Arvoisa herra valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Pakkoalueellistaminen hajottaa perheet, pahentaa ilmastonmuutosta ja
tulee valtiolle tosi kalliiksi.
Pääministerin asettama alueellistamisen koordinaatioryhmä antaa
lausunnon valtion toimintojen siirtämisestä pois pääkaupunkiseudulta.
Jos ryhmä puoltaa ministeriön esitystä, tekee alueellistamispäätöksen
asianomainen ministeri yksin. Tämä ei ole demokratiaa eikä palvele
Suomen kokonaisetua.
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä on päättänyt, että Lääkealan
keskus perustetaan Kuopioon lääkehoitoprosessien tutkimus- ja
kehittämistoimintaa varten. Se on okei, mutta samalla ministeri Hyssälä
esittää Helsingin Mannerheimintiellä sijaitsevan, 120 työntekijää
käsittävän Lääkelaitoksen sekä Rohdon lopettamista ja toimintojen
siirtämistä Kuopioon. Lääkelaitoksen henkilökunnasta yli 90 % ei ole
valmiita siirtymään pois pääkaupunkiseudulta, ja ylijohtaja on eronnut.
Pakkosiirto vaarantaa lääketurvallisuuden ja kansalaisten terveyden.
Tämä on Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien lausunto
syyskuun lopulta.
Ne, jotka maksavat Lääkelaitoksen toiminnasta, eli lääkeyritykset sekä
lääketutkimusta tekevät tahot, pitävät mahdottomana, että
lääkevalvonta tapahtuisi Kuopiosta, koska siellä valitettavasti ei ole
yhtään lääkevalvonnan asiantuntijaa.
Myös liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla suunnitellaan
väylävirastojen yhdistämistä ja Turvallisuusviraston perustamista.
Nämä toiminnat siirretään pois pääkaupunkiseudulta. Mm. Avia
College, joka siis toimii Vantaan lentokentän yhteydessä, ajatellaan
siirrettäväksi Poriin, vaikka siellä ei ole kansainvälistä lentokenttää,
ilmailuturvallisuushallinto Kouvolaan ja Merenkulkulaitos, mm.
talvimerenkulku ja väylänpito, Rovaniemelle tai Lappeenrantaan ja
turvallisuusosasto Kotkaan. Merenkulkulaitos toimii Ruoholahdessa, ja
sen keskeytyksetön toiminta on ehdoton edellytys Suomen
kauppamerenkululle ja Vuosaaren sataman toiminnalle.
Ja, hyvät valtuutetut, Kuopiossa on valtion työpaikoista jo nyt
suurempi osa kuin Helsingissä, Kuopiossa 12,1 % ja Helsingissä 11,7
%, eli siellä on jo tarpeeksi valtion työpaikkoja.
Millaiset ovat Helsingin kaupungin suunnitelmat puolustaa
pääkaupunkiseudun asukkaita ja elinkeinoelämää vahingolliselta
alueellistamiselta?
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Vastauksena esitettyyn kysymykseen totean seuraavaa:
Pääministeri Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmassa todetaan
mm., että ”valtionhallinnon työpaikkojen alueellistamista jatketaan
aiempaa tasaisemmin maan eri osiin. Siirtymäkauden järjestelyjä
tuetaan taloudellisesti.” Valtakunnan hallitus toteuttaa kansallista
ohjelmaansa eduskunnan enemmistön luottamuksen turvin. Julkisessa
keskustelussa, jota asiasta on käyty, ei olemassa olevien toimintojen
siirtämisen tueksi ole useinkaan voitu esittää kestäviä taloudellisia tai
toiminnallisia perusteita. Kyse on poliittisista linjauksista.
Helsingin kaupungin tehtävänä on palvella pääkaupunkina koko
Suomea parhaalla mahdollisella tavalla. Valtion keskushallinnon
toimintakyky ja tehokkuus ovat Suomen kilpailukyvyn perustekijöitä.
Kaupunki haluaa toimillaan vaikuttaa siihen, että valtionhallinnolla on
Helsingissä erinomaiset toimintaedellytykset.
On sekä Helsingin että koko maan edun mukaista, että valtion
virastojen alueellistamissuunnitelmiin liitetään perusteelliset selvitykset
siirtojen vaikutuksesta hallinnon tehokkuuteen ja palvelukykyyn.
Helsingin kaupunki osallistuu asiasta käytävään yhteiskunnalliseen
keskusteluun ensisijaisesti tuottamalla asiatietoa valtion
hahmottelemien ratkaisujen vaikutuksista alueella. Tällä tavoin tuetaan
toimijoita sekä kansallisen politiikan kentällä että elinkeinoelämän
piirissä.
Kaupungin edustajat toteuttavat käytännössä päivittäin edunvalvontaa
kaupunginvaltuuston linjausten mukaisesti omilla toimialoillaan.
Parhaillaan on käynnissä mm. valtiovarainministeriön vetämä
valtionosuuslainsäädännön uudistuksen valmistelu, jolla on tiivis yhteys
aluepolitiikan kokonaisuuteen. Kaupungin asiantuntijoita kuullaan
eduskunnan valiokunnissa eri yhteyksissä lainsäädännön
valmistelussa, ja yhteydenpito ministeriöihin Helsingin näkemyksen
esille tuomiseksi on aktiivista.
Lääkelaitoksen toimintojen siirtoon liittyvässä asiassa vastuullinen
ministeriö on tehnyt päätöksensä, jonka seurauksena osa
henkilökunnasta on ilmoittanut vaihtavansa työpaikkaa.
Pääkaupunkiseudun elinkeinopoliittisessa yhteistyössä on luotu
edellytyksiä mm. biolääketieteen alan tutkimuksen ja yritystoiminnan
kehittymiselle. Tämä saattaa helpottaa Lääkelaitoksen henkilökunnan
työllistymistä Helsingissä uusissa tehtävissä.
Arvoisa puheenjohtaja.
Todellakin alueellistamisen käsikirjassa, joka on viime kesältä,
todetaan, että alueellistamisen tulisi edistää tuottavuutta. Tätä ei
missään tapauksessa tule tapahtumaan Lääkelaitoksen kohdalla eikä
väylävirastojen kohdalla, sillä eri väylävirastojen pääjohtajat ovat
todenneet, että väyläviraston sijoittaminen muualle kuin
pääkaupunkiseudulle aiheuttaa 100 miljoonan euron lisäkustannukset
vuodessa. Energia- ja ilmastoasioissa alueellistaminen aiheuttaa
lisääntyviä hiilidioksidipäästöjä, koska nämä ihmiset pendelöivät
jatkuvasti Suomen eri kaupunkien välillä. Ja työvoiman
kohtaamattomuus tapahtuu myös näiden virastojen hajasijoittamisessa,
koska esimerkiksi Kuopiossa ei valitettavasti ole lääkevalvonnan
asiantuntijoita.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Sirpa Asko-Seljavaara on jälleen kerran tehnyt hyvän ja asiallisen
kysymyksen. Kuten todettiin, päätöksenteko alueellistamisessa
tapahtuu hallituksen sisällä ja hallitusohjelmassa on määritelty tavoite
henkilöstösiirroille ja päätöksentekomenettely. Jotta tällaisia sanoisinko
järjettömiä alueellistamisehdotuksia, joita tehdyssä aloitteessa
käsitellään, ei voisi tehdä, olisi hallitusohjelmassa pitänyt tarkemmin
määritellä alueellistamisen periaatteet ja miten niitä pistetään
käytäntöön.
Alueellistamista voisi parhaiten hyödyntää uusia virastoja ja laitoksia
perustettaessa tai toisaalta toimivien laitosten tukitoimintojen kohdalla.
Kaupungin vaikutusmahdollisuus näissä tapauksissa ei ole kovin suuri.
Kyllä katse kääntyy enemmänkin Helsingin ja Uudenmaan
kansanedustajien suuntaan ja pääkaupunkiseudulla oleviin hallituksen
ministereihin. Tuntuu oudolta, että Lääkelaitoksen toiminnan
pääasiallisilla rahoittajilla ei myöskään ole tässä siirtokysymyksessä
minkäänlaista päätösvaltaa.
Palvelutason heikkenemisellä, kustannusten nousulla, osaamisen
menettämisellä ja henkilöstölle aiheutuvilla ongelmilla ei hallituksen
päätöksenteossa näytä olevan mitään merkitystä. Itse kannatan
Lääkelaitoksen osalta Jussi Huttusen mallia, jonka mukaan Kuopioon
siirrettäisiin vain lääkkeiden vaikuttavuutta ja taloudellisuutta koskeva
tutkimus ja hyvien käytäntöjen kehittäminen.
Arvoisa puheenjohtaja.
Minulla kyllä meni tee todella väärään kurkkuun, kun luin tämän
ensimmäisen kysymyksen, jossa valtuutettu ja kansanedustaja Sirpa
Asko-Seljavaara Kokoomuksesta kysyy Helsingin kaupungin
virkamieheltä, mitä hän voisi tehdä eduskunnassa ja millä tavalla hän
voisi vaikuttaa omassa eduskuntaryhmässään sinne valtioneuvoston
suuntaan asioihin. Hyvin erikoiseksi asian tekee juuri se, että
valtioneuvosto tekee näitä päätöksiä, vaikka kysymys on yhden
hallintokunnan päätöksestä, niin ilman muuta koko valtioneuvosto on
tietoinen asiasta. Ja millä tavalla Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki
Katainen on asiaan suhtautunut? Ymmärtääkseni Kokoomuksen kanta
on se, että Kuopio on hyvä paikka Lääkelaitokselle. Vihreiden
puheenjohtaja on vähän ollut samaa mieltä asiasta.
Toki julkisuuteen tulee vahvasti kahta, kolmea, neljää kantaa siitä,
missä ja miten asioita pitäisi tehdä. Tiedän, että myös edellisten
hallitusten aikana alueellistamisen jakaa sekä kansanedustajia että
kansaa, mutta niitä voi tehdä monella tavoin. On olemassa myös hyviä
esimerkkejä siitä, millä tavalla alueellistamisessa on onnistuttu
yliopistojen kohdalla ja monen muun eri toiminnon kohdalla. Tässä
tapauksessa kysymys ei myöskään vastaa siihen hallituksen
tuottavuusohjelmaan, jossa itse asiassa tulee käymään ? .
Tässä on vielä sellainenkin asia, että kun julkisuuteen on tullut tieto,
että vuokrasopimuksia täällä pääkaupunkiseudulla on tehty pikkuisen
pidemmäksi aikaa kuin muutamaksi vuodeksi, niin hallituksen sisällä ei
taida olla tiedonkulku missään määrin kohtuullista. Olisi toivottavaa,
että kansanedustajat täällä valtuustossa voisivat myös tehdä niitä
toimia siellä Arkadianmäellä ja kysyä omilta ministereiltään, mitä he
voisivat asian eteen tehdä. Täällä valtuustossa tähän on vähän
hankalampi vaikuttaa.
Kiitos puheenjohtaja.
Mielestäni tässä on valtuutettu Asko-Seljavaara puuttunut
helsinkiläisten kannalta tärkeään asiaan. Ja jos tässä pysytään ihan
Helsingin ja helsinkiläisten näkökulmassa, niin pääkaupunkiseutuhan
on menettänyt tähän mennessä jo 3 400 työpaikkaa valtion virastojen
alueellistamisen myötä ja lisää on vain luvassa. Harva työntekijä
kuitenkaan loppujen lopuksi lähtee sinne työpaikkansa perään
maakuntaan, ja näin työpaikkansa menettäneiden olisi löydettävä tältä
samalta alueelta uudet työpaikat, mikä ei välttämättä ole helppoa, kun
suuri joukko saman alan ammattilaisia yhtä aikaa alkaa hakea työtä.
Kaupunginjohtajahan oli vastauksessaan tämän suhteen suhteellisen
positiivinen, ja tietysti se rauhoittaa mieltä, mutta pidän tätä kuitenkin
suurena ongelmana.
Tietysti työntekijän ja hänen perheensä ongelmat on luku sinänsä.
Tässä työntekijä sitoutuu aika lailla työnantajaansa muuttamalla työn
perässä, kun sitten, jos tuleekin toisiin aatoksiin tai haluaa vaihtaa alaa,
sieltä paikkakunnalta ei välttämättä sitä samaa, koulutusta vastaavaa
tehtävää löydy ja paluu takaisin voi olla esimerkiksi asuntojen hintojen
vaihdellessa aika vaikeaa, löytää sitten Helsingistä itselleen asuntoa.
Tietenkin sama ongelma sitten vielä puolison kanssa, eli siinä joutuu
työntekijä tekemään aika lailla kompromisseja. Ja yhtenä positiivisena
puolenahan onkin sitten kerrottu tämä työntekijöiden hyvä pysyvyys,
mutta se tapahtuu kyllä yksilöllisyyden kustannuksella.
Kunnollisten metropolialueiden kehittyminen parantaa itse asiassa koko
maan kilpailukykyä ja hyvinvointia, ja ainoa tällainen metropolialue
Suomessa onkin pääkaupunkiseutu. Valtionhallinnon tehtävät ovat
myöskin yleensä sellaisia, että fyysinen läheisyys metropolialueeseen
ja hyviin liikenneyhteyksiin helpottaa tehtävien hoitamista. Ja siinäkin
mielessä on järkevää, että tällaiset virastot sijaitsevat Helsingissä.
Arvoisa puheenjohtaja.
Valtakunnan hallitusohjelmassahan on kaksi keskenään ristiriitaista
politiikkaohjelmaa, eli metropolipolitiikka ja tämä alueellistamispolitiikka.
Ja tämä on nyt osoitus siitä, että metropolipolitiikka on aika perverssiä,
jos sitä hoidetaan alueellistamispolitiikan kautta. Tässähän ei ole kyse
oikeastaan mistään muusta kuin siitä normaalista kepulaisesta
pääkaupungin kuppaamisesta, ja näin sitä sitten toteutetaan käytännön
tasolla.
Kun ekonomistina mietin sitä, että miten esimerkiksi nämä valtuutettu
Asko-Seljavaaran esiin nostamat hankkeet suhtautuvat tähän
tuottavuusohjelmaan, niin jos nämä näin toteutetaan niin kuin tässä
ohjelmassa on mainittu, niin tuottavuus ei kyllä nouse vaan laskee. Eli
näillä ei ole mitään tekemistä kustannustehokkuuden kanssa, nämä
eivät tuo mitään säästöjä. Päinvastoin, tilakustannus nousee,
matkakulut nousevat, aikakulut kasvavat ja vielä hiilidioksidipäästöt
kasvavat. Itse olen miettinyt, että mikä voisi olla sellainen toiminto,
jonka pääkaupunkiseudulta voisi siirtää muualle Suomeen
aiheuttamatta mitään vahinkoa. Löysin yhden ainoan, ja se on
Keskustapuolueen puoluetoimisto.
Arvoisa puheenjohtaja.
Minustakin, kuten valtuutettu Bryggare, tämä kysymys olisi
tehokkaampi, jos se tehtäisiin eduskunnan kyselytunnilla
hallituspuolueen edustajan toimesta.
Kuuntelin kaupunginjohtaja Pajusen, Suomen ainoan ylipormestarin,
vastausta, ja se oli kyllä ylipormestarille sopiva, hienotunteinen,
kohtelias vastaus mutta mielestäni hiukan alistuva ja pliisu tässä
salissa, koska kyllä minusta helsinkiläisillä on oikeus kotiseutuun ja
kotipaikkaan ja helsinkiläisillä valtuutetuilla pitää olla oikeus pyrkiä
pitämään kiinni niistä työpaikoista, jotka täällä ovat. Ja sitten pitää
muistaa, että kun valtion laitosta siirretään, se ei ole
kappaletavaravarasto, jossa hyllyt puretaan ja purkit otetaan ja viedään
rekkaan tai junanvaunuun, vaan on kysymys syvästä
asiantuntijaorganisaatiosta, ihmisistä, jotka ovat tulleet tänne junalla
ehkä sieltä Kuopiosta hakemaan parempaa elämää, juuttuneet tänne,
ja täällä on perhesiteet ja sukulaissiteet. Ja sitä paitsi nämä laitokset,
valtion laitokset, ne ovat verkottuneet tänne pääkaupunkiseudulle ja
kansainvälisiin yhteyksiin, ja on vaara, että asiantuntijuus tulee
Finnairin lennoilla Kuopion ja Helsingin välillä liikkumaan tai junassa
tuolla VR:n radalla Kuopion ja Helsingin välillä. Eli asiantuntijuus ei
siirry niin, että päätetään, että näin tapahtuu. Ja kyllä helsinkiläisillä
valtionhallinnon työntekijöillä tulee olla oikeus valita myös oma
asuinpaikkansa.
Sitten minä vielä ehdotan, että kaupunginjohtaja Pajunen, voisitteko
harkita, että menisitte Kuopion torille väittelyyn kollega Parosen kanssa
mutta ei savon kielellä?
Arvoisa puheenjohtaja.
Täällä salissa varmaan vallitsee aika suuri yksimielisyys siitä, että
Lääkelaitoksen alueellistamispäätös ei ole järkevä. Tosin valtuutettu
Kolbe mielestäni puolusteli sitä mielipidepalstalla, että ei ihan täyttä
yksimielisyyttä. Mutta mielestäni päätös on osoitus siitä, että ministerillä
on Suomessa valtaa ja voi tehdä myös järjettömiä päätöksiä, ei toki
yksin. Ja tiedän, että Kokoomuksen puheenjohtaja,
valtiovarainministeri, joka on Kuopion naapurikunnasta, on tätä kyllä
vahvasti tukenut.
Se, että miten kaupunki asiaan voisi vaikuttaa, niin fakta-argumentithan
eivät ole menestyneet. Jos fakta-argumentteja olisi tässä päätöksessä
haluttu käyttää, niin silloinhan selvityshenkilö tämän alueellistamisen
osalta olisi tutkinut myös Helsinkiä vaihtoehtona eikä vain Oulua ja
Kuopiota. Jos ajatellaan tulevia alueellistamishankkeita, tietysti voisi
olla hyvä, että helsinkiläisillä tai pääkaupunkiseudun kansanedustajilla
olisi käytössä vähän tilastoa siitä, miten valtionhallinnon työpaikat
suhteessa asukaslukuun Suomessa sijoittuvat. Ymmärtääkseni
pääkaupunkiseutu ei tässä vertailussa kauhean hyvin pärjää.
