Tallinna ja Turku ovat Euroopan kulttuuripääkaupunkeja vuonna 2011.
Turku suunnittelee tiettävästi yhteistyön tiivistämistä Tallinnan kanssa
siinä yhteydessä. Miten Helsinki on mukana tässä yhteistyössä?

                     

                                          Arvoisat valtuutetut.

 

Tallinna ja Suomenlahden ympäristö kuuluvat kaupunginvaltuuston
hyväksymän kansainvälisen toiminnan strategian mukaisesti Helsingin
lähimpään kansainvälisen toiminnan vyöhykkeeseen.

 

Helsingin ja Tallinnan yhteistyön perustana on kaksoiskaupunkiajattelu.
Yhdessä muodostamme 1,8 miljoonan asukkaan talousalueen.
Kaupunkimme ovat asukkaiden, yritysten ja työmarkkinoiden osalta
hyvää vauhtia integroitumassa. Tämä ilmenee esimerkiksi siitä, että
Suomenlahden ylittää vuosittain lähes 6 miljoonaa matkustajaa, ja että
viikkotasolla Helsinkiin tulee arvioilta yli 10 000 pendelöijää eli siis
työssäkävijää Tallinnasta.

 

 

Helsingin ja Tallinnan kaupunkien välistä yhteistyötä toteutetaan
usealla eri tavalla: kahdenvälisenä virastojen välisenä toimintana,
keskitettynä yhteistoiminta lähinnä Helsinki-Tallinna Euregio -
yhdistyksen puitteissa sekä yhteistyössä eri järjestöissä.
Yhteistyöverkostoista keskeisin on tällä hetkellä Itämeren 11
suurkaupungin muodostama Baltic Metropols, jonka kautta
osallistumme moniin EU-projekteihin.

 

Useilla kaupungin hallintokunnilla on vakiintuneet suhteet tallinnalaisiin
vastapareihinsa. Vierailuja ja opintomatkoja on useita vuodessa ja
kokemuksia parhaista käytänteistä on vaihdettu vuosien mittaan lähes
jokaisella kaupungin toiminta-alalla. Tuoreena esimerkkinä voin mainita
Helsingin hankintakeskuksen osallistumisen Tallinnan uuden
hankintastrategian ja keskitetyn hankintatoimen valmistelutyöhön.

 

Sosiaalivirasto ja terveyskeskus tekevät yhteistyötä matkailijoille
suunnatussa HIV- ja AIDS-tiedotushankkeessa, valmisteilla on myös
sosiaaliviraston ja AIDS-tukikeskuksen hanke, jossa pyritään estämään
HIVin leviämistä huumeiden käyttäjien ja prostituoitujen piirissä.
Henkilöstökeskuksen maahanmuutto-osasto osallistuu työvoiman
liikkuvuuspalveluja tuottavan EU:n Helsinki-Tallinna-EURES-
neuvontapisteen ja sen toimintasuunnitelman valmisteluun.

 

Palaan vielä lähemmin äsken mainitsemaani Euregio-yhteistyöhön.
Sen pohjana on Helsingin ja Tallinnan kaupunkien sekä Uudenmaan ja
Harjun maakuntien yhteinen Viroon rekisteröity yhdistys, jonka tarkoitus
on edistää kaksoiskaupunkikehitystä. Viime vuonna kaupungit tuottivat
selvityksen Helsingin ja Tallinnan kaupunkien julkisista palveluista ja
yhteistyömahdollisuuksista eri toimialoilla.

 

Tänä vuonna keskitytään erityisesti kahteen laajempaan hankkeeseen.
Ensimmäinen niistä on Helsinki-Tallinna-tunnelin toteutettavuusselvitys,
valmistelu on käynnistynyt kaupunkien ja Euregion yhteistyöryhmässä.
EU-rahoituksesta riippuen selvityksen on määrä valmistua
loppuvuodesta 2009. Tunneliselvitys tai paremminkin selvitys kiinteästä
rautatieyhteydestä, joka voi olla myös junalauttajärjestely, liittyy
läheisesti Rail Baltica -rautatiehankkeeseen.

 

Toinen kärkihanke liittyy Forum Virium -tyyppisen toiminnan
aloittamiseksi ja Living Lab -ympäristön luomiseksi Tallinnaan.
Yhteistyössä ovat mukana Culminatum ja pääkaupunkiseudun pk-
yritysten kumppanuusohjelma. Ensimmäisenä pilottina suunnitellaan
yhteisen kaupunki-TV:n kehittämistä.

 

 

Arvoisat valtuutetut.

 

Tallinna ja Turku ovat Euroopan kulttuuripääkaupunkeja vuonna 2011.
Kulttuuriasiainkeskus tekee jo tässä vaiheessa yhteistyötä molempien
kaupunkien vastuuorganisaatioiden kanssa. Kaikki osapuolet ovat
tiedostaneet yhteistyön mahdollisuudet, ja todennäköisesti Helsingillä
ja helsinkiläisillä osaajilla on merkittävä rooli molemmissa hankkeissa.

 

Helsinki selvittää mahdollisuuksia tiivistää yhteistyötä uudentyyppisten
kulttuuritehtaiden kanssa. Tallinnassa harkitaan parhaillaan
Kulttuurikattila-nimisen hankkeen käynnistämistä sataman
läheisyydessä. Helsingissä näitä keskittymiä ovat Kaapelitehdas ja
Uusi Suvilahti. Pariisissa ja Berliinissä on käynnissä vastaavia
hankkeita, selvitämme yhteistyömahdollisuuksia parhaillaan.

 

Yleisesti näkyy merkkejä siitä, että Helsingin ja Tallinnan
kulttuuriyhteisöt ovat muodostamassa yhtä yleisöpohjaa. Esitykset ja
kulttuuritapahtumat keräävät yhä useammin yleisöä myös lahden
toiselta puolelta. Tämän kehityksen jatkuminen avaa kiintoisia
mahdollisuuksia kulttuuritarjonnan kehittämiseen niin Helsingissä kuin
Tallinnassakin. Tämä liittyy myös kiinteästi voimakkaasti kasvaviin
matkailijamääriin.

 

Helsingin ja Tallinnan yhteistyö on laaja-alaista ja vahvistuu koko ajan.
Yhteistyön monimuotoisuuden erittäin ilahduttavana ilmentymänä on
Narinkka-aukiolla järjestettävä Viro tulee kylään -tapahtuma. Se
avautuu ylihuomenna, perjantaina, ja rikastuttaa kaupungin
tapahtumatarjontaa kahden päivän ajan.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kaupunginjohtajan vastauksessahan oli pitkä luettelo siitä, mitä kaikkea
tässä yhteistyössä tapahtuu enkä ole sitä epäillytkään etteikö kaupunki
olisi näissä asioissa hereillä. Ja me tiedämme, että matkailijat ja
muuten kansalaiset ovat löytäneet omat yhteytensä eivätkä niissä enää
nykypäivänä välttämättä mitään virallista tukea ja apua tarvitse.

Meillä on myös poliittisilla ryhmillä yhteyksiä lahden yli, puolin ja toisin
vierailemme ja me olemme siellä käyneet ja viimeksi vierailulla tässä

vähän aikaa sitten kuulimme juuri näistä tallinnalaisten toiveista
yhteistyöhön Helsinkiin päin.

 

Enemmänkin niin kuin tästäkin kaupunginjohtajan vastauksesta jäi se
kuva, että kyllä hallintokuntien ja tässä virkakoneistossa asiat ovat
järjestyksessä ja näitä yhteyksiä pidetään, mutta miten sitten, kun
kysymys on kuitenkin laajasta poliittisesta kysymyksestä, Itämeren
alueen yhteistyöstä ja nyt sitten erityisenä esimerkkinä Helsingin ja
Tallinnan väliset yhteydet. Sitä, että mitä me voimme yhdessä tehdä
niin minä haluaisin muistuttaa siitä, että meillä on valistuneet poliittiset
päättäjät ja valtuustot olemassa. Miten meitä voitaisiin vielä käyttää
enemmän ja mikä olisi se rooli, minkä me voisimme saada tässä
yhteistyössä?

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kysymys on tärkeä ja jos yhtä operatiivisesti voitaisiin käsitellä myös
muita lähialuekaupunkeja, kuten kaupunginjohtaja Jussi Pajusen
vastauksessa ja myöskin kysymyksessä, olisi vielä parempi. Ei yleisiä
periaatteita vaan paljon täsmällisempää. Tukholma, Pietari ja Tallinna
ovat kaikki yhtä tärkeitä. Ehkä ei pidä vain yhdestä kaupungista puhua,
mutta on helpompi puhua yhdestä, koska se on täsmällisempää.

 

Jos oikein tarkkaan katsottaisiin virkakoneistoa ensinnäkin niin on
varmasti paljon virkakoneiston johtajia, jotka eivät tunne
vastinosapuoliaan Tukholmassa, Pietarissa tai Tallinnassa. Voi olla,
että Tallinnassa helpoiten. Samaten kaupunginvaltuustot eivät ole
ryhminensä vierailleet siellä, mutta vierailevat Aulangolla ja tuossa
Porvoon lähellä olevassa vanhassa kartanossa jossain seminaareissa
sen sijaan, että pitäisimme seminaareja vakavasti koko porukkana
näissä kolmessa kaupungissa.

 

Valtuustoryhmät eivät yleensä ole myöskään vierailleet näissä
kaupungeissa, saati puolueiden Helsinki-ryhmät tai lautakunnat. Ja
meillä on Astrid Gantz, joka kertoo todella, että Pietarin duuman
sosiaalikomitea kävi ensimmäisenä minään komiteana Pietarista
nykyhallinnon aikana ulkomailla. Ja ? .

 

                                          Paljon konkreettisempaa toivotaan vastauksilta tulevaisuudessa.

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Keski-Euroopan näkökulmasta Helsinki ja Suomi sijaitsevat Koillis-
Euroopan pohjoislaidalla eli eräällä tavalla kaukana tämän Keski-
Euroopan suurilta markkinoilta sekä kulttuuriaarteilta.

 

Kaupunginjohtaja Pajusen selvityksen mukaan tämä hanke kyllä
lähtökohtaisesti, tähän hankkeeseen on lähtökohtaisesti, ainakin itse
suhtaudun myönteisesti. Se tekee varmasti paljon hyvää sekä
taloudelle että kulttuurille. Täytyy lopuksi vielä todeta näin, että
liikuntalautakunta lähtee ensi viikolla seminaarimatkalle Tallinnaan,
joten viemme myös omalta osaltamme tätä asiaa eteenpäin.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Kantolan kysymys oli minusta erittäin hyvä ja olisin toivonut,
että kaupunginjohtajan puheenvuorossa olisi ehkä vähän enemmän
valotettu ympäristöyhteistyön elementtejä ja myös
tulevaisuusperspektiivejä. Pidän kahden Itämeren rannalla olevan
kaupungin ympäristöyhteistyötä ehkä kaikkein keskeisimpänä
yhteistyömuotona.

 

Suomihan on ollut mukana aikaisemmin tässä
jätevedenpuhdistamohankkeessa ja muissa, mutta kuten viime päivien
uutisista on nähty niin öljypäästöt Itämerellä, Suomenlahdella ovat taas
kasvaneet ja myös uutisten mukaan laivojen aiheuttama kuormitus
Itämerelle on ehkä arvioitua suurempaa. Ja tämähän koskee hyvin
paljon myös tätä Helsingin ja Tallinnan välistä liikennettä ja mielestäni
kaupungeilla pitäisi olla yhteinen strategia myös tämän
ympäristökuormituksen vähentämiseksi.

 

Ehkä viimeisenä sellaisena ajatuksena voisi olla hyvä alkaa kehittää
myös Pietari-Tallinna-Helsinki-kolmikantaa näissä
ympäristökysymyksissä, koska kaikki olemme tässä Suomenlahden
rannalla ja kaikille ympäristöhuolet ovat yhteisiä. Siinä mielessä
ympäristöasioihin pitäisi ehkä nykyistä enemmän vielä kiinnittää

huomiota.

 

                                          Kiitos.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Asia on todella tärkeä ja hyvä. Silloin, kun löydetään kumppanuuksia
aitojen synergioiden varaan niin pitää todella edetä, se vahvistaa
kaikkien kilpailukykyä.

 

Mutta kysyisinkin, kun tässä nyt lähinnä viitattiin kulttuuriulottuvuuteen
ja siellä tapahtuviin synergisiin pintoihin, että onko tässä arvioitu,
minkälaisia kilpailutekijöitä tulee näiden kaupunkien välillä jatkossa
olemaan? Miten siinä Helsinki menestyy?

 

Meidän paljon puhuttu pohjoinen ulottuvuutemme edellyttää tiettyä
johtajamaata. Logistiikassa, satamatoiminnoissa me olemme
vääjäämättä kilpailijoita keskenämme. Millä tavalla nämä kaksi asiaa
sovitetaan siten yhteen, että kumpikin osapuoli aina hyötyy?

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Haaviston ympäristöyhteistyöehdotus oli minusta erittäin ja
sitä varmaan kannattaa entisestään tiivistää. Kun tähän kolmikantaan
saataisiin vielä nelikanta eli Suomen maatalous mukaan niin Itämeri
saataisiin pelastettua.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Valtuutettu Kantola otti valtuuston rooli yhteistyössä. Itse olen ollut
ennen tätä nykyistä tehtävääni luottamushenkilötehtävissä ja muistan,
että tämä asia on ollut pitkään esillä.

