Arvoisa toveri puheenjohtaja.

 

Helsingissä on tuhansia huumeriippuvaisia. Tämän ongelman kohtaa
konkreettisesti moni valtuutettu. Sekä huumeriippuvaiset itse että
heidän lähiomaisensa tulevat usein kertomaan siitä, kuinka vaikeaa on
saada hoitoa. Haluja päästä irti huumeriippuvuudesta ja aloittaa hoito
on huomattavasti enemmän kuin hoitopaikkoja.

 

Tiedetään, että huumeidenkäyttäjän hoitaminen tulee yhteiskunnalle
halvemmaksi kuin hoitamatta jättäminen. Stakesin mukaan
katkaisuhoitoon jonottavien suomalaisten huumeidenkäyttäjien kunto
on heikentynyt samaan aikaan kun hoitojonot ovat pidentyneet
(Huumetilanne Suomessa 2008 -selvitys).

 

Huumeriippuvuus on vakava sairaus, joka vaatii pitkäkestoista ja
kokonaisvaltaista hoitoa. Varsin harvat pystyvät vieroittautumaan
huumeriippuvuudesta ilman lääkkeitä. Pääosin huumeidenkäyttäjät
ovat riippuvaisia useammasta kuin yhdestä päihteestä, jolloin
lääketieteellinen hoito on erittäin perusteltua.

 

Munkkisaaren huumekatkaisuyksikkö ollaan sulkemassa 31.12.2008.
Se on Helsingin kaupungin ainoa oma huumekatkaisuyksikkö. Sen
tilalle perustetaan huumepäivystyspoliklinikka – uusi päivystyspalveluja
tarjoava huumehoidon yksikkö, josta saa neuvoja, palveluohjaus-,
hoidontarpeen arviointi- ja kriisipalveluja mutta ei varsinaista
katkaisuhoitoa.

 

Uudistus voi hyvinkin olla perusteltu, mutta se on myös herättänyt
huolta huumeriippuvaisten kanssa työskentelevien keskuudessa. Siksi
kysynkin asianomaiselta apulaiskaupunginjohtajalta:

 

Kun Helsingin oma katkaisuhoito lopetetaan ja palveluja hankitaan
ostopalveluina yksityiseltä sektorilta, lisätäänkö määrärajoja ja
maksusitoumuksia riittävästi hoitopaikkoihin pääsemiseksi?

 

 

Miten Helsingin kaupunki aikoo jatkossa taata narkomaaneille nopean
katkaisuhoitoon pääsyn ja riittävän määrän laitoshoitopaikkoja?

 

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Sosiaalivirasto ja terveyskeskus uudistavat ja vahvistavat
huumeidenkäyttäjien hoitopalveluja asiakkaiden tarpeiden mukaisesti.
Merkittävimmät muutokset ovat korvaushoidon kokonaiskapasiteetin
lisääminen yli 60 paikalla, korvaushoidon aloittaminen terveysasemilla
ja Munkkisaaressa sijaitsevan päivystyspoliklinikan toiminnan
siirtäminen Helsingin Diakonissalaitokselta kaupungin omaksi
toiminnaksi. Päivystyspoliklinikan siirtäminen kaupungin ylläpitämäksi
mahdollistaa Munkkisaaressa olevan monipuolisen
palvelukokonaisuuden kehittämisen. Uudessa tilanteessa
sosiaalivirasto sulattaa yhteen oman katkaisuyksikkönsä ja
Diakonissalaitoksen päivystyspoliklinikan toiminnat.

 

Sosiaaliviraston hallinnon näkökulmasta järjestely merkitsee
Munkkisaaren huumekatkaisuyksikön lopettamista ja valtakunnallisesti
ainutlaatuisen huumeklinikan perustamista. Uudistettu ja jatkuvasti
päivystävä huumeklinikka parantaa asiakkaan mahdollisuuksia päästä
nopeasti hoitoon, tehostaa asiakasarviointia ja asiakkaan ohjausta
jatkohoitoon sekä parantaa kaupungin mahdollisuuksia arvioida
hoitokapasiteetin riittävyyttä.

 

Munkkisaaressa tehtävän järjestelyn ja huumehoidon yleisen
kehittymisen seurauksena perinteinen huumehoitokapasiteetti vähenee
9:llä asiakaspaikalla. Vähennyt ei vaikeuta hoitoon pääsyä, koska
samaan aikaan korvaushoitoa lisätään voimakkaasti, avohoitoa
kehitetään paremmin huumeidenkäyttäjille sopivaksi ja perinteisen
huumehoidon hoitopaikat ovat olleet vajaakäytössä. Sosiaalivirasto ja
terveyskeskus seuraavat vaihtelevaa huumausainetilannetta ja ovat
budjetin puitteissa valmiita nopeasti kehittämään hoitojärjestelmää
asiakkaiden tarpeita vastaavaksi sekä omana toimintana että
yhteistyössä palveluntuottajien kanssa.

 

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Huumeriippuvuutta on tietysti monenlaista ja on myös muista päihteistä
riippuvuutta. Helsingissä on paljon rauhoittavien, niin sanottujen
bentsojen käyttäjiä, ja en ole lääkäri, täällä on paljon lääkäreitäkin
valtuustossa, puhujalistallakin, mutta olen ymmärtänyt, että jos
bentsoista joutuu pikaisesti kuin seinään katkaisemaan niiden käytön,
niin se voi olla jopa hengenvaarallista. Olen ymmärtänyt, että on erittäin
suuria vaikeuksia kuitenkin saada reseptejä, koska monet päihteiden
väärinkäyttäjät, päihdeongelmaiset ovat myös asunnottomia ja heidän
on vaikea saada terveyskeskuksista aikoja, ohjata oikeaan
terveyskeskukseen. A-klinikalla ei ole lääkäreitä, jotka voisivat
reseptejä kirjoittaa, ja toisaalta päivystyksestä ei saa bentsoreseptejä.

 

Onko tätä ongelmaa pohdittu sosiaalitoimessa, että miten tällaiset
asunnottomat päihdeongelmaiset saisivat näitä kipeästi tarvitsemiaan
reseptilääkkeitä? Miten osataan ohjata lääkärin pakeille niin, ettei
tarvitse esimerkiksi turvautua katukauppaan vaan voi ihan laillisia
lääkkeitä käyttää?

 

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Arhinmäki otti esille varsin tärkeän asian. Itsekin olen
saanut paljon palautetta tähän asiaan liittyen. Ymmärrettävästi
palautetta ei ole niinkään paljon tullut narkomaaneilta itseltään kuin
sitten taas heidän parissaan työskenteleviltä kylläkin. Olen itse
selvitellyt tätä asiaa sosiaalitoimessa, ja tässä varmasti nyt suurta
huolta ja murhetta on aiheutunut ehkä katkonaisesta tiedonkulusta ja
siitä, että tässä nyt kaksi organisaatiota kohtaa, niin kuin Arhinmäki
aivan oikein tässä totesi niin tässä palveluja siirtyy Diakonissalaitoksen
järjestämisvastuulta kaupungille. Ja siinä tietenkin tulee kahden eri
toimijan rajapinta, ja ehkä siinä se kommunikaatio on ollut vähän
huonoa.

 

Itse myöskin kannan huolta siitä, että millä tavalla huumeidenkäyttäjiä
Helsingissä hoidetaan ja minkälaisia palveluita heille on tarjolla. Sikäli

kun olen käsittänyt oikein, niin tämä päivystys säilyy suurin piirtein sen
laajuisena kuin aikaisemminkin tai palvelut jopa paranevat. Huhut siitä,
että tulisi jollakin tavalla lyhennetty päivystysaika, eivät käsittääkseni
pidä paikkaansa.

 

Niin kuin apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen tässä totesi,
korvaushoitoja tullaan lisäämään, ja se on tietenkin hyvä asia. Näillä
perinteisillä katkoilla, missä hoidetaan sekä Arhinmäen mainitsemia
bentsoriippuvaisia että sitten myös alkoholiriippuvaisia, meillä on ollut
ylikapasiteettia, ja sen takia on ihan kaupungin rahojenkin kannalta
järkevää nyt, että saadaan sitä kapasiteettia käyttöön ja toisaalta sitten,
kun korvaushoitoon on ollut suurta jonoa, saadaan sinne myös vähän
lisärahaa. Minun mielestäni tämä on ihan fiksu uudistus.

 

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tässä apulaiskaupunginjohtajan vastauksessa oli monia hyviä osia, ja
tietysti se on hyvä, että esimerkiksi hoitojärjestelmän nopeaan
kehittämiseen on varauduttu. Se, että ensi vuonna tulee 60 uutta
korvaushoidonpaikkaa opiaattiriippuvaisille, on myös erittäin hyvä asia.
Se voi myös tuoda esille sen piilevän tarpeen, joka näissä on, koska
tällä hetkellä jonot ovat olleet niin pitkät, että monet opiaattiriippuvaiset,
jotka tätä korvaushoitoa tarvitsisivat, eivät ole viitsineet hakeutua
jonoon, joka käytännössä on ollut yli puoli vuotta eikä ole ihan hirveästi
edennyt.

 

Meillä huumehoidossa on oikeastaan sellainen hieman omituinen
tilanne, että koska huumeidenkäyttö on alun perin nähty erityisesti
sosiaalisena ongelmana, niin nämä hoidot ovat sosiaaliviraston alla,
vaikka nykyisin, kun lääketieteellinen tietämys näistä
riippuvuussairauksista lisääntyy, nähdään, että ne ovat yhä enemmän
erityisen lääketieteellisen hoidon tarpeessa. Tietysti sosiaali- ja
terveystoimen hyvä yhteistyö on tärkeää, ja tietenkin tällaisesta
riippuvuussairaudesta usein kehkeytyy myös sosiaalinen ongelma,
mutta aika monet hoitopaikat ovat jääneet ehkä sen sosiaalisen
ongelman ympärille pyörimään ja lääketieteellinen tietämys, sitä ei
uskalleta ottaa vastaan.

 

 

Erityinen ongelmaryhmä minun mielestäni on nämä
kaksoisdiagnoosipotilaat, joilla siis on myös vakava mielenterveyshäiriö
huumeriippuvuuden ohella, ja heidän hoitonsa pitäisi järjestää. Ja sitten
taas, mitä tulee näihin bentsoreseptien tarvitsijoihin, niin useimmat
heistä eivät tarvitsisi sitä reseptiä mutta tarvitsisivat kyllä vieroitushoitoa
siihen. Tämä bentsoriippuvaisuusongelma on ihan oma
ongelmavyyhtensä kyllä.

 

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Olisin tarkentanut vielä tai kysynyt apulaiskaupunginjohtajan
vastauksessa esiin tullutta korvaushoitopaikkojen lisäämistä noin 60:llä,
niin olisin kysynyt, että kuinka se vastaa siihen tarpeeseen, mikä on
olemassa. Eli valtuutettu Krohn viittasi jo täällä tällaiseen piilevään
tarpeeseen, ja minun käsitykseni mukaan tämä korvaushoito on ollut
erittäin alimitoitettu, että miten pitkälle tällä lisäyksellä päästään?