Helsingin kaupungin kannalta tässä päätöksessä on osana ROHTO-
keskuksen siirto, ja Helsingin kaupungin terveysvirastohan tekee
yhteistyötä ROHTO-keskuksen kanssa. Tämän
alueellistamispäätöksen myötä sieltä on kadonnut 9 hengen
henkilökunnasta 15 %, ja sen vuoksi minä toivoisin, että helsinkiläiset
ministerit ja kansanedustajat pyrkisivät vaikuttamaan vielä siihen, että
ROHTO-keskusta ei sinne Kuopioon tämän osana siirrettäisi, koska
esimerkiksi selvityshenkilö Huttunen ehdotti sitä sinne terveyden- ja
hyvinvointikeskukseen, joka myöskin mielestäni tarvitsisi ROHTO-
keskuksen asiantuntemusta terveyskeskustyön kehittämisessä.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Valitettavasti me emme tästä asiasta saa päättää, vaikka tekisimme
ehkä viisaampia päätöksiä kuin ministeri. Helsingin kannalta kyse ei
varmaankaan ole niinkään työpaikkojen saamisesta tai
menettämisestä, koska todennäköisesti näihin tiloihin tulee uusia
työpaikkoja, ja sen takia muissakin maakunnissa pitäisi kehittää sitä
omaa toimintaa eikä odottaa kannettua vettä kaivoon.
Huoli on tässä ennen kaikkea siitä, mitä tapahtuu lääkevalvonnalle ja
lääketurvallisuudelle. Sattumalta tunnen eläinlääkinnän alaa ja tiedän,
että viidestä eläinlääkäristä, jotka lääkelaitoksessa ovat, yksikään ei
lähde Kuopioon. Heillä kaikilla on perheet täällä, ja he etsivät uusia
töitä jo nyt. Todennäköisesti he eivät ole siellä edes perehdyttämässä
uusia työntekijöitä alaan, joka on erittäin spesifi ja johon ei voi pelkällä
lisensiaatin peruskoulutuksella mennä, jos aikoo asian kunnolla hoitaa.
Eli kyllä täällä on uhattuna Suomessa eläintautivapaus,
elintarviketurvallisuus, eläinlääkkeiden saatavuus ja lääkkeiden
turvallinen käyttö.
Lisäksi tässä työssä on jo Helsingissä sijaitessa iso matkustusrasite,
koska Lontoossa joudutaan käymään säännöllisesti, saati
tulevaisuudessa, kun siihen tulee vielä Kuopio-Helsinki-väli.
Henkilökohtaisesti muistan kyllä katkeruudella eläinlääkiksen
pakkosiirtohankkeita ja tiedän, että Katainen niitä silloin kannatti, mutta
onneksi Kokoomusryhmä oli tuolloin kokonaisuudessaan viisaampi.
Arvoisa puheenjohtaja.
Olen kysyjän kanssa täsmälleen samaa mieltä Lääkelaitoksen siirron
järkevyydestä mutta en tästä kysymyksen loppuponnesta, jossa
ajatellaan, että tämä olisi jollakin tavoin Helsingin kaupungille ja sen
elinkeinoelämälle ja asukkaille vahingollinen. Minusta tätä perustetta ei
pitäisi käyttää, koska siinä on asetuttu ikään kuin näiden muiden
kaupunkien elinkeinoelämän tavoitteiden kannalta vastakkain.
Helsingille ei tästä itse asiassa ole mitään haittaa sen takia, että
meidän kasvumme ja toimintamme ikään kuin pullonkaulana on
asuntopula ja kun täältä lähtee valtion virkamiehiä pois niin tänne tulee
muualta Suomesta elinkeinoelämää tilalle. Sen sijaan tässä pitäisi
katsoa, meidän pitäisi pohtia tätä suomalaisina ja valtion kansalaisina
ja pohtia sitä, että valtio kärsii, Suomen kansatalous kärsii ja tietysti
nämä yksittäiset ihmiset, jotka eivät siis pakkosiirry vaan menettävät
työpaikkansa, he kärsivät tästä. Mutta siinä mielessä tällaista
aluepolitiikkaa, että Helsingin etu vastaan Kuopion etu, tätä asetelmaa
ei kannattaisi tehdä, koska sen vastakkainasettelun me häviämme.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Voi hyvät hyssälät sentään. Tällainen pienisieluinen alueellistaminen
on hyväksytty hallitusohjelmassa, eli kaikki hallituspuolueet ovat
Lääkelaitoksen siirtämisen kannalla. Jos Kokoomus, Vihreät ja Rkp
eivät kannata Lääkelaitoksen siirtoa, estäkää se siirto, teillä on
enemmistö. Se on ihmeellistä, että helsinkiläisillä ministereillä ei ole
voimaa puolustaa Helsinkiä.
Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelma on killissä, pahasti killissä.
Liikenneministeriönkin kaikki nämä elvytyshankkeet, investoinnit
suuntautuvat Joensuuhun ja Kuopioon. On ihan ilmeistä, että
pääkaupunkiseudulla on tarve niihinkin. Keskustapuolue saa koko
Suomen vahingoksi edistettyä pienisieluista alueellistamista, ja muut
hallituspuolueet, Vihreät, Kokoomus ja Rkp eivät näköjään pysty, halua
tai eivät pysty, estämään näitä hankkeita, vaikka heillä on enemmistö
hallituksessa. Kummallista.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Täytyy sanoa, että on perin merkillistä todellakin, että kansanedustaja,
valtuutettu Asko-Seljavaara tulee Helsingin kaupunginvaltuustoon
kysymään tukea oman hallituksensa päätöksille.
Välihuuto!
Hallitusohjelman mukainen päätös, se on hallitusohjelman mukainen
päätös, kuten täällä myös ensimmäisessä puheenvuorossa todettiin,
että tämä on hallitusohjelman mukainen päätös. Ja hallitus ei voi siitä
lipsua yhden ministerin taakse. Siitä näkökulmasta on tosi merkillistä
tämä keskustelu. Voisin Helsingin kaupunginvaltuutettuna antaa Asko-
Seljavaaralle terveisiä, että nyt kun tätä elvytyspakettia kasataan ja
lisäbudjetti on tulossa perjantaina ulos, niin toivottavasti Asko-
Seljavaara muistaa omassa hallitusryhmässään ja hallituksessa ajaa
läpi sen, että Helsinki saa myös siinä lisäbudjetissa lisätukea.
Hallituksen tavoite on siirtää tällä vaalikaudella 4 000–8 000 valtion
työpaikkaa pois pääkaupunkiseudulta, ja tämä hallituksen operaatio
koskettaa työntekijöitä, heidän puolisoitaan ja lapsiaan, väestöryhmää,
joka vastaa kooltaan jopa kolmea Nurmeksen kokoista kaupunkia. Sen
takia kuuntelin hiukan ihmeissäni kaupunginjohtajan vaisua
puolustusta, että Lääkelaitoksen tulisi sijaita pysyvästi Helsingissä. Ja
hieman kyllä ihmetyttää myös, että Vihreät eivät nousseet hallituksessa
vastustamaan tätä päätöstä, että Lääkelaitos siirretään pois
Helsingistä.
Tuntuu kuin yleensäkin Suomen valtionhallinnossa elettäisiin
kivikauden tasolla. Kun yritykset suunnittelevat toimintastrategiaansa,
ne pyrkivät toimimaan taloudellisesti tehokkaasti, parantamaan
toiminnan laatua ja miettivät erityisesti, mitkä ovat heidän vahvuutensa.
Kaikkein tärkeintä yritysten strategisessa ajattelussa on pitää kiinni
avaintyöntekijöistä. Ministeri Hyssälä toimii aivan päinvastaisesti:
Lääkelaitoksen muutto tehdään, maksoi mitä maksoi. Ydintyöntekijät
saavat mennä, palvelutason romahtamisesta ei kanneta lainkaan
huolta. Lääkelaitoksen parinsadan työpaikan siirtämisellä ei nosteta Itä-
Suomen taloutta nousuun. Sinne on perustettava uutta tuotantoa ja
uutta teollisuutta.
2000-luvun demokratiaa ei ole se, että kansalaisten on toteltava
nöyrästi päätöksiä, jotka eivät perustu tosiasioihin, nimittäin STM:n
vuoden 2005 muistiossa todettiin, että Lääkelaitoksen tulee
ehdottomasti sijaita Helsingissä. Ihmisillä on oltava oikeus tulla
kuulluksi ja että he pystyvät vaikuttamaan siihen päätöksentekoon, joka
koskee heitä ja heidän työpaikkaansa ja oikeuttaan asua omassa
kotikaupungissa.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Jos näitä valtionhallinnon alaisia virastoja ja laitoksia halutaan
alueellistaa, on aivan eri asia harkitaan uudelle, perustettavalle
organisaatiolle sijaintipaikkaa myös jostain muualta kuin
pääkaupunkiseudulta kuin siirrellä jo olemassa olevia virastoja ja niiden
työntekijöitä paikasta toiseen. Alueellistamiselle pitäisikin ensi tilassa
laatia jonkinlaiset pelisäännöt.
Ihmisjoukon siirtäminen juuriltaan aiheuttaa paljon epävarmuutta ja
ahdistusta paitsi siirron kohteeksi joutuneille myös heidän perheilleen.
Ei ole helppoa aloittaa elämää täysin uudessa ympäristössä,
paikkakunnalla, jota ei ole itse valinnut asuinpaikakseen. Toisaalta
suurella osalla siirrettävien organisaatioiden työntekijöistä ei ole
mahdollisuutta halutessaankaan muuttaa uudelle paikkakunnalle;
toisen puolison työ, varojen riittämättömyys, kahden asunnon
ylläpitäminen tai muu sellainen seikka voi olla esteenä. Huonosti
organisoidulla alueellistamisella aiheutetaan turhaa kärsimystä
virastojen työntekijöille ja heidän lähipiirilleen sekä voidaan tuottaa
korkeasti koulutettuja työttömiä ja jopa vaarantaa virastojen toiminnan
laatu.
Sirpa Asko-Seljavaaran kysymys on oikeutettu, sillä kuntalaki velvoittaa
luottamushenkilöitä edistämään kunnan ja sen asukkaiden parasta.
Kiitos.
Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja.
Tämä Lääkelaitoksen siirtohan on aivan selvästi järjetön päätös, jolle
tästä salista ei näytä löytyvän minkäänlaista kannatusta, tai ainakaan
edes Keskustapuolueen ja Rkp:n edustajat eivät kehtaa avata suutaan
tässä keskustelussa, kun sen verran kai hävettää, toivottavasti edes
hävettää vähän omien ministereiden puolesta.
On aivan turha täällä kaunistella asiaa ja syyttää yhtä ainoaa
ministeriä. Hallitusohjelmassa te olette, Kokoomus ja Vihreät myös,
hyväksyneet nämä pelisäännöt, joiden mukaan ministeri voi tällaisia
järjettömiä päätöksiä tehdä. Jos te oikeasti olette sitä mieltä, että tämä
päätös on järjetön ja tämäntyyppisiä ei saa jatkossa tehdä, te kyllä
edellytätte, että teidän puheenjohtajanne avaa hallitusohjelman muun
muassa tämän alueellistamiskohdan osalta niin, että pelisääntöjä
muutetaan, että tällaisia ei tule. Aika vaikea teidän on tietysti
puolustella, kun tämä on yhtä älytön tämä koko hallituksen tai valtion
tuottavuusohjelma, joka ei kyllä muuta tuota kuin tuskaa ja työttömiä. Ei
voi hallituksessa olla äänettömänä yhtiömiehenä vaan kyllä täytyy olla
myös kanttia kantaa sitä vastuuta niistä päätöksistä.
Valitettavasti metropolipolitiikka hallitusohjelmassa on vielä toistaiseksi
ainoastaan kuplalupaus, toivottavasti siitä jotakin tulee. En kuitenkaan
jaksa olla kauhean optimistinen, ja siksi mielestäni taitaa olla aika, että
Helsinki lähtee taas karvalakkilähetystönä – siitä taitaa ollakin jo 14, 15
vuotta, kun Ahon hallituksen aikana edellisen kerran
karvalakkilähetystö Helsingissä oli. Ehkä voi olla nyt jo korkea aika
lähteä liikkeelle. Kuopiota minusta tästä on turha syyttää. Kuopiossa on
osaamista mutta ei valitettavasti tämän alan osaamista riittävästi, jotta
millään tavalla voisi tätä siirtoa perustella.
Arvoisa puheenjohtaja.
Lääkealan keskusta koskeva ratkaisu on eräs esimerkki siitä, miten
tylysti työntekijöitä tässä maassa kohdellaan. Minustakin tuntuu kovin
jälkijättöiseltä, että Kokoomuksen ja Vihreidenkin edustajat valittelevat
täällä valtuustossa ratkaisua, jonka heidän edustajansa hallituksessa
ovat siunanneet.
Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että tässä
alueellistamiskeskustelussa on toisellakin tavalla vino luonne. Meillä on
jo useampi hallitus leikannut yleisesti kuntien valtionosuuksia ja sillä
tuhonnut työpaikkoja ympäri maata. Samoin on karsittu valtion
virastojen ja laitosten työpaikkoja ympäri maata. Sekä valtion yritykset
että yksityiset yritykset irtosanovat jatkuvasti väkeä, jopa kannattavat
firmat, ilman, että hallitus tekisi yhtään mitään. Pikemminkin hallitus
nytkin palkitsee yhtiöitä vero-, kansaneläkemaksu- ja muilla
helpotuksilla, kun ne ovat irtisanoneet työntekijöitä.
Minä toivon, että täältä valtuustosta löytyy jatkossa yhtä paljon tukea
muillekin, joiden työpaikat ovat uhattuna. Lääkelaitoksen työntekijät
ansaitsevat tuen, mutta niin ansaitsevat monet muutkin. Toivon, että
tämä helsinkiläisten nyt kokema vääryys antaa aihetta jatkossa
solidaarisempaan asenteeseen silloin, kun muualla maassa tuhotaan
työpaikkoja.
Arvoisa puheenjohtaja.
Minun piti oikein nipistää itseäni, että olenko hereillä ja oikeassa
paikassa, kun kuuntelin valtuutettu Sirpa Asko-Seljavaaran
puheenvuoroa. Nimittäin en ollut uskoa korviani, että Kokoomuksen
kansanedustaja voi esittää kysymyksen asiasta, joka hallituksessa on
kuitenkin yksimielisesti päätetty.
Kun itsekin olen ollut mukana näissä alueellistamisen
päätöksentekotilanteissa niin hyvin tiedän, miten se kulkee, eikä
menettelytapa ole muuksi muuttunut. Ennen kuin mikään virasto lähtee,
se asia käsitellään kaikkien hallituspuolueiden läsnä ollessa tässä
alueellistamisen koordinaatioryhmässä.
Ja on eriskummallista käsien pesua yrittää täällä teeskennellä jotain
muuta ja vyöryttää tätä vastuuta Hyssälälle. Minulla on korkea
kunnioitus ministeri Hyssälää kohtaan, ja häntä on tästä turha syyttää.
Itse päätös, että virasto siirretään muualle, on tehty kaikkien
hallituspuolueiden toimesta. Ja se, mitä täällä olemme nähneet, on
harvinaisen kylmää käsien pesua omasta vastuusta. Ellei sitten
tarkoituksena ole istua kaksilla rattailla. Tämä tauti näyttää leviävän,
että Kuopiossa lyödään rintaan ja sanotaan, että ”me sen teimme”
Kokoomuksen toimesta. Ministeri Katainenhan on ilmoittanut
hyväksyvänsä tämän päätöksen. Ja sitten täällä sanotaan, että ”väärä
päätös, me emme kannata sitä”.
Suoraselkäisempää on toimia niin kuin valtuutettu Kolbe on toiminut, eli
otetaan myös vastuuta ja esitetään se kanta, mitä ollaan hallituksessa,
myös täällä. Pelkään, että näitä päätöksiä voi tulla lisää, koska tämä
hallitus on tehnyt yhden erittäin huonon päätöksen
alueellistamisasioissa, ja se on se, että on hyväksytty se, että nämä
saavat aiheuttaa lisää kustannuksia. Joten muutot ja uudet
paikkakunnat lisätään automaattisesti valtion budjettimenoihin.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Uimastadion on ajateltu pitää tänä vuonna auki vuoden loppuun saakka
liikuntaviraston 90-vuotisjuhlan kunniaksi. Altaan lämmitykseen kuluva
energiamäärä vastaa 300 keskikokoisen omakotitalon vuotuista
energiankulutusta.
Samaan aikaan Helsingillä on voimassa valtuuston hyväksymä
energiapoliittinen ohjelma, jonka tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta
ja vähentää Helsingin kaupungin päästöjä 20 % vuoteen 2020
mennessä. Valtuuston linjaukset koskevat kaikkia hallintokuntia, ja
ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää kaikkien osallistumista päästöjen
vähentämiseen.
Onko altaan lämmityksestä jo päätetty, ja jos on, niin kuka on tehnyt
päätöksen? Kuinka tämä päätös voi olla linjassa valtuuston
hyväksymien energiansäästötavoitteiden kanssa?
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Vastauksena esitettyyn kysymykseen:
Totean, että liikuntatoimi viettää tänä vuonna 90-vuotisjuhlavuottaan
teemalla ”Ensimmäisenä liikkeelle”. Teeman ympärille on koottu
erityisesti sellaisia tapahtumia, joihin kaikilla on mahdollisuus osallistua
itse aktiivisesti liikkumalla. Juhlavuoden toiminnallisia uutuuksia ovat
latujen lumetusjärjestelmän tehostaminen Paloheinässä ja
uimastadionin uintikauden jatkaminen syyskuusta vuoden loppuun.
Uimastadion on ollut vuosittain auki toukokuun alkupuolelta syyskuun
puoliväliin. Syyskuun aukioloajan jatkamisesta on liikuntavirastoon
tullut vuosittain runsaasti toivomuksia, ja aukioloaikaa jatkettiinkin
vuonna 2007 ulottumaan lähes syyskuun loppuun. Myös
talviuintimahdollisuutta on selvitetty useampaan otteeseen.
Liikuntatoimen juhlavuoden kunniaksi liikuntavirasto päättikin nyt tarjota
mahdollisuuden tähän ainutlaatuiseen uintielämykseen.