 

 

Jos miettii meidän pääkaupunkiseutumme, Helsingin seudun
yhteistyötä niin se, että olemme edistyneet siinä niin keskeisenä asiana
on ollut se, että myös päätöksentekoelimet ja luottamushenkilöt ja -
henkilöelimet kohtaavat toisensa ja tällöin ajatuksena varmaankin voisi
lähteä siitä, että yrittäisi seuraavalle valtuustokaudelle löytää sellaisen
kohtaamisen, että Tallinnan ja Helsingin valtuustot voisivat esimerkiksi
seminaarin merkeissä tavata toisensa.

 

Sitten valtuutettu Taipale puhui myös Tallinna-Pietari-asiasta.
Ensinnäkin niin kuin tässä vastauksessa ilmeni niin lautakunnathan
omin päätöksin voivat vierailla lähialueilla, joiksi lasketaan myös
Tallinna niin kuin Pietarikin.

 

Valtuuston hyväksymän kansainvälisen toiminnan strategian mukaan
me teemme erittäin aktiivista, läheistä yhteistyötä sekä Tallinnan
kanssa että Pietarin kanssa. Tallinnalla on tämä
kaksoiskaupunkikonsepti vielä erityisenä. Se, että kaksi meidän kaksi
läheisintä kaupunkia niin se vaatii, että on kaikilla tasoilla kontakteja
niin viranhaltijoiden kuin sitten valtuutettujenkin osalta.

 

Mitä sitten valtuutettu Haaviston tähän ympäristöyhteistyöhön tulee
niin, kun ymmärsin kysymyksen kohdistavan sen erityisen osa-alueen
tähän kulttuuriyhteistyöhön ja kulttuurikaupunkiasiaan niin en tullut siinä
maininneeksi meidän ympäristöyhteistyötämme, joka etenee hyvää
vauhtia. Kuitenkin niin, että meidän keskeisenä, kun puhumme siis
Itämeri-haasteestamme niin silloin toiminta-alueena on koko Itämeri ja
itse olin muun muassa vähän toista kuukautta sitten Tallinnassa Baltian
pääkaupunkien johdon tapaamisessa, jossa oli siis Tallinnan, Riikan ja
Vilnan edustajat ja siellä vein Itämeri-haasteen heille. Prosessi on
etenemässä ja toivon, että he lähtevät mukaan.

 

Mutta Itämerestä kun puhutaan niin silloin on keskeistä, Pietari on
erittäin hyvin mukana tässä, Puola, tietenkin Ruotsi ja Tanska ja nyt
ehkä uusimpana Kaliningrad, meillä on toiveita, että sekin lähtisi
mukaan eli yhteisin ponnistuksin. Tämä on varsin laaja operaatio ja
siinä mielessä hyvä asia, mutta en vastauksessani sitä erityisesti
korostanut.

 

Sitten valtuutettu Lahti kysyi, että miten osapuolet kumpikin hyötyy
johtajuus. Minun oma käsitykseni on se, että jos ottaa aikaperspektiivin
90-luvun alusta lähtien niin silloin ehkä oli niin, että Helsinki oli vähän
niin kuin isoveli ja Tallinna pikkuveli. Tämä asetelma on jo kauan sitten
historiaa, kummatkin ovat voimakkaasti kehittyviä kaupunkeja. Ja kyllä
nämä lähes 6 miljoonaa matkustajaa lautoilla niin kyllä ne sellaisen

sillan jo jaloillaan äänestävät tähän meidän
kaksoiskaupunkiajatukseemme, että hyöty on kummallekin se, että
maailmalle me voimme kertoa, että dynaaminen alue, jossa on 1,8
miljoonaa asukasta. Se on jo Euroopan mittakaavassa jonkinlainen
keskus.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

 

Kysynkin, miten kaupunginhallitus varmistaa, että lain edellyttämät ai-
kamäärät lastensuojeluilmoituksen kirjaamisesta, lastensuojelutarpeen
selvittämisestä, lapsikohtaisen suunnitelman tekemisestä, sosiaalisen
läheisverkoston kartoittamisesta, tarpeellisista tukitoimista ja tarvittaes-
sa sijaishuollon järjestämisestä toteutuvat uuden lain määräysten mu-
kaisesti? Entä miten kaupunginhallitus turvaa jo tänä vuonna
ammatillisen pätevyyden ja kokemuksen omaavan henkilökunnan
riittävyyden tässä erittäin vaativassa ja ajoittain raskaassakin
lastensuojelun sosiaalityössä sekä painopisteeksi asetetussa
varhaisessa tuessa, jolla vakavampia ongelmia pyritään ehkäisemään
ennalta?

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Lastensuojelulaissa uudistettiin muun muassa lastensuojeluprosessia
ja menettelytapoja. Laki on tuonut velvoittavuutta niihin työkäytäntöihin,
joiden suuntaan lastensuojelua on Helsingissä jo aiemmin kehitetty.
Lastensuojelutarpeen selvitys, sosiaalisen verkoston kartoitus,
asiakassuunnitelma ja moniammatillinen yhteistyö ovat aiempaa

vaativampia tehtäviä lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.
Myös sijaishuollon menettelyihin tuli muutoksia.

 

Kuluvan vuoden maaliskuun loppuun mennessä lastensuojelun
asiakkaina on ollut noin 6 500 lasta ja nuorta. Uusia lastensuojelun
asiakkaita tuli alkuvuonna noin 130–190 kuukausittain. Asiakasmäärä
näyttää olevan kasvamassa edelliseen vuoteen verrattuna.
Lastensuojelutarpeen selvitys 3 kuukauden kuluessa ilmoituksesta tai
yhteydenotosta tehtiin 46 %:ssa uusista lastensuojelun asiakkaista
vuonna 2007. Tilanne on vastaavanlainen kuluvan vuoden alkupuolella.

 

Pätevien sosiaalityöntekijöiden puute ja vaihtuvuus ovat osaltaan
hidastaneet parempaan tulokseen pääsyä. Lastensuojelun
sosiaalityöntekijöistä noin 60 % on kelpoisuusehdot täyttäviä. Jatkossa
lastensuojelutarpeen arviointiin aiempaa useammin osallistuu
sosiaaliohjaaja sosiaalityöntekijän työparina.

 

Tämän vuoden tammi–maaliskuussa perhekeskuksissa oli keskimäärin
41 asiakasta yhtä lastensuojelun sosiaalityöntekijää kohden.
Henkilöstön mitoituksen perusteet huomioiden myös työn sisällölliset
erot eri alueilla valmistellaan ja päätetään tämän ja ensi vuoden aikana.
Henkilöstömäärän vakanssien lisäykset toteutuvat talousarvion
pohjalta. Kuluvana vuonna perhekeskuksiin palkataan 8
erityissosiaalityöntekijää, 19 sosiaaliohjaajaa lastensuojelun tiimeihin ja
11 sosiaaliohjaajaa varhaisen tuen tiimeihin. Lisäksi sosiaalijohtajan
määrärahalla palkataan elokuuhun mennessä useita sosiaaliohjaajia
tehostettuun, kotiin annettavaan tukeen.

 

Lastensuojelun työntekijöiden tehtävät ovat haastavia ja kuluttavia ja
ne edellyttävät korkeaa ammattitaitoa. Jotta lastensuojelun viimesijaisia
keinoja, huostaanottoja ja sijoituksia, voidaan ehkäistä, tarvitaan
pätevimmät ja osaavimmat lastensuojelun ammattilaiset.
Sosiaaliohjaajia on saatu hyvin rekrytoitua, sen sijaan
sosiaalityöntekijöiden rekrytointi lastensuojelun avohuollon työhön
edellyttää erityisiä toimenpiteitä.

 

Sosiaalivirasto on ryhtynyt toimenpiteisiin muun muassa sosiaalityön
maisterikoulutuksen lisäämiseksi ja koulutuksen tukemiseksi niiden
osalta, joiden opinnot ovat kesken.

                                          

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kiitokset ensinnäkin apulaiskaupunginjohtajalle informatiivisesta
vastauksesta.

 

Tietysti lastensuojelun alueella peruspalveluista huolehtiminen on eräs
ensimmäisistä asioista ja tältä osin valitettavasti tähän vastaukseen ei
sisältynyt odottamaani lupausta siitä, että budjettiraameja korjattaisiin.

 

Vastauksesta kävi hyvin ilmi se, että kaupunginvaltuuston jo vuosi
sitten asettamat tavoitteet lastensuojelun alkuarvioinnin tekemisestä
enintään 3 kuukauden kuluessa, joka on nyt myös siis lain mukainen
velvoite, eivät ole vieläkään toteutuneet. Alle puolessa tapauksista
alkuarvion tekeminen on edes aloitettu lain mukaisessa aikataulussa.

 

Kaupunki ei mielestäni voi mitenkään laistaa tai väistää lakisääteistä
velvoitettaan, emme voi myöskään odottaa useita vuosia mahdollisten
koulutusohjelmien tuottamia tuloksia henkilöstön riittävyyden tai
määrän lisäämiseksi.

 

Kysynkin, eikö kaupunginhallituksella ja sosiaali- ja terveystoimesta
vastaavalla apulaiskaupunginjohtajalla ole mitään suunnitelmia siitä,
millä tavalla välittömillä toimilla jo tänä vuonna voidaan lisätä
sosiaalityöntekijöiden määrää esimerkiksi parantamalla heidän
palkkaustaan?

 

Ja toiseksi toivon vielä täsmennystä siihen, millä tavalla varhaisen työn
resurssien lisätarvetta ja sen toteutumista aiotaan seurata. Aiotaanko
esimerkiksi Vartu-hankkeelle turvata pysyvät toimintaresurssit?

 

 

 

                                          Kiitos puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Hakanen on tehnyt tärkeän kysymyksen. Lastensuojelulaki
oikein sovellettuna antaisi mahdollisuuden lastensuojelun painopisteen
siirtämiseen ehkäisevään työhön. Työntekijäresurssien puute on tässä
ollut ongelma, kuten vastauksen luvuistakin ilmeni.

 

Ongelmana on käsitykseni mukaan myös lastensuojelun työkulttuuri,
jossa välittyy suomalaiseen välttelevien kiintymyssuhteiden ilmastoon
juurtuva tapa erottaa lapset herkästi arjen ihmissuhteista sen sijaan,

että nimenomaan rakennettaisiin yhteistyötä lapsen lähipiirin kanssa.
Taustalla saattaa olla vanha lastensuojeluperinne punaorpojen ajalta,
jolloin ideologisen kasvatuksen nimissä perheitä ja sisaruksia pyrittiin
erottamaan toisistaan, mikä osittain kertautui sotaorpojen kohtelussa.

 

Peräänkuulutan siis läheisneuvonpidon tuomista osaksi lastensuojelun
arkea, lapsen arkeen liittyvien ihmisten tuomista mukaan
lastensuojeluasiakkaiden tukemisen suunnitteluun.
Läheisneuvonpidosta on saatu hyviä kokemuksia muissa
Pohjoismaissa ja se saattaa säästää myös kustannuksia. Tällainen
työmuoto voisi lieventää myös vastakkainasettelua lastensuojelun
työntekijöiden ja asiakasperheiden välillä ja samalla se voisi edistää
myös työntekijöitäkin stressaavan lastensuojelun työkulttuurin
muutosta.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Yritin pyydellä tuolta heti puheenvuoroa teknisin laittein, mutta se ei
ihan onnistunut. Mutta olisin halunnut valtuutettu Hakaselle heti vastata
tuohon lainsääteisten velvollisuuksien laistamiskysymykseen, jottei siitä
tarvitse täällä ehkä laajempaa keskustelua myöhemmin käydä.

 

Nimittäin olen lukenut muun muassa ministeri Risikon haastattelun,
täällä on lastensuojelun teemanumero Sosiaalityöntekijät ry:n
lehdessä, jossa todetaan, että mikä tämä tilanne koko maassa on.
Maassa on tilanne suhteellisen surkea, monessa paikassa paljon,
paljon huonompi kuin Helsingissä näiden työntekijöiden määrän
suhteen suhteessa väestöön, myös lastensuojelutapausten suhde
työntekijöihin on aivan toisenlainen kuin Helsingissä, jossa siis, kuten
totesin, on noin 41 lasta per työntekijä. Täällä joillakin paikkakunnilla on
70–80 lasta per työntekijä, joissakin jopa 100.

 

Ministeri Risikon haastattelussa suora sitaatti, kun häneltä on kysytty,
että miksi säädettiin laki, jota ei noudateta. Ministeri Risikko on
todennut täällä, että ”kyllä kunnat varmasti haluavat noudattaa lakia,
mutta edellytykset lain toteutumiselle eivät ole riittävät”. Hän on
katsonut, että lakia ei voida säätää niistä lähtökohdista, että
työntekijöitä ja palveluita ei ole. Siis työntekijöitä ei ole yksinkertaisesti

koko maassa.

 

”Tavoite on, että pätevien sosiaalityöntekijöiden määrä saadaan
nousemaan, heitä on koulutettava lisää. Kuntien on myös tehtävä
yhteistyötä lastensuojelussa, mutta tietoisena siitä, että työntekijöitä
koko maassa ei ole sellaista määrää, jota tämä uusi lainsäädäntö
edellyttää.” Laki on kuitenkin säädetty. Minusta tämä on huonoa
lainsäädäntöä ja toivon, ettei tässä käyttäydytä niin kuin hoitotakuun
suhteen, että aletaan kuntia sakottaa siitä, että on säädetty laki, jota ei
edes teoriassa voi noudattaa.

