HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
Keskustelupöytäkirja
19 – 2008
Kokousaika: 5.11.2008 klo 15.00 – 20.06
Kokouspaikka: Vanha Raatihuone, Aleksanterinkatu 20
 
 
 
Keskustelupöytäkirjaan on kirjattu vain ne kaupunginvaltuuston esityslistan
asiakohdat, joissa on käytetty puheenvuoro
 
 
 

 
HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE
Diskussionsprotokoll
19 – 2008
Mötestid: 5.11.2008 kl 15.00 – 20.06
Mötesplats: Gamla Rådhuset, Alexandersgatan 20
 
 
 
I diskussionsprotokollet har antecknats bara de ärenden på stadsfullmäktiges
föredragningslista i vilka någon har yttrat sig.
 


241–242 §........................................................................................................................................
Esityslistan asia nro 3–4.................................................................................................................
TALOUSARVIO VUODEKSI 2009 JA TALOUSSUUNNITELMA VUOSIKSI 2009–2011.......
JOUKKOLIIKENTEEN SISÄINEN TARIFFI VUONNA 2009......................................................
 
Kaupunginjohtaja Pajunen.............................................................................................................
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rihtniemi...........................................................................
Valtuutettu Rautava.........................................................................................................................
Valtuutettu Kantola........................................................................................................................
Valtuutettu Lehtipuu......................................................................................................................
Valtuutettu Saarnio.......................................................................................................................
Ledamoten Dahlberg....................................................................................................................
Valtuutettu Peltokorpi....................................................................................................................
Valtuutettu Ebeling........................................................................................................................
Valtuutettu Sademies....................................................................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Valtuutettu Ebeling (vastauspuheenvuoro)................................................................................
Valtuutettu Donner........................................................................................................................
Valtuutettu Mäki.............................................................................................................................
Valtuutettu Asko-Seljavaara.........................................................................................................
Valtuutettu Luukkainen.................................................................................................................
Valtuutettu Gartz...........................................................................................................................
Valtuutettu Asko-Seljavaara (vastauspuheenvuoro).................................................................
Valtuutettu Vehviläinen (vastauspuheenvuoro).........................................................................
Valtuutettu Ojala (vastauspuheenvuoro)....................................................................................
Valtuutettu Asko-Seljavaara.........................................................................................................
Valtuutettu Alanko-Kahiluoto........................................................................................................
Valtuutettu Urho............................................................................................................................
Valtuutettu Koskinen.....................................................................................................................
Valtuutettu Anttila..........................................................................................................................
Valtuutettu Puhakka......................................................................................................................
Valtuutettu Paasikivi......................................................................................................................
Ledamoten Björnberg-Enckell.....................................................................................................
Valtuutettu Molander.....................................................................................................................
Valtuutettu Vikstedt.......................................................................................................................
Valtuutettu Siimes.........................................................................................................................
Ledamoten Oker-Blom.................................................................................................................
Valtuutettu Ojala............................................................................................................................
Valtuutettu Anttila (vastauspuheenvuoro)..................................................................................
Valtuutettu Enroth.........................................................................................................................
Kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Bogomoloff...............................................................
Valtuutettu Loukoila......................................................................................................................
 
Valtuutettu Kaunola.......................................................................................................................
Valtuutettu Kolbe...........................................................................................................................
Valtuutettu Kaunola (vastauspuheenvuoro)...............................................................................
Valtuutettu Arhinmäki....................................................................................................................
Valtuutettu Vapaavuori.................................................................................................................
Valtuutettu Tenkula.......................................................................................................................
Valtuutettu Vehviläinen.................................................................................................................
Valtuutettu Ebeling (vastauspuheenvuoro)................................................................................
Valtuutettu Anttila..........................................................................................................................
Valtuutettu Peltokorpi (vastauspuheenvuoro)............................................................................
Valtuutettu Tenkula.......................................................................................................................
Valtuutettu Ebeling (vastauspuheenvuoro)................................................................................
Valtuutettu Arhinmäki (vastauspuheenvuoro)............................................................................
Valtuutettu Hakanen.....................................................................................................................
Valtuutettu Karhuvaara.................................................................................................................
Valtuutettu Abdulla........................................................................................................................
Valtuutettu Urho..........................................................................................................................
Valtuutettu Kaunola....................................................................................................................
Valtuutettu Miettinen...................................................................................................................
Valtuutettu Helistö.......................................................................................................................
Valtuutettu Tuomisto...................................................................................................................
Valtuutettu Osman-Sovala.........................................................................................................
 

241242 §

Esityslistan asia nro 3–4


TALOUSARVIO VUODEKSI 2009 JA TALOUSSUUNNITELMA VUOSIKSI 20092011

 

JOUKKOLIIKENTEEN SISÄINEN TARIFFI VUONNA 2009

 

Kaupunginjohtaja Pajunen

 
Arvoisa puheenjohtaja, ärade ordförande.
 
Hyvät valtuutetut, bästa fullmäktigeledamöter.
 
Aloitamme tänään vuoden 2009 talousarvion päätöskäsittelyn
tilanteessa, jossa maailman rahoitusjärjestelmän toimivuutta uhannut
kriisi on todellisuutta. Amerikkalaispankkien liian kevyin perustein
myöntämien subprime-asuntoluottojen ja näiden ympärille paketoitujen
arvopaperi-instrumenttien ongelmat ovat laajentuneet kesän jälkeen
koskemaan koko kansainvälistä rahoitusjärjestelmää. Asiantuntijoiden
mukaan maailman pankkijärjestelmä välttyi kuluneen kuukauden
aikana vain nipin napin totaaliselta romahdukselta. Romahdukselta
vältyttiin ennen kaikkea hallitusten ja keskuspankkien nopeiden ja
laajamittaisten toimenpiteiden ansiosta.
 
Tilanne rahoitusmarkkinoilla on siis jonkin verran rauhoittunut, mutta
rahoitusjärjestelmässä ja sitä kautta koko yritystoiminnassa on edelleen
merkittävä likviditeettiongelma ja luottamuksen puute. Tämä näkyy
muun muassa pankkien luotonannon nihkeytenä sekä osakekurssien
voimakkaana heilahteluna. Vaikka suomalainen rahoitusjärjestelmä
toimii kohtuullisen hyvin, minkä ansiosta voimme katsoa välttyneemme
rahoituskriisin ensivaiheilta, rahatalouden ongelmat ovat väistämättä
siirtymässä reaalitalouteen myös Suomessa. Kasvun hidastuminen
näkyy sekä yritysten että kuluttajien käyttäytymisessä lähinnä kysynnän
hiipumisena erityisesti vientikysyntä on selvästi heikentynyt.
Vientinäkymien heikentyminen on jo konkretisoitunut joillakin
teollisuuden aloilla lomautuksiin ja yt-neuvottelujen käynnistymiseen.
 
 
Varsin hyvässä kunnossa olevan julkisen talouden ansiosta Suomella
arvioidaan olevan monia Euroopan maita paremmat lähtökohdat
pärjätä heikkenevässä taloustilanteessa. Kansainvälisen
valuuttarahaston IMF:n mukaan Suomi kuuluu taloudessa parhaiten
menestyneiden EU-maiden joukkoon. Silti meillä on edessämme myös
merkittäviä haasteita.
 
Väestön nopea ikääntyminen ja tuottavuuskehityksen hidastuminen
uhkaavat kasvua ja julkisen talouden kestävyyttä. IMF:n mukaan
finanssipolitiikassa voidaan edistää työhön osallistumista esimerkiksi
maltillisilla veronkevennyksillä ja investoinneilla rakentamiseen, jotka
mitoitetaan siten, ettei niillä vaaranneta julkisen talouden pitkän
aikavälin rahoitusasemaa.
 
Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi maanantaina Suomen talouden
kasvavan tänä vuonna 2 % ja ensi vuonna 0,5 %. Euroopan komission
niinikään maanantaina julkistaman ennusteen mukaan Suomen
bruttokansantuote kasvaa ensi vuonna 1,3 %. Suomalaisten
ennustelaitosten syyskuussa arvioimat kasvuluvut ensi vuodelle
vaihtelivat vielä 11,8 %:n välillä. Ennustelaitoksista ETLA on
julkistanut lokakuun 29. päivänä kaksi skenaariota, joissa
kummassakin vuoden 2009 tuotannon kasvuprosentiksi on arvioitu
nolla. Ennustelaitosten erilaiset näkemykset kuvaavat tilanteen
epävarmuutta.
 
Arvoisat valtuutetut.
 
Helsingin kaupungin talousarviovalmistelujen käynnistyessä
alkuvuodesta näköpiirissä oli joitakin signaaleja kansainvälisen
talouden epävarmuudesta. Signaalit olivat kuitenkin heikkoja, eikä
niiden vaikutuksesta reaalitalouteen näkynyt juurikaan merkkejä.
Kevään mittaan kansantalouden kasvu jatkui edelleen vireänä, ja
erityisesti työllisyys kehittyi myönteisesti koko vuoden. Edellisvuonna
tehtyjen palkkaratkaisujen myötä palkkasumman kasvu näkyi myös
verotulojen myönteisenä kehityksenä.
 
Helsingin talousarvion valmistelun pohjana ovat siis olleet paremmat
talouden näkymät kuin tällä hetkellä. Helsingin, kuten valtionkin,
talousarvio pohjautui 1,8 %:n suuruiseen kasvuarvioon vuodelle 2009.
Komission viimeisin kasvuennuste on varsin lähellä tätä arviota.
Luotettavia ennusteita ei ole ollut saatavilla, joskin arvioissa on tultu
alaspäin pitkin vuotta.
 
 
Uskon siihen, että nyt käsiteltävä talousarvioehdotus on perusteltu
ssä suhdannetilanteessa. Lähtökohtana siinä on, että Helsinki
panostaa jatkossakin laadukkaisiin palveluihin ja pitää investointitasoa
yllä. Pyrimme näin omalta osaltamme tuomaan vakautta Suomen
talouteen sitä vakautta, jota nimenomaan julkishallinnon toimenpitein
on syytä luoda yleisen taloudellisen tilanteen heikentyessä.
 
Investointiohjelmamme tukee työllisyyttä aloilla, joihin
rahoitusmarkkinoiden epävarmuus on ensimmäiseksi vaikuttanut.
Investointien toteuttamisella varmistamme myös edellytykset Helsingin
ja Helsingin seudun elinkeinoelämän positiiviselle kehitykselle
suhdannekäänteen seuraavassa vaiheessa.
 
Vuosaaren sataman valmistuttua alkaa historiallinen
kaupunkirakenteen murros ja uudisrakentamisen aalto: ennen kaikkea
meren ääressä olevia uusia asuntoalueita rakennetaan.
Peruskorjaushankkeissa panostamme erityisesti home- ja
sisäilmaongelmaisten talojen kunnostamiseen. Lisäksi edessä ovat
poikkeuksellisen isot joukkoliikenteen, lähinnä raideliikenteen,
investoinnit.
 
Samalla kun nyt tietoisesti torjumme heikentyvää talouskasvua
investointien menolisäyksillä, meidän on kuitenkin pidettävä mielessä
julkisen talouden pitkän aikavälin haasteet. Kansainvälisen
valuuttarahaston mukaan vahvan julkisen kulutuksen alueilla
sopeutusten tulisi äasiassa kohdistua menojen rajoittamiseen.
 
Julkisten palvelujen kysyntää tulisi hillitä ja kilpailua näiden palvelujen
tuotannossa tulisi vahvistaa pyrittäessä rajoittamaan kustannuksia
palveluja vaarantamatta. Vastaavat julkisen talouden sopeuttamisen
toimenpiteet ovat olleet esillä jo aiemmin myös valtiovarainministeriön
ja kansallisten tutkimuslaitosten tulevaisuuden kuvissa.
Helsingin tulevan valtuustokauden strategiaohjelman keskeisesti
linjattavia asioita tulevat olemaan toimintamenojen suhteuttaminen
käytettävissä olevaan tulopohjaan sekä palvelutuotannon tuottavuuden
lisääminen. Myönteisen kehityksen edellytyksenä on erityisesti
maahanmuuttajataustaisen väestön työllistäminen ja työhön
osallistumisen lisääminen.
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Pitkän aikavälin tavoitteiden ohella meidän on lähitulevaisuudessa
seurattava talouden kehitystä erityisen tarkoin ja oltava valmiita
nopeaan reagointiin tarpeen vaatiessa. Reaalitalouden ongelmien
vahvistuessa verotuloarviota voidaan joutua rukkaamaan alaspäin.
 
Mikäli suhdannekehitys toteutuu edellä mainittujen ETLAn
skenaarioiden tai kansainvälisen valuuttarahaston ennusteen
mukaisena, saattavat verotulot jäädä talousarvioehdotuksessa arvioitua
alhaisemmaksi. Ero on kuitenkin suuruudeltaan sellainen, että nyt
käsittelyssä olevan talousarvion perusteeseen ei tarvitse tehdä
muutoksia. Mahdollinen rahoitusvaje voidaan kattaa tarvittaessa
lainanotolla. Tulojen jääminen arvioitua pienemmiksi korostaa tiukan
taloudenpidon tärkeyttä jatkossa.
 
Olen kuitenkin luottavainen, sillä Helsingin taloutta on sekä huonoina
että hyvinä aikoina hoidettu mallikkaasti hyvässä
yhteisymmärryksessä. Sitä kutsutaan ”Helsingin kulttuuriksi”. Tältä
pohjalta on hyvä kohdata edessämme oleva epävarma tulevaisuus.
 
 

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rihtniemi

                     
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Talous on kaupunkimme toiminnan perusta, ja se korostuu erityisesti
nyt, kun elämme taloudellisesti epävarmoja aikoja. Ilman toimivaa ja
tervettä taloutta emme pysty järjestelmään helsinkiläisille niitä hyvän
elämän palveluita, joita meillä on sekä velvollisuus että myöskin tahto
järjestää. Olemme kovin riippuvaisia verotulojemme ja aivan erityisesti,
kuten äsken kuulimme, kunnallisverokertymän kehityksestä.
Kuntataloutemme tasapaino riippuu ratkaisevasti toimintamenojen ja
verotulojen kasvusta ja siitä, miten menot tähän suhtautuvat.
 
Muutaman viime vuoden aikana, kun olemme käsitelleet seuraavan
vuoden talousarviota, ovat talousnäkymät olleet myönteiset ja verotulot
ovat kasvaneet ja sitä kautta kuntatalous on näyttänyt paremmalta. Nyt
kuitenkin olemme toisenlaisessa tilanteessa, kun tulevaisuuden
suhdannekuva on epävarma eikä kukaan osaa oikein ennustaa, mihin
suuntaan maailmantalous ja finanssikriisi loppujen lopuksi kääntyy ja
kasvuennusteitakin korjataan vähän väliä.
 
Helsingin ensi vuoden talousarvion raami on viimekin keväänä käsitelty
kaupunginhallituksessa aivan toisenlaisessa taloustilanteessa kuin nyt.
Samoin vielä itse talousarvioehdotuskin, kuten äsken
kaupunginjohtajan esittelypuheenvuorosta kuulimme, on laadittu juuri
ennen suuren epävarmuuden alkua tai juuri siinä rajamailla. Tämä nyt
käsillä oleva talousarvio perustuu edelleen 17,5 %:n mukaiseen
kunnallisveroprosenttiin. Käyttömenomme ovat huikeat 3 900 miljoonaa
euroa, ja nyt käsiteltävänä olevassa talousarviossa toimintamenot
nousevat tämän vuoden talousarviosta 6,5 %. Investointien määrä on
huikeat 760 miljoonaa euroa. Näillä Helsinki pitää osaltaan työllisyyttä
myöskin yllä.
 
Uusien satamalta vapautuneiden alueiden toteuttaminen alkaa ensi
vuonna kovalla vauhdilla, ja Sipoon lounaisosasta sekä Västerkullan
kiilasta tulee osa Helsinkiä nyt vuoden alusta. Kuten kaupunginjohtajan
esittelypuheenvuorosta äsken ilmeni, Helsinki on varautunut erilaisiin
tulevaisuuden vaihtoehtoihin yleisen taloustilanteen ja rahoitustilanteen
muuttuessa. Nyt kuitenkin ennusteet kaupungin osalta näyttävät siltä,
kuten äsken kuulimme, että nämä talousarvion perusteet pitäisivät.
 
Helsingin haasteena on ollut muita suuria kaupunkeja kalliimpi
palvelutuotanto. Nyt olemme kuitenkin lähestyneet 5:n suurimman
kaupungin keskiarvoja. Edelleen kuitenkin on tarpeen ja tärkeää käydä
läpi sitä, miten ja millä hinnalla tuotamme palvelumme ja myös
palveluketjuja. Meidän on myös tehtävä rakenteellisia uudistuksia, ja
muutoksia tarvitaan, kun varaudumme tuleviin haasteisiin eli
helsinkiläisten ikääntymiseen ja palvelutarpeiden kasvuun sekä
työvoiman vaikeutuvaan saatavuuteen monilla eri aloilla.
 
Yhteinen huolemme on edelleen meidän helsinkiläisten
asumiskustannusten korkea taso. Haasteenamme on riittävä ja
kohtuuhintainen asuntotuotanto sekä Helsingissä että koko
pääkaupunkiseudulla. Alkuvuodesta hyväksytyn Helsingin maankäytön
ja asumisen ohjelman, MA-ohjelman, sekä Helsingin seudun 14
kunnan yhdessä valtion kanssa tekemän aiesopimuksen toteuttaminen
on tärkeää mutta haasteellista tässä muuttuneessa taloudellisessa
tilanteessa. Meidän on pidettävä huolta siitä, että asuntorakentaminen
jatkuu ja että toteutamme myös MA-ohjelmamme mukaisia tavoitteita
asuntojen hallintamuotojakaumassa. Aiesopimuksen tavoitteesta, että
jokaisessa 14:ssä Helsingin seudun kunnassa vähintään 20 %
tuotannosta on sosiaalista asuntotuotantoa, on myöskin pidettävä
kiinni.
 
                                          Helsingin seudun tiivistyvä yhteistyö on edellytys sille, että seutu on                                
kilpailukykyinen ja ettei yhdyskuntarakenne hajoa. Tarvitsemme                 toimivan
joukkoliikennejärjestelmän nykyistä laajemmalle alueelle ja                          tehokasta
maankäyttöä ratojen varsille. Tätä myöskin kestävä kehitys                         ja ilmastonmuutos
edellyttävät. Nyt valmistelussa loppusuoralla oleva                                        ja lähiaikoina
valtuustoihin päätettäväksi tuleva Helsingin seudun                                       
joukkoliikennepalvelukuntayhtymä antaa tähän hyvät mahdollisuudet,        niin että voimme näitä
tavoitteita toteuttaa.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Helsingin ensi vuoden talousarviosta käytiin kaupunginhallitusryhmien
välillä useat neuvottelut kuntavaalien kynnyksellä ja juuri vaalien
aikaan. Sinänsä hyvään talousarvioehdotukseen tehtiin yhteisesti ja
hyvähenkisesti muutoksia hieman yli 20 miljoonan euron edestä.
Lisäksi tehtiin muutoksia ja lisäyksiä tekstikirjauksiin. Näistä varmasti
ryhmien puheenvuoroissa tulee tarkempi selonteko, enkä käy näitä läpi
tässä yhteydessä.
 
Arvoisat valtuutetut, hyvä puheenjohtaja.
 
Haluan vielä näin lopuksi kiittää kaikkia kaupungin organisaatiossa
talousarviovalmisteluun osallistuneita ja ryhmien neuvottelijoita ja
erityisesti ryhmien neuvottelijoita siitä, että saimme aikaan
neuvottelutuloksen talousarviosta. Uskon, että näiden
budjettineuvottelujen rakentava ja vastuullinen henki jatkuu täällä
valtuustossakin.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Rautava

 
Arvoisa puheenjohtaja, ärade ordförande.
 
Hyvät valtuutetut, bästa fullmäktige.
 
Nokia aloittaa yt-neuvottelut. Kaivokset ja konepajat kulkevat kohti
kriisiaikoja. EU valmistautuu pelastamaan autoteollisuutta. Täältä
tullaan taantuma. Rakentaminen pysähtyy kuin seinään.
 
Edellä olevat ovat aitoja ja tuttuja otsikoita viime viikoilta talousalan
lehdistä. Kun alkuvuodesta kävimme ryhmien välillä niin sanottuja
raamineuvotteluja, oli talouden tunnelma vielä tyystin erilainen kuin
ennen kuntavaaleja käydyissä budjettineuvotteluissa. Jos talouden
tunnelmia kuvataan tällä hetkellä yhdellä sanalla, olisi oikea sana
varmaankin ”epävarmuus”.
 
Talousarvio vuodeksi 2009 ja taloussuunnitelma vuosille 20092011
tehtiin keväällä laaditun raamin pohjalle, ja hyvä näin, koska ei ollut
perusteita lähteä muuttamaan pohjaa. Talousarvioehdotusta
kokonaisuutena voidaan pitää tässä tilanteessa kuitenkin melko
realistisena.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Kokoomuksen valtuustoryhmä nostaa tulevista haasteista esille
muutamia keskeisiä asioita.
 
Ensin:
 
Vuosaaren sataman valmistuessa muutaman viikon päästä vapautuvat
satama-alueet ja Keski-Pasilan alue asunto- ja toimitilarakentamiselle.
Samaan aikaan on käynnistymässä myös Kruunuvuorenrannan ja
Sipoolta Helsingille siirtyvien alueiden suunnittelu ja rakentaminen. On
ensiarvioisen tärkeää, että rakentaminen lähtee hyvään vauhtiin niin
asuntojen kuin toimitilojenkin osalta. Samalla haluamme muistuttaa eri
toimijoita siitä, että maankäytön ja asumisen toimenpideohjelmassa on
sovittu asuntojen osalta hallinta- ja rahoitusmuodoista.
 
Maankäytön ja asumisen toimenpideohjelmassa sovittiin, että
vuosittaisesta asuntotuotannosta 40 % on valtion tukemaa ja ?
vuokra-asuntotuotantoa suhteella 20 + 20. Lisäksi sovittiin, että 20 %
vuosittaisesta uustuotannosta toteutetaan hitas-omistusasuntoina,
osaomistusasuntoina sekä asumisoikeusasuntoina ja 40 % tuotannosta
toteutetaan sääntelemättöminä, vapaarahoitteisina omistus- ja vuokra-
asuntoina.
 
Kaupunki on keskeisessä roolissa siinä, että tämä tavoite toteutuu.
Kokoomuksen valtuustoryhmä edellyttää, että myös virkakoneistossa
toimitaan aktiivisesti niin, että asuntojen suhteelliset osuudet
hallintamuodottain toteutuvat valtuuston tekemien päätösten
mukaisesti.
 
On kuitenkin odotettavissa, että lähivuosina talous ei kasva samaa
vauhtia kuin aikaisemmin. Rakentaminen on jo hiipumassa, mikä näkyy
muun muassa urakkatarjousten määrän lisääntymisenä ja hintojen
laskuna. On hyvä, että kaupunki on varautunut mittaviin investointeihin
seuraavina vuosina, näin ollaan mukana taloustalkoissa ja pidetään
talouden pyörät pyörimässä.
 
Toisena asiana nostamme esille suurten ikäluokkien siirtymisen
eläkkeelle. Haaste on täällä nyt, ja se on kahdenlainen. Vanhemman
väestön suhteellinen osuus lisääntyy ja työllisten osuus väestöstä
tunnetusti vähentyy. Maahanmuuttajataustaisen väestön osuus on
lisääntynyt ja lisääntyy edelleen, mutta kotouttaminen ei toimi niin kuin
sen pitäisi. Haasteelliseksi asian tekee se, että kotouttamisen
pullonkaulojen aukominen edellyttää eri valtion ja kunnan
viranomaisten välistä yhteistyötä ja myös tahtotilaa. Asiasta on tehty
lukuisia selvityksiä, joten nyt olisi syytä panna toimeksi. Lisäselvitykset
tuskin enää tuovat lisäarvoa.
 
Kokoomuksen tavoitteena on turvata kaikille maahanmuuttajaoppilaille
riittävä tuki ja edellytykset opinnoissa menestymiselle ja
integroitumiselle suomalaiseen yhteiskuntaan. Helsingille on erittäin
myönteistä, että resurssit valmistavan opetuksen pidentämiseen
löydettiin myös valtion puolelta.
 
Työvoiman saatavuuden kannalta on keskeistä se, että nuoret ohjataan
opin tielle ja siitä edelleen ammatteihin. Haasteet on tiedostettu.
Jokaiselle peruskoulunsa päättävälle nuorelle pitää järjestää jatko-
opiskelupaikka toisella asteella. Tämä on tärkeää sekä osaavan
työvoiman saamiseksi että ennen kaikkea syrjäytymisen
ehkäisemiseksi. Kokoomuksen valtuustoryhmä onkin tyytyväinen
nykyhallituksen toimiin esimerkiksi siinä, että ammatillisen koulutuksen
aloituspaikkoja on äkaupunkiseudulle lisätty merkittävästi.
 
Lasten ja nuorten hyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota niin
talouden nousu- kuin laskukausinakin. Vaikka jo kaupunginjohtajan
alkuperäisessä budjettiesityksessä oli sosiaalitoimen kohdalla
merkittävästi resursseja lasten ja nuorten hyvinvointiin, niin
kaupunginhallitus lisäsi käyttöönsä vielä 6 miljoonaa euroa
asianomaiseen kohtaan kohdistettavaksi muun muassa lastensuojelun
avohuollon tukitoimien vahvistamiseen sekä koulu- ja oppilashuollon
vahvistamiseen.
 
                                          Perusopetus on yksi keskeisimmistä kuntapalveluista. Suomalaiseen                             
perusopetukseen panostaminen on paras sijoitus tulevaisuuteen.               Voimme varmasti
kaikki yhtyä siihen, että Suomen tulevaisuus luodaan                                    innovatiivisen
opetuksen kautta nimenomaan perusopetuksessa ja                                     
varhaiskasvatuksessa. Kokoomus haluaa varmistaa hyvän opetuksen       laadun edellytykset
myös tulevaisuudessa. Talousarvio ja                                                              taloussuunnitelma
turvaavat laadukkaan perusopetuksen resurssit                        Helsingissä.Tavoitteenamme on
kehittää perusopetusta niin, että se   entistä paremmin vastaa erilaisten lasten tarpeisiin ja niin,
että koulu                         edistää nykyistä paremmin lasten ja nuorten hyvinvointia. Tavoitteena                            
on, että mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja mieluiten                       ennaltaehkäisevästi
reagoitaisiin orastaviin oireisiin.
 
                                          Kokoomus haluaa myös varmistaa sen, että kouluruokailun nykyinen                              
valikoima, laatu ja määrä turvataan elintarvikkeiden hintojen noususta       huolimatta. Tästä
asiasta, muun muassa tästä asiasta, oli                                                          budjettineuvotteluissa
yksimielisyys kaikkien ryhmien välillä.
 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Kolmantena asiana nostamme esille kaupungin rakenteiden
muuttamisen. Kaupungin on elettävä ajassa. Toivomme, että tulevalla
valtuustokaudella kaupungin omia prosesseja, toimintatapoja ja
organisaatioita pystytään tarkastelemaan aikaisempaa avoimemmin ja
rohkeammin. Lähtökohtana on oltava asukkaan näkökulma. Uskon,
että myös Kokoomuksen uudella valtuustoryhmällä on valmiuksia
muutoksiin, jos ne pystytään osoittamaan kokonaisuuden kannalta
järkeviksi. Hyvä paikka erilaisten muutosten tekemiselle on esimerkiksi
seuraavalle valtuustokaudelle tehtävä strategia, ja siitähän meillä on
seminaari helmikuun alussa. Toivomme, että muut poliittiset ryhmät
rohkenevat lähteä mukaan rakentamaan parempaa Helsinkiä
asukkaan eikä suinkaan virkakoneiston näkökulmasta.
 
Henkilöstöjohtamiseen on panostettava aikaisempaa vahvemmin.
Toivomme, että kaupungin organisaatioiden johtamisessa olisi
keskeisenä elementtinä mukana henkilöstön kannustaminen ja
innostaminen. Motivoitunut henkilöstö jaksaa olla myös työssään
pidempään.
 
Neljänneksi Kokoomuksen valtuustoryhmä kiinnittää huomiota
korkeisiin asumiskustannuksiin Helsingissä. Asumiskustannuksiin
voidaan Kokoomuksen valtuustoryhmän näkemyksen mukaan puuttua
muun muassa alentamalla yleinen kiinteistöveroprosentti
asuntotonttien osalta samalle tasolle vakituisen asuinrakennusten
kiinteistöprosentin kanssa. Tällä hetkellä yleinen kiinteistöveroprosentti
on Helsingissä 0,7 ja vakituisen asuinrakennuksen
kiinteistöveroprosentti 0,22. Rakennettujen asuintonttien
kiinteistöveroprosentin laskeminen 0,7:stä 0,22:een on perusteltua.
Toteutuessaan veroprosentin laskeminen alentaa asumiskustannuksia
lukuisissa perheissä jopa useita satoja euroja vuodessa.
 
Mutta, tämän muutoksen tekeminen edellyttää kuitenkin muutoksen
lakiin. Teenkin seuraavan toivomusponnen:
                     
Hyväksyessään vuoden 2009 talousarvioehdotuksen ja
vuosien 20102011 taloussuunnitelmaehdotuksen
kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
lähestyy valtiota rakennettujen asuintonttien
kiinteistöveroprosentin laskemiseksi.
 
Ärade ordförande, bästa fullmäktige.
 
Samlingspartiet vill hjälpa idrottsföreningarna i deras viktiga
verksamhet, därför är vi glada över att understödet till verksamheten
har höjts. Samlingspartiet känner också sitt ansvar inför den
svenskspråkiga befolkningens behov av kultur-, social och
hälsovårdtjänster.
.
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Kokoomuksen valtuustoryhmä kiittää kaupunginhallituksen muita
poliittisia ryhmiä hyvähenkisistä ja rakentavista budjettineuvotteluista
vieläpä juuri kunnallisvaalien alla sekä saavutetusta budjettisovusta.
Lisäksi kiitämme virkakoneistoa erittäin hyvin tehdystä
valmistelutyöstä.
 
 

Valtuutettu Kantola

 
Arvoisa puheenjohtaja, ärade ordförande.
 
Hyvät valtuutetut.
 
Helsingin ensi vuoden budjettia on valmisteltu epävakaan
kansainvälisen taloustilanteen keskellä, ja muistatte varmaan, että
viime vuonna valtuutettu ja ryhmän puheenjohtaja Kalima täällä jo tätä
tilannetta osasi aavistella. Helsingin talous on vahva, eikä yllättäviä
muutoksia tulopohjaan ole tällä hetkellä tiedossa.
Kaupunginhallituksessa on kuitenkin sovittu, että verokertymää
seurataan tarkasti ja jatkuvasti. Emme kuitenkaan ole nähneet
tarpeelliseksi Vantaan ja Espoon tapaisia supistustoimenpiteitä, vaan
luottamuksen säilyttäminen kaupunkiin vahvana toimijana on
tärkeämpää nyt. Oman sävynsä tähän budjettikäsittelyyn tuo se, että
pitkäaikainen hanke uudesta satamasta on valmis ja alamme vähitellen
näkemään, mitä se merkitsee alueen kehitykselle.
 
Vuoden 2009 budjettiesitys perustuu vahvasti valtuuston keväällä
hyväksymän raamin pohjalle. Sen sisällä on kuitenkin monia
helsinkiläisten elämää parantavia muutoksia. Lautakuntien esitysten
pohjalta syntynyttä kaupunginjohtajan esitystä hiottiin, kuten täällä jo
kerrottiinkin, vielä vaaliviikolla ja vaaliviikonlopun aikana
valtuustoryhmien kesken, ja nyt olemme siis valmiita tätä kokonaisuutta
käsittelemään täällä valtuustossa.
 
Arvoisa puheenjohtaja.

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä pitää välttämättömänä budjetin
lisämäärärahoja lasten ja nuorten hyvinvointiin. Uudella 6 miljoonan
määrärahalla ja muilla budjetin määrärahoilla vahvistetaan sitä, että
perheiden tueksi voidaan mennä varhaisemmassa vaiheessa ja
perheitä voidaan auttaa kotona. Koulu- ja oppilasterveydenhuoltoon
lisätään voimavaroja. Keskustelussa oli aika lailla yksimielisyys siitä,
että lisätään millä nimikkeellä hyvänsä virkoja ja muuta, niin joka
tapauksessa tavoitteena on se, että kouluihin tarvitaan lisää aikuisia.
Tarvitaan usampia tapoja tarttua nuorten pahoinvointiin.
 
Sosiaali-, terveys-, opetus-, nuoriso- ja liikuntalautakunnat ovat myös
aktiivisesti keskustelussa mukana, ja lautakunnat pitivät viime viikolla
yhteisen kokouksen. Koko ajan haetaan parempia toimia syrjäytymisen
ehkäisemiseksi ja koulupudokkuuteen tarttumiseksi. Sieltä on tulossa
paljon esityksiä.
 
Pidämme hyvänä sitä, että sivistystoimessa koulujen määrärahat
kasvavat. Oppilaiden kokonaismäärähän laskee ikäluokkien
pienentyessä, mutta samalla tarve erilaiseen erityisopetukseen kasvaa.
Kouluverkkokeskustelusta toivottavasti opittiin se, että oppilasmäärien
kehitystä eri kaupunginosissa tulee seurata pidemmällä aikavälillä.
Koulukiinteistöjä tarvitaan myös väestötiloiksi kiihtyvässä koulujen
remontointitarpeessa. Jatkossa Helsingissä on välttämätöntä satsata
enemmän ammatilliseen opetukseen. Tarvitsemme työnsä osaavia
työntekijöitä sekä perinteisempiin että uusiin ammatteihin. Ja vieläkin
vähän harmittaa se, että se logistiikan olisi voitu jo aikaisemmassa
vaiheessa kytkeä tiukemmin siihen sataman rakentamiseen ja sen
yhteyteen.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Sitten vähän sosiaalitoimesta. Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä
lähti budjettineuvotteluihin pitkällä sosiaalitoimen määrärahojen
parannuslistalla, ja läheskään niitä kaikkiahan me emme saaneet läpi.
Pidämme aivan välttämättömänä vanhusten palveluasuntopaikkojen
lisäämistä, lisäksi pidämme välttämättömänä päivähoidon resurssien
lisäämistä niin, että kaikille paikkaa hakeville myös löydetään
hoitopaikka mahdollisimman läheltä kotia tai työpaikkaa, mistä sitä
haetaan. Olemme pettyneitä siihen, että tässä yhteydessä ryhmäkokoja
ei saatu pienennettyä.
 
Kuten kaikki tietävät, sosiaalitoimen määrärahoista on puhuttu paljon,
ja se valitettava tilanne, mikä on syntynyt, niin tähän saliin on syntynyt
erittäin syvä juopa tähän väliin. Tässä menee tuolta, Kimmo ja muut
siellä venkoilee, meidän ryhmämme ja siitä tännepäin ja sitten toinen
porukka. Siinä on siis ihan hirveän suuri näkemysero, kun puhutaan
sosiaalitoimen määrärahoista. Me olemme sitä itkeneet ja yrittäneet
vähän itsekin pohtia, että mikä on vikana siinä, että me emme saa sitä
viestiä perille siitä, että haluaisimme, että budjetissa oikeasti koko
sosiaalitoimen kehittämisen ja sen työn hyväksi hoitamiseksi
budjetoitaisiin ne menot, mitkä joka tapauksessa syntyy.
 
Mutta sitten täällä salin toisella puolella, tämä ei nyt koske vain
budjettineuvotteluja vaan ihan kaikkea muutakin keskustelua, niin
nähdään, että se on kuin musta aukko, jonne uppoaa rahaa ja että
mikään ei riitä eikä kannata budjetoida sitä, edes yrittää budjetoida sitä
oikein, koska se ei kuitenkaan riittäisi. Meillä on ihan perustavaa laatua
oleva erilainen näkemys ollut koko ajan, ei koske nyt vain tätä vuotta.
Se on hirveän ikävää. Me emme puhu edes samoilla termeillä, kun me
olemme nähneet, että siinä sosiaalitoimi on kuitenkin satsaus ihmiseen
eikä se ole vain hukkaerä.
 
