Arvoisa herra puheenjohtaja.

 

Esitän nuorisolautakunnan jäseneksi Johanna Haapalaa.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Johtosäännöillä on iso merkitys sen kannalta, miten valtuusto voi
ohjata kunnallisen liikelaitoksen toimintaa. Liikelaitoshan eroaa
osakeyhtiöstä siinä, että sen toimintaa eivät ohjaa vain markkinat tai
kaupallinen voitto vaan asukkaiden tarpeet ja valtuuston määrittelemät
tavoitteet.

 

Helsingin Energia on eräs niistä liikelaitoksista, jonka johtosääntöä
tässä käsitellään. Sen osalta eräs ongelma on ollut se, että

kuluttajahinnat ovat karanneet demokraattisesti ohjauksesta ja
nousseet kohtuuttomiksi. Hinnoittelu ei ole myöskään ollut omiaan
edistämään ympäristötavoitteita kuten energiansäästöä. Ehdotus
Helsingin Energia -liikelaitoksen johtosäännöksi ei anna valtuustolle ja
täällä valittavalle johtokunnalle riittäviä keinoja ohjata energialaitoksen
hinnoittelua ja hillitä hintojen nousua. Ehdotuksen mukaan
liikelaitoksen johtokunta päättäisi vain palvelujen hinnoitteluperusteista.
Tämä valtuusto täällä ei tietysti päättäisi senkään vertaa.

 

Ehdotan, että Helsingin Energia -liikelaitoksen johtosäännön 5 § kohta
10 muutetaan kuulumaan: Päättää palvelujen hinnoitteluperusteista ja
energian kuluttajahinnoista.

 

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Helsingin kaltaisessa isossa kaupungissa konsernijohtaminen on
tietysti erityisen tärkeää, ja konsernijaoston perustaminen on tässä
mielessä perusteltua. Tässä ehdotuksessa jaostosta on kuitenkin tehty
eräänlainen kaupunginhallituksen sisäpiiri. Vaikka valtuusto valitsisi
jaoston, on jaoston jäsenyys rajattu siten, että siihen voivat kuulua vain
kaupunginhallituksen jäsenet ja heistäkin vain tietty osa. Käytännössä
tämä tarkoittaa sitä, että osa valtuustoryhmistä on rajattu konsernin
johtamisen ja omistajapolitiikan keskeisen päätöksenteon ulkopuolelle.

 

Valtuuston asema konserniohjauksen ja omistajapolitiikan linjauksessa
onkin asia, jota olisi syytä vahvistaa niin, että ainakaan johtosäännöillä
ei estetä valtuustoryhmien laajaa, kattavaa edustusta
konsernijaostossa. Tämän jaoston yhteys kaupunginhallitukseen
voidaan varmistaa ohjesäännössä edellyttämällä esimerkiksi, että

jaoston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja kuuluvat
kaupunginhallitukseen. Ehdotan, että johtosäännön 2 a § muutetaan
kuulumaan seuraavasti: Kaupunginvaltuusto asettaa
kaupunginhallituksen toimikaudeksi konsernijaoston. Jaostossa on 9
jäsentä. Jokaisella jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Valtuusto
valitsee jaoston puheenjohtajaksi ja varapuheenjohtajaksi
kaupunginhallituksen jäsenen.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Nyt perustetaan uusi konsernijaosto, johon tullaan nimeämään vain
kolmen suurimman poliittisen ryhmän edustajat. 6 Helsingin
kaupunginvaltuustossa edustettuna olevaa poliittista ryhmää jää
jaostossa saatavan tiedon ja informaation ulkopuolelle. Kun aikanaan
kaupunginhallituksessa päätettiin ja äänestettiin kyseessä olevasta
jaostosta 7 hengen kokoonpanoa, perusteltiin sillä, että esimerkiksi 9-
jäseninen olisi liian suuri toimielin. Nyt kuitenkin tosiasiassa tämä
kasvaa 10-jäseniseksi tämän esityksen mukaisesti, kun valtuuston
puheenjohtajistolla on automaattinen läsnä- ja puheoikeus.

 

Me usein korostamme sitä, että kunnallispolitiikassa ei ole oppositiota
lainkaan, ja kuitenkin me toimimme täällä juuri niin, että valtaa pitävät
ovat esillä ja yrittävät alistaa pienempiä ryhmiä tässä omaan
käytökseensä. Alun perinkin me olemme Vasemmistoliitossa
ihmetelleet tätä tilannetta monessa muussakin yhteydessä ja nyt tämän
jaoston kohdalla myös erityisesti. Yhtä hyvinhän voitaisiin kehittää
kaupunginhallituksen toimintaa nyt muutaman vuoden käytössä ollutta
strategiaa, kokousmenettelyä kehittämällä. Nythän on voitu todeta,
etteivät strategiakokoukset ole toimineet odotetulla tavalla. Kannattaa
myös muistaa se, että kaupunginhallitus allekirjoittaa
kaupunkikonsernin tilinpäätöksen ja tältä osin on vastuussa myös
jaoston tekemisistä, talouspäätöksistä, ja tässä mielessä tuntuu todella
omituiselta, että sitten osa ryhmistä on jo konkreettisesti tämän
konsernijaoston ulkopuolelle asetettu.

 

Tämä on ilmeisesti lakisääteisestikin ihan mahdollista, mutta ei tämä
kyllä kunnallislain hengen mukaista ole tämä menettely, mikä tässä
ehdotuksessa on. Tässä mielessä, kun kaupunginhallitus, tätä ei
uudelleen äänestetty sen jälkeen, kun tämä 9-miehisyys oli hävitty jo
edellisellä kerralla, niin teen päätökseen muutosehdotuksen 6 §:ään,

toisin sanoen vastaesityksen. Muutetaan hallintosäännön 6 § 1
momentti kuulumaan seuraavasti: 6 § Läsnäolo- ja puheoikeus
toimielinten kokouksissa. Toimielinten kokouksissa on läsnäolo- ja
puheoikeus esittelijöillä ja sen lisäksi, mitä johtosäännöissä on
määrätty, kaupunginhallituksessa valtuuston puheenjohtajalla ja
varapuheenjohtajalla, kaupunginhallituksen jaostossa valtuuston
puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajilla sekä niillä
kaupunginhallituksen edustajilla, joiden ryhmällä ei ole edustajaa
jaostossa, sekä muissa toimielimissä lukuun ottamatta
tarkastuslautakuntaa, kaupunginhallituksen puheenjohtajalla,
kaupunginjohtajalla, asianomaisella apulaiskaupunginjohtajalla ja
kaupunginhallituksen määräämällä edustamalla. Eli tällainen
vastaesitys, se tulee jakoon.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

 

Ensimmäistä kertaa, neitsytpuhe tällä puolella.

 

Pidän hyvänä sitä, että tämä konsernijaosto perustetaan, sillä Helsingin
omistajaohjaus ei ole kyllä aina toiminut parhaalla mahdollisella tavalla.
Muistamme varmasti surullisen esimerkin tuosta Helsingin
bussiliikenteestä, kun tässä valtuustosalissa aikanaan keskusteltiin ja
suurin osa valtuustosta oli sitä mieltä, että ongelmat saadaan varsin
nopeasti ratkaistua, kun yhdistetään kriisissä ollut Suomen Turistiauto
ja HKL-Bussiliikenne yhteen, ja laskelmissa näytettiin aika nopeasti,
että miinusmerkki katoaa siitä ja asiat lähtevät luistamaan hyvin.

 

Esitin oman epäilyni tästä, että mikä siinä on se ratkaiseva asia, joka
parantuu, ja nyt vasta uuden toimitusjohtajan myötä näyttäisi siltä, että
ehkä tuo firma rupeaa nousemaan. Mutta kaupungin omistajaohjaus ei
ole ollut todellakaan tyydyttävä tältä osin. Meillä on se haaste, että kun
on kysymys yhteisistä rahoista, niin kyllä se valitettavasti vain on niin,
että jos olisi kyse perheyrityksestä, niihin tappioihin puututtaisiin paljon
nopeammin, mutta kun on veronmaksajien rahoja, niin silloin tappioita
hyväksytään pitempään.

 

Vaikka periaatteessa pidän tätä päätöstä konsernijaoston
perustamisesta hyvänä, koen tässä kuitenkin joitakin ongelmia.
Ensinnäkin puolueet, jotka ovat saaneet vaaleissa 70 % suurin piirtein
äänistä, ottavat 100 % konsernijaoston paikoista. Sitten kun tuosta

tulee valintoja konsernijaostolle, se kaventaa demokratiaa tässä
mielessä. Ja pidän erittäin pahana sitä, ettei kaupunginhallitus
hyväksynyt kaupunginhallituksen vähemmistön esitystä siitä, että myös
niillä kaupunginhallitusryhmillä, joilla ei ole varsinaista edustajaa
jaostossa, olisi läsnäolo- ja puheoikeus jaoston kokouksiin. Jos tällä
tavalla olisi tehty, se pienentäisi jonkin verran sitä ongelmaa, mikä
tähän päätökseen käytännössä tulee tulevalla 4-vuotiskaudella
liittymään.

 

Toisaalta on tietenkin sanottava, että jos pienemmillä valtuustoryhmillä
ei ole siellä edustajaa, niin toki meidän pitää katsoa vähän itseämme ja
toisiamme ja miettiä, että kun meitä kuitenkin on 22 yhteensä, niin asia
voisi joskus mennä toisellakin tavalla, jos me vain yhdessä niin
päättäisimme. Kannatan valtuutettu Saarnion vastaesitystä.

 

 

Herra puheenjohtaja.

 

Minäkin olisin halunnut kannattaa Saarnion vastaesitystä, mutta...

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

Kannatan sitä yhä edelleen, eli kannatan Saarnion vastaesitystä. Ja
todettakoon nyt, että Vantaalla tehtiin hiljattain päätös, jossa todettiin,
että lautakunnissa on 17 jäsentä. Tämä kannattaa meidänkin näissä
omissa päätöksissämme ottaa oikealla tavalla huomioon.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Pyytäisin vielä nämä kolme suurta hieman perustelemaan tätä esitystä
siltä osin, että mitä haittaa siitä voisi olla, että tämä jaosto on hieman
isompi varsinkin, jos se on sillä tavalla muotoiltu, että on läsnä- ja
puheoikeus eikä vaikuta päätösvaltaan eikä äänestyskäyttäytymiseen
siellä. Korostaisin vielä sitä samaa asiaa, josta puhuin myös
kaupunginhallituksessa, eli se, että jos tämän tarkoitus on se, että
työmäärä vähenee kaupunginhallituksessa, kun tietyt asiat on käsitelty

tässä konsernijaostossa, se ei toteudu, jos se on sellainen, missä
kaikki ryhmät eivät ole edustettuina, koska silloin se keskustelu otetaan
ihan alusta jälleen kerran hallituksessa joka tapauksessa. Joten olisi
siinäkin mielessä tehokkaampaa, että tässä konsernijaostossa jo tulee
esiin kaikkien mielipiteet ja siitä keskustellaan, jotta sitten voidaan olla
nopeita ja päättää seuraavalla tasolla.

 

Tillslut skulle jag ännu föreslå, att om det här förslaget mot ? inte går
igenom, att de tre stora partier som med all sannolikhet kommer att ta
de här platserna i den här koncernsektionen fördelar ut sina
ersättarplatser på ett sådant sätt att möjligast många partier är
representerade i den här sektionen.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Keskustan valtuustoryhmä kannattaa erittäin lämpimästi
konsernijaoston perustamista, ja näimme siinä varsin suuria hyötyjä
kaupungin omistajaohjauksen tehostamisen kannalta. Kuitenkin
kaupunginhallituksessa äänestimme nimenomaan tämän asian
kohdalla siitä, että myös kaikki ne ryhmät, jotka eivät jäsenen
ominaisuudessa ole edustettuina konsernijaostossa, saisivat sinne
läsnäolo- ja puheoikeuden. Kaupunginhallituksessa käytiin myös
keskustelua siitä, että olisi mahdollista, että varajäsenyys voitaisiin
antaa sellaiselle puolueelle, jolla ei varsinaista jäsentä ole, ja silloin
tämä tiedonsaantioikeus toteutuisi ja silloin siinähän tapauksessa tämä
puolue olisi edustettuna konsernijaostossa ja sitten heille ei kuuluisi
tätä läsnäolo- ja puheoikeuspaikkaa.

 

Keskustan ryhmä tulee kannattamaan tässä valtuutettu Saarnion
tekemää vastaesitystä, ja toivomme, että tämä voisi mennä tässä
valtuustossa joululahjana kaikille meille hyvän yhteistyön hengessä
läpi.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Omistajaohjauslinjauksia ja näitä tytäryhteisöraportteja ja yksittäisiä
omistajaohjaukseen liittyviä kysymyksiähän käsitellään sekä

kaupunginhallituksessa että täällä valtuustossa aika ajoin, mutta meiltä
on puuttunut tällainen keskitetty asioiden käsittely ja valmistelu. Minä
olen mieltänyt tämän kaupunginhallituksessa käytyjen keskustelujen
jälkeen sillä tavalla, että nyt tarvitaan tällainen vähän tiiviimpi, pienempi
joukko. Jos me sanomme sitä jaostoksi, niin sehän ei voi olla ihan yhtä
suuri kuin kaupunginhallitus, joka keskittyy ja valmistelee asioita ja
ehkä tekee sitä, mitä ei ole tähän asti tehty. Ei ole luottamushenkilöiden
puolelta katsottu kokonaisuutta sillä lailla, ja se on ollut minun
mielestäni liiankin sattumanvaraista, että miten koko tätä tytäryhteisön
resursseja, mikä pitäisi olla käytössä, miten niitä on osattu arvioida ja
tehdä linjauksia, että mihin suuntaan pitäisi tulevaisuudessa mennä.