 

 

                                          Kiitos puheenjohtaja.

 

                                          Yrjö Hakanen on nostanut esiin tärkeän ja ajankohtaisen kysymyksen.

 

Sosiaalilautakunta käsitteli eilen kokouksessaan tämän vuoden
talousarvion toteutumisennustetta. Paineet lastensuojelun kohdalla
ovat näkyvissä jo nyt heti alkuvuonna. Lastensuojelun tarve ja
lastensuojelun lasten lukumäärä on edelleen kasvussa. Sijoitettuja
lapsia on nyt enemmän, kuin viime vuonna tähän samaan aikaan.

 

Mielestäni sosiaalilautakunnalle tulisi antaa mahdollisuus lisäbudjetin
laatimiseen kesken vuotta. Määrärahavajaus vaikuttaa vääjäämättä
palvelujen laatuun ja saavutettavuuteen, vaikka ylitysoikeudet
loppuvuodesta myönnettäisiinkin.

 

Kyse on myös työhyvinvoinnista. Työntekijät uupuvat, jos työmäärä on
jatkuvasti suurempi, kuin mihin resurssit mitenkään riittävät. Kyse ei
minun mielestäni tällä hetkellä ole pelkästään siitä, että ei saada
palkattua sosiaalityöntekijöitä, että kyllä tämä budjettitilanne vaikuttaa
siihen, että hienosäätöä virasto pakotetaan tekemään, kun rahaa ei ole
niin paljon, kuin sitä tarvittaisiin.

 

                                          Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

 

Fullmäktige ledamot Hakanen lyfter igen fram en av de viktiga, kanske
viktigaste frågorna för oss. Frågan hör till de akuta smärtpunkterna och
den gäller också den svenska, det svenska barnskyddet. Det
(föranleder) ett klart behov av resurs tillökning, resursökning till det
sociala området. Barnskyddets problem ser vi också i skolorna, också
där leder barnskyddets utmaningar till problem för både personalen och
andra elever.

 

Det här är en utmaning som berör många sektorer. Rekryteringen av
behörig personal är en utmaning i Helsingfors, så jag hoppas att de
ministrar som sitter här i fullmäktige, Helsingfors-ministrarna arbetar för
att de här utbildningsplatserna på det sociala området kan bli tillräckligt
många i Helsingfors-regionen. Vi behöver fler socialarbetare i regionen,
det räcker inte att utbilda dem någonstans längre borta.

 

Tack ordförande.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Edeltävä puhuja otti esille merkittävän asian tästä koulutuksesta ja
olisin tähän jatkoksi vielä halunnut sitä painottaa, että sosiaalityö ja
sosiaalialahan on hirvittävän suosittu opiskeluala ja on vaikea
esimerkiksi yliopistolle päästä opiskelemaan, että kyse ei siitä ole
etteikö meillä olisi halukkaita ihmisiä kouluttautumaan niinkin vaativaan
ammattiin kuin sosiaalityöntekijä. Että siinä mielessä tämä koulutusasia
on varmasti pitkällä aikavälillä ainoa merkittävä ratkaisu tähän
ongelmaan.

 

Mutta tosiaankin Yrjö Hakanen on tehnyt tässä erittäin tärkeän
kysymyksen ja puuttuu sillä tavalla ajankohtaiseen asiaan, että asiaa
todellakin monilla hallintokunnilla tällä hetkellä käsitellään ja niin kuin
valtuutettu Siimes sanoi niin eilen sosiaalilautakunta viimeksi sivusi
asiaa käsitellessään talousarvion toteutumisennustetta.

 

Sosiaalilautakuntahan on tehnyt merkittäviä uudistuksia tämän
lastensuojelulain innoittamana ja sitten toisaalta sen myös
edellyttämällä tavalla ja sen velvoittamana. Kokonaisuudessaan on
tehty hallinnollisiakin uudistuksia eli perheneuvolaa, lasten psykiatriaa
on organisatorisesti ja toivottavasti tulevaisuudessa nähdään vielä, että
myös sisällöllisesti uudistettu ja siitä on täälläkin keskusteltu.

 

 

Lautakunta on asettanut muutaman painopisteen tähän
lastensuojeluun, jotka koskevat sekä taloudellisia että sisällöllisiä
asioita. Ensimmäisenä niistä on se, että perhesijoitusten määrää pitäisi
Helsingissä pystyä selvästi lisäämään. Eli mehän olemme hyvin
laitosvaltainen lastensuojelukaupunki ja taloudesta ei mielestäni voi
puhua tässä yhteydessä millään tavalla vaan siitä, että se on lapsen
etu, että hän pääsee perheeseen.

 

Työvoimapula on asia, jolle Helsingin kaupunki yksin ei voi mitään,
mutta me olemme pyrkineet siihen, että sosiaaliohjaaja ja
sosiaalityöntekijä tekevät yhdessä töitä ja sillä pitää pärjätä, mitä
työntekijäpuolella on ja meillä menee paremmin kuin muilla
kaupungeilla.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Täytyy sanoa, että ei voi tyytyväisenä kuunnella kyllä tätä
apulaiskaupunginjohtajan selvitystä siitä, että meillä edelleen alle
puolet lastensuojelutarpeessa olevista lapsista saa sen selvityksen 3
kuukauden sisällä niin kuin tavoitteena on jo monena vuonna ollut.

 

Ei myöskään se, että tilanne on vielä huonompi joissain muissa
kunnissa, kauheasti minua lämmitä. Sinällään minun mielestäni meidän
pitää kantaa vastuu Helsingistä, Helsingin lapsista ja nuorista, niistä
tilanteista, joista perheet eivät selviä. Ja tämä on hyvä esimerkki siitä,
että Helsingissä alibudjetoidaan sosiaalitoimea.

 

Sosiaalidemokraattinen ryhmä on useaan eri kertaan ehdottanut
lisämäärärahoja tänne lastensuojeluun ja myöskin sitä, että tämä
lapsipoliittinen toimintaohjelma päivitetään. Olemme jossain määrin
onnistuneet niissä tavoitteissa, mutta ei riittävästi.

 

Ja tähän lastensuojelukysymykseenhän liittyy se, että usein on
taustalla aikuisten, vanhempien päihdeongelmat. Nämä päihdepalvelut
ovat myös riittämättömiä meidän kaupungissamme ja tämä on
sellainen asia, mihin pitäisi todella panostaa.

 

Haluaisin myös korostaa sitä, että varhainen tuki pitäisi olla ihan
käytäntö ja siihen pitäisi todella saada lisää potkia, koska kyllä ne

ongelmat sitten vaikeutuvat ja kasaantuvat näissä perheissä. Ja
meidän peruspalveluverkostossamme oleva henkilöstö ja ne käytännöt
siellä, ne pitää saada sentyyppiseksi, että se varhainen puuttuminen
todella käytännössä toteutuu. Pienten lasten osalta päivähoito ja
neuvola ovat hyvin keskeisiä palveluja, koululaisten osalta sitten koulu.

 

Sitten olen sitä mieltä, että tätä etsivää sosiaalityötä ja myös nuorten
osalta näitä päihde- ja mielenterveyspalveluja pitää parantaa.

 

Viimeisenä haluaisin sanoa sen, että sosiaalityöntekijöiden työolot ja
palkkaus eivät ole riittävällä tasolla Helsingissä ja paikallisia ratkaisuja
tarvitaan tähän.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen totesi täällä, että edelleenkin
tiedämme hyvin sen, että lastensuojeluasiakkaiden määrä kasvaa
jatkuvasti. Eli me tiedämme, että tämä hätä perheissä on totta, apua
tarvitaan. Ja tiedämme myös sen, että vain alle puolelle on voitu tämä
selvitys tehdä määräajassa.

 

Nyt täytyy ja minusta täytyisi kiireesti miettiä niitä välittömiä toimia, joita
voidaan tehdä esimerkiksi ennaltaehkäisevän toimeentulotuen
muodossa, varhaisen tuen puuttumisen myötä, että pystyttäisiin
vaikuttamaan edes hieman näiden ihmisten, perheiden ja lasten ja
nuorten elämään.

 

Sitten olisin kysynyt apulaiskaupunginjohtajalta asiaa, joka liittyy siihen,
että kun uusi lastensuojelulaki hyväksyttiin niin siinähän myös
hyväksyttiin samalla se, että huostaanottopäätöksen tekee tätä nykyä
tuomioistuin eikä enää esimerkiksi, niin kuin aikaisemmin, Helsingissä
sosiaalilautakunta. Tämä asia oli aika kiistanalainen silloin, kun
eduskunnassa sitä hyväksyttiin. Pienempien kuntien osalta tietysti
saattoi olla, että tämä käytäntö on nykyisin parempi.

 

Mutta olisin tiedustellut, minkälaisia kokemuksia Helsingillä nyt on
tästä, että huostaanottopäätökset on siirretty tuomioistuimen
tekemiksi? Pitkittyykö näiden ihmisten ongelma entisestään, onko

tuomioistuinkäsittely ruuhkautunut? Tätä ainakin ennakoitiin silloin, kun
eduskunnassa tätä lakia hyväksyttiin.

 

Ja mitä tulee koulutetun henkilökunnan saantiin ja
sosiaalityöntekijöiden saantiin niin palkkakeino on kyllä se, jota pitäisi
nyt käyttää.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämän vuoden resurssilisäyksistä huolimatta lapsiperheiden palvelut
ovat budjetin ylityskierteessä, koska talousarvion pohjana aina on
edellisen vuoden vahvistettu budjetti.

 

Viime vuosien ylitys johtuu lasten sijaishuoltopaikkojen kasvaneesta
tarpeesta. Viime vuodenvaihteessa huostaanotettuja lapsia oli 2 046.
Sijaishuollon kasvanut tarve on sekä määrällistä että laadullista,
hoitoajat ovat pidemmät ja lapset ovat vaikeahoitoisempia kuin
aikaisemmin. Sijaishuollon määräraha pitäisi korottaa realistiselle
tasolle ensi vuoden budjetissa.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Helsingissä menee paremmin kuin muilla kaupungeilla ei voi olla selitys
siihen, että meillä jo useita vuosia jatkunut lastensuojelun tilanne
kärjistyy kärjistymistään. Tämä on tiedossa ollut jo vuosia, että meillä
on kasvavat lastensuojelutarpeet ja, että meillä on liian vähän
sosiaalityöntekijöitä. Tämä on tiedossa ollut jo vuosia ja ei voi piiloutua
edes tämän uuden lastensuojelulain taakse, joka tuo lisää velvoitteita.

Valtuutettu Siimes otti esille, että tässä täytyisi jo kesken vuoden
katsoa tätä rahoitusta, mikä tämä rahoitusasia, alibudjetointiasia on
ollut muissakin puheenvuoroissa esillä ja kannatan lämpimästi, että nyt
yhtenä toimenpiteenä todella arvioitaisiin realistiset tarpeet tähän
lastensuojeluun ja toimittaisiin sen mukaisesti.

 

 

Sosiaalityöntekijöiden palkkaus sekä mitoitukset suhteessa siihen,
millainen lasten hätä on, on liian alhainen määrä työntekijöitä per
lapsimäärä. Eli näitä työoloja täytyy katsoa kyllä todella tarkasti, että
näistä töistä, sosiaalityöntekijän työstä tulisi sellaista, että me saadaan
niitä työntekijöitä. Se on mielestäni yksi sellainen, joka pitäisi todella
nopeasti arvioida. Ei riitä selitykseksi, mitä muualla maassa tapahtuu.

 

 

 

                                          Kiitos puheenjohtaja.

 

Täällä on jo paljon sanottukin, mutta puuttuisin kuitenkin
apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen esiintuomaan seikkaan, että
lastensuojelulasten määrä on lisääntynyt ja ikävä tosiseikkahan on, että
se on lisääntynyt jo ainakin 10 vuoden aikana joka vuosi aika
merkittävästikin sekä Helsingissä että koko pääkaupunkiseudulla. Jos
tätä rataa mennään eteenpäin niin meiltä sitoutuu aivan valtavia
resursseja 5–10 vuoden tähtäimellä lastensuojelutyöhön, joten katson,
että tähän täytyisi tulla jonkinlainen muunlainen rakenteellinen muutos.

 

Ja tässä peräänkuuluttaisin kyllä vakavaa, esimerkiksi
investointiohjelman tyyppistä satsausta sosiaaliviraston ja kenties
muiden virastojen kanssa yhteistyössä näihin avohuollon palveluihin,
avohuollon sellaisiin palveluihin, jotka olisivat tarpeeksi intensiivisiä,
koko perheen huomioonottavia ja oikeasti ajoissa kuntouttavia
palveluita, ei sellaisia, joissa vain seuraillaan ja rekisteröidään asioita.

 

Kuten valtuutettu Puurakin toi esiin niin helsinkiläisistä lapsistakin
suurin osa otetaan huostaan vanhempien päihde- ja
mielenterveysongelmien takia, joten jos sinne satsattaisiin merkittävästi
niin voitaisiin saada myös osa tällaista kierrettä vähenemään tai
paranemaan. Eli ymmärrän sen huolen, mikä täällä on tullut tänä iltana
esiin, että tarvitsemme lisäresursseja mahdollisesti lastensuojeluun,
mutta minusta pitäisi ehdottomasti toki nämä lakisääteiset velvoitteet
huomioiden kuitenkin ohjata jonkinlaisen selkeän ohjelman muodossa
tänne avohuollon puolelle, jotta saisimme pysäytettyä tämän erittäin
valitettavan kierteen.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Keskustelu on osoittanut, että huoli on aito. Sen takiahan tuo
lainsäädäntökin on tietenkin kehitetty. Ja ymmärrän sen ahdistuksen,
mikä teillä kaikilla, minulla myös, on siitä tilanteesta, joka tänä päivänä
vallitsee.

