Ärade ordförande, bästa fullmäktige, hyvät valtuustotoverit.

 

SFP-gruppen är som vanligt oroad för att fullmäktigeordförandes röst
skall ta slut under en så här lång omröstning, och därför kommer vi
med vår traditionella hälsning.

 

Tradition mukaan siis:

 

Ois contento, tanto, tanto, Rakel vääntäis esperanto. Kautta
ponsiäänestyksen, aikaansaaden hämmästyksen. Laki moisen ilon
estää, kotimaista täytyy kestää. Ruotsi, suomi, kumpi vaan, båda talas
här i stan. Bamlaa snadist asiassa, bonjaa stadin suuri massa.

 

Varsågod fru ordförande, budgetklämmarna kan behandlas på finska.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

On tietysti tärkeää, että kun tämä Sipoon alue liitetään Helsinkiin niin
katsotaan myös taksapolitiikka, mutta näitä vanhoja
kaupunginvaltuuston päätöksiä lukiessa totesin, että on tärkeää, että
pidetään huolta myös, että taksapolitiikassa otetaan huomioon
kohonneet kustannukset ja että niitä myös ajantasaistetaan. Tässä kun
katsoin, niin tällä päätöksellä, jolla nyt sitten liitetään myös Sipoon
alueen osat taksapolitiikkaan, niin tulee kyllä erittäin erilaisia maksuja.
Kun katsotte päätösesitystä, niin taksapolitiikka on hyväksytty eri
vuosina hyvin erilaisin perustein ja etenkin kiinnitin huomiota, että
maksullisen pysäköinnin taksat ovat vuodelta 2005 ja nyt eletään
vuotta 2009.

 

Kun katson niitä hintoja, niin todella pöyristyttävän alhaisia, että
toivoisin, että kaupunginhallitus nyt jatkossa edellyttäisi kaikilta
lautakunnilta valmistelua uuden taksapolitiikan tekemiseksi niin, että
samalla kun uusi valtuusto tulee niin myös voisimme ajantasaistaa
kaikki maksut niin, että ne noudattaisivat nykyistä hintatasoa sekä
tulevalla Sipoon alueella että myös koko kaupungin alueella. Ja
kadunvarsipysäköinti, joka on tosi halpaa verrattuna siihen, mitkä ovat
parkkeerausluolien pysäköintimaksut, niin toivon, että nimenomaan
kadunvarsipysäköintimaksuja tultaisiin nostamaan niin, että voitaisiin
todella siirtää autot kadunvarsilta pysäköintiluoliin nin kuin on tarkoitus
ollut, jotta kadut säilyisivät ihmisten, sekä pyöräilijöiden että
jalankulkijoiden, käytössä. Näillä saatesanoilla olen kyllä valmis
hyväksymään tämän asian tässä yhteydessä.

 

 

 

 

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Ordförande, bästa fullmäktige.

 

Sivulle 12 teen pienen korjauksen 4. kappaleeseen koskien hakija Kari
Virtasen ansioluetteloa. 4. kappaleen viimeinen virke, joka alkaa ”Tätä
ennen...” olisi kuuluva ”Tätä ennen hän toimi Vesto Oy:ssa teknisen
osaston päällikkönä 1980–1986 sekä talonrakennusyksikön johtajana
Louhinta- ja rakennusliike Karppinen Oy:ssa 1986–1994.”

 

 

 

Kiitoksia puheenjohtaja.

 

En ole tekemässä muutosesitystä valittavan henkilön osalta, mutta
muutama sana tästä prosessista, joka tietysti eräältä osin kulminoitui,
kun kesäkuussa päätimme tästä rakentamispalvelu-nimisen
nettobudjetoidun yksikön perustamisesta. Eli nämä toiminnot irrotetaan
siis HKR:ltä nyt omaksi yksikökseen, ja ne siirtyvät
liikepalvelulautakunnan alaisuuteen, ja nyt valitsemme
rakentamispalvelulle toimitusjohtajaa. Kuten listalta käy ilmi, yleisten
töiden lautakunnalla ei enää ollut mitään sanansijaa tämän uuden
henkilön valinnassa.

 

Jätin asiasta eriävän mielipiteen kaupunginhallituksen kokouksessa,
koska mielestäni kuitenkin se lautakunta, joka todellakin tuntee ne
toiminnot ja myös sen, mitä ollaan siirtämässä tähän uuteen yksikköön,
sitä olisi tullut myös kuulla tämän henkilön nimityksessä, vaikka
varsinaisesti esityksen olisi voinut sitten liikepalvelulautakunta tehdä,
mutta näin ei käynyt. Aikataulu on kireä, se täytyy myöntää, mutta jos
olisi haluttu, niin varmasti tämä vaihe olisi ehditty käydä läpi. Minusta
se olisi ollut hyvä sen takia, että tähän asti yleisten töiden lautakunta on
ollut hyvin yksituumainen näiden asioiden käsittelyssä ja tehnyt hyvää
yhteistyötä paitsi viraston johdon, siis HKR:n johdon, ja myös
henkilöstön edustajien kanssa. Ja kun tämä muutosvaihe on aina
varmasti voisiko sanoa haasteellinen, niin olisi ollut erittäin hyvä, että
yleisten töiden lautakunta olisi saanut sanoa sanansa, mutta näin ei siis
ollut.

 

 

No toinen asia sitten, eli kun valittavaksi esitetään Mauri Suuperkoa,
niin hänellähän on hyvä kokemus ja asiantuntemus, sitä ei ole
kiistäminen, mutta toivoisin kyllä, että Helsingin kaupunki jatkossa, en
tiedä onko se tuleva konsernijaosto tai mikä, joka miettisi näitä
viranhaltijoiden mahdollisia esteellisyyssäädöksiä tai jääviyssäädöksiä
tai vastaavia, koska nyt valittava henkilö on toiminut paitsi Lujapalvelut
Oy:n toimitusjohtajana niin on edelleen myös tämän yksityisen
yrityksen hallituksen jäsen. Ja vaikka tämä Lujapalvelut Oy ei tee
suoranaisesti samoja tehtäviä, jotka nyt tulevat tämän uuden yksikön
toimialaksi, niin kuitenkin kiinteistö- ja siivouspalvelutehtäviä Helsingin
kaupunki hankkii myös yksityisiltä, ja tässä saattaa tulla jonkinnäköinen
kilpailun neutraliteettiongelma. En ole varma, mutta ihan toivoisin kyllä,
että jatkossa kiinnitetään huomiota siihen, että viranhoidon uskottavuus
ja luottamus sen puolueettomuuteen riippuu usein siitä, miten selkeästi
asianomaisen virkamiehen virkamiesrooli on erotettavissa hänen
muista rooleistaan sekä viran ulkopuolisista sivutoimista ja
harrastuksista.

 

Virkamiehen tulisi pidättäytyä kaikesta sellaisesta toiminnasta, joka voi
heikentää luottamusta tähän puolueettomuuteen tai objektiivisuuteen.
Tämän on todennut muun muassa eduskunnan oikeusasiamies. En
väitä, että nyt valittavan henkilön kohdalla olisi syytä epäillä, mutta
jonkun asian yhteydessä tämä on sanottava, ja toivon, että jatkossa
Helsingin kaupungin ohjeistuksessa, ovat ne sitten konsernin ohjeet tai
mitkä tahansa, mietitään tätä asiaa kokonaisvaltaisesti.

Kiitos puheenjohtaja.

 

 

 

Hyvä puheenjohtaja, arvon valtuutetut.

 

Minäkin halusin ottaa puheenvuoron, koska tähän asiaan
perehtyessäni huomasin, että tämän viran pätevyysvaatimuksissa ei
ollut vaadittu kunnallisen päätöksenteon tuntemusta tai kokemusta
siitä. Minä en ole toisaalta yhtään varma, että se vaatimus
nimenomaan tässä virassa olisi ollut keskeinen, mutta minulla on
näppituntuma, että meillä saattaa tulla joitain päätöksentekokulttuuriin
liittyviä ongelmia, jos me liian yksioikoisesti valitsemme
bisnesperusteella näitä toimitusjohtajia. Siinä mielessä olisin toivonut,
että tälläkin valittavalla henkilöllä olisi kokemusta sanottaisiinko näin,

että barrikadien tältä puolelta myös. Se saattaa helpottaa
tulevaisuudessa päätöksentekoprosesseja.

 

Kiitokset Outille hyvästä puheenvuorosta, varsinkin niistä kohdista,
jotka koskivat kaupungin viranhaltijoiden oikeutta osallistua erilaisten
yksityisten hallitusten toimintaan.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Aivan aluksi teen kaksi ponsiehdotusta, jotka sitten perustelen.
Ehdotan, että:

 

Hyväksyessään hankintasäännön tarkistamisen
kaupunginvaltuusto edellyttää, että hankintakäsikirjassa          
ohjeistetaan hankintakeskusta tekemään yhteistyötä
asiantuntijavirastojen ja -lautakuntien kanssa palveluja
kilpailutettaessa.

 

Ponsi 2:

 

Hyväksyessään hankintasäännön tarkistamisen
kaupunginvaltuusto edellyttää, että hankintakäsikirjassa
ohjeistetaan hankintalainsäädännön mahdollistavan
neuvottelumenettelyn käyttömahdollisuudet
kilpailutuksessa.

 

Ensinnäkin tähän yhteistyön tekemiseen. Meillähän hankintakeskus
hoitaa tätä kilpailutusta, ja on tarkoitus keskittääkin kilpailuttaminen
tänne. Mutta kuten Helsingin kaupungissa monissa palvelujen
kilpailuttamisissa on tullut esille, kilpailuttamistilanteissa osaaminen ei

ole ollut kohdillaan. Yksi tällainen on vanhusten ruokapalvelujen
kilpailuttaminen, jossa oli jo lähtökohtaisesti siinä vaiheessa, kun
kilpailuttaminen alkoi, tarjouspyyntöjä tehtäessä tehty sellainen
tarjouspyyntö, jossa esimerkiksi unohdettiin se, mitä merkitsee ruuan
hinta. Eli se oli unohdettu kokonaan kilpailutettaessa pois, tai jätetty
pois, ei unohdettu vaan jätetty pois, ja sehän on olennaista sen
käyttävän vanhuksen kannalta, joka itse maksaa tämän ruuan. Tämä
on yksi esimerkki.

 

Samoin jos lähdetään terveyspalvelujen puolella, jossa meillä tapahtuu
myös kilpailuttamista, ja puhumattakaan sosiaalipuolella, niin tämä on
erittäin tärkeää, että asiantuntijavirastot eli ne, jotka ovat siinä
valmisteluvaiheessa erittäin olennaisessa roolissa, että sehän on
olennaisin osa koko kilpailutusprosessia, että millä tavalla ne
tarjouspyynnöt tehdään. Ja siinä tarvitaan se kaikkein suurin
osaaminen. Sen jälkeen, kun palvelut on kilpailutettu, tarjoukset saatu,
niin kaupungin on hyväksyttävä omilla asettamillaan kriteereillä paras
mahdollinen tarjous ja sen ylitse hyvää tarjoavaa yritystä ei voi
esimerkiksi hyväksyä.

 

Eli tämä on erittäin olennainen asia, että tätä asiantuntemusta
käytettäisiin hyväksi. Ja nimenomaan miksi esitän tätä tähän
hankintakäsikirjaan, hankintakäsikirjaa ollaan tekemässä ja siinä on
tarkoitus kuvata nimenomaan tätä hankintaprosessia ja siihen liittyviä
asioita, ja silloin tämä asia kuuluisi sinne, koska sen on tarkoitus olla
kilpailutuksen käytössä, myös valtuutettujen ja lautakuntien jäsenten
käytössä. Tämähän lautakuntia lähinnä koskee ja niitä valtuutettuja,
jotka ovat lautakuntien jäsenenä.

Toinen ponsi, jossa nostan tämän hankintalainsäädännön
mahdollistavan neuvottelumenettelyn käyttömahdollisuudet esiin.
Perustelen tätä sillä, että olen ollut hyvin paljon erilaisissa
hankintalainsäädäntöä koskevissa seminaareissa, joissa muun muassa
Kuntaliiton asiantuntijat ovat olleet alustamassa ja tätä
neuvottelumenettelyä ei ole kerrottu, että tämä on lainsäädännössä
mukana. Sehän tarkoittaa, että ennen kilpailutusta voidaan käydä
yritysten kanssa neuvotteluja ja sen jälkeen tehdään tämä kilpailutus.
Tämä olisi sillä tavalla erinomainen menettely ajatellen erityisesti
sosiaali- ja terveyspalveluja, koska samalla haetaan, saadaan tietoa
niistä tarjolla olevista palveluista ja kyetään myös tekemään se
tarjouspyyntö sillä tavalla, että todella saadaan kaikki se hyvä irti, mitä
haetaan tästä kilpailutuksesta.