Nyt näissä neuvotteluissa, palaan varsinaiseen budjettikäsittelyyn, on
sovittu, että lasten kotihoidontuen Helsinki-lisää korotetaan ensi
syksystä alkaen. Perheillä tulee olla lastenhoidossa eri tilanteisiin
vaihtoehtoja. Emme kuitenkaan pidä hyvänä sitä raamikeskustelussa
esillä ollutta määrällistä tavoitetta siitä, että yhä suurempi osa lapsista
pitäisi hoitaa kotona. Sillä tavoitteella, siitä tulee sellainen halu ja tuntu,
että joitakin halutaan pakottaa jäämään kotiin, ja silloinhan se ei ole
oikea vaihtoehto.
 
Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä pitää välttämättömänä
terveysasemien lääkärinvirkojen lisäystä. Helsingissä on suuria eroja
lääkäriin pääsyssä eri puolilla kaupunkia, ja palvelutasoa tulee
parantaa niin, että lääkäriin pääsee kohtuullisessa ajassa myös
Kontulassa.

Sitten toinen suuri erimielisyys koko ajan, kun puhutaan kaupungin
asioista, on suhtautumisessa kaupungin työntekijöiden vaatimaan
Helsinki-lisään. Kaupungin työntekijät kävivät kahteenkin kertaan
tapaamassa valtuustoryhmiä, tai me olimme toisella kerralla heidän
vieraanaan, ja he ovat esittäneet muuta maata suurempiin
elinkustannuksiin perustuvaa lisää palkkoihinsa. Se esitys oli 20
miljoonaa eli 1,3 % palkkasummasta. Sehän on ollut vaikea asia. Me
pääsimme nyt sitten yhteisymmärrykseen näissä neuvotteluissa siitä,
että jo siellä budjetissa olevaa 5 miljoonaa, sen käyttötarkoitusta
kirjattiin, että sitä voi käyttää palkkauksellisen tasa-arvon edistämiseen
ja työvoimapulasta kärsivien alojen ja tehtävien palkkauksen
tarkistamiseen. Ja sitten tietenkin se loppu 2 miljoonaa kuluu jo niihin
aloitettuihin erilaisiin kehittämishankkeisiin.
 
No sitten, kun siinäkin on vähän samanlainen jakolinja, että olemmeko
me ihan tyhmiä, kun me koko ajan intämme näistä palkoista ja on
otettu se työntekijöiden vaatimus vakavasti. Pikkuisen, kun näistä
asioista on keskusteltu, aina huvittaa se, että muut yrittävät demareille
opettaa, että miten palkkaneuvotteluja käydään. Jos asia ei olisi niin
vakava, se voisikin naurattaa. Kyllähän me tiedämme, totta kai
meidänkin tavoite on se, että ne pitäisi käydä työnantajan ja
työntekijöiden välillä ne neuvottelut, mutta kun nyt tässä tapauksessa
se on kunnallinen työmarkkinalaitos, jonka kanssa sopimus pitäisi
syntyä ja ei se kyllä synny. Kyllähän minä nyt ymmärrän, että ei
muualta päin maata haluta sellaista ratkaisua, että Helsingissä olisi
korkeammat palkat, koska sehän houkuttelisi paremmat työntekijät
tänne. Ja minä en usko, että se ihan helposti sieltä syntyy.
 
Muilla aloilla, esimerkiksi kaupan alan sopimuksessa on sellainen, että
pääkaupunkiseudun 4 kunnan alueella sopimuksessa noudatetaan eri
taulukkoa ja se lähtöpalkka on noin 60 euroa suurempi täällä. Ja
lukuisilla muilla liitoilla on tämäntyyppisiä sopimusmääräyksiä. Eli se ei
ole mahdoton asia, mutta siinä ei ole nyt päästy eteenpäin kaupungin
työntekijöiden osalta.
 
Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä pitää tärkeänä budjetin
lisämäärärahoja kirjastojen aineistohankintoihin ja aukiolojen
lisäämiseen. Ja keskustakirjastohankkeen suunnittelun toivomme myös
etenevän. Budjetissa otetaan myös selvä kanta siihen, että
nuorisotoimen palvelupisteitä ja tiloja tulee olla eri puolilla kaupunkia, ja
nythän ryhmien kesken päästiin sopimukseen siitä, että lisättiin sinne
300 000 rahaa. Erityisosaamista ja -varusteita vaativien tilojen lisäksi
kaupunkilaiset arvostavat lähellä olevia palveluja. Kaupunkilaisten
harrastustoiminnan tukeminen on myös tärkeää, ja sen takia liikunnan
järjestötoimen tukemiseen on osoitettu hieman lisää rahaa. Ja kun nyt
näyttää siltä, että työllistämistuen Helsinki-lisä vetää erittäin hyvin, niin
siihen myös ryhmät lisäsivät rahaa.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Koko budjetin kantava voima on Helsingin tahto investoida. Uusien
aluerakentamiskohteiden liikkeelle saaminen on suuri ponnistus. Tästä
keskusteltiin viimeksi tällä viikolla kaupunginhallituksessa.
Rakennusliikkeiden vetäytyessä hiljentyviltä markkinoilta tarvitaan
kaupungin omia toimia, jotta hankkeet saadaan liikkeelle.
 
Olemme tyytyväisiä siihen, että budjettikirjauksiin lisättiin maininta siitä,
että varaudutaan lisäämään kaupungin omaa asuntotuotantoa niin, että
MA-ohjelman aluekohtaiset tavoitteet hallintasuhteista toteutuvat.
Tämähän tarkoittaa suomeksi sitä, että tarvittaessa tuotetaan myös
omistusasuntoja. Uusien alueiden perusrakentamista ja erilaista infraa
rahoitetaan tontin myynnillä. Tavoitteet budjetissa ovat siltä osin kovia.
Yhden vuoden tavoitteita ei tule kuitenkaan toteuttaa hinnalla millä
tahansa eikä kaupungin maaomaisuutta tule realisoida hätiköiden.
Tontin vuokrista ja kiinteistöverotuksesta keskustellaan tarkemmin ensi
vuoden puolella uuden valtuuston strategiatyön yhteydessä, kun
kiinteistöviraston selvitys valmistuu. Pidämme tärkeänä, että eri toimin
pyritään hillitsemään asumiskustannusten nousua.
 
Ja sitten vielä lyhyesti tariffeista. Pidämme yhtenä budjetin
tärkeimmistä tavoitteista sitä, että joukkoliikenteen lippujen hintoja ei
koroteta. Joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä tulee parantaa, jotta
saamme koko pääkaupunkiseudulle toimivat palvelut. Haluamme tässä
yhteydessä kiittää neuvottelijoita ponnisteluista Helsingin seudun
liikennekuntayhtymän perustamiseksi.
 
Ja näillä sanoilla, arvoisa puheenjohtaja, sosialidemokraattinen
valtuustoryhmä kannattaa budjettiesityksen ja esitystä joukkoliikenteen
sisäisestä tariffista hyväksymistä.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Lehtipuu

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.
 
 
En täysin ymmärtänyt sosialidemokraattisen ryhmän ryhmäpuhetta ja
etenkään sen mainintoja tästä juovasta valtuustosalissa. Minä
ymmärsin esimerkiksi ryhmien budjettineuvottelut sillä tavalla, että
saavutimme yksimielisyyden niissä, ja olen tulkinnut, että myös
sosialidemokraattinen ryhmä on mukana budjettisovussa riippumatta
tästä ryhmäpuheestaan. Siinä oli hieman sellaista makua, että
sosiaalilautakunnan puheenjohtaja, joka edustaa sosialidemokraattista
ryhmää ja jolla on ilmeisesti omakin puheenvuoro tässä varattuna, niin
hän joutuisi antamaan hieman tukiopetusta ryhmätovereilleen.
 
Mutta, arvoisa puheenjohtaja.
 
Tässä kaupungin ensi vuoden talousarviokäsittelyssä ollaan todellakin
erikoisessa tilanteessa, kuten jo edellä puhuneet ryhmät ovat
todenneet. Vaikka Helsingin oma taloudellinen tilanne on vakaa,
rahoitusmarkkinoiden ja yleisten talousodotusten epävarmuudet
vaikeuttavat ensi vuoden kehityksen arvioimista. Kiitos vastuullisen
taloudenpidon ja Helsingin Energian hyvän tuloksen meillä ei ole
aihetta säästötoimiin, vaan tuleviin vuosiin voidaan varautua
luottavaisesti.
 
Toivottavasti tämä mikrofonin ääni ei kaiu saliin häiritsevästi niin kuin
se kaikuu tänne puhujapönttöön. Ehkä tälle kokoustekniikalle voisi
tehdä jossakin vaiheessa jotakin. Tämä ei ole budjettiponsi.
 
Kaupungin investoinnit kasvavat uusien alueiden rakentamisen myötä,
mutta ilman yllättäviä kansantalouden käänteitä kaupunki tulee
selviämään näistä haasteista. Nämä investoinnit ovat tässä
suhdannetilanteessa ja myös rakennusalan työllisyyden kannalta
perusteltuja, ja Vihreät ovat erittäin tyytyväisiä kaupunginhallituksen
yksimieliseen esitykseen, että kaupungin on syytä varautua lisäämään
omaa asuntorakennuttamistaan.
 
Tämänhetkinen talouskehityksen epävarmuus vahvistaa valtuuston
linjauksen järkevyyden siinä, että kaupungin menoja on tämän
vaalikauden hyvinä vuosina kasvatettu maltillisesti. Suurelta osin
menolisäykset ovat olleet mahdollisia siksi, että Helsingin Energian
tuottoa käytetään johdonmukaisesti palvelujen rahoittamiseen.
Kaupungin ydintehtävän – hyvien ja tasa-arvoisten julkisten palveluiden
tuottamisen – kannalta tämä on perusteltua. Vihreiden mielestä näin
tullaan jatkossakin tekemään. Luonnollisesti on huolehdittava siitä, että
palvelujen rahoitus ei ole liian riippuvaista Helenin tuloksesta.
Huomattakoon, että tänä vuonna Helenin osuus kaupungin tuloista on
hieman yli 6 % myös ylimääräisten tuloutusten jälkeen, eli kovin
riippuvaisia emme vielä siitä ole.
 
Vihreät ovat tyytyväisiä siihen, kuinka sekä valtuuston
lähetekeskustelussa esittämämme että ryhmien budjettineuvotteluihin
viemämme tavoitteet näkyvät talousarviossa. Ennaltaehkäisyn
painottaminen, erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen
sekä joukkoliikenteen rahoitus olivat toivelistamme kärjessä. Ensi
vuoden talousarvio pohjautuu pitkälti lautakuntien esityksiin.
Kaupunginhallituksen ja valtuustoryhmien tehtäväksi jäi vain pari
täsmälisäystä. Mittasuhteet puhuvat puolestaan: lokakuun
neuvotteluissa sovitut lisäykset olivat 20,6 miljoonaa euroa eli hieman
yli 0,5 % kaupunginjohtajan stilisoimista lautakuntien esityksistä.
Pääosa budjetin valmistelutyötä tehdään siis jo keväällä.
 
Aivan olennaista on, kuinka lautakunnat onnistuivat omassa
budjettivalmistelussaan. Palvelujen saatavuuden, laadun ja
vaikuttavuuden kannalta paljon ratkaisevampaa on se, kuinka 3,7
miljardia käytetään, ei se, lisääkö kaupunginhallitus omaan
esitykseensä 20 vai 25 miljoonaa. Myös poliittisen ohjauksen
painopisteen pitää olla raamien lautakuntavaiheessa. Syksyn
neuvotteluissa reagoidaan muuttuneisiin olosuhteisiin tai katetaan
joitain olennaisia lisätarpeita.

Vuonna 2009 jatkuu peruspalvelujen vahvistaminen. Koulujen
tuntikehystä lisätään, vanhusten kotihoidon resurssit kasvavat.
Terveysasemille saadaan lisää lääkäreitä, tavoitteena alueellisten
erojen kaventaminen. Myös kulttuuritoimen kehitys on myönteistä, kun
avustusmäärät nousevat ja kirjastojen aineistomäärärahat ja
aukiolotunnit kasvavat. Kaupunkilaisten turvallisuuden parantamiseksi
aloitetaan uusia toimintamuotoja sosiaalitoimen ja poliisin yhteistyönä.
Tätä hanketta tärkeämpää myös turvallisuuden kannalta on kuitenkin
kaikkein huono-osaisimmista huolehtiminen. Asunnottomuusohjelmaa
jatketaan, ja erityismaininnan ansaitsee korvaushoitojonojen
purkamiseen tähtäävä lisärahoitus. Inhimillisesti katsoen nämä kaksi
hanketta ovat oikeita ja välttämättömiä.
 
Pieneltä tuntuva mutta yksittäisten perheiden kannalta merkittävä
epäkohta sosiaalitoimen palveluissa on adoptiotoiminnan yli 10
kuukauden jonot. Esitän seuraavan ponnen:
 
                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään keinot              
adoptioneuvonnan jonojen purkamiseksi.
 
 
Terveyserojen kaventaminen on terveydenhuollon suurin haaste.
Miesten elinajanodotteessa on 10 vuoden ero kaupunginosien välillä.
Budjetin lisäsatsaus perusterveydenhuoltoon auttaa suurempaan
palvelutarpeeseen vastaamisessa haastavammilla alueilla. Tarvitaan
myös uusia toimintatapoja ja työn kehittämistä. Tämä ei onnistu, ellei
koulutukseen ja kehittämistyöhön satsata. Helsinki on ollu edelläkävijä
kehittämisessä esimerkiksi preventiohankkeen ja ROHTO-toiminnan
osalta. Näitä kehittämistoimia tarvitaan, jotta palvelut kohdentuvat niitä
eniten tarvitseville.

Kaupunginhallituksen esitys sisältää uuden kolmivuotisen hankkeen
lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Vuosittainen 6 miljoonan
euron määräraha kohdistetaan terveys-, sosiaali-, opetus- ja
nuorisolautakuntien yhteisen esityksen pohjalta. Lisärahan avulla on
tarkoitus vahvistaa niitä toimia, joita tarvitaan lasten ja nuorten
auttamiseksi riittävän aikaisin. Lastensuojelun avohuoltoa vahvistetaan
ja päiväkoteihin palkataan sosiaaliohjaajia. Oppilaitoksiin saadaan lisää
lääkäreitä ja terveydenhoitajia. Koulujen niin sanotun positiivisen
diskriminaation rahaa lisätään. Tällä tavoin lisämäärärahoja
kohdennetaan niille oppilaille, jotka tulevat alueilta, joilla on enemmän
vuokra-asuntoja, työttömyyttä ja toimeentulotuen saajia kuin muilla
alueilla. Jatkossa myös koulupudokkuuden estämiseen on
panostettava varhaisessa vaiheessa.
 
Esitän seuraavan ponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että positiivisen
diskriminaation myöntämisen kriteerejä kehitetään siten,
että ne huomioivat nykyistä paremmin myös
maahanmuuttajataustaiset oppilaat.
 
Nuorisotoimen toiminta on muuttumassa, kun nuorten tarpeet ja
odotukset muuttuvat. Osana lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä
rahoitetaan nuorisotyön uusia muotoja, kuten verkkotyötä, viikonloppu-
ja leiritoimintaa sekä erityisesti tytöille tai maahanmuuttajanuorille
kohdennettavaa työtä. Vaikka alueellisilla nuorisotaloilla on edelleen iso
merkitys, nuorisotoimen pitää pyrkiä tavoittamaan nuoria siellä, missä
he liikkuvat. Jo se, että Kampin ostoksesta puhutaan kaupungin
suurimpana nuorisotalona, edellyttää nuorisotoimen näkymistä siellä.
 
Joukkoliikenteen tukea on tämän vaalikauden aikana johdonmukaisesti
nostettu ja se on saatu aivan uudelle tasolle. Kaupunkilaisille tämä
näkyy parantuneena palveluna. Tähän kehitykseen on syytä olla hyvin
tyytyväinen. Vihreät ovat erityisen ilahtuneilta muilta ryhmiltä saadusta
tuesta, jonka avulla sisäisten lipunhintojen korotuksilta vältyttiin. On
valitettavaa, että kehitys seutulippujen osalta näyttää päinvastaiselta.
Sisäisten lippujen ja seutulippujen hintaero on jo nyt liian jyrkkä, eikä
sitä pitäisi ainakaan kasvattaa. Sekä liikennepolitiikan että ilmaston
takia on syytä pyrkiä alentamaan joukkoliikenteen lipunhintoja koko
pääkaupunkiseudulla.
 
YTV:n esitys seutulipun hintojen korottamisesta on vastakkainen sille,
mihin suuntaan kehitystä pitäisi viedä. Seutulippupäätökset paljastavat
nykyisen seudullisen päätöksenteon heikkouden. Kaupunkien ja
poliittisten ryhmien pitäisi kyetä ohjaamaan seudullista päätöksentekoa
niin, että se on linjassa kaupungin oman päätöksenteon kanssa.
Ainakin YTV:n päätöksen aikataulua on syytä muuttaa, ehkä
menettelytapojakin. Näinhän tehtiin Helsingissä joitakin vuosia sitten,
kun päätökset lipunhinnasta siirrettiin samaan valtuustokokoukseen
budjetin kanssa. Kun siirrytään seudulliseen
joukkoliikennejärjestelmään, on varmistettava, että joukkoliikenteen
lipunhinnoista voidaan edelleen päättää osana kaupunkien
budjettineuvotteluja.
 
Liikennepolitiikkaa tehdään muillakin päätöksillä kuin joukkoliikenteen
tuella. Helsinkiin kaivataan enemmän pyöräilyä ja vähemmän autoja.
Emme ole tietenkään kieltämässä auton käyttöä, mutta autoilijoiden
maksujen tulee nousta yleisen kustannusnousun mukaisesti.
Esimerkiksi asukaspysäköintitunnus maksaa tällä hetkellä 36 euroa
kuukaudessa eli tuntuvasti vähemmän kuin joukkoliikenteen matkat
kuukaudessa.
 
Esitän seuraavan ponnen:
 
                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että valmistellaan esitys          
asukaspysäköinnin hinnoittelun tarkistamiseksi.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Uusi kaupunginvaltuusto aloittaa kahden kuukauden kuluessa. Suomen
poliittisen järjestelmän erikoisuuksiin kuuluu se, että valta ei vaihdu
kunnallisvaalien vaan kalenterivuoden mukaan. Teemme jo seuraavan
valtuuston töitä hyväksyessämme sen ensimmäisen toimintavuoden
budjetin. Nykyinen valtuusto jättää kaupungin palvelut ja talouden
vähintään kohtuullisessa kunnossa seuraajalleen. Isojen uusien
kaupunginosien rakentamisen lisäksi uudella valtuustolla riittää työtä:
alueellisia terveyseroja pitää kaventaa, sosiaali- ja terveyspalvelujen
laitosvaltaisuutta purkaa, päivähoidon laatu ja riittävyys varmistaa,
energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet toteuttaa ja tehdä Helsingistä
hauskempi asuinkaupunki, vain muutamia mainitakseni. Ja tämä kaikki
todennäköisesti heikommassa taloudellisessa suhdanteessa kuin
päättymässä olevalla valtuustokaudella.
 
On myös paikallaan todeta, että Helsinki on vasta harjoitellut
vieraskielisen palvelun tuottamista. Jos, ja toivottavasti kun,
maahanmuutto jatkuu vilkkaana, vieraskielisten palvelujen kysyntä
tulee kasvamaan reippaasti.
 
Hyvä valtuusto.
 
Näillä saatesanoilla Vihreä valtuustoryhmä kannattaa
kaupunginhallituksen esitystä.
 
 

Valtuutettu Saarnio

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Olemme Vasemmistoliitossa edellisten poliittisten ryhmien
puheenvuorojen kanssa yhtä mieltä siitä, että talouspoliittinen tilanne
on tänään huomattavasti synkempi tai vähintään oleellisesti
epävarmempi kuin vielä runsas kuukausi sitten, jolloin kaupunginjohtaja
Jussi Pajunen esitteli budjettiesityksensä. Lautakunta- ja
virkamiestyönä vuoden 2009 talousarvio laadittiin jo pitkään jatkuneen
noususuhdanteen aikana. Tänään näkymät ovat toiset.
 
Se, miten kansainvälinen finanssikriisi ja sitä seuraava taloudellinen
taantuma kohdistuvat Suomeen, on vielä suurimmalta osilta arvailujen
varassa, mutta varmaa on, että osamme siitä saamme mekin
suomalaisina ja helsinkiläisinä. Pahoin pelkäämme, että viime päivien
ja viikkojen työntekijöiden ja toimihenkilöiden lomautukset ja
irtisanomiset ovat vain alkusoittoa suuremmassa sinfoniassa. Jo nyt
rakentaminen on hiipunut ja rakennusliikkeet laittavat jäihin jo pitkään
suunniteltuja, jopa aloitettuja kohteita odottamaan niin sanotusti
parempia aikoja.
 
Kiistely oikeista lääkkeistä maan talouden kohentamiseksi on
käynnissä. Pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Jyrki
Katainen jatkavat jääräpäisesti avaamallaan epäsolidaaristen
veronkevennysten ladulla kuvitellen, että hyvätuloisia suosiva
epäsolidaarisen veronkevennysten tie johtaa kulutukseen ja tulee näin
helpottamaan vaikeutuvaa taloustilannettamme. Hallitusopposition
puhemies Sauli Niinistön tuella vaatimalle valtion toimin ja panoksin
toteutettavalle elvyttävälle talouspolitiikalle eivät hallitusherrat ole
lämmenneet, vaikka aktiivisella finanssipolitiikalla, julkisia menoja ja
investointeja lisäämällä ja kuntien auttamisella talousvaikeuksien yli
voimme ylittää varmoin askelin mitä ilmeisimmin tilapäiseksi osoittuvan
talouslaman. Vajaan parinkymmenen vuoden takaisen laman opetukset
tulisi nyt lukea yhtä selvästi kuin aakkoset lukkarin koulussa. Nyt
tarvittaisiin miljoonatakuut pankkien ja sijoitusrahastojen sijasta kunnille
ja kunnissa tehtäville tulevaisuusratkaisuille.
 
Vasemmistoliitossa arvostamme sitä, että vuoden 2009 talousarviota
laadittaessa investointeja ei ole ajettu alas, päinvastoin talousarvio
pitää sisällään useita merkittäviä hankkeita. Jo yksin MA-ohjelman
tuotantotavoitteiden saavuttaminen on haastava. Nyt lamahuurujen
puhaltaessa kaupungin asuntopolitiikassa on tärkeintä todella panostaa
vuokra-asunto-, asumisoikeus-, osaomistus- ja hitas-tuotantoon. Jos
markkinat eivät kykene ja uskalla tuottaa kovan rahan asuntoja,
kaupungin määrätietoisin toimin voidaan tästä huolimatta turvata
riittävä asuntotuotanto ja vähentää rakennusalaa uhkaavaa
työttömyyttä.

Vasemmistoliitossa olemme vaatineet, vanhan SKDL-perimämmekin
velvoittamana, kaikissa yhteyksissä ratkaisuihin vaikuttavissa
lautakunnissa, komiteoissa ja elimissä, paikoissa, joissa valmistellaan
tai tehdään päätöksiä, että yhteiskunta turvaa jokaiselle kansalaiselle
hänen maksukykynsä puitteissa asunnon, oman kodin. Tänä päivänä
vuokralla asuvien ohella omistusasunnoissa asuvien asumismenot ovat
Helsingissä aivan liian korkeat. Kaupungin ei pidä omilla ratkaisuillaan
ja linjauksillaan nostaa enää vähääkään asumisen hintaa. Tonttien
myyminen on lyhytnäköinen ja vain tilapäisesti sekä myyjää että
ostajaa lämmittävä ratkaisu. Tontteja vuokraamalla ja asumiseen
käytettävien tonttien vuokria kohtuullistamalla kaupunki kykenee omin
toimin vähentämään asumiskustannusten nousupaineita.
 
Olemme esittäneet, että nykyisestä 4 %:n sijasta tonteista perittäisiin 2
%:n vuosivuokraa. Toivottavasti esityksemme saa tuulta, kun asiaa
edelleen selvitetään ja pohditaan kaikkia muitakin keinoja alentaa
asumiskustannuksia.
 
 
Sitten yksi outous: maanantaina Helsingin Sanomat tiesi kertoa
Helsingin kaupungin päätöksestä olla lunastamatta yksityisten
maanomistajien maata Sipoosta tietämättä, mikä elin tai kuka
päätöksen on kaupunginvaltuustonkin puolesta ja tietämättä tehnyt.
Pidämme tärkeänä, että kaupunki on aktiivinen vapaaehtoisten
maakauppojen solmimisessa ja toivomme, että kunnalle myytävien
tonttien verottomuuden aikarajaa voidaan jatkaa. Kaupungin maan
varsin korkeiden myyntitavoitteiden sijasta keskittyminen lisämaan
hankintaan on kaukokatseista ja monin tavoin tulevaisuuden kaupungin
rakentamista helpottavaa politiikkaa. Nyt on ostajan markkinat.
 
Siitä huolimatta, että olemme sitoutuneet budjettisopuun, emme malta
olla sosialidemokraattien tapaan huomauttamatta sosiaali- ja
terveyshuollon alibudjetoinnista. Nyt kaupunginhallitusryhmien ?
esitetty sopimus korjaa eräältä osin puutteita, joita oli pelättävissä
lapsiperheiden ja vanhustenhuollon palvelujen osalta. Erityisen
tärkeänä pidämme mekin 6 miljoonan euron varaamista
kaupunginhallituksen harkinnan mukaisesti lasten ja nuorten
hyvinvoinnin edistämiseen. Samoin 6 henkilötyövuoden lisääminen
päivähoitoon antaa lisäresurssie suomi toisena kielenä -päivähoitoon.
 
Vanhustenhuollossa ja palveluissa kovimmat ajat ovat vasta edessä.
Sodanjälkeiset suuret ikäluokat vanhenevat, ja tuovat tuotapikaa
jotakuinkin hyväkuntoisten vanhusten määrän suuren kasvun myötä
kohtaamme myös entistä suuremman joukon niin sanottuja raskasta
hoitoa tarvitsevia vanhuksia. Tässä tilanteessa olisi lyhytnäköistä ajaa
alas laitospaikkoja, vaikka samalla edistämmekin kuntouttamista ja
kotipalveluja turvataksemme vanhuksille mahdollisuuksia asua yhä
pitempään kotona. Onkin ensiarvoisen tärkeää turvata
palveluasumisen paikkamäärä lisämäärärahalla.
 
Esittämämme korvaus- ja ylläpitohoidon jonojen purkamiseen osoitettu
lisämiljoona on tärkeä lisäys hoitoketjuun. Tällä summalla Helsinki
kykenee täyttämään opiodi-riippuvaisten potilaiden hoitovelvoitteen,
emmekä enää joudu vastaamaan niitä näitä eduskunnan
oikeusasiamiehelle tehtäviin oikeutettuihin valituksiin. Uuden
terveyskeskuslääkärivakanssin perustaminen on hyvä alku pienentää
alueellisia terveyspalvelueroja kaupungissamme.
 
Samoin opetusterveyskeskuksen käynnistyminen nostaa toivottavasti
terveyskeskustyön arvostusta ja helpottaa täyttämään tyhjänä olevat
vakanssit. Terveyspalvelujen ongelmia ne tuskin kuitenkaan poistavat.
Siksi olisikin toivottavaa, että terveyspalvelujen kehittämiseksi ja niiden
palveluvaikeuksien helpottamiseksi terveyslautakunta ja -virasto
kykenisivät myös muutoin hyödyntämään eri tehtävissä toimivien
korkean tason ammattilaisten tieto- ja taitotason käyttämisen hyväksi
kunnallisten terveyspalvelujen solmukohtien poistamiseksi.
 
Pohdinnat eräiden terveyskeskusten korvaamiseksi kilpailuttamisen
kautta saatavilla organisaatioilla eivät toden totta ole mikään ratkaisu
vaan toteutettuna antaisivat negatiivisen viestin kaupungin kyvystä
huolehtia kaikista kaupunkilaisista tasa-arvoisella tavalla. Valtuuston on
syytä käydä asiasta perusteellinen keskustelu ja saada käyttöönsä
kokemukset kunnista, joiden jalka on lipsunut oman palvelun
kehittämisen tieltä.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä antaa tunnustusta talousarvion
laatijoille pohjaesityksestä, jossa monet esittämämme näkökohdat oli
otettu huomioon. Tottahan toki esityksessä asioita voisi painottaa
toisinkin. Tästä kielii muun muassa kehitysvammaisten laitos ?
hankkeelle osoitettu lisämiljoona, jota pidimme tärkeänä
linjapäätöksenä. Yhtä lailla on tärkeätä, että työllisyyden hoitamiseen
lisätään rahaa Helsinki-lisän muodossa. Työllistäessään työttömiä
myös järjestöjen tulee saada lisää tätä rahaa.

Kaupunkisuunnittelussa ja kaavoituksessa liikenteen järjestelyt ovat
vaikeutuneet kehityksen ja autoistumisen myötä. Taistelu kaupungin
katutilasta ja kaupunkitilasta ylipäätään on mahdollista, kun tarjotaan
uusia mahdollisuuksia kulkea kaupungissa sen eri osista toiseen.
Julkisen liikenteen kehittäminen on tässä avain, ja siksi on
tervehdittävä tyydytyksellä muun muassa vasta aloitettuja uusia bussi-
ja raitiolinjoja. Julkisen liikenteen suosion lisääminen edellyttää myös
sen houkuttelevuutta muun muassa maksujen ja taksojen osalta. Tässä
mielessä on syytä tervehtiä ilolla sitä, että jo pitkään esillä olleet
lippujen hintojen korotukset lyödään yhteisellä sopimuksella takaisin ja
yleinen taksojen korotus evätään. Tulevaisuudessa kaupungin tuen ja
matkalippuihin maksettavaa kustannusosuutta on syytä edelleen
tarkistaa lippujen hintojen kurissapitämiseksi. Nyt toteutettava lähes
fifty-fifty on päätöstemme pitkän linjan mukainen.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Marssijärjestys, jossa eroava valtuusto rajaa tiukasti talousarviolla ensi
vuoden alusta aloittavan valtuuston mahdollisuudet uusiin ratkaisuihin,
on vähintäänkin kyseenalainen. Totuus kuitenkin on, että
kunnallispolitiikassa kuljetaan aika lailla perinteikästä latua,
heilahtelevat sitten poliittiset voimasuhteet enemmän tai vähemmän.
Tänään joka tapauksessa uudessa tilanteessa meillä olisi tilaisuus
lunastaa toripuheemme ja tehdä edes muutamia uusia linjauksia
uudelle valtuustolle eväiksi viedä asioita eteenpäin.
 
Viimeisiä kokouksiaan istuvan valtuuston ei tarvitse hävetä
saavutuksiaan, vaan monista helsinkiläisten kokemista puutteista
huolimatta olemme rakentaneet entistä vetovoimaisempaa ja
elävämpää kaupunkia. Toivottavasti vuoden 2009 alusta työnsä
aloittava valtuusto kykenee jakamaan kaupungin palvelut ja
hyvinvoinnin entistä tasaisemmin kaupungin kaikille alueille
kantakaupungista lähiöihin. Tässä auttaisi varmasti avoin ja hyvä
yhteistyö kaupunkilaisia edustavien kansalaisjärjestöjen kanssa. Nyt on
toivotalkoiden aika myös käytännössä.
 
Vasemmistoliitto hyväksyy kaupunginhallituksen esitykset ensi vuoden
talousarvioksi ja taloussuunnitelmiksi vuosille 20092011. Edellä
puhumaani viitaten esitän toivomusponnen:
 
Hyväksyessään kaupunginhallituksen ehdotuksen
Helsingin kaupungin talousarvioksi vuodelle 2009 ja
talousarviosuunnitelman vuosiksi 20092011
kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta
asettamaan ensi tilassa asiantuntijoita ja poliittisista
päättäjistä kokoonpannun toimikunnan tai työryhmän
selvittämään toimenpiteitä, joilla voidaan alentaa
helsinkiläisten asumiskustannuksia ja edesauttaa eri
asumismuotojen tasapuolista ja oikeudenmukaista
kohtelua.
 
 

Ledamoten Dahlberg

 
Ärade ordförande, arvoisa puheenjohtaja.
 
Hyvät valtuustokollegat.
 
Budgetförslaget för år 2009 med ekonomiplan fram till 2011 har
uppgjorts under såkallade normala förhållanden med bibehållen
skatteprocent på 17,5. Innan budgetboken nådde fullmäktige hade den
internationella finanskrisen redan präglat framtidsutsikterna även i
Finland och gjort en gårdagsvara av prognoserna gällande en lätt
ökning av skatteintäkterna. Det ända som nu är säkert är att allt är
osäkert. SFP gruppen anser ändå att vi kan godkänna det
budgetförslag som fullmäktige fått med de justeringar som partierna
nyss godkänt i sina rhandlingar, inte minst med tanke på att
finanschefen i regel har prognostiserat skatteinkomsterna försiktigt i
underkant. En optimistisk realism behövs nu för att kunna lotsa
Helsingfors genom en eventuell långvarig internationell recension utan
irreparabla skadeverkningar för befolkningen.
 
I en nyss publicerad jämförelse mellan huvudstadsregionens
kommuner i företagarenlighet återfinner vi Helsingfors på jumboplats.
En analys av läget borde göras snabbt och eventuella byråkratiska
hinder för etablering och affärsverksamhet borde undanröjas, annars
får metropolen en västlig slagsida.
 
Nyt ei ole oikea hetki tarttua hätäjarrun kahvaan. RKP:n ryhmän
mielestä äkkipysähdys ja toimintojen radikaalileikkaukset olisivat
kohtalokkaita. Laman jälkimainingeissa 90-luvun puolessavälissä
Helsingissä asui noin 40 000 työtöntä, suunnilleen yhtä paljon kuin
kaupungilla oli omia työntekijöitä. Miten me voimme lähivuosina välttyä
tällaisesta tilanteesta ja siihen liittyvistä pitkäaikaisista ongelmista ja
kustannuksista? Siihen meidän tulisi yhdessä miettiä ratkaisuja, sikäli
kun asia on kaupungintalolta ja valtuustosta käsin ohjattavissa.
 
Priorisoinnista ja järkeistämisestä olemme puhuneet ennenkin.
Maltillinen investointitahti, investoinnit suunnattuina ennen kaikkea
lakisääteiseen kunnalliseen, väestön terveyttä ja hyvinvointia
edistävään toimintaan. Asuntotuotanto tulee RKP:n mielestä kuulua
priorisoitujen investointien listaan. Kohtuuhintainen asuminen
vähentäisi sukkulaliikennettä Helsingin työpaikkoihin.
Tonttihintapolitiikallaan ja kiinteistöverotuksellaan kaupunki voisi itse
vaikuttaa asumiskustannusten nousun hillitsemiseen. Kannatan
valtuutettu Rautavan tekemää toivomuspontta kiinteistöverotuksesta.
 
Tavoitteiden joukosta poimimme budjettikirjasta viihtyvyyden ja
turvallisuuden ja panemme tyytyväisyydellä merkille lisätyn
rahoituksen. Muistutamme kuitenkin uusien asuinalueiden
rakentamisen aiheuttamasta liikenteen kasvusta sekä ilman
saastumisesta. Katupölyn torjuminen, muun muassa katuojien
jokaviikkoinen puhdistaminen tulee entistäkin tärkeämmäksi. Pitäähän
keskikaupunginkin tarjota lapsiperheille terve elinympäristö.
Kaupunkilaisten on vaikea uskoa, että katutöitä koskevia määräyksiä
olisi tiukennettu. Heidän mielestään kaivaustöistä on edelleen yhtä
paljon haittaa ja myöhästymiset yhtä tavallisia.
 