 

Lisärahakaan ei kaikin paikoin auta, kun työntekijöitä ei koko maassa
kerta kaikkiaan ole. Tuo on Kuusikko-vertailussa katsottu, paljonko
Kuusikko-alueilla kaiken kaikkiaan on päteviä sosiaalityöntekijöitä.
Meillä on suurin piirtein puolet siitä määrästä, mikä koko Kuusikko-
alueella on. En halua sillä vähätellä enkä kertoa, että miksi me
teemme, mitä teemme, mutta me pyrimme aidosti parantamaan tätä
tilannetta ja kuten tuossa ensimmäisessä vastauksessa totesin, myös
kaikin puolin suosimalla täydennyskoulutusta, suosimalla
jatkokoulutusta ja rohkaisemalla ihmisiä, joiden opiskelu on kesken,
saattamaan opintonsa päätökseen.

 

Työmuodoissa ja työoloissa on aina kehitettävää, se on aivan selvä
asia ja niihin myös pyritään satsaamaan. Eräs asia, läheisneuvonpitoa,
sitä meillä harjoitetaan ja pyritään löytämään lasten lähipiiristä
henkilöitä, jotka voisivat ottaa heidät kasvatettavakseen, jotta heitä ei
tarvitsisi sijoittaa laitokseen tai täysin vieraiden huostaan, koska on
havaittu se, että usein nämä sukulaiset sitoutuvat pitkäjänteisesti lasten
elämään toisin kuin ehkä muuntyyppiset sijoitusperheet, vaikka
niistäkin on monista erittäin hyviä kokemuksia.

 

Sitten haluaisin nostaa ennaltaehkäisykysymyksen tässä esille, siitä
joku muukin puhui, mutta minusta se on asia, jota ei voi koskaan
vähätellä ja tänään viimeksi olin tilaisuudessa, jossa oli professori Lea
Pulkkinen puhumassa. Hän toi esiin sen saman asian, joka tulee
kansainvälisistä tutkimuksista esiin eli Suomessa vanhemmat ovat
keskimäärin vähemmän lastensa kanssa kuin muissa OECD-maissa.
Erittäin merkittävää lasten syrjäytymiselle ja päihdekehitykselle on se,
kuinka usein syödään yhteinen ateria perheen kesken. Suomessa vain
60 % lapsista syö keskimäärin 5 kertaa viikossa yhteisen aterian
perheen kanssa, kun se muissa OECD-maissa on 80 %. Tämän me
tiedämme joistakin muistakin tutkimuksista ja tämä on eräs asia, jos
vanhemmat eivät vietä aidosti normaalia arkiaikaa lastensa kanssa, jos
he eivät tiedä, missä heidän lapsensa viettävät vapaa-aikaa niin lapsilla
on suurempi riski syrjäytyä kuin muilla lapsilla. Tämä on hyvin vakava
kysymys.

 

 

Ja totean, että viranomaiset ja varsinkaan pelkästään sosiaali- ja
terveysviranomaiset eivät voi tätä asiaa yksin ratkaista vaan tämä on
yhdessä hoidettava ongelma ja me tarvitsemme tähän nuorisotyötä,
liikuntapuolta ja niin edelleen. He ovat Helsingissä minun mielestäni
erittäin vakavasti mukana näissä kaikissa hankkeissa. Meillä on Klaari-
hankkeita ja meillä on jos jonkinlaista hanketta, joilla me pyrimme
näihin asioihin puuttumaan myös muulla tavalla, kuin vain tiukasti
lastensuojelun muodollisin keinoin.

Meillä tehdään myös erittäin huolellista työtä ja se osittain heijastuu
siihen, että käsittelyajat usein ovat pitkiä. Valtuutettu Ojala kysyi sitä,
että tiedetäänkö jo tuomioistuinten käsittelyajoista ja näistä viiveistä.
Aika on liian lyhyt siihen, jotta voisin esittää mitään vakavia tilastoja tai
ehkä arveluitakaan niistä, mutta aika näyttää arvelut joko tosiksi tai
sitten ei.

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ehdotan Ville Rydmania henkilökohtaiseksi varajäseneksi Marjatta
Laitilalle.

                                          

 

 

 

 

                                          Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

Tämän epäonnisen hankkeen kanssa olemme tietenkin tapahtuvien
tosiasioiden edessä ja valinnanvaramme on verraten vähäinen. En
ajatellut kerrata tässä yhteydessä kaikkia niitä epäonnisia tapauksia ja
juttuja, mitä tässä matkalla on tapahtunut tämän hankkeen kanssa,
jossa ei ole edetty mielestäni hyvällä tavalla asemakaavatasollakaan.

 

Mutta se, mistä minä nyt haluan muistuttaa ja kiinnittää huomiota, että
vaikka tämä hinta on noussut, on tietysti sinänsä myönteistä noin
äkkiseltään ajatellen, että se ei ole noussut niin paljon, kuin aluksi
laskettiin, koska luultavasti me olisimme täällä hyväksymässä sitä
korkeampaakin hintaa, jos ei näin olisi käynyt. Mutta tietenkään tämä,
mitä nyt hyväksymme, ei ole tämän hankkeen lopullinen hinta, että
tässä matkalla varmasti sattuu yhtä ja toista, joka tulee ikään kuin
tuottamaan kaupungillekin sen osuuden mukaista lisäkustannusta.

 

Mutta kun tämä on päätetty tehdä ja tämä tehdään niin on tietysti
tärkeä turvata, että se tehdään sitten hyvin, koska pahinta, mitä tässä
voisi sattua on se, että käytämme siihen verrattaen paljon tärkeää
maapinta-alaa ja myös kustannuksia ja sitten lopputulos, jos se on
huono, että tässä säästöpaineessa ei pidä karsia siitä talosta niitä
oleellisia osia. Nythän tämä kustannussäästö ei ole tapahtunut ensi
sijassa karsimisella vaan nimenomaan osin suhdanteisiin liittyen ja osin
nimenomaan siihen, että on muutettu sitä urakointitapaa.

 

Ja nyt tämä urakointitapa tuottaa helposti sen ongelman, että kun
puretaan hyvin pieniin osaurakoihin niin lopputulos saattaa olla se, että
syntyy sitten kaikenlaista pikkuvilunkia ja epäonnisuutta siinä matkalla,
jos rakennusvalvonta syystä tai toisesta pettää tai tämän
pääurakoitsijan valvonta. Meillä on tällaisesta aika paljon kokemusta
julkisen rakentamisen alueella ja se, jos mikä tulee sitten kaupungille
välillisesti tämän yhtiön kanssa kalliiksi, koska sitten myöhemmin nämä
peruskorjauskustannukset tulevat edelleenkin näille yhtiön omistajille.
Että kannattaa olla aika tarkkana eikä ylioptimistisesti suhtautua tähän
nyt esillä olevaan talousarvioon.

 

 

 

 

                                          Fru ordförande.

 

jo, vi diskuterade också det här i vår fullmäktigegrupp ? som en helhet
och väldigt långt faktiskt i likadana ordalag som ledamot Rantanen. Det
som ju gör det lättare att godkänna den här prishöjningen är förstås det
att det är ett efterlängtat kulturprojekt som det finns ett klart behov för.

 

Sedan är det ju ? om man kan framställa det så att vi har vunnit 35
miljoner, eller hela projektet har vunnit 35 miljoner, eller förlorat 32
miljoner. Det är nog lite hur man ser på det. Det goda är ju förstås att
det är ingen särskilt person som tar skulden, för att det har gått på det
här sättet.

 

Det är säkert så att vi ska förbereda oss på att det ännu blir smärre
prishöjningar, men ändå hoppas nog vår grupp att vi ska behöva
behandla den här frågan så få gånger som möjligt, på nytt, vad gäller
budget.

 

 

 

                                          Kiitos rouva puheenjohtaja.

 

Musiikkitalon kannalta hankalat vaiheet rupeavat olemaan takanapäin.
On ilahduttavaa, että selvästikin päästään hankkeessa eteenpäin.

 

Helsingissä ei mitenkään liikaa ole kulttuurirakentamista ja
kulttuurirakentamishankkeita. Ja vaikka aikoinaan asemakaavaprosessi
Töölönlahdella oli vaikea niin nyt pitää ilolla todeta, että selvästikin
päästään rakentamaan Musiikkitaloa lähitulevaisuudessa. Toivottavasti
se Yleisradiokin nyt sitten ymmärtää toimia järkevällä lailla, mutta hyvä
tästä tulee. Näin on nyt vain uskottava.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

Tästä Musiikkitalosta näyttää tulleen kaupunkisuunnittelun virheiden
monumentti ja toisin kuin valtuutettu Rantanen, toivon, että tätä
monumenttia ei rakenneta niin kuin Iisakin kirkkoa vaan tälle virheiden
sarjalle tulee nyt joku päätepiste.

 

Tässähän on ollut alusta alkaen nähtävissä byrokraattista jyräämistä.
Talolle olisi pitänyt varata alunperin toinen paikka, nykyisen paikan
puolesta esitetyt perustelut ovat yksi toisensa jälkeen osoittautuneet
kyseenalaisiksi ellei peräti harhaanjohtaviksi. Tätä suunnittelua
leimaavaa asennetta kuvaa sekin, että valtuustoa ei nytkään
vaivauduta edes informoimaan siitä, että Töölönlahden alueen
kaavasta poiketen ollaan tekemässä ratkaisuja tähän liittyvän
tanssipaviljonkihankkeen osalta.

 

Nämä Musiikkitalon urakkatarjousten vaiheet kertovat selvää kieltä
rakennusalan ylihinnoittelusta. Kustannusarvioiden kohoaminen lähes
kaksinkertaisiksi pahimmillaan kertoo minusta aivan selvästä
pyrkimyksestä vedättää, rahastaa veronmaksajien kustannuksella ja
vieläpä hätkähdyttävästi niin, että samaan aikaan tuota monttua
kaivettiin puolalaisten työmiesten toimesta muutaman euron
tuntipalkalla alle kaikkien normien. Eli äärimmäisen häikäilemätöntä
rahastusta on yritetty tässä harrastaa ja on harrastettukin, mikä on yksi
esimerkki siitä, että kaupunki tarvitsee paitsi valvontaa, myös oman
rakennusosaston tai rakentamisen liikelaitoksen.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Jäin hieman ihmettelemään valtuutettu Hakasen ? tässä Musiikkitalon
ja tanssitalon, ei niillä minun mielestäni pitäisi muuta olla yhteistä kuin
musiikki.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

 

Musiikkitalon hinnan nousu noin 30 %:lla tarjoushintaindeksillä
korjattuun kustannusarvioon verrattuna on valitettavaa.

 

 

Kuitenkin Kiinteistö Oy Helsingin Musiikkitalolle on syytä antaa
tunnustusta, ettei se hyväksynyt ylihintaisia tarjouksia, jotka olisivat
tulleet veronmaksajille tarpeettoman kalliiksi. Toiminnallaan Kiinteistö
Oy Helsingin Musiikkitalo on saanut kustannuslisäyksen puolitettua.

 

On tärkeää, että Helsinki on luotettava sopimuskumppani. Vaikka en
ole koskaan ollut erityisen innostunut tästä Musiikkitalon
rakentamisesta, on Helsingin syytä pysyä mukana yhteisesti sovitussa
hankkeessa.

 

Kuitenkin jatkossa kaupungin tulee olla varovaisempi tämänkaltaisia
hankkeita suunniteltaessa, sillä ikärakenteen heikkeneminen tulee
aiheuttamaan merkittäviä kustannuspaineita. Ikäihmisten arvokkaan
hoidon tulee kuitenkin olla ensisijaista, kulttuuripalvelut ovat siihen
nähden toissijaisia.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Helsinkiin tarvitaan Musiikkitalo, mutta ovatko sen rakentamisen
kustannukset nyt kohdallaan edelleenkin kuumilla
rakennusmarkkinoilla?

 

Vaikean suururakan toteutukseen kun ei ole ollut todellista kilpailua,
millaisten muutosten jälkeen näissä projektineuvotteluissa päästiin
tuohon 35 miljoonan euron hinnanalennukseen, osaako kukaan
vastata? Voitaisiinko hinnasta vielä tinkiä nuo ylitysehdotuksen 32
miljoonaa vai onko se ehkä tulossa joskus lisäyksenä? Haluaako
kukaan täällä arvioida nyt sitä, mitä Musiikkitalo 3 vuoden päästä
valmistuessaan on tullut Helsingille maksamaan?

 

Toivon kuitenkin todella, että tämä talo valmistuu ja siitä seuraa
Suomen korkeatasoiselle musiikkielämälle uutta ja entistäkin parempaa
nousua.

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Itse kuulun siihen joukkoon, joka aikoinaan oli mukana ihmisketjussa
suojelemassa makasiineja. Se taistelu hävittiin ja makasiinit on nyt
revitty ja poltettu. Tilalla on enää monttu ja seinän rippeet ja eihän se
nyt niin voi käydä, että Musiikkitalosta jää käyttöön pelkästään
orkesterimonttu, että kyllä on laitettava nyt vauhtia siihen, että talo
sitten oikeasti rakennetaan.

