykset säilynevät tärkeinä taloudellisista suhdanteista
riippumatta. Edelleenkin painotamme sitä, että energiatehokkuus ja
ympäristökysymykset ovat tärkeitä kaikessa kaupungin toiminnassa.
On edelleen panostettava joukkoliikenteeseen, sen houkuttelevuuteen
ja kevyen liikenteen mahdollisuuksien kasvattamiseen. Merkittävä
kilpailutekijä on palvelutaso ja joukkoliikenteen nopeus. Pidemmällä
aikavälillä joukkoliikenteessä on panostettava bussiliikenteen
korvaamiseen raideliikenteellä, tällä niin monien helsinkiläisten
rakastamalla liikkumismuodolla. Tässä joukkoliikenteen
sähköistäminen ja palvelutason parantaminen ovat Helsingin
panostusta ilmastotalkoisiin.

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Katsomme, että elämme kiinnostavia aikoja ja juuri tässä on, voi sanoa
myös, Helsingin pääkaupunkiaseman sekä testi että voima. Uskomme,
että yhteistyöllä rakentamalla paremman tulevaisuuden visiota ja
näkökulmaa selviämme myös näistä vaikeista vuosista. Meidän
ryhmämme on valmis talkoisiin sekä henkisessä mielessä että
muutoinkin, ehkä nyt ei suoranaisesti asettumalla tykin ruoaksi tai tykin
ruoan kohteeksi, mutta yhdessä suojaudumme ja teemme parempaa
tulevaisuutta tänään tässä ja huomenna.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

 

Nyt on tärkeää, että Helsingin kaupungin poliittiset päättäjät pitävät
päänsä kylmänä sydämensä lämpiminä. Elämme nimittäin aikaa, jolloin
pelkäämme 1990-luvun alun laman kipeiden muistojen toistuvan
samalla, kun toivo taloudellisen tilanteen pikaisesta korjaantumisesta
loittonee loittonemistaan ja tulevaisuus on sumun peitossa. Tällaisena
aikana pelko saa helposti vallan ja esitetään yhä hurjempia visioita
tulevaisuudesta. Mutta kaikki ennustukset eivät pidä paikkaansa.

 

Muistatteko, kuinka vuoden 2008 kesän paikkeilla löytyi niitä, jotka kun
näkivät, että öljyn hinta nousee, löytyi sellaisia, jotka ennustivat, että se
nousee tuonne 250 dollariin barrelilta. EI tapahtunut kuitenkaan. Tänä
päivänä löytyy synkistelijöitä, jotka ennustelevat, että tässä vaivutaan
suurin piirtein pysyvään lamaan. Enpä usko, että hekään ovat
kuitenkaan oikeassa, vaikka tämän taantuman tai mahdollisen laman
syvyyttä emme vielä kokonaan tiedä.

 

Ihmiset ovat tulleet varovaisiksi, ja se on epäilemättä viisasta. Kun
rahaa on vähemmän käytettävissä ja tulevaisuus epävarma, ihmisten
tuleekin toimia siten, että heidän taloutensa kestää vaikean ajan yli.
Helsingin taloudellinen tila on kohtuullinen. Ilman valtion vuosituhannen
vaihteen toimia se olisi jopa hyvä. Suomen valtion taloudellinen tilanne
on varsin hyvä, kun sitä vertaa muihin EU-maihin. Siksi tässä
tilanteessa julkisella sektorilla, valtiolla ja omalla kaupungillamme
Helsingillä, on varaa olla joustava ja pehmentää ihmisten ahdistusta.

 

Haluamme korostaa joitakin asioita talousarviota vuodelle 2010
valmisteltaessa. Ensimmäinen asia liittyy työllisyyteen. Yhdysvalloissa
käytiin vuonna 1980 presidentinvaalikampanjaa varsin samanlaisessa
tilanteessa kuin viime syksynä. Tuossa vaalikampanjassa silloinen
haastaja, Ronald Reagan, tuli käyttäneeksi sanaa ”lama”, kun
talousoppineiden mielestä kyse oli vasta taantumasta, johon presidentti
Carter sivalsi takaisin, että eihän Reagan edes tiedä, mistä on kyse.
Mutta hetkeä myöhemmin haastajalle tuli uusi mahdollisuus, ja hän
muotoili jotenkin puhuttelevasti tämän taantuman ja laman välisen
eron. Hän sanoi, että taantumaksi voidaan kutsua sitä tilannetta, että
naapurisi joutuu työttömäksi. Lama on sitä, että sinä joudut työttömäksi.
Ja elpyminen alkaa siitä, että Jimmy Carter joutuu työttömäksi.