 

Sitten tässä tuli esille, että täällä on tavallaan perinteiseen hoitoon
liittyviä paikkoja tyhjäkäynnillä. Olen itse saanut yhteydenottoja siitä,
että kaupungin päihderiippuvuuteen suunnattu hoito ei vastaa sitä
tarvetta. Eli se on ihan hyvä, että siirrytään siihen suuntaan, mikä
vastaa tarvetta, mutta toisaalta ihmetyttää tietysti se, että koska nämä
luvut tutkimusten mukaan käyttäjistä ovat erittäin korkeita – puhuttiinpa
huume- tai alkoholiriippuvuudesta – ja suhteessa siihen tämä hoidon
tarjonta on vähäistä, niin tässä tuntuu olevan sellainen merkillinen
ristiriita. Onko niin, että todellakin tämä hoito ei kohtaa sitä tarvetta?
Tässä olisi varmasti paikkaa vähän syvällisemmällekin pohdinnalle,
että mitä hoitomuotoja itse asiassa kaiken kaikkiaan tarvittaisiin.

 

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kiitoksia apulaiskaupunginjohtajalle hyvästä vastauksesta. Ja nythän
on minusta erinomaisen hyvä, että aikaisemmin yksityiseltä puolelta
säätiöltä ostettu palvelu siirtyy kaupungin omaksi toiminnaksi ja tämä

Munkkisaaressa sijaitseva kaupungin uusi avoyksikkö tulee siis
tarjoamaan kaiken ikäisille – myös nuorille – huumeenkäyttäjille ja
ilman ajanvarausta hoidon tarpeen arviointia ja palveluohjausta. Mutta
varsinaista hoitoahan se ei, niin kuin tiedämme, tarjoa. Tänne
huumekatkaisuhoitoon hakeudutaan jatkossa juuri tämän uuden
avoyksikön, joka toimii maanantaista perjantaihin klo 8–18, ja myös
kaupungin omien A-klinikoiden ja nuorisoasemien kautta.

 

Mutta sitten iso ongelma on tämä alle 18-vuotiaiden
huumeidenkäyttäjien, huumeongelmaisten tilanne, joiden osalta heidän
vanhempansa ja perheensä viikonloppuisin erityisesti ovat kääntyneet
tuon ? yksikön puoleen, ja on pyritty selvittelemään asioita nopeasti.
Nyt tämä puoli on hieman auki. Olisin tiedustellut, millä tavalla
varmistetaan, että myös näille alle 18-vuotiaille on sitten jatkossa sekä
tämä kriisipalvelu saatavissa.

 

Kun itse olen tuolta sosiaalipäivystyksestä niin meillä tietysti valmius
siihen on, että voitaisiin tätä apua kriisitilanteessa antaa. Mutta
varsinainen katkaisuhoito viikonloppuna tulee edelleenkin järjestää
varsinaisissa katkaisuhoitoyksiköissä. Käsittääkseni muun muassa
Töölön A-klinikalla on vasta ensi vuoden alusta ehkä 2 paikkaa tulossa
juuri huumekatkaisua varten, ja ne eivät varmastikaan riitä näille
nuorille, se on aikuisille tarkoitettu paikka. Tässä olisin jatkanut
kysymystä siltä osin, että miten sitten kaupungin omien nuorten
laitosten, esimerkiksi Pihkapuiston ja siellä olevan Vegan toiminta on
tarkoitus varmistaa, että tässä ? se on olennaisesti mukana.

 

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Salin tyhjensi käytännössä pajatson hyvin asiantuntevana,
joten eipä paljon jäänyt sanottavaa enää. Totean kuitenkin täällä ennen
kaikkea sen, että oli äärettömän tärkeää, että valtuutettu Arhinmäki otti
tämän tärkeän asian esiin ja aivan yhtä tärkeää oli se, että
apulaiskaupunginjohtaja antoi hyvin perustellun vastauksen sille, miten
tilanteessa tullaan toimimaan.

 

Jonkun verran huumausaineongelmaisia myös itse tuntevana niin, se
on aivan oikea arvio tuo, että pääkaupunkiseudulla on 1300 – tällä

hetkellä arvion mukaan hieman vajaa 3 000 päihderiippuvaista ja
nimenomaisesti opiodiriippuvaista, korostan sitä puolta. Tässä ehkä
osittain vastaus valtuutettu Puhakan kysymykseen siitä, että meillä ei
luultavasti tuo kysyntä ja tarve koskaan tule kohtaamaan johtuen siitä,
että lähes puolet Suomen opiodiriippuvaisista ovat ennemmin tai
myöhemmin täällä pääkaupungissa ja Helsingissä tämän palvelun
tarpeessa.

 

Aivan selvää on myös se, että korvaushoidon tarpeen ja saatavuuden
välillä on iso kuilu niin ajallisestikin, mutta toivotaan, että eri tavoilla sitä
kuilua pystytään kaventamaan, koska tarve tälle on aivan ilmeinen nyt
ja valitettavasti myös tulevaisuudessa.

 

 

                     

Fru ordförande.

 

Biträdande stadsdirektör ? Paula Kokkonen kom den här gången med
goda nyheter, den helt nya drogkliniken med ständig ? beredskap. Det
garanterar att det finns expertis på området att tillgå ständigt. Om
tillgången till avvänjning, vård och stöd på det här sättet kan
skräddarsys så att det bättre passar narkomanernas sätt att tänka och
handla så är det faktiskt en stor förbättring.

 

Tillgång till stödbostäder är steget vidare från avvänjning och
substitutionsvård och jag hoppas att helhetssynen på missbrukarnas
vård präglar planeringen när det gäller det här, också i fortsättningen.
Uppsökandeverksamhet är också en annan del av helheten och
fortsatta försök via nålbytesstationer att skapa kontakt till
narkomanerna som leder till att de drogberoende vågar och vill söka
sig till vård faktiskt kan uppstå.

 

Men bara en stark tilltro till att vården verkligen finns att tillgå, då man
känner sig färdig för en förändring i livet, kan leda till en ordentlig
förbättring i statistiken över narkotikaberoende. Det är bra om staden
genom den här drogkliniken kan visa sig vara en pålitlig partner också
för narkomaner i behov av vård.

 

 

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Olin hyvin ilahtunut, että myös valtuutettu Hakola puhui täällä
korvaushoidon puolesta, mutta siitä huolimatta jatkan tästä. Minusta on
erittäin ikävää, että Helsingissä korvaushoitoon joutuu jonottamaan niin
pitkään. Ihan siitä riippumatta, pidämmekö korvaushoitoa hyvänä
hoitona huumeriippuvaisen itsensä kannalta, minä pidän sitä mutta
vaikka en pitäisikään, niin pitäisin sitä yhteiskunnan kannalta hyvänä
sen takia, että opiaattiriippuvainen, jos hän ei tätä huumettaan saa tai
hänen on sitä pakko saada, ja silloin sitä rahoitetaan rikollisuudella.
Rikollisliigat nimenomaan palkkaavat ikään kuin näitä
kenttätyöntekijöitä tämän huumeriippuvuuden kautta.

 

Jos meillä on hyvä korvaushoitojärjestelmä, se ehkäisee myös
huumeidenkäyttöä kahta kautta: Toisaalta huumeiden myynti on
ketjukirjepeli, jossa omat huumeet saa rahoitetuksi sillä, että saa kolme
uutta asiakasta. Se on erittäin taitavasti organisoitu
pyramidiorganisaatio. Toisaalta huume ? investointi yhteen
huumeriippuvaiseen on aika iso ja siitä pitäisi heidänkin saada tuottoa.
Jos kaupunki tulee siihen väliin ja tarjoaa korvaushoitoa, koko
bisnekseltä menee kannattavuus.

 

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kiitoksia valtuutetuille asiantuntevasta keskustelusta. Ehkä aloitan
tästä viimeisestä eli korvaushoidosta. Sitähän tässä nyt on tarkoitus
lisätä ja on jo lisätty. Meillä on aloitettu korvaushoitoa nyt
terveyskeskuksissa. Ei ole ollut aivan helppo saada tätä toimintaa
laajennettua terveyskeskuksiin siitä syystä, että terveydenhuollon
ammatinharjoittajat ovat kovin ammattiylpeitä ja ovat halunneet, että
heidät on koulutettu tähän toimintaan ensin huolellisesti ennen kuin he
ryhtyvät korvaushoitoa antamaan. Näin on nyt tapahtunut ja
korvaushoito on laajentunut terveyskeskuksiin, mutta se on vaatinut
aika paljon työtä meiltä kaikilta. Myöskin on tarkoitus, että tietyt hyvin
balanssissa olevat asiakkaat voisivat saada annoksensa apteekeista
jatkossa. Eli tässä on selvästi tapahtunut liikahdus.

 

 

Mitä täällä jo vastattiin puolin ja toisin aika kysymykseen, jotka oli
primääristi osoitettu ehkä minulle, bentsodiatsepiinien käytöstä en
halua tässä nyt sen enempää keskustella, koska se on kovin
medisiininen kysymys. Mutta totean, että meillä oli tänäänkin Hoitoa
vailla – vaikea hoitaa -projektin loppuseminaari. Meillähän on ollut
tällainen pitkä projekti, jossa on nimenomaan tehty jalkautuvaa ja
etsivää työtä sellaisten henkilöiden parissa, joilla on kaksoisdiagnoosi,
kolmoisdiagnoosi ja jotka hyvin vaikeasti ovat olleet sanoisiko
kalastettavissa tavanomaisten hoitojen pariin.

 

Niin kuin joku kauniisti sanoi, niin osa ihmisistä on kesytettävä ensin,
ennen kuin me saamme heidät minkäänlaisten palvelujen pariin. Ja
monen huumausaineenkäyttäjän kohdalla tilanne on juuri tällainen,
koska heillä on näitä hyvin monia ongelmia. On harvoin kysymys siitä,
että ihmisellä olisi vain ja ainoastaan huumausaineongelma. Mutta
heitäkin toki on, ja kuten sanottu, heidän kohdallaan nyt korvaushoitoa
ja näitä laajennetaan.

 

Meillä on Auroran sairaalassa erityishoidon poliklinikka, joka vastaa
näiden kaikkein vaikeahoitoisimpien potilaiden tarpeisiin, ja
jalkautuneet työntekijät ovat nimenomaan käyneet etsimässä eri
puolilta näitä ihmisiä ja saaneet heidät saatetuksi palveluiden pariin. Se
on usein vaatinut hyvinkin paljon työtä heiltä, monipuolista
lähestymistä, useita kontakteja ennen kuin ihmiset ikään kuin suostuvat
siihen, että he tulevat saatetuiksi palveluiden pariin. Tämä ei ole
useinkaan vain yhden ammattikunnan työtä vaan vaatii hyvin
monipuolista eri ammattikuntien osaamista, myös järjestöjen mukaan
ottoa ja niin edelleen.