 

Mutta näyttää siltä, että mitä enemmän hanke pitkittyy, sitä enemmän
se kallistuu ja sitä enemmän sitä supistetaan. Itse toivon, että tälle ei
käy nyt niin kuin sadussa, jossa hiiri oli kissan räätälinä ja puvusta tuli
vain hädin tuskin tuluskukkaro.

 

Kaupungin investointihankkeissa kustannusarviossa pysyminen on ollut
poikkeuksellista. Kaikista isoista hankkeista ainoastaan Mäkelänrinteen
uintikeskus on esimerkki siitä, että on pysytty budjetissa. Toivon, että
tämä hanke toteutettaisiin samalla konseptilla ja pysyttäisiin budjetissa.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Urho kysyi, mitä tämä hanke on tullu maksamaan 3 vuoden
kuluttua. Ainakin sen hinta on ollut se, että yksi arvokkaimmista
Helsingin paikoista on saanut sellaisen muistomerkin, jota välttämättä
ei kaavoituksen kautta haluttaisi. Mutta tämä asia on päätetty,
Vasemmistoliitto kannatti aikoinaan Musiikkitaloa, mutta ei tälle
paikalle. Halusimme toisen paikan, toisenlaisen Töölönlahden alueen.

 

Mutta nyt oleellista on keskittyä siihen, mikä on tämä tulevaisuuden
rakennushanke. Nyt kun siellä on se monttu niin on se syytä rakentaa.
Aivan kuten valtuutettu Hakanen viittasi, kyseisellä montulla on
työskennellyt puolalaisia rakennustyöläisiä törkeällä alipalkalla. Nyt
tästä Musiikkitalo-hankkeesta ja sen jälkeen kaikista muista hankkeista
Helsingin pitää ottaa se vastuu, mikä sille kuuluu siitä, että jokaisella
työmaalla maksetaan sellaisia palkkoja, jotka perustuvat työehtoihin,
siellä noudatetaan työehtoja.

 

Ei päästetä enää tällaista tilannetta syntymään yhdelläkään kaupungin

rakennustyömaalla, jossa riistetään ulkomaalaisia työntekijöitä. Tämän
pitää nyt tämän Musiikkitalo-hankkeen olla yksi niistä ensimmäisistä
hankkeista, joissa todella kaupunki kiinnittää huomiota valvontaan,
huomiota siihen, että jatkossa meidän rakennustyömaillemme ei
päästetä harmaata taloutta, ei riistetä ulkomaalaisia työntekijöitä.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Rakentamisen kustannuksethan ovat aina tärkeitä seurata ja on tietysti
ehkä valtuuston kannalta helpompikin erilaisia asioita arvioida, että
miten ne toteutuvat. Ja tottakai minäkin myönnän, että on oltava
tarkkana ja aina pidempään venyvät hankkeet niin on vaara se, että
näissä kustannukset nousevat.

 

Minä olen kuitenkin ollut vähän surullinen eri vaiheissa tässä, että me
valmiiksi rakennamme vähän tällaista negatiivista ilmapiiriä tähän, että
itse pidämme yllä sitä keskustelua niin kuin olisimme tekemässä jotain
huonoa rakennusta ja vielä tyhmää paikkaa ja kaikin puolin huonosti.
Kuitenkin on minun näkemykseni mukaan kyseessä kansallinen hanke,
vaikka sen nyt Helsinki tekeekin yhdessä toivottavasti Yleisradion
kanssa.

 

Ja se, että me hirveästi puhumme muussa yhteydessä
kulttuuritarjonnasta ja kulttuurikoulutuksesta, musiikkiopetuksesta,
taistellaan niiden määrärahojen puolesta niin olisin enemmän toivonut,
että tässä kaupungin kulttuuripuoli olisi ollut jo aikaisemmassa
vaiheessa vähän profiloimassa sitä, että mitä se tarjonta tulee aikanaan
olemaan.

 

Minä olen Harri Kauppiselle joskus sanonut, tiedän että maailmalla on
sellaisia, että on suuria valkokankaita, missä jo heijastetaan silloin
rakennusvaiheessa vähän sitä tulevaa sisältöä niin minun mielestäni
tässä hankkeessa erityisesti nyt tarvittaisiin vähän sellaista
positiivisempaa asennetta ja sitä, että me olemme tekemässä hienoa
taloa hienoon tarkoitukseen. Musiikki on kuitenkin yksi niitä sektoreita,
joilla Suomi on menestynyt jo ja voi menestyä tulevaisuudessa ja se voi
ihan oikeasti olla yhä useammalle ammatti, millä pärjää maailmalla.

 

Ja ei se riitä, että me niitä musiikkiopistoja ja muita paikkoja
rakennamme, kyllä meidän on rakennettava oikeasti sellaisia

paikkojakin, missä ihmiset voivat esiintyä ja missä me voimme käydä
heitä katsomassa. Se kuuluu siihen, että ei ole toista ilman toista. Ja
sen takia tämän talon rakentaminen on erittäin tärkeää ja minä olen
nähnyt moneen muuhun asiaan laitetaan paljon kevyemmin tällaisia
rahasummia kuin tähän niin vähän ihmetyttää se, että miksi meidän
tarvitsee tässä.

 

Ja vielä surullisempi olen siitä, että Yleisradiokin on sitten omalta
osaltaan tehnyt tästä hyvin negatiivisen hankkeen, kun tämän kuuluisi
olla positiivinen.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Kantolan ajatus tavallaan siitä, että tätä taloa nyt sitten
todellakin jo tässä monttuvaiheessakin voisi lähteä markkinoimaan ja
näitä toimintoja niin minusta tuntuu erittäin hyvältä ja samoin tämä
ajatus valkokankaasta tai vastaavasta.

 

Nimenomaan itse olen aikaisemmin kiinnittänyt täällä huomiota siihen,
että luvattoman rumilta näyttävät ne monet rakennuskohteet, joita
kaupungilla on meneillään. Tämä hankehan on nyt Eduskuntatalon
edessä ja kyllä tietysti kansanedustajille tekee ihan hyvää nähdä
työntekoa ja työnteon jälkiä, mutta toisaalta myös voi se ympäristö olla
siisti ja siihen voi silloin liittyä joko valkokangasta tai muita sellaisia
reunuksia, joihin olen aikaisemmin esimerkiksi Stockmannin osalta tai
Vanhan Ylioppilastalon osalta viitannut täällä, jolloin ne ovat viihtyisän
näköisiä, vaikka remonttia tehdään.

 

Toivottavasti nyt tämä valtuutettu Kantolan idea lähtisi elämään tämän
keskustelun jälkeen.

 

 

 

                                          Kiitoksia puheenjohtaja.

 

Tästä Musiikkitalosta muodostuu Suomen kulttuurihistoriallinen
monumentti tuleville sukupolville ja sen rakentamisessa on huomioitu
rakennuksen tuleva pitkä käyttöikä, joten se on rakennettava huolella,

sillä osumalla ei tule kuin piip piip.

 

Ja tässä rakentamisessa on syytä ottaa huomioon tulevat
energiatalousvaateet, ettei tätä taloa sitten, kun tämä suuri monumentti
lämmitetään niin ei lämmitetä harakoille näitä miljoonia, jotka
säästetään tässä rakentamisessa. Eli tulevaisuuden nousevat
energiakustannukset on huomioitava, jo rakennusvaiheessa satsataan
parempaan eristykseen hieman enemmän, maksetaan siitä hieman
enemmän, ettei tulevaisuudessa pala rahat harakoille.

 

Kiitoksia.

 

 

 

                                          Kiitos puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Viime viikolla ajelin ratikalla 14-vuotiaan tyttäreni kanssa tästä
Musiikkitalomontun ohi ja hän sanoi innostuneena, että ”hyvä kun tulee
Musiikkitiloja, että saadaan viimeinkin niitä bänditiloja sitten nuorille
oikein kunnolla ja tarpeeksi”. Sanoin sitten, että ”ei siihen taida kyllä
niitä tulla”.

 

Mutta kieltämättä silloin jäin miettimään sitä, että kun Musiikkitalon
urakkahinta näin nousee miljoonilla niin mitä samalla summalla
voitaisiin saada, jos nuorilta kysyttäisiin, omaehtoisen musiikin
toteuttamiseen. Ja miten me saamme jatkossa niin, että nuoria
kuultaisiin näissä valmistuvan Musiikkitalon toiminnoissa niin, että he
voisivat sitten kokea, että tämä Musiikkitalo on myös heille ja että niitä
bänditiloja ja -taloja varmaan jonnekin muualle voitaisiin kuitenkin
suunnitella. Samoista verorahoista kuitenkin on kyse ja kulttuurista.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tämä on mielenkiintoinen keskustelu tietysti, mutta joltain osin tämä on
nyt vähän myöhäissyntyistä.

 

Paikka on minun mielestäni erittäin hyvä, näillä kuvilla, näillä
suunnitelmilla ja kustannuslaskelmilla, mitä nyt on, näillä mennään.

Sen sijaan, muutama asia, johon haluaisin myös yhtä
myöhäissyntyisesti kiinnittää huomiota. Yksi niistä on se, että kun tämä
valmistuu niin meillä on aika lähellä toisiaan kolme laitosta, joissa on
suurin piirtein samankokoiset katsomot, siinä 2000 suurin piirtein
paikkaa ja yksi niistä on Ooppera, yksi on Finlandia-talo ja sitten tulee
Musiikkitalo.

 

Olisin itse toivonut, että tähän olisi tehty sellainen 4000 hengen
katsomo, koska sellaiselle kaupungissa on selkeästi kysyntää.

Niin kauan kuin sellaista ei ole niin tietysti omalta osaltani en sinällään
kaupallisessa mielessä sitä valita, mutta olisin pitänyt sitä aika
tärkeänä, että siellä olisi voitu järjestää sitten suuremmankin
mittaluokan tapahtumia.

 

Mitä sitten näihin kustannuksiin ja rakentamiseen muuten tulee niin
siinä on kaksi tärkeää kysymystä. Toinen on valvonta eli sen
rakentamisen tiukka valvonta niin taloudellisessa kuin teknisessä
mielessä, pysytään siinä puitteissa, mitä on annettu. Ja toinen on
tietysti, josta vois keskustella varmaan pidempäänkin, on sitten tämä
ajoitus, että osuuko tämä nyt suhdannemielessä järkevään aikaan vai
ei. Siinäkin asiassa olemme kieltämättä myöhässä.

 

Totesin listalta ilokseni, että kuitenkin tämä
projektineuvottelumenettely, siinä on saavutettu selkeää menestystä ja
siitä kiitos kuuluu kaupungin johdolle, joka on siinä varmasti ollut
ahkerasti liikkeellä. Tämä voidaan nyt viedä eteenpäin näillä
parametreilla, mitä on annettu ja olen tästä kritiikistä huolimatta ilman
muuta päätösehdotuksen kannalla.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Harry Bogomoloff peräsi valvontaa lisää, mutta meillä on keskusteltu
yleisten töiden lautakunnassa eli HKR:n lautakunnassa valvonnan
lisäämisestä, mutta edes työsuojelukorttien kouluttaminen on
rakennuttajan mielestä liiallinen vaatimus. Siellä arvellaan, että se lisää
kustannuksia. Tietenkin kun halutaan lisää valvontaa niin se tarkoittaa
sitä, että pitää maksaa niille valvojille palkkaa.

 

Tässä on isoja ristiriitoja sillä tavalla, että nimenomaan, kun
rakennetaan julkisia rakennuksia niin näissä on kaikkein eniten

harmaata työvoimaa ja käytetään rumasti hyväksi ulkomaalaista
työvoimaa. Valvontaa vain vähennetään. Valtio on luvannut vähentää
työsuojelupiirien voimavaroja esimerkiksi ja ihan tosissaan tähän ei ole
haluttu puuttua sen enempää kaupungin puolelta kuin valtionkaan
puolelta. Että kyllä tuntuu olevan pelkästään ammattiliiton kontolla
valvonta.

 

Monia asioita voitaisiin tehdä ja minun mielestäni ne eivät ole
kustannuskysymyksiä. Voitto tulee kuitenkin veronmaksajan hyödyksi,
kun hoidetaan asiat kunnolla.

 

Ei muuta, kiitos.

 

 

 

                                          Rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Osa täällä tilassa läsnäolevista on viime viikkojen aikana viettänyt
lyhyemmän tai pidemmän Berliini-nimisessä kaupungissa, jossa
meidän Helsinkimme esiintyi erittäin ansiokkaasti. Berliinistä olemme
oppineet sen, että siellä puretaan sellaista Tasavallan palatsi -nimistä
rakennusta, joka symboloi nykysaksalaisten mielestä DDR:n raunio- ja
rappioaikaa. Ja tämä Tasavallan palatsin purkutyö on ehkä
samanlainen monumentaalinen aikahirviö, kuin meidän
Musiikkitalomme rakentaminen, vain siinä toisessa ääripäässä.
Berliinissä katsotaan Tasavallan palatsin raunioita ja meillä mennään
katsomaan Musiikkitalon monttua.