 

On erittäin ikävää, että tästä kysymyksestä on nyt sitten tullut vähän
tällainen suuremmat vastaan pienemmät -kysymys, ja täytyy toivoa,
että me jatkossa siinä työskentelyssä pystyisimme harrastamaan
sellaista avoimuutta, että epäluulot, jotka nyt tämän asian ympärillä
tässä leijuvat, niitä voitaisiin hälventää.

 

Kiitos.

 

 

Valtuutettu Kantolalle toteaisin, että avoimuutta olisi tietysti se, että
luotaisiin sellainen järjestelmä, joka mahdollistaisi avoimen
tiedonsaannin kaikille. Sinänsähän me olemme omistajaohjauksen
kehittämisen kannalla ja pidämme sitä toivottavana ja järkevänä, mutta
on muistettava, että kaupunki kun ei ole mikään yrityskonserni vaan
sillä on lakisääteiset tehtävänsä huolehtia kuntalaistensa palveluista,
mutta sillä ainakin pitäisi olla myös demokraattisesti valitut toimielimet,
ja sitä tämä ehdotus ei todellakaan täytä. Siksi tämän vastaehdotuksen
tein.

 

 

Kiitoksia puheenjohtaja.

 

Me elämme demokratiassa käsitykseni mukaan, joten valtuutettu
Saarnion vastaesitys on varsin kannatettava ja kannatan sitä, sillä
myös pienemmät valtuustoryhmät tarvitsevat kärkitietoa asioista. Ja
nimenomaan tässä omistajaohjauksessahan kysymys on siitä, että
jokainen valtuutettu edustaa äänestäjiään ja pyrkii toimimaan

äänestäjänsä parhaaksi. Jos tätä kärkitietoa ei saa, saattaapa olla, että
päätöksenteossa mennään vikaan pelkästään tiedonsaannin puutteen
vuoksi, ja se ei ole lainkaan suotavaa.

 

Kiitoksia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minäkin toivoisin, että myös Kokoomuksen ja Vihreiden edustajat
perustelisivat, mitä he tässä ovat itse asiassa tekemässä. Toisin kuin
valtuutettu Kantola antoi ymmärtää, tämähän ei ole vain valmisteluelin
eikä todellakaan mikään keskustelufoorumi pelkästään, vaan tämän
ohjesäännön mukaan konsernijaosto tulee käyttämään kaupungille
kuuluvaa päätösvaltaa lukuisten yhteisöjen, laitosten, säätiöiden ja
yritysten toiminnan suhteen. Myös sitä päätösvaltaa, joka kaupungilla
on osakkeenomistajana erinäisissä yrityksissä.

 

Nyt tämänkin kokouksen myöhemmissä työjärjestyskohdissa me
näemme, että tämä liikelaitosten vyöry etenee ja siihen liittyy myös
lisää yhtiöittämispyrkimyksiä. Meillä on erilaisia osaomistuksia siellä ja
täällä jo nyt. Tämä on hyvin laaja kenttä, jossa osittain liikutaan myös
kaupungin omien lakisääteisten tehtävien toteuttamisen kannalta
keskeisen valmistelun ja päätöksenteon alueella. Mielestäni kaupungin
kunnallisen toiminnan periaatteisiin kuuluu myös täällä yritystoiminnan
puolella, säätiöiden ja muiden kohdalla, avoimuus. En osaa kuvitella,
mikä on se peruste, että ikään kuin liikesalaisuuden piiriin kolmelle
suurimmalle ryhmälle rajataan tärkeä osa päätöksenteosta.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Haluaisin huomauttaa tästä salaseura ? -asian paisuttelusta, että
konsernijaosto voi ? tapauksessa saattaa toimivaltaansa kuuluvan
asian kaupunginvaltuuston päätettäväksi ja uskoisin, että tätä
valveutuneisuutta myös tulevaan konsernijaostoon ? on. Ja toisaalta
aivan normaalien käytäntöjen mukaisesti kaupunginhallituksella on
oikeus ottaa jaoston käsittelemä asia päätettäväksensä, jos katsoo sen
aiheelliseksi, että ei tässä niin hirveän suurta dramatiikkaa ole.

 

En halua pitkittää tätä keskustelua, mutta nyt kun näen, että kaikki
muut poliittiset ryhmät ovat lausuneet asiasta jotakin, niin jäin vähän
kaipaamaan Vihreiltä puheenvuoroa tähän liittyen varsinkin kun näin,
että kaupunginhallituksessa valtuutettu Helistö äänesti näköjään
vähemmistön mukaan. Ja kuitenkin yleensä Vihreät puhuvat
edustavuudesta, läpinäkyvyydestä ja joskus myös demokratiavajeesta,
niin olisi ollut kiva saada perustelua sille, miksei läsnäolo- ja
puheoikeus olisi sitten ollut mahdollista.

 

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Käsittelyssä on nyt selvitys vuoden 2007 arviointikertomuksen johdosta
suoritetuista toimenpiteistä. Ja kuten liitteessä olevista hallintokuntien
vastauksista ilmenee, prosessi on nyt kohdallaan. Aikataulu
mahdollistaa sen, että hallintokunnat ehtivät kunnolla laatia
vastauksensa ja hallintokunnat ovat ottaneet tosissaan
tarkastuslautakunnan näkemykset, eli tämä on mennyt eteenpäin aika
paljon aiempien vuosien kokemuksista. Ja ne vastaukset ovat
kohtuullisen hyvin myötäkarvaisia tarkastuslautakunnan näkemyksille.
En nyt käy tässä yhteydessä niitä yksityiskohtaisesti läpi, koska
seuraavan arviointikertomuksen yhteydessä lautakunta kuitenkin
katsoo sitten koko kauden 2004–2007 toteutumat kaiken kaikkiaan.

 

Mutta yhden asian, arvoisa puheenjohtaja ja valtuutetut, haluan nostaa
tässä jutussa esille. Kun kuntalaki sanoo, että valtuusto vastaa kunnan

toiminnasta ja taloudesta ja valtuuston tulee päättää kunnan ja
kuntakonsernin toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista sekä
konserniohjauksen periaatteista, ja me lautakuntana lausuimme, että
Helsingin kaupungin konsernille tulee vastaisuudessa asettaa
toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet kuntalain edellyttämällä tavalla,
kun niitähän ei ole tähän asti ole näin tehty. Me olemme lautakunnassa
käyneet läpi Helsingin lisäksi 10 suurimman kaupungin osalta, miten
näitä konsernin toiminnallisia ja taloudellisia tavoitteita on asetettu, niin
lopputulos oli se, että kaikissa 10:ssä suurimmassa kaupungissa on
asetettu toiminnallisia ja taloudellisia tavoitteita talousarviossa mutta ei
Helsingissä. Eli tämä on nyt sellainen asia, johon pitää seuraavalla
kaudella kiinnittää huomiota.

 

Ja kuten huomaatte sieltä liitteestä sivulla 9, niin talous- ja
suunnittelukeskus toteaa vastauksessaan, että kaupungin strategia
uudistetaan tulevalle valtuustokaudelle ja valtuustokauden 2009–2012
strategiaohjelmaa valmistellaan kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi
alkuvuodesta 2009, niin että se ohjaa kaupungin vuoden 2009
toimintaa ja vuoden 2010 talousarviosuunnittelua ja että
strategiaohjelmaan tullaan sisällyttämään keskeiset kaupunkikonsernia
koskevat konsernistrategiset linjaukset. Tämä on äärettömän tärkeä
asia, ja toivon, että sitten uusi valtuusto paneutuu tähän todella täydellä
tarmollaan ja tekee tästä todella hyvän.

 

Kiitos puheenjohtaja.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kaupunginvaltuuston tekemä päätös pyytää hallintokunnilta selostus,
mihin toimenpiteisiin on ryhdytty arviointikertomuksen perusteella,
osoittautuu nyt tässä hyväksi päätökseksi, ja tätä käytäntöä tulee
jatkaa. Itse puutun vain muutamaan asiaan tässä.

 

Bussiliikenteen kilpailuttamisen osalta nostan esiin maininnan, jossa
liikennelaitos toteaa, että kilpailuttamisessa tullaan jatkossa
hyväksymään ainoastaan matalalattiaiset bussit. Tämä on aikamoinen
vaatimus, ja epäilyttää, onko se ollenkaan mahdollista jo tappiolliselle
Helsingin bussiliikenteelle ja realistista täyttää muutoin kuin
bussilippujen hintoja nostamalla. Toivottavasti näin ei tapahdu.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa aivan oikein muun muassa, että
uusille satamilta vapautuville alueille on rakennettava päiväkodit
asuntorakentamisen tahdissa. Tässä yhteydessä haluan korostaa sitä,
että nämä uudet päiväkodit tulee rakentaa kerrostalojen kivijalkaan eikä
yksittäisinä monumentaalisina rakennuksina, kuten yleisesti vieläkin on
tapana. Näin päiväkotitilat ovat rakennetut kestävän kehityksen
mukaisesti, rakennuskustannuksiltaan kohtuullisia sekä
tulevaisuudessa helposti muunneltavissa tarpeiden muuttuessa.

 

Sosiaalivirasto suunnittelee ilmoituksensa mukaan lakkauttavansa
vuoteen 2017 mennessä 154 viraston omaa kehitysvammaisten
laitospaikkaa, jotka korvataan avohuollon palveluilla. On erittäin
tärkeää jatkossa seurata tarkasti tilanteen kehittymistä ja erityisesti sitä,
että avohuoltoon todella oikeasti syntyy tarvittavat paikat ja avohuolto
toimii ennen kuin laitospaikat lopetetaan.

Tämän valtuustokauden aikana periaatteena päihdeongelmaisten
asuntoloiden ja asuntojen perustamisessa on ollut niiden sijoittaminen
keskelle tiivistä kaupunkirakennetta. Viime aikoina on ollut paljonkin
kirjoittelua ja pohdintaa siitä, minkälainen ympäristö parhaiten tukee
päihdeongelmaista ja päihteistä eroon pyrkivää henkilöä. Asuntoloiden
ja tukiasuntojen sijoitus on tärkeä asia niin ongelmaisten kuin myös
kaupungin muiden asukkaiden kannalta. Siksi seuraavan
valtuustokauden aikana on syytä tehdä laaja selvitys asumisen
sijainnin vaikutuksista. Tulee selvittää, onko parempi sijoittaa
päihdeongelmaiset tiiviiseen kaupunkirakenteeseen, jossa houkutukset
ovat lähellä, vai tukeeko syrjäisempi haja-asutusalue paremmin
normaalielämää, selviytymisen ja parantumisen tavoitteita. Siksi
teenkin seuraavan toivomusponnen:

 

Hyväksyessään selvityksen vuoden 2007
arviointikertomuksen johdosta suoritetuista toimenpiteistä
kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta laatimaan
selvityksen siitä, miten asuinympäristö vaikuttaa
päihdeongelmaisten pyrkimyksiin irtautua päihteistä ja
selviytyä normaaliin elämään.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos puheenjohtaja.

 

 

Valtuutettu Wallden-Paulig puuttui puheenvuorossaan tärkeisiin
asioihin, ja haluaisin kannattaa hänen ponsiehdotustaan.

 

 

Kiitos puheenjohtaja.

 

Olisin halunnut mainita Hanu Luukkaisen esille nostaman asian näistä
toiminnallisten tavoitteiden täsmentämisestä. Helposti käy siten, että
toiminnalliset tavoitteet laahaavat vuodesta toiseen samoina, niitä ei
muuteta koskaan. Eli Hanu Luukkainen puuttui ihan ajankohtaiseen,
hyvään asiaan. Niitä voisi tarkistaa vaikka vuosittain tilanteen niin
vaatiessa.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Wallden-Paulig totesi aivan oikein, että ei ole mitään järkeä
vaatia sellaista, että kaikki vuorot ovat matalalattiabusseja. Sellaisilla
linjoilla, joissa on tiheä vuoroväli, ruuhka-aikana voi olla yksittäisiä
korkealattiaisia busseja, niitä ei ole syytä kieltää. Sitten toinen asia on
tämä, oikeastaan tilaaja pystyy tähän vaikuttamaan siten, että ei
vaadita aina uusia busseja, että hieman vanhemmatkin bussit käyvät
oikein hyvin, jos ne ovat toimivia. Ja se on yksi keino, millä saadaan
joukkoliikenteen kustannuksia alennettua, että ei vaadita aina liian
uutta kalustoa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Jos ruvetaan keskustelemaan tästä bussien laatutasosta, niin kannatan
kyllä sitä, että tämä matalalattiaisuus on yksi kriteeri mutta tällä hetkellä
Helsingin kaupungin bussiliikenteessä ei ole pitkään, pitkään aikaan,
vuosiin, ollut niin huonokuntoisia ja epäsiistejä ja todella rähjäisiä
busseja kuin tällä hetkellä on. Ja siihen kyllä toivoisin, että jatkossa kun

kaupunki kilpailuttaa, edellytetään myös jonkinlaista siisteyttä ja
laatutasoa busseilta.

 

 

Ärade ordförande, bästa fullmäktige.

 

Jag kan inte låta bli, så här på mitt sista fullmäktigemöte, att återigen ta
upp en fråga som gäller den svenska servicen. Jag har bett att
revisionsnämnden skall granska hur staden sköter servicen på
svenska. Här kan vi då läsa att ”tarkastuslautakunta toteaa että” och
här är då tre punkter, och en av de här punkterna skall jag ta upp lite
senare.