 

Yhteistyö sosiaali- ja terveydenhuollon parissa Helsingissä on nyt
minusta erittäin hyvällä tolalla. Tämänkin asian tiimoilla täällä kyseltiin
montako ihmistä on, vastaako tämä 60 paikkaa tarpeeseen. Se
näyttäisi kohtuullisesti vastaavan siihen, että ollaan hoitotakuun
parissa, mutta yhdyn niihin käsityksiin, että paljon nopeammin ihmisten
pitäisi tietysti päästä hoidon pariin, mutta nyt tämä ? tuntuu vetävän.
Ja juuri siitä syystä, että systeemi vetäisi paremmin, olemme ottaneet
tämän yksikön omaksi toiminnaksemme, koska olemme nähneet, että
täällä on tiettyjä järjestelmäjäykkyyksiä, joihin meillä ei ole ollut
sananvaltaa ja silloin systeemi ei ole meidän omassa hallinnassamme.
Nyt voimme itse vaikuttaa siihen, miten systeemi toimii.

 

 

Sitten täällä itse asiassa valtuutettu Salin oikeastaan vastasi itse
asettamiinsa kysymyksiin, joten en arvioi niitä tässä sen enempää.

 

Ledamoten Dahlberg sade att det är goda nyheter. Jag är glad att höra
att Ni faktiskt hade lyssnat på vad jag sade.

 

Totean, että meillä todella tehdään jalkautuvaa ja etsivää työtä, ja niin
kuin joku tänään tuolla seminaarissa totesi, matala kynnys on itse
asiassa muuttunut luiskaksi. Me pyrimme saamaan ihmiset luiskaa
pitkin, joka on siis myötäinen heille, palvelujemme pariin.

 

                     

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Paljon tehdään strategioita ja erilaisia poliittisia ohjelmia, ja ne usein
jäävät pöytälaatikkoon makaamaan eivätkä mene käytäntöön.
Helsingin kaupunginvaltuusto päättäessään alkuvuodesta
energiapoliittisista linjauksista piti tärkeänä, että myös seurataan sitä,
miten nämä linjaukset menevät käytäntöön ja edellytti, että
kaupunginhallitus tulee raportoimaan kaupunginvaltuustolle, miten
tämä asia on sitten hoidettu.

 

Näin tapahtui, kaupunginhallitus perusti oman seurantaryhmän, joka
piti useita kokouksia, joissa oli mukana asiantuntijoita eri
hallinnonaloilta, eri siiloista, niin kuin sanotaan, tai eri
hallinnonalaputkista, ja siellä käsiteltiin näitä asioita. Keskeinen teema
tässä työskentelyssä oli se, mitkä ovat niitä konkreettisia asioita, millä
voidaan vaikuttaa sekä lyhyellä aikavälillä, saada niin sanottuja
pikavoittoja, että pidemmällä aikavälillä näihin kaupunginvaltuuston

hyväksymiin linjauksiin. Sieltä löytyi maankäyttöä, energiatehokkuutta,
energiatuotannon kysymyksiä, joukkoliikennettä ja hankintapolitiikkaa,
miten näitä asioita pitää käsitellä.

 

Jatkossa on tärkeää, koska tämä asiahan ei jää missään tapauksessa
tähän vuoteen, vaan puhutaan pitkästä aikavälistä, kymmenistä
vuosista, ja jos ajatellaan vaikka maankäytön ratkaisuja niin sehän
tarkoittaa sitä, että jos tehdään kaavoja tällä hetkellä, ne käytännössä
alkavat toteutua vasta joskus 5 vuoden kuluttua. Ja tämän takia on
tuohon päätökseenkin kirjattu, että kaupunginhallitus tulee
raportoimaan normaalin raportointikäytännön mukaisesti
kaupunginvaltuustolle myös tulevaisuudessa niistä toimenpiteistä,
miten on viety käytäntöön nämä kaupunginvaltuuston linjaukset.

 

Uskon, että tämäntyyppinen toiminta, tätä ei ole useinkaan harrastettu
näissä muissa ohjelmissa, mitä on hyväksytty täällä valtuustossa,
mutta olen varma, että tällä tavalla ensinnäkin valtuutetut voivat nähdä,
että hei, meillähän on valtaa tässä kaupungissa. Me haluamme
varmistaa, että ne päätökset, mitä me olemme täällä tehneet, menevät
myös käytäntöön, ja sen takia tämäntyyppinen toiminta on varmaan
hyväksi myös monissa muissa asioissa.

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Haluan tässä yhteydessä tuoda esille yhden säästömahdollisuuden, ei
niin merkittävä, mutta se koskee esimerkiksi toimitalon vuokraamista
useammalle vuokralaiselle. Tällöin kaupunki, tilakeskus ainakin
rakennusvalvontaviraston ja terveyskeskuksen osalta maksaa koko
kiinteistön sähkö- ja vesikulut, ja niiden kustannusvaikutus
luonnollisesti sisältyy vuokraan, mutta tällöin vuokralaisilta puuttuu
suoranainen kannustin säästämiseen. Parempi ratkaisu olisi se, että
vuokrattaville huoneistoyksiköille rakennettaisiin omat sähkö- ja
mahdollisesti myös vesimittarit, jolloin he maksaisivat vain oman
kulutuksensa mukaan. Näiltä osin teen seuraavan toivomusponnen:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki

vuokratessaan esimerkiksi toimitilakiinteistöistä tiloja eri
vuokralaisille pyrkii mittaamaan ja laskuttamaan sähkön ja
veden kulutuksen tilakohtaisesti.

 

(Puheenjohtajan välikysymys.)

 

Kyllä se on jätetty.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Pidän tärkeänä, että olemme saaneet hyväksyttyä tämän vuoden
alussa energiapoliittisen selonteon ja työryhmä on tehnyt hyvää työtä
niiden toimenpiteiden seurannassa. Kiitos siitä.

 

Meillä on kovat tavoitteet uusiutuvien energianlähteiden käytön
lisäämiseksi Helsingissä. Kaukolämpöä tuotetaan aika pitkälti hiilellä, ja
nyt kun ajatellaan näitä uusien alueiden lämmitysratkaisuja, niin
katsoisin, että aikaperspektiivin pitää olla hyvinkin pitkä. Hiiltäkään ei
tule loputtomiin riittämään, ja hiili aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä.

 

Yksi tällainen energialähde, joka on siis uusiutuva, on maalämpö.
Tämä maalämpö ei näytä olevan kovinkaan suuressa roolissa
Helsingin energiapoliittisissa linjauksissa. Maalämpöä kuitenkin on
käytetty ja käytetään hyvin kokemuksin lämmityksessä esimerkiksi
Itävallassa ja Ruotsissa. Katsonkin, että maalämmön käyttöä tulisi
lisätä lämmityksessä myös Helsingissä ja nyt olisikin otollinen aika
pohtia asiaa, kun näitä uusia asuinalueita suunnitellaan ja aletaan
pikkuhiljaa rakentaa.

 

Esimerkiksi Jätkäsaaressa on paljon pehmeää, hyvin vettä läpäisevää
täyttömaata, ja perustusmenetelmänä tullaan käyttämään paalutusta.
Tällaisissa olosuhteissa tulisi kyseeseen maalämmön hyödyntäminen
maahan joka tapauksessa asennettavan paalutuksen kautta lämmön
keruuputkiston ja lämpöpumpun avulla. Maalämpöhän voidaan kesällä
kääntää jäähdytykseksi. Teen asiasta seuraavan ponsiesityksen:

 

                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että uusien alueiden                 
rakentamisen yhteydessä tutkitaan, tarvittaessa kokeilun        kautta,

mahdollisuuksia lisätä maalämmön käyttöä          rakennusten
lämmityksessä.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Ensinnäkin kannatan valtuutettu Puuran esittämää ponsiehdotusta,
vaikka en ole kyllä hänen kanssaan samaa mieltä, että Jätkäsaaren
alueella energiaratkaisuna on maalämpö vaan nimenomaan siellä pitää
olla kaukolämpö. Mutta kaiken kaikkiaan, luin juuri vastikään sellaisen
artikkelin, jossa todettiin ja jossa oli verrattu kaukolämmön ja
maalämmön keskinäistä vertailua sentyyppisillä alueilla, joita meillä
Helsingissä ovat nämä kaupunkimaiset pientaloalueet tai
omakotialueet, ja siellä nimenomaan voisi maalämpö olla mahdollisuus
verrattuna esimerkiksi siihen, että panisimme kaavaan kaukolämpöön
siirtymisen edellytyksen. Sillä tavalla sitä voidaan tutkia näillä myös
täydennysrakentamisalueilla ja mahdollisesti uusilla kaupunkimaisen
pientalorakentamisen alueilla, jotka eivät ole lähellä
kaukolämpöverkkoa. Siinä mielessä kannatan tätä maalämmön
tutkimista tai selvittämistä, esitettyä pontta.

 

Mutta varsinaisesti olisin kysynytkin sitten tätä asiaa asianomaiselta
kaupunginjohtajalta, että kun tammikuussa käsittelimme tätä
energiapoliittista ohjelmaa, tein ponnen, jossa edellytin, että kaupunki
tekee valtioneuvostolle esityksen aravalainoitettujen vuokra-asuntojen
peruskorjauksista, että voidaan edistää matalaenergiaratkaisuja ja että
valtion pitäisi tukea tätä hanketta joko investointiavustuksella tai valtion
korkotuella. Tammikuussa, jolloin tätä asiaa valtuustossa pohdittiin, ei
varmasti aavistettukaan, miten suuressa maailmanlaajuisessa
talouskriisissä eletään ja tullaan elämään nyt tulevina vuosina ja kuinka
paljon se koskettaa nimenomaan rakennusalaa. Nyt kun tämä asia on
akuutti, tämän ponnen merkitys on entistä suurempi.

 

Nyt kun valtioneuvostossa pohditaan, että millä tavalla rakennusalan
työttömyyttä voidaan torjua ja millä tavalla voitaisiin siinä yhteydessä
myös Helsingin sisällä valtion korkotuella edistää vuokra-asumista, niin
se on erittäin hyvä asia ja se on linjassa tämän tekemäni ponnen

kanssa, jossa nimenomaan esitin sitä. Siinä mielessä voin olla
tyytyväinen, että tammikuussa tekemäni ponsi on jo tietyllä tavalla
ottanut tuulta purjeisiin ja menossa eteenpäin.

 

Mutta sen sijaan, joka koskee matalaenergiarakentamista ja
korjausmäärärahoja, olisin tiedustellut, että kun myös
valtioneuvostossa on tästä asiasta keskusteltu, että kun näissä
vanhoissa valtion korkotukilainoitetuissa aravataloissa
korkotukilainoissa on katto ja nyt kun ajatellaan
matalaenergiarakentamista, jonka korjauskustannukset ovat aika
korkeat, niin jos tätä kattoa edelleenkin säilytetään Helsingin
kustannustasossa, se on kyllä erittäin kallista. Enkä sitten tiedä, että
voimmeko me sitä edes toteuttaakaan, koska kustannustaso täällä on
kuitenkin niin kallis.

