Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ruoan hintojen nousu nostaa myös kouluruoan hintaa. Miten
helsinkiläisten koululaisten koululounaan laatu ja määrä pidetään edes
nykyisellään? Ei kai monipuolisen aterian (pääruoka, salaatti/raaste,
leipä ja maito) ja kahden pääruokavaihtoehdon tarjoamista aiota
säästöjen vuoksi supistaa. Kouluruoka on lasten hyvän ravitsemuksen
perusta.

 

 

                     

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Miten kouluruokailun taso Helsingissä aiotaan tulevien vuosien osalta
turvata? Kalliimmat raaka-ainekustannukset ovat tulleet jäädäkseen,
elintarvikkeiden lisäksi polttoaineen hinnan nousu rasittaa Palmian
taloutta. Aikooko kaupunki varata ensi vuodelle lisämäärärahoja, jotta
Palmia voisi kohottaa hintojaan paremmin kustannustasoa vastaavak
si?

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Päivittäisen kouluruoan tärkeydestä ovat kaikki varmasti samaa mieltä.
Se antaa oppilaille energiaa ja auttaa heitä säilyttämään työvireyden
koko koulupäivän ajan.

 

Helsingissä koululaisille on tarjolla päivittäin 2 vaihtoehtoista pääruokaa
ja salaattipöytä. Sen lisäksi oppilaille on tarjolla näkkileipää ruoan
ohessa, ja 2 kertaa viikossa pehmeää leipää, leipärasvaa ja
juomavaihtoehtoja. Lisäksi koululaisille tarjotaan vähintään 8 kertaa
lukuvuodessa arkista vaihtoehtoa juhlavampi ateria jälkiruokineen.
Nämä ateriat tarjoillaan joko erilaisiin ruokateemoihin liittyen tai
vuodenajan juhlien yhteydessä.

 

Kouluateria täydentää tietenkin kodissa tapahtuvaa ruokailua ja kattaa
osan oppilaan päivittäisestä ravintotarpeesta. Kaupungin kouluissa
tarjottava ateria vastaa sisällöltään, laadultaan ja määrältään
pääpiirteissään valtion ravitsemusneuvottelukunnan uusia
kouluruokasuosituksia. Kun otetaan huomioon kouluaterioiden suuri
merkitys koululaisten hyvinvoinnille, pidänkin tärkeänä, että tätä tasoa
pidetään hyvänä jatkossakin.

 

Kaupunginhallitus otti jo vuoden 2009 talousarvioehdotuksen raamia
hyväksyessään huomioon elintarvikkeiden ja raaka-aineiden hintojen
nousun. Niille hallintokunnille, jotka käyttävät Palmian palveluja,
sisällytettiin näihin määrärahoihin 1,5 % lisäys yleisen 2 %

kustannustason nousua vastaavan korotuksen päälle. Kustannusnousu
on kuitenkin nyt ollut ennakoitua suurempaa, mikä jo tuolloin todettiin,
kun opetuslautakunta käsitteli vuoden 2009 talousarvioehdotusta.

 

Tuolloin sovitun mukaisesti opetusvirasto esitti elokuun
talousarvioneuvotteluissa täsmennetyn arvion lisämäärärahan
nykyisestä tarpeesta. Viraston arvion mukaan koulu- ja
oppilaitosruokailun sekä siivouksen laatutason säilyttäminen edellyttää,
että talousarvion raamin mukaista määrärahaa nostetaan 1 miljoonalla
eurolla. Tämä täsmennetty arvio vietiin myös opetuslautakunnalle
tiedoksi, ja tuo kokous oli eilen 2.9. pidetty.

 

Koko kaupunkia koskevan talousarvioehdotuksen vuodelle 2009 on nyt
parhaillaan käynnissä, ja lautakuntien talousarvioehdotukset ja
virastojen elokuisissa neuvotteluissa esittämät täsmennykset ovat
tässä käsittelyssä pohjana. Mutta tässä vaiheessa en kuitenkaan voi
tietenkään antaa talousarviovalmistelusta tämän yksityiskohtaisempaa
tietoa.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Se on ihan selvä, että kouluruokailuun tarvitaan rahaa, osaamista ja
koulun hyvää tahtoa.

 

Helsingissä ruoka ja ruokailu ovat varsin hyvällä tolalla, sen totesi
Stakesin koulukysely viime vuodelta, opetushallitus on julkaisemassa
näitä tuloksia. Valtakunnallisten tulosten mukaan helsinkiläiset koulut
selvisivät hyvin tyytyväisyydessä, yleisessä arvioinnissa siitä, mikä
tulee kouluruoan tasoon. Meillä on panostettu siihen.

 

Toisaalta kouluruokailun järjestämistä on sekä Palmiassa että
kouluissa hiottu jo niin monen vuoden ajan, että prosentit alkavat olla
tosi tiukoissa rajoissa. Ja silloin, kun elintarvikkeiden hinnat nousevat
sitä tahtia kuin nyt on tehty, ihan peruselintarvikkeista lähtien, ei voida
ajatella, että jatkuvasti vain otetaan säästöjä ja hiotaan siitä
tekemisestä ja työnteosta. Jossain näkyy sitten se tason huononnus,
joka usein merkitsee säästöä sitä kautta, että koululaiset jättävät
ruokansa syömättä. Ja sehän on tietysti säästöä elintarvikkeiden
menekissä, ja sitä me emme kukaan halua.

 

 

Nykytasoisen ruoan tarjoaminen edellyttää arvioiden mukaan tällä
hetkellä Helsingissä noin 10 senttiä lisää elintarvikeostoihin
kouluateriaa kohti. Toivon todella, että seuraavissa
budjettineuvotteluissa tämä otetaan huomioon.

 

Mutta kouluruokailun eteen voidaan tehdä edelleenkin paljon sellaista,
mihin ei tarvita rahaa. Opettajien ja rehtoreiden hyvä yhteistyö
kouluruoasta vastaavan henkilökunnan kanssa lisää kouluruokailun
viihtyvyyttä. Ja se, että opettajat jaksavat käydä ruokasalissa
syömässä oppilaiden kanssa, on ehdoton hyvä esimerkki.

 

 

 

                                          Kiitos puheenjohtaja.

 

Kiitos apulaiskaupunginjohtaja Haataiselle hyvästä vastauksesta.
Meillä todellakin eilen oli opetuslautakunnan kokous, jossa päätettiin
esittää, että talousarvioon tehtäisiin 1 miljoonan korotus, jotta
kouluruoan nykyisestä laadusta voitaisiin pitää kiinni. Nyt kuitenkin
tänään minä olen saanut Palmian toimitusjohtajalta laskelman, jonka
mukaan lisärahaa Palmia tarvitsisi itse asiassa 1,4 miljoonaa euroa,
jotta voitaisiin pitää nykyisestä ruoan laadusta sekä sitten siivous- ja
ylläpitopalveluista, niiden nykyisestä tasosta, kiinni.

 

Eli tämä kannattaa eri puolueiden ottaa nyt täällä huomioon todellakin,
että laskettu tarve on 1,4 miljoonaa, joka sinne tarvittaisiin lisää. Eli
sehän on todellakin niin, että Palmia tarjoaa sellaista ruokaa, jota siltä
tilataan, ja että kun me tilaamme koululaisille ruokaa, niin opetusvirasto
vastaavasti tarvitsee sen rahan budjettiinsa. Ei sitä ruokaa eikä sitä
laatua sieltä muuten järjesty.

 

Itse pidän hyvin hälyttävänä sitä, että Palmia on kertonut, että he ovat
jo nyt joutuneet tinkimään pehmeästä leivästä, on tänä syksynä
jouduttu vähentämään työntekijöitä, ja Palmia harkitsee sitä, että
luovuttaisiin kasvisruokavaihtoehdosta, mikä olisi todella ikävää, jos
ajatellaan, että monipuolisen ja terveellisen ruoan avulla voidaan
vähentää eriarvoisuutta ja ennaltaehkäistä erilaisia sairauksia ja niin
poispäin. Ruoka on politiikkaa ja aika tärkeä asia, josta myös toivoisin,
että valtuusto ottaisi vakavasti vastuun.

 

 

 

                                          Kiitoksia rouva puheenjohtaja.

 

Luulen kyllä, että kollegat, jotka ovat nämä kysymykset tehneet, ovat
aivan oikealla asialla. Jos ajatellaan vaikka sitä esimerkkiä, niin se
valaisee myös, myönnän, että ehkä ihan suoraan vertailukelpoista ei
ole, mutta kuitenkin moni meistä nauttii luontaisedusta nimeltä
lounasseteli, jonka arvo on 8,40 ja josta sitten vain 6,30 kuitenkin on
verollista. Nopeasti laskien se vero, joka siitä maksetaan, on aika
tarkkaan 2 euroa keskimäärin, mutta jos koko seteli olisi verollista niin
se olisi 3 euroa.

 

Eli pelkästään se verosubventio, jonka yhteiskunta antaa meille, jotka
voimme käyttää näitä lounasseteleitä, lienee suurempi kuin koko se
hinta, joka on laskettu per oppilas tällä hetkellä. Sekin kertoo jotain
siitä, että tässä ollaan kyllä oikealla asialla.

 

 

 

                                          Ärade fru ordförande, arvoisat valtuutetut.

 

Tässä on todella kysymys tärkeästä asiasta. On hyvä, että
kaupunginvaltuusto avaa tällaisella keskeisellä asialla, joka liittyy lasten
ja nuorten hyvinvointiin, josta varmaan kaikki ovat kesän aikana
huolella lukeneet.

 

Todella opetuslautakunnassa eilen informoitu miljoonan euron
lisäpanostus siihen, että tasosta pystytään pitämään kiinni, on tärkeä.
Harmi, että se ei nyt vain sitten vielä Palmian kustannuksia kata.
Tässähän valtuusto on hieman vaikeassa asemassa, koska toisaalta
pitäisi katsoa lasten etua, ja toisaalta on tämä Palmian edunvalvonta,
Palmia on sitten toisissa kouluissa taas kilpailutettu.                 

 

Inför budgetförhandlingarna hoppas vi nog i SFP-gruppen att vi kan
komma till en nivåhöjning av skolmaten. Skolmaten är den centrala
måltiden för många av våra barn och unga, vi vet mycket väl att det är
den varma måltid de får. När vi vuxna äter för 8 euro ute på stan en
god måltid, så äter då barnen för 70 cent. Och hemma blir det inte
mycket servering på kvällen sedan när man har hobbyer och annat.

 

Så att SFP-gruppen är nog av den åsikten att det här är en sak som vi

alla ska ta upp i höst och se till att det blir mera äppel och sådana här
frukter och också vegetariska alternativ. Det där mjuka brödet klarar vi
oss kanske utan, det är bra med knäckebröd för tänderna. Men såhär,
tack för ordförande.

 

 

 

                                          Kiitoksia puheenjohtaja.

 

Minäkin kiittäisin apulaiskaupunginjohtaja Haataista puheenvuorosta.
Tämä antaa toivoa ensi vuoden osalta. Uskon kyllä, että poliittista
tahtoa löytyy eri ryhmistä todella siihen, että turvataan
opetuslautakunnalle ja Palmialle riittävät resurssit laadukkaaseen
kouluruokailuun myös ensi vuoden aikana.

 

Olisin halunnut kuitenkin kommentoida hieman sitä, kun
apulaiskaupunginjohtaja totesi, että kouluruoan tarkoitus on täydentää
kotona tapahtuvaa ruokailua. Näin varmasti valtaosassa perheitä onkin,
mutta täytyy kyllä muistaa se, että Helsingissäkin on suuri joukko
perheitä, joissa tämä kouluruoan merkitys on aivan olennainen,
perheitä, joissa on suuria taloudellisia vaikeuksia, kenties syrjäytymis-
ja selviytymisvaikeuksia, ja silloin juuri näiden lasten kohdalla tämä
kouluruokailun merkitys on erityisen suuri.

 

Haluaisinkin kiinnittää huomiota siihen, yhdyn niihin puheenvuoroihin
täällä, joissa halutaan turvata tämä kouluruokailun ja -ruoan laatu ja se,
että vaihtoehdot säilytetään, mutta toivon myös, että määrän osalta ei
tehdä supistuksia, eli että ei korvata tätä hintatason nousua sillä, että
määrällisesti vähennettäisiin annoksia, koska osalle lapsista sillä
määrälläkin on suuri merkitys. Ja todella toivon, että myös tämän
vuoden osalta, nyt on puhuttu ensi vuodesta, mutta toivon, että koko
tämän syksyn aikana niin Palmiaa seuraava liikepalvelulautakunta kuin
opetuslautakuntakin seuraavat tätä tilannetta, että miten kouluruokailun
taso järjestyy myös tämän syksyn aikana.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Eilisessä opetuslautakunnan kokouksessa opetusviraston taholta

todettiin, että tämä miljoonan euron lisäys määrärahoihin vuosille
2009–2011 riittäisi tämän nykyisen tason säilyttämiseen, ja nykyinen
taso on se, mitä tuossa apulaiskaupunginjohtaja Haatainen totesi,
sisältää myös sen kasvisaterian. Eli tämä kyllä kuuluu sopimukseen.

