Arvoisa herra valtuuston puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

 

Miten virastot mittaavat esimerkiksi kuntoutushenkilöresurssien
riittävyyttä tarpeeseen nähden ja miten kertovat lääkinnällisen
kuntoutuksen ammattiryhmittäisestä toiminnasta vuosittain?

 

                     

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Terveyskeskuksen kuntoutusyksikkö järjestää Helsingin
terveyskeskuksen moniammatillisen lääkinnällisen kuntoutuksen.

 

Tämä kuntoutuksen keskittäminen edesauttaa kysymyksessä

mainittuihin haasteisiin vastaamisessa. Kuntoutusyhteistyö
sosiaaliviraston järjestämien vammaispalvelujen sekä
vaikeavammaisten kuntoutuksista vastaavan Kelan kanssa on
tiivistynyt. Avohoidon fysioterapeutit osallistuvat perhevalmennukseen
ja lastenneuvoloiden konsultointiin. Kouluterveydenhuollossa
fysioterapeutit osallistuvat erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksia
potevien hoitoprosessiin. Vanhusten kotona selviytymistä tuetaan
fysioterapian avulla fysioterapiayksiköissä tai kotona. Lisäksi
fysioterapeutit arvioivat kodin muutostöiden ja apuvälineiden tarvetta.

 

Kuntoutuksen henkilöstövoimavarat perustuvat hyväksyttyyn
strategiaan ja talousarvioon. Suunnittelun välineenä käytetään
ammattiryhmä- ja -toimintokohtaisia mitoituksia. Kuntoutuksen tulokset
kuvataan vuosittain terveyskeskuksen toimintakertomuksissa,
toiminnallisessa tilinpäätöksessä ja vuositilastoissa.

 

Huomattava terapiavoimavarojen lisäys, 8 toimintaterapeuttia ja 15
fysioterapeuttia vuonna 2006 kohdistui akuutti- ja
pitkäaikaissairaaloihin. Fysioterapeuttien mitoitus on tämän lisäyksen
jälkeen akuuttisairaalassa yksi 16:ta sairaansijaa ja
pitkäaikaissairaalassa yksi 100:aa sairaansijaa kohti. Tänä vuonna
saadut kolme uutta terapeuttia suunnataan pitkäaikaissairaaloihin.

 

Terveyskeskuksen ja sosiaaliviraston yhteinen työryhmä on esittänyt
arvion ikääntyneiden kuntoutuksen kehittämistarpeista Helsingissä.
Näitä ovat muun muassa liikunnan edistäminen, dementiahoitoketjun
optimointi, toimintakykyluokituksen käytön lisääminen, vuodeosastojen
profiloiminen kuntoutuksen tehostamiseksi, vanhustenhuollon
henkilöstön kuntouttavan työotteen kehittäminen, avohoidon
kuntoutustiimien perustaminen ja toimintaterapiapalveluiden
tarjoaminen myös avohoidossa.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Lääkinnälliset kuntoutustarpeet kasvavat myös lasten ja nuorten
keskuudessa erityislasten määrän kasvaessa. Erityistä tukea
tarvitsevien lasten asema ja saamat lääkinnälliset kuntoutuspalvelut
ovat tätä nykyä liikaa riippuvaisia vanhempien aktiivisuudesta ja
jaksamisesta.

 

 

Monilla erityislapsilla on oppimis- tai muita neurologisperäisiä
vaikeuksia, joihin saatava kuntoutus ei ole riittävää. Esimerkiksi
puheterapiaa ei ole tarjolla kuin kaikkein vaikeimmista
puhevaikeuksista kärsiville lapsille. Motorisissa vaikeuksissa lapsella
olisi tarvetta toiminta- ja fysioterapiaan, jota ei juurikaan ole kuin
kaikkein heikoimmassa asemassa oleville tai kuntoutus tarkoittaa
käytännössä kotiohjeita kuntoutuksesta.

 

Lukivaikeus on yleinen ja vaikeassa lukivaikeudessa apua on
saatavissa neuropsykologisesta kuntoutuksesta. Näitä palveluja ei ole
juurikaan tarjolla. Haasteita on myös siinä, tunnistetaanko vaikeudet
ajoissa esimerkiksi päivähoitovaiheessa ja onko kuntoutusta tuolloin
saatavilla. Lapsi, joka kärsii sekä puhe- että luki- että motorisista
vaikeuksista, kaikista keskivaikealla tavalla, jää helposti palvelujen
ulkopuolelle.

 

Kuntoutuksen kokonaisvaltaisuutta ja voimavaroja onkin lisättävä.
Sektorien ylittävää yhteistyötä tulisi ehdottomasti parantaa. Tarvittava
kuntoutus tulisi tuoda lapsen arkipäivän sisään, päivähoitoon tai
kouluun. Näillä parannuksilla on mahdollista ehkäistä erityistä tukea
tarvitsevien lasten ja nuorten syrjäytymistä tehokkaasti.

 

Kiitos.

 

 

 

Tack ordförande.

 

Det är en väldigt angelägen och berättigad fråga som ledamot
Karhuvara ställer.

 

Men man kunde också samtidigt ställa frågor om tillgängligheten till
rehabilitering, om den ens räcker till med de resurser man nu ska ge då
till framför allt alltså de äldre personernas rehabilitering. Men
informationsgången mellan specialsjukvården och primärvården
fungerar inte alltid som den borde. När till exempel specialsjukvården
utlovar en viss rehabilitering, meddelar primärvården att resurserna
saknas och att man har utlovat någonting som de borde veta att vi inte
kan ge. Alltså den föreskrivna rehabiliteringen uteblir eller ? att utebli
om inte de anhöriga eller patienten orkar kämpa för den.

 

För patienten och de anhöriga är det oerhört viktigt att man kan lita på

vården med olika instanser, att inte den ena lovar någonting som inte
kan ges. För att den terapi som patienten behöver, måste kunna ges
eller så måste man kunna komma med en bättre förklaring än att vi inte
har plats och vi kan ju nog alltid ge någonting lite där hemma också.

 

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Birgitta Dahlbergilla on varsin hyvä kysymys numero 22
täällä ja on sääli, että se ei tullut tähän vastattavien kysymyksien
joukkoon, koska se olisi soveltunut varsin hyvin tämän Karhuvaaran
kysymyksen kanssa.

 

Nimittäin tässä Dahlbergin kysymyksessä käsitellään yksittäistapausta,
jossa 99-vuotias henkilö on päässyt Töölön sairaalasta kuntoutuksen
jälkeen kotiin ja hän saa sitten hoidon ja joutuu keskustelemaan siitä,
että onko hänellä oikeus saada suihku ja hiustenpesu. Siinä on
kuntoutusta ihan kerrakseen ja tuntuu aika oudolta, että täällä esitetään
hienoja listoja siitä, mitä pitää ja voidaan tehdä, mutta konkreettisissa
tapauksissa on kysymys siitä, että on vaikeus saada puhtaanapitoa
hoidettua kotihoidossa.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Karhuvaaran kysymyksen alkuosa sivuaa aika vahvasti
myös työikäisen väestön kuntoutusasioita erityisesti työelämän
vaatimusten kasvaessa ja myös näiden vajaakuntoisten tilanteiden
tullessa esiin myös kaupungin omassa organisaatiossa.

 

Ja olisinkin jatkanut hieman tätä asiaa kysymällä
apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselta, miten vastauksessanne ei
lainkaan otettu esiin kaupungin työterveyskeskuksen osuutta, joka
kuitenkin 40 000 kaupungin työntekijän osalta vastaa lääkinnällisestä
kuntoutuksesta erityisesti silloin, kun siihen liittyy ammatillinen aspekti

ja kaupungin palvelujen turvaaminen?

 

Miten nämä asiat tavallaan ovat olleet esillä, kun tätä mitoitusta, nyt
tässä tapauksessa puhuitte nimenomaan terveyskeskuksen
kuntoutuksen puolesta, mutta kun ajatellaan, että suuri osa
kaupunkilaisista on myös saman kaupunkiorganisaation palveluksessa
niin silloin olisi tarpeellista selvittää, miten hyvin meidän
työterveyskeskuksemme, nimenomaan fysioterapia ja muut työkykyyn
liittyvät palauttavat ja kuntouttavat toimet ovat onnistuneet ja onko
siellä puolella riittävää henkilöstöä. Kun näyttää siltä, että
työterveyshuollossa edelleenkin on sellaisia paineita, että myöskään
siellä ei riittävää henkilökuntaa ole erityisesti silloin, kun tätä työkyvyn
alenemaa joudutaan uudelleen siinä prosessissa ja työkykyarvioita
laadittaessa tekemään.

 

 

 

                                          Kiitos herra puheenjohtaja.

 

Kiitos apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkoselle hyvästä vastauksesta
ja oli myöskin hyvä kuulla kollegoiden kantoja tähän kyseessä olevaan
asiaan.

 

Itse lähinnä pohdituttaa jatkossa se, että miten näitä vanhuksia, joita
mahdollisesti kotoa haetaan erilaisten liikuntainterventioiden tai
kuntoutusinterventioiden piiriin, niin miten kaupunki aikoo järjestää
heidän kuljetuksensa sinne, jotta lähteminen siihen kuntoutukseen ja
sen kuntoutuksen mahdollisten hyötyjen pysyminen ei hukkuisi siihen
matkarasitukseen?

 

Ja toinen on tämä, että kun vajaakuntoisia aletaan tuettuun työhön
ohjata entistä enemmän niin se itse asiassa edellyttäisi myöskin
työkykyä ylläpitävää kuntoutusta sen työn yhteydessä ja myös
ammattitaitoisesti tehtyä tällaista työpaikan tekemistä soveltuvaksi tälle
vajaakuntoiselle työntekijälle. Ja miten kaupunki mahdollisesti aikoo
siihen lisätä esimerkiksi toimintaterapeuttien osuutta?

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

Tässä tuli koko joukko kysymyksiä, niitä tuli niin monta ja niin laajalta
alueelta, että on mahdoton tämän kyselytunnin puitteissa vastata
siihen, jos tämä yritetään pitää joissakin aikarajoissa.

 

Mutta totean ensinnäkin sen johdosta, että valtuutettu Salin tiedusteli
työterveyspuolen asioita. Meillä on kaupungin organisaatio sellainen,
että työterveyshuolto kuuluu työnantajatoimintaan ja se kuuluu
apulaiskaupunginjohtaja Haataisen alueelle. Ja kun olimme
ymmärtäneet, että tämä kysymys kohdistui huomioonottaen valtuutettu
Karhuvaaran kiinnostus ja ne keskustelut, joita hänen kanssaan
yleisestikin ottaen ollaan näistä asioista käyty tuonne enemmänkin
kaupungin kenttätoimintaan niin siksi tämä vastaus on formuloitu sen
mukaisesti.

 

Mutta valtuutettu Salin tietysti on huolestunut myöskin omasta
kuntoutuksestaan, kun hän on kaupungin työntekijöitä. Kyllä se
varmaan hoituu sekin ja uskon, että hän voi luottaa siinä
apulaiskaupunginjohtaja Haataisen laajaan sydämeen ja hyvään
ammattitaitoon.

 

Täällä keskusteltiin näistä terapioitten monimuotoisuudesta. Se on
todellakin näin, että meillä on hyvin monenmuotoista terapiaa ja usein
on vaikea yhdistää nämä kaikki hyvin monenlaiset terapiat yhdeksi
kokonaisuudeksi, joka olisi myöskin asianomaisen kuntoutettavan
kannalta järkevää, mutta siihen koko ajan pyritään. Me pyrimme
parantamaan toimintaa, mutta kaikki inhimillinen toiminta on tottakai
myöskin puutteellista ja sitä voidaan aina parantaa.