Det är inte budgetmedel som behövs utan att man följer upp
byggnadskontorets bindande målsättningar och informerar fullmäktige
om förbättringarna uppnåtts. Jag gör följande hemställningskläm.
 
Stadsfullmäktige förutsätter att man som ett led i förverkligande av
målsättningen, att minska olägenheterna till följd av grävningsarbeten,
regelbundet och synligt presenterar uppgifter som visar om och i vilken
mån de skärpta reglerna efterföljs.
 
SFP gruppen är nöjd över att de andra partierna i
budgetförhandlingarna var av samma åsikt som vi att kollektivtrafikens
biljettpriser inte skulle höjas 2009, utan hellre justeras ? stödet. Det
gagnar kommuninvånarna och miljön. Ökad passagerarantal ger ökade
intäkter. SFP vill också att man analyserar konsekvenserna av
såkallade trängselavgifter och därvid beaktar bristande
kollektivtrafikförbindelser i kranskommunerna, från vilka en del av
stadens egen arbetskraft pendlar till jobbet.
 
Jos edellytämme, että Helsingissä työssä käyvät käyttävät
joukkoliikennettä, tulisi ensin tarjota sellaista heille. Etelä-Vihdissä
asuva erityisopettaja ottaa ymmärrettävistä syistä autonsa kouluun
Malmille, jos bussipysäkiltä lähtee vain yksi vuoro päivässä Helsinkiin.
Teen seuraavan toivomusponnen:
 
                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että ennen ruuhkamaksun       
mahdollista käyttöönottoa tehdään analyysi maksun                
mahdollisista vaikutuksista henkilöstön rekrytointiin                  
esimerkiksi hoito- ja opetusalalle sekä tehdään analyysiin       
pohjautuvat suunnitelmat mahdollisten ongelmien                    
ratkaisemiseksi.
 
Hur än stadens ekonomi formar sig under en konjunktursvacka är det
viktigt att prioritera barnens och de ungas välmående. Detta innebär
satsningar på den förebyggande verksamheten bl.a. i form av särskild
stöd och hjälp i hemmet åt familjer som råkat i kris, då t.ex. den ena
föräldern eller båda är sjuka och har svårt att sköta barnen och
hemmet. På detta sätt kan man minska risken för att barnen måste
omhändertas, vilket kan bli både mera traumatiskt för barnen och
mycket dyrare och svårare för staden att ordna än ett tidsstöd i
hemmet. Här måste socialvården samarbeta väl med den psykiatriska
vården och rusmedelsvården.
 
Budjettiraamikeskustelussa toimme jo esiin realistisen budjetoinnin
tarpeen terveydenhoidossa ja sosiaalihuollossa. Alibudjetointi johtaisi
erikoissairaanhoidon ylityksiin, jotka itse asiassa ovat näennäisiä.
Alibudjetoinnin seurauksena esimerkiksi HUS joutuisi supistamaan
toimintojaan, ja kun tämä johtaisi kasvaviin ja laittomiin hoitojonoihin,
joudutaan ostamaan lisähoidot kalliimmalla hinnalla. Se ei olisi kovin
järkevää.

SFP gruppen är nöjd över att skolmåltidernas kvalitet kan bibehållas
med det tillägg som kommit in i budjeten. Viktigt vore också att se till att
det även finns ett mellanmål att få senare under skoldagen.
Skolhälsovårdens och elevvårdens betydelse kan inte betonas starkt
nog och det har de tragiska massmorden i våra skolor visat. Ungdomar
begår visserligen alltmera sällan självmord men tonårsdepressionerna
ökar. Depressionerna påverkar de ungas utveckling, deras skolgång
och studier. Skolhälsovården bör ha formen av en lågtröskelmottagning
som ger de unga hjälp och råd när de behöver det.
 
Nuorten fyysisen ja psyykkisen pahoinvoinnin huomaaminen ja
asianmukaisen hoidon saaminen ajoissa on erittäin tärkeää. Helsingin
terveyskeskus voisi hyvinkin avata erityisen matalan kynnyksen
teinipoliklinikan tai useampia hyödyntäen Folkhälsanin 1960-luvulla
perustetusta Tonårspoliklinikenistä saatuja kokemuksia. Panostukset
nuorisotoiminnan sisällön uudistamiseen ovat tervetulleita. Samalla
tulisi tarkistaa ruotsinkielisen nuorisotoiminnan tilannetta. Tällä hetkellä
johtoryhmästä puuttuu ruotsinkielinen johtaja, mikä on erittäin
valitettavaa.
 
Ruotsinkielisellä nuorisotyöllä on käytössään tasan 4 pientä toimitilaa.
Lähipalvelusta puhuminen huvittaisi, ellei se surettaisi esimerkiksi
silloin, kun sille ehdotetaan tiivistämistä eli 25 %:n tilojen leikkausta
talkootyönä. Kaksikielisiäkin nuorisotiloja on vilautettu. Se kuitenkin
merkitsisi, että Helsinki tahallisesti polkisi ruotsinkielisten nuorten
oikeuksia saada kehittää omakielistä nuorisokulttuuria.
 
Drumsö Klubblokal on suosittu, ja kysyntä kasvaa alueen lasten ja
nuorten määrän kasvun mukana. Pohjoisen alueen ruotsinkielinen
nuorisotyö kaipaisi erityistä huolenpitoa. Äsken vietettiin nuorten
syyslomaviikko. ? ylittävästä ohjelmakatsauksesta löytyi nimi tai
otsikko ruotsiksi, mutta siihen se jäi. Infoa sisällöstä ei tarjottu ruotsiksi.
Lasten kulttuuri ja lasten teatteri tarvitsee erityistä tukea, koska
kustannukset ovat samaa luokkaa kuin aikuisten teatterin mutta
lippujen hinta on alhainen. Unga Teaternin tuki polkee kuitenkin
paikallaan aikasempien leikkausten jälkeen, vaikka monen muun
teatterin tukea on nostettu.
 
Tärkeäksi havaittu ruotsinkielinen info- ja yhteispalvelupiste Luckan ei
ole kaupungin rahoittamaa toimintaa lukuun ottamatta pientä avustusta.
Sen koordinoiva toiminta palvelujen tarjonnasta ja tarpeista kuitenkin
paikkaa kaupungin oman toiminnan puutteita, joten kaupungilla olisi
hyvä syy taata Luckanille vakaan taloudellisen tilan.
Nuorisoasiainkeskuksen henkilösatsaus 24 viikkotuntia on
oikeasuuntainen mutta tarpeisiin nähden vielä riittämätön.
 
Helsingfors är för ung och gammal, färdtjänsten bara inte får
misslyckas i Palmias regi, då försvinner resten av tron på hela
konceptet. Äldreomsorgs personalrekrytering borde intensifieras och
verksamhetsformerna ses över för att hemvården skall kunna motsvara
sitt namn. Åldringarna med större servicebehov måste kunna lita på att
staden inte undandrar sig sitt ansvar i samband med
konkurrensutsättningen. Ett högre pris får t.ex. inte försätta
svensktalande åldringar i en sämre situation, bara för att staden inte
har byggt egna svenska åldringshem eller svenska demens- eller
rehabiliteringsplatser. Det måste reserveras tillräckligt för servischecker
och köptjänster för att fylla behovet.
 
Samoin tulisi jatkaa hammashoidon jonojen purun kehittämistä
palvelusetelein ja ostopalveluin, niin ettei kaupungin oma hammashoito
enää tukkeutuisi pelkkiin tutkimuksiin. Helsingin kaupungin psykiatrian
ivystys olisi hyvä esimerkiksi HUSille. Sen olemassaolo takaa
tärkeän ensiavun esimerkiksi vaikeaa ahdistusta kärsiville ihmisille.
Avohoidon saatavuutta ja toimintaa tulisi kuitenkin kehittää edelleen.
Masennuspotilaiden adekvaatti hoito tuo säästöjä sekä rahassa että
kärsimyksessä.
 
RKP:n ryhmä näkee tässä tarvetta nostaa esille taas ruotsinkielisten
mielenterveyspalvelujen ongelmat. Kivelän vastaanoton yhteyteen
perustettu keskitetty ruotsinkielinen vastaanotto, yksi pieni tiimi, ei
ollenkaan vastaa väestöpohjaansa, eikä sinne juurikaan muisteta tai
viitsitä lähettää potilaita muilta alueilta kuin lähialueelta. Toiminnan
kehittämistä ja erikoistumista muun muassa nuorten aikuisten
masennuksen hoidossa, jota on tehty muilla psykiatrian vastaanotoilla,
ei voida toteuttaa ruotsinkielisellä vastaanotolla resurssien eli
psykiatrien ja psykologivirkojen puutteen takia.
 
 
Selkokielellä sanottuna: terveyskeskuksemme ei tarjoa ruotsinkieliselle
psykiatriapotilaalle sisällöllisesti ja laadullisesti yhtä hyvää hoitoa kuin
suomenkielisille. Ruotsinkielistä mielenterveyspalvelua tulisi pikaisesti
tarkistaa tarvetta vastaavaksi ja kehittää sen toimintaa samalle tasolle
kuin suomenkielinen. Teen seuraavan toivomusponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että psykiatrian toiminnan
kehittämistyössä pidetään huolta siitä, että ruotsin kielellä
annettavan hoidon kehittämiselle luodaan samat
edellytykset kuin suomenkieliselle palvelulle tarpeen
vaatiessa erillisellä suunnitelmalla.
 
Nuorisopsykiatrian sekä HUSsiin suurimman osan jo siirtyneen ja
vuodenvaihteessa loput siirtyvän lasten psykiatrian tilannetta ja
kehitystä tulisi tarkoin seurata, ei ainoastaan koskien saatavuutta ja
hoitoketjua vaan koskien myös omakielistä palvelua.
 
Ärade ordförande.
 
Mycket mera kunde sägas men det får tas upp i de individuella talen,
SFP förordar att förslaget till budget på ekonomiplan godkänns.
 
 

Valtuutettu Peltokorpi

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Kansainvälisen talouden myllerrykset ovat näkyvillä jo Suomessa.
Helsingin kaupungin taloustilanne on tällä hetkellä melko vakaa, mutta
valtuusto ei voi olla kiinnittämättä huomiota huolestuttaviin näkymiin.
Keskustan valtuustoryhmän mielestä kaupungin ei pidä kuitenkaan
vetää tässä vaiheessa hätäjarrua päälle, vaan on tehtävä rohkeitakin
päätöksiä, joiden avulla tuetaan kasvua.
 
Taloussuunnitelmakaudelle suunnitelluista investoinneista ei pidä
luopua. Investointien rahoittamiseen on mietittävä ennakkoluulottomasti
uusia malleja ottamatta kuitenkaan kohtuuttomia riskejä ja toistamatta
muiden tekemiä virheitä. Investointeja voidaan tehdä myös velkarahalla
edullisen rakentamisen aikana. Helsingin lainakanta on tällä hetkellä
kohtuullinen. Taloussuunnitelmakauden lopun tilanne on vielä
siedettävä, vaikka velkamäärä olisikin lähes kaksinkertainen nykyiseen
verrattuna. Investointien rahoittamiseksi voidaan lisätä hallitusti myös
maanmyyntiä, ja nämä myynnit on pyrittävä ajoittamaan oikein.
 
Rakentamisen hiipuminen on huolestuttavaa. Erityisesti
asuntorakentamisen pysähtyminen vaatii kaupungilta rohkeita
avauksia. Keskustan ryhmä piti jo alkuvuodesta MA-ohjelman
asuntorakentamisen määrällisiä tavoitteita epärealistisen korkeina. Nyt
niiden saavuttaminen näyttää täysin utopistiselta, valitettavasti.
Hallintamuotojen välisten tavoitteiden toteutumista on seurattava
jatkuvasti, jottei aiempia virheitä toisteta. On välttämätöntä, että
kaupungin omaa asuntotuotantoa lisätään, että MA-ohjelman tavoitteet
toteutuvat.
 
Uuden valtuuston suurimpia haasteita on löytää uusia keinoja
asumiskustannusten nousun hillitsemiseksi. Keskustan ryhmä
edellyttää, että uusi valtuusto aloittaa strategiatyön, niin kuin nyt
budjetissa sovitaan, tämän haasteen ratkaisemiseksi. Olemme
esittäneet jo aiemmin yleisen kiinteistöveroprosentin laskemista ja
tontin vuokrien korotusten kohtuullistamista. Asumisen hintaan
vaikuttavista tekijöistä on viisasta tehdä kokonaisselvitys, jotta
asukkaiden tasapuolinen kohtelu toteutuisi. Poliittiset päätökset
tehdään vasta selvityksen jälkeen.
 
Asukkaiden kannalta tärkeintä on, että työllisyys pysyy hyvänä ja
työttömyyden lisääntymisen ehkäisemiseksi tehdään ajoissa kaikki
voitava. Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja, mutta emme
voi työllistää itse merkittävästi nykyistä enempää. Kaupungin on
kehitettävä edelleen elinkeinopolitiikkaansa ja kyettävä houkuttelemaan
yrityksiä investoimaan Helsinkiin ja perustamaan tänne uusia
työpaikkoja.
 
Kaupungin omaa työnantajapolitiikkaa on kehitettävä, koska kilpailu
työvoimasta tulee kiristymään erityisesti pääkaupunkiseudulla.
Kaupungin on oltava vetovoimainen ja houkutteleva työnantaja.
Budjettiin varattu 3 miljoonan euron potti vuositasolla avaa jonkinlaisia
mahdollisuuksia korjata pahimpia palkkaepäkohtia.
 
Ilmastokysymykset ovat nousseet politiikan keskiöön. Heikentyvän
taloustilanteen aikana on erityisen tärkeää, että energia- ja
ympäristökysymyksiin kiinnitetään huomiota kaikessa päätöksenteossa
ja kaupungin omassa toiminnassa. Vastakkaisia puheenvuorojakin on
viime aikoina jonkun verran valitettavasti kuultu. Monet arjen
ympäristöteot ovat usein viitseliäisyydestä ja kekseliäisyydestä, eivät
niinkään rahasta kiinni. Kaupungin omassa toiminnassa näitä voidaan
tehdä arkipäivisin joka päivä. Kaupungin oman kiinteistökannan
korjausrakentamisessa ja uusinvestoinneissa energiatehokkuuden
lisäämiseen tähtäävät parannukset ovat välttämättömiä.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Joukkoliikenteen houkuttelevuutta on parannettava nykyisestä.
Lippujen hinnat on pidettävä kohtuullisina. Joukkoliikenteen kilpailukyky
ei kuitenkaan riipu vain lippujen hintatasosta. Palvelutason vaikutus on
myös merkittävä, sillä pelkät polttoainekulut ovat yleensä autoilijalla
suuremmat kuin kuukausilippu. Joukkoliikenteen tariffituen 50 %:n
tasoa olisi saavutettava, ei kuitenkaan lipputulojen vähenemisen
kautta. Ensi vuonna Helsinki saa valtiolta 2 miljoonaa euroa suurten
kaupunkien joukkoliikennetukea. Joukkoliikennelautakunnan kaavailut
tuen ytöstä ovat kannatettavia. Valtion olisi kuitenkin kasvatettava
tuen ärää jatkossa huomattavasti nykyisestä.
 
Joukkoliikenteen palvelutasoa ja kustannuksia voidaan parantaa
samoilla keinoilla. Joukkoliikenteen nopeus on tärkeä palvelutason
osatekijä. Tarpeeton pysähtely ja ruuhkassa ajo sekä hidastavat
liikkumista että lisäävät käyttökustannuksia. Avainasemassa ovat
joukkoliikenteen liikenne-etuudet, joiden järjestelyt eivät maksa paljoa
ja tuovat kulunsa säästöinä takaisin jopa vain muutamassa
kuukaudessa.
 
Joukkoliikenteessä on panostettava bussiliikenteen korvaamiseen
raideliikenteellä. Bussiliikenteen kustannukset ovat suuremmat kuin
lipputulot, jolloin joukkoliikenteen käytön kasvu bussiliikenteenä tulee
väistämättä kasvattamaan myös tarvittavaa subventiota. Helsingin
tuleekin jatkaa ja kiirehtiä nyt käynnissä olevia bussiliikennettä
raideliikenteeksi muuttavia hankkeita Laajasalossa ja Jokeri-linjalla ja
soveltaa samoja periaatteita raitioliikenteen ulottamiseksi
esikaupunkeihin myös muualla kaupungissa.
 
Joukkoliikenteen sähköistäminen ja palvelutason parantaminen ovat
osa Helsingin panostusta ilmastotalkoissa. Autoilijoiden
houkutteleminen joukkoliikenteen käyttäjiksi on sekä nopea että
edullinen keino vähentää hiilidioksidipäästöjä, koska näin voidaan
tehdä jo olemassa olevassa kaupunkirakenteessa. Raitioteillä voidaan
myös saneerata jo olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
 
Yhä useampi ikääntynyt haluaa asua pitempään kotona. Kukaan ei
saisi kuitenkaan joutua asumaan kodissaan liian niukan avun turvin,
vasten tahtoaan ja turvattomuutta tuntien. Siksi vanhusten
palveluasumisen paikkamäärä on turvattava vähintään nykytasolle.
Kustannusten nousua vastaavan lisärahan löytäminen budjettiin oli
välttämätöntä. Ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpitäminen ja
vahvistaminen vaatii eri hallintokuntien yhteisiä tekoja geriatrisen
hoidon uuden ajattelutavan myötä.
 
Helsingin ensi vuoden budjetti painottuu aiempaa voimakkaammin
varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisevän toiminnan
vahvistamiseen. Ryhmämme korostaa erityisesti terveyden
edistämiseen ja lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävien
toimien tärkeyttä. Liian monen lapsen ja nuoren arki on tänä päivänä
rikkonaista. Lasten ja nuorten mielenterveystyön lisäpanostukset ovat
välttämättömiä. Kouluterveydenhuollon vahvistaminen valtakunnallisten
suositusten tasolle on kiireellistä, ja nuorten syrjäytymisen
ehkäisemiseksi on tehtävä kaikki voitava. Lapsiperheiden
kotipalvelujen vahvistamista ryhmämme on vaatinut jo usean vuoden
ajan. Pieniä askelia on edetty, mutta paljon on vielä parannettavaa.
 
Kaikki edellä luetellut asiat lisäävät jonkin verran kaupungin menoja
mutta tuovat samalla huomattavasti hyvinvointia. Niihin panostaminen
on kuin rahan panemista pankkiin korkeakorkoiselle, takuutuottoiselle
tilille. Keskustan valtuustoryhmä on aina korostanut perheiden
valinnanvapauden lisäämistä erityisesti lasten päivähoidon
järjestämisessä. Emme usko yhden vaihtoehdon politiikkaan. Olemme
vaatineet lasten kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen Helsinki-lisien
korottamista mutta samaan aikaan myös kunnallisen päivähoidon
laatutason parantamista.
 
Työllisyystilanteen parantuminen on hyvä asia, mutta se tuo mukanaan
isoja haasteita päivähoidon järjestämiseen. Hoitoon tulee jatkuvasti yhä
enemmän aivan pieniä, alle 1-vuotiaitakin lapsia. Pienempien lasten
päivähoitoryhmiin on saatava nykyistä enemmän sylejä ja keksittävä
keinoja, miten saisimme rekrytoitua lisää perhepäivähoitajia.

Kaupungin ensi vuoden budjetissa parannetaan aidosti perheiden
valinnan mahdollisuutta päivähoidon osalta. On erittäin tärkeää, että
kuntalisien korotuspäätökset on kirjattu kaupunginhallituksen
päätettäviksi. Niille on myös asetettu aikarajat, koska viime vuonna
sosiaalilautakunta ei toiminut valtuuston hyväksymän budjetin
mukaisesti.
 
Sosiaalivirastossa olisi syytä kehittää terveysvirastossa jo usean
vuoden ajan hyvin toiminutta sisäisten sijaisten järjestelmää nykyisestä.
Vakituisten sijaisten reservi helpottaisi huomattavasti usean päiväkodin
aamua, kun sijaisia ei tarvitsisi metsästää pitkin kaupunkia. Vastaava
reservi voisi toimia hyvin myös opetusvirastossa.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Helsinki on sivistyskaupunki. Perusopetus muodostaa pohjan jatkuvalle
oppimiselle. Alueellisesti erot ovat kuitenkin isohkoja.
Koulupudokkuuden ehkäisemiseen on löydettävä keinoja, vanhempien
ja koulun välistä yhteistyötä on lisättävä, monikulttuurisuuden haasteet
on käännettävä voimavaroiksi ja lasten ja nuorten
vaikutusmahdollisuuksia on parannettava. Helsinkiläisten koulujen on
oltava houkuttelevia ja viihtyisiä työpaikkoja rautaisen ammattitaidon
omaavalle henkilöstölle.
 
Kouluruokailun tehtävä ei ole vain nälän sammuttaminen vaan
terveellisten ruokailutottumusten ja hyvien tapojen opettamista myös.
Monissa kouluissa havaitaan maanantaisin, että kaikkien koululaisten
kotona ei viikonloppuisin ole kyetty huolehtimaan edes perustarpeiden
tyydyttämisestä. Siksi on tärkeää, että kouluruokailun määrärahat
lisääntyvät opetuslautakunnan esittämälle tasolle. Kouluruuan
laatutasosta pidetään Helsingissä ensi vuonna huolta. Mikäli raaka-
aineiden kustannusten nousu pysähtyy ja jopa alenee, kouluruokaan
voidaan panostaa jopa tätä vuotta enemmän.
 
Verotulot menevät palveluiden rahoittamiseen. Palveluiden laadusta on
pidettävä huolta, mutta palveluiden tuottamisessa on kehitettävä uusia
tapoja ja tehostettava nykyisiä. Kuntapalveluiden tuottaminen on aina
kaupungin vastuulla, mutta niiden tuottajana voivat toimia
tapauskohtaisesti arvioiden joko kaupungin omat yksiköt tai
tarvittaessa, silloin kun se on muun muassa taloudellisista tai
joustavuussyistä perusteltua, myös yksityisen tai kolmannen sektorin
toimijat.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Keskustan valtuustoryhmän mielestä pääkaupunkiseudun kuntien
yhteistyö on joltain osin edennyt alkuodotuksiakin reippaammin.
Erityisesti liikenteen järjestämisen osalta yhteisen liikelaitoksen
perustaminen tuonee hyötyjä kaupunkilaisille jo
taloussuunnitelmakaudella. Palveluiden yhteiskäyttö kaupungin rajojen
yli tulee suunnitelmakaudella myös lisääntymään. Keskustan ryhmä
peräänkuuluttaa kuitenkin kaupunkien yhdistymisen hyötyjen ja
haittojen selvittämisen aloittamista ensi tilassa, valtuustohan on tästä jo
tehnyt päätöksen. Toivomme, että naapurikuntamme voisivat olla
selvityksessä alusta asti mukana aktiivisina osapuolina. Asioiden
selvittäminen ei liene koskaan pahasta, eikä se vielä tarkoita
yhdistymispäätöstä. Se tehdään sitten erikseen selvityksen ja
kansanäänestyksen jälkeen.

Arvoisa puheenjohtaja.
 
Keskustan valtuustoryhmä puoltaa näillä sanoilla sekä talousarvion että
taloussuunnitelman ja joukkoliikenteen sisäisen tariffin hyväksymistä.
 
 

Valtuutettu Ebeling

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.
 
Elämme hyvin poikkeuksellista aikaa. Taloudellinen nousukausi on
päättynyt varsin pelottavalla tavalla rahamarkkinoiden syvään kriisiin.
Vaikka Suomi onkin etäällä kriisin ytimestä, emme kuitenkaan voi
välttää suurten aaltojen tyrskyjä täällä Suomenkaan rannoilla. Väestön
ikääntymisen haaste on varsin pysyvä, ja siihen on edelleen
varauduttava. Emme myöskään saa pysyvästi jättäytyä Helsingin
Energialta saatavan tuloutuksen varaan.
 
Vuosi sitten totesin tältä samalta paikalta: ”Varautuminen näihin
haasteisiin on syytä tehdä taloudellisesti hyvinä aikoina, koska
taloudellisesti vaikeina aikoina pakkotoimenpiteissä tehdyt säästöt on
vaikea kohdentaa oikeudenmukaisesti ja harkiten.” Olen edelleen
samaa mieltä. Nyt olemme valitettavasti siirtyneet noihin taloudellisesti
vaikeampiin aikoihin.
 
Julkisen talouden roolin pitää olla suhdanteita tasaava. Meidän pitää
toisin sanoen kulkea vastavirtaan, jos siihen on taloudellisia resursseja,
ja niitä on, jos talous on hyvin hoidettu. Kun eletään talouden
noususuhdannetta, kaupungin tulee maksaa velkoja pois ja noudattaa
tarkan euron politiikkaa. Julkisilla investoinneilla ei tällöin tulisi olla kiire,
koska yhteiskunnan pyörät pyörivät kuitenkin. Mutta taloudellisessa
laskusuhdanteessa yhteiskunnan tulee toimia päinvastoin. Jos hyvinä
aikoina talous on hoidettu hyvin, ei pitäisi joutua monien meidän
muistamaan 90-luvun alun tilanteeseen, jolloin koko maan piti ankarasti
säästää juuri silloin, kun ihmisillä muutenkin oli vaikeaa. Tällöin
yhteiskunnan säästöt olivat vahvistamassa talouden huonoa kierrettä.
 
Tärkeää on pyrkiä vaikuttamaan siihen, että ihmisillä on töitä, sillä
työttömyydestä seuraa pysyviä taloudellisia menetyksiä, kun ihmisten
senhetkinen työpanos pysyvästi menetetään. Ja siitä seuraa myös
suuria henkisiä menetyksiä. On hyvä, että kaupunki ei laske
investointitasoaan. Investoinnit on kuitenkin toteutettava siten, että
saadaan pysyvää hyötyä. Rakentaminen, niin korjausrakentaminen
kuin uudisrakentaminenkin, ja liikenneinvestoinnit ovat sopivia tapoja
edistää työllisyyttä laskusuhdanteessa.
 
Kristillisdemokraatit ei tällä hetkellä ole kaupunginhallitusryhmä. Emme
sen johdosta ole samalla tavalla osallisia budjetin valmistelusta kuin
tämän vaalikauden ensimmäisinä vuosina. Otan tarkasteluun kolme
kysymystä.
 
Vaikka taloudellinen tilanne onkin nyt tiukka, meillä tulee olla myös
pitkän tähtäimen visioita. Viime talven aikana tässä salissa keskusteltiin
paljon joukkoliikenteestä. Vaalit olivat tulossa, ja monilla oli tietenkin
halua profiloitua tässä kysymyksessä. Vaalit on nyt käyty ja on aika
kääriä hihat. Mitä tuosta valtuustotyöskentelystä jäi käteen?
 
Mielestäni tämän valtuustotyöskentelyn keskeisin anti oli siinä, että
saimme aikaiseksi tutkimuksen, joka osoitti toisaalta sen, ettei
maksuton joukkoliikenne olisi yhteiskuntataloudellisesti kannattavaa
mutta toisaalta, ja tätä ei mielestäni ole riittävästi huomioitu, että
yhteiskuntataloudellisesti edullisinta olisi joukkoliikenteen lippujen
hintojen alentaminen 5060 %:lla nykytasosta.
Yhteiskuntataloudellinen edullisuus ei tuo rahaa käteemme tässä ja
nyt. Se kuitenkin kertoo meille, mihin suuntaan on syytä kulkea ja mitä
kannattaa tavoitella. Emme kuitenkaan saa olla yksisilmäisiä,
joukkoliikenteen lippujen hinnat eivät ole koko Helsinki, eivätkä muut
kaupunkilaisten tarpeet saa unohtua. On siis tarpeen edetä maltillisesti.
 
Nähdäksemme nyt on kuitenkin aika ymmärtää, että perinteinen 5050-
jako tariffituen ja lipputulojen kesken ei ole se viisasten kivi, josta tulee
pitää kiinni. Se on ollut toimiva poliittinen kompromissi, mutta kyllä
meidän on syytä yhteisesti tähdätä kohti yhteiskuntataloudellisesti
edullisinta joukkoliikenteen tukitasoa. Tämän johdosta teen seuraavan
toivomusponnen:
 
                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että joukkoliikenteen                
lippujen hintataso pyritään vähitellen saattamaan                     
yhteiskuntataloudellisesti edullisimmalle tasolle.
 
Toinen asia, jonka haluamme nostaa esille, ovat asumiskustannukset.
Pääkaupunkiseudun asumiskustannukset ovat liian korkeat.
Kohtuuhintaisten asuntojen saaminen vaatii nykyistä tehokkaampaa
asuntorakentamista. Asumiskustannuksia nostavat kuitenkin myös
kiinteistövero ja maanvuokrat. Kokoomuksen valtuustoryhmän ehdotus
asuinrakennusten tonttien kiinteistöveron laskemisesta 0,7 %:sta 0,22
%:iin on oikean suuntainen, siksi kannatan tätä valtuutettu Rautavan
tekemää pontta.
 
Asumiskustannuksiin vaikutetaan kuitenkin myös tontin vuokralla.
Toteutetut ja toteutettavat tonttivuokran korotukset nostavat
asumiskustannuksia merkittävästi. Siksi on kohtuullista, että emme
alenna vain asuintonttien kiinteistöveroa, vaan myös maanvuokran
tasoa on laskettava.
 
Kolmas asia, johon haluamme puuttua, on vammaiskuljetukset. En
pysty pää pystyssä ja iloiten kohtaamaan niitä vammaisia, jotka
kertovat järkyttäviä kokemuksia kuljetuspalvelujen toimimattomuudesta.
Mielestäni perusteltu on vammaisjärjestöjen vaalipaneelissa esitetty
kysymys siitä, mitä kaupunki on säästänyt, vai onko mitään,
vammaisten kuljetuspalvelujen kilpailuttamisella. Sen johdosta teen
seuraavan toivomusponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää kaupunginhallituksen
teettävän taloudellisen selvityksen vammaisten
kuljetuspalvelujen järjestelyistä.
 
Valtuutettu Kantola löysi sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa
suuren kuilun valtuustosalista. Kun kuuntelin hänen puhettaan, minäkin
löysin kuilun mutta ehkä vähän eri kohdasta. Hän ei nimittäin pitänyt
oikeana sitä, että kaupunki lasten kotihoidon Helsinki-lisää korottamalla
pyrkisi lisäämään lasten kotihoitoa. Valtuutettu Kantola koki, että tämä
tarkoittaisi vanhempien painostamista kotiin. Valtuutettu Kantola on
oikeassa löytäessään valtuustosalista tämän suuren kuilun. Minusta on
luonnollista, että vanhemmat haluavat hoitaa lapsiaan. Itsekin olen nyt
40-prosenttisella hoitovapaalla, jotta lastemme ei tarvitsisi mennä
vieraan tädin hoitoon, niin kuin tyttäreni asian ilmaisi.
 
 
Jokin suuri kuilu tässä on, koska minä en ymmärrä, miksi
sosialidemokraatit eivät haluaisi hoitaa lapsiaan kotona vaan kokevat
uhaksi sen, jos heille luodaan tähän taloudelliset edellytykset. Näillä
huomautuksilla KD:n valtuustoryhmä kannattaa budjetin hyväksymistä.
 
 

Valtuutettu Sademies

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut, työn uuvuttamat
virkamiehet ja muut läsnäolijat.
 
Hyvä taloudenpito ei muodostu infrastruktuurista ja eurojen
vaihdannasta. Tärkeimpänä ja etusijalle asetettavana asiana on oltava
ihminen.
 
Kuuntelin tänään radio-ohjelmaa, jossa haastateltiin Miessakit ry:n
edustajaa. Siinä käsiteltiin miesnäkökulman huomioimista
yhteiskunnallisessa keskustelussa ja suunnittelussa. Yhteiskunnallisen
vaikuttamisen tasapuolistamiseksi eri sukupuolten välillä on tuotava
miesnäkökulma julkiseen keskusteluun sekä kantaa ottaen että miehille
tärkeiksi katsotuista perhepoliittisista arvoista.
 
Erilaisissa miesryhmissä käyneiden ja julkisen keskustelun kautta on
noussut esiin toiveita ja tarvetta miesnäkökulman huomioimiseksi
rkeissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä, joita ovat esimerkiksi
miehen asema lapsiin nähden avioerotilanteissa, poikien ja miesten
erityinen huomioiminen sosiaali-, terveys- ja opetusaloja kehiteltäessä.
Miestutkimuksen sijoittaminen naistutkimuksen alaisuuteen Suomessa
on myöskin outoa. Isät on huomioitava neuvolatoiminnassa, ja
miesnäkökulman vähäinen huomioiminen sukupuolten välisen tasa-
arvon perusteita kehiteltäessä vaikuttaa kovin kummalliselta.
 
Hälyä pidetään kovasti sukupuolikiintiöiden toteutumisesta hallinnossa
sivuuttaen sujuvasti se tosiseikka, että niin tarhassa kuin ala-
asteellakin pojat tasapäistetään tyttöjen malliin, koska ohjaajina
toimivat pääsääntöisesti naiset. Sosiaalipuolella perheneuvontaa
hoitavat etupäässä naiset, jolloin miehinen näkökulma asioiden
hoidossa unohtuu. Missä on se miehen malli poikalapselle nyky-
yhteiskunnassa?
 
Kaupungin talousarviossa ja taloussuunnitelmassa vuosille 20092011
on tähän asiaan kiinnitetty aivan liian vähän huomiota. Meillä on jo
kolme todella huolestuttavaa esimerkkiä oikeasta miehen mallin
puutteesta ja siitä, kuinka se vaikuttaa nuoriin miehenalkuihin.
Hälytysmerkkejä on saatu jo kolme: Myyrmanni, Jokela ja Kauhajoki.
Yksi seurauksiltaan varsin tuhoisa hälytys on poliisin toimesta saatu
ehkäistyä ennakolta. Jokainen näistä tapahtumista on oire miehen
mallin puuttumisesta. Jokainen näistä tapahtumista on maksanut paitsi
korvaamattomia ihmishenkiä ja inhimillistä kärsimystä, myös mittavan
määrän euroja, ja turhaan.
 
Ampumaratahankkeen viivästyminen Helsingissä ja
pääkaupunkiseudulla vuodesta toiseen lisää näiden asemachoilijoiden
väärää asennoitumista ampumaurheiluun. Vain ohjauksen alainen
ampumaseuratoiminta asianmukaisella ampumaradalla antaa nuorille
miehille ja miksei naisillekin oikeaa, vastuuntuntoista suhtautumista
aseiden käyttöön. ? juoksijat ovat nyt saamassa sädekehän päänsä
päälle, mikä on enemmän kuin huolestuttava ilmiö.
 
Tästä väärästä asenteesta tarjoaa kehittymättömille nuorille ajatus- ja
toimintamallia esimerkiksi internetsivusto Pyssymiehet.com, missä
videoesityksessä ammutaan järeällä aseella ? luodeilla meloneita
pirstaleiksi. Mielleyhtymältä pirstaleiksi räjähtävästä melonista ihmisen
päätä kuvaavana ei voi välttyä. Keskeinen kysymys kuuluukin:
panostammeko nuoriin miehiin riittävästi?
 
Teen asiasta seuraavan toivomusponnen:
 
Hyväksyessään talousarvioesityksen vuodelle 2009 ja
taloussuunnitelman vuosiksi 20092011
kaupunginvaltuusto edellyttää kiinnitettäväksi erityistä
huomiota pojille tarjottavaksi oikeaa miehen mallia
päiväkodeissa, kouluissa ja sosiaalitoimessa ja ennen
kaikkea pääkaupunkiseudun ampumaratahankkeen
kiirehtimistä.
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Näillä sanoin ja näillä evästyksillä Helsingin Perussuomalaiset
lähettävät talousarvioehdotuksen ja taloussuunnitelman vuosiksi 2009
2011 jatkojalostusta varten. Ja tähän loppuun Mauno Koiviston sanoin:
”tarttis tehdä jotakin”.
 
 

Valtuutettu Hakanen
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.
 