Tilastojen mukaan lokakuun keskilämpötila on lähes sama kuin
toukokuun mutta marraskuun ja joulukuun säät vaihtelevat aina leudon
syksyisestä kylmään talviseen. Nyt ajatuksena on pitää uima-altaan
vesi 24-asteisena, mutta jos sää kuitenkin muuttuu hyvin talviseksi,
veden lämpötilaa alennetaan energiankulutuksen vähentämiseksi.
Uimastadionin ison altaan veden lämmittäminen syyskuusta joulukuun
loppuun maksaa arvion mukaan noin 300 000 euroa. Tämä arvio
koskee tilannetta, jossa allasta ei ole peitetty. Altaan peittämiseksi sinä
aikana, kun sitä ei käytetä, selvitetään kolmea eri vaihtoehtoa, ja
tietenkin tämä peittäminen pienentäisi lämmittämiseen käytettävän
energiamäärän, ja se olisi noin puolet pienempi.
Uimastadionilla käy syyskuussa päivittäin lähes 700–800 uimaria
säätilasta riippumatta. Kun tarjolla on uintimahdollisuus ison altaan
lämmitetyssä vedessä ja lisäksi olisi mahdollisuus avantouintiin
erillisissä kylmäaltaissa, liikuntavirasto arvioi, että kävijämäärät voisivat
loppuvuonna pysyä jopa syyskuun tasolla. Näin ollen pääsymaksuilla
voitaisiin kattaa noin puolet toiminnan aiheuttamista kustannuksista ja
suurempikin määrä, jos altaan peittämiseen löydetään toimiva ratkaisu.
Leutojen talvien johdosta ovat perinteiset talviliikuntamahdollisuudet
Helsingissä kovasti heikentyneet, ja ihmiset hakevat liikkumiselle uusia
muotoja ja tapoja. Liikunnallisen aktiivisuuden ylläpitämiseksi
liikuntaviraston on tarjottava uusia mahdollisuuksia, ja hyvä esimerkki
tästä on Rautatientorin jääpuisto ja nyt uimastadionin pidennetty
aukioloaika juhlavuonna. Kääntöpuolena on se, että monet näistä
uusista liikuntamahdollisuuksista käyttävät paljon energiaa.
Tulevaisuuden kannalta onkin tärkeää, että näitä liikuntamuotoja
kehitetään ja että tässä kehitystyössä haetaan uusia, entistä
energiataloudellisempia tapoja tuottaa palveluja.
Uimastadionin talviuinti syyskuusta joulukuun loppuun tulee tarjoamaan
helsinkiläisille ja kaupungissa vierailijoille ainutlaatuisen
mahdollisuuden kohentaa fyysistä hyvinvointiaan ja virkistyä henkisesti.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Kiitoksia vastauksesta, jossa ei kyllä varsinaisesti vastattu siihen, että
onko asia jo päätetty ja miten tämä on saatu tähän linjaan valtuuston
energiapoliittisen ohjelman kanssa.
Kuitenkin voisin sanoa, että sinänsä mielestäni on erittäin kannatettavia
keinot, joilla kannustetaan ihmisiä liikkumaan. Ja kannatan myös jopa
rohkeita ja hullujakin ideoita, joilla kaupungista tehdään viihtyisämpää
ja mielenkiintoisempaa. Mutta tämä nyt on ehkä tämän
energiansäästön kannalta etenkin pähkähullua. Lisäksi tämä ei tunnu
saavan myöskään kansalaisten suurta suosiota: YLE gallupissaan
totesi, että 79 % vastustaa tätä lämmitysideaa, vaikka tiedän toki, että
tällaiset gallupit eivät nyt ehkä täysin luotettavia olekaan.
Talviurheilumahdollisuuksista sen verran, että mielestäni kannattaa
talviurheilla talvella ja kesäurheilla kesällä, ei jääkenttiäkään jäädytetä
kesällä. Ja meillä on lisäksi jäähalleja ja uimahalleja, joissa voidaan
sitten vuodenajasta riippumatta harrastaa näitä lajeja. Voisi ehkä sitten
harkita sitä, että pitäisikö tämän olla auki mutta kylmäallas, jolloin täällä
voisi harrastaa talviuintia eli avantouintia vastaavaa. Mutta kyllä tämä
nyt on ehkä vuoden absurdi sitaatti, että sanotaan, että ”energian
tuhlaus pakottaa pohtimaan energiansäästöjä ja on siten
energiansäästötoimenpide kuluttaa energiaa”.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Valtuutettu Hellströmin tavoin kummastuin tätä ajatusta, että
uimastadion pidettäisiin auki vuoden loppuun saakka lämmitettynä.
Mitään minulla ei ole sitä vastaan, että se pidetään auki, mutta mihin
sitä lämmitystä tarvitaan? Ihmisethän uivat avannossakin, eli aivan
hyvin siellä voi olla tosiaan tällainen kylmäallas, jossa voi käydä
uimassa, ja sillekin varmasti käyttäjiä löytyy.
Monet, jotka ovat käyneet Dubaissa, ovat varmaan ihmetelleet, kun
sinne on keskelle aavikkoa tehty ostoskeskus ja sinne laskettelumäki.
Ihan yhtä tyhmää on tuoda tänne 12 kuukauden syksyn maahan
tällainen ajatus, että kesä olisi, kun se ei kuitenkaan ole ja aika paljon
energiaa kuluttaa tällainen ajatus. Uimahallit ovat myös olemassa, ja
minä pidän tätä ihan kiva -juttuna, jota ilmankin pärjätään ihan hyvin, ja
rahallekin varmasti löytyy parempaa käyttöä.
Arvoisa puheenjohtaja.
Valtuutettu Hellström kysyy aivan oivallisen ja osuvan kysymyksen,
johon minunkin mielestäni apulaiskaupunginjohtaja ei nyt varsinaisesti
kyllä vastannut.
Tämä altaan lämmitykseen kuluva noin 300 keskikokoisen
omakotitalon vuotuinen energiankulutus on noin 300 000 euroa, johon
ei vielä sisälly laskelmien mukaan niitä henkilöstökuluja, mitä sitten
uimastadionilla tähän pyörittämiseen tarvitaan. Eräs valtuustokollegani
totesi tuossa aikaisemmin, että noin 24 asteen lämmitetyn altaan ja 0-
asteisen ilman välillä on yli 20 asteen lämpötilaero, mikä tarkoittaa
massiivista höyryn muodostusta. Eli tästä on tulossa yksi iso
höyrysauna, jossa näkyvyys on todennäköisesti uiville noin nolla,
kutakuinkin.
Toisaalta tämä energiakysymys ei ole ainoa, mitä tässä asiassa pitäisi
miettiä vaan sitä, että mihin muuhun tämän 300 000 euroa olisi voinut
liikuntaviraston 90-vuotisjuhlan kunniaksi käyttää. Varmasti olisi
löytynyt sellaisia energiaystävällisiä tapoja, kuten lisää saunallisia
avantouintipaikkoja tai ilmaislippuja uimahalleihin tai vaikkapa
Yrjönkadun uimahallin yöjuhlat, vain muutamia mainitakseni, jotka eivät
olisi tuhlanneet energiaa samalla tavalla kuin tämä idea.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Tämä on mielenkiintoinen kysymys ja aika metka hanke tällainen
tempaus, että pidetään sitä lämpimänä ympäri vuoden. Valtuutettu
Hellström totesi, että ei saatu vastausta, niin minä nyt kysyn uudestaan
apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haataiselta tämän kysymyksen, että
saadaan vastaus tässä kokouksessa. Eli onko altaan lämmityksestä jo
päätetty, ja jos on, kuka on tehnyt päätöksen? Ja kysyn tämän
toisenkin kysymyksen vielä: kuinka tämä päätös voi olla linjassa
valtuuston hyväksymien energiansäästötavoitteiden kanssa? Niin sitten
saamme siihen vastauksen.
Toinen homma on se, että Espoossahan on 65 vuotta täyttäneille
ilmaiset, maksuttomat uimahallit, että he voivat käydä maksutta
uimahalleissa, niin olisin melkein sitä mieltä, että tätä rahaa voisi
käyttää siihen, että myös helsinkiläisille 65 vuotta täyttäneille
seniorikansalaisille, he voisivat käydä maksutta uimahalleissa ja
kaupungin omistamilla kuntosaleilla. Uskoisin, että nämä
kansanterveydelliset myönteiset vaikutukset tällä seniorikansalaisten
vapaalipulla olisivat paljon suuremmat kuin tällä, että uimastadikka
pidetään auki ympäri vuoden.
Arvoisa puheenjohtaja.
Haluan lämmöllä onnitella 90-vuotiasta liikuntavirastoa ja myös siitä,
että se keksii hyvin idearikkaita esityksiä. Mm. tämä Rautatientorin
luistinrata, jota tosi moni epäili aikanaan ja jopa pilkkasi ja piti energian
tuhlauksena, on ollut kyllä melkoinen menestys. Mutta tästä
uimastadionin lämmittämisestä pakkassäillä en kyllä itsekään pidä,
koska tämä ei istu niihin ilmastotalkoisiin ja ilmastosopimuksiin, joihin
kaupunki on sitoutunut.
Tavallaan luontainen periaatehan olisi se, että urheilulajitarjonta olisi
vuodenaikojen vaihtelujen mukaista, eli talvella uitaisiin avannossa ja
kesällä järvessä tai meressä, ja sitten on tietysti talvikäytössä myös
meidän lukuisat uimahallimme. Kun Stadissa ei ole kuumia lähteitä niin
kuin Islannissa tai joissakin muissa maissa, en kyllä näe järkevänä sitä,
että niitä ruvetaan energialla lämmittämään.
Kiitoksia.
Arvoisa puheenjohtaja.
Asia on kyllä niin, että kyllä jokaisella virastolla on velvollisuus ja vastuu
hoitaa oma osuutensa energiansäästötavoitteista ja kyllä sen luulisi
koskevan myös liikuntavirastoa. On vähän huvittavaa, että Helsingissä
toimii tälläkin hetkellä energiansäästöneuvottelukunta, jonka tehtävä on
erityisesti ollut paimentaa ja seurata energiansäästötoimintaa ja
aktivoida kaikkia virastoja ja laitoksia energian säästämiseen. Ainakin
liikuntaviraston osalta näyttää siltä, että tämä tavoite on mennyt
pieleen. Ja on myös niin, että kaikelta kaupungin tekemältä
energiansäästökampanjoinnilta ja ympäristövalistukselta tippuu pohja
pois, jos julkinen hallinto itse näyttää näin huonoa esimerkkiä, oli
kyseessä nyt sitten mikä juhlavuosi hyvänsä.
Jos päätös altaan lämmittämisestä on todellakin epäselvä tai sitä ehkä
ei ole tehty, silloin koko homma voidaan aivan vallan mainiosti perua
vielä. Ja varsinkin nyt, jos näyttää siltä, että valtuuston enemmistö ei
tälle hankkeelle todellakaan lämpene, niin ehdotan, että perutaan,
unohdetaan koko juttu.
Arvoisa puheenjohtaja.
En viitsi toistaa täällä näitä käytettyjä erinomaisia argumentteja siitä,
että miten järjetön tämä on energiankäytön kannalta. Varmaan moni
meistä ajatteli, kun kuuli tästä, että kuulostaa ihan kivalta jutulta, mutta
jos lähtee miettimään sitä vähän pitkäjänteisemmin, niin en siinä
kauheasti järkeä näe.
Minäkin haluan onnitella 90-vuotiasta liikuntavirastoa, ja varmaan
järkevämpi ja kaikkia kaupunkilaisia ehkä tasapuolisemmin
kohtelevampikin keino olisi ollut esimerkiksi vuoroviikoin järjestää
tällaisia maksuttomia uintiviikkoja eri Helsingin uimahalleissa tai jotain
vastaavaa. Tässä kuitenkin kun mietitään, että ketkä ne käyttäjät
olisivat, niin minun on vaikea uskoa, että se kovin tasapuolisesti kaikille
helsinkiläisille kohdistuisi, puhumattakaan tästä energiansäästön
epähyvästä esimerkistä.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Myös meidän ryhmässämme kiinnitettiin huomiota tähän, että
rahallinen kustannus on yksi aspekti, mikä on totta kai tarkasti
mietittävä, mutta yhtä tarkasti pitää seurata, mikä on ekologinen
kustannus. Minusta Hellström sanoi hyvin, että me hyväksymme
hullutkin ideat sen puolesta, että on kaikenlaista iloa ja hauskuutta, ja
sitä löytyy kulttuurin ja liikunnan alalta ihan varmasti pienemmillä
ekologisilla ja taloudellisilla kustannuksilla.
On hyvä, että liikuntaviraston 90-vuotisjuhlan teemana on itse
liikkumaan yllyttäminen, mutta sitä kärkeä voisi minun mielestäni
tarkentaa sillä tavalla, että itse liikkumaan lähtisivät nekin, jotka
liikkuvat terveytensä kannalta riittämättömästi. Heidän motivoimisensa
olisi erittäin tärkeää.
Minulle tulee kerta toisensa jälkeen mieleen, että kaupungin
liikuntabudjetin kärki on jossain muualla kuin ihmisten liikuttamisessa
sinänsä. Se tuntuu olevan brändin luomisessa ja näyttävyydessä. Eli
lyhyesti, joka hankkeessa pitäisi olla yhteisten strategioiden takana ja
vaikuttavasti, vaikkei se olisi aina niin näyttävääkään. Meillä liikunnassa
tehdään hyvää työtä, mutta kaikkein paras työ ei ole kovin näyttävää.
Kiitos.
Harmi, että itse asiassa tämä keskustelu on nyt ajautunut tällaiselle
kyllä tai ei -linjalle. Minulle itsellenikin on toistaiseksi vielä epäselvää,
että ovatko nämä varsinaisesti päätöksiä, jotka on asiasta tehty, vai
onko tämä vielä idea-asteella, jota pystyisi jalostamaan. Niin kuin
kuultiin Haataisen vastauksesta, esimerkiksi lokakuun aukioloaika voisi
olla hyvinkin harkittavaa, jos minä olen oikein myös ymmärtänyt, että
tätä syksyistä uimastadikkaa myös muulla tavoin pyrittäisiin tekemään
elämyksellisempään suuntaan telttasaunoineen etc. Kuulostaa ihan
hyvältä, mutta nyt jos lähtökohta on se, että todellakin vuoden loppuun
asti ja vähän hengessä ”maksoi mitä maksoi”, tai ei edes hengessä
”maksoi mitä maksoi” mutta hengessä, että tämä tehdään energian
tuhlauksesta huolimatta, niin silloin ollaan hyllyvillä vesillä.
Mutta ehkä me kuulemme vielä tästä, että mikä tämä
päätöksentekoprosessin vaihe on. Minä olen ymmärtänyt, että joitain
esitteitä on asiasta jo painettu, mutta ilmeisesti pitäisi pikkuisen nyt
jarrutella ja vähän katsoa tarkemmin näitä tekniikoita, miten lämmin
vesi pystytään pitämään lämpimänä ja kuinka pitkään sitä kannattaa
pitää. On selvästi havaittavissa, että moni valtuutettu on ottanut todella
näpeilleen tästä ja ei ollenkaan pidä tästä hankkeesta, jossa kuitenkin
on jotain hyvää takana. Nyt pitäisi löytää hienot, hyvät kompromissit.
Arvoisa puheenjohtaja.
Uintihan on suosittu ja kaikelle kansalle sopiva kuntoliikuntamuoto ja
sen edistäminen sinänsä kansanterveydellisestikin perusteltua, mutta
vaikea on silti nähdä, että tämäntyyppinen uimastadionin veden
lämmittäminen talvikuukausina voisi olla perusteltua. Meillähän on
hyvin tiukat energiapoliittiset, ilmastopoliittiset tavoitteet kaupungilla, ja
ne pitää ottaa johdonmukaisesti ja vakavasti huomioon kaikilla
hallintosektoreilla.
Helsinkiläisiltä tulee palautetta siitä, että meidän sosiaali- ja
terveyspalveluissamme on suuria puutteita, ja samanaikaisesti
meinataan sitten lämmittää vettä siellä marras-joulukuussa. Kyllä on
aika vaikea perustella kuntalaisille, että miksi näin. Myös talous ja
työllisyystilanne on heikentymässä kovaa vauhtia, ja varmasti nämä
huonot näkymät heijastuvat myös Helsingin tilanteeseen aika nopeasti.
Uinnin merkitys sinällään korostuu, kun lumipeite puuttuu ja
talviliikuntamahdollisuudet heikkenevät vuodesta toiseen, ja näinhän on
etenkin täällä rannikon tuntumassa. Senpä takia on tärkeää, että meillä
on näitä talviuintipaikkoja meressä ja myös se, että meidän
uimahalliverkkomme, sitä kehitetään tasapuolisesti ja otetaan
huomioon väestön kasvualueet. Etenkin Kaakkois-Helsingissä on kova
pula uimahallista, eli Herttoniemeen tarvitaan uusi uimahalli.
Kiitos.
Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.
Itse olen istunut liikuntalautakunnassa viime kauden, ja lautakunta on
useita kertoja joutunut käymään keskusteluja tästä uimastadionin
kauden jatkamisesta, koska kaupunkilaiset joka syksy toivovat
lisäaikaa. Ja näin ollen, jos siihen olisi mahdollisuus sää olosuhteiden
puitteissa esimerkiksi lokakuulle jatkaa sitä aikaa, se olisi ihan
kannatettavaa, koska nykyään uimakausi loppuu selkeästi liian aikaisin,
eli syyskuun puoliväli voi olla, ja sen jälkeen vielä, niin lämmintä, että
ilman suuria kustannuksia varmasti pystyttäisiin jatkamaan sitä
uimakautta ihan olosuhteiden mukaan.
Vielä sellainen asia, että minä toivoisin ennemminkin sitten
talvikaudella Helsingin satsaavan tähän tekojäärataverkostoon, että nyt
sitten taas nämä perinteiset talviurheilulajit Helsingissä kuitenkin, lapset
pääsisivät luistelemaan. Sekin on energiapoliittisesti varmaan hieman
arveluttavaa se tekojäärataverkoston rakentaminen, mutta se olisi
toivottavaa Itä-Helsingin suunnalla varsinkin. Ja talvikaudesta,
avantouinti tai kylmän veden uinti olisi ihan mahtava juttu kokeilla
stadikalla näin 90-vuotisjuhlavuonna. Se varmasti ei veisi niin suuria
kustannuksia kuin se, että allas pidettäisiin lämpimänä joulukuuhun
asti.