 

 

Minä voisin ottaa esimerkkinä sen, että esimerkiksi
sosiaalivirastossahan kilpailutusinto on kovin korkea ihan
ymmärrettävistä syistä, että tämä henki nyt on vähän ollut tällainen, niin
siellä esimerkiksi jossain tilanteissa mielenterveyspalveluja
kilpailutettiin. Käytännössä tapahtui niin, että kun eräs järjestö joutui
kilpailutukseen mukaan ja ei pärjännyt tässä kilpailutuksessa, niin
seurasi se, että sosiaali- ja terveysvirasto kyseessä olevan vuoden
rahoituksen järjestivät puoliksi, kun Raha-automaattiyhdistys veti pois
rahoituksen. Ja tätä ei olisi tarvinnut tehdä, jos olisi menty oikein, että
olisi tehty tulkinta siitä, että markkinoilla ei ole vastaavia palveluja niin
kuin ei ollutkaan. Ei kaupunki pystynyt järjestämään tilalle palveluja,
koska niitä ei ollut. Silloin tämä neuvottelumenettely antaa
mahdollisuuden myös tavallaan katsoa niitä markkinoita ihan toisella
tavalla eikä summanmutikassa lähteä kilpailuttamaan.

 

Yleensä tähän kilpailutukseen täytyy sanoa se, että täällä oli tänään
valtuutettu Anttilan ponsi, jossa otettiin tämä kustannuskysymys esiin,
ja minä näen erittäin tärkeänä sen, että tässä kilpailutuksessa erityistä
huomiota kiinnitettäisiin aidosti kustannuksiin ja että ne kustannukset
olisivat läpinäkyvät niin siellä päätöksenteossa kuin
jälkikäteisseurannassakin.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Ensimmäiseksi haluan kannattaa molempia valtuutettu Puhakan
tekemiä ponsia. Tämä hankintasäännön tarkistaminenhan on ollut
tässä jo useamman kuukauden vireillä, ja se on pyörinyt tuossa
kaupunginhallituskäsittelyssä ja muuta. Sinänsähän me olemme olleet
kai kaikki vähän helpottuneita siitä, että tämä hankintaohjeistus nyt
vähitellen asettuisi johonkin järkeviin mittasuhteisiin siihen, että mitä
näissä EU-oloissa on pakko kilpailuttaa ja että mitä saisi sitten tehdä
varsinkin näissä pienemmissä hankinnoissa, mitkä ovat omat
reunaehdot toimia siinä.

 

Mutta Sirpa Puhakka jo tuossa kertoi ehkä ne kaikkein olennaisimmat
ja kiireellisimmät, mutta minä haluaisin kiinnittää vielä vähän huomiota
siihen, että nyt kun me hyväksymme tämän, niin ehkä sitten kuitenkin
elävä elämämme on mennyt jo joissain asioissa eteenpäin. Me teimme
täällä ryhmien, tai yritimme tehdä ainakin ryhmien yhteisen aloitteen

näistä reiluista hankinnoista. No se vähän kaatui siihen, että Kokoomus
ei siihen koskaan halunnut tulla mukaan, vaikka Kirsi Pihakin on Reilun
kaupan lähettiläs. Te ette siihen sitten varsinaisesti halunneet koskaan
oikein siihen asiaan tarttua.

 

Kun on nyt tämän keskustelun yhteydessä ollut kaikenlaisia
järjestökeskusteluja ja muita, ja minulla on jotenkin jäänyt vähän
särähtämään korvaan myös kaupungin virkamiespuolelta sellainen,
että ei voi ottaa näitä reiluusasioita oikein huomioon, kun se tarkoittaisi
jonkun tuotteen tai tuotemerkin suosimista. Minä en oikein usko, että
sellainen perustelu tässä jatkossa toimii. Meidän täytyy joka
tapauksessa, kun täällä sanotaan, että ”hankinnat on toteutettava
suunnitelmallisesti, taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti”, niin
kyllähän entistä enemmän elämässä pitää myös kiinnittää huomiota
siihen, että mitä sillä hankinnalla on vaikutuksia siihen, mistä ne tavarat
ostetaan, siis sille tekijälle. Kun maailmassa käydään aika laajasti
keskustelua siitä, että näiden hankintojen kautta voidaan myös sitä
oikeudenmukaisuutta ja reiluutta viedä eteenpäin, niin se on meillä
kyllä edessä seuraavana.

 

Oma luokkansa on tietysti nyt tämä julkisuudessa ollut jäte-, miksikä
sitä nyt oikein sanoisi, rikoshan siinä selvästi on tapahtunut tässä, että
kaupunki ostaa palveluja yritykseltä, joka rikollisesti pumppaa jätteet
meidän omaan verkostoomme. Ei tällaisillakaan ohjeistuksilla niistä
kaikista varmaan eroon päästä, mutta onhan tässä nyt sivukaupalla
ohjeita siihen, miten tulisi toimia.

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Olemme Outi Ojala kaupunginhallituksessa ja itse yleisten töiden
lautakunnassa jättäneet eriävän mielipiteen tästä hankintasäännöstä ja
nimenomaan urakoitten ketjuttamisesta, ja haluan perustella sitä tässä.

 

Helsingin kaupunki ei ole mikä tahansa tilaaja tai rakennuttaja Suomen
markkinoilla. Se on niin iso, että se voi vaikuttaa markkinoihin eli siihen,
mitä markkinoilla tarjotaan ja millaisia tarjoajia markkinoilla on. Voidaan
tilata 100 miljoonan talo kokonaisena tai kilpailuttaa urakka kahdessa

tai useammassa osassa. On selvää ja kokemusperäistä tietoa tämän
Musiikkitalon kohdalla, että hinta on eri ja tarjoajat ovat eri firmoja
riippuen urakan koosta ja laadusta. Joskus voidaan tietysti kilpailuttaa
liiankin pienissä palasissa niin kuin silloin tällöin tapahtuu sosiaali- ja
terveyspuolella.

 

Rakennusalalla toimii Etelä-Suomessa keskikokoisia rakennusliikkeitä,
ja voidaan sanoa esimerkkinä, että Etelä-Suomessa pienemmät voivat
kehittyä keskikokoisiksi, jos Helsingin kaupunki tarjoaa sopivan
kokoisia urakoita ja sen lisäksi rajoittaisi ketjuttamista. Pienempi firma
joutuisi ottamaan palkkalistoilleen tekijöitä selviytyäkseen työstä. Muun
muassa tämän takia olemme vaatineet urakkaketjun lyhentämistä
hankintasäännössä. Kun rakennustyömaalla on vähemmän eri firmoja
ja enemmän yhden firman työntekijöitä, työ sujuu nopeammin,
taloudellisemmin ja turvallisemmin, työn jälki on laadukkaampi.

 

Erityisesti noususuhdanteen aikana rakennusbisneksen tuotto ei riipu
niinkään laadusta ja nopeudesta ja ammattitaidosta vaan pikemminkin
sopimusoikeudellisesta kikkailusta. Helsinkiläisenä ja kaupunkilaisena
haluaisin mieluummin laatua ja kohtuullista hintaa kuin huippubonuksia
rakennusliikkeiden omistajille.

 

Jatkossa toivoisin, että kiinnitetään enemmän huomiota oman työn
laajuuteen ja kilpailukykyisenä pitämiseen. Meidän pitäisi luottaa siihen,
että kaupungin töihin palkatut ammattilaiset, virkamiehet osaavat ja
haluavat kehittää omaa työtään kaikissa virastoissa. Pitäisi luottaa ja
antaa siihen myös mahdollisuus eikä tehdä niin kuin tapahtui
rakennusviraston kohdalla: pilkottiin tuottaja ja tilaaja erikseen. Yhden
lautakunnan alaisena olisi helpompi valvoa, miten oma tuotanto pärjää.
Pelkään pahoin, että yleisten töiden lautakunnan ja rakennusviraston
mahdollisuudet seurata oman työn laatua ja hintaa heikkenevät
ratkaisevasti, kun rakennuspalvelu päätettiin perustaa. Oma työ ja oma
tuotanto pitää olla vertailupohjana, jotta tiedetään, paljonko työtä ja
panoksia, koneita, aikaa tarvitaan, että paikat pysyvät säällisessä
kunnossa.

 

Näkyy, että pelkkä rankka kilpailuttaminen ei tuo parasta tulosta.
Pikemmin se tuo kaikenlaisia vilpereitä ja onnenonkijoita, kuten
äskettäin uutinen lokakuljetuspalveluiden ympäristörikoksesta osoittaa.
Minkä takia näyttää siltä, että erityisesti julkisen alan rakennustyömaille
tulee harmaata taloutta? Mistä se johtuu? Minun mielestäni siitä, että
hankintalaki on aika susi. Se velvoittaa julkisen alan hankkijaa mutta ei
yrityksiä. Yrittäjä ottaa alihankkijakseen sen, jonka tietää

ammattitaitonsa perusteella parhaaksi, mutta kaupunki ei saa hylätä
tarjousta, ellei firmaa ole tuomittu rikoksesta tai jos yrittäjää ei ole
tuomittu liiketoimintakieltoon. Ja sellaisenkin yrittäjät osaavat peittää, ja
ne tietävät, että virastoissa ei ole voimavaroja valvoa satoja ja tuhansia
toimijoita eri työmailla. Sen takia ehdotan, että kaupunginhallituksen
esitys palautetaan siten, että hankintasäännössä rajoitetaan urakan
ketjuttamista nykyisestä käytännöstä.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

 

Hankintasäännön tarkistamiseen on monia tarpeita, kuten edellä on
tullut jo esille, ja on hyvä, että valtuusto voi nyt linjata niitä periaatteita
ja menettelyjä, joita hankinnoissa noudatetaan.

 

Julkisuudessa viime päivinä kerrotut tiedot jätekuljetuksiin liittyvästä
ympäristörikosten tutkinnasta tai vaikkapa vanhusten kauppakassien
ylihinnoittelusta ovat valitettavasti vain eräitä esimerkkejä monista
virheistä ja epäonnistumisista hankinnoissa, niiden kilpailuttamisessa ja
valvonnassa. Listaa voisi jatkaa vammaisten kuljetuspalveluilla,
raitiovaunuhankinnoilla ja monilla muilla tapauksilla Helsingin
kaupungin hankintojen historiasta.

 

Eräissä tapauksissa hankintojen kilpailuttamisessa on ollut
osaamattomuutta, ja siihen löytyy varmaan korjausta kouluttamisella ja
ohjeistuksella. Mutta monesti on kysymys myös siitä, että hankintoja
tehtäessä ja kilpailutettaessa on lähtökohtana ollut liian suppeasti
ajateltu viraston tai laitoksen taloudellinen intressi. Vanhusten
kauppakassipalvelut ja vammaisten kuljetuspalvelut ovat tästä eräitä
esimerkkejä. Niissä on haettu selvästikin yksipuolisesti vain säästöjä
sosiaalivirastolle, ja se on tapahtunut vanhusten ja vammaisten
kustannuksella.

 

Toinen periaatteellinen ongelma on hintakilpailun korostaminen muiden
tekijöiden kustannuksella, kun kilpailutusta koskevia päätöksiä
valmistellaan. Tästäkin on räikeitä esimerkkejä muun muassa
vammaisten kuljetuspalveluissa, joissa ihmiset ovat joutuneet
odottamaan ja kiertämään kohtuuttoman pitkään, kun kuljetuksia on
yhdistelty.

 

Kolmas ongelma on liittynyt harmaan talouden torjumiseen ja
alihankintaketjujen valvontaan. Vaikka kaupungilla on tietysti lainkin
mukaan tilaajavastuu, on esimerkiksi Musiikkitalon työmaalla teetetty
töitä törkeällä, vain parin euron tuntipalkalla. Tälläisten puutteiden ja
virheiden lisäksi hankintoihin liittyy myös Suomen ja Euroopan unionin
lainsäädännöstä johtuvia ongelmia. Eduskunnan säätämät ja EU:n
tasoa alhaisemmat kansalliset kynnysarvot pakottavat kilpailuttamaan
eräitä sellaisiakin hankintoja, joissa kilpailuttamisesta aiheutuu vain

tarpeetonta ylimääräistä työtä.