 

Valtuutettu Dahlbergin kysymykseen viitattiin myöskin täällä, mutta
siihen on annettu erillinen vastaus enkä sen vuoksi siihen puutu sen
enempää muuta kuin totean, että kotihoidossakin joudutaan tietysti
aina mitoittamaan tehtävät sen henkilökunnan mukaan, joka meillä on
käytettävissä ja myöskin katsomaan, että kenellä on jonkin verran
muutakin verkostoa käytettävissä, ketkä ovat täysin yksin. Tehän
tiedätte, että meillä Helsingissä on yksinäisyys erittäin suuri ongelma ja
meillä on paljon henkilöitä, joilla ei ole ketään läheisiä. Itseäni on joskus
järkyttänyt, että talonmies on merkitty asiakkaan lähimmäksi omaiseksi.

 

Tiedonkulkua voidaan aina parantaa ja näin varmasti tehdään. Eli työ
kansalaisten parhaaksi täällä kuntoutuksen sektorillakin jatkuu.

 

 

 

Mihin välittömiin toimenpiteisiin kaupunki aikoo ryhtyä nuorten syrjäyty
miskehityksen kasvun pysäyttämiseksi? Aikooko kaupunki lisätä
poikkihallinnollista yhteistyötä hallintokuntien ja kolmannen sektorin
toimijoiden kesken ongelman ratkaisemiseksi?

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut.

 

Suomalaisten hyvinvointi on keskimäärin kehittynyt myönteisesti, mutta
väestöryhmittäiset erot ovat kasvaneet. Tämä näkyy myös nuorten
kohdalla.

 

 

Helsingissä oli viime vuonna 7 725 alle 18-vuotiasta nuorta
lastensuojelutoimenpiteiden kohteena. Nuorten hyvinvointia
heikentävät lisäksi lisääntynyt psykosomaattinen oireilu,
masentuneisuus ja väsymys.

 

Erityinen haaste Helsingille on maahanmuuttajaperheiden niin sanottu
periytyvä työttömyys ja sitä kautta köyhyys, joka on kolminkertainen
muuhun väestöön verrattuna. Köyhien lapsiperheiden osuus on
muutenkin kasvussa.

 

Nuorten syrjäytymisen estämiseksi tarvitaan yhteistyötä, johon
osallistuvat niin eri hallintokunnat kuin myös kolmannen sektorin
toimijat. Antamani toimeksiannon pohjalta on sivistystoimen rootelissa
lähdetty etsimään niitä yhteistyön muotoja, joilla voidaan edistää lasten
ja nuorten osallisuutta ja hyvinvointia ja ehkäistä tätä kautta nuorten
syrjäytymistä.

 

Merkittävänä pidän myös sitä, että sosiaali-, terveys-, opetus- ja
nuorisotoimi ovat käynnistäneet yhteisen lasten ja nuorten
hyvinvointisuunnitelman tekemisen. Suunnitelma on tarkoitus esittää
valtuustolle ensi kevätkaudella.

 

Nuoria ei tietenkään voida jättää odottamaan suunnitelmien
valmistumista vaan työtä on tehtävä koko ajan. Ongelmanuoret
tarvitsevat kohdennettuja, intensiivisiä interventioita. Samaan aikaan on
kiinnitettävä huomiota varhaiseen puuttumiseen ja yleisiin,
ennaltaehkäiseviin toimiin.

 

Varhainen tuki ja kohdennetut interventiot voivat kuulostaa
muotitermeiltä, mutta ne ovat tärkeitä. Yleiseen ennaltaehkäisyyn
tähtäävät toimet ovat kuitenkin viime kädessä myös
kustannustehokkaimpia keinoja puuttua syrjäytymiskehitykseen.

 

Esimerkkeinä yleisestä ennaltaehkäisevästä toiminnasta voi mainita
nuorten ehkäisevän päihdetyön Klaari-toiminnan sekä opetusviraston ja
Nuorisoasiainkeskuksen Hesan Nuorten ääni -toiminnon.
Vanhemmuutta tukevaa Lapaset-perhevalmennusta toteuttavat
puolestaan niin terveyskeskusten terveydenhoitajat, sosiaaliviraston
leikkipuistojen työntekijät kuin järjestöjen ja seurakuntienkin toimijat.
Luotsi-toiminta taas on esimerkki ongelmanuoriin kohdennetusta
sosiaaliviraston, terveyskeskuksen ja Nuorisoasiainkeskuksen
palvelusta. Parhaillaan on myös käynnistymässä yläasteella
koulunkäyntivaikeuksista kärsiville romaninuorille suunnattu

sosiaaliviraston ja Nuorisoasiainkeskuksen yhteinen projekti.

 

Näiden esimerkkien pohjalta voin todeta, että Helsingissä ollaan hyvin
liikkeellä nimenomaan monitoimijaisella otteella. Lasten ja nuorten
syrjäytymisen ehkäiseminen edellyttää kuitenkin myös muiden
toimijoiden, ennen kaikkea valtiovallan rakenteellisia politiikkaratkaisuja
peruspalveluiden kehittämiseksi ja lapsiperheiden köyhyyden
nujertamiseksi.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kiitos apulaiskaupunginjohtaja Haataiselle. Vastaus on vaikea lyhyesti
rakentaa, sen takia muutamaan kysymykseen.

 

Kun puhutaan poikkihallinnollisista ratkaisuista niin Helsingissä pitäisi
paremmin vielä rakentaa niitä poikkihallinnollisia rakenteita niin, että
oikeasti syntyy tuloksia. Olen nähnyt tämän valtuustossa olon 16
vuoden aikana aina tämän poikkihallinnollisuuden, mutta tulokset ovat
olleet valitettavan heikkoja. Siinä on paljon kehitettävää.

 

Toinen tärkeä asia on paikallisen toiminnan arviointi. Niin kuin
tiedämme, nämä ongelmatkin kehittyvät paikallisesti ja siellä eri puolilla
Helsinkiä erilaisia ongelmia. Siinä paikallisesti hallintokuntien parempi
yhteistyö toisi tuloksia.

 

Asia, joka mainitaan usein, mutta joka ei saa riittävästi huomiota, on
kolmannen sektorin erilaiset hankkeet, joista olisi paljon opittavaa ja
joissa kaupungin tulisi olla aktiivisemmin mukana. Ennen kaikkea
sellaiset hankkeet, jotka todella tuottavat tuloksia. Tiedän
liikuntapuolelta valtavasti hankkeita, joissa kaupungilla ei ole isoa
roolia, mutta joilla on valtavan hyviä tuloksia nimenomaan
syrjäytymisuhan alla olevien nuorten keskuudessa.

 

Sitten kun täällä on lainsäätäjiä tässä salissa paikalla, pyydän teitä
pohtimaan vakavasti sellaista hanketta, jossa oppivelvollisuusikärajaa
nostettaisiin 18 ikävuoteen, joka on asia, jota pitää pohtia myös tässä
yhteydessä vakavasti. Se tuo haasteita yhteiskunnalle, mutta tässä
myös syrjäytymisuhan alla olevien nuorten kohdalla on nähtävissä
sellaisia opintopolkuja, joissa yksi syy on ollut alhainen ikäraja, joka on
siis tällä hetkellä 16 vuotta.

 

 

Minä toivon, että tästä tulee vilkas keskustelu. Ennen kaikkea toivon
toimenpiteitä, niitä on olemassa, tarvitaan vain resursseja oikein
kohdennettuna.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ensinnäkin kiitos valtuutettu Bryggarelle erittäin tärkeän aiheen
nostamisesta keskusteluun.

 

Aihe on sinällään meille vuosien saatossa tullut tutuksi vuodesta
toiseen syksyllä budjetin käsittelyn yhteydessä ja viime vuosina
myöskin keväisin raamikeskustelussa aihe on noussut eteen varhaisen
puuttumisen ja ennaltaehkäisevän työn merkityksen korostamisena.

 

Kuitenkaan meillä ei ole ollut vielä toistaiseksi riittävästi toimenpiteitä
puuttua siihen, millä tavoin todella voimme pysäyttää nuorten
syrjäytymisen kasvun. Prosentuaalisesti kirjaamme budjettiin lukuja, 10
prosenttia nuorista on erityistoimenpiteiden piirissä opetustoimessa, 10
prosenttia nuorista ammatillisessa koulutuksessa ja ehkä enemmänkin
opiskelunsa on keskeyttäneitä ja niin edelleen.

 

Lukusarjat ovat karmaisevia ja näiden lukusarjojen myötä emme voi
tulevaisuudessa enää elää. Meidän pitää puuttua syihin eikä paikata
aina vain seurauksia. Seurauksien maksaminen tulee erittäin kalliiksi.
Meidän pitää löytää nämä paljon peräänkuulutetut
kokonaistaloudellisesti edulliset ratkaisut sillä tavoin, että varhaisessa
vaiheessa tehdään konkreettisia toimenpiteitä, joilla edesautetaan sitä,
että me emme joudu paikkaaviin toimenpiteisiin.

 

Ei enää nuorten syrjäytyneiden hoitoon suuria määrärahoja vaan lasten
elämäntilanteisiin puuttumista päiväkotivaiheessa ja perusopetuksen
alkuvaiheessa. Kun kerran nuorten kirjo on moninaisempi mitä se on
ollut viimeisten vuosikymmenten aikana niin meidän tulee nähdä se,
että yksikköjen koko ja toimintamahdollisuudet täytyy luoda aivan eri
pohjalta kuin 10–15 vuotta sitten, niin päivähoidossa kuin
opetustoimessakin.

 

Kaikki se karsiminen ja uusien teknologioiden hyödyntäminen
opetustoimessa, mikä vie tilaa pois toiminnalliselta, osallistavalta ?

täytyy paikata järjestötoiminnan kautta korottamalla järjestötoiminnan
tukia niin liikunnassa, kulttuurissa kuin sivistystoimessakin.

 

 

 

                                          Kiitos puheenjohtaja.

 

Apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen antoi muuten erittäin hyvän
vastauksen, mutta minua jäi kiusaamaan se, että hän ei lainkaan
maininnut nuorten työpajoja olennaisena keinona ennaltaehkäistä tai
vähentää nuorten syrjäytymistä, koska nuorten työpajat nimenomaan
toimivat tällä alueella ja nimenomaan opetustoimen alaisuudessa.

 

Meillä on opetustoimessa Metallica, Woodoo-mediapaja ja Sininen
verstas ja nuorisotoimen puolella sitten vielä Munkka Motors, jotka ovat
tehneet erittäin hyvää ja tuloksellista työtä nimenomaan näiden
koulupudokkaiden, jo syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien
nuorten kohdalla. Ja olisi hirveän tärkeää, että Helsingin kaupunki
osaisi arvostaa sitä työtä, jota näillä työpajoilla tehdään ja tukea sitä.

 

Toiseksi, valtuutettu Bryggare otti esiin sen, että pitäisi nostaa
oppivelvollisuusikärajaa 18:aan. En nyt oikein ymmärrä, että mikä
pointti tässä olisi. Kyllä minä ajattelisin mieluumminkin, että pitäisi
resurssoida kunnolla ja jo päiväkoteja sillä tavalla, että päiväkodeissa
ja varsinkin kouluissa olisi riittävän pienet ryhmät ja ylipäätään
resurssoitaisiin kunnolla lasten ja nuorten ja perheiden palveluita sillä
tavalla, että koulupudokkuus ja syrjäytyminen nuorten kohdalla
vähenisi.

 

Se olisi huomattavasti järkevämpää kuin se, että pidennetään
oppivelvollisuutta varsinkin, kun otetaan huomioon se, että meillä on jo
nyt olemassa kymppiluokat, joilla on mahdollisuus nostaa peruskoulun
keskiarvoa, ja samoin meillä on erilaisia ? vaiheen toimenpiteitä, joita
pitäisi resurssoida nykyistä paremmin niiden kohdalla, jotka ovat
päättämässä peruskoulua.