Kiitos.
Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.
Kysymys on erittäin hyvä ja antaa vauhtia mielenkiintoiselle
liikuntapoliittiselle keskustelulle energialla höystettynä. Monia hyviä
näkökulmia haluaisin täydentää muutamalla itse asiassa puolustavalla
näkökulmalla. Hyvää idean kehittelyä ei kannata tappaa, kuten
valtuutettu Helistö viisaasti sanoi. Leudot talvet ovat nimittäin
aiheuttaneet sen, että meillä perinteiset talviharrastusmahdollisuudet
pääkaupunkiseudulla pienenevät koko ajan. Muun muassa vuosi sitten
uimahallit olivat tupaten täynnä monissa paikoissa. Tämä puolestaan
aiheuttaa painetta uusien uimahallien rakentamiselle. Joku tuossa jo
äsken ehdotteli Herttoniemeä mahdolliseksi uudeksi paikaksi.
Jos ajattelemme näin, että otamme ennen käyttämättömänä olleen
uima-altaan käyttöön lyhyeksi aikaa talvella, säästämme
rakennusinvestoinnin kokonaan. Tällainen rakennusinvestointihan
maksaa vajaat 10 miljoonaa euroa, kuten muistamme. Ne, ketkä
kuuntelivat apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haataisen puhetta tarkkaan,
huomasivat, että hän kertoi myöskin, että tämä hanke ei
todellisuudessa maksa kovinkaan paljoa. Ensinnäkin, kun keksitään
ratkaisu, miten katetaan öiseen aikaan tämä allas, todetaan, että
kustannukset puoliintuvat. Rahoitus järjestyy tulorahoituksella eli
käyttömaksuilla. Eli hyvin pienestä rahallisesta kustannuserästä on siis
kysymys. Kun ottaa tähän huomioon myös sen, että säästyy valtava
investointi, rahamäärä, ja meillä on tarvittaessa yksi ylimääräinen
uimahalli käytössä, niin se on hienoa.
Puheenjohtaja, valtuustotoverit.
Ajatus tietysti nostaa liikuntaviraston profiilia jollakin uudella, yllättävällä
ja kaupunkilaisia ilahduttavalla asialla on myönteinen, niin kuin täällä
monet ovat puhuneet. Toisaalta voi miettiä, että nämä kustannukset
eivät sinänsä ole hirveän isot eikä sähkökulutuskaan ehkä mitattuna ja
verrattuna kaikenlaisiin toimenpiteisiin, joita liikuntavirastonkin puolelta,
mukaan lukien jäähallit ja jäädytettävät keinoradat, ei ehkä ole niin
mittava. Mutta se, mikä tässä on minusta pieleen mennyt, on se, että
ajatus on ensi sijassa markkinoinnillinen ja tarkoitus tuottaa hyvää
mutta tässä tilanteessa, missä ilmastonmuutos on oikeasti ihmiskuntaa
uhkaava tekijä, niin symbolisesti tämä teko tuntuu kovin jännitteiseltä ja
ristiriitaiselta.
Minusta tässä liikuntavirasto on konsulttia ikään kuin kuunnellut liikaa
tai ei ole antanut riittävän selkeitä toimintaohjeita, koska pienillä
muutoksilla tämä hanke olisi voinut välttää tämäntyyppiset ristiriidat.
Olisimme voineet ihan hyvin ja voimme vieläkin tietenkin muokata sitä
uintimahdollisuutta niin, ettemme pyri 24 asteen lämpötilaan vaan
esimerkiksi järjestämme sinne sen sorttisen lämmityksen ja
sekoittimen, joka pitää sen 0-asteisena, niin että se allas ei halkea siinä
vaiheessa, että se ei pääse jäätymään, ja rakennamme sen
oheistoiminnan sellaiseksi, että se ikään kuin tuotteistaa tätä
lämpenevää Suomea ja toimii jollakin lailla tässä itse asiassa
jonkinlaisena herättäjänä. Tämä ihan vain improvisaationa ilmaan.
Se, mikä tässä oikeasti menee pieleen, mitä täälläkin nyt riidellään, että
ne, jotka kokevat sen symbolisesti tässä maailmantilanteessa,
ilmastonmuutosasiassa kurjana, niin kokevat nyt liikuntaviraston
nimenomaan profiililtaan ja imagoltaan ja brändiltään epäonnistuneena.
Ja sitten taas toiset, jotka eivät ehkä tätä asiaa pidä niin
ongelmallisena, ajattelevat, että kiva, kun pidetään bileitä vaikka
maailman tappiin. Kyllä tässä minun mielestäni markkinoinnillisesti on
pieleen menty ja projekti pitäisi arvioida uudestaan siitä näkökulmasta.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Liikuntatoimen vuosia kannattaa tietysti juhlia, mutta uimastadionin
lämmittäminen talvella huvittaa minua aivan yhtä vähän kuin se, että
kaikki tekojääradat pidettäisiin ulkona kylminä kesällä. Se on
haaskausta. Minä haluan myös tietää, että voidaanko tätä päätöstä
vielä jotenkin purkaa tai levittää sen käyttämää rahamäärää ja
toimenpiteitä iloksi näille muille kaupunginosille. Nimittäin minkä takia
kaikki hyvä halutaan Helsingissä nyt keskittää tänne keskustan
kantakaupunkiin?
Minulla on hyviä ehdotuksia paljon muuhun toimintaan, jota voitaisiin
harrastaa ja levittää tänne reuna-alueille kaupunkia. Kolme hyvää
niistä: Pyrinnön kenttä Lauttasaaressa tarvitsisi tekojääradan, koska se
on meren rannalla ja siellä luistellaan korkeintaan muutama viikko,
vaikka siellä on aivan loistava kentän hoitaja, joka varmasti haluaisi
pitää siellä luistelut pidempäänkin keväällä. Ruoholahden palloiluhalli
poistuu käytöstä, ja liikuntatalosta lähtee uimahalli. Miten näihin
voitaisiin varata rahaa korvaamalla näitä tiloja? Eteläisissä
kaupunginosissahan ei mitään palloiluhalleja Ruoholahden hallin
poistumisen jälkeen olekaan. Ja sitten tietysti kaikkien pitkään vaalima
aate siitä, että liikuntaseurat saisivat vuokranalennusta, niin jaetaanpa
tätä iloa liikuntaseuroille vuokranalennuksien muodossa juhlavuoden
kunniaksi.
Kiitos.
Bästa herr ordförande, arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät kollegat.
I den här salen har vi ju många gånger talat om behovet av satsningar
på hälsa och motion och jag är också benägen att anse att
Idrottsverket skall ha förutom ökade resurser, också möjlighet att fira
sitt jubileum. Idén om att värma upp simstadion är förståss – som här
sagts – originell och som en trebarnsmamma i centrum så undrar jag
nog varför man inte vill satsa på idrottsmöjligheter och service snarare i
närmiljön än på ett ställe. Simstadion är långt från de södra delarna av
Helsingfors där det t.ex. inte finns några möjligheter att skrinna.
Kan vi få konstis på flera skrinnskobanor nära skolorna, nära
hemmena, i alla delar av staden under en vinter som denna, eller en
vinter som föregående? Jag håller helt med de tidigare talarna om att
det egentligen är vintersporten som behöver stödas mer än kanske just
det här med simning, som vi väl alla är ganska duktiga på.
Satsningen på en enskild plats känns främmande just för att idrotts-
och friluftsmöjligheterna är så ojämnt fördelade i staden. Jag håller helt
med ledamoten Sydänmaa, och också Urho, som tidigare påpekade
satsningen på vintersport.
Jag vill ännu säga, att den som älskar att skida att ’flata’, önskar sig
också satsningar på Svedängen. Turisterna och utlänningarna har
hittat den här fantastiska möjligheten med att åka längdåkning mitt i
Helsingfors. Varför satsar vi inte på det här och gör Svedängen till det
skidcentrum som det förtjänar att vara? Simstadion utan uppvärmning
tycker jag är en utmärkt idé, vi kan simma i lite kallare vatten också.
Tack.
Täällä on puhuttu, energiaa kulutettu minun mielestäni ja rahaa ja aikaa
kulunut tällaiseen turhaan puheeseen stadikan uima-altaasta.
Ensinnäkin, jos jostain täytyy säästää energiaa, ja pitääkin säästää,
olisi eduskuntatalon valaiseminen, ympärivuotinen, sekä Oopperan
ulkospottien luukuttamisesta luopuminen, kuten myös Finlandia-talon
ulkovaloista, joulukadosta, raitiolinja 9:stä, joka on aivan turha. Yksi
juttu, mikä tässä stadikan jutussa, yhdyn Helistöön ihan suullisesti,
sanon näin, että voisi olla pari kuukautta auki, koska tässä
kansalaisäänestyksellä jos kysyttäisiin, pitäisikö uimastadikka olla auki
vähän myöhempään, niin minä sanon, 90 % siellä kävijöistä vastaisi
”kyllä pitäisi”. Tämä mättää politiikassa, että minkä takia ei kansaa
uskota. On kaikissa iltalehdissä kysymyksiä ”onko Lasse lihava vai
laiha?”, vastataan ”kyllä”, mutta siitä ei välitetä. Säästäkää nyt herran
jumala jostain muualta.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Täällä on käyty hyvää keskustelua valtuutettu Hellströmin
erinomaisesta ja ajankohtaisesta kysymyksestä. Tämä kysymys
herättää monenlaista mielipidettä nimenomaan siitä näkökulmasta, että
tänä päivänä ilmastonsuojelukysymykset, ympäristökysymykset ovat
nousseet siihen arvoon, jossa niiden olisi pitänyt olla jo useita vuosia
sitten. Muutama vuosi sitten, kun näistä kysymyksistä keskusteli, varsin
harva vastaantulija oli kiinnostunut. Tänä päivänä suuri osa kansasta
miettii omassa arjessaan myös energiankäyttöä.
Tässä valtuutettu Hellströmin kysymyksessä tätä energiamäärää,
kulutusta on verrattu 300 keskikokoisen omakotitalon vuotuiseen
energiankulutukseen. Omakotitalojen osalta energiankulutusta pitää
tänä päivänä pyrkiä pienentämään. Samoin kaikessa muussakin
rakentamisessa pitää pyrkiä rakentamaan nykyistä vähemmän
energiaa kuluttavia asuntoja.
Kyllä minä näen niin, että meidän kaupungin kaikkien toimialojen on
omalta osaltaan myös mietittävä sitä, mihin energiaa kulutetaan.
Erityisen tärkeää tämä on Helsingin kaupungin imagon kannalta,
mehän olemme myös hakeneet kansainvälisiä erilaisia
ympäristötunnuksia, valitettavasti emme ole kaikkea saaneet, mitä
olisimme halunneet. En tiedä, onko tästäkin hankkeesta kiirinyt
etukäteen viestiä myöntäjätahoille.
Arvoisa puheenjohtaja.
Apulaiskaupunginjohtaja Haatainen kertoi, että liikuntavirasto järjestää
erilaisia tempauksia juhlavuoden kunniaksi. Toivoisin, kuten täällä mm.
valtuutettu Björnberg-Enckell viittasi siihen, että näitä erilaisia
tapahtumia ja liikuntasatsauksia tehtäisiin ympäri kaupunkia, ei vain
keskusta-alueelle. Lähiöissä asuu varsin paljon lapsia ja nuoria, jotka
istuvat tänä päivänä liikaa tietokoneen ääressä. Heidät pitää aktivoida
liikkumaan.
Arvoisa puheenjohtaja.
Haluan ilmaista yhtyväni täällä esitettyyn kritiikkiin. Vaikka
uimastadionin aukiolon jatko kuulostaa hauskalta ajatukselta,
kaupungin tulisi nähdäkseni osoittaa ottavansa
energiansäästötavoitteensa tosissaan. On varmasti löydettävissä myös
sellaisia kekseliäitä tapoja juhlistaa merkkivuotta, jotka ovat
ekologisesti kestäviä. Kaupungin esimerkin vaikutusta ei ole syytä
väheksyä. Mikäli uimastadionin aukiolo kuitenkin toteutetaan, pidän
minimivaatimuksena sitä, että allas peitetään siksi ajaksi, kun se ei ole
käytössä.
Arvoisa puheenjohtaja.
Tämä liikuntaviraston juhlavuosi sisältää hyvin monenlaisia tapahtumia.
On lapsille mm. pääsylippuja alennettuun ja puoleenkin hintaan
hiihtolomalla, ja liikuntavirasto järjestää monentyyppistä tapahtumaa, ja
nimenomaan on päätetty, että tällaisen pönäkän gaalan sijasta, johon
helposti 300 000 uppoaisi, niin sellaista ei järjestetä vaan kaikki, mitä
tehdään, tehdään sillä tavalla, että ne ovat liikuntatapahtumia.
Tämä päätös on tehty virastossa, kuten tuossa puheenvuorossani
sanoin, että valtuutetut kuunnelkaapa nyt tarkasti, mitä täällä puhutaan.
Sitaatti oli, että ”liikuntatoimen juhlavuoden kunniaksi liikuntavirasto
päätti nyt tarjota mahdollisuuden tähän ainutlaatuiseen
uintielämykseen”. Virasto järjestää toiminnan, eli he budjetin sisällä,
raameissa päättävät, että mitä tehdään.
Haluan korostaa, että tämä on liikuntavirastolta ajatuksena
kertaluonteinen, juhlavuoden kunniaksi järjestetty kaupunkilaisille
mahdollisuus. Aloitteita ja esityksiä on tullut, että uintikautta
uimastadionilla jatketaan, että siellä olisi avantouintimahdollisuuksia.
Niitä kylmä vesi-, avantouintispotteja sinne olisi tässä tarkoitus tehdä.
Ja haluan myös korostaa, että kun syksyä kohti mennään, niin järjen
käyttö ei suinkaan ole kielletty, eli on mahdollista lopettaa tämä myös
lokakuun loppuun, jos näyttää siltä, että marraskuussa pakkaset
iskevät ja kustannukset ja lämmittäminen olisivat liian energiaa
kuluttavaa. Eli tämä mahdollisuus on tehdä, ja sitä varmasti
liikuntavirasto tulee seuraamaan. Ja tätä peittämismahdollisuutta nyt
selvitetään, jolla saadaan puoleen tämä energiahukka alenemaan.
Kuten kerroin, lokakuu on ollut toukokuun veroinen
kuukausilämpötiloiltaan, eli olemme kuitenkin ajatelleet toukokuussakin
uida täällä, me joudumme silloinkin vettä lämmittämään.
Täällä sanottiin, että voisi näinä kylminä kausina uida sitten kylmässä
vedessä, mutta minusta tällaisella avantouinnilla ei ole mitään
tekemistä kuntourheilun ja kunnon kohottamisen kannalta. Se on
pulahtamista, jos mennään jääkylmään veteen, mutta jos puhutaan
uinnista, vesi on lämmitettävä. Siellä ei pysty puolta tuntia uimaan, jos
veden lämpötila kovin alenee.
Meillä on myös monia muita tällaisia muotoja, jotka kuluttavat paljon
energiaa: On tekojääradat, ja niitä valtuutetut toivovat eri puolille
kaupunki, ja se on ymmärrettävää, koska talvet lämpenevät ja lapsilla
ja aikuisilla – myös itse näillä tekojääradoilla luistelen – näitä paikkoja
pitäisi olla, että voisi harrastaa. Jäähallit kuluttavat myös energiaa.
Tänä vuonna avattiin Pirkkolan molemmat hallit heinäkuussa, ja se
kuluttaa myös energiaa, ja syynä on se, että paine on kova,
harjoittelemaan pitäisi päästä, että tytöt ja pojat pääsevät treenaamaan
ja voidaan kentällä harrastaa erilaisia lajeja.
Näin ollen haluan vielä tuoda esiin, että uinti on kolmanneksi suosituin
laji aikuisilla, urheilulaji, ja se on myös lasten suosiossa, joten kyllä
uintipaikkojamme tarvitaan yhä enemmän ja tätä uintitilaa. Ja niitäkin
suunnitelmia meillä on, ja toivon mukaan tätä myös voidaan eteenpäin
viedä, koska uinti on myös ikääntyville ihmisille liikuntamuoto, jota voi
hyvin pitkälle harrastaa, ja myös vammaisille muoto, jota voi harrastaa,
kun muut lajit ovat mahdottomia. Joten näin ollen liikuntavirasto aikoo
tällä juhlistaa vuottaan, ja toivottavasti kävijöitä on, mutta kuten
sanottu, syksy näyttää, kuinka kauan tämä on auki tänä vuonna.
Kunnioitettu puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Ulkoministeriö on asettanut Suomen maabrändiä pohtivan toimikunnan.
Ja tiedämme, että maabrändiä ei voi luoda ilman, että otetaan kantaa
myös Suomen pääkaupungin imagolliseen merkitykseen. Helsingin
markkinoinnillahan on pitkä historia; kaupunkia on myyty milloin
”Pohjolan valkeana kaupunkina”, ”Itämeren tyttärenä” tai
”eurooppalaisena kulttuurikaupunkina”. Viime vuosina Helsinkiä on
kehitetty idän ja lännen vaikutteiden risteyspaikkana.
Helsingin kansainvälisestä markkinoinnista vastaavat monet eri
hallintokunnat, kuten ainakin hallintokeskuksen tiedotusosasto,
elinkeinoyksikkö, Greater Helsinki Promotion, kaupungin matkailu- ja
kongressikeskus sekä Helsingin EU-toimisto Brysselissä.
Kongressipaikkakuntana Helsinki on pärjännyt kokoonsa nähden varsin
hyvin. Helsinki kiinnostaa, ja muun muassa venäläisten turistien määrä
on jatkuvasti nousussa. Silti, verrattuna eräisiin muihin lähialueiden
suurkaupunkeihin, kuten Kööpenhaminaan, Tukholmaan tai
Göteborgiin ovat matkailuun käytettävät resurssit merkittävästi
pienemmät. Se vaikuttaa kansainväliseen näkyvyyteen.