 

Se oli tietenkin tämä loppu poliittista propagandaa, mutta minä uskon,
että tässä on jotakin hyvin syvää ihmisten kokemuksesta. Taantuma on
sitä, että naapuri on työtön, mutta lama on heti, kun itse joutuu

työttömäksi.

 

On sanottu, että valtion leipä on pitkä mutta kapea. Julkinen sektori ei
pysty palkkatasossa kilpailemaan yksityisen sektorin kanssa mutta
työpaikan pysyvyydessä pystyy. Ihmiset säästävät tänä aikana
pelätessään työpaikkojensa puolesta. Siksi kaupungin toimet
työllisyyden hyväksi ovat merkittäviä sekä omien työntekijöiden
pitämisessä mutta myös työpaikkojen luomisessa. Työttömyyden
lisääntyessä tulisi myös pyrkiä siihen, etteivät molemmat perheen
aikuiset yhtä aikaa joutuisi työttömiksi ja täten koko perhe syrjäytyisi
merkittävästi.

 

Investoinnit tulee pitää korkealla tasolla, ja on tutkittava myös
mahdollisuutta niiden aikaistamiseen. Sellaisten investointien, jotka
kuitenkin on tehtävä, olisiko nyt aika kiirehtiä niitä? Päiväkotien ja
koulujen korjauksia voidaan kiirehtiä. On hyvä muistaa, että
taantumassa on sellainen positiivinen puoli usein, tai taloudellisessa
laskukaudessa, että sinä aikana syntyy usein lapsia enemmän kuin
muuna aikana, ja sehän vaatii taas päiväkoteja ja kouluja.

 

Kolmas asia, jonka haluamme nostaa esille, on ennaltaehkäisevät
toimet. 1990-luvun lama-aikana käytettiin paljon juustohöylää.
Kaikkialta pyrittiin leikkaamaan. Silloin Suomen taloustilanne ehkä
edellytti sitä, mutta säästöt ennaltaehkäisevissä toimissa muodostuvat
helposti kalliiksi myöhemmin. Niitä tulee sen johdosta välttää.

 

Neljäs asia liittyy velkaantumiseen. Kun meidän taloustilanteemme on
kohtuullisen hyvä ja yksityisen ihmisen pitää varautua siihen
henkilökohtaiseen työttömyyteen, joka voi keikauttaa koko perheen
talouden, niin tässä tilanteessa kaupungin tulee olla valmis aika
reippaaseenkin velanottoon, mutta samalla meidän tulee sitoutua
malttiin, kun täältä tullaan kerran ylös, koska joskus tämä on myös
maksettava.

 

Taantuma aiheuttaa automaattisesti suuren kustannuspaineen
budjetille. Tänä aikana emme odota, että kaupungilla on juurikaan
varaa lisäkustannuksia aiheuttavien uusien etuuksien antamiseen
kaupunkilaisille. Sanomme myös ”ei” veroprosentin nostolle tässä
vaiheessa. Se vähentäisi kulutuskysyntää ja heikentäisi ihmisten
taloutta. Toki on sanottava myös, että valtuustokauden aikana tätä on
myös voitava tarkastella uudelleen, jos tilanne menee kovin vaikeaksi.

 

Taantumassa on positiivisia puolia, joista yhden jo ehdin mainitakin,
mutta näiden uusien lasten lisäksi työpaikat saadaan usein täyteen,
bussinkuljettajien pula esimerkiksi on poistunut, sosiaali- ja

terveyssektorin vakanssit täyttyvät, ihmiset haluavat säästää
esimerkiksi ajamalla vähemmän autoa ja kiinnittämällä enemmän
huomiota autojen bensiininkulutukseen.