 

Näin ollen kysyisin sitä, että onko tähän puoleen kaupunki kiinnittänyt
huomiota, että nyt kun valtioneuvostossa käsitellään näitä
korjausmäärärahaesityksiä, tässä otettaisiin huomioon,
korkotukilainoituksen enimmäislainamäärän katosta luovuttaisiin ja
nimenomaan myös katsottaisiin, onko mahdollista saada tähän
matalaenergiaratkaisuun jotain investointiavustuksia lisäksi. Tästä
toivoisin kyllä kaupungin johdon puolelta jonkinlaisen vastauksen tällä
hetkellä.

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Maalämpö on monella tavoin hyvä lämmitysenergia, jota tarvittaisiin
Suomessa paljon. Jos sillä korvataan sähkölämmitystä, niin sehän
säästää 2/3 suurin piirtein energiasta. On kuitenkin sillä tavalla, että jos
maalämmöllä korvataan kaukolämpöä, se ei säästä energiaa vaan
siinä kuluu energiaa enemmän. Sen takia täällä Helsingin kaupungin
alueella siellä, missä kaukolämpö on, maalämpöä ei oikeastaan pitäisi
suosia.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Anttila kysyi hänen tekemänsä ja valtuuston hyväksymän
toivomusponnen valmistelun etenemistä. Nyt käsittelemme
työryhmäraporttia vuodelta 2008, ja aivan kuten valtuutettu Anttila
mainitsi, hänen toivomuspontensa valtuusto hyväksyi, ja sen sisältöhän
on siis sanatarkasti näin: ”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että
kaupunginhallitus tekee valtioneuvostolle esityksen, missä
aravalainoitettujen vuokra-asuntojen peruskorjauksissa edellytetään
matalaenergiarakentamista ja että valtio tukee tätä joko
investointiavustuksilla tai valtion korkotuella.” Ja tämä toivomusponsi
on ihan normaalissa valmistelussa, enkä näe mitään estettä, miksi ei
kaupunginhallitus päättäisi tällaista esitystä valtiovallalle tehdä.

 

Ja muutenkin nämä näkökohdat, joita valtuutettu Anttila otti
puheenvuorossaan esille, ovat aivan hyviä ja uskon, että olemme
varsin yksituumaisia etenemissuunnasta. Eli tilanne on muuttunut siitä
vuoden takaisesta ja nämä asiat ovat entistä akuutimpia, niin kuin
valtuutettu Anttila mainitsi.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Täsmentäisin tätä kysymystäni niin, että kun olen ymmärtänyt lehtiä
seuratessani, että nimenomaan valtioneuvostossa myös näitä
aravarakennusten korjausmäärärahoja käsitellään ja että kun Helsingin
kohdalla on nimenomaan tämä vuoteen sidottu korkotuen lainakatto
olemassa, joka nyt sitten tarkoittaa sitä, että se kohtelee
epäoikeudenmukaisesti Helsingin kustannustasoa, niin ollaanko
tekemässä tästä sellainen esitys, että tästä enimmäislainan katosta
voitaisiin luopua, niin että Helsinki saisi riittävästi tätä valtion
korkotukilainoitusta, jolloin energiaratkaisut voitaisiin paremmin ottaa
myös huomioon, koska sen kustannustaso on korkeampi
korjaamisessa. Tämä oli varsinainen kysymykseni sisältö.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämä asiahan on käsittelyssä, ja meidän toiveemmehan on ollut se,
että tämä leikkuri poistuisi. Ja jollain tavalla meillä on niihin
keskusteluihin viitaten, joita itsekin olen käynyt, toiveita siitä, että näin
tulisi tapahtumaan ja varsin lähiaikoinakin, mutta päätös on tietenkin
valtiovallalla.

 

 

 

Arvoisa toveri puheenjohtaja, valtuustotoverit ja muut.

 

Tätä raporttia energiapoliittisten linjausten toimeenpanosta on
valmisteltu erittäin hyvin arvovaltaisessa työryhmässä, ja mukana ovat
olleet kolmen suurimman ryhmän valtuutetut, kaupunginjohtaja, kaksi
apulaiskaupunginjohtajaa ja rahoitusjohtaja. Tulos on kuitenkin
mielestämme aika vaatimaton. Tässä raportissa esitetään pikemminkin
yleisiä periaatteita kuin raportoidaan varsinaisista toimenpiteistä.

 

Työryhmän ehdotuksen mukaisesti kaupunginhallitus ilmoittaa
lopettavansa erillisen energiapoliittisten linjausten seurannan tähän,
siis tähän vuoteen, ja raportoivansa jatkossa valtuustolle
tavanomaisten raportointikäytäntöjen yhteydessä. Onko todellakin
paikallaan lopettaa erillinen seuranta ennen kuin on kulunut yhtäkään
vuotta siitä, kun tämän vuoden keväällä valtuusto tätä raporttia varta
vasten edellytti ja ennen kuin linjausten toteuttamisessa on ehditty
oikeastaan alkua pidemmälle? Tästä syystä valtuustoryhmämme on
käsitellyt asiaa ja ehdotankin seuraavan ponnen:

 

Valtuuston käsittelyyn tuodaan vuosittain raportti siitä,
miten valtuuston hyväksymien energialinjausten
toimeenpanossa on edetty.

 

Siis vuosittain ja valtuustolle, eli ei pelkästään viraston ja laitosten
jossakin toimintakertomuksen sivulauseessa joitakin viittauksia.

 

Raportoinnissa on myös paljon kehittämisen varaa. Esimerkiksi
rakennusten energiankäytöstä on näissä energiapoliittisissa

linjauksissa 11 konkreettista ehdotusta, joiden toteutuksesta ei tässä
seurantaraportissa kuitenkaan ole muun muassa
matalaenergiarakentamista lukuun ottamatta esitetty oikeastaan yhtään
mitään.

 

Tämän raportin parasta antia on kuitenkin HKL:n raportointi
joukkoliikenteestä kuten raitiotielinjaston, metron, kaupunkiratojen ja
pikaraitioteiden kehittäminen, se on oikea suunta. Ja tämä Raide-
Jokerihan on pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmä 2007:ssä
edellään ajoitettu vasta toiselle jaksolle, siis paljon pidemmälle, jossa
hankkeen aloitus on vasta vuonna 2016–2030. Seudun
liikennejärjestelmän suunnitelmassa tuleekin mielestämme aikaistaa
huomattavasti Raide-Jokerin toteutusta.

 

Energiapoliittisessa linjauksessa esitettiin selvitettäväksi keinot
vähentää Helsingin kasvihuonekaasupäästöjä 20 % vuoden 1990
tasosta vuoteen 2020 mennessä. Tässä raportissa todetaan Helsingin
Energian mahdollisuuksista lisätä omia osuuksiaan päästöttömässä
energiatuotannossa, tuuli, vesi, ydinvoima ja niin edelleen, ja sitaatti
”jos kaikki hankkeet toteutuvat, kasvaa uusiutuvan energian osuus
12,9–17,3 %:iin. Eikö raportissa pitäisi tehdä myös johtopäätöksiä sitä,
miten valtuuston asettamat tavoitteet saavutetaan ihan lähivuosina?

 

Seurantaraportissa ei ole esitetty vertailukelpoisella tavalla myöskään
uusiutuvan ja päästöttömän energian lisäämispotentiaalia, millä tavoin.
Raportista päinvastoin saa vaikutelman, että valtaosa lisäyksestä tulee
Helsingin Energian omistusosuuksista Olkiluoto 3:ssa, uudessa
ydinvoimalassa. Mikä on Helsingin Energian rooli ajaa koko ajan lisää
ydinvoimarakentamista? Varmaankin Mankalan kautta.

 

Epäselväksi myös jää, mikä on uusiutuvan energian osuuden kehitys
Helsingin Energian omassa tuotannossa. Hanke, jolla voisi olla
merkitystä Helsingin Energian isommalle energiatalouden
rakennemuutokselle, tuntuisi olevan monipolttoainekonsepti, kirjattuna,
jossa tavoitteena on uusi, tehokas ja ympäristöystävällinen
voimalaitoskonsepti, joka voidaan ottaa nimenomaan metropolialueella
käyttöön. Hankkeella on kuitenkin seurantaraportin mukaan tarkoitus
kattaa kasvavaa energian kysyntää, ei kuitenkaan korvata kivihiiltä ja
maakaasua.

 

Ja päinvastoin huoli tästä ilmastonmuutoksesta ja halu sen hillintään on
kaupunkilaisten keskuudessa kasvanut merkittävästi. Myös

eduskunnasta löytyy yli puoluerajojen tukea laille, joka velvoittaisi
päästöjen vähentämiseen 5 %:lla vuosittain. Valtuustoryhmämme
ehdottaakin, että, seuraava ponsi:

 

                     Valtuustolle valmistellaan toimenpideohjelma, jolla                   
Helsingin kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään                    vuosittain
5 %.

 

Kiitoksia.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kun nyt olen ollut täällä valtuustossa 20 vuotta ja tänä aikana
muistelen, että mitä kaikkia papereita tästä aiheesta tai aiheen vierestä
on tuotettu, niin niitä ohjelmia on ollut aikamoinen määrä. On tehty
erilaisia ohjelmia, on tehty selvityksiä ja kaikenlaisia papereita, jotka
ovat enimmäkseen varmaan jääneet sitten hyllyihin ja toteuttamatta.
Se, mikä tässä paperissa tai asiassa on nyt poikkeuksellista näihin
kaikkiin aikaisempiin, on se, että tässä on selvästi toimenpiteet, tässä
on aikataulu ja tässä on mukana myös seuranta. Eli tämä on ihan
erilaisella tasolla toteutuakseen ja tuodakseen myös lopputuloksia. Eli
olen hyvin toiveikas nyt tämän ohjelman ja tämän asian suhteen.

 

Tarkastuslautakuntakin on jo moneen otteeseen monista kaupungin
ohjelmista aina huomauttanut tai näin todennut, että on tehty paljon
ohjelmia mutta ne eivät ole välttämättä johtaneet yhtään mihinkään, eli
tässä on nyt sitten hyvä tilaisuus muuttaa tätä toimintakulttuuria ja
tapaa ja todellakin toteuttaa nämä toimenpiteet ja huolehtia tästä
seurannasta.

 

Mitä sitten tulee maalämpöön, minkä varaan täällä on aika paljon
hehkutettu, niin muistutan, että muistaakseni ainakin valtuutetut sekä
Wallden-Paulig että Enroth ovat tehneet tästä samasta asiasta
aiemmin ponsia tai aloitteita ja ne on täällä hyväksytty, että ne ovat
varmasti jo valmistelussa. En tiedä sitten, kuinka monta niitä voisi olla
yhtä aikaa käsittelyssä.

 

Maalämmön ohella, nimenomaan maalämpöä katson, niin kuin

valtuutettu Soininvaara totesi, että se on lähinnä pientaloalueiden asia,
mutta sen maalämmön ohella haluaisin, että myös merivoimaa eli
merilämpöä tutkittaisiin ja tehtäisiin siitä ikään kuin pilotti tai
koehankkeita, koska Helsinki nyt kuitenkin on edelleen Itämeren tytär.