 

Never mind, kysymys on tärkeästä asiasta ja kysymys on tärkeästä
paikasta. Se alue, johon Musiikkitalo nyt on nousemassa, ei ole mikä
tahansa kirkonkylän tori vaan se on ehkäpä Suomen tasavallan tärkein
aukio, jonka suunnittelua viimeiset 90 vuotta on eri vaiheissa täällä
tehty ja jonka jälkilöylyjä nyt ehkä hengittelemme akateemikko Alvar
Aallon ikään kuin jälkivaikutuksesta. Juuri Aalto muotoili 60-luvulla tälle
aukiolle sen nykyisen merkityksensä kansallisten kulttuurirakennusten
keskeisenä paikkana siten, että nämä kulttuurirakennukset eivät
symboloi vain helsinkiläistä aktiivisuutta vaan koko tasavaltaisen
Suomen ideaa ja identiteettiä.

 

Ja tietysti se, miksi rakentaminen on näin kauan kestänyt, on oma
historiakertomuksensa, mutta olkaamme nyt iloisia siitä, että vihdoinkin
sinne on nousemassa rakennus, joka ehkä ansaitsee juuri tällaisen

kansallisen kulttuurirakennuksen merkityksen.

 

Valtuutettu Kantola totesi erittäin ansiokkaasti, että tässä on ollut hyvin
kummallinen henki päällä. Viime vuosina kysymys on todellakin
merkittävästä hankkeesta ja miten se kulttuuri siellä määrittyy, sehän
on meistä käyttäjistä kiinni ja me annamme sille sen hengen ja idean.
Soisi todellakin, että 2017, kun tätä tasavallaan 100-vuotisjuhlaa
vietetään niin tämäkin alue olisi vihdoinkin arvoisassaan kunnossa.

 

Itsekin olin Pro Makasiini -liikkeessä mukana aikoinaan, mutta
kunnallisdemokratia on toiminut, pulinat pois ja nyt siis tehkäämme
kaikkemme, jotta saamme nyt tämän rakennuksen arvoiseensa
asemaan ja nousemaan mahdollisimman kivuttomasti ja pian.

 

Tietenkin soisi, että jollakin tavalla tuleva Musiikkitalo ilmentäisi sitä
valtavaa rakennusaktiviteettia ja dynamiikkaa, joka Helsingissä tällä
hetkellä vallitsee. Uusia kaupunginosia syntyy ja siinä mielessä on
jollakin tavalla paradoksaalista, että tätä monttua ei ole saatu täyteen.
Ja todellakin siellä Berliinissä filharmoniasalissa kuulimme Helsingin
kaupunginorkesterin hienon konsertin ja todella parin tunnin aikana
ymmärsin, mikä on suurenmoisen akustisesti toimivan salin merkitys
musiikin kuuntelulle. Se on aivan ainutlaatuista.

 

Berliinistä voi oppia myös sen, että siellä Tasavallan palatsin
purkutyötä on siivittänyt aika hieno kaupunkihistoriallinen näyttely,
jossa on kerrottu tämän rakennuksen historiaa. Ja olisiko mahdollista,
että kun tällä alueella nyt sijaitsee Helsingin Kaupunginmuseon
keskeinen toiminto, että saataisiin tällainen jonkinlainen ulkonäyttely,
jossa tämän merkittävän tasavallan aukion suunnitteluhistoria
kerrottaisiin ja kaikkia niitä toteutumattomia unelmia, joita tälle alueelle
on suunnattu. Että siitä tulisi ikään kuin jo ennen rakennuksen
valmistumista myös historiallisen näyttelyn tapahtumapaikka ja sillä
tavalla me helsinkiläiset saisimme seurata, miten rakentaminen
vihdoinkin etenee.

 

Toivomme tietysti, että kun Kauppatorille suunnitellaan elämyksellistä
ristihotellia, että Töölönlahden rannalle saataisiin jonkinlaista aikamme
elämyksellisyyttä ilmentävää WOW-arkkitehtuuriakin, että tästä
rakennuksesta tulisi ainakin sisätilojensa osalta todellista elämystilaa.
Eli voi kai tässä todeta, että myös ryhmämme on sitä mieltä, että
pulinat pois ja nyt mahdollisimman nopeasti rakentamaan, jotta ainakin
viimeistään 9 vuoden kuluttua voidaan juhlia Helsingin ja Suomen
parhaimman musiikkitalon suurenmoista akustiikkaa.

 

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Puheenjohtaja.

 

Haluamatta olla mitenkään negatiivinen vain retorisena kysymyksenä
nostan ilmaan, että miksihän se kuoppa ylipäänsä piti tehdä ennen kuin
tämä hanke oli kasassa rahoituksineen?

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Varmasti siihen noin 7 vuoden takaiseen päätökseen tästä kaavasta ei
sen tarkemmin pidä palata muuta kuin ehkä yhdeltä osalta, joka on
ajankohtainen.

 

Valtuutettu Kolbe peräänkuulutti näyttelyä, jossa käytäisiin läpi tämän
alueen historiaa. Silloin, kun tämä kaava hyväksyttiin valtuustossa niin
silloinhan hyväksyttiin myös se, että pala makasiinia säilytetään. Se oli
yksi osa sitä palapeliä, jolla valtuusto, jonka enemmistö oli kannattanut
makasiinien säilyttämistä, saatiin käännettyä toiselle kannalle.
Säilytetään pala makasiinia ja sitä käytettiin myös, että se nimenomaan
rakennusvaiheessa voisi toimia näyttelytilana ja kertoa siitä historiasta,
mikä alueella on.

 

Nyt kun mietimme, mitä tässä päivässä on tapahtumassa niin tietysti
valitettavien tapahtumien johdosta tämä makasiinien pala on osittain
palanut, mutta se on kuitenkin edelleen mahdollista tähän toimintaan
ohjata, johon se on ajateltu. Sen vuoksi se myös suojeltiin kaavassa se
osa.

 

Nyt kysymys onkin se, että rakennammeko humppapalatsin ja
puramme tämän viimeisenkin muiston siitä, mitä alueella on
aikaisemmin ollut vai toteutammeko sen valtuuston tahdon, joka tämän
kaavan hyväksymisen yhteydessä oli? Eli pala makasiinia säilytetään ja
siinä keskustelussa nimenomaan tuotiin vahvasti esiin, että se toimisi
näyttelytiloina tällä tapaa, kuin valtuutettu Kolbe täällä
puheenvuorossaan toi ilmi. Ja kyllä minä edellyttäisin, että tältä osin

valtuuston päätöstä toteutetaan. Muussa tapauksessahan valtuuston
pitäisi tehdä uusia päätöksiä, ei valtuuston kaavapäätöksen yli voi
kävellä ilman valtuuston uutta päätöstä.

 

 

 

                                          Kiitos puheenjohtaja.

 

Täytyy myöntää, että tätä tanssipalatsia itse ainakin odotan vielä
enemmän kuin tuota Musiikkitaloa, mutta en ymmärrä, miksi pitäisi olla
ristiriidassa etteikö sitä makasiinin osaa, voitaisi löytää keinoa sille, että
se voitaisiin silti säilyttää.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Eri puolilla Suomeahan on rakennettu eräänlaisia kulttuurirakennuksia
tässä viimeisten vuosikymmenten aikana ja ne seisovat aika lailla
tyhjillään. Minä toivon, että tämä Musiikkitalo kerran täyttyy, mutta
tässä keskustelussa ei ole oikeastaan halaistua sanaa puhuttu siitä,
että mikä tulee olemaan sen toiminnan sisältö. Se minua aina
ihmetyttää näissä hankkeissa.

 

Kun hankkeen toimitusjohtaja kävi kulttuurilautakunnassa
selostamassa hanketta niin hän toi sinne suuren määrän piirustuksia ja
teknisiä selostuksia, jotka nyt ovat aikansa eläneitä, mutta kun kysyin
häneltä, että siellä tulee toimimaan 2 sinfoniaorkesteria, joiden ehkä
yhteinen konserttimäärä ei voi ylittää 100:aa niin mitä tehdään 265 eli
karkausvuosina 266 iltaa vuodessa. Hänellä ei ollut aavistustakaan
tästä asiasta, ei karkausvuosistakaan.

 

Minä en usko, että tämä enimmäishinta pitää, mutta se nyt on toinen
juttu, se nousee sitten varmaan vuoden kuluttua, jolloin minä en ole
valtuustossa niin todetaan, että 15 miljoonaa lisää. Ja tähän liittyy
toinen asia, joka ei ole millään tavalla selvitetty: Yleisradion
rahoitusosuus. Täällä puhutaan vain valtiosta ja Helsingin kaupungista.
Haluaisin tietää, milloin Yleisradio tekee tästä päätöksen eikä sellaista
päätöstä ole näkynyt. Toisin sanoen, siellä on aikamoinen
rahoitusaukko minun tietojeni mukaan.

 

 

Sitten tähän substanssiin niin tietysti on niin, että maailman taitavin ja
paras akustikko, jonka nimi ihme kyllä on Toyota, on jo valmistellut
tämän päähallin akustiikkaa. Siitä tulee varmaan aivan mainio,
vastakohtana Finlandia-talolle, että se sillä tavalla kylläkin varmaan
tulee toimimaan.

 

Mutta vielä yksi havainto tässä lopuksi, kun en ole ollut mukana
aikoinaan. Tämän kilpailun kuluessa, kun katsoin näitä muita
ehdotuksia niin voidaan todeta, että rumin voitti. Eli toisin sanoen ei
haluttu harrastaa seikkailua eli luoda siitä suomalaisen arkkitehtuurin
muistomerkki vaan haluttiin luoda ruman suomalaisen arkkitehtuurin
muistomerkki ja sellainenhan tästä möhkäleestä tulee. Se on melkein
yhtä ruma, kuin se kuoppa, joka on sillä paikalla, kun te näette sen
kuution sitten aikanaan.

 

Mutta toivotaan parasta ja lopuksi vain totean sen, että lyön vetoa
muutaman euron siitä, että muutaman vuoden kuluttua tai vuoden
kuluttua nostetaan taas enimmäishintaa ja peräänkuulutetaan
edelleenkin Yleisradion osuutta. Ja Yleisradion talous on mitä on, että
voin hyvinkin kuvitella, että se ei ole aivan varmaa, että se osallistuu.
Kuka sitten lainaa nämä 30–40 miljoonaa, sitä minä en tiedä, mutta
vastauksia ehkä saadaan.

 

Mutta vielä muistutan siitä, kun valtuutettu Kolbe tässä puhui vuodesta
2017. Toivon mukaan se valmistuu ennen sitä, koska vuonna 2017
monen mielestä valmistuu tämä keskustakirjasto suomalainen
olohuone, jossa tulee käymään monin verroin ihmisiä, kuin konsanaan
tässä Musiikkitalossa. Se on tärkeämpi hanke, kuin Musiikkitalo, mutta
toivottavasti siitä pystytään tekemään poliittisesti yksimielisiä päätöksiä
tästä keskustakirjastosta ja löytämään sille myös sopiva nimi, koska
tämähän on idiootti nimi. Mutta toivotaan, että se avataan sinä vuonna.
Tästä Musiikkitalosta en niin hirveästi välitä.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Yritän kahteen kysymykseen vastata. Valtuutettu Urho kysyi, että miten
päästiin tähän hinnanalennukseen niin se osin avautuu tästä

esittelytekstistä, mutta taustalla on siis se, että siirryttiin projektinjohto
neuvottelumenettelyyn ja taustalla se, että tavoitehinnan alentamiseen
päästiin sillä, että kun päästiin syvemmälle aliurakoihin ja päästiin
purkamaan riskejä ja riskien vähenemisen kautta se tulee. Osin saattaa
olla myös tekijänä se, että suhdannetilanne, niin kuin täällä mainitaan,
on pikkusen erilainen ja näin ollen sitten Kiinteistö Oy Helsingin
Musiikkitalon hallitus on esittänyt, että tavoitehinnaksi hyväksyttäisiin
140 miljoonaa euroa, joka niin kuin mainittu, on tavoitehinta, johon
sisältyy myös riskien jakoa.

 

Sitten toinen kysymys, lopullinen hinta. Siihen en pysty vastaamaan,
mutta itse uskon, että tässä on aika paljon hyvinkin realismia tässä
hinnassa. Jos ottaa jotain vertailukohtaa niin tämä mainittu
keskustakirjastohanke, jonka työryhmä julkisti tuotoksensa tässä pari
kuukautta sitten niin heillä lähtöhintana on 4 000 euroa/bruttoneliö.
Hankehan on noin 25 000 neliötä, tässä on 36 000 neliön hanke. Nyt
hyväksyttävä tavoitehinta on aika linjassa tämän keskustakirjaston
hinnan kanssa.

 

Sitten maailmalta tietenkin löytyy erilaisia hankkeita, jotka ovat olleet
huomattavasti kalliimpia. Mutta itse kyllä olen varsin luottavainen
siihen, että tässä ollaan varsin realistisessa hintatasossa ja nyt sitten
ottaen myös huomioon sen, että tässä on varsin laajoja
perustamistöitä. Tällä ajatuksella, että nyt, jos myönteiset päätökset eri
osapuolilta tulevat niin silloin todellakin olisimme siinä tilanteessa, että
avajaisia voitaisiin viettää joskus loppukeväällä 2011, siis tämän tiedon
mukaan.