Tämäkin taantuma, tai tämä mahdollisuus, tulee myös käyttää hyväksi.
Taantuma laittaa meidät katsomaan peiliin ja antaa meille
mahdollisuuksia rakenteellisiin parannuksiin. Rakenteita on voitava
uudistaa. Tässä yhteydessä tulisi purkaa Helsingin laitosvaltaista
palvelurakennetta ja siihen liittyviä päällekkäisyyksiä. Esimerkiksi
vanhusten ympärivuorokautista hoitoa on sekä sosiaali- että
terveysvirastossa.

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

 

Taantuma on kyllä tunnistettava ja tunnustettava, mutta meidän ei
kannata siitä olla peloissamme. Riittää, kun toimimme järkevästi
kulloisessakin taloustilanteessa. Pyritään säilyttämään palvelutaso,
uudistamaan rakenteita ja sitoudutaan malttiin myös silloin, kun tämän
taantuman jälkilaskun aika on.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Talousarvion valmistelun tärkein kysymys tällä kertaa on tietenkin se,
mitä johtopäätöksiä teemme nykyisestä talouskriisistä ja lamasta. Onko
Helsingin vain sopeuduttava lamaan karsimalla menoja, vai voiko
kaupunki olla aktiivinen elvyttäjä?

 

Tämän kriisin juuret ovat toimintamallissa, jossa talouden kehitystä
ovat ohjanneet ihmisten tarpeiden ja käyttöarvojen sijasta markkina-
arvot, pörssikurssit, keinottelu erilaisilla odotusarvoilla. Tämän
kasinotalouden romahduksen laskuja maksatetaan nyt irtisanomalla
työntekijöitä, leikkaamalla sosiaaliturvaa ja heikentämällä julkisia
palveluja. Suomessakin hallitus maksattaa yritysten ja rikkaiden
verohelpotuksia nostamalla eläkeikää, murentamalla
Kansaneläkelaitoksen rahoitusta, vaatimalla kuntia tuottavuuden
nimissä vähentämään henkilöstöä ja ajamalla kuntien palvelujen
laajenevaa kilpailuttamista ja yksityistämistä, kuten valtioneuvoston
eilisistä päätöksistä olemme saattaneet lukea.

 

Helsingillä on monista muista kunnista poiketen varaa elvyttää. SKP:n

ja Helsinki-listojen ryhmä esittää, että talousarvioon valmistellaan 100
miljoonan euron elvytysohjelma. Ohjaamalla tähän tarkoitukseen rahaa
edellisten vuosien ylijäämistä ja liikelaitosten voitoista Helsinki voi
työllistää, lopettaa palvelujen alibudjetointia, poistaa työntekijöiden
palkkojen jälkeenjääneisyyttä ja elvyttää rakentamista.

 

Lama vähentää tietysti verotuloja siitä, mitä aikaisemmin on arvioitu.
Tällä perusteella ei Helsingissä ole kuitenkaan syytä ryhtyä karsimaan
menoja eikä nostaa kunnallisveroa. Helsingin kaupunki on tehnyt viime
vuosina jatkuvasti ylijäämää, kuten valtuutettu Bergholm täällä jo
aiemmin totesi. Näitä ylijäämiä on siirretty 2000-luvulla
toimintapääomaan ja kirjattu edellisten kausien ylijäämään yhteensä
noin miljardi euroa. Kaupungilla on miljardin euron kassatalletukset
tämän kehityksen tuloksena. Lainasaatavia on kaupungilla enemmän
kuin velkaa. Budjetin tulopuolta arvioitaessa kannattaa muistaa sekin,
että sieltä puuttuvat kokonaan Helsingin Energian voittovarat samoin
kuin valtionosuuksiin luvatut korotukset.

 

Hyvät valtuutetut.

 

Kaupungin talouden hyvinä vuosina sanottiin, että pitää säästää pahan
päivän varalle. Miksi nyt, kun näitä säästöön laitettuja varoja
tarvittaisiin, vaaditaan taas menojen leikkaamista tai sitten verojen
korottamista? Miksi miljardin euron ylijäämiä ei haluta vieläkään käyttää
palvelujen parantamiseen?