 

Här står också att huvudstadsregionens samarbetsdelegation har
kommit med åtgärdsförslag och de är ganska många. Man blir nästan
rörd när man sedan läser att byggnadskontoret och byggnadstillsynen,
alltså ’rakennusvalvonta’, har ett svar på hur de har tänkt, för sin del,
sköta den här servicen på svenska, medan hälsovårdscentralen och
socialverket, som ju verkligen har en mycket central funktion i det här,
inte har besvärat sig att ge någon närmare förklarning.

 

Men sen undrar vi nog i SFP-gruppen vad man egentligen avser när
man skriver: ”ruotsinkielisten erikoispalveluiden kustannustehokkuus ja
palvelukapasiteetin käyttöaste verrattuna suomenkielisiin palveluihin
tulee selvittää.” Det här tycker vi är en formulering som är lite illa
varslande.

 

Det vill säga, först förmår inte staden ge på alla sina servicepunkter
den servicen som man får på finska, det vill säga ena nationalspråket,
förmår man inte ge på svenska, det andra nationalspråket. Därför har
man blivit tvungen att ordna med såkallade ”erityispalveluja”, det vill
säga man koncentrerar sig på ett ställe eller möjligen ett fåtal ställen.
Det som andra kan få som såkallad ’lähipalvelu’ får vi då som
’etäpalvelu’, men åtminstone som en garanterad service.

 

Sedan skall man ännu gå och kolla att månne det här blir dyrare och
vad har man tänkt göra i så fall. Jag hoppas att det verkligen inte är
fråga om att man skall nagelfara denhär servicen ur ett snävt
ekonomiskt perspektiv, för att ansvaret, för att den svenskspråkiga
befolkningen får sin medborgerliga service också på sitt modersmål, på
samma sätt som de finskspråkiga får på finska, det finns hela tiden hos

kommunen. Det kan inte kommunen frånhända sig och då handlar det
inte om att det är samma peng, utan det handlar om samma service.

 

Tack.

 

 

Kiitos puheenjohtaja.

 

Siinä vaiheessa, kun bussit vähitellen kalustoa uusiessaan ehkä
siirtyvät vähäpäästöisiin autoihin, voisi palata enemmän vielä tähän
matalalattiatilanteeseen. Mutta se, mistä haluaisin vielä erikseen
muistuttaa, olisi se, että nyt kun meillä nämä sosiaalipalveluselvitykset
ja ennaltaehkäisevät kotikäynnit ja muut toivottavasti aktivoituvat,
harkittaisiin erillisen palvelunumeron perustamista tämän
sosiaalipalvelun ja vanhusten sosiaalipalvelukartoituksen tueksi.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Katselin valtuutettu Irmeli Wallden-Pauligin pontta ja mietin valtuutettu
Luukkaisen puheenvuoroa, niin kyllä meidän pitäisi täällä valtuustossa
myös miettiä ponsia tehdessämme, että emme esitä mitään
nollatutkimuksia. Päihdeongelmaisten pyrkimyksistä irtautua päihteistä
asumisympäristön vaikutuksista on metrikaupalla olemassa
tutkimuksia, jos niitä halutaan hyödyntää. Me haluamme todella, että
hallintokunnat tekevät hyviä tavoitteita, joita voidaan mitata. Ei niitä
myöskään voida, ei täällä valtuustossa sitten pidä vesittää niitä
erilaisilla ponsilla, että missään tapauksessa minä en ainakaan tule tätä
pontta kannattamaan.

 

Ja kaiken lisäksi minusta on vähän sellainen, en tiedä, mihin tällä
pyritään, on pikkuisen sisään kirjoitettu joitakin sellaisia asioita, joita ei
oikein tiedä, että mitä tällä tarkoitetaan. Mutta joka tapauksessa
harkintaa kyllä ponsien tekemisessä, jos halutaan tehokkuutta
hallintokuntien ja valtuuston työskentelyyn.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Minulle esitettiin toivomus, että parilla sanalla kertoisin tästä
sopimuksen sisällöstä, joka siis on täällä esityslistan liitteenä.
Kysymyksessähän on sopimus, jolla määritellään tulevan
valtuustokauden aikana muoto pääkaupunkiseudun yhteistyölle.
Sopimuksen tausta on se, että siellä liitteenä olevan sopimuksen
lopussa todetaan, että tällä korvataan vuonna 2004 ja 2006 tehdyt
aiemmat yhteistyösopimukset, eli ideana tässä esityksessä esitetään
sitä toimintamallia, millä pääkaupunkiseutuyhteistyö toteutuisi
seuraavan 4 vuoden aikana ajatuksena, että sitten seuraavan
valtuustokauden lopussa tulisi jälleen senhetkisen yhteistyön
kehittymisen tilanteen mukainen uusi esitys.

 

Tämähän siis koskee pääkaupunkiseutua, Helsinki, Espoo, Vantaa,
Kauniainen, ja sen keskeisenä sisältönä on yhteistyöelinten eli
pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan ja koordinaatioryhmän
toiminnan järjestäminen. Sopimuksessa todetaan tavoitteena, että
pääkaupunkiseudun kaupunkien tavoitteena on kaupunkien välisen
yhteistyön kehittäminen, sen tiivistäminen Helsingin seudun kuntien
kanssa sekä edunvalvonta ja yhteistyö valtion suuntaan. Ja siis
määritelmä pääkaupunkiseutu, 4 kaupunkia äsken mainitut, Helsingin
seutu nämä 4 kaupunkia + 10 muuta niin sanottua kehyskuntaa
muodostavat Helsingin seudun, eli teemme myös Helsingin seudun
kanssa tietenkin yhteistyötä.

 

”Yhteistyöllä edistetään pääkaupunkiseudun hyvinvointipalvelujen
parantamista ja palvelutuotannon tehostamista, parannetaan
kansainvälistä kilpailukykyä sekä kehitetään kaupunkirakennetta ja
asumista”, tämä siis suoraan sopimuksesta. Sitten toimintafoorumeina
on entiset, jo tällä valtuustokaudella toimineet elimet eli
pääkaupunkiseudun neuvottelukunta, joka on asemavaltuutukseen

perustuva neuvottelukunta, ja sen tehtävänä on hyväksyä
pääkaupunkiseudun visio ja strategia, käsitellä pääkaupunkiseudun
kehittämiseen liittyviä strategisia linjauksia ja seurata yhteistyön
toteutumista.

 

Neuvottelukunta sopimuksen mukaan kokoontuu 2–4 kertaa vuodessa,
jäsenmalli on entinen eli asemavaltuutuksella kaupunginvaltuustojen ja
kaupunginhallitusten puheenjohtajistot, yhteensä 23 henkeä, sitten
lisäjäseniksi esitetään enintään kolme sellaista poliittista ryhmää, joiden
kannatus pitää olla vähintäänkin kahdessa kaupungissa 3 %, niin
heistä tulisi sitten lisäjäsenet tähän neuvottelukuntaan.

 

Mainittakoon se, että tällä valtuustokaudella on ollut laajennettu
pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan kokoukset, niin niistä ei tässä
sopimuksessa mainita, eli siis esitys on, että niiden järjestämisestä
luovutaan. Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii Helsingin
kaupunginhallituksen puheenjohtaja esityksessä ja
varapuheenjohtajana Espoon vastaava ja toisena varapuheenjohtajana
Vantaan vastaava henkilö eli kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

 

Sitten operativiisena yhteistyötoimijana esitetään myös entistä eli
pääkaupunkiseudun koordinaatioryhmää, jonka tehtävänä on vastata,
siis perustuen tähän visioon ja strategiaan, yhteistyön ohjauksesta ja
seurannasta, käsitellä strategisesti merkittäviä yhteistyökysymyksiä ja
osallistua Helsingin seudun yhteistyöhön kuuluvien asioiden
käsittelyyn. Koordinaatioryhmä toimii myös pääkaupunkiseudun
merkittävien yhteisten yhteisöjen ohjausryhmänä, siis
omistajaohjausryhmänä. Jäseniä on 11 henkilöä, joita ovat Helsingin,
Espoon ja Vantaan kaupunginhallitusten puheenjohtajat ja Kauniaisten
joko valtuuston puheenjohtaja tai hallituksen puheenjohtaja, sitten
Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunginvaltuustojen puheenjohtajat tai
heidän sijaisensa, kaupunginhallituksen nimeämä kaupunginhallituksen
tai -valtuuston varapuheenjohtaja. Muiden koordinaatioryhmän
jäsenten tulee olla valtuuston tai kaupunginhallituksen jäseniä, ja
koordinaatioryhmän puheenjohtajana toimii Helsingin edustaja.

 

Neuvottelukunnassa ja koordinaatioryhmässä käsiteltävien asioiden
valmistelu ja päätöksenteko esitetään entisellään, eli asiat
valmistellaan ja esitellään pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien
kokouksen toimesta. Ja tärkeää, että nämä elimet tekevät päätöksiä,
jotka ovat suosituksia, yhteisiä suosituksia. Varsinaiset kaupunkeja
sitovat päätökset tehdään kunkin kaupungin omissa
luottamushenkilöelimissä eli siis kaupunginvaltuustossa ja

kaupunginhallituksessa aina asian luokituksesta riippuen.

 

Sekä neuvottelukunnan että koordinaatioryhmän asialistat ovat julkisia,
ja päätöksistä tiedotetaan viestimille. Tällä kaudella
koordinaatioryhmän asialistat eivät ole olleet julkisia, nyt esitetään
siirryttäväksi siihen, että myös ne ovat julkisia. Henkilöstön
osallistuminen entisen, tällä valtuustokaudella kehitetyn, mallin
mukaisesti, jossa keskeisenä on kaupunkityönantajien ja
henkilöstöjärjestöjen yhteinen seurantaryhmä kuitenkin niin, että
varsinaiset yhteistoimintamenettelyt käydään kussakin kaupungissa
erikseen. Sopimus tulee voimaan, kun kaikki kaupunginvaltuustot ovat
tämän hyväksyneet. Siis toistan, että aikajänteenä ensi valtuustokausi
2009–2012 ja tällä sopimuksella poistuu voimasta 2004, 2006 tehdyt
sopimukset.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tässä lyhyt esittely yhteistyösopimuksesta.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Pääkaupunkiseudun yhteistyö on edennyt aika nopeaa vauhtia viime
aikoina, ja se tietysti korostaa kysymystä siitä, millä tavalla tästä
yhteistyöstä päätetään, ja tarve demokratisoida pääkaupunkiseudun
yhteistyön hallintoa on hyvin ilmeinen. Tänne tarvitaan mielestäni
vaaleilla valittava seutuvaltuusto, jolla olisi normaali asioiden poliittinen
valmistelu, lautakunta, järjestelmät ja vastaavat, jonka alaisuuteen
yhdistettäisiin nyt tämä hyvin hajanaisesti ja epädemokraattisesti
toimiva pääkaupunkiseudun seutuyhteistyö moninaisine eri elimineen.
Tällainen järjestely olisi huomattavasti demokraattisempi kuin
pääkaupunkiseudun kuntien yhdistäminen, jossa valta karkaa entistä
etäämmäs asukkaista.

 

Viime aikoina julkisuudessa on erityisesti markkinoitu tätä Helsingin ja
Vantaan yhdistämistä, ja haluan tässä yhteydessä siihen ottaa sen
verran kantaa, että tämän demokratiavajeen lisäksi tähän malliin liittyy
mielestäni aivan erityinen toinenkin ongelma, eli se malli olisi omiaan
johtamaan pääkaupunkiseudun sosiaalisen ja alueellisen kehityksen
eriytymisen voimistumiseen, kun Espoo ja Kauniainen kulkisivat omaa
tietään oman päätöksentekonsa pohjalta ja Helsinki ja Vantaa sitten

vähän toisenlaisella tavalla.

 

Nyt käsittelyssä oleva esitys pääkaupunkiseudun kaupunkien
yhteistyösopimukseksi uudistaa tätä voimassa olevaa sopimusta mutta
sisältää yhden hyvin erikoisen piirteen. Tässä on sellainen lähtökohta,
jonka mukaan kaikkia äänestäjiä ei tarvitse ottaa huomioon, kun
pääkaupunkiseudun päätöksiä tehdään. Tässä on nähty oikeastaan
aika paljon vaivaa sellaisen mallin kehittelemiseksi äänikynnyksen tai
ääniosuuden määrittelyssä ja näiden lisäpaikkojen määrittelyssä, jolla
saadaan rajattua täsmälleen yksi puolue pois pääkaupunkiseudun
kuntien valtuustoryhmien piiristä eli kommunistien ja asukaslistan
valtuustoryhmä. Sen lisäksi tällä mallilla pudotetaan eräitä
sitoutumattomia edustajia.

 

Tällä ei ole mitään tekemistä tietenkään minkään päätöksenteon
tehokkuuden kanssa, siellä on virkamiehiä pilvin pimein ja muuta väkeä
kyllä kokouksissa mukana, että määrästähän tässä ei ole kysymys,
vaan tässä on kysymys poliittisesta syrjinnästä eikä mistään muusta.
Ja ihmettelen, millä sitä voidaan perustella sellaisessa elimessä, jolle
kuuluu lakisääteisiä kunnallisia tehtäviä koskevaa päätöksentekoa.
Millä voidaan perustella, että osa äänioikeutetuista tällaisella säännöllä
rajataan ulos päätöksenteosta? Haluaisinkin, että kaupunginjohtaja
Pajunen selittäisi tähän vastauksen.