 

Sitten valtuutettu Donner puhui käyttäjistä niin talossahan on siis, niin
kuin kaikki tiedämme, kolme osakasta, joista suurimpana valtio,
Senaatti-kiinteistöt käyttää sitä ääntä, mutta siis Sibelius Akatemia.
Sibelius Akatemiahan ei toimi pelkästään illalla vaan myös
päiväsaikaan siellä on laajaa toimintaa. Sen lisäksi Radion
sinfoniaorkesteri eli YLE ja meidän kaupunginorkesterimme, mutta
tavoitteena on tietenkin Musiikkitalolle, että se ei ole pelkästään näiden
kolmen toimijan tila vaan esimerkiksi Finlandia-talo on varautunut
siihen, että voisimme tehdä yhteistyötä niin, että niitä aikoja ja tiloja kun
on olemassa niin mahdollisimman täysillä käytettäisiin niin, että sen
käyttäjinä sitten olisivat ulkopuoliset tahot, jotka omalta osaltaan näiden
vuokrien ja käyttömaksujen myötä osallistuisivat kustannuksiin.

 

Sitten valtuutettu Donner kysyi tästä YLEn päätöksestä. Kun tähän
vaiheeseen etenimme eli yhdessä, yksissä tuumin olemme viemässä
näitä päätösesityksiä, että tämä projektinjohtomenettely voitaisiin

aloittaa ja sitä kautta urakka saataisiin eteenpäin niin silloin olimme
yhteisymmärryksessä siitä, että nämä päätökset tulisi tehdä toukokuun
loppuun mennessä. Tarkkaa päivämäärää YLEn aikataulusta en tiedä,
mutta tästä olemme lähteneet, että toukokuun loppuun mennessä
kaikki osapuolet olisivat myönteisen päätöksen asiassa tehneet.

 

 

 

                                          Kiitos rouva puheenjohtaja.

 

Nyt kaupunginjohtaja vastauksessaan nosti niitä asioita esiin, jotka
minulle tulivat mieleen valtuutettu Jörn Donnerin puheenvuoron aikana.

 

Valtuutettu Donner vähän jatkoi tätä nälvimistä ja klassisen musiikin
motkottamista siitä, että tämä nyt on jollain lailla epäonnistunut hanke.
Ymmärrän Donneria siinä mielessä, että hänen taiteilijana pitääkin olla
eräänlainen vastarannan kiiski. Elokuvillaan hän on hyvin osoittanut
sitä, aikoinaan.

 

Erityisesti minua kyllä vähän ihmetytti hänen kysymyksensä siitä, että
mitä tapahtuu, jos Yleisradio ei tulekaan mukaan. Luulisi Donnerin
myös liikemiehenä ymmärtävän, että tämähän on ihan varma hanke
jollekin ulkomaiselle investorille tulla mukaan, jos niin sanotusti
Helsingin ja valtion rahat eivät riitä.

 

Tämä on idioottivarma bisnes rahoittajalle, siellä on hyvät vuokralaiset,
jotka maksavat kovaa vuokraa. Että kerää nyt jotain rahastoa sinäkin,
sinähän olet varakas mies niin mene mukaan siihen niin saat vielä
hyvät eläkerahat.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Käytyä keskustelua kuunnellessa ei ole päässyt ihan jyvälle, mikä on
kyseisen asian sisältö.

 

Olemme päättämässä Musiikkitalon enimmäishinnan korottamisesta,
emme kaavasta, emme raunioista, emme montuista, minkälaista
työvoimaa alueella on käytetty tai tullaan jatkossa käyttämään.

Tärkeintä on se, että Helsingin kaupunki omalta osaltaan sitoutuu
siihen esitykseen, joka tällä hetkellä on esityslistan tekstinä.

 

Me olemme valmiita hyväksymään aiemman päätöksemme ja
osallistumme 26 %:lla hankkeen toteuttamiseen. Ja kun täällä ollaan
oltu huolissaan siinä, että mitä tapahtuu niinä muina iltoina kuin niinä
100:na iltana, jotka Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin
kaupunginorkesteri ehkä konserttejaan tulevassa Musiikkitalossa
esittävät, niin täytyy muistaa, että 48 % niin kuin kaupunginjohtaja jo
totesi, on Senaatti-kiinteistöillä ja se tarkoittaa korkeakoulun
rakentamista Töölönlahdelle. Nuorten virtaa aamusta iltaan, nuorten
osallistumista eri tavoin musiikin tuottamiseen, opettelemiseen ja
esittämiseen.

 

Meidän on syytä olla iloissamme siitä, että meille tulee uusia
oppilaitoksia, joissa voidaan asianmukaisissa tiloissa myös harrastaa
sellaista kulttuurilajia, jossa on, niin kuin valtuutettu Kantola jo totesi, on
ollut näyttöä ja tulee olemaan tulevaisuudessakin käyttöä, että Suomi
pärjää musiikin saralla.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Käytän tämän puheenvuoron siksi, että tämän mittaluokan asiassa on
niin valtava gappi, niin valtava heitto. Se 108 miljoonaa, jota ollaan nyt
ylittämässä 32 miljoonalla, tullaan 140:een ja korkeimmat tarjoukset
ovat olleet 180 miljoonaa. On hyvin epämieluisaa vastuullisena tehdä
tällaisessa asiassa näin suuren haarukan vallitessa päätös rakentaa
tämä hanke.

 

Minä ymmärrän, että hanke herättää tunteita voimakkaasti ja silloin
ilman muuta tällainen kylmä, viileä harkinta jää taka-alalle. Se, että
tällainen projektijohtourakointi nyt toteuttaa tätä hanketta, on tietysti
sinänsä hyvä, koska silloin se riski on lyöty sinne projektiurakoijalle,
mutta sen toiminnan luonne on sellainen, että se jakaa edelleen tämän
hankkeen eri alihankkijoille eli kilpailuttaa niitä. Ja kyllä sitä kautta
kilpailu toteutuu, mutta ne rahat jäävät sen firman taskuun, joka näin
toteuttaa tämän projektin.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

En vastusta tämän hankkeen eteenpäin viemistä, koska se vain sotkee
yhä enemmän asioita. 140 miljoonaa Helsingin mittakaavaresursseissa
on sitä luokkaa, että tämä ei nyt tähän kaadu. Mutta olisin kyllä kovasti
peräänkuuluttamassa sellaista vastuullisuutta ja suunnitelmallisuutta
näihin hankkeisiin, että todella otettaisiin huomioon, missä
suhdannetilanteessa ne tehdään, sellainen jana tulevaisuuteen,
arviointi siitä ja tällaiset hankkeet, jotka ovat yhteisöllisiä, saisivat
noudatella pikemminkin sitä, että työllistetään silloin, kun on
matalasuhdanne ja vältetään sitä korkeasuhdanteen täyden
kapasiteetin kilpailuttomuutta.

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tässä tämä sanoisinko ajattelu siihen, että jatkossa osto-osaamisenkin
lisäämisen kautta saadaan säästettyä kaupungille rahaa.

 

Kiitoksia.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tarkoituksenani ei ollut pitkittää tätä viihtyisän illan sujumista, mutta
teenpä sen kuitenkin, koska näen, että sille näyttää olevan tilaisuus.

 

Täällä minun mielestäni on kaksi valtuuston ykköskultturistia pitäneet
hyviä puheenvuoroja, professori Kolbe ja Jörn Donner ja arvostan
molempia hyvinkin korkealle näkemyksissään ja molempien
puheenvuoroja pikkuisen kommentoisin.

 

Donner totesi tässä, että nyt tehdään ruma suomalaisten arkkitehtien
piirtämä rakennus. En ota tähän nyt tässä yhteydessä kantaa, en ole
nähnyt sitä valmiina enkä muista edes kovin tarkkaan siitä, miltä se
siinä näytti. Mutta kyllähän suomalainen aina haasteen ottaa vastaan,
nimittäin ulkolaiset arkkitehdithän pääsivät tekemään siihen jo
Kiasman, joten jos siitä vielä panee rumemmaksi niin minusta se vaatii
jo pikkuisen paneutumista eikä sitä ihan olemattomilla taidoilla ylitetä.

Suomessahan on, kuten tunnettua, maailman parhaat suomalaiset
arkkitehdit, siitähän ei ole koskaan vallinnut pienintäkään epäselvyyttä.
Mitä sitten tähän Berliinin raunioihin tuli niin siinä varmasti saksalaisilla
on omalla tavallaan kestämistä, kun puretaan vanhoja volkseigene-

rakennuksia sieltä pois. Mutta toisaalta, berliiniläisten tuskaa
raunioiden katselemisessa ehkä helpottaa se, että siihen totuttauduttiin
jo 60 vuotta sitten.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

En nyt halua jatkaa tätä kulttuuripoliittista keskustelua muulla kuin sillä,
että haluan vakuuttaa valtuutettu Helistölle, että tämä niin sanottu
motkottaminen ei merkitse sitä, että vastustaisin klassista musiikkia.
Päinvastoin, valtuutettu Helistö voisi kysyä Esa-Pekka Saloselta tai
Sarasteelta, mitä mieltä minä olen, jos haluaa tietää tästä.

 

Mutta anna minun nyt lopettaa kuitenkin tämä puheenvuoro sillä, että
minusta asiallinen kritiikki koskien tämän Musiikkitalon tulevaisuutta,
sen sisältöä, asiallinen keskustelu olisi paikallaan, ehkä ei tänä iltana,
mutta jonain muuna päivänä siksi, että tämä on keskeinen asia.
Pelkään tyhjiä, kolkkoja rakennuksia, mutta toivon mukaan tämä minun
profetiani ei toteudu ja tämä keskustelu enimmäishinnasta ei jatku eli
toisin sanoen, ehkä pääsemme edes lähelle sitä hintatasoa, josta tässä
nyt on kyse.

 

Kiitoksia.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Päätösesityksen mukaan me olemme päättämässä enimmäishinnasta.
Kiinnitin huomiota siihen, että ylipormestari puhui koko ajan
tavoitehinnasta. Eräät valtuutetut ovat täällä jo lupailleet urakoitsijalle
enemmänkin maksua tästä rakennustyöstä.

 

Minusta kaupungin näinkin merkittävässä hankkeessa ja näinkin
suurten summien kyseessä ollessa pitää ottaa tiukka linja. Me olemme
tässä hankkeessa nähneet, että kaupunkia yritetään yksinkertaisesti
huijata. Ja se huijaus ei lopu koskaan, jos kaupungin oma johto puhuu
vain jostakin tavoitehinnasta, joka on ehkä melko realistinen, mutta ei
siis olekaan sitova.

 

 

Muistuttaisin siitä, että me olemme tekemässä päätöstä hankkeesta,
jonka pääurakoitsija kasvatti omaa liikevoittoaan viime tilikaudellaan
noin 50 %:lla, jos oikein muistan sen luvun, mutta erittäin paljon ja
ilmoitti tehneensä historiansa suurimman voiton. Kyllä jossain
vaiheessa pitää kaupungin ilmoittaa, että ei sitä voittoa julkisilla
verovaroilla loputtomiin kasvateta.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämä hanke meni jo kaupunginhallituksesta sellaisenaan läpi ja olisi
minun puolestani voinut mennä täällä muutenkin sen takia, että tämä
on jo ihan tarpeeksi surullinen hanke tässä vaiheessa.

 

Mutta en malta olla puuttumatta nyt muutamiin puheenvuoroihin, mitä
tässä on käytetty. Kysymyksessä on kuitenkin kulttuurimaisema, jonka
me tuhosimme, jossa oli jo kiistämättä silloin, valtuutettu Vehviläinen,
nuorten jatkuva virta, jota Vehviläinen toivoi nyt tälle tulevalle
Musiikkitalolle. Musiikkitalosta on jo karsittu kaikki muu, joka ei
oikeastaan liity varsinaisesti musiikin tuottamiseen ja koulutukseen eli
ne isot kansalaistilat, joita meille silloin luvattiin.

 

Ja mitä tulee tähän Musiikkitaloon bisneksenä, jaan siis valtuutettu
Donnerin ajatuksen täysin siitä, että meillä ei ole arvioita vielä
vähäisessäkään määrin siitä, että mitkä todelliset kustannukset ja
lopulliset kustannukset tulevat olemaan. Ja se, mitä ei ole laskettu
ollenkaan, en ole kuullut siitä kaupungilta, en Yleisradiolta, on se,
minkälaiset käyttökustannukset tällä talolla tulee olemaan. Miten ne
jakaantuvat, kuka ne maksaa? Yleisradiolla saattaa olla mahdollisuus
tulla tähän hankkeeseen mukaan, mutta käyttökustannuksista me sitten
tappelemme vuosikaudet.

 

Helistö ymmärtää todella hyvin bisneksestä, jos tajuaa, että tämä on
todella oikein suurta bisnestä. Suosittelen Helistöä sinne Oopperan
hallituksen paikkaan myöskin.

 

 

 

 

                                          Puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Pajamäki toi tässä oleellisen asian esiin. Täytyy varmaan
muistuttaa siitäkin seikasta, että he, jotka Musiikkitaloa tälle tontille
aikoinaan vastustivat, vastustivat sitä paitsi sen edellisen toimintojen ja
makasiinien tuhoutumisen takia, myöskin sen takia, että tämä
tilaohjelma, mikä tässä oli alunperin suunnitteilla, on aivan liian
haasteellinen noin pienelle tontille. Siitähän karsittiin jo olennaisia osia,
niin kuin valtuutettu Pajamäkikin toi esiin, jo aivan alkuvaiheessa ja sitä
on karsittu edelleen, kustannussyistä ja myös siitä yksinkertaisesta
syystä, että se on aivan liian pieni ja haasteellinen tilana.