 

Oikeastaan en malta tässä kohtaa olla sanomatta sitä, että kilpailutus
on sinänsä tehnyt kouluruokailulle varsin hyvää, eli kaikkien näiden
tyytyväisyystutkimusten perusteella, mitä kouluissa on tehty,
tyytyväisyys kouluruokailuun on vain lisääntynyt. Tuossa itse kävin
eräällä koululla tällä viikolla, jossa todettiin, että 90 % lautasista menee
käyttöön lukioikäisillä, että se kertoo jotain ruokailun laadusta.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

On tosiaan hyvä aloittaa tämä syksy tällä tärkeällä keskustelulla
kouluruokailun ja kouluruoan tasosta ja laadusta. On hyvä huomata se,
että täällä on laajaa poliittista yhteisymmärrystä siitä, että laatu pitää
olla hyvä, ja olen varma siitä, että sosialidemokraatit pitävät hyvää
kouluruoan tasoa erittäin tärkeänä asiana myös syksyn
budjettineuvotteluissa.

 

Kouluruokailu ei ole vain sitä, että turvataan riittävä ja monipuolinen
ravinto. Sehän on tietenkin se tärkein pointti, mutta sen lisäksi siellä
opitaan hyviä ruokailutapoja. Ja esimerkiksi ala-asteella näillä oppilailla
on mahdollisuus auttaa käytännön askareissa siellä keittiössä. Nämä
ovat sellaisia ihan hyviä taitoja, mitä pidän kovasti arvossa. Lämmin
kouluruoka on sellainen asia, jota arvostetaan varsinkin ulkomailla. On
monia tuttuja, jotka joutuvat laittamaan lapsilleen eväslaatikossa eväät
aina koulupäivään, ja toivon totisesti, että tähän ei jouduta menemään
Suomessa.

 

Yläasteikäisten, lukioikäisten osalta on ehkä kuitenkin jossain määrin
haasteita sen puoleen, että jos koulun läheisyydessä on esimerkiksi
ostari, josta voi ostaa välipalaa ja ruokaa, niin ei olisi pahitteeksi
myöskään se, että kouluruoan imagon nostamiseksi tehtäisiin
asennekampanja varsinkin lukio- ja yläasteikäisten osalta, joilla sitten
on se koulupäiväkin aika pitkä ja lämpimän kouluruoan merkitys erittäin
tärkeä.

 

Kiitos.

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

 

Ruoan hintojen nousu on sellainen poikkeuksellinen asia, joka
edellyttää toimenpiteitä. Kouluruokailulla on suuri merkitys lasten
hyvinvoinnille. Valitettavasti joillekin lapsille se on päivän ainoa lämmin
ateria. Tällä asialla on suuri terveyspoliittinen merkitys, ja osaltaan
hyvä kouluruoka vähentää syrjäytymisvaaraa.

 

Jos kouluruokailun taso on hyvä, se on viesti, että arvostamme lapsia
ja heidän opiskeluaan. Tämä puolestaan vaikuttaa siihen, miten
oppilaat arvostavat itseään, koulua ja opiskelua. On hyvä, että
kaupunginhallitus on reagoinut ruoan hinnan nousuun. Hintakehitystä
on jatkossakin seurattava tarkoin, ja mikäli tarvetta ilmenee, on
talousarvioon voitava tehdä tämän talousarvioprosessin aikana vielä
muutoksia, oli tarve sitten 1 miljoona, 1,4 miljoonaa tai sitten jotakin
muuta.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Puheenjohtaja.

 

Tähän Ebelingin puheenvuoroon on hyvä jatkaa sellaisella
kysymyksellä, että tiedättekö, minkä takia maanantaisin tarjotaan aina
makaroniruokaa koulussa? Se johtuu siitä, että on niin paljon nuoria ja
lapsia, jotka eivät saa viikonloppuisin lämmintä ruokaa kotonaan, ja on
myös niin paljon lapsia, jotka eivät arki-iltaisin saa toista lämmintä
ruokaa kotonaan. Tästä ollaan käyty keskustelua omassa koulussani,
keittäjät ja Palmian henkilökunta ovat kertoneet, että kuinka paljon
nälkäisiä lapsia tulee viikonlopun jäljiltä kouluun.

 

Eli säästöt näkyvät ihan omakohtaisesti. Olemme sen huomanneet
koulussa syöneenä, että ruoan määrän säännöstely on lisääntynyt.
Harva se viikko käy niin, että lukiolaisilta loppuu ruoka kesken, ja sehän
on tietenkin ihan katastrofaalista, ja siitä kyllä raportoidaan eteenpäin.

 

 

Sitten toinen asia, mihin haluaisin kiinnittää huomiota, eli Palmian rooli
terveellisten ruokailutottumusten edistäjänä. Mielestäni Palmian tulisi
myös, jos he järjestävät kahvilaa kouluruokalasta, niin ei pitäisi tarjota
limuja ja energiajuomia ja herkkuja, mitä tällä hetkellä esimerkiksi
omassa koulussani Palmia tarjoaa. Eli jos Palmia pitää kahvilaa koulun
ruokalassa, tulisi niiden palvelujen ja tuotteiden olla terveellisiä
ruokailutottumuksia edistäviä välipaloja.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tunnen vähän ottavani virkamiehen roolia. Istun
liikepalvelulautakunnassa, jonka toimintaan Palmia kuuluu. Voin todella
vakuuttaa, että Palmialla ei nykyisten sopimusten mukaan
opetusviraston kanssa ole mitään suunnitelmia poistaa
kasvisruokapäävaihtoehtoa. Ei tästä ole ollut edes puhettakaan.
Uhkakuvia on turha panna. Helsinki on yksi niitä harvoja kaupunkeja,
joissa joka päivä on 2 pääruokavaihtoehtoa.

 

Toinen asia, jonka haluan vain tarkentaa, kun Björnberg-Enckell puhui
70 sentistä kouluruokaan, siinähän ovat vain elintarvikkeiden hinnat, ja
kun lounasseteliin verrataan niin lounassetelissä on myös työ ja
kiinteistö ja energiat ja muut kulut mukana. Mutta silti, 70 senttiä
elintarvikkeisiin ei ole kovin paljon. Se on hyvää tasoa tässä maassa,
mutta tuskin kovin paljon.

 

No sitten Puura puhui, että toivottavasti meillä ei kouluruokailu lopu.
Jos vuonna -43 sodan aikana presidentti Risto Ryti allekirjoitti lain, että
meille tulee lakisääteisesti lämmin kouluateria kansakoululaisille, tuskin
eduskunnasta löytyy tahtoa muuttaa tuota lakia, jossa edelleenkin
koululaisista todetaan, että maksuton kouluruokailu joka koulupäivä
monipuolisena, täysipainoisena ja valvottuna kuuluu jokaiselle
koululaiselle.

 

Mutta Palmia on ohjeistanut välipalaruoat, ja Johanna Sydänmaa voi
hyvin mennä kouluunsa ja todeta, että siellä on tarkat ohjeistukset, mitä
välipalatuotteita kouluissa myydään, siihen eivät kuulu makeiset ja
virvoitusjuomat. Mutta tämä oli enemmän Palmian puheenvuoro.

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kiitos hyvästä keskustelusta.

 

Me kaikki olemme näköjään aivan samaa mieltä, että kouluruoan
laadusta ja lasten miellyttävästä ja rauhallisesta ruokailutilanteesta
pitää kantaa huolta ja vastuuta, ja näin Helsingissä myös tehdään. On
tärkeää myös se, että opitaan erilaisiin ruokakulttuureihin, totutaan
erilaisiin makuihin ja tutustutaan näin ollen uusiin elämyksiin, sitä ei
turhaan myöskään korosteta. Ja tähän pyritään juuri kaikella tällä, mitä
meidän kouluruokailumme osalta tehdään.

 

Kouluruokailu on erilaisista taustoista tuleville lapsille äärimmäisen
tärkeä heidän tasa-arvonsa kannalta mutta ihan myös senkin takia, että
tiedämme, kuten täällä tuli esille, että meillä on lapsia, jotka
viikonloppuna eivät kotona välttämättä juurikaan ruokaa saa, ja siitä
syystä tiedämme, että maanantait ovat monesti niitä päiviä, jolloin
ruokaa myös kuluu.

 

Näissä opetusviraston kanssa käymissäni neuvotteluissa tuo
virastoesitys, 1 miljoonaa euroa, oli yhteinen käsitys tästä tarpeesta,
kun budjettia käsiteltiin. Tämä on pohjana jatkotyöhön, ja tämä 1
miljoonan euron lisäys oli tiedoksi opetuslautakunnalle tuossa eilisessä
kokouksessa. Palmiahan vastaa ruoasta ja siivouksesta, ja jos täällä
nostetaan esiin, että mitä hinta-arvioita siellä on tullut, niin he arvioivat
myös tämän siivouksen osuuden siihen mukaan. Mutta 1 miljoonaa
euroa on arvioitu, että tähän ruokaan riittää, ja se on sen ruoan tason
varmistamiseen nimenomaan tarkoitettu.

Kasvisruokavaihtoehdosta täällä on puhuttu. Tällä hetkellähän jokainen
koululainen saa 2 lämmintä vaihtoehtoa: sen listalla olevan
perusruokavaihtoehdon, siellä on broileria, makkarakeittoa, mitä
minäkin päivänä, ja rinnalla on kasvisvaihtoehto. Ja kasvisvaihtoehto
on vapaasti otettavissa. Palmia esitti, ennen kuin tämä 1 miljoonan
euron lisäys oli tiedossa, että tuosta vapaasta kasvisruoan ottamisesta
olisi tingitty, ja se olisi suunnattu niille lapsille, jotka ovat
kasvisruokailijoita. Mutta nyt, kun tämä 1 miljoona euroa on pohjana,
tämä vapaa ottamismahdollisuus kasvisruoan suhteen säilyy, ja näin
ollen asiat ovat samalla hyvällä tasolla kuin tähänkin saakka.

 

 

Vielä sitten tämä 1 miljoona koskisi vain ensi vuotta, että sitten tietysti
2010 budjetin yhteydessä arvioidaan tilanne jälleen uusiksi. Mutta joka
tapauksessa, hyviä vaihtoehtoja, salaattipöydät ja 2 eri vaihtoehtoa
ruokana, näkkileipää ja pehmeää leipää näinä tiettyinä päivinä ja
terveelliset ruokajuomat maito ja vesi. Tätä jatketaan, ja ainakin, kun
tässä on tehnyt tällaista katukyselyä koululaisilta, jotka ovat vastaan
tulleet, niin kyllä he sanovat, että koulussa on hyvää ruokaa. Mutta
kaikki eivät tykkää aina maksapihveistä, ja toinen tykkää lihapullista ja
niin edespäin, senhän kaikki vanhemmat tietävät.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Millä tavoin kaupunki aikoo kehittää julkisia puistoalueitaan tulevaisuu-
dessa? Onko suunnitelmissa vanhuksille ja lapsille tarkoitettujen liikku-
mis- ja leikkipaikkojen lisäämistä? Millä tavoilla seniorien liikunta- ja vir-
kistysmahdollisuudet kaupungin puistoissa otetaan huomioon? Ja
onko suunnitelmissa huomioitu riittävässä määrin vanhojen alueiden
kehittäminen uusien asuinalueiden rinnalla?

 

 

 

                                          Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Ordförande, bästa fullmäktige.

 

Vastauksena valtuutettu Laura Rädyn kysymykseen pyydän
kunnioittavasti esittää seuraavaa:

 

Rakennusvirasto kehittää julkisia viheralueita jatkuvin alueellisin
tarvekartoituksin. Kartoitusten lähtötiedoksi teetetään käyttäjäkyselyt ja
luontoalueiden inventoinnit. Ajantasaisten paikkatietoaineistojen avulla
analysoidaan muun muassa lasten, nuorten ja vanhusten määrää
alueella, sekä tunnistetaan päiväkotien, koulujen, vanhustentalojen,
palvelukeskusten ja terveysasemien sijainnit. Samalla arvioidaan
viheralueiden kokonaispalvelua, muun muassa leikki- ja toimipaikkojen

määrä ja sijainti ja ylläpidon laatutaso, kuntoa ja esteettömyyttä.

 

Näiden kartoitusten perusteella rakennusvirasto ohjelmoi lähivuosien
parannustoimenpiteet, joita toteutetaan määrärahojen sallimissa
puitteissa. Lasten ja vanhusten tarvitsemat liikkumis- ja leikkipaikat
tarkastellaan tällöin alueittain. Kaupunkilaisille tärkeisiin pieniin
toiveisiin ja turvallisuuspuutteisiin pyritään reagoimaan heti.