 

Useat valtuustoryhmät ovat täällä ja julkisuudessa esittäneet
valmiutensa kunnallisveron korottamiseen. Samat puolueet ovat
eduskunnassa tekemillään päätöksillä aiemmin leikanneet kuntien
valtionosuuksia 90-luvun jälkeisinä vuosina useilla miljardeilla.
Tällaisessa suuntautumisessa kunnallisveron korottamiseen on kyse
oikeistolaisesta veropolitiikasta. Siinä vähävaraisiin raskaimmin
kohdistuvaa kunnallisveroa kiristetään, samaan aikaan kun
työnantajien, pääoman omistajien ja hyvätuloisten verotusta valtion
puolella jatkuvasti kevennetään. Tällaisen epäsosiaalisen linjan sijasta
pitää eduskunnan nostaa pysyvästi kuntien valtionosuusprosentteja ja
tuntuvasti, samoin osuutta yhteisöverosta sekä saattaa pääomatulot
myös kunnallisveron piiriin.

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Helsingin kannattaa elvyttää. Näin voidaan välttää laskuja, joita
työttömyyden ja palvelujen leikkaamisen takia joudutaan muuten
maksamaan vielä pitkään laman jälkeenkin. Satoja miljoonia ei pidä
kuitenkaan hassata keskustatunnelin tai ydinvoimalaputken kaltaisiin

hankkeisiin. Investointeja tarvitaan peruskorjaamiseen, Raide-Jokerin
kaltaisiin hankkeisiin ja uusiutuvan energian investointeihin. Helsinki ei
saa laman varjolla luistaa ympäristövelvoitteesta, vaan
ilmastonmuutoksen torjuminen ja ekologinen kestävyys tulee olla
keskeisenä lähtökohtana kaikessa toiminnassa.

 

Talousarviovalmistelun pitää tietysti perustua palvelujen tarpeeseen.
Siitä onkin koottu meille paljon tilastotietoja. Hämmästyttävää on
kuitenkin se, että kaupunginhallituksen päätösesityksessä
budjettiraamin valmistelusta ei ole sanaakaan palvelujen saatavuuden
ja laadun turvaamisesta asukkaiden tarpeita vastaavasti.

 

Helsinki on alibudjetoinut jo monena vuonna erityisesti sosiaali- ja
terveyspalveluja. Se näkyy mm. päivähoitopaikkojen
riittämättömyytenä, vanhusten palvelujen puutteena, kohtuuttomina
jonoina mielenterveyspalveluihin, hammashoitoon, monille
terveysasemille jne. Lama tulee lisäämään perusturvan ja monien
palvelujen tarvetta. Tämä koskee esimerkiksi toimeentulotukea ja
harkinnanvaraista toimeentulotukea, päivähoitoa, lastensuojelua,
oppilashuoltoa, mielenterveyspalveluja, ehkäisevää sosiaalityötä ja
asunnottomuuden torjumista.

 

Alibudjetoimisen ongelmat siis kasvavat, ellei tässä tilanteessa tehdä
tasokorotus sosiaali- ja terveyspalvelujen määrärahoihin. Etenkin
terveys- ja vanhuspalvelujen eriarvoisuuden vähentämiseksi tarvitaan
tuntuvasti lisää resursseja ja myös maksuttomien palvelujen lisäämistä.
Maahanmuuttajien suomen kielen opetuksen ja kotouttamisen
määrärahojen alimitoittaminen on eräs esimerkki siitä, miten
alibudjetoiminen tuo säästöjen sijasta lisää ongelmia.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kuntatyönantaja on esittänyt henkilöstömenojen karsimista mm.
pidättäytymällä kunnissa palkkaamasta lisää työntekijöitä, jättämällä
täyttämättä avautuvia toimia ja matalatasoisella palkkalinjalla. Tällainen
suunta vain pahentaisi niin lamaa kuin työntekijöiden saamista ja
palvelujen hoitamista.