 

Osa näistä ongelmista voidaan tietysti välttää toteuttamalla hankkeita
kaupungin omana työnä ja niin sanottuina talon sisäisinä hankintoina.
Esimerkiksi terveyspalvelujen ulkoistaminen tulee kaupungille
kalliimmaksi kuin palvelujen järjestäminen omana toimintana, ja tämä
kannattaisi ottaa huomioon, kun jatkossa pohditaan näitä
budjettiesitykseen sisältyneitä erittäin mielestäni virheellisiä linjauksia
terveyskeskustoimintojen ulkoistamisesta.

 

Valtuutettu Vikstedtin esiin nostama kysymys urakoiden ketjuttamisesta
on erittäin vakava. Sillä on merkitystä sekä laatuun, hintaan että
harmaan talouden ehkäisyyn. Kannatan valtuutettu Vikstedtin
palautusesitystä.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

En missään tapauksessa kannata tämän asian palauttamista.
Tässähän ollaan nyt jo valtavasti myöhässä. Kun ottaa huomioon sen,
että uusi hankintalaki tuli voimaan 1.6.2007 ja nyt tämän esityksen
mukaan tämä hankintasääntö tulee voimaan vasta ensi vuoden alusta,
eli tässä on mennyt nyt jo puolitoista vuotta siitä kun uusi laki astui
voimaan ja nyt me olemme vasta tässä vaiheessa, en halua missään
tapauksessa enää viivyttää tätä, koska vanha hankintasääntö on tuonut
paljon ongelmia sen suhteen, että virastoissa ja laitoksissa on tavallaan
edetty sen vanhan hankintasäännön, joka monilta osin on poikennut
tästä hankintalaista. Ehdottomasti täytyisi kaupungilla myös toimia
tämän uuden hankintalain mukaan. Eli en todellakaan halua, että tätä
nyt vielä tästä lykättäisiin. Täytyy vain huolehtia siitä, että kaupungilla
vahvistetaan hankinta- ja kilpailuttamisosaamista ja tehdä
tarjouspyynnöt huolella, niin ei tästä sen kummempia ongelmia synny.

 

Kiitoksia.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Pidän palautusta tässä vaiheessa tätä käsittelyä tarpeettomana.
Minusta on hyvä saada tämä nyt käsistä, koska tässä on kuitenkin
selvistä parannuksista ja paremmasta ohjeistuksesta kyse.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Luukkaiselle huomauttaisin, että Helsingin kaupungin
virkamiehet noudattavat luonnollisesti voimassaolevaa lakia. En tohdi
ajatella, että tämän hankintasäännön valmistelun hitauden takia
Helsingissä on puolitoista vuotta rikottu lakia tai rikottaisiin tämän
jälkeen. Sen sijaan se ongelma, jonka valtuutettu Vikstedt nosti esille,
on erittäin vakava, ja herää kysymys, minkä takia kaupunginhallitus ei
halua puuttua ketjuttamisesta ilmiselvästi aiheutuneisiin ongelmiin
hinnan, laadun ja valvonnan osalta.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Täällä valtuutettu Luukkainen totesi, että on nopeasti nyt saatava tämä
eteenpäin, jotta Helsinki pääsee noudattamaan lakia. Jos nyt tämä
valtuusto haluaisi palauttaa tämän asian korjatakseen tämän ilmiselvän
epäkohdan, niin tässä menisi korkeintaan kaksi viikkoa aikaa.
Kaupunginhallitus ehtisi ensi maanantain kokouksessa tehdä ne
välttämättömät korjaukset, joka on hyvin pieni korjaus, saadakseen
tämän hankintasäännön tältä osin ajanmukaiseksi. Eli ei tässä nyt kyllä,
emme me halua Vasemmistoliiton puolella millään tavalla vitkutella
asian kanssa, mutta joka tapauksessa ongelmat, jotka täällä ovat
tulleet puheenvuoroissa esille, ovat kiistattomia, ja Helsinki voisi
halutessaan näyttää esimerkkiä, että me suhtaudumme harmaaseen
talouteen vakavasti.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Julkisen hankinnan pääperiaatehan on kilpailun aikaansaaminen, ja
toinen pääperiaate on, että tarjoajia kohdellaan tasapuolisesti ja
syrjimättömästi. Ja siinä on myös sellainen periaate, että tulee olla
mahdollisimman suuri avoimuus. Tällaisen julkisen hankinnan tärkein
asiakirjahan on tarjouspyyntö, ja siinä punnitaan se ammattitaito, mitä
kaupungilla on kilpailuttamisessa. Eli tarjouspyyntö on osattava laatia
oikein ja huolellisesti.

 

Minä pikkuisen hätkähdin, kun luin tätä hankintasäännön hankinnan
kilpailuttamisen osaa 3 2, siinä kyllä on nämä perusperiaatteet, että
miten kilpailuttaminen järjestetään, siinä otetaan huomioon arvot ja
laadut ja markkinatilanteet ja tällaiset, ja toimittajiksi saa tarjota vain
sellaisia, joilla on edellytyksiä hankinnan toteuttamiselle. Mutta sitten
tämä 3. kappale sanoo, että ”tarjouksista on hyväksyttävä hinnaltaan
halvin tai kokonaistaloudellisesti edullisin”. Minä tiedän, että se laatu
tulee sieltä ja sitten on hankintaohjeet ja siellä on laadulla merkitys,
mutta minä haluaisin vielä tässä korostaa sitä laatua. Siis laatu
useinkin sisältyy siihen, että asia on kokonaistaloudellisesti edullisin.
Laadulla on erittäin suuri merkitys, ja tulee todella huomioida, että hinta
ei voi olla yksinomaan se periaate, millä valitaan tuottaja.

 

Tässä on tämä uusi kilpailuttamislainsäädäntö ollut vuoden voimassa,
ja niin kuin tässä valtuutettu Puhakka ja itse asiassa terveyslautakunta
kiinnitti siihen huomiota, että näitä uusia kilpailuttamismenettelyjä on
nämä neuvottelumenettelyt. Tämä hankintalainsäädännön tuoma
mahdollisuus on todella huomioitava. Ja kuten terveyslautakunta
mainitsee, niin erityisesti monimutkaisissa palveluhankinnoissa nämä
menettelyt ovat usein sopivampia, eli nämä neuvottelumenettelyt. Me
puhumme nyt sosiaali- ja terveystoimen hankinnoista, jotka ovat erittäin
monimutkaisia ja mutkikkaita palveluja. Meillä on esimerkiksi
vanhuspalvelut aika uusi alue, jossa kilpailuttaminen tulee
lisääntymään suuresti.

 

Ainakin tähän asti meillä on ollut kilpailuttamisessa puutteita. Tämä on
ollut vähän tällaista oppimisaikaa, mutta minä haluaisin nyt varmistaa,
että näitä puutteita ei tule jatkossa olemaan niin paljon kuin

aikaisemmin. Esitän ponnen:

 

                     Hyväksyessään kaupungin hankintasäännön valtuusto            
edellyttää, että tehdään selvitys ja seurataan kaupungin          
kilpailuttamisen osaamista ja siinä esiintyviä ongelmia.

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

Annan juuri vähän selvemmin kirjoitettuna, arvoisa puheenjohtaja.

 

Ja todellakin vanhuspalveluissa on kilpailuttaminen tätä päivää, meillä
on myös mahdollisuus palveluseteleihin ja sitä suuremmalla syyllä
tulee kannustaa näitä palveluseteleitä ja olla valinnanvaraisia
kaupungille sopivia palvelutuottajia.

 

 

 

Kiitos puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Molander, tämä hänen tekemänsä ponsiesitys, se on
varmaan erittäin hyvä, että seurataan tätä osaamista, mutta kun hän
erityisesti nosti nyt tämän sosiaalihuollon puolen esille ja siihen liittyvät
kilpailuttamistilanteet ja palvelusetelien käytön, niin toivoisin kyllä, että
valtuutettu Molander myös tarkkaan lukisi tämän valtuutettu Puhakan
ponnen, jossa tästä neuvottelumenettelyn käyttömahdollisuuksista
otettaisiin ohje käsikirjaan. Koska se on varmasti juuri, jos ajattelemme
kolmannen sektorin toimijoita, jotka monesti ovat pieniä toimijoita, joilta
välttämättä ei löydy ollenkaan sellaisia yksityisyrityksiä niin paljon, niin
tämä neuvottelumenettelyhän mahdollistaisi nimenomaan kolmannen
sektorin puolella pienien toimijoiden mukaantulon näihin palvelujen
järjestämiseen.

 

 

 

Tack fru ordförande.

 

Olen valtuutettu Molanderin kanssa aivan samaa mieltä siitä, että
laadullisia kriteereitä ei missään vaiheessa saa unohtaa. Näihin
laadullisiin kriteereihin sisältyy myös se, että kun ollaan palveluita

hankkimassa niin katsotaan, että ne hankitaan molemmilla kielillä.

 

Det är viktigt att man vid upphandling tar hänsyn till att det finns också
ett behov av svensk upphandling, och den här svenskspråkiga
upphandlingen t.ex. vad gäller taxiskjutsar för handikappade barn är
helt avgörande. Ibland leder det till, för att få en kvalitativ högstående
upphandling, leder det till att man är tvungen att upphandla de här för
de olika språk, för den finska och svenska språkgruppen skilt, särskilt
när det gäller barn och åldringar.

 

Tack.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Molander esitti jälleen ? . Olemme seuranneet tätä asiaa
lehdissä muutaman vuoden, tätä osaamattomuutta. Minä ennemminkin
edellyttäisin, että virkamiehet koulutetaan tekemään niitä asioita niin,
että ei saa jatkuvasti lukea lehdistöstä, miten ? asioita hoitanut.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Molander kertoi, että terveyspuolella on ollut todella
vaikeuksia näissä hankinnoissa, ja tulee tulevaisuudessakin olemaan,
koska me emme tarkkaan tiedä, mitä markkinoita kullakin alueella on,
mitä me lähdemme kilpailuttamaan. Tämän vuoksi todella tällainen
suora hankinta pitäisi useimminkin ottaa huomioon eikä pyrkiä
kilpailuttamaan sellaista toimintaa, mistä jo alun perin tiedetään, että
sillä ei ole markkinoita tässä maassa.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täällä on jo muutamissa puheenvuoroissa viitattu siihen ongelmaan,
joka sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on ja kolmannen sektorin
käytössä. Silloin kun koko hankinta- ja kilpailutuslainsäädäntöä on
valmisteltu eduskunnassa, niin olisin kyllä toivonut, että siihen
lainsäädäntöön olisi selkeämmin kirjattu kolmannen sektorin
mahdollisuudet yleensäkin ja millä tavalla kunnat voivat käyttää
kolmannen sektorin palveluita suorana hankintana ilman sellaista
monimutkaista kilpailutusmenettelyä, mitä nyt tällä hetkellä
kilpailulainsäädäntö ja hankintalainsäädäntö edellyttää. Koska
kolmannen sektorin merkitys nimenomaan sosiaali- ja
terveydenhuollossa on ollut ja tulee jatkossakin olemaan erittäin
merkittävä, siellä tapahtuu monella tavalla sellaista kehitystyötä, jota ei
lainkaan tapahdu markkinoilla eikä tule tapahtumaankaan, koska se on
kokeellista toimintaa ja sitä monella tavalla myös tuetaan Raha-
automaattiyhdistyksen, ja luulen, että jatkossa myös edelleen sen
kolmannen sektorin toimintaa tuetaan ja on tarpeellista tukea, jotta
sellaista kehitystyötä pääsee tapahtumaan.

 

Kolmannen sektorin rooli myös kaupungissa pitäisi, tässä
hankintasäännössähän nyt ei millään tavalla siihen puututa, koska se
lähtee suoraan tämän lainsäädännön pohjalta, mutta kun uusi valtuusto
jatkossa nyt tekee näitä strategisia linjauksia, toivoisin ja minusta olisi
erittäin tarpeellista, että me pysähtyisimme pohtimaan kolmannen
sektorin merkitystä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ja millä
tavalla voidaan kolmannen sektorin käyttöä suorana hankintana, pitkinä
sopimuksina ja niin edelleen käyttää, koska se tulee olemaan kuitenkin
kumppanuus kaupungille. Siellä on paljon vapaaehtoistyötä, siellä on
paljon laatutyötä, siellä on paljon yksilöllisiin tarpeisiin vastaamista,
siellä myöskin monella tavalla ne ihmiset, jotka tekevät sitä työtä, ovat
sitoutuneet siihen, että he samalla valvovat myös sitä laatua. Eikä niin,
että kilpailuttamistilanteessa kun tehdään, niin palveluiden laatu ilman
muuta jää sitten viranomaisten eli kaupungin valvottavaksi.