 

Omalta osaltani esitän, että valtuusto päättää palauttaa
yhteistyösopimuksen uudelleenvalmisteltavaksi siten, että
pääkaupunkiseudun neuvottelukunnassa turvataan kaikkien
valtuustoryhmien edustus.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Hakaselle vastauksena, tämä äsken esittelemäni malli,
sisältönä on se, niin kuin demokratiaan kuuluukin, että ehdoton
päätösvalta on valtuustolla ja joissain asioissa sitten delegoinnin
mukaan kaupunginhallituksella. Ja tähän tällä yhteistyösopimuksella ei
puututa, mutta sitten yhteistyössä tietenkin keskeisenä tekijänä, näin
olen ymmärtänyt, on se, että kunkin ryhmittymän vaaleissa saama
kannatus on perusteena ja sitä kautta mielestäni demokratia myös tältä
osin toteutuu.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Näyttää siltä tietysti, että tässä koko ajan yhteistyösopimus jonkun
verran kehittyy, ja siinä on tiettyjä hyviäkin piirteitä, mutta kyllähän tämä
demokratian kannalta ongelmallinen tilanne on. Eihän siitä mihinkään
pääse. Kyllä tämä yhä edelleen perustuu aika pitkälti, painottuu liikaa
asemavaltuutukseen, ja tältä osin tietysti poliittisesti voitaisiin
tarkastella tätä kysymystä toisellakin tavalla. Mutta minä nyt en tee
kuitenkaan mitään muutosesitystä vaan pidän hyvänä, että tässä on
kehitystä tapahtunut tältäkin osin. Ja se on uutta, että
koordinaatioryhmän kokousten esityslistat on julkisia, joka jo
mahdollistaa vähän enemmän asioihin puuttumisen, eli on tässä
hyvääkin.

 

Tämän koordinaatioryhmän merkitys on keskeinen, se on se
varsinainen työrukkanen. Ja olisikin tärkeää, että sitä voitaisiin kehittää.
Sitä valittaessa pitäisi käyttää samaa suhteellista vaalitapaa kuin YTV:n
elimiä valittaessa ja esimerkiksi YTV:n hallitusta valittaessa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

 

Niin kauan kuin minä muistan, niin kauan kuin minä olen itse asiassa
omilla aivoillani ajatellut kunnallisia asioita, minä olen aina ihmetellyt
sitä, että pääkaupunkiseudulla on 4 itsenäistä kaupunkia. Tässä
mielessä minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että näiden kaupunkien
pitäisi yhdistyä. Hakanen taisi tuossa puheenvuorossaan vähän puhua
paikallisdemokratiastakin. Minun mielestäni myös tämä yhdistyminen
on ainoa tie paikallisdemokratian kehittämiseen, aivan niin kuin
kaikissa muissa eurooppalaisissa suurkaupungeissa tai
miljoonakaupungeissa. Eli siis saamme yhden ison kaupungin, joka
jakaantuu ehkä pariinkymmeneenkin pienempään yksikköön, joilla
kaikilla on jonkin verran omaa budjettivaltaa ja ennen kaikkea
päätösvaltaa.

 

No, niin kauan nyt kuin minun valtuustokaudellani on puhuttu tästä
pääkaupunkiseudun yhteistyöstä, minä olen suhtautunut siihen melko
kriittisesti, koska minua jonkin verran pelottaa se yhteistyö siinä
mielessä, että se ei välttämättä ole tie yhdistymiseen. Minä luulen, että

me helsinkiläiset olemme monetkin sitä mieltä, että kaupunkien pitäisi
yhdistyä, mutta muissa kaupungeissa se prosessi on vielä pahasti
kesken. Ja minä pelkään, että liian syvälle menevät
yhteistyösopimukset saattavat jarruttaa tulevaisuuden yhdistymistä.
Sen lisäksi minusta näyttää, että selvästi nämä yhteistyösopimuksen
yksittäiset jatkossa tehtävät päätökset selvästi luovuttavat
päätöksentekovaltaa pois meidän kaupunginvaltuustoltamme jollekin
muulle elimelle. Ja sekään ei ole minun mielestäni oikea tie.

 

Mutta itse tästä nyt käsillä olevasta esityslistan kohdasta,
pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteistyösopimuksesta, minä
oikeastaan haluaisin kysyä kaupunginjohtajalta ja mahdollisesti
muiltakin salissa olevilta ihmisiltä, jos osaatte vastata minulle. Minä
katson nyt tätä yhteistyösopimuksen tekstiä ja erityisesti 2:n alla olevaa
pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan tulevaa roolia. Täällä toisessa
kappaleessa sanotaan näin: ”Neuvottelukunta hyväksyy
pääkaupunkiseudun vision ja strategian.” Mitä ovat nämä
pääkaupunkiseudun visio, ja mikä on tämä strategia? Mikä niiden
asema on tulevassa päätöksenteossa?

 

Minä olen huolestunut näistä kahdesta asiasta siinä mielessä, että
minä tiedän, että esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuusto on nyt
tekemässä kevään aikana ensimmäistä valtuustostrategiaansa, johon
mielelläni lähden mukaan sitä rakentamaan muistaen kuitenkin sen,
että tällainen strategiapäättäminen, strategiajohtaminen
huonoimmillaan tarkoittaa sitä, että siinä vaiheessa kun teemme
strategiaa, teemme jo joitain päätöksiä, joita ei ole kuitenkaan
sisällöllisesti kauhean syvällisesti pohdiskeltu tai ainakaan suunniteltu.
Eli että tällaisesti strategiasta saattaa syntyä eräänlainen
pakonomainen tarve tehdä päätöksiä, koska strategiassa on näin
aikaisemmin sovittu. Eli mitä nyt ovat nämä pääkaupunkiseudun visio
ja strategia, joita nyt tällainen neuvottelukunta jatkossa rupeaa
tekemään?

 

Minä kuulin kyllä, kun Jussi Pajunen sanoi, että päätösvalta pysyy
jatkossakin kunkin kaupunginvaltuuston käsissä, mutta jos me
rehellisiä olemme, niin kyllä me tiedämme, mitä se tarkoittaa. Se
tarkoittaa sitä, että valtuustot koordinoidusti suunnilleen saman viikon
aikana sitten pamauttavat jotkut päätökset Helsingissä, Vantaalla ja
vielä tuolla Kauniaisissakin. Ja minä pelkään nyt, että tämä
yhteistyösopimus visioineen ja strategioineen ensinnäkin vie valtaa
meiltä kaupunginvaltuustoilta ja mahdollisesti jarruttaa tulevaisuuden
yhdistymistä.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tämän 20 valtuustovuoden aikana, jotka täällä olen ollut, todellakin
tästä yhdistymisestä on puhuttu. Ja muistan, että Keskustan
valtuustoryhmä on ollut se ryhmä, joka ensimmäiseksi on lausunut
tämän pääkaupunkiseudun yhdistymisen.

 

Välihuuto!

 

On, on. Ensimmäisellä valtuustokaudella, kun olin täällä, se tuli.

 

Välihuuto!

 

Minä olen ollut vain 20 vuotta...

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

Joka tapauksessa, toisin kuin valtuutettu Helistö, en mitenkään näe
vaarallisena tämän yhteistyön tiivistymistä. Kun pääsemme
kaavoituksen ja joukkoliikenteen suunnittelussa pääkaupunkiseudulla
yhteistyöhön ja palvelujen joustavuuteen yli kuntarajojen, olemme
päässeet hyvin pitkälle tässä yhdistymisessä. Päin vastoin, sehän
tasoittaa tietä yhdistymiselle, ei suinkaan aseta sille esteitä. Ja näin
ollen tämä pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteistyösopimus on ihan
hyvä. Toki näin helsinkiläisenä pienryhmänä mekin olemme ongelmien
edessä siinä, että meillä ei tule olemaan keskustalaista helsinkiläistä
valtuutettua aina tässä pääkaupunkiseudun neuvottelukunnassa, ja
tämä on kyllä mielestäni suuri puute.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kuulun myös niihin, jotka ovat aika tyytymättömiä tämän
pääkaupunkiseudun yhteistyön hedelmiin, mutta en tietenkään pysty
tekemään täällä ehdotusta, koska ei näistä pääkaupunkiseudun
yhteistyöasioista voi tehdä valtuustossa ehdotuksia, se on ehkä eräs
tämän asian ongelma. Mutta minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että

pääsisin luovuttamaan tämän valtuuston valtaa jollekin ylikunnalliselle
elimelle, kunhan se ylikunnallinen elin olisi vaaleilla valittu ja siellä
voitaisiin tehdä päätöksiä ikään kuin mies ja ääni -periaatteella ja
äänestää silloin kun ollaan eri mieltä ja katsoa, ketkä ovat
enemmistössä ja ketkä vähemmistössä.

 

Nyt ensinnäkin kun katsoo, mitä aikaansaannoksia pääkaupunkiseudun
yhteistyöllä on ollut, tosin tänään valtuustossa on aika merkittäviä
päätöksiä tästä, mutta niistäkään ei voi tehdä täällä mitään ehdotuksia,
koska nekin on pakko hyväksyä. Mutta näitä kahta asiaa lukuun
ottamatta kyllähän nämä yhteistyön hedelmät ovat olleet aika
vaatimattomia, kun verrataan, kuinka paljon koordinoimisen ja
yhteisesiintymisen tarvetta täällä on. Voidaan jopa aiheellisesti kysyä,
että onko tästä yhteistyöstä ollut päätöksenteolle enemmän haittaa kuin
hyötyä, koska sen haittapuolena on ollut se, että se kunkin kunnan
sisäistä päätöksentekoa on jähmettänyt, että voiko jopa olla sillä
tavalla, että nämä jatkuvat neuvottelut ja vähän sellaiset kiristystilanteet
ja muut, joissa yksi kunta pystyy kaatamaan, olkoot se kuinka pieni
tahansa, yhteistyön, onko se enemmän jähmettänyt päätöksentekoa
kuin vienyt sitä eteenpäin? Onko sen hyödyt vai haitat suuremmat?

 

Mutta sitten mitä tulee tähän nyt tehtävään sopimukseen, niin kyllähän
tämä seikka, jonka Kimmo Helistö tässä sanoi, että tämä
neuvottelukunta, jossa on siis 23 jäsentä, Helsingistä, Espoosta ja
Vantaalta yhtä monta ja Kauniaisista ilmeisesti yksi vähemmän, kun
Kauniainen on pikkuisen pienempi kuin Helsinki, ja tuo joukko nyt
tietenkään ei voi äänestää, koska siellä ihmiset ovat ihan eri kokoisilla
mandaateilla. Ja sitten se hyväksyy pääkaupunkiseudun strategian.
Mitä tarkoittaa, että tuo porukka hyväksyy pääkaupunkiseudun
strategian?

 

Jos tuo paperi on aivan lööperiä, ongelmana on se, että
pääkaupunkiseudulla ei ole strategiaa, ja jos se on ihan oikea ohjaava
strategia, niin sitten ongelma on, että se on hyväksytty aika erikoisessa
paikassa. Toki se tuodaan sitten ikään kuin muodollisesti
hyväksyttäväksi näihin valtuustoihin, mutta eiväthän valtuustot tuossa
voi tehdä vastaehdotuksia, koska on 4 erillistä kokousta, joissa pitäisi
tehdä se sama vastaehdotus niissä kaikissa ennen kuin se voi
toteutua. Sen takia tämä tilanne ei nyt kertakaikkisesti ole hyvä, ja sen
takia meidän pitäisi, ehdottomasti pääkaupunkiseutu tarvitsee
tiukempaa yhtenäistä hallintoa mutta mieluummin sellaista, joka on
vaaleilla valittu tai sitten vaikka olisi valtuustojen valitsema mutta
noudattaisi poliittisia voimasuhteita ja sellainen, jossa ei olisi siten, että

tämän kaupungin edustajat äänestävät kaikki tällä tavalla ja nuo kaikki
tuolla tavalla vaan jossa voitaisiin äänestää ja todeta, että eri
puolueillakin saattaa olla erilaisia näkemyksiä siitä, mihin suuntaan
yhteiskuntaa kehitetään. Se on normaali poliittiseen demokratiaan
kuuluva piirre.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Me voimme keskustella täällä varmaan tuntitolkulla aiheesta ”jos
tilanne olisi toinen, mitä sitten tekisimme?” Nyt vain täytyy ottaa se
realiteetti, että me emme kykene nykyisessä tilanteessa tekemään
muuta kuin yhteisesti sopimaan niistä raameista, joista
pääkaupunkiseudun kunnilla on yhteinen näkemys. Ja sen kanssa me
nyt elämme, ja tämä yhteistyösopimus rakentuu niiden periaatteiden
pohjalle. 4 vuoden kuluessa, seuraavalla valtuustokaudella, uudet
luottamushenkilöt rakentavat jälleen parempaa seudullista yhteistyötä,
toivottavasti päästään asioissa eteenpäin. Mutta nyt on turha haikailla
sellaista, mitä meillä ei ole ja rakentaa sen päälle erilaisia kuvioita, kun
ei ole selvitetty, mitä kukin rakenne tarkoittaisi toteutuessaan.

 

 

Kiitoksia puheenjohtaja.

 

Hyvät valtuutetut.

 

Niin kauan aikaa kuin meidän kuntarakenteemme tässä
pääkaupunkiseudulla on se, mikä se tällä hetkellä on, ja meillä on 4
itsenäistä kuntaa, niin jotta me saamme tällaisen yhtenäisen
pääkaupunkiseudun ja pääkaupunkiseudun kuntien toiminnan
asukkaan kannalta, niin tällä hetkellä se paras mahdollisuus ja ainoa
mahdollisuus on vapaaehtoinen yhteistyö. Sitä tietysti pitää silloin
tiivistää mahdollisimman paljon, jolloin voidaan tulevaisuutta varten
madaltaa niitä kuntarajoja. Ja minä näkisin samalla lailla kuin tässä
aikaisemmassa puheenvuorossa valtuutettu Molander, että tämä
yhteistyö ei missään nimessä vaikeuta mahdollista tulevaa yhdistymistä
vaan madaltaa niitä rajoja asukkaan kannalta.