 

Vuodesta 2009 alkaen kartoitusten kokonaiskiertoa nopeutetaan
rakennettujen puistojen osalta 5 vuoteen, luonnonalueiden osalta
kartoituskierto on jatkossakin 10 vuotta. Vanhojen alueiden
kehittäminen on vahvasti esillä uusien rinnalla.

 

Rakennusvirasto kehittää ohjattua toimintaa sisältäviä leikki- ja
asukaspuistoja ja päiväkotiryhmien ulkoilumahdollisuuksia yhdessä
sosiaaliviraston kanssa sekä nuorten ja liikkujien toimintapaikkoja
liikuntaviraston ja nuorisoasiainkeskuksen kanssa. Uusia viheralueita
kehitetään yhteistyöprosessina kaupunkisuunnitteluviraston kanssa
osallistumalla kaavatyöhön. Tällöin otetaan kantaa erityisesti
viheraluevarauksiin, kohdekohtaisiin toimintoihin ja toteutuksen
kustannuksiin. Kaavojen pohjalta viheralueita rakennetaan
puistosuunnitelmien avulla, ja luonnonalueiden hoito ohjelmoidaan
luonnonhoitosuunnitelmissa. Viheralueiden käyttäjien kuuleminen on
vakiintunut osa toteutus- ja suunnitteluprosessia.

 

Palvelujen järjestämisen tasapuolisuutta ja erilaisten käyttäjäryhmien
huomioonottamista rakennusvirasto varmistaa tuotteita ja palveluita
koskevilla linjauksilla. Linjausten avulla voidaan myös kehittää
palvelujen sisältöä ja tehdä strategisia valintoja esimerkiksi vanhuksille
suunnattujen toimintavälineiden sijoittamisesta leikkipaikkojen
yhteyteen. Jatkuvat käyttäjä- ja toimintaympäristöanalyysit ovat
edellytys sille, että puistot ja viheralueet palvelevat parhaalla tavalla
kohderyhmiään. Käyttäjäpalautteen kuuntelu ja sen aktiivinen
hankkiminen säännöllisin väliajoin käyttäjä- ja
asukastyytyväisyyskyselyin onkin eräs käytössä oleva menetelmä. Eri-
ikäisten käyttäjäryhmien huomioonottaminen on myös vakiintunut osa
viheralueiden suunnittelua.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

 

Kiitos apulaiskaupunginjohtaja Saurille vastauksesta.

 

Oikeastaan se, mistä olisin vielä halunnut kuulla, on se, että onko näitä
ikäihmisille suunnattuja leikkipaikkoja, vai miksikä niitä nyt haluaa
sanoa, eli tällaisia puistokokonaisuuksia, missä ikäihmiset voivat
virkistäytyä ja harjoittaa esimerkiksi tasapainoaan tai muuten
puuhastella, niin onko niitä suunniteltu kokeiltavaksi Helsingissä, koska
niitä joissakin kaupungeissa on kokeiltu.

 

Yleisesti voisin sanoa, että nämä puistot ja yleiset virkistysalueet, niin
perhepuistot kuin sitten ihan muutkin puistot, ovat kaupunkilaisille
hirvittävän tärkeitä. Erityisesti kantakaupungissa, jossa välttämättä ei
ole taloissa pihoja, joissa voisi leikkiä tai muuten olla ja viettää aikaa
yhdessä, nämä muodostuvat hirveän tärkeäksi osaksi sitä arkea niin
pienten lasten perheissä kuin sitten taas ikäihmisillä, joilla on myös
päiväsaikaan aikaa. Sen takia olisin halunnut vielä
apulaiskaupunginjohtajalta kuulla, että millä tavalla voitaisiin kehittää
sellaisia toimivia konsepteja, missä lasten ja ikäihmisten oleminen
samoilla alueilla saataisiin enemmän mahdolliseksi, jotta saataisiin
lisättyä tätä yhteisöllisyyttä tähän kaupunkiin, jota me tarvitsemme, että
tulisi kontaktia eri sukupolvien välille.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kiitän myös apulaiskaupunginjohtaja Sauria hyvästä vastauksesta ja
etenkin tästä osasta, missä hän totesi tämän jatkuvan suunnittelun ja
asiakastyytyväisyyskyselyn plus kuntoiluvälineiden hankkimisesta,
koska olen huomannut, että näitä kuntoiluvälineitä, tasapainoa tai
roikuntatelineitä, ei kyllä ole yleensä puistoissa. Toivoisin, että tämä
lupaus myös toteutuisi, ja tähän samaanhan kiinnitti huomiota myös
valtuutettu Räty.

 

Mutta se, mikä on ikäihmisten ja myös lasten puistojen käytön kannalta
ongelmallista kyllä tosiasiassa tällä hetkellä, että puistoissa on aika
paljon sellaista, siellä on juoppoja ja häiriökäyttäytymistä. Ne ovat
roskaisia kaikesta huolimatta, vaikka kaupunki nyt siihen panostaa.
Valitettavasti puistojen käyttömahdollisuudet kyllä tätä kautta, ainakin
kantakaupungissa, ovat selvästi vähäisemmät. Tiedän, että se on iso
ongelma, ja kaupunki tekee työtä yhdessä sosiaali- ja terveysviraston
kanssa näissä asioissa, mutta toivoisin siitä huolimatta, että tätä asiaa

edelleen voitaisiin pohtia, että miten voidaan puistojen
käyttömahdollisuuksia kohentaa niin, että myös ikäihmisten lapset
voisivat niistä nauttia nykyistä enemmän.

 

Toinen asia, johon toivoisin kaupungilta jotain innovaatiota, on, että
miten taloyhtiöiden kanssa voitaisiin kehittää pihojen
käyttömahdollisuuksia. Aikaisemmin kaupungilla on ollut sellainen
pihaprojekti. Minä toivoisin, että sitä elvytettäisiin, ja jos kaupungilla on
jotain porkkanoita siihen niin hyvä olisi, koska lähipihat ovat kuitenkin
parhaita paikkoja.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Ordförande.

 

Det skulle vara viktigt om parkplaneringen bättre kunde ta fasta på
devisen ”Helsinki kaikille”, det vill säga Helsingfors skall tillhöra oss
alla. Vi behöver inte olika åldersgrupper som stoppas in i skilda
sandlådor, utan parkerna skall kunnas göra sådana att de passar alla.
Under den senaste tiden så har arbetena på parker till exempel i södra
Helsingfors visat att planerarna uppfattat det så att vissa parker är till
för vuxna och just inget utrymme ges för barnen.

 

Diana-parken till exempel lockar inte barnfamiljer, och ändå bor
barnfamiljer i närheten. I Kaptensgatans sfär har lekparken, lekplatsen,
krympt till en minimal triangel och ändå verkar här i närheten bland
annat ett av stadens största svenska daghem.

 

Det här visste för övrigt inte parkplanerarna, man hade bara kollat upp
de finska. Så det behövs alltså lite skärpning här i planeringen.

 

Som mormor ser jag på parkerna ur en bredvinkelperspektiv. Är den en
vacker oas för oss som redan är lite äldre och vuxna? Ger den le för de
värsta vindarna så att jag kan komma dit med de små och så att vi alla
på en gång kan ha roligt och njuta av miljön och uteluften?

 

Sådana smarta stenparker i japansk anda är såklart oerhört intressanta
och dem betraktar man närmast som konstverk. Det är
uppvisningsparker. Och dem behöver vi inte särskilt många av, ett
minimum skulle jag säga.

 

 

Det vi främst behöver är parker som förenar skönhet med nytta och
nöje. Det ska faktiskt gå att bo i centrum med familj och små barn.
Också ? också där behöver vi rekreationsmöjligheter.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kiitoksia Rädylle hyvästä kysymyksestä.

 

Nämä liikuntapaikat ja yleiset alueet, on hirmu tärkeää, että ne ovat
houkuttelevia ja mukavia ihmisten liikkua. Mutta itse olen kuitenkin
pitänyt vielä tärkeämpänä kuin näitä vapaita ulkotiloja ja niiden
varusteita, niiden puutteet ovat vähäisiä verrattuna siihen, minkälaisia
mahdollisuuksia liikunnan edistämiseen olisi opetus- ja liikuntaviraston
yhteistyötä parantamalla. Ne kun eivät vieläkään kykene sellaiseen
työhön, kykene palvelemaan liikuntaseuroja. Niiltä seuroilta ei saisi
edellyttää byrokratian kanssa puuhastelua.

 

Kaikkein tärkeintä liikunnan edistämisessä olisi lapsille opettaa
liikuntataitoja, mikä tarkoittaa myös opetus- ja liikuntaviraston
yhteistyötä, ja koko kaupungin lapsia liikuttavia hankkeita, sellaisia kuin
tehdään muissa kaupungeissa niin kuin Turussa, Kuopiossa ja
Espoossa esimerkiksi. Nykyiset hankkeet, joihin
apulaiskaupunginjohtaja viittasi, ovat erittäin pieniä ja koskevat
muutamia kymmeniä mukuloita, ja niitä tehdään siellä täällä pitkin
kaupunkia mutta ei isoja ja sellaisia, jotka muuttaisivat käytäntöjä.

 

Yhtä tärkeää olisi satsata myös liikkumattomien ihmisten
motivoimiseen liikunnan pariin muullakin tavalla kuin varustamalla
yleisiä alueita. Sellaista työtä tekevät lähiöliikuttajat, mutta heitä on vain
4 koko kaupungissa. Odotetaan edelleen, että Helsingin kaupunki
vastaisi kansallisen liikuntaohjelman haasteeseen, joka on jätetty
muutama kuukausi sitten.

 

Kiitos.

 

 

 

 

                                          Kiitoksia puheenjohtaja.

 

Puistokuntosalien kehittäminen voisi olla eräs tällainen yksittäinen
ratkaisu, eli en tarkoita pelkästään näitä painopenkkejä ja
roikkotikapuita vaan ihan kokonaisia kuntosalilaitteita, mitkä ovat vähän
vastaavanlaisia mitä kuntosaleissa. Niitä löytyy ulkomailta aika
paljonkin ja ehkä jossain toivottavasti täältäkin tulevaisuudessa.

 

Toinen tällainen ehdotus voisi olla, mikä liittyy tehokkaaseen
maankäyttöön, nämä kesämajat, mitä pystyisi puistoihin ehkä
soveltuvin osin jopa lisäämäänkin. Se ei haittaa eikä ole keneltäkään
millään tavalla pois, ja silloin myös turvallisuus paranee ulkoilijoilla
muun muassa iltakäytössä.

 

Kolmas kommenttini on Maija Anttilan ehdotukseen tai kommenttiin,
mitä hän sanoi näistä korttelipihoista ja pihajutuista, jota Kimmo
Helistökin on aikanaan ehdottanut, korttelipihojen laajentamista, niin
tässä olisi yksi hyvä tapa kaupungilla muodostaa jonkinnäköinen
porkkana, että jos joku korttelialue saadaan aikaiseksi, niin kaupunki
antaa jonkun porkkanan, tulee vastaan laitteiston tukemismaksuissa.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Karu nostikin esille jo nämä kuntoiluvälineet ja
pihakuntoalueet.

 

Olisi erittäin tärkeää, että kun leikkipuistoja uudistetaan, niin
leikkipuistoalueille tuotaisiin myös aikuisille suunnattuja kuntovälineitä.
Jossain muualla päin maailmaa, muun muassa Kiinassa, tällaisia
välineitä on tuotu lasten leikkipuistoihin, ja siellä on saatu aikuiset
liikkumaan samalla, kun he seuraavat lapsiaan siinä lasten leikkiessä.
Tämä olisi erittäin tärkeää. Tällä hetkellä, kun menette katsomaan
leikkipuistoihin, niin siellä äidit tai perhepäivähoitajat seisoskelevat
ringeissä juttelemassa ja lapset liikkuvat, mutta sen saman ajan voisi
käyttää ainakin osittain hyödyksi myös itse oman kunnon
kohottamiseen.

 

On erittäin tärkeää, ja kaupunkia voi kiittää siitä, että asukkaita kuullaan

melko hyvin näitä puisto- ja kehittämissuunnitelmia laadittaessa, mutta
yksi iso käyttäjäryhmä, lapset ja nuoret, jäävät monesti aika vähälle
kuulemiselle. Lasten ja nuorten näkökulma lähiympäristön
kehittämiseen on kuitenkin vähän toisenlainen kuin aikuisten, ja
monesti saattaa olla, että tehdään aikuisten näkökulmasta erittäin
hienoja uudistuksia ja hyvät uudet puistosuunnitelmat, ja toteutetaan ne
niin, että meidän aikuisten mielestä käytettävyys paranee, mutta
lapsille ja nuorille muutos voikin olla negatiivinen. Esimerkiksi heidän
luontaiset leikkipaikkansa saattavat tällaisissa muutoksissa usein
särkyä, ja heidän luomisvapautensa estyy näissä rakennetuissa
ympäristöissä monesti. Lasten ja nuorten näkökulma ja kuulemisen
lisääminen olisi erittäin tärkeää meidän aluesuunnittelussamme.