Matkailutoimi elää ajassaan. Pian avataan uusitut matkailutoimiston
tilat. Helsingin matkailun www-sivut on uusittu. Silti kilpailu
matkailijoista kasvaa Itämerellä. Siksi kysynkin, mihin toimiin kaupunki
aikoo ryhtyä Helsinki-brändin kirkastamiseksi ja ennen kaikkea
kansainvälisen markkinoinnin resurssien tehostamiseksi.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Esitän seuraavan vastauksen. Ensin kuitenkin tästä sanasta ”brändi”,
niin vastauksessani käytän sanaa ”brändi”, mutta mieluummin kyllä
ehkä toisin kielenkäyttöön suomenkielisen version aiheesta. Itse koen,
että kysymyksessä on ”mielikuva Helsingistä” tai ehkä ”kansainvälinen
mielikuva Helsingistä” mutta vastauksessa puhun siis ”brändistä”
tarkoittaen tätä samaa asiaa.
Arvoisat valtuutetut.
Helsingin brändi perustuu kaupungin konkreettisiin ja olemassa oleviin
vahvuuksiin, kuten kaupungin tarjoamiin hyviin palveluihin, toimivaan
yhdyskuntarakenteeseen ja elinvoimaiseen elinkeinoelämään. Brändi
koostuu myös elementeistä, jotka erottavat sen positiivisesti muista
pohjoisista pääkaupungeista.
Helsingin sijainti idän ja lännen kohtauspaikassa on historian tuoma
ominaispiirre, joka näkyy kaupunkikuvassa, kulttuurissa ja
helsinkiläisissä. Merellisyys ja luonto ovat vahvasti läsnä, saaret ovat
tulevaisuuden voimavara. Helsinki Design District -alue on suomalaisen
muotoilun näyteikkuna. Helsinki on kohtaamispaikka, johon sadat
tapahtumat tuovat iloa ja eloa.
Kansainvälisen elinkeinomarkkinoinnin ja brändin kehittämisessä
Helsinki ja koko metropolialue toimivat Helsinki Business Hub -brändin
kautta, jonka omistaa pääkaupunkiseudun kaupunkien ja Uudenmaan
liiton yhteinen markkinointiyhtiö Greater Helsinki Promotion. Yhtiö on
edelläkävijä osaamisperusteisten investointien ja yritysten
hakemisessa Suomeen ja metropolialueelle.
Matkailun kehittäminen on kaupungin elinkeinopolitiikan keskeinen
painopiste. Päättynyt vuosi 2008 oli kolmas peräkkäinen vahvan
kasvun vuosi Helsingin matkailussa. Kuluva vuosi tulee olemaan
haasteellinen, sillä maailmantalouden kriisin vaikutukset näkyvät
ainakin jo liikematkojen vähenemisenä. Matkailuvisiossa Helsinki on
yksi kilpailukykyisimmistä kaupunkikohteista Euroopan
matkailumarkkinoilla ja sillä on vahva, omaleimainen brändi. Matkailu-
ja kongressitoimisto markkinoi Helsinkiä tiiviissä yhteistyössä elinkeino-
ja sidosryhmiensä kanssa. Erityisesti kohdistetaan toimenpiteitä
kansainväliseen risteilymatkailuun ja tavoitellaan asemaa vaihto- ja
kotisatamana.
Matkailuneuvontaa parannetaan keskustan uusituilla tiloilla ja
infokioskilla tänä vuonna. Syyskauden vetonaula on Ateneumin
Picasso-näyttely. Ajankohtaisia painopisteitä ovat panostus edullisten
lentoyhteyksien lisäämiseen, kongressimatkailun ja merellisten
palvelujen kehittäminen.
Vertailu Tukholmaan ja Kööpenhaminaan osoittaa, että nämä
kilpailijakaupungit panostavat kaupunkimarkkinointiin selvästi Helsinkiä
enemmän. Keskeisenä tavoitteena on, että tiivistämällä seudullista
yhteistyötä muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien kanssa kaupungin
ja koko seudun kansainvälisessä markkinoinnissa saavutetaan aikaa
myöten pohjoismainen taso.
Puheenjohtaja.
? markkinointiaineiston koostuvan, eli juuri tämä idän ja lännen
kohtauspaikka, merellisyys, design ja niin edelleen, tätähän on
rakennettu aika pitkään jo, useiden vuosikymmenten ajan. Meillä on
paljon konkreettisia vahvuuksia ilman muuta. Toisaalta kysymykseni
oikeastaan liittyi juuri tähän matkailumarkkinoinnin taloudelliseen
resursointiin. Se on tietysti talousarvion yhteydessä käsiteltävä asia
pikemminkin, mutta juuri tämä vertailu Tukholmaan, Kööpenhaminaan
ja Göteborgiin, joka ehkä edustaa sitä samaa kokoluokkaa, on
todellakin Helsingille epäedullinen. Siinä voi sanoa, että meidän
matkailutoimistomme tekee suurenmoista työtä resursseilla, jotka
voisivat olla huomattavasti paremmat.
Ja tässä toki, niin kuin kaupunginjohtaja totesi, että
kaupunkimarkkinoinnin yhteistyön kautta voidaan saada lisää
resursseja. Osin on myös substanssiasioita, joita voisi olla hyvä nostaa
esille. Esimerkiksi nyt Helsingissä järjestettävät opastukset, jotka aika
pitkälle ovat yhdelle yhtiölle myönnetty ikään kuin etuoikeus, kaipaisivat
rohkeampia avauksia, ja tässä kaupunki voisi olla eräällä tavalla hyvin
aloitteellinen eli jollakin tavalla monipuolistaa Helsinki-mielikuvaa, joka
toki on näillä peruspilareilla hyvin vahva, mutta jollakin tavalla tämä
urbaani ja kaupunkikulttuurinen ulottuvuus on vielä ollut pikkuisen
hakusessa.
Eli tässä kaipaisi, ja tietysti nyt, kun tämä maabrändityöryhmä tulee
ulos varmasti tässä vuoden aikana omine miettimisineen, että
Helsingissäkin tavallaan koottaisiin nyt nämä voimat yhteen tekemään
kaupunkimarkkinointia. Tavalla, joka tässä maabrändityöryhmässä on
määritelty, se tulee kestämään hyvin kauan. Kysymys on 10, 20
vuoden prosesseista, ja olisi hyvä, että Helsinki olisi siinä vahvalla
panoksella ja näkyvästi mukana.
Arvoisa puheenjohtaja.
Helsinki-brändiä tarkastellaan julkisuudessa usein hyvin yksipuolisesti,
niin kuin monia muitakin brändejä, elinkeinopolitiikan, matkailun ja
markkinoinnin näkökulmista. Myös se, pidetäänkö tässä kaupungissa
huolta kaikista ihmisistä, onko täällä hyvät julkiset palvelut, onko täällä
suuret vai pienet tuloerot, kohtuullinen vai kohtuuton asumisen hinta,
nämä ovat tärkeä osa Helsinki-brändiä tai sitä mielikuvaa, joka
Helsingistä muodostuu.
Mitä tulee sitten kansainvälisyyteen, haluan tässä sen nyt ääneen
sanoa, pidän valitettavana ja Helsinki-kuvan kannalta huonona sitä,
että kaupunginjohtaja on nyt toistamiseen hyvin näkyvästi
julkisuudessa ottanut kantaa turvapaikanhakijoita vastaan ja puhunut
jopa katastrofista, joka meitä uhkaa tällä menolla turvapaikanhakijoiden
tänne tulon lisääntymisen takia. Toivoisin, että Helsinki-brändiä ja
Helsinki-mielikuvaa kansainvälisesti rakennettaisiin hyvin toisenlaisilla
avauksilla monikulttuurisuudesta, solidaarisuudesta ja Helsingistä
rauhan kaupunkina.
Puheenjohtaja, arvon valtuutetut.
Mielikuvat eli brändit vaikuttavat vahvasti paitsi siihen, mitä muut
meistä ajattelevat, myös siihen, mitä me itse itsestämme ja Helsingistä
ajattelemme. Tästä näkökulmasta ulkoministeriön bränditoimikunnan
työ on hyvin oleellista myös Helsingin kannalta. Ja valtuutettu Kolbe
nostaa osuvasti esiin tarpeen Helsingin omasta brändi- ja
kansainvälisestä markkinointityöstä.
Kuitenkin tässä vaiheessa, kun tuo UM:n työryhmän työ on vielä
kesken, näen erittäin tärkeänä sen, että Helsingistä vaikutetaan nyt
tähän Suomi-brändin muodostumiseen, jotta ei käy niin, että vielä
2000-luvullakin Suomea markkinoidaan muutaman vuoden kuluttua
maailmalla vain järvien ja metsien maana, niin arvokasta kuin järvet ja
metsät täällä meillä ovatkin.
Sitten kun tämä Suomi-brändi alkaa muodostua, näen kyllä hyvin
tärkeänä, että Helsinki lähtee siihen kylkeen kehittämään omaa
brändiään yhdessä Etelä-Suomen ja etenkin pääkaupunkiseudun
kanssa metropolimaisen ja uudenlaisen Suomen esiin nostamiseksi
siellä kansainvälisillä areenoilla. Ja toivon, että tässä Helsingin
brändityössä otetaan selkeä fokus tiettyihin meidän vahvuuksiimme,
koska fakta on se, että Suomi ja Helsinki ovat maailmalla kuitenkin
vielä aika pieniä paikkoja.
Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuustokollegat.
Tämä valtuutettu Kolben kysymys on tosiaan erittäin ajankohtainen, ja
tänä päivänä ehkä puhutaan brändistä enemmän kuin koskaan ja
ajatellaan, että brändi on jotain, joka ratkaisee kaikki ongelmamme, kun
me vain kehitämme itsellemme hyvän brändin. Mutta niin kuin
kaupunginjohtaja Jussi Pajunen äsken totesi, hyvä brändi perustuu
konkreettisiin toimiin, konkreettisiin palveluihin. Tosiaan täytyy miettiä,
että minkälainen strategia meillä on, minkälaisen Helsingin me
luomme, jotta me voimme sille perustaa hyvän mielikuvan Helsingistä
ja se perustuu konkreettisiin asioihin, mitä meillä on täällä tarjota.
Tässä kysymyksessä käsitellään ainoastaan brändiä turistien
näkökulmasta, jotta saadaan turisteja Helsinkiin. Se on todella tärkeä
puoli, mutta näissä puheenvuoroissa ollaan myös tuotu esiin se, että
minkälainen brändi meillä on kansainvälisten yritysten ulkomaisten
työntekijöiden silmissä ja haluavatko he tulla tänne. Oleellista on tietysti
ensinnäkin nämä toimet, että meillä on sellainen politiikka, joka
perustuu kulttuuriin, innovaatioihin, designiin, arkkitehtuuriin, niin kuin
kaupunginjohtaja tässä mainitsi ja puhui näistä asioista.
Mutta toinen keskeinen asia on se, että ulkomaalaiset tietävät
Helsingistä, he tietävät, että näitä on. Ja tässä täytyisi miettiä, voiko
mainontaa ja markkinointia todellakin parantaa jotenkin sinne ulospäin
Helsingistä, jotta näistä kaikista hyvistä asioista on tietoa. Verkko on
ehkä tällä hetkellä suosituin media, mitä kautta tätä voi tehdä.
Kolmantena asiana nostaisin esiin sen, miten Helsinki voi erottua
naapureistaan. Meillä on sellainen kummallinen, omalaatuinen,
erikoinen piirre täällä, jota ei pidä aliarvioida. Me emme ole ruotsalaisia
emmekä tanskalaisia, meidän on helpompi erottua, kun me pidämme
sitä ominaislaatuamme esillä. Luodaan se brändikin sen pohjalle.
Kiitos.
Kiitoksia puheenjohtaja.
Laura Kolbe nosti niin tärkeän asian esiin, että halusin vain pitää
puheenvuoron kannattaakseni sen asian esillä pitämistä. Tämä aihe
olisi seminaarin tai vaikka useammankin seminaarin paikka.
Kiitoksia.
Kiitos, arvoisa puheenjohtaja.
Helsinki on unohtanut minun mielestäni nuorison, siis alle 18-vuotiaat
junnut. Ensinnäkin nuorisotaloja uhataan lakkauttaa. Yksi hyvä
esimerkki on Harjun nuorisotalo, joka on toiminut, siellä on studiota ja
bändiä, siellä treenasi aika monta bändiä, ja nyt ne ovat sormi suussa,
että mitäs nyt.
Helsinki on unohtanut myös meidät yksityisyrittäjät, siis rock-musiikin
tuottajat, vaikka on ihan selviä merkkejä Euroopassa, nimenomaan
helsinkiläisbändejä: HIM, 69 Eyes, Rasmus, Hanoi Rocks. Kaikki on
kuitenkin tällaista, mikä periaatteessa tuo Helsinkiä paljon paremmin
esille ja tietoiseksi kuin esimerkiksi joku Kimi Raikkonen.
Ainoa, mikä minua mättää tietenkin Helsingissä, on asunnottomuus ja
näiden tilojen puute, mitä Helsingin kaupunki ei millään meinaa rock-
musiikille eikä studiotyöskentelylle vuokrata. Tässä ollaan 5 vuotta
pyöritelty ja ihmetelty. Lepakko meiltä meni ja moni muu paikka. Ja
sitten toinen, mikä on, tai kolmas ja neljäs aihe, päihteiden käyttäjät ja
nimenomaan alkoholistit, joille ei kuulemma voi kaupungissa tehdä
mitään, ja he täyttävät valtaväylät, asemat ja julkiset kulkuneuvot. Mitäs
niille voisi tehdä?
Kiitos.
Puheenjohtaja.
Todellakin kiitos näistä palautekommenteista, joista valtuutettu
Männistö on aivan oikeassa siinä, että meillä yllättävän pitkään tämä
kansallinen ja romanttinen maisema Suomesta järvien ja metsien
maana on edelleenkin se normi, johon myös kaupungit, pienemmät
kirkonkylät ja taajamat, edelleenkin rinnastetaan ja sitoutetaan ja
unohdetaan kuitenkin tämä pitkä kaupunkikulttuurin linja.
Valtuutettu Hakanen on aivan oikeassa siinä, että jos todellinen arki ja
elämä feikkaa, ei voida kaupunkimarkkinointia tai -kuvaakaan rakentaa
kovin uskottavaksi. Brändin rakentamisessahan on kysymys ennen
kaikkea siitä, että otetaan olemassa olevia palasia, ei luoda mitään
tyhjästä. Ja tällainen käsite, joka Helsingin historiaan ja identiteettiin
liittyy, nimittäin Helsingin henki olisi sellainen ulottuvuus, joka olisi
helposti valjastettavissa, joka liittyy kansainväliseen politiikkaan,
rauhan työhön, liennytykseen ja moniin muihin asioihin, jotka itse
asiassa vaikuttivat Euroopan suureen muutokseen pari vuosikymmentä
sitten.
Valtuutettu Karun esitys mahdollisesta seminaarista on erinomainen, ja
voin todeta, että omassa työyhteisössäni historian laitoksella ollaan jo
valmistelemassa seminaaria, jossa teemana on Suomen maakuvan
muotoutuminen. Kysehän on pitkistä, pitkistä prosesseista.
Lopuksi saanen siteerata ukrainalaista kollegaani, joka saapui
Ulkopoliittiseen instituuttiin tutkimaan, on täällä tällä hetkellä, ja hän
muutti Helsinkiin Tukholmasta ja seisoi ensimmäisenä päivänä
Senaatintorilla, hengitti raikasta kaupunki-ilmaa Helsingissä ja totesi,
että ”täällä vihdoinkin tuntee suurkaupungin ja kulttuuristen
vuorovaikutusten todellisen hengen”, sanoi ihminen, joka viittasi
Tukholmaan pikkuporvarillisen pienoiskaupungin mentaliteetin
kotipaikkana.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Kiitän kaikkia puheenvuoron pitäjiä hyvistä ideoista ja mielenkiintoisista
näkökulmista. Tähän lopuksi sellainen, yritin hiukan avata sitä, että
mitä tämä tarkoittaa vertailuna kysymyksessä mainittuihin
kaupunkeihin, Tukholma, Kööpenhamina, Göteborg, ja myös Oslon
lukuja sain. Siinä on oikeastaan kaksi johtopäätöstä. Toinen
johtopäätös on se, että meillä on pienempi budjetti kuin Tukholma–
Kööpenhamina–Göteborg-akseli, Oslo sen sijaan ei, näissä on tietenkin
varaus näissä luvuissa, että olemme jollain tavalla ei-yhteismitallisia,
mutta Oslossa näyttäisi olevan vielä pienempi panostus kuin meillä.
Mutta sitten toinen näkökulma, joka ei ihan suoraan ole ollut
kysymyksessä mutta johon valtuutettu Männistö viittasi, on siis tämä
Suomen ja Helsingin, Helsingin seudun brändin yhdistäminen. Siitä
tämä vertailu antaa aika mielenkiintoista tietoa. Meillä
pääkaupunkiseudulla, jos ottaa tämän kansainvälisen markkinoinnin,
matkailumarkkinoinnin panostuksen, niin suuruusluokkana voisi sanoa,
että meillä on ehkä noin 8 miljoonaa euroa se meidän panoksemme.
Helsingin kaupungin osuus siitä on noin 5,5 miljoonaa euroa.
Tukholman vastaava saamieni tietojen mukaan on 12,6 miljoonaa
euroa, Kööpenhamina 18 miljoonaa euroa ja Göteborg peräti 22
miljoonaa euroa. Eli panostuksemme on pienempää.
Mutta se, mikä on mielenkiintoista, kun lähtee katsomaan rahoitusta,
on se, että esimerkiksi Göteborgissa on tilanne, että kaupunki 8
miljoonaa euroa, yritysten osallistuminen 5,2 miljoonaa euroa ja Visit
Swedenin tuki yli 9 miljoonaa euroa. Eli se suuri työ, mikä meillä on
edessämme, että millä me yhdistämme ne ponnistukset, joita tehdään
valtakunnan tasolla, eli tämä Suomi-brändi ja Helsinki-brändi, että ne
kohtaavat toisensa. Me täällä Suomessa ymmärrämme sen, että ne
eivät voi olla kaksi erillisbrändiä. Kun lähdemme vähänkin kauemmas
Suomen rajojen ulkopuolelle, niin ne eivät ole erillään.