Tämä esitys kaupungin ensi vuoden talousarvioksi on valitettavan
surullinen esimerkki siitä, miten vaalilupaukset syötiin ennen kuin
kaikkia ääniä oli edes ehditty laskea. Kokoomus sai taas kerran ajettua
läpi linjan, jolla alibudjetoidaan monia palveluja erityisesti sosiaali- ja
terveydenhuollossa. Sivistystoimeen budjettiesitys tuo lisää vain
prosentin verran tähän vuoteen verrattuna. Sosiaali- ja terveystoimen
määrärahoja lisätään tämän vuoden toteutumaennusteeseen
verrattuna vain 4 %. Samalla kun kaupungin palveluja alibudjetoidaan,
esitetään ostopalvelujen osuuden lisäämistä. Myös kiinteistö- ja
rakennustoimessa määrärahat kasvavat monta kertaa palveluja
nopeammin, 1416 %:n vauhtia.
 
Merkillisintä tässä palvelujen alibudjetoimisessa on se, että kaupunki
on tehnyt koko valtuustokauden ajan jatkuvasti satojen miljoonien
voittoa. Viime vuoden ylijäämä oli 363 miljoonaa ennen ylimääräisiä
rahastointeja, ja tälle vuodelle ennustetaan 270 miljoonan ylijäämää.
Määräaikaistileillä ja kassatalletuksissa Helsingillä on lähes miljardi
euroa. Sanotaan, että pitää säästää pahan päivän varalta. Miksi nyt,
kun talous taantuu, ei panosteta lisää palveluihin ja työllisyyteen? Eikö
jo nyt ole liiankin pahat ajat tuhansille hoitojonossa, lukemattomille
heitteille jätetyille vanhuksille, päiväkotipaikkaa turhaan odottaneille,
työttömille, asuntojonossa oleville, monille muille vaikeuksissa oleville
helsinkiläisille?
 
Ei ole järkeä siinä, että kaupungin kassa voi hyviin samaan aikaan, kun
yhä useammat kaupunkilaiset voivat huonosti. Kuka kantaa täällä
esimerkiksi vastuun, kun Herttoniemenrannassa toista vuotta turhaan
apua jonottaneessa perheessä kriisi johti lopulta perhesurmaan?
Helsinkiläiset odottavat toisenlaisia budjettiratkaisuja. Tämä tuli
vahvasti esille, kun SKP- ja Helsinki-listat kokosivat asukkaiden
evästyksiä siitä, mihin kaupungin ylijäämiä pitäisi käyttää.
Valtuustoryhmämme on koonnut näiden evästysten pohjalta
vaihtoehtobudjetin. Olemme lisäksi ottaneet huomioon monien
valtuutettujen aloitteita, jotka kaupunginhallitus on tylysti sivuuttanut.
 
Palkkamenoihin tässä budjetissa esitetään alle prosentin lisäystä,
vaikka palkkojen jälkeenjääneisyys vaikeuttaa jo nyt kaupungin
työntekijöiden saamista. Tuo lisäys ei vastaa edes sopimusten
mukaisten palkankorotusten aiheuttamia lisämenoja. Kaupungin
työntekijöitä edustavan järjestön neuvottelukunta esitti 20 miljoonan
euron lisäämistä budjetin raamiin palkkojen jälkeenjääneisyyden
korjaamiseksi. Mutta mikä oli vastaus? Ei senttiäkään lisää
henkilöstömenoihin tämän ehdotuksen johdosta. Vain jo tämän vuoden
budjettiin sisältyvän 5 miljoonan henkilöstömäärärahan
käyttötarkoituksen osittainen muuttaminen. Siis ei senttiäkään lisää
kaupungin työntekijäjärjestöjen yksimielisen ehdotuksen johdosta.
 
Tällainen linja on edesvastuuton. Se murentaa julkisia palveluja, se
suorastaan ajaa työntekijöitä muiden työnantajien palvelukseen.
Esimerkiksi Espoossa maksetaan ja on jo muutamia vuosia maksettu
joka vuosi prosentin verran ylimääräistä valtakunnallisten
työehtosopimusten päälle. Vetoankin valtuutettuihin henkilöstöryhmien
yksimielisen esityksen ottamiseksi talousarvioon.

Hyvät kuulijat.
 
Asukkaiden viesteissä valtuustolle on tullut toistuvasti esille huoli
lähipalveluista, aivan erityisesti terveydenhuollon, vanhusten
palvelujen, päiväkotien ja koulujen resursseista. Kokoomuksen johdolla
tehty budjettiesitys on valitettavan kuuro näille viesteille.
Terveysasemien ja lähikoulujen vähentämistä esitetään budjetissa
jatkettavaksi. Lastensuojeluun jää edelleen kymmenien työntekijöiden
vajaus. Päiväkotipaikkojen riittämättömyyteen ja ylisuuriin
ryhmäkokoihin ei tule helpotusta. Terveydenhuollossa jopa
vähennetään pitkäaikaishoitopäiviä, hammashoitokäyntejä ja
mielenterveyden avohoitopäiviä, vaikka palvelujen tarpeet kasvavat.
Työllisyyden hoitamisen määrärahoja leikataan, vaikka lama uhkaa ja
palveluissa on jatkuvasti puutetta työntekijöistä.
 
Omien palvelujen alibudjetoiminen ja yksityisen ostopalvelujen
lisääminen tulee kalliiksi Helsingille ja helsinkiläisille. Tästä huolimatta
kaupunginhallitus esittää yksityisten ostopalvelujen käytön
laajentamista terveydenhuollossa ja jopa terveydenhuollon
ydintoiminnoissa. Tätä linjaa ujutetaan myös terveyskeskuksen ja
sosiaaliviraston palvelustrategioihin, joita ei ilmeisesti aiota tuoda
lainkaan valtuuston päätettäväksi.
 
Ostopalvelujen lisääminen on asia, josta hyötyvät eniten bisnesmiehet,
kuten MedOnen johtaja Pertti Karjalainen, joka rikastui ulkoistamisten
avulla viime vuonna 22 miljoonaa euroa eikä maksanut sentin senttiä
näistä kunnallisveroa. SKP:n ja asukaslistan ryhmä vastustaa
kaupungin palvelujen siirtämistä yksityisen voitontavoittelun kohteeksi.
 
 
Puheenjohtaja, hyvät kuulijat.
 
On hyvä, että kaupunginhallitus torjui kaupunginjohtajan ja
joukkoliikennelautakunnan esitykset joukkoliikenteen lippujen hintojen
korottamisesta, mutta kysyn, mihin jäivät vaalilupaukset lippujen
hintojen puolittamisesta? Entä lupaukset eläkeläisten lippujen hintojen
alentamisesta?
 
Budjettiesityksestä puuttuvat muutenkin konkreettiset ilmastoteot.
Esitykseen ei sisälly päätöksiä investoinneista uusiutuvaan energiaan.
Ryhmämme tulee palaamaan tähän asiaan valtuustoon tulevan
energialinjausten raportoinnin yhteydessä. Mielestämme
eduskunnassa tehdyt aloitteet ilmastopäästöjen vähentämisestä 5 %:lla
vuosittain tulee toteuttaa myöskin kuntatasolla.
 
Budjettiesitykseen sisältyy edelleen kaupunginjohtajan ajama
linjanveto, jonka mukaan talouden sopeuttamistoimia pitää jatkaa, jotta
Helsingin Energian tuloutuksia palvelujen rahoittamiseen voidaan
vähentää. Tässä on kysymys puhtaasti ideologisesta valinnasta, jolla
aiotaan kaventaa julkisten palvelujen rahoitusta bisnestavoitteiden
hyväksi. Samoja tavoitteita palvelevat pyrkimykset yhtiöittää
energialaitos ja satama. SKP:n ja asukaslistan ryhmä vastustaa näitä
yhtiöittämisesityksiä. Kaupunkilaisten rahoilla rakennetun
energialaitoksen tuotot kuuluvat asukkaille, niitä pitää käyttää
palveluihin, niillä pitää myös hillitä energian hinnannousua.
 
Asumiskustannusten nousu ja etenkin kohtuuhintaisen vuokra-
asuntotuotannon puute ovat Helsingin kehityksen suurimpia esteitä.
Kaupungilla on monia keinoja vaikuttaa asiaan, mutta niihin ei ole
budjettiesityksessä haluttu tarttua. Kiinteistötoimelle aiotaan kerätä taas
miljoonia lisää nostamalla tonttivuokria, vaikka ennen vaaleja lähes
kaikki ryhmät lupasivat toisin. Myös tuhansien kaupungin asuntojen
vuokria aiotaan nostaa jopa keskimäärin arava-asuntojen tasoa
suuremmilla korotuksilla. Nyt tarvitaan tekoja, ei enää loputonta
selvittelyä. On aika lunastaa lupaukset kohtuuttomien
vuokrankorotusten estämisestä. Tekoja tarvitaan myös
asuntotuotannon romahduksen estämiseksi ja asunnottomuuden
poistamiseksi.
 
Hyvät ystävät, valtuutetut.

Täällä valtuustossa on Vasemmiston ja Vihreiden enemmistö.
Kokoomus kuitenkin jyräsi budjettineuvotteluissa Vihreiden avulla
sosialidemokraatit kolmen suuren pöydässä. Muille
kaupunginhallituksen ryhmille jätettiin sitten vain muruset isojen
pöydältä. Kysynkin etenkin sosialidemokraateilta ja
vasemmistoliittolaisilta, eikö vaalituloksesta ole jo aika tehdä
johtopäätökset. Eikö ole jo aika tehdä selvä pesäero Kokoomuksen
ajamaan alibudjetoinnin ja yksityistämisen politiikkaan? Miksi
budjettineuvotteluissa on taas kerran hyväksytty alibudjetoiminen?
Miksi kaupunkilaisten palvelujen rahoitus uhrataan kaupungin johdon
bisnestavoitteille ja ylimitoitetuille kasvuhankkeille?
 
SKP:n ja asukaslistan ryhmä esittää budjettiin 11 vastaesitystä ja 6
pontta. Vastaesitystemme kustannukset ovat alle kolmannes siitä
ylijäämästä, jonka kaupunki viime vuoden aikana teki.
 
Teen seuraavat esitykset ja valitan, että joudun käyttämään hieman
puheenjohtajan toivomaa aikaa enemmän, koska työjärjestys edellyttää
niiden lukemista kokonaisuudessaan.
 
Vastaesitys 1: Pääluvun 1 Kaupunginjohtajan toimiala kohtaan 1 14 03
Menovaraus kaupunginhallituksen käytettäväksi, talousarviossa 6,2
miljoonaa, lisätään 20 miljoonaa. Menot yhteensä 26,2 miljoonaa.
Lisätään raamiin 20092011 käytettäväksi henkilöstön palkkojen
jälkeenjääneisyyden korjaamiseen.
 
Vastaesitys 2: Yleisperustelut, luku 1.4, sivu 15. Poistetaan 5. kappale,
joka alkaa ”Kaupungin talouden tasapainottamiseen...” ja päättyy
”tuloutuksista vähennetään”.
 
Vastaesitys 3: Pääluvun 2 Rakennus- ja ympäristötoimi kohtaan
Liikelaitos, sivulle 161, kohtaan Tariffituki, talousarvioesityksessä 116
695 000, menoihin lisätään 15 miljoonaa. Yhteensä 131 695 000.
Lisätään raamiin käytettäväksi HKL:n lippujen hintojen alentamiseen,
muun muassa lapset, työttömät ja eläkeläiset, vuorojen lisäämiseen ja
kaupungin työntekijöiden työsuhdelippujen kompensaation
lisäämiseen.
 
Vastaesitys 4: Pääluvun 3 Sosiaali- ja terveystoimi kohtaan 3 11 01
Sosiaalivirasto, sivulle 186, talousarvioesityksessä menot yhteensä 1
060 102 000. Menoihin lisätään 19 800 000. Menot yhteensä 1 079 902
000. Sosiaaliviraston raamiin lisätään käytettäväksi a) vanhusten
palveluihin +5,6 miljoonaa, ehkäisevät kotikäynnit, varhainen tuki ja
palvelujen tarpeen arvio, palveluasuminen, omaishoidon tuki,
maksuttomat liikunta- ja kulttuuripalvelut, b) kotipalvelujen siirtämiseen
takaisin sosiaaliviraston tehtäväksi +4,2 miljoonaa, riittävä henkilöstön
ja resurssien turvaaminen, c) vanhusasiamiehen ja kunkin
vastuualueen sosiaaliasiamiehen palkkaaminen +0,6 miljoonaa, d)
lasten päivähoitoon +4 miljoonaa, päiväkotipaikkojen lisääminen,
ryhmäkokojen pienentäminen ja henkilöstön lisääminen, e)
lastensuojeluun ja muihin lapsiperheiden palveluihin +5 miljoonaa,
muun muassa lastensuojelusta vastaavien sosiaalityöntekijöiden
palkkaamiseen.
 
Vastaesitys 5: Pääluvun 3 Sosiaali- ja terveystoimi kohdan 3 21
Terveyskeskus, sivu 192, talousarvioesitys menot yhteensä 1 070 361
000. Menoihin lisätään 14 miljoonaa. Menot yhteensä 1 084 361 000.
Terveyskeskuksen raamiin lisätään käytettäväksi hoitotakuun
toteuttamiseen ja terveysasemien palvelujen kehittämiseen a)
terveysasemien vastuu väestöjen pienentämiseen ja palvelujen
saatavuuden parantamiseen, henkilöstön lisäämiseen,
terveysasemaverkoston supistamisen välttämiseen ja
terveyskeskusmaksujen poistamiseen +5 miljoonaa, b) hammashoidon
ja psykiatrian hoitoon pääsyn enimmäisaikojen, hyvän palvelun
turvaamiseen ja henkilöstön lisäämiseen +4 miljoonaa, c) HUSin ja
muuhun erikoissairaanhoitoon +4 miljoonaa, muun muassa
mielenterveys- ja päihdepalvelut, valmistautuminen
yhteispäivystykseen, kriisiryhmien valmius, d) kotisairaanhoidon
kehittämiseen +2 miljoonaa, henkilöstön lisääminen,
kotilääkäritoiminta, monipuolinen kuntoutus ja ehkäisevä työ.
Poistetaan sivulta 198 kohdasta Kilpailuttaminen sen 2. kappale ja
sivulta 199 4. kappale ydintoimintojen ja niihin liittyvien tehtävien
hankkimisesta ostopalveluina. Lisäksi poistetaan sivulta 204 kohdasta
Pitkäaikaissairaala sen viimeinen lause ”Sairaansijojen
vähennystavoite vuonna 2009...”
 
Vastaesitys 6: Pääluvun 4 Sivistys- ja henkilöstötoimi kohdan 4 02
Opetusvirasto, sivu 212. Talousarvioesitys menot yhteensä 502 110
000. Menoihin lisätään 7 miljoonaa. Menot yhteensä 509 110 000.
Opetusviraston raamiin käytettäväksi a) lähikouluverkon säilyttämiseen
ja opetuksen resurssien parantamiseen 5 miljoonaa, b)
oppilashuoltoon, muun muassa kouluterveydenhuoltoon +2 miljoonaa.
Poistetaan sivulta 218 ensimmäinen lause ”Kouluverkon tarkistamista
jatketaan...”
 
Vastaesitys 7: Pääluvun 4 Sivistys- ja henkilöstötoimi kohdan 4 02 13
Työllisyyden hoitaminen. Talousarvioesitys menot yhteensä 2 400 000.
Menoihin lisätään 5 miljoonaa. Menot yhteensä 7 400 000. Työllisyyden
hoitamisen raamiin lisätään käytettäväksi a) työllisyyden edistämiseen
ja työttömien työllistämiseen, työllistämisjaksojen pidentämiseen ja niin
sanotun matalan kynnyksen työpaikkoihin, b) pätkätyösuhteiden
vakinaistamiseen ja varahenkilöjärjestelmien kehittämiseen kaupungin
tehtävissä.
 
Vastaesitys 8: Pääluvun 4 Sivistys- ja henkilöstötoimi kohdan 4 15
Kaupunginkirjasto. Talousarvioesityksessä menot yhteensä 35 939
000. Menoihin lisätään 2 miljoonaa. Menot yhteensä 37 939 000.
Kaupunginkirjaston raamiin käytettäväksi lähikirjastoverkoston
toiminnan kehittämiseen.
 
Vastaesitys 9: Pääluvun 4 Sivistys- ja henkilöstötoimi kohdan 4 17
Kulttuuritoimi. Talousarvioesitys menot yhteensä 41 218 000. Menoihin
lisätään 2 miljoonaa. Menot yhteensä 43 218 000. Kulttuuritoimen
raamiin käytettäväksi a) lähiöiden kulttuuritoimintaan, b) kunnalliseen
elokuvateatteritoimintaan ja koulujen elokuvakasvatukseen.
 
Vastaesitys 10: Pääluvun 4 Sivistys- ja henkilöstötoimi kohdan 4 31
Nuorisotoimi. Talousarvioesitys menot yhteensä 28 010 000. Menoihin
lisätään 1 miljoona. Menot yhteensä 29 010 000. Nuorisotoimen
raamiin käytettäväksi nuorisotaloverkon ylläpitämiseen,
toimintakeskuksiin, nuorten autonomisiin tiloihin ja nuorisovaltuuston
perustamiseen.
 
Vastaesitys 11: Pääluvun 5 Kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimi
kohdan 5 21 01 Kiinteistövirasto. Talousarvioesitys vuokratulot
yhteensä 179 601 000. Tuloista vähennetään 10 miljoonaa. Tulot
yhteensä 169 601 000. Kiinteistöviraston raamista vähennetään 10
miljoonaa 2009 ja 20 miljoonaa 20102011 tonttivuokrien
vuokratavoitteen alentamiseen ja vuokrien määräytymisperusteiden
kohtuullistamiseen sekä kaupungin asuntojen vuokrien nousun
hillitsemiseen.
 
Lopuksi, puheenjohtaja, 6 pontta.
 
1:
 
                     Valtuusto edellyttää, että seuraavan talousarvion sitovien       
tavoitteiden joukkoon otetaan kasvihuonepäästöjen                 
vähentäminen vuosittain 5 %:lla.
 
 
2:
 
                     Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus tuo valtuustolle     
selvityksen toimista asunnottomuusohjelman ja asunto-          ohjelman
asuntotuotantoa koskevien tavoitteiden                 toteuttamiseksi.
 
3:
 
                     Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallituksen
                     käyttövaroista osoitetaan historiatoimikunnalle erillinen            
määräraha käytettäväksi Santahaminan ja Suomenlinnan       
punavankileirien historian tutkimisen tukemiseen.
 
4:
 
                     Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus kiirehtii                   
Maunulan keskustan suunnittelua ja toteuttamista, niin että     kirjaston,
työväenopiston ja mahdolliset muut julkiset tilat    toteutetaan
samanaikaisesti alueen muun rakentamisen         kanssa.
 
5:
 
                     Valtuusto edellyttää, että maahanmuuttajien suomen kielen    
opetusta edistetään opetusviraston ja työväenopiston              opetusta
lisäämällä sekä erilaisten harrastustoimintojen     yhteydessä
tapahtuvaa oppimista tukemalla.
 
6:
 
                     Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus osoittaa                 
asukastalotoiminnan tukemiseen lisää resursseja                     
esimerkiksi Terve ja turvallinen kaupunki-neuvot
telukunnan kautta.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Ebeling (vastauspuheenvuoro)

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Vastoin sitä mitä valtuutettu Hakanen väitti, joukkoliikennelautakunta ei
esittänyt lipunhintojen korotusta vaan äänin 71 hylkäsi HKL:n
esityksen lippujen hintojen korotuksesta. Valtuuston esityslistasta voi
saada väärän käsityksen, joten valtuutettu Hakasen erehdys on
ymmärrettävä.
 
 

Valtuutettu Donner

 
Arvoisa puheenjohtaja, bästa ordförande.
 
Kanssavaltuutetut.
 
Meillä oli aikoinaan täällä valtuustossa ennen aikaan valtuutettu
Hakalehto, ilmeisesti valtuutettu Hakanen on perinyt hänen virkansa.
 
Tänä aamuna tuli kadulla vastaan iloinen naishenkilö ja kertoi minulle:
”Tämä antaa toivoa.” Hän tarkoitti tietysti Barack Obaman valintaa
Yhdysvaltojen presidentiksi eikä Helsingin seuraavan vuoden
talousarviota. Olen täysin samaa mieltä. En kertonut hänelle, että olin
aikeissa muutamalla lauseella esittää havaintoja niistä viidestä
vuosikymmenestä, jolloin olen ollut tässä seurakunnassa mukana
alkaen vuodesta 1969, mukana sekä hyvässä metropäätöksessä että
pahassa, kun vanhaa purettiin vain siksi, että se oli vanhaa. Tilalle tuli
usein uutta rumaa.
 
Niin sanottuna rivivaltuutettuna en saanut kovin paljon aikaan. Ehkä
minullakin silti joskus oli vaikutusvaltaa, vaikka ei siis valtaa. Nyt olen
kuitenkin lähes neljän vuoden aikana toiminut kulttuuri- ja
kirjastolautakunnan puheenjohtajana ja joutunut ilokseni toteamaan,
että keskustakirjastosta on syntynyt poliittinen konsensus, joka
johtanee siihen, että tämä, toivottavasti paremmalla nimellä, on avattu
käyttöön viimeistään vuonna 2017. Näin hitaita ovat demokratiassa ne
prosessit, jotka johtavat jonkun hankkeen toteutumiseen. Mikähän on
se hinta, joka maksettiin Vuosaaren satamaan kohdistuvista
valituksista?
 
Asukasluvultaan pieneen Suomeen mahtuu vain yksi Helsingin alueen
tapainen keskittymä. Koska naapurit ovat hyötyneet pääkaupungin
dynamiikasta, voi tietysti hurskaasti toivoa, jos puhutaan
tulevaisuudesta, että tuona vuonna 2017 kunnat ovat yhdistyneet suur-
Helsingiksi, jossa maankäyttö on järkevämpää kuin jos kuntarajoista
pidetään kiinni. Kaikesta ei kuitenkaan voi uneksia. Helsingistä ei
koskaan kehitys johtava eurooppalainen kulttuurikaupunki, sellaisia
ovat Berliini ja Pietari, josta viimeksi mainittu on käden ulottuvilla, kun
viisumivapaus toteutetaan ja junat kulkevat nopeammin kuin nyt. Mutta
silti Helsinki on ihmiskeskittymä, jonka vaikutus heijastuu koko
Suomeen. En ole ymmärtänyt sitä kaunaa ja mustasukkaisuutta, joka
maalaisten toimesta joskus kohdistuu meihin.
 
Tulevaisuuden Helsinki on monikulttuurisempi kuin tämänpäiväinen.
Kirjoitin viime vuonna aiheesta ”Kuka haluaa muuttaa Suomeen?” Tätä
halukkuutta on rajallisesti, mutta sitä tarvitaan yhä enemmän
lähivuosikymmenien aikana. Euroopassa on ikävä kyllä
houkuttelevampia paikkoja.

Pari sanaa ruotsinkielisyydestä ruotsiksi:
 
Svenska folkpartiet, som jag också företrätt här i fullmäktige, kan inte
göra anspråk på att ensamt företräda den svensktalande, men tyvärr
krympande, minoriteten i stadens organ. Det påstod jag redan för länge
sedan.
 
Det finns i olika grupper svensktalande, som också försvarar rätten att
uttala sig och verka på svenska och försvara minoritetens intressen.
Socialdemokratin är ett tvåspråkigt parti, men tyvärr kanske inte alltid i
praktiken. Jag hoppas personligen att Svenska folkpartiet för sin egen
skull blir tvåspråkigt och kanske därför kan vinna fler mandat än de
nuvarande och de kommande. Det finns alltid plats för liberalt tänkande
i Helsingfors fullmäktige.
 
Kaupunki ja nimenomaan Helsinki, jonka koen monen idean ja ihmisen
kohtaamispaikkana, edellyttää paljon kiinteämpää asumista kuin
nykyinen. Ehkä sovinnaisista ratkaisuista luovutaan, kun rakennetaan
uutta, meren rantojen Helsinkiä. Eräs piirre päättäjien keskuudessa,
jonka olen havainnut vuosikymmenten aikana, on se, että he aina
kuvittelevat olevansa oikeassa, vaikka usein ovatkin väärässä.
Tällainen Helsinki on saksaksi besserwisser. Joskus tekee mieli
käyttää heihin kehotusta, joka oli Karl Marxin tunnuslauseita: ”de
omnibus est dubitandum”, kaikkea ja kaikkia on epäiltävä. Johtajat
tulevat ja menevät, kaupunki jää onneksi.
 
Näissä merkeissä en tiedä, onko tämä sininen budjettikirja oikeassa vai
väärässä. Luultavasti se kuitenkin vastaa niitä olettamuksia, jotka olivat
ilmassa ennen viimeisten kuukausien vakavia kriisejä. Ainahan voi
sanoa, kuten tuttavani kadulla, että se antaa toivoa.
 
 
Kiitoksia.
 
 

Valtuutettu Mäki

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Helsingin terveyskeskuksessa työskentelee noin 8 400 henkilöä.
Sosiaalivirastossa on palveluksessa 11 000 henkilöä ja
opetusvirastossa 5 800 henkeä. Näiden kolmen viraston 24 000:sta
työntekijästä on äräaikaisia noin 4 500. Näissä kolmessa virastossa
on henkilöstöpula, mutta määräaikaisten työntekijöiden määrä on
edelleen kasvava, ei vähenevä.
 
Pätevän henkilöstön saatavuus etenkin sosiaali- ja terveyssektorin
sairaaloissa, palvelutaloissa, vanhainkodeissa, päiväkodeissa,
terveysasemilla ja kotihoidossa on edelleen Helsingissä vakava
ongelma. Olen kuullut, että esimerkiksi viime kesänä työvoimapulaan
palkattiin ammattitaidottomia työntekijöitä, mikä on vastoin lakia ja
asetuksia ja vähentää edelleen alan arvostusta. Näillä naisvaltaisilla
aloilla eläkkeelle ävien määrä kasvaa ja osa-aikaeläkkeelle jäädään
entistä useammin. Käsipareja puuttuu ja uuvutaan.
 
Mitä me täällä valtuustossa olemme tehneet asian hyväksi? Työn
houkuttelevuuden takia panostamme kohtuuhintaisiin asuntoihin?
Maksamme Helsinki-lisää muita kuntia kalliimmassa kaupungissamme
ja vakinaistamme tietenkin henkilöstön sekä pidämme huolta
henkilöstön hyvinvoinnista kaupungissamme? Ei. Me emme tee yhtään
mitään näistä toimenpiteistä, joilla mahdollisesti voitaisiin houkutella
lisää ammattitaitoista työvoimaa Helsinkiin.
 
Talousarvioaloitteessani koskien erityislasten iltapäivätoiminnan
toimitiloja, joita opetusvirasto koordinoi, kysyin, varataanko riittävä
määräraha pysyvien toimitilojen osoittamiseksi erityislapsille ja heidän
ohjaajilleen kouluissa. Sain opetuslautakunnalta ympäripyöreän
vastauksen, missä todettiin, että muuttuva toimintakulttuuri otetaan
huomioon ja tarpeita selvitetään. En ole täysin tyytyväinen
tämäntyyppiseen vastaukseen, en tällaista asiaa kysynyt. Kysyin
toimitiloja työntekijöille.
 
Sosiaaliviraston aloittama kehitysvammaisten henkilöiden yksilöllisen
asumisen kehittämishanke ASU on erinomainen esimerkki hyvästä
hankkeesta, joka toteutuessaan parantaisi kehitysvammaisten lasten,
nuorten ja aikuisten elämisen laatua ja antaa lisävoimavaroja myös
heidän perheilleen. Yksi hankkeen tavoitteista on korvata laitokset
pienillä, 1014 hengen ryhmäkodeilla asteittain vuosien 20092017
aikana. Myös valtioneuvosto osoittaa 35 miljoonaa euroa
kehitysvammaisten henkilöiden asumisen parantamiseen neljän
seuraavan vuoden aikana koko valtakunnan tasolla Asumisen rahoitus-
ja kehittämiskeskuksesta ARAsta. Hankkeen käynnistämiseen olisi
tarvittu ensi vuoden budjettiin 6,9 miljoonaa euroa, nyt siihen
osoitetaan 1 miljoonaa euroa. Jäikö tämäkin hanke ö-mappiin?
 
Vanhusten määrä kasvaa kaupungissamme, mutta palveluasumis- ja
vanhainkotipaikkojen määrä ei kasva läheskään samassa suhteessa.
Kotihoidossa odottaa näitä samoja paikkoja kasvava määrä vanhuksia,
minkä me kaikki tiedämme. Tämä tarve ei kuitenkaan näy riittävästi
vuoden 2009 budjetissa.
 
Myllypuron terveysaseman hankesuunnitelma on hyväksytty
helmikuussa 2007 terveyslautakunnassa, mutta tonttia rasittaa
edelleenkin kaavamääräys, jonka mukaan tontilla pitää osoittaa
rakennusvaiheen alussa naapuritonttien 77 autopaikkaa. Yhteensä 3,7
miljoonaa euroa. Asiasta tekemässäni talousarvioaloitteessa todetaan,
että rahoitus ratkaistaan terveysaseman hankesuunnitelman käsittelyn
yhteydessä, mutta sitä ei vieläkään ole ratkaistu. Rahastus pitäisi
hoitaa mahdollisimman pian, jotta tämä uusi terveysasema ja sen
rakennustyöt voitaisiin aloittaa ensi vuonna.
 
Toivon, että 1 miljoonan euron lisäpanostus opiaattiriippuvaisten
korvaushoitoon on alku päihteidenkäyttäjien tukemiseen
kaupungissamme. On huolestuttavaa, että esimerkiksi nuorten
huumekuolemat ja niiden määrä kasvaa vuosi vuodelta maassamme ja
myös tässä kaupungissa.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Asko-Seljavaara

 
Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Ensimmäiseksi haluan kiittää valtuutettu Donneria erinomaisen
mielenkiintoisesta puheesta, joka heijasti kymmenien vuosien takaisia
kokemuksia tässä kaupunginvaltuustossa. Ymmärsin, että hän tarkoitti
sitä, että pääkaupunkiseudun ja Helsingin menestys on koko Suomen
etu, ja tämän vuoksi haluaisin edelleen korostaa valtuutetuille sitä, että
sellainen epätoivoinen alueellistaminen, jota nyt yritetään tehdä tässä
maassa, olisi kerta kaikkiaan pysäytettävä, koska se ei ole tämän maan
etu.
 
Haluan myös kiittää Terhi Mäkeä monista asioista, joista olen kovasti
kanssanne samaa mieltä. Meidän talousarviomme vuonna 2009 on
vielä realistinen, kuten ylipormestari sanoi, ja investointejakin tehdään
aika paljon, puolen miljardin euron verran ja kun otetaan liikelaitokset
huomioon niin 760 miljoonaa. Mutta tämä Myllypuron terveysasema,
valitettavasti se ei kyllä näy ensi vuoden talousarviossa, vaikka
terveyslautakunta ja kaikki me yhdessä olemme sitä kovasti yrittäneet
jouduttaa.
 
Helsingin sosiaali- ja terveystoimen ongelmana on edelleen
vanhuspalveluiden hajanaisuus ja hoitoketjun rikkonaisuus, josta monet
ovat jo sanoneet. Vanhusten palveluissa omaishoidontuen saajien
määrää ei ole pystytty nostamaan. Terveyslautakunnan puheenjohtaja
on varmaan huomannut budjetissa, että budjetoitte 1 900 hengelle
omaishoidon tukea, vuodesta toiseen sama määrä, ja sehän ei
suinkaan ole kaupungin edun mukaista, koska omaishoitohan on
huomattavasti halvemaa kuin laitoshoito.

Vanhusten palveluasumista lisätään budjettikirjan mukaisesti 60
paikalla, ja sosiaalivirasto on saanut kaupunginhallitukselta, sieltä
palokunnan vintiltä, tämän 3,2 miljoonaa euroa tähän tarkoitukseen,
mutta sehän on aivan riittämätön määrä palveluasuntoja, koska
palveluasuntojen määrä ei ole, kuten valtuutettu Gartz hyvin tietää,
ollenkaan lisääntynyt viime vuosina. Palveluasuntoja ei ole siis
tarpeeksi, kuten me kaikki tiedämme. Vanhusten palveluasuminen ja
tehostettu palveluasuminen sekä vanhainkotipaikat eivät ole riittäviä.
Juuri kuulimme pari viikkoa sitten, että Marian sairaalan
päivystyspoliklinikan potilas odottaa keskimäärin 18 tuntia pääsyä
eteenpäin poliklinikalta. Se on täysin epäinhimillistä ja aivan tuhoisaa
sille potilaalle, että hän ei pääse eteenpäin, koska akuuttisairaalan
paikat ovat täynnä ja siitä eteenpäin myöskin nämä palveluasumis- ja
vanhainkotipaikat. Teen siis toivomusponnen talousarvioaloitteeni nro
37 jatkeeksi, ja se ponsi kuuluu seuraavasti:
 
                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin terveys- ja         
sosiaalivirasto selvittävät mahdollisuudet yhdistää                    
kaupungin vanhuspalveluiden ydintoiminnat kuten                    
omaishoito, kotihoito, pitkäaikaishoito, vanhainkodit ja             
palveluasuminen saman toimijan alaisuuteen, siis samaan     budjettiin.
 
Tällöin me voimme ohjata oikein niitä varoja, mitä meillä on
käytettävissä.
 
Toinen suuri haaste Helsingin sosiaali- ja terveystoimelle on
terveydenhuoltolain voimaanastuminen vuonna 2010.
Terveydenhuoltolain mukaisesti perusterveydenhuoltoa vahvistetaan ja
hoitoketjut saatetaan saumattomiksi. Terveydenhuollon kustannukset
syntyvät nimittäin rajapinnoilla. Rajapinnat ovat Helsingin
terveysviraston ja sosiaaliviraston välillä ja HYKSin ja
perusterveydenhuoltomme välillä.
 
Ainoa tapa saattaa terveydenhuollon kustannukset hallintaan on hoitaa
jokainen potilas oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikealla tavalla.
Tämän toteuttamiseksi erikoislääkäreiden vastaanottoja on lisättävä
enemmän terveyskeskuksen akuuttisairaalassa sekä myöskin
terveysasemilla. Tällöin estetään jonotus HYKSiin, ja jos ortopedi
esimerkiksi tulee terveysasemalle, hän katsoo selkäsairaan potilaan ja
selittää hänelle, miten hoito pitää toteuttaa, niin voimme välttyä
käynnistä HYKSin poliklinikalla, joka on huomattavasti kalliimpi kuin
meidän oma käyntimme ja ehkä ei tarvitse ottaa kallista
magneettikuvaa, jota potilas usein vaatii. Haavapoliklinikan toimintaa
Helsingin terveyshoidossa ytyy edelleenkin vahvistaa, koska
krooniset haavat lisääntyvät, kun me vanhenemme.
 
Siis saumattomat hoitoketjut syntyvät ainoastaan, mikäli
terveydenhuollon ammattilaiset ryhtyvät niitä suunnittelemaan ja
toteuttamaan. Vanhuspalvelut sujuvat ainoastaan, mikäli ne ovat
saman toimijan alaisuudessa eli yhdessä budjetissa, kuten ne ovat
kaikissa muissa Suomen kaupungeissa, paitsi Helsingissä.
 
 

Valtuutettu Luukkainen

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Kannatan valtuutettu Asko-Seljavaaran tekemää toivomuspontta. Ja
haluan kiinnittää tässä budjetissa ja nimenomaan ensi valtuustokauden
osalta huomiota kahteen isompaan asiaan, ja sitten otan esille yhden
yksityiskohdan ensi vuoden budjetista.
 