 

Sellaista itse tehtyä palveluiden laatuarviointia ja -valvontaa ei kyllä
näissä tilanteissa synny, kun markkinoilta ostetaan suoraan. Ja näin
ollen pidän valitettavana sitä, että valtuusto hylkäsi tämän, taikka ei
kannattanut suurella enemmistöllä tekemääni pontta talousarvion
yhteydessä, joka olisi mahdollistanut myös tämän pohdinnan, jos olisi
tulkittu oikein.

 

Valtuutettu Puhakka teki täällä tämän ponsiehdotuksen, joka valtuutettu
Ojalan käyttämän puheenvuoron pohjalta kyllä antaa mahdollisuuden
tämän neuvottelumenettelyn pohjalta pohtia kolmannen sektorin roolin

käyttöä ja mahdollisuuksia nimenomaan myönteisessä mielessä. Kyllä
täytyy rehellisyyden nimissä katsoa, millä tavalla sosiaali- ja
terveystoimen puolella käytetään kolmatta sektoria ja kuinka iso osa se
on, ja koskaan markkinat eivät voi sitä aluetta korvata. Siksi toivon, että
me voisimme uuden valtuuston strategiakokouksessa pohtia tätä asiaa
ja tehdä siitä strategisen linjauksen, joka menee ulkopuolelle tämän
hankintasääntökeskustelun nyt tällä hetkellä, niin että siitä olisi
ohjenuoraksi myös valtuutetuille, koska niin paljon markkinoita ei synny
Helsingin kaupunginkaan sisällä eikä edes pääkaupunkiseudun
ympärillä, että kaikkia niitä tarpeita, mitä tällä hetkellä tuotetaan,
kaupunki kykenisi tarjoamaan.

 

Itse olen tällä hetkellä Helsingin Alzheimer-yhdistyksen hallituksessa ja
olen katsellut ihan muistisairaiden näkökulmasta sitä työtä, mitä kolmas
sektori tekee. Ja kun tiedetään, miten suuri kasvava ongelma se on,
niin ihan senkin takia toivon, että kolmannen sektorin roolia pohditaan
huomattavasti syvällisemmin kuin mitä nyt tällä hetkellä tehdään.

 

 

 

Lopullinen haluttavien laatukriteerien määrittely kuitenkin sekä tämä
viimekätinen palvelulaadun valvonta kuuluu kyllä mielestäni
nimenomaan tilaajalle eli tässä tapauksessa kaupungille, oli sitten
palveluntuottaja yksityinen yritys tai kolmannen sektorin yhteisö tai
yritys.

 

Mutta sitten yleensäkin tämän laadun ja myös tietyssä määrin palvelun
vaikuttavuuden arvioiminen ja huomioiminen siinä tarjouskilpailussa
pitäisi kyllä olla nykyistä korkeammin pisteytettyä ihan senkin vuoksi,
että emme ajaisi tällä hintakilpailulla ja hintojen alas ajamisella kilpailun
varjolla näitä palveluja tuottavia yrityksiä konkurssiin tai huonosti
kannattavina sellaisiksi, että ne eivät esimerkiksi voi huolehtia
henkilöstönsä koulutuksesta ja sen palvelun laadun kehittämisestä siitä
syystä, että tuottomarginaalit muodostuvat niin uskomattoman
alhaisiksi.

 

Kiitos.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Valtuutettu Anttila otti tämän kolmannen sektorin esille hyvin, ja olen
samoilla linjoilla ja näkemyksillä tässä kolmannen sektorin roolissa, että
sehän on erittäin merkittävä nimenomaan tällaisena täydentävänä
palveluntuottajana kaupungille. Siellä on sellaista osaamista, jota
kaupunki ei itse välttämättä pysty hankkimaan, ja se lähtee ihan
tällaisesta ruohonjuuritason arjen tuntemuksesta. Se koskee erityisesti
mielenterveyspalveluja, päihdepalveluja, mainittuja muistisairaita,
vammaisia ja niin edelleen. Eli me tarvitsemme täydentämään tätä
kolmatta sektoria tässä palvelupuolella.

 

Tämä neuvottelumenettely on juuri sellainen mahdollisuus, jonka kautta
sitten, kun joka tapauksessa ollaan tilanteessa, jossa poliittinen päätös
on, että kilpailuttamiseen mennään, niin silloin se antaisi
mahdollisuuden tämän kolmannen sektorin huomioimiseksi
huomattavasti paremmin kuin avoin kilpailumenettely. Koska kyllähän
siinä käytännössä käy niin, että nämä järjestöt eivät välttämättä ole
kovin vahvoilla tällaisessa kilpailutilanteessa, kuten se esimerkki, mistä
kerroin aikaisemmin, on yksi.

 

 

Kiitos puheenjohtaja.

 

Ihan muutama kommentti tähän. Valtuutettu Ojala muun muassa oli
huolissaan näistä pienistä tarjoajista. Olisin vain tähän todennut, että
toki nämä erilaiset menettelyt ovat hyvin tärkeitä, kun mietitään,
millaisia hankintaprosesseja meillä on, mutta kannattaa myös muistaa,
että Helsingin kaupunki on niin iso ? , että kun me hankimme sosiaali-
ja terveydenhuollon palveluita esimerkiksi, ja etenkin tuolla
sosiaalipuolella, missä ne suuremmat volyymit näissä ostopalveluissa
ovat, niin meidän ostovolyymimme ovat sellaisia, että juuri sen takia
usein nämä pienet syrjäytyvät näistä tilanteista. Ei välttämättä niinkään
vain sen hankintamenettelyn johdosta vaan niitten volyymien takia.

 

Sosiaalivirastossa on käsittääkseni sosiaaliviraston johdon kanssa
tehty tällaista hankintastrategiaa ja erilaisia kumppanuusmäärittelyjä, ja
toivottavasti lautakunta on ollut myös osallisena siinä, että minkälaista
politiikkaa ensi kaudella tässä asiassa tehdään. Siinä on kuitenkin aika
paljon ainakin virkamiestasolla käsittääkseni tehty jo linjauksia tämän

suhteen.

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Ikävalkolle haluaisin vain todeta, että kyllä minusta se on
totta, että Helsingin volyymit ovat niin suuria, että helposti se johtaa
sitten siihen, että ainoastaan vain yksi tai kenties kaksi suurta yritystä
voi näitä palveluja antaa, jos ei erityistoimiin ryhdytä. Mutta minusta
kyllä, ja olen ymmärtänyt myös, että yrittäjäjärjestöt ovat huolissaan
tästä tilanteesta, he haluaisivat, että myös pienillä yrityksillä olisi
mahdollisuus osallistua näihin tarjouskilpailuihin tai ainakin niitä
kilpailuja voitaisiin osittaa tai perustaa sellaisia renkaita, joissa
pienyrittäjät voivat olla tai vaikkapa yksittäinkin toimivat yrittäjät voisivat
olla mukana. Että kyllä tähän on syytä erityisesti kiinnittää huomiota, ja
toivon todella, niin kuin valtuutettu Anttila täällä sanoi, että seuraavalla
kaudella tämä kolmas sektori ja sieltä ostettavat palvelut olisivat
erityisen tarkastelun kohteena.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

En tullut pönttöön sen takia, että tämä on ensimmäinen valtuuston
kokous, joka menee suorana vielä nettiinkin tänään, vaan lähinnä sen
takia, että halusin tulla tänne pönttöön kertomaan mielipiteeni Sirpa
Puhakan puheenvuorosta tuossa alussa, varsinaisesta
puheenvuorosta, jossa hän jätti toivomusponnet muun muassa. Minun
mielestäni se oli erinomainen puheenvuoro. Sirpa Puhakka puhui täyttä
asiaa siinä siitä, että miten tärkeä on sen tarjouspyynnön merkitys
samoin kuin Sole Molander otti omassa puheenvuorossaan saman
asian esille. Samoin puheenvuorossa oli löydettävissä sellaisia
innovatiivisia elementtejä, miten pitäisi tehdä sekä yritysten että tilaajan
välillä entistä enemmän yhteistyötä jo ennen kuin varsinainen
tarjouspyyntö lähtee liikkeelle eli esimerkiksi neuvottelumenettelyn
kautta. Tällöin voidaan varmistaa monessa tapauksessa se, että tilaaja

saa juuri sitä mitä haluaa ja samalla tarjoaja, usein yritys, myös tietää,
mitä pitää tarjota. Monet asiat selviävät tässäkin asiassa
keskustelemalla.

 

Mutta sitten toinen asia, jonka haluaisin ottaa esille, on tämä
kolmannen sektorin toiminta ja heidän tuottamat palvelut. Tällä hetkellä
vaikuttaa siltä, että trendi on hyvin vahvasti, että kolmannella sektorilla
eri järjestöt esimerkiksi perustavat yrityksiä ja lähtevät sitä kautta
toimimaan. Se on todettu siellä puolella usein hyväksi tavaksi päästä
mukaan tähän kilpailuun, ja sillä vältetään monia epäselvyyksiä sitten
myöhemmissä vaiheissa. Ei ole tällä hetkellä ainakaan mitään
merkkejä, omien havaintojeni mukaan, että tämä trendi olisi jotenkin
laskemassa, vaan pikemminkin niitä tehdään entistä enemmän.

 

Ja sitten tässä samassa yhteydessä, vaikka täällä valtuutettu Malinen
epäili, että onko selvityksiä tehty liikaakin, mutta oletan kuitenkin näin,
että Sole Molander teki tuossa oman toivomuspontensa, jossa hän
esittää, että selvitetään tähän kilpailuun liittyviä ongelmia, niin se pitää
myös sisällään sen, että niihin ongelmiin sitten puututaan entistä
jämymmin, ja tämän takia haluan kannattaa Sole Molanderin tekemää
ponsiesitystä.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Rautava totesi täällä, että kolmannen sektorin järjestöt ovat
perustaneet yrityksiä, ja näin on, itse asiassa se on välttämättömyys
johtuen juuri siitä, että tämä kilpailulainsäädäntö ja kilpailuneutraliteetti
edellyttää, että järjestöt toimivat samoilla markkinoilla kuin yritykset ja
silloin täytyy päteä samat säädökset. Monet järjestöt eivät välttämättä
olisi halunneet perustaa niitä yrityksiä, mutta muun muassa Raha-
automaattiyhdistyksen rahanjaossa on otettava huomioon se, että
kansalaisjärjestöjen toimintaa, tutkimus- ja kehittämistoimintaa voidaan
tukea, mutta ei silloin kun esimerkiksi järjestö tarjoaa sellaista palvelua,
jota ovat yksityiset yritykset tarjoamassa. Ja tältä osinhan esimerkiksi
Raha-automaattiyhdistys on joutunut hyvin tiukasti muuttamaan
säädöksiä muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja monien
muiden tärkeiden kansalaisjärjestöjen tukemisen osalta.

 

Tämä on se tosiasiallinen tilanne, ja voin vakuuttaa kyllä sen, että kyllä

Raha-automaattiyhdistys edelleenkin tukee kansalaisjärjestöjä, mutta
se ei voi tukea sitä kilpailtavaa palvelutoimintaa.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Olisin käyttänyt samantyyppisen puheenvuoron kuin valtuutettu Ojala.
Nimenomaan nämä kolmannen sektorin järjestöt ovat tietyllä tavalla
pakotettuja tähän yritysmäiseen toimintaan, joka monella tavalla on
vastoin niiden perimmäistä tarkoitustaan, joka on monella tavalla
perustunut siihen, että vapaaehtoisesti autetaan hädässä olevia ihmisiä
ja luodaan sentyyppistä tukiverkostoa, johon markkinat tai kunta
myöskään palveluiden tuottajana ja järjestäjänä ei välttämättä heti
reagoi. Näin ollen tämän toiminnan luonteen ottaminen mukaan siinä
hankinta- ja kilpailulainsäädännössä olisi kyllä minusta pitänyt siellä
eduskunnassa käydä erittäin tarkkaan, ettei olisi tarvinnut pakottaa
näitä keskeisiä isoja vapaaehtoisjärjestöjä toimimaan vastoin
luontoansa.