 

Yhtenä tärkeänä asiana haluan nostaa tässä myös ilkivallan. On
erittäin tärkeää, että ilkivaltatilanteissa puututaan nopeasti, ja meidän
yhteisvastuullisuutemme pitäisi myös lisääntyä. Jos näemme ilkivaltaa
tapahtuvan puistoissa, puuttuisimme siihen sivullisina, tai ainakin sitten
tarvittaessa esimerkiksi soitamme poliisille.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Valtuutettu Räty nosti esiin erittäin tärkeän kysymyksen.

 

Suomalaiset lapset erityisesti liikkuvat aivan liian vähän, ja on
liikalihavuutta, II-tyypin diabetesta esiintyy jo lapsilla, ja yhteiskunta
tulee maksamaan ne kustannukset, jotka tästä liikkumattomuudesta
johtuvat, sitten pitkällä tähtäimellä. Vaikka päävastuu tietenkin lasten
liikuttamisesta on vanhemmilla, kaupunki voi tehdä erittäin paljon ja
onkin tehnyt jo paljon, ja voitaisiin rohkeammin käyttää hyödyksi myös
sentyyppisiä yhteistyöhankkeita kuin on ollut tuo Lauttasaaren Nuori
Suomi -puisto, jossa oli mukana kaupungin lisäksi myös sponsoreita.
Eli tämäntyyppistä konseptia voitaisiin hyödyntää aikaisempaa
enemmän, koska itse aina kun Lauttasaaressa sen Nuori Suomi -
puiston ohi menee niin huomaa, että sitä kyllä käytetään erittäin paljon.
Se on hyvin toimiva paikka.

 

Mutta sitten, lapsethan viettävät suuren osan päivästään myös
kouluissa, ja siksi koulujen pihojen suunnittelu ja samoin se, että siellä
on välitunnilla käytössä liikuntavälineitä, on aivan yhtä tärkeää. Ja
myös se, että panostetaan kouluissa siihen, että välitunnilla liikutaan

eikä vain seisoskella, ja että se liikkuminen koskisi vähän isompiakin
oppilaita. Ala-asteikäiset kyllä juoksevat paljon helpommin pallon
perässä, mutta yläasteikäisille ei tee ollenkaan huonoa juosta pallon
perässä välitunnilla myös.

 

Täällä moni valtuutettu nosti esiin myös sen, että olisi hyvä olla näitä
liikuntavälineitä myös aikuisille näissä puistoissa. Tämä on kyllä
sellainen, jossa varmasti on kehittämisen varaa.

 

 

 

                                          Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Olen hyvin samaa mieltä kuin äskeinen puhuja, että koulujen pihojen
erityisesti kesäkäytöstä vielä lisäksi, että suunniteltaisiin koulujen pihat
siten, että niistä olisi iloa koko asuinalueelle kesäisin. Se edellyttää
käytännössä kyllä enemmän nurmikkoa sinne ja vähemmän asvalttia.
Tarvitaan ihan selkeästi lisää lähipuistoja, myös muita puistoja kuin
nämä koulujen pihat, joissa lapset uskaltavat ja saavat olla leikkimässä
ilman, että joku ajaa pois, vaikka heidän vanhempansa eivät ole siellä
mukana. On tärkeää saada lapsille sellaisia lähipuistoja, joissa voi
myös leikkiä palloleikkejä, perinneleikkejä, vaikka 10 tikkua laudalle,
sillä nykyään kerrostalojen pihassa usein on lähinnä parkkipaikkoja tai
niin vähän tilaa, että ei mahdu leikkimään, tai sieltä joku ajaa pois, jos
pallo lentää, sen pihan pienuuden tai asukkaiden lapsien leikkiä
kestämättömyyden vuoksi.

 

Nämä puistot pitäisi olla enemmänkin asutuksen ihan välittömässä
läheisyydessä niin, ettei palloleikkiä leikkivä lapsi sitten huomaa
olevansa kadulla pallon perässä yllättäen. Nämä varsinaiset
palloilukentät ovat sitten vähän toinen asia, ne ovat aika lailla seurojen
varauksilla, että niitä ei välttämättä pääse noin vain kuka tahansa sinne
pelailemaan. Itse kaipaisin myös sellaisia puistoja, joissa on ehkä
vähemmän hyvin aidattuja ruusupuskia ja enemmän rehevämmän
näköistä luontoa ja vaikka pieniä puroja ja ojiakin, jos sellaisella
alueella satutaan olemaan, ja että voisi olla myös koirien kanssa siellä
kesäpiknikillä.

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Apulaiskaupunginjohtaja Saurin vastaus ja valtuutettujen puheenvuorot
ovat sisältäneet monia hyviä asioita.

 

Lisäisin näihin ikäihmisten ihan tavallisen hyötyliikunnan tukemisen
siten, että valaistuksesta pidetään huoli. Erityisesti julkisen liikenteen
pysäkkien ja kotien välillä tulee katsoa, että valaistus on riittävä.
Kantakaupungin ulkopuolella törmää siihen ongelmaan, että ikäihmiset
eivät uskalla pimeän tullen liikkua enää ulkona poissa kotoaan ja liikkua
julkisen liikenteen pysäkeille tai sieltä kotiin, koska valaistus ei ole
riittävä. Tähän todella toivoisin, että tätä kartoitettaisiin ihan
systemaattisesti, että todellakin erityisesti ikäihmisille, niin kuin kaikkien
turvallisuudelle, valaistus on tärkeä, mutta sanoisin, että erityisesti
ikäihmisille.

 

Toinen asia on se, että moni ikäihminenhän ei enää itsekään pysty
liikkumaan, mutta kun puhutaan puistoista ja virkistysalueista, niillä on
suuri merkitys, luonnolla on suuri merkitys mielenterveyteen. Tässä on
juuri julkaistu uusi tutkimus, jossa todetaan asia, että luonnolla on
merkitystä mielenterveyteen. Näin ollen puistot ja virkistysalueet kaiken
kaikkiaan ja niiden hyödyntäminen ikäihmisille on erittäin tärkeää.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Täällä on tullut arvokkaita puheenvuoroja. Yhdyn varsinkin Mari
Kiviniemen puheenvuoroon, kun hän puhui tästä lasten lihavuuden
lisääntymisestä ja huolehti siitä, miten saadaan tämä kulttuuri
muuttumaan toiseen suuntaan. Eli liikuntapolitiikalla on tässä
avainasemansa kaupungissa, ja viime lautakunnan kokouksessa juuri
saimme ihailla uuden asuinalueen, Jätkäsaaren, kaavaa ja siitä
nimenomaisesti liikuntapaikkojen ja puistoalueiden suunnittelua. Eli
ainakin uusilla asuinalueilla on nyt hyvin otettu huomioon myös
liikuntapalvelut.

 

Ja liikuntavirastohan hoitaa näitä ulkoilureitistöjä ja uusii laitteistoja
esimerkiksi ulkoilureittien varresta niiden budjetin puitteissa. Eli tältä
saralta aika vähän tulee valtuustoaloitteita, että hyvät valtuutetut,
tervetuloa vaan lähettämään valtuustoaloitteita liikuntalautakuntaan
näistä eri alueiden puutteista.

 

 

Kun väestö vanhenee, toimintakyvyn ylläpito on erittäin tärkeää. Senpä
takia otan tässä puheessani esiin ulkoilualueiden lisäksi tällaiset
monipuoliset palvelutalot. Seniorit ovat paljon valittaneet siitä, että
kaikissa palvelutaloissa ei ole mitään liikuntapalveluja, että niitä pitäisi
myös lisätä, uintimahdollisuuksia ynnä muita, näiden palvelutalojen
yhteyteen. Kaikkihan tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa
meidän pitää liikuntasektorille myös antaa lisämäärärahoja budjettiin.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Ordförande, bästa fullmäktige.

 

                                          Muutama kommentti ja vastaus hyvään keskusteluun, mistä kiitoksia.

 

Liikuntavirasto ja rakennusvirasto ovat yhteistyössä sekä suunnitelleet
että jo toteuttaneetkin ikääntyneille erityisiä ulkoilureittejä, joita on
toteutettu muun muassa Talissa ja Pikku Huopalahdessa ja
Herttoniemessä. Myös esteettömyys otetaan puistojen suunnittelussa
huomioon, ja eräänlaisena keulakuvana tästä on Ratsaspuisto
Ruskeasuolla, joka nimenomaan on toteutettu esteettömyyden
periaatteella. Kannattaa käydä katsomassa, niillä periaatteilla puistoja
pyritään jatkossakin toteuttamaan.

 

Valtuutettu Räty ja valtuutettu Karu ottivat esille tämän, että voisiko
puistoihin asentaa liikuntavälineitä, siis tällaisia kiinalaismallisia,
kuntosalityyppisiä välineitä. Itse asiassa kävin kesällä Pirkkalan
kunnassa, jossa tällaisia välineitä oli jo tarjolla lasten leikkipuistoissa
nimenomaan siinä tarkoituksessa, että vanhemmat pystyvät sitten
samalla, kun valvovat lapsiaan, käyttämään näitä liikuntavälineitä. Olen
ottanut tämän jo puheeksi rakennusviraston kanssa ja kehittelemme
nyt Helsingissä samankaltaisia mahdollisuuksia.

 

Kapteeninpuistikosta kysyi valtuutettu Dahlberg. Kapteeninpuistikon
suunnitelmahan on valmisteilla, ja se on tulossa tämän syksyn mittaan
yleisten töiden lautakunnan käsittelyyn, jolloin varmasti siihen voidaan
tehdä tarvittavia muutoksia, ellei se leikkipaikan osalta ole riittävä.

 

Mutta muuten olen merkinnyt keskustelussa esiin tulleet ajatukset
muistiin, ja tulen ottamaan ne esille rakennusviraston kanssa. Varmasti

läsnä olevat yleisten töiden lautakunnan jäsenet tulevat myös asiaa
edistämään.

 

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Esitän liikepalvelulautakunnan varajäseneksi Francis McCarron ja
sitten käräjäoikeuden lautamieheksi Elina Salo.

 

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

 

Esitän kohtaan A eli sosiaalilautakunnan ruotsinkielisen jaoston
uudeksi lisäjäseneksi ja samalla jaoston varapuheenjohtajaksi Leena
Sjöberg-Tuominen ja kohtaan B, ruotsinkielisen työväenopiston
johtokunnan uudeksi jäseneksi, Tanja Remes.

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Jakomäen uimahallin peruskorjaus on tärkeä hanke, uimahalli palvelee
varsin laajaa aluetta Koillis-Helsingissä. Hieman hämmästyttää hitaus
peruskorjauksen toteuttamisessa, todettiin jo vuonna 2001 tehdyssä
kuntoarviossa uimahallin perusteellisen peruskorjauksen tarve, ja
tällöin rakennuksessa todettiin muun muassa kosteusongelmia.

 

Olisi mielenkiintoista tietää, paljonko vastaavia hankkeita on
varastossa, mutta vielä tietysti tärkeämpää on, että nämä hankkeet
korjattaisiin vähän rivakammin. 8 vuotta kuntoarviosta korjaamiseen on
suhteettoman pitkä aika.

 

 

 

                                          Kiitoksia puheenjohtaja.

 

Ihan hyvä hanke, mutta olisin nostanut tällaisen asian tässä
yhteydessä esiin kuin tämä liikuntapoliittinen keskustelu, mitä käydään
liikuntalautakunnassa muun muassa parhaillaan. Eli viime talvena kävi
näin, että uimahallien käyttöasteet nousivat kaikki kattoon, ja se johtui
poikkeuksellisen leudosta talvesta, tai kuka tietää, onko se enää
poikkeus tästä eteenpäin.

 

 

Ongelman tekee se, että ihmiset eivät pääse vaikka meren jäälle
kävelemään, ja moni muukin, luistelu, hiihto sun muut talviurheilut, niitä
on vaikea harrastaa Helsingissä. Tämä pistää vaatimuksia sille asialle,
että täytyy rakentaa uimahalleja, ehkä keinojääratoja yms.
hallitoimintaa lisää, ja se taas puolestaan lisää energiankulutusta. Eli
tässä vaikea dilemma, vaikea keskustelu, mitä tullaan varmasti
käymään tulevaisuudessa lisääkin tästä aiheesta.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämä Jakomäen uimahallin peruskorjaushanke on tavattoman tärkeä,
varmaan ei ainoastaan Jakomäen asukkaille vaan myös laajemmin. Ja
tässä on minusta hienoa, että tämä on osa laajempaa
kunnostushanketta, jota Jakomäessä tehdään. Täytyy vain toivoa, että
tähän todellakin saadaan opetusministeriöstä rahoitusta
liikuntapaikkojen rakentamisavustuksen muodossa, että kyllä
Helsinkikin näistä avustuksista osansa ansaitsee. Toivottavasti
valtiovallan suuntaan ollaan aktiivisia.