Näistä kahdesta isommasta asiasta ensimmäinen on tämä eri alueiden
oikeudenmukainen ja tasavertainen kohtelu. Olen nyt itse muuttanut
Itä-Helsinkiin lokakuun alussa, ja todella tuntuvasti siellä koen sen,
miten Itä-Helsingin terveyspalvelut ovat huomattavasti heikommassa
kunnossa kuin missään kaupungin muussa osassa. En ole niitä itse
vielä käyttänyt, mutta tämä on nyt viesti alueen asukkailta. Tästä
samasta asiasta on tarkastuslautakunta moneen kertaan puhunut, että
alueita pitää kohdella tasavertaisesti, mutta nyt kun todella itse asun
siellä, niin ajattelin ryhtyä oikein kyläpoliitikoksi, jotta myös voin täysin
voimin olla ajamassa näitä asioita. Ja ihanaa, että täällä koko valtuusto
nyökkää tätä, että tämä on seuraavan kauden painopistealueita, että
me laitamme nämä Itä-Helsingin terveyspalvelut edes samalle tasolle
kuin ne ovat muilla alueilla.

Toinen tällainen isompi asia minusta: Helsingin alueen
asumiskustannusten korkeus. Eli meidän täytyy nyt olla tarkkana siinä,
mitä kaikkia päätöksiä me niiden suhteen täällä olemme itse
tekemässä, että emme kaupungin omin toimin niitä sitten enää nostaisi.
Ja olen hyvin ylpeä ja iloinen siitä, että meidän omassa
ryhmäpuheenvuorossamme oli tuo ponsi tästä asuintonttien
kiinteistöveron alentamismahdollisuudesta tai siitä, että pyritään
ottamaan valtiovaltaan yhteyttä siitä, että se saataisiin myös muutettua
oikeudenmukaiselle tasolle.
 
Ja sitten se yksityiskohta, josta lupasin puhua, on talousarvioaloitteeni
nro 48, jossa itseni lisäksi oli 49 muuta allekirjoittajaa, eli siis 50
valtuutettua tästä valtuustosta oli kanssani samaa mieltä siitä, että
Helsingin pitäisi luopua koiraveron perimisestä tai sen keräämisestä.
Sehän on siis vero tai asia, joka on vuodelta 1894, jolloin Suomessa
annettiin asetus koiraverosta, ja sen tarkoitus oli kerätä rahaa niin, että
sillä tuotolla voitiin maksaa korvausta siitä, että kun vesikauhuiset
koirat olivat tartuttaneet vesikauhun tuotantoeläimiin, joita siis
Helsingissä siihen aikaan oli, lehmiä ja lampaita ja sikoja ja hevosia,
niin näin saatiin korvausta niiden tuotantoeläinten omistajille. Ja tämä
sama vero on edelleen voimassa, mutta peruste on kyllä vähän
vanhentunut.
 
Vuodesta -79 lähtienhän kunnat ovat itse saaneet Suomessa päättää,
perivätkö ne tätä veroa vai eivät. Ja vuonna 2008 eli tänä vuonna
Suomen noin 400 kunnasta vain 10 enää perii koiraveroa,
pääkaupunkiseudulla pelkästään Helsinki. Ja kun Suomessa ei nyt
enää ole vuosikymmeniin esiintynyt kulkukoiralaumoja eikä
vesikauhuakaan, niin koiraverolle ei kyllä näitä perusteita enää löydy.
Ja kun vuodesta 2003 lähtien on ollut voimassa järjestyslaki, joka
määrää, että koirien ulkoiluttajien on kerättävä koirien jätökset, niin
tätäkään ei voida enää pitää ajatuksena, että koiraveroa kerätään sen
takia, että maksetaan nämä puhtaanapitokulut.
 
Tiedän, että kaikki koiranomistajat eivät kerää jätöksiään, mutta tiedän
myös, että heistä useimmat ovat niitä, jotka eivät maksa myöskään
koiraveroa. Ja kun tässä vastauksessa talousarvioaloitteeseeni on juuri
tämä pointti otettu esille, että koiraverolla kerätyillä varoilla katetaan
osittain näitä puhtaanapitokustannuksia, että tässä olisi se pointti,
mutta näin ei todella ole. Lähinnä ne, jotka maksavat koiraveron
tunnollisesti, niin he ovat myös niitä tunnollisia ihmisiä, jotka keräävät
ne jätökset. Eli ne, jotka laiminlyövät koiraveron, laiminlyövät myös
jätösten keräämisen. Tämä logiikka ei toimi.
 
Kannattaa muistaa myös, että koiraveron keräämiskulut ovat aika isot,
että nettotuottona se ei ole kovin suuri. Ja sitten yleensäkin, jos joku
vero nyt on olemassa, niin siinä kai pitäisi olla myös valvontaa, että se
maksetaan, ja koiraveron osalta se on aika olematonta. Eli tässä
suhteessa ja varsinkin, kun pääkaupunkiseutua nyt, kuntien palveluita
ja asioita ja toimintoja ollaan hyvin paljon yhdistämässä ja miettimässä
yhteiskäyttöä ja kaikkea muuta, niin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla
on jo viime keväästä lähtien ollut yhteiset käyttäytymissäännöt
koirapuistoissa, niin toivoisin, että meillä olisi myös yhteinen
koiraveropolitiikka pääkaupunkiseudun kaupunkien kesken. Eli Espoo,
Vantaa ja Kauniainen ovat koirille verovapaita, mutta Helsingissä
verotetaan edelleen. Tästä syystä, aloitteeni pohjalta ja näillä
perusteilla, arvoisa puheenjohtaja, esitän toivomusponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että myös Helsingissä
selvitetään koiraveron lakkauttaminen, koska
pääkaupunkiseudun muissa kunnissa on jo luovuttu
koiraveron keräämisestä.
 
Kiitos.
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 
 

Valtuutettu Gartz
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Vanhusten palvelujen rakenneuudistus ei etene. On aikamoinen
paradoksi, että Helsingillä ei näytä olevan varaa keventää vanhusten
palvelujen kustannuksia ja samalla parantaa hoivaa ja hoitoa
tarvitsevien ikääntyneiden tilannetta.

Valtuusto hyväksyi huhtikuussa 2006 vanhuspalveluohjelman. Siinä
sanotaan selkeästi, että voimavaroja siirretään pitkäaikaissairaalasta
palveluasumiseen ja kotihoitoon. Verrattuna muihin suuriin kuntiin
Helsingissä on suhteellisen paljon paikkoja pitkäaikaissairaalassa ja
palveluasumispaikoista on pulaa. Monet vanhukset joutuvat turhaan
asumaan sairaalassa. Se tulee kalliiksi ja tekee vanhukset kodittomiksi.
Sairaala on aina tilapäinen sijoituspaikka.
 
Vanhuspalveluohjelma hyväksyttiin 2 vuotta ja 7 kuukautta sitten.
Tämän vuoden budjetin mukaan toimeenpanon piti vihdoin käynnistyä.
Budjettiperusteissa sanotaan, että tänä vuonna vähennetään 50
pitkäaikaissairaalapaikkaa ja lisätään 50 palveluasumispaikkaa. Entä
miten rakenneuudistus on edennyt? Ei mitenkään. Sosiaaliviraston
palveluasumispaikat ovat päinvastoin vähentyneet muun muassa
rahanpuutteen takia. Meillä on tällä hetkellä 137 palveluasumispaikkaa
vähemmän kuin viime vuoden lopussa.
 
Nyt esillä olevassa budjetissa puhutaan akuuttisairaalan
sairaansijamäärän lisäämisestä pitkäaikaissairaansijojen
kustannuksella. Vapautuvat voimavarat ohjataan siis akuuttisairaalaan
eikä palveluasumiseen. Akuuttisairaala tarvitsee luultavasti lisäpaikkoja
siksikin, että siellä on vanhuksia, jotka jonottavat sosiaalitoimen
paikoille. Ensi vuoden talousarvion määrätavoitteet kertovat, että
sosiaalitoimen palveluasumispaikat lisääntyvät yhtä paljon kuin
vanhainkotipaikat vähenevät. Tulos sosiaalitoimen osalta on siis +/- 0.
 
Vanhusten palvelutarpeiden kasvu on voimakasta lähivuosina.
Ikääntyneiden lukumäärä kasvaa ja siitä seuraa, että myös dementiaa
sairastavien lukumäärä kasvaa. Helsinki ei selviä tehtävistään
nykyisellä palvelurakenteella. Valtuuston hyväksymän
vanhuspalveluohjelman selkeä tavoite on sairaalasänkyyn sidottujen
vanhusten määrän vähentäminen ja palveluasumispaikkojen
lisääminen. Toimeenpanoa ei enää voi lykätä.
 
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Asko-Seljavaara (vastauspuheenvuoro)

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Allekirjoitan jokaisen sanan, mitä valtuutettu Gartz sosiaalilautakunnan
puheenjohtajana sanoi. Eli jos me emme saa lisää näitä
palveluasuntopaikkoja, tämä kierto jatkuu edelleenkin:
akuuttisairaalaan, poliklinikkaan ja taas takaisin kotiin. Eli toivoisin
todella, että myös sosialidemokraatit olisivat mukana tässä
toivomusponnessani, että yhdistetään nämä vanhuspalvelut yhden
toimijan alaisuuteen.
 
 

Valtuutettu Vehviläinen (vastauspuheenvuoro)

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Valtuutettu Asko-Seljavaaran puheenvuoroon: Kun hän toivoi, että
sosialidemokraatit tukisivat hänen ponttansa, niin se on kyllä ihan
kohtuullinen pyyntö, mutta kun me esitimme budjettineuvottelussa
paikkojen lisäämismahdollisuutta, niin se ei kelvannut muille ryhmille.
On ilahduttavaa, että Kokoomuksesta löytyy yksi henkilö, joka on
sisäistänyt tämän nykyisen heikkouden palvelurakenteessa ja on
valmis tekemään työtä sen eteen, mutta välttämättä hallinnolliset
ratkaisut eivät ole se ensimmäinen toimenpide, vaan tarvitaan rahaa,
jotta voidaan perustaa niitä palveluasuntopaikkoja, jotta voidaan
vapauttaa sieltä raskaammasta hoidosta sitten toisiin tarpeisiin niitä
paikkoja.
 
 

Valtuutettu Ojala (vastauspuheenvuoro)

 
Kiitos puheenjohtaja.
 
Se on erittäin hyvä, että tämä keskustelu nyt käydään täällä salissa,
koska tilanne todella on se, että esimerkiksi Vasemmistoliitto, me
esitimme 100 uuden palveluasumispaikan perustamista
budjettineuvotteluissa, mutta ei sille tullut tukea. Minä toivon, minä
uskon täysin valtuutettu Asko-Seljavaaran vilpittömyyteen tässä
asiassa ja toivon, että hän pystyy Kokoomuksessa kääntämään päitä,
koska olen aivan vakuuttunut siitä, että me emme tule selviämään tästä
vanhusten määrän lisääntymisestä ilman, että me rakennamme lisää
kohtuuhintaisia palveluasumispaikkoja myös vanhuksille. Minä en usko
myöskään sillä tavalla, että me laitamme organisaatiot yhteen, ne
hallinnolliset ratkaisut voitaisiin nyt vähäksi aikaa jättää syrjään ja
keskittyä ihan oikeasti sen palvelun parantamiseen.
 
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)

Valtuutettu Asko-Seljavaara

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Kyllä Helsingin kohdalla on kysymys myös rakenteista. Me olemme
todella ihan viimeinen kaupunki, missä on kaksi eri budjettia näille
toiminnoille. Ja jos me saisimme nämä samaan budjettiin, tämä
osaoptimointi, joka nyt tapahtuu sillä tavalla, että vanhukset ovat
pitkäaikaissairaalassa, vaikka heidän pitäisi olla palvelutalossa, se
poistuisi ja omaishoidon määrärahoja voitaisiin lisätä sen
kustannuksella, että akuuttipaikkoja olisi vähemmän. Me tarvitsemme
hyvät vanhuspalvelut, ja se on pakko olla samassa budjetissa.
 
 

Valtuutettu Alanko-Kahiluoto

 
Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Ihan aluksi kannatan Otto Lehtipuun tekemiä ponsia, kaikkia niistä.
 
Käsillä olevan budjetin lisäykset tulevat tärkeisiin kohteisiin:
lastensuojeluun, lapsiperheiden palveluihin, vanhuspalveluihin,
terveyskeskustoimintaan. Opetuslautakunnan jäsenenä ja
varapuheenjohtajana keskityn kuitenkin tässä omassa
puheenvuorossani siihen, miten käsillä oleva budjetti tukee koulujen ja
koululaisten hyvinvointia.
 
Kyse ei ole vain opetustoimen rahoista. Esimerkiksi lisäys lasten ja
nuorten mielenterveystyöhön luo paremman pohjan myös
oppilashuollolle. Erityinen ilonaihe budjetissa on lasten ja nuorten
hyvinvointiin lisätty 6 miljoonan euron potti. Tulevan
kaupunginhallituksen vastuulla on huolehtia siitä, että nämä rahat
päätyvät oikeaan osoitteeseen: lastensuojelun avohuollon tukitoimien
vahvistamiseen, perheiden palveluihin, lapsiperheiden kotipalvelun
vahvistamiseen, koulu- ja oppilaitosterveydenhuollon vahvistamiseen,
positiivisen diskriminaation määrärahan lisäämiseen sekä
syrjäytymisen ehkäisyyn.
 
Erityisen iloinen olen siitä, että uusi valtuusto saa käsiteltäväkseen
ensimmäisen poikkihallinnollisen ohjelman lasten ja nuorten
hyvinvoinnin edistämiseksi.
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Oppilaiden hyvinvoinnin kannalta on erityisen tärkeää huolehtia siitä,
että luokkakoot ovat kohtuulliset. Edellinen valtuusto teki isoja
leikkauksia moniin peruspalveluihin. Syynä olivat kaupungin
säästötalkoot, kun niin sanottu yhteisöveron tuotto romahti. Tällöin
kohdistettiin leikkauksia myös tuntikehyksiin kaikilla luokka-asteilla.
Olemme nyt kuluneen nelivuotiskauden aikana saaneet lisärahaa
kaikille luokka-asteille niin, että nämä edellisen valtuuston tekemät
säästöt on pikkuhiljaa saatu puretuksi.
 
Syksystä 2009 lähtien tuntiresurssit ovat kaikissa koulumuodoissa
vähintään samalla tavalla kuin ne olivat lukuvuonna 20022003 ennen
leikkauksia, ennen vähennyksiä. Myös ammatilliseen lisäopetukseen
on saatu lisärahaa. Tilanne ei silti ole hyvä vieläkään; luokkakoot ovat
edelleen paikoittain liian suuria. Erittäin huolestunut olen ammatillisen
toisen asteen opetuksen suurista keskeyttämisluvuista. Myöskään
integroitujen oppilaiden mukanaan tuoma lisäresurssi ei selvästikään
vielä ole riittävä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Taloustilanteen tulevalla kaudella mahdollisesti heikentyessä ei pidä
erehtyä tekemään samanlaisia vääriä leikkauksia kuin tehtiin silloin,
kun säästöjä tehtiin esimerkiksi juuri mainitsemieni tuntiresurssien
kohdalla. Opetustoimen riittävä resursointi on tärkeää
ennaltaehkäisevää satsausta, joka varmasti maksaa itsensä takaisin.
 
Erittäin hyvä väline oppilaiden erityistarpeisiin vastaamiseksi on
positiivisen diskriminaation määräraha. Käsillä oleva budjetti lupaa
lisäystä positiivisen diskriminaation määrärahaan. Tämä lisäys sisältyy
lasten ja nuorten hyvinvointiin tarkoitettuun 6 miljoonan euron
määrärahaan. On erittäin hyvä, että pd-rahaan tulee lisäystä, sillä tällä
hetkellähän pd-raha on kaikkineen ainoastaan 1,7 miljoonaa euroa,
mikä on todella vähän, kun ajattelee, että se jaetaan kaikkien koulujen
kesken ja mukana ovat siis sekä suomen- että ruotsinkieliset koulut ja
kun ajattelee, että pd-raha on raha, joka räätälöidysti menee
nimenomaan sinne, missä sitä kaikkein eniten tarvitaan.
 
Luin juuri tänään tällaista Helsingin kaupungin tietokeskuksen
julkaisemaa tutkimusta tältä vuodelta, jonka nimenä on Lähiökoulu. Ja
tässä tutkimuksessa muun muassa todetaan se, että Helsingissä tällä
hetkellä pd-rahaan käytetty määräraha on riittämätön koulujen välisten
erojen kaventamiseen, vaikka samalla todetaan, että tämä raha on
selvästi erittäin hyvä keino tasoittaa alueellisia eroja ja eroja lasten
lähtökohtaisten mahdollisuuksien välillä.
 
Siinä se, kiitos.
 
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 

Valtuutettu Urho

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Vastauksena äskeiseen kommenttiin: minä puhunkin valtuutetuille
tämän budjetin puolustamiseksi ja seuraavien tulevien vuosien
budjettien varmistamiseksi.
 
Äsken puhuttiin lasten ja nuorten hyvinvointiin lisättyjen varojen
kohdentamisesta. Sinänsä se, että budjetissa on olemassa hyvät
pohjat opetuksen, sosiaalitoimen ja terveystoimen osalta lasten ja
nuorten hyvinvointiin, se on jo sinänsä Helsingillä aika paljon paremmin
kuin monessa muussa suomalaisessa kunnassa. Tämä lisäraha, yli 6
miljoonaa, yhteiseen päätäntävaltaan kaupunginhallituksessa on
tarpeen. Me tiedämme viime aikojen tapahtumista, että ajatus siitä, että
jättäisimme nyt olevaan tilaan, tuntui hyvin vaikealta, kun me näemme
esimerkiksi huostaan otettujen lasten määrän lisääntymisen.
 
Kuitenkin minä todella pelkään, että hallintokunnat riitelevät uusia
virkoja siitä rahasta, se sehän ei ole tavoite. Me voimme tehdä asioita
eri tavoin kuin on tähän saakka tehty. Me voimme hioa ja kohdentaa.
Outi Alanko-Kahiluoto puhui tästä pd-raha, minä haluan muistuttaa,
että se on positiivisen diskriminaation raha, joka määritetään sillä lailla
se sanahirviö, että otetaan niiden alueiden koulut, joissa oppilailla on
enemmän ehkä ongelmainen tausta tai heikommat mahdollisuudet
taustaltaan, on työttömyyttä, on yhden huoltajan perheitä, on
vaikeammassa tilanteessa muuten olevia lapsia, ja sillä lailla se oleva
raha, joka on ollut budjetissa aika pitkään, jaetaan vain niille kouluille.
En ole koskaan kuullut, että esimerkiksi Lauttasaaren alakoulu saisi pd-
rahaa, ei se kaikille kouluille tasan mene.
 
Pd-raha on tämä tukiraha heikompien oppilaiden koulunkäyntiin. Niissä
kouluissa, joissa tällainen tilanne on, opettajat valmistelevat, johtokunta
päättää. Se on juuri oikein, ja siihen on panostettu ja panostetaan
edelleen. Sitä varmaan voidaan lisätä, mutta kyllä minä tietyllä lailla
näen, että monia asioita voidaan myös kouluittain tehdä toisin. Meillä
on erinomaisia esimerkkejä, miten tätä lisärahaa on käytetty jakamaan
vaikeita luokkia erityisryhmiin, on sillä lailla tuettu opettajaa ja oppilaita.
 
No sitten tämä ajatus siitä, että edellisellä valtuustokaudella noin 5
vuotta sitten kaikki vain leikattiin ja nyt on palautettu. On myös paljon
asioita, jotka tuntikehysten puitteissa on pystytty tekemään toisin.
Helsingin opetus on kohtuullisen hyvin järjestetty. Mutta sitten meillä on
yhä enemmän niitä oppilaita, joita integroidaan, pannaan sisään
luokkiin, tilanteisiin, joissa se luokka ei kestä enää yhtään eri lailla
käyttäytyvää lasta. Ja silloin tarvitaan lisäopetusta tai se pienempi
ryhmä, ja minä todella toivon, että se pienempi ryhmä tarkoittaa sitä,
että palkataan pätevät opettajat ja pienemmille ryhmille. Ei niin, että
siellä on tukitoimenpiteinä kuraattoria ja psykologia ja
koulunkäyntiavustajaa. Minä en aliarvosta heidän työtään, mutta usein
se, että on pätevä, yksi opettaja, joka seuraa lasta useamman vuoden,
on tärkeämpi toimenpide kuin se, että hajotetaan erilaisiin virkoihin,
jotka on opetusvirastosta ohjattuna, käyvät tunnin ja kaksi ja kolme
jossain koulussa. Tämä lapsen paloittelu erilaisten asiantuntijoiden
käsittelyyn ei varmastikaan tue sen lapsen omaa kehittymistä tai sitä
oppimista.
 
Sitten toisen asteen opetukseen. Ensinnähän meillä on vuosia ollut
huoli siitä, että peruskoulunsa päättäneet eivät ylipäätään pääse
Helsingissä toisen asteen opetukseen niin kuin haluaisivat. Meillä
lukioihin hakeudutaan paljon, se on ihan ymmärrettävää, mutta sitten
tämä ammatillisen opetuksen vetovoima olisi paljon suurempi kuin mitä
meillä on aloituspaikkoja. Onneksi tämän hallituksen aikana, minä en
muuten mene hallituspolitiikkaan, toisen asteen ammatillisen
opetuksen paikkoja on vihdoin saatu Helsinkiin. Emmehän me voi
ajatella, että 1 000 peruskoulunsa päättänyttä jää vuosittain kulkemaan
tuonne katuja ja johonkin hampurilaispaikkaan muutamaa euroa
tunnissa tienaamaan vähäksi aikaa. Se on aivan katastrofi samaan
aikaan kuin meillä on työntekijöistä pula.
 
Kun he menevät toiselle asteelle ammatilliseen opetukseen, Outi
Alanko-Kahiluoto mainitsi tämän ongelman, että he lopettavat
ensimmäisenä vuonna. Opetustoimen sisällä on mahdollista opinto-
ohjaajan tunteja, sitä jo olevaa työtä ohjata siihen ensimmäiseen
vuoteen, niin että ne lapset, vaikka melkein pienessä ryhmissä
päivittäin ohjaten jaksavat sen ensimmäisen syksyn ja pääsevät siihen
koulutyöhön kiinni. Ei sekään ole niin, että siihen tarvitaan heti uutta
rahaa. Ne, jotka ovat kolmatta ja neljättä vuotta ammatillisessa
oppilaitoksessa, sama opinto-ohjaajan tarve ei ole siellä, se on
ensimmäisen syksyn lukukaudessa. Ja se on täysin näissä puitteissa ja
näillä viroilla ja näillä tekijöillä, meillä on todella pätevät opinto-ohjaajat
ammatillisessa opetuksessa, se täytyy vain kohdentaa ensimmäiseen
vuoteen tarkemmin, ja se on opetuslautakunnassa ihan tehtävissä.
 
No sitten, kouluruokailusta huolehditaan Helsingissä hyvin. Jokaiselle
koululaiselle on joka päivällä tarjolla kaksi ruokavaihtoehtoa:
perusruoka ja kasvisruoka. Sitä ei pidä epäillä, se oli
apulaiskaupunginjohtaja Haatainen, joka sen meille jo elokuussa
lupasi. Siitä huolimatta ja lähinnä palmialaistenkin huolehtimana teen
ponnen. Tätä ei hyväksytty ja päätetty ja sovittu, mutta tästä kaikki
yksimielisesti keskustelimme silloin kun budjettineuvotteluja käytiin:
 
                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kouluruuan nykytaso,       
valikoima, laatu ja määrä turvataan ruuan hinnan                     
mahdollisesti noususta huolimatta.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Koskinen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Talousarvioehdotus noudattaa Pajusen aikana jo tutuksi käynyttä
linjaa, eli palvelutaso pyritään säilyttämään hyvänä ilman
veronkorotuksia. Verotulojen ennakoitu noin 11 %:n kasvu verrattuna
tämän vuoden talousarvioon on antanut mahdollisuuksia myös
toiminta- ja investointimenojen kasvattamiselle. Itse pidän kuitenkin
toimintamenojen kasvattamista yli 7 %:lla tässä suhdannetilanteessa
ylimitoitettuna.
 
Kunnan tuloveron tuotoksi on arvioitu 2 061 miljoonaa euroa, eli yhden
kunnallisveroprosentin tuotto on nyt 118 miljoonaa. Yhteisöverotuotoksi
ensi vuodelle on arvioitu 310 miljoonaa euroa, joka on tasan 20 %
enemmän kuin mitä tälle vuodelle on budjetoitu. Vaikuttaa kuitenkin
siltä, että yhteisöverotuotoissa jäädään tälle vuodelle budjetoidulle
tasolle. Kiinteistöveron tuotoksi on arvioitu 155 miljoonaa, arvio
perustuu nykyisiin veroprosentteihin. Kiinteistöveron tuotto on 5 %
korkeampi kuin mitä tälle vuodelle on budjetoitu. Täten kaupunki ei
näiltä osin edistä asumiskustannusten kohtuullistamista vaan niiden
nostamista.
 
Käyttötalouden valtionosuudet laskevat 10 % viime vuodesta.
Talousarvioon on niiden suuruudeksi merkitty nyt 163 miljoonaa euroa.
Todettakoon, että kaupunki joutuu maksamaan muille kunnille
verontasausta alustavan arvion mukaan 293 miljoonaa euroa.
Liikennelaitoksen infra- ja kalustoinvestointeihin on tarkoitus ottaa uutta
lainaa 87 miljoonaa euroa ja talousarvioinvestointeihin 59 miljoonaa
euroa. Kaupunginjohtajalle on kyllä annettu sitten valtuuksia
taloudellisen tilanteen muuttuessa ottaa lisääkin lainaa.
 
Valtuustoryhmien budjettineuvotteluissa lisäämä 20 miljoonaa euroa on
vajaa 0,5 % talousarvion loppusummasta. Minua huolestuttaa
kaupungin yli varojen eläminen turvautumalla jatkuvasti Helsingin
Energialta siirrettäviin varoihin. Siirto viime vuonna oli yli 150 miljoonaa
euroa. Tässä riskinä on muun muassa liikelaitosten yhtiöittämisvaade,
jolloin tulouttamismahdollisuudet oleellisesti alenevat. Paljon euroja
tulee varmaan kulumaan myös saastuneiden maiden kunnostamiseen
uusilla rakentamisalueilla.
 
Yksi aihe, niin kuin monella muullakin, liittyy näihin asumiskuluihin.
Ilmeistä on, että vaikka veroprosentteja ei muuteta, kiinteistöjen
verotusarvoja nostetaan verohallinnon toimesta ehkä merkittävästi, ja
tämä verorasitus kohdistuu raskaimmin vähävaraisiin vanhuksiin, jotka
nyt asuvat omissa omakotitaloissaan ja verokorotus saattaa pakottaa
heidät luopumaan nykyisestä asumismuodostaan, joka ei liene
kaupungin tavoitteiden mukaista. Helsingin olisi pitänyt alentaa
kiinteistöveroprosenttia niin kuin Espoo ja Vantaa tekivät viime vuonna.
Tässä mielessä Rautavan toivomusponsi on varsin hyvä.
 
Itse tein 6 talousarvioaloitetta. Koillisen sorakatujen rakentamisen
rahoitus on nyt tarkoitus nostaa sille tasolle, joka mahdollistaa niiden
valmiiksi saattamisen 10 vuoden kuluessa, aloitteeni mukaisesti.
Omaishoitajien osalta sosiaaliviraston käytäntö, jonka mukaan se
myöntää vanhusten omaishoidontuen kaikille niille hakijoille, jotka
täyttävät omaishoidontuen lainsäädännössä määritellyt edellytykset, on
tyydyttävä ratkaisu. Aloitteeni lukineuvolatoiminnan vakiinnuttamisesta,
rakennusvirheiden torjunnasta ja Pukinmäen tekojääradan
laajentamisesta eivät saaneet merkittävää ymmärrystä osakseen, mitä
luonnollisesti suuresti ihmettelen.
 
Lopuksi teen kolme toivomuspontta. Joukkoliikenteen edistämiseksi
teen seuraavat toivomusponnet:
 
                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että metro- ja juna-asemien    
liityntäpysäköintipaikkoja pyritään lisäämään ja samalla           
selkiytetään niiden hallintoa.
 
Ponsi 2:
 
                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että juna- ja metroasemien     
puhtaanapidon vastuut selkiytetään ja puhtaanapidon              tasoa
nostetaan.
 
Omaishoitajat ovat aina olleet lähellä sydäntäni, ja heistä vain osa
onnistuu pitämään heille kuuluvat vapaapäivät. Teen seuraavan
toivomusponnen:
 
                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään syyt, miksi      
vain vajaa puolet omaishoitajista pitää heille kuuluvat              
vapaapäivät ja ryhdytään tarpeellisiin toimiin asian tilan           
parantamiseksi.
 
 
 

Valtuutettu Anttila

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Vaalien aikana kaupunkilaisten kanssa keskusteluissa nousi kaksi
asiaa ylitse muiden: perusterveydenhuollon laaturemontin tarve ja
joukkoliikenteen lippujen hinnat. Lisäksi kaupunkilaiset puhuivat
palvelujen laadusta, etenkin kohtelusta. Tämä kritiikki koski sekä
kaupungin ostopalveluja että myös omaa työtä. Olen iloinen, että
budjetissa ja etenkin ryhmien välisissä neuvotteluissa lisättiin
terveyskeskustoimintaan lisämäärärahoja alueellisten terveyserojen ja
palvelutarjonnan erojen korjaamiseen, mukaan lukien uudet
terveysasemien lääkärinvirat. Nämä satsaukset ovat todella tarpeen.
 
Olen monta kertaa aiemminkin puhunut alueellisista eroista
terveyspalvelujen saannissa ja niiden vaikutuksista ihmisten
terveydentilaan. Olen tehnyt myös näitä asioita koskevia
tutkimusaloitteita. Valtuusto on ne hyväksynyt, mutta varsinaisia
tuloksia ei ole näkynyt. Se on huolestuttavaa. On hyvä, että valtuutettu
Luukkainen nyt ihan omakohtaisesti on myöskin todennut tämän jo
vuosia tässä valtuustossa keskustellun asian. Ehkä nyt tähän saadaan
korjauksia jatkossa.
 
Nyt näiden lisäsatsauksien onnistumiseksi tarvitaan terveyskeskuksen
johdon vahvaa otetta palvelujen uudenlaisen organisoinnin, johtamisen
kehittämisen ja palvelujen laadun aikaansaamiseksi. Valtuustolla täytyy
olla tieto vuoden 2010 budjettia tehtäessä siitä, miten
perusterveydenhuollon laaturemontti on onnistunut näiden
lisäsatsausten jälkeen. Muuten emme kyllä voi tätä asiaa jättää, ja siksi
toivon todella, että lautakunnan ja kaupunginhallituksen jäsenet
velvoittavat virastoa todella ponnekkaasti puuttumaan tähän asiaan.
 
Perusterveydenhuollon yhtenä ongelmana on lääkäreiden ja muun
henkilökunnan saanti. Henkilökunta kokee, että kaupungilla
työnantajana ei ole samanlaista halua joustaa työntekijöiden hyväksi
kuin esimerkiksi erilaisilla yksityisillä rekrytointifirmoilla. Kaupungin tulisi
ottaa opiksi kaikista niistä hyvistä käytännöistä, mitä yksityisellä
sektorilla on. Tulevaisuudessa kamppaillaan työntekijöistä, kaupunki ei
voi hävitä tätä taistelua.
 
Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen on monipuolinen ja
osaamista vaativa asia. Tätä palveluprosessia ei tulisi liikaa hajottaa.
Pirstaleinen, monissa käsissä oleva palveluprosessi on vaikea hallita,
ja se voi tulla ajan myötä sekä kalliiksi että epätyydyttäväksi. Siksi
sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä tulisi pohtia koko ajan
oman työn, kolmannen sektorin ja ostopalvelujen kokonaisuutta ja
niiden käyttöä tarkoituksenmukaisella tavalla. Nyt tuntuu siltä, että tätä
työtä ei tehdä riittävän ponnekkaasti. Teen siksi tätä asiaa koskevan
ponnen lopuksi. Sosiaali- ja terveystoimen osuus budjetissa on niin
merkittävä, ja kun vielä tiedämme, että palvelujen tarpeet kasvavat
jatkossa, niin näiden alojen tehokas ja hyvin johdettu työ on parasta
säästöä tulevissa budjeteissa.
 
Minusta oli hyvä, ettei joukkoliikenteen lippujen hintoihin tullut
korotuksia. Tärkeää on, että jatkossa joukkoliikennettä kehitettäessä
seudullisesti lippujen hintoja arvioidaan uudelleen. Sekä minä että
Sosialidemokraattinen ryhmä olemme tehneet aloitteita ja ponsia
lippujen hintojen alentamiseksi, jotta joukkoliikenne olisi houkuttelevaa.
Toivon, että muut ryhmät tulevat jatkossa tukemaan näitä ponnisteluja
joukkoliikenteen suosion kasvattamiseksi. Ja sitten ponsi:
 
                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että eri hallintokunnissa,          
etenkin palveluita järjestävissä, pohditaan, miten nyt                
ulkoistetut palvelut hoidetaan ja mitä ne maksavat ja                tehdään
laskelmat siitä, olisiko nykyisten ostopalvelujen    sijasta laadullisesti
parempaa ja kaikilta kustannuksiltaan                    halvempaa järjestää
palvelut kaupungin omana työnä       ostopalvelujen sijasta.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Puhakka

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Aluksi kannatan valtuutettu Koskisen omaishoitajia koskevaa pontta. Ja
kannatan myös valtuutettu Anttilan pontta, johon toteaisin lisäksi vielä
sisällöllisesti sen asian, että meillä on olemassa hyvin vahvasti sellaista
tutkimusta, jossa itse asiassa kaupungit maksavat huomattavasta
osasta enemmän ostopalveluista ja yksityisistä palveluista. Helsingissä
voi todeta, että esimerkiksi terveyspuolella ovat huomattavasti
lisääntyneet nämä ostopalvelut ja ne ovat olleet kalliimpia, koska myös
palkkakustannukset ovat siellä korkeampia.
 
Vasemmistoliiton valtuustoryhmähän on jättänyt aloitteen, jossa
esitetään, että lastensuojelun omia paikkoja lisättäisiin kaupungille,
koska nyt ollaan markkinoiden armoilla. Elikkä erittäin hyvä ponsi tämä,
ja toivon, että se todella etenee ja valtuusto hyväksyy. Ja ainakin tuolla
terveyslautakunnassa myös Kokoomuksen edustaja oli lämpimästi
kanssani samaa mieltä, että täytyy olla tiedossa nämä kustannukset.
 
 
Haluaisin puuttua kaupunginjohtaja Pajusen puheessa tähän
talousosuuteen, eli hänen arvionsa tulevaisuudesta eivät olleet kovin
ruusuisia, niin kuin tiedämme sen muutoinkin. Mutta kiinnitin huomiota
sellaiseen, että julkisten palvelujen kysyntää on hillittävä. Käytännössä
se tarkoittaa sitä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntää pitäisi
hillitä; sinnehän tämä kysynnän hillintä kaatuu. Täytyy muistaa nämä
laman opetukset, me maksamme niitä täällä Helsingissä ja koko
maassa. Ennaltaehkäiseviä palveluja karsittiin, ja nyt meillä on
lastensuojelun kulut sylissä. Ja katsoo vaan sitä ikärakennetta, ne
olivat lapsia silloin lamavuosia, pieniä ja nuorina huostaan otettuja. Ja
tämä on mielestäni sellainen, että nyt näissä tulevissa
talousnäkymissä, jotka väistämättä ovat heikot ja myös heijastuvat
Helsinkiin, kaikkein heikoimmista on pidettävä huolta ja
ennaltaehkäisystä on pidettävä huolta. Eli ei pidä langeta siihen
samaan ansaan, mihin me menimme myös Helsingissä 90-luvun laman
seurauksena.
 
Esimerkiksi tällä hetkellä toimeentulotuki on jäänyt 17 %
palkkakehityksestä jälkeen, 4 % kustannuskehityksestä jälkeen, ja
voitte kuvitella, että Helsingissä nämä seuraukset ovat kovemmat.
Meillä on kovemmat kustannukset, eli meillä on todella paljon erittäin
heikossa asemassa olevia, ja meillä ei esimerkiksi harkinnanvaraista
toimeentulotukea ytetä tarpeeksi.
 