 

SKP ja Helsinki-listat esittää, että talousarvion elvytyspaketissa
varataan 30 miljoonaa euroa työntekijöiden palkkojen
jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi. Lisäksi esitämme työllistämiseen
lisää 10 miljoonaa euroa.

 

Ensi vuoden talousarvio tulee todennäköisesti olemaan viimeinen,
jossa valtuusto voi päättää joukkoliikenteen lippujen hinnoista.

Edellisen valtuuston enemmistöhän hyväksyi kaupunginjohtajien
sopimuksen, jolla päätösvalta joukkoliikenteestä siirrettiin
perustettavalle kuntayhtymälle, pieneen sisäpiiriin. Valtuuston onkin
myös tästäkin syystä aihetta linjata kaupungin edustajien toimintaa
kirjaamalla lippujen hintojen alentaminen budjettiin ja myös lähivuosien
taloussuunnitelmaan.

 

Kaupunginvaltuuston äskeisessä strategiaseminaarissa korostettu
asukaslähtöisyys edellyttää lähipalvelujen turvaamista. Päiväkoti,
peruskoulu, terveysasema, nuorisotila ja kirjasto ovat sellaisia
palveluja, joiden pitäisi löytyä kävelyetäisyydeltä. Lähipalvelujen
karsimisen sijasta tuleekin budjettiin varata lisää resursseja mm.
päiväkotipaikkojen lisäämiseksi ja lapsiryhmien pienentämiseksi.
Terveysasemien vähentämisen sijasta on vähennettävä lääkäreiden
vastuu väestö- ja terveysasemilla. Keskustakirjasto ei saa johtaa
lähikirjastojen tai niiden resurssien heikentymiseen.

 

Helsingin asuntojonossa on lähes 20 000 ihmistä, ja asuntotuotannon
romahtaminen vain pidentää jonoja. Valtiovalta on viime aikoina
keskittynyt lähinnä tukemaan niitä, joilla on varaa ostaa asunto, ja
järjestämään rakennusliikkeille edullisia tontteja, jotka ne voivat
myöhemmin myydä kovalla rahalla. Helsingin kaupunki tarvitsee tässä
tilanteessa oman rakennusosaston tai rakentamisen liikelaitoksen, jotta
erityisesti kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen riittämättömyyttä voidaan
poistaa.

 

Kaupunki voi myös hillitä asumiskustannusten nousua mm. luopumalla
kohtuuttomista tonttivuokrien korotuksista. Julkisuudessa on
harhaanjohtavasti esitetty, että tonttivuokrien korotusten
kohtuullistaminen vähentäisi kaupungin tuloja. Tosiasiassahan on
kysymys vain siitä, miten paljon kaupungin tulot kasvavat uusia
tonttivuokrasopimuksia tehtäessä. SKP:n ja Helsinki-listojen mielestä
kaupungin ei pidä tavoitella voittoa maan ansiottomalla arvonnousulla.
Myös kiinteistöviraston muilta kaupungin palveluilta perimiä ns. sisäisiä
vuokria pitää alentaa, koska niihin sisältyy korkea pääomavuokra,
vaikka tilat on hankittu jo verovaroilla.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Suurin osa helsinkiläisistä kokee mahdollisuutensa vaikuttaa
kunnalliseen päätöksentekoon vähäisiksi. Sen sijaan, että
keskittäisimme kuntaliitoksella valtaa entistä kauemmas asukkaista,
onkin syytä lisätä asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia mm.
osallistuvalla budjetoinnilla. Tässä mallissa, jota käytetään mm.
Sevillassa, Porto Alegressa ja kymmenissä muissa kaupungeissa

Euroopassa ja Etelä-Amerikassa, asukkaat voivat itse suoraan
vaikuttaa siihen, miten heidän asuinalueensa palveluja kehitetään.