 

Tietysti myöskin uskon, että tällä alueella elämä menee eteenpäin ja
tätä asiaa varmaan joudutaan pohtimaan nimenomaan suhteessa
kolmannen sektorin rooliin. Toivon, että suunta ei kulje siihen suuntaan,
että kolmas sektori pakotetaan yritysmäiseen toimintaan vaan että
siellä säilyisi tämä vapaaehtoistyön luonne ja herkkä reagointi
palvelutarpeisiin ja sitä kautta ihmisten auttamiseen, koska se on ollut
nimenomaan se voimavara. Ja näin ollen en missään tapauksessa
kyllä tule henkisesti kannattamaan sentyyppistä ajattelutapaa, mitä
ymmärsin, että valtuutettu Rautavan puheenvuoro edusti, että
yritysmäinen toiminta olisi tavoitteena.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Rautavalle vastaukseksi: kyllä minulle sopii lisäselvitys, jos
me vihdoin sitten pääsemme sen jälkeen sellaisiin toimenpiteisiin, että
päästään edes osasta tai mieluiten suurimmasta osasta näistä jatkuvan
kilpailutuksen murheista eroon.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kun me hyväksyimme eduskunnassa hankintalain, niin sehän oli
vastaavan EU-direktiivin implementointi Suomen lainsäädäntöön ja ei
siinä ollut vaihtoehtona sitä, että tällainen palvelutoiminta voisi olla
jonkunlaista vapaaehtoistoimintaa. Eli kyllä näillä kolmannen sektorin
toimijoilla on ainoa mahdollisuus yhtiöittää heidän toimintansa, näin se
vain on käynyt. Esimerkiksi olen itse Vanhustyön keskusliiton
hallituksessa, ja kyllä me vaan jouduimme kaiken laajankin
palvelutoimintamme yhtiöittämään, ja sitten Raha-
automaattiyhdistyksen varoja taas tulee tänne emäyhtiölle mutta ei tälle
VTKL Oy:lle.

 

 

 

Niin, vielä kerran selvyyden vuoksi, arvoisa puheenjohtaja, juuri se, että
kansalaisjärjestötoiminta näissä järjestöissä varmaan säilyy sellaisena
kuin se on tai niin kuin ne haluavat itse kehittää ilman mitään
liiketaloudellista pakkoa, mutta mikäli ne toimivat ja tarjoavat palveluja,
toimivat siis palvelumarkkinoilla, niin se osa toimintaa varmaan
joudutaan ja on jouduttu eriyttämään yritysmuotoon.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Asko-Seljavaara tässä kyllä perusteettomasti yrittää
vetäytyä vastuustaan Euroopan unionin lainsäädännön taakse.
Kokoomus-puolue, niin kuin meidän eduskunnan enemmistö, on nämä
samaiset lait ollut hyväksymässä ja neuvottelemassakin EU:n elimissä.

 

Toinen asia sitten, johon haluaisin palata, jonka valtuutettu Kantola
täällä nosti esille, liittyy näihin muun muassa Reilun kaupan
yhdistyksen ja Attackin ja eräiden muiden ennen vaaleja esittämiin

haasteisiin siitä, että kunnat huolehtisivat siitä, että ne eivät tee
hankintoja esimerkiksi yrityksiltä, joilla on toimintaa veroparatiiseissa ja
että kuntien hankinnoissa toteutettaisiin eettisesti, sosiaalisesti ja
ekologisesti kestäviä periaatteita. Ja hankintasäännön ohellahan tässä
on iso merkitys itse hankintaprosessilla ja miten siinä käytännössä
toimitaan. Ehdotan, että valtuusto hyväksyy kaksi pontta:

 

1:

 

                     Valtuusto kehottaa kaupunginhallituksen ohjeistamaan            
hankintasäännön toteuttamisen niin, että hankintoja ei             tehdä
yrityksiltä, joilla on toimintaa veroparatiiseissa tai                      joilla on
työnantajavelvoitteissa dokumentoituja puutteita.

 

2:

 

                     Valtuusto kehottaa kaupunginhallituksen ryhtymään                 
toimiin, joilla varmistetaan riittävä valvonta tilaajavastuun        
toteuttamiseen niin, että hankintojen hinta ei perustu                
esimerkiksi alihankintaketjun kautta tapahtuvaan työehtojen, verojen,
työsuojelun tai ympäristönormien      kiertämiseen.

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Hakanen ei todella tiedä, miten lainsäädäntöä tehdään, eli
ehkä teidän olisi parempi ottaa vähän selville, miten eduskunta tekee
lakeja ja miten Euroopan unionin direktiiviä implementoidaan.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvä valtuutettu Asko-Seljavaara.

 

Ehkä kansanedustajana teidän on syytä ottaa selville, millä tavalla
eduskunta valtuuttaa Suomen hallituksen Euroopan unionin elimissä
hyväksymään uutta lainsäädäntöä.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kannatan Yrjö Hakasen tekemiä ponsia. Näiden tarkoitus on
oikeastaan sellainen, että kaupunki tekisi kaikkensa, jotta näiden
sääntöjen ja hankintalain toteuttaminen ei aiheuttaisi sitä, että huonoja
kilpailijoita tulee nimenomaan julkisiin palveluihin ja julkisille työmaille.

 

Minä olen kuullut, että on tekeillä eettinen säännöstö hankintoihin.
Myös valtuusto on hyväksynyt ponnen, jonka mukaan eettisiä sääntöjä
pitää ruveta valvomaan yhdessä muiden eurooppalaisten kaupunkien
kanssa silloin kun tehdään hankintoja pitkän hankintaketjun päästä
kaukomailta. Yksi asia on kyllä mielenkiintoinen, että minusta ainakin
näyttää siltä, että on ihan suomalainen erityispiirre, että meillä
noudatetaan aivan kirjaimellisesti näitä EU:n sääntöjä. Muissa maissa
silloin tällöin viitataan pitkällä kintaalla, jos nähdään, että niistä on vain
haittaa ja turhanpäiväistä vaivaa.

 

Meillä vedotaan tasaveroiseen ja syrjimättömään kohteluun ja sillä
perusteella helposti vedetään markkinaoikeuteen sellaisia asioita, jotka
muuten olisivat aivan asiallisia. Ja markkinaoikeuteen vetäminenhän on
ilmaista, se ei maksa, hävisi tai voitti niin siitä ei kukaan maksa mitään,
veronmaksajat maksavat kulut.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Aivan lyhyesti. Moni järjestö edelleen järjestää itse palvelut, muun
muassa Vanhus- ja lähimmäispalveluliiton perusjärjestöt. Ja on tarkkaa
dokumentaatiota, että nämä palvelut ovat jopa halvempia kuin
yksityissektorilta firmojen tekemät palvelut, että tämä ei ole ihan
yksinkertainen kysymys.

 

Toiseksi: En tiedä kuinka moni teistä on joutunut näiden
hankintasääntöjen uhriksi, mutta itse olen joutunut kilpailutukseen sekä
Helsingissä että Oulun läänissä, jossa on kilpailutettu, onko joku toinen

parempi Taipale kuin Taipale itse. Vastaisi samaa, jos Donner joutuisi
kilpailemaan itsensä kanssa. Ja käytännössä koko muussa maassa
sopimukset tehdään suoraan. Nämä ovat hyvin outoja tilanteita, että
pikkuasioissa lähdetään kilpailuttamaan ja paksuja papereita tehdään
tyhjänpäiväisistä hommista, että joku järki näissä pitää nyt olla. Täällä
selvästi aika monesta puolueesta oli järkeviä puheenvuoroja tämän
suhteellisuudentajun lisäämiseksi näissäkin kysymyksissä.

 

Välihuuto!

 

Voitin siis, minulla oli 56 pistettä, niillä muilla oli alta 50.

 

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Esitän, että käräjäoikeuden lautamieheksi Jaana Ranta-Pantin tilalle
valitaan Reijo Kuokkanen, syntymäaika 19.2.1950.

 

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

On hyvä asia tietenkin, että Käpylän peruskoulu peruskorjataan, ja
samoin on hyvä se, että tässä pyritään toteuttamaan
matalaenergiaratkaisuja. Opetuslautakunta on perustellusti katsonut,
että matalaenergiarakentamisen kustannusten osuus, noin miljoona
euroa, on sellainen, jota ei pitäisi ottaa lukuun koulun tulevaa vuokraa
määriteltäessä. Olen samaa mieltä ja ihmettelen, että miksi tällaista
asiaa ei voida kirjata selvästi päätösesitykseen. Miksi Tilakeskus pystyy
laskemaan uudet vuokrat sentin tarkkuudella mutta ei voi esittää
mitään edes osapuilleen lukua näistä matalaenergiarakentamisen
vaikutuksista tuleviin kustannuksiin?

 

Muutenkin tässä törmätään taas siihen kysymykseen, että
Tilakeskukselle näyttää olevan tärkeintä saada valtuus nostaa vuokraa
kohtuuttomalle tasolle, tässä tapauksessa lähes 18 euroon neliöltä,
koulutiloista, jopa vanhoista koulutiloista. Minusta tämä on perusteeton
taso ja osoittaa sen, että tälle sisäiselle vuokrien systeemille pitää
todella tehdä jotain. Esitänkin jälleen kerran ponnen:

 

                     Valtuusto kehottaa kaupunginhallitusta ryhtymään toimiin       
Käpylän peruskoulun peruskorjauksen jälkeisen vuokran        
kohtuullistamiseksi.

 

Ja samalla kiinnittäisin huomiota siihen, että meille aiotaan
kaupunginhallituksen valmistelujen perusteella tuoda tänne
Tilakeskuksen liikelaitostamista koskeva ratkaisu ennen kuin tähän
asiaan saadaan mitään uutta selvitystä.

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Noin periaatteessa olen Hakasen kanssa samaa mieltä, että jos
tällaisissa hankesuunnitelmissa nimenomaan pitkällä tähtäimellä

tavoitellaan matalaenergiatehokkuutta, niin sen ei pitäisi olla
rangaistava teko vuokrankorotuksen muodossa. Ja muistutan siitä
valtuustoa, että kun täällä taannoin käsittelimme valtuutettujen
aloitteita, niin nämä sisäiset vuokrat tulivat siinä yhteydessä esiin
eräissä aloitteissa ja kävin pöntössä puhumassa, jossa totesin, että
toivon, että seuraava valtuusto tehdessään näitä strategisia linjauksia
nimenomaan ottaa mukaan tämän sisäisten vuokrien
määräytymisperusteet, niin että hallintokunnilta ei tavallaan Tilakeskus
ryöstä suurin osaa budjettivaroista vuokrina, joka pitkällä tähtäimellä
tulee tarkoittamaan sitä, että niin sanotun ydintoiminnan
mahdollisuudet hoitaa sitä ydintoimintaansa entisestään heikkenevät.

 

Ja sisäisen vuokran merkitys budjettitasossa ja siinä
budjettiympäristössä on erittäin merkittävä asia, joten en tässä
yhteydessä kannata Hakasen pontta mutta palautan mieliin tämän
valtuustossa käydyn keskustelun ja että se otetaan helmikuussa
valtuuston strategiaseminaarissa esiin, niin että tästä tehdään
jonkinlaiset strategiset linjaukset tästä sisäisten vuokrien
määräytymisperusteista.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Ensinnäkin toivon, että ei syyllistetä meidän ja teidän hyväksymistä
hankesuunnitelmista liikaa Tilakeskusta. Joku ne kustannukset
maksaa, mikäli hyväksymme tämän hankkeen, ja sen jälkeen sitten
meidän täytyy se sisäisesti pohtia, eli siinä mielessä ei Tilakeskuksen
osalta ole pahaa tahtoa tässä asiassa. Tämä vain näyttää ne
kustannukset, jos ne suoraan kohdistetaan tälle hankkeelle, kuinka
paljon vuokrat tulisivat olemaan. Sen takia tämä arviovuokra tässä on
esitetty. Mutta sitten kun viitattiin muun muassa
matalaenergiarakentamisen lisäkustannuksista hankkeelle, on
luonnollisesti huomioon otettava, että hanke silloin säästää energiaa eli
käyttökuluja, eli siltä osin on kokonaissumma arvioitava siinä arviossa,
onko se liikaa hallintokunnalle vai löytyykö toinen maksaja, joka on
tietenkin kaupunki muilta osin, eli ei se raha minnekään häviä.

 

Mutta totean, että Tilakeskuksen liikelaitosvalmistelussa on lähdetty
siitä, että myös vuokranmääräytymisperiaatteet tuodaan tuon
liiketoimintasuunnitelman käsittelyn yhteydessä tänne valtuustoon

keskusteltavaksi ensi vuonna ja vedettäväksi linjaa, koska selkeät
linjat, jotka sitten kertovat, kuka osapuoli aina maksaa minkäkin
kustannuksen, on syytä vetää valtuustotasolla. Ja sen jälkeen
tämäntyyppiset keskustelut ovat ainakin valtuuston siunauksen
mukaisia.