 

Sitten tässä on tietysti myös, tässä viitataan siihen, että koulualueen
pihaa aiotaan myös kunnostaa, mutta että se on vielä selvityksen
kohteena tilakeskuksessa. Toivottavasti voitaisiin nyt yhdistää nämä
korjaushankkeet yhdeksi ja samaksi, tämän uimahallin peruskorjaus ja
myös tämä piha, että sitten kaikki on kerralla kunnossa, eikä tarvitse
moneen eri otteeseen niitä töitä siellä käynnistää.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tämä uimahallien peruskorjaaminen on asia, joka on ympäri Suomea
ajankohtainen, koska näitähän rakennettiin aika paljon 60-luvulla, 70-
luvulla, ja rakentamisen taso on toisaalta vaihdellut niinä aikoina
voimakkaasti, mutta sitten myöhemmin ovat myös tulleet aivan
toisenlaiset vaatimukset voimaan, mitä tulee rakennusten

palvelutasoon ja yleiseen hygieeniseen tasoon. Niinpä nämä nyt
alkavat olla yksi toisensa jälkeen peruskorjausvaiheessa.

 

Nämähän ovat kovia energiasyöppöjä, se pitää paikkansa, ja kun täällä
valtuutettu Karu puhui jääkentistä, niin en voi olla toteamatta sitä, että
ei ole suinkaan poissuljettu eikä huono ajatus se, että tekojääradan
jäädyttämisen prosessissa syntyvä lämpö käytetään esimerkiksi
uimahalliveden lämmittämiseen. Tätä näkee ympäri Eurooppaa
erilaisissa komplekseissa. Ja vaikka se tänään ja tässä ei mitenkään
tule ajankohtaiseksi, niin tämä on asia, joka varmaan kuitenkin
liikuntapuolella on hyvä joskus todeta ja varsinkin, jos siellä nyt
rakennetaan ohjelmaa, niin näiden asioiden yhdistäminen on
hyödyllistä ei ainoastaan energiamielessä vaan myös huoltotilojen
kannalta.

 

Minusta erinomainen esimerkki tästä meillä on olemassa täällä
Helsingissä. En tiedä, missä määrin käytetään muuta kuin
pukuhuoneinfraa hyväksi, mutta Pirkkolan urheilupuistossa on
integroitu uimahallin, kuntosalien, pallokenttien ja jäähallien tilat aika
hyvin toisiinsa, ja tämä on suunta, johon kannattaa varmaan edetä.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tässä on valtuuston käsittelyssä nyt peruskorjaushanke, joka on
erittäin tärkeä, ja kuten valtuutettu Ojala sanoi, ei vain Jakomäessä
vaan laajemmaltikin koko Koillis-Helsingissä. Kuten listatekstistäkin käy
ilmi, niin koulut käyttävät Jakomäen hallia varsin paljon liikuntatunneilla
oppilaiden uimaopetukseen. Ja laajalti Koillis-Helsingistä busseilla
koululaiset tulevat sinne uimaopetukseen.

 

Toivon, että tämän peruskorjauksen aikana löydetään muista
uimahalleista korvaavasti vuoroja, jotta koululaisten uinninopetus ei
tämän hankkeen peruskorjauksen aikana vaarannu Koillis-Helsingissä,
koska on erittäin tärkeää, että lasten uimataito pysyisi hyvänä, ja että
sitä voitaisiin kehittää. Ja erityisesti pienillä lapsilla on tärkeää, että
riittävän ajoissa päästään sitä uimataitoa kehittämään ja opettamaan.

 

Tämä hankehan on kustannuksiltaan mitä on, ja olisin kysynytkin siitä,
että miten sitten tämän hankkeen valmistumisen jälkeen, tulevatko
vuokrat, tai mitä peritään kouluilta sitten näistä uimatunneista ja -

opetuksesta, kallistumaan mahdollisesti niin paljon, että koulujen
mahdollisuudet käyttää tämän korjauksen jälkeen tätä hallia
heikkenevät?

 

 

 

                                          Arvoisa toveri puheenjohtaja.

 

Erittäin tärkeä ja hyvä hanke. Ylipäätänsä on tärkeää, että me
pidämme huolta siitä, että myös lähiöiden liikuntatilat, lähiöiden koulut,
lähiöiden kulttuuripaikat ovat kunnossa, ja Jakomäki jos mikä alue
ansaitsee uimahallin kunnostuksen. Sitä kautta saadaan parannettua
siellä liikuntamahdollisuuksia ja samalla henkeä.

 

Asia, jonka myös tuoda esille, oli valtuutettu Bogomoloffin
puheenvuoro. Tuen lämpimästi ajatusta siitä, että tekojääratojen
hukkalämpöä käytetään lämmittämiseen, nimittäin jalkapallokenttien
lämmittämiseen. Jos ajatellaan Ruotsia, niin siellä joka ikisen jäähallin
vieressä on lämmitettävä tekonurmikenttä, ja tiedetään, mikä pula
meillä Helsingissä on erityisesti lasten ja nuorten kohdalla talvisin
harjoittelumahdollisuuksista, niin tätä pitäisi enemmän käyttää. Nythän
suunnitelmissa yleensä kentät tehdään niin, että siinä on tekojäärata
talvet, ja sitten kesällä on tekonurmi, joka sen vuoksi, että sinne alle ei
voi laittaa pehmytkerroksia niiden jäädytysputkien takia, on niin kova,
että sitä ei oikein voi käyttää.

 

Kyllä järkevämpi ratkaisu olisi se, että olisi hiekkapohjainen kenttä,
jonka päällä on tekojäärata talvella, ja sen hukkalämmöllä lämmitetään
vieressä oleva tekonurmikenttä. Ja kesällä sitten on käytössä
vierekkäin sekä hiekkakenttä että tekonurmikenttä, että tähän suuntaan
kannattaisi mennä. Jos me muistamme meidän liikuntapoliittista
ohjelmaamme, niin siellä oli ainoastaan ajatus siitä, että samassa
kentässä olisi sekä tekonurmikenttä että tekojäärata, jolloin talvella tätä
hukkalämpöä ei voida käyttää jalkapallokenttään.

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

 

Tässä on siis kysymys asuinkerrostalojen, rivitalojen ja eräiden muiden
asuinrakennusten tontin vuokrausperusteista Pohjois-Haagassa.
Kaupunginhallituksen esityksen mukaan tälle tontille tulisi sellainen
vuokra, joka yrittää 2 euroa asuinneliöltä. Esityksen perustelujen
mukaan tarkkaan sanottuna se olisi 2 euroa 9 senttiä asuinneliötä kohti
kuukaudessa.

 

Tartun tähän kysymykseen sen takia, että me olemme täällä käyneet
useita keskusteluja, tehneet useita aloitteita ja jostain syystä
kiinteistövirasto ja sen toiminnasta vastaavat ylimmät virkamiehet eivät
halua nyt ottaa tosissaan sitä, että nämä tonttien vuokrausperusteet
pitää uudelleen arvioida.

 

Me törmäämme jokaisessa uudessa vuokrasopimuksessa jatkossa
tällaisiin tolkuttomiin tonttivuokriin. Lain mukaan kunnan tarkoituksena
ei ole liikevoiton tavoittelu. Tässä Pohjois-Haagan tonttivuokrassa ei
ole kysymys mistään muusta suoraan sanottuina kuin keinottelusta
tonttimaan ansiottomalla arvonnousulla. Ja tätä en voi pitää järkevänä
monestakaan syystä, myöskään muun kuin kuntalain kannalta. Eli se ei
vastaa mitenkään sitä Helsingin kaupungin strategioissa tärkeäksi
koettua asiaa, että täällä pystyisi asumaan kohtuuhinnalla ja
selviytymään ja saamaan myös uusia asuntoja kohtuuhinnalla ihmisille.

 

Eli minun mielestäni valtuuston on syytä näyttää kaapin paikkaa
johtaville virkamiehille ja kertoa, että tämä peli pitää nyt loppua. Eli
pitää ottaa uudelleen arvioitavaksi tonttivuokrien määräytymisperusteet
ja kohtuullistaa niitä. Ehdotan tästä syystä, että valtuusto päättää
palauttaa tontin vuokrausperusteet uudelleen valmisteltavaksi niin, että
esitetty vuokra alennetaan.

 

                     

Kiitos, puheenjohtaja.

 

 

Voin ensinnäkin sanoa, että en kannata nyt valtuutettu Hakasen
tekemää ehdotusta. Vasemmistoliitto on kyllä sitä mieltä, me olemme
esittäneet myös, että asuntotontin vuosivuokra olisi, sitä laskettaisiin,
se puolitettaisiin nykyisestä 4 %:sta 2 %:iin laskennallisesta hinnasta.
Mutta valtuutettu Hakanenkin tietää hyvin, että tällaisen yksittäisen
käsittelyssä olevan tonttivuokrakohdan osalta, niin periaatepäätöksiä ja
-linjauksia ei tehdä, joten tästä syystä en kannata hänen ehdotustaan,
vaikka olen kyllä hänen kanssaan samaa mieltä.

 

Toivon, että valtuusto käsitellessään esimerkiksi ensi vuoden budjettia
ja uusi valtuusto tehdessään strategialinjauksia ottaa silloin, ja sen
tuleekin ottaa silloin nimenomaan kantaa näihin tonttivuokra-asioihin.
Ja näin olemme ainakin Vasemmistoliitossa suunnitelleet.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tähän asiaan liittyen, vaikka nyt kysymys kuuluukin aravavuokra-
asuntojen tontinvuokrahinnoista, kun silloin tammikuussa, kun
käsittelimme MA-ohjelmaa ja hyväksyttiin ponsi, jossa edellytettiin, että
tuodaan selvitys kaupunginhallitukselle näiden tontinvuokrien
kehityksestä ja millä tavalla niitä voidaan yhtenäistää ja tasa-arvoistaa.
Niin olisin kysynyt, että mitä tälle selvitykselle kuuluu, koska siitä on nyt
jo kuitenkin niin pitkä aika, ja millä tavalla sitä on
kaupunginhallituksessa käsitelty. Koska nyt on kyllä semmoinen aika,
että meiltä tullaan kysymään näitä tontinvuokrahintoja ja etenkin tämän
vuokra-asumisen ja aravavuokra-asuntojen tontinvuokrakysymys kyllä
nousee esille, ainakin itse haluaisin tietää tämän asian kohtalon.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Ojalalle haluaisin vastata, että kyllä minäkin ymmärrän sen,
että yksittäisen tontinvuokraperustepäätöksen kohdalla ei tehdä yleisiä
periaatelinjauksia, mutta nyt meidän ongelmamme on se, että kohta on
kulunut 9 kuukautta siitä, kun tätä selvitystä ryhdyttiin ajamaan. On
kulunut toista vuotta siitä, kun täällä on tehty valtuustoaloite siitä, että
näitä vuokria kohtuullistettaisiin. On kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun

ensimmäisen kerran esitettiin budjettialoite tästä asiasta.
Kiinteistövirasto ei kerta kaikkiaan ole ryhtynyt mihinkään todellisiin
aktiivisiin toimiin ja haluaa selvästikin lykätä tämän asian yli vaalien,
jotta se vaalien jälkeen voitaisiin hoitaa vanhaan malliin.

 

Ja millä tavalla valtuusto tässä tilanteessa voi sitten toimia. Se voi
ilmoittaa, että hyvä on, palautetaan koko homma takaisin, kunnes
kiinteistöviraston johdossa ja myös apulaiskaupunginjohtaja Penttilä
ymmärtää, että tässä asiassa pitää tehdä jotain ja nopeasti.

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ehkä olen suunnilleen oikeassa asiassa. Kaavaehdotuksessa oli
laitettu määräys asuntojen keskipinta-alasta 75 m2 perustuen
kaupunginvaltuuston hyväksymään asumisen ja maankäytön
ohjelmaan. Onneksi tässä tapauksessa kiinteistölautakunta esitti
määräyksen poistamista kaavasta, joka sitten toteutettiin. Vaatimus 75
m2:n keskipinta-alasta sotii voimakkaasti kaupungin numeraalisia
asuntojen rakennusmäärätavoitteita vastaan, joten näiltä osin MA-
ohjelmaa tulisi tarkistaa joustavammaksi. Tällä hetkellä pinta-alavaade
jarruttaa rakennushankkeiden käynnistymistä ja on karkeassa
ristiriidassa kaupunkilaisten todellisten asumistarpeiden kanssa.
Helsinkiläisistähän on 80 % enintään kahden hengen talouksia ja
asuntojonossa yli 85 % on yksiöiden ja kaksioiden hakijoita. Eli jos
rakentamismäärätavoitteet halutaan saavuttaa tästä pinta-
alatavoitteesta tulee luopua.