 

Kiitoksia.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kannatan valtuutettu Kauko Koskisen tekemää toivomuspontta. On
tärkeää, että jokaisen omalla energian- ja vedenkulutuskäyttäytymisellä
on merkitystä ja sitä voidaan mitata. Ja mitä tulee tähän maalämpöön,
todella näitä ponsia, itsekin olen sellaisen tehnyt ja siihen on jo
kaupunginhallitus antanut positiivisen vastauksen, että on
kannatettavaa tutkia sitä ja pyrkiä tukemaan uusilla alueilla. Ehkä
saattaa olla, että Jätkäsaari ei ole ihan se oikea, mutta varmasti
maalämpö on hyvin varteenotettava, ja tämä ponsi edelleenkin kyllä on
kannatettava, vaikka se on jo aikaisemminkin hyväksytty ja saatu siitä
vastauksia.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit, virkamiehet ja muut
läsnäolijat.

 

Täällä kovasti puhutaan päästöjen vähentämisestä, erilaisista
keinoista, joilla päämäärään päästäisiin. Mielestäni on joitain asioita,
jotka ovat jääneet kovin vähälle huomiolle tässä. Yksi on luonnollisesti
liikenne, ja siinä liikenteen tarpeen vähentäminen on paljon
tärkeämpää kuin liikenteen lisääminen ja sen kehittäminen, eli
poistettaisiin tätä liikenteen tarvetta.

 

Toinen asia on liikenteen tarpeeton seisottaminen tuolla
liikennevaloissa ja ruuhkissa, keskellä yötä punainen aalto on autoilijaa
vastassa täysin tarpeettomasti, koska se aiheuttaa juuri sitä täysin
tarpeetonta päästöä. Joukkoliikenteestä sen verran, että

joukkoliikenteen mitoitus pitäisi pistää kohdalleen. Nythän yksi bussi
tuottaa hiilidioksidipäästöjä saman verran kuin 14 henkilöautoa, eli jos
siellä bussissa on vähemmän kuin 14 matkustajaa, se saastuttaa
enemmän kuin 14 henkilöautoa.

 

Kun mennään kiinteistöihin sitten ja ruvetaan sieltä säästämään, niin
tällainen yksinkertainen asia kuin paineenalennusventtiili vesijohtoihin,
kokemusten mukaan se vähentää vedenkulutusta 30 % ja sitä kautta
myös energiankulutusta aika paljon. Porrashuoneissa voitaisiin
tunnistimilla saada aikaan se, että porrashuoneessa syttyy valo
ainoastaan niissä kerroksissa pimeän aikaan, joissa liikutaan, eikä niin,
että koko 8-kerroksinen porrashuone valaistaan siksi aikaa, kun joku
menee 3. kerrokseen.

 

Kiinteistön säätötekniikkaa kehittämällä voidaan ilmastoinnin kautta
saavuttaa huomattavia säästöjä ja lämmityskuluja voidaan leikata hyvin
yksinkertaisella asialla, varsinkin kerrostaloissa, suunnittelemalla ne
kerrostalojen ulko-ovet siten, että näin lumisena aikana sinne jää
lumipaakkuja oven väliin ja sitten se ovi on raollaan ja sitä kautta
syntyy suurta energiahukkaa.

 

Liikenteessä on syytä huomioida moottoritekniikan kehitys, niin kuin
tuolla on todettu. Sähköautot tekevät tuloaan, stirling-moottori oikein
suunniteltuna raskaassa liikenteessä vähentää päästöjä. Ja tämä
minun lempilapseni, paineilmalla käyvä henkilöauto, tekee tuloaan
vääjäämättömästi, ja se on sitten, niin kuin sanotaan, hukkasähkön
hyötykäyttöä, kun kompura jauhaa paineilmaa auton säiliöön.

 

Sitten yksi huomattava energiansäästökohta on huomioida tuotteissa
sinänsä jo oleva energiakuorma, eli kierrätystä niiltä osin on
tehostettava. Mitä enemmän tuotteeseen sisältyy energiakuormaa, sitä
voimakkaammin sen kierrätystä on kannustettava ja kehitettävä siten,
etteivät ne mene kaatopaikalle sen energiakuorman kanssa vaan että
se energia voidaan ottaa talteen jalostamalla sitä tuotetta edelleen.

 

Tässä nämä Perussuomalaisten kannanotot energiakeskusteluun.

 

Kiitoksia.

.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että puolitoista vuotta sitten tekemäni
valtuustoaloite, sen pohjalta on edetty tähän tilanteeseen, eli teimme
energiapoliittisen ohjelman ja linjaukset ja olemme nyt käsittelemässä
tätä niin sanottua loppuraporttia tai seurantaraporttia. Minuta se
ykköstavoite, mikä tässä ohjelmassa oli, että olemme edelläkävijöitä,
minusta me olemme tässä maassa päässeet hyvään alkuun ja voimme
sanoa tämän ohjelman pohjalta, että olemme edelläkävijöitä
Suomessa.

 

Tässä meidän seurantaryhmämme puheenjohtaja Risto Rautava aloitti
puheenvuoron ja siinä oli Vihreistä Marja Puoskari ja itse olin mukana
siinä, ja tämä on meidän loppuraporttimme, ja nyt tämän asian pitää
lähteä eteenpäin jatkuvana toimintana kaikissa hallintokunnissa ja
kaupungin toimissa. Niiden seuranta, niin kuin tässä on todettukin
raportin pohjalta, että vuosittainhan se tulee. Toki lautakunnat ja
kaupunginhallitus voi sitten seurata huomattavasti tiiviimmin,
lautakunnissa varmasti on jokaista päätöstä mietittävä, että onko niissä
otettu huomioon, mikäli se on tarpeellista eli liittyy niihin asioihin.

 

Minusta me olemme hyvässä alussa tässä asiassa. Tämähän raportti
vasta kertoo, että mistä ollaan lähdetty liikkeelle, ja tästä edetään
eteenpäin. Täällä on ihan sinänsä hyviä ponsia tehty, mutta tämä on
ollut tämän ryhmän tavoitekin. Muistuttaisin, että jokainen voi
henkilökohtaisesti tähän asiaan vaikuttaa, ja omat henkilökohtaiset
toimet vaikuttavat siihen, energiansäästö jokaisen kohdalla on otettava,
tai sanotaan, että säästö on saatava kunniaan.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Mielestäni tämä seurantaraporttikeskustelu osoittaa, miten tärkeänä
valtuusto pitää tätä energiapolitiikan seurantaa. Tässä mielessä haluan
kannattaa valtuutettu Salinin asiaa koskevaa ehdotusta eli sitä
toivomusponsi 1:tä, jossa hän edellyttää, että valtuustoon tuodaan
vuosittain raportti siitä, miten valtuuston hyväksymien energialinjausten
toimeenpanossa on edetty. Tämä sen takia, että tulevina vuosina

energiapoliittiset linjaukset ja eri toimet energiapolitiikassa tulevat
olemaan erittäin tärkeitä, ei vain Helsingin vaan myös valtakunnallisten
tavoitteiden kannalta. Tässä mielessä valtuutettu Salinin ponsi on hyvä,
joka antaisi mahdollisuuden nimenomaan asian erilliskäsittelyyn
vuosittain.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Mielestäni tämä Salinin ponsi raportoinnista on hieman turha, koska
joka tapauksessa valtuusto on edellyttänyt sitä raportointia, se tulee
normaalin raportointikäytännön mukaan silloin kun käsitellään
vuosittain tilinpäätöstä ja muita asioita, toteutuneita tavoitteita, niin siinä
se on varmasti ihan samalla tavalla. En oikein ymmärrä, mitä varten
pitäisi vielä erikseen luoda joku erillisessä kokouksessa mahdollisesti
tai jotain muuta, en saa ihan kiinni tästä.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Rautavalle vain sen verran, että tämä niin kutsuttu normaali
raporttikäytäntö on vain vuosikertomusten tasoisia sivuviittauksia, ja
tämä todellinen vuosittainen selvitys niistä toimenpiteistä, joita on tehty,
on aivan toisen tasoinen. Ja sitä tällä ponnellani pyrin nyt
aikaansaamaan, senkaltaista keskustelua, jossa puhutaan asioista eikä
vain sivulauseviitteitä, joita vuosikertomuksissa muutoin saattaa olla.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

 

Viikon päästä alkavat toisen vaiheen YK:n ilmastoneuvottelut
Poznanissa Puolassa, ja nämä neuvottelut alkavat sellaisessa
vaiheessa, että taloudellinen tilanne Balin kokouksesta on todella

muuttunut. Monesta muusta maasta poiketen Suomi on näihin
neuvotteluihin menossa sellaisessa tilanteessa, että me olemme
saaneet kansallisen ilmastopaketin taikka -strategian kasaan ja se on
jo eduskunnan käsittelyssä.

 

Myös Helsingin kaupunki on ollut ripeä linjatessaan
energiapolitiikkaansa jo vuoden alkupuolella. Erityisen tyytyväinen
tässä seurantaraportissa olen energiatehokkuusosioon. Asiaa on hyvin
selvitetty ja matalaenergiarakentamisen pilottihankkeita on
käynnistymässä. Helsingin Energian tuulienergialisäykset toteutetaan
tässä esitetysti paikoille, joissa tuuliolosuhteet ovat hyvät, ei siis
välttämättä Helsingin edustalle. Energian tuotantorakenteen muutos on
todella suuri, ja Helsingin Energia ja Helsinki on ottanut haasteen
vastaan ja pyrkii reagoimaan haasteisiin minusta hyvässä rytmissä.

 

Valtion määrittelemät ohjauskeinot energiapolitiikassa ovat kuitenkin
aivan levällään vielä, ja ei ole tietoa siitä, että millä keinoilla uusiutuvia
energiatuotantomuotoja tullaan tarkalleen ottaen ohjaamaan ja
minkälaisia taloudellisia vaikutuksia näillä ohjauskeinoilla on. Eli on
oikeastaan hyvin vaikea tarkemmin päättää vielä siitä, että mitä
investoidaan ja millä aikataululla.

 

Tarvitsemme hyvää raportointia myös jatkossa ja selkeää numeerista
tietoa, kuinka on edistytty ja mitä ilmastotyö on meille myös maksanut,
eli kyllä kannattaisin sitä, että terävöitetään tätä raportointia.
Muotoseikka ei tässä ole tärkeä vaan enemmänkin raportin sisältö.

 

Helsingin Energian tulevaisuus on osa Helsingin tulevaisuutta, ja nyt
energiantuotannossa pitää katsoa kauas. Juuri tällä hetkellä tosiaan
melkein kaikki asiat ovat auki ja kauaksi näkeminen on todella vaikeaa.
Ilmastotoimet tulee kuitenkin toteuttaa joka tapauksessa
kustannustehokkaasti ja kaupunkilaisten kukkaroa kunnioittaen.

 

 

 

Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Muutamalla sanalla tästä energialaitoksen tuotannosta. Meidän ei pidä
täällä keksiä sellaisia konsteja ja asioita, jotka sitten rajoittavat
kaupungille tulevaa tuloutusta energialaitokselta jatkossakin ajatellen.