 

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Kun tässä nyt viitattiin Tilakeskukseen ja sille ajankohtaiseen
liikelaitostamistavoitteeseen tai -hankkeeseen, josta todellakin
valtuusto on ilmeisesti tulossa asiasta päättämään, mikäli se etenee
kaupunginhallituksessa, niin en malta olla kommentoimatta, olen
lähtökohtaisesti vähän samoilla linjoilla kuin Maija Anttila tuossa äsken.
Mutta varoitan, että jos tämä Tilakeskuksen liikelaitostamisprosessi läpi
menee, niin totta kai me vahvistamme silloin nimenomaan taseruuvin
kautta sitä, että Tilakeskus liikelaitoksena tulee. Se on aika suuri
strateginen päätös, minkä me täällä teemme, jos me teemme, koska
sen jälkeen tulee oikeasti sen asema vuokranantajana suhteessa
näihin vuokralaisiin vahvistumaan, ja se tulee olemaan se asetus, se
tulotaso, jonka me sinne asetamme, tulee määrittelemään aika pitkälti
ne linjat, joilla jatkoissa vuokralaisten kanssa neuvotellaan.

 

 

 

Minusta tässä nyt ei nähdä metsää puilta. Eli tärkeää on, että toiminta
on tervettä ja silloin sen pitää olla vuokrien osalta käypä kohtuullinen
markkinavuokra. Se ei karkaa mihinkään se raha, se pyörii taskusta
toiseen. Ja siis se, minkä tässä Hannu Penttilä otti esille, keskeistä on,
että saadaan aikaan säästöjä investoimalla nyt tähän kohteeseen.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kannatan valtuutettu Hakasen tekemää ponsiehdotusta. Valtuutettu

Anttila totesi, että periaatteessa hänkin kannattaa, ja toivoisin, että nyt
näin tapahtuisi myös käytännössä. Nimittäin jos me ajattelemme
sisäisinä vuokrina maksettavina koulutiloista 18 euroa per neliö, niin
alamme puhua sellaisista summista, joita ei makseta edes Helsingin
keskustan liiketiloista. Tässä mielessä jotain pitää tehdä tälle
automaatille, mikä nyt tuntuu Helsingissä pyörivän siinä, että eri virastot
maksavat kohtuuttomia vuokria tiloista, jotka ovat hyvin vajaakäyttöisiä
ja osapäiväkäytössä.

 

Koulujen kohdalla tämä on erityisen pulmallista, ja tässä mielessä en
tiedä, kenen järkeen se menee, että me todellakin siirrämme rahaa
taskusta toiseen ja hyväksymme tällaisen pelin puhaltamatta sitä
missään vaiheessa poikki tai edes arvioimatta sitä, mihin se johtaa.

 

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Valtuutettu Jere Lahden markkinavuokrapuheenvuoroon vain ihan lyhyt
kommentti. Tämä on oikeastaan ikuisuuskeskustelu meillä aina. Silloin
kun me käytämme markkinavuokrakäsitettä sellaisista vuokrista, mitkä
eivät perustu aitoon markkinakilpailuun, niin me vähän hämäämme
itseämme. Että koulu ei voi ikään kuin kilpailuttaa sitä tilaansa
mennäkseen yksityisille markkinoille, se ei ole meidän ideanakaan
siellä kouluhallintokunnan puolella. Silloin sen neuvottelun täytyy olla
aina, että kuinka isot remontit tehdään, niin täytyy olla sekä
hallintokunnan että Tilakeskuksen yhdessä tekemä, että päästään
optimaaliseen kaupungin etuun eikä ajeta vain maksimaalista voittoa
Tilakeskuksen näkökulmasta.

 

Mutta ajatus, että markkinavuokralla määräytyisi se kouluvuokra, on
tosi outo, koska sille koululle ei ole markkinatarjoajaa, kilpailijaa, joka
muu haluaisi perustaa sinne koulun tai käyttää sitä tilaa tehokkaasti ja
ikään kuin tekisi kilpailevan tarjouksen. Eikä se koulu tosiasiassa voi
kilpailuttaa muita tiloja ikään kuin näyttääkseen Tilakeskukselle, että
tämä ei ole oikea markkinavuokra vaan oikea oli se, mitä tuo naapuri
tarjosi. Markkinavuokrasta puhuminen tässä yhteydessä useissa
tapauksissa, ei aina, kaupungin sisällä vääristää ideologisesti tämän
meidän näkökulmamme. Me emme näe kokonaisuutta, me todella
näemme puun mutta emme metsää.

 

 

 

Opetuslautakunnan jäsenenä ja ruotsinkielisen jaoston
puheenjohtajana olen kyllä nyt samaa mieltä edeltävän puheenvuoron
kanssa siitä, että aidosti markkinahinnasta puhuminen edellyttäisi myös
sitä, että katsottaisiin sitä isoa suomenkielistä, yksityisesti tuotettua
koulupalvelutoimintaa ja sitä markkinahintaa, mitä siellä maksetaan. Se
on jotain aivan muuta kuin kaupungin markkinahinnat. En ole missään
nimessä sisäisiä vuokria vastaan mutta olen kyllä samaa mieltä siitä,
että Tilakeskuksen on päästävä alempiin remonttikustannuksiin, jotta
niiden remonttikustannusten lisääminen siihen sisäiseen vuokraan ei
ikään kuin automaattisesti aina nostaisi tätä vuokraa. Markkinahinnan

ja -vuokran käyttäminen on, olen samaa mieltä siitä, että se on erittäin
ongelmallinen, koska ei ole kysymyksessä mikään oikea
markkinatilanne.

 

Edellytän, että neuvotteluyhteys näiden vuokranantajien ja vuokraajan
kesken rakentuisi paremmin kuin mitä ollaan tähän asti nähty.
Mielestäni opetustoimen ja kiinteistötoimen kesken tarvitaan parempaa
keskustelua siitä, kuinka näitä remontteja tehdään ja millä lailla ollaan
sitten valmiita käymään nimenomaan tällaisia ekologisestikin tärkeitä
projekteja tekemään ja rahoittamaan. Tämä on erittäin tärkeä kysymys
nyt kun käydään tätä Tilakeskuksen liikelaitostamiskeskustelua.

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Täällä on käytetty monta sellaista puheenvuoroa, joista sai sen
käsityksen, että jos nämä sisäiset vuokrat olisivat pienempiä, niin meillä
olisi varaa parempiin palveluihin. Mutta nämä vuokrathan maksetaan
itse kaupungin kassaan, ja sieltä kaupungin kassasta sitten taas
rahoitetaan näitä palveluja. Jos sinne tulee vähemmän rahaa, on
vähemmän rahaa käyttää näihin palveluihin.

 

Se, että koulut joutuvat maksamaan täyttä vuokraa vajaakäyttöisistä
tiloista, tavallaan paljasti kysymyksen, että mikä on idea
oikeankokoisissa sisäisissä vuokrissa, että suuria tiloja ei hankita
vajaakäyttöisiksi ja että niitä pyritään säästämään. Silloin kun valtiolla
siirryttiin sisäisiin vuokriin, niin ministeriöt yhtäkkiä tarvitsivat paljon
vähemmän tiloja kuin aikaisemmin. Ne olivat pitäneet nimenomaan
aika vajaakäyttöisinä tiloja.

 

Mutta kyllä tähän liittyy suuria ongelmia, koska jos jokin hallintokunta
joutuu maksamaan esimerkiksi monumenttirakennuksesta, joka on
olemassa arkkitehtuurisista syistä, siis kaupunkikuvallisista syistä, niin
ei sitä voi pitää hallintokunnan menona ja se täytyy silloin ottaa
huomioon. Samalla tietysti, jotta tämä peli hallintokuntien ja
kiinteistöviraston välillä sujuisi oikein, niin hallintokunnilla pitäisi olla
oikeus vuokrata myös ulkopuolelta, jolloin sitten tällaista ylivuokran
pyytämistä ei saa olla.

 

 

Loogisesti ottaen tietysti Tilakeskuksen ei kannata tai pidä mennä
pyytämään ylivuokraa, mutta pieniä ihmisiä sitä on sielläkin, ja ehkä
halu hankkia sulkia hattuun selvällä ylivuokrapolitiikalla on myös
olemassa. Ja sen takia tämä pitäisi kyllä säilyttää ihan selvästi ?
valvonnassa, ettei tämä Tilakeskus pysty ihan mitä tahansa tekemään.

 

 

 

Olen valtuutettu Soininvaaran kanssa samaa mieltä siitä, että tässä
tarvitaan tätä kansanvaltaista valvontaa. Samalla muistuttaisin
valtuutettu Soininvaaraa siitä, että esimerkiksi äsken hyväksytyssä
kaupungin ensi vuoden talousarviossa kiinteistö- ja rakennuspuolen
menot kasvavat 3–4 kertaa nopeammin kuin palvelujen menot. Eli tämä
kiinteistöpuolen paisuttaminen ei suinkaan koidu nyt palvelujen
hyväksi, vaan kiinteistöpuoli kuppaa palveluista rahaa.

 

Pidän virheellisenä sitä tasoa ilman muuta, jolla nyt Tilakeskus perii
kaupungin sisäisiä vuokria. Ja kuten valtuutettu Rantanen totesi,
Tilakeskuksen liikelaitostaminen on omiaan vahvistamaan tällaista
suuntausta, ja sen takia vastustan tätä liikelaitostamista. Kysymys tästä
liikelaitostamisesta pitäisi tuoda valtuustoon sillä tavalla käsittelyyn, jos
se halutaan tuoda tänne, että siinä käsitellään samalla myös ne
periaatteet ja toimintamallit, joihin tämä nojaa.

 

Nyt se, mitä apulaiskaupunginjohtaja Penttilä meille kertoi, on se, että
valtuuston halutaan ensin päättävän Tilakeskuksen liikelaitostamisesta
ilman, että se tietää, mille periaatteille se tulee toimintansa
rakentamaan ja sitten joskus ensi vuonna valtuusto käsittelee muun
muassa sisäisten vuokrien osalta toimintalinjoja. Mielestäni tämä on
nurinkurinen menettelytapa: ensin pitää tietää, jos halutaan jotain
perustaa, että miksi se perustetaan, mille toimintaperiaatteille se
perustetaan, mitä tavoitteita siinä on, ja sitten harkitaan siltä pohjalta,
onko se järkevää.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Vaikka keskustelu on loitonnut aika kauas tämän otsikon asiasta, niin
vielä toistan, että tässä vaiheessa valtuusto ottaa kantaa, toteutetaanko
tämä mielestäni tarpeellinen Käpylän peruskoulun saneeraus, joka on
valmisteltu kiinteistöviraston Tilakeskuksen ja opetusviraston
yhteistyössä. Jos valtuusto ei halua tämänkokoista kustannusta
sisällyttää kaupungin menoihin, jotka aikanaan peritään tavalla tai
toisella meiltä veronmaksajilta, silloin valtuuston tulee äänestää tätä
hankesuunnitelmaa vastaan. Mikäli te tänään hyväksytte tämän, se
asia, miten sitten sisäiset vuokrat rakennetaan, tullaan ratkaisemaan
myöhemmin näissä linjanvetokokouksissa.

 

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Täällä valtuustossa on toistuvasti puhuttu siitä, että asumisen korkea
hinta on Helsingin suurimpia ongelmia. Nyt tällä ehdotuksella myydä
eläkevakuutusyhtiölle Hermannin asuntotontti pahennetaan tätä
tilannetta. Myymällä tontin kaupunki luopuu jälleen yhdestä
mahdollisuudesta hillitä asumiskustannusten nousua jatkossa.

 

Vakuutusyhtiön esittämä perustelu tontin ostamiselle on sekin aika
erikoinen. Ja kysynkin apulaiskaupunginjohtajalta: miten tämä vastaa
niitä periaatteita, jotka valtuusto on aikoinaan hyväksynyt tonttien
myynnille? Vakuutusyhtiö Eterahan ilmoittaa haluavansa ostaa tontin,

jotta se voi käyttää sitä hyväkseen sijoitustoiminnassa vakuutena.
Ymmärtääkseni valtuusto ei ole määritellyt tonttien myynnin
tarkoitukseksi edistää jonkin yksityisen tahon sijoitustoimintaa. Mitään
muita perustelujahan tässä ei meille kerrota.