 

 

 

Kiitos puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Koskiselle vaan toteaisin, että siellä omassa ryhmässä
taitaa olla niitä käännytettäviä nyt vähän enemmän, koska muistuttaisin
vain siitä, että kun käytiin ryhmien välisiä maankäyttö- ja
asumisohjelmasta, niin Vasemmistoliitto esitti silloin, että tästä
kaavamaisesta 75 m2:stä voitaisiin luopua. Hieman niitä lievennettiin,
että se on aluekohtainen, se ei ole sillä tavoin enää kaikkia rakennuksia
koskeva, mutta että kyllä minäkin toivon, että mietitään sitä, että
meidän tulee vastata asuntojen tarpeeseen. Ja kun kysyntä on pienistä
asunnoista ja sinkkujen lukumäärä Helsingissä kasvaa, niin se on aivan
selvä, että tarvitsemme myös pienempiä kuin 75 m2:n asuntoja.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Mielelläni ryhdyn Outi Ojalan kanssa tähän käännytystyöhön myös
meidän ryhmässämme.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kyllä nyt toivoisin, että pannaan vähän jäitä hattuun tässä asiassa,
koska tämä asia ei ole lainkaan näin yksinkertainen kuin valtuutetut
Koskinen ja Ojala täällä antavat ymmärtää. Kun tammikuussa tätä MA-
ohjelmaa käsiteltiin valtuustossa, niin muistatte, että esitin teille kalvon
nykyisestä asuntokannasta. Kolme neljäsosaa eli noin 80 %
helsinkiläisistä asuu alle 90 m2:n asunnoissa. Joka neljäs asunto
Helsingissä on alle 44 m2:n ja niistä puolet on 7–29 m2:istä. Eli
Helsingin asuntokanta on todella pienikokoista.

 

Ja samalla tavalla, kun meillä on ollut nyt edellisen asunto-ohjelman
yhteydessä on ollut tämä 75 m2:n keskipinta-alavaatimus juuri siitä
syystä, että Helsingissä asutaan ahtaimmin, mitä missään
Pohjoismaissa, pääkaupungissa tai muuallakaan, puhumattakaan
muusta Suomesta. Niin että helsinkiläiset eivät olisi ikuisesti ahtauteen

tuomittuja, niin oli tämä 75 m2:n keskipinta-alavaatimus. Ja sen
vallitessa katsoin vuoden 2006 ja 2007 rakennusluvat, jotka varmaan
valtuutettu Koskinen erittäin hyvin tietää, katsoin sieltä, että millä
tavalla on syntynyt 75 m2:n kerrosala keskipinta-alavaatimuksen
yhteydessä, minkälaisia asuntoja on syntynyt. Valtaosa on syntynyt
yksiköitä ja kaksioita, melkein yli 70 % yksiköitä, kaksioita tai kolmioita.
Ja niiden keskikoot ovat vähän yli 30 m2 ja sitten tuonne jonnekin
vähän yli 50, 60 m2:öön.

 

Ei todella ole syntynyt, kyllä se pitää paikkansa, että ei ole syntynyt
niitä 20 tai 29 m2:n yksiöitä, tai kaksioita. Se on totta. Mutta täytyy
muistaa myös, että meidän rakentamistapamääräyksemme ovat
muuttuneet sinä aikana, on myös esteettömyysvaatimus, joka jo
tarkoittaa sitä, että kylpyhuone pitää rakentaa suuremmaksi, oviaukot
pitää rakentaa suuremmaksi, eteinen pitää rakentaa suuremmaksi,
joten asumispinta-ala jo pelkästään rakentamistapamääräysten,
esteettömyysmääräysten perusteella tulee noin 8–9 m2:öön.

 

Minusta on kyllä tässä 75 kerrosalaneliön poistamisvaatimuksessa, jota
käytiin pitkä keskustelu MA-ohjelman yhteydessä ja siitä valtuusto on
päätöksensä tehnyt, joten sitä päätöstä ei nyt enää tässä yhteydessä
voi muuksi muuttaa. Minäkin olen ollut pakotettu sen hyväksymään,
että se vuokra-asunnoista poistettiin, joka tarkoittaa sitä, että kun
muutenkin kaikessa nykyisessäkin asuntokannassa kaikki se, mitä
sanoin nykyisestä asuntokannasta ja helsinkiläisten ahtaudesta, niin
vuokra-asunnossa eläjät elävät vielä tätä ahtaammin.

 

Niin kun rakennetaan vuosisadaksi eteenpäin uudet asuinalueet, niin
minä kyllä todella hämmästelen, että me olemme edelleenkin
rakentamassa Helsinkiin pieniä koppeja, valtaosa. Ja vetoamme siihen,
että tällä hetkellä ihmisten tarpeet ovat, totta kai on tarpeet, sen sijaan,
että me vaatisimme, että rakennusliikkeet katsoisivat, että millä tavalla
kustannuksia voidaan karsia, miten voidaan kustannuksia järkeistää ja
pitääkö todella rakennusliikkeiden voittomarginaalien olla sellaiset kuin
tällä hetkellä on. Katsoin tilastoa, rakennusliikkeet, jotka valtaosa ovat
kansainvälisiä rakennusliikkeitä, ei edes puhuta sinivalkoisesta,
suomalaisesta rakennusliikkeestä, niin vetävät kaikista isoimpia
voittoja, 20 %:n puhdasta voittoa. Todella kannattavaa liiketoimintaa
tällä hetkellä. Niin sitäkö meidän pitää tukea? Ja ajaa helsinkiläiset
edelleenkin tulevaisuudessa ahtauteen. En kyllä ymmärrä tätä
politiikkaa.

 

Kiitos.

 

 

 

 

Valtuutettu Anttila.

 

On ihan hyvä, että tuohdutte tuolla tavoin asiasta. Minäkin hyvin
mielelläni kyllä olisin kannattamassa tätä keskipinta-alaa koskevaa
vähimmäisvaatimusta, jos Helsingissä todella olisi mahdollisuus
toteuttaa sitä kohtuuhintaisesti. Ja se, että te sanotte, että jollakin
tavalla se, että pidettäisiin tämä 75 kategorisesti voimassa, niin se
jotenkin vähentäisi gryndereiden voittotavoittelua, näinhän ei ole
tapahtunut, muutenhan hinnat olisivat laskeneet jo.

 

Valitettavasti se on totta, mitä sanoitte tästä hintakehityksestä ja siitä
kuinka paljon voittoja nämä rakennusurakoitsijat keräävät. Samalla
hinnalla, minkä Helsingistä saa kaksion Keski-Suomesta saa 200 m2:n
hulppean omakotitalon, aika hyväkuntoisen vielä. Se on tosiasia tänä
päivänä ja valitettavasti Helsinkiin tarvitaan erikokoisia asuntoja. Me
emme ole Vasemmistoliitossa ajamassa tänne mitään 30 m2:n
koppeja, me haluamme, että rakennetaan erikokoisia tarpeen mukaan
ja silloin tämä kategorinen, niin kuin me olemme sanoneet,
kategorinen 75 m2:n vähimmäisvaatimus ei sovi siihen tilanteeseen.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Puuttumatta enempää 75 m2:n kerrosalavaatimuksen hyviin tai
huonoihin puoliin kertaan vain tapahtuneet eli useimmat kaavat, jotka
tänä päivänä ovat voimassa ovat tietenkin syntyneet edellisen asunto-
ohjelman aikana, jolloin oli kategorinen 75 m2:stä kaikelle
asuntotuotannolle. Näiden osalta rakennuslautakunta, kun käsittelee
rakennuslupia on tietenkin sidottu kaavoihin ja voi vähäisessä määrin
poiketa niiltä, arviolta noin 7 %. Mikäli on tarve poiketa suuremmassa
määrin, muun muassa vuokra-asuntojen osalta, jossa tammikuussa
valtuusto linjasi asian uudelleen, niin silloin tarvitaan poikkeuslupa.
Näitä poikkeuslupia kaupunginhallitukseen ei vielä ole juurikaan tullut,
mutta voin sanoa ennakkoon, että ne tullaan myönteisessä hengessä
käsittelemään, mutta ne vaativat tietenkin lainmukaisen poikkeusluvan.

 

No, sitten viime tammikuussa linjasimme täällä valtuustossa tämän

asian uudestaan, niin että 75 m2:n kerrosalavaade ei koske vuokra-
asuntotuotantoa. Sen mukaisesti on toimittu kaupungeissa ja muun
muassa tässäkin yksityistapauksessa näkyy tuo vaatimuksen poisto.

 

Omistusasuntotuotannossa todettiin, että sitä tarkastellaan
aluekohtaisesti, ja pöydälleni ei ole tullut sellaisia hakemuksia, jotka
olisivat tähän tähdänneet. Mielestäni asioista on mahdollisuus
neuvotella kaupungin kanssa ja myönteisessä hengessä, mutta muun
muassa ne kriittiset näkemykset, jotka puoltavat asuntokannan
suurempia asuntoja tietyillä alueilla on syytä ottaa huomioon myös.
Mutta toistan sen, että myös omistusasuntokannan osalta kaupunki on
valmis keskustelemaan näiden hankkeiden toteuttajien kanssa.

 

Viimeksi sitten oikaisu tämänpäiväiseen julkiseen sanaan. Kaupungilta
lähtenyt kirje ei koske kaavoitusmenettelyä vaan tontinluovutusehtoja,
joita valtuusto suosittelikin, että useimmiten käytettäisiin tässä asiassa.
Kiinteistövirasto on lähettänyt kaikille rakentajille kirjeen siitä, että
mikäli näitä tontinluovutusehdoissa, tai tontinvarauksissa todettuja
ehtoja he haluavat muuttaa, niin on syytä ottaa yhteyttä
kiinteistövirastoon. Joitakin muutoksia on tulossa
kaupunginhallitukseen aivan nopeasti, mutta sen lisäksi, että siinä
viitataan tuohon MA-ohjelman 75 m2:n uuteen linjaukseen, niin
todetaan, että toivomme, että myös rakentajat esittäisivät rahoitus- ja
hallintamuotomuutoksia eli sen hyvin tiedossa olevan tosiseikan osalta,
että tänä päivänä omistusasuntotuotanto ei lähde liikkeelle kovin
helposti. Toivottavasti myös rakentajien varaamille tonteille, myös jopa
heidän omille tonteilleen syntyisi vuokra-asuntotuotantoja, joka
useimmissa tapauksissa erityisesti näillä alueilla tasapainottaisi
hyvinkin meidän hallintomuotojakautumaa.

 

Mutta kaiken kaikkiaan kaupunginhallitus ja kaupunki on valmis
myönteisessä hengessä tarkastelemaan todellisia hakemuksia ottaen
huomioon tietenkin alueen erityisolosuhteet myös
omistusasuntotuotannon osalta.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Anttilan puheenvuoron johdosta toteaisin myös, että 75
m2:n ja kopperon välissä on aika monia erilaisia neliövaihtoehtoja ja me
emme kuitenkaan ole asettumassa tilastoja, vaan ihmisiä tässä

kaupungissa ja ihmisten tarpeet ja nämä tilastolliset tosiasiat eivät
näytä kohtaavan kovinkaan herkästi toisiaan. Mutta niin kuin valtuutettu
Ojala totesi, niin kysymys on ennen kaikkea myös asumisen hinnasta.
Yhteiskunnan tukemassa vuokra-asuntojen uustuotannossa ei juuri
päästä alle kympin/m2 vuokriin ja tällä hetkellä hakijoiden toiveet ovat
300–500 euroa kuukaudessa. On helppoa laskea, minkä kokoisiin
asuntoihin, millä rahoilla on mahdollista muuttaa asumaan.