Ja nyt se suuri haaste tulevaisuutta ajatellen on, että nyt me olemme
pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla löytäneet toimintamallin,
jossa yhdessä tehden saadaan enemmän aikaiseksi, seuraava haaste
on toisaalta yrityselämän mukaan saaminen. Yrityselämän osuus
näiden tietojen mukaan, joita nyt itse sain, on noin vajaa 0,5 miljoonaa
euroa tässä meidän kokonaispanoksessamme. Siinä on paljon
tekemistä, mutta ennen kaikkea se, että valtiovallan ponnistukset,
meidän omat ponnistuksemme kohtaavat toinen toisensa.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Helsingin kaupungilla on vuonna 2008 jäänyt käyttämättä
työllistämismäärärahoja yli miljoona euroa. Valtuuston on syytä seurata
työllistämisrahojen käyttöä nykyistä tarkemmin, sillä vuonna 2006
voimaan tulleen työmarkkinatukilain mukaisesti kaupunki joutuu
maksamaan sakkoa, toisin sanoen korvaamaan puolet
työttömyyskustannuksista, Kelalle, jos se ei ole aktivoinut yli 500
päivää työttömänä olleita, passiivisia ja työmarkkinatuella olleita
kaupunkilaisia.
Työllistämismäärärahojen käyttämättä jättäminen tai käyttämättä syystä
tai toisesta jääminen ei näin ollen todellakaan ole kaupungille mitään
säästöä, vaan työllisyyden hoidon laiminlyönti tuo kaupungille selkeitä
kustannuksia Kelalle maksettavien sakkojen muodossa inhimillisistä
työttömyyden aiheuttamista kärsimyksistä ja syrjäytymisriskeistä
puhumattakaan. Kysyisinkin, kuinka paljon Helsingin kaupunki joutuu
maksamaan sakkoja Kelalle työttömyyskustannusten korvaamisen
muodossa.
Arvoisa puheenjohtaja.
Minäkin haluan kiinnittää huomiota tähän kysymykseen työllisyyden
hoitamiseen tarkoitetuista varoista, joita jää käyttämättä ei ainoastaan
viime vuonna, vaan ne ovat jääneet käyttämättä useana vuonna
aikaisemminkin. Viime syksyä jos ajattelemme, niin tämä on erityisen
kummallista, koska silloin oli jo tiedossa se, että työttömyystilanne on
pahenemassa. Viime vuonna oli jo tiedossa tämä lain muutos, josta
valtuutettu Siimes edellä puhui ja se, että tämä käyttämättä jättäminen
tulee todennäköisesti kalliimmaksi kaupungille kuin näiden varojen
käyttäminen.
Eli passiivisuus tässä asiassa ihmetyttää hyvin paljon. Toivoisin, että
apulaiskaupunginjohtaja samalla, kun vastaa valtuutettu Siimeksen
kysymykseen, kertoisi myös, mihin toimenpiteisiin kaupungin johdossa
on ryhdytty, jotta tämä toistuva, joka vuosi viime valtuustokaudella
toistunut työllisyyden hoitoon tarkoitettujen määrärahojen osittainen
käyttämättä jättäminen loppuisi ja kaupunki hoitaisi vastuunsa
työllisyyden ja erityisesti pitkäaikaistyöttömien työllisyyden
turvaamisessa.
Puheenjohtaja.
Minullakin on vähän samantyyppinen kysymys tästä. Minä ihmettelen
tätä, että mihin tämä menojen alittamisennuste perustuu. Tässä
oikeastaan tulikin jo edellä vähän sama kysymys, että mitä jätetään
tekemättä nyt, kun tätä rahaa tuntuu kuitenkin jäävän käyttämättä.
Toivoisin hiukan vastausta, että mihin nämä ennusteet perustuvat.
Ajankuva on kuitenkin se, että huonompaan suuntaan ollaan menossa.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Tämä on tietenkin asia, josta on myös sosiaalilautakunnassa
keskusteltu. Viime kaudella olin kyseisen instanssin varapuheenjohtaja
ja aika usein näihin keskusteluihin tietenkin asemani puolesta otin
osaa. Tässä valtuutettu Valpas viittasi tilanteeseen, joka meillä tällä
hetkellä on työllisyydessä, eli voidaan ajatella, että työttömiä on ikään
kuin tulossa lisää. Mutta tosiasia on se, että olemme eläneet varsin
hyviä aikoja, että ei meillä viime vuonna vielä eikä sitäkään edellisinä
vuosina aivan tässä lähiaikoina ole ollut mitään ongelmaa siitä,
etteivätkö helsinkiläiset olisi työllistyneet.
Itse asiassa muistan useitakin kertoja virastossa tästä asiasta
keskustelleeni ja kuulleeni, että on hyvin vaikea löytää näitä työttömiä
ihmisiä näihin toimintoihin, mitä kaupunki on näillä rahoilla pyörittänyt.
Että varmaankin se, että näitä työllisyysrahoja on käyttämättä, johtuu
osaksi siitä, että olemme eläneet varsin hyviä aikoja. Katsotaan nyt
sitten, minkälaisiin aikoihin ollaan menossa. Tämä ei ollut mikään
virallinen vastaus vaan oma näkemykseni aiheesta. Kaupunginjohtaja
varmaan antaa virallisemman vastauksen.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Yritän vastata kysymyksiin.
Ensinnäkin, kun valtuutettu Siimes puhui sakkomaksuista, niin en
tulkitse, että kysymys on sakkomaksuista. Ensinnäkin tämä
kokonaissumma, jossa puhutaan, pitää mitoittaa siihen
kokonaisuuteen, että tässä on pikkuisen vajaan 39 miljoonan euron
kokonaisuudesta kysymys.
Toinen sitten, että tämä järjestelmä muuttui ja siinä Helsingin kaupunki
maksaa 50 % työmarkkinatukikustannuksista. Ja järjestelmähän on
luonteeltaan sellainen, että se ei ole meidän päätettävissämme se
mekanismi vaan kun se perustuu todellisiin työttömyyskustannuksiin,
siihen sisältyy arvionvaraisuutta. Kun miettii tätä summaa, niin se pitää
mitoittaa siihen kokonaisuuteen eli 38,9 miljoonaa euroa.
Näin ollen siis tässä järjestelmässä Helsingin kaupunki maksaa 50 %
eli puolet työmarkkinatukikustannuksista. Rahoitusjärjestelmä muuttui,
ja tämä on enemmänkin tekninen kysymys tämä kohdistus. Eli
sakkomaksun käyttäminen ei mielestäni sovi suoraan tähän asiaan.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kyse on siitä, että jos 500 päivää työttömänä olleita ei työllistetä, silloin
joudutaan maksamaan tämä 50 % niistä kustannuksista mutta mikäli
työllistettäisiin, tätä maksua ei tulisi kaupungille. Julkisuudessa olleiden
tietojen mukaan ja TE-keskuksen tilastojen mukaan, joita julkisuudessa
on esitelty, tämä summa olisi Helsingissä ollut viime vuonna 13
miljoonaa euroa. Eli tällä summalla voisi työllistää eikä maksaa sitä
Kelalle työmarkkinatuen 50 %:na, tästä on kyse. Siinä mielessähän
tämä on sakkomaksua, että me voisimme pistää ne rahat tänne
Helsingin kaupunkiin työllistämistoimiin eikä Kelan kassaan, joka sekin
tietysti on ihan hyvä kassa, mutta kyllä minä jättäisin ne rahat tänne
Helsingin työttömien työllistämiseen.
Ja sitten, en malta olla puuttumatta valtuutettu Rädyn puheenvuoroon
näistä hyvistä ajoista, että kyllä kannattaisi vähän miettiä, miltä tuntuu
niistä tuhansista työttömistä, jotka olivat viime vuonna työttöminä, kun
olemme eläneet hyviä aikoja työllisyystilanteen kanssa. Kyllä ihan
Helsingin oma seuranta kertoo, että meillä on tuhansia
pitkäaikaistyöttömiä, ja se ei mielestäni ole, että elämme hyviä aikoja.
Toki Rädyn toinen näkökulma, että meillä on työvoimapulaa, niin se
pitää paikkansa ja tulee olemaan jatkossa, vaikka työttömyys kasvaa.
Mutta se ei auta niitä työttömiä, joilta puuttuu työtä.
Arvoisa puheenjohtaja.
Vasemmistoliitto aikoo kyllä pitää tätä työllistämiskysymystä ja myös
juuri näitä taloudellisia kysymyksiä esillä. Tulemme seuraavassa
valtuustossa tekemään tästä valtuustoaloitteen, koska aivan kuten
valtuutettu Puhakka tässä totesi, niin Helsingin kannalta on
edullisempaa se, että todella niitä... Kun valtuutettu Räty sanoi, että
meidän on vaikea löytää näitä työllistettäviä. No siellä on juuri kyseessä
ne pitkäaikaistyöttömät, joiden työllistäminen monesti on vaikeaa,
tarvitaan erityistoimia, jotta heidät saadaan työllistettyä, mutta se
kannattaa pitkän päälle ja se on Helsingille jopa taloudellisesti edullista.
Ei ole järkevää jättää heitä työllistämättä, vaikka se tarkoittaa, että pitää
tehdä vähän enemmän töitä.
Mutta, arvoisa puheenjohtaja.
Ei tässä nyt enempää, mutta tulemme palaamaan tähän asiaan vielä
valtuustossa. Tilannehan on muuttumassa. Niin kuin täällä todettiin,
niin työttömyys aleni Helsingissä hyvin voimakkaasti viimeisinä hyvinä
vuosina mutta nyt näkymät ovat aivan toiset ja siksi nämä
työllisyyskysymykset tulee ottaa vakavasti.
Hyvät valtuutetut.
Minä olen varmaan ensimmäistä kertaa pöntössä puhumassa tällaisista
määrärahamuutosasioista, jotka yleensä sanoen minä suoraan sanoen
ohitan aika ylimalkaisesti ja vasemmalla kädellä. Mutta nyt täällä on
yksi pienehkö määrärahan ylitys, johon minä haluaisin, että te muutkin
valtuutetut kiinnittäisitte huomiota. Nyt puhutaan kulttuuritoimen
rahoista, jotka ovat yleensä ottaen budjetissamme kovin pienet. Älkää
kysykö minulta tarkkaa lukua, mutta ne ovat todella pieniä.
Vähän nyt taustaa: Kaupunginhallitus joutui tekemään viime
joulukuussa 15. päivänä kiireellisenä asiana päätöksen ostaa
Kulttuuritehdas Korjaamo Oy:stä tämän Korjaamon alun perin ostamat
PA-äänentoistolaitteet ja teatterituolit. Kaupunginhallitus päätti ostaa
nämä roinat noin 0,5 miljoonalla eurolla, 480 000 eurolla. No, vaikuttaa
pieneltä jutulta, mutta minä kiinnitin tähän asiaan itse huomiota tällöin
kaupunginhallituskäsittelyn aikana ehkä sen takia, että minä tiedän,
kuinka pieniä kulttuuritoimen tukirahat yleensä helsinkiläiselle
kulttuurille ovat. Hyvin harva etabloituneempikaan taho saa Helsingiltä
kulttuuritukia puolta miljoonaa.
Esimerkiksi minulle itselle läheinen ja tuttu Elävän musiikin yhdistys
saa tällä hetkellä noin 70 000 euroa kulttuuritoimen tukea, ja minun
käsittääkseni tuo kaikki tuki menee käytännössä heidän
toimitilavuokraansa, joka vuodessa on noin 86 000 euroa. Monet
pienehköt teatteriryhmät, siis minä tarkoitan ryhmäteatteri-, KOM-
teatteri, KokoTeatteri-kokoluokan teatteriryhmiä, saavat kaupungilta
tukisummia, jotka ovat 200 000:sta 300 000:een, 400 000:ään euroa.
Itäkeskuksen musiikkiopisto sai niinkin paljon rahaa kuin 700 000
euroa.
Mutta nyt siis Helsingin kaupunginhallitus on päättänyt ostaa
Korjaamolta yhdet äänentoistolaitteet ja teatterituolit noin puolella
miljoonalla. Jo se on minun mielestäni outoa, mutta samaan aikaan, jos
muistatte, että tämä kulttuurilaitos Korjaamo toimii myös
kaupunginmuseon ratikkamuseossa käytännössä niin, että he eivät
maksa siitä tilasta mitään vuokraa, ja samoin kiinteistölautakunta
muutama viikko sitten teki sellaisen päätöksen, että sen alkuperäisen
Korjaamo-talon vuokraa tiputettiin kolmasosalla, 15 000 eurosta 10 000
euroon, niin tämähän kaikki kertoo nyt siitä, että jollain tavoin kaupunki
on päättänyt tukea erityisesti talousvaikeuksissa olevaa Korjaamo
Oy:tä.
Voi olla, että se on ihan viisasta ja Helsingin kulttuurielämän kannalta
järkevää, mutta se on erittäin epädemokraattista suhteessa näihin
muihin kulttuuritoimijoihin, joita tässä kaupungissa on. Kulttuurimiehenä
minun sydäntäni raastaa puhua tämäntyyppisesti yhdestä
kulttuuritoimijasta, ja itse asiassa minä en halua ollenkaan syyllistää
tämän Korjaamo Oy:n toimintaa, mutta minä haluaisin vähän syyllistää
meidän kulttuuritointamme ja kaupunginhallitustamme tai tätä
taloushallintoa siitä, että joistain syistä erästä kulttuuritoimijaa halutaan
erityisesti tukea.
Minä tiedän, että Korjaamo on tehnyt eräällä lailla uudenlaista
yhteistyötä. Ainakin se on paketoitu tällaiseen jossain määrin moderniin
ja nykyaikaiseen public–private-konseptiin, missä yksityinen toimija
tekee yhteisöllisen toimijan kanssa yhteistyötä. Yleensäkin minä olen
tottunut siihen tai olen uskonut siihen, että yksityinen toimija saattaa
osata toimia taloudellisemmin ja tehokkaammin kuin yhteisöllinen tai
yhteiskunnan pyörittämä laitos, mutta ainakaan näin ei voi sanoa, ikävä
kyllä, tästä Korjaamo Oy:stä. Heillä tuntuu rahaa palavan nyt jonnekin
muualle.
Oikeastaan ihan lopuksi minä haluaisin nyt painottaa, mikä tämä juttu,
joka minua tässä harmittaa, on se, että edelleenkin meidän
yhteiskuntamme ja tässä tapauksessa kaupunkimme kulttuurirahat
menevät rakenteisiin, tässä tapauksessa sitten johonkin
äänentoistolaitteisiin ja tuoleihin. Kuitenkin tätä rahavirtaa pitäisi saada
siirrettyä vähän paremmin taiteilijoille ja kulttuurin tekijöille eikä näille
kulttuuribisneksen tekijöille. En minä nyt kehtaa tehdä mitään
määrärahamuutoshylkäysesitystä, vaikka tunnettekin minut, että minä
voisin hyvin sen tehdä. Mutta en nyt tee ja toivon, että me vain
tulevissa budjettipäätöksissämme ja tulevissa kulttuuripäätöksissämme
osaisimme pitää nämä suureet, hahmottaa nämä rahasummat.
Arvoisa puheenjohtaja.
Sivulla 13 käsitellään sosiaaliviraston määrärahaylityksiä. Haluan
muistuttaa, että syksyn 2007 budjettineuvotteluissa sosialidemokraatit
esittivät 10 miljoonan euron määrärahalisäystä lasten päivähoitoon ja
lastensuojelulasten laitoshoitopaikkoihin. Rahoitusjohtaja katsoi
tuolloin, että tarvitaan ainoastaan 4 miljoonaa euroa. Määrärahan ylitys,
jota nyt käsitellään, on osittain siis selkeää alibudjetointia
sosiaaliviraston vuoden 2008 budjetissa.
Arvoisa puheenjohtaja.
Näin isoissa organisaatioissa on tietysti aika ajoin aina tilanteita, että
menot ylittävät budjetoidun tai päinvastoin. Tässä esityksessä, jota me
nyt käsittelemme, näkyy kuitenkin eräs rakenteellinen ongelma
Helsingin kaupungin budjettikäytännössä ja taloudenhoidossa.
Valtuutettu Terhi Mäki jo kiinnitti siihen huomiota. Eli sosiaali- ja
terveyspalvelujen jatkuva alibudjetoiminen. Tällä kertaa
sosiaalivirastolle esitetään yli 20 miljoonan euron ylitysoikeutta
budjettiin varattuihin määrärahoihin verrattuna. Terveyspalveluihin
päätettiin jo aikaisemmin, edellisen valtuuston viimeisissä kokouksissa,
vastaavanlaisesta yli 20 miljoonan euron ylityksestä budjettiin
varattuihin määrärahoihin.
Jos katsotaan kokonaisuutena viime valtuustokautta, sosiaali- ja
terveyspalvelujen määrärahat ylitettiin valtuustokauden aikana
budjettiin verrattuna noin 245 miljoonalla eurolla, siis keskimäärin yli 60
miljoonaa euroa vuodessa. Tällainenhan ei ole enää mitään
satunnaisista tekijöistä aiheutuvaa, vaan tällainen on systemaattista,
tietoista määrärahojen alimitoittamista, ja se taas on Suomen lain
mukaan kiellettyä toimintaa. Kunnan pitää mitoittaa budjettiin
määrärahat tiedossa olevan tarpeen mukaan.
Tällaista ongelmaa minä toivon, että tämä uusi valtuusto lähestyy
kaikella vakavuudella. Alibudjetoiminen on estänyt palvelujen
kehittämistä tarpeiden mukaan. Se on saattanut näillä aloilla toimivat
kaupungin työntekijät kohtuuttomaan tilanteeseen, valtavan hiostuksen
ja työtaakan alle. Monien asukkaiden kannalta se on tarkoittanut, että
joko palvelua ei saa tai se pitää hankkia isommalla rahalla yksityisiltä
palvelujen tarjoajilta.