 

Sitten kun täällä todettiin demokratiavajeesta, niin tässä itse

neuvottelukunnassa, niin kuin kaupunginjohtajan esittelystä tuli ilmi, on
23 asemavaltuutettua ja 3 edustajaa, he tasapainottavat tätä poliittista
puolta. Siinä on pyritty kuitenkin katsomaan sitä osaa ja erityisesti
sitten tuossa koordinaatioryhmässä, että siellä tulee 7 asemansa
puolesta ja 4 4:n kaupungin alueella olevien poliittisten voimasuhteiden
mukaisesti. Ja tämä järjestely on tällä kaudella toiminut kohtuullisen
hyvin. Sitä tällä kaudella rukattiin pariinkin kertaan ja saatiin se aika
hyvin toimivaksi.

 

Sitten ? että kumpikaan elin ei ole päätöksiä tekevä, vaan ne
valmistelevat ne päätökset ja päätökset tehdään sitten valtuustoissa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Valtuutettu Helistö kysyi ja valtuutettu Soininvaara viittasi myös tähän
Helistön kysymykseen, kun täällä sopimuksen kohdassa 2 todetaan,
että ”neuvottelukunta hyväksyy pääkaupunkiseudun vision ja
strategian”, että mitä tämä kirjaus tarkoittaa. Ensinnäkin se tarkoittaa
sitä, että se on osoittamassa neuvottelukunnan roolia, että se on
tällainen strategia-visio-tasolla liikkuva eikä operatiivinen sillä tavalla
kuin sitten koordinaatioryhmähän käsittelee, niin kuin mainitsin,
esimerkiksi yhteisiä omistajaohjauskysymyksiä.

 

Toinen asia on sitten, että pääkaupunkiseudun neuvottelukunta, joka
on aloittanut toimintansa 2004 vuoden puolella, on siinä
vuodenvaihteessa 2004–2005 jo hyväksynyt yhden kerran vision ja
strategian, ja sen päivittämisen tarpeesta tehdään yhdessä ratkaisuja.
Mutta kuitenkin korostan sitä, että tämä visio ja strategia, sen
voimaantulo vaatii sen, että valtuustot sen hyväksyvät. Eli meilläkin
mekanismi on mennyt niin, että esimerkiksi jos katsotte ensi vuoden
budjettikirjaa, sinne on hyvin pitkälle ajettu näitä yhteisiä linjauksia.
Kaupunkien yhteneväisillä kirjauksilla ajetaan sitä, että se voimaantulo
sitten, niin kuin on moneen kertaan todettu, valtuustolla on se
suvereenein päätösvalta tai kaupungeilla itsellään.

 

Ja tämä mekanismi sinänsä toimii varsin hyvin, ja pääkaupunkiseudun
neuvottelukunta, jossa siis on seudun kaikkein keskeisimmät
luottamushenkilöt keskustelemassa, miettimässä vähän pidemmän
tähtäyksen asioita, se tarjoaa foorumin vaihtaa ajatuksia, luoda yhteisiä
näkemyksiä. Ja sitten ne toivon mukaan, ja mitä nyt tämä kulunut

valtuustokausi osoittaa, varsin hyvin toteutuvat myös valtuustojen
päätöksinä sitten kussakin kaupungissa erikseen.

 

 

Kiitos puheenjohtaja.

 

Ensin replikoin Sikulle, joka sanoi, että turha haikailla sellaista, mitä
meillä ei ole, ihan tällaisena vastaheittona, miksemme siis pidä kiinni
siitä, mikä meillä jo on?

Suvi taas painotti sitä, että kumpikin näistä elimistä on sellaisia, jotka
eivät tee päätöksiä. Minkä takia me sitten kirjoitamme tänne
yhteistyösopimukseen, että tämä visio ja strategia päätetään täällä
koordinaatioryhmässä?

 

Vielä kolmantena tuohon kaupunginjohtajan vastaukseen
kysymykseeni siitä, että mikä on visio ja mikä on strategia. Myönnän,
että olen ehkä sitten lukenut huonosti kotiläksyni, mutta minulla ei ole
minkäänlaista mielikuvaa vuoden 2004 visiosta eikä strategiasta, ja
olisi ollut ehkä mukavaa sitten liittää nämä vanhat visiot ja strategiat
esittelyaineistoon. Ja ennen kaikkea minun mielestäni olisi erittäin
asiallista tulevasta visiosta ja strategiasta kyllä aukikirjoittaa tässä
sopimuksessa tai edes sen liitteissä, mitä ne tarkoittavat. Minä en ole
tyytyväinen kaupunginjohtajan tokaisuun siitä, että se korostaa vain
näiden kahden orgaanin luonne-eroja.

 

 

Kiitos puheenjohtaja.

 

Helistölle tästä, että pääkaupunkiseudun neuvottelukunta hyväksyy
pääkaupunkiseudun vision ja strategian, niin toki se hyväksyy omalta
osaltaan, mutta niin kuin näissä aikaisemmissa puheenvuoroissa on
tullut selkeästi selville, niin eihän tämä neuvottelukunta voi ohi
valtuustojen hyväksyä, vaan se hyväksyy omalta osaltaan ja sitten
tarvitaan vielä valtuustojen päätökset, 4 päätöstä. Tämä on se
menetelmä niin kauan aikaa, kun meillä on kuntarakenne tämä, mikä
on.

 

Mutta sitten vielä aikaisemmissa puheenvuoroissa nimenomaan Osmo

Soininvaara totesi siitä, että neuvottelukunta ja koordinaatioryhmä
tässä pääkaupunkiseudun yhteistyössä ei välttämättä ole saaneet
kovin paljon aikaan, niin kyllä toteaisin, että tänään on listalla erittäin
isot asiat, jotka hänkin kyllä totesi, asiat 11 ja 12 eli
pääkaupunkiseudun vesihuollon yhdistäminen ja joukkoliikenteen
seudullinen järjestäminen. Ja sen lisäksi tässä on ollut 14 työryhmää,
jotka ovat tehneet erittäin perusteellista, hyvää työtä. Siellä on tulossa
monia asioita, jotka pitäisi saada vain eteenpäin ja täytäntöön. Ne eivät
ole näin suuria kuin nämä asiat mutta kuitenkin sellaisia, jotka
kaupunkilaisten elämää täällä pääkaupunkiseudulla helpottavat ja
madaltavat kuntarajoja.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kun minä sanoin, että tilanne ei ole tyydyttävä ja sitten vastattiin, että
tämä on näissä olosuhteissa paras mahdollinen ratkaisu, niin edelleen
olen sitä mieltä, että nämä olosuhteet eivät ole kovin tyydyttäviä. On
totta kai näissä olosuhteissa sitten paras mahdollinen ratkaisu, mutta ei
tämä ole hyvä.

Ja sitten se, että kerrotaan, kuinka monta kymmentätuhatta kokousta
on pidetty, niin se on ehkä eräs tämän asian huono puoli. Kyllähän
tämä halvaannuttaa päätöksentekoa ja vie ihmisten kokousaikaa
verrattuna, jos sitä kokouksiin käytettyä tuntimäärää verrataan
saavutuksiin, niin kyllä teho on aika huono, että kyllä tämä on hallintoa
kankeuttava rakennelma, jossa on kaikki huonon hallinnon piirteet.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minä myös kuulun niihin, jotka ovat sitä mieltä, että tällä alueella pitäisi
olla yksi selkeä hallintomalli, joka olisi demokraattisesti valittu. En ole
Vihreiden kanssa samaa mieltä, että me tarvitsisimme
kolmiportaisuutta, se todellakin tekee tämän homman byrokraattiseksi,
mutta mallia, jossa demokraattisemmin tehdään näitä asioita. Nyt tällä
alueella on valittu tällainen hitaan etenemisen, todella hitaan
etenemisen malli, jossa toki tänään saadaan tuloksia aikaan mutta aika
kovalla työllä.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Tänään on myös aika pohtia todellakin tätä alueen tulevaisuutta, ei vain
jälleen kerran hyväksyä, kun Espookin on jo hyväksynyt ja kun Vantaa
ja jopa Kauniainenkin on suostunut hyväksymään vaan pohtia jatkossa,
että mitä seuraavan valtuuston pitäisi tässä tehdä ja todella kriittisesti,
todella kriittisesti suhtautua siihen tilanteeseen jo senkin takia, että tällä
hetkellä ne henkilöt, jotka ovat näissä eri toimielimissä, heidän
työpanoksestaan valtavan suuri osa menee tähän kuntien yhteiseen
ns. päätöksentekoon eli keskusteluun siitä, millä tavalla otettaisiin niitä
etanan askeleita eteenpäin. Ja valtavan suuri ajanhukka suhteessa
siihen, millä tavalla oman kunnan asioita pitää kehittää.

 

Mitä tulee strategioihin ja visioihin, on aivan selvä asia, että niiden
sisältö, jotta ne voidaan hyväksyä 4 kunnassa, on sen luonteinen, niin
kuin täällä Suomessa valitettavasti aina on tapana, että jokainen voi
hyväksyä sen, että aurinko on lämmintä ja vesi on miellyttävää, kun se
on 38-asteista. Jotta pystyttäisiin todella intohimoisiin strategioihin,
aivan varmasti niitä ei pystyttäisi tekemään tällä järjestelmällä, tällä
systeemillä. Me teemme täällä valtuustossa myös tällä hetkellä sellaisia
ohjelmia, erilaisia ohjelmia, joita kovalla työllä syydetään tänne ulos ja
sitten katsotaan, ei ole rahoja niihin varattu mutta hienosti on paperia.
Tässä tulee vähän samanlainen tarina, että mikä se strategian
todellinen luonne on? Meidän pitäisi tästä alueesta, tästä Helsingistä
kehittää Pohjois-Euroopan kilpailukykyisin, parhain, turvallisin ym. alue,
ja se vaatii kyllä intohimoja ja huomattavasti terävämpää otetta siihen
päätöksentekoon.

 

Minä olen hyvin pettynyt siihen tahtiin, jolla tässä edetään. Olen myös
hyvin huolestunut siitä työmäärästä, johon jatkossa ne henkilöt, jotka
sivutoimenaan täällä valtuustossa istuvat, joutuvat. Ja sitten ennen
kaikkea, minä nyt otan vähän enemmän ulottuvuutta tähän maan
hallituksen suuntaan, olin myös siinä vaiheessa tuolla muuallakin
toimissa, kun Paras-hanketta käynnisteltiin ja toivoisin, että maan
hallitus, joka tietää varmasti, että tällä seudulla yhteistyön teho
parhaimmin palvelee yhteiskuntaa, tällä seudulla saadaan parhaiten
tuloksia aikaan Paras-hankkeesta, myös hallitus eri toimin, jopa vähän
kovemminkin toimin ottaisi askeleita siihen suuntaan, että täällä
tapahtuu jotain.

 

Ja minä haluan tässä yhteydessä myös tukea sitä
lainsäädäntövalmistelua, jossa halutaan tälle alueelle yhteistä

aluesuunnittelua, yhteistä yleiskaavaa, asunto-ohjelmaa, ei vain niitä
hetkiä, joissa ympärillämme on kuntia, jotka ovat iloisia siitä, että
jaetaan yhteisesti vastuuta vesihuollosta, vaan jaetaan myös yhteisesti
vastuuta asunto-ohjelmista samaan aikaan, jaetaan vastuuta siitä, millä
tavalla täällä sosiaalitointa kehitetään tällä alueella, millä tavalla
terveydenhuoltoa paikallisesti saadaan kehitettyä. Ne ovat niitä isoja
asioita. Ei oteta vain niitä rusinoita tai manteleita sieltä riisipuurosta
näin joulun aikaan vaan pyritään laajempiin kokonaisuuksiin.

 

Nyt meille tippuu näitä mielenkiintoisia, ylikunnallisia organisaatioita,
rakennellaan yli kunnan meneviä päätöksentekoprosesseja, joissa
valitettavasti tämä valtuusto on jatkossa samanlainen kuin tuttavani
kertoi Mäntästä, jossa jo 8 vuotta sitten valtuuston tehtävä on lähinnä
hyväksyä kuitteja erilaisiin ylikunnallisiin koulutus-, sosiaali-,
terveystoimen, opetustoimen, kuntayhtymien, valtuutettujen tehtävä on
vain hyväksyä ne laskut. Helsingin valtuusto ei voi olla paikka, jossa
vain hyväksytään laskuja vaan tehdään oikeasti päätöksiä niistä, mitä
tehdään täällä.

 

Tällä hetkellähän, enkä syytä nyt neuvottelijoita, me olemme siinä
tilanteessa tänään, että jos me tässä nyt kaataisimme tämän
sopimuksen niin veikkaan, että Helsingin Sanomissa olisi isoja uutisia
mutta eivät ne kuntalaisille välttämättä olisi hyviä asioita. Mutta kyllä
aikaisemmassa vaiheessa meidän pitää, meidän pitää todella
seuraavassa strategiaseminaarissa pohtia, että miten voimme tämän
alueen yhteisen edun kannalta kiihdyttää sitä työtä, jolla sitten
lähempänä tulevaisuudessa on yhteinen päätöksentekomalli.