 

Tietysti jos haluamme asuntopinta-alaa kasvattaa huomattavasti, niin
silloin meidän täytyisi myös samalla pohtia sitä, miten asumisen
tukemistoimia voitaisiin kehittää määrätietoisesti, mutta se taitaa olla
niin pitkä tie, että rakennetaan mieluummin nopeasti kohtuukokoisia
vuokra-asuntoja sinkuille ja perheille. Se tarkoittaa laajaa
asuntokokojen skaalaa, samalla kun otetaan huomioon se, että
huomattava osa näistä hakijoista on yhden ihmisen talouksia.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

On todella harmillista, että oikeastaan tämän hetken ja tulevaisuuden
kaikista tärkeimmästä asiasta, asumisesta Helsingissä, vallitsee näin
suuri näkemysero. Koska nyt ihan viime aikoina, en muista, missä näin
tämän, joko lehdessä jossakin taikka jossakin kaupungin asiakirjoissa,
niin rakennusliike Sato tämän uuden asunto-ohjelman jälkeen oli
hakemassa vuokra-asuntoon tätä hanketta ja siinä oli nimenomaan
keskipinta-ala 47 m2. Kun poistui, niin keskipinta-ala on 47 m2. Voitte
kuvitella, että jos siihen halutaan jotain perheasuntoa, 50–60 m2:n
perheasuntoja, niin pitää olla 30:n ja pikkuisen alle yksiöitä.

 

Että kyllä se on minusta sillä tavalla harmillista, että tämä on todella
tärkeä asia, me teemme ihan uusia kaupunginosia ja jatkamme tätä
vanhaa ahdasta Kallion, Punavuoren yksiöiden, kaksioiden, pienten
yksiöiden, kaksioiden linjaa. Kun joka tapauksessa haluamme, että
täällä on myös perheitä, ja myös yksinäiset ja kaksin asuvat ihmiset
voivat tarvita 40–50 m2:ä, 60 m2:kin, se ei ole kovin suuri asunto
sekään. Uskon, että valtaosa valtuutetuista asuu paljon isommissa
asunnoissa kuin nämä 50 m2.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minusta kaupungin pitäisi pitää koko kaupungin tasolla kiinni tästä
pinta-alavaatimuksesta. Se ei ole kovin kohtuuton, 75 m2 on paljon
vähemmän kuin Espoon 91 m2, mitä sinne rakennetaan. Ja on selvä,
että meillä on, asuinalueet ja kaupunginosat ovat erilaisia, minusta tätä
tavoitetta voi erilaistaa, että jonnekin rakennetaan vähän pienempiä,
jos jonnekin muualle rakennetaan sitten vastaavasti isompia.

 

Se, että rakennusyhtiölle tuottaa enemmän voittoa tehdä pieniä
asuntoja kuin isoja asuntoja ei ole este sille, että ne pakotetaan
rakentamaan näitä isoja. Se on ollut myös tontinluovutusehdoissa siinä
kilpailussa mukana. Jos tuo ehto, joka on varmaan alentanut
tarjoushintoja, poistetaan sen kilpailun jälkeen, niin pitäisi kilpailuttaa
uudestaan. Sen takia, että silloinhan ne ovat saaneet ikään kuin tontin
liian halvalla ja sitten se rasite, joka on alentanut sitä hintaa,
poistetaan, niin ei se ole sitten enää reilua.

 

Ja on varmaa, että rakentaminen, rakennuskustannukset ovat noin 2
000 euroa/ m2, kyllä sillä hinnalla menee isokin asunto kaupaksi. Ja se
ajatus, että isot asunnot ovat nyt Helsingissä niin kalliita, ettei
kenelläkään ole niihin varaa. No nyt ne ovat niin kalliita, että vain
rikkaimmilla on niin varaa. Sitten kun tehdään niitä enemmän, niin
sitten toiseksi rikkaimmillakin on varaa ja niin edelleen. Sitä kauttahan
niiden hinnat alenevat, että niitä tuotetaan riittävästi. Ja se osoittaa joka
tapauksessa, että perheasunnosta maksetaan Helsingissä paljon
enemmän kuin kehyskunnissa, että oikeasti suhteellista ylikysyntää on
perheasuntoihin Helsingissä, eihän niistä muuten enempää maksettaisi
kuin niistä kehyskuntien asunnoista.

 

Kiitos.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Outi Ojala mainitsi, että tulee rakennuttaa tarpeen mukaan. Kyllä
minunkin käsitykseni on, että tarve on suuremmista asunnoista
Helsingissä. Maija Anttila on tässä asiassa aivan oikeassa ja hänen
puheenvuoronsa oli todella tosi asiaa ja erittäin hyvää.

 

 

Toinen asia on se tosiasia, että asunnot eivät ole kohtuuhintaisia ja
perheillä ei ole varaa tänä päivänä riittävän suuriin perheasuntoihin. Ja
se on tässä se ongelma, johon meidän tulee puuttua ja saada korjattua.

 

 

 

Kiitos, puheenjohtaja.

 

Minä olen tässä keskustelussa kyllä nyt vasemmistoliittolaisten kanssa
samoilla linjoilla. Harmi, ettei Taipaleen Ilkka ole nyt kokouksessa
paikalla, koska hän on usein ja vuosien ajan muistuttanut meitä
valtuutettuja siitä, että joka tapauksessa tässä kaupungissa tarvitaan
eniten pieniä asuntoja.

 

Maija heitti heiton, että suurin osa valtuutetuista varmasti asuu
suuremmissa asunnoissa kuin 50 m² tai jotain vastaavaa, se on
varmasti totta, mutta me valtuutetut emme ole oikein hyvä
vertailuryhmä, jos puhutaan koko kaupungista ja kaupunkilaisista.

 

Ode oli myös Maijan linjoilla. Minä olen usein Oden kanssa samaa
mieltä, mutta tässä kysymyksessä minä koin, että Ode ja Maija ovat
vähän nyt rahakkaampien ihmisten linjoilla. Eli helsinkiläisistä joka
tapauksessa suurin osa ruokakunnista on yhden ihmisen ruokakuntia,
sinkkuruokakuntia, ja mitä helvettiä tällaiset sinkut jollain 100 m²:n
asunnoilla tekee?

 

Rakennusyhtiöiden voittoja voidaan tietenkin aina kritisoida. Toki
jokainen kynnelle kykenevä voi perustaa sitten rakennusyhtiön ja
lähteä siihen ihanaan bisnekseen mukaan keräämään niitä voittoja.
Mutta vakavasti puhuen ehkä kaupungin sitten omalla tuotannollaan
pitäisi tulla tasapainottamaan tätä muutaman kansainvälisen ison
rakennusyhtiön, pitäisikö nyt sitten puhua monopolista, jotka näitä
hyviä voittoja tekevät. Itse olen kyllä pienten asuntojen kannalla ja
toivoisin, että tämä 75 m²:n ? .

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kyllä minun mielestäni valtuutettu Anttila nosti esille tärkeän

kysymyksen siltä osin, kun hän puhui siitä, että näiden
rakennusliikkeiden ylihinnoitteluun pitäisi voida jotenkin puuttua. Eihän
meillä ole sellaista tilannetta, jossa helsinkiläiset haluavat asua
pienissä asunnoissa, vaan meillä on tilanne, jossa helsinkiläisillä ei ole
varaa asua isommissa asunnoissa. Ja tässä suhteessa ei tarvitse, tai ei
voi odottaa, että grynderit nyt jotenkin hyvää hyvyyttään ryhtyvät
alentamaan hintoja.

 

Kaupunki voi ensinnäkin itse ryhtyä rakentamaan kohtuuhintaisia
vuokra-asuntoja, kaupunki voi itse hillitä tonttimaan hinnannousua
lopettamalla keinottelun omalla tonttimaallaan, joka on kuitenkin kolme
neljännestä kaupungin tonttimaasta. Kaupunki voi myös vaikuttaa
omien työntekijöidensä palkkoihin ja ehkä tällä tavalla vähän muidenkin
työnantajien palkkoihin, niin että niillä palkoilla saisi paremmin myöskin
riittävää asuntoa itselleen.

 

Porvarihallituksen puolueet puolestaan voisivat kyllä tehdä
perusteellisen uudelleenarvion asuntopolitiikassa. Minä en ymmärrä,
millä tavalla asuntoministeri kehtaa Helsingissä liikkua. Hän on ajanut
alas aravajärjestelmän, hän ei ole tehnyt yhtään toimenpidettä, jolla
valtio ryhtyisi myöntämään edullisia lainoja rakentamiseen.

 

 

 

Arvoisat valtuutetut, hyvä valtuuston puheenjohtaja.

 

Apulaiskaupunginjohtaja Penttilän puheenvuorossa tuli ilmi se
epätasapaino, mikä on niiden kaavojen osalta, jotka me aikaisemman
linjauksen, tämän 75 m2:n kategorisen vaatimuksen aikana olemme
hyväksyneet ja sitten nyt tämän tammikuun uuden linjauksen jälkeen.
Ja olen sitä mieltä, että niistä kaavoista, jotka tänä 75 m2:n kategorisen
linjauksen aikana on vahvistettu, niin meidän tulee kyllä suhtautua
myönteisesti, jos haetaan poikkeuslupaa.

 

Helsingissä on huomattava määrä opiskelijoita ja myös pieniä yhden ja
kahden hengen talouksia, niin meillä on paljon suurempi tarve pieniin
asuntoihin kuin monessa muussa kaupungissa Suomessa ja monella
muulla alueella. Mutta samalla meidän täytyy myös kyllä pitää huoli
siitä, että meillä on riittävästi perheasuntoja, tarpeeksi suuria asuntoja,
ja se, että nämä sijoittuvat alueellisesti hyvin.

 

Että siinä pelossa, ja kun mahdollisesti laskusuhdanne on, ei pidä

hätiköityjä ratkaisuja tehdä joidenkin alueiden kohdalla ja yksipuolistaa
tätä asuntokantaa niin, että tietyillä, varsinkin uusilla alueilla, tulisi liian
pieniä asuntoja yksistään.

 

 

 

Valtuutettu Rihtniemelle toteaisin, että silloin kun oli
kaavamääräyksessä 75 m2, niin esimerkiksi opiskelija-asuntojen
kohdalla kaavausmääräys todettiin, että siitä voidaan joustavasti
katsoa, koska siellä joka tapauksessa syntyy samantyyppisiä asuntoja.
On mahdotonta saman rakennuksen yhteydessä suunnitella pieniä ja
isoja niin kuin on niin sanotuissa normaaleissa kerrostaloissa. Ja
samoin on joidenkin nuorisoasuntojen kohdalla.

 

Eli siinä nimenomaan se harkinta, joka tapahtuu siinä vaiheessa, kun
tehdään sitä kaavaa ja tiedetään se käyttötarkoitus, nyt ei puhuta niistä.
Nyt puhutaan ihan tavallisten helsinkiläisten, perheiden, yksin ja kaksin
asuvien ihmisten asuntovaatimuksista myös tulevaisuudessa. Nyt täytyy
muistaa, että koko ajan puhumme tulevaisuudesta muistaen Helsingin
nykyisen asuntokannan. Molemmat asiat pitää pohtia ja katsoa
yhdessä. Että sen takia minä en voi kerta kaikkiaan ymmärtää tätä
valtuuston tämänhetkistä näkemystä, ja harmittelen sitä, että asia ei
todella siinä asunto-ohjelman yhteydessä riittävän pitkälle käyty. Tai
sitten tässä on selkeät poliittiset näkemyserot.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

On pieni kehäpäätelmä, että Helsingissä tarvitaan pieniä asuntoja,
koska täällä on paljon pieniä ruokakuntia. Täällä on paljon pieniä
ruokakuntia sen takia, että täällä on paljon pieniä asuntoja.
Naapurikunnissa on isompia ruokakuntia, koska naapurikunnissa on
isompia asuntoja. Ja sen takia minusta siitä, että tänne ei tällä hetkellä
mahdu kuin sinkkuja ja pieniä perheitä, niin siitä ei voi päätellä, että
tämä on paikka, jossa tulee olla vain sinkkuja ja pieniä perheitä.

 

Mutta sitten toivoisin, että jatkossa tämänkaltaisissa tilanteissa kuin nyt
on, Helsinki tontinluovutusehtoihin laittaisi jonkun määräajan, minä
aikana tuo rakennus on rakennettava. Eihän nimittäin ole niin, että

rakentaminen olisi nyt kannattamatonta, vaan rakennusliikkeet haluavat
niin sanotusti tukea hintatasoa. Ja minusta ei ole hyvä, että me
sallimme niiden tukea hintatasoa, ja jopa, jos ne eivät itse rakenna, niin
minusta ATT:n pitäisi alkaa rakentaa.

 

 

 

Lyhyt siteeraus meille pöydille jaetusta terveydenhuollon
toimintaympäristöanalyysista, jossa pääkaupunkiseudun väestö- ja
palvelutarveselvitys vuosille 2015–2025 toteaa yksiselitteisesti:
”yksinasumisen odotetaan edelleen lisääntyvän vuoteen 2015
mennessä.”

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Erityisesti valtuutettu Soininvaaralle, mutta nähtävästi laajempikin
kysymys on ollut se, että näissä tontinluovutusehdoissa, jotka
valtuustoon tulee, siinä on vain yleismaininta, että muutoin noudatetaan
näitä yleisiä tontinluovutusehtoja, eli erityisesti ei ole niitä avattu. Näihin
yleisiin tontinluovutusehtoihin on perinteisesti kuulunut se, että hanke
tulee käynnistää kahden vuoden kuluessa varsinaisen
vuokrasopimuksen solmimisesta alkaen.