Me itse kukin tiedämme, miten tarpeeseen ne rahat menivät, jotka
sieltä viime vuonnakin tulivat. Mutta todettakoon se nyt, kun täällä on
paljon puhuttu siitä, miten hyvää ja huonoa energiaa me tuotamme
tässä kaupungissamme, että Helsingin Energia tuottaa tänä päivänä
niin tästä sähköstä, valaistuksesta kuin kaukolämmöstäkin 48 %
maakaasulla, kivihiilellä 36 %, ydinvoimalla 10 % ja uusiutuvilla
energiamuodoilla 4 %. Ymmärtääkseni tähän uusiutuviin on laskettu
vesivoima, jota Helsingin kaupunki Mankala-voimala Oy:n kautta
tulouttaa tai saa hyödykseen.

 

Me tässä sellainen vajaa 20 vuotta sitten tässä valtuustosalissa teimme
päätöksen, jossa Helsinki myi osuutensa Kemijoki Osakeyhtiöstä kuin
Oulujoki Osakeyhtiöstä, jolloin meillä meni todella pitkästi sitä
vesiosuutta ihan oikeutetusti näille paikkakunnan ihmisille, lappilaisille
ja oululaisille ihmisille. Ei siinä mitään, koska se koettiin siellä
kiusalliseksi, että Helsinki sai näin paljon osuuksia, jotka eivät tänne
oikeutetusti kuuluneet. Mutta nämä kannattaa muistaa, kun me näistä
uusiutuvista asioista aina silloin tällöin itse kukin pohdiskelemme.

 

Sen verran vielä noihin, miten YK on Helsingin Energiaa kohdellut. Se
on lähettänyt huomattavan palkinnon, ympäristöpalkinnon, Helsingille
perustuen siihen, että täällä on viety niin pitkälle sähkön ja
kaukolämmön ja tänä päivänä kaukokylmän yhteistuotanto, jossa on
saavutettu huomattavia säästöjä aikaiseksi ja niin edelleen. Eli nämä
ovat niitä tekijöitä, jotka meillä monella jää huomioimatta, vaikka
tarpeellista olisi näistä asioista aina silloin tällöin puhua. Euroopan
unioni on antanut myös kiitoksensa Helsingin Energialle viime päivinä
siitä, että meillä tehokkaasti toimitaan tässä sähkön ja kaukolämmön
tuotannossa.

 

Nämä ovat niitä asioita, jotka itse kunkin meidän valtuutetun ja tuolla
perällä istuvien energialaitoksen herrojen rintapieliä nostattaa kyllä
pystyyn, eli meidän kannattaa olla näistä asioista ylpeitä ja on syytäkin
pitää nämä asiat aina silloin tällöin mielessä. Me kumminkin käytämme
tuota maakaasua ja kivihiiltä hyvin huomattavasti hyväksi, Helsingin
kaupunki on maakaasussa Suomen suurin yksittäinen kuluttaja. Ja
kivihiilessä me käytämme mielestäni liiankin hyvää kivihiiltä
hyödyksemme, kun me teemme tuota sähköä ja kaukolämpöä, eli se
on niin sanottua vähärikkistä kivihiiltä, kun edullisempaa olisi ostaa
perinteistä kivihiiltä, puolalaista, jossa on rikin osuus oleellisesti
korkeampaa kuin Venäjältä Kuznetskin kaivosalueelta tuotetusta
kivihiilestä, jossa rikin osuus saattaa olla nolla. Nämä ovat niitä

tekijöitä, jotka laatua lisäävät, mutta niistä puhutaan hyvin harvoin.
Mutta nyt olen niistä jonkin verran ainakin minä tässä puhunut.

 

Kiitoksia.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Helsingin Energia on varmasti nimenomaan ansainnut nämä
ulkopuoliset palkinnotkin, me osaamme itse arvostaa sitä tehokasta
tuotantoa, mitä Helsingin Energia tekee. Ja ehkä tämä on pieni vinkki
myös valtakunnan pääministerille, että voi myös miettiä, että eivät
nämä ole ansiotta tulleet.

 

Se, että Helsingin Energia on tuottanut tehokkaasti energiaa, olemme
saaneet paljon voittoa, se raha on kelvannut kaupungin budjettiin,
mutta tietysti osa on siitä myös markkinatalouden energiahinnoittelun
tuomaa ylimääräistä, joka ei välttämättä aina pysy hamaan ikuisuuteen.
Tämä on tärkeää, että tässä prosessissa olemme päässeet eteenpäin
ja Helsingin Energian ja Helsingin vastuullinen ilmastopolitiikka on nyt
käynnistynyt ja tämä päätöksenteko on tullut läpinäkyvämmäksi.
Kannustamme Helsingin Energiaa edelleen tehokkaaseen tuotantoon
asioiden edistämiseksi.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

 

Liikenteen päästöjen vähentämiseksi raportissa keskitytään
merkittävimmin joukkoliikenteen päästöjen alentamiseen ja sitten oli
tämä raideliikenteen suosiminen ja vähäpäästöisten ajoneuvojen ja
polttoaineiden edistäminen. Nämä ovat tosi hyviä asioita, mutta
olennaista on myös itse joukkoliikenteen osuus liikenteestä. Mitä
enemmän joukkoliikennettä, sitä vähemmän päästöjä ja sitä parempi
energiatehokkuus.

 

Tässä yhteydessä tulisi muistaa valtuuston itsensä tahtoma tutkimus,
jossa osoitettiin, että yhteiskuntataloudellisesti edullisinta olisi laskea

joukkoliikenteen lippujen hintoja 50–60 %. Jos näin tehtäisiin, varmasti
edistettäisiin sekä päästöjen vähentymistä että energiatehokkuutta.
Mielestäni tämä pitkällä aikavälillä osoittaa sen suunnan, mitä kohti
maltillisesti muita kaupungin vastuita unohtamatta tulisi edetä.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kun jälleen kerran hyväksytään kuluvan vuoden talousarvion
ylittämisoikeuksia, siellä kiinnittää huomiota asia, joka on varsin suurta
luokkaa eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, sieltä suunnasta
ostettavien peruspalveluiden ylityssumma on varsin iso, yli 20
miljoonaa euroa.

 

Olisinkin tiedustellut apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselta eli suunnalta,
jonka pitäisi vastata siitä, että riittävä talousarvion puite, joka on viime
marraskuussa vahvistettu, vastaisi sitä tarvetta, joka Helsingin
kaupungilla ja kaupunkilaisilla on erikoissairaanhoidon käyttöön, ja
minkälainen ero tässä voi jatkuvasti olla, kun kaupungin edustajat ovat
sekä HUSin johtavissa elimissä että myös HYKSin, joka on
sairaanhoitopiirimme, ja jatkuvasti tällainen varsin suuri jälkiylitys tosin
vielä tämän vuoden puolella, hyvissä ajoin, mutta kuitenkin yli 20
miljoonaa voi syntyä. Ei se varmaan yllätys ole ja pitäisi varmaan tehdä
nämä sopimukset Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kanssa
tilaukset sillä tarkkuudella, että todellisuudessa ei systemaattisesti
alibudjetoida, jota tämäkin lisäesitys, joka joka tapauksessa
hyväksytään, jälleen osoittaa.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutettu.

 

Jatkaisin tuosta valtuutettu Salinin puheenvuorosta, että pyytäisin
apulaiskaupunginjohtajaa avaamaan tätä ylitystä. Eli kun täällä
puhutaan, että ylityksen selittää kokonaisuudessaan operatiivinen
tulosyksikkö, ja huolimatta siitä, että olen tuolla
terveyslautakunnassakin seurannut vuosia näitä asioita, tämä ei
avaudu, että mistä tässä nyt on kysymys. Eli ihan konkreettisesti siitä,
että millä puolella siellä HUSissa ovat syntyneet nämä ylitystarpeet.

 

Kiitoksia.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Aivan samaisesta asiasta me kaupunginhallituksen kokouksen
yhteydessä keskustelimme. Kysyttiin, miksi vuodesta toiseen meillä on
näitä sakkomaksuja, joita nykyään kauniisti nimitetään
ylikäyttömaksuiksi. Yksi syy vastauksessa oli se, että meillä edelleenkin
hoidetaan ihmisiä väärään aikaan väärässä paikassa ja tämä
varsinainen kohde on ollut pitkään jo vanhenevan väestön
oikeapaikkaisuus.

 

Olemme yrittäneet muuttaa budjetin rakennetta sellaiseksi, että
sosiaalitoimen budjetissa olisi entistä enemmän resursseja rakentaa
palveluasuntoja ja hoitoyksiköitä, joissa iäkkäät henkilöt
asianmukaisesti tulisivat hoidetuiksi ja sillä tavoin vapauttaa näitä
erikoissairaanhoidon kalliita sairassijoja. Tähän emme ole vielä
täysimääräisesti päässeet, mutta toivomme, että tulevina vuosina tämä
toiminnallinen käänne saataisiin aikaiseksi, että voisimme halvempia
yksikköjä rakentamalla päästä näistä ylikäyttömaksuista.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

 

Kahdessa puheenvuorossa kysyttiin HUSin ylityksistä. Varsinaista
sopimustahan HUSin kanssa ei palvelujen järjestämisestä ole. HUSin
toiminnasta vastaa HUSin hallitus, ja sen ohjeistuksen mukaan HUS
tuottaa palveluita. Sanoisin niin, että Helsingin kaupungin
vaikutusmahdollisuudet tämäntyyppisessä järjestelmässä kuin HUSissa
tällä hetkellä on, ovat kovin vähäiset. Eli vetoaisin siihen, että kaikki
yhdessä vetoamme HUSin hallitukseen, että budjetissa pysytään.
Budjettivalmistelu on pyritty tekemään koordinaatissa, mutta on, niin
kuin tiedämme, tapauksia, että HUSin oma budjetti on ollut erilainen
kuin Helsingin kaupungin budjetti. Tämä on se maailma, missä
elämme, mutta siis vastauksena kysymyksiin, että mitään varsinaista
sopimustahan ei tässä taustalla ole vaan HUS tuottaa ne palvelut, jotka
sille on määrätty.

 

 

 

Tack ordförande.

 

Det finns en liten skillnad mellan den finska texten och den svenska
texten, som inte handlar om att det är två olika språk, utan där var det
står på finska ”ylikäyttömaksutuomioiden on määrärahatarve yhteensä
431 621 000 euroa”. Medan det på svenska står ”behovet av
överskridning uppgår till sammanlagt 431 621 000 euro” så det här kan
kanske korrigeras i stadens egna papper.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Palaisin tähän puheenvuoroon HUSin vallasta suhteessa Helsingin
kaupunkiin. Mielestäni tässä on lähtökohtaisesti, tätä ei voi vierittää
pelkästään HUSin hallituksen vastuulle, kyse on sen verran suuresta
ylityksestä. Allekirjoitan sen näkemyksen, että HUS voi melko
itsenäisesti päättää asioista, mutta taas toisaalta mielestäni Helsingin
velvollisuus on se, että arvioidaan oikeasti sitä hoidon tarvetta. Nyt on
ihan selkeästi ollut nähtävissä hoitojonojen kasvussa, että hoidon
tarvetta ei ole arvioitu tarpeeksi huolellisesti. Ja tämä tilanne tullee
jatkumaan tulevaisuudessakin, eli joudumme näitä ylityksiä käymään

läpi.