 

Näillä perusteilla esitän, että valtuusto päättää palauttaa esityksen
valmisteltavaksi uudelleen, niin että vuokrausperusteisiin ei sisälly osto-
optio.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämän valtuuston hyväksymissä maankäytön ja asumisen linjauksissa
vuoteen 2017 edellytettiin erityyppisiä vuokra-asuntotuotantomalleja,
niin Valtion asuntorahaston korkotuella tukemia vuokra-asuntoja, uusia
niin sanotun välimallin vuokra-asuntoja kuin sitten myös kovan rahan
asuntotuotantoa. Kaikki täällä olijat tietävät, että nuo määrälliset
tavoitteet ovat erittäin kunnianhimoisia meille kaikille, ja mielestäni tällä
hetkellä tarvitaan kaikkia niitä mahdollisia keinoja, millä vuokra-
asuntotuotantoa saadaan liikkeelle. Eräs malli on se, että vuokra-
asunnot ovat myös sijoituskohde. Myös sellaisille vuokra-asunnoille on
käyttöä, ja tämän takia tämä päätösesitys on perusteltu.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämä kyseinen vakuutusyhtiö perustelee osto-optiota sillä, että se
aikoo itse käyttää tätä muun sijoitustoimintansa vakuutena. Tässä ei
ole kysymys siitä, onko meillä vuokra-asuntoja, omistusasuntoja ja
minkälainen jakauma on eri hallintomuodoilla vaan siitä, että ainoa
meille esitetty perustelu on se, että tämä vakuutusyhtiö haluaa tontin
vuokraamisen sijasta ostaa sen voidakseen muussa toiminnassaan
käyttää tätä omistamaansa tonttia vakuutena.

 

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä Sörnäisten kortteleiden kaava on mielestäni oikein hyvä ja
kannatettava, ja kannatan sen hyväksymistä. Siinä on vain eräs kohta,
jonka haluaisin nostaa esiin, ja se koskee näitä keskustakorttelin
liikenneterminaalia ja sen määräyksiä.

 

Tältä osin tämä kaava on mielestäni väljä, se antaa kaksi
mahdollisuutta. Se antaa mahdollisuuden näiden liiketilojen
rakentamiseen maan pinnalle taikka sitten kellariin maan alle. Ja jos
nyt nämä liiketilat suunnitellaan maan alle, niin silloin sieltä maan alta
tästä kaksikerroksisesta autohallipaikasta runsaat 500 autoa siirretään
maan pinnalle, ja tätä vaihtoehtoa pitäisin huonona ratkaisuna. Sen
takia, koska ajattelen, että kaupunkikuvallisesti ja toiminnallisesti olisi
parempi, että ne liiketilat olisivat maan pinnalla ja autopaikat maan alla
ja että ihmiset liikkuisivat maan pinnalla ja autot alla, teen seuraavan
toivomusponnen:

 

Sörnäisten kaavan rakentamisen toteutuessa
kaupunginvaltuusto pitää parempana kaavassa esitetyistä
vaihtoehdoista sijoittaa liiketerminaaliin suunnitellut
autopaikat kellariin ja liiketilat maan pinnalle.

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Äsken esitetty toivomusponsi edustaa luonnollisesti sitä yleistä linjaa,
että autot maan alle ja ihmiset maan päälle, näin on oikein. Toivon
kuitenkin, että toivomusponsi otetaan mahdollisesti, jos se hyväksytään
toivomuksena, koska tämä kokonaisuus on vielä hahmottumaton
erityisesti niiden kumppaneiden osalta, jotka tulevat aikanaan
toteuttamaan hankkeen. Maanalaisen liikekeskuksenhan etu joillekin
yrittäjille saattaa olla se, että se on yhtenäinen noin 30 000
kerrosneliömetrin tila, jossa voidaan sitten järjestellä mahdollisesti
liiketoiminnan kannalta hyvin tuota yhtenäistä tasoa. Sen takia tämä
väljä kaava – on totta, että se on väljä kaava – vaatii vielä
tarkentuakseen tosiaan meille realistisen kumppanin, joka tulee
toteuttamaan.

 

Veikkaan, että tämän asian kanssa olemme vielä kaavan tarkennuksen
kanssa tekemisissä tässä valtuustossa, mutta niin kuin totesin,
toivomus edustaa luonnollisesti meidän yleistä kantaamme, mutta
toivon, että se ymmärretään, että saattaa tulla syitä, miksi siitä pitää
poiketakin.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tämä on historiallinen hetki; ollaan taas aloittamassa kaavoitusta
uusilla asuinalueilla, vanhoilla satama-alueilla, teemme tulevaisuuden
Helsinkiä. Kuten äsken apulaiskaupunginjohtajan puheenvuorosta
kuultiin, on mahdollista ja todennäköistäkin, että tätä
kaavakokonaisuutta jatkosuunnittelun yhteydessä kaavoitetaan vielä
tarkemmin ja uudelleen joitain yksityiskohtia.

 

Minä olen myös esittämässä pontta, joka koskee tulevaisuutta ja
jatkosuunnittelua tällä alueella. Tälle kaava-alueelle on nyt suunniteltu
kaksi asuintornia, joiden korkeus on tässä asemakaavassa määritelty
16 asuinkerrokseen. Me puhuimme kaupunkisuunnittelulautakunnassa
paljon siitä asiasta, että mihin tämä 16 kerrosta perustuu. Se osin

perustuu taloudellisiin realiteetteihin sekä rakennus- ja
pelastuslainsäädäntöön, mutta minun mielestä se todennäköisesti
myös osin perustuu vähän luutuneisiin käsityksiin ja ehkä vähän siihen,
rohkenisin sanoa, vanhakantaiseen ajatteluun, että Helsinkiin ei
korkeat kerrostalot sovi. Rohkenisin siis tehdä ponnen avoimin mielin
seuraavalla lailla:

 

                     Kaupunginvaltuusto edellyttää, että jatkokaavoituksen             
yhteydessä tutkitaan myös mahdollisuuksia rakentaa yli          16-
kerroksisia rakennuksia.

 

Ja tämä siis tarkoittaa näitä kahta asuintornia, jotka tämän kaava-
alueen eteläreunassa sijaitsevat.

 

 

 

Puheenjohtaja.

 

Pidän tällaista ajattelua hyvänä, koska meillä on aika matala skyline ja
sitten on sellainen käytännönläheinenkin juttu, että mitä korkeampia
taloja rakennetaan, sen parempi, koska jos ilmaston lämpenemisen
myötä vedenpinta nousee, niin ainakin osa kerroksista jää pinnan
yläpuolelle.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Pyydän saada kannattaa Irmeli Wallden-Pauligin toivomuspontta, joka
on minusta yritysmyönteinen ja, niin kuin apulaiskaupunginjohtaja
Penttiläkin sanoi, mahdollisesti toteutuu.

 

 

 

Kiitos puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Minä haluan kannattaa tätä Kimmo Helistön erinomaista pontta. Olen

aivan samaa mieltä siitä, että paljon rohkeampaa, korkeampaa
rakentamista Helsinkiin kaivataan. Ja maankäytön ja asumisen
ohjelmaan kirjattiin, että myös korkeampaa asumista uusille
asuinalueille pitäisi saada, ja minä näen, että se tarkoittaa näitä kaikkia
asuinalueita, niin Jätkäsaarta, Hernesaarta kuin Keski-Pasilaakin.
Ehdottomasti olisi mentävä tämän 16:n yli.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, bästa fru ordförande.

 

Jag understöder också Kimmo Helistös hemställningskläm, men du vill
ännu poängtera att det område du tycker allra bäst lämpar sig för höga
byggnader är mellersta Böle, så jag hoppas att den hälsningen också
går fram.

 

Tack.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kuten Kimmo Helistö tuossa omassa puheenvuorossaan totesi, tämä
16 kerrosta korkeampien tornitalojen rakentamismahdollisuus oli
lautakunnassa monella tavalla esillä ja virkamiehiltä edellytettiin myös,
että annetaan perusteita, että jos rakennetaan muutama kerros lisää
niin mitä se sitten käytännössä tarkoittaisi. Ja kyllä tietysti nämä
perusteet siitä, että onko taloudellinen, tehokkuus, palo- ja
pelastusturvallisuusmääräykset ja sitten tämä kokonaissumma
positiivinen vai negatiivinen, ja ainakin näiden puheenvuorojen
perusteella, mitä virkamiesvalmistelupuolelta tuotiin esille, niin pitäisi
rakentaa riittävän monta kerrosta, jotta tulisi tästä rakennuksesta
taloudellisempi, tehokas kokonaisyhtälö.

On totta, että Keski-Pasilan kohdalla valtuustohan täällä hyväksyi
sellaisen esittelyn, että kun Keski-Pasilaa kaiken kaikkiaan vielä
osayleiskaavan jälkeen asemakaavoitusvaiheessa tarkastellaan
uudelleen, niin siinähän velvoitettiin nimenomaan virastoa tutkimaan
jatkossa mahdollisuuksia myös kaavassa ehdotettua korkeampien

rakennusten rakentamista. Ja näin on ymmärtääkseni myös käymässä,
että Keski-Pasilassa tutkitaan korkeampia mahdollisuuksia ja katsotaan
siinä yhteydessä myöskin tämä taloudellis-teknis-yhtälö suhteessa
siihen, että miten sitten loppujen lopuksi kannattaa rakentaa. Tässä
yhteydessä kuitenkin kaiken tämän keskustelun jälkeen päädyttiin
siihen ratkaisuun, mitä nyt tässä kaavaehdotuksessa ehdotetaan, joten
olen kaavan kannalla.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tänä päivänä keskustelut karkaa käsistä; yksi kannattaa korkeaa
rakentamista, toinen myös mutta ei tähän paikkaan. Pitäisi aina myös
katsoa, että mistä asiasta kulloinkin keskustellaan ja päätöksiä
tehdään, niin tästä asuntojen korkeudesta kuin myös kaavan
väljyydestä. Me olemme keskustelleet siitä, kuinka yksityiskohtaisia
kaavojen tulisi olla ja mitä kaavat merkinnöillään sallivat.

 

Erityisesti Kokoomuksen taholta tähän asti on vaadittu väljempiä
kaavoja, ettei niin yksityiskohtaisesti määriteltäisi, että mitä milloinkin
rakennetaan. Näin ollen kun kaavaa on väljennetty niin sitä pitää sitten
ponnen kautta taas jälleen kerran tiukentaa.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Mielestäni on tärkeää, että raskaan raideliikenteen asemien läheisyydet
rakennetaan tiiviisti. Se antaa monille ihmisille mahdollisuuden valita
joukkoliikenne jopa ainoaksi liikennemuodokseen. Tällainen
rakenteellinen ratkaisu on edistämässä sitä, että Helsinki on yhä
enemmän joukkoliikennekaupunki.

 

Puolitoista viikkoa sitten olin Hong Kongissa ja siellä näin huomattavan
korkeita rakennuksia ja paljon. Tietenkin se vaikuttaa siihen, mihin me
olemme tottuneet, eikä meidän tarvitse tietenkään ottaa siitä mallia,
mutta nämä raskaan raideliikenteen läheisyydet niin ne mielestäni tulee
rakentaa tiiviisti ja siellä on paikkoja korkeammille rakennuksille. Myös

Keski-Pasila on tällainen strateginen kohde.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Haluan tähän omankin kantani sanoa, eli minun mielestäni Helsingin
sanoisiko suhteellisen matala mittakaava on hyvä, siitä ei pitäisi
luopua, se on inhimillinen ja myös näihin meidän pohjoisiin oloihimme
aivan konkreettisesti paremmin soveltuva kuin korkeat tornit, joiden
ominaisuudet lämpimämmissä oloissa ovat selvästi erilaiset kuin täällä
pohjoisessa. Ilmastonmuutos tai ei, niin meillä on jatkossakin myös
paljon viileämpää ja vähemmän aurinkoa kuin jossain etelässä.

 

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Mielestäni nykyistä ja tavallista korkeampaa rakentamista Helsinkiin
kannattaa miettiä etenkin uusille alueille, missä ei alueen perinteistä
ympäristöä murreta sanoisinko kohtuuttomissa määrin.
Yksityistapauksissa kannattaa miettiä erikseen aina, mitä ollaan
tekemässä, ja tässä kohtaa ponsi on mielestäni ihan hyväksyttävä.