 

Eli tähänkin saakka ovat nämä määräajat olleet voimassa. Näihin
määräaikoihin on voinut hakea lykkäystä, ja ainakin oma ohjeeni
kiinteistövirastolle on tänä syksynä ollut, että suhtaudumme
mahdollisimman nuivasti kaikkiin määräaikojen lykkäyksiin, eli pyrimme
saamaan asuntotuotantoa liikkeelle, mutta kahden vuoden määräaika
on ollut.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Pyydän muistamaan, että aiemmin mielestäni aivan oikein kiinnitettiin
huomiota siihen, ettei kohtuuhintaisia perheasuntoja riittävästi ole

Helsingissä, ja monet lapsiperheet ovat joutuneet tämän takia
muuttamaan pois Helsingistä. Valitettavasti rakennusliikkeet eivät
ensisijaisesti pyri tekemään edullisia asuntoja. Kysynnän ja tarjonnan
laki kuitenkin vaikuttaa.

 

Jos me emme yritä vaikuttaa siihen, että perheasuntoja löytyy, niin kuka
siitä pitää huolen? Rakennusliikkeet pyrkivät maksimoimaan voittonsa.
Meidän tehtävämme, poliittinen vastuumme on huomioida niitäkin
tarpeita, jotka rakennusliikkeiltä jäävät huomiotta.

 

Yksiöitä kyllä tarvitaan, mutta eivät yksiöt ole mikään erityinen ihanne.
Yksiöissä asuu paljon yksinäisiä ihmisiä. Mielestäni koko kaupungin
tasolla 75m2:n keskipinta-alatavoitteesta tulee pitää kiinni.

 

Kiitos.

 

 

Kiitos, puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Mielestäni keskeistä on saada lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja niin
sinkuille kuin lapsiperheillekin alueilta, joissa on kysyntää. Myös
työsuhdeasuntoja tarvittaisiin lisää. Vuokra-asunnosta on tultava
todellinen asumusvaihtoehto kaikille. Ja perheasuntoja varmaan
haettaisiin enemmän, jos niitä olisi oikeasti tarjolla enemmän. Tarjolla
on niin vähän, niin sitten ajatellaan, että ei kannata hakea, niin voidaan
todeta, että ei ole haettu paljon. Tästä samasta Osmo Soininvaarakin
puhui ja Mika Ebeling käytännössä. Ja olen ihan varma siitä, että
matalasta rivitaloasunnoista perheasunnoiksi olisi kysyntää paljon
enemmänkin, mutta jos ei ole tarjolla 90–140-m2 perheasuntoja alueilta,
joista niitä haluttaisiin, niin varmasti sillon Helsingin sinkkuuntuminen
lisääntyy, kun lapsiperheet muuttavat kehyskuntiin.

 

Sitäkö me haluamme? En minä ainakaan.

 

 

 

Valtuustotoverit.

 

Nyt kun puhutaan tästä koko asuntokannan minimikeskipinta-alasta,
niin minä haluaisin muistuttaa, että meillä on hirveän erilaiset

kysyntämarkkinat erikokoisille asunnoille ja eri hallintamuotoisille
asunnoille ja erityyppisille asunnoille, tarkoittaen kerrostaloasuntoja,
pientalovaltaisia asuntoja tai rivitaloasuntoja. Jos me yritämme ratkaista
kaikkia näitä erilaisia asuntokysynnän pullonkauloja tällä 75:n yleisellä
keskiarvonormilla, niin me menemme ihan metsään. Me tarvitsemme
edullisia, isompia perheasuntoja, se on tiedossa, mutta me tarvitsemme
myös näitä pienempiä asuntoja, koska Helsingissä pääkaupunkina
oikeasti on sentyyppinen asujarakenne, että meillä on paljon pieniä
talouksia, jotka eivät ole täällä vain sen takia, että täällä on tarjontaa,
vaan jotka oikeasti kuuluvat tällaiseen urbaaniin asumismuotoon. Ne
eivät poissulje toisiaan. Tämä menee ihan metsään, kun me
ajattelemme, että tuolla keskiarvolla sinänsä.

 

Meidän pitäisi luoda perheasunnoille oma mittakaava, ja sitten
pienperheille ja yksinasuville oma kaavansa, ja verrata niitä rinnakkain
ja etsiä niitä hallintamuotoja, jotka on taloudellisesti mahdollisia
vaikkapa perheille nimenomaan, joiden jäämisestä Helsinkiin tässä
kannetaan suurta huolta. Sillä nimittäin pelkkä asuntokoko ei ratkaise
perheiden halua olla täällä, vaan myös kyky maksaa sen asunnon
kustannukset. Että jos me dumppaamme vain hirmuisen kovia
asuntokeskiarvolukuja, miettimättä sitä, miten niillä ihmisillä on varaa
maksaa sitä asuntoa, niin me emme ratkaise tätä ongelmaa. Ja
pidemmän päälle pitää ottaa huomioon sellaisiakin tekijöitä, että
asumiskustannukset tulevat vääjäämättömästi lisääntymään seuraavan
kymmenen vuoden kuluessa, ihan lämmityskustannusten voimakkaan
kasvun lisällä. Samaten siirtyminen näihin lähikuntiin tulee muuttumaan
toisella tavalla sen takia, että polttoaineiden hinnat tulevat
vääjäämättömästi nousemaan.

 

Kaikki nämä asiat pitäisi ottaa huomioon tässä kuviossa, kun mietitään
asuntopolitiikkaa. Me olemme keksineet nyt tästä 75 m2:n minimikoosta
tällaisen viisasten kiven. Ei se ratkea vain näin, valitan.

 

 

 

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Soininvaara ja valtuutettu Anttila hyvin perustelivat sen,
miksi Helsinki on mielestäni oikealla linjalla, ja olin hyvin pettynyt
kuunnellessani tätä valtuutettu Rihtniemen ajattelua siitä, että vielä
tästä sitten poikkeusluvilla lähdettäisiin lipeämään, nimittäin kyllä meillä
nyt pitää löytyä voimaa vaatia, että silloin kun rakenusliike haluaa

rakentaa Helsinkiin niin he osallistuvat näihin talkoisiin kaikilta osin, eikä
vain kaikista tuottoisimmilta osilta. Niinkuin täällä on sanottu, joka
tapauksessa kyseessä on erittäin tuottoisa liiketoiminta, ja sillon meillä
täytyy olla rotia vaatia sitä, että rakennetaan kaiken kokoisia, myös isoja
asuntoja.

 

Yksi silmään pistävä seikka markkinoilla tällä hetkellä on näitten isojen
asuntojen osalta, jotka ovat olleet kieltämättä aika pitkään monet
myymättä, ensinnäkin on aika mielenkiintoista, että niiden hinnat eivät
jousta alkuunkaan. Ja samaan aikaan rakennusliikkeet ilmoittavat, että
he eivät halua rakentaa lisää, mikä viittaa kyllä jonkinlaiseen
markkinoilla olevaan tilanteeseen. Vähintäänkin uskallan sanoa, että
Suomesta puuttuu ulkopuolista kilpailua ja tänne tarvitaan sitä lisää.

 

Mutta toinen, kun näitä asuntoja kiertää ja netissä katselee, niin niiden
varustelutaso on kyllä järkyttävän hieno. Ne ovat erittäin korkeatasoisia
myös siltä osin, kun puhutaan sitten tällaisesta vähän jo ylimääräisestä
luksuksesta, parketeista, erittäin kalliista keittiökalusteista, kaapeista ja
muista. Nuorten perheiden osalta on tullut aika paljon kyselyjä, että
siinä vaiheessa kun he tarvitsevat neliöitä, niin eivät pysty maksamaan
sitten vielä tästä ylimääräisestä, sinänsä hyvästä luksuksesta. Ja tältä
osin luulisin, että kun me pysymme nyt lujana, niin markkinoille alkaa
syntyä myös isoja asuntoja, joissa ei ole tingitty hyvästä rakentamisen
laadusta, mutta on tingitty sitten tästä ylimääräisestä, kalliista
lisäneliöhintaa aiheuttavista luksusratkaisuista. Perheet voivat nyt sitten
myöhemmin, kun talous joustaa, rakentaa asuntoihinsa, mutta nyt he
tarvitsevat ennen kaikkea toimivia, turvallisia, riittäviä neliöitä.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kiitos, että puheenjohtaja sallii tällaisen asuntopoliittisen keskustelun
tässä.

 

Minullakaan ei ole päätösesitykseen muuta muutettavaa, kuin
ihmettelen tätä trendiä, jossa pohditaan tavallaan muutoksia ja
oletetaan, että valtuusto on tässä seuraamassa. Kyllä asuntopolitiikkaa
tehdään ennakoiden ja ohjaten. Jos se tehdään seuraten niin sanottuja
markkinoita ja reagoiden markkinoihin, niin metsään mennään.

 

Muistan, olen ollut aika tiiviisti tekemässä noita edellisiä asunto-

ohjelmia, ja siellä Kokoomuspuolueen kantana on ollut vahvasti ATT:n,
Asuntotuotantotoimiston, lakkauttaminen tai sen alas ajaminen. Ja
haluaisinpa tietää, minkälainen tilanne syntyisi, jos ATT olisi niin
sanotusti rumasti sanottuna lahdattu, ja näillä niin sanotuilla
markkinoilla pari, kolme asuntotuotantotoimistoa tai rakentajaa
määrittelisi asuntopolitiikan linjan. Juuri nyt tulevaisuudessa seuraavina
vuosina ATT:n rooli taas vahvistuu, taas tullaan huomaamaan, että
ilman sitä helsinkiläistä asuntopolitiikkaa on vaikea toteuttaa.

 

Minä toivon, että tällainen ATT:n lahtaamisajatuskin on jäänyt unholaan,
ja oivalletaan, että se on erittäin tärkeä toimija silloin, kun markkinoilla
jatkossa toimii, niinkuin on pelättävissä, tulee suhdannetilanne, jossa
tällaista aktiivisuutta asuntotuotantoon ei ole.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Bryggare taitaa nyt puhua vähän omiaan, ei Kokoomus,
ainakaan Helsingin Kokoomus, ole tällaisia asioita esittänyt, mistä te
äsken tuossa ? . Menkää katsomaan yhdessä hyväksytty MA-ohjelma,
siellä on ne linjaukset, jotka on yhdessä hyväksytty, joiden mukaan
myös Kokoomus toimii, koska Kokoomuksella on tapana noudattaa
sovittuja sääntöjä.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Jotta vielä täydentäisin käytettyjä puheenvuoroja, niin sanoisin, että
kyllä me olemme joskus näin tehneetkin, ja muistan itsekin
syyllistyneeni tähän. Mutta Kokoomus kuuluu niihin muutostekijöihin ja
niihin uusajattelijoihin tässä kaupungissa ja tässä maassa, me
osaamme tarkistaa kantaamme. Me emme aja kuoppiin ja
juoksuhautoihin kiinni. Me tiedämme, että ATT on arvokas toimija, ja
kunnioitamme kaikin puolin sen toimintaa. Me olemme valmiit
edistämään tällä tavalla kaupunkilaisten parasta ja järkevintä
mahdollista asumista.

 

 

 

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

 

En pitkään vaivaa enää valtuustoa.

 

Haluaisin vain todeta, että kiinteistölautakunta kävi runsas viikko sitten
Ruotsissa tutustumassa Tukholman asuntotuotantoon, ja saimme
todeta siellä, että siellä rakennettiin ympäristö valmiiksi, asunnot olivat
erittäin hyvin varustettuja, ne olivat kauniita, piirretty kauniisin taloihin,
joissa oli yleensä hissi, ja ne olivat edullisia. Siellä oli 45–50 m2:n
asuntoja, jotka maksoivat noin 150 000 euroa uudessa talossa. Matka
Tukholman keskustaan 7 km. Me olemme valovuoden päässä. Ja siellä
korostettiin asunnon ostajan oikeutta ja asukkaan oikeutta, sitä että
heillä koko toiminta lähtee ikään kuin asiakaslähtöisesti. Minä ajattelin,
että voi voi, taas tässä kerran ollaan aivan jälkijunassa. Eli ilolla olen
kuullut niitä puheenvuoroja, jossa puhutaan tästä kilpailun lisäämisestä
ja myös asuntotuotannon laadusta.

 

Sitten sanoisin tästä 75 m2:n asunnoista, että se on liian pieni tällaiseen
yhteisöasumiseen eli asuntokommuuniin. Että on niitäkin nuoria, jotka
haluavat asua yhdessä. Tuo televisiosarja Käenpesä on aika hyvä
esimerkki siitä, että siellä on aika mukavaa siinä isossa asunnossa.