 

Kiitos.

 

 

 

 

                                          Kiitoksia puheenjohtaja.

 

Luin tässä Kelan Sanomista ansiokkaan artikkelin syrjäytymisestä,
jossa todettiin, että nykyään ei edes varmasti tiedetä, kuinka paljon
näitä syrjäytyneitä on ja kuinka moni on syrjäytymisvaarassa. Meillä on
valtakunnallisesti hirvittävän tarkka väestörekisteri, mutta tätä
syrjäytyneiden rekisteriä voisi hieman päivittää tarkemmaksi.

 

Syrjäytymisen estämisen ja jo syrjäytyneiden palauttaminen
yhteiskuntaan on todellinen haaste ja se on otettava vakavasti. Nyt eri
toimijat hääräävät kukin tahollaan ja polttavat aika suuren summan
rahaa ja tulokset ovat heikohkot. Tämä toiminta on koordinoitava
järkeväksi yhteistyöksi siten, että saadaan myös tuloksia aikaiseksi
muutoinkin kuin vain pelkästään rahaa polttamalla näyttävästi.

 

Jos asiaan paneudutaan vakavasti ja hoidetaan kuntoon niin se tuottaa
suoranaista säästöä niin sosiaali-, terveys- kuin
rikosseuraamuspuolellekin. Ja tämä on sellainen asia, jos jossain,
saavutetaan tämä win-win-periaate, jossa kaikki osapuolet voittavat.

 

Kiitoksia.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Sademiehelle haluaisin todeta, että on arvioitu, että näitä
syrjäytyneitä olisi noin 65 000. Tämä määrittely on tietysti vaikeaa,
mutta kysymys on todella suuren mittaluokan ongelmasta. Sen takia
haluaisin erityisesti kiittää valtuutettu Bryggarea, joka toimii nuorten
parissa ja jolla on suora kosketus tähän ongelmaan, että hän on ottanut
tämän esille.

 

Myös hänen esittämänsä ratkaisuvaihtoehto, yleisen oppivelvollisuuden
jatkaminen 18 vuoteen asti on oiva malli ja minusta on itsestäänselvää,
että se toteutuu, kysymys on vain ajasta. Siihen voitaisiin tietysti
myöskin kytkeä oppisopimustoimintaa ja se olisi ikään kuin tällainen
väljempi ammattiin valmistautuminen se viimeiset kaksi vuotta, mutta
joka tapauksessa siihen tulisi mennä ja siihen mennäänkin varmasti.

 

Meidän ryhmämme käsitteli tänään laajasti nuorisotyön muutoksia
Helsingissä ja tämäkin johtui tästä Bryggaren kysymyksestä. Ja me

saimme selvityksen nuorisotyön viranhaltijoilta ja lautakunnan
edustajilta, että ollaan muuttamassa järjestelmää siten, että osa näistä
toimipisteistä häviää ja pyritään sitten osoittamaan rahaa enemmän
itse toimintaan. Siellä sanottiin, että joku nuorisotalo saa ehkä 2 000
euroa koko vuodeksi itse toimintaan ja meidän mielestämme se on
kovin vähän.

 

Sitten vielä toteaisin, että se, mitä valtuutettu Vehviläinen sanoi syistä,
olisi puututtava vanhempien alkoholin ja päihteiden käyttöön, joka on
tärkeä syy tämän ongelman taustalla.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minustakin valtuutettu Bryggaren kysely on erittäin ajankohtainen ja
tärkeä ja minusta valtuuston pitäisi tässä asiassa ottaa todellisia toimia,
koska tämän vuoden talousarvion hyväksymisen yhteydessä viime
marraskuussa valtuusto hyväksyi äänin 82/0 esittämäni
toivomusponnen, joka liittyi nimenomaan köyhyys- ja
syrjäytymisloukkuun pudonneiden nuorten auttamisesta.

                     

Kaupunginhallitus on vastikään antanut vastauksen tähän ponteen ja
kiitän kyllä kaikkia lautakuntia, opetus-, terveys- ja sosiaalilautakuntia ja
-virastoja, jotka ovat valmistelleet erittäin hyvän ja kattavan vastauksen
näihin asioihin.

 

On totta, mitä valtuutettu Bryggare sanoi, että poikkihallinnolliset
ratkaisut ovat kaikista vaikeimpia ja se näkyy kyllä näissä lautakuntien
ja virastojen lausunnoissa. Ja siksi sosiaalilautakunnan vastauksessa
oleva asia, että tätä hallintokuntien toimien vaikuttavuutta pitää
ehdottomasti tutkia ja seurata, se on minusta kyllä tämän asian
kohdalla ihan äärimmäisen tärkeä juttu, ja sen pohjalta katsoa, että
miten peruspalveluja pitäisi kehittää.

 

Valtuutettu Bryggaren oppivelvollisuusiän nostamista koskeva ehdotus
on minusta järkevä, koska se koskee juuri näitä syrjäytymisvaarassa
olevia nuoria. Tiedämme, että valtaosa nuorisoikäluokasta menee joka
tapauksessa ammatilliseen kouluun tai lukioon, joten tämä
oppivelvollisuusiän nostaminen ei suinkaan koske koko ikäluokkaa
vaan nimenomaan tätä porukkaa, jota se todella voisi auttaa.

 

 

Toivon, että hallituspuolueet suhtautuvat asiaan myönteisesti, kun asia
tulee demareiden puolelta esille.

 

 

 

                                          Puheenjohtaja, kiitos.

 

Ensinnäkin näihin lukuihin, niitä on kommentoitu jo. Silloin, kun
puhutaan syrjäytymisvaarassa olevista niin tietysti ollaan vielä
epämääräisemmällä pohjalla.

 

Meillähän oli jonkun aikaa sitten keskustelua siitä, että paljonko on nyt
jo oikeasti syrjäytyneitä ja liikkui jopa lähelle 100 000 henkilöä olevia
numeroita. Sittemmin on tarkistuslaskennassa ja muissa tultu
johtopäätökseen, että puhutaan ehkä 10 000:stä. Mutta joka
tapauksessa jokainen tällainen on liikaa ja vaaditaan ihan varmasti
montakin eri instrumenttia, jotta tähän voidaan kunnolla puuttua. Ja
panin merkille ihan saman kuin valtuutettu Alanko-Kahiluoto, että
vastauksesta työpajatoiminta oli jäänyt pois ja hyvä, että se tuli
korjattua jo ja muutettua.

 

Mutta tähän liittyen, tämä työpajatoimintahan oli näitä ainoita ilopilkkuja
viime vuoden puolella, johon saatiin sillä puolella aidosti uutta rahaa ja
sittemmin vielä vähän lisää, kun alunperin tähän niin sanottuun nuorten
palkkatyöhön tarkoitettuja varoja, keksittiin niille uusi käyttötapa ja
työministeriön ja opetusministeriön kesken näistä silloin jaettiin. Ja
silloin tuli työpajoille uutta rahaa ja nimenomaan niin sanotulle etsivälle
toiminnalle. Sen haku meni nyt vuoden alkupuolella umpeen ja oli
jokseenkin yllättävää, kun sain kuulla, että Helsingistä ei ole tullut
hakemusta nimenomaan tätä uutta määrärahaa ajatellen, joka tätä
etsivää toimintaa ? .

 

Pitääkö se todellakin paikkansa?

 

 

 

                                          Kiitos arvoisa puheenjohtaja.

 

Myös minun mielestäni valtuutettu Bryggaren kysymys on tietenkin
tärkeä, mutta se on kyllä minun mielestäni lähtökohtaisesti vähän

erikoisesti muotoiltu ja sen takia tämä keskustelu on myös liikkunut
vähän erikoisella tasolla.

 

Kaikki nämä projektit ovat tosi tärkeitä, nämä poikkihallinnolliset
hankkeet, yhteistyöhankkeet, ne ovat tosi tärkeitä, mutta ei niiden
varaan rakenneta tulevaisuutta. Me puhumme täällä ihan pelkkiä
korulauseita ja pelkkää sanahelinää niin kauan, kun me hyväksymme
esimerkiksi se, että me budjetoimme yhä edelleen alakanttiin
peruspalveluita. Me emme satsaa neuvolatoimintaan,
perheneuvolatoimintaan, että me emme yhä edelleenkään investoi
siihen, että meillä olisi kouluissa joka päivä jokaisessa koulussa
terveyshoitaja paikalla, että oppilashuolto toimisi, että luokkakoot
olisivat pienempiä. Ihan nämä tutut perusasiat.

 

Meidän on ihan turha puhua ikään kuin meillä olisi joku erillinen,
muusta peruspalveluista ja muusta maailmasta erillinen epidemia
nimeltä nuorten syrjäytyminen. Se ei ole ollenkaan erillinen asia. Se
välitön toimenpide, jota tarvitaan on se, että investoidaan meidän
peruspalveluihimme. Niihin peruspalveluihin, joihin
apulaiskaupunginjohtaja Haatainenkin viittasi.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Valtuutettu Tiia Aarnipuun puheenvuorosta on hyvä jatkaa, koska hän
puhui samoja asioita, joita olin itse ajatellut nostaa.

 

Eli haluan vahvasti painottaa sitä, että projekteilla nuorten syrjäytymistä
ei missään tapauksessa ratkaista. Kyse on siitä, että puututaan jo siellä
neuvolavaiheessa, kun huomataan esimerkiksi
nelivuotistarkastuksissa, viisivuotistarkastuksissa, että mikä lapsen
tilanne on.

 

Nämä ovat jatkumoita, kehittyvät hiljalleen, ei kukaan tipahda
syrjäytymiseen siinä nuoruusiässä vaan se lähtee kyllä sieltä hyvin
pitkälti jo lapsuudesta liikkeelle. Ja kyllä minä nostan kanssa ihan
samalla tavalla niin kuin Tiia Aarnipuu nämä peruspalvelut, kyllä minä
osoitan sormella esimerkiksi tällä hetkellä koulua, jossa yläkoululaisilla
ei ole koulupsykologeja tarpeeksi, koulukuraattorit eivät pysty
tekemään arvioita, koska ei ole asiantuntija-apua koulupsykologien
puolelta. Tai sitten, että jos 13–14-vuotiaat lapset ryyppäävät niin ei ole

paikkaa, missä tätä asiaa hoidetaan.

 

Eli peruspalvelujen, että pystytään vastaamaan näihin asioihin, on
erittäin tärkeää ja koulu on siinä yksi avainasemassa, että siellä pitäisi
toimia nämä tukipalvelut, erityisopetus, opinto-ohjaus ja niin edelleen.
Ja on kovin merkillistä, että esimerkiksi jossain Arabianrannassa, kun
tehdään erityisopetuksen tarpeesta selvitys niin koululaisten
vanhemmille sanotaan, että menkää yksityiselle. Teetetään yksityisellä
selvitys ja sen jälkeen todetaan, että ei meillä ole varaa antaa
erityisopetusta. Että tässä on niin paljon näissä peruspalveluissa
korjattavaa, ja nämä tukisivat, toki kolmas sektori -projektit ovat
tärkeitä, mutta tarvitaan nämä peruspalvelut kuntoon.

 

 

 

                                          Kiitos puheenjohtaja.

 

Kukaan ei syrjäydy päivässä niin kuin täällä on tullut todettua monesta
suusta jo ja selvästikin asenne lapsia ja nuoria kohtaan on
koventumassa myös päätöksenteossa.

 

Kaikkien lapsuus ei ole onnellinen eikä varsinkaan nuoruus kultainen,
itse asiassa hyvin harvalla taitaa olla näin. En ainakaan omasta
lapsuudestani ja nuoruudestani myöskään muista tällaisia henkilöitä
hirveän hyvin.