 

Yleisenä keskustelupointtina haluan tuoda esiin sen, että kaavoittajan
kannattaa kyllä olla aika tarkka korkeaa rakentamista määriteltäessä,
että minkälaiset arkkitehtuuriset vaatimukset kulloinkin rakennukselle
tulee, koska ne joka tapauksessa näkyvät kaupungissa paljon
pitempään ja me emme ole tottuneet korkeaan rakentamiseen. Olin itse
kaupunkisuunnittelulautakunnassa sitä Vuosaaren Cirrusta aikanaan
päättämässä ja jäi harmittamaan kovasti se, että se lopputulos ei
arkkitehtuurisesti ollut niin hyvä kuin mitä oltiin ajateltu. Minusta on
hyvin tarkkaa, että sitten kun tehdään näitä erikoisempia juttuja, niin
niitä ei tehdä vain minkään kaupunkirakenteen tiivistämisen
tavoitteissa, toki sitäkin sopii ajatella, mutta se on kuitenkin myös
kaupunkitilan rakentamista ja siihen kohdistuu paljon isompia
esteettisiä vaatimuksia kuin pienen rakennuksen tekemiseen. Ja se
täytyy kaavoittajan nimenomaan aika tiukoillakin määräyksillä sitten
ohjata mielestäni.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Rantanen totesi tämän korkean rakentamisen suhteen
ympäristöön ja sen arkkitehtuuriset vaatimukset, ja olen tässä asiassa
aivan samaa mieltä hänen kanssaan, että näin juuri korkeassa
rakentamisessa nämä vaatimukset ovat entistä merkittävämpiä, kun se
poikkeaa siitä totutusta ympäristöstä, mitä Helsingissä on
kaupunkikuvallisesti pidetty tärkeänä tämä mittakaava.

 

Mutta valtuutettu Ebelingin puheenvuoroon haluaisin todeta, ettei synny
väärää käsitystä, että joka tapauksessa Sörnäisten metrokortteleiden
kohdalla tämä tonttitehokkuus on erittäin suuri, että se noudattelee sitä
Kallion kantakaupungin korkeaa asumistehokkuutta. Täällä ei suinkaan
missään tapauksessa rakenneta raskaan raideliikenteen varaan
tehottomasti taikka väljästi, vaan nimenomaan tämä on erittäin tehokas
kaava huolimatta siitä, että nämä kaksi keskustornia siinä
metroaseman ympärillä ovat tässä kaavassa 16-kerroksisia.

 

 

 

Kiitos puheenjohtaja.

 

Tähän Mika Ebelingin puheenvuoroon ja itse asiassa Maijankin
puheenvuoroon haluaisin huomauttaa, että vaikka tämä asemakaava
on kokonaisuudessaan, siellä on pikkuisen yli 180 000 kerrosneliötä
tulossa rakennuspaikkoja, niin asumista tässä kaavassa on kuitenkin
aika vähän, vain 10 000 kerrosneliötä.

 

Okei, tämä minun torniponteni ei tätä asumismäärää tänne juurikaan
toisi lisää, mutta se saattaisi tuoda nimenomaan sitä suunnittelun
skarppiutta, mitä näin massiivisissa uusissa yksiköissä kaivataan.
Tämä on mastodonttimainen kaava-alue, kaikki skarppaus on aina
edullista. Ja itse asiassa nostamalla tätä tornien korkeutta me
joutuisimme keskittymään sitäkin kautta tähän skarppaamiseen
enemmän.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tässä ei nyt ole missään yhteydessä tullut esille, että miksi tuo 16
kerrosta on tietyntyyppinen kriittinen piste. Se käsittääkseni johtuu
pelkästään siitä, että rakentamisen kustannukset hyppäävät tuossa
kohtaa, ja näin ollaan joudutaan kalliiseen tuotantoon, joka
varmastikaan ei ole kaupungin etu, varsinkaan kun meillä ei ole
väestöpohjan kannalta niukasti maata vaan sitä on käytettävissä.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Ymmärrän, että kumpikin toivomusponsi lähtökohtaisestikaan ei muuta
luonnollisesti kaavaa, eli siinä mielessä te ette, ainakaan tässä
vaiheessa ei ole esitetty kaavamuutoksia. Tietenkin jos tarkastellaan
tätä Kimmo Helistön toista toivomuspontta, niin ymmärtäisin, että se on
toivomus, tuo edellytys ainakin omassa suussani vähän tuntuu kovalta
ollakseen toivomusponsi. Mutta niin kuin sanottu, niin luonnollisesti
kaikissa näissä paikoissa tutkitaan myös korkeampaa rakentamista.

 

Johtopäätös tässä kaavassa näillä edellytyksillä, lähtökohdilla oli 16-
kerroksinen ratkaisu, mutta niin kuin sanottu, ei se ole kielteistä tai
vastenmielistä kaupunkisuunnittelussa tutkia korkeampiakin ratkaisuja.
Mutta ymmärrän, että tämä on yhä toivomusponsi, joka ei muuta
kaavaa.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tässä kaavassa esiteltyä ja mitä tässä päätetään, tätäkin kohtaa
käsiteltiin kaupunginhallituksen strategiakokouksessa tässä ihan
äskettäin. Käytiin läpi näitä uusien alueiden vähän sitä tyyppiä, että
mitä minnekin rakennetaan ja missä järjestyksessä ja muuta.

Ymmärsin silloin, että aika laaja ymmärrys ja näkemys oli siitä, että
juuri tuohon Kulosaaren sillan päähän maamerkiksikin tulee ensin nyt
se Cargotecin pääkonttori ja sitten muita korkeampia rakennuksia,
mistä tietysti sitten, että kuinka monta kerrosta niissä kaiken kaikkiaan
on, niin ei ole ollut tarkempaa keskustelua. Mutta se yleinen, mikä
antaa sille alueelle sen ilmeen ja mistä lähdetään liikkeelle, että siinä
on joitakin alueen muusta korkeudesta selvästi korkeampia
rakennuksia, niin sitä on pidetty siinä keskustelussa hyvänä. Ja olen
nähnyt itsekin, että se olisi se linja, miten tässä sitä rakennetaan.

 

 

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

En aio tehdä mitään vastaehdotusta, mutta haluaisin kyllä kiinnittää
huomiota tämän hankkeen kustannusarvioon: 120 miljoonaa euroa
yhdestä risteyksestä. Tuota risteystä listatiedon mukaan käyttäisi, siis
tätä parannettua osaa, 125 000 autoa vuorokaudessa. Jos tämä
kustannus lasketaan normaaliin tapaan per auto, siitä tulee jotakin 1,5
euroa/auto tämän pelkän yhden risteyksen kustannukseksi. Se ei ole
koko sen automatkan kustannus, vaan tämä yksi risteys.

 

Mutta kun tuo risteys tällä nykyisellä automäärällä toimii, listassa ei
kerrota, paljonko niitä autoja on tällä hetkellä, niin tuo kustannushan
pitää sälyttää sille liikenteen lisääntymiselle, joka on korkeintaan puolet
tai ehkä kolmasosa tästä määrästä. Jos se on vaikka kolmasosa tästä
määrästä, niin se tarkoittaa, että me tuemme sitä lisäautoilua 5
eurolla/auto/kerta, kun ne kulkevat tuon risteyksen läpi, että kyllä aika
kalliiksi tulee myös tämä autoliikenne tässä kaupungissa. Ei mitään
joukkoliikennettä 5 eurolla/naama tueta.

 

 

 

 

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Tähän samaan asiaan itsekin olen kiinnittänyt huomiota, kiinnitin jo
silloin, kun tämä ensimmäisen kerran tuli
kaupunkisuunnittelulautakuntaan, jossa minulla oli kunnia ja ilo olla
aikanaan. Niin Risto, me olimme siellä molemmat, olimme eri mieltä
muuten tässä asiassa, muistan.

 

Välihuuto!

 

Joo. Mutta tämä alue on minulle tuttu, minä tulen joka päivä julkisella
liikenteellä tullessani, kun muuta en juuri käytä, paitsi kevyttä ja sitä,
niin tästä risteyksestä minä tulen. Olen kiinnittänyt toki huomiota, että
välillä siinä ruuhkaa on, mutta se ei ole minun mielestäni tällä hetkellä
millään lailla hälyttävässä tilanteessa. Toki me arvioimme ja
mittailemme näitä liikennevirtoja suhteessa ennusteisiin ja siihen,
minkälaisia rakentamispaineita Laajasaloon tulee, joka kieltämättä on
ajautumassa jonkinlaiseen liikennemottiin.

 

Mutta haluan kiinnittää huomiota, että meillä on ollut samaan aikaan
rinnalla toisenlaisia suunnitelmia, ja seuraavassa pykälässä täällä
tulemme esittämään suoraa joukkoliikenneyhteyttä Laajasalon ja
keskustan välillä. Ja tämän kyseisen suunnitelman koplaaminen tähän
ja arviot siitä, minkälaiset liikennevirrat meillä on 10 vuoden päästä,
kun mietitään vielä samaan aikaan, mitä muuta maailmalla tapahtuu,
bensiinin hinnan nousu lienee jo aika itsestäänselvää ja kaikki muut
tämäntyyppiset tekijät.

 

Me olemme hyväksymässä kallista hanketta. Se 120 miljoonaa, joka
tuossa lukee, ennen kuin se budjettiin tulee ja ennen kaikkea ennen
kuin se liittymä on rakennettu, niin se lopullinen hintamerkki on,
uskallan sanoa, vähintään 150 miljoonaa, ja sillä saa aika paljon
muitakin asioita.

 

Nyt hanke on kuitenkin siinä mitassa, siis suunnitelma, paperi, siis se
millä se toteutetaan, jos se aikanaan rahan saa, että minä en rupea sitä
tässä vastustamaan, koska minä tiedän, että se ei varmasti mene läpi.
Sen sijaan minä haluan jo tässä yhteydessä sanoa, että siinä

vaiheessa kun sitä rahaa tälle ruvetaan hakemaan, niin sitten on pakko
laskea vielä uudestaan, kannattaako tämä. Ja sen takia teen ponnen:

 

Valtuusto edellyttää, että ennen lopullista hankkeeseen
sitoutumista kaupunki selvittää, miten Laajasalosta
keskustaan toteutuva suora joukkoliikenneyhteys ja
mahdollinen Laajasalon ja Herttoniemen välisen
joukkoliikenteen vahvistaminen vaikuttavat autoliikenteen
määriin Linnanrakentajantiellä ja sitä kautta nyt esillä
olevien liikennejärjestelyjen mielekkyyteen.

 

Ja tässä ponnessa mainittu Herttoniemen ja Laajasalon välinen
vahvistettu joukkoliikenneyhteys tulee varmasti keskusteluun myös.
Nythän se on bussiliikennesyötöllä, se voi myöhemmin olla pikaraitiotie,
kuinka vaan, ja silloin jälleen tietty osa siitä liikenteestä, joka nyt menee
yksityisautoilla ja uhkaa pidemmän päälle ruuhkauttaa sitä aluetta,
tietenkin siirtyy siitä pois ja vähentää sitä kasvupainetta, johon tämä
koko laskelma perustuu. Hyväksytään nyt kaava mutta palataan tähän
asiaan siinä vaiheessa, kun ruvetaan rahaa laskemaan ja sitten kun
katsotaan, miten ruuhkat muotoutuvat. Jos ne eivät muotoudu, sitten
tämä hanke toivon mukaan jää aikanaan tekemättä.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Herttoniemen liittymän ja katualueen liikennejärjestelyt ovat tarpeellisia,
ja olen tyytyväinen, että asia on tänään täällä etenemässä. Erityisesti
Laajasalon alueen väkimäärän kasvu on huomattavaa
Kruunuvuorenrannan ja saaren täydennysrakentamisen myötä. Jo tällä
hetkellä liikenne Laajasalosta, Roihuvuoresta, Tammisalosta ja osin
Herttoniemenrannasta Itäväylälle välillä ruuhkautuu varsinkin
aamuruuhkan aikaan ja vähänkin huonommalla säällä.

 

Laajasalon joukkoliikenne hoituu vielä lähivuodet yksinomaan
bussiyhteyksin Herttoniemen metroasemalle. Bussien pidentyneet
vuorovälit ja laatuhaasteet verottavat sen suosiota. Laajasalon
bussiliikenteen kehittäminen on tarpeen, sillä se on nyt ja myös
jatkossa tärkeä liikennöintimuoto. Myös bussiliikenteen toimivuuden
näkökulmasta tarvitsemme pikaisia parannuksia Herttoniemen ja
Itäväylän katu- ja liittymäratkaisuihin sekä liikennejärjestelyihin. Pidän