Täällä on otettu hyvin esille, en rupea toistamaan, huoli vanhuksista, ja
täällä useampia on puhunut tästä ja se on erittäin iso asia. Me
Vasemmistoliiton valtuustoryhmässä kannamme myös huolta siitä, että
millä tavalla tällä hetkellä jopa voisi sanoa heitteillä olevat, pitkälle
dementoituneet, yksin asuvat vanhukset pärjäävät. Ja tähän tarvitaan
todella lisää paikkoja. Iso linja siitä, että asutaan mahdollisimman
pitkään kotona, on aivan oikea, mutta ei enää oikea silloin, jos ihminen
ei tiedä, missä maassa asuu, mikä päivä, mikä vuosi on menossa.
 
Haluan nostaa myös terveyspalvelut, täällä on tullut tämän tänään
esitetyn railon molemmilta puolilta erittäin hyviä puheenvuoroja
perusterveydenhuollon asemasta. Ja siinä Vasemmistoliiton
valtuustoryhmä on täysillä mukana. Meidän Helsingissä
ykkösasioitamme on saada perusterveydenhuolto kuntoon. Meillä on
erittäin suuria eroja, otetaan Kivikko ja Kontulan terveysasemat
esimerkkeinä, mutta samaan aikaan jossakin vastaavalla
väestöalueella terveysasema toimii hyvin. Ei ole kyse siitä, että olisi
”vaikeita” potilaita, vaan kyse on siitä, että minkälainen työkulttuuri on,
onko tarpeeksi ihmisiä töissä. Eli täällä oli ihan hyviä puheenvuoroja
tähän johtamiseen ja terveydenhuollon työoloihin liittyvistä asioista, ja
kannatan lämpimästi.
 
Mielestäni tässä on myös tullut hyvin, taisi tulla Otto Lehtipuun
puheenvuorossa esille, nämä terveyserot. Meillä on olemassa strategia
terveyserojen kaventamisesta, ja terveyserojen kaventamiseen ei
päästä, jos meillä ei toimi perusterveysasemat ja sieltä jatkohoito.
Työterveys toimii, ja tämä on yksi syy, niin hyvä järjestelmä kuin se
onkin, niin se myös Suomen tasolla on kasvattanut terveyseroja. Eli
tämä on sellainen 4 vuoden projekti, johon me Vasemmistoliiton
valtuustoryhmässä sitoudumme, että perusterveysasemat pitää saada
myös itäisellä puolella kuntoon. Teen tässä terveydenhuoltoon, ja
perustelen nimenomaan tätä tasa-arvon lisäämistä terveydenhuollosta,
ponsiesityksen:
 
Hyväksyessään vuoden 2009 talousarvion
kaupunginvaltuusto edellyttää, että terveysmaksujen
korottamisesta päättäminen siirretään
terveyslautakunnalle.
 
Eli nythän se tehtiin virkamiestyönä, ja se ei ole missään määrin oikein.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Paasikivi

 
Herra puheenjohtaja, hyvät läsnäolijat.
 
Puhun kotihoidosta, vanhusten kotihoidosta. Ensi vuoden budjetin
terveystoimen suunnitelmissa se on yksi johtoajatus. Hoivan
painopistettä siirretään sairaaloista koteihin. Viisas esitys, edullista
palvelua veronmaksajan kannalta, inhimillistä asiakkaalle. Mutta
palveluntuottajalta se on vaativaa toimintaa. Päivät pitkät ikäihmisten
kotipalvelua kentällä tekevänä tunnen sitä todellisuutta. Toimin
yksityisellä puolella mutta hyvässä yhteistyössä kaupungin kotihoidon
kanssa; meillä on paljon yhteisiä asiakkaita.
 
Muutaman vuoden ajan on ollut vallalla kaupungin kotihoidon
rapauttaminen, tämän termin siihen valitsin. Ei siivota, ei viedä roskista,
”ei kuulu meille” -repliikkejä vastauksena moneen pikkupyyntöön,
murehtivat mummot tämän tästä. Tämä ei tietysti ole työntekijöiden
vika missään nimessä. Eräs kesäapulaisemme, suoraan koulusta
meille kesäduuniin tullut tyttö siirtyi melko pian Helsingin kotihoidon
palvelukseen ja kertoi iloisena syyksi sen, että ”kaupungilla on paljon
helpompaa, kun siellä asiakkaalla ei tartte olla niin kauan”. Työvuoro on
yhtä siirtymistä asiakkaalta toiselle. Tämäkään ei ole tietenkään
työntekijöiden vika.
 
Kaupungin kotihoidon kannattaisi ottaa mallia yksityisten
palveluntuottajien käytännöistä, eivät ne ole niistä mustasukkaisia.
Toimintakenttää riittää kyllä kaikille, yksityisille, kunnalle, omaisille
ikääntyvän väestön keskellä. Osaltaan kotihoidon hyvän vision
toteutumiseen liittyy se, että huolehditaan omaishoidontuen rahojen
riittävyydestä tässäkin budjetissa ja siitä, että arvokasta työtä tekevät
omaishoitajat saavat ansaitut lomansa, mieluiten niin, että sijaishoitaja
tulee asiakkaan kotiin tuoksi tuokioksi. Lomat ovat niin lyhyitä, että sitä
voi hyvin nimittää tuokioksi.
 
Ponsia tähän en itse tee, sillä budjettiesitys ja vanhuspalveluohjelma
ovat hyviä, nyt ripeästi käytännöksi vain. Mutta kannatan kiihkeästi
valtuutettu Ebelingin toivomuspontta vammaiskuljetusten tilanteen
kartoituksesta ja niinikään valtuutettu Urhon toivomuspontta kouluruuan
ilytettävästä tasosta, ja sietää se Palmian ruoka pitää vähintään
samantasoisena kaikkialla muuallakin, missä sitä syötetään, sekä
valtuutettu Koskisen ponsia 1 ja 2 metroliikenteen aihepiiristä, koska
omaishoitajien lomitusta koskeva ponsi tulikin jo kannatetuksi.
 
 

Ledamoten Björnberg-Enckell

 
Ärade herr ordförande, arvoisa herra puheenjohtaja.
 
Hyvät valtuutetut.
 
Kannatan aluksi valtuutettu Birgitta Dahlbergin kaikkia toivomusponsia.
 
Budgeten för år 2009 är en utmaning, men den innehåller många
riktiga prioriteringar och det är rätt att de offentliga tar sitt ansvar i att
hålla hjulen rullande vad gäller service och särkilt byggsektorn.
Investeringarna kan kanske göras till fallande prisnivåer, men
framförallt kommer det att finnas ledig kapacitet.
 
 
Ryhmien välisissä neuvotteluissa sovittu 6 miljoonan euron
lisäpanostus lasten ja nuorten hyvinvointiin on tärkeä asia, ei niinkään
itse rahasumman suhteen vaan poliittisen yhteisymmärryksen suhteen.
On herätty huomaamaan, että lasten hyvinvointiin on erityisesti
panostettava. Koska koulu tavoittaa koko ikäluokan, on
lastensuojelutoimenpiteiden, kouluterveydenhuollon ja syrjäytymisen
ehkäisyn tapahduttava myös koulun kautta. Muun muassa
alakouluikäisten yksinäiset iltapäivät muodostavat riskin, johon on
tartuttava kolmannen sektorin, koti- ja koulutoiminnan sekä kaupungin
toimesta.
 
Lisäkirjaus kouluisäntien tehtävästä ja toimen tarkoituksenmukaisesta
sijainnista kaupungin organisaatiossa on tärkeä, jotta vahtimestarin,
teknisen tai turvallisuuteen liittyvän henkilöstön toimintaa voidaan
kaikissa yksiköissä taata. Jos yksi turvallinen aikuinen, eli vahtimestari,
olisi ehdoton edellytys koulun perusturvallisuudelle. Jokelan
ylihuomista vuosipäivää ajatellen on vahtimestaritoiminnan
painottuminen turvallisuuden ylläpitoon tärkeää. Kuitenkaan pienille
yksiköille kokopäiväistä vahtimestaria ei ole tällä hetkellä tahtonut
riittää.
 
Pari sanaa budjettialoitteista:
 
Avdelningen för invandring förstärks nu med en förvaltningssekreterare
och en planerare för att tillgodose behovet av svenskspråkig
information till invandrare. Budgetmotionen som lämnats in har väckt
gehör och Helsingfors kan genom effektiverad information förbättra
integrationen också på svenska. Det här väcker förhoppningar om att
fler invandrare kan erbjudas arbete och rtjänst. Det här är en bra sak.
 
Katujen siivouksesta aloitteita tehneenä tyytyväisenä nyt totean, että
Helsinkiin saadaan vihdoin tehostettu katujen siivous. Eihän kotiakaan
siivota vain keväisin vaan jatkuvasti, aivan kuten katutilojen suhteenkin
on toimittava. Siten pääkatujen katuojien puhdistustyön parantaminen
varsinkin katukuilujen osuuksilla parantaa selvästi kaupunkilaisten
elinympäristöä, varsinkin kantakaupungissa, ja vahvistaa
kaupunkikuvaa.
 
Kiitos, herra puheenjohtaja.
 
 

Valtuutettu Molander

 
 
Hyvä puheenjohtaja, valtuutetut.
 
Helsingissä lenkkeilevät voisivat saada kaupungin rakennusvirastolta
lenkkeilijöille keskeisille paikoille kuntoilulaitteita, niin sanottuja
kuntopuistoja. Eri laitteissa voisi treenata vatsa- ja selkälihaksia ja
nostella ja työnnellä itseään ilmaan. Laitteissa olisi hauska keinutella
itseään heilurina sivulta toiselle, etu- ja takaperin. Ne olisivat sellaisia
aikuisten leikkipuistoja. Kaikille ei tunnu kuntosalille lähtö helpolta ja
ulkona saa olla samalla raittiissa ilmassa. Tällaisia laitteita on toki
kokeiluluonteisesti asennettu Helsingissä.
 
Välihuuto!
 
Joo, mutta ne ovat aika vanhoja osa ja ne eivät ole sillä tavalla...
 
Välihuuto!
 
Joo, ja itse asiassa tulen asiaan. Kuntopuisto tulee tehdä lasten
leikkipuistojen yhteyteen myös. Siellä lapset liikkuvat ja aikuiset
seisovat useimmiten toimettomina. Teenkin tästä asiasta ponnen:
 
Hyväksyessään talousarvion vuodelle 2009
kaupunginvaltuusto esittää, että rakennusvirasto tutkii
mahdollisuuden toteuttaa kuntopuistoja lasten
leikkipuistojen yhteyteen.
 
Maksullisiin liikuntatiloihin haluaville tulee olla tarjolla edullisia vapaa-
ajan vuosikortteja. Hinnoittelun tulee kohdella erityisen lempeästi alle
16-vuotiaita ja eläkeläisiä ja myös edullisia perhekortteja tulee olla
saatavilla. Tärkeää on monimuotoisen liikunnan ja eri
harrastusmahdollisuuksien tukeminen. Tähän suuntaan on edettävä
jatkuvasti, budjetti budjetilta. On tärkeää, että jokainen helsinkiläinen
voi harrastaa urheilua ja erilaisia liikuntamuotoja.
 
Liikunta on terveyttä edistävää palvelua ja kuntoutusta. Liikuntaa
lisäämällä alennamme terveysviraston ja sosiaaliviraston
kustannuspaineita, ja liikunnalla on suuri sosiaalinen merkitys
syrjäytymisen ehkäisyssä. Ja tämä ei tapahdu yhden vuoden
budjetissa, vaan tämä asia on nähtävä pitkällä aikavälillä, jolloin hyödyt
toteutuvat. Koulujen liikuntakasvatus on suunniteltava uudelleen,
erityisesti ala-asteen liikuntaa on saatava lisää. Ja näissä asioissa
kaupungin ja opetusviraston tulee olla aloitteellinen valtiovallan
suuntaan. Kouluilla tulee olla myös iso rooli koululaisten
liikuntapainotteisen iltapäivätoiminnan järjestämisessä.
 
Lähdin selvittämään tätä, että miksi iltapäivätoiminta ei ole toteutunut
laajalti, vaikka siitä on puhuttu jo hirveän pitkään ja monella suulla ja
huomasin, että asiahan ei oikein kuulu kenellekään. Asia ei oikein
kuulu opetusvirastolle, ja liikuntaviraston vastuualue on omat
liikuntapaikat ja liikuntajärjestöjen tukeminen. Mutta liikuntatoimen
järjestötoiminta ei riitä, ja tähän liikuntapainotteiseen
iltapäivätoimintaan ovat, niin kuin lähdin selvittelemään, valtuutettu
Vehviläisestä oli erittäin suuri apu tässä hommassa, koulujen tilat ovat
käytettävissä ilman vuokraa, siihen on saatavissa valtiolta rahaa, jos
koulut sitä hakevat ja varmaan löytyisi yhteistoimintaa kolmannen
sektorin ja eläkkeelle jääneiden jumppamaikkojen, valtuutettu
Vehviläinen, kanssa, jos kouluissa riittää tahtoa ja edellä mainitulla
tavalla hankittua rahaa. Esitänkin ponnen:
 
Hyväksyessään talousarvion vuodelle 2009
kaupunginvaltuusto esittää, että opetusvirasto aktivoi
koulut hankkimaan valtiolta rahoitusta liikuntapainotteiselle
iltapäivätoiminnalle.
 
Eikä tässä vielä kaikki.
 
Iäkkäiden turvallinen arki on taattava. Tämä toteutuu suurelta osin
liikuntaa aktivoimalla. Lisäksi iäkkäiden kotona asumiseen on
panostettava monin eri tavoin myös teknologia-avusteisesti, ja jälleen
puhumme hyödyistä, jotka toteutuvat pidemmällä kuin vuoden
tähtäimellä.
 
Ja kaupungin palvelut kaiken kaikkiaan on järjestettävä
asukaslähtöisesti. Asukasnäkökulmaa voi valottaa monin eri keinoin.
Asukasnäkökulmaa toteutettaessa kohdistuvat palvelut oikein, ja tämä
on tehokasta toimintaa. Asukasnäkökulma ei välttämättä ole sama kuin
kovaäänisimpien vaatimukset ja yleisönosastot. Esitänkin kolmannen
ponnen:
 
Hyväksyessään talousarvion vuodelle 2009
kaupunginvaltuusto esittää, että kaupunki tutkii, miten
asukkaiden mielipiteiden huomioimiseen voidaan kehittää
lisää menetelmiä.
 
 

Valtuutettu Vikstedt

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Sole Molanderilla oli ihan hyviä ponsia, mutta joku toinen saa ottaa ne
kannatettavakseen. Minulla on itselläni vähän toiseen tapaan tuosta
liikunnasta.
 
Rautava korosti ryhmäpuheenvuorossaan, että kaupungin henkilöstön
motivoimista ja jaksamista on tuettava, mutta Vasemmistoliitto esitti
palkkarahoihin korotusta, koska kunnon palkka kannustaa ja voi sanoa,
että mahdollistaa työskentelyn ja asumisen korkeitten kustannusten
kaupungissa. Mutta näitä ei hyväksytty tätä 20 miljoonan palkkarahan
korotusta.
 
 
Motivointia ja jaksamista ajatellen olen tehnyt aloitteen, että HKR-
Tekniikassa toteutettua ikäohjelmaa sovellettaisiin muissakin
kaupungin yksiköissä. Tein saman esityksen edellisenä vuonna mutta
ei mennyt läpi, eikä mennyt tänä vuonnakaan. HKR:ssä ikäohjelmalla
on saavutettu todellisia näkyviä, taloudessa tuntuvia tuloksia. Se on
ollut oikeasti kannattava toimintatapa, josta ottavat oppia muut kunnat
Suomessa ja ulkomaillakin. Sen takia esitän ponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että henkilöstöstrategian
määrärahaa voidaan käyttää myös ikäohjelman
toteuttamiseen HKR-Tekniikan mallin mukaisesti.
 
Toiseksi esitän ponnen aiheesta, joka koskee liikuntavirastoa. Uskon,
että budjettikirjatekstiin on livahtanut pieni unohdus, kun liikuntaviraston
yhteistyökumppaniksi on mainittu sosiaalivirasto mutta ei
opetusvirastoa. Sole Molander puhui mahdollisuuksista, yhteistyöstä.
Minä toivon todella, että me saamme valtuustossa hyvän yhteistyön
liikunta-asioissa. Minä olen itse ollut valtion liikuntaneuvoston
liikuntapoliittisessa jaostossa useita vuosia, ja siellä on eri puolueitten
välillä hyvä yhteistyö ja ollaan yksimielisiä liikunta-asioista. Minä
toivoisin, että sellainen löydetään Helsingin valtuustossakin.
 
Minä teen tällaisen ponnen:
 
                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että liikuntavirasto tekee          
yhteistyötä myös opetusviraston kanssa.
 
Kolmas asia koskee kulttuuritoimen avustusmäärärahoja. Suomessa ja
Helsingissä elää ja kehittyy korkeatasoinen ja kansainvälistä huomiota
saava tanssitaide, mutta taiteen tekijöillä on pula tiloista ja resursseista.
Samoin voimakkaasti kehittyvä sirkustaiteen opetus tarvitsisi tukea ja
huomiota, etenkin kun se on tulossa Teatterikorkeakoulun
opetusohjelmaan ja siitä olisi erinomaista hyötyä tällaisen yhden pienen
taiteenlajin kehitykselle. Osa sirkustaiteen opetuksesta toimii puhtaasti
liiketoimintaperiaatteella, mutta osa on juuri sitä yhteisöllisyyttä
kasvattavaa ja syrjäytymistä ehkäisevää nuorisotyötä, jota puheissa
kovasti ylistetään, mutta tilavuokriaan maksaakseen se tarvitsee myös
avustuksia.
 
Mielestäni kulttuuripuolella tarvitaan avustusjärjestelmän tarkastelu
samaan tapaan kuin on suunnitelmissa toteuttaa tarkastelu
liikuntatoimessa. Ponsi kuuluu näin:
 
 
                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kulttuuritoimen                   
avustusmäärärahoja kohdennetaan kiinnittäen huomiota         myös
tanssitaiteeseen ja taidekasvatukseen.
 
Koiraverosta olen muuten sitä mieltä, että tosiaan se 1800-luvun
perustelu on poistunut mutta koiranomistajat ovat vaatineet ja saaneet
toisenlaisen vastineen sille rahalleen eli koirapuistot, niistä pidetään
ihan hyvää huolta.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Siimes

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Vuoden 2009 budjettiin on poliittisten ryhmien välisissä neuvotteluissa
lisätty määrärahoja hyvin tärkeisiin kohteisiin muun muassa lasten ja
nuorten palveluissa. Rakenteellisia ongelmia näillä lisäyksillä ei
kuitenkaan valitettavasti pystytä korjaamaan. Niin kuin Vihreiden
valtuutettu Alanko-Kahiluotokin mainitsi, niin ryhmäkoissa kouluissa on
puutteita.
 
Usein sanotaan, että niitä olisi voitu jo pienentää niitä ryhmäkokoja, ja
tämä on varmaan totta alueellisesti joissakin kouluissa, mutta
esimerkiksi Itä-Helsingissä kärsitään erittäin suurista luokkakoista.
Kolmannesta kuudenteen vuosiluokkaan näitten lasten luokkakoko voi
olla 33:akin oppilasta, kun muualla Helsingissä se on noin 24. Ja
sellaisetkin opettajat, jotka opettavat näitä 24 lapsen luokkia, valittavat,
että nämä luokkakoot ovat liian suuria. Tähän pitää jatkossa kiinnittää
enemmän huomiota. Valitettavaa kouluissa on vielä se, että Itä-
Helsingissä, missä luokkakoot ovat suuria, sinne kasaantuu myös
paljon muita haasteita. Siellä on paljon maahanmuuttajataustaisia
lapsia, ja erityisopetuksen tarve on kasvanut Itä-Helsingissä ja
muuallakin Helsingissä.
 
Myöskään päivähoidon ryhmäkokoihin tämä budjetti ei anna
mainittavasti helpotusta. Asia on valitettava niin lasten kannalta kuin
sitten myös tämän henkilökunnan kannalta, joka työskentelee Helsingin
kaupungille. Eli tällä budjetilla ei mainittavasti henkilökunnan
työkuormaa pienennetä sen enempää päivähoidossa, koulutoimessa
kuin muuallakaan sosiaalitoimessa.
 
Sitten ensi vuoden painopisteisiin. Haluaisin, että vielä kiinnitettäisiin
enemmän huomiota perheväkivallan ehkäisyyn. Väkivalta on ollut
valitettavan paljon otsikoissa Suomessa koko viime vuoden niin
nuorten kuin perheidenkin osalta. Olin itse Amnestyn järjestämässä
paneelissa vaalien alla, ja siellä kävi ilmi, että Helsingin kaupunki
edelleenkin tilastoi hyvin heikosti tätä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Se
on hyvin puutteellista, ja se jotenkuten ehkä sujuu terveystoimessa
mutta sosiaalitoimessa vielä huonommin. Esitänkin seuraavan
toivomusponnen:
 
                     Helsingin kaupunginvaltuusto edellyttää, että sosiaali- ja         
terveystoimi kehittää tilastointikäytäntöjään naisiin                    
kohdistuvan väkivallan esiintymisestä Helsingissä.
 
Perustelen tämän tärkeyttä sillä, että jotta me voisimme tietää, kuinka
laaja tämä ongelma on, me osaisimme paremmin myös sitten varata
näitä resursseja ja kohdentaa niitä palveluja suunniteltaessa. Ja kun
tätä tilastointimenetelmää kehitetään, on tärkeä motivoida nämä
työntekijät, että he ymmärtävät, kuinka tärkeää myös tilastojen
kokoaminen on, koska vain faktojen kautta budjetteihin saadaan lisää
määrärahoja.
 
Väkivallan ehkäisytyö on aika paljon Helsingissäkin järjestöjen
vastuulle, heillä on hyvää asiantuntemusta ja paljon taitoa, mutta
resursseissa on vielä puutteita. Helsingistäkin puuttuu tällä hetkellä
noin 15 turvakotipaikkaa. Esitänkin toisen toivomusponnen:
 
                     Helsingin kaupunki ottaa vuoden 2009 järjestöavustusten       
jaossa yhdeksi painopistealueekseen naisiin kohdistuvan       väkivallan
ehkäisytyön.
 
Lisäksi haluan kannattaa Sirpa Puhakan ja Tea Vikstedtin esittämiä
toivomusponsia.
 
Kiitos.
 
 

Ledamoten Oker-Blom

 
Herr ordförande, bästa helsingforsare, arvoisat valtuutetut.
 
 
Vi har en av de största utmaningarna i bostadsproduktionen, i priser,
tillgången till bostäder i Helsingfors. Nu tror jag, liksom vi också i
budgeten ganska tydligt har sagt, att det är tid för Helsingfors att köra
på och bygga möjligast mycket nu när andra privataktörer kanske
bygger mindre. Vidare tror jag att den såkallade 75 m² regeln som vi i
praktiken ännu har på ägarbostäder måste avskaffas för den närmaste
tiden. Vi måste låta marknaden ta hand om det här och vad vi behöver i
första hand är fler bostäder. Det är en vacker tanke att vi skall ha mera
utrymme, det är förståss på sikt viktigt och bra att få såkallade goda
skattebetalare att skriva sig till Helsingfors i högre grad än nu, men jag
är inte säker på om det här är den enkla lösningen för det.
 
Det här är alltså vad vi måste satsa på, att det byggs tillräckligt mycket,
men också vad det kostar att bo i Helsingfors. Där välkomnar jag
verkligen Samlingspartiets förslag om att vi för det första i de här
strategidagarna tar ställning till boendets pris i Helsingfors för
kommande period och vad vi tänker göra för att ändra på det här, mot
det bättre. För det andra också det som Rautava tog upp i dag att
sänka den här allmänna fastighetsskatten. Det är ett bra förslag, det
har vi faktiskt redan förslagit tidigare. Nu är det dock så att den
allmänna skatteprocenten inte handlar så mycket om privatboende,
utan det handlar om en massa andra fastigheter, men också där finns
det parhus, egnahemshus och så vidare. Jag vill uppmärksamma er på
att Stefan Johansson har en budgetmotion som vi behandlar nästa
vecka, som föreslår en sänkning från 0,7 till 0,6. Det här
Samlingspartiets förslag att gå direkt ner till 0,22 som bostadsbolagens
skatt, är kanske lite väl modigt och på kortsikt svårt att förverkliga.
 
Ännu sist en kort kommentar om de här biljettpriserna, jag var med om
att fatta det beslut som grupperna kom till att vi dirigerar nu mer stöd till
kollektivtrafiken för att inte behöva höja biljettpriserna. Jag tror att det
här är rätt politik. Jag vill också färdigt, i god tid, varna för att nästa år
så kommer jag att komma med det förslaget att vi skall införa en
seniorbiljett, som baserar sig på tidpunkt på dygnet. Att man skulle
kunna som plus 65 åring resa, kanske till och med gratis, eller mycket
fördelaktigt mellan klockan 10.15, eller hur man nu på Trafikverket
räknar ut vilken som är den lugnaste tiden. För att jämna ut efterfrågan
och för att räcka ut en hand åt våra seniorer, som till antal växer hela
tiden.
 
Tack.
 
 
 

Valtuutettu Ojala

 
Kiitoksia, toveri puheenjohtaja.
 
Täytyy arvoa antaa.
 
Ja aivan ensimmäiseksi, etten unohda, kannatan valtuutettu Puhakan
tekemiä ponsiesityksiä. Taisi kyllä Siimes jo kannattaakin, mutta
varmuuden vuoksi vielä. Mutta valtuutettu Siimeksen ponsia voin
kannattaa kyllä.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Kuten täällä on useammassa puheenvuorossa todettu, budjettia alun
perin laadittiin kovin toisenlaisissa talousolosuhteissa kuin mitä nyt
meillä on edessä. Itse asiassa emme voi olla vielä ollenkaan varmoja
siitä, onko tämä vain tilapäinen laskusuhdanne vai syveneekö tämä
vakavammaksi tämä tilanne. Merkkejä siihen suuntaan kyllä on.
 
Mutta valtuutettu Puhakka toi mielestäni esille hyvin tärkeän asian,
jonka toivon, että tuleva valtuusto sitten muistaa ja ainakin tulemme
siitä muistuttamaan, että emme nyt ainakaan toistaisi niitä virheitä, joita
silloin 90-luvun laman aikana tehtiin, koska ne säästöt osittain olivat
hyvin lyhytnäköisiä ja kostautuvat nyt erittäin kalliina kustannuksina. Ja
silloin tarkoitan nimenomaan lasten ja perheiden hyvinvoinnissa tehtyjä
ennaltaehkäiseviin toimiin kohdistuvia säästöjä. Ja ne ovat tosi kalliita,
ne ovat inhimillisesti kalliita, ne ovat taloudellisesti kalliita. Toivottavasti
olemme ottaneet tästä oppia.
 
Ilahduin kovasti, kun valtuutettu Rautava omassa puheenvuorossaan
totesi, että seuraavan valtuustokauden strategiaa tulee laatia asukkaan
eikä virkamiesten näkökulmasta. No, en tiedä oliko tämä eräänlainen
tunnustus nykytilanteeseen, mutta minun mielestäni joka tapauksessa
lähtökohdan pitäisi olla juuri se, mikä täälläkin on tullut esille aika
monissa puheenvuoroissa, se, että tilanne Helsingissä on tällä hetkellä
se, että ihmiset ovat hyvin eriarvioisia ja eri puolilla kaupunkia
esimerkiksi palvelujen suhteen.
 
Sitä me emme voi sinänsä kaupungin toimin muuttaa, että ihmisen
elinolosuhteet ja tulotaso vaihtelee voimakkaasti, mutta palvelujen
suhteen me voimme olla ainakin tasoittamassa, tai meidän pitäisi olla
tasoittamassa, näitä eroja. Ja mehän olemme hyvin kauniisti puhuneet
tästä syrjäytymisen ehkäisystä, mutta valitettavan vähän siinä villoja on
konkretian tasolla ollut. Mutta jos puheet nyt sitten kääntyvät teoksi
seuraavalla valtuustokaudella, niin uskon, että tilanteeseen saadaan
parannusta.
 
Minä olen tosi iloinen myös, että valtuutettu Luukkainen on nyt
asuinpaikan muutoksen myötä konkreettisesti nähnyt tämän. Itse
pitkään Kalliossa asuneena tiesin tämän ja tiesin myös Itä-Helsingin
osalta tämän tilanteen, olemme siitä täällä puhuneet. Mutta se on
pahempi kuin varmaan olemme...
 
Välihuuto!
 
Aivan, ja minä olen iloinen siitä, että nyt tunnustetaan ja siihen
tartutaan.
 
Toinen asia minusta mielenkiintoinen myös Rautavan puheenvuorossa
oli tämä kiinteistöveroprosenttiesitys, josta nyt ollaan siis ponnen
muodossa, uskon nimittäin, että se ponsi saattaa hyvin tulla
hyväksytyksi, tekemässä esitystä valtiovallalle. Tietysti tämä on aika
mielenkiintoinen mahdollisuus. Minun tekisi mieli tehdä ponsi siitä, että
Helsinki aktiivisesti ryhtyy toimenpiteisiin sen suhteen, että
pääomaverotusta muutetaan myös progressiiviseksi tai ainakin edes
niin, että siitä maksetaan kunnallisveroa. Nyt kun olemme viime päivinä
saaneet ihmetellä näitä jättisuuria pääomatuloja, joita monet, muun
muassa MedOnen johtaja ja eräät muut ovat saaneet, niin kyllä se
pistää miettimään, että tosiaan jättituloista maksetaan 28 %:n veroa ja
kunnille niistä ei heru yhtään mitään. Se on minusta yksi suurimpia
epäkohtia ihan noin oikeudenmukaisuuden kannalta, että joutuvat
monet pienituloiset hakemaan toimeentulotukea, jotta voivat maksaa
kunnallisveroa. On se aika erikoinen tilanne.
 
En tee tätä pontta, mutta jos tämä Rautavan ponsi täällä hyväksytään
ensi viikon keskiviikkona, niin se avaa kyllä sitten ihan uusia
mahdollisuuksia, myös vauhdittaa eräällä tavalla valtiovallan toimia.
Eikä se ole ollenkaan huono asia.
 
Sitten täällä tuli vähän kritiikkiä valtuutettu Kantolalle siitä, että hän
esitti tätä pitkää listaa, joka oli demareilla ja myös Vasemmistoliitolla
hyvin samansuuntaisena tuolla ryhmien budjettineuvottelussa, mutta
puheenjohtaja, haluan sen kuitenkin todeta, että itse asiassa ne olivat
sosiaalilautakunnan enemmistön päätöksissä jo keväällä, että ei oltu
ihan mistään hihasta otettu niitä lähtökohtia, vaan ne olivat kyllä
lautakunnassa tulleet hyvin voimakkaasti esille ja niillä oli jopa
lautakunnassa enemmistö. Mutta moniin niihin asioihin, jotka tässä niin
sanotulla pitkällä listalla olivat, saatiin toki ryhmien välisissä
neuvotteluissa parannuksia, ja se on hyvä, joskin on myönnettävä, että
moni asia jäi vielä tulevaisuuden varaan.
 
Yksi asia, jonka haluaisin myöskin vielä tässä todeta, että tämä
työntekijöiden rekrytointi on meillä kyllä tulevaisuudessa suuri haaste.
Nyt ehkä ajatellaan, että kun on lama tai talous hiipuu, niin nyt saadaan
taas työntekijöitä ja päästään pälkähästä. Mutta muutaman vuoden
kuluttua, kunhan alkaa taas nousukausi, olemme saman ongelman
edessä, missä olimme vielä puoli vuotta sitten, että me emme ole
kilpailukykyisiä palkoissa.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Anttila (vastauspuheenvuoro)

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Olen valtuutettu Ojalan kanssa samaa mieltä, että pääomatuloista
kunnallisveron maksaminen olisi todella suuri veropoliittinen
keskustelu, joka pitäisi valtioneuvostossa tehdä ja eduskunnassa tämä
keskustelu käydä. Koska nyt kun näitä verotietoja on lehdissä julkaistu,
esimerkiksi Helsingissäkin näyttää siltä, että entistä suurempi joukko
nostaa yrityksistään nimenomaan vain pääomatuloja eikä lainkaan
palkkatuloja, jolloin tämä epäsuhta vaan entisestään kasvaa.
 
Välihuuto!
 
Ja jopa valtuutettujakin täällä. Ja kun samanaikaisesti tiedämme, että
miten kaupunki ikääntyy ja palvelutarve kasvaa ja kansainvälistymisen
myötä kaiken kaikkiaan kaupungin omat kustannukset nousevat, koska
palveluja pitää antaa myös eri kielillä ja eri kulttuuritaustat
huomioonottaen. Joten toivoisin, että tällainen keskustelu voisi
Helsingissä lähteä valtioneuvoston suuntaan, puhumattakaan siitä,
millä tavalla valtionosuuksien ja kuntien ja valtion keskinäinen
kustannusten jako, kokonaisuudessaan tämä keskustelu pitäisi käydä
kyllä Helsingin näkökulmasta ihan eri tavalla valtioneuvostossa mitä
tähän mennessä on tehty.
 
 

Valtuutettu Enroth

 
Kiitos puheenjohtaja, hyvä kokousväki.
 
Saavutettu budjettisopu merkitsee sitä, että kovin lennokkaita ja
toteutumiseen toivottuja ehdotuksia ei tulle esiintymään
budjettiasioissa. Siitä syystä minäkin tässä käsittelen vain
keskustelunomaisesti näitä omia asioitani eli omia aloitteitani, joita
tässä toin esille. Jonkun irtohavainnon tuon esille, jotta ne ehkä
myöhemmin itäisivät.
 
Olen tehnyt kaksi määräraha-aloitetta, toisen kiinteistöveron
alentamisesta, ja sen kaupunginhallitus torjui sillä, että viime aikoina on
jouduttu tasapainottamaan Helsingin Energian ylimääräisillä
tuloutuksilla kaupungin taloutta ja niiden varaan sitä jatkossa ei voida
tehdä. Tämän vuoksi ei tässä tilanteessa ole mahdollista siirtyä
veropohjan oma-aloitteiseen vähentämiseen. Tämä on tietysti jyrkkä ei
tälle minun aloitteelleni, mutta toisaalta ilokseni Kokoomuksen
ryhmäpuheenvuorossa, budjettipuheenvuorossa Rautava toi esille
lainmuutosehdotuksen, että kiinteistöveroprosenttia muutettaisiin
maapohjan asuintonttien, siis rakennettujen asuintonttien
kiinteistöveroprosentin lasku 0,70:stä 0,22:een. Ja tämä on
oikeansuuntainen toimenpide ajatellen pientalovaltaisissa asunnoissa
ja myös kerrostaloissa asujien tilannetta asumiskustannusten kannalta
ja miksei myös minun aloitteeni kannalta.
 
Tämä Rautavan aloite on kuitenkin rajattu koskemaan vain
rakennettuja asuintontteja ja niitä koskevaa kiinteistöveroprosentin
laskemista, ja tässä rajauksessa olisi kyllä tarkistamisen varaa siinä
mielessä, että kiinteistöverolain mukaan rakentamattomat tontit, niistä
peritään nykyään 1 %:n suuruista kiinteistöveroa, joka on merkittävä
kiihoke niiden tonttien rakentamiselle. Että sillä on nimenomaan pyritty
korottamaan veroa, kunnes se rakennetaan se tontti. Näitä tontteja on
aika vähän Helsingissä, että asialla ei ole kovin suurta merkitystä
kaupungin tulojen kannalta, mutta sen sijaan, kun tämä
rakentamiskannustinvero rakentamattomille tonteille on säilytetty sitä
varten, että noususuhdanteessa oli pula kaavoitetusta tonttimaasta ja
niitä haluttiin rakennettavaksi, niin nyt ei enää ole nousukausi ja nyt
tämä jarruttaa rakentajien, rakennusliikkeiden
toimeentulomahdollisuuksia ja voi olla yksi edellytys rakennusliikkeiden
konkurssiin ja muuhun vastaavaan. Eli tämän tuon esille havaintona.
 