 

Älkäämme kiistelkö siitä, onko se siis aluehallinto, yhteinen valtuusto,
sekin on löydettävissä, maailma on täynnä hyviä malleja. Euroopassa
on hyviä ja huonoja esimerkkejä siitä, millä tavalla voidaan yhtä tämän
kokoista aluetta hallita. Me olemme vain yhden miljoonan kaupunki, ja
se on aika helppo vielä kuitenkin hallita, jos halutaan, mutta nyt sitä
halua ei ole riittävästi.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Näihin strategioihin sen verran lisäisin, että strategiat jo nykyisellään

ovat täysin hyödyttömiä, jolleivät budjetit seuraa niitä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Bryggare korosti tässä yhteistä hallintoa. Minä korostaisin
nimenomaan asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia ja demokraattista
hallintoa.

 

Valtuutettu Rihtniemi puhui siihen tapaan, että tässä
pääkaupunkiseudun neuvottelukunnassa on kyse valmistelevasta
elimestä. No jos niin olisikin, niin kuntalain mukaan asioissa, jotka
koskevat lakisääteisiä velvoitteita, myös valmistelevat elimet, siis
lautakunnat, valitaan poliittisin vaaleissa muodostunein perustein.
Tässä luodaan nyt pääkaupunkiseudulle valmistelukäytäntöä, jossa
nämä periaatteet syrjäytetään ja tilalle tulee virkamiesvalmistelu.

 

Muodollisesti kaupunginjohtaja voi olla ehkä oikeassa, että ylin
päätösvalta säilyy valtuustoilla, mutta me kaikki tiedämme, että
tosiasiassa näin ei ole. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan 14
työryhmää, niiden virkamiesvalmistelu on se, johon yhä useammissa
asioissa päätökset perustuvat. Näissä työryhmissä siis johtavat
virkamiehet sopiva yhteisiä esityksiä, ne tuodaan valtuustoihin vasta,
kun kaupunkien johtavat virkamiehet ja kaupunginhallitusten ja -
valtuustojen johto on päässyt niistä jonkunlaiseen yhteisymmärrykseen.
Valtuustojen mahdollisuus tässä vaiheessa tosiasiassa vaikuttaa
asiaan on lähinnä muodollinen.

 

Mitä tulee suhteellisuuteen, niin nämä neuvottelukunnan jäsenethän
eivät ole kuin osittain suhteellisuuden perusteella valittuja, eli sekään
kaupunginjohtajan vastaus ei ollut asianmukainen

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Aina kun me keskustelemme tästä pääkaupunkiseudun yhteistyöstä,
tuntuu, että laidasta laitaan on hirveän paljon tyytymättömyyttä. Jos
kuntalaiset kuuntelisivat näitä keskusteluja, ehkä siitä saisi hirveän
negatiivisen kuvan tästä, että kaikki on huonosti. Minä halusin kuitenkin

nyt tulla tänne muistuttamaan siitä, että onhan tämäkin sopimus osoitus
siitä, että paljon on töitä tehty ja paljon on aikaan saatu, että kyllä
meidän täytyisi muistaa myös kiittää niitä henkilöitä, jotka ovat olleet
vääntämässä tämänkin tekstin. Vaikkei tässä paljon sivuja olekaan,
mutta kyllä näillä sanoilla on painoarvoa.

 

Sitten toisaalta halusin muistuttaa siitä, että tämähän ei anna meille
muille, jotka toimimme erilaisissa tehtävissä pääkaupunkiseudulla
jatkossakin, emme me voi siirtää näille, jotka tässä on mainittu, sitä
vastuuta kaikkea, että työ olisi heidän tehtävä. Kyllä meillä on jokaisella
poliittisella ryhmällä mutta sitten jokaisella meillä, jos haluamme näitä
asioita kehittää, myös oma vastuu siinä, ja pitää tehdä eri asteilla ja eri
tavalla viedä tätä yhteistyön kehittämistä eteenpäin. Tämä on vähän
kuin puitedirektiivi, ja tämä pitäisi nähdä miniminä, sellaisena, että
paljon enemmänhän voi tehdä. Me tarvitsemme nämä viralliset puitteet,
miten kaikki nämä suuret, niin kuin tänäänkin on täällä esille liikenne ja
vesi ja tällaiset, niin miten muodollisesti asioita pyöritetään.

 

Mutta sen rinnalla, kun täällä mainittiin juuri tämä kuntalaisten paras,
niin sehän rakentuu kuitenkin myös niistä asioista, että me ihan
lautakuntatasolla ja erilaisissa valmisteluissa katsomme, että miten
muut kunnat tekevät sen. Ja aina ehkä joka paikassa ei tarvitse tehdä
ihan samalla mallilla mutta pitäen mielessä koko ajan sen erilaisten
asioiden valmistelussa, että on kysymys sitten asuntorakentamisesta,
sosiaalitoimesta tai opetustoimesta, niin se, että kuntien rajoja ylittävä
yhteistyö. Ja minä uskon, että seuraavan valtuustokauden aikana kyllä
syntyy tässä asiassa aika paljon uutta, mikä näkyy sitten ihan
käytännön työssä.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Olen niiden puhujien kanssa samaa mieltä, että kehityksen kelloa ei voi
kääntää kyllä enää taaksepäin, vaan me olemme aloittaneet
pääkaupunkiseudun kuntien välisen yhteistyön ja rakentaneet aika
paljon sen pohjalle, ja nyt on aika katsoa, että miten tästä eteenpäin.
Näin ollen myös se tyytymättömyys, mikä täällä on tullut ilmi, että millä
tavalla tätä prosessia demokraattisesti ohjataan, pitää paikkansa, mutta
toistaiseksi parempaa hallintomallia ei ole keksitty. Ja näin ollen itsekin

kuulun niihin valtuutettuihin, jotka ovat sitä mieltä, että yksi kunta tällä
alueella on se, jota meidän pitää tavoitella ja Helsingin pääkaupunkina
pitää olla sen vetovastuun kärjessä. Se kuuluu kyllä tälle valtuustolle ja
kuuluu helsinkiläisille päättäjille nähdä tämä pitkä tulevaisuuden visio.

 

Mutta toisin kuin täällä on esitetty 4 kunnan metropolikaupungista, niin
minä itse olen nähnyt sen kuuden kunnan metropolina. Olen siitä
aikaisemminkin täällä valtuustossa puhunut. Minusta se olisi sellainen,
jota meidän pitäisi ehdottomasti ajatella pitkällä tähtäimellä. Jos nyt on
tällä hetkellä 4 kuntaa, jotka ovat tässä yhteistyösopimuksen piirissä,
niin kuitenkin, kun katsotaan todella pitkälle, 6 kuntaa, Kirkkonummi ja
Sipoo ovat luontevia tälle alueelle jo ihan raiteiden perusteella ja
muutenkin kehityksen kaarta ajatellen. Joten sekin pitää ottaa...

 

Nyt minusta tässä pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan valmistelussa
ja tässä prosessissa on kaksi isoa asiaa, jotka minusta pitäisi nyt, joista
kukaan ei ole täällä aikaisemmin puhunut, ja se liittyy valmisteluun ja
neuvottelukunnan ja koordinaatioryhmän ohjeiden antamiseen. Kun
tätä neuvottelukunnan työtä rakennettiin, kiinnitin jo siinä vaiheessa
huomiota, että tämä valmistelu, jossa todetaan, että valmistelusta
vastaa kaupunginjohtajat alaisineen, organisaatioineen, valmistelulla
on aivan keskeinen merkitys koko prosessin eteenpäin viemisessä.
Valmisteluprosessi on todella erittäin virkamiesjohtoinen, ja siihen
pitäisi kyllä kiinnittää huomiota, millä tavalla valmisteluprosessia
voitaisiin demokratisoida, niin että se olisi enemmän
kaupunginhallituksien käsissä, mahdollisesti myös valtuuston käsissä
ja sitä kautta kehittää myös valmisteluprosessia.

 

Samaten, että kun sitten neuvottelukunta ja koordinaatioryhmä saavat
näitä ohjeita, niin keneltä ne saavat? Saavatko ne valtuustolta? Mikä
asia kuuluisi olla valtuustossa aikaisemmin kuin pelkästään sitten
valmiina päätöksenä? Niin kuin tänäänkin on, että nämä kaikki asiat
päätetään yhtä aikaa eri kaupunkien valtuustoissa, vai pitäisikö meillä
olla lähetekeskustelun tyyppistä asiaa ja niin edelleen?

 

Ja tästä tulen tähän viimeiseen kohtaan, johon valtuutettu Bryggarekin
kiinnitti huomiota, joka minusta on seuraavan valtuuston tärkeä asia.
Millä tavalla me tulemme ottamaan nyt seuraavan valtuuston yhdeksi
strategiatavoitteeksi pääkaupunkiseudun yhteistyön ja sen
tulevaisuuden visioinnin? Sen tulee olla nyt sitten meidän yhteisenä
tavoitteenamme, ja siinä seminaarissa meidän pitää pohtia, miten me
väännämme tästä aineistosta, mitä me tänään päätämme, uuden
strategisen tavoitteen, joka vahvistaa demokraattista

valmisteluprosessia, vahvistaa myös neuvottelukunnan,
koordinaatioryhmän, kaupunginhallituksien ja -valtuustojen keskinäistä
yhteistyötä ja mikä on se suuri tulevaisuudenkuva, joka tälle alueelle
pitää rakentaa, niin että emme näpertele pelkästään nykyisissä
rakenteissa.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Olen samaa mieltä, että jatkossa, niin kuin Maija Anttila tuossa esitti, 6
kuntaa on avainasemassa. Itse vain jakaisin sen niin, että Helsinki,
Vantaa, Sipoo olisi yksi tulevaisuuden kaupunki ja lännestä sitten
Espoo, Kirkkonummi, Kauniainen olisi toinen.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Muistelimme kaupunginjohtajan kanssa, että kaupunginjohtaja taitaa
olla pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan ensimmäinen
puheenjohtaja, kun se perustettiin joitakin vuosia sitten.
Koordinaatioryhmä perustettiin pikkuisen myöhemmin, ja allekirjoittanut
taitaa olla koordinaatioryhmän ensimmäinen puheenjohtaja. Muutama
vuosi on sitä tehty ja muutamassa kymmenessä, ei nyt ihan sadassa,
kokouksessa istuttu ja jonkun verran varmaan on tulokulmaa siihen.

 

Ehkä voisi sanoa näin, että se, että meillä on tämä pääkaupunkiseudun
yhteistyösopimus täällä tänään listalla hyväksyttävänä, niin se on ihan
iloinen asia mutta ei se niin iloinen asia ole, että täällä kannattaa
tasajalkaa hyppiä ja käsiä yhteen läiskyttää. Tämä on varmasti paljon
parempi kuin ei mitään.

 

Olennaista, joka nyt aina välillä unohtuu varsinkin kun hallintoihmiset ja
päättäjät näitä pohtivat, olisi kuitenkin aina muistaa se, että hallinto ja
hallinnolliset rajat, niiden pitäisi olla järkeviä toiminnan apuvälineitä eikä
itseisarvoja sinänsä. Ymmärrän, että kansojen väliset rajat ovat joskus
itseisarvoja, että ne erottavat eri kansoja, kulttuureja ja kieliryhmiä
toisistaan, mutta maan sisäisesti tällaiset kunta- ja muut rajat, nehän

ovat hallinnollisia apuvälineitä. Eivät kuitenkaan espoolaiset ja
vantaalaiset ole sen kummempaa rotua ja muuta kuin kukaan muukaan
tässä, että se olisi joku itseisarvo sille, että niiden pitäisi olla omia
itsenäisiä entiteettejään, vaan kysymys on siitä, miten tämä hallinto
rakennetaan siten, että se parhaalla mahdollisella tavalla kuntalaisia
palvelee.

 

Ongelma on se, että tämä maailma on muuttunut niin paljon, että
hirveän moni asia on nykyään seudullista. Silti päätöksenteko on
pitkälti kunnallista. Meillä on seudulliset asuntomarkkinat, meillä on
seudulliset työssäkäyntimarkkinat, palveluihin hakeudutaan pitkälti
seudullisesti, mutta meillä on kunnallinen itsehallinto, kunnallinen
verotusoikeus ja kunnallinen kaavoitusmonopoli. Ja tämä yhtälö ei vain
yksinkertaisesti tuota kovin järkevää lopputulosta, joka tarkoittaa sitä,
että ne hallinnolliset rajat, jotka me olemme piirtäneet, niistä on
muodostunut enemmän ja enemmän itseisarvoja ja vähemmän ja
vähemmän ne ovat järkevän toiminnan apuvälineitä.

 

Jännittävää on myös se, että hallinnon edustajien ja päättäjien
näkökulmasta näihin rajoihin rakastutaan hirveän paljon enemmän kuin
kansalaiset, joitten osalta yllättävää kyllä, mitä enemmän näistä
asioista keskustellaan, sitä myönteisemmin kansalaiset ryhtyvät myös
naapurikunnissamme suhtautumaan siihen, että nämä rajat eivät
välttämättä olekaan pyhiä.

 

Kun me pohdimme tätä pääkaupunkiseutua varsinkin, niin tätähän ovi
lähestyä monesta eri tulokulmasta ja eri ihmiset lähestyvät eri
tulokulmista. Jos me puhumme vaikka meidän palvelutuotannostamme,
niin se on varmaan tietyllä tavalla tällainen
tarkoituksenmukaisuuskysymys, että jotkut uskovat suurtuotannon
etuihin, jotkut uskovat taas siihen, että mitä isompi hallinnollinen
entiteetti niin sen tehottomampi se on. Ei siihen ole olemassa mitään
luonnonlain mukaista vastausta; sekä pienemmän että isomman
kunnan voi järjestää tai organisoida huonosti tai hyvin.