 

Ja varmasti tämä tekee senkin, että kustannuslaskentaa on erittäin
vaikeaa suunnitella ja seurata. Joten nyt tavallaan sitten niitetään sitä
viljaa, mitä ollaan kylvetty aivan väärään paikkaan ja väärin perustein.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Valtuutettu Hakanen kysyi näistä käyttämistäni termeistä.

 

Ensinnäkin siis totean, että Musiikkitalon tavoitehinta on tämä
päätösesityksessä esitettävä 140 miljoonaa euroa, mutta kuitenkin
Helsingin kaupunginvaltuusto on tekemässä enimmäishinnasta 140
miljoonaa euroa, joka tarkoittaa Helsingin kaupungin osuudeksi tällä
prosenttiosuudella 36,4 miljoonaa euroa. Kiinteistö Oy Helsingin
Musiikkitalo taas tehdessään urakkasopimusta tämän
projektinjohtomenettelyn kautta on hyväksymässä tavoitehintaurakkaa
eli tästä tämä terminologiaero.

 

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tässä kaupunginhallituksen ehdotuksessa on kysymys toimistotontin
varaamisesta sijoitusyhtiö CapManin kiinteistöyhtiölle ja esitykseen
sisältyy osto-optio.

 

Esittelytekstin mukaan tätä osto-optiota pidetään perusteltuna, koska
se mahdollistaa suuren terveydenhoito- ja biotekniikan tuotteita myyvän
yhtiön Suomen toimintojen keskittämisen Helsinkiin. Nyt on kuitenkin
niin, että samaisen esittelytekstin mukaan tätä tonttia, vuokrasopimusta
osto-optiolla ei olla tekemässä tämän suuren terveydenhoito- ja
biotekniikan tuotteita myyvän yhtiön kanssa vaan sopimusta ollaan
tämän esityksen mukaan tekemässä sijoitusyhtiö CapMan Real Estate
-kiinteistöyhtiölle. Tämä sijoitusyhtiö irtaantui esimerkiksi viime vuonna
pelkästään pääkaupunkiseudulla 22 isosta kiinteistöstä, joita se oli
omistanut vain 2 tai enintään 3 vuotta. Eli kaupunki ei ole tällä
päätösesityksellä turvaamassa mitään elinkeinopoliittista etua itselleen
tai intressiä millään pysyvällä tavalla vaan se jää täysin riippumaan
siitä, mitä tämä sijoitusyhtiö seuraavaksi aikoo tehdä.

 

Varmaa, näin olettaisin, on tässä ainoastaan se, että sijoitusyhtiö kyllä
laskee hyötyvänsä tästä kaupasta. Kaupungin talouden kannalta
mitään tarvetta tällaiseen myymiseen ei ole, kuten hyvin voimme
tänäkin päivänä meille jaetusta aineistosta todeta. Talouden
seurantaraportin mukaan tämän vuoden ylijäämäksi ennustetaan 236
miljoonaa euroa.

 

Kun luin tätä päätösesitystä, heräsi myös kysymys, onko tämä
hinnoittelu aivan paikallaan. Myönnän, että en ole kiinteistöbisneksen
asiantuntija, mutta jos katsomme esittelytekstiä niin sen mukaan
hinnoittelu perustuu Pitäjänmäen alueen keskimääräiseen
toimitilatonttien hinnoitteluun. Nyt ei kuitenkaan olla keskimäärin
Pitäjänmäellä vaan ollaan aivan täsmälleen Hämeenlinnanväylän ja
Metsäläntien kulmauksessa erittäin hyvällä, liikenteellisesti
erinomaisella paikalla. Poikkeuksellisen hyvällä paikalla firmalle, joka

harrastaa terveydenhoito- ja biotekniikan tuotteiden myyntiä.

 

Eli kysyisinkin, mihin perustuu tämä käsitys siitä, että Pitäjänmäen
keskimääräinen toimitilahinnoittelu on oikea hinnoittelu tuolle alueelle?

 

Lopuksi haluan esittää, että valtuusto palauttaa Haagan toimistotontin
varaamista koskevan esityksen uudelleen valmisteltavaksi niin, että
vuokrasopimukseen ei sisälly osto-optiota.

 

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Esittelytekstissä on todettu, että tämä kaavoitus ennen lopullista
päätöstä edellyttää sopimuksen ja totean, että 6.5.2008 on mainittu
sopimus tehty kaupungin ja Kiinteistö Oy Mellunmäen liike- ja
toimintakeskuksen välillä.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämä on erinomainen hanke. Mellunmäen vanha ostoskeskus on
hieman kituuttanut ja tämä on nimenomaan hyvä, että siihen saadaan
asuntoja lisää ja aivan lähelle metroasemaa. Hieno homma.

 

 

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Samoin kuin edellisessä asiassa, tässäkin oli todettu, että
kaavoituspäätös vaatii ennen sen tekemistä tuon sopimuksen ja
esisopimuksen ja totean, että samoin 6.5.2008 on sopimus ja
esisopimus kaupungin ja Kiinteistö Oy Helsingin Satamasaarentie 3:n
kanssa tehty.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tämä kaava mahdollistaa Vuosaaren vanhan lämpökeskuksen tontille
rakentamisen, sellaisen uuden, niiden viereisten terassitalojen tyylisen
uudisrakennuksen ja myös loft-tyyppisten asuntojen rakentamisen
niihin vanhoihin lämpökeskuksen rakennuksiin. Tältä osinhan kaikki on
hyvin ja myös naapuritontille tämä asia sopii.

 

Mutta siinä on se ongelma, että asunto-osakeyhtiö Säästöniemellä,
joka on siis se Vuosaaren terassitaloyhtiö, on 150 autopaikan
rasiteoikeus tämän Vuosaaren Lämmön eli Satamasaarentie 3:n
tontilla. Se rasiteoikeuden pysyvyys on hyväksytty kaikissa
oikeusasteissa ja sitä rasiteoikeutta ei voi kumota, ellei sen
tarpeellisuus häviä ja näinhän ei ole käynyt. Eli kaupunki ei voi kaavalla

lähteä kumoamaan tätä rasiteoikeutta.

 

Kuitenkin tässä kaavamuutoksessa autopaikat, nämä rasiteoikeuden
alaiset autopaikat, on siirretty tämän yhtiön tontille ja tontin viereen
siihen Ulappasaarentien pienelle viherkaistalle, jossa on jo ennestään
ahdasta. Asunto-osakeyhtiö Säästöniemi ilmoittaa muistutuksissaan,
että näiden autopaikkojen sijoittelu terassitalojen julkisivun eteen on
yhtiön kannalta kohtuuton ja merkitsee elinympäristön merkityksellistä
heikkenemistä ja sitä ei voi perustella asemakaavallisilla näkökohdilla
tätä autopaikkojen laittamista siihen.

 

Yhtiö on esittänyt vaihtoehtoisia paikoitusratkaisuja, ollut jopa valmis
ottamaan osan niistä omalle tontilleen muuhun kohtaan, mutta
kaupunkisuunnitteluvirasto on ollut tässä täysin jääräpäinen. Tämän
lisäksi kaupunki ottaa tai tässä kaavassa esitetään, että
oikeanpuoleinen jalkakäytävä otetaan pois ja siihen tulee niitä
autopaikkoja, jolloin kadusta tulee liikenneturvallisuusmielessä hyvin
vaarallinen. Ja tämä on seikka, johon myös Vuosaaren seura ja
asukasyhdistykset ovat kiinnittäneet omassa lausunnossaan huomiota.

 

Täytyy muistaa, että sen saman kadun pätkän varrella on myös Alepa,
joka on auki suunnilleen 7/24, joten siinä on liikennettä muutenkin hyvin
paljon. Tämä yhtiö, jolla siis tämä rasiteoikeus on ja jota nyt yritetään
tällä kaavalla muuttaa, on moittinut kaavaa ja sanoo, että jos tämä
kaavamuutosehdotus menee läpi niin sitten yhtiö ei voi mitään muuta
tehdä kuin ryhtyä käyttämään valituskierrettä. Ja sehän tarkoittaisi sitä,
että kuluisi vuosia ennen kuin tämä kaava toteutuisi ja kuluisi vuosia
ennen kuin näitä tarpeellisia asuntoja ryhdyttäisiin rakentamaan, jos
sitten koskaan.

 

Tämä rasiteoikeushan on oikeasti vahva, siis sitä ei voi kaavoituksella
eikä kaupunki yksipuolisesti poistaa. Tämän listan mukaan taloyhtiöitä
on kuultu, mutta ei kuunneltu. Minusta tällainen kaavoittaminen on
hirveän vastuutonta, koska eihän näin voi kaavoittaa, että tässä
tekstissä sanotaan, että ”kaavan toteuttaminen edellyttää
lämpökeskustontin ja terassitalotontin omistajien pääsemistä
ratkaisuun lämpökeskustontin autopaikkarasitteesta”. Miksi tehdä
valmiiksi sellaista kaavaa, joka tiedetään ennalta, että se johtaa pitkään
prosessiin ja kaava ei tule sitten toteutumaan?

 

Eli autopaikkakysymyshän pitää ratkaista tässä ja nyt eli tässä
kaavoitusvaiheessa sellaisella tavalla, että se tyydyttää tätä
rasitusoikeuden menettävää yhtiötä, jolloin sitten päästään siihen, että
kaavaa voidaan toteuttaa.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Näillä perusteilla esitän, että tämä asia palautetaan uudelleen
valmisteltavaksi siten, että autopaikkakysymys ratkaistaan kaavassa
Asunto Oy Säästöniemeä tyydyttävällä tavalla.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kyseessä on kohtuullisen pitkän valmistelun kautta tullut tyypillinen
täydennysrakentamisen ja tiivistävään kaupunkikuvaan tähtäävä
kaava, jossa ei tietenkään kaikki yksityiskohdat ole helppoja ja
erityisesti silloin naapuriosakeyhtiöitten kanssa ollaan kahta mieltä eri
ratkaisuista.

 

Tässä kaavassa, kun nyt päätetään kaavasta nimenomaan, on
keskeistä todeta se, että tämänhetkinen tilanne on se, että tuolla
toisella tontilla on tuo Vuosaaren vanha käytöstä poistettu lämpökeskus
ja myös siellä varsin heikossa kunnossa olevia pysäköintitiloja. Ja
näiden purkaminen tai suojelu tuon lämpökeskuksen osalta ja
pysäköintilaitoksen osalta, se aivan akuutti tilanne vaatii toimenpiteitä.
Kuitenkin tilanne on se, että pysäköintilaitoksen ja lämpökeskuksen
omistaja osakeyhtiö on lopettanut toimintansa jo vuonna 1990 ja
yhtiöllä ei ole ilmoituksen mukaan varallisuutta eikä tuloja, joilla se voisi
huolehtia lämpökeskuksen piipun ja pysäköintilaitoksen
korjauskustannuksista.

 

Eli mikäli tämä päätös palautetaan uudelleen valmisteluun ja koska
ratkaisu kohta ilmenevillä syillä ei ole millään tavalla helppo, niin tämä
varsin epätyydyttävä tilanne tulee säilymään siellä ja kaupunginkaan
osalta ei ole annettu mitään ratkaisumahdollisuutta. Eli tämä ehkä on
tärkeintä pitää mielessä, että tämä on yksi niistä ratkaisuista, joilla tämä
pattitilanne voidaan purkaa ja mikäli me emme sitä pura tavalla tai
toisella niin tilanne jatkuu varsin kiusallisena.

 

No sitten toinen lähtökohta on se, jonka valtuutettu Luukkainenkin
tässä totesi, että rasiteoikeutta ei tällä päätöksellä pureta ja näiden
kahden asunto-osakeyhtiön, kiinteistöosakeyhtiön välinen tilanne säilyy

niiden keskinäisenä siviilikysymyksenä. Ja siinä mielessä tämä päätös
kaavoituksesta ei tosiaan niihin oikeuksiin puutu. Myös tämän uuden,
entisen lämpökeskuksen tontilla sijaitsevan asuntorakennuksen
rakentaminen vaatii kaavan mahdollisesti aikanaan tultua
lainvoimaiseksi tietenkin rasiteoikeuden ratkaisemista ennen kuin
lainvoimainen rakennuslupa voidaan säätää. Eli siinä mielessä näiden
kahden yhtiön väli, jossa valitettavasti kaupungilla ei ole osaa eikä
arpaa eli molemmat ovat yksittäisiä yhtiöitä niin tulee käsitellä toisaalta
siinä rasitetoimituksessa ja toisaalta sitten rakennusluvan yhteydessä.

 

Sen jälkeen sitten, eli toisaalta tämä on nykyisen tilanteen toivottavasti
eräs ratkaisumahdollisuus ja toisaalta, että tähän rasitekiistaan ei tällä
päätöksellä puututa. Sen jälkeen on syytä katsoa, miten tämä asia on
edennyt. Ja kaupunkisuunnittelulautakuntahan on yksimielisesti
tammikuun loppupuolella todennut, tämän toisen yhtiön eli Helsingin
Satamasaarentie 3:n ensinnäkin ehdotuksesta tämä kaava on lähtenyt
liikkeelle ja sitten on käsitellyt varsin seikkaperäisesti täällä
esittelylistan sivuilla 71–72 ainakin suomenkielisissä versioissa tätä
Asunto Oy Säästöniementien ehdotusta tilanteen ratkaisemisesta.