 

Lapsen ja nuoren kokemus siitä omasta arvosta liittyy hirveän usein
siihen, että minkälaista aikaa, minkälaista huomiota ja kuinka paljon
hän saa aikuisilta. Ja sen takia on hirveän tärkeää, että tämä kysymys
on täällä valtuustossa esillä. Ja ihan selkeästi huomaa, että kun se
aika, jolloin lapset ovat hyvin paljon keskenään kaveriporukassa ? , on
se ainakin ala-asteella erittäin ongelmallista, kun kauppakeskukset ja
muut tällaiset Saiturin pörssit ja muut ovat ne, minne lapset menevät
koulun jälkeen. Ja se maailma on aika villi, siellä on aika kovat
säännöt. Siellä yleisesti ottaen aikuisia on, mutta ei niitä, jotka ovat
läsnä ja lähellä.

 

Minun mielestäni yksi keskeinen juttu hallintokuntien yhteistyössä
pitäisi olla se, että saadaan ala-asteikäisten koululaisten iltapäivät
sellaiseen malliin, että siellä on sitä myönteistä aikuisuutta tarpeeksi
lapsille.

Samoin myöskin tietenkin tämä pienemmät päiväkotiryhmät ja koulussa
ryhmät, jotta sitä huomiota ja aikaa on niin, että tulee nähdyksi ja
kuulluksi ennen kuin pistää itsensä näkymään ja kuulumaan tavalla,
jota kukaan ei toivo ja jolla on hintansa niin inhimillisen kärsimyksen
kuin taloudellistenkin asioiden puolesta.

 

Pitäisin tärkeänä sitä, että kouluihin pystyttäisiin panostaa niin, ihan
keskeinen kysymys minusta tässä on se, että sinne saataisiin myös,
valitettavasti täytyy sanoa, että sinne pitäisi saada oppilashuolto
kuntoon sillä lailla, että oppilashuolto voisi tehdä sitä, mitä siltä
odotetaan. Nykyisillä resursseilla se ei voi sitä tehdä.

 

 

 

                                          Kiitos puheenjohtaja.

 

Köyhyyden kaupungistuminen, naisistuminen ja nuoristuminen on ollut
jo pitkään jatkunut trendi, jota on edistetty kasvattamalla tuloeroja.

Haluaisin kiinnittää huomiota kehityksen taustalla myös kysymykseen,
joka osaltaan saattaa vaikuttaa nuorten koulutushalukkuuteen.

 

Monet nuoret ovat joutuneet näkemään, ettei hyvä tai pitkäkään
koulutus takaa turvallista työuraa varsinkaan naisten kohdalla. Toisin
sanoen koulutushaluttomuus voi kertoa koulutususkon hiipumisesta.
Toisaalta myös oppivaatimukset voivat tuntua monista nuorista
kohtuuttomilta eli minäkään en usko pakkokoulutukseen
oppivelvollisuusikää nostamalla.

 

Nuorisotutkimuksen näkökulmasta voi nähdä, että osa nuorista kehittää
jo varhain elämäntapaa, jossa koulutuksella ei ole suurta merkitystä.
Oma kysymyksensä on, miten suuri osuus tekee näin vanhempiensa
varallisuuden turvin, kun tuloeroja on kasvatettu.
Elämäntapakokeilijoissa on tällaisia nuoria eli nuorten syrjäytymisen ja
syrjäyttämisen problematiikka on monisyisempi kuin Bryggaren
kysymys antaa olettaa.

 

Kiireinen elämäntapamme kovine tehokkuusvaatimuksineen altistaa
lasten ja nuorten syrjäyttämiselle emotionaalisista suhteista, mikä on
tärkeä syrjäytymisen riskitekijä. Lasten ja nuorten kaltoin kohtelu,
heidän jättämisensä omillaan pärjäämään vanhemmuuden puutteen
takia, kun vanhemmat tekevät yötä päivää töitä esimerkiksi.

 

 

Toisin sanoen emotionaalisen syrjäytymisen on nähtävä keskeisenä
syrjäytymisen osatekijänä. Ja tässä katse kohdistuu aikuisiin ja heidän
elämäntapaansa, joka vaatisi inhimillistämistä sen sijaan, että lapsia ja
nuoria hiostettaisiin entistä suurempiin vaatimuksiin, kuten demarit nyt
tässä esittävät tällä oppivelvollisuusiän nostamisella.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Hallintokunnilla on yhdessä ja erikseen lukuisia hankkeita ja projekteja
nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi.

 

Tärkeintä on kuitenkin peruspalvelut, mikä täällä jo on sanottu. Siksi
tulisi arvioida hankkeiden ja projektien vaikuttavuutta ja siirtää hyväksi
havaitut osaksi peruspalveluja. Tämä voisi tapahtua, kun Helsingissä
on laadittava lastensuojelulain edellyttämä kuntasuunnitelma.

 

Kiitos.

 

 

                                          

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Täällä on jo keskustelussa tuotu useamman kerran tämä
hallintokuntien yhteistyö ja sen tarve.

 

Meillä oli tässä muutama viikko sitten opetus-, sosiaali- ja terveys- ja
nuorisolautakunnan yhteinen iltakoulu erityisesti koulupudokkaiden
asioista, mutta siinä yhteydessä keskusteltiin paljon muutenkin, miten
tarttua ja millä lailla hallinto voi huomata nämä syrjäytymisvaarassa
olevat nuoret riittävän ajoissa. Minulle jäi kyllä siitä iltakoulusta
sellainen käsitys, että meillä on hirveän paljon tehty ja monia asioita on
jo nyt toiminnassa, että ihan sieltä neuvolaiästä alkaen seurataan ja
yritetään katsoa, ettei missään vaiheessa lapsi ja nuori putoaisi
ulkopuolelle.

 

Mutta selvästi siitä keskustelusta jäi se käsitys ja kuva, että vain nämä
toimenpiteet, mitä nyt on mietitty niin ne helposti siinä noin 15–16-
vuotiaana, se kontrolli katoaa eikä ole niitä valmiiksi mietittyjä malleja.

Ja kyllähän jo aikaisemmin osa sitten joka tapauksessa johtuen
perheiden tilanteesta ja yleisestä kyvyttömyydestä ja elämänhallinnan
puutteesta niin joka tapauksessa näitä lapsia jää jo kaikkien toimien
ulkopuolelle.

 

Mutta minä uskon, että aika paljon ? tekemään tätä yhteistyötä, mikä
selvästi on jo Helsingissä menossa niin sitä voimistamalla voidaan
päästä paljon parempiin tuloksiin.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit ja muut.

 

Kiitän sekä valtuutettu Bryggarea että apulaiskaupunginjohtaja
Haataista hyvästä kysymyksestä ja varsin hyvästä vastauksesta.

 

Mutta hieman konkretiaa erityisesti siltä osin, kun kysymyksessä on jo
ongelmiin pudonneet nuoret, joista varmaan voimme puhua silloin, kun
he ovat jääneet ja pudonneet pois kokonaan koulusta siten, että
oppivelvollisuus ei tule loppuun suoritettua. Ja tässä ikäryhmässä
murrosiän jälkeen tulee esiin varsin paljon myös rikollisuutta,
päihteiden kovaa käyttöä.

 

Ja näillä alueilla on mielestäni yli 10 vuoden kokemus
monihallinnollisesta oikeasta yhteistyöstä, josta sekä Doris että myös
Luotsi, joka on nyt kaikilla neljällä laajalla alueella täällä Helsingissä
toiminnassa että myös nämä maahanmuuttajanuorten olohuoneet,
jotka pysäyttivät aivan konkreettisesti somalinuorten pahoinpitely- ja
ryöstökierteen täällä Helsingin keskustassa. Ja nyt sitten
käynnistymässä oleva romaninuorten vastaavanlainen hanke, jossa
aivan aidosti pyritään auttamaan ennen kuin ollaan hyvin pitkällä
rikoksen tiellä.

 

Mutta pari asiaa haluaisin vielä kysyä eteenkinpäin, samaan asiaan
puuttuisin, mihin sekä valtuutettu Alanko-Kahiluoto että Johansson
täällä puuttuivat:

 

Miksi on nyt juuri oikea aika muka ? syistä ajaa alas nuorten
työllistäminen ja juuri nämä nuorten työpajat ja muu sellainen toiminta,
jossa oikeasti vedetään jo syrjäytymisvaaran kynnyksen yli joutuneiden
nuorten elämä, siltä itse asiassa jalat alta?

 

 

On monia hyviä kokemuksia siitä, miten sekä nämä pajat että muu
työllistämistoiminta on saanut takaisin tälle nuorelle sellaisen elämän
vision, että sinne voidaan jatkaa eikä tarvitse esimerkiksi ryyppäämistä,
narkkaamista tai rikollisuutta jatkaa.

 

Kiitoksia.

 

 

Tack, herr ordförande. Arvoisa herra puheenjohtaja.

 

Det är en mycket viktig fråga som ledamot Bryggare lyfter fram. Vi har
fått höra att det finns en klar vilja att samarbeta över sektorgränser,
politiskt.

 

Uskon, että valtuutettu Bryggare on oikeilla linjoilla. Kyllä 16-vuotiaat
tarvitsevat koulutusta syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

 

Frågan har varit uppe i många sammanhang i utbildningsnämnden, ett
praktiskt förslag för att motverka utslagning kunde vara uppsökande
verksamhet. Alla 16-åringar bör få andra stadiets utbildning, antingen i
yrkesskola, gymnasiet eller som läroavtal.

 

Utbildningsförvaltningen, opetusvirastolla, i Helsingfors har uppgifter på
namn, adress och telefonnummer på alla niondeklassister eller sådana
som håller på att avbryta sin skolgång i högstadiet. Med hjälp av
studiehandledarna bör det vara möjligt att kartlägga och kontakta dem
som håller på att falla ut.

 

Toivon siis, että opetusvirastossa yleisesti herättäisiin siihen, että
voitaisiin ihan lähteä etsimään näitä nuoria, jotka ovat
syrjäytymisvaarassa joko niin, että he ovat jäämässä ilman
lopputodistusta yläasteelta tai niin, että he eivät ole saaneet toisen
asteen koulutuspaikkaa. Tämä on mielestäni asia, joka edesauttaisi
tätä syrjäytymistä hieman vanhempien nuorten suhteen.

 

Opetuslautakunnasta käsin en ole kyllä ollenkaan ymmärtänyt, että
nuorten työpajoja mitenkään oltaisiin ajamassa alas. Ei olla osattu
hakea resursseja, mutta kyllä me olemme ihan sillä kannalla, että tämä
on erittäin hyvä tapa myös vaikuttaa siihen, että nuoret myöhemmin
siirtyvät opiskelemaan ja työllistyvät.

 

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuustokollegat.

 

                                          Ensinnäkin kiitos erinomaisesta kysymyksestä valtuutettu Bryggarelle.

 

Omasta mielestäni tämä sali keskustelee aivan liian harvoin
lastensuojelusta ja lasten ja nuorten hyvinvoinnista kokonaisuutena.
Uskon, että tähän tulee tulemaan tosiaan muutos nyt, kun tullaan
tekemään kerran valtuustokaudessa selonteko tai suunnitelma
lastensuojelusta ja lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Se on todella
paikallaan, että täälläkin käydään näitä asioita läpi kokonaisvaltaisesti
ja poikkihallinnollisesta näkökulmasta.

 

Helsingin osalta uskon kyllä siihen, että ollaan menossa todella hyvään
suuntaan. Siitä vakuutuin ainakin itse siinä seminaarissa, joka
järjestettiin opetus-, nuoriso-, terveys- ja sosiaalitoimille.