 

Paljon isompi ja merkittävämpi kysymys on se, nyt kun täällä Laura
Kolbekin on paikalla, niin Yrjö Harvia, meidän yhteinen suuri
ystävämme ja suosikkimme jo 30-luvulla kiinnitti huomiota, joka liittyy
siihen, että kaikilla kaupunkiseuduilla ja varsinkin metropolialueilla,
kaikkialla maailmassa niihin kerääntyy tietty määrä hyvinvointia,
rikkautta, vaurautta mutta myös sosiaalisia ongelmia ja lieveilmiöitä. Ja
Harvian oivallus jo ajalta ennen kuin suurin osa meistä oli syntynyt oli
se, että sellaisten hallinnollisten rajojen vetäminen, joissa seutu, joka

vetää puoleensa rikkautta ja vaurautta ja sitten aiheuttaa tiettyjä
ongelmia, paloitellaan kuitenkin sillä lailla, että eri entiteetit kantaa
erilaisen vastuun niistä sosiaalisista ongelmista ja ottaa erilaisen
hyödyn niistä positiivisista ilmiöistä, ei välttämättä ole kovin järkevää
eikä välttämättä kovin oikeudenmukaista.

 

Toinen kysymys, joka on aktualisoitunut enemmän ja enemmän, mitä
suuremmaksi naapurimme ovat kasvaneet, liittyy tietenkin maankäytön,
asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseen, joka on ehkä ainakin
minun mielestäni suurin syy sille väittää, että nykyiset hallinnolliset rajat
eivät ole kovin onnistuneita ja toisaalta kansainväliseen kilpailukykyyn.
Kun me mielellämme kerromme muulle maalle, että emme me heidän
kanssaan kilpaile vaan me kilpailemme Kööpenhaminan ja Tallinnan ja
Pietarin ja Tukholman kanssa, niin sitten kun me keskenämme
keskustelemme asiasta, niin me kuitenkin kilpailemme, eikö niin,
keskenämme emmekä ymmärrä sitä, että meidän pitäisi luoda tästä
sellainen metropolialue, jolla me pärjäämme mahdollisimman hyvin.

 

Kovin montaa sellaista ihmistä ei varmaan ole, joka näitä asioita on
vähänkin miettinyt, joka ei tulisi siihen lopputulokseen, että jotain
tarvitsisi tehdä. Ja periaatteessa meillä on kolme vaihtoehtoa. Voi olla,
että niitä on enemmänkin, Soininvaara varmaan keksii pari kolme
muuta lisääkin, mutta yksinkertaisin ja selkein olisi tietysti se, että
lyödään kaupunkeja yhteen. Toinen vaihtoehto on jonkun tyyppinen
seutuhallinto, jossa irroitetaan osa siitä päätöksenteosta, joka
lähtökohtaisesti kuuluu kunnille, korkeammalle tasolle eli seudulliselle
tasolla. Ja sitten kolmas on tämä vapaaehtoinen yhteistyö, jonka nimiin
täällä nyt kovasti markkeerataan.

 

Kaikkea voi lähestyä monesta näkökulmasta, mutta jos lähestyy
demokratian näkökulmasta, niin onhan tämä tavallaan aika
mielenkiintoista, että vapaaehtoinen yhteistyö, joka vahvimmin
korostaa kuntien itsenäisyyttä, johtaa kuitenkin faktisesti siihen, että
demokratia toteutuu huonoiten. Siis kyllä minä uskallan väittää itse
mukana näissä olleena, että demokratiavaje on suurin siinä
organisaatiomallissa, joka mukamas on eniten korostavinaan
kaupunkien itsenäisyyttä.

 

Mutta kun kuitenkin on päädytty siihen, että nämä muut vaihtoehdot
syystä tai toisesta eivät ole realistisia ainakaan lyhyellä aikavälillä, niin
kyllä se on niin kuin Soininvaarakin sanoi, että näissä olosuhteissa se
on paras vaihtoehto tai vähiten huono vaihtoehto. Mutta silti olen
samaa mieltä myös siitä valtuutettu Soininvaaran kanssa, että tilanne

nyt ei kertakaikkisesti kuitenkaan ole hyvä ja olosuhteet eivät ole hyvä.
Mutta näin se tavallaan on, ja kun ja jos kaupunkeja ei saada yhteen ja
ellei seutuhallintoa haluta rakentaa, jos itse en ole innostunut, se on
sitten oma messunsa, niin sitten pitää tätä vapaaehtoista yhteistyötä
tehdä jollain sellaisella tavalla, joka kuitenkin johtaa seudullisiin
ratkaisuihin.

 

Ja sitten se vain on, valtuutettu Helistö, niin, että sitten ei voitaisi tehdä
ihan valtavan tyylipuhtaita ratkaisuja. Mutta se on se hinta, jonka me
maksamme siitä, että ei suostuta tai haluta mennä pidemmälle tässä.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Itsekin mukana olleena muistan kyllä niitä aikoja, kun annoin
lausuntoja, että pääkaupunkiseudun yhteistyö on hieno asia ja se
etenee hyvin. Olen edelleen sitä mieltä, että se on valtavan paljon
parempi asia kuin että sitä ei olisi, mutta uskallan silti väittää, että
lukuun ottamatta tätä joukkoliikenneasia, joka tänään on täällä
pöydällä, niin on se nyt tietyllä tavalla suhteutettuna metropolialueen
ongelmiin jonkinmoista näpertelyä.

 

Ja siunatuksi lopuksi haluan ja uskallan väittää, että emme olisi
lähellekään näin pitkällä ilman toisaalta tiettyä keskuskaupungin eli
Helsingin painetta ja myös valtiovallan painetta. Ja minun on se hyvä ja
helppo sanoa sen takia, että se varsinainen paine tuli edellisen
hallituksen puolelta, jossa me emme olleet mukana. Mutta näin se on
jatkossakin, hyvät ystävät. Jos me haluamme, että nämä asiat
etenevät, niin tiettyä oikeansuhtaista painetta pitää olla tämän
yhteistyön parantamiseen ja edistämiseen ja mahdollisesti tuleviin
ratkaisuihin sekä Helsingin kaupungin osalta, niin herkkä kuin meidän
asemamme onkin, mutta myös valtiovallan puolelta.

 

 

Puheenjohtaja.

 

Kun nyt valtuutettu Vapaavuori viittasi yhteiseen suosikkiimme
historiasta eli Yrjö Harviaan, joka laati tämän merkittävän selonteon 30-
luvulla, niin todettakoon, että siinä tosi tärkeä oli tämä viimeinen asia,
jonka Vapaavuori nosti esille, eli valtioneuvoston rooli. Siis silloinhan
30-luvulla edettiin sillä tavalla, että laadittiin tämä yhteinen visio,
tarvitaan suur-Helsinki, suurkunta, mutta saatiin odottaa kymmenkunta

vuotta, eli vasta jatkosodan aikana kypsyttiin siihen ajatukseen, että
luodaan se Helsinki, joka tänään on tuottanut tätä suurkaupungin ideaa
ja identiteettiä.

 

Ja tässä mielestäni historia ei tietenkään opeta, mutta sitä voimme
innokkaasti ja intellektuellisti lukea ja katsoa, mutta tämä mihin
Vapaavuori viittasi, on äärimmäisen tärkeä, että me tarvitsemme tämän
kolmannen tekijän, toimijan, eli valtiovallan tuottamaan joko sitä
painetta yhtäältä tai toisaalta myös olemaan tämän päätöksenteon osa,
jolla saadaan nyt tämä merkittävä pääkaupunkiseutuisuus
hallinnollisesti kokonaiseksi alueeksi.

 

Tässä on taustalla aivan selvä, voi sanoa maailmanjärjestyksen uusi
kuvio, että supervallat ovat korvautuneet alueilla, seuduilla, ja tämä on
sellainen asema, joka on kansallisestikin erittäin merkittävä kysymys,
miten me luomme kilpailukykyisen seudun. Eli tässä täytyy seuraava
askel nyt visioida uuden valtuuston aikana ja miten mennä pidemmälle,
että miten me pääsemme nyt tästä yhteistyön kiinnostavasti mutta
paikoin liejuisesta suosta oikeasti sellaiseen kokonaisvaltaiseen
ratkaisun etsimiseen.

 

Aikaisemmin valtiovallan paine, kun sellainen lausuttiin, se tapasi
tiivistää yhteistyötä, mutta nyt aikakausi on muuttunut ja tarvitaan tätä,
sekä valtion että meidän kuntien ja erityisesti Helsinki-vetoista
toimintaa tässä. Aika on nyt sille kypsä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Vapaavuori on aivan oikeassa siinä, että seudun merkitys
korostuu nyt ja tulevaisuudessa. Ja siksi esimerkiksi näen tärkeänä
sen, että jo edellisellä kaudella saimme tämän 14 kunnan yhteistyön
toimimaan pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan ohella. Ja se tuotti
myös tämän suur-Helsingin vision 2020, jonka pohjalta tämä 14 kunnan
yhteistyö on lähtenyt käyntiin omalla painollaan.

 

Näin ollen on tärkeää pohtia nyt tässä jatkossa, että mikä on tämän
ydinseudun, josta voitaisiin helposti muodostaa myös yksi kaupunki,
onko se 4 vai 6 kuntaa, ja itse olen perustellut tätä 6 kunnan
mahdollisuutta ihan seudullisista, työssäkäyntialueen, tämän nykyisen
infran perusteella ja niin edelleen. Plus sitten nämä kehyskunnat, ne 8

kehyskuntaa, jotka siihen jäävät, millä tavalla sitten yhteistyö
rakennetaan niiden varaan seudullisesti?

 

Joten kaiken kaikkiaan, kyllä tässä kannattaa nyt, kun
strategiatavoitetta muodostetaan, olla kunnianhimoa myös tällä
valtuustolla, näkemystä ja myös tätä Laura Kolben ja Jan Vapaavuoren
tavoittelemaa suurempaa visiota myös rikkauden, vaurauden ja
sosiaalisen oikeudenmukaisuuden keräämisestä ja jakamisesta eri
kuntien ja seudun kesken.

 

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

En kisaa täällä lukumäärästä, siellä perällä varmaan istuu se henkilö,
joka voittaa taas tänään.

 

Nyt käsittelemme mielestäni hyvin mielenkiintoista asiaa tämän
yhteiskunnan kannalta, kysymys on siis rahanjaosta. Merita-pankki,
anteeksi, tällä hetkellä Nordea-niminen pankki on lähestynyt Helsingin
kaupunkia ja on sitä mieltä, että vuokra-asuminen ja asuminen pitäisi
olla vähän kalliimpaa tällä alueella, että näin ilmaiseksi ei rahaa saa
antaa. Tuossa valtuutettu Vapaavuori juuri äsken sanoi valtion
sitoutumisesta tämän alueen kehittämiseen. Tässä olisi nyt hyvä paikka
pohtia sitä, mikä on valtion sitoutuminen tämän alueen kehittämiseen
asuntomarkkinoilla.

 

Meillä on sellainen järjestelmä kuin asuntorahasto, jossa on pääomia
olemassa, ja minä kuuluttaisin tässä nykyisen hallituksen ministereille
ja hallituksessa toimiville kansanedustajille, että eikö nyt tässä
tilanteessa, seuraavina vuosina, olisi todella iso paikka pohtia, mitä

tehdään tämän alueen asuntomarkkinoiden rahoituksen kohdalla. Millä
tavalla toimitaan jatkossa? Näinhän ei voi olla niin kuin nyt tapahtuu,
että johtuen likviditeettimurheista maailmalla, globaaleista ongelmista
Nordea joutuu nostamaan marginaalia sillä tavoin, että se uhkaa jo
muutoinkin kallista asumista Helsingissä. Onneksi tämä päätös, jota
kannatan voimakkaasti, Helsinki voi sen tehdä, mutta miten on eri
kuntien kohdalla Suomessa? Mitä tapahtuu asumiselle jatkossa?

 

Valtion toimet tällä sektorilla ovat tällä hetkellä, valitettavasti tällä
hetkellä, todellista näpertelyä, todellista näpertelyä. Ja meillä on täällä
ministeri Vapaavuori, jonka vastuulla vähän tätä metropolialueen
kehittämistä on. Minä toivoisin, että tässä, valtuutettu Vapaavuori,
otatte ison roolin asuntorahaston puolella, avaatte neuvottelut. Näitä
ongelmia tulee eteen jokaiselle kunnalle, tämä on iso asia asumisen
kalleuden kohdalla. Ja nyt hallitus ei voi vain huokailla, vaan nyt on
aika toimia. Itse asiassa nyt alkaa olla jo kiire uusien päätösten.

 

Ja tällainen moraaliton toiminta, jota Nordea joutuu ilmeisesti
tekemään, minun mielestäni sen takia moraaliton, että vasta hallitus
antoi pienen miljardin tukipaketin kyseisellekin pankille. Tässä sitten
rinnastetaan bisnes ja asuminen samaksi tavaksi toimia, ja näinhän ei
voi olla. Minä olen erittäin huolestunut tästä kehityksestä. Jos tämä on
se kehitys, johon Suomessa mennään, niin mistään ei ole opittu,
koskaan ei ole opittu, ja me olemme todella isojen ongelmien edessä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Vaikka valtuutettu Bryggaren sanomassa oli varmaan myös rivien väliin
piilotettu yhtä sun toista, niin lähtökohtaisesti on helppo hänen
kanssaan olla samaa mieltä. Kiinnitin myös huomiota siihen, että
valtuutettu Bryggaren edustama pääoppositiopuolue eilen esitteli omia
ajatuksiaan siitä, miten valtiovallassa pitäisi elvyttää ja kävin läpi niitä
asuntosektorilta ja totesin, että puhumme ihan samoista asioista.
Parissa kohtaa SDP:llä on isompi hintalappu kuin mihin me olemme
varautuneet, mutta muuten kuitenkin konsensus myös siitä, mitä pitäisi
tehdä, on hyvin yhteneväistä.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Asia 11 eli pääkaupunkiseudun vesihuollon yhdistäminen ja 12
joukkoliikenteen seudullisesta järjestämisestä vastaavan kuntayhtymän
perustaminen, ne on esittelytekstissä ja liitteissä hyvinkin huolellisesti
selvitetty ja keskeisenä kummassakin sopimuksen hyväksyminen.
Mutta ihan tällaisena avauksena tähän kokonaisuuteen haluan esitellä
tämän perusmallin, että mitä näissä kahdessa esityksessä tapahtuu,
miten nämä yhdistymiset ja eriytymiset tapahtuvat.