Toinen demokratiahaaste on estää päätöksenteon siirtyminen yhtiöiden
ja kuntayhtymien hallituksille pois vaaleilla valituilta elimiltä. SKP:n ja
Helsinki-listojen ryhmä vastustaa aikeita yhtiöittää Helsingin Energia,
Palmia ja muita kaupungin toimintoja. Kaupungin ei pidä myöskään
kilpailuttaa ja yksityistää terveysasemia ja muita palveluja.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

 

Kuntaliitto on julkistamassaan kuntatalouden pelastusohjelmassa
huomauttanut aivan oikein, että käsillä oleva lama on erilainen kuin
viime lama ja että siksi sen nujertamiseksi on etsittävä uusia keinoja.
90-luvun lama juonsi enimmäkseen kotimaasta harjoitettuun talous- ja
rahapolitiikkaan. Käsillä olevan taantuman perusta on sen sijaan
globaalissa luottokriisissä.

 

Viime lama hoidettiin nopeilla ja voimakkailla säästöillä. Palveluita
supistettiin, henkilöstöä irtisanottiin, valtionosuuksia pienennettiin. Sen
sijaan, että olisi elvytetty, haettiin säästöjä, mikä osittain pahensi
lamaa. Suurimmat leikkaukset tehtiin vuosina -96 ja -97, kun pahin olisi
ollut jo ohi eikä palveluissa enää olisi ollut tinkimisen varaa.

 

Viime laman varjo on ollut pitkä ja raskas. 2000-luvun taitteessa
lisääntyneiden nuorten mielenterveysongelmien taustalta tutkijat ovat
löytäneet vanhempien taloushuolia ja niistä seuranneita muita ongelmia
– masentuneisuutta ja päihdeongelmia. Tämän päivän teini-ikäiset taas
syntyivät viime laman ollessa pahimmillaan.

 

Nyt käsillä olevan laman aikana peruspalveluiden merkitys jälleen
korostuu. Palvelut eivät ole kunnillekaan ainoastaan menoja.
Palveluihin panostamalla lisäämme palvelualojen työpaikkoja,
ennaltaehkäisemme syrjäytymistä ja vähennämme kuluja sosiaali- ja
terveyssektoreilla. Suuri syy lasten ja nuorten lisääntyneeseen
pahoinvointiin on edelleen viime laman väärissä säästöissä, kun
yhteisen edun nimissä tehtiin lukemattomia kipeitä mutta
välttämättömiä uhrauksia. Lapsiperheiden kotipalvelu lopetettiin ja
ryhmäkokoja kasvatettiin hyvinvointivaltion pelastamisen nimissä
pohtimatta lainkaan, minkä hinnan laman lapset tästä

pelastusoperaatiosta maksavat.

 

Lasten ja nuorten palveluista tärkeimpiä ovat kouluterveydenhoito ja
oppilashuolto. Nämä palvelut ovat avainasemassa, jos halutaan
vähentää ja ennaltaehkäistä koulupudokkuutta. Omat
talousarvioaloitteeni olen tehnyt nimenomaan näistä palveluista.

 

Opetustoimen sisällä parhaaksi koettu tapa ennaltaehkäistä
koulupudokkaiden määrän kasvamista on oppilaiden riittävistä
tukitoimista huolehtiminen. Riittävien tukitoimien takaaminen auttaa
niitä oppilaita, jotka nyt eivät saa lainkaan peruskoulun
päästötodistusta, eivät jatka opintoja peruskoulun jälkeen tai
keskeyttävät toisen asteen opintonsa. Tukitoimien parempi
toteuttaminen edellyttäisi koulupsykologien ja -kuraattoreiden määrän
kasvattamista niin peruskoulun, ammatillisen opetuksen kuin lukio-
opetuksenkin puolella.

 

Helsingin kaupungin psykologi- ja kuraattoriresurssit eivät täytä
Stakesin valtakunnallisia suosituksia. Stakesin suositus vuonna 2008
oli 600–800 oppilasta psykologia ja 600–800 oppilasta kuraattoria kohti
peruskouluissa. Lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa suositus oli
1 000 oppilasta psykologia ja 1 000 oppilasta kuraattoria kohti.
Ammattikorkeakouluissa on asetettu tavoitteeksi 2 000 oppilasta
psykologia kohti ja 2 000 oppilasta myös kuraattoria kohti. Nämä
suositukset sisältyvät sosiaali- ja terveysministeriön
opiskeluterveydenhuollon oppaaseen.