 

Haluaisin sieltä seminaarista nostaa yhden kysymyksen, mikä
erityisesti jäi huolestuttamaan eli maahanmuuttajataustaisten nuorten
syrjäytyminen.

 

Ei ole mikään yllätys sinällään, että maahanmuuttajataustaisten
nuorten määrä tulee kasvamaan, mutta se nopeus, millä tahdilla näitä
nuoria tulee lisää kouluihin ja helsinkiläisiksi nuoriksi, on aika huima.
Sosiaaliviraston arvioiden mukaan vuonna 2025
maahanmuuttajanuorten osuus lasten ja nuorten ikäluokasta tulee
nousemaan 20 %:iin ja se aiheuttaa haasteita sekä lastensuojelulle että
muutenkin kotouttamiselle, koska jo nyt on huomattu, että
maahanmuuttajanuorten osuus syrjäytyneistä on kasvamassa.

 

Tänään kuulin asiantuntijalta sosiaali- ja terveysministeriöstä, että
maahanmuuttajanuorten syrjäytymistä on myös vaikeampi tunnistaa.
Eli se tarkoittaa myös sitä, että henkilökuntaa täytyy tähän asiaan
enemmän perehdyttää ja kouluttaa. Ja maahanmuuttajaperheiden
saaminen perheneuvolatoiminnan tai esimerkiksi sijaiskotitoiminnan
piiriin on ollut hankalaa eli näihin asioihin pitäisi kiinnittää erityistä
huomiota.

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Kiitos vilkkaasta ja hyvästä keskustelusta.

 

Tämä valtuutettu Bryggaren kysymys lähti liikkeelle
poikkihallinnollisesta otteesta ja siitä syystä, kun aika on niin rajattu ja
lyhyt niin keskityin siihen, että mitä kaupungissa on tästä näkökulmasta
tehty, joka minusta on äärimmäisen tärkeää, että se muistetaan, kun
puhutaan nuorten syrjäytymisen ehkäisystä.

 

Kuten sanoin niin syksyllä käynnistin oman rootelini sivistystoimen
sisällä selvityksen, jota nuorisotoimen johtaja Lasse Siurala on
ansiokkaasti tehnyt siitä, että miten liikunta-, kulttuuri-, nuoriso- ja
opetustoimi voisivat entistä paremmin tehdä. Ja selvitettiin myös sitä,
että mitä tällä hetkellä olemassaolevaa toimintaa on ja nyt jo hyviä
ideoita on tästä syntynyt.

 

Työpajatoimintaa ei ollut tarkoitus millään tavalla unohtaa tästä. Kun
aika on rajallinen niin kaikkea ei voi tässä luetella. Meillähän
Helsingissä tähän peruskoulun toiselle asteelle siirtymisvaiheessa
oleville nuorille suunnataan kymppiluokalla opetusta, siellä on hyvin
paljon nuoria, jotka suorittavat, nostavat numeroitaan, jotta pääsisivät
sitten jatko-opintoihin. Työpajatoimintaa tarjotaan, meillä on etsivää
työpajatoimintaa.

 

Valtuutettu Johansson sanoi, että Helsinki ei olisi hakenut. Helsinki on
hakenut etsivän työpajatoiminnan rahaa ja saanut siihen myös
ministeriöstä rahaa, joka on hyvä asia.

 

Korostaisin koulutusta, koulutuksen merkitystä ja koulutuksen
nivelvaiheet tutkimusten mukaan tunnetusti ovat näitä riskitilanteita. Nyt
huomiota on vahvasti kiinnitetty, kun lapsi tulee päivähoidosta
esiopetuksesta ja esiopetuksesta kouluun, mikä on tärkeää ja sitä pitää
entisestäänkin vahvistaa, jotta voidaan ennaltaehkäistä ongelmia.

 

Mutta, sitten kun tullaan peruskoulutuksen loppuvaiheeseen niin nuori
on 15–16-vuotias ja on tietysti ihan hyvä syy kysyä, pitäisikö
yhteiskunnalla olla vahvempi ote tähän. Tämä on lainsäädäntöasia ja
sitä on minusta syytä myös pohtia.

 

 

Helsingillä on nyt käynnistettynä näille nuorille, jotka eivät
opiskelupaikkaa jatkoon löydä, myös infopiste Tulevaisuustiski tuossa
Lasipalatsissa. Ongelmana vain tahtoo olla se, että aktiivinen nuori
hakeutuu sinnekin etsimään sitä, mutta ne, jotka ovat kaikkein
heikommassa asemassa niin he eivät aktiivisesti kykene itse
hahmottamaan, että mikä olisi se ura. Ja siitä syystä kyllä tämä, että
poimitaan ja etsitään ja tehdään etsivää työtä entistä vahvemmin niin
se on minusta keskeistä.

 

Ongelma, joka Helsinkiä koskettaa ja koko pääkaupunkiseutua, täältä
puuttuu 2 500 ammatillisen koulutuksen aloituspaikkaa siitä syystä, että
tänne tullaan myös muualta opiskelemaan. Ja tässä tietysti
valtiovallalta tarvitaan päätöksiä, mutta yhtä lailla se varmasti meidän
kaupungin sisällä täytyy käydä läpi ja sitä keskustelua lautakunta on
nyt käynytkin ammatillisen koulutuksen laajentamiseksi ja erityisesti
itäinen Helsinki on ollut siinä esillä vaihtoehtona.

 

Opinto-ohjaukseen täällä puututtiin. Se on tärkeää, se on
ennaltaehkäisevää työtä. Nythän ammatillisen koulutuksen osalta
vahvistettiin opinto-ohjausresurssointia eli sinne saatiin nyt
pysyvämmälle pohjalle tätä opinto-ohjausta, mikä myös toivon mukaan
vähentää ammatillisessa opetuksessa keskeyttämisiä, joka on meillä
edelleenkin iso ongelma. Vaikka päästään koulutukseen niin sitten
sieltä lähdetään pois ja nämä tilanteet ovat tietysti sellaisia, joita pitäisi
pystyä ehkäisemään, kannustamaan nuorta hankkimaan itselleen
tutkinto, koska kaikki tutkimus osoittaa, että niillä, joilla on tutkinto, on
myös mahdollisuus työllistyä työmarkkinoille paremmin ja pysyvämpiin
työsuhteisiin.

 

Vielä lopuksi haluan sanoa, että lautakunnat myös ovat olleet aktiivisia
tässä. Sosiaali-, opetus-, terveys- ja nuorisolautakunnat kokoontuivat
juuri vastikään yhteiskokoukseen, jossa näitä asioita vakavasti
keskusteltiin ja uskon, että siitäkin syntyy vielä jatkoon hyvää työtä.

 

Mutta lopuksi, tämä asia on äärimmäisen tärkeä. Ei ole olemassa yhtä
vippaskonstia asioiden ratkaisemiseksi. Ja kuten täällä monet
puheenvuoroissaan ovat korostaneet niin kyllä yleensä peruspalvelujen
toimivuus ja vahvuus on tietysti se lähtökohta, jolta pystytään
rakentamaan sitä turvallista lapsuutta ja nuoruutta ja kasvua
aikuisuuteen.

 

Kiitos puheenjohtaja.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Esityslistan tekstissä on pieni tekninen kömmähdys, joka varmaan
menee ehdotuksen tehneen kaupunginhallituksen piikkiin.

 

Tässä kohdassa kaksi ehdotetaan, että Michael Perukangas valittaisiin
lautakunnan varajäseneksi, mutta hänet tulisi valita lautakunnan
puheenjohtajan, Susan Ikävalkon henkilökohtaiseksi varajäseneksi,
koska siltä paikalta Juhani Johansson valitaan lautakunnan
varsinaiseksi jäseneksi.

 

Eli tätä esitystä tulisi korjata sen mukaisesti, että Michael Perukangas
valitaan Juhani Johanssonilta vapautuvalle paikalle lautakunnan
puheenjohtajan henkilökohtaiseksi varajäseneksi.

 

 

 

 

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Minulla olisi pieni täsmennys tähän yhteishankintasopimukseen, mutta
kun kuulemma osa sopimuskumppaneista on jo sopinut sen,
hyväksynyt, en lähde sitä enää esittelemään.

 

Ehkä tätä sopimuksen hyväksymismenettelyä eri kunnissa pitäisi
jotenkin yhtenäistä.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit ja muut paikallaolijat.

 

Tämä pääkaupunkiseudun yhteistyön prosessin syventäminen tai
yhteistyön syventäminen on nyt saanut sitten muotonsa myös tämän
lähes miljoonaisen alueen tavara- ja mahdollisesti myös
palveluhankintojen yhteismenettelystä, jonka tietysti mahdollistaa sekä
meidän kansallinen lainsäädäntömme, hankintalaki että myös sitten
EU-lainsäädäntö ja -direktiivi, josta suunnasta myös tämä
yhteishankintamahdollisuus on lausunnossa, joka muutama vuosi sitten
saatiin komissiosta, mahdollista kuntien yhteisin päätöksin.

 

Tähän sopimukseen liittyen, jossa varsin laajat valtuudet annetaan
näiden kolmen kunnan johdolle ensinnäkin ja lisäksi kolmelle
virkamiehelle tehdä kuntien puolesta yhteisiä kilpailutuksia ja
hankintapäätöksiä, sisältyy tietysti asioita, jotka vaativat hieman
lisätarkennusta. Mutta lyhykäisyydessään päätöksen perusteluissa
sivulla 13 todetaan kaupunginjohtajan päättäneen, että kaupungit
valmistelevat yhteisen pääkaupunkiseudun hankintastrategian.

 

No tämä hankintastrategia on nyt sitten minun mielestäni syytä tuoda
valtuustojen hyväksyttäväksi. Juuri senkin takia, että siinä varmaan
linjataan, kun se on yhteinen ja ainakin näiden neljän kaupungin
yhteinen, jotka ovat nyt sitten tämän sopimuksenkin tekemässä, myös
niitä asioita, jotka palvelustrategioissa, siis palvelujen järjestämisen
linjoissa, näissä kaupungeissa otetaan. Esimerkiksi se, että mitä
peruspalveluiden tai tukipalveluiden osalta ryhdytään nyt tämän
yhteishankintamenettelyn kautta hankkimaan.

 

Tästä syystä esitän hyväksyttäväksi tässä kaupunginvaltuuston
kokouksessa seuraavan sisältöisen ponnen:

 

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus tuo
yhteisen pääkaupunkiseudun hankintastrategian
valtuuston päätettäväksi.

 

Se on sen verran tärkeä asia, että se vaatii valtuustojen yhteisiä
päätöksiä.

 

Ja toinen, joka liittyy tähän varsinaiseen aineistoon, johon liittyy myös
kolmas kaupunginhallituksessa esillä ollut Helsingin kaupungin
hankintojen kehittäminen ja mittaaminen, siis tällainen dokumentti,
jonka pohjalta varmaankin näitä jatkotyöstämisen asioita viedään
eteenpäin. Minua siellä huolestuttaa muutama asia. Erityisesti se, että
miten voimme kaupunginvaltuustona ilmaista tahtomme sen suhteen,
että nämä olennaiset lakisääteisten palveluiden hallintokunnat ja myös
luottamuselimet, lautakunnat ensisijassa, mutta eräät johtokunnatkin,
ovat aidosti mukana omien, nyt palvelustrategioita tänä vuonna kun
hyväksytään, niiden strategioiden pohjalta tässä hankintaprosessissa
mukana.

 

Sen takia esitän toisen toivomusponnen, joka kuuluu:

 

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että yhteishankintojen
valmistelussa ovat tiiviisti mukana kaupungin
hallintokunnat ja niiden luottamuselimet, erityisesti
palveluja koskevissa hankinnoissa kunkin hallintokunnan
oman palvelustrategian mukaisesti.