 

Jos katsotaan tämän hetken maailmaa, eli missä nyt elämme, meillä on
Helsingin kaupungilla Helsingin kaupungin liikennelaitos ja sitten on
Helsingin Vesi vesi- ja viemärilaitostoimintaa hoitavana liikelaitoksena.
Espoolla on vastaava vesitoiminto, Vantaalla samoin ja myös
Kauniaisissa. Sitten meillä on yhteinen organisaatio YTV eli siis 4
pääkaupunkiseudun kaupunkia, Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen,
se on yhteinen lakisääteinen kuntayhtymä, jonka toimintoja tällä
hetkellä ovat jätehuoltotoiminta, ilmanlaadun tarkkailu ja muu toiminta
ja sitten seudullisen liikenteen tilaaja- ja suunnittelutoiminta.

 

Nyt tässä esityksessä, ensinnäkin jos lähdetään tästä
joukkoliikennetoiminnasta, perustamme, siis esityslistan esityksessä
12, perustamme joukkoliikenteen uuden tilaaja- ja
suunnittelutoiminnasta vastaavan kuntayhtymän, joka siis tarkoittaa
käytännössä sitä, että Helsingin kaupungin liikennelaitoksesta
erotetaan liikenteen tilaaja- ja suunnittelutoiminta ja vastaava toiminta
YTV:stä ja synnytämme seudullisen, yhteisen tilaaja- ja
suunnittelutoiminnon. Nimenomaan kun puhun seudullisesta niin
tarkoitan sitä, että tässä vaihteessa sen kuntayhtymän perustajakuntina
on pääkaupunkiseudun 4 kunnan lisäksi sitten Kirkkonummi ja Kerava.
Ja se on, niin kuin sieltä sopimusesityksestä näette, avoin myös
muillekin Helsingin seudun kunnille ja toiminnallisesti vielä
laajemmaltikin.

 

 

Tämä tarkoittaa siis Helsingin kaupungin liikennelaitoksen osalta, että
sen keskeiseksi toiminnaksi, jos tämä joukkoliikenne, HSL tuolla
nimeltään, jos se hyväksytään Helsingin valtuustossa ja myös näissä
meidän muissa valtuustoissa, silloin HKL:n keskeinen toiminta on
metro- ja raitiotievaunuliikenteen operointi tämän jälkeen.

 

Sitten vesihuolto ollaan yhdistämässä nykyiseen YTV-organisaatioon,
jonka nimeä on tarkoitus muuttaa ehkä johonkin siihen suuntaan, että
se jatkossa olisi esimerkiksi pääkaupunkiseudun ympäristöpalvelut
nimeltään. Ja sinne divisioonamallin mukaisesti uuteen YTV:hen tulisi,
kun sieltä lähtee liikenteen tilaaja- ja suunnittelutoiminta tänne uuteen
HSL-kuntayhtymään, niin sinne tulisi sitten tilalle tämä yhdistetty
vesihuoltotoiminta eli Helsigin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten
vesihuoltolaitokset yhdistettynä. Silloin siellä siis divisioonamallin
mukaan on nykyinen jätehuoltotehtävä, vesihuoltotehtävä ja sitten tämä
ilmanlaatutarkkailu ja muu toiminta.

 

Mainittava tämän ympäristöpalvelun, eli nykyiseltä nimeltään YTV:n
osalta on se, että sekä jätehuolto että vesihuolto ovat toimintoja, joissa
palvelujen käyttäjät vastaavat kustannuksista eivätkä sinällään vaadi
kaupunkien subventiota. Sen sijaan sitten, jos mennään
joukkoliikennetilaajatoimintaan, niin siinähän tilaajaorganisaation tulo
muodostuu keskeisesti toisaalta lipputuloista eli käyttäjien maksuista,
mutta Helsingissähän on tavoiteltu esimerkiksi, että tariffituki eli
kaupungin subventio olisi sitten samaa suuruusluokkaa kuin käyttäjiltä
tulevat maksut. Eli siellä on kaupunkien subventio, eli tariffituki tulee
edelleenkin tässä uudessa organisaatiossa kaupungeista.

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tässä tämä perusasia eli nämä kaksi esitystä eroteltuna: YTV eli
ympäristöpalveluyksikkö, jätehuolto, vesihuolto ja sitten nämä nykyiset
muut toiminnat, HKL tämän mallin mukaan sitten pääsääntöisesti enää
metron ja raitiovaunuliikenteen operoijana ja sitten Helsingin seudun
liikenne -kuntayhtymään yhdistetty tilaajatoiminta ja suunnittelutoiminta.
Ja sen lisäksi sitten vielä tulee pääkaupunkiseudun
liikennejärjestelmäsuunnitelma, eli PLJ vanhalta nimeltään laajenee
Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmaksi, ja tämä HSL-
yksikkö vastaisi sen valmistelusta ja toteutuksesta.

 

 

 

Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Nyt käsillä oleva asia on ollut pitkään neuvottelujen ja keskustelujen
kohteena, ja voin sanoa, että ensi näkemältä tulos on sellainen, että se
on ikään kuin huono yskänlääke, se maistuu pahalta ja sen
vaikutuksistakaan ei oikein tiedä.

 

Me olemme Sosialidemokraattisessa ryhmässä suhtautuneet tähän
varsin kriittisesti mutta myönteisessä mielessä. Nimittäin meidän
ryhmässämme on tuotu esiin sellainen käsitys, että tässä eräät kunnat,
erityisesti Espoo, haluaisi poimia rusinat pullasta ja osallistua tähän
yhteistyöhön vain siltä osin kuin se saa kahmittuja etuja tästä. Meille
kuitenkin tässä ryhmässä on käynyt selville, että näin asianlaita ei
välttämättä ole. Tämä on osa laajempaa kokonaisuutta, kuten
kaupunginjohtaja äsken selitti, ja tämä liittyy olennaisesti
liikennejärjestelyihin, joissa kompensaatioratkaisut liittyvät olennaisesti
tähän kokonaisuuteen.

 

Me olemme pyrkineet selvittämään myös sitä, millä tavoin kuluttajan
kustannukset nousevat tämän ratkaisun perusteella ja siinä
tarkoituksessa olemme keskustelleet muun muassa vesilaitoksen
johdon, toimitusjohtajan kanssa ja saaneet vision, jonka mukaan
kustannukset ensin nousevat mutta sitten tasaantuvat ja suhteellisesti
laskevat. Tällä hetkellä omakotitalossa, joka käyttää vettä 160
kuutiometriä vuodessa, kustannuslisä tulisi olemaan vuodessa noin 60
euroa siis kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen, eli tuo 12 % tarkoittaisi
viittä euroa kuukaudessa. Se on siis se suuruusluokka, joka tässä
muuttuu.

 

Meitä ei huoleta pelkästään nämä kustannukset vaan myös tietysti ne
uusinvestoinnit, täällä on puhuttu puhdistamosta Espoossa ja samassa
yhteydessä myös Helsingin keskustan vanhoista vesijohdoista.
Meillähän on paljon yli 100-vuotiaita vesijohtoja, jotka on uusittava, ja
ne aiheuttavat kustannuksia. Ja me näemme omassa ryhmässämme
siten, että vaikka me joudumme investoimaan ehkä muihin kuntiin, niin
pitkän päälle muut kunnat joutuvat osallistumaan niihin mittaviin
investointeihin, jotka Helsingissä tehdään, joten tältä osin pitkän päälle
ikään kuin tuo vaikutus tasaantuu.

 

Me olemme tänään ryhmässämme keskustelleet myös vesilaitoksen
henkilöstön edustajan kanssa, ja tästä sisältyy esityslistan sivulle 56
seuraava toteamus: ”Henkilöstö siirtyy YTV:n palvelukseen niin
sanottuina vanhoina työntekijöinä liikkeen luovutuksen periaatteiden

mukaisesti. Henkilöstön siirtymiseen liittyvistä yksityiskohdista käydään
vakiintuneiden käytäntöjen mukaan neuvottelut siirtyvää henkilöstöä
edustavien henkilöstöjärjestöjen kanssa kaupungin
yhteistoimintasopimuksen mukaisesti.” Mistä johtuu tämä lausuma?

 

Siellä taustalla on EU:n direktiivi liikkeen luovutuksesta, joka edellyttää
sitä, että tällainen lausuma pitää olla. Mutta kun me keskustelimme
henkilöstön edustajien kanssa, he sanoivat, että täällä on lukuisia
käytännön kysymyksiä, jotka hiertävät ja on ratkaistava henkilöstön
mielestä oikealla tavalla. Ja ne koskevat palvelussuhdeasunnon
käyttämistä, ne koskevat henkilöstökassalainoja, ne koskevat
pikavippejä, tällaisia asioita, jotka ovat aivan todellisia asioita. Meidän
ryhmästämme vakuutettiin, että todennäköisesti valtuusto suhtautuu
myönteisesti tällaisten asioiden hoitamiseen, koska ne on perinteisesti
tässä kaupungissa kyetty hoitamaan ja ne on hoidettu tyylikkäästi.

 

On huomattava, että tässä syntyy suuren mittakaavan yksikkö, joka
tuottaa puhdasta, korkealaatuista vettä laajalle alueelle ja on erittäin
todennäköistä, että tämä mittaluokka tulee näkymään myös pitkän
päälle synergiaetuina. Helsingin kaupungilta siirtyy noin 324 henkilöä
vanhoina työntekijöitä tämän vesi-YTV:n palvelukseen, ja me
toivomme, että valtuusto tulee suhtautumaan myönteisesti siihen, että
liikkeenluovutusdirektiivin määräykset saatetaan täällä voimaan.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Myönnän, että oli vesi mennä väärään kurkkuun, kun luin tätä
päätösesitystä ja lukuja kustannustason noususta. Ja sitten erityisesti
kun kuulin, kuinka Espoossa asiaan suhtauduttiin, niin ei se nieleminen
helpottunut hirveästi. Tai onko se sitten minussa, aina kun Espoossa
hurrataan niin minulla herää epäily?

 

Valtuutettu Kalima kyllä kertoi aivan oikein, että pitkällä tähtäimellä
varmasti tästä on tälle alueelle hyötyä. Toki tuli mieleen
energialaitosten keskustelu yhdessä vaiheessa, kun pohdimme sitä,
mitä saataisiin aikaan, jos Helsingin Energia, Vantaan Energia ja
entinen Espoon EON tai EON ja Espoon Sähkö ja nyt Fortum, jos se
olisi ollut tässä keskustelussa myös yhtenä puolikkaana ja pohdittu sen

fuusiointia samaan aikaan. Veikkaanpa, että espoolaiset kuntalaiset,
jotka silloin tai heidän edustajansa myivät Espoon silloisen EONin
Fortumille ja saivat siitä rahaa ja se raha on nyt sijoitettu erilaisten
viisaiden miesten ja naisten toimesta kohteisiin, joiden arvo on, ei nyt
varmaan 50 % heilahtanut alaspäin mutta aika lailla, kymmeniä
prosentteja, joiden tuottoarvo, siis sen tuottoarvo oli 0,1 % ennen tätä
lamaa, mutta lamassa pörssiarvot ovat romahtaneet maailmalla siihen
nähden, että sen EONin arvo tällä hetkellä Espoolla on jotain toista.

 

Olisin nähnyt hyvän tahdon eleenä Espoon puolelta sen
energiakeskustelun, koska energiayhtiöstä nimeltä Helsingin seudun
energia, jossa kaikki nämä kolme yhtiötä olisivat olleet yhteisenä
liikelaitoksena, me olisimme saaneet tälle alueelle erittäin voimakkaan
toimijan. Hyvän toimijan, toimijan, joka olisi rahoittanut aika lailla
muitakin kuin Helsinkiä. Mutta se on nyt turhaa, se on historiaa, nyt
meillä on onneksi Helsingin Energia vielä omana liikelaitoksenaan,
tuottaa meille hyvää, tuottaa lämpöä monella tavoin. Olisi ollut hyvä,
että tässä samassa yhteydessä olisi keskusteltu myös jostain
muustakin, asunto-ohjelmista, vastaavista muista asioista. No ne ovat
liian isoja ja niitä ei voi, palataan niihin tuonnempana.

 

Myönnän, että varmasti helsinkiläisille ihmisille, toivon mukaan jossain
vaiheessa helsinkiläiset myöhemmin sitten jaksavat meitä kehua, mutta
tämä päätös on varmasti oikeasti aika rankka päätös helsinkiläisille
kuntalaisille, sillä tämä tuo meille lisää maksurasitetta vesimaksujen
muodossa, 8 % ja kustannusarvion tai muiden nousujen, yli 10 %,
takia. Tietysti on niin myös, että meilläkin on omia paineita
putkistojemme suhteen, tämän vanhan runkoverkon suhteen, joten
yhteinen etu tässä varmasti ajaa sen lyhytaikaisen edun nimeen.