Lisäksi olen tehnyt aloitteen siitä, että katujen kunnossapito
maksettaisiin verorahoista, ja ajatuksena on se, että kuntalaisten
kukkaro nähtäisiin kokonaisuutena, että se olisi verot + omat rahat. Ja
jos tähän kokonaisuuteen pystytään kaupungin katukunnossapidossa
saamaan noin 30 %:n alennus siinä muodossa, että jos
katukunnossapito maksetaan verorahoista, niistä ei tarvitse maksaa
valtiolle arvonlisäveroa, ja laskutuskulut, jotka ovat yllättävän kalliit,
jäisivät pois, niin kokonaisuutena noin 30 % kaupunkilaisten tähän
panemia rahoja säästyisi tällä veroraharatkaisulla.
 
 
Kaupunginhallitus on kuitenkin torjunut tämän sillä perusteella, että
nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ei ole mahdollista mennä tähän
hommaan. Peruste on tietysti ikuinen. Aina on jotain hanketta, ja
varsinkin nyt, kun Helsinki on suurten, valtavien rakennushankkeiden
edessä, on vaarana, että ei vain tämä vaan vaikka mitä muuta hyvää,
johon olemme tottuneet jo, saati sitten uusista hankkeista, jää näiden
rakentamishankkeiden priorisoinnissa toteutumatta.
 
Kiitos.
 
 

Kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Bogomoloff

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Haluan ensin kiittää, täällä salissa minua nimitettiin toveri
puheenjohtajaksi aikaisemmin, se on suuri kunnia olla siinäkin roolissa
välillä. Ja niin kuin kaikki tiedämme, me olemme kunniatovereita ja
kunniaporvareita kukin vuorollamme erilaisissa yhteyksissä.
 
Mutta sitten asiaan. Kannatan ensin valtuutettu Luukkaisen pontta, se
on hyvä kuten hänen pontensa aina. Ja toiseksi haluaisin erityisesti
kiittää kaupungin kanslian valmistelukoneistoa hyvin valmistellusta
budjetista, joka luettavuudessaan, selkeydessään ja asiallisuudessaan
ylittää paitsi kaikki aikaisemmin nähdyt niin myös vähintäänkin vaativat
standardit vaikkapa saksalaisten DIN-normien mukaan.
 
Mutta, arvoisa puheenjohtaja.
 
Huoli on muustakin kuin itse kirjoittamisesta ja itse tekniikasta. Huoli on
lapsista ja nuorista. Nyt alkaa puheenvuoron niin sanottu vakavampi
osio. Eriarvoistuminen on vakava juttu, erityisesti lapsille ja nuorille
ulkopuolelle jääminen ja sitä kautta syrjäytyminen tapahtuu tänä
päivänä paljon aikaisemmin, paljon nuoremmassa iässä kuin koskaan
aikaisemmin. Sosiaalistuminen taikka altistuminen huonoille vaikutteille
tapahtuu hyvin aikaisessa vaiheessa, ehkä 8-, 9-, 10-vuotiaana, ja
useinkin syynä saattaa olla niinkin yksinkertainen asia, ja onkin, kuin
perheen varattomuus. Harrastukset nimittäin, olivatpa ne
liikuntaharrastuksia tai kulttuuriharrastuksia tai melkein mitä tahansa
harrastuksia tänä päivänä, ovat tavalla tai toisella maksullisia.
 
 
Olen sitä mieltä, että jos me haluamme kantaa huolta yhteiskunnan
heikoimmista, jos me haluamme ehkäistä ennakkoon monia tulevia
ongelmia, jos me haluamme tasa-arvoistaa, meidän täytyy
sosiaalipuolen varoista budjetista entistä enemmän tukea
vähävaraisten perheiden mahdollisuuksia saattaa lapsiaan hyvien
harrastusten pariin. Tärkeintä olisi meidän tässä yhteydessä muistaa,
että kun huoli on nuorista, huoli on tulevaisuuden aikuisista. Näiden
hyvien asioiden diskonttaaminen voisi alkaa nyt entistä laajemmassa
muodossa. Siksi teen seuraavan toivomusponnen:
 
                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että varaudutaan tukemaan    
vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten liikunta- ja              
kulttuuriharrastuksia sosiaaliviraston vuoden 2009                   
määrärahoista ja että vuoden 2010 budjetin valmistelussa      asiaan
kiinnitetään riittävästi huomiota.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Loukoila

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Helsingin kaupunki kasvaa sekä alueellisesti että väestömäärältään, ja
valitettavan usein, kun uusia alueita suunnitellaan ja rakennetaan,
palvelujen tarve aliarvioidaan. Tämä näkyy sopivien toimitilojen
puutteena ja ahtautena. Esitän kaiken kaikkiaan kolme toivomuspontta
liittyen nimenomaan toimitiloihin.
 
Ensimmäinen ponsi:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että uusilla asuinalueilla,
muun muassa Kalasatama, Jätkäsaari, sekä
väestömäärältään kasvavilla alueilla, esimerkiksi Vuosaari,     
tulee huolehtia riittävistä liikunta- ja
urheilumahdollisuuksista. Suunnittelussa on otettava
huomioon sekä sisä- että ulkoliikuntatilat.
 
Otan esille seuraavaksi laiminlyödyn kaupunginosan eli Vuosaaren.
Vuosaaren kasvava väestö tarvitsee kipeästi lisää liikunta- ja
urheilutiloja. Vuosaaren kouluissa ei ole riittävästi liikunta- ja
urheilutiloja, vaan kyseiset toiminnot on suunniteltu Vuosaaren
liikuntapuistoon ja Vuosaaren urheilutaloon. Vuosaaren liikuntapuistoa
ei kuitenkaan ole rakennettu eikä luvatusta jäähallista ole tietoakaan.
Esitänkin ponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Vuosaaren
liikuntapuiston rakentamista nopeutetaan ja että kaupunki
turvaa jäähallin pikaisen suunnittelun ja rakentamisen.
 
Ja vielä Vuosaaresta, tästä laiminlyödystä kaupunginosasta. Sosiaali-
ja terveystoimen tilat ja palvelut on Vuosaaressa keskitetty Albatross-
taloon, jossa on myös muita toimijoita kuten Kansaneläkelaitos,
Vuosaaren seurakunta ja erilaisia yrityksiä. Sosiaali- ja terveystoimen
tilat ovat täysin ylikuormitetut. Osa henkilökunnasta joutuu
työskentelemään jopa varastotiloissa. Albatross-taloon suunniteltiin
aikoinaan yksi lisäsiipi, joka jäi kuitenkin rakentamatta. Siksi ponsi:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että neuvottelut lisäsiiven
rakentamisesta aloitetaan muiden toimijoiden kanssa ja
lisäsiiven rakentaminen lisätään kaupungin
rakentamissuunnitelmiin mahdollisimman pian.
 
Ja vielä lopuksi, kannatan Outi Ojalan ja Pekka Saarnion
toivomusponsia.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Kaunola

 
Arvoisa rouva puheenjohtaja.
 
Ensiksi haluan kannattaa valtuutettu Loukoilan tekemiä ponsiesityksiä.
 
Mistäpä sitä härällä ajaja muusta puhuu kuin härjistä? Minä puhun nyt
sitten eläkeläisten ja niin sanottujen vanhusten palveluista.
 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Tein aikoinani talousarvioaloitteen, joka kuuluu seuraavasti:
”Vanhuspalvelut eivät ole kaupungissamme riittävällä tasolla. Taso,
jolla nykyisin liikutaan, on monelle niitä tarvitsevalle kaukainen ja
vaikeasti saavutettavissa oleva asia. Vaikeutta lisää se, että ei ole yhtä
tasoa, josta noita palveluja voitaisiin kysyä ja opastusta niihin saada.
Eli nämä kyseiset ongelmat ovat monelle niitä tarvitsevalle hyvin
kaukainen asia. Tämän ongelman poistamiseksi esitän, että ensi
vuoden talousarvioon lisätään sosiaalitoimihenkilön palkkaamista
vastaava euromäärä.” Mikä se sitten on, niin sen sitten, jos tämä ponsi
menee aikanaan lävitse, kyllä meidän viranhaltijat osaa asian selvittää.
Teksti löytyy talousarvion sivulta 18, eli se on sieltä kopiotavissa
täysimääräisesti.
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 
Siinä se oli sivulla 18 tarkasti tuo sanamuoto, se oli siis näin: ”Tämän
ongelman poistamiseksi esitän, että ensi vuoden talousarvioon lisätään
sosiaalitoimihenkilön palkkaamista vastaava euromäärä.”
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 
Se voi olla niinkin.
 
 

Valtuutettu Kolbe

 
Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Ensinnäkin ilmoitan, että kannatan valtuutettu Molanderin ponsia 1, 2 ja
3.
 
Tänään on syytä katsoa myös tulevaisuuteen eikä pohtia nyt
mahdollisesti edessä olevan taloudellisen taantuman seurauksia
kaupungille, valtiontaloudelle, Euroopalle ja koko maailmalle.
Tiedämme, että elämä jatkuu ja tällaisina hetkinä on erityisesti
panostettava tulevaisuuteen.
 
Tässä talousarviossa, kuten Helsingin toimintakulttuurissa kulttuurin,
koulutuksen ja opetuksen kysymykset ovat olennaisia ja ne tulevat
ilymään olennaisina. Ja haluaisin viitata tässä erääseen
ulottuvuuteen, joka on tässä kaupungissa varsin selvästi läsnä, mutta
jota harvoin pysähdymme pohtimaan, nimittäin, että Helsinki on ennen
kaikkea nuorten, opiskelijoiden ja ylioppilaiden kaupunki.
 
Tämä asia, se että meillä on toistaiseksi kansakunnan johtava yliopisto,
tässä, sanoisinko nurkan takana, ei ole kovinkaan näkynyt täällä tämän
talon seinien sisällä. Yliopiston ja kaupungin välinen yhteistyö on
sangen vähäistä viime vuosiin saakka. On ajateltu sillä tavalla, että
Suomen suurin yliopisto nyt sattuu olemaan Helsingissä, mutta sen
toiminta on ollut puhtaasti valtiollinen asia. Kaupunki on vastannut
omastaan eli perus- ja ammattikoulutuksesta. Mutta tärkeä on tämä
näkökulma siihen, että Helsinki on ja pysyy koulu-, opiskelu- ja
tietokaupunkina.
 
 
Ja tiedämme, että miten tämä meidän viimeinen strategiakäänteemme
noin 15 vuotta sitten merkitsi sitä, että Helsinki nostettaisiin juuri
kilpailukykyiseksi keskuspaikkakunnaksi tieto- ja koulutuskaupunkina.
Innovatiivisuus oli sana, jota viljeltiin hallintokielessä varsin tiheästi. Ja
nyt tässä ollaan tilanteessa, jossa ylipistolainsäädäntö tullaan
uusimaan. Saamme todennäköisesti viimeisimmän valtiollisen
huippuhankkeen eli Aalto-yliopiston tänne näin, tosin se uhkaa valua
Teknisen korkeakoulun yhteyteen Espooseen. Ja tässä on se tilanne ja
hetki, jolloin Suomen pääkaupungin eli Helsingin on terävöitettävä ja
kiinteytettävä yhteistyötä nimenomaan yliopiston ja siellä opiskelevan
nuorison kanssa.
 
Helsingin ja yliopiston suhde on siis aivan olennainen tämän kaupungin
poliittisen ja kulttuurisen identiteetin ymmärtämisen kannalta ja
tiedämme, että tämä yhteistyö, yllättävää kyllä, lähti liikkeelle vasta 80-
luvulla, jolloin perustettiin Helsingin ja yliopiston välille neuvottelukunta
virkamieselimeksi. Mutta haluaisin korostaa sitä, että Helsingin
menestyksen kannalta on aivan olennaista, että me saamme nuoret
ihmiset, opiskelijat ja koululaiset sisään uuteen strategia-ajatteluumme
tai suorastaan sen keskiöön.
 
Yksi suurimmista opiskelijoiden viihtyvyyteen vaikuttavista osatekijöistä
on tietenkin asuminen tässä kaupungissa. Opiskelija, joka viihtyy
Helsingissä jää myös tänne tekemään valmistuneena töitä. Näin ollen
on aivan olennaista, että me katsomme asumistilannetta, kuluja,
asuntotuotantoa myös opiskelijalähtöisesti. Sopii pohtia sellaista
ajatusta, että kaupunki olisi ilman opiskelevaa nuorisoa. Nämäkin
nurkat ammottaisivat ankeuttaan ja tyhjyyttään, kun 35 000 yliopisto-
opiskelijaa häipyisi täältä jonnekin. Helsingin tulee voida kilpailla ja
panostaa juuri siihen, että se on Itämeren alueen johtava
yliopistokaupunki. Vireä akateeminen elämä hyödyntää koko
kaupunkia, meillä on nykyään neljä kampusta, tämä ei ole vain
keskustan asia, vaan nämä keskusta- ja kampuskysymykset säteilevät
muuallekin. Ylioppilaat tuovat ostovoimaa ja elävää kaupunkikulttuuria.
Juuri nyt Vanhalla ylioppilastalolla vuoden -68 valokuvanäyttelyn
avajaisia, joka kertoo opiskelijoiden poliittisestakin merkityksestä.
Näiden ajatusten siivittämänä esitänkin ensimmäisen ponnen, että:
 
Hyväksyessään vuoden 2009 talousarvion
kaupunginvaltuusto edellyttää, että yliopiston,
ylioppilasjärjestöjen ja kaupungin välille haetaan entistä
enemmän yhteistön uusia strategisia muotoja.
 
 
Kampusten ja yliopiston viihtyisyyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota
juuri tämän tulevaisuuden perspektiivin kautta. Ja tämän ajattelun tulisi
läpäistä nyt sekä asuntopolitiikkaa, liikenteen kehittämistä, tiedelinjan
parantaminen on aivan olennaista, joukkoliikenteen opiskelija-
alennukset ovat tärkeä opiskelijoiden asumiseen ja toimeentuloon
vaikuttava tekijä. Laadukkaat kirjastopalvelut kuuluvat akateemisen
kaupungin, pääkaupungin ideaan ja keskustakirjastohanke on nyt,
kuten kuulimme muun muassa Donnerin testamentista, toivon mukaan
hyvissä käsissä. Mutta kaupunginkirjastoilla on oltava riittävästi
määrärahaa myös juuri akateemisessakin mielessä. Ja sama koskee
perusopetusta. Opiskelija, joka siis viihtyy Helsingissä ja saa
opinnoistaan paljon irti, haluaa jäädä tähän kaupunkiin.
 
Helsinki on suuri työnantaja ja kuten talousarviossa viitattiin,
tulevaisuuden suuri haaste on se, että monet kaupunkikoneiston
viranhaltijat ovat jäämässä eläkkeelle. Näin ollen uusien työntekijöiden
rekrytointiin on panostettava ja siksi esitänkin toisen ponnen:
 
Hyväksyessään vuoden 2009 talousarvion
kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään keinoja
lisätä opiskelijoille kohdennettuja työharjoittelupaikkoja
kaupunginhallinnossa ja eri virastoissa.
 
Kiitos, rouva puheenjohtaja.
 
 

Valtuutettu Kaunola (vastauspuheenvuoro)

                     
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Puheenjohtajan tulkinta oli tuosta minun tekemästäni ponsiesityksestä
se, että se on vastaesitys. Niin minä peruisin tuon esityksen. Käykö se
näin repliikin muodossa?
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 
 

Valtuutettu Arhinmäki

 
Arvoisa toveri puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
 
                                          Tekisi mieli näin puheenvuoron alkuun tehdä heti yksi ponsi. Nimittäin                            
ponnen sisältö olisi se, että valtuusto edellyttää, että sen päätöksiä to        teutetaan.
 
Nimittäin edellisen budjetin, tai tämän vuoden budjetin käsittelyn
yhteydessä kaupunginvaltuusto hyväksyi ponnen, jonka mukaan
budjettikirjassa pitää erotella niinsanotut sisäiset vuokrat, jotta
valtuutetut näkevät, mikä osa eri hallintokunnille annettavasta rahasta
kuluu itse asiassa sisäisiin vuokriin. Nyt, kun tutustuu tähän
budjettikirjaan, niin huomaa, että tätä hyväksyttyä pontta ei ole
toteutettu. Ja erityisesti ylipormestari Jussi Pajuselle nyt viestinä, että
tämä hyväksytty ponsi pitää toteuttaa seuraavaa budjettia tehtäessä.
Se on demokratian kannalta tärkeä, mutta se on myös sen kannalta
tärkeä, että meidän ymmärryksemme siihen, että millä tavalla nämä
rahat sijoittuvat, niin pitää tulla ilmi.
 
Tuossa oli kylmää asiaa tänään kokouksen aikana Senaatintorilla
nuorilla. Eikä kylmää vain sen vuoksi, että ulkona oli kohtuullisen
viileää, vaan myös sen vuoksi, että nuoria kylmäsi se, että nyt
Helsingissä suunnitellaan kahden nuorisotalon, Punkan ja Harjun,
lakkauttamista. Ja yksi syy tähän on nimenomaan sisäiset vuokrat. Jos
olen oikein ymmärtänyt, esimerkiksi Harjun nuorisotalon sulkemisella,
joka on siis kaupungin kiinteistö, nuorisotoimi säästäisi 80 000 euron
vuotuiset vuokrakulut. Mutta kysytyshän on niinsanotusta akuankka-
rahasta, koska kaupunkihan ei siinä säästä, koska tämä 80 000 euroa,
jonka nuorisotoimi maksaa, maksaa sen toiseen suuntaan.
 
Minusta on äärimmäisen tärkeää, että meillä on monipuolista ja hyvää
nuorisotyötä. Nuorisotoimi toimii erittäin hyvin Helsingissä. Meidän
nuorisomme on entistä enemmän sirpaloitunutta, erilaista, heillä on
erilaisia tarpeita. Ja sen vuoksi tarvitaan monenlaista nuorisotyötä.
Tarvitaan nykyisenkaltaista alueellista nuorisotyötä, se on osalle
nuorista tärkeää, että omalla asuinalueella on nuorisotalo, jossa voi
toimia, josta osataan ohjataan eteenpäin. Mutta tarvitaan myös nyt
suunnitellun kaltaisia kulttuurisia toiminnan keskuksia, jossa on
erityisosaamista, erityisasioita, joita voidaan tehdä. Joka nuorisotalolla
ei pystytä maalaamaan, dreijaamaan, äänittämään musiikkia, vaan sen
vuoksi tarvitaan myös alueellisten nuorisotalojen lisäksi
toimintakeskuksia.
 
Sen vuoksi, jotta varmistamme sen, että jatkossa meillä on monenlaista
nuorisotyötä teen ensimmäisen ponnen, joka ei ollut se, millä aloitin.
Ponsi kuuluu seuraavasti:
 
 
                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että alueellinen nuorisotyö      
ja nuorisotalot turvataan samalla, kun kehitetään nuorten        
kulttuurisia toimintakeskuksia.
 
Arvoisa puheenjohtaja, toveri puheenjohtaja. Samassa yhteydessä
haluan kannattaa valtuutettu, valtuuston ensimmäinen
varapuheenjohtaja Harri Bokomoloffin tekemää pontta, joka myös
minusta oivalla tavalla kosketti tätä nuorisoproblematiikkaa ja laajentaa
sitä mahdollisuutta nuorilla osallistua.
 
Arvoisa puheenjohtaja, toisena asiana nostan esille, tai jatkan siitä,
mitä valtuutettu Kolbe äskeisessä puheenvuorossa opiskelijoiden,
yliopistoyhteisön osalta nosti esille. Yksi ongelma on opiskelija-
asuminen, meillä liian vähän on annettu tontteja opiskelija-asumiseen,
liian vähän on kohtuuhintaista asumista. Tämä on johtanut
tilanteeseen, jossa lukukauden alussa entistä suurempi joukko joutuu
hätämajoitukseen, kun ei löydy heti uudella opiskelupaikalla
asuinpaikkaa. Tänä vuonna hätämajoituksen tarve oli suurta ja
Helsingin yliopiston ja ylioppilaskunnan näkemyksen mukaan ja arvion
mukaan ensi vuosi tulee olemaan entistä hankalampi. Ja ei voi olla vain
ylioppilaskunnan tehtävä järjestää tätä hätämajoitusta, vaan
kaupungilla pitää olla tästä oma vastuunsa. Ja ymmärtääkseni ennen
vaaleja myös kaikki valtuustoryhmät olivat siihen sitoutuneet. Sen
vuoksi teen toisen ponnen, jolla muistutetaan tästä kaupungin
vastuusta, joka kuuluu seuraavasti:
 
                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunkia tarjoaa             
tarvittaessa hätämajoitusta opiskelijoille lukukausien                alussa.
 
Kysymyshän on kuukaudesta, kahdesta kuukaudesta pahimmillaan,
jolloin ei ole sitä kohtuuhintaista opiskelija-asuntoa löytynyt. Silloin
pitää löytyä jotain ratkaisua ja kaupungilla varmasti on parhaat
mahdollisuudet erilaisissa kaupungin tiloissa tässä tulla opiskelijoita
vastaan.
 
Kolmantena asiana haluan nostaa esille kuntalaisten, kaupunkilaisten
ja helsinkiläisten osallistumisen entistä enemmän myös
budjettiprosessiin. Edelleen budjettiprosessihan on sen tyyppinen, että
lautakunnat, virastot, me valtuutetut ylhäältäpäin annamme
budjettilukuja ja päätöksiä teemme. Meidän pitäisi entistä enemmän
saada mukaan kuntalaisia osallistumaan budjetointiin, kertomaan,
mihin halutaan, mihin alueella suunnata rahoja, minkä tyyppisiin
hankkeisiin, mitkä koetaan tärkeiksi. Erityisesti lähiöohjelman osalta
olisi hyvä avaus tehdä se, että entistä enemmän helsinkiläiset voisivat
osallistua budjetointiin. Sen vuoksi teen kolmannen toivomusponnen,
joka kuuluu seuraavasti:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että osallistuvaa
budjetointia on lisättävä Helsingissä, erityisesti
lähiöohjelman toteuttamisessa.
 
Arvoisa puheenjohtaja, aivan lopuksi totean vielä, täällä on nostettu
paljon esiin positiivista diskriminaatiota, miten hyvä asia se on. Totean,
että se tuli aikoinaan märkäkorva 20-vuotiaan opetuslautakunnan
jäsenen toimesta keskusteluun opetuslautakunnassa. EU:ta on paljon
kritisoitu, mutta jotain hyvääkin siinä on. Nimittäin siihen aikaan
valtuutettu, silloinen europarlamentaarikko Outi Ojala järjesti
Eurokoulun ja eräs 20-vuotias eurokoululainen joutui tutustumaan EU:n
valkoiseen kirjaan koulutuksesta ja poimi täältä idean positiivisesta
diskriminaatiosta. Ja se laajasti meni se esitys EU:n valkoisesta kirjasta
tullut idea eteenpäin opetuslautakunnassa ja on ilo, miten se on
leviämässä yhä laajemmalle alueelle. Eli ei aina siellä, missä on EU:ta
ole ongelmaa, sieltä voi tulla joskus myös hyviä ideoita.
 
Kiitoksia.
 
 

Valtuutettu Vapaavuori

 
Kunnioitettu rouva puheenjohtaja.
 
Taisi olla SDP:n ryhmäpuheenjohtaja, tai ryhmäpuheenvuoron pitäjä
Tarja Kantola valitteli sitä, että puolet tai kaksi kolmasosaa valtuustosta
ei ymmärrä sosiaalipolitiikan menotarpeitten perään. Jonkun verran
kokemuksia noista neuvotteluista menneiltä vuosilta ja oletan, että eivät
ne hirveästi ole muuttuneet, niin eikö se virsi ole suunnilleen
samankaltainen, että SDP kiukuttelee, että Kokoomus ei ymmärrä
sosiaalipolitiikan perään ja Kokoomus kiukuttelee, ettei SDP ymmärrä
taloudellisten realiteettien perään ja sitten Vihreät on sopivasti vähän
samaa mieltä molempien kanssa.
 
Uskaltaisin kuitenkin väittää, että se, mitä kaupunginjohtaja Pajunen
täällä totesi Helsingin kulttuurista ja siitä, että nämä riidat ovat kuitenkin
kohtuullisen pieniä, mihin myös kaupunginhallituksen
varapuheenjohtaja Lehtipuu viittasi, on oikeasti yksi kaupungin
vahvuuksia. Totta kai on selvää, että isot ryhmät neuvottelee, niin
pitääkin olla erimielisyyksiä, mutta että niiden kokoluokka on kuitenkin,
ainakin tämän vuosituhannen aikana ollut kohtuullisen maltillinen ja se
on ilmeinen voimavara lle kaupungille.
 
Valtuutettu Ebeling puhui täällä siitä, että talouspolitiikkaa pitää tehdä
suhdanteiden mukaisesti. Kun menee huonommin, pitää elvyttää
enemmän ja käyttää enemmän rahaa ja kun menee paremmin, niin
vähemmän. Tämä on tietenkin yksi talousteoria ja sitä voisi kannattaa,
jos toimittaisiin johdonmukaisesti. Mutta kun yleensä käytäntö on sen
kaltainen, että kun menee hyvin, niin sanotaan, että nyt on varaa, nyt
pitää käyttää rahaa. Jos menee huonosti, sanotaan, nyt pitää käyttää
rahaa, koska menee huonosti. Ja tietenkin tällä tavalla toimien, niin
tämä yhtälö on kohtuullisen hankala.
 
Arvoisa puheenjohtaja, muutama sana sitten ehkä varsinaisesta
tematiikasta, joka yllätys yllätys liittyy asuntopuolelle. Meillähän on
senkaltainen tilanne, että osin johtuen rakennusyhtiöitten ylilyönneistä
ja virheinvestoinneista, osin johtuen finanssikriisin aiheuttamasta
rahoituksen saannin vaikeutumisesta ja sitten osin ihan johtuen
ihmisten kysyntäkäyttäytymisestä, niin asuntokauppa on olennaisesti
hiipunut. Ennen kaikkea vapaarahoitteisten omistusasuntojen kysyntä
on olennaisesti vähentynyt. Ja siitä markkinataloudessa seuraa, että
niiden rakentaminen vähentyy, se on itsestäänselvä asia. Jolle voidaan
tehdä aika vähän ja joka korjaantuu vasta siinä vaiheessa, kun
ihmisten usko uudelleen omaan talouteensa, asunnon ostamiseen
palautuu, joka tietenkin sitten perustuu pitkälti talouden yleiseen
kehitykseen ja ehkä jossakin määrin korkokehitykseen.
 
Mutta, kun tietty realiteetti on, että omistusasuntotuotanto vähenee, niin
sitäkin tärkeämpää on se, että muu rakentaminen olisi mahdollisimman
vilkasta. Ja se on ihan kaikkien etu. Se on ihan kaikkien etu, että mitä
vähemmän se puoli, joka on markkinaehtoista, jolle vähemmän
voidaan, niin vähenee, sitä enemmän pitää oikeasti rakentaa muuta. Ja
tässä suhteessa, niin uskaltaisin kyllä väittää, että ihan liikaa ei kannata
niiden MA-ohjelmassakaan olevien prosenttien perään tässä
tilanteessa katsoa. Tällaiset suhdannetilanteet, jotka kuitenkin ovat,
saattavat jonkun vuoden kestää, mutta ovat kuitenkin tilapäisiä, niin
kyllä tällä aikakaudella niitä vuokra-asuntoja ja muuta tuettua asumista
ja ? pitää rakentaa niin paljon kuin vaan suinkin pystytään.
 
Eikä tässä pidä myöskään olla sillä lailla liian ortodoksinen, että vaikka
porvarillisissa piireissä on monesti lähdetty siitä, että kaupungin ei pidä
sekaantua omistusasuntotuotantoon millään tavalla, niin ei senkään nyt
maailman pyhin periaate pidä olla. Taisi olla entinen ylipormestari
Ilaskivi, joka sanoi, että toisenlaisissa olosuhteissa pitää tehdä
toisenlaista politiikkaa kuin toisenlaisissa olosuhteissa ja niin se vaan
näinäkin aikoina on.
 
Arvoisa puheenjohtaja, toinen rakentamisen sektori, joka on
äärimmäisen tärkeä silloin, kun vapaarahoitteinen
omistusasuntotuotanto hiipuu, on tietenkin kaikenlainen
korjausrakentaminen. Ja siinä suhteessa olen erityisen tyytyväinen
tähän sekä kaupunginjohtajan alkuperäiseen että kaupunginhallituksen
ja hallitusryhmien yhteiseen budjettiesitykseen siitä, että tässä on
kuitenkin olennaisia panostuksia peruskorjauspuolelle, joka kaiken
lisäksi on työllistävämpää kuin uudisrakentaminen.
 
Että tässä finanssikriisissä on tietenkin monta eri ulottuvuutta, mutta
tietenkin kaikkien ongelmallisinta on sitten siinä vaiheessa, kun se
siirtyy reaalitalouden puolelle. Se varmaan väistämättä jossakin määrin
siirtyy, mutta että ennen kaikkea siinä vaiheessa, kun työttömyys lähtee
nousuun, niin siinä vaiheessa tietenkin tilanne on huomattavan paljon
tukalampi. Ja siinä mielessä kaupunginkin, julkisen vallan keskeisenä
toimijana pitäisi tehdä kaikkensa, että se omilla toimenpiteillään
edistäisi varsinkin sentyyppistä toimintaa, joka on poikkeuksetta
työllistävää.
 
Ja kaiken tämän sanottuani vielä siunatuksi lopuksi sanon, että olen
tietenkin samaa mieltä Jan Oker-Blomin kanssa siitä, mikä koskee 75
m²:n keskineliömääräystä, joka, miten minä sanoisin, suoraan Maija
Anttilan sinisiin silmiin täältä tuijottaen, niin ymmärrän sen taustalla
olevat sinänsä kauniit asiat, mutta joka ei minun mielestäni kuitenkaan
tähän maailmaan eikä tähän tilanteeseen sovi.
 
 

Valtuutettu Tenkula

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.
 
Olen erittäin iloinen tästä budjetista, että siinä on huomioitu erittäin
selkeästi tämä lapsiperheiden kotiin annettava apu. Se on nyt uutta ja
toivon, tai se on itse asiassa vanhaa, mutta toivon, että se tulee
jälleenkin tällaiset hyvät käytännöt uudelleen voimaan. Ennen 90-luvun
lamaa meillä oli kodinhoitajia, jotka tulivat kotiin auttamaan
lapsiperheitä silloin, kun äiti tai lapset olivat sairaana. Nämä
kodinhoitajat auttoivat myöskin vanhuksia, ikäihmisiä. He pyöräyttivät
ruuat, tekivät pienet siivoukset ja olivat läsnä ja keskustelivat. Nyt
tuntuu, että meillä on tämä aika, meillä on pilkottu, meillä on ulkoistettu,
meillä esimerkiksi ikäihmisille tulee eri taholta ateriapalvelu ja
kodinhoitajat pyörähtävät aamulla ja soittavat illalla perään ikäihmisten
osalta. Tämä on valitettavaa. Koska ne ikäihmiset, eniten, mitä he
odottavat ovat aikaa. Ja se tuntuu olevan tänä päivänä erittäinkin
kallista, tuntuu ehkä liiankin kalliilta.
 
Tietenkin tässä on, hyvää on tapahtunut, että kodinhoitajat, heistä on
koulutettu lähihoitajia ja pyrkimyksenähän oli, että entistä laaja-
alaisemmin nämä lähihoitajat pystyisivät sitten antamaan tätä hoitoa
myöskin lääketieteellisen osaamisensa kanssa. Mutta näin
valitettavasti ei sitten käynytkään, vaan tämä työ on pilkottu. Ja
tavallaan tämä kotihoito on täystyöllistetty sitten ikäihmisten osalta ja
lapsiperheet ovat jääneet ihan lapsipuolen asemaan.
 
Viime vuoden budjetissahan lisättiin vakansseja, 34 vakanssia, juuri
lapsiperheille sosiaaliviraston toimikenttään ja nimenomaan sellaisille
perheille oli tarkoitus tarjota tätä palvelua, joilla ei ole
lastensuojeluasiakkuutta. Ikävä kyllä, kesällä näistä viroista ja
vakansseista oli 14 käyttämättä ja tietenkin tämä on tosi sääli, että näin
on käynyt ja se on tavallaan niin pieni määrä, että se näin suuressa
kaupungissa ei juurikaan tunnu sitten, koska lapsiperheitä meillä on
valtava määrä. Mutta se oli mielestänikin sellainen suunnanmuutos,
että kotiin tarjotaan, kotiin annetaan ja kannetaan sitä apua juuri sillä
hetkellä, kun se hätä on kaikista suurin. Sen takia tervehdinkin tätä
budjettia nyt ihan tyytyväisin mielin, että tätä linjausta jatketaan.
 
Toinen tärkeä asia, mikä tässä lasten ja nuorten syrjäytymisen
ennaltaehkäisyasiassa on, että siihen on nyt saatu lisävaroja ja ihan
puhutaan, että koulu on siinä keskeisessä asiassa. Ja täällä on
monissa puheenvuoroissa puhuttu terveydenhoitajista ja on puhuttu eri
ammatti-ihmisistä, sosionomeista, joita siellä tarvittaisiin näiden
kouluhäiriöiden osalta. Sekin on varmaan ihan paikallaan. Jos
ajatellaan, että myöskin ennen lamaa meillä oli jokaisella
perusopetuksen koululla, meillä oli oma terveydenhoitaja. Ja se on
mielestäni sellainen, mikä meidän pitäisi saada tänäkin päivänä
takaisin. Me täytämme tällä hetkellä kaikki nämä kriteerit, Stakesin
suositukset, että yksi terveydenhoitaja per 600 oppilasta, mutta kun
meidän koulumme ovat paljon pienempiä. Meillä on 300–400 oppilaan
kouluja valtaosalta, joka tarkoittaa sitä, että terveydenhoitaja on
koululla vain ehkä noin kolmena päivänä viikossa. Ja silloin, kun pienen
koululaisen hätä tulee, niin se ei ole välttämättä juuri se viikonpäivä,
mikä on. Toivoisin, että terveydenhoitaja voisi jatkossa olla joka päivä
jokaisella perusopetuksen koululla. Ja sitä kautta säilyisi tällaisen
matalan kynnyksen paikka ja sitä kautta tällainen luottamuksellinen
suhde oppilaiden ja terveydenhoitajan välillä pystysi rakentumaan.
Tämä on mielestäni sellainen yksinkertainen totuus ja sillä pystyttäisiin
paljon auttamaan tämän päivän lasten ja nuorten hätää. Siksi esitänkin
ponnen:
 
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että seuraavalla
taloussuunnittelukaudella pyritään saamaan jokaiselle
perusopetuksen koululle oma terveydenhoitaja jokaiselle
koulupäivälle.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Vehviläinen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Ensinnäkin lämmin kiitos valtuutettu Vapaavuorelle hänen
puheenvuoronsa johdosta. On ilahduttavaa nähdä, kuinka valtuutettu,
poliitikko voi muuttaa mielipidettään, kun näkee ajan realiteetit. Hän itse
oli aikanaan neuvottelemassa asunto-ohjelmaa, jossa nimenomaan
Kokoomuksenkin tahdosta haluttiin suuria asuntoja hyville
veronmaksajille. Mutta aika aikaa kutakin ja myös kauppakamarin
viestit kertovat siitä, että Helsingissä tarvitaan vuokra-asuntoja ja pieniä
asuntoja, niin että täällä pystyy omalla palkallaan myös asumisensa
kustannukset. Siinä on hyvin paljon vielä tekemistä, että kaikille se
realisoituu.
 
Valtuutettu Arhinmäki nosti esiin nuorten viestin alueellisten palvelujen
? tarpeesta. Tämä viesti kuultiin onneksi myöskin budjettineuvottelujen
yhteydessä ja siksi sinne saatiin 300 000 euroa nuorisotoiminnan
alueellisen palvelun yksikköön sijoitettavaksi, jotta emme joudu
luopumaan jostakin, vaan meillä on sekä että, meillä on sekä alueelliset
palvelut että myöskin näitä monipuolisia, erikoistuneita palveluita
tarjoavia suurempia yksiköitä mahdollisuus jatkossa toteuttaa.
 