Helsingin taloudella on tietysti edessä monia haasteita, mutta tämän
peruspalvelujen alibudjetoimisen lopettaminen on sellainen haaste,
johon mielestäni kaupunki pystyy näissäkin taloudellisissa olosuhteissa
hyvin vastaamaan. Meille jaetun viime vuoden talouden ennusteen
mukaan kaupunki tekee viime vuodelta noin 250 miljoonaa euroa
ylijäämää kokonaisuutena ottaen. Väittäisin niin, että juuri tässä
taloudellisessa tilanteessa panostaminen peruspalveluihin nykyistä
enemmän on tapa, jolla kaupunki voi nopeiten, tehokkaiten ja eniten
vaikuttaa lamaa torjuvasti ja taloutta elvyttävästi. Me emme tarvitse
tässä kaupungissa pelkästään pitkiä investointisuunnitelmia ja suuria
rakennushankkeita, vaikka niilläkin on paikkansa. Meillä on valmiina
sosiaali-, terveys- ja muissa peruspalveluissa ohjelmat, suunnitelmat,
organisaatiot, mitoitukset siitä, mihin vakansseja tarvitaan lisää, ja
keinot hyvin nopealla aikataululla tehdä lisäpalkkauksia ja tällä tavalla
turvata sekä työllisyyttä että ihmisten palveluja tässä kaupungissa.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Kun tästä katsoo, että sosiaalivirastolle on budjetoitu yksi miljardi ja nyt
ylitetään 20 miljoonalla, niin se tarkoittaa 2 %. Jos otetaan huomioon
vielä, että tulos ylittyvät 10 miljoonaa, niin tämä virhe tai erotus tähän
budjettiin on 1 %, että minun mielestäni se on aika hyvin budjetoitu.
Arvoisa puheenjohtaja.
Täytyy puuttua tähän samaan asiaan, johon valtuutettu Kimmo Helistö
puuttui. Tietysti Helistö on itsekin kaupunginhallituksen varajäsen,
mutta minun täytyy jäsenenä pyrkiä selittämään asian mutta en ihan
täysin siihen pysty, koska kyllähän tässä kyseisessä asiassa
kaupunginhallituksella ei ollut kauheasti muita vaihtoehtoja. Me olimme
tietyllä tavalla pakkopäätöksen edessä tämän Korjaamon av-laitteiston
ja teatterikatsomon hankinnan suhteen.
Ensin tietysti turvasanat: Korjaamon toiminta on hyvää. Ongelma on
se, että tämä ei todellakaan ole millään tavalla tässä kaupungissa
tasapuolinen ratkaisu suhteessa muihin kulttuuritoimijoihin. Tämä ei
ollut läpinäkyvä ratkaisu, ja se johtui paljolti siitä, että esittely tässä
asiassa oli nopea, pikainen ja sanalla sanoen luokaton. Me emme
saaneet missään tapauksessa sentyyppistä informaatiota kuin
normaalisti kaupungissa saadaan, ei laskelmia, ei mitään muuta kuin
oikeastaan irtoheittoja siitä, että yrittäjä menee konkurssiin, jos emme
toimi näin, yrittäjä, joka on aloittanut toimintansa vuonna 2008, siis
syksyllä, ja joka on käytännössä tässä tilanteessa heti puolen vuoden
jälkeen.
Mitä sitten ostettiin? Valtuutettu Helistö kutsui, että ostettiin ”roinaa”. Se
ei pidä paikkaansa. Tavara oli validia, ne av-laitteistot ovat sen hintaisia
kuin tuossa oli ja katsomorakenteetkin suurin piirtein sen hintaisia. Voi
silti kysyä, että kaupungilla on paljon sellaista, missä näkee, että hinta
on kohdallaan, mutta se ei silti tarvitse sitä. Kyllä kysymys oli pakko-
ostosta.
Erikoista tässä oli minun mielestäni se, että nyt kun kaupungin oman
kiinteistön arvoa nostettiin sillä, että sinne ostettiin uutta av-laitteistoa,
niin samaan aikaan tämän kiinteistön vuokraa yrittäjälle laskettiin. Se
on minusta myös todellinen tukipäätös ja logiikaltaan aika erikoinen.
Mitä sitten tehdä tällaisessa tilanteessa? Jos meillä on uusi
yhteistyömalli, yrittäjän ja kaupungin välinen uusi yhteisömalli, niin kyllä
sitten voidaan miettiä rajumpiakin toimenpiteitä. Luodaan ohjausryhmä,
halutaan raportteja siitä, miten Korjaamo pärjää, vaikka kerran
kuukaudessa, pyydetään osakkeita kaupungille, että jos me annamme
tällaiset tukitoimet, niin kaupunki saa jonkunlaisen osakkuuden.
Monenlaisia sellaisia malleja, mitä muutenkin esimerkiksi
yrityselämässä tehdään.
Totta on, että kaupunki ei sinänsä häviä mitään, jos siis oletetaan, että
kaupunki ikuisesti harjoittaa tämäntyyppistä teatterikonseptia näissä
tiloissa. Silloin kaupunki ei välttämättä häviä tässä mitään. Suuri
ongelma on se, että jos ajatellaan muita tämän alan toimijoita, tällä
luodaan minusta vaarallinen ennakkotapauksen malli. Minusta kaikki
muutkin kulttuuritoimijat voi tästä lähin vedota taloustilanteessa siihen,
että kaupunki voisi oikeastaan ostaa meidän laitteistomme. Se on
huono juttu. Se on pelastamismalli, joka on kestämätön. Ja tietysti
kaupunginhallituksen jäsenenä otan vastuun mutta toivon, ettei
vastaavaa esittelyä enää koskaan tule kohdalle.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kun kuuntelin tätä edellistä puheenvuoroa ja sen selitysosaa, niin
kuulosti siltä, että tätä kaupungin kulttuuripolitiikkaa harrastetaan ikään
kuin suomalaista maatalouden tukipolitiikkaa, että jos tulee kato,
veronmaksaja maksaa ja jos tulee sato, voitto jää yrittäjälle. Kyllähän
nyt kuitenkin oikeasti on niin, että jos kyse on osakeyhtiöstä ja
yrityksestä, niin kyllähän siihen liittyy yrittäjäriski. Että en ihan ymmärrä
sitä, minkä takia veronmaksajien rahoilla sitten mennään pelastamaan
joku tietty yrittäjä kulttuuripuolelta, kun samanaikaisesti saattaa millä
tahansa yrittäjäsektorilla mennä tuhansia tai satoja muita yrittäjiä
konkurssiin.
Kiitos.
Puheenjohtaja, valtuustotoverit.
Jatkan juuri samasta aiheesta. Vaikka valtuutettu Luukkainen on aivan
oikeassa, niin tietysti minä tulkitsen, että kaupungin intressi on tässä
se, että kaupunkikin on investoinut tilaa aika lailla ja jos yrittäjä kaatuu,
osa siitä kaupungin sinne tekemistä ratkaisuista saattaisi jäädä tyhjän
päälle. Mutta juuri tästä minä olen puhumassa. Siitä, että vaikka tämä
koko Korjaamo-hanke on syntynyt hyvässä tarkoituksessa ja sen
tarkoitus on ollut samaan aikaan myös hakea muotoa tälle public–
private-yhteistyölle, niin kun se on mennyt tässä suhteessa hiukan ei
odotusten mukaisesta, niin on hyvän tärkeää tehdä läpinäkyvämmäksi
tämä kuin mitä tuo päätöksenteko on ollut. Ettei käy niin, että kun näitä
samoja hankkeita ryhdytään jatkossa tekemään, niin käytetään tätä
pohjamallina tai ei osata väistellä niitä mahdollisia virheitä, mitä tässä
on tehty.
Lähtökohta on minusta se, että tällä hetkellä kukaan ei kaupungin
piikkiin tee rahaa, se on minusta ihan selvää. Se ei ole kannattavaa
toimintaa, vaikka sisällöllisesti sinänsä ansiokasta, mutta se ei ole
kovin tehokastakaan toimintaa, jos vertaa kaupungin kulttuurituotantoa
muiden yhteistyökumppaneiden, kuten kaupungin vakiintuneiden
kulttuurilaitosten, niiden järjestö- tai yksityispohjaisten, jotka
kaupungissa tällä hetkellä toimivat, olivat ne sitten teattereita tai
näyttämöitä tai mitä tahansa muuta.
Mutta kun haetaan sitä mallia, että minkälainen tämä yksityisen ja
julkisen sektorin yhteistyö voisi olla, niin ei ole hyväksi, että se ei ole
läpinäkyvää, miten ne rahavirrat kulkevat. Täällä on käynyt ilmi, että
tätä tukea Korjaamon toiminnalle tapahtuu useasta eri kaupungin
rootelista. Kaupunginmuseo maksaa sen ratikkahallipuolen vuokran,
kulttuuriasiainkeskus maksaa osan siitä sinne tehdyistä investoinneista
ja sen lisäksi tukee produktioavustuksilla melkein kaikkia tapahtumia,
mitä siellä tapahtuu ja sen lisäksi vielä nyt osti tämän kaluston, joka
sinänsä on ehkä perusteltua, että se tulee kaupungin omistukseen.
Mutta ongelma on se, että miten tämä nyt jatkossa sitten
tilinpäätökseenkin sijoitetaan, koska periaatteessahan kaupungin pitäisi
nyt jatkossa ikään kuin pyytää vuokraa Korjaamolta, joka
edelleenvuokraa sitä näille kulttuuriryhmille, jotka tulevat sinne
tilaisuuksia pitämään. On omituista, että yksityinen yritys voi vuokrata
edelleen kulttuuriyhteisöille kalustoa, joka on kaupungin nyt
omistamaa. En tarkoita, etteikö tätä voisi ajatella, että tämä jotenkin
järjestetään, mutta sen pitää olla läpinäkyvää ja selkeää, sopimuksilla
ja ajatuksilla, että tiedetään, mihin kaikki lopulta menee.
Sitten kun mietitään, jos kaupunki haluaa tukea jotain toimintaa, niin
kuin se tässä kohtaa on todettu tarpeelliseksi, ja kulttuuri-ihmisenä
minä olen sitä mieltä, että kyllä tällaisia hankkeita voi johonkin
pisteeseen saakka kehittääkin ja miettiä, miten sen saisi toimivaan
kuntoon, niin kuitenkin, että se tehdään ostamalla kalusto ja sanomalla,
että se on nyt kuranttia. Totta kai se on kuranttia nyt, mutta tällainen
tekninen kalusto vanhenee tosi nopeasti. Eli sen arvo tietysti vähenee
aika nopeasti, ja pitäisi miettiä, millä lailla se poistetaan sitten ikään
kuin investointina kaupungin taseesta. Niin kuin normaali-
investointitapauksissa, jos kaupunki lähtee tukemaan yksittäistä
toimittajaa kulttuuri- tai muulla alalla ostamalla sille kaluston, niin silloin
se pitäisi oikeasti miettiä, miten ne lyhennetään ja vähennetään ja
lasketaan. Näinhän kaupunki normaalisti kaikissa investoinneissa
tekee. Ja tässä on kokoon kyhätty hyvässä tarkoituksessa ja hyvissä
tavoitteissa malli, jota ei voi soveltaa yleisenä periaatteena.
Kaikki kunnia Korjaamolle, ja olen valmis tekemään paljon
tämäntyyppistä laitosten eteen, mutta juuri tämä päätöksentekotapa ei
ole sellainen, joka soveltuu yksityisen ja julkisen yhteistyön
rakentamiseksi sillä lailla kuin sitä todella pitäisi tehdä. Ja jälleen
muistutan, niin kuin täällä useampi valtuutettu sanoi, että meillä tällä
hetkellä hirveän monet pienet kulttuuriryhmät tekevät talkoilla niitä
huoneisto- ja kiinteistöremontteja, ja pienistä määrärahoista ja
apurahoistaan taiteilijat käy naputtelemassa jonkun klubin pystyyn.
On epäreilua, jos kaupunki ajattelee, että tehdään yritys, jossa
vastaavaa tehdään kovemmalla rahalla ja yritystoiminnan rakenteen
sisällä se olisi jotenkin tehokkaampaa ja kannattavaa. Se on
äärimmäisen tehokasta kulttuuritoimintaa, jossa ihmiset ovat valmiita
panemaan vapaaehtoispanoksia likoon. Ja kaupungin kannattaa
voimakkaammin tukea sentyyppistä yhteistyötä, jossa on esimerkiksi
kulttuuriyhteisö, yksityinen osapuoli ja julkinen, kolmikantaan.
Tämä esimerkki kertoo minusta juuri siitä, että siitä puuttuu tavallaan
sitoutumisen ja yhteisöllisen elementti, joka kulttuurituotantokentällä on
aina kaikkein isoin pääoma lopulta. Silloin kun on iso jengi, joka haluaa
tehdä sen jutun, vaikka se ei saisi palkkaa siitä, silloin olet heti toisessa
asemassa kuin firma, joka joutuu maksamaan joka ikisestä pultin
kääntämisestä sen täyden hinnan.
Kiitoksia puheenjohtaja.
Täytyy sanoa ensimmäiseksi, että ilmassa on tänään paljon
jälkiviisautta täällä siinä suhteessa, että silloin kun tämä Korjaamo-
hanke laitettiin liikkeelle ja päätettiin mennä mukaan tällaiseen public–
private-systeemiin, niin silloin oltiin aika entusiastisessa olotilassa eikä
paljon ehkä mietitty kaikkia niitä tilanteita, joihin voidaan joutua. Nyt
niitä mietitään, ja se on hyvä, mutta kuten täällä aikaisemminkin tuli
esille, me olimme silloin kaupunginhallituksessa pakkoraossa, jonka
myös valtuutettu Helistö hyvin tietää, kun oli itse siinä kokouksessa
paikalla. Etkö ollut paikalla?
Välihuuto!
Joka tapauksessa, mutta olimme pakkoraossa, niin kuin täällä
valtuutettu Pajamäki totesi. Oli tällaisesta pelastamisoperaatiosta kyse.
Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, että olisi ollut rahaa, joka olisi voitu jakaa,
miettiä, että annammeko pienille teatteriryhmille tai sirkusryhmille tai
muille vastaaville. Sellaisesta rahasta ei ollut kysymys. Kysymys oli
Korjaamon tulevaisuudesta.
Sen verran haluan kuitenkin vielä minäkin sanoa, että minusta oli aika
halventavaa puhua, että jotain roinaa hankittiin. Ei hankittu roinaa,
mutta totta kai se on, että teknisen laitteiston arvo alenee, mutta
ainakin meille saadun selostuksen mukaan hankittiin huippuluokan
välineitä. Ja uskon kyllä tähän.
Ihan jatkoa ajatellen, minä olisin kyllä kovasti tietysti toivonut, että tämä
on eräänlainen lähetekeskustelu tuonne kulttuurilautakunnan piikkiin,
koska kyllä minusta kuitenkin pitäisi olla työnjako se, että
kaupunginhallitus ei olisi se, joka tämän kulttuuripolitiikan yksin päättää
tai linjaa niitä tulevaisuuden vaihtoehtoja vaan että kulttuurilautakunta
myös omalta osaltaan miettisi, miten näitä hankkeita viedään
eteenpäin. Korjaamon tulevaisuus kuitenkin näyttää ainakin tällä
hetkellä tietääkseni aika hyvältä, mielenkiintoisia tilaisuuksia.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Valtuutetut Mäki ja Hakanen puuttuivatkin jo tähän sosiaaliviraston
ylityksiin. Haluan itse painottaa myös sitä ja Kauko Koskiselle viestiä,
että tässä todellakin pienistä prosenteista kokonaisbudjettiin verrattuna
puhutaan mutta tosiasia, että näin vahvasti alibudjetoidaan, se koskee
niitä yksittäisiä päivähoitopaikkoja, päiväkoteja, tämä koskee
vanhusten hoivapaikkoja, tämä koskee lastensuojelun sijoituksia,
lastensuojelun selvityksiä ja niin edelleen, eli se kohdentuu ihmisiin,
joilla ei elämässä mene hyvin, tai se rajoittaa perheiden elämää, kun
päivähoitopaikkoja ei ole tarpeeksi. Eli huolimatta siitä, että
kokonaisbudjettiin nähden on pieni tämä summa, niin se on erittäin
suuri siellä työpaikoilla ja niiden palvelujen saannin kannalta.
Olen ihan samaa mieltä valtuutettu Hakasen kanssa, että toivon, että
tämä valtuusto todella kiinnittää tähän sosiaalitoimen ja myös
terveystoimen, mutta erityisesti sosiaalitoimen, budjetointiin, että
päästään tästä alituisesta alibudjetoinnista. Siellä on tulossa selvästi
paineita. Täällä on jo puhuttu tänään siitä, että tilanne on muuttumassa,
esimerkiksi toimeentulotukimenot kasvavat aivan varmasti. Eikä voi
tuudittautua sellaiseen toiveuneen, että pystytään pärjäämään
pienemmillä summilla kuin mitä tarve on. Se kostautuu siellä
henkilöstön jaksamisena, se kostautuu työntekijäpulana. Eli kyllä tästä
alibudjetoinnista on ehdottomasti päästävä eroon.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Tähän alibudjetointikeskusteluun. Tämä varmasti lähes kaikille teille on
selvää, mutta jos kaupungin momentille tulee enemmän menoja kuin
on budjetoitu, se pitää tuoda valtuustoon ylitysesityksenä, niin kuin
tässä tapauksessa on kysymys. Ja jos menoja on vähemmän kuin
momentilla on rahaa, silloin siitä ei tule valtuustolle esitystä.
Investointipuolella, jos kulutusta ei ole tapahtunut, niin kuin tässä
esittelylistan kohdassa 8, silloin voidaan harkita sitä, että
investointimeno, joka on tässä tapauksessa vuodelle 2008 budjetoitu,
jos se ei ole toteutunut, niin se investointimeno siirretään seuraavalle
vuodelle. Ja näin ollen, kun keskustellaan näistä yleisesti, niin
määrätyllä tavalla tulee näköharha, kun puhutaan vain niistä asioista eli
budjettimomenttien ylityksistä, jotka pitää tuoda valtuustoon, niin että
saisi sen koko budjettijärjestelmän kokonaisuudesta kuvan, siinä olisi
tietenkin hyvä olla rinnalla kaikki ne ”ylibudjetoinnit”, joita kaupungissa
on tapahtunut. Ja silloin on aivan luonnollista, että varsinkin jos
puhutaan esimerkiksi sosiaalitoimen monista menoista, jotka määrät
eivät ole meidän itse määrättävissämme vaan ne perustuvat arvioihin,
että ne arviot eivät aina pidä paikkaansa. Niin kuin tässä
sosiaaliviraston esityksessä, siinäkin on kysymys tietenkin siitä, että
nämä kaikki palvelut on tuotettu sen määräisinä ja laatuisina kuin
kaupungin periaatteisiin kuuluu eivätkä palvelut ole jääneet saamatta.
Arvoisa puheenjohtaja.