                                          

                                          Kiitoksia.

 

                                          (Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Edeltävä puheenvuoro oli kohtuullisen hyvä, mutta siinä on pieni puute.

 

Puheenjohtaja, siinä oli ainakin kaksi puutetta.

 

Toinen on se, että näiden kuntien ohella mukana pitäisi olla HUS ja
yleensä luoda sellainen strategia, jossa pääkaupunkiseudun
kaupunkien ja HUSin välillä neuvotellaan myöskin esimerkiksi Palmian

ja muiden palvelutoimintojen yhdentämisestä, kuten tällä hetkellä
pesuloiden yhdentämisestä neuvotellaan.

 

Työvoimapulan vallitessa nämä kaikki ovat välttämättömiä ja uskon,
että tässä hankintapuolella HUSin kanssa päästäisiin verraten helposti
eteenpäin. Ja uskon myös, että seuraava puhuja yhtyy ajatukseen ?
hallituksen ? kahdella kielellä.

 

 

 

                                          Tack, herr ordförande.

 

Ja, jag kan hålla med om att det kunde vara bra att också ha HMS med
i det här. Vi har ju just en aktuell fråga som gäller hjälpmedelsinköp och
en gemensam central för det.

 

Hyvät valtuutetut.

 

On varmaan hyvä ja taloudellinen ratkaisu, jos neljä kuntaa tekee
yhteisiä hankintoja. Suuri ostajahan voi saada huomattaviakin
alennuksia.

 

Tavaroiden ja tarvikkeiden yhteishankinta on suhteellisen mutkaton
prosessi, sen sijaan palvelujen hankinta vaatii jo suurempaa
asiantuntemusta ja laatukriteerien määritteleminen ja pisteyttäminen
voi olla monasti hyvinkin vaikeaa.

 

Esityksessä ehdotetaankin, että hankintahenkilökunnan kompetenssia
kehitetään. Näen sen erittäin tärkeänä asiana.

 

Hankintahenkilökunnalle on myös annettava entistä parempaa
koulutusta lainsäädännöstä ei vain koskien kilpailutusta. Moni
virkamies ei vielä ole oivaltanut, että palveluasiakkaan tai -potilaan
äidinkielellä ei ole muutaman pisteen laatukriteeri vaan absoluuttinen
kriteeri.

 

Kielilain 25 § toteaa, että kunnan velvollisuudet antaa palvelut ruotsin
kielellä, tämä siis Helsingissä ja naapurikunnissa, siirtyy sille
yksityiselle palveluntuottajalle, jolta kunta ostaa palvelut. Toisaalta
kunta tai kunnat voivat myös ostaa ruotsinkieliset palvelut erikseen, jos
tämä jostakin syystä on järkevämpää tai käytännöllisempää. Kaikkia
palveluita ei ole pakko ostaa samalta tuottajalta.

 

 

Toinen asia, johon haluan myös kiinnittää huomiota, on suurten ostojen
kohdentaminen vain suuriin tuottajiin tai firmoihin. Se voi tuottaa
palvelua, joka tulee halvemmaksi kunnalle, mutta kalliimmaksi
asiakkaalle, kuten muistamme kävi, kun ruokaostokset keskitettiin
Gagarille ja vanhukset joutuvat maksamaan paljon korkeampia hintoja
esimerkiksi kurkusta, juustosta tai lihasta, kuin olisivat saaneet ostaa
lähikaupasta, jos olisi onnistunut sellainen hankinta.

 

Olisi myös muistettava, että keskisuuret ja pienet, jopa mikrokokoiset
firmat muodostavat taloutemme kestävän selkärangan. Näilläkin tulisi
olla mahdollisuus myydä tuotteensa tai palvelunsa Helsingille ja
naapurikunnille.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämän esityksen tarkoituksena on olla määräaikainen sopimus niin,
että vuoden 2009 aikana päätetään mahdollisesta yhteisen
hankintayksikön perustamisesta, jolloin sitten sen jälkeen mahdollistuisi
laajemmat hankintavaltuudet, kuin nyt tämän sopimuksen
hyväksymisen kautta kyseessä tulee olemaan.

 

Sivulla 14 todetaan 4. kappale ylhäältä, että ”tämän sopimuksen
mukaisen hankinnan yhteisarvo vuositasolla on 46 miljoonaa, kun
Helsingin kaupungin hankinnat vuositasolla ovat 1,4 miljardia euroa”,
että tässä todella on hyvin rajattu tavarahankintaoikeutus.

 

Palvelujen kilpailuttamisesta ja yhteishankinnasta tässä sopimuksessa
ei puhuta mitään ja meillä on olemassa kilpailutuksen periaatteet, jotka
edellyttävät sen, että mikäli palvelut halutaan saattaa kilpailun piiriin ja
yhteiseksi hankittavaksi samalla tavalla kuin Espoossa tai Vantaalla,
siitä täytyy valtuustojen erikseen päättää. Nyt keskustelemme vain 46
miljoonan euron suuruisesta hankintavaltuuksien antamisesta tämän
sopimuksen kautta.

 

 

 

                                          Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

 

 

Tässä on tietenkin kyse kaupunkien yhteistyön tiivistämisestä, jonka
takana tietysti häämöttävät myös ne mahdollisuudet, että kuntien
hallinnot yhdistyvät laajemminkin, joka on sinänsä prosessi, joka
minusta on kannatettava ja selvittämisen arvoinen.

 

Mutta minä haluan tästä hankintojen yhdistämisestä kaksi varoittavaa
pointtia nostaa esiin. Nimittäin kun kunnat yhdessä ryhtyvät
hankkimaan asioita niin se ei tietenkään tee niitä yhtään helpommaksi
kuin mitä se on tällä hetkellä. Ja vaikka se tuottaa usein Helsingissä
nyt, hankintojen kilpailuttaminen, yksittäisiä säästöjä niin aina välillä
tulee käytännön syistä tunaroitua niissä seikoissa ja syntyy vahinkoja ja
ikään kuin juridisia vaatimuksia ja niiden selvittelyjä.

 

Voi syntyä suuria vahinkoja ja sitten kun meillä on kuntien yhdistävä
toiminta tässä takana niin vahingot on tietysti mittakaavaltaan helposti
vielä suurempia ja niiden selvittäminen entistä monimutkaisempaa ja
se prosessi, joka sitä valvoo, on entistä monimutkaisempaa. Tämä ei
ole este pidättäytyä tästä, mutta puheenvuoroni tältä osin on halukas
muistuttamaan, että kannattaa todella kehittää niitä toimintoja eikä vain
luottaa siihen, että aina tulos on säästö sen kilpailutusmekanismin
kautta.

 

Toinen varoittava puheenvuoro liittyy siihen, että ylipäänsä kaupunkien
tekemät kilpailutukset näissä hankinta-asioissa ovat taipuvaisia
vaikuttamaan alihankkija- tai palvelujan tai tässä tapauksessa tietysti
nimenomaan hankintojen tuottajien markkinoihin, joka ei aina ole
myönteistä. Koska kaupunki on niin iso ostaja niin se usein
valinnoillaan saattaa vaikuttaa siihen, mikä toimija saa markkinoilla
mahdollisimman ison, jopa määräävän aseman.

 

Ja mitä suuremmaksi tämä kilpailuttava yksikkö muodostuu kaupunkien
yhteistoiminnan kautta niin sitä suurempi on sen vaikuttava merkitys
markkinoiden keskittymiseen, jonka kautta jollakin aikavälillä kaupungin
ja kaupunkien yhteenliittymän mahdollisuus saada sitä hyötyä siitä
kilpailutuksesta tietenkin pienenee. Vain isoimpien kapasiteetti tulee
riittämään siihen, että he pystyvät tarjoamaan näitä
hankintamahdollisuuksia. Ja jos tässä ollaan varomattomia niin lopulta
sahataan oma ? alta.

 

 

 

 

                                          Hyvä puheenjohtaja.

 

Tämä noin parin vuoden väliaikaratkaisu, joksi valtuutettu Vehviläinen
kuvasi tätä prosessia, on mielestäni hyvä ja sopii näin.

 

Nyt meillä on pieni ongelma ollut näissä hankintastrategioissa
eräänlainen epätahtisuus eri yksiköiden välillä. Nimittäin
kaupunginhallitushan on tehnyt sellaista yleistä hankintastrategiaa,
mutta sitten hallintokunnissa on tehty omia.

 

Ja nyt, vaikka kaupunginhallituksen paperin ja kaupunginhallituksen
linja muutenkin on harvinaisen selkeä, että tietyn palvelusektorin
kilpailuttamisen aloittamiseksi vaaditaan valtuuston hyväksyminen niin
siitä huolimatta tuolla tuli terveyslautakunnassa sellainen
strategiapaperi, joka mahdollistaa esimerkiksi jonkun Kontulan
terveyskeskuksen luovuttamisen Suomen Terveystalon hoidettavaksi ja
muuta. Mutta tulemme pitämään tiukasti kiinni siitä, että tätä
kaupunginhallituksen yleislinjaa eli vain valtuuston kuolleen ruumiin yli
uusia kilpailutuksia.

 

Sitten, kyllä tätä kaupunkiyhteistyötä totisesti tarvitaan. Nyt nimittäin
tässä valtuutettu Dahlberg mainitsi tämän ruokakauppajutun.
Tampereen kaupungissa oli taas yksi firma voittanut sen kilpailun
ylivoimaisen halvoilla kuljetuskustannuksilla, mutta se ottaa vanhuksilta
näistä ruokatarvikkeiden hintoja 42 prosenttia yli näiden eri
keskusliikkeiden, kauppaketjujen hintojen.

 

 

 

                                          Kiitos puheenjohtaja.

 

Itse kun luin tätä esitystä niin pidin ihan selvänä, että kaupunkien
yhteinen pääkaupunkiseudun hankintastrategia on sen kokoluokan
asiakirja, että se on ihan selvää, että se tuodaan valtuustoon
päätettäväksi.

 

Kun nyt valtuutettu Salin teki asiasta toivomusponnen niin aion
kannattaa sitä, jotta tämä asia ei jää epäselväksi. Asia kuuluu
valtuustoon.

 

 

 

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Tässä yhteydessä en malta olla kysymättä valmistelijoilta, että kun olen
Finlandia-talon ohittanut niin jälleen kerran on tullut mieleen
marmoriseinän käyristymistä seuratessani, että milloin ensimmäinen
tippuu ja milloin meidän pitää valmistautua jälleen siihen, että
pääsemme keskustelemaan uudesta pinnoitteesta.

 

                                          Siihen voi suhtautua hauskasti, mutta faktahan on, että tuo
marmoripinta ei tule kestämään kauan. Jälleen kerran se tulee jossain
vaiheessa remonttiin.

Missä vaiheessa se on tulossa ja onko siihen valmistauduttu?

 

                                          Ja tällä kertaa niin, että se ei taas tulisi lähiaikoina korjattavaksi, sillä
kaikki me tiedämme, että tuo pinnoitemarmori ei sovi taloihin. Ja
hyvissä ajoin on aloitettava valmistelu sille, että seuraava materiaali
sopisi paremmin. Se on aika kallista aina vuosittain vuorailla taloja
marmorilla.

 

 

 

                                          Kiitos puheenjohtaja.

 

                                          Olen samaa mieltä, kuin Arto Bryggare.

 

                                          Muistettakoon kuitenkin, että samaan aikaan Helsingin kaupunki on
esittämässä myös Enson pääkonttorin suojelua rakennussuojelulain
nojalla ja siinä yhteydessä myös naulaamme Enson seinään lopullisesti

nuo marmorit.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

                                          Kuten moni täällä tietääkin niin tuota tilannetta seurataan ja siinä
vaiheessa, kun seurannan tulokset antavat aihetta niin tietenkin
ryhdytään korjaustoimiin, vaikkakaan tämä kysymys ei ehkä kovin
läheisesti liity tämän otsikon aiheeseen.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Siitä huolimatta olen samaa mieltä, kuin Bryggare tässä asiassa.