 

Helsingissä taso on ollut peruskoulujen osalta noin 1 000 oppilasta
psykologia kohden ja 1 000 oppilasta kuraattoria kohden, mikä sinänsä
on valtakunnallisessa vertailussa hyvä saavutus. Toisaalta
metropolialueella oppilasaines on muuta maata haastavampaa.
Helsinki ei myöskään yllä Stakesin suosituksiin, kuten ei myöskään
nuorisoasteen oppilaitoksissa, joissa psykologi- ja kuraattoritoiminta on
vielä kehittämisvaiheessa.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kouluterveydenhuolto kuuluu osaltaan perusopetuslain mukaisiin
oppilashuollon palveluihin. Helsingin kaupunki täyttää valtakunnalliset
suositukset terveydenhoitajien määrästä suhteutettuna oppilaiden
määrään muuta pääkaupunkiseutua paremmin. Ongelma on kuitenkin
se, etteivät suositukset ole todellisten tarpeiden tasolla. Helsingissä
myös oppilasaines on haastavampaa kuin muualla, kuten jo sanoin.

 

Viime vuonna 26 % helsinkiläisistä koululaisista koki, että

terveydenhoitajan puheille on vaikea päästä. Helsingissä viime vuonna
tehdyn kouluterveyskyselyn tulosten mukaan tyytymättömyys
kouluterveydenhoitoa kohtaan on vuodesta 2002 alkaen lisääntynyt.
Myös viime syksynä eri puolilla kaupunkia järjestetyissä nuorten
avoimissa foorumeissa nuoret toivoivat erityisesti terveydenhoitajien
parempaa saavutettavuutta.

 

Kokemusta terveydenhoitajien huonosta saavutettavuudesta koetaan
erityisesti kouluilla, joissa terveydenhoitaja on paikalla vain silloin
tällöin. Terveydenhoitajien läsnäolo koululla riippuu koulun
oppilasmäärästä, ja useissa tapauksissa terveydenhoitaja jakaa
työpäiväänsä tai -viikkoansa eri koulujen kesken. Oppilaan kannalta
ihanteellinen tilanne olisi, jos terveydenhoitaja olisi läsnä koululla
jokaisena koulupäivänä puolen päivän ajan. Kouluterveydenhoitajan
läsnäolo jokaisena koulupäivänä madaltaa avun hakemisen kynnystä ja
lisää oppilaiden mahdollisuuksia luoda luottamuksellinen suhde
aikuiseen, jolla on ammatilliset edellytykset auttaa ja tukea lapsia ja
nuoria sekä näin ennaltaehkäistä pahoinvointia ja syrjäytymistä.

 

Kiitoksia ja anteeksi, että ylitin aikani.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Käytämme usein Helsingistä ja sen naapurikunnista nimitystä
”metropolialue”, ja se luo tiettyä mielikuvaa dynaamisesta ja
hyvinvoivasta pääkaupunkiseudusta. Leipäjonot eivät mielestäni kuulu
metropoliin, ja niitä meillä on sekä Helsingissä että naapurikunnissa.
Osa leipäjonoista perustettiin 90-luvun laman jälkeen hätäavuksi,
avuksi, josta on tullut pysyvä toimintamalli. Leipäjonot ovat myös
kasvaneet tällä vuosituhannella, ja niiden odotetaan kasvavan edelleen
tämän vuoden loppuun mennessä ja ensi vuoden aikana.

 

Toimeentulotuki on yhteiskunnan viimesijaisin tuki. Toimeentulotuen
saajien määrä on tasaisen hitaasti vähentynyt Helsingissä, kunnes se
viime vuoden lopussa nousi jälleen kasvuun. Toisaalta Stakesissa
tehtyjen arvioiden mukaan toimeentulotuen saajien määrä olisi
suurempi, jos tuen ostovoima olisi 90-luvun alun tasolla.

 

Raija Julkusen mukaan vuosina -93–2005 reaaliansiotaso on noussut
32 % mutta toimeentulotuen taso on alentunut 4 %. Leipäjonojen sijaan
pitää Helsingissä lisätä tarveharkintaan perustuvaa toimeentulotukea,
johon sisältyy sekä täydentävä että ehkäisevä toimeentulotuki.