Mutta miksi itse asiassa pyysin tämän puheenvuoron, niin johtuu
valtuutettu Ebelingin puheenvuorosta. Mitä useamman viestimen
kautta tieto tulee, sen helpommin se on ymmärrettävissä. Jos on
pelkästään kuulonsa varassa, niin viesti saattaa saada väärän sisällön.
Valtuutettu Kantola demareitten ryhmäpuheenvuorossa totesi lasten
päivähoidosta. Olemme sopineet ryhmien kesken, että lasten
kotihoidontuen Helsinki-lisää korotetaan ensi syksystä alkaen.
Perheillä tulee olla lastenhoidossa eri tilanteisiin vaihtoehtoja.
 
Sitten tuli se kohta, jonka valtuutettu Ebeling oli tulkinnut virheellisesti
kuulonsa perusteella. Emme kuitenkaan ymmärrä sitä
raamikeskustelussa esillä ollutta määrällistä tavoitetta, että tietty osa
lapsista pitäisi hoitaa yksityisen kotihoidontuen varassa. Elikä
asetamme prosentuaalisen tavoitteen. Ja tämä oli se
kysymysmerkillinen kohta. Ja siitä ärinkuullusta tai
väärinymmärretystä kohdasta Ebeling oli saanut aiheen kysyä, miksi
sosialidemokraatit eivät halua hoitaa lapsiaan, vaan työntävät lapsensa
vieraan hoidettavaksi. Tämä ei ole sosialidemokraattien oma tahto,
minkä takia me palveluja tarjoamme, vaan se on kuntalaisten toive
saada hyviä kunnallisia päiväkotipalveluja lapsillensa. Laki lähtee
lapsen oikeudesta päivähoitoon, ei siitä, että millä tavoin joku poliittinen
enemmistö tai vähemmistö haluaa lapsiaan hoidettavan. Silloin, kun
työllisyys pysyy hyvänä entistä suurempi osa vanhemmista ottaa sen
tarjotun työpaikan vastaan ja he joutuvat järjestämään lapsillensa
hoidon. Ja helsinkiläiset arvostavat kunnallista päivähoitoa erittäin
korkealle. Näin on, valtuutettu Ebeling.
                                          
Ilahduttavaa on ollut kuunnella sitä runsasta puheenvuorojen määrää,
joka on ottanut liikunnan tärkeyden keskiöönsä. Toivottavasti kaikki ne
hyvät ajatukset myöskin käytännössä toteutuvat ja entistä useampi
lapsi ja nuori pystyy liikkumaan niin koulupäivänsä kuin vapaa-
aikansakin aikana ohjatusti asianmukaisissa tiloissa. Se vaatii
henkilöstöä elikä euroja, se vaatii tiloja eli euroja ja se tietää jatkossa
myös taloussuunnitelmaan paisuttamista ? resursseissa.
 
Valtuutettu Asko Seljavaaran ajatukseen alueellistamisesta yhdyn
ysin. Ei ole mitään järkeä siirtää Helsingistä työpaikkoja muualle, kun
me itse tarvitsemme ne työpaikat täällä. Me voimme helsinkiläisinä
antaa lausuntoja valtiovallan edustajille, mutta myös täällä on poliittisia
ryhmiä, joilla on useampia ministereitä, niin ihan näin ”köökin” kautta
viesti menee myös eteenpäin, että älkää nyt ihmeessä viekö
helsinkiläisiltä työpaikkoja. Meidän ministereitämme kannattaa käyttää
myös tällaisiin tarkoituksiin.
 
 
Asumisen kustannukset täällä on myöskin puhuttu, muun muassa
Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa tehtiin ponsi eräästä osiosta,
asumisen kustannusten alentamisesta. Ja näiden
budjettineuvotteluiden yhteydessä oli useampia osatekijöitä, jotka
koottiin siihen samaan kokonaisuuteen ja keskustelun sisältö oli
sellainen, että tähän olisi aiheellista palata silloin, kun on valtuuston
strategiaseminaari. Ottaa se koko kirjo, mikä on tontin vuokrien
vaikutus asumisen hintaan, mikä on sen pääomamäärityksen taso, jolle
tuottotavoite asetetaan, ja niin edelleen. Ja vaikka nyt näiden
yksittäisten ponsien kautta voidaan totta kai edetä, niin varmasti olisi
tärkeätä koko valtuustoon käydä keskustelu, kuinka mahdottoman
kallista Helsingissä on nykyään asua.
 
Valtuutettu Urho muun muassa on kommentoinut luokkakokoa.
Sosialidemokraatit ovat omissa puheenvuoroissaan aiemmin ja nytkin
tätä budjettia valmistellessa puhuneet luokkakoon merkityksestä
oppimiselle. Luokkakoon pienentäminen voisi olla kannatettava tavoite.
Luokkakoko sinällään ei ratkaise mitään. Saattaa olla, että joissakin
tilanteissa 40 hyvinkäyttäytyvää oppilasta selviytyy päivän urakasta
vallan mainiosti, kun taas 20:n kanssa on helisemässä. Riippuu hyvin
paljon sen luokan sisäisestä työskentelytilanteesta. Mikäli siellä on
erittäin paljon integroituja oppilaita joukossa, niin silloin sinne ei
välttämättä resurssit riitä. Positiivisella diskriminaatiolla toki voidaan
jonkin verran tätä tilannetta paikata, mutta tulisi ottaa entistä tarkemmin
huomioon sen yksikön, opetusyksikön kulloinenkin tilanne ja katsoa
voitaisiinko siellä tuntiresursseja lisäämällä luoda aidot mahdollisuudet
pienentää luokkakokoja tarpeen mukaan, ei vain numeraalisesti jonkin
yleisen määritteen mukaisesti.
 
Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni niistä puheenvuoroista, jotka tänään
olen ehtinyt kuulemaan. Toivottavasti moni niistä ajatuksista, joita täällä
on esitetty, kantaa myös sitten evästyksenä taloussuunnitelmavuosille
budjetteja laadittaessa.


Valtuutettu Ebeling (vastauspuheenvuoro)

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Lasten subjektiivinen oikeus päivähoitoon on yksi sellainen asia, missä
helposti puhutaan hienolta kuulostavilta sanoilla, joilla kuitenkin sitten,
oikeasti siinä on vähän toinen asia kyseessä. Tässä on kysymys
osittain myös siitä, että lapsen subjektiivinen oikeus päivähoitoon on
kyllä enemmänkin vanhempien oikeus saada lapsensa päivähoitoon.
Jos sitä mietittäisiin lapsen kannalta, niin lapsi voisi ajatella sen
toisinkin, jos lapsi sai sen ihan itse päättää.
 
Ja jos valtuutettu Vehviläisen sanoma ikään kuin siitä, että
sosialidemokraateilla ei olisi mitään, vähintäänkin jonkinlaista asetusta
vastustusta kotihoidolle, niin tuntuisi vaikealta ajatella, että minkä takia
näitä kahta vaihtoehtoa ei voida saattaa tasavertaiseen asemaan, niin
että vanhemmat itse saavat tehdä sen valinnan. Eli tavallaan jotenkin
hyvin herkästi ajatellaan, että vanhemmille olisi vastenmielistä se
ajatus. Ainakin minulle on erittäin mukava, minä olen vähän niin kuin
odottanut sitä, että vihdoinkin tulisi minunkin vuoro ja nyt se on tullut,
että minä olen saanut tämän osittaisen hoitovapaan ja saan hoitaa
lapsia sitten enemmänkin. Minusta se on ainakin, ainakin
kristillisdemokraattisia lapsia on kiva hoitaa.
 
 

Valtuutettu Anttila

 
Pakko on todeta valtuutettu Ebelingille, että kyllä tämä lasten
päivähoitolaki lähtee nimenomaan näistä valinnanmahdollisuuksista.
Kotihoidontuki on yksi päivähoidon järjestämismahdollisuus, mutta jos
ajatellaan esimerkiksi Helsingin kaupunkia, jossa on paljon
palveluammatteja, jotka ovat pääsääntöisesti naisvaltaisia. Jos meillä
kaikki se työvoima, joka tällä hetkellä on sosiaali- ja
terveydenhuollossa, kaupan alalla, opetustoimessa ja niin edelleen, jos
ne naiset, jotka saavat lapsia, olisivat kotona, hoitamassa yhtä ainoata
lasta, niin todennäköisesti meillä ei olisi senkään vertaa työvoimaa kuin
meillä tällä hetkellä. Kyllä naisvaltaisten alojen kannalta kunnallinen,
turvallinen päivähoitopalvelua on todella naisen kannalta, niin tosi
tärkeä tapahtuma. Sen puolesta on tehty paljon työtä ja kotihoidontuki
on yksi mahdollisuus ja toivon, että tätä ei millään tavalla nyt aseteta
kyseenalaiseksi. Siinä on on ollut, tosin, sillon kun päivähoitolakia
luotiin, niin oli enemmän kyllä ne työtätekevät naiset, jotka todella
hakivat kaupan ilmoitustaululla itsellensä lastenhoitajaa, olivat
aktiivisempia ja monet heistä olivat todella vasemmistolaisissa
puolueissa, joko sosialidemokraateissa tai SKDL:ssa siihen aikaan tai
Vasemmistoliitosta. Mutta tällä hetkellä kyllä kunnallinen päivähoito on
tunnustettu kaikkien naisten keskuudessa. Toivon, että tätä asiaa ei
todella tulkita väärin.
 
(Puheenjohtajan välihuomautus.)
 

Valtuutettu Peltokorpi (vastauspuheenvuoro)

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Kuten Keskustan ryhmäpuheenvuorossa totesin, niin Keskustan ryhmä
on aina ollut tässä valtuustossa nyt sitä mieltä, että kaikki nämä kolme
vaihtoehtoa, puhutaan sitten yksityisestä, kotihoidosta tai kunnallisesta
päivähoidosta, niin pitää olla mahdollisia. Ja tämä ensi vuoden budjetti
mielestämme tukee tätä perheiden valinnan mahdollisuutta ja lisää sitä.
Mutta en voinut olla pyytämättä repliikkipuheenvuoroa nimenomaan
siksi, kun valtuutettu Anttila puhui naisista. Tätä päivää on kuitenkin se
tosiasia, että yhä useampi isä haluaa myös jäädä kotiin joksikin aikaa.
Ne voivat olla lyhyempiä aikoa, muutamia kuukausia tai pidempiä
aikoja, jopa vuodesta kahteen vuottakin, kun isäkin saattaa jäädä
kotiin. Tämä ei ole suinkaan tänä päivänä enää naisten kysymys, vaan
puhutaan molempien vanhempien tasa-arvoisista mahdollisuuksista
toisaalta valita se, että tehdään työtä ja viedään lapsi päivähoitoon tai
toisaalta valita se, että ollaan jonkun aikaa lapsen kanssa kotona. Ei
ole kysymys äidin oikeudesta, vaan äidin ja isän oikeudesta.
 
 

Valtuutettu Tenkula

 
Kiitos.
 
Itsekin puuttuisin juuri siihen, että ei nyt tehtäisi mitään stereotypioita
täällä, että mikä puolueleima on kenenkin otsassa, vaan keskustellaan
asiasta ja aivan kuten valtuutettu Terhi Peltokorpi tässä totesi, niin
tämä budjetti mahdollistaa ja suuntaa siihen suuntaan.
 
Ja täytyy myös muistaa, että meillä on tällä hetkellä päivähoitoon,
tähän kunnalliseen hyvään hoitoon jonoja. Eteläisellä alueella on jo
sata lasta päivähoitojonassa, koillisella alueella yksin Jakomäki-
Puistola on 60 lasta hoitojonossa. Joten kyllä tätäkin sektoria, siihen
tulee suunnata rahaa ja se, kaikilla ei ole taloudellisesti mahdollisuutta
ja se vanhempien vapaassa valinnassa täytyy olla ja kukin perhe
haluaa ja onneksi saa valita ja päättää omista asioistaan itse.
 
 

Valtuutettu Ebeling (vastauspuheenvuoro)

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja.
 
On aivan selvä, että kunnallista päivähoitoa tarvitaan ja se, että
puhutaan kotihoidon puolesta, niin kyse on siitä, että se on
taloudellisesti vaikea valinta usein, että moni ei sitä pysty tekemään,
vaikka haluaisi. Ja minun mielestäni sen mahdollistamisen ei pitäisi
millään tavalla uhata tätä asemaa.
 
Ja on todella sääli minusta, että niin paljon on yksilapsisia perheitä,
koska silloin tälle yhdelle lapselle pitää järjestää kovasti virikkeitä,
mutta sanotaan, että jos on useampi lapsi, niin lapset keksivät paljon
kivaa keskenään ja kasvattavat toinen toistaan ja opettavat sosiaalisia
taitoja. Että kyllä näitä molempia tarvitaan ja minä en tiedä, että kun
puhuu kotihoidon puolesta, niin silloin helposti jotenkin ajatellaan, että
se olisi päivähoitoa vastaan.
 
 

Valtuutettu Arhinmäki (vastauspuheenvuoro)

 
Arvoisa toveri puheenjohtaja.
 
Oleellista kai tässä on se, että ainakin vasemmisto on
valinnnanvapauden puolella, se että vanhemmilla on oikeus valita. Jos
prosentuaalisesti määritellään etukäteen se, että minkä osuuden pitäisi
olla esimerkiksi yksityisen hoidon piirissä ja kotihoidon piirissä, niin
silloinhan poliitikot tekevät vanhempien puolesta arvotuksia siitä, että
mikä hoito olisi vanhempien hoito näkökulmasta parasta meidän
mielestämme.
 
Monesti keskustelussa myös on sellainen pieni sävy siitä, että sellaisia
vanhempia jotenkin haluttaisiin syyllistää, jotka katsovat, että meidän
erittäin laadukas ja hyvä päivähoito, päiväkodit, haluavat laittavat
lapsiaan sinne, että he tekisivät jotenkin huonon tai väärän ratkaisun.
Päinvastoin, se antaa monia mahdollisuuksia. Pitää nähdä myös, että
kysymys ei ole vain päivähoidosta, vaan 3–6-vuotiaalle myös
varhaiskasvatuksesta. Ja tällä en tarkoita sitä, että päiväkotien pitäisi
olla pikkukouluja, vaan siellä yhdessä leikin, ryhmässä toimimisen
kautta opitaan sellaisia asioita, sellaisia toimintamalleja, joista on
hyötyä tulevaisuudessa. Ja sen vuoksi pitäisi tarjota tähän
varhaiskasvatukseen mahdollisuutta ja itse olen esimerkiksi esittänyt
sitä, että 3–6-vuotiaalle varhaiskasvatuksen pitäisi olla maksutonta,
jolloin vanhemmilla olisi, sinne ei olisi pakko mennä, mutta
vanhemmilla olisi tuloista riippumatta olla mahdollisuus laittaa
maksuttomaan varhaiskasvatukseen, päivähoitoon siihen päälle vielä.
 
Ja jotta vielä kävisi ilmi, että kysymys ei ole vasemmisto-oikeisto-
asiasta, niin tässä asiassa nimenomaan Ruotsissa, jossa nyt ei ihan
kommunistinen hallitus tällä hetkellä kuitenkaan ole, niin on
laajentamassa ensi vuoden alusta maksuttoman varhaiskasvatuksen
koskemaan 3–6-vuotiaita, tällä hetkellä se koskee 4–6-vuotiaita.
 
 

Valtuutettu Hakanen

 
Kiitoksia, puheenjohtaja.
 
 
Tässä äskeisessä keskustelussa muun muassa valtuutettu Tenkula
viittasi siihen, että meillä on päivähoitopaikkojen, päiväkotipaikkojen
jonoja useissa osissa kaupunkia ja tämä on valitettavasti yksi esimerkki
siitä, minkä takia tämä talousarvioesitys on huono. Että siinä jatketaan,
etenkin sosiaali-, terveydenhuollossa monien palveluiden
alibudjetoimista.
 
Valtuutettu Lehtipuu täällä viittasi siihen ongelmaan, joka
joukkoliikenteessä on kärjistymässä, kun seutulippujen hinnat nousevat
yhä enemmän ja tämä ero Helsingin sisäisen ja seutulipun tason välillä
kasvaa. Kysyisin vaan, että mitkähän puolueet ne siellä seutulippujen
hintaa korottivatkaan ja mikähän mahtoi olla valtuutettu Lehtipuun
puolueen kanta sitä päätöstä tehtäessä.
 
Valtuutettu Ebeling pyrki korjaamaan puheenvuoroaan ja saattoipa
käydä niin, että kun yritin puhua lyhyesti, niin perusteluja en tarpeeksi
kertonut eli joukkoliikennelautakunta esitti kertalipun hinnan
korottamista siinä tapauksessa, että se ostetaan kuljettajalta. Ja tämä
oli se asia, johon viittasin. Kaupunginjohtaja esitti sitten laajempaa
joukkoliikenteen lippujen hintojen korotusta, joka nyt onneksi ei mennyt
sekään läpi.
 
Valtuutettu Vapaavuori täällä puhui siitä, että toisenlaisissa oloissa on
tehtävä toisenlaista politiikkaa ja tämähän on tietysti yksi se politiikan
perustaitoja. Toivoisi, että valtuutettu Vapaavuori olisi tässä
pohdinnassaan mennyt näitä hallintamuotoja ja eräitä muita
kysymyksiä pidemmälle johtopäätöksissään. Eli nyt, kun nähdään, että
markkinat eivät turvaa meille rakentamista ylipäänsä
asuntotuotannossa siinä määrin, kun pitäisi eivätkä varsinkaan
kohtuuhintaista rakentamista. Niin pitäisi minusta voida tästäkin tehdä
se johtopäätös, että tarvitaan siis jotain muuta kuin markkinaehtoista
rakentamista. Eli tarvitaan paluuta siihen, että kunnalla on oma
rakentamisosasto tai rakentamisen yksikkö.
 
Toisaalta ihmettelen vähän sitä, että samaan aikaan, kun ollaan
tietyissä asioissa valmiita tunnustamaan, että markkinoiden vapaus ei
olekaan tie onneen ja autuuteen, niin tätä samaa markkinoiden
vapautta ollaan nyt laajentamassa esimerkiksi perusterveydenhuollon
ydintoimintoihin tällä budjettiesityksellä. Siinä kannattaisi kyllä
pysähtyä, mitä ollaan tekemässä, mistä ollaan tekemässä
riippuvaiseksi perusterveydenhuollon ydintoimintoja. Medvanin
omistajista, kansainvälisistä sijoitusyhtiöistä, niiden kulloisistakin
intresseistä. Käykö tässä samalla tavalla kuin Järvenpään kaupungille,
joka viisaudessaan alkuvuodesta, tai oliko viime vuoden puolella,
ulkoisti vajaa kymmenkunta päiväkotia. Eikä mennyt vuottakaan, kun
tämä päiväkotiyritys haki itsensä konkurssiin. Ja kunta oli ongelmissa
tietysti, mistä yhtäkkiä hoitaa lakisääteisten velvollisuuksien mukaiset
päiväkotipaikat ja työntekijät.
 
Kokoomus täällä esitti, että Helsingin pitäisi vedota, jotta valtiovalta
helpottaisi kiinteistöverotusta. Jäin miettimään, mitä tässä itse asiassa
esitettiin, niin jos nyt olen oikein kuullut ja ymmärtänyt näitä lukuja, niin
tässä esitettiin, että hankittaisiin omalla tontilla asuville suurempi
helpotus asumiskustannuksiin kuin se, mitä tonttivuokraajat ja
kaupungin vuokralaiset ovat valtuustolta toivoneet ja vaatineet. Ja aika
erikoista, että se sama ryhmä, joka on tähän asti sinnikkäästi torjunut
tonttivuokrien alentamisen ja puolustanut sitä, että kaupungin vuokra-
asunnoissa vuokrat nousevat jopa nopeammin kuin vapaiden, tai
yksityisten omistamisessa aravavuokrataloissa, niin nyt sitten on
esittämässä tietylle asukkaiden ryhmälle kohdennettua helpotusta ja
vähävaraisemmille ei.
 
Lopuksi, mitä tulee tähän markkinaideologiaan, vararikkoon, jota me
olemme maailmantaloudessa nyt todistaneet, niin minusta siitä kyllä
pitäisi tehdä johtopäätöksiä myös työmarkkinoiden suhteen. Jos
työmarkkinoilla on tilanne, että kaupunki ei saa työntekijöitä matalalla
palkalla, niin kyllä silloin pitää maksaa parempaa palkkaa.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Karhuvaara

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Kuten Ulla-Maija Anttilakin puheessaan toivoi tulee sosiaali- ja
terveystoimen ottaa tosissaan toimintakäytäntöjen johtamisen ja
henkilöstön osaamisen järkevä käyttö. Toiminnan järkeistäminen
koskee varsinkin neuvola- ja kouluikäisten sekä nuorten terveyteen ja
ehjään elämään satsaamista. Kouluterveydenhuoltoa on kehitettävä
edelleen moniosaajien yhteistyönä. Ainoa työpari ensikontaktina ei saa
olla vain lääkäri, terveydenhoitaja, varsinkaan kun heidän
saatavuutensa on ollut viime vuosiin asti enemmän ja vähemmän
harvinaista. Tarvitaan enemmän toimintafysio-, ja puheterapian
osaamista, kuraattoripäivystys tuki- ja liikuntaelinongelmiin ja
liikuntareseptien ohjaukseen perehtyneen fysioterapeutin vastaanotto
sekä ylivilkkaiden lasten vaistotoimintojen rauhoittamiseen osallistuva
toimintaterapeutti tai neuropsykologi tulee kuulua nykyistä enemmän
kouluterveydenhuollon ammattiryhmiin.
 
Yli 60 valtuutetun allekirjoittama aloite saada kaupungin
vuosikertomuksesta tietää, mihin lääkinnällisen kuntoutuksen osalle
annettuja rahoja käytetään ei ole toistaiseksi johtanut ainakaan
kirjeeseen, jonka olisin itse nähnyt vastaukseksi eikä myöskään
minkäänlaisiin tilastotietoihin. Miten paljon eri ammattilaisia on palkattu
ja mihin laitoksiin ja paljonko heillä on ollut asiakkaita, paljonko
neuvolapotilaita, vanhempien nosto- ja kantotekniikan opetusta,
kouluterveydenhuollon hoitokäyntejä, vanhusten kotikäyntejä, kodin
muutoksia ja ennaltaehkäiseviä kotikäyntejä, puheterapiakäyntejä,
neuropsykologista kuntoutusta ynnä muuta, ynnä muuta. Ne ovat
itsestään selvyyksiä tietoina, kun toimnintakäytäntöjä suunnitellaan ja
muun muassa henkilöresursseja kohdennetaan sinne, missä
esimerkiksi sairaalavuorokausia halutaan lyhentää. Puhumattakaan
muista mittareista, jotka kertoisivat myös budjettipäättäjille, mitä
annetulla rahalla, tiloilla ja työntekijöillä on saatu aikaan.
 
Toimintatilastointi on olennainen osa hyvää johtamista ja budjetoinnin
perusta. Lisäksi tiedän jokaisen toimintayksikön keräävän ainakin
potilas- ja asiakaslukumääränsä, käyntikerrat ja tekevän budjetin sekä
toimintakertomuksen. On itse asiassa edelleen täysin käsittämätöntä,
että puhutaan toimintakyvystä tässäkin budjettikirjassa. Inhimillisestä
itsenäisestä elämästä esimerkiksi aikuisten kehitysvammaisten
kohdalla, kotona hoidettavan intervallihoidosta, yli 65-vuotiaiden
kuntoutuksen järjestämisestä. Mutta edes kaupunginvaltuustolle ei ole
mahdollista toimittaa tietoja tästä toiminnasta, ei kuluista, ei tuotoista.
Ei riitä, että terveystoimi vastaa, että näitä tietoja ei, ei nyt vaan ruveta
laskemaan eikä näitä ole tilastoitu eikä näitä ketään yksittäistä toimijaa
varten tilastoida myöskään. Tai että kuntoutus on hyvin hoidettu, siis
millä mittareilla ja verrattuna mihin. Niin miksi toiminnan lukuja ei ole
saatavissa?
 
Jos edes yli 60 allekirjoittaneen valtuutetun allekirjoittama aloite
lääkinnällisen kuntoutuksen tilastoinnin ja toiminnan läpinäkyvyyydestä
ei riitä, niin toivoisin, että joku täällä kertoisi sen, miten valtuusto voi
myöntää rahaa lääkinnälliseen kuntoutukseen ja sen kehittämiseen.
Vai onko jälleen suunnittelijoiden työpöydällä ajateltu toteuttaa
kuntoutus moniammatillisena yhteistyönä, kuntouttavan hoitotyön
keinoin, kuten neljä vuotta sitten saamassani vastauksessani minulle
vastattiin. Aitoa moniammatillisuutta on eri osaajien yhteistyö ja
osaamisen tarkoituksenmukainen käyttö, ei se että yksi ammattiryhmä
uskoo olevansa jokaisen ammattialan asiantuntija.
 
En tule jättämään tästä asiasta pontta, mutta olen jo aloittanut itse
asiassa neuvottelut yhdessä Kuntaliiton ja STM:n kanssa siitä, että me
saamme tänne Suomeen aikaan valtakunnallisen, myös
pohjoismaittain vertailukelpoisen lääkinnällisen kuntoutuksen
tilastokäytännöt. Ehkä seuraava valtuusto saa jo tietää, mihin
veronmaksajien rahat lääkinnällisen kuntoutuksen kohdalla menevät ja
missä työpisteissä tarvitaan resurssimuutoksia.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Abdulla

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja kollegat, täällä ei
paljonkaan.
 
Niin, ilta ei ole nuori enää, mutta halusin puhua vielä
ennaltaehkäisevästä työstä ja varhaisesta puuttumisesta, joka varmaan
nousee ykköshaasteeksi tulevina aikoina tässä kaupungissa.
Otetaanpas yhdeksi esimerkiksi päivähoito. Täällä ollaan todettu ja
puhuttu paljon, että kun ? enempää, niin jonot ovat kasvaneet, jonoja
on paljon, että ? satoja lapsia jonossa on, niin sitten ryhmäkootkin
ovat kasvaneet sitä mukaa. Ja minusta se on erittäin huolestuttava
trendi, että lapsia otetaan vaan niin suurissa määrin, kun vaan saadaan
paikka täytettyä. Minusta on huolestuttavaa myös, että syrjäytyminen
voi alkaa hyvin varhaisessa vaiheessa, jopa varhaisessa
kasvatuksessa. Monet lapset jäävät ulkopuolelle suurissa
päiväryhmissä tai ala-asteen luokalla. Pienet lapset eivät pysty
luomaan vuorovaikutusta yhtä helposti, kun ryhmä on suuri. Siksi tulee
panostaa pienempiin ryhmäkokoihin päivähoidossa ja peruskoulussa.
Kokeilkaapas tässä, tuleeko tulosta. Minusta se on hyvin tärkeää
varhaista puuttumista, siinä on paikka. Totta kai, sitten kun on asiat
menneet pieleen ja kaikki mennyt pieleen, niin sen jälkeen halutaan
korjaavat työt. Eli lastensuojelu, hyvä lastensuojelu ja jälkihoito, niin
erityisesti maahanmuuttajataustaiselle lapselle on erittäin tärkeä.
Lasten ja nuorten syrjäytyminen kannattaa estää ja se on minusta
mielekästä puuhaa. Koska yksi syrjäytynyt lapsikin maksaa
yhteiskunnalle paljon, paljon, kun panostetaan ajoissa. Se on minun
viestini.
 
Haluan tässä vaiheessa vielä tukea Yrjö Hakasen kahta pontta, joita
tässä toivottavasti ei aseteta vastaehdokkaana, vaan toivomusponsina
hän on esittänyt. Eli tämä toivomusponsi, joka koskee
maahanmuuttajien suomen kielen opetusta, haluan tukea lämpimästi ja
minä toivon nytkin tukea ja tälle Terveelle ja turvalliselle kaupungille
lisää rahaa. Se on pieni rahasatsaus, mutta se tuottaa paljon.
 
Kiitos.
 
 

Valtuutettu Urho

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Opetusta, koulutusta ja kouluruokailua käsittelevä puheenvuoroni meni
pitkäksi, joten päätin eriyttää tämän arkikäytännön toisen asian, josta
haluan kertoa. Me lähdemme täältä tänään ja kello ei ole yli 11, jolloin
taksikyyti veisi meidät ovelle. Kaikki toteamme, että kaupunki on pimeä.
Meillä on pimeät puistot, aika pimeät metroasemat ja katuvalaistuskin
on heikentynyt.
 
Minun on pakko kertoa tämä asia, metalliteosten tehdas A. Urho teki
kaupungin valaistukseen sellaisia roikkuvia kartiolamppuja 20- ja 30-
luvulla ja Lauttasaaren tieltä nämä vanhat lamput vaihdettiin tässä
tämän valtuustokauden alussa. Jo tuli pimeys. Ne tosin kestävät, uudet
kuupat ja niissä olevat säästölamput kestävät pidempään, mutta kyllä
ovat pimeitä. Kotipoluillani ja puistoissa lähes joka toinen lamppu on
toistamiseen pimeänä. Ja tietysti siitä selviää, kun soittaa vaan
virastoon, että täällä on taas pimeänä. Mutta että jollain lailla tähän
katujen turvallisuuteen ja viihtyisyyteen pitää panostaa valaistusta
parantamalla. Näin sillankaaret, näin muistomerkit ja näin myös
katuvalot. Niinpä teen ponnen:
 
                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupungin katujen ja        
puistojen turvallisuuteen panostetaan muun muassa                
valaistusta ja valvontaa parantamalla.
 
Se on meidän kaikkien parhaaksi.
 
No sitten Laura Kolbe puuttui tärkeään asiaan. Minun ikäluokkani, ei
ihan vielä, mutta aika pian väistyy kaupungin viroista. Ja on tosi tärkeä,
että työharjoittelupaikkoja löytyy kaupungin hallinnosta. Niitä
markkinoidaan ahkerasti ja opiskelijoita pyydetään kaupunkiin
tutustumaan ja tilaisuuksiin. Niinpä haluan kannattaa Laura Kolben
kahta pontta.
 

Valtuutettu Kaunola

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
 
Ensiksi haluan kannattaa valtuutettu Arhinmäen tekemiä
ponsiesityksiä, niitä mielestäni oli kolme, mutta kannatan niitä kaikkia,
oli niitä nyt sitten kolme tai neljä, niin joka tapauksessa.
 
Mutta puheenjohtaja, tein tämän talousarvioaloitteen ja siitä
ponsiesityksen. Ja kun puheenjohtajan tulkinta oli se, että se on
vastaesitys, niin minulla ei ole tarkoituksena keikuttaa tätä venettä. Sillä
se voi rpätä vettä ja jotta ei näin kävisi, niin vedän tämän esitykseni
pois elikä en ole tehnyt minkäänlaista ponsiesitystä, jonka tulkinta oli
vastaesitykseksi tulkittu. Elikä tällä toimenpiteellä toivon, että tämä
sopu tässäkin asiassa löytyy.
 
 

Valtuutettu Miettinen

 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Ensiksi haluan kannattaa Ulla-Maija Urhon pontta ja Mika Ebelingin
molempia ponsia. Täällä on paljon puhuttu lasten ja nuorten
pahoinvoinnista ja siihen puuttumisesta. Ja hyvä onkin, että on puhuttu.
Haluan tuoda ihan tällaista käytännön näkökulmaa koulumaailmasta.
Minä olen luokanopettaja ja me opettajat paljon puhumme siitä, että
tämä oppilashuolto tarvii todella ylimääräistä tukea. Jokaisessa
koululuokassa on useita lapsia, joista meillä opettajilla on tosi suuri
huoli ja hätä. Me voimme varata aikaa oppilashuoltotyöryhmään, jossa
lapsen asioista keskustellaan ja tällaisessa työryhmässä sitten
todetaankin yleensä niin, että lapsen olisi hyvä jutella kuraattorin
kanssa tai saada aika koulupsykologille. Sitten voikin käydä niin, että
lapsi tapaa kuraattorin kerran tai kaksi. Ja joskus tuntuu siltä, että ikään
kuin näin lain kirjain ytetään ja saadaan tällainen pieni hätäapu
tilanteeseen, mutta mitään todellista apua tällaisesta yhden tai kahden
kerran tapaamisesta ei ole. Ja se lapsen huoli ikään kuin sinne sitten
häviää ja turhautuu sinne koulumaailman kiireeseen ja melskeeseen ja
siinä sitten sitä yritetään selviytyä päivästä toiseen. Ja se kuraattorin
keskustelu jää hyvin irralliseksi siinä lapsen elämässä, ehkä vähän
hämmentäväksikin jopa.
 
Valtuutettu Tarja Tenkula on tehnyt erittäin hyvän ja kannatettavan
ehdotuksen, että kouluissa olisi joka päivä kouluterveydenhoitaja
jokaisessa koulussa. Itse ajattelen niin, että se voisi olla todella hyvä
ratkaisu siihen, että lapsi voisi muodostaa pitkän ja sellaisen
tuttavallisen, turvallisen suhteen johonkin ulkopuoliseen aikuisuuteen,
johonkin muuhun kuin siihen opettajaan, jolla on kädet täynnä työtä
eikä ole paljon aikaa sellaiseen ihan kahdenkeskiseen rauhalliseen
jutusteluhetkeen. Terveydenhoitaja voisi olla sellainen henkilö, mikä
olisi tuttu ja turvallinen aikuinen tavattavissa joka päivä. Sen vuoksi
erittäin lämpimästi kannatan Tarja Tenkulan pontta.
 
 

Valtuutettu Helistö

 
Kiitos, puheenjohtaja.
 
Kannatan Yrjö Hakasen ponsia hänen ponsilistassaan numerolla 2 ja 4,
mutta luen ne varmuuden vuoksi. Valtuusto edellyttää, että
kaupunginhallitus tuo valtuustolle selvityksen toimista
asunnottomuusohjelman ja asunto-ohjelman asuntotuotantoa
koskevien tavoitteiden toteuttamiseksi. Sekä valtuusto edellyttää, että
kaupunginhallitus kiirehtii Maunulan keskustan suunnittelua ja
toteuttamista niin, että kirjaston, työväenopiston ja mahdolliset muut
julkiset tilat toteutetaan samanaikaisesti alueiden muun rakentamisen
kanssa.
 
 

Valtuutettu Tuomisto

 
Arvoisa puheenjohtaja.
 
Tässä vaiheessa iltaa kannattaa olla jo lyhytsanainen, ja ehkä joskus
muulloinkin. Paljon hyviä puheenvuoroja, paljon hyviä ponsiehdotuksia.
Halusin kannattaa valtuutettu Tenkulan pontta, mutta se sai nyt jo
hyvää kannatusta, hyvä niin.
 
Lisäksi Yrjö Hakanen on ehdottanut mielenkiintoisen kokoelman
erilaisia ponsia, kun itseäni kiinnostaa suuresti Helsinkiä koskeva
tutkimus ja sen edistäminen. Kannatan mielelläni hänen esittämäänsä
pontta 3, jossa kiinnitetään huomiota Santahaminan ja Suomenlinnan
vankileirien historian tutkimisen tukemiseen ja sen tarpeellisuuteen.
 
 

Valtuutettu Osman-Sovala

 
                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 
Peruutan tämän repliikkini.
 
 
 
 
 
 
 
 
                                          HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
HELSINGFORS STADSFULLMÄKTIGE
 
 
 
 
 
 
                                          Rakel Hiltunen                                      Pertti Vanne
                                          puheenjohtaja                                       neuvotteleva viranhaltija
ordförande  konsultativ tjänsteinnehavare
 
                                          Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:
Protokollet justerat och godkänt:
 
 
 
 
                                          Hannele Luukkainen                            Reijo Kaunola
                                          kaupunginvaltuutettu                           kaupunginvaltuutettu
stadsfullmäktigeledamot                      stadsfullmäktigeledamot