 

Sattuneesta syystä olen sinne joskus graniittia yrittänyt ajaa.

 

Mutta asia koskee oikeastaan Finlandia-talon kokous- ja näyttelytiloja,
että siellähän tämä lattiapinta-ala on nyt 1,15 ja 1,50 metriä
merenpinnasta. Ympäristöministeriön ohjeiden mukaan suositeltava
vähimmäiskorkeus merenpinnasta Helsingissä on 2,6 ja samoin
Helsingin kaupungin rakennusjärjestö sanoo näin.

 

Kyseessä suojelu ja arvokas rakennus, että onko tämä vedennousu-,
tulvariskikysymys riittävästi huomioitu tässä hankkeessa?

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tuosta marmoripinnoitteesta niin itse olen yleisten töiden
lautakunnassa saanut kuulla HKR-Rakennuttajan johdolta, että
marmorilaatat vaihdetaan kerran 20 vuodessa, jos ei muuta materiaalia
keksitä sinne.

 

Minulla oli mielessäni myös sama asia kuin Koskisella tästä

tulvasuojelusta. Se oli mainittu ohimennen kyllä tuossa
suunnitelmassa, päätösehdotuksessa, että lattiapinnoitteen
materiaalissa tullaan ottamaan huomioon, että sinne voi jonain päivänä
vesi nousta siihen rakennukseen. Kuulostaa aika kalsealta.

 

Ei tässä nyt ponsia voi ruveta esittämään, mutta varmaan tulee
yllätyksenä puistosuunnittelijoille ja yleisölle, että siellä täytyy
vesialtaiden lisäksi rakentaa siihen tulevaan Finlandia-puistoon myös
tulvavalli siihen rantaan mahdollisesti.

 

Kiitos, ei muuta.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Lopullisesti tietenkin näihin lattiapintamateriaaleihin ja erityisesti niihin
korkeuksiin varmaan otetaan kantaa sitten rakennuslautakunnan
kokouksessa ja rakennusluvissa. Mutta tietenkin tilapäisesti on syytä
varautua siihen, että nämä kastuvat ja siinä mielessä
hankesuunnitelma on oikein varautunut, vaikkakaan tietenkin pysyviin
tulvatilanteisiin ei ole syytä päästää tätäkään rakennusta.

 

 

 

                                          Kiitoksia puheenjohtaja.

 

Minulla on kärkitietoa tästä Finlandia-talon sähköpuolelta, kun tyttäreni
toimii siellä valomestarina. Hän joutuu monta kertaa näissä erilaisissa
näyttelytilanteissa tekemään sinne liki laittomia virityksiä, koska siellä ei
ole riittävästi sähkön ulosottoja ja siellä ei ole riittävän vahvoja
sulakkeita näiden ulosottojen päässä ja johdot ovat sellaisia, että
sulakkeita ei voi vahvemmiksi vaihtaa, koska sitten johdot käryävät.

 

Nyt kun siellä tehdään näitä sähkötöitä niin olisi paikallaan tarkastaa
myös, että näitä näyttelyjä varten tulisi sinne sellaiset johdot ja
sulakkeet, että siellä pystyy näyttelyt järjestämään ihan valomestarin
toivomusten mukaisesti.

 

Kiitoksia.

 

 

 

 

                                          Puheenjohtaja.

 

Toivon, että näyttelytilat Finlandia-talon yhteyteen saadaan ja toivon,
että samalla Finlandia-talo varustetaan sellaisilla välineillä, että sinne
pääsee.

 

Viime lauantain YL:n 125-vuotiskonsertin yhteydessä rakennuksen
ainoa hissi lakkasi toimimasta ja siellä oli jonoissa rullatuolipotilaita ja
vanhuksia ja muutakin väkeä, joka käy YL:ää kuuntelemassa. Ei ole
todellakaan kiva olla kuuntelemassa sitä, miten esteettömyyttä
palvellaan Finlandia-talossa tällä yhdellä, pienellä, ainoalla
asiakashissillä.

 

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.

 

Kaupunginhallitus esittää tässä päätöksessä Vanhankaupungin tontin
vuokraamista nuorisoasuntosäätiölle vuokra-asuntojen rakentamiseksi
nuorille. Tontin vuokraksi esitetään 4 % tontin laskennallisesta
hinnasta.

 

Olemme näistä tonttivuokrista keskustelleet aikaisemminkin ja haluan
tässä toistaa sen, että pidän tällaista tonttivuokraa, tuottovaatimusta
kohtuuttomana.

 

 

Mielenkiintoista tietoa on meidän aikaisempien keskustelujemme
jälkeen tähän asiaan tullut lisää. Tämä tuottovaatimus on yli 120 %
korkeampi kuin Helsinkiä suuremman metropolin, Tukholman, perimät
tonttivuokrat tällä hetkellä keskimäärin ovat. Ja se on myöskin
toistasataa prosenttia kovempi tuottovaatimus, kuin 5 viimeksi
kuluneen vuoden aikana on pankkitalletusten reaalituotto ollut. Eli
pitäisi tietysti, tämä on tuotto, joka jopa pitkässä juoksussa nousee,
koska se on sidottu tonttien arvonnousuun.

 

No nyt käsiteltävänä oleva sopimus tai esitys on vain yksi tuhansista
vuokrasopimuksista, joita kaupungilla on. Tätä tonttivuokrien
korkeampaa tasoa on perusteltu sillä, että pitää kohdella tasavertaisesti
asukkaita. Tosiasiassa tämä esitys ja tämä systeemi tällä hetkellä
kohtelee asukkaita epätasa-arvoisesti. Tonttivuokra riippuu jatkossakin
siitä, missä suhdanteessa ja missä tilanteessa ja milloin kukin sopimus
tulee uusittavaksi tai uuden tontin kohdalla tehtäväksi.

 

Valtuusto hyväksyi aikaisemmin tänä vuonna ponnen, joka edellyttää
tonttivuokrien kohtuullistamisen selvittämistä. Kiinteistövirasto ei
valitettavasti ole tähän mennessä ryhtynyt tällaisiin selvityksiin
tosissaan, sen sijaan se näyttää keskittyvän perustelujen etsimiseen
sille, miksi nykyinen kohtuuton tonttivuokrien nousukäytäntö voisi
jatkua ja miksi kaupunki olisi jatkossakin mukana tavallaan
keinottelemassa tonttien ansiottomalla arvonnousulla.

 

Tämä näkyy esimerkiksi siinä vastauksessa, joka kiinteistöviraston
puolelta oli valmisteltu kiinteistölautakunnalle tätä tonttivuokraa
koskevaan aloitteeseen, jota lautakunta sitten hieman pehmensi
viittauksella näihin jatkoselvittelyihin.

 

Koska valtuusto on siis selvästi edellyttänyt, että tonttien
määräytymisperusteiden kohtuullistaminen selvitetään ja asia on näin
ollen tulossa joka tapauksessa uudelleen käsittelyyn, ehdotankin, että
valtuusto hyväksyy tämän päätöksen yhteydessä seuraavanlaisen
ponnen:

 

Päättäessään Vanhankaupungin tontin Koskelantie 72
vuokraamisesta kaupunginvaltuusto velvoittaa
kaupunginhallituksen tuomaan vuokrasopimuksen uuteen
käsittelyyn, mikäli tonttivuokrien määräytymisperusteita
myöhemmin kohtuullistetaan.

 

Tämä ei ole mielestäni vastaesitys, tämä on ponsi siitä, että asia

tuodaan uuteen käsittelyyn, mikäli myöhemmin tonttivuokrien
määräytymisperusteita muutetaan kohtuullisemmiksi. Näihin nykyisiin
määräytymisperusteisiin tässä päätöksen perusteluissa nojaa se
vuokrataso, joka tähän on määritelty.

 

Ja jollei valtuusto muuta vuokrien määräytymisperusteita niin silloin
tämä päätös sitten jää voimaan. Toivottavasti valtuusto muuttaakin niitä
perusteita.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Kiitos puheenjohtaja.

 

Todellakin olen itsekin ollut äänestämässä tämän ponnen puolesta,
johon valtuutettu Hakanen tässä viittasi, jonka mukaan olemme sitä
mieltä, että tonttivuokrien määräytymisperusteista tulee tehdä selvitys.
Ja sen vuoksi pidän tätä valtuutettu Hakasen nyt esittämää pontta ihan
perusteltuna ja kannatan sitä.

 

Kiitos.

 

                                          (Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

En kannata tätä Hakasen pontta. Itsellä on vähän erilaisia näkemyksiä
tästä asiasta.

 

Eli todellakin jälleen ollaan tekemässä yli 60 vuoden vuokrasopimusta
ja sitten ihmetellään 60 vuoden kuluttua, että miksi vuokria pitää nostaa
10–20-kertaiseksi. Ehkä harva meistä on sitä ihmettelemässä, en minä
ainakaan.

 

Olen tehnyt asiasta laskelman, jonka mukaan kaupungin asuntotonttien
vuokratuotto, niiden varovaiselle käyvälle arvolle laskettuna on tällä
hetkellä 1 %:n luokkaa. Valtuuston päätöksen mukaan tuotto pitäisi olla

4 % ja tällä erotuksella kaupunki menettää joka vuosi 180 miljoonaa
euroa.

 

Totean vielä, että kaikkien tonttien vuokra ei vastaa edes
kiinteistöveroa, joka tonteilta tulisi periä, jos ne olisivat omistustontteja.
Tämä tarkoittaa, että tontin vuokra täytyy silloin olla vajaa 0,5 % sen
käyvästä arvosta.

 

Lisäksi tonttien vuokrien ero kerrosneliömetriä kohti saattaa tällä
hetkellä olla yli 30-kertainen eli korjattavaa asiassa on.

 

Apulaiskaupunginjohtaja Penttilä ei asiaan mitenkään ole syyllistynyt,
mutta todellakin haluaisin kysyä, että missä vaiheessa tämä vuokrien
selvittäminen tällä hetkellä on.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tätä asiaa on muutaman kerran tosiaan tällä omallakin virkauralla jo
täällä käsitelty ja lupaus on sama kuin viime kerrallakin eli tänä vuonna
kiinteistövirasto tulee arvioimaan näitä tontin vuokraehtoja. Siinähän
vuokralaisilla on usein vaihtoehtona 100 vuoden tontin vuokra, jossa
sisältyy 30 vuoden välein tämä tarkistuspiste tai tällä hetkellä vuonna -
95 vedettyjen linjausten mukainen 60 vuoden vuokrasopimus, johon ei
sisälly tätä tarkistuspistettä.

 

Ja tosiaan vuoden 2010 päättyvien asuntotonttien ja muidenkin tonttien
uusimisen yhteydessä tänä vuonna tullaan ottamaan periaatelinjaus
kiinteistövirastossa ja -lautakunnassa tähän kysymykseen.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Viitaten tekemääni aloitteeseen kannatan tätä Yrjö Hakasen tekemää
ponsiehdotusta.

 

Tässä keskustelussa olisi tietysti mielenkiintoista käydä yleensäkin
tonttipoliittista keskustelua pitempäänkin. Ylipäätänsä, pitääkö maan,

joka on jonkun rakennuksen alla, tuottaa koko ajan jotain?

 

Eihän rouvan sormessa oleva kultasormuskaan tuota koko ajan jotain,
mutta arvo säilyy.

 

 

 

                                          Kiitos puheenjohtaja.

 

Toistan äskeisen ajatukseni eli sen, että kun valtuusto kerran on
hyväksynyt aikaisemmin jo enemmistöllään ponnen, jossa esitetään,
että haluamme saada nähtäviksemme selvityksen siitä, että miten
tonttivuokrat tässä kaupungissa määräytyvät niin siinä mielessä pidän
tätä Hakasen pontta ihan johdonmukaisena.

 

Ja mielestäni ne perustelut, joita valtuutettu Koskinen esitti tässä
yhteydessä eivät sikäli liity tähän asiaan kyllä millään tavalla, jos
puhutaan asian logiikasta.

 

 

 

                                          (Puheenjohtajan välikysymys.)

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

En valitettavasti muista täsmälleen, olenko lukenut tämän
ponsiesityksen jollain eri muodolla.

 

Tätä kuitenkin tarkoitan, että tämä sopimus tulisi uuteen käsittelyyn,
mikäli tonttivuokrien määräytymisperusteita yleisemmin muutetaan.

 

Ja valtuutettu Koskiselle haluaisin vastata, että mielestäni käypään
tontin arvoon vertaaminen ja vetoaminen on mielekästä vain silloin, jos
me puhumme tonttimaasta, jolla käydään kauppaa. Vuokralaisten
näkökulmasta yleensäkin ja aivan erityisesti kaupungin tonttimaalla
asuvien vuokralaisten näkökulmasta tällainen vertailu on vähintäänkin
kohtuuton, koska heillä ei ole mitään mahdollisuutta realisoida omilla
toimenpiteillään mitenkään sitä mahdollista ansiotonta arvonnousua,
johon tonttivuokran nykyinen määräytymisperuste nojaa.

 

 

Ja kun apulaiskaupunginjohtaja Penttilä totesi, että asiaa selvitetään ja
se tulee uudelleen keskusteluun ja käsittelyyn, minusta myöskin
tällainen tasavertainen kohtelu edellyttää sitä, että me jollain tavalla
estämme sen, että nyt teemme päätöksiä, jotka asettavat tämän tontin
vuokraajan eriarvoiseen asemaan kuin vähän ajan kuluttua tehtävissä
sopimuksissa.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Sen verran Hakaselle, että valtuuston päätöksessä sanotaan, että se
vuokra on 4 % tontin käyvästä arvosta, että sen takia mainitsin sen.

 

 

 

                                          Puheenjohtaja.

 

Pyysin puheenvuoron vain sen takia, että jos oli epäselvää tämän
kannatuksen osalta niin kannatin Yrjö Hakasen pontta, oli se sitten
jommassa kummassa muodossa tai vaikka niiden kompromissina.

 

 

 

 

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Esittelytekstin sivulla 13 todetaan, että tontit tullaan myymään vasta,
kun tonteilla on lainvoimaiset rakennusluvat. Näin varmistetaan, että
rakentajat toteuttavat voittaneen ehdotuksen mukaisen hankkeen.

 

Tähän haluaisin todeta, että samalle tontille voidaan hakea useampia
rakennuslupia ja luvan saaja voi itse päättää, minkä hän niistä
toteuttaa. Mielestäni sopimuspapereissa olisi tärkeä varmistaa, että
tätä mahdollisuutta ei käytetä väärin.

 

Sen takia teen seuraavan toivomusponnen:

                     

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että tonttien
kauppakirjoissa varmistetaan, että myös mahdolliset
tonttikauppojen jälkeiset rakennusluvan saaneet hankkeet
vastaavat kilpailun voittaneita ja lautakunnan valitsemia
ratkaisuja.

                                          

Tämä hanke on jo kerran epäonnistunut ja haluaisin tällä ponnella
varmistaa, että näin ei käy uudestaan.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Haluan kannattaa Kauko Koskisen toivomuspontta.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

 

Tässä siis haetaan tontinluovutuskilpailulla Viikinmäkeen
korkealaatuista omistusasuntotuotantoa.

 

SKP ja asukaslistaryhmä on täällä vastustanut aikaisemmissakin
vaiheissa kaupungin tonttimaan myymistä. Korkealaatuista
asuntotuotantoa voidaan ja pitää kehittää ilman tonttimaan
arvonnousulla tapahtuvaa keinottelua ja niin, että säilytetään myöskin
tuleville sukupolville mahdollisuus paremmin ohjata kaupungin

päätöksenteon kautta tonttimaan käyttöä.

 

Niin kuin äskeisessä puheenvuorossa tai sitä edellisessä tuli jo esille
niin näistä samoista tonteista jo aiemmin järjestetty
tontinluovutuskilpailu, tai pääosin samoista tonteista, ei johtanut
rakentamiseen. Nyt järjestettävä uusi tontinluovutuskilpailu voitaisiin
toteuttaa niin, että tontit vuokrataan pitkäaikaisella sopimuksella.

 

Mielestäni tätä puoltaisi se kaupunginhallituksen päätösesityksen
perusteluihin sisältyvä lähtökohta, jonka mukaan tällä kilpailulla
etsitään yleisemminkin kaupunkimaiseen pientalorakentamiseen
soveltuvia ratkaisuja. Eli perusteluna ei ole se, että tämä olisi jotenkin
erityinen kohde, joka poikkeuksellisesti on syytä myydä sen erityiseen
takia vaan, että tästä järjestetään tontinluovutuskilpailu, jolla haetaan
yleisesti pientalotyyppiseen rakentamiseen kaupunkioloihin soveltuvia
ratkaisuja.

 

Periaatteet näiden tontinluovutuskilpailujen suhteen
kaupunkisuunnitteluvirastossa näyttävät olevan vähän vaihtelevaiset.
Virastohan on samaan aikaan puuhannut Helsingin arvokkaimmalle
paikalle Presidentinlinnan eteen massiivista hotellirumilusta ilman
normaalin tontinluovutuskilpailun valmistelua ja ilman normaaliin
asemakaavavalmisteluun liittyvää alueen käyttötarkoitusten
vaihtoehtojen selvittelyä.

 

Tämän nyt käsittelyssä olevan Viikinmäen tontinluovutuskilpailun osalta
esitän seuraavaa:

                     

Valtuusto päättää palauttaa esityksen uudelleen valmisteltavaksi niin,
että tontteja ei myydä vaan niistä tehdään pitkäaikaiset
vuokrasopimukset.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Vasemmistoliiton valtuustoryhmänä me olemme kovasti ilahtuneita
siitä, että otsikon asiassa menetellään nyt siten, kuin olemme vuosia
vaatineet. Eli asia tuodaan valtuuston käsiteltäväksi jo ennen
tontinluovutuskilpailua.

 

Aikaisemminhan on käynyt niin, että on järjestetty kiinteistölautakunnan

ja kaupunginhallituksen päätöksillä, että näitä kilpailuja ei valtuustoon
asetettu päätettyjen tosiasioiden eteen. Tämä kirvelee meitä vieläkin,
koska muun muassa Eiranrannan tonttivaraukset tuotiin kilpailutettuina
korkeimman päättävän elimen eli valtuuston käsittelyyn. Silloisissa
varauksissa ei vuokra-asuntoja ollut lainkaan mukana.

 

Äsken valtuutettu Hakanen käytti aivan oikean suuntaisen
puheenvuoron ja meitäkin on kovasti usein ihmetyttänyt tämä tonttien
myymisen suunnaton into, jolla ei ole saavutettu niitä tuloksia, joita olisi
toivottu, että esimerkiksi tontteja luovuttamalla niin sanottuun hyvien
veronmaksajien käyttöön olisi saatu esimerkiksi vuokra-
asuntotuotantoa tällä alueella kehittymään. Tämä valtuusto on
suorastaan ollut laiska vuokra-asuntojen tuotannon osalta ja tässä
mielessä ryhtiä voisi toki ottaa.

 

Mutta itse tämä kilpailu, mikä on sinänsä mielenkiintoinen ja
ehdoiltaankin varsin kohtuullinen, jos puhumme todellakin tontin
myymisestä. Olisi tietysti tavattoman mukavaa joskus järjestää kilpailu
rakennuttajille tietyllä hintatasolla saavutettavan vuokra-
asuntotuotannon monimuotoisuudesta, asuttavuudesta ja
viehättävyydestä. En tiedä, uskaltaako sitä kukaan tehdä ja onko meillä
kenelläkään edes intoa siihen sillä puolella, joka on oppinut lähinnä
tämän voiton käärimispuolen asioiden hoitamisen.

 

Me olemme usein myös Vasemmistoliitossa ihmetelleet sitä, että kun
me nyt myymme näitä tontteja niin me toteutamme kaupungin budjettia
aika omituisella tavalla siltä osin, että me olemme vähän laiskoja
seuraamaan eri momentteja ja erityisen laiskoja me olemme
seuraamaan sitä, kuinka paljon näitä myyntituloja kulloinkin ylitetään.
Ja siinä mielessä, pelossa siitä, että tonttien myynti-into heikentää
vuokra-asuntotuotantomahdollisuuksia niin esitän pontena
hyväksyttäväksi:

                     

Kaupunginvaltuusto edellyttää, ettei kaupungin omistamia
asuintontteja myytäisi enempää, kuin tonttien myyntituloja
on merkitty kaupungin talousarvioon.

 

Aika omituinen ponsi, että vaatii budjetin noudattamista, mutta näinkin
on joskus hyvä menetellä.

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Haluan kannattaa Pekka Saarnion toivomuspontta.

 

 

 

 

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Olemme hyväksymässä nyt laajennusta tälle Lanterna-
kauppakeskukselle ja olen erityisen iloinen, että Helsingissä
nimenomaan on tällaisia kaupan suuryksiköitä myös
joukkoliikenneyhteyksien varrella eikä aina tarvitse lähteä Kehille
omalla autolla huonekaluja tai muita isoja asioita ostamaan.

 

Tämän Lanternan osalta on kuitenkin tullut palautetta siitä, että yhteys
bussipysäkiltä kauppakeskukseen kulkee erittäin hankalasti autojen
seassa. Ja jotta tämä huomioitaisiin paremmin tämän laajennuksen
yhteydessä niin esittäisin seuraavan ponnen:

                     

Hyväksyessään asemakaavamuutoksen
kaupunginvaltuusto edellyttää, että Candela-
kauppakeskuksen piha- ja pysäköintialuetta toteutettaessa
kiinnitetään erityistä huomiota jalankulun ja pyöräilyn
tarpeisiin.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Todellakin on niin, että Lanternan yhteys joukkoliikennevälineisiin on
heikohko ja on ihan tavallista, että näissä ostoskeskusten
paikoitusalueilla ei ole esimerkiksi pyörille telineitä eikä mitään
muutakaan, että siellä jalankulkija kulkee ikään kuin omalla riskillään
suuressa vaarassa jäädä paikoittavien autojen alle ja väliin.

 

Minusta tämä Mari Puoskarin ponsi on kannatettava ja toivon, että se
saa mahdollisimman laajan kannatuksen tässä valtuustossa.

 

Kannatan siis sitä pontta.

 

 

 

Toveri Kalima ehtikin tuossa jo kannattaa Puoskarin pontta, jota itse
kannatan myös.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Ponsi on erittäin hyvä ja tietysti tässä tapauksessa, kun on
tämänkaltaisesta huonekalu- ynnä muista liikkeistä niin tietysti aina ei
voi lähteä se sohva selässä metroon, mutta toki muuten on erittäin
kannatettavaa, että tehdään joukkoliikenneyhteyksien varteen.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Myös minun mielestäni valtuutettu Puoskarin ponsi on erinomainen ja
olen valmis myös sitä kannattamaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                          

 

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

 

 

 

                                          Harry Bogomoloff                                 Pertti Vanne

                                          puheenjohtaja                                       kansliapäällikkö

 

                                          Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

 

 

                                          

                                          Maria Björnberg-Enckell                      Tuomas Rantanen          

                                          kaupunginvaltuutettu                           kaupunginvaltuutettu