 

Eli kyllä tässä pitäisi käydä tätä keskustelua ja varmasti käydäänkin
HUSin kanssa siitä, että mikä se aito tarve on. Ja Helsingin tulisi
budjetoida sitä sitä mukaa, koska tällainen jälkikäteinen isojen ylitysten
tekeminen, mikä tässä yhteydessä on, ei ole hyvää kulttuuria
päätöksenteossa eikä myöskään sen hoidon kannalta, että siellä
joudutaan sitten miettimään, että mihin se raha riittää. Siellä on kyllä
erittäin surullisia esimerkkejä siitä, miten jonot kasvavat.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ylipormestari totesi aika ylimalkaisesti nyt vastauksena kysymyksiin,
että missä todellisuudessa tämä 21,4 miljoonan euron lisämääräraha
oikein koostuu. Täällä tekstissä on todella mainittu tästä operatiivisesta
yksiköstä. Olisin kuitenkin apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselta
tiedustellut, onko nyt kysymyksessä muu kuin hoitotakuun
toteuttamisedellytyksistä ja -velvoitteista, jotka lainsäädännöstä tulevat,
niiden ylityksestä vai jostain aivan muusta.

 

Eli joku selvyys tähän joka tapauksessa pitää saada, vaikka Helsingillä
on omat edustajansa HUSin hallinnossa, ja tietysti kaikkein tärkeimmät
ovat HYKS-sairaanhoitopiirin kokonaisuus, josta eniten näitä
kustannuksia tulee. Mutta tämä olisi tarpeen selvittää, sillä nämä
ylitykset ovat todella valtaisan suuret ja nyt vielä en ymmärtänyt, mitä
kaikkea ne sisältävät.

 

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Nyt tässä johtosääntöuudistuksessa on kysymys vain jaosta, joka
muodostuu siinä vaiheessa, kun perinteinen alueorganisaatio purettiin
sekä terveyskeskuksessa että sosiaalivirastossa. Ja tässä vaiheessa
kannattaa kyllä kiinnittää huomiota siihen, että aiemmat aluejaostot 7
suurpiirin mukaan olivat aito alueen asukkaiden jonkinlainen yhteys
näihin suuriin palveluorganisaatioihimme, terveyskeskukseen ja
sosiaalivirastoon.

 

En vastusta tätä jaostokirjauksen muutosta, mutta kannattaisi jatkossa
miettiä, millainen todellisuudessa on kaupunkilaisten suora yhteys
näihin alueellisesti kuitenkin toimiviin perhekeskuksiin, sosiaaliasemiin,
vanhusten sosiaali- ja lähityöhön sekä terveyskeskuksemme
organisaatioihin, sillä näyttää siltä, että varsin kauas on etääntynyt nyt
tämä aito asukkaiden ja myös tietyssä mielessä asiakkaiden
kuuleminen ja yhteistyö. Toivon, että jatkovaiheessa ensi vuonna, kun
näitä organisaatiouudistuksia tulee, otetaan huomioon tämä aito
asukkaiden ja asiakkaiden kuuleminen ja yhteys sinne, missä nämä
toiminnotkin ovat.

 

 

 

Ärade ordförande.

 

I paragraf 11 finns uppräknat vilka avdelningar det finns, alltså ? i
följande enheter på avdelningsnivå så har vi ansvarsområde för
tjänster för barnfamiljer, tjänster för vuxna, tjänster för äldre och
tjänster för barndagvård plus förvaltnings och utvecklingscentralen.
Och sen finns det alltså då en enhet för alla de här första fyra, alltså
barnfamiljer, vuxna, äldre och barndagvård, finns en enhet, en
svenskenhet. I fortsättningen skulle det nog vara ganska klokt att man
skulle göra en avdelning av den här. För att alla de här tjänsterna som
produceras där, är egentligen på samma nivå som tjänsterna som
produceras av de finska avdelningarna. För att som det nu är att sätta
tjänster för barnfamiljer, vuxna och äldre på svenska under en
avdelningschef som ansvarar för ett av de här områdena på finska blir
ganska ? , för att då skall denna avdelningschef plötsligt ansvara för

hela paletten, medan alla de andra kan koncentrera på sina egna
enheter. Det här har redan lett till att information och utvecklingsarbete
inte kan gå hand i hand med den finska verksamheten. Det här är inte
särskilt bra, så det här är något att fundera på ? förslag men hoppas
att man tänker på det.

 

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kotihoito on sosiaalihuoltolain mukainen tehtävä, vaikka kotihoito on
siirretty terveyskeskuksen ja terveyslautakunnan alaisuuteen. Tämän
takia kotihoidon johtajan kelpoisuusvaatimus tulee määritellä
sosiaalihuollon kelpoisuuslain mukaisesti, kuten myös JUKOn
huomauttanut. Näin ollen ehdotan, että esityslistan sivulla 39 oleva §
18 toinen momentti tulisi kuulua seuraavasti: Kotihoidon johtajan
pätevyysvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyy tai
jonka lisäksi on suoritettu pääaineopinnot tai pääainetta vastaavat
opinnot sosiaalityössä tai muu tehtävään soveltuva ylempi
korkeakoulututkinto ja alan tuntemus sekä riittävä johtamistaito.

 

Kiitos.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tähän asiaan vähän laajempi tausta on se, että sosiaalihuoltolaki
puhuu kylläkin kotipalvelusta. No, tämä pätevyysvaatimus pitäisi

varmasti olla myös sosiaalihuoltolain mukaan sellainen kuin valtuutettu
Gartz on esittänyt ja järjestöt ovat sitä esittäneet, mutta tässä suurempi
ongelma on se, että sosiaalihuoltolakia ei ole siten muutettu eikä tätä
kokeilulakia jatkettu käsittääkseni, että tämä tehtävä voitaisiin siirtää
muulle kuin sosiaalitoimen elimelle taikka tehtäväaluetta hoitavalle
viranomaiselle kunnassa.

 

Olisin tiedustellut apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselta, onko tämä
kokeilulain päättyminen tämän vuoden lopussa siten varmistettu, että
ensi vuoden alusta tämä siirto voidaan laillisesti tehdä. Sosiaalihuollon
tehtäviä ei todellisuudessa voi siirtää käsittääkseni, ei
sosiaalilautakunnalta eikä myöskään sosiaalipalveluita järjestävältä
kunnan elimeltä ulos tämäntapaisella johtosääntömuutoksella. Ja tästä
syystä pitäisikin miettiä, että pitäisikö tämä koko asia nyt palauttaa, ellei
tämä lainmuutos ole jo eduskunnassa käsittelyssä ja läpi menemässä.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Sosiaali- ja terveysministeriöstä on ilmoitettu, että kokeilulainsäädäntöä
jatketaan. Miksi vain kokeilulainsäädäntöä? Siitä syystä, että
ministeriössä heidän ilmoituksensa mukaan kapasiteetti ei riitä siihen,
että valmisteltaisiin pysyvästi tämä lainsäädännön muutos. Se
valmistellaan vähän pidemmällä aikataululla, ministeriössä on kovasti
näitä lainsäädäntöhankkeita.

 

Sitten, mitä tulee tähän säännöksen sanamuotoon, sääntötoimikunnan
puheenjohtaja on ilmoittanut, että sääntötoimikunta on käynyt läpi
tämän sanamuodon ja pitää sitä lainmukaisena.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Ottaisin tähän terveystoimen johtosäännön muuttamiseen yhden
näkökulman. Olisin toivonut, että tässä yhteydessä olisi otettu esille ja
käsitelty myös näitten terveyskeskusmaksujen ja terveydenhuollon

maksujen päättämisestä, eli se, että päätöksenteossa olisi myös
lautakunta mukana. Nythän nämä terveydenhuollon maksukorotukset
hoidettiin virkamiestyönä. Mielestäni tarvitaan ehdottomasti poliittinen
keskustelu silloin kun terveydenhuollon maksuista päätetään.
Helsingissä terveyserot ovat kasvaneet, ja yksi erittäin merkittävä asia
tässä on se, että kaikilla ei ole oikeasti varaa terveydenhuollon
maksuihin. Ja tähän ei riitä selitykseksi, että toimeentulotuesta voi kyllä
hakea. Se on pitkä tie silloin kun elämä on muutoinkin vaikeaa
sauraiden takia.

Rinnastaisin näistä maksuista päättämisen tuonne sosiaalilautakunnan
puolelle. Kuten te näette, siellä johtosäännön puolella
sosiaalilautakunta päättää hyvin pitkälti sosiaalipuolen maksuista, ei
niitä tehdä samalla tavalla virkamiestyönä tällaisia isoja, periaatteellisia
maksupäätöksiä tai -korotuksia. Eli tässä on perusteet, että me
toivomme, että strategiatyön yhteydessä ensi vuoden alkupuolella tämä
asia myös etenee niin, että päästään käsittelemään demokraattisesti
näitä terveydenhuollon maksukorotuksia.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Puutun aivan samaan asiaan kuin valtuutettu Puhakka.
Asiakasmaksujen määräytyminen terveystoimessa on ollut erittäin
vaikea keskustelunaihe. Aina kun se on otettu kaupungissa puheeksi
niin aika on ollut väärä ja asiakohta on ollut virheellinen. Kun yritimme
sitä myöskin budjetin yhteydessä ponsin vauhdittaa, että jatkossa
luottamuselin käsittelisi nämä asiakasmaksut, jälleen oli aika ja paikka
väärä tälle päätökselle. Jostain kumman syystä sitä ei ole haluttu
johtosääntöihin ottaa vaan sitä riiputetaan löysässä hirressä kaiken
aikaa.

 

Kuitenkin neuvottelun yhteydessä päädyttiin sellaiseen ratkaisuun,
jääköön tämä testamentiksi tulevalle uudelle valtuustolle, tämän
strategiatyön yhteydessä selvitetään se luottamuselintaso, jossa
asiakasmaksut ja -taksat jatkossa päätetään, niin että kaikki
asiakasmaksut tulevat luottamuselinten päätettäväksi, on se sitten
lautakunta, kaupunginhallitus tai valtuusto. Ei voi olla niin, että jossakin
hallintokunnassa virkamiehet keskenään sopivat siitä, minkälaisia

maksuja ja taksoja kulloinkin käytetään, onko se valtioneuvoston
ohjeitten mukainen vai joku muu määritelmä.

 

 

 

Kiitos puheenjohtaja.