Ymmärrän kaupunginjohtajan huolen tästä, että me emme ymmärrä
tätä kokonaisuutta, kun meille tuodaan vain nämä ylitykset. Mutta en
kyllä näkisi tätä huolta nyt tässä merkittävänä, eli kyllä kyse on
nimenomaan siitä, että tämänsuuruiset alitukset tai budjettivajeet, ne
käytännössä heijastuvat niin vahvasti siellä työpaikoilla. Käytännössä
virastohan ryhtyy miettimään, että mistä me säästämme. Olen itse
sosiaalilautakunnassa seurannut tätä rumbaa monta vuotta, ja se
tarkoittaa sitä, että mietitään näitä säästöjä, säästöjä, säästöjä, ja
käytännössä se tarkoittaa, että esimerkiksi päivähoidon laadun
kehittäminen tai vanhusten palvelujen riittävyys, ne vain eivät toteudu.
Ja silloin, niin kuin tuli esille puheenvuorossa, että ei kyetä arvioimaan,
silloin täytyy niitä menetelmiä kehittää. On se hyvin merkillistä, jos
meillä heittää esimerkiksi lasten päivähoidon tarve 400–500 lapsella,
niin kuin jonakin vuonna on tapahtunut. Silloin siinä on mukana
toiveajattelua, että äidit hoitakoot lapsensa kotona. Kyllä minä näin
suuressa heitossa näen tämäntyyppistä toiveajattelua jo takana. Eli
silloin pitää näitä ennustusmenetelmiä kehittää, että päästään
tarkempaan tarpeeseen.
Puheenjohtaja.
Ylipormestari ei näköjään oikein tiedä todellakaan, mitä siellä
virastoissa tapahtuu, koska silloin kun budjetti annetaan aivan
alimitoitettuna, niin ei pelkästään jouduta tekemään koko ajan
säästöesityksiä, jota valtuutettu Puhakka tässä kuvasi, vaan sen lisäksi
myös kaupungin kansliaan annetaan koko ajan ja
kaupunginhallitukselle vääriä ennusteita. Alkuvuodesta kaupungin
keskusviraston ohjeiden mukaan tapahtuu näin, että ei saa ennustaa
todellisia menoja, pitää ennustaa budjetin mukaan. Ja vasta
loppuvuodesta saadaan paljastaa, mikä oli todellisuus. Tämä on aika
epätaloudellista seurantaa.
Tack herr ordförande, bästa fullmäktige ledamöter.
Jag håller med Koskinen om att det är ganska bra om det i budgeten
kastar med bara 1 %. Vi har ju sett att Helsingfors med sin stora budget
och ganska långt utvecklade budgetberedning är relativt bra på att
förutspå hur året skall gå. Men samtidigt tycker jag att de här
överskridningarna, som vi mer eller mindre är tvungna att godkänna
här med klubbslag, är stora i förhållande till de ändringar som vi här i
salen gör då när vi bereder budgeten. Vi vet att tjänstemännen gör en
stor del av arbetet, sedan förhandlas det lite grupper emellan, och i
små ändringsförslag som handlar om kanske enstaka hundra tusental
euro eller någon miljon så förhåller sig många ledamöter här ’nihkeästi’.
Men när det kommer överskridningar så godkänner man det kanske
utan en enda taltur.
Här kommer vi in lite på det att den här budgeten anses ha en styrande
effekt. Man är rädd för att sätta större belopp, för att alla pengar som är
budgeterade också används automatiskt. Jag tycker att det skulle vara
dags att ge lite mera ansvar åt politikerna och fullmäktige i det här
avseende, att vi kan som det kom fram också här, ibland förutspå att
någonting är underbudgeterat och sätta dit lite mera pengar i
budgetskedet. Sedan också vara utan att använda det om det inte finns
behov. T.ex. den här största överskidningen av dagens var uppenbar
redan då budgeten gjordes.
Tack.
Minä vielä tuosta Korjaamosta sen verran, että sehän on täysin vieras
ihan normaali nuorelle ja vähän vanhemmallekin meikäläiselle rock-
miehelle. Ensinnäkin, jos yrittäjä vuonna 2008 tekee konkurssin jo,
minä luulen, että se on suunnannut ohjelmansa ja sisustuksensa ihan
jollekin muille eli Töölön jupeille. Se ei vedä jengiä, ja konkurssi tulee
vääjäämättä. Vielä jos siihen laitetaan tällainen ohjelma, jota tuo lafka
on harjoittanut, että siellä on kivan näköistä, vaaleanpunaista valoa ja
tyynyt lattialla, maistellaan kalliita viinoja, niin se ei riitä.
Minun mielestäni tuollainen mesta, Korjaamo, kerran Lepakkokin meni
meiltä, edelleen, koska Lepakkohan oli toimiva, niin Korjaamo voisi olla
kaikille, siis nimenomaan helsinkiläisille, ja siellä voisi olla myös
ohjelmaa ja toimintaa, keikkoja, myös alle 18-vuotiaille. Minä veikkaan,
että se sali olisi täynnä, jos sinne pantaisiin joku Technicolour
soittamaan. Ei sinne tarvitse olla mitään hirveitä neonvaloja ja jotain
diibadaabaa.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Kulttuuritoimen osalta tämä Korjaamon rahoituksesta käyty kriittinen
keskustelu on ihan tervetullutta. Haluaisin kuitenkin korostaa sitä, että
ei ole kysymys vain yksittäisestä tapauksesta. Kulttuuritoimi on
viimeisen parin vuoden aikana määrätietoisesti pyrkinyt nimenomaan
laajentamaan yritysten osuutta kaupungin kulttuuritoiminnassa joko
niin, että ostetaan yrityksiltä suoraan tai niin, että tehdään erityyppistä
yhteistyötä yritysten kanssa.
Mielestäni tätä yleislinjaakin kannattaa miettiä. Onko se kunnan
tehtävä? Ja varsinkin, kun se on selvästi tapahtunut tällaisen enemmän
asukkaiden ja kulttuuriväen omaan toimintaan nojaavan
kaupunkikulttuurin resursoinnin kustannuksella.
Minäkin haluaisin kyllä kommentoida valtuutettu Koskisen tyypillisen
kovaa kokoomuslaista asennetta, että jos 98 % menee hyvin niin mitä
siitä väliä, jos 2 %:lla menee päin helvettiä. Eli kysymyshän ei ole siitä,
että on määrärahojen mitoituksessa erehdytty 2 % jostakin
sattumanvaraisesta syystä, vaan kysymys on siitä, että on hylätty
budjettivalmistelussa kaupunginhallituksen ryhmien ja
kaupunginjohtajan valmistelutoiminnan kuluessa sekä näiden
virastojen, lautakuntien että erilaisten kansalaisjärjestöjen, koulujen jne.
esitykset määrärahojen riittävyydestä.
Puheenjohtaja, valtuustotoverit.
Kun tässä nyt on keskusteltu tällaisesta mallitapauksesta ja
kulttuuripolitiikasta laajemmin, niin otan siltä osin vain repliikkinä pallon
vastaan Hakaselta, että kyllä minä itse ajattelen sitä, että
kulttuurikenttä, jos mikä, on sellainen, että kaupungin ei kannata itse
tuottaa kaikkia sisältöjä vaan tehdä yhteistyötä erilaisten taidetta
tuottavien yhteisöjen ja jopa yksityisyrittäjätuottajien ja tuottajatahojen
kanssa, koska sillä luodaan moninaisuutta siihen kulttuurisisältöön
myös.
Meillä on ihan hyvä kaupungin kulttuuritalokenttä, mutta niissäkin
tapauksissa hirveän paljon siitä työstä tapahtuu ulosvuokrausten
kautta, jolloin sieltä takaa voi löytyä yhteisöllisiä tai yrittäjätoimijoita.
Suomessa kulttuurilla on hirveän vaikea tehdä bisnestä, mutta silti
monet toimijat omalla riskillään haluavat toimia siellä kentällä. Minusta
on vanhanaikaista kulttuuripolitiikkaa, suoraan sanoen, ajatella, että
kaikki tapahtuisi vain kaupungin kulttuurituottajien kautta ja vain
kaupungin kulttuurilautakunnan päättämien sisältöjen kautta. Sellaista
kulttuuripolitiikkaa minä en pidä tänä päivänä edes vasemmistolaisena
kulttuuripolitiikkana. Minusta se on vain vanhanaikaista.
Valtuutettu Rantanen kyllä nyt haukkuu väärää puuta. En esittänyt, että
kaikki kulttuuritoiminta Helsingissä pitäisi olla kaupungin toimesta
toteutettua vaan arvostelin sitä painopisteen huomattavaa siirtymistä
yritys- ja kaupalliselle puolelle. Helsinki on aivan erityisesti isona
kaupunkina sellainen, jossa kaupalliselle kulttuuritoiminnalle on myös
markkinoita. Ja aika suuri osa tästä kaupallisesta toiminnasta voi täällä
toimia ilman, että kaupunki laittaa siihen veronmaksajien rahoja. En
kiistä sitä, etteikö joissain tapauksissa ole järkevää, että kaupungilla on
yhteistyötä myös yritysten kanssa, sanotaan nyt esimerkiksi, on paljon
kulttuuriväen itse muodostamia pieniä yrityksiä, joiden kanssa
kannattaa tehdä yhteistyötä monessa tapauksessa. Mutta tätä
painopistettä kannattaa miettiä, koska nyt on selvästi tämä yrityspuoli
valtaamassa yhä suuremman osan kaupungin rahoista tässä
toiminnassa.
Kiitos puheenjohtaja.
Haluan puuttua vielä tähän päivähoidon budjetointikeskusteluun. Ja
haluan muistuttaa, että mm. viime vuoden valtuuston seminaarissa
Kokoomus hyvin ylimielisesti korosti budjetin ohjaavaa vaikutusta, ja
minun mielestäni nimenomaan tätä on haettu tässä
päivähoitokeskustelussa tai tässä päätöksenteossa ja tähän viime
kauden sosiaalilautakunta on mielestäni alistunut.
Se, että määrärahoja päivähoidossa on ollut liian vähän, on ollut
enemmän tai vähemmän tietoinen valinta. Sosiaalilautakunnan
enemmistö on valinnut sitovaksi toiminnalliseksi tavoitteeksi viime
kaudella sen, että yksityisen hoidon osuutta kasvatetaan Helsingin
kaupungissa. Ja virasto on näin ollen lainsäädännön puitteissa
pakotettu tekemään ns. markkinarakoa näille yksityisille päivähoidon
tuottajille.
Olen pitänyt koko viime kauden todella valitettavana sitä, että
sosiaalilautakunnan enemmistö on tähän tahtoon taipunut ja myös
hyvin pitkälle tiennyt sen, että se vaikuttaa siihen, että kunnan omissa
päiväkodeissa on hyvin tiukkaa. Minun mielestäni missään
tapauksessa yksityistä päivähoitoa ei voi suosia kunnallisen
päivähoidon ja lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Kannattaa kiinnittää
huomiota siihen, millaisia sitovia toiminnallisia tavoitteita menee
hyväksymään nyt tällä kaudella.
Kiitos.
Kaupungin pitäisi minun mielestäni tukea nimenomaan sellaista
kulttuuritoimintaa, mihin ei välttämättä liity yritys ja alkoholi, sillä se on
aivan sama jonkun yrittäjän mielestä, että kuka siellä stagella soittaa,
kunhan alkoa menee kaupaksi. Sehän on se suurin juttu, se tuo myös
valtiolle aika paljon promilleja, anteeksi, rahaa.
Minä sanon vielä 48. kerran, että Lepakko oli siinä mielessä helvetin
hyvä juttu, että sinne pääsi alaikäiset eikä sitä laskettu millään
alkometrillä sitä tuottoa, eikä siellä ollut näitä yrittäjiä pyörimässä voitto
silmissä ja jakamassa kaupungin tukia ja ottamassa kolminkertaiset
voitot siitä kaljan myynnistä, pantiin fikkaan suurin osa rahaa. Eli kyllä
minä olen sitä mieltä, että nämä kulttuurirahat, mitä yleensä on, ja
kaikki tällainen, on aika kivaa kaupankäyntiä.
Kiitos.
Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Valtuusto päättää perustaa nyt säätiön, jossa lahjoitusvaroja ohjataan
musiikkikulttuurin esille tuomiseen, ja tämä on erittäin hyvä asia.
Minulla on kuitenkin huoli siitä, että Musiikkitalon hieno ja laaja tarjonta
jää monelta kuulematta yksinkertaisesti ihmisten vähävaraisuuden
takia, ja nämä uhkakuvathan ovat olleet ilmassa, kun Musiikkitaloa on
perustettu, ja kovasti on tehty työtä sen eteen, että Musiikkitalosta tulisi
todellakin koko kansan olohuone ja kulttuurikeidas. Jotta
Musiikkitalosta tulee todella osa kaikkien helsinkiläisten elämää, olisi
tärkeää, että lippujen hinnat olisivat kohtuullisella tasolla. Esittäisin sen
takia ponnen, jossa ehdotan:
Kaupunginhallitus selvittää mahdollisuuden tämän säätiön
kautta edistää monipuolisen musiikkikulttuurin esille
tuomista siten, että konserttilippujen hinnoissa
huomioitaisiin erilaiset käyttäjäryhmät ja heidän
taloudelliset mahdollisuutensa nauttia tästä
musiikkikulttuurista.
Eli säätiötä ohjattaisiin myös tähän suuntaan.
Kiitos.
Arvoisa puheenjohtaja.
Tuo vaikutti hyvin järkevältä ponnelta. Kannatan tai tuen, tai miten se...
Kun minä sanon kannatan, niin eikö se ole tukipuheenvuoro?
Tämä on ? tämä puheenvuoro kyllä, mutta sinänsä kaunis ajatus, ja
kannatan yleensä kohtuullista lippuhintapolitiikkaa, mutta meidän täytyy
aina muistaa, kaikissa kulttuurikuvioissa on mukana kaupungin ja
valtion subventiota aika paljon varsinkin tässä toiminnassa. Ja mitä
enemmän lippuja tuetaan, niin jos ei sitä sitten kaiveta jostain muista
hallinnonaloista, niin me helposti tuemme sitä muilla
kulttuurimäärärahoilla, joka tapauksessa kulttuurirakenteen sisällä tulee
tämän seurauksena melkoinen osa siirtymään nimenomaan
tämäntyyppiseen kulttuuritoimintaan. Arvokasta sinänsä, mutta jos me
teemme yksittäisiä päätöksiä näiden subventioiden määrästä jo tässä
vaiheessa, ? ymmärtää, että se tehdään, niin jostakin me siirrämme
ne rahat sinne. Minä halusin vain ikään kuin muistuttaa päättäjiä
asiasta.
Kysymys on siitä, että nyt ollaan perustamassa säätiö ja tätä säätiötä,
joka ottaa vastaan mm. lahjoituksia tai että kaupunki sitä tukee, niin sitä
voidaan käyttää myös siihen, että järjestetään erityisryhmille erilaisia
lippuja, jotka mahdollistavat heidän nauttimisensa tästä
musiikkikulttuurista. Ymmärtääkseni, en ole ihan varma, mutta olen
saanut sellaisen mielikuvan, että tätä näkökulmaa oli myös säätiötä
suunniteltaessa katsottu ja ihmettelinkin, että se nyt puuttui tästä
lopullisesta versiosta eli sitä käytettäisiin tätä säätiön omaisuutta myös
näitten lippujen tukemiseen.
Puheenjohtaja.
Ei sinänsä mitään sitä vastaan, että asia voitaisiin selvittää, mutta
tietysti tässäkin tullaan sitten tähän yhdenvertaisuuskysymykseen.
Onhan nyt jo niin, että esimerkiksi Oopperan osalta on erilaisia
lippumahdollisuuksia ja alennuksia, ryhmäalennuksia ja halvempia
näytäntöjä ja muita, että kyllähän tällainen on käytössä. Minä voin ihan
hyvin olla tämän ponnen kannalla, mutta kyllä minä toivon, että tällaiset
selvitykset tehtäisiin vähän laajemmin, että se ei olisi pelkästään nyt
tämä Musiikkitalon säätiö vaan verrattaisiin myös vähän muihin
taidelajeihin ja niiden lippujen hintoihin.
Bästa ordförande.
Man kanske inte bara kan titta på prisen, utan också på möjligheten av
att ett fribiljettsystem skall bygga på ett visat intresse. Man kunde ha ett
kösystem, inte bara till musikhuset utan även till andra institutioner, så
att de som har ett brinnande intresse och lite pengar skulle kunna få
fribiljetter ibland.
Arvoisa puheenjohtaja.
Valtuutettu Rantanen käytti oikein hyvän puheenvuoron tässä, että
tämähän on osa laajempaa kokonaisuutta ja kulttuuripolitiikan
rahoituksesta käytävä keskustelu on varmaan syytä käydä jossain
yhteydessä muutoin kuin tämän asian ympärillä. Me olemme
päättämässä nyt tämän säätiön perustamisesta, se on vähän toinen
juttu.
Kopin otin kuitenkin jostain toisesta puheenvuorosta sillä tavalla, että
jos ja kun meille Musiikkitalo valmistuu, ja koskee myös kaikkea muuta
meidän kulttuuritarjontaamme, niin se ei ole huono malli se, mikä on
käytössä New Yorkissa ja Lontoossa, että on tällainen Half Price
Booth, josta saa tapahtumapäivänä ostaa vapaana olevia lippuja
edullisemmin. Se olisi minusta oiva polku tämän sanoisiko
saatavuuden laajentamiseen.
Koko Musiikkitalo, minä veikkaan, että se tulee olemaan aikamoinen
lasikupu, muurahaispesä, missä sinfonikot tai filharmonikot kantaa
viuluja ja selloja, mihin meikäläisellä ei ole asiaa, ellei siellä nyt joku...
Olisi kuitenkin hyvä tällainen säätiö, kun sinne valitaan ihmisiä, niin
valittaisiin nuoria, ja vanhempia tietenkin, asiantuntijoita, rock-musiikin
asiantuntijoita ja taiteen asiantuntijoita jokaisesta puolueesta.
HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE
Otto Lehtipuu Tiina Teppo
puheenjohtaja pääsihteeri
ordförande generalsekreterare
Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:
Protokollet justerat och godkänt:
Ulla-Marja Urho Kimmo Helistö
kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu
stadsfullmäktigeledamot stadsfullmäktigeledamot