Leipäjonot eivät poistu sillä, että jonottajat sijoitetaan sisätiloihin, pois
silmistä, pois mielestä.

 

Omaishoidon tukea ja Kelan hoitotukietuuksia ollaan yhdistämässä
kokonaisvaltaiseksi tukipaketiksi. Sata-komitean pitäisi jättää
lakiesitykset huhtikuun loppuun mennessä. Omaishoidon tukeen
sisällytettävät palvelut jäisivät kuitenkin kunnan velvollisuuden piiriin.
Jos muutos tulee voimaan, on äärettömän tärkeää, että Helsinki on
varautunut hyvin asiaan ja tukipalvelut toimivat moitteettomasti. Onhan
ennustettavissa, että lähivuosina omaishoitajia tulee lisää jo pelkästään
ikäihmisten määrän kasvun vuoksi.

 

Jos omaishoidon tuki jää edelleen kunnan vastuulle, tulee budjetissa
huomioida riittävä määräraha omaishoidolle, sillä se on edelleenkin
laitoshoitoa ja palveluasumista edullisempi palvelu. Huomio tulee
kiinnittää myös erityislasten omaishoidon kysymyksiin, jotta ne todella
vastaavat yksilöidysti perheiden tarpeita.

 

Vanhuspalveluohjelma 2006–2009 on edelleen erittäin tärkeä ohjelma
ja perusta kuntamme vanhuspalveluille. Sen keskeisinä keinoina ovat
ikäihmisen toimintakyvyn ylläpitäminen ja vahvistaminen, kotona
asumisen tukeminen ja syrjäytymisen ja turvattomuuden
vähentäminen. Vanhusten palvelujen palvelurakenteen muutosta
jatketaan ja monipuolisen vanhusten keskuksen toimintamallin pilotointi
on aloitettu viime vuonna, ja se jatkuu vuoteen 2010. Tässä mallissa
vanhusten ei tarvitse toimintakyvyn heikentyessä siirtyä toiseen
hoitoyksikköön, vaan he saavat tarvitsemansa avun
palveluasumisessa.

 

Vanhuspalveluohjelma on siis edelleen hyvä pohja vanhuspalveluiden
järjestämiselle Helsingissä, myös vuoden 2009 jälkeen. Kotona
asumisen tukemiseksi on kuitenkin kotihoidon kapasiteettia lisättävä ja
kotihoidon henkilöstön hyvinvointiin kiinnitettävä huomiota, ja
henkilöstömitoituksen tulee olla kohdallaan. Mielestäni nyt ei pitäisi
tehdä muutoksia vanhuspalveluissa vaan riittävän määrärahan turvin
tulisi edetä vanhuspalveluohjelman mukaisesti. Vanhuspalveluiden
siirtäminen seniorisäätiöön olisi jälleen uusi organisaatiomuutos
keskeneräiseen palvelurakenteeseen.

 

Kehitysvammaisten helsinkiläisten yksilöllisen asumisen
kehittämishankkeeseen tulee varata riittävä määräraha myös ensi
vuodelle. Hanke on lähtenyt hyvin käyntiin, ja hanketta pitää laajentaa,
jotta laitoksista voitaisiin luopua vuoteen 2017 mennessä.
Tavoitteenahan on nykyaikaistaa helsinkiläisten kehitysvammaisten
asumista, kehittää päivätoimintaa sekä lisätä kehitysvammaisten

henkilöiden osallistumismahdollisuuksia ja itsemääräämisoikeutta.

 

Koulutettu ja työhönsä sitoutunut henkilöstö on Helsingin voimavara.
Työssä viihtymiseen ja jaksamiseen vaikuttavat mm. riittävä
henkilöstömäärä, palkkaus, työstä palkitseminen sekä työsuhteen
jatkuvuus. Meillä on edelleen työvoimapula sosiaali- ja
terveyssektorilla. Lama ei ratkaise tätä työvoimapulaa, ja edelleen
pitäisi panostaa vakinaisiin työsuhteisiin ja kohtuuhintaisiin
työsuhdeasuntoihin ammattitaitoisen työvoiman saamiseksi.