 

Kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Vehviläinen vastasikin jo
osittain siihen, mitä kaupunginhallituksen keskustelussa on ollut esillä
ja talousarvion hyväksymisen yhteydessä neuvottelussa. Eli tämä asia
otetaan esille strategiatyön yhteydessä ja silloin selvitetään se, että
millä luottamushenkilötasoilla näistä maksuista tulee jatkossa päättää.
Eli toistan sen, mitä tuossa Vehviläinen totesi omassa
puheenvuorossaan.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kannatan Astrid Gartzin vastaehdotusta.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minä katselen tätä valtuutettu Gartzin vastaehdotusta ja mietin, että
mikä tässä nyt sitten loppujen lopuksi on se ydin, mikä tekee tästä nyt
erilaisen kuin esitys on. Täällä on ylempi korkeakoulututkinto, sitten
täällä on perehtyneisyys kotihoitoon listatekstissä ja täällä on Gartzin
tekstissä, että ”alan tuntemus”. Minä en oikein näe, että tässä on kovin
suurta eroa edes. Voisiko joku selventää?

 

 

 

 

Olennainen ero on siinä, että ehdotuksessani puhutaan
sosiaalityöopinnoista, se puuttuu tästä listan tekstistä.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kuitenkin tässä Gartzin tekstissä on myös, että ”tai muu tehtävään
soveltuva ylempi korkeakoulututkinto”, että tämä ei kyllä minun
mielestäni, minä olen kyllä listatekstin takana.

 

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämä Myllypuron terveysaseman hankesuunnitelman hyväksyminen
on erittäin tärkeä asia ja hyvä hanke ja todella kaivattu ja tarpeellinen.
Kuten kaikki tiedämme, Itä-Helsingissähän terveyspalvelut ovat selvästi
ja pahasti alimitoitettu sekä väestömäärään että terveystarpeisiin
nähden. Eli on erittäin hyvä, että tätä hanketta nyt joudutetaan ja tämä
menisi nopeasti eteenpäin. Ainoa seikka, mikä tässä minua harmittaa,
on tuo turha koplaus noihin autopaikkarasitteisiin, mutta sille ei mitään
mahda, kun se on aikanaan tähän paikkaan kiinni liimattu. Toivon vain,
että sitten toteutusvaiheessa sitä voitaisiin jotenkin hioa niin, että näitä
turhia lisäkustannuksia tähän ei tulisi niin paljon. Mutta on todella
tärkeää, että tämä saadaan nyt nopeasti liikkeelle, eli kannatan
esitystä.

 

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Hanke on todellakin hyvä ja kiireellinen. Hankesuunnitelmassa
hämmästyttää jälleen kerran kustannusarvion nopea nouseminen.
Tämän vuoden taloussuunnitelmaan hanke sisältyy 20 miljoonan euron
suuruisena, nyt vastaava ennuste vuotta myöhemmin on yli 28
miljoonaa. Eli kustannukset ovat nousseet yli 40 % vuodessa, kun
samanaikaisesti kuitenkin rakennuskustannusindeksi ja
tarjoushintaindeksi ovat laskeneet.

 

Mutta kuten talous- ja suunnittelukeskus siellä toteaakin, on hankkeen
kokonaislaajuus tarveselvityksessä arvioitu epärealistisen pieneksi. Ja
talous- ja suunnittelukeskus pitää yleensäkin ongelmallisena
hankkeiden ottamista taloussuunnitelmaan tarveselvitysvaiheen
kustannusennusteen perusteella, ja tähän täytynee vain yhtyä.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Olen erittäin iloinen siitä, että kaupunginvaltuustossa on vihdoinkin
esillä Myllypuron terveysaseman hankesuunnitelman hyväksyminen.
Olen tällä valtuustokaudella tehnyt vuosittain aloitteen siitä, että
kaupunginvaltuusto varaisi riittävän määrärahan talousarvioon
huomioiden terveysaseman viereisten tonttien autopaikkojen
aiheuttamat kustannukset siten, että ne eivät tule terveyskeskuksen
maksettavaksi ja terveysasemahanke näin etenisi mahdollisimman
nopeasti.

 

Myllypuron terveysaseman rakentaminen on erittäin tärkeä hanke sekä
Myllypurolle että koko Itä-Helsingille. Terveysasema on pilottihanke
uudentyyppisestä pääterveysasemasta, joka tarjoaa
perusterveydenhuollon, avosairaanhoidon ja neuvolapalveluiden lisäksi
monipuolisia palveluja kuten erikoislääkäreiden konsultaatiota,

lastenneuvolapsykologin vastaanoton, puhe- ja ravitsemusterapeuttien
vastaanotot ja osan ruotsinkielisen väestön terveyspalveluista.
Terveysasemarakennukseen siirtyy myös Itäkeskuksen kotihoito,
laboratoriopalvelut ja hammashoito, joka palvelee Myllypuron lisäksi
Vartiokylän ja osan Kontulan peruspiirin väestöä. Tiloihin siirtyy myös
Kulosaaren psykiatrian päiväsairaala, joka painottuu psykiatristen
potilaiden tutkimuksiin ja erityisesti mielialapotilaiden hoitoon.

 

Terveysasema kattaa noin 30 000 itähelsinkiläisen terveyspalvelut.
Mikä tärkeintä, terveysasemalle suunnitellaan myös pidennettyä
iltavastaanottoa, joka voisi palvella omien asiakkaiden lisäksi myös
lähialueiden asiakkaita. Tämä helpottaisi etenkin pienten lasten
vanhempia, ja iltavastaanotot vähentäisivät Malmin
terveyskeskuspäivystyksen ruuhkia. Myllypuron pääterveysasemasta
tulee myös opetusterveysasema erikois- ja yleislääketieteeseen
erikoistuville lääkäreille, ja tätä kautta saamme mahdollisesti
rekrytoitua perusterveydenhuollosta kiinnostuneita lääkäreitä
Helsinkiin, sillä lääkäreitä me tänne tarvitsemme.

 

Erinomainen hankesuunnitelma. Terveysaseman rakentaminen tulisi
aloittaa mahdollisimman nopeasti, jotta terveyspalveluissa olevat erot
Itä-Helsingin ja Länsi-Helsingin välillä saataisiin kaventumaan.
Lännessä pääsee terveyskeskuslääkärin vastaanotolle joko heti tai
viikossa, Itä-Helsingissä pääset kolmen kuukauden hoitotakuujonoon
odottamaan lääkärille pääsyä. Haluan myös todeta, että tämän
hankkeen puitteissa ei olla yhdistämässä Kivikon ja Kontulan
terveysasemia Myllypuron uuteen terveysasemaan.

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Asia on juuri niin kuin valtuutettu Mäki äsken sanoi. Itä-Helsinki on ollut
pitkään ja pysyvästi eriarvoisessa asemassa terveyspalvelujen suhteen
Helsingissä. Tämä on ensimmäinen todella merkittävä ja konkreettinen
terveyspalvelujen parannushanke Itä-Helsinkiin ja tästä on hyvä jatkaa,
ja on syytäkin.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit ja muut.

 

Myllypurossa todellakin on ollut kaksi hanketta viime vuosikymmenen
aikana. Eli on lakkautettu sieltä terveysasema, joka siirrettiin
Itäkeskuksen terveysasemalle, ja silloin tämän alueen terveyspalvelut
olennaisesti ovat heikentyneet. Mutta onneksi toinen hanke Myllypuron
sairaalan lakkauttamisesta pysähtyi. Ja tuo erinomaisen hyvin toimiva
sairaala siellä toimii edelleenkin, mutta nyt tehdään jotain aivan
omalaatuista, valtaisaa terveystehdasta.

 

Tuon metroaseman läheisyyteen tuleva kompleksi on monikerroksinen
ja monipalveluinen, se on totta, mutta jos tällä mallilla aiotaan koko
kaupungissa edetä, että nyt sitten lakkautetaan todella myös tuo
Itäkeskuksen terveysasema ja tässä vaiheessa noin 30 000 asukkaan
palvelut siirretään sinne metroaseman viereen, niin jotenkin mättää,
kun tässä suunnitelmassa ja valmisteluasiakirjoissa kuitenkin varataan
mahdollisuus siirtää myös muita yksikköjä tuohon samaan kiinteistöön.
Muun muassa juuri Terhi Mäki mainitsi näistä muutamasta, jotka eivät
tässä vaiheessa ole siirron kohteena, siis Kontulan ja Kivikon,
Kivitaskun erittäin hyvin toimiva alun perin sosiaali- ja terveysasema,
jossa nyt on terveystoimi lähinnä vain käyttäjänä.

 

Olen hieman miettinyt sitä, että miten kalliiksi nämä kaupungin sisäisen
vuokran kustannukset tässä tulevatkaan. Kun kokonaiskustannus tässä
esityslistan sivulla 46 arvioidaan nyt olevan kiinteistöviraston mukaan
25,29 euroa, niin siitä vuokrasta valtaosa, 21,79 euroa, on puhdasta
pääomavuokran osuutta, vaikka se maksetaan todella
investointimäärärahoin, ja ylläpitovuokran osuus on vain 3,50 euroa.
Tässä on joku kummallinen sisältövirhe. Varmaan sen takia, että
sisäisten vuokrien määrittely on karannut todella käsistä.

 

Ei varmaankaan ole löydettävissä välittömästi yhtä suuria tiloja
terveysasemalle tuolta itäsuunnalta, mutta tämä vuokran taso on
mielestäni kohtuuton. Se on laskettu 30 vuoden ? ajalle 3 %:n korolla,
mutta jos arvioitte sitä, että matalaenergiaratkaisusta huolimatta tuon
ylläpitovuokran osuus on vain 3,50 euroa neliöltä, niin tämä
pääomavuokran osuus on aivan kohtuuton, aivan kohtuuton. Se pitäisi
miettiä uudelleen.

 

 

Olen samaa mieltä kuin valtuutettu Koskinen, joka kyseli perään tämän
kustannustason nousun osalta. Jos kustannustaso nousee hyvin
äkäisesti, ihan lyhyessä ajassa 40 % alkuperäisestä suunnitelmassa,
kun se sisältyi 2008-2012 investointisuunnitelmaan, niin tämä kasvu on
myös jostain kummasta suunnasta. Minä en tiedä, missä tässä nyt
pettää. Kun nyt sitten tähän rakentamiseen on hyvä alkaa ja
kiireestikin, niin luulisin, että tämä kustannusarvio ja lopulliset
urakkatarjoukset ja -sopimukset voitaisiin tehdä alemmalle tasolle
ottaen huomioon tämänhetkisen maailman finanssikriisin ja siitä
seuraavat vaikutukset myös kotimaiseen rakennustuotantoon.

 

Kun tälle alueelle tulee siirtymään myös nämä noin 2 000 sipoolaisen
asukkaan terveyspalvelut, eli nykyiseltä Itäkeskuksen terveysasemalta
nyt rakennettavalle Myllypuron terveysasemalle, ja edelleen tuolla
suunnitelmissa mainitaan myös muiden, nykyisin toimivien, tosin
ruuhkaisten Kontulan, Kivikon terveysasema ei ole niin ruuhkainen,
mahdollinen myöhempi siirtäminen tähän samaan mammuttiyksikköön,
esitän seuraavan toivomusponnen: