Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

 

Laajasalon ala-asteen homeongelmat ovat tuoneet näkyväksi
kaupungin tilojen sisäilmaongelmat ja peruskorjaustarpeet. Koulun
oppilaat ja henkilöstö ovat joutuneet kärsimään jo pitempään huonosta
sisäilmasta, joka on viime syksyn tutkimuksissa paljastunut homeeksi.
Opetus on jouduttu suurimmalta osin siirtämään muihin tiloihin
Laajasalossa ja Ruoholahdessa.

 

Laajasalon ala-asteen koulurakennus on yksi vakava esimerkki, mutta
myös muita sisäilmaltaan ongelmallisia, terveydelle haitallisia tiloja
löytyy niin opetus-, sosiaali- kuin terveystoimenkin sektorilta.

 

Kosteusvauriot ja homeongelmat aiheuttavat monelle oireita,
pahimmillaan pysyvän sairastumisen sekä merkittäviä rajoitteita
koulutus- ja työpaikkavalinnoissa. Ne merkitsevät mittavia
kansantaloudellisia menetyksiä sairaspoissaolojen ja terveydenhuollon
kustannusten kasvun myötä.

 

Kaupungilla on velvollisuus järjestää peruspalvelut asianmukaisella
tavalla ja turvata terveelliset, turvalliset olosuhteet niin palvelujen
käyttäjille kuin henkilöstöllekin. Tämä edellyttää laadukasta
rakentamista, rakennusten kunnon säännönmukaista seurantaa sekä
ripeää kosteusvaurio- ja home-epäilyjen tutkimusta ja huolellista
korjaamista.

 

Koska kaupungilla on suuri ja vanheneva kiinteistömassa, on tärkeää
arvioida ja varautua nykyistä paremmin kosteusvaurioihin ja erilaisiin
niistä johtuviin riskeihin koko kaupungin tasolla ja johtamisessa.
Julkisten tilojen peruskorjausten määrä on saatava tarpeenmukaiselle

tasolle.

 

Kysyn:

 

Millä toimenpiteillä kaupunki voi lisätä julkisten tilojen rakentamisen
laatua ja rakennusten kunnon säännönmukaista seurantaa sekä
ennaltaehkäisevää peruskorjausta?

 

Miten sisäilmaongelmien ja kosteusvaurioiden tutkimukset ja tarvittavat
peruskorjaukset saadaan ripeästi ja laadukkaasti toteutettua?

 

Miten vahvistetaan asiakkaiden ja henkilöstön asemaa sekä
peruspalvelujen toimintaedellytyksiä ja jatkuvuutta sisäilmaongelmien
ilmaantuessa?

 

                                          Sekä:

 

Mitä kaupunki tekee valtionrahoituksen lisäämiseksi, julkisten tilojen
kuntotarkastusten ja peruskorjausten lisäämiseksi?

 

Kiitos.

 

 

                     

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Helsingin kaupungin rakennuskannan kosteus- ja homevaurioiden
nykytila tulee kartoittaa ja korjauksiin ryhtyä välittömästi.
Kosteusvauriot synnyttävät rakenteisiin mikrobikasvustoja. Nämä
aiheuttavat ärsytysoireita ja infektiosairauksia. Jos kosteusvauriot
löydetään ajoissa, saattavat niiden korjauskustannuksetkin jäädä
kohtuullisiksi.

 

Kosteusvaurioita ei ole kartoitettu, eikä ole tehty systemaattisesti
kuntoselvityksiä. Ongelmana on myös se, että peruskorjaustarpeita ei
ennakoida riittävästi.

 

Erityisesti kaupungin päiväkotien, koulujen, vanhainkotien ja
sairaaloiden kiinteistöjen kunto tulee järjestelmällisesti ja
mahdollisimman nopeasti kartoittaa. Kosteusvaurioiden eteneminen
vaarantaa jatkuvasti työntekijöiden ja lasten, vanhusten ja sairaiden
terveyttä. Näin ei saa tapahtua.

 

 

Suuri osa infektiosairauksista ja lähes kaikki homeen
herkistymäsairaudet voitaisiin estää, jos ongelmiin puututtaisiin ajoissa.
lasten terveyden vaarantuminen saattaa aiheuttaa heille elinikäisen
herkistymän ja keuhkoputkentulehdus- ja astmakierteen.

 

Sekä terveydensuojelulain että työturvallisuuslain lähtökohta on
terveysriskien mahdollisimman varhainen tunnistaminen ja todettujen
vaurioiden ja terveysvaarojen viiveetön poistaminen. Vastuu lain
noudattamisesta on kuntatyönantajalla ja palvelun tuottajalla eli
Helsingin kaupungilla.

 

Onko Helsingin kaupungilla suunnitelmaa kiinteistöjen järjestelmällisen
kuntokartoituksen tekemiseen sekä kosteus- ja homevaurioiden
korjaamiseen?

 

Miten estetään tulevaisuudessa rakennusvirheet, jotka johtavat
kiinteistöjen kosteusvaurioiden syntymiseen?

 

 

 

                                          Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Vastauksena valtuutettujen Puura ja Molander kysymyksiin esitän
kunnioittavasti seuraavaa:

 

Helsingin kaupunki omistaa yli 1500 lämmitettävää rakennusta. Ne ovat
iältään ja kunnoltaan varsin erilaisia. Niissä esiintyy keskimääräistä
vähemmän sisäilmaongelmia, mutta niitä kuitenkin esiintyy.

 

Ongelmien taustalla on virheitä tai puutteita niin rakennusten
suunnittelussa, rakentamisessa, ylläpidossa kuin käytössäkin. Kuluvan
talvikauden olosuhteet, jos tätä nyt talveksi sopii kutsua, ovat mitä
ilmeisimmin korostaneet ongelmia.

 

Rakentamisen laatuun on kiinnitetty koko ajan lisääntyvää huomiota.
Tekniset ratkaisut ja materiaalit pyritään nyt valitsemaan huolella ja
aiempien vuosikymmenten rakentamisessa havaituista virheistä
oppien. Rakennuskannasta on varsin kattavasti olemassa
rakennusviraston teettämät kuntokartoitukset, jotka päivitetään 5–10
vuoden välein.

 

 

Tilakeskuksen ylläpito-organisaatio on huolehtinut rakennusten
korjaustoimenpiteistä pannen entistä enemmän painoa rakennusten
tekniselle toimivuudelle ja sitä kautta kiinteistöjen ja tilojen
terveellisyydelle ja turvallisuudelle. Tilakeskus on korjausohjelmaansa
ajoitettujen korjauksien lisäksi rekisteröinyt eteen tulleet yllättävät
ongelmatapaukset, ja ryhtynyt joko suoraan korjaustoimenpiteisiin
ongelmien ja niitten syitten poistamiseksi tai sitten pyrkinyt
selvittämään ongelmaa.

 

Rakennusviraston kosteus- ja sisäilma-asiantuntijat ovat selvittäneet
vuosittain useita kymmeniä tapauksia. Tutkimuksista ja niiden
perusteella tehdyistä toimenpiteistä on olemassa tietokanta, joka on
ollut apuna jatkotoimenpiteissä ja mahdollisten uusien tapausten
ilmaantuessa. Tämä niin sanottu Teti-tietokanta on integroitu
huoltokirjaohjelmaan.

 

Ongelmatapauksia on hoidettu parhaan tiedon perusteella
osakorjauksin tai sitten kokonaisia rakennuksia korjaamalla. Joissakin
tapauksissa korjauksista on luovuttu ja talot on purettu. Huoltokirjojen
käyttöönotolla on varmistettu, että rakennusten huollossa suunnitellut
työt tulevat tehtyä.

 

Uudisrakennuksia ja perusparannuksia suunniteltaessa
suunnitteluratkaisut käydään läpi entistä tarkemmin, ja rakentamisen
valvontaa lisätään. Terve talo -projektiin liittyen kiinteistöjen hoito- ja
huoltohenkilöstöön kohdistuvaa tiedotusta ja koulutusta lisätään
edelleen.

 

Koska kiinteistökanta on niin laaja, kaupungilla ei ole edellytyksiä
kaikkien kiinteistöjen kattavaan, yksityiskohtaiseen kosteus- ja
hometutkimukseen. On välttämätöntä arvioida mitkä kohteet ovat sillä
tavoin ongelmallisimpia, että niissä tutkimukset on aloitettava heti.
Näiden tutkimusten perusteella on käynnistettävä
korjaustoimenpiteitten suunnittelu ja mahdollisten toiminnallisten
järjestelyjen suunnittelu.

 

Menossa on prosessi, jossa korjaushankkeiden ohjelmoinnin pohjaksi
Tilakeskuksen isännöitsijät tuottavat kukin alueeltaan listauksen
kohteista, joissa on tiedossa tai joissa epäillään joko sisäilma-,
kosteusvaurio- tai homeongelmaa ja joissa arvioidaan ongelman
vakavuusastetta. Listausta tehtäessä otetaan huomioon
Ympäristökeskuksen tekemistä tarkastuksista ilmenevät tiedot.

 

HKR-Rakennuttajan sisäilma-asiantuntijat tuottavat vastaavan

listauksen kohteista, joista heillä on joko tutkimustietoa tai jotka ovat
tutkimuksen alla. Käyttäjähallintokunnat tuottavat listauksen kohteista,
joista on tuotu esiin kyseisiä ongelmia. Työsuojelu ja työterveyshuolto
tuottavat omat listauksensa ongelmakohteista.Yhteenvedon perusteella
Tilakeskus ja HKR-Rakennuttaja tarkistavat tutkimusohjelmaansa, ja
Tilakeskus tarkistaa korjausohjelmaa tarvittaessa ainakin suunnittelun
käynnistämisen osalta.

 

Sisäilmaongelmien korostumisen vuoksi kaupunginjohtaja on 12.
joulukuuta 2007 nimennyt sisäilmatyöryhmän, jonka tehtävänä on
muun muassa hakea ratkaisuja ongelmatapauksiin liittyvään
tiedonkulkuun, tutkimusmenetelmien yhdenmukaistamiseen ja
korjaushankkeitten priorisointiin. Ryhmässä on mukana niin
kiinteistöjen omistajien, käyttäjien, työsuojelun, työterveyden kuin
viranomaistenkin edustajia sekä erityisasiantuntijoita.

 

Kaupunki suhtautuu rakennusten sisäilmaongelmiin vakavasti.
Sisäilmaongelma on vaikea asia, jossa tilanteet muuttuvat usein varsin
nopeasti. Laajojenkin selvitysten lopputulos voi olla puutteellinen.
Asiantuntijatyönä tehtiin pari vuotta sitten koulurakennusten
sisäilmaselvitys. Se antoi hyvää pohjatietoa monille koulurakennusten
korjauksille. Valitettavasti Laajasalon ala-aste, joka on ollut nyt
julkisuudessa esillä, ei ollut selvityksessä mukana, koska sen
mahdollisista sisäilmaongelmista ei selvityksen tekijöillä vielä tuolloin
ollut tietoa.

 

 

                                          

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kiitän vastauksesta ja mahdollisuudesta keskustella tästä tärkeästä
asiasta.

 

Laajasalon ala-asteella pidetyssä yleisötilaisuudessa välittyi vahvasti
se pettymys, että lasten ja heidän vanhempiensa viestejä
kosteusvaurioepäilyistä ja erilaisista terveysoireista ei oltu otettu
riittävän vakavasti, ja moni koki kamppaillensa asian selvittämisen ja
hoidon puolesta pitkään ennen kuin alkoi todella tapahtumaan.

 

Niin kuin apulaiskaupunginjohtaja Sauri täällä kertoi, onkin tärkeää, että
kosteus- tai homevaurioepäilytilanteissa päästään yhtenäisiin ja
ripeisiin toimintatapoihin koko kaupungin tasolla sekä sujuvaan

yhteistyöhön eri hallinnon aloilla. Toimintatapojen kehittämisen lisäksi
on parannettava ennaltaehkäisyä ja lisättävä peruskorjaamista.
Kosteusvaurioiden seurauksiin on varauduttava nykyistä paremmin ja
siten, että pyritään turvaamaan mahdollisimman laadukkaasti
peruspalvelujen toiminta myös tutkimus- ja korjausvaiheessa.

 

Puolen vuoden odotusaika väistötiloina toimivien parakkien osalta on
liian pitkä. On myös arvioitava, onko kaupungin tilojen käyttöaste ja
tehokkuusvaatimukset viety liian lähelle 100 %:a, koska vapaita
väistötiloja ei juurikaan ole. Väliaikaiset muutot, kuljetukset,
poikkeusjärjestelyt opetuksessa eivät myöskään tule halvoiksi,
puhumattakaan ylimääräisestä vaivasta lapsille ja koulun henkilöstölle.
Myös itse peruskorjauksen tekeminen kestää yllättävän pitkään,
esimerkiksi Laajasalon tilanteessa arviolta ainakin vuoden 2009
loppuun.

 

Kuntaliiton asiantuntija Jorma Ruokokoski otti eilisessä Helsingin
Sanomissa esille sen, että valtion määrärahat koulujen
peruskorjauksiin ja uusiin rakennuksiin ovat vähentyneet 50, 60
miljoonan euron tasosta 45 miljoonaan euroon. Samaa alenevaa
kehitystä suunnitellaan myös ? opetusministeriön perus ?
rahoitussuunnitelmassa.

 

Koska kosteusvaurio-ongelmat eivät ole vähenemässä, onkin tärkeää,
että maan hallitus ei vetäydy vastuusta vaan lisää määrärahoja. Kyse
on lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kiitän apulaiskaupunginjohtaja Sauria vastauksesta, ja kiitän
kaupunginjohtaja Pajusta siitä, että hän on tarttunut tähän asiaan näin
voimallisesti.

 

Tiedämme, että rakennuskannan kosteus- ja homevaurio-ongelma on
Helsingissä laaja, ja tiedetään myöskin, että 60–70 % altistuvista
ihmisistä saa oireita, jotka alentavat työkykyä ja voivat aiheuttaa
sairauspoissaoloja. Ja näistä sairaustiedoista on paljon tutkimusten
tuloksia, ja voitte ymmärtää, että tämä sairastelu on suuri taloudellinen

kysymys.

 

Apulaiskaupunginjohtaja sanoi, että 5–10 vuoden välein tehdään
kuntokartoituksia. Mulla on HUSin esimerkki Meilahden sairaalasta,
joka on täysin homeessa. Se peruskorjattiin muutamia vuosia sitten, ja
jo kaksi vuotta peruskorjauksen jälkeen toisen kerroksen katto vuoti.
No, rakennus on 12-kerroksinen, että voitte ymmärtää, että siellä on
aika pahat ongelmat. Tämä ei ole pelkästään Helsingin kiinteistö, mutta
Helsinki tässäkin on suurena maksajana.

 

Ensisijainen näkökulma on, että sisäilman hyvästä laadusta
huolehditaan, ja potilaille, lapsille, koululaisilla, vanhemmille ja
työntekijöille on taattava terveelliset ja turvalliset olosuhteet. Ja niin
kuin sanoin niin lainsäädäntö edellyttää tätä, että me Helsingin
kaupungissa kannamme vastuun omista kiinteistöistämme.

 

Ja on ilmeistä, ja tämän osoittaa hyvin Laajasalon koulun todella
valitettava tapaus, että Helsingissä tarvitaan mitä pikimmin Helsingin
kaupungin kiinteistöjen kuntokartoitusta. Julkisuudessa on esitetty, että
jopa 70 % Helsingin päiväkodeista kärsii jonkin asteisesta
kosteusvaurioista. On syytä pikaisesti tutkia ja kartoittaa tämä tilanne.

 

 

 

Kiitän apulaiskaupunginjohtaja Sauria vastauksesta ja totean, että tämä
on todella erittäin vakava ja pitkään tiedossa ollut asia, joka koskee
paitsi julkista rakentamista niin myöskin ihan tavallista
asuinrakentamista. Ja tuntuu siltä, että kaupungissa pitäisi kyllä tehdä
laajat ohjeet, sekä ohjeistus että myöskin valvonta pitäisi käydä sekä
virkamiesten kesken että myöskin kirjallisesti nämä kaikki ohjeet olla
saatavissa jatkuvasti.

 

Rakennusten laadunvalvontaan, johon tässä vastauksessa puututtiin ja
niin kuin ymmärsin, että sitä ollaan myöskin tehostamassa ja
resursseja lisäämässä, hyvä asia. Mutta asia, jota silloin tällöin tulee
keskusteluissa esiin, että kun käytetään paljon ketjuttamista ja myöskin
ulkomaista työvoimaan, niin ei aina tiedetä että osaavatko kaikki tulkita
suomalaisia määräyksiä puhumattakaan siitä, että on kielellisiä
ongelmia. Ja tämäntyyppiset asiat pitäisi myös rakennusvalvonnassa
ottaa ehdottomasti esille. Eli kaiken kaikkiaan rakentamisen valvonnan
merkitys on paljon suurempi, ja sitä pitäisi todella tehostaa.

 

 

Toinen asia, johon haluaisin tässä yhteydessä kiinnittää huomiota on,
että millä tavalla voitaisiin esimerkiksi kilpailuehtoihin, sekä
tontinluovutusehtoihin että rakentamisen kilpailuehtoihin lisätä
ketjuttamista ja rakentamisen valvontaan liittyviä määräyksiä? Jos siinä
on joitakin sellaisia määräyksiä, jotka edellyttäisivät lainsäädännön
muutoksen, Helsingin kaupungin isona kaupunkina pitää tehdä
myöskin tätä koskevat esitykset valtiovallalle.

 

Ja vielä lisäksi:

 

Millä tavalla voidaan sanktioita määrätä myöskin
rakennusvalvontavirheistä?

                                          

 

 

Tack fru ordförande.

 

Det som vi hört var mycket viktiga frågor ledamötena Puura och
Molander har lyft upp i dag.

 

 

Det jag är rädd för, vilket också ledamoten Puura lite hänvisat till är det
att det finns en rätt oklar arbetsfördelning mellan stadens olika
myndigheter, å ena sidan det verk som till exempel då använder skolan
det vill säga utbildningsverket och sen å andra sidan
fastighetscentralen och miljöcentralen.

 

Det finns exempel på att, till exempel utbildningsverket själv har låtit
utföra undersökningar som visar att gränsvärden överstigs, så att
inomhusluften utan vidare är dålig, men att sen går det i alla fall, kan
det gå ett år, det kan gå två utan att det händer någonting. Det vill säga
att de andra myndigheterna inte reagerar, även om det är deras uppgift
att till exempel ge uppmaning att sköta den här saken.

 

Så det skulle vara bra om biträdande stadsdirektören också kunde
svara på det om den här uppgiftsfördelningen mellan myndigheterna
faktiskt, faktiskt är den rätta.

 

 

Tack fru ordförande.

 

Det är bra att fortsätta härifrån och konstatera att det nog råder en liten
utmaning i den här strukturen där beställaren, det vill säga
utbildningsverket i det här fallet, inte egentligen har en teknisk
beställare på plats, som skulle kunna rapportera om hur skolans skick
är.

 

Och när vi har, när Palmia nu har tagit över vaktmästeriet, så betyder
det att vi egentligen saknar information, en informationspunkt för den
här enskilda skolan och här verkar det som om det skulle vara svårt för
våra tjänstemän att få den här informationen, den relevanta
informationen, att gå från ett verk till ett annat.

 

Det är all orsak att förbättra det här, och att också överväga en
förbättring av, eller också överväga nya instrument för den här frågan,
för att det är faktum från utbildningsnämndens sida så ser vi att det här
är en av de stora utmaningarna, inte bara för barnen och hälsa och
framtid, utan helt enkelt för att det är så många skolor, skolbyggnader
det berör. Med tanke på…

 

Valtuutettu Anttilan kommenttiin sanoisin kuitenkin
rakennusvalvontaviraston toimintaa seuranneena, että mielestäni kyllä
ihan maalais- tai kaupunkilaisjärjellä ajateltuna eräs ratkaisu tähän olisi
kattomuotojen muuttaminen kerta kaikkiaan, tasakattojen käytön
kieltäminen päiväkoti- ja koulurakennuksissa. Näin yksinkertaisella
tempauksella me saisimme asian aivan erilaiseen muotoon, missä tällä
hetkellä ollaan.

 

Kaikenlainen kattomuodoilla kikkailu saa mielellään kuulua erilaisten
muitten julkisten rakennusten piiriin, mutta ei niiden, jossa lapset ja
nuoret opiskelevat, heidän työtiloihin.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Erilaiset rakennusvirheet johtuvat suunnitteluvirheistä, työvirheistä,

valvonnan puutteesta ja vastuuttomuudesta. Seuraavaksi joitakin
tilanteen korjausehdotuksia.

 

Suunnittelusopimukset on tehtävä niin, että suunnittelijat vastaavat
täysimääräisesti virheistään. Urakoitsijan vastuuaikaa tulee pidentää
vähintään viiteen vuoteen, ja korjaustarkastukset tulee suorittaa 1–2
vuoden välein. Monet virheet johtuvat siitä, että rakennuttajan
palkkaama valvoja ei riittävästi hoida tehtäviään. Virheitä tapahtuu
myös sen johdosta, että aliurakoitsijat eivät tunne tarpeeksi vastuuta
toistensa töistä.

 

Tärkeää on myös, että hankkeen tilaaja ja rakennuttajakonsultti eivät
toimi samassa organisaatiossa. Kun vaikuttaa siltä, että kaupungin
oma organisaatio monesti epäonnistuu rakennuttamisessa ja
kuntotarkastuksen hoidossa, tulisi käyttää nykyistä enemmän
ulkopuolisia rakennuttajakonsultteja ja kuntotarkastajia, joille on
mahdollista sopia myös oleellisesti tiukempi vastuu kuin kaupungin
omalle henkilökunnalle.

 

Myös asennemuutosta kaivataan. Otan esimerkiksi Tapaninvainiolta
Uimarannantien varrelta puretun päiväkotirakennuksen. Vanhemmilta
tulleiden hälyttävien tietojen johdosta tein aikanaan kyselyn ja aloitteen
rakennuksen vaurioiden selvittämiseksi. Ympäristökeskukselta tuli
vastaus, että kaikki on ok. No, parin vuoden päästä rakennus piti
purkaa. Vaikea sanoa, paljonko tarpeettomia sairauksia aiheutettiin
päiväkodin lapsille.

 

Vastuukysymyksen osalta kysyisin apulaiskaupunginjohtaja Saurilta,
että koska meillä on rakennuksen suunnittelija tai valvoja laitettu
vastuuseen virheistään?

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Home- ja kosteusvaurion selvitykset kestävät luvattoman kauan.
Esimerkiksi Oulunkylän perhetukikeskuksen ongelmat ratkaistiin 11
vuotta sen jälkeen kun selvitykset alkoivat. Näiden 11 vuoden aikana
sekä henkilöstö että lapset ovat sairastaneet, osa melkein jatkuvasti ja
osa useasti.

 

Ei voi olla kenenkään edun mukaista, että työskentelytilat ovat

vuodesta toiseen huolen aiheena.     

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tämä Laajasalon koulun home- ja kosteusvauriotapaus pitäisi olla
vakava hälytyskellon soitto koko meidän kiinteistöjen hoidolle, sen
seuraamiselle, että missä kunnossa ne ovat. Jos ajatellaan tätä
esimerkkitapausta Laajasalon koulua, niin se on erittäin pitkään ollut
perusparannettavien koulujen listalla, se on pitkään ollut huonossa
kunnossa, sinne on odotettu remonttia. Vuodesta toiseen siellä
pallotellaan, ja sitten ei huomata tämmösiä ongelmia.

 

Yksi iso perusongelma on se, että koulujen, päiväkotien ja muiden
rakennusten peruskorjauksia, niihin pitäisi panostaa enemmän, ne
pitäisi tehdä aikaisemmin. Me päästetään aikamoiseen pommikuntoon
meidän rakennukset ennen kuin ryhdytään toimimaan.

 

Ei voi olla niin, että vasta siinä vaiheessa kun koulu tai joku muu
kaupungin rakennus pitää sulkea home- ja kosteusvaurioiden takia,
ryhdytään peruskorjaamiseen ja kunnostamiseen. Nyt pitää ottaa
selkeä linja, että me pidetään huolta meidän yhteistä omaisuudesta,
meidän yhteisistä rakennuksista, ja ajoissa peruskorjataan,
panostetaan siihen rahaa.

 

Itse olen opetuslautakunnassa seurannut ensin kahdeksan vuotta ja
nyt taas vajaan vuoden verran sitä, että jatkuvasti se on sitä
niukkuuden jakamista. Erittäin huonokuntoisia kouluja vuodesta toiseen
roikkuu niillä listoilla, joita pitäisi kunnostaa, mutta kun rahaa ei riitä.

 

Tässä on kysymys kuitenkin lasten ja nuorten terveydestä,
turvallisuudesta, työntekijöiden. Eli iso kysymys nyt on se, että otetaan
ihan uusi ote ylipäätänsä peruskorjaamiseen ja perusparantamiseen.

 

 

 

                                          Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Valtuutetut Puura ja Molander ovat nostaneet esille koulujen

homeongelman.

 

Tunnen hyvin tämän Laajasalon peruskoulun, koska itsekin kävin sitä.
Se on Helsingin suurimpia kouluja, ja sen takia herättää kauhistusta
kuinka paljon lapsia ja opettajia onkaan altistunut tälle
homeongelmalle.

 

Laajasalon koulu ei ole kuitenkaan ainoa homekoulu. Parhaillaan
tyttäreni koulussa Taivallahdessa podetaan samaa homeongelmaa.
Opettaja on sairastellut ja lapset ovat altistuneet homeelle. Erään
luokan homeongelma korjattiin sillä tavalla, että lapsiryhmä siirrettiin
toiseen tilaan. Home on kuitenkin edelleen rakenteissa, ja minua
ihmetyttää kovasti se, että mitään ei tehdä tämän homeongelma
korjaamiseksi.

 

Herää kysymys, mikä on muiden julkisten rakennusten tila täällä
Helsingissä, kun peruskorjauksiin ei ryhdytä ajoissa? Neuvoisin sitä,
niin kuin tässä on moni muukin valtuutettu, että ryhdytään selvittämään
ripeästi näitä homeongelmia, ja pyritään ne myös sitten korjaamaan
kun ongelmia ilmenee.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kysymys on lasten ja ylipäätäänkin kaupungin palveluja käyttävien ja
työntekijöiden terveydestä, joten kysymys on varsin vakavasti
ongelmasta.                     

 

Porvoossahan vastaava tilanne Peipon koululla johti siihen, että siellä
asetettiin neljä, viisi henkilöä syytteeseen, joista yksi oli
koulutoimenjohtaja, yksi suomenkielisen koululautakunnan tai -jaoston
puheenjohtaja, yksi rehtori ja niin edelleen. Asian käsittely on kesken
siellä, ja lähtökohta on se, että se lähti työsuojeluviranomaisten
toimenpiteistä.

 

Saatan hyvin kuvitella, että tämä ei suinkaan ole ainoa koulu
Helsingissä, vaan näitä kouluja, terveyskeskuksia, päiväkoteja on
useampia, ja nykyiset toimenpiteet ovat osoittautuneet täysin
riittämättömiksi. Tilakeskuksella ei ole ollut käytössään riittävästi varoja

eikä välttämättä oikeata asiantuntemustakaan.

 

Ongelmallista on se, että Suomessa saa rakentaa räystäättömiä
kattoja, siis ei pelkästään tasakattoja vaan sellaisia kattoja, joissa ei ole
lainkaan räystästä, joissa katolta vesi valuu seinää pitkin suoraan alas.
Olen vastustanut kiinteistölautakunnassa muun muassa näitä
räystäättömiä rakennuksia ja jäänyt aina vähemmistöön. Minä
kannatan lämpimästi sitä, että tasakatot ja räystäättömät katot
kiellettäisiin.

 

Edelleen haluaisin sanoa, että rakennuslupamenettely pitäisi olla
tarkempaa, samoin valvonta. Ulkoistamisella ei välttämättä selvitä vaan
kyse on siitä, että valvojille pitää antaa selkeät ohjeet toiminnasta.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Heli Puuran kysymys siitä, että miten laatua voidaan parantaa, on
todella tärkeä.

 

Minun mielestäni nimenomaan pitää kysyä, että minkä takia juuri
julkisen puolen rakennuttaja saa työmailleen hämäräyrittäjiä ja huonoa
laatua. On hirveän pieniä yrityksiä miljoonittain, niin siitä johtuu hirveän
paljon laatuongelmia, oli tehtävänä sitten harjakatto tai tasakatto
räystäineen tai ilman räystäitä, oli saneeraus taikka uudisrakennus.
Minä itse käytännön rakentajana näen joka päivä sitä touhua tuolla
työmailla.

 

Minun mielestäni ongelmia voitaisiin vähentää paitsi valvontaa
lisäämällä myös muuttamalla tarjouskilpailua sillä tavalla, että
rajattaisiin alihankintaketju kolmanteen lenkkiin. Olen tätä esittänyt,
kaupungin hankintaohjetta on käytetty lausunnolla lautakunnassa. Jos
siis kolmas lenkki ei pysty omalla henkilökunnallaan tekemään sitä
urakkaansa, sen on palkattava itselleen tekijöitä.

 

Minun mielestäni valtio ja isot kaupungit ovat niin isoja rakennuttajia,
että ne voisivat vaikuttaa rakennusalan yrityskenttään ja markkinoihin
toimimalla aktiivisemmin ja omatoimisemmin ihan siellä käytännön
työmailla, tekemällä asioita, jotka vaikuttavat suoraan työmaalle, eikä
pelkästään touhuta näiden pääurakoitsijoiden luona pääkonttorilla.

 

 

Kauko Koskinen sanoi, että suunnittelijalla pitää olla vastuu.
Suunnittelijalla pitää olla myöskin aikaa tehdä työnsä. Niitä töitä
tehdään ilman suunnitelmaa ja muutetaan niitä koko ajan, kun ne eivät
ole valmiita.

 

Vasemmistoliiton ryhmä on myöskin esittänyt, että kaupungilla pitää
olla oma rakentamisyksikkö. Sillä tavalla voitaisiin myöskin verrata sitä,
että otetaan se rakentamisen aika ja laatu sillä tavalla omaan
hanskaan.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Tämä kysymys on erittäin tärkeä. Minä olisin ihan puuttunut
muutamaan pieneen asiaan tässä, tai pieneen ja pieneen asiaan.

 

Kuunnellessani Saurin vastausta jäin miettimään sitä, että näitä
kuntokartoituksia tehdään 5–10 vuoden väliajoin, ja tämä massa mikä
meillä on, on erittäin suuri. Ja sitten se, että meillä on paljon
rakennuksia, jotka ovat suoraan, no, päiväkodit, koulut, vanhainkodit ja
niin edelleen, joissa vietetään päivästä hyvin suuri osa. Eli sillä tavalla
paljon tällaista tilaa, jossa ihmiset viettävät aikaansa ja altistuvat
helposti.

 

Tämä 5-10 vuoden kuntokartoitus tuntuu harvalta ottaen huomioon,
että tietysti se, että mikä se taso on. Esimerkiksi joissakin
rakennushankkeissa huomaa hyvin, että kuntokartoitus on tehty ja
lähdetään sitten tekemään peruskorjausta, niin ollaankin aivan toisissa
kysymyksissä kuin mitä kuntokartoitus pinnallisesti antaa olettaa. Eli
tämä kuntokartoitusten laatu on erittäin tärkeä.

 

Sitten mielestäni tämä, että millä tavalla ylipäänsä ja kuinka nopeasti
puututaan näihin asioihin, kun näitä tulee esiin. Eli Heli Puura viittasi
siellä, että Laajasalossa tätä ei oltu huomioitu. Monestihan tapahtuu
niin, että ihmiset alkavat valitella oireita, ja ne pistetään
”mielenterveysongelmien piikkiin” tai että ”korvien välissä on jotain
vikaa”, vaikka kyse olisi todella huoneilmasta.

 

Olisin lopuksi kysynyt apulaiskaupunginjohtajalta kaupungin ja valtion

rahoitussuhteesta, että tämä on valtakunnallinen ongelma myös tämä
homeongelma, ja esimerkiks valtion puolella tätä on laskeskeltu, että
kyse on erittäin suurista määrärahoista. Mitä Helsinki saa valtiolta
homekoulujen korjaamiseen vai saako mitään?

 

 

 

                                          Kiitos puheenjohtaja.

 

Tosiaankin tärkeä aihe, ja muutamia huomioita tästä keskustelusta ja
lisäyksiä.

 

Täällä monet valtuutetut, kuten valtuutettu Koskinen, ovat tuoneet näitä
pullonkauloja ja kipupisteitä rakentamisessa esille. Suunnittelut,
valvonnat, vastuut ja niin edelleen, mutta olisin vielä muistuttanut
yhdestä seikasta, joka on nämä tiukat aikataulut. Ainakin varmaan
silloin aikoinaan rakentamisen hulluina vuosina, mutta miksei vieläkin,
yksinkertaisesti nämä aikataulut tekevät sen, että pintoja pannaan
ilmeisesti edelleenkin kiinni liian aikaisin ja muitakin rakennusvirheitä
tehdään. Ja tähän tietenkin pitäisi pystyä puuttumaan tavalla tai
toisella, mutta rahahan ratkaiseen liian usein näissä
rakennushankkeissakin ja sitä kautta näihin ratkaisuihin ei mielellään
mennä.

 

Sama asiahan tässä korjausrumbassakin on, että valtakunnallisesti ja
Helsingissäkin kysymys on niin valtavan suuresta kustannuksesta, jos
me lähtisimme tosissamme tätä rakennuskantaamme
perusparantamaan kosteusongelmien osalta, että varmaan tähän
pitäisi jopa etsiä jonkunlaisia uusia rahoitusinstrumentteja. En tiedä
onko se mahdollista, mutta saataisiin vähän nopeammalla aikataululla
koko rakennuskanta, niiltä osin kuin ongelmia on, kartoitettua ja
korjattua.

 

Hyvin paljon edelleen, kuten valtuutettu Puhakka tuossa toi esiin, on
asenneongelmia juuri siitä, että asioita ei oteta tosissaan. Valitettavasti
tämä näkyy myös siinä, että kun ongelmia huomataan niin lähdetään
hyvin pinnallisesti korjaamaan tai tutkimaan, ja sitten se asia venyy ja
pitkittyy, ja itse asiassa kustannukset vain kasvavat. Sitten huomataan
vasta myöhemmässä vaiheessa, että olisikin pitänyt tutkia kunnolla ja
ryhtyä senmukaisiin toimenpiteisiin. Tämäkin on hyvin tyypillistä näissä
prosesseissa.

 

 

Tälläinen huomio ihan, että hyvin paljon puhutaan, niin kuin tänäkin
iltana, tästä homeongelmasta, mutta itse asiassa pääkaupunkiseudulla
käsittääkseni viimeisten 10–20 vuoden aikana lähes yhtä suuri
ongelma ovat olleet ? , joita ei niin hyvin tunneta Suomessa, toisin kuin
muissa Pohjoismaissa käytettiin tälläisiä eläinperäisiä aineita vielä 60–
70-luvulla rakentamisessa. Nämä betonielementtien kanssa
reagoidessaan ja kostuessaan aiheuttavat itse asiassa yhtä pahoja, jos
ei pahempiakin, terveyshaittoja ihmisille, ja näitä asioita ei aina
huomioida, kun tutkitaan ja etsitään homeita ja sieniä vain.

 

Mutta tässä tällaista, ja toivon tosiaan myöskin, että näihin asioihin
kiinnitettäisiin nykyistä paremmin huomiota ja ajettais rahaa sinne myös
riittävästi korjauksiin.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Kiitoksia arvoisa puheenjohtaja.

 

Asuntojen kohdalla eräs halpa tapa ennaltaehkäistä kosteus-, home-
tai ilmastointiongelmia on laittaa maininta vuokrasopimukseen, että
ilmastointikanavia ei saa tukkia. Asukkaat tai tilan käyttäjät nimittäin
saattavat tukkia ne epähuomiossa etenkin kylmien säiden vallitessa.
Toimivan ilmastoinnin tarkistaminen tai jopa tehostaminen on halpa ja
toimiva lääke ehkä myös toimitilojenkin kohdalla.

 

Valtuutettu Tea Vikstedt peräänkuulutti hyvää suunnittelua. Kannatan
lämpimästi sitä, koska vanha sananlaskukin sanoo, että hyvin
suunniteltu on puoliksi tehty.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

En voi olla kysymättä valtuutetuilta tässä erittäin tärkeässä
keskustelussa, että oletteko te nähneet vuoden 2009 raamitarkastelun
yhteisiä laatimisohjeita? Siellä Tilakeskusta neuvotaan: ”sisäilma- ja

kosteusvaurio-ongelmien poistamiseksi eri hallintokuntien käytössä
oleva tilat tutkitaan”, siis 2009, ”ongelmien poistamiseksi ryhdytään
kiireellisiin toimenpiteisiin.”

 

Keskustelu on ollut hyvää, mutta se on aika tavalla toistanut tätä
raamiohjeistuksessa meille jo jaettua.

 

Käytännön esimerkki:

 

Opetustoimen tilat siirrettiin suurin toivein perustettuun Tilakeskukseen.
Miksi tämän siirron jälkeen koulujen korjausrakentaminen, havaittujen
ongelmien poistaminen on entisestään hidastunut? Piti tapahtua
päinvastoin.

 

Miksi Tilakeskus ei käytä tai rakentamispalvelut käytä heille budjetoituja
rahoja? Viime vuodelta jäi 85 miljoonaa käyttämättä, täällä ainakin Kai
Kalima varapuheenjohtajana tietää, että mitä on tapahtunut. Mitkä ovat
ne ongelmakohdat ja pullonkaulat?

 

Ei minusta ole mitään järkeä tehdä yleisiä periaatteita, ohjeistuksia,
peruskartoituksia, laajoja suunnitelmia, jos jo tiedettyjen
ongelmakohtien korjaamiseen ei ryhdytä, vaikka siihen on varattu
rahat.

 

 

 

                                          Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Joitakin vastauksia joihinkin kysymyksiin, mutta ehkä ei aivan kaikkiin.

 

Jäsen Johansson kysyi, että onko vastuunjako kaupungin
viranomaisten kesken oikea. Käsittääkseni vastuunjako sinänsä on
kyllä oikea, mutta selvästi on aika ajoin ollut kommunikaatiovaikeuksia
kaupungin eri laitosten ja virastojen välillä, jolloin joissakin tapauksissa
on viivästynyt toimenpiteisiin ryhtyminen.

 

Itse asiassa tämä valtuutettu Urhon mainitsema muun muassa
opetusviraston tilojen siirtäminen Tilakeskukselle tähtäsi nimenomaan
siihen, että tämänkaltaisia ongelmia ei syntyisi. On tietysti ikävää, jos
tulos ei ole ollut toivottu.

 

Valtuutettu Koskinen kysyi, koska on saatettu vastuuseen suunnittelija

tai rakennustyön valvoja. Tässä vastuuseen saattamisessahan on
sellainen ongelma, että jos yritetään saattaa suunnittelija vastuuseen
niin hän on sitä mieltä, että toteutuksessa on ollut ongelma. Jos taas
haastetaan toteuttaja niin hän on sitä mieltä, että se oli väärin
suunniteltu. Mutta tiedossa on tapaus, jossa Helsingin kaupungin
omistama kiinteistöyhtiö on tuomittu maksamaan korvauksia homeen
aiheuttamista terveydellisistä vaikutuksista asukkaille.

 

Valtuutettu Vikstedt ja muutkin ottivat esille urakoitten ketjuttamisen,
että on erittäin vaikea valvoa sitä ketjun loppupäätä varsinkin nykyään,
kun on myös ulkomaalaisia yrityksiä mukana rakennushankkeissa.
Meillä on tekeillä hankintasäännön uudistustyö ja siinä on tarkoitus
puuttua myös ketjutuksen aiheuttamiin ongelmiin. Siitä lisää
myöhemmin, kun uudistustyö valmistuu.

 

Tässä eri valtuutetut mainitsivat myös joitakin yksittäistapauksia, joissa
on ollut ongelmia tai toimenpiteisiin ei ole ajoissa ryhdytty. Mielelläni
ottaisin vastaan tarkat tiedot näistä tapauksista, jotta voitaisiin sitten
kohdallisesti ne selvittää.

 

Rakennusvalvontavirasto ja rakennuslautakunta ovat kyllä ansiokkaasti
puuttuneet nimenomaan suunnittelussa esiintyneisiin ongelmiin.
Esimerkiksi rakennusvalvonta on tanakasti vastustanut tasakattoja
rakennuksissa ja vaatinut räystäitä, jotta ei ainakaan sadevesi ja sulava
lumi pääse ulkopuolelta käsin näitä kosteusvaurioita aiheuttamaan.

 

Ja vielä kysyttiin, valtuutettu Puhakka otti esille valtionavun. Helsinki ei
saa valtiolta sentin senttiä tähän tarkoitukseen, mutta tämä nyt on
tietysti vain yksi niistä asioista, joissa Helsinki ei valtiolta saa
avustuksia, mutta tämä pitää ottaa esille kaupungin ja valtiovallan
välisissä keskusteluissa.

 

Valtuutettu Puhakka oli myös sillä kannalla, että tämä 5–10 vuoden
päivitys kuntokartoituksiin on liian pitkä. Näin se saattaa olla, mutta
tämä on siis se kuntokartoitus, joka tehdään ikään kuin
systemaattisesti. Tottakai, jos syntyy ongelmia tai ihmiset alkavat
oireilla niin tietenkin niihin ongelmiin puututaan mahdollisimman pian.

 

                     

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Vuoden 2007 talousarvion toteutumattomien sitovien tavoitteiden
kohdalla asuntotuotannon osalta todetaan sivulla 9, että ”asunto-
ohjelman mukaista 1130 uuden asunnon vuotuisesta tavoitteesta jäätiin
viime vuonna pahasti jälkeen”. Syynä mainitaan rakennuskelpoisten
tonttien vähyys. Tonttimaata oli 781 asunnolle. Korkeat
urakkatarjoukset vähensivät kuitenkin tuotantoa, kun aloitukset siirtyivät
tälle vuodelle. Kaikkiaan tekstin mukaan käynnistyi vain 365 asunnon
rakentaminen.

 

Uskon, että moni meistä olisi odottanut oleellisesti konkreettisempaa
erittelyä, koska näyttää siltä, ettei Helsingissä 50 vuoteen ole
rakennettu vuodessa arava-asuntoja näin vähän. Asunto-ohjelman
mukaan arava-asuntoja piti siis valmistua 1130 asuntoa ja näistä
toteutui yli puolet eli 630 asuntoa, mutta niistä tuli tavoitteesta alle
puolet eli 300. Samanaikaisesti ATT:llä oli omistusasuntotuotantoa
suhteellisesti ehkä liikaakin.

 

Tavoitteesta jälkeenjääminen ei koske vain tätä vuotta, vaan arava-
asuntojen jälkeenjääneisyys näyttää olevan jatkuvaa. Ei ole ihme, että
uudessa MA-ohjelmassa konkreettisia tuotantotaulukoita ei löydä.

 

On syytä pelätä, että vuokra-asuntotuotanto jää jalkoihin myös uuden
MA-ohjelman aikana. Helsingin on paneuduttava parantamaan omaa
mainettaan kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnassa ja segregaation
estämisessä hyvällä kaupunkisuunnittelulla.

 

Kaupungin oman tutkimuksen mukaan vain 10 % kaupungin asukkaista
yhtyy näkemykseen, että Helsingissä on helppo saada kohtuuhintainen
asunto. Olemme tilastossa tässä asiassa EU-maiden kaupunkien
häntäpäässä.

 

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä pitää huonona sitä, että ilman ara-
tuotantoa toteutetaan rakentamista Vuosaaren Aurinkolahdessa,
Eiranrannassa, Kampin Leppäsuolla, valtaosassa Etelä-Hermannia ja
Viikinmäen länsiosassa. Tärkeimpänä asiana näyttää olevan saada
hyvätasoisia, hyvätuloisia veronmaksajia.

 

 

Meidän mielestämme kuitenkin kaupungissa pitäisi toteuttaa
monipuolista asukasrakennetta. Siksi pidämme tärkeänä, että
satamalta vapautuville tonteille tehdään todella ponnistellusti vuokra-
asuntoja, koska emme usko niitä saatavan rakennetuiksi
yksityisillekään tonteille. Nykyinen asuntopolitiikka uhkaa koko
pääkaupunkiseudun elinvoimaisuutta, koska täällä on työtilaisuuksia,
mutta ei asuntoja keski- ja pienituloisille. Tässä toivomme, että
kaupunki ja kaupungin elimet kuuntelisivat herkästi esimerkiksi
Keskuskauppakamaria ja sen järjestöjä.

 

                                          Mielestämme ohjelmaa tehtäessä niiden tulisi olla realistisia ja
toteuttamiskelpoisia. Uuden MA-ohjelman mukaan ATT:n
tuotantotavoite on 1500 asuntoa vuodessa, josta 750 ara-vuokra-
asuntoa. Näillä näkymin tavoitteen toteutumiselle ei ole edellytyksiä
moneen vuoteen, tokko koskaan.

 

                                          Paljon puhutaan asuntorakentamisesta ja näyttää olevan puhetta
ilmassa, mutta todellista poliittista tahtoa tällä valtuustolla ei näytä

olevan.

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Haluan kiinnittää valtuutettujen huomiota erityisesti lapsiperheiden
palvelujen toteutumattomaan sitovaan tavoitteeseen.

 

Ensinnäkin tavoite siitä, että vain kahdelle kolmasosalle uusista
lastensuojelun asiakkaista tehdään palvelutarpeen arviointi kolmen
kuukauden kuluessa ensimmäisestä yhteydenotosta tai ilmoituksesta,
on ollut liian vaatimaton. Kuitenkaan edes tätä tavoitetta ei ole pystytty
toteuttamaan ja sama tilanne on jatkunut jo useamman vuoden ajan.
Nyt uuden lastensuojelulain mukaan vastedes palvelutarpeen arviointi
tulee olla tehty kaikille uusille lastensuojelun asiakkaille kolmessa
kuukaudessa.

 

Valtuutettujen tuleekin huolehtia vuoden 2009 talousarviota
laatiessaan, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työmäärää,
lapsimäärää per työntekijä voidaan laskea nykyisestä. Lapsia tulee
jatkossa olla alle 40 per työntekijä. Tällä hetkellä yhdellä työntekijällä
voi olla 40:stä 50:een lasta, jopa enemmän, hoidettavanaan. Se on
aivan liikaa ja kuormittaa työntekijöitä kohtuuttomasti.

 

 

Myös lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden palkkaukseen tulee jatkossa
panostaa Helsinki-lisän muodossa.

 

Päivähoidosta haluaisin sanoa ja muistuttaa valtuutettuja, että suurin
osa helsinkiläisistä lapsiperheistä haluaa lapsensa nimenomaan
kunnalliseen päivähoitoon. En pidä suotavana, että yksityisen hoidon
osuutta nostetaan nykyisestä 5 %:sta enempään, ja varsinkaan tätä
osuuden nostoa tai edes tätä 5 %:n tavoitteen saavutettavuutta ei saa
tehdä nykyisten kunnallisten päivähoitopalvelujen ?.

 

 

                     

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Kuten valtuutettu Saarnio, muutama sana tästä asuntotuotannosta.

 

Asuntotuotantotoimiston tavoitteena viime vuonna oli rakentaa 1130
asuntoa. Tekstissä ei ilmoiteta montako asuntoa valmistui, sen sijaan
todetaan, että viime vuonna käynnistyi 365 asunnon rakentaminen. Jos
tätä lukua verrataan tavoitteeseen, oli toteutumisprosentti 32 eli alle
kolmasosa tavoitteesta. Näitä lukuja tarkasteltaessa maankäyttö- ja
asunto-ohjelman tavoitteet vaikuttavat melko kaukaiselta utopialta.

 

Pelastuslaitoksen osalta voi todeta, että en muista, että se olisi
yhtenäkään vuonna siitä lähtien, kun sitovat tavoitteet ovat olleet
käytössä, onnistunut täyttämään tavoitteita palotarkastuksen määrän
tai kiireellisten palo- ja pelastustehtävien ajallisen saavutettavuuden
suhteen. Selitykset vain vaihtuvat vuosittain.

 

Esittäisinkin, että kun nämä tavoitteet ovat vapaaehtoisia niin niitä voisi
laskea.

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tästä on itse asiassa hyvä jatkaa, koska ajattelin juuri
pelastuslaitoksen sitovista tavoitteista muutaman sanan sanoa.

 

 

Ensinnäkin tuohon, mitä valtuutettu Koskinen sanoi, että näitä voitaisiin
laskea, koska se on vapaaehtoinen, niin se ei kyllä pidä valitettavasti
paikkaansa sinällään, että juuri muutama vuosi sitten me saimme
lääninhallitukselta huomautuksen siitä, että palotarkastus ei ollut siinä
määrin toteutunut, mitä lääninhallitus ja sisäasiainministeriö on
määräyksissään määrännyt tehtäväksi.

 

Sinällään, mitä merkitystä sillä on, on kysymys erittäin tärkeästä
kokonaisuudesta. Toteankin nyt ensinnä palotarkastuksista, pidän
varsin hyvänä tulosta. Sitova tavoite oli 4400 kappaletta, siitä on
suoritettu 3803 kappaletta.

 

Ja kun pohdimme hieman tätä materiaalia tai tarkastuskohteita, mitä
täällä Helsingissä on niin voidaan tulla siihen johtopäätökseen aivan
yksinkertaisesti, että jos pohdimme esimerkiksi Nilsiän
terveyskeskuksen palotarkastusta niin se on varmasti aivan erilainen
kuin HUSin palotarkastus, ja kumpikin on yksi suorite. HUSin
palotarkastusta tehdään noin neljä kuukautta, Nilsiän terveyskeskuksen
palotarkastus tehdään noin neljässä tunnissa. Joten tässä on jo
mittapuuta, millä voidaan tätä arvioida.

 

Listatekstissä on aivan selkeästi myöskin kerrottu näitä syitä, minkä
takia tuo vajaa 600 tarkastusta on jäänyt sitovasta tavoitteesta
tekemättä. Kaikille on selvää se, että meillä on ollut ensinnäkin kova
vaihtuvuus palotarkastajissa, ja nyt kun heitä on koulutettu niin sekin on
vienyt porukkaa siihen koulutustoimintaan.

 

Mitä sitten tulee paljon tärkeämpään asiaan eli siihen, missä ajassa
kohteet tavoitetaan. Täällä todetaan se, että tulipalojen kuuden
minuutin saavutettavuusaika palotapauksissa, sitä ei saavutettu kuin 42
%:ssa tehtävistä. On moneen otteeseen julkisuudessakin käyty
keskustelua siitä, mikä tällä hetkellä on hätäkeskuslaitoksen tila ja
varsinkin täällä Helsingissä se, että viimeisen kahden vuoden aikana
on 256 henkilöä käynyt tekemässä töitä hätäkeskuslaitoksella. Nämä
ovat sellaisia lukuja, että ne eivät voi olla vaikuttamatta tähän
kokonaisuuteen.

 

Kuusi minuuttia on sellainen aika, jona aikana palokohde pitäisi
tavoittaa, koska sen jälkeen lähtökohtaisesti on niin sanottu täyden
palon vaihe. Yleensä henkilöiden ja materiaalin pelastaminen on silloin
huomattavan paljon hankalampaa.

 

Kokonaisuudessa täytyy myöskin huomata listatekstistä esille tulevat
seikat siitä, kuinka paljon palo- ja pelastustoiminnan tehtävämäärissä

on ollut kasvua. Siihen on syitä monia, palaan siihen aivan hetken
kuluttua.

 

Ihmisten hengen ja terveyden kannalta on sitten aivan keskeistä se,
että ensihoito ja lääkinnällisen pelastustoiminnan toiminnalliset
tavoitteet tulisi saavuttaa niissä määräajoissa kuin ne on elintoimintojen
turvaamisen kannalta tärkeitä. Elvytyspotilaiden osalta kahdeksan
minuuttia ei ole toteutunut, keskiarvo on noin kymmenen minuuttia, ja
sanomattakin on selvää, että sitä ei pidä pitää hyvänä eikä edes
tyydyttävänä.

 

Mitä tulee siihen, täällä pelastuslaitos toteaa, että se on tehnyt
parhaansa vaikuttaakseen hälytyskeskuksen toiminnan kehittämiseen
ja sitä kautta tehtävämääriin. Se on aivan varmasti näin. Tällä hetkellä
nämä toimintavalmiusajathan täytyy laskea siitä ajasta, kun ihminen
soittaa hätäkeskukseen siihen hetkeen, kun pelastusyksikkö tavoittaa
tuon kohteen. Tarkoittaa siis puhtaasti sitä, että kaikkien asioiden
summasta muodostoo tämä toimintavalmiusaika.

 

Tällä hetkellä eduskunnassa on käsittelyssä valtioneuvoston selonteko
hätäkeskusuudistuksessa, ja kun täällä todetaan aivan asiallisesti, että
asiantilan korjaaminen on kuitenkin valtion tehtävä, siihen tullaan
ottamaan kantaa ja toivottavasti sillä saadaan jotain apua tähän
todellakin hankalaan tilanteeseen.

 

 

 

Rouva puheenjohtaja.

 

Listasta voimme lukea, että yleisesti alueiden kaivuutöiden osalta,
nimenomaan mikä koskee Helsingin Energiaa ja vesilaitosta, tavoitteet
ovat vain vähän alittuneet. Ja hyvä näin, koska minusta tämä onkin
alue, missä pitää pyrkiä täydellisyyteen, sen verran kauan tämä asia on
meitä kaikkia vaivannut, ja runsaasti erilaisia aloitteita on tehty.
Prosessi tämän asian korjaamisen osalta onkin ollut pitkä monellakin
tavalla, liian pitkä.

 

Ihan esimerkin omaisesti, minä tein vuoden 2005 keväällä aloitteen
tiukennetuista ohjeista, valvonnasta ja myös sanktiojärjestelmän
luomisesta Tukholman mallin mukaan. Sittemmin asetettiin työryhmä,
joka melkein kaksi vuotta tekikin töitä ja niin kuin olemme saaneet
kuulla, viime vuoden loppupuolella näitä uusia ohjeita on annettu. Voi

vain toivoa, että nämä myöskin toimivat niin, että nämä viimeisetkin
myöhästymiset ja tällaiset laiminlyönnit jäävät pois, että lopultakin
päästäisiin tästä kaikkia kaupunkilaisia rasittavasta ongelmasta
kokonaan.

 

Kiitoksia.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Näissä toteutumatta jääneissä sitovissa tavoitteissa on useita sellaisia,
joiden osalta jää kaipaamaan johtopäätöksiä.

 

Eräs niistä on joukkoliikenne. Valtuusto hyväksyi aikoinaan poikittaisen
joukkoliikenteen osuuden lisäämisen budjetin sitoviin tavoitteisiin. Viime
vuoden budjetissa tältä osin tavoite ei ollut kovinkaan korkea, vain 12,4
%. Käytännössä on kuitenkin käynyt niin, että poikittaisessa
liikenteessä joukkoliikenteen osuus on pudonnut 10,8 %:iin. Ja
muuallakin, jopa metroliikenteessä, matkustajamäärät putosivat viime
vuonna.

 

Myönteisen käänteen aikaansaaminen tässä joukkoliikenteen osuuden
supistumisessa edellyttää välttämättä voimaperäisiä toimenpiteitä
erityisesti raideliikenteen kehittämisessä ja myöskin joukkoliikenteen
kilpailukyvyn parantamisessa alentamalla lippujen hintoja. Itse olen
täällä useampaan otteeseen puhunut raidejokerin puolesta, kuten moni
muukin valtuutettu. Viime päivien tapahtumat valtioneuvoston
investointipäätöksissä kertovat siitä, että tämä asia ei kovin helpolla
etene. Mutta mielestäni kysymys on aivan olennaisesta
joukkoliikenneratkaisusta Helsingin kannalta, ja on erittäin tärkeää, että
kaupunki pyrkii vaikuttamaan siihen, että raidejokeri nousisi ylemmäs
tai että sen aloittaminen varhentuisi joukkoliikenteen
investointiohjelmissa, joissa se nyt on vasta vuoden 2016 jälkeen
käynnistettävissä hankkeissa.

 

Ehdotankin seuraavaa pontta:

 

Valtuusto kehottaa kaupunginhallitusta neuvottelemaan
liikenneministeriön ja seudun muiden kuntien kanssa
raidejokerin toteuttamisen aikataulun aientamiseksi.

                                          

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tiedustelisin lisäksi asianomaiselta kaupunginjohtajalta, jos hän sattuisi
olemaan paikalla, pitävätkö paikkansa sellaiset tiedot, joiden mukaan
Länsimetron rahoitusratkaisu tarkoittaa käytännössä sitä, että Espoon
puolella metrolaitureita tullaan lyhentämään sillä tavoin, että nykyisen
metron pitkät vaunuyhdistelmät eivät enää Espoon puolella mahdu
tämän nyt esillä olevan suunnitelman mukaisiin laitureihin?

 

Ymmärrän kyllä, että metron automatisointi ja tälläiset ratkaisut tietyssä
määrin vähentävät pitkien vaunuyhdistelmien tarvetta, mutta rohkenen
epäillä, että niiden tarve kokonaan voitaisiin poistaa.

 

Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota, on sama mihin täällä
muun muassa valtuutettu Siimes jo kiinnitti huomiota eli kysymys
lastensuojelun asiakkaiden oikeudesta palvelutarpeen arvioon
kolmessa kuukaudessa, joka ei ole toteutunut edes joka toisen lapsen
osalta. Valtuutettu Siimes toi jo esille sen, että eräänä tekijänä on
työntekijöiden riittämätön määrä ja se, että työntekijöillä voi olla
vastuullaan jopa yli 50 lasta.

 

Eli tarvitaan parempia palkkoja, joilla on mahdollista myöskin palkata
lisää päteviä työntekijöitä. Valitettavasti kaupunginhallituksen ryhmien
sopima budjettiraami ei sisällä senttiäkään palkkojen korottamiseen.

 

Lisäksi kiinnittäisin huomiota siihen, että raamipäätöksen mukaan
pidempään täyttämättä olleet vakanssit tulee lopettaa, ja tämä tietysti
kohdistuisi aika moneen vakanssiin myöskin sosiaaliviraston puolella.

 

Viime vuoden talousarvio sitovista tavoitteista on jäänyt toteutumatta
myös yksityisen hoidon tuen piirissä olevien lasten osuuden lisäys.
Minua tässä jää ihmetyttämään oikeastaan se, että miten päivähoidon
subjektiivinen oikeus tässä kaupungissa toteutuu, kun selvästikin
näyttää siltä, että kaupungin omien päivähoitopaikkojen määrää ei
haluta lisätä siinä määrin kuin lasten määrän ja hoidon tarpeet
edellyttäisivät, mutta sen sijaan ikään kuin yritetään työntää
lapsiperheitä väkisin yksityisen hoidon tuen piiriin.

 

Ehdotan toisen ponnen:

 

Valtuusto kehottaa kaupunginhallitusta tuomaan
valtuustolle selvityksen siitä, millä alueilla on puutetta
päivähoitopaikoista, miten pitkiä jonotusaikoja on
kunnallisiin päiväkoteihin, ja mihin toimiin on ryhdytty sen

varmistamiseksi, että oikeus päivähoitoon toteutuu kaikilla
alueilla lähipalveluna.

 

Kiitos.

 

 

 

Vastauksena valtuutettu Hakaselle sanoisin:

 

Kaikille hakemuksensa jättäneille päiväkotilapsille on järjestetty paikka.
Kukaan ei ole jäänyt ilman paikkaa. Meillä on subjektiivinen oikeus
päivähoitoon.

 

Päiväkotiverkostoa tarkistetaan kaksi kertaa vuodessa hakemusten
perusteella. Joillakin alueilla lakkautetaan päiväkoti ja joillakin alueilla
perustetaan uusia.

 

Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Varmasti sosiaalivirastossa ja päivähoidossa tehdään kaikki
mahdollinen, jotta tämä oikeus päivähoitoon toteutuisi mahdollisimman
hyvin, mutta tämän hetken tilanne on se, että perheet voivat joutua
odottamaan viikkoja, jopa enemmän kuin kuukauden sitä, että heille
löytyy sopiva paikka. Ja se paikka saatetaan osoittaa aika kaukaa
lapsen kodista, jolloin palvelu ei enää täytä lähipalvelun
tunnusmerkkejä. Ja lähipalveluun jos mihin päivähoito tietysti pitäisi
kuulua.

 

 

 

Päiväkotihakemus pitää jättää neljä kuukautta ennen kuin tarvitsee
paikan. Vain erityistapauksissa voi saada muutaman viikon
varoitusajalla.

 

 

 

 

Kiitos puheenjohtaja.

 

Minä olen huolestunut monen muun valtuutetun kanssa siitä, että ne
tavoitteet, joita me joukkoliikenteelle ollaan asetettu, ei ole niitä
tavoitteita toteutettu. Ja vaikka viime viikkojen aikana täällä
valtuustossa on tehty useita mullistavia periaatteellisia päätöksiä muun
muassa joukkoliikenteen kehittämiseksi, niin minulla on kuitenkin
sellainen tunne, että meidän asettamat joukkoliikenteen käyttöön
liittyvät tavoitteet eivät edelleenkään tänäkään vuonna tule
toteutumaan.

 

Sen takia minä mielihyvin kannatan Yrjö Hakasen ensimmäistä pontta,
jossa hän toivoo meidän olevan aktiivisia raidejokerin rakentamisen
kanssa. Eilen tuli hyviä uutisia raideliikenteen suunnasta
valtakunnallisesti ja myös pääkaupunkiseudun osalta, mutta meidän ei
pitäisi nyt jäädä siihen huumaan vaan erityyppisin keinoin nopeuttaa
raidejokeria.

 

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen puhui positiiviseen sävyyn
pääkaupunkiseudun kuntien ja kaupunkien yhteistyöstä. Ja jos se
yhteistyö on niin hyvää kuin äsken ennen valtuuston kokousta saatiin
kuulla niin voisin kuvitella, ettei tämä Hakasen ponnen tavoite ole
mahdottomuus.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Hakanen kysyy Länsimetron suunnittelussa laiturin
pituuksista.

 

Tässä suunnittelun lähtökohtana on se, että käytössä on
automaattimetro. Automaattimetrohan mahdollistaa lyhyemmän
vuorovälin, ja tämän lyhyemmän vuorovälin eli automaattimetron
mukainen suunnitelma on siellä sisällä, eli senmukaiset laiturit.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tässä puheenvuoron aikana arvioitiin sitä, voittaako Jokerit. Tällä
hetkellä näyttää hyvältä, ensimmäisen erän jälkeen 3–1 johdossa.

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Minä jäin kyllä nyt hieman hämilleni kaupunginjohtaja Pajusen
puheenvuoron jälkeen.

 

Ihan hiljattainhan me kaupunginhallituksessa käsittelimme tätä asiaa ja
totesimme joukkoliikennelautakunnan lausuntoonkin viitaten, että me
ehdottomasti emme haluaisi sitä, että meidän metrojuniemme pituus
supistuisi, koska on tiedossa, että Itä-Helsinkiin se tulee aiheuttamaan
ongelmia. Tämä asia täytyy nyt selvittää, että merkitseekö todellakin
tämä valtion tukipäätös sitä, että automaattisesti tulee näitä lyhyempiä.

 

Ymmärsin puheenvuoron niin, että automaattimetro mahdollistaa
lyhyemmät junat, mutta pakottaako se näihin lyhyempiin
junapituuksiin? Koska kannanotto oli myöskin se, että emme
edellyttäneet, että vuoroväliä täytyy ehdottomasti tästä nopeuttaa.

 

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tuossa minulle vakuutettiin, että Helsingin valtuusto on hyväksynyt
automaattimetrojen hankesuunnitelman jo, että valtuuston päätös siinä
on olemassa ja sitä tietenkin on otettu meidän puolelta lähtökohdaksi
suunnitteluun.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

Itse taisin olla silloin harvoja, jotka vastustivat tätä
automaattimetroratkaisua sen takia, että siihen liittyi erinäisiä
epäselvyyksiä. Mutta sellaista en kyllä muista, että valtuustolle olisi
kukaan edes vihjannut, että automaattimetron toteuttaminen edellyttää
metrojunien lyhentämistä myös ruuhka-aikoina ja myös tilanteessa,
jossa itäsuuntaan Helsinki laajenee ja tulee lisää metron käyttäjiä.

 

Pidän aika kummallisena, jos Helsingin kaupungin puolesta on
tälläiseen menty jollain tavalla näyttämään vihreää valoa. Tiedän, että
liikenneministeriössä joku virkamies on kyllä tälläistä laskelmoinut ja
pohdiskellut, mutta tuskin tälläiset ratkaisut voivat olla
liikenneministeriön jonkun virkamiehen päätösvallassa vaan kyllä niissä
pitää asianomaisten kuntien olla mukana vähintään sillä osuudella, jolla
ne ovat mukana tässä rahoittamassa.

 

Tarpeet sen jälkeen, kun me teimme päätöksiä metron
automatisoinnista niin tarpeethan ovat vain kasvaneet siihen nähden,
että esimerkiksi itälinjoilla pitää olla ruuhka-aikoina myöskin tiheästi
kulkevan metroyhteyden oloissa tietyissä määrin pitkiä
vaunuyhdistelmiä.

 

 

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Kuitenkin on syytä ottaa osaa siihen keskusteluun, mitä käydään, oli
aiheena mikä tahansa listalle merkittynä, mutta ilmeisesti
puheenjohtaja tarkoitti tällä, että kun puheenvuorojen kirjaaminenkin on
ulkoistettu niin pitäisi nämä keskustelutkin ulkoistaa.

 

Siitä huolimatta haluan sanoa saman kuin valtuutettu Hakanen totesi
täällä, että en minäkään muista tehneeni päätöstä lyhentää niitä
ruuhkaisia aamujunia, joita metrossa tänä päivänä on. Päivittäisenä
metron käyttäjänä totean, että se olisi katastrofi aamujen kannalta.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

 

                                          Tästä lyhyestä ja pitkästä metrosta:

 

Muistan hyvin, että käytin puheenvuoron, kun tätä automaattimetroa
käsiteltiin, jossa totesin sen, että junia aiotaan lyhentää ja näin ollen
Helsingin metroa rakennettaessa on tehty erittäin suuria
hukkainvestointeja, koska asemathan ovat erittäin kalliita ja ne ovat nyt
sitten tehty tarpeettoman pitkiksi.

 

                                          Apulaiskaupunginjohtaja Sauri vastasi minulle silloin ja sanoi, että niille                          
asemien hukkapätkille voidaan kehittää jotain muuta käyttöä.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Käymme keskustelua todellakin talousarvion toteutumattomista
sitovista tavoitteista, joista eräs on joukkoliikenteen osuuden
lisääminen ja sen lisääminen erityisesti poikittaisessa liikenteessä.

 

Tältä osin itse pidän erittäin tärkeänä sitä, että löytyy sellaisia
ratkaisuja, joilla Helsingin kaupunki pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan
valtiovaltaan ja pääkaupunkiseudun muihin kuntiin sellaisten
rahoitusratkaisujen löytämiseksi, joilla nopeutetaan poikittaisen
liikenteen alueella raideliikennehankkeita. Ja tässä metro on tietysti
yksi, mutta raidejokeri on toinen.

 

Tämä meille jaettu aineistohan on suorastaan karmeaa luettavaa
poikittaisen joukkoliikenteen osalta. Siis siinä on menty taaksepäin
huomattavassa määrin, kun piti saada lisäystä joukkoliikenteen
osuuteen. Ja jos nyt jäädään odottelemaan sitä, että milloin seuraava
VLJ-ohjelma tulee neuvottelun kohteeksi niin pelkään pahoin, että
tässä ollaan vielä pahemmassa kaaoksessa poikittaisessa liikenteessä
kuin mikä nyt jo ruuhka-aikoina esimerkiksi Kehä I:llä näkyy.

 

Siksi toivon, että valtuusto kiirehtisi tässä toimia, joilla pikkuhiljaa ja
toivottavasti tietysti mahdollisimman pian pyrittäisiin vaikuttamaan
seuraaviin valtion talousarvion raameihin sitten vaikkapa vuoden
kuluttua niin, että niissä nämä hankkeet etenisi.

 

 

 

                                          Kiitos puheenjohtaja.

 

Toteutumattomat sitovat tavoitteet ovat tietysti vakava asia.
Positiivisempi puoli on sitten ne tavoitteet, jotka ovat toteutuneet.

 

Yleisten töiden lautakunta on vakavasti kiinnittänyt melkein jokaisessa
kokouksessa huomiota näiden sitovien tavoitteiden toteutumiseen.
Tuloksena on, että rakennusviraston virkamiehet ovat vastanneet tähän
valppauteen, ja tämä yhdistelmä on taannut yleisten töiden
lautakunnan asettamien sitovien tavoitteiden toteutumisen.

 

Kiitos.

 

                     

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Edellisissä kohdassa olisi tietenkin voinut käydä keskustelua
lautamiehistä, mutta ehkä jätämme sen toisille areenoille.

 

Sen sijaan olen erittäin tyytyväinen siihen, että tämä areena on nyt
valtuuston päätettävänä.

 

Myllypuron vanha ylipainehalli, kuplahalliksi kansan kielellä kutsuttu,
erittäin huonokuntoinen ja heikko harjoituspaikka. Helsingissä on
huutava pula kunnollisista jalkapallohalleista. Laahaamme tällä hetkellä
pari hallia jäljessä esimerkiksi Espoota. Sen vuoksi on erinomaista, että
tämä hallihanke nyt lopulta etenee.

 

Erittäin tärkeää on myös se, että valmistelun aikana ollaan tultu siihen
tulokseen, että tähän tulee täysimittainen 64 x 100 metriä kenttä.
Alunperinhan ajateltiin, että tämä ei olisi ollut täysimittainen kenttä, ja

minä pyrin toimimaan aktiivisesti siinä, että ei ole mitään järkeä,
siirretään vaikka vuodella hanketta, kunhan tehdään täysimittainen
kenttä. On täysin järjetöntä, että tehdään pikkuisen liian pieniä kenttiä.
Minä olen erittäin tyytyväinen siihen, että liikuntavirastossa nähtiin tämä
ja lähdettiin siitä, että rakennetaan täysimittainen halli.

 

Tämä tuo tilanahtauteen, tilapulaan, talviharjoittelupaikkapulaan
huomattavan lisän, mutta ei tämä tähän voi loppua. Seuraavaksi
Vuosaareen lähdetään ajamaan hallia. Yksittäisillä seuroilla on omia
hankkeita. Sen lisäksi pitää näitä lämmitettäviä keinonurmia entistä
enemmän Helsinkiin tulla kahdesta syystä. Ensinnäkin me tarvitaan
talviharjoittelupaikkoja, mutta toinen syy on myös se, että nurmikentät
ei Helsingissä tai täällä pohjoisilla leveysasteilla kestä harjoittelua niin
tekonurmikentät myös kesällä ovat oiva vaihtoehto.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Hankehan on sinällään hyvä, mutta muutama sana näistä
kustannuksista.

 

Tämän vuoden talousarviossa hankkeen kustannuksiksi on arvioitu 4,9
miljoonaa euroa. Nyt hankkeen vertailukelpoisiksi kustannuksiksi
esitetään 7,4 miljoonaa euroa, nousua komeat 50 %, ja
kokonaiskustannuksiksi 10,7 miljoonaa arvonlisäveroineen.

 

Kustannuslisäyksiä on selitetty muun muassa väestönsuoja- ja
pukuhuonetilojen lisäämisellä hankkeeseen.

 

Kysyn apulaiskaupunginjohtaja Haataiselta, miksi väestönsuoja- ja
pukuhuonetilat puuttuivat tämän vuoden talousarviossa olleesta
suunnitelmasta?

 

Tuntuu vähän siltä kuin kyseessä olisi samanlaisesta
vastuuttomuudesta ja välinpitämättömyydestä kuin mitä kyselytunnilla
todettiin näistä kosteusvaurioista.

 

 

                     

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

                                          Mielenkiintoinen puheenvuoro tuo valtuutettu Arhinmäen puheenvuoro.

 

Muistan debatin, jossa hän vannoi, että jalkapalloa voi pelata vain
nurmella, kun yritin todistella, että Brasiliassa vain promille pelaajista
pääsee nurmelle, ja aika hyvin siellä jalkapalloa pelataan eri sarjoissa.
Silloin oli kyse vähän eri asiasta. Minä olen edelleenkin sitä mieltä, että
tekonurmet on Suomessa tulevaisuutta monella tavoin, ja tämä hanke
auttaa tilannetta. Ja vaikka se ei olisi ollut täysimittainen, se olisi
auttanut jalkapallotilannetta.

 

Otan tässä lähinnä puheenvuoron sen takia, että nämä helsinkiläiset
talvet asettavat uudenlaisen haasteen lähiliikuntapaikoille. Toivon, että
liikuntalautakunta ja liikuntahallinto viisaudessaan ottavat pitkän ajan
tavoitteekseen lisätä myös tekojääratojen rakentamista eri lähiöihin
niin, että me saadaan kattava tekojääratakenttäverkosto ympäri
Helsingin. Sehän on joillakin alueilla hyvä, mutta esimerkiksi siellä
itäsuunnassa kohtuuton.

 

Sen takia toivon myös, että kun sinne Myllypuron suuntaan on kovasti
yritetty hankkia sellaista hallia, jossa voi myös harrastaa pikaluistelua,
mutta ennen kaikkea yleisöluistelua ja perheiden kanssa urheilua, että
se etenisi tässä kaupungin hallintokoneistossa myönteiseen ratkaisuun,
koska sillä alueella on niin valtavasti ihmisiä ja Myllypurosta on
muodostumassa niin mahtava liikunnan keskittymä, että kannattaa
kehittämistä sillä alueella jatkaa.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Tiedusteltiin tätä, että miksi väestönsuojaratkaisut tulivat nyt tai miksi
hanke maksoi niin paljon.

 

Olen ymmärtänyt, että oli epävarmaa siinä vaiheessa kun tätä
suunniteltiin, tarvitaanko sinne väestönsuojatilat vai eikö niitä tarvita.
Tällainen ratkaisu tuli sitten hieman myöhemmin, ja kun väestönsuojat
oli sinne rakennettava niin samassa yhteydessä tulivat nämä
pukusuojatilat. Tämä on ollu pääasiallinen syy siihen, miksi hankkeen
kustannukset nousivat näin huomattavasti.

 

 

Sitten voin oman rootelini puolesta sanoa, että olen iloinen kaikista
liikuntapaikoista, mitä kaupunkiin rakennetaan, koska ne kuitenkin
poikivat terveyttä huomattavasti meidän väestöllemme.

 

 

 

 

                                          Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

Ilmoitan, että esityslistan sivulla 26 mainittu sopimus maanomistajan
kanssa on allekirjoitettu tänään.                              

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

 

                                          Lauttasaaren Vattuniemi on upea paikka, sellainen 70-luvun lähiö.
Kaikilta pihoilta pääsee toisille pihoille, rusakot leikkivät siellä
pihakeinujen välissä ja matalat pensasaidat reunustavat tontteja.

 

                                          Lauttasaarta ja varsinkin Vattuniemeä on nyt aika reippain ottein
kaavoitettu. Siellä on kahdeksankerroksista taloa noussut vieri viereen.
Aurinko ei pilkistä pihoille, mutta ei se haittaa, kun siellä on vain
koristehavuja ja sepeliä. Se on sikäli vähän ihmeellistä, kun
perheasuntoja sinne kaavoitetaan tai toivotaan, mutta ympäristöstä
tehdään nyt vähän sitä sun tätä.

 

                                          Se, mikä on erityisen pelottavaa, tulee ilmi
asemakaavamuutosluonnoksesta esitetyistä lausunnoista. Siellä on
Vattuniemessä alettu aidata kolmatta metriä korkeilla aidoilla pihoja.
Tontit reunustetaan tiilimuureilla ja pihat suljetaan porteilla. Kadulla kun
kulkee niin vieressä on vain vankilamainen tiilimuuri.

 

                                          Tämän trendin toivoisi loppuvan ihan alkuunsa. Jos minä nyt tulkitsen

oikein tätä kaavaa niin näin ei välttämättä käy, mutta on mahdollista,
että tontille, joka on metrin korkeudella maasta tai niin kuin siinä
kaavassa sanotaan, että tontti on metriä korkeammalla kuin asvaltti, on
mahdollista, että siihen laitetaan puolitoistametrinen aita, jolloin taas
ollaan samassa tilanteessa.

 

                                          Toivoisin sydämestäni, että rakennuslautakunta pysäyttäisi tämän
kehityksen. Kannattaa lukea Lauttasaari-Seuran lausunto tästä asiasta
ja kirjeet, joita kaupungille on tästä asiasta lähetetty.

 

                                          Tämä ympäristö, jota siellä nyt on viime aikoina tehty, ei vastaa
pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan yhteisöllisiä ja sosiaalisia
ihanteita.

 

                                          Kiitos.

 

 

 

                                          Arvoisa puheenjohtaja.

 

Rakennuslautakunta noudattaa asemakaavaa ja maankäyttö- ja
rakennuslakia ja Helsingin rakennusjärjestystä näissä kysymyksissä.

 

 

 

                                          Puheenjohtaja.

 

Valtuutettu Inka Kanerva on kyllä ihan oikeassa tässä, että
Lauttasaaressa on ollu tällaista trendiä.

 

Nyt en ihan heti löytänyt näistä asemakaavamääräyksistä, mutta
muistaakseni nimenomaan tässä yhdessä tästä asiasta puhuttiin, mistä
Inka Kanerva totesi. Tämän asian ehkäisemiseksi, että ei syntyisi näitä
korkeita piha-aitoja ja muureja, tähän pantiin määräyksiä, että saa
rajata vain istutuksin.

 

Muutenkin, minusta tämä asia, mitä valtuutettu Kanerva tässä
peräänkuuluttaa, ei kyllä pidä paikkaansa tämän kaava-alueen
kohdalla, mutta huoli Lauttasaaren kohdalla on aivan aito.

 

 

Jos lukee täältä liitteestä niin täällä todetaan näin, että ”ellei
korkeuseroista johtuva turvallisuustarve muuta edellytä, tonttien välisiä
rajoja ja tontin katualuetta vastaan olevan rajan saa rajata vain
istutuksin”.

 

 

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

 

 

 

                                          Rakel Hiltunen                                      Pertti Vanne

                                          puheenjohtaja                                       kansliapäällikkö

 

                                          Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

 

 

 

                                          Pekka Saarnio                                      Päivi Lipponen                 

kaupunginvaltuutettu                           kaupunginvaltuutettu